Futura 3/2021 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 3/ 20 21 3/ 20 21 ENNAKOINNIN JA TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN ETIIKKA
Johanna Viherä Kannen taustakuva Hazel Salminen Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Uskonnollinen ajattelu, uhka vai mahdollisuus tulevaisuuden maailmassa Futuran kirjoittajaksi. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. 40. Taitto ja kannen suunn. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. www.facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Futuran tulevat teemat Futura 4/2021 Kriisitietoisuus ja resilienssi Futura 1/2022 Luottaako pyhään. Vierailevat päätoimittajat Juho Ruotsalainen, juho.ruotsalainen@utu.. Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. vuosikerta 3/2021 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 50 €, Vuosikerta ulkomaille 59 €, Irtonumero jäsenille 7,60 €, muille 13,50 €. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Laura Pouru, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, tutuseura@gmail.com www.tutuseura.. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä tutuseura@gmail.com! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.
Juho Ruotsalainen ja Kuvittelun kuoppaisuus – kuusi kriittistä teesiä tulevaisuuden 33 Matti Minkkinen kuvittelemisesta ja toimijuudesta tulevaisuudentutkimuksessa Nina Wessberg Tekoälyn tulevaisuuksien eettiset kysymykset sosioteknisissä 40 Jaana Leikas skenaarioissa Tarja Vuorinen Osallistamisen mahdollistaminen kaupungin toiminnan 45 suunnittelussa ja kehittämisessä Johannes Koponen Ennakointijärjestelmän tuplahuiputus 50 Keijo Koskinen ja Kommentti 53 Kaino Wennerstrand Marja-Liisa Viherä Yllätyksellisiä tarinoita tulevaisuudesta 54 Marja-Liisa Viherä Tulevaisuuksia on monia 55 56 A P SISÄLLYS F 3/2021 P S K K. 4 Pertti Saariluoma Etiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi 11 Petri Kylliäinen Miten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä 21 tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia. 1 3/21 F Matti Minkkinen ja Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen etiikka 2 Juho Ruotsalainen Santeri Räisänen Mistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta
Petri Kylliäinen palaa modernin tulevaisuudentutkimuksen alkulähteille, Ossip Flechtheimin uudelle tieteenalalle esittämiin eettisiin tavoitteisiin ja Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen etiikka. Akuutin kriisin oloissa, kuten kuluneina koronavuosina 2020 ja 2021, ennakoinnissa voi olla panoksena ihmishenkiä sekä ihmisten fyysinen ja henkinen terveys. Ympäristökriisin, mutta myös nopean tieteellisen, teknologisen ja taloudellisen muutoksen johdosta ennakointitiedosta on tullut yhä keskeisempi osa yhteiskunnallista päätöksentekoa, minkä lisäksi sitä tuottavat yhä useammat toim?at. Erikoisnumeron kirjoituskutsussa pyysimmekin kirjoittajia tarkastelemaan monipuolisesti ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen eettisiä kysymyksiä sekä tulevaisuustiedon eettisiä näkökulmia. Samaan aikaan tulevaisuudentutk?at astuivat julkisuuteen kertomaan villeistä korteista ja mustista joutsenista sekä korostamaan ennakoinnin tärkeyttä. Pertti Saariluoma lähtee kirjoituksessaan perustavanlaatuisemmalta tasolta käsitellessään etiikkaa aivojen ja mielen kautta. Tämä on yksi tavoista, joilla etiikka on aina mukana tulevaisuudentutkimuksessa. 3/21 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Tulevaisuudentutk?at ja ennakoinnista kiinnostuneet ovat varmaankin yhtä mieltä siitä, että ennakointi on hyvä asia ja sitä tulisi tehdä enemmän. Hän päätyy kysymyksiin tekoälyn vaikutuksesta yhteiskunnassa sekä eettisten prosessien tutkimuksen korostamiseen modernissa tulevaisuudentutkimuksessa. Muissa kirjoituksissa ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen kysymyksiä käsitellään toisiaan täydentävistä näkökulmista. Ennakointi onkin usein Pentti Malaskan luonnehdinnan mukaisesti arvorationaalista toimintaa, jolla pyritään edistämään tiettyjä toivottuja päämääriä ja myös käymään keskusteluja näistä päämääristä. Vaikka korona toi poikkeusajat konkreettisesti esiin, nämä eivät rajoitu koronavirukseen, vaan näköpiirissä on myös ilmastoja ekologisesta kriisistä seuraavia muutoksia totuttuihin elämäntapoihin. Normaaliaikoina voimme huolettomammin pohtia erilaisia skenaarioita. Tekoälyn teema yhdistää useita kirjoituksia, mikä osoittaa sen, että eettistä keskustelua käydään aina ajassa ja sitä värittävät tietyn aikakauden uusiksi koetut ilmiöt. Tämän Futura-lehden erikoisnumeron artikkelit ja puheenvuorot käsittelevät tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin etiikkaa ja vastuullisuutta. Entä millaisiin oletuksiin, lähtökohtiin ja päämääriin ennakointi perustuu. Milloin tulevaisuudentutk?a voi kohdata eettisiä dilemmoja ja milloin hänen työnsä voi johtaa jopa epäeettisiin seurauksiin. Nina Wessberg ja Jaana Leikas puolestaan tarjoavat neljä mahdollista skenaariota tekoälyn toimintaympäristön kehityksestä ja nostavat tällaiset sosio-tekniset skenaariot eettisen keskustelun apuvälineiksi. Onkin todennäköistä, että ennakoinnin vastuullisuus tarkoittaa entistä useammin vastuullisuutta jonkinlaisena poikkeusaikana. Ajattelemme, että on tärkeää luodata mahdollisia tulevaisuuksia, jotta voidaan tehdä parempia päätöksiä ja toimia paremmin nykyhetkessä. Santeri Räisänen kysyy, mistä kiistellään, kun kiistellään (tekoäly) teknologiasta, ja pohtii asiantunt?uuden arvostusta sekä puolustaa tiedollista moninaisuutta. Vastuullisuuteen keskittyvän Futura-numeron tärkeänä yllykkeenä oli koronaviruksesta johtuva poikkeusaika kevättalvesta 2020 alkaen. Painotimme ennakointitiedon yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja yhteiskuntatieteellisten näkökulmien tärkeyttä ennakointitiedon tuottamisessa ja kriittisessä arvioinnissa. Tämän erikoisnumeron teeman kannalta huomio kiinnittyy sanoihin ”parempia” ja ”paremmin”, jotka edellyttävät eettistä arvottamista. Erikoisnumero sisältää artikkeleita, katsauksia ja vapaamuotoisia puheenvuoroja sekä yhden kirja-arvion. Onko ennakointi aina eettisesti hyvää. Erityisesti poikkeustilanteessa ennako?an vastuu korostuu. Pian koronaviruksen vakavuuden selvittyä alettiin keskustella kyvystä ja mahdollisuudesta ennakoida yllättäviä shokkeja ja erityisesti niiden yhteiskunnallisia seurauksia. Kun puhutaan tulevaisuudesta, keskustelua arvoista ja toivottavista päämääristä ei voida välttää
