H IF IM A A IL M A | 03|2021 11,90 € MUODOKKAASTI MULTIROOM B&W FORMATION 1 000 EURON STRIIMERIT VERTAILUSSA OPTIMOITAVA RIAA PRO-JECT PHONO BOX RS 2 HUNAJAINEN RETROKAIUTIN DYNAUDIO SPECIAL HERITAGE JANNE KÄPYLEHTO KAIKEN NÄHNYT HIFIHARRASTAJA KAIUTINLIPPULAIVA KARJALASTA PENAUDIO KARELIA
Cambridge Audio EVO All-in-one simplicity – just add speakers Tulossa pian
Oman vaikeutensa verkkoäänentoistoon tuokin se, että homma ei tapahdu suljetun systeemin sisällä. Joskus paras ratkaisu voikin olla Linux-pohjaisen tietokoneen ja aktiivisen avoimen lähdekoodin alustoille perustuvien palikoiden yhdistely, joskin tällöin lopputuloksen hallinta ja ajan tasalla pitäminen voi omalla tavallaan olla haastavaa. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA VERKKOMUSIIKIN KIEMURAT V erkkosoittimien testaaminen on mahdottoman aikaa vievää puuhaa. Verkkosoittimen Tidal-toistoa voi siis nyt ohjata suoraan Tidalin omalla työpöytätai mobiilisovelluksella. Tähän asti Roon on ollut Tidal-käyttäjän pelastus, joskin senkin kanssa on ilmennyt satunnaisia toimintaongelmia.. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Erityisesti ilahduttavaa on huomata, että Windowsista pystyy nykyään ihan ilman lisäohjelmia striimaamaan dlna:n avulla verkkosoittimelle häviöttömästi hiresja jopa mqaac-tiedostoja. Pelkästään uhratut miestyövuodet omia palasia käyttävän verkkosoittimen kokoamisessa vakaaksi paketiksi noussevat astronomisiksi. ULKOASU Isma Valkama AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Jussi Hermunen | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA MDM Print ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. Huippu-uutinen on myös se, että Tidal on liittynyt connect-junaan. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Ajan saatossa toiminnot ovat kyllä pääosin muuttuneet luotettavimmiksi. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Verkkosoitinvalmistaja ei koskaan voi olla varma, mitä Windowsin, Androidin tai iOS:n uusi käyttöjärjestelmäversio taas rikkoi, jolloin vanhan laitteen ohjelmistopäivitys tuottaa lisää päänvaivaa. Kunhan soitin siihen ylipäätään taipuu. www.hi maailma. Siinä mielessä striimerit muistuttavat pitkälti kotiteatterivahvistimia ja televisioita, joissa jokaisen käyttötapauksen kokeilu on logistinen mahdottomuus. Eri toistoprotokollat on toki määritelty tarkasti, eikä valmiiden ja laajalti testattujen verkkoratkaisujen käyttöä tuotteessa tarvitse ihmetellä. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. Softien pitää ideaalitapauksessa toimia vakaammin ja loogisemmin kuin kolmannen osapuolen pitkään kehitetyt softat, ja niitä saa olla alvariinsa päivittämässä. Käyttökokemus on monin verroin parempi. Kattavan kuvan kyvyistä ja luotettavuudesta saisi vain siten, että useampi eri tavalla harrastava testaaja käyttäisi laitetta kotonaan viikkotolkulla ja raportoisi löydöksistään. Kateeksi ei myöskään käy valmistajien laadunvalvontaosastoa tai sovelluskehittäjiä, jotka yrittävät kutoa hässäkästä toimivan kokonaisuuden. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. 15. Tapoja saada musiikki ulos striimeristä on lukemattomia. Kunhan Tidal Connect on tuettu, ei laitevalmistajien omiin räpellyksiin tarvitse enää koskea. puh. En yhtään ihmettele vuosi vuodelta viivästyviä sovelluslanseerauksia
52 HIFIHARRASTAJA JANNE KÄPYLEHTO Audiopolin puuhamiehenä tuttu Janne Käpylehto uskaltaa innostua uusista asioista, mikä näkyy hänen hi harrastuksessaan. VERTAILU 22 VERKKOSOITTIMET 1 000 – 1 200 € Digitaalisen musiikin muuttuessa yhä enenevissä määrin tiedostomuotoon tai bittivirraksi puolustavat verkkosoittimet eli striimerit paikkaansa äänentoistojärjestelmän ytimessä. Ne toimivat yksittäinkin mutta ovat parhaimmillaan saumattoman monihuonejärjestelmän osasina. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 38 TALLENTEET 47 KOLUMNI 62 LEVYVALIOT 66 TULOSSA SISÄLTÖ 22 48 58 RAPORTTI 10 KIRJA-ARVIO: GE FEI – NÄKYMÄTTÖMYYSVIITTA Ge Fein kirja Näkymättömyysviitta kertoo putkivahvistimia rakentavan aikuisen miehen selviytymistarinan 2000-luvun alun Pekingissä.. 58 DYNAUDIO SPECIAL HERITAGE -KAIUTIN Dynaudion nostalgiasta iliksiä ammentava jalustakaiutin muistuttaa äänentoiston olevan tarkan korvan ja suuren sydämen asia. Pro-Jectin huippumallissa on jos jonkinlaista toimintoa. HIGHEND HAASTATTELU 40 HERMUSET: PENAUDIO KARELIA -KAIUTIN Kotimaisen Penaudion järisyttävän lippulaivauutuuden tulosta on kuiskittu jo jokunen tovi. Nyt Karelia on vihdoin täällä. 32 HARRI SJÖSTRÖM Cecil Taylor muokkasi improvisoitua jazzia yli kuuden vuosikymmenen ajan. 44 SILLÄ KORVALLA: MUSICANOTE TAJIMA/ SHIKKUI-LM -KAIUTIN Perinteistä japanilaista puutyökulttuuria hyödyntävän kaiuttimen toteutuksessa on eksoottisia ratkaisuja, kuten kipsipohjaisen torven suulle sijoitettu laajakaistaelementti. TESTI 16 B&W FORMATION -KAIUTINSARJA Brittiläinen B&W yhdisti kokemuksensa langattomasta äänentoistosta yhtenäiseen Formation-sarjaan. 48 PRO-JECT PHONO BOX RS2 -LEVYSOITINESIVAHVISTIN Äänirasian optimaalisen suorituskyvyn tavoittaminen onnistuu helpommin kunnon säädöillä varustetulla levarietusella. Saksofonisti Harri Sjöström oli pianistin eurooppalaisia avainmuusikkokumppaneita
L100 Classic kunnioittaa edeltäjäänsä ulkoisesti muotoilullaan ja ikonisella Quadrex-vaahtomuoviverkollaan. Vuosien varrella siitä muodostui JBL historian suosituin kaiutin. Vuonna 1970 JBL julkaisi legendaarisen L100 kaiuttimen. L82 Classic 2500€ / pr L100 Classic 4600€ / pr L100 Classic 75th Anniversary 5750€ / pr Maahantuoja: Sonus Import Oy. Kysy lisää jälleenmyyjältäsi. Kevään aikana saatavilla myös rajoitettu erä L100 Classic 75th Anniversary-mallia. Äänellisesti sen suorituskyky on uudistettu kokonaan
