Futura 4/2025 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 4/2025 Rauhan tulevaisuus
rahoittajan vaatimuksesta voidaan kirjoittajan pyynnöstä käyttää lisenssiä CC BY-ND 4.0.. Futura-lehden julkaiseminen toteuttaa avoimen saatavuuden periaatteita 12 kk embargolla. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan. Täten tekstejä, sekä painettuja että sähköisiä, saa vapaasti lukea, selailla, näyttää ja tehdä niihin kohdistuvia tiedonhakuja myös muuhun kuin yksityiseen käyttöön. Lisätietoja: kopiosto.fi. vuosikerta 4/2025 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 57€ Vuosikerta ulkomaille 68 € Irtonumero jäsenille 8,40 €, muille 15,40 € Sähköinen irtonumero 12,50 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, futura@tutuseura.fi Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Matti Minkkinen (päätoimittaja), Minna Halonen, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Marileena Mäkelä, Laura Pouru-Mikkola, Minna Pura, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti Lintulahdenkatu 3, 00530 Helsinki 040 5028672, toimisto@tutuseura.fi tutuseura.fi tutuseura.fi/julkaisut/futura Futuran avoimen julkaisemisen periaatteet: tutuseura.fi/julkaisut/avoin-julkaiseminen/ Ohjeita Futuran kirjoittajille: tutuseura.fi/julkaisut/futura-ohjeet Futuran tulevat teemat Futura 1/26 Vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuus II Futura 2/26 Korkeakoulujen tulevaisuus Futura 3/26 Hyvän kierteillä tulevaisuuteen Futura 4/26 Kulttuurinen kestävyysmurros Futuran kirjoittajaksi. 44. Seuran julkaisut ovat Kopioston ehtojen alaisia. Yksittäistapauksissa, esim. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä toimisto@tutuseura.fi! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.fi Tämän numeron päätoimittajat Elina Hiltunen ja Marja-Liisa Viherä Taitto Johanna Viherä Kansikuva Axel Jansson Painopaikka Suomen Uusiokuori oy ISSN 0785-5494 (painettu) 1459-0549 (sähköinen) Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Tekstejä saa kuitenkin (muussa kuin henkilökohtaisessa tarkoituksessa) kopioida, tulostaa ja jakaa vain Kopioston kopiointiluvan ehtojen mukaisesti
Anja Nystén Rahoittajana kestävää yhteiskuntaa rakentamassa Juska Kivioja, Ilona Snellman ja Minna Pura Tulevaisuuslukutaito kättä pidemmäksi työkaluksi nuorten näköalattomuutta vastaan Marja-Liisa Viherä Neljä näkökulmaa tulevaisuuteen – kirja-arvioita Sirkka Heinonen Vauhtia ja väriä kauppakorkeakoulujen johtajakoulutukseen SISÄLLYS Pääkirjoitus Seurainfo Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely Katsaus Referee-artikkeli Futura 4/2025 2 4 24 36 46 51 54 58 64 67 70 74 81 Artikkelit Puheenvuorot Kirja-arviot. 1 4/25 Futura Elina Hiltunen ja Marja-Liisa Viherä Antakaa meidän olla rauhassa Petri Kylliäinen Maailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys Markku Kivinen Sodan kysymys on rauhan kysymys Riku Viitamäki ja Sirkka Heinonen Si vis pacem, para bellum – Miten ennakoida ja rakentaa rauhan tulevaisuuksia. Arja Alho Pelosta luottamukseen Vesa Valtonen Jos haluat rauhaa... Jukka Kekkonen Oikeusvaltio rauhan takeena
Ne ovat oikeita ihmisiä ja ihmiskohtaloita. Kun lasketaan vuoden 1945 loppuun mennessä kuolleet ihmiset, lukumäärä liki kaksinkertaistuu. Tämän lehden vierailevina päätoimittajina toimivat Marja-Liisa Viherä ja Elina Hiltunen. 4/25 2 Futura Antakaa meidän olla rauhassa Elina Hiltunen: Pari vuotta sitten vierailin perheeni kanssa Hiroshimassa Japanissa. Äidit ja isät, jotka jäävät ikävöimään lapsiaan ja lapset, jotka jäävät kaipaamaan sodan pois pyyhkimiä vanhempiaan. elokuuta tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta siitä, kun amerikkalaiset pudottivat atomipommin Hiroshiman kaupunkiin. Kaupunki on surullisen kuuluisa siitä, että se toimi ensinäyttämönä yhdelle ihmiskunnan rumimmalle keksinnölle: atomipommille. PÄÄKIRJOITUS Marraskuussa 2024 sitten järjestettiin TOP TEN Futures XIV -seminaari Tieteiden talolla Helsingissä. Nimestään huolimatta pikku poika oli harvinaisen tuhoisa ase. Tätä hetkeä ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä atomipommi päätti pienen koululaisen elämän. Kolme päivää pikku pojan jälkeen amerikkalaiset pudottivat ”isoveljen” Fat Manin Nagasakiin, mikä puolestaan nosti atomipommien aiheuttaman uhrimäärän vuoden 1945 loppuun mennessä noin 200 000 ihmiseen. Shigerun lähti innokkaana kouluun ja odotti sitä, että saisi lounaalla avata rasian. Sen vieressä oli kertomus rasiasta ja sen omistajasta. Hiroshima Peace Memorial Museum, jossa perheemme vieraili, purki Hiroshiman tilastot yksilöiden kohtaloiksi, tragedioiksi. Sodan uhrit eivät ole tilastoja. Liikuttavin kohde museossa oli kuitenkin rikkoutunut pieni rautarasia, joka oli aseteltu vitriiniin näytteille. Hänen äitinsä oli täyttänyt aamulla yläkoulun ensimmäisen luokan oppilaan Shigerun lounasrasian soijapavuilla, riisillä, ohralla ja perunalla. Ne ovat ihmisiä, jotka ovat selvinneet hengissä, mutta kantavat sodassa saamiaan fyysisiä, henkisiä ja taloudellisia vammojaan elämänsä loppuun asti. Yksi pommi tuhosi noin 60 prosenttia kaupungin rakennuksista ja tappoi heti noin 70 000–80 000 ihmistä. Kyyneliltä ei voinut välttyä, kun hiljennyin lukemaan ihmisten tarinoita, tuijotin pommituksen jälkeistä suurta videokuvaa tuhovoiman pois pyyhkimästä kaupungista, katsoin kuvia puoliksi palaneista ihmisistä, joita yritettiin hoitaa pommin jäljiltä. Ne ovat kuolleita lapsia toiveineen tulevaisuudesta, ne ovat kuolleita isiä, äitejä, isovanhempia, sisaruksia. Pommi oli nimeltään Little Boy eli pikku poika. Tämä Futura-lehden numero on kerännyt seminaarin puhujilta puheenvuoroja rauhasta ja eri näkökulmista siihen. Ne ovat ihmisiä, jotka jäävät kaipaamaan sodassa menetettyjä läheisiään. Kummallakin päätoimittajalla on oma viestinsä rauhaan liittyen.. Seminaarin otsikkona oli Rauhan monet mahdollisuudet ja nimensä mukaisesti seminaarissa käsiteltiin rauhaa eri näkökulmista. Lisäksi numerossa on muutamia muita tekstejä liittyen yleisteemaan eli tulevaisuuteen. Vuonna 2025, 6. Joku harvinaisen kyyninen ihminen on todennut, että yhden ihmisen kuolema on tragedia, miljoonan kuolema on tilasto. Voin sanoa, että harva museo on tehnyt minuun yhtä suuren vaikutuksen. Uhreja oli yhteensä 140 000. Rikkimenneen metallisen lounasrasian ja sen palaneen sisällön löysi Shigerunin äiti poroksi palaneen ja luurangoksi hiiltyneen poikansa ruumiin alta tuhoutuneesta koulusta. Tämä rikki mennyt rautarasia kuului kolmetoistavuotiaalle Shigeru Orimenille
Siitä, että joku päättää laskea aseensa, katsoa toista silmiin – ja antaa tilaa ihmisyydelle. Aseteollisuuden mittakaava on valtava, kuten Elina Hiltunen muistuttaa megatrendejä käsittelevässä kirjassaan, Mitä tapahtuu huomenna. Yksi venäläinen, Saatanaksi nimetty pommi voisi tappaa miljoonia ihmisiä. Se tarkoittaisi miljoonia tuhottuja Shigeruneja, miljoonia tuhottuja eväsrasioita ja miljoonia tuhottuja tulevaisuuksia. Mutta vielä suurempaa on se inhimillinen ja kulttuurinen menetys, jota väkivalta aiheuttaa. Elina Hiltunen & Marja-Liisa Viherä Marja-Liisa Viherä FT ViheräVerstas Oy maija@tutuseura.fi Elina Hiltunen KTT, DI, sotatieteiden tohtorikandidaatti (väitellyt) What’s Next Consulting Oy elina.futurist@gmail.com Ku va Sa br ina Bq ain. Maija Viherä: Elokuussa 2025 järjestetyssä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaarissa Hyvän kierre Thorleif Johansson näytti Irja Halászin kuvan Mongolian aseettomasta vallankumouksesta. Rauha ei ehkä ala suurista sopimuksista, vaan yksittäisestä valinnasta. Huomasin kyynelten valuvan, kun katsoin sitä. Me elämme tänä päivänä maailmassa, jossa keskustelu rauhasta on entistä tärkeämpää ja teot rauhan puolesta välttämättömiä. Kuva oli pysäyttävä. Mietin, mitä kaikkea saisimme, jos näin tehtäisiin nyt. Sodat rikkovat paitsi ihmisiä myös tarinoita, paikkoja ja perintöä, joka tekee meistä ihmisiä. 3 4/25 Futura Tämän päivän maailmassa meillä on yhteensä liki 10 000 atomipommia, joiden tehokkaampi tuhovoima saa Hiroshiman ja Nagasakin pommit tuntumaan pikku papateilta. Rivissä seisovat nuoret miehet univormuissaan. Siinä hetkessä näkyi jotakin syvästi inhimillistä – päätös, joka ei perustu pelkoon, vaan rohkeuteen olla vahingoittamatta. He olivat jättäneet aseensa kotiin, ja kukin oli itse päättänyt tehdä niin. Rauhaa uhkaavat paitsi konfliktit myös ne rakenteet, jotka pitävät yllä sotilaallista varautumista ja pelon taloutta. (2025). Tulevaisuutta ei voi rakentaa ilman rauhan tekoja – niitä pieniä, jotka muuttavat maailmaa. Jos ihmiset eri puolilla maailmaa jättäisivät aseensa kotiin – eivät vain fyysisesti, vaan myös mielessään
Nykyistä taistelua maailmanjärjestyksen hallinnasta on Kiinan nousun myötä käyty kolmen suurvallan kesken. Argumentoin myös heuristisesti mitä tulevaisuuden ratkaisuja on edessä, jotta selviäisimme tästä murroksesta kohden nykyongelmat ratkaisevaa maailmanjärjestystä. 4/25 4 Futura Maailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys Vallitsevan maailmanjärjestyksen juuret ovat juutalaiskristillisen sivilisaation yli 500 vuotta sitten alkaneessa maailmanvalloituksessa, jonka pohjalle rakentui nykyinen hegemoniseen maailmanhallintaan perustunut maailmanjärjestys. Tässä artikkelissa käsittelen maailmanjärjestyksen mennyttä ja nykyistä kehitystä mm. Sellaista, joka mahdollistaisi uuden järjestyksen ja rauhan valtioiden väliseen kanssakäymiseen. Avainsanat: maailmanjärjestyksen murros, AGIL-analyysi, hegemonia, moninapainen maailmanjärjestys REFEREE-ARTIKKELI Petri Kylliäinen FM, väitöskirjatutkija Politiikan tutkimus, Johtamisen ja talouden tiedekunta, Tampereen yliopisto petri.kylliainen@tuni.fi Ku va Ku va ka tti. Ennen 1900-lukua valta hegemonisessa maailmanjärjestelmässä oli varsin vakaata, sillä siitä taisteltiin vain noin sadan vuoden välein. Tämä tilanne luo mahdollisuuden niin maailmanjärjestyksen muutokseen kuin myös sen edellytyksen, vanhojen rakenteiden ja toimintojen romahtaessa toimimattomina. 1900-luvulla sen vakaus kuitenkin järkkyi useampaan kertaan, kun hegemonisesta vallasta taisteltiin kolmesti, eli ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa sekä kylmässä sodassa. Yhtenä tutkimukseni tuloksena totean, että ensi kertaa maailmanjärjestyksen historiassa olemme tilanteessa, jossa millään valtiolla ei enää ole mahdollisuutta nousta hegemonisesti ylivaltaiseksi maailmanjärjestelmän johtajaksi. funktionalismin, hegemoniateorioiden, sivilisaatioteorioiden ja evoluutionaarisen systeemiteorian holistisista näkökulmista, selittääkseni sitä, miksi tähän maailmanjärjestyksen murrokseen on päädytty. Polarisoivat proksija kauppasodat sekä BRICS-maiden integraatioprosessi ovat saattaneet maailmanjärjestyksen syvenevään vallan tyhjiöön, joka haitoistaan huolimatta on myös maailmanjärjestyksen muutoksen mahdollistaja. Kylmän sodan jälkeen Yhdysvaltain yksinapainen hegemoninen maailmanvalta oli pari vuosikymmentä vakaata, mutta nykyinen, 2000-luvun lopusta alkanut uusi taistelu maailmanjärjestyksen hallintavallasta on vienyt maailmanjärjestyksen murroskauteen, jonka lopussa näyttää vääjäämättä häämöttävän systeemiset muutokset maailmanjärjestelmän rakenteissa ja toiminnoissa
Linkitän esitettyyn empiirisiä esimerkkejä maailmanjärjestyksen menneestä kehityksestä ja nykykehityksestä. Tälläkin tulevaisuudentutkimuksen artikkelilla pyritään vaikuttamaan tulevaisuuteen, vaikka edes pienesti. Tämän vuoksi niin teoreettisten näkemysten tarkastelu kuin viitattujen empiiristen tekijöiden tarkastelu jää pintapuoliseksi. Ainoa poikkeus tästä tavasta käsitellä on funktionalismia käsittelevä osio. Tulevaisuudentutkimusta tehdään samasta syystä kuin politiikkaakin, eli se on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnan tai sen osasen asioihin tai toiminnan sääntöihin (Kylliäinen & Mickelsson, 2014, s. Tässä artikkelissa tarkoitukseni on tutkia maailmanjärjestyksen mennyttä ja nykyistä kehitystä holistisesti makroteoreettisista näkökulmista. Samaan tapaan jokaisen tulevaisuudentutkimuksen vaikutuskohde on jonkin asian tai toiminnansäännön tulevaisuus, jonka tulevaisuuteen sillä pyritään vaikuttamaan. Eli nykyiseen murrosaikaan sekä murroksen jälkeiseen aikaan, jotta nykyisen maailmanjärjestyksen ongelmat tulisivat normatiivisesta näkökulmastamme ratkaistuksi. Argumentoin ja ideoin heuristisesti maailmanjärjestyksen menneen kehityksen pohjalta millainen kehitys ja järjestelmämuutos mahdollistaisi uuden järjestyksen ja rauhan valtioiden väliseen kanssakäymiseen. Mitä tahansa tutkimme ja analysoimme menneestä, nykyisestä ja tulevasta kehityksestä johtopäätöksineen (ennakointeja, ennusteita tai skenaarioita), kaikki tämä rakentuu tietoisesti tai tiedostamatta maailmankatsomuksemme ontologisten olettamuksien varaan, ja vaikuttaa tietoisesti tai tiedostamatta poliittisesti tulevaisuuden maailmaan. Maailmankatsomuksemme sisältää: arvot ja arvojärjestelmämme (esim. Niiden avulla pyrin selittämään, miksi maailmanjärjestyksen murrokseen on päädytty, mitä siitä seuraa ja miten murros luo edellytykset maailmanjärjestyksen muutokselle. Tässä artikkelissa en toimi tällä tavalla. Tutkimusaihe on tulevaisuudentutkimuksellisena laaja ja monitieteinen. Nykyisyydessä tehdyt poliittiset päätökset muuttavat ja rakentavat aina päätöksenteon jälkeistä tulevaa, ei mennyttä tai nykyisyyttä. 10–16). Yleensä tieteellisessä tutkimuksessa erotellaan omiksi kappaleiksi käytetty teoria, empiirinen aineisto sekä analyysi ja johtopäätökset. Vaikka pyrkisimme objektiivisuuteen tulevaisuudentutkimuksessa ja uskoisimme sen olevan mahdollista, ei tämäkään tekisi tulevaisuudentutkimuksesta vähemmän poliittista ja normatiivista. Niin politiikan toimilla kuin tulevaisuudentutkimuksella on myös aikaulottuvuudeltaan täsmälleen sama vaikutuskohde, eli tulevaisuus. Objektiivisuuden tavoittelu ei eliminoi maailmankatsomuksemme vaikutuksia ulos tutkimuksestamme. Kiteyttääkseni ja helpottaakseni asiaan perehtymättömän mahdollisuutta ymmärtää viitekehykseni lähtökohtia, suhteessa tutkimuksessa esitettyihin maailman tarkasteluihin, käsittelen teorioita ja empiirisiä esimerkkejä soveltuvasti aina kunkin asian yhteydessä. Esimerkiksi, jos uskomme tietokäsityksessämme, että on ja on ollut olemassa historiallisia trendejä, suuntaa tai kausaalisuutta ihmisyhteiskuntien kehityksessä,. Vaikka tapani esittää voi kuulostaa vakuuttavalta ja tiedollisesti varmalta, kuitenkin niin tieteen kuin tulevaisuudentutkimuksenkin tiedon perusta on suhteellinen, eikä mitään lopullisia tieteellisiä totuuksia voi kukaan mistään asiasta esittää. poliittisideologisen ja/tai uskonnollisen); ihmiskäsityksemme ja ontologisen maailmankuvamme, jossa on piirteitä niin kulttuurillisista, poliittisideologisista, uskonnollisista kuin tieteellisistä käsityksistä maailmasta; sekä epistemologisen käsityksemme tiedosta, ja sen mikä maailmankatsomuksessamme määrittää tiedon todeksi (Niiniluoto, 1994, s. 5 4/25 Futura Petri Kylliäinen Johdanto Elämme historiallista murroskautta maailmanjärjestyksen ja sen tulevaisuuden suhteen. Toisaalta tulee myös ymmärtää se tosiasia, että kaikki tulevaisuudentutkimus on poliittista sekä siten normatiivista. 45–46). Tästä näkökulmasta vaikkapa skenaario, jonka koemme ja määritämme todennäköiseksi suunnaksi jonkin asian tai ilmiön tulevaisuuden kehitykselle, lepää suoraan maailmankatsomuksemme luoman ymmärryksen, analyysin ja tietokäsityksen varassa. Tämä haastaa kiteyttämään ja rajaamaan yleistajuiseksi kaikkien aiheiden käsittelyä
Vastaavasti, mikäli aikaja tietokäsityksemme lepää indeterminististen olettamuksien varassa kuten Karl Popperin maailmankuvassa (Popper, 1961), niin voimme kieltää kaiken kausaalisuuden historiallisessa kehityksessä ja pitää tämän artikkelin pohdintaa joutavana haihatteluna. Parsons oletti teoksessaan The Social System (1951) neljä yleistä toiminnallista edellytystä yhteiskuntajärjestelmän selviytymiselle. Viidenneksi esitän positiivisen skenaarion maailmanjärjestyksen muutoksen hetkestä, joka aloittaisi ja loisi uudet rauhan edellytykset maailmaan. Neljänneksi tarkastelen mitkä ovat nykyhetkessä maailmanjärjestyksen muutoksen moottoreita, eli tekijöitä ja trendejä, jotka voivat vaikuttaa nykyisen maailmanjärjestyksen murroksen loppuun saattajina, sekä sen korvautumiseen uudenkaltaisella maailmanjärjestyksellä. Integraation funktio (I), joka koskee yhteiskunnan ja sen rakenteiden lujittamiseen ja pysyvyyteen liittyviä toimintoja, tästä vastaavat rakenteet ovat arvoja, normeja (oikeus) ja mielipiteitä rakentavat sekä muokkaavat instituutiot, kuten uskonnolliset instituutiot, Maailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys. Rauhaa ei maailmaan synnytetä lopettamalla yksittäisiä sotia. Artikkelissa tarkastelen, miten maailmanjärjestyksen murros on tulevaisuuden rauhan edellytys. Pysyvä rauhantila maailmanjärjestyksessä tai maailmanjärjestelmässä, mitä maailmanjärjestys systeemiontologian näkökulmasta on (järjestys on vain järjestelmän olotila), voi nähdäkseni syntyä vain luomalla siihen sellaiset rakenteelliset, toiminnalliset ja arvoperustaiset edellytykset, mihin sisäinen yhteiskuntarauha on valtioissa perustunut. Aloitan tarkastelemalla, miten funktionalismin näkökulmasta yhteiskuntajärjestelmä toimii yhteiskunnallisen rauhan perustana. 42–43). Tähän päätelmään perustuen hän analysoi ja havaitsi useita selviytymisen kannalta oleellisia yhteiskunnallisia funktioita. Kolmantena tarkastelen maailmanjärjestyksen murroksen systeemievoluutionaarisia syitä. Tämän jälkeen maailmanjärjestyksen AGIL-analyysillä haen vastausta kysymykseen: Mihin maailmanjärjestyksen hallinta on perustunut tähän asti. Niiden pohjalta hän tunnisti yhteiskunnalliset rakenteet, jotka täyttävät nämä funktiot – eli yhteiskunnallisen selviytymisen edellytykset (Boglind, 1991, s. Tavoitteiden saavuttamisen funktio (G), joka koskee yhteiskunnan tavoitteiden saavuttamista, tästä vastaavat rakenteina poliittiset päätöksentekoelimet. Näin ei valitettavasti ole. Nytkin kenties mietimme kuinka maailma voisi saavuttaa rauhan, kunhan vain sotiminen sotivissa maissa saataisiin lopetettua. Kuudentena ja viimeisenä ideoin heuristisesti rauhan mahdollistavan tulevaisuuden maailmanjärjestyksen rakenteita, toimintoja ja arvopohjaa. Parsonsin näkemyksessä yhteiskuntajärjestelmillä on toimintoja tai funktioita, joista osa on yhteiskunnan selviytymisen kannalta tärkeämpiä kuin toiset. 4/25 6 Futura niin voimme myös uskoa, että esittämissäni kehitysanalyyseissä ja visioidussa tulevaisuuden suunnissa on jotain perää. (Parsons, 1952, s. 26–36) Näille neljälle AGIL-funktiolle hän tunnisti niitä toteuttavia rakenteita seuraavasti: Sopeutumisen funktio (A), joka koskee järjestelmien kykyä selviytyä resurssien ja tuotannon suhteen, ja josta rakenteina vastaavat taloudelliset organisaatiot. Käsittelen valtioiden sisäisen rauhan perustaa systeemiteoriaan pohjautuvan Talcott Parsonsin funktionalismin näkökulmasta. Nämä tunnetaan AGIL-kaavion lyhennenimellä, joka kuvaa neljää yhteiskunnallista selviytymisen funktiota: ”Adaptation” (sopeutuminen), ”Goal-attainment” (tavoitteiden saavuttaminen), ”Integration” (integraatio) ja ”Latency” (taustalla piilevä rakenteiden ylläpito). Jatkossa tekemäni maailmanjärjestyksen analyysi pohjaa tähän Parsonsin funktionalismiin: Mitä funktioita ja rakenteita maailmanjärjestyksessä on ja mitä sillä tulisi olla, jotta se kykenisi tuottamaan globaaliyhteiskunnan selviytymisen edellytyksiä. Parsons analysoi 1950-luvulta lähtien yhteiskuntajärjestystä niiden järjestelmää ohjaavien toimintojen eli funktioiden näkökulmasta (Parsons, 1952; 1966; 1967; 1977). Yhteiskuntajärjestelmä yhteiskunnallisen rauhan perustana Rauha ja sen vastakohta sota ovat ehkä yleisimmin ihmisten mielissä liittyneet valtioiden sotiin ja sisällissotiin
Mikäli sosialisaatioprosessi on onnistunut (kodeissa, kouluissa, armeijassa, mediassa, jne.), niin yksilö on sisäistänyt (internalized) kulttuurisen arvojärjestelmän, ja arvojärjestelmä on kasvanut osaksi yksilön toimintaa ohjaavaa omaatuntoa. Tästä näkökulmasta, vaikka yhteiskuntarauha ja sen legitiimiys lepää pääosin kasvatetun maailmankatsomuksen varassa, tarvitaan myös olemassaolon edellytykset turvaava yhteiskunta. 7 4/25 Futura Petri Kylliäinen poliittiset puolueet, tiedotusvälineet, tuomioistuimet, jne. 307 ja 321–380) Hyödynnän Parsonsin funktionalismia analysoidessani seuraavissa kappaleissa maailmanjärjestystä ja sen tulevaisuutta. Systeemiteoreettisesti analysoiden Parsonsin AGIL on kuvaus kokonaisen yhteiskuntajärjestelmän jaottelusta rakenteina alajärjestelmiin, jotka mahdollistavat sen toiminnallisen olemassaolon. 78; Parsons, 1967, .s 192–219 ja 347–354; Parsons, 1977, s. Yhteiskunnan piilevät säännönmukaisuuteen ja jatkuvuuteen liittyvät funktiot (L), näistä vastaavia rakenteita ovat mm. Toisin sanoen sitä, miten ”järjestelmä toimii”. 180) Sääntely on keskeistä myös Parsonsin AGIL-funktioiden kohdalla. Millaisia funktioita ja rakenteita sekä millaisen kulttuurisen arvojärjestelmän maailmanjärjestys tarvitsisi muuttuakseen vakaaksi, rauhaa tuottavaksi järjestykseksi?. Tasapaino voidaan palauttaa painottamalla enemmän muita funktioita. Yhteiskunta, jolla on toimivat taloudelliset organisaatiot (A), sekä toimivat poliittiset instituutiot (G), ja jotka ovat toimissaan ristiriidattomia yhteiskuntajärjestyksen kulttuurisen arvojärjestelmän kanssa (I ja L). 192–219 ja 347–354). Tästä esimerkkeinä ovat historian aikana erilaiset talousjärjestelmät (kapitalistisista kommunistisiin) sekä poliittiset järjestelmät itsevaltaisuudesta demokratiaan. (Parsons, 1977, s. Pari kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänen teoriansa pohjautuivat kuitenkin vahvasti systeemiontologiaan. Vallan näkökulmasta voisimme kuvitella, että yhteiskuntajärjestelmän pääasiallinen hallinta ja sääntely perustuisi Parsonsin mielessä poliittisen järjestelmän (G) ja sitä tukevan tuomiovallan (I) sosiaalisen kontrollin sanktioille. Parsonsin AGIL-kaavion I ja L arvoja normikasvatukselliset funktiot ovat kuitenkin yhteiskuntajärjestelmien todellisen vakauden ja rauhan perusta. Esimerkiksi yhden funktion suurempi painotus voi johtaa epätasapainoon järjestelmässä. Eli järjestelmän sääntely ja vakaa tila ei pääosin perustu sosiaaliseen kontrolliin, vaan sosialisaatioprosessiin (kasvatusprosessiin), joka ylläpitää yhteiskuntajärjestelmää legitimoivia kulttuurisia arvoja ja sen legitimiteettiä. Muun muassa mitä funktioita ja rakenteita, sekä millainen kulttuurinen arvojärjestelmä maailmanjärjestyksellä on ollut. Hän oletti, että yhteiskuntajärjestelmien toiminnallinen olemassaolo perustuu sen AGIL-funktioiden sääntelyyn. Näissä puitteissa hän selkeästi ymmärsi systeemiontologian ajatukset alajärjestelmistä ja järjestelmien hierarkkisuudesta, sekä siitä kuinka järjestelmien olemassaolo perustui sisäiseen ja ulkoiseen (input/output) vaihdantaan, jossa energian, materian ja informaation vaihdantaa hallitaan feedback-sääntelyllä. Toimivatko nämä funktiot ja rakenteet nykyisessä maailmanjärjestyksen murrostilassa. (Parsons, 1967, s. (Parsons, 1977, s. Aikanaan 1940-luvun lopussa tai 1950-luvun alussa, jolloin Parsons kehitti ensimmäiset AGIL-kaavionsa, hän ei ehkä ajatellut systeemiontologian käsittein asiaa alajärjestelminä, sillä systeemiontologia ei vielä tuolloin ollut näiltä osin kehittynyt. 42 ja 226–230). 4–5). Yhteiskunnallinen tasapainotila ei kuitenkaan ole mikään vakiotila, vaan kehityksen tai kasvun myötä uudelleen määrittyvä ”homeostasis” tai ”steady state” -tasapainotila, jota kohden yhteiskuntajärjestelmä kontrolloivilla feedback-palautetoiminnoilla palaa, aina kun olemassaololle välttämätön tasapainotila häiriintyy (Harper, 1989, s. arvoja normikasvatuksesta vastaavat koulutusjärjestelmät, vapaa-ajan aktiviteetit, jne. Samanaikaisesti kulttuurilliset arvojärjestelmät ovat jatkuvassa hitaassa muutoksessa, joka muuttaa yhteiskuntajärjestystä ja sen taloudellisten (A) ja poliittisten (G) organisaatioiden muotoja. Sosiaalista kontrollia käytetään muistuttamaan sitä vähemmistöä ihmisistä, jotka eivät halua, välitä, tai kunnioita yhteisiä yhteiskunnan ”pelisääntöjä”. (Parsons, 1952, s
Toinen sen yhteyteen vuonna 1919 perustettu organisaatio oli ILO, eli Kansainvälinen työjärjestö. Tästä Parsonsin AGIL-kaaviossa vastaa G, eli poliittiset päätöksentekoelimet. Vaikka turvallisuusneuvoston (The Security Council) toiminta perustuu myös enemmistöpäätökseen, se käytännössä nojaa yksimielisyysperiaatteeseen. Toisaalta Bullin (1995, s. Vaikka de jure kansainvälisen lain edessä valtiot ovat olleet jo vuosisatoja tasa-arvoisia, ja siten oikeutettuja toimimaan itsevaltaisesti oman tahtonsa tai jopa ”mielivaltansa” mukaisesti, niin ennen 1900-lukua maailmassa ei ollut mitään kansainvälisen lain noudattamista de facto valvovaa pysyvää tuomioistuinta osana integraation (I) funktiota. Kansainvälisten suhteiden teorioissa niin kutsutun suvereenien kansallisvaltioiden maailmanjärjestyksen lasketaan alkaneen noin 500 vuotta sitten. Sen toiminta oli kolmikantaista hallitusten, työnantajien ja työntekijöiden välistä neuvottelua koskien kansainvälisiä työolosuhteiden sääntöjä. 309–310) Tämän itsevaltaisuuden pohjalta Bull (1995) on väittänyt, että koska valtiot ovat suvereeneja toimijoita maailmanjärjestyksen puitteissa, niin maailmanjärjestys on anarkistinen järjestelmä vähäisellä järjestyksen määrällä. ILO:n toiminnan lähtökohtana oli, että ”yleismaailmallinen kestävä rauha voidaan saavuttaa vain perustamalla se sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen”. 9–10) mukaan myös maailmanjärjestys muodostaa valtioiden järjestelmän siitä syystä, että vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ne käyttäytyvät ja toimivat aina kokonaisuuden osina. Kansainliiton päätösten noudattaminen jäi siis valtioiden hyvän tahdon varaan. Myöskään kansainvälistä lakia säätäviä ja toimeenpanevia poliittisia päätöksentekoelimiä (G) ei ollut.. Toisaalta kansainvälisiä lakeja tai sopimuksia tehtäessä itsevaltaisuus on merkinnyt myös sitä, että näitä on voitu tehdä vain yksimielisillä päätöksillä. Tämän vuoksi sen päätökMaailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys. Turvallisuusneuvoston päätökset ovat riippuvaisia sen veto-oikeudellisten, viiden toisen maailmansodan voittajavaltion jäsenten yksimielisyydestä. 5–7; Migdal, 1988, s. (United Nations, 2025) Yhdistyneet Kansakunnat (1945) on perustanut yleiskokouksen (The General Assembly) päätökset yksinkertaiseen enemmistöön, mutta silläkään ei ole ollut todellisia tai riittäviä toimeenpanon mahdollisuuksia päätöksilleen. Kansallismielisyys lisäsi maailmanjärjestykseen ajatuksen, että valtioiden väestön tulisi olla keskenään samaa etnistä taustaa esimerkiksi kielellisesti, kulttuurisesti ja uskonnollisesti. 26; Morgenthau, 1973, s. Tämä tapahtui ensimmäisten eurooppalaisten valtioiden muodostumisen sekä löytöretkien aloituksen jälkeen. Systeemiontologian näkökulmasta tämä on ristiriitainen määritelmä. (Morghenthau, 1973, s. Ratkoessaan maiden kiistoja, sotia ja konflikteja Kansainliitto toimi yksimielisyysperiaatteella ”kokouksessaan” (The Assembly), kuin myös toimeenpanevassa elimessään, ”neuvostossa” (The Council). (Hobsbawm, 1990, s. Ensi kertaa se tuli kirjatuksi kansainväliseksi laiksi tai sopimukseksi Westfalenin rauhassa 1648. Tämä myös tekee valtiosta itsenäisiä ja tasa-arvoisia kansainvälisen lain edessä, niin sisäisissä toimissaan kuin ulkoisissa suhteissaan. Anarkia tarkoittaa hallituksen puuttumista, kun taas järjestelmän olemassaolo edellyttää sen olemassaolon mahdollistavan, järjestystä ylläpitävän ja sääntelevän hallituksen olemassaoloa. 27) Perinteisesti valtiot ovat siis Westfalenin rauhasta lähtien määritelty kansainvälisessä laissa suvereeneiksi, eli itsevaltaisiksi toimijoiksi valtioiden välisissä kanssakäymisissä. 4/25 8 Futura Maailmanjärjestyksen AGIL-analyysi – mihin maailmanjärjestyksen hallinta on perustunut tähän asti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1919 perustettiin Kansainliitto, joka toimi kansainvälisen lainsäätäjänä maailmanrauhaan liittyvissä kysymyksissä. Neuvostolla ei kuitenkaan ollut hallintoa, joka olisi voinut toimeenpanna sen päätöksiä, eikä armeijaa, jolla tukea sen päätösten toteutumista tai panna käytäntöön sen yhteyteen vuonna 1922 perustetun Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen tuomioita. Nykyinen nimitys ”kansallisvaltioiden” maailmanjärjestys on tosin myöhempien aikojen tulosta, sillä kansallismielisyys ideologiana kehittyi myöhemmin
142–146) Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat saavutti yksinapaisen hegemonian ja oli aluksi lähes kyseenalaistamaton maailmanjärjestelmän Petri Kylliäinen. (Kylliäinen & Mickelsson, 2011, s. Hegemonisen vallan alaisuudessa kansainvälisen kaupan on katsottu olleen vakaata, lukuun ottamatta aikoja, jolloin hegemoniasta on sodittu. Ei voida kuitenkaan kieltää, etteikö rauhaa olisi pääsääntöisesti ylläpidetty maailmanjärjestelmässä, maailmanjärjestyksen viiden sadan vuoden historian ajan. Ennen Kansainliittoa ja Yhdistyneitä Kansakuntia muiden sivilisaatioiden valtioilla ei ollut osaa eikä arpaa maailmanjärjestyksen hallintaan, eikä niillä ole suuresti ollut mahdollisuuksia vaikuttaa näiden perustamisen jälkeenkään. lainaehdot), sen sijoittaessa suurimmat varat IMF:n ja WB:n toimintaan. Ainakin siinä määrin, että kansainvälinen vaihdanta on mahdollistanut sopeutumisen (A) funktion maailmanjärjestelmässä (resurssien ja tuotannon suhteen). 12–15 ja 24–30; Wallerstein, 1987, s. 1700-luvulta 1900-luvulle hegemonia taas oli Britannialla, ja 1900-luvulta 2000-luvulle Yhdysvalloilla. 1600-luvun hegemoninen valta oli Hollannilla. Voitettuaan toisen maailmansodan ja kylmän sodan Yhdysvallat on edistänyt vallallaan vapaakauppaa. Mikä sitten selittää suvereeniudella ”valuvikaisen” maailmanjärjestyksen vuosisatoja jatkuneen olemassaolon. Vuonna 1947 vapaakauppaa edisti tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT), ja 1995 perustettiin Maailmankauppajärjestö (WTO). Maailmanjärjestelmän taloudellista sopeutumista (A) edistäneet talouden organisaatiot kuten IMF ja WB ovat ja ovat olleet Yhdysvaltojen etujen ohjaamia päätöksissään (esim. Bretton Woodsin konferenssissa vuonna 1944 sai alkunsa Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki (WB). 1500-luvulla maailmanjärjestelmää hallitsi maailmanlaajuisen ulottuvuuden laivastoillaan saavuttaneiden Espanjan ja Portugalin valtioiden unioni. 206–211; Yhdistyneet kansakunnat, 2025). kapitalistiseen vapaakauppaan perustuvan maailmantalouden osalta. EU on maailmanjärjestelmän osajärjestelmänä edistynyt tällä polulla varsin pitkälle, mutta se ei ole muuttanut itse maailmanjärjestystä. 178–180) Maailmanjärjestyksestä keskusteltaessa unohtuu usein se fakta, että maailmanjärjestys rakennettiin juutalaiskristillisen sivilisaation länsiosan (Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat) kulttuurisen arvojärjestelmän perustalle (mm. Toisaalta suvereeniuden periaate on jo itsessään toimivan maailmanjärjestyksen ja rauhan este. 9 4/25 Futura senteko oli jäissä lähes koko kylmän sodan ajan. Edellä olen osoittanut, että vaikka Westfalenin rauhasta lähtien suvereenit valtiot ovat de jure kansainvälisen lain edessä olleet teoriassa itsenäisiä ja tasa-arvoisia, niin käytännössä de facto ei ole koskaan ollut maailmanjärjestyksen poliittisia (G) ja oikeudellisia päättäviä tahoja (I), jotka olisivat voineet tasa-arvoisesti säätää, tuomita ja myös toimeenpanna kansainvälistä lakia ja sen tuomioita. 12–18 ja 51; Väyrynen, 1998, s. 16; Watson, 1992, s. Käytännössä hegemonisen vallan voittaneet valtiot ovat kuitenkin matkineet ja jatkaneet käytäntöjä, esim. (Chase-Dunn, 1990, s. Hegemoniasta on taisteltu, koska hegemoninen valtio on voinut säätää itselleen edulliset maailmanjärjestyksen pelisäännöt. 21–33; Käkönen, 1991, s. Toimiva maailmanjärjestys edellyttäisi, että sen alajärjestelmät, eli valtiot tai liittovaltiot, ovat autonomisia, ei suvereeneja, suhteessa kansainväliseen lakiin, maailmanjärjestelmän poliittisiin toimielimiin (G) ja tuomiovaltaan (I). katolisuus, protestanttisuus, sekä poliittiset ideologiat), hegemonisten valtioiden poliittistaloudellisia etuja edistämään. (Akehurst, 1987, s. 169–170; Juutinen & Käkönen, 2016, s. Sen näkökulmasta järjestystä maailmassa on ylläpidetty hegemonisten valtioiden voimin, eli poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti ylivoimaisten valtioiden toimesta. Yksi kansainvälisten suhteiden teoria, joka selittää nähdäkseni systeemiteoriankin näkökulmasta riittävästi maailmanjärjestyksen olemassaoloa on syklinen hegemoniateoria. Viimeisen vuosisadan aikana hegemoniasta on taisteltu kolme kertaa – ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa sekä kylmässä sodassa. Ensimmäisen neljänsadan vuoden aikana (1500–1900), hegemoniasta taisteltiin suurissa sodissa noin sadan vuoden välein
(Kylliäinen, 2013, s. 104–106, 222–223 ja 439–440, Toynbee & Ikeda, 1976, s. Spenglerin ja Toynbeen sivilisaatioteorioiden näkökulmasta voi todeta 500-vuotisen maailmanjärjestyksen toimineen juutalaiskristillisen sivilisaation kulttuurillisten arvojen ja maailmankuvan pohjalta. Sen aikakäsitys on järjestelmien epälineaarinen järjestyksen ja kaaosvaiheen sykli. (Kylliäinen & Mickelsson, 2011, s. Syyriassa ja Ukrainassa (Hoover Institution, 2024); osallisena ja organisoimassa vallankaappauksia mm. Parsonsin AGIL-funktioiden näkökulmasta se hallitsi tuolloin ylivaltaisesti maailmantalouden ohjailua (A) sekä maailman poliittista ohjailua (G), sekä kykeni niin taloudellisella kuin sotilaallisella ylivoimallaan toimimaan sanktioivana maailmanpoliisina. Kaikki nämä ovat Yhdysvaltojen hegemonisen läntisen arvoyhteisön ja sen pohjalle rakennetun sääntöpohjaisen maailmanjärjestelmän pakottavia sosiaalisen kontrollin muotoja. Tämä asetti uusliberalismin poliittisena talousoppina niin kutsutun Washington konsensuksen maailmanjärjestystä ohjaavien arvojen ja normien ytimeen (Williamson, 2002). 78–82; Spengler, 1961, s. Järjestyksen Maailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys. 174, 179, 184, 288 ja 290–292) Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat laajensi uusliberalismin kapitalistisen talousmallinsa kulttuurisena arvoja normijärjestelmänä lähes joka maahan. Nämä ovat sivilisaatioteorioiden näkökulmasta kehittyessään usein korvanneet uskonnon ihmisten arvojärjestelmissä. Kuuban, Iranin, Pohjois-Korean sekä Venäjän pakotepolitiikalla pois maailmantalouden vaihdannasta (Stein & Cocco, 2024). Sitä on muokannut tuona aikana kristillisten ihmisarvoja oikeuskäsitysten lisäksi myös länsimaissa sekulaarina aikana kehitetyt kansallismieliset ja poliittiset ideologiat sekä poliittiset talousopit (esim. Nämä (I ja L) funktiot ovat välttämättömiä, sillä Yhdysvaltojen poliittinen päätöksenteko (G) ja talouden ohjailu (A) olisivat tulleet kyseenalaistetuksi ja vastustetuksi, ellei Yhdysvallat olisi kyennyt sosialisaation prosessilla ja maltillisella sosiaalisella kontrollilla ylläpitämään haluamaansa maailmanjärjestystä. Uusliberalistista agendaa ovat edistäneet myös luottoluokituslaitokset, kuten Standard & Poor’s, Moody’s ja Fitch Ratings, painostaessaan valtioita luottoluokituksillaan yhteistyössä valuuttakeinottelijoiden kuten George Sorosin kanssa. Näiden eri tahojen voidaan katsoa muodostaneen Yhdysvaltojen maailmantaloutta (A) ohjanneet poliittiset instituutiot (G) sekä Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen arvoja normiperustan, jota nämä instituutiot ovat funktioina I ja L myös edistäneet. Chilessä vuonna 1973, Iranissa vuosina 1953 ja 1979 (O'Rourke, 2016), Ukrainassa vuosina 2004 (Traynor, 2004) ja 2014 (Carpenter, 2017); sekä osallisena ja sulkemassa mm. Britannian, Ruotsin ja Suomen kelluttamaan valuuttansa kysynnän ja tarjonnan määrittämiksi. Suomessa kellutus johti devalvaatioon ja pankkikriisiin, jota luottoluokituslaitokset pahensivat luottoluokituksillaan, ja joka puolestaan Kansainvälisen valuuttarahaston uusliberalististen lainaehtojen myötä johti massatyöttömyyteen ja lamaan. Tarkastelen seuraavaksi evoluutionaarisen systeemiteorian näkökulmasta, miksi 1900-luvusta alkanut muutoskehitys on johtanut nykyiseen maailmanjärjestyksen murrokseen. klassinen ja uusliberalistinen talousoppi sekä kommunismi). Millä tavoin Yhdysvallat harjoitti integraation (I) funktioita sekä yhteiskunnan piileviä säännönmukaisuuteen ja jatkuvuuteen liittyviä (L) funktioita. 26–29) Yhdysvaltojen toimet: sotivana maailmanpoliisina mm. Vietnamin, Kosovon ja Irakin sodissa (Kelly, 2024); osallisena ja aseistamassa mm. 4/25 10 Futura hallinnassaan. Maailmanjärjestyksen murroksen evoluutionaariset syyt Evoluutionaarisen systeemiteorian aikakäsityksestä löytyy selittäviä näkökulmia kehitykseen. Valuuttakeinottelulla Soros pakotti 1990-luvun alussa mm. 142–146; Kylliäinen, 2021, s. Uusliberalismin arvoja ja normeja on valtiollisille päättäjille kasvatettu niin Yhdysvaltojen määrittelemillä IMF:n ja WB:n lainaehdoilla kuin WTO:n ja OECD:n ohjailulla, sekä epämuodollisemmin World Economic Forumissa ja Bilderberg-tapaamisissa. Jemenin sisällissotaa (Hazbun, 2018); osallisena ja aseistamassa proksitai sijaissotia mm. Näiden tahojen lisäksi Yhdysvallat on harjoittanut jatkuvaa suoraa tai epäsuoraa poliittista ja taloudellista vaikuttamista jokaiseen maahan ja niiden sisäpolitiikkaan
