FUTURA 1/2020 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. diktatuuria?. Kohti digitaalista Kohti digitaalista diktatuuria
Vuori – tapaus Kiina ja Mikael Mattlin Jaana Parviainen Ennakoiva analytiikka ja tekoälyn etiikka: miten ennakoivat 61 ja Juho Rantala teknologiat taipuvat hallintajärjestelmäksi. Milla Wirén Piru vai pelastaja: digitalisaation vaikutus demokratiaan 36 Niilo Kauppi Nykyajan alkemistit: yhteiskunnallisen vallan, teknologian 44 ja digitaalisen pääoman ulottuvuuksia Lauri Paltemaa, Informaatiokuplat digitaalisen diktatuurin välineenä 54 Juha A. Paul-Erik Korvela Tekno-optimismista teknofobiaan: modernin teknologian ja 71 verkkovälitteisen viestinnän vaikutus demokratiaan Kirja-arvio Osmo Kuusi Mainio johdattelu siihen, mihin maailma on menossa 78 Abstracts 83 Seura – tapahtumia lyhyesti 86 Muistokirjoituksia 91 Seuran ja paikallistoimintaryhmien yhteystiedot 93. 040 5028672 Email: tutuseura@gmail.com www.facebook.com/Tutuseura Toimitusneuvosto Mikko Dufva, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Iiris Penttilä, Laura Pouru, Hazel Salminen, Tapio Tamminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Markus Vinnari Päätoimittaja Tapio Tamminen Tilaushinnat Jäsenille jäsenetuna, vuosikerta kotimaassa 49 ¤, Vuosikerta ulkomaille 57 ¤, Irtonumero jäsenille 7,40 ¤, muille 13,10 ¤. 1/20 1 39. Johanna Viherä Kannen taustakuva Petri Tapio Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tapio Tamminen Pääkirjoitus 3 Vertaisarvioitu artikkeli Hannu-Pekka Ikäheimo Kivulias siirtymä digitaaliseen aikaan: mihin suuntaan 6 ja Olli Seuri sosiaalinen media vie demokratiaa. Artikkelit Antti Hautamäki Demokratia, relativismi ja totuuden jälkeinen aika 18 Aku Visala Teknologisesta manipulaatiosta ja vapaasta tahdosta: 29 tekeekö älyteknologia meistä koneita. vuosikerta 1/2020 Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki Puh. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Futura ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraavat teemat: 2/2020 Top Ten Futures XII: Valta maailmassamme 2040 3/2020 Kohtuullinen tulevaisuus: Väestö, vauraus ja teknologia 4/2020 Tulevaisuus taiteessa Taitto ja kannen suunn
Vuori, VTT, Professor of International Politics, Tampere University, Finland Milla Wirén, KTT, tutkimuspäällikkö, Centre for Collaborative Research (CCR),. 1/20 2 Tämän numeron kirjoittajat Hannu-Pekka Ikäheimo, väitöskirjatutkija, asiantuntija, Sitra, Niilo Kauppi, VTT, visiting professor Swedish School of Social Science/University of Paul-Erik Korvela, YTT, dosentti, yliopistonlehtori, Turun yliopisto, Mikael Mattlin, VTT, kollegiumtutkija, valtio-opin dosentti, Turun yliopisto, Lauri Paltemaa, PhD, professori, johtaja, Itä-Aasian tutkimusja koulutuskeskus, Jaana Parviainen, Dr., Adjunct Professor (Docent), Senior Researcher, Faculty of Social Juho Rantala, PhD Student, Faculty of Social Sciences (SOC), Tampere University, Juha A
Vuonna 1946 Wiener matkusti kollegoidensa kanssa New Yorkiin tapaamaan ryhmän avainhenkilöitä, Margaret Meadia, Gregory Batesonia ja muita johtavia ihmistieteilijöitä. Matemaatikko Norbert Wiener kiinnostui komiteasta sodan jälkeen. Rooseveltin hallinnolle lukuisia uudistuksia, kuten hajautettua mediaa korporatiivisen median vaihtoehdoksi. Googlen perustajat Larry Page ja Sergey Brin reagoivat markkinoiden kasvavaan paineeseen perustamalla keväällä 2000 pienen AdWords -tiimin. Brilliant kohosi myöhemmin yhdeksi Googlen johtajista. 1960-luvun lopulla Brand perusti Whole Earth Catalogin, josta muodostui muutamassa vuodessa eräänlainen paperinen hakukone vastakulttuurin parissa. Tapaaminen johti tiiviiseen seitsemän vuotta kestäneeseen yhteistyöhön, jossa luotiin perusta uudentyyppiselle liberaalille yhteiskunnalle. Yhteiskunta oli demokratisoitavissa antihierarkkisen, hajautetun informaatiojärjestelmän avulla. Parivaljakon mielestä mainonta ja hakutermit oli yhdistettävä saumattomasti toisiinsa. Wienerin demokraattisen yhteiskunnan visio tarkoittaisi käytännössä potkuja poliitikkojen persuksiin, sillä valta siirtyisi paljolti insinööreille. Ja kapitalistinen talous pyrkii laajenemaan jatkuvasti uusille markkina-alueille. Se onnistuisi vain tietokoneiden avulla. Paradoksaalista tai ei , mutta Wienerin ja moraalikomitean visio saavutti vastakaikua ehkä eniten nousevan vastakulttuurin parissa. Se mursi demokratian perusteita kaikkialla. Nyt lähes jokainen kantaa mukanaan digitaalista valvontalaitetta, jota kutsutaan myös puhelimeksi. Mikrosirut olivat kybermaailman daavideja, jotka murtaisivat lopulta vanhan vallan Goljatin, korporaatioiden luoman autoritaarisen Pääkirjoitus valtajärjestelmän. Joukkovalvonta oli ennen kallista ja vaivalloista. Näin se saavuttaisi kohteensa silloin, kun tämä olisi potentiaalisesti otollisimmassa tilassa antautuakseen ostopäätökselle. Meistä tuli raaka-aineiden loputtomia lähteitä uudelle kapi. Vuosituhannen vaihteen tapahtumat jo ennakoivat, mihin suuntaan talous oli laajenemassa. Psykedelian ja elektroniikan välisen liiton yhdeksi keskeiseksi hahmoksi kohosi Stewart Brand. Moraalikomitean ajatukset ”demokraattisesta persoonallisuudesta” olivat toteutumassa. Teknologiayhtiöt alkoivat Googlen vanavedessä muuttua palvelun tarjoajista yksilöiden valvojiksi. Toisen maailmansodan aikana maan johtavista intellektuelleista koostuva komitea esitteli presidentti Franklin D. Tähän Stewart Brand, Larry Brilliant ja heidän hengenheimolaisensa uskoivat. WELLin kaltaisten avoimien keskustelukanavien ja muiden internetissä toimivien medioiden avulla toteutuisi Norbertin Wienerin haaveilema hajautettu informaatiojärjestelmä – ja sen perustalle rakentuisi uusi antiautoritaarinen poliittinen järjestelmä. Hän alkoi visioida informaatioteknologiasta emansipatorisena voimana, avaimena yhteiskunnalliseen ja henkilökohtaiseen kasvuun. Toistakymmentä vuotta myöhemmin hän oli rakentamassa Larry Brilliantin kanssa Catalogin jatkajaa, elektronista Whole Earth ‘Lectronic Linkinia ( WELL ), josta tuli verkkopohjainen varhainen keskustelufoorumi. The Age of Surveillance Capitalism, 2019) tästä alkoi tapahtumien ketju, joka synnytti valvontakapitalismin. Muodonmuutos asiakkaasta raaka-aineeksi ei ollut mikään pieni asia. Mainonta, joka tähän saakka oli ollut paljolti arvailua, piti ”tieteellistää”. Mainokset eivät linkittyisi enää pelkästään haun avainsanoihin, vaan mainos vietäisiin kohdennetusti maaliinsa saakka. 1/20 3 Jos demokratian digitalisoinnille pitäisi löytää yksi historiallinen lähtökohta, sellaisena voisi pitää yhdysvaltalaista ”kansallista moraalikomiteaa”. Se muutti kaiken. Nämä teknoutopistit unohtivat kuitenkin erään keskeisen seikan: hajautettua informaatiojärjestelmää rakennettiin globalisoituvassa kapitalistisessa taloudessa. Ympyrä näytti sulkeutuneen puolessa vuosisadassa. Kesällä 1940 perustettu komitea pyrki kehittämään vaihtoehtoa autoritaariselle hallinnolle ja ihmiskäsitykselle. Se piti tehdä vieläpä niin, että mainos tavoittaisi ”tietyn yksilön, tiettynä aikana ja tietyssä paikassa”
Näin Property, Privacy, and New Digital Serfdom (2017). Oli mahdotonta arvata, minä hetkenä kulloinkin sattui olemaan silmällä pidon alaisena”. Ja tähän me suostuimme vapaaehtoisesti vaatimatta minkäänlaista korvausta maailman rikkaimmilta teknologiajäteiltä. Tai mikä pahempaa: emme edes huomanneet, mitä ympärillämme tapahtui. Emme huomanneet, miten meidän käyttäytymisestämme, mielihaluistamme, arvoistamme ja aivoituksistamme tuli digitaalisen talouden uusia talvivaaroja, jällivaaroja tai outokumpuja. Kyse on itse itseään vahvistavasta kierteestä: mitä enemmän yhtiöllä on asiakkaita, sitä enemmän sille kertyy dataa, jolla ne voivat rakentaa parempia tuotteita. Facebookilla on erityisen vahva asema Myanmarissa ja Filippiineillä uutisten ja tekaistujen uutisten välittäjänä. Meidän olisi syytä ainakin keskustella totutun maailmamme perusteita ravistavista tapahtumista. Esimerkiksi Freedom Housen johtaja Michael Abramowitz tiivisti asian näin: ”Pahikset ovat voittamassa. Älytelevisiot voivat kommunikoida kodin muiden älylaitteiden kanssa. Se mikä ennen näytti vapauttavalta voimalta, näyttää nyt vahvistavan diktaattoreita ja autokraatteja, jotka ovat askeleen edellä demokraatteja”. Vastaajista noin 60 prosenttia vastasi kysymykseen myöntävästi. George Orwell ei erehtynyt paljoakaan kirjassaan 1984, kun hän ennakoi yksilöiden valvontaa kodeissa ja julkisilla paikoilla: ”Kaukovarjostin lähetti ja vastaanotti samanaikaisesti. Se eroaa aikaisemmista teknologioista, koska siihen on ikään kuin sisäänrakennettu pyrkimys monopoliin. 1/20 4 talistiselle valvontataloudelle. Jos katsot älytelevisiostasi Babylon Berlin -sarjaa, voitko olla enää varma, kuka lopulta katsoo ketäkin. Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalien lopputuloksesta on yhä mahdotonta sanoa, kuinka paljon Cambridge Analytica vaikutti manipulaatiollaan lopputulokseen. Tämä puolestaan houkuttelee yhä enemmän asiakkaita. Seuraatko sinä sarjaa vai seuraako joku sinua. Myanmarissa sotilaat ovat käyttäneet tehokkaasti Facebookia hyväkseen kiihdyttääkseen esimerkiksi tekaistuilla raiskausuutisilla kansalaisten raivoa rohingya-muslimeja vastaan. Emme huomanneet, kuinka asiakassuhteemme irtisanottiin. Lopulta keskittyminen johtaa maiden sisäisen ja globaalin epätasa-arvoisuuden lisääntymiseen. Olemme astuneet kaksi askelta taaksepäin, feodaaliyhteiskuntaan. Futura yrittää omalta osaltaan avata tätä keskustelua. Se imaisi itseensä, joka ainoan äänen, minkä Winston päästi... Google Chinan entisen johtajan Kai-Fu Leen mukaan (AI Superpowers: China, Silicon Valley, and the New World Order, 2018) tämä johtuu tekoälyn luonteesta. Harari pelkää, että olemme matkalla digitaaliseen diktatuuriin. Ne kuuluvat yhtiöille. Älytelevisioiden pienellä präntätyistä ohjeista on löytynyt jo jonkin aikaa varoituksia puheentunnistuksesta: ”Jos puheesi sisältää henkilökohtaista tai muuta sensitiivistä informaatiota, otathan huomioon sen, että dataa voidaan välittää kolmannelle osapuolelle”. Yuval Harari (21 oppituntia maailman tilasta, 2018) on Leen kanssa samoilla linjoilla vallan keskittymisestä tekoälyn aikakaudella. Meistä on tullut huomaamattamme maailman rikkaimpien yhtiöiden torppareita. Eikä Harari ole pelkoineen yksin. Valvontakapitalismi on keskittänyt taloudellista ja poliittista valtaa nopeasti muutamille megayhtiöille Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Haluammeko luovuttaa autonomiaamme koneille. Tai kuinka paljon se ja Aggregate IQ -yhtiö vaikuttivat Britannian eroon Euroopan Unionista. Lähdemme liikkeelle Hannu-Pekka Ikäheimon ja Olli Seurin artikkelilla ”Kivulias. Mitä me lopulta haluamme. Vaarantaako moderni teknologia demokraattisen yhteiskunnan tulevaisuuden. Filippiineillä Rodrigo Duterten väitetään päässeen valtaan paljolti samanlaisin keinoin. Näin ne voivat kerätä esimerkiksi ennen Yhdysvaltojen tulevia presidentinvaaleja 2020 tietoa siitä, kumman puolueen presidenttidebatteja kodeissa seurataan. Tämä on muuttanut paljolti koko yksityisomistuksen luonnetta. Omistamme niiden muoviset kuoret, mutta emme niiden ohjelmistoja. Viime vuonna Foreign Affairs (2/19) teki asiantuntijakyselyn, suosiiko moderni teknologia autoritaarista hallintoa. Meitä valvotaan puhelimilla ja muilla ”älylaitteilla”, joita emme todellisuudessa edes omista
Antti Hautamäki keskittyy kirjoituksessaan ”Demokratia, relativismi ja totuuden jälkeinen aika takkain ovat realistit ja relativistit. Internetin varhaisen vaiheen unelma demokratian syvenemisestä näyttää muuttuneen uhaksi digitalisaation taipumisesta tehokkaaksi oligarkian, diktatuurin tai korporaation vallan välineeksi. Päätämme tämän Futuran Osmo Kuusen kirja-arvioon ”Mainio johdattelu siihen, mihin maailma on menossa” Elina Hiltusen tuoreesta kirjasta. Perinteiset demokratiat ovat taipumassa Kiinan tehokkaaksi osoittamalle tielle. Aku Visalan artikkeli ”Teknologisesta manipulaatiosta ja vapaasta tahdosta: tekeekö älyteknologia meistä koneita?” paneutuu moraalisen autonomian yhteen edellytykseen, tahdonvapauteen. Hän analysoi uhkakuvia erityisesti älyteknologian inhimillistä käyttäytymistä yksinkertaistavista vaikutuksista. Jaana Parviaisen ja Juho Rantalan kirjoituksessa ”Ennakoiva analytiikka ja tekoälyn etiikka: miten ennakoivat teknologiat taipuvat hallintajärjestelmäksi?” pohditaan tekoälypohjaisten sovellusten eettisiä ongelmia, kun niitä käytetään esimerkiksi kansalaisten etiikan pitäisi keskittyä nykyistä enemmän tekoälystrategioiden taustalla vaikuttaviin poliittisiin ja taloudellisiin intresseihin. Tästä seuraa poliittisen ohjauskyvyn pakeneminen vakiintuneilta poliittisilta toimijoilta näille yhdysvaltalaisille digitaalisen pääoman luojille ja hallinnoijille. Yksilön oikeus tarkastella maailmaa omasta näkökulmastaan on keino vastustaa totalitarismia. päivän iskut lisäsivät nopeasti ja pysyvästi kansalaisten valvontaa.. Sen keskeinen kysymys on, minkälaisia uhkakuvia sosiaalinen media ja viestintäteknologinen murros ovat nostaneet esiin. Digitaalinen ja taloudellinen pääoma keskittyy neljälle jättiyhtiölle (GAFA). Niilo Kauppi tarkastelee puolestaan artikkelissaan ”Nykyajan alkemistit: yhteiskunnallisen vallan, teknologian ja digitaalisen pääoman ulottuvuuksia” digitalisaatiota ja sen hallintaa erityislaatuisena pääomana ja keskeisenä yhteiskunnallisena voimana. Kirjoittajat selvittävät tätä paneutumalla poliittisen kampanjoinnin, mediaympäristön ja keskustelukulttuurin muutoksiin. Pluralistisen yhteiskunnan keskeinen haaste on uusien ja yllättävien yhteisten näkökulmien löytäminen. Jos somealustojen ja datajättien toimintalogiikka ja valta-asema eivät muutu merkittävästi, on epärealistista odottaa nykytilanteen paranevan huomattavasti ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Kaikkia näkökulmia ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä. Tapio Tamminen PS. Yhdysvalloissa syyskuun 11. Kriittisen relativismin mukaan eri näkökulmia tarkastellaan kriittisesti niiden taustaoletusten ja intressien valossa. Keskeisenä kysymyksenä on myös verkon metatiedon hallinta. Kirjoittajien mukaan Kiinan digitaalinen diktatuuri kiinnostaa muitakin epädemokraattisia maita ympäri maailmaa. Modernilla teknologialla on siihen aikaisemmin liitettyjä positiivisia puolia, mutta sillä on myös niihin nykyisin kytkettyjä negatiivisia piirteitä. Lauri Paltemaa, Juha A. Teknologia itsessään on paljolti neutraalia. Milla Wirénin kirjoitus Piru vai pelastaja: digitalisaation vaikutus demokratiaan keskittyy tiedon ja vallan suhteeseen informaation aikakaudella ja kaikkialla näkyvään sosio-poliittiseen turbulenssiin. 1/20 5 siirtymä digitaaliseen aikaan: mihin suuntaan sosiaalinen media vie demokratiaa?”. Toivottovasti tästä ei tule uusi normaali. Vuori ja Mikael Mattlin paneutuvat puolestaan artikkelissaan ”Informaatiokuplat digitaalisen diktatuurin välineenä – tapaus Kiina” siihen, miten Kiinan valtiojohtoinen internetsensuuri luo informaatiokuplia ja kuinka niitä voi analysoida. Pluralismi on keskeinen osa demokratiaa. Uhkaako manipulaatio sitä. Viruksen torjunta on nopeuttanut ennen kokemattomalla tavalla digitaalista joukkovalvontaa. Pääkirjoitus on tehty ennen koronaviruksen leviämistä pandemiaksi. Paul-Erik Korvela esittää artikkelissaan ”Tekno-optimismista teknofobiaan: modernin teknologian ja verkkovälitteisen viestinnän vaikutus demokratiaan”, että digitaaliseen mediateknologiaan kytketyt uhkakuvat toistavat aikaisemmin esimerkiksi televisioon ja radioon liitettyjä uhkia. Autonomian säilymisen voi nähdä edellyttävän esimerkiksi vapautta yhtiöiden toimeenpanemasta ohjelmoinnista, ehdollistamisesta ja muusta manipulaatiosta
Uskosta siihen, että markkinaja teknologiavetoinen kehitys on paras tapa turvata ihmisten vapaudet, esimerkiksi sananvapauden osalta, on monelta osin jouduttu luopumaan valtioiden kehitettyä keinoja valvoa ja manipuloida internetiä. Vuonna 2017 organisoituja manipulointikampanjoita havaittiin 28 maassa, vuonna 2019 jo 70 maassa. Joukkotiedotusvälinekeskeisen julkisuuden normit ja käyttäytymissäännöt ovat tulleet haastetuiksi Googlen ja Facebookin kaltaisten datajättien toimesta. 1/20 6 Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri Kivulias siirtymä digitaaliseen aikaan: mihin suuntaan sosiaalinen media vie demokratiaa. Kyse on laajasta kulttuurisesta muutoksesta, jonka veturina toimii datatalouden bisneslogiikka. Couldry & Mejias 2019). Internetin odotettiin kääntävän asetelman päälaelleen. Tarkastelun keskiössä ovat esiin nousseet uhkakuvat ja niihin kytkeytyvät keskeisimmät muutosvoimat, kehityskulut ja ilmiöt. Sosiaalisessa mediassa toteutettujen manipulointikampanjoiden määrä on merkittävästi kasvanut muutamassa vuodessa. Tieto tulisi liikkumaan maksutta ja vailla rajoituksia. Vallanpitäjien salaisuudet paljastuisivat. Etenkin autoritaarisissa maissa tietokonevälitteisestä propagandasta on tullut strateginen vallankäytön muoto. Aihetta tarkastellaan poliittisessa kampanjoinnissa, mediaympäristössä ja demokraattisessa keskustelukulttuurissa tapahtuneiden ja tapahtuvien muutosten kautta. Aiempien viestintäteknologisten murrosten tavoin sosiaalisen median nousu on johtanut merkittäviin valtasiirtymiin. Parhaiden manipulointikeinojen jakamisesta on tullut paitsi teknologinen myös ideologinen vientituote. Näyttää siltä,. Asiasanat: Sosiaalinen media, datatalous, demokratia, teknologia, disinformaatio, manipulaatio, keskustelukulttuuri Vertaisarvioitu artikkeli Johdanto Suurimman osan historiasta vallanpitäjillä on ollut tiedollinen ja teknologinen etulyöntiasema kansalaisiin. Kansanvalta nousisi uuteen kukoistukseen. Algoritmivetoinen julkisuus on osoittautunut suosiolliseksi viestinsä kärjistäville ja tarkkaan kohdentaville poliittisille häiriköille, jotka osaavat ja ovat valmiita keinoja kaihtamatta käyttämään hyväkseen alustojen logiikkaa. Autokratiat kaatuisivat. Samoin kuin muiden alustatalouden bisnesmallien (Airbnb, Uber), tietoja viestintäympäristön mullistaneiden teknologioiden suhteen yhteiskunnat joutuvat pohtimaan, minkälainen kehitys on toivottavaa ja ennen kaikkea kestävää. Sosiaalinen media on osoittautunut autoritaarisille hallitsijoille tehokkaaksi julkisen keskustelun muokkaamisen ja propagandan levittämisen välineeksi. Tässä artikkelissa tutkitaan narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin sosiaalisen median ja datatalouden vaikutuksia länsimaisen demokratian toimintaedellytyksiin. (Bradshaw & Howard 2019.) Internetistä ei myöskään ole muodostunut sellaista epäkaupallista vapauden tilaa kuin oletettiin, vaan muutamat suuryritykset ovat kasvaneet todella suuriksi ja kaapanneet suuren osan verkkoliikenteestä palveluihinsa. Nopea teknologinen kehitys on jättänyt demokraattiset instituutiot jälkeensä. 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun euforia on haihtunut nopeasti. Meneillään on historiallinen muutos, jossa suurin osa ihmisiä ja heidän käyttäytymistään koskevista tiedoista kertyy valtioiden ylläpitämien rekistereiden sijaan muutamien vahvojen, mainosmarkkinoilla toimivien teknologiayhtiöiden, kuten Googlen, Amazonin ja Facebookin käsiin (esim. Arabikevään Twitter-vallankumouksien teknoutopiasta on kuljettu pitkä matka Trumpin nousun ja Brexitin jälkeiseen teknopessimismiin. Jännite valtiollisen sääntelyn, datajättien oman regulaation ja teknisten ratkaisujen välillä tulee todennäköisesti kasvamaan lähivuosina