Linn on julkaissut uuden suoratoistosoittimen Klimax DSM:n. Klimax DSM:stä on saatavilla myös av-variantti. Dacin nimi on Organik, ja se perustuu ohjelmoitaviin fpga-piireihin. HE400se:n planaarielementtien sanotaan antavan kuulokkeille 91 desibelin herkkyyden. Linn on myös käyttänyt Klimax DSM:ää esitelläkseen yrityksen ensimmäisen, täysin itse kehitetyn ja valmistetun da-muuntimen. Elementit näyttävät periytyneen suoraan Legendsarjasta: Pinnacle-diskantti äänen leviämistä optimoivalla vaiheplugilla ja Turbine-bassokeskiäänielementit synteettisellä kartiomateriaalilla. Ensinnäkin patentoitua Power Port -tekniikkaa on jalostettu vielä paremmalla geometrialla mutta ennen kaikkea erikseen viritetyllä X-Port-putkella resonanssien sammuttamiseksi. Klimax DSM:stä on saatavilla myös av-variantti. Käyttömukavuutta lisää uusi pääpanta ja viistetyt, pään muotoon sopeutuvat hybridikupit, joilla on vaikutusta myös äänenlaatuun. Tosin Klimax DSM:n tapauksessa kotelo, kuten kaikki muukin, on huomattavasti ylellisempää kaikin tavoin. Wi ja 4.2-version bluetooth ovat myös mukana. Kartiossa on seitsemän selkeää taitetta jäykkyyden ja vaimennusominaisuuksien parantamiseksi. Ja tämä vielä hintaan, joka on melkein jokaisen musiikin ystävän ulottuvilla riippumatta siitä, onko äänilähde kannettava vai korkean resoluution soitin. HINTA: 19 590 EUROA LISÄTIEDOT: LINN.CO.UK, AUDIOMANIA.FI JA HIFIMESTA.FI HINTA: 449,90–1 099,90 EUROA LISÄTIEDOT: FI.POLKAUDIO.COM HINTA: 199 EUROA LISÄTIEDOT: HIFIMAN.COM & TUR-PEX.COM. Uusi Klimax DSM poikkeaa kuitenkin muista siten, että se muistuttaa enemmän aiempia Selektja Majik DSM -malleja korkeammalla kotelolla ja päällä olevalla äänenvoimakkuudensäätimellä. Mukana on Tidal, Qobuz, Roon, Spotify Connect, AirPlay, TuneIn ja Calm Radio. Suurin lattiakaiutin on R700 – ainoa, jossa on erillinen bassoääninen – ja sisarmallit R600 ja R500. Sarjaan kuuluu kolme lattiamallia, kaksi jalustamallia, kolme eri keskikaiutinta ja pari Atmos-kaiutinta. Valmistaja sanoo hyödyntäneensä HE400se:ssä kokemustaan magnetostaattisista tasoelementeistä tuottaakseen laajakaistaisen ja vivahteikkaan äänen. Klimax DSM Organik DAC tukee 24-bittistä 384 kilohertsin pcm-ääntä ja dsd256:ta. HIFIMANILTA UUSI EDULLINEN KUULOKE Ottoja, analogisia ja digitaalisia, löytyy seitsemän kappaletta, muun muassa usb tietokoneelle. Wi ja 4.2-version bluetooth ovat myös mukana. ALASSKAALATTU LEGENDA Hi man HE400se on takaa avoin magnetostaattinen kuuloke lähtötason hinnalla. Pienin kaiutin on R100-hyllykaiutin. Kuuloke on tuunattu niin, että niillä voi kuunnella pitkiä rupeamia kerralla. Siksi HE400se on 30 prosenttia kevyempi kuin vastaavat magnetostaattiset kuulokkeet. ORGAANISEMPI DA-MUUNNIN LINNILTÄ Vuosi sitten amerikkalainen Polk esitteli uuden Legend-sarjan mukaan lukien uudelleen synnytetyn vastavaihekaiuttimen L800. Kuten Linn-maailmassa yleensä, DSM tarkoittaa Klimax-tasolla suoratoistoalustaa yhdistettynä täydelliseen esivahvistintoimintoon ja da-muuntimeen. Tuore Reserve-sarja on huomattavasti edullisempi mutta teknisesti lähes yhtä edistynyt. Ottoja, analogisia ja digitaalisia, löytyy seitsemän kappaletta, muun muassa usb tietokoneelle
Vahvistimesta on saatavilla kaksi mallia: Evo 150, joka tuottaa 150 wattia, ja Evo 75 puolella teholla, molemmat kahdeksaan ohmiin. Virtuoso B:n herkkyys on 91,5 desibeliä (2,83 volttia / metri) ja nimellisimpedanssi neljä ohmia. MINITAAJUUSKORJAIN SCHIITILTÄ Cambridge Audion uusi striimaava integroitu vahvistin EVO luottaa tehoasteessa Hypexin NCoreen. PIKKU VIRTUOOSI LATVIASTA HINTA: NOIN 10 000 EUROA PARI LISÄTIEDOT: AUDIOSOLUTIONS.LT Taajuuskorjaimet eivät ole yleisesti ottaen erityisen suosittuja hifiharrastajien keskuudessa: signaalin pitää lähtökohtaisesti olla joka vaiheessa sen verran lineaarinen, että mitään extrakorjausta ei tarvita. SUPER-INTEGROITU CAMBRIDGE AUDIOLTA HINTA: EVO 150: 2 499 EUROA / EVO 75: 1 999 EUROA LISÄTIEDOT: CAMBRIDGEAUDIO.COM & HIGHENDSTUDIO.FI HINTA: 149 DOLLARIA LISÄTIEDOT: SCHIIT.COM. Schiit Audio Loki Mini+ käyttää yhtä diskreettiä virtatakaisinkytkettyä vahvistusastetta yhdistettynä passiivisiin LC-suotimiin kolmelle taajuuskaistalle sekä gyraattoria bassoäänille. Schiitin mukaan jotkin kaiuttimet ja kuulokkeet eivät soi niin neutraalisti kuin ehkä pitäisi, ja siksi taajuuskorjaimelle on aitoa käyttöä. Kaiutin on saatavana monenvärisellä viimeistelyllä. Korjaus voidaan myös ohittaa passiivisesti kokonaan. Potikat ovat Alpsit järkevillä säätöalueilla. Evo toimii jonkinlaisena hifilaitteiston kontrollihubina. TUOTEUUTISET 07 Highend-kaiutinvalmistaja AudioSolutions Latviasta on julkaissut Virtuoso B -jalustakaiuttimen. Vasteeksi ilmoitetaan 30–30 000 hertsiä. Keskialueella on laajakaistainen paperikartioinen 165 millimetrin keskiääninen, jolla vältetään tyypilliset jakotaajuusalueen ongelmat. Da-muunnin on rakennettu ESS ES9018K2M-lastun (Evo 150) ja ESS ES9016K2M (Evo 75) ympärille. Virtuoso B:ssä on valmistajansa lippulaivamallien tekniikkaa, kuten kotelo kotelossa -rakenne. Ulompi kotelo on kiinnitetty tiukasti sisempään, mikä tekee rakenteesta kuolleen ja resonoimattoman. Kuulokkeille on 3,5 millimetrin lähtö ja subwooferille oma lähtönsä. Cambridge Audion StreamMagic-alusta tarjoaa Roon-valmiuden, Spotify Connectin, Tidal Connectin (mqa-dekoodauksella), Apple AirPlay 2:n, Chromecastin ja aptx-tason bluetoothin. Sisempi kotelo on valmistettu erikoismateriaalista ja kotelon resonanssi tarkoin hallittu. Evo 75:ssa on yksi analoginen linjaotto, Evo 150:ssä kolme sekä yksi xlr ja mm-phono-tulo. Takapaneelin tuloista löytyy asynkroninen usb (Evo 150), toslink, koaksiaalinen ja hdmi arc sekä ethernet-portti verkkoyhteydelle. Elementti toistaa lähes neljän oktaavin kaistan 500 hertsistä seitsemään kilohertsiin. Alataajuuksille on alas ampuva 190 millimetrin bassoääninen, ja refleksikanavan aukko on takana. Diskantissa on 30 millimetrin silkkidome Mini-Horn-suuntaimessa ohjatulla säteilyllä. Mukana on myös AudioSolutionsin Adjustable Harmonics Crossover -jakosuodin, mikä tarkoittaa, että käyttäjä voi valita kytkimellä kolmen äänitilan – balanced, moderate ja enhanced – väliltä oman maun ja huoneakustiikan mukaan. Laite on kuulemma valmistettu alusta loppuun Kaliforniassa USA:ssa. Kotelo on vielä rimoilla tuettu ja vaimennettu paksulla polyuretaaniliimakerroksella. Etulevyssä on 6,8 tuuman lcd-näyttö ja säätökiekko. Firma päätyi Hypex NCore -päätemoduulin, koska sekä ”suoritustaso että äänen selkeys, resoluutio ja musikaalisuus ovat maailmanluokkaa”. Hintatiedot ovat alustavat. Qobuz, nettiradio ja upnp voidaan ladata Cambridgen StreamMagic-appista. Schiit Audio puhuu sävynsäädön puolesta uudella, edullisella Schiit Audio Loki Mini+ -taajuuskorjaimella