IT-kupla vuonna 2000 ja finanssimarkkinoiden kriisi vuonna 2008). Maailmanjärjestyksen murros on siis tästä näkökulmasta järjestelmäevoluution vääjäämätön seuraus. Yli hallittavuuden rajojen kasvun myötä alkaa järjestelmän kaaosvaihe, joka ei tarkoita jatkuvaa kaaoksen ja hallitsemattomuuden tilaa, vaan aika ajoin romahtelevaa kykyä hallita järjestelmän olemassaoloa. 148–149; Kylliäinen, 1995; s. Jossain vaiheessa tästä kasvusta muodostuu ongelma sen ylittäessä järjestelmän kyvyt hallita tai säännellä sitä ja järjestelmän sisäistä toimintaa. 24; Kylliäinen & Mickelsson, 2011, s. Irakin sodan oikeutuksen kyseenalaisti näiden lisäksi myös Saksa ja Ranska (Gordon, 2003). 1900-luku sen sijaan vaikuttaa evoluutionaariseen systeemiteoriaan pohjautuvassa aikasarjatarkastelussa edustavan yli toiminnallisten rajojen kasvaneen maailmanjärjestelmän kiihtyvää kaaosvaihetta. Nämä pankit heikentävät Yhdysvaltojen Washington konsensusta lainaamalla valtioille ilman uusliberalistisia lainaehtoja. Rakenteellisesti ja toiminnallisesti maailmanjärjestelmä pysyi siten muuttumattomana. (Kylliäinen, 2021, s. Molemmat sodat Petri Kylliäinen. Maailmanjärjestyksen muutoksen moottorit Viimeiset kolmekymmentä vuotta ovat murentaneet Yhdysvaltojen hegemoniaa lukuisten sotien sekä talouskriisien myötä (mm. Kuitenkin jossain käänteentekevässä vaiheessa olemassaolon pakottavasta tarpeesta alkaa järjestelmä muodostaa laadullisesti uusia rakenteita ja toimintoja (kompleksisempia, esim. 27–28) Yhdysvaltojen sotilaallisten toimien legitiimisyys maailmanpoliisina, kyseenalaistettiin Kiinan ja Venäjän taholta jo Kosovon sodassa (Security Council, 1999). (Juutinen & Käkönen, 2016; Kylliäinen, 2021, s. Käytännössä tämä ”yli toiminnallisten rajojen kasvu” on tarkoittanut valtioiden liiallista keskinäistä riippuvaisuutta toisistaan energian, materian ja informaation vaihdannassa, minkä vuoksi valtiollinen mahdollisuus kehityksen hallintaan ja sääntelyyn on heikentynyt kriittisesti. Lisäksi BRICS-maat ovat 2010-luvulta lähtien haastaneet Yhdysvaltojen hegemonista valtaa taloudessa mm. Esimerkkinä tästä hallinnan ja sääntelyn menetyksestä käy nähdäkseni niin brittiläisen hegemonian 1800-luvulla aikaansaama vapaakauppa kuin 1980-luvulta lähtien Washingtonin konsensuksella luotu uusliberalistisen kaupan ja finanssialan sääntelyn purkaminen – deregulaatio (Williamson, 2002). (Davis, 1988, s. 135–136). 28–34; Laszlo, 1994, s. 78–79; Jantsch, 1980, s. Yli toiminnallisten rajojen kasvu maailman ja sen valtioiden talouksissa ja vaihdannassa aloittaa kaaosvaiheen sekä aika ajoin toistuvat murroskaudet, jotka päättyvät vasta kun vanha järjestys väistyy ja uusi järjestelmä rakentuu tuottamaan uuden hallittavuuden ja järjestysvaiheen maailmanjärjestelmään. Tällä järjestelmähallinnan menetyksen toteamuksella, suhteessa maailmankaupan vapauttamiseen en kuitenkaan tarkoita, että valtiollinen hallittavuus tulisi hakea ”rajat kiinni” ratkaisuilla, vaan maailmankaupan sopivalla sääntelyllä, joka mahdollistaisi uuden valtiotasoisen sääntelyn ja järjestelmäolemassaolon edellytykset, energian, materian ja informaation vaihdannassa. Tänä aikavälinä maailmanjärjestyksen hegemoniasta taisteltiin kolme kertaa, eli ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa sekä kylmässä sodassa. 11 4/25 Futura vaiheessa järjestelmät kasvavat ”steady state” -tasapainotilassa energian, materian ja informaation vaihdannasta (esim. Seuraavaksi tarkastelen maailmanjärjestyksen muutoksen moottoreita, eli tekijöitä ja trendejä, jotka voivat vaikuttaa käänteentekevästi, saattaen loppuun nykyisen maailmanjärjestyksen murroksen. 131–176) Näyttäisi siltä, että maailmanjärjestys oli varsin vakaassa järjestyksen vaiheessa ennen 1900-lukua, koska huolimatta pienemmistä sodista, sen hallituksena toimineet hegemoniset valtiot saivat syklisesti haastajansa vain noin kerran sadassa vuodessa. haastamalla sen kontrolloiman Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) sekä Maailmanpankin (WB) Uudella kehityspankilla (NDB) sekä Kiinan rahoittamalla Aasian infrastruktuurin investointipankilla (AIIB). 20 ja 113–114; Harper, 1989, s. yhdistyen toisiin järjestelmiin), jotta järjestys ja hallittavuus voitaisiin palauttaa järjestelmään. 29–31 ja 40–41; Kylliäinen, 2001; Laszlo, 1987, s. kansainvälinen kauppa, kulttuuri ja tiede) niin rakenteellisesti kuin toiminnallisesti. 109; Parsons, 1977, .s 282; Prigogine & Stengers, 1984, s
Tätä nykyä jo 54,6 %, eli yli puolet maailman ihmisistä asuvat valtioissa, jotka kuuluvat BRICS-jäseniin tai yhteistyökumppaneihin, ja BRICS-maiden taloudet vastaavat 42,2 % maailmantaloudesta ostovoimapariteetilla määritettynä (Geopolitical Economy, 2025). Kaikki nämä tilanteet haastavat Yhdysvaltoja, ja se on toiminut osansa mukaisesti, siirtyen protektionismiin ja valtiollisten suhteiden polarisointiin. Hegemonian kolmannen vaiheen protektionistisiin keinoihin Yhdysvallat siirtyi jo 2010-luvulla pakotteilla (Venäjä), tulleilla (Kiina) ja valuuttasodilla (esim. Hegemonian neljännen eli viimeisen vaiheen anarkiaa ja epäjärjestystä edustavat nähdäkseni niin vuonna 2022 alkanut Ukrainan proksitai sijaissota kuin myös pyrkimykset sulkea sen varjolla toinen suurvalta (Venäjä) kokonaan ulos maailmankaupasta kauppamaksuliikenteen estoilla (SWIFT). Myös syylliset sotaan löytyvät, jos tarkastellaan pintaa syvemmältä, niin lännestä kuin idästä, ja sodan yhtenä päämääränä jo Yhdysvaltojen edellisen hallinnon ministeri julisti olevan Venäjän heikentämisen (Mearsheimer, 2022). Departement of State, 2025). Talouden pitkät syklit muutoksen moottorina Tulevaisuudentutkija Herman Kahn (1982) pohti Yhdysvaltojen taloutta ja tekoja 1980-luvulla kirjassaan The Coming Boom. Kolmannessa sen vallan heikentymisen vaiheessa, hegemoninen valtio siirtyy protektionismiin. vapaakaupalla. (Käkönen, 1991, s. Pohdin seuraavassa näitä Yhdysvaltojen tekemiä maailmantalouteen vaikuttavia ratkaisuja hegemonian neljännessä vaiheessa, niin 1980-luvulla talouden pitkien syklien pohjalta tehdyn tulevaisuuden ennusteen kuin nykyisen Yhdysvaltojen talouskehityksen näkökulmista. Tätä de-dollarisaatio-kehitystä on kiihdyttänyt Yhdysvaltojen tänä vuonna aloittama kauppasota tulleilla. Ne ilmentävät osaltaan hegemonian neljännen vaiheen epäjärjestystä ja anarkiaa, sillä ne ovat perustelemattomia ja mielivaltaisia tekoja, joilla Yhdysvallat ajaa vain omaa etuaan sekä rikkoo määrittelemäänsä sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Syklisen hegemoniateorian mukaan hegemonisen syklin ensi vaiheessa hegemonian saavuttanut valtio pyrkii vakiinnuttamaan asemaansa mm. Kahn pohjasi ennusteensa Schumpeterin esittämään ajatukseen, että Kondratieffin talouden pitkät syklit ovat pitkän talouden nousukauden suhteen sidoksissa uusien innovaatioiden ja uusien tuoMaailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys. (Ferragamo, 2025; Mulder, 2025). Samaan aikaan BRICS on ryhtynyt laajentumaan valtiollisissa jäsenissään ja yhteistyökumppaneissaan (toinen jäsenyyskategoria). Neljännessä, eli syklin viimeisessä vaiheessa epäjärjestys ja anarkia valtaavat alaa, johtaen globaaliin sotaan. Kuitenkin vasta 2022 alkanut Ukrainan sota on nähdäkseni vienyt maailmanjärjestyksen lopullisen murroksen kouriin sekä syvenevään keskitetyn maailmanvallan tyhjiöön. Yhdysvaltojen uuden hallituksen tänä vuonna 2025 asettamat kauppasotatullit kaikille maille ovat myös WTO-sopimusten rikkomuksia (Horn & Mavroidis, 2025). 4/25 12 Futura Yhdysvallat aloitti ilman YK:n turvallisuusneuvoston lupaa, rikkoen siten kansainvälistä lakia. eurokriisi). Toisin sanoen, kuinka hegemonian ylläpitäminen käy kalliiksi ja murentaa sitä sekä heikentää sen valuutan asemaa maailmankaupan valuuttana. Näitä vapaakauppasopimuksia rikkovia pakotteita on oikeutettu Venäjän aggressiolla (WTO, 2022), vaikka sota on Yhdysvalloissakin jo julkisesti tunnustettu ministerin suulla proksieli sijaissodaksi (U.S. Yhdysvaltojen mahdollisuudet hallita maailmanjärjestelmää, niin sotilaallisesti, taloudellisesti kuin poliittisesti, ovat monessa asiassa jo menetetty, ja loppujen osalta heikkenevät heikkenemistään. Toisessa vaiheessa se keskittyy asemansa säilyttämiseen. Tähän liittyy myös Yhdysvaltojen liittolaisineen määrittelemät eri tuotteiden kaupankäynnin estot tai pakotteet, jotka Venäjä katsoo perustellusti olevan myös WTO-sopimusten rikkomuksia ja vapaakaupan esteitä (WTO, 2022). 14–15) Katsoisin, että olemme siirtyneet Yhdysvaltojen hegemoniasyklissä Ukrainan sodan myötä sen hegemonian neljänteen vaiheeseen. Ukrainan sota on kiihdyttänyt lännen jo 2014 aloittamaa pakotesodankäyntiä Venäjää vastaan, johtaen vähentyneeseen energiakauppaan dollareilla sekä BRICS-maiden lisääntyvään kauppaan maiden omissa valuutoissa ja maksujärjestelmissä
35–38) Näihin Kondratieffin käsityksiin perustuen Kahn ennusti kirjassaan, että 1980ja 1990-lukujen taloudellisen nousukauden jälkeen Yhdysvaltoja kohtaisi ennemmin tai myöhemmin huippukauden sota (Kahn, 1982, s. 13 4/25 Futura tantojärjestelmien käyttöönottoon. Tämän jälkeen Yhdysvallat vuosikausia on jatkanut velkavetoista (Quantitative Easing QE1-QE4, 2009–2021) talouden tukemista (Rubin, 2025) sekä sotinut lisää. sosiaalinen kontrolli) sekä moraalinen voima, jonka oikeusistuinten päätökset heille oikeuttavat (vrt. Tältä pohjalta Kahn ennusti, että poikkeuksellisen teknologisen kehityksen vuoksi (esim. sosialisaation prosessi). Sen tätä kirjoitettaessa noin 37 000 miljardin dollarin liittovaltion velka (National Debt Clock, 2025; US Debt Clock, 2025), on reippaasti ylittänyt 100 % sen bruttokansantuotteesta, joka 2024 oli 29 185 miljardia dollaria (Statista, 2025). Vuonna 2022 Ukrainan sodan aiheuttaman energian hinnannousun takia olemme siirtyneet kustannusten vuoksi nousevien hintojen ajanjaksoon, mutta vielä lienevät kaukana paremmat ajat. Kahn osui oikeaan talouden huippukauden suhteen. Pitkän nousukauden jälkeen järjestelmä joutuisi kuitenkin yli itsevarmana ja häikäilemättömänä taloudellisen aallon huipulla ”huippukauden sotaan” (peak war). Tänä aikana Yhdysvallat on elvyttänyt taloutta useasti (Q1-Q4). Valtion menojen kasvusta ja kauppataseen vajeesta johtuvan tuplavajeen (double deficit) vuoksi maa on velkaantunut vuodesta 2009 lähtien 440–3140 miljardia dollaria vuodessa, ja koronan jälkeenkin vuosittain lähes 2 000 miljardia (FiscalData, 2025). Molemmat näkökulmat, niin Tocquevillen toteama, että sotimalla tottelevaisuuteen alistava hallitus on heikko ja lähellä loppuaan (sotiminen sosiaaPetri Kylliäinen. Aikanaan 1800-luvulla Alexis de Tocqueville totesi poliittisessa analyysissään, että hallituksilla on kaksi tapaa voittaa kohtaamansa vastarinta: voimankäyttö (vrt. mikroprosessorin), 1980-luku ja 1990-luku näkisivät läpitunkevaa kasvua ja muutosta. Hänen mukaansa hallitus, jolla ei ole muuta tapaa alistaa tottelevaisuuteen kuin sotiminen, on lähellä loppuaan. (Kahn, 1982, s. Sotimisen kalleudesta seuraisi myöhemmin talousromahdus ja deflaatioon, joka aiheuttaisi 15–25 vuoden alentuvien tai matalalla pysyvien hintojen ajanjakson taloudessa. Yhdysvaltojen velkaantuminen muutoksen moottorina Yhdysvaltojen valtiontalous oli viimeksi tasapainossa 1990-luvun lopussa. (Tocqueville, 2002, s. Jälkimmäisen uumoiltiin alun perin maksavan 200 miljardia dollaria, mutta lopullinen lasku oli yli 3 000 miljardia (Stiglitz & Bilmes, 2010). 2000-luvun alussa, IT-kuplan puhjettua ja ajettua Yhdysvallat taantumaan, FED (Federal Reserve) alensi ohjauskorot vuosiksi, mahdollistaen asuntokuplan synnyn Yhdysvalloissa, mikä puolestaan johti 2007–2008 finanssimarkkinoiden kriisiin ja talousromahdukseen (Bernanke, 2010). Voi katsoa, että 2008 finanssimarkkinoiden kriisi ja talousromahdus täytti Kahnin ennusteen huippukauden sotaa seuraavasta romahduksesta, sillä tämän jälkeen alkoi myös Kahnin ennakoima 15–25 vuoden ajanjakso, jonka hän Kondratieffin sykliin pohjautuen ennusti olevan alentuvien tai matalalla pysyvien hintojen ajanjakson. Siinä jokaisen taloudellisen aallon pohja näytti osuvan yhteen suhteellisen pienen ja tuottoisan sodan kanssa, joka johti kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden taloudelliseen nousuun. IT-teknologian kehitys johti pitkään nousukauteen, joka kulminoitui IT-kuplaan 1990-luvun lopussa. 113–114) Machiavelli puolestaan pohti Ruhtinaassaan (1532) sotimisen kalleuden tuhoavia vaikutuksia valtiolle (Machiavelli, 1984). Tämän jälkeen sen velka on kasvanut tuhansia miljardeja. Hieman tämän jälkeen alkoivat huippukauden päättävät sodat (peak war), eli Afganistanin ja Irakin sodat. Yhdysvaltojen kauppataseen vaje oli vuonna 2024: 1185 miljardia dollaria, ja tänä vuonna 2025: 754 miljardia dollaria ensimmäisen puolen vuoden aikana (Trading Economics, 2025). Se olisi äärimmäisen tuhoisa, sillä siihen ei olisi varaa, ja se nopeuttaisi talouden laskukäännettä. Vaikka Kondratieffin talouskasvusykli näytti pidentyneen toisen maailmansodan jälkeen, se näytti edelleen noudattavan Kondratieffin löytämää kaavaa. 2000-luvulta lähtien velka on kasvanut sotien, mutta myös kauppataseen vajeen vuoksi. 39–41)
Maailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys. Yhdysvaltojen 10 vuoden joukkovelkakirjalainojen korot liikkuivat vastaavasti 2009–2011 3–4 prosentin välillä, 2012–2017 1,5–3 prosentin välillä, 2017–2019 1,5–3,2 prosentin välillä ja korona-ajan alussa 2020–2021 0,5–1,7 prosentin välillä (Goldman & Sachs, 2025). Maailmankaupan valuuttana ja reservitai varantovaluuttana Yhdysvaltojen joukkovelkakirjoilla on siten vuosia riittänyt kysyntää maailmankaupan laajentuessa. Vuosikausien sotiminen on nähdäkseni saanut Yhdysvaltain liittovaltion sopeutumisen-funktion (A), valtiontalouden perustan suhteen epätasapainoon, jota kaksoisvaje (double deficit) ja velkaantuminen ilmentävät. Tämän jälkeen kaikki maailman maat joutuivat ylläpitämään dollarivaluuttavarantoja myös öljykaupan vuoksi. aiemmin todettujen sotimisten ja elvytysohjelmien (Q1Q4) lainarahoitukset. Koron nostolla se on esimerkiksi voinut hillitä inflaatiota. Toisaalta, pitäessään vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen ohjauskoron vuosia olemattomalla tasolla, FED mahdollisti Yhdysvaltain liittovaltiolle vuosia joukkovelkakirjalainoja matalalla korolla (Goldman & Sachs, 2025; Macrotrends, 2025). fiat-rahan, jossa valuutan arvo määrittyy kelluvana valuuttana kysynnän ja tarjonnan sekä markkinoiden luottamuksen mukaan. Yhdysvaltojen keskuspankki FED on myös pystynyt säätelemään kelluvan valuuttansa arvoa ohjauskorkonsa nostolla tai laskulla. Tämän vuoksi Nixon lopetti kultakantasitoumuksen vuonna 1971, tehden dollarista ns. Sotien myötä Yhdysvaltojen ajamat läntisen arvoyhteisön arvot ja legitiimiys ovat kyseenalaistuneet. Pakotesodankäynti Venäjää vastaan nosti vuonna 2022 kaikkien energioiden hintoja niin 1 Esimerkiksi FED:n ohjauskorot olivat vain prosentin kymmenyksiä vuosina 2009–2017. Yhdysvaltojen hegemonian murentumisesta kertoo myös sen lisääntyneet pyrkimykset sosiaaliseen kontrolliin pakotesodilla (Stein & Cocco, 2024), jotka sotimista halvempina ovat myös tehottomia sosiaalisen kontrollin muotoja. Yhdysvallat velvoitti saudiarabialaiset myös ostamaan öljytuotoillaan sen joukkovelkakirjalainoja (Bond). Kaiken tämän epätasapainon ytimessä on myös Yhdysvaltojen suhde maailmankauppaan, dollareiden käyttö maailmankaupan valuuttana sekä dollarin käyttö eri maiden varantovaluuttana. Niiden olemassaolo lepää viime kädessä Yhdysvaltain liittovaltion sisäisen AGIL-funktioiden perustalla, eli sen varassa miten Yhdysvallat on itse tasapainossa niiden suhteen. (Kylliäinen & Mickelsson, 2011) Kultakannasta luopumisen jälkeen, vuoden 1974 öljykriisin yhteydessä Yhdysvallat vakiinnutti dollarin aseman maailmankaupan valuuttana saadessaan Saudi-Arabian myymään öljyä vain dollareissa ja synnyttäen siten niin kutsutun petrodollarin. Myöhemmin Vietnamin sota velkaannutti maan, ja dollareita painettiin paljon enemmän kuin mitä niille oli katetta kultavarannoissa. Niissä dollarista tehtiin maailmankaupan valuutta ja Yhdysvallat lupasi ylläpitää kultakantaa sen vakuutena., eli ylläpitää riittävää kultamäärää dollarinsa maksuvoiman vakuutena. Tästä Ukrainan sota on hyvä esimerkki. Myös sen sotaa aseistava osallisuus Gazan sodassa on tuonut selkeästi esiin sen poliittiset ”kaksoisstandardit”, joissa liittolaisten ihmisoikeusrikokset pyyhitään maton alle. Tällä se on voinut vaikuttaa inflaatiokehitykseen ja dollarin ulkoiseen arvoon (devalvoiden tai revalvoiden) sekä liittovaltion joukkovelkakirjalainojen korkoihin ja niiden kysyntään. Dollarin muuttuva asema maailmankaupan valuuttana Dollarin asema maailmankaupan valuuttana alkoi vuonna 1944 Bretton Woodsissa tehtyjen sopimusten pohjalta. Aiemmin tarkastelin Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen AGIL-funktioita. Myös Yhdysvaltojen kyvyttömyys voittaa sotia, jota katastrofaalinen vetäytyminen Afganistanista vuonna 2021 havainnollisti (House Committee on Foreign Affairs, 2024), osoittavat Yhdysvaltojen hegemonian hiipumista. 1 Näillä puolestaan mahdollistettiin mm. Tämän jälkeen, 2017–2019 ne liikkuivat 0,65–2,4 prosentin välillä, ja 2020–2021 ne liikkuivat 0,1–0,6 prosentin välillä (Macrotrends, 2025). 4/25 14 Futura lisen kontrollin muotona syö legitiimiyden), kuin myös Machiavellin toteama, että sotimisen kalleus johtaa vallan heikentymiseen, tukevat päätelmääni, että Yhdysvaltojen pyrkimys uusia sodilla maailman hegemoniansa on turha sekä mahdottomuus niin niistä aiheutuneen hegemonisen ylivallan oikeutuksen (legitiimiyden) heikkenemisen vuoksi kuin sotimisen tuottaman velkaantumisen vuoksi
Vuoden 2024 tilastot kertovat karua kieltä nykysuunnasta. Vaikka korot ovat jo vuoden verran alentuneet, tämä korkokehitys on kuitenkin tehnyt mahdottomaksi sen, että FED voisi omilla ostoillaan tukea 10 vuoden joukkovelkakirjalainakauppaa tämän muututtua ”carry trade” -käytännöllä sille tappiolliseksi (Kupiec & Pollock, 2023). Vuonna 2023 se oli 4,12 prosenttia ja vuonna 2024 2,89 prosenttia. Alkuvuonna 2025 se oli 2,7 prosenttia (CPI Inflation Calculator, 2025). Se voi olla myös syy siihen, että korot kävivät välillä yli 5 prosentissa (Barth, 2025; Sloman, 2024). Syyskuusta 2024 lähtien FED ryhtyi alentamaan ohjauskorkoa ja marraskuuhun 2025 mennessä se oli alentunut jo 3,87 prosenttiin (Macrotrends, 2025), kun taas 10 vuoden valtionvelkakirjalainojen korot olivat pudonneet 4,09 prosenttiin (CNBC, 2025). Sen jälkeen se on tasaantunut vuoteen 2025 mennessä alle 3 prosentin inflaatioksi (CPI Inflation Calculator, 2025). Onko inflaatio todellinen tai ainoa syy siihen, että FED on nostanut ohjauskorkoa. 15 4/25 Futura Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. (Macrotrends, 2025) Petri Kylliäinen. FED nosti ohjauskorkoa parissa vuodessa yli 5 prosentin, jolloin aluksi 10 vuoden joukkovelkakirjalainojen korot olivat puolta prosenttia ohjauskorkoa halvempia (Goldman & Sachs, 2025; Macrotrends, 2025). 3 Toinen tekijä, joka todistaa dollarin muuttuneesta ja heikentyneestä asemasta maailmassa on se, kuinka FED on menettänyt mahdollisuutensa hallita 10 vuoden joukkovelkakirjalainojen korkoja. 2 Dollareiden kysynnän vähenemisen takia voimme epäillä, että FED on nostanut ohjauskorkoa lisätäkseen Yhdysvaltojen uusina lainoina liikkeeseen laskemien kuin myös jälkimarkkinoiden 10 vuoden joukkovelkakirjalainojen kysyntää edes varantovaluuttana. Ostoja se rahoitti laskien liikkeelle keskuspankin omia lyhytaikaisia lainoja, joista se maksoi alhaista varantotalletusten ”yön yli” IORB-korkoa (Interest on Reserve Balances) (Elliott, 2013; Milstein ym., 2021). Siitä lähtien sekä FED että EKP ovat perustelleet ohjauskorkojensa nostoa sodan myötä syntyneellä inflaatiolla (Tornivuori, 2024). Tämä ilmeni siitä, miten presidentti Trump heti virkakautensa alussa uhkasi 100 prosentin tulleilla BRICS-maita, mikäli nämä jatkavat dollareilla käytävästä kaupasta luopumista ja käyvät kauppaa omissa valuutoissaan tai kehittävät dollarin korvaavan maailmankaupan valuutan (Shakil, 2025). 2025 alkuvuonna ohjauskorko laski jo 4,3 prosentin tasolle. Tästä näkökulmasta sen ainoaksi mahdollisuus tukea 10 vuoden valtionvelkakirjalainojen kysyntää on ollut nostaa ohjauskorkoa, joka nostaa myös jälkimarkkinoilla myytävien velkakirjalainojen korkoa. 3 Tosiasiassa Yhdysvaltojen inflaatio oli 8 prosentissa vain Ukrainan sodan aloitusvuonna 2022. Sodan myötä dollareiden tarve energiakaupassa on vähentynyt Venäjän joutuessa pakotteiden vuoksi lopettamaan öljyja kaasukaupan dollareissa. Toisaalta inflaation hillintä perusteena ohjauskoron nostolle on kyseenalaistettavissa, sillä vain vuonna 2022 energian hintojen nousu aiheutti suuren, 8 prosentin inflaation. Aiemmin, pitäessään vuodesta 2009 vuoteen 2021 ohjauskorot alhaalla FED saattoi ”carry trade” -malliin (Sloman, 2024) tehdä jopa voittoa (1,5–3 %) ostaessaan itse 10 vuoden joukkovelkakirjalainoja. Pakotesota on myös vähentänyt BRICS-maiden välistä dollareilla käytävää kauppaa. Siinä lainataan halpakorkoisten maiden valuuttaa (vaikka Japanin jeniä) ja sijoitetaan kalliimman koron valuuttaan (vaikka Yhdysvaltojen dollariin). Lainojen korkojen nousun myötä ne syövät myös ison osan Yhdysvaltojen liittovaltion budjetista, samaan aikaan kun sen kauppataseen vaje ja liittovaltion riittämättömät verotulot ylläpitävät velkaantumisen kierrettä. Tällä voi olla pakottavia vaikutuksia koronnostoon esimerkiksi 10 vuoden valtionvelkakirjalainojen jälkimarkkinoilla, sillä nämä ”carry trade” -kaupan harjoittajat liikkuvat aina paremman tuoton perässä. Yhdysvaltojen keskuspankin FED:n ohjauskorot olivat ennen sotaa 0,08 prosentissa, josta ne nousivat vuoden 2023 alkuun mennessä 4,3 prosenttiin, käyden yli viidessä prosentissa 2024 aikana. Kolmas tekijä, joka vaikuttaa dollarin asemaa heikentävästi on sijoittajien tietoisuus Yhdysvaltojen jättiveloista sekä kaksoisvajeesta. Sodan alusta lähtien tilanne on muuttunut. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua myös kansainvälisten valuuttakeinottelijoiden ”carry trade” -kauppa. Vuonna 2024 Yhdysvaltojen budjetista katettiin 1 800 miljardia valtionvelkakirjalainoilla, ja valtion 35 700 miljardin veloista piti maksaa yli 1 000 2 BRICS-maiden vähentynyt kaupanteko dollareissa on merkittävästi vaikuttanut dollarin asemaan ja Yhdysvaltojen talouteen
Toisaalta Parsonsin funktionalismin ja Dahrendorfin konfliktiteorian näkökulmasta innovatiiviset muutokset sekä suuret rakenteelliset muutokset ovat historian saatossa tapahtuneet vasta silloin, kun yhteiskunnassa on muutospaineesta syntynyt kahtia jakava polarisoitunut konflikti (Dahrendorf, 1969, s. Muutoksen sotilaalliset ja poliittiset moottorit En ole tässä artikkelissa tarkastellut Yhdysvaltojen sotilaallista voimaa, joka on yksi kulmakivi hegemonisen valtion ylivallalle. Samaan aikaan valtion 6 750 miljardin budjetista vain 4 900 miljardia dollaria katettiin veroilla (Tornivuori, 2024). 272; Parsons, 1977, s. Näitä ongelmia ei vähennä uusi budjettilaki ”One Big Beautiful Bill”, joka mahdollistaa velkamäärän noston ja lainata 5000 miljardia dollaria lisää kattamaan budjetti vajeita (Drenon & Yousif, 2025). On siis täysin ymmärrettävää julkisen velan ja kauppataseen vajeen sekä järjestelmän taloudellisen sopeutumisen funktion (A) näkökulmasta, että maa pyrkii nyt tuontitulleillaan 1) vähentämään velkaantumista, estäen siten kansalaistensa mahdollisuuksia ostaa ulkomaisia tuotteita, sillä ehkä puolet sen veloista syntyy kauppataseen vajeesta; 2) keräämään tulleilla verovaroja kansalta valtion budjettivajetta paikkaamaan, sillä tullit maksaa loppupeleissä kuluttaja; 3) pakottamaan tulleilla ulkomaista tuotantoa siirtymään Yhdysvaltoihin, jolloin myös kauppataseen vaje pienenisi, ja palkat ja verot tuotannosta jäisivät Yhdysvaltoihin; 4) pakottamaan tuontitullien uhasta syntyvillä tullisopimuksilla muut valtiot sijoittamaan Yhdysvaltain pörssiosakkeisiin, jonka kehitystä se ei voi enää tukea Q1-Q4 ohjelmien tapaan. 4/25 16 Futura miljardia korkoa. Kuitenkaan mitkään näistä toimista ja pyrkimyksistä tuskin tulevat vahvistamaan Yhdysvaltojen pyrkimyksiä saavuttaa maailmanjärjestyksen hegemonia uudelleen, sillä maailma ja sen valtiot ovat kasvaneet liian suuriksi, jotta yksikään valtio kykenisi maailmanjärjestystä enää hallitsemaan. drooniteknologiassa, hypersoonisissa ohjuksissa (niin tavanomaisissa kuin ydinaseissa), ballistisissa liito-ohjuksissa, liitopommeissa, mannertenvälisissä ohjuksissa, ilmatorjuntaohjuksissa ja ohjuspuolustuksessa, joista tavanomaisia aseita on tehollisesti testattu Syyrian ja Ukrainan sodissa. Ongelmia on myös tästä ensi vuoden budjetista sopuun pääseminen sen sisältämien suurten leikkausten vuoksi, minkä vuoksi maan hallinto on ollut sulussa pidempään kuin ikinä (Zurcher, 2025). BRICS-maista on muodostunut haastaja Yhdysvaltojen rapautuvalle Maailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys. Yhdysvaltojen konkurssikypsä valtiontalous on esimerkki siitä mihin nykykoossaan olevan maailmanjärjestyksen ylivaltaiset hallintapyrkimykset johtavat ja kuinka mahdoton yhtälö se on. Yllä kuvattuja koroista syntyviä ongelmia pahentaa vielä se, että vanhojen joukkovelkakirjalainojen korot nousevat ohjauskoron vaikutuksesta jälkimarkkinoilla, koska muuten ne eivät käy kaupaksi, jos lyhytaikaisista lainoista saa enemmän tuottoa. Jätän artikkelin rajatun koon vuoksi tämän aseteknologian kehityksen ja vaikutuksen tarkastelun tähän, mutta palaan siihen hieman skenaariossani. Edellä kuvasin monenlaisia tällä hetkellä vaikuttavia muutoksen moottoreita, pääasiassa taloudellisia, sillä maailmanjärjestyksen hegemonisen vallan perusta on aina levännyt hegemonisen valtiontalouden varassa, joka horjuessaan on mahdollistanut muutoksen. Ukrainan sodasta lähtien olemme nähneet maailman polarisoitumisen kahteen leiriin, Länteen ja BRICS-maihin. 2000-luvulta lähtien aseteknologiat ovat niin perinteisten kuin ydinaseteknologiankin alueella ottaneet suuria teknisiä harppauksia eteenpäin, ja niin Kiina kuin Venäjä ovat menneet monessa aseteknologiassa Yhdysvaltojen edelle, palauttaen jossain vaiheessa heikentyneen kauhun tasapainon suurvaltojen välille. Kehitysaskeleita on tapahtunut mm. Yhdysvaltojen pyrkimys sitouttaa NATO-maat käyttämään 5 prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen ja asevarusteluun, on maan heikon tilan näkökulmasta myös keino vähentää velkaantumista (armeijan kuluista), sekä lisätä aseteollisen kompleksin myyntiä, joka parantaisi myös kauppataseen vajetta. 307–313). Tästä näkökulmasta voi ennustaa Yhdysvaltojen 37 000 miljardin lainojen korkojen määrän nousevan nykyisellä 4 % korolla noin 1 500 miljardiin jo ensi vuonna, ellei FED kykene painamaan ohjauskorkojaan alas
3)Yhdysvaltojen dollarin ja talouden romahdus johtaa suurvaltojen ydinsotaan, Yhdysvaltojen johtajien pelätessä talousromahduksen heikentävän sen puolustuskyvyttömäksi toisia suurvaltoja vastaan. Valmiutta rauhaan lisäsi myös pakotesodankäynnin ja asevarustelun tuottamat suuret tappiot valtioiden talouksille. Kaikissa suurvalloissa tilanne koetaan eksistentiaalisena kriisinä. Kiina ja Venäjä olivat osoittaneet olevansa ylivoimaisia myös uusissa drooniaseissa sekä hypersoonisissa ohjuksissa ja liitoaseissa, kuten myös uusissa ballistisissa hypersoonisissa ohjuksissa. Tämä johtaa Yhdysvaltain liittovaltion talouden sekä dollarin romahdukseen, joiden vaikutuksesta koko maailmantalous romahtaa. 2)Nykyiset sodat, konfliktit ja asevarustelu laajentuvat suurvaltojen väliseksi ydinsodaksi, sen jälkeen, kun Venäjä tai Kiina kokevat liian suurena eksistentiaalisena uhkana Yhdysvaltojen ydinasevarustelun heidän rajoillaan, tai Yhdysvallat päättää jatkaa häviöllä olevaa taisteluaan hegemoniasta hyökkäämällä ydinaseilla. Myös sattuma voi aiheuttaa ydinsodan, jos vastapuolen liikkeet tulkitaan hyökkäyksen aloitukseksi puolin tai toisin. 4)Suurvallat ottavat lusikan kauniiseen käteen pakottavien realiteettien edessä, ja rakentavat yhdessä koko muun maailman kanssa uuden demokraattisen maailmanjärjestyksen. Tämän skenaarion jälkeen pohdin lopuksi Parsonsin AGIL-toimintojen näkökulmasta, millaisen maailmanjärjestelmän pohjalle voitaisiin rauhanomaista maailmanjärjestystä rakentaa. Näiden Petri Kylliäinen. Skenaario maailmanjärjestyksen muutoksen hetkestä lähivuosina Ukrainassa vuosia sodittu sota päättyi sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja sen riveissä jo rakoilleet EU ja NATO-liittolaiset ymmärsivät mahdottomuuden voittaa sotilaallisesti Venäjä. Jotta artikkeli ei jäisi vain ”tuomiopäivän profetiaksi”, esitän seuraavaksi skenaarion maailmanjärjestyksen muutoksesta, joka kuvaa yllä esittämistäni muutosvaihtoehdoista neljättä maailmanjärjestyksen muutoksen laukaisevaa tapahtumaa. 17 4/25 Futura hegemonialle. Itse kykenen hahmottamaan vain neljä muutokseen johtavaa kehityskulkua: 1)Yhdysvaltain 10 vuoden valtionvelkakirjojen kysyntä romahtaa dollareiden kysynnän vähetessä maailmankaupan valuuttana. 14–15) tai kolmannen maailmansodan olleen tehollisesti käynnissä jo ainakin Ukrainan sodan alusta lähtien, laajentuen viime aikoina mm. Kiina ja Venäjä olivat osoittaneet olevansa ylivoimaisia armeijoidensa koossa, tavanomaisissa ja uusissa aseissa sekä kapasiteetissa tuottaa niitä. Mikä voi käynnistää lopullisen muutoksen. Se on kuitenkin toistaiseksi kieltäytynyt tästä. Yhdysvaltojen ja sen Euroopan liittolaisten ylivalta maailmasta oli herpaantunut. Näistä lähtökohdista katson, että edessä on vääjäämättä nykyisen maailmanjärjestyksen muutos jo lähivuosien aikana. Yhdysvallat ja sen liittolaiset Euroopassa puolestaan kokevat Yhdysvaltojen hegemonian menettämisen eksistentiaalisena uhkana, minkä vuoksi EU on yhdentynyt taistelemaan Yhdysvaltojen puolesta Venäjää vastaan ja tulevaisuudessa mahdollisesti Kiinaa vastaan. Ukrainan sodasta lähtien Kiinaa on myös härnätty sotimaan Taiwania vastaan. Naton ja Yhdysvaltain ydinaseiden vyöryminen Venäjän rajoille koettiin ja koetaan Venäjällä eksistentiaalisena uhkana, jonka vuoksi se oli valmis sotimaan Ukrainassa. Kiina puolestaan kokee eksistentiaalisena uhkana Yhdysvaltojen saartotai patoamispyrkimykset Kiinan naapureihin sijoitetuin laivastoja sotilastukikohdin, sekä pyrkimykset estää sen taloudellista kasvua ja kansainvälisiä infrastruktuurihankkeita. Katsoisin Yhdysvaltain hegemonian neljännen vaiheen globaalisodan (Käkönen, 1991, s. Ukrainan sota oli kuluttanut loppuun länsiliiton aseet ja osoittanut niiden aseteollisuuden tuotantoja kapasiteettiongelmat. Samalla oli käynyt selväksi, että nykyisen maailmanjärjestyksen jatkaminen oli mahdotonta. Syyriaan, Israeliin, Gazaan, Libanoniin, Jemeniin ja Iraniin. Venäjä oli kehittänyt tavanomaisella räjähteellä mutta valtavalla kineettisellä voimalla, hypersoonisella nopeudella kohteeseen iskeytyvän keskimatkan ballistisen Oreshnik-ohjuksen, jota ei ollut mahdollista torjua millään torjuntaohjuksilla, ja joka kykenisi muutamassa minuutissa iskemään minne tahansa Euroopassa tavanomaisella tai ydinaseella varustettuna
Juutalaiskristillisen sivilisaation lännen tai sen osasen, eli Yhdysvaltojen rakentama arvoyhteisö ja sen sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys sekä sen alamaisvaltioista muodostama kansainvälinen yhteisö, eivät edusta arvoina, normeina, rakenteina eikä toimintoina koko maailman kansojen kulttuurisia arvoja ja toiveita kehityksen suunnasta. Suoraan sanottuna, hegemoninen valtijuus maailmassa on viimeisen viiden sadan vuoden ajan aina ollut yhden valtion itsevaltaista diktatuuria, vaikka se välillä olisi vaikuttanut ”valistuneelta itsevaltaisuudelta” tai jäänyt rakenteena huomiotta piiloon ihmiskunnan enemmistöltä. Tulevaa maailmanjärjestystä ja sen arvopohjaa ei tule Yhdysvallat eikä EU sanelemaan, eikä myöskään sitä, mitä toimintoja ja päätöksiä tuleva maailmanjärjestelmä ottaa hoitaakseen. Ne laajenivat ensin koskemaan Euroopan turvallisuutta, tämän jälkeen Länsi-Aasian turvallisuutta, jotta rauha saatiin myös Gazaan, Syyriaan, Jemeniin, Libanonin sekä Israelin ja Iranin kesken. 4/25 18 Futura lisäksi Venäjä oli ensimmäisenä kehittänyt ydinvoimalalla varustellun Burevestnik-risteilyohjuksen sekä miehittämättömän ydinohjuksin varustetun Poseidon-ydinsukellusveneen, joiden toimintamatkat ja toiminta-aika riippuivat vain ydinenergian riittävyydestä. Tätä nykyä vain harva valtio haluaa vapaaehMaailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys. BRICS luopui varantovaluuttojen de-dollarisaation edistämisestä. Tässä tilanteessa Yhdysvallat ja sen Euroopan liittolaiset ymmärsivät aloittaa Ukrainan rauhanneuvottelut. Kaikki tämä muutos loi suuren inspiraation ja kannustimen kehitykselle sekä uusille innovaatioille, kuin myös uuden maailmankansalaisuuden ideologian ja arvojärjestelmän, jossa kansojen erilaisuutta ja kulttuureja arvostettiin ja hyödynnettiin koko maailman kehityksen hyväksi. Siten niiden potentiaaliset kantamat ylittivät kaikki aiemmat lyhyen, keskimatkan ja pitkänmatkan ohjusten määritteet. Ideoita tulevaisuuden maailmanjärjestyksestä Väistämättä edessä on maailmanjärjestelmän perustan ja sitä legitimoivan kulttuurisen arvojärjestelmän muutos. YK:n peruskirja sai korjaavia täydennyksiä, jossa sen tehtävät kollektiivisen turvallisuuden alalla laajenivat koskemaan ihmiskunnan ja ihmisten kollektiivista hyvinvoinnin turvaamista sekä globaaleja ympäristökysymyksiä. Luovuttiin myös pyrkimyksistä haitata toisten maiden taloudellista kehitystä. Näiden jälkeen alkoi rauhanneuvotteluihin jo osallistuneiden BRICS-maiden ja Yhdysvaltojen väliset rauhanneuvottelut, jossa aluksi sovittiin pakoteja kauppasotien lopettamisesta. Se, millainen siitä tulee jää itsellenikin luonnollisesti arvailujen varaan, varsinkin kun oma kulttuurillinen taustani on Suomesta. Pakotesodan myötä Yhdysvaltojen taloudelliset mahdollisuudet alistaa Kiinaa tai Venäjää olivat myös ohi BRICS-liittouman vuoksi. Samalla ryhdyttiin yhdessä rakentamaan uutta kansainvälistä maksutonta ja korotonta, sekä osin kultakantasidonnaista kryptovaluuttaa maailmankaupan valuutaksi, jossa kunkin maan kultakanta määritteli sen kryptojen määrän kansainvälisessä kaupassa. Parsonsin AGIL-funktioiden ja -rakenteiden valossa voi asiaa alustaa. Pohdin asiaa kuitenkin seuraavassa teoreettisen viitekehykseni ja tutkimuksellisen ymmärrykseni varassa. Uudet Venäjän ja Kiinan aseet olivat myös tehneet tyhjiksi lännen sotahaukkojen parissa vallinneen unelman voittaa ja uudistaa hegemonia ydinsodan kautta. Yhdysvallat puolestaan luopui pyrkimyksistä haitata Kiinan edistämän Vyö ja tie -infrastruktuuriprojektin edistymistä. Aloitetaan keskeisimmästä eli poliittisesta päätöksentekoelimestä (G). Seuraavaksi WTO ja Yhdistyneet kansakunnat joutuivat muutosprojektin kouriin, ja uusi maailmanjärjestys alkoi muotoutua demokraattisin periaattein ja demokraattisin instituutioin. Se on aina perustunut hegemonisen valtion mielivaltaisiin etulähtökohtiin, jossa läheinen alamaisuus hegemoniselle valtiolle on tarjonnut valtioille etuja, mutta kerman on voimissaan oleva hegemoninen valtio kuorinut aina itselleen. Kauhun tasapaino oli siten aseteknologian ja asevarustelun myötä palannut suurvaltojen välille. Nykyinen murroksen kourissa romuttuva maailmanjärjestys ei voi siten muuttua uudelleen hyväksyttäväksi tulevaisuuden maailmanjärjestykseksi, vaikka Yhdysvallat näin olettaa pyrkiessään uudistamaan itselleen uuden hegemonian vuosisadan (PNAC, 1997)
Kansainvälinen tuomioistuin ja Kansainvälinen rikostuomioistuin yhdistettyinä ja uudistetuin valtaoikeuksin). YK:n turvallisuusneuvosto uudistetuin valtaoikeuksin), sekä lakia käytäntöön tulkitsevan tuomioistuimen (esim. vaihtuvin jäsenvaltioin) tehtävä olisi vain toimeenpanna parlamentin säätämiä lakeja tai ratkaista lakien pohjalta maailman kollektiivisen turvallisuuden ongelmia. Toisaalta, jos puoluetai liittoumarakenteet sallittaisiin tällaisessa järjestelmässä, niin vaikkapa BRICS-maiden ja sen jäseneksi hakevien liittouma jyräisi jo nyt yksinkertaisella enemmistöllä maailman päätöksenteossa. Maailmanjärjestelmän vallan kolmijako vaatisi toimiakseen edustuksellisen demokratian päätöksenteon työnjakona välttämättäkin oikeissa rooleissa pysymistä. Eli vaikka maailmanparlamentin maakohtaiset edustajat määriteltäisiin maiden väestöön pohjautuen, niin olisimme vähemmistössä maailman päätöksenteossa. On myös kyseenalaista, kuinka moni edes niistä noin 25 prosentista maailman valtioista, jotka ovat sitoutuneet puolustamaan lännen hegemoniaa Ukrainan proksieli sijaissodassa, ovat vapaaehtoisesti siinä rivissä. Myös EU-parlamentarismi ja EU-parlamentin edustuksellinen rakenne on perustunut tähän pelkoon enemmistön diktatuurista, siksi EU-parlamentissa ei toimi yksi maa, yksi ääni -periaate, vaan suurilla mailla on moninkertainen äänien ja eurokansanedustajien määrä. Luonnollisesti tämänlainen maailmanjärjestelmän edustuksellinen demokratia kaipaa jonkinlaisen Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaisen, lakia säätävän parlamentin (esim. Tätä nykyä länsimainen parlamentarismi on valtiotasolla juuri tätä, eli muutaman puolueen tai yhden puolueen muodostamia enemmistöhallituksia, joiden on mahdollista jyrätä vähemmistöt alleen (oppositiopuolueet ja kansa) perusoikeuksiakin polkien. Tämä on Suomessakin ollut viime aikoina kehityksen suunta. Eli suuret maat on turvattu siltä, että pienistä maista voisi muodostua enemmistö, joka voisi uhata heidän etujaan. Tätä kautta parlamenteista on tehty puoluekurilla kumileimasimia, ilman kansanedustajien todellista demokraattista valtaoikeutta säätää lakeja, vaikka perustuslaki on sen heille meilläkin turvannut. Läntinen parlamentarismi on 1990-luvulta lähtien sekoittanut meilläkin Montesquieun vallanjako-oppiin perustuvaa poliittista järjestelmää kohti puoluejohtojen epädemokraattista harvainvaltaa, jossa hallituspaikan saaneet puolueet, tai niiden johtajat, ovat päättäneet harvainvallassa, mitä lakeja enemmistöhallitus säätää. Edellä käsitellyllä lienee tullut todistetuksi, että maailman demokratia vaatii toimiakseen arvot ja normit, joissa päätöksenteko tapahtuu tasa-arvoisesti ja puolueettomasti. 19 4/25 Futura toisesti sitoutua alamaisvaltioksi hegemonisen vallan jo menettäneelle Yhdysvalloille, kuvitellen sen olevan pelastus ja turva nykyisessä maailmanjärjestyksen murroksen myllerryksessä. Mikäli maailmanjärjestys demokratisoidaan, niin nykyisen maailmanjärjestyksen valtaa pitävä juutalaiskristillisen sivilisaation länsi on häviävän pieni joukko (Yhdysvallat ja EU), ehkä noin 10–15 % maailman valtioiden väestöstä. Voimme siis hyvällä syyllä, esimerkiksi BRICS-organisaation kasvua ja kehitystä seuraamalla olettaa, että tulevan maailmanjärjestelmän poliittisen päätöksentekoelimen (G) täytyy hegemonisen valtiuden sijaan olla jollain tapaa valtioidenvälinen edustuksellinen demokratia. Yksi maa, yksi ääni -periaate antaisi tuossa tilanteessa prosentuaalisesti paremman mahdollisuuden vaikuttaa. YK:n yleiskokous uudistetuin valtaoikeuksin), toimeenpanevan hallituksen (esim. Näissä rooleissa lakien säätäjänä toimisi kaikkia maailman kansoja ja valtioita tasa-arvoisesti edustava, yksinkertaisella tai määräenemmistöllä päätöksiä tekevä maailmanparlamentti (1 maa, 1 ääni). Demokraattisesti päätöksiä tekevän ja demokraattisesti edustetun maailman hallituksen (esim. Muutoin edustuksellinen demokraattinen päätäntä maailman asioista ja laeista ei voisi toteutua. Länsimaissa ajatusta maailman demokraattisesta hallinnasta on aina kauhisteltu pelosta enemmistön tyranniaa tai diktatuuria kohtaan, jossa demokratian enemmistö voi mielivaltaisesti kahmia etuja vähemmistön oikeuksia riistäen. Sen alaisuudessa valtiot eivät ole suvereeneja mutta eivät myöskään vasallivaltioita, vaan autonomisia maailmanjärjestelmän osavaltioita, joissa ylimitoitetulla ja mielivaltaisella itsevaltaisuudella ei ole sijaa. Ilman, Petri Kylliäinen
