Istumalentopallo sopii jopa sydänvaivaiselle Seniori TERVEYS Suvi Sojanto selvisi aivovaltimon pullistumasta ja aivoverenvuodosta Pidä liikkumiskyvystäsi huolta, ja ehkäise kansansairaudet Oopperan suositut Joskus väsymys ja ärtyvyys on normaalia Teetanssit saavat hymyilemään Sepelvaltimotukoksesta huolimatta 6/2014 6,50 Pirkko Mannola pysyy vauhdissa Miehilläkin vaihdevuodet Uutuuskirjassa rivisotilaiden puheenvuoro
HAVUPUUUUTEJUOMA Tuote johon Sinun ei tarvitse uskoa se toimii sittenkin! Kari Herttua Havupuu-uutejuoman kehittäjä Saatavana luotaistuotekaupoista kautta maan. Suomalaista perinnetietoa parhaimmillaan... Turun yliopistossa tutkittu luonnontuote länsirannikon männystä www.ravintorengas.fi
Toimituksen osoite: Senioriterveys Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Olitpa teini tai seniori, rakastuneena leijailet vaaleanpunaisten pilvenhattaroiden keskellä, mutta tiedätkö, mitä tarkoittaa rakastumisvalmius. 16 Identiteetti löytyi aikuisena Anja Norrgård-Eriksson on elämässään joutunut käsittämättömän monta kertaa tilanteeseen, jossa entinen elämä on jätettävä taakse ja aloitettava uudelleen. Operaation jälkeen Eilan nenäoireet vähenivät ja hengitys nenän kautta alkoi sujua. Lohjalainen Suvi Sojanto on selviytynyt kahdesta vakavasta sairaudesta, aivovaltimon pullistu masta ja aivoverenvuodosta. Näinä vuosina Suomesta on tullut kotimaa. 50 Suvi selvisi aneurysmasta sekä aivoverenvuodosta 60-vuotiaan Eila Lasman elämässä parhainta ovat pikkuiset. Hyvä terveys alkaa ruuansulatuksesta huolehtimisesta. 28 Suolisto – elimistön toiset aivot 16 80-vuotispäiväänsä juuri juhlinut Anja Norrgård-Eriksson on kokenut sotalapsuuden kahdessa maassa, kaksi epäonnistunutta avioliittoa ja pahan kolarin, mutta elämä on silti hänestä edelleen mielekästä. Kannen kuva: Hankintatukku Seuraava numero ilmestyy tammikuun lopulla. Hän ei ole malliesimerkki ravinto- ja liikuntaasioissa. Pahimmillaan vuodepotilaaksi ajava lihaskato uhkaa jo puolen miljoonan suomalaisen seniorin arkea ja terveyttä. Jokaisella on oma tärkeä osansa, Naisten Valmiusliiton NASTA-harjoituksen johtajana toiminut Marja Schünemann totesi avauspuheessaan Vekaranjärven varuskunnassa lokakuussa. 6 Pirkko Mannolan vauhtia ei pysäytä mikään 12 ’Töissä oppii suomea paremmin’ Vatsavaivat ovat aina merkki huonosta ravintoaineiden imeytyvyydestä. Läheisten tuki on ollut tärkeää. Ei voi kuin ihmetellä sitä elämäniloa ja positiivisuutta, joka Anjasta silmin nähden säteilee edelleen, kun 80-vuotispäiviä on juuri juhlittu. 54 38 Lihakset kunnossa ravinnolla ja liikunnalla Iän karttuessa fyysinen kuntokin alkaa heikentyä. Hän jaksaa taas touhuta paremmin heidän kanssaan, koska hän on nenän pallolaajennusleikkauksessa saanut hengityksensä taas toimimaan nenän kautta ja päässyt tulehduskierteestä. Pirkko Mannolalta on vaikea tivata hänen pirteytensä ja nuoruutensa salaisuutta. Jovo ja Danica Mirolovi´c tulivat Suomeen Jugoslavian hajoamissotien jälkimainingeissa kaksitoista vuotta sitten. 65. Vastaukseksi saa sydämellisen naurun. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari ISSN-L 2242-0614 ISSN 2242-0614 Tilaukset: tilaukset@karprint.fi Puh. Erityisesti Niskala kiinnittää huomiota D-vitamiinin ja kalkin saantiin. Sisältö 6 – 2014 24 Rakastuminen tekee ihmeitä Rakastuminen on hullaantumista elämälle. Seniori TERVEYS 3. vuosikerta Päätoimittaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Mira Piispa mira.piispa@karprint.fi 4 SenioriTERVEYS Toimittajat: Pentti Eerikäinen, Kaisa-Liisa Ikonen, Merja Kiviluoma, Soili Kaivosoja, Tuula Kolehmainen, Kari Kumpulampi, Marjo-Kaisu Niinikoski, Heta Okkonen, Mira Piispa, Tarja Pitkänen, Maija Salmi, Susanna Shearman Ilmoitusmarkkinointi: Ilmoituspäällikkö Teija Yläranta teija.ylaranta@karprint.fi 32 Osteoporoosi arjen haastavana kumppanina Ritva Niskala on selviytynyt vaikeasta osteoporoosista kuntouttaen itseänsä oikean lääkityksen ja liikunnan avulla. 09-413 97 333 Tilaushinnat: Kestotilaus, 6 numeroa 39 € Määräaikaistilaus, 6 numeroa 42 € Taitto: Milla Pesonen, Mika Kettunen Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. – Harjoitus on kuin palapeli. Hän arvelee perineensä äidiltään hyvät geenit. Pallolaajennusleikkauksessa nenän sivuonteloita ja otsaontelokanavia laajennettiin. Ikäihmisen kohdalla korostuvat laadukkaiden proteiinien, rasvojen ja kuitujen tarve. Oletko sinä valmis rakastumaan. 54 Jatkuva nuha ja aivastelu helpottivat Espoolaismummo Eila Lasma kärsi jatkuvasta nuhasta, poskiontelotulehduksista ja äänen käheydestä. 20 Oopperan Teetansseissa Kansallisoopperassa pyörähdellään kerran kuussa, kuukauden alussa maksuttomissa Teetansseissa, jonne parisensataa tanssinhaluista senioria tulee tanssimaan elävän musiikin tahdissa ja virkistäytymään upeissa puitteissa
Jotta tästä ei aiheudu riskejä, tietojärjestelmiä tulee hyödyntää nykyistä paremmin. Hän antaa suomalaisesta lääkärikunnasta ja organisaatioista kovin synkän kuvan potilaan hoitoturvallisuuden kannalta katsottuna. Pääkirjoitus Hoitoturvallisuus mietityttää potilaita ja omaisia T 90 Tee punajuuresta vaihteeksi lasagnettea. erveydenhuollossa viime aikoina niin potilaita kuin varsinkin Juha Ahola omaisia on mietityttänyt potipäätoimittaja lasturvallisuus, siihen liittyvät ongelmat ja vaikeudet. Konsultaatiotilanteissa tulee varmistaa, että potilaan asiat tulevat oikein ymmärretyiksi. Myös potilaat tulee ottaa mukaan kehittämistyöhön. Nyt heillä oli tilaisuus puhua asioista suoraan, mikä ei sodan oloissa tai sotien jälkeen ollut aina mahdollista. Potilaan kanssa yhdessä tulee laatia hoitosuunnitelma, joka sisältää kaiken potilaan hoidon kannalta oleellisen tiedon. Kaikki potilaan tutkimustulokset ja lääkitystiedot on oltava hoitoa suunnittelevan ammattilaisen käytössä. Vekarajärven tapahtuma oli saanut nimen Savotta 2014. Tiedonkulku voi vaarantua, kun potilaan hoitopaikka vaihtuu, eli kun potilas siirtyy erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä: Joko lähetteen tiedot ovat puutteelliset tai hoidon loppuarvio ei saavu jatkohoitoa suunnittelevaan terveydenhuoltoon ajoissa. Nastaharjoitus järjestettiin lokakuun ensimmäisenä viikonvaihteena Karjalan prikaatissa Kouvolassa. Monen asukkaan kohdalla arkipäivä sujuu nyt huomattavasti miellyttävämpänä, koska lääkkeiden määrää vähennettiin merkittävästi ja päällekkäisyyksiä karsittiin. 