H IF IM A A IL M A | 07|2020 11,90 € MUSIIKKIA RETROLOOKILLA LEAK & WHARFEDALE LINTON AKTIIVIKAIUTTIMET ÄÄNENTOISTON KESKIÖSSÄ VINYYLIÄÄNTÄ EDULLISESTI PRO-JECT T1 MODERNISOIDUT STEREOT MARANTZ SACD 30N & MODEL 30 AANINEN IMPERIAL 2.0 DIGITAALIKORJATTUA ÄÄNTÄ SUOMESTA | ATC SCM150ASLT REHELLINEN BRITTIKAIUTIN RANSKALAISEN KAIUTINVALMISTAJAN TARINA: ELIPSON-HISTORIIKKI JA LEGACY 3210 -KAIUTIN
LS50 Wireless II Parasta langatonta HIFIä LS50 Wireless II on enemmän kuin suorituskykyinen kaiutin. Kuule pienimmätkin yksityiskohdat lempimusiikistasi. LS50 Wireless II tukee mm. AirPlay 2 ja Chromecastia, joten voit striimata musiikkia mistä tahansa lähteestä. Jokainen sana Jokainen yksityiskohta.. Se on täydellinen yhden paketin äänentoistojärjestelmä. Kuuntele niin uskot. LS50 Wireless II toimii laajojen liitäntämahdollisuuksiensa ansiosta helposti myös TVn, pelikonsolien ja CD-soittimien kanssa. Jokainen nuotti
Tilannetta ei osaa korjata kuin se, joka systeemin on rakentanut. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Yleensä. Tämä yleensä riittää niille perheenjäsenille, jotka eivät musiikin kuuntelusta liiemmin perusta. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Tämän lehden vertailussa monipuolinen ja hyvätasoinen äänentoisto on saatu mahtumaan helposti lähestyttävään pakettiin erityisesti Klipschin aktiivikaiuttimissa. Nyt taas kuuluu kertomuksia surkuhupaisista älylukoista, joiden avaaminen ei onnistu enää edes avaimella, jos lukon wi -yhteys sakkaa tai sen paristo on loppunut. Ongelmat alkavat silloin, kun automatisoidussa järjestelmässä jokin menee pieleen. Kotiteatterissa ja tällä vuosituhannella vauhdilla yleistyneessä älykotitrendissä on paljon yhteistä. Jos järjestelmäasiantuntija ei ole kotona, turhautumissoppa on valmis. Puoli kiloa painava monitoimikaukosäädin oli monelle perheelle iso edistysaskel vielä vuosituhannen vaihteessa. 14. Ominaisuudet lähes poikkeuksetta lisäävät monimutkaisuutta. Kodin av-vastaava on kautta aikain yrittänyt saada muita taloudessa asuvia omaksumaan paremman äänenja kuvantoiston ilot. Hi sti osaa arvostaa hyvän äänenlaadun lisäksi sisäänrakennettua da-muunninta (myös usb) ja levysoitinesivahvistinta, jotka muunkin perheen iloksi vähentävät olohuoneen laitesoppaa.. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Herkullisimpia kon ikteja saadaan aikaan, kun järjestelmää laajennetaan eri valmistajien laitteilla, jotka kaikki vaativat hieman erilaisia ohjausja käyttötapoja. Silloin pitää it-tuen sijaan kutsua lukkoseppä. Sama pätee työpaikalla ja tietotekniikassa. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. Televisioon hdmi-kaapelilla liitettynä ne käynnistyvät töllön mukana ja toistavat automaattisesti sen äänet. Hi stit ja älykotinörtit tunnetusti tykkäävät päivittämisestä. ULKOASU Antti Pihlajaniemi AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki KULUTTAJAMYYNTI Riitta Elovaara PAINOPAIKKA MDM Print ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. Yhdellä ohjelmoitavalla makropainikkeella tarvittavat laitteet sai päälle ja valmiiksi oikeille asetuksilleen. www.hi maailma. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Pahinta on se, jos systeemin kompleksisuus on viety sille tasolle, että sen käyttö mahdollisimman perinteisesti ei ole lainkaan mahdollista. Jos it-tuki on kesälomalla, syntyy lamauttavia hetkiä, kun hommat seisovat. Bluetooth kuitenkin madaltaa musiikista nauttimisen kynnystä selvästi. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. puh. Tehtävä ei ole koskaan ollut aivan helppo. Mieleen tulevat jotkin ensimmäiset älylamput, jotka eivät syttyneet pelkästä virtakatkaisijasta lainkaan – ainakaan joka kerta. Vaikka hi sti tykkää puuhastella manuaalisen levysoittimen kanssa ja älykotinörtti synkronoida valaisimien värilämpötiloja ulko-oven statuksen mukaan, muut yleensä haluavat vain jatkaa elämäänsä mahdollisimman kitkattomasti. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. Makronäppäimen toistuva painelu saattaa vain sekoittaa tilannetta lisää. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA ÄLYTTÖMÄN HAUSKAA K odinelektroniikassa pätee kultainen sääntö, joka sanoo, että mitä enemmän laitteessa on älyä, sitä enemmän osaamista se vaatii käyttäjältään
48 SILLÄ KORVALLA: LEAK CDT -CD-PYÖRITIN, LEAK STEREO 130 -INTEGROITU VAHVISTIN & WHARFEDALE LINTON HERITAGE 85TH -KAIUTIN Perinteikkäät brittivalmistajat Leak ja Wharfedale täyttävät kohta sata vuotta. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 07 TUOTEUUTISET 40 KOLUMNI 58 TALLENTEET 64 LEVYVALIOT 67 TULOSSA SISÄLTÖ RAPORTTI 12 KAIUTINVALMISTAJA ELIPSONIN HISTORIA Ranskalainen Elipson kaupallisti ensimmäiset pallokaiuttimensa 1950-luvun alussa. 42 22 34 60. Tarkastelussa neljä erilaista vaihtoehtoa. Uusissa kuoseissa piilee tämän ajan tekniikkaa. TESTI 10 SENNHEISER CX 400BT -BLUETOOTH-KUULOKKEET Huippumalli Momentum True Wireless 2:sta kevennetty CX 400BT on edullisempi vaihtoehto käyttäjälle, joka ei tarvitse vastamelutoimintoa. Soveliaassa ympäristössä potkua piisaa yllin kyllin. Valmistajan 70-vuotiseen taipaleeseen mahtuu monenlaisia vaiheita. HIGHEND 44 HERMUSET: ATC SCM150ASLT -AKTIIVIKAIUTIN Rehellisesti soiva brittijätti jättää positiiviset muistijäljet, kunhan tila antaa myöten. 34 MARANTZ MODEL 30 -VAHVISTIN & SACD 30N -SACD-SOITIN Marantzin tuore 30-laitekaksikko muistuttaa valmistajan vaalimista perinteistä mutta tietyllä tavalla etäännyttää niistä. Ne juhlivat pitkää taivaltaan nostalgisissa merkeissä retrotyyliin. 18 ELIPSON LEGACY 3210 -KAIUTIN Jos joku ei tajua, mitä tarkoittaa selkeä ääni, kannattaa kuunnella ranskalaisen Elipsonin uutta kaiutinta. Prosessointia hyödyntävä Imperial-kaiutin on nyt kakkosversiossaan. 32 HIFI & HIGH END -MESSUT, HIFIHUONE, 10.–11.10.2020 Kotimaisten ja ulkomaisten messujen peruunnuttua tamperelainen Hi huone uskaltautui järjestämään perinteisen pienimuotoisen hi tapahtuman lokakuussa. 42 PRO-JECT T1 -LEVYSOITIN Levariasiantuntijan perustason soitin on positiivisen vastaanottonsa ansainnut. Alle 300 euron hintaluokassa T1 on poikkeuksellisen houkutteleva. VERTAILU 22 AKTIIVIKAIUTTIMET KODIN MUSIIKKIKESKUKSENA Aktiivikaiuttimista voi helposti kasata yksinkertaisen ja toimivan kodin musiikkikeskuksen moniin eri tarpeisiin. 60 CAYIN MT-12N -VAHVISTIN Sympaattinen pikku putkivahvistin alle tonnilla. Kiinalainen Cayin saattaa kiinnostaa monia. 54 AANINEN IMPERIAL 2.0 -KAIUTIN Vuonna 2010 perustettu Aaninen tunnetaan dsp-osaamisestaan
Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2020-21 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2020_Post-awards.indd 1 22/07/2020 16:40. EISA is the unique collaboration of 62 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment
Tavoite on paljastaa alkuperäisen soittimen kova tekninen ydin ja samalla puhaltaa tuotteeseen uutta elämää. Ja luku 95 tulee siitä, että nyt on menossa Bang & Olufsenin 95. EISA is the unique collaboration of 62 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. Pölykanttakin on parannettu. Alumiiniaksentit kiillotetaan ja anodisoidaan lämpimämmällä samppanjan sävyllä. B&O:n uuden 4000-sarjan älykäs tangentiaalinen äänivarsi saa uuden korkeatasoisemman äänirasian. Sen seitsemän HybridDigital Puri Eigentakt -vahvistinta tuottavat 340 wattia jatkuvaa tehoa neljään ohmiin hyvin pienellä säröllä. M28 on varustettu rcaja xlr-tuloilla, ja se on passeli kumppani myös seitsemän kanavan av-esivahvistimille NAD M17 ja M17 V2. Signaalin vahvistus tapahtuu Puri Eigentakt -tekniikalla. Päivitetyt Beogram 4000c Recreated Limited Edition -levysoittimet ovat jo saatavilla alkaen hintaan noin 10 000 euroa. Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2020-21 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2020_Post-awards.indd 1 22/07/2020 16:40. Tarvittaessa C298:aa voidaan käyttää sillattuna, jolloin tehoja on 620/1 000 wattia kahdeksaan ohmiin. TUOTEUUTISET Tanskan ylpeys Bang & Olufsen on kertonut valmistavansa rajoitetun erän legendaarista Beogram 4000c -levysoitinta uudella nimellä Beogram 4000c Recreated Limited Edition. Jokainen yksilö on numeroitu ja toimitetaan tammilaatikossa. NAD C298 tuottaa jatkuvaa tehoa 2 x 340 wattia ja hetkellisesti 2 x 490 wattia neljään ohmiin. toimintavuosi. C298:n hinta on 1 999 euroa. Firma sanoo antavansa soittimille kohtelun, jonka vain mestariteos ansaitsee. Myös soittimen ulkopinta käsitellään uudelleen. Säilyttämisestä huolimatta B&O on kuitenkin tekemässä pieniä muutoksia Jacob Jensenin suunnittelemaan soittimeen. KULTTILEVYSOITTIMEN PALUU NADin uusi M28 on supertehokas 7-kanavainen pääte, kun taas NAD C298 on perinteinen stereopääte. Rcaja xlr-tulojen herkkyys on säädettävissä. Kyse ei ole feikkiretroilusta: rma sanoo jäljittäneensä 95 originaalia Beogram 4000 -levysoitinta ja hankkineensa ne itselleen Struerin pääkonttoriin. M28:n hinta on 5 499 euroa. Plintti valmistetaan käsityönä massiivitammesta. Molemmat vahvistimet ovat saatavilla tämän numeron ilmestyessä. Kotiin palattuaan B&O antaa jokaiselle soittimelle täydellisen tehdasrestauroinnin hihnasta laakeriin. KAKSI UUTTA PÄÄTEVAHVISTINTA NADILTA HINTALUOKKA: NOIN 10 000 EUROA LISÄTIEDOT: BANG-OLUFSEN.COM & BEOHELSINKI.FI HINTA: 5 499 EUROA (M28) / 1 999 EUROA (C298) LISÄTIEDOT: NADELECTRONICS.COM & AH-HIFISYSTEMS.FI NAD C298 tuottaa jatkuvaa tehoa 2 x 340 wattia ja hetkellisesti 2 x 490 wattia neljään ohmiin. NAD C298 sopii mainiosti NAD C658 -verkkoesivahvistimen kaveriksi. NAD C298 -vahvistimessa puolestaan on kaksi erittäin tehokasta stereokanavaa. Bang & Olufsenin Classics-tiimi sanoo suunnittelevansa myös ikonisten B&O-kaiuttimien restaurointia tai henkiin herättämistä – jossakin muodossa. Kunnostetuissa levysoittimissa on nyt oma riaa-phono-esivahvistin, mikä helpottaa levysoittimen kytkemistä vaikkapa B&O:n moderneihin aktiivikaiuttimiin. M28 korvaa M27:n Masters-sarjan huipulla. HybridDigital on NADin oma konsepti ja Eigentakt-tekniikka tanskalaisen Puri n kehittämä. Yhdistelmä esiteltiin äskettäin ensimmäistä kertaa M33-verkkovahvistimessa. Hetkellisesti vahvistin pystyy tuottamaan 700 wattia neljään ohmiin
JBL L82 Classicissa on säilytetty JBL:n ikoninen ilme pähkinäpuuviilutetulla kotelolla ja Quadrexin vaahtokumisuojalla joko oranssina, mustana tai sinisenä. Google Assistant tai Siri ovat mukana. 08 JBL L82 Classic perustuu JBL L100 Classic -malliin vuodelta 2018, joka itsessään oli retrokopio legendaarisesta JBL L100 -kolmitiekaiuttimesta. ENSIMMÄISET AKTIIVIKAIUTTIMET Q ACOUSTICSILTA HINTA: 2 200 EUROA LISÄTIEDOT: JBLSYNTHESIS.COM, SONUS.FI HINTA: 1 999 EUROA LISÄTIEDOT: QACOUSTICS.CO.UK & SIMEX.FI Kaksitiekaiuttimessa ikoninen kahdeksan tuuman valkokartioinen bassoääninen refleksikotelossa tuottaa vahvan matalien äänten toiston Tilaa heti osoitteesta: joululahjalehti.. Kaiuttimien takaosasta voi valita, onko kaiutin oikea vai vasen sekä taajuuskorjauksen sen mukaan, sijoitetaanko kaiutin seinää vasten, kulmaan tai vapaaseen kenttään. Lisäksi ääntä voidaan säätää etulevyyn hf-diskanttisäätimellä. Niihin kuuluu hubi, jossa on hdmi arc -tulo, optinen digitaalitulo sekä analoginen rca-tulo linjalähteelle tai vinyylilevysoittimelle integroidun riaa-esivahvistimen ansiosta. Kaksitiekaiuttimessa ikoninen kahdeksan tuuman valkokartioinen bassoääninen (JW200PW-6 Pure Pulp) refleksikotelossa tuottaa vahvan matalien äänten toiston, jota täydentää suuntaimeen asennettu tuuman JT025TI1-titaanidiskanttielementti. Koko kaiuttimen alarajataajuudeksi ilmoitetaan 46 hertsiä. Ensi vuonna Q Active 200 saa seuraa Q Active 400 -lattiamallista, jossa on kaksi 114-millimetristä bassoäänistä yhden sijaan. Lisävarusteena on saatavana 200 euron JS-80-telineet. Sen uudet aktiivikaiuttimet ovat pyöristettyjä, jotta ne veisivät vähemmän näkyvää tilaa olohuoneessa. L82 Classic on saatavana valtuutetuilta jälleenmyyjiltä suositushintaan 2 200 euroa pari. Uusi L82 Classic on saman kaiuttimen jalustaversio. Upnp-yhteensopivuus löytyy myös. Elementtejä syöttää yhteensä 100 watin vahvistin. Pienet bmr-elementit toimivat lähes laajakaistamaisesti 150 hertsistä ylöspäin. Bluetooth löytyy kuten myös verkkoyhteys sekä Spotify Con nect. Keskialue ja diskantti toistetaan kahdella 54 millimetrin bmr-elementillä, jotka on sijoitettu epäsymmetrisesti etupaneeliin säleikön taakse ja konfiguroitu tuottamaan laaja säteilykuvio. Subwooferille on monolähtö. Harmanin insinöörit ovat valinneet pienikokoisen kotelon, joka voidaan sijoittaa pystyasentoon tai kyljelleen. Bassoja toistaa takapaneelissa 114 millimetrin pitkäiskuinen bassoääninen, ja ääni tulee ulos sivusuunnassa olevan laminaarisen aukon kautta. Nyt mukaan liittyy englantilainen Q Acoustics. Nämä kaiuttimet eivät toimi yksin. Muita musiikkipalveluja varten käytössä on Chromecast, AirPlay 2 ja Roon. Katso lisää tilausvaihtoehto ja verkosta! + lahja! 29 € 6 kk VAIN Anna lehtilahja!. Q Acoustics Q Active 200 on saatavana Euroopassa marraskuusta eteenpäin hintaan 1 999 euroa pari plus hubi. VÄRIKKÄÄT VINTAGEMONITORIT Hifitekniikassa trendi on selvästi kohti vahvistettuja kaiuttimia, kuten esimerkiksi tanskalaiset Dynaudio, Dali ja System Audio ovat osoittaneet
Tilaa heti osoitteesta: joululahjalehti.. Katso lisää tilausvaihtoehto ja verkosta! + lahja! 29 € 6 kk VAIN Anna lehtilahja!
Molemmissa kuulokkeissa on samat 7 mm:n dynaamiset elementit, joille luvataan 5–21 000 hertsin toistokaista. TEKSTI MATTI KOMULAINEN | KUVAT VALMISTAJA V uonna 1945 perustettu Sennheiser juhlii 75-vuotista taivaltaan. MUSIIKIN EHDOILLA LANGATTOMASTI SELKEÄ KÄYTTÖLIITTYMÄ CX 400BT:t on saatavana mustana ja valkoisena. SUORAAN PAKKAUKSESTA ILMAN MITÄÄN RÄÄTÄLÖITYJÄ SÄÄTÖJÄ CX 400BT:T SOIVAT KUULAAN AVOIMESTI. Hifiharrastajat tuntevat valmistajan parhaiten kuulokkeistaan. MIELEEN TULEE 1980-LUVUN KEVYT AVOKUULOKEMALLI SENNHEISER HD 414. Sennheiserin verkkosivustolta löytyy lisäksi suomenkielinen käyttöohje. 10. Muotoilultaan kuutiomaisten tappien käyttömukavuuteen vaikuttaa käyttäjän korvan anatomia. Yhtäläiset ovat myös monet käyttöä jouhevoittavat ominaisuudet, kuten kosketusohjaus sekä sovelluksesta muokattavat ohjaustoiminnot ja ekvalisaattori. Ne testattiin Hifimaailmassa 5/2020. Ammattipuolella arvostetaan lisäksi Sennheiserin mik rofoneja. TESTI | SENNHEISER CX 400BT TRUE WIRELESS -BLUETOOTH-TULPPAKUULOKKEET SENNHEISER CX 400BT TRUE WIRELESS ON TOIMINNOILTAAN KEVENNETTY VERSIO VASTIKÄÄN EISA-PALKITUSTA MOMENTUM TRUE WIRELESS 2 -KUULOKEMALLISTA. Eri sektoreillaan yhtiö on alan johtavia laitteiden kehittäjiä ja valmistajia. Perheyrityksen repertuaariin kuuluu myös muita audiotuotteita kaiuttimista langattomiin äänensiirtojärjestelmiin. Applen iPhone 8:aan kuulokkeet asentuivat niin ikään ongelmitta, samoin MacBook Prohon. Omassa arkikäytössä Sennheiserit istuivat moitteetta. Senkut asentuvat Androidiin helpoimmin, kun aktivoi ensin niiden parinmuodostusmoodin, avaa sitten puhelimen bluetoothin ja valitsee kuulokkeet liitettäväksi. Sennheiser CX 400BT True Wireless on kevennetty versio tänä vuonna EISA-palkituista Momentum True Wireless 2 -kuulokkeista. TÄYSIN LANGATTOMAT TULPAT HAASTAVAT KILPAILIJAT ÄÄNENLAADULLAAN PARINSADAN EURON HINTALUOKASSA. Myyntipakkauksessa on kuulokkeiden ja latauskotelon lisäksi usb–usb-c-latauskaapeli, silikonisovitteet kokoa XS, S, M ja L sekä pikaopas ja turvaohjeet valtakielillä. Sata euroa hinnakkaammissa Momentum 2:issa on lisäksi CX 400BT:istä puuttuvia ominaisuuksia, kuten vastamelutoiminto, ipx4-kosteussuojaus, noin kolmanneksen pidempi toiminta-aika, smart pause ja transparent hearing. Kuulokkeissa on käyttäjän tarpeiden mukaan räätälöivät kosketussäätimet
Myös Momentumien sointi kuulostaa samalla materiaalilla puhdikkaammalta, vaikka molempien kuulokkeiden elementit ja niiden sähköiset ominaisuudet ovat identtiset valmistajan taulukoissa. Tehtaan oletusasetuksin kuulokkeet soivat tasapainoisesti, erottelevasti ja läpikuultavasti. Ero on kuitenkin pieni ja saattaa syntyä juuri designin tuomasta istuvuudesta. SENNHEISER CX 400BT TRUE WIRELESS Hinta 199 € Lisätietoja sennheiser.fi Paino kuulokkeet: 2 x 6 g latauskotelo: 37 g Tyyppi suljettu, in-ear Bluetooth 5.1 Koodekit sbc, aac, aptx Ilmoitettu akunkesto 7+13 tuntia Muuta mobiilisovellus, jossa taajuuskorjain sekä henkilökohtaisesti räätälöitävät esiasetukset ja ohjaustoiminnot TESTI 11. Kolmanneksen kalliimmat verrokit saattavat toki asettua korviin luontevammin pyöreämmän muotoilunsa ansiosta. Tiiviys paitsi parantaa äänentoistoa etenkin alarekisterissä myös vähentää ympäristön vaikutusta, vaikka kyseessä ei olekaan vastamelutoiminnolla varustetut kuulokkeet. Siitä on muodostunut lyhyessä ajassa miltei perusominaisuus etenkin laadukkaammissa ja kalliimmissa kuulokkeissa. Merkittävimmät erot kuulokkeiden välillä löytyvätkin oheisominaisuuksista, kuten Momentumien vastamelusekä muista laitteen ohjaukseen ja käyttöön liittyvistä toiminnosta. Soivat elementit löytyvät paikoiltaan, ja dynamiikka miellyttää. Kun aktivoi ekvalisaattorin ja nostaa alarekisterin tasoa, eron huomaa. Pikaisessa vertailussa CX 400BT:t pärjäävät hyvin kalliimpien Momentumien rinnalla. Kovaa kuunteleminen liikkeellä ollessa lyhensi toistoaikaa muttei niin merkittävästi, että kuulokkeet olisivat mykistyneet tyystin kertaakaan. Täysi latauskotelo kompensoi tilannetta asiallisesti. Basso jää vaisuksi. Asetuksia voi tallentaa erilaisiksi profiileiksi ja nimetä ne mielensä mukaan. Tosin mikrofoni poimii herkästi vaikkapa taustalla soivan musiikin ja ympäristön hälyn puhekumppanille. Valmistaja lupaa kuulokkeille seitsemän tunnin käyttöajan, jota voi venyttää 20 tuntiin latauskotelolla. Diskanttitoisto on perusasetuksin kirkas, mutta volyymin ylärajoilla yläkaista käy paikoin kihisemään. Kuten ammoiset keltatyynyt, tulpat toistavat balanssikkaasti, jäsentyneen erottelevasti ja ohuesti. Siihenkin hienosäätö auttaa yllättävässä määrin, vaikka ylimmistä äänistä jää kaipaamaan puhdasta kirkkautta ja heleintä tingelitangelia. Monelle roiskesuojaus on lähtökohtaisesti standardi, käytetäänhän juuri nappikuulokkeita usein fyysisissä harjoituksissa, joissa hikoilun vaikutus on välttämätöntä eliminoida. Kosteussuojauksen puuttuminen pohdituttaa osaa potentiaalisista käyttäjistä. Sennheiserien sujauttaminen korvaan avaa yhteyden saman tien, ja apuri ilmoittaa englanniksi ”Connected”. Omaan korvaan istuvien silikonisovitteiden merkitys korostuu musiikin kuuntelussa. Ohjaimeen voi tallentaa kaikkiaan kahdeksan vaihtoehtoista esiasetusta vaikkapa erilaisille ohjelmatyypeille tai musiikkityyleille. Kuulokkeet tuottavat yllättävän tanakan bassokaistan oikein säädettynä, ja diskanttipäähänkin ruuvaaminen tuo jäsentyneisyyttä. Kun aktivoi ekvalisaattorin ja muokkaa sointia, tulokset aistii oikeasti. TASAISEN LUOTETTAVA Suoraan pakkauksesta ilman mitään räätälöityjä säätöjä CX 400BT:t soivat kuulaan avoimesti. Sennheiserin mukaan käyttöajan maksimointi edellyttää, että napit on ladattu täyteen (vähintään puolitoista tuntia), äänilähde on korkeintaan metrin päässä kuulokkeista, käytössä on aac-koodekki, volyymisäätö on 50 prosentin tasolla, ja kustomoitava ekvalisaattori on pois käytöstä. Mieleen tulee 1980-luvun kevyt avokuulokemalli Sennheiser HD 414. Ohjelman oletusasetus neutral pitää ohjaimet keskikohdassa. ?n TASAPAINOINEN SOINTI | ÄÄNENMUOKKAUSMAHDOLLISUUDET | LOOGISET OHJAUSTOIMINNOT EI KOSTEUSSUOJAUSTA | ISTUVUUS VARAUKSIN Kompaktilla latauskotelolla kuulokkeiden seitsemän tunnin käyttöaikaa saa kasvatettua noin 13 tuntia lisää. Ohjaussovellus Smart Control kannattaa ladata puhelimeen viimeisenä Play Kaupasta tai App Storesta. Käyttäjä voi valita kolmialueisesta, sormella sipaistavasta asteikosta basso-, keskija diskanttialueen tason portaattomasti. Kokonaisuutena ruuvattu sointitasapaino on kauttaaltaan selkeä. Puheääni erottuu luonnollisena myös käyttäjän liikkuessa, arkisessa kaupunkiympäristössä, autoillessa tai ostoksilla marketissa. Sen myötä vaikkapa Kraftwerkin Mensch Maschine -livenäytteeseen sai potkua, joka on tyypillisempää over-ear-tyyppisille suljetuille kuulokkeille. Arkikäytössä kuulokkeiden yhteys toimi mutkattomasti ja pätkimättä. + MUSIIKKI EDELLÄ PARASTA CX 400BT:ISSÄ on johdonmukainen musikaalisuus ja luontevat ohjaustoiminnot. Handsfreenä selkeys on eduksi. Seitsenmillinen elementti pystyy oikein säädettynä tuottamaan kohtalaisen tanakan bassokaistan kuuloketyypin huomioon ottaen. Smart Control suo mahdollisuuden taajuuskorjaukseen
