6 2011
suomalainEn kulttuuRilEhti 9
Nimi
nimekäs Schjerfbeck 623
ElokuviEn lEvoton kymmEnluku s. 42. 24 FinGERPoRin kiEli s
6/2011
Sisältö
3 4 Pääkirjoitus: Nimittäin Rahat tai kulttuuri!
Hiidenkiveltä näkyy kulttuuriministerin linjauksia, kun OUTI LAUHAKANGAS pohtii kulttuurin hintaa.
36 Aleksandrian pyhä Katariina Suomessa
IRMA-RIITTA JÄRVINEN kertoo Aineksista aiheiksi -palstalla neitsytmarttyyrin suomalaisista ilmentymistä.
38 Erheitä, etikettivirheitä, emämokia
Kieli, sen muuttuminen ja huoltaminen kuumentavat tunteita, kirjoittaa KATARIINA KNUUTINEN.
5
Tapa kaikki nappula
Päivystävä tekstintutkija VESA HEIKKINEN
6
perämeren nimisTössä elää kokemusTieTo
JONI SKIFTESVIK
41 Spekulatiivista menestystä ja tantrista kutsumusta
Nilkka pakinoi.
9
elmon syvempi olemus
Juhani Peltonen oli romantikko, surrealisti ja syvän murheen tulkki, kirjoittaa KARI SAVINIEMI.
42 Fingerporin kieli on taipuisa
MAIJASTIINA VILENIUS analysoi Gradut-palstalla sarjakuvan kielellisen leikittelyn keinoja.
11 Helene ScHjerfbeck: Täydellisyys Tulee keskeneräisyydesTä
OUTI LAUHAKANGAS haastatteli Schjerfbeck-kirjan toimittanutta Lena Holgeria.
43 Arvioita, katsauksia 55 Moderaattori valvoo
Ajan sanaa tutkii RIITTA ERONEN.
14 kanTaisä karhu suomen paikannimisTössä
MARKO SALMENKIVI ja RISTO PULKKINEN
56 Uutisia 60 Kalenteri 62 Hiidenkiven hakemisto 2011
17 omissa nimissäni
Aviopuolisoiden yhteistä sukunimeä pidettiin 1900-luvun alussa tasa-arvon merkkinä, kertoo MINNA NAKARI.
20 Viro vai EEsti?
TARU KOLEHMAINEN kertoo nimikiistasta, joka alkoi yli 80 vuotta sitten.
23 laika, haukku ja muuT haukkujaT
Nimenpyörittäjä TERHI AINIALA
www.hiidenkivi-lehti.fi
Erkki Lunttila täydentää Maire Hyvösen artikkelia Saarijärven kirkkovenesoudusta (s. Heikki Hakamies kommentoi edellisessä numerossa ollutta Lauri Timosen Le Havre -elokuvan arviota ja Peter Mickelsson Kaisa Rosenbergin Gradut-palstan kirjoitusta slangista.
24 Menestyksen jano suomalaisessa elokuvassa 20002009
AKI ALANKO
27 Köyliöläinen muinaiskulkunen soi jälleen
RIITTA RAINIO kertoo kulkusen kopioinnin vaiheista.
30 Kirkkoveneellä kuin ennen vanhaan
MAIRE HYVÖNEN
35 G. Niilo Ihamäki kirjoittaa, että kenttäpostikirje oli sodan aikaan elämän merkki, ja Erkki Lyytikäinen jatkaa Lyhyet-sarjaansa tarinalla "Kaikki virtaa". A. 30) ja kertoo, kuinka "Pyhäjärven kirkkoveneissä riitti kokoa". Wallin ja 200-vuotistase
KAJ ÖHRNBERG
Kansikuva: Helene Schjerfbeck: Omenatyttö 1928, öljy kankaalle, kiinnitetty pahville, 32 x 35 cm. Didrichsenin taidemuseo, Helsinki.
2
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
A. Tunkelo (kuvassa) vastusti professori Lauri Kettusen etelänaapurimme maan nimeksi ehdottamaa Eestiä. Minna Nakari näyttää, kuinka nimien ja tittelien käyttö Helsingissä 1780-1930 kertoi naisten asemasta. Arvio s. Nykyisin tuntuu, että ammatti kuin ammatti tai pikemminkin tuote kuin tuote (kirja, kirjailija, teos, taiteilija, leipä, leipuri) elää vain, jos sillä on näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Kehittyykö Petroskoin koulu numero 17:ää kohtaan yhtä vahva kiintymys kuin upsalan Rosendalsgymnasia kohtaan. jos emme luo Suomelle ja suomalaisille kirjailijoille mieliinpainuvaa nimeä ja kiinnostavuutta siihen mennessä, kun maineen luukku hetkeksi avataan, hukkaamme hyvän tilaisuuden. Mutta ei tilanne aina ole näin yksiselitteinen. Puhutaan "nimekkäistä" henkilöistä ja nimettömänä pysyttelystä. Meitä voi rauhassa nimitellä: hurrit, mettäläiset, perähikiäläiset, ryssät, sillä "Koira nimen antaa, mies nimen kantaa", kuten Keiteleellä on sanottu. oli aivan eri asia voida käyttää omaa ammattinimikettä, kuten sömmerska tai fabriksarbeterska, kuin isään viittaavaa titteliä bondedotter. 20.
Riitta Rainio
Dokumentoidessaan Suomen rautakautisia kulkusia ja kelloja Riitta Rainiota alkoi kiinnostaa, millainen ääni kulkusessa oli. Mutta nyt on aika toivottaa hyvää joulumieltä teille uskolliset ja satunnaiset Hiidenkiven lukijat, erityisesti Sinulle Anna, Tuovi, Seija, jouko, Tuomas, Senni, Tapani ja Rauha.