PENAUDIO CENYA SIGNATURE/SUPREME MITTAUSTULOKSET SUORATOISTOJA LATAUSPALVELU QOBUZ SUOMEEN HINTA: ALKAEN 19,99 €/KK LISÄTIEDOT: QOBUZ.COM Ranskalainen suoratoistoja latauspalvelu Qobuz on saapunut huhtikuussa Suomeen ja muihin Pohjoismaihin. (vihr) 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 0.5 1 1.5 2 Li sä vi iv e [m s] Lisäviive 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 30 40 50 60 70 80 90 100 Am pl itu di [d B] Harmoninen särö @ 8.95 V , lin (must), 2. Nyt Qobuz laajenee Suomeen ja muihin Pohjoismaihin, ja panostukset paikallisen musiikin ja toimituksellisen sisällön tuomiseksi mukaan palveluun jatkuvat. (sin), 4. (vihr) 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 65 70 75 80 85 90 95 100 105 Am pl itu di [d B] Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0° (pun), 20° (sin), ja 60° (vihr) Penaudio Cenya Signature Penaudio-kaksikko kävi sen korvan kuuntelussa viime numerossa. Ryhmäeli lisäviive eri taajuuksilla. Bassotoiston –6 desibelin vaimennuspisteiden välillä onkin sitten melko selkeä ero Supremen yltäessä 45 hertsiin ja Signaturen jäädessä 52 hertsiin. Signaturen vaimentuma on leveämpi ja syvempi kuin Supremen, joka puolestaan annostelee diskanttia Signaturea anteliaammin. Tämä saattaa selittää myös osaltaan Supremen hieman alhaisemman herkkyyden. Vuonna 2007 alkunsa saanut Qobuz on korkealaatuisen äänen edelläkävijä toimialallaan, sillä se oli ensimmäisiä suoratoistopalveluja, joka poisti vahvasti pakatut audiotiedostomuodot valikoimastaan. Qobuz ei käytä mp3-tason äänenlaatua eikä sijoita mainontaa musiikin lomaan. Jo nyt palvelussa on mukana yli 100 uutta soittolistaa pohjoismaisilta artisteilta. ”Kärjistetysti voisi sanoa, että Supreme avaa kaikki verhot musiikin edestä, Signature jättää ne osin avaamatta”. Asian voi konkretisoida myös mittaustuloksia tutkailemalla ja niitä tulkitsemalla. Nyt kaiuttimista on saatu myös Aalto-yliopiston mittausdataa. Palvelu haastaa nyt muun muassa Tidalin tarjoamalla käyttäjilleen 24 bitin ja 192 kilohertsin ac-tiedostoja sekä monipuolista toimituksellista taustatietoa musiikista ja artisteista. 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 0.5 1 1.5 2 Li sä vi iv e [m s] Lisäviive 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 65 70 75 80 85 90 95 100 105 Am pl itu di [d B] Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0° (pun), 20° (sin), ja 60° (vihr) Penaudio Cenya Supreme 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 30 40 50 60 70 80 90 100 Am pl itu di [d B] Harmoninen särö @ 8.95 V , lin (must), 2. (pun), 3. Niin tai näin, mittaustulokset korreloivat kohtuu hyvin kuunteluarvioiden kanssa, vaikka eroavaisuudet korvin kuullen isommat olivatkin. Aivan ylimpiä lukuun ottamatta. Harmoninen särö 8,95 voltin tasolla (10 W @ 8 Ohm). (pun), 3. Yli 500 000 artikkelia kokoavat palveluun laajan kattauksen artistien esittelyjä, albumiarvosteluja ja haastatteluja. Kummankin Cenya-version toistokäyrässä on vaimentumaa 1–4 kilohertsin välillä. Qobuz kertoo keskittyvänsä korkealaatuiseen musiikkiin ja tuovansa käyttäjien saataville laajan valikoiman, josta musiikkia voi hankkia sekä lataamalla että suoratoistona. Näin kuuntelukokeiden aistinvaraisin sanoin. CENYA SUPREME CENYA SIGNATURE. (sin), 4. Signaturen suuntaavuusindeksi on jonkin verran Supremea suurempi, mutta ero ei ole dramaattinen. Taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa suoraan edestä (punainen), 20 asteen (sininen), 60 asteen kulmasta (vihreä) ja tehovaste (musta). Vuosien aikana palvelu on kasvanut käsittämään yli 70 miljoonaa kappaletta ja tarjoaa markkinoiden laajimman korkealaatuisen musiikin valikoiman
TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT KARI NEVALAINEN JA VALMISTAJAT. 10 MITÄ HAUSKAA ELÄMÄSSÄ ON, JOS PITÄÄ AINA PYRKIÄ TÄYDELLISYYTEEN. RAPORTTI | KIRJA-ARVIO – GE FEI: NÄKYMÄTTÖMYYSVIITTA GE FEIN KIRJA NÄKYMÄTTÖMYYSVIITTA KERTOO PUTKIVAHVISTIMIA RAKENTAVAN AIKUISEN MIEHEN SELVIYTYMISTARINAN 2000-LUVUN ALUN PEKINGISSÄ
Kirjallisuustausta näkyy kelvollisena paikka-, rakennusja maisemakuvauksena Pekingin eri laidoilta – erityisesti kasviston osalta – maanjäristyksiä ja niiden pelkoa unohtamatta. Puhutaan 2000-luvusta – kirja on julkaistu 2012. Hifistiklinikan sijaan radiosta alkoi kuulua tyhjänpäiväistä pölpötystä. Vahvistinbisnes ei enää sujunut entiseen malliin. Lukijalle esitellään tietty jakso keski-ikää lähestyvän päähenkilön elämästä. Pekingin kansainväliset musiikkija äänentoistomessut kuhisivat kävijöitä. 1964) on kirjailija ja kirjallisuudesta väitellyt tutkija. Asiakas on ylemmyydentuntoinen, tärkeilevä besserwisser-professori. Kysyntä oli niin vilkasta, että “kuka tahansa Pekingin hifimarkkinoilla olisi lyönyt rahoiksi yrittämättäkin”. Henkilökuvaus ei ole sekään liian suoraviivaista tai yksiulotteista. Päähenkilö kituuttelee viiden–kuuden asiakkaan varassa, joista osa on rahassa kieriskeleviä, sieluttomia ja klassisesta musiikista tietämättömiä liikemieskihoja, loput intellektuelleja yliopistoihmisiä, joiden puheet voivat olla sietämätöntä kuunneltavaa mutta jotka osaavat kuitenkin odottaa vahvistimen tuovan esiin musiikin sävyn ja sointivärin, sen niin sanotun ominaismaun. Siihen mahtuu avioero ensi-ihastuksesta, uuden naisen etsiminen ja löytäminen, äidin kuolema, väliaikaista asumista, toteutumatonta asuntokauppaa, suhde kummalliseen lapsuuden ystävään Songpingiin sekä ryppyiseen isosiskoon ja hänen ryökälemieheensä, rahahuolia ja rikollisia asiakkaita. Taajuudella 97,4 megahertsiä lähetettiin stereofonista radio-ohjelmaa nimeltä Hifistiklinikka, jossa “hifitohtorit” vastailivat kuuntelijoiden esittämiin kysymyksiin hyvästä äänentoistosta. Fei osoittaa psykologista silmää kuvatessaan ihmisen luonteen ristiriitaisuuksia, sairauksia ja onnettomuuksia. Uudelle vuosituhannelle tultaessa innostus hifiäänentoistoa ja klassista musiikkia kohtaan romahti. Tärkeämpää on kuitenkin, että hänellä on upouudet Acapella Campanile -kaiuttimet, jollaisia päähenkilö ei ole koskaan nähnyt luonnossa! Käy ilmi, että päähenkilö on Pekingissä yksi kahdestakymmenestä jäljelle jääneestä vahvistinrakentelijasta, jotka vielä elättävät itsensä suunnittelemalla putkivahvistimia ja kokoamalla asiakkailleen kokonaisia hifilaitteistoja. Kirjan päähenkilö itse kärsii usein alemmuudentunteesta ja jonkinlaisesta eksistentiaalisesta saamattomuudesta. Hän on julkaissut viisi kirjaa, joista Näkymättömyysviitta (The Invisibility Cloak) on ensimmäinen englannin kielellä ilmestynyt teos. Tarina ei varsinaisesti johda mihinkään. Vielä 1990-luvulla kaikki oli kuulemma paremmin. FANTASIAA VAI EI. Ei ole isoa draaman kaarta tai juonta, mitä seurata. RAPORTTI 11 H arva romaani alkaa yhtä lupaavasti: kirjan päähenkilö kertoo rakentaneensa erikoisvalmisteisen putkivahvistimen GEC:n kt88-pääteputkien ja 5u4-tasasuuntaajan ympärille ja olevansa matkalla viemään vahvistinta asiakkaalleen. Pop-kulttuuri tunki joka väliin. Kaikesta huolimatta päähenkilö kertoo pitävänsä ammatistaan hifin käsityöläisenä. Päähenkilö jättäytyy pois vakitöistä ja ryhtyy omien vahvistimien lisäksi myymään Tannoyn kaiuttimia. Ge Fei eli Liu Yong (s. Neljä bassoäänistä, 680 millimetrin keskialuetorvi tuuman ajurilla ja plasmadiskantti.. Kaiken kukkuraksi hän on ilmastodenialisti. Acapella Campanile on yli 20 vuotta vanha kaiutinmalli, joka nykyisin näyttää suurin piirtein tältä. Vahvistinrakentajan hommakin löi mukavasti leiville
