7,50 EUR Willis Kimbel Jacob Sundell Juni Scott 15 # 4 Teemu Pirinen Foghorn Trip Gettomasa Willis Kimbel Andrecht invert Photo: Sami Välikangas Suomalainen skeittilehti
@hangupmagazine hangupmagazine 5 10 Pelago x Varusteleka 12 Skate-SM / Puhelu liittoon 14 Uganda 15 Pariisi 16 Kyy / Top-5 18 Foghorn Aftersk8 Trip 22 Jacob Sundell 32 Willis Kimbel 44 Juni Scott 52 Teemu Pirinen 56 Namibia 62 Photography 76 Gettomasa 77 Reviews 82 Nyt kävi näin PÄÄTOIMITTAJA Sami Välikangas TOIMITUS Sami Välikangas, Mikko Kempas, Joonas Pulkkinen, Janne Hatula, Tuukka Tams, Nikolai Alin, Valtteri Väkevä, Samu Karvonen, Justus Hirvi ULKOASU mikkokempas.com KUVITUS Eesu Lehtola / eesu.fi KUVA Justus Hirvi, Sami Välikangas, Mikko Kempas, Samu Karvonen, Aleksi Fräki, Joonas Pulkkinen, Foghorn boys, Chris Session, Kevin Metallier, Vesa Ritola, Pasi Järvelä, Fabien Ponsero SANA Toimituksen väki, Mikko Hassinen, Pirkka Pollari, Kevin Metallier OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES Jerker Krook, jerker.krook@krookmedia.fi, +358 40 566 3035 Sami Välikangas, sami.valikangas@krookmedia.fi, +358 40 5045 722 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki, puh +358 39 7268 0180, fax you +358 9 7268 0181, www.krookmedia.fi PAINO Pajoprint Lehden tilaus (26€/4nro) Tilaajapalvelu IO / Kustantajapalvelut Oy tilaus@hangup.fi / puh +358 3 4246 5300 Jos haluat tilata lehden tai sinulla on ongelmia tilauksen kanssa ota suoraan yhteyttä tilaajapalveluun: TILAUS@HANGUP.FI ************************************************************** HANGUP MAGAZINE / NAHKAHOUSUNTIE 5 / 00210 HELSINKI LEGAL DISCLAIMER: EMME VASTAA VIRHEIDEN AIHEUTTAMISTA ONGELMISTA. COPYRIGHT HANG UP MAGAZINE 2015 ISSN 1796-4326 ************************************************************** ”Musiikki on unta jossa keho ei nuku.” -Sansibar
Vaarana nimittäin oli, että negatiivinen palaute saattaisi katkaista kauden ennen aikojaan ja rakenteet jouduttaisiin poistamaan. Suomesta rapakon taakse paikalle pääsi vain kaksi, Sakari Leskinen alle 14v. Wild in the parks järjestetään taas tulevana kesänä, joten kannattaa varata kesäkalenteriin tilaa jos mahdollisuus päästä Berricsiin kisamaan kiinnostaa. Teksti ja kuvat ALEKSI FRÄKI Kesän tohinoissa meni monelta ohi se että Tullikirjurissa järjestettiin Volcomin ja Berricksin yhteiskisat nimeltään Wild in the Parks. Kevytskeittirakenteiden ideana on olla suhteellisen helposti siirrettäviä väliaikaisia rakenteita. Esimerkiksi betonisiin skeittipuistoihin verrattuna ne ovat edullisia ja nopeasti toteutettuja, ja Turun kehnoon skeittipaikkatilanteeseen tärkeä ensiapu. Negatiivista palautetta ei onneksi tullut, vaan sen sijaan positiivisen palautteen tulva kertoi selkokielisen viestin toiminnan tarpeellisuudesta. Lupaprosessit näissä kolisteluhommissa eivät aina tunnu sujuvan kovin voidellusti, mutta onneksi luvat ja kamat ehdittiin saamaan alueelle juuri ennen heinäkuun lomakautta. sarjasta ja Jaakko Pesonen kolmannelta sijalta 15-21 sarjasta. Finaaleissa palkintorahaa oli jaossa yhteensä 15 000 dollaria, mistä avoimen voittaja Jamie Foy kuittasi 2000$. Kamat & härvelit VOLCOM WILD IN THE PARKS 6 Kevytskeittirakenteet Turuus Y ksi Turun klassisimmista skeittipaikoista, WTC:n edustan Veistämönaukio, sai viime kesänä pitkään kaivattua uutta puhtia. Hienosti myös asiakaskunta kunnioitti sääntöjä, ja alue pidettiin siistinä eikä skeittaus jatkunut enää kello 22 jälkeen. www.volcom.eu Kuva YOON SUL/ VOLCOM. Viime kesänä Veistämönaukio toimikin kauan kaivattuna skeittaajien kohtaamispaikkana, jonne oli helppo saapua niin nopeille kuin koko päivänkin sessareille – tai vain hakemaan ne pikaiset lämmöt ennen kuin jatkoi kylille koluamaan spotteja. Kisoissa oli kolme sarjaa, joista jokaisen voittoja sai mahdollisuuden osallistua Losissa pidettävään Berrics-finaaliin. Vaikka portaikot, kivetykset ja laatoitukset ovat nähneet jo parempia vuosikymmeniä, toivat Turun Kaupungin Nuorten Palveluiden paikalle järjestämät kevytskeittirakenteet aukion uuteen kukoistukseen. Alle 14-vuotiaiden voittaja sai jopa 1400 dollaria, joten ihan ongelmitta tuolla matkabudjetin kokoisen loven lompakosta kuittasi. Skeittaajat ovat ennenkin tuoneet omia rakenteitaan Veistämönaukiolle, mutta luvattomina ne on sieltä aina lopulta poistettu. Edellisenä kesänä ensimmäisenä vastaavanlaisena pop up -toimintana Turussa aloittaneiden taidekolmio-graffitiseinien saama hyvä palaute kannusti Nuorten Palveluita kokeilemaan myös skeittirakenteiden kanssa. Toivottavasti ensi kesänä kevytskeittirakenteet saavat isompaa ja komeampaa jatkoa sekä myös edistävät kaupungin virallisten ulkoskeittipaikkojen valoisampaa tulevaisuutta
Ole Robin: osta tuplana. Käykääpä joku hakemassa tällaiset ja ottakaa ulkona pimeässä salamoilla skeittikuva hitaalla suljinajalla. Omasi löydät hyvin varustetuista skeittikaupoista ympäri Suomen. Suosittelemme välillä palaamaan myös näihin perinteisiin kenkiin nykyisten ballerinatossujen rinnalla. www.ponkes.com 8. Sh.: 95–105 € Kaupalliset tiedotteet PONKES Pitkän tauon jälkeen on Ponke’s The Shop jälleen alkanut tehdä yhteistyötä Konstan kanssa grafiikoiden osalta. Samalla tavalla sekin pyörii ja tottelee – ja parhaimmassa tapauksessa antaa lisää intoa käydä skeittaamassa entistä enemmän. Madallettu kärki ja muutenkin hieman perinteistä Superstaria sirompi muotoilu. Boksereista köyhdyt 13 €, ja koko pyjama irtoaa 50 euron hintaan. Sh.: 29 € ITÄ X LOUSY LIVIN’ Tästä pukinkonttiin ja joulun pimeisiin takkailtoihin tyylikästä skam-pyjamaa ja -bokseria. 150 € ADIDAS SUPERSTAR Klassikon paluu Adidaksen skedemallistoon. Näissä kengissä saat ne kaupan päälle detaileihin integroituna. Jos et mitään muuta keksi pyytää vaimolta joululahjaksi, niin tästä! www.lousylivin.com ETNIES POLARISED Talvi tulee ja nuorisolla jäätyy varpaat. Eikö muuten vaan meno maistu. Laminasta löydät ison valikoiman Welcomen dekkejä, jotka kaikki on varustettu erikoisemmilla muodoilla. Paljon eri flaneleita ja liivejäkin löydät muutamassa eri värissä. Carharttin vaatteet harvoin tuottavat pettymystä laadun ja malliston suhteen. Sh.: 69 € NIKE SB DUNK Eläessämme vuoden pimeintä aikaa on hyvä muistaa heijastimet. Etnies tarjoaa talvikenkiä useammassa värissä ja mallissa. Kenkää löytyy kaiken lisäksi ainakin neljässä eri värissä. Kipitäpäs kampin Laminaan sovittelemaan ennen kuin ne varpaat eivät enää suoristu siitä koukusta. Unohtamatta silti skeitattavuutta. Laadun tuntevilta skeittikauppiailta ympäri Suomen. Yleensä se vie noin 20 vuotta ellei enempikin, kunnes havahdutaan talvikenkien mukavuuteen. Dunk on nuorison hieman unohtama skeittikenkä Niken mallistosta. Luulisi, että oikea väri löytyy krantummallekin pipon käyttäjälle. Erittäin vakuuttavat. Ponkesin omat tuotteet paidoista dekkeihin löydät Forumin ja Jumbon myymälöistä ja totta kai Ponkesin omasta nettikaupasta. Ei se ole niin justiinsa, jos se teili on vähän laatikompi ja nose suipompi. 95 € Liivin sh. Penan sanoin: ”Temputkin tuntuu ihan erilaisilta”. Taikalauta. Sh.: 109 € / My Favorite Things TIKARI LIGHTMAN Tikari on tahtonut osoittaa kunniaa suomiskeittauksen supermiehelle Timi Valolle tekemällä hänelle oman virallisen epävirallisen pro-modelin. Samalla nostamme hattua Tikarin suuntaan hienosta teosta. Erittäin simppeli ja hyvän mallinen pipo useassa värissä ja hillityllä look son -logolla varustettuna. Mene ja ihmettele. Sh.: 59 € CARHARTT PHELPS K.I.T. Alan kioskeista kautta maan. Valojuovien näkeminen kengän heijastimista kiinnostaa. WELCOME SKATEBOARDS Tylsistyttääkö perinteiset sheipit. Laudan mukana tulee kuulemma maagista fiilistä. Melkoisen käsi kädessähän nuo kaksi kulkevat, ja mallisto näyttää hyvältä kuten ennakkoon arvella osasi. Kyllä liivi miehen tiellä ja lämpimänä pitää. Flanelli n. Sh.: 95 € HAPPYHOUR SKATEBOARDS Timantit ovat ikuisia, ja niin on myös ”Look son” -sarja Happy Hourilta. Nyt vaan kylmästi järki käteen ja reikäiset skeittikengät jalkaan siellä hallilla ainoastaan. Kivempihan se on kävellä kuivin ja lämpimin jaloin, kun varpaat koukkuun käpristyneinä. Suosittelemme! Laminasta. Tyylikästä kampetta vuoden jokaiseen hetkeen. Ei hätää. Toimitus toivoo kädet ristissä, että Lightman innostuisi jälleen skeittaamaan ja viihdyttämään suomen skeittikansaa entiseen malliin. Viihdyttävä Loysy Livin’ -merkin kanssa tehty kollabo, joka on ennen kaikkea asetettu erittäin hyvälle hintatasolle
N ik e S ka te b o ar d in g p re se n ts th e th ird fi lm in th e S B C h ro n ic le s se rie s. Fe at u rin g E r ic K o s to n K e v in B r a d le y B r ia n A n d er s o n C o r y K e n n e d y T r e v o r C o ld e n K a rs te n K le p p a n O m a r S a la z a r L a n c e M o u n ta in N IK E S B .C O M # C H R O N IC LE S 3
Sopivan tiheä metsä tarjosi täydelliset puitteet riippumatoista koostuvalle makuusalillemme ja vierestä löytynyt nuotiopaikka yhdessä metsästä löytyneiden kuivien puiden kanssa kruunasivat täydellisen päivän. Päivän MVP oli ehdottomasti Wilson: hänkän sisältänyt linja kräkänneellä dekillä, dekin katkaiseminen ja taatusti ensimmäisen Fiskarsin rautaruukin seinään koskaan tehty wallride lainalaudalla. Viikonloppu on aikamääre, jonka puitteissa skeittireissulle lähteminen on lähestulkoon aina enemmän tai vähemmän kyseenalainen valinta. Heti Kirkkonummen jälkeen junarata puhkoi suomalaista kansallismaisemaa ja junaradan molemmin puolin aaltoilivat viljavat pellot takkuturkkisine lammaslaumoineen ja jylhine tammilehtoineen. Pimeän ja kylmän yön jälkeen pyörät pakattuamme ja aamukahvit hörpättyämme suuntasimme intin villapaitoihin sonnustautuneina kohti Tammisaarta, kesäkaupunkien kruunaamatonta kruununjalokiveä. Työntyessämme junassa halki Länsi-Uudenmaan reissumode löytyi nopeasti. L okakuun alku, pakkasen rajoille öisin hiipivä elohopea ja pyöräily Raaseporin maaseudulla ei vastaa monenkaan käsitystä hyvästä skeittitourista. Kiitos Kristiinalle. FS Wallride. Lämmin syysaurinko maalasi Rautatieaseman kellotaulun punertavaksi soihduksi neljän hengen joukkueemme sulloessa täyteen lastiin pakattuja Pelagojamme Y-junan silminnähden ahtaaseen fillarivaunuun. Suunnitelmat elävät halki reissun, aikaa kuluu odottamattoman paljon, spotit ovat muuttuneet skeittauksellisesti mahdottomiksi tai kadonneet kokonaan ja niin edelleen. Sanalla sanoen tunnelma oli siis kaikin puolin kupissa. Skeittireissut ovat reissuista arvaamattomimpia, eikä vähiten ajankäytöllisistä syistä. Kuitenkin syksyisestä tunnelmasta huolimatta, tai ehkä juuri sen johdosta päätimme lähteä skeittausta ja pyöräilyä yhdistävälle tourille kuvankauniiseen Raaseporiin. Parinkymmenen kilometrin pyörämatka ylitti kaikki odotukset: peltojen ja riemukkaan ruskan värittämiPELAGO X VARUSTELEKA Teksti NIKOLAI ALIN Kuvat JUSTUS HIRVI Tuskinpa olisi 1600-luvulla Fiskarsin ruukille rakennusluvan antanut Ruotsin kuningatar Kristiina osannut arvata, että 400 vuotta myöhemmin Ikaalisten Hosoi aka MVP-Wilson kiskoo wallrideja ruukin betoniseinään. Listaan kun lisätään Suomen varmasti epävarma säätila sateineen ja syysmyrskyineen niin voidaan hyvin todeta, että syksyinen viikonlopun kestävä skeittireissu on jos ei nyt skeittauksellinen itsemurha, niin vähintäänkin erä venäläistä rulettia luontoäidin kanssa. Vaikka syksyn keskilämpötilat ovatkin jatkuvasti noususuhdanteessa, on lokakuu yleensä varsin vilpoinen ja etenkin illat saattavat kohmettaa kuumaverisimmänkin skeittarin flippijalan. Fiskarsiin saavuttiin aurinkoisen kuvauspäivän päätteeksi vasta pimeän aikaan, joten paikallisen nuorison auliit neuvot hyvän leiripaikan löytämiseksi otettiin enemmän kuin kiitollisina vastaan seurueemme toimesta. Matkaan lähti allekirjoittaneen lisäksi Jude sekä Melodica Buddies eli parivaljakko Artturi & Wilson. Suolistossa suli Fafasin erinomainen pitakana ja ympärillä oli joukko mahtavia ja hyväntuulisia tyyppejä. Todellinen intiaani ei koskaan anna periksi. Karjaalla oli suunniteltu kierrettävän spotteja ”jos niitä löytyy” ja sen jälkeen pikaisesti suunnata matka kohti 1600-luvulla perustettua Fiskarsin ruukkialuetta. 10 Yhdistelmälajit
Kaiken kaikkiaan reissu antoi vahvistuksen sille, että myös syksyllä voi onnistuneesti tourata skeittauksen merkeissä. Tammisaaressa spotteja ehdittiin kierrellä suureksi harmiksemme vain parin tunnin edestä, kaupungilla kun selvästi olisi annettavaa vähintään päiväksi, jopa kahdeksi. Seuraavalla kerralla tehdään kaikki samalla tavalla. Kiitos reissusta kundit, Pelago Bicycles sekä Varusteleka, ilman teitä en kirjoittaisi tätä nyt. Nikke menetti tahdonalaisen toimintansa tämän reilinylityksen kanssa, mutta löysi lopulta aivojensa sopukoista seesteisen tilan ja ländäsi ränniin. Skeittipsykoosi on tunnetila, jossa skeittarin aivot muuntautuvat jonkun toisen ihmisen aivoiksi ja lakkaavat toimimasta tahdonalaisesti. Hyvien säiden sattuessa kohdalle skeittaus maistuu, kuten aina syksyisin, todella hyvälle ja porukan ollessa henkisesti selkä seinää vasten tulevan talven ahdistamina meno on tehokasta ja innokasta. Ollie. en metsien läpi kiemurrellut hiekkatie oli karamelliä silmillemme. Tie mutkitteli halki valoisien lehtojen ja laski äkkijyrkästi lehtimetsän vihreään syleilyyn, se tervehti laitumella laiduntavia lehmiä ja kätki poveensa tietä ylittäneen peuraperheen, suojaan Wilsonin täysvarustellun Stavangerin ahnaasta etupuskurista. 11. Pyöräilystä kiinnostuneille lukijoille voimme lämpimästi suositella kyseistä pätkää Fiskarsista Tammisaareen, reitti on kuin suoraan Tolkienin kirjoista, vain suippokorvaisten haltioiden ja kumpujen kätköissä tyytyväisinä piileskelevien hobittien poissaolo paljasti reitin olevan todellista. Sori kundit
Sopiikin kysyä, että missä onnistuttiin ja mitä parannettavaa jäi ensi vuoteen. Onko heitä, vai onko osallistumisen kynnys yksinkertaisesti niin suuri, että he jäävät pois kisoista. Monet löysivät paikan päälle kisoihin ja tekivät koko SM-kiertueesta ikimuistoisen! Kiitos kaikille sponsoreille, skeittareille, ja tuomareille. Surkuttelun sijasta voin ilokseni todeta, että muistot täyttyivät hyvistä asioista. Uudistuneen SM-konseptin pilottivuosi on nyt takana. Nyt se on löytynyt, ja sitä voidaan taas kasvattaa isommaksi. Mihin ovat kadonneet nuoret skeittarit. Ilahduttavan monta uutta nimeä nousi esiin, ja tästä porukasta valuukin lähivuosina avoimeen sarjaan todella kovia skeittareita. Suomenmestariksi nousi lopulta Kusti Huuskonen ennen hyvän vastuksen antaneita Ville Nyströmiä ja Aleksanteri Luostaria. Jaakko Ojanen ja Joni Kiiskilä. Myös tasollisesti sarja oli hyvä, ja monella oli mahdollisuus Suomen mestaruuteen. Nämä kuninkuussarjan taistelut ovat kyllä aina maagisia, eikä tänäkään vuonna tarvinnut pettyä. Tästä loistavana esimerkkinä avoimen sarjan vanhimman osanottajan Teemu Korhosen (35v) toinen sija avoimessa sarjassa! Viime vuoden kakkonen oli sitä myös tänä vuonna. Se, etteikö laji houkuttelisi uusia nuoria harrastajia, ei käy oikein järkeen – toki tämäkin vaihtoehto tulee ottaa huomioon, vaikka se epätodennäköiseltä tuntuukin. Uusien skeittiparkkien myötä harrastusmahdollisuudet ovat ainakin paremmat kuin koskaan aiemmin. Olisi tuomareiden mukaan pärjännyt hyvin ylemmissäkin sarjoissa. Puhelu liittoon 12 S kate SM -viikonloppuna Seinäjoella oli helppo hymyillä. Osa heistä oli loukkaantuneiden listalla, kuten esim. Loukkaantuneiden lisäksi monet jättivät kisat kokonaan väliin. Te loitte hengen, joka oli hetken poissa jäähallin käytäviltä. Toisaalta voidaan spekuloida, että kyseessä on sukupolvenvaihdos, kun osa kokeneista kisarotista antaa tilaa nuoremmilleen. Pienempi halli, parempi tunnelma. Nähdään taas syksyllä! -Anssi Skeittauksen SM-kisat järjestää Suomen Rullalautaliitto: www.rullalauta.fi Kisoista löytyy videoklippejä ja koosteita Hang Upin Vimeo ja Youtube tileiltä sekä osoitteesta www.hangup.fi Teksti ANSSI PAUKKUNEN Kuvat SAMI VÄLINKANGAS SKEITTAUKSEN SM-KISAT 2015 ”Miten meni niiku Liiton mielestä?” Kisat /. Ikärajan nosto tuo toivottavasti lisää osallistujia ja nostaa samalla tasoa. Kisat Seinäjoella olivat monelle liikaa, eivätkä kaikki jaksaneet innostua uudesta karsintasysteemistäkään. Tiedän keneen sijoitan rahani ensi vuonna! Finaalin kärkikolmikko, Eniz, Teemu ja Kasperi, olivat kaikki muutaman pisteen sisällä toisistaan, eikä ainakaan allekirjoittaneella ollut hajuakaan järjestyksestä ennen kuin näin tuomaripisteet. Monet skeittarit jatkavat harrastamistaan vielä pitkälle yli 30 ikävuoteen, ja mikä ilahduttavaa, monien taitotaso vain paranee ikävuosista huolimatta. Kiitos hallien pitäjille; erityiskiitokset menevät Seinäjoen hallin Toni Lahtelalle, kiitos Jupiterille ja Kesälle loistavista keikoista, ja kiitos yleisölle hallilla ja kotikatsomoissa. Ensimmäisenä tulee mieleen junnusarjan osallistujamäärät ja siitä syystä johtuen kapea taso. Vaikka finaaliviikonloppu olikin onnistunut, ei kisarumba ollut pelkkää hymyä ja nostatusta. Skeittaus ei ole vain lasten ja nuorten miesten harrastus, vaan se on kaikille. Ensi vuonna jatketaan lähes samalla kaavalla uusin ideoin ja uusissa paikoissa. Eetu Toropainen ei jättänyt paljon sijaa jossitteluille, vaan veti kylmän viileästi jutut päälle ja suorastaan dominoi omaa sarjaansa. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että avoimessa sarjassa on riittävästi laajuutta, ja muutaman staran poissaolo ei pilaa kisoja. Skeittaajia oli saapunut paikalle kiitettävästi ympäri Suomea, ja pitkästä aikaa saattoi tuntea klassista vanhanajan meininkiä ilmassa. Yksi asia on varmaa: ensi vuoden junnujen ikärajaa nostetaan 14 ikävuoteen. Tästä nuorukaisesta kuullaan vielä! Keskisarjassa osallistujatilanne oli parempi. Ja kuten aina, finaaleissa nähtiin klassisia onnistumisia ja epäonnistumisia, jotka sekoittivat pakkaa entisestään. Avoimeen sarjaan on vuosi vuodelta enemmän tunkua. Osallistujia oli karsintakaupungista riippumatta vain kourallinen. Tyttöjen ja ikämiesten sarjasta sen verran, että ei voi muuta kuin hymyillä, kun näkee, millä innolla he lajiaan harrastavat. Osallistujia olisi toki voinut olla tässäkin sarjassa enemmän, mutta tilanne oli kuitenkin suhteellisen hyvä. Junnusarjan finaali oli yhden miehen show. Kukaan ei varsinaisesti dominoinut Seinäjoen viikonloppuna, vaan jengi veti tasaisen hyvin laajalla rintamalla. Tämä on asia, joka tulee selvittää ensi vuoteen mennessä. Moni avoimen sarjan nimekäs skeittari kuitenkin loisti poissaolollaan