Toisin kuin aiemmissa kansainvälisissä instituutioissa (KL, YK), joissa sitovassa päätöksenteossa kiinnitettiin huomiota lähinnä sotien luomaan kollektiivisen turvallisuuden riskeihin, tällaisen uuden perustuslain tulisi sisältää myös ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön kollektiivisen turvallisuuden suojan lakiin kirjattuna. Mitkä olisivat uuden demokraattisen maailmanjärjestyksen nykyhetken tärkeimmät Maailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys. Arvoina tällaisen järjestelmän keskiössä tulisi olla kaikkien kansojen yhteinen etu ja turvallisuus. Keinona millä tällainen demokraattinen järjestelmä mahdollistuisi, esitän, että sille tulisi luoda perustuslaki, jolla sen rakenteet, toiminnot ja arvot vahvistettaisiin. Tarvitaan koko maailman rauhankokous tai -kokouksia, joissa maailmanjärjestyksen muutos ja sen uudet arvot, normit, rakenteet ja toiminnot voidaan sopia sekä ryhtyä sovituissa puitteissa ja sovituilla turvatakuilla edistämään aseistariisuntaa. Systeemiteorian näkökulmasta yhteiskuntajärjestelmän olemassaolo on mahdollista vain sääntelyn avulla. Eli vaikkapa klassisen ja uusliberalismin anarkistiset utopiat ”näkymättömästä kädestä” ohjaamassa vapaakauppaa saisi heittää historian romukoppaan. Se menee edelle vaikkapa ympäristökysymysten ratkaisujen, jotka eivät ydinsodan tapaan uhkaa maailmaa välittömällä tuholla. Maailman taloutta tulisi uudelleen säännellä niin, että se turvaisi heikompia ja mahdollistaisi niin energian ja materian kuin informaation kohtuullisen ja kaikkia hyödyttävän vaihdannan maailmassa, sekä mahdollistaisi kaikille kansoille osansa niin kasvusta ja kehityksestä kuin uusien innovaatioiden hyödyistä. Ajan myötä maailmanjärjestelmän toiminnan vahvistuessa, sen olemassaolon legitiimiä jatkuvuutta vahvistaisivat valtioiden piilevät rakenteiden ylläpitoa mahdollistavat toiminnot (L) kasvatuksellisten instituutioiden taholta. Nykyisen maailmanjärjestyksen aiheuttamien eduista taisteluiden seurauksena olemme jälleen myös maailman turvaa ja rauhaa uhkaavassa asevarustelukilvassa. Maailmanjärjestyksen perustuslaki muodostaisi siis myös sen kulttuurisen arvojärjestelmän ja integraation (I) perustan, jonka puitteissa niin sen parlamentti, hallitus kuin tuomioistuimet toimisivat, ja näiden institutionaalinen olemassaolo tulisi hyväksytyksi tai legitiimiksi maailman ongelmien ratkaisijoina. Kaikkien kansojen ja ihmisten perusoikeuksien turvaamisen määritteleminen maailmanjärjestelmän tehtäväksi olisi myös keino saada sille hyväksyntä maailman kansoilta. Järjestelmän perustuslaissa tulisi määritellä myös miten maailmanjärjestyksen poliittiset instituutiot (G) säätelevät maailmantaloutta (A). 4/25 20 Futura tehtävät. Sen sijaan nykykäytäntö vain lisää maailman turvallisuutta ja rauhaa uhkaavia taloudellisia vastakkainasetteluja, niin valtioiden välillä kuin niiden sisällä. Mitä perusoikeuksia ja velvollisuuksia kansoilla ja ihmisillä on, ja miten vastuita ja velvollisuuksia ihmisten ja ihmiskunnan hyvinvoinnista jaetaan. Toisaalta uuden demokraattisen maailmanjärjestyksen aikaansaaminen on sidoksissa siihen, saadaanko kestävä rauhantila maailmaan. Uusliberalistisella maailmantalouden valtiollisesta sääntelystä vapautuksen mukanaan tuoman talouskasvun suurimmat hyödyt ovat keskittyneet harvoille. 2/3 tai 5/6) tai yksimielisyydessä vahvistettavat päätökset. Keinona mahdollistaa demokraattinen päätöksenteko sen eri instituutioissa olisi määritellä eri asioihin joko yksinkertainen, määräenemmistöllinen (esim. Luonnollisesti yksimielisyyteen pohjautuvat päätökset ovat sopuisia, parhaita ja vahvimpia päätöksiä, mutta maailmanjärjestelmän toimivuus edellyttäisi myös yksinkertaisella tai määräenemmistöllä tehtävien päätösten mahdollisuutta. Sopivalla ja reilummalla maailmantalouden sääntelyllä talouskasvu olisi voinut olla suurempaa ja kaikkia hyödyttävää. Ilman yhteistä järjestelmää ei voida saavuttaa järjestystä maailmaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi jonkinlaisen maailmanarmeijan että rakennetaan puolueellisia liittoumia, joilla on mahdollista rakentaa enemmistön diktatuuri. Tämä puolestaan edellyttäisi uudelta demokraattiselta maailmanjärjestykseltä toimia, joilla yksittäisten kansojen turvallisuus voitaisiin turvata aseistariisunnan edistyessä. Siten maailman turvallisuuden ja rauhan näkökulmasta globaali rauhan ja aseistariisunnan prosessi on ensi sijassa ratkaistava asia. Ne liittyvät sopeutumiseen (A) niin talouden, maailman resurssien, ympäristön kuin maiden turvallisuuden suhteen
(1988). tammikuuta). goldmansachs.com/insights/articles/how-higherrates-affect-us-stocks Gordon, P. https://www.officialdata.org/ us/inflation/2020?amount=2020 Dahrendorf, R. (2025, 4. Luokat ja luokkaristiriidat teollisessa yhteiskunnassa. elokuuta). https:// www.cnbc.com/quotes/US10Y CPI Inflation Calculator. Board of Governors of the Federal Reserve System. (2025, 19. S. BBC News. https:// www.federalreserve.gov/econres/notes/fedsnotes/the-cross-border-trail-of-the-treasury-basistrade-20251015.html Bernanke, B. (2025). (2025, 26. Basil Blackwell. Bull, H. U.S. A modern introduction to international law (6. Historian aikana tällaiset murroskaudet ovat mahdollistaneet uusien rakenteiden ja toimintojen syntyä, siksi elämäämme murroskautta voi katsoa myös positiivisesti mahdollisuutena muutokseen. (2013, 13. https://www.cfr.org/backgrounder/whatbrics-group-and-why-it-expanding Fiscal Data. What are the key items in Trump's sprawling budget bill. (1987). kesäkuuta). U.S. G. BRICS expands to 54.6% of world population by adding Nigeria, Africa’s most populous country. Werner Söderström Osakeyhtiö. (1991). Barth, D., Beltran, D., Hoops, M., Kahn, J., Liu, E., & Perozek, M. Puhe American Economic Associationin vuosikokouksessa. Artikkelin lopussa pyrin esittämään ideoita siitä, miten maailmanjärjestyksen voisi uudistaa. kesäkuuta). Tahtomattaan voi rikkoa ihmisten maailmankuvia, mikä synnyttää helposti vastakkainasettelua ihmisten ja ajatusten välille. Board of Governors of the Federal Reserve System. https://fiscaldata.treasury.gov/ americas-finance-guide/national-deficit/#us-deficitby-year Geopolitical Economy. (2025, 15. Cato Institute. Strukturalism och funktionalism. Tältä pohjalta kirjoitin myös lyhyen positiivisen skenaarion siitä, miten muutos voisi lähteä liikkeelle. tammikuuta). How do higher interest rates affect US stocks. What is the BRICS group and why is it expanding. https://www.bbc.com/news/articles/ c0eqpz23l9jo Elliott, D. Lähteet Akehurst, M. Global formations: Structures of world economy. The anarchical society: A study of order in world politics. Lopuksi Kuvasin artikkelissa funktionalistisella AGILanalyysillä nykyisen maailmanjärjestyksen ongelmia ja sitä, miksi olemme sen murroksessa. America’s Ukraine hypocrisy: The extent of the Obama administration’s meddling in Ukraine’s politics was breathtaking. Unwin Hyman. https://www.cato.org/commentary/ americas-ukraine-hypocrisy Chase-Dunn, C. painos). The cross-border trail of the Treasury basis trade. Drenon, B., & Yousif, N. (1991). Kuvasin myös aikamme muutoksen moottoreita, jotka vääjäämättä murentavat nykyistä maailmanjärjestystä ja polarisoivat kehitystä lisää. Consumer News and Business Channel. Uusien ideoiden esittäminen on aina menneisyyden ongelmien ratkaisemista perinteisen utopiakirjoittamisen tapaan. Touchstone. kesäkuuta). The crisis in the alliance. H. CNBC. https://www. (1969). U.S. https:// geopoliticaleconomy.com/2025/01/19/bricsexpands-population-nigeria-africa/ Goldman Sachs. Fed policy, stock markets and Japan. Bokförlaget Prisma. https://www.brookings.edu/articles/fed-policystock-markets-and-japan Ferragamo, M. deficit by year. painos). (2010, 3. Department of Labor. heinäkuuta). Siten katson, että vaikka esittämäni ajatukset olisivat erheellisiä, niin ne palvelevat kehitystä, jos ne saavat jonkun toisen ajatuksissa syntymään vastakohtien kautta uuden idean. 10 year treasury. Monetary policy and the housing bubble. (2017, 6. Inflation calculator (CPI – Consumer Price Index): Value of $2,020 from 2020 to 2025. Toisaalta, ilman maailmankuvien ja ajatusten vastakkainasettelua ei voi syntyä näkemysten törmäyksestä uuden idean kipinää. 21 4/25 Futura perustamista, jota ei kuitenkaan voitaisi rakentaa länsimaisten voimin, se kun koettaisiin lähinnä vanhan imperiumin uudelleen rakentamisena. The Petri Kylliäinen. Bureau of Labor Statistics, U.S. (1995). Pahoittelen tätä. Department of the Treasury. Davis, P. (2025). Maailmanjärjestyksen historiallisessa murroskohdassa, jota elämme, kaikki uudet ideat ovat tarpeen, ainakin mikäli haluamme olla rakentamassa rauhanomaista tulevaisuutta, emmekä vain ajautua ajopuuna historiallisen kehityksen determinoivassa virrassa. Council on Foreign Relations. Månson (toim.), Moderna samhällsteorier: Traditioner, riktningar och teoretiker (3. The Brookings Institution. Haettu 9.11.2025. U.S. (2025, 5. Carpenter, T. J. Macmillan. (2003). lokakuuta). FEDS Notes. The cosmic blueprint: New discoveries in nature’s creative ability to order the universe. Teoksessa P. Tällaisella käsittelyllä on kuitenkin haittapuolensa. (2025). https:// www.federalreserve.gov/newsevents/speech/ bernanke20100103a.htm Boglind, A
Laszlo, E. Hazbun, W. Macrotrends LLC. Into Kustannus. net/2015/fed-funds-rate-historical-chart Mearsheimer, J. painos). (1967). archive.org/web/20130112235337/http://www. https:// foreignaffairs.house.gov/getting-answers-onafghanistan-withdrawal Horn, H., & Mavroidis, P. (2016). Cambridge University Press. Putnam’s Sons. (1961). https://www.pgpf.org/national-debt-clock Niiniluoto, I. PNAC – Project for the New American Century. Haettu 8.8.2025. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia & Politiikan tutkimuksen laitos, Turun yliopisto. (1994). joulukuuta). Investopedia. Käkönen, J. https://www.hinrichfoundation. (2023, 26. Parsons, T. Kylliäinen, P., & Mickelsson, R. Alfred A. newamericancentury.org/statementofprinciples.htm Popper, K. The self-organizing universe. The poverty of historicism. Kylliäinen, P. Fed funds rate (1954–2025). tried to change other countries’ governments 72 times during the Cold War. (1980). O’Rourke, L. 130–164). (2013). VoxEU Column. 4/25 22 Futura Brookings Institution. Futures research and world order: In search of a conceptual framework for futures studies of world order [maisteritason opinnäytetyö]. https://www.brookings.edu/ articles/the-crisis-in-the-alliance/ Harper, C. (1984). (15. Shambhala Publications. (1990). (1999, 26. J. Free Press. Ontological foundations of evolutionary systems [pro gradu]. 9–28). ThoughtCo. Teoksessa J. Maailmanjärjestelmä, sen ideologinen perusta ja globaalit kriisit. Donner-Amnell (toim.), Maailma haastaa: Metsä tulevaisuuden ratkaisuissa (s. Realismista utopiaan: Kohti kansalaisyhteiskuntien yhteisöä. The Brookings Institution. J. Routledge & Kegan Paul. Tampereen yliopisto. R. Kirjallinen versio 16.6.2022 pidetystä luennosta the Robert Schuman Centressä the European University Institutessa, Florenzessa, Italiassa. Teoksessa R. Kelly, M. The Wall Street Journal. kesäkuuta). https://www. hoover.org/news/hoover-military-experts-charthistory-proxy-wars-ancient-greece-ukraine-and-gaza House Committee on Foreign Affairs. (2024). (1984). https://www.wsj.com/articles/for-the-first-timethe-fed-is-losing-money-mortage-backed-securitiestreasurys-interest-rate-risk-svb-ad92e96f Kylliäinen, P. https://merip.org/2019/03/ american-interventionism-and-the-geopoliticalroots-of-yemens-catastrophe/ Hobsbawm, E. The causes and consequences of the Ukraine war. (1995). (1989). Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. Politics among the nations (5. Laszlo, E. Macrotrends. Otava. Hinrich Foundation. Vision and practice: The leader, the state, and transformation of society. G. Peterson Foundation. https://www.macrotrends. (1997). maaliskuuta). Prigogine, I., & Stengers, I. Parsons, T. Sociological theory and modern society. https://www.investopedia.com/ terms/q/quantitative-easing.asp Security Council. C. (1952). H., & Pollock, A. Knopf. The choice: Evolution or extinction. https://cepr.org/voxeu/columns/why-usand-wto-should-part-ways Jantsch, E. co m / re s e a rch / w p /t ra d e d i s to r t i o n -a n d protectionism/the-convergence-of-political-riskeconomic-coercion-and-de-dollarization/ National Debt Clock. org/10.1177/019251218800900103 Milstein, E., Powell, T., & Wessel, D. (1977). (2001). Pergamon Press. Commentary. Free Press. Päivitetty 24.7.2024. Futura, 32(2), 74–86. (2024). Security Council rejects demand for cessation of use of force against Federal Republic of Yugoslavia (Lehdistötiedote SC/6659). Parsons, T. What is the national debt today. P. (1987). For the first time, the Fed is losing money: Thanks to interest-rate risk exposure, the central bank will soon have negative equity capital. Linnaeus University, Växjö. (2025). huhtikuuta). Hoover Institution. (2025, 3. kesäkuuta). American war timeline: Colonial times to present day. (1982). Why the US and the WTO should part ways. A. L. The Washington Post. WSOY. J. (1966). Johdanto. Evolution: The grand synthesis. The Peter G. Itä-Suomen yliopisto. Order out of chaos: Man’s new dialogue with nature. Prentice Hall. (1991). maaliskuuta). Middle East Research and Information Project (MERIP), 289 (Winter 2018). https:// www.thoughtco.com/american-involvement-warscolonial-times-present-4059761 Kupiec, P. (2016, 23. Miten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia. https://press.un.org/ en/1999/19990326.sc6659.html Maailmanjärjestyksen murros – tulevaisuuden rauhan edellytys. Futura, 40(3), 21–32. How quantitative easing spurs economic recovery: A detailed guide. Kylliäinen, P. (2024, 18. The social system. (1994). Päivitetty 1.8.2025. The coming boom: Economic, political and social. J. Atena Kustannus. S. Kahn, H. The convergence of political risk, economic coercion, and de-dollarization. Center for International Relations and Sustainable Development (CIRSD). (2014). https://tva.utu.fi/wp-content/ uploads/2019/11/Poliittinen-vaikuttaminentulevaisuudessa.pdf Kylliäinen, P. Blokkien paluu: BRICS-maiden nousu, USA ja Suomi. heinäkuuta, 2021). Hutchinson & Co. Getting answers on the Afghanistan withdrawal. Rubin, D. Statement of principles. United Nations. The U.S. (2021). Nations and nationalism since 1780: Programme, myth, reality. House Foreign Affairs Committee Majority. International Political Science Review, 9(1). cirsd.org/en/horizons/horizons-summer-2022issue-no.21/the-causes-and-consequences-of-theukraine-war Migdal, J. Ruhtinas. What does the Federal Reserve mean when it talks about tapering. https:// www.washingtonpost.com/news/monkey-cage/ wp/2016/12/23/the-cia-says-russia-hacked-the-us-election-here-are-6-things-to-learn-from-cold-warattempts-to-change-regimes/ Parsons, T. The Centre for Economic Policy Research (CEPR). Societies. Prentice Hall. Machiavelli, N. (2025, 25. Juutinen, M., & Käkönen, J. (2018). (2025). A thinking person’s guide to global issues. Tavistock Publications. Mulder, N. Social systems and the evolution of the action theory. https://doi. https://www. (2025). (1988). (2022). American interventionism and the geopolitical roots of Yemen’s catastrophe. https://web. https://www.brookings.edu/articles/ what-does-the-federal-reserve-mean-when-it-talksabout-tapering/ Morgenthau, H. Mickelsson (toim.), Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa (s. Hoover military experts chart the history of proxy wars, from Ancient Greece to Ukraine and Gaza. Futurologia ja Oswald Spengler. Exploring social change. (2011). (1973). Kylliäinen, P., & Mickelsson, R. Bantam Books
maaliskuuta). Williamson, J. syyskuuta). https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/ ab07d9ce-4cc1-4f70-a6e4-5a7e3670177e Trading Economics. (2002). num_202207/page/113/mode/2up Toynbee, A., & Ikeda, D. Statista. https://www.hks.harvard. (2004, 26. Kirjayhtymä. debt clock. Committee on Market Access. https://pearsonblog.campaignserver.co.uk/thecarry-trade-time-bomb/ Spengler, O. tammikuuta). (2025). What Washington means by policy reform. The Guardian. marraskuuta). Globalisaatio: Uhka vai mahdollisuus. (2025, 31. lokakuuta). edu/publications/true-cost-iraq-war-3-trillion-andbeyond Tocqueville, A. J. marraskuuta). Gage, toim.). When will the US government shutdown end – and why did it happen. Choose life: A dialogue (R. (2022, 18.–19. lokakuuta). com/united-states/current-account Traynor, I. Secretary of State Marco Rubio with Sean Hannity of Fox News [haastattelulitterointi]. Routledge. https://www.reuters.com/markets/ currencies/trump-repeats-tariffs-threat-dissuadebrics-nations-replacing-us-dollar-2025-01-31/ Sloman, J. USA:n valtionvelka jatkaa kasvamistaan – korkokulut ylittivät ensimmäistä kertaa 1000 miljardia: Yhdysvaltojen valtionvelka jatkoi kasvuaan 35 700 miljardiin dollariin. L. (2025, 10. com/news/articles/crrj1znp0pyo Petri Kylliäinen. The Washington Post. statista.com/statistics/188105/annual-gdp-of-theunited-states-since-1990/ Stein, J., & Cocco, F. https://unric.org/fi/ykn-peruskirja/ Zurcher, A., & Sherman, N. Haettu 8.8.2025. (2024, 20. (2025). E., & Bilmes, L. Gross domestic product of the United States from 1990 to 2024. https://tradingeconomics. https://archive.org/details/ tocqueville-democracy-in-america-text.-mansfield. washingtonpost.com/business/interactive/2024/ us-sanction-countries-work/ Stiglitz, J. United States current account. Haettu 7.8.2025. Democracy in America. YK:n peruskirja. (2024, 19. Statista. (2010, 5. Länsimaiden perikato. (2002). Main organs of the League of Nations. theguardian.com/world/2004/nov/26/ukraine.usa U.S. The carry trade time bomb. The true cost of the Iraq war: $3 trillion and beyond. (1961). The evolution of international society: A comparative historical analysis. elokuuta). University of Chicago Press. https://www. Tornivuori, M. (1998). Atena Kustannus. Department of State. Pearson: The Sloman Economics News Site. https://www. 23 4/25 Futura Shakil, I. https://www.state.gov/ secretary-of-state-marco-rubio-with-sean-hannityof-fox-news United Nations. https://www.ungeneva.org/ en/about/league-of-nations/organs US Debt Clock. Oxford University Press. https://www.usdebtclock.org/ Väyrynen, R. Haettu 7.8.2025. BBC News. (2025). The money war: How four U.S. de. (2024). https://www. https://tradeconcerns.wto.org/en/stcs/ details?imsId=77&domainId=CMA Yhdistyneet kansakunnat. Watson, A. Peterson Institute for International Economics. https://www.bbc. (2025). The U.S. Historiallinen kapitalismi. (2025). Wallerstein, I. (1992). Vastapaino. The Washington Post. Reuters. https://www.piie.com/commentary/ speeches-papers/what-washington-means-policyreform World Trade Organization. (1987). presidents unleashed economic warfare across the globe. Trump repeats tariffs threat to dissuade BRICS nations from replacing US dollar. US campaign behind the turmoil in Kiev. (2025, 5. Kauppalehti. Trade concerns: Australia, Canada, European Union, Japan, New Zealand, Switzerland, United Kingdom, and the United States – Unilateral trade restrictive measures against Russia (ID 77). (1976)
Pahin skenaario saattaa olla se, että Trump tekee siirtonsa Venäjän suuntaan ilman rauhaa Ukrainassa. Tässä taloudellisessa kamppailussa vahvimmat toimijat ovat Yhdysvallat ja Kiina. Kansainvälisen vuorovaikutuksen kolme kehystä ovat kylmän sodan jatkuvuus, etupiirikamppailu ja yhteisiin pelisääntöihin perustuva integraatio. Donald Trumpin rauhanpyrkimykset ovat Ukrainassa yritys siirtää etupiirikamppailu sotilaallisesta yhteenotosta ja ydinsodan uhasta kohti taloudellista etupiirijakoa. Tämän ymmärtäminen on arvopohjaisuuden olennainen lähtökohta. Trump pyrkii irrottamaan Venäjän Kiinan valtapiiristä ja samalla hän haluaa siirtää Yhdysvaltain ulkoja turvallisuuspolitiikan painopistettä Aasiaan. Tehokkuutta voidaan toki mitata dollareina, tulivoimana, investointeina, tapettuina tai haavoittuneina ihmisinä. Sota on ihmiselämän välineellistämisen ja esineellistämisen surrealistinen todellisuus. 4/25 24 Futura ARTIKKELI Sodan kysymys on rauhan kysymys Tässä artikkelissa pohditaan arvopohjaisen realismin sisältöä kansainvälisen järjestelmän vuorovaikutuksen ja sodan kuvan näkökulmista. Artikkelissa näitä käsitteitä ehdotetaan myös tulevaisuuden skenaarioiden pohjaksi. Lähtökohtana on näkemys, että viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kansainvälisessä vuorovaikutuksessa on vähitellen siirrytty kohti kylmän sodan kaltaista nollasummapelin ylivaltaa. Ukrainassa törmäsi toisiinsa kaksi integraatioprosessia, jotka nähtiin toisensa poissulkeviksi. Euroopan unionin, joka ei ole tottunut toimimaan itsenäisesti sotilaallisesti tai ulkopoliittisesti, ei ole valmistautunut sotaan eikä rauhaan. EU:n ja Ukrainan kannalta olennaista on saada aikaan sellainen rauha, joka mahdollistaa Ukrainan suvereniteetin säilymisen ja muuttumisen toimivaksi yhteiskunnaksi. Sodan molemmat osapuolet näkevät edelleen voivansa sodan kautta päästä nykyistä tilannetta parempaan tulokseen. Venäjän yhä autoritaarisemmaksi muuttunut eliitti oli valmis ottamaan sodan riskin. Mutta samalla katoaa näkyvistä sodan luonne valtavana kataklysminä, inhimillisenä kärsimyksenä ja hirvittävänä onnettomuutena. Tämä loi Euroopan unionin ja Euraasian unionin väliseen vastakohtaisuuteen nollasummapelin, joka kärjistyi lopulta sodaksi. Avainsanat: sodan teoria, kansainvälinen järjestelmä, nolla-summa-peli, etupiirit, integraatio, Trump, Ukraina Markku Kivinen emeritusprofessori Aleksanteri-instituutti markku.kivinen@helsinki.fi. Ukraina on tästä näkökulmasta suuremman kansainvälisen kehityksen sivunäyttämö. Sodan clausewitzilainen kalkyyli on kuitenkin perustavalla tavalla ongelmallinen. Jos tähän liittyy uusi varustelukierre, arvopohjaisen politiikan mahdollisuudet kapenevat vaarallisella tavalla. Multilateraalisuus korvautuu multipolaarisuudella, jossa hallitsevassa asemassa ovat konservatiiviset kulttuuriset arvot, jotka suuntautuvat tasa-arvopyrkimyksiä, oikeusvaltiota ja vähemmistöjen oikeuksia vastaan
Kukaan ei näytä voittavan, mutta joka päivä lihamylly tappaa ja silpoo. Samanaikaisesti ihmiskunnan ydinsodassa tuhoutumisen uhkaa mittaava tuomiopäivän kello on lähempänä keskiyötä kuin koskaan. 25 4/25 Futura Sodan teoria Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on tänään kulunut kolme vuotta. Eilen Yhdysvallat äänesti YK:ssa Venäjän hyökkäyksen tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan. Vai onko sodasta yhteiskunnallisena ilmiönä päästä eroon. Kirja ilmestyi hänen vaimonsa toimittamana vasta viisitoista vuotta Napoleonin sotien päättymisen jälkeen. Bulletin of the Atomic Scientists kirjoittaa: “Siirtäessämme kelloa sekuntia lähemmäksi puolta yötä lähetämme jyrkän signaalin: Ukrainan sota, joka on nyt kolmatta vuotta, vaikuttaa ydinsodan riskiin kaikkialla maailmassa. Hän joutui Napoleonin nöyryyttämäksi, värväytyi arkkivihollisensa Venäjän palvelukseen ja tajusi, että kaikki hänen tietonsa sodasta olivat vanhentuneita. Hieman täsmällisemmin hän määritteli sodan ”väkivaltaiseksi teoksi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustajamme täyttämään tahtomme” (Clausewitz, 2009, s. … Maat, joilla on ydinaseita, lisäävät asevarastonsa kokoa ja roolia ja investoivat satoja miljardeja dollareita aseisiin, jotka voivat tuhota sivilisaation. Sota on pahin inhimillisen vuorovaikutuksen tila, pahin Markku Kivinen. Sodan todellisuus Ensimmäinen perustelu rauhan välttämättömyydelle nousee sodan todellisuudesta. Donald Trump valmistelee huippukokousta Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa. Väkivalta, toisin sanoen fyysinen voima, muodostaa keinot ja vihollisen alistuminen tahtoomme perimmäisen päämäärän. Vuonna 1967 hän kirjoitti esipuheen Clausewitzin kirjaan. Aikaa on enää 89 sekuntia. Rauha häämöttää kenties horisontissa, mutta sota edelleen jatkuu. Lopuksi perustelen konkreettisemmin rauhan välttämättömyyttä. Ydinasevalvontaprosessi on romahtamassa, ja korkean tason yhteydet ydinasevaltojen välillä ovat täysin riittämättömiä käsillä olevaan vaaraan nähden. Tässä kirjoituksessa perustelen aluksi rauhan välttämättömyyttä inhimillisen elämän näkökulmasta. Clausewitz onkin sodan teoreetikko, joka halusi kouluttaa johtajan osaamista ja arvostelukykyä sodan taidossa. On hälyttävää ja epätavallista, että maat, joilla ei ole ydinaseita, harkitsevat omien arsenaaliensa kehittämistä – toimia, jotka heikentäisivät pitkäaikaisia ydinsulkupyrkimyksiä ja lisäisivät tapoja, joilla ydinsota voisi alkaa.” (Science and Security Board, 2025; suomennos kirjoittajan) Tuhoutuuko sivilisaatio globaalissa sodassa. Mikään luonnonlain kaltainen välttämättömyys ei vie meitä kohti ihmiskunnan tuhoutumista, sotaa tai rauhaa. Kun sota juuttuu juoksuhautoihin, se kuitenkin jatkuu omien lakiensa mukaan ja näyttää yhä vähemmän politiikan jatkamiselta toisin keinoin. Konfliktissa voidaan käyttää ydinaseita koska tahansa harkitsemattoman päätöksen, onnettomuuden tai virheellisen laskelman seurauksena. Kysymys on meidän kyvystämme ajatella näitä asioita ja pohtia olemassa olevia vaihtoehtoja. Ukrainan sodan molemmilla osapuolilla on näyttänyt olevan vankka clausewitzilainen käsitys siitä, että on poliittisia tavoitteita, joita voidaan saavuttaa sotimalla (Käihkö, 2023). Tarkkoja tietoja Ukrainassa käytävän sodan kaatuneista tai haavoittuneista ei ole, mutta sadoista tuhansista todennäköisesti puhutaan. 1). Clausewitzin oma sota ei mennyt tavoitteiden mukaan. Anatol Rapoport on systeemiteorian ja konfliktintutkimuksen merkittävimpiä uranuurtajia. Immanuel Kant kirjoitti jo aikoinaan ikuisesta rauhasta. Tuntuu tavallistakin vaikeammalta nähdä tulevaisuuteen. Onko se pelkkää haihattelua. Tulevaisuudentutkimuksen kannalta on olennaista, ettei kannata kuunnella vain samanmielisiä ja varautua vain yhteen tulevaisuuteen. Sitten esitän tulkinnan siitä, minkälaisissa kehyksissä kansainvälinen järjestelmä toimii ja minkälaisia tulevaisuuden kuvia siltä pohjalta voi ajatella. Siinä hän toteaa, että edellä mainitsemiini kysymyksiin vastaaminen riippuu siitä, miten me ajattelemme ja puhumme sodan ja rauhan kaltaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä. Onko sota aina meidän vieraanamme, jonkinlaisena yhteiskunnan pysyvänä vitsauksena. ”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin”, kirjoitti Napoleonin sotiin osallistunut preussilainen upseeri Carl von Clausewitz (2009) klassikoksi muodostuneessa teoksessaan Sodankäynnistä
Sodan kuvauksen suuressa klassikossa Sota ja rauha Napoleonin sodat näyttäytyvät prosessina, jota kukaan ei hallitse. 4/25 26 Futura paikka, mihin ihminen voi elämässään joutua. On oltava valmis sekä kuolemaan että tappamaan. Erich Maria Remarque nousee maailman maineeseen kuvauksellaan sodan lihamyllystä, jossa nuoret ruumiit silpoutuvat. Siinä on monta lähtemättömästi mieleen jäävää kohtausta. Kun ennen ensimmäistä maailmansotaa oli Saksassa huudettu Gott strafe England, vuonna 1919 kaduilla jo kaikui Nie wieder Krieg. Koko humanistisen kirjallisuuden traditio kuvaa sodan absurdisuutta ja musertavaa traagisuutta. Anthony Beevor kirjoittaa: Mutta niille, jotka eivät kokeneet konfliktia ja katsovat taaksepäin tänään, toisen maailmansodan uhrimäärä saattaa olla vain luku – kymmenien miljoonien kuolonuhrien todellisuutta on vaikea todella sisäistää. Anatol Rapoport (1967) huomauttaa, että ammattisotilaalle on luontevaa ajatella sotaa clausewitzilaisesta näkökulmasta. Varsinkin ne, joiden ei tarvitse mennä.” Syntyy kokonaan uusi sotakirjallisuuden lajityyppi, kun veteraanit alkavat kirjoittaa sodasta. (Beevor, 2025.) Kylmän sodan jälkeinen maailma Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa ei oikein koskaan pystytty selittämään kansainvälisten suhteiden Sodan kysymys on rauhan kysymys. Eivätkä nämä olleet vain yksittäisten rivimiesten epätoivon huutoja. Samalla katoaa näkyvistä sodan luonne valtavana kataklysminä, inhimillisenä kärsimyksenä ja hirvittävänä onnettomuutena. Tehokkuutta voidaan mitata dollareina, tulivoimana, investointeina, tapettuina tai haavoittuneina ihmisinä. Toverien kuolemaa ja koko tilanteen toivottomuutta hän kuvaa novellissaan Sevastopoli. Venäjälläkin sotaan lähdettiin niin innokkaasti, että Pietarin Palatsitori täyttyi polvillaan voittoa rukoilevista vapaaehtoisista. Vanhahko mies kantaa lastensairaalan uhreja mustissa muovipusseissa hätäisesti kaivettuun maakuoppaan. 29). Sen vanavedessä modernin sodan kauhut tulevat näkyviin niin teatterissa kuin elokuvissakin. Sota on myös suuri transformaatio. Hän sanoo, ettei tiedä, miksi tähän on jouduttu, mutta kirottuja ovat ne, jotka ovat tämän aloittaneet. Tämän suoran yhteyden menettäminen menneisyyteen tarkoittaa sen yhteisen päättäväisyyden menettämistä, joka on 80 vuoden ajan luonut rikkomattoman, joskin hyvin epätäydellisen, suurvaltarauhan. Länsirintamalta ei mitään uutta (Im Westen nichts Neues) (Remarque, 1929) kuvaa saksalaisten sotilaiden kokemuksia ensimmäisen maailmansodan aikana. Tämä on olennaisin lähtökohta niin teknologiassa, kilpailuun perustuvassa taloudessa kuin sodassakin. Sota on kauhun, äärimmäisen kärsimyksen, pelon, nöyryyttämisen, silpoutumisen ja kuoleman absurdi ja järjetön todellisuus. Remarque totesi asian, jonka me olemme taas kerran todistaneet: ”Luulin aina, että kaikki vastustavat sotaa, kunnes huomasin, että jotkut kannattavat sitä. ”Kulttuurissa, jossa tiede ymmärretään teknologiaksi, menestys hyveeksi, turvallisuus voimaksi, on vastustamaton paine muuntaa hahmoltaan epämääräiset poliittiset kysymykset selvästi muotoilluiksi sotilaallisiksi ongelmiksi” (Rapoport, 1967, s. Ainoa poliittinen ryhmä, joka vastusti sotaa, olivat bolševikit, jotka sitten tulivat valtaan ensimmäisenä tunnuksenaan Doloi voinu! Alas sota! Siinä vaiheessa sotilaat jo äänestivät jaloillaan sotaa vastaan, kun Kerenski vielä havitteli voittoa. Leo Tolstoi oli itse tykistöupseerina Sevastopolin taisteluissa Krimin sodassa. Kun Väinö Linnalta kysyttiin, mitä hän oli halunnut sanoa Tuntemattomalla sotilaalla, Linna vastasi: “Halusitteko sen luettuanne lähteä sotaan?” Samaa voi kysyä niiltä, jotka tänään katsovat esimerkiksi Kolmekymmentä päivää Mariupolissa -elokuvaa. Heitä ilmoittautui sellaisella vauhdilla, etteivät kirjurit pysyneet mukana rekrytoinnissa. Kun ihmisen tappamista koskeva viides käsky murtuu, kaikki muutkin normit horjuvat. Mutta tällainen näkökulma voi lyödä leimansa koko kulttuuriin, jossa peruskysymys koskee tehokkuutta: Kuinka saan mahdollisimman vähällä panoksella mahdollisimman hyvän tuloksen. Ollaan inhimillisen eksistenssin äärirajalla. Sodan näennäisesti rationaalinen kalkyyli pyyhkii meidän silmistämme aikaisempien sukupolvien tuskanhuudot, sodan kokeneiden varoitukset ja nykyaikaisen sodan valtavat riskit koko ihmiskunnan olemassaoloa ajatellen. Toisen maailmansodan jälkeistä huutoa: Ei koskaan enää sotaa! voi kuulla tallennetuista radiolähetyksistä ja elokuvista
Eikä Jeltsinkään hyväksynyt sitä, että Yhdysvallat rehenteli kylmän sodan voittajana: ”En pidä siitä, että Yhdysvallat pöyhistelee ylivertaisuudellaan… Venäjän vaikeudet ovat vain väliaikaisia, eivätkä vain ydinaseittemme vuoksi vaan taloutemme, kulttuurimme, hengellisen vahvuutemme vuoksi. Virallisesti Shanghai-yhteistyö ei suuntaudu ketään vastaan, mutta Yhdysvaltoja ei hyväksytty edes tarkkailijaksi mukaan. Primakovin doktriini alkoi kuitenkin korostaa Venäjän itsenäistä roolia suurvaltana. Venäjä nousee jälleen! Minä toistan: Venäjä nousee jälleen!” (Kivinen, 2017). National Security Archive (George Washington University) -kokoelmassa on lännen ja idän tuolloisten johtajien puheista laaja aineisto, josta käy ilmi, että monet muutkin lännen johtajat lupailivat puheissaan samaa (vrt. 396–399.): • kylmän sodan jatkuvuus; • suurvaltojen välinen etupiirikamppailu; • kansainvälinen integraatio ja yhteistyö. Ongelmaa mutkistaa se, ettei ole yksiselitteisiä avaimia sille, missä kehyksessä toiset toimijat liikkuvat. Vuodesta 1994 ns. Venäjän ja Kiinan uusia yhteistyöjärjestöjä ovat Shanghai-yhteistyöryhmä ja BRICS. Vallaste, 2013), vaan ennen kaikkea vuorovaikutusta. Nämä kehykset ovat (vrt. Olen omissa analyyseissani ehdottanut lähtökohdaksi koko kansainvälisen järjestelmän vuorovaikutusten erilaisten kehysten käsitteellistämistä. Osaamme erottaa kahvilan luentosalista ja toimia tämän ymmärryksen mukaisesti. Rinnalle tarvittiin historiallisempaa kehystä. Shanghai-ryhmä Markku Kivinen. Nykyisin on tapana puhua yleisesti geopolitiikasta, kun analysoidaan kansainvälisen politiikan valtataisteluja. Toki Venäjänkin ulkopolitiikka oli jo ehtinyt saada uutta suuntaa Jeltsinin alkuvuosiin verrattuna. Koulun kello soi, ja siirrytään välitunnilta luokkaan. Samalla sovittiin Ukrainan puolueettomuuden kirjaamisesta perustuslakiin Itävallan tapaan. Geopolitiikan teorioissa on kuitenkin paljon painolastia, jossa intressit johdetaan suoraan pysyvistä rakenteista. Me emme käyttäydy samalla tavoin sairaalassa kuin rock-konsertissa. Tällöin ei oteta huomioon vuorovaikutuksen dynamiikkaa, neuvottelemisen mahdollisuutta eikä liioin tapahtumien kontingenssia. Kehykset eivät ole vain toimijoiden erilaisia ulkopoliittisia identiteettejä, kertomuksia tai traditioita, (vrt. Kylmä sota oli päättymässä, kun Yhdysvaltain presidentti George H. Itse asiassa kansainvälinen vuorovaikutus tapahtuu kolmessa kehyksessä, joihin kaikkiin liittyy omia sääntöjään ja joissa toimijat toimivat omilla resursseillaan. Shanghai-organisaation alkuperäiset jäsenet ovat Venäjä, Kiina, Kazakstan, Kirgisia ja Tadžikistan. Kun NATOa ei purettu, vaan sitä ruvettiin laajentamaan, Venäjä alkoi tehdä omia siirtojaan. Aivan aluksi elettiin Venäjällä siinä uskossa, että maa voisi hyvinkin tulla osaksi läntistä liittoutumista, niin NATOa kuin Euroopan unionia. 27 4/25 Futura kolmen perusteorian eli realismin, institutionalismin ja konstruktivismin pohjalta (Pursiainen, 1998). Mitään varsinaista kirjallista sopimusta ei tehty, mutta Ukrainan luopuessa ydinaseista 1994, Yhdysvallat, Venäjä ja Britannia lupasivat taata maan turvallisuuden. Kivinen & Humphreys, 2024; s. NATO kuitenkin lähti laajenemaan vuodesta 1997 alkaen. W. Bush lupasi virkaveljelleen Mihail Gorbatšoville, ettei NATO lähde laajenemaan Varsovan liiton tai Neuvostoliiton alueelle. Sarotte, 2021). Kylmän sodan aika perustui varsin yksiselitteisesti nollasummapeliin: yhden osapuolen voitto missä hyvänsä asiassa oli toisen tappio. Erilaiset kehykset erotetaan toisistaan yleensä jonkinlaisella merkinannolla, joita amerikkalainen sosiologi Erving Goffman nimittää avaimiksi (keyings). Teatterissakin kellonsoitto ilmoittaa, että on aika vaihtaa kehystä. Aivan viime vuosina sekä Shanghai-yhteistyöjärjestö että BRICS ovat hyväksyneet monia uusia jäseniä erityisesti Euraasian alueelta, mutta myös muualta. Dushanben huippukokouksessa vuonna 2000 Shanghai-yhteistyöryhmän jäsenet totesivat ”vastustavansa yksimielisesti ihmisoikeuksien nimissä tehtyjä interventioita toisten maiden sisäisiin asioihin ja tukevansa toisiaan kansallisen itsenäisyyden, suvereenisuuden, alueellisen koskemattomuuden ja sosiaalisen vakauden säilyttämiseksi”. Kaikki sosiaalinen toiminta perustuu siihen, että ymmärrämme, missä kehyksessä milloinkin olemme (Goffman, 1986). Kansainvälisen politiikan dilemma kylmän sodan jälkeisessä maailmassa on nähdäkseni ollut monien kehysten samanaikaisuus