OUTI LAUHAKANGAS
O
Tauno Ovaskainen / SA-kuva
Martti Haavion ja Olavi Paavolaisen sodassa kirjoittama Taistelu Aunuksesta joutui kahdesti sensuurin hampaisiin 1942. Nyt kirja on ilmestynyt Helena Pilkkeen uudelleen toimittamana (SKS). Helene Schjerfbeckillä ei ollut eläessään sellaista "nimeä" taiteilijana kuin hänellä on omana aikanamme taidehuutokaupoissa. S. Lennart Meren Viro-suositukseen vaikutti ilman muuta hänen oma kokemuksensa tilanteesta, jossa neuvostosensori kielsi käyttämästä sanaa Viro. Meidän on jo kiireesti valmistauduttava tekemään Suomea tunnetuksi, sillä meidät on valittu Frankfurtin vuoden 2014 kirjamessujen teemamaaksi. Tuumasta toimeen; tarkan suunnittelun ja valun tuloksena syntyi kulkunen, joka helisi terveisiä rautakaudelta. 43. 27.
nko eroa nimellä ja Nimellä. Suhteemme nimeen tuntuu olevan riippumaton siitä, miten nimi on aikanaan annettu. PääKIRjoITuS
Nimittäin
12.12.2011
SKS / KIA
Tohtori E. joni Skiftesvik kirjoittaa Perämeren paikannimistä ja paljastaa, kuinka paljonpuhuva epävirallinen nimi voi olla. Suomalaisella brändityöryhmällä on tekemistä paikallisten asenteiden sovittamisessa kansainväliseen näkyvyyshaasteeseen, sillä taustalla jököttää vankka käsityksemme, että "Tyhmä tekojansa kehuu, varis nimeänsä raakuu, eipä kehu kelpo rikas, täysi kukkaro kilise", kuten kivijärveläiset ovat asian tykönänsä ajatelleet. Taru Kolehmainen osoittaa perusteellisessa artikkelissaan, että eteläisen naapurimaamme suomalaiset nimitykset Viro ja Eesti ovat latautuneet historian eri vaiheissa milloin heimoveljeyden milloin vasemmistosolidaarisuuden hengessä. Paskomatala kertoo vesillä liikkujalle enemmän kuin siistitty nimi Pitkä matala. Nimikiista alkoi Kettusen kirjasta Eestin kielen oppikirja (1928). S. Palalahti 5.8.1941.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
3. Muut antavat meille ryhmänä tai ryhmän perusteella nimen. Nimi ja näkyvyys liittyvät yhteen
suomen kieli. "Toivon, että kulttuurin käyttäjät ja tekijät ovat samalla puolella, eivät vastakkain. Mediakulutus ja -tuotanto nivoutuvat entistä tiiviimmin yhteen. Kardinaalivirhe! Ei tarvitse enää ihmetellä, miksi tämä teos ei yltänyt Finlandia-ehdokkaaksi! Suuri osa kanteluista koskee kuitenkin muita kuin korkeakulttuurisia artefakteja. jos kulttuurimäärärahat jaettaisiin vuonna 2022 kulttuuriseteleinä suoraan kuntalaisille mikäli kuntia vielä on , hankkisivatko nämä kioskilta kotimaista kulttuurin peruskauraa vai ulkomaisia huveja?
AIHEESTA ENEMMÄN Sami Salmenkivi ja Niko Nyman: Yhteisöllinen media ja muuttuva markkinointi. Nykytekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen, että sähköistetyn maailman luku- ja kirjoitustaitoiset kansalaiset voivat osallistua kotikoneiltaan tiedon ja taidon kartuttamiseen. Helsingin Sanomien uutisen mukaan varavaltuutettu on ehdottanut Facebookissa seuraavaa: "Tämmöset kirjoitukset ovat kukkahattutätien ja setien mieleen. Piittaamattomuus kauniin suomen kielemme oikeinkirjoituksesta on läpitunkevaa. Varavaltuutetun tapaus on järkyttänyt laajoja kansanjoukkoja. Esimerkkinä mainittakoon nimimerkki "jumalaton jollaksesta", joka on huolestunut kirjailija Kari Hotakaisen kieliopista. Tavoitteleeko kirjoittaja muotoa Tapa kaikki, nappula vai muotoa Tapa kaikki -nappula. Kuinka sattuikaan. Mitä on paljon puhuttu "luova talous", ja miten se muuttaa kulttuuripolitiikkaa. tämmöinen; "kukkahattutätien ja setien" po. otetaanpa lähempään käsittelyyn erään nimeltä mainitsemattoman puolueen eräs nimeltä mainitsematon Tampereen paikallisosaston toinen varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuuston varavaltuutettu. Kulttuurintutkimuksen päiville osallistuva Suomen Akatemian tutkijaryhmä yrittää selvittää, mitä tapahtuu, kun kulttuuria ei enää nähdä arvona sinänsä vaan välineenä, jolla tavoitellaan taloudellista lisäarvoa. Koska teksti on kiinnitetty eräänlaisen painonapin välittömään läheisyyteen, voitaneen olettaa, että yhdysmerkin sisältävä muoto olisi korrekti. Tarkasteltavana on siisti teksti, joka on kiinnitetty asianmukaiseen paikkaan metroon. Valtiotieteitä opiskellut Arhinmäki joutuu nyt käytännön harjoitusjaksollaan koetukselle. Mitä tapahtuu, kun kulttuuri muuttuu hyödykkeiksi. Siellä pohditaan uusia liiketoimintamalleja, joissa kulttuurin kuluttajat tuottavat haluamiensa palveluiden sisällön itse, vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Todistusaineisto ohessa. Tästä ITE-luovuudesta on tullut pääomaa, jota yritykset havittelevat. "Yksi kaikista" ilmaisee huolensa tavalla, joka voisi olla itsensä Päivystävän tekstintutkijan punakynästä.
