RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Nro 4 • 2021 9,20 € www.ratsastus.fi Kisakausi kutsuu! Haastattelussa perhe Illi Estehypyn anatomia pala palalta
MAINOS
Peräänkuulutan myös yhteiskunnan tukea ratsastukselle! Hyvät ja toimivat puitteet, pelisäännöt ja turvallinen lajikulttuuri rakennetaan yhdessä vastuullisesti, ei villien ja sekalaisten toimijoiden varaan. Ainutlaatuinen kumppanuus suuren ja lempeän ystävämme hevosen kanssa antaa paljon, se tuo elämään rakkautta, ja myös kasvattaa ja opettaa vastuullisuutta. Ratsastajainliiton toiminta, sen jäsenseurat ja -tallit ovat tärkeä linkki siihen, että jokaisen lapsen ja nuoren olisi turvallista harrastaa ratsastusta. Lasten ja nuorten haavoittuvaisuutta, rakkautta hevosiin ja uskoa auktoriteettiin, on käytetty järkyttävällä, kammottavalla tavalla väärin. Pimeyttä vastaan ei voi taistella pimeydellä, vaan valolla. Talli on tärkeä paikka, josta löytyy sekä ystäviä että yhteisö. Harrastuksen turvallisuutta rakentavat eettisyyden, vastuullisuuden ja laadukkuuden kriteerit täyttävät tallit, seurat sekä alan korkeatasoinen koulutus. Pidetään huoli hienosta lajistamme, hevosista – ja toisistamme! Päivänvalolla pimeyttä vastaan Lapset ja nuoret ansaitsevat tasapuoliset mahdollisuudet harrastaa. Järjestäytyneesti toimien voidaan tarjota avoin reitti tiedonkululle, koulutukselle, neuvonnalle ja oikein tekemisen kulttuurille. Uskon, että kun toiminta tuodaan päivänvaloon yhteiskunnan ja yhteisön silmien alle, siitä tulee läpinäkyvämpää. Sitä varten tarvitsemme turvallisia harrastepaikkoja riittävän lähellä – ja tytöille ja pojille oikeuden valita mieleisensä harrastus. Valtaosa toiminnasta on kuitenkin hienoa ja arvokasta, mitä eivät yksittäiset väärintekijät muuta. Samalla tarvittavat puitteet on rakennettu hyvin pitkälle lajiaktiivien voimin ilman yhteiskunnallista tukea. Yhteisömme voimin emme toki voi estää jokaista yksittäistä pahantekijää, mutta ainakin meillä on parempi mahdollisuus sekä puuttua, ennaltaehkäistä ja tuoda apu lähemmäksi. Villien yksittäisten toimijoiden tekosia on erittäin vaikea valvoa, epäkohdat nousevat esiin usein vasta mädän jo muhittua, paiseen puhjetessa. Ratsastus on tyttöjen ja naisten todella merkittävä liikuntaja harrastuslaji. 3 HIPPOS 4 • 2021 PÄÄKIRJOITUS Hevoset ja ratsastus on hieno harrastus. Ja samalla tuoda yksittäistä harrastajaa lähemmäs myös väylät tuoda epäkohdat ilmi, puhua ja puuttua. Ratsastus on mittava ja merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö, jonka sisälle osuu kaikenlaista, myös epäkohtia. Valitettavasti olemme lukeneet viime viikkoina ikäviä uutisia, kun paratiisin sijaan tallista on tullut käärmeenpesä. Viime vuoden koululaiskyselyn mukaan ratsastus on tytöillä alakouluissa harrastustoiveissa ykkössijalla ja yläkouluissa viidenneksi toivotuin harrastus. Lapset ja nuoret ansaitsevat tasapuoliset mahdollisuudet harrastaa, ja kasvaa myös harrastuksensa voimin eheiksi, onnellisiksi ihmisiksi. Sonja Holma päätoimittaja
TÄSSÄ NUMEROSSA: Kansikuvassa Wilma Heikkinen ja Elvis PS, kuva Sonja Holma. RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Nro 4 • 2021 9,20 € www.ratsastus.fi Kisakausi kutsuu! Haastattelussa perhe Illi Estehypyn anatomia pala palalta. 12 Turvallisesti alkuun maastoesteillä 18 Kuolainsovitus – tie ongelmista ratkaisuihin 24 Onnistu kisakuvissa 36 Estehypyn anatomia ammattilaisen silmin 74 Juho Norilon puomitehtävät Nelli Pekkarinen ja kuusivuotias Ds Smartakus ottavat tuntumaa vesiesteeseen
Hippos-lehti ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa. Julkaisija ja kustantaja Suomen Ratsastajainliitto ry ratsastus.fi Toimitus Päätoimittaja Sonja Holma 040 5600 225 sonja.holma@ratsastus.fi Ilmoitusmyynti Saarsalo Oy myyntipäällikkö Santeri Selin 044 23 80 511 santeri.selin@saarsalo.fi myyntiryhmäpäällikkö Riku Suuriniemi 040 70 88 564 riku.suuriniemi@saarsalo.fi Ilmoitusaineistot aineistot@saarsalo.fi Ulkoasu ja tuotanto TK mediatalo Oy tkmediatalo.fi Vakituiset avustajat Hanna Heinonen Jutta Koivula Katri Klinga Riitta Kosonen Heidi Lammi Marianne Roivas Tiina Tarkkala Painopaikka PunaMusta, Tampere ISSN 0355-8800 Tilaukset ratsastus.fi/hippos-lehti/tilaa/ Irtonumerot lehtiluukku.fi Lehtiarkisto oma.ratsastus.fi RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI HIPPOS 6 Haastattelussa Illin hevosperhe 12 Maastoesteitä harjoittelemaan 18 Kuolainten mittaus ja sovitus 24 Kisakuvaus 30 Tähtäimessä tyytyväinen ratsuhevonen 36 Estehypyn arviointi osa osalta 42 Hevosen ruokinta laidunaikaan 46 Puomikoulu: vetreyttä ja iloa tekemiseen 50 Työhevoset Tuohivirsu ja Uuras 52 Ammattivalmentajaksi opiskelemassa 56 Varsotus ja varsan ensi päivät 60 Uudet tuulet hevosten nivelhoidoissa 64 Vikellystä alkeisratsastajille 68 Toiskan Terapeuttinen talli 72 Askelmerkit Tokioon 74 Vauhdikas kisakesä kutsuu 77 Horse Show: Syksyllä kohdataan. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Hipposlehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Hippos-lehdessä julkaistun aineiston osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Jos hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Lehden vastuu ilmoituksen pois jäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun ilmoitushinnan palauttamiseen. Se postitetaan kaikille Suomen Ratsastajainliiton jäsenseurojen jäsenille. Hippos-lehti ei vastaa taloudellisesti painoyms. Keskipainos on noin 40 000 kappaletta. Huomautukset on tehtävä kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. virheiden aiheuttamista vahingoista. 79 Kiertävä kolumnisti 81 Kirja-arvio SISÄLTÖ 4 / 2021 40 Hevosperhe kisareissulla – elämäntapa ja yhteinen harrastus Kuvat: Sonja Holma