Numeron teksteissä ennakoinnin etiikan peruskysymyksiksi nousevat erityisesti asiantuntemuksen ja statuksen tuoma valta ja siihen liittyvä vastuu sekä osallistaminen. Kirjoittajat korostavat ennakoinnin kytkeytymistä nykyhetken päätöksiin, prosesseihin ja valtakamppailuihin. Tarja Vuorinen punnitsee osallistamisen mahdollisuuksia ja eettisiä kysymyksiä käytännöllisemmin kaupungin toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Vallan mukana ennakoinnin tek?öille tulee väistämättä vastuu vähintäänkin siitä, että ennakointi on tehty laadukkaasti, kriittisesti ja useat näkökulmat huomioon ottavasti. Toisin kuin ennakointityössä usein ajatellaan, tulevaisuus ei ole nykyisyyden rajoitteista vapaata ja villiä “rajaseutua” vaan väistämättä nykyhetken eri tavoin määrittämää ja rajaamaa. Ennakoinnin etiikasta keskusteleminen kuuluu kaikille yhteiskunnassa. Ehkä tärkein yhteenveto numeron artikkeleista ja puheenvuoroista on muistaa, että keskustelu tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin etiikasta jatkuu ja sitä on syytä käydä useilla foorumeilla ja moninaisin äänenpainoin. Mitä jos tulevaisuustyöpajojen seurauksena päätetään vaikkapa lakkauttaa koulu näköpiirissä olevien trendien valossa. Juho Ruotsalainen YTM, väitöskirjatutk?a, Turun yliopisto juho.ruotsalainen@utu.. Esitämme kuusi kriittistä teesiä, jotka mielestämme vaativat tulevaisuudentutk?oiden huomiota, jotta tulevaisuudentutkimus voi toteuttaa tehtäviään vastuullisesti tieteellisenä ja soveltavana alana. 3 3/21 F Matti Minkkinen & Juho Ruotsalainen peilaa niitä myöhempiin kehityskulkuihin. Johannes Koponen väittää, että suomalaisessa ennakoint?ärjestelmässä huiputetaan sekä ennako?ia että maallikoita. Omassa kirjoituksessamme pureudumme tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin etiikan yhteen peruskysymykseen: uskomukseen avoimesta tulevaisuudesta ja aktiivisesta toiminnasta kuvitellun tulevaisuuden edistämiseksi. Etiikkaa käsittelevään numeroon mahtuu myös eettisesti kantaa ottavia kirjoituksia. Tällöin ennako?an voi olla vaikeampi piirtää rajaa oman ”tiedontuottajan” vastuunsa ja päätösten välille. Ennako?an vastuu ennakointiin perustuvista päätöksistä on vaikea kysymys, johon tuskin löytyy mustavalkoista vastausta. Entä onko ennako?illa moraalinen vastuu työstä mahdollisesti seuraavista päätöksistä, vai onko vastuu yksin päättäjän. Näistä jälkimmäinen tulisi Koposen mukaan siirtää yhä enemmän avoimesti poliittiseksi kansalaisyhteiskunnan, etujärjestöjen ja puolueiden tekemäksi työksi. Kuitenkin on tärkeä huomata, että ennakointi nähdään entistä enemmän päättäjiä osallistavana ja päätöksentekoon kytkeytyvänä toimintana kuin pelkästään tiedon tuottamisena. Esimerkkinä on Turun Historian ja tulevaisuuden museon suunnitteluprosessi, josta Vuorinen nostaa kysymyksiä esimerkiksi osallistumisen mahdollisuuksista, kielikysymyksistä ja aineiston tulkinnan näkökulmista. Matti Minkkinen FT, erikoistutk?a, Turun yliopisto matti.minkkinen@utu.?. Ennakointiosaamisen vahvistaminen ja tietoisuus menetelmistä ja ennakoinnin traditioista on tärkeää, mutta tämän erikoisnumeron päätoimittajien mielestä ennakoinnin asiantunt?oiden ei pidä toimia portinvart?oina tai edes opettajina vaan pikemminkin kuuntel?oina ja keskustel?oina. Ennakoinnin suunnittel?oilla, toteuttajilla ja käyttäjillä on usein huomattavaa valtaa, varsinkin silloin, kun ennakointia tehdään julkisissa organisaatioissa kuten ministeriöissä. Koposen mukaan olisi syytä erottaa selvästi toisistaan riskejä ja kriisejä luotaava ennakointi sekä toisaalta osallistava, visioiva ennakointi
& Kim 2015). Vaakakupissa olivat Suomen erityinen teknologiasuhde, se, kuka puhuu teknologian puolesta, ja se, miten tulevaisuutta käsitellään. Siksi kun puhutaan siitä, mitä teknologiat tekevät ja mitkä niiden hyödyt ovat, tullaan samalla puhuneeksi tulevaisuuksista. Santeri Räisänen ARTIKKELI Mistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta. Tämä kaikki kulminoituu pohjimmiltaan eettiseen kysymykseen siitä, minkälaista asiantunt?uutta teknologiassa ja ennakoinnissa arvostetaan.. M., Väitöskirjatutk?a Kuluttajatutkimuskeskus santeri.raisanen@helsinki.. Teknologia on paljon muuta kuin pelkkää teknologiaa. Tässä tekstissä tarkoitukseni on käsitellä erästä kiista teknologiasta, ja analysoida sitä, miten kyse oli kaiketi asiasta, joka kasvoi paljon suuremmaksi kuin itse teknologia. Teknologia on erottamaton osa yhteiskunnallisia edistysnarratiiveja, ja se valjastetaan sekä symbolisina että materiaalisina asioina edustamaan toivottuja ja ennakoituja tulevaisuuksia (Jasano. Ja kun teknologisen artefaktin toiminta ja hyöty kiistetään, niin usein on kyse siitä, kuka puhuu teknologian äänellä ja tulevaisuuksien puolesta. 3/21 4 Futura Fil. Toisaalta poliittisessa ajattelussa teknologia on usein nähty animistisena voimana, joka työntää yhteiskuntaa, usein eteenpäin (Winner 1977)
Tiedotteessa GPT-3:n kanssa käytävän keskustelun aiheina mainittiin ainakin “köyhyyden syitä, työttömyyttä, koulutusta sekä teknologian roolia köyhyyden poistamisessa ja kestävässä kehityksessä”, mutta se, mitä niistä puhuttiin, ja se, mitä tekoäly keskusteluun lisäsi, jäivät tiedotteen ulkopuolelle. Se, että teknologian hyödyt ovat monipuolisesti tulkittavissa, ja usein kiistanalaisia, ei ole mitenkään poikkeuksellista (B?ker 1995). Kiista sivusi paitsi teknologian hyötyjä ja vaaroja, myös akateemisen ja käytännön asiantuntijuuden eroa, sekä toim?oiden omaa positiointia ja taloudellisia etuja. Toisaalta GPT-3-malli ammentaa tuotoksensa suuresta internetistä kerätystä tekstidatamassasta, joka luonnollisesti sisältää runsaasti vinoumia ja tolkuttomuutta. Valiokunnan tarkoitus oli selvittää sitä, voiko tekoälyä käyttää asiantunt?ana. Kiista kumpusi viestintäpalvelu Twitteristä, josta se jalkautui iltapäivälehtiin, Tekniikka ja Talous -lehteen, päätyen lopulta päivittäislehtiin. Loppujen lopuksi keskustel?at kuitenkin päätyivät samoihin latteuksiin, joihin teknologiakritiikki usein päätyy: teknologiassa on monia hyötyjä, mutta riskejä pitää varoa. Roos argumentoi, että mallin käyttö on vähintäänkin järjetöntä ja pahimmillaan vaarallista. Kiistan osapuolet olivat tekoälyprofessori Teemu Roos, futuristi ja teknologia-asiantunt?a Risto Linturi (joka fasilitoi tekoälyn kuulemisen valiokunnassa), tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Joakim Strand sekä sivurooleissa useampia toimittajia ja twitteristejä. Loppujen lopuksi se, mitä valiokunnassa oli tapahtunut, jäi siitä kertovan tiedotustapahtuman jalkoihin. Sen tuottama teksti sisältää usein epätotuuksia, mutta myös syntaktisesti käypiä mutta semanttisesti järjettömiä ajatuksia. Se ottaa mallia internetin sisällöistä, esimerkiksi keskustelufoorumeista, Wikipedia-artikkeleista tai blogeista, ja pyrkii vastaamaan käyttäjälle samaan tyyliin kuin opetusaineistossa tehdään. 