www.ratsastus.fi 9,20 € 3 | 2026 RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Kyran klinikalla Kohti Aachenia ja kisakesää Tempoa ja lyhyet tiet esteillä Kevään oripäivät Kengittäjänä yli 50 vuotta
#tea meq uiba lans ja #equ ibala ns #tea meq uiba lans ja #equ ibala ns
Ihailla taitoa, osaamista, innostusta, loputonta opinjanoa ja ennen kaikkea rakkautta ystäviimme hevosiin. On sydäntä koskettavaa tavata fiksuja hevosihmisiä ja nähdä mahtavaa tekemistä pienistä poniratsastajista kokeneisiin hevosalan osaajiin. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Ratsastajainliitto on arvokas perintö, joka ei ole kenenkään oma. Onko yhteisömme sellainen, että kaikki tuntevat olonsa siinä turvallisiksi ja tervetulleiksi. Se on koko jäsenistö. Pääkirjoitus 3. Tarkoitus on huolehtia tästä perinnöstä niin, että sen voi antaa seuraavalle sukupolvelle arvokkaana ja elinvoimaisena, eilistä kunnioittaen ja tulevaisuuteen kurkottaen. Tapa, jolla toimimme hevosten kanssa ja keskenämme luo toimintakulttuurin, jota on myös äärettömän tärkeää sekä kehittää että vaalia. Hippos-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Se on edeltäjiemme luoma ja meille rakentama, mutta vain lainassa. Kuva Sonja Holma. Ratsastuksessa on perinteisesti pätenyt periaate ”kunnianhimo on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Jos hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Huomautukset on tehtävä kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Hippoksessa on laajasti asiaa ratsastuksen osaamisesta, valmennuksesta ja eri lajeista hevostaitoihin, varusteisiin ja terveysaiheisiin. Kun virhe on tapahtunut, tärkeintä on pysäyttää tilanne ja estää jatko-ongelmat. Seuraavaksi voimat on suunnattava tilanteen korjaamiseen ja ennen kaikkea paremman huomisen rakentamiseen. Se postitetaan kaikille Suomen Ratsastajainliiton jäsenseurojen jäsenille. SRL on myös yli sata vuotta vanha instituutio, jonka tehtävänä ajaa koko lajin etua harrastajista kilpaurheilijoihin samalla eettisyydestä ja hevosista huolehtien. Ratsastusyhteisöä ovat ravisuttaneet ikävät uutiset sekä Ratsastajainliiton taloudessa tehtyjä virheitä että niiden jälkipyykkiä koskien. Ikävien aikojen keskellä lehteä kootessa ja kentällä kiertäessä mieleen onneksi piirtyy, mistä ratsastuksessa on parhaimmillaan ja aidosti kyse. Keskipainos on noin 35 000 kappaletta. Tämän lehden sivuilla on sanottu monta mieleenpainuvaa asiaa: ”Haluamme, ettei liittoa koeta kaukaisena juttuna, vaan ymmärretään, että me kaikki olemme liitto ihan itse.” ”Kun katsomme taaksepäin, näemme perinnön. virheiden aiheuttamista vahingoista. Lehden vastuu ilmoituksen pois jäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun ilmoitushinnan palauttamiseen. Käytöksen ja käytävän keskustelun tulee olla niin arvokasta, asiallista ja sivistynyttä, että se kestää myös pienen poniratsastajan katseen. Hippos-lehti ei vastaa taloudellisesti painoyms. Sitä suuremman ja ensisijaisen pitää aina olla rakkauden hevosiin, liittotasolla myös koko lajiin. Ratsastusseurojen SRL-jäseniä palvelee kattava lehtiarkisto Jäsenhuoneessa osoitteessa oma.ratsastus.fi. Hippos-lehdessä julkaistun aineiston osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Vielä muistiin yksi tärkeä lainaus lehden sivuilta: ”Ratsastuksen pitää olla kivaa!” Sonja Holma Arvokas perintömme on meillä vain lainassa Ratsastuksen erikoislehti Hippos-lehti www.ratsastus.fi 9,20 € 3 | 2026 RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Kyran klinikalla Kohti Aachenia ja kisakesää Tempoa ja lyhyet tiet esteillä Kevään oripäivät Kengittäjänä yli 50 vuotta Hippos-lehti on ratsastuksen ja hevosten ystävien oma lehti, joka paneutuu kiinnostaviin ihmisiin, hevosiin ja ilmiöihin sekä ajankohtaisesti sekä syvemmällä otteella. Hippos-lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Sen jälkeen pitää selvittää avoimesti tausta ja syyt, ettei sama voi toistua. Kun katsomme eteenpäin, näemme mahdollisuudet.” ”Villihevosilla tiiviillä, hyvin johdetulla ja sopuisalla ryhmällä on parhaat mahdollisuudet selvitä ja kasvattaa varsojaan.” ”Hyvä ratsastaja ei ole se, joka ei tee virheitä, vaan se, joka selviää niistä parhaiten.” ”Kun mieli ei valmistaudu uhkakuvaan, vaan tekemään parhaansa, myös kehossa on aivan toisenlainen jäntevyys.” Ratsastajainliitto ei ole sen hallinto tai muu keskittymä. Painettu PEFCsertifioidulle paperille. Julkaisija ja kustantaja Suomen Ratsastajainliitto ry ratsastus.fi Toimitus Päätoimittaja Sonja Holma 040 5600 225 sonja.holma@ratsastus.fi Ilmoitusmyynti Saarsalo Oy Myyntipäällikkö Niina Tuulaskoski 041 313 1047 niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Ilmoitusaineistot aineistot@saarsalo.fi Ulkoasu ja taitto Graafinen suunnittelu Milla Saarikko Vakituiset avustajat Hanna Heinonen Ann-Helena Hokkanen Jutta Koivula Katri Klinga Riitta Kosonen Heidi Lammi Tiina Tarkkala Painopaikka UPC, Vaasa ISSN 0355-8800 Tilaukset ratsastus.fi/ratsastamaan/liity-seuraan ratsastus.fi/hippos-lehti/tilaa Irtonumerot lehtiluukku.fi Lehtiarkisto oma.ratsastus.fi Postin jakelutavasta johtuen lehti jaellaan tarkan julkaisupäivän ohella sen lähipäivinä. Kansikuvassa Hetti Räisänen ja Ohana Lady Lannister
Kun Suomi pysyy liikkeessä, kaikki kyllä järjestyy.. pohjolavakuutus.fi Kiitolaukkaa tai rauhallista käyntiä