Uskokaa tai älkää, se on kickflip. Best Trickin parasta antia. Olli Lilja pisti tähän ledgeen flippi fs crooksin, tämän bs 180 fakie 5-0 revertin ja flippi bs nosegrind revertin, kaikki hirveistä kyydeistä. Sekatyömies Karvonen. Kisat. 2/3sta valitettavasti best trickin päättymisen jälkeen. Toimittaja Pulkkinen. 13 Ikämiesten kokemusta, Radmike luuttomana. Eniksen mukaan voitais nimetä joku hurrikaani
Ugandassa on toiminnalle oma koordinoiva kontakti. Tomé vinkkasi minulle Ugandan meiningistä ja kertoi, miten vaikeaa siellä on harrastaa. ”Harrastajia olisi huomattavasti enemmän, jos kamoja riittäisi kaikille; maassakin on vain yksi parkki Kintatelessa. Toisin sanoen jos dekki menee siellä päässä poikki, koko harrastus saa jäädä, kunnes uusi dekki löytyy jostakin”, kertoo Sippo maan tilanteesta. ”Pakettiin voisi ottaa lisää lahjoituksia, sillä nyt olen kerännyt vain lähipiirin kamat. ”Ei voinut luovuttaa, kun olin jo ollut yhteydessä Ugandan skeittaajiin, kuten Kaly Sedrick Kidiimaan, joka on Skate-Aid lähettiläs ja skeittaaja Kitintalesta, sekä Jackson Mubiruun. Pulaa tällä hetkellä on erityisesti kengistä, laakereista ja suojista. Köyhä maa on tällä hetkellä ilman oikeastaan mitään kauppaa, joten kaikki vähänkin skeitattava tavara menee maassa käytettäväksi ”Ugandassa on aktiivisia skeittaajia arviolta vain alle sata, koska skedeys siellä on vielä suhteellisen uusi juttu. Sippoa ja kolmannen maailman maita on tukenut esimerkiksi saksalainen SkateAid, joka on saksalaisen Titus-kaupan perustajan Titus Dittmannin perustama skeittausta kehitysmaissa tukeva ja edistävä kehitysyhteistyöjärjestö. 14 Köyhän maan skeittiskene tarvitsee kipeästi tavaraa. ”Soitin perkussioita bändissä nimeltään Butan Clan, ja sattumalta Brasiliassa sattuu olemaan samanniminen skeittiyhteisö, joka koostuu vaihtelevasti n. Toisekseen skedeejiä on vähän sen takia, että hyvin harvalla on varaa tilata netistä dekkejä. Tomèn kautta sain siis kontaktin Ugandaan. Olin alustavasti kysellyt Skate-Aidilta, miten homma hoidetaan, jos paketti lähetetään täältä, ja he neuvoivat alkuun. Piti saada sponsorit. Soitot jäi soittamatta, mutta ollaan oltu tiiviisti yhteyksissä sosiaalisen median kautta. Samalla siinä kelasin, että minulla on joitain käytettyjä dekkejä varastossa ja varmaan moni ystäväkin on valmis antamaan käytettyjä hyväkuntoisia kamojaan hyvään tarkoitukseen”, kertoo Sippo. Selvitettäessä lähetyskuluja kävi varsin nopeasti selville, että se on melko kallista. Tapiolan skedehalli lahjoitti myös läjän dekkejä! Pitää keksiä, miten keräys suoritetaan ja mihin kamat voisi kerätä”, kertoo Sippo. 50–100 skeittaajasta. Lisäksi kasassa on renkaita, trukkeja sekä muutamat kengät ja pari kypärää. Nyt he ovatkin jo messissä”, Sippo kertoo. Lajin harrastamisen edellytykset nykytilanteessa ovat yhtä lankulla tasapainoilua, koska tarjonta ei vastaa kysyntää. Linkkejä Ugandaan liittyen : http://www.ugandaskateboardunion.org/overview.html Uganda Skate & Solidarity Project https://vimeo.com/13232845 Kitintalen parkista https://vimeo.com/105840117 Sippoon voit olla yhteydessä joko puhelimitse 0400791308 tai sähköpostilla henrik.sippo@gmail.com Hyvät teot LANKKUA UGANDAAN Teksti JOONAS PULKKINEN. Nykyisellä kamamäärällä ei pystytä tukemaan tarpeeksi lajiin liittyvää kysyntää. Sippo aloitti keräyksen kasaten omia kamojaan ja salaa kavereiden nurkista. ”Ugandassa toimiva Uganda Skateboard Union jakaa dekit eteenpäin niitä tarvitseville ja auttaa toimettomia nuoria pois kaduilta pahanteosta hyvän harrastuksen pariin. Se on saapunut sinne vasta 2000-luvulla. Skeittaajien tarpeet toteutuvat pitkälti lahjoitusten kautta. Sieltä paikallinen aktiivi Tomé Torba otti yhteyttä kysellen projektistamme ja pyysikin meitä soittamaan sinne niiden skeittikisoihin. Suuren kamalähetyksen perille saaminen vaatii parikin käännettä, ja lähetyksen toimittaminen ei ole niin yksinkertaista, kuin paperilla voisi luulla. ”Pete Ruikka oli eka, jolle soitin sponsseista, ja kiitos Peten, Lamina sponssaa yhdessä DHL:n kanssa paketin Suomesta Saksaan, josta Skate-Aid laittaa sen eteenpäin Ugandaan”, selittää Sippo. Dekkejä lähetykseen on tällä hetkellä kasassa kolmisenkymmentä ja valmiita completeja 10. H enrik Sippo on kasannut ugandalaisille rullalautailijoille lajin harrastusta tukevaa lähetystä skeittaajalle epätyypillisen jalolla tavalla. Sippon kontakti Ugandaan tuli hieman yllättävän mutkan ja yhteensattuman kautta. Sielläkin on kova meininki, ja toivottavasti pääsen joskus sinne moikkaamaan tyyppejä. Toimintaa johtaa Uganda Skateboard Unionin presidentti Jackson Mubiru, joka ’toi’ skedeyksen Ugandaan”, kertoo Sippo
Alle 25-vuotiaat opiskelevat pääsevät sisään ilmaiseksi, ja muitakin ilmaisia päiviä on tarjolla. Klubeilla käynti on kallista, mutta jos sitä haluaa harrastaa niin yöelämän lippulaivana on toiminut Concrete etelässä jo usean vuoden ajan. Nämä tosin yleisesti ovat varsin hyviä ja täyttäviä. Tosin Bastillen alue ravintoloineen on varsin hyvä paikka myös etsiä suuhunpantavaa. Spotit La Defense, Euroopan suurin liikekeskittymä, on juuri niin hyvä paikka etsiä marmoria kuin on annettu ymmärtää. Nykytaiteen ystäville itsestään selvä suositus on luonnollisesti Centre Pompidou, mutta tämän lisäksi Au palais de Tokyo sekä Louis Vuitton Collection ovat kovassa suosiossa. Ihan turistina PARIISI Teksti ja kuvat JOONAS PULKKINEN Vesa Korkkula ja noseslide nollie heel Place Republiquella. Varaudu nenäliinoihin, koska et todellakaan pääse Suomea halvemmalla. Myös täällä räjähteli terrori-iskuissa.. Place de Republique on oiva paikka myös aloittaa päivä, ja täällä esimerkiksi monet kaupungin lokaalit tapaavat kokoontua ennen sessareille lähtöä. Muoti ja musiikki Muodin suhteen kaikki tarvittava löytyy etelästä esimerkisi Mabillonin tai Odeonin pysäkkien lähettyviltä. Hiukan kauempana Ranskan kansalliskirjaston suunnassa löytyy myös videoista tuttu penkkikurbispotti, jossa on myös vieressä puiset pötykät. Siksi kannattaa nakittaa joku paikallinen merkitsemään spotit kätevästi karttaan ja miettiä, miten niitä surffaa. Tosin alle kymmenen euron ei pahemmin döneriä, falafelia ja purilaisia löydä. Ruoka Ulkona syöminen yleisesti on varsin halpaa verrattuna vaikkapa helsinkiläisiin hipsterpreferensseihin. Samalla voi käydä katsastamassa Bercyn rauniot. Aukion kurbit eivät ole kuitenkaan mistään helpoimmasta päästä, mutta siellä voi bongata esimerkiksi nykyisen muotiskedeyksen kuuminta hottia Supremen, Palacen tai Polarin tiimeistä. Monet spotit ovat parhaat päivänsä nähneet, ja etäisyydet spottien välillä ovat varsin pitkiä. Ensimmäinen kulttuurishokki Pariisissa ensi kertaa vierailevalle tulee varmasti olemaan vieras kieli sekä käsittämätön koko. Ahdistua ei kuitenkaan kannata, koska useista linjoista huolimatta kartta tulee varmasti hahmottumaan. Jos aika on rajoitettu, ehdottomasti kovempi museo on enemmän 1700-luvulta moderniin taiteen esivaiheisiin keskittyvä Musee d’Orsay. Samalla kannattaa tehdä reissun mahdolliset ainoat vinskaostokset, koska vaikka Pariisissa onkin varsin paljon kauppoja, hinnat ovat selkeästi Discogs-mediaanista yläkanttiin. Vaikkakin legendaarista Bercya vedetään tällä hetkellä palasiksi, etenkin toisella puolella Seineä kannattaa käydä samansuuntaisesti. Kyseessä on kuitenkin aperitiivi, ja tämä voi johtaa erilaisiin kiusallisiin tilanteisiin. Muuten kivoja kuppiloita löytyy erityisesti pohjoisesta Sacre du Couerin turistihelvetistä itään päin suunnatessa – ilman edes kauheita välimatkoja. Juoma, juominen ja juomisen ilot (bailaus) Juominen on varsin halpaa ja kaupasta ostettaessa lähes puoli-ilmaista. Taide Louvreen skeptisesti suhtautuville täytyy todeta, että museo ei välttämättä ole niin paha turistihelvetti kuin osaisi odottaa! Paikalle kannattaa kuitenkin mennä ajoissa ja kaikenlaisiin yllätyksiin varautua. Myös pastis-kansallisjuoman tilaamisaikaa sopii miettiä. 15 Pariisi! Tuo rakkauden, taiteen ja kaikkien pensselisetien sun muiden baskeriturpien pääkaupunki! Ikuinen tunteiden ja romantiikan tyyssija Seinen rannalla! Mutta mitä muuta tässä kaupungissa voi tehdä kuin matkia Mika Waltaria pinot noir -höyryissä. Pienemmistä museoista kannattaa ehdottomasti katsastaa Pont-Neufin sillan pohjoispuolelta löytyvä nykytaiteeseen keskittyvä Monnaie de Paris. Baareissa on syytä huomata, että perinteiset pystykuppilat eivät juurikaan laatuviinien kanssa lähde kilpailemaan, vaan onkin tyypillistä, että punaviini maistuu rypälelajista riippumatta buffet-henkiseltä basalta. Ruoan jälkeisenä juomana se tosin hyväksytään pitkin hampain. Museoihin kannattaa yleisesti ostaa aina verkkolippu ja mahdolliset yllätykset tarkistaa etukäteen netissä. Richard Lenoir on myös esimerkiksi loistava asema lähteä lähes mihin tahansa suuntaan ruoan perässä. Halpaa se tosin on kuin mikä. Pohjoisessa ehkä parhaat paikat löytyvät Anversin asemalta suunnattaessa takaisin etelään päin. Yhteenvetona todettakoon, että Pariisi ei kuitenkaan ole mikään Barcelona. (Teksti on kirjoitettu ennen terroristi-iskuja) Liikkuminen Liikkuminen ei ole mitään halpaa, ja välimatkat ovat pitkiä. Junalla muualle skeittaamaan hamuaville todettakoon, että esimerkiksi väli Pariisi– Lyon ei sekään ole mitään halpaa lystiä, vaan tästä saa pulittaa pitkälti toista sataa euroa edestakaisin. Nyrkkisääntönä on, että mitä enemmän pohjois–itä-suuntaan kaupungissa menee, sitä parempi hintataso on edessä. Esimerkiksi Gard D’ Austerlitzin lähistön kurbit pienine droppeineen alamäessä on varsin kiva neppausmesta. Yhtenä mainittakoon jo takaisin kaupungin puolella löytyvä Le palais Congress de Paris. La Defenseltä kun lähtee rullaamaan takaisin kaupunkiin päin, löytyy myös matkalta kaikenlaista pikkukivaa. Jos olet ollut Barcelonassa, pärjäät metrolla varmasti myös Pariisissa. Pohjoisesta Porte de Clignancourtin alueelta löytyvät kirpputorit ovat oiva paikka; löytyy käytettyä (tai kopioitua) Poloja Lacoste-paitaa sunnuntaisin. Tosin alueen flättiin kannattaa suhtautua varauksella, ja on myös turha odottaa, että välimatkat spottien välillä olisivat pieniä
Parhaat biisit. Gimmafrendi Väijyy Selän Takana SHIIEEEEEETT! KYY / TOP-5 5BA NK KI IN AL AS / KA SA RM IN KA TU Teksti NIKOLAI ALIN Kuva MIKKO KEMPAS. Parhaat kotoa löytyvät kirjalliset teokset. Honeybacher Varhaisihminen Koira Torakka Kärpänen…. Ihmiset, joiden elämästä haluaisit elää yhden päivän. Kaupungit, jossa asuisit jos et asuisi Helsingissä. Ray Charles Mess Around Fat lip Today’s Your Day (Whachagonedu) Rick James Sweet and sexy thang Neil young Mansion on the hill Irwin Goodman Kalteri tango 5. 8. 11. Syyt asua Eirassa. Jos olisin porvoolainen ni en varmaan tietäisin paremmin mut…(Tässä vaiheessa selvittää on Sipoosta, ei Porvoosta. Tyylikkäimmät skeittarit. Parhaiten pukeutuvat skeittarit. PUPLE&RANTSU! KUKKIS! HOMIESSIT! Helposti hienoin kaupunginosa Harmi ku en oo ikin asunu eiras:( (Tässä vaiheessa selviää ettei Kyy asu Eirassa) 2. aina.) Samuel Bourgeot, joka päivä samat vaatteet Lurkki, sama juttu Se yks hevari Kiasman minillä! Berberi ja Rönkkö verttikamat päällä. Takan syttyminen egal Sauna & Bishe Yliguudit uudet ruoat joita opin kokoajan. Shreddaaminen Naisystävä Wa! 6. 7. 16 1. Jos olisit eläin, olisit. -Omistan pelkästään Arnold Schwarzenegger elämänkerran. Kovimmat porvoolaiset all-time. Your favorite things. Oliver “pikku ging” mikä lie (parkin coolein. Temput, jotka vetäisit Street Leaguen finaalissa. Sporge, bassonsoittotyyli Akke, tatskatyyli Tito Aiha, Perjantai elämäntyyli Samuel bourgeot, Epäselvä puhetyyli Pablo, Tyylikkään näkönen tyyppi. Kauneimmat naiset. Paskat housus Säkittäisin heti Kaikesta huolimatta Kyyplant fakieen! Luultavasti ei pisteitä ollenkaan (Street league my ass.) 10. Vantaa Espoo Kauniainen Lyon Split 13. Tänä vuonna oppinut keskittyy lukemaan. Ha! 12. Mikko Kostamo (ajatukset) Aresh Hossini (ajatukset) Laban yleinen kohellus) Matti Sippola (ajatukset) Mario Balotelli 4. Tää menee hyvin.) Champ Meizeli Urja Modig Pulkkinen (kovin tai sit vaan sekavin) 3
Teksti NIKOLAI ALIN Kuva MIKKO KEMPAS www.happyhourskateboards.com facebook.com/happyhourskateboards Instagram/happyhourskateboards R O S K IS D V D O U T N O W ! K em p as Jake / Switch no-comply polejam In cl ud es ”E i lii ty m ih in kä än ” mainos1.indd 1 27.11.2015 14.16
Lahkeet olivat leveät ja tpaidat usein XXL-kokoisia. Juuso Mykkänenkin oli vielä muutamaa viikkoa aiemmin lähdössä, mutta pörssikiireet estivät reissun. Paikka vaihtaa ulkoasuaan suhteellisen tiheään. Nyt on uuden aika. Ennen sessareita menimme Hessun paikalliseksi We Got Beefiksi ristimään kuppilaan aamiaiselle nauttimaan muutamat palauttavat oluet shotteineen, ja samalla latasimme kameroiden, läppäreiden ja luurien akut. Algotrasta suuntasimme Bilbaon lähelle olevalle Las Arenas -parkille, joka oli kuvitettu muistuttamaan tällä kertaa baskilinnoitusta. Kiertueautoksi nappasimme kentältä tuliterän, pronssinvärisen Mersun Viton. Kuvasimmekin materiaalia suhteellisen aktiivisesti pitkin kevättä ja kesää, mutta päätimme keskittyä tulevan pätkän suhteen vain reissun antimiin. Stinde paketissa Stinden fs rock´n roll Biarritzin Museum of Ocean and Surfin kattopuulilla. Athletic Bilbao. Rottastoorit eivät kauheasti haitanneet, ja teltat saatiinkin epämääräisesti pystyyn – ja rantabileet siinä ohessa. Teksti ALE LAURAÉUS Kuvat SAMULI HEINO, ALE LAURAÉUS, TUOMAS WUORENSOLA, ILMO NIITTYMÄKI, TIMO HELENIUS JA TIMO JÄRVINEN T R I P Kaksikymmentä vuotta se on muhinut: mitäpä jos tehtäisiin uusi Foghorn-leffa. Helmikuussa 2015 Hessun ja Tumpin kanssa otettiin asia ensimmäisen kerran puheeksi, ja siltä seisomalta oikeastaan Hessu varasikin meille lennot Bilbaoon ja samalla lyötiin lukkoon Foghorn Tour. Spotilla saimme purkkiin muutamia ekoja trikkejä. Jotta kunnon kiertuefiilikseen pääsee, meikäläisen laukku telttoineen ja makuupusseineen jäi tietenkin Pariisin kentälle. Algotra Algotrassa on aivan rannan tuntumassa pienehkö kylä, jossa on vanhaan raunioon rakennettu värikäs sinikeltainen parkki erittäin syvällä poolilla. Ty Evansin ja Spike Jonzen ohjaama Girlin Mouse ilmestyi. Ruuhkavuosiaan viettävän tiimin matkaan saaminen ei ole se ihan helpoin tehtävä, ja valitettavasti monta naamaa jäi pois lopulliselta reissulta. Hessu lennätti kopteriaan, ja Wuorensola luopui tässä kyseisessä paikassa tossuistaan ja käytännössä rullasi ja tallasi paljain jaloin loppureissun ajan. Paikassa tuotiin pöytään erilaisia lihoja, joita sitten grillailimme itse isojen kolpakoiden toimiessa kyydittäjinä. Telttojen pystyttämisestä säkkipimeässä rannalle syntyi oma show, ja paikalliset hämyt tulivat tietenkin heittämään juttua ja pelottelivat joukahaiset huulillaan suurilla rantarotilla, joita siellä vilisee yöllä. Zaraus Zaraukseen saavuttuamme Hessun luuriin tuli viesti, että San Sebastianissa asuva valokuvaaja Anton Miettinen oli hoitanut meille liput illaksi paikallispeliin Real Sociedad vs. Helsinki–Pariisi–Bilbao & New York–München–Bilbao Itse reissuun pääsimme Oak Barrelin kautta syyskuun lopulla. Kun päätös on tehty, ei sitä voi kumota. Skedekunnon takaisin haalimiseen ryhdyttiin jo kevään ja kesän aikana; tosin viimeinen kuukausi ennen reissua jäi kaikilta kiireiden takia vähän niin ja näin. Foghornin ”One Love” ilmestyi VHS:nä vuonna 1996. Matkalla hoidettiin vielä huoltiksen kautta bisseä ja muuta pientä yöpalaa Foghorn-leirille. Mukaan koitimme saada koko alkuperäisen porukan Kihlbergistä Hannulan, Koivikon, Davon ja Bollen kautta Kivikoskeen – muutamia nimiä droppaillakseni. Aamulla herätessämme huomasimme Stinden somistelleen yön aikana telttojen kylkeen epämääräisen nuotiopaikan risuineen, joka jäi kaiken tohinan keskellä sytyttämättä. Lisäksi Stinde mursi kätensä elokuun alussa ja poisjäämisen uhka oli ilmassa. Illallisen jälkeen katsastimme muutaman spotin, suuntasimme kentän kautta noutamaan kadonneet kamat ja painelimme ensimmäiselle spotille Algotraan, jonne pistimme teltat rannalle pystyyn. Wuorensola tosin meinasi jo jäädä Oakiin tunnelmoimaan. Lensimme Helsingistä Pariisin kautta Bilbaoon, jossa New Yorkista saapunut Aki Kärjä odottelikin meitä jetlagsekä oluthuuruissaan Guggenheim-museon pihalla. 18 1 996 ei ollut internetiä. Suomen ainoa alan lehti Flashback eli kultakauttansa. Tumpilla alkoi heti armoton Tinder-ralli jokaisessa kylässä paikallisten mätsien kanssa, ja siihen meni akkuja sekä lisää ladattua fyrkkaa. Wuorensola soitti Creedence Clearwater Revivalia Kärjän toimiessa tarinankertojana otsalamppujen valossa. Se ei kuitenkaan haitannut tunnelmaa, vaan suuntasimme vuorille mahtavaan grillimestaan heittämään löysät pois. Hessu saikin koneesta pois kannetusta laukustani kuvan. Eric Koston oli vuoden skeittari. Nokian Ringo oli kovin luuri
