Suomalainen kulttuurilehti
3/2009 4/2008
9
Saako elämäkerrassa kertoa kaikki?
Kova ja pehmeä naisdeKKari ULKosUomaLaisTen hisToria
3/2009
3 Pääkirjoitus: mikä kumman työsuhdeolettama
Hänet halusin tavata:
LEA TOIVOLA
19 Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä
Naispoliisin kuva jännityskirjallisuudessa
HELI MATTILA KALEVI KALEMAA
4
anna kuismin tapasi Pekka tarkan 22 härkönen ja remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan
MARJO CUNNINGHAM
6
Sinuhe ja Viljami surun ja ilon veljekset
Mika Waltarin ja Elvi Sinervon teokset sodanjälkeisten tuntojen tulkkeina
TERHI UTRIAINEN
24 ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin 9 kolumni: nopeaa vai hidasta tiedettä?
TUULA LEVO JOHANNA VAATTOVAARA
27 haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja
RIITTA MÄKINEN
10 agitaattoreita ja takinkääntäjiä
Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero
30 talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä
LASSE KOSKELA
33 huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella
ELINA HEIKKILÄ
34 kirjoittamisen iloa kotuksen kursseilta
Tervetuloa käymään, osa 3
Henri Nordberg / Tornionlaakson maakuntamuseon kuva-arkisto
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Elvi Sinervon Viljami Vaihdokas ovat kaksi tulkintaa sodanjälkeisen ajan arvoista. Sivu 6.
PERTTI JULKUNEN
12 Gruusian punainen kunnia
Marja-Liisa Heinon kirjassa ollaan kallellaan Suomen suuntaan.
KAISU RÄTTYÄ
15 kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi
Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan.
Tornionjoki erottaa paitsi kaksi valtiota myös kaksi kielikäsitystä. Waltari kirjoitti, että "ihminen on pahuudessaan julmempi ja paatuneempi kuin virran krokotiili", kun taas Sinervon mielestä "ihminen on hyvä, koska hän kykeni voittamaan pahan". Sivu 27.
2
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. Tornio etualalla, Haaparanta takana. Ruotsissa meänkieli on vähemmistökieli, Suomen puolella asuville se on murre muiden joukossa. Sinuhen ensipainos ilmestyi 1945
talouskriisi ehkä kuitenkin osoittaa taas sen, mikä nähtiin 1990-luvun alussakin: ihmiset etsivät uusia voimavaroja ennemmin kirjastoista ja kulttuuritapahtumista kuin ostoskeskuksista. kustantajat ovat kuitenkin jo hyvää vauhtia kiinnittämässä työsuhdeolettaman vanaveteen esimerkiksi vapaita kirjoittajia ja esittäviä taiteilijoita koskevia sopimuksia, joilla ne pyrkivät hankkimaan kaikki oikeudet julkaistavaan aineistoon, niin teksteihin kuin valokuviinkin. kun syksyn lehdet kellastuvat ja putoilevat maahan, työsuhdeolettama palaa palstoille. se merkitsisi puuttumista perustavaa laatua oleviin tekijänoikeuksiin. uskookohan joku, että tekijälle lankeavat korvaukset tehdystä työstä tulisivat kohoamaan. samasta asiasta on nytkin kyse. Kampanjaa koordinoi Suomen Kotiseutuliitto. Puhutaan media-alan maailmanlaajuisesta mullistuksesta ja nopeutuvasta tiedonvälityksestä, jonka välineeksi myös tekijänoikeus halutaan alistaa. ei ole kovinkaan pitkää aikaa siitä, kun väännettiin kättä tekijänoikeusasioiden siirtämisestä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnoitaviksi ja siten palvelemaan paremmin liikemaailman intressejä. Sivu 38.
PÄIVIKKI ANTOLA
36 hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea
LASSI SARESSALO
38 kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi
ensi vuonna
HANNA NURMINEN
40 mynämäellä juhlittiin antti lizeliusta 42 ajan sana: arpomista ja säätämistä 43 nimistöntutkija: kirjojemme matit 44 arvioita, katsauksia 55 keskustelua 58 tätä tutkitaan 1950-luvusta 59 uutisia 62 kalenteri
MAUNU HÄYRYNEN
63 kolumni: talven menneet lumet
Kansikuva: Juho Heikkinen / Gorilla
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
3. Näin vaativat useat kansalaisjärjestöt ja julkiset organisaatiot, jotka järjestävät ensi vuonna laajan kampanjan kulttuuriympäristöjen arvostuksen ja hoidon parantamiseksi. ollaanpa tarkkana, missä muodossa!
PIRKKO LEINO-KAUKIAINEN
V
Kulttuuriympäristöjen arvostus on nostettava yhtä hyväksi kuin luonnonympäristöjen arvostus. sitähän se tietenkin on, yritys verhota hämyyn vakavat pyrkimykset siirtää tekijänoikeuksista päättäminen pelkästään julkaisijan ja kustantajan asiaksi. käsite on niin kummallinen, että sen voi hyvinkin sivuuttaa taas jonakin virkamieskielen koukerona. opetusministeriössä on otettu aikalisä tekijänoikeuslain muutoksen valmistelussa. julkaisijan ja kustantajan taloudellista asemaa pyritään vahvistamaan tekijöiden, yleisön ja sananvapauden kustannuksella. Päätöksentekijät on suomessa saatu vakuuttuneeksi rahan ja markkinavoimien kaikkivoipaisuudesta. Pääkirjoitus
25.5.2009
mikä kumman työsuhdeolettama
iime aikoina päivälehtien palstoille on kohonnut käsite työsuhdeolettama. työsuhdeolettama koskisi vain palkkatyönä tehtävää tiedon ja taiteen tuotantoa. työsuhdeolettama tarkoittaa sitä, että työsuhteessa olevien luovan työn tekijöiden tuotanto siirtyisi yksiselitteisesti maksajan omaisuudeksi. nykyisen lain mukaan tekijänoikeus pysyy työsuhteessakin tekijällä, joka voi neuvotella työnantajan tai julkaisijan kanssa erilaajuisista käyttöoikeuksista. tehokkaiden iskusanojen avulla luodaan mielikuva siitä, että vain julkaisija ymmärtää ajan vaatimuksia. oikeuksista ja korvauksista sopiminen tapaus kerrallaan on ollut vuosikymmeniä alan normaalia käytäntöä, ja suomi on allekirjoittanut tekijänoikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset. Maailmassa on muitakin arvoja kuin raha. ehei, tavoite on kustantajan kulujen minimointi ja voiton maksimointi
Tarkan kanssa keskusteli SKS:n kirjallisuusarkiston johtaja Anna Kuismin.
Pitkäaikainen Joel Lehtosen tutkiminen on opettanut Pekka Tarkan rakastamaan kohdehenkilöään ja tämän teoksia.
nna kuismin: Mistä Joel Lehtosen elämäkerta sai alkunsa. Pekka tarkka: olin aikaisemmin tutkinut Lehtosen henkilökuvauksen eri vaiheita ja kirjallisia taustoja. Mitä uutta löytyi arkistoista. Huutolaispoika siirtyy aina sen hoteisiin, joka vaatii kunnanvaivaisen elättämisestä vähiten viljaa. Tarina hylätystä lehtolapsesta kirjallisuuden eturiviin on huikea, mutta tärkeässä osassa elämäkerrassa ovat myös Lehtosen teosten oivaltavat tulkinnat. ennen muuta elämänvaiheiden hämmästyttävyyden vuoksi. kunnes ihmisystävällinen papinleski saa pojan hoitoonsa 11 vuodeksi 12
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
4. Hänen muistiinpanoissaan ja kirjeenvaihdossaan on tietoa muun muassa Lehtosen vaiheista vatikaanin jesuiittakoulussa, jossa häntä opasti siellä opiskeleva Adolf Carling. ja vielä yksi kuriositeetti: kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nauhoitearkistosta löytynyt Martta Muhosen haastattelu on autenttinen todistuskappale siitä, millaista murretta Putkinotkon saara puhui.
ojanpenkalta maailmalle
Miksi Lehtonen on elämäkerran tekijän kannalta hyvä kohde. Joel Lehtsnen (18811934) elämä ja teokset saivat uuden tulkinnan, kun filosofian tohtorin ja kirjallisuuskriitikon Pekka Tarkan suurtyön ensimmäinen osa Joel Lehtonen I. Mutta paljon lisää Lehtosen vaiheisiin kuuluvaa tietoa oli hankittava, hyvin erilaisista lähteistä. teosten tulkinnassa ei siis tullut eteen ylikäymättömiä haasteita, teosanalyysit piti vielä nivoa elämäkerran kokonaisuuteen. Ajattele nyt, irtolaisnainen hylkää aviottoman lapsensa maantien pientareelle, josta naapurin naiset korjaavat hänet ja imettävät. M. olin julkaissut kaksi kokoelmaa Lehtosen kirjeitä. viljo tarkiainen oli kirjoittanut muistiin tietoja nuoruudenystävästään Lehtosesta ja tehnyt haastatteluja. Vuodet 18811917 ilmestyi 2009. Hänet halusin tavata
Markku Niskanen / SKOY
Baudelairesta putkinotkoon
Klassikkokirjailijan elämäkerran ilmestyminen on Suomessa harvinainen tapaus. Aivan olennaisia asiakirjoja. niistä avautuu Lehtoselle keskeinen suhde sylvia Avellaniin ja laajemmin hänen elämänpiiriinsä kaikkineen. niihin sisältyi esimerkiksi sylvia Avellanin ystävättärien haastattelu, josta käy ilmi romanttisena haaveilijana pidetyn sylvian järkevä, todellisuudentajuinen ja humoristinen luonne.
a
kenraali k. Wallenius, Lehtosen kasvinkodin perillinen, oli hänkin suunnitellut kirjaa 1920luvun ystävästään
Molemmat tunsivat odotukset ja vastasivat niihin sodan päätyttyä. KALEVI KALEMAA
SINUHE JA VILJAMI Surun ja ilon veljekset
WSOY:n kuva-arkisto
Jos haluaa palauttaa mieleen, millainen oli toisen maailmansodan jälkeinen aatteellinen ja henkinen ilmapiiri, kannattaa kaivaa esiin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen (1945) ja Elvi Sinervon Viljami Vaihdokas (1946). Waltari teki sen ensin hänen ei tarvinnut piilotella kirjoittamistaan, kuten sinervon piti vankeusvuosinaan tehdä.
6
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. Waltari aloitti kirjailijanuransa 1920-luvulla ja oli tulenkantajasukupolven nimekkäin tulkki olavi Paavolaisen ohella. tarkkasilmäiset 1940-luvun lopun lukijat havaitsivatkin teosten yhtäläisyydet. sinervo julkaisi esikois-
S
teoksensa fasismin ja militarismin nousun varjossa 1930-luvulla ja oli siitä lähtien vasemmistolainen vaihtoehto Waltarin edustamalle arvomaailmalle. Molemmilta lahjakkailta kirjailijoilta odotettiin "vuosisadan romaania", oman sukupolvensa analyysia maailmansotien punaiseksi värjäämästä maailmasta. Sinuhen löytää helposti; Viljamin löytääkseen on mentävä kirjastoon tai antikvariaattiin.
Kuvaaja
inuhe oli ja on edelleen toisen maailmansodan jälkeisten arvojen uudelleenarvioinnin ja tuntojen heijastaja, mutta sellainen oli myös sen aatteelliseksi ja ideologiseksi vaihtoehdoksi koettu elvi sinervon romaani Viljami Vaihdokas
surullista kyllä. sinervo yhdisti vaihdokastarinassaan sadun ja todellisuuden ja kohotti sen romaanin lopussa poliittiseksi julistukseksi. kenties seksuaalisuuden kiertämiseen vaikutti osaltaan poliittisten vankien puritaanisuus, jolla he halusivat erottautua vankiloiden homoeroottisesta ilmapiiristä. Viljami Vaihdokas oli kuitenkin useimmille "elävä veli, poika, toveri", kuten skP:n valistussihteeri Aili Mäkinen julisti. Lonkkavikainen, ihmisten hylkimä poika elää unen ja valveen rajamailla, kuuntelee aaltojen puhetta, ruohon ja muurahaisten keskustelua ja uneksii elämää suuremmasta todellisuudesta. Yllättävän vähän on kiinnitetty huomiota Sinuhen ja Viljamin yhtäläisyyksiin. Waltari ei takertunut sinervon romaanin poliitti-
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
7. Moni porvarillinen kriitikko piti Viljami Vaihdokasta ärsyttävänä, maan alta nousseiden kommunistien maineen palautuksena. Hän kuulee tarinan dankosta, joka nostaa palavan sydämensä kärsivän kansansa soihduksi tarina on peräisin Maksim Gorkin kertomuksesta Izergil-muori ja haluaa tulla samanlaiseksi soihdunkantajaksi.
seen tendenssiin. Waltari tosin kiitteli, että edellisellä vuosikymmenellä esiin päässeistä kirjailijoista sinervo oli Viljami Vaihdokkaan myötä lahjakkain, "jopa tahtoisin sanoa häntä päätä pidemmäksi muita". viimeksi mainittu on ainutlaatuinen dokumentti poliittisen vangin maailmasta ja edelleenkin koskettava runoteos. romaanin alkuidea synnytyslaitoksella vaihtuneesta pojasta (Mooses, sinuhe-tarinan variantti) oli risto vaihdokas. ensi lukukokemuksessa sinervon romaania kiitellyt unto kupiainen runttasi teoksen myöhemmin: "Aito runollisuus ja joutavanpäiväinen seikkailukertomus solmiutuvat omituisiksi sekakuvioiksi, ja paikoin tuntuu siltä, kuin unen silkistä kudottaisiin riepumattoa." Sinuhen siveettömyys närkästytti joitakin lukijoita. kammottavaa, että minussa vahvistuu se
Viljami, päätä pitempi vai riepumatto?
Viljami Vaihdokas sai Sinuhea ristiriitaisemman vastaanoton. sellainen oli syntymässä uusien tekijöiden voimin. Päähenkilön etunimi oli kunnianosoitus nuorisoliittolaislegendalle, partisaani risto Westerlundille, joka teloitettiin sodan loppupäivinä. Sinuhen pessimismillä heidän maailmassaan ei ollut elintilaa. ensin yritin lukea sinuhea, sillä ei ole muuta vikaa kuin pituus. toisaalta siihen saattoi vaikuttaa myös 1920-luvun villistä seksuaalisuudesta puritanismiin kääntynyt kommunismi; oli tärkeämpääkin pohdittavaa kuin sukupuolielämän kuvaus.
Samaa sukua, eri maata
vasemmistolukijoille sinervon ja Waltarin teosten ero oli selvä: Waltarin pessimismin ja turhuuksien turhuus -filosofian vaihtoehdoksi sinervo tarjosi toivoa ja valoisaa tulevaisuutta. Sinuhen naamiot
sodan jälkeen kellariloukoista ja vankiselleistä päivänvaloon tulleet kommunistit, neuvostoliiton ystävät ja muut "uudet kasvot" vaativat ajattelun ja arvojen uudistamista ja uutta kulttuuria, joissa oli tuoreustakuuna sosialismin leima. sinervo huomasi ne itse: "taidan minäkin olla ylijännitystilassa", hän huokaili miehelleen Mauri ryömälle. toini Havun mielestä "tekijä on poliittisessa innostuksessaan tehnyt vääryyttä omalle suurenmoiselle idealleen ja taiteelliselle luomisvoimalleen". kaikille vasemmistolaisillekaan tulevaisuus ei näyttänyt sinervolaisen hyvältä esimerkiksi jarno Pennanen julkaisi 1945 sinuhelaisen pessimismin sävyttämän Jeremiaan murhe -runoteoksen. "kun en saanut unta nousin kirjoittamaan kirjettä. Sinuhe ei ollut Palmgrenin mielestä suinkaan vuosisadan romaani. sinervon romaani on miltei steriili kaikesta eroottisuudesta ja seksistä, vaikka sinervo oli 1930luvun novelleissaan osoittautunut erinomaiseksi nuoren tytön seksuaalisen heräämisen kuvaajaksi. se oli oleva toivon, optimismin, rohkeiden miesten ja naisten voittoisa laulu, luojana 1930-luvun kaunis ja rohkea, poliittisen vankilan kauheudet selättänyt kommunisti.
Dankon sydän
sinervon kirjailijanura on vuosisadan sankaritarina. He halusivat olla dankoja, tulevaisuuden palavasydämisiä soihtuja, luvatun maan toivioretkeläisiä. Hän kirjoitti kolmena vankilavuotenaan vessapaperiliuskoille runokokoelman, sadun, novelliluonnoksia ja romaanin alkuluvun. vankilassa sinervo ryhtyi myös luonnostelemaan suurta, Maksim Gorkin Klim Samginin kaltaista ja veroista aikalaisromaania. Muuten se on epäilemättä paras romaani, mitä meillä on kirjoitettu ties kuinka moniin ajastaikoihin. "Mauri ryömän vaimon kommunistinen korkeaveisu", ärähti sanomalehti Lallin kriitikko uolevi usva. Vapaan Sanan päätoimittaja raoul Palmgren, kulttuurifalangin kirkkain tähti, lahjomattomin ja lahjakkain vanhan vallan tuomari, löi Sinuheen happamasti leiman "historiallisen naamioromaanin ideologinen heijastuma". kun Waltari kirjoitti, että "ihminen on pahuudessaan julmempi ja paatuneempi kuin virran krokotiili", sinervo väitti, että "ihminen on hyvä, koska hän kykeni voittamaan pahan". vankilasta vapauduttuaan sinervo julkaisi sadun Onnenmaan kuninkaan tytär ja ihmislapset (1944) ja Pilvet-kokoelman (1944)
Kansan Arkisto
Sinuhen kautta Waltari julisti, että kaikki ideologiat ovat vaarallisia. onko se kuollut, koska sen kuvailema aatemaailma murtui viimeistään samalla hetkellä kuin Berliinin muuri. tuolloin elettiin sinervo-renessanssia, jonka loivat uudet marxilais-leniniläiset sukupolvet. sinervon romaanin kansainvälinen vaellus alkoi pari vuotta ilmestymisen jälkeen, ensin ruotsiksi, sittemmin muun muassa venäjäksi, viroksi ja kiinaksi. sinervo oli sodan päätyttyä "uskovainen kommunisti". sinervo oli heille suuri Maammo runontekijä. joitakin vuosia myöhemmin hänkin pettyi mutta säilytti silti raoul Palmgrenin tavoin uskon siihen, että sosialismi oli historian inhimillisin talous- ja moraalijärjestelmä ja että se pystyisi korjaamaan tekemänsä virheet.
8
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. että Waltari eräissä kirjoissaan muistuttaa minua elikkä minä muistutan häntä." kirjoille on yhteistä löytölapsi- ja vaihdokasteema ja se, että sinuhe ja viljami olisivat olleet köyhyyden sijaan oikeutetut parempaan elämään, omaisuuteen, jopa jonkinasteiseen valtiuteen. Sinuhen suomalainen velipuoli Viljami Vaihdokas on kadonnut antikvariaattien hämärään. tämän havaitseminen on sinuhen pessimismin todellinen syy. vielä 1940-luvun lopulla tuskin yhdenkään kriitikon mieleen olisi tullut nimittää Waltaria suomalaisen kirjallisuuden moderniksi klassikoksi. nykyisin sanoisin: täytyy muuttaa, jotta maailma voisi pelastua tuhoutumisesta."
Veljekset maailmalla
Myynnillä mitaten sinervon toivon ja optimismin sanoma hävisi Waltarin pessimismille, joka myi alusta saakka varsin hyvin. Hetkellä, jolloin ohranan potku siirtää viljami vaihdokkaan täältä ikuisuuteen, hän tuntee Metin lailla vahvasti kuuluvansa suureen ihmisyyteen ja suree Metin tavoin, ettei hän ole kyennyt osoittamaan kylliksi rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.
ideologiausko erotti
suurin ero Sinuhen ja Viljamin välillä on niiden kirjoittajien usko ideologioiden voimaan. toisaalta Viljami Vaihdokkaan lyyrinen sadun henki koskettaa edelleen. Hänen kirjailijaprofiilinsa säilyi pitkään epämääräisenä, koska hän oli suomalaisiin oloihin liian tuottelias ja myös epätasainen. vahinko vain, että sinervo vastasi ajan haasteisiin tekemällä romaaninsa lopusta paikoin melko kaavamaista poliittista julistusta. jo pitkään hänet on kuitenkin asetettu klassikoidemme rivistöön ja viihde-Sinuhesta on tullut tietyssä mielessä "vuosisadan romaani". Molemmat teokset ovat levinneet myös kansainvälisesti enemmän kuin suomalainen kirjallisuus keskimäärin, Sinuhe egyptiläinen ylivoimaisesti enemmän, jo 41 kielelle. Mikään ei ole aiheuttanut ihmiskunnan historiassa niin suurta tuhoa kuin rajaton usko jonkin aatteen paremmuuteen. Viljami Vaihdokaskin pääsi sentään neljänteen painokseen vuonna 1979. kaikkien kokemiensa ja tekemiensäkin kauheuksien jälkeen Meti sanoo, että tappaminen on hyödytöntä eikä sillä voita mitään. Myöhemminkin Sinuhe on päihittänyt Viljamin painosten ja myynnin määrässä: Sinuhesta on otettu lähes kuusikymmentä painosta, tuorein 2008. Yhtäläisyydet ovat myös syvemmällä: Sinuhen käsitys ihmisestä ja elämästä huipentuu Meti-kalanperkaajan filosofiassa, jonka Waltari on muistelmassaan ilmaissut omaksi elämän- ja ihmiskäsityksekseen. Sinuhe, veljeni, kenties tulee päivä, jona ihminen näkee ihmisen veljekseen tappamatta häntä. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin Waltari sanoi Kirjailijan muistelmissa (1980), että "vaikka ihmisen perusominaisuudet eivät nähtävissä olevien aikojen puitteissa voi muuttua, koska niillä on vuosituhantiset, kaksisataatuhatta vuotta vanhat periytyvät vaistot pohjanaan, niin ihmisten välisiä suhteita voidaan muuttaa. Kalevi Kalemaa on tamperelainen kirjailija, joka on kirjoittanut muun muassa Elvi Sinervon elämäkerran.
Elvi Sinervo
epäluulo, joka minulla on ollut hienokseltaan ennenkin, nim. ihmiskunnan varsinaiset pahantekijät ovat hyvää tarkoittavat idealistit, koska heidän jäljissään tulevat kansojen ja ihmisten tuhoajat
ehdotan, että joku perustaa hitaan tutkimuksen seuran, jossa kaikenlainen hoppuilu tehokkuuden ja nopeiden tulosten toivossa julistetaan kielletyksi. siksi etnografian valitseminen on tänä päivänä aivan erityinen tiedepoliittinen kannanotto. kotimaiselle yleisölle kirjoitettuihin pohdintoihin saati pitkiin ja polveileviin esseisiin ei kannata aikaa haaskata. sitä tehdään kuitenkin monella tieteenalalla antropologiasta ja sosiologiasta kasvatus- ja uskontotieteeseen. Laatumittaukset näyttäisivät oikeasti mittaavan ennen muuta tuotannon määrää: mitä enemmän kansainvälisiä referee-julkaisuja saat tuotettua tutkimusprojektin aikana, sen parempi tutkimus.
Kolumni
y
X toissijaista on se, ovatko kaikki tutkimukset vain yhden simppelin tutkimustuloksen paketointia hiukan eri muotoihin. tutkimuksen kohde voi olla kaukana tai lähellä, yhtä hyvin tyynellä valtamerellä kuin lähikoulussa.
etnografi jalkautuu tutkittaviensa pariin, viettää pitkiä aikoja heidän kanssaan ja opettelee näkemään, kokemaan ja elämään edes hiukan kuten he. Hyvä etnografia ei koskaan synny nopeasti vaan vaatii paljon aikaa. tehokkainta ja nopeinta tutkimusta saa aikaan, kun tietää tutkimustulokset jo suunnitelmaa tehdessään. Sairaus pohjoiskarjalaisessa maisemassa (2008). Honkasalon kirja on oiva esimerkki siitä, kuinka olisi ollut mahdotonta löytää ihmisten kokemuksia ja käsityksiä omasta ja läheisten sairauksista sekä sairauksien kanssa elämisestä ja toimimisesta ilman, että olisi istunut ajan kanssa heidän kotonaan kuuntelemassa, pohtimassa ja kyselemässä sekä osallistunut heidän arkiseen toimintaansa. Hitaan tutkimuksen tuloksena syntyy tiheää ja oivaltavaa kuvausta ihmisten elämästä historian ja kulttuurin, biologian, yhteiskunnallisten rakenteiden sekä monenlaisten vuorovaikutusten ja toimintojen risteyksissä. X jos joku jostain syystä kuitenkin haluaa tutustua hitaaseen tutkimukseen, voin suositella etnografiaa. ja tällaista tietoa jos mitä tarvitaan tämän päivän tieteessä ja politiikassa. kuten hyvin tiedetään, nopeudesta on tullut myös yliopistojen uusi hyve. näin tutkimus ei vahingossakaan muodostu seikkailuksi vaan hallintalajiksi. X Honkasalon tutkimus, kuten kaikki hyvät etnografiat, käyttää myös muita menetelmiä ja aineistoja, mutta sen sydän on etnografisen menetelmän paneutuvuudessa, mukautuvuudessa ja kärsivällisessä hitaudessa, jotka muuttuvat aivan omanlaisekseen laaduksi. kyse ei nimittäin ole vain tutkijan menetelmällisestä mieltymyksestä tyyliin yksi tykkää etnografiasta ja toinen arkistoista vaan siitä, että on olemassa tutkimuskysymyksiä, joita ei voi millään muulla tavalla selvittää. tämän oleskelun ja sen kautta saatujen näkökulmien ja vankan teoreettisen lukemisen perusteella hän kirjoittaa huolellisesti pohditun analyyttisen kuvauksen tutkimuskohteestaan. Prosessin- ja projektinhallintataidot sekä aikataulutaiturointi ja kaikenlainen logistiikka kuten ennalta suunnitellut konferenssimatkat ja verkostoitumispalaverit sekä julkaisuaikataulu ovat tehotutkijalle suurempia hyveitä kuin esimerkiksi aidosti uusien kysymysten etsiminen ja teoreettisten lähtökohtien ja näkökulmien yhdistely. Terhi Utriainen on Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti.
TERHI UTRIAINEN
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
9. koska kolumnin merkkirajoitus ei salli minun juurta jaksaen perustella tätä väitettä, kehotan lukijoita hankkimaan käsiinsä Marja-Liisa Honkasalon kirjan Reikä sydämessä. Halutaan nopeaa tiedettä ja tehokasta tutkimusta, ja tämä määritellään laaduksi. Nopeaa vai hidasta tiedettä?
kaikki nopeutuu. tuskin ehtii kätensä kuivata, kun ne jo vetävät pyyhkeen sisään: mitäs siinä vielä kupeksit, ylös, ulos, lenkille ja töihin! Muita esimerkkejä ovat tietenkin pikaruoka ja tehokuntoilu. Pikatutkija ei ennen muuta koskaan sotkeudu sellaiseen tutkimushankkeeseen, jossa perusteellinen ja herkkä aineistoon tutustuminen tuo mutkia matkaan ja pistää kysymyksenasettelun uusiksi. runoilijaystäväni mukaan pikayhteiskunnan kulminaatio ovat yleisten wc:iden yhä vikkelämmin takaisinkelautuvat käsipyyheautomaatit. Perinteisessä mielessä etnografia tarkoittaa kansankuvausta
tarkempaa tietoa untolan ja Pakkalan yhteistyöstä ei ole, mutta jonkinlainen tuttavuus heidän välillään on täytynyt olla, koska Kokkolan omistaja eero Huima kuului Pakkalan lähipiiriin, samoin seudun mahtimies ja vanhasuomalaisten ehdokas, tehtailija tuomas Friis (vuodesta 1906 Pohjanpalo).
Vanhasuomalaisten asialla
untolalla ja Pakkalalla oli yhteinen sarka kynnettävänään vanhasuomalaisten agitaattoreina, mutta henkilöinä ja kirjailijoina he olivat täysin erilaisia. vanhasuomalaisten keskeinen taustavaikuttaja oli Kokkola-lehti. Hän puhui monissa vaalitilaisuuksissa puolueen palkkaamana agitaattorina.
S
kirjailija teuvo Pakkala (18621925) puolestaan kuului puolueen väliaikaiseen piiritoimikuntaan; vaalikokouksissa hän toimi enimmäkseen sihteerinä. vuonna 1899 perustettu sosialidemokraattinen Puolue oli nouseva voima, jonka ohjelma tukeutui sosialismiin. Myöhemmin kirjailijoiden tiet kulkivat poliittisesti vastakkaisiin suuntiin.
uurlakon seurauksena suomi sai kansanedustuslaitoksen, jonka jäsenet valittiin yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla. koska Pakkala oli katsonut epäonnistuneensa proosakirjailijana romaaninsa Pieni elämäntarina (1902) nyreän vastaanoton vuoksi, hän oli pari vuotta aikaisemmin pestautunut Friisin köysitehtaan palvelukseen, ensin kauppamatkustajaksi ja sitten konttoristiksi. Maalaisliitolla taas oli alkuun vähän kannattajia. vaasan pohjoisessa vaalipiirissä, kuten muuallakin suomessa, vanhasuomalaiset aloittivat tehokkaan vaalityön saadakseen mahdollisimman paljon maaseutuväen ääniä. kävi ilmi, että nimimerkin takana oli kaustisen vintturiin 1905 kansakoulunopettajaksi valittu Algot untola (18681918). Pakkala oli julkaissut tärkeimmät teoksensa Vaaralla, Elsa ja Lapsia 1890-luvulla, kun taas untola vasta aloitteli esikoisromaaniaan. TUULA LEVO
agiTaaTToreiTa ja TaKinKäänTäjiä
Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero
Biografiakeskus/SKS/KIA Biografiakeskus/SKS/KIA
Teuvo Pakkala
Algot Untola
Teuvo Pakkala ja Algot Untola kohtasivat toisensa ohimennen vuoden 1907 eduskuntavaalien alla vanhasuomalaisten vaalityössä Kokkolan seudulla. Maassa oli 1,3 miljoonaa äänioikeutettua ja vaalikelpoista ihmistä, joista suurin osa oli vähävaraisia ja asui maalla. Puolueella oli vanhastaan vankka kannatus keski-Pohjanmaalla, jossa nuorsuomalaisia oli verraten vähän. Pakkala oli turvallisuushakuinen perheenisä, jonka suuri ja jatkuva huoli oli toimeentulo. se julkaisi suosittuja Liisan Antin poliittisia pakinoita, joiden propaganda vastustajia kohtaan oli viiltävän ironista ja tyyli yleisöönmenevän kansanomaista. Hän oli nuoresta saakka ollut tuomas Friisin ystävä, mutta Helsingistä kokkolaan
10
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. äänistä kilpaili joukko vasta järjestäytyneitä puolueita: suomalainen Puolue, ruotsalainen kansanpuolue, nuorsuomalainen Puolue ja Maalaisliitto
sortavalan kymölän seminaarin käynyt untola oli ollut opettajana viipurissa, harjoittanut puukauppaa Pietarissa, opiskellut siellä kieliä yliopistossa ja hankkinut itseoppineena laajan tietomäärän. senaattorin poika Auer oli asunut viimeiset lukiovuotensa Pakkaloilla, kaila taas oli Pakkalan perhetuttavan, rovasti johanssonin poika. Hän muutti usein asuinkuntaa, ammattinimikettä ja nimeä hänen tunnetuimmat kirjailijanimensä olivat irmari rantamala ja Maiju Lassila. erakkona elänyt untola oli tuottelias kirjailija.
