Tasapainoon kenttätreenissä Hevosen kuuloaisti Mestareita ja menestyjiä Stall Aftonsol Ahvenanmaalla www.ratsastus.fi 9,20 € 4 | 2025 RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI
020 341 400 (ma–pe klo 8–16) www.vapokuivikkeet.fi Hankkija ja Lantmännen Agro (pakatut tuotteet) SOPIVA KUIVIKE JOKAISEEN MAKUUN JA KAIKENKOKOISIIN TARPEISIIN KUUKAUDEN KUIVA JUTTU MIKÄ HEDELMÄ KÄSKEE HEVOSTA ISTUMAAN. – SITRUUNA.. MYYNTI Vapon myyntipalvelu (irtokuivikkeet ja pakatut tuotteet) puh
Vuorovaikutus ei ole yksisuuntainen komentosuhde, vaan kummankin pitää pystyä lukemaan toistaan – ja luottamaan toisiinsa. Ikävissä uutisotsikoissa lyövät läpi harvinaiset ääritapaukset. Hippos-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Parhaimmillaan yhteistyö kehittyy ajatuksenherkäksi, viestit kehosta kehoon välittyvät tunteen tasolla hetkessä, edetään kuin yhtenä mielenä, yhdessä tekemisen ja liikunnan riemusta nauttien. Jostain syystä meillä kahdella, hyvinkin erilaisella lajilla on onneksi kykyä tähän. Esille nousee hevosen tarve lajinmukaiseen elämään, yhteistyö ja ystävyys ratsastajan kanssa, hyvä kohtelu ja kumppanuus, jossa molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan. virheiden aiheuttamista vahingoista. Huomautukset on tehtävä kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Julkaisija ja kustantaja Suomen Ratsastajainliitto ry ratsastus.fi Toimitus Päätoimittaja Sonja Holma 040 5600 225 sonja.holma@ratsastus.fi Ilmoitusmyynti Saarsalo Oy Myyntipäällikkö Niina Tuulaskoski 041 313 1047 niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Ilmoitusaineistot aineistot@saarsalo.fi Ulkoasu ja taitto Tikka Talvenheimo Oy Vakituiset avustajat Hanna Heinonen Ann-Helena Hokkanen Jutta Koivula Katri Klinga Riitta Kosonen Heidi Lammi Tiina Tarkkala Painopaikka UPC, Vaasa ISSN 0355-8800 Tilaukset ratsastus.fi/ratsastamaan/liity-seuraan ratsastus.fi/hippos-lehti/tilaa Irtonumerot lehtiluukku.fi Lehtiarkisto oma.ratsastus.fi Postin jakelutavasta johtuen lehti jaellaan tarkan julkaisupäivän ohella sen lähipäivinä. Keskipainos on noin 35 000 kappaletta. Oma kokemukseni kuitenkin on, että valtaosa hevosihmisistä haluaa vilpittömästi hevosilleen hyvää. Hevonen tarjoaa kuitenkin meille niin paljon – myös loputtoman tien oppimisen ilolle! Sonja Holma Hyvä ratsastaja on hyvä hevosihminen Ratsastuksen erikoislehti Hippos-lehti Tasapainoon kenttätreenissä Hevosen kuuloaisti Mestareita ja menestyjiä Stall Aftonsol Ahvenanmaalla www.ratsastus.fi 9,20 € 4 | 2025 RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Hippos-lehti on ratsastuksen ja hevosten ystävien omna lehti, joka paneutuu kiinnostaviin ihmisiin, hevosiin ja ilmiöihin sekä ajankohtaisesti sekä syvemmällä otteella. Ratsastus ei ole pelkkää tekniikkaa. Jos hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Ratsastusseurojen SRL-jäseniä palvelee kattava lehtiarkisto Jäsenhuoneessa osoitteessa oma.ratsastus.fi. Tätä lehteä kootessa kokonaisuudesta on noussut esiin yksi kantava teema. Kansikuvassa Axel Lindberg ja Bonapartis. Meistä ei tule hyviä ratsastajia ilman, että ymmärrämme hevosta sellaisena luontokappaleena kuin se on. Hippos-lehti ei vastaa taloudellisesti painoyms. Monet ovat valmiita luopumaan sen eteen paljostakin, oli kyseessä sitten aika, raha, vaivannäkö tai muu resurssi. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Jos yritämme hallita hevosta pelolla, aina tulee vastaan se päivä, kun se pelkää jotakin muuta meitä enemmän. Taitava ratsastaja osaa sopeuttaa tekemisen hevosen taipumusten, luonteen ja edistymistason mukaan. Hippos-lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Kun kumppanimme on elävä olento, vastuumme tästä kaikesta vain korostuu. Kuva Sonja Holma. Kun hevonen voi hyvin, se suorittaa hyvin. Annetaan tälle kasvulle kannustusta ja tilaa. Pääkirjoitus 3. Missään lajissa ei voi nousta huippuurheilijaksi vain lajiharjoitteilla, vaan mukana on fysiikan ja psyyken monitahoinen kokonaisuus sekä ymmärrys harjoittelun systemaattisesta etenemisestä parhaalla mahdollisella tavalla. Ne valitettavasti purskauttavat likaa koko lajin ylle. Paras yhteistyö syntyy aidosta ja vahvasta luottamuksesta. Hippos-lehdessä julkaistun aineiston osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Painettu PEFCsertifioidulle paperille. Tilanne on toinen, kun hevonen luottaa meihin ja ratkaisuihimme pahan paikan tullen. Hippoksessa on laajasti asiaa ratsastuksen osaamisesta, valmennuksesta ja eri lajeista hevostaitoihin, varusteisiin ja terveysaiheisiin. Se postitetaan kaikille Suomen Ratsastajainliiton jäsenseurojen jäsenille. Sekä huippuratsastajamme että ratsastuskoulujen ammattilaiset korostavat kaikki hyvää huolenpitoa hevosesta. Suurin osa meistä hevosihmisistä haluaa kasvaa jatkuvasti paremmiksi ja taitavammiksi. Lehden vastuu ilmoituksen pois jäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun ilmoitushinnan palauttamiseen. Jokainen hevonen on erilainen