Akilla oli perse ihan hellänä (sinisenä) pannutusten jäljiltä, ja telttayöt rupesivat olemaan jo aika rajoilla kipeän kankun kanssa. Pukaksen Alvaro pisteli demohengessä menemään Carrollin tyyliin napakasti tavaraa; switch flipit ja 360 olivat hallussa. Saapuminen paikalle, koputus oveen, ja nopeasti Hessu sujuvaa baskia puhuvana supliikkimiehenä järjestikin meille tapaamisen veljesten kanssa. Homma meni niin, että Tumppi kurottautui eteenpäin laittamaan takapenkiltä touribiisinä soinutta Casualin Loose In The End -biisiä kovemmalle joutuen avaamaan turvavyönsä, ja rajalla päivystänyt täysin mulkero poliisi iski siihen silmänsä ja päätti piristää meidän päiväämme naurettavilla sakoilla. Siideriä juotiin seinästä paikalliseen tyyliin ruiskuttaen. Igur epäili meitä teollisuusvakoilijoiksi ja taisi olla hänelläkin edellinen ilta venähtänyt; sen verran vaiheessa oli. (Kuva Jartin tehtaasta) Jartin ovat perustaneet veljekset Igur ja Iban Ander Irunista vuonna 2001. Jartin tehdasvierailu Irunissa menimme Jartin tehtaalle. Täältä matkaamme tarttui yksin reissaava surffari nimeltään Kumpulan Make, jolle Wuorensola kertoi elämästä illan hämärtyessä. Yösessareiden jälkeen olikin aika juhlaa päästä ekan kerran suihkuun ja siitä sitten ekat kunnon yöunet. Sen jälkeen jämähdettiin surffiliikkeen edustalle klassisille seitinohuille putiikin pitäjän kanssa ja ruvettiin vetämään flättiä. Kyseisessä parkissa on vuosien aikana vieraillut porukkaa Hawkista Cardielin kautta Kärjään. Kaapin kokoinen Igur tuijotti Hessua sentin päästä silmiin. (kuva Igurista ja Hessusta) Suomessa Jartin lautoja saa Union Fivestä. Eikä Kärjäkään kauas puusta pudonnut. Emme olisi olleet kovinkaan liekeissä auton penkomisesta monestakaan syystä. Wuorensola nappasi rajalla itselleen kivat 90 euron sakot, jotka piti maksaa heti käteisellä – muuten matka olisi stopannut suoraan siihen. Illallispöydässä piinasimme Alvaroa klassisilla suomiskedeleffoilla läppäriltä grilliruoan äärellä. Matsin jälkeen iltamyöhällä palasimme takaisin Zaraukseen motarihuoltsikan kautta, ja olimme yötä Gran Camping (Gipuzkoa) -alueella vuorenrinteessä, josta avautui näkymä Zarauksen rannalle. Aamulla auringonnousun aikaan kuvailimme Wuorensolan mäenlaskua komeissa maisemissa viinipeltojen seassa vuorelta alas kylään. Illalliselle mentiin Pukaksen Alvaron kanssa keskellä vuorenrinnettä sijainneeseen, paikallista ruokaa ja juomaa tarjoavaan ravintolaan. Olutta virtasi baskilasiin lorotettuna lähibaarista prikka kerrallaan. Annettiin niiden heittää läpät ja jatkettiin taas. Wuorensola maksoi pienen päänaukomisen jälkeen sakot heti. Hessu oli sen verran kanuunassa, ettei ilmekään värähtänyt. Hostel oli nimeltänsä Green Nest Uba Aterpetxea Youth Hostel, ja se oli kummallisesti paikan näyttävimmässä maisemassa. Zarauksessa Hessu järjesti meille Pukaksen liikkeestä laudat sekä märkäpuvut, ja päästiin vähän testaamaan surffaamista. Siellä oli saksalaisia kamapäissään rähiseviä surffihippejä, joten otimme suosiolla oman rauhallisen nurkkauksemme vähän sivummalta. Zarauksessa on todella hieno parkki suoraan biitsillä. Kauheasti reissussa ei ollut aikaa lomailla; siitä piti huolen Hessun laatima spottien määrä. Juuri tästä skeittauksessa on kysymys: vaikka parkit ovatkin nykyään kovassa suosiossa, ei aitoa EMBja laatat-henkistä plazautusta korvaa juuri mikään. Kai ne vähän ihmettelivät, kun 10 vuotta vanhemmat turistisedät hengailevat kadulla skeittaamassa sunnuntai–maanantaiyönä viskipullot mukanaan. Tarkoituksena oli mennä surffaamaan, mutta siellä ei ollut aaltoja, joten päädyimme lähikuppilaan lounastamaan ja Hessun frendin LaPlaza-nimiseen skeittiliikkeeseen hakemaan Stindelle uusi lankku alle. Hessu otti väliin skidit rohkaisuryypyt tourille pimpatusta taskumatistaan. F O G H O R N T R I P Jartin tehtaalla. Sieltä siirryimme autolla vuorille kruisailemaan ja nappasimme ohimennen nuorisohotellimajoituksen vuorenhuipulta, sillä kosteat ja kovat telttayöt rupesivat tuntumaan. Muutaman kerran saimme poliiseilta häädöt, mutta emme välittäneet niistä. Onneksemme Hessu heräili päivittäin kukonlaulun aikaan muutenkin ja valmisti tiimille yleensä herkulliset baskityyliset aamiaiset, pesi pyykit ja hoiti kaiken käytännön säädön. Parkin vieressä on muutama näyttävä, valkoinen, klassinen street-kaari, jossa saatiin nopeasti aikaan hyvännäköistä suoritetta Hessun ja Stinden toimesta Wuorensolan surffaillessa Tinderiä. San Sebastianin plazat Aamusta ajoimme takaisin San Sebastianiin. Jart on siis Euroopan suurimpia skeittimerkkejä ja dekkivalmistajia sekä HLC SB Distributionin lippulaiva. 19 Matsi oli tylsähköä 0–0-futista, ja Kärjä vetelikin unta jetlägiinsä kummatkin erät. Uusimpana dekkisarjana on Playboy-mallisto. (kuva playboy dekistä) Tehdasvierailu alkoi After Sk8 -tourin tyyliin: ilman ennakkosuunnittelua. Päälle siirtymiset ja muut tohinat. Alussa tunnelma oli hieman jäätynyt yllätysvierailusta johtuen. 16 vuoden aikana firma on kasvanut 54 hengen yritykseksi. Alkuun tietenkin tapasta ja olutta naamaan, pullo Akin valitsemaa Bourbonia säkissä kulmakaupasta mukaan, ja San Sebastianin plazoille kruisailemaan. Aamulla heräilimme ensimmäisten hyvien yöunien jälkeen hostelliaamiaiselle, jonka jälkeen hurautimmekin nopeasti seuraavaan mestaan lähelle Espanjan ja Ranskan rajaa Fronteran kupeeseen. Veljekset ovat kehittäneet ihan oman tuotantokuvionsa, jonka avulla he pystyvät toimittamaan skedefirmoille pieniäkin dekkieriä. Wuorensola kertoo tarinoita isältä pojalle Zarauksessa Pukasin edustalla Foghorn Camp Algotra Beachillä Hessu Smith Benessen Poolilla Stinde pivot fakie Tourvan Element Called WaterSurf and Moren bugalowit. Rajapoliisi kyttäsi pientäkin virhettämme päästä penkomaan autoa. Edellisestä vastaavanlaisesta yösessaroinnista taitaa olla semmoiset parikymmentä vuotta aikaa. Sessioden mukana Aki toi Tourille mukaan bourbonia, jota sitten tästä eteenpäin iltaisin nautiskelimmekin stooreja kertoen. Kamat sisään mökkiin, kuparinvärisellä Mersun Vitolla alas kaupunkiin, auto parkkiin, ja ekat klassiset plazasessiot kaupungilla. Normaalisti päivässä tuli koluttua 2–3 parkkia. Juttua tuli yhteen pötköön
(kuva) Jostain kumman syystä parkilla soi Peer Günt. Se oli visuaalisesti erittäin päräyttävä, ja yksityiskohtia löytyi. Illan mittaan sinne valui muutama paikallinen sumuttaja ajamaan poolia joukahainen suussaan ja topparotsit tiukasti korvillaan. Ditsi taisi olla tämän parkin parasta antia. Se oli nopea visiitti. Visuaalisesti paikka oli todella näyttävä, ja se oli täynnä lasinsirpaleita ja muuta krääsää sekä maalattu tukkoon. Lopussa Igur tarjoili meille paikallista siideriä olan takaa sekä pisti mukaan vielä kasan Jartin uusia Playboy-sarjan dekkejä + muuta sälää. Vieux Boucau Vielle St Gironsista jatkoimme matkaa puolen tunnin päähän Vieux Boucau -kylän parkkiin. Timpan tyyli on pysynyt samana vuodesta 1987. Huomioitavaa on, että La Kampsa vietti hiljaittain 20-vuotisjuhliaan. Sieltä tarttui mukaan ehkä visuaalisesti hienointa materiaalia. Rapilan jengi taltioi hienoja ilmakuvia poolisessareista. Katsastimme koko tuotantolinjaston, ja kamerat lauloivat. HOSSEGOR & BENESSE Hossegoriin päästyämme menimme suoraan Benessen puulille, jossa tapasimme Hessun kaverin, Ilmo Niittymäen, jota Hessu oli hehkuttanut koko reissun aina How Deep Is My Love -kappaleen soidessa Wuorensolan vyölaukussa olleesta Walkmanista. FRIIKKI PÄÄKALLOSPOTTI SAN SEBASTIANISSA: LA KAMPSA After Sk8 -tourin ehdottomasti friikein spotti oli San Sebastianin esikaupungissa. somistettu viimeisen päälle stailisti pienin pääkalloveistoksin, ja kaaressa oli iso Bones-pääkallomaalaus. Siellä saimme aikaan jälleen pienen aamukankeilun, muutaman paikallisen oluen ja Hessun suussa sulavien itse tehtyjen croissanttien jälkeen erinomaiset skeittimeiningit. Hossegorissa pääsimme ensimmäistä kertaa suihkuun. Tyypit olivat rakentaneet betoniparkin ränsistyneiden talojen sisäpihalle vuorenrinteeseen. Paikka oli mm. Päivän päätteeksi hurautimme Hossegorin keskustaan katsastamaan Timpan näyttelyä paikalliseen La Galerie Kai Kaihin. Benessen poolilla olivat GoPro-kopterinsa kanssa Suomesta Rapila, Matu ja Seba. Paikka oli ainakin varttuneemmalle Seston silkkiseen betoniflättiin tottuneelle vaikeasti skeitattava ja erittäin raffi, mutta tunnelmaltaan täydellisen kusenhajuinen. Kaikki saivat nauhalle jotain. Siitä tuli mieleen Venicen umpeen tukotetut ja kapeat penkkispotit Marianon Mouse-partissa. La Kampsa -niminen mesta on lisäksi supervaikeasti löydettävissä. Timppa Järvinen lähti mukaan. Tässä vaiheessa olimme jo koettaneet löytää jokaisesta kaupungista ja kylästä sopivaa vetyperoksidia, jolla olisimme saaneet kaikille Carroll-tyyliin valkaistut ysärifledat, mutta jostain kumman syystä koko baskialueelta ei tuotetta löytynyt – pettymykseksemme. Päälliköt istuivat kulmakurbin päällä ihmetellen touhujamme, pössytellen joukahaisia liukuhihnalta ja imuroiden tuomiamme tuliaisia. Aki Pivot Fakie.. (Kuva Benessen poolilta + Tumppi Vitossa) Vielle St Girons Seuraavana päivänä kukonlaulun aikaan siirryimme erittäin tukka pystyssä tunnin ajomatkan päähän Vielle St Gironsin pikkukylän parkkiin. Sieltä siirryimme Irunin parkkiin. Etenkin Stinde otti parkin heti haltuun ollaamalla yli metrin betoniboksin päälle pienestä hipistä. Hessu pisti erittäin vauhdikasta ja tyylikästä puulikurvailua Ilmon kanssa. ERRENTERIA Seuraavana päivänä matkasimme Errenteria-nimiseen pieneen baskikaupunkiin (matkalla soi Loose In The End repeatilla), jossa oli erittäin ränsistynyt spotti – erittäin vaikeasti löydettävissä tämäkin. Sieltä matka jatkui kostealle lounaalle baariin rajan tuntumassa. Sisään mentäessä piti voidella alkoholipitoisilla tuliaisilla jointtiaan liukuhihnalla käärivä paikan päällikkö, jonka Wuorensola risti osuvasti El Chapoksi. Saimme ihaille todella upeita vedessä ja kovissa olosuhteissa otettuja fotoja F O G H O R N T R I P Stinde La Kampsa Ollie Timppa Järvisen näyttely Hossegorissa Real Sociedad San Sebastian vs Athletic Bilbao Foghorn Team toiminnassa. Sinne astuttiin sisään kapeassa portaikossa olevasta vanhoin dekein somistetusta ovesta. Kohteen visuaalisuus toi mieleen Tom Pennyn salaisen minin Bordeauxin lähimaastoissa Flipin Sorryn aikoihin. Tuli vanhat Lepakon verttiajat mieleen Järvisestä, jolla oli Rectorin syndit ja potta päässä. Hän nyökkäsi hyväksyvästi, ja näin oli Foghorn-ukoilla tyhjä La Kampsa käytössään illan ajan. Pörräsimme pitkin ja poikin, kunnes se löytyi. Saimmekin yllätykseksemme purkitettua nastoja juttuja helteessä sekä nautiskelimme paikallisen kipsikätisen keltapaidan sumutuksista. Pienen läpänheiton jälkeen kävimmekin jo varsinaisella tehtaalla tekemässä dekit ja renkaat. Herkkä paljain jaloin kulkeva Wuorensola ei ollut valmistautunut Benessen valtaisaan mediasirkukseen, vaan pakeni Viton takapenkille bourbonin ja Kari Tapion seuraan. Ilmo olikin matkassamme loppureissun ajan. Hessu ja Järvinen keskittyivät lähinnä puulin vetämiseen. 20 Paikalliseen tyyliin taas joukahaiset palamaan ja mietinnät päälle. Siellä Kärjä tykitti jyrkkään ditsiin napakan 360 flipin Tumpin ja Järvisen heittäessä legendaa. Aki innostui paikasta jopa niin paljon, että olisi halunnut jäädä sinne telttailemaan ja viettämään iltaa El Chapon kanssa
Niitä voi tilata kotiin toimitettuna suoraan Timpalta. Tunnelma oli todella klassisen grunge. Vedettiin drinkkejä ja heitettiin legendaa. Nopeasti sessareihimme liittyi pari klassista surfhippiä. Vaikka meillä ei ollut minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia majoituksen, spottien, ruokailun tai muun suhteen, kertaakaan ei ollut minkäänlaista jännitettä ilmassa. Paikka oli eräänlainen skatemotelli, jossa pihapuulin reunalla oli pieniä bungaloweja ja kuppilan nurkassa Psycho Skaten miniä muistuttava mini. Kärjä muisteli bourboni lasissaan ja paksu sikari kädessään aikoja, kun ysärin lopulla olivat Arton ja Hawkin kanssa kiertämässä Baskimaata Arnetten piikkiin. “A sunny place for shady people” Plazojen lapset (San Sebastian) Mukava sisustus (Element Called WaterSurf and Moren bugalowit) Vuorensola kuorsaa. Ale. Yhtenä esimerkkinä Bass Sabbath -lippis ja paita. Tom Pennyn yllätysvisiitti olisi sopinut tilanteeseen. Foghorn suosittelee. Muutama saksalaismimmi lyhyissä shortseissaan pumppaili siellä, kun saavuimme. Tässä vaiheessa Wuorensola hurahti Serge Gainsboroughin musiikkiin ja tyyliin. Paluumatkalla Hossegorista Bilbaoon oli tarkoitus pysähtyä parilla spotilla, mutta aika ei riittänyt kuin Biarritzin surffimuseon katolla olevan poolin zekkaamiseen. Sinne väsäsimme muutaman ghettopiissin Hossegorista mukaan saaduilla neljällä sinisellä kannulla. Nurkissa lojui kitaroita, riippumattoja puiden välissä sekä olutsaaveja, joista sai napata eurolla bissen. Illalla pidimme mökillä klassiset grillibileet ja saunoimme puulämmitteisessä saunassa, ja nuoriso-osasto pääsi Kärjän stoorien pariin. Element called water surf and more “A sunny place for shady people” oli mestan slogan. (kuva) Kannattaa tutustua: http://louvine.com Back to Hel Seuraavana aamuna alkoikin armoton pakkaaminen ja siivoaminen. Tumppi ja Aki. 21 sekä makeita maisemakuvia. Matt Mumfordia siteraataakseni: ”If you’re a skateboarder, your whole concept of the world is completely different”. Mestat: Bilbao, Algorta, Zarautz, San Sebastian, Irun, Errenteria, Biarritz, Hossegor, Vielle St Girons, Benesse, Vieux Boucau F O G H O R N T R I P Kärjän tre flip Vieux Boucau. Foghornin After Sk8 Tour -dokkari ilmestyy näillä näkymin jouluna 2015. Paikka oli sisustettu kaikenlaisella taidekrääsällä. Siellä oli myös vepemäinen teräsmini ulkona. Jos kiinnostaa, paikan kotisivuilta löytyy infoa: http://www.elementcalledwater.ch/ Element Called Waterista suuntasimme illalliselle Hessun frendin Louvine Collective -nimiseen rantaraflaan, jossa seuraan liittyi Järvinen. (kuva liitteeksi) Yhteenvetona After Sk8 -kiertueesta voi mainita saumattoman yhteishengen, joka Foghornissa vallitsee. Näyttelystä siirryimme kulman taakse Café De Paris -kuppilaan, jossa Wuorensolan johdolla perehdyimme pastiksen maailmaan. Louvine Collective tekee ruoan lisäksi miellyttävää taidepaitaa, lippistä ja muuta pientä. Skedeys on edelleen erittäin hyvä tapa reissata hyvien frendien kanssa. Seuraava Foghorn-tour onkin jo suunnitteilla. Ilmo Niittymäki half cab fs rock Nuoriso Pizzalla Plazalla. Suuntasimme paikalliseen muotiliikkeeseen: Wuorensolalle sinivalkoraidallista merinovillapaitaa päälle ja valkoiset Carharttin farkut kiertueasuksi
22 OL LI E
Skeittaus elää ja voi hyvin: nykyajan skeittareissa on tyyliä, voimaa ja sopivasti valtavirrasta erottautumista. ”Skateboarding, I love it so much I want it to die.” – Jason Jessee Vaikka Jason Jessee on tämän tekstin kirjoittajalle suuri muusa ja korkean ihailun kohde, olen silti tyytyväinen, ettei tuplahattumiehen toive ole toistaiseksi toteutunut. Nykyskeittarin ei tarvitse enää tapella koulussa vain sen takia, että tykkää skeittauksesta eikä kukaan räi hiuksiin ratikassa, jos kainalossa keikkuu kompliitti. Sen sijaan skeittaus ja ympäristön suhtautuminen siihen ovat muuttuneet paljon vuosien varrella – kysykää vaikka Kiveltä. Jacob on loistava esimerkki modernista skeittarista: tyylikäs, intohimoinen ja itsensä löytänyt nuorukainen, joka skeittaa omalla tyylillään, omissa oloissaan ja vain itselleen. Skeittauksella on hyvä tulevaisuus. -Nikke 23 JACOB Teksti NIKOLAI ALIN Kuvat JUSTUS HIRVI SUNDELL
Skeittaako suomenruotsalaiset skedeejät vaan toistensa kanssa. Ne kundit skeittas jossain vaiheessa sikana Snellulla, just ne Elvis ja ne. Snellulla oli hyvät kakkoset, pienet kurbit ja ne isot kurbit, joihin pysty sit aina haastamaan, kun vähitellen kehittyi. Ja miten pitkään oot skeitannu. Olet Kruunuhaan kasvatti. Joo, se oli hauska juttu. Sit yks päivä näin sen videon Youtubessa, ja sen jälkeen niitä jätkiä ei enää ollut siellä. Missä aloit ekana skeittaamaan. Miten sitten kuitenkin jatkoit skeittausta myöhemmin. Mun mielestä myös Stadin kaikki klassisimmat skedespotit on Krunassa, kuten mm. Mä olin meidän koululaisista eka, joka alkoi skeittaamaan suomenkielisten kanssa. Joku sairaan vanha partti multa on joskus tullut; tein sen joskus itse, ja se on kuvattu kokonaan Krunasta. Vaikka en ikinä kilpaile, kyllä se ärsytti silloin, kun tuntu, että ite junnas paikallaan eikä osannu niitä videoiden teknisiä juttuja. Moikka! Hmm, tää on aika vaikee, ootas nyt… Troy Björkman, se on kyllä kova. Kulmalla. Näkyykö se skeittareissa jollakin tavalla, vai onko se vaan tabu. Snellulla (Snellmanin patsas). Troy on ainoa, joka tulee nyt mieleen, kun ajattelee sellaisia suomenruotsalaisia, joita katto ylöspäin sillon, kun alko skeittaamaan. Sit ite osas jonkun kruukedin ja bs 5-0:n kurbiin, ja olin vaan silleen, että ei tää oo enää hauskaa. Saattaa se jostain netistä löytyä. Tuli sellainen fiilis, että tähänkö tämä skedeys jää, että en ikinä tuu olemaan se jätkä, joka vetelee 24 BOARDSLIDE UP. Myös kuvasin pitkään ja varmaan kolme vuotta meni niin, että vain kuvasin muita ja kannoin kameraa mukana. Mä muistan hyvin mun ekan fiftarin siihen isompaan kurbiin jasamoin nosegrindin. Skeittauksen taso on kyllä sairas, ja harvaan pätkään pystyy mitenkään samaistumaan enää. Nykyään Troy asuu Montrealissa; se on siellä kai koulussa. Videoista puheen ollen, onkos sulta tullut jotain videoparttia koskaan. Jep. Sitten yläasteella skedeys vähän hiipui, kun alkoi jotenkin ärsyttää se skedeys, kun tuntui, ettei lähtenyt yhtään, ja kaikissa pätkissä oli ihan sairasta skeittausta. Tuohon aikaan kaikki skeittaus, mitä katoin, oli jotenkin vaan niin sairasta: himmeitä flippejä sisään ja flippejä ulos. Snellu, Kulma ja rannan kurbit ja oikeastaan koko se ranta. Nojoo, kyllä se Stadissa vähän niin menee. Joskus kuulee puhuttavan, että suomenruotsalaiset olis sisäänpäin kääntyneitä ja sitä sun tätä. Kulma oli siihen aikaan liian korkea ja vähän raffin tuntuinen, ja Snellu oli enemmän sellainen meidän hengailumesta. Se on kyllä sairaan hyvä video. Joo, mä oon aina asunut Krunassa; tosin kahdessa eri kämpässä, mutta kuitenkin. Minkälaista Krunassa on asustella. Kruunuhaka on fiilis paikka asua: paljon vanhoja rakennuksia ja tuttu paikka. Ekat kolme vuotta skeittasin tosi paljon ja olin just sellainen kakara, joka hyppi alas joka paikasta, heh. Tuntu ettei kehity yhtään, ja muut menee ohi oikealta ja vasemmalta. Sen jälkeen en oo nähnyt niitä Snellulla enkä koko Kruunuhaassa. Oon skeitannut itse asiassa aika kauan, mutta silleen kunnolla vähemmän. Moni kattoi mua silloin vähän alaspäin, kun aloin hengaamaan suomenkielisten skeittareiden kanssa, koska suomenkieliset on paljon parempia skedeemään. No joo, on kyllä. Ne oli oikeesti aina siellä: aina, kun kävelin kouluun tai tulin koulusta, siellä ne jätkät oli. Moikka, Jacob! Jätkä on kaksikielinen ja ruotsinkieliset koulut käynyt Stadin kundi Kruunuhaasta; kuka on Suomen sairain ruotsinkielinen skeittari. Yhteensä oon nyt skeitannut kahdeksan vuotta. Snellu on legenda! Ootko nähnyt sen Youtube-videon, missä ne nappulat skedee siinä Snellulla ja se yks kundi keikkaa sen ison kurbin päältä samalla, kun se pikkukundi heittää kuvaajalle: ”JOHOOO, saikko, Elvis?”