5 3/21 F Tekoäly vai -älyttömyys. Hänelle tekoäly on ‘kuin puukko’, joka oikeissa käsissä tuottaa määrittelemätöntä hyötyä, ja väärissä käsissä on hyödytön. Kiistan alla oli se, voiko GPT-3 mallia käyttää asiantunt?ana. Toisaalta Linturi pitää Roosin puheita pilkkana, parodiana ja pessimisminä. Vaikka alkuperäiseen kysymykseen tekoälyn käyttämisestä asiantunt?ana tiedote ei anna vastausta, viesti on varautuneen optimistinen ja tulevaisuusorientoitunut. Se, onko tekoäly asiantunt?a, muuttuu kysymykseksi siitä, kuka on tekoälyasiantunt?a. Mistä kiistassa oli lopulta oikein kyse. Tekoälyprofessorin mukaan järjestelmän takana ei piile ymmärrystä: se tuottaa stokastista sananhelinää, joka paikoittain näyttää hyvinkin järkeenkäyvältä, mutta joka tarkemmalla luennalla paljastuu merkityksiltään tyhjäksi. Yksityiskohtien vaillinaisuudesta huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, aiheen ympärille kehittyi kiista siitä, mitä valiokunnassa itse asiassa tapahtui kun tekoälyä kuultiin. Tarkemmin ottaen valiokunta käytti Project December -nimistä chatbot-työkalua, jonka toiminta pohjautuu OpenAI:n GPT-3-nimiseen tekstigenerointimalliin. Toisaalta kiistassa oli kyse paljon muusta kuin vain teknologian hyödyistä. GPT-3-malli tuottaa tekstiä reagoiden käyttäjän syötteeseen, ikään kuin käyttäjän kanssa keskustellen. Seikat, kuten se, miten koneoppimismallia itse asiassa käytettiin, miten sen tuloksia tulkittiin, ja minkälaisena sen hyödyt nähtiin valiokunnassa, jäivät sen varjoon, että tekoälyä käytettiin ensimmäisenä maailmassa. Pahimmillaan nämä ilmenevät GPT-3-mallin tuottamassa väkivaltafantasioinnissa ja vihapuheessa. Sinänsä substantiivisia argumentteja GPT-3-mallin puolesta ei Linturin kritiikissä ilmene, vaan hän piilottaa ne viestintätapahtuman ja asiantunt?uuden episteemisen sädekehän taakse: he, jotka tietävät mitä valiokunnan kuulemisessa oikeasti tapahtui, ja he, joilla on teknologia-asiantunt?an tarkka intuitio, näkevät selvästi, miten GPT-3 tuottaa Linturin sanoin “Kantin analyyttistä ajattelua” ja “Weberiläistä käsitteiden jäsennystä”. Ja toisaalta, kun kyseenalaistetaan tekoäSanteri Räisänen. Huhtikuussa 2021 eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta julkaisi tiedotteen, joka kuvaili, miten valiokunta on, oletettavasti ensimmäisenä maailmassa, kuullut keskustelevaa tekoälyä. Toisin sanoen, GPT-3 ei tuota asiantunt?uutta, vain asiantunt?uuden harhakuvan, ja ajoittain vaarallisen sellaisen. Tiedote enteilee, että kuulemisia jatketaan, ja että tulevaisuudessa tuotetaan valiokunnan raportti jopa täysin tekoälyn avulla
2020-luvulla GSM-verkot ovat väistyneet, ja tekoälystä on tullut keskipiste suomalaiselle sosiotekniselle mielikuvitukselle. Teknologioiden kohdalla se liitetään visionäärisyyteen ja oraakkelimaiseen kykyyn nähdä minne teknologiat vievät yhteiskuntaa. Vuonna 2017 Sipilän hallitus julkaisi Suomen tekoälystrategian, joka maalasi Suomen tulevaisuuden hyvinvoinnin tekoälyn kehityksestä kumpuavalle kilpailuedulle. Ja yhä uhkaavammin, jos tekoälyn hyödyt ennakoinnissa ovatkin ylimitoitettuja, ovatko ne sitä myös muilla aloilla. lyä, samalla kyseenalaistetaan sitä tulevaisuutta, jota kuulemistapahtuma ja siitä kertova viestintätapahtuma edustavat. Mistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta?. Toisaalta teknologian tutkimuksessa sosioteknisten imaginäärien (STI) käsite lähtee siitä, miten näistä mielikuvituksista tehdään julkisia ja jaettuja. Näin mielikuvat valtiosta, kansasta ja edistyksestä kietoutuvat teknologiaan ja muuttuvat sosioteknisiksi (Jasano. & Kim 2015). Toisaalta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tarinassa 1990-luvun lama, ja sieltä meidät ylös kampeava teleala, muodostavat dramaattisen käännekohdan. Se esittää eräänlaisen dramaturgian, jossa Suomi s?oittuu teknologisen kehityksen aallonharjalle. Sosiotekniset imaginäärit kohtaavat kitkaa Valiokunnan viestintä on itsessään osa tulevaisuuksien rakennusta (Oomen, Ho?man & Hajer 2021). 2020-luvulla GSM-verkot ovat väistyneet, ja tekoälystä on tullut keskipiste suomalaiselle sosiotekniselle mielikuvitukselle. Niin kutsutun neljännen teollistumisaallon toivossa valtioiden välinen teknologinen kilpailu on vain yltynyt, jolloin julkiset teknologiaspektaakkelit muodostuvat tärkeäksi osaksi poliittista strategiaa. Tämä geneerisyys, joka on sisäänrakennettu käytettyihin metaforiin (tekoäly, koneoppiminen), luo tekoälystä vangitsevan sosioteknisen symboliikan: se ei jätä mitään ulkopuolelleen, ja näin ollen mullistaa kaiken. Näin Strand alentaa kritiikin pätevyyttä, ja tulee samalla toisintaneeksi mielikuvaa kansan hengestä: jääräpäisyyttä ja edistysvastaisuutta perisuomalaisena teknologiasuhtautumisena. Juuri niiden performatiivisuudessa ilmenee se tärkeä rooli, joka julkisilla instituutioilla ja niiden käyttämällä retoriikalla on sosioteknisten mielikuvien tuottamisessa. Digitaalisia innovaatioita, kuten Linux-ydin, tekstiviestit ja Angry Birds on nostettu edustamaan ja edistämään Suomea maailman areenalla. Viestin ytimessä on teknologinen johtajuus, joka ilmenee hallinnon valmiutena ottaa vastaan uusia innovaatioita ja toimia suunnannäyttäjänä niiden käyttöönotossa. & Kim 2015). Strategiassa tekoälyn ympärille rakennetaan suurta lupausta: Suomesta tulee edelläkäv?