Suomalainen kulttuurilehti
3/2009 4/2008
9
Saako elämäkerrassa kertoa kaikki?
Kova ja pehmeä naisdeKKari ULKosUomaLaisTen hisToria
3/2009
3 Pääkirjoitus: mikä kumman työsuhdeolettama
Hänet halusin tavata:
LEA TOIVOLA
19 Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä
Naispoliisin kuva jännityskirjallisuudessa
HELI MATTILA KALEVI KALEMAA
4
anna kuismin tapasi Pekka tarkan 22 härkönen ja remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan
MARJO CUNNINGHAM
6
Sinuhe ja Viljami surun ja ilon veljekset
Mika Waltarin ja Elvi Sinervon teokset sodanjälkeisten tuntojen tulkkeina
TERHI UTRIAINEN
24 ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin 9 kolumni: nopeaa vai hidasta tiedettä?
TUULA LEVO JOHANNA VAATTOVAARA
27 haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja
RIITTA MÄKINEN
10 agitaattoreita ja takinkääntäjiä
Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero
30 talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä
LASSE KOSKELA
33 huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella
ELINA HEIKKILÄ
34 kirjoittamisen iloa kotuksen kursseilta
Tervetuloa käymään, osa 3
Henri Nordberg / Tornionlaakson maakuntamuseon kuva-arkisto
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Elvi Sinervon Viljami Vaihdokas ovat kaksi tulkintaa sodanjälkeisen ajan arvoista. Sivu 6.
PERTTI JULKUNEN
12 Gruusian punainen kunnia
Marja-Liisa Heinon kirjassa ollaan kallellaan Suomen suuntaan.
KAISU RÄTTYÄ
15 kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi
Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan.
Tornionjoki erottaa paitsi kaksi valtiota myös kaksi kielikäsitystä. Waltari kirjoitti, että "ihminen on pahuudessaan julmempi ja paatuneempi kuin virran krokotiili", kun taas Sinervon mielestä "ihminen on hyvä, koska hän kykeni voittamaan pahan". Sivu 27.
2
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. Tornio etualalla, Haaparanta takana. Ruotsissa meänkieli on vähemmistökieli, Suomen puolella asuville se on murre muiden joukossa. Sinuhen ensipainos ilmestyi 1945
talouskriisi ehkä kuitenkin osoittaa taas sen, mikä nähtiin 1990-luvun alussakin: ihmiset etsivät uusia voimavaroja ennemmin kirjastoista ja kulttuuritapahtumista kuin ostoskeskuksista. kustantajat ovat kuitenkin jo hyvää vauhtia kiinnittämässä työsuhdeolettaman vanaveteen esimerkiksi vapaita kirjoittajia ja esittäviä taiteilijoita koskevia sopimuksia, joilla ne pyrkivät hankkimaan kaikki oikeudet julkaistavaan aineistoon, niin teksteihin kuin valokuviinkin. kun syksyn lehdet kellastuvat ja putoilevat maahan, työsuhdeolettama palaa palstoille. se merkitsisi puuttumista perustavaa laatua oleviin tekijänoikeuksiin. uskookohan joku, että tekijälle lankeavat korvaukset tehdystä työstä tulisivat kohoamaan. samasta asiasta on nytkin kyse. Kampanjaa koordinoi Suomen Kotiseutuliitto. Puhutaan media-alan maailmanlaajuisesta mullistuksesta ja nopeutuvasta tiedonvälityksestä, jonka välineeksi myös tekijänoikeus halutaan alistaa. ei ole kovinkaan pitkää aikaa siitä, kun väännettiin kättä tekijänoikeusasioiden siirtämisestä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnoitaviksi ja siten palvelemaan paremmin liikemaailman intressejä. Sivu 38.
PÄIVIKKI ANTOLA
36 hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea
LASSI SARESSALO
38 kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi
ensi vuonna
HANNA NURMINEN
40 mynämäellä juhlittiin antti lizeliusta 42 ajan sana: arpomista ja säätämistä 43 nimistöntutkija: kirjojemme matit 44 arvioita, katsauksia 55 keskustelua 58 tätä tutkitaan 1950-luvusta 59 uutisia 62 kalenteri
MAUNU HÄYRYNEN
63 kolumni: talven menneet lumet
Kansikuva: Juho Heikkinen / Gorilla
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
3. Näin vaativat useat kansalaisjärjestöt ja julkiset organisaatiot, jotka järjestävät ensi vuonna laajan kampanjan kulttuuriympäristöjen arvostuksen ja hoidon parantamiseksi. ollaanpa tarkkana, missä muodossa!
PIRKKO LEINO-KAUKIAINEN
V
Kulttuuriympäristöjen arvostus on nostettava yhtä hyväksi kuin luonnonympäristöjen arvostus. sitähän se tietenkin on, yritys verhota hämyyn vakavat pyrkimykset siirtää tekijänoikeuksista päättäminen pelkästään julkaisijan ja kustantajan asiaksi. käsite on niin kummallinen, että sen voi hyvinkin sivuuttaa taas jonakin virkamieskielen koukerona. opetusministeriössä on otettu aikalisä tekijänoikeuslain muutoksen valmistelussa. julkaisijan ja kustantajan taloudellista asemaa pyritään vahvistamaan tekijöiden, yleisön ja sananvapauden kustannuksella. Päätöksentekijät on suomessa saatu vakuuttuneeksi rahan ja markkinavoimien kaikkivoipaisuudesta. Pääkirjoitus
25.5.2009
mikä kumman työsuhdeolettama
iime aikoina päivälehtien palstoille on kohonnut käsite työsuhdeolettama. työsuhdeolettama koskisi vain palkkatyönä tehtävää tiedon ja taiteen tuotantoa. työsuhdeolettama tarkoittaa sitä, että työsuhteessa olevien luovan työn tekijöiden tuotanto siirtyisi yksiselitteisesti maksajan omaisuudeksi. nykyisen lain mukaan tekijänoikeus pysyy työsuhteessakin tekijällä, joka voi neuvotella työnantajan tai julkaisijan kanssa erilaajuisista käyttöoikeuksista. tehokkaiden iskusanojen avulla luodaan mielikuva siitä, että vain julkaisija ymmärtää ajan vaatimuksia. oikeuksista ja korvauksista sopiminen tapaus kerrallaan on ollut vuosikymmeniä alan normaalia käytäntöä, ja suomi on allekirjoittanut tekijänoikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset. Maailmassa on muitakin arvoja kuin raha. ehei, tavoite on kustantajan kulujen minimointi ja voiton maksimointi
Tarkan kanssa keskusteli SKS:n kirjallisuusarkiston johtaja Anna Kuismin.
Pitkäaikainen Joel Lehtosen tutkiminen on opettanut Pekka Tarkan rakastamaan kohdehenkilöään ja tämän teoksia.
nna kuismin: Mistä Joel Lehtosen elämäkerta sai alkunsa. Pekka tarkka: olin aikaisemmin tutkinut Lehtosen henkilökuvauksen eri vaiheita ja kirjallisia taustoja. Mitä uutta löytyi arkistoista. Huutolaispoika siirtyy aina sen hoteisiin, joka vaatii kunnanvaivaisen elättämisestä vähiten viljaa. Tarina hylätystä lehtolapsesta kirjallisuuden eturiviin on huikea, mutta tärkeässä osassa elämäkerrassa ovat myös Lehtosen teosten oivaltavat tulkinnat. ennen muuta elämänvaiheiden hämmästyttävyyden vuoksi. kunnes ihmisystävällinen papinleski saa pojan hoitoonsa 11 vuodeksi 12
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
4. Hänen muistiinpanoissaan ja kirjeenvaihdossaan on tietoa muun muassa Lehtosen vaiheista vatikaanin jesuiittakoulussa, jossa häntä opasti siellä opiskeleva Adolf Carling. ja vielä yksi kuriositeetti: kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nauhoitearkistosta löytynyt Martta Muhosen haastattelu on autenttinen todistuskappale siitä, millaista murretta Putkinotkon saara puhui.