pohjolavakuutus.. Kun Suomi pysyy liikkeessä, kaikki kyllä järjestyy.. Kiitolaukkaa tai rauhallista käyntiä
36 48 5 Vakiot Pääkirjoitus 3 SRL:n tapahtumakalenteri 74 18 30 6 Haastattelussa Anne Nuutinen 12 Neljän lajin PM-kilpailut Ypäjällä 18 Kouluratsastaja Matilda Schmechelin luona Espanjassa 22 Kenttätreenissä vapautta ja kontrollia sopivassa suhteessa 28 EM-esteillä Annina Nordström ja Fuzhou 30 Stall Aftosolissa opitaan ratsastusta ja hevostaitoja 36 John Antell hyppäsi L’intouchablella SM-kullalle esteillä 38 Ville Vaurio ja Dante NL uusivat SM-voittonsa kouluratsastuksessa 40 Axel Lindberg ja Bonapartis kolmanteen SM-voittoon kenttäratsastuksessa 42 Talentit leirillä Mennalan Ratsutilalla 48 Harrastuksena hevosten kuvakilpailut 54 Varmoja ratoja ja nousevia nimiä PM-valjakossa 56 Kuulo on hevoselle tärkeä aisti 60 Nähtävää ja koettavaa yllin kyllin Horse Show’ssa 62 EOTRH – etenevä ja kivulias hevosten hammassairaus 66 Pohjola-finaalit tanssittiin uusitulla Olympiakentällä 68 Askellajiratsastuksessa Suomelle kaksi MM-pronssia 70 Vikellyksen Suomen mestarit 2025 71 Nuorten ja junioreiden joukkueelle PM-hopeaa matkaratsastuksessa 72 SRL:n maajoukkuejohtoon uusia vahvistuksia Mainioita menestyksiä ja hienoja kesätunnelmia hevosten kera Kesän mestaruuksista on kilpailtu sekä kaatosateessa että auringonpaahteessa. Ratsastuskouluissa on nautittu leirikesästä ja kisattu tuntiratsastajien omissa mestaruuksissa. Ystävämme hevonen taipuu monenlaiseen menoon ja harrastukseen. Tässä numerossa 5
Kipinän työhönsä hän saa kiinnostuksesta ja rakkaudesta hevosiin. Kun ratsastuksenopettaja Anne Nuutinen katsoo ympärilleen tallin pihamaalla, hän ei näe laumaa opetushevosia, vaan joukon yksilöitä, joista hän haluaa tuntea hyvin jokaisen – juuri sellaisenaan. Anne pääsi 13-vuotiaana hoitamaan Vantaan Ponihaan pitäjän, Suski Fagerströmin, estehevosia. Kimmo opetti ja valmensi Ponihaassa. Hevosiin hän ihastui viettäessään lapsuuskesää Kuopiossa maalla isänsä sukulaisten luona, joilla oli kotipihassa koirahoitolan ohella hevosia. Anne kilpaili aktiivisesti Ponihaan ratsuilla ja sai myös kouluttaa nuoria opetusponeja. Siitä lähtien olin tallilla viisi kertaa viikossa, apuna myös iltaja viikonlopputalleissa. Sain myöhemmin myös toisen viikkotunnin ja hoitoponin, Anne muistelee. Hän on innostanut ja kannustanut lukuisia oppilaita ratsastuksen saloihin jo yli 20 vuotta. Silloinen poniopettaja Noo”Haluan tuntea joka hevosen yksilönä” Ruunapoppoo tulee höristen vastaan, poni kurottaa päällään aidan välistä. Joulupukilta viisivuotiaana saadun koirarotukirjan ahkera tavailu kannusti oppimaan lukemisen. Sonja Holma Vuoden ratsastuksenopettaja Anne Nuutinen Anne Nuutinen ja Karelia Carrus. Anne on pitänyt eläimistä lapsesta asti. Lukion jälkeen muistan, kun istuimme Ponihaan toimistossa ja mietin mitä teen isona ja mihin menen. 6. – Se oli tärkeä sysäys kohti hevosammattilaisuutta. – Kävin Ponihaassa ystäväni kanssa ja myöhemmin isäni vei minut sinne katsomaan hevosia. Suskin jäähdytellessä kisauraansa Anne sai hoitaa, ratsastaa ja myöhemmin myös kilpailuttaa kouluratsastaja Kimmo Sulkalan hevosia. Onnistuin jotenkin ilmoittautumaan alkeiskurssille toimiston luukusta vanhempieni tietämättä, mutta onneksi he suostuivat ajatukseen. Pääsin ratsastamaan ja maastoilemaan Suskin hevosilla ja kiersin hänen kanssaan kisoissa. – Yläasteella ja lukiossa haaveilin hevosalan sijaan sisustussuunnittelijan tai arkkitehdin urasta. Henkilö T uusulalainen Anne Nuutinen, 42, nimettiin SRL:n Vuoden ratsastuksenopettajaksi viime keväänä. Pääsykokeet olivat menneet jo, mutta pääsin monimuotokoulutukseen. Aloitin ratsastuksen seitsemänvuotiaana ja vietin lapsuuteni Ponihaassa. ra Leivo sanoi, mikset hakisi Ypäjälle ratsastuksenohjaajaksi. Laitoin sähköpostia Kari Haimille
7. Anne sai vakituisen ratsastusopettajan paikan Trans Horses -tallilta Vantaalta, missä hän viihtyi lähes kymmenen vuotta. Kävin ratsastamassa nuoria hevosia ja valmentamassa ja pidin myös tunteja eri ratsastuskouluissa, kuten Primuksessa. Ponihaassa ja Takkulassa. Anne aloitti työssäoppijana Kikka Suomion valmennustallilla silloisella vanhalla Primus-tallilla Espoon Kellonummella. Päivätyö löytyi myöhemmin vaatealan maahantuontifirmasta, minkä ohella Anne teki keikkatyötä opettajana mm. – Kun aloin odottaa esikoistamme, siirryin yksityisyrittäjäksi