VESA HEIKKINEN, suomen kielen dosentti ja tietokirjailija
Siellä tekijä, missä kuluttaja
joulukuussa Turun yliopistossa järjestettävien Kulttuurintutkimuksen päivien aiheena on "Sisäistetty raha". Kyllä tässä nyt kunnon verojaan maksava kansalainen jätetään taas jälleen kerran yksin ja ruusuilla tanssimaan. Päivystävä tekstintutkija
Ministeri tuntuu uskovan poliittisen tahdon ja vapaan kansalaisaktiivisuuden voimaan, mutta tarkemmin katsoen myös hyvin kohdennetun verotuksen voimaan. Kyse on siis perussuomalaisesta kielenkäytöstä. onneksi tulevaisuudentutkimus valmentaa meitä mahdollisten valintojen ja niiden seurausten varalta. Arvotetaanko kirjoja niiden kaupallisen menestyksen mukaan. Valtion pitää olla lakien ja järjestelmien avulla auttamassa uusien liiketoimintatapojen syntymistä", Arhinmäki kirjoittaa blogissaan.
TAPA KAIKKI NAPPULA
uhutaan nyt sitten kielestä. Eikä tässä vielä kaikki. Kieliasu on kuitenkin valitettavan viimeistelemätön. Ensi kesän Vanhan kirjallisuuden päivienkin teema on "Raha". Mikä on rahan merkitys kirjailijalle ja kustantajalle. Lukemattomat huolestuneet kansalaiset ovat taas lukeneet tekstejä ja kannelleet Päivystävälle tekstintutkijalle pöyristyttävistä kielirikoksista. Tuotantotapaan viittaava uuden tekniikan suomennos on joukkoulkoistaminen, neutraalimpi versio on yleisöosallisuus, ja kansalaistoimintaan tuntuu viittaavan talkoistaminen. Talentum 2007. Varavaltuutetunkin tapausta kuohuttavamman kielirikoksen ilmiantaa Päivystävän tekstintutkijan pitkäaikainen avustaja nimimerkki "Yksi kaikista". YKSI KAIKISTA
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
5. kukkahattutätien ja -setien (huomaa yhdysmerkin oikea pituus). Kaikki punavihreät pitäisi lahdata 1918 malliin." Päivystävä tekstintutkija kiinnittää vakavaa huomiota mainitun henkilön suorittamiin raskaisiin kielirikoksiin: "tämmönen" po. Miten kulttuuria onnistuisi puolustamaan valtion resurssien jaossa muutoin kuin tuotannon ja hyödykkeiden vaihdon kielellä. Lisäksi Päivystävä tekstintutkija katsoo velvollisuudekseen huomauttaa, että verbi lahdata on sävyltään arkinen. Miten tällainen voidaan sallia. Esimerkiksi erään yhtiön Global crowdsourcing -yleisökilpailun toivotaan tuottavan uusia "raikkaita" kännykkä-ääniä. Päivystävän tekstintutkijan toimistosta on kyselty mahdollisuutta perustaa kielikriisiryhmä varavaltuutetun virheille altistuneiden lukijoiden auttamiseksi. Hotakaisen kirjassa Jumalan sana näet käytetään henkisestä hoipertelusta kielivää ilmausta "suomenkieli", po. "Sisäistetty raha" http://kultut.fi/kultut-paivat/
P
Mihin yhteiskuntamme oikein on menossa
Nimi kertoi usein löytäjästä tai löytämiseen liittyvästä tapahtumasta, esimerkiksi haaksirikosta. Perämerellä tällä tavalla nimensä saaneita kareja ja matalikoita ovat esimerkiksi Hoppet ja Liberta. Karit nimettiin usein niihin törmänneiden laivojen mukaan. Myös alusten päälliköiden, luotsien, kalastajien ja tunnettujen
merenkulkijoiden nimet elävät merikartalla: Vänmanni, Hoffren, Pulkkinen, Kropsu, Niska, Perttu, Lund, Jussi, Penno.
Paimenkirje nimistä
Merelliset paikannimet saivat syntyä Suomessa ilman minkäänlaista ylhäältä tulevaa ohjausta aina
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
6. Pirtuaika ja haaksirikot eivät pääse unohtumaan.
Vatunki on suomalaisväännös ruotsin Vattungen-sanasta, joka tarkoittaa niemen ulkopuolella olevia merenkululle vaarallisia pintakiviä.
E
ntisaikaan merenkulkija antoi löydölleen nimen, oli se sitten kari, yksinäinen kivi, saari tai matalikko. Vaikka nykyaika on muuttanut käytäntöä, merikartalla on vielä vanhoja paikannimiä, jotka kertovat menneiden aikojen ihmisistä ja tapahtumista. Joni Skiftesvik
JONI SKIFTESVIK
Perämeren nimistössä elää kokemustieto
Vesillä liikkuessa tulee mietiskelleeksi, mistä saaret ja karit saavat nimensä
ohjeistuksen jälkeen monet merellisiin paikkoihin liittyvät värikkäät tapahtumat ja henkilöt eivät enää tallentuneet niminä kartoille.
Kainous ja ruotsalaisuus
Perämerellä on useita toistuvia vanhoja saarien ja karien nimiä (Kraaseli, Röyttä, Kriisi, Sääri, Vatunki, Krunni, Kalla). Selityksenä tässäkin on henkilönimi. Tässä tarkoituksessa voidaan ottaa huomioon karin muoto (harju, selkä, särkkä, rivi, harja, kaksoispää, häntä, keila, keko)", kirjeessä opastettiin. Susi oli puuhamiehenä 19491950, kun nykyisin vilkkaasti liikennöity Suden väylä eli Kraaselin kaivanto kaivettiin lyhentämään tukkien hinausmatkaa Kemi-, Simo-, Ii- ja Kiiminkijokisuilta Pateniemen sahalle.