ä, kun tekoäly otetaan käyttöön kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Niinpä tässä tekstissä esitän kolme tulkintaa, tai ennemminkin kolme yhtäaikaisesti läsnä olevaa ulottuvuutta kiistalle: sosiotekniset mielikuvitukset, teknologinen asiantunt?uus, ja lopuksi ennakoinnin estetiikka. Valiokunnan puheenjohtaja Strand, puolustaessaan valiokunnan kokeilua Tekniikka ja Talous -lehden haastattelussa, s?oittaa kritiikin nimenomaan teknologian ulkopuolelle ja sosioteknisten mielikuvitusten piiriin. Kun liberaalissa demokratiassa edistys nähdään teknologisena kehityksenä (Barry 2001), kriittinen keskustelu teknologiasta samalla kyseenalaistaa ne sosiotekniset mielikuvitukset, jotka tätä edistystä enteilevät. Mikäli GPT-3 ei olekaan asiantunt?a, niin mikä on Suomen asema teknologian etuvartiossa. Hänen mukaansa keskustelu kumpuaa tietystä suomalaisesta ‘mindsetistä’, pessimistisestä suhtautumisesta teknologiaan ja kilpailukykyyn (Kangasniemi 2021). 3/21 6 Futura Tämä on jatketta pidemmälle historialliselle mielikuvalle Suomesta edistyksellisenä valtiona, jonka kehitystä paaluttaa digitaalinen teknologia. Näin ollen, tärkeää ei ole niinkään se, mitä valiokunnassa tehtiin, vaan se, että se tehtiin ensimmäisenä, ja että se oli huiman teknologista (“GPT-3 mallissa on yli 170 miljardia parametria”). Mielikuvitus mielletään usein subjektiiviseksi ja henkilökohtaiseksi. STI:t ovat kollektiivisesti ylläpidettyjä ja performatiivisia visioita yhteiskunnallisesta edistyksen suunnasta (Jasano. Tällöin unelma universaalista mullistuksesta kohtaa kitkaa, ja koko tulevaisuuden visio on vaarassa
Tuloksena on erilaisia preskriptiivisiä (ketkä ovat asiantunt?oita) ja deskriptiivisiä (keitä pidetään asiantunt?oina) teorioita asiantunt?uudesta sosiaalisena ilmiönä. Vai oliko teko ennemminkin symbolinen ele, joka toisintaa ja vahvistaa sosioteknistä mielikuvitusta suomesta tekoälyn, ja siten tulevaisuuden teollisuuden, etuvartiona. Myös ammatillisesti noteerattujen asiantunt?oiden keskuudessa vallitsee eroja: on heitä, jotka kontribuoivat erikoistumisalaansa, ja toisaalta heitä, jotka vain osaavat puhua asiantunt?akieltä (Collins & Evans 2002). Linturi vetoaa mielikuvaan itsenäisestä ja toisinajattelevasta keks?ästä, joka vähät välittää tiede-eliitin arvioista. Onko asiantunt?oilla liikaa arvovaltaa, vai liian vähän. Loppujen lopuksi kriittinen keskustelu teknologiasta väistämättä osuu myös niihin instituutioihin, kuten tulevaisuusvaliokuntaan, jotka ovat pukeneet tulevaisuutensa teknologisiin tarinoihin. Hänelle Roosin kanta on kuin tutk?an, joka nähdessään Wright veljesten ensilennon tuhahtaa: “mahdotonta, ilma on lentokonetta kevyempää”. Molemmilla on tärkeä rooli asiantunt?uuden ekosysteemissä, mutta niiden sekoittaminen tekee Loppujen lopuksi kriittinen keskustelu teknologiasta väistämättä osuu myös niihin instituutioihin, kuten tulevaisuusvaliokuntaan, jotka ovat pukeneet tulevaisuutensa teknologisiin tarinoihin. Linturin ja Roosin tapauksessa kiista näyttäytyy ristiriitana instituutionalisoidun ja toisaalta kokemuksellisen asiantunt?uuden välillä. Asiantunt?uuden ristiriitojen yleisyydestä huolimatta antropologia ja tieteentutkimus ovat vasta parinkymmenen vuoden sisällä alkaneet käsitellä kysymystä siitä, mitä asiantunt?uus itse asiassa on. Vaakalaudalla ei ole siis vain tekninen asiantunt?uus, vaan myös ennakointikyky. Kun valiokunnan viestintä keskittyy edistyksen maalailuun, herää kysymys, mitä hyötyjä tekoälyn avulla itse asiassa saavutettiin. Vaakakupeissa ovat tieteen etuoikeutettu asema tiedontuotannon ja asiantunt?uuden norsunluutornina, ja toisaalta ulkopuolinen, kokemuksellinen mutta professionalisoitunut asiantunt?uus, joka muodostuu, kun kohdataan teknologiat todellisessa maailmassa yrittäjänä. Kuten Linturi Tekniikka ja Talous -lehden haastattelussa kertoo, kaikki asiantunt?at ovat vaillinaisia ja näkemyksiltään vinoutuneita. Siihen on osansa myös valiokunnan toiminnalla ja tiedotuksella. Voi toisaalta kysyä, missä määrin asiantunt?at ovat sokeita omille tiedollisille katvealueilleen (Wynne & Lynch 2015). Vaikka anekdootin jyrkkä erottelu soveltavan insinööritaidon ja teoreettisen tieteen kenttien välillä ei kuvaa todellista teknotieteen monisyistä sotkeutumista, se lähestyy sitä visaista ongelmaa, jota asiantunt?uus liberaalissa demokratiassa aiheuttaa. Selvää on, että asiantunt?uus jakautuu paljon laajemmalle pohjalle, kuin vain perinteisesti akkreditoidut ammattiasiantunt?at (Harremoes et al. Strandin mukaan kriittinen keskustelu kasvoi jopa pilkaksi “isänmaan eduskuntaa kohtaan” (Kangasniemi 2021). Näin tekoälyn käyttö ei vain edusta teknologista edistystä, vaan symboloi uskoa siihen, että meidän demokraattiset instituutiomme ovat hyviä, kyvykkäitä ja eteenpäin katsovia: ne käyttävät uusinta teknologiaa meidän parhaaksemme. Santeri Räisänen. Tämän toteaminen ei kuitenkaan kerro meille mitään kiinnostavaa siitä, ketä tulisi kuunnella. Ja yhä tärkeämmin, kaikkien vaillinaisuus ei tarkoita, että kaikki olisivat yhtä oikeassa. Modernismin kultakaudella maailmannäyttelyt tekivät arkistoinnista yhteiskunnallisen edistyksen spektaakkelin (Mattern 2020), ja samoin nykyajan mielikuvitukset tekoälystä edustavat jotain paljon itseään suurempaa. Koska tulevaisuus on rakennettu teknologisiin mielikuviin, teknologian puolestapuhuja puhuu myös tulevaisuuksista. Asiantunt?uus vaakalaudalla Kiista tekoälyn asiantunt?uudesta pitää sisällään myös kiistan siitä, kuka on tekoälyn asiantunt?a. Toisaalta se, mihin valiokunta pyrki, on juuri se, mikä on kiistan alla. Miten voidaan arvostaa yhtä aikaa liberalismista kumpuavaa näkemysten pluralismia ja asiantunt?oiden erityistä episteemistä asemaa (Feyerabend 1980). 7 3/21 F Strandin mukaan negatiivinen sävy julkisessa keskustelussa osoittaa haluttomuutta syventyä siihen, mihin tulevaisuusvaliokunta kokeilullaan pyrki. 2002; Irwin 1995)