– Minulla oli kiikarissa Pojun jälkeen toinen suomenhevonen, kun kouluvalmentajani Kiki Nyberg vinkkasi, että katsoisin Niirasten kasvattamaa pienikokoista, kolmivuotiasta tammaa. Temperamenttiset ja haastavat ratsut kiehtovat Anne oli kilpaillut Hopean Pojulla suomenhevosten mestaruustasolla esteillä ja koulussa. – Se oli iso juttu ja tosi hienoa aikaa, kehitimme tallin toimintaa. Olin aina itselleni halunnut Iitu-ponin hevoskoossa, temperamenttisen ja haastavan ratsun. Pääsimme yhteiseen visioon tavoitteellisesta Hengähdä, rentoudu alas satulaan. Hyppyjen jälkeen kesti kuitenkin viikko, että sain rauhan maahan, joten piti valita, kumpaan lajiin haluan satsata. Hän oli hankkinut myös kaksivuotiaan Iitu-ponin projektiksi ja kouli sen ratsuksi ratsastuksenopettajan opintojen näyttönä. Myös Iitu oli alussa täpäkkä ja säpäkkä, kun se tuli minulle kaksivuotiaana. Hän kysyi, enkö ole jo päässyt suomenhevosten kanssa niin pitkälle kuin voi. Hevonen siirtyy käyntiin ilman, että tarvitsee vetää ohjasta. – Karelia Carrus oli tosi makea ja ihastuin siihen kertalaakista, vaikka se oli kuuma ja haastava. Suomessa ei ole montaa seuran omistamaa ratsastuskoulua. Anne pestattiin seuraavaksi Ponihaan tallipäälliköksi. 8. Isossa roolissa opetuksessa ovat valmentajiltani saadut opit ja oivallukset, mistä kuuluu Kikin ohella kiitos myös Jenny Erikssonille ja Maarit Raiskiolle. Hän viihtyi hyvin ja pääsi myös järjestämään isoja tapahtumia, kuten kouluratsastuksen SM-kilpailut vuonna 2018. Annen ylipuhuminen Stall Solbackan pääopettajaksi viisi vuotta sitten vaati neljän kuukauden harkinnan ja kolme haastattelua. Sain sieltä vähän erilaista näkökulmaa, miten voi pyörittää ja kehittää toimintaa. Sain molemmilta paljon tietoa, taitoa, osaamista ja näkemystä. – Kolmas kerta toden sanoi. – Kävin sen kanssa Suskin ja Piia Pantsun estevalmennuksissa. – Kun Ainossa supistettiin toimintaa, sattumalta sopivasti Tuusulanjärven toisella puolella Järvenpään ratsastuskoulu haki uutta pääopettajaa. Anne Nuutinen opettaa nykyään Stall Solbackassa, Klaukkalassa. Mentoreinani olivat Suski ja hänen veljensä Pontus. Ratsastuskoulua pitävät Klaukkalassa Cia ja Valtteri Gundersby. Tykkäsin siitä tosi paljon. Paluu oli vähän kuin Ponihaan aikoihin, lasten ja junioreiden toimintaan. Anne edistyi tamman kanssa kouluratsastuksessa hienosti ja kilpaili sillä myöhemmin aina Inter 1 -tasolla asti. – Opetukseen tuo intoa ja motivaatiota säännöllinen valmentautuminen ja ratsastaminen erilaisilla hevosilla. Samoihin aikoihin, kun Fagerströmit päättivät myydä Ponihaan, Ainon ratsastuskoulun toimintaa laajennettiin Järvenpäässä ja Anne siirtyi sinne toiseksi tuntiopettajaksi. Anne valmentautui Karelialla alkuvuosina kouluja esteratsastuksessa
Minä olen se, joka menee satulaan. Hevonen siirtyy käyntiin ilman, että tarvitsee vetää ohjasta. Kun katsoin kaikkien verryttelyt ja radat, voi ajatella kuinka monta puolipidätettä ratsastin samalla itse. Kun oppilaani pärjäävät, se on merkki osaamisestani. Haluan niin vahvasti, että he onnistuvat ja pärjäävät. Kaikille ei käy samanlainen alkuverryttely, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa muotoa. Kun saat omat jalat pysymään rentoina, myös hevonen rentoutuu. Annen Iitu on nykyään yksi Solbackan opetusponeista. Kaavoihin kangistuminen tai yhden asian oikeana pitäminen ei ole minun juttuni. Syke on varmasti korkeampi kuin itse kilpaillessa. Tuntihevoset tulevat mielellään hänen luokseen ja myös jäisivät siihen, joten niitä pitää lempeästi kannustaa jatkamaan matkaa ratsastajan kanssa. Anne eläytyy oppilaiden suorituksiin mielellään ja kehollaan. Näen oppilaan oivaltavan jonkin asian, mutta muita isoja mittareita ei niinkään tule kuin menestymiset. Cia löytää hevoset ja käymme katsomassa niitä yhdessä. – Kaula saa olla pitkällä edessä, sinun ei tarvitse kannatella hevosen painavaa päätä ja kaulaa, vaan se kantaa ne itse. Anne vastaa nykyään yhdessä Cian kanssa ratsastuskoulun toiminnasta, opettaa kouluja estetunneilla. Olen kouluttanut sen itse ja tiedän miten herkkä ja tarkka se on. Oppilaat jakavat intohimon oppimiseen Päivän ensimmäinen ryhmä on tullut ratsastustunnille. laiden valtakunnallisissa mestaruuksissa vuosina 1996–2001 ja oli vuodesta 2003 eteenpäin mukana opettajan roolissa sekä välillä myös järjestämässä kilpailua. Ajattele, että hevonen ponnistaa liikkeeseen, Anne neuvoo. – Tänä vuonna esimerkiksi perjantaina oli 27 starttia 10 tunnin aikana ja yksi puolen tunnin tauko. Karelialla menen joskus mielenvirkistyksenä puomeja, Anne toteaa. ratsastuskoulun toiminnasta. – Iitu on tosi hyvä esimerkki. – Jokaista hevosta pitää ratsastaa juuri sen tarvitsemalla tavalla. – Kun tulin tänne, mukaan piti mahtua kaksi hevosta, mutta talli oli täynnä. – Tuntsarit ovat kevätkauden huipennus ja tämän työn suola. Alkuverryttelyn jälkeen harjoitellaan siirtymisiä käyntiin ja raviin ilman jalustimia. Yritän löytää tapoja, jotka sopivat kyseiselle hevoselle. Ainakaan en tee asioita pahasti pieleen. – On makeaa, että olen saanut oppilaita, joiden kanssa pystymme viemään taitotasoa niin pitkälle kuin ratsastuskouluyhteisössä voi viedä. – Hengähdä, rentoudu alas satulaan. Oikein hyvä! ”Tuntsareilla” on ollut ja on edelleen Annelle iso merkitys. Meillä on yhteinen ideologia siitä, miten oppilaita kehitetään kohti kilparatsastusta ja oman hevosen omistamista. Todella usein poni voi vetää ohjia ja olla vähän vahva kädelle vain siksi, koska se on herkkä, puolustautuu Anne ja