3/ 20 24 3/ 20 24 Tulevaisuuden sivistys. 3/2024 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
43. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä toimisto@tutuseura.fi! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.fi Tämän numeron päätoimittajat Päivi Nilivaara, Otto Tähkäpää ja Marja-Liisa Viherä Taitto Johanna Viherä Kansikuva Marja-Liisa Viherä Painopaikka Waasa Graphics Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. vuosikerta 3/2024 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 57€ Vuosikerta ulkomaille 68 € Irtonumero jäsenille 8,40 €, muille 15,40 € Sähköinen irtonumero 12,50 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset Riika Räisänen, toimisto@tutuseura.fi, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Minna Halonen, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Marileena Mäkelä, Laura Pouru-Mikkola, Minna Pura, Juho Ruotsalainen, Riika Räisänen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, toimisto@tutuseura.fi tutuseura.fi tutuseura.fi/julkaisut/futura Futuran tulevat teemat Futura 4/24 Visionäärinen johtaminen Futura 1/25 Nuoret ja tulevaisuus – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä Futura 2/25 Tulevaisuudentutkimuksen menetelmälliset rajat ja rajanylitykset Futura 3/25 Vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuus Futuran kirjoittajaksi
Salonen Sivistys kriisiytyvässä ajassa Sampo Rauvola ja Vili Hämynen Tekoälyn kokoinen aukko peruskoulussa Lauri Tuomi Sivistyksen teemavuoden välitilinpäätös – pölyt pois ja toimimaan Kristiina Brunila Koulutus on kuollut, eläköön sivistys. Ville Lähde Sivistys ekologisten kriisien aikakaudella Risto Mikkola ja Ari Virkamäki Näkökulmia sivistykseen ja sen tulevaisuuden haasteisiin Mika Vesalahti Särön ulottuvuudet: Hyvät aikeet (Särö 52/53 2024) SISÄLLYS Pääkirjoitus Seurainfo Artikkelit Referee-artikkelit Futura 3/2024 2 4 13 27 37 47 52 59 62 65 75 79 85 86 89 Katsaus Puheenvuorot In Memoriam: Keijo Johannes Rajakallio 1952–2024 Kirja-arvio. Göte Nyman ja Mika Pantzar Voiko tekoäly olla sivistynyt. 1 3/24 Futura Päivi Nilivaara, Otto Tähkäpää ja Marja-Liisa Viherä Sivistys on huolenpitoa Ilkka Niiniluoto Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa Laura Paaso ja Johanna Ollila Dynaaminen osaamisidentiteetti haastaa ammatilliset täsmäidentiteetit Elisa Maljamäki ja Tia Lämsä Ammattikorkeakoulutus sivistyksen kehtona Utopia sivistyksen paluusta korkeakouluun Seija Kojonkoski-Rännäli Toimintaorientaatio tulevaisuuden tuottamistoiminassa Erkka Laininen ja Arto O
Odotamme heidän tutkimukselleen jatkoa muun muassa kansainvälisillä vertailuilla. Yhteiskunta, joka panostaa yksilön laaja-alaiseen kehitykseen, pystyy sopeutumaan ja vastaamaan monimutkaisiin ja ennakoimattomiin muutoksiin. Kriittisten ajattelutaitojen ja tiedon luomisen tapojen vaaliPÄÄKIRJOITUS. Se voi tarjota mahdollisuuden arvokkaaseen ja merkitykselliseen elämään, jossa kriittinen ajattelu ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä arvoja. Sivistys on uhattuna, mutta mitä tässä ajassa tarkoittaa sivistyksen puolustaminen. Opetusja kulttuuriministeriön julistaman juhlavuoden tapahtumien koordinoinnista vastaa 150-vuotisjuhliaan viettävä Kansanvalistusseura. Vai onko sivistyksellä tulevaisuutta. Hän painottaa, että tulevaisuuden suuri kysymys ei enää liity vain tekemisen tekniikoiden kehittämiseen tai taloudellisen kasvun tavoitteluun, vaan tekijän itsensä kehittymiseen, hänen sivistymiseensä nykyistä laajemmin, planetaarisesti. Kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä, sillä sivistys on ollut keskeinen tekijä Suomen menestystarinassa auttaen maata kehittymään köyhästä maatalousyhteiskunnasta moderniksi valtioksi, kuten Ilkka Niiniluoto toteaa artikkelissaan. Mitä sivistys ja sivistyksen puolustaminen merkitsevät monikriisin ajassa. Sivistys vaatii kuitenkin jatkuvaa huolenpitoa. Teemavuosi ei kuitenkaan innosta ainoastaan muistelemaan sivistyksen historiaa, vaan se virittää ennen kaikkea tähyämään tulevaisuuksiin: miltä näyttävät sivistyksen tulevaisuus ja tulevaisuuden sivistys. Sivistystä voidaan vahvistaa luomalla tilaisuuksia vuorovaikutukseen ja yhteisölliseen toimintaan, joissa korostetaan avoimuutta, kriittisyyttä ja toisten elollisten kokemusten huomioimista. Tulevaisuudessa keskeinen sivistyksen mitta voisikin olla, miten osaamme omaksua uutta, kehittää osaamistamme ja tehdä tekoja, joilla luodaan edellytyksiä omalle ja muiden hyvälle elämälle. Lainisen ja Salosen mukaan sivistyksellä on potentiaalia olla yhteiskuntaa uudistava muutosvoima: “Planetaarisesti sivistynyt ihminen pyrkii lisäämään aineellisen hyvinvointinsa sijaan oman elämänsä merkityksellisyyttä ja rakentaa teoillaan tulevaisuutta, joka on kestävä, toiveikas ja houkuttelevasti hyvä.” Ville Lähde puolestaan määrittelee ekologisten kriisien aikakauden sivistyksen olevan aktiivista osallisuutta, kansalaisuutta. Tämä edellyttää ammattikorkeakouluilta rohkeutta asettaa sivistys ja kriittinen ajattelu koulutuksen keskiöön, vaikka se ei aina välttämättä olisi taloudellisesti tai tehokkuuden näkökulmasta helpoin valinta.” Omassa puheenvuorossaan Kristiina Brunila vie Maljamäen ja Lämsän pohdintaa pidemmälle kysyen, voiko sivistys pelastaa taloudellistumisen ja yksilöllistymisen näivettämän koulutuksen. Artikkeli painottaa sivistyksen vaalimisen merkitystä ja sen jatkuvaa ylläpitämistä taloudellisista haasteista huolimatta. 3/24 2 Futura Sivistys on huolenpitoa Olemme viettäneet vuonna 2024 sivistyksen teemavuotta. Brunilan mukaan sivistyksen vahvistaminen edellyttää osallistumista ja yhteistä vastuunkantoa. Kirjoittajien mukaan monikriisien ajassa se ei voi olla luonteeltaan yhteiskuntaa säilyttävää, vaan sitä uudistavaa. Miten sivistyksen tulisi uudistua, jotta se kykenee vastaamaan ilmastonmuutoksen, eriarvoisuuden, tekoälyn ja työelämän murroksen kaltaisiin haasteisiin. Seuran toimitusjohtajan Lauri Tuomi valottaa lehtemme katsauksessa teemavuoden moninaista juhlistamista eri puolilla Suomea. Laura Paaso ja Johanna Ollila pohtivat artikkelissaan dynaamista osaamista osana ihmisen identiteettiä: osaaminen on keskeinen osa sivistystä, sen ulkoinen muoto ja tapa osallistua toimintaan. Niitä pohdimme tässä Futuran numerossa monipuolisesti ja moninäkökulmaisesti. Seija Koljonkoski-Rännäli tutkii artikkelissaan ihmisen ymmärrysorientoitunutta toimintaa tuotannossa. Niiniluoto kysyy, löytyykö Suomesta yhä halua ja kykyä ylläpitää sivistysvaltion asemaa. Elisa Maljamäen ja Tiia Lämsän ammattikorkeakoulujen opetusta käsittelevässä artikkelissa todetaan: “Tulevaisuudessa sivistyksen merkitystä korkeakoulutuksessa voidaan tarkastella utopiana, mutta se voi myös olla välttämätön osa menestyvää yhteiskuntaa. Sivistystä kriisiytyvässä ajassa tarkastellaan sekä Erkka Lainisen ja Arto Salosen, että Ville Lähteen artikkeleissa
Mika Pantzar ja Göte Nymanin puolestaan kysyvät, voiko tekoäly olla sivistynyt. Tämä sopii myös Särön kaltaisen pienlehden valtavirrasta poikkeavaan sisältöön, joka kasvattaa ymmärrystä kokonaisuuksia kohtaan. Missä asioissa vanhat neuvot ovat päteviä, ja missä meidän on suostuttava luopumaan vanhoista ajatuksista. Ari Virkamäki ja Risto Mikkola ovat koonneet artikkeliinsa mittavaa kokemustaan Seinäjoen sivistysseminaareista ja nostavat esiin merkittävien ajattelijoiden näkemyksiä sivistyksestä, kasvatuksesta, ekologisesta sivistyksestä ja ihmisen tulevaisuudesta. Mitkä ovat ne haavoittuvaisuuden kohdat ja puutteet, joita nyt on korjattava. Jokaisen teon tulisi siis olla hengellisen hyväntahtoisuuden ilmaus." Löytyisikö tästä ajatuksesta pohja, jonka varassa voimme jäädä pohtimaan lukuisia tässä lehdessä esiin nousevia, ehkä huoltakin nostavia kysymyksiä sivistyksen tulevaisuudesta ja tulevaisuuden sivistyksestä. • Onko tekoälyn myös poisopittava jotakin ja mitä se olisi. Mitä tarvitaan nyt?” Tähän keskusteluun toivomme tämänkin lehden osallistuvan. Jäämme kaipaamaan hänen syvällisiä, luovia ja osin kriittisiä keskustelujaan. • Oliko professori Higgins akateeminen barbaari. Seuran pitkäaikainen jäsen, entinen päätoimittaja ja E-Futuran perustaja Keijo Rajakallio on poissa. • “What am I fit for” eli missä sivistynyttä tekoälyä tarvitaan. Näytelmän asetelmasta löytyvät tämän kysymyksen peruselementit, joita lukijankin on herkullista pohtia: • Minkälainen koulutus tekee tekoälystä sivistyneen. • Mitkä ovat sivistetyn tekoälyn kriteerit. Kirjoittajien mukaan suomalaisen peruskoulun yleissivistävä tehtävä ei täyty, ellei se tarjoa riittävää digitaalisen sivistyksen pohjaa. Sivistäviä lukuhetkiä! Päivi Nilivaara, Otto Tähkäpää ja Marja-Liisa Viherä Päivi Nilivaara, Otto Tähkäpää ja Marja-Liisa Viherä Päivi Nilivaara, KT, tutkijatohtori Tampereen yliopisto paivi.nilivaara@tuni.fi Otto Tähkäpää, VTM otto.tahkapaa@gmail.com Marja-Liisa Viherä, FT maija.vihera@gmail.com. Tekoälyä tarkastellaan erityisesti kahdessa kirjoituksessa. • Tulisiko sivistyneen tekoälyn kyetä kritisoimaan opettajiaan. Millaisen muodon ottavat juuri nyt ne sivistystä vastustavat voimat ja retoriikat, joita on torjuttava. • Hermostuuko tekoäly barbaariseen opettajaansa ja karkaa omille teilleen. 