Kisareissut ovat sekä elämäntapa että yhteinen harrastus. Hevosperhe HIPPOS 4 • 2021. 6 HIPPOS 4 • 2021 6 Illin perhe pakkaa viikonloppuisin kuorma-autonsa täyteen hevosia, varusteita, rehuja, eväitä ja elämäniloa. Menestystäkin perheen lapsille, Jonelle ja Sanille, on kertynyt mukavasti ikävuosiin nähden
– Viikonloput kisoissa ovat meille laatuaikaa perheenä. Teemu kävelytetään, viedään talliin ja hoidetaan. Kun toinen lapsista kävelee rataa äidin kanssa, toinen kävelyttää tämän hevosta. – Yritän kyllä työntää lapsille koko ajan vähän enemmän vastuuta. Molemmat ovat tosi itsenäisiä. Kisarumbaa perhetiiminä Lapset tutkivat puhelimistaan sekä mentyjä ratoja että tulevien ratapiirroksia. Tempo Sara on hankittu lähinnä tuntikäyttöön perheen ratsastuskouluun. Mukana Järvenpäässä on kuusi hevosta, joten on tiedettävä tarkkaan, milloin niiden kanssa pitää olla verryttelyssä, koska on ratakävely ja startti. Tietty hevonen verrytellään joka kerta samalla tavalla, jos en pääse mukaan, he tietävät mitä tehdä, Sanna toteaa. Tykkäämme kaikki aivan hirveästi hevosista, ja pidämme vain meille oikeasti mieleiset. Jykke on kouluttanut GP-ratsu Sinuhen innokkaaksi liikkujaksi. Sanna pyörittää kisarumbaa, päättää mikä luokka mennään milläkin hevosella ja aikatauluttaa päivän kulun, jonka perhetiimi toteuttaa yhteisvoimin. – Pientä kiirettä riittää koko ajan, aika harvoin ehditään seurata, miten muiden radat menevät, joten voitto voi olla myös yllätys, Sanna nauraa. Kisakentillä kokemattomana se on vielä hermostunut ja jännittynyt, mutta silti yritteliäs. Perheen hevosauto on pysäköity Ratsastuskeskus Ainon kupeeseen, perhe asuu ja yöpyy siellä. Sonja Holma aikkaan rapsakassa vappuaamussa Sani, 10, laukkaa 90 cm:n esteluokassa maaliin Tuusulan Derbyssä Järvenpäässä. Pieni pöytä notkuu aamiaistarpeita. Teemu alias A. Mutta voitto tuli, en ajatellut, että Teemu olisi niin nopea, äiti Sanna Illi hymyilee. Jone, 13, haukottelee ja venyttelee, isä Jukka on keittänyt kahvit. Jos on niin kiire, etten ehdi kävellä rataa mukana, he kävelevät ja mittaavat sen itse. – Kun kymmenet kamat roikkuvat koukussa, ei voi millään tietää mikä on mikäkin, hän hymähtää. 7 HIPPOS 4 • 2021 H A AS TAT T EL US SA 7 Hevosperhe Piaffea istunnalla ja kevyellä kädellä. R. Jone ja Sani tykkäävät kilpailla, ja jos he pärjäävät niillä, se on vain plussaa, Sanna kertoo. – Sanoin kyllä Sanille, että ratsasta uusinnassa ensimmäinen este, sitten toinen ja aina saa keskeyttää, jos ei tunnu hyvälle. Aprikoidaan, onkohan luokassa vesieste. Jukka ajaa hevosautoa, kuvaa radat ja osaa tarvittaessa myös varustaa hevoset, kunhan saa riittävät ohjeet
HAASTATTELUSSA 8 HIPPOS 4 • 2021. Luottotamma selvitti 110-radan hienosti virheittä. Mukana kisareissussa on kavereista ja Myrkyn Yksitysratsastajista myös Katariina Ala-Äijälä, 13. 8 HIPPOS 4 • 2021 Sani kertaa radan kulun mielessään. Äiti ja tytär ratakävelyllä. Jone kävelee ja odottaa Klaaran kanssa ratakävelyn ajan
Aluksi se ei ole kivaa, kun jännit tää niin paljon, mutta kun pääsen maaliin, se tuntuu tosi hyvältä. Molemmat ratsastavat kauniisti, rauhallisesti ja vähäeleisesti, kertoo kilparatsastaja Juho Norilo. Jonella on loistopäivä, hän hyppää jo kolmannen luokkavoiton kisoissa, tällä kertaa Dollylla eli Dolandalla 120-radalla. Lapset ovat iloisia ja hyvin kasvatettuja. Nykyään hän on rakennusalan urakoitsija, Sanna kertoo. Sanni on kasvattanut äitienpäiväksi kukan itse siemenestä alkaen. Talvella ratsastettiin vaarallisen liukkailla, jäisillä pelloilla, mistä kimposi suunnitelma parantaa puitteita. Aika ennen ja jälkeen Elämä hymyili, kunnes eteen tuli äkkikäänne keväällä 2012. Debyyttiradat Tuusulan Derbyssä Kisasunnuntaina Jonea odottaa viikonlopun isoin haaste Tuusulan Derbyn 135 cm:n radalla. – Kyllä Klaara vie mut aina maaliin, se on tosi kiltti ja opettanut minut ja Jonen ihan täysin, Sani kehuu hevosta. Suupohjan Ratsutallissa Etelä-Pohjanmaalla Viikkoa myöhemmin tavataan perheen kotona Suupohjan Ratsutallilla Myrkyn kylässä Karijoella. – Tykkään hypätä ratoja. Illan suussa karavaanin siluetti piirtyy Järvenpään hämärtyvään iltaan. Tykkään hypätä ratoja. Koko perhe taputtelee tammaa, jota myös edellinen omistaja on saapunut hellimään porkkanapussin kera. Kotiin suunnataan hyvillä mielin. Olisin halunnut puhtaat radat, mutta ei se nyt haittaa, Jone toteaa tallissa rauhallisesti. – Näin iso paikka ei ollut mitenkään suunniteltu juttu. Vuosien varrella paikalle on rakennettu pikkuhiljaa mittava hevoskeskus, jossa on kaksi tilavaa tallia sekä pihattoja. – Jone voisi olla vähän armollisempi itselleen, moni muu on kilpaillut tällä tasolla jo vuosia, Sanna sanoo. Mulla on aika hyvät