Kyse oli 60 vuotta vanhasta, halkaisijaltaan yli puolimetrisestä Elipsonin pallokaiuttimesta rekonstruoidussa ORTF:n eli O ice de Radiodi usion-Television Francaisen äänistudiossa. Kerran yksi vaikutusvaltaisimpia kaiutinvalmistajia Euroopassa yltää enää pieneen kodinsisustushenkiseen langattomaan kaiuttimeen – olkoonkin, että se oli pallo. SEITSEMÄÄNKYMMENEEN VUOTEEN MAHTUU MONIA VAIHEITA. RANSKALAISIA PALLOJA JA KORVIA RAPORTTI | KAIUTINVALMISTAJA ELIPSONIN HISTORIA PALLOKAIUTTIMILLA ON MONIA HYVIN TUNNETTUJA ETUJA PUOLELLAAN. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA K ymmenisen vuotta sitten Tukholman highend-messuilla osuin huoneeseen, jossa ohuen metallijalan latvassa nökötti pieni pyöreä kaiutin vieressään kiekkomainen kaikki-yhdessä-laite. Niin myös Elipson Ranskassa. Mikä ero! KAIUTTIMET TAITEEN VÄLINEENÄ Monet traditionaaliset kaiutinmerkit, kuten JBL, Klipsch, Tannoy, Spendor, Klang lm/ Siemens, Telefunken ja muut voivat kehua olleensa levyteollisuuden ahkerassa käytössä ja mukana todistamassa länsimaisen toistetun musiikin merkkiteosten syntymistä. Mutta Elipson ei ollut vain musiikkia tallentamassa ja toistamassa, vaan myös konkreettisesti luomassa aivan uutta länsimaista musiikkia.. RANSKALAINEN ELIPSON KAUPALLISTI ENSIMMÄISET PALLOKAIUTTIMENSA 1950-LUVUN ALUSSA. SILTI VAIN HARVA VALMISTAJA ON TARTTUNUT AIHEESEEN. Vertasin kaiutinta mielessäni siihen, minkä olin hiljattain nähnyt Cite de la Musique -museossa Pariisissa. Kävi ilmi, että kaiutin oli Elipson Planet L ja laite Elipson Music Center. Tähänkö on tultu, synkistelin
Elipsonit esiintyivät ahkerasti myös Gainsbourgin ja muiden ranskalaisten palvomien laulajasuuruuksien musiikkivideoilla. Elipson (suomeksi ellipsi) rmasta tuli vuonna 1951. Sen villit, kaiuttimelle täysin epätyypilliset muodot ennakoivat Citroën DS:n ja Concorden silmiäavaavia muotoja seuraavina vuosina. Tämä tapahtui ORTF:n studioissa, ja pääroolissa olivat, kuinkas muuten, Elipsonin kaiuttimet. MIES ELIPSONIN TAKANA Joseph Leon aloitti Elipsonin johdossa vuonna 1948. Yhteistyön seurauksena Elipsonin kaiuttimia oli käytössä ORTF:n lähetysja muissa studioissa, joissa ne illasta toiseen, valkoisina ja tunnistettavina, pilkahtelivat tv-uutislähetysten taustalla, studioista lähetetyissä musiikkiesityksissä ja niin edelleen. Insinöörien Henry Bazin ja Maurice Latourin työ kulminoitui vuonna 1953 julkistettuun Elipson BS 50 -kaiuttimeen. Tutkimus pallomaisten ja elliptisten kaiuttimien ja erilaisten heijastimien valmistamiseksi oli alkanut jo 1940-luvun alussa. Tannoyn läsnäolo julkisilla paikoilla 1930-luvulta eteenpäin oli niin musertavan ylivoimaista, että sana “Tannoy” pääsi sanakirjaan yleisnimenä kaikille julkisten tilojen kaiuttimille. Eikä Elipsonin tapauksessa voi unohtaa sen kaiuttimien ajankohtaan nähden ennakkoluulotonta ja kaukonäköistä, vaikkakaan ei aina tarkoituksellista muotoilua. Tämä johtui siitä, että Elipsonista tuli jo varhain äänitekniikan kehityksen kannalta elintärkeän valtiollisen yleisradioyhtiön ORTF:n virallinen yhteistyökumppani. LELUISTA KAIUTTIMIIN Elipson mainitaan usein Ranskan vanhimpana kaiutinvalmistajana. Elipson on myös sillä tavalla poikkeuksellinen, että se yksin kantaa vastuun emämaansa äänimausta, johon kuuluu vokaalimusiikkia palveleva selkeys keskitaajuuksilla. KAIUTTIMET TV TÄHTINÄ Ranskalaisille Elipsonin kaiuttimet tulivat tutuiksi jo paljon ennen kuin he pääsivät itse ostamaan niitä kotiinsa. RAPORTTI. Elipsonit tulivat tutuiksi myös Ranskan suurimman kirjakauppaketjun Fnacin myymälöissä kuin myös Dartyn tai Cami n kaltaisten tavarataloketjujen tiloissa, joihin kaikkiin Elipson onnistui myymään äänentoistojärjestelmät kaiuttimineen. Kaiuttimien valmistus tuli ohjelmaan kymmenen vuotta myöhemmin, ja vauhtiin se pääsi vasta 1950-luvulla, jolloin toinen pallokaiutinvalmistaja, Cabasse, oli jo kuvioissa mukana. Järjestely oli samantyyppinen kuin BBC:n ja KEF:in välillä Iso-Britanniassa ja monessa muussakin EuElipson oli jo varhain mukana kehittämässä ranskalaista äänitekniikkaa yhdessä valtiollisen yleisradioyhtiön ORTF:n kanssa. Asia ei ole näin yksinkertainen. Ne, jotka seurasivat kenraali de Gaullen virkaanastumispuhetta televisiosta vuonna 1959 tai suuria urheilutapahtumia, eivät voineet olla näkemättä taustalla jököttäviä, valtavan kokoisia Elipsonin korvallisia pallokaiuttimia tai sylintereitä. Valtakausi kesti koko ensimKyse oli Pierre Schae erin (niin kutsutun konkreettisen musiikin keksijä), Pierre Henryn ja Francoise Bellin 1940-luvulla keksimästä elektroakustisesta musiikista, jota nauhoitettiin säveltäjän määräämällä tavalla magneettinauhalle ja toistettiin kaiuttimilla käyttämällä sekä mikrofonilla nauhoitettuja ”konkreettisia ääniä” että erilaisten koneiden (elektroniset generaattorit, syntetisaattorit, tietokoneet) luomia ”elektronisia ääniä”. Muissakin maissa on omat suosikkiäänityyppinsä (Saksassa raskas ja leveä, Yhdysvalloissa elävä ja värittynyt, Englannissa kotoisen tasainen ja niin edespäin), mutta syyt eivät ole palautettavissa yhteen kaiutinmerkkiin. Ei ole liikaa sanottu, että Elipson oli Ranskalle samaa mitä Tannoy Isolle-Britannialle. roopan maassa sotien jälkeen. Firma kyllä perustettiin jo vuonna 1938, mutta silloin sen nimi oli Multimoteur ja liikeideana valmistaa sähkömoottoreita leluihin, kuten pienoisjuniin
Aluksi yhdestä ja samasta kaiuttimesta saattoi olla useita eri versioita riippuen pallon halkaisijasta ja ellipsoidiheijastimen muodosta. Leon oli tiukka ja omaperäinen insinööri ja keksijä, joka kaiuttimien ohessa suunnitteli esimerkiksi resonaattoreita hävittäjälentokoneisiin. Niin epäuskottavalta kuin se kuulostaakin, kun niitä nyt katselee, Elipsonin ensimmäiset kaiuttimet saivat muotonsa teknisistä syistä, ja niin sanottu design oli niiden “anekdoottinen yksityiskohta”. Kun hyviä synteettisiäkään vaihtoehtoja ei ollut käsillä 1950-luvun alussa, Elipson päätti elvyttää Ääni piti saada leviämään laajalle alueelle hyvälaatuisena. Näin syntyi Elipsonin ensimmäinen pallokaiutin, BS 50. Niinpä aloittaessaan Elipsonilla hänellä oli jo vahva visio tavoitellusta äänenlaadusta kuin myös siitä, miten se saataisiin aikaan. Simpukankuoren lisäksi oli kotiloa, kaninkorvaa, palloa, puolisylinteriä, amforaa ja niin edelleen. PALLO Leonilla oli suunnittelussaan kaksi lähtöoletusta. Pallon sisään ei synny samansuuntaisten seinämien aiheuttamia seisovia aaltoja. Sisään saattaa kuitenkin muodostua ikäviä resonansseja, mistä syystä Leon suunnitteli koteloiden sisään antiresonaattoreita bassovasteen tasaamiseksi ja erityisesti toisen ja kolmannen harmonisen särön minimoimiseksi. Elipsonin ensimmäisestä kaiuttimesta, BS 50 Chambordista vuodelta 1953, on tullut tunnuskuva koko rmalle.. Pallokotelon tilavuus pinta-alaan nähden on suurin mahdollinen, eikä se kerää häiriöitä kaiuttimen sivuilta. Näin Elipsonin pallot saivat päälleen optiikasta tutunnäköisiä ääntä taittavia ja suuntaavuutta tasaavia simpukankuoria, joita kutsutaan nimellä “conches”. Toiseksi ihmisen korva on vähemmän herkkä äänen amplitudivaihtelulle (1,5–2 desibelin heitot taajuusvasteessa) kuin äänen tulosuunnan havaitsemiselle (0,5 desibeliä). Hän mittasi myös kilpailijoiden kaiuttimia omien kaiuttimien tiettyjen ominaisuuksien varmistamiseksi. Pallomuoto valikoitui, koska sillä on monia teoreettisia etuja puolellaan. mäisen kultakauden 1970-luvun alkuun asti. Tähän BS 50 Chambord -malliin pohjaa myös vuonna 2012 julkistettu BS 50 Tribute -malli. JA KORVA Syy heijastimille oli yhtä paljon käytännöllinen kuin teoreettinen. Parabolista di uusoria vastassa pallon keskellä on 21-senttimetrinen laajakaistaelementti suoraan ylöspäin suunnattuna. Se rakentuu kolmijalan päälle asetetusta, halkaisijaltaan 50 senttimetrin pallokotelosta isolla jäniksen korvaa tai simpukankuorta muistuttavalla heijastimella. Diffuusoria tarjottiin aluksi joko 90:n tai 140 asteen horisontaalisella säteilykulmalla, mutta myöhemmin heijastimia tehtiin kaikenmuotoisia riippuen tilaajan käyttötarpeista. Koska rma teki tulosta pa-kaiuttimilla, se tarvitsi suurempia yleisötilaisuuksia varten paitsi riittävän herkkiä kaiuttimia myös sellaisia, jotka ulottaisivat äänen takariville (vahvistintehot tuohon aikaan olivat vaatimattomia) olematta liian suuntaavia, jotta sivussakin olevat kuuntelijat saivat osansa laadukkaasta äänestä. Heijastimet eivät olleet pelkkiä diskanttisuuntaimia, vaan tarkoitus oli keskittää mahdollisimman suuri osa kaiuttimen koko akustisesta energiasta heijastimen läpi. STAFFI Kun pallomuotoon oli päädytty, kaikille oli selvää, ettei isoa koteloa ole järkevää lähteä valmistamaan puusta. Ensinnäkin kaiutinelementti ei ole kaiuttimen ongelmista merkittävin vaan kotelo di raktioineen, seisovine aaltoineen ja koteloperäisine suuntaavuusja vaiheongelmineen. Leon myös mittasi kaiuttimiaan, ensiksi ORTF:n kaiuttomassa huoneessa, myöhemmin Elipsonin omassa. Sen sijaan Leon ei haihatellut kaiuttimiensa ekstravaganttien muotojen perään eikä lämmennyt edes kaiuttimiensa markkinoinnille. Mallin 60V31 kuuntelutesti vuonna 1958. Ikonisesta BS 50 -kaiuttimesta jäi elämään versio, joka esittäytyi ensimmäisillä Ääni & valo -messuilla Château de Chambordissa vuonna 1953. Ennen Elipsonille siirtymistään Leon oli ehtinyt rakentaa äänijärjestelmiä elokuvateattereihin. Samalla kaiuttimien herkkyys kasvoi 3–4 desibeliä. Visioon kuuluivat pallokaiuttimet ja ääntä levittävät ja hajottavat di uusorit, heijastimet
Bassokotelo oli jaettu symmetrisesti kahteen yhtä suureen kammioon, joiden keskellä oli ylös suunnattu bassoääninen. Kaikki äänitaajuudet toisti vain yksi laajakaistaelementti, kuten vieläkin tuotannossa oleva Supravox EFRC 215, mutta myös Audaxin, JBL:n, Goodmansin (Axiom) ja Cabassen elementtejä kokeiltiin. Kaiuttimen pohjaosaan oli integroitu Schlumberger-putkivahvistin. Vuonna 1967 Elipson toimitti ORTF:lle referenssikaiuttimen 5060, eli 502 istumassa halkaisijaltaan 60-senttimetrisen bassosylinterin päällä. Kaiuttimia jopa markkinoitiin. Materiaali oli akustisilta ominaisuuksiltaan erinomainen mutta laajemmassa teollisessa tuotannossa epäkäytännöllinen. Kehitystä kiihdytti kotihi markkinoiden vahva kasvu. Kaiuttimet nimettiin pallon halkaisijan mukaan: AS40 (40 senttimetriä), AS50 (50 senttimetriä) ja niin edelleen. Kooltaan sopusuhtaisina molemmat löysivät tiensä tuhansiin ranskalaiskoteihin 1960-luvun lopulta eteenpäin ja olivat osaltaan opettamassa suurta yleisöä, mistä hyvässä äänentoistossa oli kyse. Kaiuttimien ulkonäköön panostettiin. Kaiutin oli ensimmäisiä Elipsoneja passiivisella jakosuotimella. Savimaisesta seoksesta valmistettiin Elipsonin kaikki ensimmäiset betonipallot. Kaiuttimen yläosasta lohkottiin pois osa diskanttielementin optimaaliseksi sijoittamiseksi: keskialue-elementin kotelon sisällä oli heijastukset imevä resonaattori. Elipson 5060:n tärkeämpi merkitys oli kuitenkin, että sen vanavedessä ilmestyi sarja rakenteeltaan samanlaisia kaiuttimia eri yhdistelmin, kuten 4050 (AS40 ja 50 senttimetrin bassosylinteri) tai 4240 (402 ja 40 senttimetrin bassosylinteri). Kaksi ensimmäistä numeroa kertovat pallon halkaisijan (40/50 senttimetriä) ja viimeinen, että kyseessä oli kaksitiekaiutin. Kaiuttimen kykyä toistaa uskottavasti urkumusiikkia todisteltiin ORTF:n urkusalissa. Valkoisen pölyn täyttämä tehdas Vitryssä muistutti enemmän kuvanveistäjän studiota kuin kaiutintehdasta. Joseph Leon luovutti valtikan Charles Bonnet de la Tourille, ja valmistaja luopui sta in käytöstä kotelomateriaalina. Etenkin 402:lla ja sen lattiaversiolla 4240:lla on Ranskassa ikoninen asema kotikaiuttimien joukossa. Elipson luopui niin omintakeisista savipalloista kuin heijastimistakin 1970-luvulla, mutta molemmat jäivät elämään ihmisten mielessä voimakkaina symboleina. Sta i on monimutkainen seos kipsiä ja kasvikuituja (lähinnä tammen). Aidot Elipsonit ovat edelleen hyvin haluttuja keräilijöiden keskuudessa. Viimeksi mainittu oli Melodium-mikrofoni väärin päin käännettynä, koska vain se oli sijoitettavissa millimetrin tarkkuudella oikeaan kohtaan suhteessa keskialue-elementtiin tasaisen vaihevasteen ja yhtenäisen äänen takaamiseksi. Toimintaa järkeistettiin. Sitten ORTF toivoi Elipsonilta vielä laajakaistaisempaa “ihmisäänen luonnollisia värähtelyjä paremmin jäljittelevää” kaiutinta. ELIPSONIT KOTIKAIUTTIMINA La Religieusea seurasi liuta kaksija kolmitiekaiuttimia, jotka ennakoivat Elipsonien menestystä kotihi markkinoilla seuraavalla vuosikymmenellä. VIIMEINEN TAISTO Sittemmin 1980-luvulla lanseerattu 1400-sarja (1403, 1404 ja 1405) sekä 1990-luvulla julkaistu Elipson Crystal Pro osoittavat kuitenkin, että irrottautuminen pallomaailmasta ja pyöreistä muodoista ei tapahtunut kivuitElipson 502:ssa on 50-senttimetrinen pallokotelo ja re eksiaukko sen pohjassa. RAPORTTI. Näistä tärkeimmät olivat 402 ja 502. Pallomuotokaan ei ollut enää pyhä. Nunnaa muistuttavassa kaiuttimessa oli elliptinen Princeps-bassoääninen, Cabassen keskialue-elementti ja Mikromélodium-nauhadiskantti. Elipsonilla oli useita patentteja liittyen esimerkiksi diskanttielementin kiinnittämiseen koteloon vaihevirheettömästi tai bassotoiston siistimiseen monikammioresonaattoreilla. Mallissa 1303 nämä tekniikat hiottiin huippuunsa. Etsittiin helpompia tapoja linearisoida bassovastetta ja tukahduttaa resonansseja. Hyvin myyneestä kaiuttimesta oli aluksi niin sanottu betoniversio, mutta myöhemmin vain puukoteloversio. YHDESTÄ MONITIEHEN Elipson toimitti 1960-luvun alussa ORTF:lle sarjan studiovaatimukset täyttäviä pallokaiuttimia ilman heijastimia. Syntyi Elipsonin ensimmäinen monitiekaiutin, La Religieuse, ääniheijastimien tutkimuksen jäädessä samalla vähemmälle. Modernilta lattiakaiuttimelta näyttävän 1303:n ääntä kuvattiin selkeäksi ja tarkaksi, kenties asteen hi mmäksi kuin edellisen sukupolven Elipsoneissa. Yhdestä kaiuttimesta tuli tämän murrosvaiheen vertauskuva ja keskeinen menestystekijä: Elipson 1303, Jacques Gauglin suunnittelema ja Raymond Loewyn muotoilema lattiakaiutin vuodelta 1972. Niinpä Elipson siirtyi asteittain tutumpiin kotelomateriaaleihin. VAIHEVASTE, SISÄISET KAMMIOT JA SYMMETRI NEN BASSOKOTELO Elipsonille 1970-luku merkitsi uuden ajattelun alkua. 1800-luvulla yleisen koristeluja rakennusmateriaalin, sta in
Elipsonit noteerataan esineenä silloinkin, kun niitä ei käytetä. Siksi pitkään sen jälkeen, kun Elipson oli jo jättänyt pallot ja korvat ja tarjosi paremmin soivia kaiuttimia, kuluttajat jatkoivat Elipsonin pallokaiuttimien hankkimista, koska pitivät niiden ulkonäköä kiinnostavana ja poikkeuksellisena. Elipson palasi palloteemaan vielä kerran vuosituhannen vaihteessa, ja komeasti palasikin. Kaiuttimet oli rakennettu saman teknisen konseptin ympärille kuin 1303:kin, mutta ne olivat koteloiltaan kuin eri maailmasta. Tämä ei ole jäänyt Elipsonilta huomaamatta. Elipsoniksi välittömästi tunnistettava kaiutin näyttää hyvällä tavalla anakronistiselta. ULKONÄÖSTÄ MUISTETAAN Elipson ei ole design-kaiutin rma, mutta kun sen kaiuttimet, varsinkin vanhemmat mallit, ovat läsnä, niiden läsnäolo huomataan ja ne herättävät ranskalaisissa positiivisen mielleyhtymän samaan tapaan kuin McIntoshin vahvistimien turkoosinsiniset vu-mittarit amerikkalaisissa ja miksi ei muissakin. Valtaosa markkinoilla olevista kaiuttimista lakkaa kiinnostamasta heti, kun ne eivät soi. Revolution pallokotelolla olisi kovasti muistuttanut Elipsonin klassikkoperiodin lattiakaiuttimia, vaikka Salmen pallo olisi ollut resistanssikotelo ja elementtinä koaksiaalielementti. Hän myös tunsi Elipsonin hyvin. Pallokotelointi oli Gradientin pääsuunnittelija Jorma Salmen suunnittelupöydällä alusta alkaen. ELIPSON JA GRADIENT Ranskassa pallokaiuttimilla on, kuten sanottua, pitkät perinteet. Salmi on kertonut harkinneensa vakavasti pallokoteloa muun muassa Revolution-kaiuttimen yläosaan mutta luopuneensa suunnitelmista syistä, jotka liittyivät käytännön ongelmiin. Elipson luopui 1970-luvun mittaan perinteisistä pallokaiuttimista ja haki uutta identiteettiä erityyppisillä koteloratkaisuilla. Malli 1303 vuodelta 1972 on yksi ostetuimmista Elipsonin kaiuttimista kautta aikain.. ta. Kaiuttimesta tehtiin paranneltu re eksiversio 4260 vuonna 2010. Elipsonin ohella Cabasse on valmistanut omia pallojaan 1950-luvulta lähtien sekä niitä varten omia koaksiaalija triaksiaalielementtejä. Sisustusliike Habitatin kanssa käynnistetty yhteistyö poiki kaksi kannettavaa kaiutinta Lennyn ja Timberin. Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa Elipson alkoi olla taloudellisissa vaikeuksissa. Epätoivon astetta, jos näin voi sanoa, kuvaa ehkä parhaiten Sound Treen (2011) kaltainen design-ylilyönti. Oljenkortena oli yksi maailman ensimmäisistä bluetooth-kaiuttimista, Planet BT, vuodelta 2006, mutta suosio petti odotukset. Salmen viimeiseksi jääneessä kaiuttimessa 1.4:ssä on juuri tällainen pallokotelo (>200 hertsiä). Myös 2010-luvulla on ilmestynyt useampi tribuuttiversio Elipsonin klassikkokaiuttimista. Hänelle pallokotelo edusti monessa suhteessa teoreettista ihannetta. Firman johtoon vuonna 2008 noussut Philippe Carré päätti väistää ennenaikaisen kuoleman panostamalla design-markkinoihin. Muarizio Galanten ja Tal Lancmanin suunnittelema syvänpunainen äänipuu koostuu 12 punaisesta pallokaiuttimesta neljän tuuman koaksiaalielementillä roikkumassa katosta ja katon kautta piuhoin kytkettynä lattialla seisovaan sylinterimäiseen subbariin kahdeksan tuuman bassoäänisellä. Syntyi Planet L -pallokaiutin – juuri se, minkä näin Tukholmassa – ja kaikki sen johdannaiset. Niiden valkoisessa läsnäolossa ja pallomaisessa olemuksessa on jotain pintaestetiikan ja käyttöfunktion ylittävää yleismaailmallisuutta. LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN Münchenin vuoden 2019 Highend-messuilla Elipson oli valinnut pääosanesittäjäksi uuden Legacy-sarjan 3230-lattiakaiuttimen kahdella 210 millimetrin alumiini–paperikuitu-bassoäänisellä, 160 millimetrin keskiäänisellä ja amt-nauhadiskantilla. Tällä kipsiseoskaiuttimella hoideltiin muun muassa Grenoblen talviolympialaisten äänentoisto. Mutta löytyy Suomestakin pallokaiuttimien suuri ystävä: Gradient Labs. Seuranaan sillä oli yksi viime vuosisadan sykähdyttävimmistä pallokaiuttimista: Elipson 4050 vuodelta 1968. Elipson 4240 Millenium on kolmitiekaiutin 310-millimetrisellä bassoäänisellä Onken-tyyppisessä re eksikotelossa, 210 millimetrin keskiäänisellä 40 senttimetrin pallokotelossa ilman resonaattoria sekä 25 millimetrin domediskantti pallon päällä
Harri Koskisen kädenjälkenä syntyi pelkistetty ja levollisesti muotoiltu kotelo, jonka uusin versio hohkaa raa´an alumiinin rouheaa kauneutta. Genelec RAW Päältä rouhea, sisältä huippuunsa hiottu. Alumiinista valmistettuihin koteloihimme käytettävästä alumiinista noin 94% on kierrätettyä materiaalia. Lahjoitamme osan jokaisen myydyn RAW-tuotteen hinnasta Audio Engineering Societylle (AES). Yhdistimme Suomessa suunnitellun klassikkosoundin industrial-henkiseen muotoiluun ja vastuulliseen ajatteluun. Haluamme tukea AES:n uraauurtavaa toimintaa audio-alan kansainvälisen tieteen ja teknologian kehityksen parissa. Tärkeimmät lähteet ovat juomatölkit, vanhat autonosat ja uusien alumiiniosien ja -komponenttien valmistuksesta syntyvä ylijäämä. Genelec RAW paljastaa kaiken, myös äänen salaisuudet. Se on entistäkin ekologisempi RAW-malli, jonka kotelot eivät vaadi maalausta tai muita ympäristöä kuormittavia pintakäsittelyjä. Lisätietoja: genelec.fi/kestava-kehitys-ja-laatu
TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA 18. SELKEÄN ÄÄNEN OPPITUNTI TESTI | ELIPSON LEGACY 3210 -KAIUTIN JOS JOKU EI TAJUA, MITÄ TARKOITTAA SELKEÄ ÄÄNI, KANNATTAA KUUNNELLA ELIPSONIN UUTTA LEGACY 3210 -KAIUTINTA