Tutustumme Sassy-varsan tarinaan, villihevosten maailmaan, uusiin jalostusoreihin ja paljoon muuhun. 26 36 5 Vakiot Pääkirjoitus 3 Vapaaehtoiset: Storyn tarina 68 SRL ja eduskunnan kevätretki 74 56 12 6 Haastattelussa Jaakko ”Jaska ” Granström 12 Kyra Kyrklundin klinikka: ammattilaiset opissa 18 Salla Jokelan estetreenissä lisää tempoa ja lyhyet tiet 22 Lauma tuo turvaa hevosille luonnossa 26 Valmennusta kisakesään alueiden yhteisleirillä 30 Voitoilla vauhtiin kohti Aachenin MM-kisoja 32 Sassy-varsan erilainen alku 36 Uusia jalostusoreja kevään oripäiviltä 40 Tulevat ratsastuksenopettajat vierailulla Ranskassa ja Ypäjällä 44 Tampereen Ratsastusseura juhli satavuotista taivaltaan 46 Matkaratsastus on myös hauska harrastus 48 Kestäviä ratkaisuja hevostiloille EUnetHorse-hankkeessa 54 Ratsastuksen kesän kisakalenteri 56 Vikeltäjille hienoja näyttöjä Ypäjällä 60 Kaviokuume on kivulias ja salakavalakin sairaus 62 Tekoäly tekee ratsastajan tunteen näkyväksi 65 Daisy-ponin pienet kaviot jättivät suuret jäljet 67 Muistoissamme hevosalan monitaituri Susanna Frey 70 Upseeriratsastajat 90 vuotta 72 Ensimmäinen kloonivarsa syntyi Virossa 72 Husaariratsastajien Nuorten Kerho täytti 50 vuotta Hienoa hevoskesää kohti Jaska Granström on kulkenut pitkän tien kengitysseppänä. Vauhtia kisakesään haetaan sekä alueleiriltä että kohti Aachenin MM-ratoja. Lukuiloa! Tässä numerossa 5. Kyra jakoi oppiaan ammattilaisille, ja Salla Jokela neuvoo esteuusinnan ratsastuksessa
6
Hevoset harjattiin käskystä. Siitä jatkettiin rauhallista ravia takaisin tallille ja opeteltiin, miten hevonen riisutaan, harjataan ja putsataan. Aloitettiin kaulasta ja harjattiin niin kauan, kunnes sotamestari sanoi, että siirrytään seuraavaan kohtaan. Hän on itsekin takonut kengityskilpailuissa MM-tasolla. Ja kun se sairaus iskee, siitä ei pääse ikinä eroon. – Sitten sanottiin laukkaa, ensimmäinen hevonen nosti laukan ja muut seurasivat perästä. Jaakko ”Jaska ” Granström siristää toista silmäänsä ja katsoo rautakenkää käsissään, sen jälkeen leppeästi hevosta. – Olen jossain määrin eläinrakas. Mieli muuttui etupäähän tutustuessa. Nykyään hän keskittyy erikoisja sairaskengityksiin klinikkaseppänä Helsingin Yliopistollisessa hevossairaalassa ja Hyvinkään hevossairaalassa. Armeijassa joutuu kuitenkin olemaan tietyn ajan, joten ajattelin, että sama kai, jos menisin vähän katsomaan kengityshommaa. Jaska on luennoinut sairasja erikoiskengityksistä Suomessa ja maailmalla, ja hänen pajastaan on hakenut oppia moni alan ammattilainen. Seuraava käsky oli varautua juoksuhautojen kohdalla hyppäämään yli. Se meni niin hyvin, että mentiin ympäri tarhaa käynnissä, sitten ravissa. Ratsastus opeteltiin päivän pikakurssilla. Aluksi suuret eläimet ja pilttuista käytävälle kääntyneet takalistot kavioineen hirvittivät nuorta miestä. – En ollut liikunnallisesti lahjakas, joten minut päätettiin pistää talliin. Henkilö Rautaa alle yli 50 vuotta Sonja Holma J aakko ”Jaska” Granström on tehnyt merkittävän elämäntyön kengityksen uranuurtajana ja kehittäjänä Suomessa. Kertaheitolla ratsaille armeijan opissa Tie kengittäjäksi avautui armeijassa Haminassa RUK:n tallilla. 7. Kun hevoset oli harjattu, sai mennä sotkuun kaffelle. Jaska on toiminut kengitysseppänä vuodesta 1974 eli jo 52 vuotta. Sitten sanottiin, eiköhän mennä pihalle ja katsotaan, miten selkään noustaan. Siitä jatkettiin maastoon käyntiä ja ravia. – Ensin opeteltiin tekemään tallihommat, harjaamaan ja taluttamaan armeijan oppikirjan mukaan. Muutama navakka isku vielä alasimella, naulat huulien väliin ja tarkoin naputuksin kenkä kiinni ”Sihvosen”, kolmivuotiaan FWB-tamman, kavioon. Jaska on kengittänyt suuren joukon kilparatsuja ja ollut mukana kansainvälisissä arvokilpailuissa maajoukkueen seppänä aina olympialaisissa asti. Hevosilla on iso pää ja lempeät silmät, kyllä niihin pian kiintyi. Armeijassa ei turhia touhotella, tehdään kuten sanotaan, ja tehdään se fiksusti. Meillä oli kaikilla albiinon silmät, silmäripset täynnä vaalea pölyä. Kun kaikki meni hyvin ja kukaan ei tippunut, käsky kävi nousta jalustimille. – Aamupäivällä harjoiteltiin laittamaan satula ja suitset. Kun totuin hevosiin, kysyttiin olisinko kiinnostunut kengittämisestä
Eikä välttämättä erotettu takaja etukenkien eroa. Siihen aikaan omistajat hommasivat kengät ja tarvikkeet, seppä meni työkalujen kanssa paikalle. – Kengät ja tarvikkeet menivät etupellin alle, pakki ja alasin olivat pelkääjän paikalla. Olihan se ihme ja omistajalle hämmennyksen paikka, kun ei itse tarvinnut hommata mitään, paitsi tietty kaffet, suolainen ja pulla. Se puoli on nykyään jäänyt vähemmälle. En ole koskaan ollut mikään lukutoukka, ja niitä piti ihan televisioenglannilla pystyä tankkaamaan. En käynyt kilpailuissa, mutta hyppäsin esteitä ja väänsin vähän koulua. – Tein tallitöitä ja kengitin, ja sitten alkoi tulla ulkopuolisia kysymään kengittäjää. Lopulta kengityksiä oli sen verran, että sain luopua tallityöstä eikä ollut enää aikaa ratsastaa. Mutta aina tuli eteen sama ongelma – jotain tarttisi tehdä, että homma toimii paremmin ja voin avittaa hevosta ajoissa. Jaska kiersi asiakkaiden luona kuplavolkkarilla 1980-luvun taitteessa ja pakkasi mukaansa omat hevosenkengät ja tarvittavat tilpehöörit. Nykyään on helppoa, kun saa pastoja ja muita valmiina. Kengät lämpeni, ja niistä tuli ihan punaisia. Mutta emme päässeet oikein yhteisymmärrykseen, auto ei halunnut liikkua ja minä taas olisin halunnut mennä. – Kyselin lisää eläinlääkäreiltä ja pääsin paremmin jyvälle asioista. – Kerrankin Kytäjälle oli tuotu 20 hevosta Venäjältä, kaikilla polttomerkkinä vuosi 1977, eli ne olivat kolmivuotiaita. Mukana kulkevan ahjon Jaska hankki 1980-luvun alussa. Joukossa oli innokkaampaa ja tasaisempaa hevosta, mutta homma hoitui. Hevosten ja ponien kengissä oli sama numerointi, ja hevosella saattoi olla ponikokoiset kolmosen kengät. – Aloin tilaamaan ulkomaalaisia lehtiä ja kirjallisuutta. Petri oli autoihminen, vaihdoin hänen kanssaan Tilhin pieneen kaasuahjoon. Tein ensi alkuun töitä yhdessä Saarisen Hessun kanssa. Se oli enemmän harrastusta. Ja perhe mahtui hyvin vielä takapenkille. Jaska alkoi käydä 80-luvun puolella satunnaisesti EKK:lla Hämeentiellä, silloisessa Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa, kun siellä tarvittiin apua erikoistapauksissa. Kuplavolkkarilla pitkin poikin Uuttamaata Hevosista ja ratsastuksesta innostunut Jaska sai armeijasta kotiuduttaan työpaikan Kilon tallilta Espoossa. Siihen aikaan rauhoitukseen piti saada kunnan eläinlääkäri paikalle. Keskellä Jaskan kehittämä pohjallinen, ”Jaska-pädi”, joka jakaa painon koko kavion alueelle. – Kuten ajatella saattaa, monet eivät tienneet asiasta mitään, ja kengät olivat mitä sattui. Sammumaton opinjano vie kengittäjän klinikalle Jaskan kiinnostus työhön ja