Työmies-lehden toimittaja Helsingissä. kun häntä kuljetettiin santahaminaan teloitettavaksi muiden punavankien kanssa, laivalla tapahtui välikohtaus. krjailijana hän antoi näyttöä vielä 1910-luvulla lapsipsykologisesti ansiokkaalla novellikokoelmalla Pikku ihmisiä (1913) ja kahdella näytelmällä. nuorena lehtimiehenä Pakkala oli nuorsuomalainen, mutta viimeistään kokkolassa olosuhteet tekivät hänestä vanhasuomalaisen. Pakkalan tiedetään silloin tällöin kertoneen suunnitelmastaan kirjoittaa suuri, isänmaallinen romaani. opettajan säännöllinen palkka ei kuitenkaan päästänyt häntä rahahuolista. vieläkään ei ole pystytty selvittämään tapahtumien todellista kulkua eli sitä, yrittikö untola paeta hyppäämällä laivasta vai työnnettiinkö hänet ensin mereen ja ammuttiin sen jälkeen. toinen oli satiirinen Perhejuhla, jota ei koskaan esitetty eikä painettu, ja toinen oli laulunäytelmä Meripoikia (1915), joka oli eräänlainen lämmittely hänen kestosuosikkinäytelmästään Tukkijoella (1899). tapauksella oli monta silminnäkijää, ja siitä on monta erilaista kertomusta. siitä ei kuitenkaan koskaan tullut näkyväistä.
untolasta tuli sosialisti
untolan mielestä suomalainen Puolue ei vaalilupaustensa mukaisesti ajanutkaan maaseutuväen asioita. kirjailija ei kuitenkaan ottanut palkintorahoja vastaan, vaan totesi, ettei hän kirjoita palkitsemisen arvoisia merkkiteoksia. untola julkaisi laajan, osittain omaa elämäänsä kuvaavan esikoisromaanin Harhaman vuonna 1909. muutettuaan hän oli velkoineen taloudellisesti riippuvainen tästä seudun mahtimiehestä ja suomalaisen Puolueen kärkihahmosta. kun valkoiset olivat saksalaisten tuella vallanneet Helsingin, untola pidätettiin ja hänet tuomittiin kuolemaan. syyskuussa Kokkola kertoi, että Pakkalan kirjailijaeläkettä oli nostettu 2 000 markasta 3 000:een "jotta hän voisi edellytystensä mukaan enemmän kuin nyt työskennellä suomalaisen kirjallisuuden hyväksi". Hän ryhtyi ensin toimittajaksi ja myöhemmin vapaaksi kirjoittajaksi. untola karisti kaustisen tomut kannoiltaan ja jätti opettajan työt. kohtalonomaista on, että Pakkala tunsi hyvin Auerin ja kailan. Muodollista pätevyyttä yliopistoluvut keskeyttäneellä kirjailijalla ei ollut, mutta hän osoittautui koulutyössä synnynnäiseksi pedagogiksi. Hänestä tuli ajan oloon sosialisti ja myöhemmin
Tuula Levo on filosofian maisteri ja kirjailija.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
11. oikeuden sihteerinä toimi pikakirjoitustaitoinen Pakkala; tehtävä lienee aiheuttanut ristiriitaisia tunteita tolstoilaista elämänkatsomusta ihailleelle kirjailijalle. Aika suurlakosta sisällissotaan vaikutti konkreettisesti sekä untolan että Pakkalan elämään. Pakkala taas pitäytyi novelleissaan lapsiaiheissa, joista hän oli alusta asti saanut kiitosta. Pakkala pääsi yksityisen kokkolan suomalaisen Yhteiskoulun suomen ja ranskan opettajaksi. joissakin untolan teoksissa kuohuva ajanjakso tulee esiin. kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi Tulitikkuja lainaamassa, josta hän sai valtionpalkinnon. Pakkalan elämä vakiintui 13 vuodeksi; hän eli pikkukaupungissa pikkuporvarin tavoin ja osallistui vilkkaasti kulttuurielämään. Pakenemisyrityksestä on myöhemmin puhunut vanginvartijana toiminut suojeluskuntalainen väinö Auer, tuleva tunnettu tutkimusmatkailija, samoin erään senaattorin seurueeseen kuulunut toivo t. kaila oli myöhemmin Pakkalan ja tämän pojan erkin yhtiökumppani heikosti menestyneessä kansalaissota-aiheisessa elokuvassa Sotapolulla (1921).
Pakkala pysyi lapsiaiheissa
untolan ampumisen aikoihin toukokuussa 1918 kokkolan kenttäoikeudessa tuomittiin punavankeja. Lisäksi hän kirjoitti 1910-lvulla vielä kaksi kepeää näytelmää. kaila, joka on kirjoittanut kirjailijan viimeisistä hetkistä. Hän oli "leikkipunaisena" perustamassa suurlakon aikaan kokkolan työväenyhdistystä, mutta yhdistys erotti hänet vanhasuomalaisena vaalien aikaan maaliskuussa 1907. kaustisen vintturissa energiseltä opettajalta riitti aikaa myös kylän harrastus- ja viriketoimintaan, ja opettajana hän oli niin suosittu, että kyläläiset kokivat hänen lähtönsä koulusta menetyksenä. sisällissodan sytyttyä 1918 ja punaisten vallattua etelä-suomen hän polemisoi kiivaasti valkoisia vastaan ja kannatti lopulta myös aseellista osallistumista kapinaan. vakavamielisiä pohjalaisia ei häirinnyt edes opettajan eläminen vihkimättömänä entisen näyttelijättären kanssa nuorsuomalaisella kirkkoherralla moisesta elämästä tosin oli huomauttamisen aihetta.
opettajasta kirjailijaksi, kirjailijasta opettajaksi
vuosi 1907 antoi sekä Pakkalan että untolan elämälle suuntaa
nyt hän yrittää päästä elämän alkuun opettajana ja viihdekirjailijana. krasan suomeen muuttanut isä katoaa, poika lähtee perään ja joutuu selvittelemään gangstereiden välejä.
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
m
12. krasa hoiti suomessa Mauno koiviston aikana pieniä kulttuuritehtäviä, joutui nomenklatuuran epäsuosioon ja istui vankileirillä 1990-luvulla. se ei onnistu helposti köyhältä uusien tuulien Pietarissa. Pertti Julkunen
Kun tuntee Neuvostoliiton historiaa, ymmärtää paremmin, mitä Venäjällä nykyään tapahtuu, kirjailija Marja-Liisa Heino sanoo. Hänen oikea nimensä on krasnoslav sergejevits Hrenov. Hän puhuttelee päähenkilöään kutsumanimellä Krasa. etunimi on suomeksi Punakunnia. Hän kirjoitti pilke silmäkulmassa epäonnisen gruusialaisen Krasan seikkailuista.
Gruusian punainen kunnia
PERTTI JULKUNEN
Rikoskirjailija Marja-Liisa Heino suhtautuu romaaninsa henkilöihin tuttavallisesti mutta tahdikkaasti. Tämä entinen KGB-upseeri puuhailee Heinon toisessa dekkarissa Suomen suuntaan.
arja-Liisa Heinon vuonna 2008 ilmestyneen teoksen Suomen suuntaan krasa on kotoisin Gruusiasta
kun hänellä menee huonosti, se vain kannustaa yrittämään", Heino selvittää.
maailman laitapuoli ääntelee
Enkelimies on kirjoitettu minä-muotoon. Mutta mitähän krasa tykkäisi pikkuporvarillisista sapuskapuheistamme. se ei ole lukijalle yllätys. kun oinosella menee huonosti, hän antaa mennä, mitä tässä enää yrittämään. krasa toimii päinvastoin. kehun Heinolle hänen kirjojaan häpeilemättä. krasa sen sijaan pitää Suomen suunnassa yllä punaista kunniaansa ulkopuolisen kertojan armoilla. krasa kirjoittaa hömppää viihdelehtiin, kun ei aina saa palkkaa opettajan työstä. tavoitteena on monista itsenäisistä minämuotoisista äänistä koostuva polyfoninen romaani, jossa dekkarirakenne pitää aineksia koossa.
13
Vereen piirretty viiva
tapaan Heinon kasvisravintolassa tampereen eteläkyttälässä. Mistä on dekkarisi tausta tehty, Marja-Liisa Heino. tiesin tietysti, ettei neuvostoliitossa hyvin mennyt, mutta se, että kirjallisuus antoi kovin huonon käsityksen asioista, oli yllätys." Enkelimiehen päähenkilö oinonen todistaa, että joillakin menee huonosti myös suomessa. "He reagoivat pahaan tilanteeseen tyystin eri tavalla. Heino huomauttaa, että minä-muotoisella kertojalla on myös hyvät hämäämisen ja välttelyn mahdollisuudet. Minkälainen raja rikollisten ja kunnon kansalaisten välillä vallitsee. Hänelle vain kävi huonosti. "tein oinosesta suunnilleen itseni ikäisen. niinpä Heinon toisen romaanin sankari ei tunnu yhtä vivahteikkaalta eikä yhtä epäilyttävältä kuin ensimmäisen. krasasta ulkopuolinen kertoja kertoo, mitä parhaaksi katsoo. Minä-muotoon kirjoittaminen oli huomattavasti helpompaa, vaikka hän onkin mies ja laitapuolen kulkija", hän jatkaa. "en tiedä, mihin päin krasa vielä kallistuu. "eiköhän se ole kuin veteen piirretty viiva. Yritin tehdä krasan sillä tavalla, että hän olisi niin sanottu normaali ihminen. se nähdään esimerkiksi sodissa. Hänhän on ammatiltaan opettaja, hän opettaa käytöshäiriöisiä katupoikia Pietarissa. teot puhuvat oinosen ympärillä enemmän kuin mies itse: "vaikka lukija saa sellaisen vaikutelman, että oinonen puhuu hirveästi itsestään, niin sitten kun kirjan lopettaa ja rupeaa miettimään, mitä oinonen itse asiassa sanoi itsestään, niin ei se sanonut oikeastaan yhtään mitään." "omaäänisyys kiinnostaa minua myös dekkareissa. empaattinen asiantuntemus jatkuu Suomen suunnassa, vaikka omakohtaiset kontaktit neuvostoliiton turvallisuusvirkailijoiden vastoinkäymisiin eivät ole nuorelle kirjailijalle edes mahdollisia. Suomen suuntaan ei noudata kovin tarkasti rikosromaanin muotomääreitä. Heino on pohtinut ääntensä itsenäisyyttä: "krasa alkoi minä-muodossa, mutta sitten totesin, että en pysty pujahtamaan keski-ikäisen neuvostoliittolaisen miehen nahkoihin niin täydellisesti, että se kerrontamuoto onnistuisi." nykyään ikä erottaa ihmisiä usein enemmän kuin sukupuoli tai sosiaalinen tilanne. Hän halusi opiskella saksan kieltä ja kirjallisuutta tai laulaa ammattilaisena. Pöytään pitää saada leipää ja keittoa. niin ei ole, vaan Heino paneutui aiheeseensa kirjallisuuden avulla. Synkkä kaksinpuhelu
Suomen suuntaan -romaanin edeltäjän, vuonna 2006 ilmestyneen Enkelimiehen herkkä ote saa ajattelemaan, että kirjoittajalla on henkilökohtaista tuntumaa vankiloiden oloista. ehkä hän löytää elämäänsä uuden tarkoituksen", kirjailija miettii. tavallista kunnon ihmistä ja katalaa rikollista ei erota mikään muu kuin teko", kirjailija toteaa.
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9. jokainen ihminen on kykeneväinen mitä kamalimpiin juttuihin. esimerkiksi Arnaldur indridason, Mats Wahl ja Fred vargas tarjoavat hyvin tunnelmansa hallitsevia kertojanääniä." Heino kertoo, että hänen seuraava kirjansa tapahtuu sota-ajan tampereella. Hän on hyvä laulaja ja musiikki-ihminen. sielläkin tuntuu olevan selvästi kunniallisia ihmisiä. vankilakundi oinonen sekä paljastaa että tulee vahingossa paljastaneeksi itseään. isä hänet agentiksi pakotti." "Minusta tavallisen ihmisen ja rikollisen välillä ei ole mitään eroa. He ikään kuin keskustelevat keskenään kirjojensa kansien läpi. Puhdas rikosromaani se on vain siinä mielessä, että tapahtumat rajautuvat lakia kunnioittavien lukijoiden elämänpiirin ulkopuolelle. välttelyihin taipuvainen oinonen on ikään kuin itse vastuussa omasta fiktiivisestä persoonastaan. Hän ei halunnut turvallisuuspoliisiin. "Luin tutkimuskirjallisuutta kolmisenkymmentä kirjaa. suomalaisen ja gruusialaisen sankarin ero sen sijaan tuntuu virkistävältä
KUoLEMAN MyStEErI JA VALVoNNAN pItKä KäSI
Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan
Laura Vesa / Tammi
Hannele Huovi on voittanut useita palkintoja nuortenkirjoillaan. Hannele Huovin nuortenromaanit käsittelevät kuolemaa monelta kannalta.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
15. Uusin on maaliskuussa 2009 jaettu Eino Leino -palkinto.
KAISU RÄTTYÄ
Kuolemaa on käsitelty nuortenkirjallisuudessa suhteellisen usein, kun 1960- ja 1970-luvulla kuolemalta karisi tabuleima
Vladimirin kirjan tsaarinaikainen miljöö ja slaavilaiset legendat, kuten myös Lasiauringon 1800-luvun lasitehdasyhteisö, sisältävät hierarkkisia valtarakenteita. tuula kallioniemeltä on ilmestynyt kuolemateemasta novellikokoelma Viimeinen juna (1989). Tämä pitää vielä, pyöreänaamainen sanoo ja ottaa joustositeen, alkaa sitoa mummon leuan alta ja hiukset sotkeutuvat taas, kun hoitaja kääntää sidettä taitavasti mummon kasvojen ympärille valkoisesi kehäksi. kuolema on luonnollinen osa elämää. Tulirajan vainajat ovat naisia, Lasiauringossa kuolema kohtaa miehiä.
Yhteiset vai eristetyt jäähyväiset
vaikka eri aikakausiin sijoittuvat kuolemankuvaukset eroavat toisistaan, niissä on paljon yhteistä, ja ne heijastavat ympäröivää yhteiskuntaa. kuolema kohtaa Huovin teoksissa eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä. Ettei suu jää auki, hoitaja sanoo ja levittelee luomien päälle kosteat pumpulit ohueksi levyksi ja painelee niitä kevyesti. ruumiinvalvojaiset avoimen arkun äärellä mahdollistavat murheen jakamisen ja jäähyväisten jätön. nykyaikaan sijoittuvassa romaanissa Tuliraja jannen koulukaveri ja isoäiti kuolevat tapaturmaisesti, ja kertomus kertaa jannen äidin sisaren kuolemaa pienenä tyttönä. Tulirajan sairaalaan piilotettu kuolema ja kuollut ruumis, jonka luota omaista konkreettisesti työnnetään pois, on steriili. Huovi jatkoi vanhusten kuolemaan liittyvää pohdintaa mutta liitti siihen Tulirajassaan vanhuksen pahoinpitelyn. He levittävät mummon päälle lakanan, kasvot lepäävät tyynyllä ja toinen hoitajista ottaa laatikosta mummon kamman. mutta kulkeeko ihminen ilman auttajaa asemien välin. (Tuliraja.)
muuttunut suhde kuolemaan
jannen rauhallisuus kuoleman edessä muistuttaa Vladimirin kirjassa vanhempien kuoleman kuvausta, ruumiinvalvojaisia ja hautajaisia. toisin on Huovin nykyaikaan sijoittuvissa romaaneissa Madonna ja Tuliraja, joissa elämän kynnykset, elämän ja kuoleman hetket sijoittuvat nykyaikaisiin sairaaloihin. näistä Vladimirin kirja ja Lasiaurinko sijoittuvat menneeseen aikaan. Yksi merkittävimmistä tiennäyttäjistä Huovin kirjojen ohella on Anna-Liisa Haakanan Ykä yksinäinen (1980), jossa seurataan nuoren pojan kuolemaa. Janne ajattelee, ettei hän ole tiennyt mitään tällaisesta. Anna minä, Janne sanoo ja punatukkainen ojentaa pojalle kumikäsineet, mutta poika ei ota.
Ennenkin olen kammannut ilman. 1990-luvun vaihteessa timo Parvelan Poika (1989) ja esko-Pekka tiitisen Parempi valita susi (1991) käsittelivät vanhuksen kuolemaa. Myös Huovin nuortenromaaneissa Madonna (1986), Vladimirin kirja (1988) ja Lasiaurinko (1996) käsitellään olemassaolon rajoja rajapyykkeinä syntymä, sukukypsyys ja kuolema. ihmisen muuttuminen kuolleeksi on esitetty ihmetellen: mikä ruumis on, kun henki on mennyt. itäisen perinteen
16
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. kuolemaa ympäröivä todellisuus esitetään raadollisena, ja kuolemaan johtanut tapahtuma ja sairaalamiljöö näyttäytyvät lukijalle ahdistavina. Vladimirin kirjassa päähenkilön vanhemmat kuolevat ja hänen ystävänsä timofein pieni lapsi nääntyy nälkään. Yksinkertaiset hautajaiset krematoriossa ovat korvanneet läheiset jäähyväiset ja ajatuksen 40 päivää maan päällä kulkevista vainajista. silti niiden yhteisöjen ihmiset lähentyvät kuoleman ja surun hetkellä. Ihmisiä autetaan ulos ja sisään vai sisään ja ulos. Ihmiset syntyvät ja kuolevat, ja alun ja lopun ympärillä on omat tapansa. h
annele Huovi kuvaa Tuliraja-romaanissaan (1994) isoäidin kuolemaa pahoinpitelyn jälkeen ja tyttärenpoikaa jättämässä hyvästejä hänelle
Vanhat ja sairaat jätettiin yksin ja leiri lähti eteenpäin. Se oli avointa ja rehellistä hylkäämistä, mutta meillä kaikki tehtiin hienommin. siirtymistä toiseen tilaan ei enää tarvitse valmistella juhlallisesti ja antaa eväitä tulevaan.
kontrolli yltää kaikkeen
Tuliraja kuvaa kriittisesti nykyistä suhtautumista kuolemaan. jannen käsitys kuolemasta eroaa ympäröivän yhteiskunnan näkemyksestä. erot ruumiiseen suhtautumisessa eivät johdu vainajan korkeasta iästä tai romaanin tapahtumaajasta. Oudot ja erilaiset maailmat ohitettiin noin vain. Lapset, vanhukset ja mieleltään sairaat jätettiin selviytymään henkiseen
erämaahan, jossa ei ollut sijaa ymmärtämiselle ja kuuntelemiselle. Kukaan ei ottanut syliin. mukaisesti haudalle viedään ruokaa ja itketään itkuvirsiä. kuolleiden kanssa käydään keskustelua. Myös Lasiauringon Maria valvoo Antonin ruumiin vieressä yön. esimerkiksi jannen kriittinen suhtautuminen nyky-yhteiskunnan menettelytapaan käy ilmi hänen kertomastaan tarinasta, miten nomadit kohtelevat omia läheisiään. Huovi kuvaa päähenkilöidensä kautta yhteiskunnan muuttunutta suhdetta kuoleviin. niihin liittyy muutakin. Se oli yhteisön selviytymiskeino. (Tuliraja) Filosofi Zygmunt Bauman on pohtinut syitä hautajais- ja hyvästelyprosessin lyhenemiseen. Hänen mukaansa moderni aika alkoi pitää kuolemaa ei-toivottuna; kuolema muuttui vain siirtymäksi tilaan, jossa ei enää tavoitella mitään, sen sijaan että kuolema olisi ovi toiseen maailmaan. Hän kritisoi vanhusten kohtelua, sillä nykyään sairaaloihin kätketään syntymän ja kuoleman lisäksi myös vanhuus.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
17. Luonnollinen kuolema on lääketieteen ansiosta mahdollista välttää tai siirtää kauemmaksi. Olin lukenut paimentolaisvanhuksista, jotka jätettiin erämaahan kuolemaan
taru johdattaa romaanin loppuratkaisuun ja jannen tekemään palavien soihtujen tulirajaan. Myös päähuomion saava Matti juvosen tappo ja kuolema tukevat muuta tematiikkaa: nuori suomalainen poika oli monikansallisessa lasikylässä saavuttamassa tiedon kautta valta-asemaa, jolla hän eroaisi muista pojista. vähitellen laitokset alkoivat kontrolloida myös muita asioita. Cambridge, Polity Press 1991. Giddensin käsitys rinnastuu Zygmunt Baumanin ajatukseen kuoleman muuttumisesta hallittavaksi asiaksi, jonkin syyn aiheuttamaksi tapahtumaksi. jannen isoäiti ja äiti haluavat unohtaa menneisyyden ja Heljä-tytön kuoleman. Tuliraja päättyy kohtaukseen, jossa tuliketjun yli hyppivä janne leikkii kuolemattomuudella. nuortenkirjallisuudessa tämä ei liene kovinkaan yleistä. teeman käsittelyyn kytkeytyy kysymys kuoleman jälkeisestä elämästä ja kuolemattomuudesta. niissä valta liittyy usein aikuisten ja nuorten välisiin suhteisiin tai sukupuoliasioihin. Antonin kuoleman välityksellä Huovi tuo esille päähenkilön Marian taustan, ortodoksisen uskon, joka poikkeaa ympäröivän yhteisön uskonnosta ja korostaa siten erilaisuutta. Arkisten elämänkokemusten eristäminen tai siirtäminen yhteisöstä instituutioihin voidaan nähdä osana modernisaatiota. Anthony Giddens Modernity and Self-Identity. vallankäyttöön liittyvien kysymysten monialaisuus on olennaista Huovin romaaneissa. sekä äiti että Pentti-eno kantavat isoäidin lailla taakkaa pienen tytön hukkumisesta ja pitävät tytön muistoa yllä. sosiologi Anthony Giddensin mukaan eristäminen liittyy siihen, miten kontrolloimisesta on tullut elämän yksi painopiste. kuolemattomuuden loihtiminen kiteyttää Tulirajassa ajatuksia kuolemasta ja muistamisesta. Hän pohtii elämän ja kuoleman rajaa, sielua ja sitä, onko rajan toisella puolella jotain. kontrolli on valtaa. kuolema tekee Heljästä oikeastaan kuolemattoman, sillä hän jää ikuiseen viattomaan lapsuuteen.
kuoleman monet merkitykset
Huovin romaaneissa kuolemateeman käsittely on runsasta ja monipuolista. Kaisu Rättyä, Rajoja kohdaten teemojen ja kerronnan suhde Hannele Huovin nuortenromaaneissa 1980- ja 1990-luvulla. Lasiauringossa kuolemateemaa käytetään monella tavalla. 1992. kaikkea tulevaakin täytyy kontrolloida. janne tarkastelee asiaa filosofisesti. Lasiaurinko rakentuu tämän tapon ja kuoleman ympärille ja purkaa samalla pienyhteisön valtasuhteita. Self and Society in the Late Modern Age. Huovin kysymykset sen sijaan kohdistuvat siihen, millaiset valtasuhteet kytkeytyvät moraalisiin ja eettisiin valintoihin.
maton, täytyisi säilyä joko yhteisön tai kansakunnan mielessä ja historiassa, kuten Bauman on esittänyt. taru peilaa myös jannen äidin lapsuutta, jolloin äiti ja hänen Heljä-sisarensa livahtivat karkuun ja Heljä hukkui. elämänkokemuksiin kuuluvat ilmiöt, kuten sairaudet, kuolema ja rikosten tekijät, siirrettiin ja eristettiin laitoksiin. Huovi käsittelee romaaninsa eri kerroksissa sitä, muistetaanko joku pitkään kuolemansa jälkeen. Tulirajassa käsitelty isoäidin kuolema avaa nuorelle pojalle paitsi suvun salaisuudet myös ympäröivän yhteiskunnan epäkohdat. tarussa tuli polttaa kuolevaisuuden pois. kuolemassa sukupolvien välinen ketju katkeaa eristämisen vuoksi, kun syntymisen ja kuoleman hetkellä henkilökunta korvaa lähiomaiset. isoäidin ja äidin lisäksi jannen eno valittaa, miten raskasta Heljän kuolema on ollut ja mitä vastuu sisaren kuolemasta on merkinnyt. Ajatus koulutyönä tehtävästä tuliperformanssista syntyy kreikkalaisesta tarusta, jossa demeter yritti tehdä hoidettavana olevasta lapsesta kuolemattoman polttamalla häntä tulessa. Yritys epäonnistui, ja lapsi kuoli äitinsä käsiin. jannekin pohtii, miten tullaan kuolemattomaksi. teema ei liity ainoastaan siihen, miten yhteisö kohtaa kuolevan tai ruumiin, vaan siihen, mikä merkitys kuolemalla on päähenkilöiden elämässä myöhemminkin. toisaalta itsemurhan tehneen opettajan kautta pohditaan hengenriiston oikeutusta ja sen syitä johtiko siihen opettajan identiteettinen erilaisuus. jotta olisi kuole-
18
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. jannelle tarjotut kumihanskat mummon hiusten kampaamista varten kertovat konkreettisesta eristämisestä jottei "kuolema tarttuisi". demeterin tarussa kuolemattomuus jää saavuttamatta, koska äiti sieppaa lapsen demeterin käsistä. tämä niveltyy myös romaanin dementiateemaan nimenomaan muistin ja muistojen kautta. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti 2007.
kohti kuolemattomuutta
uskonnollinen pohdinta ja ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä ovat jannelle ja Vladimirin kirjan erakoituvalle vladimirille tärkeitä. Vladimirin kirjassa vladimirin vanhempien kuolema käynnistää tapahtumat ja sysää vlarimirin etsimään juuriaan tsaarin hovista. Kaisu Rättyä tarkasteli väitöskirjassaan Rajoja kohdaten Hannele Huovin nuortenromaanien teemoja ja kerrontaa (Turun yliopisto 2007).
AIHEESTA ENEMMÄN Zygmunt Bauman, Mortality, Immortality and Other Life Strategies
Pirkko Arhipan vanhempaan ikäluokkaan kuuluva turkulainen komisario varpu Ahava on jäänyt syyttä huomiotta. Ensimmäiset naispoliisit olivat pärjääviä esikuvia. simosen susi teräsvuon selviytyH i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
19. onerva nykänen ei saa tehdä ilta- ja viikonloppuvuoroja, mutta hän ei lannistu vaan hankkii tarvittavat todistukset ja saa ronskeilla puheillaan kollegoiden korvat kuumottamaan (Harjunpää ja heimolaiset, 1984). Leila simosen ylikonstaapeli susanna (susi) teräsvuo on vasta kokeillut johtamista esimiehensä lomittajana. Lehtolaisen Maria kallion keino vastata sovinistisiin heittoihin on "hyvän jätkän" rooli ja vimmattu suorittaminen. Nykydekkarissa heillä on ongelmansa, ja he voivat näyttää heikkoutensa.
aispoliisi ilmestyi suomalaiseen dekkariin vaivihkaa, kun Matti Yrjänä joensuun Harjunpäässä ja ahdistelijassa (1982) nimihenkilön työpariksi tuli onerva nykänen. nykyisin mieskirjailijoidenkin dekkareissa on usein sivuhenkilönä naispoliisi, joka on komisarionsa luottohenkilö. Ammatillista uskottavuutta haetaan kovuudesta viestivillä sukunimillä: kallio, teräsvuo ja susisaari. neitsyt Mariaan assosioituu Maria kallion lisäksi Susanna ja samasta nimestä johdettu Sanna: nimi merkitsee liljaa joka on neitsyt Marian tunnus. Pakkanen on kertonut tehneensä strömistä tarkoituksellisesti naisetsivien normista poikkeavan, sosiaalisesti kömpelön ja epäempaattisen. outi Pakkasen dekkareissa komisario tanja ström on sivuhenkilö, jonka tehtävänä on vain kuulustella epäillyt. Muissa miesdekkaristien sarjoissa ei näy naispoliisien syrjintää. vastapainona ovat pehmeän naiselliset etunimet. Harri nykäsen janssonin alainen on sanna susisaari, seppo jokisen koskisella on apurina ulla Lundelin ja jarkko sipilän takamäellä työtoverina Anna joutsamo. Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä
LEA TOIVOLA
Yhdysvalloissa dekkareiden sankarittaret ovat yksityisetsiviä, Suomessa poliiseja. Hänet nähdään sarjassa enimmäkseen Harjunpään näkökulmasta. Susi poliisin nimessä taas johtaa ajatukset Mauri sariolan legendaariseen rikostarkastaja olavi susikoskeen.
n
naispoliisi selviää syrjinnästä
synkän kuvan naispoliisin asemasta ja työoloista antaa 1980- ja 1990-luvun Helsingin rikospoliisia kuvaava joensuu. Leena Lehtolainen loi 1990-luvulla dekkarisarjansa päähenkilöksi Maria kallion, joka on edennyt urallaan ylikomisarioksi ja espoon väkivaltajaoksen päälliköksi
Punk-yhtyeessä nuorena soittaneelle Maria kalliolle ammatinvalinta on ollut ongelma alusta asti, ja hänen ja työyhteisön arvot ovat monesti ristiriidassa. onerva nykäsen ja timo Harjunpään välillä ei ole romanssia, joka tv-sarjaan on kehitelty, mutta henkisesti he ovat lähellä tosiaan. jokisen teoksessa Kuka sellaista tekisi (2008) tehtävät eivät jakaannu sukupuolen mukaan: isänsä menettäneitä tyttöjä lohduttamaan koskinen valitsee miespoliisin, jolla on samanikäinen poika.