Magneettipiirin akustisesti läpinäkyvät navat ovat kalvon edessä ja takana. Amt-elementeillä on kaksi merkittävää etua puolellaan. Helposti näkee, miten huippumalli Legacy 3230 pallolla ja bassotornilla on ottanut vaikutteita Elipsonin 4050:stä ja sen kahdesta johdannaisesta 4240 Milleniumista (2000) ja 4260:stä (2010). Yhtäältä kalvon säteilevä pinta-ala on merkittävästi suurempi kuin tyypillisen halkaisijaltaan 25-millimetrisen kalotin, ja lisäksi ilma lähtee kalvolta selvästi nopeammin verrattuna tavanomaiseen TÄLLAISTA SELKEÄSTI ILMAISTUA, EI-ESTYNYTTÄ ÄÄNENTUOTTOA RANSKALAISET ILMEISESTI ARVOSTAVAT – AIVAN KUTEN KIELENSÄ TARKKAA, TÄSMÄLLISTÄ JA SELVÄÄ ILMAISUA. Elipson itse listaa kolme tunnuskuvallista Elipson-kaiutinta, joiden se sanoo siivittäneen Legacy-sarjan kaiuttimien suunnittelua: La Religieuse (1962), 4050 (1968) ja 1303 (1972), nämä yhdistettynä nykyaikaisiin materiaaleihin. Elipson ei ole koskaan innostunut liian suuntaavista kaiuttimista, vaan sellaisista, jotka esimerkiksi ääntä hajottavan akustisen peilin avulla tarjoavat tarkan stereokuvan laajalle kuuntelualueelle. Tribuuttikaiutin on kopio alkuperäisestä pienin materiaaliteknisin muutoksin, joita kahden mallin väliin jäävä 60 vuotta on tehnyt mahdolliseksi. Kun kalvon etupuolen poimut kapenevat ja pumppaavat ilmaa ulos, takapuolen poimut leviävät ja imaisevat ilmaa sisään. Toisaalta pystyasentoon asetetun amt-elementin säteilykuvio vaakatasossa on laaja, mikä tarkoittaa tasaista diskanttivastetta myös akselilta sivusta mitattuna. Legacy ei ole tribuutti. LAAJALLE SÄTEILEVÄ DISKANTTI Lähempää katsottuna 3210:ssä on paljon tuttua Elipsonia. Diskanttielementtiä ei ole siirretty taaksepäin akustisen keskipisteen yhteensovittamiseksi bassokeskiäänisen kanssa kuten 1303:ssa, ja niin edelleen. Legacy 3210:ssä diffuusorin korvaa laajalle säteilevä amt-diskanttielementti. Tribuutti on teko, jolla osoitetaan kunnioitusta tai ihailua jotakin tiettyä asiaa tai esinettä kohtaan. Eikä vain etulevyn, sillä kaiutin on myös takaa kulmista reilusti pyöristetty! TAKAA TUETTU BASSOKESKIÄÄNINEN Nopeasti syttyvän ja säröttömän amt-elementin rinnalle Elipson on valinnut 165-millisen bassokeskiäänisen, jonka alumiinikarK un Elipson vuonna 2012 julkaisi uudelleenpainoksen alun perin vuonna 1953 ilmestyneestä BS 50 -kaiuttimesta, se sai nimekseen BS 50 Tribute. Pysty suunnassa suuntakuviota rajoittaa elementin korkeus: mitä korkeampi, sitä enemmän kuuntelukorkeus vaikuttaa korkeiden diskanttien kuuluvuuteen. nauhatai dome-diskanttiin, jotka yksinkertaisesti vain työntävät ilmaa eteenpäin. Amt-elementeissä ääntä säteilevään kalvoon on metalloitu johtimet tasaisin välein ja kalvo poimutettu niin, että jokaisen laskoksen sivussa kulkee johdin. Kotelon 28 senttimetriä leveän etulevyn reunat on pyöristetty voimakkaasti diffraktioiden häivyttämiseksi. TESTI 19. Vuonna 2019 Elipson lanseerasi uuden kolmen mallin kaiutinsarjan ja nimesi sen Legacyksi. Se ei ole pallokaiutin kuten La Religieuse. Ääniaallon toisella puolijaksolla homma käy toisinpäin. Legacy 3210:n 30 millimetriä leveä amt-diskantti on vain 40 millimetriä korkea, ja siksi vaikutus pystytasossa vähäisempi. Sen sisällä ei ole viritettyä Helmholtz-resonaattoria, ellei refleksikoteloa lasketa sellaiseksi. Legacyt sen sijaan heijastelevat yleisemmällä tasolla firman hedonistis-teknistä suunnitteluperintöä. Sen rinnalla Legacy 3210 vaikuttaa tavanomaisemmalta jalustakaiuttimelta. Amt-elementti on liimattu pieneen teräslevyyn, joka on upotettu kaiuttimen satiininmustaan yläosaan
KUUNTELUVALMISTELUJA Iso ja pyöreä refleksiputken aukko kaiuttimen takana kielii siitä, että kaiutinta ei voi laittaa seinää vasten tai kirjahyllyyn, minne se 40 senttimetriä korkeana, 28 senttimetriä leveänä ja 36 senttimetriä syvänä tuskin mahtuisikaan. Sävyjen maailma esittäytyy rikkaana ilman pistävyyttä, ilman ylimääräistä kirkkautta tai vaimeutta. Vaihtelevan paksuinen (22–25 millimetriä) mdf-kotelo on sisältä vahvistettu koteloresonansseja vaimentavilla rimoilla. SELKEÄÄ JA HELPOSTI HAHMOTTUVAA Ensimmäiseksi korvan pysäyttää laajakaistainen, puhdas, nopea ja varmaotteinen yläkeskialueen ja diskantin toisto. Niinpä aloitin kuuntelut a-luokan 12-wattisella push-pull-putkivahvistimella ja päätin 20-wattisella vintage-transistorivahvistimella Audiomeca/Sentec-kombo cd-soittimena. Kaiuttimen alla on neljä kartiota ja niille vastakappale. Korva ja diskanttielementti olivat lähes samalla korkeudella lattiasta. Kaiken kaikkiaan 3210 on huolella viimeistelty, komea kaiutin, joka varsinkin tummanharmaalla tammipuuviilulla yhdessä satiininmustan yläosan ja alumiinisen päällilevyn kanssa huokuu arvokkuutta. Liittimet ja siltajohto (alempi kuva) ovat tukevaa tekoa. Ajatus on, että kevyt, jäykkä ja resonoimaton kartio siirtää ääntä nopeasti ja tehokkaasti amt-diskantin tavoin. Elementissä on jykevä valurunko, kumiripustus (Xmax ±5 mm), 35 mm puhekela (kaptonia) ja neodyymimagneetti. Kuuntelussa kaiuttimet olivat etulevystä mitattuna noin 80 senttimetriä irti takana olevasta seinästä ja 1–1,5 metriä sivuseinistä, lievästi kuuntelijaa kohti käännettynä. Noilla lukemilla kaiuttimen ei pitäisi olla kohtuuton kuorma millekään vahvistimelle. Kaiuttimen herkkyydeksi ilmoitetaan 88 desibeliä (per watti per metri) ja nimellisimpedanssiksi kuusi ohmia (minimi 4,9 ohmia 175 hertsissä). Ääni syttyy ja sammuu tarkasti ja luonnollisesti. Jakosuodin rakentuu diskantin 18 desibeliä per oktaavin impedanssikorjatusta ylipäästöstä ja bassokeskiäänisen 12 desibeliä per oktaavin alipäästöstä notchfiltterillä. Tehot riittivät omiin kuunteluihin enemmän kuin hyvin, mutta kenties jokin 50-wattinen moderni puolijohdevahvistin saattaisi olla ihanteellinen valinta. Yksi rimoista on kiinnitetty etulevyyn, ja se kiertää bassokeskiäänisen samalla puristaen sitä magneetin takaa kiinni koteloon niin, että etulevyn värinät eivät pääse heiluttamaan elementtiä. tio on pinnoitettu keraamisella aineella. Bassoelementin taakse syntyvien ääniaaltojen kierron optimoimiseksi seisovien aaltojen syntyä on ehkäisty vaimennusaineella, sisäpyöristyksillä ja epäsymmetrisellä, taaksepäin kapenevalla kotelolla. Jakotaajuus on 2 800 hertsiä. Vaihetoistoa on vielä hienosäädetty valitsemalla elementtiparille yksilöllisesti korkeatasoiset komponentit. Kuunteluetäisyyttä jäi noin reilut kolme metriä, puolisen metriä enemmän kuin kaiuttimien välillä. 20. Kaiutin reagoi nopeasti, kun soittaja Yksi sisärimoista (ylempi kuva) kiertää bassokeskiäänisen tukien sitä magneetin takaa. Sisäinen johdotus on toteutettu kahden johtimen 1,5 neliömillimetrin ofc-kaapelilla kuten siltajohtokin. Jalustallakin Legacy 3210 on poikkeuksellisen massiivinen ilmestys. Mukana seuraava bassoäänisen kangassuoja tuntuu tässä seurassa turhalta. Elipsonille elementtien välisten viive-erojen tasaaminen on aina ollut kunnia-asia, mutta tasaisen taajuusvasteen näkökulmasta elementtien keskinäinen vaihetoisto on tärkeämpi
Tämä on fysiikan laki. Bassotoisto laskee alas mutta tekee sen niin oikeaoppisesti (ei änkeä itseään joka väliin), että välillä voi tuntua, ettei sitä olekaan. Kun kukaan ei soita bassoja, niitä ei kuulu, mutta kun bassosoitin liittyy seuraan, kaiutin toistaa sen omana äänilähteenä värittämättä muita soittimia. Tämä ei ole 3210:n vika vaan hi toiston yleensä. Mitat (lxkxs) 276 x 404 x 360 mm Paino 13,9 kg Toimintaperiaate 2-tie, bassore eksi Nimellisimpedanssi 6 Ohm Elementit -bassokeskiääninen 165 mm alumiini/keraaminen pinnoite -diskantti AMT Jakotaajuus 2 800 Hz KAIUTTIMEN KONSEPTI JA VALMISTUKSEN LAATU | SELKEÄSTI ARTIKULOIVA ÄÄNI | TONTILLAAN PYSYVÄ BASSOTOISTO KESKIBASSOILLA LIEVÄÄ AHTAUTUMISTA | ASTEEN PIDÄTTYVÄMPI SOITTOTYYLI TOIMISI PAREMMIN JOILLAKIN NÄYTTEILLÄ + Taajuusvaste 200–20 000 hertsiä. Tämä on kokemukseni mukaan harvinainen ominaisuus tämän hintaluokan kaiuttimissa. Vaikka äänen selkeys kenties menee lämmön edelle, se ei silti tee 3210:n äänestä kylmää tai tunteetonta. ELIPSON LEGACY 3210 Hinta 2 590 €/pari Lisätietoja elipson.com radiokulma. Äänen puhtautta ei ole saatu aikaan heikolla bassotoistolla. Samat äänet luonnossa kuulostaisivat pyöreämmiltä ja lihaisammilta. TESTI. Keskialueen toisto on totaalisen puhdasta ja läpinäkyvää. Selkeää, helposti hahmottuvaa ja ymmärrettävää. Joillakin musiikkinäytteillä brittiläinen pidättyvyys ja sisäänpäinkääntyvyys olisi kuitenkin saattanut palvella kyseistä musiikkia paremmin, vaikka toisilla 3210:n suorasanaisempi ranskalainen ilmaisutyyli oli selvästi oikea. Kaikki välittyy. Kuvaavaa oli, että pystyin kuuntelemaan erään testilevynä käyttämäni kokoomalevyn parikymmentä keskenään hyvin erilaista musiikkiraitaa koskematta äänenvoimakkuudensäätimeen lainkaan. Elipson Legacy 3210:n äänimaailma on siis kauttaaltaan korkeaa tasoa, mutta onko mitään, mikä voisi olla vielä paremmin. Toisto on kimmoisaa ja ripeää, ja mikä parasta, se pysyttelee kaiken aikaa upeasti omalla tontillaan. Ja hyvä niin. Legacy 3210:ssä ääni tuo itseään esiin häpeilemättä, mikä vaikutelma johtunee keskialueen ja ylipäätään äänen selkeydestä ja ulospäinsuuntaavuudesta. Toinen juttu on, että kun bassotoisto lähestyy systeemin resonanssia, bassoista katoaa taajuussisältö ja kaikkein matalimmat bassot ikään kuin pakkautuvat yhteen. heittää pianissimoa forten väliin tai laulaja hakee tunnelmaa dynaamisilla painotuksilla. Selkeys tulee siitä, että keskialue itsessään on täysin verhoamaton, mutta myös siitä, että mitään keinotekoista väriä ei nouse yläbassojen tai alakeskialueen alueelta sotkemaan ja peittoamaan ääntä. Eikä äänen ilmavuus ja avaruudellisuus tapahdu läsnäolon tai elävyyden kustannuksella. Kun kaiuttimen diskanttitoisto on niinkin hyvälaatuista ja laajakaistaista (38 kilohertsiä -5 desibeliä) kuin se 3210:ssä on, silloin pitää varautua siihen, että vaikkapa viulun kaikkein korkeimmat äänet toistuvat hyvin, hyvin ohuina. RIPEÄ JA ARTIKULOIVA ELIPSON LEGACY 3210 onnistuu niin teknisenä tuotteena ja näkyvänä esineenä kuin ääneltäänkin, joka yleispätevyydessään mutta myös valitun sointitasapainonsa kautta kertoo ymmärryksestä erilaisen musiikin toistotarpeita kohtaan. Toinen sijoitus voi tarjota hätäapua, mutta Elipsonin viesti heille, jotka haluavat erottelevampaa keskija alabassoa, on: kokeilkaa isompia lattiamalleja. Kolmas seikka on sekin enemmän makuasia. Tällaista selkeästi ilmaistua, ei-estynyttä äänentuottoa ranskalaiset ilmeisesti arvostavat – aivan kuten kielensä tarkkaa, täsmällistä ja selvää ilmaisua. Kaiutin ei ole erityisen suuntaava. On helppo kuulla, miten vähän sieltä täältä buustaamalla saisi villaisempaa ja lämpimämpää ääntä. Sitä ei ole tapahtunut kovin monen kaiuttimen kanssa. Lähde: valmistaja. Siihen on vain totuttava tai antaa laajakaistaelementin hoitaa homma. Kahden ja puolen tuhannen euron hinta tuntuu oikeutetulta – myös lähimpiin kilpailijoihin nähden. Vaikka äänikuva ei ole kaiuttimen prioriteetti, ääni pysyttelee irti koteloista, äänikuva ulottuu kaiuttimien taakse, ja musiikin keinotekoiset ja luonnolliset kaiut erottuvat. Vihreä käyrä 0°, sininen käyrä 30° (horisontaalinen). Iso hatunnosto Elipsonille siitä, ettei se ole siihen lähtenyt. Elipson ilmoittaa kaistaksi 42–30 000 hertsiä (±3 desibeliä), mikä kuulostaa uskottavalta, sillä kaiutin tuotti huoneessa uskottavaa bassoa keskibassoihin asti
PYKÄLÄÄ PAREMPIA PAKETTIRATKAISUJA VERTAILU | AKTIIVIKAIUTTIMET KODIN MUSIIKKIKESKUKSENA TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT MAURI ERONEN AKTIIVIKAIUTTIMISTA VOI HELPOSTI KASATA YKSINKERTAISEN JA TOIMIVAN KODIN MUSIIKKIKESKUKSEN MONIIN ERI TARPEISIIN. 22. OTIMME SELVÄÄ, MILLAISIA VAIHTOEHTOJA ON TARJOLLA HINTAHAARUKASSA 799–2 447 EUROA
Käytännössä vertailun malleista kaikista kattavimmin käyttäjäänsä palvelee Klipschin The Fives, jonka takapaneelista löytyy likimain kaikki ne liitännät, joita integroidussa vahvistimessakin pitäisi olla: muun muassa vinyylisoitinotto, hdmi arc, 5.0-version bluetooth ja usb-audio-otto sekä lähtö subwooferille. 23 E dellisnumerossamme 6/20 esitimme, että perustavanlaatuinen musiikinkuuntelulaitteisto pohjautuu yksinkertaisimmillaan ohjelmalähteen, vahvistimen sekä kaiuttimien kolmiyhteyteen – eikä tämä lähtökohta ole muutaman kuukauden kuluessa tietystikään muuttunut. Pyrkimyksenämme onkin siis ikään kuin esitellä neljä erilaista vaihtoehtoa niin, että kunkin ratkaisun oma painotus, ominaisuudet sekä plussat ja miinukset toimisivat tien viittana omaan käyttöön sopivimman ratkaisun haarukoinnissa. Varsinaisia aktiivikaiuttimia vertailunelikossa ovat Canton ja Genelec, sillä niissä kumpaisessakin vahvistin löytyy kaiuttimesta yhdysrakenteisena. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kumpikin kaiutin tarvitsee myös virtaa ja Genelec lisäksi kaapelivedot signaalilähteeltä. Se pätee samalla tavalla paitsi erillissarjoissa kuin myös yhdistelmälaitteissakin, joihin tällä kertaa keskitymme. Eroavaisuuksistaan huolimatta jokainen esittelemämme kokoonpano sisältää edelliskappaleessa mainitut peruselementit, osa enemmän tai vähemmän integroituna, osa laitekokonaisuutena. Työpöytäkäytössä tai tilarajoitteisessa ympäristössä liitäntämahdollisuuksien monipuolisuus suoraan kaiuttimissa ilahduttaa. Esimerkiksi Klipsch herää standby-tilastaan muutamissa sekunneissa signaalin havaittuaan, joten hdmi arc -liitäntää television kanssa käytettäessä kaiuttimia ei tarvitse edes kytkeä erikseen päälle telkun aukaistessaan. Se johtuu siitä, että laitteet ovat luonteeltaan niin erilaisia, eri kokoisia ja eri painotuksin mietittyjä, joten suora vertaaminen ei olisi yhdenkään osallistujan kannalta tasa-arvoista. Täysin langattomia ratkaisuja joukossa ei ole tällä kertaa yhtään, mutta vähimmällä johtojen vetämisellä päästään Klipschin ja System Audion tapauksessa: niille riittää vain virtajohto ja kaiuttimet liittävä yhdyskaapeli, ja musiikin saa soimaan langattomasti esimerkiksi bluetoothin kautta. Yhteensopivuusongelmia tehojen hyödyntämisen tai minkään muunkaan kanssa ei siis pitäisi ilmentyä. Tästä johtuen emme tällä kertaa myöskään pisteytä laitteita erikseen. Tämänkertainen katsauksemme kohdistuu siis aktiivikaiuttimiin kodin musiikkikeskuksena, hyvin yleisellä ja erilaisia toteutustapoja luotaavalla tavalla. ?n CANTON SMART GLE 9 GENELEC G THREE & CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 KLIPSCH THE FIVES SYSTEM AUDIO SAXO 7 ACTIVE VERTAILU. Äänenlaadun kannalta – ainakin teoriassa – etua on myös siitä, että valmistajat ovat mitoittaneet kaiuttimiensa vahvistimet, elementit ja muun elektroniikan toimimaan mahdollisimman hyvin kokonaisuutena. System Audio on nelikossa eräänlainen keskitien edustaja kahdella optisella ja kahdella analogitulolla, joista toinen tarjoaa myös riaa-esivahvistuksen. YHDYSRAKENTEISUUDEN ETUJA On olosuhteita, joissa integroitu äänentoistopaketti on monessakin mielessä se yksinkertaisin ja toimivin vaihtoehto. Teknologian kehityksen kannalta taas esimerkiksi Cantonin hyödyntämä langaton ekosysteemi mahdollistaa jopa 5.1-kanavaisen kotiteatterijärjestelmän kokoamisen ilman erillistä av-vahvistinta ja monimutkaisia kaapelivetoja. Klipsch ja System Audio puolestaan ovat niin kutsuttuja puoliaktiiveja, joissa vahvistin ja muu elektroniikka sijaitsee yhdessä kaiuttimessa, josta toiselle vedetään vain tavanomainen kaiutinkaapeli eikä esimerkiksi virtajohtoa. EVÄITÄ OIKEAN VALINTAAN Vaikka käsittelemmekin laitteita tällä kertaa yhdessä, ei kyseessä silti ole Hifimaailman standardien mukainen vertailu. Vastaavasti pelkästään kaiuttimena liitäntätarjonnaltaan suppein on Genelecin G Three pelkällä xlrtai rca-otollaan, mutta pakettina yhdessä Cambridge Audion CXN V2 -verkkosoittimen kanssa siitä tulee monipuolinen ja tulevaisuudessakin toimiva, erittäin hyvä-ääninen alusta verkkomusiikin kuunteluun. Ratkaisun etuna on ennen muuta käytön helppous
Muutenkin äänessä on hyvällä tavalla paljon kaiutinta. Stereomoodissakin Smart GLE 9 toimii aivan mainiosti. VOIMALLINEN TOISTO | ANTAA KATETTA KOOLLEEN | EKOSYSTEEMIN LAAJENNUSVARA VANHA BLUETOOTH-VERSIO | VAIN VÄLTTÄMÄTTÖMÄT LIITÄNNÄT | TILANTARVE +. Toimituksen kuunteluhuoneessa bassosäädintä sai pudottaa pari pykälää, mutta keskialueen ja diskantin taso on oletuksena hyvä. Tämä käy ilmi kaiuttimen muhkeassa ja rohkeassa toistossa, josta ei tehoa ja vääntöä puutu, olipa volyymi sitten hiljainen tai kova. Mutta jos esimerkiksi naapurisopua ei tarvitse vaalia, saundin pitää tulla iholle ja pistää lahkeet lepattamaan, niin siinä Smart GLE 9 kyllä onnistuu. Näennäisen yksinkertainen paketti tarjoaa myös melko runsaasti säätövaraa aina taajuuskorjauksesta lipsyncin säätöön. Keskialue ei sävykkyydessään aivan pääse kärkiryhmään, mutta äänen ulottuvuus ja dynamiikka ovat aivan omaa luokkaansa. Liitäntäpoliittisesti näillä tulee toimeen, mutta jos paketiltaan haluaa enemmän, täytyy kaiuttimien rinnalle hankkia esimerkiksi 499 euron arvoinen Cantonin Smart Connect 5.1 -boksi, joka oikeastaan on täysverinen av-esivahvistin hdmi-liitäntöineen. 24 CANTON SMART GLE 9 HINTA: 1 790 € KEHITTYNYT RASKASSARJALAINEN Saksalaisen Cantonin Smart GLE 9 on GLE-sarjan kookkain lattiakaiutin, joka on saatavana myös GLE 496.2 -passiiviversiona samalla kolmitierefleksitoteutuksella. Samalla se laajentaa Cantonin Smart-ekosysteemin mahdollisuuksia muun muassa Dolby Atmos -toistolla. KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Nyt on katetta koolle. Tanakka toisto on sopivassa määrin kallella muhevaan, mikä takuulla pistää menevämmällä musiikilla jalan vipattamaan. Smart GLE 9 on muutenkin luonteeltaan ainakin vähän sukua kotiteatterimaailmalle. Itse järjestelmä sallii maksimissaan 5.1-kanavaisen konfiguraation. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Kolmiulotteinen ja huoneen helposti täyttävä, kokonaisvaltainen ääni. Kaiutin tuntuisi olevan tehoistaan huolimatta myös aika immuuni huoneelle. Kriittinen kuulija saattaa tosin kiinnittää huomiota bassojen jyräykseen keskialueella, mutta kuuntelun hauskuus menee nurinan ohitse. Smart GLE 9 -paketti koostuu kahdesta täysaktiivisesta kaiuttimesta, joiden oikeastaan ainoa ero on siinä, että master-kaiuttimen takapaneelista löytyy usb-audio-otto. Bluetooth-versio taas on hämmästyttävän vanhanaikainen 3.0, joskin aptx-tuella varustettuna. Ääntä lähtee, ja vielä ihan sietorajallekin asti saundi pysyy jotensakin kasassa. Muut liitännät ovat yksi balansoitu xlr, rca-stereolinjatulo, optinen ja koaksiaalinen digiotto, ja lisäksi mukana on koaksiaalinen anto kaiuttimien langallista yhdistämistä varten. Kyseessä on kuitenkin iso kaiutin isoilla äänivaroilla, joten enemmän himmailukuunteluun taipuvaisten voi olla suositeltavaa katsella hiukan hillitymmän kokoisia malleja. Balanssiltaan neutraali ja miellyttävä soundi on mikroja makrodynamiikaltaan vaivattoman viihdyttävä. Puhdasta ääntä riittää alaskin asti sen verran, että subwoofer ei ole välttämättömyys. Sopivassa, vähän tilavammassa käyttöympäristössä se ei luultavasti jätä paljoa toivomisen varaa. Subwooferin tarvekaan ei ole lainkaan välttämätön, riippuen toki hieman kuuntelumieltymyksistä
VERTAILU. 2. Kapeat vaimentumat vasteessa aiheutuvat huoneesta, eivät kaiuttimesta. CANTONIN NÄYTTÖ on sijoitettu hiukan erikoisesti lattianrajaan kaiuttimen alaosaan. Se kertoo muun muassa ohjelmalähteen ja äänenvoimakkuuden. Muuten signaali siirtyy master-kaiuttimesta toiseen langattomasti muita liitäntöjä käytettäessä. 2. Järjestelmää ohjataan kaukosäätimellä, jonka tuntuma on luokassaan poikkeuksellisen raskas ja vakuuttava. TAAJUUSVASTEMITTAUS METRIN etäisyydeltä toimituksen kuunteluhuoneessa: taajuuskorjauksen vaikutus vasteeseen asennoissa eq pois päältä (musta), basso -6 desibeliä (punainen), keskiäänet -6 desibeliä (vihreä) ja diskantti -6 desibeliä (sininen). 25 CANTON SMART GLE 9 Toimintaperiaate Täysaktiivinen 3-tiekaiutin refleksikotelossa Teho (per kaiutin) 350 W Elementit Basso 2 x 7,6” Keskiääni 1 x 6,8” Diskantti 1 x 1” Tulot 1 x xlr (balansoitu), 1 x stereo-rca, 1 x koaksiaali, 1 x optinen toslink, 1 x usb-audio Lähdöt 1 x koaksiaalinen (kaiuttimelle) Bluetooth 3.0, aptX Mitat (l x k x s) 21 x 106,3 x 31 cm Paino (kpl) 19,2 kg Värivaihtoehdot Musta, valkoinen Muuta Kaukosäädin, optinen, koaksiaalinen ja rca-kaapeli Lisätiedot audelec.fi, canton.de 1. 3. SMART GLE 9:N takaa löytyy muun muassa xlr-muotoinen balansoitu otto molempien kaiuttimien langallista kytkentää varten. 3. Vastaavasti käyttäjä voi yhdistää kaiuttimet toisiinsa koaksiaalisella kaapelilla. 1
Paketin kirkkain valtti on kuitenkin hyvällä tavalla neutraalissa mutta samalla vaivattoman tarkassa äänessä, joka tulee ilmi erityisesti lähikenttäkuuntelussa. Siinä mielessä kaiutin on tiukasti lähikenttäkuunteluun lähikenttävolyymilla tarkoitettu eikä tarjoa aivan parhaintaan etäämmältä. Verkkosoitin on lisäksi Roon Ready -sertifioitu, mutta blue toothista taas tulee maksaa 89 euroa ekstraa. Periaatteessa oikeilla musiikkivalinnoilla soundi on juuri niin kohdallaan kuin vain voi olla. KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Mainio resoluutio, skarppi yläpää ja sopusuhtainen bassotoisto. 26 GENELEC G THREE + CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 HINTA YHTEENSÄ: 2 447 € PUHDASTA ÄÄNTÄ JA VERKKO-OMINAISUUKSIA Esimerkkinä hyvistä aktiivikaiuttimista ja niiden kumppaniksi kytkettävästä soittimesta toimii kotimaiset Genelec G Threet ja brittiläinen Cambridge Audion CXN-verkkosoitin, joka päivittyi hiljattain V2-versioon. Hillityn yksinkertainen ulkoasu 4,3 tuuman värinäytöllä on tyylikäs ratkaisu. Sen sijaan tarjolla on monipuolinen kattaus verkko-ominaisuuksia aina suoratoistopalveluista upnp-tukeen. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Äänikuvaltaan laajasti ja kolmiulotteisesti mutta samalla tarkasti piirtävä sointi, jossa sävylliseen erotteluun yhdistyy miellyttävän leppoisa eteneminen. Sopivan subwooferin kanssa voisi kyllä yllättää. Leppoisa mutta tarkka toisto ei pahemmin elostele mutta toimii monenlaisella musiikilla. CXN V2:n rinnalle voisi siis harkita myös kookkaampia kaiuttimia tai vastaavasti subwooferia G Three -parin tueksi. Vastaavasti 999 euroa maksava Cambridge Audio CXN V2 on sekin kaikin puolin uskottavan oloinen tuote kategoriassaan. Niin hyväsointiset kaiuttimet kuin G Threet ovatkin, luonnonlait vaikuttavat niidenkin suorituskykyyn tuoden mukanaan rajoituksensa äänenpaineen ja bassotoiston suhteen. Tavallaan Genelec ja Cambridge Audio ovat yhdessä varsin monipuolinen paketti, vaikka joitain tarvittavia liitäntöjä jääkin ehkä puuttumaan, esimerkiksi CXN V2:sta puuttuu analogitulot, hdmitai levysoitinliitäntä. Vaativampi ja varsinkin raskasbassoisempi materiaali tosin paljastaa, ettei puhdasta ääntä irtoa ehkä ihan niin paljon kuin saattaisi toivoa. Genelecit tuskin esittelyjä kaipaavat, ja suht kompaktit, kotikäyttöönkin soveltuvat G Threet ovat iisalmelaisvalmistajan tyylille uskollisesti raskaan ja vakuuttavan oloiset – tosin 1 448 euron parihinnalla vähempää ei odottaisikaan. Bassotoiston rajat tulevat vastaan ensimmäisenä ja keskialue, varsinkin ylempää, käy vähän särmikkääksi. Basso on napakka mutta ei aivan yllä kärkeen vavahduttavuudessaan, mikä kaiuttimen koko huomioon ottaen on ymmärrettävää. HELPPO JA VAIVATON TOISTO | TARKKA JA PUHDAS ÄÄNI RAJALLINEN ÄÄNENPAINE | HILLITTY BASSOTOISTO MONIPUOLISET VERKKOTOIMINNOT | ULKONÄKÖ JA DESIGN | SULAVA KÄYTTÖKOKEMUS EI ANALOGITULOJA | BLUETOOTH LISÄVARUSTEENA + GENELEC G THREE CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 +. Helppo ja vaivaton toisto kaivaa äänitteistä asioita tekemättä kokonaisuudesta ylianalyyttistä