3 3/24 Futura minen ei riitä, niitä pitää myös käyttää. • Minkälainen on sivistynyt tekoälyn opettaja. Ymmärryksen kasvattaminen on sivistystyötä, lopettaa Vesalahti arvionsa. He päättävät artikkelinsa lainaukseen Anne Friediltä "Jokaisen ihmisen vastuulla on tehdä omalla pienellä paikallaan jokaisen päivän jokainen teko parhaan kykynsä mukaan niin, että toisten ymmärtäminen, avunanto ja rakkaus toteutuvat. “Yhtäältä on kysyttävä, millaiset ajattelun, kommunikaation ja yhteiselämän tavat ja taidot ovat tärkeimpiä juuri nyt, tällä nimenomaisella ajanhetkellä. • ”What’s to become of me?” eli mikä on tämä sivistynyt uusi olio. Viime kädessä sivistys on tulevaa rakentavaa ymmärrystä ja huolenpitoa itsestä, toisista, yhteisöistä ja planeetastamme. He kiirehtivät uudistamaan opetussuunnitelman perusteita vastaamaan ajan tarpeita ja korostavat opettajien perusja täydennyskoulutuksen merkitystä digitaalisen sivistyksen ja tekoälyn lukuja käyttötaitojen rakentajana. Se näkyy muun muassa Janne Saarikiven esseessä, missä hän nostaa esiin suomenkielisen filosofian ja periferioiden tutkimisen tarpeen globaalissa maailmassa: ”Oleellista ei ole eristäytyminen periferiaan vaan periferian ja keskusten vuoropuhelu”. Kirja-arvostelussa Mika Vesalahti tarkastelee viimeistä 150 sivuista numeroa kirjallisuusja kulttuurilehti Säröä (52/53.2024) korostaen sen valtalehdistöstä poikkeavaa linjaa. Sampo Rauvola ja Vili Hämynen ottavat kantaa, miksi digitaalinen sivistys ja siihen olennaisesti kuuluva tekoälyn lukutaito ovat osa jokaiselle kuuluvaa yleissivistystä ja edellytyksiä tulevaisuuden demokraattisen yhteiskunnan pysyvyydelle. Kirjoituksessaan he vertaavat tekoälyä My Fair Ladyn Elizaan ja professori Higginsiin oivana inspiraation lähteenä pohdinnoille tekoälyn sivistyneisyydestä
Vaikka valtion taloudessa tämä summa näyttää pieneltä, sekin tulee heikentämään sivistystyön mahdollisuuksia maassamme. Budjettiriihessä 3.9.2024 valtiovarainministeriön ehdottama 30 miljoonan leikkaus vuodelle 2025 lähes puolittui 17,3 miljoonaan – ja vahinkoa siirrettiin ammatilliseen koulutukseen. Samaan aikaan sivistyksen taivaalle on kuitenkin noussut tummia pilviä. Vuonna 1874 perustetulla Kansanvalistusseuralla on ollut tärkeä asema suomalaisessa aikuiskoulutuksessa, jonka sivistystyö on osaltaan auttanut Suomen nousua köyhästä maatalousyhteiskunnasta menestyväksi moderniksi valtioksi (Ojanen 2024). Ciceroa mukaillen tulevaisuusajattelun keskeinen tehtävä on providentia eli huolenpito huomisesta. Mutta löytyykö meiltä edelleen kykyä ja tahtoa ylläpitää Sivistys-Suomea. Juhlavuoden näkyvänä tuotteena on useita tiiviitä puheenvuoroja sisältävä Kansanvalistusseuran kalenteri 2024, joka jatkaa vuosien 1881–1957 mainiota julkaisuperinnettä. Ristiriitainen tilanne ylevien ihanteiden ja ankean todellisuuden välillä herättää runsaasti kysymyksiä. Siksi meidän kaikkien kansalaisten ja erityisesti tulevaisuudentutkijoiden on kysyttävä, mitkä ovat parhaat keinot turvata sivistyksen vaatimaa jatkuvaa huolenpitoa. Näin ne ovat tukeneet ministeriötä, joka suunnitelmissaan haluaa edistää ”sivistystä tiedolla, taidolla ja tunteella tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti”. Koronapandemian jo aiemmin kurittamat taiteilijayrittäjät, freelancerit ja kulttuurilaitokset (kuten kaupunginteatterit, orkesterit ja museot), joiden elinehtona on maksavan yleisön ohella julkinen tuki, odottivat mieltään osoittaen valtiovarainministeri Purran saksien leikkausta. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra esitti Ylen vaalitentissä 22.3.2023 mielipiteensä, jonka mukaan ”kulttuuri on luksuspalvelu, johon valitettavasti Suomessa menee liikaa rahaa”. Ilkka Niiniluoto akateemikko, teoreettisen filosofian emeritusprofessori Helsingin yliopisto ilkka.niiniluoto@helsinki.fi REFEREE-ARTIKKELI. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen yritys tasapainottaa yhä 12 lisämiljardilla velkaantuvaa valtion taloutta on johtanut muun muassa aikuiskoulutustuen lakkauttamiseen ja kulttuurin määrärahojen leikkauksiin. Suomen menestystarina on perustunut nimenomaan panostuksiin sivistysvaltiona (Niiniluoto 2017), jossa asuu maailman onnellisin kansa. Vuodelle 2026 joudutaan etsimään lisäsäästöjä samalta hallinnonalalta. ”Ilman taidetta meillä ei ole viisautta, sivistystä eikä ihmisyyttä”, jyrähtivät yhdeksän taiteen akateemikkoa (HS 31.8.2024). 3/24 4 Futura Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa Vuonna 2024 on maassamme vietetty sivistyksen teemavuotta, jonka opetusja kulttuuriministeriö nimesi Kansanvalistusseuran 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Teemavuoteen on liittynyt lukuisia organisaatioita, jotka ovat innostuneesti järjestäneet yli 200 sivistyksen rikkautta ja monimuotoisuutta ilmentävää tapahtumaa
Snellman, historioitsijat Z. Snellmanin toiminnan alku sijoittuu historian käännepisteeseen, jossa keisari Nikolai I siirsi 1640 perustetun Turun Akatemian suuriruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin 1828 ja keisarillinen Aleksanterin yliopisto sai tehtäväkseen ”tieteiden ja vapaiden taiteiden edistämisen”. Ulkomaille paennut itsepäinen filosofi julkaisi Tukholmassa syksyllä 1840 tutkielmansa ”Om det akademiska studium”, jossa hän esitti loisteliaan ja yhä ajankohtaisen humboldtilaisen sivistysyliopiston analyysin (Niiniluoto 2011). Akateemisen sivistysohjelman jatkona maahamme luotiin uudet koulut, jotka siirtyivät kirkolta julkiseksi tai yksityiseksi tehtäväksi. Snellman ymmärsi myös hyvin, että sivistyksen rakentamisessa on ”kansallishengen” ohella pyrittävä yleismaailmalliseen, joten se voi onnistua vain aktiivisessa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Yliopiston sivistystehtävä toteutuu, kun professori esittää luennoillaan omaa tutkimustaan ja näin opastaa ylioppilaan kulkemalleen tielle ja menetelmälle tiedon etsinnässä. Yliopistosta valmistuva maisteri on saavuttanut sellaisen oivalluksen, että hänet voidaan julistaa ”siveelliseksi henkilöksi”, jolla on kyky ja halu antaa oma panoksensa kansakunnan kehittämiseksi. Mutta oppiminen jatkuu koko elämän: ”Sillä sivistys ei pääty kouluun tai johonkin tiettyyn tutkintoon, vaan koko elämä on sitä koulua, jossa yksilö muokataan ihmiseksi, ja itse tämä sivistysprosessi muodostaa sen, mikä ihmisessä on ihmistä.” Kun yliopiston 200-vuotisjuhlaa vietettiin Helsingissä suurella riemulla 1840, sensuuria ulkomaille paennut Snellman kirjoitti kirjeessä ystävälleen kuuluisat sanat suomalaisesta kansakunnasta: ”Sivistyksen voima on sen ainoa pelastus” (Savolainen 2006). Sivistysyliopistosta tuli Helsingissä kansallisen heräämisen keskus, jonka ytimenä oli filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellinen osasto. Castrén, kansanperinteen tutkijat Elias Lönnrot ja Julius Krohn sekä kasvatustieteilijä Z. L. Topelius muotoili Maamme-kirjassa 1875 kuuluisat sanansa pienestä kansasta, jonka ”täytyy saavuttaa menestyksensä hyödyllisillä tiedoilla ja perustaa arvonsa siihen, että se sivistyksessä, avuissa ja kaikinpuolisessa edistyksessä on maailman valistuneimpien kansojen tasolla”. Humanistiprofessorit ja dosentit – kuten runoilija J. Uuden suomalaisuuden identiteetin rakennustyöhön osallistuivat myös taiteilijat ja urheilijat. Cleve – rakensivat Suomesta kansakunnan, jolla on oma historia, maantiede, kieli ja kulttuuri. Ylioppilaan vapaus omaan vakaumukseen saa tällöin tunnustusta, joka synnyttää hänessä rakkauden tieteisiin. S. Tätä ohjelmaa tuki osaltaan 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka ryhtyi kokoamaan kansallista kulttuuriperintöä. Ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu perustettiin Jyväskylään 1858. 2024). 5 3/24 Futura Loistava menneisyys: Snellmanin perintö Edellinen sivistyksen teemavuosi pidettiin Suomessa 2006, kun filosofi Johan Vilhelm Snellmanin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta. Nuori filosofian dosentti Johan Vilhelm Snellman pyysi syksyllä 1837 lupaa pitää luentoja aiheesta ”Akateemisen vapauden todellinen luonne”, mutta konservatiivinen yliopiston johto piti aihetta poliittisesti liian arkaluonteisena. Kansakoululaitosta koskeva asetus hyväksyttiin 1866 pastori Uno Cygnaeuksen valmistelutyön pohjalta, mutta vuosisadan vaihteessa vain joka kolmas lapsi kävi kansakoulua (Miettinen et al. Snellman sai yliopistossa filosofian professuurin vasta 1856, mutta ehti sitä ennen aloittaa Kuopiossa yläalkeiskoulun rehtorina ja lehtimiehenä Suomen sivistysohjelman, jonka kielija rahareformeja hän pääsi toteuttamaan senaattorina vuodesta 1863 alkaen keisari Aleksanteri II:n vapaamielisellä kaudella. J. A. Yrjö-Koskinen, suomen kielen tutkija M. Runeberg, filosofi J. Aleksis Kiven 1870 valmistunut romaani Seitsemän veljestä kuvaa eloisasti, kuinka lukkari patukan avulla ajoi lukutaitoa jukuripäisten sisupussien päähän. Tärkeitä etappeja Sivistys-Suomen rakentamisessa ovat olleet oppikouluja, peruskoulua, yleissivistävää lukiota ja ammatillista koulutusta Ilkka Niiniluoto. Topelius ja Y. Snellmanin mukaan akateeminen vapaus voi toteutua vain, jos yliopistossa tapahtuu professorien edustaman tradition ja opiskelijoiden vaatiman itsetajunnan sovitus. Sivistysvaltion kulmakiveksi muodostui itsenäisessä Suomessa 1921 voimaan tullut oppivelvollisuuslaki, jonka mukaan kaikkien 7–15-vuotiaiden on hankittava kansakoulun oppimäärän tiedot. V