Perhe ja työ voivat yhdistyä
Amerikkalaiset naisetsivät syntyivät 1970-luvulla kovaksikeitetyn dekkarin pohjalta, joten he olivat miesesikuviensa tavoin yksineläjiä. Heidän ei tarvitse enää olla
20
MTV
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. kuva naispoliiseista on muuttunut, kun heitä on tullut dekkareihin lisää. samalla tavoin kari takamäki ottaa "pahan poliisin" roolin ja antaa Anna joutsamon korjata sadon (Likainen kaupunki, 2005). sipilän Anna joutsamo on selkeimmin identifioitunut poliisin rooliin: tärkeintä on ottaa rosvot kiinni. Yksilölliset erot merkitsevät enemmän kuin sukupuoli: koskisen alaiset hyppivät joskus suorastaan silmille, ja Maria kallio katsoo läpi sormien Pertti strömin alkoholismia, jottei häntä pidettäisi niuhona. tämä tuuppaa heitä uralla eteenpäin, tosin oikein perustein. vain jarkko sipilän kari takamäki uskaltaa jämäkästi puuttua pieniinkin työtä haittaaviin asioihin. kun Maria kallion esimies teoksessa Ennen lähtöä (2000) taipuu poliitikkojen painostukseen, kallion luottamus tähän horjuu. toisaalta Lehtolaisen kallio käyttää tilannetta poliisin eduksi
MTV3:n sunnuntaiiltaisin nähtävä Rikospoliisi Maria Kallio -sarja perustuu Leena Lehtolaisen romaaneihin Kuoleman spiraali, Tuulen puolella, Ennen lähtöä ja Luminainen. romaaneissa kuulusteltavat saattavat suhtautua naiseen vähätellen ja puhua miespoliisille (Naisen kosto, 1998 ja Mustaa samettia, 1999). toisaalta myös jokisen sakari koskinen maksaa perheen yhteisten menojen toistuvista peruutuksista avioerolla ja huonolla omallatunnolla. miskeino on miesten asenteiden ja käytöksen analysointi. Pohjoismaissa lasten päivähoito toimii, joten perheen ja työn voi dekkareissakin yhdistää ei tosin ongelmitta. Maria kallio suhtautuu koivuun kuin pikkuveljeen, sen sijaan Pertti ström heittelee kalliolle sovinistisia herjoja. sekä kalliolla että teräsvuolla on miespomo, johon heillä on piiloromanttinen suhde. Kalliota esittää Minna Haapkylä ja hänen työtoveriaan Kari-Pekka Toivonen.
naispoliisien kuva monipuolistuu
Amerikkalaiset naisetsivät ovat yksityisetsiviä mutta Pohjoismaissa poliiseja. sen sijan susi teräsvuo ajattelee usein kuin tutkija; hän onkin jatko-opiskelija. koskista naisalaiset paapovat, kun Maria kalliolta vaaditaan äidillistä ymmärtämistä. nykäsen sanna susisaari pääsee päällystökurssille ennen kollegaansa Huuskoa, joka on hyvä poliisi mutta ei saa yksityiselämäänsä järjestykseen.
luomalla kuulusteluissa asetelman, joissa "pahan nartun" parina on joko "hyvä jätkä" tai "hyvä äiti" (Rivo Satakieli, 2005). sen sijaan sipilän dekkareissa kahden pojan isä takamäki voi ilmoittaa kotiin yöpyvänsä työpaikalla. taustalla on se, että Yhdysvalloissa on perinteisesti painotettu kansalaisen oikeuksia valtiota vastaan, kun taas Pohjoismaissa on luotettu valtioon kansalaisen turvaajana. kun kallio voittaa strömin viranhaussa, tälle perinteiselle miehelle alkaa alamäki: avioero, virkarikossyyte kuulusteltavan lyömisestä, itsemurha (Tuulen puolella, 1998). kun Maria kallio sysää työn takia lasten hakuvuoron miehelleen, asiasta syntyy suukopua. simosen susi jää Lapsitappajien (2001) alussa leskeksi odottaessaan lasta, mutta perinnön turvin hän voi jatkaa hoitovapaata opiskeluvapaalla.
miehellä on esimiehenä helpompaa
Mies pääsee esimiehenä helpommalla kuin nainen. sinkkuja ovat myös sanna susisaari ja Anna joutsamo. työtovereina miesten ja naisten suhteet ovat moninaisia
Maria kallion tutkimuksiin kietoutuu usein henkilökohtainen suhde epäiltyihin: ystävyys tai rakkaus (Ensimmäinen murhani, 1993, Harmin paikka, Kuparisydän 1995, Tuulen puolella). vaikka hän murtaa pojan kovan kuoren, hän häpeää tekoaan. Lea Toivola on filosofian maisteri, vapaa kirjoittaja ja luennoitsija.
AIHEESTA ENEMMÄN Murha pukee naista. tasa-arvoisuutta heijastaa se, että kerronnassa käytetään kaikista poliiseista sukunimeä. Maria kallio toimii aluksi samoin: hän menee jopa yksin murhaajan puheille (Harmin paikka, 1994). tämä tosin aiheuttaa päänvaivaa, sillä välillä on vaikea muistaa, kuka on nainen. sarjasta onkin kehittynyt keski-ikäisen naisen selviytymistarina. Muutenkin hänen taustansa on synkkä; hän on eronnut väkivaltaisesta liitosta, ja tytär on kuollut parisuhdeväkivallan uhrina. Perinteiset roolit ovat kääntyneet ympäri jo Harjunpäässä ja poliisin pojassa (1983), kun onerva nykänen pelastaa aseella uhaten Harjunpään aggressiivisen nuorisojoukon kynsistä. kun Veren vimmassa (2003) mukaan tulee vamppi ja pyrkyri ursula Honkanen, käy ilmi, etteivät kaikki naiset tule keskenään toimeen.
naiskertojat kuvaavat tunteita
jarkko sipilän vahvuus on juoni, ja tilanteita kuvataan niin tekijöiden, uhrien kuin poliisien kannalta. varsinainen rambo on ilkka remeksen trillereiden profiloija johanna vahtera, joka Ruttokelloissa (2000) pelastaa koko suomen nielaisemalla myrkyn ja teoksessa 6/12 (2006) hakeutuu panttivankien joukkoon. Toim. Lehtolainen on pyrkinyt tietoisesti monipuolistamaan naispoliisin kuvaa ottamalla sivuhenkilöiksi vähemmistöjen edustajia, julkilesbon järjestyspoliisin Liisa rasilaisen ja vietnamilaistaustaisen Anu Wongin. Poliisien kuvauksessa ei sukupuolten välillä juuri ole eroa, pätevyys ratkaisee. uusille naispoliiseille olisi siis tilausta. nykyisin naispoliisi voi näyttää tunteensa ja heikkoutensa. väkivalta voi olla naiselle henkilökohtaisempaa: Rivossa Satakielessä Maria kallio joutuu seksuaalisen väkivallan uhriksi. Lukijoiden kannalta kallion uranvaihdos hän näyttää palanneen poliisiksi vain tilapäisesti kirjassa Väärän jäljillä (2008) ja Lehtolaisen harventunut julkaisutahti jättäävät suomalaisen dekkarin kentälle ison aukon. jokisen ulla Lundelin, joka on vuosia sitten päässyt kuiville, lankeaa uudelleen ryyppäämään (Suurta pahaa, 2004), mutta kuntoutuu takaisin töihin. kun hän Mustissa jyvissä (2000) joutuu satunnaisen pahoinpitelijän uhriksi, henkinen toipuminen kestää kauan. sipilän Anna joutsamolle aseen käyttö on osa työtä. tällaisen yli-ihmisen vastakohta on Arhipan vappu Ahava. Lauri Mannermaa / Gummerus
esikuvallisia, vaan heillä voi myös olla ongelmia. Lapsitappajissa susi teräsvuo lyö poikaa, joka on aiheuttanut hänen miehensä kuoleman. simosen susi teräsvuo joutuu selviytymään narsistisesta kiusaajasta (Suska, 2007), mutta sarjan jokaisen osan lopussa hän elää suoranaista idylliä. Naisdekkareita ja dekkarinaisia. Lupaavia tulokkaita ovat timo sandbergin taru Lund, joka Pirunpesässä (2009) siirtyy päähenkilöksi, ja suomenruotsalaisen Marianne Peltomaan vera Gröhn (kolmas dekkari Pimeä portaikko, 2009). vasta lasta odottaessaan hän tajuaa, miten typerää ja vastuutonta se on hän ei ole enää vastuussa vain itsestään (Kuolemanspiraali, 1997). Lehtolaisen ja simosen minäkerronta korostaa päähenkilöiden tunteita ja kehitystä. Maureen Reddy, Sisters in Crime. sen sijaan kallioon rankat kokemukset jättävät lähtemättömät jäljet. Feminism and the crime novel. Myös nainen voi langeta epäammatilliseen käytökseen. KSL 1997. Continuum 1988.
Suhde väkivaltaan muuttuu
Amerikkalaisen naisetsivän syntyyn liittyi kovaksikeitetyn dekkarin lisäksi feministinen eetos, ja sankarittaren täytyi osoittaa selviävänsä kaikesta yksin. Ritva Hapuli ja Johanna Matero. Panttivangiksi joutunut susi teräsvuo on tilanteen ratkettua sokissa ja hyppää pomonsa kaulaan (Mustaa samettia), ja tv-sarjassa Raid Huusko rauhoittaa väkivaltaisen tilanteen jälkeen sanna susisaarta. joutsamo ampuu esimiehensä käskystä käsivarteen (Todennäköisin syin, 2004) ja panttivankitilanteessa tappaakseen (Likainen kaupunki).
Jarkko Sipilä on luonut romaaninsa naispoliisista Anna Joutsamosta kovan kundin, jonka pääperiaate on "rosvot kiinni".
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
21. siinä missä alkoholi on miespoliiseilla romanttinen klisee, Arhipan varpu Ahava kamppailee päivittäin pysyäkseen raittiina
eu:n vuoksi heitä on maassa niin paljon, että heidän on mahdollista rakentaa oma kulttuuripiiri. jotkut vastaajat mainitsivat, että he lukevat Belgiassa enemmän kuin ehkä lukisivat suomessa, mikä kertoo kirjojen tärkeydestä ulkomailla asuessa. kaunokirjallisuutta luetaan ahkerasti, mutta moni lukee myös tietokirjoja. Myös esimerkiksi ruotsiin muuttaneet suomalaiset ovat 1970-luvulla lukeneet poikkeuksellisen paljon. ulkomaisia on toki saatavillakin enemmän, myös alkuperäiskielellä. sosiaalisen verkoston merkitys on kuitenkin internetiä suurempi, sillä kirjoja lainaillaan usein ystäviltä ja saadaan lahjaksi suomesta.
kirjallisuuden suurkuluttajia
suomalaiset ovat eu-maiden ahkerimpia lukijoita, mutta kyselyyni vastanneet 86 belgiansuomalaista tuntuvat olevan vielä ahkerampia: he lukevat keskimäärin yli 30 teosta vuodessa. erityisen tärkeänä suomalaisia kirjoja piti yli puolet vastaajista, mutta suomalaisia teoksia luetaan silti ulkomaisia vähemmän. se ja suomi-klubi vaikuttavat myös suomalaisten yhteisöön integroitumiseen. Lainattavana on noin 2 500 teosta, joista puolet on kotimaisia. ulkosuomalaisten pitää nähdä vaivaa hankkiakseen äidinkielistä luettavaa. Belgiansuomalaisille suomalainen kirjallisuus merkitsee yhteyttä kotimaan kulttuuriin ja kieleen.
härkönen ja remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan
seat suomalaiset ovat viime vuosina muuttaneet työn takia Belgiaan. suurin ryhmä oli 4059 teosta lukevien joukko. Alue on erityisen kiinnostava lukututkimuksen kannalta: mitä belgiansuomalaiset lukevat ja miksi he lukevat suomalaista kirjallisuutta. Määriä on tosin vaikea verrata, sillä monesti tietokirjan lukeminen on toisenlaista kuin fiktiivisten tekstien: tietokirjaa ei välttämättä lueta kannesta kanteen, ja sitä saatetaan tutkia useinkin.
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
Anna-Leena Härkönen on belgiansuomalaisten suosikkikirjailija.
kki / Otava Juliana Har
22. HELI MATTILA
Siirtolaisuutta ja identiteettiä on tutkittu viime vuosina melko paljon, mutta aihetta on tarkasteltu lähinnä yhteiskunnalliselta kannalta. Yli kolmannes ilmoitti lukevansa kotimaisia teoksia yhtä paljon kuin ulkomaisia, ja viidennes lukee enemmän kotimaisia. Pappilaan pääsee helposti metrolla, ja vapaaehtoisvoimin toimiva kirjasto on auki tiistaista sunnuntaihin. Aktiiviseksi lukijaksi on joissakin tutkimuksissa määritelty noin 20 kirjaa vuodessa lukevat yhdeksän kymmenestä tutkimukseen osallistuneesta on sen perusteella aktiivisia lukijoita. Lahjoitukset lisäävät kirjavalikoimaa merkittävästi, ja kirjatorilla kerätään rahaa uusiin hankintoihin.
u
Belgiansuomalaiset hankkivat kirjoja runsaasti myös suomen-matkoillaan, ja jonkin verran kirjoja ostetaan verkkokaupoista. Ulkosuomalaisten suhde suomalaiseen kirjallisuuteen on jäänyt vähälle huomiolle. kirjastoa käytetään ahkerasti: suomalaisia lainaajaperheitä on satoja, ja vastaajista suuri osa pitää kirjastoa tärkeimpänä kirjojen hankintakanavana. kirjastoa pidetäänkin todellisena aarreaittana, henkireikänä ja ilon aiheena. Belgiansuomalaisten kannalta on erittäin merkittävää, että Brysselissä toimii Merimieskirkko (Pappila) kirjastoineen
kärkikymmenikössä ovat vielä kjell Westö, Pirkko saisio, virpi Hämeen-Anttila, väinö Linna, Anja snellman, kaari utrio ja Arto Paasilinna. eräs vastaaja kuvasi kotimaisen kirjallisuuden merkitystä ulkosuomalaiselle näin: Suomalaisesta kirjallisuudesta heijastuu suomalainen identiteetti ja maailmankuva, mikä muistuttaa suomalaisuudesta. kirjojen symbolinen merkitys voi kasvaa ulkomailla asuessa: kirja on muutakin kuin hyllyn koriste se on konkreettista, pysyvää ja suomalaista. Heistä kirjoitetaan mediassa, heitä nostetaan esiin esimerkiksi Finlandia-palkinnolla, ja heidän teoksiaan löytää helposti kaupoista. kirjailijamaininnat näyttävät vahvistavan sitä käsitystä, että kirjalta odotetaan edelleen toisaalta arkisia mutta ongelmallisia asioita ja toisaalta omasta arjesta turvallisen kaukana olevaa jännitystä.
Yhteyttä Suomeen vaalitaan
Belgiansuomalaiset lukevat suomalaisia teoksia ennen kaikkea rentoutuakseen, kuten lukijat yleensäkin, mutta muitakin syitä mainittiin runsaasti. vaikka lukeminen on belgiansuomalaisille tärkeää kirjailijan kansallisuudesta riippumatta, suomalaisen kirjallisuuden merkitys rentoutumisen välineenä ja monipuolisen yhteyden säilyttäjänä suomalaisuuteen merkitsee heille paljon. Mielikirjatutkimuksissa nousevat esille yleensäkin melko tuoreet ja paljon esillä olevat nimet. erona on se, että Belgiassa asuvien suosikiksi kirjailijoiden uudet teokset nousevat hieman myöhemmin. teosten nimien sijasta joku totesi tove janssonin teosten olevan sykähdyttäviä, ja joku toinen kirjoitti Maria kallio -dekkareiden olevan mielilukemistaan. sukupuolten välinen ero tosin näkyy: vain yksi mies mainitsi Härkösen. jotkut kertoivat lukevansa suomalaisia kirjoja työn tai opiskelun vuoksi. Belgiansuomalaiset lukevat sellaisten kirjailijoiden teoksia, jotka ovat suomessakin myydyimpiä. Hän määritteli sen tarpeeksi ylläpitää suomalaista identiteettiä, vaikkei sitä itse edes tiedostaisi. jännityskirjallisuudeksi luokiteltavat teokset ovat suosiossa lisäksi suomessa. nykykirjailijoiden suosio näkyy myös suomalaisissa lainaus- ja myyntitilastoissa. nykykirjailijoiden teosten lukeminen pitää lukijan ajan hermolla suomalaisesta kulttuurista. kirjailijoita nimettiin huomattavasti enemmän kuin kirjoja. eräs vastaaja kertoi lukevansa suomalaisia teoksia vain äidinkielen ylläpitämisen vuoksi. Heli Mattila on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on tehnyt sivuainetutkielman Belgiansuomalaiset suomalaisen kirjallisuuden lukijoina Tampereen yliopistoon (2008).
Brysselin pappilan kirjasto on toiminut kahdeksan vuotta, ja lainattavana on 3 700 teosta. suosikkimainintoja saivat paljon myös ilkka remes, Leena Lehtolainen ja Mika Waltari. Tosin myös ulkomaalainen kirjallisuus on hyvin tärkeää, koska se avartaa tätä maailmankuvaa. selkeäksi suosituin kirjailija on Anna-Leena Härkönen, jonka teoksia lukevat kaikenikäiset 16-vuotiaista lähtien. siteen suomalaiseen kulttuuriin mainitsi yli puolet, ja miltei joka toinen kertoi syiksi suomalaisen identiteetin ja äidinkielen ylläpitämisen, kirjojen
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
teemat sekä lukemisen helppouden vieraskielisiin teoksiin verrattuna. klassikoitakin tuli esiin muun muassa Seitsemän veljestä, Kalevala, Sinuhe egyptiläinen, Täällä Pohjantähden alla ja Alastalon salissa , mutta ne olivat yleensä yksittäisiä mainintoja. Belgiansuomalaisia kiinnostavat lisäksi elämäkerrat, runot ja historialliset romaanit. äidinkielisen kirjan lukeminen on monien mielestä vivahteikkaampaa ja nautinnollisempaa kuin vieraskielisen, vaikka vierasta kieltä osaisi hyvin. vastaajien suosikkikirjailijat eivät kuitenkaan ole erityisesti suomalaisuuden kuvaajia, joten suomalaisuusarvo liittynee enemmänkin kirjan kieleen ja kirjailijan kansallisuuteen. Kirjaston perustaja Leena Salakari (oik.) ja kirjastotoimikunnan puheenjohtaja Jaana Rantasuo.
23. Belgiansuomalaisia ja suomensuomalaisia yhdistää myös se, että naiset lukevat molempien sukupuolten kirjoittamia teoksia, mutta mieslukijat lukevat nimenomaan miesten kirjoittamia kirjoja. joku epäili, että haluun lukea kotimaisia teoksia liittyy nostalgiaa, ja joku toinen totesi tutun miljöön ja hengen tärkeiksi samastumisen kannalta. tutkimuksen perusteella toteamus sopii monen ulkosuomalaisen elämään. nykykirjailijat mainitsi noin neljä viidesosaa vastaajista. Myös kansainvälisyys tuo kosketuspintaa ulkosuomalaisten elämään. Lajivalintojen syyksi mainittiin muun muassa se, että dekkarit saavat työn ja arjen unohtumaan ja että erilaiset elämäntarinat auttavat omassa elämässä eteenpäin. Ilkka Luukkonen
härkönen on suosituin
vastaajista kaksi kolmasosaa mainitsi suosikkilajikseen dekkarit. Hänelle on ulkomailla asuessa herännyt tarve tutustua paremmin suomalaiseen kirjallisuuteen, varsinkin klassikoihin
siirtolaisuusinstituutti on juuri muuttanut klassiseen punatiilitaloon turun keskustaan. Siirtolaisinstituutti solmii yhteen katkenneita lankoja.
Siirtolaisuusinstituutin uuden tukikohdan suunnitteli arkkitehti Arthur Kajanus Turun kaupungin kaasulaitoksen taloksi, joka valmistui 1899.
uomesta on aikojen kuluessa muuttanut ulkomaille 1,4 miljoonaa ihmistä. Avajaisiin instituutti kokosi näyttelyn "turkulaiset maailman turuilla", jossa selvitetään muun muassa titanicilla mukana olleiden kaupunkilaisten kohtaloita. Monet ovat säilyttäneet siteet kotimaahansa sukupolvesta toiseen, mutta usein yhteydenpito on loppunut. Lisää näyttelyitä on suunnitteilla turun kulttuuripääkaupunkivuodeksi 2011.
S
kuusi osaa muuttajien vaiheita
talon avajaisiin valmistui myös instituutin suurtyön, ulkosuomalaisten historiasta kertovan 6-osaisen kirjasarjan viimeinen osa Suomalaiset Euroopassa. kaukaisten sukulaisten löytämisessä avustaa siirtolaisuusinstituutti, joka on yli kolmekymmentä vuotta kerännyt tietoa ja pitänyt arkistoja muualle muuttaneista. Aloitteita ulkomaille muuttaneiden suomalaisten historian aikaansaamiseksi on tehty itsenäisyyden alkuajoilta asti, mutta työ pääsi alkuun vasta 1990-luvulla. Satu Löppönen
Siirtolaismuistojen tietopankki ulkoSuomalaiSten hiStoria Saatiin kanSien Väliin MARJO CUNNINGHAM
Kun joku kaukomailla muistaa pienen pohjoisen maailmankolkan, josta isoisän isoisä oli kotoisin tai löytää ullakolta kauan sitten ulkomaille muuttaneen isoäidin serkkupojan papereita, tulee mieleen etsiä kadonneita sukulaisia. instituutin johtaja, professori olavi koivukangas on silminnähden tyytyväinen taloa esitellessään. naapurimaitamme käsiteltiin kirjoissa Suomalaiset Ruotsissa (2000) ja Suureen itään (2005), ja siinä välissä ilmestyi Kaukomaiden kaipuu (1998), joka kertoo suomalaisista Afrikassa, Australiassa, uudessa-seelannissa ja Latinalaisessa Amerikassa. instituutin atk-tietokannoissa on lähes miljoona tietuetta. ensimmäiset kaksi kirjaa, Suureen länteen (1996) ja Suomalaisina Pohjois-Amerikassa (1997), kertovat Pohjois-Amerikan siirtolaisuudesta. televisiossa juuri esitetty ohjelmasarja Hurjia suomalaisia kertoi sekin monella tavalla kaukoH i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
24
Varhaisimmat tiedot Lontoon suomalaissiirtolaisista hän löysi 1700-luvulla toimineen ruotsalaisen kirkon arkistoista.
merimiehiä ja sivistyneistöä
Merimiesten ja kauppiaiden lisäksi suomesta alkoi muuttaa Britanniaan myös sivistyneistöä 1800-luvun alusta lähtien. en ikinä."
eurooppaan suuntautunut siirtolaisuus on ruotsia lukuun ottamatta jäänyt vähäiselle huomiolle, toteaa instituutin tutkija jouni korkiasaari kirjan yleiskatsauksessa. kun kauppamerenkulusta tuli merkittävä elinkeino, englannin satamakaupungit olivat suomalaislaivojen tärkeimpiä purkusatamia", Bell kertoo. kaukomaille suuntautunutta siirtolaisuutta on selvitetty etsimällä tietoja höyrylaivayhtiöiden matkustajaluetteloista, nimismiesten passiluetteloista, ulkosuomalaisten lehdistä ja kirjeistä. tässä instituutti on onnistunut; ulkosuomalaisten edesottamuksia lukee kuin seikkailukertomusta. Huomattavampi muuttoliike eurooppaan alkoi vasta 1960-luvun tienoilla. r. "Merimiehet ja kauppiaat olivat ensimmäisiä tulijoita. Balkanilla puuhailivat 1800-luvulla sekä kenraali johan Casimir ehrnrooth Bulgarian ruhtinaskunnan sotaministerinä että Gustaf Waldemar Becker (Becker Bey) serbian sotaministerin apulaisena ja Moravian armeijakunnan esikuntapäällikkönä. näin on selvitetty suomalaisten asuinalueet, ikä- ja sukupuolijakauma, koulutustaustat, opiskelut ja työt vuosikymmenien aikana.
25. Kun sain työtä niin ajattelin, että täällä on mukavampi elää kuin turkulaisena Helsingissä. Lopuksi Suomeenko. johan jägerhorn oli 1700-luvun lopulla tutkintovankina towerin linnassa sotkeuduttuaan irlannin kapinaan. "Pakolaisiakin tuli suuren Pohjan sodan aikana. 1900-luvulla kansainvälisesti varsin tunnettu tiedemies ja London school of economicsin sosiologian professori oli edward Westermarck. Olin ohikulkumatkalla Lontoossa ja ihastuin elämän erilaisuuteen ja kirjavuuteen. teoksessa hän tarkastelee Britannian suomalaisia lähinnä väestönlaskentatilastojen ja siirtolaisuusinstituutin kyselytutkimuksen perusteella. eräät heistä menestyivät erinomaisesti uudessa kotimaassaan, kuten turkulaissyntyisen kauppiasperheen poika Gustaf Brander, joka istui sekä englannin pankin että British Museumin johtokunnassa."
Marjatta Bell kirjoitti Suomalaiset Euroopassa -kirjaan Britannian osuuden. Mead on laskenut noin 80 suomen historian merkkihenkilöä, jotka olivat hakeneet Britanniasta taitotietoa eri tieteen ja tekniikan aloilta. koivukankaan mukaan kirjasarja on pyrkinyt kertomaan siirtolaisuuden historiasta tieteellisesti mutta samalla kansanomaisesti ja monipuolisesti kuvitettuna. emeritusprofessori ja suomen tuntija W. tieteellisestä taustatutkimuksesta todistavat massiiviset lähde-, viite- ja henkilöluettelot. Miul kelpaa kyllä tää Pariisin lauhkeempi ilmasto ja vilkkaammat sivistysriennot. mailla kunnostautuneista muuttajista. Suomalaiset Euroopassa -teoksen yksi kirjoittaja on kirjan toimittaja ja instituutin tutkija krister Björklund. Historiaa varten tehtiin kyselytutkimus ulkosuomalaisille tärkeimmissä kohdemaissa. siirtolaisia on jäljitetty hautausmailta, ulkoasiainhallinnon tiedoista ulkomailla kuolleista suomalaisista, muistelmista ja elämäkerroista.
Christina Cunningham
"lopuksi Suomeenko. Suomalaiset Euroopassa paljastaa, että hurjia suomalaisia on ollut euroopassakin. Muuttajista on tehty hyvin vähän tutkimusta osittain siksi, että muutto on hajaantunut eri maihin ja se on ollut usein tilapäistä. vastauksista saatiin tilastojen ohella myös tekstiä elävöittäviä pieniä tuokiokuvia ulkosuomalaisten elämästä. Hän muistuttaa, että ennen itsenäisyyttä suomalaiset olivat ulkomailla virallisesti ruotsalaisia tai venäläisiä.
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
Laajimmin kirjassa on käsitelty Britannian, ranskan ja saksan suomalaisia. Mite mie sinne vanhana ku nuorempana jo karkuu lähin. Britannian suomalaisten vaiheista väitöskirjaa valmisteleva Bell kertoo löytäneensä 1900-luvun alun englannista jo tuhatkunta suomalaista. Britannian osuuden kirjoittanut Marjatta Bell löysi varhaisimmat tiedot suomalaissiirtolaisista Lontoossa 1700-luvulla toimineen ruotsalaisen kirkon arkistoista. rauhallisempia ulkosuomalaisia merkkimiehiä olivat olavus Magni ja johannes ii Pietarinpoika, jotka toimivat keskiajalla Pariisin yliopiston rehtoreina. En ikinä
siirtolaisuusinstituutti on aloittanut seuraavan tutkimustyönsä, suomeen suuntautuvan muuton, maahanmuuttajien tutkimisen.
Henry Luttinen perheineen talonsa edessä Paulsbassa Washingtonissa, ilmeisesti 1900luvun alussa.
Videokasetista matka-arkkuun
siirtolaisuusinstituutin sukututkija elisabeth uschanov avustaa sukulaisiaan etsiviä. Muuttajat olivat pääosin nuoria naisia, jotka avioituivat ja jäivät maahan. sitten solmitaan avioliitto, saadaan lapsia, ja alkaa kausi, jolloin siirtolainen haluaa tietoisesti sopeutua, mutta joka voi myös olla vieraan kulttuurin arkipäivässä yksinäisyyden ja koti-ikävän värittämää vaikeata aikaa", tuomi-nikula kertoo. Bell jatkaa: "suurempi muutto eurooppaan ja Britanniaan alkoi 1960-luvulla, kun au pair -tytöt, sairaanhoitajat ja opiskelijat lähtivät suomesta avartamaan maailmankuvaansa. 2000-luvun alussa heitä oli jo yli 11 000. sukututkija saa kaiken tietokoneelta, mutta arkistonhoitaja seija sirkiällä on hoidossaan muuta materiaalia hyllykilometri jos toinenkin. toisen maailmansodan jälkeen Britannian väestölaskentaluvut näyttivät, että maassa oli 1 500 suomessa syntynyttä vakinaista asukasta. "siirtolaisten haastatteluja on talletettu ääninauhoille ja videoille, siirtolaisuutta koskevaa musiikkia on äänilevyillä ja kaseteilla ja ohjelmia videoilla", sirkiä kertoo ja lähettää terveisiä ullakoitaan tyhjentäville jälkeläisille: "älkää heittäkö pois isovaarin kortteja, vaan lähettäkää ne instituuttiin. "jos kulttuurien yhteensovittaminen onnistuu, seuraa lopulta objektiivisen sopeutumisen kausi, jota saksansuomalainen kuvaa sanoin: saksa kotimaani, suomi isänmaani."
aikoja tarvittiin vähintään kolme sukututkijaa, kun instituuttiin tuli bussilasteittain esimerkiksi amerikansuomalaisia etsimään tietoja esi-isistään. instituuttiin on kerätty ja lahjoitettu siirtolaisten jäämistöistä kirjeitä, postikortteja ja valokuvia, passeja ja esteettömyystodistuksia, matka-asiakirjoja, jopa matkaarkkuja. nykyään suuri osa kaikesta arkistomateriaalista on selattavissa internetissä ja kyselyt tulevat sähköpostissa." sukututkijaa tarvitaan edelleen selaamaan sähköisiä arkistoja ja ohjaamaan etsiskelijät oikeiden seurakuntien kirkonkirjojen ääreen. uschanovin mukaan kaksi kolmasosaa etsijöistä on suomalaisia, kolmasosa ulkomaalaisia. "ennen internetin
Marjo Cunningham on filosofian maisteri ja entinen ulkosuomalainen toimittaja.
