Futura 3/2025 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 3/2025 Vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuus I FUTURA 3/2025 SISÄLLYSLUETTELO
Futura-lehden julkaiseminen toteuttaa avoimen saatavuuden periaatteita 12 kk embargolla. Lisätietoja: kopiosto.fi. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan. Täten tekstejä, sekä painettuja että sähköisiä, saa vapaasti lukea, selailla, näyttää ja tehdä niihin kohdistuvia tiedonhakuja myös muuhun kuin yksityiseen käyttöön. Tekstejä saa kuitenkin (muussa kuin henkilökohtaisessa tarkoituksessa) kopioida, tulostaa ja jakaa vain Kopioston kopiointiluvan ehtojen mukaisesti. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. 44. vuosikerta 3/2025 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 57€ Vuosikerta ulkomaille 68 € Irtonumero jäsenille 8,40 €, muille 15,40 € Sähköinen irtonumero 12,50 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, futura@tutuseura.fi Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Matti Minkkinen (päätoimittaja), Minna Halonen, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Marileena Mäkelä, Laura Pouru-Mikkola, Minna Pura, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti Lintulahdenkatu 3, 00530 Helsinki 040 5028672, toimisto@tutuseura.fi tutuseura.fi tutuseura.fi/julkaisut/futura Futuran avoimen julkaisemisen periaatteet: tutuseura.fi/julkaisut/avoin-julkaiseminen/ Ohjeita Futuran kirjoittajille: tutuseura.fi/julkaisut/futura-ohjeet Futuran tulevat teemat Futura 4/25 Rauhan tulevaisuus Futura 1/26 Vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuus II Futura 2/26 Korkeakoulujen tulevaisuus Futura 3/26 Hyvän kierteillä tulevaisuuteen Futuran kirjoittajaksi. Seuran julkaisut ovat Kopioston ehtojen alaisia. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä toimisto@tutuseura.fi! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.fi Tämän numeron päätoimittajat Marileena Mäkelä ja Tiina Onkila Taitto Johanna Viherä Kansikuva Axel Jansson Painopaikka Suomen Uusiokuori oy ISSN 0785-5494 (painettu) 1459-0549 (sähköinen) Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. rahoittajan vaatimuksesta voidaan kirjoittajan pyynnöstä käyttää lisenssiä CC BY-ND 4.0.. Yksittäistapauksissa, esim
1 3/25 Futura Tiina Onkila ja Marileena Mäkelä Näkökulmia vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuuteen Nina Wessberg, Emmi Heinisuo, Ella Hatara ja Tuija Rantala Arvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoiminnan vastuullisuutta Anne Quarshie, Harri Lorentz ja Anu Veijalainen Tulevaisuuden uudistavat toimitusketjut Veera Vainio, Sami El Geneidy, Ulla Helimo, Juulia Räikkönen, Ilari Sääksjärvi, Aliisa Wahlsten ja Janne S. Kotiaho Luontojalanjäljen arviointi organisaation strategiatyökaluna – kohti luontopositiivista tulevaisuuden organisaatiota Eerika Heinonen ja Veera Joro Tulevaisuuden tekstiilien kiertotalous irti kasvuriippuvuudesta, ylikulutuksesta ja -tuotannosta Aino Halinen, Sini Nordberg-Davies ja Mariia Syväri Yritysten markkinamuokkausvisiot kestävän tulevaisuuden rakentajina Essi Saru, Teemu Haukioja, Anu Ikonen-Kullberg, Rosanna Virtanen ja Kati Suomi Yrityksen perustaminen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuun pohjalta – näkökulmia ja kokemuksia monitieteisestä yliopisto-opetuksesta SISÄLLYS Pääkirjoitus Seurainfo Artikkelit Referee-artikkelit Futura 3/2025 2 5 21 37 50 60 69 79
Viime vuosina muun muassa ilmastonmuutoksesta ja ihmisoikeuksista keskustelemisen lisäksi aihepiirit ovat laajentuneet esimerkiksi luonnon ja biodiversiteettikadon laajempiin huomiointiin, ihmisten hyvinvoinnin ja diversiteetin erilaisiin kysymyksiin ja jopa yrityksen perustehtävän pohtimiseen uudelleen – onko yrityksen tehtävä osakkeenomistajien tuotto-odotuksiin vastaaminen vai arvon tuotto sidosryhmille laajemmin. Tällaiset muutokset tulevat edellyttämään laajasti kestävyystoimijuutta useilta eri toimijoilta liiketoimintakontekstissa (Onkila ym., 2023) sekä yhteiskunnan eri tasoilla toimijoiden keskuudessa ja vuorovaikutuksessa (Teerikangas ym., 2021). Näkemykset ja odotukset liiketoiminnan vastuista tulevat määrittämään niiden toimintaedellytyksiä entistä vahvemmin, ja kattamaan entistä syvällisemmin useita aiheita liiketoiminnassa, kuten liiketoimintamallit, arvontuoton, innovaatiot ja materiaalija energiavirrat. Keskustelu on laajentunut vähittäisistä muutoksista systeemisemmän muutoksen suuntaan. Systeemiset muutokset kattaen erityisesti koko arvoketjun, ulottuen jopa markkinamuokkaukseen 2. Lisääntyvästi keskustelemme myös siitä, että muutoksen on oltava systeemistä, luoden liiketoiminnalla uudenlaisen toimintaympäristön ja rakenteet. Visiointi mahdollisuuksista positiivisten luontovaikutusten luomiseen liiketoiminnan ja organisaatioiden tulevaisuuden toiminnassa 3. Tähän liittyen vastuullisuuden liiketoiminnan kenttä on jatkuvasti muokkautuva, ja aiheeseen liitetään jatkuvasti lisää teemoja. Kehitystä on tapahtunut sekä alan tutkimuksessa ja teoretisoinnissa että yritysten käytänteissä ja niitä ohjaavissa ja säätelevissä viitekehyksissä. Nämä muutokset ulottuvat liiketoiminnan logiikan kyseenalaistamiseen kohti liiketoiminnan mallien muutosta esimerkiksi regeneratiivisuteen perustuen (Das & Bocken, 2024). Ne kaikki syventävät ja pohtivat vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuuden kysymyksiä, yhteen tai useampaan seuraavista kolmesta teemasta painottuen: 1. Tässä erikoisnumerossa julkaistaan yhteensä kuusi kirjoitusta, joista kolme referee-artikkeleita ja kolme artikkeleita. Keskeiset toimijat ja toimijuus vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuudelle Esittelemme seuraavaksi tarkemmin kutakin artikkelia ja sen kontribuutiota erikoisnumeromme teemaan. Vastuullisuuteen liittyvät odotukset ja käsitykset ovat globaalisti lisääntyneet kestävän kehityksen keskusteluun nojaten sekä myös muovanneet liiketoiminnan edellytyksiä ja toimintaympäristöjä. Carroll (2021) ennakoi, että kestävyyden ja vastuullisuuden kysymyksissä erityisesti tasavertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset, keskustelu yrityksen tehtävästä ja yhteistyöstä muiden toimijoiden kanssa, proaktiiviset yritysstrategiat ja yrityksen sisäiset vastuullisuuskäytänteet sekä vastuullisuutta määrittävien viitekehysten institutionalisoituminen tulevat kiihtymään. PÄÄKIRJOITUS. 3/25 2 Futura Näkökulmia vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuuteen Liiketoiminnan vastuullisuuden teemat, toimet ja haasteet ovat olleet viime vuosikymmeninä nopeasti kehittyviä ja eteneviä. Kuten muun muassa Sancak (2023) tuo esiin, myöskään yritystoimijoille ei ole usein selkeää, miten organisaatiomuutoksia kestävyystransformaatioon liittyen voidaan toteuttaa, ja muutoksissa jäädäänkin vielä vahvan kestävyyden tasosta (Mäkelä & Onkila, 2024). Meillä ei kuitenkaan ole jaettua ymmärrystä siitä, miltä vastuullisempi liiketoiminnan tulevaisuus voisi näyttää. Tulevaisuudessa liiketoiminta ei voi jättää huomiotta vastuullisuuden ja kestävyyden haasteita. Tämä kannustaa ja myöskin pakottaa muutoksiin liiketoiminnassa, osana laajempaa kestävyystransformaatiota (Sancak, 2023)
Vainio ym. He korostavat myös eri toimijoiden toiminnan ja toimijuuden tärkeyttä tämän mahdollistamiseksi – edellytyksenä olisi muun muassa yritysten, kuluttajien ja lainsäätäjien toisiaan tukeva toiminta. Quarshie ym. 3 3/25 Futura Wessberg ym. He korostavat, että kiertotalouden mukaiseksi rakennetut liiketoimintamallit eivät aina tuota ratkaisuja kestävyyshaasteisiin arvoketjuissa, vaan niiden edellytyksenä olisivat syvällisemmät muutokset arvoketjun jokaisessa vaiheessa. Tämä artikkeli tukee erikoisnumeromme keskeisiä teemoja kahdella tapaa: se täydentää systeemisen murroksen ymmärrystä tuomalla esiin ratkaisuja uudistavampiin toimitusketjuihin siirtymiseksi, mutta myöskin visioi tulevaisuuden luontopositiivisemman liiketoiminnan reunaehtoja. He keskittyvät visioiden ja visioinnin tärkeyteen kestävien markkinoiden muokkaamisessa. Se tarjoaa kuitenkin organisaatioille työkalun konkreettisia muutoksia varten muun muassa käyntänteissä ja päätöksenteossa, mikä voi mahdollista suuntautumista kohti luontopositiivisuutta. He kiinnittävät tutkimuksensa uudistavaan eli regeneratiiviseen paradigmaan, joka valottaa mahdollisuuksia liiketoiminnan kokonaisvaltaiseen muuttamiseen erityisesti toimitusketjujen hallinnan ja uudistavan liiketoiminnan kautta. Kirjoittajat ehdottavatkin, että niin kuluttajia kuin yrityksiä on syytä yhteiskunnallisesti tukea ja tuupata oikeaan suuntaan. Kirjoituksen perusteella visioinnin merkitys vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuuTiina Onkila & Marileena Mäkelä. Tämä artikkeli tukee erikoisnumeromme keskeisiä teemoja erityisesti visioimalla niitä polkuja ja mahdollisuuksia, joita luontopositiivisempi tulevaisuus organisaatioiden johtamisessa ja käytänteissä voi edellyttää, ja millaiseen tietopohjaan näitä voidaan perustaa. kuvaavat artikkelissaan olennaisten kestävän kehityksen indikaattoreiden tunnistamista ja niiden hyödyntämistä toiminnan parantamisessa. Artikkelin empiirisessä osuudessa visioidaan asiantuntijoiden kanssa järjestettyjen työpajojen pohjalta haasteita ja ratkaisuja siirtymässä kohti regeneratiivisuutta. Artikkelissa esitellään luontojalanjälkeen keskittyvä BIOVALENT-menetelmä, minkä avulla arvioidaan Turun yliopiston luontojalanjälki. Visiointi luo markkinoiden eri toimijoille mahdollisuuden proaktiiviseen toimintaan, ennakointiin ja sopeutumiseen. jatkavat systeemisen muutoksen ja toimijuuden tärkeyden teemoista, kytkien nämä erityisesti markkinamuokkauksen visioon. He korostavat määrällisen tiedon tarpeellisuutta luontopositiivisuustavoitteiden asettamisessa. Heidän mukaansa tulevaisuus on hyvin riippuvainen siitä, millaista tietoa kerätään ja miten tämän tiedon jakamisessa läpi tuotantoketjun ja vielä laajemmin, yhteiskunnan toimijoille asti, onnistutaan. Tutkijat korostavat, että luontojalanjäljen selvittäminen sinällään ei ratkaise luontokatoa. Kirjoittajat näkevät kestävyysmurroksen etenemisen edellytyksenä niin julkisten että yksityisten organisaatioiden toiminnan kestävämpään suuntaan kuin myös kyvyn visioida. Rakentamaansa mahdollisuuksien nelikenttään perustaen kirjoittajat rakentavat hypoteettisen skenaarion luontopositiivisuuden tavoittelulle. Artikkeli lisää ymmärrystä paitsi systeemisen muutoksen tarpeesta, niin myöskin tässä käytettävän ja siihen vaikuttavan tiedon roolin tärkeydestä toimitusketjuissa. Tulokset esittävät haasteita ja mahdollisuuksia näiden ylittämiseksi sekä uudistaviin toimitusketjuihin siirtymiseksi. Heinonen ja Joro kirjoittavat systeemisestä muutoksesta kohti kiertotalousmallia arvoketjuissa, erityisesti tekstiiliteollisuudessa. He korostavat yrityksen rajoja laajempaa vastuullisuutta: on huomioitava koko liiketoimintaekosysteemin kaikkien toimijoiden vastuullisuus. Halinen ym. jatkavat luontopositiivisuuden tavoittelun teemalla. Kirjoittajat korostavat vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuudessa laajemman systeemisen näkökulman tärkeyttä. Artikkelissa pyritään tukemaan yritysten toimintaa kestävyysmurroksessa luomalla toimintatapoja tulevaisuuden kestävyysindikaattorien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen sekä esitellään kestävän kehityksen trendikartoitus. korostavat transformatiivisen muutoksen tärkeyttä järjestelmätasolla liiketoiminnassa. Oleellisia ovat myös näiden toimijoiden väliset suhteet. Näiden kolmen vertaisarvioidun artikkelin lisäksi erikoisnumeromme sisältää kolme artikkelia, joissa keskustellaan ja pohditaan erikoisnumeromme teemoihin liittyviä kysymyksiä
Teoksessa S. (2023). (2021). Business & Society, 60(6), 1258–1278. Change management in sustainability transformation: A model for business organizations. Domination of Managerial and Technical Frames—How the Circular Economy Is Reported in Finnish Business. Kirjoittajat korostavat tarvetta myös asennemuutokselle sekä koulutuksen painopisteiden muuttamiselle, jotta yritysmaailmaan saadaan tulevaisuudessa enemmän vastuullisesti ajattelevia työntekijöitä, johtajia ja yrittäjiä. Tämän artikkelin perusteella lukija näkee vastuullisuuden hyvin oleellisena tulevaisuuden työelämätaitona. https://doi. Teerikangas, T. Circular Economy and Sustainability, 4(4), 2909–2930. Tällaisen taidon kehittymisen perustana on koulutettaville muodostuva kokonaisvaltaisempi ymmärrys yrityksen roolista yhteiskunnallisten kestävyystavoitteiden edistämisessä. (2023). (2021). He esittelevät ja pohtivat yrittäjille ja päättäjille järjestettyä koulutusta tulevaisuuden vastuullista liiketoimintaa varten. B. https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2022.117165 Teerikangas, S., Koistinen, K., Onkila, T., & Mäkelä, M. org/10.4337/9781789906035.00005 Ku va Ve ikk o Vi he rp ur o. Russell & R. Sustainable Production and Consumption, 49, 529–544. Sustainability agency in business: an interdisciplinary review and research agenda. Teoksessa S. Introduction to the research handbook of sustainability agency. https:// doi.org/10.1016/j.spc.2024.06.024 Mäkelä, M., & Onkila, T. E. (2024). Journal of Environmental Management, 330, 117165. Marileena Mäkelä apulaisprofessori Jyväskylän yliopisto marileena.t.makela@jyu.fi Tiina Onkila professori Jyväskylän yliopisto tiina.onkila@jyu.fi Ku va Pe tte ri Ki vim äk i Näkökulmia vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuuteen Lähteet Carroll, A. Padfield (toim.), A research agenda for sustainability and business (s. Corporate social responsibility: Perspectives on the CSR construct’s development and future. org/10.1007/s43615-023-00335-5 Onkila, T., Teerikangas, S., Koistinen, K., & Mäkelä, M. Onkila, K. Mäkelä (toim.), Research handbook of sustainability agency (s. Edward Elgar Publishing. 1–27). https://doi.org/10.1177/00076503211001765 Das, A., & Bocken, N. (2024). https://doi. Voidaankin ajatella, että kouluttaminen vastuullisuusja kestävyysteemoihin on yksi oleellisista systeemisen kestävyysmurroksen edellytyksistä ja lähtökohdista kestävyystoimijuudelle yritystoimijoiden ja päättäjien keskuudessa. Koistinen, & M. 19–35). Saru ym. https://doi.or g/10.4337/9781839107719.00009 Sancak, I. korostavat kirjoituksessaan toimijuuden tärkeyttä kestävän liiketoiminnan tulevaisuudessa. 3/25 4 Futura den kannalta onkin kiistaton – kirjoittajia lyhentäen lainaten ’kestävistä markkinoista on luotava visioita, jotta ne voisivat tulla todeksi’. Regenerative business strategies: A database and typology to inspire business experimentation towards sustainability
Lähestyminen tulevaisuuden kestävän kehityksen indikaattoreista esitetään perustuen VTT:n tekemään kestävän kehityksen trendikartoitukseen (White paper), ja yrityshaastatteluista kerättyä tietoa esitetään siitä, kuinka kestävyysdataa voidaan hyödyntää teollisten prosessien kestävän kehityksen mukaisen toiminnan toteuttamisessa. Tämän on kuitenkin oltava suhteessa toiminnan luonteeseen ja vaikutuksiin, joten kestävän kehityksen indikaattorien valintaprosessin tulee tukeutua kunkin organisaation ja ekosysteemin toiminnan vaikutusten analyysiin. 5 3/25 Futura Marileena Mäkelä apulaisprofessori Jyväskylän yliopisto marileena.t.makela@jyu.fi Arvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoiminnan vastuullisuutta Tässä artikkelissa kuvataan tutkimusta Business Finland -rahoitteisessa Optimi1-hankkeessa, jossa tutkitaan sekä kehitetään teollisen tuotantoketjun kestävyyttä ja vastuullisuutta koko tuotantoketjun yli ulottuvan kestävyysdatan keräämisen ja jakamisen kautta. Datan jakaminen liittyy EU:n Kestävyysraportoinnin vaatimuksiin. Yritys ei voi olla yksin vastuullinen, vaan sen on otettava huomioon ekosysteemin kaikkien toimijoiden vastuullisuus. Artikkelissa kuvataan, kuinka olennaiset kestävän kehityksen indikaattorit tunnistetaan, miten indikaattoreita hyödynnetään liiketoimintaan ja sen kehittämiseen sekä tuotantoprosessin kestävän kehityksen mukaisen toiminnan parantamiseen. Vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuus on riippuvainen siitä, millaista tietoa keräämme tuotantoprosesseista ja kuinka jaamme tämän tiedon koko tuotantoketjun yli aina loppukäyttäjälle ja yhteiskunnan muille toimijoille asti. Yritysvastuun myötä kohdistetaan huomio vastuullisuuden lisäämiseen yrityksen toiminnoissa yli koko tuotantoketjun. Artikkelissa keskitytään erityisesti luomaan toimintatapoja tulevaisuuden kestävyysindikaattorien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen, jolloin täytetään, mutta myös ylitetään vastuullisuudessa lainsäädännön asettamat vaatimukset. Tulevaisuuden ennakointia on siis kerättävän tiedon valintaan liittyvä päätöksenteko, ja kerättävän tiedon hyödyntäminen vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuuden luomisessa. REFEREE-ARTIKKELI Nina Wessberg johtava tutkija, dosentti VTT nina.wessberg@vtt.fi Emmi Heinisuo tutkija VTT emmi.heinisuo@vtt.fi Ku va Jo on as Ca vé n Ella Hatara tutkija VTT ella.hatara@vtt.fi Tuija Rantala tiimipäällikkö VTT tuija.rantala@vtt.fi Ku va El la Ha tar a Ku va Li isa M äk ine n Ku va Li isa M äk ine n
Lopuksi keskustelussa ja johtopäätöksissä syvennytään tulosten merkitykseen kestävälle liiketoiminnalle, vastataan tutkimuskysymyksiin sekä arvioidaan tutkimuksen rajoituksia ja tulevaisuuden potentiaalisia tutkimusaiheita. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat Scope 3 -päästöt eli yrityksen arvoketjun epäsuorat kasvihuonepäästöt, mutta lähestymistapamme on laajempi: tavoitteena on tunnistaa myös muita tulevaisuuden kestävän kehityksen indikaattorikategorioita koko arvoketjussa. Kestävyysraportointidirektiivi CSRD ja Yritysvastuudirektiivi CSDDD), jotka tähtäävät erityisesti raportoinnin kehittämiseen ja sen kautta yritystoiminnan vastuullisuuden parantamiseen ja varmistamiseen. Monet yritykset hakeutuvatkin vapaaehtoisiin vastuullisuusstandardeihin kuten ISO 14001 Ympäristöjohtamisen standardi (ISO, 2015) tai ISO 26000 Vastuullisuuden standardi (ISO, 2010), jotka auttavat viitoittamaan tietä lakia pidemmälle meneviin vastuullisuuskäytäntöihin. Lainsäädäntö luo yrityksille vähimmäisvaatimukset vastuullisuudelle, mutta yritystoiminnassa tämä tulisi nähdä vasta lähtötasona. Ihannetapauksessa yritykset toimivat kestävästi ja vastuullisesti jo valmiiksi, ja lakisääteiset velvoitteet täyttyvät ikään kuin sivutuotteena, kun vastuullisuus on sisäänrakennettuna toiminnan ytimeen. Tässä artikkelissa tarkastellaan kestävää teollista toimintaa datan jakamisen ja indikaattorien asettamisen näkökulmista. Tällä hetkellä yritykset käyttävät dataa pitkälti vastaamaan yrityksen ulkopuolelta tulevaan paineeseen esim. lainsäädännön, standardien tai asiakkaiden vaatimuksiin, eikä kestävyysdataa hyödynnetä vielä sisäisessä kehitystyössä. Työ pohjautuu tutkimushankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää teollisuuden tuotantoprosesseja kestävän kehityksen mukaisiksi hyödyntämällä dataa koko arvoketjun laajuisesti. Esitetyt tavoitteet ovat luoneet viitekehyksen, johon organisaatioiden odotetaan kytkevän toimintansa kestävän kehityksen edistämiseksi. Kestävyysraportointidirektiivin (CSRD, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2022) mukaan tätä vaikutusten tunnistamista kutsutaan kaksoisolennaisuusanalyysiksi ja siinä korostetaan vaikutuksia sekä liiketoimintaan että yhteiskunnallisiin asioihin. GHG-protokolla (GreenHouse Gas protocol) määrittää kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa, mukaan lukien Scope3-päästöjen arvioinnin (WBCSD & WRI, Artikkelissa esitelllään ensin tutkimuksen aineiston ja menetelmät, jossa laadullisen tutkimuksen keinoin pyritään tuottamaan uutta ymmärrystä tulevaisuuden kestävyysindikaattoreista. Kestävän kehityksen dataa tulisi jatkossa hyödyntää enemmän tulevaisuuden liiketoiminnan kehittämisessä. Artikkelin tuloksena esitetään, että ennakointiin perustuvan tulevaisuuden trendikartoituksen avulla voidaan tunnistaa indikaattorikategorioita, joita seuraamalla ja joihin tunnistamalla mitattavissa olevia indikaattoreita voidaan suunnata teollisen tuotantoprosessin toimintaa kestävää kehitystä vahvistaen. 3/25 6 Futura Johdanto Yhdistyneet Kansakunnat (YK) esitti vuonna 2015 Kestävän kehityksen globaalit tavoitteet (UN, 2015), jotka ovat nyt ohjanneet myös vastuullisen yritystoiminnan kehittämistä noin 10 vuotta. Avainsanat: kestävän kehityksen indikaattorit, kestävyysdata, tulevaisuuden data, datan jakaminen, kestävä teollisuus Arvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoi.... Seuraavaksi artikkeli esittelee tutkimustulokset, joissa syvennytään kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen tutkimuksen löydöksiin sekä kuvataan löydösten perusteella luotu kolmitasoinen kestävän kehityksen KPI-malli. Yrityksen päästöjen hallintaa ohjaavat jo nyt vakiintuneet viitekehykset. Teollisen toiminnan vaikutukset voivat kohdistua esimerkiksi ihmisiin, yhteisöihin, rakennettuun ja rakentamattomaan ympäristöön. Sekä lainsäädännön velvoitteiden että vapaaehtoisten standardoitujen johtamisjärjestelmien lähtökohtana on teollisen tuotantoprosessin vaikutusten tunnistaminen ja arviointi. Samaan aikaan Euroopan Unioni (EU) on tehostanut vastuullisen yritystoiminnan ohjausta uusilla direktiiveillä (esim
Rohrbeck ja Kum (2018) ovat tutkimuksissaan osoittaneet, että tällaisella ennakointitoiminnalla on positiivisia vaikutuksia yritysten liiketoiminnalliseen suorituskykyyn. Olemme haastatelleet toimijoita, joilta olemme keränneet näkemyksiä kestävän kehityksen tulevaisuudesta teollisten tuotantoprosessien toiminnassa. Tämä artikkeli on keskustelunavaus tulevaisuuden kestävän kehityksen indikaattorien tunnistamiseen teollisissa tuotantoprosesseissa yli koko arvoketjun osana yritystoiminnan strategista ennakointia. Nämä vaiheet painottuvat ylävirran vaiheisiin, materiaalista valmiin tuotteen valmistukseen. Edellä mainitut raamit keskittyvät kuitenkin pääosin olemassa olevan toiminnan mittaamiseen. Myös Gordon ym. (Rantala ym., 2024) Tutkimme sitä millaisella lähestymistavalla tulevaisuuden kestävä kehityksen indikaattoreita voisi tunnistaa. Lisäksi on tärkeää myös keskittyä alavirtaan mm. Kestävyysdatalla tarkoitamme dataa, jota kerätään arvoketjun varrella sen alkuja loppupään toiminnoista sekä yrityksen sisäisesti kestävän kehityksen kolmijaon (ympäristö, talous ja sosiaalinen) mukaisesti. Strategisella ennakoinnilla ja yritysennakoinnilla tarkoitetaan ennakointitoimia, joilla yritys tavoittelee tulevaisuuteen varautumista sekä kestävän liiketoiminnan luomista ja kehittämistä tulevaisuudessa. Yleensä tuotantoketju nähdään osana toimitusketjua, joka painottaa tuotteiden ja palveluiden tehokasta virtaa raaka-aineiden hankinnasta asiakkaalle. Tämä tutkimus ei kuitenkaan ole perinteisessä mielessä arvoketjututkimusta, sillä emme sinällään tutki arvoketjua, vaan sitä, kuinka tieto siirtyy arvoketjussa. Kestävyysindikaattorien asettaminen ja niiden pohjalta liiketoiminnan kehittäminen ovat kuitenkin vahvasti sidottuja kerättävään dataan ja sen hallintaan kestävyystoimien tukemiseksi (Neri ym., 2021). Wenzel (2022) taas puolestaan on ehdottanut tulevaisuuden luomista yritystoiminnassa toimijoiden todellisten tekemisten kautta. Tulevaisuuden kestävyysindikaattorien tunnistaminen on mielestämme tällaista ennakointitoimintaa, joka kehittää yritysten tulevaisuuden kestävää liiketoimintaa. Trendinäkemyksiä olemme ammentaneet VTT:n tuoreesta ”Future of Sustainability” -raportista (Hanf, 2025), jossa hahmotellaan kestävän kehityksen tulevaisuuden suuntia. Esimerkiksi puukuitupohjainen tuotantoketju sisältää useita pääprosesseja kuten puun korjuu, sellun valmistus, paperin/kartongin valmistus ja puukuitujen jalostaminen erilaisiksi valmiiksi tuotteiksi (Rantala ym., 2025). Ennakoinnin kentällä tutkimuksemme asettuu strategisen ennakoinnin ja yritysennakoinnin (corporate foresight) alueelle. Tavoitteena on näin ennakoivasti tunnistaa erilaisia tekijöitä, joihin yritysten kannattaa varautua ja huomioida indikaattorien asetannassa. KPI:llä mitataan esimerkiksi yrityksen yleistä pitkän aikavälin suorituskykyä, mukaan lukien suoriutumista kolmen kestävän kehityksen ulottuvuuden näkökulmasta: ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ja ne voivat olla sekä laadullisia että määrällisiä (Rantala ym., 2024). Lähestymme haastetta moni. (2020) ovat peräänkuuluttaneet konkreettisia toimia ennakoinnin yhdistämisessä innovaatioiden, insinööritoimien sekä tutkimuksen ja kehityksen käytäntöihin. Meidän mielenkiintomme kohdistuu tulevaisuuden kestävän kehityksen indikaattoreihin, joita ei määritellä näissä standardeissa. 7 3/25 Futura Nina Wessberg, Emmi Heinisuo, Ella Hatara & Tuija Rantala 2004; WRI & WBCSD, 2011). Tutkimuksen kohteena ovat keskeiset suorituskykyindikaattorit (Key Performance Indicator, KPI). Samoin kestävyysraportointidirektiivi ja siihen liittyvä Eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit ESRS (European Sustainability Reporting Standards) (EFRAG, 2023) antavat yksityiskohtaiset ohjeet kestävyyteen liittyvien tietojen raportointiin. Tuotantoketju tarkoittaa tuotteiden valmistusketjua raaka-aineista valmiiksi tuotteiksi. Kestävyysdata voidaan jakaa aktiiviseen ja staattiseen dataan käytön mukaan. Siksi nostamme esille myös kestävyysdatan ja sen roolin. käyttöön ja käytöstä poistoon/uudelleen hyödyntämiseen. Valitsimme tähän tutkimukseen arvoketju-termin, koska se kattaa sekä yläettä alavirran ja painottaa arvon muodostumista molempiin suuntiin (WRI & WBCSD, 2011). Aktiivinen data mahdollistaa paremman kestävän kehityksen suorituskyvyn ja kestävät innovaatiot. Staattinen data painottuu raportointiin tunnistaen tai valvoen kestävän kehityksen suorituskykyä
Esittelemme ensin tutkimuksen aineiston ja menetelmät, jossa laadullisen tutkimuksen keinoin pyritään tuottamaan uutta ymmärrystä tulevaisuuden kestävyysindikaattoreista. Tästä huolimatta paine raportoida myös Scope 3 -päästöt on kasvussa. Scope 2 käsittää epäsuorat päästöt ostetusta sähköstä ja lämmityksestä, kun taas Scope 3 sisältää kaikki muut epäsuorat päästöt, kuten jakelusta ja tuotteiden elinkaaren loppuvaiheen käsittelystä. GHG-protokolla (WRI & WBCSD, 2011) on uudistumassa lähitulevaisuudessa luoden painetta yritysten kestävyysArvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoi.... Maineenhallinta, kilpailuedun tavoittelu sekä rahoituksen saannin ehdot muodostavat nekin ulkoisia kannustimia. Yhä useampi yritysjohto pitää kestävyyttä välttämättömänä osana liiketoimintaa jo eettisistä syistä. Sisäisiä ajureita puolestaan ovat yrityksen omat arvot ja strategia sekä organisaation kyvykkyydet. 3/25 8 Futura tahoisesti ja monialaisesti. Seuraavaksi artikkeli esittelee tutkimustulokset, joissa syvennytään kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen tutkimuksen löydöksiin sekä kuvataan löydösten perusteella luotu kolmitasoinen kestävän kehityksen KPI-malli. • Miten yritykset näkevät kestävyysdatan ja kestävyysindikaattorien hyödyntämisen tulevaisuuden liiketoimintaan varautumisessa ja sen luomisessa. Lisäksi henkilöstön osaamisella ja kulttuurilla on vaikutusta: organisaatiot, joilla on vahva kestävyyden kulttuuri ja osaamista, pystyvät toteuttamaan vastuullisuustoimia tehokkaammin (Hettler & Graf-Vlachy, 2023; Lazar ym., 2021) Toisin sanoen yrityksen sisäinen sitoutuminen ja kompetenssit toimivat moottorina ulkoisten vaatimusten täyttämiselle. Keskeiset uudet toimintaa ohjaavat direktiivit ovat Kestävyysraportointidirektiivi CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) ja Yritysvastuudirektiivi CSDDD (Corporate Sustainability Due Diligence Directive) (Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2022; Euroopan Komissio, 2022). Tausta Hettlerin ja Graf-Vlachyn (2023) mukaan yritysten toimintaa ohjaavat erilaiset – niin ulkoiset kuin sisäiset – motivaatiotekijät ja paineet kestävyyteen liittyen. Myös raportointivelvollisuudet ovat kasvaneet ja yritysten on tuotettava tietoa kestävän kehityksen toimistaan kiinnostuneille sidosryhmille. Hyvä hallintotapa (corporate governance) edellyttää, että kestävyysriskit sisällytetään riskienhallintaan ja päätöksentekoon. Rajauksena on, että emme lähesty aihetta mittaamisen teknisessä mielessä, vaan tutkimus keskittyy ennakoinnin näkökulmasta tarkastelemaan indikaattoreita liiketoiminnan kehittämisessä. Uudet direktiivit ja standardit määrittelevät aiempaa tarkemmin, mitä yritysten pitää tehdä ja raportoida. Tämän lisäksi markkinoiden ja sidosryhmien odotukset ohjaavat toimintaa: asiakkaat haluavat kestäviä tuotteita ja sijoittajat suosivat vastuullisia kohteita. Yksi keskeinen osa-alue yritysten kestävyyden mittaamisessa on kasvihuonekaasupäästöjen hallinta. Yritysvastuun toimintaympäristö on Euroopassa murroksessa sääntelyn osalta. Scope 1 kattaa suorat päästöt, kuten ajoneuvoista ja tiloista aiheutuvat päästöt. Viime vuosina on korostunut ymmärrys, että Scope 3 -päästöt voivat monilla aloilla muodostaa valtaosan yrityksen kokonaispäästöistä (Teske ym., 2022). Artikkeli etenee seuraavasti. Lopuksi keskustelussa ja johtopäätöksissä syvennytään tulosten merkitykseen kestävälle liiketoiminnalle, vastataan tutkimuskysymyksiin sekä arvioidaan tutkimuksen rajoituksia ja tulevaisuuden potentiaalisia tutkimusaiheita. Greenhouse Gas Protocol (GHG Protocol) (WBCSD & WRI, 2004) on globaalisti käytetty viitekehys päästöjen laskentaan. Ulkoisia paineita ovat ennen kaikkea lainsäädäntö ja sen tuomat velvoitteet, toisin sanoen yritykset pyrkivät noudattamaan ympäristöä ja yhteiskuntavastuuta koskevia lakeja ja määräyksiä. Niiden kartoittaminen ja vähentäminen on kuitenkin vaikeaa, koska ne tapahtuvat yrityksen omien rajojen ulkopuolella, usein toisessa maassa tai toisella toimialalla. GHG-protokolla jaottelee päästöt kolmeen ryhmään. Tutkimuskysymykset, jotka reflektoivat tätä fokusta ovat: • Miten voimme jäsentää ja tunnistaa teollisen arvoketjun tulevaisuuden kestävän kehityksen indikaattorikategorioita osana yrityksen strategista ennakointia
Kestävyyden mittaamisessa on myös korostunut prosessilähtöinen tarkastelu: pelkkä yrityksen oman toiminnan seuraaminen ei riitä, vaan on katsottava koko arvoketjua (Neri ym., 2021). tehokkuus, joustavuus, laatu) ja operatiivisella tasolla seurataan päivittäistä toimintaa (esim. Kun yritys rakentaa itselleen kestävyyden mittaristoa, sen on tehtävä valintoja: mitä mitataan ja millä mittareilla. Kestävyyden mittaristo voi palvella yrityksissä monia eri tarkoituksia, erityisesti tulevaisuuden liiketoiminnan kehittämisessä. Yleisesti voidaan todeta, että sosiaalisen kestävyyden mittarit saavat vähiten huomiota verrattuna esimerkiksi taloudellisiin tai ympäristöllisiin mittareihin, vaikka niiden merkityksen odotetaan kasvavan tulevaisuudessa (Lazar ym., 2021; Neri ym., 2021). loppupään kestävyyteen. Keskeisiä pohdittavia tekijöitä ovat toiminnan koko, vaikutusmahdollisuudet, riskiprofiiliin liittyvät päästöt, sidosryhmien näkemykset, ulkoistettujen toimintojen osuus, toimialakohtaiset ohjeistukset sekä muut yritystai toimialakohtaiset kriteerit (Fouret, 2022). hävikin määrä, energiankulutus tuotantoyksikköä kohti). työtapaturmien määrät, henkilöstön tyytyväisyys, monimuotoisuusluvut), tai sertifioinneilla, jotka kattavat yrityksen omat toiminnot (esim. Kuitenkin selkeä malli mittareiden sijoittamiseksi eri Scope 3 -arvoketjun vaiheisiin, kuten alku(upstream) ja loppupään (downstream) toimintoihin, on edelleen puutteellista. Yritysten on siis syvennettävä yhteistyötä arvoketjunsa toimijoiden kanssa saadakseen tarvittavat tiedot käyttöönsä. Lisäksi mittareiden valinnassa tulee huomioida niiden merkittävyys yksittäiselle yritykselle ja koko arvoketjulle, eri tuotantovaiheiden (upstream/ downstream) painotukset, strategiset painopistealueet, tiedon saatavuus ja laatu, tulevaisuuden merkittävyys, sääntelyn ja standardien vaatimukset sekä mittareiden määrä (Fouret, 2022). Neri ym, 2021; Boggia ym, 2018). Strategisella tasolla keskitytään pitkän aikavälin tavoitteisiin (esim. Monet tutkimukset esittävät yleisiä kestävyyden indikaattoreita, mutta harvemmin pureudutaan juuri arvoketjun eri vaiheiden erityispiirteisiin (esim. Toinen haaste liittyy indikaattorien tasapainoon kestävyyden osa-alueiden välillä. Sosiaalista ulottuvuutta on mitattu usein lähinnä yrityksen oman henkilöstön hyvinvoinnin tai työolosuhteiden näkökulmasta (esim. Tällainen kolmitasoinen lähestymistapa voi auttaa varmistamaan, että kestävän kehityksen tavoitteet kytkeytyvät yrityksen strategiaan, mutta heijastuvat myös käytännön toimintaan ja päätöksentekoon. 9 3/25 Futura datan hyödyntämiselle. On kuitenkin nähtävissä, että sosiaalisen vastuun merkitys on kasvamassa ja samalla tarve kehittää uusia, parempia mittareita tälle ulottuvuudelle. Tutkijat ovat ehdottaneet jäsennystä tarkastelemalla mittareita strategisella, taktisella ja operatiivisella tasolla (Ante ym., 2018). Yksi tunnistettu haaste on, että eri päästöluokkia (Scope 1, 2, 3) tai kestävyyden osa-alueita ei aina erotella selkeästi. Ympäristöja talousmittareita pidetään helpommin kvantifioitavina, eli ne tuottavat selkeitä lukuja (kuten tonnia CO?e, euroja, prosenttiosuuksia). Piecyk & Björklund, 2014). Monet sosiaaliset tekijät tas ovat laadullisempia (esim. Olennaista on, että valitut indikaattorit ovat merkityksellisiä: ne kertovat jotain tärkeää yrityksen kestävyyden tilasta tai edistymisestä. Samalla EU:n raportointistandardeissa (ESRS) on omat vaatimuksensa päästöjen ja ilmastovaikutusten raportoinnista, mikä lisää painetta kehittää kestävyysdatan keruuta ja hallintaa entistä järjestelmällisemmäksi. vaikutus paikallisten yhteisöjen terveyteen ja elämänlaatuun). Indikaattorien tuottaman tiedon on autettava päätöksenteossa – muuten mittaaminen on turhaa. Tämä kielii puutteista eri päästöjen erittelyissä toisistaan sekä Scope 3 -päästöjen hallinnassa, ja vaikeuttaa sellaisten toimintamallien kehittämistä, jotka kohdistuisivat esimerkiksi juuri arvoketjun alkupään vs. Niiden avulla voidaan tukea kestävyystoimien läpinäkyvyyttä, joka puolestaan tukee eri sidosryhmien kuten Nina Wessberg, Emmi Heinisuo, Ella Hatara & Tuija Rantala. hiilineutraalius, markkina-aseman kehitys), taktisella tasolla mitataan liiketoimintaprosessien suorituskykyä (esim. Neri ym., 2021; EFRAG, 2023). Tutkimuskirjallisuus on käsitellyt kestävän kehityksen mittareita monista näkökulmista, mutta yhtenäinen malli on vielä muotoutumassa. Tämä on osaltaan hidastanut niiden integroitumista yritysten mittaristoihin. (ks
Kestävyysdata tukee myös strategista johtamista yhdistämällä kestävyystoimet laajempiin liiketoimintatavoitteisiin, jolloin taas tuetaan kestävyyden tuomista osaksi ydinliiketoimintaa ja päätöksentekoa. Kirjallisuuskatsaus Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tunnistaa, miten kestävyysindikaattoreita käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa lähestytään indikaattorien määrittämistä ja millaisia indikaattoreita esitetään erityisesti metsäteollisuuden toimitusketjujen Scope 3 -päästöjen näkökulmasta tutkimushankkeen toimialoilla (logistiikka ja Taulukko 1. Taulukko 1 vetää yhteen hyödynnettyä aineistoa ja menetelmiä. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen kohteen ollessa monitahoinen ja -alainen, myös menetelmällisesti tutkimus yhdistää erilaisia lähestymistapoja tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi. Arvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoi.... Lisäksi kestävyysdatan mukaiset indikaattorit ovat olennaisia suorituskyvyn parantamiseksi, sillä ne mahdollistavat edistymisen seurannan, kehityskohteiden tunnistamisen sekä vertailun alan standardeihin tai parhaisiin käytäntöihin (Braglia ym., 2024). Tutkimuksen aineisto ja menetelmät. 3/25 10 Futura sijoittajien, viranomaisten ja asiakkaiden vaatimusten täyttämistä (CDP, 2020a; 2020b). Tutkimuksen aineisto koostuu kolmesta kokonaisuudesta: 1) kestävyysindikaattorien kirjallisuudesta ja ennakointikirjallisuudesta, 2) haastatteluaineistosta (N=11) ja 3) asiantuntijoiden työpajakeskusteluista, joita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla
Näitä trendejä tarkastellaan kolmella aikajänteellä: lyhyellä aikavälillä (nykyhetki–2030), keskipitkällä aikavälillä (2030–2040) ja pitkällä aikavälillä (2040 ja siitä eteenpäin). Haastatteluiden avulla pyrittiin selvittämään myös tulevaisuuden datan jakamista ja sitä, miten arvoketjun välisen datan jakamisen vaatimaa yhteistyötä voitaisiin syventää ja edesauttaa asiakas-toimittajasuhteiden kesken, sekä minkälaisia mahdollisuuksia tulevaisuuden datan jakamisella on. Tuloksia esiteltiin tutkijoista ja yritysedustajista muodostuvalle ryhmälle ja niistä syntyneistä ensimmäisistä havainnoista keskusteltiin yhdessä. Tutkimuksessa priorisoitiin suomalaisia yrityksiä tai yrityksiä, joilla on laajaa toimintaa Suomessa metsäteollisuuden tai sitä tukevalla sektorilla. Katsaus toteutettiin kaksivaiheisesti: ensin analysoitiin yleisiä tutkimuksia kestävyysindikaattoreista painottaen Scope 3 -päästöjä ja toisessa vaiheessa tarkasteltiin kestävyysindikaattoreita sekä KPI-mittareita edellä mainituilla toimialoilla. Haastattelujen koodausprosessi tuotti käsitteitä, jotka myöhemmin ryhmiteltiin ja luokiteltiin, muodostaen datan tärkeimmät näkökulmat. Tässä White paper -raportissa on tulevaisuuden kestävän kehityksen trendien tunnistamiseen käytetty tulevaisuuteen suuntaavaa toimintaympäristön analysointia (Horizon scanning) sekä tunnistettujen trendien jäsentämisessä ja tulevaisuusulottuvuuksien visualisoinnissa tutka-muotoa (radar). Haastateltavia oli yhteensä 11 ja he edustivat 10 yritystä ja monipuolisesti metsäteollisuuden arvoketjua sekä sen eri toimijoita raaka-ainetoimittajista logistiikkaan liittyvien palveluiden tarjoajiin (taulukko 2). Reflektoimme myös tulevaisuuden trendejä suhteessa Scope 3 -indikaattorien asetannan kirjallisuuteen. Tämä edesauttoi ymmärtämään eri toimijoiden liiketoimintaa ja vaikuttavia tekijöitä. Kävimme systemaattisesti läpi ulottuvuuksiin tunnistetut trendit ja analysoimme niiden merkitystä tulevaisuuteen suuntaavien indikaattorien asetannassa. 11 3/25 Futura pakkausteollisuus). Tämän pohjalta tunnistettiin arvoketjun kestävyyden kannalta olennaisia temaattisia kategorioita kestävyysindikaattorien asettamiselle. Haastatteluaineisto analysoitiin käyttämällä laadullista data-analyysiohjelmistoa, NVIVOa. Kokonaisuudessaan raportti kuvaa 87 kestävyystrendiä neljällä osa-alueella: sosiaaliset, teknologiset, ympäristölliset ja taloudelliset trendit. Nina Wessberg, Emmi Heinisuo, Ella Hatara & Tuija Rantala. Kysymykset keskittyivät laajemmin arvoketjun sisäisen kestävyysdatan keräämiseen sekä sen arvoon ja hyödyntämiseen päätöksenteossa kuin vain tulevaisuuden kestävän kehityksen indikaattoreihin. Aineistoksi valikoitui 18 relevanttia tutkimusartikkelia ja raporttia, joita täydennettiin sääntelykirjallisuudella kattavamman kokonaiskuvan saavuttamiseksi. Tutkimuksen yhteydessä haastatellut yritykset valikoituivat merkityksellisyyden ja ajankohtaisuuden perusteella. Nämä näkökulmat eivät olleet ennalta määrättyjä, vaan ne nousivat esiin haastattelumateriaalin analyysistä. Yhdeksi keskeiseksi kirjalliseksi aineistoksi erityisesti tulevaisuuteen suuntaavaan indikaattorien asetantaan nousi Future of Sustainability -raportti (White paper) (Hanf, 2025), jota tutkimuksessa hyödynnettiin hahmottamaan kokonaisvaltaisesti tulevaisuuden kehityssuuntia. Haastattelut toteutettiin Teams-yhteydellä, ne nauhoitettiin sekä laadittiin tekstimuotoiseksi hyödyntämällä Teamsin litterointia. Haastattelut Kirjallisuusanalyysin lisäksi toteutimme laadullista tapaustutkimusta noudattaen puolistrukturoituja haastatteluja. Valinnassa painotettiin tutkimuksia, jotka käsittelivät suoraan Scope 3 -päästöjä, mutta myös Scope 1ja Scope 2 -päästöihin liittyviä julkaisuja sisällytettiin, koska ne toivat olennaisia näkökulmia päästöraportointiin tai joissain tapauksissa päästökategoriat eivät olleet selkeästi eroteltavissa. Haastattelut olivat pituudeltaan noin yksi tunti ja kussakin haastattelussa oli mukana noin kolme tutkijaa, joista yhdellä oli päävastuu haastattelun vedosta. Kirjallisuuskatsauksen löydöksiä on hyödynnetty tämän tutkimuksen taustan kuvaamisessa. Tutkimuskirjallisuus haettiin Scopus-tietokannasta ja Google Scholarista käyttäen hakusanoja kuten "sustainability", "sustainability indicators", "sustainability KPI", "Scope 3" sekä toimialakohtaisia termejä