82 Vatsakatarri pois viikossa viljoilla Vatsakatarri yli 30 vuotta sitten herätti Matti Aron ravitsemusasioihin. Erityisen tärkeää on punajuuren sisältämä folaatti, joka muuten on ruokavaliossamme vähäistä. Mielenkiinnolla on seurattu somerolaisen Tervaskannon hoitokodin arkipäivää television välityksellä. 65 Arjen turvallisuustaitoja naisille Naisten Valmiusliiton 34. Hoitokodissa lähdettiin voimakkaasti vähentämään lääkkeitä ja piristettiin kaikin tavoin hoitokodin arkipäivää. Tiedonkulku on tärkeää myös terveydenhuollon sisällä. Vitamiinirikkaasta punajuuresta löytyy A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja. Potilas itse saattaa olla tietämätön siitä, mitä lääkkeitä hänen oletetaan käyttävän. 90 Supisuomalaiset terveyspommit Kotimaiset juurekset ovat makukirjoltaan, puhtaudeltaan ja terveysvaikutuksiltaan vailla vertaa. Uutta lääkitystä määräävä lääkäri ei välttämättä tiedä, mitä lääkkeitä potilas käyttää, jolloin seurauksena voivat olla lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset. Jo edesmennyt lääkäri Antti Arstila on tuonut esille varsin voimakkaasti potilaan oman tahdon merkitystä hoitotoimenpiteissä. Potilasturvallisuus paranee, kun toimintoja kehitetään ja varsinkin, jos niin halutaan tehdä. Näin potilas tulee itse tietoiseksi hoitamiseensa liittyvistä seikoista ja samalla tiedon saavat myös omaiset ja muut potilasta hoitavat henkilöt. Oma riskinsä syntyy rinnakkaislääkevalmisteista, koska potilas saattaa käyttää samaa lääkettä usealla kauppanimellä. 70 Vaiettujen rintamakokemusten aika on nyt Tutkija Jaana Laamanen kirjoittaa uudesta teoksessaan sotiemme rivimiehistä – heistä, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle vuosien saatossa. Harjoitukset koostuivat kymmenestä arjen turvallisuustaitoja kohentavasta kurssista. Byrokratian silmin katsottuna on huomattava, että eri ammattiryhmien edustajien on kyettävä ja myös pystyttävä kertomaan oleellisia havaintojaan potilaan hoidosta. Perusterveydenhuollon luonteeseen kuuluu suuren ja sekalaisen informaatiomäärän käsitteleminen. Hän muisti maalaislapsuutensa yksinkertaisen perusruuan, ja on saanut viljapainotteisella ruualla itsensä hyvinvoivaksi. SenioriTERVEYS 5. Erityisiä ongelmia saattaa syntyä lääkityksen muuttumisesta. Potilasturvallisuusongelmat liittyvät hoitopaikalla käytävään riittävään kommunikaatioon eli tietojen vaihtamiseen muuttuneista tilanteista ja hoidosta. Vaaratilanteita syntyy, kun kaikki potilasta koskevat tiedot eivät ole hoitopäätöstä tekevän henkilön käytössä
6 SenioriTERVEYS. Ikinuori Pirkko Mannola joutui Helsingin kaupunginteatterin Ladykillers-farssin myötä harjoittelemaan rooliaan varten mummomaisia piirteitä
Työ ja haasteet pitävät nuorekkaana Pirkko Mannolan vauhtia ei pysäytä mikään Pirkko Mannolalta on vaikea tivata hänen pirteytensä ja nuoruutensa salaisuutta. Vastaukseksi saa sydämellisen naurun. SenioriTERVEYS 7. Hän ei ole malliesimerkki ravinto- ja liikunta-asioissa. Hän arvelee perineensä äidiltään hyvät geenit
Mietimme parhaillaan veisimmekö esityksen muuallekin, Mannola kertoo. Parhaillaan Mannola viihdyttää katsojia Helsingin Kaupunginteatterin mustassa farssikomediassa Ladykillers – Sarjahurmaajat. Välillä joutuu menemään syvis- Oman jaksamisen rajan tiedostaminen on ollut aina hieman vaikeaa. Tässä työssä täytyy vain pysyä mukana ja olla koko ajan vauhdissa. Marraskuun 19. – Tekisi mieli sanoa, kuten Esko Salminen on sanonut, että en voi sanoa sitä, kun muut roolit tulevat mustasukkaisiksi, Mannola nauraa. Eikä toista päätä ole näkyvissä. Sitten huomaan iltapäivällä, että en ole syönyt mitään. Osaamme pausseerata oikein ja yleisö on ollut hyvin mukana esityksessä. Me nykyajan reilut 70-vuotiaat farkkuihmiset emme ole samalla lailla vanhoja kuin ennen samanikäiset olivat. Ei myöskään Mannola. – Ennen tätä tämänhetkistä roolia minulla oli noin kolmen vuoden paussi teatterityöstä. ’En aio vielä lopettaa’ Esiintyvät taiteilijat eivät mielellään puhu keskeneräisistä, tulevista töistään. Sen verran hän raottaa verhoja tulevaisuuteen, että jotain mukavaa, kesäaiheista saattaa olla tulossa. Toisaalta myös onnistuminen ja sen huomaaminen, että pärjää uudessa produktiossa, antavat myös voimaa. Yritän muistaa syödä ravintofilosofi Erkki Palviaisen ohjeiden mukaan voimaruokaa. – Konsertti ei ole varsinainen Brita Koivusen muistokonsertti, mutta esitämme musiikkia, mitä olemme laulaneet aikanaan yhdessä Britan kanssa. Mannola pitää sitä erityisen vaikeana farssissa. – Täytyy myöntää, että ravinnon suhteen olen aika huolimaton. Hän on joutunut selittämään rooliaan naapureille ja tuttaville. On kuin hyppäisi avantoon, jonka jälkeen katsotaan, miten selvitään. Yritän. Lisäksi Mannola tekee säännöllisesti omia keikkojaan muun muassa messuilla. On näyttelijöitä, jotka ovat olleet teatterissa koko ikänsä ja väsyvät sitten jossain vaiheessa. Haasteet ovat aina kuitenkin hienoja. 