Siirtolaisinstituutti: www.migrationinstitute.fi
Siirtolaisuusinstituutin arkisto
Siirtolais
uusinstit
uutin ark isto
26
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. näiden aikojen muuttajista kirjassa on mukana esimerkiksi suomi-koulujen perustajan Hannele Branchin elämäkerta."
Sopeutumisen vaiheet
saksaan suuntautunutta siirtolaisuutta on tutkinut professori outi tuomi-nikula, joka on jo aikaisemmin julkaissut tutkimuksia saksansuomalaisten elämästä ja analysoinut varsinkin 1960- ja 1970-luvulla muuttaneita. riemu on rajaton, kun amerikansuomalaisten jälkeläisistä joku on vuosikausia etsinyt juuriaan ja löytää lopulta oikean nimen, osoitteen tai pitäjän. "kun suomalaistyttö muuttaa saksaan nuorena ja naimattomana, ensin on kritiikitön ihastelun kausi, jolloin kaikki uudessa kotimaassa tuntuu olevan paremmin kuin suomessa. satojen kyselyvastausten perusteella he sopeutuivat uuteen kotimaahansa saman kaavan mukaan. kaikenlaiset siirtolaisuusmuistot ovat tervetulleita!" suomalaisten siirtolaisten historia on nyt kirjoitettu
ei ihme, että yleinen mielikuva tornionlaakson kielestä on sumea, sillä tarkkarajainen se ei ole paikallistenkaan mielessä. Poliittisista syistä sen puhuminen esimerkiksi kouluissa oli pitkälle 1900-luvulle saakka kiellettyä. kielelliset asenteet eivät kuitenkaan
muutu hetkessä. "tämä meän kieli" oli pitkään ruotsissa vailla asemaa ja leimasi puhujansa. sitä puhui vähemmistö, joka koulutuksen ja taloudellisen hyvinvoinnin näkökulmasta oli heikompi ryhmä suhteessa valtaväestöön. vähemmistökielten elvytyksen ja kielipoliittisten toimenpiteiden ansiosta meänkieli sai ruotsin pohjoisissa kunnissa virallisen vähemmistökielen aseman vuonna 2000. viimeisen vuosikymmenen aikana ruotsissa tehdyt tutkimukset kertovat, että nuoret tornionlaaksolaissukupolvet arvostavat yhä ruotsin kieltä ja toisaalta suomen standardia enemmän kuin meänkieltä. Yleinen ajatus on, että tornionlaakso on ruotsissa, mutta toisaalta meänkieltä usein luullaan puhuttavan suomenkin puolella. rajan itäpuolella tornionlaaksolaiset kuuluivat suomen suuriruhtinaskuntaan ja tulivat osaksi suomalaiskansallista identiteettiprojektia, jonka keskeisenä elementtinä on ollut suomen kielen kehittyminen kansalliskieleksi. suomessa tornionlaakson murre on ollut aina murre muiden joukossa, eikä siihen ole liittynyt erityistä leimaa. tornionlaaksolaisuus on suomessa ollut siis ongelmattomampaa kuin ruotsissa. Näkyvillä oleva alue kuuluu Rajallahankkeeseen, jossa valtioiden rajalle rakennetaan kaksoiskaupunkien keskusta.
kielimaisema Suomen puolella
ruotsin tornionlaaksolaiset pitävät omaa kieltään usein alempiarvoisena, mutta suomen puolella tästä ei ole tietoakaan. tuore tutkimus kumoaa tämän käsityksen ainakin suomen tornionlaaksolaisnuorisosta.
Torniota etualalla, Haaparantaa takana. keskeinen ero kansallisten tornionlaaksojen välillä on, että paikallismurteen puhuminen on ollut tunnusmerkkistä vain ruotsissa. tutkimustietoa on myös siitä, että meänkieltä puhuva nuoriso uskoo suomalaisten väheksyvän meänkieltä. JOHANNA VAATTOVAARA
haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja
Tornionjoessa on kahden yhteiskunnan ja kielellisen itsetunnon raja mutta Suomen tornionlaaksolaisten mielikuvissa ei murrerajaa. raja halkaisi yhtenäisen suomalaisen kieli- ja kulttuurialueen, minkä vuoksi peräpohjalaista tornionlaakson murretta puhuva väestö jakautui puoliksi ruotsin, puoliksi silloisen suomen suuriruhtinaskunnan alueelle. se, mitä käsitteellä ymmärretään, ei kuitenkaan ole kaikille selvää: se on kai sitä kieltä länsirajalla, jossa puhutaan hoon päältä. Meänkielisten kielenvaihtoa ruotsiin on dokumentoitu 1960-luvulta alkaen, ja kun kielenvaihto on päässyt alkuun, on jarrutusmatka pitkä. Ruotsin puolella meänkieli on vähemmistökieli, Suomessa se on murre muiden joukossa.
Henri Nordberg / Tornionlaakson maakuntamuseon kuva-arkisto
uomalaiset tuntevat tornionlaakson alueena, jossa puhutaan meänkieltä. tornionlaakson rajatematiikkaa on tarkasteltu monella tieteenalalla, ainakin maantieteessä, yhteiskuntatieteissä ja kielentutkimuksessa.
S
murre leimasi ruotsissa
tornionlaakson väestö rajan eri puolilla alkoi eriytyä poliittisesti, taloudellisesti ja kielipoliittisesti etenkin 1800-luvun lopulta alkaen "yksi kieli, yksi valtio" -ideologian myötä. tornionlaakso jakautui kahteen valtakuntaan vuonna 1809, kun Haminan rauhassa venäjän länsiraja vedettiin tornion- ja Muonionjokeen. tornionlaakson murteen puhujilla suomessa on hyvä kielellinen itsetunto, joka perustuu vahvaan alueelliseen identiteettiin sekä tunteeseen siitä, että alueella on positiivinen imago muiden suomalaisten silmissä.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
27
kun ihminen avaa suunsa, hänet paikannetaan usein salamannopeasti tietylle alueelle tai tietynlaisten sosiaalisten ominaisuuksien haltijaksi.
oma juttu. suomen tornionlaaksolaisten on vaikea ajatella paikallista puhetapaa virallisena kielenä, joksi se on ruotsissa julistettu. tässä he ovat oikeassa myös tieteen näkökulmasta: tornionlaaksossa h:ta käytetään enemmän ja monipuolisemmin kuin missään muualla. savolaismurteita on luonnehdittu lupsakoiksi ja kieroiksi, karjalaista leppoisaksi ja hyväntuuliseksi. kielentutkijat ovat 2000-luvulla alkaneet selvittää ihmisten käsityksiä suomen murteista. Lisäksi testiaineistot vahvistavat, että pellolaisnuoret tiedostavat varsin tarkasti omaa h:n käyttöään erilaisissa kielellisissä rakenteissa ja erottavat spontaanista puheesta ne h:n paikat, jotka ovat juuri tornionlaaksolle tyypillisiä. suomen tornionlaaksossa meänkieli mielletään rajan ylittävänä murrejatkumona, joka voimistuu ruotsiin päin mentäessä ja heikkenee sukupolvittain; vanhempien sukupolvien ajatellaan puhuvan väkevämpää meänkieltä kuin nuorten. ruotsin tornionlaakson meänkieltä pellolaisnuoret pitävät kuitenkin vielä parempana tai aidompana kuin suomen puolen murrettaan. tämä ei kuitenkaan merkitse väheksyvää suhtautumista, vaan johtuu omasta samastumisesta samannimiseen murteeseen: No se [Helsingin puhekieli] on kyllä aika omituista [nauraa] ja enkä sitä pahemmin sillai, ymmärrä mutta sehän on tietekki niiles sitte semmonen oma juttu aivan samala lailla ko tämä meänkieli on meile
28
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. samaa käsitystä tuotetaan myös alueen markkinoinnissa, jossa luodaan mielikuvaa rajattomasta Meänmaasta. h:ta viljelevät eniten ne nuoret, jotka samastuvat alueeseen vahvimmin. kuvaukset siitä, miltä peräpohjalainen murre kuulostaa, vastaavat vanhoja heimokuvauksia: peräpohjalaisen murteen sanotaan kuulostavan kiireettömältä, ystävälliseltä, rehellisenkuuloiselta ja aidolta. nuorten kuvaukset h:n käytöstä kertovatkin herkästä kielitajusta. Heidän oma kielellinen identiteettinsä palautuu historiallisista syistä täysin erilaisiin lähtökohtiin.
h tornionlaakson tavaramerkkinä
usein ainoa kielenpiirre, joka peräpohjalaiseen murrealueeseen kytketään, on h. Murre on tornionlaakson aluekuvassa nuorten mielestä silti tärkeä he uskovat että heidät tunnetaan siitä muuallakin, ja puhuvat murrettaan ylpeänä myös Helsingin Linnanmäen hattarakioskilla. useimmista murteista piirre on vuosisatojen saatossa hävinnyt tai on häviämässä, ja lappilaisissa kaupungeissa h:ta kuulee enää satunnaisesti. Muusta pohjoissuomalaisesta kielenkäytöstä paikallinen puhetapa eroaa pellolaisnuorten mukaan erityisesti siinä, että heidän kotiseudullaan käytetään h:ta sekä enemmän että eri paikoissa kuin muualla pohjoisessa. kahvi, mutta myös talohon > taloon). Muualla suomessa tämä eksoottiseksi luonnehdittu piirre (lähethään sauhnaan) ajatellaan koko Lapin murrealueen ominaispiirteeksi, mutta tornionlaaksolaiset mieltävät sen oman alueensa erikoisuudeksi. kaikille nuorille paikallismurre ei ole oman identiteetin kannalta yhtä tärkeää. 2000-luvun alkupuolella haastatelluista suomen pellolaisnuorista lähes kaikki pitivät meänkieltä molemmin puolin rajaa puhuttuna kielenä. h on sijainnut suomen murteissa vanhastaan myös ensitavua kauempana (vrt. jotkut taas käyttävät h:ta vähemmän ilmentääkseen suuntautumistaan muualle.
"meänkieli on meile oma juttu"
suomen tornionlaaksolaisten on helppo olla murteestaan ylpeitä, koska murteeseen ja alueeseen liittyy positiivisia ja eksoottisia mielikuvia. (nainen 18 v., Pellon kuntakeskus) kansallisten tornionlaaksojen eriytyminen näkyykin muun muassa siinä, ettei suomen tornionlaaksolaisnuorilla ole kovin selvää kuvaa meänkielen puhujien kielitrauman perinnöstä tai ainakin heidän on siihen vaikea samastua. Puheen luonnehdinnat kuvastavat, miten mahdotonta kieltä ja sen puhujia on ajatella toisistaan erillään ja miten vahvasti kaavamaiset käsitykset vaikuttavat puhetavasta muodostuviin mielleyhtymiin. Maallikoiden eli ei-kielentutkijoiden kielitaju yltääkin vielä syvemmälle kuin heidän kykynsä kuvata vaihtelua.
elinvoimainen h
Monelle suomalaiselle on yllättävä se tieto, että h:ta ei lisätä, vaan esiintyessään sanassa se on poikkeuksellisesti säilynyt. Paikallinen asukas tunnistaa aidon tornionlaaksolaisen nopeasti tästä yhdestä murteen piirteestä. tornionlaaksossa piirteen elinvoimaisuutta tukee vahva kielellinen ja alueellinen identiteetti, tietoisuus siitä, että h:n käyttö on alueella omintakeista sekä se, ettei kukaan ulkopuolinen pysty sitä imitoimaan oikein. tämä näkyy erilaisina tapoina puhua murteen merkityksestä ja myös yksilöllisinä kielen käytön eroina. Helsingin puhekieltä on puolestaan kuvattu itsevarmaksi ja tylyksi. vahvan kielellisen itsetunnon taustalla ovat alueelliset mielikuvat, jotka suomessa palautuvat topeliuksen Maamme kirjassa (1865) maalailemiin heimopiirteisiin tai jopa paljon kauemmas: peräpohjalaisia ja erityisesti tornionlaaksolaisia on jo 1500luvun matkakirjoissa luonnehdittu siveäksi, hitaaksi, ystävälliseksi ja vieraanvaraiseksi väeksi
suomessa meänkieltä arvostetaan, mutta ruotsissa käydään kamppailua kielenvaihtoa vastaan. Hän toimii tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Helsingin suomea: monimuotoisuus, sosiaalinen identiteetti ja kielelliset asenteet kaupunkiympäristössä.
AIHEESTA ENEMMÄN Johanna Vaattovaara, Meän tapa puhua. tornionjoessa on kahden yhteiskunnan ja kielellisen itsetunnon raja mutta suomalaisten silmin ei murrerajaa. näyttää siltä, että h:lla on hyvät edellytykset säilyä tornionlaakson puheenparressa vielä pitkään.
Vähemmistöt ja murteet
tornionlaaksoa koskevissa julkisissa keskusteluissa vähemmistön asema ja kielipolitiikkaan liittyvät keskustelut ovat olleet etualalla koko 1900-luvun. tornionlaakson imagon kannalta paikallismurretta ja h:ta pidetään kuitenkin kollektiivisesti tärkeänä. vaikka erityisesti eu:hun liittymisen myötä rajanylinen yhteistyö purkaa rajaa monella tavalla, se on silti olemassa erilaisissa käytänteissä, symboleissa ja myös kielellisissä asenteissa. samalla nuo puheentavat ovat korostaneet tornionlaaksolaisuutta nimenomaan ruotsalaisen yhteiskunnan osana. Johanna Vaattovaara väitteli huhtikuussa 2009 Suomen tornionlaaksolaisten kielellisestä ja alueellisesta identiteetistä Helsingin yliopistossa. Puhe meänkielestä vähemmistökielenä kytkee sen aina vähemmistöidentiteettiin. Alueellista yhteisöllisyyttä ja meänkielen puhujien identiteettiä voitaisiin ehkä tukea puhu-
malla meänkielestä enemmän myös rajan ylittävänä murrejatkumona, jollainen se on suomen tornionlaaksolaisten ja myös kielitieteen näkökulmasta. SKS 2009.
Tornionlaakson alue.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
29. Yksilöllisenä kysymyksenä meänkieli on jokaiselle kuitenkin myös henkilökohtainen ominaisuus murre, jota vain pieni osa suomen ja ruotsin kansalaisista taitaa. Tornionlaakso pellolaisnuorten subjektiivisena paikkana ja murrealueena
ennen sotaa jäseniä kertyi 37. A. sosiaalidemokratia ei ollut peikko, vaikka ilmeisesti vain voinmaalle se oli oma aate. "Perustetaan uusi säätiö", kerrotaan Haavion huudahtaneen raitiovaunun ohit-taessa siltasaaren elannon. kutsujäsenyydellä varmistettiin se, että tieteellisiä tai muita kiistakumppaneita ei joukkoon eksynyt. viime syksynä ilmestyneen Isän huone -muistelukirjan kahdestatoista humanisti-isästä kuusi on kuulunut talonpoikaiskulttuurisäätiöön. kantajäsenistön aatemaailma oli aitosuomalainen mutta silloisen Akateemisen karjala-seuran vastainen. säätiön erikoisuuksia on, että se koostuu henkilöjäsenistä ja että sillä ei ollut alkuvarallisuutta. Miten materiaali saataisiin laajempaan käyttöön. säännöissä oli hiljalleen kasvava jäsenmäärän yläraja. Yhtiö oli nuori, mutta se oli ehtinyt kuvata jo runsaasti. jäsenet ovat olleet kansallisten tieteiden tutkijoita, maaseutuun myönteisesti suhtautuvia yhteiskuntavaikuttajia sekä rakentamisen asiantuntijoita. kirjallisesti aktiivisesta joukosta poikkesi filosofian kandidaatti eino Mäkinen, joka oli kansatieteellisen filmin kuvaaja. Pesäeroa tehtiin paitsi oikealle myös kaikkeen sellaiseen, mitä ritarihuone edusti vastaava henki taisi ilmetä sks:n ritarihuonemaisen juhlasalin funkishenkisessä remontissa.
tutkia vanhaa, edistää uutta
sääntöjen tarkoituspykälät ovat pysyneet samoina kaikki vuosikymmenet. Monesta tuli aikaa myöten tieteen ja yhteiskunnan tukipylväitä, yhdestä presidenttikin. Aulis oja ja eino jutikkala olivat nuoria historioitsijoita; jutikkala oli Suomen kulttuurihistoria -teossarjan päätoimittaja. kansatieteen dosentti kustaa vilkunan leipätyö oli tässä vaiheessa sanakirjasäätiössä. Melkein kaikki alkukauden jäsenet olivat ensi polven sivistyneistöä. talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä
RIITTA MÄKINEN
Talonpoikaiskulttuurisäätiö on 70 vuotta tukenut talonpoikaista kulttuuriperintöä, ja sen jäsenet ovat omana aikanaan tulkinneet sitä yhä uudelleen yhtenä foorumina Hiidenkiven edeltäjä Kotiseutu. Myös 60 vuotta täyttävän Suomen Kotiseutuliiton kätilöinti kuuluu säätiön saavutuksiin.
Talonpoikaiskulttuurisäätiön tunnuskuvan tarvaansarven ensimmäisen luonnoksen teki Martti Haavio, ja arkkitehti Yrjö Laine muokkasi sen säätiön plaketiksi.
alonpoikaiskulttuurisäätiön syntytarinan mukaan toverukset, tohtori Martti Haavio ja maisteri esko Aaltonen matkasivat syyskuussa 1937 Helsingissä kansatieteellinen filmi oy:n kokoukseen. Lauri Posti, Ahti rytkönen, Hannes teppo ja Lauri Hakulinen olivat kielimiehiä. e. tarkoituksena on edistää vanhan talonpoikaiskulttuurin kaikinpuolista tutkimista, sen aineiston keräämistä sekä ainesten ja tutkimusten julkistamista, ja toiseksi herättää nuorissa
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9. sillanpää, tohtori ja kirjailija sakari Pälsi, Suomen Kuvalehden päätoimittaja ilmari turja ja vastaperustetun suomen kulttuurirahaston esimies L. sarjan kirjoittajista tuli useita säätiön jäseniä. Myöhemmin mukaan kutsuttiin emeri30
tusprofessori, ministeri väinö voionmaa ja professorit Martti rapola ja Aarne äyräpää, kirjailija F. Puheenjohtajaksi valittiin esko Aaltonen, joka toimi kustannusosakeyhtiö Gummeruksen johtotehtävissä. Perustajat olivat kansallisten tieteiden asiantuntijoita: kansanrunouden tutkijat Martti Haavio ja elsa enäjärvi-Haavio, saamelaisspesialisti toivo itkonen, kansatieteilijä tyyni vahter. Puntila. tarinaan sisältyy monta säätiön alkuvaiheen elementtiä: toveruus, improvisointi, maalaisperinteen ja urbaanin modernin yhtäaikaisuus ja jopa punamultahenki.
t
ensi polven sivistyneistöä
säätiön perustamiskokoukseen helmikuussa 1938 kokoontui yksitoista tutkijaa, ja säädekirjan allekirjoittajiksi kutsuttiin vielä yhdeksän muuta henkilöä. rajoitus purettiin vasta sääntömuutoksessa vuonna 2001, jonka jälkeen uusia jäseniä on vuosittain kutsuttu kymmenkunta
tässä toimessa olivat aktiivisia varsinkin puheenjohtaja Aaltonen ja varapuheenjohtaja vilkuna.
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
kalevalan päivänä 1945 maaseudun aineellisen tai sivistyselämän kohottamiseksi toimivien järjestöjen edustajia saapui sks:n juhlasaliin valmistelemaan ohjelmaa "maaseudun olojen kaikinpuoliseksi kehittämiseksi". kenttätoiminnalle toivottiin kuitenkin laajempaa järjestöpohjaa. vuonna 1968 vilkuna ehdotti säätiön lopettamista. jäsenistöltä kerätty pohjapääoma oli hyvin vaatimaton, mutta nousukauden kulttuuriarpajaisilla hankittiin 180 000 euroa vastaava summa, josta alettiin jakaa apurahoja. Vuonna 1945 pohdittiin maaseutujärjestöjen yhteistyömahdollisuuksia.
lopettamisehdotus ja uudet nousut
säätiön arpajaistulot ehtyivät 1950-luvun lopulla ja vähitellen myös muu aktiivisuus. vasta toukokuussa 1949 pidetyillä valtakunnallisilla kotiseutupäivillä perustettiin suomen kotiseutuliitto. säätiön tarvaansarvimerkin ovat lisäksi saaneet muun muassa eräät sakari Pälsin, e. Hän oli arvattavasti
31. Apurahoja myönnettiin keruu- ja kirjoitushankkeisiin. tuolloin ei päästy alkua pidemmälle, mutta sittemmin ryhdyttiin valmistelemaan maakuntaliittojen yhteiselimen muodostamista. Talonpoikaiskulttuurisäätiö
kiintymystä vanhaan kansankulttuuriin ja esi-isien työhön sekä edistää uutta talonpoikaiskulttuuria. sen toimistoasioita hoidettiin useita vuosia kotiseutuliitossa, ja henkilökytkennät ovat kautta vuosikymmenten olleet tiiviit, vaikka organisatorinen yhteistyö on ollut niukkaa. tämä herätti vähät asianharrastajat perustamaan elvytystoimikunnan, johon pyydettiin myös suomen kulttuurirahaston yliasiamies erkki salonen. julkaisutoiminta oli välillä pysähdyksissä mutta vilkastui taas 1980-luvulla, yleensä jonkin yhteistyökumppanin kanssa. A. painos 2005), vilkunan Työ ja ilonpito (1946) ja kokoomateos Suomen talonpoikia Lallista Kyösti Kallioon (1952). tuettuja alkuaikojen kirjoja olivat esimerkiksi jutikkalan Suomen talonpojan historia (1942, lyhennelmä 1946), kustaa vilkunan ja eino Mäkisen Isien työ (1943, 13. virtasen ja esko Aaltosen teokset sekä toivo vuorelan Kansatieteen sanasto (1958). Kotiseutu siirtyi kotiseutuliiton huomaan, mutta pysyi säätiön julkaisufoorumina. tämäkään ajatus ei toteutunut sellaisenaan. osa säätiön aktiviteeteista siirtyi uudelle liitolle, ja säätiön tehtävissä painottui taas tutkimus. Lehden fuusioiduttua 1994 Eliaksen ja Kielipostin kanssa Hiidenkiveksi yhteys on ohentunut.
Säätiö vieraineen on usein kokoontunut SKS:n tiloissa. säätiö on tukenut yli 30 julkaisua, joista uusimpia ovat Kuningas Kristofferin maanlaki sekä säätiön historia.
kotiseutuliittoa perustamassa
talonpoikaiskulttuurisäätiö peri toimintansa lopettaneen kotiseutututkimuksen keskusvaliokunnan henkiset velvoitteet sekä Kotiseutu-lehden. eteläPohjanmaan Maakuntaliitto ehdotti, että talonpoikaiskulttuurisäätiö ottaisi tuon tehtävän
Riitta Mäkinen, Kultuurikööri. ennen Mtk:ta säätiön osoite oli kymmenkunta vuotta Maaseudun sivistysliitossa. toinen puoli sen toimintaa on vaikeammin havaittavaa: eri alojen asiantuntijoiden tiedon- ja ideoiden vaihtoa ja ennen muuta rohkaisua talonpoikaiskulttuurista oppimiseen ja sen nykyaikaiseen soveltamiseen kaikkien kansalaispiirien hyväksi. Puheenjohtajaksi valittu salonen tarttui 1970luvun alun muotikäsitteeseen politiikka. säätiö tunnetaan maakunnissa vanhojen, hyvin hoidettujen maaseuturakennusten ja pihapiirien suosijana, ja se myöntää niille kunniakilpiä. Mtk ei ryhtynyt toiminnan varsinaiseksi rahoittajaksi, mutta hankkeille on saatu muita tukijoita, ajoittain myös valtionapua. Aikaansa seuraava säätiö vietti viime kekrijuhlaansa rock-konsertissa. SKS 2004.
32
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. Pohtola kantoi eri tavoin vastuuta säätiöstä yli 30 vuotta. Hyvin hoidettujen vanhojen maaseuturakennusten lisäksi säätiö suosii ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää uutta maaseuturakentamista. työväenkulttuuri oli jo valtiovallan suojeluksessa, ja kehitteillä oli laki kuntien kulttuuritoimesta. opetusministeriön tukema suuri seminaari ja muut hankkeet otsikolla "talonpoikaisperinne kunnan kulttuuripolitiikassa" olivat menestys. Paikallisperinteen saaminen osaksi lakia oli varsinkin kotiseutuväen ja myös talonpoikaiskulttuurisäätiön aktiivisuuden tulosta. Talonpoikaiskulttuurisäätiö 19382008. erityistä ongelmaa asiasta ei kuitenkaan tullut.
uusi talonpoikaiskulttuuri?
1990-luvulla ministeri Marjatta väänäsen puheenjohtajakaudella säätiön tapaamistilaisuuksiksi vakiintuivat vuosikokouksen lisäksi syksyinen kekrijuhla ja toukokuinen kansainvälinen talonpojan päivä. järjestössä oli tiedostettu, että talouspoliittisen edunvalvonnan ohella olisi tuettava maaseudun henkistä hyvinvointia, ja talonpoikaiskulttuurisäätiö nähtiin yhdeksi kanavaksi. tällä kertaa uusi nousu tapahtui Maataloustuottajain keskusliiton kautta. Riitta Mäkinen on valtiotieteen maisteri.
AIHEESTA ENEMMÄN www.talonpoikaiskulttuurisäätiö.fi Pirkko Leino-Kaukiainen, "Kotiseutu tieteen ja käytännön kohtauspaikka." Hiidenkivi 1/2009. vuosituhannen vaihteen jälkeen säätiö on diplomi-insinööri Lasse ristikartanon ja päätoimittaja Matti kalliokosken puheenjohdolla miettinyt erityisesti uustalonpoikaisuutta, jonka ei tarvitse olla kytköksissä maatalouteen. käytännön hankkeita ovat muun muassa maaseuturakentamisen uudet ideat sekä kekrin saaminen eläväksi osaksi suomalaista juhlakalenteria. Maahenki 2008. kansallisissa tieteissäkin katse oli suunnattu kaupunkiin. Poliittisvivahteinen sivistysjärjestö ja suuri etujärjestö olivat uudenlaisia tukijalkoja, jotka herättivät hieman hämmennystä tutkijajäsenissä. erityistä huomiota kiinnitettiin talonpoikaiskulttuurin yhteiskunnalliseen merkitykseen. Puheenjohtaja Heikki Haavisto lupautui säätiön hallitukseen ja nuori toimihenkilö Paula viertola asiamieheksi. Yksi vuoden 2008 arkkitehtikilpailun voittajasuunnitelmista on Markku Erholtzin käsialaa.
Suomen Kuvalehden päätoimittajan Mikko Pohtolan löytö. Harri Turunen, Suomalainen kotiseutuliike 19452000. talonpoikaiskulttuurisäätiö tuottaa näkyviä tuloksia: seminaareja, kirjoja, dokumenttielokuvia, arkkitehtikilpailuja, kulttuuripalkintoja, verkkosivuja. Monet toimet ovat liittyneet perinteiseen rakentamiseen sekä rakennus- ja maisemansuojeluun. 1970-luvun lopussa säätiön puhti ja rahat olivat taas vähissä
Hänestä kieliasioita kannattaa myös kerrata säännöllisesti.
Järjestelmätestaaja Leena Äärilä-Seppälä on käynyt tutuksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kouluttajille. Hän ilmoittautui mukaan, ja siitä alkoi hurja koulutusputki: seuraavaksi jatkokurssille, sitten hiomaan ohjeita
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
l
34. Mutta vuonna 2005 hän omien sanojensa mukaan valaistui. "Mikä tahansa tehtävä käy, kunhan ei tarvitse kirjoittaa", hän kuvaa entistä asennettaan. Tervetuloa käymään
Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta
ELINA HEIKKILÄ
Osa 3.