2. VERTAILU. CXN V2 ei tarjoa lainkaan analogituloja, ja Geneleceissä taas on kaiutinkohtaiset linjatulot rcatai xlr-muodossa. 27 1. 2. CAMBRIDGE AUDIO CXN V2:n mukana tulee kookas ja monipuolinen kaukosäädin, mutta soittimen ohjaus hoituu myös älylaitteelle ladattavalla StreamMagic-sovelluksella. GENELEC G THREE Toimintaperiaate Täysaktiivinen 2-tiekaiutin refleksikotelossa Teho (per kaiutin) Basso 50 W + diskantti 50 W Elementit Bassokeskiääni 5” Diskantti 0,75” Tulot 1 x xlr, 1 x rca Mitat (l x k x s) 18,9 x 29,9 x 17,8 cm Paino (kpl) 5 kg Värivaihtoehdot Musta, valkoinen Muuta Mukana IsoPod-jalusta, säädettävä basso ja diskantti, pöytäsijoitusoptimointi Lisätiedot genelec.fi CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 Toimintaperiaate Verkkosoitin Tulot Usb-audio, koaksiaalinen, optinen toslink Lähdöt Balansoitu xlr, stereo-rca, koaksiaalinen, optinen toslink Muut liitännät Infrapuna, control bus in/out, 2 x usb-media, rj45 Bluetooth Lisävarusteena (BT100, 89 €) Verkkoyhteys Ethernet, wifi Verkkotoisto Airplay 2, Chromecast, nettiradio, Spotify Connect, TIDAL, Qobuz Mitat (l x k x s) 43 x 8,5 x 30,5 cm Paino 3,5 kg Muuta Kaukosäädin, Roon Ready, StreamMagic-ohjainsovellus (Android/iOS) Lisätiedot audiokauppa.fi, cambridgeaudio.com 3. Käyttöönoton yhteydessä ensimmäisenä tuli kytkeä päälle laitteen esivahvistintila, jotta äänenvoimakkuuden säätö onnistuu laitteesta. GENELEC JA CAMBRIDGE AUDIO -kombon liitäntäarsenaali tukee enemmän digitaalisia ja verkkopohjaisia lähteitä. TAAJUUSVASTEMITTAUS METRIN etäisyydeltä toimituksen kuunteluhuoneessa: taajuuskorjauksen vaikutus Genelecin vasteeseen asennoissa eq pois päältä (musta), low bass -4 desibeliä (sininen) ja bass -6 desibeliä (punainen). 3. Lisäksi käyttäjä voi kontrolloida CXN V2:ta verkkoyhteyden avulla tietokoneen selaimesta. 1
Tämä näkyy ja kuuluu myös kompakteissa The Fives -kaiuttimissa muun muassa valmistajan oman Tractrix-torvisuuntaimen hyödyntämisen muodossa. Muutenkin meiningissä on selvää etukenoa äänen puhtauden kustannuksella, mikä kyllä tekee kuuntelusta hauskaa muttei briljeeraa erityisen hi stisillä hyveillä. Sävyllistä ja äänikuvallista tarkkuutta, napakkuutta, erottelua ja menevää ääntä on tarjolla melko reippaasti. Äänenlaadun suhteen The Fives pääsi jopa hiukan yllättämään. Dynamic bass -tila päällä alakerta on liioiteltu, mutta neutraalitila tarjoaa kaikenlaisilla äänitteillä miellyttävää ja tasapainoista ääntä. Näin ollen kokonsa ja designinsa puolesta The Fives sopii paitsi työpöydälle myös vaikkapa television kumppaniksi, sillä paketissa tulee mukana vieläpä hdmi-kaapeli, jonka ominaisuuksia ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty. Bluetooth ajanee asiansa langattomien yhteyksien saralla, ja jos monipuolisempia verkkotaitoja tarvitsee, voi kaiuttimiin lisätä erillisen verkkosoittimen. KLIPSCH THE FIVES HINTA: 949 € KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Neutraali ja kokoistaan suurempi ääni säestyy sopivalla alakeskialueen lämmöllä. Lisäksi kaiuttimet soivat hämmästyttävän lujaa ja puhtaasti. Osansa saundin tanakkuuteen tuo The Fiveseistä löytyvä Dynamic Bass EQ, mutta yleisellä tasolla sekin oli toteutettu suhteellisen maltillisesti. Kokoonsa ja ulkonäköönsä suhteutettuna toisto oli varsin runsasta ja mukaansatempaavaa. Ylikohteliaaksi kaiutin ei sorru, sillä diskantissa on miellyttävä ja selkeä kilahdus. MUKAANSATEMPAAVA ÄÄNI | KAIKKI KESKEISET LIITÄNNÄT | ULKONÄKÖ JA DESIGN | AIDOSTI MONIPUOLINEN PAKETTI PAIKOIN TURHANKIN MUHEVA BASSO SOPIVASTI UUTTA, SOPIVASTI VANHAA Klipsch lienee yksi pro loituneimmista yhdysvaltalaiskaiutinvalmistajista, jolla riittää ammennettavaa pian 75-vuotisesta historiastaan. Äänenvoimakkuuden säädön portaat voisivat olla hieman pienemmät. Historian havinaa on aistittavissa myös muun muassa pähkinäpuuvaneriviimeistelystä, näyttävistä suojaverkoista sekä master-kaiuttimen kannen säätörullista. Näiden välimuoto saattaa joissakin tilanteissa tuoda sopivan lisämausteen bassotoistoon. Ohjainsovellus taas on tulossa saataville lähiaikoina. Myyntipakkaukseen kuuluu myös usb-johto tietokonekäyttöä varten. KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Oikeastaan todella mukaansatempaava toteutus, jossa on pieneen kokoon nähden tosi tymäkkä ja jyskivä basso, tosin se vähän sotkee alakeskiäänten tarkkuuta ja tuo saundiin pientä ekstramuhkeutta. Kokonaisuutena The Fives on kuitenkin kaukana pölyisestä nostalgiasta. Kun ottaa huomioon The Fivesien monikäyttöisyyden ja liitäntävaihtoehdot, paketista tulee varsin monikäyttöinen ja persoonallinen joka kodin musiikkikeskus, jonka äänikin on vajaan tonnin hintalapun edellyttämällä tasolla. HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE +. Tietyntyyppisellä musiikilla tämä on kuitenkin enemmän hyvä kuin huono juttu, varsinkin vähän reippaammalla äänenvoimakkuudella kuunneltuna. Se tarjoaa nimittäin varsin monipuoliset liitäntämahdollisuudet aina vinyylisoittimesta television hdmi arc:iin version 5.0 bluetoothia ja usb-audiota unohtamatta. Kaiuttimien asennus ja käyttö on erittäin helppoa ja luontevaa – johtuen osittain siitä, ettei The Fives sisällä varsinaisia verkkotoimintoja
Kaikessa on kuitenkin menty käytettävyys edellä. THE FIVES TARJOAA kompaktissa paketissa oikeastaan kaiken keskeisen. KLIPSCH THE FIVES Toimintaperiaate Puoliaktiivinen 2-tiekaiutin refleksikotelossa Teho (per kaiutin) Basso 60 W, diskantti 20 W Elementit Bassokeskiääni 4,5” Diskantti 1” Tulot Hdmi arc (cec), phono-/linjatulo (rca), 3,5 mm miniplugi, usb-audio, optinen toslink Lähdöt Sub out (rca) Bluetooth 5.0 Mitat (l x k x s) 16,5 x 30,5 x 23,5 cm Paino 5,35 kg / 4,85 kg (master/slave) Värivaihtoehdot Pähkinäpuu, musta Muuta Kaukosäädin, hdmi-kaapeli, usb-kaapeli, Lisätiedot loudgroup.fi, klipsch.com VERTAILU. 1. 3. 3. Rullasäätimet tosin ovat hiukan liukkaahkot. 2. 2. 29 1. Signaali siirtyy slave-kaiuttimelle asiallisella neljän metrin kaapelilla. Perustoiminnot hoitelee sujuvasti solakalla ja käteen istuvalla kaukosäätimellä, mutta ohjaaminen onnistuu myös master-kaiuttimen päältä. KLIPSCH EI PEITTELE The Fivesien ulkoista retrodesignia. TAAJUUSVASTEMITTAUS METRIN etäisyydeltä toimituksen kuunteluhuoneessa: taajuuskorjauksen vaikutus vasteeseen asennoissa EQ Neutral (musta), Dynamic Bass on (punainen) ja Dynamic Bass off (sininen). Master-kaiuttimeen voi kytkeä suoraan vaikkapa television hdmi arc -liitännällä, vinyylisoittimen, tietokoneen tai esimerkiksi ulkoisen subwooferin
Äänenpaineiden sijaan kokonaisuudessa puhuttelee paitsi resoluutio myös rytmisen puolen eräänlainen näpäkkyys, mikä osuu hienosti linjaan kevyemmin tuotetun musiikin kanssa. KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Aivan matalimpiin bassoihin ei tämän mittaluokan kaiuttimella mennä varsinkaan avarammalla sijoituksella. Rauhallisemmassa kuuntelussa olohuoneessa tai työpöydällä solakat Saxo 7 Activet onnistuvat piirtämään viehättävän ison ja syvän äänikuvan. Siinä missä esimerkiksi Klipsch The Fives on enemmän menevän mukaansatempaava, ekstrovertti esiintyjä, Saxo 7 Active pysyttelee kautta linjan huomattavasti herkempänä ja tasaisempana. Adaptive bass -kytkin korostaa kuuluvasti yläbassoa, mikä saattaa joillakin äänitteillä tuoda kevyeen toistoon tarvittavaa lisäpontta. Basso on erittäin napakasti kontrollissa kummassakin toimintatilassa, ja rytmipuoli kaikessa ketteryydessään vie helposti mukanaan. 30 SYSTEM AUDIO SAXO 7 ACTIVE HINTA: 799 € HELPPO JA HILLITTY PERUSRATKAISU Vajaat 800 euroa maksava System Audion Saxo 7 Active on katsauksemme edullisin vaihtoehto. Toteutuksessa on kiistatta puolensa, mutta esimerkiksi telkkarin kaveriksi leffojen katseluun subwoofer alkaa olla jo melko välttämätön lisävaruste – vaikka perus-soundbarin Saxo 7 Active kyllä pesee monellakin saralla. Erityisempiä verkkotai muitakaan toiminnallisuuksia ei ole, tosin master-kaiuttimen takapaneelista löytyy kytkin Adaptive Bass -ominaisuudelle. Periaatteessa se on kokoluokkansa ja ominaisuuksiensa puolesta hyvin lähellä Klipsch The Fivesiä, mutta tanskalaisvalmistajalle ominaiseen tyyliin hillityn pohjoismaalaisella designilla. Saxo 7 Active tarjoaa kaksi digituloa optisen toslinkin muodossa, erilliset rca-parit sekä linjalähteelle että vinyylisoittimelle plus version 4.0 bluetoothin aptx-tuella. Se, mikä – kokoluokassaan ymmärrettävästi – basson tanakkuudessa menetetään, saadaan takaisin ylemmän kaistan resoluutiossa ja kieltämättä positiivisesti yllättävässä stereokuvassa. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Yläpäästään pidättelevään kallistuva toisto on hento mutta neutraali. Ääni on parhaimmillaan sopivan iso sekä leveysettä syvyyssuunnassa. SIISTI DESIGN | LIITÄNNÄT | PERINTEINEN KAIUTINJOHTO YHDYSKAAPELINA | RULLAAVA TOISTO PAIKOIN HILLITTY ÄÄNI | KAIUTTIMEN ÄÄNENVOIMAKKUUSSÄÄDIN PÖLYVERKON ALLA +. Ripaus lisää lempeää pyöreyttä ääneen olisi paikallaan. Verkot ovat kuitenkin magneettikiinnitteiset ja paketissa tulee mukana kaukosäädin, joten käytettävyys ei ihan hirveästi tästä kärsi. Adaptive Bassja Normal-tiloilla ei ole suuren suurta vaikutusta kokonaisprofiiliin. Sen kohdalla kyse on melko vaatimattomasta bassokorostuksesta, jonka vaikutusalue osuu enemmänkin yläbassoihin. Nurkkapaikkaa voi siis varovasti kokeilla, josko alapää sillä aavistuksen muhevoituisi. Turhan tummaksi soundia ei voi moittia, sillä trumpetti kiekaisee tarvittaessa sieltä mistä pitääkin. Toteutuksessa on siis ehdottomasti puolensa. Jopa niin, että master-kaiuttimen äänenvoimakkuudensäädin ja toimintoja ja tiloja ilmaiseva ledi jäävät pölyverkkoja käytettäessä mustan harson alle
Halutessaan voi käyttää myös omaa, tarvittaessa pitempää yhdyskaapelia. Kaiuttimet voidaan lisäksi kiinnittää seinään System Audion omalla seinäkiinnikkeellä (malli W.5, 122 euroa/pari). 1. SAXO 7 ACTIVEN TAKAPANEELISTA löytyy keskeiset liitännät niin digikuin analogilähteille. 11 kg Värivaihtoehdot Musta, valkoinen Muuta Kaukosäädin, seinäkiinnitysoptio (122 €/pr) Lisätiedot ah-hifisystems.fi, system-audio.com VERTAILU. 3. Pölysuoja päälle napsautettaessa ledin välke kuitenkin erottuu selvästi, mutta äänenvoimakkuutta täytyy siinä tapauksessa säätää joko mukana tulevalla kaukosäätimellä tai suoraan ohjelmalähteestä. Kaiuttimet kytketään toisiinsa tavallisella kaiutinjohdolla, ja myyntipakkauksessa tulee mukana banaaniliittimillä varustettu kaapeli. SYSTEM AUDIO SAXO 7 ACTIVE Toimintaperiaate Puoliaktiivinen 2-tiekaiutin refleksikotelossa Teho (per kaiutin) 50 W Elementit Bassokeskiääni W1408 saxo (13 cm) Diskantti T25DXT Ti (2,5 cm) Tulot 2 x optinen toslink, phono-tulo (rca), linjatulo (rca) Lähdöt Sub/pre out Bluetooth 4.0, aptX Mitat (l x k x s) 16 x 31 x 26 cm Paino Yht. 3. 31 1. 2. TAAJUUSVASTEMITTAUS METRIN etäisyydeltä toimituksen kuunteluhuoneessa: taajuuskorjauksen vaikutus vasteeseen asennoissa Normal (musta) ja Adaptive Bass (punainen). SYSTEM AUDIO SAXO 7 ACTIVEN master-kaiuttimessa on tilanilmaisinledi vasemmassa ja äänenvoimakkuudensäädin oikeassa reunassa. 2
32 HUONEITTAIN HIFIÄ RAPORTTI | HIFI & HIGH END -MESSUT HIFIHUONE 10.–11.10.2020 KANSALLISET JA KANSAINVÄLISET MASSATAPAHTUMAT OVAT JO PUOLEN VUODEN AJAN PERUUNTUNEET YKSI TOISENSA JÄLKEEN. TEKSTI & KUVAT JAAKKO ERÄPUU 1. TAMPERELAINEN HIFIHUONE USKALTAUTUI KUITENKIN JÄRJESTÄMÄÄN PERINTEISEEN TAPAANSA PIENIMUOTOISTA MESSUTOIMINTAA LOKAKUISEEN VIIKONLOPPUUN TOKI OTTAEN HUOMIOON TARVITTAVAT TURVALLISUUSNÄKÖKOHDAT. 2.. NÄIN MYÖS HIFIMESSUT
Kaikissa kolmessa elementissä keramiikkaa, sisäinen johdotus Jormaa. Äänitekaupan myyntipiste oli sijoitettu kahvion lailla sisäänkäyntiaulaan, hyvin ohitseen kulkevan messuyleisön hollille. 2. Olihan kuultavissa useampiakin uusia tuttavuuksia jo siksikin, että vuotuiset Expo-messut jäivät tänä vuonna kokematta. ?n 1. Massaa 60 kiloa, tehoa 2 x 500 wattia kahdeksaan ohmiin. MEZEN LIPPULAIVAKUULOKKEET. 5.. Laatuhifin maahantuontiin erikoistunut uusi yritys Kuulen oli järjestänyt paikalle Mezen kuulokkeiden ohessa myös edustamansa German Physiksin HRS-130-kaiuttimet, joiden myötä oli helppoa havaita, että ympärisäteilevässä toimintaperiaatteessa on ideaa, kun se tehdään oikein. MARTENIN OSCAR-SARJAN isompi edustaja, Trio. Ääntä tuottavaa kalvoa ajetaan kahden erimuotoisen magneettiratkaisun taktiikalla. Ensimmäinen oli Amati, tämä IL Cremonese ex3me. Huonekohtaisen vierasmäärän valvonnasta huolehtivat tehtävään ohjeistetut esittelijät, minkä ansiosta ei päässyt syntymään tartunnalle otollisia olosuhteita lähikontaktien muodossa. Julkisivun hieno värimaailma paljastuu vain tietyssä katselukulmasta. 5. 3,5-teinen ilmestys koko 145 senttimetriä korkeassa komeudessaan. Myymälätilojensa ohessa Hifihuone oli valjastanut esittelykäyttöön pari mukavan kokoista neuvotteluhuonetta myymälän lähistöltä. Empyrean on planaari ja hybridi. Tässä samaisessa lehdessä julkaistussa kokeilujutussa esiintyvä Leak + Wharfedale Linton -setti osoitti, että kohtuuhinnallakin saa sekä hyvää ääntä että kivan retrohenkisen ulkoisen olemuksen. PAINOPISTE RASKAASSA PÄÄSSÄ Vaikka Hifihuoneen sortimentti tarjoaakin kattavat näkymät hifin koko kenttään, langattomia monihuoneratkaisuja myöten, eniten kiinnostusta tuntuivat herättävän raskaamman pään laitteet ja eritoten kaiuttimet. 3. Hifihuoneen omaan maahantuontiohjelmaan kuuluva Sonus Faber esiintyi edukseen järeän McIntosh-kaluston ajamalla IL Cremonese ex3me -huippumallillaan, mutta lupaavasti soi myös japanilaisen Michi-elektroniikan ohjastama Marten Oscar Trio -kaiutinpari. RAPORTTI 33 R atinan stadionin ja Tampereen uusimman kauppakeskuksen tuntumassa sijaitseva Hifihuone oli valmistautunut hifin ja high endin demoamiseen huolella, maskeineen päivineen. JAPANILAISTA JÄREYTTÄ: (Rotel) Michi S5 -päätevahvistin. 4. 4. Kuulokeorientoituneille kuluttajille messuilla oli tarjota niin Staxin huippumalleja kuin Meze Audion Empyreankin, joka saanee arvioivaa palstatilaa Hifimaailmassakin hieman tuonnempana. 3. SONUS FABERIN toinen kunnianosoitus Stradivarius-viululle. Toistovaste 27–20 000 hertsiä (±3 desibeliä) eli ulotteikas kokoisekseen. Ainakin ensimmäisenä messupäivänä tunnelmat tiloissa olivat väljät ja rauhalliset. KAHDEKSANKULMAISELLA kotelolla, ympärisäteilevällä DDD-hiilikuituelementillä ja 10-tuumaisella wooferilla varustettu German Physiks HRS-130: avaraa laatuääntä sirosta paalusta. Genelecin uusi 8361 keräsi etupäässä myönteisiä kommentteja messuyleisöltä, samoin Yamahan 5000-sarja, joka oli saanut täydennyksekseen GT-5000-levysoittimen suo rine äänivarsineen
TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA JA MAURI ERONEN | MITTAUKSET MAURI ERONEN 34. TÄLTÄKÖ KAIKKI MARANTZIT NÄYTTÄVÄT TULEVAISUUDESSA. MUODONMUUTOS TESTI | MARANTZ MODEL 30 -VAHVISTIN & SACD 30N -SACD-SOITIN MARANTZIN UUSI 30-LAITESARJA SEKÄ MUISTUTTAA VALMISTAJAN VAALIMISTA PERINTEISTÄ ETTÄ TIETYLLÄ TAVALLA ETÄÄNNYTTÄÄ NIISTÄ
Levysoitinbisnes alkoi kukoistaa uudelleen. Perinteisestä hifija highend-merkistä on kehkeytynyt sujuvasti hintaluokkien välillä liikkuva valmistaja pääpainon ollessa S atuin olemaan paikalla, kun Marantzin (Marantz Japan) pääjohtaja 1990-luvun puolivälissä lensi Hongkongiin luovuttamaan henkilökohtaisesti ensimmäisen parin uudelleen henkiin herätettyä Model 9 -putkipääteparia (alun perin vuodelta 1960). Tuli hdcd, tuli sacd – TESTI 35. Tähän tarttui myös Marantz. Kuinka kävikään. Melko pian alkoi olla selvää, ettei cd-levy ehkä kuitenkaan olisi viimeinen sana binääritoistossa. HINTALUOKKIEN PAINEESSA Kun vielä 1980-luvulla Philipsin kainalossa Marantz tyytyi valmistamaan yksibittisiä ja monibittisiä cd-soittimia (CD-63, CD-94, CD-10 ynnä muita), 1990-luvulla toiminnan painopisteen siirryttyä Marantz Japanin harteille yritys omistautui uudella energialla highend-tuotteiden valmistukselle – olivatpa ne av-vahvistimia tai vanhojen Marantz-legendojen replikoita. Vuosikymmenen lopussa syntyi Reference-sarja ja sen kuuluisat dsd-soittimet SA-1 SA-CD ja vähän myöhemmin SA-7S1. Mikrotietokoneet yleistyivät, kotiteattereiden ympärillä leijui iso hybris, levysoittimet vaihtuivat cd-soittimiin, ja markkinoille esiteltiin ensimmäiset ”digitaaliset” d-luokan hifivahvistimet, kuten Sharpin mainio 15 000 dollarin hintainen SM-SX100. Sen sijaan putkivahvistimet arkipäiväistyivät ja näyttivät, miten pienet tehot, huono hyötysuhde, dekadia huonompi kokonaissärö (pääasiassa toista harmonista) tai edes korkea hinta eivät ole este intohimoiselle harrastamiselle. D-luokan vahvistimilla kesti vielä 15 vuotta lunastaa paikkansa hifialan kaanonissa. Yhdeksänkymmentäluku oli tärkeä ajanjakso paitsi globaalille hifiharrastukselle yleensä mutta myös sen ymmärtämiseksi, mistä Marantzin tuoreimmassa 30-sarjan lanseerauksessa on kyse. Kotiteatterit katosivat stereoympyröistä yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Hongkongissa meni 1990-luvulla vielä kovaa niin kiinteistökuin hifimarkkinoillakin. Hiljattain edesmennyt Ken Ishiwata liittyi Marantzin tuotekehitystiimiin ja ryhtyi muokkaamaan olemassa olevista laitteista nimeään kantavia high endversioita, kuten esimerkiksi Marantz CD-63 MkII Ki Signature. Tätä taustaa vastaan viimeiset 20 vuotta, ensiksi kilpailija Denonin (D + M Hol dings) kyljessä 2002 eteenpäin ja sitten vuodesta 2017 Sound Unitedin omistuksessa, ovat olleet Marantzille kovin erilaista aikaa. Kultainen kausi 1960–1980, jolloin Marantzilta valmistui Marantz 10B -viritin (1963), Model 18 -viritinvahvistin (1968) ja monia muita legendaarisia laitteita, oli auttamatta ohi. Hinta oli muistaakseni kuusinumeroinen, muttei se vahvistimet ostaneelle grynderin pojalle ollut minkäänlainen ongelma. Pudotus alkoi vasta 2000-luvulla. näin jälkikäteen ajatellen melko laihoin tuloksin. Lyhyesti sanottuna 1990-luku valoi uskoa hifin ja highendin tulevaisuuteen
Päinvastoin. Näiden vastapainona se on kuitenkin aika ajoin luonut kunnianhimoisempia, profiilia nostattavia audiofiilitason huippulaitteita, kuten PM-10 ja SA-10. 36. Marantz kutsuu teknologiaa HDAMiksi. Raikkaasta muotoilustaan huolimatta laitteiden habitus ei ole kevyt tai rimpulamainen. Ensi silmäyksellä molemmat onnistuvat herättämään tunteen vakavasti otettavasta teknisestä tuotteesta. Uusi fasadi on Marantzilta rohkea veto, ensi näkemältä hieman hassukin, mutta ei millään muotoa epämiellyttävä. Tämän levyn taustalla on pystysuuntaan lievästi kovera taustalevy, jonka pintakuvio muistuttaa golfpallon pintaa. Uusi 30-sarja kuuluu ehdottomasti tähän jälkimmäiseen ryhmään. HDAM eli Hyper-Dynamic Amplifier Module ei ole Marantzille uusi keksintö. massamarkkinoille suunnatuissa, edullisissa lähtötason laitteissa. Tämä asetelma on päälaellaan 30-sarjan laitteissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että 30-sarjan laitteet ovat liian hyvännäköiset pinottavaksi. Pintaasennetuilla erilliskom ponenteilla signaalitiet pysyvät lyhyinä. Vierekkäin sivupöydällä tai senkin päällä on niille oikea paikka. MODEL 30:n tekniikka, tosin hieman riisuttuna (balansoimaton kytkentä, digitaalinen voimakkuudensäätö, ei kuparista kansilevyä), on tuotu suoraan huippumalleista PM10 tai PM KI Ruby. Kyse MODEL 30:n pääteaste on ra kennettu Hypexin nCore moduulien ympärille. MODEL 30 MODEL 30 on analoginen integroitu stereovahvistin a-luokan virtatakaisinkytketyllä etuvahvistimella sekä siitä erotetulla d-luokan HDAM-pääteasteella hakkurivirtalähteineen. Valmistajan huomio ei ole herpaantunut yksityiskohdissa, ja valmistuksen laatu on kauttaaltaan hyvää, esimerkkinä vaikkapa hyvin suojatut massiiviset Marantz SPKT100+ -kaiutinterminaalit (kupari–nikkeli). Olennaista 30-sarjassa on laitteiden visuaalinen puoli, ennen kaikkea fasadi. Keskellä on erillinen ulkoneva levy, johon on sijoitettu erilaisia säätimiä ja pieni pyöreä ikkuna (vahvistin) tai iso oled-näyttö (sacd-soitin). Parikymmentä vuotta sitten Marantzin vahvistimien (esimerkiksi PM-14 ja PM-17) etulevyssä oli kaksi suurta kiertokytkintä ja välissä Marantzin ikoninen pieni pyöreä tehomittari. Niin kaukana kuin esimerkiksi uusi MODEL 30 onkin alkuperäisestä Model 30 -vahvistimesta vuodelta 1970, Marantz haluaa sillä muistuttaa brändin vahvasta audiofiilitaustasta samalla kenties raottaen verhoa tulevaan. Marantzeiksi nämä tunnistaa kullatusta logosta. VISUAALINEN IRTIOTTO Kyse on sillä tavalla erikoisesta tuotelanseerauksesta, että kummankaan uutuuden kohdalla valmistaja ei edes teeskentele esittelevänsä merkittäviä teknisiä uutuuksia. Kontrasteineen ja valaistuksineen esillepano tihkuu harkittua tyyliä. Pienin muutoksin uusi ilme ei olisi onnistunut. Ilme on modernimpi kuin vanhoissa Marantzeissa, jotka näiden rinnalla alkavat näyttää, no, vähän vanhoilta. Sitten etulevystä rajattiin keskelle oma alueensa kahdella pystysuuntaisella uralla, jotka vuosien varrella ovat lähentyneet toisiaan jättäen keskelle ikään kuin oman taustalevyn säätimille ja näytöille. SACD 30n:n Marantz Musical Mastering -digijärjestelmä taas löytyy SA-10ja SA-12SE-soittimista. Molemmille on oma virransyöttöpiiri ja suuri toroidimuuntaja