MISTÄ HIFISMISSÄ ON KYSE. On esimerkiksi rikolliseen alamaailmaan sotkeutunut Aavesoturi-asiakas, joka itsemurhansa jälkeen vilahtelee asuntonsa peileissä. Se selittyy paitsi työhuoneen 10 000 lp-levyn kokoelmalla Pekingin hi steille Linn CD12 -cd-soitin vuodelta 1997 on Lootus 12 – ajalta ennen Linnin DS-striimereitä.. Päähenkilön mukaan vahvistimen ab-luokka on kuin impotentille antaisi yliannoksen Viagraa, ja siksi hän itse päätyy rakentamaan a-luokan 845 set -vahvistimen. niin myös hi mittapuullakin kovanluokan vintage-laitteistolla. Aivan yhtä hyvin kokoavaksi teemaksi olisi sopinut kahden henkilön suusta kuultu kysymys: mitä hauskaa elämässä on, jos pitää aina pyrkiä täydellisyyteen. Mies voi kuulemma osallistua kenenkään näkemättä mihin tahansa juhliin näkymättömyysviittansa ansiosta. Kun tämä Bela Bartokista ja Sergei Prokofjevista pitävä “klassisen musiikin kummisetähahmo” sitten kuolee, päähenkilö ostaa kuolinpesän huutokaupassa ikoniset Tannoy Autograph -kaiuttimet itselleen. Ne ovat hänelle kuin vaimo ja tytär. Niin tyypillistä. Tarinan kannalta mies on kuitenkin tärkeä siksi, että hän kutsuu paikalliset histit kerran vuodessa luksusravintolaan kuuntelemaan huippuluokan laitteistoa ja vaihtamaan mielipiteitä alan viimeisimmistä teknologioista. Yliluonnollisuus jää jotenkin puolitiehen. Viittaukset hi in ovat kuitenkin suoremmat ja konkreettisemmat. Pekingin hi piireissä 845 set on “vahvistimien kuningas” ja RCA 845 -triodi “taivaankannattelija”. Avioeron jälkeen hän haluaa itselleen vain kaiuttimet ja laitteet. Kiinassa tämä “Lootus 12” -soitin on kulttimaineessa ja lempinimeltään “Myrkky”. Maagista realismia tämä ei kuitenkaan ole. Onnistuuko Ge Fei päähenkilönsä kautta kuljettamaan lukijan lähemmäksi sitä, mistä hi ssä on syvimmiltään kyse. Ehkä tarkoitus on vain sanoa: mitä hauskaa kirjallisuudessa on, jos aina pitää pyrkiä kirjoittamaan sitä, mikä on totta. Ensimmäisen kerran siitä kerrotaan Mo Qishan -nimisen, kauniista naisista pitävän liikemiehen yhteydessä. Ge Fein kieli ei ole yhtä lumoavaa kuin Murakamin. Sellainen ktiivinen kirja on vielä kirjoittamatta. Saamme myös kuulla, että kaiuttimien vetäminen takaseinästä pitäisi kuulua jokaisen ihmisen yleissivistykseen kuten myös putkivahvistimen esilämmitys rituaaleineen. Juttua on lasiseinän akustisista vaikutuksista äänenlaatuun ja siitä, miten cd-levyt pitää aina pestä vedellä eikä puhdistusaineella. Harumi Murakamin kirjoissa on tunnetusti paljon musiikkia mutta myös suoria viittauksia toistolaitteisiin. On kirjassa muutakin näkymätöntä. Tapaus Linn 12 on mielenkiintoinen. Jälkimmäisissä tarinat kietoutuvat usein melomaanien, levynkeräilijöiden tai levykaupanpitäjien ympärille ja vasta toissijaisesti äänentoistolaitteiden, kuten Nick Hornbyn hittikirjassa High Fidelity (1994). Tällainen on esimerkiksi The Absolute Sound -lehden hi kriitikko ja entisen Fi-lehden päätoimittaja Jonathan Valin, jonka ktiossa on aitoa hi alakulttuuria ja -diskurssia. Jos minulta kysytään, ei oikein. HIFI KIRJALLISUUDESSA On hi stejä, jotka ovat kirjailijoita, ja siksi he kirjoittavat ktiota, jossa esiintyy hiä. Päähenkilö olisi valinnut asiakkaalleen mieluummin Studerin 730D-cd-soittimen, mutta koska se on niin harvinainen, hän päätyi Linn 12 -soittimeen. Esimerkiksi lukujen nimet on lainattu hi stä tai klassisesta musiikista: KT88, 300B, Lyhytaaltoradio, Peer Gynt ja niin edelleen. Mihin näkymättömyysviitta viittaa. Sitten on liuta kirjailijoita, jotka eivät ole hi stejä mutta joilla on sen verran kokemusta äänentoistosta, että he ovat ujuttaneet sitä teksteihinsä. Kirjan voi sanoa raottavan ovea hi stien salattuun maailmaan, mutta Joissakin henkilöhahmoissa on sen verran salaperäisyyttä, että kirjan voi nähdä olevan kallellaan itämaiseen fantasiaan päin. Linn lähti cd-soitinbisnekseen aivan liian myöhään ja ehti valmistaa 20 000 euron hintaista Sondek CD12 -soitinta vain lyhyen periodin vuosituhannen vaihteessa ennen kuin siirtyi DS-striimereihinsä. Tämä sitoo kirjan tiukasti kirjoitusajankohtaansa. Ei varmaan ollut tarkoituskaan. Ehkä näkymättömyysviitta viittaa kaikkeen piiloon jäävään, en tiedä
Hän myös uskoo klassisen musiikin ihmismieltä kultivoivaan vaikutukseen ja siksi pitää hi stejä moraaliltaan korkeina sekä hi stien yhteisöä ja heidän salattua maailmansa hyvämaineisena. Vielä 1990-luvulla pop-musiikin kuuntelu oli suuri häpeä Pekingin hi stipiireissä! Vietin itse pidempiä ajanjaksoja 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla sekä Pekingissä että Hongkongissa. Sitten isäntä valitsee kokoelmastaan cd-levyn, joka hi piireissä tunnetaan “imettäjälevynä”. RAPORTTI se, mitä sieltä näkyy, on pikemminkin hi smin ulkoisia ilmenemismerkkejä. Vaikka Hongkong oli tuolloin vielä valovuoden edellä Pekingiä hi laitteiden tarjonnassa ja hi in liittyvässä osaamisessa, sama länsimaisen klassisen musiikin suosiminen päti molempiin. Se on riippuvuutta, mutta hyvää ja oikein mitoitettua sellaista. Hi smiä sekin, kun päähenkilö vertaa rakastamiensa Tannoy Autograph -kaiuttimien äänen tuottamaa mielihyvää “nuoren neitokaisen hymyyn, taianomaiseen lumoon, joka sulattaa sielun ja salpaa hengityksen kunnes kyyneleet kihoavat silmiin”. Kirjan päähenkilölle hi smi ja klassinen musiikki kuuluvat erottamattomasti yhteen, ja hän kärsii aina, kun asiakas kuuntelee hienoista laitteistaan “pop-musiikin piraattiäänitteitä, joille