Futura 4/2021 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 4/ 20 21 4/ 20 21 KRIISITIETOISUUS JA TULEVAISUUSRESILIENSSI
www.facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Futuran tulevat teemat Futura 1/2022 Luottaako pyhään. Sa?a Toivonen, sa?a.toivonen@aalto.. Taitto ja kannen suunn. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Laura Pouru, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, tutuseura@gmail.com www.tutuseura.. Uskonnollinen ajattelu, uhka vai mahdollisuus tulevaisuuden maailmassa Futura 2/2022 Paluu kestävään tulevaisuuteen Futuran kirjoittajaksi. vuosikerta 4/2021 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 50 €, Vuosikerta ulkomaille 59 €, Irtonumero jäsenille 7,60 €, muille 13,50 €. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. Vierailevat päätoimittajat Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. 40. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä tutuseura@gmail.com! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. Johanna Viherä Kannen taustakuva Hazel Salminen Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
1 4/21 F Sirkka Heinonen ja Sortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta 2 Saija Toivonen Tuula Kekki, Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja 8 Jaana Keränen, sen vahvistaminen Sanna KailaheimoLönnqvist, Riitta Molarius ja Miia Myllylä Marko Ahvenainen Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi: 23 Nina Janasik, kriisinkestävyyden harjoittelua bayeslaisella Tapio Reinekoski ja kausaalimallinnuksella Annukka Lehikoinen Karoliina Laxström Olosuhdeperäinen suunnittelu 36 Anu Kylmänen, Johanna Oksanen ja Ana Nuutinen Joonas Aitonurmi Ennakoiva digitaalisen ympäristön riskienhallinta 45 Jani Voutilainen ja Avainhenkilöt oppivassa ja mukautuvassa 52 Marko Ahvenainen kaupunkiorganisaatiossa 62 Markku Wilenius Globaalien riskien hallinta uudella syvenevän 62 kompleksisuuden aikakaudella Sofi Kurki ja VUCA_termin käyttö tulevaisuudentutkimuksen 66 Nando Malmelin kirjallisuudessa Jari Lyytimäki Kriittinen katsaus resilienssiin 71 Hazel Salminen Yhdessä löytämisen tärkeydestä mitä improvisaatio voi 74 opettaa meille muutoksesta ja sen sietämisestä Sirkka Heinonen Pandemian jälkijäristyksiä ja mainingeista nousevia 78 mahdollisuuksia Sirkka Heinonen Onko ihmiskunta äkkijyrkän partaalla. 81 85 R P SISÄLLYS F 4/2021 P S K K A
Yhteinen punainen lanka molemmille käsitteille on se, että ulkoinen toimintaympäristömme muuttuu nopeasti ja ennalta arvaamattomasti. Tulevaisuudentutkimuksen alalla kansainvälisistä tutkijoista etenkin Karlheinz Steinmüller (Peperhove 2019) on käsitellyt teemaa perusteellisesti. Jo yhden näistä elementeistä voidaan katsoa olevan melkoinen haaste ennakoinnille. Tulevaisuudentutkimuksen tehtävänä on raottaa ikkunoita valoisiin tulevaisuuksiin. Esimerkiksi pelkästään kompleksisuuden näkökulmasta asioiden kytkeytyneisyyden, syy-seuraussuhteiden ja vaikutusarvioiden osalta tulevaisuuksien hahmottaminen on vaikeaa puhumattakaan ennakoinnin haasteista, kun kaikki neljä ilmiötä vaikuttavat täydellä tehollaan. Tämä lähestymistapa on tärkeä siinäkin mielessä, että jatkuva riskien, kriisien ja epävarmuuksien päällämme häilyvä Damokleen miekka aiheuttaa tutkimustenkin mukaan nuorille ’tulevaisuusahdistusta’. Hieman vastaava, vähemmän tunnettu, mutta samaa tarkoittava käsite on käytössä Oxfordin yliopiston tutk?oilla (Wilkinson & Ramirez 2016) heidän puhuessaan TUNA-maailmasta (T = turbulence; U = uncertainty; N = novelty; A = ambiguity). Sen s?aan, että taistelemme muutosta ja sen tuomia epävarmuuksia vastaan, meidän kannattaa kääntää kelkkamme ja ottaa muutos ja sen mukanaan tuomat epävarmuudet, uhkat, riskit ja kriisit vastaan. Vierailevina päätoimittajina olemme saaneet lehden tematiikkaan vauhdittavaa inspiraatiota Suomen Akatemian rahoittamasta RESCUE-hankkeestamme (v. Eilisen ratkaisut ja toimintamallit eivät useinkaan enää sovellu nykypäivän, saatikka huomisen haasteisiin. Samalla kun tuodaan esiin uhkakuvia niin niiden vastapainoksi pitää mielestämme aina esittää tapoja, joilla suojautua riskeiltä ja kriiseiltä ja jopa löytää niiden lomasta positiivisia kehitysmahdollisuuksia ja ’tulevaisuusvoimaistumisen’ välineitä. Kaivo-oja ja Lauraeus (2018) ovat kirjoittaneet VUCA-käsitteestä artikkelin ja tässä teemanumerossa Kurki ja Malmelin tarkastelevat käsitteen käyttöä kirjallisuudessa. Johtajuus ja päätöksenteko astuvat uuteen, kriisitietoisuuden aikakauteen. Tästä seuraakin vaatimus näkökulman muutokselle – uudelle ennakointilinssille. VUCA-maailma on aikanaan yhdysvaltalaisessa strategiatutkimuksessa luotu käsite, jossa asioiden ja kehityslinjojen poukkoilevuus (V = volatility), epävarmuudet (U = uncertainty), kompleksisuus (C = complexity) ja moniselitteisyys (A = ambiguity) määrittävät leimallisesti yhteiskunnan ja koko maailman tilaa. Tällä ennakointilinssillä katsottuna saatamme kriisitietoisuutta kehittämällä saavuttaa yhä enenevässä määrin tulevaisuusresilienssiä – kykyä selvitä kriiseistä ja uusiutua, jopa oppia niistä. 2020–2023), jonka konsortiojohtajana on Sa?a Toivonen Aalto-yliopistosta ja tulevaisuudentutkimuksellisesta osiosta vastaa Sirkka Heinonen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Elämme nyt viimeistään VUCA-maailmassa, jonka tuloa on ennakoitu tulevaisuudentutkimuksen alalla jo vuosikymmeniä. 4/21 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Taustana teemanumerolle Tämä vanha suomalainen sananparsi sopii kuvailemaan kriisitietoisuutta ja tulevaisuuden resilienssiä käsittelevän teemanumeromme missiota. Kiinteistöjä ja kestävää kriisinhallintaa kaupunkiympäristöissä tarkastelevassa RESCUE-hankSortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta. Ei niin, että ajelehtisimme ajopuuteorian mukaan välttämättömyyksien valtameressä, vaan niin, että Amaran (1981) lakien mukaisesti näemme tulevaisuuksien kehkeytyvän pluraliteetin potentiaalista, myös oman toimintamme vaikutusten siivittämänä