Soitin mitattiin suotimen oletusasetuksella 1. Soittimen kuulokelähtö on varsin käyttökelpoinen 24 ohmin antoimpedanssillaan, etenkin hieman korkemman impedanssin kuulokkeilla. MARANTZ SACD 30N Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 0,6/6 W -cd-toistossa 10 W Kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 24 Ohm Kuulokeannon max antojännite, 33/330 Ohm 2,1/4,8 V Da-muunnin, optinen s/pdif, rca-linjalähtö kiinteä Antotaso, dBFS, kiinteä 2,0 V Häiriöetäisyys, A-paino 108 dB Pohjakohina, 1-10 kHz -124 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,0013/0,0004 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,0003/0,0002 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 127/111 dB Kanavatasapaino 0,0 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -96/-105 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz, coax 133 ps Ylärajataajuus, 192 kHz signaali, -3 dB 45 kHz MARANTZ MODEL 30 Jatkuva teho 8/4/2 Ohm (<1 % THD) 178/308/300 W Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 0,2/42 W -1/10/10 W @ 8 Ohm 42/44/65 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digi, 0,5 dB Kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 83 Ohm Kaiutinlähtö, rca-analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 82 dB Pohjakohina 1-10 kHz -91 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,003/0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 85/80 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,0/0,0 dB Ylärajataajuus, -3 dB 58 kHz Soittimen taajuusvaste cd-toistossa suotimella 1 (musta) ja 2 (punainen). Sekä vahvistimen että soittimen muut mittaustulokset ovat moitteettomia. Suodin 1 ei tuota juurikaan esitai jälkisointia, mutta vaimentaa huomattavasti korkeita taajuuksia (–3 dB @ 18 kHz). Neljään ohmiin teho kasvaa 308 wattiin. TESTI 37. Soittimen yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri täydellä tallennustasolla. Suotimella 2 jälkisointi lisääntyy mutta vaste on suorempi. Soittimen jitter cd-toistossa (yllä) ja da-muuntimena optisella otolla (alla). Antoimpedanssi on erittäin alhainen, joten kaiutinkuorma ei vaikuta taajuusvasteeseen. Vahvistimen taajuusvaste kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen). Vahvistimen 83 ohmin kuulokeanto on hieman krantumpi, mutta kelpaa paremman puutteessa korkeaimpedanssisille tai matalan ja tasaisen impedanssin kuulokkeille. Vajaan viiden voltin antojännite 330 ohmiin ja noin kahden voltin jännite 33 ohmiin riittää useimmille kuulokkeille. Soittimessa on kaksi valintaa digitaalisuotimelle. Soittimen suorituskyky on referenssitasoa. Teoriassa monopäätevahvistimista saataisiin irti jopa 400 wattia kahdeksaan ohmiin, mutta käytetty virtalähde jäänee pullonkaulaksi. Marantz lupaa Model 30:lle maltilliset 100 wattia per kanava, mutta mittausten mukaan jatkuvaa tehoa irtoaa enemmän, 178 wattia. Huomaa perustaajuuden ympärillä näkyvä laajenema optisella otolla oheisesta mittauksesta. Soittimen impulssivaste suotimella 1 (vasemmalla) ja 2 (oikealla). Soittimen harmonisen särön määrä yhden kilohertsin signaalilla alenevalla tallennustasolla. Cdja usb-toistossa soittimen jitter on hieman vähäisempää kuin da-muuntimena optisella otolla. Reilun voltin antojännite 33 ohmiin voi jäädä erittäin epäherkillä kuulokkeilla liian alhaiseksi. MITTAUSTULOKSET MARANTZIN INTEGROIDUN SISUKSISSA SYKKII kaksi Hypexin nCore-tuoteperheeseen kuuluvaa NC500 OEM -vahvistinmoduulia. Vahvistimen yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri watin teholla kahdeksaan ohmiin. Virtalähteestä vastaa saman hollantilaisvalmistajan malli SMPS600
Laitteiden kytkeminen on tehty helpoksi liittimien ymmärrettävällä ja väljällä sijoittelulla takalevyssä. 38. Matalan lähtöjännitteen mc-äänirasioille on kolme kuormaimpedanssia: 33, 100 ja 390 ohmia. Marantzin oma MMM-Stream muuntaa saapuvat tiedostot 11,2 megahertsin dsd-signaaliksi ennen kuin MMM Conversion -järjestelmä muuntaa 1-bittisen datavirran suoraan analogiseksi signaaliksi “käyttämättä tavanomaista da-muunninta”. Pääteaste on toteutettu HDAM SA3 -moduulilla. Esoterismin kanssa hieman flirtaten Marantz kertoo komponenttien valinnan ja äänen hienosäädön uskotun tarkkakorvaiselle Tonmeisterille. Analogisia lähtöjä (rca) on kaksi, kiinteä ja säädettävä. Digituloja ei ole, koska da-muunnin on ulkoistettu pariksi tarkoitetulle SACD 30n -soittimelle. Marantzin kielellä se tarkoittaa kahta HDAM-vahvistinmoduulia, Phono Musical Premium -taajuuskorjauspiiriä ja JFET:tejä (yhdessä HDAM:n kanssa) otossa tuloimpedanssin kasvattamiseksi. on kymmenistä erilliskomponenteista kootuista piirikorteista, jotka Marantzin mukaan ovat lähtökohtaisesti kohinattomampia ja laajakaistaisempia kuin operaatiovahvistimia tai muita integroituja piirejä hyödyntävät ratkaisut. Soittimen käyttö pelkkänä pyörittimenä – tai verkkosoittimena – ulkoisen muuntimen kanssa onnistuu dacin optisesta tai koaksiaalisesta s/pdif-lähdöstä. Bluetoothkin löytyy. Näin tälläkin kertaa. Kuulokekuunteluun on HDAM SA2 -tasoinen kuulokevahvistin omalla voimakkuudensäädöllä. Ei negatiivista takaisinkytkentää, ei kytkentäkondensaattoreita signaalitiellä. Verkkokäytössä soittimen dac purkaa maksimissaan 24 bitin ja 192 kilohertsin pcmja dsd128-tiedostoja. SACD 30n on tyylikäs, tukevarakenteinen (13,5 kilogrammaa) sacd-soitin dacilla, laajalla hires-tuella ja normaalikäyttöön riittävillä striimausominaisuuksilla. Vahvistimessa on vain analogiottoja, kun taas soitin vastaa digitaalipuolesta verkkotoistoa myöten. Levysoitintulolle maaliittimineen on varattu oma väljä paikkansa takalevyssä. Lisäksi soitin on yhteensopiva Applen AirPlay 2 -protokollan ja Spotify Connectin kanssa. Tuloja on viisi: kaksi optista, usb-b, koaksiaalinen s/pdif ja usb-a. Valmistaja ilmoittaa MODEL 30:n tehoiksi 100 wattia kahdeksaan ohmiin 0,07 prosentin harmonisella kokonaissäröllä, mutta mittausten perusteella arvio on konservatiivinen. HEOSilla varustettuna SACD 30n antaa käyttäjälle älylaitesovelluksen avulla mahdollisuuden toistaa äänitiedostoja paikallisverkosta tai muodostaa yhteyden sovelluksiin ja suoratoistopalveluihin, kuten Spotify, Amazon Music, Deezer tai Tidal. Kuulokkeille on 6,3 millimetrin jakkiliitäntä ja sen takana HDAM SA2 -pohjainen kuulokevahvistin etulevystä säädettävällä gainilla (low, mid ja high). Äänirasiatyyppi valitaan etulevystä. Da-muuntimen maksimiresoluutio on pcm-muodossa 32 bittiä ja 384 kilohertsiä ja dsd256:lla 11,2 megahertsiä. SACD 30N Marantz ei kovin usein tuo markkinoille huipputason cdtai sacd-soittimia, mutta silloin kun tuo, se hoitaa homman yleensä kunnolla. Cdja dac-tilassa (pcm) digisuotimen voi valita kahdesta vaihtoehdosta. Liittimet ovat muita tuloliittimiä laadukkaammat (poislukien cd). Nauhurille ja esivahvistimelle on oma lähtö, ja power in -liitännän kautta SACD 30n voidaan kytkeä suoraan MODEL 30:n pääteasteeseen. Wifi-yhteyttä (2,4/5 gigahertsiä) varten on moduuli irrotettavilla antenneilla sekä ethernet-portti. Marantzin kolmesta riaa-kortista MODEL 30:ssä on paras, pienisäröinen Marantz Musical Premium Phono EQ. Topologialtaan asymmetrisenä MODEL 30:ssä ei ole xlr-tuloja, mutta viisi rca-tuloa on. Muunnin puuttuu siksikin, että Marantz on halunnut luoda MODEL 30:n ympärille mielikuvan perinteisestä kaksikanavaisesta analogisesta hifivahvistimesta hyvällä vintage-fiiliksellä. Siihen yhtälöön da-muunnin ei kuulu, mutta kylläkin sävynsäädöt ja se, että virittimelle (tuner) ja nauhurille (recorder) on vasiten merkitty oma tulo tai että digitaalisen voimakkuudensäätimen sormituntuma on kuin tutussa peruspotentiometrissa. Levyjen toistoa varten Marantz on asentanut soittimeen hyvin vakuuttavan oloisen SACDM-3L-pyöritinmekanismin
Nämä kaksi ovat luotu toisilleen monella tasolla. MARANTZ MODEL 30 Hinta 2 999 € Edustaja BWGroup Finland Lisätietoja marantz.com bwgroup. Huolimatta 6 000 euron yhteishinnasta kynnys olla valitsematta molempia kerralla on tehty korkeaksi. Kun tähän lisää vahvistimen muut hyveet, voimatoiston ja hyvän rytmitajun, ei voinut muuta kuin nauttia. HINTA HYVIN LINJASSA MODEL 30 & SADC 30N YHDISTELMÄ todisti, että 65 vuoden kokemuksella Marantz osaa halutessaan valmistaa korkealaatuista äänentoistoelektroniikkaa myös highend-segmenttiin. Suorituskykyiset laitteet ovat hienosti viimeisteltyjä, varmatoimisia ja ääneltään yleispäteviä. Näyttö oli selkeä, ja metadata erottui hyvin kuuntelupaikallekin. Jokin ääneltään vastaan panevampi ja pohdiskelevampi kaiutin toisi esiin toisenlaisen ääni-ihanteen. Mekanismi luki ja soitti likaisenkin cd-rompun nopeasti ja varmasti. Ne on suunniteltu toimimaan yhdessä ja täydentämään toisiaan. Denon DL-103 -äänirasian sisäinen impedanssi on 40 ohmia, joten sille oli helppo valita vahvistimesta suositeltu 100 ohmin tuloimpedanssi. Miettisin kuitenkin kaksi kertaa, tulisiko laitteet silti hankkia yhdessä, jos vain käytettävissä oleva budjetti sen sallii. Keskialuetta luonnehti kuulas puhtaus, diskanttia puolueettomuus ja keinotekoisen kirkkauden puuttuminen ja bassoja erottelevuus ja voima. Syy on kokonaisuudessa. Kovin montaa minuuttia ei tarvitse kuunnella huomatakseen, että kyseessä on varsin kyvykäs levysoitinesiaste. Himmentimellä näytön saa halutessa kokonaan mustaksi. Musiikki virtasi joko SACD 30n:n linjalähdöstä tai Model 30:n phono-tulon kautta Lenco 75 -levysoittimesta Ortofonin varrella ja Denon DL-103 -äänirasialla. Iskuäänissä oli voimaa ja viivyttelemättömyyttä alemmillakin taajuuksilla. Lisäksi molemmat laitteet sammuttivat itse itsensä elleivät tietyn ajan sisällä havainneet signaalia. Pyöritinmekanismi toimi tarkasti, ja sen käyntiääni oli hiljainen. Sekä soitinta että vahvistinta oli ilo käyttää sekä suoraan etulevystä että teräksisestä kaukosäätimestä. Tehoa vahvistimessa oli kotikäyttöön enemmän kuin riittävästi. Vahvistimen reagointinopeus toi moneen musiikkiin merkityksellisyyslisän. Ehkä suurimman vaikutuksen teki äänen yleispätevyys ja johdonmukaisuus: komeaa, rotevaa toistoa, mutta myös erottelevaa ja informatiivista. Molemmat emittoivat samaa vahvuutta, elävyyttä ja selkeyttä. NOPEA, VOIMAKAS, TASAPAINOINEN Riippumatta siitä, virtasiko musiikki cd-levyltä (vain yksi sacd-levy) vai langattomasti verkon yli, äänen yleislaatu, sen tärkeimmät hahmotuspiirteet, säilyivät samana digilähteestä toiseen. Sellainen, joka hyvin paljastaa eikä peittele sitä, miksi niin monet arvostavat vinyyliääntä yli kaiken. On ilmavuutta, on kerroksellisuutta, on aukipurkamiskykyä. Levy pysyi tukevasti paikallaan kelkan mattapintaisella pohjalla. Niiden impedanssivaste (minimi 4,9 ohmia) tuskin tuotti ongelmia MODEL 30 -vahvistimelle, joka valmistajansa mukaan tuottaa tasaisen taajuusvasteen kaiutinkuormasta riippumatta. Ainoa mikä aluksi yllätti, oli että äänenvoimakkuuden säädintä sai kiertää aika lailla ennen kuin ääntä alkoi kuulua. Tämän korkean tasalaatuisuuden kääntöpuolena oli ajoittainen tunne siitä, että äänessä olisi voinut olla vielä hieman enemmän musiikin mukana varioivaa positiivista väriä ja hologrammisuutta. TEKNISTÄ JA TAITEELLISTA SYNERGIAA Uudet 30-sarjan laitteet voi ostaa myös erikseen. Mitat (lxkxs) 443 x 130 x 431 mm Paino 14,8 kg Analogitulot 5 x rca, mm/mc-levysoitintulo, päätevahvistinotto Analogilähdöt esivahvistin, tallennin, kuuloke, kaiutin Muuta remote control in+out MARANTZ SACD 30N Hinta 2 999 € Edustaja BWGroup Finland Lisätietoja marantz.com bwgroup. Kaiuttimina olivat 88 desibeliä herkät Elipson 3210 -jalustakaiuttimet (sivu 18). Ohjelmalähteen valinta oli loogista, ja langaton kuuntelu verkon kautta tai bluetoothilla onnistui mutkitta. Mitat (lxkxs) 443 x 130 x 424 mm Paino 13,5 kg Digitaalitulot usb-b, 2x optinen ja 1x koaksiaalinen s/ pdif, usb-a, ethernet Analogilähdöt kiinteä, esivahvistin Digitaalilähdöt 1 x optinen, 1 x koaksiaalinen (rca) Verkkotoisto Spotify Connect, AirPlay 2, HEOS-monihuonetoisto Muuta 2 valittavaa digisuodinta, rs232-ohjaus, remote control in+out UUDISTUNUT RAIKAS ILME | VALMISTUKSEN LAATU JA VIIMEISTELY | TASALAATUINEN ÄÄNI EI TUKEA MQA-LEVYILLE + TESTI. Bassot olivat selvästi paremmin vahvistimen talutusnuorassa kuin samoilla kaiuttimilla pienempitehoisen putkivahvistimen kanssa. Kaikki tarpeellinen kuuluu. Suurin piirtein samaan hintaan saisi PM12SE ja SA-12SE -yhdistelmän, mutta niistä puuttuisi Marantzin uusi look ja sen myötä paljon sitä, mikä on olennaista uudessa 30-sarjassa. Tuntemukseen saattoi vaikuttaa, että Elipson 3210 – vaikkei ole lainkaan huono valinta MODEL 30:lle – on äänityypiltään melko samanhenkinen. Syy ei ole yhtenäisessä ulkoasussa eikä edes siinä, että valmistajan mukaan SACD 30n on tarkoin tuunattu soimaan parina MODEL 30 -vahvistimen kanssa (näinhän valmistajat usein sanovat). Oli miten oli, kokeilussa MODEL 30 ja SACD 30n soivat vain yhdessä. Tämä johtunee MODEL 30:n lineaarisesta digitaalisesta voimakkuudensäätimestä, joka säätää voimakkuutta 0…?100 desibelin skaalalla ±0,5 desibelin askelin
Sellaisia, joissa äänentoisto on vain yksi osa yhtälöä. Tänä kesänä se tarkoitti, että pakkasin mökkikuorman mukaan iFi Audion tuoreen Aurora-yhdistelmälaitteen (Hifimaailma 6/2020). Vapauttavaa. KOLUMNI 40 PUUTAHEINÄÄ että kaipaan myös laitteiden pariin. Kun arjessa painamme niska limassa ja kokous kokoukselta kohti viikonlopun stand-by-tilaa, on juuri se palaveri, kokous tai tapaaminen sillä hetkellä itse elämää suurempi asia. Syystä tai toisesta ne molemmat kuuluvat tähän hetkeen jopa toisiaan täydentäen. Niistä on antihifistin kesä tehty. UNOHDAN TEESINI JA MANEERINI, HEITÄN KRIITTISYYTENI JÄRVEEN JA ANNAN AUTORADION SUOLTAA PUPPUAAN.. Tunnustan, ITSE HUKKAAN KESÄLLÄ TARKOITUKSELLA HIFIFOKUKSEN. Lintujen laulu, laineiden liplatus, moottorisahan raaka valitus ja ruohonleikkurin riistävä kälätys. Tällainen kesäkompromissi on omiaan tasapainon saavuttamiseksi. Olen kuitenkin aiemmin päättänyt, että mökillä ei hifistellä. Mökin terassilla halpa bluetooth-kaiutin on parasta ikinä. Niin se menee. Hyvä niin. Tälle kesälle löysin kuitenkin kompromissin. Kun sitten viimein raahaudumme pää tyhjänä ja aivot narikassa kesälaitumille, muuttuu tilanne Hydestä Jekylliksi. Auroraa koskeva artikkeli on kirjoitettu, ja antihifismi on osa-aikaistettu. Unohdan teesini ja maneerini, heitän kriittisyyteni järveen ja annan autoradion suoltaa puppuaan. Onhan se palkan peruste, että työtä tehdään ja tulosta syntyy. Tavallaan, joskin vain valheellisen hetken eli useimmiten noin viikon verran loman alussa. Kenties ratkaisun ansiosta paluu syksyn oravanpyörään sujuu aiempaa helpommin. Ymmärsin, että mökki on itse asiassa hyvä paikka testata kevyempiä ratkaisuja. Itse hukkaan kesällä tarkoituksella hififokuksen. Tätä kirjoittaessani olen edelleen kesälomalla. Moottorisaha on laulanut, sivellin heilunut ja mökki saanut värin pintaan. Olen hifisti ja (lähes) ylpeä siitä. Vähitellen alan kaivata jälleen laadukasta ääntä, musiikkia sen koko paletin ilmaisuvoimassaan. Sellaisesta, joka tosiasiallisesti riittää valtaosalle kansaa aina ja kaikkialla. Hölmö päätös, joka täytynee kumota jossakin vaiheessa. Toivon salaa, että kukaan ei todista tyytyväisyyttäni kuunnellessani makkaramusiikkia makkaramasiinasta. Illan hämärtyessä katson välillä iFin maskin ikkunasta loistavan putken oranssia loimua ja ikkunan takaa taivaanrantaan piirtyvän vaaran nousevaa reunamaa. Siedätys kun ei tunnu tuovat toivottua tulosta. Maanisuuden vaihtuessa kosteiden kesäkelien ja rajatun vapaa-ajan depressioksi on ensimmäinen lomaviikko jo takana. Se olisi omiaan osoittamaan musiikkiterapian vaikutusta mainitussa kontekstissa. ?n TEKSTI | JUSSI ARVIO A sioiden tärkeys ja mittasuhteet ovat mielenkiintoinen asia
(03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Kerttulinkatu 16, Turku Puh. Lumina encapsulates the core values of Sonus faber and its iconic materials. 2003 Liisankatu 3, Helsinki Puh. Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Puh. (02) 277 8950 www.hifimesta.fi est. Hinnat 649 €/kpl – 1999 €/pari.. (09) 6840 0010 www.kruunuradio.fi THE TASTE OF SIMPLICITY The Lumina collection has been conceived on the notion that it is impor tant to savor time for ourselves. Simplicity remains central to the collection’s identity, which empowers everyone to enjoy a true Sonus faber experience. Completely made in Italy. It is the per fect combination for both traditional stereo enthusiasts and those looking for a multi-channel home theater system
Tarjontaspektrin toista laitaa edustaa ProJect, joka ihme kyllä on paitsi saanut pidettyä levysoittimiensa valmistuksen Euroopassa myös onnistunut tarjoamaan tasaisen vakuuttavaa laatua kaikissa hintaluokissa. Täten myös toteutuksen voi hoitaa eräänlaisella mutkat suoriksi -periaatteella. Riittää kun sanoo, että merkki on uskonut vinyyliin silloinkin, kun moni isompi valmistaja ei. Ja nyt kun vinyyli taas kiinnostaa ja käy kaupaksi, myös Pro-Ject porskuttaa entistä hanakammin. Tältä pohjalta markkinoilla näkyy edelleen hämmästyttävän surkeita muovivirityksiä. MERKKI PITÄÄ KUITENKIN HANAKASTI KIINNI SIITÄ, ETTÄ MAINEELLA ON MYÖS KATETTA – JA ETTÄ SE ON ANSAITTU. KÄYTTÖÖN KÄDEN KÄÄNTEESSÄ Vaikka vinyylisoittimen käyttöönotto ja sen ominaisuuksiin perehtyminen on tavallaan tarpeellinenkin palikkatesti vinyylitoiston maailmaan, niin mitä enemmän liikkuvia osia ja vaiheita prosessiin sisältyy, sitä tuntuvampi on vaara epäonnistua. PERUSTASO POTENSSIIN KAKSI on 299 euron hintainen T1, joka hiljattain nappasi myös maineikkaan EISA-palkinnon vuoden parhaana budjettiluokan vinyylisoittimena – eikä mikään ihme. Taloudellisesti pakattu soitin käytännössä vain nostetaan pöydälle, poistetaan suoTESTI | PRO-JECT T1 -LEVYSOITIN PRO-JECTIN MAINE JOKAISELLE JOTAIN -TYYPPISENÄ VINYYLISOITINVALMISTAJANA ON AIKAMME VAKIO. Tämän hetken timantti omassa sarjassaan. T1:n kohdalla loikataan monen sudenkuopan ylitse. Vinyylisoittimen voi toteuttaa mitä moninaisimmin tavoin ja tekniikoin, mutta sen toimintaperiaate on sinänsä melko yksinkertainen. TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT VALMISTAJA & MAURI ERONEN I tävaltalainen Pro-Ject ei liiemmin esittelyjä kaipaa