Keskustelua sivistyksen tulevaisuudesta viritti myös Futura-lehden erikoisnumero 1/2008, jonka jatkona käsiteltiin uskonnon tulevaisuutta (Futura 2/2010), oppimisen tulevaisuutta (Futura 3/2014) ja koulun tulevaisuutta (Futura 2/2015). Vastaavaa keskustelua käytiin Ciceron ”hengen viljelystä” (cultura animi), kun ”korkeakulttuurin” rinnalla alettiin arvostaa ”kansankulttuuria” ja ”populaarikulttuuria”. 3/24 6 Futura koskevat uudistukset. sapientia) sisälsi kaksi ulottuvuutta: tiedon (oikeat käsitykset todellisuudesta) ja etiikan (hyveelliset toiminnan tavat) (Niiniluoto 2014). Seuraavana vaiheena voi mainita lamavuotena 1993 valmistuneen kansallisen sivistysstrategian, jonka primus motor oli opetusministeriön suunnittelupäällikkö Liekki Lehtisalo kansliapäällikkö Jaakko Nummisen tukemana. Antiikin viisauden käsite (kr. Samalla ihailtiin ”sydämen sivistystä”, jota joillakin avarakatseisilla ihmisillä on luontaisesti ilman erityistä oppineisuutta. Yliopistolaitos laajeni alueellisesti 1960-luvun korkeakoulujen kehittämislain ansiosta ja täydentyi ammattikorkeakoulujen verkostolla 1990-luvulla (Niiniluoto 2020). Nämä lakiin kiteytetyt periaatteet, jotka ovat yhdenmukaisia YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kanssa, muodostavat Suomen sivistysvaltion kivijalan. Tälle kaudelle sijoittui myös Snellmanin juhlavuosi 2006. Strategian laatimiseen osallistuneet eri alojen asiantuntijat julkaisivat laajemmat omat esseensä sivistyspolitiikasta teoksessa Sivistys 2017 (Lehtisalo 1994). sofia, lat. Itse en arastellut käyttää sivistyksen käsitettä Helsingin yliopiston rehtorin avajaispuheissani 2003–2007 (Niiniluoto 2011). Se liitettiin usein aateliseen tai porvarilliseen ihanteeseen, jossa riittävän varakas ”sivistyneistö” tai ”lukeneisto” on sisäistänyt muodolliset ja kohteliaat käytöstavat vastakohtana ”moukille” ja ”barbaareille”. 1970-luvulla snellmanilainen sivistysyliopiston idea sai uudenlaista kannatusta, kun erityisesti Jyväskylän yliopistossa muodostettiin rintama FYTT:n laatimaa tutkinnonuudistusta vastaan: teknokraattisen ammatillisen hyötyajattelun sijaan yliopistojen tehtävä on kasvattaa kriittisiä intellektuelleja. Sivistys-sanan käyttö oli kuitenkin pitkään poissa muodista, kun sitä pidettiin hienostelevan elitistisenä. Pekka Hallbergin johtaman työryhmän pohjalta 1999 vahvistetussa perustuslaissa on säädetty kansalaisten yhdenvertaisuudesta (6§), oikeudesta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7§), liikkumisvapaudesta (9§), yksityiselämän suojasta (10§), uskonnon ja omantunnon vapaudesta (11§), sananvapaudesta ja julkisuudesta (12§), kokoontumisja yhdistymisvapaudesta (13§), omaisuuden suojasta (15§), ”sivistyksellisinä oikeuksina” maksuttomasta perusopetuksesta ja tieteen, taiteen ja ylemmän opetuksen vapaudesta (16§), oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin (17§), oikeudesta työhön ja elinkeinovapauteen (18§) sekä oikeudesta sosiaaliturvaan (19§) ja oikeusturvaan (21§). Naiset pääsivät mukaan yliopistokoulutukseen 1800-luvun lopulla ja maksuton koulutus yliopistotasolle saakka turvattiin itsenäisessä Suomessa. Vastaavasti Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Tärkein täydennys hänen sivistyskäsitykseensä on 1900-luvun lopulla virinnyt ympäristöfilosofia, jossa korostetaan luonnon itseisarvoa. 1900-luvulla asemansa vakiinnuttanut vapaa sivistystyö (kansalaisopistot, työväenopistot, kesäyliopistot, avoin yliopisto) sai oman lakinsa 1999. Näiden uudistusten myötä Suomesta on rakennettu nykyaikainen oikeusvaltio ja koulutusyhteiskunta, joka onnistui vuonna 2000 yllättämään kohotessaan PISA-tutkimuksissa maailman kärkipäähän matematiikkaa ja äidinkieltä koskevissa oppimistuloksissa. Kun Snellman oli filosofinen idealisti, hän rajasi sivistyksen kohteeksi ihmishengen kehityksen ja sen historiallisesti muuttuvat tuotteet. Sivistyksen ulottuvuuksia Sivistyksen pitkässä historiassa on edetty antiikin filosofeista eli ”viisauden ystävistä” (Platonin Akatemia, Aristoteleen Lykeion), Aleksandrian kirjastosta ja keskiajan yliopistoista, renessanssin taiteen, tieteen vallankumouksen ja valistuksen koulutusihanteen kautta 1900-luvun hyvinvointiyhteiskuntaan ja informaatioyhteiskuntaan. Siten nykyisin sivistykseen kuuluvat myös ”vihreät” aatteet kestävästä kehityksestä, luonnonsuojelusta, elonkirjon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Osmo Kuusen (2008) mukaan toisen maailmansodan jälkeen sivistys-sanan käyttö saattoi tuoksahtaa vanhalle ja tunkkaiselle, ”jopa yritykseltä palauttaa vanha patriarkaalinen sääty-yhteiskunta”
Tiedollisissa sisällöissä ja taidoissa on kuitenkin myös merkittävää historiallista jatkuvuutta (Niiniluoto 2018). Teemavuoden 2024 toimikunta päättikin omalta osaltaan käyttää kansainvälisissä yhteyksissä reippaasti suomen sanaa ”sivistys”, josta voisi tulla samanlainen brändimerkki kuin sanoista ”Sibelius”, ”sisu” ja ”sauna”. Siveellisyyteen kuuluvat hyvät tavat, mutta se ei rajoitu vain etikettiin, vaan siihen sisältyy myös etiikan tutkimus sekä sisäistetty moraalinen velvollisuus toimia isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi. Suomen kielessä 1800-luvun alussa omaksuttu sana ”sivistys” (Reinhold von Becker) on ilmiasultaan sukua sanoille ”siviili” ja ”sivilisaatio”, jotka on johdettu latinan sanoista civis (kansalainen) ja civilis (kansalaiselle ominainen). Taiteen tuottamilla artefakteilla on esteettistä itseisarvoa, mutta myös rahallista arvoa gallerian myymälässä ja huutokaupassa. Schwanitz 2004), mutta ne ovat tietosanakirjojen tapaan korvautuneet internetin hakuohjelmilla. Saksan sana Bildung puolestaan juontuu keskiajan kristilliseen oppiin ihmisestä jumalan kuvana: jumala on kaikkitietävä ja kaikkihyvä, joten ihmisen sivistyminen prosessina tarkoittaa tietämisen ja hyveellisyyden kasvua. Siten siihen kuuluvat etiketin ja etiikan lisäksi kulttuuriperinnön tallennus (muistiorganisaatiot, kuten kirjastot, museot ja arkistot), välittäminen (koulutus ja media) ja luominen (tiede ja taide). Esimerkiksi tieteen totuudenmukaisilla tuloksilla on itseisarvoa osana maailmankuvaa, mutta ne voivat toimia lähtökohtina hyödyllisille teknologisille innovaatioille. Johdannaisia ovat myös sanat ”siisti” ja ”siveä”. Klassisen muotoilun yleissivistyksen ihanteelle antoivat antiikin filosofiaan perustuvat ”seitsemän vapaata taitoa” (artes liberales) keskiajan koulutusjärjestelmässä: quadrivium sisälsi geometrian, aritmetiikan, astronomian ja musiikin, trivium grammatiikan (kieliopin), retoriikan (puhetaidon) ja dialektiikan (logiikan Ilkka Niiniluoto. Koulutuksella on merkitystä henkiselle kasvulle ja ammattitaidoille. Todellinen kantasana on kuitenkin ”sivistää”, joka länsimurteissa on tarkoittanut pellavan harjaamista ja siistimistä. Henkilö, joka ei omakohtaisesti arvosta sivistystä itsessään, ei ole oikein ymmärtänyt, mitä sivistys on (Kivistö ja Pihlström 2018). Saksalaiset uushumanistit Wilhelm von Humboldt, Friedrich Schiller ja Friedrich Schlegel kuvasivat sivistymistä itsensä määräämisen ja kykyjen harmoniaa luovana prosessina, jossa lopputulos ei ole ennalta tiedossa (Hakkarainen 2024). Suosikkimääritelmäni mukaan sivistys on inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja arvojen jatkuvaa uusintamista, kehittämistä ja jalostamista (Niiniluoto 1994). Kaikilla kulttuurin sektoreilla tarvitaan luovuutta, mutta tieteessä korostuu erityisesti kriittinen epäily, tekniikassa tehokkuus ja taiteessa mielikuvitus. Työssä tarvittavasta ammattisivistyksestä on tapana erottaa yleissivistys historiallisesti muuttuvana kokonaisuutena tietoja ja taitoja, joita ihminen tarvitsee kansalaisena jokapäiväisessä elämässä ja harrastuksissa. Vaikka yleissivistyksen sisältö jatkuvasti muuttuu ajan mukana, joitakin yrityksiä on tehty kaiken tarpeellisen tiedon kokoamiseksi käsikirjoihin (vrt. Mutta sivistyksen itseisarvo ei sulje pois sen samanaikaista välinearvoa (Niiniluoto 1994). Siten sivistys on yksilön ja kansakunnan toimintavalmiuksien varanto, elämän hallinnassa tarvittava henkinen pääoma, siis kaikkea mitä on saatu aikaan tieteen, taiteen, uskonnon, elinkeinoelämän ja tapojen aloilla, mutta samalla se arvokäsitteenä ilmaisee hyvän elämän perimmäisiä päämääriä. 