Karelia. Hevonen lähtee paremmin raviin, kun käynnissä on lyhyt ja jäntevä askel. Olen etuoikeutettu, että oppilaani jakavat kiinnostuksen ja intohimon oppimiseen. Heinävaraston päätyyn rakennettiin neljä karsinaa. Hän ratsasti Ponihaan hevosilla Ratsastuskouluoppi9. – Olen pitkälle mukana myös opetushevosten ostamisessa. Valtteri valmentaa muutamia oppilaita esteillä. Anne haluaa oppia tuntemaan opetushevoset yksilöllisesti, ja odottaa samaa myös oppilailta. Anne katsoo läpi jokaisen hevosen varusteet ja tarkistaa satulavyöt. Jännitän oppilaiden ratoja enemmän kuin omia kilpailujani aikuisiällä. Harrastan esteratsastusta nykyään silloin, kun käymme kokeilemassa hevosia eli hyppään tuntemattomalla hevosella. Tuntiopettajina ja kursseja pitämässä käyvät myös Gia Winnberg ja Tiina Tarkkala
Avaa hieman polvea ja anna hevoselle tilaa mennä eteenpäin. Viereisessä kuvassa Annen koira Myy. Kyky lukea hevosia ja erilaisia yksilöitä on isossa roolissa työssä onnistumisessa. Tykkään ihan hirveästi ratsastaa opetushevosilla. – Opetushevoset ovat minulle tärkeitä. Näin hevoselta ei oleteta tai vaadita sellaista, mihin ratsastaja itse ei ole valmis. – Opettajana haluan huolehtia hevosista maasta käsin, ja että asiat tehdään niille parhaalla mahdollisella tavalla. ja nappaa kuolaimesta kiinni. Mieluummin hellittää kuin vetää. Oleellista on hevosten tulkitseminen ja lukeminen, ennakointi ja etenkin sen arvioiminen, milloin ne ovat tyytyväisiä ja milloin eivät. Vaikeampia asioita tehdään vasta siinä vaiheessa, kun ratsastajan fysiikka ja taitotaso ovat riittävät. – Teemme taitavampienkin ratsastajien kanssa tunneilla tosi vähän mitään temppuja tai ihmeellisyyksiä. Kun löysäsit ohjaa, hevonen seurasi myötäystä, superhyvin tehty! Sivusilmällä Anne tarkkailee ruunaa, joka ei tahtonut antaa laitumelta kiinni ja yrittää nyt rakentaa jonkinlaista draamaa tarhakavereidensa kanssa. – Vähän enemmän asetusta ja aavistuksen isompi ravi. Oli kyseessä sitten pieni lapsi ponin kyydissä pompottelemassa tai taitavampi aikuinen, hevosen pitää olla tunnin jälkeen rento ja tyytyväinen. Yritän löytää tapoja, joilla niille Kiitokseksi hyvästä työstä rentoa loppulaukkaa. Haluan tuntea ne hyvin ja luoda niihin suhteen, muuten en voi tehdä työtäni hyvin. – Kun tulin töihin neljän viikon loman jälkeen, olin puolitoista tuntia karsinoissa. Silloin ratsastajan ei auta olla kovempi, vaan hänen pitää löytää oikeat työkalut asian työstämiseen. Pidä ohjaa kuin nyrkissä olisi perhonen – hellästi tallessa, mutta et purista tai litistä. Kaikkein tärkeintä hevosen kanssa on yhteinen luottamus Ratsastustunti jatkuu uusilla tehtävillä. Kävin läpi kaikki hevoset korvista kavioihin ja häntään, niin että tiedän miltä ne tuntuvat ja mikä on niiden olotila laidunloman jälkeen. 10. – Opettajana aika menee maneesissa ja kentällä, mutta mielelläni olisin jokaisen hevosen satulassa enemmän. Haluan tietää, miten ne käyttäytyvät missäkin tilanteessa. – Älä hae tasapainoa painamalla kättä alas, ajattele mieluummin, että käsivarressa on vieteri. Ei tarvitse jäädä katsomaan, mikä hevosta vähän jännittää, vaan näytät suunnan, minne ollaan menossa, Anne opastaa. Keskitymme pääasiassa ratsastajan kehon hallintaan ja hevosen ja ratsastajan tasapainoon. – Haluan että ratsastaja tekee sillä tasolla, mihin pystyy. Anne viihtyy hevosten kanssa satulassa ja tallissa. Anne on tarkka siitä, mitä hevoselta vaaditaan
Pohdin vaikka, miksi joku seisoo eri asennossa kuin tavallisesti ja maistuuko heinä normaalisti. – Kilpaura ei ole koskaan ollut minulle niin tärkeä, että ostaisin ja myisin heKaikkein tärkeintä Annelle on yhteinen luottamus. PyAnnen Iitu-poni tuli heti aidalle tervehtimään. Hän on edelleen aktiivinen ratsastaja, jolla on vankka kokemus kilparatsastuksesta ja hevosten kouluttamisesta. Kun 15 vuotta on menty minun kisakalenterini mukaan, haluan antaa nyt aikaa perheelleni. Anne on taitava luomaan tallilla positiivista ilmapiiriä, jonka ansiosta oppilailla on vahva sitoutuminen ratsastuksen harrastamiseen ja taitojen kehittämiseen. rin esimerkiksi pyhittämään sunnuntait niin, että voin olla fudisäitinä. Kaikkein tärkeintä Annelle on yhteinen luottamus. Perheen kanssa arjessa oleminen on rajallista Annen oma kilpaileminen on jäänyt parin vuoden ajan taka-alalle olkapäävamman takia. Jos jostain voisi vielä haaveilla, niin mistä. Työskentelen tiistaista lauantaihin. Kävimme maastossa laukkaamassa, molemmat viihtyivät tosi hyvin. Anne ja puoliso Antti Kyynäräinen keväällä Hevosgaalassa, missä Annelle luovutettiin Vuoden ratsastuksenopettajan tunnustus. Anne on puolisolleen Antti Kyynäräiselle hyvin kiitollinen perheen arjen pyörittämisestä. – En halua lähteä tallista illalla pois niin, että joku muu sammuttaa valot. Tykkään hirveästi kilpailla, mutta se ei ole minulle kantava ajatus, vaan haluan pitää hevoseni loppuun asti. 11. – Tässä työssä perheen kanssa arjessa oleminen on hyvin rajallista. – Olen