T1:n toistosta oli kyllä löydettävissä pieni sähköverkosta johtuva brummi, joka erottui sekä phonoettä linjalähtöä käytettäessä useammallakin oheiskalustolla. TEKEE MINKÄ LUPAA PRO JECT MARKKINOI T1-vinyylisoitintaan audio ililuokan aloitustason soittimena. Tarjolla on monellakin saralla ominaisuuksia ja suorituskykyä, joita ei ihan helposti löydä 300 euron hintaan. Latautuneesta määritelmästä huolimatta sloganissa on tällä kertaa mukana totuuspohjaakin, sillä T1 on kategoriassaan harvinaisen helppo, suoraviivainen, häiriötön ja hyvä-ääninen vinyylisoitin. Lisäksi soittimessa on kytkettävä riaa-aste, joten sen voi helposti yhdistää myös linjatasoiseen tuloon. Samalla vertailimme ristiin eräiden levyjen digiversioita vinyylien rinnalla – tuloksin, joissa pitemmän korren vetivät sekä T1 että vinyylilevyt yleisesti. + jat, asetetaan vetohihna ja lasinen levylautanen paikalleen, kytketään johdot ja sillä siisti. Yhdessäkään tapauksessa pörinä ei kuitenkaan haitannut kuuntelua, ja ilmiö muutenkin menee osin talon sähköjen piikkiin. Moottorin käynti oli tasaista, eikä runko ottanut resonanssia lähellekään sijoitetuista kaiuttimista saati kärsinyt täysillä luukuttamisesta. Tällä kertaa soitinta oli mahdollista testailla useammallakin vahvistin–kaiutin-kombolla aina edullisesta vähän kalliimpaankin hintaluokkaan. Soittimen 8,6-tuumaisen suoran alumiinivarren nokkaan on tehtaalla esiasetettu Ortofonin OM5e-mm-rasia neuloineen, eikä käyttäjän tarvitse säätää tai kohdistaa sitä lainkaan. RYTMIIKKAA JA RESOLUUTIOTA Toistonsa puolesta Pro-Ject–Ortofon-yhdistelmä vakuutti ensitahdeista alkaen. HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE TESTI. Äänivarren nostovipu sentään löytyy. Keskeisimmät pointit vinyyliäänessä ovat periaatteessa toiston yleinen koherenssi, rytminen täsmällisyys, äänen syvyys sekä ennen kaikkea häiriöttömyys. Toimintaperiaatteeltaan T1 on mahdollisimman yksinkertainen: manuaalinen. HELPPO JA NOPEA KÄYTTÖÖNOTTO | MUTKAT SUORIKSI -TOTEUTUS | OIVALLINEN SAUNDI | VARUSTELU ALTIS BRUMMILLE (VARAUKSIN) PRO-JECT T1 Hinta 299 € Edustaja AH-Hi systems Oy Lisätietoja project-audio.com ah-hi systems. Yllättävä ilmiö sinänsä, kun ottaa huomioon, ettei kyseessä ole erityisen raskasmassainen tai eristetyn oloiselta vaikuttava soitin. Toisin sanoen moottori käynnistetään ja sammutetaan soittimen kylkeen sijoitetulla keinukytkimellä, ja äänivarren liikuttelun hoitaa levyposken alussa ja lopussa kuuntelija itse. Mitä muihin häiriöihin ja äänenlaadun heittoihin tulee, niille T1 tuntui olevan immuuni. T1:n mukana toimitetaan muuntajan ohella myös kunnollinen rca-kaapeli maadoitusjohdolla. Yleisesti äänenlaadusta sanottakoon, että T1 onnistui kaivamaan keskeisiltä osin kaiken rytmiikan ja resoluution kuultaville, semminkin kun sitä oli levyille saatu prässättyä – ja kun toistoketjun loppupää sen salli. Toki parempiakin soittimia oheiskaluineen löytyy, jopa Pro-Jectin omasta sortimentista, mutta 299 eurolla saa T1:n tapauksessa paketin, jolla pääsee todella pitkälle. Mitat (lxkxs) 415 x 100 x 335 mm Paino 3,8 kg Toimintaperiaate Hihnavetoinen manuaalinen levysoitin Nopeudet 33 & 45 kierrosta/min Äänivarsi 8,6”, alumiinia Äänirasia Ortofon OM5e (esiasennettu) Värivaihtoehdot Musta, valkoinen, puujäljitelmä Muuta Integroitu riaa-esivahvistin ja linjalähtö, pölykansi, kaapelit, singlekeskiö, rca-3,5mm-adapteri, neulapainovaaka Soittimen sisäänrakennetun riaa-korjaimen saa päälle ja pois jemmatulla kytkimellä
Koska SCM150ASLT painaa 75 kilogrammaa ja parhaan sijoituspaikan haku saattaisi viedä aikaa, laitettiin kaiuttimien alle huopatassut helpottamaan siirtelyä. Onneksi Audiomanian Mitro Koskiluoma sai sovittua ostajan kanssa, että saisin ensin arvioitavaksi suoraan tehtaalta tulevat kaiuttimet. IKÄÄN KUIN MUISTUTUKSENA SIITÄ SUORAAN ENGLANNISTA TULLEIDEN HULPPEIDEN PUULAATIKOIDEN VASTAANOTTAJAKSI OLI KIRJATTU MATT HERMUNEN. Tuttuun tyyliin hain toimivimman sijoituksen DSPeaker Anti-Mode X4:n taajuusmittausten avulla. REHELLINEN KAIUTIN HIGHEND | HERMUSET: ATC SCM150ASLT -KAIUTIN ATC ON BRITTILÄINEN KAIUTINVALMISTAJA. Yritys aloitti tuottamalla kaiutinelementtejä ammattikäyttöön. Vajaat kymmenen vuotta sitten tein jutun astetta pienemmästä mallista. Se avaa äänityksen ylhäältä alas asti, hötkyilemättä. Basso44. Tasaisin bassotoisto syntyi, kun kaiuttimen etuseinä oli 2,8 metriä takaseinästä, kuunteluetäisyys 3,1 metriä ja kaiuttimien sisäreunojen väli 2,1 metriä. Ja niin ystävällinen pumppukärrymies kumosi oven eteen kaksi isoa puulaatikkoa, joiden sisältö hoitui Mitron rutiinilla vaurioitta sisään. Näin kirjoitin siitä Hifimaailman numerossa 8/2011: ”ATC SCM100ASLT on erinomainen kaiutin. TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA & MATTI HERMUNEN A TC:n perustaja Bill Woodman muutti Australiasta Englantiin vuonna 1974. Lopullista sijoitusta varten mukana tuli kuusi piikkiä kaiutinta kohden, mutta arvioimme niiden saavan riittävän hyvän kontaktin vielä ehjään parkettilattiaan ilman piikkejä. Sen ote musiikkiin on horjumaton. Esityksen sisään on helppo nähdä.” SCM150ASLT:n kokoluokan kaiuttimia tulee harvoin Suomeen. Menestystä seurasi, ja nyt ATC:n verkkosivulta löytyvä referenssilista on vaikuttava
Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Satunnaisesti kokeilin, kuinka ATC:t pelittivät Regan P10-soittimen kanssa. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Ammattiäänentoiston juurista kertoo se, että monen kotikäyttöön tarkoitetun mallin taustalla on sen ammattikäyttöön tehty versio. Diskantille on oma suojapiirinsä, ja vahvistimet on suojattu sähköisesti. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. KATSAUS TEKNIIKKAAN ATC SCM150ASLT on osa pitkäikäistä sarjaa, jonka pienemmässä päässä on kaksiteinen SCM20 ja huipulla monsteri, kahdella 15 tuuman bassolla varustettu SCM300. Molemmissa puhekelan johdotus on kuparipäällysteistä alumiinia, mutta kun perusversion puhekelan runko on tehty Kaptonista, S-mallin runko on metalliseosta. Kaiutin näyttää reilusti perinteiseltä. Mitro arvioi, että tässä tilassa keskija diskanttielementit kannatti jättää kaiutinten ulkoreunoille. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Kokeilussa ollut pari oli viilutettu kirsikkapuulla, ja sen lisäksi on tarjolla kuusi muuta sävyä. Kaiutinparin vasteiden luvataan olevan samat 0,5 desibelin tarkkuudella. Silloin esivahvistimena oli X4. Suuntauksella oli vaikutusta, ja joillain kappaleilla melko pienikin asennon muutos vaikutti selkeästi balanssiin. ATC varottaa, ettei säätöjä kannata tehdä ilman mittaria, koska korvakuulolta tasoja ruuvattaessa kaiuttimien välille helposti jää tasoero. Signaali tulee symmetrisellä xlr:llä, verkkovirralle on katkaisimella varustettu kosketin. HIGHEND MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. alueelle jäi lievä vaimentuma 60–70 hertsin alueelle sekä hieman reilumpi monttu 30 hertsin kohdalle. Muutosten ansiosta elementin jäähdytykseen ja sen liikkeen vaimentamiseen ei enää tarvita rautahiukkasnestettä, joka ikääntyessään ei enää toimi tarkoitetulla tavalla tai saattaa jopa osin kuivahtaa. Ilmoitetut suoritusarvot ovat pitkälle samat aktiiveille ja passiiveille. Kuuntelut tehtiin ilman huonekorjausta. KUKA. Lopuksi kokeilin huoneenkorjauksen vaikutusta juuri ennen kuin kaiuttimet vietiin pois niitä odottelevalle onnelliselle omistajalleen. Keskiäänisenä on legendaarinen, ensimmäisen kerran jo vuonna 1976 esitelty 75 millimetrin kalotti, jonka vahvuutena pidetään luonnollista toistoa ja erinomaista dynamiikkaa. Koska osissa pystytään käyttämään tiukempia toleransseja, saatiin harmonista säröä pudotettua alle -70 desibelin elementin toiminta-alueella ja taajuusvasteesta tasaisempi 20 kilohertsin yläpuolelle. Mukana tulee kuusi piikkiä kaiutinta kohti. Kalotin liikeradan lineaarisuutta parannettiin rakentamalla kalottiin kaksoisjousitus. Jakotaajuudet ovat 380 ja 3 500 hertsiä. Vahvistinmoduulin yläosassa on kaksi pientä reikää ruuvimeisselillä tehdyille tasonsäädöille. Toisesta saa pudotettua tuloherkkyyttä, toisella pystyy nostamaan basson tasoa jopa kuusi desibeliä 40 hertsin korvilla. Koska metalliseos tekee puhekelasta Kaptonista painavamman, käytetään S-versiossa huomattavasti voimakkaampaa nikkelipäällysteistä neodyymimagneettia. Ohjeen mukaan kaiuttimet suunnattiin kohti kuuntelijaa. ATC laittoi diskantin uusiksi ja teki siitä kaksi versiota. SCM150ASLT:n toistoalueen tarkkuudeksi kerrotaan ±2 desibeliä alueella 60–17 000 hertsiä ja taajuusvasteeksi 25– 22 000 hertsiä (±6 desibeliä). Hulppea laatikko, takaseinässä vahvistinpaketti jäähdytysripoineen. Esivahvistimena oli Meridian 861 v8, ja pääasiallisena ohjelmalähteenä oli sen kautta Roonilta tai Tidalista tullut musiikki. 45. Säteilykulma on ±80 astetta vaakasuunnassa ja ±10 astetta pystysuunnassa; nämä arvot kannattaa ottaa huomioon kuuntelupaikkaa hakiessa. Koputtelun perusteella kotelon seinät eivät vaikuta kovin paksuilta, mutta ne lienevät englantilaiseen tyyliin vaimennetut bitumilevyillä tai vastaavalla. Bassovahvistimen teho on 200 wattia, keskiäänisen 100 wattia, ja diskanttivahvistimessa on 50 wattia, kaikki ab-luokassa. ATC:n ammattimaista otetta kuvaavat sen kertomat varsin konservatiiviset suoritusarvot mutta erittäin tiukoilla toleransseilla. Kaksi suurinta mallia ovat aina aktiivisia, muut saa passiivitai aktiiviversiona. Bassona on ATC:n ammattikaiuttimissaankin käyttämä järeä viisitoistatuumainen
Musiikki on helposti kuunneltavaa ja yhtenäisen saumatonta: symbaalien diskantti helmeilee poikkeuksellisen kauniisti, instrumenttien perusäänialue on vahvasti esillä, ja lauluäänissä on kehollisuuden tunnetta. Dynamiikkaa on reippaanlaisesti, mutta soundi on kauttaaltaan miellyttävä. Äänimateriaalista riippuen hetkittäin jää silti pohtimaan, missä määrin anteeksiantavuudessa on kyse sävyjen puutteesta. KOLMANNELLA KORVALLA JUKKA ISOPURO Ensivaikutelma piti niin hyvin kutinsa, että kun tuli yhteenvedon aika, se osoittautui myös loppuvaikutelmaksi: jämäkkä, rauhallinen, luotettava, horjahtamaton, helppo, yleispätevä, rasittamaton. Rumpujen hihatit ja symbaalit viiltelivät korvia pahemman kerran kitaroista puhumattakaan. Karjalaisella, ATC erotteli vaivattomasti eri aikakausien levyjen tuotantotavat, kuten oliko kaikki tungettu ahtaasti keskelle, äänikuvan selkeyden, soittimien puhtauden tai äänen mahdolliset nuhruisuudet. Kokeilin Tidalista monesta levystä erilaisia masterointeja tai eri tarkkuudella tehdyksi sanottuja tallenteita. Metallican Black Album ja vastaava räime menettää aavistuksen purevuutta, koska sointi suosii särökitaran perusäänialuetta harmonisten kustannuksella. Alapää pysyy kiinteänä myös kovalla luukuttamisella, mutta tuntuu, että kaikkein alimmat vaimenevat. Voimasoitto ei saa kaiuttimia polvilleen. Oli vaivatonta seurata, mitä tapahtui ison orkesterin etualalla ja mitä taas taaempana olevat puuhailivat Ashkenazyn johtamalla Shostakovitshin 4. Läpinäkyvyyttä kiittelivät muutkin kuuntelijat. Musorgskin Näyttelykuvien urkuversion syväbasso toistuu epätasaisesti. Kun se tapahtuu, kaiutin menee kauniisti kyykkyyn. Marcus Millerin livenä peukaloimalla Jean Pierrel46. Kuten aina, tarkemmassa syynäyksessä paljastui seikkoja, joista löytyi sanottavaa. Vaikka SCM150ASLT on korville ystävällinen, niin heikoille äänitteille se ei anna armoa. Ehkä keskialue jäi hieman taaemmas. Lyömäosasto vakuuttaa basarista ja tomeista alkaen. Joten vaikka päällimmäinen vaikutelma ei ole tiukan analyyttinen, on SCM150ASLT sitä käytännössä. Onneksi sama kappale soi kohtuullisesti originaaliäänityksenä. TOISELLA KORVALLA MIKAEL NEDERSTRÖM Pehmeä, miellyttäväsävyinen yleisbalanssi. Keskialue ja diskantti muodostavat varsin yhtenäisen jatkumon, joka kallistuu kohteliaaseen suuntaan. Selvä vahvuus oli toiston säilyminen läpinäkyvänä ankarissakin koitoksissa. Äänikuvastakin löytyy mukava yhdistelmä ilmaa ja jäsentyneisyyttä. Kaikki ne luonnossa nähneet yllättyivät massiivisuudesta. Aivan alimmista taajuuksista osa korostuu, osa vaimenee. Seurattavuus on hyvä, mutta slämmistä jää puuttumaan puhtia. sinfonialla. KUUNTELIJALLE Heti kättelyssä SCM150ASLT viehätti kuunneltavuudellaan. Totuin kuitenkin kaiuttimen luonteeseen nopeasti. Kuuntelijat eivät nähneet toisten arvioita ennen kuin olin saanut kaikkien kommentit sähköpostilla. Niin, se koko ja näkö. Kuuntelijoina kävivät Toinen ja Kolmas korva sekä kaksi kokenutta harrastajaa, kaikki eri aikoina. Virveli paukahtaa kunnolla, ja bassorummussa on koko kalvo mukana. Eri metallit erottuvat paitsi sointisävyltään myös stereokuvassa. Dylanin kokoomalevyllä Changing of the Guardsista oli halpamasteroinnissa saatu sietämättömän riipivä ja bassot myyty kokonaan. Kokonaisuutena basso on tanakka ja pyöreä (mutta ei pehmeä) erottelun ja syväkouraisun kustannuksella. Erottelua ja elävyyttä ei sieltäkään puutu, vaikka riipivä äänite saakin armeliaan kohtelun. Yliohjauksen kuulee pienistä rapsahduksista. Soundi lienee siis viilattu tietoisesti enemmän musiikkiystävälliseen kuin monitorimaiseen suuntaan. Kaikkein pahimmilla bassoraidoilla kaiutin alkaa antaa periksi, mutta vain matalimmilla iskuilla ja varsin myöhään. Suomeksi: se on helppo, sujuva ja uskottava. Eipä silti, urkujen mahtisoinnuissa on oikeanlaista raskautta. Aika hyvä suoritus, joten melkein kaikki materiaali toimii myös ilman subbaria. Rytmimusiikilla, vaikkapa J. Varsinkin kevyempi – tai raskaampikin – rock saa mukavasti ylimääräistä potkua osakseen. Parhaan äänenlaadun kannalta etulevyt kannattaa jättää pois, tosin sisustaja rentoutuu, kun ne ovat päällä. Sen analyyttisyys ei kuitenkaan ole yksityiskohtien poimimista, vaan se panee suvereenisti pöytään musisoinnin luonteen ja äänityksen tekotavan. Soundi on otteeltaan laakeasti matalammille taajuuksille kallellaan, mikä tuottaa hiukan ylimääräistä lämpöä ja pehmeyttä joihinkin levyihin. On makuasia, pitääkö niitä hyväksyttävinä luonteenpiirteinä vai puutteina, tässä tapauksessa tosin lievinä. Lenni-Kalle Taipaleen trion Nothing to Hide -levyn ykkösraidalla Timo Tuppuraisen peukkubasson slämmi ja murina panevat tiukkaan testiin. Ihmisäänet, sopraano ja baritoni, toistuvat realistisesti ja läsnä olevasti. Koska edellinen kokeilussa ollut kaiutin soi kevyemmin ja kirkkaammin, niin ensivaikutelmana ATC:n balanssi oli hieman taakse vetäytyvä, vaikka ei se tumma ollut. Resoluutiosta ei ole kuitenkaan tingitty. Tilaa ATC:t tekivät komeasti. Juicen lauluääni kuulostaa kokoiseltaan, samoin Bela Fleckin kuusikielinen basso. Ison orkesterin sointi on vakuuttavalla tavalla iso. Kokonaisuus ei ole maailman tarkin tai neutraalein, mutta tarjoaa harvinaisen miellyttävän ja mukaansa tempaavan otteen kaikenlaiseen musiikkiin. Isoja on nähty ennenkin, mutta kyllä SCM150ASLT käy virtahevosta olohuoneessa. Niiden erot tulivat selväksi
Telarcin pahamaineinen isorumpu potki rinnuksille Holstin marssilla, Händelin raikuvat torvipäästöt Vesimusiikilla ottivat korviin kuten pitääkin. Muusikoiden ja yleisön vuorovaikutus pelasi hyvin. X4 oikoi hieman bassopään mutkia 60–70 hertsissä ja jonkin verran enemmän 30 hertsin yläpuolelle keskittyvällä alueella. Ehkä on niin, että ATC saattaisi tässä tilassa hyötyä huolella tehdystä alemman alueen korjauksesta. Vaikka bassolle ja koko kaiuttimelle tyypillistä on lievä miellyttävyys, jopa taipumus pehmeilyyn, tosipaikan tullen äänessä ei ole mitään pehmeää. HIGHEND lä konserttisalin kaiut olivat suorastaan ihmeellisen isot, melkein kuin olisi ollut surround-tila päällä. Vaikka kuunteluhuoneessa oli tilaa, niin kokonaan en saanut alapäätä kohdalleen. Vaikka äänessä oli myös kirkkautta, sitä ei ollut hankalalla, korviin käyvällä tavalla. Yksi kuuntelija kirjoitti ATC:n toistosta osuvasti: ”Jostakin syystä kuuntelun aikana tuli vahva mielleyhtymä Genelecin 1238-malliin. Esimerkkinä käy Van Morrisonin Astral Weeksillä Richard Davisin mestarillinen bassottelu nimikappaleella ja Madame Georgella. Koska SCM150ASLT tuottaa bassoa reippaasti, on sillä taipumusta soida satunnaisesti raskaasti tai nostaa yksittäisiä bassotaajuuksia turhan paljon pintaan. Basso ei ole tiukimpia. ?n ATC SCM150ASLT Hinta 25 950 € / pari Edustaja Audiomania Lisätietoja atcloudspeakers.co.uk audiomania.fi Mitat (lxkxs) 50 x 110 x 64 cm Paino 77 kg Toimintaperiaate 3-tie, refleksi Vahvistinteho 200 + 100 + 50 W Elementit -basso 375 mm -keskialue 75 mm -diskantti 25 mm Jakotaajuus 380 Hz & 3 500 Hz Liitin Xlr Kaksoisjohdotus Ei Melko karua. Jousisointi on ymmärrykseni mukaan sopiva. Toisto kokonaisuudessaan selkeni, kun bassopään korostumien tuottama peittovaikutus väheni. Kuitenkin ATC toistaa instrumenttien akustisen basson sävyt hyvin, osin erinomaisesti. Isohkot jäähdytysrivat pitävät vahvistinpaketin viileänä, ja metallitangot suojaavat kolhuilta. En lähtisi peukaloimaan varsinkaan keskialuetta. Ilman korjailujakin SCM150ASLT on hieno kaiutin. Osin kysymys on makuasiasta, mutta hankintaa harkitsevan kannattaa ottaa vakavasti kaiuttimen bassokyvyt. Paneelin yläosan pienet reiät kätkevät tuloherkkyyden ja basson tason säädöt. Lopuksi kokeilin huonekorjauksen vaikutusta SCM150ASLT:n alapäälle, ja siksi rajoitin korjauksen 300 hertsistä alaspäin. Joan Baezin kokoomalevyllä alemman alueen lievä pontevuus sopi hänen uudempiin levytyksiinsä oivallisesti. sinfonian kolmannesta osasta virtasi majesteettisena kautta koko jousiston ja puhaltimien sonoriteetin säilyttäen. sinfonia, Göteborgin sinfoniaorkesteri) jousisointi mietitytti, mutta tarkistuskuuntelu toisilla kaiuttimilla ja muilla levytyksillä samasta teoksesta kertoi Rouvalin tallentajilla olevan karumpi sointinäkemys. 47. ATC:t nostivat koskettimet esiin kokonaan uudella tavalla, kun ne useimmilla kaiuttimilla ovat hieman taustalla. Samaa pohti Jukka Isopuro omassa arviossaan. Ne eivät kuitenkaan peittäneet mitään, vaan nyt soitto oli yhtenäistä, kaikki tasapuolisesti kuunneltavissa, ja jalka vipatti. Eliahu Inbalin näkemys Mahlerin 4. Luonteestaan huolimatta se on tarkka eikä armahda kehnoja tallenteita. Voimakas, kiinteä pohja, läpinäkyvä, mehevä keskialue ja sopiva yläpää. Enkä usko, että runsas, välillä suorastaan rehevä alapää on syntynyt vahingossa. Ei paljoa, mutta ero tässä mielessä tarkempiin kaiuttimiin kuului. Bob Marleyn Live at The Lyceumilla balanssi oli juuri kohdallaan. Basson sävytoisto parani edelleen. Tosin tuoreella Santtu Rouvalin johtamalla Sibelius-levyllä (Sibeliuksen 1. ATC kokeneena valmistajana lienee räätälöinyt sen balanssin hivenen kuuntelijaystävälliseen suuntaan. ATC:n näkemys jykevistä monitoreista on kuitenkin hieman suurpiirteisempi; hitusen miellyttämään pyrkivä ja vaativaan kotikäyttöön tarkoitettu.” TÄSTÄ KAIUTTIMESTA JÄI HYVÄ MUISTO Mutta mikään ei ole täydellistä. Osan loppujaksolle sijoittuva äkkinäinen orkesterinousu järisytti, mutta kaikki pysyi oivallisesti kasassa. Samankaltaista asioiden taakse tai lähes piiloon jäämistä ilmeni satunnaisesti. Kääntöpuolena on, että isokokoinen perinnelaatikko vaatii huolellisen sijoituksen ja armeliaan sisustusarkkitehdin. Sama Ron Carterin lukuisilla, hyvinkin eri ikäisillä levyillä tai Gary Peacockin äärimmäisen kauniisti soiva osuus Tales of Anotherin aloituskappaleella Vignette. Tumpelolla korjailulla kaiutin menettäisi hienon luonteensa. Frederick Fennelin johtaman torvikokoonpanon reippaammissa rytistelyissä osa sävyistä tahtoi jäädä piiloon tai miedontua
TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN 48. PÄIVITETTY PERINNESETTI HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: LEAK CDT -CD-PYÖRITIN, LEAK STEREO 130 -INTEGROITU VAHVISTIN & WHARFEDALE LINTON HERITAGE 85TH -KAIUTTIMET PERINTEIKKÄÄT BRITTIVALMISTAJAT LEAK JA WHARFEDALE JUHLISTAVAT JO 1930-LUVULLA ALKANUTTA TAIVALTAAN NOSTALGISISSA MERKEISSÄ. LEAK PALAA KUVIOIHIN VUOSIKYMMENTEN TAUOLTA 1960-LUKUISIA TUNTOJA PÄIVITTÄEN JA WHARFEDALE PUOLESTAAN JULKAISEMALLA UUSINTAPAINOKSEN VUONNA 1979 TUOTANNOSTA POISTUNEESTA LINTON-KLASSIKOSTAAN
TARJOLLA OVAT VERSIOT SEKÄ VAHVISTIMESTA ETTÄ CD-TRANSPORTISTA PÄHKINÄPUUVERHOILULLA JA ILMAN. Kummatkin versiot tavoittavat kiitettävällä tyylitajulla kuusikymmenlukuisen klassiset tunnot, mutta niinpä Stereo 130 viittaa myös tyyppimerkinnällään legendaarisen vuosimallin 1963 Stereo 30:n suuntaan. Toisaalta, ajatuksen takana lienee idea tarjota kattavaa konekantaa niille musiikin ystäville, joille striimauksen ohessa perinteisemmätkin toistometodit ovat kuranttia kamaa. Olihan se ensimmäinen kaupallinen putkipäätevahvistin, jonka kokonaisharmoninen särö pysytteli alle 0,1 prosentissa täyteen tehoon asti. Sitä paitsi, Leak CDT:n usb-oton avulla onnistuu myös muistitikun käyttö äänilähteenä. KUKA. HIGHEND LEAKIN PALUU TAPAHTUU ULKOISEN OLEMUKSEN SUHTEEN KAKSIJAKOISESTI. Sittemmin 1950ja 1960-luvuilla Leakin tuotesortimentti kattoi kotihifin koko kentän äänirasioista ja -varsista levysoittimien, virittimien ja vahvistimien kautta kaiuttimiin. JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Ottoja ja antoja riittää, ja niiden takana – varsinkin Stereo 130:n tapauksessa – lymyää toiminnallista kyvykkyyttä joka lähtöön, jopa usb-liityntä myöhempiä päivityksiä varten. Leak siirtyi Rank-yhtymän omistukseen 1970-luvun taitteessa, mutta se ei auttanut sitä kilpailussa japanilaisia valmistajia vastaan. T ätä nykyä saman kansainvälisen International Audio Group (IAG) -konsernin omistamat Leak ja Wharfedale aloittelivat audiovalmistustaan jo 1930-luvulla. Vuonna 1934 Lontoossa perustettu H. Leak & co erikoistui ensin pa-elektroniikkaan mutta siirtyi sittemmin kotilaitteiden pariin. TÄMÄN PÄIVÄN TEKNIIKKAA TOISSAPÄIVÄN KUOSISSA Leakin paluu tapahtuu ulkoisen olemuksen suhteen kaksijakoisesti. Tarjolla ovat versiot sekä vahvistimesta että cd-transportista pähkinäpuuverhoilulla ja ilman. Aivan viime aikoina Wharfedale on ollut tekemässä paluuta hifikaiutinten raskaaseen sarjaan, kevään 2020 High End -messuilla demottu ja Hifimaailman numerossa 5/2020 testattu hulppea Elysian 4 tästä vakuuttavimpana näyttönä. 49. Silmäys niiden peräpeiliin paljastaa, että Leak on liikkeellä tämän päivän kuluttajan tarpeet huomioiden. Sinänsä erikoinen veto Leakilta on lanseerata yhdessä vahvistimen kanssa cd-pyöritin, vaikka kyseinen formaatti onkin julistettu kuolleeksi jo vuosia sitten. Leak oli myös ensimmäisten valmistajien joukossa hyödyntämässä negatiivista takaisinkytkentää vahvistintensa linearisoinnissa. Vuonna 1963 Leak lanseerasi, yhtenä ensimmäisistä, täystransistoroidun Stereo 30 -vahvistimen, josta tuli jopa pienoinen hitti. Gilbert Briggsin vuonna 1933 perustama yritys on alusta asti panostanut kaiutinten tuotekehittelyyn ja julkaissut monta sekä menestyksekästä että pitkäikäistä mallisarjaa (Linton, Denton, Diamond) mutta joutunut sekin ajoittain, jo 1950-luvulta alkaen, markkinavoimien pelinappulaksi. Näin siis laitteiden julkisivua ja sivuja katsellen. J. Elettiin brittihifin ja putkiteknologian etsikkoaikaa, ja Leak kulki sen eturintamassa tuomalla vuonna 1945 markkinoille Point One -vahvistimensa, joka oli saanut nimensä särökäyttäytymisensä ansiosta. Nyökkäys nykyajalle: Wharfedale Lintonin uusiopainoksen keskija bassoäänisten kartiomateriaali on kevlar. Maineikas merkki poistui markkinoilta 1970-luvun lopuilla – neljäksikymmeneksi vuodeksi! Wharfedale on puolestaan sinnitellyt elossa Leakia sitkeämmin. Antopuolella CDT luottaa koaksiaaliin ja optisuuteen. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Ensin mainitusta kuosista saa pulittaa satasen enemmän. Kaikkien maailman cd-levyjen katoaminen maapallolta kun ei kuitenkaan tapahdu aivan hetkessä