7 3/24 Futura Snellmanin sivistyksen käsite (bildning) käsitti sekä tietämisen (vetande) että siveellisyyden (sedlighet). Tällä hän ilmeisesti tarkoitti sitä, että nopeasti vanhenevan tosiasiatiedon sijasta kaikkein pysyvintä ja arvokkainta on kyky etsiä uutta tietoa. Kullekin professiolle ominainen ammattisivistys on perusta taloudellisille ansioille ja vauraudelle. Siten sivistykseen kuuluu joukko taitoja ja tietoja, joita kansalainen tarvitsee elämänsä hallinnassa (Niiniluoto 2008). Anto Leikolan komitea ehdotti 1988, että perussivistykseksi kutsuttaisiin yleissivistystä täydennettynä kaikille ammateille yhteisillä taidoilla (kuten lukutaito, kielitaito ja tietotekniikan taidot), mutta tämä termi ei ole juurtunut yleiseen käyttöön. Filosofi Eino Kailan mukaan ”sivistys on se, mitä jää jäljelle, kun olemme unohtaneet kaiken oppimamme”. Englannin kielessä ei ihme kyllä ole suoraa vastinetta Bildung-sanalle, joka tavallisesti korvataan kasvatukseen ja henkiseen ylösrakentamiseen viittavilla termeillä education ja edification. Sivistyksellä on yhtä aikaa itseisarvoa ja välinearvoa
Tämä ohjelma hiukan täydennettynä muodostaa edelleenkin ytimen Yhdysvaltojen liberal arts college –traditiossa. Sivistys ja arvot Artikkelissani ”Sivistys ja arvot” (Niiniluoto 1994) esitin, että alkavalla vuosituhannella Sivistys-Suomen tulee olla ”vapaiden ja aktiivisSivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Triviumin heikkoutena oli kuitenkin tieteen takapajuinen tila keskiajalla, kun riittävää tietoa tosiasioista ja luonnonlaeista ei vielä ollut tarjolla erityistieteiden piirissä. Oppiaineiden piirissä on mahdollista toteuttaa uusia pedagogisia kokeiluja, ja niiden yhteistyön pohjalta oppilaat pääsevät hedelmällisellä tavalla käsittelemään ”ilmiöpohjaisia” aiheita tai yhdistäviä teemoja, kuten yrittäjyys, hyvinvointi, kestävä elämäntapa ja globaali vastuu, kulttuurien tuntemus ja kansainvälisyys, monilukutaito ja mediat sekä teknologia ja yhteiskunta. Siten aikanaan tehty kokeilu, jossa lukio-opinnoista sai poisvalita esimerkiksi historian, filosofian ja fysiikan, oli huonosti perusteltu. Valtioneuvoston lukioasetus vuodelta 2014 luettelee monipuolisesti näitä taitoja: kokonaisuuksien hallinta, oppimisen taidot, tieteellinen ja siihen liittyvä kriittinen ajattelu, luovuus, työskentelyn taidot, työelämän valmiudet, vuorovaikutusja yhteistyötaidot, tiedon hankintaja hallintataidot, tietotekniset käyttöja soveltamistaidot, taito ilmaista itseänsä kirjallisesti ja suullisesti kielen ja taiteen avulla sekä kyky eettiseen pohdintaan. Tietämisen taitojen korostus ei saakaan merkitä oppiaineiden hylkäämistä lukiota uudistettaessa. Verkosta vapaasti haettavan avoimen informaation pätevyyden arviointi ja tulkinta edellyttävät vastaanottajalta vahvaa yleissivistystä. Lisättynä äidinkielellä ja nykykielillä sen tieteenalat löytyvät myös suomalaisista lukioista, jotka yleissivistävinä yksikköinä kasvattavat nykyisiä nuoria toimimaan työelämässä aina 2080-luvulle saakka. Vuonna 1640 perustetussa Turun Akatemiassa virkamiehiksi koulutettavat papit, tuomarit ja lääkärit aloittivat yleisopinnoilla filosofisessa tiedekunnassa, jossa oppialoina olivat pyhät kielet (heprea, kreikka), kaunopuheisuus (latina), matematiikka, luonnontiede (fysiikka ja kasvioppi), teoreettinen filosofia (logiikka ja metafysiikka) ja käytännöllinen filosofia (etiikka, politiikka ja historia). Erityisopetusta voi lisäksi saada esimerkiksi rippikoulusta, musiikkiopistoista ja autokoulusta. Yleissivistykseen kuuluvia tietoja ja taitoja opitaan rinnakkain myös muualla kuin koulussa. Oppiaineiden järjestelmä on myös edellytys niiden väliselle yhteistyölle – samaan tapaan kuin yliopistoissa tieteidenvälisyys pohjautuu tieteenalojen vuorovaikutukseen. median uusiin välineisiin liittyvä monilukutaito. 2024). Matematiikka ja äidinkielen kieliopinnot tukevat jäsentyneen ajattelun ja itseilmaisun kehittämistä, vieraiden kielten taito on entistä tärkeämpi monikulttuurisessa maailmassa (huolimatta Googlen käännösohjelmien edistymisestä), terveystieto ja liikunta auttavat huolenpitoa ruumiin kunnosta, taitoaineet (musiikki ja kuvataide) vahvistavat mielikuvitusta ja tunnetaitoja. Filosofia puolestaan edistää kriittisen ajattelun taitoa ja arvokeskustelua tulevaisuuden vaihtoehtojen arvioinnissa. Tästä käytiin aikanaan kiistaa: Snellmanin mielestä siveellinen kasvatus kuului kodille ja perheelle, kun taas Cygnaeus näki sen lastentarhan ja kansakoulun tehtävänä (Miettinen et al. 3/24 8 Futura eli päättelyja väittelytaidon). Nykyisin peruskoulun ja lukion lisäksi nuorten oppimisen lähteitä – hyvässä ja pahassa ovat koti, ystävät, armeija, media, internet ja some. Ymmärtääkseen maailmaa lukiolaiset ja aikuiset tarvitsevat edelleen oppiaineiden kautta saatavaa tiedepohjaista perustietoa todellisuuden rakenteista ja säännönmukaisuuksista (fysiikka, kemia, biologia, maantiede), ihmiskunnan menneisyyden peruskehikosta ja maailman muutoksen tavoista (historia), ihmisen käyttäytymisestä (psykologia), yhteiskunnan laeista ja instituutioista (yhteiskuntaoppi) sekä yhteiskunnassa vallitsevista moraalijärjestelmistä (elämänkatsomustieto). Snellmanin muotoilemaa ihannetta sivistyksestä ajallisesti elinikäisenä prosessina on noudatettu vapaan sivistystyön ja aikuiskoulutuksen laitoksissa, mutta se on omaksuttu myös vuoden 1998 lukiolakiin. Aatehistoriallisesti on helppoa nähdä, että tietämisen taidot nykyisessä koulussa ja yliopistossa ovat päivitys klassisille trivium-opinnoille: kielioppiin, puheoppiin ja ajattelun taitoon on lisätty mm. Koulujen yleisen kasvatustehtävän kannalta kriittistä ajattelua ja eettistä harkintaa opettavaa filosofiaa voi jopa pitää lukion tärkeimpänä aineena
Kansanvalistusseuran kalenteriin 2024 (Sauri ja Tuomi 2024) kirjoittamassani puheenvuorossa tiivistän sivistyksen ajankohtaista arvosisältöä seuraavasti: ”Yliopistoille sivistys 2020-luvulla on avarakatseisuutta ja hyväntahtoisuutta, suvaitsevaisuutta ja luottamusta, huolenpitoa tulevien sukupolvien hyvinvoinnista, oikeudenmukaisuudesta, isänmaan ja maailman parhaasta. Tällainen nihkeä ja ymmärtämätön suhtautumiIlkka Niiniluoto. Myös Suomen poliittisessa elämässä on saanut jalansijaa maahanmuuttoa arvosteleva liike, joka suhtautuu nuivasti kulttuuriin ja rasismin poiskitkemiseen. Ensimmäinen liittyy sivistyksen arvoa koskeviin asenteisiin. Sivistys on humanistista ja luonnontieteellistä perustutkimusta, kulttuuriperinnön tallennusta museoihin ja kirjastoihin, uuden tiedon luovaa etsintää, opettajien koulutusta, elinikäistä oppimista, ylioppilaiden toimintaa ja alumnien tapaamisia, tutkitun tiedon välittämistä päätöksentekijöille ja kansalaisille. Kansanvalistusseuran nykyinen johtoajatus on tukea ”arkisivistystä”, johon kuuluu ”yhdessä oppiminen” ja huolenpito toisistamme ja ympäristöstämme (Ojanen 2024). Sivistys on ymmärryksen lisäämistä maailman muutoksesta ja pirullisten ongelmien eettisesti vastuullisesta ratkaisemisesta, ekologisen kestävyyden tukemista, ilmastonmuutoksen hillitsemistä, luontokadon ehkäisemistä, demokratian lujittamista ja rauhantyötä.” Uhkaava tulevaisuus Sivistys arvokäsitteenä ilmaisee niitä ihanteita, joita odotetaan toivottavalta tulevaisuudelta. Maailmanpolitiikassa on viime vuosina tapahtunut epäsuotuisaa kehitystä, kun globalisaatioon liittyvän monikulttuurisuuden vastareaktiona on syntynyt ahdasmielistä nationalismia ja populismia, joka on johtanut uusfasistisen Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa, demokratian heikentymiseen Trumpin kauden Yhdysvalloissa ja oikeusvaltion horjumiseen useissa Euroopan maissa. Strategia avaa sivistystä arvona lyhyesti toteamalla, että se ”ohjaa meitä oikeaan, on eettinen omatuntomme ja tuo meille jatkuvuutta ja avarakatseisuutta”. Mainitsen seuraavassa viisi ehkä tärkeintä ajankohtaista haastetta, jotka maailman muuttuminen on tuonut esiin (vrt. Sille ominaisia arvopäämääriä tiivistin seuraavasti: ”luonnon ja rakennetun ympäristön kauneus ja terveys, ekologisesti kestävä kehitys, elämän laatu ihmisten toimintavapauden kautta ymmärrettynä, perusturvallisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, demokratia, sukupuolten tasa-arvo, syrjinnän torjuminen, elinikäinen koulutus, luovan lahjakkuuden kehittäminen tieteessä ja taiteessa, oma-aloitteisuus arkielämän vapaa-aikana, ahkeruus työnteossa, työttömyyttä tehokkaasti torjuva politiikka, yhteisvastuu, avoimuus ja erilaisuuden sietokyky, kansainvälinen yhteistyö ja monikulttuurisuus”. Tätä tehtävää se toteuttaa myös kansainvälisesti, esimerkkinä afgaanitytöille järjestetty mobiilioppiminen. Vaikka ne saattavat tuntua vielä merkitykseltään vähäisiltä, niiden kumulatiivinen vaikutus pitkällä aikavälillä voi vakavasti uhata sivistyksen välitystä tuleville sukupolville. Helsingin yliopisto kertoo strategiassaan vuosille 2021–2030 olevansa ”sivistyksen ja kestävän hyvinvoinnin rakentaja tulevien sukupolvien parhaaksi”. 