Tämänkaltainen prospektiivinen suhtautuminen teknologiaan luo uutta fetisoivaa liikemomenttia, jolla aikaa vauhditetaan, ja tulevaisuutta tuodaan lähemmäs nykyhetkeä (Brown & Michael 2003). Tulevaisuusvaliokunnan tiedotteessa ja siitä seuranneessa keskustelussa tuloksia ei tarkemmin eritellä, vaan teknologian hyöty on jotain abstraktia, ja jotain mitä tunnistetaan oikealla tietotaidolla. Sen s?aan spekulatiiviseen ?ktioon perustuvat menetelmät lähestyvät tulevaisuutta tarinallisena kohteena, jossa tulkinta ja tulkits?a ottavat eksplisiittisen etus?an. Linturi liittää GPT-3-mallin hyödyllisyyden niin ikään tulkits?an hiljaiseen tietotaitoon. Tulevaisuudentutkimuksessa eräänlainen episteeminen ja metodologinen pluralismi on muodostunut lähtökohdaksi ennakoinnille (Bell 2003). Roos on akateemikko, joka puhuu malleista ja algoritmeista tekniikan äänellä, osana tutkimuksen nykyistä aallonharjaa. Se, että Project December -tekoälyjärjestelmä tuottaa usein epätotuuksia, ei sinänsä ole vielä argumentti hyödyllisyyttä vastaan. 2010). Tekoälyn kohdalla samat pulmat kohtaavat siis sekä teknologian että teknologistin: onko tämä asiantunt?uutta, vai näyttääkö se vain siltä. Kiista teknologiasta paljastaa siis sen, miten erilaisilla linsseillä asiantunt?at katsovat teknologioita. Esimerkiksi teknologinen ennustaminen lähtee liikkeelle teknisen kehityksen nykytilasta, ja sen perusteella ennakoi teknologioiden leviämistä ja käyttöönottoa tulevaisuudessa. Menetelmiä on yhtä paljon kuin toimijoitakin, ja ne vaihtelevat empiristisistä otteista spekulatiivisempiin ja jopa a?ektiivisin lähestymisiin. Hän antaa esimerkin, jossa tekoälytekstin yksi fraasi kääntää sillisalaatin merkitykselliseksi assosiaaMistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta?. Siksi hyödyllistä voi olla se, mikä tukee re?ektiota, kutsuu ajattelemaan toisin, tai auttaa sanoittamaan sen, minkä jo uskoo. Teknologia-alan kiiltokuvaodotuksista huolimatta algoritmit tuottavat käyttäjissä teknologista ärsyyntymistä, niiden ympärille muodostuu keittiöteoretisointia, ja niiden kanssa opitaan elämään välttäen ja vastustaen (Bridges 2021; Gerrard 2018; Swart 2021; Ytre-Arne & Moe 2021). Näin tiedeinstituution ja soveltavan teknologismin välinen asiantunt?uuskiista siitä, kuka oikeasti puhuu teknologian puolesta, paljastaa sen teknologisen ulkopuolen, joka jää myös valiokunnan viestinnässä vaille ääntä: käyttäjien hiljainen asiantunt?uus. Siksi yhteisymmärtämättömyys voi juontua asiantunt?uusalojen välisestä rotkosta, missä merkitykset eivät välity muuttumattomina (Gorman et al. Voimme kuitenkin ottaa tosissaan väitteet hyödystä, ja spekuloida miten teknologia voitaisiin perustellusti kokea niin eri tavoin. Esimerkiksi loppukäyttäjien kokemuksellinen, ei-professonalisoitunut asiantuntemus – se, miten teknologiat kohdataan “luonnossa” – jää alati tämän kaltaisten keskustelujen ulkopuolelle. Ennakoinnin estetiikka Palataan hetkeksi vielä kiistan lähtökohdille, eli teknologiseen hyötyyn. Teknologioiden lomassa eletty todellisuus on siis monisyisempi ja ristiriitaisempi kuin se tulevaisuudenkuva, joka odotusten horisontissa tai toisaalta tekniikan tutkimuksissa piirtyy. Algoritmien arkinen vastustus näkyy muun muassa siinä, miten niiden ympärille rakennetaan agonistisia vastajärjestelmiä, kuten “Hello, Goodbye” -selainlisäosa, joka poistaa käyttäjää ärsyttävät chatbot-toiminnallisuudet nettisivuilta. Ennakointi toimintana s?oittuu normatiivisen ja deskriptiivisen, toisaalta subjektiivisen ja intersubjektiivisen harmaaseen välimaastoon, jossa niin faktoilla, analyyttisyydellä kuin luovuudellakin on s?ansa. Miten erilaiset välineet, erityisesti tekstit, voivat olla hyödyksi ennakoinnissa. Roosin ja Linturin asiantunt?uusalat eivät kuitenkaan ole päällekkäiset vaan vierekkäiset. Kun paradigmojen lähtökohdat eroavat niin paljon, on odotettavaa, että keskeiset arvolatautuneet käsitteet, kuten hyöty, eivät kohtaa. Linturi on tietoyhteiskunnan vaikuttaja, joka puhuu tekoälystä teollisuuden ja kuvitellun tulevaisuuden äänellä, osana jatkuvasti rakentuvaa odotusten horisonttia. 3/21 8 Futura asiantunt?uuden tunnistamisesta vaikeaa. Silloin varjoon jäävät tunteet, uskomukset, pelot, unelmat, ja luova assosiointi. Kiista myös paljastaa sen, mitkä äänet teknologiakeskusteluissa kuuluvat ja mitkä eivät. Olisi turhan mielikuvituksetonta rajata ennakoinnin välineet vain tiedollisesti hyödyllisiin eli sellaisiin, jotka tuottavat tai jäsentävät faktoja. Miten keskustelevan tekoälyjärjestelmän hyöty tulisi ymmärtää ennakoinnissa
Yhtä lailla kuin GPT-3 tuottaa stokastista tekstiä sosiaalisen maailman datavirroista, tarot yhdistää satunnaisuuden ja inhimillisestä kokemuksesta ammennetun symboliikan. Olisi vaikea kuvitella tarot tulevaisuusvaliokunnan metodiarsenaalissa. On ilmiselvää, että lähestymme eettisiä pulmia, kun kysytään, miksi erään tulkinta valitaan toisen s?aan. Toisaalta esoterismiin liittyvät myös meediot, eli epäluotettavuus ja huiputus, kun tekoälyyn sen s?aan assosioituu teknologistit eli visionäärisyys ja edelläkäv?yys. Järjestelmä tuottaa tilastollista nonsenssia, mutta nonsenssi voi olla hyödyllistä. Toisaalta metodien sosiaalinen elämä pyytää meidät myös kysymään, miksi yksi stokastinen symbol?onokone toisen s?aan. Yhä useammin tarotpakan viihdekäytössä mystinen tai metafyysinen väistyvät, ja re?ektio ja vapaa assosiaatio ottavat etus?an. Näin järjettömyys ja järki ilmenevät samassa tekstissä, ensimmäinen yksinkertaisella luennalla ja toinen puhaltamalla järjen henki järjestelmään tulkits?an henkilökohtaisella lähiluennalla. Tämänlainen analyysi GPT-3-mallista ennakoinnissa, joka keskittyy tulkits?an vapauteen ja tekstien rooliin re?ektiopintana, on yksi yhteen populaarien neo-spiritualististen praktiikkojen kanssa. Hyvä paperi!” (Linturi 2021) Taidokas tulkits?a osaa luoda “koherenssiyhteyden” stokastiseen eli tilastollisen prosessin tuottamaan tekstiin. Santeri Räisänen. Puoltaako Project December:iä tässä yhteydessä muu, kuin ison datan valloittava mielikuva. Mikäli oikeanlainen tulkinnallinen kehys hämmentää ajatuksia, edistää re?ektiota tai auttaa kuvittelemaan tulevaisuudet eri tavoin, niin synteesi Roosin ja Linturin välillä on mahdollinen. Tekoäly sen s?aan on teknologista, rationaalista ja edistyksellistä. Itse löysin koherenssi-yhteyden kaipaamiini Damasion somaattisiin merkkeihin tästä. Tarot kuitenkin liitetään esoterismiin ja hengellisyyteen, eli toisaalta henkilökohtaisuuteen, irrationaalisuuteen ja jopa takaperoisuuteen. Molemmissa tapauksissa lopullinen toim?uus päätyy tulkitsijalle, joka taidoillaan antaa tuotetuille teksteille merkityksen. Se on tarkkaa, tieteellistä, ja se peräänkuuluttaa vakavuutta – jopa silloin, kun sen alkuperäinen tarkoitusperä on puhtaasti viihdekäyttö, niin kuin Project December:in (ja myös tarotin) kohdalla se on. Tekoäly edustaa siten teknologista estetiikkaa ja ammentaa sen merkitysten ja kulttuuristen assosiaatioiden varastosta. Tiedollisen moninaisuuden puolesta Se, mitä jokin tekninen laite tekee, tuntuu ensikatsomalta melko suoraviivaiselta tekniseltä kysymykseltä, joka kuitenkin osoittautuu ristiKun puhutaan teknologian hyödyistä, on hyvä huomioida missä määrin analyysi on riittävän kriittistä, ja milloin keskustelu pyörii liiaksi teknisyyden ylevässä lumossa. Yli 170 miljardia parametria tarkoittaa, että käsissä on jotain suurta ja tarkkaan kalibroitua. Samankaltaisten episteemisten lähtökohtien lisäksi sekä skeptinen tarot-luenta, että GPT-3:n lähiluenta, kohtaavat myös saman eettisen vaikeuden: miten subjektiivisesta ja henkilökohtaisesta tulkinnasta tehdään jotain julkista ja intersubjektiivista, niin kuin asiantunt?avallalta toivoisi. 