ojanpenkalta maailmalle
Miksi Lehtonen on elämäkerran tekijän kannalta hyvä kohde. Joel Lehtsnen (18811934) elämä ja teokset saivat uuden tulkinnan, kun filosofian tohtorin ja kirjallisuuskriitikon Pekka Tarkan suurtyön ensimmäinen osa Joel Lehtonen I. Mutta paljon lisää Lehtosen vaiheisiin kuuluvaa tietoa oli hankittava, hyvin erilaisista lähteistä. teosten tulkinnassa ei siis tullut eteen ylikäymättömiä haasteita, teosanalyysit piti vielä nivoa elämäkerran kokonaisuuteen. Ajattele nyt, irtolaisnainen hylkää aviottoman lapsensa maantien pientareelle, josta naapurin naiset korjaavat hänet ja imettävät. M. olin julkaissut kaksi kokoelmaa Lehtosen kirjeitä. viljo tarkiainen oli kirjoittanut muistiin tietoja nuoruudenystävästään Lehtosesta ja tehnyt haastatteluja. Vuodet 18811917 ilmestyi 2009. Hänet halusin tavata
Markku Niskanen / SKOY
Baudelairesta putkinotkoon
Klassikkokirjailijan elämäkerran ilmestyminen on Suomessa harvinainen tapaus. Aivan olennaisia asiakirjoja. niistä avautuu Lehtoselle keskeinen suhde sylvia Avellaniin ja laajemmin hänen elämänpiiriinsä kaikkineen. niihin sisältyi esimerkiksi sylvia Avellanin ystävättärien haastattelu, josta käy ilmi romanttisena haaveilijana pidetyn sylvian järkevä, todellisuudentajuinen ja humoristinen luonne.
a
kenraali k. Wallenius, Lehtosen kasvinkodin perillinen, oli hänkin suunnitellut kirjaa 1920luvun ystävästään
Molemmat tunsivat odotukset ja vastasivat niihin sodan päätyttyä. KALEVI KALEMAA
SINUHE JA VILJAMI Surun ja ilon veljekset
WSOY:n kuva-arkisto
Jos haluaa palauttaa mieleen, millainen oli toisen maailmansodan jälkeinen aatteellinen ja henkinen ilmapiiri, kannattaa kaivaa esiin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen (1945) ja Elvi Sinervon Viljami Vaihdokas (1946). Waltari teki sen ensin hänen ei tarvinnut piilotella kirjoittamistaan, kuten sinervon piti vankeusvuosinaan tehdä.
6
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. Waltari aloitti kirjailijanuransa 1920-luvulla ja oli tulenkantajasukupolven nimekkäin tulkki olavi Paavolaisen ohella. tarkkasilmäiset 1940-luvun lopun lukijat havaitsivatkin teosten yhtäläisyydet. sinervo julkaisi esikois-
S
teoksensa fasismin ja militarismin nousun varjossa 1930-luvulla ja oli siitä lähtien vasemmistolainen vaihtoehto Waltarin edustamalle arvomaailmalle. Molemmilta lahjakkailta kirjailijoilta odotettiin "vuosisadan romaania", oman sukupolvensa analyysia maailmansotien punaiseksi värjäämästä maailmasta. Sinuhen löytää helposti; Viljamin löytääkseen on mentävä kirjastoon tai antikvariaattiin.
Kuvaaja
inuhe oli ja on edelleen toisen maailmansodan jälkeisten arvojen uudelleenarvioinnin ja tuntojen heijastaja, mutta sellainen oli myös sen aatteelliseksi ja ideologiseksi vaihtoehdoksi koettu elvi sinervon romaani Viljami Vaihdokas
surullista kyllä. sinervo yhdisti vaihdokastarinassaan sadun ja todellisuuden ja kohotti sen romaanin lopussa poliittiseksi julistukseksi. kenties seksuaalisuuden kiertämiseen vaikutti osaltaan poliittisten vankien puritaanisuus, jolla he halusivat erottautua vankiloiden homoeroottisesta ilmapiiristä. Viljami Vaihdokas oli kuitenkin useimmille "elävä veli, poika, toveri", kuten skP:n valistussihteeri Aili Mäkinen julisti. Lonkkavikainen, ihmisten hylkimä poika elää unen ja valveen rajamailla, kuuntelee aaltojen puhetta, ruohon ja muurahaisten keskustelua ja uneksii elämää suuremmasta todellisuudesta. Yllättävän vähän on kiinnitetty huomiota Sinuhen ja Viljamin yhtäläisyyksiin. Waltari ei takertunut sinervon romaanin poliitti-
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
7. Moni porvarillinen kriitikko piti Viljami Vaihdokasta ärsyttävänä, maan alta nousseiden kommunistien maineen palautuksena. Hän kuulee tarinan dankosta, joka nostaa palavan sydämensä kärsivän kansansa soihduksi tarina on peräisin Maksim Gorkin kertomuksesta Izergil-muori ja haluaa tulla samanlaiseksi soihdunkantajaksi.
seen tendenssiin. Waltari tosin kiitteli, että edellisellä vuosikymmenellä esiin päässeistä kirjailijoista sinervo oli Viljami Vaihdokkaan myötä lahjakkain, "jopa tahtoisin sanoa häntä päätä pidemmäksi muita". viimeksi mainittu on ainutlaatuinen dokumentti poliittisen vangin maailmasta ja edelleenkin koskettava runoteos. romaanin alkuidea synnytyslaitoksella vaihtuneesta pojasta (Mooses, sinuhe-tarinan variantti) oli risto vaihdokas. ensi lukukokemuksessa sinervon romaania kiitellyt unto kupiainen runttasi teoksen myöhemmin: "Aito runollisuus ja joutavanpäiväinen seikkailukertomus solmiutuvat omituisiksi sekakuvioiksi, ja paikoin tuntuu siltä, kuin unen silkistä kudottaisiin riepumattoa." Sinuhen siveettömyys närkästytti joitakin lukijoita. kammottavaa, että minussa vahvistuu se
Viljami, päätä pitempi vai riepumatto?
Viljami Vaihdokas sai Sinuhea ristiriitaisemman vastaanoton. sellainen oli syntymässä uusien tekijöiden voimin. Päähenkilön etunimi oli kunnianosoitus nuorisoliittolaislegendalle, partisaani risto Westerlundille, joka teloitettiin sodan loppupäivinä. Sinuhen pessimismillä heidän maailmassaan ei ollut elintilaa. ensin yritin lukea sinuhea, sillä ei ole muuta vikaa kuin pituus. toisaalta siihen saattoi vaikuttaa myös 1920-luvun villistä seksuaalisuudesta puritanismiin kääntynyt kommunismi; oli tärkeämpääkin pohdittavaa kuin sukupuolielämän kuvaus.
Samaa sukua, eri maata
vasemmistolukijoille sinervon ja Waltarin teosten ero oli selvä: Waltarin pessimismin ja turhuuksien turhuus -filosofian vaihtoehdoksi sinervo tarjosi toivoa ja valoisaa tulevaisuutta. Sinuhen naamiot
sodan jälkeen kellariloukoista ja vankiselleistä päivänvaloon tulleet kommunistit, neuvostoliiton ystävät ja muut "uudet kasvot" vaativat ajattelun ja arvojen uudistamista ja uutta kulttuuria, joissa oli tuoreustakuuna sosialismin leima. sinervo huomasi ne itse: "taidan minäkin olla ylijännitystilassa", hän huokaili miehelleen Mauri ryömälle. toini Havun mielestä "tekijä on poliittisessa innostuksessaan tehnyt vääryyttä omalle suurenmoiselle idealleen ja taiteelliselle luomisvoimalleen". kaikille vasemmistolaisillekaan tulevaisuus ei näyttänyt sinervolaisen hyvältä esimerkiksi jarno Pennanen julkaisi 1945 sinuhelaisen pessimismin sävyttämän Jeremiaan murhe -runoteoksen. "kun en saanut unta nousin kirjoittamaan kirjettä. Sinuhe ei ollut Palmgrenin mielestä suinkaan vuosisadan romaani. sinervon romaani on miltei steriili kaikesta eroottisuudesta ja seksistä, vaikka sinervo oli 1930luvun novelleissaan osoittautunut erinomaiseksi nuoren tytön seksuaalisen heräämisen kuvaajaksi. se oli oleva toivon, optimismin, rohkeiden miesten ja naisten voittoisa laulu, luojana 1930-luvun kaunis ja rohkea, poliittisen vankilan kauheudet selättänyt kommunisti.