9 3/24 Futura ten kansalaisten muodostama demokraattinen oikeusvaltio”, ”kansallisia perinteitä kunnioittava mutta samalla erilaisuutta suvaitseva kulttuurivaltio”, ”luonnon kestoja uusiutumiskykyä säästävä ekovaltio” ja ”korkeatasoiseen tutkimukseen ja koulutukseen perustuva hyvinvointiyhteiskunta”. Yliopisto toimii ”tieteen voimalla – maailman parhaaksi” neljän toisiinsa liittyvän arvon pohjalta: totuus, sivistys, vapaus ja yhteisöllisyys. Mutta todellisuudessa vallitsee monia tekijöitä, jotka uhkaavat rapauttaa sivistystä. Teos Aika haastaa humanistit (Heikkilä ja Niiniluoto 2023) korostaa, että aikamme suurimmat haasteet ja ongelmat ovat ihmisen aiheuttamia, joten humanisteilla tulisi olla tärkeä rooli niiden tutkimuspohjaisessa ratkaisemisessa. Niiniluoto 2020). Yliopisto-lehden pääkirjoituksessa ”Sivistys on pelastus” kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä (2024) toteaa nasevasti: ”sivistys on ymmärrystä käyttää tietoa hyvään” ja ”vastuun kantamista nykyisyydestä ja tulevaisuudesta”. Lisäksi ”tuotamme sivistyksellistä pääomaa, joka on tiedollista mutta myös sisäistä kypsyyttä, eettisyyttä ja suvaitsevaisuutta sekä koko elämän jatkuvaa oppimista”
Samassa teoksessa Mika Mannermaa ilmaisi vastaavan ajatuksen argumentoimalla, että ”tietointensiivistyvä yhteiskunta ei tule toimeen ilman sivistystä”. Taloudelliseen ajattelussa uusliberalismin ahneutta on korvattava valistuksen ja humanismin arvoilla (Korkman 2022). Kääntöpuolena on kuitenkin sosiaalisen median muotoutuminen alustaksi vihapostille, valeuutisille, salaliittoteorioille ja eristäytyneille ”kuplille”, joissa torjutaan omien ennakkoluulojen vastaista tietoa. Tilannetta ei suinkaan paranna joidenkin puolueiden poliittinen pyrkimys leikata Yleisradion rahoitusta tai Orpon hallituksen päätös supistaa Julkisen sanan neuvoston tukea. Toinen koskee sivistystoimintojen rahoitusta. Jo 1980-luvulla ryhdyttiin puhumaan uudesta uljaasta informaatioyhteiskunnasta. 3/24 10 Futura nen ei lupaa hyvää sivistyksen tulevaisuudelle. Meidän on omalta osaltamme uudelleen mietittävä identiteettimme suomalaisina, eurooppalaisina ja maailmankansalaisina. Orpon hallitus on sitoutunut kasvattamaan samana aikana tutkimusja kehittämistyön bkt-osuuden nykyisestä 3 prosentista 4 prosenttiin, jolloin yritysten panostus on noin kaksi kolmasosaa ja julkinen osuus yksi kolmasosa. Digitaaliset ihmistieteet ovat nopeasti nouseva ala yliopistoissa. Ilahduttava esimerkki uusista toimijoista on avointa yhteiskuntaa tukeva Faktabaari. Kolmas liittyy mediaan ja digitaaliseen vallankumoukseen. Martha Nussbaum (2011) osoittaa vakuuttavasti, että kriittisesti ajattelevia kansalaisia kasvattava humanistinen sivistys on edellytys toimivalle demokratialle ja virkeälle taloudenpidolle. Digitalisaation kumous onkin näin yllättäen viemässä meitä kohti ”totuudenjälkeistä” aikaa, johon luisumista koulutuksen tulisi parhaansa mukaan estää (Niiniluoto 2019). Mutta molempien tavoitteiden osalta on pidettävä huolta siitä, että kasvu ei kanavoidu vain lyhytnäköiseen hyödyn tavoitteluun, vaan myös sivistykselle tärkeät perustutkimuksen ja ihmistieteiden alat saavat siitä kohtuullisen osuuden. Itse epäilin tuolloin, että median informaatiokohinassa aidon tiedon suhteellinen osuus on pikemminkin pienenemässä kuin kasvamassa. Päättäjiä ja äänestäjiä on jatkuvasti valistettava sivistyksen voimasta. Jatkossa tullaan tarvitsemaan monenlaisia rahoitusmalleja, joissa kulttuuripalvelujen julkisen tuen rinnalla on käytettävissä yksityistä rahaa säätiöiltä ja lahjoittajilta. Sosiaalisessa mediassa harjoitetaan myös maalittamiseksi kutsuttavaa ikävää joukkopainostusta, jonka kohteeksi voivat joutua arkoina pidettyjä aiheita (kuten maahanmuutto ja sukupuolijärjestelmät) tutkivat yhteiskuntatieteilijät ja toimittajat. Uuden käänteen tälle kehitykselle antoi internetin keksiminen 1990-luvun alussa. Tämä ei merkitse, että kulttuuri olisi ylimääräistä luksusta, vaan se tulisi nähdä edullisena sijoituksena, joka maksaa itsensä takaisin talouden toimivuutena, elämän merkityksellisyytenä ja ihmisten onnellisuutena (Heikkilä ja Niiniluoto 2023). Taideja kulttuurialojen bkt-osuus on nykyisin 3,1 prosenttia ja sekin tulisi nostaa EU:n keskiarvon tasolle reilusti yli 4 prosenttiin. Jo Lehtisalo (1994) oivalsi Snellmanin perinnön hengessä, että sivistysstrategiassa ei ole kyse vain selviytymistarinasta vaan menestystarinasta: tutkimus, tiede, taide, koulutus ja kulttuuri muodostavat henkisen infrastruktuurin, jonka varassa myös kansakunnan hyvinvointi voi kukoistaa. Tarvitsemme uuden sivistysstrategian, jolla turvataan sivistysvaltion keskeisten instituutioiden kestävä toiminta. Tämä tulisi toteuttaa riittävillä resursseilla laadusta tinkimättä. Nyt ”tietoverkoissa” kulkee valtavia määriä sirpaleista informaatiota, jonka tulkinta ja ymmärtäminen edellyttävät vastaanottajalta vahvaa yleissivistystä. Siksi tieteen itseisarvon ja talouskasvun kannalta on merkittävää, että opetusja kulttuuriministeriön visioryhmä on esittänyt tavoitteeksi nostaa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuuden nykyisestä noin 40 prosentista 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Toisaalta cancel-kulttuuriksi kutsuttuja identiteettipoliittisia yhteenottoja syntyy, kun oikeuksiaan peräämään herännet vähemmistöt (woke) eristävät ja boikotoivat internetin kautta henkilöitä, jotka ovat esittäneet väärinä tai Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Laskentatehon kasvu sekä tieteellisen tiedon ja aineistojen avoin saatavuus tarjoavat suuria mahdollisuuksia kaikkien alojen tutkimukselle ja koulutukselle. Riitelyn sijasta tarvitsemme kuitenkin entistä kipeämmin luotettavaa tiedonvälitystä ja faktantarkistusta. Julkista tehtävää hoitava Yleisradio on joutunut myös kritiikin hampaisiin, kun yksityisiä sanomalehtiä edustava Medialiitto väittää sen vääristävän kilpailua markkinoilla
Koulukiusaaminen saattaa jatkua kotiin saakka somen välityksellä. Samalla kun humanistien tehtäväksi tulee jäsentää robottien etiikkaa ja tekoälyn vastuullista soveltamista ihmisen tukiälynä, syntyy entistä suurempi tarve pohtia ihmisyyteen ja hyvään elämään liittyviä arvokysymyksiä. Tarvitsemme tutkimuspohjaisen sivistyspoliittisen ohjelman, jossa koko ketju varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin ja aikuiskoulutukseen arvioidaan tulevaisuuden tarpeiden näkökulmasta. Suomessakin on huolestuneesti havaittu, että erityisesti poikien lukutaito on rapistunut ja oppimistulokset heikentyneet. 2022). 11 3/24 Futura sopimattomina pidettyjä mielipiteitä. Samaan tapaan voi käydä kirjoitustaidolle, kun laajoihin kielimalleihin perustuva ChatGPT pyydettäessä tarjoaa käytettäväksi eri tyyleillä laadittuja tekstejä. Siksi yhteiskuntaja käyttäytymistieteiden tulisi analysoida, miksi ihmiset toimivat irrationaalisesti ja miten heidät saisi koulutuksen ja valistuksen keinoin muuttamaan tottumuksiaan, jotta voimme jättää elinvoimaisen planeetan – ja sen osana kukoistavan Sivistys-Suomen – jälkeläisillemme (Raivio 2023). Tuoreen suomalaisen arvion mukaan lukion ykkösluokan tyttöjen keskimääräinen päivittäinen someaika on 3,9 tuntia ja ruutuaika 5,8 tuntia. Tekoälyn trollit ja botit jylläävät ja huijaavat sosiaalisessa mediassa luomalla valeviestejä ja syväväärennöksiä, joita on miltei mahdoton erottaa aidoista. Tiedämme myös, että esimerkiksi oman maamme hiilipäästöistä kaksi kolmasosaa syntyy kotitalouksien kulutuksesta, joista ainakin osa ylittää kohtuulliseen elämään kuuluvat tarpeet. Kun ruoka ja vaatteet saadaan nykyisin valmistuotteina, niiden valmistamiseen liittyvät taidot ovat rapistuneet; päässälaskua ei enää osata, kun matkapuhelimen laskuri tekee työn hetkessä. Opinnäytteet ja tentit onkin tästä syystä pantava uusiksi yliopistoissa. Heijastukset myös sivistyksen perustaitoihin saattavat olla järisyttäviä. Liike-elämässä tekoälyn toivotaan lisäävän tuottavuutta, mutta tämä merkitsee