8 SenioriTERVEYS säkin vesissä. – En ole aina kulkenut aallon harjalla. Moninaiset, rakkaimmat roolit Rakkaimpia rooleja kysyttäessä Pirkko Mannola miettii jonkin aikaa. Sitten on meitä höpsöjä, jotka haluamme vain jatkaa. Itse olen kuitenkin viihtynyt roolissa, vaikka jouduinkin opettele- maan mummomaisia tapoja, Mannola nauraa. – Rooli on tehnyt minulle paljon hyvää ja kohentanut itsetuntoani. En ole missään tapauksessa päättänyt lopettaa vielä työntekoa. Se on rikastuttanut uraani paljon. – Olen kannustimena ja esimerkkinä luennoilla, joissa kerrotaan miten jaksaa, vaikka on jo ikää, miten säilyttää työkuntonsa sekä miksi haluaa edelleen tehdä töitä. Into ja onnistuminen kantavat Entä miten pidät itsesi aina vain yhtä ilmaisuvoimaisena ja luovana. N äyttelijätär ja laulajatar Pirkko Mannola lukeutuu Suomessa niihin henkilöihin, keitä ei tarvitse erikseen esitellä. Minulla on ollut onni puolellani, koska olen kaksikielinen. Kevyt aamiainen onkin yleensä terveellinen, chia-siemeniä, pecan pähkinöitä ja spiruliinaa – johon uskon kovasti – sekoitettuna vaikkapa jugurttiin. Mannola myöntää, että vuorovaiku- Pirkko Mannola Ammatti: näyttelijä, laulaja Ikä: 75 vuotta Syntymäpaikka: Sääksmäki Asuinpaikka: Espoo Silmäterä: tyttärentytär Ia, 2 v. Mannola on ollut kaikista rooleistaan kiitollinen. Mieleinen mummorooli Näyttelijälle on tärkeää hyvän työtiimin ja hyvien vastanäyttelijöiden lisäksi vuorovaikutus, joka syntyy yleisön kanssa. Aina pidemmän paussin jälkeen kynnys tekemiseen kasvaa korkeammaksi. Mannolan rooli on häntä itseään vanhemman, herttaisen, hieman höpsön mummon. Nykyisin puhutaan niin paljon eläkeiästä. Ainakin hyvä aamiainen Pirkko Mannola on tehnyt aina paljon töitä ja vauhti on välillä ollut päätähuimaavan kova. Mannola on saanut uransa aikana työskennellä monipuolisesti lukuisten mielenkiintoisten produktioiden parissa. – Tutut ovat olleet ihmeissään, miten olen lähtenyt tällaiseen rooliin. Vuoden 1958 Miss Suomi -titteli avasi 20-vuotiaalle sääksmäkeläisneidolle uran näyttelijänä ja laulajattarena. tus yleisön kanssa on valtava voima. – Nyt, kun esityksiä on takana jo kymmenkunta, tuntuu jo mukavalta. 2000-luvulla Mannola esiintyi Åbo Svenska Teaterissa Hello Dolly –musikaalin pääosassa. Toki mieleenpainuvia rooleja on ollut useita. Itse en ajattele asiaa numeroina. – Itse saan voimaa, kun on mielenkiintoisia töitä sekä halu ja into tehdä niitä. Tämä ammatti antaa mahdollisuuden pidempään työuraan kuin moni muu ammatti. Kuten My Fair Ladyn Eliza, jossa naisen elämänkaari esitt äy t y y ko ko skaalassaan. Myös 600 kertaa esitetystä Tyttö sopassa -näytelmästä tuli useiden esityskertojensa vuoksi rakas. päivä Mannola esiintyy yhdessä Marjatta Leppäsen ja Vieno Kekkosen kanssa Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisalissa. Se, että tässä iässä voi vielä tehdä teatteria, on suuri haaste. Siksi hän tietää, että itsestä huolehtiminen on tärkeää. – Se oli uusi noste urallani. – Niin, siinäpä kysymys. Mietin tietysti etukäteen, jaksanko ja löytyykö minusta kapasiteettia lavalle, mutta olen voittanut itseni, Mannola iloitsee
SenioriTERVEYS 9. Asko Sarkola on konnan roolissa. Pirkko Mannola esiintyy ensi kevääseen asti Helsingin Kaupunginteatterissa nähtävässä farssikomediassa Ladykillers – Sarjahurmaajat
Vitamiineista apua pimeyteen Vuoden pimeimpään aikaan syntynyt Pirkko Mannola myöntää, ettei ole koskaan ollut pimeän ajan ihminen. 10 SenioriTERVEYS. Täytyy yrittää nähdä jotain valoa tässä pimeyden keskellä. Marraskuun toivematka olisi kyllä nyt paikallaan, sillä valo on ollut minulle aina tärkeä. Valoon ja lämpöön on kuitenkin meiltä Suomesta niin pitkä matka. – Apuun on otettava nyt vain kirkasvalolamppu sekä oma vitamiinipakkaus, jonka tehoon uskon. – Tähän asti syksy on ollut siedettävä, kun kaikki on ollut kaunista ja värikästä. Sarjahurmaajat on vauhdikas tarina herttaisesta, hieman erikoisesta vuokraemännästä (Pirkko Mannola), joka saa vuokralaisikseen vähemmän välkyn rikolliskoplan. Odotan kevättä, jolloin puutarha alkaa taas elää
– Olen perinyt hyvät geenit äidiltäni, joka eli 95-vuotiaaksi asti virkeänä ja nuorekkaana. – Ehkä olen itsekäs, mutta haluan vielä toteuttaa itseäni. Ehkä silloinkin työ auttoi selviämään. Suru ja pysähdys tuli vasta kuukausien päästä. Myös levon ja työn oikea suhde on minulle käsittämätön. – Ia ei vielä puhu pitkiä lauseita, mutta sanoja jo paljonkin. Joskus kysyn messuilla ihmisiltä, että kuka pitää vanhenemista mukavana, niin yksikään kä- si ei nouse ylös. Se kevät oli työteliäs. kyllä katsoa, mitä syön. Työ elämän eliksiirinä Henkinen hyvinvointi syntyy Mannolalle työn tekemisestä. Lapsenlapsi on ihana, mutta tyydyttäisikö se pelkästään, Mannola pohtii. Vaikka kävelisi vain puoli tuntia muutaman kerran päivässä. – Nyt olen kuitenkin kunnossa ja suonet ovat auki, Pirkko Mannola iloitsee. Se on niin lämmintä ja ihanaa. SenioriTERVEYS 11. – Kaikkihan me vanhetaan eikä se ole kamalan kivaa. – Voin hyvin, kun teen töitä ja otan vastaan haasteita. Hän myöntää, että paras tapa suhtautua ikääntymisen myötä rapistuvaan kehoon sekä ryppyihin on humoristinen ote. Tärkeintä on kuitenkin olla terve, Mannola painottaa. Istumaan ei pidä jäädä, Mannola muistuttaa. Jos syön jotain, Mannola nauraa. Vuosia voisi pudottaa helposti pois parikymmentäkin. Työn tai väsymyksen piikkiin Ennakkoon Mannola ei tunnistanut oireita, vaikka huomasikin, ettei happi kulkenut esiintyessä entisen lailla. Kiitän kuitenkin joka päivästä, että saan tehdä tätä työtä ja muistini pelaa. Aina se on kuitenkin shokki ja yllätys. – Vieno Kekkonen huomautti minulle hengästymisestäni. Kuittasin sen kuitenkin sillä, että liikun ja hosun paljon laulaessani nopeampia kappaleita. Se tekee omalle hyvinvoinnilleni hyvää. Myös sauvakävelylenkit karkeakarvaisen