Sen pohjalta pystyttiin reflektoimaan millaisia asioita tulevaisuuden indikaattorien asetannan tulisi ottaa huomioon koko arvoketjun näkökulmasta sekä kattaakseen eri kestävyyden osa-alueet. Tulosten perusteella moni yritys painotti edelleen pakollisiin vaatimuksiin vastaamista ja nosti esiin raportoinnin kestävyysdatan primäärisenä käyttökohteena. Empiirisen ja teoreettisen ymmärryksen luomista tukivat jatkuva monitieteinen dialogi Optimi1-hankkeen tutkijoiden sekä yritysedustajien kanssa käydyt keskustelut, joiden avulla validoitiin löydöksiä kirjallisuuskatsauksesta nostetuista indikaattoreista. Lainsäädännöllisten vaatimusten muutokset ja heiluriliikkeet lisäsivät epävarmuutta ja vähensivät halukkuutta kehittää datan hyödyntämistä, joskin yritykset tunnistivat datalle monia käyttökohteita, jotka voisivat luoda arvoa, etenkin tulevaisuudessa. Yritysten välinen yhteistyö ja kommunikaaTaulukko 2. Yritys, toimiala, haastateltavien määrä, osasto ja haastattelupäivämäärät. Näin saatiin keskusteluun mukaan monitieteisyyttä ja yritysnäkökulmaa. Datan jakamiseen on kehitteillä erilaisia teknisiä toteutustapoja kuten digitaalinen tuotepassi mutta vielä ei ole kehitetty yhtenäistä ratkaisua. Kirjallisuudesta ja haastatteluista saatuja tuloksia täsmennettiin työpajoissa näin asiantuntijakeskusteluilla. Synteesissä pyrittiin kirjallisuuskatsauksen pohjalta tunnistamaan indikaattorien asetannan haasteita ja rajauksia perustuen tutkimuskirjallisuuteen. Yritykset kaipasivat läpinäkyvyyttä ja yhtenäisempiä standardoituja mittareita sekä automaattisempia menetelmiä kestävän kehityksen mittaamiseen arvoketjusta. Näitä keskusteluja voidaan luonnehtia työpajakeskusteluiksi, koska niissä työstettiin kirjallisuuskatsauksen ja haastatteluiden tuloksia. Aineiston keräämisen ja analysoinnin monitieteisyys toteutui näissä keskusteluissa, kun eri tieteenaloista käsin asiaa tarkastelevat tutkijat ja käytännön toimien kanssa operoivat yritysedustajat toivat erilaisia näkökulmia mukaan keskusteluun. Työpajakeskusteluissa esitettiin tutkijoille ja yritysedustajille kirjallisuuskatsauksen ja haastatteluiden tuloksia sekä niistä tehtyjä johtopäätöksiä, ja myös keskusteltiin näistä. Arvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoi.... Suurimmat datan jakamisen ja hyödyntämisen haasteet yrityksillä painottuivat tekniseen toteutukseen, standardisoinnin vähyyteen ja sujuvan arvoketjun välisen yhteistyön puuttumiseen. Tulokset Kestävyysdatan valjastaminen liiketoiminnan kehittämiseen Yritysten edustajien haastatteluissa pyrittiin tunnistamaan kestävyysdatan keräämisen ja hyödyntämisen nykytilannetta ja haasteita sekä kestävyysdatan arvoa ja tulevaisuuden käyttöä. Tällä hetkellä teknisen toteutuksen lisäksi haastavaa on kestävyysdatan määrittäminen, sekä mitä dataa tulisi jakaa ja mitä mitata. 3/25 12 Futura Työpajakeskustelut Aineiston ja menetelmien moninaisuus haastoi tutkijoita synteesin rakentamisessa, mutta samalla monitahoinen lähestyminen tuki ilmiön syvällisempää ymmärtämistä ja lisää tutkimustulosten luotettavuutta triangulaation avulla (Denzin, 1978)
Kilpailukyvyn kasvattamiseksi yritykset tunnistivat mm. Ne keskittyvät erityisesti organisaation suoriin ja epäsuoriin päästöihin, kuten energiankulutukseen, polttoaineiden käyttöön ja prosessipäästöihin, ja ne ovat usein kvantitatiivisia, standardoituja mittareita, jotka mahdollistavat vertailun eri toimijoiden välillä sekä täyttävät lainsäädännön ja kansainvälisten raportointivaatimusten edellytykset. Yhdeksi keskeiseksi lähitulevaisuuden kestävyysdatan keräämistä ja jakamista helpottavaksi tekijäksi koettiin jakamisen ja mittarointimetodien standardisointi ja käytäntöjen yhtenäistäminen. Eniten arvoa tuotti datan hyödyntäminen viestinnässä ja raportoinnissa asiakkaille, sekä mahdollisesti asiakkaiden asiakkaille. Yrityksillä oli kuitenkin motivaatiota kehittää datan jakamisen käytäntöjä ja sujuvuutta, sillä datalle tunnistettiin useita käyttökohteita ja arvoa tuottavia elementtejä. Ne tukevat organisaation kykyä ennakoida systeemisiä muutoksia, kehittää kestävyysinnovaatioita ja rakentaa pitkän aikavälin liiketoiminNina Wessberg, Emmi Heinisuo, Ella Hatara & Tuija Rantala. Haastateltavat yritykset kokivat, että heidän nykytilassaan oli vielä kehitettävää ja ratkottavana olevia haasteita. Moni yrityksistä osasi suunnata myös katseensa tulevaisuuteen ja pohtivat innovatiivisesti ideoiden kestävyysdatan jakamisen tulevaisuutta ja ideaalimaailmaa, jossa dataa olisi mahdollista helpommin myös hyödyntää. Datan hyödyntäminen päätöksenteossa tuo säästöjä kustannuksissa, kasvattaa kilpailukykyä, sekä edesauttaa arvonluontia eri sidosryhmiä kohtaan, kuten asiakkaat, rahoitus ja ympäröivä yhteiskunta. 13 3/25 Futura tio kestävyysdatan keräämiseen ja jakamiseen liittyen osoittautui monelle yritykselle pullonkaulaksi toimittaja-asiakassuhteissa. Tasolla 3 ovat tulevaisuuteen varautumiseen ja tulevaisuuden luomiseen liittyvät indikaattorit. Viestinnässä hyödyntäminen loi brändiarvoa ja positiivista mainetta. Tällä tasolla ovat indikaattorit, jotka liittyvät tulevaisuuteen varautumiseen ja tulevaisuuden luomiseen. Tasolla 1 on GHG-protokollan määrittelemät arvoketjujen päästöjen seurantaan liittyvät indikaattorit. Tämä tutkimus toi esille sen, että yritysten indikaattorien asettamista ohjaavat myös ESRS-standardit (European Sustainability Reporting Standards), muodostavat tason 2. Moni myös mainitsi, että tärkeää olisi yrityksen sisältä syntyvä motivaatio, muutoshalukkuus sekä sisäinen ja ulkoisen ympäristön paine, jotta sujuvuuden edellytykset täyttyisivät. Yritykset tunnistivat nykytilassa ja tulevaisuudessa kestävyysdatan hyödyntämisen potentiaalia liiketoiminnan kehittämisessä ja rahoituksen saamisessa. ESRS-standardit ohjaavat yrityksiä asettamaan indikaattoreita, jotka eivät palvele pelkästään viranomaisraportointia, vaan myös sidosryhmien tiedontarpeita, kuten sijoittajia, asiakkaita ja kansalaisyhteiskuntaa. Yhdeksi muutosvoimaksi taas tunnistettiin lainsäädännön muuttuminen ja kokonaisvaltainen siirtyminen fossiilittomaan energiaan ja tuotantoon. keinot kestävämmän ja vastuullisemman arvoketjun luomisella toimittajavalinnan ja hankintakriteeristön kautta sekä niiden avulla omien tuotteiden hiilijalanjäljen pienentämisen. Tason 2 indikaattorit tulisi tukea toiminnan läpinäkyvyyttä ja vastuullisuusstrategian toteutumista, ja ne voivat sisältää sekä määrällisiä että laadullisia mittareita. Yleisesti kestävyysdataa pystyi hyödyntämään omien prosessien kehittämiseen ja ulkopuolisten sidosryhmien vaateisiin vastaamiseen, kuten tuotteiden hiilijalanjälkilaskelmien toimittamiseen tai arviointien ja sertifikaattien, kuten Ecovadiksen, saamiseksi. Sujuva datan kerääminen ja sen myötä kommunikointi arvoketjussa mahdollistaisi yhteisen strategisen keskustelun myynnin ja oston rajapinnassa kestävyysperformanssin parantamiseksi ja toiminnan läpinäkyvyyden. Haasteita oli pyritty ratkaisemaan erilaisten täytettävien kyselyiden sekä lomakkeiden avulla, ja moni tavoitteli yhteisten alustojen hyödyntämistä. Monilla toimittajayrityksillä ei ollut kyvykkyyksiä vastata kaikkiin dataan liittyviin vaatimuksiin, jotka usein koskivat datan tarkkuutta, laskentametodia ja erityisesti päästöjen kohdalla päästöjen formaattia. Kolmitasoinen viitekehys kestävän kehityksen indikaattoreihin Tunnistimme tutkimustulostemme perusteella kolme tasoa, joiden avulla kestävän kehityksen avainindikaattoreita voidaan lähestyä arvoketjuissa
Kuitenkin malli korostaa, että taso 3 suuntautuu eniten yrityksen strategisen päätöksenteon kehittämiseen ja tukemiseen pitkällä aikavälillä. Aineistosta nousi esille, että yrityksille päästölaskenta sekä ESG-standardeihin vastaaminen painottuivat toimintaa ohjaavana ja kaikkein tutuimpina, eikä niinkään tason 3 ennakoiva lähestyminen. 3/25 14 Futura nan kykyä. Tämä tukee EU:n Kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) toimeenpanoa (Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2022), joka astuu vaiheittain voimaan vuosina 2024–2028. Kestävän kehityksen datan kolme eri tasoa: GHG, ESRS ja tulevaisuuden liiketoiminta. Tason 3 indikaattorit voivat olla strategisia, kokeellisia tai narratiivisia, ja ne heijastavat yrityksen omaa visiota kestävästä tulevaisuudesta esimerkiksi kiertotalouden, Scope 3 -päästöjen hallinnan tai arvoketjujen uudelleenmuotoilun kautta. Yritykset panostavat kestävyysraportoinnin velvoitteisiin vastaamiseen, ja ovat toteuttaneet kaksoisolennaisuusanalyyseja Optimi1-hankkeen aikana. Tämä ohjaa yrityksiä reaktiiviseen velvoitteisiin vastaamiseen ja vaikeuttaa pitkäjänteistä kestävyyssuunnittelua ja kehittämistä. Tasolla 1 yritykset laskevat kasvihuonekaasupäästönsä, joka on yksi kestävän kehityksen KPI, yleensä osana vastuullisuusraportointia (Dobers, 2023). Tulosten mukaan näyttää siltä, että yritykset keskittyvät toiminnassaan erityisesti tason 1 ja 2 datan hallintaan, ja indikaattorit keskittyivät näille tasoille. Tätä ohjaavat erityisesti ulkoiset motivaatiotekijät, kuten standardit ja sääntely. Kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi ajankohtaisena näyttäytyi ESRS (EFRAG, 2023) tasolla 2, joka määrittelee päästöjä laajemmin, mitä tietoa yritysten pitää raportoida kestävyydestä – eli ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hyvään hallintotapaan (ESG) liittyvistä asioista. Regulaatio ja raportointivelvoitteet korostavat toimintaympäristön dynaamisuutta, jossa velvoitteet muuttuvat jatkuvasti. Tasojen 1 ja 2 arvoketjuista kerättävää ja jaettavaa dataa voidaan hyödyntää myös yrityksen sisäisessä päätöksenteossa ja tuotantoprosessin kestävän kehityksen suorituskyvyn parantamisessa ja seurannassa, nämä siis luovat pohjaa myös tulevaisuuteen luotaavalle tarkastelulle. Arvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoi.... Nämä tasot on esitetty kuvassa 1. Painotamme kuitenkin, että 13/05/2025 VTT – beyond the obvious Tulevaisuuden visio ja tiedon hyödyntäminen Raportointi Scope 3 Kestävän liiketoiminnan horisontin indikaattoreiden laajentaminen CO2-e Tuotantoketjun päästöt GHG Protokolla (WBCSD&WRI) Part of ESRS, E1-6 (with Scope 1&2) S E G Kestävä kehitys tuotantoketjussa E S G CO2-e ESRS (EU CSRD & WSME) E1E4 S1-S4 G1 Kestävän kehityksen transitioprosessi Tulevaisuuteen varautuminen ja tulevaisuuden luominen Ennakointi Liiketoiminnan kehittäminen Tuotantoprosessin kehittäminen Kestävyysdata päätöksenteossa Kuva 1. Hankkeen fokuksen ollessa erityisesti Scope 3 -päästöissä pyrimme yritysten olennaisuusanalyysien pohjalta nostettujen keskeisten teemojen lisäksi tunnistamaan EFRAG:in (European Financial Reporting Advisory Group) tuottamista ohjeistuksista erityisesti Scope 3 tarkasteluun keskittyviä kohtia ja tuottamaan näistä potentiaalisia indikaattoreita (EFRAG, 2023). Yritykset tuottavat kestävyysdataa mallin kaikilla tasoilla
Tätä tukee jo tasolla 2 ESRS-ohjeistuksiin nojaava lähestyminen, jossa yritykset entistä kokonaisvaltaisemmin tarkastelevat ESG-vaatimuksia tason 1 GHG-protokollan tarkastelun lisäksi. Erilaisten sensorien asentaminen prosesseihin lisääntyy jatkuvasti, jolloin prosesseista saatavan datan määrä kasvaa ja samalla datan prosessointiin tarvittavan suorituskyvyn vaatimukset kasvavat. Geopoliittiset muutokset energiakentällä Energiainfrastruktuurin hajauttaminen, uusiutuvien energialähteiden omavaraisuuden lisääminen ja kriisinkestävien toimitusketjujen rakentaminen ovat nousseet keskeisiksi kestävyyden elementeiksi. Hanf, 2025). 2. (EFRAG, 2023) Tasojen 1 ja 2 tarkastelu luovat pohjaa tason 3 eli tulevaisuuteen suuntautuneiden indikaattorien tarkasteluun. kvanttiteknologian investoinnit ja pilotointi). 3. ennakoiva kunnossapito, prosessien automatisointiaste) ja tuotekehitykseen (esim. Esimerkinomaisesti tunnistimme indikaattoreita ohjaaviksi kategorioiksi mm. Näemme kuitenkin, että kestävän kehityksen indikaattoreiden horisonttia tulisi laajentaa ennestään, minkä vuoksi esitämme tätä kolmatta tulevaisuuden kestävyysindikaattorien tasoa. Kvanttiteknologia saattaa tuoda vastauksen näihin kasvun vaateisiin. Tulevaisuuteen suuntaavien indikaattorien valinnassa painotamme kokonaisvaltaista kestävyyden tarkastelua, jossa pyritään tasapainoisesti tunnistamaan niin teknologisia, ympäristöllisiä, sosiaalisia kuin taloudellisia indikaattoreita (esim. Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja luontokato Ekologinen kestävyys ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on keskeinen tulevaisuuden avainindikaattori ilmastonNina Wessberg, Emmi Heinisuo, Ella Hatara & Tuija Rantala. 15 3/25 Futura EFRAG-ohjeistuksen mukaisesti jokaisen yrityksen tulee oman kaksoisolennaisuusanalyysin pohjalta määritellä toiminnalle keskeisimmät osa-alueet. GHG-päästöt kaikissa ESRS:n kategorioissa E1-5, hiilidioksidipäästöjen vähentämisen toimet ja energiatehokkuuden edistämisen sekä uusiutuvien energioiden käyttö niin arvoketjun alkupäässä kuin loppupäässä ESRS:n kategoriassa E1. Suoranaisesti Scope 3 -päästöjä ei mainita muissa ESRS-kategorioissa kuin ESRS E1-4, mutta tunnistimme laajemmin arvoketjun toimintaa tarkastelevia kohtia, joita olivat esimerkiksi arvoketjun työntekijät ESRS S2, paikallisyhteisöt ESRS S3, asiakkaat ja kuluttajat ESRS S4 ja tulevaisuuden hallinnan näkökulmasta hallintotapa ESRS G1. Tunnistimme, että yritykset voivat hyödyntää tasojen 1 ja 2 dataa myös tulevaisuuteen suuntautuneiden kestävyysindikaattorien mittaamiseen. Tulevaisuuden arvoketjujen kestävän kehityksen indikaattorikategoriat Tutkimusprosessimme tuloksena tulevaisuuden metsäteollisuuden arvoketjujen kestävän kehityksen indikaattorikategorioita voisi tunnistaa seuraavilta kategoria-alueilta: 1. Indikaattorit voivat liittyä esimerkiksi logistiikassa kestävän ajotavan edistämiseen IoT:n tuottaman datan avulla, tekoälypohjaisiin operatiivisiin tehostamistoimiin (esim. Siinä missä IoT koettiin jo olemassa olevaksi teknologiaksi, tekoäly ja erityisesti kvanttiteknologioiden kehitystyö koettiin pitkän aikavälin tarkastelun kohteeksi. Tuloksissa korostui yritysten tarve geopoliittisesti resilientille energiajärjestelmälle. Analyysiin perustuen voidaan tehdä ESRS:n Scope 3:een suuntautuvia indikaattoreita, jotka reflektoivat kunkin yrityksen toimintaympäristöä ja liiketoimintamallia. Tarkastelun pohjalla on ajatus siitä, että yritysten tulee samanaikaisesti pystyä varautumaan tulevaisuuden muutoksiin tukeakseen omaa muutosten sietokykyään ja liiketoiminnan jatkuvuutta, mutta myös löytää keinoja luoda haluttuja ja kestäviä tulevaisuuksia omalla aktiivisella toimijuudellaan. Nämä kohdistuvat ympäristöön ja yhteiskuntaan sekä heijastavat kestävyystoimia yrityksen taloudelliseen tilanteeseen, eli kestävyysindikaattorit ovat aina kontekstisidonnaisia. Esineiden internet (IoT), tekoäly (AI), koneoppiminen ja kvanttiteknologia (datan hallinta) Digitaaliteknologiat, kuten IoT, AI, koneoppiminen sekä tulevaisuudessa kvanttiteknologia voivat toimia kestävän kehityksen mahdollistajina, mutta samalla ne luovat uusia haasteita datan hallintaan, yksityisyyden suojaan ja eettiseen teknologian käyttöön liittyen. Indikaattorit voivat esimerkiksi liittyä yrityksen asettamiin raja-arvoihin kriittisten ja strategisten raaka-aineiden arviointiin liittyen (Critical raw materials (CRM) assessment) ja toimitusketjujen kriisinkestävyyteen, sekä uusiutuvan energian osuuteen
Tämä tutkimus paikkaa tätä tutkimusaukkoa luomalla lähestymisen kestävyyArvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoi.... 4. Tunnistamme, että tulevaisuuden indikaattorit voivat kunkin yrityksen kohdalla sitoutua myös muihin trendeihin, jotka heijastavat toimialakohtaisia, alueellisia tai strategisia erityispiirteitä. Esimerkkinä vihreiden rahoitusinstrumenttien sekä tutkimusja kehitysrahoituksen osuus tavoitteesta. 7. 6. Paikallinen tuotanto Viimeisenä esille nousi geopoliittiseen tilanteeseen ja riskienhallintaan liittyen tuotannon paikallisuuden merkitys. Standardit mahdollistavat kestävien ratkaisujen mittaamisen, vertailun ja läpinäkyvyyden, sekä vähentävät viherpesun riskiä. Indikaattorit voivat liittyä esimerkiksi biodiversiteettiä suojaavien hankintakäytäntöjen toteutumiseen ja arvoketjujen auditointituloksiin sekä riskiarvioihin. Tämä korostaa tarvetta luoda indikaattoreita esimerkiksi taloudelliseen läpinäkyvyyteen ESG-suorituskyvyn osalta ja mittareita kestävän tutkimusja kehitystoiminnan rahoitukselle. Yritysten kestävyysohjautuvuus muotoutuu paitsi yleisesti tunnistettujen kehityssuuntien, myös organisaatiokohtaisten tavoitteiden, riskien ja sidosryhmäodotusten pohjalta. Regulaatio myös ohjaa tarkempaan arvoketjujen hallintaan. 5. Lisäksi on syytä huomioida, että tulevaisuusindikaattorit eivät ole staattisia, vaan ne voivat muuttua teknologisen kehityksen, sääntelyn, geopoliittisten tapahtumien tai yhteiskunnallisten arvojen muutosten myötä. Kestävän kehityksen koulutus ja osaaminen Erityisesti asiantuntijahaastattelut nostivat esille tarpeen kestävyysosaamisen kehittämisen organisaatioissa. Tässä mainittiin koulutuksen lisäksi toimet monialaisesta rekrytoinnista, jotta pystytään tukemaan uusia taitoja ja ajattelutapoja. Keskustelu Pohtiessaan tulevaisuustyön ja ennakoinnin vaikutusten arviointia Parkkonen ja Vataja (2019) toteavat, että olennaista on tarkastella toiminnan prosesseja ja käytäntöjä sekä niiden eri piirteitä, myös suhteessa laajempaan toimintaympäristöön. ISO-standardit). Dynaamiset ja ennakoivat indikaattorit voivat toimia sekä ohjaavina välineinä että reagointikyvyn tukena nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Esimerkki-indikaattoreita voisivat olla koulutuspäivien määrä ja määritellyn osaamistason saavuttaminen. Tämä korostaa tarvetta joustaville ja kontekstisidonnaisille indikaattorikehyksille, jotka mahdollistavat kestävyyden arvioinnin eri toimijoiden lähtökohdista käsin. Investointeja kuitenkin haastaa esimerkiksi lainsäädännön muutosten hankala ennakointi, ja erityisesti pienempien yritysten haasteena on riittävien näyttöjen antaminen kestävyystoimista. Tätä olemme toteuttaneet tässä artikkelissa kuvatussa tarkastelussa tunnistaessamme tulevaisuuden kestävän kehityksen indikaattoreita yli lainsäädännön ja standardoitujen prosessien (GHG-protolla ja ESRS-standardit). Maailmanlaajuinen ympäristöhallinto (standardit) Aineistosta nousi esille, että globaalit ympäristöhaasteet edellyttävät yhtenäisiä sääntelykehyksiä ja standardeja, jotka ohjaavat kestävää toimintaa yli kansallisten rajojen. Indikaattori voi olla esimerkiksi toiminnan yhdenmukaisuus ympäristöstandardien kanssa (esim. (2021) korostavat kestävyysmittareiden sekä indikaattorien ja pitkän aikavälin kestävän kehityksen strategian välisen yhteyden puutetta. Tämä kuitenkin nähtiin myös kestävyyden osalta merkittävänä muuttujana arvoketjun hallinnan ja tuotannon organisoinnin näkökulmista, joissa painotettiin paikallisia toimijoita ja tarpeisiin keskittymistä. Tämän vuoksi indikaattorien jatkuva tarkastelu ja päivittäminen osana organisaation strategista ennakointia on olennainen osa kestävän kehityksen johtamista. Neri ym. Pitkällä aikavälillä tämä voi tarkoittaa yrityksen aktiivista osallistumista kansainvälisiin ympäristöaloitteisiin sekä toiminnan yhdenmukaisuutta globaalien ympäristöstandardien kanssa. Tätä mittaava indikaattori voisi olla esimerkiksi paikallisten toimittajien osuus. 3/25 16 Futura muutoksen, ilmansaasteiden sekä vesistöjen suojelun ohella. Kestävä rahoitus ja investoinnit Yhdeksi liiketoimintaa ohjaavaksi tekijäksi ovat kasvaneet vastuulliset sijoituskäytännöt, ESG-kriteerit ja vihreät rahoitusinstrumentit. VTT:n White paper (Hanf, 2025) sekä sen sisältämä ennakointiprosessi ja prosessin tulokset tarjosivat tämän laajemman toimintaympäristön indikaattorien tunnistamisen perustaksi
Ilman pitkäjänteistä suuntautumista kestävien arvoketjujen rakentamiseen tähtäävät toimet uhkaavat jäädä lyhytnäköisiksi ja irtautua laajemmista strategisista tavoitteista. Tutkimus edistää olemassa olevaa kirjallisuutta arvoketjun kestävyysindikaattoreista (kts. On kuitenkin todettava, että useimmat olemassa olevat ja standardoidut kestävyyden suorituksen indikaattorit eivät kuitenkaan onnistu yhdistämään operatiivisen ja strategisen ohjauksen tasoja tehokkaasti, vaan keskittyvät pääasiassa lyhyen aikavälin operatiivisiin mittareihin. Jotkin yritykset mainitsivat, että kestävyysdataa tarjotaan asiakkaille lisäarvoa tuottavana palveluna, mutta liiketoimintapotentiaalin tunnistamisessa on vielä paljon mahdollisuuksia. Lukuisia indikaattoreita voidaan tunnistaa, mutta lukuun ottamatta standardoituja indikaattoreita (GHG, ESRS), niiden käyttö ei ole vakiintunutta. Asiantuntijahaastatteluiden tuottamat tulevaisuuden merkittävät teemat yhdistyvät hyvin White paperin perusteella tunnistettuihin kestävyyden indikaattoreihin ja pystyimme helposti valitsemaan listan avainindikaattoreita näiden kahden lähteen perusteella. Jotkin yritykset mainitsivatkin, että keräävät vain sitä dataa, mitä raportointi velvoittaa ja ainoastaan sillä on merkitystä. Kirjallisuus korostaa holistista operationaalisen tuotannon optimoinnin, toiminnan monitoroinnin ja kokonaisvaltaisen arvonluonnin lähestymistä, mutta kestävyyden näkökulmat sekä lähestymiset erityisesti vastuullisuuden ja pitkän aikavälin indikaattorien asetantaan ovat vielä kehitteillä. 17 3/25 Futura sindikaattorien asetantaan, jossa huomioidaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin lähestyminen. Mengistu ja Panizzolo (2023) raportoivat tutkimuksestaan tunnistaneensa yhteensä 1041 kestävän kehityksen indikaattoria teollisesta toiminnasta. Näistä 290 oli talouteen liittyviä indikaattoreita, 410 ympäristöön ja 341 yhteiskunnallisiin asioihin liittyviä. Haastattelutulosten pohjalta voidaan todeta, että staattista, raportointivelvoitteiden täyttämiseen liittyvää kestävyysdataa hyödynnetään yrityksissä enemmän kuin aktiivista kestävyysdataa, jonka avulla yritys voisi kehittää omaa toimintaa ja tarjoamaa kestävän kehityksen mukaiseksi. Asenteidenkin muuttamisessa on vielä työtä, jotta kestävyysdataa pystyttäisiin hyödyntämään kattavammin kohti kestävämpää tulevaisuutta. Tässä tutkimuksessa tunnistettiin, että standardoidut (kuten GHG-protokolla) ja säännellyt (kuten CSRD) viitekehykset ohjaavat kestävyysindikaattorien asetantaa, mutta erityisesti raportoinnin näkökulmasta, johon resursseja usein allokoidaan. Ante ym., 2018; Braglia ym., 2024; Neri ym., 2021; Dobers ym., 2023). Tämän tutkimuksen haastattelutulokset tukevat kestävyysdatan jakoa passiiviseen ja aktiiviseen (Rantala ym., 2024). Kestävyystoimien onnistuminen edellyttääkin kokonaisvaltaisempaa tarkastelua operatiivisen, taktisen ja strategisen päätöksenteon yhteensovittamista. Oma tutkimuksemme on linjassa näiden huomioiden kanssa. Oletuksemme myös on, että näin tunnistetut indikaattorit kuvaavat merkityksellisesti tulevaisuutta ja palvelevat tulevaisuuteen varautumisessa ja tulevaisuuden luomisessa teollisessa kontekstissa. Toiseksi, indikaattorien valinta kannattaa tehdä kunkin yrityksen kaksoisolennaisuusanalyysin tuloksiin nojautuen eli kontekstisidonnaisesti räätälöiden. Me tunnistimme ei-standardoituja kestävyysindikaattorikategorioita VTT:n White paperista (Hanf, 2025). Tämän pitkän aikavälin strategisen näkökulman puuttuminen haittaa kestävien arvoketjujen hallinnan kehittämistä. Artikkeli korostaa myös indikaattoreiden räätälöinnin tärkeyttä eri teollisuudenaloille. Nina Wessberg, Emmi Heinisuo, Ella Hatara & Tuija Rantala. Huomionarvoista tutkimuksessa on ensinnäkin, että useimpia indikaattoreita on käytetty vain kerran. Haasteellista on kuitenkin tunnistaa näihin indikaattorikategorioihin liittyviä datapisteitä. Se tulee tehdä nojautuen kunkin yrityksen kaksoisolennaisuusanalyysiin tai muihin merkittävien vastuullisuuteen vaikuttavien tekijöiden tunnistusprosesseihin nojautuen, esimerkiksi standardien mukaisten johtamisjärjestelmien yhteydessä. Päästölaskennasta tai ESRS:n pohjalta kerätty data pystyy antamaan syötteitä myös pitkän aikavälin strategiseen ohjaukseen, mutta vain jos asetetut indikaattorit ohjaavat arvoketjun toimintaa hyödyntämään dataa tätä varten, eikä pelkästään viranomaisraportointiin tai lyhyen aikavälin tuotannon optimointiin ja seurantaan
Tulevaisuuden kestävyysindikaattorikategorioita ovat esimerkinomaisesti tunnistamamme 1) Geopoliittiset muutokset energiakentällä, 2) IoT, AI ja koneoppiminen ja kvanttiteknologia (datan hallinta), 3) Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja luontokato, 4) Kestävän kehityksen koulutus ja osaaminen, 5) Maailmanlaajuinen ympäristöhallinto (standardit), 6) Kestävä rahoitus ja investoinnit ja 7) Paikallinen tuotanto. Siihen osoitamme jatkotutkimustarpeita, kuin myös tulevaisuuden kestävyysindikaattorien hyötyjen ja käytön käytäntöjen osoittamiseen. Tutkimuskysymyksenämme kysyimme: miten voidaan jäsentää ja tunnistaa teollisen arvoketjun tulevaisuuden kestävän kehityksen indikaattorikategorioita osana yrityksen strategista ennakointia. Paljon hyödynnetään vielä keskiarvoja laskennassa, mutta tulevaisuudessa primääristä dataa tullaan keräämään enemmän ja näin pystytään tunnistamaan todellisia päästöjä ja vaikutuksia sekä myös tehtyjen korjaustoimenpiteiden vaikutuksia niihin. Yrityksillä on kuitenkin jo toive saada kestävyysdataa aktiivisemmin hyödynnettyä liiketoiminnassaan ja kehitystoimissaan. Yritysten haastattelut toivat esille, että kestävyysdatan hyödyntämiseen liittyy vielä paljon epävarmuutta sekä rajoittuneisuutta. lainsäädännön, standardien tai asiakkaiden vaatimuksiin. Tällä hetkellä yritykset käyttävät dataa pitkälti vastaamaan yrityksen ulkopuolelta tulevaan paineeseen esim. Vastauksemme on, että ennakointiin perustuvan tulevaisuuden trendikartoituksen avulla voidaan tunnistaa indikaattorikategorioita, joita seuraamalla ja joihin tunnistamalla mitattavissa olevia indikaattoreita voimme suunnata teollisen tuotantoprosessin toimintaa kestävää kehitystä vahvistaen. Arvoketjun kestävyysdatan keräämisessä ja hyödyntämisessä on vielä paljon haasteita ja se luokin tulevaisuuden kehityskohteita. Toinen tutkimuskysymyksemme oli:miten yritykset näkevät kestävyysdatan ja kestävyysindikaattorien hyödyntämisen tulevaisuuden liiketoimintaan varautumisessa ja sen luomisessa. Kestävyysdataa kerätään usein staattisesti raportointivelvoitteiden vuoksi, mutta etenkin isommissa yrityksissä on omia mittavia päästötavoitteita ja päästöille voi yrityksissä olla oma mittari ja sisäinen hinta. Yhtenä tulevaisuuden jatkotutkimuksen aiheena voisi olla, miten tulevaisuuden indikaattorien käyttöönotArvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoi.... Vastuullinen toiminta ja siitä kerättävä data palvelevat toiminnan kehittämistä sekä liiketoiminnan että itse prosessin toiminnan näkökulmista. Hyödyllistä on myös ajatella, että kestävän kehityksen data ei ole mitään erillistä liiketoiminnan kannalta, vaan vastuulliseen liiketoimintaan kuuluu koko yritystoiminta ja siten koko yritystoiminnasta kertova data. 3/25 18 Futura Lopuksi Kestävyysdatan hyödyntäminen on yrityksissä vielä melko kehitysvaiheessa, mutta mahdollisuuksia hyödyntää sitä monipuolisemmin on lukuisia. Arvoketjun läpinäkyvyyttä kestävyysdatan osalta haluttaisiin paremmaksi tulevaisuudessa. Haastattelujen perusteella yritykset toivoivat selkeitä, standardoidumpia, toimintatapoja ja mittareita arvoketjujen kestävyysdatalle sekä automatisoidumpia keräystapoja. Kestävyysdataa hyödynnetään vielä melko vähän sisäisessä kehitystyössä, toisin sanoen aktiivista kestävyysdataa tulisi hyödyntää tulevaisuudessa enemmän. Tutkimuksemme ei vastaa vielä siihen, kuinka tulevaisuuden kestävyysindikaattoreita käytännössä mitattaisiin ja raportoitaisiin. Tällöin dataa hyödynnettäisiin kattavasti yrityksen ja sen tarjoaman kehittämisessä kestävää kehitystä tukien. Kestävyysdata on myös muuta kuin vain dataa päästöistä ja ekologisesta suorituskyvystä, esimerkiksi auditointietoa arvoketjun eri vaiheen työntekijöiden oloista tai toiminnan yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä eri alueilla paikallisesti. Tulevaisuudessa painotus todennäköisesti siirtyy passiivisen kestävyysdatan, eli raportointivelvoitteisiin vastaamisen sijaan aktiivisen kestävyysdatan hyödyntämiseen. Raportointia voidaan tehdä viranomaisille, lainsäädännön vaatimusten vuoksi, tilintarkastukseen, asiakkaille sekä sisäisesti toiminnan kehittämiseksi esimerkiksi strategiseen päätöksentekoon, investointien tueksi ja niin edelleen. Tästä toiminnasta kerättävä ja jaettava data kuvastaa ja kertoo toiminnan vastuullisuudesta. Vastuullisuus on kokonaisvaltaista
https:// doi.org/10.3390/su13063280 Mengistu, A.T., & Panizzolo, R. https://www.iso.org/standard/42546.html ISO. International Journal of Physical Distribution & Logistics Management, 45(5), 459–485. VTT. 50 years of corporate and organizational foresight: Looking back and going forward. painos). https://www.lseg.com/content/dam/ftse-russell/ en_us/documents/research/solving-scope-3conundrum.pdf Gordon, A. Sustainable Production and Consumption, 26(April 2021), 648–691. Sustainability, 13(6), 3280. Sustainable logistics hubs: greenhouse gas emissions as one sustainability key performance indicator. (2024). Luettu 23.10.2025. Directive (EU) 2022/2464 of the European Parliament and of the Council of 14 December 2022 amending Regulation (EU) No 537/2014, Directive 2004/109/EC, Directive 2006/43/EC and Directive 2013/34/EU, as regards corporate sustainability reporting (Text with EEA relevance). Business Strategy and the Environment, 33(2), 263–282. https://doi.org/10.1016/j. Developing a key performance indicators tree for lean and smart production systems. Luettu 23.10.2025. (2020). Measuring sustainability in manufacturing Nina Wessberg, Emmi Heinisuo, Ella Hatara & Tuija Rantala to ja aktiiviseen kestävyysdataan siirtyminen vaikuttaa yrityksen hallinnointiin ja organisatorisiin rakenteisiin. ISO 26000:2010 – Guidance on social responsibility. https://www.efrag.org/ Activities/2105190936364519/Sustainabilityreporting-standards Euroopan komissio. Corporate scope 3 carbon emission reporting as an enabler of supply chain decarbonization: A systematic review and comprehensive research agenda. Corporate Sustainability Due Diligence Directive (CSDDD). https://doi.org/10.1016/j.trpro.2023.11.572 EFRAG (2023). https://eur-lex.europa.eu/ legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:32022L2464 Fouret, D., Adams, M., & Roche, R. An LSED Business. (2018). ifacol.2018.08.227 Braglia, M., Di Paco, F., Gabbrielli, R., & Marrazzini, L. CDP 2020 Climate Change scoring methodology. Luettu 7.5.2025. ISO 14001:2015 – Environmental management systems – Requirements with guidance for use. (2022). Sustainability orientation and focus in logistics and supply chains. I., & Björklund, M. McGraw Hill. VTT White Paper. net/en/guidance?cid=13&ctype=theme&idtype=T hemeID&incchild=1&microsite=0&otype=Guidan ce&tags=TAG-646%2CTAG-605%2CTAG-600 Denzin, N. Analysis of indicators used for measuring industrial sustainability: a systematic review. Luettu 12.1.2025. Official Journal of the European Union, L 322, 15–94. (2025). Luettu 4.5.2025. Scope for improvement: Solving the Scope 3 conundrum. 19 3/25 Futura Lähteet Ante, G., Facchini, F., Mossa, G., & Digiesi, S. Environment, Development and Sustainability, 25, 1979–2005, https://doi. V., Ramic, M., Rohrbeck, R., & Spaniol, M. Transportation Research Procedia, 72, 1153– 1160. Technological Forecasting & Social Change, 154, 119966. (2010). (2015). https://www.iso.org/standard/60857.html Lazar, S., Klimecka-Tatar, D., & Obrecht, M. (2024). CDP Climate Change 2020 Reporting Guidance. https://doi.org/10.1108/ IJPDLM-08-2013-0228 Rantala, T., Hatara, E., Heikkilä, J., & Kojo, L. Logistics service providers and corporate social responsibility: sustainability reporting in the logistics industry. P., Spaggiari, L., Hering, M., Romano, S., & Skalski, M. org/10.1002/bse.3486 ISO. J. https://doi. 2023. org/10.1007/s10668-021-02053-0 Neri, A., Cagno, E. (2021). FTSE RUSSELL. (2022). The future of sustainability. European Financial Reporting Advisory Group. Sustainability reporting standards. Lisäksi havaitsimme tutkimuksessamme, että kestävyysindikaattoreihin liittyvien konkreettisten ja mitattavien datapisteiden tunnistaminen on haasteellista ja se olisi täten tärkeä jatkotutkimusaihe. International Organization for Standardization. org/10.1016/j.spc.2020.12.018 Parkkonen, P., & Vataja, K. https://guidance. A triple bottom line balanced set of key performance indicators to measure the sustainability performance of industrial supply chains. Dobers, K., Perotti, S., Wilmsmeier, G., Mauer, G., Jarmer, J. org/10.1016/j.jenvman.2017.11.057 CDP. https://guidance.cdp. https://ec.europa.eu/info/publications/proposaldirective-corporate-sustainable-due-diligence_en Euroopan parlamentti ja neuvosto. Piecyk, M. cdp.net/en/guidance?cid=13&ctype=theme&idtyp e=ThemeID&incchild=1&microsite=0&otype=Sco ringMethodology&tags=TAG-599,TAG-605,TAG593&utm_source=chatgpt.com CDP. A new set of Lean indicators to assess Greenhouse Gas emissions related to industrial losses. Journal of environmental management, 206, 836–845. (1978). K. https://doi. (2015). org/10.1108/ijppm-05-2023-0271 Boggia, A., Massei, G., Paolotti, L., Rocchi, L., & Schiavi, F. (2019): Näkökulmia ja lähestymistapoja tulevaisuustyön ja ennakoinnin arviointiin. https://www.vttresearch. Kiitokset Artikkeli on kirjoitettu osana Business Finland -rahoitteista Optimi1-hanketta. (2022). Futura 38(1), 60–73. Kirjoittajat kiittävät kaikkia hankkeeseen osallistuneita tahoja tutkimuksen mahdollistamisesta.. IFAC-PapersOnLine, 51(11), 13–18. (2021). (2020a). International Organization for Standardization. (2020b). Navigating trends and innovations for a sustainable tomorrow. https:// doi.org/10.1016/j.techfore.2020.119966 Hanf, M. (2023). (2018). The research act: A theoretical introduction to sociological methods (2. Lepri, M., & Trianni, A. https://doi. https://doi. com/en/explore/future-sustainability Hettler, M., & Graf-Vlachy, L. (2024). International Journal of Productivity and Performance Management, 73(11), 243–269. A model for measuring the environmental sustainability of events
Technological Forecasting & Social Change. https://doi.org/10.1016/j. (2004). https://doi.org/10.1007/978-3-030-99177-7_13 UN. Teske (toim.), Achieving the Paris Climate Agreement Goals (s. Transforming our world: The 2030 Agenda for Sustainable Development. Saatavilla 18.10.2025. Taking the future more seriously: From corporate foresight to "future-making". https://ghgprotocol.org/ corporate-value-chain-scope-3-standard value chain. World Resources Institute and World Business Council for Sustainable Development. https://cris.vtt.fi/ en/publications/measuring-sustainability-inmanufacturing-value-chain Rohrbeck, R., & Kum, M. Academy of Management Perspectives, 36(2), 845–850. Corporate foresight and its impact on firm performance: A longitudinal analysis. (2022). The Greenhouse Gas Protocol: A corporate accounting and reporting standard (uud. (2018). 129, 105–116. VTT Technical Research Centre of Finland. techfore.2017.12.013 Teske, S., Nagrath, K., Niklas, S., Talwar, S., Atherton, A., Guerrero Orbe, J., Assaf, J ja Damien Giurco (2022). Saatavilla 23.10.2025. 315-336). Springer. Scopes 1, 2, and 3 Industry Emissions and Future Pathways. World Resources Institute & World Business Council for Sustainable Development. United Arvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoi.... http://pdf.wri.org/ghg_protocol_2004.pdf WRI, & WBCSD (2011). Corporate Value Chain (Scope 3) Standard. 3/25 20 Futura Nations, Department of Economic and Social Affairs, Sustainable Development. (2015). https:// doi.org/10.5465/amp.2020.0126 WBCSD, & WRI. VTT White Paper. Teoksessa S. painos). Saatavilla 18.10.2025. https://sdgs.un.org/2030agenda Wenzel, M. E
21 3/25 Futura Ku va Tu ru n yli op ist o Ku va Su vi Ha rv isa lo Tu ru n yli op ist o Tulevaisuuden uudistavat toimitusketjut Nykypäivän liiketoiminta ja toimitusketjun hallinta vaikuttavat planeetan elämää ylläpitäviin järjestelmiin negatiivisesti, uhaten oman lajimme ja muiden elämänmuotojen kehityksen jatkumista. Regeneratiivinen eli uudistava paradigma herättää kasvavaa kiinnostusta yritysmaailmassa mahdollisuutena muuttaa liiketoimintaa ja sen vaikutuksia. Luokittelemme myös mahdollisuuksia haasteiden ylittämiseksi sekä tulevaisuuden uudistaviin toimitusketjuihin siirtymiseksi. Tässä tutkimuksessa perehdymme toimitusketjujen uudistavaan muutokseen sekä siihen liittyviin haasteisiin yhdistämällä teoreettista tietoa työpajoissa kerättyyn empiiriseen aineistoon. Kartoitamme regeneratiiviseen paradigmaan, liiketoimintaan ja toimitusketjuihin liittyvää aiempaa tutkimusta. Regeneratiivisuus voidaan käsittää sosioekologisten järjestelmien kykynä korjata itseään. Ne edistävät myös laajempaa tieteellistä ymmärrystä tulevaisuudessa kärjistyvien kestävyyshaasteiden mahdollisista ratkaisuista. Lisäksi yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa, kahdessa työpajassa kerättyyn aineistoon pohjautuen luomme ymmärrystä uudistavista toimitusketjuista ja visioimme tulevaisuuden haasteita sekä mahdollisia ratkaisuja siirtymässä niitä kohti. Tämän negatiivisen trendin lopettaminen vaatii transformatiivista eli perustavanlaatuista järjestelmätason uudelleenjärjestelyä, johon voi liittyä esimerkiksi ihmistoimintaa ohjaavien paradigmojen muutoksia. Toistaiseksi tieteellinen ymmärrys erityisesti toimitusketjujen mahdollisuuksista toimia osana laajempia uudistavia järjestelmiä on kuitenkin vähäistä. Kehittämämme jaottelu erittelee keskeisiä uudistavien toimitusketjujen haasteita. Työpajoihin osallistui yhteensä 26 vastuullisen liiketoiminnan tai toimitusketjujen parissa työskentelevää asiantuntijaa ja johtajaa. Lisäksi regeneratiivisissa järjestelmissä kokonaisuuksien väliset vuorovaikutukset luovat uudistavaa dynamiikkaa, eli järjestelmän tila on jatkuvassa positiivisessa kehitysprosessissa. Uudistava liiketoiminta ja toimitusketjujen hallinta tarjoavat yrityksille mahdollisuuden osallistua regeneraatioon. Artikkelimme tulokset ovat hyödyksi uudistavien toimitusketjujen tulevaisuuden tutkimuksen sekä käytännön edistämisessä. Avainsanat: Biodiversiteetti, regeneraatio, uudistava toimitusketju, vastuullisuus, vastuullinen liiketoiminta Ku va Tu ru n yli op ist o REFEREE-ARTIKKELI Anne Quarshie apulaisprofessori Turun yliopisto anne.quarshie@utu.fi Harri Lorentz professori Turun yliopisto harri.lorentz@utu.fi Anu Veijalainen tutkijatohtori Turun yliopisto anuvei@utu.fi
Työpajoissa tapahtuneen ryhmätyöskentelyn sisältö liittyi uudistaviin toimitusketjuihin siirtymiseen liittyviin haasteisiin ja mahdollisiin ratkaisuihin haasteiden ylittämiseksi. Muodostamme asiantuntijoiden näkemysten pohjalta ymmärrystä erityisesti uudistaviin toimitusketjuihin siirtymiseen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Siten tieteellistä tietoa erityisesti toimitusketjujen mahdollisuuksista toimia osana laajempia uudistavia järjestelmiä on vähän (Gualandris ym., 2024). Toimitusketjujen kehittäminen uudistaviksi on (kuitenkin) yleensä pitkäjänteinen prosessi (Salmi ym., 2019), eikä tällaisista prosesseista juurikaan ole tutkimuksia. Artikkelin pääasiallinen tuotos on aineiston pohjalta luotu luokittelu keskeisistä uudistavien toimitusketjujen haasteista. Kirjallisuuskatsauksemme kattaa regeneratiiviseen paradigmaan sekä vastuulliseen ja uudistavaan liiketoimintaan ja toimitusketjun hallintaan liittyvää aiempaa tutkimusta. Uudistavissa järjestelmissä ihmistoiminnan tavoitteena on tukea prosesseja tapahtumaan uusintavasti (Hellström, 2022), eli lisätä järjestelmän kykyä ylläpitää ja kehittää korkeampia elinvoimaisuuden tasoja kokonaisvaltaisesti (Mang & Reed, 2014; Fischer ym., 2024). Yritykset voivat hyödyntää regeneratiivista paradigmaa esimerkiksi harjoittamalla uudistavaa liiketoimintaa tai toimitusketjujen hallintaa (Muñoz & Branzei, 2021; Salonen ym., 2025). Biodiversiteetin köyhtymisen yhtenä juurisyynä on ihmisen erkaantuminen muusta luonnosta näkemyksellisesti ja toiminnallisesti (IPBES, 2024). Tulokset hyödyttävät niin uudistavien toimitusketjujen tulevaisuuden tutkimusta kuin yritysjohtoakin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa tulevaisuuden uudistavista toimitusketjuista. Lisäksi ne edistävät tieteellistä ymmärrystä tulevaisuudessa kärjistyvien kestävyyshaasteiden ratkaisumahdollisuuksista (Lalot ym., 2025). Tämä voisi käsittää esimerkiksi ihmistoimintaa ohjaavien maailmankuvien ja paradigmojen muutoksen (IPBES, 2019 ja 2022). Tieteellisen ja käytännön ymmärryksen puutteellisuus haittaa kuitenkin regeneratiivisen paradigman skaalautumista (Fischer ym., 2024) sekä sen hyödyntämistä esimerkiksi yritysmaailmassa. Maailmankuvien muovautumiseen perustuva regeneratiivinen eli uudistava paradigma herättää kasvavaa kiinnostusta tapana tukea kestävää tuotantoa ja biodiversiteetin suojelua (WBCSD, 2021; IPBES, 2024; Taveras-Dalmau ym., 2025). Työpajoihin osallistui yhteensä 26 yrityksissä tai muissa organisaatioissa työskentelevää yritysjohtajaa tai asiantuntijaa. Positiivisia muutoksia vaikkapa biodiversiteetin tilassa tai ihmisten hyvinvoinnissa voidaan saada aikaan esimerkiksi yritysten strategioiden tai toimitusketjun hallinnan käytänteiden avulla (Panwar ym., 2023; Salmi ym., 2023). Pääasiallinen tutkimuskysymyksemme on: Miten asiantuntijat käsittävät uudistavat toimitusketjut sekä niihin siirtymiseen liittyvät haasteet ja mahdollisuudet. Kirjallisuuskatsaus Regeneratiivinen paradigma Regeneraatio on elämää uudistava muutosprosessi, jota ilmenee biofyysisten järjestelmien eri mittakaavoilla soluista ekosysteemeihin (Yun, 2015; Williams ym., 2024). 3/25 22 Futura Johdanto Ihmistoiminta uhkaa planeetan järjestelmien vakautta ja kestävyyttä aiheuttamalla esimerkiksi biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden maailmanlaajuista köyhtymistä (Richardson ym., 2023). Artikkelissa paneudumme uudistavaan liiketoimintaan ja toimitusketjuihin aihepiiriin liittyvän aiemman tutkimuksen ja itse kerätyn empiirisen aineiston pohjalta. Luonnon negatiivisen köyhtymiskehityksen hidastaminen ja pysäyttäminen vaatii transformatiivista muutosta eli perustavanlaatuista järjestelmätason uudelleenorganisointia. Tällöin kestävyyden ja resilienssien pitäisi ilmentyä regeneTulevaisuuden uudistavat toimitusketjut. Empiirinen aineisto kerättiin kahdessa syksyllä 2023 järjestämässämme uudistaviin toimitusketjuihin liittyvässä työpajassa. Uudistavat järjestelmät elpyvät häiriön jälkeen ja kehittyvät positiivisten uudistavien syklien kautta kohti ennalta määrittelemätöntä tulevaisuuden potentiaalia, mikä sosioekologisella mittakaavalla mahdollistaa esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden lisääntymisen (Fischer ym., 2024; IPBES, 2024). Selvitämme ja pohdimme myös yritysten ja organisaatioiden mahdollisuuksia haasteiden ylittämiseksi sekä uudistaviin toimitusketjuihin siirtymiseksi