Liberta Suurhiekka
Ohjeistus upotti vanhoja nimiä
Valtiovallan ohjeistus oli perusteltua, mutta se teki myös vahinkoa. ohjeistuksessa kehotettiin kiinnittämään huomiota myös karin suuruuteen (esimerkiksi nyppylä, papu, kivi, känsä), pohjan laatuun (kallio, louhikko, ruohokari, soramatala), karin näkyväisyyteen (punapauha, huovarinruskea (!), pihlajakarinhohde), veden syvyyteen (pauha, loiske, kuohukivi), karin asemaan (lähimatala, ulkovartio, yksinäinen, pysäyttäjä). "Karin nimen pitää mikäli mahdollista olla lyhyt ja sille sopiva sekä karia kuvaava. oulu oy:n liikennepäällikkö Sulo V. onneksi muutamia vanhoja nimiä on säilynyt. Kantasana näissä on usein ruotsalaisperäinen, josta on syntynyt suomalainen väännös.
Iin edustalla olevan Hylkikallan nimi viittaa joko hylkeisiin tai hylkyyn.
Joni Skiftesvik
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
7. Silloin merikarttalaitos ja Merenkulkuhallitus saivat kyllikseen ulkomaisten laivojen mukaan annetuista, joskus hyvinkin vaikeasti äännettävistä nimistä. Myös eläinten ja kalojen nimiä neuvottiin käyttämään nimeämistyössä (kuten hyljekallio, turskamatala, kalaonni). outoa on, ettei monia yleisesti käytössä olevia nimiä kelpuuteta viralliselle merikartalle, vaikka perusteita olisi. Merenkulkuhallitus lähetti luotsipiireille paimenkirjeen, jossa se kehotti kareja nimettäessä käyttämään vain kotimaisia nimityksiä ja vaalimaan nimien oikeakielistä muotoa. Kirjeessä annettiin yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mitä karin nimestä pitäisi ilmetä. oulun pohjoispuolella Kellonkylän edustalla olevan Kraaselin saaren mantereesta erottava kanava on veneilijöiden suussa Suden väylä, muuta nimeä ei kuule käytettävän. Hoppet Pitkä matala
vuoteen 1932 asti. uusista paikannimistä tuli myös toistuvia, laitakareja, santapankkeja ja pihlajakareja. Kuitenkin kanava on kartalla mitään sanomaton Kraaselin kaivanto. Lumijoen ja oulunsalon Varjakat panevat miettimään, voiko Varjakka-nimen alkuperä periytyä ruotsalaisviikinkien, varjaagien, käynneistä Perämeren rannoilla. Hebe-matala Kemin edustalla innostaa nykypäivän merenkulkijoita etsimään tietoja vaasalaisen höyrylaiva Heben haaksirikosta syksyllä 1901. Mistä moinen susi-alkuinen nimi tuli kanavalle
Siitä alkaa hänen uskomaton tiensä urheilijana. Nimi on vanhaa perua ja siitä on moneksi muun muassa 1930-luvun Hakkapeliitta-lehdessä mainostettiin Elmo-olkaimia. Lehden väitteen mukaan Elmoon olisi siirretty kotkan, karhun ja gebardin verta. Nimestä tuli käsite, mutta Elmo on paljon muutakin: kuvaus monilahjakkaan miehen yksinäisyydestä, rakkaudenkaipuusta ja erikoisesta kohtalosta sekä urheiluhulluista suomalaisista. Peltosen tie kävi romantikosta sanaurheilijaksi ja lopulta ihmisen yksinäisyyden, kaipuun, väsymyksen ja syvän murheen tulkiksi.
P
eltonen nousi maailmanmaineeseen monille kielille käännetyllä kuunnelmallaan Elmo, urheilija (1977). juuri niitä Peltonen viljeli työkseen, ja niistä on rakennettu myös Elmo. KARI SAVINIEMI
Elmon syvempi olemus
Suomen slaavilaisimmaksi kirjailijaksi kutsuttu Juhani Peltonen (19411998) olisi täyttänyt kuluvan vuoden Snellmanin päivänä 70 vuotta. Kirjan päähenkilön ristiäisissä humalainen pappi ristii pojan ensin Tappioksi, mutta pojasta tulee lopulta Elmo. äidinkielenopettaja Keravan yhteiskoulussa varoitteli juhania lukioaikana kahdesta seikasta: liioittelusta ja toistosta. Elmo säntää kilpailijoitten perään sukkasillaan borneolaisessa paidassa ja portugalilaisissa alushousuissa ja voittaa kaikki. Hänellä on päässä viisi pyörylää, ja 19-vuotiaana hänen olemuksensa on kirjoittajansa peilikuvan mukaan hemingwayläinen täyspartoineen ja tatuointeineen.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Elmo seilaa muutaman vuoden merillä, kunnes Constantsan katujuoksua katsoessaan saa herätyksen. Harjoituskaudella ja matkoilla Elmon ravintona ovat omenoitten ja piipun lisäksi rommi ja pemmikaani.
9. Andien talvikisoissa Elmo nappaa leikitellen seitsemän kultamitalia ja Derwangan jättikisoissa kaksitoista. Mutta dopingtesteissä löydetään vain "kohisevan raikasta ihmisuriinia". Seuraava kuunnelma Elmo muu maailma syntyi samana vuonna kuin kulttikirjaksi ja eräänlaiseksi ikoniksi sittemmin muodostunut suomalainen urheiluparodia, romaani Elmo (1978).
Kimmo Kaivannon suunnittelema ex libris vuodelta 1981.
Liioittelua ja toistoa
Elmo on fantastinen urheiluparodia miehestä, joka voittaa koko muun maailman omenoita pureskellen ja piippua poltellen. jalkapallo-ottelussa hän voittaa Muun maailman 52.
Kotkan, karhun ja gebardin verta
Median myllerrys Kainalniemen Hikeä edustavan Elmon ympärillä on valtava
Mutta Elmon vaimon Aliisan mukaan miehen sisällä asuu runoilija; Elmo on yksinäinen, kaipaa rauhaa ja joutuu pakenemaan julkisuuden riepottelua ja omaa tuskaansa omituisine aksolotleineen pitkin maailmaa. ja kaipaan väritehtaan tuoksua, vanhaa asemarakennusta, postinhakumatkaa, junien ääniä, muutamia kauppoja joissa asioin, tiettyjä kauniita taloja enimmäkseen tyylittömien rakennusten joukosta, työväentalon lepikoitunutta kenttää jolla vuosikaudet sitten oli luistinrata, isän vaalimaa puutarhaa, ja kaikkia ihmisiä, joista jokainen etäisyyksien takaa saa pakahduttavasti rakkaan hahmon." Kari Saviniemi on keravalainen runoilija.