kisahermot, mua ei jännitä kisoissa melkein ikinä, Jone kertoo. Ensin navettaan tehtiin kuusi karsinaa, sitten kaksitoista, nyt niitä on yli neljäkymmentä, Sanna kertoo. Kisan päätteeksi pakataan tavarat. Iltapäivällä molempia odottaa Talent-valmennus. Sisarukset ahkeroivat talliaskareissa, ja kun on luppoaikaa, he kulkevat hevoselta toisen luo jakaen ystävällisiä sanoja ja rapsutuksia. Hän pyörittää ratsastuskoulua ja valmennuksia sekä vie kilpailuihin myös oppilaitaan. Tosi mukava, esikuvallinen perhe. Jone ja Sani pukevat hevosille suojat, putsit ja loimet matkaa varten, rullaavat yhteisvoimin varustekaapin hevosautoon. Nuoret kuiskailevat kanasalaatin ääressä salasuunnitelmista viikonlopuksi. Radat sujuvat hyvin, mutta Jonen pitää hetken aikaa nieleskellä alas turhia puomeja, kilpailijan mieltä ne kirvelevät. Janka selvittää radan yhdellä puomilla, Maisa eli Manouscha van't Steenputje ottaa alas kaksi. Tallissa asui Sannan kilpahevosen lisäksi muutama tuttavien hevonen. – Olemme molemmat yrittäjiä. Olen tyytyväinen, jos ratsastan tosi hyvin, näen kaikki paikat enkä mokaile turhia. – Tykkään kisaamisesta tosi paljon, täällä tapaa mukavia tyyppejä ja totta kai ratsastaminen on kivaa. Jukka huolehtii rakentamisen ohella konehommat, kuten lanaukset ja auraukset. Nuorena Sanna kilpaili esteillä ensin poneilla, sittemmin omalla hevosella, kunnes luopui siitä lähtiessään opiskelemaan tradenomiksi. Jukka piti aluksi sikalaa, minkä ohella hän alkoi rakentaa talleja, pihattoja ja maneeseja. Aika riittää 10. 9. Sanna on kotoisin kilometrin päästä, Jukan kotitaloon matkaa on viitisenkymmentä. Myrkyn Yksityisratsastajien maneesi vieressä on myös tallin käytössä. Jonella on hallussaan jo kaksi perättäistä lapsiratsastajien Suomen mestaruutta tammalla Elsa, Eolita L, mutta tämä estetaso on vielä uusi. Seura järjestää puolestaan isompia kisoja. Oman tallin toiminta käynnistyi vuonna 2000. 9 HIPPOS 4 • 2021 Klaara klaaraa kyllä maaliin Seuraavaksi varustetaan radalle kokenut kisakonkari Klaara, Claire II, jolla Sani hyppää yhden elämänsä ensimmäisiä 110-ratoja – virheittä. Se saa kiitokseksi päähänsä Jonen lippalakin, lapsia näky naurattaa. – Puunaamisesta en niin välitä, mutta tykkään hengailla ja jutella hevosten kanssa, Jone kertoo. Hetken päästä poika jo silittelee tammoja kehuen ”niin hyvin kyllä yritit”. Pian hän tapasi Jukkansa, ja Sannan valmistuttua pari palasi tämän kotitilalle. Sanna jännittää ja hyppää radan vieressä mukana joka hetken. sijaan, vaikka 63 lähtijän joukossa on monta kovaa nimeä. – Sain äikän kokeesta ysin, Jone huikkaa äidille koulusta tullessaan. Opetusmestari pääsee ensi kesänä kaitsemaan myös omaa jälkikasvuaan, se todettiin juuri kantavaksi oriista Chezarro. Sanna opiskeli tallinpidon ja kilpauransa ohessa mastertason ratsastuksenopettajaksi sekä valmentajaksi. – On hauska näky, kun koko perhe kävelyttää hevosia pitkän aikaa ympäri ja ympäri. Hevosille riittää sekä tarhoja että laitumia. Ei kultalusikkaa, vaan ahkerat kädet Ensin oma talli aiottiin perustaa kotitilalle, mutta läheltä tuli huutokauppaan tila, jonne oli tulipalon jäljiltä noussut uusi talo ja navetta ja valmiina lähes kaikki tarvittava. Järjestämme kisoja oppilaille ihan talutettavista naperoista alkaen. Lähes 25 estetalenttia on mukana Talent-valmennuksissa omalla tai tallin hevosella. – Molemmat hevoset hyppäsivät tosi hyvin. Aluksi se ei ole kivaa, kun jännittää niin paljon, mutta kun pääsen maaliin, se tuntuu tosi hyvältä, Sani kertoo. – Meillä on aika normaali ratsastuskoulu eritasoisille harrastajille ja paljon estepainotteista toimintaa. Teemu ojentaa päänsä Jonen yli ja yrittää rapsuttaa tätä takaisin selästä. – Pakkaaminen ei kyllä ole mikään mun lempijuttu, äiti on kisoihin lähtiessä sikastressaantunut, kun aina joku tavara tai hevospassi puuttuu, Jone virnistää, mihin Jukka nyökkää nauraen. Paikalle on valmistunut juuri uusi, kansainväliset mitat täyttävä 50 x 90 metrin kenttä
Molemmat lapset ovat todella lahjakkaita ja heillä on hyvä tunne hevosiin, Ad kiittää. Ratsastuksen ohessa pelataan jalkapalloa, leikitään raipan ryöstöä ja pulikoidaan uima-altaassa. Sani hyppää hyvän treenin Bellazza di Nottella, ilta jatkuu yökyläilyllä kaverin luona. Mara, vanha kenttäponi, kyyditti pojan lyhyessä ajassa 80–90 cm:n luokissa aina Helsinki Horse Show´n Amateur Tourille. Sanna jopa kisasi hyvinä viikkoina, ja jo lokakuussa hän oli siilitukkaisena auttamassa oppilaitaan Horse Show´ssa. Siellä Jone pelasi jalkapalloa, mutta kotiin palattua mieleistä joukkuetta ei löytynyt. Talli on myös paikka, jossa tavataan ystäviä. Kentältä kävellessään Sanni katsoo taakseen, huikkaa kauniisti hymyillen. Oikeastaan Klaara ja Elsa käytiin oikein ostamassa Jonelle, sen jälkeen hevosia ei ole etsitty, ne ovat vain tulleet eri reittejä. Jone juttelee. Silloin ei ehkä näe kavereita yhtä usein, mutta on se silti tosi kivaa. Myös Sani innostui ratsastuksesta ja kilpailemisesta. Menin alkeisryhmään ja jatkoin estetunneille, ja siitä lähti innostus hevosiin, Jone kertoo. Minusta on tullut myös hirveän suora, en jaksa kierrellä ja kaarrella, vaikka joku loukkaantuisi. – Otan Kipan vuosikalenterin auki ja merkkaan ylös