Vastuulliseen liiketoimintaan liittyvät edelleen keskeisesti kysymykset yritysten yhteiskunnallisista vastuista ja rooleista (Porter & Kramer, 2011; Siltaoja & Onkila, 2013). Reed, 2007; Wahl, 2016). Buckton ym., 2024). Kansainvälisesti vastuullisen liiketoiminnan (corporate social responsibility, CSR) alkuvaiheiden nähdään käynnistyneen lähinnä 1950-luvulla alkaneista keskusteluista liittyen johtajien ja yritysten moraalisiin vastuisiin yhteiskuntaa ja ympäristöä kohtaan (Bansal & Song, 2017; Carroll, 2015). Uudistavien järjestelmien suunnittelijat hyödyntävät usein erilaisia tulevaisuuden visiointitapoja hahmottaakseen sosioekologisten järjestelmien potentiaalia ja ihmisten osallistumismahdollisuuksia (esim. Uudistavaa muutosta voi saattaa alulle tuottamalla sitä nettotai luontopositiivisesta (FIBS, 2025) tai ennallistavasta (eli restoratiivisesta) lähestymistavasta erityisesti biodiversiteettiin keskeisesti vaikuttavilla yhteiskunnan aloilla. Kun visiointityössä hyödynnetään uudistavaan kehitykseen perustuvia viitekehyksiä, työskentely alkaa tavallisesti järjestelmän nykytilan kartoittamisella ja etenee sen uusiutumista ja elpymistä (Hellström, 2023) tukevien vaiheiden tunnistamiseen (Mang & Reed, 2012; Camrass, 2023a; Bellato ym., 2024). Regeneratiivinen paradigma pureutuu ihmisen erkaantumiseen muusta luonnosta. Regeneratiivisen paradigman soveltaminen biodiversiteettiin voimakkaasti vaikuttavilla eri yhteiskunnan sektoreilla herättää kasvavaa kiinnostusta (esim. Muutokset maailmankuvissa ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia ja hitaita prosesseja (Taves, 2022), kun taas monien kunnianhimoisten kansallisten ja kansainvälisten biodiversiteettitavoitteiden saavuttamisessa tähdätään jo vuoteen 2030 (CBD, 2022). Buckton ym., 2023; Veijalainen ym., 2023; Fischer ym., 2024), mutta myös monia erilaisia tulkintoja uudistavista prosesseista (Gordon ym., 2023, Wilson ym., 2025). Koska yhteiskunta ei tässä vaiheessa juurikaan tarjonnut sosiaalisia palveluita, kuten koulutusta tai terveydenhuoltoa, yritykset ja niiden omistajat järjestivät tavanomaisesti niitä työntekijöilleen ja muille paikallisille asukkaille. Tämän pohjalta tulevaisuusvisioon siirtymiseen liittyvät haasteet ja mahdolliset ratkaisut voivat hahmottua asiantuntijayhteistyössä. Näitä ovat esimerkiksi matkailu, maatalous ja kaupunkikehityksen tai rakennetun ympäristön hankkeet (Buckton ym., 2023; IPBES, 2024). Ihmisen ja paikan yhteyden syventäminen on keskiössä erityisesti uudistavan kulttuurin (Wahl, 2016), kestävyyden (Robinson & Cole, 2015), liiketoiminnan (Rahman ym., 2024) sekä kehityksen ja suunnittelun (Mang & Reed, 2012) painotuksissa. Tällainen yksilötasoinen restoratiivinen lähestymistapa voi toteutua esimerkiksi silloin, kun viljelijä keskittyy luomaan regeneraatiota lähinnä maaperässä (Gordon ym., 2023; Khangura ym., 2023). Vastuullinen liiketoiminta ja toimitusketjun hallinta Suomessa vastuullisen liiketoiminnan juuret ulottuvat teollistumisen varhaisiin vaiheisiin. Kun vallitsevissa maailmankuvissa ihminen toimii kuin muusta luonnosta erillisesti, uudistavassa lähestymistavassa ihminen osallistuu sosioekologisten järjestelmien kehitykseen niiden osana mukaillen elämän periaatteita, kuten elävien kokonaisuuksien vastavuoroista kehitystä ja kytkeytymistä (Du Plessis, 2008 ja 2022; Benne & Mang, 2015; Buckton ym., 2023). Yritysten roolit vastuullisuuden Anne Quarshie, Harri Lorentz & Anu Veijalainen. 23 3/25 Futura ratiivisten prosessien tuloksina, ei saavuttamalla ihmistoiminnalle asetettuja suoria päämääriä (esim. Samantyyppinen lähestymistapa voi sisältyä myös sosiaalista restoraatiota tai regeneraatiota tavoitteleviin kaupunkikehityshankkeisiin (Benyus ym., 2022). Tällöin esimerkiksi organisaatioissa työskentelevät henkilöt edistävät uudistavan dynamiikan toteutumista ilman, että he itse pyrkivät kehittymään vastavuoroisessa suhteessa ympäröivän sosioekologisen järjestelmän kanssa (Du Plessis, 2022; IPBES, 2022), saati perustavanlaatuisesti vastaamaan ihmisen ja muun luonnon eriytymiseen biodiversiteetin köyhtymisen juurisyynä. Niinpä myös uudistavien toimitusketjujen edistämisen lähtökohdaksi soveltuu vallitsevan tilanteen ja siihen liittyvien käsitysten jäsentäminen. Metsäyhtiöiden ja muiden teollisuusyritysten vastuunkanto työntekijöistä ja paikallisyhteisöistä oli Suomessa tavanomaista jo teollisen vallankumouksen alkupuolella 1800-luvulla (Olkkonen & Quarshie, 2019)
Vastuullisen liiketoiminnan käsite painottaa yrityksen erilaisten vastuiden integroimista yrityksen toimintaan, prosesseihin ja strategiaan liiketoiminnan kontekstin huomioivalla tavalla, yhdessä erilaisten sidosryhmien kanssa (Rasche ym., 2023). Toimitusketjut voidaan ymmärtää verkostoina, jotka koostuvat noodeista sekä niitä yhdistävistä linkeistä (Carter ym., 2015). 3/25 24 Futura edistämisessä ja globaalissa hallinnossa ovat tosin vaihdelleet viime vuosikymmeninä. Koska suurin tarkkaavaisuus yleensä keskittyy yrityksen sisäisiin käytänteisiin, yhteydet yritykseen kytkeytyviin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöjärjestelmiin voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Tämä johtuu siitä, että tavanomainen vastuullinen liiketoiminta kapenee käytännössä yleensä riskienhallinnaksi tai ympäristöja sosiaalisten haittojen aiheuttamisen vähentämiseksi (Montabon ym., 2016). Vastuullinen liiketoiminta onkin tyypillisesti luonteeltaan vähittäisiä parannuksia tai innovaatioita tavoittelevaa ja aikaansaavaa (Halme & Laurila, 2009; Salmi ym., 2023). Kestävän toimitusketjun hallinnan nähdään liittyvän yrityksen sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristötavoitteiden strategiseen sekä läpinäkyvään integrointiin ja toteuttamiseen (Carter & Rogers, 2008). Tämä voi käytännössä ilmetä esimerkiksi sosiaalisten ja ympäristöjärjestelmien heikentymisenä, kun ristiriitoja tai jännitteitä ilmenee (Hahn ym., 2015; Rasche ym., 2023). Viime vuosina yritysten rooli on kuitenkin kaventunut lisääntyvän kansainvälisen ja kansallisen sääntelyn myötä. Käytännössä myös vastuullisuuteen pyrkivä liiketoiminta vaikuttaa planeetan elämää ylläpitäviin järjestelmiin yleensä negatiivisesti (WBCSD, 2021). Kunnianhimoisten sitoumusten ja tavoitteiden tehokasta toteutusTulevaisuuden uudistavat toimitusketjut. Vastuullisia ja kestäviä toimitusketjuja on tutkittu viimeisen parinkymmenen vuoden ajan lisääntyvässä määrin (Quarshie ym., 2016). Vasta harvat yritykset pyrkivät ensisijaisesti välttämään haittojen aiheuttamista sekä korjaamaan ja kompensoimaan niiden omasta liiketoiminnasta tai toimitusketjuista väistämättä aiheutuvia vahinkoja (Panwar ym., 2023; Salmi ym., 2023; FIBS, 2025). Fyysisissä toimitusketjuissa tuotteet ja materiaalit ovat tyypillisesti virranneet ketjuissa lähinnä eteenpäin, mutta kiertotalouden myötä tuotteiden tai materiaalien tulisi virrata toiseenkin suuntaan tai kiertää järjestelmässä (Luoma ym., 2022). Noodeja ovat toimitusketjujen jäsenet, eli tyypillisesti tietyissä paikoissa toimivat yritykset tai organisaatiot. Nykyään vastuullisen liiketoiminnan käsitettä havainnollistaa usein kolmen pilarin viitekehys (triple bottom line, TBL), joka kattaa sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristövastuun ulottuvuudet (Elkington 1997; Bansal & Song, 2017). Taloudellisen kestävyyden painottamisesta saattaa kuitenkin seurata negatiivisia vaikutuksia muille kestävyyden elementeille (Montabon ym., 2016). Edelläkävijäyritysten joukosta löytyy silti niitäkin, jotka tavoittelevat suurempia liiketoiminnan tai kokonaisten järjestelmien muutoksia esimerkiksi kiertotalouden avulla (Koistinen ym., 2022). Uudistava liiketoiminta ja toimitusketjun hallinta Liiketoimintamallien uudelleen ajattelu ja transformatiivinen muutos kiinnostavat monia yrityksiä, mutta toistaiseksi vasta harva on esimerkiksi Suomessa käytännössä toteuttanut kovin suuria liiketoiminnan muutoksia saadakseen aikaan suurempaa vaikuttavuutta (FIBS, 2023 ja 2025; Das & Bockent, 2024). Yhdistävät linkit koostuvat tuotteiden tai materiaalien, informaation ja/ tai rahoituksen virroista noodien välillä (Carter ym., 2015). Tähän liittyy myös yritystenvälisten liiketoimintaprosessien koordinoiminen systemaattisesti yrityksen sekä sen toimitusketjun pitkän aikavälin taloudellisen tuloksen parantamiseksi. Tämä voi puolestaan vaikeuttaa systeemitason muutoksen mahdollisuuksia. 1970-luvulla yritykset keskittyivät lähinnä lobbaamaan toivomiaan yhteiskunnallisia muutoksia, mutta sittemmin ne ovat ottaneet aiempaa keskeisemmän roolin kestävyysongelmien ratkaisijoina ja yritystoiminnan itsesääntelijöinä (Kourula ym., 2019). Suomessa varsinkin suuremmista yrityksistä valtaosalla on yleislaatuisia yritystoimintaan liittyviä määrällisiä ja/tai laadullisia kestävyystavoitteita (FIBS, 2025). Viime vuosina akateeminen kirjallisuus on huomioinut myös ei-perinteisiä toimitusketjujen jäseniä, kuten järjestöjä ja viranomaisia (Montabon ym., 2016)
Liiketoiminnan ja toimitusketjun hallinnan strategioiden tai käytänteiden muutoksilla voi olla mahdollista saavuttaa positiivisia tuloksia esimerkiksi biodiversiteetin tilassa, mutta vaikutusten laajuus ja nopeus vaihtelee (Panwar ym., 2023; Salmi ym., 2023). Luoma ym., 2022), jotka aineistonkeruumenetelmänä mahdollistivat osallistujien välisen keskinäisen ajatustenvaihdon ja oppimisen uudesta ja monimutkaisesta aiheesta. Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen syntyvät esimerkiksi sen köyhtymisen pääasiallisten aiheuttajien kautta. Laadulliset menetelmät sopivat erityisesti monimutkaisten tai uusien aiheiden ja ilmiöiden tutkimiseen. Luonnon monimuotoisuutta kunnioittavat toimitusketjut voidaan ymmärtää verkostoina, joissa yritykset (yhteistyössä muiden kumppanien kanssa) pyrkivät vähentämään ja välttämään toimintansa negatiivisia vaikutuksia sekä lisäämään positiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen (WBCSD, 2021; Salmi ym., 2023). Nämä aiheuttajat vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen moninaisin tavoin erilaisissa maaja vesiekosysteemeissä (SBTN, 2024). Tällaisia erilaisia vaikutuksia on toimitusketjujen eri portailla, maantieteellisissä sijainneissa sekä erilaisissa elinympäristöissä (Salmi ym., 2019; Science Based Targets Network, 2024). Oleellisimpia suoria aiheuttajia ovat maankäyttö ja sen muutokset, luonnonvarojen ylikulutus, ilmastonmuutos, saastuminen ja haitalliset vieraslajit (IPBES, 2019). Näistä voi seurata positiivisia nettovaikutuksia ja sosioekologisten järjestelmien parantumista toimitusketjun eri portailla, sijainneissa ja elinympäristöissä, vaikkakin vasta viiveellä (Salmi ym., 2023; Rahman ym., 2024; Science Based Targets Network, 2024). Erilaisten regeneraatiota tuottavien lähestymistapojen tarkastelu toimitusketjujen sekä niihin kuuluvien organisaatioiden tai muiden jäsenten kontekstissa on siten hyödyllistä niin tieteellisen kuin käytännön ymmärryksen parantamisen näkökulmasta. Yksittäiset edelläkävijäyritykset kuitenkin pyrkivät jo aktiivisesti huomioimaan luonnon monimuotoisuutta omassa toiminnassaan ja toimitusketjuissaan. Yritysten kunnianhimo on toistaiseksi ollut huomattavasti maltillisempaa esimerkiksi niiden biodiversiteettisitoumuksissa ja -toimissa (Quarshie ym., 2021; Salmi ym., 2023). 25 3/25 Futura ta nähdään lähinnä ilmastonmuutokseen vastaamisen alueella. Vain riittävän laaja-alaisella ja pitkäjänteisellä työllä voidaan saada aikaan huomattavia muutoksia jopa tuhansien tai miljoonien toimitusketjuihin kytkeytyvien ihmisten ajattelutavoissa, luontosuhteissa ja käyttäytymistavoissa (Hellström, 2022; IPBES, 2022). Käytännössä toimitusketjujen kehittäminen tai rakentaminen luontoa kunnioittaviksi tai jopa uudistaviksi on työlästä ja tapahtuu tyypillisesti asteittain (Salmi ym., 2019). Erityisesti suurempien yritysten osalta työssä tarvitaan erilaisia käytäntöjä ja työkaluja (Salmi ym., 2023). Työpajoissa keskiAnne Quarshie, Harri Lorentz & Anu Veijalainen. Työhön voi kuulua erilaisten uudistavuuden elementtien lisäämistä ihmisten ajattelutapoihin ja luontosuhteeseen sekä yritysten liiketoimintamalleihin ja toimitusketjun hallinnan käytäntöihin (Quarshie ym., 2021; Gualandris ym., 2024). Empiirisen aineiston keräämiseksi pidimme syksyllä 2023 kaksi yritysjohtajille ja asiantuntijoille suunnattua työpajaa (vrt. Toimitusketjut voivat niiden kompleksisuudesta, maantieteellisestä laajuudesta ja kytköksistä erilaisiin sosioekologisiin järjestelmiin johtuen muodostaa hyvin vaikeasti hahmotettavia liiketalouden järjestelmiä (Ketonen-Oksi & Viherä, 2021; Gualandris ym., 2024). 2025). Vaikka yritykset ja toimitusketjut ovat järjestelmiä, tieteellinen ymmärrys siitä, miten ne voisivat toimia varsinaisina uudistavina järjestelminä, tuottaen elämää ylläpitäviä tuloksia kokonaisissa sosioekologisissa järjestelmissä on toistaiseksi vähäistä (Muñoz & Branzei, 2021; Buckton ym., 2024; Salonen ym. Menetelmät Tämä tutkimus hyödynsi tarkkaan harkittuja laadullisia tutkimusmenetelmiä (Corbin & Strauss, 2014). FIBSin Yritysvastuu 2025 -kyselyyn vastanneista yrityksistä alle kolmannes (30 %) sanoi asettaneensa luontotavoitteita, ja vielä huomattavasti harvempi yritys (14 %) tähtäsi luontopositiiviseen liiketoimintaan vuoteen 2050 mennessä (FIBS, 2025). Varmistaaksemme perusteellisen ja todennettavan tutkimuksen, pyrimme kuvaamaan alla käytetyt metodit ja tutkimusprosessin eri vaiheet (Pratt ym., 2020)
Analyysi alkoi uudistavien toimitusketjujen haasteisiin liittyvien liimalappujen tarkastelulla ja luokittelulla aiheiltaan samankaltaisten liimalappujen kanssa yhteneväisiin ryhmiin. Toinen työpaja pidettiin paikan päällä yhteistyökumppanimme (konsulttiyritys) tiloissa Helsingissä. Tilaisuus kesti yhteensä 2,5 h ja siihen sisältyi järjestäjien lyhyet alustukset sekä kaksi edellä mainittua työpajaosuutta purkuineen (keskustelua ohjaavat kysymykset). Verkkotilaisuuteen sisältyi järjestäjien lyhyet alustukset sekä kaksi työpajaosuutta purkuineen, joihin osallistui järjestäjien lisäksi yhdeksän henkilöä. ja (2) Miten vision toteutumiseen liittyviä haasteita voidaan ratkaista. Kyseinen tutkija myös loi ryhmille nimiksi alustavia laajempia teemoja. kysymys). raskasta teollisuutta (esim. Kaikki työpajaan kutsutut kuuluivat yhden tämän julkaisun kirjoittajan perustamaan ja fasilitoimaan uudistavaa muutosta koskevaan verkkotapaamisryhmään sekä sen tiedotuslistalle. Ensimmäiseen työpajaan (verkossa) saivat kutsun regeneratiivisuudesta yleisesti ja uudistavasta liiketoiminnasta erityisesti kiinnostuneet sekä aiheita jo tuntevat asiantuntijat ja johtajat. Vaikka työpajojen toteutustapa oli tehtävänannon ja kulun suhteen identtinen, erosivat toteutukset siten että työpajoista ensimmäinen oli verkkotyöpaja, ja toinen järjestettiin lähitilaisuutena yhteistyökumppanimme tiloissa Helsingissä. Osallistujien yritykset edustivat mm. kysymys). Näissä yhteensä seitsemässä pienryhmässä osallistujat kirjasivat alustalle ensin “liimalapuille” erilaisilla värikoodeilla haasteita, jotka liittyvät uudistaviin toimitusketjuihin siirtymiseen (1. Tämän jälkeen osallistujat siirtyivät pohtimaan ja kirjaamaan mahdollisia ratkaisuja haasteiden ylittämiseksi (2. energiantuotanto, konepajayritykset), elintarviketeollisuutta, vähittäiskauppaa, matkailuja ravitsemusalaa ja liikkeenjohdon konsultointia. Kahteen työpajaan osallistui järjestäjien lisäksi yhteensä 26 vastuullisen liiketoiminnan tai toimitusketjujen parissa työskentelevää asiantuntijaa. Osallistujien tyypillisiä työtehtäviä olivat liikkeenjohdon konsultti, vastuullisuusjohtaja tai -asiantuntija, yrittäjä, tutkija ja toimitusjohtaja. Analyysivaiheessa yksi tutkimusryhmämme jäsenistä perehtyi kunkin työpajan tuloksiin ensin itsenäisesti. Työpajaan kutsuttiin edustajat yhteistyöyrityksen asiakaskuntaan kuuluvista suurista tai keskisuurista yrityksistä, joiden järjestäjät arvelivat pitävän uudistavia toimitusketjuja kiinnostavina tai muuten toiminnalleen relevantteina. 3/25 26 Futura tyimme erityisesti tulevaisuuden uudistavien toimitusketjujen hahmottamiseen sekä niihin siirtymiseen liittyviin haasteisiin ja ratkaisuihin. Verkkotyöpajassa ryhmiä muodostui kolme ja lähityöpajassa neljä. Kutsuimme työpajojen osallistujiksi yrityksissä tai muissa organisaatioissa toimivia johtajia ja asiantuntijoita, joilla oli joko kokemusta uudistavasta liiketoiminnasta tai toimitusketjun johtamisesta tai selvää kiinnostusta uudistavaa muutosta kohtaan. Varsinainen työpajatyöskentely tapahtui molemmissa työpajoissa Miro-alustalla 3-4 hengen pienryhmissä. Aiheen konkretisoimiseksi osallistujia provosoitiin esittelemällä tunnetun vaatebrändin regeneratiiviseksi mainostettua t-paitaa, mahdollisia toimitusketjuimplikaatioita, sekä esitettiin kysymys siitä, millainen voisi olla visio uudistavasta toimitusketjusta, joka mainitun arvolupauksen kuluttajalle toteuttaa. Molemmat tapahtumat sisälsivät myös purkuosuudet, joissa kunkin pienryhmän edustajat saivat kertoa muiden ryhmien jäsenille oman pienryhmänsä työn tuloksista ja löydöksistä. Tämän jälkeen osallistujat pohtivat aihetta kahdessa vaiheessa seuraavien kysymysten ohjaamina: (1) Millaisia haasteita vision toteuttamiseen liittyy. Heidän joukossaan oli erityisesti konsulttiyrityksissä tai muissa asiantuntijaorganisaatioissa työskenteleviä, mutta edustettujen organisaatioiden joukossa oli myös teollisuusyritys, tutkimuslaitoksia ja muita organisaatioita. Pyysimme tiedotuslistan vastaanottajia osallistumaan 1,5 h kestävään, Zoomissa pidettävään uudistavia toimitusketjuja koskevaan tutkimustyöpajaan. Osallistujien tyypillisiä työtehtäviä olivat vastuullisuuspäällikkö tai -johtaja, vastuullisen hankinnan päällikkö, toimitusjohtaja sekä muut toimitusketjujen johtamiseen tai logistiikkaan liittyvät työtehtävät. Tämän jälkeen tutTulevaisuuden uudistavat toimitusketjut. Tapahtumaan osallistui järjestäjinä toimineiden tutkijoiden ja konsulttiyrityksen useamman edustajan lisäksi 17 muuta osallistujaa, joista 14 osallistui (varsinaiseen) pienryhmätyöskentelyyn
Toisaalta uudistavat toimintamallit ovat usein maturiteetiltaan korkeammalla tasolla alkutuotannossa, erityisesti elintarvikesektorilla. rajapintafunktioiden, kuten myynti ja hankinta, rooli korostuu. 27 3/25 Futura kija siirtyi tarkastelemaan samassa työpajassa identifioituja mahdollisuuksia haasteiden ylittämiseksi ja luokitteli niitä aiheiden mukaan yhteneväisiin ryhmiin. kuvat 1 ja 2) sekä kirjoitimme niitä avaavat tekstit. Yhdistelimme samankaltaisia tai läheisiä konsepteja (haasteita tai mahdollisuuksia), teimme luokitteluihin muita pieniä muutoksia ja viimeistelyjä sekä hioimme teemojen nimiä entistä osuvimmiksi. Kun molemmat Miro-alustat oli analysoitu alustavasti, koko tutkimusryhmämme tarkasteli yhdessä tuloksia sekä alustavia luokitteluja ja teemojen nimiä. Yhteiset määritelmät uudistavalle liiketoiminnalle ja toimitusketjulle puuttuvat ja yritykset määritellä ajatustapaa ja toimintamallia ovat usein puutteellisia tai rajoittuneita, esimerkiksi uudistavien järjestelmien sosiaalisen ulottuvuuden suhteen. Keskustelut korostivat myös yhteistyön tärkeyttä. Loimme muun muassa keskeisistä tuloksista ja niitä tukevasta aineistosta kuviot (ks. Yhden työpajaosallistujan sanoin: “visio uudesta rikkoo nykyisiä rajoja niin isosti”. Haastava muutos uudistavampaan suuntaan koskee myös nykyisin pääosin “degeneratiivisia” eli sosioekologisia järjestelmiä heikentäviä liiketoimintamalleja, korostaen tarvetta innovoida aina liiketoiminnan perusteita myöten. Saatuaan ensimmäisen työpajan aineiston alustavat analyysit, luokittelut ja teemojen nimeämiset valmiiksi, tutkija siirtyi tarkastelemaan toisen työpajan Miro-alustaa ja toisti samat analyysit, luokittelut ja teemoittelut sen tuloksille. keskusyritys mahdollisesti johtaa ja koordinoi. Keskustelimme myös tulosten seurauksista ja pohdinnoista, joita olisi erityisesti syytä nostaa esille loppukeskusteluissa. Lisäksi toimitusketjussa arvot, tieto ja perspektiivit vaativat yhtenäistämistä, korostaen perinteistä toimitusketjujen johtamisen haastetta: miten useasta organisaatiosta muodostuvan kokonaisuuden voi saada kehittymään yhdessä uudistavampaan suuntaan. Keskustelijat myös kyseenalaistivat koko ilmiön mitattavuuden sen monitahoisuudesta johtuen: “Millä perusteella voit sanoa, että tuote on regeneratiivinen?”. Tästä puutteellisesta perustasta johtuen liiketoiminnalle (niin tuiki) tärkeät Anne Quarshie, Harri Lorentz & Anu Veijalainen. Tulokset Haasteet uudistavien toimitusketjujen johtamisessa Työpajoista kerätystä aineistosta tunnistimme kuusi ylätason teemaa, jotka tekevät uudistavien toimitusketjujen muodostamisesta ja johtamisesta haasteellista (kuva 1). Kolmas haastekokonaisuus korostaa uudistumista osaamisen ja toimintamallien suhteen sekä kykyä ylipäätään tehdä tarvittavia muutoksia. Uudistava toimintatapa toimitusketjussa haastaa olemassa olevan osaamisperustan läpi toimitusketjun ja vaatii koulutusta sekä yhtenäistämistä, jota ns. Neljäs keskusteluissa noussut haaste liittyi mittaamisen ja viestinnän ongelmiin. Työstimme yhdessä myös teemojen ja niitä tukevan aineiston esitystapaa artikkelissa läpinäkyvyyden lisäämiseksi (Pratt ym., 2020). Systeeminen muutos kattaa koko arvoketjun kuluttajista aina tuotteiden valmistajiin ja raaka-aineiden tuottajiin asti. Myös näille ryhmille luotiin nimiksi alustavia teemoja. Todettiin, että “yksin on todella vaikea vaikuttaa” niin yrityksen sisällä kuin toimitusketjussa, jolloin ns. Ehkä perustavanlaatuisin haaste liittyy tarpeeseen muuttaa organisaatioiden ja yksilöiden ajatusmalleja, sillä työpajoihin osallistuneet korostivat keskusteluissaan systeemisen ja pitkän aikavälin näkökulman puutetta yritysten päätöksenteossa. Muutosta uudistavampaan suuntaan vaikeuttaa uudistavan vision konkretisoinnin vaikeus: miten uudistava toimitusketju operationalisoidaan käytännön toiminnaksi. Juurisyynä näille haasteille lienee keskusteluissa tunnistettu uudistavan ajattelutavan jännite suhteessa talouden kasvuun perustuvaan paradigmaan. Muutos tarkoittaa myös kokonaisten toimialojen uudistumista ja disruptoimista, ja se nähdään niin merkittävänä, että nykyiset toimijat arvoketjussa eivät välttämättä pysty tekemään tarvittavia muutoksia. Keskustelijat näkivät erityisesti toimitusketjun alkupään prioriteettina koulutusinvestoinneissa, heijastaen perinteisiä vastuullisuushaasteita. Toisena keskeisenä haasteena keskusteluissa nousi esiin tarvittava muutos liiketoiminnan eri tasoilla
3/25 28 Futura Tulevaisuuden uudistavat toimitusketjut K uv a 1. H aa ste et uu di sta va ss a to im itu sk et ju n jo ht am ise ss a.
Kannustimien tai jopa regulaation tuoman pakon puuttuessa on epäselvää, kuka rohkenee “aloittaa pelin” uudistavassa liiketoiminnassa ja toimitusketjujen muodostamisessa. Vastaukset painottavat, että “ei ole pakko puhua regeneratiivisuudesta”, jos terminologia on sidosryhmille haastava ja yhteinen ymmärrys määritelmästä Anne Quarshie, Harri Lorentz & Anu Veijalainen. Lisäksi keskustelussa ilmenneeseen muutosjohtamisen kokonaisuuteen liittyy ymmärryksen lisääminen viestinnän ja koulutuksen avulla, opettelemalla uusia ajattelumalleja määritellen “miten regeneratiivisuus sanoitetaan liiketoiminnalle, jotta [se] ymmärtää mistä on kyse”. Keskeistä on myös tiedostavuuden konseptiin liittyen ymmärtää oman toimitusketjun tapahtumia. Kompleksiset moniportaiset toimitusketjut aiheuttavat myös tutkimuskirjallisuudessa paljon käsitellyn läpinäkymättömyyden ongelman. Muutoksen haasteellisuutta pahentaa eriävät tavoitteet ja “kieli”, jolloin on olemassa riski, että “eri yritykset ymmärtävät ekosysteemin eri tavoin ja sen mikä auttaa ekosysteemin regeneratiivisuutta”. Viides haaste ilmentää liiketoiminnan peruselementtejä taloudellisen näkökulman kautta. Haasteita ovat kuluttajien mielikuvat ja kulutusasenteet, sekä epävarmuus siitä, ovatko kuluttajat valmiita maksamaan enemmän vastuullisuudesta. Haastava muutos kohti uudistavuutta voi helpottua tukeutumalla tutumpiin konsepteihin, kuten kiertotalouteen (Koistinen ym., 2022). Ratkaisut uudistavien toimitusketjujen johtamisessa Työpajoista kerätystä aineistosta tunnistimme viisi ylätason teemaa, jotka ilmentävät uudistavien toimitusketjujen muodostamisessa ja johtamisessa tarvittavia ratkaisuja (kuva 2). Lisäksi keskustelussa korostui kehityksen toteuttaminen pienin askelin jakamalla “kokonaisuus pienempiin osiin ja yritetään valita selkeä osa-alue, johon yritys voi luoda regeneratiivista vaikutusta”. Toinen keskeinen ratkaisuteema on yhteisten määritelmien ja mittareiden luominen, jossa korostuu myös termien käyttö. Pitkissä toimitusketjuissa keskusyrityksellä voi myös olla (vain) vähän vaikutusvaltaa viedä läpi muutosta. Keskustelut myös korostivat, että puutteelliset määritelmät ja mittarit altistavat yritykset viherpesusyytösten riskille. 29 3/25 Futura mittarit ja standardit puuttuvat, hankaloittaen viestintää yrityksen sisällä ja toimitusketjussa toiminnan kehittämiseksi, sekä viime kädessä investoinneista saatavien hyötyjen ulosmittaamista. Uudistavan muutoksen johtamisessa korostuu luonnollisesti myös kunnianhimoiset tavoitteet, joita välitavoitteet konkretisoivat. Tähän liittyy myös tietyntyyppinen “tyytyminen”, jossa “hyväksytään se, että tuodaan regeneratiivisia menetelmiä, vaikka koko ajattelumalli ei ole regeneratiivinen”. Viimeisenä muutosjohtamisen elementtinä tulokset toteavat työkalut ja viitekehykset, mutta keskustelut eivät (tässä) edenneet teeman osalta syvemmälle konkretiaan. Muutosta voidaan myös edesauttaa pienen pioneeri-aktivistijoukon toimesta, ulkopuolisilla asiantuntijaresursseilla tuettuna. Työpajoissa käyty keskustelu toi esille huolen kuluttajien valmiudesta maksaa enemmän uudistavasta tuotteesta, koska lisähinnan uudistavasta tuotteesta ajatellaan siirrettävän kuluttajalle. Ensimmäiseksi, muutosjohtamisen ratkaisukokonaisuus vaikuttaa olleen kaikkein merkittävin teema ratkaisuihin liittyvässä keskustelussa. Uudistavassa toimitusketjussa materiaalien alkuperä ja sen todentaminen on kriittisen tärkeää, kuten on myös tiedon saanti ensimmäisen portaan takaa. Toimitusketjujen jalanjälki myös tyypillisesti koskettaa erilaisia elinympäristöjä ja ekosysteemejä, jolloin luontoa kunnioittavat ja uudistavat ratkaisut eivät välttämättä skaalaudu suoraan, ilman räätälöintiä, yli toimitusketjun erilaisissa konteksteissa sijaitsevien operaatioiden. Viimeinen haaste liittyy erityisesti toimitusketjun konfiguraatioon ja erityisesti sen tyypillisiin rakenteellisiin ominaisuuksiin. Korkean ambitiotason uudistavuustavoitteet ja toimitusketjun kompleksisuus aiheuttavat yhdessä merkittävän haasteen yrityksille. Tässä yhteydessä keskustelijat pohtivat myös taloudellisten kannustimien roolia, erityisesti verohelpotusten muodossa pienyrityksille. Keskustelussa tuli ilmi myös erityisesti pienten yritysten haasteet liittyen todentamisen ja sertifikaattien kalleuteen. Monimutkaiset tai kompleksiset toimitusketjut, joissa on useita portaita ja monia toimijoita, tuovat muutokseen jähmeyttä ja vastaavan tasoista kompleksisuutta
Ra tk ai su t uu di sta va ss a to im itu sk et ju n jo ht am ise ss a.. 3/25 30 Futura Tulevaisuuden uudistavat toimitusketjut K uv a 2
Tämän prosessiluonteen – sekä ihmisen osallistumisen siihen – ymmärtäminen haastaa valtavirtaiset maailmankuvat ja lähestymistavat, jotka perustuvat yleensä ihmisen ja muun luonnon erillisyyteen (Huhmarniemi & Salonen, 2022; IPBES, 2022; Williams ym., 2024). Teknisten innovaatioiden avulla raaka-aineiden tuottaminen (tuoterakenne) on mahdollista uudella tavalla (prosessit). Toimitusketjussa eri toimijoiden pitää muodostaa yhteisiä tavoitteita “uusien rajojen yli, dialogimaisesti eikä ylhäältä sanellen”. Formaalien instituutioiden vastapainona keskustelut korostivat yksilöiden ja ehkä jopa yhteiskuntatason luontosuhteen roolia uudistavan muutoksen mahdollistajana ja edistäjänä (IPBES, 2022). Kasvava kiinnostus regeneraatiota kohtaan ei siis ainoastaan Anne Quarshie, Harri Lorentz & Anu Veijalainen. Tällainen lähestymistapa on myös paremmin linjassa regeneraation luonteen kanssa elämän ilmiönä ja mahdollistaa autenttisemman pureutumisen luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen juurisyihin – erityisesti tarkastelemalla ihmisen suhdetta muuhun luontoon (Huhmarniemi & Salonen, 2022; Pelli ym., 2024). Silti keskustelu korosti ratkaisujen löytämisen tärkeyttä tilanteeseen, jossa uudistavan toimitusketjun lisäkustannukset “valuvat kokonaan kuluttajahintoihin”. Tämä edellyttänee ainakin uteliasta ja elämän hyvinvoinnista välittävää asennetta, jossa regeneraatio nähdään jatkuvana vastavuoroisesti kehittyvänä osallistumisena, ei saavutettavana päämääränä. Rakennetta muuttaisivat myös uudet liiketoimintaa disruptoivat toimijat. Mittaaminen ja sen mahdollistama viestintä sekä sisäisesti että ulkoisesti nousevat esiin keskeisenä ratkaisukokonaisuutena regeneraation edistämisen mittavassa haasteessa. Keskeinen formaali instituutio muutoksen edesauttajana esiintyy löydöksessä “sääntely ja yhteiskunnan muu ohjaus”. Vastaukset totesivat varsin yleisellä tasolla, että “pääomat menevät sinne missä paras tuotto on”, korostaen jännitettä uudistavan liiketoiminnan ja toimitusketjun johtamisen sekä nykyisen lyhyen tähtäimen tuotto-odotuksiin perustuvan liiketoiminnan paradigman välillä. Yksi keskeinen kysymys onkin, miten ihminen ja ihmistoiminta voivat nivoutua muutosprosessiin, joka tuottaa elämän kukoistusta eri mittakaavoilla. Se on siten jatkuvasti kehittyvä ja kontekstuaalinen tapahtumaketju, joka heijastaa elämän eri ilmenemismuotojen monimuotoisuutta, ennakoimattomuutta ja potentiaaliin kehittymistä (Fischer ym., 2024). Pohdinta ja johtopäätökset Regeneraatio on luonteeltaan dynaaminen, elämää vahvistava prosessi (esim. Viimeisenä ratkaisuteemana keskusteluissa nousi esille instituutiot mahdollistajina. 31 3/25 Futura puuttuu. Kysyttäessä “kuka toimii ensin?”, eli niin sanottu first-mover -ongelma, ratkaisu ilmenee lainsäädännön kehittämisen kautta. Yun, 2015; Mang & Reed, 2012). Ratkaisujen haasteellisuutta kuvaa se, että keskustelijat pohtivat jopa “kasvun määritelmän uudelleen miettimistä”, mikä haastaisi yhteiskunnan ja yritystoiminnan perustavanlaatuiset taustaoletukset. Kolmantena teemana työpajakeskustelut käsittelivät taloudellisia lähestymistapoja ja kannustimia. Konkreettisemmalla tasolla standardit, sertfikaatit ja “yhteisesti hyväksytty ja yleisesti käyttöönotettu hiilija luontokirjanpito” edesauttaisivat uudistavan toimitusketjun realisoitumista. Ratkaisut mainitsivat myös termit “nearsourcing” ja “insourcing”, eli tuotantopanosten hankinnan lähempää ja toimintojen tuonnin yrityksen sisälle paremman kontrollin ja näkyvyyden aikaansaamiseksi. Arvon tulisi myös jakautua toimitusketjussa reilulla tavalla hyödyttäen kaikkia ketjun toimijoita neuvotteluvoimaan perustuvasta asemasta huolimatta. Toisena konfiguraation ulottuvuutena keskustelut käsittelivät toimitusketjun suhteita, joiden pitää muuttua yhteistyötä enemmän korostaviksi niin horisontaalisesti toimialan sisällä kuin kilpailijoiden välillä. Neljäs teema liittyy läheisesti toimitusketjun konfiguraation neljään ulottuvuuteen (Srai & Gregory, 2008), joista ensimmäiseen eli rakenteeseen liittyen keskustelussa tuli ilmi toimitusketjujen “yksinkertaistaminen ja lyhentäminen”. Lisäksi keskustelut toivat esille uudet hinnoittelumallit, joissa “uudistava tuote olisi halvempi”, mutta toteutustapa jäi tämän suhteen kuitenkin epäselväksi. Millaiseksi yksilöiden luontosuhde muovautuu, miksi, ja voidaanko luontosuhdetta aktiivisesti esimerkiksi yhteiskunnan taholta vahvistaa, ovat kysymyksiä, joihin ratkaisun konkretisoimiseksi tulisi pystyä vastaamaan (Huhmarniemi & Salonen, 2022; Pelli ym., 2024)
Tarvittavan muutosjohtamisen ja muiden ratkaisujen kehittämistarpeen skaala on laaja (Quarshie ym., 2021; Gualandris ym., 2024). Camrassin (2020 ja 2023a,b) esittämät regeneratiivisten tulevaisuuksien kahdeksan periaatetta muodostavat yhden viitekehyksen uudistavan muutoksen edistämiseksi, koska ne tarjoavat käsitteellistä ja käytännöllistä ohjausta ihmisryhmille uudistavien tulosten visioimiseksi ja niiden saavuttamiseksi. Jos olisimme alustuksissa kertoneet regeneratiivisten tulevaiTulevaisuuden uudistavat toimitusketjut. Erilaisia haasteita ilmenee esimerkiksi vallitsevissa ajatusmalleissa, osaamisessa, liiketoimintamalleissa, mittareissa ja kannustimissa sekä toimitusketjujen rakenteessa. Koska regeneraation määritelmät ovat kontekstisidonnaisia, tavoitteet sekä onnistumisen mittarit tulee kehittää yhteistoiminnallisesti (3). On todennäköistä, että suurin osa osallistujista ei ollut tietoisia regeneratiivisten tulevaisuuksien periaatteista (Camrass, 2023a) keskustelujen aikana, koska emme viitanneet niihin työpajojen alustuksissa. 3/25 32 Futura kutsu kehittämään uusia käytäntöjä (Salmi ym., 2023), vaan myös tutkimaan lajimme potentiaalia ja roolien kirjoa osana ekosysteemejä. Tulostemme ja luomamme luokittelun perusteella uudistavien järjestelmien, kuten toimitusketjujen, kehittämistä estävät monenlaiset ja -tasoiset haasteet. Tätä ymmärrystä voi syventää sisällyttämällä tietoa järjestelmistä, maailmankuvista sekä niitä tukevista myyteistä ja metaforista (2). Toivotusta regeneratiivisesta tulevaisuudesta käsin taaksepäin suuntautuva suunnittelu on myös keskeistä, ja tämän suunnitelman tulee olla dynaaminen, reagoiva ja kehittyvä suhteessa niihin järjestelmiin, joissa yhteisö ja projekti toimivat (6). Siten uudistavien toimitusketjujen tai muiden uudistavien järjestelmien kehittämisessä kannattaa painottaa eksploratiivisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Lisäksi sitoutuminen sisäiseen, yksilölliseen uusiutumiseen on prosessi, jota periaatteet kehottavat vaalimaan jatkuvasti (8). Yhteisen kuvan ja metaforan luominen yhteisön toivotusta tulevaisuudesta on tärkeä vaihe jo prosessin alussa (4). Fischer ym., 2024; Huhmarniemi & Salonen, 2022). Tulevaisuusmenetelmät, kuten Causal Layered Analysis (CLA), ovat mahdollisia työkaluja tämän kuvan tarkastelussa ja purkamisessa, sillä ne auttavat tunnistamaan oletuksia ja käytössä olevia tulevaisuuskuvia (5). Periaatteet kehottavat aloittamaan prosessin muodostamalla ns. Toisin kuin vastuullisessa liiketoiminnassa yleisesti sovellettavat tuloskeskeiset mallit, jotka nojaavat esimerkiksi sertifikaatteihin tai minimitason täyttäviin mittareihin (Rasche ym., 2023), uudistava prosessi tähtää jatkuvaan yhteyden, elinvoiman ja merkityksellisyyden vahvistamiseen (Koistinen ym., 2022). Tutkimuksemme painotti nyky-ymmärryksen kartoitusta sekä sen pohjalta hahmotettavien – uudistaviin toimitusketjuihin siirtymisessä mahdollisesti ilmenevien – haasteiden ja ratkaisujen visiointia. paikkatarinan (story of place), joka kuvailee työstettävän projektin kytkeytymistä ihmisja luonnonjärjestelmiin ainutlaatuisesti ja kerroksellisesti, historiallisesti ja nykyhetkessä (periaate 1). Tästä huolimatta keskusteluissa nousi esiin useita vastaavia uudistavan muutoksen kannalta keskeisiä teemoja, kuten mittareiden kehittämisen ja maailmankuvien muovautumisen merkitys. Toisaalta tuloksista puuttui useita regeneratiivisten tulevaisuuksien kannalta olennaisia ulottuvuuksia, kuten paikan tarinan, pitkän aikavälin aikaperspektiivin tai yksilötasoisen regeneraatioprosessin huomioiminen (esim. Tässä artikkelissa pyrimme lisäämään tietoa tulevaisuuden uudistavista toimitusketjuista sekä niihin siirtymiseen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista asiantuntijoiden näkemysten pohjalta. Paneuduimme aiheeseen siihen liittyvän tutkimuksen sekä työpajoista kerätyn empiirisen aineiston pohjalta. Tämä voi tarkoittaa kokeilevaa, pitkälle ulottuvaa toimintaa, joka ei pyri yksiselitteisiin tai nopeisiin lopputuloksiin, vaan avaa tilaa kokeilulle, oppimiselle, ihmettelylle ja yhteisluomiselle. Läpi prosessin osallistujien tulee sisäistää, että ihmisten ja luonnonjärjestelmien rinnakkainen yhteiskehitys on uudistavan ajattelun ja toiminnan perusta (7). Jatkossa tutkimukset ja työpajat voivat entisestään syventää ymmärrystä regeneraatiosta ilmiönä sekä tutkia ja edistää uudistavaa muutosta tavalla, joka huomioi tai hyödyntää syvällisemmin esimerkiksi tulevaisuustutkimuksen näkökulmia ja työkaluja. Tulostemme tarkastelu suhteessa näihin kirjallisuudessa esitettyihin regeneratiivisten tulevaisuuksien periaatteisiin paljastaa kiinnostavan jännitteen teoreettisen ymmärryksen ja käytännön toteutuksen välillä
Tämä viittaa siihen, että ilman eksplisiittistä kehystä osallistujien huomio kiinnittyy helpommin operatiivisiin ja systeemisiin kysymyksiin, kun taas syvemmät eksistentiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet jäävät taka-alalle. Tuloksemme korostavatkin kollektiivisen muutoksen, yhteistyön ja yhteyksien tärkeyttä (Ketonen-Oksi & Viherä, 2021). Uudistava tematiikka tulisi ottaa osaksi toimitusketjuihin liittyvää strategiatyötä, ja tämän puitteissa muodostaa haastavia tavoitteita sekä visioita näitä toteuttavista toimitusketjukonfiguraatioista. Tutkimuksemme voi hyödyttää myös liikkeenjohdon ja toimitusketjujen hallinnan käytäntöä. Muutosten aikaansaaminen on huomattavasti helpompaa ja todennäköisempää, kun samansuuntaisia muutoksia tavoitellaan koko toimialalla, kokonaisissa toimitusketjuissa tai muissa järjestelmissä. Toimitusketjuintegraatiota on siis edelleen edistettävä, jotta konkreettisia askelia uudistavuuden suuntaan voidaan ottaa. Toistaiseksi yritysten käytöstä puuttuvat yleisemmin tunnustetut tai sovellettavat mittarit. Konkreettisten käytänteiden ja ratkaisujen kehittämisessä ja hyödyntämisessä voi olla perusteltua aloittaa tutuilla konsepteilla ja pienin edistysaskelin. end-to-end -retoriikalla. Myös taloudellisten lähestymistapojen ja kannustimien roolista sekä käyttötavoista regeneraation mahdollistajina ja edistäjinä tarvitaan lisätutkimusta erilaisilla toimialoilla ja kokonaisissa toimitusketjuissa. Integroitumisen ja yhteistyön tulisikin ulottua yhä kauemmaksi yläja alavirtaan, eli “beyond the first tier” -tyyppinen retoriikka tulisi korvata kunnianhimoisemmalla ns. Painotamme erityisesti yritysmaailmassa toimivien yksilöiden ja organisaatioiden tarvetta pyrkiä kohti uudistavia liiketoiminnan ja toimitusketjun hallinnan ajatteluja lähestymistapoja. Näiden teemojen poissaolo korostaa tarvetta kehittää osallistavia prosesseja, jotka eivät ainoastaan tuota ratkaisuja, vaan myös tukevat osallistujien kykyä hahmottaa omaa rooliaan osana laajempaa sosioekologista kokonaisuutta. Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tarkastella, miten fasilitointimenetelmät ja alustavat sisällöt voisivat tukea näiden syvempien ulottuvuuksien esiin tuomista, jotta uudistava muutos voisi juurtua paitsi rakenteisiin myös ihmisten kokemukselliseen todellisuuteen. 33 3/25 Futura Anne Quarshie, Harri Lorentz & Anu Veijalainen suuksien periaatteista tarkemmin, osallistujien vastaukset olisivat saattaneet painottaa esimerkiksi ihmisen ja muun luonnon vastavuoroisen, kukoistusta tukevan kehityksen edellyttävän syvempää sitoutumista sekä ajallisesti että kokemuksellisesti. Jo olemassa olevan hyödyntämisellä, eli esimerkiksi nykyisiä tuotteita, raaka-aineita, toimittajia ja toimintamalleja käyttämällä osana uudistavia konfiguraatioita, voidaan päästä helpommin alkuun verrattuna täysin uusiin ja isoja investointeja vaativiin konfiguraatioihin. Toistaiseksi liian harva yritysjohtaja ja yritys yrittää tosissaan muokata toimintaansa regeneratiiviseksi (FIBS, 2023 ja 2025). Paikallisten (proof-of-concept) kokeilujen jälkeen toiminnan ja muutosten skaalaus on mahdollista esimerkiksi haastavampien tavoitteiden asetannan, uusien hinnoittelumallien, kannustimien, toimitusketjujen yksinkertaistamisen ja teknologisten työkalujen avulla. Tulostemme perusteella ehdotamme jatkotutkimusta myös uudistavuuden mittareista, sillä asiantuntijoiden näkemykset mittareiden tarpeen ja hyödyllisyyden suhteen vaikuttavat jakautuvan. Lisäksi vastauksissa olisi voinut esiintyä enemmän pohdintaa siitä, miten projekteihin voidaan konkreettisesti luoda sisäsyntyinen ja jatkuva kyky osallistua dynaamisesti ja ainutlaatuisesti toimitusketjujärjestelmien alati muuttuvaan toimintaympäristöön. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että uudistaviin toimitusketjuihin siirtymiseen liittyvien haasteiden määrä ja laajuus voi tuntua yksittäisestä toimijasta ylitsepääsemättömältä. Johtopäätöksenä voimme todeta, että vaikka työpajojen keskustelut toivat esiin useita uudistavan muutoksen kannalta merkityksellisiä näkökulmia, ne jäivät osittain pinnallisiksi suhteessa uudistavien prosessien transformaatiopotentiaaliin (Pelli ym., 2024) ja regeneratiivisten tulevaisuuksien viitekehykseen. Merkittäviä vaikutuksia voi myös heijastua muihin yrityksiin ja sosioekologisiin järjestelmiin uudistavia toimitusketjuja rakentamaan pyrkivien ihmisten tai yritysten muutosjohtamisen ja luontosuhteen muutosten kautta.. Tällaista retoriikkaa toki esiintyykin jo yritysten strategioissa jonkinlaisena yleisenä ja usein melko kevyin perusteluin esitettynä tavoitteena ja tyypillisesti ilman kattavia toimenpidesuunnitelmia