Juhani Peltonen lapinkoirakaunottarensa Natalian kanssa Keravanjoen puusillalla Korson-vuosinaan.
Sanaurheilija Peltonen parodioi jäljittelemättömällä tyylillään urheiluselostajien kieltä, mediaa, kanonisoitua uskontoa, merkonomimaailmaa, kiihkoisänmaallisuutta, urheilun saamaa kieroutunutta julkisuutta. Teoksen käsikirjoitus oli peräisin jo viidentoista vuoden takaa, sillä alkujaan Peltonen kirjoitti tekstin kuunnelmaksi ja näytelmäksi nimellä Kohti maailman sydäntä vuonna 1976. "olen ikäni asunut Korsossa, joka on kuulunut milloin Tuusulaan, milloin Keravaan ja nyt Vantaaseen, kaupunkiimme. Niissä kirjailija kuljeskelee rakkaudettomuutta valitellen "avioliiton raunioilla" ja seisoskelee öisessä lätäkössä murheellisena, pää painuksissa.
Orrelan menetys
Peltonen asui kaksi kolmannesta elämästään Korsossa Villa orrelassa, joka oli rakennettu vuonna 1905 entisen synagogan puumateriaalista. Vanhat orrelan hedelmäpuut katkottiin ja poltettiin, talo hajotettiin, maisema myllättiin. "Näin sivistymättömästi suomalainen kuntapolitiikka kohtelee vanhoja puuhuviloita, perinteistä miljöötä ja kirjailijoita", kirjoitti Korsosta ulos savustettu, pettynyt ja haavoitettu romantikko Peltonen. on irvokasta, että juuri Peltonen kirjoitti 1976 tilaustyönä runosikermäksi rakennetun tekstin kuvateokseen Vantaa, jossa on Seppo Saveksen vaikuttava valokuvakuvitus. Peltoselle tämä oli ankara isku. unkarilaisesta heimoveljestä Endre Kissistä tulee hänen ystävänsä ja rakas kilpakumppaninsa. Kirjaan on otettu Peltosen valittujen kertomusten niteen Metsästys joulun alla (1987)
10
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. 1970-luvun lopulla Peltonen joutui kuitenkin lähtemään perheineen orrelasta katkeraan evakkoon, kun Vantaa vandalisoi kovin ottein seutua. "Hän on yksin niin kuin jokin järjelle käsittämätön, Kiinan muuri, Kheopsin pyramidi tai miehen elämä." Aliisan kuoleman jälkeen Elmo ajautuu maapallon toiselle laidalle, päätyy tivolitykin ammuksena maata kiertävälle radalle ja sinkoutuu lopulta avaruuteen kohti Lyyran tähdistöä.
Puteli taskussa kuutamoa niittämässä
Peltonen ehti kirjoittaa paljon muutakin. Markus Leppo / WSOY
lisäksi vain Puisto jouluksi -kokoelman (1990) kolme kertomusta, Koko valittu runous ilmestyi 2007. Tilalle rakennettiin ensin tarpeeton tie ja sitten tyly betonilaatikkorykelmä, Korson Lasnamäki. Talon yläkerran pohjoispäädyssä oli juhanin työhuone, jossa hän ehti vielä kirjoittaa Elmon. Teoksessaan Natalian kanssa (1981) sekä Islanninhevosia, rakkaani (1982) nimikertomuksessa Peltonen käy rajusti tämän synkän aiheen kimppuun. Viimeiset kokoelmat ovat ytimeltään viiltäviä. Tästä niteestä on pudotettu pois melkoisesti Peltosen loppukaudelle olennaisia runoja. Herkän, luovan ihmisen oli silti koskaan vaikea toipua kotinsa menetyksestä. Viimeisin Peltosen julkaisema teos, pieni romaani Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä (1991), ilmestyi kirjailijan täyttäessä 50 vuotta eräänlaisena kustantajan syntymäpäivälahjana. Runoilijana Peltonen oli romantikko ja surrealisti, syvän murheen ja miehisen yksinäisyyden tulkki, joka vaelsi "puteli taskussa kuutamoa niittämässä". Hän debytoi romanttisella runokokoelmallaan Ihmisiät (1964). WSoY on tuonut markkinoille erilaisia uusia painoksia, valikoimia ja postuumeja teoksia kirjailijan jäämistöstä, uusin on kevään 2011 Valitut kertomukset. Elmolla on originelleja ystäviä ja joukkuetovereita, kuten hetekantyöntäjä unto Tunneli ja valmentaja Reijo "Rymy" Petkelström. Tämä orionintien huvila oli ollut jo Sortavalan seminaarista Korsoon johtajaopettajaksi tulleen, ankaruutensa takia "Kukoksi" ristityn Väinö Peltosen eli kirjailijan isoisän koti
Tämä kysymys avasi intensiivisen keskustelumme kustannustoimittaja Rauno Endénin huoneessa SKS:n kustannusosastolla lokakuisena maanantaina, kun keskustelimme Holgerin toimittaman uuden kirjan Silti minä maalaan. Helene Schjerfbeck: Omakuva 1912, öljy kankaalle, 43 x 42 cm. Sellaisena aikana ei sopinut korostaa omaperäisyyttään eikä Schjerfbeckin tavoin jatkaa maalaamista tai opettamista tavalla, jota pidettiin vanhanaikaisena, ranskalaisvaikutteisena ja lähes impressionistisena."