Ilman sitä ja digiottoa käytettäessä basso on noin 0,6 desibeliä vaimentunut 20 hertsillä. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri watin teholla kahdeksaan ohmiin. Digitaalioton impulssivaste kaiutinlähdöistä mitattuna. Harmonisen särön määrä kaiutinlähdöistä alenevalla digitaalisella tallennustasolla (0...-120 dB). MITTAUSTULOKSET STEREOVAHVISTIMEN JATKUVA antoteho täsmää valmistajan ilmoituksiin, ja toiminta pysyy vakaana vielä kahteen ohmiin. Taajuusvaste on sävynsäätimet ohittavassa direct-tilassa analogiotolla hieman suorempi. Jitter kaiutinlähdöstä optisella digitaaliotolla. Da-muunnin rajoittaa kaistan noin 47 kilohertsiin korkeillakin näytteenottotaajuuksilla. LEAK STEREO 130 Jatkuva teho 8/4/2 Ohm (<1 % THD) 45/64/49 W Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 0,3/19 W -1/10/45 W @ 8 Ohm 41/93/170 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat analoginen Kaiutinlähtö, rca-analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 91 dB Pohjakohina 1-10 kHz -103 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,009/0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/0,006 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 69/63 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,1/0,2 dB Ylärajataajuus, -3 dB 84 kHz Kaiutinlähtö, s/pdif, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 91 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,010/0,003 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,003/0,007 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 68/64 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,2 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -91/96 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 139 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 47 kHz 50. Vahvistimen mittauksista ei löydy moitittavaa analogitai digiotolla. Taajuusja impulssivasteen perusteella da-muuntimessa on päädytty ajallisesti tarkkaan suotimeen, joka vaimentaa hieman korkeimpia taajuuksia. Säröä ja kohinaa on vähän, ja analoginen äänenvoimakkuudensäädin toimii tasapainoisesti lähellä minimiasentoaan. LEAK CDT Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 0,6/6 W -cd-toistossa 10 W Taajuusvaste kaiutinlähdöistä analogisella linjatulolla kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimilla (punainen), digitaaliotolla 44,1 kilohertsin (sininen) ja 192 kilohetsin (violetti) signaalilla kahdeksan ohmin kuormaan. Jitter on aisoissa
Jakotaajuuksiksi kerrotaan 630 ja 2 400 hertsiä. Kun vermeitä ei vertailtu miLeak Stereo 130 tarjoaa varsin kattavat ottovalmiudet bluetoothia myöden. Toistovasteeksi kaiuttimelle luvataan 40–20 000 hertsiä ±3 desibelin haarukassa. Sitähän sumujen saarilta tulvii edelleenkin ehtymättömänä virtana. Neliohmisiin löytyy vielä 20 wattia lisää hönkää. Tokihan matka menneeseen suoritettiin myös osin kuusija seitsenkymmenlukuisen musiikin toimiessa soundtrackina, vaikka äänenlaadun arvioinnissa venyttiin aivan päivänkohtaiseen populaarimusiikkiin asti. HIGHEND CDT:n levymekanismi on slottityyppisenä peräisin mitä ilmeisimmin cd-rom-maailmasta ja todennäköisimmin joko Quadin tai Audiolabin tuotantolinjoilta – kuten pyörittimen ja vahvistimen muukin elektroniikka. Siis: poppia, bluesia, jazzia, rockia ja folkkia, vinyyliltä, cd-levyiltä ja suoratoistolähteistä, entisten nuorten musiikillisten muistojen kansioiden sisältöä ja Tidalin tuoreinta tarjontaa. Leakit ja jalustoilleen nostetut Wharfedalet päätyivät pikemminkin fiilistelyn välikappaleiksi, mihin hommaan ne sopivat mainiosti. Sekä kahdeksantuumaisen wooferin että viisituumaisen keskiäänisen kartiot on työstetty kevlarista. Diskanttielementti on tyyppiä soft dome. Äänirasia oli sentään peräisin Japanista, mutta Audio-Technican AT-95 kelpasi taannoin oem-valmisteena ja brittilafkan logolla varustettuna hovikelpoisiinkin kattauksiin – paremmissakin piireissä. Alkuperäinen Lintonhan julkistettiin vuonna 1965, ja viimeiset yksilöt valmistuivat vuonna 1979. Vahvistimeen sisäänleivotun da-muunninpiirin kutsumanimi on ESS 9018 Sabre32 Reference, ja se käsittelee hires-signaaliakin kuin tyhjää vaan, niin pcm:ää kuin dsd:täkin. Kaiuttimen nimellisimpedanssi on kuusi ohmia, ja herkkyyttä sille on siunaantunut 90 desibeliä per watti. Bassorefleksiviritteinen ja kolmiteinen Linton Heritage on kookas jalustakaiutin, jonka kotelo on valmistettu sandwich-menetelmällä lastulevystä ja mdf:stä. Linton Heritagelle on saatavissa nimenomaan sille suunniteltu tyylinmukainen ja tuhti jalusta, joka lisää jokseenkin tasan tuhat euroa kustantavan kaiutinparin hintaa parilla satasella. Valmistajan mielestä näin saavutetaan parempia tuloksia kuin pelkkää mdf:ää käyttäen. 51. Stereo 130:n phonoliitäntä on tarkoitettu mm-rasioille, joten mc-askien kanssa tarpeen on joko signaalin tasoa kasvattava muuntaja tai sitten erillinen mc-riaa, jonka voi kytkeä vahvistimen toiseen aux-liitäntään. JALOSTETTU JUHLAMALLI Wharfedale on jo ehtinyt julkaista uusiopainokset tai juhlamallit Diamondista ja Dentonista, joten Linton Heritage 85th on kolmas nosto maineikkaan valmistajan historian lehdiltä. MUSIIKKI EDELLÄ Brittihifin syvimmän olemuksen luotaus tapahtui poikkeuksellisen vähän testinomaisesti. Nämä kun kuuluvat Leakin kanssa samaan IAG-konserniin, eikä Leakilla tiettävästi ole omaa tuotantolaitosta. Ja kun perinteikkyyden asialla ollaan, vahvistinkytkentä sisältää äänenvärisäätimet, tosin direct ohituskytkimellä varustettuna. NOSTALGISTA SETITYSTÄ Pähkinäpuupintaisten Leakien ja Wharfedalejen läsnäolon ohessa brittihifin perinneviikkoja Hifimaailman Lohjan-haarakonttorilla vietettiin muutoinkin mahdollisimman autenttisissa merkeissä, sillä setin kaapelointi oli Made In UK by NVA -tavaraa ja levysoittimeksi valikoitui alkuperäinen Rega Planar 2, kasariklassikko jos mikä, tosin täyteen iskuun vuonna 2020 viritettynä ja varusteltuna. Stereo 130 onkin sitten varsinainen monitoimivatkain integroiduksi vahvistimeksi, sillä se sisältää niin levysoitinliitännän kuin kuulokevahvistimenkin, puhumattakaan da-muuntimesta ja aptx-tason bluetooth-valmiudesta tai pre outista, josta saa linjatason signaalin vaikka subwooferille tai erilliselle päätevahvistimelle. Kaiuttimia vahvistin ajaa tarvittaessa 2 x 45 watin teholla, kun se on kytketty kahdeksan ohmin kovapuhujiin
Mukavuus taisi olla koko kuuntelusessioiden vallitsevin käsite, sillä jopa äänitteiden ärhäkimmät toistuivat ärsytyskynnyksen alittavalla kuunneltavuudella. Jopa kokoisiaan isommin. ja koaks. hinkään, aikaa jäi musiikista nauttimiseen ja levyhyllyjen sisällön tutkimiseen – ihan kun ei olisi töissä ollutkaan. Tämä yritti kuiskutella musiikinkuuntelijan korvaan, että eikös tuo bassopää ole vähän paksu ja onpas diskantti harvinaisen hillitty, mutta noin yleensä ottaen soundi vaikutti kaikella musiikilla olevan balanssinkin puolesta suht reilassa ammattikuuntelijankin mielestä. Referenssit taikoivat ääneen lisää läsnäoloa, kolmiulotteisuutta, teräväpiirtoisuutta ja säihkettä, mutta tarjosivat vähemmän kokonaisvaltaista musiikkiystävällisyyttä. Niinpä tuli avattua hanaa reippaammin, kun mieli teki saada tupaan menoa ja meininkiä. Ja sitä mielitekoa riitti yllättävänkin usein. ?n Lintonin bassoviritys on toteutettu tuplaputkirefleksitaktiikalla. Ja mitä tulee Leakin kuulokeantoon, niin ainakin Audeze Sinet soivat sen ajamana ihan mukavasti. 52. Että siinä mielessä ulkoisesti perinteikkäässä brittisetissä vahvistui vanhan hyvän ajan meininki, vaikka Leakin ja Wharfedalen retrokuorten alla sykkiikin nykyaikainen teknologia. Sen verran mehevästi menneen ajan kuosiin puettu mutta muuten ajantasainen setti laittoi punttiin vipinää. Kun irrotti hetkeksi Leakit ja Lintonit toisistaan ja kytki ne talon kaluston osasiksi, soinnin rentous väheni korvin kuullen. Kaiutinten tuplajohdotusta ei ole katsottu tarpeelliseksi. Stereo 130:n levysoitinliitäntään kytketty sorvi hoiteli hommansa varsin kelvosti: ei jäänyt vinyylisoundi ainakaan vahvaimesta kiinni. Ja saihan LEAK STEREO 130 Hinta 899 €/999 € (hopea/pähkinäpuu) Edustaja Audelec Oy Lisätietoja leak-hifi.co.uk audelec.fi Mitat (lxkxs) 32 x 14,6 x 27cm Paino 8,3 kg Tulot 2 x rca, phono, opt. Eli pientä verhoa oli ilmeisesti aistittavissa musiikin ja kuulijan välissä. Välillä tuli mieleen, että saattaisi olla treble-säätimelle käyttöä soundin piristäjänä, mutta ei antanut puristin luonto periksi sortua moiseen tekohengitykseen. Toki sisäistä kriitikkoaan ei saanut aivan viralta pantua. Pikemminkin käytetystä rasiasta, josta nyt ei high endiä saa edes tasamaan tallaaja. Toki toiston hifistiset aspektit nousivat vastaavasti pintaan. s/pdif, usb Lähdöt Kuuloke, esivahvistin, kaiuttimet Muuta Bluetooth (aptx) Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 2 x 45 W 8 Ohm LEAK CDT Hinta 599 €/699 € (hopea/pähkinäpuu) Mitat (lxkxs) 32,6 x 14,6 x 26,7 Paino 6,9 kg Tulot Usb Lähdöt Optinen ja koaksiaalinen s/pdif Muuta Cd-pyöritin WHARFEDALE LINTON HERITAGE 85TH Hinta 999 € (jalusta 200 €) Edustaja Audelec Oy Lisätietoja wharfedale.co.uk audelec.fi Mitat (lxkxs) 30 x 56 x 33 cm Paino 18,4 kg Toimintaperiaate 3-tie, refleksi Nimellisimpedanssi 6 Ohm Elementit -basso 200 mm -keskialue 135 mm -diskantti 25 mm Jakotaajuus 630 Hz & 2 400 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei sen alapäänkin aisoihin hivuttamalla kaiuttimia etäämmälle rajapinnoista
Yhteydenpito tiivistyi jälleen, kun Jussin pajalta alkoi putkahdella miniDSP:n edustuksen sekä hänen osaamisensa yhdistäviä kaiuttimia. Juttua piisaa, mutta leuat louskuvat hetkestä nauttien ja sopivan hitaalla tempolla. Testisignaalien lisäksi ensisavutkin on ehditty jo ottaa, mutta hiukopala on tarpeen vieraan pitkän ajomatkan jälkeen. AJATUKSELLA TUOTETTU Jussi on rauhallinen persoona. Juttutuokiota on jo edeltänyt hikinen hetkinen, jonka aikana pääosin suunnittelija itse on pystyttänyt kuunteluhuoneeseeni oman aliverkon ja asetellut siinä sivussa mustavalkoiset Imperial 2.0 -kaiuttimet lähtöasemiinsa. Keskusteluiden edetessä syntyi ajatus siitä, että olisi aika tuoda näkyvämmin esiin sekä mies että filosofia. Kiusaan miestä burgereita mussuttaessamme: 54. KEISARIN KUOSISSA HIGHEND | AANINEN IMPERIAL 2.0 -KAIUTTIMET JUSSI HOFFRÉNIN LUOTSAAMA, VUONNA 2010 PERUSTETTU AANINEN TUNNETAAN AINAKIN KAHDESTA ASIASTA: MINIDSP:N TUOTTEISTA SEKÄ INNOVATIIVISISTA JA VALTAVIRRASTA POIKKEAVISTA KAIUTTIMISTA. Ei ole kiirettä kummallakaan. Tuumasta toimeen, ja kohta Jussi sekä kaiuttimet löysivät tiensä Lietoon. Ensikosketukseni miniDSP:n tuotteisiin jätti positiivisen fiiliksen, vaikka silloinen prosessi ei edennyt sen pidemmälle. HIFIMAAILMA SAI MAISTIAISET MOLEMMISTA IMPERIAL 2.0 -KAIUTINJÄRJESTELMÄN MUODOSSA. Paikallisen huoltoaseman hampurilaisia aterioidessa tutustumme toisiimme paremmin. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT JUSSI ARVIO & VALMISTAJA K irjeenvaihtomme kaimani kanssa alkoi, kun aikanaan tiedustelin soveltuvaa ratkaisua silloisten Sanders 10c -hybridikaiuttimieni jakosuotimeksi
JUSSI HOFFRÉN (JH): Järjestelmä koostuu miniDSP SHD:stä, digitaalisesta etuvahvistimesta, jossa on myös analogisia sisääntuloja sekä analogiset ulostulotkin. Mikä on tärkeintä, mihin pyrit. Täysin analogisen esivahvistimen kanssa kaiuttimet voidaan kytkeä linjatasoisesti rca:lla tai balansoituna xlr:llä. Tämä mahdollistaa myös passiivisen yläosan soittamisen esimerkiksi integroidulla vahvistimella, jonka preout-lähtöihin kytketään basso-osat samoin kuin subwooferit. JA: Kaiutinsuunnittelufilosofiasi. JH: Olen hyväksynyt, että äänentoistossa ja varsinkin kaiuttimissa on tehtävä kompromisseja. Mallinnan ja tutkin kokeellisesti teknisiä ratkaisuja, joita ei ole aiemmin kaupallisesti käytetty. JH: Koska kaiuttimien vahvistimissa on sisäänrakennettua dsp-tekniikkaa, voidaan huonekorjausta tehdä silläkin. 55. Kaiuttimissa olevia vahvistinmoduuleja voidaan kytkeä digitaaliseen signaaliin rajattomasti läpiviennin ansiosta. JA: Imperial 2.0:aa voidaan ajaa kuitenkin osittain myös passiivisesti. Erilaisia kytkentätapoja varten kaiuttimien vahvistinmoduuleissa on neljä esiasetusta, joita voidaan vaihtaa mobiilisovelluksella, kun kaiuttimet on kytketty verkkokaapelilla lähiverkkoon. JH: Kaiuttimissa on mahdollisuus käyttää banaaniliittimin kytkettäviä kaiutinkaapeleita vahvistimen ja yläpään välillä. Pääteasteista toinen on passiiviselle 2,5-tie-yläosalle ja toinen basso-osalle, jossa on kaksi 10-tuumaista bassoelementtiä. Lyhyemmät aallonpituudet suuntautuvat jo etulevyn koon ansiosta, mutta kotelon ympäri säteilevät matalammat taajuudet vaimennetaan sovitetuilla takaelementeillä. HIGHEND IMPERIAL 2.0:LLA ON OMA TUNNISTETTAVA ÄÄNENSÄ, VAIKKA SE ONKIN RÄÄTÄLÖITÄVISSÄ DIGITAALISUUTENSA ANSIOSTA MONIN ERI TAVOIN. Basso-osan koteloratkaisu on omaa kehitystäni, ja puhun akustisesta kuristimesta, jonka suuntakuvio on lähimpänä dipolia, mutta sen takakeila on pistemäisempi ja kapealla alueella voimakas. Niissä on tekniikkaa, jota ei aina pysty edes teoriassa mallintamaan, vaan suunnitteluun Poikkeuksellinen takanäkymä; taakse suunnatut keskiäänet, basson dsp-moduuli sekä kaapelein linkitetyt yläja alapää. SHD:llä tehdään tarvittaessa huonekorjaus kaiuttimien toistoon ja hyödynnetään Dirac Live -korjaustekniikkaa. JUSSI ARVIO (JA): Kerro testiin toimitetusta järjestelmästä. Koska basso-osalla ja yläosalla on niin suuret herkkyyserot, on bassojen toisto aktiivisesti järkevää. Vahvistimien hallinta tapahtuu lähiverkossa tai suoraan tietokoneeseen kytketyllä verkkokaapelilla. JA: MiniDSP:n etuvahvistimen lisäksi kaiuttimissakin on itsessään älyä. Näin varsinainen da-muunnos tapahtuu vasta kaiuttimissa, joissa on kaksikanavainen miniDSP:n vahvistinmoduuli. JH: Imperial 2.0 -kaiuttimien yläosa on suuntakuvioltaan kardioidi, joka on toteutettu aktiivisilla takaelementeillä. Digitaalisena signaalina kaiuttimiin käy dmx-kaapelilla (xlr) kytketty aes/ebu, ja käytännössä myös äänenvoimakkuuden säädön mahdollistavasta s/pdif (rca) -lähdöstä voidaan kytkeä signaali rca-xlr-kaapelilla. Mitä olet hakenut sen suunnittelussa. JA: Entä varsinainen kaiutin. Yleensä Imperial 2.0 -lattiakaiuttimet kytketään SHD:n digitaalisiin ulostuloihin, joissa on myös äänenvoimakkuuden säätö. Hallintaohjelma on helppokäyttöinen kuten miniDSP:n muillakin tuotteilla, ja sen ansiosta kaiuttimet ovat erittäin monikäyttöiset. Kaiuttimeni ovat harvoin vain laatikoita, joista kuuluu ääntä. Suuntaamalla ja takasäteilyn virtausta hieman vastustamalla saadaan myös jousikuormaa kartion liikkeelle, minkä ansiosta bassotoisto yltää matalammalle ja elementin liikerata ei lopu niin nopeasti kesken
Äänikuva on kokonaisuutena tietyllä tavalla kompakti, joskin siksi myös helposti hahmotettava. Myymäni miniDSP:n tuotteet ja dsp-tekniikka on vahvasti mukana tuotekehityksessä. Bassolla on aistittavissa sävyjä mutta myös lievää runsautta. Rakenteen ansiosta se muodostaa tila-asiat hieman totutusta poiketen. Korjaamattomana ääni oli aina ilmavampi ja elävämpi, basso hengittävämpi. Kaikesta huolimatta kokonaisuus on mieluummin rauhallinen ja jopa lempeä kuin aggressiivinen tai hyökkäävä. Näin tarve ylempien taajuuksien korjaamiselle vähenee ja korjaukset voidaan keskittää alemmille taajuuksille ja huonevasteen oikaisuun. Piskuinen kaukosäädin ajaa asiansa. Lisäksi sain keskustella havainnoista sekä suunnittelijan että ostajaehdokkaan kanssa. Nauhalla toteutettu yläpää on tarkka mutta ajoittain sävyltään lievästi osoitteleva. Kokonaisilmaisu saattoi kuitenkin jäädä suurpiirteisemmäksi korjaamattomana. Passiiviset jakosuotimet suunnittelin tavoitevasteiden ja mitattujen sähköisten arvojen perusteella. MiniDSP:n SHD-etuvahvistimen näyttö on selkeä ja yleisilme siisti. Äänessä on hiipivää, vääntävää voimaa mutta myös pienen monitorin olemusta. Suoritin pääosan kuunteluista omassa tutussa kuunteluhuoneessani. Kaiuttimet suunnattiin kohti korvia tai leikkaamaan hieman niiden ohi. Muutaman sekunnin viive vaihdettaessa ei vesittänyt havaintoja. 56. Mitä enemmän signaalia oli korjattu, sitä kuivemmaksi ja kompaktimmaksi ilmaisu kävi. Lisäksi käytössä oli miniDSP UMIK-1 -mittamikrofoni (90 euroa), jonka avulla tehtiin huonemittaukset ja -korjaukset. Molemmissa kohteissa pidin luomuasetuksesta eniten. JÄRJESTELMÄNÄ TOIMIVIN Imperial 2.0 -lattiakaiutinpari maksaa 4 290 euroa plus toimituskulut, joihin sisältyy myös asennus. Kaiuttimien väliseksi etäisyydeksi jäi omassa tilassani lopulta 2,2 metriä ja matkaa kuuntelupisteeseen karkeasti 2,5 metriä. Jussi järjesti tilaisuuden kuulla kaiuttimia vielä sielläkin, joten sain kattavan käsityksen Imperial 2.0:sta kahdessa erilaisessa ympäristössä. Imperial 2.0 on kaiutin, jonka osuvuus omaan tarpeeseen on ehdottomasti kokeiltava itse. KORJATTUNA TAI ILMAN KORJAUSTA Aanisen Imperial 2.0 -järjestelmän käytettävyys on hyvää tasoa. Hankintaa harkitsevan kannattaa kuitenkin varautua maksamaan hieman enemmän, mikäli haluaa mietityn kokonaisuuden. Testin jälkeen kaiuttimet siirtyivät suoraan potentiaaliselle ostajaehdokkaalle. Testisetin todellinen hinta (5 964,80 euroa) muodostui seuraavasti: Kaiuttimet 4 290 euroa, toimituskulut 150 euroa, miniDSP SHD 1 450 euroa sekä vaadittavat kaapelit ja tarvikkeet 74,80 euroa. On mukava havaita, että kotimainen kaiutinsuunnittelu on löytänyt uusia tulokulmia vanhaan aiheeseen. ?n AANINEN IMPERIAL 2.0 Hinta 4 290–4 490 € Edustaja www.aaninen.fi Mitat yläosa (lxkxs) 40 x 34 x 27 cm Mitat bassojalka (lxkxs) 40 x 70 x 27 cm Toimintaperiaate 2,5-tie, aktiivi, dsp Herkkyys 87 dB Nimellisimpedanssi 6 ohm Elementit -basso 2 x 10” -keskialue 7” -diskantti nauha Vahvistinteho 2 x 140 W, bassojalat Taajuusvaste 25–20 000 Hz Otot xlr, rca, aes/ebu Muuta takuu 3 vuotta Industrial-henkinen design on Jussin omaa käsialaa. Jussin ennakkoluuloton ote ja terve kiinnostus aiheeseen on tuottanut varsin mielenkiintoisen paketin. Hinnan ja laadun suhde riippuu tavallista enemmän omista mieltymyksistä. Kaiuttimien sijoittelu jäi tavanomaista kapeammaksi, sillä leveämpi sijoittelu ei tuonut merkittävää muutosta kokonaisuuteen. Koska kaikkia äänentoiston ongelmia ei kannata korjata digitaalisesti viivasuoraksi, olen päätynyt ehkäisemään ongelmien syntymistä käyttämällä kaiuttimissani kardioidia suuntakuviota. Niitä etsivä saattaa löytää hienoisia loudness-piirteitä, mutta yleinen kuunneltavuus on kuitenkin hyvällä mallilla. Imperial 2.0:n mallinsin kokonaisuutena aktiivijakosuodoin. Älykkään dsp-etuvahvistimen liitännät riittävät moneen menoon. Takasäteily lisää elävyyttä, mutta siitä huolimatta tila-asiat esitetään leveyssuunnassa suhteellisen tiukassa kurissa. tarvitaan empiiristä kokeilua, millä en tarkoita taajuusbalanssin säätöä korvakuulolta. Kaiuttimien valkoisten etusivujen väri voidaan lisähintaan vaihtaa asiakkaan toiveiden mukaiseksi. Näin sain myös subjektiivisen kokemuksen kaiuttimista ennakkoon kuultavaksi ja tavoitevasteet jokaisen kaiutinelementin toiminnasta. Kuunteluiden aikana yksi muistipaikka oli ilman mitään korjauksia, toinen hieman säädettynä ja kolmas Dirac-huonekorjauksella. Keskialue on melko puhdas, mutta ajoittain kaipasin siihen enemmän läsnäolon tunnetta ja kaunistelematonta purevuutta. Sen avulla on erittäin helppo vaihtaa tallennettujen muistipaikkojen välillä. Suuntauksella voi osin vaikuttaa jonkin verran lopputulokseen. Kaiuttimen persoonalliset, rohkeat linjat ovat joka tapauksessa valttikortti kantti kertaa kantti -ihottumaa sairastaville. Kokemuksen perusteella voin todeta, että Imperial 2.0:lla on oma tunnistettava äänensä, vaikka se onkin räätälöitävissä digitaalisuutensa ansiosta monin eri tavoin. Kaiutin toistaa matalalle ja riittävällä voimalla
Tekniset tiedot ja jälleenmyyjät www.audelec.fi DIAMOND 12 Uusi kaiutinmallisto suoraan luokkansa huipulle!