Basics of Qualitative Research. (2014). Tourism Geographies, 26, 1361–1380. Ecological performance standards for regenerative urban design. https://fibsry. (2017). org/stable/j.ctv1nzg1pg.7 Du Plessis, C, (2022), The city sustainable, resilient, regenerative – A rose by any other name. https://fibsr y.fi/uutishuone/tutkimukset/ yritysvastuu-2023-tutkimus-vain-harvat-yrityksetovat-luopuneet-kestamattomasta-liiketoiminnastasilti-uudistava-liiketoiminta-tekee-jo-tuloaan Lähteet Bansal, P. (2023). cbd.int/article/cop15-final-text-kunming-montrealgbf-221222 Corbin, J., & Strauss, A. 59–90). Rebalancing human impact and natural environment (s. (2025, 15. Cannibals with Forks. International Journal of Physical Distribution & Logistics Management, 38(5), 360– 387. . .Wilson, J. 23–48). Capstone Publishing Limited. https://www. https://doi.org/10.1108/09600030810882816 Carter, C.R., Rogers, D.S., & Choi, T.Y. Journal of Cleaner Production, 109, 42–52. Foresight, 25, 502–515. (2024). org/10.1007/978-3-030-97023-9_2 Elkington, J. Journal of Futures Studies, 28, 89–99. Sustainable Production and Consumption, 49, 529–544. The Triple Bottom Line of 21st Century Business. Regenerative urbanism: a causal layered analysis. 3/25 34 Futura Rahoittajat Anne Quarshie ja Anu Veijalainen saivat tutkimusrahoitusta Suomen Akatemian Profi6 BIODIFORM-hankkeelta (Biodiversity and systemic transformation). (2015). A conceptual framework for understanding social-ecological systems. B., & Mang, P. Yritysvastuu 2023 -tutkimus: Vain harvat yritykset ovat luopuneet kestämättömästä liiketoiminnasta, silti uudistava liiketoiminta tekee jo tuloaan. org/10.1016/j.oneear.2023.06.006 Buckton, S.J., Fazey, I., Doherty, B., Bryant, M., Banwart, S.A., Carmen, E., Connolly, A., Denby, K., Kendrick, I., Sharpe, B., Wade, R.N., Ball, P., Bridle, S., Gardner, G., James, A., Morris, B., Stewart, S., Bremner, M., Chapman, P.J., . (2024). https:// doi.org/10.1016/j.spc.2024.06.024 Du Plessis, C. Tiivistelmä: Yritysvastuu 2025 -tutkimus. https://doi.org/10.1111/ jscm.12073 CBD (Convention on Biological Diversity) (2022). (2023b). & Song, H.C. Kunming-Montreal Global Biodiversity Framework. Regenerative Futures: Eight Principles for Thinking and Practice. [Lehdistötiedote]. Teoksessa R. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2015.02.037 Benyus, J., Dwyer, J., El-Sayed, S., Hayes, S., Baumeister, D., & Penick, C. Similar but not the same: Differentiating corporate sustainability from corporate responsibility. Weaver (toim.), Exploring sustainability science: A Southern African perspective (s. (2024). Tulevaisuuden uudistavat toimitusketjut. Springer. Das, A., & Bocken, N. Luettu 6.5.2025. (2023, 10. https://doi.org/10.1108/FS-08-20190079 Camrass, K. https://doi. https://doi. . One Earth, 6, 824–842. https://doi.org/10.1016/j.orgdyn.2015.02.002 Carter, C.R., & Rogers, D.S. painos). Journal of Supply Chain Management, 51(2), 89–97. Organizational Dynamics, 44(2), 87–96. toukokuuta). (2008). Corporate social responsibility: The centerpiece of competing and complementary frameworks. Academy of Management Annals, 11(1), 105–149. The Regenerative Lens: A conceptual framework for regenerative social-ecological systems. A framework of sustainable supply chain management: moving toward new theory. Working regeneratively across scales – Insights from nature applied to the built environment. https://doi.org/10.5465/ annals.2015.0095 Bellato, L., Frantzeskaki, N., & Nygaard, C. (2015). https://doi.org/10.1371/journal. (2023a). Sage Publications. Regenerative futures. Transformative action towards regenerative food systems: A large-scale case study. Teoksessa M. CBD/COP/15/L.25. Sustainability Science, 17, 2631–2641. (2020). African Sun Media (1. Burns & A. FIBS. org/10.1108/FS-11-2021-0227 Carroll, A.B. pstr.0000134 Camrass, K. Regenerative business strategies: A database and typology to inspire business experimentation towards sustainability. toukokuuta). [Kalvoesitys]. (2008). Toward the theory of the supply chain. (2015). https://doi.org/10.6531/ JFS.202309_28(1).0008 Camrass, K. .Sinclair, M. Roggema (toim.), Design for regenerative cities and landscapes. Foresight, 22, 401–415. PLOS Sustainability and Transformation, 3(11), e0000134. Anu Veijalainen toimi lisäksi Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa BIODIFUL-konsortiossa (Biodiversiteettiä kunnioittava johtajuus; apurahan numero 345885). Towards a regenerative shift in tourism: Applying a regenerative conceptual framework toward swimmable urban rivers. f i / w p co n te n t / u p l o a d s / 2 2 5 / 5 / F I BS _ Yritysvastuu2025_Tiivistelma.pdf FIBS. https://doi.org/10.1080/14616688.2024.2358306 Benne. https://doi. https://doi.org/10.1007/ s11625-022-01180-5 Buckton, S.J., Fazey, I., Sharpe, B., Om, E.S., Doherty, B., Ball, P., Denby, K., Bryant, M., Laitm R., Bridlem S., Cainm M., Carmen, E., Collins, L., Nixon, N., Yap, C., Connolly, A., Fletcher, B., Frankowska, A., Gardner, G., . https://www.jstor. A. (1997). (2022)
Regenerative organizations: Introduction to the special issue. https://doi.org/10.5281/zenodo.11382230 Ketonen-Oksi, S., & Viherä, M.-L. .Vatn, A. Journal of Supply Chain Management, 60(1), 53–67. https://doi. Nykytaide luontosuhteen pilarina: Art Ii 2020 Biennaalin teokset tulevaisuuskeskusteluna. 9–16). Business Strategy and the Environment, 32(5), 2554–2566. https:// www.hbs.edu/faculty/Pages/item.aspx?num=39071 Pratt, M. (2024). Palgrave Pivot. https://doi.org/10.1007/s11625-02201281-1 Gualandris, J., Branzei, O., Wilhelm, M., Lazzarini, S., Linnenluecke, M., Hamann, R., Dooley, K.J., Barnett, M.L., & Chen, C.M. Tavoitteena luonnon ja ihmisten elinvoima. https:// doi.org/10.1016/j.pursup.2015.11.001 Quarshie, A., Salmi, A., & Wu, Z. https://doi. Nature Sustainability, 7, 964–972. Hellström, E. Building Research and Information, 40, 23–38. (toim.). https://doi.org/10.1111/ jscm.12314 Hahn, T., Pinkse, J., Preuss, L., & Figge, F. Regenerating place: Highlighting the role of ecological knoAnne Quarshie, Harri Lorentz & Anu Veijalainen. Building Research & Information, 43(1), 7–10. (2015). (2023). IPBES Secretariat. B., Athayde, S., Barton, D. (2024). (2024). org/10.1177/0001839219887663 Quarshie, A. https:// doi.org/10.1080/09613218.2014.911565 Montabon, F., Pagell, M., & Wu, Z. Sustainability and corporate social responsibility in supply chains: The state of research in supply chain management and business ethics journals. Organization Studies, 40(8), 1101–1123. Journal of Business Ethics, 127, 297–316. Journal of Supply Chain Management, 52(2), 11–27. (2014). Harvard Business Review, Jan-Feb, 1–17. . Regenerative Agriculture—A Literature Review on the Practices and Mechanisms Used to Improve Soil Health. Futura, 43, 23-30. Mainstreaming regenerative dynamics for sustainability. org/10.1177/10860266211055740 Olkkonen, L., & Quarshie, A. Sitran selvityksiä, 235. Futura 2/2021, 2–5. Designing from place: a regenerative framework and methodology. From equivocality to reflexivity in biodiversity protection. (2023), Regenerative agriculture: A potentially transformative storyline shared by nine discourses. Journal of Business Ethics, 84, 325–339. (2012). techfore.2022.121859 Mang, P., & Reed, B. O’Brien, K., Garibaldi, L., Agrawal, A., Bennett, E., Biggs, O., Calderón Contreras, R., Carr, E., Frantzeskaki, N., Gosnell, H., Gurung, J., Lambertucci, S., Leventon, J., Liao, C., Reyes García, V., Shannon, L., Villasante, S., Wickson, F., Zinngrebe, Y., & Perianin, L. Unchaining supply chains: Transformative leaps toward regenerating social– ecological systems. https://doi. M., Subramanian, S. (2009). (2022), Bold ambition, blunted agency. Global assessment report on biodiversity and ecosystem services of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services. https://doi.org/1 0.1080/09613218.2012.621341 Mang, P., & Reed, B. Technological forecasting and social change, 182, 121859. 35 3/25 Futura Fischer, J., Farny, S., Abson, D.J., Zuin Zeidler, V., von Salisch, M., Schaltegger, S., Martín-López, B., Temperton, V.M., & Kümmerer, K. (2022). Sustainability Science, 18, 1833–1849. https://doi. Tensions in corporate sustainability: Towards an integrative framework. The uncomfortable relationship between business and biodiversity: Advancing research on business strategies for biodiversity protection. Quarshie (toim.), Corporate Social Responsibility in Finland: Origins, Characteristics, and Trends (s. https://doi.org/10.5281/ zenodo.6522392 IPBES. IPBES secretariat. N., Chaplin-Kramer, R., Jacobs, S., Kelemen, E., Kumar, R., Lazos, E., Martin, A., Mwampamba, T. Teoksessa L. The nature of positive. Kohti uusintavaa taloutta. G., Kaplan, S., & Whittington, R. (2019). org/10.5281/zenodo.3831673 IPBES. Khangura, R., Ferris, D., Wagg, C., & Bowyer, J. (2024). IPBES secretariat. (2022). (2019). Exploring the financial and societal outcomes of different types of corporate responsibility. (2025). M., Termansen, M., . https://doi. Organization & Environment, 34(4), 507–516. Kohti eurooppalaista, tulevaisuuskestävää pienyrityskulttuuria. org/10.1016/j.erss.2021.102451 Kourula, A., Moon, J., Salles-Djelic, M. T., & Slawinski, N. Making sustainability sustainable. https://doi.org/10.1002/ bse.3139 Pelli, P., Halla, T., & Näyhä, A. https://doi.org/10.1111/ jscm.12103 Muñoz, P., & Branzei, O. https://doi. Pascual, U., Balvanera, P., Christie, M., Baptiste, B., González-Jiménez, D., Anderson, C. https://doi. Organization & Environment, 34(4), 530–558. (2021). (toim.). Finnish Paternalism at the Start of the Industrial Revolution. (toim.). https://www.sitra.fi/julkaisut/kohtiuusintavaa-taloutta Huhmarniemi, M., & Salonen, A. British Journal of Social Psychology, 64(1), e12799. Olkkonen & A. H., Nakangu, B., O’Farrell, P., Raymond, C. (2019). https://doi.org/10.1038/s41893024-01368-w Gordon, E., Davila, F., & Riedy, C. IPBES. New roles of government in the governance of business conduct: Implications for management and organizational research. (2021). Examining top management perspectives on a circular economy transition in Finland. R. (2016). Brondizio, E.S., Settele, J., Díaz, S., & Ngo, H.T. Future images of data in circular economy for textiles. (2021). Porter, M., & Kramer, M. O. org/10.3390/su15032338 Koistinen, K., Onkila, T., Teerikangas, S., Mäkelä, M., Sarja, M., & Valkjärvi, M. Philanthropy, integration or innovation. Creating shared value. org/10.1111/bjso.12799 Luoma, P., Penttinen, E., Tapio, P., & Toppinen, A. Editorial essay: The tumult over transparency: Decoupling transparency from replication in establishing trustworthy qualitative research. (2022). Summary for policymakers of the thematic assessment of the underlying causes of biodiversity loss, determinants of transformative change and options for achieving the 2050 Vision for Biodiversity of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services. Summary for Policymakers of the Methodological Assessment Report on the Diverse Values and Valuation of Nature of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services. Metsäsuhdetutkimus ja tulevaisuusajattelu transformatiivisten tulevaisuuksien välineinä metsäennakoinnissa. M., Salmi, A., & Leuschner, R. (2016). org/10.1007/978-3-030-17435-4_2 Panwar, R., Ober, H., & Pinkse, J. Green dreams are made of this: Futures consciousness and proenvironmental engagement. (2024). (2020). (2023). (2011). https://doi.org/10.1016/j. Energy research & social science, 86, 102451. L., & Wickert, C. Journal of Purchasing and Supply Management, 22(2), 82–97. Halme, M., & Laurila, J. org/10.1177/1086026619837122 Rahman, S., Nguyen, N. https://doi. Administrative science quarterly, 65(1), 1–19. (2023). https://doi. org/10.1177/0170840619852142 Lalot, F., Ahvenharju, S., & Uusitalo, O. Sustainability, 15(3), 2338. Futura, 41(3), 16-25
S., Kim, D.-H., Bastos, D., & Crouzeilles, R. https://doi.org/10.1038/s41586-02408106-4 Wilson, K. Global Commons Alliance. https://doi.org/10.1007/s10460-024-10603-1 Yun, M. Nyt, 17(1–2), 113–121. Earth beyond six of nine planetary boundaries. E. World Business Council for Sustainable Development. L., Schmoeller, M., Sprenkle-Hyppolite, S., Griscom, B. https://doi.org/10.54333/kulutustutkimus.138555 Wahl, D. M., Tedesco, A. Global potential for natural regeneration in deforested tropical regions. (2019). A., Beyer, H. Organization & Environment, 37(3), 466– 494. Cambridge University Press. E., Chazdon, R. Corporate Manual for setting science-based targets for nature. https://doi.org/10.1017/9781009118644 Reed, B. L. (2015). M., Scott-Kennel, J., & Kähkönen, A. https://doi. WBCSD. J. 115 s. https://doi.org/10.1126/sciadv. E., Donges, J. Building Research and Information, 35, 674–680. Designing regenerative cultures. https://www.wbcsd.org/wpcontent/uploads/2023/08/WBCSD_Vision_2050_ Time-To-Transform.pdf Williams, B. https://doi.org/10.1080/09613210701475753 Richardson, K., Steffen, W., Lucht, W., Bendtsen, J., Cornell, S. From paradigm blindness to paradigm shift. (2013). K. https:// sciencebasedtargetsnetwork.org/wp-content/ uploads/2024/07/Corporate-manual-for-settingSBT-for-Nature.pdf Siltaoja, M. R., Hendrickson, M. org/10.3390/ijms161025392 Tulevaisuuden uudistavat toimitusketjut. An integrative review and critical analysis of the regenerative paradigm. https://doi. Shifting from 'sustainability' to regeneration. org/10.1111/beer.12028 Taveras-Dalmau, V., S. A critical analysis of regenerative agriculture. E., & Onkila, T. J., Rhodes, J. Business in society or business and society: The construction of business–society relations in responsibility reports from a critical discursive perspective. H. Alue ja Ympäristö, 48(2), 38–54. https://doi.org/10.1177/10860266231220081 Rasche, A., Morsing, M., Moon, J., & Kourula, A. Journal of Purchasing and Supply Management, 29(4), 100865. Katsaus: Kun kestävyys ei riitä – kohti regeneratiivista kulutusta. Nature, 636, 131–137. https://doi.org/10. (2023). Luettu 15.4.2025. Vision 2050: Time to transform. 1080/09613218.2014.979082 Salmi, A., Karttunen, E., & Quarshie, A. Ambio, 0(0). Kulutustutkimus. C. (2016). (2025). (2024). Westoby (2025). https://doi.org/10.1007/ s13280-025-02232-7 Taves, A. . Luonnon monimuotoisuuden huomioivat toimitusketjut ja luontopohjaiset ratkaisut: Katsaus nykytutkimukseen. (toim.) (2023). (2023). https://doi. (2025). Negotiation Journal, 38 (3), 363–381. 3/25 36 Futura wledge. Business Ethics: A European Review, 22(4), 357–373. (2022). K., & Myers, R. W., Watson, J. Becken, and R. E., Bodin, B., Celentano, D., Wilson, S. (2021). org/10.1016/j.pursup.2023.100865 Salonen, K., Ritala, P., & Bocken, N. Journal of Circular Economy, 3(3). https://doi.org/10.55845/DOZQ3944 Science Based Targets Network (2024). R., Alexandre, N. (2007). https://doi.org/10.1111/nejo.12403 Veijalainen, A., Grenman, M., & Räikkönen, J. org/10.30663/ay.83361 Salmi, A., Quarshie, A. Luettu 13.5.2025. Science Advances, 9, eadh2458. M., Gonzalez-Roglich, M., Daldegan, G. J. https://doi. L., Fagan, M. adh2458 Robinson, J., & Cole, R. (2023). Theoretical underpinnings of regenerative sustainability. A buzzword, a “win-win”, or a signal towards the future of agriculture. Corporate sustainability: Managing responsible business in a globalised world. International Journal of Molecular Sciences, 16(10), 25392–25432. Emerging regenerative business paradigm: Narrative review, synthesis, and research agenda. Triarchy Press. (2015). .Rockström, J. Agriculture and Human Values, 42, 257–269. Worldview Analysis as a Tool for Conflict Resolution. Building Research and Information, 43(2), 133–143. F., Drüke, M., Fetzer, I., Bala, G., von Bloh, W., Feulner, G., Fiedler, S., Gerten, D., Gleeson, T., Hofmann, M., Huiskamp, W., Kummu, M., Mohan, C., Nogués-Bravo, D., . Biodiversity management: A supply chain practice view. Changes in Regenerative Capacity through Lifespan
Sääksjärvi FT, biodiversiteettitutkimuksen professori 4 Luontojalanjäljen arviointi organisaation strategiatyökaluna kohti luontopositiivista tulevaisuuden organisaatiota Luontokadon pysäyttäminen on noussut organisaatioiden kestävyystyön keskiöön ilmastonmuutoksen hillitsemisen rinnalle. Kotiaho FT, ekologian professori 1,2 1 Bioja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. * Vastaava kirjoittaja. Tulosten pohjalta laadimme mahdollisuuksien nelikentän, joka tukee olennaisten vähennyskohteiden tunnistamista, sekä hypoteettisen skenaarion, jossa Turun yliopisto saavuttaa luontopositiivisuuden vuoteen 2035 mennessä yhdistämällä haittojen vähentämisen ja kompensoinnin. Vaikka luontojalanjäljen arviointi ei yksin ratkaise luontokatoa, se tarjoaa organisaatioille konkreettisen lähtökohdan strategisten polkujen rakentamiseen ja päätöksenteon suuntaamiseen kohti luontopositiivista yhteiskuntaa. Tässä artikkelissa tarkastelemme, kuinka luontojalanjälki voi toimia strategisen suunnittelun työkaluna organisaatioiden tulevaisuustyössä. Esittelemme BIOVALENT-menetelmän, jonka avulla arvioimme esimerkkiorganisaation, Turun yliopiston, vuoden 2022 luontojalanjäljen. 5 Sitowise. 2 Resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom, Jyväskylän yliopisto. Avainsanat: biodiversiteetti, luontojalanjälki, luontopositiivisuus, luontotavoitteet Veera Vainio FM, projektitutkija 1, 2, * veera.s.vainio@jyu.fi Ku va Pe tte ri Ki vim äk i REFEREE-ARTIKKELI Aliisa Wahlsten FM, tutkimusavustaja 4 nyk. 4 Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö, Turun yliopisto. Ku va Ha nn a Ok sa ne n Ku va Ha nn a Ok sa ne n Ku va Ha nn a Ok sa ne n. Analyysimme osoittaa, että luontojalanjälkitieto tukee SMART-kehikon mukaista tavoitteenasettelua ja luo perustan vaihtoehtoisten tulevaisuuksien arvioimiselle. luonnon monimuotoisuuden asiantuntija 5 Juulia Räikkönen FT, yliopistotutkija 4 Ku va Pe tte ri Ki vim äk i Sami El Geneidy KTT, tutkijatohtori 2, 3 Ulla Helimo asiantuntija, kestävyys ja vastuullisuus, toiminnanohjaus 1,2 Ku va Ha nn aKa isa Hä mä läi ne n Janne S. 37 3/25 Futura Ilari E. Luontopositiivisuustavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen edellyttää määrällistä tietoa organisaation toiminnan vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, sekä kykyä kytkeä tämä tieto pitkän aikavälin suunnitteluun. 3 Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto
Luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat kriittisiä globaaleja riskejä (WEF, 2025), joiden torjuminen vaatii muutosta ajattelutavassa, johtajuutta ja konkreettisia toimenpiteitä (Bendor ym., 2021; Sorakunnas ym., 2024). Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä eli luontokatoa aiheuttavat tekijät, kuten maanja merenkäyttö, luonnonvarojen liikakäyttö, ilmastonmuutos, saasteet ja vieraslajit, kumpuavat syvemmistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista rakenteista, esimerkiksi kulutustottumuksista ja väestönkasvusta (Cheng ym., 2025; Díaz ym., 2019; IPBES, 2019). Tässä tutkimuksessa keskitymme erityisesti organisaatioiden rooliin luontokadon ehkäisyssä. Organisaatiot ovat riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta esimerkiksi raaka-aineiden tai ekosysteemipalveluiden kautta, ja samalla niiden toiminnalla on huomattavia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen (Addison ym., 2019; Dempsey, 2013; Katic ym., 2023; Panwar ym., 2023). Näin luontojalanjälkitieto muuttuu strategiseksi työkaluksi. Viime aikoina poliittinen tahtotila ympäristötoimiin on USA:n johdolla vähentynyt, mutta edelläkävijäorganisaatiot voivat halutessaan paikata johtajuusvajetta, vaikka sitä ei lainsäädännöllä vielä välittömästi vaadittaisikaan (OP Ryhmä, 2025). Ketola ym., 2022; Maron ym., 2021; Xue & Bakshi, 2022). Tässä artikkelissa esittelemme Turun yliopiston luontojalanjäljen arvioinnin BIOVALENT-menetelmällä (El Geneidy ym., 2023) sekä tutkimustulosten analysointiin kehittämämme mahdollisuuksien nelikenttä -skenaariotyökalun, jonka avulla voidaan konkreettisesti hahmottaa, missä organisaation merkittävin luontohaitan vähentämispotentiaali piilee. Luontopositiivisuus tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden nettovaikutuksen kääntämistä positiiviseksi – ei pelkästään haittojen vähentämistä, vaan luonnon tilan aktiivista parantamista niin, että saavutetaan luonnon kokonaisparanema (esim. Tulevaisuuden kannalta luonnon kokonaisparanematavoite edellyttää ajattelutavan muutosta ja strategista suunnittelua, jossa biodiversiteetti nähdään paitsi suojeltavana, myös elintärkeänä systeemisenä perustana kaikelle inhimilliselle ja taloudelliselle toiminnalle (McElwee, 2025; Van der Esch ym., 2021). Vaikka menetelmä katsoo taaksepäin, juuri menneisyyden analyysi tarjoaa perustan tulevaisuuden hahmottamiselle – emme voi suunnitella uskottavia toimenpiteitä ilman ymmärrystä menneistä kehityskuluista (Bendor ym., 2021). Luontopositiivisuus on viime vuosien aikana noussut kestävyysmurroksen keskeiseksi eettiseksi ja strategiseksi päämääräksi. Luontojalanjäljen arviointi organisaation strategiatyökaluna. Lisäksi voidaan simuloida sitä, miten organisaation luontojalanjälki tulevaisuudessa kehittyisi ehdotetuilla vähennystoimenpiteillä. Luontojalanjäljen laskenta perustuu menneisiin kulutustietoihin, kertoen jo syntyneistä vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. 3/25 38 Futura Johdanto Ihmistoiminta köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta kiihtyvällä tahdilla – olemme matkalla kohti kuudetta massasukupuuttoa (Ceballos ym., 2015), joka uhkaa paitsi luonnon, myös yhteiskuntiemme tulevaisuutta (Brozovi?, 2023). Tarkastelemme luontojalanjäljen mittaamista organisaatioiden vastuullisuustyön näkökulmasta, strategisena työkaluna, jonka avulla organisaatiot voivat arvioida vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja asettaa luontopositiivisuuteen tähtääviä tavoitteita. Nykytilanteen kartoittaminen mahdollistaa keskeisten kulutuskategorioiden tunnistamisen ja vähennyssuunnitelmien laatimisen. Välttääksemme näitä riskejä, meidän on ymmärrettävä historiallisia kehityskulkuja ihmistoiminnan luontoja ilmastovaikutuksiin liittyen (Bendor ym., 2021), vähennettävä näitä vaikutuksia ripeästi (Díaz ym., 2019), sekä tarkasteltava vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja niiden tarjoamia uhkia ja mahdollisuuksia kestävyysmurrokselle (Persson ym., 2025). Organisaatioiden rooli luontovaikutusten hallinnassa on korostunut, kun valtioiden konkreettiset toimenpiteet ovat kansainvälisistä luontotavoitteista huolimatta jääneet riittämättömiksi (CBD, 2020; Maxwell, 2015; White ym., 2024). Tutkimuksen teoreettisena kontribuutiona pohdimme sitä, kuinka yksityiskohtainen tieto organisaation toiminnan aiheuttamista luontohaitoista voi tukea strategista päätöksentekoa ja siirtymää kohti luontopositiivista tulevaisuutta
Tavoitteiden tulee olla linjassa kansainvälisten biodiversiteettitavoitteiden kanssa ja ohjata konkreettisiin toimiin, jotka priorisoidaan luontohaittojen välttämiseen, vähentämiseen ja kompensointiin perustuvan lieventämishierarkian mukaisesti (Moilanen & Kotiaho, 2021; White ym., 2024). Sen jälkeen esitämme ajatuksia siitä, miten luontojalanjälki voi toimia strategisen suunnittelun työkaluna sekä vastuullisen liiketoiminnan tuVainio, El Geneidy, Helimo, Räikkönen, Sääksjärvi, Wahlsten & Kotiaho. Luontopositiivisuus-käsitettä on kritisoitu muun muassa siksi, että se korostaa taloudellista näkökulmaa ja että niin sen määritelmät kuin mittaaminenkin ovat vielä epäselviä (Nielsen ym., 2025; zu Ermgassen ym., 2022). Tietoa tarvitaan paitsi riskien hallintaa, myös luontopositiivisen tulevaisuuden visiointia ja toiminnan ohjausta varten. Luontopositiivisuuden edellyttämät toimet vaativat paitsi organisaation sitoutumista, myös resursseja ja asiantuntemusta (White ym., 2024). (2023) kehittämää BIOVALENTeli Biodiversity Equivalent Impact Assessment -menetelmää, jonka avulla arvioimme yhden esimerkkiorganisaation, Turun yliopiston, luontovaikutuksia. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota käsitteen operationalisointiin: mitä tarkoittaa luonnon tilan parantaminen, miten vaikutukset todennetaan ja miten vältetään tilanteet, joissa luonnon kokonaisparanema saavutetaan paperilla mutta ei itse luonnossa (Xue & Bakshi, 2022; zu Ermgassen ym., 2022). Tässä tutkimuksessa keskitymme ACT-D-viitekehyksen kahteen ensimmäiseen vaiheeseen. Huolena on, että ilman selkeitä pelisääntöjä ja mitattavia tavoitteita luontopositiivisuus voidaan valjastaa viherpesun välineeksi, jossa esimerkiksi tyhjät lupaukset tai yksittäiset ennallistamistoimet oikeuttavat jatkamaan muita haitallisia käytäntöjä entiseen tapaan (Maron ym., 2021; Maxwell, 2015; Valenzuela & Lezaun, 2024). Organisaation on tärkeää seurata ja raportoida prosessin edistymistä sekä mukauttaa suunnitelmiaan tarpeen mukaan. Crenna ym., 2020; Damiani ym., 2023; Marques ym., 2017; Moilanen & Kotiaho, 2020). Konkreettisia kysymyksiä ovat esimerkiksi kuinka paljon luontohaittoja voidaan vähentää, mistä ja mihin mennessä (Moilanen & Kotiaho, 2018). White ym. (2024) ovat luoneet nelivaiheisen ACT-D-viitekehyksen, jonka avulla organisaatiot voivat tavoitella luontopositiivisuutta: 1) vaikutusten arviointi (Assess), 2) sitoutuminen (Commit), 3) muutoksen toteuttaminen (Transform) ja 4) vaikutusten läpinäkyvä raportointi (Disclose). Perusteellisen luontovaikutusten arvioinnin ja SMART-tavoitteiden avulla voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä sekä esittää totuudenmukaisia väittämiä vastuullisuudesta sortumatta viherpesuun. Tutkimustietoa tarvitaan myös siitä, miten luontojalanjäljen arviointi voidaan integroida osaksi strategista päätöksentekoa ja tulevaisuustyötä (Swart ym., 2004; zu Ermgassen ym., 2022). Lisää tieteellistä ymmärrystä tarvitaan siitä, miten biodiversiteettivaikutuksia voidaan mitata läpinäkyvästi ja yhdenmukaisesti eri konteksteissa (Xue & Bakshi, 2022). 39 3/25 Futura Luontopositiivisuus strategisen suunnittelun välineenä Vaikka luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on yksi aikamme keskeisimmistä ympäristökriiseistä, strateginen kestävyystyö on pitkään keskittynyt lähinnä ilmastovaikutuksiin, ja biodiversiteettiin liittyvät tutkimusteemat ovat jääneet vähemmälle huomiolle (IPBES, 2019; Pörtner ym., 2021). Ensin hyödynnämme El Geneidyn ym. Ensimmäisessä vaiheessa organisaatio määrällistää oman toimintansa luontovaikutukset riittävällä tarkkuudella. Näin prosessin aikana kertynyt tieto syötetään takaisin strategiatyöhön, jossa se tukee oppimista ja organisaation kehittymistä kohti entistä vaikuttavampaa luontopositiivista toimintaa (White ym., 2024). Luontovaikutusten hallinnassa määrällisyys koetaan usein haasteelliseksi (Maxwell, 2015), vaikka luontojalanjäljen arviointiin on olemassa käyttökelpoisia menetelmiä ja mittaristoja, joiden avulla voidaan konkretisoida ja vertailla luontovaikutuksia (esim. Toisessa vaiheessa organisaatio asettaa SMART-mallin (Doran, 1981) mukaisia täsmällisiä (Specific), mitattavia (Measurable), saavutettavia ja realistisia (Realistic) ja ajallisesti rajattuja (Time-bound) tavoitteita, joilla on selkeästi määritetty vastuutaho (Assignable) (White ym., 2024). Luontovaikutusten hallinnassa tavoitteet ovat ikään kuin lupauksia, jotka määrittävät toiminnan tulevaisuuden suuntaa ja toteutuessaan myös vaikuttavat tulevaisuuteen (Valenzuela & Lezaun, 2024)
BIOVALENT-menetelmä hyödyntää organisaation kulutuksen aikaansaaman luontohaitan ajurin tyypin ja määrän selvittämiseen ympäristölaajennettua panos-tuotostietokantaa (EXIOBASE), joka sisältää dataa valtioiden välillä liikkuvista vientija tuontivirroista sekä niiden aiheuttamista luontohaitan ajureista toimialasektoreittain (Stadler ym., 2018). Kategorioita ovat esimerkiksi sähkölaitteet, painotuotteet, tuulivoimalla tuotettu sähkö tai IT-palvelut. Lisäksi laskennassa hyödynnettiin muuta kirjanpitoa energiankulutuksesta (MWh), jätemääristä (kg), eri kulkuneuvoilla matkustamisesta (km) sekä organisaation omien ajoneuvojen ajosuoritteista (km). Pohdinnan tueksi laadimmekin tuloksista niin sanotun mahdollisuuksien nelikentän skenaariotyökalun, joka auttaa hahmottamaan sitä, missä organisaation toiminnan suurin luontohaitan vähentämispotentiaali on. esim. EXIOBASE-tietokannan avulla saadaan analysoitua tieto siitä, miten Suomessa tapahtuvan kulutuksen vaikutukset jakautuvat valtioittain (Stadler ym., 2018 ja 2021), ja kullekin tuotekategorialle voidaan laskea maakohtaiset luontohaitan ajurien määrät. Tällä hetkellä saatavilla oleva data mahdollistaa maankäytön, vedenkäytön, ilmastonmuutoksen ja saasteiden huomioimisen luontojalanjäljen arvioinnissa. EXIOBASE-tietokannan avulla voidaan laskea, kuinka suuri määrä kutakin luontohaitan ajuria, kuten tietynlaista maankäyttöä tai kasvihuonekaasupäästöjä, aiheutuu globaalisti tietyn Suomessa kulutetun tuotteen seurauksena. Esimerkkiorganisaatiomme on yliopisto, mutta esiteltyä BIOVALENT-laskentamenetelmää voidaan käyttää minkä tahansa organisaation luontohaittojen tarkasteluun aina yrityksistä kaupunkiorganisaatioihin ja järjestöihin (ks. Erilaisten skenaarioiden on todettu olevan hyödyllisiä tulevaisuuden suunnittelussa ja kestävyyden edistämisessä (Fauré ym., 2017; Swart ym., 2004). Menetelmä mallintaa ja yhdistelee arvoketjun eri vaiheissa syntyvät luontohaitat tietokantojen avulla ja keskimääräisellä tasolla hyödykkeitä kuluttavan organisaation näkökulmasta. Esimerkkiorganisaatiomme tapauksessa tarkasteltiin aineiden, tavaroiden ja palveluiden hankintojen euromääräistä (€) kulutusta talouskirjanpitoon perustuen vuoden 2022 ajalta. Luontopositiivisuus ei ole vain ekologinen velvollisuus, vaan myös strateginen päämäärä, jonka avulla organisaatiot voivat suunnata toimintaansa kohti ekologisesti kestävää, kilpailukykyistä ja muutosjoustavaa tulevaisuutta. Organisaation luontojalanjäljen laskemiseen tarvitaan neljä elementtiä: 1) tarkasteltavan asian kulutuksen tyyppi ja määrä, 2) kulutuksen aikaansaaman luontohaitan ajurin eli aiheuttajan tyyppi ja määrä, 3) kulutuksen aikaansaaman luontohaitan ajurin maantieteellinen sijainti sekä 4) kulutuksen aikaansaaman luontohaitan ajurin kussakin maantieteellisessä sijainnissa aiheuttama haitta luonnon monimuotoisuudelle (kuva 1, El Geneidy ym., 2023). Luontojalanjälki siis muodostuu useista ihmistoiminnan vaikutuksista luontoon. Tuotteita tarkastellaan siis melko karkealla tasolla, eikä EXIOBASE:n avulla toistaiseksi voida vertailla saman tuotekategorian sisällä olevia tuotteita keskenään. Tiedot ajureista yhdistetään organisaation kulutukseen kohdistamalla kukin kirjanpitoaineiston tili johonkin EXIOBASE:n 200 tuotekategoriasta (El Geneidy ym., 2023). 3/25 40 Futura kena, ja millaisia määrällisiä tavoitteita tai skenaarioita luontojalanjälkitiedon pohjalta voidaan asettaa. Luontojalanjäljen arvioinnin yhtenä osa-alueena BIOVALENT-menetelmä arvioi myös hankinnoista aiheutuvat, ilmaston lämpenemistä aiheuttavat kasvihuonekaasupäätöt, eli hiilijalanjäljen, joka voidaan tarvittaessa erottaa tuloksista sen itsenäistä tarkastelua varten. Yhdessä nämä lähestymistavat – luontovaikutusten määrällistäminen ja tulevaisuusskenaarioiden rakentaminen osana strategista suunnittelua – muodostavat perustan luontopositiivisen yhteiskunnan tavoitteluun. Luontojalanjäljen laskeminen Luontohaittojen arvioimiseen kehitettyä BIOVALENT-menetelmää voidaan soveltaa organisaation luontotavoitteiden asetannan ja visiotyön tukena (El Geneidy ym., 2023; Vainio ym., 2024). Arviointi myös perustuu Suomessa tapahtuvan kulutuksen keskimääräisiin tietoihin, eikä taustalla ole tietoa siitä, missä juuri tarkastelun kohteena olevan organisaation Luontojalanjäljen arviointi organisaation strategiatyökaluna. El Geneidy ym., 2025; Peura ym., 2023; Pokkinen ym., 2023, 2024; Pykäläinen ym., 2024)
Painokertoimet määräytyvät sen perusteella, kuinka suuren osuuden ekosysteemityypin lajimäärä kattaa globaalista kokonaislajimäärästä (Román-Palacios ym., 2022). Tietokanta tarjoaa maakohtaiset luontohaittakertoimet kaikille tarkastelluille luontohaitan ajureille. Luontoekvivalentti kuvaa osuutta koko maailman lajistosta, joka on vaarassa hävitä jonkin toiminnan tai kulutuksen seurauksena. Luontohaitan mittarina toimii osuus lajeista, jotka ovat riskissä kuolla sukupuuttoon (potentially disappeared fraction of species, PDF), mikäli luontohaittaa aiheuttava kulutus tai toiminta säilyy muuttumattomana. Näin aikaansaatua tulosta nimitetään luontoekvivalentiksi (Biodiversity Equivalent, BDe; El Geneidy ym., 2023). Kuva 1 havainnollistaa edellä kuvatun laskentaprosessin vaiheita. Kun maailman lajistoa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, voidaan eri maantieteellisissä sijainneissa aiheutettuja luontohaittoja vertailla keskenään. Kuva 1. Luontohaitan ajurin aikaansaama haitta luonnon monimuotoisuudelle selvitetään LC-IMPACT-tietokannan (Verones ym., 2020) avulla. Näin tehtiin tässä tutkimuksessa energiankulutuksen, jätteiden ja matkustamisen osalta ecoinvent-tietokantaa (Wernet ym., 2016) ja ReCiPe2016-menetelmää (Huijbregts ym., 2017) hyödyntäen. Luontojalanjälkeä voidaan tarkastella erikseen maa-, sisävesija meriekosysteemien osalta, tai yhdistää tulos yhdeksi, viestintää helpottavaksi luvuksi ekosysteemityyppikohtaisten painokerrointen avulla. Luontohaittakertoimet ovat tyypillisesti suurimpia luonnon monimuotoisuudeltaan rikkailla alueilla, kuten päiväntasaajan seuduilla. 41 3/25 Futura kuluttamat tuotteet on valmistettu. Luontohaittoja voidaan tilikirjanpidon rahallisten tietojen lisäksi arvioida myös muun kulutuksen perusteella yksittäisten tuotteiden tai palveluiden elinkaariarviointiin perustuen. Vainio, El Geneidy, Helimo, Räikkönen, Sääksjärvi, Wahlsten & Kotiaho. Suhteellinen osuus globaalista lajistosta on sama riippumatta siitä, missä haitta aiheutetaan. Luontohaittakerroin kertoo, paljonko haittaa luonnolle esimerkiksi neliömetri tietynlaista maankäyttöä tai kilogramma kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttaa. Indikaattorin taustalla on tutkimuksia lajien levinneisyyksistä ja uhanalaisuudesta sekä eliöryhmien herkkyydestä eri ajureille (Verones ym., 2020). Yhteenveto luontojalanjäljen laskennan prosessista BIOVALENT-menetelmällä (El Geneidy ym., 2023)
Mahdollisuuksien nelikenttä -kuvaajan malli. Nelikenttä toimii eräänlaisena olennaisuusanalyysinä ja tukee strategisten toimenpiteiden kohdentamista. Pystyakseli kuvaa tarkasteltavien hankintojen luontohaittaintensiteettiä (BDe/€) ja vaaka-akseli kulutuksen määrää (€). Luontojalanjäljen arviointi organisaation strategiatyökaluna. Vaikka nelikenttä ei kerro koko totuutta siitä, mihin toimenpiteitä on käytännössä mahdollista kohdistaa, sen avulla voidaan kuitenkin tunnistaa mahdollisia vähennyskohteita organisaation toiminnassa, ja laajemman tarkastelun perusteella voidaan määrittää toteutettavat toimenpiteet. Näiden vähennysmahdollisuuksien tunnistamiseen voidaan hyödyntää kehittämäämme mahdollisuuksien nelikenttää (kuva 2). 3/25 42 Futura Luontojalanjäljen vähennyspotentiaalin tunnistaminen Jotta luontojalanjälkeä voidaan käyttää strategiatyökaluna, on tärkeää tunnistaa ne organisaation toiminnan osa-alueet, joissa luontojalanjäljen pienentämisen mahdollisuus on suuri. Akselien jakajina toimivat tarkasteltavan aineiston mediaaniarvot. Kenttään 4 (vasen alakulma, pieni haittaintensiteetti ja pieni kulutus) puolestaan sijoittuvat kategoriat ovat haittojen vähentämisen kannalta pienemmässä roolissa. Kuva 2. Kenttä 1 (oikea yläkulma, suuri haittaintensiteetti ja suuri kulutus) osoittaa keskeisimmät luontohaitan aiheuttajat, jotka ovat todennäköisesti keskeisiä myös haittojen vähentämisen kannalta. Kenttiin 2 ja 3 asettuvat ne kulutuskategoriat, joissa joko kulutusmäärä tai haittaintensiteetti on mediaania suurempi, ja myös nämä ovat merkityksellisiä luontojalanjäljen pienentämisen mahdollisuuksia tarkasteltaessa. Se on visuaalinen työkalu, joka muodostetaan asettamalla tarkasteltavat organisaation kulutuksen kategoriat akselistolle niiden luontohaittaintensiteetin (BDe/€) ja kulutusmäärän (€) mukaan. Sen dynaamisuus mahdollistaa vähennystoimenpiteiden vaikutusten seurannan ja niiden painopisteiden muuttamisen vastuullisuustyön edetessä. Luontohaittaintensiteetin ja kulutuksen määrän mediaaniarvot jakavat kuvaajan neljään kenttään
Laboratoriolaitteiden ja -palveluiden hankinnat muodostivat toiseksi suurimman osuuden myös luontojalanjäljestä (n. Turun yliopiston hiilija luontojalanjälki Tapausesimerkkinä luontojalanjäljen arvioinnissa käytämme Turun yliopistoa, joka on kahdeksan tiedekuntaa kattava, monitieteinen ja kansainvälisesti verkostoitunut tiedeyliopisto. Yliopistoyhteisö koostuu 23 000 opiskelijasta ja 3 600 henkilöstön jäsenestä. Vainio, El Geneidy, Helimo, Räikkönen, Sääksjärvi, Wahlsten & Kotiaho. Luontojalanjälkeä voidaankin tarkastella paitsi koko organisaation laajuudella, myös pienempien yksiköiden tasolla, jolloin vähentämistoimenpiteitä voi olla helpompaa kohdistaa (ks. Myös yksikkökohtaisessa hiilija luontojalanjäljen tarkastelussa lääketieteellinen, matemaattis-luonnontieteellinen ja teknillinen tiedekunta erottuvat suurina haittojen aiheuttajina (kuva 4). Jos Kuva 3. Yliopiston liikevaihto tarkasteluvuonna 2022 oli 298 M€, ja se vastaa kokoluokaltaan suuryritystä (Turun yliopisto, 2023). Siksi jokaisen organisaation luontojalanjäljellä, ja erityisesti pyrkimyksillä vähentää sitä, on merkitystä. esim. 18 %). Jos tämä prosenttiosuus suhteutetaan arvioon maailman lajimäärästä (8 miljoonaa lajia, IPBES, 2019), pelkästään Turun yliopiston tekemien hankintojen seurauksena maailmasta on vaarassa hävitä 0,7 lajia. Energiankulutuksen laskenta perustuu rahallisen kulutuksen sijaan kulutettuun energiamäärään, eikä sille sen vuoksi ole allokoitu osuutta kuluista tässä kuvaajassa. Tämän hankintakategorian suuri osuus hiilija luontojalanjäljestä johtuu Turun yliopiston vahvasta profiloitumisesta lääketieteelliseen ja luonnontieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen, jotka ovat luonteeltaan resurssi-intensiivisiä. Turun yliopiston hankintojen aiheuttama luontojalanjälki vuonna 2022 oli 96,7 nBDe (nanoluontoekvivalenttia; 96,7×10 -9 BDe) ja hiilijalanjälki 19 080 t CO 2 e (hiilidioksidiekvivalenttitonnia). Vaikka luku vaikuttaa pieneltä, on syytä huomioida, että kyse on yhden organisaation toiminnan vaikutuksesta koko maailman lajistoon. Turun yliopiston luontoja hiilijalanjäljen sekä kulujen jakautuminen eri hankintakategorioihin. Merkittävimmän osuuden Turun yliopiston luontojalanjäljestä aiheutti energiankulutus (41 %), kun taas eniten hiilijalanjälkeä aiheuttivat laboratoriolaitteiden ja -palveluiden hankinnat (24 %) (kuva 3). Toisin sanoen 0,000009 % maailman lajeista todennäköisesti häviää pitkällä aikavälillä, jos Turun yliopiston hankinnat jatkuvat samanlaisena. Vainio ym., 2024). 43 3/25 Futura esimerkiksi kaikki Suomen 13 yliopistoa kuluttaisivat saman verran kuin Turun yliopisto, puhuttaisiin jo 9 lajin häviämisestä
Tarkastelu sisältää vain ne hankintakategoriat, joiden laskenta perustuu rahalliseen kulutukseen, ja siksi esimerkiksi energiankulutuksen luontojalanjälkeä ei ole kuvattu tässä. Mahdollisuuksien nelikentän vaakaja pystyakselin tulona voidaan paikallistaa kokonaishaitan kynnysarvoja, jotka kuvaavat osuutta kaikkien tarkasteltavien hankintakategorioiden kokonaishaitasta. Mahdollisuuksien nelikenttä puolestaan auttaa hahmottamaan, mihin toiminnan osiin tai hankintoihin vähennystoimenpiteitä kannattaisi ensisijaisesti kohdistaa. Kuvan kategorioiden prosenttiosuudet poikkeavat aiemmin tekstissä mainituista, sillä tarkastelu ei sisällä energiankulutuksen, matkustamisen ja jätehuollon luontohaittoja. Luontojalanjäljen arviointi organisaation strategiatyökaluna. Luontojalanjäljen arviKuva 4. 3/25 44 Futura Luontojalanjälkitieto apuna strategisessa tulevaisuuden suunnittelussa Turun yliopiston mahdollisuuksien nelikentässä (kuva 5) sekä kulutusmääriltään että luontohaittaintensiteetiltään suurimpia kulutuksen kategorioita olivat laboratoriolaitteet ja -palvelut, koneet ja muut tarvikkeet, matkustusja kuljetuspalvelut sekä IT-tarvikkeet, -lisenssit ja -palvelut (kenttä 1). Näitä kynnysarvoja kuvataan katkoviivoilla. Turun yliopiston yksiköiden luontojalanjäljet kategorioittain jaoteltuna. Luontojalanjäljen laskennasta saadaan siis tietoa siitä, kuinka paljon kustakin organisaation toiminnan ja hankintojen osa-alueista aiheutuu luontohaittoja ja kasvihuonekaasupäästöjä. Esimerkiksi 10 ja 15 prosentin katkoviivojen väliin jäävät hankintakategoriat muodostavat kukin 10–15 prosentin osuuden hankintojen kokonaisluontohaitasta. Kulutusmääriltään ja luontohaittaintensiteetiltään pienimpiä kategorioita olivat puolestaan terveys-, vakuutusja pankkipalvelut, paperituotteet ja markkinointimateriaalit sekä ylläpito ja rakentaminen (kenttä 4). Turun yliopistossa laboratoriolaitteet ja -palvelut ylittivät 20 prosentin rajan, kun taas ylläpidon ja rakentamisen osuus on alle 5 prosenttia