Resilienssin 4x4 perusulottuvuutta on kuvattu havainnollisesti. Millennium-hanke. Hanke on lähestymistavaltaan vahvasti tulevaisuusorientoitunut hyödyntäen erilaisia tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä. Myös maaseudulla koettiin olevan paremmin varautuneita kuin kaupungissa. Olosuhdeperustainen suunnittelu kytkeytyy hyvin myös nykyiseen käyttäjälähtöiseen suunnitteluvaatimukseen.. Tutkimus käynnistyi järjestämällä yli 50 tulevaisuusverstasta, joissa käytettiin kriisien tunnistamiseen ja vaikutusarvioihin Jerome Glennin kehittämää tulevaisuuspyörää. Tutkimuksen edetessä tullaan hyödyntämään myös muita tulevaisuudentutkimuksesta tuttuja menetelmiä kuten tulevaisuuskuvia ja –taulukoita sekä tulevaisuusklinikoita sidosryhmien kanssa käytävässä tulevaisuusdialogissa. Luonnollisesti aiheemme – kriisitietoisuus ja tulevaisuusresilienssi – on niin ajankohtainen, laaja ja monisäikeinen, että sen käsitteleminen kattavasti ei mitenkään mahdu yhteen niteeseen, vaan jopa toinenkin teemanumero tästä aiheistosta voisi olla harkittavissa jatkossa. Kirjoittajat kuvaavat elävästi miten muotoilutyötä voi opiskella, toteuttaa ja arvioida olosuhdeperustaisuuden linsseillä. 3 4/21 F Sirkka Heinonen & Sa?a Toivonen keessa tavoitteenamme on edistää yhteiskuntien dynaamista selviytymiskykyä ja kriisivalmiutta tarkastelemalla tilojen ja maankäytön roolia ennakoitavissa ja odottamattomissa kriiseissä kansallisesti ja kansainvälisesti. Suunnittelu on aika-, paikkaja tilannesidonnaista, mikä heijastaa olosuhteiden jatkuvaa muutosta aikojen saatossa. Toinen referee-artikkeli koskee tulevaisuusresilienssia ja strategista ennakointia, kriisinkestävyyden testaamista bayesilaisella kausaalimallinnuksella. Lisäksi julkaisemme muutaman teemaan liittyvän kirja-arvion. Yhteistyöorganisaationa projektissa on mm. Kirjoittajat toteavat, että resilienssille ei ole yksiselitteistä määritelmää, vaan sen merkitys vaihtelee kontekstin mukaan. Teemanumeron kirjoitukset lähestyvät kriisitietoisuutta ja tulevaisuusresilienssiä monesta eri näkökulmasta – sekä pragmaattisesti että teoreettisesti Referee-artikkeleista ensimmäisessä Tuula Kekki, Jaana Keränen, Riitta Molarius, Sanna Kailaheimo-Lönnqvist ja Miia Myllylä kuvaavat empiiriseen aineistoonsa perustuen sitä, kuinka häiriötilanteissa Suomen asukkaiden altistuminen, haavoittuvuus ja selviytymiskyky riippuvat monista tek?öistä, kuten ympäristön olosuhteista, omista kyvyistä ja valinnoista sekä yhteiskunnan toimintavarmuudesta. Marko Ahvenainen, Nina Janasik, Annukka Lehikoinen ja Tapio Reinekoski esittelevät kiinnostavan harjoitusmenetelmän, jota on testattu ensimmäisen kerran suomalaisen kaupunkiorganisaation kanssa kemikaalilogistisen suuronnettomuuden pitkän aikavälin seurauksien kartoittamiseksi. Teemanumeroon valikoitui kirjoituskutsuumme vastanneista kirjoituksista kokoelma sekä referoituja artikkeleita, artikkeleita että katsauksia ja kaksi puheenvuoroa. Artikkeleista ensimmäinen esittelee muotoilun kentälle uudenlaisen menetelmällisen käsitteen – olosuhdeperustaisen suunnittelun. Kirjoittajat luonnehtivat kehittämäänsä menetelmää tulevaisuutta koskevan ajattelun ja näkemyksellisen tiedon validointiprosessiksi. Mielenkiintoista oli myös havainto, että vanhemmat ihmiset kokivat olevansa paremmin varautuneita ja selviävänsä pidempään häiriötilanteissa kuin nuoremmat. Kuvaava yksityiskohta on, että häiriötilanteita koskenutta kasvotusten tapahtunutta kyselyosaa häiritsivät pandemian aiheuttamat rajoitukset. Esitetty olosuhdeperäinen suunnittelu asemoituu tulevaisuudentut. Kirjoittajat toteavat kausaalisen kuvauksen tapahtuvan nimenomaan tapahtumisen (tapahtumaketjuna) kontekstissa, ei asioiden kontekstissa, mistä on kyse tulevaisuuden morfologisessa skenaariotyöskentelyssä tulevaisuustaulukkomenetelmällä (tulevaisuuskuvaketjuna). Tutkitut henkilöt kokivat omien turvallisuustaitojensa auttavan heitä selviämään häiriötilanteissa. Heidän mukaansa tulevaisuusresilienssi määrittyy menetelmän valossa strategisen hallinnan mukailtavuudeksi ja hyytymättämyydeksi epävarmuuden ja kompleksiteetin edessä vankkumattomuudeksi yllätysten edessä. Bayeslaisena kausaalipäättelyyn perustuvana metodina se yhdistyy läheisesti FAR (Field Anomaly Relaxation) –ristivaikutusanalyysiin, jota edesmennyt Yrjö Seppälä (1984) sovelsi Suomessa 1990-luvun alussa
Erityisen mielenkiintoinen, joskin hälyttävä havainto on, että avainhenkilöriskit voidaan kokea organisaatiossa myös tabuna, jonka esille tuominen itsessään nähdään riskinä. Kirjoitus sisältää hämmentäviä, provosoivia ajatussyötteitä kuten kysymyksen siitä, onko mahdollista, että digitaalista tulevaisuutta tuhlataan paraikaa vai voitaisiinko sitä suojella tuleville sukupolville. Myös tämä kehitystarve kysyy kykyä poikkitieteelliseen yhteistyöhön. Markku Wilenius fokusoi vakuutusalaan, josta hänellä itsellään on pitkä kokemus yhdistettynä tulevaisuudentutkimukseen. Lopuksi kirjoittajat vielä muistuttavat riskien positiivisestakin luonteesta käytännön riskienhallintatyön ollessa organisaatioissa usein hyvin uhkakeskeistä. Kirjoittajat kuvaavat, kuinka yksilötasolla voimme olla oman elämämme riskienhallintapäälliköitä. Sen avulla Sortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta. Digitaidot ja digiosaaminen ovat myös avainteemoja positiivisten digitulevaisuuksiemme tek?öinä. Tulemme yhä kasvavassa määrin tarvitsemaan myös aiempaa laadullisempia lähestymistapoja riskien arvioimiseksi. Erityisen tärkeänä Wilenius näkee ylikansallisen koordinoinnin, yhteistyön ja johtajuuden sekä nopean reagointikyvyn epävarmuuksien ja kompleksisuuden hallinnassa. Vastaavanlaista suuntausta kansainvälisessä tulevaisuudentutkimuksessa edustaa mm. Näiden ominaisuuksien vuoksi organisaatiot ovat riippuvaisia avainhenkilöistä ja heihin kohdistuvat kriisit vaikuttavat merkittävästi organisaatioiden resilienssiin. He luotaavat digiturvallisuutta modernin riskienhallinnan näkökulmasta ja avaavat mahdollisia digiriskejä. He korostavat aiheen tärkeyttä, koska tulevaisuuden arki on digitaalinen ja erilaiset kriisit sekä niiden ratkaisut tulevat olemaan merkittävästi kytköksissä digitalisaatioon tulevaisuuden toimintaympäristöissä. Kirjoittajat nostavat julkisuudessa joskus epämääräisenäkin vellovaan digitalisaatiokeskusteluun kiintoisalla tavalla ajatuksen digivastuullisuudesta ja digitaalisesta ympäristönsuojelusta osana mahdollisia kehityskulkuja. Siinä yhdistetään tulevaisuuden ennakointi ja käytetään design-perustaista ja käyttäjälähtöistä näkökulmaa. Kirjoituksessa nostetaan esille erilaisina avainhenkilökriiseinä esimerkiksi eläköityminen ja työssä jaksaminen. Avainhenkilökriisit ovat hyvä osoitus siitä, kuinka haavoittuvaisia voimme olla isoissakin organisaatioissa ja kuinka tärkeää riskienhallinnassa on havainnoida niin mikrokuin makrotasolla. Tai siitä, mittaako taloyhtiössä naapurin automaatiolaite signaaleja myös seinien läpi, synnyttäen tarpeen signaalit ja sensoroinnin estäville seinämaaleille. Kirjoituksessa peräänkuulutetaan myös uudistumista vakuutusalalle, joka on riskianalyyseissään perinteisesti nojannut vahvasti määrällisiin menetelmiin. Toisessa artikkelissa Joonas Aitonurmi, Juho Reivo ja Eetu Jokela tarkastelevat ennakoivaa digitaalisen ympäristön riskienhallintaa. Olennaista näiden tek?öiden varmistamisessa ovat yhteiset säännöt, vastuunjaot ja toimeenpanon noudattaminen. Jani Voutilainen ja Marko Ahvenainen tuovat esiin avainhenkilöihin liitettyjä tyypillisiä ominaisuuksia kuten laajan tietopääoman (myös hiljainen tieto), verkostuneisuuden, merkittävän vastuun ja vallan. 