Ennen Trumpin toista kautta maailmassa näytti olevan vallalla kaksi kilpailevaa suurta kertomusta. Samalla molemmat osapuolet ikään kuin ontologisoivat vastustajan: sellaisia ne ovat aina olleet! Aivan olennaista nykyisten suurvaltasuhteiden ymmärtämiselle on se, että ydinaseiden kauhun tasapaino määrittelee maiden toimintaa kylmän sodan jälkeisessä maailmassa myös muissa kehyksissä. Mennyttä supervallan asemaansa haikaileva Venäjä puolestaan yrittää rakentaa omaa etupiiriään ja toimii kansainvälisessä järjestelmässä ’revisionistisena voimana’. Yhdysvalloilla puolestaan on jopa satoja tukikohtia ympäri maailmaa. Kysymys on kuitenkin myös muusta kuin ajattelutavoista tai puhemaailmoista. Etupiiripolitiikalla on kääntöpuolensa: YhdysSodan kysymys on rauhan kysymys. Etupiirin käsite on pejoratiivinen ja sitä käytetään yleensä vain vastustajan osalta (Hast, 2016). Sekä Yhdysvalloilla että Venäjällä on valtava mannertenvälisten ohjusten, ydinaseilla varustettujen sukellusveneiden ja lentokoneiden arsenaali, joka on otettavissa käyttöön vain muutaman minuutin varoitusajalla. Ei ole varmuutta siitä, vastaako toinen osapuoli taloudellisiin toimiin poliittisesti vai peräti sotilaallisesti. Maailma on kuitenkin kehittymässä kohti moninapaista valtajärjestelmää, jossa Kiinan ja Venäjän ohella voimistuvia valtoja ovat muutkin BRICS-maat, eli Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka. Tällä hetkellä on käynnissä reaktioiden ja vastareaktioiden spiraali, joka ilmenee yhä selvemmin klassisena turvallisuuspoliittisena dilemmana (vrt. Georgian ja Ukrainan sodat ja Kiinan sotilaallinen pullistelu Etelä-Kiinan merellä osoittavat näiden maiden vaarallisuuden, jota on lännen yhteistoimin pyrittävä patoamaan. Koska kysymys on vuorovaikutuksesta, toimijoiden on koko ajan yritettävä pysyä kärryillä toisten toimintakehyksistä. Ne ovatkin samaa suuruusluokkaa. Osapuolet myös syyttelevät toisiaan nollasummapelin synnyttämisestä. Kiina ja Venäjä taas ovat nähneet kylmän sodan jälkeiset pari vuosikymmentä yksinapaisen maailman aikana, jolloin Yhdysvallat on esiintynyt ainoana hegemonisena voimana. Kriisitilanteessa puheet ovat varsin avoimia. Kiina ja Venäjä ovat valmiita loukkaamaan liberaalia maailmanjärjestystä käyttämällä sotilaallista voimaa. Vihamielinen ja kilpaileva haaste johtaa vastatoimiin. Tästä näkökulmasta pelkkä sääntöjen analyysi ei riitä, vaan on analysoitava myös resursseja. Jos aseelliseen konfliktiin joudutaan, suurvaltojen vastakkainasettelussa on aina myös mukana ydinasepelote. Tosiasiassa eurooppalaisillakin suurvalloilla on edelleen omat etupiirinsä koloniaalisen historiansa perusteella. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on käynyt yhä ilmeisemmäksi, miten yksinkertainen nollasummapeli, jossa toisen osapuolen voitto on ilman muuta toisen tappio, on vallannut alaa niin Venäjän kuin lännenkin tiedotusvälineissä ja poliitikkojen puheissa. Tässä kehyksessä maiden keskeiset resurssit ovat nimenomaan strategiset ydinaseet, jotka eivät ole mihinkään kadonneet. Ranskalla on satatuhatta miestä aseissa maan rajojen ulkopuolella entisissä siirtomaissa. Afrikan resurssit ovat edelleen ensisijaisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan entisten siirtomaavaltojen käytettävissä ja Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa Afrikassa pyritään patoamaan myös EU:n avulla. Samalla on myös arvioitava omien toimien vaikutuksia ja toisen resursseja vastata niihin. Taustalla on kylmän sodan jatkuvuus myös paljon aineellisemmassa ja karmeammassa mielessä. Mutta niiden tunnustamisessa on paljon epävarmuutta ja implisiittisyyttä. Kun läntisessä narratiivissa Yhdysvallat esiintyy sopimusjärjestelmää ylläpitävänä voimana, Kiinan ja Venäjän diskurssissa Yhdysvallat on heikkenevä suurvalta, joka yrittää ylläpitää omaa valta-asemaansa tukeutumalla kylmän sodan aikaisiin sotilaallisiin rakenteisiin, ennen kaikkea NATOon. Tämän kertomuksen mukaan kylmän sodan päättyminen poisti maailman ideologisen kahtiajakautumisen, mutta taloudellisesti ja sotilaallisesti voimistuva Kiina on nousemassa järjestelmää haastavaksi tekijäksi. Läntinen narratiivi on puhunut liberaalista ja sopimuspohjaisesta kansainvälisestä järjestelmästä. Georgian sodasta lähtien Venäjän televisio on esittänyt maailman voimasuhteet vertailemalla NATOn ja Shanghai-yhteistyöryhmän taloudellista potentiaalia. 4/25 28 Futura järjestää yhteisiä sotaharjoituksia joka vuosi ja yhteistyö upseerikoulutuksessa on laajaa. Tässä törmätään vaikeisiin toisen etujen ja resurssien tunnustamisen kysymyksiin. Buzan, 1991)
Vaikka EU kokonaisuutena ottaen on ollut Venäjän suurin kauppakumppani aina hyökkäyssotaansa saakka, suhde on ollut takkuinen jo pitkään, eikä edes partnerisopimusta saatu uudistettua. Yhdysvaltojen ulkopolitiikan kannalta tämä illiberaali käänne luo nähdäkseni uudenlaisen Markku Kivinen. Varsinainen valtapiirikamppailu käytiin Ukrainassa. Entisen Neuvostoliiton valtiot muodostivat Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY). Samalla koko kansainvälisen järjestelmän painopiste on heilahtanut integraatiosta kohti nollasummapeliä. Integraatio on kolmas kylmän sodan jälkeisen maailman kehyksistä. Euroopan unionille kysymys etupiirikamppailun ja integraation suhteesta on ristiriitainen ja hankala. Lännessä on maailman suurin yhtenäinen talousalue EU ja toisella puolella kovaa vauhtia kasvava Kiina, joka on jo yksittäisenä maana Venäjän merkittävin kauppakumppani. Venäjän vahvistuminen 2000-luvulla on kuitenkin johtanut maan painoarvon kasvuun entisen Neuvostoliiton alueella. Venäjä on jäänyt läntisten integraatioprosessien ulkopuolelle ja kehittää Euraasian unionista omaa integraation välinettään. 29 4/25 Futura valtojen sulkeminen ulos Latinalaisen Amerikan integraatiosta liittyy tykkivenediplomatian synkkään historiaan kyseisellä mantereella. EU on etupiirikamppailuissa aktiivinen lähinnä vain Venäjän suuntaan. Samanaikaisesti EU on harjoittanut naapuruuspolitiikkaa entisen Neuvostoliiton alueella. Venäjän ote onkin koko tuolla alueella vahvistunut. Tähän askeleeseen tarvitaan paljon yhteistä normistoa, mihin haetaan esimerkkiä EU:sta. Siitä ei kuitenkaan tullut vahvasti integroituvaa kokonaisuutta, vaan pikemminkin hallitun hajoamisen väline. Trumpin politiikka kansainvälisessä järjestelmässä Donald Trumpin valinta toisen kerran Yhdysvaltojen presidentiksi on nostanut esiin kysymyksen koko kansainvälisen järjestelmän tilasta. Vuonna 1999 Suomen puheenjohtajuuskaudella Euroopan unionin ovet suljettiin Venäjältä lopulliselta näyttävällä tavalla. Tämä etupiirien törmääminen nähdään suorastaan nollasummapelinä erityisesti Baltian maissa ja Puolassa, kun Saksa ja Suomikin ovat perinteisesti tuoneet esiin myös keskinäisriippuvuuteen liittyviä positiivisia mahdollisuuksia ja yhteisiä intressejä. Kiina onkin jo vuonna 2014 solminut Venäjän kanssa sopimuksen, jonka mukaan sen ajama Vyö ja tie -hanke yhdistetään Euraasian unioniin. Euraasian unioni sijaitsee nimensä mukaisesti kahden suuren talousalueen välissä. Venäjä on tulkinnut tämän etupiiripolitiikaksi, mutta EU ei ole sotilaallisesti tukenut naapuruuspolitiikan kohdemaita. Euraasian unionille on niin ikään muodostettu oma komissio EU:n esimerkin mukaisesti. Muodostamalla tähän välimaastoon yhteisiin pelisääntöihin perustuva suuri markkina-alue voidaan parhaassa tapauksessa vahvistaa asemia molempiin suuntiin. Kazakstan, Valko-Venäjä ja Venäjä muodostivat vuodesta 2010 lähtien yhteisen tulliliiton. Sen sijaan Euroopan unioni on toistaiseksi elänyt ikään kuin toista unionia ei olisi olemassakaan. Kun tulliliitossa tavarat liikkuvat vapaasti maiden välillä, uudessa Euraasian unionissa on tarkoitus päästä myös pääomien ja työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen. Itse asiassa Ukrainan konflikti voidaan nähdä kahden kilpailevan integraatioprosessin törmäyksenä, joka muuttui etupiirikamppailuksi ja lopulta sotilaalliseksi yhteenotoksi. Ranskalainen eturivin Venäjän tutkija Marlene Laruelle (2025, s. 6) näkee selityksen illiberalismin nousussa: ”Tässä määrittelen illiberalismin ideologiseksi universumiksi, joka olettaa, että: (1) liberalismi on epäonnistunut (joko poliittisena filosofiana tai “käytännön liberalismina”), ja (2) sen tilalle tulisi syntyä vaihtoehtoinen poliittinen ja yhteiskunnallinen järjestys, joka perustuu: • toimeenpanovallan ja enemmistöpolitiikan laajentamiseen (liberaalia keskinäistä valvontaa ja vähemmistöjen oikeuksia vastaan), • kansallisvaltioiden suvereniteetin ylivaltaan (ylikansallisia instituutioita vastaan), • pyrkimykseen moninapaiseen maailmaan, jota muokkaa usko sivilisaatioihin (abstraktia universalismia ja yksinapaista ylivaltaa vastaan), • tarpeeseen kansakunnan kulttuurisen homogeenisuuden muodoille (monikulttuurisuutta vastaan), • perinteisten arvojen ja hierarkioiden kunnioittamiseen (progressiivisia arvoja vastaan)”. Vuonna 2015 otettiin seuraava askel
Multilateraalisuuden sijaan on pyrittävä multipolaarisuuteen. Välillä mukana ovat olleet myös Azerbaidžan, Uzbekistan ja Georgia. Venäjä on ollut entisissä neuvostotasavalloissa taloudellisesti hallitseva suurvalta 2000-luvulle saakka, mutta on nyt menettänyt johtavan talousmahdin aseman Kiinalle. toukokuuta 1992 perustettu Itsenäisten valtioiden yhteinen sotilasliitto. Siihen kuuluvat Venäjä, Armenia, Kazakstan, Kirgisia ja Tadžikistan. 5. Venäjä saattaa myös olla halukas irtaantumaan liiasta Kiina-riippuvuudesta. Venäjä on pudonnut huipputeknologian kelkasta, mutta Kiina ei ole suostunut globalisaatiossa hikipajan osaan, vaan on ryhtynyt satsaamaan tutkimukseen, tuotekehitykseen, brändinhallintaan ja markkinointiin (Tuominen, 2023). 3. Myös Venäjän moninaisten raaka-ainevarojen saaminen pois Kiinan kontrollista olisi merkittävä siirto. Kollektiivinen turvallisuusorganisaatio (ODKB), joka on 15. Illiberalismin pohjalta on etsittävä yhteisiä arvoja ennen muuta maailman keskeisten autoritaaristen valtioiden pikemmin kuin Euroopan unionin kanssa. Painopiste siirtyy nollasummapelistä enemmän etupiirikamppailuun, joka nähdään ennen muuta taloudellisena. Hän näyttää purkavan lähestymistapaa, jossa Venäjä näyttäytyy vihollisena ja Kiina pikemminkin kilpailijana. Kylmän sodan kehyksen vahvistuessa on purettu kylmän sodan osapuolten välisiä sopimuksia. Kiina on Yhdysvalloille yhä kovempi haastaja. Kiina määritellään Yhdysvaltojen keskeiseksi haastajaksi, jonka vaikutusvaltaa on rajattava voimakkaalla tullipolitiikalla ja muilla rajoituksilla. Tunnustamalla Venäjän aseman suurvaltana Trump voi saada Venäjältä tukea Iranin ja Pohjois-Korean vaikeiden ydinasekysymysten kontrollissa. 4/25 30 Futura lähestymistavan kansainväliseen järjestelmään viidellä ulottuvuudella: 1. Mutta Trumpin suhde kansainvälisiin aserajoituksiin on avoin kysymys. Trumpin siirrot eivät näytäkään liittyvän asevarustelun vähentämiseen vaan etupiirikehyksen uudelleen määrittelyyn. Se on jo aiemmin kehittänyt aktiivisesti suhteitaan Kiinan kilpailijoihin tai vastustajiin kuten Intiaan, Vietnamiin ja Japaniin. Varsin laaja innovaatiopolitiikan tutkijoiden konsensus on ollut jo muutaman vuoden ajan, että Kiina on monilla teknologian osa-alueilla mennyt jo USA:n ohi ja että tämä tulee jatkumaan. elintärkeän teknologian alueella. Kivinen, 2017). Kilpailu USA:n ja Kiinan välillä Sodan kysymys on rauhan kysymys. Ensin sai mennä antiballististen ohjusten sopimus (ABM), sitten keskipitkän matkan ohjussopimus (INF), ja vaaravyöhykkeessä on myös strategisia ydinaseita koskeva START, joka on pantu jäihin Ukrainan sodan aikana (vrt. Venäjä on irrotettava Kiinan etupiiristä ja sen resurssit on saatava Yhdysvaltojen käyttöön. Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että Kiina tulee johtamaan kehitystä kaikilla teknologian aloilla viimeistään 2035, mahdollisesti jo 2030. Lisäksi Venäjän ja Kiinan etupiirit törmäävät vastakkain Keski-Aasiassa. Venäjällä on entisten neuvostotasavaltojen kanssa myös oma sotilaallinen organisaatio, ns. Kiinan absoluuttinen kilpailuetu esimerkiksi aurinkovoiman tai sähköautojen teknologiassa on jo varsin kiistaton. 4. Hän näyttää suhtautuvan kriittisesti Yhdysvaltojen ulkopolitiikan militarisoitumiseen, joka ilmenee monina sotilaallisina interventioina (Afganistan, Irak, Sudan, Libya, Syyria). Trumpin kannalta Venäjä ei ole liioin taloudellisesti merkityksetön. Kiina lähetti jo 2000-luvun alusta lähtien tuhansittain opiskelijoita USA:n johtaviin yliopistoihin (Liu ym., 2011). Tämä organisaatio voidaan nähdä myös Kiinaa vastaan käytävän etupiirikamppailun välineenä. Trump on varsin selvästi pyrkinyt irrottamaan Venäjän Kiinan vaikutuspiiristä. 2. Yrittääkö Trump todella irtaantua vanhan kylmän sodan kehyksestä, on kaikkea muuta kuin selvää. Nousu lähes nollasta 37 alueeseen on tapahtunut 20 vuodessa. Kun vielä 2000-luvun alussa Venäjä ja Kiina pelkäsivät lännen teknologista ylivoimaisuutta, tilanne on tänään jo perin toisenlainen. Ostovoimapariteetilla mitattuna Kiina on jo maailman suurin talous. Esimerkiksi australialainen Strategisen politiikan instituutti (ASPI, 2025) laskee, että Kiina johtaa 37/44 ns. Ostovoimapariteetilla mitattuna Venäjä on maailman neljänneksi suurin talous, ja näin ollen merkittävä markkina-alue
Atkinson, 2025; ITIF, 2025; vrt. Heti Trumpin tultua valtaan Putin ilmoitti, ettei Venäjä koskaan ole tällaista tavoitetta edes asettanutkaan (Balachyk, 2025). On valittava geopoliittisesti tärkeät kohteet ja kohdistettava resurssit niihin. Trumpin ja hänen taustajoukkojensa politiikka ei ehkä ole niin sattumanvaraista kuin usein esitetään. Lisäksi hallituksen tulee luoda teknologiajäteille edullinen toimintaympäristö tarjoamalla lähes rajattomasti energiaa, dataa, siruja ja arvokkaita mineraaleja. esim. Esimerkiksi puolalaisamerikkalainen taloustieteilijä M. Yhdysvaltain hallitus tarvitsee tekoälyasiantuntemusta (Sheehan & Singer, 2025). Silicon Valleyn ja Pentagonin yhteistyön ydin on 500 miljardin dollarin Stargate-infrastruktuurihanke, jossa ovat mukana muun muassa OpenAI, Oracle, japanilainen SoftBank ja Arabiemiraattien MGX (heise online, 2025). O’Neill, 2023). Dollarin asema maailman keskeisenä valuuttana on säilytettävä. Taustalla ovat muun muassa globaalin uusliberalismin toistuvat rahoituskriisit. Trump yhdistää taloudelliset valtapelit (tullit, valuuttaneuvottelut) strategisiin vaatimuksiin (Nato-menot, tuki konflikteissa). Näistä lähtökohdista Trump esittää uusia taloudellisia vaatimuksia eurooppalaisille liittolaisilleen. Liittolaisten tulee arvioida amerikkalainen turvallisuussateenvarjo uudelleen. Tämän myötä myös toisen maailmansodan jälkeinen transatlanttinen yhteistyö horjuu. Molempien suurvaltojen tavoitteena on hallita tekoälyn seuraavia sukupolvia sekä avaruusja aseteknologiaa maailmanlaajuisesti. Toisaalta yritykset tarvitsevat valtion ja Pentagonin apua voidakseen kehittää tekoälyä ilman rajoituksia. Konrad Borowicz (2025) näkee Trumpin politiikan taustalla varsin suoraviivaisen ja omalla tavallaan rationaalisen suunnitelman. Taloudessa Trump pyrkii määrittelemään globalisaation säännöt uudelleen. myös Erävalo, 2024). Trumpin Yhdysvallat vaatii liittolaisia lisäämään asevarustelumenoja ja vähentämään valuuttojen aliarvostukseen perustuvaa kaupan epätasapainoa, jos ne haluavat pysyä Washingtonin suosiossa ja suojassa. Puhutaan niin sanotusta Mar-a-Lagon sopimuksesta, jossa tavoitteena olisi pienentää alijäämiä heikentämällä dollaria ja saada muut maat sijoittamaan Yhdysvaltain velkamarkkinoille suojelua vastaan. Kun Venäjän hyökkäys ei johtanutkaan koko Ukrainan valtaukseen, Euroopassa alettiin arvioida Venäjän voimaa uudelleen. Sitä sillä ei ole ilman Microsoftin, Googlen, OpenAI:n, Nvidian ja muiden teknologiajättien apua. BRICS-maiden keskuudessa on jo jonkin aikaa esiintynyt pyrkimystä syrjäyttää dollarin asema vaihtoehtoisen yhteisen valuutan avulla (vrt. 31 4/25 Futura on kovaa esimerkiksi tekoälyn, virtapiirituotannon ja matkustajalentokoneiden osalta (ks. Trumpin etupiiripolitiikka sopii paremmin Kiinan ja Venäjän arvostamaan suurvaltojen dominoimaan multipolaarisuuteen kuin yhteisiin sääntöihin nojaavaan multilateraalisuuteen. Kyseessä on korkean panoksen peli: Trump on valmis järjestelemään painopisteitä uudelleen, vaikka se järkyttää NATOn perustavia rakenteita. Yhdysvallat on ollut maailmantaloutta vakauttava tekijä. Yhdysvaltain hallitus ja sotateollisuuskompleksi ovat sulautumassa yhteen teknologiajättien kanssa (VandeHei & Allen, 2025). Se nähtiin olennaisesti aikaisempaa heikompana. Se on toiminut globaalina ”viimeisenä lainanottajana”, mikä on merkinnyt mittavaa kauppataseen alijäämää Yhdysvaltojen kotimaisen kysynnän perustuessa velkarahoitteiseen kulutukseen. Rauhan mahdollisuus Ukrainan sodassa on nähty jo monta vaihetta. Ukraina on Trumpin hallinnolle neuvotteluvaltti: keino painostaa eurooppalaisia liittolaisia ostamaan enemmän amerikkalaisia tuotteita (kuten nesteytettyä maakaasua tai aseita) ja käyttämään enemmän rahaa varusteluun. EU on ajautumassa kehityksen sivuraiteille, eikä ole valmistautunut kunnolla kumpaankaan vaihtoehtoon Ukrainassa: ei rauhaan eikä sotaan. Tavoitteena on palauttaa Yhdysvaltojen hegemonia ja muuttaa Yhdysvaltojen kauppasuhteita, liittolaisuuksia ja maailmanlaajuista rahoitusja kauppajärjestelmää sille edulliseksi. Perinteinen Markku Kivinen. Trump ja hänen taustajoukkonsa ajattelevat, että Yhdysvaltojen taloudelliset resurssit eivät enää riitä globaaliin maailmanpoliisin rooliin. Mutta samalla Trump käyttää Yhdysvaltojen poliittista voimaa alentaakseen dollarin arvoa. Putinilta Trump on jo saanut huomattavan myönnytyksen
Autoritaarinen toimeenpanovallan korostus ja kulttuurinen konservatismi – ennen kaikkea tasa-arvopyrkimysten ja vähemmistöjen aseman turvaamiseen liittyvän politiikan (eli trumpilaisittain DEI-ideologian) vastaisuus – yhdistää Trumpin ja Putinin hallintoja. Venäjän talouskasvu nojaa sotilaalliseen keynesiläisyyteen, ja tähän suuntaan vievät myös EU:ssa tehdyt päätökset jätti-investoinneista varusteluteollisuuteen. Kesäkuun neuvotteluissa Venäjän sisäistä kehitystä koskevia vaatimuksia Ukraina ei kuitenkaan esittänyt. • On selvää, että Euroopan taloudellinen kapasiteetti on suurempi kuin Venäjän. • Voiko Ukraina saada sotaa jatkamalla paremman rauhansopimuksen. Ukraina on kärsinyt sodasta paljon Venäjää enemmän sekä inhimillisesti että taloudellisesti. • Mitä ovat pitkittyvän sodan riskit Ukrainan, Suomen tai Euroopan kannalta. Trump pyrkii selvästi tunnustamaan Venäjän neuvottelukumppaniksi, jonka kanssa voidaan sopia asioita ja jopa harjoittaa yhteistyötä. Nykytilanteessa taas kuuluu yhä enemmän ennustuksia siitä, että sotatalouden vahvistama Venäjä olisi kykenevä muutaman vuoden sisällä konventionaaliseen hyökkäykseen koko läntistä Eurooppaa vastaan. Kaukana toisistaan sodan osapuolet ilman muuta kuitenkin edelleen ovat. Rauhan mahdollisuus on kuitenkin todellinen monista eri syistä. Vaikka Ukrainan oma sotateollisuus on vahvistunut, Yhdysvaltojen tukea pidetään pitkällä tähtäimellä aivan olennaisena sodan jatkamisen kannalta. Suurlähettiläs Kellogg on jopa tunnustanut, että Ukrainan sotaan liittyy sijaissodan aspekti, kun Ukrainan kyky käydä sotaa perustuu NATOn aseisiin ja taloudelliseen tukeen. Venäjä on vaatinut Ukrainan aseistariisuntaa, puhdistuksia, NATO-jäsenyyden kieltämistä ja neljän maakunnan alueluovutuksia. Odotettiin Ukrainan vastahyökkäystä, joka sitten jäi tuloksettomaksi. Trump näyttää myös viittaavan kintaalla sellaiselle asetelmalle, jossa globaalisti olisivat vastakkain demokratiat ja autoritaariset hallinnot. Perustavin syy ei oikeastaan liity suoraan Ukrainaan, vaan Venäjän asemaan suurvaltana. Tähän asti molemmat maat ovat esittäneet melko maksimalistisia vaatimuksia. Näin toimiessaan hän tulee myös horjuttaneeksi Yhdysvaltojen perinteistä pehmeää valtaa (Keohane & Nye, 2025). Molemmat ovat samanaikaisesti neuvottelujen kanssa myös käyttäneet paljon sotilaallista voimaa osoittaakseen kykyään jatkaa sotaa. Millä aikataululla ja missä muodossa tämä on realisoitavissa. Ukrainan sodan osalta käsillä on useita kysymyksiä: • Onko Ukrainassa käytävän sodan tilanne arvioitu oikein. Euroopan köyhin maa käyttää sotaan suhteellisesti eniten maailmassa eli 37 % budjetista. Kesäkuun neuvotteluissa Venäjä näyttää kuitenkin tinkivän koko Ukrainan aluetta koskevista vaatimuksista samaan tapaan kuin aikoinaan Suomen kohdalla. Venäjä voi edelleen ajatella valloittavansa koko Ukrainan tai ainakin ne maakunnat, jotka se on jo liittänyt itseensä. • Onko Euroopan intressissä osallistua sotaan omilla sotajoukoilla, jos se on välttämätön ehto Ukrainan kannalta edullisemmalle rauhalle. Onko rauha siis täysin mahdoton ajatus. Trump on nyt tuonut Ukrainan ja Venäjän neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa sodan alkupäivien jälkeen. Ukraina on puolestaan vaatinut vuotta 2014 edeltäviä rajoja, sotakorvauksia ja sotarikollisten rankaisemista, Venäjän armeijan alasajoa ja Russkiy Mir -organisaation lakkauttamista. Alettiin jopa ennustella Venäjän hajoamista tai Putinin hallinnon romahtamista. Kuolleiden ja haavoittuneiden luvut ovat satoja tuhansia, miljoonat ihmiset ovat paenneet joko ulkomaille tai maan rauhallisemmille alueille. (Sustainable Peace Manifesto: Never Again 2.0). Tällä hetkellä Venäjän oma aseteollisuus on monilta osin vahvempi ja Sodan kysymys on rauhan kysymys. Nämä seikat ovat Venäjälle luultavasti huomattavasti tärkeämpiä kuin sodan hirvittävä inhimillinen hinta. Edelleen on ylläpidetty narratiivia, jonka mukaan Ukraina kuuluu Venäjän kansakunnan yhteyteen. Nykytilanteessa kumpikaan ei ole saavuttanut sodasta toivomaansa tulosta. Ukraina voi ajatella voittavansa Venäjän, kun eurooppalainen aseteollisuus käynnistyy. 4/25 32 Futura suomalainen ymmärrys, jonka mukaan Venäjällä oli kyky, mutta ei halua hyökätä Suomeen, kääntyi toisin päin: kenties halua, mutta ei kykyä
Historia kulkee harvoin meidän toiveidemme mukaan. • Miten perustellaan puolustusteollisuuden määrää ja rajoituksia. Ymmärrys torjuntavoitosta kasvaa ajan myötä, jos Ukraina voittaa rauhan muuttumalla hyvin toimivaksi ja kansalaisiaan palvelevaksi yhteiskunnaksi. Multilateraalisuus korvautuu multipolaarisuudella, jossa hallitsevassa asemassa ovat konservatiiviset kulttuuriset arvot, jotka suuntautuvat tasa-arvopyrkimyksiä, oikeusvaltiota ja vähemmistöjen oikeuksia vastaan. Sekä Venäjällä että Yhdysvalloissa puhe ydinaseiden rajoitetusta käytöstä on lisääntynyt. Pitkittyvä sota uhkaa kuitenkin rapauttaa eurooppalaiset yhteiskunnat valtavien sotilaallisten investointien ja militarisoitumisen vuoksi. On selvää, että Ukrainalla on oikeus puolustussotaan. Päätöksentekoon liittyy kuitenkin paljon kontingentteja valintoja, jotka eivät ole sen paremmin välttämättömiä kuin mahdottomiakaan. Euroopan unioni, joka ei ole tottunut toimimaan itsenäisesti sotilaallisesti tai ulkopoliittisesti, ei ole valmistautunut sotaan eikä rauhaan. Putin torjui Valdai-kokoukMarkku Kivinen. Tässä mielessä yhteiskuntatieteellisen käsitteellistyksen on tunnustettava rajansa: valintoja ei voi tehdä toimijoiden puolesta, mutta teoreetikko voi auttaa käsitteellistämään ikään kuin valintojen tarkastelun koordinaatiston. Jos sota pitkittyy, taloutta voidaan pyörittää yhä enemmän sotilaallisen keynesiläisyyden avulla. Ukrainan kannalta rauha on välttämätön jo sodan hirvittävän inhimillisen hinnan vuoksi. Kestääkö Ukraina näin pitkän sodan. Mitä on aito puolustuksellisuus. Donald Trumpin rauhanpyrkimykset ovat Ukrainassa yritys siirtää etupiiri kamppailu sotilaallisesta yhteenotosta ja ydinsodan uhasta kohti taloudellista etupiirijakoa. Näitä voidaan nähdäkseni pitää myös skenaarioiden kehittämisen lähtökohtana, kunhan pidetään mielessä tapahtumahistorian kontingenttisuus. Mutta arvopohjaisen politiikan lähtökohta ei voi olla clausewitzilainen näkemys sodasta politiikan rationaalisena välineenä. Rauhan voittamisesta tässä mielessä on Euroopan unionilla kenties suurin vastuu. Rauhan välttämättömyys Yhteiskuntatiede ei voi ennustaa tapahtumahistoriaa. Sota voi eskaloitua horisontaalisesti leviämällä muihin maihin ja vertikaalisesti ydinaseiden käyttöönotolla. 33 4/25 Futura vahvistuu myös koko ajan. Mitään absoluuttista pasifismia ei hyökkäyksen kohteena olevan maan tilanteessa voi pitää politiikan lähtökohtana. Viisas päätöksentekijä on tästä tietoinen. Tämä johtuu siitä, että historiaa tekevät ihmiset, joiden päätökset eivät ole sen paremmin välttämättömiä kuin mahdottomiakaan. Tämä edellyttää demokratiaa sekä korruption ja oligarkkien kukistamista. Tässä artikkelissa olen ehdottanut Ukrainan sotaan johtaneen kehityksen koordinaatistoksi kansainvälisen vuorovaikutuksen kolmea kehystä, jotka ovat kylmän sodan jatkuvuus, etupiiri kamppailu ja yhteisiin pelisääntöihin perustuva integraatio. Hyökkäyssota kielletään YK:n peruskirjassa, ja Venäjä on hyökkääjä. Tässä taloudellisessa kamppailussa vahvimmat toimijat ovat Yhdysvallat ja Kiina. Sillä voitaisiin pakottaa Yhdysvallat ja NATO neuvottelupöytään ilman suurvaltojen välistä ydinasesotaa. Päätöksenteossa on aina tiedon ohella myös arviota ja oletuksia. Pahin skenaario saattaa olla se, että Trump tekee siirtonsa Venäjän suuntaan ilman rauhaa Ukrainassa. Trump pyrkii irrottamaan Venäjän Kiinan dominanssista ja samalla hän haluaa siirtää Yhdysvaltain ulkoja turvallisuuspolitiikan painopistettä Aasiaan. Inhimillisen elämän näkökulmasta emme voi sivuuttaa sodan perusluonnetta kauheana sosiaalisena todellisuutena. Ukraina on tästä näkökulmasta suuremman kansainvälisen kehityksen sivunäyttämö. • Mitä tarkoittaa rauhan voittaminen. Sodan ja rauhan kysymyksessä koordinaatit eivät voi olla vain clausewitzilaista tehokkuusajattelua, vaan lähtökohtana on oltava sodan todellisuuden ymmärtäminen. Eskalaation vaarat ovat niin ikään moninaisia. Mitkään luonnonlait eivät sotia aiheuta. Suomen kannalta suurin riski on Venäjällä keskustelussa oleva Karaganovin oppi, jonka mukaan Venäjän tulee osoittaa olevansa tosissaan Ukrainan sodassa iskemällä ydinaseilla lähialueilla oleviin pieniin Nato-maihin (Kivinen, 2024). EU:n ja Ukrainan kannalta olennaista on saada aikaan sellainen rauha, joka mahdollistaa Ukrainan suvereniteetin säilymisen ja muuttumisen toimivaksi yhteiskunnaksi
Kaikki yhteinen kansainvälinen kriisinhallinta vaarantuu vastakkainasettelun maailmassa. Uudet pandemiatkin tulevat ennemmin tai myöhemmin. Paradoksaalisesti Suomen oma vahva konventionaalinen puolustus on liittoutuman osana myös riski. Kun Suomessa pohditaan suhtautumista ydinaseisiin, kysymys voi olla kirjaimellisesti kuolemanvakava (vrt. Sodan kysymys on rauhan kysymys. Globaalit ekologiset riskit – ilmastonmuutos ja lajikato – edellyttäisivät yhteistä kansainvälistä toimintahorisonttia ja valtavia investointeja. Globaali sivistys voi mennä eteenpäin vain rauhan oloissa. 4/25 34 Futura sessa vuonna 2023 tämän opin, mutta se kanta voi muuttua. Väyrynen, 2024). Tuomiopäivän kello osoittaa, että myös maailmanlaajuisen ydinsodan riski on otettava vakavasti
F., Simon, D. U.S.–Russia relations: Western sanctions and energy factor. CBEES. F., Sun, Y. https://www.aspi.org. com.ua/eng/news/2025/01/31/7496139/ Beevor, A. Teoksessa H. Goffman, E. Helsingin yliopisto. Into. Rossiyskaja modernizatsija: novaja paradigma. Saari (toim.), Russia, lost or found (s. Framing Euroscepticism in mainstream media and writings by Eurosceptics in Sweden, Finland and Estonia 2000–2006 [väitöskirja]. https://doi.org/10.33345/ idantutkimus.122978 Laruelle, M. Illiberalism riding high: Parallels and venues for comparisons. https://aseees.org/newsnet-issue/may-2025/ Liu, D. https://foreignpolicy. Clausewitz, C. (2017). China is rapidly becoming a leading innovator in advanced industries. Riisutut naamiot, särkyneet unelmat. (2024). Routledge. China’s innovation policies: Evolution, institutional structure, and trajectory. (2018). power. Russian societal development: Challenges open. Vallaste, K. Harvester Wheatsheaf. (2016). KI-Monsterprojekt Stargate ist bereits im Bau. au/report/aspis-two-decade-critical-technologytracker/ Balachyk, I. Foreign Affairs. Käihkö, I. (2009). What DeepSeek revealed about the future of U.S.–China competition. & Singer, S. Information Technology and Innovation Foundation. Introduction. (2025, 24. Markku Kivinen. Why the United States Needs to Support Near-Term Quantum Computing Applications. Tekniikan syvämurros. Research Policy, 40(7), 917–931. tammikuuta). Kompassi. (2024, 16. huhtikuuta). & Nye, J. FIIA. Suomi ja ydinaseet. Teoksessa N. ITIF. (2025). Graham, käänt.). (2025). Behind the curtain: The great fusing. We are still fighting World War II: The unsettled legacy of the conflict that shaped today’s politics. org/2024/12/a-triple-threat-to-humanity-climatechange-pandemics-and-anti-science/ O’Neill, J. (2025, 7. (2024). Closer than ever: It is now 89 seconds to midnight (2025 Doomsday Clock statement). (2023). Kivinen, M. https:// www.ulkopolitist.fi/2017/03/22/peter-navarrotrumpin-kauppapolitiikan-takuumies-on-kovanluokan-kiina-alarmisti/ Sustainable Peace Manifesto. (2023, 13. Rapoport, A. ASPI’s critical technology tracker: The global race for future power. Emerging technologies. https://sustainablepeacemanifesto.org/ Toft, M. A triple threat to humanity: Climate change, pandemics, and anti-science. Never again 2.0. syyskuuta). foreign policy. Foreign Policy. https://doi.org/10.1093/ oso/9780197581438.001.0001 Tuominen, A. Sodan teoria ja Venäjän sota Ukrainassa 2013–2022. Finnish Review of East European Studies, 30(1), 4–23. Frame analysis: An essay on the organization of experience. E. https://skepticalinquirer. M. Kivinen, M. Project Syndicate. & Cao, C. Ukrainska Pravda. foreignaffairs.com/united-states/end-long-americancentury-trump-keohane-nye Kivinen, M. Pod.red (2024). Trumpin kauppapolitiikan takuumies Peter Navarro on kovan luokan Kiina-alarmisti. Beyond Sovietology: International relations theory and the study of Soviet/Russian foreign and security policy. Axios. Mörner (toim.), A world order in transformation. v. elokuuta). https://www.projectsyndicate.org/commentary/brics-plus-and-thefuture-of-dollar-dominance-by-jim-o-neill-2023-04 Pursiainen, C. (1986). Haukkala & S. https://www.berliner-zeitung.de/kultur-vergnuegen/ trump-ist-nicht-verrueckt-er-setzt-die-interessender-usa-durch-li.2305106 Buzan, B. „Mar-a-Lago“Doktrin: Trump ist nicht verrückt, er setzt gewaltvoll die Interessen der USA durch. Skeptical Inquirer, 49(1). Teoksessa C. (1991). Spheres of influence in international relations: History, theory and politics. https:// thebulletin.org/doomsday-clock/2025-statement/ Sheehan, M. tammikuuta). (2025, 3. BRICS not planning new currency, Kremlin says after Trump’s threat of 100% tariffs. https://itif.org/publications/2024/09/16/ china-is-rapidly-becoming-a-leading-innovator-inadvanced-industries/ ASPI. http://hdl.handle.net/10138/38338 VandeHei, J. https://itif.org/ publications/2021/04/27/why-united-statesneeds-support-near-term-quantum-computingapplications/ Keohane, R. S., Jr. Kivinen, M., & Humphreys, B. Teoksessa T. Kulttuurivihkot. Sarotte, M. 99–107). Foreign Affairs. A BRICS threat to the dollar. Kivinen, M. helmikuuta). (2025, 28. toukokuuta). (1967). axios.com/2025/05/30/ai-race-us-tech-space Väyrynen, R. (2025, 31. https:// www.foreignaffairs.com/world/world-war-ii-antonybeevor-geopolitics Borowicz, K. https://doi.org/10.1016/j.respol.2011.05.005 Mann, M. Yale University Press. Not one inch: America, Russia, and the making of the post–Cold War stalemate. People, states and fear: An agenda for international security studies in the post–Cold War era. J. (2025, 2. (2017, 22. kesäkuuta). https://www.heise.de/ news/KI-Monsterprojekt-Stargate-ist-bereits-imBau-10256185.html ITIF. D. (2021). Hakkarainen (toim.), Vakaus vaakalaudalla (s. The Ulkopolitist. (2025). 112–144). (2024). & Kushi, S. (2025, 7. Australian Strategic Policy Institute. heise online. Clausewitz, On war (J. An epochal turn of the defense policy. 47–58). Penguin Books. (2023). Hast, S. (2025). Edita. Erävalo, E. (2025, 30. Rosebud Books. https://www. O. 35 4/25 Futura Lähteet Atkinson, R. Berliner Zeitung. toukokuuta). Teoksessa U.S.–Russia relations: Policy challenges in a new era (s. (2011). Art House. ASEEES NewsNet, 65(3), 5–9. Bulletin of the Atomic Scientists. The Aspen Institute. Northeastern University Press. Euroscepticism: Problem or solution. D. (1998). Dying by the sword: The militarization of U.S. Venäjä, Nato ja uusi kylmä sota. https://www. & Allen, M. 69–72). v. Readme. Science and Security Board. (s. maaliskuuta). (2024). https://www.pravda. Sodankäynnistä. (2023). (2013). The end of the long American century: Trump and the sources of U.S. Oxford University Press. maaliskuuta). & Hotez, P. com/2025/02/03/deepseek-china-ai-artificialintelligence-united-states-tech-competition/ Sopanen, N. (2009)
Muotoilemme tämän vanhan viisauden, joka pätee edelleen ja leimaa nykyajan valtioiden puolustusstrategioita, myös toisella tavalla. Rauhan tulevaisuuksia tarkastellaan myös paradoksien välityksellä. ’Si vis pacem, para pacem’ jos haluamme rauhaa, valmistautukaamme rauhaan eli nostakaamme rauha ensimmäiseksi kaikissa tulevaisuusstrategioissa. 4/25 36 Futura ARTIKKELI Si vis pacem, para bellum – Miten ennakoida ja rakentaa rauhan tulevaisuuksia. Mahdollisten hyökkääjien pelottelemiseksi ja vakauden varmistamiseksi kansakunnan tai yksilön on oltava valmis puolustamaan itseään tai vastaamaan uhkiin voimakkaasti. Artikkelissa avataan rauhan käsitettä eri tasoilla eikä vain sodan vastakohtana, kuten usein tehdään. Tällöin painopiste on suoraan rauhan aikaansaamisessa ja turvaami. Antiikin Rooman paradoksaalinen sanonta ’si vis pacem, para bellum’ eli jos tahdot rauhaa, varaudu sodan varalle korostaa ajatusta, että rauhan ylläpitäminen vaatii valmiutta konflikteihin. Näistä lähtökohdista tarkastelemme, miten nykyinen kansainvälinen järjestelmä voisi mahdollisesti muuttua rauhanomaiseksi, ja minkälaisia edellytyksiä kestävällä rauhalla on kansainvälisellä tasolla. Avainsanat: anarkian kulttuurit, rauhan tulevaisuudet, avoimet tulevaisuudet, suljetut tulevaisuudet Sirkka Heinonen FT, emeritaprofessori Turun yliopisto sirkka.heinonen@utu.fi Riku Viitamäki YTM, projektitutkija Turun yliopisto riku.viitamaki@utu.fi Johdanto Tässä artikkelissa luodataan rauhan tulevaisuuksia kolmen aineiston pohjalta: kansainvälisen politiikan teorioiden, rauhan tulevaisuuksien World Futures Studies Federationin 50-vuotisjuhlakonferenssissa järjestetyn työpajan tulosten sekä sveitsiläisen GESDA (Geneva Science and Diplomacy Anticipator) -ajatushautomon tulevaisuusprosessien valossa. Nämä kulttuurit määrittelevät, suhtautuvatko valtiot toisiinsa vihollisina, kilpailijoina vai ystävinä. Valmistautumattomuus nähdään heikkoutena, joka voi houkuttaa hyökkääjiä. Artikkelimme yhdistää toisiinsa tulevaisuudentutkimuksen käsitteitä ja lähestymistapoja sekä kansainvälisen politiikan teoriaa hyödyntäen ajatusta kolmesta anarkian kulttuurista. Tässä artikkelissa käsittelemme rauhan mahdollisia tulevaisuuksia nykyisestä kansainvälispoliittisesta tilanteesta lähtöisin
Tällaisessa kulttuurissa valtiot odottavat aina pahimman tapahtuvan ja tämä oikeuttaa äärimmäiset toimenpiteet suhteessa muihin valtioihin tai toimijoihin. Niin pitkään kun maailmanhallitusta ei ole syntynyt, valtiot ovat tuomittuja olettamaan toisistaan pahinta ja rauhanomainen tulevaisuus vaikuttaa enemmänkin utopialta, kuin mahdolliselta tulevaisuudelta. Toisin sanoen, kansainvälisen politiikan kentällä ei ole olemassa toimijaa, jolla olisi valta käskeä valtioita toimimaan jollain tietyllä tavalla. On sitten kyse ristiretkistä, israelilaisista ja palestiinalaisista fundamentalisteista tai siitä, miten eurooppalaiset suhtautuivat Amerikkojen alkuperäisväestöön. Tiivistettynä hän tuo esiin, että valtiot voivat keskenään muodostaa sellaisen kulttuurin, jossa jokaisen on pidettävä huolta vain itsestään ja varottava muita, mutta tämä ei ole ainut vaihtoehto. esim. Valtiot ovat jatkuvasti varuillaan toistensa suhteen ja ajavat omia etujaan turvatakseen olemassaolonsa korkeamman auktoriteetin puuttuessa. On myös syytä tuoda esiin, että kun puhutaan anarkian kulttuurista, kyse on kollektiivisesta käsityksestä, joka vallitsee valtioiden välillä. Wendt, 1999; Waltz, 2010; Bull, 2012). Kansainvälisen politiikan kaikki teoriat eivät kuitenkaan jaa näin staattista kuvaa kansainvälispoliittisesta todellisuudesta. Riku Viitamäki & Sirkka Heinonen. (Wendt, 1999) Hobbesilaisessa kulttuurissa valtiot suhtautuvat toisiinsa vihollisina, jotka eivät tunnusta toistensa olemassaolon oikeutta ja ovat näin ollen valmiita käyttämään suhteissaan täysimittaista väkivaltaa. Tässä artikkelissa omaksummekin teoreettiseksi kehykseksemme Alexander Wendtin (1999) muotoileman ajatuksen erilaisista anarkian kulttuureista. Toisin sanoen, tällaisessa anarkian kulttuurissa väkivallan tarkoituksena on tuhota toinen toimija täydellisesti. Kirjallisuuden klassikon, Tolstoin eeppisen Sota ja Rauha -teoksen rinnalle voisi nousta Rauha ja Sota – analyysi ja ennakointi toivotusta tulevaisuudesta eli maailmanrauhasta. Kansainvälisen politiikan teoriassa yleisenä taustaoletuksena esitetään, että valtioiden suhteet muodostuvat kansainvälisessä anarkiassa. Lopuksi vedämme artikkelin viestejä yhteen. Tämän lisäksi valtioiden on oletettava toisistaan pahinta niitä ylemmän auktoriteetin puuttuessa, jolloin rauhaan pyrkivienkin valtioiden täytyy omaksua voimapolitiikkaa painottavia toimintatapoja suojellakseen itseään (Wendt, 1999). Tällaisen toiminnan esteenä voi kuitenkin olla esimerkiksi kyvykkyyksien vähyys tai jokin ulkoinen este. Tämä lähtökohta on laajasti jaettu erilaisten kansainvälisen politiikan teorioiden parissa (ks. Kun riittävän moni toimija ajattelee viholliskäsityksen kautta, siitä tulee järjestelmää ohjaava taustaoletus (Wendt, 1999). Anarkialla tarkoitetaan tässä yhteydessä järjestelmää, jossa ei ole olemassa keskusvaltaa (Wendt, 1999). Ne eivät ole sidottuja yksittäisen toimijan käytökseen tai käsitykseen, vaan kuvaavat järjestelmän toimintalogiikkaa. Se mitä tästä anarkiasta seuraa, on kuitenkin merkittävä kiistakysymys erilaisten kansainvälisen politiikan teorioiden välillä. 37 4/25 Futura sessa eikä vain sodan välttämisessä. Hän tunnistaakin kaiken kaikkiaan kolme erilaista anarkian kulttuuria: hobbesilaisen, lockelaisen sekä kantilaisen. Esimerkiksi realistisen koulukunnan edustajat esittävät, että anarkiasta johtuen sodan uhka valtioiden välillä on jatkuvasti olemassa (LaRoche & Pratt, 2017). Pelkästään puheissakin voimme kääntää järjestyksen ja puhua ensimmäisenä rauhasta. Kolmannessa luvussa käsittelemme rauhan mahdollisia tulevaisuuksia anarkian kulttuureiden valossa ja tulevaisuudentutkimuksen otetta rauhan tulevaisuuksiin. Tulevaisuus ei niinkään perustu mahdollisiin tulevaisuuksiin, vaan pahimpaan mahdolliseen tulevaisuuteen (Wendt, 1999). Wendtin mukaan anarkia voi tarkoittaa eri asioita perustuen siihen, millaisia suhteita ja rooleja valtioilla on suhteessa toisiinsa. Tässä artikkelissa esittelemme seuraavassa luvussa kansainvälisen politiikan yhden teorian valossa valtioiden suhteita toisiinsa ja rauhaan. Wendt esittää lukuisia esimerkkejä tällaisen anarkian kulttuurin ilmentymisistä maailmanhistoriasta. Tämänkaltainen lähestymistapa maalaa kansainvälisestä politiikasta hyvin jäykän ja ennalta määrätyn kuvan. Toisaalta lähestymistapa ei tarjoa myöskään mahdollisuutta muutokseen. Valtiot kansainvälisessä anarkiassa: sotaa vai rauhaa. Viime kädessä valta on siis valtioilla