Dankon sydän
sinervon kirjailijanura on vuosisadan sankaritarina. He halusivat olla dankoja, tulevaisuuden palavasydämisiä soihtuja, luvatun maan toivioretkeläisiä. Hän kirjoitti kolmena vankilavuotenaan vessapaperiliuskoille runokokoelman, sadun, novelliluonnoksia ja romaanin alkuluvun. vankilassa sinervo ryhtyi myös luonnostelemaan suurta, Maksim Gorkin Klim Samginin kaltaista ja veroista aikalaisromaania. Muuten se on epäilemättä paras romaani, mitä meillä on kirjoitettu ties kuinka moniin ajastaikoihin. "Mauri ryömän vaimon kommunistinen korkeaveisu", ärähti sanomalehti Lallin kriitikko uolevi usva. Vapaan Sanan päätoimittaja raoul Palmgren, kulttuurifalangin kirkkain tähti, lahjomattomin ja lahjakkain vanhan vallan tuomari, löi Sinuheen happamasti leiman "historiallisen naamioromaanin ideologinen heijastuma". kun Waltari kirjoitti, että "ihminen on pahuudessaan julmempi ja paatuneempi kuin virran krokotiili", sinervo väitti, että "ihminen on hyvä, koska hän kykeni voittamaan pahan". vankilasta vapauduttuaan sinervo julkaisi sadun Onnenmaan kuninkaan tytär ja ihmislapset (1944) ja Pilvet-kokoelman (1944)
Kansan Arkisto
Sinuhen kautta Waltari julisti, että kaikki ideologiat ovat vaarallisia. onko se kuollut, koska sen kuvailema aatemaailma murtui viimeistään samalla hetkellä kuin Berliinin muuri. tuolloin elettiin sinervo-renessanssia, jonka loivat uudet marxilais-leniniläiset sukupolvet. sinervon romaanin kansainvälinen vaellus alkoi pari vuotta ilmestymisen jälkeen, ensin ruotsiksi, sittemmin muun muassa venäjäksi, viroksi ja kiinaksi. sinervo oli sodan päätyttyä "uskovainen kommunisti". sinervo oli heille suuri Maammo runontekijä. joitakin vuosia myöhemmin hänkin pettyi mutta säilytti silti raoul Palmgrenin tavoin uskon siihen, että sosialismi oli historian inhimillisin talous- ja moraalijärjestelmä ja että se pystyisi korjaamaan tekemänsä virheet.
8
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. että Waltari eräissä kirjoissaan muistuttaa minua elikkä minä muistutan häntä." kirjoille on yhteistä löytölapsi- ja vaihdokasteema ja se, että sinuhe ja viljami olisivat olleet köyhyyden sijaan oikeutetut parempaan elämään, omaisuuteen, jopa jonkinasteiseen valtiuteen. Sinuhen suomalainen velipuoli Viljami Vaihdokas on kadonnut antikvariaattien hämärään. tämän havaitseminen on sinuhen pessimismin todellinen syy. vielä 1940-luvun lopulla tuskin yhdenkään kriitikon mieleen olisi tullut nimittää Waltaria suomalaisen kirjallisuuden moderniksi klassikoksi. nykyisin sanoisin: täytyy muuttaa, jotta maailma voisi pelastua tuhoutumisesta."
Veljekset maailmalla
Myynnillä mitaten sinervon toivon ja optimismin sanoma hävisi Waltarin pessimismille, joka myi alusta saakka varsin hyvin. Hetkellä, jolloin ohranan potku siirtää viljami vaihdokkaan täältä ikuisuuteen, hän tuntee Metin lailla vahvasti kuuluvansa suureen ihmisyyteen ja suree Metin tavoin, ettei hän ole kyennyt osoittamaan kylliksi rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.
ideologiausko erotti
suurin ero Sinuhen ja Viljamin välillä on niiden kirjoittajien usko ideologioiden voimaan. toisaalta Viljami Vaihdokkaan lyyrinen sadun henki koskettaa edelleen. Hänen kirjailijaprofiilinsa säilyi pitkään epämääräisenä, koska hän oli suomalaisiin oloihin liian tuottelias ja myös epätasainen. vahinko vain, että sinervo vastasi ajan haasteisiin tekemällä romaaninsa lopusta paikoin melko kaavamaista poliittista julistusta. jo pitkään hänet on kuitenkin asetettu klassikoidemme rivistöön ja viihde-Sinuhesta on tullut tietyssä mielessä "vuosisadan romaani". Molemmat teokset ovat levinneet myös kansainvälisesti enemmän kuin suomalainen kirjallisuus keskimäärin, Sinuhe egyptiläinen ylivoimaisesti enemmän, jo 41 kielelle. Mikään ei ole aiheuttanut ihmiskunnan historiassa niin suurta tuhoa kuin rajaton usko jonkin aatteen paremmuuteen. Viljami Vaihdokaskin pääsi sentään neljänteen painokseen vuonna 1979. kaikkien kokemiensa ja tekemiensäkin kauheuksien jälkeen Meti sanoo, että tappaminen on hyödytöntä eikä sillä voita mitään. Myöhemminkin Sinuhe on päihittänyt Viljamin painosten ja myynnin määrässä: Sinuhesta on otettu lähes kuusikymmentä painosta, tuorein 2008. Yhtäläisyydet ovat myös syvemmällä: Sinuhen käsitys ihmisestä ja elämästä huipentuu Meti-kalanperkaajan filosofiassa, jonka Waltari on muistelmassaan ilmaissut omaksi elämän- ja ihmiskäsityksekseen. Sinuhe, veljeni, kenties tulee päivä, jona ihminen näkee ihmisen veljekseen tappamatta häntä. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin Waltari sanoi Kirjailijan muistelmissa (1980), että "vaikka ihmisen perusominaisuudet eivät nähtävissä olevien aikojen puitteissa voi muuttua, koska niillä on vuosituhantiset, kaksisataatuhatta vuotta vanhat periytyvät vaistot pohjanaan, niin ihmisten välisiä suhteita voidaan muuttaa. Kalevi Kalemaa on tamperelainen kirjailija, joka on kirjoittanut muun muassa Elvi Sinervon elämäkerran.
Elvi Sinervo
epäluulo, joka minulla on ollut hienokseltaan ennenkin, nim. ihmiskunnan varsinaiset pahantekijät ovat hyvää tarkoittavat idealistit, koska heidän jäljissään tulevat kansojen ja ihmisten tuhoajat
ehdotan, että joku perustaa hitaan tutkimuksen seuran, jossa kaikenlainen hoppuilu tehokkuuden ja nopeiden tulosten toivossa julistetaan kielletyksi. siksi etnografian valitseminen on tänä päivänä aivan erityinen tiedepoliittinen kannanotto. kotimaiselle yleisölle kirjoitettuihin pohdintoihin saati pitkiin ja polveileviin esseisiin ei kannata aikaa haaskata. sitä tehdään kuitenkin monella tieteenalalla antropologiasta ja sosiologiasta kasvatus- ja uskontotieteeseen. Laatumittaukset näyttäisivät oikeasti mittaavan ennen muuta tuotannon määrää: mitä enemmän kansainvälisiä referee-julkaisuja saat tuotettua tutkimusprojektin aikana, sen parempi tutkimus.
Kolumni
y
X toissijaista on se, ovatko kaikki tutkimukset vain yhden simppelin tutkimustuloksen paketointia hiukan eri muotoihin. tutkimuksen kohde voi olla kaukana tai lähellä, yhtä hyvin tyynellä valtamerellä kuin lähikoulussa.