Samaan aikaan, kun sosiaalinen media on osaltaan muokannut keskustelukulttuuria, poliittinen polarisaatio on syventynyt ja useat maat ovat lipuneet kauemmaksi demokraattisesta ideaalista. Katse suunnataan poliittisessa kampanjoinnissa, mediaympäristössä ja demokraattisessa keskustelukulttuurissa tapahtuneisiin ja tapahtuviin muutoksiin (ks. Kyse on yhtä lailla nuorten demokratioiden vaikeuksista kuin “laskuvedestä” vakiintuneissa demokratioissa. Toisin kuin tiedon valtatien demokratisoivaan voimaan vannoneet lupailivat, myös demokratia on ollut viime vuosina vastatuulessa. Vuoden 2019 raportin mukaan vuosi 2018 oli 13. Digitaalisen vallankumouksen ja siihen liittyvän viestintäteknologisen murroksen tarina on vasta muotoutumassa. (Freedom House 2019.) Vastaavia tuloksia on saatu muualtakin. 1/20 7 että teknologiajättien rooli ja vaikutusvalta kasvaa kansallisvaltioiden kustannuksella. kuvio 1.). Alle puolet maailman väestöstä elää tämän arvion mukaan demokraattisissa valtioissa, mutta vain 5,7% “täyden demokratian” yhteiskunnissa. Sama teknologia, joka on auttanut hätää kärsiviä ja vääryyttä kokevia verkostoitumaan keskenään, on toisten käsissä osoittautunut tehokkaaksi vallan ja kontrollin välineeksi. Minkälaisia ovat näihin uhkakuviin liittyvät keskeisimmät muutosvoimat, kehityskulut ja ilmiöt. Esimerkiksi Freedom House arvioi vuosittain raportissaan, miten erilaiset vapaudet eri maissa toteutuvat. (The Economist 2020.) Tähän peilaten ei ole yllättävää, että vuoden 2019 alussa valtaosa Foreign Affairs -lehden (2/2019) toteuttamaan kyselyyn vastanneista asiantuntijoista arveli digitaalisten teknologioiden pönkittävän autoritäärisiä hallintoja demokratioiden kustannuksella. Vuodesta 2006 asti tehdyn The Economistin demokratiaa mittaavan indeksin keskimääräinen luku putosi historiansa huonoimpaan tulokseen vuonna 2019. Tätä artikkelia motivoi huoli tiettyjä demokraattisessa julkisuudessa jo esiin piirtyneitä kehityskulkuja kohtaan. Samalla ihmisten henkilötietojen ja muuhun datan keräämiseen ja hyödyntämiseen liittyvät pelisäännöt hakevat vasta suuntaansa. Tutkimuskysymystä lähestytään narratiiviKuvio 1: Artikkelin analyysikehys.. Tarkastelun keskiössä ovat uhkakuvat: Minkälaisia uhkakuvia sosiaalisen median aikaansaaman viestintäteknologinen murros on nostanut esiin. Vielä on liian aikaista sanoa, onko nykyisestä viestintäteknologisesta kehityksestä ihmiskunnalle enemmän hyötyä vai haittaa. peräkkäinen, jolloin kehitys otti takapakkia. Teknologiset murrokset etenkin viestintäteknologian alalla ovat aina johtaneet merkittäviin vallan siirtymiin – on sitten ollut kyse kirjapainotaidosta, lennättimestä, sanomalehdestä tai televisiosta (Gonzalez-Bailon 2019)
Niiden pohjalta muodostetaan laajaa kuvaa keskeisistä sosiaalisen median nousuun liittyvistä uhkakuvista, muutoksista ja niihin kytkeytyvistä ilmiöistä. Yksilön näkökulmasta huoli koskee ennen kaikkea sitä, miten henkilön itse eri internet-alustoille jättämiä tietoja voidaan hyödyntää häneen itseensä kohdistuvaan vaikuttamiseen hänen tietämättään (Pomerantsev 2019). Kohu avasi monien silmät Facebookin henkilötietojen keruun laajuuteen, ja aiheutti perusteltua huolta datan hyväksikäytön mahdollistamista vaikuttamisen keinoista. Kehityksen valossa on luonnollista, että sosiaalisesta mediasta on tullut myös yksi keskeisimmistä poliittisen viestinnän ja kampanjoinnin areenoista. (Bjola 2019, 19.) Facebookin datatiimin johtaja on verrannut datapankkia mikroskooppiin, jonka avulla pystytään tarkastelemaan ihmisten käyttäytymistä erittäin hienovaraisella tasolla ja tekemään kokeiluja, joille miljoonat ihmiset altistuvat (Simonite 2012). Artikkelissa järjestetään epäyhtenäistä tietoa kokonaisuudeksi hyödyntäen viimeaikaista tietoja tutkimuskirjallisuutta sekä trendiraportteja. Massapuolueiden jäsenmäärät lähtivät laskuun ja poliittisesta vaikuttamisesta ja osallistumisesta tuli yhä enemmän medioiden kautta tapahtuvaa. Tilastojen mukaan ne ovat myös käyttäneet rahaa some-kampanjointiin muita puolueita enemmän. 1/20 8 sen kirjallisuuskatsauksen keinoin (Salminen 2011, 6–8). Teknisesti kyvykkäille toimijoille sosiaalinen media mahdollistaa käyttäjien tietojen hyödyntämisen ainakin neljällä eri tasolla (Bjola 2019, 20-21): Suosituimpien keskusteluaiheiden tarkastelu alueittain ja ikäryhmittäin. (European Commission 2019, 13.) Keväällä 2018 kävi ilmi, että Cambridge Analytica -niminen PR-yhtiö oli saanut käsiinsä kymmenien miljoonien Facebook-käyttäjien tietoja, joita se sitten oli käyttänyt hyväkseen muun muassa presidentti Donald Trumpin vaalikampanjassa. Tykkäysmäärät, sijaintitiedot, verkostot, keskustelunaiheet täytyy osata muuttaa analysoitavaan muotoon, jotta päästään kiinni trendeihin, malleihin tai ilmiöiden välisiin vaikutussuhteisiin. Lopuksi analysoidaan havaittuihin ongelmiin jo esitettyjä ratkaisuehdotuksia ja esitetään muutamia suuntaviivoja tulevaisuuteen. Poliittisen kampanjoinnin murros: yhä kohdennetumpia viestejä Länsimaissa yhteiskuntaluokkaan perustuvat “luokkaleirit” alkoivat hajota viimeistään 1980-luvulle tultaessa. Puhe televisioja vaalipuolueista sekä yleisödemokratiasta yleistyi, kun päätöksentekijät eivät enää tavoittaneet kansalaisia puolueiden vaan yhä enenevässä määrin joukkoviestinten kautta. Viettämällä aikaa sosiaalisessa mediassa, tykkäämällä, keskustelemalla ja verkostoitumalla ihmiset ovat luoneet datayhtiöiden käyttöön erilaisten asioiden ja mielipiteiden markkinoijille ennennäkemättömän laajan datapankin, jonka avulla pystytään tarkastelemaan heidän sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia mieltymyksiään ja käyttäytymistään. Suurin osa sosiaalisen median datasta on hajanaista tai vaikeasti strukturoitavassa muodossa, jolloin sen hyödyntämiseen tarvitaan teknistä kyvykkyyttä. Esimerkiksi Iso-Britannian EU-eroa kannattanut Vote Leave -kampanja käytti lähes koko budjettinsa Facebook-kampanjointiin. Populistiset puolueet ja liikehdinnät ovat olleet erityisen hanakoita hyödyntämään sosiaalista mediaa osana vaikuttamisstrategioitaan. (Kylliäinen & Mickelsson 2014, 10–20.) 2000-lukua taas leimaa vahvasti internet-vetoinen mediaympäristön pirstoutuminen, sosiaalisen median nousu ja siirtymä massaviestinnästä yhä yksilöllisempään viestintään. Poliittiset toimijat tekevät edelleen massakampanjoita, mutta painopiste on siirtymässä kohti mikrotargetointia eli räätälöityjen viestien kohdistamista pienille yleisösegmenteille heistä kerätyn tiedon pohjalta (European Commission 2019, 13). Verkostoanalyysin avulla voidaan kartoittaa ja tutkia vuorovaikutuksen malleja, ja päästä siten paremmin kärryille siitä, miten viestit leviävät eri sosiaalisissa verkostoissa, kenen kanssa ihmiset ylipäätään ovat vuorovaikutuk. Arviolta noin kolme miljardia ihmistä käyttää aktiivisesti sosiaalista mediaa. Data on helposti saatavilla ja hyödynnettävissä
Vastaanvanlainen epävarmuus pätee muuhunkin informaatiovaikuttamiseen. Monet kysymykset datan hyödyntämiseen perustuvien vaikuttamiskeinojen vaikutusten osalta ovat yhä vailla vastauksia. (Aral & Eckles 2019.) Yhdysvaltain senaatin tiedustelukomitean raporteissa ja erikoissyyttäjä Robert Muellerin syytekirjelmässä Venäjän vaalihäirintä nostetaan näkyvästi esiin, mutta vaikutuksista ei esitetä arvioita (esim. 2018) manipuloinnin tai muun disinformaation vaikutusten irrottaminen kaikesta altistumisesta aukottomasti on erittäin hankalaa. Sosioekonomiset taustatiedot, kuten ikä, sukupuoli, koulutustaso, tulotaso, siviilisääty, ammatti, etninen tausta ja uskonto ovat potentiaalisesti erittäin tärkeitä indikaattoreita vaikutettaessa ihmisten mieltymyksiin tai käyttäytymiseen. Sides ym. Ylipäätään äänestämisen osalta suoria vaikutuksia on vaikeampi osoittaa kuin esimerkiksi kulutusvalintojen osalta, koska äänestämiseen vaikuttavat monet tekijät, myös hitaasti muokkautuvat syvärakenteet, kuten ryhmäidentiteetit ja sosiaalinen ympäristö. Sosiaalisen median data mahdollistaa psykologisten piirteiden mittaamisen ja arvioimisen (introvertti-ekstrovertti, seikkailunhaluisuus, tunnollisuus) ja persoonallisuustyyppien hyödyntämisen viestien kohdentamisessa. Ennen Googlea, Twitteriä ja Facebookia tällaisten tietojen käsiin saaminen oli lähes mahdotonta. Jamie Bartlettin (2018) mukaan olennaisinta oli kuitenkin “vastaanottavaisten äänestäjien universumien” ryhmille ja suostuteltavissa oleville käyttäjille pystyttiin luomaan kohdennettua, A/B-testattua mainontaa. Floridan osavaltiossa Trumpin kampanjatiimi sen sijaan pyrki tukahduttamaan mustien äänestysintoa levittämällä mainosta, jossa luki “Hillary ajattelee afrikkalais-amerikkalaisten olevan supersaalistajia” (Coppins 2020). Internet Research Agency LLC 2018). Sides ym. Vaikka niitä pystyttäisiin erittelemään (esim. Osin johtuen epätietoisuudesta, internet-manipulaation ympärillä on myös paljon paniikinlietsontaa ja hypeä (Runciman 2018). 