mäyräkoira Vilin kanssa tuovat kiireisen näyttelijän päiviin piristystä ja energiaa. Iloa tyttärentyttärestä Vuosi 2009 oli Pirkko Mannolalle erityisen raskas. Lääkäriltä hän yritti kysyä ohjeita elämäntapamuutoksiin. – En ole mikään himoliikkuja, mutta jatkuvasti pitää vain riuhtaista itsensä liikkeelle. Mannola yrittää olla tekemättä kaikista rankempia töitä, mutta on huomannut monesta asiasta, ettei ole enää kaksikymppinen. – Olen aina ollut kova jännittäjä ja stressaaja. TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI, HANKINTATUKKU Sepelvaltimotukos ei hidastanut tahtia Viime vuoden itsenäisyyspäivän tienoilla Pirkko Mannolalle tehtiin kahden suonen pallolaajennus. Osallistuin silloin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan. En paljon juokse missään hoidoissa, vaikka joskus katsonkin peilistä, että jotain tarvitsisi tehdä, Mannola nauraa. Onnekseni minulla on ollut hyvä terveys ja hyvä jaksaminen. Usein kuulee sanottavan, että vanhemmiten ei tarvitse liikkua niin paljon, mutta se on juuri päinvastoin. Sepelvaltimotukokset tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka Mannola tiesi kohonneesta kolesterolistaan. Hyvät geenit äidiltä Pirkko Mannola ei myönnä olevansa himoliikkuja, mutta tietää, että liikunnasta saatava energia auttaa jaksamaan. hänen kanssaan. Liikunnasta energiaa Liikunnan tärkeyden Mannola on tiedostanut aina. – Sen tajuaminen, mikä on oman jaksamisen raja, on ollut minulle aina vähän vaikeaa. Hän ymmärsi, että se on minun tapani elää, enkä varmasti pystyisi kovasti muuttamaan tapojani. – En ottanut vakavasti kohonneita arvoja. Sanoisinkin kaikille, että älkää turhasta jääkö eläkkeelle, ellei ole pakko. Hän huutaa mumii, mumii ja juoksee halaamaan. Elämäntapamuutos persoonan mukaan Leikkausten jälkeen Mannola on tuntenut olonsa paremmaksi eikä suostu ajattelemaan sairautta, vaikka joutuukin nykyisin syömään kolesterolilääkkeitä. – Onhan minulla ihana, pian 2-vuotias tyttärentyttäreni Ia, jota käyn välillä hoitamassa ja viettämässä aikaa Pirkko Mannola täyttää heti joulun jälkeen 76 vuotta, mitä ei voisi millään uskoa nuorekkaan naisen ulkomuodosta. – Lääkäri kehotti jatkamaan työntekoa samalla tavalla. Olin saanut kolesterolilääkkeet, mutta koska olen periaatteessa kaikkia lääkkeitä vastaan, kuvittelin saavani arvot kuriin ravinnolla ja luontaistuotteilla. Liikkumista ei saisi koskaan jättää. Saan olla kiitollinen, että minulle tarjotaan töitä, sillä itselleni tärkeä elämän eliksiiri on työ. Jooga eri muodoissa kuuluu tiiviinä osana elämään. – Vaikka siihen oli varautunut, niin eihän sitä koskaan varaudu kuolemaan. Ia on vilkas ja liikunnallinen tyttö sekä kovin älykäs. Mannola vakuuttaa, ettei hänellä ole mitään ihmeeliksiiriä käytössään. Oireet on helppo laittaa myös liiallisen työnteon tai väsymyksen piikkiin. Teatterityö on sekä väsyttävää että piristävää. Harrastuksia ei juurikaan ole – niitä ei ole näyttelijäntyön epäsäännöllisyyden takia päässyt syntymään. Mannola pohtiikin, mitä tekisi, ellei hänellä olisi rakasta työtään. Tänä päivänä iloa elämään tuo helmikuussa 2 vuotta täyttävä Ia, joka hurmaa isoäitinsä pienen lapsen suloisuudellaan. Puoliso, näyttelijä-ohjaaja, Åke Lindman kuoli pitkään sairastettuaan. Selvästi tullut isoäitiinsä, Pirkko Mannola kertoo lämpimästi
Emme osanneet kieltä emmekä tunteneet tapoja ja kulttuuria. Siinä on osa kotimaan perinteitä ja osa suomalaista, Jovo Mirolovi´c sanoo. Vanhin lapsenlapsista oli 8-vuotias Suomeen tullessaan. – Kun viime kesänä kävimme entisessä kotikylässämme Kroatiassa, mukana ollut 4-vuotias lapsenlapsemme Sara sa- noi: lähdetään takaisin kotiin Suomeen. Oli paljon opitta- vaa, Danica Mirolovi´c toteaa. Näinä vuosina Suomesta on tullut kotimaa. Meillä vanhemmilla kielitaito on jäänyt vähän puutteelliseksi, mutta tulemme hyvin toimeen sekä töissä, arkielämässä että suomalaisten ystävien parissa. Minuus Kroatiasta pakolaisina Suomeen muuttaneiden Jovo ja Danica Mirolovicin ´ ruokakulttuuri on edelleen suurimmaksi osaksi balkanilainen ja vieraille tarjotaan aina runsas ateria: – Jovon kalaruokia ja makkaroita ovat kehuneet kaikki, jotka ovat niitä maistaneet, Danica Mirolovic´ kehuu. – Lapset oppivat kielen nopeasti, eikä heidän puheestaan enää juuri kuule, ettei suomi ole äidinkieli. Siltä meistäkin tuntuu – siellä olemme nyt vieraita. Koti on täällä Karkkilassa. 12 SenioriTERVEYS K otiutuminen Suomeen on sujunut Mirolovi´ceilta hyvin: – Me elämme nyt jonkinlaisessa sekakulttuurissa. – Alku uudessa maassa ei ollut helppo. Suomessa ovat myös Mirolovi´cien aikuiset lapset, poika ja tytär puolisoineen, ja kolme lastenlasta. Jovo ja Danica Mirolovi´c ovat kotiutuneet Karkkilaan ’Töissä oppii suomea paremmin’ Jovo ja Danica Mirolovi´c tulivat Suomeen Jugoslavian hajoamissotien jälkimainingeissa kaksitoista vuotta sitten
Jovo oli sodassa, ja kun hän sieltä vihdoin palasi jouduttuaan välillä vastapuolen vankileirille, ainoa omaisuus oli päällä ollut sotilaspuku. – Olen kiitollinen, että pääsimme Närpiöön. – Ei kielen kanssa ole ollut ongelmia, vaikka joskus on ollut tilanteita, ettemme ole kaikkea ymmärtäneet. Ja totta se varmaan onkin. Jovo ja Danica ovat tutustuneet moniin suomalasiin sekä työkavereihin että muihin. – Olisin jo päässyt eläkkeelle, mutta olen mieluummin töissä niin kauan kuin töitä vain on, 64-vuotias Jovo sanoo. Kouluajoilta muistin vain, että Suomessa on paljon järviä ja metsiä, Jovo sanoo. Ajattelin kuitenkin, että yli viisikymppisenä en enää opi useampaa uutta kieltä, ja suomi on Suomessa tärkeämpi kuin ruotsi. Kotimaassa Jovo oli metallialalla, ja Danica ompelija. Mukana lapset ja laukku Kun koti Kroatiassa jouduttiin jättämään, Danicalla