4/21 4 Futura kimuksessa erityiseen futures design –nicheen. Toinen katsaus on edellä jo mainittu So. Katsauksista ensimmäinen tarkentaa globaalien riskien hallintaan uudella kompleksisuuden aikakaudella. Stuart Candy (2019). Tämä alue onkin vahvistumassa ja se kytkeytyy lisäksi tulevaisuudentutkimuksessa korostettaviin ’tulevaisuuksien kokemisen’ tavoitteisiin. Kolmannessa artikkelissa tarkastellaan riskiteemaa toim?anäkökulmasta eli suhteessa avainhenkilöihin oppivassa ja mukautuvassa kaupunkiorganisaatiossa. Tulevaisuuksiin immersoitumiseen tarvitaan visuaalisia, monimediaalisia ja uudenlaisia design-linssejä, joita tässä kirjoituksessa tarjotaan. He kiinnittävät huomion siihen, miten erityisesti strategisen ennakoinnin alue on mieltynyt VUCA-käsitteen tarkasteluun. Kurjen ja Nando Malmelinin kirjoitus VUCA-termin käytöstä tulevaisuudentutkimuksen kirjallisuudessa. Digiturvallisuuteen kuuluvat tietosuoja, tietoturva ja kyberturva. Hän korostaa tarvetta uusille, ennakoiville ja kompleksisuutta hallitseville toimenpiteille ja tuo esille olemassa olevia sudenkuoppia. Lisäksi Wilenius korostaa tiedeyhteistyön merkitystä ja tiedon jakamista läpinäkyvästi. Tämä ajattelutapa ei luonnollisesti tue organisaatioiden kokonaisvaltaista kriisikestävyyden rakentamista
Toisessa puheenvuorossa Hazel Salminen esittää, että kriisien iskiessä voisimme saada apua ehkä hieman yllättävästä suunnasta: improvisaation harjoittamisen mukanaan tuoma kyky olla avoin odottamattomalle, lukea ympäristöä sekä kuunnella muita voisi lisätä muutoksensietokykyämme ja lisätä uskallustamme toimia muuttuvassa maailmassa. Nyt riskien ohelle nousevat lauenneet riskit eli konkreettiset kriisit ja tämän uuden teemanumeron myötä heitämme pallon ilmaan kysyen, olemmeko jo saavuttaneet Kriisiyhteiskunnan. Ensimmäinen on tulevaisuudentutkimuksen kentältä Fast Futuresista Rohit Talwarin toimittama teos Aftershocks and Opportunities 2.0. Kirjoittajat tunnistavat VUCA-termiä käytetyn argumentoimaan tiettyä lähestymistapaa kahdella tavalla: korostamaan kyvykkyyttä vaihtaa näkökulmaa tulevaisuuteen ja kehittämään menetelmiä vaihtoehtoisten tulevaisuudenkuvien laatimiseen, sekä painottamaan tulevaisuusajattelun taitoja ja tulevaisuutta koskevien odotusten roolia nykyhetken päätöksenteossa. Esimerkiksi taloudellisista riskeistä kiinnostunut organisaatio ei välttämättä huomioi sosiaalisen riskin seurauksia, jotka voivat kantaa myös taloudellisiin vaikutuksiin saakka. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä oli tuolloin Ulrich Beckin Riskiyhteiskunta (1992). Tulevaisuuden kriisinhallintaan tuokin haastetta ei vain ihmisten ja organisaatioiden toimintatapojen ketteryyden varmistaminen ja sietokyvyn kasvattaminen, vaan myös näiden perinteisesti kankeiden ja paikkaan sidottujen elementtien kuten erilaisten yksityisten, puol?ulkisten ja julkisten tilojen kyvykkyys joustaa ja mukautua muuttuvissa olosuhteissa. Toinen kirja-arvio tulee puolestaan ?loso?an ja globaalihaasteiden etiikan kentältä ja on Oxfordin yliopistosta, E?ective Altruism –liikkeen perustajan Toby Ordin kirjoittama The Precipe. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös kriisien keskinäisiin liitoksiin ja epäsuoriin vaikutuksiin, mikä voi paljastaa ensivilkaisulta vaarattomilta näyttävien ilmiöiden todellisen luonteen. Voiko resilienssi itsessään olla vahingollinen, jos se kriisin alta selvinneenä pyrkii tasapainottamaan tilanteen, säilyttämään vanhaa eikä esimerkiksi uusiudu. Jatkoajatuksina Edellinen tämän teemanumeron aihepiiriin läheisesti liittyvä FUTURA-lehti (4/2008) oli Juha Nurmelan päätoimittama teemanumero ”Miten ajatella riskejä?” ja se ansaitsee edelleen tulla luetuksi. 5 4/21 F varsinkin liike-elämässä pystytään jäsentämään ja ymmärtämään syvällisemmin yritysten toimintaympäristön epävarmuuksia ja muutosta. Pandemian jälkeisessä, jatkuvien yllätysten sävyttämässä ’uudessa normaalissa’ korostuvat niin yksilöiden, organisaatioiden, yhteisöjen kuin julkisen sektorin kyvykkyys ennakoida ja kohdata erilaisia riskejä. Olemme huomanneet, kuinka erilaiset digitaaliset ratkaisut voivat lisätä toimintavarmuuttamme ja agiliteettiamme, mutta samalla olemme päässeet itse kokemaan, kuinka merkityksellisessä roolissa ovat myös erilaiset fyysiset rakenteet kuten rakennettu ympäristö ja infrastruktuuri. Erityisesti silloin kun tuo vanha edustaa ongelmaa, joka tullakseen ratkaistuksi edellyttäisi uudistumista. Resilienssistä on olemassa monta määritelmää ja eri ulottuvuuksien kuvauksia, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt itse käsitteen kriittinen tarkastelu. Kiitämme kaikkia kirjoittajia mielenkiintoisista sisällöistä, joiden toivomme kiinnostavan Sirkka Heinonen & Sa?a Toivonen. Positiivisen resilienssin suunta olisi tällöin bouncing backin s?asta bouncing forward. Aiempaa holistisemman kriisinhallinnan mahdollistaminen tulee vaatimaan ratkaisuja ja ohjausta niin yksilökuin strategiatasolla ja kysyy ennen kaikkea jo useassa tämän julkaisun artikkelissa esiintuotua yhteistyötä eri toim?oiden välillä. Kirjallisuusarviot on tehty tähän teemanumeroon oivasti aihepiiriltään istuvasta, kahdesta tuoreesta julkaisusta. Existential Risk and the Future of Humanity. Siinä käsiteltiin epidemiologisia, ympäristöllisiä ja taloudellisia riskejä, niistä saatavilla olevia signaaleja ja mm. Kokonaisvaltainen ja yhteistoiminnallinen resilienssin tavoittelu yhdyskunnissa voidaan nähdä, tulkita ja uudelleen määrittää sisältämään strategisesti hyvinvoinnin ja tasa-arvon. koetun turvallisuuden ja kokonaisturvallisuuden käsitteitä. Navigating the next horizon. Puheenvuorona Jari Lyytimäki on kirjoittanut kriittisen katsauksen resilienssiin kyseenalaistamisen hengessä, joka kuuluukin tulevaisuudentutkimuksen perusolemukseen
Candy, Stuart (2019): Design and Futures. Kaivo-oja, Jari & Theresa Lauraéus (2018): The VUCA approach as a solution to corporate foresight challenges and global technological disruption, Foresight, Vol. Sirkka Heinonen Emeritaprofessori Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto sirkka.heinonen@utu.. Scenarios as a Tool in Security, Privacy and Mobility Research. luk?oita. Tulemme helmikuussa järjestämään teemanumeron tiimoilta julkistamistilaisuuden, jossa voimme miettiä myös mahdollisia uusia K u va R E S C U E F in la n d K u va A n n e A rv o n en. <https://www. Seppälä, Yrjö (1984): 84 tuhatta tulevaisuutta. ?/wp-content/uploads/2013/03/84_tuhatta_tulevaisuutta.pdf>. Luettavissa: <https://www.tutuseura. 4/21 6 Futura Sa?a Toivonen Apulaisprofessori Kiinteistötalous, Rakennetun ympäristön laitos Aalto-yliopisto sa?a.toivonen@aalto.. Lähteet Amara, Roy (1981): The futures ?eld: Searching for de?nitions and boundaries, The Futurist 15(1), 25–29. Sage Publications, London. Journal of Futures Studies, Special Issue on Design and Futures, December 2019. Translated by Ritter, Mark. Beck, Ulrich (1992): Risk Society: Towards a New Modernity. Tamkang University. researchgate.net/publication/338129083_Design_ and_Futures>. 20, 27-49. Oxford University Press. Peperhove, Roman, Karlheinz Steinmüller & Hans-Liudger Dienel (toim.) (2019): Envisioning Uncertain Futures. Myös kirjoituksen arvio?at tekivät arvokasta työtä kommenteillaan ja parannusehdotuksillaan. Wilkinson, Angela & Rafael Ramirez (2016): Strategic Reframing: The Oxford Scenario Planning Approach. Springer VS, Wiesbaden. Gaudeamus, Helsinki. Sortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta aloitteita tematiikan käsittelemiseen – esimerkiksi olisiko Suomella aineksia ’hyytymättömän’ tulevaisuusresilienssin edelläkäv?ämaaksi vastatuulten tuiverruksessa