2018; Aral & Eckles 2019). Harva kiistää sitä, etteikö sosiaalisen median kautta kerättävä datan avulla saataisi kohdennettua viestejä entistä tarkemmin, mutta kriittisiä arvioita on esitetty esimerkiksi Facebook-tykkäysten perusteella voidaan saada aikaan tai mikä näistä tiedoista saatava lisähyöty on suhteessa aiemminkin käytössä olleisiin väestötietoihin (Karpf 2019). Edellyttää temaattista kyyttä. 1/20 9 sessa sekä ketkä ovat vaikuttajia ja potentiaalisesti myös tärkeitä vaikutettavia yksilöitä tai ryhmiä. Koneellisesti tehdyt arviot henkilöiden persoonallisuustyypeistä voivat joidenkin tutkimusten mukaan olla jopa kollegoiden tai kumppaneiden tekemiä arvioita tarkempia. Tällaiseen dataan kiinni pääseminen ei ole helppoa, datayhtiöillä se kuitenkin jo käytössään ja myös aktiivisesti hyödynnettynä. USA vs. Osin laittomasti hankittujen henkilökohtaisten tietojen avulla pystyttiin luomaan eri kohderyhmille tarkasti kohdennettuja viestejä. Cambridge Analytica -yhtiön myymistä palveluista, ja yritys hyödynsi Trumpin kampanjassa oletettavasti ainakin jonkinlaista yhdistelmää, jonka pohjan yritys oli luonut Trumpin esivaalikilpailijan, republikaanien Ted Cruzin kampanjan yhteydessä. Samankaltaista laajaa datan keruun ja targetoinnin yhdistelmää Venäjä on hyödyntänyt länsimaihin suuntautuneissa informaatiovaikuttamisoperaatioissaan (Bjola 2019, 21). Väestötietojen osalta sosiaalisen median tiedot ovat monelta osin vinoutuneita koko väestöön verrattuna, mutta niiden avulla voi silti ymmärtää verkossa tapahtuvaa poliittista vuorovaikutusta, erityisesti kohdennetun viestinnän ja segmentoinnin näkökulmasta. Altistumisesta Venäjän toteuttamille disinformaatiokampanjoille on pystytty osoittamaan vakuuttavia lukuja, mutta arviot toimenpiteiden suorista vaikutuksista esimerkiksi Yhdysvaltojen vaalien osalta vaihtelevat laidasta laitaan (esim. Samanlainen epätietoisuus koskee arvioita Cambridge Analytican toimenpiteiden vaikuttavuudesta myös Britannian Brexit-kansanäänestyksen
Disinformaation tai muun manipulaation ei tarvitse olla suoraan vaikuttavaa ollakseen vahingollista. Lisäksi osa päättäjistä pyrkii aktiivisesti ohittamaan mediajulkisuuden ja viestimään suoraan kannattajilleen. Internet on alentanut julkaisemisen ja jakelun kustannuksia, ja tiedonvälityksen markkinoille on tullut hurja määrä uusia toimijoita, joita yhdistää etenkin viraalisuuden nimiin vannominen ja datatalouden uusien lainalaisuuksien sisäistäminen. Sisältöjen laadun tai merkittävyyden arvioiminen, mikä oli ennen pitkälti tiedon portinvartijoiden käsissä, on siirtynyt yhä enemmän tiedon vastaanottajille. Toisaalta uutisten kulutuksen siirtyminen sosiaaliseen mediaan on kasvattanut kohtuuttomasti someyhtiöiden valtaa määritellä päivittäistä uutisvirtaa. 11–12.). Murros on avannut kokonaan uuden pelikentän ihmisten kognitiivisten haavoittuvuuksien hyödyntämiselle (Mair ym. Verkon kautta välittyvän disinformaation suurin vaara ei ole se, miten se vaikuttaa kansalaisten tietämykseen vaan se, miten se vahingoittaa demokraattisia normeja (Karpf 2019). Joukkotiedotuskeskeisestä julkisuudesta on siirrytty monimuotoiseen julkisuuteen, jossa journalistisen median rooli tiedon portinvartijana ja julkisen keskustelun kuratoijana on merkittävästi heikentynyt (Neuvonen 2019). 1/20 10 suhteen. Kyse ei ole pelkästään siitä,. 32–33). Mediaympäristön murros: hämmennys on valtaa Vapaata mediaa on totuttu pitämään yhtenä toimivan demokratian pääpilareista. Siinä missä perinteisen median toiminnalle on vuosisatojen aikana luotu normit ja ammatilliset standardit, mitään vastaavaa kontrollimekanismia ei ole toistaiseksi syntynyt verkkoon. Sisällöntuotannon määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja sitä myötä myös kilpailu ihmisten rajallisesti huomiosta. (Aral & Eckles 2019.) On tärkeää, että yksittäiset vaikuttamispyrkimykset osataan laittaa mittasuhteisiin ja tarkastella niitä osana laajempaa tietoja viestintäympäristön muutosta. Digitaaliset alustayritykset kuten Google tai Facebook ovat tehneet kaikkensa, jotta heitä ei kohdeltaisi julkaisijoina, vaikka niillä on jo tiedon portinvartijan kaltainen rooli (Zuboff 2019, 110). Mitä tarkempaa tietoa ihmisten mieltymyksistä ja mielipiteistä on saatavilla, sitä tarkemmin heidän heikkouksiaan voidaan käyttää hyväksi. 2019.) Kyse ei ole vain perinteisen median asemasta, vaan laajemmasta kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta, jonka veturina toimii datatalouden bisneslogiikka. Sosiaalisessa mediassa – niin kuin muuallakin internetissä – kenen tahansa on mahdollisuus julkaista mitä tahansa totuusarvoista tai faktoista piittaamatta. Sosiaalisen median alustat ja uutisaggregaatit ovat koko ajan tärkeämpiä reittejä myös perinteisen median sisältöjen pariin. (Newman 2020; Newman ym. Vaikka vaalimanipulointi olisikin paljon vaikeampaa kuin julkisessa keskustelussa on ajoittain annettu ymmärtää, se ei silti tarkoita, etteivätkö uusiin digitaalisiin vaikuttamiskeinoihin liittyvät riskit ole todellisia. Digitaaliset teknologiat, datan kerääminen ja sosiaalinen media etunenässä, ovat kuitenkin perustavanlaatuisesti ja maailmanlaajuisesti mullistaneet mediaympäristön (Mair ym. Sillä on yhä tärkeä rooli tiedon välittäjänä, vallan vahtikoirana ja julkisen mielipiteen muodostamisen ja muokkaamisen areenana. Faktan vertaisarvioidun tiedon erottaminen toisistaan on yhä vaikeampaa, ja tätä rajaa pyritään myös aktiivisesti häivyttämään (Ahlqvist 2019). (European Commission 2019, 12–13.) Digitaaliset jättiyritykset ovat pysyvästi vaurioittaneet perinteisen median taloudellista ja kulttuurista asemaa: Mainontatuloista iso osa valuu isoille toimijoille. Yhtäältä muutos on kasvattanut moniäänisyyttä: se on tarkoittanut yhä useammille mahdollisuuksia saada äänensä kuuluviin, paljastaa epäkohtia ja tavoitella suuria yleisöjä (Glenn ym. 2019, 39–40). Misja disinformaatiolla manipulointi ja häirintä toimivat, koska ihmiset ovat lähtökohtaisesti laiskoja tarkistamaan faktoja – erityisesti silloin kun informaatio ei sodi heidän ennakkokäsityksiään vastaan (Nothhaft ym. Yhä useammat laitteet ja vuorovaikutuskanavat häiritsevät ihmisten keskittymistä ja ajankäyttö sirpaloituu (Wilenius 2015, 183). 2019, 11)
40). Kiinnijäämisen pelko on pieni. 2017.) Yhä useammin taustalla on koordinoituja, verkostomaisesti toteutettuja kampanjoita, joiden tavoitteena on tuottaa viraalia sisältöä kuten meemejä, tarttuvia aihetunnisteita ja puheenaiheita, jotka tukevat taustalla olevaa vaihtoehtoista narratiivia. 42). Harhautustarkoituksessa tehtyjen valeuutisten ydin on juuri se, että ne matkivat ulkoisesti journalismia, mutta eivät ole sitä. Tupakkaa tuottavat yritykset lobbasivat voi. Tietokirjailija Peter Pomerantsev (2019) kutsuu ilmiötä keinotekoisen konsensuksen rakentamiseksi. 1/20 11 että yksittäisen ihmisen mieli onnistuttaisiin manipuloimaan. Järjestelmä on ollut itseään suojeleva, eikä tarvetta sensuurille ole ollut niin kauan, kun pelisäännöt ovat laajalti jaetut. Yksi suurimmista hybridin mediajärjestelmän ongelmista on se, että valehtelijaa ei enää ole helppoa saada vastuuseen, eikä valheiden paljastamisella ole välttämättä mitään merkitystä. Salaliittoteorioiden viljelystä onkin tullut osa monen autoritäärisen johtajan ja populistisen poliitikon pelikirjaa 2000-luvulla. Hybridissä mediajärjestelmässä pienetkin toimijat ja niiden verkostot kykenevät tuottamaan osittain omalakisia maailmojaan, joissa väärä tieto, disinformaatio ja valeuutiset elävät omaa elämäänsä. (Vehkoo 2019.) Onpa käynyt niin, että Suomessa tunnetut misja disinformaatiotoimijat ovat pyrkineet esittäytymään milloin “Toimittajaliittona”, milloin “Eurooppalaisena hybridiosaamiskeskuksena”. Ihmiset sopeuttavat mielipiteitään ja uskomuksiaan yhteisön arvoihin sopiviksi, ja informaatiovaikuttamisella – trollien, bottien ja strategisten narratiivien avulla – on mahdollista vaikuttaa siihen, mikä kulloinkin mielletään yhteisön dominoivaksi mielipiteeksi. Väärän tiedon levittäjät voivat käyttää niin vastakkainasettelua kuin epävarmuutta hyväkseen. Länsimaissa on havaittu, kuinka kansalaiset kyllä toivovat, että uutismediat paljastaisivat valheita yksiselitteisemmin ja voimakkaammin, mutta pelkona on, että suoraviivaisempi valheiden nimeäminen johtaa entistä kovempaan valtamediakritiikkiin sekä väärien tietojen tai narratiivien vahvistumiseen (Newman 2020). Tiedon sijaan hämmennys on valtaa (Dufva 2020). Nämä valtavirran ulkopuoliset pseudomediat kykenivät nostamaan omia puheenaiheitaan etenkin maahanmuuttoon ja Hillary Clintoniin liittyen perinteiseen mediajulkisuuteen. Ne ovat keino säilyttää kontrolli aikana, jolloin sensuuri ei ole enää mahdollista. (Benkler ym. (Marantz 2019.) Liberaalien demokratioiden vapaan mielipiteenmuodostuksen järjestelmän