Turun yliopistossa vähentämisen painopiste voisi aluksi olla yli 10 prosentin osuuden muodostavissa kulutuksen kategorioissa, kuten laboratoriolaitteissa, IT-tarvikkeissa tai tutkimusja kehityspalveluissa (kuva 5). Kohdistamalla vähennystoimenpiteet suurimpiin luontohaittojen lähteisiin voidaan tehokkaimmin pienentää organisaation kokonaisjalanjälkeä. 45 3/25 Futura raavaksi laadittava hypoteettinen skenaario, havainnollistaa, miten Turun yliopisto voisi yltää tavoitteeseen vuoteen 2030 mennessä (kuva 6). Luontopositiivinen tila saavutetaan, kun organisaation aiheuttama kokonaisluontohaitta eli luontojalanjälki on pienempi kuin sen aikaansaamat luonnon tilan paranemat yhteensä. Mahdollisuuksien nelikenttä, ja luontojalanjäljen arviointi ylipäätään, auttavat organisaatioita tunnistamaan toimintoja, joissa luontojalanjäljen pienentämisen potentiaali on suurin. Haitanaiheuttajien tarkempi tarkastelu organisaation sisällä auttaa kohdentamaan vähennystoimenpiteitä eri tahoille ja toiminnan osa-alueille (Assignability), ja näin SMART-kehikon (Doran, 1981) vaatimukset uskottaville tavoitteille organisaatiossa on täytetty. Turun yliopisto on liittynyt maailmanlaajuiseen luontopositiivisten yliopistojen verkostoon, mikä velvoittaa sen asettamaan tavoitteet luontopositiivisuuden saavuttamiseksi (Nature Positive Universities, 2025). Tietoon nojautuen voidaan muodostaa täsmällisiä (Specific) ja toteutettavissa olevia (Realistic) vähennystavoitteita, joille määritetään tavoiteaikataulu (Time-bound). Mahdollisuuksien nelikenttä Turun yliopiston vuoden 2022 luontojalanjäljelle. Vainio, El Geneidy, Helimo, Räikkönen, Sääksjärvi, Wahlsten & Kotiaho. Skenaarion lähtökohtana on haittojen nopea ja tehokas vähentäminen vuoteen 2030 asti, minkä jälkeen vähentämistä jatketaan maltillisemmin ja jäljelle jäävät haitat kompensoidaan niin, että luontopositiivisuus saavutetaan vuodesta 2030 eteenpäin. Pienenointi tarjoaa määrällistä (Measurable) tietoa organisaation luontohaitoista. Tähän voidaan päästä vähentämällä aiheutettuja haittoja mahdollisimman paljon, ja esimerkiksi ylikompensoimalla luonnolle jäljelle jäävät haitat (Moilanen & Kotiaho, 2021). Lähtötasona skenaariolle toimii vuoden 2022 luontojalanjälki. Koska kyse on keskeisistä yliopiston toiminnan osa-alueista, vähennystoimien suunnittelu ja toteuttaminen on haastavaa ja voi nostaa esiin vaikeita kysymyksiä siitä, mitkä toiminnot ovat organisaatiolle keskeisiä ja välttämättömiä. Luontojalanjäljen laskenta tukee esimerkkiorganisaation itselleen asettaman luontopositiivisuustavoitteen saavuttamista, ja seuKuva 5
Luontopositiivisuuden saavuttaminen edellyttää, että hyödyt ylittävät haitat, ja tähän voidaan päästä ylikompensoimalla vähennystoimien jälkeen jäljelle jäävät haitat. Keinona tässä voisi toimia esimerkiksi hävikin vähentäminen tai kasvipohjaisten elintarvikkeiden suosiminen eläinperäisten sijaan (El Geneidy ym., 2025). Luontojalanjäljen arviointi organisaation strategiatyökaluna. Hyödynsimme skenaarioiden laadinnassa mahdollisuuksien nelikentän (kuva 5) osioita seuraavasti: kentän 1 kategorioiden, kuten laboratoriolaitteiden ja -palveluiden, sekä energiankulutuksen haittoja pienensimme vuosittain 10 prosenttia lähtötasoon verrattuna. Pidämme realistisena, että alun 44 prosentin pienennyksen jälkeen haittojen vähentäminen vaikeutuu, ja siksi vuoden 2030 jälkeen haittojen vähennystahti hidastuu kaikissa kategorioissa 5 prosenttiin vuodessa, vuoden 2030 tasoon verrattuna. Kuvassa 6 nettovaikutus saavuttaa nollan vuoden 2030 kohdalla, kun luontohaitat ja kompensaatiot ovat luontoekvivalentteina ilmaistuna yhtä suuret. Haitta siis kasvaa vuosi vuodelta päästöjen jatkuessa, ja ne on kompensoitava vuosittain. Joistakin toiminnoista voi kuitenkin olla tarpeen luopua kokonaan. Kumuloituvat ajurit, eli ilmastonmuutos (kasvihuonekaasupäästöt) ja saasteet, aiheuttavat jatkuvaa haittaa. Tarkoituksena ei myöskään ole lopettaa yhteiskunnallisesti tärkeää ja tarpeellista toimintaa, vaan löytää uudenlaisia tapoja sen toteuttamiseen ja kehittämiseen, sekä karsia kulutusta siellä, missä se on mahdollista. 3/25 46 Futura tämisen keinot ja vaikuttamisen mahdollisuudet ovat kuitenkin organisaatiokohtaisia. Tehokkaan ja nopean haittojen pienentämisen jälkeen skenaariossa aloitetaan luontohaittojen kompensointi vuonna 2030. Kentän 4 kategorioiden, kuten paperituotteiden ja markkinointimateriaalien haittoja vähensimme vuosittain yhden prosentin lähtötasoon verrattuna. Kompensoinnin näkökulmasta luontohaitan ajurit voidaan jakaa kahteen luokkaan. Ei-kumuloituvat ajurit, eli maanja vedenkäytön Kuva 6. Näin saavutettaisiin 58 prosentin vähennys kokonaisluontojalanjäljessä vuoteen 2035 mennessä. Näillä vähennyksillä kokonaisluontojalanjälki pienenisi 44 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Esimerkiksi pidempien lentomatkojen vähentämineen puoleen voisi pienentää matkustamisen luontojalanjälkeä 18 prosenttia, ja siirtyminen polttoon perustumattomiin energianlähteisiin puolestaan energiankulutuksen luontojalanjälkeä jopa 93 prosenttia (Vainio ym., 2024). Kenttien 2 ja 3 kategorioiden, kuten ruokatuotteiden ja -palveluiden haittoja pienensimme 5 prosenttia vuodessa lähtötasoon verrattuna. Hypoteettinen skenaariokuvaaja Turun yliopiston luontojalanjäljen pienentämisestä ja haittojen kompensoinnista vuosina 2025–2035
Energian osalta näin usein jo onkin, ja myös tässä artikkelissa energian luontojalanjälki laskettiin wattituntiperustaisesti. Myös tekemättä jättäminen on teko, joka vaikuttaa tulevaisuuteen, ja josta voi koitua myös kustannuksia. Tällöin trendien tarkastelu ajan yli säilyttää koko ajan vertailukelpoisuutensa. Huomionarvoista on, että toiminnan jatkuessa luontohaittojen aiheuttamista ei voida koskaan täysin välttää, eikä luontopositiivisuutta ole käytännössä mahdollista saavuttaa ilman ei-kumulatiivisten haittojen täysimääräistä kertakompensaatiota ja kumulatiivisten haittojen jatkuvaa vuotuista kompensointia. Luontojalanjäljen arviointi tarjoaa tähän konkreettisen lähtökohdan. Luontojalanjäljen laskentamenetelmät ovat edelleen kehittyviä. Näin yksittäisten organisaatioiden ratkaisut voivat johtaa laajempaan muutokseen, jossa luonto nähdään talouden ja yhteiskunnan perustana. Tässä artikkelissa kuvattu BIOVALENT-menetelmä ja kehitetty mahdollisuuksien nelikenttä ovat hyödyllisiä työkaluja, joiden avulla organisaatiot voivat asettaa määrällisiä luontohaittojen vähennystai kompensaatiotavoitteita ja tehdä uskottavia ja todennettavia väittämiä luontohaittojen vähentämisestä ja jopa luontopositiivisuuden saavuttamisesta. 47 3/25 Futura muutos taas tapahtuvat kertaluonteisesti, minkä jälkeen luontoon kohdistuva haitta ei periaatteessa juuri muutu, jos maanja vedenkäyttö jatkuu samanlaisena. On kuitenkin viisaampaa toimia parhaan saatavilla olevan tiedon varassa, kuin jäädä odottelemaan sopivampaa hetkeä tai tarkempaa dataa luontokadon jatkuvasti edetessä. Europohjaiseen laskentaan liittyy aina epävarmuuksia, sillä hankintahinnat eivät kuvasta yksinomaan tuotteiden elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia, vaan niihin vaikuttavat myös muut tekijät (Bromwich ym., 2025). Ilman luontojalanjäljen laskentaa ja suunniteltujen toimenpiteiden toteutusta väittämät luontopositiivisuudesta eivät ole paikkansa pitäviä ja rinnastuvat siten viherpesuun (Croes & Vermeulen, 2021; Ramus & Montiel, 2005; Stecker, 2016). Kun ei-kumuloituvat haitat on kertaalleen täysimääräisesti kompensoitu ja vähennystoimia edelleen jatketaan, voidaan niiden osalta saavuttaa luontopositiivisuus ilman lisäkompensaatioita. Koska luontopositiivisuuden saavuttaminen edellyttää uudenlaista strategista suunnittelua, myös epäonnistumisen riskejä on tunnistettava. Luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden tulevaisuus riippuvat tässä hetkessä tekemistämme päätöksistä ja toimista. Tällaisten ajureiden kohdalla kertakompensaatio riittää hyvittämään niiden aiheuttaman haitan. Näin ollen kulutuskirjanpitoa tulisi kehittää kohti materiaaliperusteista seurantaa. Onkin tärkeää säilyttää laskentaan käytettävät aineistot niin, että tietopohjan tarkentuessa aiempien vuosien luontojalanjäljet voidaan laskea uudelleen. Strateginen tulevaisuuden suunnittelu edellyttää kykyä tarkastella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja huomioida päätöksenteossa sekä ekologiset reunaehdot että organisaation ydintehtävät. Oletuksena tässä hypoteettisessa skenaariossa on, että organisaation kulutusprofiili pysyy muuttumattomana. Luontojalanjäljen laskennassa käytettävä data on vielä paikoin karkeaa ja epätarkkaa, joten myös tuloksiin liittyy epävarmuuksia. Kun luontojalanjälki yhdistetään strategiseen tulevaisuustyöhön, se voi toimia paitsi organisaatioiden johtamisen välineenä, myös osana laajempaa yhteiskunnallista siirtymää kohti luontopositiivisuutta. Tällöin kompensaatioilla aikaansaatu kokonaisparanema muodostuu kokonaishaittaa suuremmaksi, jolloin haittojen ja kompensaatioiden loppusumma on positiivinen, ja luonnon tila paranee lähtötilanteeseen nähden. Luontojalanjäljen arviointi antaa organisaatioille eväät tulevaisuuden muovaamiseksi jo nyt. Luontojalanjälki ei myöskään ole kaiken kattava arviointi, vaan sen rinnalla voi olla tarpeen hyödyntää muitakin indikaattoreita ja työkaluja organisaation toiminnan kehittämiseen ja vaikutusten arviointiin. Lopuksi Mahdollisuuksien nelikenttä ei ole vain tekninen työkalu, vaan se tarjoaa pohjan strategiselle tulevaisuusajattelulle: sen avulla organisaatiot voivat pohtia vaihtoehtoisia polkuja ja tehdä päätöksiä, jotka vievät kohti luontopositiivista tulevaisuutta. Olennaisten luontohaittojen tunnistaminen organisaation toiminnassa ja arvoketjuissa auttaa myös arvioimaan sidosryhmiä, joiden kanssa vastuullisuustyön edistäminen on hedelmällisintä. Vainio, El Geneidy, Helimo, Räikkönen, Sääksjärvi, Wahlsten & Kotiaho
E. Science, 366(6471), eaax3100. way to write management’s goals and objectives. Conservation Biology, 35(1), 197–205. J., Arlidge, W. https://doi.org/10.5281/zenodo.3553579 Katic, P. Fifteen operationally important decisions in the planning of biodiversity offsets. https://doi.org/10.1126/science.aaa1451 McElwee, P. (2022). Zenodo. (2025). (2015). Zenodo. M., Chan, K. (2021). F. (2021). https://doi.org/10.1016/j. M. (2021). https://doi.org/10.1016/j.cosust.2018.01.005 Maxwell, S. Geoforum, 45, 41–51. https://doi. https://doi.org/10.17011/jyx/SLJ/2022/2 Maron, M., Juffe-Bignoli, D., Krueger, L., Kiesecker, J., Kümpel, N. org/10.1016/j.futures.2020.102666 Bromwich, T., White, T. org/10.1111/2041-210X.70001 Brozovi?, D. The International Journal of Life Cycle Assessment, 22(2), 138–147. M. Mainstreaming biodiversity in business decisions: Taking stock of tools and gaps. (2025). M., Midgley, G. Looking backward to the future: On past-facing approaches to futuring. A review of multi-regional input–output analysis and life cycle assessment. arXiv. Sitran selvityksiä, 247. W., Sonter, L. T., Agard, J., Arneth, A., Balvanera, P., Brauman, K. F., Miloslavich, P., Molnár, Z., Obura, D., Pfaff, A., … Zayas, C. J. M., & Palmer, T. IPBES Nexus Assessment: Summary for Policymakers. A., Butchart, S. F., ten Kate, K., Milner-Gulland, E. A., Prist, P. The International Journal of Life Cycle Assessment, 26(1), 143– 156. Sakatin mahdollisen kaivoksen ekologisen kompensaation suunnitelma, liite ympäristövaikutusten arviointiin. A., Garibaldi, L. N. Methods in Ecology and Evolution, n/a(n/a). org/10.1007/s40309-017-0121-9 Huijbregts, M. El Geneidy, S., Baumeister, S., Peura, M., & Kotiaho, J. org/10.1007/s11367-016-1246-y IPBES. T. M. Methods for assessing future scenarios from a sustainability perspective. N. (2025). P., Kulmala, L., Laine, I., Lehikoinen, A., Nieminen, T. R., Barnosky, A. (2020). Using conservation science to advance corporate biodiversity accountability. T., Huijbregts, M. https://www.sitra.fi/wp-content/ uploads/2025/06/suomalaisten-luontojalanjalki.pdf Fauré, E., Arushanyan, Y., Ekener, E., Miliutenko, S., & Finnveden, G. (2020). (2019). H. https://doi. ymparisto.fi/sites/default/files/documents/LAPPI_ Liite_18_Ekologinen_kompensaatio.pdf Moilanen, A., & Kotiaho, J. 3/25 48 Futura Lähteet Addison, P. https://doi.org/10.48550/arXiv.2309.14186 El Geneidy, S., Ollikainen, L., Peura, M., Järvinen, E., Toivonen, L., & Kotiaho, J. https://doi.org/10.1126/sciadv.1400253 Cheng, Y., Liu, H., Du, J., & Yi, Y. https://doi. M., Oksanen, E., Pappila, M., Silfverberg, O., & Sinkkonen, A. https://www. Environmental Science & Technology, 54(16), 9715–9728. Societal collapse: A literature review. https://doi.org/10.1111/ conl.12816 Marques, A., Verones, F., Kok, M. Futures, 125, 102666. https://doi. (2023). W., & Milner-Gulland, E. A., & Pereira, H. (2023). A., Paukert, C., Pengue, W. https://doi. https://doi. SCIENCE, 347(6226), 1075-1076. Mietintö. J. (2023). Kohti luontoviisasta Suomea: Keinoja luontopositiivisuuden saavuttamiseksi. https://doi. S. futures.2022.103075 CBD. F., Stam, G., Verones, F., Vieira, M., Zijp, M., Hollander, A., & van Zelm, R. https://www.cbd.int/gbo5 Ceballos, G., Ehrlich, P. How to quantify biodiversity footprints of consumption. T. L., Alonso Roldán, V., Barrios, E., Dasgupta, P., DeClerck, F., Harmá?ková, Z., Hayman, D. (2019). H., Rounsevell, M. H., & Watson, J. European Journal of Futures Research, 5(1), 1–20. Setting robust biodiversity goals. Three ways to deliver a net positive impact with biodiversity offsets. S. Futures, 145, 103075. Accelerated modern human–induced species losses: Entering the sixth mass extinction. J., Starkey, M., & Milner-Gulland, E. (2017). E., Bull, J. Critical review of methods and models for biodiversity impact assessment and their applicability in the LCA context. S. & Bolwig, S. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2018.09.002 Moilanen, A., & Kotiaho, J. S., Booth, H., Bull, J. (2020). S. Management Review, 70, 35–36. Conservation Letters, 14(5), e12816. (2013). S. Earth’s Future, 13(2), e2024EF005191. There’s a S.M.A.R.T. Pervasive human-driven decline of life on Earth points to the need for transformative change. Global Biodiversity Outlook 5. J., Steinmann, Z. (2025). (2023). https://doi.org/10.1016/j. Comparing contested sustainabilities: how diverse Luontojalanjäljen arviointi organisaation strategiatyökaluna. S., Ngo, H. IPBES Plenary at its seventh session (IPBES 7, Paris, 2019). Being smart about SMART environmental targets. Summary for policymakers of the global assessment report on biodiversity and ecosystem services (summary for policy makers). W., Starkey, M., Ekstrom, J. A., Ichii, K., Liu, J., Subramanian, S. https:// doi.org/10.5281/zenodo.15673657 Moilanen, A., & Kotiaho, J. R., & Vermeulen, W. (1981). Suomen luontopaneelin julkaisuja 2/2022. M., Strassburg, B., Verburg, P. The assessment of positive impacts in LCA of products. (2021). N., Elshout, P. org/10.1021/acs.est.9b05153 Croes, P. https://doi.org/10.1016/j.eiar.2023.107134 Dempsey, J. Science Advances, 1(5), e1400253. Convention on Biological Diversity. A., van Huysen, T. D., Harrison, P. Environmental Impact Assessment Review, 101, 107134. Navigating uncertainty in life cycle assessment-based approaches to biodiversity footprinting. D., García, A., Pringle, R. ReCiPe2016: a harmonised life cycle impact assessment method at midpoint and endpoint level. J. M. L. G., Cerretelli, S., Haggar, J., Santika, T., & Walsh, C. (2018). A. R., Ricketts, T. J. Suomalaisten luontojalanjälki. Conservation Biology, 33(2), 307–318. https://doi.org/10.1111/cobi.13190 Bendor, R., Eriksson, E., & Pargman, D. B., Bouchez, A., Hawkins, I., zu Ermgassen, S., Bull, J., Bartlett, H., Bennun, L., Biggs, E., Booth, H., Clark, M., El Geneidy, S., Prescott, G. Aa,. Value-transforming financial, carbon and biodiversity footprint accounting (arXiv:2309.14186). https://doi.org/10.1016/j.geoforum.2012.04.002 Díaz, S., Settele, J., Brondízio, E. Biodiversity loss as material risk: Tracking the changing meanings and materialities of biodiversity conservation. Quantifying Biodiversity’s Present and Future: Current Potentials and SSP-RCP-Driven Land Use Impacts. Biological Conservation, 277, 109831. Liite 18: Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio AA Sakatti Mining Oy:n mahdolliselle Sakatin kaivokselle. (2017). (2017). Current Opinion in Environmental Sustainability, 29, 75–81. org/10.1111/cobi.13533 Nielsen, P., Christensen, A. V. A., … Obura, D. D. https://doi.org/10.1007/s11367-020-01820-x Damiani, M., Sinkko, T., Caldeira, C., Tosches, D., Robuchon, M., & Sala, S. M. biocon.2022.109831 Ketola, T., Boström, C., Bäck, J., Herzon, I., Jokimäki, J., Kallio, K. (2019). https://doi.org/10.1126/science.aax3100 Doran, G. Biodiversity Assessment of Value Chains: State of the Art and Emerging Challenges. Miten elämäntapamme vaikuttavat luontoon ja miten vaikutuksia voi pienentää. Biological Conservation, 227, 112–120. S., Herrero, M., Kumar, R., Ley, D., Mangalagiu, D., McFarlane, R. (2025). (2015). org/10.1029/2024EF005191 Crenna, E., Marques, A., La Notte, A., & Sala, S
https://www.utu.fi/sites/default/files/ public%3A/media/file/UTU_toimintakertomus_ja_ tilinpaatos_2022.pdf Vainio, V., Kotiaho, J. The problem of the future: sustainability science and scenario analysis. FUTURES & FORESIGHT SCIENCE, 7(1), e209. E., Wahlsten, A., & El Geneidy, S. Global Environmental Change, 14(2), 137–146. JYU Reports 42. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism, 24(4–5), 473–491. https:// doi.org/10.5281/zenodo.5589597 Stecker, M. S., Nieminen, E., Ollikainen, L., Peura, M., Pykäläinen, E., Savolainen, V., Tuunanen, S., Vainio, V., & El Geneidy, S. B. W., Starkey, M., Ermgassen, S. https://doi. Journal of Industrial Ecology, 24(6), 1201– 1219. A. Biodiversity, leadership, and resilience in a national sustainable tourism program. https://doi.org/10.1111/ele.13999 Sorakunnas, E., Räikkönen, J., Konu, H., Grénman, M., & Tyrväinen, L. J. A., Handa, C., Hickler, T., Hoegh-Guldberg, O., Ichii, K., … Ngo, H. O. The uncomfortable relationship between business and biodiversity: Advancing research on business strategies for biodiversity protection. (2016). https://doi.org/10.1016/j. S. org/10.1016/j.futures.2024.103322 Van der Esch, S., Sewell, A., Bakkenes, M., Berkhout, E., Doelman, J. Science of The Total Environment, 846, 157373. https://www.weforum.org/publications/ global-risks-report-2025/in-full/ Wernet, G., Bauer, C., Steubing, B., Reinhard, J., Moreno-Ruiz, E., & Weidema, B. B., Bromwich, T., Bang, A., Bennun, L., Bull, J., Clark, M., Milner-Gulland, E. M., Andersson, J., & Forsberg, P. (2022). IPBES-IPCC co-sponsored workshop report on biodiversity and climate change. Ympäristöministeriön julkaisuja 2024:15. L., Margni, M., … Huijbregts, M. https://doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2003.10.002 Turun yliopisto. Business & Society, 44(4), 377–414. H., Theurl, M. M., & Lezaun, J. https://doi.org/10.1080/150222 50.2024.2332308 Stadler, K., Wood, R., Bulavskaya, T., Södersten, C.-J., Simas, M., Schmidt, S., Usubiaga, A., Acosta-Fernández, J., Kuenen, J., Bruckner, M., Giljum, S., Lutter, S., Merciai, S., Schmidt, J. EXIOBASE 3: Developing a Time Series of Detailed Environmentally Extended Multi-Regional Input-Output Tables. (2023). Zenodo. R. https://doi.org/10.1002/bse.3139 Persson, B. A., & Montiel, I. The “nature-positive” journey for business: A conceptual research agenda to guide contributions to societal biodiversity goals. (2021). C., Stehfest, E., Langhans, C., Fleskens, L., Bouwman, A., & Ten Brink, B. World Economic Forum. https://www.op.fi/op-ryhma/medialle/tiedotteet?id=yTejg_tCuzF_61WKNc8CCNvfcESSZRrj1dEh Panwar, R., Ober, H., & Pinkse, J. https://doi.org/10.1007/s11367016-1087-8 White, T. org/10.1016/j.scitotenv.2022.157373 zu Ermgassen, S. The Global Potential for Land Restoration: Scenarios for the Global Land Outlook 2. LC-IMPACT: A regionalized life cycle damage assessment method. (2023). O. The ecoinvent database version 3 (part I): overview and methodology. Zenodo. (2024). J., Prescott, G. https://doi.org/10.1111/jiec.13018 WEF. org/10.17011/jyureports/2023/20 Pokkinen, K., El Geneidy, S., Peura, M., Vainio, V., & Kotiaho, J. Jyväskylän yliopisto. (2005). Awash in a Sea of Confusion: Benefit Corporations, Social Enterprise, and the Fear of “Greenwashing”. (2025). S. PBL Netherlands Environmental Assessment Agency. Metrics for a nature-positive world: A multiscale approach for absolute environmental sustainability assessment. Väliraportti : S-ryhmän luontojalanjälki. org/10.5281/zenodo.5101133 Ramus, C. (2016). toukokuuta 2024). zu, & Booth, H. J. (2024). (2025). Publics and counterpublics of net-zero. (2020). https://doi.org/10.1016/j.oneear.2024.07.003 Xue, Y., & Bakshi, B. toukokuuta 2025). When Are Corporate Environmental Policies a Form of Greenwashing. https://doi. (William), Diamond, S., Donatti, C., Duarte, C., Eisenhauer, N., Foden, W., Gasalla, M. (2023). https://doi.org/10.1002/ffo2.209 Peura, M., El Geneidy, S., Pokkinen, K., Vainio, V., & Kotiaho, J. https://doi. Ecology Letters, 25(6), 1376–1386. B., Chaudhary, A., Cosme, N., Cucurachi, S., de Baan, L., Dong, Y., Fantke, P., Golsteijn, L., Hauschild, M., Heijungs, R., Jolliet, O., Juraske, R., Larsen, H., Laurent, A., Mutel, C. https://doi.org/10.1111/jiec.12715 Stadler, K., Wood, R., Bulavskaya, T., Södersten, C.-J., Simas, M., Schmidt, S., Usubiaga, A., Acosta-Fernández, J., Kuenen, J., Bruckner, M., Giljum, S., Lutter, S., Merciai, S., Schmidt, J. Policy Report. Turun yliopiston hiilija luontojalanjälki. https://doi.org/10.1007/s11625-02401595-2 OP Ryhmä. https://doi.org/10.17011/jyureports/2024/42 Valenzuela, J. (2021). S., Mäkinen, J., Ollikainen, L., Pokkinen, K., Räikkönen, J., Sääksjärvi, I. Tampereen kaupungin hiilija luontojalanjälki. Journal of Cleaner Production, 379, 134798. (2024). S. Saatavilla. E., Bull, J. (20. https://www.pbl.nl/sites/default/files/ downloads/pbl-2022-the-global-potential-for-landrestoration-glo2-4816.pdf Verones, F., Hellweg, S., Antón, A., Azevedo, L. Journal of Industrial Ecology, 22(3), 502–515. E. JYU Reports 20. The origins of global biodiversity on land, sea and freshwater. (2024). C., Plutzar, C., Kastner, T., Eisenmenger, N., Erb, K.-H., … Tukker, A. JYU Reports 34. Jyväskylän yliopisto. J. J., Agard, J., Archer, E., Bai, X., Barnes, D., Burrows, M., Chan, L., Cheung, W. Are corporate biodiversity commitments consistent with delivering ‘nature-positive’ outcomes. C., Plutzar, C., Kastner, T., Eisenmenger, N., Erb, K.-H., … Tukker, A. Business Strategy and the Environment, 32(5), 2554–2566. Global Risks Report 2025. Vahva viesti suomalaisyrityksiltä: Vastuullisuuspanostuksia ei karsita USA:sta kantautuvan poliittisen ilmapiirin muutoksen myötä. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hiilija luontojalanjälki. 49 3/25 Futura human–nature relationships give rise to different approaches to sustainability. org/10.1177/0007650305278120 Román-Palacios, C., Moraga-López, D., & Wiens, J. Futures, 156, 103322. (27. (2018). J., Raskin, P., & Robinson, J. (2004). https://doi. The International Journal of Life Cycle Assessment, 21(9), 1218–1230. OP Ryhmä. Toimintakertomus ja tilinpäätös 2022. Sustainability Science, 20(1), 55–76. (2023). https://doi.org/10.17011/ jyureports/2023/19 Pokkinen, K., Kotiaho, J. (2022). F. E., Howard, M., Bennun, L., Addison, P. Journal of Economic Issues, 50(2), 373–381. https://doi.org/10.1080/00213624.2016.1 176481 Swart, R. S. (2022). One Earth, 7(8), 1373– 1386. Exploring Pathways for Change: A Practice-Oriented Integration of Foresight and Sustainability Transitions. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopisto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ handle/10024/165652 Pörtner, H.-O., Scholes, R. Julkisten hankintojen luontojalanjälki. A review of ‘nature-positive’ definitions, company progress and challenges. L. (2024). S. https://doi. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/ jyx_123456789_92853 Pykäläinen, E., El Geneidy, S., Ollikainen, L., Peura, M., Pokkinen, K., Tuunanen, S., & Kotiaho, J. JYU Reports 19. W., Loveridge, R., Pollard, E., & Starkey, M. H., Theurl, M. jclepro.2022.134798 Vainio, El Geneidy, Helimo, Räikkönen, Sääksjärvi, Wahlsten & Kotiaho. (2021). EXIOBASE 3 (3.8.2) [tietoaineisto]
Kiertotalouden liiketoimintamallit, tuotteet ja palvelut edellyttävät syvällisiä muutoksia arvoketjun jokaisessa vaiheessa. Kuluttajia sekä yrityksiä on tuettava tekemään kestävämpiä valintoja ja tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä sekä laajoja ja syviä muutoksia yhteiskunnassa ja yrityskulttuurissa. Tekstiilien kiertotaloutta on tutkittu ja kokeiltu Suomessa jo lähes 15 vuotta. 3/25 50 Futura ARTIKKELI Tulevaisuuden tekstiilien kiertotalous irti kasvuriippuvuudesta, ylikulutuksesta ja -tuotannosta Tekstiiliteollisuus on resurssi-intensiivinen ala paitsi luonnonvarojen myös työntekijöiden suhteen. Eikä kuluttajia saa unohtaa. Suomesta onkin tullut uusien tekstiilikuituinnovaatioiden luvattu maa ja täällä aloitettiin poistotekstiilien erilliskeräys jo ennen EU:n sisäisen velvoitteen alkamista. Lisäksi on luotava tiukat kriteerit kestävään ja vastuulliseen liiketoimintaan ja asetettava seurauksia, jos toiminta rikkoo kriteerejä. Niiden kuuluu korvata lineaarinen malli ja siinä tuotetut tuotteet ja palvelut, eikä toimia niiden rinnalla. Vastuuta ei kuitenkaan voida sälyttää kuluttajien harteille ilman, että heitä aktiivisesti tuetaan ja tuupataan oikean suuntaan. Avainsanat: tekstiilien kiertotalous, ylikulutus, ylituotanto, kasvuriippuvuus, hyvä elämä Eerika Heinonen hankesuunnittelija Turun ammattikorkeakoulu eerika.heinonen@turkuamk.fi Veera Joro väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopisto joroveera@gmail.com Ku va M ikk o Ka ar es ma a Ku va Ve er a Jo ro. Tekstiilialan työntekijöiden työoloissa on globaalisti paljon vaihtelua eivätkä matalat palkat tai vaarallinen työympäristö ole poikkeus. Vastuullisiksi ja kiertotalouden mukaiseksi rakennetut liiketoimintamallit eivät kuitenkaan suoraan tarkoita kestävämpiä arvoketjuja ja tuotteita, vaan ne saattavat jopa nostaa päästöjä ja kulutusta. Organisaatioita on ohjattava lainsäädännön avulla kohti kestävämpiä toimintoja ja arvoketjuja. Kiertotalous on tärkeä tulevaisuuden työkalu, mutta sen rinnalla pitää huomioida myös vaihtoehtoisia talousmalleja, jotka kyseenalaistavat nykyisen kasvuriippuvaisuuden, tuotantoja kulutuskulttuurin. Tarvitaan yhteistyötä, tehokasta politiikkaa ja lainsäädäntöä. Tässä artikkelissa esittelemme vaihtoehtoja vallitsevalla järjestelmälle, joka huomioi paitsi planeetan rajat myös ihmisten hyvinvoinnin turvaamisen. Näistä syistä tekstiiliteollisuuden tuotantoa on jo pitkään haluttu muuttaa resurssitehokkaammaksi ja sosiaalisesti kestävämmäksi, ja kiertotalous on yksi työkalu tavoitteiden toteuttamisessa
Kestävyyden ja kiertotalouden vastuuta ei voida sälyttää kuluttajien harteille (Savini, 2023a) ilman, että heitä aktiivisesti tuetaan ja tuupataan oikean suuntaan. Näistä syistä tekstiiliteollisuudessa on jo pitkään haluttu vauhdittaa muutosta kohti resurssitehokkaampaa ja sosiaalisesti kestävämpää tuotantoa. Tekstiilien kiertotaloutta on tutkittu ja testattu aktiivisesti Suomessa jo lähes 15 vuotta. Se ei kuitenkaan yksin pysty ratkaisemaan vallitsevaa ylituotannon ongelmaa. Tämä kuitenkin edellyttää tehokasta politiikkaa ja lainsäädäntöä ohjaamaan toimijoita kohti kestävämpää tulevaisuutta. Lisäksi on luotava tiukat kriteerit sille, mitä kestävällä ja vastuullisella liiketoiminnalla tarkoitetaan, ja asetettava seurauksia niiden rikkomisesta. Todellinen kiertotalous toteutuu vasta kaikkien tasojen hyödyntämisen kautta (taulukko 1). Tekstiilialan työntekijöiden työoloissa on paljon vaihtelua, mutta matalat palkat tai vaarallinen työympäristö eivät ole poikkeus (Härri, 2024). Tekstiilien kiertotalous Tekstiilien kiertotaloudella viitataan tuotteen arvon säilymiseen ja ylläpitämiseen mahdollisimman korkeana mahdollisimman pitkään, samalla, kun sen ympäristövaikutuksen minimoidaan. Jotta kiertotalous olisi toimiva työkalu kestävyyden edistämisessä myös tulevaisuudessa, tulisi kokonaisuudessa huomioida myös vaihtoehtoisia, kasvuriippuvuuden ja kulutuskulttuurin kyseenalaistavia talousmalleja nykyisen kasvukeskeisyyden tilalle, sillä kiertotalouden hyödyntämisen tavat eivät vielä todellisuudessa ole täydellisesti kyenneet irtisanoutumaan siitä. Kiertotaloutta on tarjottu työkaluna etenkin ensimmäisen tavoitteen toteuttamisessa. do no significant harm), taustalla (Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2008; Euroopan komissio, 2019; Musso, 2022) ja siten puskevat tekstiilialan tulevaisuutta kestävämpään suuntaan. Ala työllistää miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa, mutta suurimman osan työstä tekee globaalin etelän ihmiset – jopa puolet työvoimasta tulee Aasiasta. Yhteistyön seurauksena Suomi aloitti poistotekstiilien erilliskeräyksen ennen EU:n virallisen lain voimaanastumista ja tunnetaan lisäksi nykyään uusien kuituteknologioiden luvattuna maana (Kamppuri ym., 2021). Tiiviin yhteistyön ansiosta Suomessa onkin saatu aikaan paljon erilaisia hankeavauksia (mm. Tutkimuslaitokset ja yritykset ovat tehneet pitkäjänteistä yhteistyötä tavoitteenaan kestävämpi ja paikallisempi tekstiiliteollisuus. Sekä tekstiilialan yritysten että kuluttajien on edettävä samansuuntaisesti toimivan kiertotalouden ekosysteemin rakentamiseksi (Kleinhückelkotten & Neitzke, 2019). Tämä tarkoittaa sitä, että tuote suunnitellaan kestäväksi, tuotteen pitkäikäisyyttä ja käyttöajan pidentämistä edistetään ja lopuksi tuote kierrätetään uudeksi tuotteeksi tai käytetään raaka-aineeksi (Heikkilä, 2024). Samat tavoitteet vaikuttavat myös Euroopan unionin lakialoitteiden ja strategioiden, kuten jätehierarkian, vihreän siirtymän ja green dealin sekä "ei merkittävää haittaa” -periaatteen (engl. 51 3/25 Futura Johdanto: Tekstiilialan kiertotalous vaatii ponnistelua ja radikaaleja muutoksia Tekstiiliteollisuuden kuiduntuotantomäärät ovat tuplaantuneet viimeisen 20 vuoden aikana (EEA, 2023). Kierrätys on kiertotalouden etusijajärjestyksen loppupäässä, ollen kuitenkin merkittävä osa kiertotalouden kokonaisuutta, johon tutkimushankkeiden ja politiikkatoimien huomio on keskittynyt jo pitkään. Finix, tExtended ja PESCO-UP), mutta uusien liiketoimintamallien kattava käyttöönotto on edelleen kesken, kuluttajat eivät vielä toimi vastuullisesti ja yritykset valmistavat markkinoille tuotteita yhä kiihtyvällä tahdilla (de Aguiar Hugo ym., 2021). Sekä kuluttajia että yrityksiä on siis tuettava kestävämpien valintojen tekemisessä, ja tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä sekä laajoja ja syviä muutoksia yhteiskunnassa ja yrityskulttuurissa. Lisäksi nykyinen järjestelmä tuottaa edelleen liikaa tekstiilijätemateriaalia yhä lähes olemattomille markkinoille. Kiertotalouden liiketoimintaa onkin Eerika Heinonen & Veera Joro. Ala on hyvin resurssi-intensiivinen: globaalisti se käyttää 79 miljardia litraa vettä, aiheuttaa 8–10 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä ja tuottaa yli 92 miljoona tonnia tekstiilijätettä vuosittain (Niinimäki ym., 2020). Tekstiilien kiertotaloutta voidaan visualisoida muun muassa kiertotalouden etusijajärjestyksen avulla (Potting ym., 2017)
Hyvän elämän turvaaminen planeetan rajoissa on siten noussut aikamme keskeiseksi kysymykseksi ja haasteeksi (Fuchs ym., 2021). Arvoketjujen tulisi siis uudistua perustavanlaatuisesti – tarvitaan systeemistä muutosta (Asgari & Asgari, 2021). Muokattu Potting ym. Se asettaa viitekehyksen ja vision tulevaisuuden tekstiiliteollisuudelle, jossa vuoteen 2030 mennessä EU:n markkinoille asetettavat tekstiilit ovat pitkäikäisiä ja kierrätettäviä, merkittävältä osin kierrätetyistä materiaaleista valmistettuja, vapaita haitallisista aineista sekä tuotettu ihmisoikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen. Irti ylituotannosta ja -kulutuksesta Ohjauskeinoista apua, muttei ratkaisua Planeettamme ekologiset resurssit eivät tule riittämään eivätkä sosiaaliset resurssit kestämään nykyisenlaisen ylituotannon ja -kulutuksen sekä korkean elintason ylläpitoa. Lisäksi kiertotalouden vaihtoehtojen tulisi korvata markkinoille tuotetut tuotteet ja palvelut, ei toimia ainoastaan niiden rinnalla tai lisäksi. Eivätkä haasteet siihen lopu. Euroopan unionissa on tekstiiliteollisuuden osalta ryhdytty töihin laatimalla tekstiilistrategia. Kiertotalouden strategiat. Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta se saattaa jopa nostaa päästöjä ja kulutusta (Niinimäki ym., 2020). Mitä ylemmäs tasoilla kiivetään, sitä pienempi on tuotteen tai materiaalin tuottama vesi-, energiaja kemikaalikuorma (Reike ym., 2018). (2017).. Haasteen ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistä näkemystä sekä yhteisiä ohjauskeinoja rajaamaan tuotantoa ja kulutusta sekä avittamaan systeemistä muutosta. Niitä on tunnistettu muun muassa paikallisen keräyksen järjestämisessä, tuotteiden laadun vaihtelevuudessa, yhteistyön puutteessa sekä kierrätysja tunnistusteknologioihin liittyen (Watson ym., 2020; Heikkilä, 2024; Leal Filho ym., 2019). Tulevaisuudessa niin tutkimuksessa kuin liiketoiminnassa tulisi keskittyä yhä vahvemmin etusijajärjestyksen yläpäähän eli kieltäytymiseen, vähentämiseen, korjaamiseen ja osien hyödyntämiseen (Potting ym., 2017). Kiertotalouden liiketoimintamalli ei kuitenkaan varauksetta tarkoita ympäristön, talouden tai ihmisten näkökulmasta kestävämpiä arvoketjuja ja tuotteita. 3/25 52 Futura vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi (Maes ym., 2024). Tuotantotapojen ja kulutustottumusten tulisi paremmin vastata todellisuutta. Lisäksi tavoitteena on pikamuodin ajaminen pois muodista, laajennettu tuottajavastuu sekä Tulevaisuuden tekstiilien kiertotalous irti kasvuriippuvuudesta, ylikulutuksesta ja -tuotannosta Taulukko 1
53 3/25 Futura tuotteiden korjauksen ja uudelleenkäytön helpottaminen. Lisäksi näihin lainsäädännön uudistuksiin on viime aikoina kohdistunut poikkeuksellisen paljon vastustusta eikä niiden voimaantulosta saati kunnianhimon tasosta ole varmuutta (Euroopan komissio, 2025). Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan varsinaisesti puutu kulutuksen tai tuotannon vähentämiseen, vaan saattaa jopa rohkaista yrityksiä laajentumaan uusille asiakassegmenteille ja markkinoille nykyisten toimintojen lisäksi. On tärkeää määritellä, mitä tarkoitetaan kestävällä tai vastuullisella kulutuksella, sillä tämä vaikuttaa siihen, kuinka kulutuksen kohtuullinen taso ymmärretään ja määritellään (Lorek & Fuchs, 2013). Nykyisenlainen jatkuvan talouskasvun tavoittelu ja voiton maksimointi ovat huonosti yhdistettävissä kiertotalouden tavoitteiden kanssa (Siderius & Poldner, 2021). Mikäli kulutuksen ja resurssien jakautumisen vähentämistä ei huomioida aktiivisesti kiertotalouden käytännöissä, on olemassa suuri riski, että kiertotalouden liiketoimintamallit johtavat vain kokonaiskulutuksen kasvuun (York ym., 2011; Hickel & Kallis, 2019). Käsite ei viittaa pelkästään ekologisesti kestävien tuotteiden ja palvelujen kuluttamiseen, vaan myös siihen, kuinka paljon kulutetaan ja ketkä kuluttavat. Earth Overshoot Day (2025) -verkkosivuston mukaan ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja 1,7 kertaa nopeammin kuin maapallon biokapasiteetti pystyy uusiutumaan. Tällä hetkellä valtavirran kiertotaloustoimet noudattavat pääosin ns. Heikon kestävän kulutuksen näkökulma keskittyy tehokkuuteen Eerika Heinonen & Veera Joro. Vastuullinen ja kestävä kulutus Vaikka EU:n tekstiilistrategia keskittyy tuottajien vastuuseen, on vastuullinen ja kestävä kulutus myös tunnistettu keskeiseksi osa-alueeksi kiertotaloudessa (D’Adamo ym., 2022). (Euroopan komissio, 2022.) Tekstiilistrategian lisäksi yritysvastuudirektiiviä on esitetty suojaamaan erilaisten tuotteiden, myös tekstiilien, tuotantoketjujen toimijoiden oikeuksia. Tämä nostaa esiin tarpeen arvioida uudelleen elämisen, työnteon, ruokailun sekä vapaa-ajan vieton tapoja ja laajuutta (Lorek & Fuchs, 2013). Direktiivi sisältää muun muassa orjuuden, lapsityövoiman, työvoiman hyväksikäytön, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen sekä luonnonperinnön saastumisen tai tuhoamisen. Vahva kestävä kulutus tekstiiliteollisuudessa Kestävän kulutuksen turvaaminen on välttämätöntä, sillä jopa kaikkein kestävimmät tuotantoja jälleenmyyntitavat muuttuvat kestämättömiksi, mikäli ne kasvavat liikaa. Vastuullinen kulutus on näin ollen äärimmäisen tärkeää. Yksi keskeisimmistä haasteista planeetan kestävyyden turvaamisessa liittyy kykyyn vähentää ihmiskunnan aiheuttamaa painetta luonnonvaroihin ja siten pienentää kokonaiskulutusta (Zink & Geyer, 2017; Jackson, 2009). Tarvitaan markkinoiden radikaalimpaa ohjausta, sillä niin kauan kuin ylikulutuksen ja -tuotannon välttämiseksi ei ole olemassa yhteisiä sääntöjä, on yksilöiden ja yritysten vaikea kieltäytyä nykyisenlaisista, lähes loputtomaan kulutukseen ja tuotantoon kannustavista normeista (Bärnthaler & Gough, 2023). Käytännössä on kuitenkin edelleen epäselvää, miten vastuullista kulutusta voidaan edistää, mitkä sen rajat ovat ja missä määrin sitä voidaan tukea kasvuun ja voitontavoitteluun perustuvassa talousjärjestelmässä. heikkoa kestävän kulutuksen lähestymistapaa, jossa keskitytään lähinnä kulutuksen tehokkuuden parantamiseen tai resurssien mahdollisimman täysimääräiseen hyödyntämiseen (mt.). (Euroopan parlamentti, 2024) Hyvistä puolistaan huolimatta esitellyistä ohjauskeinoista ei kuitenkaan ole suitsimaan ylikulutusta tai -tuotantoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kiertotalous on tullut lineaaritalouden ohelle tarjoamaan vastuullisempia vaihtoehtoja, kuten uudelleenkäyttöä tai kierrätysmateriaalien hyödyntämistä tuotteissa, ja toisaalta mahdollistamaan lisäpalveluiden, kuten huoltoja korjauspalveluiden, myymisen niitä kaipaaville kuluttajille. Tällä hetkellä tekstiilien kiertotalous näyttäytyy yrityksille mahdollisuutena maksimoida niiden tuottama voitto (D’Adamo ym., 2022). Tulevaisuudessa edellytetään, että yritykset ja koko niiden toimitusketju vähentävät sekä lopettavat kielteiset vaikutukset ihmisoikeuksiin ja ympäristöön toimitus-, tuotantoja jakeluketjuissaan
Vaatteet ja tekstiilit nähdään perustarpeina, sillä ne tarjoavat suojaa ja lämpöä. Kulutus ymmärretään olennaisesti elämänlaadun parantamisena, mutta sen vaikutusta yleiseen sosiaaliseen hyvinvointiin ei tarkastella (Stuart ym., 2020). Donitsitalouden opit voivat auttaa ymmärtämään, missä kulkevat sosiaalisen ja ekologisen hyvinvoinnin rajat, ja miten resurssien kulutus vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin (Raworth, 2017). Tekstiilija vaateteollisuuden valtavirran kiertotaloustoimijat eivät tällä hetkellä ota huomioon toimintansa vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Vaikka yksittäiset tuotteet tai palvelut tuotettaisiin pienemmällä ekologisella jalanjäljellä, on taustalla silti tavoite lisätä niiden käyttöä ja kulutusta. Erilaisia tavaroita ja palveluita on arvioitava sen mukaan, missä määrin ne täyttävät inhimillisiä tarpeita (Lorek & Fuchs, 2013). Nämä talousteoriat ja -mallit korostavat sosiaalisen hyvinvoinnin asettamista taloudellisen toiminnan keskiöön (Raworth, 2017). Heikon kestävän kulutuksen näkökulma korostaa voimakkaasti kuluttajien vastuuta omista kulutusvalinnoistaan ja katsoo, että markkinat ohjautuvat ekologisempaan suuntaan kuluttajien valintojen kautta. Nämä innovaatiot voivat kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa yritykset pystyvät tuottamaan enemmän, mikä puolestaan lisää tuotantoa ja kulutusta. Ne auttavat erottamaan, millainen kulutuksen taso tarvitaan yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseksi ja mitkä palvelut tai alat mahdollisesti tarvitsevat kasvua, jotta kaikilla väestöryhmillä olisi pääsy hyvinvointia edistäviin resursseihin ja palveluihin. vahva kestävä kulutus arvioi uudelleen erilaisten tuotteiden ja palveluiden tarpeellisuuden ja hyödyn. Toiminta perustuu puhtaasti voitontavoitteluun ja kasvuun, eikä näin ollen kannusta kuluttajia oikeastivastuullisten valintojen tekemiseen. Mikäli kuitenkin puhutaan vaikka 20 uuden kenkäparin hankkimisesta vuosittain, on tultu kauas perustarpeiden tyydytyksestä (Latouche, 2009). Tällä hetkellä hyvän elämän määritelmä länsimaisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa perustuu pitkälti siihen, kuinka paljon materiaa yksilöt pystyvät kuluttamaan. Samalla ne auttavat tunnistamaan maapallon kantokyvyn rajat kansallisella, alueellisella ja jopa kotitalouden tasolla (mt). Vahva kestävä kulutus korostaa sekä sosiaalisen että ekologisen hyvinvoinnin huomioimista kulutuksessa. Tämän vuoksi vaatetus on tärkeä osa sosiaalista hyvinvointia. Vaatteiden kulutuksen kohtuullisen tason määrittelemiseksi ja tarkastelemiseksi hyvän elämän konseptin kautta talousteorioiden, kuten hyvinvointitalouden ja donitsitalouden, puoleen kääntyminen voi auttaa. Tämä vaatii radikaalia uudelleenarviointia siitä, mitä hyvä elämä tarkoittaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa ja miten se voidaan turvata kaikille maapallon ekologisissa rajoissa (Fuchs ym., 2021). (Lorek & Fuchs, 2013.) Vahva kestävä kulutus ja hyvä elämä Hyvän elämän konseptin ja määritelmän uudelleenmuotoilu sosiaalisten tarpeiden täyttämiseksi ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseksi maapallon kantokyvyn rajoissa on tärkeä lähtökohta. Näin sekä ympäristön että ihmisten hyvinvointi huomioidaan yhtäaikaisesti. Sen saavuttaminen edellyttää uudelleenarviointia siitä, mitä ihmiset todella tarvitsevat hyvän elämän toteuttamiseksi. 3/25 54 Futura ja resurssien "kestämiseen", usein teknologisten innovaatioiden avulla. Sen sijaan nk. Yleisesti ottaen kehittyneet maat kuluttavat valtavasti energiaa ja luonnonvaroja tuottaakseen hyödykkeitä ja palveluita, jotka eivät ole välttämättömiä eivätkä tue inhimillistä tai ekologista hyvinvointia (mt.). KierTulevaisuuden tekstiilien kiertotalous irti kasvuriippuvuudesta, ylikulutuksesta ja -tuotannosta. Vaatteet ovatkin usein alihyödynnettyjä tuotteita eli niitä omistetaan enemmän kuin tarvitaan ja ne hylätään ennen niiden elinkaaren loppua (Zhou ym., 2021). Kiertotaloudella on merkittävä rooli olosuhteiden luomisessa kulutuksen vähentämiselle ja vahvan kestävän kulutuksen edistämiselle. Vaikka tämä lähestymistapa kannustaa kuluttajia osallistumaan markkinoille aktiivisesti, se sysää päävastuun yksilöille tehdä "oikeita" tai "vihreitä" valintoja. Tarvitaan muutosta paitsi talousjärjestelmissä ja -malleissa myös kulttuurissa ja siinä, miten ymmärrämme hyvinvointia sekä resurssien ja materiaalien roolia. Yksilön elämäntilanne, kuten asuinympäristö tai ilmasto, perhekoko ja työn luonne, ovat tärkeitä tekijöitä sen ymmärtämiseksi, kuinka paljon vaatteita yksilö tarvitsee ja kuinka usein niitä tulisi käyttää