Oletko esim. järjestämässä tulevaisuus-teemaista tapahtumaa tai koulutusta, tai julkaisemassa kirjaa, joka saattaisi kiinnostaa Futuran luk?oita. Seuran yhteisöjäsenetuihin kuuluu yksi maksuton ½ sivun ilmoitus/vuosi. Hinnat: • Takakansi (130 x 208 mm) 550 euroa • 1/1 sivu (130 x 208) 450 euroa • 1/2 sivu (131 x 104 tai 65 x 208) 270 euroa • 1/4 sivu (65 x 104) 140 euroa Toistoalennus -20%. 7 4/21 F Tavoita ?ksuja, tulevaisuudesta kiinnostuneita luk?oita! Olisiko tässä paikka ilmoituksellesi. Ota yhteyttä seuran toimistoon: tutuseura@gmail.com! Tarjoamme maksullista mainostilaa mutta teemme myös ilmoitusvaihtoa sopivien yhteistyökumppaneiden kanssa
Artikkeli nostaa esiin, että vanhemmat ihmiset kokevat olevansa paremmin varautuneita ja selviävänsä pidempään häiriötilanteissa kuin nuoremmat. Yleisesti maaseudulla koetaan olevan paremmin varautuneita ja selviävän pidempään häiriötilanteissa. Suomessa haavoittuviksi ryhmiksi luetaan usein asunnottomat, maahanmuuttajat ja yksin elävät ikäihmiset. Merkittävimmäksi haavoittuvuuden tek?äksi nousi asukkaiden sosiaalisten verkostojen puute, mikä tuli esiin niin ikääntyneiden kuin nuorempien henkilöiden ja myös maahanmuuttajien kohdalla. 4/21 8 Futura Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö tuula.kekki@spek.. Artikkeli perustuu empiiriseen aineistoon, joka kattaa omatoimista varautumista käsittelevän 1000 henkilön kyselyaineiston sekä haavoittuvia ryhmiä käsittelevän kansainvälisen tutkimushankkeen Suomessa kerätyn dokumentti-, haastatteluja kyselyaineiston. Lisäksi kielitaidottomuus heikensi tiedon saamista ja välitystä häiriötilanteissa. Toimeentulovaikeudet heikensivät kokemusta selviämisajan pituudesta, mutta niillä ei ollut yhteyttä varautumiseen. Häiriötilanteissa haavoittuvien ryhmien mahdollisesti tarvitsemaa lisäapua voivat tarjota niin viralliset organisaatiot kuin järjestöt ja tavalliset ihmisetkin. Ihmisten omien osaamisten ja kykyjen esiin nostaminen ja niiden vahvistaminen ovat merkittäviä voimavaroja myös tulevaisuuden häiriötilanteissa. Tuula Kekki REFEREE-ARTIKKELI Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen Häiriötilanteissa Suomen asukkaiden altistuminen, haavoittuvuus ja selviytymiskyky riippuvat monista eri tek?öistä, kuten ympäristön olosuhteista, omista kyvyistä ja valinnoista sekä yhteiskunnan toimintavarmuudesta. Jaana Keränen Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy Riitta Molarius Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy Sanna Kailaheimo-Lönnqvist Turun yliopisto Miia Myllylä Poliisiammattikorkeakoulu. Asukkaat, jotka jäävät tai ovat vaarassa jäädä sosiaalipalvelujen varaan tai jopa niiden ulottumattomiin, ovat kuitenkin vaarassa muuttua haavoittuviksi häiriötilanteessa. Kriisien toistuvuus muokkaa kriisiensietokykyä, koska tällöin kriiseihin opitaan tietoisesti varautumaan. Henkilöt myös kokivat, että omat turvallisuustaidot auttavat heitä selviämään häiriötilanteissa. Elinikäinen oppiminen nousee merkittävään asemaan niin sosiaalisten verkostojen luomisessa, kielitaidon parantamisessa kuin turvallisuustaitojen opettelemisessa. Yksilön haavoittuvuus on aikaja tilannesidonnaista ja riippuu vahvasti yksilön omista valmiuksista toimia kriisitilanteessa
The frequency of the crises modi?es the crisis resilience, because then one learns to prepare for crises consciously. The article highlights that older people feel better prepared and cope longer in disruptions than younger people. In Finland, vulnerable groups often include the homeless, immigrants and the elderly living alone. This article is based on empirical data, which covers a questionnaire of one thousand people, focusing on preparedness, and documentary-, interview-, and questionnaire-based research data regarding vulnerable people, collected in Finland as a part of an international research project. In the event of a disruption, the additional assistance that vulnerable groups may need can be provided by o?cial organizations as well as non-pro?t organizations and ordinary people. Lifelong learning plays an important role in creating social networks, improving language skills, and learning safety skills. Kvalitatiiviseen dokumenttianalyysiin resilienssin ja kriisinhallinnan tulkinnasta ja toteutuksesta institutionaalisista näkökulmista, 2. An individual's vulnerability is timeand situation-dependent and strongly depends on the individual's own ability to act in a crisis. Ihmisten oman toiminnan merkitys ja rooli kriisitilanteiden hallinnassa on tunnistettu entistä selkeämmin. Strategiassa todetaan, että ihmisten henkisen kriisinkestävyyden kannalta tulee yhteiskunnan pystyä pitämään yllä arjen rakenteita myös häiriötilanteissa, jolloin ihmiset voivat kantaa vastuuta oman yhteisönsä turvallisuudesta (YTS 2017, 23). Tässä artikkelissa esitetään SPEKin kvantitatiivisen kyselyaineiston pohjalta, mitkä tek?ät vaikuttavat kansalaisten kokemuksiin heidän omasta varautumisestaan ja selviytymisestään häiriötilanteissa. Tuula Kekki et al. The resilience of Finnish people in disturbance situations and how to strengthen it In disturbance situations, the exposure, vulnerability, and resilience of Finnish people depend on many di?erent factors, such as environmental conditions, one's own abilities and choices, and the reliability of the surrounding society. Hankkeessa tehtyihin haastatteluihin, joissa kartoitettiin viranomaisten näkemystä yhteiskunnan kriisinhallinnan tilasta ja viranomaisten, asiantunt?oiden ja järjestöjen edustajien näkemystä kansalaisten haavoittuvuudesta, 3. Residents who remain or are at risk of being left behind, or even out of reach of social services, are at risk of becoming vulnerable in the event of a disruption. Highlighting people's own skills and abilities and strengthening them are also signi?cant resources in future disruptions.. Tällä tavalla voidaan tukea väestön itsenäistä selviämistä näissä tilanteissa. The most signi?cant factor in the vulnerability was the lack of social networks, which emerged for both older and younger people and also for immigrants. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (YTS 2017) mukaan kuntien sekä tulevien hyvinvointija terveysalueiden tehtävänä on turvata väestön oma toimintakyky ja hyvinvointi kriiseissä ylläpitämällä keskeisiä peruspalveluja. In addition, a lack of language skills impaired the acquisition and transmission of information in situations of disruption. The respondents also felt that their own safety skills would help them cope with disruptions. Tätä aineistoa verrataan kolmeen EU:n BuildERS-hankkeessa (2019–2022) kerättyyn aineistoon: 1. 9 4/21 F Johdanto Ihmisten kriisinsietokyky häiriötilanteissa on noussut keskusteluun muun muassa koronapandemian ja sään ääri-ilmiöiden uhkien lisääntymisen myötä. Hankkeessa toteutettuun kyselyyn, joka kartoitti vähäosaisten (Pelastusarme?an asiakkaat) kokemuksia selviytymisestä COVID-19 tuomassa kriisissä. Economic di?culties weakened the experience of survival time, but they were not associated with preparedness. In general, in rural areas people perceive themselves to be better prepared and survive longer in disturbances