onnellisessa tilanteessa, että mieheni ymmärtää ammattini ja hän on hoitanut lasten arki-illat vuosien ajan. Kokemus, pitkä ura ratsastuskouluissa ja rakkaus hevoseen luo pohjan vankkumattomalle ammattitaidolle. – Perhe on myös yksi syy, miksi en ole jatkanut kisaamista. Ratsastuksenopettaja on töissä yleensä silloin, kun muilla on vapaa-aikaa. – Haluan saavuttaa hevosten täyden luottamuksen sekä karsinassa että tunteja pitäessä, että ne tunnistavat minut ja voivat luottaa, että olen niiden turva enkä vie niitä tilanteisiin, joissa ne menettäisivät luottamuksensa. Kun ne olivat lähellä kotia, olisin hyvin voinut seurailla niiden tekemisiä aamusta iltaan. vosia sen takia. Vuoden ratsastuksenopettaja Anne Nuutinen, Riding Club Solbacka ry Anne Nuutisella on yli 20 vuoden kokemuksen tuoma ammattitaito ratsastuksessa ja sen opettamisessa. – Omasta pienestä kotitallista, jossa olisi kuitenkin mukavuudet, lämmitetty maneesi ja ympärillä hyvät maastot. Tytär Ilona, 15, käy ratsastustunneilla kerran viikossa, nauttii kavereista ja yhdessä tekemisestä, mutta hevoset eivät ole hänelle intohimo. Nykyään osaan arvostaa myös vapaa-aikaa. voisi viestiä vieläkin paremmin. – Oli ihanaa tuoda hevoset maalaistallille kodin lähelle. Haluan katsoa sitä ennen kaikki hevoset läpi. Molemmat ovat onneksi olleet pienestä saakka omatoimisia. Ne ovat minulle perheenjäseniä. Voisin viettää vaikka kuinka kauan aikaa myös karsinoissa, tutustua ja tutkia, miten hevoset suhtautuvat mihinkin asiaan. Sunnuntai ja maanantai ovat vapaat, mutta maanantaisin minulla on joitakin yksäreitä, joita autan. Hänellä on taito opettaa joka ratsastajaa yksilönä, positiivisesti ja tavoitteellisesti sekä kunnioittava, arvostava asenne ja rakkaus opetushevosia kohtaan. Onni, 11, harrastaa jalkapalloa hyvinkin tosissaan. Toinen syy on perhe. Kesälomallaan Anne otti Karelian ja Iitun lähilaitumelle loman viettoon
Senioreiden hopeajoukkue palkintojenjaossa: maajoukkuekapteeni Mikko Mäentausta ja ratsastajat Antti Linna, Jenna Yrjövuori, Pipsa Koski ja Julia Engblom. Kuva Hanna Heinonen. PM-hopeaa nuorissa ottivat Aada-Minea Hanhela ja Lotus Vd Bisschop sekä junioreissa Isabel Olsson ja Haya. Mitalisadetta ja reilusti pisaroita Pohjoismaiden ja Baltian mestaruudet Ypäjällä Sonja Holma PMkilpailut 12 Vuoden 2024 Suomen mestari Pipsa Koski voitti senioreiden PM-kultaa hevosella Iprimero. Ypäjän Hevosopisto isännöi kesäkuun lopussa Pohjoismaiden ja Baltian mestaruudet este-, kouluja parakouluratsastuksessa sekä vikellyksessä. Mittavan kilpailutapahtuman järjestelyt ovat iso urakka, jota rankkasateet eivät suinkaan helpottaneet.. Kilpailuissa nähtiin hienoja suorituksia viiden eri maan ratsastajilta. Nita Tolonen ja Keep Going nousivat hienosti PM-pronssille lapsiratsastajissa. Mitalistien keskellä maajoukkuevalmentaja Kari Nevala. Suomen joukkue avajaisissa, kuva Ansku Ankelo
Esteratsastuksessa saatiin varsin kelpo mitalisaldo, neljä henkilökohtaista mestaruusmitalia ja sekä joukkuehopeaa senioreissa, junioreissa ja lapsiratsastajissa. 13 Jonna Aaltonen voitti Laxton For U:lla kaksi PM-kultaa parakouluratsastuksessa ryhmässä V. Mukana oli kovatasoinen vastus, ja joukkueemme ottivat pronssimitalit senioreissa, nuorissa ja poneissa. – Talon petija karsinapaikat oli myyty hyvissä ajoin loppuun, kilpailijoiden ohella majoitusta tarvitsevat myös heidän taustajoukkonsa, kuten valmentajat, joukkueenjohto ja perheet. Laura Kangasniemi voitti Goldprinsillä PM-kultaa ja pronssia parakouluratsastuksessa ryhmässä IV. Vikellyksessä saavutettiin PM-kultaa naisten yksinvikellyksessä senioreissa, nuorissa, junioreissa ja lapsissa, lisäksi vikellettiin kaksi PM-hopeaa ja yksi pronssi. Jasmin Sikström ja Clementine olivat suomalaisista senioreiden parhaat kouluratsastuksen GP vapaaohjelmassa kuudennella tilallaan. Pararatsastuksessa kotiutettiin kolme henkilökohtaista kultaa sekä yksi pronssi. Merkittävä osa majoituskapasiteetista menee toimihenkilöiden käyttöön, heidän on tärkeää olla tässä tontilla. Ratsukko on nimetty myös EM:iin.. Aikamoinen kisaurakka! Pohjoismaiden mestaruus on järjestäjälle mittava ponnistus etenkin, kun samaan aikaan kilpaillaan neljässä eri lajissa usealla areenalla. Järjestelyissä on paljon päällekkäisyyksien taklaamista, jos jotain siirretään, se vaikuttaa kokonaisuuteen toisaalla, kertoo kilpailutapahtuman johtaja Pirkko ”Pike” Herd. Parakouluratsastaja Jessica Kerttunen ja Duyou M ottivat PM-hopeaa GP vapaaohjelmassa ryhmässä IV. Y päjän Hevosopistolla kilpailtiin kesäkuun lopussa Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuksista neljässä lajissa: este-, kouluja parakouluratsastuksessa sekä vikellyksessä. Kouluratsastuksessa saldo oli vaatimattomampi. Ratsukko on nimetty Suomen EM-edustajaksi Hollantiin syyskuun alussa. – Kilpailuissa on aika monta liikkuvaa osaa eikä kaikki aina mene aivan suunnitelmien mukaan