siinä kehittymiseen herätti pysyvän opinjanon. – Hommasin Ford Tilhi -merkkisen pakettiauton, mikä oli volkkarin jälkeen valtava edistys. Pitihän seppää helliä, kun kengitys oli valmis. Toisen hevosen röntgenkuvat näyttävät hyville. Jaskalla oli Petri Mayerin kanssa yhteinen kengitysfirma vuosina 1978–81. – Kun olin viisi vuotta kengittänyt, ajattelin, että hallitsen homman ja osaan kaiken. Paiskoimme töitä niin kuin vain voi kuvitella, kun kaksi viriiliä nuorta miestä lähtee testosteronit höyryten kengittämään hevosia. – He olivat usein vastentahtoisia, saattoivat tulla ja antaa jotain, ja vaikutus joko alkoi tai ei. Laitoin Herefordshire Collegeen itsekin kirjeen, ja kysyin pääsisinkö opiskelemaan, mutta eiJaska Granström kengittämässä kolmivuotiasta ”Sihvosta”. Pari asiakasta tulee vielä donitsien kanssa, varsinkin jos heidät on ujutettu päivän listalle. Hänellä oli alkuvuosina parikin omaa hevosta. Usein kengitimme kerralla kokonaisen tallillisen. Kun Petri pääsi leipomosta, menimme sinne ja huokaisimme ääneen aijaijai. Hän kouluttautui Englanninmaalla Newmarketissa ja hankki tietoa kengitysasioista. 8. Ja kun olin pari kertaa käynyt ja heillä oli numeroni, sinne kysyttiin uudestaan. – Petri oli aluksi varsinaiselta ammatiltaan kondiittori
Tuli SM-voitto Suomesta 1995 ja jokunen ykkösja kakkostilan pytty Tanskasta ja Hollannista, mutta en ole niitä sillä tavoin katsellut tai laskenut. Vallankumoukselliset kolme ääniviestiä vastaajaan Kengityspajan vieressä on pieni toimistotila. Uran alkuvaiheessa käytössä oli vain Yleensä kannattaa luottaa ensisilmäykseen, se antaa heti mielikuvan tilanteesta. Pakko myöntää, etten lähettänyt, vaikka ehkä jo osaankin takoa. – Nykyään on somekengittäjiä, jotka postaa pieni hihaton paita päällä, on hieman nihkeä pinta, tatuointi käsivarressa ja hyvä parransänki. vät tainneet vastata. Se helpottaa myös päivän töissä, kun tietää miten rauta taipuu ja mihin pitää lyödä. Mietittiin, että pidetään asia toistaiseksi niin, ja katsotaan, miten luokka menee. Meillä oli oma leiri ja valtava paja, johon mahtui kymmenen hevosta. Tämä on ammatti, jota ei koskaan opi täysin. Kenkä on edelleen minulla kotona pajan seinällä. Jos on itse työn jälkeen tyytyväinen, mennään eteenpäin. – Aina kun tulee joku mielenkiintoinen kurssi, koitan sulloa itseni mukaan, että oppisin jotain lisää. – Minulla oli Kytäjällä paja, jossa aloin harjoitella kengän tekoa, kova oli yritys. Kasvava kiinnostus takomiseen herätti innon omaan kilpauraan. Tykkäsin kengittämisestä, ja halusin tehdä sen hyvin myös itselleni ja olla tyytyväinen. – Olen aina ollut kiinnostunut oppimaan lisää. Hän kiersi muutaman vuoden myös kansainvälisiä kisoja Kyra Kyrklundin ja Matadorin matkassa. Parempi onkin tulla paikan päälle, sillä Jaska ei ole puhelinihmisiä, saati mikään somettaja. Hän antoi minulle parin rengaskenkiä malliksi, ja sanoi että lähetä hänelle niitä laatikko, kun osaat tehdä itse. – Sua on kyllä välillä aika vaikea tavoittaa, Tuuli nyökkäilee. Pörrättiin siellä ja katseltiin toistemme töitä, paljon tuli uutta oppia. Soulin olympialaisissa ja tuloksia takomassa Jaska on tehnyt pitkään yhteistyötä useiden suomalaisten kilparatsastajien kanssa. Mutta koskaan ei saa olla kokonaan tyytyväinen, sillä silloin kehitys loppuu. Ei se mennyt ihmeellisesti, mutta paljastimme kyllä lopuksi, että olimme Suomesta. – Pyörin paljon hauskan uusiseelantilaisen sällin kanssa. Ja jos sitä ei ole, täytyy etsiä lisää tietoa ja taitoa. Sitä ei saanut komentaa. Jaska ja kengittäjä Tuuli Kuittinen odottavat seuraavaa asiakasta kahvikupin kera. Kilpaileminen on kivaa. Moni höyrähtää, työstä tulee harrastus ja kenkiä taotaan vapaa-ajallakin. Tuuli käy pajalla kerran viikossa avustamassa ja ottamassa oppia Jaskalta. Kun menimme ensimmäiseen kengityskisaan Sveitsiin Berniin vuonna 1990, meidät oli laitettu ruotsalaisiksi. Soulissa syttyi kipinä kilpatakomiseen. – Sittenhän kilpailuissa käytiin ihan kyllästymiseen asti. – Se oli iso tapahtuma, jossa tapasi paljon muiden maiden seppiä. Jaska opiskelee edelleen. 9. ”Matti” oli reipas ja rehti herrasmies kengittää, melkein yhtä kiltti kuin miltä näyttikin ja herkkä. Hänellä ei ollut mukana ainuttakaan tehdaskenkää, vain pitkää rautaa ja vasara. Minusta on käsittämätöntä tyytyä siihen, mitä osaa. Kivoja olivat muutkin joukkueen hepat. – Olin Soulin olympialaisissa Suomen joukkueen mukana kokonaisen kuukauden. Mä en oo lähtenyt siihen, Jaska hymähtää
Jos kengitys menee vanhaksi tai vuolu ei onnistu, huono kavion asento voi aiheuttaa kivun ohella isoja ja vakavia ongelmia. Kiersin talleja 2000-luvun puolelle asti. Tämä on ammatti, jota ei koskaan opi täysin. Paljon on sellaisia hevosia, joilla on hoidettu vuosikaudet selkää, ne tulevat jostain syystä tähän pajalle ja ongelma löytyy kavioiden asennosta. – OP Johansson osti Panasonicin puhelimen ja hehkutti, kun sillä pystyi ottamaan vastaan kolme ääniviestiä vastaajaan. Kaikki ovat meille samanarvoisia. Hyvässä lykyssä hevonen on takatarhassa, ja odotan puoli tuntia ennen kuin se tulee edes paikalle. Hevonen seisoo jalkojensa päällä. – Jos esimerkiksi takajaloissa kannat ovat päässeet liian mataliksi, lantio vaihtaa asentoa, kun jalat alkavat työntyä mahan alle. Paras kengitys on onnistunut peruskengitys. Kaviot vaikuttavat koko hevoseen. Ja jos kerran joku tietää paremmin, hän voi minun puolestani kengittää itse. Ei ole ammatillisesti kauhean tyydyttävää tehdä vain mitä käsketään. Klinikalla joku muu ottaa puhelut vastaan. – Välillä vain tuntuu, että hevonen kannattaa laittaa tietyllä tavalla, vaikka en osaa sanoa ratkaisulle varsinaista perustetta. Tieto on raviradan kahviossa, ja siellä on turha puhua kaviokulmista. Se on ihan tuhoon tuomittu suunnitelma. – Polvista ja kintereistä alaspäin jalkoihin voidaan vaikuttaa paljon kengityksellä. Kengittäjänä talleja kiertäessä katastrofin ainekset aikatauluissa ovat helposti kasassa. Pitää katsoa koko hevosta. Kaikki liittyy kaikkeen ja asioiden täytyy olla kohdillaan. Jaska auttoi minut aikanaan seppäkokeista läpi. – Yleensä kannattaa luottaa ensisilmäykseen, se antaa heti mielikuvan tilanteesta. Hevosen pitää olla kunnossa ruohonjuuritasolta, siihen eivät uudet satulat ja loimet auta. Se oli silloin ihan huippupeli! – En ole puhelinihminen, se on tullut asiakaskunnalle aika selväksi. Maailmassa on paikka, missä et tiedä seppänä kengistä mitään. Jaska ja kengittäjä Tuuli Kuittinen sekä asiakkaan hevonen. Tervatappurasta ja rengaskengistä 3D-tulostukseen Jaskan kokenut katse ottaa kokonaistilanteesta tavallisesti nopeasti selkoa. Siinä ne päivät sitten venyy ja vanuu. 