Näin ollen valtioiden toimintaa ohjaa kaksi erillistä sääntöä. Ensinnäkin rauhan osalta voidaan todeta, että nähdäksemme jokaisessa edellä mainitussa kulttuurissa on mahdollisuus rauhaan. Toisekseen, tällaisen ryhmän jäsenet toimivat yhdessä puolustaen ryhmän jäseniä, mikäli joku yhteisön jäsen kohtaa väkivaltaa tai sen uhkaa. Tällaisessa kulttuurissa valtioiden toimintaa ohjaava rooli on ystävä. Hobbesilaisessa kulttuurissa rauhantila voi esimerkiksi perustua siihen, että vihollisilla ei yksinkertaisesti ole resursseja sodankäyntiin. Vain kantilaisessa anarkian kulttuurissa rauha on eräänlainen itsestäänselvyys toimijoiden välillä. Näin ollen se poikkeaa liittolaisuudesta, joka kestää tietyn hetken, mutta sen purkauduttua, valtiot voivat ottaa myös sodan mahdolliseksi välineeksi keskinäisessä suhteessaan (Wendt, 1999). Tästä johtuen tällaisessa anarkian kulttuurissa valtioiden ei tarvitse maksimoida omia kyvykkyyksiään jatkuvasti ja myös puolueettomuus on mahdollinen positio, sillä esimerkiksi pienempien valtioiden ei tarvitse turvautua suurempiin valtioihin varmistaakseen olemassaolon jatkumisen. Kuitenkin mikäli oikeanlainen provokaatio tapahtuu, ne voivat olla myös valmiita ajamaan tavoitteitaan myös voimakeinoin. Ero on kuitenkin siinä, miten kestävä rauha on. Tässä mielessä näillä jäsennyksillä on perheyhtäläisyyttä Johan Galtungin negatiivisen ja positiivisen rauhan välillä. Negatiivisessa rauhassa fyysinen väkivalta on poissa, mutta yhteiskunta ja suhteet ovat entisensä, kun taas positiivisessa rauhassa yhteisössä vallitsee myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus (Galtung, 1969). Ystävyyteen kuuluu myös se, että sillä ei ole “parasta ennen” päivämäärää. Viimeinen Wendtin mainitsema anarkian kulttuuri on kantilainen kulttuuri. Esimerkiksi NATO on nähty tällaisena ja EU:nkin voidaan ajatella edustavan tällaista toimintalogiikkaa. Silti kulttuurin periaatteet eivät kannusta puhtaaseen vihamielisyyteen, kuten hobbesilaisessa anarkian kulttuurissa. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat sotivat yhteistä vihollista vastaan samalla puolella, mutta sodan päätyttyä ja kylmän sodan alettua, ne alkoivat kehittämään ydinasearsenaalejaan suhteessa toistensa muodostamaan uhkaan. Kuitenkin keskeisenä ajatuksena tässä kulttuurissa on, että valtiolla itsellään ja myös muilla valtioilla on oikeus suvereniteettiin ja siitä seuraaviin vapauksiin. Nähdäksemme hobbesilaisessa ja lockelaisessa anarkian kulttuurissa rauha edustaa negatiivista rauhaa, jossa sodan uhka leijuu edelleenkin valtioiden välisissä suhteissa tavalla tai toisella, Si vis pacem, para bellum – Miten ennakoida ja rakentaa rauhan tulevaisuuksia?. Tällaisessa anarkian kulttuurissa valtiot eivät enää taistele keskenään olemassaolostaan, vaan ohjaavan periaatteena on enemmänkin “elä ja anna elää”. Rauhan ja tulevaisuuden osalta näistä anarkian kulttuureista on syytä nostaa esiin muutama erillinen huomio. Vihamielisyys kuitenkin kytee niiden ajattelussa ja rauhan kesto määrittyy sen perusteella, kuinka kauan toimijoilla kestää tarvittavien kyvykkyyksien saavuttaminen. Valtiot kyllä kilpailevat keskenään ja niiden välillä on sotiakin, mutta tarkoituksena ei ole enää hävittää sodan toista osapuolta totaalisesti. Kyse voi olla esimerkiksi aluevaltauksista. Oletuksena on myös, että muut valtiot kunnioittavat tätä suvereniteettia vastavuoroisesti ja rajoittavat näin ollen toimiaan konfliktitilanteissa. (Wendt, 1999). Toisaalta, lockelaisessa anarkiassa rauha voi perustua siihen, että valtiot eivät halua loukata suvereniteetin periaatetta. Kahdessa anarkian kulttuurissa sodan vaara on siis olemassa jatkuvasti enemmän tai vähemmän, kun taas yhdessä se on täysin suljettu pois keinovalikoimasta. Suvereniteetin läpileikkaavuudesta osoituksena voidaan pitää kansainvälistä oikeutta, joka määrittää suvereniteettiin liittyviä käytäntöjä ja sisältää jopa sitovia velvoitteita valtioille. Toisin sanoen, tässäkin anarkian kulttuurissa sota näyttelee roolia ja se on jopa yleisesti hyväksytty käytäntö, joka voi vaatia suuriakin määriä ihmishenkiä, mutta sotien tarkoituksena ei ole tuhota muita valtioita. Vaikka globaalilla tasolla kantilaista anarkian kulttuuria ei voida havainnoida, voidaan nähdä alueellisia järjestelmiä tai yhteisöjä, jotka edustavat tätä toimintalogiikkaa. 4/25 38 Futura Lockelaisessa kulttuurissa järjestelmää määrittelevä rooli on puolestaan kilpailija. Ensinnäkin kiistat sovitaan ilman sotaa tai sen uhkaa. Wendt kuitenkin tuo esiin, että tämä ei tarkoita, etteikö valtioiden välillä voisi olla kiistoja esimerkiksi muilla politiikan alueilla. Kuitenkin turvallisuuspolitiikassa ne puhaltavat yhteen hiileen
Ukrainan sodan yhtenä perusteena hän nimittäin käytti Ukrainan harjoittaman kansanmurhan lopettamista (YLE, 2023). 1 Tämä käsitteellinen dikotomia avaa Busseyn kuvaamana psyko-emotionaalisen tilan erilaisille tulevaisuuksille. (YLE, 2023.) Nämä ajatusmallit voidaan Wendtin (1999) teorian valossa tulkita hobbesilaisen anarkian ilmentymismuodoiksi. Suljettu tulevaisuus on turvallinen vaihtoehto päättäjälle, joka ei siedä epävarmuutta. etenkin Bussey, 2014). Tulevaisuudentutkimuksessa on paljon pohdintaa avoimien ja suljettujen tulevaisuuksien osalta (ks. Riku Viitamäki & Sirkka Heinonen. Tästä huolimatta, Putinin retoriikassa on myös havaittavissa lockelaisia kaikuja. Sodan kuluessa puheenparsiin on myös tarttunut pelko Venäjän totaalisesta tuhoutumisesta, mikäli se häviää sodan. Ne, joiden äänet ovat jääneet pois, saattavat olla samalla tulleet suljetuiksi kyseisistä tulevaisuuksista. myös esim. Putin kiistää puheessaan Ukrainan suvereniteetin itsenäisenä valtiona, mikä on lockelaisen anarkian kulttuurin perusolettamus. Kantilainen anarkian kulttuuri puolestaan sulkee sodan mahdollisuuden pois ja näin ollen tarjoaa kaikkein suotuisimman mahdollisuuden kestävälle rauhalle. Lisäksi se, kuinka avoimesti skenaarioita ja tulevaisuuskuvia tehdään, vaikuttaa lopputulokseen. Se näkee mahdollisen niin sotaan, kuin rauhaan, eikä sulje kummankaan mahdollisuutta pois. Toisaalta, samalla sodassa epäonnistuminen nähdään kohtalonkysymyksenä, jonka seurauksena Venäjä valtiona tuhoutuu. Kuitenkin jo se, mitkä vaihtoehdot tuodaan “pöydälle” päätöksentekijöitä tukemaan, rajaa monia vaihtoehtoja pois eli suljetuiksi. Toisaalta Putinin ajattelussa korostui myös pelko Naton laajentumisesta ja Venäjän turvallisuuden romuttumisesta. Toisin sanoen, valtioiden välisissä suhteissa on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos. Tämä kuvastaakin sitä, että eri anarkian kulttuurit voivat elää retoriikassa samanaikaisesti, vaikkakin Venäjä rikkoo lockelaisen kulttuurin ytimessä olevaa suvereniteettia hyökkäyssodallaan ja kyseen1 Ks. 39 4/25 Futura kun taas kantilaisessa kulttuurissa on tapahtunut positiivisen rauhan mukainen syvällisempi muutos valtioiden välisissä suhteissa. Taylor & Balcom Raleigh, 2023 . Kuitenkin se on stagnaattinen ja muistuttaa Inayatullahin (2008) käsitettä “käytetyistä tulevaisuuksista” (used futures). Katsauksia nykytilaan: rinnakkain elävät anarkian kulttuurit Edellä esitetyt anarkian kulttuurit ovat ideaalityyppejä. Voimme havaita esimerkiksi niin Ukrainan, kuin myös Gazan sodassa piirteitä hobbesilaisesta kulttuurista, jossa konfliktin toinen osapuoli nähdään vihollisena, joka pitää tuhota. Suuri osa ennakointiammattilaisten työstä on auttaa ihmisiä siirtymään suljetuista tiloista avoimiin tiloihin ja kehittää selviytymiskykyä, jota tarvitaan sekä turbulenssin että siitä johtuvan epävarmuuden hallitsemiseksi. Voidaan olettaa, että tämä tuhoutuminen tapahtuisi vihollisen toimesta venäläisessä ajattelussa. Tämän luvun tarkoituksena ei ole esittää syväluotaavaa analyysia anarkian kulttuureista, vaan demonstroida muutaman valikoidun esimerkin kautta, että Wendtin ajattelulla voidaan valottaa kansainvälisen politiikan nykytilaa. Alan ytimessä on useiden, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien luotaaminen ja rakentaminen. Hobbesilaisessa anarkiassa tulevaisuus on suljettu siinä mielessä, että yhteistoimintaa ei nähdä mahdollisena, vaan muut valtiot nähdään aina mahdollisena vihollisena. Lockelainen anarkian kulttuuri on tulevaisuuksiltaan avoimin anarkian kulttuureista. Tällä emme tarkoita, että kantilaisessa anarkian kulttuurissa valtioiden välillä vallitsisi sosiaalinen oikeudenmukaisuus, vaan sitä, että valtioiden väliset suhteet ovat muuttuneet siten, että valtioiden välisen sodan uhka on poistunut. Näin ollen kestävä rauhakaan ei nähdäksemme ole tässä kulttuurissa mahdollinen ainakaan yhteistoiminnan kautta. Ennen Ukrainaan hyökkäämistä, Vladimir Putin oli pitänyt puheen, jossa hän toi esiin, että Ukraina ei ole oikea valtio. Näin ollen kansainvälisen politiikan todellisuus voi samanaikaisesti sisältää piirteitä useista eri kulttuureista. Väite kansanmurhasta on vähintäänkin kyseenalainen, mutta perusteena tämä tukeutuu lockelaisen anarkian kulttuurin ajatukseen kansainvälisestä oikeudesta. Tulevaisuuksien osalta puolestaan anarkian kulttuurit osoittavat mielenkiintoisesti avoimia ja suljettuja tulevaisuuksia. Tämä pätee myös nykyaikaan
Nähdäksemme kuitenkin edes aseellisella voimankäytöllä uhkailu asettaa kantilaisen anarkian kulttuurin vaikuttavuuden kyseenalaiseen valoon. Näin ollen kiistanalaista on se, voidaanko Wendtin teoriaa soveltaa tähän tilanteeseen. 4/25 40 Futura alaistaessaan Ukrainan valtion olemassaolon oikeutuksen. Artikla takaa, että mikäli Nato-maahan hyökätään muut jäsenmaat auttavat hyökkäyksen kohteena olevaa valtiota. Toisaalta, Trumpin hallinto on myös asettanut kyseenalaiseksi Yhdysvaltojen sitoutumisen yhteiseen puolustukseen. Israel on esimerkiksi uhannut ottaa koko Gazan haltuunsa ja korvata sen johdon vaihtoehtoisella siviilihallituksella (BBC, 2025). Vaikka kyse voi tässä tilanteessa olla neuvottelutaktiikasta, romuttaa tämä kuitenkin ystävien välistä suhdetta ja herättää epäilyksiä siitä, onko Yhdysvallat täysin sitoutunut rauhanomaiseen kanssakäymiseen, vai onko sen nykyhallinto omaksunut Natonkin sisällä lockelaisen anarkian toimintamalleja. Tilanne voi kuitenkin muuttua, ja kuten seuraavat esimerkit osoittavat, voi hyvinkin pitkäaikainen anarkian kulttuuri muuttua hyvin nopeasti uusien olosuhteiden myötä. Toisaalta lockelaisia piirteitä tulee esiin myös siinä, miten Israelin toimiin on suhtauduttu. Tässä voidaan havainnoida myös vihollisen totaaliseen tuhoamiseen tähtäävää ajattelua. Näin Venäjä menettelee kansanmurha-argumenttinsa suhteen. Tällä tarkoitamme Yhdysvaltojen tempoilua Naton 5. Israelin suunnitelmaa Gazan haltuunotosta on kritisoitu vahvasti ja valmius Palestiinan tunnustamiseen on kasvanut konfliktin edetessä (BBC, 2025; YLE, 2025). artiklan ympärillä. Tämä kuvastaa nähdäksemme sitä, että hobbesilaisella kulttuurilla ei ainakaan nykytilanteessa ole laajaa kannatusta. Kuitenkin voimme havaita, että tunnustamiskysymys on vahvan poliittisen debatin alainen kysymys (YLE, 2025). Hobbesilainen logiikkaa korostuu myös Israelin toimissa suhteessa Gazaan. Nämä esimerkit tuovat esiin kaksi asiaa: ensinnäkin hobbesilainen anarkian kulttuuri on aikamme kahdessa suuressa konfliktissa keskeisenä osana, mikä tarkoittaa, että vaikka maailma on erityisesti kylmän sodan jälkeisenä aikana siirtynyt kohti sääntöpohjaisuutta ja monenkeskisyyttä, konfliktitilanteissa tällaiset lockelaiset periaatteet voivat muuttua hobbesilaisiksi. Si vis pacem, para bellum – Miten ennakoida ja rakentaa rauhan tulevaisuuksia. Molemmat näistä periaatteista ovat kuitenkin asettuneet osittain kyseenalaisiksi Donald Trumpin toisen hallintokauden aikana. (Nato, 2023.) Trumpin hallinto on viimeisimmän tiedon mukaan sitoutunut 5. Valtiot näkevät lähtökohtaisesti toisensa ystävinä, joiden välillä konfliktit ratkaistaan rauhanomaisesti, ja ne ovat sitoutuneet toistensa puolustamiseen ulkoista uhkaa vastaan. Erityisesti Venäjän pelko Natoa kohtaan tuo esiin sen, että kyse ei ole pelkästään kahden valtion välisestä konfliktista, vaan laajemman yhteisön näkemisestä vihollisroolin kautta. Ensinnäkin Trump on retoriikan tasolla esittänyt, ettei hän sulje pois mahdollisuutta käyttää aseellista voimaa saadakseen Grönlannin Yhdysvaltojen hallintaan (Aikman, 2025). Kuten aikaisemmin esitimme, Natoa voidaan pitää ilmentymänä kantilaisesta anarkian kulttuurista. Tällöin Trumpin hallinto siis asetti kyseenalaiseksi ajatuksen siitä, että kantilaisen kulttuurin mukaan ystävien kanssa asiat ratkaistaan rauhanomaisesti. Tällaisesta muutoksesta esimerkkeinä voidaan pitää viimeaikaisia kehityskulkuja Naton sisällä. Toisaalta voimme myös havaita, että edes retoriikan tasolla, lockelaisia piirteitä voidaan korostaa, vaikka teot eivät puhuisi tällaisen toiminnan puolesta. Tätä taustaa vasten vaikuttaa siltä, että kantilainen anarkian kulttuuri ei ole kovinkaan vahvasti sisäistettyä ainakaan Trumpin hallinnossa. Voi olla, että valtiot ovat sisäistäneet tietyn kulttuurin toimintamallit ja pitävät niitä itseisarvoina, mutta on myös mahdollista, että valtiot toimivat kulttuurin mukaan sen perusteella, että ne näkevät sen itselleen edullisena.. 3 2 Tämä on oleellinen kysymys valtiokeskeisen kansainvälisen politiikan teorian kannalta. 3 Wendt esittääkin, että anarkian eri kulttuurien omaksuminen voi perustua erilaisiin tekijöihin. artiklaan, mutta ennen sitoutumistaan esitti esimerkiksi artiklan olevan monitulkintainen (YLE, 2025). Palestiina ei tosin ole kansainvälisesti tunnustettu valtio 2 , mutta nähdäksemme voidaan arvioida, että Israel näkee alueen hallinnon selkeän viholliskuvan kautta sekä korostaa sotaretoriikassaan Palestiinan luomaa eksistentiaalista uhkaa. Tämä tarkoittaa myös sotilaallista apua
1900-luvun ensimmäisen puoliskon aikana käydyt maailmansodat antavat viitteitä hobbesilaisesta kulttuurista. Vaikka kulttuurit ja niihin liittyvät roolit lisäävät tietynlaista ennustettavuutta, niissä tapahtuu yllättäviäkin muutoksia esimerkiksi vallanvaihtojen tai poliittisten toimintaympäristöjen muutosten takia. Tulevaisuudentutkimus kehittyi vahvasti strategisen ja militaarisen tutkimuksen ahjoissa, etenkin RAND-tutkimuslaitoksen parissa. Ne välttävät yksinkertaista ratkaisua (Smith & Lewis, 2011; Putnam ym., 2016). Ne voivat muuttua ajassa ja niiden pitovoima ei ole loputon. Vielä selkeämpi esimerkki tällaisesta muutoksesta on Euroopassa tapahtunut muutos toisen maailmansodan jälkeen. Kuitenkin edellä mainitut esimerkit tuovat esiin muutaman keskeisen ajatuksen. Esimerkiksi Naton kantilainen kulttuuri on ollut lähes itsestäänselvyys, mutta Trumpin hallinnon toimet ovat luoneet säröjä tähän varmuuteen ja tuoneet lockelaisia piirteitä ainakin osittain yhteisön sisään. Aikaisemmassa tutkimuksessamme olemme tarkastelleet rauhan tulevaisuuksia paradoksien kautta (ks. Tunnistimme Pariisissa järjestämässämme työpajassa 4 joukon erilaisia paradokseja ja analyysimme tuloksena onnistuimme tiivistämään paradoksit neljän eri jännitteen ympärille. Toisin sanoen, kulttuuri voi muuttua ajan kuluessa tai yllättävien tilanteiden myötä. Kuitenkin Euroopan yhteisön ja myöhemmin EU:n myötä entiset veriviholliset Saksa ja Ranska ovat vahvassa ystävyyssuhteessa. Näiden kaikkien jännitteiden seikkaperäinen läpikäyminen ei ole mahdollista tämän artikkelin puitteissa, mutta esitämme muutaman noston perustuen sen perusteella, Riku Viitamäki & Sirkka Heinonen 4 Kyse oli World Futures Studies Federationin (WFSF) 50-vuotisjuhlakonferenssissa pidetystä työpajasta nimeltään ‘Transformative Futures of Peace and Work – Paradoxes and Polycomplexities’.. Myös Robert Jungk painotti kehittämässään tulevaisuusverstastyöskentelyssä konfliktien rauhanomaista ratkaisua niin yhteiskunnallisella kuin yksilöiden tasolla. Nykytilan analyysin pohjalta voidaan todeta, että kansainvälisen politiikan kenttää värittävät niin viholliskuvat, kuin myös ajatus kilpailijoista. Ensinnäkin, erilaiset anarkian kulttuurit vallitsevat samanaikaisesti kansainvälisessä politiikassa, mahdollisesti jopa saman toimijan puheissa. Rauhan tulevaisuuksia ajatellen tämä on oleellinen havainto, sillä se pitää tulevaisuudet avoinna. Flechtheim (1982) oli kyllä nostanut rauhan nimenomaan yhdeksi keskeiseksi tulevaisuuden tutkimuksen tehtäväksi. Paradokseilla tarkoitamme ilmiöitä tai tilanteita, joissa kaksi toisilleen vastakkaista ja ristiriitaista asiaa on totta samanaikaisesti. Nato-esimerkki myös osoittaa, että kulttuureissa voi olla häilyvyyttä, vaikka ne olisivat olleetkin olemassa jo pidemmän ajan. Toisaalta, erityisesti Natosta kertovat esimerkit kuvaavat sitä, että anarkian kulttuurit ovat dynaamisia. Nyt kuitenkin käännämme katseemme rauhan mahdollisiin tulevaisuuksiin ja tulevaisuudentutkimuksen otteeseen rauhan tulevaisuuksista. Esimerkiksi Venäjä argumentoi niin hobbesilaisen, kuin myös lockelaisen anarkian kulttuurin mukaisesti. Paradoksit ovat myös luonteeltaan pysyviä ja jatkuvia. 41 4/25 Futura Edellä esitetyt esimerkit ovat yksittäisiä nostoja tämän hetken kansainvälispoliittisesta todellisuudesta. Tässä luvussa tarkastelemme, miten tällainen muutos kohti rauhan tulevaisuuksia voi tapahtua, ja mitä esteitä tällaiselle muutokselle mahdollisesti on. Sodan eliminoiminen ja rauhan saavuttaminen on toivottu tulevaisuuskuva. Kuitenkin myös ystävyyssuhteita voidaan havainnoida esimerkiksi Naton sisällä, vaikkakin lockelaista retoriikkaa on havaittavissa tässäkin yhteisössä. Tarkoituksenamme ei ollut seikkaperäinen kansainvälisen politiikan analyysi, eikä se olisi mahdollista tämän artikkelin puitteissa. Rauha symboloi kyseisissä tutkimuksissa kansallisen turvallisuuden säilyttämistä ja puolustamista. Sen sijaan Ossip K. Rauhan mahdolliset tulevaisuudet anarkian kulttuureiden valossa ja tulevaisuudentutkimuksen ote rauhan tulevaisuuksiin Tähän mennessä olemme keskittyneet kansainvälisen politiikan teoriaan sekä nykytilanteen analysointiin tämän teorian valossa. Tulevaisuudentutkimuksessa rauha on ollut teemana mukana kutakuinkin alusta alkaen, mutta ei voida sanoa sen olleen missään pääosassa. Heinonen ym., 2025)
On totta, että kansainvälisen politiikan kentällä on ollut Naton ja EU:n kaltaisia yhteisöjä, jotka ovat jäsentensä kesken operoineet kantilaisen rauhan periaatteilla, mutSi vis pacem, para bellum – Miten ennakoida ja rakentaa rauhan tulevaisuuksia?. Yksittäisen valtion on vaikea muuttaa vallitsevaa kulttuuria, mikäli ympärillä olevat valtiot ovat omaksuneet tietynlaisen toimintamallin. Kansainvälisen politiikan kentällä menneisyyden painolasti on suuri, mikäli tavoitteena on kantilainen anarkia. Toisaalta, voidaan myös esittää, että konfliktitilanteissa on toimijoita, jotka eivät edes poliittisten tavoitteiden nimissään halua rauhaa. Tämä jännite voi nähdäksemme ilmetä, niin hobbesilaisessa, kuin lockelaisessa kulttuurissa. Kyse on keinosta edistää poliittisia tavoitteita. Anarkian kulttuurien valossa voidaan esittää, että käsitys Venäjästä mahdollisena kilpailijana, joka kuitenkin kunnioittaa suvereniteettia, muuttui viholliskuvaksi. Sama pätee myös sotaan. Niin ikään Venäjä on hyökkäyssodallaan vaikuttanut lähiympäristönsä anarkian kulttuurin. Taulukko 1. Puolueettomat maat kuten Suomi ja Ruotsi hylkäsivät oman puolueettomuutensa ja liittyivät Natoon. 4/25 42 Futura miten nämä jännitteet suhtautuvat anarkian kulttuureihin. Inayatullahin mukaan mahdollinen tulevaisuus muodostuu menneisyyden painolastin, nykyisyyden työntövoiman sekä tulevaisuuden vetovoiman varaan. Näistä lähtökohdista hahmotamme mahdollista siirtymää kohti kantilaista anarkian kulttuuria. • rauha on osa poliittista peliä • rauhan holistista luonnetta ei ymmärretä • rauha on yksilön vaikutusvallan ulkopuolella • rauhan saavuttamisen kompleksisuus –> rauhan saavuttamista pelätään Yhtenä jännitteenä tunnistimme sen, että rauha on osa poliittista peliä (taulukko 1). Kysymystä voidaan lähestyä Inayatullahin tulevaisuuskolmion kautta (2008). Nato tarjosi suojan tältä eksistentiaaliselta uhalta. Anarkian kulttuureista puhuttaessa, yksilön sijaan tarkoitamme yksittäistä valtiota. Lockelaisessa kulttuurissa puolestaan rauha on jotain, mistä saattaa olla hyötyä, mutta josta ollaan valmiit luopumaan oikean hetken tullen. Lähtökohtaisesti tämä jännite on linjassa anarkian kulttuureja korostavan ajattelun kanssa. Suvereniteetin ajatus ei ole suojannut tällaisilta sodilta, vaan 1900-luvullakin olemme nähneet kaksi tuhoista maailmansotaa ja lukuisia rajatumpia, mutta tuhovoimaisia konflikteja. Rauhan paradokseista nousseita jännitteitä. Esimerkiksi viholliskuvien maailmassa eri tavoin toiminen voi johtaa jopa tuhoutumiseen. Kuten aikaisemmin olemme esittäneet, valtiot, imperiumit ja muut poliittiset toimijat ovat sotineet toistensa tuhoamiseen tähtääviä sotia läpi historian. Hobbesilaisessa kulttuurissa rauha on lepotauko jatkuvan kamppailun tilasta, joka voi esimerkiksi johtua resurssien tai kyvykkyyden vähyydestä. Toisin sanoen, rauhaa ei näin ollen nähdä itseisarvona, vaan keinona saavuttaa jotain. (Heinonen ym., 2025.) Anarkian kulttuureihin peilattuna voidaan ajatella, että tässä jännitteessä rauhaa ei olla sisäistetty, vaan se nähdään nimenomaisesti keinona. Kun etulyöntiaseman saaminen edellyttää aseellista hyökkäystä, siihen ollaan valmiina, sillä ajatus rauhasta itsestään ei ole arvokas. Galtungin ajattelua mukaillen, kyse on negatiivisesta rauhasta, jonka ehtona on vain fyysisen väkivallan poissaolo. Toinen mielenkiintoinen nosto aineistostamme on ajatus siitä, että rauha on yksilön tavoittamattomissa (Heinonen ym., 2025). Tapaus antaa viitteitä siitä, että radikaalit muutokset vallitsevissa rooleissa ovat mahdollisia, mikäli suurvalta toimii yllättävällä tavalla. Esimerkiksi Naton tapaus osoittaa, että ystävyyden kulttuurin voi tulla säröjä, mikäli liittokunnan johtava valtio alkaa esittämään uhkavaatimuksia. Toisaalta, tässä suhteessa valtiot eivät kuitenkaan ole täysin tasa-arvoisia. Voimme siis aikaisemman tutkimuksemme kautta havaita, että rauhan esteenä voi toimia haluttomuus rauhaan, mutta toisaalta, että vaikutusvaltaiset toimijat voivat heiluttaa ympäristössään vaikuttavia anarkian kulttuureja, vaikka lähtökohtaisesti näiden kulttuurien toimintalogiikka on yksittäisen valtion tavoittamattomissa. Tämä ei välttämättä tarkoita, että tarkoituksena on esimerkiksi tuhota vihollinen, vaan etulyöntiaseman saaminen suhteessa kilpailijaan. Toisin sanoen, rauhaa ja ystävyyttä ei ole sisäistetty keskeiseksi toiminnan ohjenuoraksi, vaan taustalla on edelleen kilpailu tai jopa äärimmillään vihollisuus
David Hicks, Cesar Villanueva ja Shermon Cruz, suomalaisista muun muassa Esa Salminen, Aki-Mauri Huhtinen ja sotatieteistä toisen väitöskirjatutkimuksen tehnyt Elina Hiltunen (ks. esim. 6 Tekoäly ja muut teknologiat voivat koventaa seuraavan vuosikymmenen haasteita ja heikentää rauhannäkymiä. Kirjassa tuodaan hyvin esiin keskinäisriippuvuuksien maailma, jossa nyt elämme. 43 4/25 Futura ta tämän yhteisön ulkopuolelle tämä kulttuuri ei ole levinnyt. Itseasiassa päinvastoin. Galtungin, Inayatullahin ja Milojevicin ohella on useita muitakin rauhaa tulevaisuudentutkimuksen kontekstissa tutkineita ja siitä kirjoittaneita auktoreita. Naton laajentuminen on nähty uhkana Venäjällä ja näin ollen viholliskuvien läpi (Menon & Ruger, 2020). 2000-luvun strategisen ajattelun tulee alkaa huomispäivän maailmanjärjestyksen kartasta. Lisäksi hän on korostanut, että järjestyksen on oltava pääpainoisesti rauhan ennakoimisessa: sodan ja rauhan tulevaisuuksien sijaan paneudutaan rauhan ja sodan tulevaisuuksiin kuten esimerkiksi Kingsleyn ja Hallin (2024) julkaisussa on tehty.. Yritykset estää, rajoittaa tai lopettaa sotia joko armeijoiden, rauhanaktivistien tai muiden voimin edellyttävät sitä, että jossain määrin ymmärretään sitä järjestystä, jossa sotaa käydään. Hiltunen, 2025; Hiltunen & Huhtinen, 2024). Äkkiseltään siis voi vaikuttaa, että niin menneisyys, kuin myös nykyisyys ohjaavat kansainvälistä anarkiaa kohti lockelaista tai jopa hobbesilaista tilaa. Erityisesti GESDA (Geneva Science and Diplomacy Anticipator) on panostanut tähän teemaan. Aikaisemmin käsitellyt esimerkit Ukrainasta ja Gazasta maalaavat kuvaa sotaisasta tulevaisuudesta. Genevessä on aktiivisesti toimiva verkosto lukuisia ajatushautomoita, jotka pohtivat rauhan tulevaisuuksia. Mielenkiintoinen menneiden tulevaisuuksien kuvaus rauhan tulevaisuuksista löytyy Alvin ja Heidi Tofflerin (1994) yli 30 vuotta sitten julkaistusta kirjasta ’Sodan ja rauhan futurologia – Miten selviydymme hengissä 2000-luvulla?’ (alkuteos War and Anti-War’). Lopuksi tuomme esiin, kuinka kansainvälisistä organisaatioista YK:n lisäksi löytyy rauhan tulevaisuuksien ennakointiin paneutuvia toimijoita. Lähtökohtana he pitävät tulevaisuusprosesseissaan ajantasaisen, monitieteisen teknologisten läpimurtojen kartoittamista ja seuraamista (ks. Yhtenä mahdollisuutena on Milojevicin kuvaama myyttitason muutos, jossa väkivaltainen tarina menneisyydestä korvataan rauhaa korostavalla tarinalla, joka alkaa ohjaamaan nykyistä toimintaa (Milojevic, 2024). Molemmissa konflikteissa joko suoraan tai epäsuorasti on myös mukana suurvalta, joten vaikka kyse on yksittäisistä konflikteista, niiden painoarvoa ja merkitystä ei voida vähätellä. Selviytyminen vaatii meiltä kaikilta, niin siviileiltä kuin sotilailtakin, syvällistä ymmärtämystä tietämyksen, varallisuuden ja sodan uudesta vallankumouksellisesta sidonnaisuudesta. The 2024 edition of the GESDA Science Breakthrough Radar), mutta kiintoisalla tavalla tuovat diplomatian toimijana mukaan tähän yhtälöön. Jos järjestystä kuvaava karttamme on vanhentunut, niin kaikkein paraskin rauhan strategia voi saada aikaan juuri päinvastaisen tuloksen. Nähdäksemme kuitenkin tulevaisuuden vetovoimassa voi piillä rauhallisen tulevaisuuden salaisuus. Nykyisyyden työntövoimassa voidaan niin ikään havaita huolestuttavia kehityskulkuja. Tofflerit luottavat digitaaliseen vallankumoukseen, joka osaltaan toimii kolmannen aallon käyttövoimana ja jolla on itsessään potentiaalia miljardien ihmisten koulutukseen. Toisin sanoen, jotta kantilainen anarkian kulttuuri voitaisiin saavuttaa, suurvaltojen tulisi alkaa näkemään se houkuttelevana mahdollisuutena. Voidaan myös esittää, että anarkian kulttuureja koskeva teoria osaltaan selittää kansainvälistä toimintaympäristöä ja valtioiden toimintaa. 6 Tämän artikkelin kakkoskirjoittaja on toiminut 2022–2024 GESDA:n ulkopuolisena asiantuntijana ja avustanut ennakointimetodien, etenkin skenaarioiden tekemisessä. Riku Viitamäki & Sirkka Heinonen 5 Alvin Tofflerin (1980) toinen läpimurtoteos Tulevaisuusshokin jälkeen oli nimeltään Kolmas aalto. Ymmärryksen syventäminen tapahtuu koulutuksen avulla. Kirjassa nostetaan esiin, kuinka sodankäyntikin on edennyt kolmessa aallossa heijastaen yhteiskunnan teknis-taloudellista kehitystä maatalousyhteiskunnasta, teolliseen yhteiskuntaan ja viimein tietoyhteiskuntaan 5 . Rauhantutkimuksen alalta mainittakoon Elise Boulding, tulevaisuudentutkimuksen parista mm. Tofflerit peräänkuuluttavat uutta ajattelutapaa, koska sodankäynnin vallankumous edellyttää myös rauhantyön vallankumousta
Mielenkiintoisella tavalla GESDA näkee skenaarioiden käytössä 25 vuoden aikaperspektiivissä niiden immersiivisen potentiaalin – pelien, simulaatioiden ja sekoitetun todellisuuden avulla eri skenaariovaihdot voidaan nopeasti räätälöidä ja tuoda konkreettisesti koettaviksemme. Galtungin jakoa negatiiviseen ja positiiviseen rauhaan voi käyttää pragmaattisena tarkastelukehikkona. Kiitokset Kiitämme Suomen Akatemiaa ja Euroopan Unionia rahoituksesta T-winning Spaces 2035 -hankkeelle, jonka puitteissa tämä artikkeli on kirjoitettu. Negatiivisen rauhan saavuttaminen on askel sodattomuuteen, mutta vasta positiivinen rauha on syvällisessä mielessä toivottu tulevaisuus, koska se takaa suojan rakenteellisesta tai epäsuorasta turvattomuudesta tai syrjinnästä. Siksi tarvitaan rauhaan kouluttamisen (Hicks, 1988) lisäksi näiden kahden alan uutta liittoa – ennakointimetodeja hyödyntävää tulevaisuusdiplomatiaa (futures diplomacy). Rauha on ollut tulevaisuudentutkimuksen kohteena alusta alkaen, mutta peräänkuulutamme rauhan tulevaisuuksien ennakoimista nimenomaan kansainvälisten suhteiden ja uuden maailmanjärjestyksen kehkeytymisen näkökulmasta. Korostamme sitä, että rauha on kompleksinen ja ajassa elävä käsite. Myös diplomatian ja rauhan tulevaisuuksien ennakoinnin yhdistelmä voisi tunnistaa ja avata solmukohtia rauhan aikaansaamisen ja turvaamisen tieltä. Tekoälyjärjestelmät toisaalta moninkertaistavat voiman käytön konflikteissa ja sodissa ja toisaalta mullistavat varhaisvaroituksen (early warning systems) ja luovat järjestelmällisiä edellytyksiä ja polkuja rauhaan. Vaikka siinä on ytimessä turvallisuus, sen puitteet ja toteutuminen näyttäytyy erilaisena erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina aikakausina. 4/25 44 Futura Erikoissovelluksista voi kuitenkin löytyä ratkaisuja, ei vain konfliktien perimmäisten syiden ratkaisemiseen, vaan myös hallinnon muuttamiseen. Rauha toivottuna tulevaisuutena on myös paradoksaalinen. Diplomatiaa tarvitaan enemmän kuin koskaan ja ennakointia tarvitaan enemmän kuin koskaan. Si vis pacem, para bellum – Miten ennakoida ja rakentaa rauhan tulevaisuuksia?. Maailma polarisoituu yhä vaarallisemmalla tavalla – multilateralismi on muuntunut multipolarismiksi. Autoritaariset ja sotaisat hallinnot ovat valitettavasti yhä äänekkäämpiä. Uudet tavat ajatella mahdollisista tulevaisuuksista – yhdessä uuden sukupolven tietotekniikan ja tekoälypohjaisten simulointimenetelmien kanssa – voivat kuroa umpeen sekä systeemisiä että strategisia ymmärrysaukkoja, jotka ulottuvat hallinnon ja diplomatian alueelle (Kingsley & Hall, 2024). Yhteenveto ja johtopäätöksiä Rauhan tulevaisuuksia ennakoitaessa ja rakennettaessa on pureuduttava rauhan käsitteeseen. Näennäisesti voidaan kaikkien todeta haluavan rauhaa, mutta käytännössä on toimijoita, jotka eivät sitä halua, koska hyötyvät sotatilasta
Journal of Futures Studies, 29(1), 9–19. Waltz, K. https://doi.org/10.1002/ ffo2.198 Hiltunen, E. https://doi.org/1 0.5465/19416520.2016.1162421 Smith, W. https:// www.bbc.com/news/articles/c207p49wrypo Bull, H. (2021). Foresight, 16(1), 1–16. Open foresight: The influence of organizational context. https://doi.org/10.6531/ JFS.202409_29(1).0002 NATO. Bussey, M. The Academy of Management Annals, 10, 1–107. https://doi.org/10.1111/ caim.12238 YLE. K., & Lewis, M. u. Palgrave Macmillan. (2012). Haettu 14.8.2025. (1969). Heinonen, S., Pättikangas, P., Viitamäki, R., & Taylor, A. Trump lupasi sitoutua Naton viidenteen artiklaan – tästä artiklassa on kyse. Routledge. (2025). The third wave. Academy of Management Review, 36, 382–403. LaRoche, C. N. https://yle.fi/a/74-20169571 Riku Viitamäki & Sirkka Heinonen. Contradictions, dialectics, and paradoxes in organizations: A constitutive approach. Open biofutures: The challenge of maintaining agency for long-term futures. Tutkija vastaa kolmeen kysymykseen. D., & Pratt, S. elokuuta, 2025). Der Kampf um die Zukunft. Julkaisusarja 1: Tutkimuksia nro 69. (2017). Wendt, A. Koukios & A. (1994). Futurologie. European Journal of International Relations, 24(1), 153–176. 45 4/25 Futura Lähteet Aikman, I. Social theory of international politics. Journal of Peace Research, 6(3), 167–191. https://doi. (2024). https:// doi.org/10.1177/1354066117696561 Menon, R., & Ruger, W. Kenneth Waltz is not a neorealist (and why that matters). Toffler, A. Sodasta ajassa ja tulevaisuudessa. Collective defence and Article 5. https://yle.fi/a/74-20175495 YLE. A. (2014). (1988). (1980). (2020). Toward a theory of paradox: A dynamic equilibrium model of organizing. (2025). Helsinki: Otava. Creativity and Innovation Management, 27(1), 56–68. (2023). Greenland not a piece of property, says PM after Trump threats. Taylor, A., & Balcom Raleigh, N. Haettu 14.8.2025. Concepts and effects: Ordering and practice in foresight. M. https://doi.org/10.1057/ s41311-020-00235-7 Milojevic, I. Pol. Violence, peace, and peace research. Galtung, J. Six pillars: Futures thinking and transformation. BBC. (2010). BBC. https://yle.fi/a/74-20025977 YLE. NATO enlargement and US grand strategy: A net assessment. Science fiction in military planning: Case allied command transformation and visions of warfare 2036. Sacio-Szyma?ska (toim.), Bio#futures: Foreseeing and exploring the bioeconomy (s. Cham: Springer. Haettu 14.8.2025. Geneva. Science fictionin käyttö sotilaallisessa ennakoinnissa [väitöskirja]. (2025, 27. (2008). K. (2025). Mitä väliä Palestiinan tunnustamisella on. Cambridge: Cambridge University Press. Teasing paradoxes to explore transformative futures of peace. Foresight, 10(1), 4–21. (1999). https://www.bbc.com/news/articles/cly1pjnpyjpo Lukiv, J. (8. AI futures: Peace and war. Journal of Futures Studies, 29(4). (2023). 121–138). huhtikuuta). Toffler, A., & Toffler, H. Education for peace: Issues, principles, and practice in the classroom. The anarchical society: A study of order in world politics. org/10.1108/14636680810855991 Kingsley, P., & Hall, W. F. https://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-25-3545-3 Inayatullah, S. (2017). Wiener, M. Putnam, L., Fairhurst, G., & Banghart, S. Israel rejects international criticism of Gaza City takeover plan. London. Teoksessa E. https://jfsdigital.org/2025-2/vol29-no-4-june-2025/teasing-paradoxes-to-exploretransformative-futures-of-peace/ Hicks, D. (2016). Putin väittää nyt Venäjän olemassaolon olevan uhattuna – ”Retoriikassa on tapahtunut hyvin radikaali muutos”, sanoo tutkija. Wiss. (2024). Hiltunen, E., & Huhtinen, A. Theory of international politics. W. Sodan ja rauhan futurologia: Miten selviydymme hengissä 2000-luvulla. Contribution to the 2024 GESDA Science Breakthrough Radar. https:// www.nato.int/cps/en/natohq/topics_110496.htm (tarkastettu 14.8.2025). Futures & Foresight Science, 6(3). Maanpuolustuskorkeakoulu. Conflicts on the rise – Is anticipatory governance a solution. (2025). https:// doi.org/10.1108/FS-04-2013-0017 Flechtheim, O. Long Grove, IL: Waveland Press. (2011). (1982). (2024). International Politics, 57(3), 371–400
Ciceron (106–43 ekr.) tunnetun ja usein toistetun lausuman mukaan “sodan keskellä lait vaikenevat” (inter armas silent leges). Tehtävänasettelu edellyttää vähintäänkin oikeusvaltion historian eräiden tunnuspiirteiden tarkastelua ja myös sen hahmottamista, miten kriisitilanteet vaikuttavat oikeusvaltion periaatteisiin ja toimintaan (Kekkonen, 2025a). Ei voi olla toista ilman toista. Jukka Kekkonen oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Helsingin Yliopisto jukka.kekkonen@helsinki.fi Otsikon lausuma ansaitsee todellakin kysymysmerkin. On itsestään selvää, että rauha ei ole vain sodan poissaoloa. Ja tietenkin kaikilla oikeusvaltioiden ja demokratian ilmiöillä on omat historialliset kontekstiinsa, jotka ovat muuttuvia (Kekkonen, 2019). Tämän suhteen kohtalonomaisen pitävyyden osoittaa nimenomaan oikeusvaltion historia. Sitä kautta saadaan myös relevantteja vertailukohtia nykyhetken tilanteeseen globaalisella tasolla. Oikeusvaltio sai länsimaissa demokratian tunnusmerkit 1800-luvun ja 1900-luvun puolivälin välisenä aikana, äänioikeusreformien kautta. Käsillä olevassa lyhyessä kirjoituksessa pohdin sitä, millaisia takeita moderni demokraattinen oikeusvaltio voi tuottaa yhteiskunnallisen järjestyksen ja vakauden ylläpitämisen sekä viime kädessä rauhan takeena. Näin ollen myös pohdinta siitä, miten oikeusvaltio voi toimia rauhan takeena, liittyy samalla demokratian historiaan ja sen kulloiseenkin tilaan yhteiskunnassa. Vaikka tämä teesi pitää paikkansa, osoittavat tutkimukset, että sotaa koskevilla ja sodanaikaisilla oikeussäännöillä on suuri merkitys sille, miten esimerkiksi vastustajia kohdellaan. Rauha aidossa merkityksessään on tila, joka mahdollistaa yhteiskunnan kehittämisen, demokraattisia periaatteita kunnioittaen. 4/25 46 Futura KATSAUS Oikeusvaltio rauhan takeena. Sen sijaan yhteiskunnalliset kriisit, joista pahimmat kärjistyvät väkivaltaisiksi aseelliseksi konfliktiksi, murentavat nopeasti niin demokratian kuin oikeusvaltionkin rakenteita ja periaatteita, ja ovat siten tuhoisia juuri niille periaatteille, joiden varaan aito todellinen rauha voisi rakentua. Kylmän sodan aika puolestaan muodosti kasvualustan hyvinvointivaltiolle, joka loi turvaverkon erilaisten yhteiskunnallisten riskien varalle kaikille kansalaisille. Oikeusvaltion historiaan ja nykytilaan liittyvä perustotuus on se, että oikeusvaltio ja demokratia ovat erottamattomasti kytköksissä toisiinsa. Modernin liberaalisen oikeusvaltion periaatteet muotoiltiin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi 1700-luvun loppupuolella. Kysymys rauhan takeista on moniulotteinen ja se on aina sidoksissa tilanteen historiallisiin konteksteihin ja myös siihen, mitä ymmärrämme rauhalla. Todettakoon aluksi, että myös rauha tai rauhan tila on syytä hahmottaa jollakin sellaisella tavalla, joka avaa tai selventää sodan ja rauhan välisiä yhteyksiä. On siten olennaista, yritetäänkö edes jollain tasolla pitää