Meriläinen et al. Korkea sosiaalinen pääoma edistää siis yksilön ja yhteisön pärjäämistä niin arkielämässä kuin häiriötilanteissa. 2019, 15), kun taas yhteisön resilienssiin (sosiaalinen resilienssi) vaikuttaa esimerkiksi sosiaalinen pääoma, luottamus, yhteenkuuluvuuden tunne sekä vastaanotettu sosiaalinen tuki ja jaettu tieto (Khalilia et al. (Euroopan Komissio 2002) Sitran megatrendit 2020 –raportissa (Dufva 2020) todetaan, että ennakoinnissa entistä keskeisempää on kyky hyödyntää ja tulkita tietoa tulevaisuuden mahdollisista kehityssuunnista. Häiriötilanteella tarkoitetaan uhkaa tai tapahtumaa, joka vaarantaa yhteiskunnan turvallisuutta, toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia ja jonka hallinta edellyttää viranomaisten ja muiden toim?oiden tavanomaista laajempaa tai tiiviimpää yhteistoimintaa ja viestintää (YTS 2017, 97; Meriläinen et al. Toisaalta etenkin kriisiSuomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Resilienssillä eli kriisinkestävyydellä tarkoitetaan yksilöiden, yhteisöjen, organisaatioiden tai yhteiskuntien kykyä säilyttää toimintakyky muuttuvissa olosuhteissa, kohdata kriisejä ja häiriötilanteita sekä kykyä toipua ja oppia niistä (ks. Omatoimisella varautumisella tarkoitetaan yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa, jolla pyritään onnettomuuksien ehkäisyyn ja valmistaudutaan toimimaan vaaratilanteissa (Sanastokeskus TSK 2017, 39). 2019, 18–19) Resilienssin rakentamiseen osallistuvat avainroolissa niin valtion instituutiot kuin sosiaalija terveyssektorin toim?at. Meriläinen et al. Asukkaiden resilienssin ylläpidon ja kehittämisen näkökulmasta Sitran tuottamista megatrendeistä väestön ikääntyminen, eriarvoistuminen sekä hyvinvoinnin polarisoituminen ovat tek?öitä, joiden seuranta ja ennakointi ovat oleellisia palveluiden oikean mitoittamisen ja suuntaamisen vuoksi. 4/21 10 Futura Artikkelissa kerrotaan, mitkä yksilölliset, yhteisölliset tai yhteiskunnalliset tek?ät ovat yhteydessä yksilön varautumiseen erilaisiin riskeihin ja häiriötilanteisiin. Alueellisen ennakoinnin käytännön opas määrittelee ennakoinnin järjestelmälliseksi ja osallistavaksi prosessiksi, jossa kerätään tietoa ja laaditaan visioita keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuudesta. 2020). Sen avulla pyritään nostamaan tehtävien päätösten tietopohjaa yhteisten toimien käynnistämiseksi. Yksilön resilienssin ymmärretään muodostuvan yksilöllisten luonteenpiirteiden ja ympäristötek?öiden yhteisvaikutuksena (Hyvönen et al. Uhkanäkymiin liittyy niin sanottu erityinen resilienssi, mikä tarkoittaa esimerkiksi valmiutta toimia luonnonkatastrofeissa tai kriittisten palvelujen toiminnan häiriintyessä. alueellista ennakointia, jossa erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkastellaan yleensä monitoim?ayhteistyönä, tavoitteena varautuminen erilaisiin tulevaisuuden tilanteisiin. Sanastokeskus TSK 2017, 17; Hyvönen et al. Tämän lisäksi esitetään, mitkä tek?ät vahvistavat tai toisaalta heikentävät yksilön selviytymiskykyä häiriötilanteissa, ja mitkä tek?ät tekevät joistakin ryhmistä erityisen haavoittuvia. (Hyvönen et al. 2019, 20 ja 27). Kääntöpuolen termi ”sosiaalinen haavoittuvuus” tai toisin sanoen heikko sosiaalinen pääoma puolestaan kuvaa tilannetta, jossa yksilöiden, ryhmien tai yhteisöjen ei jostain syystä ole mahdollista saada käyttöönsä tällaisia ulkopuolisia resursseja tai sosiaaliset verkostot ovat muuten puutteellisia (esim. Tausta Yhteiskunnassa voidaan ennakoinnin avulla varautua moniin sekä ennalta nähtäviin että yllättäviin tilanteisiin. Oleellista on myös hahmottaa trendien mahdollisia vaikutuksia sekä toimia, joita tehdään erilaisten kehityssuuntien ja tulevaisuuden toteutumisen suhteen. Se tarkoittaa niitä tosiasiallisia tai mahdollisia resursseja, jotka ovat itse kunkin käytössä lähipiirin, perheen, ystävien tai muiden tuttavien kautta ja joiden avulla yksilö pystyy selviytymään erilaisissa häiriötilanteissa. 2020; Kailaheimo-Lönnqvist, 2021), jolloin heidän on vaikeampaa selvitä häiriötek?öistä (ks. (Dufva 2020) Suomessa yhteiskunnan resilienssin nähdään jakautuvan kahteen osioon: yleinen häiriön sietokyky ilman uhkanäkymiä ja erikseen uhkanäkymiin liittyvä resilienssi. Yleiseen resilienssiin liittyy muun muassa sosiaalinen luottamus, kriittinen medialukutaito ja asukkaiden hyvä fyysinen ja psyykkinen terveys. Sosiaalinen pääoma koostuu sosiaalisista verkostoista, luottamuksesta toisia kohtaan, sitoutumisesta yhteisten asioiden hoitoon sekä luottamuksesta muita ihmisiä kohtaan (mm. 2020). 2015). Putnam 2000; Ruuskanen 2001). Euroopan Unionissa pyritään pitämään yllä ns
Orru et al. 2003.) Haavoittuvassa asemassa olevalla ryhmällä viitataan väestöryhmiin, joilla oman vaikutusvaltansa ulkopuolella olevista tek?öistä johtuen ei ole samoja mahdollisuuksia kuin hyväosaisemmilla väestöryhmillä. (Orru et al. palvelut ja niiden saavutettavuus. Haavoittuvuus ei ole ihmisen pysyvä ominaisuus. 2010). 1994.) Vastaavasti korkea sosioekonominen asema on yhteydessä parempaan varautumiseen (Zamboni et al. Riskikäsitykset, velvollisuudentunne ja käsitykset omista vaikuttamismahdollisuuksista vaikuttavat myös luottamuksen ja varautumisen väliseen yhteyteen, mikä näkyy esimerkiksi siten, että henkilöt, jotka mieltävät varautumisen omaksi velvollisuudekseen, varautuvat muita todennäköisemmin (PerTuula Kekki et al.. Kellens et al. Iällä, sukupuolella, koulutuksella, taloudellisella asemalla ja perhestatuksella on yhteys käsityksiin riskien todennäköisyyksistä ja vaikutuksista (mm. 2012; Mileti 1992). Tämä on myös kotimaisen tutkimuksen (Laurikainen 2019, 31) mukaan yleisin syy heikolle varautumiselle. 2000). (2021a) mukaan sosiaaliseen haavoittuvuuteen vaikuttaa neljä tek?ää: 1) henkilökohtaiset kyvyt ja tarpeet, 2) sosiaalinen tukiverkosto, 3) kriittisten palvelujen (sähkö ja lämpö, vesija jätevesi sekä tietoliikenne) saavutettavuus ja 4) julkiset sosiaalija terveys ym. Yhteiskuntaa ja kotitalouksia koskevat häiriötilanteet koettelevat eri väestöryhmiä eri tavalla; riskien todennäköisyys ja vahinkojen vakavuus vaihtelevat ryhmien välillä. 