työtehtävien uusjakoa ja lisääntyvää tarvetta lukuisten suomalaisten uudelleenkoulutukselle. Suuret teknologiayhtiöt (kuten Meta, X, Instagram ja Tiktok) kahmivat itselleen kohtuutonta valtaa kehittämällä entistä viekkaampia keinoja koukuttaa ihmisiä omien alustojensa suurkuluttajiksi. Kouluissa suoritettu ”digiloikka” on etsinyt tapoja hyödyntää uusia älylaitteita opetuksen ja opiskelun apuna, mutta niiden vapaa käyttö oppituntien keskellä häiritsee lasten keskittymistä. Pahimmissa skenaarioissa sivistyneen yhteiskunnan infrastruktuuri murtuu. Kouluissa tulisi olla riittävää digirauhaa, joka kannustaa lukuintoa. Neljänneksi tekoälyn nopeat edistysaskeleet tulevat radikaalisti muuttamaan työelämää ja vapaa-aikaa (Kivinen 2023). Joukko edistyksellisiä yrityksiä, yliopistoja ja kaupunkeja on muodostanut ympäristövastuuta korostavan yhteisön Climate Leadership Coalition (CLC), joka kannattaa EU:n kunnianhimoista teollisuusja ilmastopolitiikkaa. Kun tekoäly tekee puolestamme entistä enemmän henkisiä töitä, myös tuotoksia koskevat tekijänoikeudet tulevat ongelmallisiksi. Tulevaisuususkon ytimenä olkoon siis globaalisti yleistetty snellmanilainen viisaus: maailmaa voidaan parantaa vain sivistyksen voimalla! Ilkka Niiniluoto. Opettajan ammatin perinteisesti vahva arvostus on näissä myllerryksissä kärsinyt. Viidenneksi ilmaston lämpeneminen on oman aikamme vakavin uhka, joka koskee luonnon ympäristöä ja ihmisten elinmahdollisuuksia (Kyllönen ja Oksanen 2020). Tämän kestävää kehitystä koskevan ongelman tutkimisessa tarvitaan Jari Niemelän visioimaa kestävyystiedettä eli monitieteistä yhteistyötä luonnontieteiden, lääketieteen ja ympäristöteknologian aloilla (Halonen et al. Nykyisellä vauhdilla ilmastonmuutos tulisi saastuttamaan ilmaa ja vesistöjä, sulattamaan jäätiköitä ja aavikoittamaan laajoja alueita eteläisessä Euroopassa, mikä johtaisi ilmastopakolaisten hallitsemattomaan tulvaan
Iltalehti 10.6.2024. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 45. Snellmanin elämä. Kivinen, Kari (toim.) (2023): Digitaalinen informaatiolukutaito: Tekoälyopas. Niiniluoto, Ilkka (1994): Sivistys ja arvot. Duodecim, Helsinki. 3/24 12 Futura Lähteet Hakkarainen, Jani (2024): On sivistymisen aika. Suomen kasvatustieteellinen seura, Jyväskylä. Otava, Helsinki. Niiniluoto, Ilkka (2017): Suomi menestyy sivistysvaltiona. Yliopisto 4/2024, 6. V. Kansanvalistusseura, Helsinki. Helsingin Sanomat 13.1.2008, A5. Niiniluoto, Ilkka (2014): Viisaus hyveenä. Teoksessa Lehtisalo (1994), 45–66. Niiniluoto, Ilkka (2018): ”Vieraskynä: Lukion on vastedeskin varjeltava yleissivistystä”. WSOY, Porvoo. Teoksessa Jani Ursin & Reetta Muhonen (toim.): Tuntematon korkeakoulutus. Niiniluoto, Ilkka (2011): Dynaaminen sivistysyliopisto: Sata puhetta ja kirjoitusta vuosilta 1987–2010. Faktabaari, Helsinki. Niiniluoto, Ilkka (2020): Korkeakoulutuksen merkitys kansakunnan rakentamisessa. Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Halonen, Tarja, Kaisa Korhonen-Kurki, Jari Niemelä & Janna Pietikäinen (toim.) (2022): Kestävyyden avaimet: Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon. Gaudeamus, Helsinki. Ojanen, Eero (2024): Sivistyssäätiö: Kansanvalistusseura 150 vuotta. Kyllönen, Simo & Markku Oksanen (toim.) (2020): Ilmastonmuutos ja filosofia. Niiniluoto, Ilkka (2019): Kuka hukkasi totuuden. V. Otava, Helsinki. Futura 27:1, 27–41. Kanava 45:4, 6–11. Futura 27:1, 6–8. Kivistö, Sari & Sami Pihlström (2018): Sivistyksen puolustus: miksi akateemista elämää tarvitaan. Snellman ja suomalainen sivistyskäsitys. Niiniluoto, Ilkka (2008): Tiede, arvot ja yleissivistys. Kuusi, Osmo (2008): Mitä aineksia menneisyyden sivistysideologiat tarjoavat tulevaisuuden sivistysihanteille. Gaudeamus, Helsinki. Helsingin yliopisto, Helsinki, 315–323. Tieteessä tapahtuu 37:2, 9–15. SoPhi, Jyväskylä. Lehtisalo, Liekki (toim.) (1994): Sivistys 2017. Heikkilä, Tuomas (2024): Sivistys on pelastus. Raivio, Kari (2023): Maapallo potilaana. Gaudeamus, Helsinki. Sauri, Pekka & Lauri Tuomi (toim.) (2023): Kansanvalistusseuran kalenteri 2024. Schwanitz, Dietrich (2004): Sivistyksen käsikirja: Kaikki, mikä tulee tietää. Gummerus, Jyväskylä. Heikkilä, Tuomas & Ilkka Niiniluoto (toim.) (2023): Aika haastaa humanistit. Gaudeamus, Helsinki. Savolainen, Raimo (2006): Sivistyksen voimalla: J. Korkman, Sixten (2022): Talous ja humanismi. Edita, Helsinki. Gaudeamus, Helsinki. Gaudeamus, Helsinki. Teoksessa Nora Hämäläinen, Juhana Lemetti & Ilkka Niiniluoto (toim.): Hyve. Nussbaum, Martha (2011): Talouskasvua tärkeämpää: Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä. Miettinen, Reijo, Eero Ojanen, Severi Hämäri & Soila Lemmetty (toim.) (2024): J
Osaamisidentiteetti-käsite tuo näkyviin uudella tavalla osaamisen merkitystä osana laajempaa keskustelua yksilön kokonaisvaltaisesta sivistyksestä sekä suhteesta ammattien ja työn tulevaisuuteen. Myös tulonlähteet moninaistuvat ja tarvitaan uudenlaisia, osaamisyhdistelmiä hyödyntäviä verkostoja. 13 3/24 Futura Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta Työ ja osaaminen on jatkuvassa muutoksessa: ihmisten työurat moninaistuvat ja alanvaihdokset sekä uraja tehtäväsiirtymät lisääntyvät esimerkiksi teknologian kehittymisen myötä. Artikkelissa esittelemme osaamisidentiteetti-käsitteen ulottuvuuksia, kehittymisedellytyksiä sekä merkitystä yksilön elämän kokonaisuuden näkökulmasta. On aiheellista pohtia, missä ja milloin osaamista kertyy, miten se vaikuttaa yksilön käsitykseen omasta osaamisestaan ja itsestä osaajana, sekä käsitykseen omasta potentiaalista ja osaamisen soveltamisesta erilaisissa muuttuvissa tehtävissä ja konteksteissa. Käsiteanalyysin pohjalta perustelemme tarvetta ymmärtää osaaminen työtä ja ammatteja laajemmassa kontekstissa. Avainsanat: ammatillinen identiteetti, osaaminen, osaamisidentiteetti REFEREE-ARTIKKELI Laura Paaso Väitöskirjatutkija, YTM, AmO, lehtori Tutkimus-, kehitysja innovaatiopalvelut, Oulun ammattikorkeakoulu laura.paaso@oamk.fi Johanna Ollila FM, tutkimuspäällikkö Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto johanna.ollila@utu.fi. Artikkelin tavoitteena on tarkastella, miten yksilön osaaminen näyttäytyy nykyisessä suomenkielisessä ammatteihin ja työhön liittyvässä identiteettikeskustelussa ja mikä osa yksilön osaamisten kokonaisuudesta ja potentiaalista jää sen ulkopuolelle. Tutkimus toteutetaan käsiteanalyysin keinoin. Tarvitaan nykyistä enemmän pohdintaa siitä, miten osaaminen merkityksellistyy yksittäistä ammattia laajemmin osana – ja osaksi – yksilön elämän kokonaisuutta, sen erilaisia vaiheita ja osa-alueita. Pyrimme tunnistamaan tutkimuskysymyksemme kannalta keskeisten käsitteiden ominaispiirteitä, niihin liitettyjä merkityksiä ja selkeyttämään suhdetta lähikäsitteisiin. Muutosten myötä myös jatkuvan oppimisen tarve lisääntyy
Muutoksia odotetaan yksilön työuran aikana muun muassa osaamisvaatimuksiin, työtehtävien sisältöihin, tehtäväsiirtymiin ja alanvaihdoksiin. Erikson kytkee osaamisen kehittymisen osaksi lapsuusvaiheen identiteettikehitystä ja esittää, että osaamiskäsityksen ja osaamisen kehittämisen puutteet ovat usein olleet rajoitteena identiteetin kehittymiselle. Akateemikko Ilkka Niiniluodon käsityksen mukaan “sivistys on ihmisen kykyjen, taitojen, arvojen ja asenteiden jatkuvaa kehittämistä ja jalostamista”. Haluamme saada selville, mitä osaamiseen käsitteellä aineistossa tarkoitetaan ja miten osaaminen merkityksellistyy osana – ja osaksi – yksilön elämän kokonaisuutta, sen erilaisia vaiheita ja osa-alueita. Identiteetti rakentuu historiallisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrittyvänä kokonaisuutena, prosessina, jota voidaan ajatella ”joksikin tulemisena”. Jo ensimmäisen ikävuoden aikana lapsi alkaa muodostaa käsitystä itsestään suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä luottamuksen rakentamisen ja jaetun tunnustamisen kautta. Varhaislapsuudessa ihmiselle kehittyy tahto olla “oma itsensä”. (Erikson 1983, 96–97 & 105–109). (Hall 1999, 39). Ihmisen identiteetti on siis jatkuvassa muutoksessa ja se saa määrityksiä, vakautta ja merkityksiä paljolti tilanneja kontekstikohtaisesti. Planetaarisessa sivistysideaalissa tulevaisuus on vahvasti läsnä ja vastuullinen proaktiivinen toiminta keskeistä (Moilanen & Salonen 2022; Asikainen, Laininen & Salonen 2024). (Vähäkylä 2024). Myös erilaisten ansaintamallien, kuten sivuttaisten urasiirtymien, useampien yhtäaikaisten työpaikkojen, työn ja yrittäjyyden yhdistämisen sekä tulonlähteiden moninaistumisen, oletetaan yleistyvän (esim. Työelämän ja osaamisen muutoksia ennakoidaan ja tarkastellaan Suomessa varsin laajasti useiden toimijoiden, kuten ministeriöiden Sitran, työmarkkinajärjestöjen ja erilaisten ajatuspajojen voimin. Identiteetti