Sinikka Sipola
Leena Äärilä-Seppälä vannoo kasvokkaiskoulutuksen nimeen. työpaikalla kiertää Kielikello-lehti, josta hän huomasi mainoksen kielenhuoltopäivästä. Mikä saa työelämän kirjoittajan osallistumaan kurssille toisensa perään?
eena äärilä-seppälän valoisa hymy hälventää ennakkoluulot heti kättelyssä: taivaan tuuliin haihtuu mielikuva tietokonenörtistä, jonka kanssa humanisti ei löydä yhteistä kieltä. Monta vuotta äärilä-seppälä vierasti kirjoittamista
nykyään äärilä-seppälä itsekin testaa sijoituspalveluihin liittyviä tietojärjestelmiä. äärilä-seppälä toimii myös uudenmaan säästöpankkilaisten sihteerinä. nykyään hänellä on tapana ottaa heti kopio Kielikellon kurssisivusta. vaikka luulisi, ettei testaajan tarvitse juuri kirjoittaa, äärilä-seppälä luettelee melkoisen määrän kirjoitustöitä: testaus vaatii tarkkaa dokumentointia suunnitelmista raportointiin asti. Alkuun hän hyödynsi uusia oppeja päivittäessään tuoteassistenttina salkkukirjanpitopalvelun käsikirjoja ja tuotekuvauksia. Hänen lämmin tervetulotoivotuksensa on jäänyt äärilä-seppälänkin mieleen, samoin Heikkisen laittamat herkulliset voileivät. Lisäksi kirjoitustaito on tarpeen, kun pitää sähköpostitse yhteyttä pankkeihin ja oman talon henkilökuntaan.
nut jotain epäselvästi sähköpostia kirjoittaessa saa olla tarkkana, ettei tule väärinymmärretyksi eikä vaikuta epäkohteliaalta."
uusia näkökulmia kirjoittamiseen
useimmat kotuksen kurssille tulijat kohtaavat ensimmäiseksi kurssisihteeri Anita Heikkisen. jos kieliasioista olisi kysyttävää, suunta olisi selvä: "nyt kun tiedän kotuksen, tulisi mieleen kysyä juuri sieltä." Elina Heikkilä työskentelee tutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.
hirveästi lisää itsevarmuutta
kursseja käymällä Leena äärilä-seppälä on löytänyt rohkeuden ja halun kirjoittaa: "kouluttautuminen on antanut hirveästi itsevarmuutta: uskaltaa paitsi kirjoittaa myös kommentoida ja viimeistellä toistenkin tekstiä." omasta tekstistä huomaa nyt herkemmin esimerkiksi liian negatiivisen aloituksen tai epäluontevan sanajärjestyksen. jos testaaja havaitsee ongelman, hänen on kirjattava se selkeästi, jotta se pystytään korjaamaan. Palautetta saattaa tulla asiakkailta, testaajilta ja neuvonnan väeltä varsinkin jos ohjeista puuttuu jotain. Aikaa kirjoittamiseen kuluu yllättävän paljon, hän on huomannut. sähköpostia käyttäessään hän kuitenkin tunnustaa joskus empivänsä: "Puhuessa on helpompi korjata, jos on sanoH i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
Leena ÄäriläSeppälän kurssivalinnat
Kielenhuoltopäivä Kielenhuollon jatkokurssi Ohjeet helppokäyttöisiksi Sähköpostia asiakkaalle Tehokas tiedote Numero- ja merkkipäivä standardit tutuiksi Sihteerin ja assistentin kielipäivä Asiakasviestinnän kurssi
35. Hän on huomannut, että eri kursseilla sivutaan samojakin asioita mutta aina vähän uudesta näkökulmasta, niin ettei se tunnu toistolta. tässäkin tehtävässä kielenhuolto-opeista on hyötyä, kun hän kirjoittaa pöytäkirjoja ja viimeistelee kutsuja. äärilä-seppälä työskentelee oy samlink Ab:ssä, joka toimittaa tietotekniikka- ja tukipalveluja pankeille, luottolaitoksille ja sijoituspalveluyrityksille. äärilä-seppälä on kouluttanut itseään kirjoittajana niin monipuolisesti, että kirjoittaminen on alkanut tuntua helpolta ja mukavalta. kielitoimiston neuvontapuhelimeen hän ei ole tottunut soittamaan, ja verkkosivuilla tulee käytyä vain joskus kurssin jälkeen, kun haluaa vielä tarkistaa jonkin yksityiskohdan. Puhelimessa ja sähköpostiviesteissä hän kykenee paremmin keskittymään juuri siihen, mitä kysytään, ja pyrkii vastaamaan niin, että kuulija tai lukija saa heti ajatuksesta kiinni. Hän seuraa myös kotusta koskevia uutisia: "surullisena olen kuullut ja lukenut, että sitä ollaan supistamassa." kursseilla on syntynyt luottamus tutkimuskeskuksen asiantuntemukseen. sittemmin hän on kommentoinut ja korjannut sijoitusjärjestelmien käsikirjoja. kurssimateriaaleja hän sen sijaan selaa usein kirjoittaessaan. helppokäyttöisiksi ja sähköistä kirjeenvaihtoa sujuvaksi. turha jaarittelu ja mutkikkaat lauserakenteet ovat jääneet pois, äärilä-seppälä kuvaa kirjoitustyylinsä muuttumista. kotus merkitsee äärilä-seppälälle nimenomaan koulutuksen järjestäjää. Leena äärilä-seppälä hakeutuu mielellään kotuksen kursseille, koska ryhmät pidetään niin pieninä, että asioista pääsee keskustelemaan kunnolla. käsikirjat ja tuotekuvaukset eivät pysy ajan tasalla, ellei niiden säännölliseen päivittämiseen varaa kunnolla aikaa. tyypillinen kommentointipyyntö kuuluu "vilaskaa vähäsen", mutta kommentointikin vaatii aikansa. "käsikirjojen ylläpito on itsenäistä puuhaa", hän kertoo
kuulijahakuinen saarna vastaa kuulijan jo ennen messua muodostamaa ennakkokäsitystä ja sopii parhaiten tämän maailmankuvaan. Saarnat tukevat uskomusta suomalaisten eleettömästä viestintätavasta. Saarnaa voi kuitenkin tarkastella puhujan ja kuulijan välisenä suhteena.
uomalaisessa teologikoulutuksessa painotetaan saarnaa myös viestintänä, mutta papit kiinnittävät edelleen huomiota enemmän saarnan sisältöön kuin sen muotoon. Molemmat näkökulmat ovat kuitenkin olleet retoriikassa yhtä olennaisia antiikin Aristoteleesta lähtien. PÄIVIKKI ANTOLA
Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea
Evankelis-luterilainen kirkko on edelleen "Sanan kirkko", eikä sen saarnaa saa missään yhteydessä selittää pois. Jos kielet kertovat eri asioita, sanattoman kielen viesti voittaa, koska ei-sanallinen kieli on vahva osa kokonaisviestintäämme. Annan kirjoitetun muhia. Puhujan persoonallisuus jää kätköön, katsekontakti vähiin ja elekieli köyhäksi. Suostuttelevan viestinnän kannalta messusaarna vahvistaa kuulijan maailmankuvaa, harvoin muokkaa saati muuttaa sitä. Puhujan persoonallisuus ja sanaton viestintä tukevat sanallista viestiä. Heistä kahdella kolmasosalla oli taustana herätysliike, muut luonnehtivat itseään "yleiskirkolliseksi", "kirkkouskovaiseksi" tai "peruskristilliseksi". Saarnaaja puhuu evankeliumin ilosanomasta haudanvakavana, totisesti, paperia seuraten. Heidän väliinsä mahtui monta pappissukupolvea.
S
kaupunkilaisen miespapin harjoittelu on poikkeuksellista: Luen tekstit ja erilaista kirjallisuutta, vetäydyn saunan lauteille ja viivyn siellä niin kauan, että ideoita syntyy. Perusaineistona oli 106 messusaarnaa Suomen 37 kirkosta ja 21 pitäjästä. Mutta harjoittelustakin kerrottiin: Kirjoitan saarnan tietokoneella alkuviikosta. Messusaarnan sanallinen ja sanaton kieli voivat olla ristiriidassa puhujan sitä tiedostamatta. kuulijahakuinen on sellainen saarna, jonka pitäjä tunnetaan ennestään hyvänä saarnaajana. Olen äänityttänyt vahtimestarilla saarnojani kuunnellakseni ja oppiakseni puhetekniikastani.
36. Alan kirjoittaa saarnaa, mutta ellei mitään tule, menen jälleen konkreettisesti saunaan odottamaan ajatuksia. Messusaarna vaikuttaa tunneköyhältä juhlapuheiden ja poliittisten puheiden tapaan.
Kuulijaa lähelle
Samaakin kieltä puhuvat ja samaan uskontoon kuuluvat ihmiset voivat "puhua eri kieltä" ja tunnustaa erilaista uskonoppia, koska heidän käsitejärjestelmänsä eivät ole samanlaisia. Saarnaajien keski-ikä oli 51 vuotta. nuorin puhuja oli sosiaalidemokraattinen 26-vuotias naispastori kaupungista, vanhin taas evankelistaustainen, poliittisesti sitoutumaton emerituspiispa. Mittaan, montako minuuttia se kestää. Siksi uskontoon erikoistuneen papin ja tapakristityn kielelliset käsitemaailmat eivät kohtaa. Saarnojen pitäjistä 31 oli naisia ja 75 miehiä. erityisesti
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
Totista puhetta paperista
Messusaarna on edelleen tapana lukea paperista esitelmän tapaan, koska puhuja ei ehdi harjoitella usein vasta edellisenä päivänä valmistunutta käsikirjoitustaan. neljäsosa papeista ei harjoittele saarnaansa lainkaan. Tutkin saarnoja vuosina 20052007, ja tutkimukseni lähtökohtia olivat hermeneutiikka, uskonnollinen suostuttelu ja retoriikka. Suurin osa saarnoista onkin kuulijapakoisia. Se käsitys, että viestintä ohjaa samalla tavalla kaikkia kielen puhujia ja uskonnon tunnustajia ja että heidän uskollinen maailmankuvansa on yhtenäinen, on yhtä vääristynyt kuin näkemys itsenäisestä puhujasta, joka on vapaa kielensä ja uskontonsa maailmasta. kuulija tulkitsee evankeliumin kaikkea muuta kuin ilosanomaksi. Harjoittelen ja luen saarnaa. Saarnan valmistus on parin viikon prosessi. Saarnaajien sanaton viestintä on väritöntä, olipa sanallinen sisältö mikä hyvänsä
Jos pappi on tottumaton ennakoimaan kuulijoittensa ajatusmaailmaa, saarnan viesti ei välttämättä tavoita kohdettaan. Tosiuskovaisten pieni ydinpiiri on kuullut armonjärjestyksen ydinkäsitteet usein. Tartto.
Leipäpappi unohtaa kuulijat
Uskonnollinen erikoiskieli ei saavuta niitä kirkon jäseniä, jotka käyvät kirkossa kerran pari vuodessa. kuulijan huomioon ottamaton saarna on ulkokohtaista ja puhujakarismaltaan ohutta. Päivikki Antola on Jyväskylän yliopiston etnologian emeritaprofessori, Turun yliopiston uskontotieteen ja Tampereen yliopiston kansanperinteen ja viestinnän antropologian dosentti sekä tietokirjailija.
AIHEESTA ENEMMÄN Päivikki Antola, "Messusaarnan viestintäteoreettiset lähtökohdat." Käsikirjoitus 2009. kuulijapakoisuutta osoittavat myös messusaarnojen viittausalut, jotka ovat suosituimpia aloitustapoja. vasta sellainen käsikirjoitus, jossa yhdistyy uskonnollinen kokemus ja vapautunut esitys, on saarna. He tarvitsevat kirkkoa nimiäisiin, vihkimisiin, hautauksiin ja joulukirkkoon. viittausalku on saarnaajalle helpoin valinta, mutta se kyllästyttää kuulijan jo alkuunsa. Jumalan pelastavaan toimintaan ja Jeesuksen sovitustyöhön ihminen vastaa uskolla. Sananparret ovat näppäriä aloituskeinoja herättää kuulijat: Iltarusko kuivahattu aamurusko märkähattu. Pyrkiessään kuulijahakuisuuteen papin tulisi voittaa estynyt tunneviestintätapa ja lähestyä vastaanottajaa tätä huomioon ottavin aloitustavoin, puhutteluin ja tosielämän kertomuksin. Miten kohtaat nuoren arkoja kysymyksiä?; Kristittynä voit tänään kotiin mennessäsi sanoa naapurillesi ystävällisen sanan.; Me kristityt olemme valmiit kohtaamaan lähimmäisemme, mutta aina ei meitä ymmärretä. kieli on vaikeaa uskonnollista ammattikieltä, ja saarnaa sovelletaan epähavainnollisesti nykyaikaan. Saarna on heille "kyhnytyspuhetta"; riittää kun lausutaan oikeat sanat.
Raamatun kertomuksen ikään kuin ei luottaisi vastaanottajan ymmärrykseen. Tällä tavalla saarnaajat kuitenkin aloittavat messussa kuuluttaen: Tänään on tuomiosunnuntai tai Tänään on toinen sunnuntai pääsiäisestä kommentoimatta, mitä ilmoitukseen liittyy. Omakohtaiset kokemuskertomukset puuttuvat. Perushumanismia saarnaavat messupuhujat käyttävät saarnatuolia tosiolemisen filosofiseen pohdintaan, elämän psykologisointiin, lähimmäisyyden lämmittelyyn ja "ihmisen kohtaamisen" mitäänsanomattomuuteen. erään miespapin lausahdus kertoo paljon: Monet meistä on leipäpappeja. Katumus, synnintunto, herätys, parannus, usko, uudestisyntyminen, vanhurskaus, pyhitys ovat tosiuskovaisille tuttuja sanoja, mutta niiden tulkinta on yksilöllistä. niinpä hän lukee paperista itselleenkin oudon käsikirjoituksen.
Käsikirjoitus ei ole saarna
Monet suomalaiset papit tuntuvat aliarvioivan kuulijaansa luullessaan käsikirjoitusta saarnaksi. Perinteisen "lain ja evankeliumin" saarnan rinnalle nousee 2000-luvun aineistossa humanistisväritteinen saarna. Päivikki Antola, "Modern Genre of the Finnish Mass Sermon." Folklore. Eds. Harvoin kirkossa käyvät eivät ymmärrä papin sisäpiirityylillä aloittamaa saarnaa: Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja Kristuksen tähden. Saarnaaja kertaa toisin sanoin juuri lukemansa
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
37 37. kuulijapakoisessa saarnassa sanoma on puutteellisesti esillä. kuinka moni juhlapuhuja aloittaa puheensa: Tänään on lauantai. Tämä on uskonvanhurskautta. Helpoin tapa näyttää olevan saarnata uskollisille kuulijoille. Electronic Journal of Folklore 33. kuulijahakuinen saarna tuo historiallisesti etäisen raamatunkertomuksen nykyaikaan, ja saarnassa käytetään pyhiä lähteitä vastaanottajan ymmärtämässä muodossa. Saarna on voitu kirjoittaa paria päivää aikaisemmin niille, joiden puhuja uskoo tulevan messuun. Uskolla, joka vanhurskauttaa, palauttaa ihmisen yhteyden Jumalaan, lähimmäiseen ja luomakuntaan. Saarna voi kolkutella myös kristityn perimmäisten hyveiden portteja verhoamalla asia humanistisesti yleiseen etuun: Yleinen inhimillisyys vaatii hyvää tahtoa. by Mare Kõiva and Andres Kuperjanov, Vol 33, 2006. viestintätutkimuksen mukaan suomalainen ei paljasta vieraalle tunteitaan helposti. He ovat Suomen kirkon enemmistöä, tapakristittyjä, nimikristittyjä eli uuspakanoita. kuulijan huomioon ottava saarna sisältää tuttuja puhumisen malleja, kertomuksia ja sanontoja. Antero Aaltonen
puhuja, joka tiedetään "hengenmieheksi tai -naiseksi", saa saarnaajana paljon anteeksi, koska hänen uskonnollinen kokemuksensa ja uskonsa viestii kuulijalle aitoa puhujakarismaa. Tai: Käymään vaan tänne tultiin eikä olemaan, lauloi joku silloin, kun minä olin poikanen. kaupunkilainen naispappi viritti kuulijat aloittamalla adventtisaarnansa kertomalla koiristaan: niin kuin koirat odottavat emäntäänsä tämän poissa ollessa, samalla tavoin ihmiset odottavat joulua. Tämän sanonnan, josta on olemassa useita muunnelmia, itse opin jo lapsena. erityistä kuulijapakoisuutta osoittavat viestintäarvoltaan kyseenalaiset ja itsestään selvät aloitukset
kulttuuriympäristö on siis kaikkien yhteistä perintöä, joka vaatii huolenpitoa. erityisesti rakennettuun ympäristöön on sitoutunut merkittäviä aineellisia voimavaroja, noin kaksi kolmasosaa koko kansallisvarallisuudestamme. Liitto ja lukuisat muut kulttuuriympäristöasioiden parissa työskentelevät organisaatiot ovat aloittaneet kampanjavuoden valmistelun Suomen
Tero Pajukallio
Tornionjoen Kukkolankoskessa yhdistyvät luonnon ja ihmisen työn jäljet.
38
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. pykälän mukaan Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. kampanjaa koordinoi Suomen kotiseutuliitto. Suomen perustuslain 20. Tarkoitus on lisätä kansalaisten, viranomaisten ja päättäjien tietoa arjen kulttuuriympäristöstä.
ulttuuriympäristö koostuu rakennetusta ympäristöstä, maisemasta ja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Samalla parannetaan kulttuuriympäristöä vaalivien järjestöjen, viranomaisten ja muiden tahojen yhteistyötä. LASSI SArESSALO
Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi
Kulttuuriympäristön arvostuksen ja hoidon parantamiseksi järjestetään ensi vuonna laaja kampanja. koska julkisen
K
hallinnon voimavarat ovat pienenemässä tai suuntautumassa muualle, kansalaisjärjestöjä tarvitaan entistä kipeämmin myös tässä työssä.
Tapahtumia, koulutusta, julkaisuja
JOY Jokaisen Oma Ympäristö -kampanjavuonna 2010 järjestetään monia tapahtumia, hankkeita ja koulutusta sekä tuotetaan aiheeseen liittyvää tietoa
Tämä maisema on joko luonnonmaisema, jolloin siinä ei näy selvästi ihmisen luontoon jättämiä jälkiä, tai kulttuurimaisema, jossa nuo merkit näkyvät. Tämä johtuu alkuhypoteesista eli siitä, että ihmisen toiminta aina vahingoittaa ympäristöä, mikä ei ole mielekäs lähtökohta. ne järjestöt, joiden ydintehtäviin ympäristöarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen kuuluu, voivat tarjota apuaan ja asiantuntemustaan. Luonnonympäristön ja kulttuuriympäristön ja toisaalta luonnonmaiseman ja kulttuurimaiseman välinen raja hämärtyy erityisesti silloin, kun ympäristöä käytetään satunnaisesti, niin sanottuna käyttömaisemana ja ihmisen jäljet tai oleskelu luonnossa on tilapäistä. On selvää, että ihmisen toiminta muuttaa ympäristöä, mutta muutos ei aina ole ihmisten kannalta negatiivista; muutoksen tulee kuitenkin olla hallittua. Jostain syytä ihmisen itselleen luomaa kulttuurimaisemaa ei ole osattu tai haluttu arvostaa yhtä paljon kuin luonnonmaisemaa, vaikka lainsäädännössä kulttuuriympäristöt ovat selkeästi mukana. JOY-kampanjassa on kysymys juuri tästä kulttuuriympäristöjen arvostuksen ja tiedostuksen nostamisesta yhteiseksi asiaksi.
LASSI SARESSALO
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
39. nykyisin puhutaan myös maiseman palauttamisesta, jossa on nähtävä kaksi suuntaa: toisaalta halutaan palauttaa kulttuurimaisema johonkin tiettyyn elämäntapaan liittyvään vaiheeseen esimerkiksi lammas- ja lehmihaat ja toisaalta teknisin ja biologisin keinoin palauttaa kulttuurimaisema luonnontilaan, kuten metsityksessä tai järvenlaskualueiden palauttamisessa tapahtuu. Luonnonympäristö, kulttuuriympäristö
ensi vuonna
kulttuurirahaston ja Svenska kulturfondetin myöntämällä tuella. Tavoitteena on, että kokovuotisen kampanjan yksi huippuhetki olisi syyskuun toisena viikonloppuna 2010, jolloin mukana olevat järjestöt ja toimintaryhmät tulisivat näyttävästi esiin kampanjan osateemojen kanssa. Lassi Saressalo on Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja.
ihmisyhteisön ympäristöä voidaan kuvata käsitteillä luonnonympäristö ja kulttuuriympäristö. Ympäristökeskustelun lähtökohta on se, että ihminen vahingoittaa toimillaan luontoa, ja tätä haittaa tulee mahdollisuuksien mukaan vähentää tai jopa estää. kulttuuriympäristökampanja toimii tiiviissä yhteistyössä ympäristöministeriön koordinoiman euroopan rakennusperintöpäivät -hankkeen kanssa, jonka teemana vuonna 2010 on rakennettu maisema. kampanja esitellään Tampereella 26.9.2009 pidettävässä seminaarissa, jonka sisältöjä käytetään kampanjan aloitusjulkaisuna Jokaisen Oma Ympäristö tammikuussa 2010. kampanja on hyvä tapa luoda yhteistyöverkostoja ja käytänteitä, vaihtaa kokemuksia sekä herättää keskustelua ympäristökäsitteen monimuotoisuudesta. Järjestöille haetaan parhaillaan rahoitusta kampanjaa varten erilaisista valtakunnallisista ja paikallisista lähteistä.
Aloitusseminaari syyskuussa
kotiseutuliitto on valmistanut kampanjaa varten perusaineistoa, jota saa liiton kotisivuilta. näihin vielä keskeneräisiin aineistoihin voi tutustua ottamalla yhteyttä kotiseutuliittoon (joy@kotiseutuliitto.fi). erityisen jyrkästi tämä näkökulma näkyy kaavoitusta ja rakentamista säätelevässä lainsäädännössä ja määräyksissä mutta myös ilmastonmuutoskeskustelussa. kulttuurimaisema, johon ihminen on jättänyt jälkiään ja merkkejään, voi ajan myötä palautua luonnonvaraiseen tilaan ja muuttua luonnonmaisemaksi ei kuitenkaan samaksi kuin se oli ennen ihmisen aiheuttamaa muutosta. Saatavissa on muun muassa joukko osaprojektiluonnoksia, jotka ovat paikallisten toimijoiden vapaasti käytettävissä. kampanja tuottaa lisäksi Jokamiehen kulttuuriympäristöoppaan, kokoaa toimintavuoden raportin ja esittelee alan kirjallisuutta ja toimintamuotoja kampanjasivuilla, jotka avautuvat syyskuussa 2009. Suurin osa vastuusta ja tehtävistä jää kansalaisjärjestöille, vaikka kampanjalla onkin valtion tuki. Sen kulttuurista sisältöä arvioitaessa muutokseen liittyvät voimakkaasti sekä esteettiset, usein opitut ympäristöarvot (ympäristöestetiikka) että kulttuurihistorialliset arvot. vastaavasti ihmismielessä on ympäristöstä subjektiivinen mielikuva, maisema. Ollaanpa termeistä mitä mieltä tahansa, nykyisin myös lainsäädännössä on vahvasti otettu kantaa luonnonympäristön puolesta. valmisteilla on lisäksi perusopetusmateriaalia kansan- ja työväenopistojen käyttöön, mutta sitä voi soveltaa myös kouluopetuksessa
Yleisöseminaarissa akateemikko Päiviö Tommilan aiheena oli Lizeliuksen uraauurtava työ Suomenkielisten Tieto-Sanomien perustajana. Mynämäen pääkirjastossa kuntalaiset voivat tutustua Lizeliuksen elämäntyö ja perintö -näyttelyyn. Koko kunta kotiseututyössä
HANNA NurmINEN
Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta
"Tavoitteenamme oli, että juhlavuoden jälkeen kaikki mynämäen asukkaat tietävät, kuka Antti Lizelius oli ja osaavat luonnehtia häntä ainakin kolmella sanalla", kertoo mynämäen kunnan kulttuurituottaja Viktoria Kulmala. esityksessä käsiteltiin myös seudulla tuohon aikaan syntynyttä Liisa eerikintyttären herätysliikettä. Televisiouutisten kielestä puhunut Arvi Lind huomautti, että puheet kielen rappeutumisesta ovat useimmiten turhia, sillä muutos ja kehitys kuuluvat kielen olemukseen. Tuotannon ainoat ammattilaiset olivat kuoroa harjoittanut Sinikka Rikkilä, joka myös laati näytelmän käsikirjoituksen, ohjaaja Liisu Mikkonen ja näyttelijä Janina Berman.
M
Lehtimies, kielimies, kansanvalistaja
Tiukkaa tosiasiaa tarjottiin kahdessa seminaarissa. "Perimmäisenä teemana oli kuitenkin suomen kieli ja Suomen mieli", kertoo paikallisen kotiseutuyhdistyksen Wirmoseuran aktiivi kari Ahtiainen. Laajoen kesäteatteri esitti varta vasten heille kirjoitetun näytelmän, jossa oli historiallisten tosiasioiden lisäksi mausteena ripaus rakkautta ja huumoria. Rakkautta ja kirjansauvoja -näytelmän tuotannossa oli noin 30 henkeä, ja esityksen näki lähes 3 200 katsojaa. Mynämäen keskiaikaisessa kivikirkossa esitetyssä näytelmässä taas oli vahva naisnäkökulma. kirkkoherramiehensä kuoltua Hedvig Gadolin meni ajan tavan mukaan naimisiin tämän seuraajan Lizeliuksen kanssa. "mielestäni onnistuimme."
ynämäkeläisiä houkuteltiin Antti Lizeliuksen juhlavuoden 2008 merkeissä esimerkiksi kesäteatteriin. Hänkin oli leski, ja uusi vaimo sai kasvatettavakseen omien lastensa lisäksi uuden puolisonsa lapset", kertoo viktoria kulmala. Päätoimittaja Reetta Meriläinen puolestaan toivotti Lizeliuksen tervetulleeksi Helsingin Sanomien toimittajaksi jos tämä siihen suostuisi. kuorolaiset mukaan lukien esiintyjiä näytelmässä oli lähes sata. Siinä esiteltiin 1700-luvun kulttuurihistoriaa: kirjastossa sai kurkistaa sinne sisustettuun kustavilaistyyliseen pappilan saliin, ihmetellä, kuinka valistusajan luonnontieteilijän Pehr kalmin siemenkeräysmatkalta Pohjois-Amerikasta tuomat kasvit koristavat edelleen puutarhojamme ja perehtyä erilaisiin perunalajikkeisiin. näyttelyn avajaisissa julkistettiin Suomenkieliset Tieto-Sanomat professori kaisa Häkkisen toimittamana selityksin varustettuna laitoksena.
40
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. kirkkonäytelmän komeinta antia olivat virret, jotka olivat niin ikään 1700-luvulla eläneen nousiaisten kirkkoherran Abraham Achreniuksen käsialaa. "Halusimme tuoda esiin Lizeliuksen puolison elämää. Mynämäen lukion oppilaat saivat tietoa aiheesta "Suomen kielellä suomalaisille", ja yleisötilaisuudessa käsiteltiin Antti Lizeliuksen toimintaa suomen kielen kehittäjänä, sanomalehtimiehenä, sosiaalisena uudistajana ja seurakuntapappina. "Hän ymmärsi, että lukijat kaipaavat jokapäiväisessä elämässä hyödyllistä tietoa", Meriläinen totesi
näistä Vanha kirkkoraamattu vuodelta 1776 säilyi pitkään suomalaisena perusraamattuna. Lizelius toimi kirkkoherrana Pöytyällä 17411761 ja Mynämäellä vuodesta 1761 kuolemaansa asti. kansallisbiografian mukaan Lizelius oli suomenkielisen kulttuurin suuria uranaukaisijoita, joka käytti äidinkieltään suomea taitavasti kahden raamattulaitoksen toimittajana. kotiseutuaktiivin ei tarvitse osata näytellä tai laulaa kuorossa. Timo Jerkku
Mynämäen seurakunnan kirkkokuorolaiset kuuluivat niiden yli sadan harrastajan joukkoon, jotka esiintyivät Antti Lizeliuksen ja tämän puolison Hedvig Gadolinin elämää kuvaavassa näytelmässä Mynämäen kirkossa.
Kotiseututyön monet tekijät
Paikallislehdet ovat korvaamaton apu kotiseututyössä; vahva paikallisidentiteetti on toki myös paikallislehden elinehto. Muistomerkki paljastettiin Lizeliuksen syntymän 300-vuotisjuhlavuonna. Vakka-Suomen Sanomissa julkaistiin juhlavuoden mittaan lukuisia artikkeleita Lizeliuksen elämäntyöstä ja 1700-luvun elämästä. Työhön saattoi juhlavuonna osallistua esimerkiksi ostamalla Lizelius-kalenterin, toimimalla kesäteatterin pysäköinninohjaajana tai kirjailemalla lautasliinoja. Lehden entinen päätoimittaja erkki Sirkiä teki jo 1995 Sanomalehtien liitolle aloitteen Lizeliuksen muistomerkistä, ja toimikunta valitsi sen tekijäksi kuvanveistäjä Jarkko Rothin. Hanna Nurminen on Mynämäellä sijaitsevan Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssin toiminnanjohtaja.
Antti Lizelius
Anders (Antti) Lizelius syntyi 12.10.1708 Tyrväässä ja kuoli Mynämäellä 15.10.1795. nelisenkymmentä naista valmisti talkoilla 176 reikäompeleella ja ketjuvirkkauskoristelulla varustettua lautasliinaa Wirmo-seuran Lizelius-pitoja varten! koko kunta oli mukana kotiseututyössä!
Lizeliuksen syntymän 300-vuotisjuhlaa vietettiin myös hänen synnyinpitäjässään Tyrväässä ja Pöytyällä, jossa hän toimi pitkään kirkkoherrana. Hän opiskeli Turun Akatemiassa, ja papiksi hänet vihittiin 1737. kukin mynämäkeläinen osaa nyt juhlavuoden päätyttyä luonnehtia Lizeliusta omalla tavallaan sen mukaan, miten oli juhlintaan osallistunut. Lizelius julkaisi ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä, Suomenkielisiä Tieto-Sanomia, 17751776. Hän myös uudisti tarmokkaasti köyhäinhoitoa ja edisti maataloutta.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
41. kuka seurasi entisen kirkkoherransa aikaa esittelevää luentosarjaa kansalaisopistossa, kuka taas eläytyi 1700luvun lasten elämään lasten museopäivänä Tavastilan kotiseutumuseossa tai osallistui retkelle Lizeliuksen maisemiin
eikä Matti ole vain Matti vaan Matti virtanen koko nimensä voimalla perusmies.
TERHI AINIALA, suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa
Suomen laajin ja vanhin esihistoriakohde
Summassaaren KIVIKAUDEN KYLÄ
Avoinna: 2.6.-9.8.2009 klo 10-17 ti-su, heinäkuussa ma-su Pääsymaksu: 7/5 (aik./l. ei sekään rautatie. kirjalliset nimet siis puhuvat. Aina nimet eivät ole yhtä suoraan tai kierosti puhuvia mutta viestejä välittäviä silti. Onhan kirjasarjassa muuten käsitelty 1800luvun suomalaisen kirjallisuuden aihelmia. Kun Jumala tahtoo väännättää kiviä maan päällä, hän lähettää Matin kivimäkeen. kun niissä tapahtuu muutoksia, voi henkilön nimikin muuttua. Matti on 1800-luvun kirjallisuuden kansanmiehen perustyyppi, jo Z. nimi ei voi olla mikä tahansa, sillä henkilön nimi on motivoitu ja kirjan tulkinnassa olennainen. Tutustuminen uuteen ihmeeseen, junaan ja rautatiehen, saa nolon lopun, kun viinapäinen Matti joudutaan poistamaan junasta. Topeliuksen Maamme kirjassa esitelty. Se kertoo hahmon luonteesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Herra tietää parhaiten, mihin kelpaamme. Pelkät Matitkin puhuvat. kari Hotakaisen Juoksuhaudantien (2002) pää-
y
henkilö on "kotirintamamies" Matti virtanen. kirjallisuudentutkija Jyrki nummi (Jalon kansan parhaat voimat, 1993) kysyy, miksi väinö Linnan Pohjantähdessä ei ole yhtään nimeltä mainittua Mattia. Matti on Maamme kirjasta alkaen ollut myös kuka tahansa, kunhan vain on riittävän "Matti". Oman talon hankkimisesta tulee Matille pakkomielteinen unelma. Matti on usein pikemmin luonnehtiva kuin yksilöivä ilmaus. Pohjantähdessä saman kysymyksen tekee Pentinkulman ruotsinkielinen paroni: "Missä Matti?". Pohjantähdessä ei ole Mattia, mutta on kuitenkin Matteja tai ehkä matteja. Putkinotko-sarjassa skeptinen kirjakauppias on Aapeli Muttinen, juoppo ajuri Jahvet Hepsulainen ja itse pääsankari, omahyväinen vätys, tutusti Juutas käkriäinen. Sen sijaan nämä Matit ne olivat jonkinlaista harmaata sitkeätä massaa, joka taipui kyllä pakon edessä mutta niin kuin jokin vastahakoinen aine. 040 187 9500, www.kivikaudenkyla.fi
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
43. Hän on aikamme suomalainen perusmies, keittiössä taitava mutta perheessä ja yhteiskunnassa paikkaansa hakeva. Tämä on Matin tehtävä. Hän kaipaisi alustalaisekseen ihanteellista Mattia, rehtiä ja suoraa, sellaista jolle saattoi kirota ja komennella, mutta antaa ylimääräisen ryypynkin miehuudesta. 4-12v ja eläk.), ryhmät 5-6 (opastus 40 )
Kivikausi tulee todeksi! Leirielämää, toimintaa, tekniikoita, myyntipisteitä. Putkinotko-sarjan konsta könösestä, pientalollisen ottopojasta, tulee liikemiehenä Konstantin Könölin tosin konsta ottaa itse käyttöön uuden, edustuskelpoisen nimensä. kansanmies on myös Juhani Ahon Rautatieromaanin Matti. Nimistöntutkija
Kirjojemme Matit
kirjalliset henkilöt tarvitsevat nimensä. kotiin palattuaan Matti ja hänen Liisi-vaimonsa toteavatkin, kuinka ei ne meitä varten ole semmoiset... Matti on nurjamielinen, jäykkä, juro, hidas ja vähään tyytyvä. Matti on Topeliuksen allegoriassa vastakohtana iloisesti laulavalle venäläiselle iivanalle ja vuoroin nauravalle, vuoroin nurisevalle ruotsalaiselle eerikille. Katso esittely nettisivuilta!