mahdolliset kisat. Silloin kainaloon kapsahtaa nopeasti makuupussi ja tie vie tutun kaveriporukan kortteereihin. – Pitää treenata paljon, jos haluaa nousta tietylle tasolle. Ahkera harjoittelu on tie menestykseen Molemmat lapset ratsastavat koulun jälkeen yleensä kaksi hevosta. Se on kivaa niin kauan, kun ei tule mua voittamaan, Jone hymyilee. Kauteen lähdetään tavoittein, jotka elävät hevosten ja tilanteen mukaan. Kuolevaisuuden kosketus antoi myös rohkeutta tavoitella unelmia, päätös vuodesta ulkomailla lyötiin lukkoon. – Aina kun muistelen jotakin tapahtunutta, mietin, oliko se ennen vai jälkeen syövän. Äiti sanoi, että en voi vain pelata pleikalla, vaan pitää hankkia joku kunnon harras tus. Mitä Jone haluaa sanoa muille nuorille, jotka unelmoivat menestyksestä kilpakentillä. Seikkailurikkaalle matkalle suunnattiin perheen ja kahden hevosen kanssa kohti Mijaksen kylää Espanjassa. Myös Kari Nevala käy valmentamassa molempia, hän auttaa usein myös kisoissa ja katsoo ratoja. Seuraavan juhannuksen jälkeen paluukyydissä oli mukana myös Sannan elämän hevonen, ori Royal Earl du Chabus. Illalla olin jo väsynyt ja oma polte kilpailla loppui, Sanna sanoo. Varsinainen kipinä ratsastukseen heillä syntyi kuitenkin vasta Espanjasta palattua. Fuengirolasta löytyi lapsille koulut ja elokuussa 2015 ratsastuskoulu ja talli jätettiin työntekijöiden hoivaan. – Olemme tiimi, mutta silloin yritämme kyllä voittaa toisemme. Musta vuosi jatkui Sannan pitkäaikaisen mentorin ja valmentajan, Veikko Heikkilän, kuolemalla myöhemmin syksyllä, ja Sannan isä menehtyi tammikuussa. Kumpikin laittaa hevosensa itse. Jone hakee taskuun herkkuja, hevonen toisensa jälkeen saa omansa. Lapset siivoavat hevosten tarhoja, taluttavat alkeiskurssilaisia sekä auttavat tuntilaisia varusteiden kanssa. – Etkö päässyt tänään hyppäämään, harmittaako. – Montaa euroa ei olla käytetty kuorma-auton sisään. – En ole ikinä ajatellut, että lapseni olisivat erityisen lahjakkaita, mutta he harjoittelevat paljon ja tosissaan, Sanna näkee. Sannan silmän alla he treenaavat 4–5 kertaa viikossa. Leikkausta seurasivat sytostaattija sädehoidot syksylle saakka. Lapsille kilpahevosia on ostettu järkihintaan, saatu lainaksi ja liisattu. 10 HIPPOS 4 • 2021 – Uutinen rintasyövästä tuli yllättäen ja tosi huonoon aikaan, Jone oli silloin vasta viisi ja Sani kaksi. Yhdessä Sannan kanssa pohditaan sekä kisasuunnitelmat että hevoshankinnat. – Äiti sanoi, että en voi vain pelata pleikalla, vaan pitää hankkia joku kunnon harrastus. Nelijalkaiset ja muut ystävät tallissa Jone ja Sani hoitavat koulunsa hyvin ja ahkeroivat myös kotosalla. Se muutti minussa monta asiaa. HAASTATTELUSSA. Lasten innon kasvaessa äidin oma kisavietti laantui. – Nousin tosi aikaisin ja jännitin lasten ratoja. Hyvinkin saattaa käydä niin, että Sani haastaa veljensä lapsiratsastajien SM-radalla. Usein menemme katsomaan jollekin toiselle hevosta tutulta belgialaiselta tallilta, kauppoja ei synny, mutta jotenkin hevonen päätyy myöhemmin meille, Sanna kertoo. Sani on tosi nopea, ja kun taso nousee vielä vähän, hän on varmasti kova vastustaja. Sanna päättää toistaiseksi, millä hevosilla ja missä luokissa kumpikin kilpailee. Täällä ollaan niin lyhyt aika, että haluan elää sen tärkeiden ihmisten ja asioiden parissa. Lapset käyvät ratsaille ja kilpasille Illin lapset nostettiin jo pieninä ponin selkään, ja tallikisoissa lapset talutettiin puomien yli maaliin. – Perhe on mukava, todellinen hevosperhe. Nyt Sannan omana kilparatsuna ja hyvän mielen ”terapiahevosena” on suomenhevonen Leevi. Kaikki tehdään niin hyvin kuin osataan. Menin alkeis ryhmään ja jatkoi n estetunneille, ja siitä lähti innostus hevosiin. Kesäleirit ovat lasten suosikkiaikaa. Talent-valmennus Dollylla menee hyvin. Lapset käyvät myös Ad van de Weteringin ja Marina Ehrnroothin maajoukkuevalmennuksissa, ja Ad on vieraillut myös Myrkyssä. Tähtäimessä ovat tänä vuonna SM ja PM, joku on ehdottanut myös EM:iä, mutta se on aikamoinen retki, niin kauas ei onneksi tarvitse vielä miettiä. – Jonen lisäksi tunneilla käy neljä poikaa ja ensimmäisellä ratsastusleirillä 20 leiriläisestä lähes puolet on poikia, Sanna iloitsee. Elsa hörisee äänekkäästi. Kisoissa pienemmät luokat ovat yleensä heti aamusta. – Kiitos äiti! . Toisaalta onneksi lapset pitivät arjessa kiinni
Hei nöpönassu, niin hyvin kyllä yritit! Alakuva: Dolly valmistautuu Talent-valmennukseen. Jukka rakentaa kentän taakse suurta parkkipaikkaa ja seuraa samalla kotivalmennusta silmä tarkkana. 11 HIPPOS 4 • 2021. 11 HIPPOS 4 • 2021 Rata uudella 135-tasolla sujuu Jankalla hienosti, mutta pudonnut puomi kirvelee silti. Hevosvoimat yhteen ja kotia kohti
Maastoon mars! HIPPOS 4 • 2021 12 Katri Klinga Sonja Holma. Yksin ei pidä kokeilla, avuksi tarvitaan aina kokenut opettaja tai valmentaja. 12 HIPPOS 4 • 2021 Kumpareita ylös ja alas, kahlaamista vedessä ja pieni pomppu tukin yli. Mukavat maastoharjoitukset tuovat vaihtelua ratsastuskouluoppilaille ja harrastajille. Hevoset nauttivat. Kuinka päästä alkuun ja kohti kenttäratsastuksen helppoja tasoja
13 HIPPOS 4 • 2021 13 HIPPOS 4 • 2021 Maajoukkueratsastaja Julia Nikkanen nuoren poninsa Milky Way J:n kanssa sianselkäesteellä.