oli mukana lapset ja yksi laukku, jossa oli vähän vaatteita. Minä sanoin, että kylmää ilmaa. – Tulimme Suomeen 7. Joitakin ihan samanlaisia raaka-aineita kuin Balkanilla – Aterian aluksi syödään tavallisesti leikkeleitä ja keittoa, Jovo Mirolovic´ sanoo. – Ja työssä oppii koko ajan lisää. Kun mummo toisena aamuna kysyi samaa, osasin jo sanoa, että tulee raitista ilmaa, Danica sanoo. Kun palvelutaloon tuli uusi asukas, joku siellä olevista esitteli Danican tulokkaalle: hän on melkein suomalainen. Vaikka kielitaidosta ei ole tullut täydellistä, molemmat selviytyvät hyvin arjessa. Ruokailuperinne on siinä mielessä kuitenkin balkanilainen, että esimerkiksi vieraille tarjotaan aina kunnon ateria, ei pelkkää kahvia. Jovo on taitava lihankäsittelijä, ja niinpä hän ostaakin lihaa isoissa erissä, ja tekee itse maukasta makkaraa. – Pidämme suomalaisesta ruuasta, varsinkin monet perinteiset ruuat ovat hyviä, esimerkiksi karjalanpaisti. Kun vieraita tulee, ruokaa on pöydässä paljon ja monia lajeja: usein aluksi leikkeleitä, sitten keittoa, liharuoka, salaattia ja makea jälkiruoka. Elämänmuutos oli suuri ja päivämäärä on piirtynyt mieleen. Kalasta tehdään kaikkea mahdollista, muun muassa kalakeittoa ja kalapihvejä. Eräs vanhus pyysi minua jonakin aamuna avaamaan parvekkeen oven ja kysyi sitten, mitä sieltä ovesta tulee. Pian kiinni töihin Karkkilaan tultuaan sekä Jovo että Danica kävivät yhden lyhyen suomen kielen alkeiskurssin. Kalaa syödään paljon, siitä Jovo myös pitää huolen. Ruokakulttuuri kotimaasta Mirolovi´cien arjessa kotimaan perinteet näkyvät varmaankin eniten ruokakulttuurissa. Ikää on nyt 58 vuotta, joten työvuosia riittää vielä. Muut kaksi ovat Suomessa syntyneitä. – Käyn kalastamassa Pyhäjärvellä, Averia-järvellä ja merellä. Minulla oli taskussa paperia ja kynä, ja kirjoitin heti sanat muistiin. Mietin myös, että eteläisemmässä Suomessa meillä olisi paremmat mahdollisuudet saada työtä, Jovo sanoo. Suomalaiset perinneruuat maistuvat Mutta ei suomalainen ruokakaan ole ollenkaan vierasta. SenioriTERVEYS 13. Pitää elää maassa maan tavalla ja tutustua suomalaisiin. – Kun kuulimme, että Suomi on valmis vastaanottamaan meidät kiintiöpakolaisina, tiesimme Suomesta aika vähän. Ensimmäinen koti Suomessa oli Närpiössä. Danicalle järjestyi ensin työharjoittelupaikka, ja sitä kautta hän sitten työllistyi vanhusten palvelutaloon, jossa jatkaa yhä. ”Ei, vaan raitista ilmaa,” sanoi mummo. Etelään ja suomenkieliseen kuntaan Jovo on aina ollut innokas kalamies ja liikkuu mielellään luonnossa, joten tuhansien järvien maa kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. – En ymmärrä niitä ulkomaalaisia, jotka eristäytyvät omiin oloihinsa. Kielitaito karttuu töissä Aluksi kielitaito oli kovin vaatimaton: – Kun aloitin työt, en paljon muuta osannut kuin tervehtiä ja esitellä itseni suomeksi, Jovo nauraa. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja auttaneet, jos on ollut jotain epäselvää. Jo kurssin aikan he hakivat aktiivisesti töitä, ja Jovo saikin heti kurssin jälkeen työpaikan Componentasta, jossa hän työskentelee edelleen. Eikä paljon muita vaihtoehtoja silloin ollutkaan. ja puhuu nyt suomea kuin suomalaiset. Talvella käyn pilkkimässä. Perhe siirtyi Serbiaan, josta sitten päästiin YK:n pakolaisjärjestön kautta Suomeen. Joulukinkku Mirolovi´ceilla paistetaan nykyisin suomalaiseen tapaan. Edes valokuvia mennestä elämästä ei jäänyt. – Töissä oppii kieltä paremmin kuin kurssilla, Danica sanoo. Sieltä Mirolovi´cit kuitenkin muuttivat pian Karkkilaan, koska he halusivat mieluummin oppia suomea kuin ruotsia. Koti menetettiin, kotitalo paloi sodassa, samoin kaikki siellä ollut irtaimisto. syyskuuta 2012, Danica kertoo. – Minusta näyttää, että teemme ruokaa enemmän itse kuin monet suomalaiset, sillä meille ei osteta eineksiä, vaan kaikki tehdään kotona alusta alkaen, Danica sanoo. Aika harvassa suomalaisessa taloudessa on tarjolla esimerkiksi kotitekoista makkaraa
– Joitakin eroja on. Hän kuoli viime kesänä 94-vuotiaana. Suomalainen kahvi maistuu molemmille töissä, mutta kotona kahvi keitetään omalle perheelle balkanilaisittain, samaan tapaan kuin pannukahvi Suomessa ennen. Perheet ja ystävät ovat paljon tekemisisissä keskenään, ja aina tarvittaessa annetaan apua muille. – Kun papalle tarvittiin lääkärin hoitoa tai muuta apua, aina saatiin hyvää palvelua. Balkanilaiseen kulttuuriin kuuluu suurempi yhteisöllisyys. Mirolovi´cien kanssa Suomeen tuli myös Jovon iäkäs isä Milan. – Monet suomalaiset ystävät pitävät paljon meidän ruuastamme, joten on tässä tullut kulttuurivaihtoa puolin ja toisin, Danica sanoo. Suomalaisvierailta Danica Mirolovic´ kysyy aina, keitetäänkö kahvi suomalaisittain vai balkanilaisittain. Suomalaisilta vierailta kysytään, kumpaa keitetään, suomalaista vai balkanilaista. Mutta hyviä ne suomalaisetkin ovat. Suomalaiset ovat enemmän omissa oloissaan. Sosiaalisempi mentaliteetti Mirolovicit ´ ovat molemmat päässeet pian Suomeen tulonsa ja Karkkilaan muuttonsa jälkeen töihin. Pappa hoidettiin kotona loppuun asti, lukuunottamatta lyhyttä sairaalajaksoa Lohjan – Monet suomalaiset ystävät pitävät paljon meidän ruuastamme, joten on tässä tullut kulttuurivaihtoa puolin ja toisin.. – Suomessa voi luottaa siihen, että asiat toimivat, niin kuin niiden pitää. ei Suomesta saa, mutta aina löytyy jokin samantyyppinen tuote, joten minkään kotimaan ruuan valmistaminen ei ole ollut ongelma. Vapaa-ajalla katsellaan televisiosta myös omankielisiä ohjelmia. – Jovon kalaruokia ja makkaroita ovat kehuneet kaikki, jotka ovat niitä maistaneet. 