Kivikausipäivät 27.-28.6.2009
Kivikirveentie 10, 43100 Saarijärvi Puh
Tilaa neljän seinän sisällä muokattiin uudelleen, vanhoin ja uusin kuosein, ja niin painokangas koki taas uuden tulemisensa. Teollisen miljöön säilyminen ei ollut siellä kenenkään vastuulla, ja sitten kaikki olikin myöhäistä.
Pirkko Hammarbergin suunnittelema Optinen omena vuodelta 1973. kirjoittajat ovat työstäneet lukuisista vaikeasti selviteltävistä arkistolähteistä kokonaisuuden ja saaneet miettiä, miten purkaa autokuorman kangasta tietokirjaksi. Kirsi Niinimäki ja Marjo-Riitta Saloniemi, Maahenki 2008.
Ensin näyttely, sitten teos
Suomen tekstiilitaiteilijat TeXO vietti 50-vuotisjuhliaan vuonna 2006, ja sen juhlanäyttely avattiin tuolloin museokeskus vapriikissa. Teoksessa Kretongista printtiin käydään läpi suomalaisen painokankaan historia vuosikymmenittäin alkaen 1860-luvusta ja päätyen loppumassa olevaan vuosikymmeneen. Muidenkin seitsemän kirjoittajan taustoista heijastuu aineistojen tuntemus. Pitkä ajanjakso ja monen näkökulman mukaan ottaminen on teoksen voima mutta myös heikkous. Suomalaisen painokankaan historia. Hän on kirjoittanut runsaasti myös esineellisestä kulttuurista. Tutkijat ovat olleet kiinnostuneita lähinnä kotipaikkansa Tampereen taustoista. Toimittajista kirsi niinimäki on työskennellyt muun muassa alan suunnittelijana ja opettajana ja Marjo-Riitta Saloniemi työskentelee museokeskus vapriikin näyttelypäällikkönä Tampereella. Monet kirjan kuosit vievät keski-ikäiset ja sitä vanhemmat nuoruuden hetkiin. Arvioita, katsauksia
y
Kirjat
Miljoona, miljoona kangasmetriä
Painettu kangas on ollut sitkeä tuote muuttuvassa maailmassa. Perusraaka-aine on ollut tavallisesti puuvilla. Teos käy läpi arkisen pukeutumisen ja kodin sisustamisen raaka-aineen, miljoonia metrejä kankaita, jotka ovat menneet miljoonien käyttäjien tarpeisiin. Painokankaalla on ollut rooli monissa teoksissa ja suunnittelijoiden töissä. kun kankaan painamista pidetään "punaisena lankana", jatkuu kronologia 2000-luvun alun uusiin marimekkoihin ja nousukauden sisustuskankaisiin. kirjoittajilla on ollut tavanomaista monin verroin isompi urakka ja kuten teoksen päätoimittaja kirsi niinimäki kirjoittaa alkusanoissa tiedot ovat olleet hajallaan siellä täällä. Sen sijaan Forssassa, joka kuuluu Suomen puuvillateollisuuden pioneeripaikkakuntiin, perinteen säilyminen on ollut todella harvoissa käsissä. kävijä kulki kretongeista 1950-luvun liki graafiseen tekstiilitaiteeseen ja 1960-luvun väri-iloittelusta 1970-luvun harvoin nähtyihin geometrisiin kuvioihin; 1980-luvulla piti jo hengähtää. Finlayson Oy.
Suunnittelijoita unohtamatta
Teos tekee kunniaa painokankaan suunnittelijoille. Asiantunteva kirjoittajajoukko pyrkii pitämään asiat hyppysissään. Yhden luvun olisi voinut jättää pois: tehtaiden esittely erikseen on turhaa, koska tehtaiden osuus tulee hyvin esiin muita asioita käsiteltäessä. Toim. vapriikkiin on viime vuosina syntynyt erilaista teollisuuden ja arkisten esineiden tuntemusta. On ymmärrettävää, että kaupunkiin muuttanut nousukasmainen juppi halusi verhoihin vain niukasti väriä ja kuvioita. Suomalaisen painokankaan historian kokonaisesitys on kuitenkin saanut odottaa. 2000-luvun alku ajoi meitä takaisin koteihimme, sisustamaan, kun terrori-iskut osoittivat ympärillä olevan maailman epävarmaksi. Tässä se nyt on, muutamaa vuotta myöhemmin. näyttelykierroksen jälkeen moni varmasti kaipasi teosta, joka hahmottaisi kaiken nähdyn. kirjasta selviää, millaiselta kotiemme ja pukeutumisen arki on näyttänyt. Tyypillistä on, että Arja Mattilan sydänkuosi rikkoi vuonna 1971 miljoonan painometrin rajan ja sai uuden nimen, Miljoonasydän.
Kretongista printtiin. nuoret taas ovat löytäneet päälle pantavaa äidin vaatekomerosta ja yhdistäneet sen tämän ajan vaat44
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9. Hyvä niin, sillä ilman esimerkiksi Maija isolaa tai Fujiwo ishimotoa meillä ei olisi sellaista painokangasta, josta voimme olla ylpeitä ja joka on paitsi käyttöesineen raaka-ainetta myös muistojen ja muistamisen apuväline. 1860-luvulla se oli ohutta puuvillakretonkia tai kudottua kangasta jäljittelevää miljoonahousukangasta
kansantaidetta on aikaisemmin pidetty
y
yleensä kansankulttuurin kollektiivisena tuotteena, jonka esteettisten arvojen on nähty siirtyneen sukupolvelta toiselle. kansantanssin ja -runouden tallentamista ja esittämistä ovat ohjanneet kunkin aikakauden esteettiset käsitykset ja muut päämäärät. kirjan artikkelit on jaettu tutkimuskohteiden mukaisesti viiteen aihekokonaisuuteen: kuva, arki, liike, sana ja maisema. kansan ja "tavallisten ihmisten" esteettisten mieltymysten lisäksi artikkeleissa tarkastellaan taiteen ja kansanestetiikan kohtaamista. Useissa artikkeleissa pohditaan sitä, mitä on kansanestetiikka ja kansantaide sekä sitä, mitä omaehtoinen taide merkitsee toimijoille itselleen ja heidän ympäristölleen. kirja on oivallinen väline virittämään aistit ja ajatukset erilaisten arjen esteettisten ilmiöiden havainnointiin.
KATRI KAUNISTO, kansatieteen jatko-opiskelija, Helsingin yliopisto
Kansanestetiikka. Taide on ollut tekijöilleen elämäntapa ja keino hallita elämää. ne on valikoitu kirjoituskutsuun tulleista vastauksista sekä Joensuun yliopiston kulttuuritieteiden oppiaineiden ja Täydennyskoulutuskeskuksen järjestämän Studia Generalia -luentosarjan esitelmistä. SKS 2008.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
45. esimerkiksi nykykansantaiteen iTe-estetiikka kumpuaa ensisijaisesti tekijän persoonasta ja omaperäisyyttä korostavasta ilmaisusta. Teos esittelee suomalaisen painokankaan historian suunnittelijoiden kautta mutta myös talouden suhdanteiden ja kuluttajien taloudellisten resurssien kehittymisen kautta. Muodin suuntaukset tulevat ja menevät. Seppo Knuuttila ja Ulla Piela. Arvioita, katsauksia
teisiin. Tarina kankaista kuvallisine esimerkkeineen kulkee hyvin vuosikymmenien jaksoina. kansanestetiikka liitetäänkin artikkelisarjassa artefaktien ja esteettisten arvioiden lisäksi osaksi kansanomaista ajattelua, mentaliteettia ja maailmankuvaa. esteettisissä tavoitteissa yhdistyvät erilaiset arvopäämäärät, ja siten myös esteettiset arvot ovat osa hyvää elämää oli sitten kyseessä puutarhaharrastus tai ulkonäön muokkaus kauneuskirurgian keinoin. esteettinen taju on Yrjö Sepänmaan mukaan ihmisille myötäsyntyistä. Aihe on perin visuaalinen, ja sitä on kunnioitettu taittamalla sivut väljästi ja niukasti ja jättämällä paljon tyhjää tilaa. Seppo knuuttilan ja Ulla Pielan toimittamassa artikkelikokoelmassa on 33 kirjoitusta. Kalevalaseuran vuosikirja 87. kirja käsittelee visuaalisten ja sanallisten esitysten suhdetta kauneuteen, taiteeseen ja esteettisiin hierarkioihin, ja sen yhtenä tavoitteena on tuoda esiin aiemmin kulttuurissa vähemmän hyväksyttyjä tai ymmärrettyjä ilmaisullisia yhdistelmiä ja merkityksiä. Artikkelit tuovat oivallisesti esiin sen, mitä kansanestetiikan muotoja ja ilmiöitä on pidetty eri aikoina arvokkaana ja säilyttämisen arvoisena. Tuorein kalevalaseuran vuosikirja, Kansanestetiikka, pyrkii tarjoamaan monipuolisen katsauksen kansan taiteelliseen ja esteettiseen maailmaan. Hyvin suunnitellut painokankaat toimivat monella tavalla. Tämäkin ala on sittemmin uudistunut tietokonein. Omalta osaltaan myös Kansanestetiikka-kirjan artikkelit kertovat siitä, mikä on tutkijoista nykyään mielenkiintoista ja ansaitsee huomiota kansanestetiikkana tai -taiteena. nimitys iTe on kiteytys sanoista itse Tehty elämä, ja se liittyy 1990-luvun lopulla alkaneeseen itseoppineita taiteilijoita selvittäneeseen hankkeeseen. kirjassa on muutamia esimerkkejä iTe-taiteilijoista mutta myös muista "tavallisen kansan" luovista, itseoppineista henkilöistä, jotka ovat halunneet kertoa kuvataiteen tai kirjoittamisen kautta elämäntarinansa ja kokemuksensa muille. Myös nykykansantaiteilijat tukeutuvat yhteisöllisiin arvoihin, mutta itseilmaisun ja erikoisuuden tavoittelu saa ne usein poikkeamaan yleisestä. näin kuvat ja kangasesimerkit tulevat hyvin esiin ja sivujen yleisilme pysyy rauhallisena. Yksilölliset kokemukset ja arvostukset ovat kulttuurintutkimuksen tutkimuskohteina varsin tuore ilmiö. Aiheiden kirjo aina jääkiekosta runouteen ja kauneuskirurgiasta puutarhanhoitoon vakuuttaa siitä, ettei mikään kansanestetiikan ilmiö ole kulttuurintutkimukselle vierasta. Toim. englanninkieliset lyhennelmät lukujen lopussa löytävät varmasti lukijansa.
TIINA HUOKUNA, valtiotieteiden tohtori, tutkija
Kansanestetiikan kirjava kenttä
ihmisten arkitoimia ja ihmisten suhdetta ympäristöönsä tarkastellaan tutkimuksissa harvoin kansanestetiikan näkökulmasta. Taloudellisesti niukat ajat vaativat suunnittelijoilta kekseliäisyyttä. näiden ryhmien artikkelit eivät aina keskustele toistensa kanssa, mutta artikkelikokoelman yhtenäisyys syntyy kuitenkin siitä, että tutkimuskohteita on tarkasteltu samasta näkökulmasta
Arvioita, katsauksia
y
Kirjat
Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä
Mitä haastattelut paljastavat metsäammattilaisten historiasta. kirjaa lukevien metsäammattilaisten kannalta tekstin vakuuttavuutta lisää metsäalan termistön erittäin hyvä hallinta. SKS 2008.
Metsänhoitajan sielu
Tervo tarkastelee ulkopuolella taivaltavana tutkijana, miten metsäammattilaisille yhteiskunnan ja metsätalouden muutosten pyörteissä käy. Haastatteluja säilytetään Suomen Metsämuseo Lustossa. Paaskosken ja Tervon kirjat ovat innoittavia lukukokemuksia kahdelle eri lukijaryhmälle: niille, jotka ovat kiinnostuneita metsähistoriasta ja niille, jotka ovat kiinnostuneita kokemuksellisten sukupolvien ja elämänkertatutkimuksen soveltamisesta haastatteluaineistojen analyysiin.
JAANA LAINE, metsänhoitaja, valtiotieteiden tohtori
Metsätalouden sosiaalinen kestävyys
Tervon tutkimuksessa on 50 metsäammattilaisen haastattelut, joita hän on täydentänyt neljällä itse tekemällään haastattelulla. Hän ikään kuin kulkee jokaisen metsänhoitajasukupolven rinnalla, elää heidän mukanaan ammattikunnan elinkaarta 1800-luvun loppupuolelta aina 2000-luvulle saakka. SKS 2008.
46
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. Metsätyön rakennemurrosten kolme sukupolvea. Tervo esittelee kolme erilaista metsäammattilaisten kokemuksellista sukupolvea, joita erottaa toisistaan metsätalouden ja erityisesti puunkorjuun koneellistaminen, metsäammattilaisten irtautuminen maataloudesta ja metsien taloudellisen käytön
Katja Tervo: Metsän hiljaiset. Paaskosken ja Tervon opinnäytteet ovat erinomaisia tutkimuksia, joissa tutkijat ovat eri lähtökohdista hyödyntäneet samaa haastatteluaineistoa. Säröjä ammattikunnan yhtenäiseen kuvaan aiheuttavat muun muassa naisten tulo metsään, metsäopetuksen laajentaminen Helsingistä Joensuuhun sekä työtehtävien kirjon kasvu. Harmillisesti metsäalan termistön käyttö on hieman horjuvaa, eikä lukija voi olla aina varma, keitä kirjan otsikon "metsän hiljaiset" ovat ja mistä metsäammattilaisryhmästä kulloinkin on kyse. Tervon lähestymistavassa on keskeistä metsätalouden sosiaalinen kestävyys, jota hän arvioi haastateltujen metsäammattilaisten kokemusten ja mielipiteiden lävitse. Metsänhoitajille kuvat tuovat mieleen muistoja ja lisäävät ymmärrystä ammattikunnan historiasta. Aineistossa on mukana Lieksan ympäristössä asuneita metsäammattilaisia: metsänhoitajia, metsätoimihenkilöitä, metsäkoneenkuljettajia tai -yrittäjiä sekä metsätyöntekijöitä ja metsureita. Lisähaastattelut valottavat saman perheen eri sukupolvien kokemuksia metsätyöstä ja sen muutoksesta. Metsänhoitajien yhteistä historiaa, yhteistä muistia, Paaskoski lähestyy tarkastelemalla metsänhoitajuuden rakentumista sekä metsänhoitajien toimintaa ja asemaa ammattikunnan jäseninä. Paaskosken tutkimuksen lähdeaineistona on 266 metsänhoitajan haastattelut, joista hän on itse tehnyt kolmanneksen. Hänen tutkimusotteelleen on ominaista haastattelujen analysoiminen kokonaisina kertomuksina. kirjan rakenteessa vuorottelevat elävästi haastatteluaineistoon ja lähdekirjallisuuteen pohjautuva teksti, joiden lomaan on taitavasti sijoitettu kutakin tekstikokonaisuutta tukeva teoriaosuus. Yliopistokoulutuksen saaneet metsänhoitajat ovat todennäköisesti selviytyneet metsätalouden murroksista pienemmin kolhuin kuin esimerkiksi metsätyömiehet, joiden mahdollisuudet ammatinharjoittamiseen ovat merkittävästi supistuneet.
Leena Paaskoski: Herrana metsässä. niistä paljastuu ammattikunnalle yhteiset kokemukset ja arvot, joita haastatellut kuvaavat joko niihin sitoutuen tai niistä irtautuen. kyseenalaistaminen luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Paaskoski sen sijaan tuntuu sukeltavan syvälle metsänhoitajakunnan sieluun. Ammattikunnan kehittymistä tulkitessaan Paaskoski käyttää runsaasti kuvia, jotka metsänhoitajakunnan ulkopuolisille valottavat ammattikunnan perinteitä. Kansatieteellinen tutkimus metsänhoitajuudesta. Tervon väitöskirjan ehdoton vahvuus on käytettyjen teoreettisten lähestymistapojen selkeä ja havainnollinen esittäminen. Tervo etsii vastauksia kysymyksiin, millaisena metsäammattilaiset ovat kokeneet työnsä ja työympäristönsä suomalaisen yhteiskunnan ja metsätalouden murrosten myötä ja miten metsätalouden sosiaalinen kestävyys on metsätyössä toteutunut. Tähän kysymykseen voi löytää ainakin kaksi erilaista vastausta, mikäli lukee sekä Leena Paaskosken että katja Tervon väitöskirjat. valtaosa metsänhoitajista onkin löytänyt itsensä toimistopöydän ja tietokoneen äärestä. Metsässä vapaana vaeltava metsämies on jäänyt lähinnä muistoksi ammattikunnan henkiseen perintöön. Tutkimuksissa käytetyt haastattelut on valittu vuosina 19992002 toteutetussa Metsäammattilaiset metsätalouden murroksessa -tallennushankkeessa kootuista yli 1 000 haastattelusta
Myös Murtovaaraa oli pidetty esimerkkinä, jossa näkyy suomalaisen rakennuskulttuurin päävaiheita. kansanomaisen puurakennusperinteen säilymisestä ja asiallisesta kunnostamisesta viime vuosikymmeninä vastanneet ja seniori-ikään ehtineet arkkitehdit, erityisesti Panu kaila ja Risto vuolle-Apiala, voivat huokaista helpotuksesta: osaavia seuraajia on kasvamassa.
Murtovaara. Hän hankki lukuisilla eri puolille maatamme suuntautuneilla kenttämatkoillaan melkoisen tietopankin maakunnille ominaisista kansanrakennusten ajallisista piirteistä. Teoksen päättää kuvaus talomuseossa harjoitetusta
47. MurtoH i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
Murtovaaran rakennusten pienoismalli.
Kotiseututoiminnan käytössä
Ajan henkeä kuvaava ja kodikkuutta luova talomuseon esineistö käsittää kuutísenkymmentä osaa. Murtovaaran erämaatorppa syntyi maakunnan metsäisimpään pitäjään, jossa sen taloudellisena selkänojana oli metsätalous savotoineen ja uittoineen. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö 2008.
Ihanteet muuttuvat
kolehmainen oli puurakennusten restauroinnin pioneereja. Muutamat nurmeksen museoon aikanaan kulkeutuneet esineet olisi syytä deponoida alkuperäiseen yhteyteensä. Tutkija Pentti Zetterberg osoitti kuitenkin jo 1980-luvulla puulustotutkimuksen avulla, että tilan asuinrakennusten seinähirret oli kaadettu 1840-luvulla. Toim. kolehmaisen ylistäviä lausuntoja voidaan syystä pitää ratkaisevana tekijänä, kun säätiö päätti turvata torpan säilymisen jälkipolville.
y
vaaran rakennukset ja säilynyt arkistoaineisto otettiin suurennuslasin alle ennen uuden restauroinnin toteuttamista. nyt tehdyille ratkaisuille on mainittu myös perusteet. Aikansa restauroinnin synteihin voidaan laskea esimerkiksi mineraalivillat ja muovit, rakenneratkaisujen "vanhentaminen" niitä uusittaessa ja karjalaisuuden korostaminen. Murtovaaran talomuseon merkitys tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen välineenä kulminoitui 20052008 järjestettyihin kansainvälisiin perinnerakentamisen työleireihin. Säätiö on nyt julkaissut hienon kirjan tästä itäsuomalaisen talonpoikaiskulttuurin oivasta esimerkistä. Netta Böök. vaikka nykyinen tutkija- ja restaurointipolvi voikin Murtovaaran tapauksessa perustellusti kyseenalaistaa tai peräti kiistää monet hänen ratkaisunsa, virheet tuodaan neutraalisti esille. Joensuun yliopiston piirissä toimivat historian tukijat asettavat teoksessa torpan synnyn alueen asutus- ja elinkeinohistoriallisiin puitteisiin. Samanlainen tapaus on Pohjois-karjalassa valtimolla sijaitsevan Murtovaaran kruununmetsätorpan osto karjalaisen kulttuurin edistämissäätiölle vuonna 1967. kuten viime vuosikymmeninä on jouduttu toteamaan, monet arkaaisilta vaikuttavat rakennukset on tehty huomattavasti myöhemmin kuin niissä esiintyvät rakenteelliset tai tyylilliset piirteet ovat antaneet olettaa. Kruununmetsätorppa Valtimolla. kirjoittaja luonnehtii osuvasti myös maisteri Alfred kolehmaista, impulsiivista Museoviraston rakennushistorian osaston tutkijaa, joka laati Murtovaaran ensimmäisen restaurointisuunnitelman. viimeksi mainittuihin kuului tilan viimeinen asukas Hilja Lipponen, josta teoksessa on Pekka Laaksosen laatima pienoiselämäkerta. Paikalle saapui puurakentamiseen "hurahtaneita" arkkitehteja tai sellaisiksi Teknillisessä korkeakoulussa opiskelevia. Teoksessa hyvin dokumentoitu tuore restaurointi kirjaa rakennustekniikasta tietoja, joita sopii hyödyntää tulevissa vastaavissa kohteissa. kaikki näkyvillä oleva ei siis ole Murtovaaraan kuulunutta mutta on kulttuurisesti sopivaa. Tunnettuina omistajasukuina mainitaan Saastamoiset ja Lipposet. Sitä on täydennetty keräyksin ja ostamalla. kirjoittajat luovat katsauksen Murtovaaran tilan historiaan mäkituvasta kruununmetsätorpaksi ja edelleen asutustilaksi. Arvioita, katsauksia
Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä! näin ei tässä tapauksessa ehkä voi sanoa, sillä lienee sattumaa, että Suomen kulttuurirahasto julkaisi äskettäin loistoteoksen Maison Carréesta, Alvar Aallon ranskalaiselle antiikkikauppiaalle suunnittelemasta maaseutuasunnosta, jonka rahasto on pelastanut hankkimalla sen omistukseensa
Olkkalan kartanon historia on kirjoitettu poikkeuksellisen selkeästi. Gadoliniitiksi on nimetty myös Olkkalan kartanon pihapiiriin vuonna 2005 perustettu kivipuisto. Olkkalan kartanon alue on nykyään noin kaksi hehtaaria. Hällströmin jälkeläiset korotettiin 1830 aatelissäätyyn. Maailma muuttuu myös Murtovaaralla; nykyisin museon toiminnoista vastaa paikallinen yrittäjä. Aikakausia tarkastellaan kolmella tasolla: valtakunnallisesti, vihdin näkökulmasta ja Olkkalan kartanon omistajien kannalta. vuonna 1918 af Hällströmin suku luopui vihdin mahtavimmasta kartanosta. Ihmisiä ja elämää vihtiläisessä herraskartanossa. nopeat omistajanvaihdokset ja maaomaisuuden menetykset alkoivat vasta vuonna 1930. kosken kohdalla joen on ylittänyt vihdin kirkolta kohti Hämettä kulkeneen maantien silta. Hänen tutkimuksensa yöhalloista sai 1804 Suomen Talousseuran palkinnon. Asiasisällöltään kirja sopii vaikka oppikirjaksi, ulkoasunsa puolesta mainioksi lahjaksi.
TEPPO KORHONEN, kansatieteen dosentti
Kartanoelämää läpi vuosisatojen
Olkkalan kartanon nykyinen, vuodelta 1845 peräisin oleva päärakennus ja noin vuonna 1770 rakennettu säterirakennus seisovat mäellä Averianjärven lounaispäässä likellä joen luusuaa, josta vihdin koillisosan muodostaman valuma-alueen vedet putoavat koskena Hiidenveden tasoon. Säterirakennus on palautettu ammattitaitoisesti ja pieteetillä lähelle alkuperäiseksi arvioitua kustavilaisuutta. valtimo-seurakin perustettiin aikanaan museohankkeen tueksi. Hällströmin tiedemiesuraa kirjassa kuvataan laajasti. kahdeksan kirjoittajan yhteistyönä syntyneessä
teoksessa on hieno valokuva- ja piirroskuvitus. SKS 2008.
lella olevan laajan valuma-alueen lähes kaikissa järvissä ja lammissa oli kiviset säännöstelypadot. Se kunnostautui vuosikymmeniä paikallisperinteen vaalimisessa ja esittelyssä muun muassa työnäytöksin. Paikalla on ollut luontaiset edellytykset muodostua kartanon ja sen ympärille kehittyneen kylän ytimeksi. vesivoimaa hyödynnettiin: kosken yläpuo-
y
Marjut Popelka: Olkkalan kartano. kartanon historiasta kiinnostunut jää kaipaamaan edes yhtä karttaa, jolla maaomaisuuden alkuperäinen laajuus ja sen myöhemmät kutistumisvaiheet olisi esitelty. kartano nousi kukoistukseensa 1800-luvulla, jolloin sitä isännöivät Turun Akatemian maineikkaat professorit Johan Gadolin ja Gustav Gabriel Hällström sekä jälkimmäisen jälkeläiset vuoteen 1918 saakka. kirjan vahvinta antia ovat kuten taidehistorian asiantuntijalta sopii odottaakin vanhan säterirakennuksen ja päärakennuksen rakenteiden ja niissä vuosien saatossa tehtyjen korjausten ja muutosten kuvaus. Päärakennuksen entisöinnissä päädyttiin kolmesta mahdollisesta vaihtoehdosta 1920-luvun ilmeikkään ja koristeellisen julkisivun toisintoon. Gadolinia pidetään Suomen kemian ja Hällströmiä fysiikan isänä. erityinen tunnustus on annettava kuvituksesta mukaan lukien Signe Branderin ennen julkaisemattomat valokuvat sekä huolellisesti laaditusta selvityksestä kartanon omistajasuvuista aina 1600luvulta nykyaikaan.
JUHANI PÄIVÄNEN, emeritusprofessori ja osa-aikavihtiläinen
48
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. Torppien itsenäistyminen tai niiden ostaminen takaisin kantatilaan tapahtui järjestäytyneesti, ja teollista toimintaa jatkettiin. kartanolla oli kuitenkin edessään vielä yksi kukoistuksen vuosikymmen. Syynä oli perhettä kohdannut murhenäytelmä punakaartilaisten tekemän ase-etsinnän yhteydessä. Molempien herrojen tieteellisistä ja taloudellisista aikaansaannoksista on runsaasti dokumentoitua tietoa, jolla kirjaa ryyditetään vaikka asiat sinänsä ovat kaukana itse kartanon historiasta. Yttriumiksi (Y) nimetty musta mineraali sai jo Gadolinin eläessä nimen gadoliniitti. Heidän aikanaan kartanon maatalous ja teollisuus menestyivät. Tilalla oli muun muassa saha, tiilitehdas, sähkölaitos, kalkkitehdas ja yksityinen rautatie. Arvioita, katsauksia
Kirjat
alueelle tärkeästä kotiseututoiminnasta. keskeiset asiat on esitetty myös englanniksi. Teoksen alaotsikossa on kuitenkin ehkä vakaasti harkiten sana herraskartano, jolla tarkoitetaan ensisijaisesti vanhan suurtilan päärakennusta. Gadolinin suurin saavutus tiedemiehenä jää kirjassa mainitsematta: Hän määritti jo vuonna 1794 uuden alkuaineen. Huipentumana on todistus kartanorakennusten viimeisimmän omistajan, entisöijäyrittäjä Jorma Pullan unelman lähes täydellisestä toteutumisesta
Moderni aika toi suosioon uusia nimiä. 1820-luvulle asti sukujen suosituimpia tyttöjen ensinimiä olivat Anna, Maria, Birgitta, Valborg, Helena, Kristiina ja Elisabeth käytössä olivat luonnollisesti nimien kansanomaiset variantit. Sitoutuneimpia sukujen perinteisiin ja perintönimiin olivat talolliset, mutta myös itselliset käyttivät paljon perintönimiä. Setien ja tätien kaimoja oli keskimäärin kolmannes lapsista. Nimenannon käytännöt SisäSuomessa 1700-luvun alusta 1950-luvulle. vastaavia tutkimuksia ei meillä ole aiemmin tehty. nämä pienet puutteet eivät hämärrä kirjan arvoa ja kiehtovuutta. tinimiä, ja perintönimien osuus väheni. Lukuisat valokuvat elävöittävät tekstiä. Perintönimen sai 1820-luvulle asti vähintään 70 prosenttia kaikista sukujen lapsista. Toisinaan lukijan tulee tutkimusteeman taustoitusta lukiessaan olla erityisen tarkkana, sillä esiteltävää ilmiötä selvitetään monilta puolilta ja eri aikatasoilla hyppien. Modernin ajan keskeinen murros oli kahden tai useamman etunimen antaminen. Tarkastelu alkaa 1700-luvun alusta ja päättyy 1950-luvulle. Sukunimi kytkee meidät osaksi sukua joko biologista tai aviollista suoraan ja läpinäkyvästi. Arvioita, katsauksia
y
Kirjat
Suku elää suvun nimissä
etunimi on identiteettimme tärkeä rakennusosa. Lähdekirjallisuus on luettu tarkasti ja siihen myös viitataan. etunimi tekee saman monisyisemmin. käyttöön otettiin uusia muo50
Monelta kantilta
kotilaisen tutkimus on rikas ja runsas. Paikoin viittaaminen tuntuu jopa itsetarkoitukselta, sillä viittausten ja tutkimustekstin väliset kytkökset eivät aina ole kovin relevantteja. Traditionaalisena ja varhaismodernina aikana suvun merkitys nimenannolle oli hyvin suuri. Tekijä on itsekin suvun jäsen. 1920-luvulla suosituimmat tyttöjen ensinimet olivat Irja, Eeva ja Elsa ja pojilla Antti, Lauri ja Matti. nimi erottaa meidät muista mutta myös yhdistää. 1950-luvulla kärkikolmikkona olivat Mirja, Eija ja Raija sekä Markku, Arto ja Erkki. Lapsi saattoi olla esimerkiksi tätinsä ja isoäitinsä kaima. kotilaisen tutkimissa suvuissa vajaa viidesosa lapsista kastettiin isovanhempiensa kaimoiksi, samoin vajaa viidesosa oli vanhempiensa kaimoja. Tavan mukaan isovanhempien nimet annettiin perheen lapsille niin, että vanhimmasta pojasta tuli isänisän ja toisesta äidinisän kaima. SKS 2008.