Monelle nuorelle, miksei seniorillekin, kyseessä on ensimmäinen arvokisa ja edustustehtävä oman maansa joukkueessa. Loppuhuipennus Kilpailunjohtaja Pirkko ”Pike” Herd työn touhussa. PM-kilpailujen alla ja niiden aikaan satoi harvinaisen runsaasti vettä, mikä aiheutti tulvehtimista teillä ja tallialueilla. Monet kilpailijoista majoittuivat Hevosopistolla omissa hevosautoissaan, joten sähköpaikkojen määrää piti kasvattaa. Heinää ja kuivikkeita kuluu samalla aimo määrä. Karsinoita tarvittiin 250 hevoselle. Sen nurmipohja uusittiin vuonna 1994. Kuva Heidi Lammi. Isojen autojen pysäköinti vie myös paljon tilaa. Derbykenttä sateen pieksämänä sunnuntaiaamuna. Osa haluaa puruttaa enemmän tai vähemmän. Lantalat täyttyivät purukuivikkeesta, joka ei kelpaa sellaisenaan suoraan minnekään, vaan sen poisto ja kuljetus on oma juttunsa. Jos aiempina viikkoina ja edellisenä yönä ei olisi satanut niin paljon, olisi voitu vielä selvitä. – Olihan se aika karua. Loppupelissä sunnuntain estekilpailut piti keskeyttää, kun Derbykenttä sai mittansa täyteen. Essi Horttanainen voitti PM-kisojen yhteydessä ratsastetun Finnderbyn kasvatillaan Diamante de Dragon, jonka emä Amerante oli Essin voittoratsu Finnderbyssä 11 vuotta sitten. 711 starttia este-, kouluja parakouluratsastuksessa 176 kilpasuoritusta vikellyksessä 64 toteutunutta kilpailuluokkaa, laskettu pois sunnuntain 6 peruttua esteluokkaa 257 kilpailevaa hevosta tai ponia, vanhin suomalainen vikellysponi Albert, 21-vuotta 50 kansainvälistä FEI:n toimihenkilöä 11 eri maasta 50 toimihenkilöä ja vapaaehtoista Suomesta 250 pedattua sänkyä huoneissa vieraskäyttöön 107 sähköpaikkaa käytössä hevosautoille 1 000 annosta toimihenkilöruokaa 1 200 aamiaista 800 hampurilaista, 600 ranskalaisannosta, 700 limsaa ja 220 makkaraperuna-annosta ravintolasta Pohjoismaiden ja Baltian mestaruudet lukujen valossa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sen jälkeen, kun kentällä ei ole voitu ratsastaa pohjan kunnon vuoksi. Heinää kului paljon ja sitä tuotiin joka päivä lisää. Hevosten majoitus talleihin on iso operaatio sekin. – Kaikilla tuovat omat väkirehut matkassaan, mutta moni ostaa meiltä kuivaheinää, jota on säilöä helpompi myydä pikkupaaleissa. Päätös tehtiin sunnuntaiaamuna
Derbykenttä voi ihan hyvin, SM-kisoissa sillä hypättiin kenttäkilpailun kaikki osakokeet, maasto toki vain osittain, sekä pienempiä esteluokkia. Piken mukaan päätöksen tekoa helpottaa, kun paikalla on asiantunteva tuomaristo ja tekninen asiantuntija, jotka vastaavat viime kädessä ratkaisuista. Vaikka kisajärjestäjän on selvittävä vauhdilla järjestelyistä kompastuskivineen, myös ilon aiheita riittää. – Elämä jatkuu. Papu Alanko otti PM-pronssia hevosella Fritz nuorten yksinvikellyksessä hevosella Fritz sekä kahden tähden luokkavoiton hevosella Cazorro Leon. Iira Vesterinen vikelsi junioreissa PM-kultaa hevosella Quentin Brus, juoksuttajana Sonja Argillander. Anna Kivistö otti PM-hopeaa naisten yksinvikellyksessä hevosella Atterupgaards Marlene II, juoksuttajana Oona Pekkala. Vuokko Toivanen ja Rumbolt voittivat PM-kultaa naisten yksinvikellyksessä, juoksuttajana Anni Järvelä. Onneksi paikalla oli Euroopan Ratsastajainliiton, EEF:n puheenjohtaja Quentin Simonet. Monelle nuorelle, miksei seniorillekin, kyseessä on ensimmäinen arvokisa ja edustustehtävä oman maansa joukkueessa. Lasten PM-kultaa vikelsi Melisa Simola Quentin Brusilla, juoksuttajana Sonja Argillander. Juoksuttajana Aime Nederström-Alanko. Hopeaa Hetti Räisänen ja pronssia Elsie Marin. Hän selvitti asiaa FEI:n kanssa, soitti muutaman puhelun ja mitalit saatiin jaettua kahden päivän perusteella. Juoksuttajana Vera Häkkilä. – Onhan PM-kilpailut valtavan ihana tapahtuma, jossa on mukavaa yhteisöllisyyttä, kun mukana on joukkueita ja nuoria ratsastajia eri maista. PM-hopealle junioreissa nousivat Neea Kostiainen ja Rumbolt, juoksuttajana Anni Järvelä. – Kesti hetken aikaa ottaa selvää, miten mitaleiden kanssa tehdään, kun sääntöjen mukaan esteillä kilpaillaan kaikki kolme kisapäivää. Sadekelissä kuluneissa paikoissa alkaa olla jälleen hyvää nurmenkasvua, vaaleanvihreää haituvaa, Pike hymyilee.. oli iso sadekuuro kahdeksan jälkeen, sitten asiaa ei tarvinnut enää pohtia. Rudi Häkkilä voitti Fritzillä nuorten yksinvikellyksessä PM-kultaa. Täällä kilpailtiin juuri SM-viikonloppu, ja edessä ovat vielä muun muassa Suomenratsujen kuninkaalliset elokuun lopussa