14 SenioriTERVEYS Jovo ja Danica eivät loppujen lopuksi näe kovinkaan suurta eroa suomalaisten ja balkanilaisten välillä: ihmiset ovat sisimmältään samanlaisia kaikkialla. Kahvijauhe vain on hienojakoisempaa, ja se saa jäädä laskeutumaan kupin pohjalle. Jos puolin ja toisin on halua ymmärtää toista, pienet kulttuurierot eivät haittaa kanssakäymistä, vaan päinvastoin rikastuttavat. Eikä ole korruptiota eikä sentapaisia ongelmia. Ruoka- tai juomapuolelta Suomesta ei Mirolovi´cien mielestä muuta puutu kuin balkanilainen rakija-luumuviina. Mutta ei se tarkoita, etteikö suomalaisiin voisi tutustua, pitää vain edetä vähän rauhallisimmin. – Kaalia hapatetaan kotona, koska meidän sarma-kaalikääryleemme tehdään hapankaalista eikä tuoreesta, niin kuin suomalaiset kaalikääryleet. – Ja me olemme varmaankin avoimempia ja sosiaalisempia, tutustumme ehkä helpommin. Toimivasta yhteiskunnasta kiitosta Suomalaisen yhteiskunnan toimivuus ja turvallisuus on Mirolovi´ceista hieno asia. Palkasta menevät verot tuntuivat aluksi suurilta, mutta kun on nähty, mitä palveluita verorahoilla tuotetaan, ei veronmaksukaan tunnu niin pahalta. Minuus Sitä on tapana tarjota vieraille pienissä laseissa, ja sitä ei Suomesta saa
Siihen aikaan esimerkiksi seka-avioliitot olivat aivan yleisiä, eikä etnisellä taustalla tai uskonnolla ollut merkitystä ystävyyssuhteissa. – Meillä on koti ja elämä täällä. Tilasimme Kroatiasta hautauspalvelun auton ja hautajaiset järjestettiin siellä. Kaikki joutuivat lähtemään pakolaisina jonnekin. Kroaatit ovat uskonnoltaan roomalaiskatolisia, serbit ortodokseja. Käytännössä paluu ei olisi helppo, sillä sodan jälkeen etnisten ryhmien väliset ristiriidat ovat vielä vahvat. Kun tämä talouskriisi joskus helpottaa, haluaisimme hankkia kesämökin jostain täältä läheltä. Nyt, kun Kroatia on liittynyt Euroopan TEKSTI: TARJA PITKÄNEN KUVAT: TARJA PITKÄNEN JA MIROLOVIC´IEN KOTIALBUMI SenioriTERVEYS 15. Paluu olisi vaikeaa Jovo Mirolovic´ kalastaa hyvin paljon niin järvistä kuin mereltäkin sekä valmistaa kalaruokaa. – Kroatia oli meille kotimaa, mutta meille ei enää ole paikkaa siellä. Suomessa asuttiin ensin vuokralla, mutta oma osakehuoneisto ostettiin heti, kun saatiin säästettyä omarahoitusosuus. Siinä oli aika paljon järjestelemistä, kun kukaan ei tuntunut tietävän, miten tällainen asia pitää hoitaa, ja tuli paljon kustannuksia, mutta lopulta asiat saatiin järjestettyä. – Kesällä oli aluksi hankala nukkua, kun yöllä on valoisaa. Vaikka kotikylässämme asui serbejä, meillä oli monia kroaattiystäviä. Sodan jälkeen kaikki on toisin. – Ennen sotaa meillä oli siellä hyvä elämä. Oli oma talo ja hyvä toimeentulo. – Ja kun kun pappa sitten kuoli, hänet haudattiin kotimaahan, kuten hän itse oli toivonut. Kun Suomeen tultiin, ajatuksissa oli, että ehkä joskus voi palata kotimaahan. Nyt Suomi on kotimaa. Suomen talveen Jovo ja Danica ovat tottuneet. Nyt on asunto maksettu, ja haaveena on kesämökin hankinta. – On kuitenkin mukava seurata omankielisiä ohjelmia. – Ennen sotaa meillä oli Kroatiassa hyvä elämä. Mutta siihen tottuu. – Mutta ei nyt. Haaveena kesämökki Kotikylä autioitunut, suku hajallaan Jovo ja Danica seuraavat Suomen televisiosta uutisia päivittäin, mutta satelliantennin kautta katsotaan Balkanin maiden kanavia. Mirolovi´cit ovat taustaltaan Kroatian serbejä. Danica Mirolovicista ´ on säilynyt yksi nuoruuden kuva. Kylmyys ei haittaa, pimeys keskitalvella sen sijaan on vähän outoa. Unioniin, juhlapuheissa puhutaan pakolaisten paluusta. – Sukulaiset ja ystävät ovat hajallaan ympäri maailmaa, osa Yhdysvalloissa tai Kanadassa, Australiassa, Hollannissa... Mutta enää sitä ei mietitä. Sodassa Mirolovicin ´ perheen talo ja irtaimisto paloivat valokuvia myöten ja kotikylä on nykyään lähes autioitunut – elämä on Suomessa. Kieli on käytönnössä sama, Jugoslavian aikaan serbokroatiaksi kutsuttu, mutta nyt kroaatit sanovat puhuvansa kroatiaa ja serbit serbiaa. Talot ovat autioina, ei ole koulua eikä kauppaa. Kielten väliset erot ovat kuitenkin niin pienet, että niitä voisi pitää sama kielen murteina, eikä ymmärtämisessä ole ongelmia. Mirolovi´cien suku on asunut Kroatiassa niin kaukaisista ajoista kuin sukuhistoriaa tunnetaan, mutta enää heillä ei ole siellä sukulaisia. – Suurin osa Kroatian noin 800 000:sta serbistä joutui silloin lähtemään, eikä palanneita ole paljon. Kotikylämme on nyt lähes tyhjä, siellä asuu vain muutamia vanhuksia. sairaalassa
Nyt Anja on yksin. Ei voi kuin ihmetellä sitä elämäniloa ja positiivisuutta, joka Anjasta silmin nähden säteilee edelleen, kun 80-vuotispäiviä on juuri juhlittu. TEKSTI JA KUVAT: TARJA PITKÄNEN Anja Norrgård-Eriksson solmi onnellisen avioliiton 75-vuotiaana, mutta puoliso kuoli äkillisesti vain kahden vuoden kuluttua. Minuus Usko on kantanut Anja Norrgård-Erikssonin vaikeuksien yli Identiteetti löytyi aikuisena Anja Norrgård-Eriksson on elämässään joutunut käsittämättömän monta kertaa tilanteeseen, jossa entinen elämä on jätettävä taakse ja aloitettava uudelleen. Ensimmäinen avioliitto kariutui puolison alkoholismiin, ja Anja kouluttautui aikuisena ammattiin kyetäkseen elät-. 16 SenioriTERVEYS P ikkutyttönä Anja joutui lähtemään sotalapsena kotoaan, kaksi kertaa ja vieläpä eri maihin