Eli tavallaan löysit skedeidentiteettisi noiden videoiden kautta. Sieltä sai omaan skedeykseen hyvän fiiliksen. Silloin tuli käytyä just jossain Berricsissä, ja siellähän se meno on ihan sairasta. Se eka skedejakso oli mulle selvästi väärä: se toimi niin kauan kuin uskalsin loikata jostain isoista rappusista, mutta sen jälkeen se ei enää antanut mitään. En tule ikinä varmaan vetämään mitään flippi sisään ja flippi ulos -komboja; en ainakaan usko. Oletko kilpailuhenkinen skeittauksen suhteen. Tuo on skeittauksessa mun mielestä just nyt tosi siistiä: skeittauksen kenttä on tosi laaja ja kaikenlaista skeittausta näkee ja se on ”sallittua”. Sitten lopetin Berricsin seuraamisen ja löysin Youtubesta muutamia siistejä kuvaajia, jotka kuvasivat esimerkiksiNykissä vähän nuorempia jätkiä. Niin voisi sanoa. Ittelle sitä kuitenkin skeittaa. Mä oon aika perfektionisti oman skedeyksen suhteen, ja ärsyttää, jos juttu menee paskasti omasta mielestä. 25 FS SMITH GRIND SM IT H ST AL L JACOB SUNDELL. Milloin tuo siis tapahtui. helppoja temppuja, ja ne pätkät oli kuvattu tosi siististi. Toi on mun mielestä siistiä. Tuntuu välillä, että jengi ei yritä tarpeeksi, vaikka lahjoja olisi vaikka miten paljon. Et ole kilpaillut juuri ollenkaan. Sellainen hyvällä meiningillä puskeminen on kuitenkin tosi kova meininki. En halua olla parempi kuin kukaan muu tai kilpailla muita vastaan; haluan kehittyä itse vaan koko ajan paremmaksi. Niiden videoiden kautta avautui tavallaan uusi maailma: ne jätkät veti sellaisia ns. Nyt on taas kova motivaatio skeittaukseen, ja skedeys on hauskaa. En oo tästä mihinkään vaihtamassa, koska nyt on hyvä näin. Varmaan kolmisen vuotta sitten löysin ne videot ja sen meiningin, joka tuntui omalta. noita trikkejä tuolla. Niillä jätkillä oli myös siistit kuteet: Dickiesit jalassa, joku huppari ja Vansin Old-Skoolit – se näytti siistiltä, ja siihen skedeykseen pystyi samaistumaan
26 OLLIE JACOB SUNDELL
Partti on aina tietty kovempi, eikä nettiklippi oo ikinä samanarvoinen partin kanssa. Ei esimerkiksi ole oikeaa kameraa mukana, ja joku juttu tulee mieleen, niin sitten vaan päättää kuvata sen kännykällä, ja se laitetaan nettiin. Hyvä päivä on esimerkiksisellainen, että on vetänyt jonku uuden tempun tai tehnyt vanhan tempun johonkin uuteen spottiin. ” 27 BS SM IT H. ” Mulla on myös muuttunut suhtautuminen koko nettiklippeihin ihan lähiaikoina, ja on alkanut jopa kaduttaa, että on laittanut joitain juttuja Instaan, kun ne olisivoinut käydä kuvaamassa ihan oikeillekin kameroille. Mulla on myös muuttunut suhtautuminen koko nettiklippeihin ihan lähiaikoina, ja on alkanut jopa kaduttaa, että on laittanut joitain juttuja Instaan, kun ne olisivoinut käydä kuvaamassa ihan oikeillekin kameroille. Meitä on yleensä minä, Julius (Aula), Otto (Taimela), Anton Uhlfens aka Kasvis ja Matias (Nopsanen). Siihen aikaan myös kuvasin paljon Kasvista ja muita. Siitä tulee hyvä fiilis. Onko kaikki suomenruotsalaisia, vai vedättekö ihan sekajengillä. Sun ikäluokka on tosi aktiivinen tuolla sosiaalisissa medioissa, ja esimerkiksi Instagramiin tulee jengiltä sairaita videoita, jotka ennen olis päätynyt oikeisiin leffoihin. Varsinkaan, jos ei ole mitään projektia, johon sen vois laittaa. Sekajengillä mennään. Kenen kanssa jätkä skeittaa, ja onko joku vakioposse, jolla kierrätte spotteja. Ehkä nyt, jos alkaa kuvaamaan parttia, jää vähemmälle se Instaan spottien ja temppujen spoilailu.. Mulle tulee tosi hyvä fiilis, jos vaikka löytää uuden spotin tai kruisaa jonkun hyvän mäen alas – ei tarvii mitään sen kummempaa. Mua kiinnostaa, että miten näät sellaisenInsta-klipit versus oikeet partit -asettelun: onko hyvä somematsku samanarvoinen kuin hyvä partti. Vain Kasvis ja Julle on mun lisäksi suomenruotsalaisia, ja muut on suomenkielisiä. Myös Mäkelän Taavi on kanssa porukassa, vaikka se tosin muutti just Lontooseen ja meni sinne duuniin; toivottavasti menee hyvin, Taavi! Ja Santtu on kanssa porukassa! Mutta jos pitää nopeasti päästä skedeemään, menen yksin, hehee. Tästä aiheesta voisi kyllä puhua vaikka miten paljon. Insta-klipit sun muut on vaan sellaista, että on ollut tylsää ja sit kuvataan kaverien kanssa joku juttu sinne. Varsinkin nyt, kun Juden kanssa on käyty kuvaamassa, niin vähän on silmät avautunut eri tavalla. Ja sit välillä 5,2-porukan kanssa mennään myös, ja niiden kanssa koitetaan skeitata aina kun on mahista ja satutaan samoille mestoille. Kasviksen kautta alun perin tutustuin noihin tyyppeihin; se skeittas enemmän suomenkielisten kanssa, ja sittenaloin skeitata sen kanssa, ja siitä se lähti. Kunnon parteista saa kuitenkin aina paremmat fiilikset, ja instaklippejä ei ota samalla tavalla tosissaan. Se kuulostaa vähän oudolta, mutta kyllä mä koetan oppia jotain uutta joka päivä
28
29 NO SE GR IN D TA IL GR AB JACOB SUNDELL
IMPOSSIBLE 30
Myös Ed Templeton on tosi fiilis jätkä.” 31. Mutta katon tosi paljon skeittausta muutenkin enkä pelkästään niitä pätkiä. Kiitos itelles, Jacob! Kuvaahan se partti nyt. Katon ylipäätänsä tosi laajasti skeittausta ja vanhojakin videoita, esimerkiksi jotain Carrollin EMB-matskuja sun muita. Siistiä perusskeittausta. Mun mielestä siisteimmät spotit löytyy sieltä, minne voi skeitata tai ottaa sporan. Judelta kyselinkin, että voisinko lainata siltä vanhoja Numeroita. Sean Sheffey myös täysin kova. Sellaisissa spoteissa on fiilistä. Bill Strobeck. Jengi haluu nähdä koko teidän porukan leffan. Myös Ed Templeton on tosi fiilis jätkä. Täytyy myös sanoa, että Kien Lieu on sairaan kova: kunnon bläästäysollieita! Jes, Kien Lieu! Aika rientää ja kiirettä pukkaa, joten on klassisten kiitoksien ja vikojen kommenttien aika,joten kenelles laitetaan kiitoksia. Kiinnostaa, kun niissä näkyy vanhoja spotteja. Ja sulle ja Judelle myös: oli siistiä, kun teitte tän haastiksen. Etenkin lähiaikoina ne on ollut kovia. Ne on ne spotit, joiden ohi kävelet joka päivä ja yhtäkkiä tajuat, että tuotahan voi skeitata. Menipä nopeesti! Kiitokset perheelle, kavereille ja skeittaukselle. Kaikille varmaan tulee musta ekana mieleen, että tykkään niistä Strobeckin pätkistä, ja niin tykkäänkin. Strobeckin pätkissä on siistiä, kun ne jätkät on samanikäisiä mun kanssa, ja se on jotenkin inspiroivaa. Toi on siistiä, että sun ikäinen jätkä kattoo tuon aikakauden pätkiä ja uteliaasti tutkii skedeystä – hyvä! Joo, ja kaikki vanhat Controlin pätkät on tosi siistejä. Kuulostaa hyvältä! Minkätyylinen skeittaus kolahtaa, ja mitä pätkiä tulee katottua nyt. Tykkään myös esimerkiksi vanhoista FTC:n pätkistä, ja esimerkiksi Hufin vanhoista matskuista. JACOB SUNDELL ” Katon ylipäätänsä tosi laajasti skeittausta ja vanhojakin videoita, esimerkiksi jotain Carrollin EMBmatskuja sun muita. Vanhemmista jätkistä Aaron Herrington on yks kova: hienot spottivalinnat ja temput myös
32
A universal human being gathering good vibes and spreading them around the world. Willis is a passing phenomenon, and I mean this is in a good way. He had been brought to Finland to skate a floating ramp in the countryside (not the worst kind of first impression). And he did. I told him to come back in a few months when we had the Helsinki HookUp comp happening – and hopefully some more concrete as well. He once lifted the clutch and never stopped. 33 I met Willis for the first time in Suvilahti. It wasn’t until his last few days in Helsinki that he figured out that our DIY was located only half a kilometer away from his hostel. World is his home. Not sure if there was any new concrete, though, but apparently he still enjoyed his time enough to bounce back a few more times, get married and finally call Helsinki a somewhat of a “home”. Keep the fire high, Will, so the rest of us can see past the darkness like you do. A big friendly giant cursed by the rambling road to nowhere. -Samu Karvonen Text SAMI VÄLIKANGAS Photography SAMI VÄLIKANGAS, SAMU KARVONEN, CHRIS SESSIONS Illustrations EESU LEHTOLA
JA LA T KA TT OO N VA LL IH AL LI SS A / SA M I VÄ LI KA NG AS 34
Great food and beer culture. Willis: To each their own. I heard your dad is also a skateboarder. A lot of art and music. My old man was one of the first pro skateboarders ever, and my mom married that dude, so they both have a pretty good understanding about it. Burnside got a huge building next to it which totally blows and you can’t walk down a street without seeing a weedstore. So you’re also a Burnside local. I see kids. A child 50 -5 / SI IL IT IE / SA M I VÄ LI KA NG AS 35. Do you get a lot of support from your family in terms of your skate career. Was it scary to go there for the first time. Willis: Yeah. Just since I was living there last a few years ago it’s developed and gentrified so much it’s scary. Willis: I feel fortunate to say that I do. Same shit, different pockets getting the money. What kind of place is Oregon / Portland to grow up in. It was very intimidating and casually dangerous. Good fishing and surf. So it wasn’t a biggie to start skateboarding. It’s green and lush, rougher concrete, relatively affordable. I ran there when I got the chance when I was about 17 from Washington DC in a Honda Civic. Better skateparks than anywhere and all 30 of them are an hour apart and free. I’m looking forward to surfing every day and skating twice a week when I’m an old man. Sometimes they should definitely not be there or exposed to what is happening, and other times they just skate with the big dudes and all is good. When did you start skating here. Tell me something about the life in Burnside. PART USA Tell me some first basic things about you. They both kick ass. The only thing that I notice about it is that old people and conservatives who always wanted to toke but wouldn’t because it was illegal have come out of their pot-closets. It’s not for kids. Definitely was a part of his daily life, though. Who are you, how old and where are you from. Actually a pro surfer and a skateboarder, right. About 2005 I went there every now and then, but not daily until about 2007. Going out and doing your own thing and taking risks and constantly learning is a good thing to them. Maybe they understand you better than many other parents. Birthed in USA, Grew up in Bermuda, Italy, East Coast, SD, and a few other places. I don’t think he ever made a living out of surfing, though. Good thing or a bad thing. Willis: My dad rips. A lot of nature like in Finland. Willis: My name is Willis Kimbel, I am a dogwhisperer, I love scallops and Lobster, I’m 27. Willis: I didn’t actually grow up there. They definitely can relate to the ridiculous mindset that skateboarders bear. I really don’t know or care. My mom could skate a little as well. Weed is legal now and you can buy it everywhere – is it a good thing. Mountains, seserts, beaches and forests. I have a lot of respect for people who stuck with skateboarding though and didn’t have that kind of support or even had to rebel to keep their passion. There’s been a lot happening while you’ve been in Finland. It’s getting crowded, though. Willis: Yes, it was
50 -5 / AN TT UR EI LI / SA M U KA RV ON EN 36
Ask. 37. What kind of place is Burnside for tourists. Willis: About the same. Haha! Willis: I wasn’t there for the filming, but normally when any sort of production happens there, they donate money to the park, cater food, and pay a small amount to anyone skating. If they say no again, grow eyes in the back of your head. Is he still skating in Burnside with homies. Movie company shooting one short clip in front of Burnside for a movie called Free Willy. Tourists, yes. How about Mike Chin. It might be smoother now because of the layers of paint. I know he wasn’t a druggy. Gonna take pictures. Willis: Mike Chin is also ripping. I heard some legendary story from Burnside. Is it also as rough as Suvilahti. Are there any unwritten rules. It’s got a pretty big community of awesome people who have been there since day one that all look out for each other and the next generation of little rippers. Sometimes it’s just some people who want to skate, THPS fans, train hoppers looking to score, runaways, ignorant parents bringing their scootering kids into a swarm of fast skateboarders. He was and still is straight up unreal to watch skate. Brent Atchley also grew up there. Is that an urban story or a true one. I’m not in the position to tell the world what his circumstances were. They were locals, but they were buying food and breakfast to others before they got the permission to shoot. Sometimes Mike Tyson just cruises by and has a pomegranate juice and watches the show. Or smoother. The most common one is that if you show up and try to start documenting people without asking or “paying the tax” you’re supposed to go get at least a six-pack. Too much pressure. Willis: Brent is still killing it. I love that rule. Dude is a G. Willis: Don’t whip out guns. If they say no, offer beer. Bums sleeping there. First he comes out like a rocket and then he goes back underground. should not be at Burnside at night though. Drugs. Locals get money from them. Still ripping. Good bums, bad bums, the whole lot. Bums yes. Willis: Now that this big stupid building is next door, it’s mellowing out and there’s no parking lot. I’ve seen National Geographic dudes down there try to explain their world-renowned photography background and get mega eyebrow stitches from a Nikon snatch-n-swing. What happened to him. I miss Suvilahti. I’ve seen a few movies and shows shot there, and tacos and 50 bucks was given to most
ST AL EF IS H / SU VI LA HT I / SA M I VÄ LI KA NG AS 38
The skate scene in Finland is epic. Willis: When I first met her, I extended my ticket and went with her to her brother’s wedding up to Muonio on a bus. How does it look from outside. Did you know that you are the first who survived. Now with the new wall, you can go as fast as you want. FU CK OF F 5ON EF OO T / CH RI S SE SS IO NS 39. Have you been there. Now you are a true Suvilahti local. I didn’t really think about it. The one above it with the kink is the new shite. How was it. Willis: I wasn’t aware. I happened to break my collarbone there, and there’s a piece of me that thinks that if I wasn’t crippled at the airport, security may have been a little more ruthless and sent me to New York. So when I came here, I just remember reading a little bit about the history and food and then went for it. Your wife Jenni is from Muonio, Lapland. Willis: Nope. What is best in Suvilahti. Thank you to Roope and the Tonteris and everyone else who made that possible. Problems with visa. You like that spot a lot. Willis: I love Suvilahti. How did that happen. The one next to Linnanmäki. Was that a good trip. Then you came again to Helsinki Hookup and found your wife in here. Was it easy to find friends and spots in here. The pool coping. I like the feeling I get in Lapland. Saw her on a boat. I notice when you travel, especially far, by yourself you have a more thoughtful and peaceful vibe going. Was it hard to stay in Finland after Helsinki Hookup. It was a little tricky but not impossible. I think it was. You just pulled a 50-50 on one of most legendary rails in Helsinki called ”Anttu Rail”. I never want to do that rail again. Willis: That fucking ruled. Willis: Peaceful is how I saw it. Done deal. Willis: Maybe. I came here by myself though because Tom Remillard’s passport was too worn out so he couldn’t come. Is it helping living in Finland alot. Just stayed for my 90 days and bounced, then came back and handled my residency stuff. What kind of feeling did you have coming to Finland for the first time. Not because of the weather, but the people. I packed for two days/deportation. So maybe getting married was a good move. Any reasons. Now finally someone made it happen. It was epic, saw her fam and was like “These are my people.” I blew it on the bus ride, though, because I grabbed a slice of apple pie instead of the bottle of water when we left the house and had no water for close to six hours. I also look forward to buying Anttu a beer one day. It is greatly appreciated. I did think I was going to maybe get deported when I went to London for a quick Nike trip. You don’t ride for any energy drink companies, right. It’s not that hard to get working visa for skateboarding, but we wanted to get married regardless, so instead of doing that, we just ringed up. I Homer Simpsoned myself. I don’t ride for an energy drink. Stoked I got to survive it. A long long time ago, Anttu was just trying to make that fifty on it, eating a lot of shit. Willis: Yeah. PART FINLAND You came to Finland for the first time last spring – for Roope Tonteri’s miniramp session. Do you have the contact for Karhu. Willis: Rad spots, awesome people. It looked like it had marks on it and someone mentioned that someone tried it, but that goes for every spot in the world. If I don’t call you, I can always find you there. I came back after that first trip while I was at Copenhagen Pro. Good mindset of people making it happen and not bitching and complaining. What do you think of people and skaters in Finland. It’s got some texture and wasn’t all poured at once, which I’m a fan of
Loimulohi. I won’t sit here and say it’s not hard because it definitely isn’t easy. What does your sponsor think about that – you living in Finland. There are definitely some trips and contests I would normally have gone on that I don’t when I’m there, but they’re filled in with awesome trips to European places I haven’t gotten to see yet. Willis: I haven’t been known to be in one place for very long anyways, so I don’t think it really surprises any of my sponsors that I want to go somewhere out of the ordinary anymore. There’s no real rules as to how to do the “job” but certain things can be harder or make you have to be more patient. It can be weathering and confusing sometimes, but I would say that luck and timing are also responsible for a lot of success. You turned pro for Creature around the time you moved to Finland. I wouldn’t trade it for anything in the world, or ever tell anyone not to go for it – just for the journey alone. I think as long as I am skating and sharing it with awesome people in awesome places, there shouldn’t be any sort of problem, right. Summer of sun. Willis: I wouldn’t call it a problem, but it’s very different. Northern lights. Do you see any problems in terms of being a pro and living in Finland. I learned how important it is to rest, because these days everything is so fast and so gnarly that you can drive yourself into the ground if you don’t take a breather. Willis: I see millions of people skateboarding on damn near every corner of this planet. Does it matter these days. The amount of physical and mental strain can be pretty immense. Is it a problem or no problem at all as long as you do your job. Now that you are a pro, how do you see the skate industry. BO AR DS LI DE DR OP TO FL AT / SU VI LA HT I / SA M I VÄ LI KA NG AS 40. Willis: Sinappi. Is it hard to be a pro and get paid today. Sauna. The best five things about Finland