Toisen maailmansodan jälkeen, tilanteessa, jossa Euroopan yhteisöt perustettiin, lähtökohtana oli nimenomaan ajatus siitä, että sitomalla Euroopan johtavien valtioiden taloudelliset intressit riittävän vahvasti yhteen, voitaisiin aseellisten konfliktien riski minimoida. Sukuja heimoyhteiskunnissa syntyneiden konfliktien ratkaisulle leimallinen koston ja vastakoston kierre katkaistiin aikanaan erilaisten sovintomenettelyjen avulla. Sääty-yhteiskunnassa jokaisella oli syntymän perusteella oma paikkansa, eikä kuvaan kuulunut sosiaalinen nousun mekanismeja. Kosto-oikeutta ei enää ollut, vaan vahvistuva keskusvalta sai monopolin voiman ja väkivallan käyttöön. Aina siellä, missä juridiikka tulee kuvaan mukaan, näyttää se merkitsevän väkivallan vähenemistä. Tämä muutosprosessi johti askel askeleelta kaikkialla Euroopassa, tietyin ajallisin variaatioin tilanteeseen, jota leimasi yksinvalta ja äärimmäisen hierarkkinen yhteiskunnallinen rakenne. Sotien syyt ja seuraukset kietoutuvat väistämättä yhteen monimutkaisellakin tavalla. Maailmansotien välisenä aikana nähtiin, kuinka oikealta ja vasemmalta tulevien ääriliikkeiden – fasismi ja kommunismi – voimistuminen johti tilanteeseen, jossa demokratia kaventui tai tuhoutui lähes kaikkialla Euroopassa. Siinä kansan ylivoimainen enemmistö oli pienen eliitin ja sen hallitseman valtion työvoimaa, jonka asema ja elinolosuhteet olivat lohduttomia. Merton (1910–2003) opettivat. Tilanteet ovat tietenkin hyvin erilaisia. Aivan samat mekanismit toimivat kaikkialla maailmassa: ankara kontrolli liittyy vallan keskittymiseen ja syviin hierarkioihin (Kekkonen & Knuutila, 2024). Yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitäminen on kaikkina aikoina kuulunut inhimillisen yhteiselämän jatkuvuutta turvaaviin välttämättömiin funktioihin, kuten muun muassa Talcott Parsons (1902–1979) ja Robert K. Näiden Euroopan kokemusten perusteella voi sanoa, että demokratian kyky puolustautua sitä sisältä ja ulkoa uhkaavilta vaaroilta on ollut, ja on jatkuvasti, erittäin olennainen ja itse asiassa yhä ajankohtaisempi kysymys. Muutos tilanteeseen ajoittui 1700-luvulle. Historiaa Historian tarkastelu on hyvä aloittaa siitä perusasiasta, jota on alleviivattu klassisessa sosiologisessa kirjallisuudessa. Demokraattisten valtioiden määrä kutistui pieneksi ennen toisen maailmansodan syttymistä. Samaan aikaan, ja myöhemminkin, valtion vahvistuminen myös lisäsi mahdollisuuksia käyttää kontrollia valtiota hallinneiden ryhmien etujen vahvistamiseksi ja suojaamiseksi. Tyytymättömyys vallitseviin olosuhteisiin lisääntyi, eikä ainoastaan yhteiskunnan alimmissa kerroksissa. Tarkastelussa ei siten voi välttää myöskään sen vaikean kysymyksen pohtimista, luovatko vahvat demokraattiset ja oikeusvaltiolliset rakenteet edellytyksiä sille, että sotia tai muita aseellisia konflikteja ei synny. Näissä koston sijasta vääryyttä kärsineelle tarjottiin mahdollisuus valita tuntuva aineellinen hyvitys. (Kekkonen & Ylikangas, 1982). Erityisesti keskiajan lopun ja valistuksen kauden välinen aikakausi oli Euroopan historiassa suurimman eriarvoisuuden aikaa. Historia kuitenkin osoittaa, että demokratiatkaan eivät ole immuuneja sisäisille ja ulkoisille kriiseille, jotka voivat pahimmillaan eskaloitua aseellisiksi konflikteiksi. Menettelysäännöt ja yleensä sääntöjen seuraaminen ovat itsessään jo askel pois suoraviivaisesta vallankäytöstä, jota kriisien aikana toteutetaan niin sanotusti hyvien ja välttämättömien päämäärien vuoksi. 47 4/25 Futura yllä rauhanaikaisia järjestelyjä tai sodanaikaisia erityissääntöjä. Jo alustava kysymysten hahmottaminen nostaa esille myös kysymyksiä siitä, millaisten edellytysten vallitessa sodat pystytään välttämään tai niiden määrä minimoituu. Kysymys on hyvin olennainen ajatellen Euroopan koko maailman historiaa ja sitä kautta se on myös rauhantutkimuksen ydinkysymyksiä. Yksinvallan ja hierarkkisen sääty-yhteiskunnan rakenteet estivät sosiaalista nousua ja sisälsivät niin paljon epätasa-arvoisia Jukka Kekkonen. Tuolloinen yhteiskunnallinen tilanne synnytti ihmiskunnan historian ankarimman rikosoikeuden – kuolemanja ruumiinrangaistuksineen – ja laajemmin yhteiskunnalliseen kontrolliin mekanismin, jossa pieni eliitti hallitsi. Näin yhteiskunnallisen kontrollin valtiollistuminen hillitsi ja vähensi väkivaltaa. Sittemmin nämä hyvitykset ja sakot, joista vahvistuvalle keskusvallalle muodostui hyvä tulonlähde, muuttuvat pakollisiksi
Modernin liberaalisen ja demokraattisen oikeusvaltion historia on näin ollen varsin lyhyt, vain runsaan kahdensadan vuoden mittainen. Oman lukunsa muutoksessa, jonka länsimainen sivilisaatio on käynyt läpi, muodostavat maailmansodat kaikille kauheuksineen. Vaatii laajaa historiatietoa ja viisautta ymmärtää, mitkä syyt ovat johtaneet lyhyessä ajassa niin parhaisiin ja ihmisoikeuksia vahvimmin toteuttaneisiin käytäntöihin kuin myös niiden romuttamiseen sekä valtavat mittasuhteet saavuttaneisiin oikeudenloukkauksiin. On hyvin mielenkiintoista, että kapinat ja vakavat yhteiskunnalliset poliittiseen väkivaltaan johtavat kriisit syntyvät tutkimusten mukaan yhteiskunnassa nimenomaan silloin, kun areenalle astuu yhteiskuntaryhmiä, joilla on sekä poliittista voimaa että tiedollista kapasiteettia toimia yhteiskunnan muuttamiseksi. Valistuneiksi itsevaltiaiksi kutsutut hallitsijat liittivät entistä laajempia yhteiskunta kerroksia tukijapiiriinsä valta-asemansa säilyttääkseen. Kolmannen säädyn (porvariston) nousu sääty-yhteiskunnan yläluokkaa vastaan johti yhteiskunnallisiin reformeihin jo valistuksen aikakaudella. Kaikki on sidoksissa yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin konteksteihin. Valtioiden sisällä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kärjistyminen, joka usein liittyy räikeisiin valtaja varallisuuseroihin sekä jonkin tai joidenkin väestöryhmien syrjintään, on voinut pahimmillaan johtaa sisällissotiin. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus myöskin luo edellytyksiä muutosten perusteluille sellaisella tavalla joka on ymmärrettävää ja rationaalista, sorrettujen tai alistettujen väestöryhmien näkökulmasta. Kuten Heikki Ylikangas (1983) on sanonut, ilman vahvoja muutosvaatimusten perusteluita, kapinat eivät pysty kasvamaan laajoihin mittasuhteisiin. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen näytti avautuvan väylä sääntöpohjaiseen ja ihmisoikeuksia aikaisempaa enemmän kunnioittavaan politiikkaan sekä valtioiden väliseen Oikeusvaltio rauhan takeena?. Vastauksen aineksia tämän kokonaisuuden ymmärtämiseen löytyy sekä valtioiden sisältä että niiden välisistä suhteista. Kriisit ovat aiheuttaneet suuria katkoksia ja myös muutoksia, joissa vanhan yhteiskunnan epätasa-arvoisiin rakenteisiin on vaadittu ja joskus onnistuttukin palaamaan. Väite sodista kansallisen politiikan jatkamisen keinona ei ole tuulesta temmattu. Jos he jäävät vertailussa selkeästi alakynteen, syntyy vahva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, joka on aina ollut yhteiskuntakritiikin, protestien ja kapinoiden taustalta löytyvä keskeinen käyttövoima. Eikä matka kohti nykyhetkeä ole ollut suoraviivainen – saati, että kysymys olisi ollut tasaisesta evoluutiosta. Valtioiden välisissä suhteissa taas kolonialismi on vuosisatojen ajan ollut ollut yksi liikkeellepaneva, sotia ja valtioiden sisäistä poliittista väkivaltaa ruokkiva voima. Ranskan vallankumouksesta vuonna 1789 tulikin nimenomaan kolmannen säädyn, vahvistuneen porvariston yhteiskunnallisen heräämisen ja nousun manifesti. On hyvin traagista, että sama prosessi, joka on synnyttänyt maailmanhistorian parhaimmat hallitsemisen tavat ja vaikuttamisen mahdollisuudet kansalaisille, on tuottanut myös maailmansodat, pienempiä sotia ja sisällissotia sekä pahimmillaan kansanmurhia. Sodat ovat historian saatossa olleet – ja ovat edelleenkin – keinoja valtioiden poliittisen ja taloudellisen vallan kasvattamiseen, joka on voinut tapahtua sekä taloudellisten että poliittisten intressien nimissä. Kritiikki voimistui tilanteessa, jossa väestön koulutustaso nousi huomattavasti ja jossa poliittinen julkisuus syntyi ja laajeni. Muutos merkitsi samalla askelia kohti tasa-arvoa ja muita oikeusvaltioon kuuluvia keskeisiä periaatteita. Tämä muutos johti välittömästi oikeudellisiin reformeihin, jotka olivat ensimmäisiä askelia sääty-yhteiskunnan rakenteiden purkamisessa. Siksi yhteiskunnalliset muutokset liittyvät aina tilanteisiin, jossa riittävän vahvat väestöryhmät kykenevät vertaamaan olemassa olevaa tilannetta historiaan tai sen lisäksi joidenkin muiden ryhmien asemaan. Sen taustalla olivat yhteiskunnallisten valtasuhteiden muutokset valistuksen kaudelta alkaen. 4/25 48 Futura rakenteita ja käytäntöjä verotuksesta sekä muista rasituksista alkaen, että nimenomaan yhteiskunnan keskikerrosten mitta täyttyi. Ranskan suuri vallankumous oli kulminaatiopiste, joka voidaan nähdä uuden aikakauden alkuna. Kurjuus, köyhyys ja tietämättömyys estävät tehokkaan toiminnan yhteiskunnan muuttamiseksi, samoin kuin säälimätön ja ankara kontrolli
Vetämättä suoria yhtäläisyysmerkkiä, on hyvä muistaa, että Hitlerin ja Stalinin silmissä liberaalinen demokratia ja oikeusvaltio olivat kaikkein pahimpia vihollisia ”kansan” tai ”työväenluokan” tahtoa edustaneelle diktaattorien politiikalle. Tämän tavoitteen saavuttamisen voisi tehdä mahdolliseksi kansainvälinen sopimusjärjestelmä, jota Kant hahmotteli ”alustavien” ja ”lopullisten” tunnusmerkkien kautta. Joukko entisiä demokratioita on muuttunut ja muuttumassa kohti autoritaarisuutta ja sellaista vallan keskittämistä, että voidaan puhua diktatuureista. Globalisoituneessa maailmassa eri toimijoiden keskinäisriippuvuus – ja vastaavasti erilaiset intressit – ovat niin suuria ja monesti vastakkaisia, että rauhan pyrkimyksissä, silloin kun kyse on valtioiden välisistä konflikteista, ei voida onnistua ilman vahvaa ylikansallista yhteistyötä ja ylikansallisia rakenteita, joilla on päätösvaltaa. Berliinin muurin kaatuminen löi vuosikymmeneksi optimistisen ilmapiirin, jossa liberaalisen demokratian katsottiin ja uskottiin voittaneen aatteiden taistelun. Maailman tulevaisuus näytti hetken poikkeuksellisen valoisalta. Myös valtioiden luonne on erilainen kuin ennen. Kylmän sodan todellisuus kuitenkin asetti rajansa tälle politiikalle. (Kekkonen, 2025b) Erityisesti ylinten valtioelinten vallanjako ja julkisen hallinnon lakisidonnaisuus ovat joutuneet tulilinjalle valtioissa, joissa oikeistopopulismi on valtion johdon omaksuma ideologia. Ikuisen rauhan lopullisista ehdoista ensimmäinen on se, että kaikki valtiot ovat tasavaltaisia. Sen ydin on nimenomaan demokraattisen oikeusvaltion periaatteiden vastaisuus. 49 4/25 Futura kanssakäymiseen. Kant näki oman aikansa ja historian kontekstissa selvästi sen, miten rauhan mahdollisuus oli sidoksissa yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Yhdistyneiden kansakuntien perustaminen vuonna 1948, ihmisoikeuksien julistus samalta vuodelta ja monet uudet sopimukset, joilla pyrittiin vahvistamaan ihmisoikeuksia ja erityisesti kaikkien haavoittuvimmassa asemassa olleiden ihmisten asemaa, näkivät päivänvalon sodan jälkeisinä vuosina. Kahden valtakeskuksen välisen ideologisen taistelun aika tuotti kuitenkin modernin hyvinvointivaltion ja kaikesta asevarustelusta huolimatta suursodan mahdollisuus näytti lipuvan kauas horisonttiin. Tämä liikehdintä on ollut luonteeltaan oikeistopopulistista. Mikä sen sijaan ei ole muuttunut, on se, että edelleen tänä päivänä ennen kaikkea taloudelliset intressit toimivat perusteina politiikalle, joka ruokkii vastakkainasetteluja ja pahimmassa tapauksessa sotia. Muutoksen aika ei kuitenkaan ollut kaukana tulevaisuudessa. Kylmän sodan maailmassa ydinaseiden takaama kauhun tasapaino toimi pidäkkeenä suurvaltojen välisille konfliktille, mutta sitäkin enemmän vallan epätasapaino vaikutti pienempien valtioiden kohtaloihin. Valta ja varallisuuserojen kasvu 1970ja 1980-lukujen taitteesta lähtien, kiihtyvä globalisaatio ja tiedonvälityksen uudet poliittisen disinformaation levittämisen muodot loivat maaperän, josta 2000-luvun oikeistopopulistinen ideologia ja sitä hyödyntävät puolueet ammensivat voimaa. Miljardöörien ja oligarkkien liittoutuminen yksinvaltaisen tai sitä tavoittelevan poliittisen johdon kanssa on äärimmäisen vaarallinen ilmiö, josta erityisesti Anne Applebaum (2025) on varoittanut. Uudenlainen ideologinen vastakkainasettelu, jossa demokraattisen oikeusvaltion kannattajat ovat joutuneet puolustuskannalle oikeistopopulistien ja näiden äärioikeistolaisten liittolaisten hyökkäyksiä vastaan, on tämän päivän todellisuutta Kekkonen, 2025b), Nyt entiset ideologiset ja osin myös valtioiden väliset jakolinjat ovat muuttuneet monella tapaa. Lyhyt johtopäätös Immanuel Kantin (1724–1804) kuuluisassa kirjoituksessa ”Ikuiseen rauhaan” (1795) analysoidaan ikuisen tai pysyvän rauhantilan tavoitteen saavuttamisen keinoja ja mahdollisuuksia. Nyt sanottu tulee näkyviin erityisen selvästi myös oman aikanamme, jolloin on syntynyt vahvaa ideologista liikehdintää, joka pyrkii murentamaan demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita. Toinen mahdollisuus rauhaan on vahvimpien Jukka Kekkonen. Sääntöpohjainen järjestelmä sekä perusja ihmisoikeudet ja niiden valvonta vahvistuivat niin kansallisella kuin kansallisella tasolla. (Kekkonen & Taneli, 2024) Lienee selvää, että tällaiseen tilanteeseen pääseminen – ainakin jos puhutaan aidosta rauhasta – on äärimmäisen vaikeaa ja valitettavasti myös ilmeisen epätodennäköistä
Laki ja oikeus historiallisen kehityksen osana. (2019). Suomen Kuvalehti. 4/25 50 Futura toimijoiden (valtioiden) sanelupolitiikka. 2. Johtopäätöksenä päädyn siihen, että yhteen kietoutuvat demokratia ja oikeusvaltio ovat aidon rauhan välttämättömiä, mutta eivät riittäviä edellytyksiä. Vapausrangaistuksen valtakausi. Tämä seikka tekee vaikeaksi tai mahdottomaksi sen varmistamisen, että paraskaan toimiva demokraattinen oikeusvaltio voisi kaikissa oloissa toimia aidon rauhantilan takeena. Tie rauhaan: Miten ja miksi sodat loppuvat. Kun aseet puhuvat. Maailmanpolitiikan tuulet ja valtasuhdanteet heijastuvat kaikille tasoille. 2. Suuret oikeudenkäynnit ihmiskunnan historiassa. Autokratia Oy. Siltala. marraskuuta). Oikeuden yleistieteiden laitos, Helsingin yliopisto. Edita. Tällöin kuitenkin käytännössä nopeasti törmätään ongelmiin sen suhteen, millainen rauha on todellinen aito yhteiskunnallinen tila, jossa vallitsee demokratia ja jossa oikeusvaltion kehittäminen ja vahvistaminen on mahdollista. Lähteet Applebaum, A. WSOY.. Kekkonen, J. Kekkonen, J., & Ylikangas, H. Kekkonen, J. Art House. Art House. https://www.edilex.fi/defensor_legis/1001160003. Nykyisen seuraamusjärjestelmän historiallinen tausta. (2025). (2025a). Puhe rauhasta on jäänyt militaristisen retoriikan varjoon. https://suomenkuvalehti.fi/ mielipide/puhe-rauhasta-on-jaanyt-militaristisenretoriikan-varjoon/ Kekkonen, J., & Knuutila, J. Ylikangas, H. Defensor Legis 4,5/2023, s. pdf Kekkonen, J. Diagnoosi Suomesta. Diktaattorit, jotka haluavat hallita maailmaa. painos. painos. (1983). (2024, 20. Kekkosen kynästä. (2025b). (2025). Kekkonen, J. 620–625. Mureneeko oikeusvaltio. Art House. (2024). (1982). Oikeusvaltio rauhan takeena. Poliittinen väkivalta Espanjan ja Suomen sisällissodissa. Kekkonen, J., & Taneli, M. Miksi oikeus muuttuu
Sen myös globaali etelä on tehnyt selväksi. 51 4/25 Futura PUHEENVUORO Pelosta luottamukseen 1 Arja Alho VTT päätoimittaja, Ydin arja@arjaalho.fi Ku va Pe kk o Ko rv uo Lastenkirjoista oppii paljon. 2 https://www.youtube.com/watch?v=T8FeBICwkzc. Nyt Suomi on samanmielisten joukossa osallisena Gazassa tapahtuvaan kansanmurhaan ja katsoo sivusta sotarikoksia, jotka se Venäjän tekeminä on Ukrainassa tuominnut. Ydinaseiden käytöstä keskustellaan huolettomasti – ikään kuin olisi olemassa vaarattomia ydinaseita. Kaksoisstandardit eivät herätä luottamusta. EU:n oikeutus oli rakentunut rauhan ja turvallisuuden takaamisesta. Tallenne löytyy YouTubesta 2 . Läntiset arvot venyvät tarpeen vaatiessa. ”Vain harvat löytävät tien, toiset eivät tunnista sitä löytäessään, toiset eivät edes halua löytää sitä.” Tai toteamus: “Liisa: Tämä on mahdotonta. Myös pohjoismainen viitekehys hyvinvointivaltiona, “kansankotina“, loittonee horisonttiin. Aivan viime päivinä Suomen ilmatilassa on lentänyt useita B52-koneita, jotka pystyvät kuljettamaan ydinkärkiä. Siinä oli onnistuttu, vaikka Eurooppa ja EU kokivat valtavan murroksen 1990-luvulla, näkivät Jugoslavian hajoamissotien väkivallan ja natisivat liitoksissaan kriiseissä, joita on totisesti riittänyt, euron kriisistä nykyisiin sotiin. Olin syksyllä 2024 mukana järjestämässä keskustelua “Suomestako ydinasevaltio?”. Myös Nato-tukikohtien ja -joukkojen tulo erilaisine harjoituksineen sekä Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustussopimus tuovat jännitteitä, puhumattakaan mahdollisten ydinaseiden tulosta Suomen maaperälle. Eduskunnan kesällä 2024 hyväksymä rajala1 Teksti perustuu kirjoittajan pitämään puheenvuoroon Top Ten Futures -seminaarissa Rauhan monet mahdollisuudet 14.11.2024. Osaammeko valita tien. Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa ja sen jatko-osa Liisan seikkailut peilimaailmassa esittävät kysymyksiä, jotka ovat todellisessa maailmassa yhtä tärkeitä kuin sadun kaninkolossa tai siinä peilihuoneessa, joissa tila, omasekä vieraiden kuvat näyttäytyvät hämmentävinä. Tilalle on tullut reunavaltiokehys, jota symboloi itärajan aitaaminen ja rajan pitäminen suljettuna. Vaikka Suomen Nato-jäsenyys on nyt toteutunut ja sotilaallinen liittoutumattomuus on pantu pölyttymään suomalaisen peruskallion arkistoihin, ilmatila on pysynyt suljettuna rauhanliikkeen näkökohdilta. Sodassa olemisen kaltainen tilanne on turvallistanut ja militarisoinut Suomea. Hullu Hatuntekijä: Vain jos luulet niin.” Venäjän hyökkäys Ukrainaan heitti Euroopan tilanteeseen, johon se ei kuvitellut enää joutuvansa. Jäsenyyskeskustelussa jäi muun muassa puuttumaan kokonaan sotilaallisen liittoutumisen mukanaan tuomien jännitteiden kasvu Suomen lähialueilla, turvallisuuden vahvistamisen sijaan
Väkivaltaan johtavien viholliskuvien sijaan on nähtävä tuonnemmaksi. Hyvässä tarinassa ei ole syyja seuraussuhteita eikä liioin sävyjä. Sotien ja konfliktien aiheuttama epävakaisuus lähialueilla on myös helppoa työntää pois mielistä linnoituksen ulkopuolelle, vaikka niillä kaikilla on yhteys Euroopan menneisyyteen niin rajojen piirtämisessä kuin omien poliittisten ja taloudellisten intressien vaalimisessa. Pelosta luottamukseen. Turvallistaminen kaventaa demokratiaa ja samalla yhteiskunnallisen keskustelun tilaa. Maailman varustautuminen ja niukkojen resurssien käyttäminen tuhoamiseen, korjaamisen ja rakentamisen sijaan on järkyttävää. Militarisoitumisen läpitunkevuus näkyy monin eri tavoin yhteiskunnassa, erityisesti valtavirtaisessa mediassa, ja etenkin hyvän ja pahan taistelun uusintamisessa. Samoin sotilaallisen liittoutumisen seuraukset ja kylkiäiset voivat olla ongelmallisia. Vastapuolen vihamielisiä tekoja selitetään vastustajan luonteen ominaisuuksilla, omia lähinnä tilannetekijöillä. Esimerkiksi asevaraiseen turvallisuuteen liittyvistä menoista ei saa tulla automaattisia tai koskemattomia, kuten jo näyttää käyneen puolustusmenojen kasvattamisessa. Yhteisön yhtenäisyyttä lujitetaan syntipukeilla ja sijaisuhreilla. Rauhanliike ei asemoidu hyvän ja pahan välisen taistelun kautta. Monia valmistelevia toimia oli tehty, niin aktioina kuin reaktioinakin. Vaikka luodut kuvat ovat sitkeitä, on tärkeätä tunnistaa ne ja yrittää suhtautua vierauteen avoimesti. Ne ovat kuitenkin tuhoisia ihmiskunnan ja maapallon kannalta, ja voivat pahimmillaan johtaa ydinaseiden käyttöön. Monet kuvaavat Euroopan ja EU:n tilannetta niin, että olemme tosiasiassa sodassa, vaikka taisteluja käydään Ukrainassa. Mahdollisuus saada syventävää ja ymmärrystä lisäävää moninäkökulmaista tietoa ja arviointia ulkoja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä on jäänyt vähäiseksi. Sakeassa sotapropagandassa ydinasesateenvarjosta, asevarustelusta, rajojen sulkemisista, etnisten vähemmistöjen syrjinnästä, ihmisoikeuksien loukkauksista ja jopa oikeusvaltion haastamisesta on tehty turvallisuusvälineitä, vaikka ne kaikki lisäävät turvattomuutta . Sijaissodassa ukrainalaisten kärsimykset jäävät toisarvoisiksi. Viholliskuvat ovat lähes poikkeuksetta toistensa peilikuvia. Tämä traditio näkyy vahvasti niin Yhdysvaltojen kuin Venäjän ulkopoliittisessa kulttuurissa, Israelista puhumattakaan. Omat nähdään hyvinä ja viholliset pahoina. Maailmaa selitetään hyvän ja pahan taisteluna, jossa viholliskuvat ovat käyttövoimaa. Muodonmuutos “Ei koskaan enää sotaa” – ajatus, jonka piti tarkoittaa, ettei vain asevarainen turvallisuus ole oikeaa turvallisuutta – ei tapahtunut yhdessä yössä helmikuussa 2022, kuten asia mielellään ilmaistaan poliittisessa retoriikassa. Kun Berliinin muuri murtui 35 vuotta sitten, tapahtumaa kuvattiin Euroopan mahdollisuudeksi etsiä itseään vapaana viholliskuvista. Pasifismiin kuuluu väkivallasta ja alistamisesta pidättäytyminen, toisin kuin hyvien ja pahojen, jotka oikeuttavat hyvän nimissä oman pahan tekemisen. Niiden tunnistaminen on tärkeää suomalaisen demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta. Sotaisten asenteiden kyseenalaistaminen on katsottu turvallisuusuhkaksi. Aseteollisuuden ja sodankäynnin hiilidioksidipäästöt tekevät tyhjäksi kaiken ilmastomuutoksen hidastamisen ja hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamisen. Sodilla ja konflikteilla on myös kontekstinsa – ja ne on tunnettava. Viholliskuvien juuret ovat uskonnoissa, mutta niitä ryydittävät myös psykologiset ja sosiologiset tekijät. Viholliskuvia luodaan ja uusinnetaan poliittisista tarpeista, ja niihin liittyy lähes aina moraalinen ulottuvuus. Ainakin elämme sotaan valmistautumisen ilmapiirissä. 4/25 52 Futura ki rikkoo kuitenkin kansainvälistä oikeutta. Eksistentiaaliset maapallon tulevaisuutta uhkaavat ilmiöt kuten ilmaston lämpeneminen ja siihen liittyvät seuraukset, kuten pakolaisuus ja muuttoliikkeet ovat näkyneet linnoitusrakenteiden hivuttautumisena vapaan liikkuvuuden arvoihin uskovassa EU:ssa. Päätöksenteko ja tehtävät ratkaisut, jotka oikeusvaltiossa tulee aina perustua lakiin, lipuvat helposti turvallisuuskoneistolle. Näin myös terrorismin vastaisessa sodassa
Tarvitsemme tueksi tiedettä, tutkimusta ja kulttuuria. Näitä sopimisia ihmiskunta ja maapallo tarvitsevat eniten olemassaoloaan uhkaavan ydinaseiden kiellon edistämisessä, ilmastokriisin ratkaisemisessa ja turvallisuutta vaarantavan eriarvoisuuden ja köyhyyden voittamisessa. Arja Alho. Euroopasta on tosiaankin tulossa linnoitus, joka aseistautuu ja sulkee rajansa. Lukeminen on rauhantyötä. Tiede, tutkimus ja kulttuuri yhteiskunnallisten ongelmien ja jännitteiden ratkaisijana: lukeminen, syventyminen, ymmärtäminen, toimiminen; 5. Miten käy vanhenevan EU:n mahdollisuuksille rahoittaa sodan ja jälleenrakennuksen vaatimat valtavat inhimilliset, materiaaliset ja ympäristövaurioiden aiheuttamat kustannukset. Ilmastotoimet: sodan ja aseteollisuuden hiilidioksidipäästöt eivät saa olla vapaamatkustajina, kun arvioimme kulutustottumuksiamme, luontokadon pysäyttämistä ja ekologisen ja kestävän kehityksen mahdollisuuksia; 3. Ydinaseuhkan vähentäminen: sopimuspohjan vahvistaminen, ei ydinaseita Suomen maaperälle eikä osallistumista harjoituksiin. Repeääkö uusi railo Eurooppaan. Tarvitsemme enemmän sivistystä, kykyä asettautua toisten asemaan; tarvitsemme ennakkoluulojen vähentämistä ja kykyä kohdata niitäkin, jotka ajattelevat aikamme ratkaistavista ongelmista toisella tavalla. Samoin moninäkökulmaista yhteiskunnallista keskustelua – sellaistakin, jossa rauhanliikkeen näkökulmat tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Näin vähennämme uhkaa ja lisäämme turvaa; 2. 53 4/25 Futura Monet EU:n tulevaisuuteen liittyvät kysymykset ovat jakaneet jäsenvaltioita: syvenevä integraatio vai laajentuminen, itsenäinen toimijuus vai ei, yhteisvastuu/yhteistoiminta vai jäsenvaltioiden omat ratkaisut ja vastuut. Tämä on ollut myös kaikkien käytyjen sotien opetus. Ehkä tärkein kysymys on kuitenkin hakea vastausta siihen, miksi EU:n olemuksen syvintä ja yhdistävintä kysymystä rauhasta on niin vaikeaa pitää esillä. Tarvitsemme visioita maailmanjärjestyksestä, jossa on tilaa kaikille ja joka ei perustu väkivaltaan ja alistamiseen. Diplomatia, sovittelu, rauhanomaisten ratkaisujen etsiminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat niitä ihmiskunnan hyväksi havaitsemia keinoja, joita tarvitaan suunnattaessa tulevaisuuteen. Eikä Kiinakaan ole nähdyssä globaalikehityksessä ollut sivustaseuraaja. Ja sitten oli tietenkin Venäjä ja sen pyrkimykset. Pelkoa voidaan vähentää katsomalla kauemmaksi. Monenkeskinen sopiminen: EU:n oikeutus rauhanrakentajana, YK:n uudistaminen kansojen pyöreän pöydän keskustelujen foorumina ja globaalina toimijana sekä Suomi pohjoismaisessa yhteistyössä – kulttuurisena puolustusliittona; 4. Kirjallisuuden lukeminen lisää ihmisten kykyä samaistua erilaisiin ihmiskohtaloihin ja itselle vieraisiin asioihin mikä on polku empatiaan. Muuttaako sotatalous EU:n Naton haarakonttoriksi. Mitä pitäisi tehdä: 1. Moninäkökulmainen media on demokratiaa, yksiääninen on turvallistamisen tuottamaa propagandaa: vastakkainasettelusta ja viholliskuvista sekä epävarmuudesta ja pelosta yhteistyöhön ja luottamukseen. Omaan älylaitteeseen ja sosiaalisen median markkinahumun sijaan on syytä kääntää katse tähtitaivaalle – ymmärtää, että me kuulumme tähän planeettaan ja meille on annettu tehtäväksi vaalia sitä osana suurta, ei kuitenkaan pelottavaa, maailmankaikkeutta. Tiedämme viimeaikaisista tutkimuksista, että lukeminen on vähentynyt ja että erityisesti miehet ja nuoret pojat lukevat vähemmän. Rauhanliike on siksi sitoutunut vahvasti monenkeskiseen sopimiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, jota on rakennettu eri sopimusten kautta ja samalla luotu sääntöjä ihmisoikeusperustaiselle ja syrjimättömyyden kansainväliselle järjestykselle. Epävarmuutta pitää sietää. Voiko Venäjän pyyhkiä pois kartalta. Erityisesti presidentti Trumpin pyrkimykset saada nopeasti aikaan diilin kaltainen rauha Ukrainan sodassa osoittavat, että sodan pitkittämisen strategia ja diplomatian sivuuttaminen ovat olleet virheitä, joita nyt paikataan vahvistamalla puolustusteollisuutta. Edellisen voi tiivistää kysymyksiin: Minne menet Eurooppa
Totaalinen sota, johon osallistuvat kansallisvaltioiden koko väestö, liikekannallepanon myötä perustetut joukot, rautateitse keskitetyt sotatoimiyhtymät ja massiivinen panostus sotateollisuuteen sekä massamainen ampumatarvikkeiden käyttö ei päättynyt en. Sunzin mukaan sodankäynnin ylimpänä tasona on voittaa sota käymättä ensimmäistäkään taistelua. Hänen tunnetuin teoksensa Vom Kriege, Sodasta, päivitti mainittuja sodan lainalaisuuksia teollisen ajan viitekehykseen (von Clausewitz, 2009). 4/25 54 Futura PUHEENVUORO Jos haluat rauhaa… Vesa Valtonen prikaatikenraali, sotatieteiden tohtori, dosentti Maanpuolustuskorkeakoulu vesa.valtonen@mil.fi Ku va SA -ku va Roomalainen sotilas ja teoreetikko Flavius Vegetius Renatus (1996) kirjasi vuonna 390 viisauden: ”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.” (latinaksi: Si vis pacem, parabellum). Toteutuuko rauha vain valmistautumalla sotaan, onko se mahdollista, ja mikä on riittävä valmistautumisen taso. Historiasta tunnemme myös muita teoreetikkoja, joiden ajatuksia tutkitaan tänäkin päivänä. Vegetiuksen kirjoituksissa esitettiin tekijöitä menestyksekkääseen joukkojen käsittelyyn, varustamiseen ja sotilaallisen voiman käyttöön. Sunzin sotataidossa korostettuja epäsuoria tapoja on sen sijaan käytetty menestyksekkäästi. Tämä vastaa osaltaan varsin hyvin rauhan ylläpitämistä sodan varalta, mutta puolustuksellisten keinojen osoittaminen ilman yhteenottoa on hankalaa. Uskoakseni se kuvaakin paremmin Top Ten Futures -lähestymistä ja siten yhteistä tavoitettamme. Sanotaanhan myös Raamattua siteeraten ”joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu”. Hänen oppejaan sodankäynnistä siteerataan paljon, jopa liiketoiminnan oppimisessa. Vihollisen harhauttaminen tai vaikuttaminen sen ajatteluun voidaan tunnistaa tämän päivän informaatiovaikuttamisesta, jolla nykydiktatuurit pyrkivät nakertamaan demokratioiden yhtenäisyyttä ja yksimielisyyttä (Giles 2016). Onnistuneesti käytettyinä Vegetiuksen periaatteet muodostavat pelotteen mahdolliselle hyökkääjälle. Pohdin tätä suomalaisena sotilaana ja turvallisuustutkijana. Hänen ajatuksensa olivat sikäli aikaansa edellä, että ne pätevät edelleen monessa asiassa. Itämaista näkemystä sotataitoon edustivat reilu tuhat vuotta Vegetiusta aiemmin roomalaisiakin muinaisemmat kiinalaiset, kuten Sunzi (2024). Periaatteiden toimivuus sodassa on kuitenkin toinen asia, ja usein röyhkeästi toimiva hyökkääjä voi lyödä näennäisesti vahvemman puolustajan aloitteellisuudellaan, päättäväisyydellään ja sotataidollaan. Ukrainassa, ja osin myös Lähi-idässä, raivoavan massamaisen ja totaalisen kulutussodan brutaalit periaatteet ovat luettavissa preussilaisen sotateoreetikon Carl von Clausewitzin kirjoituksista. Latinankielistä lausumaa on käännetty usein konnotaatioin eri kielissä, myös suomeksi muodossa ”Kun haluat rauhaa…”. Siten niitä voisi kuvata riittävänä valmistautumisena sotaan eli pelotteena, joka ennaltaehkäisee vihollisen aikeet
Ajatuksen kiteyttää eräs tänäkin päivänä mieltäni havahduttava maalaus. Ensi askeleet maanpuolustuksen maailmaan otin 1980-luvun lopulla, kun marssin varusmiespalvelukseen Korialle, pieneen varuskuntaan Kymijoen kainalossa. Diplomatian keinovalikoima rauhanedellytysten luomiseksi ei noudata diktaattorien aikataulua, vaan he muuttavat sääntöjä ja asettelevat uusia reunaehtoja vaatimuksilleen tarpeidensa mukaan. Meidän sukupolvemme vanhemmille ja isovanhemmille traumana iskenyt sotimisen tapa on edelleen keskuudessamme, vaikka täsmäaseilla toteutetut operaatiot esimerkiksi Persianlahden sodassa vuonna 1991 teknisen ylivoiman tukemana johtivat ajattelemaan nykyaikaisen sodan olevan kenties vähemmän totaalista. Ideologioiden tukemana voidaan saada kokonaiset kansanjoukot tottelemaan ja tukemaan hirmuhallitsijoiden lietsomia ja rationaalisen päättelyn yli meneviä tavoitteita. Historiankirjoista ja osin suvun perimänä opin, että idän hirmuvallalle antautuminen ei ole viisas vaihtoehto. Siksi länsimaista hapatustakin piti välillä paheksua julkisesti. Pidin kouluaikana erityisesti Suomen historiasta ja perehdyin myös vapaa-aikana kansamme kohtalon hetkiin. Kasvoin kylmän sodan aikana, jolloin Kekkonen oli aina presidentti ja Neuvostoliiton kanssa piti olla hyvissä väleissä. Albert Edelfeltin maalaus ”Poltettu kylä” havahduttaa edelleen aina sen nähdessäni: nuori nainen katsoo suojaavan kallion takaa pelokkaana palavaa kotikyläänsä, jota kasakat ryöstävät ja polttavat. Taktiikassa, eli taistelun voittamisen opissa, harjaannuimme suunnittelemaan joukkojen puolustusta, hyökkäystä ja viivytystä. Laajamittaisen sodan taustalla on yksi von Clausewitzin (2009) tunnetuimmista ajatuksista: ”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.” Muistamme, kuinka Paasikivi (1985–1986) totesi Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa vuonna 1939 Molotovin lausuneen, että diplomatian puhuminen on epäonnistunut, joten nyt on sotilaiden vuoro. Saamani koulutus oli mielekästä, ja minua kouluttaneet ammattisotilaat olivat esimerkillisiä paitsi ammatissaan myös ihmisinä, joten kiinnostuin sotilasurasta ja rupesin sotilaaksi. 55 4/25 Futura simmäiseen tai toiseen maailmansotaan, eikä edes Vietnamiin tai Neuvostoliiton hajoamiseen. Suomettuminen oli täysin normaali olotila, ja se oli osa sitä luovimista, jolla pyrittiin nauttimaan länsimaisesta vapaudesta Neuvostoliittoa suututtamatta. Partasuu-ukolla on kädessään jalkajousi, ja sukset sekä ahkio ovat lähtövalmiina. Ajatteluuni vaikuttaa myös etninen taustani, jota en halua lähdekritiikin mahdollistamiseksi peitellä: karjalaistaustaisena evakkojen jälkeläisenä oikeustajuuni ei edelleenkään mahdu suurvallan tapa päättää rajoista ja alueista ohi kansainvälisen oikeuden ja sopimusten. Suuren Pohjan sodan ajalta alkanut Isoviha johti etnisiin puhdistuksiin läntisissä maakunnissa. Katalien keinojen vastineeksi on varauduttava ja on myös tehtävä vastatoimia, joiden kivijalka on rakentunut oman kokemukseni mukaan seuraavasti. Sodalla jatkavat politiikkaansa myös tämän päivän diktaattorit historiastamme pelottavan tuttua kaavaa ja retoriikkaa noudattaen. Liikuntatieteellisen tiedekunnan pääsykokeet jäivät kokematta, kun minut hyväksyttiin Kadettikouluun. Taulu on elävä kuvaus pelosta, luottamuksesta ja varautumisesta. Valtapyrkimysten ja taloudellisten voittojen tavoittelun ohella sodan syyksi kelpaavat etniset eroavuudet ja eri uskonnolliset katsantokannat. Iso kuva on aika synkkä, ja vanhat sodan lait haastavat turvallisuudentunnettamme. Sitä höystää informaatiotulva, jossa osa on pahantahtoista informaatiovaikuttamista, jolla vaikutetaan tunteisiin ja pyritään nakertamaan yhteisöllisyyttä. Vihollisen kokoonpano oli laadittu geneeriseksi suurvalta-armeijan kokoonpanoksi, vaikka me kaikki tiesimme, minkä varalta harjoiteltiin. Veikko Lavin ”Evakon laulu” tuo havahduttavasti eteemme ihmisten kohtalot ja kärsimyksen. Sotien jälkeinen kadeteille opetettu doktriini oli virallisen viestinnän mukaan ”uskottava Vesa Valtonen. Suojan jakavat myös vanha mies ja hänen jalkaansa takertunut pelokas pikkupoika. Kadettina opiskelimme sotilaan taitoja ja sotataitoa, ja pääsin tutustumaan mainitsemiini sodankäynnin teorian klassikoihin. Lähtöasetelma oli aina sama: olemme alivoimaisia, ja meidän on käytettävä kaikki maaston edut ja taktiset taidot, yllätys, keskitetty tulenkäyttö, harhauttaminen ja reservit, saavuttaaksemme osavoittoja tai voittaaksemme jopa koko taistelun
Ajettuaan alas maansa asevelvollisuuden ja pienennettyään puolustuskykynsä minimiin he palasivat kymmenen vuotta myöhemmin kysyen, kuinkas niitä operaatioita suunniteltiinkaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kansallista puolustusta alettiin vahvistaa rakentamalla kahdenja monenvälisiä kumppanuuksia sekä panostamalla Naton rauhankumppanuusohjelmaan. Reilu kolme vuosikymmentä sitten minulle opetettua hankalan vastustajan asetelmaa kuvattiin termillä ”pidäke” hyökkääjää vastaan. artikla ja sen ”muskettisoturiperiaate”, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, on voimavara, jota on paljon hankalampi haastaa kuin vaikkapa Suomen omaa ”uskottavaa puolustusta”. Nykyinen suomalainen varautumisen malli, kokonaisturvallisuus, on liittolaistemme ihailun kohde, koska se osallistaa koko yhteiskunnan ja erityisesti elinkeinoelämän tukemaan viranomaisten varautumista poikkeusoloihin. Edellisen sodan maine auttoi vielä, mutta meitä nuoria sotilaita se ei enää lämmittänyt. Nato kun ei neuvottele jäsenyydestä, jos valtio on sodassa. Neuvostoliiton voimapotentiaaliin nähden kysymys oli lähinnä siitä, pystyisivätkö asevoimamme aiheuttamaan niin paljon tappioita ja ajanhukkaa, että hyökkääjä arvioisi sen olevan laajempien tavoitteiden kannalta hyödytöntä – ja jättäisi hyökkäämättä. Näkemykseni mukaan ilmaisu onkin pragmaattinen mahdollisen vastustajan suuntaan, sillä sen retoriikkaan kuuluu taas nykyisin ydinaseilla uhkailu. Toden teolla vahvistaminen valmiudellisina suorituskykyinä alkoi vasta Venäjän otettua haltuunsa Krimin vuonna 2014. Perustuslain maanpuolustusvelvoite koskee jokaista, jolloin kaikki voivat osallistua esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan. Siinä välissä reilun kahden vuosikymmenen aikana valtaosa länsimaista ajoi perinteisen puolustuskykynsä alas ja alkoi keskittyä kriisinhallintaan, jolla saataisiin ennaltaehkäistyä kriisit jo kaukana kotimaasta. Suomen tilanne olikin varsin uhkaava, kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022. Ammattisotilaana koen, että Suomella on nykyisin tosiasialliset turvallisuustakuut, joiden todisteena on se, ettei yhteenkään Naton jäsenmaahan ole sen 75-vuotisen taipaleen aikana hyökätty. Pahimmassa skenaariossa Ukraina olisi antautunut nopeasti, ja estääkseen Naton laajenemisen Venäjä olisi hyökännyt seuraavaan ei-liittoutuneeseen naapurimaahansa, eli Suomeen. Liittokunta perustelee asian kuitenkin puolustuksellisesti, mikä on meillä hyvin hyväksyttyä ja ymmärrettävää. Ajatus tuntui jo tuolloin hieman hankalalta, mutta ei sitä sen kummemmin mietitty. Neuvostoliiton kanssa oli voimassa YYA-sopimus, jonka nojalla se olisi tullut auttamaan, jos Saksa tai jokin sen liittolainen olisi käyttänyt aluettamme hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Ajatuksena oli harjoitella niin hyvin, että ollaan mahdollisimman hankala vastustaja – eikä anneta periksi. Vuosituhannen alusta muistan kuinka pohjoismaiset upseerikollegat kävivät naureskelemassa yleisesikuntaupseerikurssimme karttaharjoitusta, jossa harjoiteltiin tavanomaisen hyökkäyksen torjumista. Puolustusliitto Nato käyttää tästä astetta kovempaa versiota ”pelote”, joka on meille suomalaisille vielä hieman vieras ja ehkä uhkaavan tuntuinen termi. Muodostettu pelote, sotaan valmistautuminen sotavoimalla, tuntuu valitettavan tarpeelliJos haluat rauhaa…. Näitä tilanteita emme koskaan harjoitelleet, vaikka hyväntahtoiset naapurit tätä joskus yrittivätkin esittää. Tässä auttoi luultavasti enemmän valtiomiestaito kuin sotaan varautuminen pienenä valtiona yksin. Yleisen asevelvollisuuden myötä varusmiehet, joista kasvava määrä on vapaaehtoista palvelusta suorittavia naisia, reserviläiset ja ammattisotilaat ovat luonnollinen osa yhteiskuntaa. Puolustusvoimat elää ajassa yhteiskunnan kehittymistahdin mukana ja ylläpitää suomalaisten ja nykyisin myös liittolaisten turvallisuudentunnetta. 4/25 56 Futura kansallinen puolustus”, joka rakentui yleisen asevelvollisuuden, alueellisen puolustuksen ja sotilaallisen liittoutumattomuuden varaan. Myös varsin hyvin toimiva asevelvollisuusjärjestelmämme herättää muutamissa maissa jopa suoranaista kateutta. Naton 5. Suomen ei tarvitse keinotekoisesti perustella maanpuolustuskyvyn tarpeellisuutta, eikä armeija ole mikään erillinen, yhteiskunnasta vieraantunut instituutio. Koko maan puolustus, tarvittaessa sissisodan keinoin, oli suomalainen tapa osoittaa, että loppuun asti taisteltaisiin (Hollanti, 2019)