ytimessä on ollut luottamus siihen, että väärät tiedot ja valheet voidaan paljastaa ja niiden levittäjät voidaan saattaa vastuuseen. Häiritsijät voivat käyttää hyväkseen ihmisten luottamusta vanhaan järjestelmään, koska ymmärrys siitä, mikä on teknologisesti mahdollista, laahaa perässä (Nothhaft ym. Valeuutisten, huhujen ja salaliittoteorioiden levittäminen on helppoa ja halpaa digitaalisessa viestintäympäristössä. Lisäksi disinformaation näkyväksi tekeminen ja alas ampuminen saattaa jopa palvella sen lähettäjän etua herättämällä epäluuloa kaikkea tietoa kohtaan. Pyrkimyksenä on levittää kyynisyyttä niin laajalle, että ihmiset alkavat nähdä juonittelua kaikkialla ympärilHannah Arendt on kiteyttänyt, että tällaisten arvosteluja toimintakykynsä menettäneiden ihmisten kustannuksella vallanpitäjät voivat tehdä mitä lystäävät (Arendt 1978). Toistaiseksi voimasuhteet ovat kääntyneet vanhan mediajärjestelmän pelisäännöistä vähät välittävien hämmentäjien ja häiriköiden eduksi. (Nothhaft ym. Esimerkiksi Yhdysvaltain uudehko oikeiston mediaekosysteemi oli vuoden 2016 presidentinvaalien alla sisäisesti koherentti, melko eristäytynyt osa uutisverkostoa, oma tietoyhteisönsä, jonka lukijat jakoivat muilta uutisilta suojatun maailmankuvan. Ihmisellä kestää aikansa tottua uuteen hydridin mediajärjestelmän aikakauteen (Chadwick 2013), missä perinteiset mediat (radio, televisio, sanomalehdet) ja niiden verkkojulkaisut sekä sosiaalisen median alustat ja muut sisällöntuottajat vaikuttavat rinnakkain ja limittäin. Nopeasti, vain reilussa vuosikymmenessä, tapahtunutta mediaympäristön murrosta ei ole vielä laajasti sisäistetty. Hämmentäminen poliittisena strategiana on tuttu jo tupakkateollisuuden vuosikymmeniä kestäneestä kampanjasta regulaation torjumiseksi ja vastuukysymysten välttämiseksi
Sen seurauksena huomiota haluavat ihmiset päätyvät ilmaisemaan yhä radikaalimpia näkökantoja – ja jo valmiiksi kärjekkäät keskustelijat nousevat entistä näkyvämpään asemaan. Maltillisella, eri näkökulmia punnitsevalla mielipiteellä saavuttaa todennäköisesti paljon vähemmän huomiota kuin tarkoituksellisen kärkkäällä kärjistyksellä. Tutkimuksissa on havaittu, että viha (esim. Jos esimerkiksi ihmisten nähdään sisällöistä, on todennäköistä, että algoritmit nostavat tällaisia tunnetiloja ruokkivia sisältöjä näyttävästi esiin. Esimerkiksi Youtuben algoritmi on luotu niin, että se imee käyttäjänsä kaninkoloon, jossa käyttäjä kohtaa koko ajan äärimmäisempää sisältöä. Yksinkertaisuuden, tunteikkuuden, synkkyyden ja moraalisen vetoavuuden ovat ymmärtäneet myös ilmastoaktivisti Greta Thunberg ja hänen tukijoukkonsa. Se ei ole strategiana uusi, mutta sitä houkuttelevampi mitä pahempi informaatioähky on. Näiden tunteiden herättäminen on alustan etu, ja näitä tunnetiloja taitavasti hyödyntävät toimijat ovat vahvoilla. Miesjohtajille sen sijaan on varattu erityinen alatyylisen puheen rekisteri. 2014) ja närkästys (esim. Hämmentämisen tavoitteena ei välttämättä olekaan yksittäisen asiantilan muuttaminen, vaan toimijalle otollisten olosuhteiden ylläpitäminen ja päätöksenteon lamauttaminen, kuten viime vuosina on nähty ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa. 1/20 12 makkaasti, haastoivat käsityksiä tupakoinnin ja syövän yhteydestä sekä tupakoinnin addiktiivisuudesta, tehtailivat omia tutkimuksiaan, lanseerasivat “turvallisempina” markkinoituja tuotteita ja pyrkivät siirtämään vastuuta yksilöille. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump jutusteli ennen virkaanastumista toimittaja Billy Bushin kanssa julkisuuteen vuodetulla nauhalla, jossa kertoi pystyvänsä asemansa vuoksi kourimaan nai. Kehityskulun taustalla on monia tekijöitä taloudellisesta epävarmuudesta kulttuurisiin erimielisyyksiin, mutta teknologian merkitystä ei ole syytä vähätellä. Demokraattisen keskustelukulttuurin murros: yksinkertaisempaa ja julmempaa Keskustelukulttuurin kärjistyminen on herättänyt paljon huolta läpi länsimaiden. Ilmiselviä voittajia taas ovat olleet trollit, häiriköt ja hämmentäjät, jotka pystyvät hyödyntämään kaikkia toimiviksi todettuja somenarratiivien ja algoritmisen eskalaation keinoja saadakseen maksimaalisen näkyvyyden. Toistaiseksi häviäjiä ovat olleet juuri maltilliset äänet, perinteiset asiantuntijat ja instituutiot, jotka eivät joko kykene, pysty tai halua mukautua addiktion kaltaista käyttäytymismallia ruokkivien alustojen toimintalogiikkaan. Monien palveluiden ensisijaiseksi tavoitteeksi nostaman käyttäjien sitouttamisen ei ole tarkoitus palvella mitään muuta tarkoitusta kuin omaa lujittumistaan, koska jokainen alustalla vietetty lisäsekunti tarkoittaa lisää (mainos)rahaa palvelun pyörittäjälle. Se on kuitenkin johtanut luonnottomaan tilanteeseen eli helppojen, kielteisten tunteiden vahvistumiseen ja vahvistamiseen (Lanier 2018, 28). (Tufekci 2018.) Paradoksi tässä on, että kun maailmasta tulee yhä kompleksisempi, informaatioympäristö edellyttää yhä yksinkertaistetumpaa viestintää. Tällaista strategiaa on kutsuttu “epätietoisuuden tuottamiseksi” (esim. Michaels 2008). Taloudellista tulostaan maksimoivan someyrityksen näkökulmasta sisältöjen laadulla tai totuusarvolla ei ole mitään väliä, kunhan sisältö saavuttaa ihmisten huomion ja pitää heidät läsnä alustalla, jossa käyttäjät joko tuottavat dataa tai ovat mainostajien tavoitettavissa. Yksilön näkökulmasta algoritmisen näkyvyyden kannuste on perverssi. Sosiaalisessa mediassa käydään jatkuvaa kamppailua siitä, kenen tarinat saavat eniten huomiota ja kuka kontrolloi narratiivia (Singer & Brooking 2018, 160). Kehitys on ollut vallalla jo pitkään, aina sanomalehtien dominoivan julkisuuden murtumisesta saakka: ”The more accessible the technology, the simpler a winning voice becomes” (Singer & Brooking 2018, 159). Tilanteesta tulee demokratian ihanteiden kannalta ongelmallinen etenkin, jos hillitymmät, punnitsevat keskustelijat jättäytyvät sivuun. Knuutila 2019) ovat tunteista viraaleimpia. Jos tunteet sitouttavat, on luonnollista, että algoritmien avulla suodatettu sisältö pyrkii tunnereaktioiden herättämiseen. Fan ym
(Emt.) Sama pelikirja on ollut käytössä muuallakin maailmassa. Useat näkyvät poliitikot eduskunnan puhemiehestä lähtien tuomitsivat videon selkeäsanaisesti. (Manninen 2019.) Videoväärennös oli kömpelösti tehty, mutta se sai silti tuhansia jakoja Facebookissa ja Twitterissä, aiheutti hämmennystä ja lietsoi vihaa Ohisaloa kohtaan. Suomessa blogosfäärin kautta valtapolitiikkaan noussut Jussi Halla-aho on tullut tunnetuksi alatyylisistä ilmaisuistaan. Hän on muun muassa kysynyt poliittiselta vastustajaltaan Twitterissä retorisesti: ”Syötkö hatullisen paskaa suorassa lähetyksessä, jos [massapalautuslento] tulee?” Kyse ei olekaan ainoastaan sosiaalisessa mediassa viraalista sisällöstä. Huumori voikin parhaimmillaan olla kumouksellinen voima, mutta valtaapitävien miesten käsissä se on vain yksi tapa lyödä alaspäin yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevia. Trollit vahvistavat valtavirran rumempia puolia uudistamalla olemassa olevia käytösja toimintatapoja. Poliitikot pyrkivät osoittamaan törkyjutuillaan, kuinka järjestelmänvastaisia he ovat. (Pomerantsev 2019.) Tosielämän alatyylisen puheen ja internet-kulttuurin väliltä voi myös etsiä yhteyksiä. Sosiaalisen median alustat sen sijaan kannustavat alatyyliin, törkeyksiin ja paskapuheeseen niin kauan kuin ne hyötyvät siitä taloudellisesti. 1/20 13 sia, esimerkiksi ”tarttumaan heitä pillusta”. Toimittaja Ezra Klein (2020) on tuonut hyvin esiin, kuinka etenkin perinteinen media on ongelmissa väitteiden kanssa, jotka ovat äärimmäisiä tai riittävän järkyttäviä ja törkeitä ylittämään uutiskynnyksen: ”The old line on local reporting was ’If it bleeds, it leads.’ For political reporting, the principle is ’If it outrages, it leads.’” Kleinin mukaan Donald Trump on kyennyt ”hakkeroimaan” median määritelmän uutisellisesta, ja näin hän on päässyt hallitsemaan puheenaiheita ja keskustelua. Myös Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte on kunnostautunut seksististen kommenttien saralla aina naispormestarin alushousuista kiinnipitämisestä raiskausvitseihin. Sen sijaan perussuo. 2018). Syksyllä 2019 sosiaalisessa mediassa lähti leviämään videoväärennös vihreiden sisäministeristä Maria Ohisalosta. Tekaistulla videolla perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho esittää Ohisalolle kysymyksen: “Meneekö ulkomaalaisten turvallisuus suomalaisten turvallisuuden edelle?” Tähän Ohisalo vastaa: “Arvoisa puhemies! Kyllä, siitä tämä hallitus tulee pitämään kiinni.” Todellisuudessa videolle oli leikattu osa Ohisalon vastauksesta vasemmistoliiton Veronika Honkasalolle, joka kysyi ministeriltä, miten hallitus varmistaa, ettei Suomi enää loukkaa kansainvälisen oikeuden palautuskieltoa lähettämällä ihmisiä kuolemaan. Tavalliset ihmiset eivät yksinkertaisesti puhu “kirjojen ja television vaniljaisella yhtenäistetyllä kielellä” (emt.), jolloin internet antaa tilaa yhä moninaisemmille ilmaisutavoille. Siinä missä valehtelija tieten tahtoen esittää väärää tietoa, paskanpuhujaa ei kiinnosta pätkääkään, kuvaavatko hänen sanomansa seikat todellisuutta oikein tai väärin. Kärjekästä tai alatyylistä puhetta eri julkisilla areenoilla voi tulkita myös paskapuheena (Frankfurt 2005), joka on strateginen tapa hallita keskustelua hyökkäämällä, vilpillä ja hölynpölyllä (Vihma ym. Whitney Phillips (2016) painottaa, että tosielämä ja trollikulttuuri elävät symbioottisessa yhteydessä. Suuntaviivoja tulevaisuuteen: pysyykö demokratia teknologisen kehityksen kärryillä. Vakiintuneiden moraalisten tai kielellisten normien uhmaamisen on määrä alleviivata heidän anti-elitististä politiikkaansa. Gretchen McCulloch (2019) painottaa, että käynnissä on muutostila, jossa jotkut ihmiset ovat kasvaneet internetissä, kun taas toiset yrittävät ymmärtää, että internetissä ylipäätään voi olla omaa kulttuuria tai kulttuureja. Brasilian presidentti Jair Bolsonaro on tunnettu seksistisestä, homofobisesta ja rasistisesta puheesta. Video oli koostettu eduskunnan kyselytunnin taltioinnista. Perinteiset joukkoviestimet ovat alttiita vahvistamaan paskapuhetta, mutta arvopohjaansa nojaten ne pyrkivät luomaan tilan, jossa faktoilla, argumenteilla ja yhteiskunnallisella dialogilla on väliä. Tietyt poliittiset liikkeet kuten Yhdysvaltain alt-right/alt-light ovat kuitenkin kehittyneet tuon puhetilan mestarimanipulaattoreiksi (Marantz 2019)