2011; Paton 2007; Paton et al. Toisaalta Suomessa tehdyssä tutkimuksessa (Laurikainen 2019) vain noin neljäsosa ilmoitti varautuneensa vähintäänkin hyvin elintarvikkeiden jakeluhäiriöön, vedenjakeluhäiriöön tai myrskyyn, kun taas tulipalojen, kotitapaturmien, kotitalouksien vesivahinkojen ja sähkökatkojen kohdalla varautuminen oli paljon yleisempää (Laurikainen 2019, 25–26). 2003). Eräissä muissa empiirisissä tutkimuksissa on saatu päinvastaisia tuloksia ja siten viranomaisiin luottamisen ja varautumisen välinen yhteys on osittain epäselvä (Han et al. Jokainen voi jossain tilanteessa jonain tiettynä ajankohtana kuulua haavoittuvaan ryhmään, jos häneltä puuttuu tilanteen edellyttämiä taitoja tai sosiaalista tukiverkkoa tai muita resursseja (Orru et al. 2004; Flynn et al. Yksilön vastuun kasvattaminen voi toisaalta asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan, sillä yksilöillä on erilaiset mahdollisuudet ja kyvyt varautua. 11 4/21 F tilanteissa ja niistä toivuttaessa kunnilla, vapaaehtoisjärjestöillä ja kansalaisilla on merkittävä rooli. 2011; Grothmann 2006; Terpstra 2009). 2021b, 5) Väestön varautumista käsittelevissä tutkimuksissa on tunnistettu sosiaalisia, taloudellisia ja psykologisia tek?öitä, jotka vaikuttavat ihmisten toimintaan. 2011; Lindell & Perry 2000; Finucane et al. Orrun ja kumppaneiden (2021b, 21–22) mukaan Suomessa terveydenhuollon rooli on merkittävä kriisien toipumisvaiheessa, jolloin usein tarvitaan esimerkiksi psykososiaalista tukea. 2020; Dash & Gladwin 2007). Ihmisten on todettu varautuvan häiriötilanteisiin heikommin, jos he luottavat vahvasti viranomaisiin ja niiden varautumistoimiin (Han et al. Osa ihmisryhmistä on muita haavoittuvampia tällaisissa tilanteissa. Yleisesti ottaen ihmiset usein yliarvioivat varautumisensa ja selviytymiskykynsä erilaisissa häiriötilanteissa (Paton 2003). Viranomaisten toimenpiteet yhteiskunnan resilienssin kehittämiseksi turvaavat pitkällä aikavälillä yhdenvertaisuutta. Resilienssiä kasvattaa myös luottamuksen rakentaminen yhteiskunnassa asukkaiden ja viranomaisten välillä sekä hyvä medialukutaito. (Cutter et al. 2000). Esimerkiksi henkilöiden, joiden tulotaso on matala, on havaittu kokevan erilaisiin häiriötilanteisiin liittyvät riskit suurempina, ja he ovat muita huolestuneempia häiriötilanteiden seurauksista (Fothergill et al. Yhteiskunnan sosiaalista resilienssiä voidaan edistää esimerkiksi tiedotuskampanjoiden avulla, joita käytetään esimerkiksi silloin, kun siirretään varautumisvastuuta yksilön suuntaan. Materiaalinen varautuminen, kuten elintarvikkeiden, vaihtoehtoisten ruuanlaittoja lämmitysjärjestelmien ja muiden varusteiden hankkiminen edellyttää taloudellisia resursseja, mitkä saattavat puuttua vähävaraisilta kotitalouksilta (Cutter et al. On havaittu, että valmius ja tarve varautua häiriötilanteisiin voi vähentyä, jos tilanteista on aikaisemmin selviydytty ilman merkittäviä vahinkoja, jolloin ihmiset saattavat arvioida selviytyvänsä myös seuraavalla kerralla hyvin (Scolobig et al. 2021b; Tierney 2014; Cutter et al. Tällaisia ryhmiä voivat olla esimerkiksi työttömät, maahanmuuttajat sekä sosiaalisesti syrjäytyneet
2021, Molarius et al. Kyselyssä kerättiin vastaajien henkilökohtaisia arvioita omasta varautumisestaan, auttamishalustaan ja varautumisuskomuksistaan. Toiseksi ennakointi palvelee haavoittuvien ryhmien ja heidän tarpeidensa tunnistamista, jolloin näihin tarpeisiin voidaan reagoida ajoissa ja parantaa heidän selviytymistään häiriötilanteissa. Miten sosioekonomiset ja demogra?set tek?ät ovat yhteydessä ihmisten kokemukseen omasta varautumisestaan tai selviämisestään häiriötilanteissa. Analyysissä oli mukana 973 vastausta. SPEKin kyselyaineiston avulla pyritään vastaamaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Laadullinen aineisto BuildERS-hankkeessa tutkittiin dokumenttianalyysillä resilienssin ja kriisinhallinnan tulkintaa ja toteutusta institutionaalisista näkökulmista. Haastattelujen kesto oli noin yksi tunti. 2020; Laurikainen 2019, 27–28). Siksi tutkimuskysymyksiksi nousivat: 1. Pelastusarme?an asiakkaisiin kohdistuva tutkimus oli osa Euroopan Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Analyysissa käytiin läpi lainsäädäntöön ja viralliseen ohjeistukseen liittyviä dokumentteja, poliittisia dokumentteja ja strategioita, tutkimuslaitosten ja vapaaehtoisjärjestöjen tuottamia raportteja sekä uutisartikkeleita. Yksilöiden ja yhteisöjen resilienssin kehittämiseksi on kehitetty useita työkaluja (mm. Tämä saattaa johtua siitä, että pitkät sähkökatkot ovat maaseudulla yleisempiä ja siksi niihin ollaan paremmin varautuneita (Lepistö et al. Haastattelut suoritettiin 28.6.–31.7.2018 välisenä aikana. Dokumenttianalyysin tuloksia täydennettiin ja veri?oitiin teemahaastattelujen avulla sekä Pelastusarme?an asiakaskuntaan kohdistetun kyselyn avulla. Tutkimuskysymykset, aineistot ja menetelmät Tutkimuskysymykset Tutkimusten mukaan yhteiskunnan resilienssiin vaikuttaa asukkaiden oma varautuminen häiriötilanteisiin sekä heidän sosiaaliset verkostonsa (sosiaalinen pääoma) ja muut resurssit. Teemahaastattelut kohdistettiin Suomen viranomaisiin, vapaaehtoisjärjestöihin sekä asiantunt?aorganisaatioon. Suomessa kotitalouksien omatoiminen varautuminen on korkeammalla tasolla harvaan asutuilla alueilla eli valmiudet ovat sitä paremmat, mitä kauempana kuntakeskuksista ollaan (Lepistö et al. 2020). 2. Viranomaisten, asiantunt?aorganisaation ja vapaaehtoisjärjestöjen haastattelut toteutettiin puhelimitse talvella 2019–2020. Miten sosiaalisen pääoman puute (sosiaalinen haavoittuvuus) häiriötilanteissa näkyy varautumisessa. Tämä tutkimus yhdistää aineistoja, jotka on tuotettu Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) kyselyssä ”Omatoiminen varautuminen ja lähiympäristön turvallisuus sekä auttamishalu ja vapaaehtoisuus Suomessa 2018” sekä EU:n BuildERS-hankkeessa Suomessa tehdyissä dokumenttianalyysissä, haastatteluissa ja kyselyssä. Viranomaisten ja asiantunt?aorganisaation toiminta ja tehtävät liittyivät kriisinhallintaan, kun taas vapaaehtoisorganisaatioiden toiminnassa painottui sosiaalisen avun tarjoaminen. Tuloksia käytettiin vastaamaan tutkimuskysymykseen sosiaalisen pääoman puutteen (sosiaalinen haavoittuvuus) ilmenemistä häiriötilanteisiin varautumisessa. 2013.) Suomessa resurssien, tietojen tai taitojen puutetta ei yleisesti koeta keskeisimmäksi syyksi heikkoon varautumiseen (Laurikainen 2019, 31). Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puhelinhaastattelua. 4/21 12 Futura ry & Lindell 2008; Wachinger et al. Aineiston pääanalyysimenetelmänä oli lineaarinen regressioanalyysi. BuildERSin haastatteluihin osallistui viisi viranomaistahon edustajaa, neljä vapaaehtoisorganisaatioiden edustajaa ja yksi asiantunt?aorganisaation edustaja. 2018). Määrällinen aineisto Tutkimuksen peruskohderyhmän (N) muodostivat iältään vähintään 15-vuotiaat mannersuomalaiset ja äidinkielenään suomea puhuvat henkilöt. Asukkaiden ja koko yhteiskunnan resilienssin vahvistaminen edellyttää ennakointia, jotta tunnistetaan uhkia ja todennäköisiä häiriötilanteita, mihin pitää varautua. Järvensivu et al. Kokonaisotos (n=1000 haastattelua) muodostettiin yksinkertaisella satunnaisotannalla etukäteen määriteltyjen aluekiintiöintien sisällä ja se on painotettu vastaamaan Manner-Suomen ikäryhmäja sukupuol?akaumaa. Varautuminen ja selviytyminen häiriötilanteissa ei jakaudu maantieteellisesti tasaisesti