etnografi jalkautuu tutkittaviensa pariin, viettää pitkiä aikoja heidän kanssaan ja opettelee näkemään, kokemaan ja elämään edes hiukan kuten he. Hyvä etnografia ei koskaan synny nopeasti vaan vaatii paljon aikaa. tehokkainta ja nopeinta tutkimusta saa aikaan, kun tietää tutkimustulokset jo suunnitelmaa tehdessään. Sairaus pohjoiskarjalaisessa maisemassa (2008). Honkasalon kirja on oiva esimerkki siitä, kuinka olisi ollut mahdotonta löytää ihmisten kokemuksia ja käsityksiä omasta ja läheisten sairauksista sekä sairauksien kanssa elämisestä ja toimimisesta ilman, että olisi istunut ajan kanssa heidän kotonaan kuuntelemassa, pohtimassa ja kyselemässä sekä osallistunut heidän arkiseen toimintaansa. Hitaan tutkimuksen tuloksena syntyy tiheää ja oivaltavaa kuvausta ihmisten elämästä historian ja kulttuurin, biologian, yhteiskunnallisten rakenteiden sekä monenlaisten vuorovaikutusten ja toimintojen risteyksissä. X jos joku jostain syystä kuitenkin haluaa tutustua hitaaseen tutkimukseen, voin suositella etnografiaa. ja tällaista tietoa jos mitä tarvitaan tämän päivän tieteessä ja politiikassa. kuten hyvin tiedetään, nopeudesta on tullut myös yliopistojen uusi hyve. näin tutkimus ei vahingossakaan muodostu seikkailuksi vaan hallintalajiksi. X Honkasalon tutkimus, kuten kaikki hyvät etnografiat, käyttää myös muita menetelmiä ja aineistoja, mutta sen sydän on etnografisen menetelmän paneutuvuudessa, mukautuvuudessa ja kärsivällisessä hitaudessa, jotka muuttuvat aivan omanlaisekseen laaduksi. kyse ei nimittäin ole vain tutkijan menetelmällisestä mieltymyksestä tyyliin yksi tykkää etnografiasta ja toinen arkistoista vaan siitä, että on olemassa tutkimuskysymyksiä, joita ei voi millään muulla tavalla selvittää. tämän oleskelun ja sen kautta saatujen näkökulmien ja vankan teoreettisen lukemisen perusteella hän kirjoittaa huolellisesti pohditun analyyttisen kuvauksen tutkimuskohteestaan. Prosessin- ja projektinhallintataidot sekä aikataulutaiturointi ja kaikenlainen logistiikka kuten ennalta suunnitellut konferenssimatkat ja verkostoitumispalaverit sekä julkaisuaikataulu ovat tehotutkijalle suurempia hyveitä kuin esimerkiksi aidosti uusien kysymysten etsiminen ja teoreettisten lähtökohtien ja näkökulmien yhdistely. Terhi Utriainen on Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti.
TERHI UTRIAINEN
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
9. koska kolumnin merkkirajoitus ei salli minun juurta jaksaen perustella tätä väitettä, kehotan lukijoita hankkimaan käsiinsä Marja-Liisa Honkasalon kirjan Reikä sydämessä. Halutaan nopeaa tiedettä ja tehokasta tutkimusta, ja tämä määritellään laaduksi. Nopeaa vai hidasta tiedettä?
kaikki nopeutuu. tuskin ehtii kätensä kuivata, kun ne jo vetävät pyyhkeen sisään: mitäs siinä vielä kupeksit, ylös, ulos, lenkille ja töihin! Muita esimerkkejä ovat tietenkin pikaruoka ja tehokuntoilu. Pikatutkija ei ennen muuta koskaan sotkeudu sellaiseen tutkimushankkeeseen, jossa perusteellinen ja herkkä aineistoon tutustuminen tuo mutkia matkaan ja pistää kysymyksenasettelun uusiksi. runoilijaystäväni mukaan pikayhteiskunnan kulminaatio ovat yleisten wc:iden yhä vikkelämmin takaisinkelautuvat käsipyyheautomaatit. Perinteisessä mielessä etnografia tarkoittaa kansankuvausta
tarkempaa tietoa untolan ja Pakkalan yhteistyöstä ei ole, mutta jonkinlainen tuttavuus heidän välillään on täytynyt olla, koska Kokkolan omistaja eero Huima kuului Pakkalan lähipiiriin, samoin seudun mahtimies ja vanhasuomalaisten ehdokas, tehtailija tuomas Friis (vuodesta 1906 Pohjanpalo).
Vanhasuomalaisten asialla
untolalla ja Pakkalalla oli yhteinen sarka kynnettävänään vanhasuomalaisten agitaattoreina, mutta henkilöinä ja kirjailijoina he olivat täysin erilaisia. vanhasuomalaisten keskeinen taustavaikuttaja oli Kokkola-lehti. Hän puhui monissa vaalitilaisuuksissa puolueen palkkaamana agitaattorina.
S
kirjailija teuvo Pakkala (18621925) puolestaan kuului puolueen väliaikaiseen piiritoimikuntaan; vaalikokouksissa hän toimi enimmäkseen sihteerinä. vuonna 1899 perustettu sosialidemokraattinen Puolue oli nouseva voima, jonka ohjelma tukeutui sosialismiin. Myöhemmin kirjailijoiden tiet kulkivat poliittisesti vastakkaisiin suuntiin.
uurlakon seurauksena suomi sai kansanedustuslaitoksen, jonka jäsenet valittiin yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla. koska Pakkala oli katsonut epäonnistuneensa proosakirjailijana romaaninsa Pieni elämäntarina (1902) nyreän vastaanoton vuoksi, hän oli pari vuotta aikaisemmin pestautunut Friisin köysitehtaan palvelukseen, ensin kauppamatkustajaksi ja sitten konttoristiksi. Maalaisliitolla taas oli alkuun vähän kannattajia. vaasan pohjoisessa vaalipiirissä, kuten muuallakin suomessa, vanhasuomalaiset aloittivat tehokkaan vaalityön saadakseen mahdollisimman paljon maaseutuväen ääniä. kävi ilmi, että nimimerkin takana oli kaustisen vintturiin 1905 kansakoulunopettajaksi valittu Algot untola (18681918). Pakkala oli julkaissut tärkeimmät teoksensa Vaaralla, Elsa ja Lapsia 1890-luvulla, kun taas untola vasta aloitteli esikoisromaaniaan. TUULA LEVO
agiTaaTToreiTa ja TaKinKäänTäjiä
Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero
Biografiakeskus/SKS/KIA Biografiakeskus/SKS/KIA
Teuvo Pakkala
Algot Untola
Teuvo Pakkala ja Algot Untola kohtasivat toisensa ohimennen vuoden 1907 eduskuntavaalien alla vanhasuomalaisten vaalityössä Kokkolan seudulla. Maassa oli 1,3 miljoonaa äänioikeutettua ja vaalikelpoista ihmistä, joista suurin osa oli vähävaraisia ja asui maalla. Puolueella oli vanhastaan vankka kannatus keski-Pohjanmaalla, jossa nuorsuomalaisia oli verraten vähän. Pakkala oli turvallisuushakuinen perheenisä, jonka suuri ja jatkuva huoli oli toimeentulo. se julkaisi suosittuja Liisan Antin poliittisia pakinoita, joiden propaganda vastustajia kohtaan oli viiltävän ironista ja tyyli yleisöönmenevän kansanomaista. Hän oli nuoresta saakka ollut tuomas Friisin ystävä, mutta Helsingistä kokkolaan
10
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. äänistä kilpaili joukko vasta järjestäytyneitä puolueita: suomalainen Puolue, ruotsalainen kansanpuolue, nuorsuomalainen Puolue ja Maalaisliitto
sortavalan kymölän seminaarin käynyt untola oli ollut opettajana viipurissa, harjoittanut puukauppaa Pietarissa, opiskellut siellä kieliä yliopistossa ja hankkinut itseoppineena laajan tietomäärän. senaattorin poika Auer oli asunut viimeiset lukiovuotensa Pakkaloilla, kaila taas oli Pakkalan perhetuttavan, rovasti johanssonin poika. Hän muutti usein asuinkuntaa, ammattinimikettä ja nimeä hänen tunnetuimmat kirjailijanimensä olivat irmari rantamala ja Maiju Lassila. erakkona elänyt untola oli tuottelias kirjailija.