41
Scrape your tail on the way up a vert wall but don’t pop. 5 Steps 1. Put Sinappi in your bearings. You started riding for Creature a long time ago. My first sponsor was Deathbox Skateboards in 2002. Rotate your shoulders and look where you want to go. 5. 3. Then I found my brethren at Creature and that’s it. Remember to always be in a coward-free environment. Thanks, Sami; see you in a few weeks. Then I got flowed some Skate Mental boards, some Antihero. Willis: I’ve been on Creach for a while now. How did that happen, and was Creature your first sponsor. Fill us in on your backside air trick tip. 4. How to make a bs air. Gravette, I think, was the one who voted for me the most to get started with ‘em. Put your back knee closer to your board and suck it up instead of bending over and touching it. Cheer your buds on the deck after you roll away realizing you can fly. Kippis! IN VE RT / SA VE LA / SA M I VÄ LI KA NG AS 42. 2
43
NO -C OM PL Y FL IP / KA TA JA NO KK A 44
Junin juuret johtavat niinkin pitkälle kuin Jamaikalle asti; liekö iisisti ottamisen geenit sieltä peräisin. En tiiä miksi; joku siinä vaan on. Milloin rupesit skedeen. Loppua ei ole näkynyt ainakaan vielä! Muistan just, kun aikoinaan tsiigattiin Jeven, Laten ja Smögen kanssa, että jätkällä oli paras flippi aina: et mokannut ikinä! Sitten meni useampi vuosi, ettei tullut pahemmin nähtyä jätkää; mitä oikein tapahtui. Tapasivat Suomessa, ja kuusivuotiaana muutettiin Brysseliin mutsin duunin perässä. Joitain vuosia sitten poika katosi hetkeksi Skotlantiin opiskelemaan, ja palattuaan huomasin, että oli siellä muutakin tehty kuin koulun penkillä istuttu. Jos Juni ei ole parkilla tai spoteilla Toben tai Samun kanssa kuvaamassa, on hän mitä todennäköisemmin lähimetsässä grillaamassa tai himassa kokkaamassa ja niitä pelejänsä pelaamassa koko Martinlaakson ja pk-seudun nuorison kanssa. On ollut ilo seurata hänen nuorta intoa sekä nopeaa kehitystä niin laudan päällä kuin ihmisenäkin. Joo, aina tykännyt flipistä. Juni hiipii kesäisin parkille päivittäin iltapäivällä, mikäli malttaa Fifat tai mitkä lie hetkeksi pauselle jättää. Jees eli jätkän faija on Jamaikalta, mutsi Suomesta, olet asunut Suomessa, Brysselissä ja Skotlannissa. 45 Junior Gerald Scott, Martinlaakson kasvatti. Joo, faija on Jamaikalta ja mutsi Suomesta. Siellä sitten aloitin skedeemään 2000-luvun vaihteessa luokkakavereitten kanssa. Voiko se olla, että jätkä asui silloin siellä Lohjalla. Yleisesti stressivapaa huomaavainen ystävä, naapuri, masterchef, herrasmies… -Pirkka Pollari Teksti MIKKO HASSINEN & JUSTUS HIRVI Kuvat JUSTUS HIRVI. Tuossa huudeilla se on Ruppelin kans pyörinyt niitte lautojensa kanssa jo vuosikaudet
Oli aika himmee kokemus, kun en ole ollut siellä johonkin 17 vuoteen. Oliko yhtä rennoo kuin täällä pohjoisessa kelataan. Vaikka siitä tokasta kerrasta jotain muistaakin, niin on se nyt ihan eri mennä aikuisena sinne. Joskus tulee lähdettyä ihan itsekseenkin skedeen; yleensä kentälle, joka on sopivasti 200 metrin päässä. Totta kai se olisi eri juttu, jos nuorempi kuolee traagisesti verrattuna siihen, että on vanha ja elänyt pitkän elämän. Jamaikalla oli myös siistejä ja värikkäitä spotteja. Jengi juhli isoisän elämää sen sijaan, että kaikki olisivat olleet surullisia. OL LI E niin, on kyllä aina kingejä. Ruumiinlämpöistä merivettä ajattelee vielä näin kuukaudenkin päästä melkein päivittäin. Hetken oli kyllä aika paskana, kun tuli tänne (Suomeen) bäkkiin. Siinä on oikeastaan saavutettu se, mitä elämältä voi toivoa. Onko sinulla suht paljon reissanneena joitain suosittelemisen arvoisia maita skedeyksen tai kulttuurin puolesta. Välillä on just vaan hyvä, jos ei tarvi miettiä sen kummemmin matkasuunnitelmaa tai ottaa kunnon missiota ennen kuin voi tehdä edes sen ekan ollien flätillä. Jetlagi, täydellinen värimaailman muutos, ja kellokin oli just siirretty. Mutta kyllä kaikki spontaanit reissut ja missiot on Ainakin kesät meikä on aina ollut Suomessa, ja sitten monesti jouluisin ja välillä pääsiäisenäki. No oli kyllä! Vaikka oltiinkin siellä jamaikalaisen isoisän hautajaisten vuoksi. Ja vaikka mentiinkin sinne hautajaisten takia, oli siisti nähdä, että jamaikalaisilla ja omilla sukulaisilla oli hyvä meininki, vaikka joku olikin kuollut. Aika raffit spotit, mutta just kun on pieni kaupunki ja pienet piirit, on tosi siisti skedetä, kun tietää kaikki eikä ole pitkät matkat spoteille, ja siitä sitten himaan tai kaverille ottaa iisisti. Pystyy lähtee kruisaileen etuovesta. Kokonaisuudessaan reissusta jäi kuitenkin tosi hyvät fiilikset, ja oli myös siisti olla faijan kanssa kahdestaan reissussa. Barca ja Lontoo on myös sellaisia, vaikka onkin vähän isompia. Tätä ennen oli ekaa kertaa siis 5 kk vanhana, ja tokan kerran 8-vuotiaana. Siellä oli hyvä meininki; tosi samanlainen kuin Suomessa. Äijä tuli just Jamaikalta. Mikäs meininki siellä oli. Hyvät säätkin oli, että sen suhteen osui hyvään kohtaa, vaikka matkan tarkoitus olikin vähän nihkeämpi. Khyl. Kuitenkin tajuaa maailman menosta paljon enemmän, ja pystyy kokemaan ja puhumaan ihmisten kanssa kaikkea järkevääkin. No missä nyt ite oon skedennyt, niin tietysti Suomea suosittelisin kaikille ulkomaalaisille, ja sitten Brysseli ja Belgia yleensä ja Skotlanti; varsinkin Glasgow, missä asuin kolme vuotta. Sen tyyppiset kaupungit, missä voi tehdä 46. Tietty välillä sitten taas joutuu miettimään tarkemmin niitä mestoja, jos lähtee kuvailemaan
Fiiliksetkin tuli just sellaisista skedeejistä, jotka pitivät hauskaa. Flipin Sorry tuli just ekoina skedevuosina, joten tuli tietysti fiilisteltyä Bastienia, Artoa ja muita kovia…varmaan aika tuollaiset perustyypit, jotka 47. Itse on just tottunut siihen Brysselissä ja Glasgow’ssa. Onko sinulla esikuvia. Äijä asuu nyt Martsarissa Vantaalla, mutta onko mitään muuta. On ollut just kaikkea tekemistä ihan huudeilla, mikä helpottaa omaa elämää, koska ei tykkää hirveästi suunnitella päiviä täyteen. Lähemmäs keskustaa olisi siisti muuttaa tyttöystävän kanssa; täällä on kuitenkin kaikki meininki lähempänä. Jätkän skedeyksestä tulee mieleen pirun iso poppi, hyvä staili ja hallittu meno. Mitäköhän tuohon voisi sanoa…jossain vaiheessa aika moni niistä skedeejistä, joiden kanssa aloitin, lopetti, ja sitten vaan tuli skedettyä siksi, että se oli hauskaa eli ei tullut tarkemmin mietittyä mitään spotteja ja muuta sellaisia. Tuolta martsaristakin, jos lähtee esim. Aluksi oli myös aika pihalla kaikist leffoista ja lehdistä. Joku media-ala kiinnostaisi opiskelun suhteen – eli keväällä haku päälle. Aika tuollainen neutraali kommentti, mutta kyllä sen huomaa ihmisen kehon kielestä, miten se reagoi ländäyksiin tai pannuihin jne. BS TA IL SL ID E / KA M PI NT OR I kingeimpiä, ja suosittelen kiertelemään mestoja ympäri maailmaa niin paljon kuin pystyy ja kerkeää; siitä oppii niin paljon muutakin. Onko sinulla suunnitelmissa asua Suomessa jatkossakin. stadiin, joutuu suunnittelemaan koko päivän tekemiset etukäteen
Tullut kaikki hyviä keloja, joita ei kuitenkaan sitten ihan kännykällä pysty tekemään, ja VX-matskut näyttää ja kuulostaa hyvältä. Frendeistä saa kuitenkin aina parhaat fiilikset; siihen liittyy niin paljon muutakin kuin vain skedeys, ja on aina siisti seurata, miten jengi kehittyy ja heittää hirveitä. Mun ja sun (Hassisen) perustama joku juttu, mutta sinulla on ollut käsi paskana koko kesän, joten skedematsku on jäänyt vähille eli 48. Miltä sinusta nykyskedeys vaikuttaa. Jos näkee jotain, mikä kiinnostaa, niin sitten siitä inspiroituu ja lähtee siihen vähän messiin, ja jos ei, niin sitten ei vaan tee sitä juttua. Jossain vaiheessa voisi sijoittaa kunnon kameraankin, VX jos löytyisi. Nykyään on niin paljon erityylistä skedeystä, erilaisia tiimejä, videoita ja tapahtumia, että jokaiselle varmasti löytyy jotain kiinnostavaa. Tykkään myös olla perillä maailman asioista. TX on kyllä kova. BS 50-50 TRANSFER / TÖÖLÖ olivat silloin paljon pinnalla. En lähde ketään tuomitsemaan, mutta joistain huomaa, että ne yrittää vähän liikaa jotain tiettyä tyyliä. Lueskella ajankohtaisista jutuista liittyen ties mihin, nauttia elämästä ja yrittää olla stressaamatta turhista jutuista. Rento tyyli ja jaksaa kiertää vaikka mitä spotteja. Eikä HD huono ole, kunhan ei ole liikaa fiilistelymatskuja välissä. Totta kai olen tsiigannut aina kaikki sen matskut; ihan kingi. Et ole vielä itse ruvennyt skedeemään pelkästään wallieta ja slappyä. Slappyt on vielä aika hakusessa, mutta walliet on kyllä rentoja, kun voi vaan törmätä jonkun esteen yli. Teknisistäkin jutuista voi saada fiilikset, tai just joku nykipätkä, jossa on paljon wallieita, ollieita ja kruisailua yms. Asiat menee sykleissä. Sulkkis oli aika kova; pikkubroidikin voitti siinä Belgian junnumestaruuden. Hahhah, en kyllä tiiä tuosta. Mitäs jätkä yleensä duunaa skeittauksen ohella. Nykyään sitten sellaiset tyypit, joilla on hyvä flow, vauhti, tyyli ja joilla näkyy se rento asenne skedeystä kohtaan. Talvisin tulee piirreltyä paljon; saa hyvin pimeän ajan kulumaan. Onhan walliet ja slappyt kuitenkin ihan siistejä temppuja, ja kyllä niitä on nyt tullut yriteltyä, kun niitä on paljon näkynyt; se on ihan normaalia elämässä yleensäkin. Jamaikalaiset geenit saattaa vaikuttaa myös tuohon poppiin; Boltilla olis saleen isoin poppi, jos se shreddais. Ei siitä mun mielestä voi valittaa; eipähän tule tylsää. Nyt syksyllä hallissakin ja muutenkin kesällä miettinyt, että mitäköhän jengi heittää parin vuoden päästä. Joskus on aika hajalla, mutta se nyt kuuluu asiaan. Kännyklipeistä puheen ollen: minkäslainen homma tuo sun ja Hassisen @teamhanhi Instagramissa on. Toki tulee tehtyä kaikkea tyttöystävän kanssa. Ne voi tulla myös jostain, mikä ei millään tavalla liity tähän; sitä muuten vaan inspiroituu jostain ja tulee energinen fiilis, ja haluu saada jotain aikaan. Mutta ei se todellakaan vakavaa tai tuomittavaa ole, vaan lähinnä huvittavaa. No suoraan sanottuna tuntuu olevan aika paljon kaikkia muoti-ilmiöitä, mut kyllähän niitä on aina ollut ihan kaikessa eikä vain skedeyksessä. Tykätään molemmat laittaa hyvää safkaa ja syödä sitä huolella. Onko tuossa tittelissä mielestäsi mitään perää. Skidinä tuli pelattua fudista Brysselin junnuliigoissa ja harrastettua kaikkii muiakin lajeja. Skedeystä olen kuvaillut aina; varsinkin viime kesänä tuli kuvailtua paljon. Niitä on kyllä niin paljon ympäri maailmaa, että vaikea lähteä nimeämään ketään. Olen aika varma, että meitsiä vastaan pelaaminen jeesasi huolella (haha); en päästänyt helpolla, ja sitten jossain vaiheessa se alkoi voittaakin aika kevyesti. Oon kuullut, että jätkää on joskus tituleerattu peräkylän Rodrigo TX:ksi. Skedeyksessä kuitenkin tapahtuu vaikka mitä erilaista eli jos ei jonkun toisen juttu miellytä, niin antaa olla; sille toiselle se sen juttu todennäköisesti merkkaa ihan samaa kuin mitä oma juttu itselle. Tulee myös katsottua kaikki hämmerpartitkin netistä, ja vaikka niistä ei ehkä niin paljoa skedefiiliksiä saa, arvostan sitäkin meininkiä! Riippuu ihan päivän fiiliksestä, ja ehkä jopa fyysisestä kunnostakin, että mistä ne fiilikset sitten saa ennen kuin lähtee skeittaamaan
HA LF -C AB FL IP / M AR TS AR I 49
Niilo ja Teli hoiti meitsin sinne noin kolme vuotta sitten. Ajautui myös sellaiseen pisteeseen, ettei jaksanut tehdä enää himassa safkaa koulupäivien jälkeen eikä halunnut menettää sitä nautintoa himassa kokkaamisesta, koska se on kingeintä. Katsotaan, mitä muuta tulevaisuus tuo tullessaan. Himmeetä, että nykyään hyviä frendejä ja tiimiläisiä. Olin siellä noin 4–5 kk, ja sitten alkoi olla sellainen fiilis, että onkohan se sittenkään meikän juttu. Muistelinkin, että jätkä on fiilistellyt kokkailua pitkään; onko mitään bravuurisafkaa tai suosituksia heittää. Jonkinnäköistä pidempääkin pätkää on tulossa nyt loppuvuodesta; siinä on aika paljon matskua eri tyypeiltä. Ihan kaikki tarjoilusta lähtien tekee sen fiiliksen. Kun kuvaa frendin kanssa, kummatki on kärryillä siitä touhusta, eikä tule mitään turhaa stressiä, kun voisi myös aika rehellisesti sanoa asioista. Otetaan tähän loppuun vielä kiitokset & top 5 Eiraja Martsari-mestat Ei missään järjestyksessä: -Oma kämppä, Martsari -Kenttä (Martsarin parkki) -Puple (Eiran parkki) -Pabzin kämppä (!!!) -Kukkapuisto (Eira) Kiitokset perheelle ja koko suvulle kaikesta tuesta, Biancalle, kaikille frendeille, LRG:lle (Mikalle) & Perukselle – ja niille ihmisille, joilla on hyvä meininki. En tiedä itsekään tarkalleen muuta kuin sen, että kaikki skedee silti yhtä kovaa, mikä on tärkeintä. Jengi on varmaan kuullut kaikenlaista. Ei mitään tiettyä safkaa; diggaan niin monenlaisista, mutta tietty kaikki pihvit ja lasagne, suomalaiset spessummat ruoat, melkein kaikki kalat, laatikot yms. Niitä Perhon isoja keittiöitä ja kaikennäköisiä kalliita laitteita on kyllä ikävä. Saatko muualta jotain. Tällä hetkellä vain LRG:ltä. Muuten odotan vaan kaikkien partteja. Suosittelen aina reissuilla syömään paikallista ruokaa, vaikka olisi paikallista pikaruokaa. Niihin aikoihin joutui myös ranneleikkaukseen veneluun takia, mikä vähän hankaloitti sitä koulunkäyntiä vielä lisää. Jotkut saattaa pysyy mielessä, ja suurin osa unohtuu. Jamaikalla oli kans himmeet safkat. Tullut tässä editoidessa aika kesäiset fiilikset – kunnes katsoo ikkunasta ulos. Välimeren maiden safkat on kyllä kaikki tosi hyviä; tein just vähän aikaa sitten lammastaginen karitsasta, jonka tyttöystävä osti synttärilahjaksi. Menin sinne, kun on tullut kokkailtua pidempään ja kokeiltua kaikenlaista himassa, eikä silloin ollut mitään tarkempaa suunnitelmaa. Tattista siitä! Perus oli myös pitkään kuvioissa, mutta en kyllä tiedä mitä nyt. Lähinnä sellaista matskua sinne kuitenkin tulee laitettua, mitä ei ole kovin vakavissaan kuvattu. Ihan erilaista safkaa siellä jossain pienessä baarissa kuin täällä Suomessa kotikeittiös, mikä on ihan ilmiselvää tietysti, mutta huomaa, miten paljon se kulttuuri voi vaikuttaa siihen ruokaan. Nyt on tulossa taas uusi leffa; millä fiiliksellä siitä. Kaikki tapas, kaikki mitä merestä saa, ja se safkakulttuuri yleensä. 50. Yhdet kisatkin järkättiin Martsarin skedeparkilla Overboard-kaupan kanssa yhteistyössä. Muistan, kun joskus Alicantessa saatiin pienessä perheravintolassa jotku himmeet possuleikkeleet siihen pöytään, ja sen mestan omistajakin otti aurinkoa siinä vieres rappusilla ja tsiigasi fileissä: ”Wah, mitkä safkat!” Huomasi, että se oli fiiliksissä, kun jengi ei kökkinyt tuppisuuna pöydässä. Viimeisimpänä niistä Tobben kuvaama Plazamovie-partti. Tietty se on myös hyvä kuvaamaan; ei mitään valittamista. Saa reissusta paljon enemmän irti, ja jos tykkää kokkailla, saa myös himaan loppuelämäksi. Kyllä tässä on aika pitkä lista, kun rupeaa miettimään! Nyt aloin vasta miettii, mitä kaikkea hyvää esimerkiksi Espanjassa on. Ihan tyytyväinen omaan parttiin; lähdin keväällä sillä asenteella, että shreddaan kyllä huolella, koska viime kesä alkoi nilkan vääntymisellä, joten en pystynyt shreddaan täysillä tosi pitkään aikaan sen jälkeen. nyt saattaa näyttää oudolta, kun on niin paljon meitsin matskuja ja joitain muita aiheeseen liittyviä kuvia. Nähnyt ja kuullut semmosia juttuja, että tulee varmaan taas olemaan vuoden kovimpia leffoja! No varmasti! Jätkä skedee ainakin LRG:n suomitiimissä. Joo tosiaan pari viime vuotta olen kuvannut lähinnä Tobben kaa; on ollut tosi smuuttia. Jätkältä on tippunut viime vuosina hyviä partteja tasaiseen tahtiin. Wah. Lemppari oli varmaa vuohenlihasta tehty currypata rice & peasin kera. Huolella erilaisia eksoottisia kaloja, mausteisia lihapataruokia, hitaasti haudutetut jerk-grillilihat, rum punch ja kaikenlaisia hedelmiä. Siltä on tosiaan tulossa vuodenvaihteessa uus leffa. Taisit olla hetken jossain kokkikoulussakin. Oli kyllä hyvää, ja lämmittää mieltä ja kehoa. En ole ihan varma siitä nimestä, mutta varmasti kova leffa kovalla porukalla. Myös Petelle, Gingille ja Judelle kiitokset; jeesasivat hyvin lautojen kanssa nyt keväällä, ja ei tullut niin shokkina tuo juttu ainakaan skedeyksen ja massitilanteen suhteen, haha. Pitää silti kiittää kaikkia Peruksen äijiä; nuoresta asti katsonut fileissä Martsarin parkilla ja muualla. Nyt tuntuu taas aika normaalilta, ja olis ollut vaikka mitä juttuja mielessä, mutta kaikkea ei vaan ehdi tekemään. Kyllä ennemmin kokkailen vain kotona perheelle, kavereille ja itselleni. Siellä oli best trick, hot dogeja ja hyvin jengiä messissä. Mutta silti ihan siisti kerätä kuitenkin yhteen mestaan tuommoiset vähän rennommat jutut. Joskus tulee niitä tilanteita, että tarvii just pientä painostusta joltain trikkiin, ja Tobbe on just se oikea jätkä kuumottamaan. Kurvissa on kai joku jamaikalainen mesta, josta saa sitä; pitää käydä kokeilemassa. Lautoja ei ole kyllä ollut vähään aikaan. Tuntuu, että siellä sitä tulee heitettyä läppääkin paljon enemmän tarjoilijoitten ja muiden ihmisten kanssa
CR OO KE D / AL EK SI S KI VE N KO UL U 51
52 BS HE EL FL IP / HA RJ AV AL TA