Turvallisuustaidot (K11, K12, K13, K14; Cronbachin alfa 0.71) sekä auttamishalukkuus vapaaehtoisena (K8A, K8B; Cronbachin alfa 0.91) muuttujat olivat summamuuttujia. 13 4/21 F laajuista kyselyä, johon Suomesta vastasi kahdeksan henkilöä. Pelastusarme?an asiakkaiden kyselyssä selvitettiin myös, millaisista tietolähteistä vastaajat saivat tietoa häiriötilanteista sekä ohjeita niissä toimimisessa. Vastaavasti selviytymistä häiriötilanteissa lisäsi korkeampi ikä, hyvä varautuminen, maaseudulla/haja-asutusalueella asuminen sekä hyvät Tuula Kekki et al.. Selviytymisen kohdalla vastaajilta kysyttiin, kuinka monta päivää heidän kotitaloutensa selviää ilman tavanomaisia palveluita, kuten juoksevaa vettä, puhelinyhteyttä ja joukkoliikennettä. Summamuuttujat muodostettiin aineistolähtöisesti. Selviäminen muodostettiin kyselyn kahdeksasta muuttujasta (K41, K42, K43, K44, K45, K46, K47, K48), jotka käsittelivät vastaajien kokemuksia kotitaloutensa selviämisestä häiriötilanteessa ilman sähköä, juoksevaa vettä, julkista liikennettä, ruokakaupassa käyntiä, apteekissa käyntiä, puhelinyhteyttä, internet-yhteyttä tai käteistä rahaa, jos sähköisten maksujärjestelmien käyttö ei ole mahdollista). Selviäminen-summamuuttujan Cronbachin alfa oli 0.74 ja varautuminen-summamuuttujan 0.79, mikä viittaa siihen, että summamuuttujissa olevat kysymykset sopivat hyvin yhteen ja muodostivat hyvän latentin muuttujan, sillä alfa-kerrointa 0.80 pidetään usein hyvänä. Varautumisen kysymyksissä vastaajilta kysyttiin, kuinka hyvin he kokevat olevansa varautuneita erilaisiin häiriötilanteisiin, kuten tulvaan, tulipaloon tai vedenjakeluhäiriöön. Kotitaloustyypin kategoriaan ”Muu” sisältyvät esimerkiksi vanhempiensa kanssa asuvat vastaajat. Tulosten mukaan näyttää siltä, että mitä pidempään ihmiset kokivat selviävänsä ilman ruokakauppaa tai muuta palvelua, sitä paremmin varautuneita he olivat. Varautumisella tarkoitettiin tässä yhteydessä sitä, miten hyvin vastaajat kokivat olevansa varautuneita erilaisiin häiriötilanteisiin, kuten tulviin, sähkökatkoihin ja myrskyihin. BuildERS-hankkeen haastattelutuloksille toteutettiin sisällönanalyysi, ja analyysin tuloksia verrattiin sekä aiempien tutkimusten tuloksiin että SPEKin kyselyaineiston tuloksiin. Selviytyminen puolestaan tarkoitti vastaajan kokemusta siitä, montako päivää hänen kotitaloutensa selviäisi ilman kauppaa, apteekkia tai vastaavia palveluita. Hyvät turvallisuustaidot ja auttamishalukkuus vapaaehtoisena lisäsivät kokemusta hyvästä varautumisesta. Lähiöissä asuvat kokivat olevansa huonommin varautuneita kuin keskustassa asuvat, kun taas maaseudulla asuvat kokivat olevansa kaikkein parhaiten varautuneita. Tulokset SPEKin aineiston kvantitatiivisessa analyysissä käsiteltiin vastaajien kokemusta siitä, miten hyvin he ovat varautuneita häiriöihin, ja miten kauan he selviytyvät niistä. Asuinpaikkakategoriat olivat keskusta/ kantakaupunki, lähiö sekä maaseutu/haja-asutusalue. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan hyvään varautumiseen oli yhteydessä selviäminen häiriötilanteissa, ikä, asuinpaikka, hyvät turvallisuustaidot sekä auttamishalukkuus vapaaehtoisena (taulukko 2). Kvantitatiivisen tutkimuksen selitettävinä muuttujina olivat summamuuttujat ‘selviäminen’ sekä ‘varautuminen’. Summamuuttuja, eli latentti muuttuja, kuvaa siis hyvin vastaajien kokemusta omasta varautumisesta sekä selviämisestä häiriötilanteissa. Vastaajista kaksi oli haastatteluhetkenä asunnottomana, viisi asui vastaanottokeskuksessa ja yksi kuntoutuslaitoksessa. Iäkkäämmät ihmiset kokivat olevansa paremmin varautuneita kuin nuoremmat ihmiset. Kyselyn tavoitteena oli selvittää, mitkä asiat vastaajat kokivat haastavimmaksi häiriötilanteissa, ja minkälaista apua ja tukea he tarvitsisivat turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi. Taustamuuttujina analyysissä olivat vastaajan ikä, sukupuoli, kokemus toimeentulosta, kotitaloustyyppi sekä asuinpaikka (taulukko 1). Kotitalouksien selviämistä häiriötilanteissa vähensivät toimeentulovaikeudet, vastaajan naissukupuoli sekä epätyypillisessä asumismuodossa asuminen (taulukko 2, Selviytyminen). Varautuminen muodostettiin yhdeksästä muuttujasta (K21, K22, K23, K24, K25, K26, K27, K28, K29) liittyen kotitalouden kokemukseen heidän varautumisestaan häiriötilanteihin, kuten tulvaan, tulipaloon, myrskyyn, elintarvikkeiden jakeluhäiriöön, sähkökatkoon, vedenjakeluhäiriöön, puhelinja internetverkon toimimattomuuteen, kotitapaturmaan ja vesivahinkoon
BuildERS-hankkeen eri tutkimusten tuloksista koostettiin taulukko (taulukko 3) selventämään, mitkä ryhmät eri toim?atahot kokevat haavoittuviksi sekä miten asunnottomat itse näkevät oman haavoittuvuutensa. Pelastuspalvelun toim?oiden vastauksissa haavoittuvina ryhminä korostuivat iäkkäät maaseudun asukkaat viestintäverkkojen häiriötilanteissa Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Tuloksissa nousi esiin eri toim?oiden erilaiset näkemykset häiriötilanteisiin ja haavoittuviin ryhmiin. Näiden perusteella arvioitiin haavoittuviksi katsottujen ryhmien sosiaalisen verkoston olemassaoloa tai sen puutetta. 4/21 14 Futura Taulukko 1. Vapaaehtoisjärjestöt nostivat esiin haavoittuvina kohteina maahanmuuttajat, joiden ainoa sosiaalinen verkosto koostuu ystävistä. Kuvailevat tunnusluvut (N=973). BuildERS-hankkeessa COVID-19-tilanteeseen liittyen haastatelluista kahdeksasta henkilöstä lähes kaikki (7) kokivat, että heillä itsellään oli paljon ystäviä, joilta he olivat saaneet tukea. NEET-nuoret (Not in Employment, Education or Training). sekä kielitaidottomat maahanmuuttajat epidemiatilanteissa. Vesilaitosten edustajat olivat huolissaan kaikista, joita tieto ei saavuta esimerkiksi veden laadun häiriötilanteessa. Sosiaalipalveluiden toim?oiden vastauksissa painottuivat ihmiset, joilla ei ole sosiaalista verkostoa, ”jotka eivät ole minkään ketjun päässä”, kuten esimerkiksi työelämän tai opiskelun ulkopuolella olevat nuoret eli ns. Myös heidän haastatteluissaan nousi esiin haavoittuvuuden tek?öinä yksiturvallisuustaidot ja auttamishalukkuus. Toisin sanoen iäkkäämmät ja maaseudulla asuvat kokivat selviytyvänsä pidempään ilman erilaisia palveluita. Tiedonkulkuun liittyvät vastaukset rinnastettiin sosiaaliseen verkostoon
Lineaarinen regressioanalyysi. Ihmisten varautumiseen ja selviytymiseen yhteydessä olevat sosioekonomiset ja demogra?set tek?ät. 15 4/21 F Taulukko 2. Tuula Kekki et al.
Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Haavoittuvia ryhmiä ja haavoittuvuuden tek?öitä eri tahojen näkökulmasta. 4/21 16 Futura Taulukko 3
Tulosten tarkastelu Häiriötilanteista selviämisen ja varautumisen yhteys demogra?siin ja sosioekonomisiin tek?öihin Kvantitatiivisen analyysin mukaan kokonaisuudessaan maaseudulla asuvat vastaajat kokivat olevansa paremmin varautuneita häiriötilanteisiin kuin kaupungeissa asuvat, ja he myös kokivat selviävänsä pisimpään häiriötilanteissa. Vastaajien perhemuoto ei ollut yhteydessä vastaajien kokemukseen varautuTuula Kekki et al.. Tämä kertoo siitä, että viranomaisten näkemys ja vastaajien kokemus ei ole aina samanlainen. Tulos saattaa heijastaa vahvaa luottamusta viranomaisiin, mikä Hanin ja kumppaneiden (2011) tutkimuksen mukaan on yhteydessä yksilöiden heikompaan varautumiseen. 2020). Toisaalta tulokset ovat yhteneväiset aiemman tutkimuksen kanssa, sillä kotitalouksien omatoiminen varautuminen on korkeammalla tasolla harvaan asutuilla alueilla eli valmiudet ovat sitä paremmat, mitä kauempana kuntakeskuksista ollaan (Lepistö et al. Tämä saattaa johtua siitä, että pitkät sähkökatkot ovat maaseudulla yleisempiä ja siksi niihin ollaan paremmin varautuneita (Lepistö et al. Edellisten lisäksi merkittävimmät henkilökohtaiset haavoittuvuuteen vaikuttavat ominaisuudet olivat ikääntyminen ja kielitaidottomuus. BuildERS-hankkeen viranomaisja vapaaehtoisjärjestöjen haastatteluissa korostui etenkin haja-asutusalueella asuvien liikuntarajoitteisten heikko pärjääminen, mikäli jokapäiväinen asuminen jo vaatii tuettuja palveluita. Kvantitatiivisen analyysin tuloksissa näkyi vielä ero keskusta-alueen ja lähiöiden välillä: lähiöissä asuvat kokivat olevansa vähemmän varautuneita kuin keskustoissa asuvat. 17 4/21 F näisyys ja jääminen tiedonsaannin ulkopuolelle. Toisaalta tutkimuksessa nousi esiin kaupungissa asuvien henkilöiden heikko varautumisen ja selviytymisen taso, mikä nousi esiin myös BuildERS-hankkeen haastatteluissa. Kaupungeissa asuvien vastaajien kokemus heikosta varautumisesta saattaa johtua vahvasta luottamuksesta yhteiskunnan toimivuuteen sekä siitä, että varautuminen esimerkiksi lämmönjakelun loppumiseen on vaikeampaa kerrostaloissa. 2020; Laurikainen 2019, 27–28)
Esimerkiksi kielitaidottomien paperittomien henkilöiden ei ole helppo selvittää, mistä he voisivat hankkia tietoa. alkusammutus, hätäensiapu), sitä paremmin hän koki olevansa varautunut häiriöihin. Ihmisten auttamishalukkuus puolestaan näkyi kokemuksena paremmasta varautumisesta sekä selviytymisestä häiriötilanteessa. Tämä kasvatti myös arviota selviytymisajasta häiriötilanteessa. 2004; Flynn et al. Vahvimmin ne nousivat esiin asunnottomien haastatteluissa. Tämä saattaa selittyä Perryn ja Lindellin (2008) sekä Wachingerin ja kumppaneiden (2013) tutkimusten tuloksilla siitä, että ihmiset, jotka mieltävät varautumisen omaksi velvollisuudekseen, useimmin myös varautuvat itse. Vanhemman väestön näkemys omasta kriisienhallintakyvystään on kuitenkin vastakkainen viranomaisten ja jopa vapaaehtoisjärjestöjen käsitykseen nähden. Tämä saattaa johtua siitä, että pohjoismainen hyvinvointivaltio pystyy tasaamaan eroja siinä määrin, että heikko taloudellinen asema ei välttämättä johda heikkoon varautumiseen. On myös todennäköistä, että kvantitatiivisen aineiston puhelinhaastattelut eivät olleet tavoittaneet haavoittuviin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, jolloin myös iäkkäämmät vastaajat ovat todennäköisesti keskimääräistä aktiivisempia, hyväosaisempia ja -kuntoisempia henkilöitä. SPEKin aineiston kvantitatiivinen analyysi osoitti, että mitä paremmaksi vastaaja koki turvallisuustaitonsa (esim. BuildERS-hankkeen haastatteluissa nostettiin esiin, että myös sairaudet tai muut toimintakyvyn heikentymistä aiheuttavat tek?ät voivat aiheuttaa vaikeuksia ymmärtää häiriötilanteita ja niiden mahdollisia seurauksia. Kielitaidottomuus oli toinen merkittävä asia, minkä koettiin lisäävän haavoittuvuutta. Kielitaidottoman maahanmuuttajan on vaikea saada tietoa, jos hänellä ei ole vahvaa sosiaalista verkostoa, tai jos hän ei asu esimerkiksi vastaanottokeskuksessa, missä hän voisi saada tietoa henkilökunnan tai muiden asukkaiden kautta. 2000) niin myös tämän tutkimuksen kvantitatiivisen aineiston analyysi osoitti, että heikommin toimeentulevat kokivat selviytyvänsä lyhyemmän aikaa häiriötilanteissa. Sosiaalisen tukiverkoston puuttuminen tai niiden heikkous nostaa myös maahanmuuttajien, NEET-nuorten sekä yksinasuvien ikääntyneiden sosiaalista haavoittuvuutta. Sosiaalinen haavoittuvuus kriisitilanteissa johtuu usein myös ihmisten omista ominaisuuksista ja kyvyistä, joista ikääntyminen henkilökohtaisena ominaisuutena on eräs merkittävimmistä. Asunnottomat nostivat omasta joukostaan kaikkein haavoittuvimmaksi ryhmäksi yksinäiset asunnottomat, ja suurimmaksi uhkaksi tiedonsaannin vaikeudet. Yllättävä tulos oli, että vaikka naisten ja miesten välillä ei ollut eroa varautumisessa niin naiset kokivat selviytyvänsä lyhyemmän aikaa häiriötilanteessa. 4/21 18 Futura misesta tai selviytymisestä eli esimerkiksi yksinhuoltajaperheet kokivat pärjäävänsä yhtä hyvin kuin ydinperheet tai kahden aikuisen perheet häiriötilanteissa. Tämä saattaa johtua siitä, että mitä vanhempia ihmiset ovat, sitä useampia häiriötilanteita he ovat jo kokeneet elämässään, ja siten heillä saattaa olla useampia selviytymiskeinoja kokemuskentässään. 1994, Cutter et al. Kuten monet kansainväliset tutkimukset (Fothergill et al. Sosiaalisen pääoman vaikutus häiriötilanteissa selviytymiseen Sosiaalisen tukiverkoston heikkous sekä sen rinnalla tiedonsaannin vaikeudet näkyivät BuildERS-hankkeen selvityksissä eräänä merkittävänä haavoittuvuuden tek?änä. Sen s?aan heikko toimeentulo ei ollut yhteydessä kokemukseen varautumisesta. COVID-19-pandemia osoitti heille yhteiskunnan toimimattomuuden kriisin keskellä haavoittuvia ryhmiä kohtaan hyvin konkreettisesti. Iäkkäämmät saattavat myös yliarvioida omaa selviytymistään ja varautumistaan häiriötilanteissa, kun taas vastaavasti nuoret tai keski-ikäiset saattavat aliarvioida selviytymistään, koska heillä ei ole kokemusta eikä käsitystä omista resursseistaan ja kyvykkyydestään. Pandemian keväällä 2020 aiheuttama sulku katkaisi Pelastusarme?an ja muiden järjestöjen tarjoamat ruokapalvelut, jolloin näiden hyväntekeväisyysjärjestöjen asiakkaista tuli unohdettu ja näkymätön ryhmä. Tämä saatSuomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Kvantitatiivinen analyysi nosti esiin myös sen, että korkeampi ikä oli positiivisesti yhteydessä kokemukseen hyvästä varautumisesta sekä kokemukseen pidempään selviytymisestä häiriötilanteissa, eli iäkkäämmät kokivat olevansa paremmin varautuneita ja selviävänsä pidempään ilman palveluita