– Vaikka tilamme on keskellä ei mitään, täältä on vain 25 minuutin ajomatka Sevillaan, Matilda kertoo. – Espanjassa orit ovat yleensä aina tallissa. Andalusian kuninkaallisen ratsastuskoulun kasvatti koulutti PRE-oriin Zagal Azores itse gptasolle. Ne menevät suojaan oliivipuiden alle, mutta saattavat myös nukkua helteessä pitkällään auringossa. Arvokkaimmat ja asiakkaiden hevoset otetaan talliin turvaan yöksi. Matildan isä ja äiti ovat tulleet Saksasta paikalle auttamaan rakennustöissä. Hevoset nuokkuvat puiden varjossa rauhallisen tyytyväisinä. Haluan pitää hevosia omalla tavallani, ne saavat olla paljon ulkona. Sonja Holma Y mpärillä avautuu avara Andalusian tasanko, viljelyksiä silmänkantamattomiin ja siellä täällä harvakseltaan maataloja. Aluksi ne olivat helteellä tallissa ja siellä oli myös tuuletin, mutta näin, että niiden oli parempi olla ulkona. Taloa ja paikkoja on kunnostettu hartiavoimin. Espanjalaiset hevoset viitoittivat Matildan tien Kouluratsastaja Matilda Schmechel pitää omaa tallia Espanjan maaseudulla Sevillan lähellä. Siellä oli vain ränsistynyt maatalo ja oliivipuristamo. Matilda pyörittää paikkaa Kouluratsastus Kotitalli oliivilehdossa ja tiluksia partioiva kukko.. Kapea hiekkatie halkoo peltoja. Taakse on jäänyt mm. Rautainen portti johdattaa ratsastuskentän ohi oliivilehtoon. Ratsukko nimettiin mukaan Suomen EM-koulujoukkueeseen Ranskaan heti ensimmäisellä kansainvälisellä kaudellaan. Tilalla asuu 26 hevosta, joista 23 on espanjalaisia PRE-hevosia. Matilda Schmechel, 36, hankki viiden hehtaarin oliivitilan kolme vuotta sitten. Matilda osti vanhan tallirakennuksen ja siirrätti sen paikalle. Valkea ori virkistäytyy pesupaikalla, sen karva kimmeltää auringossa. Andalusian kuninkaallisen ratsastuskoulu, Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestre, hulppeine puitteineen. Matildan tallissa ei ole kultaisia koristeita, mutta hevoset nauttivat toisenlaisesta luksuksesta, elämästä ulkoilmassa karsinoiden sijaan. Sevillassa on juuri äskettäin kärvistelty 40 asteen helteessä. Joukossa on omia ratsuja ja kasvatteja sekä ratsutettavia hevosia
– Mie olin aina ihaillut hienoja PRE-hevosia ja saanut ratsastaa Ranskassa kurssilla hyvin koulutetulla PRE:llä. Matilda ihastui hevosiin. Niiden työnä on popsia suuhunsa punkit ja muut hevosia kiusaavat hyönteiset, ja ne palvelevat tehtävässään varsin oivallisesti. Isovanhempien paikan lähellä asui ravuri Juuso, jolla Matilda sai myös ratsastaa. Kissat pitävät poissa rotat ja hiiret. Sain ensimmäisen oman hevoseni, Certeron, 15-vuotiaana. Opintoihin sisältyi pitkä harjoittelujakso hevosklinikalla sekä myöhemmin ratsastusharjoittelu Pura Matilda Schmechel ja Zagal Azores kotikentällä. Vaikka perheellä ei ollut hevostaustaa, tyttö sai aloittaa ratsastuskoulussa kuusivuotiaana Saksassa kotikaupungissaan Bochumissa. Matilda lähti opiskelemaan hevostaloutta hollantilaisen yliopiston Horse Business Management -ohjelmaan. Matilda ei ole asunut koskaan pysyvästi Suomessa, mutta on viettänyt täällä lomia ja pitkiä aikoja suvun kesämökillä Haminassa meren rannalla. Ympärillä tepastelee joukko kanoja, kaksi kukkoa pörhistelee höyheniään. Kanat elävät tilalla puolivilleinä. Hevonen eli 35-vuotiaaksi ja kuoli vasta 5 vuotta sitten. miesystävänsä Mariano Fleyn ja hevosenhoitaja, ratsuttaja Ana Gavilanin kanssa. Ensikosketuksen hevosiin Matilda sai jo nelivuotiaana Haminan Kannusjärvellä. Vanhempani ajattelivat, että harrastus jää, kun alan käydä diskossa, mutta toisin kävi, Matilda hymyilee. Kanoja oli keväällä vielä noin sata, mutta ketun kehveli pääsi viemään niistä lähes puolet. Mukaan kuului myös ratsastusta ja valmentautumista, ja Matilda alkoi kilpailla kouluratsastuksessa. Matilda kävi tervehtimässä ystäväänsä lähes joka kesä. 17. Matilda puhuu Suomea sujuvasti, puheessa kaikuu hauskasti Haminan nuotti, sie ja mie. Se oli PRE, samoin kuin kaikki muutkin hevoseni sen jälkeen. Hevosharrastuksesta kasvoi elämäntyö Matildan äiti Marjukka Schmechel on suomalainen ja isä Reiner Schmechel saksalainen
Haluan, että suoritus näyttää siltä, että myös hevosella on kivaa. Alla kuvassa puusta pudonnut minervanpöllön poikanen, joka pelastettiin takaisin pesään. ”Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestre” on omistautunut espanjalaisille hevosille ja ratsastustaiteelle. Mitä vähemmän teen itse, sen parempi. Matkalla löytyi oma konsepti ratsastukseen Valmistuttuaan Matilda on työskennellyt itsenäisenä yrittäjänä ja valmentautunut espanjalaisten huippunimien kanssa. Koulutus kesti neljä vuotta. Hän haki ja pääsi opiskelemaan Andalusian kuninkaallisen ratsastuskoulun ammattiratsuttajaksi vuonna 2013 neljän oppilaan joukossa – hakijoita oli 300. Tilalle rakennetaan parhaillaan majoitustiloja kävijöille, joita tulee pääasiassa Saksasta ja Suomesta. Paikka tunnetaan myös ratsastusnäytöksistä ”tanssivine oreineen”. Matilda teki kandidaatintutkielmansa PRE-jalostuksen hallinnasta. Tšekkiläinen Anna Homolova Forstingerova osti Matildalta tämän gp-tasolle kouluttaman hevosen. Tilan isot oliivit myydään, pienemmistä puristetaan öljyä. Raza Espanola eli PRE-hevosten valtion siittolassa Jerez de la Fronterassa Espanjassa. Mie tykkään opettaa sekä hevosia että ihmisiä. Hän opettaa oppilaita myös omilla, pitkälle koulutetuilla hevosillaan. – Minulla on ratsastukseen nykyään oma konseptini, johon olen poiminut mukaan hyväksi kokemiani asioita matkan varrelta. Nykyään Matilda ratsuttaa ja valmentaa sekä kasvattaa ja tekee jonkin verran myös hevoskauppaa. Haluan ratsastaa