Sitä on yleensä sen verran loppu aina tourin jälkeen, ettei paljo kiinnosta kuvailla Suomessa heti. Sivustakatsojan silmin Teemu on läpikäynyt melkoisen muodonmuutoksen ihmisenä viimeisen viiden vuoden aikana. Mitä luvassa. Kysytkö myös, haluaako Sorkkarauta lähettää terveisiä lukijoille Barcelonasta. Herättää paljon tunteita, kun sen voi muuttaa niin pienellä napin painalluksella jumalauta internetin kautta Turusta Barcelonaan. Homma tuntuu toimivan. Naisia. Ja kohta ollut jo neljä vuotta yhdessä saman naisen kanssa. Ei oo kyllä Mainetta hirveesti pihalla näkynyt skeittailemassa. Kiitos Tomi ja tsemppiä treenaamiseen. Mutta jotain raakaedittejä olen TEEMU PIRINEN Pojusta mieheksi. Ei valittamista. Jonikin aikuistunut kai. Huh, ei saatana enää! Ehkä hänkin on nykyisin sivistynyt. Mites se elo siellä suomen Turussa. Jakekin on alkanut vissiin käymään salilla. Aluksi kommunikoitiin pääosin skeittaamalla, ja hiljalleen päästiin sitten puhetaajuudelle ja syvempienkin vesien äärelle. Jaa-a eipä mitään kovin erikoista: skeittausta, töitä ja toureilla käymistä. Sinusta ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Mutta se homma loppui just pari viikkoa sitten itsellä. Koulua. No totta kai iso. Pääpointtina tässä oli kysellä hieman tuon Antizin tulevan leffan osalta, mutta kerro ensin ohi asian vähän tulevasta Potato-projektista. Töitä. Hah.) Mikäs sinut sinne lennätti. Vieläkö se käy sun kanssa skeittaamassa, vai onko se vaan Klub-kungen. Erittäin mukavaaskeittailla pihalla auringonpaisteessa. Kyllä se Jukka välillä pihallakin rullailee (harvemmin). Heh. Hiljaisesta skeittirotasta avoimeksi nuoreksi mieheksi muuttumisen eteen on avattu pullo jos toinenkin Antizin reissuilla, ja kielimuurin kaatamisen eteen on työskennelty päättäväisesti koko porukalla. All good. On siellä jotain matskuja kuitenkin. Viimeisestä haastattelusta ja kuulumisten vaihdosta on jo tovi vierähtänyt. Rohkenisin epäillä, että matkailu on avartanut tämän nuoren miehen elämää melkoisesti. Tekee vaan mieli skeitata ja ottaa rennommin. Hallilla sitä näki päivittäin, kun siellä töissä olin. Aika holiday! Sormusen Tomin synttärimatka. Mitäs merkityksellistä Pojun elämässä on tapahtunut viime vuosien aikana. Tomi: Vastataanpas lyhyesti. Jake on luvannut yhteisen saliselfien mun kanssa! Loppusanat: teillä on ihan kiva lehti. Jokaisen tulisi matkustaa Barcelonaan kokemaan Macba-life; mulle se oli semmoinen kokemus, jonka halusin tuntea, nähdä, kokea. Samaa vanhaa! (Tällä hetkellä kyllä itse asiassa Barcelonassa, ja ei täälläkään paskempaa. Alan sekoilemaan jotain Rockyjuttuja. Tulevia matseja tulossa. Terve terve! Mitäs täällä. Onko ollut ikävä. Vai pelkkää skeittaamista. Joo, tällä kertaa Turku-crewillä. Tervehdys mieheen. Tämä reissu leppoisasti, ja sitten alan oikeastaan harjoittelemaan seuraavaa ottelua varten 27.2.2016. Siellä tuli skeitattua enemmän samoihin aikoihin. Njoo, aika vähille oikeastaan jäänyt sen kuvailut. Olihan sen kanssa mukava skeitata aina, ja Joni on kova ottamaan kuppia. -Samu Karvonen Teksti SAMI VÄLIKANGAS Kuvat FABIEN PONSERO 53 BS 36 NO -C OM PL Y. Oletettavasti olet kuvannut myös siihen. Se on enemmän keittoäijiä kyllä! Vieläkö se käy iholla. Vaikka toisaalta on tainnut silläkin hommat vähän rauhoittua siellä Helsingissä. I love it! Onko Sorkkarauta matkanjohtajana. Suomen talvi ja halliskeittailun tylsyys. Kuinka iso tyhjiö Turkuun jäi, kun Kiiskilä muutti Helsinkiin. Oletteko jollain Turku-crewillä matkassa. Mitäs Jukka
Aina ihan hiton hyvä meininki jää noista reissuista. Ja siinä sitten skeittausta aamusta ltaan, ja sen jälkeen kunnon safkat ja muutamat bisset, hengailua tiimin ja lokaalien kanssa ja sitten taas telttaan yöksi ja sama homma seuraavana päivänä noin kahden viikon ajan joka päivä! Kyllä siinä on aika valmista kauraa aina sen 14 päivän jälkeen. ihan pro-äijiä. Kyllä vieläkin skeittaan Laminalle! Ja toivon mukaan tulen aina skeittaamaankin. Niitä olisi ollut kiva kuvaa enemmän. En muista, oliko Samu vai Pete näyttänyt sen Klapi-pätkän niille Antizin tyypeille, ja olivat kai sanoneet, että tuon ne haluavat tiimiinsä. samat joka tourilla! Viimeisin touri mm. Kyllä sitten on pakko päästä jo laudan päälle. No ei meikä mikään ammattilainen kyllä ole. Se on kyllä siistiä, että Fincke innostui taas Potatoilemaan. Mutta kyllä sitä ehkä toisella tourilla tuntui, että ne on tiimikavereita. Isoa kiitosta sinnepäin kundeille; Pete on ihan päällikkö! Ja joo Klapi vaihtui Antiziin. Todellakin! Siistiä nähdä Finckeä kuvailuhommissa, ja joo Kare ja Jaakkokin ovat pitkästä aikaa skeittailleet enemmän. Nähnyt niin paljon uusia spotteja ja tavannut mukavia ihmisiä. Kaikki reissut on aina hyvin samanlaisia! Kuten sanoin, porukka vaihtuu aina, mutta silti meininki ja tavat on ns. Se on varmaan myös innostanut vanhaa jengiä skeittaamaan entistä enemmän. Eikö Klapin Kastike-tourit ja muut olleet kuitenkin ihan hyvää valmistautumista tuohon. Ja meininkihän oli ihan himmee! Aikuiset miehet rakastaa skeittausta ja ovat ns. Palautumisesta: riippuu paljon onko edes enää skeitattu viimeisinä päivinä. Minkälaisia reissuja on pohjalla tätä leffaa ajatellen. Turussa on vissiin ollut hyvä meno skeittauksen saralla viime aikoina. Välillä menee aika hengailuksi ja nauttimiseksi pari viimeistä päivää. Ihan ok tyytyväinen joo. Kolme päivää siellä, teltassa yötä, joka ilta naamat ja niin edelleen. Olet kaiketi saanut myös reissata niiden kanssa melko paljon. Siitä on joku pari viikkoa, kun ne kyselivät, haluanko lähtee tourille kattoon meininkiä. Oli tosi siistiä nähdä se meininki ja päästä porukkaan sisään! Olihan siinä aluksi vähän hassu olo olla Hugo Liardin ja muiden legendojen kanssa samassa autossa ja skeittailla ja kuvailla. Sitten homma vaihtui Antiziin. Siitä Blue Vanilla tien päälle about 1–2 päivää per kaupunki. Oishan ne! Ei ne vissiin kovin usein vaan ole tourilla. Miten päädyit sinne, ja menikö kauan sopeutua joukkoon. Todella chilli mutta rehti meno. Ikävä tulee kaikkia, kun on taas hetken ollut himassa tourien jälkeen. Siistii nähdä taas laudan päällä tuollaisia kavereita, joiden kanssa ensimmäisiä Potatoja on kuvailtu! Mites meno Antizin kanssa on kulkenut. Todella mukavasti! Toureille on aina mukava lähteä näkeen frendejä pitkästä aikaa. Mutta koeta siinä sitten, kun 10 jätkää haluaa kuvaTEEMU PIRINEN 54 BL UN TS LI DE / VI EN NA. Ei ne ole hirveesti kysellyt. Laineja ei juuri ole. vähän nähnyt; hyvälle näyttää! Taattua Finckelaatua! Tietyllä tapaa harmi, ettei ole omaa pätkää siellä, mutta toisaalta ei vaan ole kiinnostanut pelkästään kuvailla, niin pääpaino on ollut nyt tuossa Antizin uudessa pätkässä. Mutta kyllä siinä jalat vielä tuntuu semi paskalta. Joka tourilla on aina vähän eri kokoonpano, koska tiimi on iso ja koskaan ei käy kaikille kundeille samat päivämäärät. Ryyppäämistä yleensä ei tee mieli tourin jälkeen kyllä viikkoon ainakaan, haha! Oletko tähän asti tyytyväinen siihen, mitä olet saanut kuvattua. Siellä oli ihan kova meininki, vaikka Maine ja Kiiskilä puuttuivatkin silloin. Hah. Aluksi skeittasit Laminalle ja Klapille. Useimmiten teltassa yöt, ja jos mäihä käy, pääsee suihkuun ja joidenkin lokaalien kämpille yöksi. Pete ja muut jeesaa ihan kaikessa, mitä rullalautaan tarvitsee, ja geareissa sun muissa. Mutta loppujen lopuksi jää kyllä aina ihan mahtava fiilis noista! Kuulostaa todella hyvältä meiningiltä. alkoi “Hellfest”-nimisiltä hevifestareilta. Meneekö kauan palautuessa noista reissuista. Olin mä jossain Seinäjoella kerran “talvilomalla”, hah. Kyllä ehkä pari välipäivää pidän tourin jälkeen. Ammattilaismustalaiselämää kuitenkin. Hiton fiilis homma toi! Päässyt sellaisiin maihin ja kaupunkeihin, joissa ei varmasti olisi muuten tullut käytyä
Yhdellä tourilla on tainnut olla kaksi kuvaajaa. Sitten siellä 10 jätkää jyystää samaan aikaan, ja Ludo koittaa kuvata kaikkia. Eka osa “out of the blue” oli ihan helvetin fiilis omasta mielestä, kun on ollut monilla sessareilla mukana ja nähnyt, millaisia sessareita ja tarinoita kaikkien temppujen takana on. Toivottavasti pärjätään jatkossakin! Parhaisiin puoliin toki tiimi ja yhteishenki ja yleinen ilmapiiri ihan paras aina tourilla! Ja onhan se nyt aika kunnia kierrellä tuollaisten jätkien kanssa tuolla Euroopassa! Aika hiton tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta noille jäbille! Thanks a lot, Juju, Laurent, and the whole crew! Love and miss you all hobos! Terveiset ja kiitokset Lamina.fi, Antiz, Nike SB ja tietysti kaikille frendeille ja Ellinooralle! Kiitos ja jäädään mielenkiinnolla odottamaan leffaa! Aika hienoa, että Nike antanut tukea noille reissuille. ta samaan aikaan jotain mestaa, missä ei olla ikinä ennen käyty, ja kun on yksi kuvaaja yleensä matkassa, niin menee venailuksi! Yleensä on kyllä niin siistejä mestoja, että tekee mieli saada edes jotain nauhalle. Ei ne paljoa jouda istuskelemaan, jos vähän väsyttää tai on kanuuna. Kerro parhaat ja huonoimmat TEEMU PIRINEN 55 HU RR IC AN E. Yleensä lennot maksetaan itse. Sun pitää ottaa Fincke mukaan toureille. Oikeastaan odotan vaan kokonaisuutta ja koko pakettia, enkä edes tiedä, kellä kaikilla on omat pätkät ja mitkä on jaettuja pätkiä. Minkälainen firma Antiz on mielestäsi. Fincke ois kova!Mutta ei meillä ole mitään matkabudjetteja lentoihin; ainoastaan bensaan ja joihinkin safkoihin. Nyt kun leffaa odotellaan kuumeisesti, niin paljastapa top 3 sen suhteen, kenen parttia odotat eniten. Antiz on 100% itsenäinen skeittimerkki. Itse olen saanut onneksi Nikeltä aika hyvin jeesiä lentoihin ja muihin. Kuka säväyttää ja miksi. Äijät tekee kaiken itse Lyonissa, eikä minkään alaisena. Mutta ehkä sanoisin tästä uudesta odottavani eniten Samu Karvonen (koska se on suomalainen ja ihan sairas skeittaaja), Sam Partaix (style, raju kaariskeittaaja) ja Thanos Panou (kreikkalainen hullu, 100% skate rock -kundi) Sitten vielä turkulainen postikortti eli terveiset ja fiilikset. Monestihan se kuvaaja siellä eniten saa toimia, että kerkeää kuvaa kaikkia. Eli toinen kuvaaja ei ainakaan olisi pahitteeksi. Silloin olikin helpompi kuvata, ja se on chillimpää myös kuvaajalle. No ei olisi. Aika paha. Löysä arvostus noille jätkille! Vähän nähnyt mitä se homma on, ja niillä riittää hieman sitä hommaa
OG I / KI CK FL IP 56
Valokuvaaja Kévin kertoo lisää. No tietenkin siksi, että Jyväskylän mies Olli Ilmonen oli mukana matkassa ja ennen kaikkea jo kuvat kertoivat, että nyt on kyseessä astetta erikoisempi retki. Mutta mitenkäs se nyt meitä kiinnosti. AAVIKON JALOKIVEN METSÄSTYS Skeittiretki Namibian halki Eräänä marraskuisena iltana sähköpostiimme tipahti edellisen päätoimittajan Valtteri Väkevän välittämänä sähköposti kuvaajalta, joka tarjosi juttuaan Namibian retkeltä. Tekst KÉVIN MÉTALLIER & SAMI VÄLIKANGAS (Ogin osuus) Kuvat KÉVIN MÉTALLIER 57
Sen arkkitehtuuri on erikoista – lähinnä 1900-luvun alkupuolen germaanisen siirtomaakauden vaikutuksen vuoksi. Sattumalta törmäämme Morneen, nuoreen namibialaiseen skeittaajaan, joka on juuri palannut Etelä-Afrikan-matkaltaan. Suurin osa vähäosaisesta mustasta väestöstä asuu kaupungin laita-alueilla Kataturan kunnassa. Täällä, Namibialle epätyypillisen pääkaupungin sydämessä, tiimimme kokoontuu ja viettää ensimmäiset 48 tuntia Afrikan maaperällä. Siellä, kuten naapurissa Etelä-Afrikassakin – jonka suojeluksessa Katatura oli vuoden 1990 itsenäisyyteen asti – NamibiSkeittiretki Namibian halki AN TH ON Y LO PE Z / FS NO SE SL ID E 58. A jan hampaan nakertamiselta sekä ihmisten tuhoisilta typeryyksiltä säästynyt Namibian aavikko venyy pitkänä Namibian länsipuolella, ja lopulta sen hiekkadyynit uppoavatkin Atlanttiin. Sen mittaamattoman hiljaisuuden mahti mykistää kaltaisemme matkaajat. Morne on hyvin avulias, ja hän näyttää meille mielellään kaupungin parhaita spotteja. Windhoek, matkan alkuruutu. Windhoek – ”tuulen nurkka” afrikaansiksi – sijaitsee jokseenkin kuivilla kukkuloilla 1700 metrin korkeudessa. Yksinäisenä aavikoiden keskellä tuo entinen Saksan siirtomaakaupunki elää ja yrittää selviytyä. Siksi mahtava vuonna 1910 rakennettu luterilainen kirkko on pääkaupungin suurimpia nähtävyyksiä. Ensisilmäyksellä tuo kohde vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä ja toimimattomalta skeittauksen ystäville. Tartumme tilaisuuteen, ja reissun kuvamateriaalia alkaa karttua. Monet siirtomaa-ajan aikaiset villat seuraavat rivissä toinen toistaan keskustan kaduilla, ja lasiset tornit, nuo nykyajan Hiltonhenkiset symbolit, yrittävät puhkaista taivaankannen. Kulkiessa tuon urbaanin tilan suunnitelmallisesti halki leikkaavilla kujilla hoksaamme kuitenkin useita rakennuksia ja muita arkkitehtonisia nähtävyyksiä, jotka ovat rullalautailuun soveltuvia
Eristyneisyyden ja haavoittuvaisuuden tunteet tuntuvat tuon jälkeen entistä vahvemmin. Kylien nimet ovat Mariental, Lüderitz ja Swakopmund . Syömme ja nukumme niissä skeitaten niin paljon kuin mahdollista. Siellä, kuten muuallakin, hiekka ottaa valtansa takaisin peittäen hiljalleen jokaisen asfaltilla päällystetyn neliömetrin. Minuuttien kuluessa auringonsäteet käyvät raskaammiksi. Aavikolla kiirehtiminen ajan säästämiseksi tuntuu turhalta, sillä aavikkoa ei voi hallita. Iltahämärän oranssin valon leikitellessä dyynien päällä huomaamme etäällä kylän melkein kuin kangastuksena. Kolmanskopissa, entisessä timanttikaupungissa, jonka hylkäsivät siellä ennen asuneet tutkijat, jotka kyllästyivät, koska eivät löytäneet sieltä mitään 50-luvun jälkeen. Noissa nimissä on outo kaiku ollessasi hukassa Namibian aavikolla. Kulkiessamme kuivien kukkuloiden taakse, menetämme näkyvyyden maamerkkiimme, ja vain horisontti toimii oppaanamme näyttäen meille vain illuusionomaista päämäärää. Aavikko jatkuu jatkumistaan renkaiden alla maisemien TJ AR K TH IE LK ER / BS NO SE BL UN T 59. Huoltoasema, ikkunalauta, käytöstä poistettu kaide...jokainen matkaajista ymmärtää, että skeittaus matkallamme on kontribuutio, vaikkakin skeittaaminen tuolla alueella on välillä harvassa. Muutaman kaupunkikahlailupäivän jälkeen ryhmämme päätti vaihtaa maisemaa ja matkata etelään. Tuulen taittamat dyynit valtaavat lopulta näkymän. Aavikko – tuo valtava ja tuntematon, samalla pelottava ja kiehtova jätti – ja sen pimeä nielaisee meidät sisäänsä leikaten hiekkaja kivialueiden halki, ja täysin uusi maailma aukeaa silmiemme edessä. Muutamat tiemme varrella vastaan tulevat kylät toimivat retkemme arvokkaina rytmittäjinä kuin puolipisteet pitkässä virkkeessä. Niitä yhdistävä tekijä. Myös karkea asfaltti muistuttaa meitä siitä rikkomalla minibussimme renkaan. Jännitys oli kouriintuntuvaa, kun aloimme tutkia tuota mystistä maata, joka on yksi maailman väljimmin asuttuja alueita (Namibia on kyseisellä listalla toisella sijalla). Olemme Keetmanshoopissa, pienessä ihmiskeskittymässä, jossa vietämme yömme. Atlantti ei ole kaukana. Kaikki niistä ovat entisiä Saksan siirtomaakaupunkeja. Niiden tarjoamat näkymät ovat epätodellisia – esim. Siitä huolimatta havaitsemme spotteja. Lämpötila nousee yllättäen, mutta kuiva ilma tekee siitä siedettävää. an apartheid-arvet näkyvät käsin kosketeltavina muistuttaen meitä historian synkimmistä hetkistä. Vaikka niissä vallitseekin tyhjyys, niissä on vielä hitunen elämää
vaihdellessa loiston ja puhtauden välimaastossa. Ihailemme sitä hetken ajan ennen kuin jatkamme taas matkaamme ja jättäemme taaksemme pölypilven, joka toimii hetkellisenä puumerkkinämme kadoten pian ilmaan. Aika turistipaikkoja kyllä, mutta ehdottomasti käymisen arvoisia. Tien reunoilla kulkurit istuvat viikunapuiden suojissa. No ei oikeastaan mitään kuumottavia. Ruoka hyvää ja halpaa; zepraa suosittelen maistamaan. Kauempana lauma keihäsantilooppeja – ikään kuin pitkäsarvisia seeproja – kirmailee rauhallisesti auringon polttamalla ruohikolla. Uskomaton paikka se oli, eikä oikeastaan karu ollenkaan. Siitä huolimatta jokin hohtaa hiljaisuudessa”. Olimme tuon lumoavan aavikon vankeja ja ajoimme yli 3500 kilometriä löytääksemme sen jalokiven, jonka uskoimme sieltä löytävämme. Lähtisin ehdottomasti! Porukka oli tosi hyvä. Jostain malariasta hädissään...haha. Lähtisitkö uudestaan tai suositteletko kyseistä seikkailua jengille. Ihmiset iloisia ja fiiliksissä. Toimii nimittäin! Eli kierrellä maata kannattaa. Sinne vaan! Auto alle ja maata kiertämään. Mieskarhu Olli Ilmonen Namibiassa Miten päädyit mukaan kyseiselle matkalle. Eihän me sitä tiedetty, mutta hauskaa oli. Olin kyllä nähnyt Adidaksen pätkän sieltä, niin tiesi, että skeittavaa siellä on jonkin verran, mutta yleisestä meiningistä ei ollut mitään tietoa. Skeittiretki Namibian halki OG I / BS NO SE BL UN T 60. Aika karun oloinen paikka. Kaupungit siistejä ja paljon skeitattavaa! Tapahtuiko matkalla kuumottavia tilanteita. Istelle jäi kyllä tosi hyvä fiilis siitä maasta ja ihmisistä; paras reissu itsellä koskaan. Jälkisanat Mittaamattoman aavikon sydämessä mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat, ja lopulta matkaaja ei erota niitä enää toisistaan. Minkälaiset matkavinkit antaisit ensimmäistä kertaa tuonne lähtevälle. Istut dyynin päällä etkä näe mitään. Jossain klubilla oltiin, missä aika sairas meno. Fish River Canyon ja Sossusvlei oli siistejä. Sitten se rupes mietityttää, että kyllähän tuo ois aika ainutlaatuinen reissu ja olisi tyhmää olla lähtemättä, ja laitoin Borikselle viestiä, että mukana ollaan. Jos meinaa autolla hiekkateitä ajella, niin maasturi nelivedolla ehdottomasti! Ja niitä kannattaa ajella, koska niiden on varrella melkeinpä kaikki nähtävä ja nähtävyydet. Taisi olla osalla meidän porukasta kovin meno siellä tanssilattialla, vaikka ei ehkä uskoisi...Sitten seuraavana päivänä eräs paikallinen kertoi, että se klubi, missä oltiin, on Windhoekin ei niin hyvillä mestoilla, että siellä klubilla ja sillä alueella on sattunut vaikka mitä, ja ne ihmetteli, että miksi ollaan siellä edes oltu. Sitten se vähän jäi jotenkin, eikä mitään kuulunut hetkeen. Jopa Hollywood halusi palasen näistä näkymistä ja kuvasi niissä Mad Max -elokuvaa muutamia kuukausia ennen reissuamme. Paljon jäi spotteja skeittaamatta ja paikkoja näkemättä. Nyt ymmärrän paremmin St Exupéryn sanat aavikosta: ”Olen aina rakastanut aavikkoa. Boris Proust kyseli, että olisi tällainen reissu tiedossa syyskuussa ja tarttis ukkoja matkaan, että olisinko kiinnostunut lähtemään. Kahdessa viikossa kerkesi jo tosi paljon. Polun päässä kosteuden kaistaleet hyväilivät kukkuloiden juuria luoden näkymään entistä mystisemmän tunnelman. Tosi hyvät, vähän jännittävät tietty. Et kuule mitään. Millaiset fiilikset oli, kun kuulit kohteesta. Uskomattomia maisemia ja surkeita hiekkateitä. Sitten olikin parin päivän päästä liput Namibiaan
Skeittiretki Namibian halki OG I / BS TA IL SL ID E 61
Wu-Tom Switch kickflip P: Mikko Kempas V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 62
V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 63
Eniz Fazliov Bs nosegrind P: Sami Välikangas V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 64
V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 65
Jussi Simonen Fs boardslide P: Justus Hirvi V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 66
Nikolai Alin Fs boneless P: Justus Hirvi P H O T O G R A P H Y 67
68
P H O T O G R A P H Y 69 Ollie up to nosepick P: Justus Hirvi Laban
Toni Mustonen Samuli Peurala Wallie P: Justus Hirvi Switch fs nose to dirtride P: Justus Hirvi P H O T O G R A P H Y V A L O K U V A T 70