10. – Sehän siinä hommassa aina luisuu, kun lupaa turhan herkästi, että tulen ensi perjantaina ja sitten elämä onkin ihan erilainen. On aika vaikea laittaa hevosia niin, että jokaiseen kuluu se 70 minuuttia, ja sitten lähden seuraavaan paikkaan. Eteen tulee myös tapauksia, että päätä saa käännellä ja pyöritellä pitkään, ennen kuin ongelmasta saa tolkkua. Aika paljon muuttui, kun kännykät tulivat käyttöön 80-luvun loppupuolelta alkaen. – Vaistosin heti aluksi, ettei ravipuoli ole minua varten. Jaska päätti alusta alkaen kengittää lähinnä ratsuja. – Klinikalla teen kaikkien hevosten kengitystä. Sen jälkeen, kun tämä Hevossairaala nousi 2006, olen pitäytynyt pois talleilta enenevissä määrin. – On hirveän tärkeää, että hevosen jalat ovat sellaisessa kunnossa, että se pystyy liikkumaan kivutta. – Siellä hän yrittää takoa meidän muiden seppien päähän oppia. lankapuhelin. Jaskalla on paja nykyään kotonaan. – Ylipäänsä on hyvä kontrolloida tilannetta aina välillä, onko tullut uudiskasvustoa tai kavioluu haurastunut. Tohtoreiden kanssa ei tule siitä Minusta on käsittämätöntä tyytyä siihen, mitä osaa. Asianmukainen kengitys ja vuolu kuuluu hyvään hevosenpitoon Aiemmin kengitetyn hevosen omistaja palaa ovelle kysymään, pitäisikö ongelmallisesta kaviosta ottaa varmuuden vuoksi röntgenkuvat. Ja toisaalta jos hevonen on alhaalta huono ja seisoo väärässä asennossa, se kipeytyy ylhäältä asti. Sanot että roikotus, DP ja sivukuva. Sitten tulevat selkäkivut. On turha tulla sanomaan, että minulla on gp-hevonen, että pääsee jonon kärkeen. Kengityksen pitää olla sen rakenteen mukainen. Jos alkaa tuijotella liikaa, mielikuva vaihtuu. Jaska on valittu useamman kerran vuoden sepäksi kollegojen kesken, mutta hän on hyvin vaatimaton, Tuuli hymyilee. Jos hevosella on joku vikana, ei ole mitään väliä minkä alan hevonen se on, pihaponi tai kilparatsu. Jos on jotain, niin fiksataan uusiksi. Voit mennä kokeilemaan vastaanoton puolelle, ottavat ehkä saman tien kuvan. Oikeanlainen vuolu ja kengitys ovat hyvän hevosenpidon kulmakiviä
– Syy ei koskaan selvinnyt. Jaska ja kengittäjä Tuuli Kuittinen sekä asiakkaan hevonen. Toisaalta kun kisarumba alkoi 35 vuotta sitten, pikkasen alkaa uutuudenviehätys jo häviämään. – Joo, kengitys. Otettiin kengät pois ja lyötiin ne takaisin samoihin reikiin, ei vuoltu tai vaihdettu naulan paikkaa. Näkevät että hevonen ontuu, mutta röntgen, ultra ja puudutukset eivät onnistu haarukoimaan ongelmaa. Asiattomat arvostelut pitää osata jättää omaan arvoonsa. Oma paja oli kyllä hyvä, kun kävin aktiivisesti kilpailemassa. Pieni salainen pahe mieheltä paljastuu. Hevonen tuli aamulla Viikkiin magneettikuvaan. Sen koommin hevonen ei ole ontunut. Kengityksen PM-kilpailut järjestetään 13.–16. kinaa, sanovat että kokeile sitten. Hän on kulinaristi ja oiva kokki. Jos sekään ei auttanut, se oli menoa. Eihän niitä kukaan ruokkinut, kävivät kaupassa ostamassa sämpylöitä. Minulla on tapana höpistä hevosille, jos ne ovat lutusia. Silikonit, uretaanit, alumiinit ja lämpömuovit, jos jonkinlaista asiaa, joilla voi korjata kavioita, saada joustoa ja tukea. Eihän tätä hullukaan tekisi työkseen. Mikäs siinä on höpötellessä kaksi isoa päätä yhdessä. – On mukavaa tehdä hevosten kanssa töitä, kun ne suhtautuvat suopeasti. Kun olet marraskuussa taistellut hankalan hevosen kenkään, eikä asiakas koskaan maksa, kyllä se harmittaa. Alkuaikaan oli lasikuitupaikkoja ja oli vika mikä vain, se ratkaistiin rengaskengällä. Kisamatkoilla kokkasin hevosenhoitajille. Kun kysytään harrastuksista, Jaska naurahtaa. Myös diagnostiikka on kehittynyt. Kengittäjän työssä on myös haastavat puolensa. Tietotaito erilaisista kengistä ja vaihtoehdoista on kasvanut myös paljon. Jalat läpivalaistiin kunnolla, eikä löydetty mitään ongelmaa selittävää vikaa. Meditoin asiaa muutaman päivän ja tulin yllättävään lopputulokseen, että laitetaan alle Jaska-pädit. – Paljon on tullut tarvikkeita ja ratkaisuja, joista alkuvuosina ei ollut tietoakaan. – Epäilivät edellistä seppää, mutta sama homma kävi täälläkin. Yksi hevonen ontui aina kaksi viikkoa kengityksen jälkeen, kunnes alkoi taas kulkea. – Tässä on omat raskaat hetkensä, joiden kanssa pitää pystyä elämään, kuten pimeys, kylmyys sekä ikävät hevoset ja asiakkaat. ”Mikäs siinä höpötellessä kaksi isoa päätä yhdessä” Hevoset ovat suurin syy, että Jaska viihtyy kengittäjänä. Sitä voi ihan tarpeeksi voi harrastella viikonloppuisin, kun joku on taas tunkemassa pajalle, että näytä vielä sadannen kerran, miten roadsteri tehdään. Silloin ei ole kivaa, jos hevonen on kovin vastentahtoinen, menee melkein työn puolelle. Jaska on itse kehittänyt kyseisen 3D-teknologialla tulostetun pohjallisen, joka ottaa painon koko kaviolle, ei vain kengän kohdalle. Ja taas se ontui. Parhaita hetkiä on aurinkoinen kesäaamu, kun saat kengittää ovensuussa, Suomi-radio soi, puolihalvaantunut hevonen seisoo ihan paikallaan ja pääskyset ovat tulleet. Sihvosen kaviot ovat valmiit. – Kavioiden röntgenkuvaus on yleistynyt. Tai vuosien jälkeen tulee yksi naulanpainama, ja kengittäjä hyllytetään. Tuskin kellään oli edes ultraäänilaitetta. 11. Kaikki on hienosti, pukinkavio korjaantunut hyvin. Lisäksi oli nahkapohja, joka täytettiin tervatappuralla. – Tänään illalla alla uuniin menee italialaistyyppinen leipä, jossa on rapeaa pekonia, tomaattimurskaa, valkosipulia ja juustoa. Niissä tapauksissa ovat usein myös itse umpikujassa. Kisaaminen itsessään ei ole raskasta, vaan harjoitteleminen. Varsinkin alkuaikoina ne tuntuivat tosi pahalle. On syytä olla tyytyväinen, mutta ei kuitenkaan vallan liiaksi, että edistyminen ammatissa jatkuu. Kengityksessä tiedon ja taidon ohella tekniikka ja materiaalit ovat kehittyneet valtavasti vuosien saatossa. Alkuaikoina eläinlääkärilläkin oli pakki kädessä, hän juoksutti, katseli ja ihmetteli. Magneettikuvat ovat hyvänä lisänä, niiden avulla nähdään luun ja nivelen sisään. – Nykyään on kaikkea, mitä ei pystynyt edes kuvittelemaan. – Kengittäjänä saa päivittäisen heppakiintiön mukavasti täyteen. Tamma voi lähteä opettelemaan ratsun työn alkeita, ja kengitysväliäkin voi pidentää. – Voisin ehkä harkita niitä. elokuuta Harjun oppimiskeskuksessa