Vahva nainen
Holger luki elämäkerran uudelleen entistä tarkemmin, tarkisteli vuosilukuja ja huomasi monenlaista epätarkkuutta. Yksityiskokoelma, talletettu Ateneumiin.
H i i d e n k i v i
11. Taiteilijan kirjeitä Maria Wiikille oikovedosten äärellä.
K
un Lena Holger halusi kuohuvalla 1960-luvulla graduaiheekseen maalaustaiteen, ruotsinvirolainen professori Armin Tuulse asetti hänelle ehdon: taiteilijan on oltava 1900-luvun alkupuolelta ja Itämeren itäpuolelta. Schjerfbeckillä näytti olevan rohkeutta kuvata huono-osaisia: Köyhyyden lapsi, Sisko syöttää pikkuveljeään vuodelta 1881. Tämä oli yksi ponnin jatkaa tutkimusta. Miksi juuri tämä vuosina 18621946 elänyt suomenruotsalainen taiteilija on pitänyt ruotsalaista taidehistorioitsijaa Lena Holgeria neljäkymmentä vuotta otteessaan. Kaikki tämä teki varmasti vaikutuksen 1960-lukulaiseen ruotsalaiseen taidehistorian naisopiskelijaan. Holger luki Schjerfbeckin joutumisesta tämän rakastaman miehen hylkäämäksi, Suomen kansallishengeltään vahvistuvan taide-eliitin pilkkaamaksi. Hän teki kokeiluja ja etsi uusia, epäsovinnaisia ratkaisuja. Aluksi taiteilijan raajarikoksi jäänyt lapsi, Pariisin vapaamieliseen henkeen kasvava nuori nainen ja aikuisiässä kotimaassaan syrjitty Schjerfbeck herätti Holgerissa sääliä ja myötätuntoa. Hän luki vetäytymisestä, masennuksesta, taloudellisesti ja henkisesti ahtaasta elämästä äidin valvonnassa. Ajan mittaan käsitys syrjitystä Schjerfbeckistä muuttui kuvaksi määrätietoisesta ja vahvasta naisesta. Tärkeäksi osoittautui taiteilijan suhde äitiinsä, jolta saatu kiitos tuli vain kiertoteitse. Aihettaan etsivän Lenan mieleen nousi muisto Helene Schjerfbeckin sairastelusta 13-vuotiaana suomenruotsalaisen tädin luona, toipuminen ja maalaus lumettomassa maassa rekeä vetävästä hevosesta; varsinkin tuon seinällä olleen kuvan voima oli vahva. Kyllä. Kysyn, onko Holgerin suhde Schjerfbeckiin vuosien varrella muuttunut. OUTI LAUHAKANGAS
Helene Schjerfbeck:
Täydellisyys tulee keskeneräisyydestä
Miksi juuri Helene Schjerfbeck. Vähintään yhtä tärkeä oli suhde maalarisiskoihin Helena Westermarckiin, Maria Wiikiin, Ada Thiléniin, Venny Soldan-Brofeldtiin ja Sigrid af Forsellesiin.
Useimmiten Schjerfbeck löytää maalauksen pääväriä täydentävän värin, joskus vain pieneksi aksentiksi. Mutta Holger oppi myös yhteiskunnallisesta
6 / 2 0 1 1
tilanteesta, jossa Schjerfbeck kokeilujaan teki: "Itsenäisyyteen pyrkivässä Suomessa Taiteilijaseura määräsi Akseli Gallen-Kallelan johdolla yhteisen sävelen ja vaati kansallista järjestäytymistä kaikilla tasoilla
Kun mainitsen tästä, Holger väittää, että kysymys on ruotsalaisuudesta. Tätä kykyään hän kehitti koko elämänsä ajan, ja juuri tähän olennaisen etsimiseen liittyy maalauksista syntyvä vaikutelma keskeneräisyydestä. Tähän tulokseen Holger on tullut. Yksityiskokoelma. Kirjallisuuden merkitykseen taiteilijan elämässä Holger paneutui ensimmäistä kertaa tutkiessaan Wiikille lähetettyjä kirjeitä. Schjerfbeck oli ahkera lukija. Mene ja tiedä.
Kirjallisuuden todempi maailma
Schjerfbeckin mielikuvitusta ja kirjojen maailmoja on paljolti kiittäminen siitä, että hän säilytti arvokkuutensa ja toimi aktiivisesti taiteilijana 84 ikävuoteensa saakka. 12. Kuten Rembrandt, hän ei kaunistellut, vaan pohti lempeästi siveltimen avulla.
Kirjeitä yksinäisyydestä
Holger valitsi kirjaansa varten 125 kirjettä, jotka Schjerfbeck oli lähettänyt Maria Wiikille (1853 1928) vuosina 19071928. Kaikkiaan kirjeitä oli noin kaksisataa. Hän luki alkuperäiskielillä, ei tosin suomeksi mutta suomalaista
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Helene Schjerfbeck: Keltaisia ruusuja isossa maljassa 1944, öljy kankaalle, 29 x 34 cm. Valitettavasti Wiikin kirjeitä ei ole tallella. Hän koki tulleensa unohdetuksi, ja hänellä oli taloudellisia huolia. Varsinkin Westermarckin ja Wiikin kanssa käyty kirjallinen dialogi oli Schjerfbeckille lähes elinehto. Schjerfbeck kaipasi älykkäitä keskusteluja mutta kärsi turhanpäiväisestä sosiaalisuudesta: "jos olen puoli tuntia seurassa (enempää en kestä) on seuraava päivä pilalla, ja enemmänkin. Katson nyt pöydän takana ryhdikkäänä istuvaa Holgeria ja tunnistan hänessä samaa päättäväisyyttä, jota hän arvosti Schjerfbeckissä. Hänellä oli jo varhain kyky kuvata mallin persoonallisuutta, myös omia kasvojaan, tietyn ominaispiirteen kautta. Yksityiskokoelma.
"Mestarien maalaukset ovat aina jollain tavalla keskeneräisiä, ja juuri se tekee niistä niin hyviä, niin täydellisiä."