Yhtä lailla Ranskan presidentti Macronin aloitteet laajentaa tuomioistuinten oikeuksia poistaa ja blokata valeuutisia ja disinformaatiota vaalien alla ovat herättäneet syytöksiä digiajan sensuurista ja informaatiokontrollista. Markkinointitutkijat hyödyntävät biometrisiä mittauksia suunnitellessaan yhä paremmin ihmisten tunnetiloihin vastaavia narratiiveja. Internetin alustat ovat globaaleja toimijoita rajattomassa kyberavaruudessa, valtiot ja sopimukset puolestaan maantieteeseen sidottuja. Alustalla voi olla samassa viestissä liikkuvaa kuvaa, tekstiä, pelejä ja muuta sisältöä, joihin kaikkiin kohdistuu – tai tulisi kohdistua – erilainen sääntely. Kommentti muistutti perussuomalaisten entisen puoluesihteerin, kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalon jo hokemaksi muodostunutta lausuntoa: ”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu, näin nämä asiat koetaan” (Lehto 2015). Videoväärennysteknologian ohella kehitysloikkia on odotettavissa myös viestien kohdentamisen ja segmentoinnin osalta. (European Commission 2019, 15.) Poliittisen vaikuttamisen ja kampanjoinnin siirtyessä entistä enemmän sosiaaliseen mediaan (Bradshaw & Howard 2019), eettiset kysymykset soveliaan vaikuttamisen rajoista tulevat yhä akuuteimmiksi. Disja misinformaatioon liittyvät uhat eivät ole relevantteja vain ulkoista uhkaa torjuttaessa, vaan verkossa lähes tulkoon kuka tahansa voi hämmentää peliä. Digitaaliset teknologiat mahdollistavat jo nyt erittäin realististen videoja audiotallenteiden väärentämisen, ja teknologian ennakoidaan kehittyvän helpommin käytettäväksi ja tulevan yhä useampien saataville (Chesney & Citron 2019). Varsinkin sähköisen viestinnän puolella monimuotoisuus ja moniarvoisuus on nähty tavoitteiksi, joiden perusteella on ollut oikeutettua rajoittaa viestimien omistajien oikeutta päättää sisällöistä. Suomalaisen sananvapauden sääntelyn ytimessä on ollut niin sanottu duaalimalli, jossa printtimedian ja sähköisen viestinnän sääntely ovat merkittävästi eronneet toisistaan. 1/20 14 malaisten europarlamentaarikko, puolueen edellinen presidenttiehdokas Laura Huhtasaari (2019) puolusti feikkivideota Twitterissä. Riskit esimerkiksi vaalien häirinnän osalta ovat suuret, koska faktojen tulkinnan sijaan sosiaalisessa mediassa käydään muutenkin yhä enemmän kiistelyä siitä, mikä ylipäätään on fakta. Internetissä toimiva yritys ei kuitenkaan toimi dualistisen mallin toimialoilla tai vastaa sääntelyssä käytettyjä käsitteitä. Sananvapauden näkökulmasta digitaalinen murros voikin olla samanlainen taitekohta kuin painokoneiden kehitys, sanomalehdistön synty tai sähköisen viestinnän läpimurto (Neuvonen 2019). Esimerkiksi Saksassa astui vuoden 2018 alusta voimaan Net Enforcement Act, joka velvoittaa sosiaalisen median yhtiöt poistamaan vihapuheen palveluistaan 24 tunnin kuluessa. Lainsäädäntö on saanut kovaa kritiikkiä siitä, että se siirtää vastuun monimutkaisesta oikeudellisesta kysymyksestä viranomaisilta toimijoille itselleen. Hänen mukaansa videolla haluttiin viestiä mielikuvaa, ja jos viesti on väärä, sen voi oikaista. Malesiassa valeuutisten levittäminen kiellettiin lainsäädännöllä, jossa maksimirangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Sananvapautta on siis rajoitettu sananvapauden turvaamiseksi. Kyseinen tapaus on vain yksittäinen esimerkki monien tapausten joukosta, mutta se osoittaa, että soveliaan ja sopimattoman poliittisen vaikuttamisen rajoja tullaan yhä enemmän koettelemaan myös Suomessa. Kehityksessä on nähty yksityistetyn sensuurin piirteitä. (Farkas & Schou 2019, 88–89.) Länsimaita nopeampia lainsäädännöllisten “innovaatioiden” kehittämisessä ovatkin olleet maat, jotka eivät ole tulleet tunnetuksi vahvan oikeusvaltioperinteen tai sananja lehdistönvapauksien mallimaina. Tällaiset teknologiat mahdollistavat koko ajan laajamittaisemman hienovaraisemman ihmisten emotionaalisten heikkouksien hyödyntämisen esimerkiksi poliittisessa mainonnassa. Globaalien tai alueellisten normistojen puuttuessa vastuuta oikeustapauksissa ja lainsäädännössä onkin siirretty teknologiayhtiöille (Neuvonen 2019). Helppoja ratkaisuja tai nopeita korjaustoimia ei ole tarjolla. Aasian maista myös Thaimaa, Indonesia ja Filippiinit ovat ottaneet käyttöön kovia lainsää. Facebookin tekoälyn kehittäjät ovat jo testanneet botteja, jotka pystyvät tunnistamaan ja vastaamaan ihmisten tunnetiloihin
Markkinoille voi syntyä uusia toimijoita, jotka painottavat toiminnassaan eettisyyttä sekä sisältöjen että datan käytön suhteen (Bradshaw, 2019). Lisäksi yhtälöön kuuluu kulttuurinen sopeutuminen sekä ihminen ja ihmisyys. Ylipäätään ala voi alkaa harjoittaa itsesääntelyä välttääkseen lainsäädännön väliintulon (Business Finland 2020, 30). Ilmoitusten ja varoitusmerkkien tehokkuutta selvittäneet tutkijat ovat olleet kriittisiä muutosta kohtaan. Keniassa lainsäädäntö mahdollistaa sakot 50 000 dollariin asti ja maksimissaan kahden vuoden vankeustuomion. On myös hyvin mahdollista, että isot teknologiayhtiöt vastaavat kohtaamaansa luottamuspulaan tekemällä toiminnastaan eettisempää ja läpinäkyvämpää. Etenkin autoritaarisissa maissa tietokonevälitteisestä propagandasta on tullut strateginen työkalu informaation rajoittamiseen valvonnan, sensuurin ja väkivallan uhan avulla. Toisekseen jutun julkaisijan nostaminen selkeämmin esiin näyttäytyy tehottomana, ellei jopa haitallisena keinona torjua väärää informaatiota sosiaalisessa mediassa (Dias ym. Samalla sisäpoliittinen polarisaatio ja maailmanpolitiikan jako lännen ja idän välillä jatkanee kärjistymistä (Business Finland 2020, 16). (Farkas & Schou 2019, 89–90.) Saksan juridinen päänavaus onkin monissa autoritäärisissä maissa nähty merkiksi siitä, että median tilaa ja sananvapautta voidaan rajoittaa vihapuheen rajoittamisen nimissä. Valeuutisten leviämisen kitkemiseen on myös esitetty joukko teknologisia ratkaisuehdotuksia. On. Sosiaalisen median aikaansaama julkisuuden disruptio on ollut totaalinen. Teknologisiin ratkaisuihin liittyy paljon samankaltaisia ongelmia kuin edellä käsiteltyihin sääntelyehdotuksiin. Teknologian avulla on vaikea ratkaista ongelmia, jotka eivät ole pelkästään teknologisia vaan myös sosiaalisia, moraalisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia. Lisäksi tietyissä ryhmissä – kuten Trumpin kannattajien ja alle 26-vuotiaiden joukossa – merkintä saattoi lisätä jutun luotettavuusarvoa. 1/20 15 dännöllisiä keinoja valeuutisten kitkemiseksi. Ensinnäkään valeuutisiksi merkitsemisellä ei näytä olevan juuri merkitystä sen kannalta, mitä käyttäjät pitävät oikeana tietona (Pennycook ym. Ainakin Facebook ja Twitter ovat ilmoittaneet kehittävänsä uusia tekoälyn ja koneoppimisen muotoja trolliarmeijoiden, disja misinformaation kampanjoiden ja valeuutisten tunnistamiseen, paljastamiseen ja torjuntaan. Vielä muotoutumassa oleva pelikenttä on toistaiseksi suosiollinen viestinsä kärjistäville ja tarkkaan kohdentaville poliittisille häiriköille, jotka osaavat ja ovat valmiita käyttämään säälimättömästi hyväkseen alustojen logiikkaa. Se on ollut myös monin tavoin yllättävä, ja tuskin seuraava vuosikymmenkään tarjoaa pelkästään ajassamme jo näkyvien kehityskulkujen lineaarista jatkumoa. 2019). Keinojen lista on loputon: botit, kyborgit, varastetut tilit, hallitukselle myönteinen propaganda, poliittisen opposition vastainen propaganda, polarisoivat viestit (“kiilastrategia”), disinformaatio ja mediamanipulaatio, salähettäminen) ja niin edelleen. Facebook on pyrkinyt taltuttamaan valeuutisten leviämistä myös ongelmallista sisältöä koskevien ilmoitusten ja eri maissa toimivan, puolueettomuuteen nojaavan faktantarkistusyhteistyön avulla. Afrikassa ainakin Kenia, Uganda ja Tansania ovat joko esittäneet tai toimeenpanneet lainsäädäntöä kitkeäkseen valeuutisten leviämistä. Ne ovat myös raportoineet poistaneensa miljoonia, jopa miljardeja, valetilejä palveluistaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että jännite valtiollisen sääntelyn, datajättien oman regulaation ja teknisten ratkaisujen välillä tulee kasvamaan lähivuosina. Myös Brasiliassa on ehdotettu lainsäändäntöpakettia, jolla kriminalisoitaisiin valeuutisten tuottaminen ja levittäminen. Nopea teknologinen kehitys on jättänyt demokraattiset instituutiot jälkeensä. (Bradshaw & Howard 2019.) Vaikuttamiskeinojen valtaasymmetria vastuullisten ja vastuullisuudesta vähät välittävien toimijoiden väliltä tuskin poistuu niin kauan, kun sosiaalinen media toimii nykyisten kannusterakenteiden ja bisneslogiikan mukaisesti. Sosiaalisen median yhteiskunnallinen rooli tai asema voi muuttua hyvin nopeastikin. Kun faktantarkistajat ehtivät käydä vain murto-osan sisällöstä läpi, merkitsemättömät valeuutiset saattavat käänteisesti saada validoidun tiedon auran. 2020)