Mitä parempi on ratsukon perusratsastuksen taso – muoto, tahti, tempo – sitä helpompaa on nostaa numeroita kohti huipputuloksia. Myös opettajien ja valmentajien pitää uskoa omaan tekemiseensä ja pysytellä työssään niissä periaatteissa, joihin uskoo. On ihailtavaa ja arvokasta, että Kyra jakaa valtavan laajaa osaamistaan meille suomalaisille ammattilaisille. Ammattilaiset Kyran opissa Klinikka R atsastuksen opetuksen ja valmennuksen ammattilaiset saivat nauttia Kyran vertaansa vailla olevista opeista Hevosopistolla maaliskuun lopulla. On tärkeää opettaa ratsastajille jo ratsastuskoulussa oikeanlaista perusistuntaa ja vaikuttamista, koska väärien automaatioiden korjaaminen on vaikeaa ja aikaa vievää. Hänen mukaansa lasten ja nuorten kannattaa harjoitella ratsastusta monipuolisesti eikä erikoistua yhteen lajiin liian aikaisin. 12. Kyran mukaan on tärkeää selventää ratsastajille mitä tehdään, miksi ja miten. Muun muassa ilman satulaa ratsastaminen ja esteiden hyppääminen kehittävät ratsastajan tasapainoa, kehonhallintaa ja koordinaatiota, ja niillä on ratkaiseva merkitys taidon kehittymisen kannalta. Loppuunmyyty tapahtuma oli kerännyt paikalle yli 300 katsojaa yli lajirajojen. Klinikan aiheena oli perusratsastus. Puolen tai kokonaisen pisteen korotus numeroihin tekisi sen sijaan jo erittäin hyvän tuloksen. – Joka valmentajalla on ”oma juttunsa”, jonka hän kokee osaavansa parhaiten ja jota hän mielellään opettaa. Kun oppilas saa ahaa-elämyksen, hän alkaa hän uskoa niin itseensä kuin valmentajaankin. Vaikka vuoren laelle on monta reittiä eli useita tapoja kehittää ratsastajia eteenpäin, lopputuloksena tulisi aina olla oikeaoppinen perusratsastus. Inspiroituneena päivän annista jäämme toivomaan jatkoa! Tiina Tarkkala Sonja Holma Nina Dunder ja Ladino das Cardas. Ratsastajan taitotasoon nähden liian haastavat tehtävät eivät kehitä oikeita asioita, vaan ratsastuksen perusteet pitää tehdä opetuksessa kiinnostaviksi muilla tavoilla. Kyra esitti demoratsukoiden kanssa perusasioita ratsastajan oikeaoppisesta ja toimivasta istunnasta, apujen käytöstä, apujen läpi ratsastamisesta sekä erilaisten harjoitusten käyttämisestä ratsastajan ja hevosen kehityksen apuna. Kyra kertoi seuraavansa aktiivisesti suomalaisten ratsastajien kilpailutuloksia. Kyra kilpaili nuorena menestyksellä esteratsastuksessa. – Melko usein ratsukon tulostaso jää ”jumiin” 65 prosentin tuntumaan, joka on ihan mukava, mutta ei riitä vielä kärkeen. Klinikan järjestivät yhteistyössä SRL ja Ypäjän Hevosopisto
13
Itse tehtävässä laukkaa pitää koota riittävästi, kun valmistellaan siirtymistä käyntiin. Kyra painotti useaan otteeseen hevosen rentouden merkitystä oikeanlaisen liikkumisen kannalta. Silloin ohjasotteista tulee epämääräisiä, eikä hevonen ymmärrä mitä niillä tarkoitetaan. Pohkeenväistöjen avulla tarkistettiin, että poni on kuuliainen laukkaa nostavalle sisäpohkeelle. Kyra kysyi yleisön näkemystä työn alle otettavasta asiasta aina uuden ratsukon saapuessa areenalle. Kyra sai itsekin tukea kilpauransa alkumetreillä, ja haluaa pistää hyvän kiertämään. Tavoitteena ovat mahdollisimman pienet ja herkät avut. Kun hevosen lihakset ovat rennot, se pystyy taipumaan oikein rungostaan ja nostamaan rintakehäänsä. Kyra muistutti, että pohkeen siirto taaemmaksi tarkoittaa vain muutamia senttejä. Kumpikaan näistä oleellisen tärkeistä asioista ei onnistu jännittyneellä keholla. Ensimmäisenä areenalle saapuivat Aino Hallasaari ja Fairytale Twilight. Ainon jalustimia lyhennettiin reiällä, jotta jalan niveliin saatiin selvemmät kulmaukset ja parannettiin ratsastajan joustavuutta ja mukautumista hevosen liikkeisiin. Käynnin pitää silti liikkua heti hyvin eteenpäin. Sen jälkeen tarkistetaan heti, että hevonen on valmis vastaamaan myös pienempään apuun. Jos haluan muuttaa tapaa, jolla hevonen liikkuu, ensin täytyy pyrkiä muuttamaan ratsastajaa, Kyra totesi. Aino harjoitteli muun muassa laukanvaihtoja käynnin kautta, joita on ponien kouluohjelmissa. Kyra meni seisomaan ponin eteen ja veti ohjista itseään kohti nähdäkseen, miten Ainon istunta toimii tilanteessa, jossa hevonen yrittää vetää ohjista. Uusi nosto tehdään joko kolmannella tai viidennellä käyntiaskeleella. Näin varmistettiin, että väistö todella tapahtui pohjetta kuunnellen. Jos hevonen esimerkiksi ei kuuntele pohjetta, käytetään kerran isompi apu. Hän totesi, että poniratsastajat kasvavat usein pituutta nopeastikin, mikä vaikuttaa istuntaan ja kehonhallintaan, joten Ainon kanssa aloitettiin istunnasta. Jos pohje viedään liian kauas taakse, ratsastajan lantio menee satulassa vinoon ja pohkeen vaikutus käytännössä heikkenee. Jos laukka nostetaan neljännellä askeleella, seurauksena on väärä laukka. Aino kuuluu ponien kouluratsastuksen maajoukkuerenkaaseen. Keskivartalon tuki avain oikeaan käden käyttöön Tapahtuma oli suunnattu kaikkien lajien valmentajille, joten klinikalla nähtiin kouluratsastajien ohella myös esteja kenttäratsastaja. Kyra lahjoitti klinikasta saamansa palkkion ratsastusurheilulle, 10 000 euroa kilpailuavustuksena parakouluratsastaja Jonna Aaltoselle ja 5 000 euroa parakoulujoukkueelle. Kyralle luovutettiin SRL:n ansioristi soljella paikan päällä. – Kun tapaan uuden ratsukon, pyrin löytämään yhden asian, jonka avulla saadaan kehitystä oikeaan suuntaan. Kyra halusi samalla myös kiittää ja tukea Janne Berghiä tämän ansiokkaassa työstä parakouluratsastuksen maajoukkuevalmentajana. Sen jälkeen Kyra auttoi Ainoa hakemaan ja aktivoimaan keskivartalon tuen painamalla tämän olkavartta takaa eteenpäin, ja Ainon piti säilyttää samalla käsivarsiensa asento muuttumattomana. Apuja käytetään vain tarvittaessa, ei kaiken aikaa varmuuden vuoksi. Jos käsi ”vämplää” koko ajan, hevonen ei pysty kuuntelemaan pohjetta. Usean asian työstäminen kerralla todennäköisesti vain sekoittaa ratsastajan mieltä. Asetus vaihdettiin pohkeenväistössä välillä tarkoituksella liikkeen kulkusuuntaan tai ponia taputettiin väistättävän pohkeen puoleisella kädellä. Jos ratsastaja puristautuu satulaan reisiensä ja lantionsa avulla, hevonen saa tämän melko helposti irti satulasta. – Ratsastajan ohjasotteiden pitää lähteä kyynärpäästä. 