Työmies-lehden toimittaja Helsingissä. kun häntä kuljetettiin santahaminaan teloitettavaksi muiden punavankien kanssa, laivalla tapahtui välikohtaus. krjailijana hän antoi näyttöä vielä 1910-luvulla lapsipsykologisesti ansiokkaalla novellikokoelmalla Pikku ihmisiä (1913) ja kahdella näytelmällä. nuorena lehtimiehenä Pakkala oli nuorsuomalainen, mutta viimeistään kokkolassa olosuhteet tekivät hänestä vanhasuomalaisen. Pakkalan tiedetään silloin tällöin kertoneen suunnitelmastaan kirjoittaa suuri, isänmaallinen romaani. opettajan säännöllinen palkka ei kuitenkaan päästänyt häntä rahahuolista. vieläkään ei ole pystytty selvittämään tapahtumien todellista kulkua eli sitä, yrittikö untola paeta hyppäämällä laivasta vai työnnettiinkö hänet ensin mereen ja ammuttiin sen jälkeen. toinen oli satiirinen Perhejuhla, jota ei koskaan esitetty eikä painettu, ja toinen oli laulunäytelmä Meripoikia (1915), joka oli eräänlainen lämmittely hänen kestosuosikkinäytelmästään Tukkijoella (1899). tapauksella oli monta silminnäkijää, ja siitä on monta erilaista kertomusta. siitä ei kuitenkaan koskaan tullut näkyväistä.
untolasta tuli sosialisti
untolan mielestä suomalainen Puolue ei vaalilupaustensa mukaisesti ajanutkaan maaseutuväen asioita. kirjailija ei kuitenkaan ottanut palkintorahoja vastaan, vaan totesi, ettei hän kirjoita palkitsemisen arvoisia merkkiteoksia. untola julkaisi laajan, osittain omaa elämäänsä kuvaavan esikoisromaanin Harhaman vuonna 1909. muutettuaan hän oli velkoineen taloudellisesti riippuvainen tästä seudun mahtimiehestä ja suomalaisen Puolueen kärkihahmosta. kun valkoiset olivat saksalaisten tuella vallanneet Helsingin, untola pidätettiin ja hänet tuomittiin kuolemaan. syyskuussa Kokkola kertoi, että Pakkalan kirjailijaeläkettä oli nostettu 2 000 markasta 3 000:een "jotta hän voisi edellytystensä mukaan enemmän kuin nyt työskennellä suomalaisen kirjallisuuden hyväksi". Hän ryhtyi ensin toimittajaksi ja myöhemmin vapaaksi kirjoittajaksi. untola karisti kaustisen tomut kannoiltaan ja jätti opettajan työt. kohtalonomaista on, että Pakkala tunsi hyvin Auerin ja kailan. Muodollista pätevyyttä yliopistoluvut keskeyttäneellä kirjailijalla ei ollut, mutta hän osoittautui koulutyössä synnynnäiseksi pedagogiksi. Hänestä tuli ajan oloon sosialisti ja myöhemmin
Tuula Levo on filosofian maisteri ja kirjailija.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
11. oikeuden sihteerinä toimi pikakirjoitustaitoinen Pakkala; tehtävä lienee aiheuttanut ristiriitaisia tunteita tolstoilaista elämänkatsomusta ihailleelle kirjailijalle. Aika suurlakosta sisällissotaan vaikutti konkreettisesti sekä untolan että Pakkalan elämään. Pakkala taas pitäytyi novelleissaan lapsiaiheissa, joista hän oli alusta asti saanut kiitosta. Pakkala pääsi yksityisen kokkolan suomalaisen Yhteiskoulun suomen ja ranskan opettajaksi. joissakin untolan teoksissa kuohuva ajanjakso tulee esiin. kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi Tulitikkuja lainaamassa, josta hän sai valtionpalkinnon. Pakkalan elämä vakiintui 13 vuodeksi; hän eli pikkukaupungissa pikkuporvarin tavoin ja osallistui vilkkaasti kulttuurielämään. Pakenemisyrityksestä on myöhemmin puhunut vanginvartijana toiminut suojeluskuntalainen väinö Auer, tuleva tunnettu tutkimusmatkailija, samoin erään senaattorin seurueeseen kuulunut toivo t. kaila oli myöhemmin Pakkalan ja tämän pojan erkin yhtiökumppani heikosti menestyneessä kansalaissota-aiheisessa elokuvassa Sotapolulla (1921).
Pakkala pysyi lapsiaiheissa
untolan ampumisen aikoihin toukokuussa 1918 kokkolan kenttäoikeudessa tuomittiin punavankeja. Lisäksi hän kirjoitti 1910-lvulla vielä kaksi kepeää näytelmää. kaila, joka on kirjoittanut kirjailijan viimeisistä hetkistä. Hän oli "leikkipunaisena" perustamassa suurlakon aikaan kokkolan työväenyhdistystä, mutta yhdistys erotti hänet vanhasuomalaisena vaalien aikaan maaliskuussa 1907. kaustisen vintturissa energiseltä opettajalta riitti aikaa myös kylän harrastus- ja viriketoimintaan, ja opettajana hän oli niin suosittu, että kyläläiset kokivat hänen lähtönsä koulusta menetyksenä. sisällissodan sytyttyä 1918 ja punaisten vallattua etelä-suomen hän polemisoi kiivaasti valkoisia vastaan ja kannatti lopulta myös aseellista osallistumista kapinaan. vakavamielisiä pohjalaisia ei häirinnyt edes opettajan eläminen vihkimättömänä entisen näyttelijättären kanssa nuorsuomalaisella kirkkoherralla moisesta elämästä tosin oli huomauttamisen aihetta.
opettajasta kirjailijaksi, kirjailijasta opettajaksi
vuosi 1907 antoi sekä Pakkalan että untolan elämälle suuntaa
nyt hän yrittää päästä elämän alkuun opettajana ja viihdekirjailijana. krasan suomeen muuttanut isä katoaa, poika lähtee perään ja joutuu selvittelemään gangstereiden välejä.
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
m
12. krasa hoiti suomessa Mauno koiviston aikana pieniä kulttuuritehtäviä, joutui nomenklatuuran epäsuosioon ja istui vankileirillä 1990-luvulla. se ei onnistu helposti köyhältä uusien tuulien Pietarissa. Pertti Julkunen
Kun tuntee Neuvostoliiton historiaa, ymmärtää paremmin, mitä Venäjällä nykyään tapahtuu, kirjailija Marja-Liisa Heino sanoo. Hänen oikea nimensä on krasnoslav sergejevits Hrenov. Hän puhuttelee päähenkilöään kutsumanimellä Krasa. etunimi on suomeksi Punakunnia. Hän kirjoitti pilke silmäkulmassa epäonnisen gruusialaisen Krasan seikkailuista.
Gruusian punainen kunnia
PERTTI JULKUNEN
Rikoskirjailija Marja-Liisa Heino suhtautuu romaaninsa henkilöihin tuttavallisesti mutta tahdikkaasti. Tämä entinen KGB-upseeri puuhailee Heinon toisessa dekkarissa Suomen suuntaan.
arja-Liisa Heinon vuonna 2008 ilmestyneen teoksen Suomen suuntaan krasa on kotoisin Gruusiasta
kun hänellä menee huonosti, se vain kannustaa yrittämään", Heino selvittää.
maailman laitapuoli ääntelee
Enkelimies on kirjoitettu minä-muotoon. Mutta mitähän krasa tykkäisi pikkuporvarillisista sapuskapuheistamme. se ei ole lukijalle yllätys. kun oinosella menee huonosti, hän antaa mennä, mitä tässä enää yrittämään. krasa toimii päinvastoin. kehun Heinolle hänen kirjojaan häpeilemättä. krasa sen sijaan pitää Suomen suunnassa yllä punaista kunniaansa ulkopuolisen kertojan armoilla. krasa kirjoittaa hömppää viihdelehtiin, kun ei aina saa palkkaa opettajan työstä. tavoitteena on monista itsenäisistä minämuotoisista äänistä koostuva polyfoninen romaani, jossa dekkarirakenne pitää aineksia koossa.