Pitkän maneesikauden jälkeen on hyvä antaa ratsastajalle aikaa sopeutua esteiden etäisyyksien näkemiseen ulkona. Taitoarvostelu matalammissa luokissa on tuonut kenttäratsastukseen sekä uusia harrastajia että nostanut suorittamisen tasoa. Ei kannata yrittää väkisin, aina tulee uusi päivä ja parempi hetki kokeilla ja edetä harjoittelussa. – Ei tarvitse olla kenttäratsastaja, jos haluaa ratsastaa ulkona maastossa. Maastossa ratsastaminen kehittää hevosen ja ratsastajan tasapainoa sekä parantaa ratsukon yhteistyötä, kun tehtäviä ratkotaan yhdessä. • Loppukeskustelu, jossa käydään läpi onnistumiset ja kotona harjoiteltavat asiat. Ratsastajainliiton hallituksen jäsenellä on halu saada lisää harrastajia kenttäratsastuksen pariin, mutta tavoitteena on myös lisätä hevosten hyvinvointia ja tuoda vaihtelua harrastamiseen. Onnistumiset lisäävät rohkeutta. Ulkokentällä yksi tehtävä on ratsastaa erilleen muusta ryhmästä ja hallita hevosensa erossa muista. Maastoilu tuo kivaa vaihtelua ratsastuskoulujen oppilaille ja hevosille sekä ratsastuksen eri lajien harrastajille, Tuija kannustaa. – Oppilaat innostuvat helposti kaikesta uudesta. Hevosella voi olla martingaali, mutta se ei ole välttämätön. Markkinoilla on myös paukkuliivejä ja hybridiliivejä, mutta ne eivät ole välttämättömiä helpoissa, matalan tason harjoituksissa. Varusteista kypärä on ratsastajalla välttämätön. Tositoimissa suurella nurmikentällä nähtiin nuoria maajoukkueratsastajia nuorten hevosten kanssa sekä ratsastuskouluoppilaita valmennuksessa. Tehokaksikko on ollut käynnistämässä muun muassa nuorten hevosten Avant Trophy -sarjaa, kenttäkilpailun taitoarvostelua ja ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksia kenttäratsastuksessa. Kuolain saa olla normaali peruskuolain. Maailmalla on yleistä kietaista hevosen Maastoestetunnin rakenne • Keskustelu ratsukon kanssa ja alkukartoitus. Kenttäkilpailijat Aki Karhapää ja Tuija Rosenqvist pitävät Lempäälässä ratsastuskoulua ja edistävät kenttäratsastusta Suomessa. • Tason mukaiset harjoitukset. Miltä tuntuu ratsastaa kenttäratsastuksen perustempoon 400 metriä minuutissa. Uutuutena kenttäkilpailuun on pari vuotta sitten tullut 60 cm:n taso, jolla kilpaillaan myös ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksista. • Lyhyt rata, jossa päästään vahvistamaan osaamista. Maastotehtäviä harjoitellaan Lempäälässä rauhassa ja maltilla. Päivän aikana Ratsuniityssä perehdyttiin kysymyksiin ensin teoriassa ja sen jälkeen käytännössä. Eikä maastossa tarvitse välttämättä hypätä esteitä. Virikkeitä maastotehtävistä Vain mielikuvitus on rajana, kun lähdetään ulos maneesista ja otetaan virikkeitä kenttäkilpailusta. Toisaalta myös maneesiin voi rakentaa kenttätyyppisiä harjoituksia vinolinjoilla ja kapeilla esteillä. – Haluan haastaa kaikki ratsastuskoulut rohkeasti mukaan Ypäjälle mestaruuksiin heinäkuussa, Aki heittää. Satulan on syytä olla estesatula, koulusatulalla ja -jalustimilla hyppääminen ei ole turvallista. Käydään läpi päivän harjoitukset. Molemmilla on tallissa kansainvälinen, kahta tai kolmea tähteä hyppäävä kilparatsu sekä pari nuorta kenttähevosta kasvamassa.. • Ohjattu alkuverryttely. Varusteet ja vaaran paikat – sovella ja eriytä! Turvallisuus on tärkeää ja vaaran paikat on syytä tunnistaa. Tarkistetaan ohjaus, kaasu ja jarru. Myös hevonen tarvitsee aikaa sopeutuakseen nopeampaan tempoon. Hauskaa on myös kokeilla erilaisia vauhteja. 14 HIPPOS 4 • 2021 L empäälän Ratsastuskoulun toukokuisessa koulutuspäivässä kymmenkunta innokasta ratsastuksen ammattilaista haki oppia, kuinka kenttäratsastuksessa päästään alkuun maastoon ja maastoesteille sekä nuorten hevosten että ratsastuskoululaisten kanssa. Myös maastoesteiden rakentaminen kiinnosti osallistujia. Tilaisuuden järjestivät kokeneet valmentajat, ratsastuskouluyrittäjät Tuija Rosenqvist ja Aki Karhapää, molemmat kansainvälisen tason kenttäratsastajia. Maastoesteillä turvaliivi on pakollinen, palaliivi käy alkuun hyvin. Kenttäratsastajat eivät ole yltiörohkeita rämäpäitä, vaan oikeanlainen harjoittelu auttaa etenemään. • Ensimmäiset hypyt kavaleteilla tai pienillä tukeilla. Melko yksinkertaisetkin harjoitukset voivat opettaa paljon uusia taitoja, Tuija muistuttaa. Pieni 30 cm:n alashyppy onnistuu yleensä nuorilta hevosilta ja kokemattomilta ratsastajiltakin. Hevoselle riittävät rataestesuojat, joissa nappikiinnitys on parempi vaihtoehto kuin tarrat, jotka voivat aueta vedessä. Harjoituksia muutetaan tilanteen ja ratsukon mukaan
– Saan paljon tietoa kysymällä, mitä ratsukko on tehnyt edellisen viikon aikana, mihin pitäisi päästä ja kuinka yhteistyö hevosen kanssa sujuu. Olen yleensä laatinut tehtävät ja siirtänyt esteet jo valmiiksi, mutta muutan suunnitelmaa tarvittaessa. Hyvät kotitehtävät auttavat kokemattomampia ratsastajia ja innostavat jatkamaan harjoittelua. Aika moni tavallinen, urheilullinen hevonen suoriutuu Tuijan mukaan 60– 100 cm:n maastoesteistä. Valmentajalla tai opettajalla on oltava oikeanlainen tietoja taitotaso, jotta harjoittelu on turvallista. Aina tämä ei ole mahdollista. Merimari Korpelan ratsastama Rand, nuori ratsastuskouluponi, oivalsi alashypyn kokeneen taluttajan avustamana.. Toistuvasti vaarallisen näköiset hypyt ja vaarallinen eteneminen pitää pysäyttää. Alkupalaveri ratsukon kanssa auttaa hahmottamaan asioita, jos ratsukko on valmentajalle vieras. Oppilaiden ja hevosten varustus kannattaa aina tarkistaa