Kohtuutalous korostaa, kuinka nykyinen talousjärjestelmä ohjaa ja ruokkii ylituotantoa ja -kulutusta käytännössä rajoittaen yksilöiden kykyä toimia vastuullisesti tai tietoisesti vähentää kulutustaan. Kohtuutalouskirjallisuus (engl. attitude-behaviour gap) kestävän kulutuksen tutkimuksessa (Ronda, 2024). Maksimi määrittyy suhteessa minimiin – tasolle, jolla kenenkään toiminta ei heikennä nykyisten tai tulevien sukupolvien tarpeiden täyttymistä tai ylitä planeetan kestokykyä. Puhutaan tarpeiden täyttämisestä halujen täyttämisen sijaan. Mainonta ja markkinointi on suunniteltu manipuloimaan yksilöitä uskomaan vääriin tarpeisiin ja toiveisiin (Marcuse, 1964, Stuart ym., 2020 mukaan). (Fuchs ym., 2021). Vaateteollisuudessa tämä tarkoittaa muun muassa hitaampaa kulutusta ja pikamuodista luopumista (Bocken & Short, 2016). Talousjärjestelmään tarvittavat muutokset On tärkeää tunnustaa, että kulutuksen väheneminen merkitsee usein yrityksille myös tuotannon eli voittojen vähenemistä, mikä on ristiriidassa kasvuun perustuvan talouden tavoitteiden kanssa. Kulutuksen ja tuotannon vähentäminen edellyttävätkin talousjärjestelmän ja kasvuun perustuvan logiikan uudelleenarviointia. Rajojen välille jää joustavuutta toteuttaa henkilökohtaisia tarpeita eri tavoin, ja yksilöllisyys on edelleen mahdollista. Vaikka uusklassinen taloustiede korostaa kysynnän ja tuotannon välistä suoraa suhdetta, todellisuudessa kuluttajalla on hyvin vähän suvereniteettia kasvuun perustuvissa talouksissa (Stuart ym., 2020). 55 3/25 Futura totalous tarjoaa strategioita ja käytännön keinoja, jotka voivat ohjata talouskehitystä oikeaan suuntaan (Savini, 2023b). Kohtuullisempi kuluttaminen linkittyy myös sellaisiin käyttäytymisteoreettisiin konsepteihin kuten antikuluttaminen, vapaaehtoinen yksinkertaisuus tai niukkuus. (Di Giulio & Fuchs, 2014; Fuchs ym., 2021). Kohtuutta voidaan tekstiilien kulutuksessa toteuttaa esimerkiksi vähentämällä kokonaiskulutusta, muuttamalla kulutuskäyttäytymistä, pidentämällä tuotteen elinkaarta ja toteuttamalla jakamiskäytäntöjä. degrowth literature) nostaa esiin tarpeen puuttua talouskasvuriippuvuuteen ja korostaa ylhäältä johdettuja toimenpiteitä, joilla markkinoiden toimintaa ohjataan. Minimi kuvaa vähimmäistasoa universaalien tarpeiden täyttämiseksi. Mainonnan psykologinen vaikutus on keskeinen tekijä ylikulutuksessa ja tarpeettomassa kuluttamisessa (Stuart ym., 2020; Ardley & May, 2020). Näiden avulla vältetään neitseellisten raaka-aineiden käyttöä ja ylikulutusta, siirrytään kohti resurssitehokkuutta, pidennetään tuotteiden elinkaarta muun muassa Eerika Heinonen & Veera Joro. Täten se kannustaa kyseenalaistamaan ylikulutuksen konseptin ja sen aiheuttamat vaikutukset elämäntyytyväisyyteen (Gossen & Kropfeld, 2022). Vaikka kuluttaja haluaisi tehdä kestäviä valintoja, se on tehty vaikeaksi nykyisessä toimintaympäristössä. Mainonnan ja markkinoinnin vaikutukset auttavat ymmärtämään niin sanottua asenteiden ja käyttäytymisen välistä kuilua (engl. Kulutuskäytävien tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle yksilölle hyvä elämä ilman, että se estää muita saavuttamasta samaa (Sahakian ym., 2021). Toimintaympäristö ei tällä hetkellä tarjoa tukea kasvusta ja voiton tavoittelusta luopuville toimijoille, ja tällaiset yritykset hinnoitellaan nopeasti ulos markkinoilta (Bauwens, 2021). Onkin tärkeää siirtää vastuuta kestävien kulutusvalintojen tekemisestä, kulutuksen vähentämisestä tai kulutuksesta kieltäytymisestä voiton maksimointiin pyrkiviltä yrityksiltä ja heräteostoksiin taipuvaisilta kuluttajilta päättäjille. Kulutuskäytäville asettuva toiminta voidaan linkittää kohtuutalouden ajatteluun, jossa omia tarpeita täytetään pienemmällä materiaali-intensiteetillä (Frick ym., 2021). Hickle ja Kallis (2019) korostavat, että bruttokansantuotteen kasvu liittyy tiiviisti kielteisiin ekologisiin ulkoisvaikutuksiin ja hiilijalanjälkeen. Näiden raja-arvojen sisälle asettuu kestävä kulutus eli hyvinvointiin tarvittava kulutuksen määrä ja sen täyttämisen keinot. Yksilöillä on siis vain vähän mahdollisuuksia välttyä markkinoinnin vaikutuksilta sen ulottuessa sekä yksityiseen että julkiseen elämään (Latouche, 2009). Kulutuksen ja tuotannon rajoittamista kohti Ylikulutuksen suitsemiseksi on ehdotettu muun muassa kulutuksen minimija maksimirajojen eli niin sanottujen kulutuskäytävien asettamista (Fuchs ym., 2021)
Yritysten näkökulmasta näillä strategioilla voitaisiin irrottautua myös ylituotannon paineesta ja kehittää uudenlaista ansaintalogiikkaa. Samalla tulee varmistaa, että nämä tuotetaan ja kulutetaan kohtuullisesti tai riittävyyden rajoissa ja tasapainossa ekologisten rajojen kanssa. Yritysten on palveltava syvällisempää tarkoitusta kuin pelkkää voitontavoittelua – niiden on aidosti tarjottava tavaroita ja palveluita, jotka edistävät ihmisten hyvinvointia ilman, että se tapahtuu ympäristön hyvinvoinnin kustannuksella (Lorek & Fuchs, 2013). Yrityskulttuuria ja yritysten tarkoitusta täytyy muuttaa. On tärkeää, että yritysten ja markkinoiden roolia (yleisesti) tarkastellaan uudelleen. (Kamppuri ym., 2021.) Jos kiertotalousvisiota ja EU:n tekstiilistrategiaa tarkastellaan hyvän elämän sekä kohTulevaisuuden tekstiilien kiertotalous irti kasvuriippuvuudesta, ylikulutuksesta ja -tuotannosta. Lisäksi Suomessa on jo pilottija teollisen tuotannon projekteja uusien tekstiilimateriaalien ja kierrätysmateriaalien hyödyntämiseksi. Tulevaisuudessa liiketoimintamallien kasvukeskeisen kehittämisen sijaan tulisi keskittyä etenkin ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin. Uudelleentarkastelussa voi hyödyntää visiotyötä, jonka avulla asetetaan tavoiteltava tulevaisuuden tila ja rakennetaan esimerkiksi tiekartta sen strategista etenemistä tukemaan. Suomessa ollaan jo pitkällä biopohjaisten materiaalien, digitalisaation, kiertotalouden ja älykkäiden ratkaisujen tuotannossa. Heille, joilla ei tällä hetkellä ole riittävää pääsyä näihin hyödykkeisiin, tulisi siten mahdollistaa kulutuksen lisääntyminen. Suomella on kuitenkin mahdollisuus toimia edelläkävijänä ja vaikuttaa merkittävästi globaaliin markkinaan, samalla lisäten niin omien pienten ja keskisuurten yritysten kiinnostavuutta kansainvälisillä markkinoilla kuin myös kotimaisten työpaikkojen määrää. 3/25 56 Futura uudelleenkäytön ja korjaamisen avulla ja jaetaan tuotteita omistamisen sijaan (Sandberg, 2021.) Toisin sanoen toteutetaan kiertotalouden strategioita, mutta tietoisena planetaarisista rajoista ja kulutuksen luonteesta. Hyvän elämän tavoittamiseksi tulee palata riittävyyden käsitteeseen. Ihmistarpeiden uudelleenmäärittely ja olennaisten tarpeiden erottaminen ylellisyydestä on välttämätöntä (Gough, 2020). Muutos on etenkin taloudellinen ja kulttuurinen, jota teknologinen kehitys voi tukea. Tulevaisuuden tekstiiliteollisuutta rakentamassa Tekstiiliteollisuuden tulevaisuuden tulee näyttää erilaiselta kuin nykyinen ylikulutukseen ja -tuotantoon perustuva toimintatapa. Yritysten olemuksen ja tarkoituksen uudelleenmäärittely on keskustelu, joka on käytävä sekä voittoa tavoittelevissa organisaatioissa että yhteiskunnassa laajemmin. Yritysten osalta tämä tarkoittaa toimintojen suuntaamista sellaisten tuotteiden ja palveluiden tarjoamiseen, jotka tukevat inhimillistä hyvinvointia. On tärkeää pohtia uudelleen, mitä ihmisten ja hyvinvoinnin osa-alueita markkinat voivat palvella oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla, ja mitkä osaalueet tulisi kuulua suoraan valtion vastuulle (Elgaaied-Gambier ym., 2025). Joillain hyödykkeillä ja palveluilla on suuri merkitys sosiaaliselle hyvinvoinnille. Perustarpeiden uudelleenjakaminen edellyttää tasapainoilua ylikulutuksen torjunnan ja alikulutuksen helpottamisen välillä (Gorge ym., 2014). Kulutusrajoitukset eivät siis tarkoita kulutuksen ehdotonta vähentämistä kaikissa hyödykkeissä ja palveluissa kaikilla väestöryhmillä. Käytännössä tämä voi näyttäytyä yrityksen kehitystoiminnan suuntaamista tietyille aikajänteille sen perusteella, mitä yhteiskunnallisia ajureita toimintaympäristössä on havaittavissa ja mitä kehityskulkuja, kuten ohjauskeinojen muutos, on nostettavissa (Ahlqvist, 2022). Tätä tukisi standardityö, joka todentaisi tuotteiden kestävyyden ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Pk-yritysten halukkuus ja rohkeus kansainväliseen kasvuun ja kumppanuuksiin sekä digitalisaation integroimattomuus nähdään tekstiiliyrityksissä kuitenkin uhkana. Riittävyyden ymmärtäminen vaatii myös resurssien uudelleenjakoa. Suomessa 2021 laadittu kotimaisen tekstiiliteollisuuden kiertotalousvisio esittää, että tulevaisuuden suomalainen tekstiiliteollisuus kulminoituu suljetun kierron pilottiin ja sen ympärille rakentuvaan ekosysteemiin, jossa tuotteet suunnitellaan kestämään aikaa ja useita kiertoja. Suomen markkinat ovat kuitenkin pienet, markkinointija brändiosaamisessa on puutteita, eikä digitalisaatiota ole pystytty vielä valjastamaan täysin tekstiiliyritysten käyttöön
Kuten todettu, kulutuskäyttäytymiseen vaikuttaa asenteiden lisäksi moni muu asia, mikä saattaa johtaa kuiluun asenteiden ja käyttäytymisen välillä. Tässä artikkelissa olemme halunneet ottaa kantaa siihen, missä tilanteissa kiertotaloudesta voi olla hyötyä ja millä tavoin monet yritykset ovat kiertotalouden hyödyntämisessä menneet aikaisemmin vikaan. Lopuksi on todettava, ettei yksin tekstiiliteollisuuteen ja sen ongelmiin tai muutokseen keskittyminen ole hedelmällistä. Positiivista on lisäksi, että kuluttaja nähdään loppukäyttäjänä eikä kiertotalouden toteuttajana. Kasvuriippuvuus koskee kaikkia teollisuuden aloja ja tekstiiliteollisuus on vain yksi esimerkki siitä, minkälaisia vaikutuksia nykyisellä järjestelmällä ja rakenteilla on niin ympäristöön, ihmisiin kuin lopulta myös talouteen. 57 3/25 Futura tuullisuuden käsitteiden ja tavoitteiden kautta, voidaan niiden todeta olevan linjassa siinä, että Suomessa ja laajemmin Euroopassa halutaan kehittää tekstiiliteollisuutta resurssitehokkaampaan suuntaan, ihmisoikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen. Vision ja strategian puutteena voitaisiin kuitenkin nähdä se, etteivät ne ota kantaa ja muuta niiden taustalla vaikuttavaa ansaintalogiikkaa ja liiketoimintaa merkittävästi. Jotta kulutusta ja tuotantoa saataisiin vähennettyä, tarvitaan lainsäädännöllisiä ja sääntelyyn perustuvia strategioita ympäristölle haitallisilla sektoreilla, erityisesti tekstiiliteollisuudessa. Eerika Heinonen & Veera Joro. Samalla, koska ylikulutuksen ja -tuotannon ilmiöt ovat toisiinsa kytkeytyneitä ja vahvistavat toisiaan, tulee katse kohdistaa kuluttajien ja tuottajien lisäksi myös järjestelmän rakentajiin eli päättäjiin. Vaikka tekstiiliteollisuus usein henkilöityy loppukäyttäjiin eli kuluttajiin, on suurin valta alan rakenteiden, ansaintalogiikan ja toimintatapojen osalta tuottajien käsissä. Ihmisten ja planeetan hyvinvointia kohti Kiertotaloutta on tarjottu ratkaisukeinona muun muassa tekstiiliteollisuuden globaaleille haasteille, kuten ympäristökuormitukselle, luonnonvarojen käytölle ja tuotantomäärille. Tulevaisuuden tekstiiliteollisuus tulee siten kytkeä irti nykyisestä kasvuriippuvuuden, ylituotannon ja -kulutuksen eetoksesta ja linkittää vahvemmin ihmisten ja planeetan hyvinvointiin. Ottaen huomioon tekstiiliteollisuuden aiheuttamat vakavat ekologiset vaikutukset, on välttämätöntä harkita vastaavanlaisia tiukkoja lainsäädännöllisiä ja poliittisia toimenpiteitä sen ympäristöja sosiaalisten vaikutusten lieventämiseksi. Kuluttajalle ei nimittäin tulisi asettaa merkittävää vastuuta kestävyystoimista. Kiertotalous tarjoaa strategioita ja käytännön keinoja, jotka ohjaavat talouskehitystä oikeaan suuntaan, mutta niiden toteuttaminen talouskasvun toivossa ei ratko tekstiiliteollisuuden ongelman ydintä eli tuotannon määrää ja logiikkaa. Muutoksen keskiössä on edelleen havaittavissa yritysten kasvun ja taloudellisen voiton tavoittelu, ei ympäristön ja ihmisten kantokyky. Teollisuuden alojen tuleekin jatkossa tehdä yhteisin hartiavoimin töitä sen eteen, että tulevaisuuden sukupolvillakin on elinkelpoinen planeetta ja ylituotannosta ja -kulutuksesta päästäisiin irrottautumaan. Vielä merkittävämpää on kuitenkin kulttuurinen ja poliittinen asennemuutos: yhteiskunnallisten asenteiden on muututtava siten, että suuren ekologisen jalanjäljen aiheuttavat teollisuudenalat tunnistetaan ja niihin suhtaudutaan oikeutetulla kiireellisyydellä ja tarkkuudella. Parhaimmillaan kiertotalous ja sitä tukeva lainsäädäntö kannustavat ja tukevat yrityksiä muutoksessa kohti ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää tulevaisuutta. Näitä tekijöitä ovat muun muassa taloudelliset rajoitteet, vaihtoehtojen saatavuus, ajan ja tiedon puute (Khmara & Kronenberg, 2018; Bauwens, 2021, mukaan). Tällaisessa ympäristössä nämä aloitteet uhkaavat jäädä marginaalisiksi tai tehottomiksi. Useiden yhteiskunnallisesti haitalliseksi katsottujen teollisuudenalojen, kuten tupakkaja alkoholiteollisuuden, kohdalla on otettu käyttöön yhä tiukempia sääntelykehyksiä tuotannon ja kulutuksen rajoittamiseksi. Kiertotalouden mukaiset toimet, joiden nimenomaisena tavoitteena on kulutuksen ja tuotannon vähentäminen, eivät voi toimia tehokkaasti laajemmassa sosioekonomisessa kontekstissa, jos se on yhä sitoutunut jatkuvan kasvun ja kulutuksen tavoitteluun. Tarvitaan kuitenkin kunnianhimoa muuttaa nykyistä yrityskulttuuria ja ansaintalogiikkaa radikaalisti sekä uudelleenarvioida päämäärää ja tavoitetta, jota kohti edetään
Just transition to circular textile systems [Väitöskirja]. VTT-R-00684-21. https://doi. https://doi. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 1147. New Political Economy, 25(4), 469–486. (2021). Questioning consumption through sufficiency. https://doi.org/10.1002/cb.1855 Fuchs, D., Sahakian, M., Gumbert, T., Di Giulio, A., Maniates, M., Lorek, S., & Graf, A. Ethical marketer and sustainability: Facing the challenges of overconsumption and the market. (2022). (2009). Heikkilä, P. Are the circular economy and economic growth compatible. (2022, 30. Hickel, J., & Kallis, G. huhtikuuta). https://doi.org/10.1007/ s11356-022-19255-2 de Aguiar Hugo, A., de Nadae, J., & da Silva Lima, R. https://doi.org/10.1016/j. (2025). EU exports of used textiles in Europe’s circular economy. GAIA – Ecological Perspectives for Science and Society, 23(1), 184–192. (2019). Towards the circular economy in the fashion industry: The second-hand market as a best practice of sustainable responsibility for businesses and consumers. Pöllänen (toim.), Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (s. What do we really need. maaliskuuta). https://environment.ec.europa.eu/ publications/textiles-strategy_en Euroopan komissio. https://doi.org/10.1016/j.eist.2015.07.010 Bärnthaler, R., & Gough, I. Routledge. Sustainable Production and Consumption, 28, 566–579. A case for postgrowth circularity. (2021). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ TXT/?uri=CELEX%3A02008L0098-20180705 Euroopan parlamentti. https://overshoot. Sustainability, 11(22), 6194. https://doi. Aalto, K. (2025, 26. helmikuuta). Online advertisement and social media effects on clothing, digital devices, and air travel consumption. helmikuuta 2023). Luettu 20.5.2025. https://doi.or g/10.1080/15487733.2020.1814033 Heikkilä, P. I. 3/25 58 Futura Lähteet Ahlqvist, T. Can fashion be circular. Sustainability: Science, Practice & Policy, 19(1), 2218690. VTT. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta. (2021). (2014). fi/URN:ISBN:978-952-412-104-0 Jackson, T. The European Green Deal sets out how to make Europe the first climate-neutral continent by 2050... Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia, Turun yliopisto. VTT Research Report No. Earthscan. How circular economy transforms business models in a transition towards circular ecosystem: The barriers and incentives. Is green growth possible. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/api/ files/document/print/en/ip_19_6691/IP_19_6691_ EN.pdf Euroopan komissio. Marketing Theory, 0(0). org/10.1177/14705931251321823 EEA. (2014). https://doi.org/10.1002/jsc.2372 Asgari, A., & Asgari, R. Kleinhückelkotten, S., & Neitzke, H.-P. (2021). (2021). VTT. https://doi.org/10.1080/15487733.2023.2 218690 D’Adamo, I., Lupi, G., Morone, P., & Settembre-Blundo, D. (2020). Rethinking demarketing as an effective tool for sufficiency. Environmental Innovation and Societal Transitions, 18, 41–61. (2016). (2020). Luettu 9.6.2025. Consumption corridors: Living a good life within sustainable limits. https://doi.org/10.3390/ su132112246 Di Giulio, A., & Fuchs, D. (27. Prosperity without growth: Economics of a finite planet. org/10.1177/0276146714553935 Gossen, M., & Kropfeld, M. Global Footprint Network. (2022). A literature review on circular economy barriers, drivers, and practices in the fashion industry’s productive chain. Strategic Change, 29(6), 617–624. Buy less.” Exploring sufficiency-oriented marketing and consumption practices in the outdoor industry. “Choose nature. https://doi. Sustainable consumption corridors: Concept, objections, and responses. Degrowth + marketing = demarketing. Defining floors and ceilings: The contribution of human needs theory. eu/publications/eu-exports-of-used-textiles Euroopan komissio. Yritysvastuulaki: uusia sääntöjä ihmisoikeusja ympäristövaikutuksista [lehdistötiedote]. Do online environments promote sufficiency or overconsumption. Mäki & M. (2008). Finland as a forerunner in sustainable and knowledge-based textile industry – Roadmap for 2035. org/10.1080/13563467.2019.1598964 Härri, A. org/10.4324/9781849774338 Kamppuri, T., Kallio, K., Mäkelä, S.-M., & Harlin, A. Omnibus I package – Commission simplifies rules on sustainability and EU investments, delivering over €6 billion in administrative relief [ehdotus direktiiviksi]. https://doi.org/10.1016/j.spc.2021.06.020 Bauwens, T. Sustainable Production and Consumption, 30, 720–736. Towards sustainable textile system with Telavalue. Resources, Conservation and Recycling, 175, 105852. https://doi.org/10.14512/ gaia.23.S1.6 Earth Overshoot Day. VTT-R-00390-23. (2019, 11. Saatavilla: https:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1 Ardley, B., & May, C. Towards a sufficiency-driven business model: Experiences and opportunities. (2022). Sustainability: Science, Practice, and Policy, 16(1), 208–219. European Environment Agency. https://doi.org/10.4324/9780367748746 Gorge, H., Herbert, M., Özça?lar-Toulouse, N., & Robert, I. https://www.eea.europa. LUT-yliopisto. Social acceptability of more sustainable alternatives in clothing consumption. (2024). (2021). Journal of Consumer Behaviour, 20(6), 1332–1349. (2024). [lehdistötiedote]. Keski-Pukkila, M. https://www.europarl.europa.eu/news/fi/pressroom/20240419IPR20585/ Frick, V., Matthies, E., Thøgersen, J., & Santarius, T. 369–388). Earth Overshoot Day 2024 falls on August 1st [lehdistötiedote]. https://finance.ec.europa.eu/publications/omnibusi-package-commission-simplifies-rules-sustainabilityand-eu-investments-delivering-over-eu6_en Euroopan parlamentti ja neuvosto. https://doi.org/10.1016/j.spc.2022.01.005 Gough, I. (2024, 24. footprintnetwork.org/newsroom/press-release-2024english/ Elgaaied-Gambier, L., Bertrandias, L., & Bernard, Y. joulukuuta). Environmental Science and Pollution Research, 29, 46620–46633. Journal of Macromarketing, 35(1), 11–22. Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. Kamppuri, T. EU strategy for sustainable and circular textiles [COM(2022) 141 final]. VTT Research Report No. resconrec.2021.105852 Bocken, N., & Short, S. Tiekartat tulevaisuudentutkimuksessa ja ennakoinnissa. https://doi.org/10.3390/su11226194 Tulevaisuuden tekstiilien kiertotalous irti kasvuriippuvuudesta, ylikulutuksesta ja -tuotannosta. (2025). https://urn. Provisioning for sufficiency: Envisaging production corridors. (2019). (toim.), Arvez, E., Hannula, S., Heikinheimo, L., Heinonen, E., Hokkanen, M., Huhta, M., Järvinen, S., Kalliomäki, H., Kielo, A., Kärkkäinen, E., Launonen, M., Lehtinen, E., Mäkelä, S.-M., Mäkiö, I., Määttänen, M., Nurmi, P., Periyasamy, A., Raipale, N... Sustainability, 13(21), 12246. Teoksessa H.-K. (2023)
https://doi.org/10.1016/j. Journal of Cleaner Production, 293, 125996. A., & Dietz, T. Arditi). Macey). A demand forecasting model based on the improved Bass model for fast fashion clothing. (2020). (2009). J. futures.2023.103180 Savini, F. Overconsumption as ideology: Implications for addressing global climate change. TemaNord 2020:562. Reike, D., Vermeulen, W. https:// doi.org/10.1016/j.jclepro.2019.01.210 Lorek, S., & Fuchs, D. https:// doi.org/10.1108/IJCST-08-2019-0114 Zink, T., & Geyer, R. https:// www.researchgate.net/publication/319314335 Raworth, K. (2021). ‘Do no significant harm’ to circular economy in the climate taxonomy: Analysis and recommendations (toim. https://eeb.org/wp-content/ uploads/2022/04/Do-No-Significant-Harm-toCircular-Economy-in-the-Climate-Taxonomy-EEBreport-April-2022.pdf Niinimäki, K., Peters, G., Dahlbo, H., Perry, P., Rissanen, T., & Gwilt, A. jclepro.2021.126097 Savini, F. https://doi. tExtended-hankkeen raportti. Circular economy: Measuring innovation in the product chain [politiikkaraportti]. Sustainability: Science, Practice and Policy, 17(1), 305–315. https://pub.norden.org/temanord2020-526/ temanord2020-526.pdf York, R., Ergas, C., Rosa, E. (2024). Polity Press. https://textended.eu/ wp-content/uploads/2024/10/tExtended_D1-2_ Redesigning_REVISION1-.pdf Musso, M. (2013). Sufficiency transitions: A review of consumption changes for environmental sustainability. Overcoming barriers for sustainable fashion: Bridging the attitude–behaviour gap in retail. (2018). https://doi.org/10.1016/j. (2017). (2022). Nature and Culture, 6(2), 103–122. https://doi.org/10.1038/s43017-0200039-9 Potting, J., Hekkert, M., Worrel, E., & Hanemaaijer, A. https://doi.org/ 10.1080/15487733.2021.1919437 Sandberg, M. https:// doi.org/10.1111/jiec.12545 Eerika Heinonen & Veera Joro. International Journal of Clothing Science and Technology, 33, 106–121. The environmental price of fast fashion. Journal of Cleaner Production, 38, 36–43. A review of the socio-economic advantages of textile recycling. Futures of the social metabolism: Degrowth, circular economy and the value of waste. Exploring Controversies in the Conceptualization of the Circular Economy through a Focus on History and Resource Value Retention Options. Journal of Industrial Ecology, 21(3), 593–602. org/10.1016/j.jclepro.2021.125996 Stuart, D., Gunderson, R., & Petersen, B. Nordic Council of Ministers. (2023b). 59 3/25 Futura Latouche, S. D1.2. Doughnut economics: Seven ways to think like a 21st-century economist. (2023a). Nature Reviews Earth & Environment, 1(4), 189–200. Strong sustainable consumption governance: A precondition for a degrowth path. K., Moora, H., Martin, K., Naus?d?, V., Gurauskiene, I., & Akule, D. (2011). European Environmental Bureau. Nature and Culture, 15(2), 199–223. Leal Filho, W., Ellams, D., Han, S., Tyler, D., Boiten, V., Paço, A., Moora, H., & Balogun, A.-L. (2020). Postconsumer textiles circularity in the Baltic countries: Current status and recommendations for the future. Advancing the concept of consumption corridors and exploring its implications. Futures, 150, 103180. https://doi.org/10.3138/jccpe-2023-0004 Siderius, T., & Poldner, K. (2021). D. (2017). Circular economy rebound. It’s a material world: Trends in material extraction in China, India, Indonesia, and Japan. (2021). https://doi.org/10.3167/nc.2011.060201 Zhou, X., Meng, J., Wang, G., & Qin, X. Chelsea Green Publishing. Reconsidering the circular economy rebound effect: Propositions from a case study of the Dutch circular textile valley. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2011.08.008 Maes, E., Heikkilä, P., Periyasamy, A., Petänen, P., Salo, M., Vuorinen, J., Akule, D., Huybens, Z., Garton, A., & Huysman, S. https://doi.org/10.3167/NC.2020.150205 Watson, D., Hvass, K. S. (2021). Resources, Conservation and Recycling, 135, 246–264. The circular economy: New or refurbished as CE 3.0. https://doi.org/10.1108/ IJRDM-02-2023-0056 Sahakian, M., Fuchs, D., Lorek, S., & Di Giulio, A. https://doi. Journal of City Climate Policy and Economy, 2(2). Journal of Cleaner Production, 293, 126097. (2019). PBL Netherlands Environmental Assessment Agency. (2020). org/10.1016/j.resconrec.2017.08.027 Ronda, L. International Journal of Retail & Distribution Management, 52(1), 44–61. Journal of Cleaner Production, 218, 10–20. Redesigning value chains. (2024). V., & Witjes, S. Post-growth, degrowth, the doughnut, and circular economy: A short guide for policymakers. Farewell to growth (käänt. (2017)
Keskitymme erityisesti visioiden ja visioinnin merkitykseen kestävien markkinoiden muokkaamisessa. Tämän jälkeen esittelemme markkinamuokkausvision käsitteen, jolla tarkoitamme toimijoiden muodostamaa kuvaa tavoitellusta tulevaisuuden markkinasta. Avainsanat: markkinamuokkaus, visio, visiointi, kestävä kehitys, markkinat, strateginen ennakointi Aino Halinen professori Turun yliopiston kauppakorkeakoulu aino.halinen-kaila@utu.fi Ku va Tu ru n yli op ist o Sini Nordberg-Davies tutkimuspäällikkö Turun yliopiston kauppakorkeakoulu sini.nordberg-davies@utu.fi Ku va Tu ru n yli op ist o Mariia Syväri tutkijatohtori Turun yliopiston kauppakorkeakoulu mariia.syvari@utu.fi Ku va Sir pa Pö llä ne n Stu dio Om en a Oy. Kuvaamme lisäksi tämän vision ohjaavaa roolia kestävyyssiirtymässä. Tarvitaan siis selkeitä visioita siitä, millaisiksi markkinoiden tulisi muotoutua ja miten niiden toimintaa tulisi muuttaa, jotta toivottu tulevaisuus toteutuisi. Toiseksi, yrityksillä ja niihin kytkeytyvillä julkisilla ja yksityisillä organisaatioilla on ratkaiseva vastuu markkinoiden toimivuudesta ja niiden ohjaamisesta ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpään suuntaan. Artikkelissa pyrimmekin osoittamaan, että kestävät markkinat on paitsi kuviteltava, niistä on myös luotava visioita, jotta ne toteutuisivat. Tulevaisuus voidaan siis luoda – se ei vain kehity itsestään, saati määräydy yksinomaan ihmisen tahdon ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta. Visiolla tarkoitamme tavoiteltua tulevaisuuden tilaa ja visioinnilla prosesseja, joiden kautta siihen organisaatioissa päädytään. Lopuksi tarkastelemme, millaisilla tulevaisuudentutkimuksen ja verkostotutkimuksen menetelmillä, kuten tulevaisuuskolmiolla, backcasting-analyysillä ja verkostokuvilla markkinamuokkausvisioita voidaan käytännössä luoda ja jakaa. Visiointi tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, suunnata toimintansa pitkäjänteisesti kestävyystavoitteisiin ja toimia proaktiivisesti pelkän ennakoinnin ja sopeutumisen sijaan. Artikkelissa avaamme ensin markkinamuokkauksen käsitteen ja sen kohteet. Taustalla vaikuttava oletus on, että ihmisen omat toiveet, pyrkimykset ja teot muokkaavat tulevaa. 3/25 60 Futura ARTIKKELI Yritysten markkinamuokkausvisiot kestävän tulevaisuuden rakentajina Tulevaisuudentutkimus korostaa erilaisten tulevaisuuksien kuvittelua ja hahmottamista. Tässä artikkelissa tarkastelemme tätä ajatusta konkreettisemmin yritysten vastuun, tavoitteellisen markkinamuokkauksen ja kestävyysmurroksen kehyksessä. Tutkimuksemme rakentuu kolmen perusteesin varaan: Ensiksi, markkinoiden toiminta taloudellisina ja sosioteknisinä systeemeinä vaikuttaa oleellisesti kestävyysmurroksen etenemiseen. Kolmanneksi, markkinoiden uudistuminen edellyttää kykyä visioida, millaisia muutoksia kestävän kehityksen tueksi vaaditaan
Onhan tavoitteellinen markkinoiden muokkaus ilman mielikuvaa tavoitellusta tulevaisuudesta jo lähtökohtaisesti ristiriitainen ajatus. Mitä puolestaan markkinamuokkausvisiolla tarkoitetaan, ja miten se ohjaa kestävien markkinoiden muodostumista. Tässä artikkelissa tuommekin vision käsitteen uuteen kontekstiin kytkemällä sen kestävien markkinoiden muokkaukseen. Millaisilla menetelmillä markkinamuokkausvisioita voidaan käytännössä luoda. Vaikka markkinamuokkausta on tähän asti tarkasteltu Aino Halinen, Sini Nordberg-Davies & Mariia Syväri. Markkinamuokkaus tarkoittaa tavoitteellista toimintaa markkinoiden ja niiden eri elementtien muuttamiseksi yhdessä muiden toimijoiden kanssa kohti haluttua tulevaisuuden tilaa (Flaig ym., 2021; Nenonen ym., 2019a; Kleinaltenkamp ym., 2021). Juuri tästä syystä markkinamuokkausta tutkitaan yhä enemmän kestävyyden edistämisen näkökulmasta. Markkinamuokkausvisio kuvaa tämän halutun tulevaisuuden tilan. Markkinamuokkauksen käsite Markkinoinnin tutkimuksessa, kuten liiketaloustieteissä yleisemminkin, markkinat on perinteisesti nähty suhteellisen vakaina yritysten ulkopuolisina kokonaisuuksina, joiden muodostumista ”näkymätön käsi” ohjaa. Markkinamuokkauksen kohteiksi, eli markkinaelementeiksi, on edellä mainittujen lisäksi tunnistettu vaihdannassa ja vuorovaikutuksessa vakiintuneet käytännöt sekä markkinoihin liittyvät representaatiot eli ajatusrakennelmat, kuten mielikuvat, symbolit ja markkinoiden kieli (Mele ym., 2015; Nenonen ym., 2019b). Markkinamuokkaus tarkoittaa markkinatoimijoiden strategista ja tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoituksena on muuttaa vaihdannan muotoja, toimijaverkostoja, ja/tai markkinoita sääteleviä normeja ja instituutioita (Flaig ym., 2021; Nenonen ym., 2019a). Hankkeessa sovellamme tulevaisuuden tutkimuksen käsitteitä ja menetelmiä tuodaksemme tärkeän puuttuvan palasen markkinamuokkauksen tutkimukseen. Markkinamuokkausvisiolla onkin erityisen tärkeä ohjaava rooli kestävämpien markkinoiden rakentamisessa, sillä se auttaa jäsentämään tavoiteltua markkinaa ja välittämään haluttua tulevaisuudenkuvaa eri toimijoiden kesken. Strategisella visiolla oletetaan olevan vahva yrityksen toimintaa ohjaava rooli (Malaska & Holstius, 2009). Mitä markkinamuokkauksella tarkoitetaan. 2. Viime vuosina näkökulma on kuitenkin muuttunut merkittävästi: markkinoita ei enää pidetä annettuina ja staattisina, vaan sosiaalisesti rakentuvina ja jatkuvasti kehittyvinä monimutkaisina järjestelminä (Araujo, 2007; Kjellberg ym., 2012). Tätä varten esittelemme käsitteen markkinamuokkausvisio. Tarkastelemme visioiden ja visioinnin merkitystä kestävien markkinoiden muokkaamisessa kolmen kysymyksen kautta: 1. Lisäksi hyödynnämme aihepiirin viimeisimpiä tieteellisiä julkaisuja. Markkinamuokkaus on markkinoinnin tieteenalalla nopeasti kasvava tutkimusalue, jota on viime vuosina lähestytty myös lukuisten muiden tieteenalojen näkökulmasta. Markkinoiden plastisuus eli kyky muovautua mahdollistaa ajatuksen markkinoista muokattavina kokonaisuuksina, tarjoten siten perustan myös markkinamuokkauksen (market shaping) käsitteelle (Kjellberg ym., 2012; Nenonen ym., 2014). 61 3/25 Futura Johdanto Vision käsite on keskeinen strategisessa suunnittelussa ja yrityksen tavoitetilan ilmaisemisessa (Collins & Porras, 1991). Markkinatoimijoihin luetaan ensisijaisesti yritykset, mutta myös monimuotoinen joukko muita markkinoihin kytkeytyviä yksityisiä tai julkisia organisaatioita lainsäätäjistä ja viranomaisista ajatuspajoihin ja kuluttaja-aktivisteihin (Kullak ym., 2022; Mattson & Junker, 2023). ja 3. Tällainen visio kuvaa kuitenkin vain yrityksen oman tavoitellun aseman tulevaisuuden markkinoilla, eikä se yksin riitä ohjaamaan kokonaisen toimialan muutosta kestävämpään suuntaan. Yritysten on oletettu lähinnä sopeutuvan markkinoihin kilpailuun, sääntelyyn ja kysyntään reagoimalla. Artikkelimme perustuu Turun yliopiston kauppakorkeakoulun MarketVision-tutkimushankkeen tuloksiin ja hankkeen aikana tutkijoille muodostuneeseen näkemykseen visioinnin roolista kestävyysmurroksessa. Systeemisten ja monimutkaisten markkinoiden muokkaaminen edellyttää mittavia ponnisteluja ja laajaa yhteistyötä sekä yksityisten että julkisten toimijoiden kesken
Googlen hakualgoritmi ohjaa verkon liikennettä niin, että toimijat, jotka eivät noudata sen optimointivaatimuksia, jäävät näkymättömiin. Lisäksi Google on systemaattisesti ostanut kilpailijoita ja uusia teknologiayrityksiä, estäen markkinoita horjuttavien innovaatioiden pääsyn markkinoille. Apple ei ainoastaan tuonut markkinoille uutta puhelinta, vaan loi kokonaan uuden ekosysteemin, jossa kehittäjät ja käyttäjät kytkettiin toisiinsa Applen alustalla. Se on näkemys siitä, millaisiksi markkinoiden tulisi markkinamuokkaajan näkökulmasta kehittyä, toisin sanoen, millaisia muutoksia markkinoiden eri elementeissä tulisi tapahtua, jotta visio voisi toteutua (Flaig & Ottosson, 2022; Halinen ym., 2024). Markkinamuokkaus voi olla uudistavaa tai nykyisiä asetelmia puolustavaa (Flaig ym., 2021). Hänen tutkimustaan mukaillen näemme markkinamuokkausvision sisältävän toimijoiden muodostaman ihanteellisen tulevaisuudenkuvan, selkeän väitteen siitä, millaiseksi he haluavat tulevaisuuden markkinan muodostuvan ja millaiseen suuntaan he haluavat markkinan kehitystä ohjata. Uudistava, offensiivinen markkinamuokkaus tarkoittaa pyrkimystä muuttaa markkinoita toimijan eduksi joko laajentamalla olemassa olevaa markkinaa uusille asiakkaille ja toimijoille tai radikaalisti horjuttamalla ja uudelleenjärjestämällä vallitsevaa markkinaa – kenties luomalla kokonaan uuden markkinan. Keskeistä on yhdistää taloudelliset ja kestävyyden arvot siten, että ratkaisut voivat olla yhtä aikaa kilpailukykyisiä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Defensiivinen markkinamuokkaus tähtää puolestaan markkinan nykytilan säilyttämiseen tai suojelemiseen vahvistamalla vallitsevaa järjestelmää ja käytäntöjä sekä torjumalla uhkaavia muutoksia (Flaig ym., 2021). Digitaaliset alustat, työkalut ja kanavat tarjoavat kustannustehokkaita väyliä tavoittaa laajoja yleisöjä, rakentaa verkostoja ja haastaa jopa suurten, globaalien toimijoiden asemaa (Syväri, 2022; Syväri ym., 2025). Tulevaisuudentutkimuksessa van der Helm (2009) on jäsentänyt ansiokkaasti vision käsitettä. Applen iPhonen ja App Storen lanseeraus on klassinen esimerkki (Flaig ym., 2021). Tällainen defensiivinen markkinamuokkaus voi muodostua esteeksi kestävyysmurrokselle, jos se tukee vakiintuneita käytäntöjä ja rakenteita, jotka eivät ole ekologisesti tai sosiaalisesti kestäviä (Syväri ym., 2025; Yngfalk, 2019). Kestäviä markkinoita on rakennettava tavoitteellisesti yhdessä muiden toimijoiden, kuten asiakkaiden, kumppaneiden, viranomaisten tai jopa kilpailijoiden kanssa (Beninger & Francis, 2021; Keränen ym., 2023; Mattsson & Junker, 2023). Esimerkiksi sähkön alkuperätakuumarkkinoilla on havaittu, että toimijoiden pyrkimykset ylläpitää nykyistä, loppuasiakkaille vaikeasti hahmotettavaa vaihdantajärjestelmää on ohjannut suurimman osan markkinan taloudellisista hyödyistä erilaisille välikäsille sähköntuottajien sijaan. Markkinamuokkausvisio kuvastaa yksittäisten yritysten tai toimijayhteisöjen pyrkimystä luoda uusia markkinoita tai muokata nykyisiä kohti visioitua tulevaisuutta (Nenonen ym., 2024). Markkinamuokkausvision ohjaava rooli Markkinamuokkausvisio on kestäviä markkinoita tavoittelevan muutosprosessin strateginen ja tulevaisuuteen suuntaava ydin. Järjestelmää on kritisoitu siitä, ettei se ole onnistunut tukemaan uusiutuvan energian lisärakentamista (Mulder & Zomer, 2016) ja että sen todelliset ympäristövaikutukset ovat jääneet epäselviksi (Syväri ym., 2025). Kuten tulevaisuudentutkimuksessa (Cunha ym., 2006; Malaska & Holstius, 2009; van der Helm, 2009), myös markkinamuokkauksessa visiointi viittaa yrityksen ennaYritysten markkinamuokkausvisiot kestävän tulevaisuuden rakentajina. 3/25 62 Futura enimmäkseen suurten yritysten ja toimijayhteisöjen kautta, tutkimukset osoittavat, että digitalisaatio mahdollistaa markkinamuokkauksen prosessien käynnistämisen myös pienille ja uusille yrityksille. Googlen hakukone tarjoaa tästä esimerkin. Tämä mullisti käsityksen matkapuhelimesta pelkkänä viestintävälineenä ja muutti sen väyläksi internetiin ja digitaaliseen viihteeseen. Yhtiö on vahvistanut markkinajohtajan asemaansa luomalla käytäntöjä ja sääntöjä, joihin muiden on pakko sopeutua. Kun nykyisiä markkinoita halutaan muokata ekologisesti ja/tai sosiaalisesti kestävämpään suuntaan korostuu monenkeskinen yhteistyö entisestään
todennäköistä, uskottavaa tai mahdollista (VoAino Halinen, Sini Nordberg-Davies & Mariia Syväri. Aluksi keskeiset markkinoiden toimijat eivät kyenneet muodostamaan riittävän selkeää mielikuvaa innovaation vaatimista uudistuksista markkinan toimintaan (Saarni ym., 2018). Yksi MarketVision-hankkeemme tavoitteista on ollut selkiyttää tätä käsitteellistä viidakkoa ja määritellä markkinamuokkausvision käsite olemassa olevan tutkimustiedon ja hankkeen aikana kertyneen uuden empiirisen ymmärryksen pohjalta. 63 3/25 Futura kointiprosesseihin, joissa visio luodaan. 2022) tai kestäviä markkinakäytäntöjä (Storbacka ym., 2022). Tulevasta markkinasta käytetään eri termejä ja sitä tarkastellaan erilaisista teoreettisista lähtökohdista käsin, vaikka usein viitataankin samankaltaisiin ilmiöihin. Markkinamuokkausvisiolla on erityisen tärkeä rooli, kun luodaan uusia markkinoita (Möller & Svahn, 2009), kehitetään radikaaleja innovaatioita (Möller, 2010; Makkonen ym. esim. Skenaariot hahmottelevat yritysten toimintaympäristön vaihtoehtoisia kehityspolkuja näihin tulevaisuuskuviin – eli mahdollisia, todennäköisiä ja toivottujakin tulevaisuuksia yleisemmällä tasolla (Bradfield ym., 2005; Voros, 2003). Rajatumpana ja yritysten strategiseen toimintaan hyvin soveltuvana käsitteenä markkinamuokkausvision käsite voikin olla hyödyllinen lisä tulevaisuudentutkimukselle, erityisesti sen strategisen ennakoinnin tutkimussuuntaukselle (Rohrbeck ym., 2015). Kestävämpiä markkinoita tavoitteleva markkinamuokkausvisio kuvaa näkemyksemme mukaan aina muutosta suhteessa markkinan nykytilaan – siihen, miten yhden tai useamman markkinaelementin tulee muuttua (Nenonen ym., 2024), jotta markkinat voisivat tukea kestävyysmurrosta. Tulevaisuuskuvat ovat tilannekuvia mahdollisista tulevaisuuksista, joita ihmiset luovat tietämyksensä, kokemuksensa ja mielikuvituksensa pohjalta (Jokinen ym., 2022; Rubin, 2013). Suunnatakseen konkreettista toimintaa ja tulevaa kehitystä, mielikuvan on oltava riittävän houkutteleva mobilisoimaan toimijoita vision taakse (Collins & Porras, 1991; Henneberg ym., 2006; Pettit ym., 2023). Kuvitelmat liittyvät siten laajaan systeemitason tulevaisuuteen, josta markkinat muodostavat vain yhden osajärjestelmän. Ilman markkinamuokkausvisiota yritysten oli mahdotonta alkaa suunnata strategisia toimia kohti uutta tulevaa markkinaa. Houkutteleva visio on avain markkinoiden muutokseen (van der Helm, 2009; Pettit ym., 2023). Markkinamuokkausvision käsitteeseen, kuten vision käsitteeseen yleisemminkin, liittyy sen kyky luoda toimijoille mielikuva (mentaalimalli) tulevaisuuden markkinasta. Sosiotekniset kuvitelmat puolestaan viittaavat kollektiivisesti luotuihin ja jaettuihin, yhteiskunnallista järjestystä hahmotteleviin tulevaisuuden visioihin, joita tieteellinen ja teknologinen kehitys määrittää (Bajde ym., 2022; Jasanoff & Kim, 2015). Autonomisen merenkulun kehittäminen tarjoaa tästä esimerkin. Silloinen Rolls-Royce Maritime konkretisoi tulevaisuuden tilaa videolla etäohjatusta ja autonomisesta aluksesta, mutta visio tulevasta markkinasta, sen rakenteesta, käytännöistä ja eri toimijoiden rooleista puuttui, mikä loi suurta epävarmuutta toimijoiden keskuudessa. Abrahamsen ym., 2023; Flaig & Ottosson, 2022; Reid & Brentani, 2010). Vaikka aiemmassa tutkimuksessa vallitsee laaja yksimielisyys visioiden keskeisestä roolista markkinamuokkauksessa, käsitteen käyttö on ollut hajanaista (ks. Visiointi on kuitenkin tulevaisuuden ennakointia aktiivisempaa: se on tulevaisuuden tavoitteellista rakentamista ja suuntaamista (Nenonen & Storbacka, 2020; Flaig ym., 2021). Vasta intensiivisten keskustelujen ja tutkijoiden fasilitoimien työpajojen kautta toimijat pystyivät selkiyttämään visionsa tulevasta markkinasta (Saarni ym., 2018). Markkinamuokkausvisio toimii siis paitsi suunnannäyttäjänä, myös mobilisoinnin välineenä ja auttaa sitouttamaan muut toimijat yhteiseen muutosprosessiin (Nenonen & Storbacka, 2020). Vision käsite eroaa muista tulevaisuudentutkimuksessa käytetyistä käsitteistä, kuten tulevaisuuskuvista (Jokinen ym., 2022), skenaarioista (Haarhaus & Liening, 2020) tai kuvitelmista (Jasanoff & Kim, 2015). Kumpikaan käsite ei tavoita ajatusta visiosta, tietyn toimijan tai toimijayhteisön tavoittelemasta tulevaisuudesta. Markkinamuokkausvisio ei siten kuvaa mitä tahansa tulevaisuutta, esim