Kirjeenvaihto Wiikin kanssa merkitsi Schjerfbeckille elintärkeää keskusteluyhteyttä. Täällä oli eräs herra, jonka suu kävi kokonaisen tunnin, minua alkoi hermostuttaa ja sitten vilustuin." (1925)
Helene Schjerfbeck: Keltaisia ruusuja lasissa noin 1888, öljy kankaalle, 24,5 x 28,5 cm. Taiteilijan tarve keskustella kirjeitse maalarisiskonsa eli ystävänsä "Marien" kanssa osui vuosiin, jolloin hän tunsi itsensä tavallista yksinäisemmäksi. Kysymys oli herkeämättömästä oman ilmaisukyvyn kehittämisestä välittömän hyväksynnän, turvatun toimeentulon ja sosiaalisten suhteiden menettämisen hinnallakin
Esimerkiksi syntyneiden kirjassa 1828 aviottoman lapsen äidiksi on kirjattu Pigan Kurhushjonet Maria Lindman ja
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Karl Ivar Löfgrenin perijäksi perukirjassa 1928 hustrun Amanda Ulrika Löfgren, född Samuelsson. Pettersons hustru Hedwig (Helsingfors Tidningar 9.1.1866).
17. Nimilauseketyyppien suuri vaihtelu kuvastaa myös Helsingin väestön sosiaalista rakennetta. Allekirjoittivatko naimisissa olevat naiset perukirjoja ja elinkeinoilmoituksia omalla tyttönimellään vai miehen sukunimellä?
T
utkimani ajanjakson 1780-1930 aikana ei nimien käyttöä Suomessa vielä rajoitettu laeilla. Sitä vastoin kuolleiden kirjojen merkinnöissä papit ovat olleet melko epäjohdonmukaisia. Sekä viranomaisten että naisten omat nimivalinnat kuvastivat naisen asemaa ja identiteettiä perheessä ja yhteiskunnassa. Slagtaren Eklunds Hustru vai Fru Lagmanskan Anna Catharina Antell, född Engman?
Nimilausekkeiden kirjoa
Helsingin kirkonkirjoissa naiset on systemaattisimmin rekisteröity vihittyjen kirjoihin sekä syntyneiden kirjoihin. Eniten eri nimilauseketyyppejä on kuitenkin muuttokirjoissa, mikä luultavasti ainakin osittain johtuu alueellisista eroista sekä nimikäytänteissä että kirjurien tyyleissä. jos nainen oli vastuussa alaikäisistä lapsista tai omaisuudesta, hänet identifioitiin niin tarkasti kuin mahdollista käyttämällä mahdollisimman täydellistä nimilauseketta. Vasta vuoden 1929 avioliittolaissa määrättiin, että vaimon tulee avioituessaan ottaa miehensä sukunimi.
Qvinnspersonen, Pigan Gustava HenricsDotter vai Fröken Fredrika Adolfina Henriette von Kraemer dotter till framlidne Majoren Nils Adolf von Kraemer. Vielä 1866 kuolinilmoituksistakin tavataan toisaalta senaatinkanslistin puolison perusteellinen nimilauseke kanslisten i kejserliga senaten för Finland, Ewald Kuhlefelts älskade maka Anna Henriette Kuhlefelt, född Wasenius (Helsingfors Tidningar 31.1.1866), toisaalta veneenkuljettajan vaimon huomattavasti lyhyempi nimilauseke sjöforman A. W. Ennen vuonna 1920 säädettyä sukunimilakia oli mahdollista rekisteröidä ihmisiä käyttämällä vain etunimeä ja isännimeä, esimerkiksi Anna Eriksdotter tai Anna Erkintytär. Erot kirjaamistavoissa voivat johtua myös lähteiden eri tarkoituksista. MINNA NAKARI
Omissa nimissäni
Millaisia nimilausekkeita eli titteleiden, etunimien, isännimien ja sukunimien yhdistelmiä on käytetty, kun eri sosiaaliryhmien naisia on rekisteröity kirkonkirjoihin Helsingissä 1780-1930. Sääty-yhteiskunnassa nimilausekkeet vietiin asiakirjoihin sitä tarkemmin, mitä korkeampi henkilön sosiaalinen asema oli
Vaikka palovahdin leski itse allekirjoittaa perukirjan käyttämällä vain etunimeä ja isännimeä, häneen viitataan asiakirjan tekstissä nimilausekkeella Brandvachts Enkan Christina Pehrsdotter Krook, jossa on mukana myös miehen sukunimi. Vaimo sai oikeuden miehen nimeen ja asemaan. Esimerkiksi syntyneiden kirjassa 1780 kummeina toimineiden naimisissa olevien naisten tittelit ovat friherrinnan, överstlöjtskan, fru, madame tai hustru sosiaaliluokan mukaan. Kalastajan leski Brita Degerman puolestaan allekirjoittaa perukirjan etunimellä ja miehen sukunimellä, mutta hän esiintyy asiakirjan tekstissä nimilausekkeella Encka Brita Hindrichs dotter.
Nimilausekkeiden kehitys kuvastaa naisen aseman muuttumista suomalaisessa yhteiskunnassa, esimerkiksi naisten 1906 saamaa äänioikeutta. Piiat (pigor ja tjänstepigor) korvataan palvelijoilla, taloudenhoitajilla ja siivoojilla (tjänarinnor, hushållerskor ja städerskor). Naimattomista naisista ei enää käytetä isään viittaavia titteleitä, kuten matrosdotter tai bondedotter vaan omia ammattinimikkeitä, kuten sömmerska, fabriksarbeterska, affärsbiträde ja bankkassörska. Esimerkkejä kuolleiden kirjasta 1780: hand: Pett: Heidenstrauchs pig., Rådman Bolwianders fru, Constantin Blåfieldts Ea tai muuttokirjassa 1799: Pigan Stina Olofs dr. Yhteistä nimeä pidettiin kuitenkin 1900-luvun alussa merkkinä tasa-arvosta. Kuvassa "Erikssonin plikat" Aino ja Anna Elovaara, Helsinki, 1914.