– Neljä kertaa olen mennyt uuteen kouluun tilanteessa, jossa en osaa kieltä joko ollenkaan tai ainakaan paljon. Minut lähetettiin sotalapseksi Tanskaan. Aina piti uudelleen jättää tutuksi tullut ympäristö ja yrittää sopeutua elämään vieraiden ihmisten kanssa. Minulla ei ollut siellä mitään päätösvaltaa, appivanhemmat päättivät, miten eletään. – Lapsuuteni oli ollut niin epävarma, että minäkuvani oli aivan epäselvä. – En enää tiennyt, kuka olen, mistä olen tulossa ja mihin menossa. Taas tuli koulun ja kielen vaihto. Lapsi ei ymmärtänyt, että jatkuvien kielenvaihtojen vuoksi oppiminen oli hankalampaa kuin muilla. Jyrän alle jäin. SenioriTERVEYS 17. Puoliso kuoli äkillisesti eräänä iltana, olimme juuri katsoneet uutiset ja menneet nukkumaan, Anja muistelee nyt, kun tuosta hetkestä on kulunut jo muutama vuosi. Suomalaiset sotalapset lähetettiin kiireesti takaisin Suomeen. Suomen kieli alkoi painua unholaan, Tanskan koti tuntui kodilta. Hän oli lasten kanssa mökillä, kun tuli kova ukonilma. Ei ole varmaan ihme, että minusta tuli ahdistunut ja epävarma. Torjuin mielestäni ahdistavat ja ikävät muistot. Puolisolla oli lihakauppa, ja taloudellisesti asiat olivat kunnossa. – Pelkäsin hirveästi. – Suomeen palattuani en ajatellut paljon Tanskan ja Ruotsin aikaa, jotenkin kai halusin vain unohtaa. Anjalle on jäänyt mieleen eräs kesämökkireissu. Identiteettini oli aivan hukassa niin monien muutosten jälkeen. Olin hirveän ahdistunut. Siellä sitten menin kouluun osaamatta sanaakaan tanskaa. Mutta Anjan ei ollut hyvä olla. Ja mietin, miten lasten käy, jos salama iskee taloon. – Viimeinen, kolmas avioliittoni oli hyvin onnellinen, mutta sitä onnea sain elää vain kaksi vuotta. Haaveena oma koti, mies ja lapsia Anja kertoo olleensa nuorena hyvin epävarma. Sotalapseksi Tanskaan ja Ruotsiin Elämänsä vaiheita muistellessaan Anja toteaa: – Kuulun sarjaan: ”Viety lujaa pienenä”. Sota syttyi, ja Porvoota pommitettiin. Pelkäsin monenlaisia asioita. Anja vietti kotiäidin elämää, mutta ei ihan sellaista, josta oli haaveillut. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olisi silloin ollut parempi jatkaa koulua ruotsiksi. Mutta kun siitä selvittiin, edessä oli uusi lähtö, nyt Ruotsiin. Raamatun lukemista varten hänellä on mukava nojatuoli, johon on hyvä istahtaa. lut. Pelkäsin jatkuvasti myös sotaa, olihan minulla siitä niin rankkoja kokemuksia. Suomi oli yhtä vieras kuin ensin Tanska ja sitten Ruotsi. Kunnes tulivat saksalaiset. tämään itsensä ja lapsena. – Muistan, kuinka pelkäsin pommituksia. Anja on syntynyt Porvoossa perheeseen, jonka isä oli liikennöitsijä. Jumala on auttanut minua, yksin en olisi kaikesta selvinnyt. Ensimmäinen lapsi, poika, syntyi vuoden kuluttua, ja kaksoset, tyttö ja poika sitten muutaman vuoden kuluttua. Edes paluu Suomeen ei tuntunut kotiin tulolta pitkien poissaolojen jälkeeen. – Asuimme appivanhempieni kanssa samassa rakennuksessa. Anja kuitenkin oppi kielen, ja koulu alkoi sujua. Toinen avioliitto päättyi, kun puoliso kuoli syöpään. Alku uudessa maassa ei ollut helppo, oli ikävä äitiä. Uudesta perheestä tuli Anjalle läheinen. Hänen suurin haaveensa oli saada kaunis mies, lapsia ja oma koti. Taas uusi maa, uusi kieli ja uusi koulu. Sitten, kun Anjan elämä työn ja toimeentulon suhteen oli kunnossa, hän joutui pahaan autokolariin, jonka jälkeen käveleminenkin piti opetella uudelleen. Varttuneessa iässä, 75-vuotiaana, Anja koki vihdoin löytäneensä aidosti hyvän ihmissuhteen. Anja kuitenkin selviytyi koulussa ja elämä jatkui. – Menin sitten 19-vuotiaana naimisiin, liian aikaisin varmaan, Anja miettii. – Kun palasin Ruotsista parin vuoden kuluttua, äiti laittoi minut Porvoossa suomenkieliseen yhteislyseoon, vaikka ruotsinkielinen tyttölyseokin olisi ol- Usko on Anjan elämän kantava voima. Suomi jo kolmas, vieras maa Anja ajatteli lapsena, että hän on tyhmempi kuin muut, kun ei opi. Ruotsin koti ei tuntunut kodilta, muuuttoja oli ollut pienen lapsen elämässä aivan liikaa. Molemmissa liitoissa alkoholi oli ongelma, ja molemmissa myös puolison liiketoiminta loppui konkurssiin
– Tunsin, että minulta puuttuu jotakin. – Mutta sitten ymmärsin, että minun täytyy hankkia ammatti, jolla voin elättää itseni ja lapseni. Myöhemmin Anja sattui tapaamaan naisen uudelleen. Ja kun taustalla oli oma rankka lapsuus, lastensuojeltusta tuli Anjalle elämänura. Välillä Anja mietiskeli uskonasioita, välillä ei. – Kysyin, oletteko uskovainen, ja kuinka sellaiseksi tullaan. Lopulta yritys meni konkurssiin. – Siellä minä olin, aikuisena nuorten opiskelijoiden joukossa, mutta kaikki meni hyvin. Lapset olivat aina olleet Anjalle tärkeitä, niin omat kuin vieraat. Puoliso oli perinyt lihakaupan vanhemmiltaan. Minä sanoin, että tahdon. – Nainen kysyi, haluanko hyväksyä Jumalan suunnitelman, jossa Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ja ottaa Jeesuksen vastaan omaan elämääni sovittajaksi. Anja lähti opiskelemaan, ensin nuorisotyöntekijäksi ja sitten sosiaalityöntekijäksi. Elämästä puuttui jotain Niihin aikoihin Anja rupesi miettimään, onkohan Jumalaa olemassa, tuolla jossakin. Kolmas avioliittoni oli hyvin onnellinen, mutta sitä onnea sain elää vain kaksi vuotta. Alkuvuosina hänen alkoholinkäyttönsä Ammattiin aikuisena. Hän oli hyvin rakkaudellinen ihminen. – Sitten kerran kauppaan tuli eräs nainen myymään Sanalehteä. – Mutta sitten oli vähitellen tultu tilanteeseen, että avioliitossa alkoi olla puolison runsaasta alkoholinkäytöstä aiheutuvia ongelmia. – En tuntenut ketään uskovaista, ystäväpiiri koostui pääasiassa yrittäjistä, eikä hengellisistä asioista puhuttu. Sitten hän soitti naiselle, ja pyysi häntä tulemaan käymään. Anja mietti asioita pitkään. Moni asia, joka ennen oli ollut oikein, olikin nyt väärin. Nyt Anja uskalsi mennä myös kirkkoon ja mukaan seurakunnan toimintaan. Anja ajatteli, ettei voi mennä kirkkoonkaan, kun ei ole mikään uskovainen. – Ei siinä tapahtunut mitään humauksia eikä pamauksia, mutta sisälleni tuli syvä rauha. Rakastuminen ristiovista meneviin Elämää elettiin eteenpäin. Nuorena solmittu avioliitto ja kotiäitiys olivat täyttäneet elämän. 