Rytin, Mannerheimin, Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston aikakausina Suomen ideaksi Mauno Koivisto (2001) kuvaa ”selviytymisen”. painos.). Art House. (2024). Siinä Suomi oli onnistunut hyvin, kun historiamme pragmaattinen ulkoja turvallisuuspolitiikka oli tuottanut selviytymiskeinoja kerta toisensa jälkeen. Milner, käänt.; 2. Siten maanpuolustus kuuluu kaikille ja kaikki voivat siihen osallistua. p.). Talvisodan trauma kantoi vielä: jaksoimme vain kolme kuukautta ilman liittolaisten tukea. (2024). Vegetius Renatus, F. Tällä kertaa valintatilanne oli helpompi: emme olleet ajopuuna, vaan taustalla oli pitkään poliittisesti hyväksytty Nato-optio, joka monen hämmästykseksi oli käytettävissä, kun sitä tarvittiin. Hollanti, J. Epitome of Military Science (Sotalaitoksen lyhyt kuvaus) (N. (2016). Oma kokemukseni Jugoslavian hajoamissotien jälkeisestä Bosniasta oli erittäin opettavainen jakso niin ammatillisesti kuin ihmisenä kehittymisen kannalta. Sodankäynnistä (H. Liittoutumisessa Suomi ei ole ensi kertaa pappia kyydissä, joskin edellinen kerta Saksan kanssa jatkosodan aikaan oli vaikea pakkoavoliitto. Olen erityisen ylpeä siitä, että suomalaisten sotilaiden koulutustaso on korkea ja myös eettisesti vahva. (1996). Hyvinvoiva ja yhtenäinen kansa haluaa puolustaa arvojaan ja vapauttaan. (5. Kaikille opetetaan sodan oikeussäännöt konkreettisin esimerkein, ja me noudatamme niitä, vaikka vastapuoli ei niin tekisi. (2001). Maanpuolustuskorkeakoulu. Venäjän idea. Tuolloin poliittinen johtomme joutui historiantutkijoiden mukaan valitsemaan ruton ja koleran välillä. Gaudeamus. Paasikivi, J. Nojonen, käänt.). Valmistautuminen sotaan ei ole näkemykseni mukaan ainut keino välttää sota, vaikka sitä tarvitaankin. Nato Defence College, Fellowship Monograph, No. Liverpool University Press.. Niinpä Suomessakin kansan mielipide kääntyi sotilaalliseen liittoutumisen kannalle hyvin nopeasti, kun Venäjän suurhyökkäys vuonna 2022 käynnistyi. Otava. Ladattavissa. 57 4/25 Futura selta kansainvälisen politiikan ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön epävakauden takia. Eskelinen, käänt.; 8. Huolehtiminen kansan sivistystasosta ja hyvinvoinnista on kaiken kivijalka. painos). P. Giles, K. Jos siis haluamme rauhaa, kaikille riittää töitä – ja me sotilaat hoidamme sotataitoa koskevan osuuden tästä kansallisesta henkivakuutuksesta. Suomen vahva maabrändi pohjautuu siihen, että olemme turvallisuuden ja edistyksen tuottajia – emme vapaamatkustajia tai kuluttajia. Aktiivinen mutta pragmaattinen turvallisuuspolitiikka ja osoitettu puolustuskyky avaavat keskusteluyhteyden myös tärkeissä pöydissä (Hautala, 2024). Koivisto, M. 9. Vesa Valtonen Lähteet Clausewitz, C. Handbook of Russian information warfare. Sunzi. WSOY. Erityisesti epävakaina aikoina tarvitaan kuitenkin ystäviä, koska käytännössä mikään Euroopan maa ei kykene puolustamaan itseään ilman tukea. K. von (2009). Paasikiven päiväkirjat 1–2. Tätä taustaa vasten kaikki tuntemani sotilaat ovat ensisijaisesti rauhantekijöitä, vaikka stereotypiat toisin joskus väittävät. Paasikiven (1985-1986) toteamus ”maantieteelle emme voi mitään” pätee yhä: Suomen naapurina on epävakaa diktatuuri, jonka ideana on, jo Mauno Koiviston Venäjän idea -kirjan mukaisesti, laajeneminen, jolla uhkat ulkoistetaan puskurivaltioihin sekä oman suurvaltahegemonian turvaaminen. Suomen on jatkettava toimintaansa hyvänä ja aktiivisena liittolaisena niin EU:ssa kuin Natossakin unohtamatta kansainvälisiä järjestöjä, kuten YK. Sen voidaan katsoa tehneen tehtävänsä: onhan Suomi saanut nauttia rauhasta ensi keväänä tasan 80 vuotta. https://www. Alivoimaisen taktiikka: suomalaisen taktisen ajattelun tarkastelu [Väitöskirja]. Suuri osa ammattisotilaistamme ja tuhannet reserviläiset ovat palvelleet rauhanturvaajina, minkä myötä osaamme paremmin suhtautua ihmisten hätään sota-alueilla ja toimia tarpeen vaatiessa tilanteiden kehittyessä äärimmilleen. ndc.nato.int/download/handbook-of-russianinformation-warfare-by-keir-giles Hautala, M. Se on muutakin kuin valmistautumista sotaan. Kautta historiamme sitä on tukenut kansalaisten vahva maanpuolustustahto ja maan kokoon nähden osoitettu vahva puolustus. (2019). (1985–1986). Sotaa ja rauhaa: Venäjä, Yhdysvallat ja Suomi uuden suurvaltakilpailun aikakaudella. Sodankäynnin taito (M. Tammi
4/25 58 Futura PUHEENVUORO Rahoittajana kestävää yhteiskuntaa rakentamassa 1 Anja Nystén ympäristöja vastuullisuusjohtaja Nefco anja.nysten@nefco.int Ku va Ju ssi Ra til ain en Kestävän kehityksen edistäjä vuodesta 1990 Pohjoismaat perustivat Nefcon, Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön, vuonna 1990 tehtävänään keskittyä Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton alueiden siirtymätalouksien ympäristöhaasteisiin, kuten jätevesien käsittelyyn, ilmansaasteiden torjuntaan, energiatehokkuuden parantamiseen ja jätehuollon kehittämisen. Nefco on valmis ottamaan suurempia taloudellisia riskejä kuin 1 Teksti perustuu kirjoittajan pitämään puheenvuoroon Top Ten Futures -seminaarissa Rauhan monet mahdollisuudet 14.11.2024.. Kasvurahoitusta kansainvälistyville PK-yrityksille Nykyisen strategiansa mukaisesti Nefco (2021) keskittyy rahoittamaan pohjoismaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä), jotka pyrkivät skaalaamaan vihreitä ratkaisujaan globaaleille markkinoille. Tällä tavoin rahoitusyhtiö tukee innovatiivisia teknologioita ja liiketoimintamalleja, jotka voivat auttaa ratkaisemaan maailmanlaajuisia ympäristöongelmia. Nämä rahastot ja ohjelmat tarjoavat rahoitusta ja tukea laajalle valikoimalle ympäristöja kehitysprojekteja, jotka tähtäävät pitkäaikaiseen positiiviseen vaikutukseen niin paikallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Nykyisin Nefcolla on kolme toimialaa • Pohjoismaiset pk-yritykset • Lainarahoitusta kasvuyritysten kansainvälistymiseen • Itäinen Eurooppa • Julkisen sektorin vihreän siirtymän hankkeet Ukrainassa, Moldovassa ja Georgiassa, painopiste Ukrainan jälleenrakentamisessa • Special Funds • Yksityisen sektorin rahoitusta, uusiutuva energia Afrikassa • Ohjelma puhtaan Itämeren puolesta Oman pääoman lisäksi Nefco hallinnoi erilaisia rahastoja ja ohjelmia, jotka on perustettu useiden julkisen sektorin lahjoittajien toimesta. Toiminta on sittemmin laajentunut ja yhtiö rahoittaa nykyään eri puolilla maailmaa toteutettavia projekteja. Yhtiön työ Itä-Euroopassa ja entisen Neuvostoliiton alueilla on ollut merkittävä askel kohti puhtaampaa ja kestävämpää tulevaisuutta. Nefcon toiminta heijastaa Pohjoismaiden sitoutumista ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen, ja sitä ohjaavat Pohjoismaiden ilmastoja ympäristöministeriöt, jotka korostavat pohjoismaisten arvojen ja ympäristötietoisuuden merkitystä
Kestävät liiketoimintamallit ja innovaatiot voivat toimia esimerkkeinä muille yrityksille ja yhteiskunnille, edistäen näin laajempaa sosiaalista ja ympäristöllistä vastuullisuutta sekä vahvistaen samalla kilpailukykyä ja taloudellista resilienssiä. Ohjelman sivusto: https:// www.moderncooking.africa.. BSAP-rahasto Itämeren tilan parantamiseksi BSAP-rahasto viittaa Itämeren suojelukomission (HELCOM) Itämeren suojelutoimien täytäntöönpanosuunnitelmaan (Baltic Sea Action Plan (HELCOM, 2021)), joka on suunnitelma Itämeren ekologisen tilan parantamiseksi. Anja Nystén 2 Tarkemmin hankkeesta: https://www.nefco.int/ financing/other-regions/beyond-the-grid-fund-forafrica. 3 Modern Cooking Facility for Africa (MCFA). Yksi keskeisistä rahastoista, Beyond the Grid for Africa (BGFA) 2 keskittyy puhdasenergiahankkeisiin, jotka edistävät off-grid energiaratkaisujen käyttöönottoa ja modernin puhtaan ruoanlaittoteknologian levittämistä Afrikassa. Tällaiset projektit voivat sisältää muun muassa vesiensuojelutoimia, tutkimushankkeita, ympäristökasvatusta ja muita toimia, jotka edistävät Itämeren suojelua ja kestävää kehitystä. Esimerkkejä investoinneistamme suomalaisissa yrityksissä Norsepower Oy • Mekaaniset roottoripurjeet laivoissa. Tämä on erityisen tärkeää alueilla, joilla perinteiset energialähteet, kuten avotulet ja hiilikeittimet, ovat yleisiä ja aiheuttavat terveysriskejä sekä ympäristöhaittoja. Ohjelman portaali: https://beyondthegrid. BSAP:n tavoitteena on ratkaista Itämeren ympäristöongelmia, kuten rehevöitymistä, haitallisia aineita, meriliikenteen aiheuttamia ympäristöriskejä ja kalakantojen ehtymistä. https:// www.nefco.int/financing/other-regions/moderncooking-facility-for-africa. Ohjelman tavoitteena on myös saavuttaa suuri positiivinen ympäristövaikutus, hillitä metsäkatoa ja välttää CO2-päästöjä, sekä parantaa yleistä terveyttä ja lisätä talouskasvua hankemaissa. africa. Yli 2,3 miljardilla ihmisellä maailmanlaajuisesti ja lähes 900 miljoonalla ihmisellä Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa ei ole pääsyä moderneihin ja puhtaisiin ruoanlaittoratkaisuihin. Molemmissa ohjelmissa kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteet linkittyvät rauhantyöhön, koska ne pyrkivät luomaan vakaita ja kestäviä olosuhteita, jotka ovat perusta rauhanomaiselle yhteiskunnalle. Energian saatavuus ja ympäristönsuojelu ovat keskeisiä tekijöitä, jotka voivat auttaa ehkäisemään konflikteja ja edistämään rauhaa. 59 4/25 Futura kaupalliset pankit, mikäli projekti on erityisen hyödyllinen ympäristön ja/tai ilmaston kannalta, mikä osoittaa sen sitoutumista ympäristövastuuseen. MCFA-ohjelman (Modern Cooking Facility for Africa) 3 tavoitteena on tarjota jopa 4 miljoonalle afrikkalaiselle pääsy puhtaisiin ruoanlaittoratkaisuihin, aluksi Kongon demokraattisessa tasavallassa, Keniassa, Malawissa, Mosambikissa, Tansaniassa, Sambiassa ja Zimbabwessa. • Vähentää polttoaineenkulutusta ja päästöjä Tracegrow Oy Kierrättää paristoja lannoitteiksi • Vähentää neitseellisten raaka-aineiden louhintaa ja päästöjä • Edistää kiertotaloutta Convion Oy • Elektrolyysilaitteilla tuotettu vihreä vety mahdollistaa puhtaan energian paikallisen tuotannon • Vähentää fossiilivoittoisten teollisuudenalojen hiilidioksidipäästöjää Special funds – rahastoja ympäristöja energiahaasteisiin Nefco hallinnoi useiden eri lahjoittajien, kuten Pohjoismaiden, Euroopan unionin ja Vihreän ilmastorahaston (GCF), perustamia rahastoja. Näillä rahastoilla on erityisiä tarkoituksia, jotka vastaavat globaaleihin ympäristökysymyksiin ja kehityshaasteisiin. Rahasto voi tukea erilaisia projekteja ja toimia, jotka edistävät Itämeren ekologisen tilan parantumista ja kestävää käyttöä
Viron poliisija rajavartioston suorittamat tutkimukset ovat osa laajempaa ponnistusta Itämeren suojelun edistämiseksi ja sen biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. 3. Haamuverkot ovat kalastusverkkoja, jotka ovat jääneet mereen käytön jälkeen ja voivat jatkaa eläinten pyydystämistä, mikä johtaa niiden turhaan kuolemaan ja häiritsee meren luontaista elämää. Viron poliisija rajavartiosto selvitti BSAP-rahaston tuella vuonna 2023 näiden hylkyjen mahdollisia ympäristöriskejä (Nefco, 2023). Näytteiden perusteella laadittiin suunnitelma siitä, miten Krasnyi Borin alue kannattaisi kunnostaa. Edellä kuvatut projektit auttavat tunnistamaan ja toteuttamaan toimenpiteitä ympäristön suojelemiseksi. Viron poliisija rajavartioston selvitys laivanhylyistä Itämeren pohjassa on yli 400 laivanhylkyä, jotka ovat potentiaalinen uhka alueen herkälle meriekosysteemille, sillä ne saattavat sisältää vaarallisia aineita (HELCOM, 2023). Pohjoismaiden ja Venäjän välisiä yhteistyöohjelmia Nefcon hallinnoimat ohjelmat PSI, BHSF ja PECC olivat erilaisia rahoitusja tukiohjelmia, jotka keskittyivät ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyviin hankkeisiin. Arktisen neuvoston projektien tukiväline (Project Support Instrument PSI) on vapaaehtoinen mekanismi, joka rahoitti Arktisen neuvoston hyväksymiä prioriteettihankkeita. PSI rahoitti ensisijaisesti hankkeiden valmistelutoimia, joiden tavoitteena on ehkäistä ja vähentää Arktisen alueen saastumista. Krasnyi Borin tilanne on herättänyt kansainvälistä huomiota, sillä alueen saastuminen ei rajoitu ainoastaan Venäjälle, vaan sillä on mahdollisia rajat ylittäviä vaikutuksia. PECC (Nordic-Russian Programme for Environment and Climate Co-operation): Ympäristöja ilmastoyhteistyöohjelma (PECC) tarjosi avustusrahoitusta yhteisrahoitusvaatimuksilla kannustaakseen ja edistääkseen pohjoismais-venäläisiä ei-kaupallisia yhteistyöhankkeita Luoteis-Venäjällä. Erityisesti Narvanlahden alueella tehdyissä sukellustutkimuksissa paljastui laivanhylky, josta löytyi huomattavia määriä elohopeaa. 4/25 60 Futura Näytteenotto Krasnyi Borin teollisuusjätealueen sulkemissuunnitelmaa varten Krasnyi Bor on teollisuusjätealue Pietarin lähellä Venäjällä, joka on tunnettu ympäristöongelmistaan ja jätteiden käsittelyyn liittyvistä riskeistä. BHSF (Barents Hot Spots Facility): BHSF-ohjelma keskittyi Barentsin alueen ympäristöongelmien, niin kutsuttujen "hot spot" -alueiden, ratkaisemiseen. Alue on toiminut teollisuusjätteen kaatopaikkana vuosikymmenten ajan, ja se on kerännyt suuria määriä vaarallisia jätteitä, jotka ovat aiheuttaneet huolta alueen ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta. 2. Alueen saastumisen hallintaan liittyvät toimet ovat olleet keskeisiä keskustelunaiheita ympäristönsuojelun parissa työskentelevien tahojen keskuudessa. Selvityksen pohjalta priorisoitiin kymmenen jätevedenpuhdistamoa lähtökohdaksi eri rahoittajille. 1. Ne edistävät usein maiden ja alueiden välistä yhteistyötä ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi. Arvioinnin ja projektiehdotusten tarkoituksena oli ohjata investointeja sinne, missä ne olisivat kustannustehokkaimpia ravinnepäästöjen vähentämisessä. Venäjän laittoman, laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan vuoksi BHSF ja PECC lopetettiin helmikuussa 2022 ja PSI on jäädytetyssä tilassa. Ravinnepäästöjen vähentäminen Valko-Venäjältä Itämereen Vuosina 2012–2013 BSAP-rahastosta rahoitettiin arviointi, jossa kartoitettiin Valko-Venäjältä Itämereen kohdistuvaa ravinnekuormitusta ja ensisijaisia investointiprojekteja Itämeren valuma-alueen ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Tämä yhteistyö voi lisätä luottamusta Rahoittajana kestävää yhteiskuntaa rakentamassa. Vuonna 2018 Krasnyi Borissa BSAP-rahaston avustuksella otettiin näytteitä sen selvittämiseksi, miten haitallisia aineita sisältäviin altaisiin kertynyt vesi voitaisiin puhdistaa ja altaat sulkea. Toisesta tutkitusta hylkypaikasta löydettiin haamuverkkoja, jotka ovat vaarallisia meren eläimille
Nefco toimii nopeasti ja tehokkaasti edistäessään kestävää jälleenrakennusta Ukrainassa. Tämän pohjalta on myös onnistuttu rahoittamaan yli 240 julkista hanketta Ukrainassa. Ohjelma on saanut yhteisen tavoitteen kestävän kehityksen edistämisestä sodan runtelemassa maassa. Elokuuhun 2024 mennessä ohjelman rahoitus on kasvanut yli 300 miljoonaan euroon, ja tällä hetkellä noin 80 hanketta on jo käynnissä. Nefcon toiminta Ukrainassa: https:// www.nefco.int/financing/municipalities-in-easterneurope/green-recovery-ukraine/how-nefco-works-inukraine/. Hankkeet ovat alkaneet pilottiprojekteina, joita on testattu, todettu toimiviksi ja sen jälkeen monistettu useita kertoja eri puolilla maata. Tämä ei ainoastaan vähennä energiankulutusta ja kustannuksia, vaan myös edistää kestävämpää ympäristöä kaupunkialueilla. Nefcon vihreän elvytysohjelman 4 tavoitteena on vahvistaa Ukrainan resilienssiä, edistää kestävää kehitystä ja auttaa maata EU-integraatiopolulla, sekä pitkällä tähtäimellä auttaa pohjoismaisia yrityksiä kehittämään liiketoimintaa Ukrainassa. Yhtiön vihreä elvytysohjelma Ukrainassa saatiin nopeasti alulle heinäkuussa 2022. Toinen keskeinen alue rahoituksessa julkiselle sektorille on jätevesilaitosten modernisointi. Yhteistyö kattaa yli 100 kuntaa ja kaupunkia, mikä osoittaa yhtiön laajan vaikutuksen ja sitoutumisen Ukrainan kestävän kehityksen tavoitteisiin. Anja Nystén 4 Lisätietoja ohjelmasta: https://www.nefco.int/ financing/municipalities-in-eastern-europe/greenrecovery-ukraine. Ohjelma koostuu useiden eri rahoittajien – kuten Euroopan unionin, Suomen, Norjan, Ruotsin, Tanskan ja muiden – erillisistä aloitteista. Julkisella sektorilla Nefco on yhdistänyt lainoja lahjavaroihin, jotta voidaan parantaa energiatehokkuutta julkisissa rakennuksissa ja katuvalaistuksessa. Vihreä elvytysohjelma Ukrainalle Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022, Nefco joutui hetkellisesti muuttamaan toimintaansa Ukrainassa. Lisäksi yhtiö on tukenut kaukolämmön modernisointia, mikä on keskeinen tekijä energiatehokkuuden parantamisessa ja lämmityskustannusten alentamisessa. Vuonna 2010 allekirjoitettu puitesopimus on mahdollistanut suoran yhteistyön Ukrainan kaupunkien kanssa, mikä on tuonut mukanaan yhtiön omien hankintaohjeiden käytön ja tiukat ympäristövaatimukset hankkeiden toteutuksessa. Modernisoimalla jätevesilaitoksia voidaan parantaa vesien laatua ja suojella vesistöjä. 61 4/25 Futura ja yhteisymmärrystä maiden välillä. Ukrainan tukena yli 20 vuoden ajan Nefco on toiminut aktiivisesti Ukrainassa jo yli 20 vuoden ajan, tukien maan ympäristöprojekteja ja kestävää kehitystä. Nefcon tehokas toiminta ja kyky saada aikaan tuloksia lyhyessä ajassa ovat olleet avainasemassa ohjelman menestyksessä ja ovat edesauttaneet merkittävästi Ukrainan pyrkimyksiä kohti kestävää kehitystä ja taloudellista elpymistä. Tämä rahoitus on kohdistettu hankkeisiin, jotka pyrkivät vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja edistämään vihreää siirtymää sekä lisäämään Ukrainan riippumattomuutta Venäjältä tuodusta fossiilienergiasta. Nefcolla on toimisto Kiovassa, mikä on edesauttanut paikallisen verkoston ja toimintaympäristön syvällistä tuntemusta. Toimintaa Ukrainassa ohjaavat tiukat menettelyt, jotka koskevat hankintoja, varojen maksatusta, "Know Your Customer" -prosessia ja korruptioriskin minimoimista. Hankkeet kattavat laajan kirjon toimia, jotka ulottuvat infrastruktuurin korjaamisesta ja modernisoinnista aina ympäristönsuojeluun ja vihreän energian hankkeisiin. Tarvetta olisi vieläkin, mutta Venäjän Ukraina-sota ja sanktiot eivät sitä mahdollista. Tämä osoittaa kykyä mobilisoida varoja ja toteuttaa hankkeita, jotka ovat elintärkeitä Ukrainan jälleenrakennuksen ja kestävän tulevaisuuden kannalta. Nefcon projekteja Ukrainassa ennen Venäjän hyökkäyssotaa Nefco on ollut aktiivisesti mukana tukemassa sekä yksityisen että julkisen sektorin kestävän kehityksen hankkeita Ukrainassa. Tämä varmistaa, että rahoitus ja tuki kohdistuvat tehokkaasti ja läpinäkyvästi. Yksityisen sektorin osalta rahoitusyhtiö on myöntänyt lainoja tukemaan uusiutuvan energian hankkeita sekä puhtaampien teollisten prosessien kehittämistä
Asuinrakennus rakenteilla Lvivissä – Lvivin kaupunginvaltuusto. Kuva 2. 4/25 62 Futura Rahoittajana kestävää yhteiskuntaa rakentamassa Kuva 1. Kuva iC consulenten. Vesiputkistojen korjaamista Irpinissä. Kuva Nefco.
https://helcom.fi/wpcontent/uploads/2021/10/Baltic-Sea-Action-Plan2021-update.pdf HELCOM. (2021). » Kriittisen infrastruktuurin ja julkisten palvelurakennusten (koulut, sairaalat) korjaaminen » Maan sisäisille pakolaisille ( IDP, internally displaced persons) tarkoitettujen asuntojen rakentaminen » Kapasiteetin rakentaminen ja kaupunkien omat vihreät elvytyssuunnitelmat varmistamaan, että Ukraina rakennetaan vihreämmäksi ja paremmaksi Koulujen korjaaminen ja jälleenrakennus Suomi lahjoitti vuonna 2016 Khersonin kaupungille Etelä-Ukrainassa “vihreän koulun” osana kestävän kehityksen ja ympäristötietoisuuden edistämistä maassa. (2023, 2. Kestävän kehityksen edistäminen ja ympäristönsuojelu ovat yhä tärkeämpiä teemoja globaalissa politiikassa, rauhan rakentamisessa ja ylläpitämisessä. int/case-stories/shipwrecks-in-estonian-baltic-sea/. Anja Nystén Lähteet HELCOM. BSAP Fund case story. Nefcon kaltaiset organisaatiot ovat avainasemassa näiden tavoitteiden saavuttamisessa. https://helcom.fi/wp-content/uploads/2025/06/ Thematic-assessment-on-hazardous-submergedobjects-in-the-Baltic-Sea-potentially-pollutingshipwrecks.pdf Nefco. Nefcon toiminta ja sen hallinnoimat rahastot ovat esimerkki siitä, miten kansainvälinen yhteistyö ja kohdennettu rahoitus voivat tuoda ratkaisuja ympäristön kannalta kriittisiin kysymyksiin. Baltic Marine Environment Protection Commission (Helsinki Commission). https://www.nefco.int/wp-content/ uploads/2021/03/Nefco-Strategy-2021-25.pdf Nefco. Baltic Marine Environment Protection Commission (Helsinki Commission). Thematic assessment on hazardous submerged objects in the Baltic Sea: Potentially polluting shipwrecks. Nefco Strategy 2021–25: Ready to risk for green. helmikuuta). Samalla hanke tukee maan EU-integraatiota ja sen pyrkimyksiä ottaa käyttöön parhaita käytäntöjä rakentamisessa ja energiatehokkuudessa. Baltic Sea Action Plan (2021 update). Koulu suunniteltiin ja rakennettiin käyttäen teknologioita, kuten aurinkopaneeleita, ja rakennusmateriaaleja, jotka vähentävät energiankulutusta ja ympäristövaikutuksia. Kyseiset koulut vaurioituivat ohjusiskuissa, ja niiden seurauksena alueen lapset on ollut pakko sijoittaa opiskelemaan lähiseudun kylien ja kaupunkien kouluihin. (2025). 63 4/25 Futura Yhdessä Ukrainan kuntasektorin kanssa Nefco jälleenrakentaa maata kestävällä tavalla. Surveying shipwrecks to reduce hazardous substances in Estonian Baltic Sea waters. Samana vuonna käynnistyi Kiovan länsipuolella uusi kouluprojekti, jossa rakennetaan lähes nollaenergiakoulu korvaamaan kaksi Venäjän hyökkäyksessä keväällä 2022 tuhoutunutta koulua. https://www.nefco. Tämä ei ainoastaan tarjoa nopeaa ratkaisua koulutilojen puutteeseen, vaan myös edistää Ukrainan mahdollisuuksia tehdä merkittävä teknologinen harppaus kohti sietokykyisempää ja hiilineutraalia taloutta. (2021). Vuonna 2024 Venäjä tuhosi Khersonin vihreän koulun. Uusi hanke toteutetaan käyttäen modulaarisia puuelementtejä, jotka mahdollistavat lähes nollaenergiarakennuksen pystyttämisen
Epävarmuus ja turvattomuus läsnä nuorten elämässä Korona-aika toi arvaamattomuutta ja muutosta monien nuorten elämään, lisäsi masennusta ja koulupoissaoloja. Kotikulmilla olemme myös kokeneet, miten iltapäivällä lähijunassa kaksi nuorta riisti kolmannelta kengät, heittivät ne menemään, potkivat ja vain nauroivat, kun aikuiset puuttuivat ihmeissään toimintaan. Koko Suomi pysähtyi keväällä 2024 lapsen tekemän koulumurhan äärellä, kun 12-vuotias oppilas ampui kolmea luokkakaveriaan. 4/25 64 Futura Tulevaisuuslukutaito kättä pidemmäksi työkaluksi nuorten näköalattomuutta vastaan Lasten ja nuorten pahoinvointi yhteiskunnassamme näkyy ja kuuluu. Tämän artikkelin kirjoittajissa oli keväällä samanikäisten poikien vanhempia, joten uutinen kosketti meitä syvästi. Toisaalta nuorilla on myös halua auttaa heikommassa asemassa olevia sekä muuttaa maailmaa paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi myös tuleville sukupolPUHEENVUORO Ilona Snellman MBA, järjestöpäällikkö Meijerialan Ammattilaiset MVL ry ilona.snellman@mvl.fi Minna Pura KTT, yliopettaja Laurea minna.pura@laurea.fi. Yksi uhreista kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti, toinen hyvin vakavasti. Juska Kivioja MBA, toiminnanjohtaja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus juska.kivioja@sask.fi Harmaa sarvikuono nuoren huoneessa Kriiseistä toipuminen kestää ja jättää nuoriin pysyvät epävarmuuden ja turvattomuuden arvet. Kiusaaminen tai ryhmästä karkottaminenkin tuntuvat vanhemman näkökulmasta harmaalta sarvikuonolta tai jopa elefantilta nuoren huoneessa. Vuoden 2023 Nuorisobarometrin mukaan nuorten elämässä on monia muitakin epävarmuusja turvattomuustekijöitä, kuten syrjäytyminen, ilmastonmuutos ja hyvinvointipalveluiden synkkä tulevaisuus, jotka ovat tulleet yhä näkyvämmiksi viime vuosina. Nuorten kuvaamat väkivaltavideot leviävät somessa, ja tuntuu hurjalta, kun yksi näistä videoista oli kuvattu yhden kirjoittajan kotikylällä. Uutisista olemme saaneet lukea nuorten varastaneen myös toistensa päältä vaatteita keskellä päivää. Se on alati läsnä niille, jotka kohtelua joutuvat kokemaan, mutta siitä on vaikea puhua ja siihen on vaikea tarttua. Silmien sulkeminen ja sanonta: ’ Älä välitä ’ ei juuri tuo tilanteeseen lohtua tai toivoa paremmasta. Nuorilla on huoli ja pelko omasta tulevaisuudestaan. Pahoinvointi-ilmiö on siis tiedossa ja tuntuu vahvistuvan, koska siihen on vaikeaa puuttua sivusta
212). Tämä on osa tulevaisuuslukutaitoa, eli ymmärrystä siitä miten nykyisyys ja tulevaisuus nivoutuvat yhteen (Aalto ym., 2022, s. Lisäksi se antaa eväitä suhtautua jopa kriittisesti ja luovasti tulevaisuuskeskusteluun. Miten on tulevaisuudenlukutaidon laita. Lisätietoja esim. https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=34801. Tulevaisuuslukutaidon avulla tuodaan tulevaisuus nykyhetkeen. Pärjättäisiinkö sillä Pisa-tutkimuksissa muita OECD-maiden keskitasoa paremmin. Oman haasteensa tähän tuo, ettei tulevaisuuslukutaito ole kansalaistaito vielä missään ikäryhmissä. Juska Kivioja, Ilona Snellman & Minna Pura 2 https://nuori.fi/toiminta/tulevaisuuskoulu.. Sitä voidaankin verrata lukuja kirjoittamistaitoon, jolloin sen asema kansallistaitona korostuu (Miller 2018, s. Tulevaisuuslukutaito auttaa myös tulevaisuussuuntautuneisuudessa, lisää ymmärrystä omista vaikutusmahdollisuuksista tulevaisuuteen sekä lisää ymmärrystä omasta osallisuudesta, roolista ja vastuusta tulevaisuuden rakentamisessa. Tulevaisuuslukutaito sisältää tarvittavat tiedot ja taidot mielikuvituksen hyödyntämiseen. Miten luoda uskoa tulevaisuuteen ja mahdollistaa toimijuuden tunne omaan elämään sekä kokemukseen osallisuudesta yhteiskunnassa. Samaisena vuonna syntyneet nuoret ovat nyt 22-vuotiaita. 81, 199 ja 208) Miksi nuoret sitten voivat pahoin. 15 ja 58) Nuorisobarometrin tuloksissa viitataan useaan otteeseen koulusta mahdollistajana, joka varustaa nuoria navigoimaan tulevaisuuksissa (Kiilakoski, 2023, s. Tulevaisuuslukutaitohan antaa myös eväitä selviytyä ja kohdata tulevat muutokset sekä selviytyä kriiseistä (Unesco, 2024). (Kiilakoski 2023, s. Koulu voisi myös tukea nuoria tulevaisuushuolissa ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden toteuttamisessa. 208 ja 213). 431). 431) Nuorisobarometrin mukaan nuorilla onkin eteenpäin katsova lähestymistapa, joka sisältää potentiaalista sitoutumista kestävyysajatteluun (Kiilakoski 2023, s. Miksi heillä on huoli tulevaisuudesta. Kuka ottaa vastuulleen tulevaisuuslukutaidon kehittämisen kansalaistaidoksi. Pelon selätys tulevaisuustoivoksi kehittämällä tulevaisuuslukutaitoa Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeessa 1 selvitettiin kansallisen ennakoinnin nykytilaa. Vastuu välittää ja vaikuttaa kuuluu kaikille Tulevaisuuslukutaitoa voidaan verrata lukuja kirjoitustaitoon, sen pitäisi olla osa opetussuunnitelmaa! Suomalaisnuorten osaamistuloksia mittaavan Pisa-tutkimuksen mukaan osaaminen on jatkanut heikentymistään (Terävä, 2023). Johtuuko se vastuuntunnosta vai toivottomuudesta tulevaisuutta kohtaan. Kansallista ennakointia on tehty vuodesta 2004 asti. (Aalto ym., 2022, s. Tulevaisuuslukutaito auttaa ymmärtämään, miten ja miksi tulevaisuutta voidaan käyttää tulevan suunnitteluun ja valmistautumiseen, huomioiden yhteiskunnan monimutkaisuuden. Jos Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeessa pyrittiin lisäämään tulevaisuuslukutaitoa, voisiko seuraan hankkeen tarkoitus olla tehdä siitä kansallistaito. 166). Lasten ja nuorten säätiön Tulevaisuuskoulu 2 kouluttaa jo 1 Kansallinen ennakointi 2020 -hanke toteutettin osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitysja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Heidän elämässään ennakointi on ollut ainakin kansallisella tasolla koko ajan läsnä. Kun huolia kohdataan, niitä käsitellään ja tarve yhdenvertaisuuteen toteutuu, haavoittuvaisuus ja toivottomuus kääntyy asiantuntijoiden mukaan varmuudeksi, voimaannuttaen ja selättäen pelon kiinnostukseksi tulevaa kohtaan (Center for School Transformation, 2024). Lapsille ja nuorille, jotka reagoivat tilanteisiin usein nopeammin, voimakkaammin ja joilla tunnekuohuista toipuminen kestää kauemmin kuin aikuisilla, nämä taidot ovat erityisen tärkeitä. 65 4/25 Futura ville. Hanke määritteli kehittämiskohteita kansallisen ennakoinnin päivittämiseksi 2020-luvulle. Vastuuntunto tulevaisuudesta osoittaa myös ymmärrystä siitä, miten nykyhetken teot ja päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Ihmisten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin peruspilareita ovat tulevaisuuteen suuntautuminen, toivo, toiveikkuus (Kokko 2007, s. Yksi hankkeen kehityskohteista oli yksilöiden tulevaisuuslukutaidon kasvattaminen. Se on myös taito, jota voidaan kehittää
Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. United Nations Educational, Scientific and Cultural Organisation (UNESCO). Julkaisuja (Nuorisotutkimusseura), nro 250, Kenttä / Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja, nro 76. h t t p s : / / w w w . https://www. joulukuuta). Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. https://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-287-948-6 Rubin, A. s ch o o l t ra n s fo r m at i o n . Yhteiskuntapolitiikka, 72(2), 166–174. Nuorisobarometri 2023. j u l k a r i . Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Valtioneuvoston kanslia. (2010). Osaaminen. What is Futures Literacy (FL). Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia. Haettu 29.11.2025. Transforming the Future. co m / w p co n te n t / uploads/2012/06/Expressing_Empathy.pdf Kiilakoski, T. Terävä, H. Mihin tulevaisuudentutkimuksen opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota. (2023, 5. Routledge. (toim.) (2022). 61) Lähteet Aalto, H-K., Heikkilä, K., Keski-Pukkila, P., Mäki, M., & Pöllänen, M. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2024/09/nuorisobarometri-2023_uusin.pdf Kokko, R.-L. (2024). (toim.) (2018). f i / b i t s t r e a m / handle/10024/100706/072kokko.pdf Miller. (Rubin 2010, s. https://yle.fi/a/7420063393 Unesco. Yle. Tai kuten Anita Rubin asian ilmaisi opetuksen tehtävästä tulevaisuudessa: ”Tärkein ominaisuus on tulevaisuuden keksimiseen, oivaltamiseen, omien vaikutusmahdollisuuksien löytämiseen ja niiden käyttämisen uskaltamiseen liittyvä osaaminen”. Muuttuvan ajan muuttuvat haasteet. (2007). Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/ pf0000264644 Pouru, L., Minkkinen, M., Auffermann, B., Rowley, C., Malho, M., & Neuvonen, A. https:// www.unesco.org/en/futures-literacy/about Tulevaisuuslukutaito kättä pidemmäksi työkaluksi nuorten näköalattomuutta vastaan. Anticipation in the 21st Century. (2020). (toim.) (2023). Futures Literacy & Foresight. R. Tulevaisuuden muistelu -palaveri – toiveikkuutta tuottava yhteistyömenetelmä. Feeling Words. https:// tututopi.files.wordpress.com/2022/03/tva-1-2022. Suomen Pisa-menestys romahti: lukutaidossa suurempi muutos kuin koskaan aiemmin. (2024). TVA-julkaisu 1/2010. pdf Center for School Transformation. Tulevaisuudentutkimus tutuksi – perusteita ja menetelmiä. Katsomusaiheita. 4/25 66 Futura lasten ja nuorten parissa työskenteleviä, mutta mitä nuorempana aloittaa sen parempi! Nuorille olisikin tärkeintä luoda uskoa omaan toimijuuteen nyt ja tulevaisuudessa, sekä valmiuksia onnellisuuden lisäämiseksi ja elämänlaadun takaamiseksi maailman onnellisimmassa maassa. Haettu 29.11.2025
Elina Hiltunen: Mitä tapahtuu huomenna. Heinonen ja Pantzar keräävät yhteen tutkimusta modernisaation historiasta, Kekkonen analysoi oikeusvaltion nykytilaa ja sen rapautumisen uhkia, Hiltunen tarkastelee globaaleja megatrendejä sekä Linturi ja Angeria pohtivat tekoälyn aikakauden merkityskysymyksiä. – megatrendit nopealla silmäyksellä 4. Tulevaisuudentutkimus ei myöskään ole vain trendien listaamista, vaan se on arvojen, vaihtoehtojen ja valintojen pohtimista. Tässä arvostelussa vertailen neljää erilaista teosta, jotka kukin omalla tavallaan osallistuvat tähän keskusteluun: 1. Visa Heinonen & Mika Pantzar (toim.): Suomen nykyaikaistajat 2. 3. Jukka Kekkonen: Mureneeko oikeusvaltio. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka muistuttaa tulevaisuudentutkimuksen moniulotteisuudesta: menneisyys antaa syvämuistin, nykyhetki tarjoaa diagnoosin, trendit rakentavat kehikon ja arvokeskustelu määrittää suunnan.. Risto Linturi & Kari Angeria: Elämän tarkoitus ja tekoäly! Näitä teoksia yhdistää pyrkimys hahmottaa muutosta, mutta ne lähestyvät aihetta eri kulmista. 67 4/25 Futura KIRJA-ARVIO Neljä näkökulmaa tulevaisuuteen – kirja-arvioita Johdanto Tulevaisuutta on mahdoton ymmärtää ilman menneisyyden ja nykyhetken tarkkaa tarkastelua
Teoksen vahvuus on sen selkeä argumentaatio ja ajankohtaisuus. Suomen nykyaikaistajat muistuttaa, että tulevaisuus ei ole irrallinen hyppäys, vaan jatkumoa menneille valinnoille ja rakenteille. Samalla se laajentaa tulevaisuudentutkimuksen näkökulmaa: usein puhumme teknologiasta ja trendeistä, mutta unohdamme, että ilman luotettavia instituutioita mikään tulevaisuus ei ole vakaalla pohjalla. 1. Tulevaisuudentutkimuksessa historiatieto on korvaamatonta. 4/25 68 Futura Neljä näkökulmaa tulevaisuuteen – kirja-arvioita 2. Teos koostuu laajasta esseekokoelmasta, jossa eri kirjoittajat tarkastelevat modernisaation ulottuvuuksia kulttuurin, talouden, muotoilun, median ja teknologian näkökulmista. Tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta tämä ei kuitenkaan ole ratkaiseva ongelma: tärkeintä on, että teos tuo näkyviin muutosdynamiikan moninaisuuden. Visa Heinonen & Mika Pantzar (toim.): Suomen nykyaikaistajat tutkittua tietoa ja kokemuksia näköalapaikoilta Heinosen ja Pantzarin toimittama teos on kunnianhimoinen yritys ymmärtää, miten Suomi on muuttunut 1800-luvulta tähän päivään. Kekkonen käsittelee myös globaaleja kehityslinjoja, sillä kansainväliset virtaukset vaikuttavat olennaisesti myös suomalaisen oikeusvaltion tulevaisuuteen. Kirjassa toiset artikkelit tarjoavat syvällisiä oivalluksia, toiset jäävät pintapuolisiksi. Hän tuo esiin esimerkkejä poliittisen vallankäytön ja median muutoksista sekä kansalaisten kokemasta epäluottamuksesta. Kekkosen teos siirtää katseen nykyhetkeen. Kekkonen osoittaa, miten helposti luottamus instituutioihin voi heikentyä, ja kuinka tämä uhkaa demokratian kestävyyttä. Kirjan keskeinen viesti on varoitus: oikeusvaltio ei ole pysyvä tila, vaan jatkuvaa työtä vaativa järjestelmä. Jukka Kekkonen: Mureneeko oikeusvaltio. Teos on merkittävä muistutus siitä, että yhteiskunnan kestävyys ei riipu vain teknologiasta tai taloudesta, vaan ennen kaikkea luottamuksesta sääntöihin ja niiden toteutumiseen. Koko oikeusvaltion ja demokratian romuttamisen ja romuttumisen taustalla on oikeistopopulistien vallan lisääntyminen ja siitä seuranneet poliittisen vallankäytön muutokset. Hän analysoi, kuinka suomalainen oikeusvaltio ja demokratia ovat joutuneet paineen alle: kansainvälinen talous, EU-jäsenyys, populismin nousu ja oikeusjärjestelmän resurssien niukkuus horjuttavat perustaa, jota on pidetty itsestäänselvyytenä. Kirjan vahvuus on sen laajuus: lukija saa käsityksen siitä, kuinka monista suunnista modernisaatioon on vaikutettu. Nykyaikaistuminen ei heidän mukaansa ole ollut itsestäänselvä prosessi, vaan sen taustalla on aina ollut toimijoita, instituutioita ja ideologioita. Minna Canthin yhteiskunnallinen rooli, Alvar Aallon arkkitehtoniset visiot tai Olavi Paavolaisen kulttuuripoliittiset näkemykset eivät ole irrallisia kuriositeetteja, vaan osa kokonaisuutta, joka muokkasi suomalaista identiteettiä. Se pakottaa lukijan pohtimaan, kuinka hauraita yhteiskunnalliset rakenteet voivat olla. Ymmärtämällä, miten modernisaatiota on aiemmin viety eteenpäin, voidaan paremmin tunnistaa nykyhetken ja tulevaisuuden nykyaikaistajia.