Muutos voi käynnistyä myös silloin, kun toimijan visiostaan johtamat arvolupaukset kannustavat muita toimijoita muuttamaan toimintaansa kestävämmäksi (Syväri ym., 2025). Tulevaisuuskolmio tarkastelee Yritysten markkinamuokkausvisiot kestävän tulevaisuuden rakentajina. Sen sijaan arvolupausten on muututtava ja mukauduttava kulloiseenkin markkinatilanteeseen ja toimijoiden vaatimuksiin (Syväri ym., 2025). 3/25 64 Futura ros, 2003), vaan toimijoiden preferoimaa tulevaa markkinaa (van der Helm, 2009). Yritykset ja organisaatiot tuottavat markkinoilla joka tapauksessa joko muutosta tai pysähtyneisyyttä, riippumatta siitä, toimivatko ne yhteisen markkinamuokkausvision mukaisesti vai eivät. Samalla huomio on suunnattava visioinnin prosessiin, ei pelkästään sen lopputuloksena syntyvään markkinamuokkausvisioon. Olemmekin kääntyneet tulevaisuudentutkimuksen ja liiketoimintaverkostojen tutkimuksen puoleen soveltuvien menetelmien löytämiseksi. Siksi käytämme markkinamuokkausvision yhteydessä käsitettä tavoiteltu markkina. Tämä voi tosin viedä odotettua pidemmän ajan. Visioinnin tutkimuksessa olemme hyödyntäneet erityisesti kolmea työkalua: tulevaisuuskolmiota, backcasting-analyysia ja verkostokuvia (Nordberg-Davies & Halinen, 2022). Arvolupaukset voivat liittyä erilaisiin välitavoitteisiin, kuten suuremman markkinaosuuden varmistamiseen kestävälle tuotantotavalle tai legitiimin aseman saavuttamiseen uudelle toimintatavalle (Nenonen ym., 2024; Syväri ym., 2025). Markkinamuokkausvisiota voi olla toteuttamassa yksittäisen yrityksen mobilisoima strateginen verkosto tai useampi tällainen verkosto (Möller & Svahn, 2009). Futuristi Sohail Inayatullahin (2008) kehittämää tulevaisuuskolmio-työkalua voidaan soveltaa tulevaisuuden markkinan kuvaamisessa ja sen muotoutumiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistamisessa. Tällaisella kollektiivisesti tuotetulla visiolla on paremmat mahdollisuudet realisoitua, sillä harva, jos mikään markkinaelementti on muutettavissa yhden organisaation voimin. Markkinamuokkausvision toteutuminen edellyttää yhteistä keskustelua, vision hyväksymistä ja jakamista muiden toimijoiden kesken. Jaettu visio on välttämätön erityisesti silloin, kun tarvittavat muutokset ovat merkittäviä ja systeemisiä, kuten kestävyysmurroksen edellyttämät muutokset tyypillisesti ovat (Mazzucato & Semieniuk, 2017; Ottosson ym., 2020). Tavoitellut yhteiskunnalliset vaikutukset voivat syntyä lisäksi useiden kilpailevien tai toisiaan täydentävien visioiden yhteisvaikutuksesta (Kindström ym., 2023; Purchase ym., 2024). Markkinaa muuttavia elementtejä voivat olla esimerkiksi digitaalinen vaihdanta-alusta uusiutuvan energian alkuperäsertifikaateille (Syväri ym., 2025) tai merenkulun automaatiojärjestelmät (Makkonen ym., 2022) – ja erityisesti näihin liitetyt ajattelumallit ja käytännöt. alihankkijoiden, rahoittajien, asiakkaiden ja viranomaisten) myötävaikutusta. Voidaan siis sanoa, että markkinamuokkausvisio eletään todeksi arvolupausten ja niiden lunastamisen kautta. Vaikka tehokas markkinamuokkausvisio mobilisoi tarvittavat toimijat ja resurssit, se ei vielä takaa, että visio toteutuu. Kestävää muutosta tavoitteleva markkinamuokkausvisio on strateginen, toimintaa ohjaava käsite, joka konkretisoituu vasta toimijoiden toisilleen antamien arvolupausten kautta (Syväri ym., 2025). Markkinamuokkausvisio voi säilyä varsin muuttumattomana ajan kuluessa. Markkinamuokkausvisioinnin menetelmät Vaikka markkinamuokkausvision strateginen merkitys on tunnistettu, kirjallisuus ei tarjoa menetelmällistä tukea sen luomiseksi. Visiointi korostaa tulevaisuuden luomista aktiivisen toiminnan kautta (Cunha ym., 2006). Sitä voivat myös toteuttaa kilpailevat yritykset rajatussa yhteistyössä, esimerkiksi sopimalla yhteisistä teknologia-alustoista (Möller & Svahn, 2009) tai toimialan tuotantoa ohjaavista laatujärjestelmistä (Esbjerg ym., 2024). Markkinaa muokatakseen yksittäinen yritys voi ryhtyä toteuttamaan esimerkiksi yhteiskunnallista hyötyä tavoittelevaa liiketoimintamallia (hybridiyritys) tai materiaalien kierrätystä edistävää digitaalista alustaa, mutta näidenkin toteuttaminen vaatii lukuisten muiden markkinatoimijoiden (esim. Kaikkien markkinaosapuolten ei kuitenkaan tarvitse aktiivisesti viestiä tai edistää jonkin toimijan ajamaa markkinamuokkausvisiota
Tämän pohjalta yritykset pystyvät suunnittelemaan markkinamuokkausstrategiansa (Flaig ym., 2021), toisin sanoen, tunnistamaan tarvittavat toimenpiteet valittujen markkinaelementtien muuttamiseksi sekä toimijat, joiden apua muutosten aikaansaaminen vaatii. Backcasting-analyysissä asetutaan tavoiteltuun visioon ja katsotaan sieltä käsin taaksepäin nykyhetkeen (Robinson, 1990). Verkostokuva puolestaan auttaa visualisoimaan toivotun markkinan rakennetta sellaisena kuin markkinamuokkaaja sen näkee (Henneberg ym., 2006). niihin liittyviä liiketoimintamalleja. Esimerkiksi laivanrakennuksen kontekstissa tekemämme apukysymykset koskivat jokaista risteilyaluksen rakennusprosessin vaihetta suunnittelusta laivan koko elinkaareen, kun tarkoituksena oli selvittää, kuinka vastuullisuustiedon hyödyntäminen voisi parhaimmillaan edistää markkinan muutosta kohti kestävämpää liiketoimintaa. Verkostokuvan piirtämisessä voidaan hyödyntää mm. Hyödynnettäessä tulevaisuuskolmiota erityisesti toivotun markkinan tarkastelussa, kutakin aikaulottuvuutta voidaan käsitellä esimerkiksi markkinaelementtien (Nenonen ym., 2024; Keränen ym., 2023) tai PESTE-viitekehyksen ja sen variaatioiden (Aguilar, 1967; Dufva, 2022) avulla. Kokonaisuudessaan tulevaisuuskolmion tuloksena syntynyt kuvaus esittää, miltä yrityksen tai kollektiivin tavoittelema tulevaisuuden markkina näyttää, mitä toimintaympäristössä käynnissä olevia muutosprosesseja tulisi tukea, mitä tekijöitä muuttaa, ja mistä puolestaan tulisi luopua, jotta toivottu markkina voisi toteutua. Tällöin verkostokuva näyttää, millaisia liiketoiminnallisia rooleja ja toimijoita toivotussa tulevaisuuden markkinassa tarvitaan (liiketoiminnalliset ja yhteiskunnalliset toimijat), millaista vuorovaikutusta toimijoiden välillä tapahtuu (ml. Lopputuloksena on aikajana, joka muodostuu virstanpylväistä ja tapahtumista, joita tavoitellun markkinan toteutuminen edellyttää. Visiota voidaan kehittää edelleen backcasting-analyysillä (Boulding & Boulding, 1995; Quist, 2016), jonka avulla visualisoidaan siirtymä tulevaisuuden kolmiossa kuvattuun markkinaan. Toivotun tulevaisuuden markkinan kuvailua (tulevaisuuden imua) voidaan lisäksi tukea yksityiskohtaisemmilla kontekstiin liittyvillä apukysymyksillä. (2023) pyysivät keskeisiä verkoston jäseniä kuvaamaan, miten he ennakoivat verkostonsa muuttuvan tulevien viiden vuoden aikana ja miten he aikoivat itse sitä muuttaa. Näin syntynyt verkostokuva konkretisoi tavoiteltua markkinaa ja sen toimintaa ja auttaa yritystä näkemään itselleen mahdolliset liiketoiminnalliset roolit, joiden perusteella se voi ryhtyä suunnittelemaan mm. rahallinen vaihdanta, toisen toiminnan häirintä, koordinointi/sääntely, tiedon/datan jakaminen ja tiivis yhteistyö), ja kuinka vaikutusvaltaisia eri toimijat tulevat olemaan, toisin sanoen, kuinka kyvykkäitä he ovat vaikuttamaan muihin toimijoihin, ja mitä kriittisiä resursseja heillä tulevaisuudessa on hallussaan. Aikajana auttaa myös ymmärtämään, missä järjestyksessä toimenpiteitä on ryhdyttävä toteuttamaan. Norjalaisen lohen maahantuontia Japaniin tarkastelevassa tutkimuksessa Abrahamsen ym. Englanninkielisistä sanoista koostuva PESTE viittaa toimintaympäristössä vaikuttaviin poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin, teknologisiin sekä ympäristöön liittyviin tekijöihin (Dufva, 2022). Tutkimus kuitenkin paljasti, miten vaikeaa toimijoiden on irrottautua markkinoihin liittämistään tulevaisuudenkuvista ja ennakoida muutoksen nopeutta tai sen vaatimia toimenpiteitä tärkeiden liikesuhteidensa muuttamiseksi (Abrahamsen ym., 2023). 65 3/25 Futura tulevaisuutta kolmen aikaulottuvuuden kautta: 1) tulevaisuus vetää toimijoita puoleensa, 2) nykyhetken ajurit työntävät heitä kohti tulevaisuutta, ja 3) menneisyyden paino tuottaa esteitä muutoksille, joita toimijat haluaisivat nähdä (Inayatullah, 2008). Tutkimuksessa ei pystytty varsinaisesti kuvaamaan osapuolten markkinavisioita, vaan pikemminkin todennäköistä ja odotettua markkinoiden muutosta. NetMap-työkalua (Schiffer, 2007). Markkinamuokkausvision kontekstissa tarkastellaan mitä muutoksia markkinaelementeissä on täytynyt tapahtua, miten eli millaisten toimenpiteiden kautta muutokset on saatava aikaan, ja keiden markkinatoimijoiden toimesta. Verkostokuvan avulla voidaan myös houkutella muita toimijoita markkinamuokkausvision taakse Aino Halinen, Sini Nordberg-Davies & Mariia Syväri
Huutoniemen ym. Kestävien markkinoiden muokkaamisesta on jo julkaistu joitakin tuloksia kansainvälisissä tiedelehdissä, ja tutkimuksia on runsaasti tekeillä. Keskityimme erityisesti markkinamuokkausvision käsitteeseen ja sen keskeiseen rooliin kestävämpien tulevaisuuden markkinoiden rakentamisessa. ja kauppat. Yritysten markkinamuokkausvisiot kestävän tulevaisuuden rakentajina. Edellä kuvattuja työkaluja voidaan yhdistellä ja soveltaa eri tavoin yrityskohtaisissa ja yritysten välisissä työpajoissa tutkimuksen tarkoituksesta riippuen. Marcus Wallenbergin Liiketaloudelliselle Tutkimussäätiölle, Liikesivistysrahastolle sekä Business Finlandille. Yritysten välisissä työpajoissa puolestaan voidaan tutkia kollektiivista markkinamuokkausvisiointia. Esimerkiksi yrityskohtaisia työpajoja voidaan toteuttaa tilanteessa, jossa halutaan vertailla eri markkinatoimijoiden markkinamuokkausvisioita. Haluamme osoittaa, että markkinamuokkaus ja visiointi tarjoavat keinot paitsi kuvitella, myös suunnata ja toteuttaa tarvittavaa muutosta. Olemme lisäksi esitelleet menetelmiä, joita yritykset ja tutkijat voivat hyödyntää markkinoiden visioinnissa ja yhteisten markkinamuokkausvisioiden luomisessa. Tutkimuksemme on ollut ensisijaisesti tieteidenvälistä teoreettista ja käsitteellistä työtä, mutta olemme myös muokanneet ja soveltaneet tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä empiiriseen markkinavisioinnin tutkimukseen. Tällöin voidaan luoda yhteisesti haluttu visio tulevaisuuden markkinasta ja määrittää, mihin markkinaelementteihin muutostoimenpiteitä tulisi kunkin toimesta kohdistaa. 3/25 66 Futura osoittamalla heille edulliset positiot visioidussa markkinassa. Tässä artikkelissa, ja koko tutkimushankkeessamme, tulevaisuudentutkimuksen käsitteet, ajattelutavat ja menetelmät ovat olleet tärkeä inspiraation lähde. Toivomme kuitenkin, että ne tukevat yrityksiä, julkisia organisaatioita ja muita markkinatoimijoita näkemään yhteisen keskustelun ja visioiden merkityksen ratkaisujen löytämisessä. Nämä työkalut ovat luonnollisesti vain pieni osatekijä maailmanlaajuisten kestävyysongelmien ratkaisemisessa. Jotta kestävämmät markkinat voisivat toteutua, tarvitaan markkinatoimijoiden välistä dialogia visioiden luomiseksi ja näiden visioiden inspiroimia tietoisia ponnisteluja kohti uusia, aiempaa vastuullisemmin toimivia markkinoita. Lopuksi Olemme tässä artikkelissa tarkastelleet markkinamuokkausta ja tulevaisuusajattelua kestävämpien markkinoiden luomisessa. Tri h.c. Yhteisvisioinnin tuloksia kukin yritys voi hyödyntää omassa strategiatyössään. Yhteinen visiointi mahdollistaa myös proaktiivisen toiminnan tavoitellun vision mukaisesti pelkän ennakoinnin ja muutoksiin sopeutumisen sijasta. Viime kädessä tavoitteenamme on ollut valaista, millaisia mahdollisuuksia markkinamuokkaus ja visiointi avaavat kestävyysongelmien ratkaisemiseksi. Olemme pyrkineet siihen tarjoamalla markkinatoimijoille käsitteellisiä työkaluja, menetelmiä ja uutta tietoa siitä, miten he voivat toimia vastuullisesti yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kiitokset Haluamme esittää parhaat kiitoksemme MarketVision-hanketta ja sen rinnakkaishankkeita rahoittaneille tahoille: Vuorineuvos Tekn. Yritysten tehtävänä on valjastaa markkinoiden toimintamekanismit kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen taloudellisten päämäärien rinnalle. (2010) sanoin tutkimustamme ovat johdattaneet niin tiedolliset (epistemologiset) kuin muutosta tavoittelevat instrumentaalisetkin motiivit, ja olemme tutkimusta tehdessämme ylittäneet kahden tieteenalan välisiä rajoja niin käsitteellisesti kuin metodologisestikin. Visiointi ja sen menetelmät antavat yrityksille mahdollisuuden kuvitella vaihtoehtoisia, tavoiteltavia tulevaisuuden markkinoita (Nordberg-Davies & Halinen, 2022), ja yhteinen visiointi mahdollistaa toiminnan suuntaamisen erityisesti kestävyystavoitteisiin. Samalla olemme pyrkineet luomaan uskoa siihen, että kestävämmät markkinat ovat mahdollisia. Haluamme myös haastaa markkinatoimijoita ottamaan kestävyyshaasteiden ratkomisen omiin käsiinsä, sillä tulevaisuutta ei luoda vain sopeutumalla vallitsevaan tilanteeseen
Industrial Marketing Management, 112, 51–59. Market futures/future markets: research directions in the study of markets. E., Palma, P., & Guimarães da Costa, N. The origins and evolution of scenario techniques in long range business planning. The University of Chicago Press. Driving markets: A typology and a seven-step approach. Journal of Marketing Management, 40(17-18), 1740–1770. 125–142). Dreamscapes of Modernity – Sociotechnical Imaginaries and the Fabrication of Power. S., Fehrer, J. Scanning the business environment. (2007). org/10.1177/1470593107080342 Bajde, D., Nøjgaard, M., & Kuruoglu, A. Marketshaping strategies: A conceptual framework for generating market outcomes. https:// Aino Halinen, Sini Nordberg-Davies & Mariia Syväri. P. Industrial Marketing Management, 104, 68–84. (2012). https:// doi.org/10.1016/j.jbusres.2022.113334 Aguilar, F.J. (2009). org/10.1108/03090560610648129 Huutoniemi, K., Klein, J. org/10.1016/j.indmarman.2022.02.013 Malaska, P., & Holstius, K. Industrial Marketing Management, 102, 546–563. Marketing Theory, 22(3), 311–332. (2021). https:// doi.org/10.1016/j.techfore.2020.120033 Halinen, A., Nordberg-Davies, S., & Möller, K. (1967). C., & Porras, J. Organizational Vision and Visionary Organizations. (2002). P. (2021). https://doi. org/10.1016/j.indmarman.2022.10.015 Mazzucato, M., Semieniuk, G., (2017). org/10.1177/1470593112444382 Kullak, F. https://doi. Markets, market-making and marketing. (2022). Toimintaympäristön analyysi: PESTE ja sen variaatiot. https://doi.org/10.1080/0267257x.2024.2435473 Flaig, A., Kindström, D., & Ottosson, M. Heikkilä, P. 67 3/25 Futura Lähteet Abrahamsen, M. Network pictures: Concepts and representations. Energy Policy, 99, 100–109. https://doi.org/10.1016/s00163287(01)00045-3 Jasanoff, S., & Kim, S.-H. K., & Sarin, S. indmarman.2021.06.004 Flaig, A., & Ottosson, M. Modern futures approach. org/10.1177/14705931221084356 Baker, J. I. https://doi.org/10.1016/j.indmarman.2020.08.018 Jokinen, L., Mäkelä, M., Heikkilä, K., Apostol, O., Kalliomäki, H., & Saarni, J. J., Woratschek, H., & SamCobbah, J. H., Halinen, A., & Naudé, P. Technological Forecasting and Social Change, 155, 120033. https://doi.org/10.1016/j. org/10.1016/j.respol.2009.09.011 Inayatullah, S. O. Marketing theory, 7(3), 211–226. Building dynamic capabilities to cope with environmental uncertainty: The role of strategic foresight. (2022). Teoksessa H.-K. https://doi.org/10.1016/j.futures.2005.12.015 Dufva, M. N. indmarman.2022.11.005 Kindström, D., Makkonen, H., & Kaartemo, V. TVA-julkaisuja 1/2022. (2022). Aalto, K. Journal of Business & Industrial Marketing, 39(3), 447–460. https://doi. (2020). Futures, 37(8), 795–812. https://doi.org/10.1093/oxrep/ grw036 Mele, C., Pels, J., & Storbacka, K. https:// doi.org/10.1016/j.indmarman.2023.05.004 Kjellberg, H., Storbacka, K., Akaka, M., Chandler, J., Finch, J., Lindeman, S., Löbler, H., Mason, K., McColl-Kennedy, J., & Nenonen, S. (2006). https://doi.org/10.1016/j. https://doi. https://doi.org/10.1016/j. https://doi.org/10.1016/j. indmarman.2022.04.006 Haarhaus, T., & Liening, A. Industrial Marketing Management, 108, 108–121. (2022). Sage: London. P. Journal of Business Research, 122, 293– 303. (2015). Creating futures images for sustainable cruise ships: Insights on collaborative foresight for sustainability enhancement. (2023). (2020). Industrial Marketing Management, 108, 23–34. Futura 28(1), 85–96. org/10.1016/j.indmarman.2019.11.011 Beninger, S., & Francis, J. Analyzing interdisciplinarity: Typology and indicators. Industrial Marketing Management, 96, 254–266. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. V. P. (2024). (2015). (2020). Futures, 38, 942–955. https://doi. European Journal of Marketing, 40(3-4), 408–429. org/10.1016/j.futures.2021.102873 Keränen, O., Lehtimäki, T., Komulainen, H., & Ulkuniemi, P. The social thickening of market futures: Exploring the discursive work of drone visioneers. The Future: Images and Processes. Industrial Marketing Management, 85, 240–253. https://doi.org/10.1007/ s11747-014-0383-8 Mulder, M., & Zomer, S. T., Bruun, H., & Hukkinen, J. Delineating the fuzzy front end of market shaping. Journal of the Academy of Marketing Science, 43, 100–114. J., & Nenonen, S. Fear of foresight: Knowledge and ignorance in organizational foresight. Futures, 135, 102873. https://doi. California Management Review, 34(1), 30–52. indmarman.2021.10.014 Makkonen, H., Nordberg-Davies, S., Saarni, J., & Huikkola, T. Time to look forward: Advocating future orientation in business network research. The role of visioning in business network strategizing. https://doi. (2022). (2023). Contribution of green labels in electricity retail markets to fostering renewable energy. G., & Junker, S. Mattsson, L. B., & Olsen, J. (2010). Futures, 34(3-5), 295–302. Esbjerg, L., Laursen, K. Bradfield, R., Wright, G., Burt, G., Carins, G., & van der Heijden, K. Industrial Marketing Management, 91, 142–151. https://doi.org/10.1016/j.jbusres.2020.09.005 Boulding, E. Public financing of innovation: new questions. org/10.2307/41166682 Cunha, M. https://doi.org/10.1016/j. Keski-Pukkila, M. Market-shaping roles – Exploring actor roles in the shaping of the Swedish market for liquefied gas. & Boulding, K. Great expectations: intersecting markets, conflicting temporalities and the difficulty of shaping markets. Review of Economic Policy, 33(1), 24–48. (1991). https://doi. (2022). (2023). Jaworski, B. futures.2005.01.003 Collins, J. Mäki, & M. Pöllänen (toim.), Tulevaisuudentutkimus tutuksi – perusteita ja menetelmiä (s. Shaping market systems for social change in emerging economies. Industrial Marketing Management, 100, 19–35. C., Mouzas, S., & Naudé, P. https://doi. New York. (2006). (2024). Collaborating to shape markets: Emergent collective market work. Changing the market for a sustainable innovation. J., Kohli, A. Market shaping for a fossil-free economy: Institutional work to change market practices of public procurement. (2016). org/10.1108/jbim-07-2022-0298 Henneberg, S. (2005). Journal of Business Research, 154, 113–334. Research policy, 39(1), 79-88. Collective market shaping by competitors and its contribution to market resilience. (1995). A contextual account of digital servitization through autonomous solutions: Aligning a digital servitization process and a maritime service ecosystem transformation to autonomous shipping. https://doi. A holistic market conceptualization. https://doi. Araujo, L. A., Baker, J. (2023). Reductionism or layered complexity; the futures of futures studies. Marketing Theory, 12(2), 219–223
futures.2008.07.036 Voros, J. (2019a). https://doi. The vision phenomenon: Towards a theoretical underpinning of visions of the future and the process of envisioning. eist.2019.10.008 Pettit, K. (2023). Backcasting. (2025). https://doi.org/10.1016/j. indmarman.2020.05.022 Nenonen, S., & Storbacka, K. Futures research, 5, 10–21. Ottosson, M., Magnusson, T., and Andersson, H. Developing a composite index of market change. https://doi. https://doi.org/10.1016/j. (2016). D., & Brodie, R. indmarman.2009.03.014 Möller, K., & Svahn, S. https://doi.org/10.1016/j.indmarman.2022.09.028 Syväri, M. Journal of Business Research, 186, 114949. How Net-Map works. Transforming Visions into Actions: Strategic change as a future-making process. https://doi. (2014). Shaping sustainable markets—A conceptual framework illustrated by the case of biogas in Sweden. (2024). https://doi. AMS Review, 11(3), 336–353. (2021). futures.2012.11.011 Saarni, J., Nordberg-Davies, S., & Saurama, A. https://doi.org/10.1016/0016-3287(90)90018-d Rohrbeck, R., Battistella, C., & Huizingh, E. E., & De Brentani, U. Market vision and market visioning competence: Impact on early performance for radically new, high-tech products. (2022). Subverting sustainability: market maintenance work and the reproduction of corporate irresponsibility. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. van der Duin (toim.), Foresight in Organizations: Methods and Tools (s. ISBN 978-952-335-694-8. Turun yliopisto. Sarja E:1:2018. https://doi. Journal of Product Innovation Management, 27(4), 500–518. Marketing Theory, 14(3), 269–289. Industrial Marketing Management, 39(3), 361–371. Net-Map toolbox – Influence Mapping of Social Networks. Sense-making and agenda construction in emerging business networks – How to direct radical innovation. Capabilities for market-shaping: triggering and facilitating increased value creation. https://doi.org/10.1016/j. https://doi.org/10.1016/j.indmarman.2024.09.003 Nordberg-Davies, S. (2010). Futures, 41(2), 96–104. Futures, 45, S38–S44. (2019b). Futures under glass: A recipe for people who hate to predict. 11–39). org/10.1016/j.indmarman.2024.08.003 Quist, J. (2020). B. Technological Forecasting and Social Change, 101, 1-9. Environmental Innovation and Societal Transitions, 6, 303–320. https://doi.org/10.1016/j. (2015). (2022). (2007). org/10.1108/14636680310698379 Yngfalk, C. https://doi.org/10.1016/j. https://doi.org/10.1016/j.techfore.2015.11.002 Rubin, A. https://doi.org/10.1177/01708406231171889 Purchase, S., Schepis, D., & Ellis, N. Luettu 9.9.2025. Teoksessa P. Chasing Impact: How Hybrid New Ventures Shape Markets for Sustainability [väitöskirja]. Taking stock of shaping strategies: From firms driving markets for business performance to diverse actors shaping systems for sustainability. Journal of Marketing Management, 35(17-18), 1563–1583. Corporate foresight: An emerging field with a rich tradition. (2003). https://netmap.wordpress.com/about Storbacka, K., Nenonen, S., Peters, L. A generic futures research process framework. https://doi.org/10.1016/j.indmarman.2018.06.006 Nenonen, S., Storbacka, K., Sklyar, A., & Kjellberg, H. (2013). org/10.1080/0267257x.2019.1682031 Yritysten markkinamuokkausvisiot kestävän tulevaisuuden rakentajina. https://doi.org/10.1111/j.1540-5885.2010.00732.x Robinson, J. & Halinen, A. (2020). Identifying effective market-shaping strategies: A fuzzy-set qualitative comparative analysis approach. jbusres.2024.114949 Van der Helm, R. (2009). Journal of the Academy of Marketing Science, 47, 617–639. J. https://doi. LUT Scientific and Expertise Publications. https://doi.org/10.1016/j. A new perspective on market dynamics: Market plasticity and the stability–fluidity dialectics. Is your industrial marketing work working. (2019). Prospective market shaping: A discursive analysis of possible future autonomous vehicle markets. Futures, 22(8), 820–842. Presented at The XXXIII ISPIM Innovation Conference Event Proceedings, Copenhagen, Denmark. (2024). (2018). org/10.1177/1470593114534342 Nenonen, S., & Storbacka, K. L., Balogun, J., & Bennett, M. Industrial Marketing Management, 123, 12–30. Market-shaping: navigating multiple theoretical perspectives. (1990). 3/25 68 Futura doi.org/10.1016/j.enpol.2016.09.040 Möller, K. Industrial Marketing Management, 80, 251–265. (2009). Industrial Marketing Management, 122(June), 37–47. Industrial Marketing Management, 107, A1–A10. org/10.1007/s11747-019-00643-z Nenonen, S., Storbacka, K., & Frethey-Bentham, C. (2010). Routledge. https://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-249-513-6 Schiffer, E. Enacting ‘true business sustainability’. How to influence the birth of new business fields – Network perspective. org/10.4324/9781315728513-13 Reid, S. Don’t adapt, shape! Use the crisis to shape your minimum viable system – And the wider market. https:// urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9002-3 Syväri, M., Tähtinen, J., & Nordberg-Davies, S. Organization Studies, 44(11), 1775– 1799. (2022). Industrial Marketing Management, 38(4), 450–458. Hidden, inconsistent, and influential: Images of the future in changing times. Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu. Turun yliopiston julkaisuja E 96 Oeconomica. https://doi.org/10.1016/j.indmarman.2008.02.009 Nenonen, S., Kjellberg, H., Pels, J., Cheung, L., Lindeman, S., Mele, C., Sajtos, L., & Storbacka, K. https://doi.org/10.1007/ s13162-021-00209-9 Nenonen, S., Storbacka, K., & Windahl, C. Market shaping for environmental impact. Outlook on the transition towards autonomous shipping. Industrial Marketing Management, 88, 265–271. Visioning for radical innovation in networks: developing methods for networked foresight
69 3/25 Futura ARTIKKELI Yrityksen perustaminen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuun pohjalta – näkökulmia ja kokemuksia monitieteisestä yliopisto-opetuksesta Tässä artikkelissa pohditaan, miten tulevaisuuden yrittäjiä ja päättäjiä voitaisiin yliopistossa kouluttaa tulevaisuuden vastuulliseen yritystoimintaan, ja miten vaikuttaa heidän ajattelutapoihinsa. Opintojakson tavoitteena on vastata siihen koulutushaasteeseen, mikä yliopistossa parhaillaan on: yritysmaailma tarvitsee tulevaisuudessa vastuullisia ja yrittäjämäisesti ajattelevia työntekijöitä, johtajia ja yrittäjiä. Avainsanat: vastuullisuus, yritystoiminta, monitieteisyys, yliopisto-opetus Essi Saru yliopistonlehtori* essi.saru@utu.fi Ku va Su vi Ha rv isa lo Teemu Haukioja yliopisto-opettaja* teemu.haukioja@utu.fi Ku va Su vi Ha rv isa lo Anu Ikonen-Kullberg yliopisto-opettaja* anu.ikonen-kullberg@utu.fi Ku va Su vi Ha rv isa lo Rosanna Virtanen yliopisto-opettaja* rosanna.virtanen@utu.fi Kati Suomi apulaisprofessori* kati.suomi@utu.fi Ku va Vi a Ra ms ten * Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö. Tämän lisäksi tulevaisuuden työelämässä tarvitaan kokonaisvaltaista osaamista yritysten toiminnasta ja kykyä ymmärtää oman yrityksen rooli vastuullisuustavoitteiden saavuttamisessa yhteiskunnan tasolla nyt ja tulevaisuudessa eri näkökulmista. Pohdinta perustuu kokemuksiin monitieteisestä opintojaksosta ”Vastuullisen ja kestävän yritystoiminnan kehittäminen”. Ku va Su vi Ha rv isa lo
Opintojakson suunnittelua inspiroi Camposin ym. Elämme parhaillaan vastuullisuussiirtymän aikakautta. Brundtlandin komission raportti, WCED, 1987). Opintojaksolle osallistuikin opiskelijoita kaikista pääaineista. Yrityksiin kohdistuva muutostarve syntyy myös sidosryhmien kasvavien odotusten kautta. Se toteutettiin ensimmäistä kertaa lukuvuonna 2024–2025. Maapallon resursseja pyritään hyödyntämään mahdollisimman taloudellisesti. Samalla oli myös mahdollista rakentaa opiskelijoiden toimijuutta tulevaisuuden yhteiskunnassa ja vaikuttaa heidän tapaansa ajatella ja suhtautua vastuullisuuskysymyksiin. Vaikka Omnibus-hanke on osittain vesittämässä laajaa vastuullisuusraportointia, tulee yritysten tulevaisuudessa tehdä näkyväksi vastuullisuuteen liittyviä seikkoja raportoinnissaan (Euroopan komissio 2025/0044, 2025). Tulevaisuuden yritysjohtajilta edellytetään osaamista ja kykyä ajatella tulevaisuusorientoituneesti sekä uskallusta asettaa vastuullisuus taloudellisen tavoitteen rinnalle tai edelle (Albareda & Sison, 2020). Ihmisten toiminta maapallolla on työntänyt sen lähelle kestokyvyn rajaa, sillä planetaariset rajat on jo ylitetty monella osa-alueella (Richardson ym., 2023). (2023) Valencian yliopistossa suunnittelema opintojakso. Niiden tarkoituksena on suunnata yritysten ja yhteisöjen toimintaa kestävämmäksi talouden, ympäristön ja sosiaalisten näkökulmien kautta. Vastuullisuuteen ohjataan myös erilaisten standardien, säännösten ja periaatteiden avulla. Esimerkiksi EU:n vastuullisuusraportointidirektiivi velvoittaa yritykset raportoimaan vastuullisuudestaan laajasti. Aust ja Gehrke (2024) esittävät, että vastuullisuussiirtymä on prosessi, jossa pyritään muuttamaan yritysten, yhteiskunnan ja luonnon välistä suhdetta kohti kestävämpää ja tasapuolisempaa tulevaisuutta. Camposista poiketen tällä opintojaksolla päädyttiin kuitenkin hyödyntämään yhteisenä teoriapohjana Joycen ja Paquinin (2016) esittämää vastuullisuuden monitasoista liiketoimintamallia (triple layered Yrityksen perustaminen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuun pohjalta. Monitieteellinen opetus antaa laaja-alaisemman kuvan vastuullisuusajattelusta (Jabareen, 2011). Tämä johtuu maiden ja yhteiskuntien erilaisista mahdollisuuksista ja lähtökohdista (Brewster & Brookes, 2024). Opintojakso oli suunnattu kaikille yrittäjyydestä ja vastuullisuudesta kiinnostuneille opiskelijoille pääaineesta riippumatta. Vastuullisuuden opetus on ollut usein hyvin tieteenalakohtaista ja siten hajanaista. Tämä mahdollisti aidon tieteenalojen välisen vuoropuhelun opettajien ja opiskelijoiden kesken. Ne asettavat organisaatioille painetta toimia vastuullisesti ja kestävästi. Globaalilla tasolla vastuullisuuteen ohjaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Samalla pyritään vähentämään haittaa, joka ihmisen toiminnasta aiheutuu ympäröivälle luonnolle. Tarve ajattelutavan muutokselle ja liiketoiminnan logiikan muutokselle on ilmeinen, ja sen vuoksi tarvitaan keinoja muutoksen aikaansaamiseksi. Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön Vastuullisen ja kestävän yritystoiminnan kehittäminen -opintojaksolla koulutetaan tulevia päätöksentekijöitä ymmärtämään laajempaa liiketoimintalogiikan muutosta ja yhteisen hyvän tekemistä. Tämä on osaltaan edesauttanut tai aiheuttanut edellä mainittujen globaalien ongelmien syntyä (Aust & Gherke, 2024). Tavoitteet on tällä hetkellä asetettu vuoteen 2030 asti. 3/25 70 Futura Johdanto Vastuullisuuden ja kestävyyden tavoitteleminen on tällä hetkellä yksi suurimmista haasteista yhteiskunnille, yrityksille ja yksilöille. Nyt on kuitenkin jo havaittu, että tavoitteiden saavuttaminen globaalilla tasolla saattaa olla haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Opintojaksolla oli mukana opettajat yrittäjyyden, johtamisen ja organisoinnin, laskentatoimen ja rahoituksen, yritysjuridiikan sekä taloustieteen oppiaineista ja kukin toi opetukseen tieteenalojensa teoreettisen näkökulman. Vastuullisuusajattelussa toiminnan lähtökohtana on pitkän aikavälin suunnittelu ja pyrkimys säilyttää tulevien sukupolvien mahdollisuus elää tällä planeetalla yhtä hyvänä kuin nykysukupolvilla (ns. Yhteisenä haasteena on löytää ratkaisuja taloudellisiin, ympäristöllisiin ja sosiaalisiin ongelmiin kuten esimerkiksi ilmastonmuutos, resurssipula, tasa-arvo, köyhyys, nuorten työttömyys ja vanheneva väestö (Aust ym., 2020). Camposin kurssilla lähdetään liikkeelle sosiaalisesta vastuusta edeten järjestyksessä muille tasoille
Oletukset muokkaavat myös maailmankuvaamme. Sen avulla voisi havainnollistaa vastuullisuuden merkitystä ja sitä, miten ajattelua voisi muuttaa ja mikä merkitys sillä on omalle toimijuudelle. Sen jälkeen kuvataan opintojakson toteuttamisen periaatteita ja opettajien kokemuksia opintojaksolta. Ne ovat siten merkityksellisiä, kun pohditaan tulevaisuutta ja sitä, miten tulevaisuutta rakennetaan nykyisyydessä. Elkingtonin (1999) kolmoistilinpitoajattelu (sosiaalinen, ympäristöllinen ja taloudellinen eli ns. Tavoitteena oli tarkastella yritystoiminnan vastuullisuutta laaja-alaisesti ja eri näkökulmia vertaillen sekä kokonaiskuvaa muodostaen. Vaikka täysin harmiton toiminta onkin mahdotonta, yleisperiaate velvoittaa vahvasti ottamaan huomioon erilaiset korjaavat toimenpiteet ja kompensaatiot. Artikkeli päättyy havaintoihin ja päätelmiin. Ne vaikuttavat siihen, miten toimimme ja mitä ajattelemme. Näin opiskelijoille hahmottui, että yhtä oikeaa vastausta vastuullisuuskysymyksiin ei välttämättä ole. Aihetta tarkastellaan opetuskokemusten ja monitieteisen teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Kohti kestävämpää tulevaisuutta Kestävyyttä voidaan tarkastella yksilön, organisaation, eri tieteenalojen tai laajemmin koko yhteiskunnan näkökulmasta. Tämän ajattelutavan muovaamisen taustalla voisi olla vastuullisuuden tasomalli. Mallissa tarkastelu tapahtuu horisontaalisesti ja vertikaalisesti eri vastuullisuustasojen (sosiaalinen, ympäristöllinen ja taloudellinen) välillä. Oletuksilla viitataan uskomuksiin, joita meillä on, ja joita me harvoin haastamme tai sanomme ääneen. 71 3/25 Futura business model canvas, TLBMC), joka ei määritä vastuullisuustasojen järjestystä. Vastuullisuusajattelua voidaan havainnollistaa hyödyntäen liiketoimintamalliajattelua. “triple bottom line”). Tämän artikkelin tavoitteena on pohtia monitieteelliseen opetukseen liittyviä näkökohtia, kun opiskelijoiden tehtävänä on jalostaa mahdollisimman pitkälle viety ja realistinen suunnitelma vastuullisen yrityksen perustamisesta. Oletuksiin ja havaintoihin vaikuttavat aiemmat kokemuksemme ja tulkintamme niistä. Haastamalla omaa ajattelua, kulttuurisia ja organisatorisia oletuksia, sekä ajatuksia siitä, miten reagoidaan muutokseen, voidaan rakentaa tulevaisuusorientaatiota, joka mahdollistaa uusien ajattelumallien syntymisen jo nykyhetkessä. Samalla ne mahdollistavat myös monia uusia innovaatioita, kuten ekologisten ja vastuullisten teknologioiden kehittämistä ja liiketoiminnan uudistamista (Joyce & Paquin, 2016). Liiketoimintamallilla tarkoitetaan perinteisesti sitä, miten organisaatio tuottaa arvoa asiakkaalle, miten arvontuottaminen näkyy läpi koko toimitusketjun ja verkoston, sekä miten sen kautEssi Saru, Teemu Haukioja, Anu Ikonen-Kullberg, Rosanna Virtanen & Kati Suomi. Tälle ajatukselle on hyvä rakentaa myös vastuullisuusajattelun periaatteita ja tulevaisuuden liiketoiminnan rakentamista ja toimijuutta. Conwayn (2023) mukaan neljä seikkaa, jotka haastavat oletuksia tulevaisuudesta ovat me itse, ympäröivä kulttuuri, muutos ja organisaatio. Jos tästä nostetaan erityisesti esiin toimijuus ja toiminta, niin Conwayn (2023) ajatusten mukaan tulisi toimia aina siten, ettei vahingoiteta ympäristöä tai tuoteta harmia muille ihmisille. Problematiikkaa pitää tarkastella laaja-alaisesti vastuullisuuden horisontaalisia ja vertikaalisia tasoja ymmärtäen. Arvopohjaisuus tuo näkyväksi liiketoiminnan tarkoitusta ja on siksi oleellinen osa myös tätä muutoskeskustelua (Hollensbe ym., 2014). Vastuullisuuteen ja kestävyyteen liittyvät haasteet pakottavat yritykset muuttamaan toimintaansa. Meillä jokaisella on omat yksilölliset oletuksemme ympäröivästä maailmasta. Monitieteinen ja monitasoinen lähestymistapa havainnollisti, kuinka eri tieteenaloilla vastuullisuutta lähestytään eri näkökulmista ja käsittein. Monitasoisen tarkastelun perustana on mm. Tieteellisen viitekehyksen periaatteita ja ajatusta siitä, miten kestävämpää tulevaisuutta voidaan rakentaa, kuvataan artikkelin seuraavassa osiossa. Vastuullinen liiketoiminta mielletään usein myös arvoihin nojaavaksi. Conwayn ajatusten taustalla on ymmärrys ja uskomus siitä, miten ajattelemme todellisuuden rakentumisesta, millainen merkitys historialla siinä on, minne olemme menossa (tulevaisuus), ja miten meidän pitäisi toimia suhteessa näihin havaintoihin. Maailmankuvalla tarkoitetaan tapaa, jolla pyrimme ymmärtämään tätä maailmaa, jossa elämme (Conway, 2023)
Siinä on tarkoituksena parhaimmillaan mitata tuotteen ympäristövaikutuksia koko sen elinkaarelta tai vähintään tunnistaa näitä vaikutuksia. Ympäristötaso rakentuu ympäristövaikutusten elinkaariajattelulle. Osterwalder, 2013). Aiemmat liiketoimintamallit eivät ole vastaavalla tavalla yhdistäneet vastuullisuusajattelua ja innovatiivista liiketoiminnan kehittämistä yhteen malliin. esim. Kolmitasoinen liiketoimintamalli (mukaillen Joyce & Paquin, 2016, s. Sosiaalinen taso rakentuu sidosryhmäajattelulle (FreeKuva 1. Tasotarkastelu tapahtuu niin horisontaalisesti kuin vertikaalisesti (ks. 1482). Yrityksen tulee toimia taloudellisesti kannattavasti. Aiemmat liiketoimintamallit ovat keskittyneet enemmän taloudelliseen ajatteluun, jolloin sosiaaliset ja ympäristölliset näkökulmat ovat olleet vain implisiittisesti mukana. Joycen ja Paquinin (2016) esittelemä kolmitasoinen liiketoimintamalli on työkalu, joka auttaa yritystä pohtimaan uuden liiketoiminnan lähtökohtia kolmella vastuullisuuden tasolla – taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristö – sekä hahmottamaan laajalti sen toimintaan sidoksissa olevia sidosryhmiä. Yrityksen perustaminen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuun pohjalta. Kuvassa 1 taloudellinen taso perustuu perinteiseen liiketoimintamalliajatteluun (ks. Mallin ytimenä on sosiaalisen arvon tuottaminen, ja se perustuu aiemmin mainittuun Elkingtonin (1999) kolmoistilinpitoajatukseen. Mitään vastuullisuuden osa-aluetta ei siis voi tarkastella tai kehittää huomioimatta kahta muuta tasoa ja sitä, miten näiden kolmen tason kautta yhdessä rakennetaan vastuullista liiketoimintaa. Mallin ajatus on, että vastuullisuuden tasoja tarkastellaan samanaikaisesti ja niin, että tasot ovat sisäisesti koherentteja, mutta linkittyvät toisiinsa. kuva 1). Erona perinteiseen ajatteluun Joyce ja Paquin (2016) rakentavat kuitenkin taloudellisen tason ohelle ympäristöja sosiaalisen tason, jotka halkovat myös taloudellisen tason. Tämä tuo TLBMC-mallille uutuusarvoa. 3/25 72 Futura ta voidaan menestyä ja tuottaa voittoa (Joyce & Paquin, 2016)
Laskentatoimen koulutuksen osalta on perinteisesti keskitytty talouslaskennan osaamiseen, jolloin vastuullisuuteen liittyvät aihepiirit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Työpaikoilla ei kuitenkaan välttämättä vielä tunnisteta sitä rakenteellista muutosta, jota ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä työelämä vaatisi. Inhimillisemmän työelämän näkökulmasta työntekijöiden hyvinvointi, turvallisuus työpaikoilla, tasa-arvon ja moninaisuuden edistäminen nousevat esiin, kun puhutaan vastuullisista työelämäkäytännöistä. Työelämän kehittämisessä oleellista olisi tarkastella kriittisesti kaikenlaista palkkatyötä ja kehittää kestävämpiä työn tekemisen muotoja siten, että voidaan huomioida ekologinen kestävyys ja inhimilliset voimavarat ja tehdä työelämästä riittävän hyvää (Räikkönen ym., 2024). Sosiaalinen taso havainnollistaa sidosryhmien sekä organisaation yhteisiä tavoitteita ja vuorovaikutusta, sekä näistä vuorovaikutussuhteista syntyvää sosiaalista vaikuttavuutta. Näitä jokaista voidaan tarkastella yksityiskohtaisemmin organisaation lähtökohdista eli keskittyen siihen, mikä on sille oleellista – tosin työntekijöiden hyvinvointi on sitä kaikille. Mittaamalla omaa toimintaansa siihen sopivilla mittareilla yritys kykenee ensinnäkin seuraamaan toimintansa kehittymistä ja asetettuja tavoitteita. Tämä on korostunut etenkin yhtiöoikeuden puolella. 73 3/25 Futura man, 1984). Yhtiön johdon tulee puolestaan huolellisesti toimien edistää yhtiön etua (OYL 1:8), minkä on tulkittu tarkoittavan nimenomaan osakkeenomistajien edun edistämistä (HE 109/2005). Yhtiön toiminnan tarkoitusta voitaisiin siis muokata kattamaan myös vastuullisuusnäkökohdat, ja myös lain esitöissä on reunaehtoja Essi Saru, Teemu Haukioja, Anu Ikonen-Kullberg, Rosanna Virtanen & Kati Suomi. Uudistuneen tilinpäätösraportointilainsäädännön myötä etenkin ulkoisen laskentatoimen opetuksessa on kirjanpitolain opetuksen yhteydessä luonnollista ja tärkeää tuoda esiin myös kestävyyteen liittyviä aihepiirejä. Yritysjuridiikan oppiaineen näkökulmasta tarkasteluun voidaan ottaa esimerkiksi yritystoimintaa koskeva sääntely, jossa taloudelliset näkökulmat ovat perinteisesti olleet keskeisimpiä. Laskentatoimen ja rahoituksen oppiaineen näkökulmasta nousee taloudellisen kannattavuuden lisäksi esiin kestävyyden mittaaminen. Euroopan unionin CSRD-direktiivissä painotetaan kaksoisolennaisuusanalyysin laatimista (Euroopan komissio, 2025). Millaisilla mittareilla voidaan mitata yrityksen sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. Sellaisen rakentamiseen tarvitaan monitieteistä yhteistyötä (Räikkönen ym., 2024). Suomen suosituin yhtiömuoto on osakeyhtiö (PRH, 2025). Tasapaino inhimillisyyden ja taloudellisen tuloksellisuuden välillä on oleellista löytää (Guest, 2017). Johtamisen ja organisoinnin oppiaineen näkökulma korostuu etenkin sosiaalisella tasolla. Sidosryhminä voidaan pitää kaikkia niitä tahoja, joihin organisaation toiminnalla on vaikutusta tai joilla on vaikutusta organisaatioon. Sen mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Sen avulla yritys kykenee valitsemaan juuri omaan toimintaansa soveltuvat mittarit (Niskala & Palmuaro, 2023). Tieteenalojen näkökulmat ja niiden yhteydet toisiinsa korostuvat tasoilla eri tavoin. Lain ensimmäinen luku sisältää sen soveltamisen kannalta keskeisiä periaatteita, joihin kuuluu esimerkiksi yhtiön toiminnan tarkoitusta koskeva oletussäännös. Kuten Räikkönen ym., (2024) toteavat, monet suomalaiset yritykset ovat sitoutuneet kestävän kehityksen tavoitteisiin ja ovat aktiivisia kestävyysmurroksen edistämisessä. Sen toimintaa koskevat perussäännökset löytyvät osakeyhtiölaista (OYL 624/2006). Tästä huolimatta osakeyhtiömuoto mahdollistaa vastuullisen liiketoiminnan harjoittamisen – mikäli näin halutaan toimia (Lautjärvi, 2019). Seuraavaksi kuvataan opintojaksolla mukana olleiden tieteenalojen näkökulmia yksittäin, ja niiden yhteyksiä kolmeen vastuullisuusulottuvuuteen. Tätä oletusta on kuitenkin mahdollista muokata yhtiön yhtiöjärjestyksessä (OYL 1:5). Tavoitteena on löytää tasapaino eri sidosryhmien tarpeiden väliltä sen sijaan, että tähdätään vain yrityksen, organisaation tai omistajien maksimaaliseen hyötyyn. Toiseksi mittarit ovat kestävyysraportoinnin pohja. Työntekijöiden näkökulma ja laajemmin ajateltuna inhimillisen työelämän näkökulma nousevat keskiöön. Osakeyhtiölaki on siten lähtökohtaisesti varsin osakkeenomistajakeskeinen säädös