riittäisi 500 yanin tietokonekaiuttimet”. Vaikea sanoa. HIFI JA KLASSINEN MUSIIKKI On toinenkin asia, joka yhdistää kiinalaisia ja japanilaisia hi harrastajia: klassinen musiikki. Päähenkilön “elämän levy” on Emil Gilesin tulkinta Brahmsin toisesta pianokonsertosta, erityisesti Eugen Jochumin kanssa tehty vuoden 1972 levytys. Ehkä hän on käyttänyt lähipiirin hi stituttaviaan ensi käden tietolähteenään. Onko Ge Fei itse hi sti. Samaan aikaan läntisessä maailmassa laite-esittelyt vietiin läpi valikoiduilla rytmimusiikilla ja jazzilla. Sellaisen äänen kuuleminen sekasortoisessa maailmassamme on ylellisyyttä, ja siksi hänen on vaikea ymmärtää, miksi kaikki eivät halua sitä. Tämä siksi, että heille tulee ikävä omia levyjä ja sitä tunnetta, kun pääsee kuuntelemaan niitä omien laitteiden läpi. Näytelevyt olivat poikkeuksetta joko perinteisiä kiinalaisia melodioita tai läntistä klassista musiikkia. Kiinassa länsimainen klassinen musiikki oli kielletty kulttuurivallankumouksen (1966–76) aikana, mutta ennen sitä, alkaen 1800-luvun Ronnie H. Siksi en sulkisi pois kirjailijan henkilökohtaistakaan kokemusta. Kirjan esimerkissä 60 neliömetrin kuunteluhuoneessa on kaiuttimina Sonus Faber Amati Anniversaryt, vahvistimena McIntosh 50th Anniversary MC275 sekä äänilähteinä Nagran cd-soitin ja Clearaudion levari. Rackhamin Voigt/Lowther-kaiuttimien pohjalta suunnittelema Tannoy Autograph on itseoikeutetusti yksi viime vuosisadan kuuluisimmista kaiuttimista samalla tavalla kuin esimerkiksi JBL Paragon tai Klang lm Eurodyn. Tällainen on esimerkiksi “imettäjälevy”, jota käytetään “kalastamisessa”. Yksi tai kaksi vierasta tarttuu heti koukkuun ja haluaa tilata vastaavan laitteiston itselleen. Takatorvi toistaa välin 20–250 hertsiä ja etutorvi siitä ylöspäin. Kiinassa ja varsinkin Japanissa hi on perinteisesti ollut olennainen keski-ikäisten miesten harrastus tavalla, jota muualta käsin on vaikea hahmottaa. Edes ulkona puhaltava kylmä tuuli ei voi jäähdyttää lämpöä, jonka tämä musiikki tuo hänen sydämeensä. Kalastaminen tarkoittaa pienen piirin illanistujaisia, missä hyvin juotetut yrityspomot ja muut liiketuttavat ohjataan illan päätteeksi ihmettelemään viimeisen päälle viilattua hilaitteistoa talon kellarikerroksessa. Tannoyn kuuluisassa konsentrisessa 15 tuuman elementissä diskanttitorvi on bassoäänisen kartion keskellä.. Jokainen hi kauppias tuntui olevan jonkinlainen klassisen musiikin asiantuntija. Kustannuksista viis. Päähenkilön ei tarvitse kuin muistella Autographejaan seisomassa paikoillaan olohuoneen nurkissa (huomautettakoon, että kaiutin on suunniteltu nurkkasijoitukseen), niin “jo sydämen ääni rohkaisee: elämässä on vielä toivoa!” Tunnen hi stejä, joille kuukauden ulkomaanloma on liikaa. Se on levy, jonka soidessa harjaantumattomien kuuntelijoiden on “vaikea uskoa korviaan, silmät hehkuvat ja he alkavat hyväksyvästi nyökytellä päätään kuin kaiuttimista kuuluvat jumalaiset melodiat olisivat peräisin suoraan taivaasta”
Bachia, Wagneria, Furtwängleria, Casalsia ja niin edelleen. Perinteitä siis on. IMETTÄJÄLEVY Niin, mikä levy se imettäjälevy sitten oli. Tähän nähden käännös tuntuu varsin onnistuneelta. Siinä saattaa sulaa muutakin kuin juotokset! Ehkä kyseessä on kuitenkin vain kolvi. Hi harrastajien keskustelupalsta on kaiketi ollut ahkerassa käytössä. Päähenkilön arvion mukaan koko Itä-Aasiassa oli tuohon aikaan “vain kolme Autograph-yksilöä” (ilmeisesti paria), joista hänellä siis yksi pari. Joitakin pieniä virheitä oli kuitenkin eksynyt mukaan esimerkiksi silloin, kun päähenkilö puhuu äänieristyksestä, kun on ilmeistä, että puhe on huoneen akustoinnista eikä esimerkiksi ovireikien tilkitsemisestä. Ei kannattaisi. Ei siis ihme, että kirjan musiikki on lähes yksinomaan klassista musiikkia. Mutta jos unohdetaan ne, voisiko Glenn Gouldin vuonna 1955 Columbialle tekemä levy Bachin Goldberg-muunnelmista olla imettäjälevy. Tannoy valmisti Autographeja alun perin vuosina 1954–74. Levyllä kuullaan kapellimestari John Lanchberyn sovitus orkesterille esittäjänä Kuninkaallisen oopperatalon orkesteri (Covent Garden). Sitä käytettiin “vahvistimien kuninkaassa” eli 845 SET:issä.. Kirjassa käytetään sanaa ”levysoitin”, kun viitataan cd-soittimeen, mikä on tietysti levysoitin sekin, vaikka termi on vakiintunut tarkoittamaan vinyylisoitinta. Mikä voisi olla vastaava imettäjälevy länsimaissa samalta ajalta. lopulta, klassista musiikkia harrastettiin ja levyjä kuunneltiin. Kuitenkin vuosituhannen vaihteessa se valmisti 40–50 parin erän Autographeja pääasiassa Aasian-markkinoiden kovan kysynnän takia. Myönnän toki auliisti, että tosiharrastajille nämä uudet “Millennium” Autographit eivät ole ensimmäisen tuotantokauden Autographien veroisia, vaikkapa vain siksi, että 15-tuumaisen elementin magneetti ei muistaakseni ollut enää alnicoa. Westminsterinkin yläpuolelle sijoittuva tarunhohtoinen Tannoy Autograph -kaiutin, jonka 15 tuuman koaksiaalielementtiä (Tannoy tosin kutsuu elementtiä konsentriseksi) päähenkilö ylistää, on keskeisessä roolissa tässä kirjassa. ASIAVIRHEITÄ. Se on Decca Recordsin vuonna 1962 julkaisema levy (cd vuonna 1993), jolla on 1700-luvun lopulla eläneen ranskalaisen säveltäjän, Ferdinand Héroldin alun perin La Fille Mal Gardée -oopperaa varten kirjoittamaa musiikkia. “Imettäjälevy” oli kaikkien hi stien tuntema ja omistama demolevy 1990-luvun Pekingissä. On “italialainen kvartetti” soittamassa Mozartia (kyse lienee Quartetto Italiano -kvartetista, joka tunnetaan paremmin 1960-luvun Beethoven-levyistään), Walter Gieseking tulkitsemassa Ravelin ja Debussyn pianokappaleita, Cecilia Bartoli laulamassa Donizettin ooppera-aarioita, Antal Doratin johtama Kuninkaallinen lharmoninen orkesteri esittämässä Richard Straussin Salome-oopperaa, Pascal Rogé Erik Satien Gnossiennesien kimpussa, Gustav Leonhard tulkitsemassa Bachin Gold berg-muunnelmia. Tai Zubin Mehtan ja Los Angelesin lharmonikkojen versio Gustav Holstin Planeetat-orkesterisarjasta. Tiedän tämän, koska satuin juuri tuolloin vierailemaan Tannoyn tehtaalla Skotlannissa. Suomentaja Rauno Saunio kertoo käännöstyön olleen melkoinen haaste. Päähenkilö kertoo Red Dawn -kaapeleista, mutta sen nimistä kaapelivalmistajaa ei tietääkseni ole, vaan kyse on Nordostin Red Dawn -kaapeleista. Loput olivat jäljitelmiä. Ei vain siksi, että alkuperäisteoksen