Tämä tekee kirjasta erinomaisen välineen tulevaisuuslukutaidon kehittämiseen: se opettaa lukijaa katsomaan ympärilleen ja tunnistamaan merkkejä muutoksesta. Elina Hiltunen: Mitä tapahtuu huomenna. Tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta kirja tuo esiin normatiivisen ulottuvuuden: se ei kysy vain mitä tapahtuu, vaan ennen kaikkea, mitä meidän tulisi haluta tapahtuvan. Vahvuus on rohkeus kysyä eksistentiaalisia kysymyksiä. Se tuo näkyväksi sen ympäristön, jossa tulevaisuutta koskevat arvovalinnat ja päätökset tehdään. Tässä teos onnistuu: se pakottaa pohtimaan, millaista elämää haluamme ja millaisiin ratkaisuihin olemme valmiita tekoälyn edetessä. Tosin 133 sivuun ei mahdu perusteellista analyysiä kaikista ulottuvuuksista, ja osa kysymyksistä jää auki. Marja-Liisa Viherä. Kirjan vahvuus on sen pedagogisuus. Se on dialogimuotoinen pamfletti, jossa pohditaan, mitä ihmiselle jää, kun tekoäly vie työn ja ehkä myös tarkoituksen kokemisen. Tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta Hiltusen kirja tarjoaa laajan kehikon, johon voidaan kiinnittää sekä Kekkosen oikeusvaltioanalyysi että Linturin ja Angerian tekoälypohdinnat. Hän ei ainoastaan luettele ilmiöitä, vaan pyrkii osoittamaan niiden yhteyksiä ja vaikutuksia tavalliseen elämään. Hiltunen osaa selittää monimutkaiset asiat selkeästi ja tuoda isot trendit arkipäivän tasolle. 69 4/25 Futura 4. Mukana ovat tuttuun tapaan ilmastonmuutos, teknologinen kehitys, väestörakenteen muutokset, talouden murros ja arvojen siirtymät. Tulevaisuudentutkimus ei saa tyytyä kuvailemaan trendejä, vaan sen on myös haastettava lukijaa arvojen ja tarkoituksen tasolla. Kari Angeria & Risto Linturi: Elämän tarkoitus ja tekoäly – tarinoita ihmisyyden rajalta Linturin ja Angerian teos on tyyliltään erilainen kuin kolme muuta. Kirja on lyhyt, mutta se asettaa suuria kysymyksiä: mikä erottaa ihmisen koneesta, mikä tekee elämästä merkityksellistä, ja millaisia yhteiskuntia haluamme rakentaa tekoälyn aikakaudella. 3. Toisaalta avoimuus voi olla myös vahvuus: se kutsuu jatkokeskusteluun ja jättää tilaa lukijan omalle ajattelulle. Megatrendit nopealla silmäyksellä Elina Hiltunen tunnetaan futuristina ja megatrendien popularisoijana. Tässä käsikirjoituksessa hän jatkaa samaa linjaa: tarkoituksena on avata lukijalle, millaisia suuria kehityskulkuja maailma kohtaa lähivuosikymmeninä. Megatrendien tiivistys tekee niistä käyttökelpoisia: ne luovat kartaston, jonka avulla voidaan navigoida tulevaisuuden epävarmuudessa
luo laajan kehikon: megatrendit antavat kartaston, jossa voimme hahmottaa eri vaihtoehtoja ja liittää niihin kansallisia erityispiirteitä. • Mitä tapahtuu huomenna. tarjoaa nykyhetken diagnoosin: se muistuttaa, että instituutioiden kestävyys on välttämätön perusta kaikelle tulevaisuudelle. Ja ilman arvokeskustelua emme voi päättää, minne haluamme mennä. • Suomen nykyaikaistajat antaa historiallisen syvämuistin: se näyttää, miten muutosvoimat ovat aiemmin rakentaneet Suomea ja millaisia toimijoita modernisaatio vaatii. Ilman trendejä emme näe, mihin olemme matkalla. Tämä neljän kirjan kokonaisuus tarjoaa arvokkaan lähtökohdan kaikille, jotka haluavat syventää tulevaisuuslukutaitoaan ja osallistua keskusteluun siitä, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa. Historiallinen muisti, instituutioiden kestävyys, megatrendien analyysi ja normatiivinen keskustelu muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa hahmottamaan tulevaisuutta vastuullisesti ja moninäkökulmaisesti. Ilman historiaa emme ymmärrä, mistä tulemme. • Elämän tarkoitus ja tekoäly haastaa normatiiviseen ajatteluun: se pakottaa kysymään, millaisia tulevaisuuksia haluamme ja millaisten arvojen varaan niitä rakennamme. • Mureneeko oikeusvaltio. Loppupäätelmät Nämä teokset täydentävät toisiaan neljästä eri suunnasta • menneisyys (nykyaikaistajat), • nykyhetki (oikeusvaltio), • megatrendit (huomisen kartasto), • normatiivinen tulevaisuus (tekoälyn merkitys). Ilman diagnoosia emme tiedä, missä olemme. 4/25 70 Futura Marja-Liisa Viherä FT ViheräVerstas Oy maija@tutuseura.fi Vertailu ja synteesi Kun nämä neljä teosta asetetaan rinnakkain, muodostuu kokonaisuus, joka heijastaa tulevaisuudentutkimuksen eri ulottuvuuksia. Yhdessä nämä neljä kirjaa osoittavat, että tulevaisuudentutkimus ei ole yksiviivainen ennusteiden laadinta, vaan moniulotteinen prosessi, jossa menneisyys, nykyisyys, trendit ja arvot kietoutuvat yhteen. Neljä näkökulmaa tulevaisuuteen – kirja-arvioita
Mostert toimi pitkään Stellenboschin yliopiston vuonna 1976 perustetun Institute for the Futuren johtajana Etelä-Afrikassa. yliopistolla samaan aikaan vieraillut Roberto Poli, jonka kanssa on oltu yhteistyössä etenkin Anticipation-konferenssien ja julkaisujen 1 muodosMostert, M. Pioneer Analysis as a Futures Research Method for Analysing Transformations. https://ffrc.wordpress.com/2025/03/18/breaking-boarders-with-futures-studies; Heinonen, S., & Karjalainen, J. https://doi. Teoksessa R. 1 Ks. maaliskuuta). Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. NPC perustettiin vuonna 2010, ja sen tehtävänä on laatia maalle kansallinen kehityssuunnitelma ja pitkän aikavälin visio. (2019). A Quest for Quantum Curriculum. Poli & M. (2025, 13. Discussion and interview with Roberto Poli, Trento University. Tutkijavaihdon yhteydessä vuonna 2019 Sirkka Heinonen ja Joni Karjalainen julkistivat Electrification in Peer-to-Peer Society -kirjansa englanninkielisen version Kapkaupungissa ja pitivät tulevaisuusklinikan Stellenboschin yliopistolla, johon osallistui Institute for the Futuren tutkijoita, opettajia, opiskelijoita sekä ko. Valerio (toim.), Anticipation, Agency and Complexity. Kr Publishing. Heinonen, S., & Taylor, A. Anticipation Science, vol. Se myös neuvoo hallitusta Etelä-Afrikan pitkän aikavälin kehitykseen vaikuttavissa laaja-alaisissa kysymyksissä. Blogiteksti. Breaking borders with Futures Studies. The mindsets, methods and the madness of becoming a 21 st century executive. org/10.1007/978-3-030-03623-2_5. Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa nimitti Mosterin vuonna 2021 kansallisen suunnittelukomission (NPC) jäseneksi suunnittelu-, seurantaja arviointiosastolle. 4. Springer. (2025). Executive Futures. Mostert on vieraillut Suomessakin Erasmus+-ohjelman puitteissa ja Stellenboschin yliopistolla on yhteistyösopimus Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa. 71 4/25 Futura KIRJA-ARVIO Vauhtia ja väriä kauppakorkeakoulujen johtajakoulutukseen Morne Mostert on kirjoittanut poleemisen kirjan, jossa vaatii kvanttihyppyä korkeakoulujen johtajakoulutuksen uudistamiseen
Jo siitä saisi aikaan paljastavan analyysin. Hän kutsuu lukijan mukaan uudistamaan nykyistä johtajuuskoulutuksen paradigmaa. Pääotsikkoina on Everything Everywhere All At Once, Oppenheimer, The Big Short, Guardians of the Galaxy, Photo-shopped, Whiplash, the Fugitive (Takaa-ajettu), Harry Potter and the Philosopher’s Stone (Harry Potter ja Viisasten kivi), sekä Avengers – Endgame (Avengers loppupeli). Heuristisen mallin mukaan systeemin tarkoitus on se mitä se tekee. Tällainen esitystyyli kytkeytyy Mostertin yleensäkin omaksumaan tietoisen provokatoriseen ja monimutkaistakin tietoa popularisoivaan otteeseen. Mostertin mukaan oppimisjärjestelmän suunnittelussa ei voi tähdätä koulutuksesta valmistuvien johtajien ’tuottamiseen’. Liian useat johtajat eivät johda, vaan ovat lyhytnäköisiä seuraajia eli liian varovaisia visionääriseen johtajuuteen. Tuossa katsannossa Mostertin mukaan aliarvioidaan systeemin emergenttinä ominaisuutena systeemin tarkoitusta, joka kehkeytyy kaikkien osasysteemien keskinäisestä vuorovaikutuksesta. 4/25 72 Futura Vauhtia ja väriä kauppakorkeakoulujen johtajakoulutukseen sa. Johtaja ei myöskään ole alisteinen oppimissisällöille. Kokonaan toinen asia on, miksi Mostert käyttää juuri valitsemiaan tietyntyyppisiä elokuvia kognitiivina välineinään. Oppiminen ei siinä ole lineaarista eikä johtajuus ole alistettuna organisaatiolle, vaan malli on integroitu lähestymistapa, jossa 1) johtajan, 2) organisaation, 3) oppimissisältöjen ja 4) opettajan (fasilitaattorin) systeemit integroituvat kokonaiseksi systeemiksi. Mostertin mukaan aikamme suurimpia virheitä on ollut koneen idean ottaminen toimintamalliksi ja ihanteeksi teollisesta yhteiskunnasta alkaen. Johtajuutta käsittelevä kirjallisuus keskittyy usein tunnistamaan tehokkaan johtajuuden eri2 Ks. Mostert on myös kirjoittanut Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ’Our World of Futures Studies As A Mosaic’ -kirjaan luvun afrikkalaisesta ennakoinnista. Kyse on pikemminkin johtajien kutsumisesta inspiroitumaan emergentistä oppimisesta, jossa johtajat ja systeemit dynaamisesti kytkeytyvät muihin elementteihin ja systeemeihin kuten oppimisen sisältöihin. Mostert korostaa, kuinka systeemeillä on tarkoituksensa. Paradoksaalisesti tällä koneen aikakaudella on entistä tärkeämpää paneutua pohtimaan mitä tarkoittaa olla ihminen. Esipuheen teokseen kirjoittaneen, Rooman klubin puheenjohtajana toimineen Mamphela Ramphelen mukaan transformatiiviselle johtajuudelle kriittisintä on ajattelun vapauttaminen tuntematonta ja epäkonventionaalisuutta kohtaan tunnetusta pelosta. Lukujensa otsikkoina hän käyttää elokuvien nimiä, jotta lukija energisoituisi visuaalisista mielikuvista. Toimivaa on houkutella lukijan mielenkiintoa elokuvien herättämillä mielikuvilla. 2 Tässä ’Executive Futures’ -kirjassaan Mostert korostaa, kuinka tekoälyn hyperkompleksisella aikakaudella tietämys ihmisestä ja ihmisyydestä nousee tärkeimmäksi haasteeksi yhteiskunnassa, kuten myös johtajakoulutuksen kehittämisessä. Asioiden yhteenkietoutuminen on eräänlainen verrannollinen kvanttikietoutuminen, joka haastaa johtajuuden ja johtajakoulutuksen uusiin sfääreihin. Sen lukeminen jääköön kiehtovaksi ajanvietteeksi johtamiskoulutuksen uudenlaisesta kehittämisestä kiinnostuneille. Sisältöjä käytetään katalysaattorina, joka palvelee johtajuuden systeemiä. Kyseinen teoria perustuu systeemiajattelun soveltamiseen oppimisessa ja erityisesti johtajakoulutuksen kehittämisessä. 144–150.. Monet organisaatiot näyttävät Mostertin havaintojen mukaan olemaan enemmän perillä ja kiinnostuneita tekoälystä kuin siitä miten johtajat ajattelevat, oppivat ja tekevät päätöksiä. Teoksessa esitetään systeemisen johtajuusoppimisen malli (Systemic Leadership Learning). Villman, T., Heinonen, S., & Pouru-Mikkola, L. Kirjan alaotsikon, A Quest for Quantum Curriculum, hän on metaforana lainannut kvanttifysiikasta. (toim.) (2024). Planeettamme tarvitsee globaalia tasa-arvoa edistäviä johtajia, jotka ovat oppineet tuntemaan itsensä ja paikkansa tässä maailmassa. Alaotsikkoina vilisee lisää elokuvien nimiä, jotka nostattavat vahvoja mielikuvia: the Last Jedi, Fatal Attraction, Braveheart, X-men ja Quantum of Solace, muutamia mainitakseni. Nostan tässä kirja-arviossa esiin joitain Mostertin ajatuksia, mutta en käy luku luvulta läpi kirjan sisältöä. Our World of Futures Studies As A Mosaic, s
Esimerkiksi ajan paradigmassa on kolme ulottuvuutta – lineaarinen, spektrinen ja syklinen – jolloin organisaatiota määrittää se, mikä näistä ulottuvuuksista on vallitsevana. 73 4/25 Futura tyispiirteitä eikä tarjoa oppimisprosessiin paljoakaan näkemyksellisyyttä. Taksonomian avulla sekä kauppakorkeakoulut että johtajat voivat reflektoida itseään ja kapasiteettejaan. Mostert korostaa, että innovaatio kietoutuu saumattomasti oppimiseen ja nostaa johtajuuden sittenkin avainsysteemiksi, joka osaltaan muokkaa etenevää oppimisprosessia. Kirjassa on kahta sivua vaille kaksi sataa sivua sekä käyttökelpoinen, tosin hyvin suppea asiasanahakemisto. Johdetaanko organisaatiota niin, että luovuutta pidetään autenttisena arvona vai vain institutionaalisena jargonina. Tämä kuvastaa teoksen luonnetta Mostertin oman johtajakouluttajakokemuksen ja havaintojen esittelynä. Sirkka Heinonen FT, emeritaprofessori Turun yliopisto sirkka.heinonen@utu.fi Sirkka Heinonen. Vain harvat kirjoittajat käsittelevät johtajuutta uteliaisuusvetoisena matkana (curiosity-driven journey). Yllättävää on lähdeluettelon puuttuminen lukuunottamatta joitain alaviitteissä ja luvut aloittavissa aforismeissa esitettyjä lähteitä. Lopuksi Mostert esittää taksonomian, jota kutsuu nimellä Appreciative Disruption Framework kauppakorkeakoulujen rakenteelliseen ja didaktiseen suunnitteluun, niin oppisisältöjen kuin myös oppimisprosessin osalta. Sen onnistumiseksi opettajan (fasilitoijan) on kyettävä: • haastamaan johtajien näkemyksiä ja pureutumaan tehtyjen päätösten laatuun, • jatkuvasti vaatimaan johtajia määrittämään ja suunnittelemaan mahdollisia ratkaisuja, • edellyttämään koko ajan täydellistä totuudellisuutta, • integroimaan johtajan antamia eri tietoja eheään palautteeseen ja pohdintaan, • tunnistamaan ja arvioimaan vaihtoehtoja mahdollisina ratkaisuina ongelmiin, ja mikä tärkeintä • antamaan tukea johtajan reaalisessa kontekstissa. Erääksi kiinnostavimmista nousee Futures Bias Barometer, jonka avulla voi tulevaisuussokeuden estämiseksi perata erilaisia ennakkoasenteita 30 mahdollisesta vinoutumasta oppimisprosessissa. Mostert uppoutuu lisäksi pohtimaan erilaisten paradigmojen vaikutusta johtajakoulutuksen prosesseissa. Teoksen loppua kohti Mostertin vauhti kiihtyy ja hän esittää lisää tarkastelukehikkoja. Kaikilla johtajilla on kapasiteettiä parantaa kykyään johtaa – kaikki johtajat voivat oppia johtamaan paremmin. Jos ei välitä teosta paikoin raskauttavasta tautologiasta lukija saa kyllä värikkään ja hengästyttävän lukukokemuksen, jossa on painavaa argumentointia ja kultajyviä johtajakoulutuksen kehittämisestä rohkealla, tulevaisuussuuntautuneella ’kvanttihyppytavalla’ kiinnostuneille. Ehkäpä tästä tulevaisuusajatteluun haastavasta teoksesta voisi ammentaa joitain ideoita johtajakoulutuksen kehittämiseen, nyt kun Turun kauppakorkeakoulu viettää 75-vuotisjuhlavuottaan. Soteriologisen paradigman puitteissa organisaatio ja johtaja miettii, kuka pelastaa meidät. Minervaloginen paradigma puolestaan heijastaa luovuuteen ja innovaatioon liittyviä uskomusjärjestelmiä
Jos kiinnostuit tästä, ota yhteyttä Timo Sneckiin: timojsneck@gmail.com. Arto O. krs, Kirkkokatu 6, Helsinki Seura osallistuu taas mielenkiintoisella ohjelmalla Tieteiden yöhön Helsingissä: prof. Lisätietoja: Yrjö Myllylä, yrjo. Lisätietoja: erkki.aalto@outlook.com. myllyla@liikennesuunnittelunseura.fi. Niistä tiedotetaan erikseen Tutuhesan sähköpostilistalla ja Facebookissa (Tutuseuran pk-seudun jäsenet). Lisäksi Tieteiden talolla ohjelmaa koko illan – tarkemmat tiedot myöhemmin syksyllä. Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa (& toiminta verkossa). Tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. 4/25 74 Futura Ennakkotieto: Yhteistyötilaisuus kaupunkiteemoista talvella 2026 Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste –foorumi 5.2.2026 klo 17.30–19 Aalto-yliopisto, sali F101, Otaniemi, Ekonominaukio 1, 02150 Espoo Miten palveluyksiköiden koko ja palveluverkon silmäkoko vaikuttaa liikkumiseen ja yhteiskunnalliseen kannattavuuteen sekä asukkaiden kokemukseen palvelujen saavutettavuudesta. Osallistuminen on maksutonta. Vapaa pääsy. Kohderyhmä: Yhdyskuntien ja liikenteen tulevaisuudesta kiinnostuneet suunnittelijat, tutkijat, vaikuttajat ja muut tahot. Ilmoittautuminen avataan myöhemmin. Lisäksi Tutuhesa tekee yhteistyötä ElinvoimaKemin kanssa, innovaatiohakuisen toimintamalliin liittyen, jossa samanaikaisesti nostetaan yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuutta. Järjestäjät Liikennesuunnittelun Seura, Yhdyskuntasuunnittelun seura, Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Saloselta kuullaan alustus Kohti kestävää kukoistusta sekä FT, dosentti Venla Berneliukselta Peruskouluista eväitä kestävästi kukoistavaan Suomeen. » » Seuran tapahtumat ympäri Suomea ja etänä Tutuseura Tieteiden yössä 2026 Kohti kestävästi kukoistavaa Suomea –alustusja keskustelutilaisuus 22.1.2026 klo 20.00–20.45 Tieteiden talo, Cedercreutz-sali, 5. Sprintin toiminta perustuu verkkotyöpajoihin ja jatkuvaan vuorovaikutukseen, ja ohjelma toteutetaan talkooperiaatteella. Syksyllä 2025 pääfokus on Erkki Aallon luotsaamassa Tulevaisuus Sprint:issä. SEURAINFO TULEVAISUUDEN TUTKIMUKSEN SEURA PAIKALLISTOIMINTA Tilaisuuksia toteutetaan fyysisinä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) ja/tai virtuaalisina
Lukuvinkkinä Maakunnan strategia: https://varsinais-suomi.fi/kehittaminen/mikamaakuntastrategia-on/maakuntastrategia Työryhmässä toimivat Tarja Meristö ( tarja.meristo@gmail.com), LeenaMaija Laurén ( leena-maija.lauren@utu.fi) ja Matti Voutilainen ( matti. Otavan Opisto, Metodix ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestävät yhteistyössä kaksipäiväisiä Delfoi-pajoja kerran kuussa. 75 4/25 Futura SEURAINFO Joensuun toimintaryhmä Mikkelin toimintaryhmä Lahden toimintaryhmä Tervetuloa myös muuten ideoimaan, suunnittelemaan ja järjestämään teematilaisuuksia sekä vaikuttamaan toimintaan sähköpostin, tutuhesa-listan ja ”suunnittelulounaiden” muodossa! Tutuhesan sekä sähköpostilistan yhteys henkilö: erkki.aalto@outlook.com. Hämeenlinnan ryhmä on aktivoitumassa taas – ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan toimintaa! Ryhmän yhteyshenkilönä toimii Minna Takala, minna.takala@hame.fi. Lisätietoja: Joensuun ryhmän yhteyshenkilö Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com. Lukukausimaksuun sisältyy aktiivinen osallisuus pajoissa sekä ohjaus. Turun ryhmä tekee myös yhteistyötä Varsinais-Suomen maakunnan järjestöjaoston kanssa. Kehittäjäyhteisön koti on vaihtunut ja nyt se on LinkedIn:issä: https://www.linkedin.com/ groups/10084147 Mikkelissä ideoidaan myös uusia paikallistoiminnan muotoja – jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan ideointiin, niin ota yhteyttä Mikkelin toiminnan yhteyshenkilöön, Jukka Tikkaseen: jukka.tikkanen@otavanopisto.fi. Pajaohjelmaan voit osallistua orientaatiosi ja kiinnostuksesi mukaan. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan toimintaan, esim. Yhteistyötä tehdään Pohjois-Karjalan laatuyhdistyksen kanssa ja tilaisuuksiin ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet. Lahden ryhmä on aktivoitumassa taas ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan toimintaa! Ryhmän yhteyshenkilönä toimii Timo Bergman, timo.bergman@tutuseura.fi. Ideoimaan ja järjestämään tilaisuuksia tai viestimään! Hämeenlinnan toimintaryhmä Turun seudun toimintaryhmä. voutilainen@outlook.com). Tulevista Tulevaisuustorstai-tilaisuuksista tiedotetaan erikseen, kun puhujat ja tila ovat vahvistuneet
Registration opens in January 2026. Ryhmä Facebookissa: facebook.com/groups/566849483723780 Keski-Suomi, Kymenlaakso, Oulu, Rovaniemi, Satakunta: Jos haluat kutsua kokoon tulevaisuudesta innostuneita omalla paikkakunnallasi, tai vaikka pitää alustuksen omasta osaamisalueestasi – ota yhteyttä seuran toimistoon: toimisto@tutuseura.fi! Kuopion toimintaryhmä Pirkanmaan toimintaryhmä Muut paikkakunnat » » Muita tapahtumia Suomessa ja netissä Sustainability, Temporalities and Futures The 26th international Futures Conference in Turku 9–10 June 2026, Turku, Finland The conference focuses on the critical theme of the sustainability transformation. 2021–2027) kirjoitti tekstissä “ Myönteisen tulevaisuuskeskustelun merkityksestä” osallistumisestaan Tutuhesan Erkki Aallon luotsaamaan Tulevaisuus Sprintiin: https://hevinnovations.fi/blogi-1-25-myonteisen-tulevaisuuskeskustelun-merkityksesta/ * Jerome C. Glenn kirjoittaa tuoreessa kirjassaan “ Global Governance of the Transition to Artificial General Intelligence: Issues and Requirements” yleisestä tekoälystä (AGI) ja sen turvallisesta kehittämisestä. 4/25 76 Futura SEURAINFO » » Tule mukaan paikallistoimintaan! Seuralla on toimintaa ympäri Suomea – jos haluat tutustua muihin tutu-innokkaisiin omalla paikkakunnallasi, ota yhteyttä seuraaviin yhteyshenkilöihin: Ari Paanala (ari.paanala@gmail.com). Ryhmä Facebookissa: facebook.com/groups/308969535500 Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com). More information: https:// futuresconference2026.com » » Muut tutu-ja lukuvinkit * Tulevaisuusblogissamme on ilmestynyt uusi teksti!: Sanna Laine kirjoittaa elokuisesta Hyvän kierteet -kesäseminaaristamme, “ Epävarmoina aikoina tarvitaan yhteisöllisyyttä”: https://tulevaisuusblogi.fi/epavarmoina-aikoina-tarvitaan-yhteisollisyytta. Lisätietoja https://doi.org/10.1515/9783111674995.. The conference emphasises the importance of temporality by asking what intergenerational decision-making within the limits of planetary boundaries means in practice. * Saana Rantsi Helsingin, Espoon ja Vantaan Innovaatio-ohjelmasta (v. Organisers: Finland Futures Research Centre and Finland Futures Academy, University of Turku, together with the Sustainability Transformations Doctoral Education Pilot – SusTra
Futura 1/2026 sekä seuraava jäsenkirje Seuraava Futura-lehti eli 1/2026 Vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuus II ilmestyy maalis–huhtikuussa. Paras kuvamuoto on pdf, mutta myös gif, png ja jpg toimivat. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 1/2026 ilmestyy tammi-helmikuussa, mutta jäseninfoja lähetetään noin kerran kuussa ennen sitäkin, kaikille jäsenille, joiden sähköpostiosoite on jäsenrekisterissä. Toistaiseksi toimiston sähköpostia luetaan pääasiassa maanantaisin, ja viesteihin ei välttämättä pystytä vastaamaan heti. Varmistathan, että kuvanlaatu on tarpeeksi hyvä, että kuvasta voi tehdä B5-kokoisen tulosteen tarkkuuden kärsimättä. 2 kuvaa /henkilö. Kiireellisissä asioissa voit olla yhteydessä puhelimitse: 040 5028672. Aikaisempina vuosina Futuran kansikuvina on ollut niin luontoja kaupunkiteemaisia valokuvia kuin öljyvärimaalausten yksityiskohtia. Acta Futura Fennica -sarjasta). Lisäksi valitun kuvan tekijä voi kiitokseksi valita itselleen haluamansa seuran julkaisun (Futura-lehdistä tai esim. HUOM! Jos otat valokuvan jonkun toisen teoksesta (esim. Kuvan käytöstä Futura-lehden kannessa ei makseta korvausta, mutta kuvaajan/ teoksen tekijän nimi mainitaan aina kun kuvaa käytetään ja lisäksi valinnasta saatetaan tiedottaa seuran jäsentiedotuskanavilla. patsaasta tai maalauksesta), ilmoitathan meille tämän teoksen tekijän ja selvitäthän etukäteen, että kuvaa voi käyttää Futurassa! Lisätietoja: futura@tutuseura.fi.. SEURAINFO Ehdota vuoden 2026 kansikuvaa! Futura-lehden vuoden 2026 kansikuvaa tai kansikuvagrafiikan taustaa etsitään! Jos siis sinulla on mielestäsi juuri sopiva valokuva/piirros/maalaus, voit lähettää sen seuran sähköpostiin futura@tutuseura.fi viimeistään 31.12.2025! Ehdotuksia voi lähettää maks. Uuden vuoden tervehdyksin Hazel Salminen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Samaa kansikuvaa käytetään aina koko vuoden ajan, eli numeroissa 1–4. 77 4/25 Futura » » Terveiset tutu-toimistolta Seuran taloudellisesta tilanteesta johtuen pääsihteerin viikoittaista työaikaa on lyhennetty
4/25 78 Futura Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n TULEVAISUUSPALKINTO 2025 Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus myöntää harkintansa mukaan vuosittain Tulevaisuuspalkinnon ansiokkaasta tulevaisuusteosta ja/tai tulevaisuudentutkimuksen tieteenalan puolesta toimimisesta. Aiemmat palkinnon saajat: https://www.tutuseura.fi/seura/huomionosoitukset/tulevaisuuspalkinto. Kuva Minna Pura. Lämpimät onnittelut, Jaana! Kuvateksti: Tulevaisuuspalkinnon julkistamisen iloa. Tänä vuonna hallitus on päättänyt myöntää palkinnon Jaana Tapanainen-Thiessille tunnustukseksi hänen tekemästään ansiokkaasta työstä vaikuttavan tulevaisuusajattelun ja -työskentelyn edistämiseksi, niin kansainvälisesti kuin erityisesti myös suomalaisen ennakoinnin kentällä ja kansallisessa ennakointiverkostossa. Vasemmalta seuran puheenjohtaja Tapani Martti, palkinnonsaaja Jaana Tapanainen-Thiess, pääsihteeri Hazel Salminen
Maailman talousfoorumin globaalin ennakointiverkoston neuvoa-antavan toimikunnan jäsen ja kansainvälisen World Futures Federationin hallituksen jäsen. Siinä tunnistetaan tärkeitä pitkän aikavälin päätöksenteon kysymyksiä ja muodostetaan tulevaisuusdialogia hallituksen ja eduskunnan välillä. Tapanainen-Thiess johtaa tulevaisuutta luotaavaa skenaarioja ennakointityötä, jossa kaikki Suomen ministeriöt tekevät yhteistyötä osana valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa. Hän on opiskellut myös Hongkongin tiedeja teknologiayliopistossa (Hongkong), Tel Avivin yliopistossa (Israel), Zaragozan yliopistossa (Espanja), Houstonin yliopistossa (USA) ja Onslow Collegessa (Uusi-Seelanti).. Skenaarioprosessi luo pohjan ministeriöiden yhteiselle ja jatkuvalle ennakoinnille sekä toimintaympäristön seurannalle. neuvonantajana Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pääministerin kansliassa. Hän on valtioneuvoston tulevaisuusselonteon, tulevaisuustyöryhmän ja ministeritason ennakointipaneelin pääsihteeri. Nyt se kaivettiin esiin Luoston Lampivaarasta eteläisessä Lapissa. Tulevaisuusselon teon ennakointi on määritelmällisesti yhtenäistä sekä tarkoitukseltaan, tavoitteil taan, toimintatavoiltaan ja tuotoksiltaan systemaattista. Tulevaisuuspalkinnoksi ametisti kelpaa, koska siinä yhtyvät historia ja tulevaisuus, maanosat pohjoisessa ja etelässä, rakkaus ja rationaalisuus, henki ja ruumis. 79 4/25 Futura * * * Tulevaisuuspalkintona on ametistikide. (Janne Hukkinen) * * * Jaana Tapanainen-Thiess on keskeinen vaikuttaja koko Suomen ennakointikentässä ja kansallisessa ennakointiverkostossa. Tapanainen-Thiess toimii myös Suomen sherpana EU:n laajuisessa ennakointiverkostossa. Tällä hetkellä hän on mm. Ametisti on yksi Suomen harvoista jalokivistä. Tapanainen-Thiessillä on kauppatieteiden maisterin tutkinto Northwestern Universitystä (USA) ja WHU:sta – Wissenschaftliche Hochschule für Unternehmensführungista (Saksa) sekä kauppatieteiden kandidaatin tutkinto ja HEAO-CE-kaksoistutkinto Suomesta ja Alankomaista. Siitä on tuore esimerkki hänen osallistumisensa kesällä 2025 käynnistyneeseen Tulevaisuuden tutkimuksen seuran aloitteesta käynnistettyyn Tulevaisuus Sprintiin kysymyksin ja kommentein sekä avaamalla Tulevaisuusselonteon valmistelua Tulevaisuus Sprintin työpajassa 10.9.2025. Mutta tämä nimenomainen pii on myös rakkauden kivi – tosin pidättyvän sellaisen, mistä johtuen ametisti sävyttää piispojen violettia. Tämä ametistikide syntyi noin 2000 miljoonaa vuotta sitten jossain nykisen Saharan tienoilla. Uudistettu tulevaisuusselonteon valmistelu on lisännyt valtioneuvoston yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä, yhtenäistänyt valtioneuvostotasoisia käytäntöjä ja tukenut ennakoinnin yhteisten käytäntöjen juurtumista ministeriöihin ja käynnistänyt ministeriöiden sisäisen kehittämistyön ja kehittänyt ministeriöiden sisäistä yhteistyötä. Se on piitä, eli materiaalia, jonka varaan ihmiskunta rakentaa tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa. Jaana Tapanainen-Thiessin vahvuuksia johtamiskyvyn ja tehokkuuden ohella ovat avoimuus uusille ajatuksille ja yhteistyölle sekä verkostoituminen. Hän on asunut ulkomailla yli 25 vuotta, ja aiemmin työskennellyt mm. Tapanainen-Thiess on vaikuttanut lukuisia vuosia useissa merkittävissä rooleissa kansainväliseen ennakointija skenaariotoimintaan
Lisätietoa jäsenyyksistä sekä liittymisestä: tutuseura.fi/jaseneksi/ Yhteystiedot S-posti: toimisto@tutuseura.fi Puh.: 040 5028672 Osoite: Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Tekstin talo, Lintulahdenkatu 3, 00530 Helsinki. Jäsenkunta on läpileikkaus tämän päivän suomalaisesta yhteiskunnasta – mukana on tulevaisuudesta kiinnostuneita ihmisiä kaikilta yhteiskunnallisilta sektoreilta. Kysy lisätietoja ja hintoja toimituksesta: futura@tutuseura.fi. 4/25 80 Futura MAINOSPAIKKA Tässä voisi olla mainoksenne! Myös Futura-lehden vuoden 2026 numeroissa on tilaa mainoksille. Mainokset julkaistaa painetussa lehdessä mustavalkoisina ja sähköisessä värillisinä, jos mainostaja haluaa myös nelivärimainoksen lehteen. Liity mukaan! Tällä hetkellä seuralla on 12 yhteisöjäsentä ja lähes 650 henkilöjäsentä. Seura toivottaa tervetulleeksi mukaan kaikki tulevaisuudesta, tulevaisuudentutkimuksesta ja ennakoinnista kiinnostuneet henkilöt ja tahot. Seuraan voi liittyä henkilötai yhteisöjäseneksi
Kapean porttikäytävän varjosta avautuu näkymä valoon – hetkeen, jossa elämä jatkuu ja tie on vielä kuljettavissa. Niissä rauha ei ole pysähtynyt tila, vaan herkkä ja elävä prosessi, jossa toivo, haavoittuvuus ja uudistuminen kietoutuvat toisiinsa. 81 4/25 Futura Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely Vuosi sitten, suunnitellessamme Rauhan Top Ten Futures -seminaaria, saimme idean pyytää myös maalausystäviämme mukaan – maalaamaan rauhasta, kukin omalla tavallaan. Ulla Björksten “T yyntä saaristossa” tekee rauhasta lähes käsin kosketeltavan. Eeva Korjulan “ Kasvua” kuvaa rauhaa hiljaisena voimana, joka saa kaiken elämän versomaan ja kasvamaan. Teos yhdistää ikonimaisen pyhyyden ja rohkean maallisen voiman: rauha ei ole alistumista, vaan vapautumisen teko. Näin syntyi oheisnäyttely, joka jatkoi seminaarin teemaa kuvallisen ilmaisun kautta. Maija Viherän “ Rauhan puu” seisoo valon ja varjon rajalla – symbolina toivosta, joka juurtuu syvälle ja kantaa hedelmää vaikeinakin aikoina. Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely. Jukka Niirasen “ Valoa tunnelin päässä” kuvaa rauhaa toivon metaforana. Sirkku Tuomisen “ Rantaleija” vangitsee arkisen rauhan hetken: lapsi ja aikuinen yhdessä tuulessa, elämän jatkuvuus. Tiina Tainion “ Miehityksen purku – rauhanpyhimys vapauttaa Ukrainaa Venäjän miehityksen alta” on voimakas ja ajankohtainen kuva Ukrainan kamppailusta vapauden puolesta. Naisfiguuri, rauhanpyhimys, nostaa esiin valon ja toivon värit keskeltä miehityksen varjoa. Pehmeät värit luovat rauhan tunnelman arkiseen ympäristöön. Ritva Paanasen “ Meillä ei ole kotia” muistuttaa rauhan haurautta ja kodittomuuden tuskaa, kun sota riistää turvan. Halusimme nähdä, millaisin värein ja symbolein rauha voisi näyttäytyä juuri nyt: hiljaisuutena, voimana, toivona tai tekoina. * * * Kalle Räisäsen “ Rauhan lohikäärme” kantaa symbolisesti ajatusta siitä, että voimaa voi käyttää hyvään – suojeluun, ei tuhoon. Hiljainen meri, pehmeä valo ja rantakallioiden vakaus luovat tunteen ajattomuudesta – hetken, jossa mikään ei liiku turhaan. Teokset lähestyvät rauhaa monesta näkökulmasta – sisäisen levollisuuden, luonnon ja inhimillisen yhteyden kautta. Anja Nysténin “ Rauha” heijastaa äidillisyyttä ja suojelusta – viattomuuden säilyttämistä väkivallan keskellä
Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely 1 Painetussa lehdessä kuvat ovat mustavalkoisina ja lehden sähköisessä versiossa värillisinä. Sirpaleista ja jäännöksistä nousee rauhan tahto. Maija Viherän ja Matti Rintalan kuvat tauluista, ne ovat tekijöiden itsensä kuvaamat.. 4/25 82 Futura Matti Rintalan maalaus “ Existence” heijastaa haurasta rauhaa – sellaista, joka syntyy varjojen ja menetyksen keskellä, kun ihminen pysähtyy ja kuuntelee omaa sisintään. Katsoja saa luvan hengittää ja olla osa jotakin suurempaa, joka ei vaadi sanoja. Metsä on kuin sisäinen temppeli, jossa valo siivilöityy ja aika pysähtyy. Maija ja Elina Kuvia Rauhan mahdollisuuksia -näyttelyn teoksista 1 Kuva on Kalle Räisäsen teoksesta Rauhan lohikäärme – Draco pacis (2024) linografiikka. Vaikka värit ovat hillittyjä, niissä on liikettä, kuin muistoja, jotka vielä elävät ja etsivät sovintoa. Pirjo Harmaisen “ Pyhäkkö” avaa metsän rauhan: lämpimien, hehkuvien sävyjen keskeltä kohoaa hiljainen pyhyys. * * * Rauha ei siis ole vain poissaoloa sodasta, vaan elämän ja yhteyden läsnäoloa – hetkiä, joissa hengitetään samaa ilmaa ilman pelkoa. Teos hehkuu toivon väreissä ja muistuttaa, että samat voimat, joilla luodaan aseita ja teknologiaa, voivat myös rakentaa rauhaa. Elina Hiltunen kuvasi taulut näyttelyssä, pl. Elina Hiltusen “ Rauha” rakentaa yhteyden sodan ja tulevaisuuden välille
Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely. Kuva Anja Nysténin teoksesta Rauha (2024) öljy kankaalle. 83 4/25 Futura Kuvassa on Eeva Korjulan teos Kasvua (2024) öljy-tempera kankaalle
Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely. 4/25 84 Futura Kuva Ritva Paanasen teoksesta Meillä ei ole kotia, 2024, akryyli. Kuvassa on Sirkku Tuomisen teos Rantaleija, 2017, öljy kankaalle
Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely. 85 4/25 Futura Kuvassa on Maija Viherän teos Rauhan puu, 2024, akryyli. Kuva Tiina Tainion teoksesta Miehityksen purku – rauhanpyhimys vapauttaa Ukrainaa Venäjän miehityksen alta, 2023, öljy kankaalle
4/25 86 Futura Kuva Ulla Björksten teoksesta Tyyntä saaristossa, 2023, öljy. Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely. Kuva Jukka Niirasen teoksestaValoa tunnelin päässä, 2024, akryyli kankaalle
Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely. Kuvassa alhaalla on Pirjo Harmaisen teos Pyhäkkö, 2023, akryyli kankaalle. 87 4/25 Futura Kuvassa oikealla on Matti Rintalan maalaus Existence, 2023, akryyli
n. Kirjoittajaksi Futuraan. Rauhan mahdollisuuksia -oheisnäyttely. Futurassa tai kansainvälisissä journaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. 10 000 – 15 000 merkkiä) katsauksia ja puheenvuoroja. 20 sivua, (28 000 – 35 000 merkkiä, sis. Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. Artikkeleissa tulee ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. Lisätietoja: https://www.tutuseura.fi/julkaisut/futura-ohjeet/ Kuva Elina Hiltusen teoksesta Rauha. Tekstit lähetetään Journal.fi-alustan kautta. välilyönnit) sekä lyhyempiä (n. Teos hehkuu toivon väreissä (näet teoksen värillisenä tämän lehden takakannessa) ja muistuttaa, että samat voimat, joilla luodaan aseita ja teknologiaa, voivat myös rakentaa rauhaa. Tavoitteena on sujuvakielinen, selkeä ja persoonallinen tyyli. Lisätietoja: tutuseura.fi/julkaisut/futura Futurassa julkaistaan artikkeleita, joiden pituus on max
Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2025 Varajäsenet Marja-Liisa Viherä, maija@tutuseura.fi Toni Stubin, toni.stubin@metodix.fi Minna Pura Päivi Luna Osmo Kuusi, osmo.kuusi@whatfutures.fi Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.fi Kirsi Kellokangas Puheenjohtaja Tapani Martti, puheenjohtaja@tutuseura.fi Varsinaiset jäsenet Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Toni Ahlqvist Timo Bergman Elina Hiltunen Sanna Laine, sanna.laine@tutuseura.fi Eppu Mikkonen Marileena Mäkelä Ari Paanala Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Hazel Salminen, hazel.salminen@tutuseura.fi • Puh. 040 5028672 Helsinki – Tutuhesa Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck, timojsneck@gmail.com Hämeenlinna Minna Takala, minna.takala@hame.fi J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Lahti Timo Bergman, timo.bergman@iki.fi Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.fi Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Turku Leena-Maija Laurén, leena-maija.lauren@utu.fi Tarja Meristö, tarja.meristo@gmail.com Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2025 tutuseura.fi facebook.com/Tutuseura linkedin.com/company/tutuseura Keski-Suomessa, Kymenlaaksossa, Oulussa, Pirkanmaalla, Porissa ja Rovaniemellä etsitään uusia aktiiveja! Lisäksi, jos haluat käynnistää paikkariippumattoman teematoimintaryhmän, ota yhteyttä toimisto@tutuseura.fi
(Lisätietoja teoksesta ja näyttelystä, s. Vuosi sitten Rauhan Top Ten Futures -seminaarin yhteydessä pidettiin oheisnäyttely seminaarin teemaa mukaillen.. Finnish Society for Futures Studies Rauhan mahdollisuuksia –oheisnäyttely Kuva Rauhan mahdollisuuksia -näyttelyssä olleesta Elina Hiltusen teoksesta Rauha. Lintulahdenkatu 3, 00530 Hki tutuseura.fi Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Sällskapet för framtidsstudier rf. 81 alkaen)