Perintönimiä, muotinimiä, useita nimiä
Maaseudun sukuyhteisö siirtyy kotilaisen tutkimuksessa varhaismodernista moderniin aikaan. Poikien nimissä suosituimpia ensinimiä olivat 1820-luvulle asti Johannes, Matti, Antti, Henrik, Paavali ja Abraham. On kuitenkin huomattava, että kaimuus ei yksiselitteisesti kohdistunut johonkin tiettyyn sukulaiseen, vaan samaan etunimeen voitiin sisällyttää useamman sukulaisen etunimikaimuus. Tutkittavana on kotilaisten ja Hakkaraisten sukuyhteisö kivijärvellä itä-Suomessa, itäisen ja läntisen kulttuurin raja-alueella. Tutkimus ei kuvaa vain yhtä sukua vaan kertoo laajasti etunimistön kehityksestä ja nimenannon vaiheista maassamme ja kytkee sen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kehykseen. Poikien nimissä perintönimien osuus supistui alle puoleen 1880-luvulla mutta tyttöjen ristimänimissä vasta 1910-luvulla. Lähimmäksi pääsee Hellevi Arjavan tutkimus Alpiini ja Otteljaana: kangasniemeläisten etunimet 16841899 (2005), jossa näkökulma on ensisijaisesti nimistöllinen, ei samalla tavoin mikrohistoriallinen kuin kotilaisen työssä. Suvun nimien kautta tulee esiin vahva, usean sukupolven yli ulottuva sukutunne ja suvun tarina. kolmannesta pojasta taas tuli isänsä kaima ja seuraavista setien ja enojen kaimoja. 1900-luvulla muotinimien kierto nopeutui. kotilaisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia etunimiä yhdessä suvussa annettiin ja mitä nimivalinnat kertovat suvun arvoista ja asenteista. Suvussa kulkevien nimien myötä osoitettiin kunnioitusta aiemmille sukupolville ja sitoutuneisuutta suvun perintöön.
TERHI AINIALA, suomen kielen dosentti ja erikoistutkija, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. Muotinimistöstä tuli tietyn sukupolven leima. Sofia kotilaisen historian alan väitöskirja kertoo siitä, kuinka etunimi usein yhdistää meidät sukuumme. Aineisto on pääosin kirkonkirjoista. Tutkimus piirtää värikkään kuvan yhden sukuyhteisön vaiheista kolmen vuosisadan ajalta. vaikka modernin ajan yksilöllisyyden vaatimukset vähensivät perintönimien osuutta, ei tapa antaa perintönimiä hävinnyt, ainoastaan väheni.
Sofia Kotilainen: Suvun nimissä. 1860-luvulla Maria piti vielä pintansa suosituimpana nimenä, mutta sitä seurasivat Hilma, Hilda, Hulda ja Iida. 1860-luvun uusi suosikki oli Vilhelm. kun yhden nimen sijaan voitiin antaa useampi etunimi, saatettiin perintönimet jättää jälkimmäisten etunimien varaan. Moderni aika toi nimenantoon entistä enemmän yksilöllisyyttä. Sama tapa toistui tytöillä naispuolisten sukulaisten mukaan
kordelinin rahaston kokoelmissa on suppea mutta merkittävä veistosten osuus, ensolla on kiinnostava kansainvälisen valokuvan kokoelma ja UPM-kymmenellä melko kattava valikoima 1980luvun suomalaista metalligrafiikkaa. kirjan teemoja ovat Suomen maa ja kansa, porvarillinen elämänmuoto, düsseldorfin koulukunnan maisemat, pariisilaiset mallit, talvi, idealismi ja realismi sekä pääkaupunkimme Helsinki. 1800-luvun lopulla kansantyypit kuvattiin kaunistelematta, mutta samalla ne saivat yksilöllisyyden. ihannemaisemissa pääosassa ovat järvet, saaret, niemet ja lahdet. Suomi-kuvan synnyssä maisemataide oli keskeisessä osassa. Topelius ahkeroi ihannemaiseman propagoinnissa. Tuota muutosta havainnollistaakseen ilvas esittää rinnan Robert Wilhelm ekmanin teoksen Morsiussauna (1865) ja Akseli Gallen-kallelan luonnoksen Lemminkäinen (1897). Taidehistorioitsija Juha ilvas on onnistunut tällaisessa tehtävässä kohtalaisesti. keskeiseksi nousee se, millainen kuva maasta ja kansasta välittyy taideteosten kautta. Hänen yhteiskunnallista asemaansa ei peitellä, mutta samalla hahmo henkii myös omalaatuista sankaruutta. Tietenkin suuryritysten taidesäätiöiden kokoelmissa on myös muotokuvia säätyläisistä. näitä teemoja ilvas käy läpi sekä katsauksessaan kultakauden taiteeseen että taiteilija- ja teosesittelyissä. Mutta mukana on aina jotakin, joka muistuttaa ihmisen olemassaolosta: yksinäinen vaeltaja, paimen tai lauma kotieläimiä tai metsän keskeltä nouseva sininen savu. Kuva kirjasta Meidän kuvamme.
52
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. Hän kertoo kirjassaan pari vuotta sitten perustetun Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksen kokoelmista. ilvas on liittänyt säätiöiden kokoelmat kiinnostavalla ja yleistajuisella tavalla Suomen taidehistorian vaiheisiin. kesti melko kauan ennen kuin suomalaiset löysivät kuvauskohteeksi kaupungin. Mukaan on otettu vain maalauksia, vaikka säätiöiden kokoelmissa on kiinnostavia muidenkin lajien edustajia. Sen kuvaamisessa muutos oli huomattava. Ylhäältä nähtyä järvimaisemaa maalasivat keskeiset taiteilijamme Ferdinand von Wrightistä eero Järnefeltiin ja Pekka Haloseen. Runeberg, joka "Maamme"-runossaan kuvailee suomalaista maisemaa ylhäältä nähtynä. Gallen-kallelan "Sauna-Juonas" (1887) ei ole kukaan muu kuin juuri Sauna-Juonas. kätilöinä olivat kirjailijat, ennen muita J. entä sitten kansa. erilaisia litografiasarjoja tehtiin jo 1800-luvun alkupuoliskolta lähtien, mutta maalaustaiteessa kaupunkikuvat yleistyivät oikeastaan vasta vuosisadan jälkipuoliskolla. Sellaista urbaanin elämän kuvausta kuin keski-euroopassa ei meillä syntynyt edes tulenkantajien innoittamana. Taidesäätiö merita. Yhdistykseen kuuluu seitsemän jäsentä: Alfred kordelinin yleinen edistys ja sivistysrahasto, enson taidekokoelmat -säätiö, Fortumin Taidesäätiö, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, keskinäinen henkivakuutusyhtiö Suomi, Taidesäätiö Merita ja UPM-kymmenen kulttuurisäätiö. ne tulevat pääpiirteissään esiin 1800-luvun alkukymmeniltä 1930-luvulle. L. Toisaalta pitää esitellä kokoelmaa kattavasti, mutta toisaalta teokset täytyy liittää taidehistoriaan niin kiinnostavalla tavalla, että lukija saadaan mukaan. ihannemaisemamme löydettiin tai oikeastaan synnytettiin. SKS 2008.
Antti Faven, Juhannustanssit, 1911, öljy. Arvioita, katsauksia
y
Kirjat
Taidekokoelmat kansakunnan peilinä
Taidekokoelman esittely kirjan muodossa on ongelmallinen tehtävä. ekmanin teoksen morsian on kuin suomalaiseen savusaunaan eksynyt antiikin jumalatar, kun taas Gallen-kallelan Lemminkäinen on lihaa ja verta kaulassa näkyvää päivetyksen rajaa myöten. Ja täytyy muistaa, että taiteilijoille muotokuvatilaukset olivat ja ovat edelleen tärkeä tulonlähde.
SEPPO HEISKANEN, vapaa toimittaja ja kuvataidekriitikko
Juha Ilvas: Meidän kuvamme maa ja kansa. Sekin elämäpiiri tulee teoksista kiinnostavalla tavalla esiin. Myös Z
Toikan linnut on kaksikielinen kirja Oiva Toikan (s. toksissaan, mutta aihe sai uutta syvyyttä vuodesta Tuotevalikoiman yksioikoistuminen on ollut 1994 lähtien valmistuneissa töissä, jotka perustuivat iittalan 2000-luvun kehitystrendi, mikä ilmenee merkilliseen tositarinaan. 1931) suunnittelemista lasilinnuista, jotka ovat valloittaneet niin suomalaisten kuin monien ulkomaalaistenkin saksalaisten, hollantilaisten, amerikkalaisten ja japanilaisten suosion. Asia konkreti- sonin Oiva Toikka Lasi ja design -teoksen (2007) soituu, jos Toikkaa verrataan hieman nuorempaan mukaan lintujen suosio on jo aiheuttanut taiteilijalle ruotsalaiseen Bertil vallieniin (s. liene esipuheen vihjauksessa, jonka vaikka Toikan suoltamien lasilintumukaan Toikka tekee lintuja, koska jen määrä on uskomaton, ne eivät ole muodoltaan hänestä niiden sulava muoto sopii lasille. Esipuhe Päivi Jantunen. erityisesti jälkimmäisten unohtaminen on harmittavaa, sillä ne olisivat monipuolistaneet Toikan kuvaa lintujen suunnittelijana.
y
irrallisten lasipäiden lisäksi päitä on upotettu muiden töiden osiksi ja niistä on koottu isompia taideteoksia ne ovat jopa merkittävässä osassa växjön katedraalin 5,5 metriä korkeassa alttarikaapissa (2002). Jantusen mukaan lasitekniikoita syvällisesti tajuavat ymmärtävät Toikan lintujen kuljettavan nuutajärven lasitehtaan osaamista vuodesta 1793 alkaen. Ylevien ja sisäpiiriläisyyttä henkivien virkkeiden sijaan esipuheessa olisi kannattanut konkreettisesti käsitellä vaativia valmistusprosesseja. Siinä missä vallienin Brains-sarjan työt ja niiden johdannaiset herättävät tunteita arkaaisesta kauneudesta jopa kammotukseen, Toikan linnut liikkuvat yksioikoisemmalla iloisen ja imelän akselilla. Toikan linnut ovat kieltämättä osoitus nuutajärven lasitehtaan erinomaisesta värilasiosaamisesta, mutta on syytä kysyä, miksi näistä upeista lasimassoista tehdään Oiva Toikka: Huhuu, 2009. kaikkia lintuja ei ole aikoinaan kuvattu, ja siksi pienestä osasta on mainittu vain tuotetiedot. vastaus ei Samasta muotista Kuva kirjasta Birds by Toikka. Toikan lintujen "lajimäärä" on ylittänyt jo 400 rajan. kooma-ajastaan karolina (2007 & 2008), vaikka olisi voinut kuvitella, että muisti vain pimeyden ja siniset miehet, jotka inspi- iittala olisi tilannut heiltä aivan toisenlaisen tuoteroivat vallienia varsin monimuotoiseen ilmaisuun: kokonaisuuden.
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
53. Sirkka-Liisa Löflund ja kirsi Lauttia ovat koonneet lintujen tuotetiedot linnun nimi, tuotantovuodet ja koko , mutta tyhjentävä esitys ei ole. varioinut ihmispääteemaa. lähes yksinomaan lintuja. WSOY 2008.
Nuutajärvi-mainosta
Päivi Jantusen kirjoittama kirjan esipuhe on pikemminkin suuntaaantava kuin tyhjentävä. ensimmäiset linnut eli pop-taidetta henkivät värikkäät siepot otettiin tuotantoon jo 1972, mutta lintutehtailun voidaan sanoa varsinaisesti alkaneen 1980-luvun alussa, jolloin Kotiliesi myi lukijoilleen Alli-lintuja ja suomalaisen lasitaiteen 300-vuotista taivalta juhlistavaan Pro Arte vitrea -kokoelmaan hyväksyttiin neljä lintua. vuonna 1875 nuori karo- muidenkin taiteilijoiden koriste-esineissä. Arvioita, katsauksia
Lintutehtailua
Birds by Toikka. Jack dawja funktioltaan erityisen moninaisia. vallienin töihin liittyy tarina, ja parhaimmillaan ne johdattavat katsojan luomaan niille oman tarinan. Toikan lina Olsson liukastui kävellessään jäällä Öölannista lintujen rinnalle on jo synnytetty Giorgio vignan mantereelle, löi päänsä, vaipui koomaan ja heräsi (s. konkreettisesti tehdään siis sitä, mikä myy, todellisia vallien työsti ihmispäitä jo 1980-luvun lasiveis- uusia tuotteita ei rohjeta tehdä. Toikan linnut. 1974) lintukokoelmat lopulta vuonna 1908. 1938), joka on paineita keksiä yhä uusia lintuja parvensa jatkoksi. Toikan linnut puolestaan niin, ne ovat Toikan lintuja: tämä on ainoa tarina, minkä lasitehtaan markkinointiosasto on onnistunut luomaan. 1955) ja Anu Penttisen (s. valitettavasti kirjasta puuttuvat valtaosa vuonna 1994 tuotantoon tulleista 15 lasimu n as ta j a vuo d e n 2 0 0 2 Arabian museon näyttelyssä olleet jättimäiset läpinäkyvät lasilinnut, jotka toimivat eräänlaisina suojakupuina värikkäille lasilinnuille. eräänlainen suurmieskultti elää siten edelleen suomalaisessa lasitaiteessa.
Birds by Toikka
Miten saada eloa henkilöhahmoihin ja samaan aikaan säilyttää sekä yksityiskohtien että tarinan kuvaaman maailman uskottavuus. Castrén ja Siperian kielioppi. Uralilaisten kielten ja etnografisen tutkimuksen pioneeri teki 18301840-luvulla useita tutkimusmatkoja muun muassa karjalaan ja Suomen, norjan ja venäjän Lappiin. eikö edes joillekinToikan linnuille olisi voinut tehdä rinnakkaistuotteena maljan, lautasen tai pikarin samalla erinomaisella tekniikalla?
Toikan lintuperhettä on osittain laajennettu vuosikuutioihin, kuten vuoden 2002 Jalokiwi ja Jalokiwin muna sekä vuoden 2003 vuosikuutio osoittavat. kallion kanssa hän on tehnyt
y
Pauli Kallio Pentti Otsamo: M. Otsamon selkeälinjainen, puhdas piirrostyyli miellyttänee monen sarjakuviin vihkiytymättömänkin silmää. käsikirjoittaja Pauli kallion ja sarjakuvapiirtäjä Pentti Otsamon M. Birds by Toikka -kirjan lopussa on kuvat vuodesta 1977 lähtien valmistetuista vuosikuutioista, mutta erikoiskuutioita, kuten tiedekeskus Heurekalle ja esplanadin myymälälle valmistettuja kuutioita, ei siinä ole. Jokaisen tieteiden ja taiteiden alalla työskentelevän olisi kuitenkin syytä tiedostaa, että uskoon heidänkin alansa harjoittaminen tai puolesta puhuminen perustuu. Tähän tuntuu sarjakuvan perusteella uskoneen myös Matias Aleksanteri Castrén (18131852). Tosiasiassa vuosikuutioita tehtiin vielä vuonna 1981 vain tuhat kappaletta, mutta menekin lisääntyessä alkuvuosien sarjat nostettiin myöhemmin kahteentuhanteen. A. Teos on kiinnostava muttei tavattoman elämyksellinen. Albumi keskittyy kuvaamaan tätä Pietarin tiedeakatemian rahoittamaa matkaa. Arvioita, katsauksia
Vuosikuutioita
Kirjat
Haluavatko ihmiset loputtomasti esineitä, joita ei voi käyttää. vaikka lunta sataa tuvan täydeltä eikä ikkunaa näy missään, työtä ei voi jättää kesken. Castrén ja Siperian kielioppi onneksi onnistuu tehtävässä. Muun muassa ensimmäisenä Helsingin yliopiston suomen kielen professorina toiminut Castrén oli tunnettu kuivakkaasta huumorintajustaan. Tervolassa syntynyt Castrén tunnetaan tiedemiehenä, joka paneutui eritoten venäjän pienten kansojen tutkimiseen. ehkä kallioltakin olisi vaadittu samanlaista heittäytymistä. Sen huomaa, jos vertaa Siperian kielioppia vaikkapa ville Rannan viimevuotiseen Kajaaniin. Castrénin arkiset pohdinnat sopisivat huoneentauluksi lamahallituksen ministereillekin: "Teoria on yksinkertainen, mutta käytäntö vaikea. Siis tunturin rinnettä laskettaessa." kallion ja Otsamon tulkinta historiallisesta, oikeasti eläneestä merkkimiehestä on perinteinen: ei ulkokohtainen mutta objektiivinen ja tosiasioissa pitäytyvä. erityisesti siksi, että siihen on kuvattu vientimalliston ja yritysten tilaustuotteet, joita suomalaisten lasiharrastajien olisi muuten mahdotonta nähdä.
NIKLAS BENGTSSON, tietokirjailija
M. Pisimmän retkensä hän teki Siperiaan vuosina 18421844. Otsamolta on aikaisemmin julkaistu muun muassa sarjakuva-albumit Pieni olento (1999) ja Pölykapseli (1995). ennen kaikkea tarina kertoo miehestä, jolla on kutsumus. Otava 2008.
urheilusarjakuvaa FC Palloseura, josta on julkaistu useita kokoelmia. Poro antaa vähiten aikaa ajattelemiseen juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsisi. vaikka "puhuvien päiden" vaikutelmaa ei täysin voi välttää, onneksi ne sentään virkkovat viisaita. A. Toikan ja suomalaisen lasitaiteen ihailijoille Birds by Toikka on pakollinen hankinta. Rannan irrotteleva, ikonoklastinen tyyli oli lähempänä erik Wahlströmin Tanssivaa pappia, jossa historialliset faktat ja fiktiivinen aines myös sekoittuvat herkullisesti. A. Parhaimmillaan rehellinen sepitteellisyys saa taiteilijan ja lukijan innostumaan, löytämään fiktion avulla ihmisen todellisen ytimen, Rannan ja Walhströmin tapauksessa epäilyn ja itseinhon. kirjan mukaan vuosikuutioita on tehty vuosit-
tain 2 000 kappaleen numeroitu sarja lukuun ottamatta vuotta 1980, jolloin niitä valmistettiin tuhat. Castrén seikkailee Siperiassa
Historiallinen sarjakuva on vaativa laji. Liitämme helposti kutsumus-termin uskonnolliseen tai poliittiseen hurmosmieleen. Sen vuoksi hän sopii samaa lajia paljon harjoittaneen kallion kuvattavaksi. Albumin lopussa Castrén riutuu kuolemankielissä, mutta veristen yskösten makua suussa ei tunne.
VILLE HÄNNINEN, sarjakuviin erikoistunut vapaa toimittaja ja tietokirjailija
54
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. kuinka herättää aihe henkiin
Toimiakseen aidosti koskettavana ja ajatuksia herättävänä elokuvataiteena Postia pappi Jaakobille edellyttäisi aimo annoksen rosoisuutta ja riskinottoa. Alkuperäiskäsikirjoitus Jaana Makkonen, rooleissa Kaarina Hazard, Heikki Nousiainen, Jukka Keinonen ja Esko Roine. Papin hahmo, jonka olisi kai tarkoitus kerätä katsojien sympatiat, jää melko vätysmäiseksi. Uskonnon kysymyksiä läpi uransa pohdiskellut ruotsalaismestari ingmar Bergman, jota Härökin mitä ilmeisimmin ihailee, kykeni kertomaan armosta muutamalla välähdyksellä enemmän kuin Jaakob koko kestossaan. Jumalan myrsky pauhaa ja välillä surumielisesti kajahteleva piano iskee muutaman mollivoittoisen soinnun. Henkilöhahmot kaikuvat tyhjyyttään, kuulaan kauniisti kuvatut maisemat ovat teennäisen elegisiä ja ihmissuhteet asetelmallisia ja ulkokohtaisia. Härön kuvat suomalaisesta metsämaisemasta ovat kauniita ja ylväitä. Härön suuri ongelma on hänen elokuviensa onttous. Oikean elämän papeista löytyy usein ruutia, räminää ja sanavalmiutta, mutta elokuvasta herää lähinnä kysymys, miksi tämän miehen pitäisi saada vastuulleen yhtäkään seurakuntalaista. Usein vähemmän on enemmän. kun suurena teemana on usko tai sen kadottaminen, voisi luulla, että tarjolla olisi melko rajua, oivaltavaa ja puhuttelevaakin draamaa. Härön kerronnasta puuttuu tekemisen rohkeus,
Jolle Onnismaa
Ukkonen jyrisee
Tapahtumat ja juonenkäänteet ovat taitavan pelkistettyjä mutta samalla vetämättömiä. Samaan aikaan toisaalla Leila harkitsee pakenemista taksin takapenkillä mykkänä istuen.
H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 9
diaogi jää pitkälti pehmeän puuduttavan kahvipöytäjargonin tasolle ja hetkelliset huumorinpilkahdukset ovat päälle liimattuja kuin uusissa kotimaisissa fiktioelokuvissa yleensä. Elokuvat
Arvioita, katsauksia
Klaus Härö: Postia pappi Jaakobille. Lopussa nähdään synnin sovitusta, uhrauksia ja uuden elämän alkua, kyyneleitä ja hyvyyden hyveestä kumpuavaa, kohtalon leimaamaa marttyyriutta.
Kaunis kuin kahvimainos
Surullista on todeta, että elokuvan suhde uskontoon on melkein yhtä ulkokohtainen ja näennäinen kuin monet Olli Saarelan pateettiset viritelmät, joissa kuvitellaan, että pelkkä lähikuva krusifiksista paljastaisi jotakin syvällistä ikiaikaisesta problematiikasta. Hän jatkaa samalla linjalla myös uusimmassa teoksessaan Postia pappi Jaakobille. kohtausten asetelmat ovat monesti pinnallisia ja ennalta arvattavia. Postia pappi Jaakobille -elokuvasta puuttuu todellinen tunnelataus. Härölle on silti syytä antaa pisteitä siitä, että hän ainakin yrittää tehdä valtavirrasta poikkeavaa ja puhuttelevampaa draamaa. katsojalle ei anneta todellista mahdollisuutta päästä sisälle kahden päähenkilön sielunmaisemaan, eikä monia draamallisesti kiinnostavia hetkiä tarjoavista kehittelyistä saada tehoja irti. Tässä on elokuvan olennaisin ja oivaltavin rinnastus, ja samalla sen ydinajatus. kuitenkin sokean papin Jaakobin (Heikki nousiainen) ja hänen uudeksi apulaisekseen vastentahtoisesti joutuvan armahdetun elinkautisvangin Leilan (kaarina Hazard) välinen jännite on lähes Hertta-sarjojen tyyliä. kun pappi käy omaa yksinäistä taisteluaan tyhjässä kirkossa, jyrisee ulkona klassisia ukkostehosteita. Poikkeuksen tekee modernimpaa ja hillitympää linjaa edustava Hazard.
y
kahden ihmisen epätoivo saavuttaa yhtäaikaisesti lakipisteensä, ja muurit alkavat vähitellen murtua. Ensi-ilta 3.4.2009.
Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta
Ohjaaja klaus Härö on pyrkinyt elokuvissaan sinnikkäästi valtavirran räiskeestä etääntyneeseen, aikuisempaan ja rauhallisempaan ilmaisuun. nykyisellään se on kuin kahvimainos; viimeistellyn oloinen ja ammattitaitoisesti tehty mutta koko lailla intohimoton.
LAURI TIMONEN, elokuvakriitikko
Kirjeisiin vastaaminen on Jaakobin (Heikki Nousiainen) elämäntehtävä, Leila (Kaarina Hazard) taas pitää sitä hyödyttömänä.
55. Tuotanto Kinotar Oy. Ohjaaja osaa rakentaa myös syvyyssuunnan kompositioita ja ymmärtää liiasta tilpehööristä riisutun lavastuksen merkityksen. vaikka Härön visuaalinen ilmaisu on sinällään hitaan tyyliteltyä ja harkittua, on elokuvan näyttelemistyylissä ja etenkin replikoinnissa jotakin kummallisen vanhahtavaa ja "suomifilmimäistä"
d. Tiedostan tehneeni erinäisiä majesteettirikoksia. Runonkerääjien tallenteet ja Lönnrotin eepos kuuluvat eri oopperoihin. Ajattelen Aponkin mainitseman Tarja kupiaisen ohella ennen muuta Senni Timosen (2004) ja Lotte Tarkan (2005) uraa-uurtavia tutkimuksia kalevalaisesta lyriikasta ja epiikasta, mutta muidenkin tutkijoiden, myös Apon tuottamaa tietoa. valitan, jos tutkijana suuresti arvostamani Satu Apo on saanut sen käsityksen. Tätä edelsi viljo Tarkiaisen ja Hertta Harmaksen toimittama, kirjakielistetty antologia "vanhaa kansanrunoutta julkaistuna alkuperäisten kirjaanpanojen mukaan" (Suomen kansalliskirjallisuus III, 1943). Jos kuuntelee, ja etenkin jos itse laulaa, laulettavaksi luotua ja laulamalla elänyttä vanhaa runoa, moni kiistelty "kalevalankysymys" asettuu uuteen valoon.
OUTI LEHTIPURO
56
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 8. Tämä on aito tieteellinen erimielisyys, jollaiset konsensushakuisessa keskusteluilmapiirissämme on yleensä pidetty piilossa. Uudenlaista kokemuksellista ymmärrystä on rakentanut myös Anneli Asplundin, Seppo knuuttilan, Heikki Laitisen ja Pirkko-Liisa Rausmaan nelipolvisetyhtyeen vanavedessä kehkeytynyt ja Sibelius-akatemiasta kotipesänsä löytänyt kokeileva etnomusikologinen laululiike. Kalevala vie meidät puolestaan 1700-luvun lopulta alkaneeseen kauteen, jolloin kansanperinteestä muokattiin kaunokirjallisuutta, erityisesti euroopan niillä alueilla, joilla kansankielinen korkeakulttuuri oli vielä heiveröistä. Jouko Hautalan laatima tutkimushistoria on tätäkin iäkkäämpi, vuodelta 1954. nämä tekstikokoelmat ovat toki Lehtipuron mainostamia "kulttuurihistoriallisia tekoja", mutta Kalevala-kritiikin historiaan ne eivät kuulu. Onko häneltä jäänyt huomaamatta, ettei Kalevalan ja kansanrunouden välisiä kauneuskilpailuja ole järjestetty enää kahteenkymmeneen vuoteen. viimeisin kattava yleisesitys kansanrunoudestamme (Kirjoittamaton kirjallisuus) ilmestyi vuonna 1963. Mietin, mikä folkloristiikan ja Kalevalan suhteessa on olennaista ja
kiinnostavinta, eikä se mielestäni ole Kalevalan kritiikki vaan folkloristisen tutkimuksen paikka kansalliseeposta koskevan ymmärryksen syventäjänä. Keskustelua Uutisia
Folkloristiikka ensin, Kalevala vasta sitten?
Outi Lehtipuro arvioi Hiidenkivessä (2/2009) Kalevalan kulttuurihistoriaan sisältyvää artikkeliani "kansanrunouden tutkijat Kalevalan kriitikkoina" tavalla, joka on outo ja epäasiallinen. Tarkastelin artikkelissani, miten Homerokseen nojaavaa Kalevalaa on selitetty milloin kansanrunoudeksi, milloin sen väärennökseksi, C. Lehtipuro mainitsee näistä vain Matti kuusen, keith Bosleyn ja Michael Branchin toimittaman Finnish Folk Poetry: Epic -kokoelman (1976). Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä. Lehtipuron mielipiteet viittaavat jonkinasteiseen kärryiltä putoamiseen. Sen jälkeen kun Kalevalan juhlavuonna 1985 Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjassa 32 muotoilin oman näkemykseni Lönnrotin eepoksen ja sen takana olevan suullisen runouden suhteesta, suomalainen, ei vähiten helsinkiläinen, folkloristiikka on edistynyt paljon, mikä laajemman lukijakunnan tietoon saatettuna voisi vaikuttaa kansalliseepoksen kulttuuriseen paikkaan. Kalevalan kulttuurihistoria ei kuitenkaan ole se teos, jolla näitä ammottavia aukkoja olisi pitänyt paikata.
SATU APO, folkloristiikan professori, Helsingin yliopisto
Folkloristiikan paikka
Kalevalan kulttuurihistoriaa arvioidessani yritin asettua mahdollisen lukijan nahkoihin. e. Tämän ymmärryksen olisin Kalevalan kulttuurihistorian lukijalle halunnut välittyvän, edes lyhyenä tietoiskuna ja vihjeenä jatkolukemisen suuntaan. ehkä näiden närkästyttämänä Lehtipuro lyö otsaani leiman "Lönnrotin eepoksen puolustaja." Lehtipuro väittää myös, että olen unohtanut kertoa lukijalle, että Gottlundin ja europaeuksen suosimasta editiotyypistä, laulajien tallenteiden julkaisemisesta lähes sellaisinaan, löytyy näytteitä
y
myös 1900-luvulta. Lehtipuron sukupolven edustajat eivät syystä tai toisesta ole saaneet aikaan kahta perusteosta: ensimmäinen on suomalaiskarjalais-inkeriläisen suullisen runouden yleisesitys, toinen on folkloristiikan tutkimushistoria. A. Gottlundista ja d. edelliset edustavat kommunikaation historian varhaiskantaista vaihetta, jossa sanataide luodaan, välitetään ja esitetään suullisesti. Minun olisi pitänyt sivuuttaa Lönnrotin eepos ja ohjata lukijat "kalevalaisen runon ja itkuvirren maailmaa avaavan suomalaisen humanistisen huippututkimuksen äärelle." Lehtipuron mukaan elämme keskellä "eepoksen takana olevan lauletun runon renessanssia." Miten tämä ilmenee, jäi hämäräksi. europaeuksesta aina Matti kuuseen ja Lauri Honkoon saakka. kun Jaakko Jahnukaisen levyraadissa 1960-luvulla soitettiin kalevalaseuran tuottamalta Pääskylintu, päivälintu -levyltä Rausmaan laulamaa maailmansyntyrunoa, kukaan raatilaisista ei tunnistanut tekstiä eikä tiennyt, mitä musiikkia se on. Lehtipuroa ei ole kiinnostanut juttuni sisältö vaan hänen oma keppihevosensa eli se, miten tietyt folkloristit ovat "antropologian hengessä" suunnanneet päähuomionsa runonlaulajiin ja suulliseen runokulttuuriin
kaikki aikakaudesta kiinnostuneet tutkijat ovat tervetulleita tapahtumaan.