kieli oli kiina, vaan myös siksi, että äänentoisto oli ennen käännösprojektiin ryhtymistä täysin vieras aihe. Tämä kahdella Pearl TC4 -mikrofonilla ja Revox A77 -nauhurilla taltioitu levy löytyi myös jokaiselta hi kauppiaalta Hongkongissa 1990-luvulla. Tämä kahdella Pearl TC4 -mikrofonilla ja Revox A77 -nauhurilla taltioitu levy löytyi myös jokaiselta hi kauppiaalKiinalainen hi opas vuodelta 1995. Taivaankannattelija on Pekingin hi stien lempinimi RCA:n 845-triodille. “Sointivärin, tilan välittymisessä ja jousiston soinnin täyteläisyydessä on erityistä kauneutta, jossa kovuus ja pehmeys täydentävät toisiaan täydellisellä tavalla.” Jokaisella Pekingin hi stillä on kuulemma kopio imettäjälevystä. Bassot jyrisevät, ja levylle tallennettu tilavaikutelma ja äänikuvan kolmiulotteisuus on edelleen lähes niin hyvää kuin se levyllä voi ylipäätään olla. Tämä ei pidä aivan paikkaansa. Ehkä kuitenkin valitsisin Propriuksen 1970-luvulla äänitetyn Cantate Domino -levyn, jolla esitetään kirkkomusiikkia isolla kuorolla, uruilla ja erinomaisilla solisteilla. Kaikkien tuntema demolevy 1990-luvulla: Cantate Domino oli käytössä niin länsimaissa kuin Hongkongissa ja Pekingissä. vaikutelma ja äänikuvan kolmiulotteisuus on edelleen lähes niin hyvää kuin se levyllä voi ylipäätään olla. Pääsin seuraamaan läheltä, kun viimeisiä pareja tästä uudesta erästä koottiin ja paketoitiin Kiinaan ja Japaniin lähetettäväksi. Päähenkilön sanotaan myös sulattavan radion juotoksia hitsipillillä. Levy, joka on tyrmäystippa ihmiselle, jotka vasta ottavat ensi askeleita klassisen musiikin parissa. Kuten sanottu, tuohon aikaan lännen demoissa kuuli lähinnä Dire Straitsia, Pink Floydia, Béla Fleckiä, Eric Claptonia (unplugged), Aaron Nevilleä, Eaglesia (Hotel California) sekä Telarcin ja Cheskyn näytelevyjä
mennessä, Fit 21.4. Toimimalla nopeasti lahjatilauksesi alkaa jo toukokuun numerosta, joka ilmestyy pian äitienpäivän jälkeen. Tilaa helposti netissä: fokusmediatilaus.fi/aiti Äitienpäivää vietetään 9.5. mennessä. Muista äitiä 9.5. ANNA LAHJAKSI ANTIIKKI & DESIGN, FIT TAI KOTI JA KEITTIÖ. fokusmediatilaus.fi/aiti + valitsemasi lahja! 24 90 6 kk vain. Tilaa Koti ja keittiö 20.4. mennessä ja Antiikki & Design 2.5
VAKUUTTAVA AVAUS TESTI | B&W FORMATION -KAIUTTIMET BRITTIVALMISTAJA BOWERS & WILKINS ON PANOSTANUT LANGATTOMIEN KAIUTTIMIEN KEHITTÄMISEEN JO VUOSIEN AJAN. TEKSTI JUSSI HERMUNEN & MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA 16. OSAAMINEN KULMINOITUU FORMATION-SARJAAN, JOSSA TUTTU TEKNOLOGIA VALMISTAJAN AIEMMISTA MALLEISTA YHDISTYY MUIHIN KAIUTTIMIIN SEKÄ KILPAILIJOILTA OPITTUIHIN TEMPPUIHIN
Lisäksi ne juttelevat keskenään niin kutsuttuun mesh-teknologiaan perustuvalla, omalla verkollaan. Kaikki sarjan osat tarvitsevat verkkoyhteyden ylipäätään toimiakseen. Langattomuuteen on totuttu, ja se mahdollistaa joustavan sijoittelun. Varsinkin Duo-kaiutinpari jalustoineen on vankkaa työtä: erinomaisen hienosti viimeisteltyjä, ja elementit periytyvät valmistajan 800ja 700-sarjoista. Monihuonetoisto onkin yksi sarjan parhaita puolia ja kilpailijoidensa tapaan helposti se juttu, josta syystä sarjaan saattaa kannattaa panostaa. Sarja on myös Roon Ready, eli laitteita voi käyttää suoraan Roon-palvelimen kanssa. Vaihtoehtoina lähiverkkoon kytkemiselle ovat wifi tai tasalaatuisempi kytkentä verkkokaapelilla. AJANMUKAINEN KÄYTTÖÖNOTTO Formation-laitteiden käyttöönotto on helppoa. MONIHUONETOISTO Jokaisessa kaiuttimessa on muutama painike: äänenvoimakkuus, play/pause sekä oma Formation-painikkeensa. Se mahdollistaa järjestelmän eri laitteiden tiedonvaihdon pitäen kaiuttimien väliset viiveet olemattoman pieninä. Sarjan muotoilulle uskollinen Audio toimii siltana niille, jotka ovat Formationin helppokäyttöisyydestä kiinnostuneet ja haluavat laadukkaan striimerin kokoonpanoonsa. Kaikki Formation-sarjan komponentit toimivat itsenäisesti eivätkä vaadi muiden yksikköjen läsnäoloa. Ehkä valmistaja olettaa, että kohderyhmä ei ole niin kiinnostunut tietämään tarkemmin tekniikasta, komponenttien tyypeistä ja muusta harrastajia kiinnostavasta.?n B &W:llä lienee nähty, että iso osa käyttäjistä haluaa viihdelaitteistoltaan helppokäyttöisyyden ohella mahdollisuutta koota se asteittain yhteensopivista osista. B&W:n sovelluksista näkee, että käytettävyyteen on panostettu, vaikka niissä hieman viilattavaa onkin. Tämä näkyy niin muotoilussa, mekaanisessa viimeistelyssä kuin teknisissä kyvyissäkin. Formation-painikkeella kaiutin ottaa jossakin toisessa kaiuttimessa soivan lähteen ja toistaa sitä itsekin: käytännössä se on siis nopea keino ottaa toistettava ääni mukaansa kulkiessaan huoneesta toiseen. Perinteisempien kokoonpanojen viereen on kuitenkin puskemassa yhä enemmän lifestyle-tyyppisiä ratkaisuja, joissa puristisempi kuuntelu ja arkisempi äänentoisto elävät rinnakkain. Siihen tarvitaan iOStai Android-älypuhelin ja B&W:n ohjainsovellus. Valmistajalle Formation on ilmeisen iso osa tulevaisuuden suunnitelmia. TÄHTÄIMESSÄ LAATU Vaikka Formation-järjestelmä on tehty helppokäyttöiseksi, sen rakenteessa näkyy ja tuntuu pyrkimys oikeaan laatuun. Sarja kattaa niin langattomia kaiuttimia kuin valmiiseen kokoonpanoon liitettävän Audio-striimerin: Audio mahdollistaa hyvälaatuisine muuntimineen sekä rcaja optisine antoineen kohtuullisen monipuoliset kytkentämahdollisuudet muihin stereolaitteisiin. Kaiutinten varsinainen hallinta hoituu joko ohjainsovelluksella tai suoraan muista sovelluksista: Spotifystä, Tidalista tai iPhonen Musiikki-sovelluksesta valitsemalla lähde, Roonin käyttöliittymästä, bluetooth-valikosta ja niin edelleen. Sarjan laitteista voi hankkia tarpeen mukaan yhden tai useampia, ja ne muodostavat venyvän kokonaisuuden. Monilla on perinteisiä laitteistoja, joita haluttaisiin edelleen käyttää. Music-sovelluksen käyttö jää hieman kuriositeetiksi, kun muut sovellukset tarjoavat myös pääsyn kaiuttimen valintaan niiden omasta, tutusta käyttöliittymästä. Perinteisten kaiuttimien ja vahvistimien rinnalle hankitaan yksittäisiä, helposti siirreltäviä kaiuttimia. Formation-sarja on selkeästi suunniteltu astetta vaativammalle harrastajalle kuin suurin osa tarjolla olevista langattomista kaiuttimista. Sarjan laitteissa on käyttötarpeen mukaan aivan minimimäärä sisääntuloja: yksi virralle, toinen verkkopiuhalle tarpeen mukaan ja kolmas huoltoa varten usb-c-muodossa. Himohifisteille voi olla pettymys, että vaikka laitteisto on pitkälle rakennettavissa, siitä ei vielä löydy esimerkiksi huonekorjausta. Käyttötavat ovat ajanmukaiset: Spotify Connect, Applen AirPlay 2 sekä bluetooth kattavat suurimman osan nykyaikaisista tarpeista. FORMATION-PAINIKKEELLA KAIUTIN OTTAA JOSSAKIN TOISESSA KAIUTTIMESSA SOIVAN LÄHTEEN JA TOISTAA SITÄ ITSEKIN: KÄYTÄNNÖSSÄ SE ON SIIS NOPEA KEINO OTTAA TOISTETTAVA ÄÄNI MUKAANSA KULKIESSAAN HUONEESTA TOISEEN. TESTI 17