14. Ratsastaja tarvitsee hyvän keskivartalon tuen ja jäntevät käsivarret, jotta hän pystyy säilyttämään hevosella haluamansa kaulan pituuden sekä tasapainon tilanteessa, jossa hevonen vetää
Ratsastajan painon käyttöä harjoiteltiin sekä pidättämisen että kääntämisen yhteydessä. Jos kahva on sisäkädessä, ratsastaja voi ajoittain tehdä vasta-asetuksen eli asettaa hevosen kuljettavan kaaren suunnasta poispäin tarkistaakseen, että hevonen kuuntelee ulkoapuja ja on pehmeä myös ulkokyljestään. Vauhtia on voitava hidastaa, ennen kuin voi ratsastaa eteenpäin oikealla tavalla, Kyra painotti. Jos ratsastaja kääntää samalla koko ylävartaloaan, hänen painonsa siirtyy virheellisesti satulan ulkoreunalle, jolloin myös sisäkylki painuu kasaan ja ulkokylki venyy pidemmäksi. 15. Kyra lahjoitti keväällä mittavan arkistonsa Hevosopistolle ja Hevosurheilumuseolle, kuten useita laatikollisia kansioita lehtileikkeineen uran varrelta. Tähän voi soveltaa vaikeahkoa, mutta tehokasta harjoitusta, jossa ratsastaja istuu yhden askeleen alas ja jää kahden askeleen ajaksi ylös. Kun hevonen tuijottaa jotain kentän ulkopuolella, se kääntää kaulansa uralta ulospäin ja työntää takaosansa sisään. Hevonen kannattaa pitää koko ajan vähän uran sisäpuolella, jotta takaosalla on tilaa siirtyä ulos. Kauhukahva kädessä ja oppia painoapujen käytöstä Junioriesteratsastaja Sofia Granatin ja Lecafun kanssa haluttiin vakauttaa hevosen hieman epätasaista tukeutumista kuolaimeen. Tästä asennosta hevonen ei voi karata kohti kentän keskustaa. Kun ratsastaja katsoo kaarteen ulkosuuntaan olkapäänsä yli taakse kohti hevosen häntää, hänen ulkokylkensä lyhenee, lantion asento korjaantuu ja paino palaa keskelle satulaa. Ratsastajia kehotetaan usein ohittamaan jännittävä paikka avotaivutuksessa. Lefacu katseli aluksi kentän päädyssä istuvia katsojia. Ratsastajia kehotetaan usein kääntämään katseensa sinne, minne he ovat menossa. Jos hevonen kiiruhtaa liikaa ravissa, ratsastaja voi hidastaa kevennystään tempon kontrolloimiseksi. – Usein ajatellaan, että kouluhevoset ovat arkoja ja estehevoset rohkeita. – Hevosen ei ole tarkoitus liikkua hitaasti, mutta se ei myöskään saa juosta karkuun ratsastajan apuja. Kahvasta pitelevä käsi määrittää hevosen kaulan pituuden, toinen tekee ohjasotteet. Ratsastajan kannattaa tarkoituksella asettaa hevonen ulospäin ja siirtää samalla sen takaosaa ulospäin liikkeeseen, joka muistuttaa loivaa vastataivutusta. Kun esteitä ei ole, myös estehevonen saattaa jännittyä ympäristöstä. Satulaan pitää laskeutua pehmeästi. Satulan etuosaan kiinnitettiin lyhyt nahkahihna eli ”kauhukahva”, josta ratsastaja piti kiinni toisella kädellä vakauttaakseen kätensä. Jos ratsastaja romahtaa alas, se kertoo tasapainon ongelmista. Ulko-ohjan tulee pysyä tuntumalla, jotta hevosen ulkolapa ei työnny ulos ja koko ulkokylki veny pitkäksi. – Hevosta käännettäessä ei käännetä vain kaulaa, vaan hevosen etuosaa. Aluksi pelottava paikka ohitetaan vähän kauempaa rauhallisessa käynnissä ja sen jälkeen hitaassa ravissa. Kahvasta voi pitää tilanteen mukaan kiinni sisätai ulkokädellä. Esteradalla hevosella ei kuitenkaan ole aikaa katsella asioita samalla tavalla kuin kouluradalla. Kyran mukaan liike on melko vaikea ratsastaa oikein, joten se ei ole välttämättä paras korjaus tilanteeseen
Kiiran hevosen kaulan ympärille laitettiin remmiksi nahkainen koiran talutushihna, josta ratsastaja piti toisella kädellään kiinni. Kevyessä ravissa hevosen energiaa lisätään pohkeella ja tahtiin vaikutetaan kevennysliikkeen rytmillä. Raippa ei jää kiinni hevoseen, vaikka se ei vastaisikaan heti toivotulla tavalla. Kevyessä ravissa kevennyksen rytmi ei saa olla liian nopea. Ratsastajat puhuvat paljon hevosen takajaloista, mutta on tärkeää aktivoida myös etuosaa. Kun hevosen sanotaan olevan pohkeen edessä, se tarkoittaa myös, että ratsastaja voi nostaa hevosen etuosaa ja ylälinjaa pohjeavuilla. 16. Samalla tavalla pohje antaa merkin, mutta ei jää puristamaan kylkeä silloinkaan, kun hevonen ei heti vastaa apuun. Jos samalla käsi ei päästä hevosta eteenpäin, hevonen nopeuttaa usein liikaa tahtiaan. – Ratsastajan ei kannata työntää kantapäätä liian alas, vaan kantaa jalka reiden takaosan lihaksilla, jotta se ei jäykisty. Kun kevennysliike hidastuu ja eteen ratsastus tehdään pohkeilla, hevosen askel alkaa pidentyä nopeutumisen sijaan. Jos takaosa alkoi sulussa jäädä, muutettiin liike jälleen pohkeenväistöksi. Ravissa mukaudutaan askeleeseen ja annetaan hevosen selän liikuttaa ratsastajaa ylös ja alas, jolloin hevosen omat selkälihakset voivat liikkua ja nousta. Aluksi hevoselle voi olla helpompi tehdä vaihto muoto hieman avonaisempana. Hän valotti yleisölle kokoamisen periaatteita. 