9 3/21 F tioiden kokonaisuudeksi. Yhä enenevissä määrin agnostiset taikka skeptiset tulkinnat menetelmistä kuten tarot tai Yi Ching keskittyvät tulkinnallisuuteen ja henkilökohtaisiin merkityksiin. Kun puhutaan teknologian hyödyistä, on hyvä huomioida missä määrin analyysi on riittävän kriittistä, ja milloin keskustelu pyörii liiaksi teknisyyden ylevässä lumossa. Hyödyllinen tulkinta riippuu tulkits?an taidosta sivuuttaa se, mikä ei sovi tulkinnalliseen kehikkoon, ja keskittyä siihen, jonka voi tulkita tavalla, joka on tulkits?alle henkilökohtaisesti merkityksellistä. Kyse ei ole ennustamisesta tai tiedontuotannosta, vaan apuvälineistä, jotka kutsuvat ajattelemaan uudella tavalla. Tällöin kysymykset vallasta nousevat välttämättä pintaan. Kuten Joonas Aitonurmi ansiokkaassa tekstissään huomauttaa, on epäselvää, ketä valiokunnassa itse asiassa kuultiin: järjestelmää, sen dataa vai sen tulkits?aa (Aitonurmi 2021). ”Tällaisten tekoälyn kanssa käytyjen dialogien hyöty ei ole niiden virheettömyydessä, kun ihmisetkään eivät ole virheettömiä
4492–4511. Se, koetaanko jokin artefakti hyödylliseksi taikka hyödyttömäksi riippuu vahvasti näkökulmasta. MIT Press, Cambridge. <https://doi: 10.1177/1461444818776611>. Barry, Andrew (2001): Political machines: governing a technological society, Athlone Press, London. Swart, Joëlle (2021): Experiencing Algorithms: How Young People Understand, Feel About, and Engage With Algorithmic News Selection on Social Media, Social Media and Society 7(2). Mattern, Shannon (2020): The Spectacle of Data: A Century of Fairs, Fiches, and Fantasies, Theory, Culture & Society 37(7–8), s. University of Chicago Press, Chicago Kangasniemi, Tuomas (2021): Kansanedustaja ihmettelee tekoälykokeilusta noussutta myrskyä – Valiokunnan tehtävä on tutkia uutta, ja tekoälyn laatima ”raportti” ei tarkoita virallista lainsäädäntötyötä. Mistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta?. B?ker, Wiebe E. Sitä voidaan vain arvuutella enteiltyä raporttia odotellessa. 3/21 10 Futura riitaiseksi ja merkityksekkäämmäksi kuin arvelisi. Teoksessa Wright, James (toim.): International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences, 206–211. (2010): Trading Zones and Interactional Expertise: Creating New Kinds of Collaboration. Toisaalta, kun näkemys yhteiskunnallisesta kehityksestä on rakennettu teknologiselle edistykselle, kysymykset järjestelmän toiminnasta voivat kasvaa yhä suuremmiksi. aylor & Francis Group, London. Routledge, London. (1995): Of Bicycles, Bakelites and Bulbs: Toward a Theory of Sociotechnical Change, MIT Press, Cambridge. <https//doi: 10.1177/1368431020988826>. Nimittäin löysikö valiokunta kokeilussaan perusteita chatbotin käytölle. Jasano?, Sheila & Sang-Hyun Kim (2015): Dreamscapes of Modernity: Sociotechnical Imaginaries and the Fabrication of Power. MIT Press, Cambridge. Elsevier, Amsterdam Ytre-Arne, Brita & Hallvard Moe (2021): Folk Theories of Algorithms: Understanding Digital Irritation, Media, Culture & Society 43(5). Kysymys ei ole millään tapaa uusi, vaan kaikkea sosiaalitiedettä läpileikkaava ja eettisesti virittynyt. Itse näen sen ennemmin argumenttina episteemisen pluralismin puolesta ratkaisuna yllä mainittuun problematiikkaan. Harremoes, Paul, David Gee, Malcom MacGarvin, Andy Stirling, Jane Keys, Brian Wynne & So?a Guedes Vaz (2002): The Precautionary Principle in the 20th Century: Late Lessons From Early Warnings. 133–55. Irwin, Alan (1995): Citizen Science : A Study of People, Expertise and Sustainable Development. <https//doi: 10.1177/20563051211008828>. Lähteet Aitonurmi, Joonas (2021): Kun haippi huippaa, Tiedekeskiviikko, 13.08.2021 <https://www.tiedetoimittajat.?/ tiedekeskiviikko/kun-haippi-huippaa/>. 3–18. Hajer (2021) Techniques of Futuring: On How Imagined Futures Become Socially Performative, European Journal of Social Theory. Gorman, Michael E., Matthew Mehalik, Braden R. Oomen, Jeroen, Jesse Ho?man & Maarten A. 235–96. Feyerabend, Paul (1980): Democracy, Elitism, and Scienti?c Method, Inquiry 23(1), s. <https://www.tekniikkatalous.?/ uutiset/kansanedustaja-ihmettelee-tekoalykokeilusta-noussutta-myrskya-valiokunnan-tehtava-on-tutkia-uutta-ja-tekoalyn-laatima-raportti-ei-tarkoita-virallista-lainsaadantotyota/99744202-4ec8-439e-a06 2-8775e1de6cd8>. Loppujen lopuksi niin sosiotekniset mielikuvitukset kuin kysymykset teknologisesta asiantunt?uudesta ja ennakoinnin metodologiasta tuovat esiin saman episteemisen oikeudenmukaisuuden problematiikan: ketä tai mitä arvostetaan tiedon, ymmärryksen tai mielikuvituksen lähteenä. Winner, Langdon (1977): Autonomous Technology: Technics-out-of-Control as a Theme in Political Thought. (2021): Digital Failure: Unbecoming the “Good” Data Subject through Entropic, Fugitive, and Queer Data, Big Data & Society 8(1). <https://doi: 10.1177/0263276420958052>. <https://doi: 10.1080/00201748008601890>. <https://doi: 10.1080/0953732032000046024>. Collins, H. Kuten teknologioista piirtyy värikkäämpi kuva, kun niiden toiminta ymmärretään sekä eri asiantunt?oiden että käyttäjien näkökulmista, niin piirtyy myös tulevaisuudesta, kun metodeja ei rajoiteta perusteitta. Tekniikka ja Talous 20.04.2021. Bridges, Lauren E. <https://twitter.com/ristolinturi/status/1380818 505487024131>. Tässä tekstissä vertaus chatbotin ja tarotin välillä voidaan mieltymysten mukaan nähdä argumenttina chatbotia vastaan taikka tarotin puolesta. Ja juuri “perusteitta” on tässä yhteydessä toiminnallinen sana, joka vie meidät takaisin kiistan alkupisteille. Gerrard, Ysabel, (2018): Beyond the Hashtag: Circumventing Content Moderation on Social Media, New Media & Society, 20(12), s. <https:// doi.org/10.1177/2053951720977882>. Silloin kiistan alle joutuvat myös ne sosiotekniset mielikuvitukset, jota kyseinen teknologia edustaa. Allenby, Erik Fisher, Peter Galison, Lekelia Kiki Jenkins et al. M. Bell, Wendell (2003): Foundations of futures studies: human science for a new era, Transaction Publishers, New Brunswick. & Robert Evans (2002): The Third Wave of Science Studies: Studies of Expertise and Experience, Social Studies of Science 32(2), s. Brown, Nik, ja Mike Michael (2003): A Sociology of Expectations: Retrospecting Prospects and Prospecting Retrospects, Technology Analysis & Strategic Management 15(1), s. Linturi, Risto (2021): Twitter-viesti, 04.06.2021. 3–18. Wynne, Brian & Michael Lynch (2015): Science and Technology Studies: Experts and Expertise