aika kevyellä kuolaintuntumalla ja antaa hevoselle vähän enemmän vapautta, niin että hevonen ajattelee itse tarjoavansa siltä pyytämiäni asioita. – Matkailupalvelujen ja ratsutuksen ohella myyn ja välitän hevosia, vaikka valitettavasti mie olen parempi ostamaan kuin myymään, Matilda nauraa. Kisaaminen on kirsikka kakun päällä EM-kisaori Zagal Azores tuli Matildalle juuri hevoskaupan kautta. Hän hankki Matildalle kilpailtavakZagal Azoresilla löytyy lisättyä laukkaa. – Tarjolla on ratsastusta hyvin koulutetuilla hevosilla, joilla pääsee kokeilemaan myös vaativampia koululiikkeitä. Espanjalaiset hevoset ja niiden koulutus korkealle tasolle veivät Matildan mukaansa. Se yksi maailman arvostetuimmista klassisen ratsastuksen akatemioista. Loka-marraskuussa paikalle matkaa ihmisiä myös oliiviöljyyn tekoon. 18. Nykyinen valmentaja on Isidro Maldonado, joka pitää tallia reilun 200 kilometrin päässä Mijaksessa
Kun ostin tämän paikan, ajatuksena oli ratsuttaa ja välittää hevosia. Kun myö mentiin ensimmäisiin gp-kisoihin sen vanhalle kotitallille, mie annoin sen suorittaa iisisti ja rauhassa, miten se itse halusi. Se osasi jonkin verran sivuttaisliikkeitä. 19. Toisaalta hyvin herkät hevoset ovat herkkiä sitten kaikelle muulleMatilda ja vanhemmat Reiner ja Marjukka Schmechel, miesystävä Mariano Fley sekä Zagal Azores. Suunnitelmat muuttuivat, kun sain Zagalin. Ratsukon tulostaso on ollut 68–69 prosentin tuntumassa GP:ssä ja GP Specialissa sekä vapaaohjelmassa lähes 72 prosenttia. – Oria oli näytetty jalostuskilpailuissa, ja se oli oppinut vähän jarruttelemaan radalla. Tamma jättää hienoja liikkeitä, erityisesti käynnin. Se starttasi kolme kansallista gp:tä viime vuonna ja nousi kansainvälisiin gp-luokkiin maaliskuussa. Niin, että radalla oli sen mielestä kivaa. Saimme ihan hyvät tulokset. Hevosen valtteina ovat laadukkaat askellajit, rauhallinen luonne ja hyvät hermot. Joskus se on turhankin rauhallinen, ja voisi olla vähän herkempi. Elän nyt unelmaani, Matilda iloitsee. – Miua on aina kiinnostanut ratsastaminen ja hevosten kouluttaminen. Nyt Zagal Azores on 12-vuotias. Kilpaileminen tulee kirsikkana kakun päälle. – Zagal on kiltti ja tosi varma, olisi tosi outoa, jos se tekisi virheitä. si kuusivuotiaan, lupaavan orin, joka oli ikäisekseen varsin raaka. Oikealla kuvassa varsa Matildan hyväsukuisesta tammasta Garolina, isänisä olympiaratsu on Oleaje
Isä on Distinguido, jonka Matilda möi tšekkiläiselle naiselle, joka omistaa Zagal Azoresin. Kouluratsastuksen EM-kilpailut Kouluratsastuksen Euroopan mestaruudet ratkotaan 26.–31. Pitkä ura on pikavoittoja tärkeämpi. Haluan, että hevoset ovat pitkäikäisiä ja pysyvät terveinä. kin, kuten ympäristölle. Ja haluan, että hevoset tulevat innokkaina vastaan tarhasta ja lähtevät mielellään töihin. Se toimii myös tilan vahtihevosena hirnuen jonkun tullessa pihaan. Oikealla kuvassa JMS Kyrill, joka on lähes valmis pikkukierrokselle. Meillä oli kiva suomalainen porukka ja hyvä joukkuefiilis. Paikalla oli myös SRL:n valintakomitean puolesta Jenny Eriksson sekä kouluratsastaja Mikaela Soratie. – PRE-hevoset oppivat helposti ja nopeasti, ja ne antavat paljon itsestään. Kohti EM-kisoja hyvällä joukkuefiiliksellä Matilda on lehden ilmestymisen aikaan kilpailemassa kouluratsastuksen EM-kilpailuissa Crozet’ssa, Ranskassa. Jos niillä on koko ajan samat naapurit, ne pysyvät rauhallisina, mutta voivat herätä ja reagoida, jos paikalle tulee uusi hevonen. Aloitan harvoin alle neljävuotiaan hevosen kanssa. – Olemme päässeet valmistautumaan ihan hyvin, vaikka on ollut tosi kuuma kesä. elokuuta Crozet’ssa, Ranskassa. – Mie en tykkää nuorten hevosten kisoista. Zagal on orina herrasmies, erittäin hyvätapainen. PRE-hevosissa Matildaa viehättää erityisesti hyvä luonne. Niiden on helppo oppia temppuja. – Oli ihanaa tavata Joanna, Keela ja Jenny. Suomen edustajiksi on nimetty kolme ratsukkoa: Henri Ruoste ja Tiffanys Diamond, Joanna Robinson ja Glamouraline sekä Matilda Schmechel ja Zagal Azores. Zagal matkustaa myös hyvin ja nukkuu kisapaikalla pötköllään. 20. Kyrill on myös tammasta Garolina. Mie odotan EM-kisoja suurella ilolla! Matilda ja luottoratsu Zagal Azores. Ranskassa korkeamman tason tuomarit antoivat meille korkeammat pisteet kuin kolmen tähden, Matilda kertoo. Hän antoi vakuuttavat näytöt Deauvillessa, Ranskassa heinäkuussa samaan aikaan joukkuetoveri Joanna Robinsonin kanssa, joka edusti Suomea Glamouralinella Pariisin olympialaisissa. Matilda on itse tarkka hyvästä ratsastuksesta ja hevosen korrektista kouluttamisesta. Kävimme yhdessä syömässä ja sain paljon hyviä neuvoja, he tietävät kisakuvioista niin paljon enemmän kuin mie. Se viettää kotona päivät ulkona tarhassa, kuten Matildan muutkin orit. Niiden kanssa on tärkeää pitää kiinni rutiineista. Lähes kaikki niistä tekevät laukanvaihtoja ja piruetteja, vaikka ihmiset eivät osaisi ratsastaa kovin hyvin. – Espanjalaiset orit ovat aika kesyjä, mutta oreja kuitenkin