Muuallakin yhteiskunnat joutuvat pohtimaan, minkälainen kehitys on toivottavaa ja ennen kaikkea kestävää. Stanford University Press. Coppins, McKay (2020). Ebury Press. Hänen mukaansa nykyisiin liiketoimintamalleihin vaikuttaminen on poliittinen kysymys, joka edellyttää poliittisia ratkaisuja. Bradshaw, Samatha & Philip N. The Atlantic, March 2020. Uudet ajattelun raamit ja käsitteet ovat tärkeitä, jotta muutoksen suuruus ymmärretään. (2020). European Commission (2019). The Hybrid Media System: Politics and Power. comprop.oii.ox.ac.uk. Routledge. 858-861. Arendt, Hannah (1978). the digital dimension. Foreign Affairs 1/2019. European Political Strategy Centre Publications. Esimerkiksi internet-pioneeri, tietokirjailija Jaron Lanier arvioi, etteivät ihmiset yksilöinä pysty taistelemaan sosiaalisen median kieroutuneita kannustimia vastaan muutoin kuin lakkauttamalla kaikki sometilit välittömästi (Lanier 2018). Fan R, Zhao J, Chen Y, Xu K (2014). Tulevaisuuden sosioteknisiä vastakkainasetteluja: Radikaalit teknologiat ja dialektinen tulevaisuudentutkimus. The Costs of Connection: How Data Is Colonizing Human Life and Appropriating It for Capitalism. Sitran selvityksiä 162. Hannah Arendt: From an Interview. Working Paper 2019.3. Vertauskohtaa voi hakea muiden alustatalouden bisnesmallien (Airbnb, Uber), tietoja viestintäympäristön mullistaneiden teknologioiden saralta. How the Internet is Killing Democracy (and How We Save It). The People vs. Dias, Nicholas; Pennycook, Gordon & Rand, David G. Laajat, koko talousjärjestelmän tasolla liikkuvat ongelmanmäärittelyt johtavat kuitenkin etsimään ratkaisuja lähinnä makrotasolta. Chesney, Robert & Citron, Danielle (2019). Business Finland & Capful Oy. Post-Truth, Fake News and Democracy: Mapping the Politics of Falsehood. Tech. Howard (2019). Keskeistä on somealustojen ja datajättien rooli. 365, Issue 6456, pp. https://www.theatlantic.com/ magazine/archive/2020/03/the-2020-disinformation-war/605530/ [katsottu 14.12.2020] Couldry, Nick & Mejias U.A. Foreign Affairs (2019). Dufva, Mikko (2020). Wikipedia co-founder Jimmy Wales launches Twitter and Facebook rival. https:// www.nybooks.com/articles/1978/10/26/hannah-arendt-from-an-interview [katsottu 14.12.2020] Aral, Sinan & Eckles, Dean (2019). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2018. Moni teoreetikko on tämän vaihtoehdon suhteen pessimistinen. 1/20 16 aiheellista pohtia, onko realistista olettaa, että ihmiset voisivat ajan myötä oppia käyttämään nykyisin pelisäännöin toimivaa sosiaalista mediaa paremmin. https://doi.org/10.1371/ journal.pone.0110184 Farkas, Johan & Schou, Jannick (2019). The Global Disinformation Order: 2019 Global Inventory of Organised Social Media Manipulation. Business Finlandin skenaariot: Vaihtoehtoiset tulevaisuudet vuoteen 2030. Bradshaw, Tim (2019). Emphasizing publishers does not effectively reduce susceptibility to misinformation on social media. Oxford, UK: Project on Computational Propaganda. Se, minkälaisen raamin tai käsitteiden kautta ongelmia tulkitaan, vaikuttaa myös siihen, minkälaisia ratkaisuja tullaan esittämään. Foreign Affairs Asks the Experts. Poliittisessa vaikuttamisessa, mediaympäristössä ja keskustelukulttuurissa havaittavien muutosten taustalla on tunnistettavissa merkittäviä valtasiirtymiä, joita tutkijat ovat tulkinneet talousjärjestelmän perustavanlaatuisena muuntumisena esimerkiksi valvontakapitalismiksi (Zuboff 2019) ja datakolonialismiksi (Couldry 2019). Megatrendit 2020. Routledge. The Billion-Dollar Disinformation Campaign to Reelect the President. Issue 2/2019.. Protecting elections from social media manipulation. (toim.) Countering Online Propaganda and Extremism: The Dark Side of Digital Diplomacy. January 2020, Volume 1, Issue 1. Does Technology Favor Tyranny. Financial Times 13.11.2019. Vain yhdenlaiset ratkaisuehdotukset tuskin toimivat, vaan tarvitaan samanaikaisesti sekä mikro-, mesoettä makrotason ratkaisuja. Teoksessa Bjola, Cornelius, Pamment, J. Lähteet Ahlqvist, Toni (2018). Chadwick, Andrew (2013). (2019). Anger Is More PLoS ONE 9(10): e110184. Deepfakes and the New Disinformation War: The Coming Age of Post-Truth Geopolitics. Science 30 Aug 2019: Vol. The Harvard Kennedy School Misinformation Review. Medialukutaito ja teknologiakasvatus ovat usein esitettyjä vastalääkkeitä digitaalisen murroksen ongelmiin, mutta voidaanko olettaa, että ihmiset pystyisivät yksilöinä vastustamaan entistä hienovaraisempia teknologisia manipuolointikeinoja ja ohjaamaan omalta osaltaan maailmaa parempaan suuntaan. Bartlett, Jamie (2018). The New York Review of Books, 1978. Oxford University Press. 23 pp. Ilman merkittävää muutosta niiden toimintalogiikassa ja valta-asemassa on vaikea nähdä nykytilanteen merkittävästi muuttuvan parempaan suuntaan ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. https://www.ft.com/content/9956ff9c-0622-11ea-a984-fbbacad9e7dd [katsottu 14.12.2020] Business Finland (2020). 10 Trends Shaping Democracy in a Volatile World
Social Science Research Coun MediaWell. HMH Books. Ilta-Sanomat 23.11.2019. MIT Press. YouTube, the Great Radicalizer. Pomerantsev, Peter (2019). Michaels, David (2008). Närkästyksen kone: Miksi uusoikeiston ääni kuuluu verkossa muita vahvemmin. The Internet Research Agency LLC (2018). Princeton University Press. Metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen. Freedom in the World 2019. The Millenium Project. González-Bailón, Sandra (2019). Wilenius, Markku (2015). Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemia ; Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitos 2014. Viking. Teoksessa Mickelsson, Rauli (toim.) Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa. ”United States of America v. (2019). The Economist (2020). Understanding How Language is Changing Us. Teos. Saatavana: https://www.justice.gov/file/1035477/ download Vehkoo, Johanna (2019). Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. – Viestinnälliset oikeudet yksilön oikeuksien turvaajina. https:// sottu 14.12.2020] Marantz, Andrew (2019). What Facebook Knows. Kosmos. State of the Future 19.1. Because Internet. Freedom House. (toim.) Countering Online Propaganda and Extremism: The Dark Side of Digital Diplomacy. McCulloch, Gretchen (2019). Global Democracy in Retreat. Reuters Institute for the Study of Journalism. Twiitti 24.11.2019: https://twitter. Mapping the Relationship Between Online Trolling Culture and Mainstream Culture. Johdanto. On Bullshit. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Democracy in Retreat. Väärennetty video Ohisalon ja Halla-ahon keskustelusta leviää vauhdilla – moni mennyt jo lankaan. Lakimies 7–8/2019. Salminen, Ari (2011). Princeton University Press, Simonite, Tom (2012). Pennycook, Gordon; Bear, Adam; Collins, Evan & Rand, David G. Politiikasta-verkkojulkaisu 7.5.2019. 1/20 17 Frankfurt, Harry G. https://www.eiu.com/n/ global-democracy-in-retreat/ [katsottu 14.2.2020] Tufekci, Zeynep (2018). Mikä kirjallisuuskatsaus. Tulevaisuuskirja. Harvard University Press. June 13, 2012. https://politiikasluu-verkossa-muita-vahvemmin/ [katsottu 14.12.2020] Kylliäinen, Petri & Mickelsson, Rauli (2014). MIT Technology Review. Understanding our political nature: How to put knowledge and reason at the heart of political decision-making. The Age of Surveillance Capitalism. Lanier, Jaron (2018). Newman, Nic, Fletcher, R., Kalogeropoulos, A. This is Why We Can’t Have Nice Things. Nothaft, Howard, Pamment, J., Agardh-Twetman, H., democracies: a model of systemic vulnerabilities. Teoksessa Bjola, Cornelius, Pamment, J. Simon & Schuster. Management Science, Forthcoming. Valheenpaljastajan käsikirja. & The Millenium Project Team (2017). USA vs. Democracy: Why Our Freedom Is in Danger. PublicAffairs, 2019.. Reuters Institute for the Study of Journalism. Neuvonen, Riku (2019): Sananvapautta uusin silmin. Lehto, Mika (2015). MIT Press. (2005). Internet Research Agency LLC”. Knuutila, Aleksi (2019). Reuters Digital News Report 2019. Identity Crisis: The 2016 Presidential Campaign and the Battle for the Meaning of America. Newman, Nic (2020). Kustantamo S&S, Helsinki. Freedom House (2019). Huhtasaari, Laura (2019). Zuboff, Shoshana (2019). US Department of Justice. Doubt is Their Product: How Industry’s Assault on Science Threatens Your Health. This is not propaganda: Adventures in the War Against Reality. Harvill Secker. com/laurahuhtasaari/status/1198613225287368704?lang=en [katsottu 14.2.2020] Karpf, David (2019). Vaasan yliopisto, opetusjulkaisuja 42. Why We’re Polarized. Faber & Faber. & Kleis Nielsen, R. Antisocial. Mair D., Smillie L., La Placa G., Schwendinger F., Raykovska M., Pasztor Z., van Bavel R. Klein, Ezra (2020). (2019). 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt. Totuuden jälkeen. Online Extremists, Techno-utopians, and the Hijacking of the American Conversation. Journalism, Media, and Technology Trends and Predictions 2020. Otava. Vihma, Antto; Hartikainen, Jarno.; Ikäheimo, Hannu-Pekka & Seuri, Olli (2018). Books. Singer, P.W. The Economist Intelligence Unit. Pub2019, ISBN 978-92-76-08621-5, doi:10.2760/374191, JRC117161 Manninen, Laura (2019). Ilta-Sanomat 2.8.2015. Decoding the Social World: Data Science and the Unintended Consequences of Communication. On Digital Disinformation and Democratic Myths. (2018). Glenn, J.C., Florescu, E. Mounk, Yascha (2018). (2019). Phillips, Whitney (2016). The New York Times 10.3.2018. People vs. & Brooking E.T. Mueller Indictment. Oxford University Press. LikeWar: The Weaponization of Social Media. The implied truth effect: Attaching warnings to a subset of fake news headlines increases perceived accuracy of headlines without warnings. Sides, John; Tesler Michael & Lynn Vavreck (2018). ”Perussuomalaisten puoluesihteeri Jyväskylän väkivaltaisuuksista: ’Meillä ei ole sinne puolueena minkäänlaisia yhteyksiä’”. Routledge