ja ammatillinen identiteetti Identiteettitutkimusta on tehty 1950-luvulta lähtien sekä psykologian että sosiologian piirissä ja identiteetin määritelmiä löytyy kymmenittäin. Osaaminen liittyy keskeisesti identiteettiimme, käsitykseen itsestämme osana ihmislajia, yhteisöä ja ihmiskuntaa. esim. Identiteettiä voidaankin siten pitää sekä persoonallisena että sosiaalisena konstruktiona, oman itsensä sijoittamisena osaksi sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen viitekehyksenä hyödynnämme osaamisidentiteetin käsitettä (Paaso & Maunu 2022). Halu autonomiseen toimijuuteen kasvaa ja tietoinen itsekontrolli alkaa kehittyä. Rubin 2000) sekä hahmoteltu sivistyksen ja osaamisen kautta (Aalto, Ahokas & Kuosa 2008). Osaamisen kehittäminen ja hyödyntäminen on keskeinen osa ihmisen elämää ja hyvinvointia kaikissa elämänvaiheissa (Ketamo, Ollila & Paaso 2022) ja on sivistyksen konkreettinen ilmentymä, johon tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Tässä artikkelissa kiinnostuksemme kohteena on, miten yksilön osaamisen kokonaisuus näyttäytyy nykyisessä suomenkielisessä ammattiin ja työhön liittyvässä identiteettikeskustelussa. Nuoruusvaiheessa voi korostua osaamisen vaatimustaso: nuorelle uravalinnassa palkka ja status eivät riitä perusteiksi, vaan merkityksellisempää voi olla Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Tämän tutkimuksen identiteettikäsittely pohjautuu pääasiassa sosiologiseen identiteettikeskusteluun. 3/24 14 Futura Johdanto: työn ja osaamisen muutos Osaaminen on ihmiselle sekä selviytymisen ehto että itseilmaisun väline. Se on keskeinen osa kaikkia elämämme vaiheita, autonomiaamme ja olemisen tapaamme. (Antikainen, Rinne & Koski 2013, 283; Eteläpelto & Vähäsantanen 2006, 32; Hall 1999, 22). Osaaminen on myös keskeinen osa sivistystä, sen ulkoinen muoto ja tapa osallistua yhteisöjemme toimintaan. Tulevaisuudentutkimuksen piirissä työelämän ja osaamisen muutosta on tarkasteltu yksilön näkökulmasta esimerkiksi identiteettimurroksena (ks. Niiniluoto korostaa, että uusien asioiden oppiminen on arvokasta myös silloin, kun ne eivät ole heti hyödynnettävissä. ldentiteetti muodostuu sisäisen, kokevan minän ja ympäröivän maailman, yhteiskunnan ja kulttuurin välisessä vuorovaikutuksessa. Santalahti, Vainio & Karppinen 2021; Dufva, Halonen, Kari, Koivisto & Myllyoja 2017). Identiteetin rakentuminen on koko elämän mittainen prosessi. Näkemyksemme mukaan kokonaisvaltainen sivistys tarkoittaa uuden omaksumista, osaamista ja tekoja, jotka mahdollistavat muutoksen kohti kestävyyttä
Millaisia merkityksiä osaamiselle annetaan vakaassa työtilanteessa. Aineiston rajaus väitöskirjoihin perustuu näkemykseen siitä, että käsitteiden määrittely väitöskirjatasoisissa tutkimuksissa on perusteellisempaa kuin esimerkiksi vertaisarvioiduissa artikkeleissa on mahdollista esittää. Eteläpelto 2007). Väitöskirjat lähdeaineistona tarjoavat kuitenkin kokoavan näkymän julkaisuajankohtansa ja tutkimusaiheensa kansainväliseen tutkimuskeskusteluun. 2. Tutkimusaineistoksi valikoituivat vuonna 2010 ja sen jälkeen ilmestyneet suomenkieliset väitöskirjat, jotka löytyivät Finna-hakupalvelusta asiasanahaulla “ammatillinen identiteetti” tai “ammatti-identiteetti" ja jotka olivat avoimesti verkossa saatavilla. Käsitys itsestä ammatillisena toimijana syntyy ajallisessa jatkumossa, jossa menneisyys ja ennakoitu tulevaisuus kohtaavat. Näitä käsitteitä tarkasteltaessa voidaan nähdä paljon yhteneväisyyksiä, mutta niille annetuissa merkityksissä ja käyttötavoissa on myös eroja (kts. Mitä osaamisen käsitteellä tarkoitetaan. Ammatillinen identiteetti on myös kontekstisidonnainen sekä tilanteen mukaan aktivoituva. esim. (Eteläpelto & Vähäsantanen 2006, 26–28). Mäkinen & Annala 2010). Tutkimusaineisto koostui 36 väitöskirjatutkimuksesta, jotka olivat pääosin yhteiskuntatieteellisiltä tieteenaloilta. Tutkimusten aiheina olivat esimerkiksi lääkäreiden, eri alojen ja oppiaineiden opettajien, perheneuvolatyöntekijöiden, yrittäjien, lähijohtajien ja luovien alojen ammattilaisten identiteetin rakentuminen koulutuksessa ja työssä. Osaamista tarkasteltiin väitöskirjoissa muun muassa kollektiivisena, hiljaisena tietona, erilaisiin työurasiirtymiin liittyvänä sekä suhteessa asiakastyöhön tai edustettuihin organisaatioihin. Tässä artikkelissa käytämme suomenkielistä käsitettä ammatillinen identiteetti kuvaamaan koulutuksen ja työn kautta rakentunutta käsitystä itsestä ammatillisena toimijana (Stenstöm 1993, 31), sekä siitä, millaiseksi ihminen haluaa työssään tai ammatissaan tulla (Eteläpelto & Vähäsantanen 2006, 26). (Frantsi 2013; Eteläpelto & Onnismaa 2006). (Erikson 1983, 126–129) Ammattia ja työtä koskevia identiteettejä kuvataan englanninkielisessä kirjallisuudessa esimerkiksi käsitteillä “occupational -”, “vocational -”, “professional -”, “career -” ja “work identity”. Vahvan ammatillisen identiteetin omaavalla henkilöllä on ammatin vaatimat taidot ja vastuu, hän kykenee samaistumaan oman ammattiryhmänsä arvoihin, normeihin ja etiikkaan sekä näkemään itsensä osana ammatillista yhteisöä ja yhteisiä työprosesseja (Eteläpelto & Vähäsantanen 2006, 26– 28; Stenström 1993, 38). Rajasimme aineiston vain suomenkielisiin väitöskirjoihin, sillä aineiston laajentaminen koskemaan myös englanninkielistä kirjallisuutta olisi vaikeuttanut käsitteen tarkastelua erikielisten käsitteiden merkityserojen vuoksi (kts. esim. Tässä tutkimuksessa sovellamme tutkimusmenetelmänä Walkerin ja Avantin (2014) kehittämää laadullista käsiteanalyysimenetelmää. Menetelmä perustuu Wilsonin 1960-luvulla kehittämään malliin ja sitä on sovellettu ja edelleen kehitetty erityisesti hoitotieteissä, liiketaloustieteissä ja kasvatustieteissä (Puusa 2008). 15 3/24 Futura tyydytys, jonka tuottaa kyky toimia ainutlaatuisen erinomaisesti. Ammatillinen identiteetti rakentuu vaiheittain suhteessa muihin ammatin toimijoihin sekä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, reflektoiden oppimiskokemuksissa kerättyä tietoa, oppimalla ja omaa toimijuutta jatkuvasti uudelleen määrittäen (Hägg 2011; Ora-Hyytiäinen 2004, 98). Keskeistä ammatillisessa identiteetissä on, että se muodostuu sitoutumalla ja samaistumalla johonkin suhteellisen pysyvän ammattikuvaan, ammatilliseen yhteisöön tai työtehtävään. 3. Millaisia merkityksiä osaamiselle annetaan ammatillisissa siirtymäja murrosvaiheissa. Tutkimme, miten yksilön osaamisen kokonaisuus näyttäytyy nykyisessä suomenkielisessä ammattiin ja työhön liittyvässä identiteettikeskustelussa. Aineisto ja analyysi Tutkimuksessamme selvitimme, miten yksilön osaamisen kokonaisuus näyttäytyy ammattiin ja työhön liittyvässä identiteettikeskustelussa. Walkerin ja Avantin käsiteanalyysi tarjoaa näiden tarkasteluun konkreettisen mallin, jonka avulla Laura Paaso & Johanna Ollila. Valitsimme tämän menetelmän, koska osaamiseen, työhön ja ammatteihin liittyvät ilmiöt ovat pääosin monitulkintaisia sekä abstrakteja. Mukana oli myös kuusi humanististen tieteenalojen ja yksi lääketieteen ja terveystieteen alan väitöskirja. Tutkimuskysymyksinä olivat: 1
Jeskanen 2012; Mäki 2015; Soini-Salomaa 2013; Virtanen 2013). (Jeskanen 2012; Koski-Heikkinen 2014; Mäki 2015). Millaisia merkityksiä osaamiselle annetaan vakaassa työtilanteessa. Asiantuntijuus sisältää oleellisen tiedon hallintaa, kykyä toimia tilannesidonnaisesti sekä luottamusta ja varmuutta työhön liittyvissä tilanteissa. myös Tuominen & Wihersaari 2006; Stenström 2005). Ammattitaitoa kuvataan aineistossa ammattiin liittyvänä erityisosaamisena ja taitona, joka antaa ammatille sen keskeisen sisällön. Osaamisen ominaispiirteiksi ja peruselementeiksi kuvataan aineistossa useimmin tiedot, taidot ja asenteet sekä kyky soveltaa niitä käytäntöön. Tässä tutkimuksessa työvaiheita hyödynnettiin soveltaen. Käsiteanalyysin tulokset Mitä osaamisen käsitteellä tarkoitetaan. (Soini-Salomaa 2013; kts. Lisäksi osaamiseen liitetään esimerkiksi henkilökohtaisia taipumuksia ja persoonallisuuden erilaisia ulottuvuuksia, henkilökohtaisia tavoitteita, käyttäytymistä ja itsesäätelyä (esim. Kvalifikaatiot voidaan jaotella ammattirajat ylittäviin yleisiin kvalifikaatioihin sekä ammattispesifeihin kvalifikaatioihin, jotka liittyvät ammattialan erityisosaamiseen. (Halonen 2011; Kumpula 2011). Osaaminen sitoutuu aineistossa ammattialaan ja sen traditioihin, perinteisiin, kulttuuriin ja esikuviin, sekä arvoihin ja ammattietiikkaan. Tarkasteltavaksi käsitteeksi valittiin osaaminen. Asiantuntijuus näyttäytyy aineiston perusteella kokemusperäisenä korkeatasoisena osaamisena, jatkuvana tiedon luomisena ja oman toiminnan ohjaamisena kolmella eri tasolla: substanssin, kehittämisen ja työyhteisössä toimimisen tasoilla. (Jeskanen 2012; Yrjänäinen 2011). Kompetenssin käsitettä aineistossa kuvataan osaamiseen liittyvänä kykynä, kykenevyytenä tai muodollisena valtuutuksena, pätevyytenä tai kelpoisuutena tehdä jotain. 