16 Kohti kootumpaa liikettä ja onnistuneita laukanvaihtoja Kyra halusi juniorikouluratsastaja Kiira Kortesalon VIX Chicon liikkuvan kootummassa muodossa. – Ratsastajan pohje toimii samalla periaatteella kuin raippa. Jalka on rento, ei purista, laukanvaihdot oikeaan paikkaan Kyra korjasi kenttäratsastaja Elmo Laihon jalan asentoa Balin satulassa. Sulkutaivutuksen harjoittelu aloitettiin pohkeenväistöllä, joka muutettiin sulkutaivutukseksi, kun hevosen takaosa väisti pohjetta hyvin. Vanhan laukan sisäohjan tulee pysyä tuntumalla vaihdon aikana, ja vanha sisäpohje ei saa häiritä hevosta liian aikaisin. – On tärkeää, että hevosen selkä on pyöreä eikä notkossa. Kun selkä pyöristyy, takajalkojen nostaminen ja nivelten koukistaminen on huomattavasti helpompaa. Ratsastajan lantion pitää kevennyksessä liikkua ylös ja alas, ei eteen ja taakse. Hevoset ovat erilaisia, toisille on helpompaa lähestyä kokoamista takaosasta ja toisille etuosasta. Kaularemmin avulla ratsastajan käsi tulee vähän edemmäksi ja parempaan paikkaan kuin kauhukahvan kanssa. Vaihtoja ei kannata harjoitella lävistäjillä, ennen kuin sujuvat melko hyvällä varmuudella uralla. – Laukanvaihtojen askelten laskeminen ja sijoittaminen haluttuun pisteeseen vastaa etäisyyksien mittaamista estettä lähestyttäessä. – Jonkin asteinen kokoaminen alkaa jo siitä hetkestä, kun ihminen ensimmäisen kerran nousee hevosen selkään. Ratsastajan täytyy tietää milloin aloittaa valmistelu, jotta vaihto tapahtuu oikealla hetkellä. Tällöin myös selkärangan okahaarakkeet ovat kauempana toisistaan, mikä on hevosen selän terveyden kannalta hyvä asia. Kyra kertasi oikeat perusavut yksittäisten laukanvaihtojen harjoitteluun. Puristava istunta ei anna hevosen selän liikkeelle tilaa. Kokoamista lisätään asteittain hevosen tasapainon ja voiman kehittyessä. Jos hevonen ei vastaa pohkeelle, sitä kosketetaan raipalla. Kootummassa muodossa hevosen ylälinja pitenee ja alalinja eli vatsa nousee ja lyhenee. Ensimmäisellä askeleella ulkopohje aktivoi laukan, toisella vanhan laukan sisäpohje siirtyy hieman taaemmaksi ja kolmannella vaihtaa laukan. Kaikkien suurin kokoamisaste tarvitaan piaffessa ja laukkapirueteissa. Koottaessa hevosen askelpituutta pitää voida lyhentää ilman tempon hidastumista. Samalla ratsastaja tuntee ainakin yhdeltä puolelta, kuinka pitkä hevosen kaula on
17. Ratsukolla oli ollut haasteita laukanvaihtojen kanssa, vaihto oikeasta vasempaan laukkaan oli ollut helposti epäpuhdas. Kun hevonen vastasi, pohje hellitti välittömästi. – Jos hevonen on esimerkiksi jo putoamassa ryntäistään alaspäin, pelkkä eteenpäin ratsastaminen ei enää auta, vaan sitä ennen täytyy tehdä tasapainottava puolipidäte. – Jos hevosen pysähtyessä toinen takajalka jää taaemmaksi, saman takajalan puoleisella pohkeella tehdään pari askelta etuosakäännöstä ja sen jälkeen uusi pysähdys. Laukanvaihdoissa ulkopohkeen rooli korostuu eteen ratsastavana apuna, jotta hevonen pysyy herkkänä vanhan laukan sisäpohkeelle, joka puolestaan antaa varsinaisen vaihtoavun. Hevoselle haettiin herkkyyttä pohkeelle pohkeenväistöjen avulla. Myös Stellan ja ”Nasun” pysähdyksiä hiottiin etuosakäännösten avulla. Kyra suositteli tätä harjoitusta aina, jos hevosella on taipumusta pysähtyä vinoon. Kyran mukaan laukannostossa on lähes mahdotonta käyttää nostavaa apua täsmälleen oikealla hetkellä hevosen askeleeseen nähden. Näin vaihdot onnistuivat ja olivat puhtaita. Ninan hevonen jäi helposti seisomaan vinoon pysähdyksissä, mitä korjattiin tekemällä pari askelta etuosakäännöstä vastakkaiseen suuntaan ennen pysähdystä. Vaihtojen harjoittelu aloitettiin kaviouralla. Askelten pitää olla aktiiviset ja nousta maasta. – Siksi apua ei kannata käyttää liian nopeasti tai hyökkäävästi, vaan se pitää antaa rauhallisesti, jotta hevonen voi itse etsiä oikean hetken nostolle. Toinen ohja määrittää kaulan pituuden ja toinen korkeuden. Niitä pitää myös harjoitella. Peruutus on Kyran mukaan hyvä voimisteluliike, jossa hevonen joutuu käyttämään selkäänsä oikealla tavalla. – Sulkutaivutuksessa vasemmalle myös ratsastajan painon pitää olla vasemmalla, jotta oikean takajalan on helpompi tehdä väistöliike. Stella kiitti lopuksi Kyraa lämpimästi avusta ja hyvistä neuvoista. Harjoituksissa keskityttiin hienosäätöön sen perusteella. Sulkutaivutusten yhteydessä puhuttiin ratsastajan painosta. Hevosen tulisi laukata ilman, että ratsastajan tarvitsee joka askeleella ylläpitää laukkaa. Kyra muistutti, että peruutuksen askelmäärä lasketaan hevosen etujalkojen mukaan. Joka kouluohjelmassa aina helposta C:stä gp-tasolle asti tehdään pysähdyksiä. Väistö on myös hyvä jumppaliike hevosen lihaksille ja kintereille. Kyra muistutti, että vaikka liike on poistettu kouluohjelmista aikoja sitten, se kuitenkin erinomainen apu harjoittelussa. Koottaessa hevosen askelpituutta pitää voida lyhentää ilman tempon hidastumista. Hevosen suoristaminen on oleellinen osa perustyöskentelyä. Tämä yleensä auttaa hevosta pysähtymään tasajaloin. Ratsastaja antaa pohkeellaan avun, kun väistävä takajalka on nousemassa ilmaan. Suoruutta etuosakäännöksillä ja gp-tason hienosäätöä Nina Dunderin ja lusitano-ori Ladino das Cardaksen kanssa keskityttiin kokoamisasteen säilyttämiseen ja hevosen suoristamiseen. Kyra oli nähnyt Stella Hagelstamin ja Hagels Prince Nassakin gp-radan edellisenä viikonloppuna. Pohjetta pitää käyttää harkiten, ettei hevonen karkaa eteenpäin. Ninan hevosen vatsan ali laitettiin tavallinen pinteli, jonka päät tulivat Ninan molempiin käsiin. Ori työntyi piaffessa helposti oikealle, minkä korjaamiseen hyödynnettiin myös etuosakäännöstä. Suoristamisen periaate on, että hevosen etuosaa siirretään takaosan eteen. Kiira siirsi oikeassa vastalaukassa hevosensa takaosaa oikealle ja teki siitä vaihdon vasempaan laukkaan. Mitä vinompi hevonen on, sitä vähemmän sillä on voimaa takajaloissaan ja myös tasapaino heikkenee. Pohjeapua nopeutetaan hetkellisesti, sitä ei käytetä voimakkaammin. Kyra muistutti tasapainon tärkeydestä. Ohjasotteissa toinen käsi on hiljaa ja toinen tekee puolipidätteet. Tällä haluttiin vakauttaa ratsastajan käsiä ja sitä kautta myös tuntumaa. Hevosen takaosa siirrettiin ajoittain hetkeksi tarkoituksella liikkeen edelle pohkeen vaikutuksen tehostamiseksi. Laukkapiruetissa ratsastaja voi tarkistaa hevosensa tasapainoa ja tuntuman laatua antamalla hetkellisesti periksi molemmilla ohjilla. Pohjetta ei käytetä joka askeleella, vaan vain hevosen hidastaessa