18
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. 1900luvun alun naista pidettiin jo itsenäisenä yksilönä, joka merkitään asiakirjoihin omalla nimellään. Titteli oli 1800-luvun loppuun saakka tärkeä sosiaalisen aseman merkki, joka kirjattiin huolellisesti asiakirjoihin, mutta 1900-luvun alussa sen tehtävä näyttää usein olleen vain siviilisäädyn määrittäminen. Miehensä nimellä rekisteröityjä vaimoja tavataan Helsingin perukirjoista jo vuonna 1780. ja kassörskan, fröken Anna Lovisa Less.
Tyttönimi vai miehen sukunimi?
Perheiden valtasuhteet näyttävät kehittyneen täysin eri suuntaan kuin yhteiskunnalliset muutokset. Muuttokirjaan 1858 merkitty nimilauseke Pigan Qvinspersonen Benedicta Charlotta Gustafsdotter taas ilmaisee, ettei henkilö ole käyttäytynyt täysin moitteettomasti kotipaikkakunnallaan. Siviilisäädyn lisäksi korostetaan koulutusta ja ammattia, kuten 1909 muuttokirjojen nimilausekkeissa Berglöf, Inez Ingeborg frök. Naisten pääsy työmarkkinoille ja koulutukseen näkyy kuitenkin titteleiden käytössä 1900-luvun alun asiakirjoissa. Yksi ainoa tittelikin voi viitata sekä asemaan että siviilisäätyyn. stud. Kahdella tittelillä samassa nimilausekkeessa voidaan osoittaa sekä asemaa että siviilisäätyä mutta myös korostaa henkilön kyseenalaista mainetta. Sitä, että naiset avioiduttuaan alkoivat käyttää miehen sukunimeä, voidaan nykyajan näkökulmasta pitää merkkinä naisen alistetusta asemasta. Vielä 1700-luvun lopulla nainen määriteltiin aina jonkun tyttäreksi, piiaksi, vaimoksi tai leskeksi. Kuolleiden kirjaan 1858 viety nimilauseke Klara Vilhelmina Littson, Generalsdtr. Atelier City
Titteli sosiaaliluokan ja siviilisäädyn mukaan
Sosiaaliset erot näkyvät myös titteleiden käytössä. ogift osoittaa, ettei kyseessä ollut kuka tahansa naimaton nainen vaan kenraalintytär
Helsingfors universitet: Finska, finskugriska och nordiska institutionen 2011. W., joka viittaa myös jo varhain miehensä nimeä käyttäneeseen rouvaan. Ungdom. Kallad till ett Sällare lif år 1796. Nordica Helsingiensia 25. Fägring, Förstånd och Dygd Voro förenade Hos fru M.E.W. Begråten af den Nödlidande.
AIHEESTA ENEMMÄN Minna Nakari, Variation i kvinnors namnfraser i officiella dokument i Helsingfors 1780-1930. Socioonomastiska synvinklar på makt och identitet. Varhaisimmat nimilausekkeet, joissa vaimo kirjataan miehensä sukunimellä, liittyvät porvarisperheisiin. Esimerkiksi Ebba Regina von Schultzista hän käyttää nimilauseketta fru nyberg. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6949-9
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
19. Sen sijaan aatelisnaisten oli syytä korostaa syntyperää, ja asiakirjoihin onkin usein merkitty nimilauseke, josta miehen sukunimen lisäksi käy ilmi tyttönimi, esimerkiksi Framlidne Referendarie Sekreteraren Theodor Langenskjölds enka Fru Gustava Magdalena, född Gripenberg (muuttokirja 1858). Sörgd af Maka och fyra Barn. Minna Nakari on filosofian tohtori.
Hautakivi Helsingin Vanhankirkon puistossa. Gift år 1786. Född år 1769. Nimikirjaimien taakse kätkeytyy nimittäin kauppias johan Forseliuksen tytär, rakennustarkastaja olof Niklas Wahlbergin vaimo Maria Elisabeth Wahlberg, joka kuoli vuonna 1796.
Porvarisnaiset ja uudet vaikutteet
Naisten allekirjoittamien perukirjojen ja elinkeinoilmoitusten perusteella aviomiehen nimen käyttäminen näyttää vakiintuneen 1800-luvulla. Esimerkiksi vuonna 1880 elinkeinoilmoituksen on miehen sukunimellä allekirjoittanut niin kelloseppäkisällin vaimo Erika Lundström, joka anoo lupaa myydä avoimesta kojusta leipää, voita, juustoa ja muita ruokatavaroita, kuin puolisostaan eronnut Walborg Löppönen Kringelbagerska, jonka tarkoituksena on leipoa ja myydä viipurinrinkeleitä. Tulevien tutkimusten tehtäväksi jää selvittää, millaisia nimilausekkeita aatelisrouvat itse käyttivät. E. Aatelispiireissä epävirallisemmin käytettyjä nimilausekkeita voi tutkia 15-vuotiaan jacobina Charlotta Munsterhjelmin 1700- ja 1800-luvun taitteessa kirjoittamista päiväkirjoista. Minna Nakari
Vaikka helsinkiläiset äidit syntyneiden kirjoissa lähes poikkeuksetta merkitään tyttönimellä vielä 1900-luvun alussakin, kummeiksi on kirjattu naimisissa olevia naisia miehen nimellä jo 1780. Vanhankirkon puistossa Helsingissä säilyneistä hautakivistä voi lukea nimilausekkeen fru M. Yhä parempaa yhteiskunnallista asemaa havittelevissa porvarispiireissä oltiin avoimimpia uusille vaikutteille. Yllättävää on, että jacobina kutsuu kaikkia 37:ää päiväkirjoissa esiintyvää, naimisissa olevaa säätyläisnaista miehen sukunimellä