13
Vereen piirretty viiva
tapaan Heinon kasvisravintolassa tampereen eteläkyttälässä. Mistä on dekkarisi tausta tehty, Marja-Liisa Heino. tiesin tietysti, ettei neuvostoliitossa hyvin mennyt, mutta se, että kirjallisuus antoi kovin huonon käsityksen asioista, oli yllätys." Enkelimiehen päähenkilö oinonen todistaa, että joillakin menee huonosti myös suomessa. "He reagoivat pahaan tilanteeseen tyystin eri tavalla. Heino huomauttaa, että minä-muotoisella kertojalla on myös hyvät hämäämisen ja välttelyn mahdollisuudet. Minkälainen raja rikollisten ja kunnon kansalaisten välillä vallitsee. Hänelle vain kävi huonosti. "tein oinosesta suunnilleen itseni ikäisen. niinpä Heinon toisen romaanin sankari ei tunnu yhtä vivahteikkaalta eikä yhtä epäilyttävältä kuin ensimmäisen. krasasta ulkopuolinen kertoja kertoo, mitä parhaaksi katsoo. Minä-muotoon kirjoittaminen oli huomattavasti helpompaa, vaikka hän onkin mies ja laitapuolen kulkija", hän jatkaa. "en tiedä, mihin päin krasa vielä kallistuu. "eiköhän se ole kuin veteen piirretty viiva. Yritin tehdä krasan sillä tavalla, että hän olisi niin sanottu normaali ihminen. se nähdään esimerkiksi sodissa. Hänhän on ammatiltaan opettaja, hän opettaa käytöshäiriöisiä katupoikia Pietarissa. teot puhuvat oinosen ympärillä enemmän kuin mies itse: "vaikka lukija saa sellaisen vaikutelman, että oinonen puhuu hirveästi itsestään, niin sitten kun kirjan lopettaa ja rupeaa miettimään, mitä oinonen itse asiassa sanoi itsestään, niin ei se sanonut oikeastaan yhtään mitään." "omaäänisyys kiinnostaa minua myös dekkareissa. empaattinen asiantuntemus jatkuu Suomen suunnassa, vaikka omakohtaiset kontaktit neuvostoliiton turvallisuusvirkailijoiden vastoinkäymisiin eivät ole nuorelle kirjailijalle edes mahdollisia. Suomen suuntaan ei noudata kovin tarkasti rikosromaanin muotomääreitä. Heino on pohtinut ääntensä itsenäisyyttä: "krasa alkoi minä-muodossa, mutta sitten totesin, että en pysty pujahtamaan keski-ikäisen neuvostoliittolaisen miehen nahkoihin niin täydellisesti, että se kerrontamuoto onnistuisi." nykyään ikä erottaa ihmisiä usein enemmän kuin sukupuoli tai sosiaalinen tilanne. Hän halusi opiskella saksan kieltä ja kirjallisuutta tai laulaa ammattilaisena. Pöytään pitää saada leipää ja keittoa. niin ei ole, vaan Heino paneutui aiheeseensa kirjallisuuden avulla. Synkkä kaksinpuhelu
Suomen suuntaan -romaanin edeltäjän, vuonna 2006 ilmestyneen Enkelimiehen herkkä ote saa ajattelemaan, että kirjoittajalla on henkilökohtaista tuntumaa vankiloiden oloista. ehkä hän löytää elämäänsä uuden tarkoituksen", kirjailija miettii. tavallista kunnon ihmistä ja katalaa rikollista ei erota mikään muu kuin teko", kirjailija toteaa.
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9. jokainen ihminen on kykeneväinen mitä kamalimpiin juttuihin. esimerkiksi Arnaldur indridason, Mats Wahl ja Fred vargas tarjoavat hyvin tunnelmansa hallitsevia kertojanääniä." Heino kertoo, että hänen seuraava kirjansa tapahtuu sota-ajan tampereella. Hän on hyvä laulaja ja musiikki-ihminen. sielläkin tuntuu olevan selvästi kunniallisia ihmisiä. vankilakundi oinonen sekä paljastaa että tulee vahingossa paljastaneeksi itseään. isä hänet agentiksi pakotti." "Minusta tavallisen ihmisen ja rikollisen välillä ei ole mitään eroa. He ikään kuin keskustelevat keskenään kirjojensa kansien läpi. Puhdas rikosromaani se on vain siinä mielessä, että tapahtumat rajautuvat lakia kunnioittavien lukijoiden elämänpiirin ulkopuolelle. välttelyihin taipuvainen oinonen on ikään kuin itse vastuussa omasta fiktiivisestä persoonastaan. Hän ei halunnut turvallisuuspoliisiin. "Luin tutkimuskirjallisuutta kolmisenkymmentä kirjaa. suomalaisen ja gruusialaisen sankarin ero sen sijaan tuntuu virkistävältä
KUoLEMAN MyStEErI JA VALVoNNAN pItKä KäSI
Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan
Laura Vesa / Tammi
Hannele Huovi on voittanut useita palkintoja nuortenkirjoillaan. Hannele Huovin nuortenromaanit käsittelevät kuolemaa monelta kannalta.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
15. Uusin on maaliskuussa 2009 jaettu Eino Leino -palkinto.
KAISU RÄTTYÄ
Kuolemaa on käsitelty nuortenkirjallisuudessa suhteellisen usein, kun 1960- ja 1970-luvulla kuolemalta karisi tabuleima
Vladimirin kirjan tsaarinaikainen miljöö ja slaavilaiset legendat, kuten myös Lasiauringon 1800-luvun lasitehdasyhteisö, sisältävät hierarkkisia valtarakenteita. tuula kallioniemeltä on ilmestynyt kuolemateemasta novellikokoelma Viimeinen juna (1989). Tämä pitää vielä, pyöreänaamainen sanoo ja ottaa joustositeen, alkaa sitoa mummon leuan alta ja hiukset sotkeutuvat taas, kun hoitaja kääntää sidettä taitavasti mummon kasvojen ympärille valkoisesi kehäksi. kuolema on luonnollinen osa elämää. Tulirajan vainajat ovat naisia, Lasiauringossa kuolema kohtaa miehiä.
Yhteiset vai eristetyt jäähyväiset
vaikka eri aikakausiin sijoittuvat kuolemankuvaukset eroavat toisistaan, niissä on paljon yhteistä, ja ne heijastavat ympäröivää yhteiskuntaa. kuolema kohtaa Huovin teoksissa eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä. Ettei suu jää auki, hoitaja sanoo ja levittelee luomien päälle kosteat pumpulit ohueksi levyksi ja painelee niitä kevyesti. ruumiinvalvojaiset avoimen arkun äärellä mahdollistavat murheen jakamisen ja jäähyväisten jätön. nykyaikaan sijoittuvassa romaanissa Tuliraja jannen koulukaveri ja isoäiti kuolevat tapaturmaisesti, ja kertomus kertaa jannen äidin sisaren kuolemaa pienenä tyttönä. Tulirajan sairaalaan piilotettu kuolema ja kuollut ruumis, jonka luota omaista konkreettisesti työnnetään pois, on steriili. Huovi jatkoi vanhusten kuolemaan liittyvää pohdintaa mutta liitti siihen Tulirajassaan vanhuksen pahoinpitelyn. He levittävät mummon päälle lakanan, kasvot lepäävät tyynyllä ja toinen hoitajista ottaa laatikosta mummon kamman. mutta kulkeeko ihminen ilman auttajaa asemien välin. (Tuliraja.)
muuttunut suhde kuolemaan
jannen rauhallisuus kuoleman edessä muistuttaa Vladimirin kirjassa vanhempien kuoleman kuvausta, ruumiinvalvojaisia ja hautajaisia. toisin on Huovin nykyaikaan sijoittuvissa romaaneissa Madonna ja Tuliraja, joissa elämän kynnykset, elämän ja kuoleman hetket sijoittuvat nykyaikaisiin sairaaloihin. näistä Vladimirin kirja ja Lasiaurinko sijoittuvat menneeseen aikaan. Yksi merkittävimmistä tiennäyttäjistä Huovin kirjojen ohella on Anna-Liisa Haakanan Ykä yksinäinen (1980), jossa seurataan nuoren pojan kuolemaa. Janne ajattelee, ettei hän ole tiennyt mitään tällaisesta. Anna minä, Janne sanoo ja punatukkainen ojentaa pojalle kumikäsineet, mutta poika ei ota.
Ennenkin olen kammannut ilman. 1990-luvun vaihteessa timo Parvelan Poika (1989) ja esko-Pekka tiitisen Parempi valita susi (1991) käsittelivät vanhuksen kuolemaa. Myös Huovin nuortenromaaneissa Madonna (1986), Vladimirin kirja (1988) ja Lasiaurinko (1996) käsitellään olemassaolon rajoja rajapyykkeinä syntymä, sukukypsyys ja kuolema. ihmisen muuttuminen kuolleeksi on esitetty ihmetellen: mikä ruumis on, kun henki on mennyt. itäisen perinteen
16
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. kuolemaa ympäröivä todellisuus esitetään raadollisena, ja kuolemaan johtanut tapahtuma ja sairaalamiljöö näyttäytyvät lukijalle ahdistavina. Vladimirin kirjassa päähenkilön vanhemmat kuolevat ja hänen ystävänsä timofein pieni lapsi nääntyy nälkään. Yksinkertaiset hautajaiset krematoriossa ovat korvanneet läheiset jäähyväiset ja ajatuksen 40 päivää maan päällä kulkevista vainajista. silti niiden yhteisöjen ihmiset lähentyvät kuoleman ja surun hetkellä. Ihmisiä autetaan ulos ja sisään vai sisään ja ulos. Ihmiset syntyvät ja kuolevat, ja alun ja lopun ympärillä on omat tapansa. h
annele Huovi kuvaa Tuliraja-romaanissaan (1994) isoäidin kuolemaa pahoinpitelyn jälkeen ja tyttärenpoikaa jättämässä hyvästejä hänelle
Vanhat ja sairaat jätettiin yksin ja leiri lähti eteenpäin. Se oli avointa ja rehellistä hylkäämistä, mutta meillä kaikki tehtiin hienommin. siirtymistä toiseen tilaan ei enää tarvitse valmistella juhlallisesti ja antaa eväitä tulevaan.