Britti vääntää jenkkiä kuin kieli menisi solmuun, mikä verottaa dekkarin latausta tahattoman koomisesti. Vuosittainen Puhdistus koulii vaistoamaan uhan milloin metallin kilahduksesta, milloin asfalttiviidakon TALLENTEET | 4K UHD-, BLURAYJA DVD-POIMINNAT ELOKUVISSA JA SARJOISSA ÄÄNI ON KUVAN VEROINEN KERRONNAN VÄLINE. Laukauksen tulosuunnan oppii tunnistamaan siinä kuin pahisten heikkoudet. Pysäyttävää on sekin, että harva puhuu pikku-Zainille muuten kuin huutamalla. Kaatuu! Remontissa menee nurin muutakin kuin mitä oli tarkoitus. Ongelmaliitosta paennut nainen löytää keinot todistaa, ettei ole seonnut, vaan vaino on todellista, vaikkei välittömästi silmin nähtävissä. LAATUTEOKSISSA KORVAA PALVELLAAN TASAVEROISESTI SILMÄN KANSSA KEINOILLA, JOTKA VAIHTELEVAT TODENTUNTUISESTA ÄÄNIMAISEMASTA HÄTKÄYTTÄVIIN TEHOSTEISIIN. TEKSTI & KUVA | MATTI KOMULAINEN P ahaenteinen hiljaisuus seuraa kannoilla, kun nuori sotilas lähtee viemään viestiä vihollisen linjojen taakse. The Professor and the Madmanissa akateemikon hillitty arki törmää mielisairaalan hälyyn. Beirutin slummien sooninen kaaos ei hiljene missään vaiheessa pojan etsiessä parempaa elämää. Taneli Mustonen lataa Se mieletön remppa -komediaansa kylmää hikeä nostavia ääniä. Kapernaumissa lapsi pyristelee maailmassa, jossa häntä ei kaivata. Alejandro Amenábar on pienten vihjeiden mestari. Jos. 58 KORVA EDELLÄ ELÄMYKSIIN nen lapsilleen. Elokuvasarjassa Purge vastaavaan jamaan joutuu city-köyhälistö. Näkymätön vaan ei jäljetön. Koko talon renoveeraus räjähtääkin foley-artistin työmaaksi. The Othersissa totuus avautuu vähin erin kärsivälle leskelle ja häluonnottomasta hiljaisuudesta. Vuosisadan takaisia rintamaoloja kuvaava 1917 latautuu yllättävistä suvannoista sodan myllerryksessä – tuuli puissa, itku raunioissa ja laulu metsikössä ennen tuli-iskun huumaavaa jylyä. Teurastus herättää uhrien pedonvaistot. Knives Outin nokkelaa juonta isomman huomion vie Daniel Craigin roolihahmon outo aksentti. The Huntissa eliitti jahtaa taviksia, jotka on kaapattu ökykartanon maille. Sanakirjan kokoaminen saa osapuolet kuuntelemaan toista herkällä korvalla yliopiston paperin rapinan vaihtuessa mielivallan suljettuun painajaiseen. Säpsäyttävien konfliktien audiopiikit iskevät The Invisible Manissa katsojaankin. Kämmejä lisää remontoijien parisuhdekipuilu. Vanhan talon kaiut ovat asukkaille osa ratkaisua, joka tipauttaa leuan lopussa
The New Popessa taistellaan vallasta Vatikaanissa. Tihein tunnelma koetaan pinnan alla. Paolo Sorrentino luo unenomaisia ja monimerkityksisiä kohtauksia, joissa pyhä isä tasapainoilee myös naisseurassa. Silloin taustalla soi rock’n’roll. Saksan lähihistoria pienen miehen perspektiivistä tiukkuu korvanamia intohimon huokauksista väkivallan kakofoniaan. Päähenkilöiden puheliaisuutta maanläheistävät animen sateen ropina ja nousuvirtausten kohina pilvien lomassa. The Gentlemenissä nautitaan eleganssin hohdosta, kunnes katuhäly tunkee idylliin. Brian De Palma olisi tarvinnut vastaavaa potkua. Jones Future dvd. Konkarin Domino kompastelee perusasioissa tolkuttomuuksiin, vaikka kansainvälisessä juonittelussa olisi ainesta mihin vain. Mr. Ordinary Lovea ja The Other Mania yhdistää pääroolin Liam Neeson. Uppoaminen kuristaa miehistön kurkkua äänialaa nostaen silloinkin, kun rungon kolahdukset vihjaavat mahdollisesta pelastuksesta. Aseistakieltäytyjän kohtalo giljotiinin varjossa heruttaa läheisten kyyneleet ja naapurien solvaukset yhtä vavahduttavasti viipyilevän kameran estetisoidessa ääripäitä. The Lighthousessa majakan miehistö kääntyy toisiaan vastaan, kun myrsky vesittää kotiinpaluun. Tom Hanksin herra Rogers on paitsi tv-tähti myös ihmistuntija, joka näkee heti, mistä kenkä puristaa. Silloin läski tummuu, luu murtuu ja teräs viiltää. H. Jones on tosipohjainen kuvaus Stalinin masinoimasta nälänhädästä Ukrainassa. Tosipohjaisessa A Beautiful Day in the Neighborhoodissa hän kehottaa kuuntelemaan sisintä. TALLENTEET 59 se ei haittaa, mysteeri pitää kutinsa loppuun asti. Absurdi tunnelma kantaa myös The Courieria. Kurskissa Venäjän laivasto peittelee virheitään ja uhraa eloonjääneet, vaikka apu on tulossa. Jylhyyden keskellä katsojakin kokee pienuutta. Ontuva toimintajuoni voimaantuu kohtauksista, joissa kaltoinkohdeltu nainen käyttää armeijan koulimia lähitaistelutaitoja kasvottomiin murhamiehiin. Juhlissa vieraantuneisuus korostuu. Sen huomaa eläköityvä pilviparoni, jonka bisnestä kärkkyy lipevä kilpailija. Won-Tae Lee esittelee The Gangster, the Cop, the Devilissä demonisen sarjamurhaajan, joka tuntuu olevan aina muita edellä. The Fanaticissa John Travolta mumisee autistisena stalkerina. Nahkan narinan ja tweedin kahinan haastaa nyrkkien mäiske ja laukausten rätinä. Peltirummun räime riipii hermoja. Gangsterin, kytän ja paholaisen viillot ja iskut tuntuvat kotisohvallakin, kun korealaiset panevat parastaan kompressorit tapissa. Weathering with You ammentaa luonnon elementeistä. Birds of Prey nostaa sekin naisten profiilia toimintatähtinä samoin keinoin. P. Musiikki, nauru, lasinkilinä ja puheensorina saavat miehen juhlatuulelle, mutta nainen suree kuolevaa ystävää. Lovecraftin tarinassa maalle muuttava perhe liukuu huomaamattaan painajaiseen. Aamutuuli vie lopulta illuusiot mukanaan. Tuulen ulvonta, meren äänet ja lokkien kirkuna taustoittavat omituista sananvaihtoa, joka alkaa sekin tuntua yhtä arvoitukselliselta kuin saaren huuruiset näyt. ?n OHJAAJA TEOS JAKELIJA FORMAATTI Sam Mendes 1917 Nordisk dvd Taneli Mustonen Se mieletön remppa Nordisk bluray Alejandro Amenábar The Others Suomalainen bluray Leigh Whannell The Invisible Man Universal 4k uhd + bluray Craig Zobel The Hunt Universal bluray Gerard McMurray The First Purge Universal 4k uhd + bluray Nadine Labaki Kapernaum Universal bluray Farhad Safinia The Professor and the Madman Suomalainen dvd Rian Johnson Knives Out Nordisk bluray Makoto Shinkai Weathering with You Booky bluray Won-Tae Lee The Gangster, the Cop, the Devil Suomalainen dvd Brian De Palma Domino SF dvd Richard Eyre The Other Man Suomalainen dvd Lisa Barros D’Sa & Glenn Leyburn Ordinary Love Suomalainen dvd Michelangelo Antonioni La Notte Suomalainen dvd Volker Schlöndorff Peltirumpu Future dvd Guy Ritchie The Gentlemen Universal bluray Terrence Malick A Hidden Life SF bluray Fred Durst The Fanatic Booky bluray Thomas Winterberg Kursk Booky bluray Marielle Heller A Beautiful Day in the Neighborhood Sony bluray Robert Eggers The Lighthouse Universal bluray Richard Stanley Color Out of Space Universal bluray Paolo Sorrentino The New Pope SF 3 x bluray Zackary Adler The Courier Booky bluray Cathy Yan Birds of Prey WB 4k uhd + bluray Agnieszka Holland Mr. Terrence Malick lomittaa alppimaiseman luonnonäänet viranomaisten korkojen kopinaan A Hidden Lifessä. Taustalla särisee ja väreilee jokin outo ja pelottava, joka karttaa hahmon ottamista myös soonisesti. Liekö taustalla omakohtaisia kokemuksia, heittäytyminen pohdituttaa. Muuten molemmat teokset satsaavat realismiin: soundtrack peilaa elämän arkisia ääniä. Se vain edellyttää normitohinan rauhoittamista, konkreettisestikin. Oskar Matzerathin läheiset sietävät sitä vaihtelevasti, eikä sotakaan vaienna metakkaa. La Nottessa pariskunta vaeltaa tapaamisesta toiseen 1960-luvun alun Milanossa. Hän kasvattaa hermostusta änkytyksellä ja kännykkäkameran rapsahduksilla. Color Out of Space kiihdyttää vastaavasti vääristynein aistimuksin. Hänen läsnäolonsa intensiteetin kuulee, jyllää huoli vaimon sairaudesta tai kalvaa mustasukkaisuus. Holodomor-kansanmurha viiltää pakkastuulen ulvonnassa ja nälkiintyneiden nyyhkäisyissä, joita diktatuurin kätyrit kapellimestaroivat. Brutaalin mätön vastapainoksi rapsutetaan kehräystä hyeenasta tai lohkotaan rasvaisia huomioita äijien habituksesta
CAYIN MT-12N SAATTAA OLLA JUURI ETSIMÄSI LAITE. KIINALAINEN KANSANKYNTTILÄ TESTI | CAYIN MT-12N -VAHVISTIN ONKO HAUSSA SYMPAATTINEN PIENI PUTKIVAHVISTIN, JOLLA ON KOKOAAN SUUREMPI ÄÄNI JA MALTILLINEN HINTALAPPU. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN 60
KIINALAINEN JUTTU Pienikokoinen putkivahvistin sisältää vain oleellisimman: kolme linjatason ottoa, irrotettavan virtajohdon sekä kahdeksan ohmin kuormalle optimoidut kaiutinannot. Virtakytkin on sijoitettu vasemmalle sivulle, pieni vihreä virta-led keskelle kasvoja. Suorastaan sievä näkymä varsinkin pimeässä. Toinen erikoisuus on kannelta parina löytyvä, niin ikään kiinalainen 6n1, joka muistuttaa venäläistä 6n1p-kaksoistriodia. Toteutuksessa on turvauduttu piirilevyihin point-to-point-kytkennän sijaan, mikä hintaluokka huomioiden on ymmärrettävää. Poikkeukselliset putkivalinnat jakavat mielipiteitä. Palattuani kello kahdeksan tietämille en enää huomannut mitään ongelmia. A udiomania on aloittanut kiinalaisen Cayinin tuotteiden maahantuonnin. Käytäntö tuntui tukevan teoriaa. Myös signaalin kohinatasoon tällä saattaisi olla haittavaikutuksensa. Ensikuormasta Lietoon liikeni asiallisesti viimeistelty pienokainen. Koekuuntelin vahvistimen sekä tutuilla Solaudio Fusion Gen2että samassa kuormassa saapuneilla, latvialaisilla Arslabin Classic 2.5 -kaiuttimilla. Paperilla piskuinen Williamson-tulkinta vaikuttaa yhdeksän watin kanavatehollaan vaatimattomalta. Kaukosäädintä ei ole saatavilla edes lisähintaan. Näiden tehtävänä on vaiheenkääntö sekä vahvistus. TESTI 61. Itse asiassa voimakkuussäätimen ollessa kello kahdeksan kohdilla oli ääni vähintäänkin riittävällä tasolla kriittistä kuuntelua ajatellen. Kohinataso oli edelleen maltillinen, eikä kuuntelupaikalle kantautunut mitään muutakaan hälyttävää. Vahvistin sen sijaan nojaa hieman harvinaisempiin, 9-pinnisiin 6p1-tetrodiputkiin. Sisältä laite on siisti. Kaiuttimista on tulossa tarinaa myöhemmin lehden sivuille. Ylimääräistä eksotiikkaa sisältä on kuitenkin turha etsiä. Virtaja päätemuuntajat on kukin koteloitu erikseen. Mukana seuraa metallinen putkisuoja, jolla suojata herkkähipiäiset. Muutaman kympin lisähinnalla saa halutessaan el84-pääteputkilla varustetun 12l-version, jos tutumpi pääteputki tuntuu mielekkäämmältä vaihtoehdolta. Tämä ei olisi pelkästään hyvä asia, sillä siinä tapauksessa huipputehot otetaan irti jo varhaisessa vaiheessa eikä analoginen potentiometri ole todennäköisesti aivan optimaalisella toiminta-alueella kanavatasapainon osalta. Kokonaisuus antaa kaikin puolin laadukkaan vaikutelman. REIPPAAKSI TUUNATTU Solaudio Fusion Gen2 on kooltaan suuri kaiutin. Jatkoin kuuntelua, kunnes jossakin vaiheessa kytkin Fusionin tilalle Arslab Classic 2.5:t. Toimintaperiaatteeksi on valittu ab-luokan push-pull. Kaikesta huolimatta yllätyin siitä, kuinka helpon oloisesti Cayin sai äänensä kuuluviin. Tämä on kiinalainen versio venäläisestä 6p1p:stä, eikä sille löydy varsinaista eurooppalaista vastinetta. Mustaksi eloksoidun alumiinimaskin vasemmalla puolella on voimakkuussäädin ja oikealla ohjelmavalitsin. El84-putkien eduksi voisi mainita niiden laajemman saatavuuden. Se on kuitenkin kuormana lempeä jätti, sillä nimellisimpedanssiltaan kahdeksan ohmin kuorma on valmistajan mukaan tasaisen helppo koko kaistalla. Putkia saa kuitenkin helposti, eikä hintakaan päätä huimaa. Olisiko kuitenkin niin, että Cayinin gain-tasoja on tuunattu reippaasti ylös. Lisäksi sen herkkyys on jonkin verran yli 90 desibeliä (per watti per metri). Kun koitin lisätä äänenvoimakkuutta kello yhdeksään tai jopa kymmeneen, muuttui ääni nopeasti kireäksi särötasojen noustessa. CAYININ KANSSA OLI KAIKEN AIKAA LÄSNÄ DUURIVOITTOISEN KANNUSTAVA TUNNELMA, JOSSA SELITTELYLLE JA ANALYSOINNILLE EI AINA OLLUT TILAA TAI TARVETTA. Kuuntelussa tilanne osoittautui ainakin joltakin osin toiseksi. Sen sijaan keskelle sijoitettu, molempien kanavien sisääntuloputkena seisova 12at7 (ecc81) -kaksoistriodi on jo roolissaan tavanomaisempi valinta. Tämä tiedoksi vaihtelunjanoisille tube rollingin ystäville. Pienen ja siron lattiakaiuttimen nimellisimpedanssi on neljä ohmia ja herkkyyttä luvataan 90 desibeliä
Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri yhden watin teholla kahdeksaan ohmiin. Jatkuva teho 8/4/2 Ohm (<2 % THD) 8,7/2,7/1,3 W Tehonkulutus -tyhjäkäynti 79 W -1/9 W @ 8 Ohm 80/83 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat analoginen Kaiutinlähtö, 1 W @ 8 Ohm, analogiotto (2 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >1,0 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 80 dB Pohjakohina 1-10 kHz -85 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 17,1/0,269 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,227/0,053 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 91/71 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 1,8/0,2 dB Ylärajataajuus, -3 dB 51 kHz Taajuusvaste neljän ohmin (musta) ja kahdeksan ohmin (punainen) kuormaan sekä Aurelia Magenta -kaiuttimella (violetti). MITTAUSTULOKSET PIENITEHOISEN CAYIN MT-12N -putkivahvistimen särö on voimakasta matalilla taajuuksilla. 62. Testiyksilössä oikean kanavan bassotoisto 20 hertsillä oli vasenta noin kaksi desibeliä vaimeampi. Antoteho laskee selvästi matalilla impedansseilla. Alle kymmenen prosentin harmonista säröä voi olla korvakuulolta hankala havaita bassotaajuuksilla, joten tavallisessa musiikinkuuntelussa ongelma ei välttämättä ole merkittävä. Toiston yläraja on noin 50 kilohertsissä. Muissa mittaustuloksissa ei ole moitittavaa. Yhden watin teholla kahdeksaan ohmiin harmoninen särö on jopa 17 prosenttia 20 hertsillä ja 1,3 prosenttia 50 hertsillä. Sadalla hertsillä säröä on jäljellä enää puoli prosenttia. Cayin on parhaimmillaan herkillä kahdeksan ohmin kaiuttimilla, joiden impedanssi ei vaihtele voimakkaasti. Kanavaerotus on suurehko ja kanavatasapaino tyypillisillä kuunteluvoimakkuuksilla hyvä
Siitä huolimatta se ei ole yhtään vähemmän kiinnostava kuin isompansa tai kalliimpansa. Cayin on suurpiirteisyydessään helppo, ääneltään omalla tavallaan hauska, fyysiseltä kooltaan kompakti ja hintaisekseen hienosti viimeistelty. Akustinen basso toimi mukavasti, kun taas elektroninen syke olisi kaivannut lisää tiukkuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa yli 90 desibelin herkkyyttä ja kahdeksan ohmin lähistöllä pysyvää impedanssia. ?n HINTA | VIIMEISTELY | KÄYTETTÄVYYS (AUTOBIAS) PUTKIVALINNAT VARAUKSIN | EI KAUKOSÄÄDINTÄ CAYIN MT-12N Hinta 995 € Edustaja Audiomania Oy Lisätietoja en.cayin.cn audiomania.fi Mitat (lxkxs) 33 x 16 x 24,5 cm Paino 8,3 kg Tulot 3x rca Lähdöt Muuta a/b-luokka, push-pull, putkisuoja Putket 1x 12AU7, 2x 6N1, 4x 6P1 Kaiutinannot on sovitettu kahdeksan ohmin kuormille. HAUSKUUDEN EHDOILLA CAYIN MT-12N sopii aloittelevan putkimatkaajan ensialustaksi, kunhan kaiutin sen sallii. Cayinin kanssa oli kaiken aikaa läsnä duurivoittoisen kannustava tunnelma, jossa selittelylle ja analysoinnille ei aina ollut tilaa tai tarvetta. Kenties juuri siksi pidin vahvistimesta. Vaikka mitään ei esitetty viivoittimen tarkasti suuntaan tai toiseen, korvasi helppo esillepano mittatarkkuuden ja syväterävyyden puutteet. Se oli puutteineen inhimillinen. Vahvistin ei kenties edusta millään osa-alueella absoluuttista huippua, muttei sitä ole supervahvistimen rooliin tarkoitettukaan. Myyjätaho osannee auttaa optimaalisen sovituksen kanssa. Sen varaan olisi hauska rakentaa jotakin sellaista, joka veisi ajatukset tiukimpien hifidogmien sijaan tunnelmaan ja hetkeen. Tämä ei ollut aina ihan niin ilmeistä Solaudiolla kuin Arslabin kaiuttimella. Hienoisen mukana seuranneen ohuuden saattoi halutessaan tulkita materiaalista riippuen joko toivotuksi ilmavuudeksi tai toisaalta turhan hennoksi, kutittelevaksi kosketukseksi, josta puuttui se viimeinen määrätietoisuus ja päättäväisyys. Mataliin ääniin vahvistimella oli oma tulkintansa. Lievä ponnettomuus saattoi kertoa tehoreservien vähyydestä. Viululla sävymaailma oli vastavuoroisesti niin kaunista kuultavaa, että aiempi tiukkapipoisuus tuntui jo lähes turhalta niuhottamiselta. Tämä ei ole varsinainen moite, sillä erityisesti piano on muutenkin vaikea toistettava eikä moni kalliimpikaan siinä aina loista. Ensivaikutelmana kaikkinaiset kaiut soivat luontevasti tai hieman korostuen, mutta pidempään kuunneltaessa peltien jälkisointi jäi referenssiä lyhyemmäksi ja esimerkiksi joidenkin lyömäsoittimien, kuten marimban, tuntuma vajaaksi. + TESTI 63. Erityisesti piano tuntui vaimeammalta kuin olen tottunut, samoin trumpetti. Siinä kaikki oleellinen tiiviistettynä. Ei silti, havaintojen merkitys lienee ainakin osittain makuja kaiutinkohtaista. Lauluosuuksilla sopraano tahtoi kuitenkin jättää tenorin varjoonsa. Voi olla, että vielä selvästi herkemmillä kaiuttimilla tilanne olisi hienoisesti toisenlainen. Mittaustenkin mukaan ratkaisulle on perusteensa. Aivan alimmat vaimentuivat, ja alapää oli mieluummin suurpiirteisen varovainen kuin runsaan pursuileva tai kuivan osoitteleva. Hillityllä voimakkuudella sen yläpäässä ilmeni jopa kaunopiirteistä heleyttä. Kokonaisuutta voisi luonnehtia läsnä olevaksi, joskaan ei neutraaliksi. SUURPIIRTEINEN MUTTA HAUSKA Pieneksi ja edulliseksi vahvistimeksi Cayin hoiti tonttinsa asiallisesti
No näinhän se onkin, mutta kun asialla on kunnianhimoinen ja näkemyksekäs muusikko, hän osaa rakentaa toimivia kokonaisuuksia jo osin hyödynnetyistäkin aineksista. Toki Laswell taitaa studiotekniikan jipot niin hyvin, että hänellä ei ole mitään vaikeuksia manipuloida muusikoiden aikaansaannoksista täysin itsensä oloista sävelvirtaa, jossa yksittäisten soittajien panosta ei ole kovin helppoa identifioida. MATTI KOMULAINEN BILL LASWELL AGAINST EMPIRE (M.O.D. Aitouden aura vei miehen valkokankaalle ja sitten tv-sarjojen vakiokasvoksi. Soinnillisesti albumia hallitsee seitsikon musiikillisen johtajan Ernie ”Ernie C” Cunniganin käsiala. Ice-T:n sivuprojektin, metallicombo Body Countin Cop Killer -singlestä nousi 1990-luvun alussa ennennäkemätön sensuuriaalto, joka lähes tuhosi räppärin uran. JAAKKO ERÄPUU MAKAYA MCCRAVEN UNIVERSAL BEINGS, E & F SIDES (International Anthem) PARHAUDEN PALUU Rumpali–tuottaja Makaya McCravenin Universal Beings oli vuoden 2018 ehdottomasti parhaita jazzäänitteitä. Reloaded) BASSOKULTTUURIN VASTAISKU Matalien taajuuksien suurvisiiri, basisti Bill Laswell on vaihteeksi työstänyt albumillisen ambienttista laajojen kaarien ja etnisten ynnä elektronisten elementtien silaamaa dubjazzdraamaa omalla nimellään. JAAKKO ERÄPUU. Eikä koko miehistö todellakaan ole äänessä välttämättä yhtäaikaisesti. 1958) on räpin pioneeri, joka loi maineensa katujengien elämästä ammentavalla hardcorella 1980-luvulla. Otsikon viittaus vastarintaan imaginääristä imperiumia kohtaan välittyy kyllä vahvasti, vaikka sanoma julistetaankin instrumentaalisin keinoin. Sinne, mihin on kammettu muutamaa muutakin ”tulokasta” Kamasi Washingtonista, Shabakan kautta, Ambrose Akinmusireen. Ice-T on jatkanut musiikin tekemistä metallivoittoisesti näyttelemisen ohessa. Ykköskitaristi kompressoi muistakin kuin kielisoittimista pahaenteistä jylyä, jonka energian aistii kehossa. Niinpä alkuperäisen äänitteen alaotsikot A, B, C ja D saavat parin vuoden viiveellä jatkokseen osat E ja F, jotka täydentävät edeltäjiään, eivät monista niitä. Neljässä eri kaupungissa pidettyjen sessioiden tuloksista koostettu tupla-cd nosti McCravenin kertaheitolla nykyjazzin huipulle. Saksofonistit Pharoah Sanders ja Peter Apfelbaum tulevat vapaamman jazzin territoriosta, pianisti Herbie Hancock lähempää mainstreamia, mutta lyömäsoittajakaarti koostuukin sitten rockin parissa kunnostautuneista kannumiehistä Jerry Marottasta (Sting) ja Chad Smithistä (Red Hot Chili Peppers) sekä japanilaisista perkussiovelhoista. Eli tiedostavia ja uutta luotaavia muusikoita, joista McCravenilla on kenties eniten rytmimusiikillista substanssia – ainakin tähänastisen tuotantonsa valossa. Eikä Laswell olisi Bill, jollei hän olisi kiinnittänyt organisoimiensa ja tuottamiensa pitkäkestoisten biisien toteutusportaaseen vähintäänkin mielenkiintoisia poimintoja jazzin ja rockin eri laidoilta. Rytmimusiikin useista lähteistä ammentavat soitteet muodostavat verkkaisesti muotoaan muuttuvia mutta samalla toisteisen intensiivisiä musiikillisia jatkumoita. Äänivirtaan kehitetään lisäksi aksentteja subbarin työstettäväksi järkäleissä, kuten Colors 2020 -päivityksessä sekä bonus-cd:n instrumentaaleissa. Valokiiloihin nousevat vuorollaan McCravenin hengenheimolaiset kitaristi Jeff Parker, sellisti Tomeka Reid ja edellä jo mainittu fonisti Shabaka. Ice-T murjoo teksteissään niin poliisiväkivaltaa kuin Donald Trumpin mielipuolista hallintoa. 64 BODY COUNT CARNIVORE (Century Media Records) RÄPMETALLIN AJANKUVA AMERIKASTA Tracy Marrow alias Ice-T (s. Mustan väestön turhautumat virkavaltaa kohtaan kiteyttänyt kappale toi hänelle potkut silloisesta levy-yhtiöstä mutta kohun myötä myös sananvapauden edusmiehen roolin. Linja on tutun raskas ja sisältö kantaaottava. Carnivore on seitsemäs Body Countin albumi. Voisi kuvitella, että läpimurtolevytyksen jatko-osa sisältäisi niin sanottua ylijäämämateriaalia
JAAKKO ERÄPUU. Laulujen rakkautta sivuavat tunnelmat vaihtelevat hempeästä kaihosta kärsivän kaipuuseen aseiden keskellä. Milanon La Scala -teatterin ylikapellimestarina työskentelevä Riccardo Chailly on levyttänyt konserttilavoilla filharmonikoina identiteettiä luovan soittajistonsa kanssa italialaista orkesterimusiikkia. Toki Dave antaa sähköisen kitaran laulaa vaan, mutta tällä kertaa myös akustisten, joilla viulun, sinne tänne sijoitettujen perkussioiden ja oivaltavien kiipparikuvioiden kera on kokonaisuutta rikastava rooli. Liian nopeaksikin luonnehdittu Lindholm ei jää tällä kertaa kuitenkaan tuleen makaamaan, vaan selvittää kaikki levylle päätyneet hengentuotteensa 2–4 minuutissa. Seitsemän kympin kynnyksellä syntyy lauluja kuin liukuhihnalta. Hänen maanmiehensä Alexandre Tharaud on puolestaan tullut tunnetuksi varsinkin monien hänelle omistettujen nykymusiikkiteosten taitavana tulkkina. HEIKKI VALSTA DAVE LINDHOLM DAVE LINDHOLM (Emsalö Records) OTTEITA LINDHOLMIN LAULUKIRJASTA Dave Lindholm ei hyydy. Nyt nämä kaksi taiteilijaa ovat löytäneet toisensa kamarimuusikkoina ja duopartnerina. HEIKKI VALSTA CHANSON D’AMOUR SABINE DEVIEILHE, ALEXANDRE THARAUD (Erato) RAKKAUTTA RANSKALAISITTAIN Nuori ranskalainen lyyrinen sopraano ja koloratuurilaulaja Sabine Devieilhe on esiintynyt levyllä muiden muassa Händelin ja Mozartin teosten solistina saaden kiitosta kiinteästä ja taipuisasta lauluäänestään. Äänitykset on tehty Berliinin Siemensvillassa, ja jos äänikuvaan olisi voinut yhden toiveen lisätä, niin ehkä laulun olisi voinut sijoittaa sointikuvaan hieman etäisemmin ja pehmeämmin. Heidän ensimmäisellä yhteisellä levyllään on valikoima uuden ajan kynnyksellä keskeisten ranskalaissäveltäjien lauluja. Levyn parasta antia hioutuneen orkesterimusisoinnin rinnalla on soinnin värikylläisyys sekä kapellimestarin ja muusikoiden herkkä korva kaupungin aistikkaisiin ja historian loistoa säteileviin tunnelmiin. Tai mistä sen tietää, kuinka kauan mies on tuoreimman äänitteensä kahtakymmentäneljää biisiä päkistänyt, sillä paikoin ilmassa on tiettyä tilinpäätöksen tuntua, kun konkarirockkari on jättänyt – ainakin hetkeksi – taakseen bändisidonnaisen ilmaisun ja ryhtynyt lataamaan lakonisia lausahduksiaan levyksi eri maailmoista poimimansa muusikkokaartin kanssa. Eli tyhjäkäyntiä ei juuri esiinny, vaikka koko paketin kestoksi muodostuukin kunnioitettavat tunti ja liki vartti. Uusimmalla on joukko Respighin teoksia, muun muassa sarjat Rooman pinjoja, Rooman suihkulähteitä sekä Antiikin tansseja ja aarioita. Chailly luotsaa orkesteria varmaotteisen tyylikkäästi halki Rooman katujen ja nähtävyyksien innoittamia sävelkuvia. Muutaman kuuntelukerran myötä paljastuu, että Lindholmin konsepti ei kanna aivan koko mitassaan, mutta myös se, että levylle on päätynyt useitakin klassikon aineksia sisältäviä biisejä. Levyn muita säveltäjänimiä ovat Gabriel Fauré, Francis Poulenc ja Claude Debussy. LEVYVALIOT 65 RESPIGHI FILARMONICA DELLA SCALA/RICCARDO CHAILLY (Decca) MENOLIPPU ROOMAAN Italialainen musiikki on muutakin kuin barokkia, oopperaa ja italo-iskelmää. Orkesteri soi hienostuneen täyteläisellä soinnilla, jos kohta levyn avaava Villa Borghesen pinjat täräyttää äänityksessä vasket turhankin tymäkästi pintaan. Esitysten tekninen taituruus sekä tulkintojen vivahteikkuus ja herkkyys on ilmeistä. Vaan niinpä myös laulujen tarinat tapahtuvat varsin vaihtelevissa musiikillisissa viitekehyksissä. Ja vaikka Italia ei mikään orkesterimusiikin suurvalta olekaan, niin on maan musiikkihistorialla silläkin saralla kultareunaiset sivunsa. Kokoelman keskuksena on Maurice Ravelin sarja Kreikkalaisia kansansävelmiä, joista ensimmäinen antaa rakkausaiheellaan teeman koko levylle. Niillä tulee erityisesti mainituksi 1900-luvun alkupuolella elämäntyönsä tehnyt Ottorino Respighi sekä hänen Rooma-aiheiset orkesteriteoksensa
Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä. www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kilpailuun osoitteessa www.hi maailma. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! OSALLISTU ARVONTAAN JA VOIT VOITTAA 299 EURON ARVOISEN PRO-JECT T1 -LEVYSOITTIMEN. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/ asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Edellisen numeron kyselyyn vastanneiden kesken arvotun Cambridge Audio AXA35 -vahvistimen voitti Heikki Suominen Tampereelta. Onneksi olkoon! HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE. Siirry sähköiseen maksamiseen Hyvä asiakkaamme, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku
67 2 000 EURON JALUSTAKAIUTTIMET VERTAILUSSA TULOSSA HIFIMAAILMA 8/2020 ILMESTYY 16.12.2020 MELUNPOISTOA MINIKOOSSA BOSE QUIETCOMFORT EARBUDS KOKONAISVALTAINEN HIGHEND-KATTAUS YAMAHA 5000 -LAITTEISTO HAASTAJA VENÄJÄLTÄ ARSLAB CLASSIC 2.5
F I HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 350 PARIN RAJOITETTU ERÄ • MUNDORF-KONDENSAATTORIT • HOPEOITU SISÄINEN JOHDOTUS MUSTA SATIINIVIIMEISTELY • MUSTAT K AIUTINELEMENTIT • KULTAINEN LOGO JA SARJANUMEROLAATTA RUBICON 6 BLACK EDITION on 350 parin rajoitettu kaiutinuutuus satiinin mustalla viimeistelyllä ja mustilla kaiutinelementeillä, joka saa aikaan voimakkaan näyttävän lopputuloksen. ja sisäinen johdotus on päivitetty 6 414881 873440 20007 PAL.VKO 2020-51 18 73 44 -2 00 7. R U B I C O N 6 B L A C K E D I T I O N V E R K KO K A U P PA : H I F I S T U D I O . Hinta 2 199 €/kpl. Suorituskykyä on paranneltu korkealuokkaisilla Mundorf-kondensaattoreilla ja sisäinen johdotus on päivitetty laadukkaisiin DALI-hopeakaapeleihin