71 K ic k fl ip P : A le k si F rä k i Te e m u L ö n n ro th
Fs boardslide P: Vesa Ritola P H O T O G R A P H Y Lauri Ojanen 72
73
B ac k si d e b o d y va ri al P : M ik k o K em p as P H O T O G R A P H Y M a rc u s H yö k y 74
Fs blunt P: Justus Hirvi Viljami Koskipää Boardslide P: Vesa Ritola P H O T O G R A P H Y M a rc u s H yö k y 75 Wilson Mäkelä
Teksti MIKKO KEMPAS ja aloin tehdä toista pitkäsoittoani. Jes! Kolme parasta olisikin ollut mahdoton; laitetaan kolme kovaa. Sen kokoinen paikka tämä on, että aikalailla kaikki räppärit kyllä tuntevat toisensa, ja samoissa tapahtumissa me kaikki heilutaan. Räppihän on koko Suomessa tällä hetkellä isossa nosteessa, joten se on varmasti tehnyt osansa. Joniveli ja Soul Valpio organisoi tän homman. Kuka niistä on vastuussa ja minkälaisia projekteja ne ovat. TV:stä pärähti Fintelligensin Voittamaton, ja serkku sanoi mulle, että tämä on kova juttu. Niitä taisin polttaa joku 40 kappaletta yhteensä ja myydä viiden euron hintaan kädestä käteen. Sitten sukellettiin syvälle 90-luvulle, ja aitopäisyys sai minussa alkunsa. Kovin albumi minulle kasvaessa oli luultavasti 50 Centin Get Rich or Die Trying, jota voin luukuttaa vielä tänäkin päivänä. Yhtä vastausta en osaa sanoa. Yli puolet levyn biiteistä on tuottanut Ruuben, mutta mukana on myös Aksim, MDS, Haamu, Janne K ja LX-Beats. Sen jälkeen kävin voittamassa räpin suomenmestaruuden, ja alettiin Ruubenin kanssa työstää levyä nimeltä Vellamo LP, joka julkaistiin toukokuussa 2014. Videon valmistaminen on yleensä vähintään kuukauden homma. Ehkä sitten myös itse olen voinut antaa vähän mua nuoremmille jätkille pienen innostuksen räppäämiseen – ken tietää. Sitten porukka lähetteli joitain keskeneräisiä demoja, ja isosta poppoosta löytyi aina joku, joka haluisi tulla mukaan, ja erittäin nopeassa ajassa syntyi levyllinen materiaalia. Kerro vähän omasta räppitaustastasi: mikä innosti hommaan mukaan ja mitkä levyt/artistit olivat sellaisia, jotka kolahtivat ensimmäisenä kunnolla. Kasvoin löysät housut jalassa tuijottaen telkkarista amerikkalaisia musavideoita. Jyväskylässä tuntuu olevan aika kova räppiskene tällä hetkellä. Siihen aikaan sain myös jonkun 2Pacin kokoelmalevyn, ja kyseinen artisti pärähti silloin lempparikseni heti. Nero äijä, mitä tulee biitteihin, ja oman tien kulkija, joka viihtyy omien hommiensa parissa eikä koskaan ole välittänyt paskaakaan siitä, mikä tuo haippia tai rahaa. Me on kokattu tämäkin levy Vellamon laboratorioissa, ja se on meidän tekemä albumi ilman mitään ulkoisia vastaavia tuottajia/kirjoittajia/nittämässä kolmannentoista biisin levylle; vielä yksi raita purkitetaan, ja sitten ruvetaan pistämään loppumiksaukset pakettiin. Levy julkaistaan diginä ja vinyylinä ja koetetaan saada se mahdollisimman nopeesti pihalle. Kyselimme vähän Gettomasalta mitä Jyväskylän rap-bileissä drinkkeihin laitetaan ja mitä artistin uralla on seuraavana luvassa. Totta kai aivan normaalisti kaikilla on omat kaveripiirinsä ja pienet klikkinsä, mutta en ole huomannut, että jengi taistelisi jotenkin toisiaan vastaan. Vuosi sitten solmin levytyssopimuksen PME Recordsin kanssa Ääni Jyväskylän getoista(?) on tullut vanhempien kettujen seuraksi nuorempaa rapsukupolvea varsin kovilla biiseillä ja videoilla jo muutaman vuoden ajan. Kyllä niitä useimmiten on tullut hinkattua, säädettyä ja väännettyä, vaikka idea olisikin ollut vaan, et kunhan mennään johonkin pihalle ja kuvataan vähä räppiä. Ala-asteen lopussa internet tuli kuvioon ja antoi mahdollisuuden löytää paljon artisteja, jotka eivät soineet radiossa/telkkarissa. Koko juttu taisi alkaa jostain FB-keskustelusta, että hei jätkät – tehdäänkö jotain biisejä ja koostetaan niistä levy. Sen koko perhe elättää itsensä musiikilla, ja se on synnynnäinen jätkä tähän hommaan; alusta asti sillä oli jo se tatsi, johon monet eivät pysty edes vuosien työllä. Kerropas oma julkaisustatuksesi: mitä julkaisuja on tullut ja mitä on tulossa. Levyllä on biittejä ja räppejä ainoastaan jyväskyläläisiltä tekijöiltä. Olen viettänyt loputtomia tunteja internetissä nörttäämässä etsien kovia levyjä ja artisteja sekä tutkien hip hopin historiaa. Kotimaiset: Are: Raaka ja leikkaamaton Ruudolf: Doupeimmat Jumala seivaa Kemmuru: Kehumatta paras Ulkomaiset: OutKast: ATLiens Kendrick Lamar: Good Kid, M.A.A.D City Ghostface Killah: Supreme Clientele Beyondin julkaisema JKL 101 -levy on tätä kirjoitettaessa ulkona ja saatavilla mm. Nasin Illmatic oli kaikkien joukosta ehdottomasti suurimman vaikutuksen tehnyt albumi, jota vieläkin fanitan hiessä lapsen innolla. Kysytään vielä sun tuotantopuolesta. Valmiin videon nähdessä se voi usein näyttää ulkopuolisen silmiin siltä, että se on ollut nopeasti hoidettu duuni. Ainiin, albumin nimi on Chosen One! GO COP THAT SHIT YO! Teidän videot on aina todella hyvin tuotettuja. Urbaanilegenda on tehnyt pohjan aikoinaan jyväskyläläiselle räpille, jota jatkoivat Are, Kriso ja Rekami, jotka vastaavasti olivat isoja innoittajia itselleni räppäämisen aloittamisessa. Porukka tekee kyllä yhdessä asioita, mistä todisteena esimerkiksi JKL 101 kokoelma-albumi, jossa taitaa olla yli 20 paikallista räppäriä mukana. Katsoin mummolassa telkkaria seitsemän vuotta vanhemman serkkuni kanssa, ja häntä ihailin suuresti. Siitä lähtien olin sitten ”hoppari”, kuten silloin vielä oli tapana sanoa. Kauanko se on ehtinyt hiomaan tuota hommaa, vai onko kyseessä luonnonlahjakkuus. Kerralla purkkiin, vai hinkataanko monta päivää. Mun homeboy Janne Pajunen on kuvannut paria videota lukuun ottamatta kaikki videoni. Mitä luulet, mikä tähän on johtanut. Minkälainen JKL-meininki on sisältä katsottuna; puhaltaako kaikki yhteen hiileen, vai onko siellä jotain klikkiytymistä. 2012 lokakuussa julkaisin Vaatekaappi EP -nimisen omakustanteen, joka tehtiin Ruubenin kanssa. Mutta kun aletaan kuvaamaan, tarvitaan yleensä vähintään muutama kuvauspäivä, ja sen jälkeen Pajusella menee vielä tunteja ja tunteja sitä pläjäystä editoidessa. osoitteesta beyondstore.fi GETTOMASA 76. Ensin tuli Are, Kriso ja Rekami, sittemmin toimistolla on Youtubesta pyörinyt Gettomasa, Super Duve, Lyttä ja moni muu KPC-artisti. Luonnonlahjakkuus ja poikkeuksellinen jätkä, jonka asennetta ihailen! Heitä loppuun vielä kolme kovaa kotimaista ja kolme kovaa ulkomaista levyä, jotka pitäisi löytyä jokaisen levyhyllystä. Ruubenin biitit on aika himmeitä, mutta kumminkin kyseessä on aika nuori jannu. Ne iskivät kovaa, ja suurin osa radioräpistä 2000-luvun alussa olikin mieleeni. IT’S ALL PEACE! Kerroppas vielä vähän tarkemmin tosta JKL101-kokoelmasta. Jay-Z, Eminem ja kumppanit olivat tosi kovassa rotaatiossa TV:ssä ja radiossa. Vaikka levyä ei julkaistakaan Gettomasa & Ruuben -nimellä edellisen albumin tapaan, on Ruubenilla näppinsä isosti pelissä miksaajan ja äänittäjän roolissa. Ruuben taisi aloittaa 2010, jos en ole aivan väärässä, mutta pitkä musiikillinen tausta sillä oli jo sitä ennen rumpujen ja pianon soitosta
Mutta jos nyt yhden keksisi, niin viime aikoina esteettistä inpiraatiota on tuonut Dario Argenton elokuva Suspiria. Vaikkakaan netissä ei löydy tällä hetkellä kuin From Beyond kappaleen lisäksi Beherit cover Sodomatic Rites on Dark Orgins äänimaailmaltaan jo valmiiksi lähivuosien stoner ja sludge-virityksiä huomattavasti valmiimman kuuloisempi konsepti. Love Sport olisi aivan kevyesti mennyt viime vuosikymmenenä suomalaisten indieyhtyeiden kärkikymmenikköön ellei jopa vitoseen heittämällä. Lisäksi artistin visuaalinen ulosanti on enemmän kuin kunnossa: todella loistavaa pen & pixel -adaptointia, mutta omalla tyylillä ja kieli poskessa. https://soundcloud.com/darkorigins ”Rankan happoisesta ja höyryisestä musiikista pitävien kaariurpojen kannattaa ehdottomasti katsastaa tämä Kiilen Petrin uusi bändi. Piti kuunnella monen monta kertaa putkeen ja monta päivää. Levyn voi ostaa Bandcampistä. Välitöntä ja suoraviivaista niin toteutustapansa kuin sisältönsäkin puolesta. ” -Pulkkinen Khettokasme Khettotales Khettotales on tullut ulos jo 2014, joten ei keskitytä tässä kyseiseen levyyn vaan artistiin nimeltä Khettokasme, kun tuntuu, että hän ei ole ihan saanut ansaitsemaansa huomiota. Voi ostaa Bandcampistä. Etenkin koko kasetin b-puoli Terästäkin kovemmasta Discovery (Pasific)-kappaleesen on nimeänsä kuvaava, kauniin tunnelmainen kokonaisuus, joka kuulostaa nopeatempoisemmalta Jan Hammerilta sekoitettuna boppersiin.” -Pulkkinen Dark Orgins Dark Origins on scififuzzrokkia! Soittajat: Ryhmään kuulu Alessia (kitara ja laulu), Petri (kitara ja taustalaulu) Antti (basso )ja Ilari (rummut). Luonnehdinta: Kosmisen trooppiset baleariset bakkanaalit. Ns. Suunnilleen sen, että Teal aka Taavi Lampinen on Mikkelistä, ja luulisin, että ikää ei ole kovin montaa kymmentä kasassa. Windhand,Electric Wizard...... Biiseissä tapahtuu sopivasti; ei liikaa, eikä liian vähän. Mahdolliset julkaisut (menneet, tulevat): Helsinkiläinen kasettilabel Crummy Kids julkaisi viime lokakuussa ekan julkaisuni ”Sunset”. bängerikamaa. Ja vaikka Pajafella ei maistuisikaan, suosittelen silti tsekkaamaan Khettokasmen omaa tuotantoa jos 3-6-Mafia yms. Khettokasme tulee Tampereelta ja on tuottanut mm. Tuntuu, että itse lähenee välillä tuota pistettä, ja kaukana on ne ajat, kun jaksoi innostua uusista jutuista aina, mutta välillä onneksi vielä tapahtuu päinvastaista. Tää varmasti maistuu mm. Muuta jäsenistöä on kuultu niin ikään ansioituneissa villapaitabändeissä kuten Lady Escapessa ja Black Twigissä. Ulos on julkaistu loppuunmyytynä kassuna, ja Tealilla on tilillään pari muutakin aiempaa kassujulkaisua. En tiedä julkaisusta hirveästi. Mukavan minimaalista, mutta ei silti tylsää. Ensi vuonna uusi EP, seiskatuumainen ja bonarina 10-tuumainen versio ekasta kasetista. Ääni LOVE SPORT Love Sport on yhtye, joka on ollut kasassa kaksi vuotta. Soittajat: Aki Pohjankyrö, Max Mäkinen, Mikko Sulonen & Teemu Tanner. Pajafellaa. Suosittelenkin ensimmäisenä hyppäämään Soundcloud-tilille tsekkaamaan uudempaa tuotantoa ja remiksejä. Suomalaiseksi indiebändiksi Love Sportin äänimaailma on oikeantyylinen ja sovitukset oikein hyvät. Tässä oli yksi sellainen julkaisu. Tuotanto on kohdallaan eli kyseessä ei ole mikään sinnepäin tehty äänite, vaan hyvälläkin soundilla tilan tuntu on mukana ja soundit on tuhdit ja tasapainoiset. Luonnhehdinta: Ei oikeestaan olla kelattu koko asiaa,kai se jotain Stööneriä on. Esikuvat (musiikilliset ja muut): Joan Of Arc & R.E.M Mahdolliset julkaisut (menneet, tulevat): Meiltä on tullut vuoden sisään kaksi kasettia/digi-EP:tä: GOL!! (12/2014) ja Almost doesn’t mean you made it (9/2015). Memphis-kama maistuu missään määrin. Solitin julkaiseman Almost doesn’t mean you made it -kassun kuutta raitaa voisi verrata hyvin vielä vilpittömän ja sinisilmäisen brittipoppikauden kultapäiviin – esimerkiksi Supergrassin kaltaisiin yhtyeisiin.” -Pulkkinen SANSIBAR Legendan mukaan Sansibar koostuu pienhiukkasista jotka yhdistyivät intergalaktisen törmäyskurssin lopputuloksena. Ulos on kokonaisuus kaunista, melankolista ja hyvin tuotettua instrumentaalihiphoppia. Mahdolliset julkaisut (menneet, tulevat): 7 tuumainen vinyylikiekko tuli juuri ulos ja ehkä kassua on tulossa sun muuta,katellaan. Luonnehdinta: Kitararokkia. Esikuvat: On niin paljon ettei niitä voi luetella. https://soundcloud.com/sunnysibar ”Sansibarin Crummy Kidsin kassussa Sunsetissa on vaikutteita niin vanhasta boogie electrosta, hollantilaisen Bunker recordsin kaltaisesta viemärielectrosta kuin modernimmasta melodista elektronisesta rytmimusiikista. -Kempas khettokasme.bandcamp.com Soundcloud.com/casme Teal: Ulos Pakko tunnustaa, että oon ollu välillä vähän kyllästänyt musiikkiin. Soittajat: Minä, eli Sunny Seppä. Khettokasmen omasta tuotannosta löytyy pesunkestävää instrumentaalimemphissoundia, remiksejä ja uudempaa trappiä todella hyvällä tyylitajulla toteutettuna. Vapaa sana: Tukekaa Hangupia näinä kuolevien paperilehtien aikoina! https://soundcloud.com/lovesporthelsinki ”Hopeajärvestäkin tutun Teemu Tannerin kieunta on parempaa kuin teinitytöt parkumaan Crashin supervuosina saanut Teemu Brunila. -Kempas nuoritaawetti.bandcamp.com/album/ulos soundcloud.com/lilteal reVIEWS 77. Tällä hetkellä nauhoitukset vielä kesken, mutta ensi vuodelle luvassa lisää julkaisuja ja keikkoja! Vapaa sana: Musiikki on unta jossa keho ei nuku. Vapaa sana: Ottakaa 7” haltuun! Ensivuoden puolella tehdään taas keikkaa niin paljon kuin pystytään ja toivottavasti myös täyspitkä purkkiin. Joku tutkimushan siitä on, että neljänkympin jälkeen ei enää innostu uudesta musasta, vaan taantuu kuuntelemaan vaan niitä vanhoja klassikkoja. Pistäkää nimi ylös; tää on kova. Esikuvat: ?Ei mikään yksittäinen asia, kuuntelen vaan tosi paljon musaa josta tulee paljon inspiksiä. Alexalfonsia ja vastaavaa suomalaista instrukamaa diggaaville
Parin edellisen vuoden aikana omat valintani ovat menneet eeppisen jenkkiblackmetalin tai doomin suuntaan, mutta edeltävien vuosien suosikkini (Krallice, Deafheaven) tuoreet julkaisut jäivät tänä syksynä auttamatta pettymyksiksi. Kappaleen edetessä tajuaa kuinka alun näppäilyintro soikin jatkuvasti biisin taustalla muuttaen ajoittain jopa luotaantyontävän rankan soundin joksikin aivan muuksi. Kirja on itsessään jo historiikkina merkittävä, vaikkakaan kirja ei etene täysin kronologisesti. Tosin tänä vuonna moni festivaalin avainelokuva siirtyi kiireiden takia myöhemmäksi, ja niistä täytyykin ehdottomasti suositella jälkikäteen iranilaista Jafar Panhin Taxi Teherania, joka palkittiin Berliinissä kultaisella karhulla. Pasolinissa (2014) annetaan ymmärtää, että radikaaliohjaajan ainut ohjaava luova voima oli ohjaajan homoseksuaalisuus. Kuulostaa kaavamaisen tylsälle juonelle, mutta elokuvan dialogi on uskomattoman viihdyttävästi kirjoitettu, sekä tarinan taustalla on suurempi ihmisyyttä kuvaava taso. Toinen kauhistus oli se, miten Marielle Hellerin perustylsä, sundancemainen The Diary Of a Teenage Girl (2015) keräsi jopa taputukset esityksensä jälkeen. Uusi Takeshi Kitanon yakuza-elokuva Ryuzo And His Seven Henchman (2015) oli kanssa lähinnä ”pläjäys” ja todistus siitä, että Hana Bin aikaisesta otteesta on tiputtu jo varsin kauas. Festivaalin ehdottomasti vaikuttavin elokuva oli romanialaisen Radu Juden Aferim! (2015), joka sijoittuu 1830-luvun ottomaanivallan aikaiselle Balkanille. Unpluggedin noin 20-minuutin kesto on tottakai hieman lyhyt täyspitkälle, mutta kun samalla vaivalla sen voi kuunnella yhdeltä istumalta kaksi-kolme kertaa läpi, ja joka kerta kuulla jotain uutta ja kiinnostavaa, mitä väliä sillä loppujen lopuksi on. Herkullisia kohokohtia en tässä kehtaa lähteä paljastelemaan, mutta omalle kohdalle kirjaa lukiessa harvemmin suodaan niin monia huutonaurun täyttämiä hetkiä kuin Valonkantajat on suonut. Valonkantajat on rakenteeltaan kuitenkin looginen esitys, ja ratkaisu, jossa kirja kulkee yksittäisten salatieteilijöiden kautta, on mielestäni onnistunut. -Joonas Pulkkinen Beaten to Death Unplugged Mas-Kina Recordings Kalenterivuoden lopun lähestyessä rupeaa aina automaattisesti miettimään, että mikä olikaan tämän vuoden parasta musiikkia. REVIEWS 28th International Film Festival R&A Heti aluksi täytyy harmitella sitä, että tämän vuoden Rakkautta Ja Anarkiaa -festivaalin taso viime vuosiin verrattuna ei vastannut asetettuja odotuksia. Viron mestariohjaajan Veiko õunpuun Roukli (2015) oli ehkä vielä suurempi pettymys; tekotaiteellista Tarkovskin apinointia tylsillä poliittisilla konnotaatioilla. Bändi onnistuu Unpluggedilla saumattomasti yhdistämään klassisen hardcoren suoraviivaisuuden deathmetalmaisiin teknisesti kunnianhimoisiin riffeihin ja djentähtäviin rytmikikkailuihin, ja kaiken tämän erinomaisella huumorilla ja ilahduttavan rennolla lähestymistavalla. Raul Garcian Edgar Allan Poe -episodianimaatio Extraordinary Tales (2015) oli episodeissaan varsin viihdyttävä, mutta se, miten nämä oli nidottu yhteen animaatiolla, oli täysin tyylitajuton ratkaisu, joten sekään ei saa kiitettävää arvosanaa. Espanjalaisen Miguel Llanson etiopialaisespanjalaistuotettu Crumbs (2015) oli joulupukkinatsiflippailussaan viihdyttävä, mutta tarina ei pysynyt kasassa edes 68 minuutissa. Dokumenttien suhteen täytyy todeta tason olleen jälleen kerran huomattavasti elokuvia laadukkaampi. -Matti Leppänen Häkkinen, Perttu & Iitti, Vesa – Valonkantajat Like Suomalaisesta salatieteiden harjoittamisesta ei varmaankaan ole tehty ennen niin mittavaa antologiaa tai historiikkia kuin Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin julkaisema Valonkantajat. Suurimmasta pettymyksestä aloittaakseni todettakoon, ettei edes Willem Dafoe kyennyt pelastamaan Abel Ferraran yksiulotteista tulkintaa elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolinista. Tässä ”etnisessä westernissä” sheriffi ratsastaa poikansa kanssa mustalaisrosvon perässä. -Pulkkinen 78. Norjalaisen Beaten to Deathin kolmas täyspitkä, Unplugged (ei se oikeasti ole), on aivan erinomaista melodista grindcorea deathcoreksi näkee myös kutsutun jos tällä on mitään väliä ja nappaa ehkä jopa tämän vuoden parhaan metallilevyn tittelin. Ihan kuin ideat olisi jo käytetty, eikä pari vuotta sitten tuoreesta soundista enää saada lisää irti. Mainitsemisen arvoista on myös, että hyvin tasaisen levyn jokainen biisi on kestoltaan yhden ja kahden minuutin välillä, ja se, että se on kokonaan nauhoitettu livenä bändin harjoitustilassa. Myös Alexander Dunnin 808 (2015), dokumentti kaikkien aikojen tarunhohtoisimmasta rumpukoneesta, lunasti odotuksensa herkullisilla anekdooteilla, teknisellä historialla sekä Strafella näpyttelemässä studiossa Set It Offia. Lukijoillemme tunnetuimpia kirjassa esiintyvistä henkilöistä lienevät valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin sekä mälliguru Ior Bock, joista kummastakin löytyvät omat luvut. Vaikkakaan elokuva ei ollut vakavahenkinen kyselen, miten se viittaa todellisuuden aitoihin psykologisiin prosesseihin. Paras esimerkki tästä on kappale “Promise Catharsis”, joka alkaa hyvin rauhallisella muutaman sekunnin kitaranäppäilyllä, mutta nopeasti muuttuu suoraviivaiseksi blastbeatiksi ja karjunnaksi. Tekijöidensä ironisesti toteama huomio, että ”kirja ei luonnollisesti ole Tieto Finlandia -ehdokkaiden listalla” on sinänsä sääli, koska Valonkantajat on onnistunut kasaamaan ansiokkaasti listan ensinnäkin suomalaisesta esoteerisista ja teosofisesta kirjallisuudesta, hahmoista näiden takana, sekä salatieteiden yhteiskunnallisesta asemasta. Kaiken kaikkiaan aivan erinomainen levy. Hyvä kirja ei ole kuitenkaan täysin täydellinen; henkilöhakemistossa eivät ole sivunumerot oikein, ja välillä tekstistäkin löytyy typoja. Ja lieneekö muutenkin kehä taas kiertänyt siten, että 15-minuuttiset bläkkiseepokset eivät enää jaksa kiinnostaa, koska vuoden tuoreimman kuuloiset hevilevyt ovat tupanneet ennemmin olemaan agressiivisia grindcore-rypistyksiä, missä biisien pituudet tuskin ylittävät kahta minuuttia. Kun huomioi sen kuinka teknisesti vaativasta musiikista on kyse, tämä on itsessäänkin hatunnoston arvoinen yksityiskohta. Se mikä tekee Beaten to Deathin periaattessa rankasta ja ei niin helposti lähestyttävästä soundista niin omanlaisensa ja kiinnostavan on se miten bändi rakentaa rauhallisia ja melodisia kerroksia rajun ja nopean mätön päälle. Tosin oma saldo leffojen suhteen jäi valitettavasti toiseksi alhaisimmaksi koskaan, ja aina täytyy pitää avoimena myös huonon tuurin mahdollisuus. Juuri tämä eri tyylien kerrostaminen tekee Unpluggedista niin kiinnostavan ja mahdollistaa sen, että joka kuuntelukerralla biisit kuulee hieman eri tavalla. Kuitenkin ainoa oikea kirja suomalaisen synkän talven keskelle. James Ponsoldtin itsemurhan tehnyttä kirjailijaa David Foster Wallacea kuvannut The End of The Tour oli kiinnostava tositarinaan perustuva kurkistus Wallacen vuoden 1996 Rolling Stone -haastatteluun liittyvään kiertueeseen sekä kirjailijan sielunmaisemaan niin ihmisenä kuin monimutkaisena kirjailijanakin. Elokuva käsitteli 15-vuotiaan Minnien seksuaalista kukkaan puhkeamista ja sitä, kuinka tämä alkaa saladeittailemaan äitinsä poikaystävää. Tästä sain hyvän syyn käydä myöhemmin loistavan keskustelun erään mentorini kanssa Pasolinin ja Michel Foucaultin yhtäläisyydestä ja siitä, kuinka kummankin ajattelua (Pasolini oli myös kirjailija) luetaan seksuaalisuudesta käsin. Levyn parhaat biisit ovat aikaisemmin mainitun “Promise Catharsisin” lisäksi huvittavan eeppinen “Don’t You Dare Call Us Heavy Metal” sekä “Death to False Grindcore”. Randall Wrightin Hockney (2015) oli kiinnostava retrospektiivinen lähikuva aikamme yhdestä suurimmasta elävästä taiteilijasta David Hockneysta ja tämän monipuolisesta urastaan