Äänenvoimakkuuden kasvaessa toistoon tulee ryhdikkyyttä ja keskialueelta alkaa erottumaan enemmän asioita. Se täyttää helposti hieman isommankin huoneen äänellä. Suoraan eteen ja korvan korkeudelle sijoitettuna Wedge pistää hienosti kampoihin stereokaiuttimille, vaikka toisto paikallistuukin helposti vain yhteen pisteeseen. Wedge myös kutsuu laittamaan kovemmalle. toivat esille tässä nostettuja piirteitä, muiden muassa. Soinnin sävy on hieman värittynyt ja bassovoittoinen. 18. Sävyjä löytyi, ja alapään kontrolli säilyi suurillakin voimakkuuksilla. Rytmimusiikilla ne nostivat ylemmän alueen detaljeja mukavalla tavalla esiin, mutta samalla keskialue tahtoi jäädä taakse. Ne soivat miellyttävästi ja kontrolloidusti, ja kaikenlainen musiikki toimii kohtuullisen hyvin. Siksi monista suosikeista katosi niihin kuuluvaa terää. Pitemmän päälle eniten mietitytti ylimmän ja keskialueen integrointi. Maineikkaan torvimiehen Frederik Fennelin johtamat Shostakovitsin polkat sekä jenkkiläiset perusmarssit (74 Trombones, America the Beautiful) soivat avaran komeasti. Elementtien asettelulla ja kaiuttimien muotoilulla on pyritty saamaan aikaan mahdollisimman laaja äänikenttä. Rajoituksia sillä on, mutta rakenteen huomioiden niin on millä tahansa tämän kokoisella laitteella. Wedge on hieno osoitus langattomien kaiuttimien nykytilasta ja sarjassaan erinomainen vaihtoehto. Wedgen ääni hätkähdyttää. Edestä katsottuna se on ellipsin muotoinen ja saatavilla tummana tai vaaleana. Yläpään balanssi oli vielä kohteliaampi kuin kokeilussa olleella, kohtuullisen varovaisesti soineella Cantonin Reference 2K:lla. Sisällä on viisi elementtiä, ja näitä ajamassa on neljä 40-wattista ja yksi 80 watin vahvistin. Rakenteeltaan ja ulkonäöltään ne ajavat kilpailijoista ohi. Ilmiö vei toistosta rapsakkuutta ja toi mukanaan värittymistä, pahimmillaan taipumusta honotukseen. Kokonaisuus on tanakka eikä kaadu helposti. FORMATION WEDGE Wedge on sarjan yleiskaiutin ja pääasiallinen monihuonetoiston edustaja. Rajoitukset kuuluvat vasta, kun vertailukohdaksi otetaan selvästi raskaamman sarjan kaiuttimet. Esimerkiksi 6,5-tuumaisen bassokeskiäänisen Continuum-kartiomateriaali lanseerattiin alun perin osana B&W:n parasta 800-sarjaa, ja 25 millimetrin hiilikuituisen diskantin taustalla on tuore 700-sarjan tekniikka. Sekä yläettä alarekisteri toistuvat kauniisti, ja varsinkin keskialueelta on kaivettu esille paljon: hetkittäin tämä tapahtuu diskantin kustannuksella, ja kaiuttimeen jää kaipaamaan hieman erottuvampaa yläpäätä. Sillä alueella oli selvästi vaimentumaa. Duon vahvuuksia ovat hyvä tilantoisto ja rauhallinen balanssi. Tosin vertailussa Cantonin kanssa Modern Jazz Quartetin Blues on Bach -levyllä tuli selväksi, että kontrabasson yläsävyjen erottelussa on puutteita ja alemman alueen sävyt sekä yleinen muhevuus jäivät vertailukaiutinta laimeammaksi. FORMATION DUO Duo on tehty laatuaineksista. Vankasti tehty ja hyvin viimeistelty, kaarevamuotoinen kotelo on suhteellisen pieni (39,5 x 19,7 x 30,5 senttimetriä) ja painaa hieman yli 10 kilogrammaa. Persoonallisesti muotoiltu kaiutin on langattomiin tottuneelle piristävän kookas (25 x 25 x 45 senttimetriä) ja painaa 6,5 kilogrammaa. Wedge hyödyntää valmistajan Zeppelin-kaiuttimesta saatuja kokemuksia. Madonnan God Control, Massive Attackin Atlas Air, Nightmares on Waxin Les Nuits ja Alice in Chainsin Would. Duot ovat enemmän helpot kuin kuulijan nenän eteen asioita säälimättä runttaavat. Duot ovat hieman toisaalta ja toisaalta -tapaus. Hyllysijoituksessa saa varautua puuttumaan hallintasovelluksen bassosäätimeen. Molemmille elementeille on oma 125 watin vahvistin. Testilevyn pistetaajuuksilla bassotoisto ulottui melko tasaisena 50 hertsin korville ja jopa 30 hertsiä kuului, tosin vaimentuneena. Luvattu toistoalue on kokoon nähden laaja, 25 hertsistä 33 kilohertsiin, tosin vasteen toleransseja ei kerrota eikä mittaustuloksia esitetä. Bassotoisto oli kaiuttimen kokoon nähden sopivan ulottuvaa ja napakkaa. Mutta sellaisenaan, ilman vertailukohtia, bassotoisto oli varsinkin kaiuttimen kokoon nähden asiallista. Valmistaja suosittelee hankkimaan Duolle suunnitellut tukevat jalustat, joihin kaiutin kiinnitetään. Wedgeä ei pysty yhdistämään toiseen samanlaiseen stereoparin aikaansaamiseksi. Rock-, popja metalliosasto varsinkin toimivat hienosti, tilantunnusta hyötyvät elektroniset ja ambient-raidat taas hieman heikommin
Testielokuvina toimineet Blade Runner 2049 ja Soul toivat Bar & Bass -kaksikon parhaita puolia esiin. Käyttö on sarjalle ominaisesti hyvinkin automaattista. Bar soveltuu kaikenlaiseen musiikkiin mainiosti, jollei siihen kohdista kovia hifiodotuksia. Vaikkapa Mirwaisin Disco Science, Carbon Based Lifeformsin Accede ja Stingin Straight to My Heart käyvät esimerkkeinä. Sen ei ole tarkoituskaan korvata laadukkaita stereoita, mutta hymyilemään se saa. Bar osaa vaimentaa musiikin tv:n mennessä päälle, eikä mitään erillisiä valintoja tarvitse tehdä. Päistään hieman suipponeva kaiutin vastaa soundbarien yleistä kokoa (124 x 10,7 x 10,9 senttimetriä) ja on 5,5 kilogramman painoisena yllättävän tiivis paketti. On hyvä huomata, että – kuten yllä kirjoitimme – Bar & Bass -kokoonpanoon voi liittää Flex-kaiuttimet takakanaviksi. Teknologialtaan se noudattaa Formation-sarjan muotoilua sekä minimaalista liitettävyyttä: käytännössä laite tarvitsee verkkovirran lisäksi elokuvatai tv-lähteen signaalin toslink-kaapelilla. Keskibassoissa on puutteita, eikä kaiuttimesta juurikaan lähde iskua. Koodekkituki on hieman vaillinainen: Dolby Digital löytyy, mutta esimerkiksi Dolby Atmosta ja DTS:X:ää ei tueta, eikä Barista myöskään harmillisesti löydy eARC-porttia. Kolmikanavaisena (vasen, keskija oikea kanava) odotuksia oli suuresta, maalailevasta äänimaisemasta ja avarasta stereokuvasta: sen sijaan