Vaihtoehtoina on edelleen karsia taitopisteillä uusintaan tai kilpailla aluetasolla uusissa 80–90 cm:n luokissa kahdessa vaiheessa, joissa toisessa vaiheessa ratkaisee myös aika. Linnea Jaakkola, 15, ratsastaa 17-vuotiasta ruunaa Evennix. 18. Adalia Rautavaaran, 14, alla on 12-vuotias ruuna Focker Friend, jonka kanssa kilpaillaan 90–100 cm:n tasolla. Nuoret naiset taustajoukkoineen ovat saapuneet Hämeenkyröstä Ypäjälle harjoittelemaan vieraaseen paikkaan oman valmentajansa kanssa. Salla viimeistelee esteitä derbykentän vieressä. Treenivinkit Lisää tempoa ja lyhyet tiet! Katri Klinga Sonja Holma S ääntömuutosten myötä matalammissakin esteluokissa ratsastetaan taas aikaa vastaan. – Pidän tästä sääntömuutoksesta. Hämeen esteratsastuksen aluevalmentaja Salla Jokela keskittyy aikaratsastuksen harjoittelussa vinoihin estelinjoihin, sujuviin kaarteisiin ja laukka-askeleen säätelyyn. Hennonvihreät koivut piirtyvät sinistä taivasta vasten. Osa lapsista ja nuoTOINEN VAIHE JA UUSINTA Siirtyminen perusradalta toiseen vaiheeseen tai uusintaan vaatii ratsukolta kykyä temponmuutokseen sekä hallittuihin, nopeisiin teihin. Ratsukko tähtää metrin radoille esteillä ja koulussa helppoihin luokkiin. Kenttä on kasteltu, ja osa esteistä kiiltelee uutta maalipintaa
rista ei ole mennyt vielä lainkaan aikaratsastusta, sitä kannattaa harjoitella huolella etukäteen. Siksi harjoittelemme ruusukkeiden ratsastamista myös oppilaideni kanssa, Salla sanoo. Hämeen esteratsastuksen aluevalmentaja Salla Jokela seuraa tarkasti. SRL:n maajoukkueja aluevalmentajat jakavat osaamistaan Hippos-lehden treenivinkeissä. Aloitteleville ratsastajille vinoon hyppääminen on haastavaa. Pidä este matalana. Kävele ravipätkän jälkeen hetki pitkin ohjin ja siirry laukkatyöskentelyyn. Esteradan välimatkat taittuvat nopeammin temponlisäyksellä eli laukka-askelten pidentyessä. Vinot linjat esteiden yli 2 Hyppää pieni pystyeste. Salla rakentaa tehtävät valmennettavilleen usein niin, että he voivat valita pidemmän tai lyhyemmän tien. Anna hevosen tutustua rauhassa ympäristöön. Pidä sisäkäsi rentona ja tee puolipidätteet ulkoavuilla. Linnea ja Evennix vinolla linjalla, mutta suorina esteen yli. Kiinnitä katseesi lähestymisessä ja hypyssä vinon linjan päähän, ja vasta hypyn jälkeen seuraavaan esteeseen. Käännä ulkoavuilla ja istu keskellä hevosta. Alkukäyntien jälkeen jatka ravissa. Onko toinen suunta helpompi. Verryttely 1 Linnea ja Evennix verryttelevät. Jatka kahdeksikon muotoisesti hyppäämällä este molemmista suunnista vinottain. Päätä haluamasi laukka-askeleen pituus ja odota, kunnes hevonen tuo painonsa enemmän takaosalleen. Tee ympyröitä esteiden ympäri. Luontaiset valinnat kertovat paljon ratsastajatyypeistä. Lähesty estettä vinolla linjalla suoralla hevosella. Tehtävä paljastaakin hyvin perusratsastuksen tason. Toinen taas laukkaa lyhyempää askelta, jolloin käännökset onnistuvat helpommin, mutta eteneminen on muuten hitaampaa. Tehtävän harjoituksista kaarteet, vinot linjat ja laukan säätelyn voi tehdä kyseiselle ratsukolle sopivimmassa järjestyksessä. Huomaatko puolieroja. – Tykkään itse päästä palkintojenjakoon. Toisaalta yritän kannustaa ratsastajia omaan ajatteluun. Vinoon hyppäämällä voitat radalla aikaa, kun oikaiset tien. Esteratsastus ei ole vauhtilaji vaan taitolaji, Salla sanoo. Älä päästä hevosta painumaan edestä matalaksi. Kokenut opettaja tai valmentaja tietää, mikä on paras harjoitusten järjestys juuri sinulle ja hevosellesi. Hevosen tyyppiä ei voi muuttaa, mutta joka ratsukolle voidaan löytää paras tapa edetä. – Valmentajana ratsastan paljon mukana ja annan ohjeita, jotta ratsastajilla olisi helpompaa. Suurimpia virheitä vinohypyissä on tulla esteelle liian vinoon tai hevosella, joka ei ole suora. 19. Pidä hevosen ulkokylki hallinnassa. Varmista, että hevonen on pohkeen edessä. Toinen on isolaukkainen, laskeutuu esteeltä pitkälle ja kääntäminen on haastavampaa. Kiemurtele esteiden välissä, tee ympyröitä ja väistöjä. Ratsasta laukkaympyröitä molempiin suuntiin. Päivän hevoset ovat varsin erilaisia. Temponmuutos ei saa rikkoa ratsukon rytmiä ja tasapainoa tai häiritä rentoutta. Adalia ja Focker Friend harjoittelivat nopean ajan ratsastamista hyppäämällä vinosti pystyesteen yli
Kummassa istunnassa on helpompi edetä ja lähestyä estettä. Ratsasta hevosta kaarteessa sisäjalallasi kohti seuraavaa estettä tukien samalla ulkoavuilla. Esteet kannattaa pitää matalina. Laaja kaarre tuo hevosen usein sujuvasti esteelle ja sama rytmi säilyy hyvin esteen jälkeen. Muista kääntää kaarteet ulkoavuilla. Vertaile kaarteiden ratsastamista esteistunnassa eli paino jalustimien lisäksi kevyesti satulassa ja kevyessä istunnassa, jolloin paino on vain jalustimilla. Tehtävä on sujuva rauhallisessa tempossa. Kevyt istunta tuntuu mukavalta. Usein kaarteet itsessään hidastavat hevosen etenemistä. Kaarteiden ratsastus ja kaksi istuntaa 3 Linnea ja Evennix hyvässä rytmissä. Sisäohjasta kääntyy usein vain hevosen pää ja ulkolapa ja -kylki pullahtavat ulos. 4 5-6 laukka-askelta 23 m Adalia ja Focker Friend etenevät hyvässä laukassa läpi kaarteen ja esteet ylittyvät helposti. Kokeile tiukempaa kaarretta kokoamaan laukkaa. Jos haluat laukkaa lyhyemmäksi esteiden välissä, hyödynnä kaarretta lyhentämällä laukkaa jo siinä. Kaarteissa on tärkeintä säilyttää hyvä tasapaino ja rytmi, ei voi kaahata kovaa vauhtia tai antaa hevosen hidastaa. 20. Seuraavaksi harjoitellaan laukkaamaan kaarteet sujuvasti. Tämä vaatii jo reippaampaa ratatempoa ja isompaa laukka-askelta. Tiukemmalla kaarteella voit voittaa aikaa ja tarvittaessa saada laukan lyhyemmäksi ennen estettä ja edelleen kohti seuraavaa estettä. Vai onko paras tapa näiden yhdistelmä eli ratsastat kaarteet kevyessä istunnassa ja lähestyt esteitä esteistunnassa. Periaatteena on, että tulet sisään linjalle siinä laukassa, missä on tarkoitus jatkaa koko linja. Tämän jälkeen ratsasta tehtävä toiseen suuntaan viidellä askeleella. Tunne hevosesi ja ratsasta sitä aina hyvässä tasapainossa ja rytmissä. Jos taas tarvitset pidempiä askeleita esteen jälkeen, tee loivempi kaarre isommassa laukassa. Laukan säätely esteiden välissä Ratsasta noin 23 metrin suora esteväli kuudella laukka-askeleella pienillä esteillä tai kavaleteilla. Testaa ja pyydä tarvittaessa apua opettajaltasi tai valmentajaltasi