ennen harjoituksen aloittamista. Valmennukseen tulevan ratsukon suoritustaso on hyvä olla tiedossa jo ennakkoon. Silloin tehtäviä voi tehdä ravissa tai väleihin voi ratsastaa voltteja. Siitä ylöspäin vaatimukset kasvavat. Myös riittämätön vauhti ja eteenpäinpyrkimyksen puute voivat aiheuttaa ongelmia. Liian kova vauhti, mahdollisesti yhdistettynä ponnistuksiin liian läheltä esteitä, on aina vaarallista ja ehdottomasti kiellettyä. Valmentajan on uskallettava tarvittaessa muuttaa tai eriyttää ennakkoon suunnittelemiaan tehtäviä. Maastoestevalmennusta turvallisesti Kenttävalmennettavat saapuvat usein erilaisiin olosuhteisiin harjoittelemaan ja tilaavat valmentajalta tunnin. Niillä vahvistetaan positiivista kehittymistä. Oikeanlainen tapa kertoa asiasta ratsastajalle löytyy kyllä myös diplomaattisesti ilman epäonnistumisen kokemusta. Uudelle tasolle voidaan edetä vasta, kun edellinen onnistuu hyvällä varmuudella ja rutiinilla. Jos hevonen joutuu ikään kuin kömpimään lavat alhaalla maastoesteiden yli, on syytä palata askel taaksepäin ja madaltaa tasoa. 15 HIPPOS 4 • 2021 kaulaan jalustinhihna, josta voi tarvittaessa ottaa tukea. Ohjattu verryttely ja laukkaaskeleiden rytmityksen onnistuminen kaarevalla uralla ennen varsinaisia harjoituksia kertovat jo paljon ratsukon tasosta, Aki sanoo. Pujottelurata, tukin yli ravaaminen tai mäkien ja kumpareiden ratsastaminen ovat hyviä vaihtoehtoja, jos esteiden ylitys tuntuu liian haastavalta. Aki vaikeuttaa harjoituksia loppua Etsin kaikille onnistumisia. Ratsastajan tai hevosen huono tasapaino on syytä ottaa vakavasti
Mahdollisuuksien mukaan ratsukolle esitellään pienet haudat sekä ylösja alashyppy. Hevosia tai ratsastajia ei pidä säikäyttää. Hevoselle ohjaa, ratsastajan paino taakse, keskivartalo tiukkana, jalka alas ja katse eteen.. Maastoeste ratsastuksen helpot tasot Aloittelijat Harjoitukset tehdään itsenäisesti tai taluttajan kanssa. Selkeät reunat auttavat hevosta hahmottamaan, mistä hauta alkaa ja mihin se päättyy. . Haudan tumma pohja saattaa arveluttaa hevosta, joten se voidaan täyttää vaalealla purulla. Keskitytään rytmiin, reitteihin sekä teihin, joilla esteitä lähestytään. He uskovat kenttäratsastuksen nosteen jatkuvan Suomessa ja myös työskentelevät sen eteen. Kysymyksiä sateli, maastoesteitä tutkailtiin ja käytännön ratkaisuja kotikonnuille pohdittiin. Niitä on helpompi ratsastaa ryhmässä erilaisten hevosten ja ponien kanssa. Pakottaa ei saa, siitä jää huono kokemus sekä hevoselle että ratsastajalle. Veteen ei saa ratsastaa liian lujaa, sillä veden vastus voi horjuttaa hevosen tasapainoa. Sen jälkeen edettiin helpoille maastoesteille, kuten pienille tukeille. Niillä vahvistetaan positiivista kehittymistä. Haudasta voi tehdä tarvittaessa täyttämällä matalamman. Ohja liukuu sormien välistä, jotta hevonen saa venytettyä kaulaansa. Keskitytään kevyen istunnan ja tasapainon harjoitteluun. Jännittynyt hevonen ei kuitenkaan kehity. Ei heitä tarvitse hemmotella pilallekaan, mutta liian vaikeat kysymykset eivät kuulu hyvään valmennukseen, Aki toteaa. – Jännittäminen kuuluu moniin uusiin asioihin, eikä sitä tarvitse piilotella. Aloittelevat oppilaat omilla tai ratsastuskou luhevosilla Estekorkeudet pidetään 60 cm:n tasolla. On tärkeää, että ratsastajan jalat pysyvät hypyssä alhaalla, paino takana ja keskivartalon tukilihakset aktiivisina. Vesiesteeseen käytetään riittävästi aikaa ja siihen totutellaan ensin käynnissä ja vasta sitten muissa askellajeissa. On myös hyvä tunnistaa, millaisessa tempossa etenee. Hyvä alkutason maastoeste on 3,5–4 metriä leveä. Ajatus etenemisen rytmistä pitää olla vahva ja siksi on hyvä harjoitella ratoja. 16 HIPPOS 4 • 2021 kohti, hyppyyttää mielellään 6–12 esteen ratoja ja suosii 4–7 laukka-askeleen välejä lyhyempien sijaan. Niiden paikkaa on hyvä siirrellä sekä vaihtelun ja kentän pohjan kunnon vuoksi. Myös Aki ja Tuija olivat tyytyväisiä päivään. Harjoitellaan eri istuntoja ja kehitetään ratsukon tasapainoa. Harjoittelu aloitettiin ravilla puomin ja kavaletin yli, ja myöhemmin ne ylitettiin laukassa sekä yläettä alamäkeen. Alussa vain tutustutaan veteen ilman esteitä. Estelippujen oikea korkeus on hevosen silmien tasolla. Alashyppyä harjoiteltiin banketilta. Loppupalaverissa summataan harjoitukset. Esteiden ylälinjat ja kulmaukset on hyvä maalata esiin selkeästi eri värillä, jotta hevonen hahmottaa esteen muodon paremmin. Ilmi kävi, että alashyppy jännittää usein ratsastajaa ja ehkä juuri siksi hevostakin. Ratsastajaa auttaa tilanteen rauhoittaminen ja mukavan ilmapiirin luominen, Tuija muistuttaa. Maastoestekalustolla alkuun Matalan tason ratoja pääsee harjoittelemaan muutamalla 60 cm:n tukki-, sianselkäja mökkiesteellä sekä laavulla. Esteiden kannattaa olla sellaisia, että niitä voi hypätä molemmista suunnista. Ei hypätä, vaan keskitytään hevosen hallintaan ja rytmiin. Ratsastajan on syytä valmistautua siihen, että hevonen hyppää vesirajan yli. Koulutuspäivän osallistujat saivat tilaisuudesta selvästi kipinää ja innostusta kenttäratsastuksen jalkauttamiseen esimerkiksi omaan ratsastuskouluunsa. Isolle nurmelle tehtäviä ratkomaan Koulutus siirtyi iltapäivällä ulos, jolloin tutustuttiin maastokokeelle tyypillisiin tehtäviin käytännössä. Taluttaja voi auttaa liinan kanssa ratsuk koa alkuun maasta käsin eri tehtävissä, kuten banketilla, vedessä ja haudalla. Alashypyn mallia. Tämä estää vaaralliset ympärimenot. Kokeneemman hevosen