Vaikka erilaiset vastuullisuusteemat ovatkin opetuksessa nykyisin korostuneet, on lähestymistapa usein yhä taloudellisia seikkoja korostavaa. Vaikka yksittäisten ihmisten ja yritysten elinkaaret ovat rajalliset, ihmiskunnan ajatellaan olevan ikuinen. He eivät välttämättä tiedä, millaisten johtamistoimien kautta yritysvastuuta voidaan toteuttaa. 3/25 74 Futura voiton tuottamiselle. Yrittäjyyden oppiaineessa vastuullisuutta voidaan tarkastella monista näkökulmista. Johdon tulee huomioida esimerkiksi yhtiön toiminnan jatkuvuutta turvaavat edellytykset pitkällä tähtäimellä, ja se voi kiinnittää huomiota myös yhteiskunnallisesti hyväksyttävien menettelytapojen noudattamiseen, vaikka lainsäädäntö ei tähän pakottaisikaan (HE 109/2005 vp). Tähän osasyynä saattaa olla myös koulutus. Mikroyrityksissä, jotka muodostavat valtaosan kaikista yrityksistä, saatetaan kokea vaikeuksia ymmärtää ja omaksua vastuullisuuteen liittyviä käsitteitä. ESG-yhdistelmään (Environmental, Social, Governance) sisältyvät eri näkökulmat saattavat edelleen siiloutua omiksi alueikseen. Yrittäjyyden tutkimuskirjallisuudessa on tarkasteltu sitä, miten yrittäjyydellä voidaan vastata niin sanottuihin 'suuriin haasteisiin' (esim. Vaikka yrittäjät eivät olisikaan oppineet ilmaisemaan arvojaan tai vastuullisuuttaan, heidän toimintansa voi silti olla monella tavalla vastuullista. Näin kasvatamme yrittäjiä, jotka osaavat huomioida tulevaisuuden haasteita jo tänään. On huomioitava esimerkiksi: • lyhyt vs. Tärkeän ylisukupolvisten kulutusmahdollisuuksien määrittelyn esittää nobelisti Robert Solow (1993). Tulevaisuussuuntautuneisuus merkitsee, että analyysin peruslähtökohtana käytetään ääretöntä aikahorisonttia. Taloustieteessä kestävää kehitystä ja vastuullisuutta lähestytään usein kasvuteoriaa ja hyvinvoinnin talousteoriaa hyödyntäen. kansantaloudellinen etu. Myötätunto ja empatia on nähty tunneperäisinä taustatekijöinä yhteiskunnallisten yrittäjien motiiveissa (Ruskin ym., 2016). Lisäksi mikroyrittäjien käsitys vastuullisuudesta voi erota akateemisista määritelmistä (Fassin ym., 2011). Sparviero, 2019). Myös johdon huolellisuusvelvoitteen voidaan tulkita sisältävän vaatimuksen toimia kestävä kehitys sekä vastuullinen liiketoiminta huomioiden (Lautjärvi, 2017). Tunnettu esimerkki tällaisesta yrityksestä on Muhammed Yunuksen perustama Grameen-pankki Bangladeshissa, joka alkoi myöntää mikrolainoja yritystoiminnan aloittamiseen vähävaraisille, erityisesti naisille, jotka eivät olisi muuten saaneet pankkilainaa (Peredo & McLean, 2006). kansalliset tai globaalit ilmastotavoitteet, ja • yksilön tai yrityksen etu vs. Onkin esitetty kritiikkiä siitä, ettei yhtiön johto välttämättä useinkaan valitse vastuullista toimintatapaa osakkeenomistajakeskeisyydestä johtuen (esim. Lain joustavuudesta huolimatta vastuullisuus yrityksissä on jäänyt pitkälti vapaaehtoisuuden varaan. Utilitaristisen hyötyetiikan mukaan talousjärjestelmän tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. Yksi keskeinen tapa ilmentää vastuullisuutta mikroyrityksissä on syvällinen asiakaskeskeisyys, jonka seurauksena yrittäjän henkilökohtaiset arvot voivat nivoutua yhteen asiakkaiden arvojen kanssa. Tarvitsemmekin siis opintojaksoja, joissa yhdistetään eri aineiden näkökulmia kokonaisvaltaisen käsityksen saamiseksi. Hyvinvointija kasvuteoriat yhdessä ympäristöja luonnonvarataloustieteen kanssa voivat Yrityksen perustaminen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuun pohjalta. Sen mukaan tuleville sukupolville tulee jättää sellaiset kulutusmahdollisuudet, että näiden on mahdollista saavuttaa vähintään sama elintaso kuin nykyisellä sukupolvella. Kokonaishyvinvointi koostuu taloudellisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten tekijöiden tasapainoisesta kehityksestä. Esimerkiksi erilaiset yrittäjävalmennukset voivat olla tapa tukea mikroyrittäjiä kommunikoimaan vastuullisuudestaan ja rakentamaan vastuullista brändiä (Simunaniemi ym., 2023). köyhyys, eriarvoisuus, saastuminen ja ilmastonmuutos) (mm. Ricciardi ym., 2021). Tämä ei ole ristiriidatonta. Sjåfjell, 2019). pitkä aikaväli, • paikallisyhteisö tai alueellinen ekosysteemi vs. Kansainvälisessä kirjallisuudessa yhteiskunnallisilla yrityksillä viitataan yrityksiin, joiden päämäärät ovat sosiaalisia ja ne luovat arvoa yhteisöille yhdessä heidän kanssaan. Tutkimuksessa on käsitelty myös yrityksiä, joiden liiketoimintamalli ja missio jo lähtökohtaisesti ovat sosiaalista arvoa luovia (esim
Oppimista mitataan ja seurataan tutkintotasolla kuuden eri oppimistavoitteen kautta: kauppaja taloustieteellinen tietämys, analyyttinen ajattelu, suullinen kielitaito, kirjallinen kielitaito, tiimityöskentely, vastuullisuus ja ennakointi. Sillä on merkittävä vaikutus koko kansantalouteen, jos resursseja ei tarvitse käyttää rikosten torjuntaan tai muihin suojautumistoimenpiteisiin. Erityisesti kolmitasomallin horisontaalinen yhtenäisyys tuo vastuullisuuskeskusteluun uuden ulottuvuuden – tai korostaa oleellista yhteistyön ajatusta, mitä tässä artikkelissa pyritään rakentamaan. Samalla kuitenkin yhteiskunnallinen nettohyvinvointi voi kasvaa, jolloin muutokset ovat perusteltuja. Seuraavaksi nostamme esille muutamia keskeisiä huomioita opintojakson toteutuksesta. Donitsitalous tiivistyy ajatukseen, että ihmisten taloudellisen vaurastumisen ja sosiaalisten hyvinvointitavoitteiden (subjektiiviset arvopohjaiset vaatimukset) on pysyttävä ekologisten rajojen (objektiiviset luonnontieteelliset rajoitteet) sisällä. Jos sijoitettu rahapääoma on tarpeeksi suuri, henkilön on mahdollista elää pelkkien korkotuottojen varassa. Esimerkiksi metsät tai kalatalous voivat periaatteessa tuottaa ikuisen hyötyvirran, jos metsiä ei hakata liikaa tai harjoiteta ylikalastusta. Luonnonpääoma tuottaa jatkuvaa hyötyvirtaa, kuten ekosysteemipalveluja, kun pääoman määrästä ja laadusta pidetään huolta (esim. donitsitalouden mallia tasapainottamaan ihmisten välttämättömien tarpeiden ja planeetan rajojen välisiä suhteita. Ekologisen taloustieteen (esim. Kate Raworth (2012) ehdottaa ns. Sosiaaliset rajat määrittyvät omaksutun moraalin ja etiikan mukaisesti. Pääoma-ajattelu on tuttua esimerkiksi laskentatoimen ja rahoituksen opinnoista. Jos vastaava mahdollisuus halutaan siirtää perillisille, pääomaan ei kosketa, vaan nautitaan ainoastaan tuottovirrasta. Siinä esitetään globaali vaatimus talouden, ihmisoikeuksien sekä ekologian yhteensovittamiselle. Harris & Roach, 2022) mukaan ekologia määrittää luonnontieteelliset rajat kaikelle toiminnalle maapallolla. Asiakas näkyy kuitenkin tasomallin eri osissa ja on siten keskeisesti mukana liiketoiminnan kehittämisessä. Esimerkiksi uudet vastuullisuusvaatimukset voivat aiheuttaa merkittävää haittaa yksittäiselle liiketoiminnalle. Tässä valossa edellä mainittu osakeyhtiölain mukainen kirjaus, jonka mukaan yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, on arveluttava. Vasta kolmantena tulevat taloudelliset tavoitteet, joiden on mahduttava sekä ympäristöllisten että sosiaalisten raamien sisälle. Opintojakso kehittää kauppatieteellisen Essi Saru, Teemu Haukioja, Anu Ikonen-Kullberg, Rosanna Virtanen & Kati Suomi. Tavoitteet ovat laajalti Vastuullisen ja kestävän yritystoiminnan kehittäminen -opintojakson taustalla, vaikka niitä ei kyseisellä opintojaksolla virallisesti mitatakaan. Alkuperäisessä mallissa nuolet kulkevat ainoastaan alhaalta ylöspäin. Sosiaalinen pääoma koostuu mm. Ajattelua voidaan kehittää eteenpäin. Opintojakson toteutus Turun kauppakorkeakoululle on myönnetty AACSB Internationalin (The Association to Advance Collegiate Schools of Business) kansainvälinen kauppakorkeakoulujen laatuakkreditointi. 75 3/25 Futura näyttää suuntaa intressiristiriitojen kestäville ratkaisuille. Edellä kuvattujen oppiaineiden näkökulmien kautta vastuullisuuden kokonaiskuva rakentuu osista ja täydentyy yksittäistä oppiainetta laveammaksi. Turun kauppakorkeakoulu on akkreditoinnin mukaisesti sitoutunut toteuttamaan kansainvälistä ja kestävää opetusta. kulttuurista, moraalisäännöistä, luottamuksesta ja yhteiskuntarauhasta. Näiden lisäksi tarkastelussa olisi olennaista olla mukana myös markkinoinnin näkökulma, minkä avulla asiakkaan merkitys kokonaisuudelle vielä korostuisi. Nämä tavoitteet pohjautuvat visioon siitä, mitä Turun kauppakorkeakoulun koulutuksella tavoitellaan. Tasojen yhteyksiä ja vaikutussuhteita on kuvassa 1 havainnollistettu sillä, että horisontaaliset nuolet ovat kaksisuuntaisia. Karp, 2017). Hyvinvointiteorian näkökulmasta yrityksillä on tärkeä kansantaloudellinen tehtävä: ei ensisijaisesti omistajien voitot, vaan tuotannon järjestäminen niin, että hyvinvointi maksimoituu koko kansantaloudessa. Pääomalajit eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan lähestymistavassa tunnistetaan niiden väliset ristiriidat, substituutiomahdollisuudet ja systeemiset komplementaarisuudet. Kaksisuuntaisuus korostaa sitä, että kukin taso voi tasapuolisesti vaikuttaa toisiin
Tältä pohjalta lähdimme miettimään opintojaksollemme sisältöä ja tavoitetta. Ymmärtämällä kokonaisuutta voidaan ajattelutapoja muokata ja synnyttää uutta ymmärrystä yritysten toiminnasta ja vastuullisuuden perusteista. Opiskelijat miettivät alusta lähtien yrityksen toimialan, liikeidean, toiminta-alueen, asiakkaat ja arvon tuottamisen tavat (erottuminen kilpailijoista). Tämä oli yksi opintojakson keskeisimmistä hyödyistä ja onnistumisista. Oppimispäiväkirjan tarkoituksena oli olla opintojakson teoreettinen osuus. Näin ryhmät pystyivät hyödyntämään kunkin ryhmäläisen asiantuntemusta ja oppimaan toisiltaan. Loppuseminaarissa opiskelijaryhmät esittivät kehittämänsä yritysidean. Meillä oli lisäksi jokin linkki myös yrittäjyyden aihepiireihin, joten yhteinen ajatus opintojaksolle syntyi tätä taustaa vasten. Opintojaksolla oli luentoja kunkin oppiaineen teemasta. Oppimispäiväkirjan kirjoittamista ohjattiin viikoittaisilla pohdintatehtävillä ja lukemistoilla, joita kukin opettaja vuorollaan antoi. Pääpaino oli kuitenkin työpajatyylisessä työskentelyssä. Kokemuksia opintojaksolta Opintojakson toteutuksessa oppiaineet lähestyivät teemaa omasta näkökulmastaan. Opintojaksolla kävi myös vierailijoita: yrittäjä, yritysneuvojia, bisnesenkeli ja immateriaalioikeuksien asiantuntija, jotka toivat syventäviä näkökulmia yrittäjyyteen ja yritystoimintaan. Vierailujen avulla pyrimme syventämään ja laajentamaan yrityksen perustamiseen liittyviä näkökulmia. Näin opiskelijat saivat myös paremman käsityksen käytännön yrityselämästä tai yrittäjän arjesta. Tavoitteena oli, että heidän näkemyksensä vastuullisesti toimivan yrityksen perustamisesta sekä toiminnasta kehittyisivät ja monipuolistuisivat. Opintojakson toteuttamisen ajatuksena oli opiskelijalähtöinen ja toiminnallinen tapa suorittaa kurssia. Osiot rakentuivat kolmitasomallia hyödyntäen ja myös vuorotellen eri aineiden näkökulmista viikoittaisten tehtävien ja luentojen pohjalta. Opettajina olimme kaikki jo entuudestaan kiinnostuneita vastuullisuuden näkökulmista omissa oppiaineissamme joko opetuksen tai tutkimuksen kautta. Tämän tehtävän lisäksi kukin opiskelija kirjoitti opintojakson ajan itsenäisesti ohjattua oppimispäiväkirjaa omista havainnoistaan ja oppimisestaan. Opiskelijat rakensivat liiketoimintamalleja itse kehittämilleen yrityksille osio kerrallaan. Sillä pyrittiin varmistamaan, että opiskelijat perehtyisivät myös tutkimukseen ja kirjallisuuteen sekä hyödyntäisivät sitä oman yrityksen perustamisen tukena. Malli loi rakenteen kurssin kululle ja sisällöille – viikoittain tarkasteltiin mallin eri tasoja ja vastuullisuuden osa-alueita. Siten opintojakso osaltaan edistää myös tutkintotason tavoitteiden saavuttamista. Tapa käyttää suunnitelman rakentamiseen ja työstämiseen yhteistä työpajatyöskentelyaikaa osoittautui onnistuneeksi – oivalluksia syntyy, kun niille annetaan riittävästi tilaa ja aikaa. Opiskelijat jaettiin pienryhmiin niin, että ryhmissä oli eri pääaineiden opiskelijoita mukana. Vastuullisuuskeskustelu saattaa myös jäädä liian yksipuoliseksi. 3/25 76 Futura osaamisen syventämisen lisäksi vastuullisuuden ja tulevaisuuden ennakoinnin osaamista, tiimityöskentelytaitoja ja analyyttistä ajattelua. Sisällöllisesti päädyimme hyödyntämään edellä teoriaosuudessa kuvattua TLBMC-mallia, koska se mahdollisti vastuullisuuden tarkastelun monitieteisesti ja -tasoisesti. Tämä synnytti vilkasta ja syvällistä akateemista keskustelua teoreettisten käsitteiden sisällöistä ja merkityksistä. Ryhmien tarkoituksena oli miettiä liikeidea uudelle yritykselle ja laatia ”perustettavalle” yritykselle vastuullisuuden kokonaisvaltaisesti huomioon ottava liiketoimintasuunnitelma. Opiskelijat työstivät liiketoimintasuunnitelmaansa koko opintojakson ajan opettajilta saadun ohjauksen ja palautteen perusteella. Saadun palautteen perusteella opiskelijat kokivat etenkin usean oppiaineen mukanaolon osaamista ja oppimista syventävänä ja uusia näYrityksen perustaminen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuun pohjalta. Toisena vaihtoehtona oli kehittää jo olemassa olevaa yritystä vastuullisemmaksi, mutta mikään ryhmistä ei tähän lähtenyt. Havaitsimme opintojakson aikana, että yhteisen spontaanin keskustelun – tai jopa väittelyn – kautta pystyimme luentokertojen aikana laventamaan opiskelijan mielikuvaa siitä, että yrityselämän todellisuus on moninaisempi kuin yksittäisen oppiaineen näkökulma
Leading sustainability transformation. https://link. 77 3/25 Futura kökulmia avaavana. org/10.4337/9781035308088.00015 Aust, I., Matthews, B., & Muller-Camen, M. Kaikki opettajat olivat läsnä opetuskerroilla, mikä mahdollisti hyvän yhteisen kokemuksen sekä opiskelijoille että opettajille. Odotamme jo uuden kurssin alkua ja sitä, että pääsemme uudelleen toteuttamaan tätä kokonaisuutta ja oppimaan itsekin lisää. (2020). (2023). Teoksessa B. https://doi.org/10.5209/reve.91314 Essi Saru, Teemu Haukioja, Anu Ikonen-Kullberg, Rosanna Virtanen & Kati Suomi. Presenting a new sequential methodology to design, test, and scale sustainable business models. Opintojakso toi uudenlaista ja innostavaa sisältöä usein siiloutuneeseen akateemiseen arkeen. Edward Elgar. G. Meidän näkökulmastamme parhaaseen lopputulokseen tämän tyylisellä yhteisellä opintojaksolla päästään, kun opettajia on tapaamiskerroilla paikalla useita. Opiskelijoiden ajattelutavoissa tapahtuvaa muutosta olisi kiinnostavaa tutkia jatkossa syvällisemmin. https://doi. Opintojakson olisi resurssimielessä voinut toteuttaa niinkin, että eri luentokerroilla yksittäinen opettaja olisi ollut siitä vastuussa ja opettanut omasta näkökulmastaan viikon teemoja. T. springer.com/article/10.1007/s10551-020-04580-8 Aust, I., & Gehrke, B. https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2019.100705 Brewster, C., & Brooks, M. Tällä opintojaksolla vuoropuhelu oli jatkuvaa tieteenalojen välillä, mikä syvensi opiskelijoiden ja myös opettajien kokonaiskäsityksen muodostamista vastuullisuudesta. Journal of Business Ethics, 166, 727–743. Kokemustemme perusteella nousee esiin muutamia havaintoja, miten opintojaksoa voisi kehittää tähän suuntaan. Erään opiskelijan kurssipalautteeseen kirjoittama kommentti kuvaa tätä havainnollisesti: ”Kurssin aikana tuli ensimmäistä kertaa suuri ahaa-elämys, millaista on olla osana tiedeyhteisöä.” Kyseisen opintojakson toteutus edellyttää opettajilta merkittävää ajallista panostusta. (2020). Aust, & R.-M. Sustainable development goals and new approaches to HRM: Why HRM specialists will not reach the sustainable development goals and why it matters. Lopuksi voidaan anekdoottina todeta, että kurssin innoittamana yksi opiskelija todellisuudessa perusti oman vastuullisuusajatteluun pohjautuvan mikroyrityksen. Opintojakson suoritukset tulee ohjeistaa huolella, jotta liiketoimintasuunnitelmasta ja laadittavasta loppuraportista tulisi mahdollisimman laadukas. Johtopäätökset Turun kauppakorkeakoulun omaksumana johtoajatuksena on, että “TSE is a Great Place to Think Ahead”, mikä vapaasti suomennettuna tarkoittaa, että Turun kauppakorkeakoulun tavoitteena on olla hyvä paikka ajatella ja toimia tulevaisuussuuntautuneesti. Claes, D. J. Gehrke, M.-T. Common good HRM: A paradigm shift in sustainable HRM. Muutoksen saaminen näkyväksi edellyttäisi jonkinlaisia mittauspisteitä opintojakson alussa ja lopussa – ja mahdollisesti jopa keskivaiheilla. REVESCO. Revista de Estudios Cooperativos, 1(145), e91314. R., & Ejarque Catalá, A. https://doi. Lähteet Albareda, L., & Sison, A. Insights from ethics and economics. Tällöin kuitenkin kokonaiskuvasta olisi menetetty jotain ja emme todennäköisesti olisi päässeet samaan lopputulokseen. Muutoin vaarana on, että harjoitustyöt jäävät pinnalliseksi ja opiskelijoiden ajatuksia voi joutua arvailemaan, kuten joidenkin töiden kohdalla kävi. Emme tätä varsinkaan ensi toteutuksen jälkeen uskaltaneet odottaa, mutta on mukava huomata, että akateemisellakin opetuksella voi olla myös välittömiä ja näkyviä seurauksia. Commons organizing: Embedding common good and institutions for collective action. Bell Lambert (toim.), Global leadership practices: Competencies for navigating in a complex world (s. Usein perinteisissä yhteistoteutuksissa opiskelijapalautteissa moititaan kokonaisnäkemyksen puuttumista ja sekavuutta. Opintojaksomme tarkoituksena on edistää edellä mainittua tavoitetta ja etsiä mahdollisuuksia valmentaa opiskelijoita tulevaisuuden työelämää ja yrittäjyyttä varten. org/10.1177/23970022241229037 Campos Climent, V., Sanchis Palacio, J. Havaintojemme pohjalta opiskelijat ymmärtävät opintojakson suoritettuaan vastuullisuuden monitahoisuuden ja merkityksellisyyden aiempaa laajemmin niin yhteiskunnallisesti kuin käytännön näkökulmasta. (2024). German Journal of Human Resource Management, 38(2), 183–201. Kolmitasoinen liiketoimintamalli antoi hyvät lähtökohdat havainnollistaa vastuullisuuden ja kestävyyden logiikan rakentumista yksilön, yrityksen ja yhteiskunnan näkökulmista kaikki kolme vastuullisuuspilaria huomioon ottaen. 89–108). Pauknerova, I. (2024). Human Resource Management Review, 30, 100705
org/10.1016/j.jclepro.2016.06.067 Karp, L. Lautjärvi, K. R. (2021). f i / f i / e s i t y k s e t / he/2005/20050109 Hollensbe, E., Wookey, C., Hickey, L., & George, G. The case for a socially oriented business model canvas: The social enterprise model canvas. Alma Talent. https://eur-lex.europa.eu/ procedure/EN/2025_44 Fassin, Y., Van Rossem, A., & Buelens, M. Osterwalder, A. (1987). Human resource management and employee well-being: Towards a new analytic framework. Oxfam Discussion Paper. MIT Press. South Asian Journal of Business and Management Cases, 12(1), 14–30. https://doi. https://doi.org/10.1111/1748-8583.12139 Harris, J. (2025). https://policy-practice.oxfam.org/resources/ a-safe-and-just-space-for-humanity-can-we-livewithin-the-doughnut-210490/ Ricciardi, F., Rossignoli, C., & Zardini, A. Social sustainability, leadership and human resource management: Microentrepreneurs as socially responsible leaders. A better way to think about your business model. Yhtiön johto ja yhteiskuntavastuun oikeudellinen ulottuvuus. Routledge. A safe and just space for humanity: Can we live within the doughnut. https://doi.org/10.1080/19420676.2018.1 541011 WCED. L. Academy of Management Journal, 57(5), 1227–1234. 3/25 78 Futura Conway, M. (2014). (2012). An almost practical step toward sustainability. From the editors: Organizations with purpose. (2006). Teoksessa B. Guest, D. M. jwb.2005.10.007 Raworth, K. Euroopan komissio. https://hbr.org/2013/05/ a-better-way-to-think-about-yo Patenttija rekisterihallitus (PRH). org/10.1017/9781108658386.056 Solow, R. Yrityksen perustaminen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuun pohjalta. Earth beyond six of nine planetary boundaries. (2023). (2019). https://www.prh.fi/fi/yrityksetjayhteisot/ yritystenlkm/lkm.html Peredo, A. M., & McLean, M. org/10.1126/sciadv.adh2458 Ruskin, J., Seymour, R. Our common future. https://doi. (1993). (2017). Lautjärvi, K. An exploration of social entrepreneurial motives. (2019). Oxford University Press for World Commission on Environment and Development. (6. (2016). https://doi. (1984). Small-business owner-managers’ perceptions of business ethics and CSR-related concepts. Social entrepreneurship: A critical review of the concept. Human Resource Management Journal, 27(1), 22–38. (2019). (2017). Cambridge University Press. E., Donges, J. Alma Talent. Finding agency in the use of foresight. (2023). Strategic management: A stakeholder approach. M., & Roach, B. F., Drüke, M., Fetzer, I., Govindasamy, B., von Bloh, W., Feulner, G., Fiedler, S., Gerten, D., Gleeson, T., Hofmann, M., Huiskamp, W., Kummu, M., Mohan, C., Nogués-Bravo, …Rockström, J. Why create value for others. (2017). G., & Webster, C. M. (2024). https://doi.org/10.4236/ce.2011.24055 Joyce, A., & Paquin, R. HE 109/2005 vp. Journal of Business Ethics, 98(3), 425–453. h t t p s : // w w w . Sjåfjell & C. Cambridge University Press. EUR-lex, Euroopan Unioni. Yhtiön etu yhtiön johdon päätöksissä ja toimissa. Creative Education, 2(4), 388– 392. Luettu 19.6.2025. COM (2025) 80: Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivien (EU) 2022/2464 ja (EU) 2024/1760 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse päivämääristä, joista alkaen jäsenvaltioiden on määrä soveltaa tiettyjä yritysten kestävyysraportointia ja huolellisuusvelvoitetta koskevia vaatimuksia. (2011). Natural resources as capital. (2016). Teaching sustainability: A multidisciplinary approach. huhtikuuta 2025). (2011). Defensor Legis, 71(4), 430–442. Capstone. https://doi.org/10.37455/tt.147295 Simunaniemi, A.-M., Valkjärvi, M., Franzén, R., Liikala, S., Tähtinen, J., Suomi, K., & Jeminen, J. Riittävän hyvän työelämän tutkimusta kestävyysmurroksen aikakaudella. Menettely 2025/0044/COD. Environmental and natural resource economics: A contemporary approach (5. f i n l e x . https://doi.org/10.1111/ jsbm.12229 Räikkönen, T., Houtbeckers, E., & Salmenniemi, S. Futura, 42(4), 17–27. Työelämän tutkimus, 22(3), 397–408. Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi. https://doi.org/10.5465/amj.2014.4005 Jabareen, Y. Journal of Social Entrepreneurship, 10(2), 232–251. (2022). M. Realising the potential of the board for corporate sustainability. Journal of Cleaner Production, 135, 1474–1486. Harvard Business Review. Resources Policy, 19(3), 162–172. toukokuuta 2013). (2. 696–709). org/10.1177/22779779231155057 Sjåfjell, B. Bruner (toim.), The Cambridge handbook of corporate law, corporate governance and sustainability (s. Yritysten lukumäärät kaupparekisterissä. (2023). Science Advances, 9(37), eadh2458. (1999). The triple layered business model canvas: A tool to design more sustainable business models. https:// doi.org/10.1016/0301-4207(93)90001-4 Sparviero, S. Uudet kestävyysraportointivaatimukset: Mitä ne tarkoittavat käytännössä. Journal of World Business, 41(1), 56–65. syyskuuta 2005). Luettu 19.6.2025. Grand challenges and entrepreneurship: Emerging issues, research streams, and theoretical landscape. Journal of Small Business Management, 54(4), 1015–1037. https://doi.org/10.1007/s11365021-00771-5 Richardson, K., Steffen, W., Lucht, W., Bendtsen, J., Cornell, S. Cannibals with forks: The triple bottom line of 21st century business. https://doi.org/10.1016/j. Elkington, J. Luettu 24.7.2025. (16. (2023). https://doi.org/10.1007/ s10551-010-0586-y Freeman, E. painos). International Entrepreneurship and Management Journal, 17, 1673–1705. Niskala, M., & Palmuaro, S. https://doi
myllyla@liikennesuunnittelunseura.fi. Arto O. Saloselta kuullaan alustus Kohti kestävää kukoistusta sekä FT, dosentti Venla Berneliukselta Peruskouluista eväitä kestävästi kukoistavaan Suomeen. Järjestäjät Liikennesuunnittelun Seura, Yhdyskuntasuunnittelun seura, Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. Lisätietoja: Yrjö Myllylä, yrjo. Jos kiinnostuit tästä, ota yhteyttä Timo Sneckiin: timojsneck@gmail.com. Syksyllä 2025 pääfokus on Erkki Aallon luotsaamassa Tulevaisuus Sprint:issä. Kohderyhmä: Yhdyskuntien ja liikenteen tulevaisuudesta kiinnostuneet suunnittelijat, tutkijat, vaikuttajat ja muut tahot. SEURAINFO TULEVAISUUDEN TUTKIMUKSEN SEURA PAIKALLISTOIMINTA Tilaisuuksia toteutetaan fyysisinä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) ja/tai virtuaalisina. Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa (& toiminta verkossa). Sprintin toiminta perustuu verkkotyöpajoihin ja jatkuvaan vuorovaikutukseen, ja ohjelma toteutetaan talkooperiaatteella. krs, Kirkkokatu 6, Helsinki Seura osallistuu taas mielenkiintoisella ohjelmalla Tieteiden yöhön Helsingissä: prof. Lisätietoja: erkki.aalto@outlook.com. Niistä tiedotetaan erikseen Tutuhesan sähköpostilistalla ja Facebookissa ( Tutuseuran pk-seudun jäsenet ). Vapaa pääsy. Ilmoittautuminen avataan myöhemmin. 79 3/25 Futura Ennakkotieto: Yhteistyötilaisuus kaupunkiteemoista talvella 2026 Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste –foorumi 5.2.2026 klo 17.30–19 Aalto-yliopisto, sali F101, Otaniemi, Ekonominaukio 1, 02150 Espoo Miten palveluyksiköiden koko ja palveluverkon silmäkoko vaikuttaa liikkumiseen ja yhteiskunnalliseen kannattavuuteen sekä asukkaiden kokemukseen palvelujen saavutettavuudesta. » » Seuran tapahtumat ympäri Suomea ja etänä Tutuseura Tieteiden yössä 2026 Kohti kestävästi kukoistavaa Suomea –alustusja keskustelutilaisuus 22.1.2026 klo 20.00–20.45 Tieteiden talo, Cedercreutz-sali, 5. Lisäksi Tutuhesa tekee yhteistyötä ElinvoimaKemin kanssa, innovaatiohakuisen toimintamalliin liittyen, jossa samanaikaisesti nostetaan yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuutta. Osallistuminen on maksutonta. Lisäksi Tieteiden talolla ohjelmaa koko illan – tarkemmat tiedot myöhemmin syksyllä
3/25 80 Futura SEURAINFO Joensuun toimintaryhmä Mikkelin toimintaryhmä Lahden toimintaryhmä Tervetuloa myös muuten ideoimaan, suunnittelemaan ja järjestämään teematilaisuuksia sekä vaikuttamaan toimintaan sähköpostin, tutuhesa-listan ja ”suunnittelulounaiden” muodossa! Tutuhesan sekä sähköpostilistan yhteys henkilö: erkki.aalto@outlook.com. Otavan Opisto, Metodix ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestävät yhteistyössä kaksipäiväisiä Delfoi-pajoja kerran kuussa. Lukuvinkkinä Maakunnan strategia: https://varsinais-suomi.fi/kehittaminen/mika-maakuntastrategia-on/maakuntastrategia Työryhmässä toimivat Tarja Meristö ( tarja.meristo@gmail.com), Leena-Maija Laurén ( leena-maija.lauren@utu.fi) ja Matti Voutilainen ( matti.voutilainen@ outlook.com). Tulevista Tulevaisuustorstai-tilaisuuksista tiedotetaan erikseen, kun puhujat ja tila ovat vahvistuneet. Kehittäjäyhteisön koti on vaihtunut ja nyt se on LinkedIn:issä: https://www.linkedin.com/ groups/10084147 Syksyn Delfoi-pajojen ajankohdat: 12.–13.12.2025. Lahden ryhmä on aktivoitumassa taas ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan toimintaa! Ryhmän yhteyshenkilönä toimii Timo Bergman, timo.bergman@tutuseura.fi. Yhteistyötä tehdään Pohjois-Karjalan laatuyhdistyksen kanssa ja tilaisuuksiin ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet. Hämeenlinnan ryhmä on aktivoitumassa taas – ota yhteyttä Minnaan, jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan toimintaa! Ryhmän yhteyshenkilönä toimii Minna Takala, minna.takala@hame.fi. Ideoimaan ja järjestämään tilaisuuksia tai viestimään! Hämeenlinnan toimintaryhmä Turun seudun toimintaryhmä. Pajaohjelmaan voit osallistua orientaatiosi ja kiinnostuksesi mukaan. Lisätietoja: Joensuun ryhmän yhteyshenkilö Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan toimintaan, esim. Turun ryhmä tekee myös yhteistyötä Varsinais-Suomen maakunnan järjestöjaoston kanssa. Mikkelissä ideoidaan myös uusia paikallistoiminnan muotoja – jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan ideointiin, niin ota yhteyttä Mikkelin toiminnan yhteyshenkilöön, Jukka Tikkaseen: jukka.tikkanen@otavanopisto.fi. Lukukausimaksuun sisältyy aktiivinen osallisuus pajoissa sekä ohjaus
Hiltusen väitöskirja “Sodasta ajassa ja tulevaisuudessa – science fictionin käyttö sotilaallisessa ennakoinnissa” sijoittuu johtamisen tieteenalaan. Lisätietoja: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/tapahtumat/vaitos-tulevaisuudentutkimus-ktt-mmm-dosentti-agronomi-tuomas-kuhmonen Kauppatieteiden tohtori, diplomi-insinööri Elina Hiltusen johtamisen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin julkisesti Maanpuolustuskorkeakoulussa pe 21.11.2025. Lisätietoja: https://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/-/vaitostilaisuus-science-fictionin-hyodyntamisesta-tulevaisuuden-sotien-ennakoinnissa.. Organisers: Finland Futures Research Centre and Finland Futures Academy, University of Turku, together with the Sustainability Transformations Doctoral Education Pilot – SusTra. The conference emphasises the importance of temporality by asking what intergenerational decision-making within the limits of planetary boundaries means in practice. Ryhmä Facebookissa: facebook.com/groups/566849483723780 Keski-Suomi, Kymenlaakso, Oulu, Rovaniemi, Satakunta: Jos haluat kutsua kokoon tulevaisuudesta innostuneita omalla paikkakunnallasi, tai vaikka pitää alustuksen omasta osaamisalueestasi – ota yhteyttä seuran toimistoon: toimisto@tutuseura.fi! Kuopion toimintaryhmä Pirkanmaan toimintaryhmä Muut paikkakunnat » » Muita tapahtumia Suomessa ja netissä Sustainability, Temporalities and Futures The 26th international Futures Conference in Turku 9–10 June 2026, Turku, Finland The conference focuses on the critical theme of the sustainability transformation. 81 3/25 Futura SEURAINFO » » Tule mukaan paikallistoimintaan! Seuralla on toimintaa ympäri Suomea – jos haluat tutustua muihin tutu-innokkaisiin omalla paikkakunnallasi, ota yhteyttä seuraaviin yhteyshenkilöihin: Ari Paanala (ari.paanala@gmail.com). Ryhmä Facebookissa: facebook.com/groups/308969535500 Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com). More information: https://futuresconference2026.com » » Tutu-väitökset Loppuvuosi on väitöstentäyteistä aikaa! Menoja lukuvinkkeinä suosittelemme ainakin seuraavia mielenkiintoisia väitöksiä: KTT, MMM, dosentti, agronomi Tuomas Kuhmonen esitti väitöskirjansa ”Design principles for alternative futures of Complex Adaptive Systems” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa pe 14.11.2025. Registration opens in January 2026
Lisätietoja: petri.kylliainen@tuni.fi * VTT White paper: The future of autonomous operations Intelligent systems that learn, adapt and work alongside people are transforming how we manage work, safety and decision-making in complex environments. Futura 4/2025 sekä seuraava jäsenkirje Seuraava Futura-lehti eli 4/2025 Rauha ja tulevaisuus ilmestyy joulukuun lopulla. Joulun odotusterveisin Hazel Salminen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Toistaiseksi toimiston sähköpostia luetaan pääasiassa maanantaisin, ja viesteihin ei välttämättä pystytä vastaamaan heti. Kiireellisissä asioissa voit olla yhteydessä puhelimitse: 040 5028672. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 1/2026 ilmestyy tammi-helmikuussa, mutta jäseninfoja lähetetään noin kerran kuussa ennen sitäkin, kaikille jäsenille, joiden sähköpostiosoite on jäsenrekisterissä. 3/25 82 Futura YTM Juho Ruotsalainen esittää väitöskirjansa ”Avoiding a race to the bottom. Tampereen yliopistossa järjestetään tammi-helmikuussa 2026 aineja syventäviin opintoihin soveltuva englanninkielinen luentokurssi, johon on yhteistyösopimusten kautta mahdollista muidenkin yliopistojen opiskelijoiden osallistua. https://www.vttresearch.com/en/explore/future-autonomous-operations » » Terveiset tutu-toimistolta Seuran taloudellisesta tilanteesta johtuen pääsihteerin viikoittaista työaikaa on lyhennetty. * World Order in Transition: Current and Future Challenges of World Politics and Economy (Euroopan ulkopuoliset poliittiset järjestelmät I) 12.1.–19.2.2026 Kiinnostaako poliittisten järjestelmien tulevaisuudet. A critical examination of pioneer journalists’ futures knowledge and journalistic practices” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa ma 15.12.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu, Lähitapiola-sali, Rehtorinpellonkatu 3, Turku). But achieving real impact requires more than just technology, it demands trust, explainability and a human-centred approach from the very start. Vastuuorganisaatio: Johtamisen ja talouden tiedekunta, Tampereen yliopisto Vastuuhenkilö: Petri Kylliäinen. Lisätietoja: https://www. This playbook explains how advanced science can be applied in practice to build trustworthy and future-proof autonomous operations. utu.fi/fi/ajankohtaista/tapahtumat/vaitos-tulevaisuudentutkimus-ytm-juho-ruotsalainen » » Muut tutu-ja lukuvinkit * Tulevaisuusblogissamme on ilmestynyt uusi teksti!: Tapani Martti ehdottaa käyttöön otettavaksi uutta termiä, statopia: https://tulevaisuusblogi.fi/statopia-suomalainen-utopia. Luento suoritetaan luentopäiväkirjalla ja esseellä. SEURAINFO
välilyönnit) sekä lyhyempiä (n. 2 kuvaa /henkilö. Paras kuvamuoto on pdf, mutta myös gif, png ja jpg toimivat. 20 sivua, (28 000 – 35 000 merkkiä, sis. Varmistathan, että kuvanlaatu on tarpeeksi hyvä, että kuvasta voi tehdä B5-kokoisen tulosteen tarkkuuden kärsimättä. Futurassa tai kansainvälisissä journaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. Tavoitteena on sujuvakielinen, selkeä ja persoonallinen tyyli. Artikkeleissa tulee ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. Aikaisempina vuosina Futuran kansikuvina on ollut niin luontoja kaupunkiteemaisia valokuvia kuin öljyvärimaalausten yksityiskohtia. Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. patsaasta tai maalauksesta), ilmoitathan meille tämän teoksen tekijän ja selvitäthän etukäteen, että kuvaa voi käyttää Futurassa! Lisätietoja: futura@tutuseura.fi. Kirjoittajaksi Futuraan. Lisäksi valitun kuvan tekijä voi kiitokseksi valita itselleen haluamansa seuran julkaisun (Futura-lehdistä tai esim. Samaa kansikuvaa käytetään aina koko vuoden ajan, eli numeroissa 1–4. Lisätietoja: tutuseura.fi/julkaisut/futura Futurassa julkaistaan artikkeleita, joiden pituus on max. Lisätietoja: https://www.tutuseura.fi/julkaisut/futura-ohjeet/. Acta Futura Fennica -sarjasta). 83 3/25 Futura Ehdota vuoden 2026 kansikuvaa! Futura-lehden vuoden 2026 kansikuvaa tai kansikuvagrafiikan taustaa etsitään! Jos siis sinulla on mielestäsi juuri sopiva valokuva/piirros/maalaus, voit lähettää sen seuran sähköpostiin futura@tutuseura.fi viimeistään 31.12.2025! Ehdotuksia voi lähettää maks. Tekstit lähetetään Journal.fi-alustan kautta. HUOM! Jos otat valokuvan jonkun toisen teoksesta (esim. 10 000 – 15 000 merkkiä) katsauksia ja puheenvuoroja. n. Kuvan käytöstä Futura-lehden kannessa ei makseta korvausta, mutta kuvaajan/ teoksen tekijän nimi mainitaan aina kun kuvaa käytetään ja lisäksi valinnasta saatetaan tiedottaa seuran jäsentiedotuskanavilla
Kirjoittajat voivat halutessaan tallentaa tekstinsä oikoluetun käsikirjoitusversion (ei taitettua versiota) korkeakoulujen rinnakkaisjulkaisuarkistoihin, mutta ei julkaista muualla ilman julkaisijan lupaa. Kyseisen numeron vierailevat päätoimittajat hoitavat toimitusprosessin ml. Oikoluvun ja taiton jälkeen valmis tuotos julkaistaan painetussa Futurassa sekä maksullisena sähköisenä lehtenä Lehtiluukku-alustalla; käyttö ja jakelu Kopioston käyttöehtojen mukaan. Väitöskirjaan sisältyväksi artikkeliksi saa liittää taitetun version, mutta siinäkin tapauksessa asiasta tulee ilmoittaa julkaisijalle etukäteen. Kirjoittajat saavat halutessaan kirjoittajakappaleen painetusta lehdestä. Korjatut versiot käsikirjoituksesta liitetään samaan “submittaukseen” kuin alkuperäinen lähetetty käsikirjoitus, jotta samasta tekstistä ei olisi järjestelmässä monta eri versiota. 4. 2. Tulevaisuuden tutkimuksen seura saa oikeudet julkaista ne Kopioston käyttöehtojen alaisina. mahdollisen vertaisarvioinnin. Käyttö ja jakelu lähtökohtaisesti Kopioston käyttöehtojen mukaan, paitsi jos kirjoittajien kanssa on etukäteen sovittu CC BY-ND 4.0 -lisenssin käytöstä. Tämä tapahtuu helpoiten lisäämällä uusi versio liitetiedostona Journal.fi:n sisällä lähetettyyn viestiin. 3. • Artikkeleissa tai otsikoissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä. Avoimen julkaisemisen periaatteet ja ehdot: https://www.tutuseura.fi/avoin-julkaiseminen/. Ohjeita kirjoittajille Tekstin tekniset ohjeet • Artikkelin rakenne: otsikko, kirjoittaja + kirjoittajatiedot, (abstrakti,) ingressi, raaka teksti, lähteet • Pääotsikon lisäksi otsikkotasoja on käytössä kaksi, ja haluttu taso merkitään selkeästi. esim. https://libguides.oulu.fi/tieteellinentiedonhankinta/apa). Kun käsikirjoitus on hyväksytty, kirjoittaja(t) sekä Futuran edustaja allekirjoittavat kustannussopimuksen. 12 kk numeron ilmestymisen jälkeen tekstit julkaistaan avoimesti Journal.fi-alustalla. • Lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan. Toimitusprosessi lyhyesti 1. Tuotosten tekijänoikeudet säilyvät tekijöillä. Kirjoittaja lähettää abstraktinsa sähköpostitse valitun teemanumeron vieraileville päätoimittajille annettuun päivään mennessä sekä abstraktin hyväksymisen jälkeen lataa käsikirjoituksensa määräpäivään mennessä Journal.fi-järjestelmän kautta. (Jos kirjoittajat haluavat, että käsikirjoitus 12 kk embargoajan haluavat siirtää käyttöja jakeluoikeudet Kopioston alaisuudesta Creative Commonsiin, CC BY-ND 4.0 -lisenssiin, tämä tulee ilmoittaa ennen kustannussopimuksen allekirjoittamista.) 5. • Kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa. 6. Lähettäessään tekstiaineiston Futura-lehdelle kirjoittaja sitoutuu noudattamaan näitä julkaisuja käyttöehtoja. Jos tekstiä ei tarjota tiettyyn numeroon, lähetetään abstrakti Futuran päätoimittaja Matti Minkkiselle (matmin@utu.fi). • Lähdeviittaustyyli, jota käytetään, on APA 7.0 (ks
Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2025 Varajäsenet Marja-Liisa Viherä, maija@tutuseura.fi Toni Stubin, toni.stubin@metodix.fi Minna Pura Päivi Luna Osmo Kuusi, osmo.kuusi@whatfutures.fi Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.fi Kirsi Kellokangas Puheenjohtaja Tapani Martti, puheenjohtaja@tutuseura.fi Varsinaiset jäsenet Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Toni Ahlqvist Timo Bergman Elina Hiltunen Sanna Laine, sanna.laine@tutuseura.fi Eppu Mikkonen Marileena Mäkelä Ari Paanala Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Hazel Salminen, hazel.salminen@tutuseura.fi • Puh. 040 5028672 Helsinki – Tutuhesa Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck, timojsneck@gmail.com Hämeenlinna Minna Takala, minna.takala@hame.fi J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Lahti Timo Bergman, timo.bergman@iki.fi Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.fi Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Turku Leena-Maija Laurén, leena-maija.lauren@utu.fi Tarja Meristö, tarja.meristo@gmail.com Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2025 tutuseura.fi facebook.com/Tutuseura linkedin.com/company/tutuseura Keski-Suomessa, Kymenlaaksossa, Oulussa, Pirkanmaalla, Porissa ja Rovaniemellä etsitään uusia aktiiveja! Lisäksi, jos haluat käynnistää paikkariippumattoman teematoimintaryhmän, ota yhteyttä toimisto@tutuseura.fi
Lintulahdenkatu 3, 00530 Hki tutuseura.fi Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Finnish Society for Futures Studies Pääkirjoitus Seurainfo Artikkelit Referee-artikkelit Tiina Onkila ja Marileena Mäkelä Näkökulmia vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuuteen Nina Wessberg, Emmi Heinisuo, Ella Hatara ja Tuija Rantala Arvoketjun kestävän kehityksen indikaattorikategoriat muovaamassa tulevaisuuden liiketoiminnan vastuullisuutta Anne Quarshie, Harri Lorentz ja Anu Veijalainen Tulevaisuuden uudistavat toimitusketjut Veera Vainio, Sami El Geneidy, Ulla Helimo, Juulia Räikkönen, Ilari Sääksjärvi, Aliisa Wahlsten ja Janne S. Kotiaho Luontojalanjäljen arviointi organisaation strategiatyökaluna – kohti luontopositiivista tulevaisuuden organisaatiota Eerika Heinonen ja Veera Joro Tulevaisuuden tekstiilien kiertotalous irti kasvuriippuvuudesta, ylikulutuksesta ja -tuotannosta Aino Halinen, Sini Nordberg-Davies ja Mariia Syväri Yritysten markkinamuokkausvisiot kestävän tulevaisuuden rakentajina Essi Saru, Teemu Haukioja, Anu Ikonen-Kullberg, Rosanna Virtanen ja Kati Suomi Yrityksen perustaminen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuun pohjalta – näkökulmia ja kokemuksia monitieteisestä yliopisto-opetuksesta FUTURA 3/2025 SISÄLLYSLUETTELO. Sällskapet för framtidsstudier rf