18 SenioriTERVEYS Mutta Anja tunsi yhä voimakkaammin, että jotain elämästä puuttui. Ostin lehden, ajattelin, että annan sen äidille tai mummille. – Luulin, että siellä käyvät vain uskovat, mutta erehdyin. Se oli ihmeellistä: sinä päivänä ajatusmaailmani muuttui. Lapset ja lapsenlapset ovat aina olleet Anjalle hyvin tärkeitä. Ongemia perheeseen ja talouteen Lapset olivat tuolloin murrosikäisiä. Anja ei ollut opiskellut itselleen ammattia. Anja ihmetteli, mitä ihmettä tekisi. – Rakastuin ihmisiin, jotka menivät niistä ovista, joissa on risti. Rupesin rukoilemaan, että jos sinä Jumala olet olemassa ja olet luonut minut, tee minusta uskovainen. Hän alkoi kertoi minulle asioita, keskustelimme monena päivänä. – Mietin, että näinkö se vain on, että ihminen syntyy tänne ja yrittää saavuttaa jotakin – kuka mitäkin – ja sitten, kun tavoitteet on saavutettu, kuollaan pois, eikä muuta ole. Minun täytyy jotenkin saada sinuun yhteys. oli ollut kohtuullista, mutta se oli pikku hiljaa kuin huomaamatta lisääntynyt. – Puoliso hoiti liikettä humalassa, eihän siitä mitään tullut. Matkusteltiin, juhlittiin. Kun appivanhemmat olivat kuolleet, liikeen talous alkoi mennä huonoon suuntaan. Aineellisesti kaikki oli vielä hyvin. Lastenlasten varhaisemmilta vuosilta on monia piirustuksia ja muita muistoja tallessa
Myöhemmin hän palasi työhön alkolistien ja päihteiden käyttäjien pariin. Vihdissä, Vuorelan koulukodissa oli sosiaalityöntekijän paikka auki, ja Anja tuli valituksi tehtävään. Mutta Anja nousi, ja opetteli uudelleen kävelemään. Jumalalle voi puhua, vastauksia voi saada, eikä usko ole rajoittava tai synkkä asia. Oli päästävä irti siitä. – Minä olen Anja, ja nyt tiedän, kuka Anja on. Hän oli pitkään sekä kunnanvaltuussa että kirkkovaltuustossa. – Puolison kuolema oli shokki, ja se tapahtui niin yhtäkkiä. Kypsän iän onnea Vihdistä löytyi myös uusi puoliso, yrittäjä hänkin. Terveys on onneksi kohtuullinen, liikkumaan pääsee ja yksin pärjää kotona, vaikka – Usko Jumalaan on auttanut minua monien vaikeuksien yli. Me olimme hyvin onnellisia. Kaikki oli ollut hyvin, ja sitten hän lähti, sairastamatta ja ihan varoittamatta. – En muista siitä muuta kuin hetkellisen välähdyksen, kuorma-auto tulee kohti... Mutta onni ei kestänyt kuin kaksi vuotta. Anjan lapset ovat pärjänneet hyvin elämässään, lapsenlapsia on syntynyt yksitoista. Niinpä hän kosi, ja menimme naimisiin 75-vuotissyntymäpäivänäni. pikkuvaivoja onkin. Nyt hän ottanut nimeensä sekä tyttönimen että sen sukunimen, jonka nimisiä ovat lapset ja suurin osa lastenlapsista. Toinen puoliso sairastui syöpään, johon lopulta menehtyi. – Minun elämääni on mahtunut niin paljon rankkoja asioita. – Ajattelen, että Jumala on auttanut minua, yksin en olisi kaikesta selvinnyt, Anja sanoo. – Tässä viimeisessä liitossa vasta ymmärsin, miten hieno parisuhde voi parhaimmillaan olla. Sosiaalialan ammatin myötä Anja oli kiinnostunut myös yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Välillä jo ajattelin, etten tästä sängystä enää nouse. Pojan puolison isä oli jäänyt leskeksi, ja hän oli yksinäinen. Useat lapsenlapsista ovat taiteellisia, ja Anjan seinällä onkin useita heidän töitään. Siinä menee välillä yöunet, kun jää pohtimaan jonkun lapsen tilannetta. Lähtö yhtäkkiä Monenlaiset ovat kohtalon kiemurat. Identiteetti on löytynyt Anja on elämässään jälleen yksin, mutta läheinen on oma perhekunta: – Vietän aika paljon aikaa yksin täällä kotona, mutta onneksi on puhelin. Hän muutti Porvoosta Vihtiin, jossa edelleen asuu. Eipä hän arvannut, mitä siitä seurasi. Anjan sukunimi vaihtui aina avioliittojen myötä. – Työskentelin Porvoossa sosiaalitoimistossa, ensin päihdehuollossa ja sitten lastensuojelussa. Myös tässä liitossa alkoholi oli liiaksi mukana elämässä. Anja kokee löytäneensä oman, aidon identiteettinsä vasta kypsällä iällään. SenioriTERVEYS 19. – Sitten oltiin tilanteessa, ettei yhteiselo puolison kanssa enää ollut mahdollista. – Ja minulle oli vielä tarjolla kypsän iän onnea. Se oli myös lapsille rankkaa aikaa. – Hänellä oli myös samanlainen uskonkäsitys kuin minulla. Ja sitten olikin edessä pitkä sairaalareissu. Jumala sanoi: En voi jumpata sinun puolestasi, kuntoharjoittelu sinun on kyllä tehtävä ihan itse! Tämä tarina kuvastaa Anjan mutkatonta uskoa. Viimeisinä työvuosinaan Anja joutui pahaan autokolariin, ja tilanne näytti jo siltä, ettei siitä voi selvitä. Autokolarista jäi jäseniin kankeutta, ja se harmitti Anjaa: – Sanoin Jumalalle, että kun kerran annoit minun toipua, niin etkö ottaisi pois myös tätä jäsenten jäykkyyttä. – Tapasimme, ja tiesimme heti, että meillä oli paljon yhteistä. Usko on Anjan elämässä läsnä jokaisena hetkenä, osana jokaista päivää. Miniä aina välillä sanoi, että kutsu nyt hänet vaikka kahville... Anjalla ja uudella puolisolla oli siis myös yhteisiä lapsenlapsia. – Lastensuojelu on raskasta työtä. Sisua hänellä on kuitenkin aina ollut, huolimatta lapsuuden ja nuoruuden epävarmuudesta ja ahdistuksesta. Lapset ja lapsenlapset ovat minulle hyvin tärkeitä. Mutta ei koskaan kahlitsevana, vaan apuna ja tukena
Harrastukset Tanssin iloa, hyvää mieltä ja elävää musiikkia hienoissa puitteissa Oopperan Teetansseissa Kansallisoopperassa pyörähdellään kerran kuussa, kuukauden alussa maksuttomissa Teetansseissa, jonne parisensataa tanssinhaluista senioria tulee tanssimaan elävän musiikin tahdissa ja virkistäytymään upeissa puitteissa. 20 SenioriTERVEYS H yvää mieltä, heiluvia helmoja, mahtavaa musiikkia ja parhaat puitteet – siinä on aineksia, joista Suomen Kansallisoopperan teetanssit on tehty! Ainekset ovat keittäneet kokoon oopperan taitellinen joh- taja Lilli Paasikivi ja oopperan yleisötyöosasto viime syksynä. – Sekä Lilli Paasikivi että baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve ovat molemmat hyvin ulospäinsuuntautuneita ja tahtovat yhteiskuntavastuuseemme nojautuen, että oopperan upeilla puitteilla on