EERIKA KOSKINEN-KOIVISTO, filosofian maisteri. Sen keskeiset teemat ovat työ, koti ja kuluttajuus. Lapsuuden muistoja tutkinut etnologi Pirjo korkiakangas huomauttaa, että 1950-luvulla syntyneet kuuluvat vielä suurilta osin agraarisen perinnön piiriin. Murroksen ja jatkuvuuden ohella suhdetta 1950-lukuun leimaavat myös tunteet, kuten nostalgia. Muotoiltu arki: kansallista identiteettiä muokkaamassa 19501980-lukujen Suomessa keskitytään suomalaisen muotoilun kultakauteen. Suurten ikäluokkien lapsuus sijoittuu 1950-luvulle. Tätä tutkitaan
1950-LUVUSTA
Suomen metsästysmuseo / A. kirsi-Maria Hytönen ja eerika koskinen-koivisto (Jyväskylän yliopisto, etnologia) ovat kiinnostuneita naisten työtä 1950-luvulla koskevista kertomuksista. 1950-luvun muistot ja representaatiot -hanke yhdistää etnologian, folkloristiikan ja historian oppiaineita. 1950-lukua muistellessa mainitaan usein vuosikymmenen kulttuuri- ja urheilutapauksia. Hankkeessa lähestytään 1950-lukua metaforana; tarkastellaan 1950-luvun arjen aineellisia ja emotionaalisia ympäristöjä sekä niiden synnyttämiä muistoja ja representaatioita. kiinnostavaa onkin, että aikakausi jää kahden merkittävän murroksen väliin; 1950-luku edeltää ja seuraa suurta murrosta. Muita toisen maailmansodan jälkeisiä vuosikymmeniä, etenkin suuren muutoksen 1960-lukua, on tutkittu eri näkökulmista. Hankkeeseen osallistuu myös nokian tehdasyhteisöä tutkiva keijo Rantanen (Tampereen yliopisto, historiatieteet). Arja Turunen (Jyväskylän yliopisto, etnologia) tutkii housujen tuloa naisten pukeutumiseen Suomessa. Helsingin yliopiston Yhteiskuntahistorian laitoksessa meneillään olevassa Matti Peltosen tutkimusprojektissa
58
Muistot ja representaatiot
Jyväskylän yliopistossa on aluillaan tutkimushanke 1950-luvun muistot ja representaatiot. 1950-luku onkin kiinnostanut ja kiinnostaa edelleen esimerkiksi esinetutkijoita. nykänen tarkastelee vartion retoriikkaa ja kuvallisia aineksia hahmottaen näin kirjailijan tuotannon yhteyksiä 1950-luvun modernistiseen runousoppiin ja estetiikkaan. E. Hankkeessa tutkitaan, miten 1950luvulla eläneet mieltävät tämän ristiriitaisen vuosikymmenen, ja selvitetään, miten aikakautta on tallennettu erilaisina aineistoina arkistoihin ja museoihin. Ajan populaarikulttuurista on koottu artikkelikokoelma Rillumarei ja Valistus Kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa (1996). Ruuska keskittyy romaaniin Kaikki naiset näkevät unia (1960), joka kuvaa 1950-luvun arkea. Järvisen kuvakokoelma
Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta
Sosiaalihistorian professori Matti Peltonen luonnehtii 1950-lukua muistin katvealueeksi: siitä ei ole tutkimukseen perustuneita kiteytyneitä kuvia. dosentti Lena Marander-eklund (Åbo akademi, folkloristik) puolestaan tarkastelee kotirouvien arkea 1950-luvulla. Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksessa väitöskirjojaan valmistelevat Helena Ruuska ja elise nykänen tutkivat Marja-Liisa vartion proosaa ja 1950-luvun modernismia. Tarkastelun kohteena on modernin muotokielen läpimurto kuluttajien arkielämään ja siihen liittyvät kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset tekijät. Professori Hanna Snellman (Jyväskylän yliopisto, etnologia) tutkii, miten siirtolaiset muistelevat 1950-lukua. Hän valmistelee väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston historian ja etnologianlaitoksessa. ihmiset muistelevat usein tätä raskaiden talvi- ja jatkosotien ja toisaalta suuren rakennemuutoksen väliin jäävää vuosikymmentä kultakautena ja onnellisena aikana. Toisaalta vuosikymmen muistetaan myös ahdasmielisenä, surullisena ja raskaana aikana ennen ilmapiirin vapautumista.
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9. eerika.koskinen-koivisto@jyu.fi
Uusia esineitä ja modernismia
Teoksessa Suuret ikäluokat (2005) korostetaan 1950-luvun olleen täynnä pieniä arkisia murroksia, kuten elintason nousuun liittyvien uutuustuotteiden ilmestymisiä. He ovat kuitenkin viimeinen sukupolvi, joka on viettänyt nykypäivänä nostalgisoiden muistellun maalaislapsuuden. Hankkeen tutkijat lähestyvät 1950-lukua eri aineistojen valossa. 1950-luku askarruttaa myös kirjallisuudentutkijoita. dosentti Simo Laakkonen (Helsingin yliopisto, yhteiskuntahistoria) tutkii ympäristön tilan ja merkityksien muuttumista sodan jälkeisessä Suomessa. Tutkimushanke järjestää 1950-lukuun liittyvän seminaarin Jyväskylässä 28.5.2009
Koululaisille järjestetään keruukilpa 20092010. www.kotus.fi/nauhoitearkisto
Suomen kielen tulevaisuus
Kielipoliittinen toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus on ilmestynyt. 7.7.2009
Tervetuloa taidon, SOMMELOSSA tiedon, tunteen ja hyvän · Koulutusta · Kursseja musiikin pariin! · Seminaareja · Kulttuurimatka Vienan Karjalaan
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
59. Kussakin luvussa esitetään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ja käsitellään myös sitä, ketkä niiden toteuttamisesta ovat erityisessä vastuussa. merkkivuotta juhlistettiin Puheaineistot nykytutkimuksessa ja -opetuksessa -seminaarilla 17.4. Arkistoa kartutetaan peruskeräyksillä, joita täydennetään teemakeräyksin jostakin aiheesta tai tapahtumasta. uudempaa puhekielen aineistoa kerätään jatkuvasti, samoin kulttuurihistoriaa, kuten kielitieteellisiä väitös- ja esitelmätilaisuuksia. Suomen kielen nauhoitearkistossa on yli 23 000 tuntia äänitteitä. Vaikka suomi voi hyvin ja elää monipuolista elämää, sen käyttöala on Suomessa kaventunut, erityisesti luonnontieteissä, tekniikan alalla ja kansainvälisissä yhteyksissä. Eniten niitä on suomen murteista, mutta aineistoa on myös puhekielestä, kulttuurihistoriasta, sukukielistä ja muistakin maailman kielistä. Helsingin yliopistossa. Paraikaa on meneillään tutkimuksia muun muassa murteen muuttumisesta, asiointitilanteista, Helsingin puhekielestä, nimimaiseman muuttumisesta ja satakuntalaisten puheesta. Verkkoarkistoa voi käyttää Kansalliskirjaston Helsingin unioninkadulla olevan päärakennuksen tiloissa ja myöhemmin muissakin vapaakappalekirjastoissa
SOMMELO 1. Arkistoon tallennetaan kaikki .fi- ja .ax-päätteiset sivut sekä muut kotimaiset sivustot. Eniten murrenäytteitä on kerätty 1880 1910-luvuilla syntyneiltä henkilöiltä, kun he olivat noin 7080-vuotiaita. Kansalliskirjasto on tallentanut verkosta jo yli 130 miljoonaa tiedostoa, kuten miljoonia www-sivuja sekä kymmeniä tuhansia ääni- ja kuvatiedostoja. Teemakeräyksiä on tehty muun muassa Euroviisuista, vaalisivustoista sekä maahanmuuttajuuteen ja ulkosuomalaisuuteen liittyvästä materiaalista. Ohjelman tavoitteena on luoda pohjaa suomen kielen käyttöä yhteiskunnassa lujittaville toimenpiteille niin, että suomi voi elää tulevaisuudessakin täysipainoisesti muiden kielten rinnalla. Suomen kielen tulevaisuus -julkaisu on luettavissa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkopalvelussa osoitteessa www.kotus.fi.
Verkkoaineistot talteen Kansalliskirjastoon
Kansalliskirjastossa on avattu verkkoarkisto, jonne tallennetaan Suomessa yleisön saatavilla olevia verkkoaineistoja. myös suomen kielen näytteistä on tulossa sähköinen versio. Toimintaohjelmassa käsitellään muun muassa suomen kielen ja muiden kielten käyttöä koulumaailmassa, korkeakouluopinnoissa, tieteen kielenä, yritysmaailmassa ja mediassa, suomen kielen merkitystä kieliteknologiassa, suomen kieltä koskevaa kielilainsäädäntöä sekä suomen kielen käyttöä kansallisessa hallinnossa ja Eu:n toimielimissä. Digitaalisessa muodossa aineistosta on
yli puolet, lähes 13 000 tuntia. Ohjelma on tehty Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen aloitteesta. Aineistoa on käytetty ja käytetään runsaasti tutkimuksissa. Nauhoitearkiston materiaaliin voi tutustua tänä kesänä Kotuksen internetsivuilla alkavassa Kuuntele ja katsele -sarjassa, joka alkaa Kymenlaakson esittelyllä. Sen ovat laatineet Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen, Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen sekä kieliteknologian tutkijat. Uutisia
Kotuksen nauhoitearkisto täytti 50 vuotta
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nauhoitearkisto on toiminut 50 vuotta
Heinäkuussa FILI suuntaa Tokion kirjamessuille. 3. Tapahtuman järjestävät FILI Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus, Suomen tietokirjailijat, tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Tieteellisten seurain valtuuskunta. Hänen mukaansa ainakin äkkirakkaus aiheut-
Vastaukset
taa paskatin. www.tietokirja.fi.
Kääntäjäpalkinnnot Outi Hassille ja Juhani Lindholmille
Kääntäjä Outi Hassi on saanut tämän vuoden mikael Agricola -palkinnon György Dragománin Valkoinen kuningas -teoksen suomennoksesta. a) 26.3.1887. Palkintoperusteluiden mukaan teos osoittaa sen suuren merkityksen, joka laadukkaalla ja osaavalla toimitustyöllä on korkeatasoisten tietokirjojen laatimisessa. A. Tapaamisen yhteydessä pidettiin kääntäjäseminaari saksalaisille kääntäjille. Ohjelmaa järjestää myös muun muassa Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Pääteemoina ovat Tieto vaikuttaa ja Kirjan uudet vaatteet. a) Persialainen runomuoto. Kaikki FILI:n kirjallisuustapahtumat: www.finlit.fi/fili
Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä 26.6. c) Hän osasi sytyttää nuotion yhdellä tulitikulla, ja muistutti tästä taidostaan joka kerta. Ennen Helsingin-tapahtumaa tietokirja.fi järjestetään pienimuotoisena
Suomalaista kirjallisuutta maailmalla
FILI järjesti münchenissä 3.4.3. Hollon palkinto on myönnetty Juhani Lindholmille ruotsalaisen Bengt Jangfeldtin teoksen Panoksena elämä. Se on nelisäkeinen runo, jonka ensimmäinen, toinen ja neljäs säe ovat keskenään loppusoinnullisia.
LAURI MÄNTYLÄ
1. suomalais-saksalaisen kustantajatapaamisen, johon osallistui lähes 30 saksalaista kustantajaa. Puheenvuorot Elämäni tietokirjat ja miten minusta tuli tietokirjailija jatkuvat, samoin tietokirjaraati. Uutisia
Tietokirjallisuus-tapahtuma syyskuussa
Tietokirjallisuutta esittelevä tapahtuma järjestetään Helsingissä Tieteiden talossa 4.5.9.2009. b) Päästä viiraa eli jollakulla on hullun vinkeitä. Toista kertaa järjestettävä tapahtuma on yleisölle avoin ja maksuton. J. a) estetiikkaa. sekä Pori Jazzin yhteydessä mTV3:n Suomi-areenalla 17.7. Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä suomennoksesta. 2. Päivien aikana esiintyy toistasataa tietokirjailijaa ja tietokirjallisuuden ystävää, ja ohjelmassa on kymmeniä keskusteluja, puheenvuoroja ja seminaareja. kallella on kyllä toisinaan mahakin sekaisin. a) kolme tynnyriä ja 15 kappaa viljaa. 4. Teoksen ovat toimittaneet ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen.Toimittajien lisäksi palkinto on osoitettu myös kirjan ulkoasun suunnitelleelle graafikko markus Itkoselle ja teoksen kuvatoimittajalle, kustannustoimittaja Kati Lampelalle. Teemojen alla käsitellään lasten ja nuorten tietokirjoja, pamfletteja, ympäristökirjoja, sotakirjoja, e-kirjoja ja sähköistä julkaisemista. 6. Korkeatasoisista suomennoksista jaettavat palkinnot myöntää Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry.
Kalevalan kulttuurihistoria palkittiin
SKS:n viime vuonna julkaisemalle Kalevalan kulttuurihistorialle on myönnetty vuoden 2009 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon myöntää opetusministeriö.
-
Kuus kirjallisuudesta
pääsiäispäivää, ja Jussilla oli vielä mämmiä suupielessä hänen lähtiessään hakemaan Priitaa avuksi synnytykseen. Sosiaaliturvan prosessit olivat tuohon aikaan paljon läpinäkyvämpiä ja avoimemmin kilpailutettuja kuin nykyisen kelan byrokratia. 5. elettiin ensimmäistä
60
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
Karjalankielisiä nimekkeitä on 27. Juhliin voi ilmoittautua kesäkuun alusta lähtien. Suomenkielisinä kierroksella tulevat vastaan uusin raamatunkäännös, laaja Suomen Taide ja sanakirjoja. rakennus on ollut katolinen kirkko, ja se näkyy arvokkaan pääsalin pylväikössä ja portaikon koristeellisuudessa. Juhlissa muistellaan ulkomuseon ja opastyön vaiheita ja juhlitaan 100-vuotiasta ulkomuseota. Yhteistyötä on Satakunnan maakuntakirjaston kanssa. Vaikka kansalliskirjaston vieraskielisen kirjallisuuden tyyssija ei korostu kadulle, sisäosat täyttävät laajan korttelin. Suomen kieli sujuu Helsingin-opintojen ansiosta.
valmistui 1909, sen jälkeen on ilmestynyt neljä käännöstä unkariksi. Kun unkarin yliopistoilla Budapestin, Debrecenin, Pécsin ja Szegedin on omat suomalais-ugrilaiset arkistonsa, kansalliskirjasto täydentää tarjontaa suomen kielellä. Suomen musiikki- ja kirjallisuusvalikoima on vaatimaton. geocities.com/seurasaarenystavat/
Sinikka Sipola
Tuulimylly on siirretty Seurasaareen 1913 Punkalaitumelta.
Suomen kieli elää Unkarin kansalliskirjastossa
Kapealla molnár-kadulla Budapestin kävelykadun Vaci utcan ja Tonavan välissä vaatimaton laatta seinässä ja unkarin lippu seinätangossa paljastavat korttelissa olevan virallisia tiloja. Kielistudio tarjoaa suomenkielistä kuunneltavaa myös lainattavaksi, samoin musiikkiosasto vinyylilevyjä myöten.
SEPPO KANGASNIEMI, toimittaja, filosofian maisteri
H i i d e n k i v i
3 / 2 0 0 9
61. 044 358 4003, seurasaarenystavatry@luukku.com,http://www. Lisätietoja antaa ja ilmoittautumisia ottaa vastaan maija Auramies, puh. Nimekkeitä on 2 423: kirjallisuutta, dokumentteja ja musiikkia. Uutisia
Seurasaarella on tuplajuhlat
Seurasaaressa vietetään tänä vuonna kaksinkertaista juhlaa, kun Seurasaaren kansanpuisto täyttää 120 vuotta ja Seurasaaren ulkomuseon perustamisesta tulee 100 vuotta. Äänikirjoina ovat ainakin Seitsemän veljestä, Sinuhe egyptiläinen ja Tuntematon sotilas. Aikakauslehdistä Sóron esittelee uusimmat Kielikellon ja Parnasson. Kirjaston aulassa on Kalevalaa ja sen käännöksiä esittelevä pieni juhlavuoden näyttely: Béla Vikárin Kalevala-käännös
Kari Jokihaara
Kirjastonhoitaja Ildikó Sóron valmistelee lopputyötään kaunokirjallisuudesta terapiamuotona. Ohjelmassa on kierroksia museolla, ohjelmallinen illallinen Kesäravintolassa, teatteria, puheita ja musiikkia. unkariksi käännettyjen teosten hyllyssä korostuu mika Waltari. järjestää lauantaina 19.9.2009 Seurasaaren kesäravintolassa juhlan Seurasaaren ulkomuseossa kautta vuosikymmenten työskennelleille oppaille. Pääjuhlaa vietetään Seurasaaren juhlakentällä 7.6. Näyttelyssä on myös muun-
kielisiä käännöksiä. Niitä täydentää Pál Gulyásin Elias Lönnrotin työtä esittelevä tutkimus. Juhlaseminaari järjestetään marraskuussa Kansallismuseossa. Kirjastonhoitaja Ildikó Sóron kertoo, että suomenkielisten tuotteiden ostoon on vuosittain noin 10 000 euron määräraha. Juhlavuoteen liittyen Seurasaaren ystävät ry. Lisäksi on maria, udmurtia, mordvaa, hantia ja mansia käsitteleviä tutkimuksia
Päivien teemana on savolaisuus ja kansainvälisyys ja tunnuksena mualimalle ja takas!. Kotiseutupäivien pääjärjestäjä on Nilsiän kaupunki. Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa, SKS mukana perinteiseen tapaan.
Kotiseutupäivät 2009
Valtakunnallisia kotiseutupäiviä vietetään 6.9.8.2009 Koillis-Savossa Tahkon alueella Nilsiässä ja sen naapurikunnissa. Virallisen ohjelman lisäksi kotiseutupäivillä on runsaasti oheisohjelmaa kaikilla järjestäjäpaikkakunnilla. (09) 612 6320 tai toimisto@kotiseutuliitto.fi. vuosikerta, numero 3 Eliaksen 22. Arkistot ja kirjasto palvelevat jälleen 3.8.2009: kansanrunousarkisto ja kirjasto osoitteessa Hallituskatu 1, kirjallisuusarkisto edelleen osoitteessa mariankatu 19 E.
Neuvontapuhelimet
Kielitoimiston neuvontapuhelin 020 781 3201, maanantaisin ja perjantaisin klo 9.0011.30, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 914. Kotiseutupäivät alkavat torstaina 6.8. klo 16.30 Kirjailijoiden kaupungit SKS:n Kirjatalossa (mariankatu 3, Helsinki) 2.4.6. Kivikylä on Suomen vanhin kivikautta esittelevä kohde. Kalenteri
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Kesän aukioloajat
22.6.31.7.2009 SKS on suljettu. Seuraava numero ilmestyy 4.9.2009.
Päätoimittajat: Pirkko Leino-Kaukiainen (vastaava) pirkko.leino-kaukiainen @helsinki.fi Puh. julkaisijat: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomen Kotiseutuliitto
ISSN 1236-794X Aikakausmedian jäsen
Hiidenkivi ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Kotiseudun 96. 7.8. 044 7482 373, katjamaria.lappalainen @nilsia.fi.
Muita tapahtumia ITE Vaaroilla
Seuraavan ITE-taiteen vuosikirjan aiheet kumpuavat pohjoiskarjalaisista vaaramaisemista. Tervetuloa! 26.27.6. Järjestelyihin osallistuvat myös Suomen Kotiseutuliitto, Pohjois-Savon liitto, Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liitto ry, Kuopion ja Juankosken kaupungit sekä Kaavin, rautavaaran, Siilinjärven ja Tuusniemen kunnat. Kielipostin 24. vsk. Päiville voi ilmoittautua 18.6.2009 saakka. Lisätietoja: pääsihteeri Katja Lappalainen p. Ohjelmassa on muun muassa kivikautinen leiriytymisnäytös ja kivikautisten työmenetelmien esittelyä; muinaista elämänmenoa nähdään myös. (09) 5421 0155 Faksi (09) 5421 0170 sinikka.sipola@stellatum.fi ulkoasu: Tarja Pitkänen, Amasertek Oy, Sinikka Sipola, Stellatum Oy toimitusneuvosto: Klaas Ruppel (pj.), Riitta Hyvärinen, Jukka Ihanus, Riitta Korhonen, Anna
Kuismin, Heikki Kukkonen, Maria Lähteenmäki, Sirkka-Liisa Mettomäki, Lassi Saressalo, Hanna Snellman.
toimitus: Hiidenkivi Stellatum Oy Upseerinkatu1 02600 Espoo kustantaja: Stellatum Oy Upseerinkatu1, 02600 Espoo www.stellatum.fi
62. 8.8. ITE Vaaroilla -näyttelyt ovat Honkavaaran Perinnepihassa 15.6.8.8. Inarinsaamen neuvonta (08) 237 114 06
Suomen Kotiseutuliitto
Tapahtumia
27.5. Nilsiän Louhosareenalla on pääjuhla, jossa juhlitaan samalla Suomen Kotiseutuliiton 60-vuotista taivalta. Ennallistetun kylän lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat Ansapolku, muinaispolku ja kivikautta esittelevä laaja näyttely.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Vuorikatu 24, 00100 Helsinki www.kotus.fi
hiidenkivi Suomalainen kulttuurilehti 25.5.2009 16. Kansanrunousarkiston, kirjallisuusarkiston ja SKS:n kirjaston asiakaspalvelu on asiakkailta suljettu 31.7.2009 saakka. Tavoitteena on nostaa esiin savolaisuutta voimavarana globaalissa maailmassa sekä vahvistaa erityisesti lasten ja nuorten positiivista kotiseutukäsitystä. vsk. Kuopion yliopistossa seminaarilla Kunta ja kotiseutu. Pohjoissaamen neuvonta (016) 676 402. vsk. kotiseutuväki asettuu Tahkolle, jossa ohjelmaan kuuluu muun muassa Voorumi-ohjelmakokonaisuus ja
Viäräleukain vestivaali. SKS:n Kirjatalo on avoinna ma, ti, to klo 1117, ke klo 1118, pe klo 1116 26.6.31.7.2009 kirjamyymälä on suljettu. klo 1016 Kirjatalon pihassa kirjatarjouksia ja kirjallista ohjelmaa. 0400 872 404 Pirjo Hiidenmaa pirjo.hiidenmaa @kolumbus.fi
toimitussihteeri: Sinikka Sipola Puh. sekä Kourukosken erämatkailuyrityksessä Nurmeksen Saramossa 8.6.31.8.
Avoimet ovet 1.9.
Tervetuloa tutustumaan SKS:n peruskorjattuun päärakennukseen Hallituskatu 1:een Helsingin Kruununhakaan tiistaina 1.9.2009 klo 1216! Kaikki SKS:n tapahtumat: www.finlit.fi/ tapahtumakalenteri/
Kivikausi Saarijärvellä 27.28.6.
Saarijärven Kivikauden kylässä pidetään Kivikausipäivät 27.28.6. Tahkolta lähtee 10 retkeä lähialueille. Ruotsin kielen neuvonta: Svenska språkbyrån 020 781 3202 maanantaista perjantaihin klo 911, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin myös 1315; ruotsinkielisen nimistön neuvonta 020 781 3301. Päätöspäivänä 9.8. Nimistönhuollon neuvontapuhelin 020 781 3203 maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 9.3011.30. Käsiohjelmaa saa myös kotiseutuliitosta p. Ohjelma ja ilmoittautuminen: www.kotiseutupaivat2009.fi. Se on samalla Suomen Kotiseutuliiton 60-vuotisjuhlaseminaari
Meren jäädyttyä rannasta avautuu keskelle kaupunkia kirkas, ritisevä luonnonmaisema, jonne kirjava joukko seuraa pilk-
ilmoitusvaraukset: Anne Paavilainen Puh. Puolustusdoktriini on sittemmin tainnut luopua hangessa lymyävästä suksisoturista ainakin etelässä, missä talvisotafilmien kuvaaminenkin on jo vaikeaa. Täytin velvollisuuteni lonksuvin puusuksin ja koin jonkinlaista ylpeyttä. Rekisterikuvaus ja -seloste ovat nähtävissä Stellatum Oy:n tiloissa Upseerinkatu 1, 02600 Espoo. X Hiihtoputkia ja laskettelurinteitä ei rakennettaisi ilman tositarvetta. Hiihtoharrastuksen elvyttäminen 1800-luvulla perustui nationalistiseen käsitykseen suomalaisesta suksikansasta, joka tiesi, miten tulla toimeen talven kanssa. osoitteeseen tai henkilökohtaisesti rekisterinpitäjän luona. Tilaajan tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon ja hoitoon. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ja markkinatutkimuksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.
63. Lumitykit ja kylmälaitteet pitävät yllä keinotekoista talvea maksua vastaan ympäri vuoden. Uusi talvi on jo muuttanut ihmisten käyttäytymistä ja on johtamassa uudenlaisiin eettisiin valintoihin. Ainakin kouluissa painostettiin osallistumaan tapahtumiin. Peruutus on tehtävä vähintään kaksi viikkoa ennen uuden tilausjakson alkamista. Henkilötietolain 26 §:n ja 30 §:n mukaiset yhteydenotot tulee tehdä kirjallisina ja allekirjoitettuina em. Lopulta on hyväksyttävä, etteivät talven lumet enää palaa tämäkin muutos voi jäädä pieneksi edessä olevien ympäristönmuutosten rinnalla. (03) 4246 5340
PainoPaikka: Forssan Kirjapaino, 2009
H i i d e n k i v i
lehdet irtonumerohintaan sekä peruutuksen aiheuttamat kulut 6 e. epävarmalle luomutalvelle on tarjolla tuotteistettuja vaihtoehtoja, Lapin ja Alppien hiihtokeskukset sekä eri puolille Suomea nousevat hiihtoputket. Osoitetietoja ei käytetä muussa kuin Stellatum Oy:n omassa toiminnassa. Tasa-arvon tilalle astuu erottelu eri hintaluokkiin ja varustetasoihin. (09) 5421 0153 Telekopio (09) 5421 0170 anne.paavilainen@stellatum.fi tilaukset ja
osoitteenmuutokset:
tilaushinnat suomessa: Kestotilaus 45 (laskutusväli 12 kuukautta), määräaikaistilaus 49 (12 kuukautta), irtonumero 9 .
Kestotilauksena tilattu lehti tulee tilaajalle tilausjakso kerrallaan ilman eri uudistusta, kunnes tilaaja joko muuttaa sen määräaikaiseksi tai lopettaa tilauksen. Siihen pitäisi kuitenkin löytää keinoja heikentämättä hiilidioksiditasetta tai rakentamatta säilyneitä luonnonympäristöjä. Luontokontakti korvautuu putkien ja hissilinjojen teknomaisemalla, samalla kun ilmastonmuutoksen ruokkima talven kaipuu kiihdyttää ilmiötä entisestään kuluttamalla energiaa keinolumeen ja matkoihin. Maunu Häyrynen on Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen professori.
y
MAUnU HÄYRYnen
nykyisin suhde talveen on muuttunut ainakin pääkaupunkiseudulla lähinnä hysteeriseksi. Tilauksen hinta on tilausjakson alussa voimassa oleva hinta, joka on painettu lehteen. Mikäli peruutus ei saavu määräaikaan mennessä, laskutetaan tilaajan saamat
3 / 2 0 0 8
tilaajapalvelu@stellatum.fi www.stellatum.fi Puh. Hiihdon päätarkoitus lienee ollut kansanterveydellinen, vaikka sen taustalla saattoi piillä muutakin. Talvimaiseman simulointiyrityksiä järkevämpää olisi keskittyä nauttimaan jäljellä olevasta luonnosta ja vaikuttaa ainakin sen säilymiseksi. Lumipyry pakottaa perheenisät hetkessä lapsineen pulkkamäkeen. ilmastonmuutos painottaa uudella tavalla eettisiä ympäristöarvoja. Yksi uhattu arvo on talvimaisema. itsenäisyyden alkuaikoina hiihtotaito sai sotilaallisen lisäsävyn. 1970-luvun Ukk-kansanhiihtojen tarkoitus oli aktivoida kansaa liikkumaan presidentin arvovallalla. Talven menneet lumet
Ympäristöesteetikko emily Brady on todennut ilmastonmuutoksen uhkaavan luonnon monimuotoisuuden rinnalla maiseman esteettisiä arvoja. X
Kolumni
kijöiden jäljissä. väkeä oli paljon liikkeellä anorakeissa, itse neulotuissa pipoissa ja nahkamonoissa; harvoja hiihtotrikoisia väistettiin kummajaisina. ilmastollisen talven selvä lyheneminen on johtanut talviajan totuttujen tunnusmerkkien, kuten pysyvän lumipeitteen tai vesistöjen jäätymisen, ennustamattomuuteen ainakin etelä-Suomessa. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilausjakson loppua. valkoisesta talvesta halutaan pitää kiinni, kuka liikunnan, kuka identiteetin tai statuksen vuoksi. Tilausehdot ovat lehden jokaisessa numerossa. vähänkin pitempi lumentulo vie koululaiset hiihtoharjoituksiin lähipuistoihin. "Oikea" talvi luo tasa-arvoisesti tilaa sunnuntaihiihtäjille, retkiluistelijoille, leijalautailijoille ja hämmentyneinä silmiään siristeleville turisteille. Talvikarnevaalin lopettaa kuitenkin alkuunsa sadekuuro ja jättää tilalle harmaanruskeaa möhnää. Tällöin myös muut arvot, kuten kansanterveys, kulttuuriperinnön välittyminen tai virkistys, joutuvat puntariin