perässä veteen on turvallisempaa mennä. Apujen ajoitus ja oikean hetken löytäminen hevosen kannustamiseksi ovat tärkeitä. Esteisiin pitää merkitä maalinja, vaalea purukin toimii siinä. Osassa maastoesteitä käytetään tekniikkaa, jonka turvamekanismi laukeaa ratsukon osuessa siihen. Ratsastajan katse on suoraan eteen, ei alaspäin. Maastoesteet kiinnitetään etuosastaan maahan, jotta ne eivät liiku, jos ratsukko osuu niihin voimalla. Suosittu kotikisa Ranskalainen viikonloppu kutsuu Lempäälään heinäkuun lopulla kovemman tason kilpailijat, ja mittaa otetaan myös junioreiden ja ponien Suomen mestaruuksista. Jos hevonen epäröi, sen voi ohjata kulkemaan hetken banketin reunan suuntaisesti, ottaa uuden lähestymisen tai hyppyyttää banketin ensin ylöspäin. Sen sijaan voidaan etsiä korvaava, saman tyyppinen tehtävä. Kokeneella hevosella voidaan mennä yläja alamäkiä ja tutustua vesiesteeseen kävellen tai ravaamalla. Rataestepuomin laittaminen haudan päälle saa ehkä hevosen oivaltamaan, mistä on kysymys. – Etsin kaikille onnistumisia. Harjoitukset tulee rakentaa niin, ettemme riko luottamusta ja opeta hevosia kieltäytymään tai menemään ohi esteistä
Veteen on hyvä mennä kavereiden perässä. Matala tukkieste sopii hyvin harjoittelun aloittamiseen. Maajoukkueratsastaja Nelli Pekkarinen joutui jarruttelemaan, ettei tule liian kovaa veteen nuoren Ds Smartakuksen kanssa. Ei heitä tarvitse hemmotella pilallekaan. Kapea este ja onnistumisen riemu. Taustalla Aki ja opiskelijaryhmä. Joukkoa johdattavat Jenni Peltola ja Jerry Maguire kannoillaan Heidi Haavisto ja Rowen.. Vauhdissa Meri-Helmi Laaksonen ja Majatalon Aapeli. Alkuun harjoittelua maneesissa. 17 HIPPOS 4 • 2021 Hevosia tai ratsastajia ei pidä säikäyttää. Meri-Helmi Laaksonen ja Majatalon Aapeli. Alkuun kapea kavaletti kumpareella, maapuomit johteina. Jännittäminen kuuluu moniin uusiin asioihin, eikä sitä tarvitse piilotella
Teen peruseläinlääkärin työtä ja muiden hoitotoimenpiteiden ohella vuosittain tulee katsottua tuhat suuta, Miettinen kertoo. Parhaillaan työn alla on uuden tieteellisen tutkimuksen ja artikkelin julkaisu hevosen suun mittasuhteiden merkityksestä kuolaimen sovitukseen. Miettinen tuli vuonna 2015 tunnetuksi uraauurtavasta tutkimuksestaan, joka selvitti kuolaimen ja turpahihnan valinnan, sovituksen ja käytön merkitystä ratsuhevosen suun terveydelle. – Vaikka eri roduilla ja sukupuolilla on tiettyjä yhteneväisyyksiä, suun mittasuhteissa on niin paljon vaihtelua, että mitat on aina tärkeää ottaa yksilöllisesti. E läinlääkäri Mirjami ”Mirkku” Miettinen pysäyttää autonsa Tyrnävällä vanhempiensa kotitilalle, tallissa asuvat hänen suomenhevosensa sekä kaksi welshponiaan. Vammojen yleisyys harrastehevosissa sekä kohautti että sai aikaan kyselytulvan luennoille aiheesta. Eläinlääkäri Kati Tuomola on tutkinut myöhemmin suun vammoja sekä raviettä kenttähevosilla. Ajattelin silloin, että aika vähän tiedetään kuolainsovitusasioista. – Olin opiskeluaikana Vermossa kilpailueläinlääkärin avustajana, siellä tarkistettiin mikä oli syy, jos hevosen suusta tuli verta. – Hoidan pelkästään hevosia. Sain puhuttua itseni avustajaksi hevoshammaslääkärin jatkokoulutuskurssille, mutta sielläkin kuolaimista mainittiin vain sivulauseessa. – Tieteellisesti katsomme Katin kanssa tietoisesti vähän eri asioita, mutta meillä on tutkimustyössä samat ohjaajat. Kun tieteellinen artikkeli on julkaistu syksyllä, pystyn kertomaan asiasta enemmän. 18 HIPPOS 4 • 2021 Tutkimuksissa hevosten suissa on havaittu kuolainten aiheuttamia vammoja. Ei suinkaan, vaan suunnataan katse ongelmista kohti ratkaisuja. – Samaan aikaan maailmalla alkoi tulla rinnakkaista tutkimusta, ja alettiin keskustella enemmän suun terveydestä ja kuolaimista sekä turpahihnan kireydestä ja ohjasjännitteestä. Miettinen on esitelmöinyt aiheesta lähes kaikilla hevosklinikoilla ja muillekin eläinlääkäreille, samoin vieraillut oppilaitoksissa sekä avannut aihetta myös tavallisille harrastajille. Kuolainten sovittaminen ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin luulisi, opastaa eläinlääkäri Mirjami Miettinen. Lopulliseen tutkimukseen tulee mukaan 544 hevosta. Hevosihmiset ovat valveutunutta väkeä Kuolainkysymykset ovat saaneet keskustelun ja tunteet käymään välillä jopa Sonja Holma Kuolaimen mittaus ja sovitus Mirjami Miettiselle hevoset ovat hyvän mielen harrastamista monipuolisesti lännenratsastuksesta englantilaiseen tyyliin ja valjakkoajoon sekä poninäyttelyihin ja kasvatukseen.. Miettinen kiinnostui tutkimaan aihetta itse. Miettinen työskentelee hevospraktikkona ja osakkaana Oulun Hevosklinikalla, ja hän valmistuu pian hevossairauksien erikoislääkäriksi. Jätin mukaan vain aikuiset hevoset ja otin joukosta pois myös orit, koska niitä ei ollut vertailukelpoista määrää, Miettinen kertoo. Kati tutkii enemmän vaurioita, kun itse olen syventynyt enemmän suun mittaukseen ja kuolainten sovitukseen. Kati on tehnyt tosi hyvän ohjeistuksen kuolaimen alueen tarkkailusta. – Olen kerännyt potilastyön ohessa kattavan aineiston, 701 hevosen suun mitat. Ripustetaanko kuolaimet nyt narikkaan ja vapautetaan ratsut preerialle. Hän on varannut tovin vapaapäivästään tärkeälle asialle eli kuolainten sovittamiselle. Samalla olen sovittanut kuolaimet, ottanut niistä mitat ja katsonut, onko suussa ollut vaurioita