3/24 16 Futura voimme tarkastella tutkimuskysymyksemme kannalta keskeisten käsitteiden ominaispiirteitä sekä niihin liitettyjä merkityksiä. Osaaminen on holistinen tapahtuma, jossa nämä kaikki osa-alueet sulautuvat toisiinsa. Aineisto koodattiin ohjelman hakusanatoimintoa käyttäen kolmeen pääkoodiin ja 14 alakoodiin, joiden avulla osaamisen käsitettä pystyttiin analysoimaan. Kompetenssi on kognitiivinen prosessi, joka ohjaa ammattispesifiä käyttäytymistä ja kykyä toimia erilaisissa kompleksisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Aineisto siirrettiin ATLAS.ti-ohjelmaan (versio 22) koodaamista ja analyysiä varten. myös Helakorpi 2005; Mäkinen & Annala 2010, Tuominen & Wihersaari 2006). Lähikäsitteellä tarkoitetaan tässä yhteydessä samankaltaisia ja tutkittavaan käsitteeseen läheisesti liittyviä käsitteitä. Asiantuntijuus sisältää aina reflektiota, joka kohdentuu omaan osaamiseen, työhön, työympäristöön ja -yhteisöön sekä työn kehittämiseen. Ammattitaitoon liittyvät myös moninaiset yhteiskunnalliset, toimintaympäristöihin ja työympäristöihin liittyvät odotukset ja vaatimukset eli kvalifikaatiot. Aineisto valmisteltiin analysoitavaksi lataamalla kaikki 36 väitöskirjaa pdf-muotoisena. Ammattialalla vallalla olevat ihanteet ohjaavat vahvasti erityisesti opiskelijoiden ja tuoreiden ammattilaisten käsitystä tavoiteltavasta osaamisesta ja kompetenssista (Aalto 2016). Tietojen, taitojen ja asenteiden ominaispiirteitä ja ilmenemismuotoja esitetään taulukossa 1. Osaamisen käsite näyttäytyy aineistossa monimerkityksellisenä kokonaisuutena ja sitä kuvataan käsitteen itsensä lisäksi useilla lähikäsitteillä ja rajatapauksilla, kuten ammattitaito, kvalifikaatio, kompetenssi ja asiantuntijuus (kts. Analyysin tarkoituksena oli selvittää, kuinka osaaminen aineistossa määritellään ja minkälaisia merkityksiä osaamiselle aineistossa annetaan. Lähikäsitteet eivät kuitenkaan sisällä tutkittavan käsitteen ominaispiirteitä (Puusa 2008). Esimerkiksi opettajalle ajatellaan olevan tärkeää omaksua alalle tyypilliset ajattelutavat, etiikka ja toimintatavat sekä olla aito, itsevarma, selkeä Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Ammattitaito on yksilön kyvykkyyttä suorittaa ja kehittää omaa työtään, sekä säädellä omaa toimintaansa työtehtävien vaatimalla tavalla eri tilanteissa. Walkerin ja Avantin käsiteanalyysi etenee kahdeksan työvaiheen kautta, jotka ovat peräkkäisiä, mutta myös osittain päällekkäisiä. Rajatapauksiksi kutsutaan niitä käsitteitä, jotka sisältävät suurimman osan tutkittavan käsitteen ominaispiirteistä, mutta eivät kaikkia (Walker & Avant 2014)
Ammatillinen tai alaan liittyvä koulutus luo perustaa ammattiin kasvamiselle ja ammattiin kiinnittyvän osaamisen kehittämiselle. ja reipas ollakseen “hyvä opettaja” (Hasari 2019; Jeskanen 2012). Osaamisen kehittäminen. Koulutus myös vahvistaa ymmärrystä ammatin tai alan tehtävästä sekä merkityksestä osana yhteiskuntaa (Aalto 2016) ja erilaiset täydennyskoulutukset ja kurssit vahvistavat osaamista työuran varrella (Airosmaa 2012). Tietojen, taitojen ja asenteiden ominaispiirteet ja ilmenemismuodot. Osaamisen kehittämiLaura Paaso & Johanna Ollila. Ammatillisten ihanteiden tunnistamisen voidaan nähdä olevan keskeinen perusta ammatillisiin rooleihin asettumisessa, ammatillisen identiteetin muotoutumisessa sekä osaamisen kehittämisen mahdollisuuksien hahmottamisessa (Airosmaa 2012; Pohjola 2012). Nuorisotyöntekijöillä ammatilliset ihanteet liittyvät vahvasti alan etiikkaan ja tarkoitukseen edistää nuoren etua, ymmärtää nuoren kokemusmaailmaa ja arkea sekä sitoutumista kasvattajuuteen ja toimimiseen helposti lähestyttävänä ja turvallisena aikuisena (Soanjärvi 2011). Käsitys ideaalisesta ammattilaisuudesta muuttuu työuran aikana ja kokemuksen karttuessa realistisemmaksi ja todellisesta työn arjesta kumpuaviksi ja ammatillista työtä ohjaaviksi periaatteiksi (Koski-Heikkinen 2014). 17 3/24 Futura Taulukko 1. Aineiston perusteella voidaan todeta, että osaamisen kehittäminen ammattilaisena kehittyy vähitellen ja jatkumona
Miten positioin itseni suhteessa muihin. Työssä tapahtuva oppiminen voi olla tahatonta, sattumaltakin tapahtuvaa eikä sille välttämättä ole olemassa tavoitteita, opetussuunnitelmia eivätkä oppimistulokset ole ennustettavissa. Kyky jatkuvasti arvioida omaa osaamista ja kehittää sitä edelleen, ottaa palautetta vastaan muilta (Aalto 2016) ja reflektoida osaamistaan vertaisten kanssa lisää tunnetta pätevyydestä (Aarto-Pesonen 2013). Ammattiin liittyvän osaamisen katsotaan kehittyvän erityisesti alan konkreettisessa työssä ja autenttisissa työympäristöissä. Osaaminen kollektiivisena, yhteisöissä ja yhdessä. Käytännön työn tekeminen ja sen myötä kehittyvä osaaminen myös voimauttaa ihmistä ja saa aikaan kokemusta ammatillisesta pätevyydestä (Aarto-Pesonen 2013; Koski-Heikkinen 2014). Informaali työssä oppiminen linkittyy vahvasti käytännön tekemiseen, joka tapahtuu kontekstisidonnaisesti. Erityisesti kokeneilla ammattilaisilla kokemus vahvisti tunnetta oman osaamisen merkityksestä myös laajemmin työyhteisön ja koko alan käytäntöjen kehittämisessä (Koski-Heikkinen 2014). Keskeistä onkin toisaalta samaistuminen ja toisaalta erottautuminen. Aineiston perusteella voidaan todeta, että vuorovaikutuksella ja yhteisöissä toimimisella on merkittävä rooli ammatillisen identiteetin rakentamisessa, osaamisen kehittämisessä, tiedostamisessa ja sanoittamisessa (Soini-Salomaa 2013). Kuka minä olen ja mikä erottaa minut muista. Tunne osaamisesta. Tunteeseen omasta osaamisesta vaikuttavat myös aiemmat kokemukset oppimisesta ja opiskelusta (Koski-Heikkinen 2014). Osaamiseen liittyvän onnistumisen mittareina aineistossa kuvataan esimerkiksi liikunnanopettajan motoristen taitojen kehittymistä, käsityöläisyrittäjän taloudellista menestymistä sekä työn ja tuotteiden laatua tai eläinlääkärin taitoa tehdä oikea diagnoosi (Aarto-Pesonen 2013; Paldanius 2012; Soini-Salomaa 2013). Käsitys omasta osaamisesta ja ammatillisuudesta rakentuu ja avartuu suhteessa muihin alan toimijoihin, reflektoimalla osaamista yhdessä muiden kanssa sekä havainnoimalla esimerkiksi sitä, miten muut työtään tekevät. Kun osaamista kehitetään osana yhteisöjä, oppiminen voi tapahtua kuulumisen kautta (learning as belonging), tulemalla joksikin (learning as becoming) sekä kokemuksen ja tekeDynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Opintojen aikainen harjoittelu on usein ensimmäinen kosketus alan työhön ja toimintaympäristöihin (Jeskanen 2012). Positiiviset kokemukset edistävät oppimisen motivaatiota ja merkityksellisyyden tunnetta sekä vahvistavat yksilön itsetuntoa ja lisäsivät erityisesti tuoreiden ammattilaisten minäpystyvyyttä ja rohkeutta työssä (Aarto-Pesonen 2013; Airosmaa 2012; Huhtinen-Hilden 2012; Hägg 2011). Työssä tapahtuvassa oppimisessa kytkeytyvät usein sekä teoria että käytäntö, tiedot ja taidot (Virtanen 2013). Yhteiseen toimintaan osallistuminen paitsi kehittää osaamista, myös edistää kuulumisen tunnetta, osallisuuta ja sosiaalista toimijuutta ammatillisissa yhteisöissä (Haanpää 2023; Pohjola 2012). Yksilön ikä, työkokemuksen ja elämänkokemuksen määrä vaikuttavat aineiston mukaan käsitykseen omasta osaamisesta (Koski-Heikkinen 2014; Pohjola 2012). Tunne ammatillisesta kykenevyydestä ja siihen liittyvästä osaamisesta syntyy aineiston mukaan ongelmanratkaisutilanteista selviytymisen, konkreettisten onnistumisen kokemusten ja oivallusten kautta (Aarto-Pesonen 2013; Huhtinen-Hilden 2012). Toisaalta aineistosta käy ilmi myös tilanteita, joissa oma osaaminen on koettu riittämättömäksi, esimerkiksi opiskelijan huolenpidon tarve, johon nuori opettaja ei osaa vastata (Airosmaa 2012) tai käsityöläisen kaupallisen osaamisen puutteet (Soini-Salomaa 2013). Aineistosta käy ilmi, että ammatillisen identiteetin muovautumiseen vaikuttavat konkreettiset kokemukset, niiden tulkinta ja reflektio. 3/24 18 Futura nen voi olla myös epämuodollista, esimerkiksi ammatillisiin keskusteluihin tai alan julkaisuihin perehtymistä tai erilaisiin projekteihin osallistumista (Airosmaa 2012). Yksilö käy ammatissa toimiessaan jatkuvaa sisäistä vuoropuhelua, jossa hän hakee oikeutusta tavoilleen toimia, pyrkii ymmärtämään toimintansa syitä ja seurauksia sekä toimintaa ohjaavia tottumuksia ja uskomuksia (Aarto-Pesonen 2013). Kokemus avarsi myös ajattelua ja ymmärrystä oman osaamisen ikuisesta keskeneräisyydestä ja käsitystä jatkuvan oppimisen tarpeista (Aarto-Pesonen 2013). Osaamisen kokemukset saivat myös etsimään uusia innostavia haasteita työssä (Aarto-Pesonen 2013). (Aarto-Pesonen 2013; Alho 2017; Pohjola 2012)