testitilassa (suurehko olohuone) ääni kyllä paikallistui itse laitteeseen. Ahkera säätäminen Roonin taajuuskorjaimella tasasi sointia huomattavasti, ja nyansseja alkoi erottua. Barin kanssa ei tule kaukosäädintä, vaan puhelimen tai tabletin lisäksi sen äänenvoimakkuutta voi säätää television omalla kaukosäätimellä. Tvja elokuvakäytössä Bar toi Samsungin ohueen paneeliin lisää syvyyttä ja tunnelmaa. Bass-subbarin kanssa murinaa oli tarjolla yllin kyllin. FORMATION BAR B&W:llä on ymmärretty, että monessa kohdin tv-äänentoistoon suunnatusta järjestelmästä voisi olla iloa myös musiikin kuuntelussa. Baria voisi luonnehtia hyvin musikaaliseksi tv-kaiuttimeksi. Stereokuuntelussa diskanteissa oli hetkittäistä riipimistä, mutta svengiä kyllä löytyi. Bassopää on yllättävän hyvä mutta ei mene kovin alas: paritettuna Bass-subbariin tilanne parantuu huomattavasti. Ääni sen sijaan on hyvinkin neutraali, hieman ponneton ylemmistä keskibassoista ja diskanteiltaan aavistuksen samea. Barin päältä löytyvät samat kontrollit kuin sarjan muistakin kaiuttimista, joskin hieman hankalammin aseteltuna. BANG & OLUFSEN FORMATION DUO FORMATION WEDGE FORMATION FLEX FORMATION BAR FORMATION BASS Hinta 4 000 €/pari 999 € 499 € 1 249 € 1 099 € Lisätietoja info-fi.bw@soundunited.com www.bwgroup.fi Mitat (l x k x s) 197 x 395 x 205 mm 440 x 232 x 243 mm 130 x 215 x 130 mm 1240 x 109 x 107 mm 281 x 254 x 260 mm Paino 10,6 kg 6,5 kg 2,3 kg 5,5 kg 12,5 kg Taajuusvaste 25 Hz – 33 kHz 35 Hz – 28 kHz 50 Hz – 28 kHz 40 Hz – 28 kHz 20 – 150 Hz Toimintaperiaate 2-tie, aktiivikaiutin 3-tie, aktiivikaiutin 2-tie, aktiivikaiutin 3-tie, aktiivikaiutin 1-tie, aktiivikaiutin Elementit ja vahvistinteho -basso 1 x 150 mm (80 W) 2 x 165 mm (250 W) -basso ja keskialue 1 x 165 mm (165 W) 1 x 100 mm (50 W) 6 x 65 mm (40 W) -keskialue 2 x 90 mm (40 W) -diskantti 1 x 25 mm (165 W) 2 x 25 mm (40 W) 1 x 25 mm (50 W) 3 x 25 mm (40 W) Verkkotoisto Apple AirPlay 2, Spotify Connect, Roon Ready, bluetooth in, ethernet, wifi TESTI 19. Viimeistely on laadukasta ja tyylikästä. Musiikkikäytössä Barilla on paljonkin annettavaa joko yleistoistimena tai suoraan edestä kuunneltuna myös hieman kriittisempäänkin istuntoon. Bar on kolmikanavainen soundbar-kaiutin, jossa on yhdeksän elementtiä ja kuusi 40 watin vahvistinta. Helppokäyttöisyytensä ansiosta siitä tuli nopeasti ilmiselvä osa kokoonpanoa, jonka kanssa ei tarvitse huolehtia virtanapista tai oikeasta lähteestä
Käytännössä se tarkoittanee elementtien suojaamista suurilta äänenpaineilta matalilla taajuuksilla rajoittamalla asteittain niille ohjatun signaalin voimakkuutta ja taajuusvastetta. Diskantit eivät revi korvia ja pysyvät hyvin kasassa. Odotukset ovat ristiriitaiset, ja käytännössä Flex sekä yllättää että ei. Koon huomioiden se toiminee paremmin pienemmässä kuin isossa huoneessa: testaus avarassa olohuoneessa hävitti jotain oleellista, joka napsahti pienemmässä paikoilleen. Akustisella, klassisella ja elektronisella musiikilla Flex on omimmillaan, ja sen erottelukyky kääntyy eduksi. Sen ääni on kirkas, hyvin erotteleva ja neutraali – voisi sanoa jopa hieman kliininen. Pienessä tilassa tämä ei todennäköisesti ole ongelma. Siksi se onkin kiinnostava. Bassopää on varsinainen yllätys kokoon nähden: se on napakka ja menee yllättävän alas. Tällöin hallintasovellus kasvaa näyttämään myös säätimet yksittäisten kaiuttimien etäisyyksille ja äänenvoimakkuuksille. Erityisiä helmiä olivat KMFDM:n Dub Light, Aes Danan Nuphar Log sekä Adelen Hello, joista jokainen paljasti kaiuttimesta tähän kirjattuja piirteitä. Hintaluokassaan Flex on hieno pieni kaiutin. Parina Flex tarjoaa yllättävän hyvän stereokuvan, jossa asiat ovat tarkasti kohdillaan. Mitoiltaan runsaan maitotölkin kokoinen (21 x 13 x 13 senttimetriä) kaiutin on yllättävän raskas (2,3 kilogrammaa) ja muulle sarjalle ominaisesti laadukkaasti viimeistelty. Siltä ei voi odottaa montaa kertaluokkaa kalliimpien sointia – eikä tarvitsekaan. B&W:lle Flex edustaa siltaa lifestyle-äänentoiston ja vakavamman harrastamisen välillä. Subwoofer toisti testisignaalilla melko alas, mutta isossa kuunteluhuoneessa se ei Duojen kanssa tuonut käytännössä lisäarvoa. Dolby Digital -ääniraitojen kanssa se toimi mallikkaasti, ja parannus leffakäyttöön pelkän Barin kanssa on selvä. FORMATION FLEX Flex on sarjan pienin ja uusin kaiutin. Sama salmiakkikuvioinen pinta peittää pientä, siroa kaiutinta, joka väistämättä tuo mieleen kilpailijoiden vastaavat tuotteet. Potkuakin löytyy: valmistajan mukaan sisältä löytyy kaksi 50 watin vahvistinta. Wedge on heittämällä laadukkaampi kaiutin, mutta laajaan stereokuvaan se ei pysty: Flex-parin luoma laaja äänikuva on hyvin nautittava. Flexien kanssa bassopäähän tuli syvyyttä, mutta toistoon ilmaantui Barin ja Flexien väliin kiusallinen kuoppa, josta bassot jäivät puuttumaan. Tässä kokoonpanossa B&W on päättänyt toistaa pelkkää stereosignaalia aina myös takakanavista, joka kotiteatterikäyttöä miettivän on hyvä tiedostaa: käytännössä siis monet tv-ohjelmat sekä musiikki toistuvat aina kaikista kanavista. FORMATION BASS Formation Bass -subwoofer näyttää pieneltä, kauniisti viimeistellyltä tynnyriltä. 20. Kuten Duojen on myös Bassin viimeistely vakuuttavaa, ja 25 x 28 x 26 senttimetrin kotelo painaa yllättävät 12,5 kilogrammaa. Koska pienestä kotelosta halutaan saada mahdollisimman paljon ääntä ulos, käytetään sen toiminnan ohjaukseen digitaalista signaalin prosessointia ja tekniikkaa, jota valmistaja kutsuu dynaamiseksi ekvalisoinniksi. Flexiä ei voi olla vertaamatta sarjan yleiskaiutin Wedgeen, sillä pari on samanhintainen. Flex toimii joko yksin tai langattomasti paritettuna toiseen Flexiin. Flexin voi myös parittaa sarjan Bass-subbariin. Basson taso säädetään sovelluksella. Formationin suunnittelijat ovat tehneet fiksun ratkaisun: jos Bass asennetaan yhteen Barin kanssa, järjestelmä konfiguroi sen automaattisesti toistamaan lfe-signaalia. Räkäisempi rock ja raskaampi metalli menettävät hieman jotain sielustaan, mutta mainittu bassopää pelastaa hieman. Barin kanssa Bass onkin kotonaan ja tukevoittaa television ja elokuvien äänentoistoa tuntuvasti. Molemmissa päissä on 6,5 tuuman tasoelementit, joita ohjaa 250-wattinen d-luokan vahvistin. Flexin voi myös parittaa sarjan Barin (ja Bassin) kanssa 5.1-kokoonpanoksi kotiteatteriin takakaiuttimiksi