Suun riskikohtia. En ota asiassa minkään ääripään näkökulmaa, vaan haluan toimia neutraalisti hevosen hyvinvoinnin eduksi tutkittuun tietoon perustuen. Esimerkiksi kipeästi poskeen painavat hammaspiikit vaikuttavat suoraan hevosen ratsastettavuuteen. – Nykyään omilta potilailtani 90 prosentilta otetaan suusta mitat ja sovitetaan kuolaimet, ihmiset ovat tosi valKielen alla on vierekkäin kaksi luuta, joilla on terävät harjanteet. – Ihmiset ajattelevat helposti, että heitä tuomitaan kuolainten käytöstä, mutta siitä ei ole kyse. 19 HIPPOS 4 • 2021 kuumina. Ikenen luupintaa ja poskihampaan tyviosaa peittää vain ohut limakalvo, jolloin liian kova ohjaspaine ja sopimaton kuolain altistavat jopa pysyville vaurioille. – Suun terveydenhoito on pitkälti ennaltaehkäisevää, siinä pyritään olemaan edellä ongelmia. Tärkeintä on tuoda ongelmat tietoisuuteen, että niitä osataan ennaltaehkäistä. Samanmittainen kolmipalan keskiosa sekä kankikuolaimen portti voivat ottaa siihen ikävästi kiinni. Hevosen suun säännöllinen tarkastus ja hammashuolto on ihan ensimmäinen prioriteetti ennen kuolainsovitusta. Moni haluaa Miettiseltä kuolainsovituksen jo ostotarkastuksen yhteydessä tai heti hankittuaan hevosen – sekä ratsuettä ravipuolella. Suun haavaumien ja vaurioiden tutkiminen on lisännyt tietoisuutta asiasta, ja ihmiset ovat heränneet huomaamaan kuolaimen sovituksen merkityksen. Hevosen suun säännöllinen tarkastus ja hammashuolto ovat ensisijainen asia ennen kuolainsovitusta
Usein näen hevosen puolen vuoden välein, ja on tosi palkitsevaa ja motivoivaa itsellekin, kun kuolainongelmat ovat jääneet pois ja suu on terve. – Kaikkia hevosia ei voi kouluttaa ratsastukseen pelkällä kaulanarulla. – Hevosen suun luuharjanteissa hammaslomassa ja kielen alla on vain pari millimetriä limakalvoa ja ihoa, ja luun pintaan voi tulla helposti pysyviä vaurioita, kuten luuliikaa. Myös kuolaimettomilla suitsilla voidaan saada aikaan suuri paine, mutta eri kohtaan päässä, nenäluun päälle. Paineen kasvaessa riski on, että se alkaa aiheuttaa epämukavuutta, kipua ja lopulta myös kudosvaurion, oli kyseessä sitten limakalvo, iho, lihas tai luu. Vaurion riski kasvaa ohjaspaineesta Kuolaimen käytössä kommunikaatio perustuu paineeseen ja sille myötäämiseen. Jos hevonen rauhoitetaan mittausta varten, kannattaa ottaa huomioon, että suupielet ovat silloin usein vähän rennommat ja mittatulos hieman leveämpi. Ravikilpailuissa kuolaimettomat suitset kiellettiin, sillä jos yksi hevonen villiintyy, se vaarantaa muutkin. – Suussa on se hyvä potentiaali, että pienet haavat ja vauriot paranevat nopeasti. Ratsastuksessa kyseessä on enemmän yksilösuoritus, ja on ratsastajan vastuulla tietää, että hevonen on hallinnassa käytetyllä varusteella. Myös kuolaimetto milla suitsilla voi daan saada aikaan suuri paine.. Jos suu jännittyy, kaula jännittyy, mikä heijastuu edelleen hevosen liikkeeseen ja ratsastettavuuteen. f Suun leveys on helppo mitata ilman kalliita välineitä. Kipu on kehon varoitusmerkki. Suosittelen myös käyttämään eri tavoin vaikuttavia kuolaimia ja pitämään välillä myös kuolaimettomia päiviä, jolloin paine ei tule aina samaan paikkaan. Mikä on sopiva paineen määrä. Kuolaimettomat suitset aiheuttavat paineen turvan päälle ja sivulle. Niitä voi estää välttämällä kuolaimen painepisteiden syntyä ja liian suurta ohjasvoimaa. – Millään kuolaimella ei saada suuhun itsessään haavaumaa, suurin merkitys on aina ratsastajan tai ohjastajan kädellä ja ohjaspaineella – mitä suurempi paine, sitä suurempi vaurion riski. Miettinen käyttää itse sekä kuolaimellisia että kuolaimettomia suitsia. Turpahihna ei saa tulla niin alas, että se painaa sierainten ilmakanavia. veutuneita. Mitat on helppo ottaa esimerkiksi raspauksen tai muun hoitotoimenpiteen yhteydessä. – Hevosen pitää hyväksyä kuolain, että suu voi olla rauhallinen ja rento. Remmit eivät saa kiristää, mutta ne eivät saa myöskään olla niin löysällä, että poskihihna pääsee silmän päälle. Mirjamin sidepull-suitsissa on siksi lisäremmi leuan alla. Kuolaimeton malli vai kuolaimet. Kuolainpainetta syntyy usein myös tahattomasti, jos ratsastaja ei ole tasapainossa ja nykäisee suusta, hevonen repäisee itse ohjista tai kompastuu. Se on myös kouIlman kuolaimia. Hyvin sovitettu kuolain auttaa myös parempaan suoritukseen. Kaikkein tärkeintä Miettisen mukaan on ehkäistä kroonisten, pysyvien vammojen syntyä, missä kuolainsovitus on tärkeässä roolissa. – Yhdessä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon painetta hevoset olivat valmiita sietämään suussaan venyttäessään päätään kohti herkkuämpäriä. Kuolain aiheuttaa painetta kieleen, ja sen liikuttajalihakset liittyvät edelleen alakaulan lihaksiin. Kieli on vahva, lihaksikas ja jänteinen lihas, joka toipuu hetkellisestä paineesta varsin hyvin. Hevosten kanssa täytyy ajatella turvallisuusnäkökulmia. Kävi ilmi, että kuuden kilon paine kuolaimessa oli suurin, minkä ne olivat valmiita sietämään herkkua vastaan. Jos paine tulee juuri poskihampaan kohdalle, se tekee kipeää etenkin, jos hampaissa on piikkejä. – Molemmissa vaihtoehdoissa on omat haasteensa, mutta oikein käytettynä ja sovitettuna kummatkin ovat hyviä vaihtoehtoja. Sitä voisi pitää karkeana rajana. Jos purennassa on ongelmia tai yläja alahampaat yhteen lukkiuttavia koukkuja, ne saattavat jopa estää hevosen liikkumisen peräänannossa. Moni rauhallinen hevonen antaa ottaa mitat myös ilman rauhoitusta. Potilastyössäni näen, miten tärkeää hevosten hyvinvointi on omistajille, he ottavat mielellään vastaan neuvoja ja ohjeita