Luottamus julkiseen totuuteen Suomessa demokratia on liberaalia demokratiaa, jossa on laajat kansalaisoikeudet, mukaan lukien ilmaisunvapaus (sananvapaus). Jos vaihdamme faktat valheeseen ja. Sundstein, 2001; Weinberger, 2011). Pluralismi pakottaa meidät kysymään kuka on oikeassa ja millä argumenteilla taistelemme totuuden puolesta. Pluralismia ei voi selittää sillä, että monet ovat väärässä, vaan sillä, että monet ovat erimielisiä hyvillä perusteilla. Kuten kriittinen relativismi painottaa, kaikkiin näkökulmiin tulee suhtautua kriittisesti pohtien niiden takana olevia oletuksia ja intressejä. Keskustelu ei johda mihinkään, ellei ihmisillä on käytettävissään luotettavaa tietoa. Kun tähän yhdistyy taipumus vahvistaa omia ennakkoluuloja, niin ei ole ihme, että saman mielisten kuplat ovat voimistuneet (ks. Asiasanat: demokratia, dialogi, pluralismi, realismi, relativismi, totuuden jälkeinen aika On sanottu, että elämme totuuden jälkeistä aikaa, jossa mielipiteet painavat enemmän kuin tutkittu tieto. On totta, että sosiaalinen media tekee helpoksi levittää erilaisia huhuja, valheita tai äärimielipiteitä. Näin ajatellaan esimerkiksi näkökulmarelativismissa, joka korostaa totuuden ja tiedon riippuvuutta näkökulmista. Paitsi että väite on historiallisesti virheellinen, se osoittaa puutteellista ymmärrystä pluralismista. Päätöksenteon pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Tällä en tarkoita sitä tosiasiaa, että meillä on erilaisia käsityksiä yhteisistä mukaan voimme olla hyvillä perusteilla erimielisiä tiedosta ja totuudesta. Toleranssi ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki näkökulmat pitäisi hyväksyä. Näyttää vastakkain realistit ja relativistit. 1/20 18 Antti Hautamäki Demokratia, relativismi ja totuuden jälkeinen aika Totuuden jälkeisenä aikana kuunnellaan enemmän mielipidejohtajia kuin asiantuntijoita. Yhdysvaltalainen sosiologi Robert Reich (2018) väittää kirjassaan The Common Good, että yhteiskunta ja demokratia tarvitsevat luottamusta julkiseen totuuteen. Relativismi osoittaa, että pluralismiin sisältyy demokratian kannalta merkittäviä haasteita. Syvemmältä katsoen ilmiön takana on pluralismi. Usein tästä tilanteesta syytetään sosiaalista mediaa (Facebook, Twitter jne.), mutta myös relativismia. Demokratiaan liitetään usein vaatimus käydä avointa, tasavertaista ja julkista keskustelusta päätöksenteon kohteena olevista asioista (deliberatiivinen demokratia). Relativismia on pidetty yhtenä syypäänä totuuden jälkeiseen Artikkeli aikaan, mutta tosiasiassa relativismi auttaa meitä ymmärtämään mistä totuuden jälkeisessä ajassa on kysymys. Tällöin olemme tekemisissä relativismin kanssa, kuten esitän kirjassani Näkökulmarelativismi (Hautamäki 2018). Ihmisten oikeuttaa omaan näkökulmaan pitää puolustaa totalitarismia vastaan. Mielipidejohtajiin luotetaan enemmän kuin tieteen tai hallinnon auktoriteetteihin. Hän tarkoittaa julkisella totuudella faktoja siitä, mitä sellaista tapahtuu ympärillämme, joka voi vaikuttaa hyvinvointiimme, ja selkeää loogista analyysiä näiden faktojen merkityksestä ja käytännöllisistä seurauksista (Reich 2018, 156). Kun tästä lähdetään liikkeelle, niin pluralismi nähdään demokratian olennaiseksi osaksi. Demokratian kannalta pluralistisen yhteiskunnan suuri haaste on löytää sekä uusia yllättäviä että yhteisiä näkökulmia. Antirelativistit näkevät relativismia korostavan postmodernismin olevan jopa osasyyllinen totuuden jälkeiseen aikaan. Parhaiten tämä tapahtuu avoimessa ja tasavertaisessa dialogissa. Myös keskusteleva demokratia edellyttää tietoon perustuvaa rationaalista näkemysten vaihtoa
Muuttuva asiantuntijuus Asiantuntemuksen statuksen muuttuminen on eräs aikamme merkittävä ilmiö. Verkoissa on mukana kaikenlaisia ihmisiä erilaisin taustoin ja motiivein. Linkittymisen eli informaatioon liittyvien uusien linkkien kautta tiedon piiri kasvaa aaltomaisesti, osin jopa eksponentiaalisesti (hyperlinkit). Asiantuntijoita syytetään puolueellisuudesta ja vakavista virhearvioinneista, tunnettuna esimerkkinä pankkikriisiin ajautuminen 2008. LinkedIn asiantuntijaverkosto. Sosiaalinen media on täynnä tyhjänpäiväistä jutustelua ja siellä on mukana rikollisia ja ääriryhmiä, jotka harjoittavat vihapuhetta ja levittävät valeinformaatiota. On helppo kritisoida verkottuneen asiantuntemuksen ideaa. Valtava informaation määrä (big data) ja ihmisten globaali verkottuminen, ovat avanneet aivan uusia mahdollisuuksia luoda tietoa ja tehdä innovaatioita. (Jakonen 2017.) Keskiajalla asiantuntijuus liittyy keskeisesti kirkkoon ja sen virkoihin. Tekoäly tulee. Asiantuntijat järjestäytyvät ja puolustavat yksinoikeuttaan ammatin harjoittamiseen (asianajajat, tilintarkastajat, kiinteistövälittäjät, sähköasentajat jne.). 1/20 19 logiikan epäloogisuuteen, menetämme jaetun maailman ja kadotamme kykymme ratkaista yhteisiä ongelmia. Weinberger (2011, 59-60) korostaa myös, että internet on kumulatiivinen, koska tietomäärä kasvaa kokoa ajan ja erityisesti koska se linkittyy jatkuvasti. Asiantuntijuudella on pitkä historia aina esihistoriallisesta statusasiantuntijuudesta nykyaikaiseen verkottuneeseen asiantuntemukseen. Asiantuntijat ovat tietysti aina olleet verkottuneita ja kommunikoineet keskenään esimerkiksi ammattikilloissa tai konferensseissa. Asiantuntijoiden käyttämä erikoiskieli ei mene enää perille. On vaarallista normalisoida valehtelu, Reich varoittaa. Luottamusta julkiseen totuuteen vähentää yleinen epäluottamus auktoriteetteihin. Myöhemmin uudella ajalla alkaa kehittyä laaja-alainen, humanistinen yliopistoasiantuntijuus, joka osittain syrjäyttää kirkollisen asiantuntijuuden: valistus ja järki korvaavat uskon. Toinen tapa on etsiä asioihin mahdollisimman monia linkkejä ja sitä kautta tarkistaa faktoja. Yksi tapa on laajentaa verkossa olevien piiriä vain kutsujen perustella. Verkottunut asiantuntemus on rajoja rikkovaa, perusteita ja johtopäätöksiä kyseenalaistavaa, monen suuntaista, avointa ja moniäänistä. Samaan aikaan mestari-kisälli-järjestelmällä luotiin ja ylläpidettiin ammattimaista asiantuntijuutta. Verkottunut uusi asiantuntemus elää verkossa ja ”pilvessä” eli asiantuntijat ovat siellä jossakin ja me emme välttämättä tunne heitä. Nämä haasteet eivät ole kuitenkaan ylitsekäymättömiä. Tutkijat tuottavat uutta tietoa, jota ammattiasiantuntijat soveltavat. Asiantuntijuus hajaantuu erikoisasiantuntijuuteen ja asiantuntijoiden työnjako syvenee. Jakonen 2017). Teolliset vallankumoukset nostavat luonnontieteellisen ja teknologien asiantuntijuuden humanistisen asiantuntijuuden rinnalle ja osin jopa yläpuolelle. Kommunikoimme heidän kanssaan netin ja pilvipalvelujen välityksellä. Tällä hän viittaa erityisesti Donald Trumpin tapaan kieltää faktoja ja esittää vaihtoehtoisia faktoja. Sarja 2016; Korvela & Vuorelma 2017). 1900-luvulla syntyy moderni asiantuntijuus, jossa erottuvat tutkija-asiantuntijat ja asiantuntija-ammatit (ks. Kokemusasiantuntijat saavat verkoissa äänen ja vaikutusvaltaa (ks. Perinteiset asiantuntijat saattoivat vedota takanaan olevaan instituutioon ja sen arvovaltaan. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat yhä monimutkaisempia ja vaikeampia ratkaista. Perinteiset asiantuntijat julkaisivat kirjoja ja artikkeleita, jotka oli moneen kertaan tarkistettu ja seulottu tai heidät oli valittu tiukkojen kriteerien mukaan (esim. Viime vuosisadan lopulla asiantuntijuuden asema alkaa taas muuttua. Merkittävin tekijä, joka on muuttanut asiantuntijuutta parina viimeisenä vuosikymmenenä, on digitalisaatio ja tietoverkot. Asiantuntijuus saa myös hierarkkisia piirteitä (seniorit ja juniorit, ylilääkärit ja lääkärit jne.). Näin toimii mm. Aikaisemmin asiantuntijuutta arvostettiin, mutta nyt on paljon epäluuloisuutta asiantuntijoita kohtaan. Internet yhdistää suuren määrän ihmisiä, jotka ovat hyvin erilaisia. Verkottunut asiantuntemus eroaa monilla tavoille perinteisestä asiantuntemuksesta. lääkärit, opettajat ja tuomarit). Mikään yksittäinen asiantuntija tai asiantuntijuus ei pysty hallitsemaan kokonaisuuksia