Tästä kappaleesta Stöö haluaakin lainata muutaman sanan tähän väliin: “Sortoa ja vihaa / Vitusti väkivaltaa kadulla / Nyrkiniskuja ja potkuja / Ihmisten pitää pelätä / Onks siinä jotain järkee / Hakata nyt muita ihmisii / Ooks sä sit muka kova / Kun sä jotain potkaset / Väkivaltaa!! ”. Liialliseen kikkailuun ei juuri sorruta, sävellyksissä on tarpeeksi omaa näkemystä ja Tony B:n kitaraduuni on erittäin mielyttävää kuunneltavaa. Teemaan sopivasti hommaa on maustettu välillä myös mm. Kolmioyo on vähän enemmän radiosoittoon ja suomirap-puritaaneja suuremmalle yleisölle tehtyä soundia, mutta silti aika kokeilevalla otteella. Allekirjoittanut on fiilannut aiemmin jo Haamun juttuja paljon, eikä vähän pidemmälle viety Kolmiyo tee poikkeusta, vaikka erilainen onkin. Abortti 13 Viimeinen Verilöyly EP 7” (1983/2009) Hemmetin hyvä levy, joka ei sisällä yhtään paskaa biisiä. Tunnelmassa ei vaivuta synkkyyteen, vaan levyn vire on enemmän ”uplifting”, ja sille voisi vaikka laittaa vertailukohdaksi Pharcyden, Dillan ja Q-tipin Renaissancen. / Jos sua joku ??. Abortin laulaja Tapsa on Stöölle yhtä tärkeä henkilö kuin Gucci Mane. T.H.E Rutto Ei Paluuta / Ilmastoitu Painajainen (1983/1984) Läjä Äijälän IKBAL-lafkalla alun perin julkaistut Ruton seiskat samalla lätyllä. Toivotaan että bändi jatkaa ja uutta tuotantoa tulee, koska tämä on meinaan sen verran onnistunut kokonaisuus. Sisältää viisi älykovaa kappaletta, joista ykköseksi useimmiten nousee “Sortoa ja vihaa”. Se onkin yksi syy, miks tää on niin helvetin hyvä! Kaaos / Cadgers Kytät On Natsisikoja / Kaaosta Tää Maailma Kaipaa 7” (1981) KLASSIKKO. “Mä vihaan” -kappaleessa on hieno kohta, jossa sanotaan “ Jos joku on niin paska ettei sitä jaksa rakastaa / Niin miks sille pitäs teeskennellä. Tattis, Svart, tästä uusintapainoksesta. “Kytät On Natsisikoja” on niin järjettömän hieno kappale, että muut biisit jäävät sen varjoon – ikävä kyllä. -Kempas REVIEWS 79. -Kempas Kolmiyo Ep Roihis Musica Kolmiyo on kolmen hengen tamperelais-turkulaiskajaanilainen rap-kokoonpano, johon kuuluu Haamu, Matti Tamonen ja tuottajaMNSTRMKK. Luultavasti totta. Vertailu-namedroppailussa on helppo tiputtaa nimiä, kuten Wigwam ja Kalevala, eikä suotta, silä hyvin autenttista 70-luvun tunnelmaa tässä onkin. Jotkut on vaan niin mulkkuja, että joutuu väkisin skidisti vihaamaan. Kauaksi ei suomiprogen mestareista tiputa. Soundit on erittäin pehmeät; ilmeisesti levytystä on tehty analogisesti, ja muutenkin studiossa on ollut oikeata 70-luvun tekniikkaa, mikä myös kuuluu soundissa asiaankuuluvalla tavalla. Kaaoksen puoli miltei täydellinen, ja Cadgersin puoli vähintäänkin ihan jeppis. Stöö ei varmaan ollu ees syntynyt sillon, ku tää tuli ulos. Pohjasakka Maailma Täynnä Vihaa 7” (1985) Tämä on yksi Stöön ehdottomia ikisuosikkeja! Pakko myös mainita, että bändin nimi on lähellä Stöösnin sydäntä. Tämä seiska sisältää hittikappaleen “Suolia Saatana”, josta onkin hyvä lainata tämä kohta: “Sota syttyi, elämä sammui / Sota syttyi, talot sortui / Sota loppui, ruumiit jäi / Sota loppuu, jäljelle jäljelle jää vaan / 2 x Suolia, suolia, suolia saatana”. Kauniit Poliisit Lekalla Päähän! 7” (2002) Tää on oikeestaan Stöön mielestä aika kusinen bändi ja levy. Näin se on. Stalin Chaos EP 7” (1980) Stalin Mäntyharjusta päivää. Samoin toista kitaraa soittavan Babak Issabeigloon vokaalit toimivat loistavasti, kuten myös Ville Rohiolan Hammondit. Asan luotsaamaan Roihis Musican julkaisema EP on kokonaisuudessaan Spotifyssä. huilulla. Stöö vihaa väkivaltaa. Suurin osa sanoista menee Stööllä ohi, eikä mistään muustakaan saa juurikaan selvää. Eli infoa on vähän vaikea saada, promoa ei juuri tehdä ja sinkkubiisit, pressitiedotteet ja videot eivät ole pääasia, vaan mennään musiikki edellä ja annetaan sen tehdä työtänsä. EP on täynnä hyviä räppejä, laulukertsejä ja monipuolisia tuotantoja vaihdellen vähän trippailevammista rummuista klassiseen rap-rytmiin. Haista sota paska! Eevil Stöön ”Iso vauva Jeesus” julkaistaan Monspin kautta 5.2.2016 Levyn on tuottanut kokonaan Nuori Derrick Kuusi Stöölle tärkeää Suomi Punk/HC seiskaa Malady Svart Malady on Svartin rosterista löytyvä suomiprogebändi, jonka riveistä löytyy mm. Veikkaan että livenä todella kokemisen arvoinen. Tän ostin joskus siltä varalta, että jos Mikko Kuustonen laittais mut jostain syystä autiolle saarelle ja saisin ottaa sinne mukaan vaan yhen seiskan. Mulla on vaan tää kusinen bootleg, mutta tällä pitää pärjätä siihen asti, kun teen mun ekan miljoonan. Sivuprojektina alkaneen bändin tarkoitus oli tehdä yksi levy ennen kuin jäsenet ovat täyttäneet 50 vuotta, ja muutenkin bändin esiinmarssi on ollut sopivasti progemaisen ”vaikea”. Helvetin kova seiska, josta Stöön lempikappaleiksi ovat nousseet “Mä vihaan” & “Me ollaan Stalin”. Tikarin riveistä tuttu Tony B. Levyllä on kuusi biisiä vaihdellen 2:32 pitkästä aina 10:20 pitkään, joten tästäkin jo selviää, että kappalerakenteissa on mukana aimo annos progea. Itseäni aina lämmittää, kun pystytään yhdistämään reppurap-piirteitä suurelle yleisölle läpi menevään muottiin, ja näin näyttäisi käyvän Kolmiyon kohdalla. Osa biiseistä etenee vokaaleilla ja osa ei. niin paljon vituttaa / Niin mä varmaan sillon sitä vihaan”. Oon aika varma, että tää on parasta, mitä Mäntyharjusta on ikinä tullut. Nyt loppu se myllyttäminen ja muiden kiusaaminen...saatana. Kokonaisuudessaan todella kova levy. Huhut kertovat, että Ice Cube olisi kirjoittanut “Fuck Tha Police” kappaleen tämän seiskan innoittamana. Allekirjoittanut ei vieläpä ole aina mikään progen suurin ystävä; musiikista tulee valitettavan usein mieleen se yksi Kummelisketsi, missä ei tehdä virheitä, mutta Malady toimii minullekin lähes kauttaaltaan helvetin hyvin. Ainut hyvä biisi: “Mikko Kuustonen”
Loogisesti etenevä kirja käy esimerkkien kautta läpi paljon Photoshopin ja Lightroomin kehittyneempää käyttöä valokuvaajille, eikä vain käy valikkoja läpi yksi kerrallaan kuten valitettavan suuri osa kuvankäsittelyoppaista. Sen parasta antia on entisen pääomistajan Kirsti Paakkasen elämää ja aikaa Marimekossa käsittelevä osuus. Waters pelaa paljon osavaltioihin liittyvillä mielikuvilla sekä viittaa jatkuvasti eri populaarija gay-kulttuurin yhteyksiin. -Pulkkinen Koivuranta, E., Pehkonen, K., Sorjanen, T., Vainio, A. En jaa moniakaan asioita Kunnian kirjoittajan kanssa, mutta jaan kuitenkin Kunnian tarpeen määritellä miehuutta uudelleen. Toki myöskään poseraaus Eugen Schumanin haudalla yhdessä Suomen järjestäytyneiden kansallismielisten radikaalien kanssa ja osallisuus ääripatrioottisen soihtukulkueen järjestämisessä viime uutena vuotena eivät ole auttaneet Hännikäistä olemaan ainakaan poliittisen vasemmiston suosiossa. Kunnia sisältää esipuheen ja epilogin lisäksi seitsemän puheenvuoroa miehisyydestä. Carsick: John Waters Hitchhikes Across America, 2014) on aikaisemmin Liken julkaisemaan Shokkiarvoon verrattuna selkeää kaunokirjallisuutta faktan sijaan. Jos kädessäsi on usein digijärkkäri niin suosittelen lukemaan, tekemisestä saa irti paljon enemmän tämän jälkeen. Omistajat Ratiasta Ratioihin ja Ameriin ja näistä Paakkasen kautta Mika Ihamuotilaan tuovat oman Game of Thrones -tyylisen valtajännitteensä tarinaan. -Kempas Timo Hännikäinen – Kunnia Savukustantamo Timo Hännikäinen tyhjensi niin sanotusti keskikesän pajatson sekoiltuaan sosiaalisessa mediassa lähettämällä sukupuolittunutta väkivaltaa vastustavan kansalaisjärjestö Naisten linjan sekä Naisasialiiton FB-sivujen seinille lievästi sanottuna poliittisesti epäkorrekteja känniviestejä. Toisaalta kirja lässähtää sen viihdyttävimmän osuutensa eli toisen osan, jossa kaikki menee mönkään, jälkeen. Naisasiaihmiset sekä tunnustukselliset feministit Hännikäinen taas onnistui suuttumaan jo toisella esseekokoelmaan Ilman. Muu seurannut esseetuotanto kirjailija Michel Houllebecqia käsittelevä esseekokoelma Mitä Houllebecq tarkoittaa (2010), Ihmisen viheliäisyydestä ja muita esseitä (2011) sekä vähintään Houllebecqia kuin Hännikäistä yhtä ristiriitaista kirjailijaa Marko Tapiota käsittelevä esseekokoelma Hysterian Maa (2014) antavat viitteitä Hännikäisen kansallismielisyydestä. Harvinaisen hyödyllinen kirja valokuvaajille. Tälle on annettu kirjassa paljon tilaa verrattuna Armi Ratian elämää käsittelevään osuuteen; tätäkin ratkaisua voi miettiä. Marimekon tarinaa vievät eteenpäin omat pääluvut. Silti Marimekko – Suuria kuvioita on oikein oiva ja onnistunut yleinen esitys Marimekosta yrityksenä sen liiketoiminnan näkökulmasta. Miksi. Miksi. Kaikkien toimitusjohtajien vaiheet ja yrityksen hallituksen jäsenien keskeiset jännitteet eivät jaksa kiinnostaa. Kuitenkin jos haluaa Hännikäistä älyllisessä mielessä kritisoida, suosittelen ainakin yhden esseen tuotannosta lukemaan ennen kuin päättelee separoinnista henkiseen imbesilliyteen. Watersia tuntemattomille suosittelen ensiksi Shokkiarvoa sekä 70-luvun elokuvia. Kirjassa viehättää se, miten se on jaettu eri jaksoihin ja lukuihin. Kirja käy läpi kuvankäsittelyn työnkulkua alusta loppuun ja ohjeistaa hyvin muun muassa arkistointiin. Hännikäisen omasta puolesta pahoittelen aidosti hänen temperamenttisuuttaan sekä sekoiluaan. Tämä tuntuu välillä liiankin mustavalkoiselta asetelmalta: on miehen asema ja naisen heikompi asema. Toisessa osassa on kirjan ehdottomasti huikein jakso, joka päättyy Watersin joutumiseen kulttielokuvaohjaajien kidutuskammioon, missä on muun muassa George Romeron pää. Talouteen keskittyvästä puolesta huolimatta kirja on ajoittain hyvin herkullista luettavaa. Tätä sivuavat tarinat koskien esimerkiksi Ratian mansikkapaikkaa, Bokarsin kartanoa ja Japanin kauppaa ovat omina minilukuinaan. Näillä opeilla skeittikuvasi löytyvät vielä vuosien päästä helposti. -Pulkkinen Pekka Potka Photoshop Lightroom 6 CC valokuvaajille Docendo Erilaisia kuvankäsittelyoppaita löytyy kirjakaupoista pilvin pimein, mutta harvempi niistä on yhtä hyvä kokonaisuus kun mainoskuvaajana uransa tehneen Pekka Potkan Photoshop Lightroom 6 / CC valokuvaajille. Tämä on sekä kirjan vahvuus, mutta myös heikkous, koska liiat pörssidetaljit ajoittain latistavat Marimekon taiteellisen sekä graafisen puolen merkitystä. Koska Hännikäinen on todella hyvä esseisti ja keskustelun avaaja nykyisessä sukupuolikeskustelussa. Viimeisessä esseessä Miksi en ole miesasiamies Hännikäinen tekee suoran pesäeron Henry Laasasen kaltaisiin aidosti miesasiaa edistäviin toimijoihin. Koska miehen pahoinvointi, yksinäisyys ja huono itsetunto ovat vaarallisempia kuin naisen. Myös klassikkotuotteiden kuvien puuttuminen oli pieni pettymys. Hännikäinen pyrkii kyseenalaistamaan esimerkiksi Kunniassa ”moderniin” feministimieheen liittyvät käsitykset. Marimekon tarina on kiehtova käänteineen niin omistajuudessa kuin yritystoiminnan suuntautumisen muutoksessa kotimaisista markkinoista vähittäistavarakauppaan ja globaaleihin markkinoihin. Huvittavia nimiä kuten miesten yhteisöllisyyttä käsittelevää Veljeskuntaa tai mieheksi kasvua käsittelevää Initiaatiota ei pidä karttaa, vaan tekstit toimivat hyvin yksittäisinäkin, runsaine kaunokirjallisuudesta poimittuine esimerkkeineen. Kaikille Watersin elokuvien ystäville voisi sanoa, että varsin keskinkertainen kirja ei ole kuitenkaan mikään pettymys. Monet anarkistitaustaiset kansalaisaktivistit vaativatkin Savukeidasta pidättäytymään uuden esseekokoelma Kunnian julkaisussa jo hyvissä ajoin ennen kuin uuden kirjan nimikään oli valmiina. Tämä saattaa myös osaltaan herättää närää; sukupuolen konstelloiminen määreisiin tai piirteisiin lauseilla on varsin vaarallista. Tosin näitä kumpaakin puolta on tuotu näkyvämmin esiin Marimekon itse julkaisemassa kirjassa Kuvioissa Marimekko. Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä (2009). Kirja ei aidoista kaunokirjallisista ansioista huolimatta ehkä aukea Watersia tai Amerikkaa yleisesti tuntemattomille. Marimekko – suuria kuvioita Into Kustannus Osuuskunta Sarkamedian toimittajista koostuvan työryhmän kirja Marimekosta ei ole ensimmäinen suomalaisen vientimuodin lippulaivaa käsittelevä teos, mutta kenties ensimmäinen yritys kunnianhimoisesti arvioida Marimekon yhteiskunnallista ja kulttuurista vaikutusta. Omaelämäkerrallisen proosan seassa kertojana häärii kuitenkin Waters itse, joten kirjaa voi lukea pitää myös tiettynä faneille suunnattuna matkakirjana, jossa Waters liftaa halki Amerikan kotikaupungistaan Baltimoresta länsirannikolle San Franciscoon. Kirja jakaantuu kolmeen osaan: täysin fiktiiviseen spekulaatioon siitä, miten kaikki voi mennä matkalla ”nappiin”; täysin fiktiiviseen spekulaatioon siitä, miten kaikki voi mennä matkalla ”mönkään” ja täyteen faktaan siitä, miten kaikki todellisuudessa menee. Tätä puolta olisi toivonut kirjan käsittelevän enemmänkin. Tosin kuka tahansa, joka on joskus lukenut yhdenkin beatnik-roadbookin, voi jo itsessään nauttia kirjasta, sekä kaikille Watersin ystäville kirja on paikoitellen varsinkin viihdyttävää luettavaa. John Waters – Liftari Like Kulttielokuvaohjaaja John Watersin Liftari (engl. Hyvästä kirjoitusasusta huolimatta Hännikäisen argumentointi paikoitellen takkuilee ja rakentuu yleistysten varaan. Lisäksi kirjan kirjoittajat hakevat välillä liikaa tietynlaista sensaatiomaisuutta ja tuovat osittain turhaan esille näkökulmaansa tutkivina journalisteina. -Pulkkinen REVIEWS 80. Tätä kautta välittyy myös kattava kuva eri aikakausien yleisen suomalaisen kulttuurielämän anekdootteja. Tämän väitteen varmaankin kaikki jakavat a priori. Kirja on aidosti kiinnostava ja kantava kokonaisuus, jota olisi toivonut hiottavan valmiimmaksi vielä hetken. Hännikäinen oli toki jo ennen raiskausuhoamistaan onnistunut suututtamaan koko Vasemmiston kovistelemalla Li Andersonia. Tapausta sitten puikin yksi sun toinen someguru, somepoliitikko, besserwisser ja oikeakin toimittaja, ja varsinainen paskamyrsky oli yhden sekoilijan urpoilusta valmis
81 T R I P FOGHORN FILMS PRESENTS AFTER SK8 TRIP DOCUMENTARY DIRECTED BY ALE LAURAÉUS & SAMULI HEINO SOUND DESIIGN TUOMAS VUORENSOLA CINEMATOGRAPHY SAMULI HEINO ALE LAURAÉUS AKI KÄRJÄ TUOMAS VUORENSOLA & TIMO HELENIUS DIGITAL MASTERMIND TIMO HELENIUS STARRING TIMO HELENIUS AKI KÄRJÄ SAMULI HEINO TUOMAS VUORENSOLA ALE LAURAÉUS & FRIENDS PRODUCERS SAMULI HEINO ALE LAURAÉUS www.foghorn.fi Exquisite variety of delicate skateboarding with creamy mint filling storytelling F O G H O R N S K A T E B O A R D S p r e s e n t s D O C U M E N T A R Y O U T C H R I S T M A S 2 1 5
NYT KÄVI NÄIN LARI MÄKELÄ BS 50-50 / OULUN ENERGIA PONTUS ALV 360 FLIP FAKIE • PHOTO: NILS SVENSSON O ulun Energian muuri on nähnyt aiemmin muun muassa Sippolan nosebonkin ja Pasi Järvelän bonelessin mutta itse ledge on pysynyt koskemattomana. Ensikatsomalla ledge ei näytä ihan niin hankalalta kuin paikan päällä, sillä pyöreä reuna ja vauhdinotto vaikeuttaa hommaa huomattavasti. Oululainen Lari Mäkelä on yrittänyt korkata ledgen jo useamman kesän siinä onnistumatta, mutta tänä kesänä tähdet olivat vihdoin oikeassa linjassa. Kuvan ottanut Pasi Järvelä kertoo taistelusta ledgeä vastaan seuraavaa: ”Saattoi muuten olla et jo 2013 oltii spotilla ottamassa kuvaa ekan kerran. Parhaat julkaistaan. 82 Kuva: Pasi Järvelä Teksti: Toimitus. toimitus@hangup.fi ”Nyt kävi näin” on uusi toistuva palsta, jossa tarkastellaan asioita joita ei tapahdu kovin usein. Vauhdinotto on olematon tuossa. Jos hallustasi löytyy kuva tapahtumasta, tempusta, spotille pääsystä tai luonnonilmiöstä jota ei tapahdu liian usein niin lähetä se meille tekstin kera. Raportoikaa toimitukseen. Tunnin sessioita noin kunnes jalat nii paskana ettei kyennyt enään. Se teki hankalaksi. Droppi yli 2 metriä...” Mitkäs sitten on itse Larin fiilikset. Sinne vain haastamaan seuraavaa suoristusta. Kurbin reuna pyöreä. Kuten kuvasta näkyy löytyy kurbi Oulusta, osoitteesta Kasarmintie 6. ”Kolmas kesä toden sanoi, kolme metriä vauhdinottoa, kolme metriä droppia, fiilis kolminkertainen ländäyksen jälkeen.” Matsku fiftarista on tulossa tänä jouluna ilmestyvään S.F.T.B leffaan. Eli taisteluja oli ja hapanta tuli
PONTUS ALV 360 FLIP FAKIE • PHOTO: NILS SVENSSON
Emerica_HU_syksy_2015.indd 1 14/11/15 22:44. | www.funster.. MADE. Funster Company Oy | (09) 650 530 | riderservice@funster.. Ju stu s Hi rv i Reynolds Low Vulc, black-red-white Miki–back smith