kontrolli yltää kaikkeen
Tuliraja kuvaa kriittisesti nykyistä suhtautumista kuolemaan. jannen käsitys kuolemasta eroaa ympäröivän yhteiskunnan näkemyksestä. erot ruumiiseen suhtautumisessa eivät johdu vainajan korkeasta iästä tai romaanin tapahtumaajasta. Oudot ja erilaiset maailmat ohitettiin noin vain. Lapset, vanhukset ja mieleltään sairaat jätettiin selviytymään henkiseen
erämaahan, jossa ei ollut sijaa ymmärtämiselle ja kuuntelemiselle. Kukaan ei ottanut syliin. mukaisesti haudalle viedään ruokaa ja itketään itkuvirsiä. kuolleiden kanssa käydään keskustelua. Myös Lasiauringon Maria valvoo Antonin ruumiin vieressä yön. esimerkiksi jannen kriittinen suhtautuminen nyky-yhteiskunnan menettelytapaan käy ilmi hänen kertomastaan tarinasta, miten nomadit kohtelevat omia läheisiään. Huovi kuvaa päähenkilöidensä kautta yhteiskunnan muuttunutta suhdetta kuoleviin. niihin liittyy muutakin. Se oli yhteisön selviytymiskeino. (Tuliraja) Filosofi Zygmunt Bauman on pohtinut syitä hautajais- ja hyvästelyprosessin lyhenemiseen. Hänen mukaansa moderni aika alkoi pitää kuolemaa ei-toivottuna; kuolema muuttui vain siirtymäksi tilaan, jossa ei enää tavoitella mitään, sen sijaan että kuolema olisi ovi toiseen maailmaan. Hän kritisoi vanhusten kohtelua, sillä nykyään sairaaloihin kätketään syntymän ja kuoleman lisäksi myös vanhuus.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
17. Luonnollinen kuolema on lääketieteen ansiosta mahdollista välttää tai siirtää kauemmaksi. Olin lukenut paimentolaisvanhuksista, jotka jätettiin erämaahan kuolemaan
taru johdattaa romaanin loppuratkaisuun ja jannen tekemään palavien soihtujen tulirajaan. Myös päähuomion saava Matti juvosen tappo ja kuolema tukevat muuta tematiikkaa: nuori suomalainen poika oli monikansallisessa lasikylässä saavuttamassa tiedon kautta valta-asemaa, jolla hän eroaisi muista pojista. vähitellen laitokset alkoivat kontrolloida myös muita asioita. Cambridge, Polity Press 1991. Giddensin käsitys rinnastuu Zygmunt Baumanin ajatukseen kuoleman muuttumisesta hallittavaksi asiaksi, jonkin syyn aiheuttamaksi tapahtumaksi. jannen isoäiti ja äiti haluavat unohtaa menneisyyden ja Heljä-tytön kuoleman. Tuliraja päättyy kohtaukseen, jossa tuliketjun yli hyppivä janne leikkii kuolemattomuudella. nuortenkirjallisuudessa tämä ei liene kovinkaan yleistä. teeman käsittelyyn kytkeytyy kysymys kuoleman jälkeisestä elämästä ja kuolemattomuudesta. niissä valta liittyy usein aikuisten ja nuorten välisiin suhteisiin tai sukupuoliasioihin. Antonin kuoleman välityksellä Huovi tuo esille päähenkilön Marian taustan, ortodoksisen uskon, joka poikkeaa ympäröivän yhteisön uskonnosta ja korostaa siten erilaisuutta. Arkisten elämänkokemusten eristäminen tai siirtäminen yhteisöstä instituutioihin voidaan nähdä osana modernisaatiota. Anthony Giddens Modernity and Self-Identity. vallankäyttöön liittyvien kysymysten monialaisuus on olennaista Huovin romaaneissa. sekä äiti että Pentti-eno kantavat isoäidin lailla taakkaa pienen tytön hukkumisesta ja pitävät tytön muistoa yllä. sosiologi Anthony Giddensin mukaan eristäminen liittyy siihen, miten kontrolloimisesta on tullut elämän yksi painopiste. kuolemattomuuden loihtiminen kiteyttää Tulirajassa ajatuksia kuolemasta ja muistamisesta. Hän pohtii elämän ja kuoleman rajaa, sielua ja sitä, onko rajan toisella puolella jotain. kontrolli on valtaa. kuolema tekee Heljästä oikeastaan kuolemattoman, sillä hän jää ikuiseen viattomaan lapsuuteen.
kuoleman monet merkitykset
Huovin romaaneissa kuolemateeman käsittely on runsasta ja monipuolista. Kaisu Rättyä, Rajoja kohdaten teemojen ja kerronnan suhde Hannele Huovin nuortenromaaneissa 1980- ja 1990-luvulla. Lasiauringossa kuolemateemaa käytetään monella tavalla. 1992. kaikkea tulevaakin täytyy kontrolloida. janne tarkastelee asiaa filosofisesti. Lasiaurinko rakentuu tämän tapon ja kuoleman ympärille ja purkaa samalla pienyhteisön valtasuhteita. Self and Society in the Late Modern Age. Huovin kysymykset sen sijaan kohdistuvat siihen, millaiset valtasuhteet kytkeytyvät moraalisiin ja eettisiin valintoihin.
maton, täytyisi säilyä joko yhteisön tai kansakunnan mielessä ja historiassa, kuten Bauman on esittänyt. taru peilaa myös jannen äidin lapsuutta, jolloin äiti ja hänen Heljä-sisarensa livahtivat karkuun ja Heljä hukkui. elämänkokemuksiin kuuluvat ilmiöt, kuten sairaudet, kuolema ja rikosten tekijät, siirrettiin ja eristettiin laitoksiin. Huovi käsittelee romaaninsa eri kerroksissa sitä, muistetaanko joku pitkään kuolemansa jälkeen. Tulirajassa käsitelty isoäidin kuolema avaa nuorelle pojalle paitsi suvun salaisuudet myös ympäröivän yhteiskunnan epäkohdat. tarussa tuli polttaa kuolevaisuuden pois. kuolemassa sukupolvien välinen ketju katkeaa eristämisen vuoksi, kun syntymisen ja kuoleman hetkellä henkilökunta korvaa lähiomaiset. isoäidin ja äidin lisäksi jannen eno valittaa, miten raskasta Heljän kuolema on ollut ja mitä vastuu sisaren kuolemasta on merkinnyt. Ajatus koulutyönä tehtävästä tuliperformanssista syntyy kreikkalaisesta tarusta, jossa demeter yritti tehdä hoidettavana olevasta lapsesta kuolemattoman polttamalla häntä tulessa. Yritys epäonnistui, ja lapsi kuoli äitinsä käsiin. jannekin pohtii, miten tullaan kuolemattomaksi. teema ei liity ainoastaan siihen, miten yhteisö kohtaa kuolevan tai ruumiin, vaan siihen, mikä merkitys kuolemalla on päähenkilöiden elämässä myöhemminkin. toisaalta itsemurhan tehneen opettajan kautta pohditaan hengenriiston oikeutusta ja sen syitä johtiko siihen opettajan identiteettinen erilaisuus. jotta olisi kuole-
18
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. jannelle tarjotut kumihanskat mummon hiusten kampaamista varten kertovat konkreettisesta eristämisestä jottei "kuolema tarttuisi". demeterin tarussa kuolemattomuus jää saavuttamatta, koska äiti sieppaa lapsen demeterin käsistä. tämä niveltyy myös romaanin dementiateemaan nimenomaan muistin ja muistojen kautta. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti 2007.
kohti kuolemattomuutta
uskonnollinen pohdinta ja ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä ovat jannelle ja Vladimirin kirjan erakoituvalle vladimirille tärkeitä. Vladimirin kirjassa vladimirin vanhempien kuolema käynnistää tapahtumat ja sysää vlarimirin etsimään juuriaan tsaarin hovista. Kaisu Rättyä tarkasteli väitöskirjassaan Rajoja kohdaten Hannele Huovin nuortenromaanien teemoja ja kerrontaa (Turun yliopisto 2007).
AIHEESTA ENEMMÄN Zygmunt Bauman, Mortality, Immortality and Other Life Strategies
Pirkko Arhipan vanhempaan ikäluokkaan kuuluva turkulainen komisario varpu Ahava on jäänyt syyttä huomiotta. Ensimmäiset naispoliisit olivat pärjääviä esikuvia. simosen susi teräsvuon selviytyH i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
19. onerva nykänen ei saa tehdä ilta- ja viikonloppuvuoroja, mutta hän ei lannistu vaan hankkii tarvittavat todistukset ja saa ronskeilla puheillaan kollegoiden korvat kuumottamaan (Harjunpää ja heimolaiset, 1984). Leila simosen ylikonstaapeli susanna (susi) teräsvuo on vasta kokeillut johtamista esimiehensä lomittajana. Lehtolaisen Maria kallion keino vastata sovinistisiin heittoihin on "hyvän jätkän" rooli ja vimmattu suorittaminen. Nykydekkarissa heillä on ongelmansa, ja he voivat näyttää heikkoutensa.
aispoliisi ilmestyi suomalaiseen dekkariin vaivihkaa, kun Matti Yrjänä joensuun Harjunpäässä ja ahdistelijassa (1982) nimihenkilön työpariksi tuli onerva nykänen. nykyisin mieskirjailijoidenkin dekkareissa on usein sivuhenkilönä naispoliisi, joka on komisarionsa luottohenkilö. Ammatillista uskottavuutta haetaan kovuudesta viestivillä sukunimillä: kallio, teräsvuo ja susisaari. neitsyt Mariaan assosioituu Maria kallion lisäksi Susanna ja samasta nimestä johdettu Sanna: nimi merkitsee liljaa joka on neitsyt Marian tunnus. Pakkanen on kertonut tehneensä strömistä tarkoituksellisesti naisetsivien normista poikkeavan, sosiaalisesti kömpelön ja epäempaattisen. outi Pakkasen dekkareissa komisario tanja ström on sivuhenkilö, jonka tehtävänä on vain kuulustella epäillyt. Muissa miesdekkaristien sarjoissa ei näy naispoliisien syrjintää. vastapainona ovat pehmeän naiselliset etunimet. Harri nykäsen janssonin alainen on sanna susisaari, seppo jokisen koskisella on apurina ulla Lundelin ja jarkko sipilän takamäellä työtoverina Anna joutsamo. Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä
LEA TOIVOLA
Yhdysvalloissa dekkareiden sankarittaret ovat yksityisetsiviä, Suomessa poliiseja. Hänet nähdään sarjassa enimmäkseen Harjunpään näkökulmasta. Susi poliisin nimessä taas johtaa ajatukset Mauri sariolan legendaariseen rikostarkastaja olavi susikoskeen.
n
naispoliisi selviää syrjinnästä
synkän kuvan naispoliisin asemasta ja työoloista antaa 1980- ja 1990-luvun Helsingin rikospoliisia kuvaava joensuu. Leena Lehtolainen loi 1990-luvulla dekkarisarjansa päähenkilöksi Maria kallion, joka on edennyt urallaan ylikomisarioksi ja espoon väkivaltajaoksen päälliköksi
Punk-yhtyeessä nuorena soittaneelle Maria kalliolle ammatinvalinta on ollut ongelma alusta asti, ja hänen ja työyhteisön arvot ovat monesti ristiriidassa. onerva nykäsen ja timo Harjunpään välillä ei ole romanssia, joka tv-sarjaan on kehitelty, mutta henkisesti he ovat lähellä tosiaan. jokisen teoksessa Kuka sellaista tekisi (2008) tehtävät eivät jakaannu sukupuolen mukaan: isänsä menettäneitä tyttöjä lohduttamaan koskinen valitsee miespoliisin, jolla on samanikäinen poika.
Perhe ja työ voivat yhdistyä
Amerikkalaiset naisetsivät syntyivät 1970-luvulla kovaksikeitetyn dekkarin pohjalta, joten he olivat miesesikuviensa tavoin yksineläjiä. Heidän ei tarvitse enää olla
20
MTV
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. kuva naispoliiseista on muuttunut, kun heitä on tullut dekkareihin lisää. samalla tavoin kari takamäki ottaa "pahan poliisin" roolin ja antaa Anna joutsamon korjata sadon (Likainen kaupunki, 2005). sipilän Anna joutsamo on selkeimmin identifioitunut poliisin rooliin: tärkeintä on ottaa rosvot kiinni. Yksilölliset erot merkitsevät enemmän kuin sukupuoli: koskisen alaiset hyppivät joskus suorastaan silmille, ja Maria kallio katsoo läpi sormien Pertti strömin alkoholismia, jottei häntä pidettäisi niuhona. tämä tuuppaa heitä uralla eteenpäin, tosin oikein perustein. vain jarkko sipilän kari takamäki uskaltaa jämäkästi puuttua pieniinkin työtä haittaaviin asioihin. kun Maria kallion esimies teoksessa Ennen lähtöä (2000) taipuu poliitikkojen painostukseen, kallion luottamus tähän horjuu. toisaalta Lehtolaisen kallio käyttää tilannetta poliisin eduksi
MTV3:n sunnuntaiiltaisin nähtävä Rikospoliisi Maria Kallio -sarja perustuu Leena Lehtolaisen romaaneihin Kuoleman spiraali, Tuulen puolella, Ennen lähtöä ja Luminainen. romaaneissa kuulusteltavat saattavat suhtautua naiseen vähätellen ja puhua miespoliisille (Naisen kosto, 1998 ja Mustaa samettia, 1999). toisaalta myös jokisen sakari koskinen maksaa perheen yhteisten menojen toistuvista peruutuksista avioerolla ja huonolla omallatunnolla. miskeino on miesten asenteiden ja käytöksen analysointi. Pohjoismaissa lasten päivähoito toimii, joten perheen ja työn voi dekkareissakin yhdistää ei tosin ongelmitta. Maria kallio suhtautuu koivuun kuin pikkuveljeen, sen sijaan Pertti ström heittelee kalliolle sovinistisia herjoja. sekä kalliolla että teräsvuolla on miespomo, johon heillä on piiloromanttinen suhde. Kalliota esittää Minna Haapkylä ja hänen työtoveriaan Kari-Pekka Toivonen.
naispoliisien kuva monipuolistuu
Amerikkalaiset naisetsivät ovat yksityisetsiviä mutta Pohjoismaissa poliiseja. sen sijan susi teräsvuo ajattelee usein kuin tutkija; hän onkin jatko-opiskelija. koskista naisalaiset paapovat, kun Maria kalliolta vaaditaan äidillistä ymmärtämistä. nykäsen sanna susisaari pääsee päällystökurssille ennen kollegaansa Huuskoa, joka on hyvä poliisi mutta ei saa yksityiselämäänsä järjestykseen.
luomalla kuulusteluissa asetelman, joissa "pahan nartun" parina on joko "hyvä jätkä" tai "hyvä äiti" (Rivo Satakieli, 2005). sen sijaan sipilän dekkareissa kahden pojan isä takamäki voi ilmoittaa kotiin yöpyvänsä työpaikalla. taustalla on se, että Yhdysvalloissa on perinteisesti painotettu kansalaisen oikeuksia valtiota vastaan, kun taas Pohjoismaissa on luotettu valtioon kansalaisen turvaajana. kun kallio voittaa strömin viranhaussa, tälle perinteiselle miehelle alkaa alamäki: avioero, virkarikossyyte kuulusteltavan lyömisestä, itsemurha (Tuulen puolella, 1998). kun Maria kallio sysää työn takia lasten hakuvuoron miehelleen, asiasta syntyy suukopua. simosen susi jää Lapsitappajien (2001) alussa leskeksi odottaessaan lasta, mutta perinnön turvin hän voi jatkaa hoitovapaata opiskeluvapaalla.
miehellä on esimiehenä helpompaa
Mies pääsee esimiehenä helpommalla kuin nainen. sinkkuja ovat myös sanna susisaari ja Anna joutsamo. työtovereina miesten ja naisten suhteet ovat moninaisia