Keskeinen lähestymiskulma älykkään teknologian ympärille rakentuvan arjen ja tekoäly-yhteiskunnan pohdinnassa nousee etiikasta ja sen perusteista. On hyvä kysyä, miten ihmisen kyky olla eettinen kehittyy ja muuttuu yhteiskunnan eettisiksi käytänteiksi.. On perusteltua tarkastella sekä neuroetiikkaa ja yksilön etiikkaa että eettisten normien ja sääntöjen muotoutumista yhteiskunnassa. Miten arjen eettiset säännöstöt muotoutuvat ja miten niitä on mahdollista kehittää. 11 3/21 F ARTIKKELI professori Jyväskylän yliopisto ps@jyu.. Pertti Saariluoma Etiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi Ihmiskunnan tulevaisuutta sävyttää siirtyminen elektromekaanisista teknologioista älykkäisiin laitteisiin, kuten itseohjaaviin autoihin, pitkälle automatisoituun tuotantoon, autonomisiin sosiaalisiin järjestelmiin tai kehittyneisiin robotteihin. Uuden maailman eettisiä toimintamalleja hahmoteltaessa on luontevaa katsoa eettisyyden perusteita kokonaisvaltaisesti
Neuroetiikan (Farah 2010; Roskies 2002) näkökulmasta ihmisten toiminnan eettisyyden, elämäntapojen ja työelämän käytänteiden oleelliseksi kysymykseksi nousee neuraalisten prosessien eli ihmisen aivojen ja hermoston toiminnan sekä eettisen toiminnan välisten yhteyksien luonne. Nämä tutkimuslinjat ovat neuraalisesti relevantit prosessointikapasiteetit ja ihmisen neuraalisen systeemin eettisesti spesi. Etiikan tarkastelun tulisi kattaa koko ihmismielen ala neuraalisesta yksilölliseen ja sosiaaliseen. Yksi niistä on työperäinen stressi (Lazarus 1999; Lazarus & Lazarus 1994). Yksilön luonteen ja toiminnan näkökulmasta voidaan puhua hyveellisyydestä (Macintyre 1984; Tännsjö 2013). Kun pureudutaan työja arkielämän toiminnan etiikkaan, kyse on deskriptiivisestä ja antropologisesta etiikasta. Eettinen toiminta on pohjimmiltaan sosiaalista toimintaa, jonka sisältö käytännössä määrittyy yhteiskunnassa vallitsevien tapojen, lakien ja toimintaperiaatteiden pohjalta. 3/21 12 Futura Etiikka ja neuroetiikka Ytimeltään etiikka käsittelee ihmisen toiminnan luonnetta hyvän ja pahan tai sallitun, toivottavan ja kielletyn näkökulmasta (Hallamaa 2017; Sihvola 2004; Tännsjö 2013; v. Soveltavalla tasolla neuroetiikan tutkimustraditio voi tarjota relevantin näkökulman arkielämän käytänteiden (kuten työkulttuurin, rikoslain tai parisuhdemallien) ja aivojen välisen yhteyden pohtimiseen. Otan tässä esille kaksi tärkeää neuroeettistä tutkimuslinjaa, joiden pohjalta on mahdollista pohtia spesi?sempiä näkökulmia yllä esitetyn kaltaisiin haasteisiin. Etiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi. Tunneprosessien ja niihin liittyvien informaatioprosessien emotionaalisen pohjan ymmärtäminen onkin välttämätöntä moraalipsykologisen tutkimuksen kehittämisessä. Etiikka luokittelee ja arvioi ihmisten tekoja niiden hyvyyden ja pahuuden tai oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden näkökulmasta (Rawls 1971; Singer 1993). Tunneprosessit ovat siksi ihmisen mielen keskeinen ulottuvuus etiikan kehittämisen kannalta (Hume 1975; Smith 1976). Jälkimmäiseen liittyy läheisesti ajatus soveltavasta etiikasta (Singer 1993). Emotionaalinen informaation prosessointi Emotionaalinen informaation prosessointi on olennainen kyky eettisen toiminnan ja etiikan representoitumisen kannalta. Eettinen toiminta voidaan jakaa hyvinkin monenlaisiin toimintoihin, joista osa on olennaisia nyt käsiteltävän aihepiirin kannalta. asioiden emotionaalinen kokeminen joko positiivisena tai negatiivisena (Fr?da 1986; Panksepp 1998). Esimerkki hyvästä teosta voisi olla elämän laadun parantaminen (Macintyre 1984; Rawls 1971; Singer 1993), ja pahasta vaikkapa väkivalta tai toisten ihmisten hyväksikäyttö (Pinker 2011). Toinen linja tarkastelee neuraalisia resursseja, jotka tekevät eettisen informaation prosessoinnin mahdolliseksi, ja toinen puolestaan sitä, onko hermostossa värinäön kaltaisia, mutta eettiseen informaation erikoistuneita koodausjärjestelmiä. modulaarisuus. Toiminnan kannalta tarkasteltuna hyvä tai oikea ovat tavoiteltavia asioita, kun taas paha ja epäoikeudenmukainen ovat vältettäviä. Tärkeäksi kysymykseksi nousee tällöin neuroetiikan näkökulmasta se, mitä aivotutkimuksen tai neuraalisen analyysin pohjalta voidaan saavuttaa käytännöllisen ja antropologisen etiikan kehittämiseksi. Ensin mainitulla tarkoitetaan ihmisen psykologisia perustoimintoja, kuten emootioita ja tiedonkäsittelyprosesseja. Wright 1971). Näitä näkökulmia voisi luonnehtia myös ?loso?sen ja antropologisen ajattelun eroiksi. Etiikka jaetaan usein normatiiviseen ja deskriptiiviseen (kuvailevaan) etiikkaan (Westermarck 1906 ja 1932). Vastaava ero voidaan tehdä myös normatiivisten eettisten säännöstöjen ja todellisen elämän etiikan välillä (Westermarck 1906 ja 1932). Jälkimmäisellä viitataan hermoston kehittämiin suljettuihin tehtäväja sisältöspesifeihin järjestelmiin (Allport 1980; Fodor 1983). Olennaista on miettiä myös yleisemmin aivojen ja etiikan suhdetta. Voidaankin kysyä, mikä yhteys ihmisen neuraalisilla prosesseilla olisi erilaisten, pohjimmiltaan sosiaalisten arjen toimintojen muodostumisessa. Esimerkiksi työelämän etiikkaa voidaan lähestyä hyvinkin monista erilaisista tutkimusnäkökulmista. Toki eettinen stressi on vain yksi kapea näkökulma etiikan ja hyvinvoinnin suhteeseen elämässä. Keskeinen käsite subjektiivisten asioiden arvon määrittämisessä on emotionaalinen valenssi, ts
Sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä olla tietoinen jostakin tai jonkin olemassa olosta. Tietoisuus muodostaa siis yhden ns. Jälkimmäisten kaltaisista asioista voi tulla tietoiseksi vain oppimisprosessien ja taitojen hankinnan kautta. Samalla representaatioiden emotionaaliset osat saavat keskeisen roolin ihmisten toimintojen ohjauksessa. Lisäksi korkeammat kognitiiviset prosessit mahdollistavat monimutkaisten mentaalisten representaatioiden, kuten eettisten tai oikeudellisten normisysteemien tai vaikkapa johtamiskulttuurien tietosisältöjen konstruoimisen. Kognitiivisten prosessien korkeimmat tasot käsittävät ajattelun ja siihen liittyvät osaprosessit, kuten käsitteenmuodostuksen, päättelyn, päätöksenteon ja konstruktiivisen ongelmanratkaisun, kun taas alemmat kognitiiviset prosessit muodostuvat havainnosta, tarkkaavaisuudesta ja muistista (Anderson 1983; Kahnemann 2011; Newell & Simon 1972). Tunteet eivät kuitenkaan tarjoa yksityiskohtaisia tietosisältöjä mentaalisiin representaatioihin. Se luo mentaalisten representaatioiden emotionaalista sisältöä ohjaavat tietosisällöt, jotka vasta mahdollistavat kyseessä olevien emootioiden luonteen määrittymisen. Suuri osa kognitiivisen psykologian tutkimuksesta on perustunut lausumattomaan oletukseen, että kognitiivinen kyky selittää ihmisen suorituskyvyn (Broadbent 1958; Miller 1956), ja että kognitiivisten prosessien funktionaaliset yhteydet tekevät mahdolliseksi kompleksisten ja tarkkojen tietoesitysten konstruoinnin ihmisen mielessä. 13 3/21 F Tunteet määrittelevät toimintojen ja tilanteiden subjektiivisen merkityksen mentaalisissa representaatiossa, siis ihmisten mielissä. Tietoiseksi tuleminen on yksi avainongelmista esimerkiksi johtamiskäytäntöjen kehittämisen psykologiassa. Esimerkiksi pelon tunne saa meidät pakenemaan, kun taas uteliaisuus johtaa usein tavoitteen etsimiseen. korkeammista kognitiivista kapasiteeteista. Viime kädessä tunteisiin perustuvat kaikkien tilanteiden mentaalisissa representaatioissa olevat ihmisten, asioiden, objektien ja kokonaistilanteiden merkitykset. (Fr?da 1986) Tunteilla on tärkeä funktio myös ihmisten toimintojen tieteellisessä selittämisessä (Ekman 1999; Fr?da 1986). Monimutkaisimmillaan tietoisuus voi koskea kompleksisia yhteiskuntaja normisysteemeitä, kuten esimerkiksi maailmankaupan sääntelyä tai EU:n teknologianormistoa. Evolutiivisesti tunteet muodostavat suhteellisen alkeellisen järjestelmän, ja monia ihmisen tunteiden piirteitä löytyy myös muilta eläimiltä (Darwin 1872/1999; Panksepp 1998). Emotionaalinen prosessointi keskittyy pääasiassa ihmisen aivojen subkortikaalisiin alueisiin, jotka muodostavat mielessä evolutiivisesti primitiivisen (mutta juuri siksi monin tavoin perustavanlaatuisimman) ohjausjärjestelmän (Maclean 1990; Luria 1973). Yksikertaisimmillaan kyse voi olla tietoisuutta esineistä, kuten näköhavainnoissa vaikkapa seinästä tai ovesta. Ihminen on sosiaalinen olio, ja ihmismielessä onkin todettu olevan monia sosiaalisia kapasiteetteja tai kykyjä (Eibel-Eibesfeld 1989; de Waal Pertti Saariluoma. Kognitiivinen informaation prosessointi Tärkeimmät kognitiiviset informaatioprosessit ovat havainto, tarkkaavaisuus, motoristen liikkeiden kontrolli, muisti ja kielelliset prosessit (Lindsay & Norman 1977). Ihmisen sisäisen, toiminnallisen ja ympäröivän maailman tietosisältöjen prosessoinnista ja representoinnista vastaa ihmisen kognitio. Sosiaalinen informaation prosessointi Emotionaalisen ja kognitiivisen informaation prosessoinnin lisäksi on syytä kiinnittää huomiota mentaalisten representaatioiden tietoiseen osaan eli tietoisuuteen (Chalmers 2010; Dennett 1991; Revonsuo 2006). Sen pohjalla on neuraalinen järjestelmä, mutta se, miten ihminen tulee tietoiseksi kokemuksen tasolla eli fenomenologisesti, on ”kova ongelma” (hard problem), jolle ei ole selvää ratkaisua tarjolla (Chalmers 2010; Dennett 1991; Revonsuo 2006). Näiden ihmismielen osatoimintojen funktio on luoda tarkkoja mentaalisia representaatioita ympäristöstä. Tietorepresentaatioiden tarkkuus tekee mahdolliseksi ihmisen toimintojen yksityiskohtaisen ja rationaalisen hallitsemisen (Saariluoma 1999). Ei ole emotionaalinen kysymys, onko auton ajajan edessä toinen auto, tai onko opettajan viestin sisältö ihmisarvoa kunnioittava ja asianmukainen
Sosiaalisesti ahdistuneen voi olla esimerkiksi vaikeaa toimia myyntityössä, mutta työhön voi tottua tulemalla sinuiksi tunteidensa kanssa (Seligman 1992). Kieli on yksi esimerkki ihmiselle ominaisesta toiminnan alueesta. 3/21 14 Futura 1998). Jos henkilö ei katso käsillä olevan työn olevan itselleen emotionaalisesti sopiva, hänen on usein parempi pyrkiä tehtäviin, joissa voi olla sovussa omien tunteidensa kanssa. Tärkeimmät tässä yhteydessä käsiteltävät kapasiteetit ja kyvyt ovat emotionaalinen, kognitiiviEtiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi. On olennaista kyetä määrittelemään niin emotionaalisesti, kognitiivisesti kuin sosiaalisesti mitä ovat hyvä/ huono itseluottamus, omatunto, riittämättömyys tai hyvä/huono kommunikaatio. Ei ole mahdollista ajatella, että esimerkiksi luokkahuonetilanteet ja kommunikaatiomallit voisivat saada eettisen sisältönsä pelkästään emootioiden tai kognitioiden pohjalta. Mentaalisen representaation konstruointi pohjautuu ihmismielen peruskapasiteetteihin ja kykyihin (faculties). Käytännön tilanteiden kokonaisvaltainen tarkastelu vaatii mentaalisen informaation kaikkien aspektien tutkimista. Emotionaalinen järjestelmä arvottaa toimintoja ja tilanteita, kun taas kognitiiviset järjestelmät tarjoavat tarkkoja tietoja tilanteesta. Lopuksi on syytä painottaa, että emotionaaliset prosessit liittyvät läheisesti kognitioon ja sosiaaliseen informaation prosessointiin. Erityisen mielenkiintoista on tarkastella käytännön etiikan yhteydessä sitä, millaisen sisällön mielen sosiaaliset kyvyt ja representaatiot saavat esimerkiksi organisaatiotoimintojen yhteydessä. Esimerkiksi kielen prosessointiin erikoistuneet alueet ihmisen hermostossa selittävät osaltaan sen, miksi ihminen pystyy kommunikoimaan itselleen tyypillisellä tavalla, ja miksi mikään muu eläin ei kykene vastaavaan kommunikatiiviseen toimintaan (Deacon 1997). Tällöin nousee luontevasti esiin myös kysymys siitä, millaisia ihmisen eettisen ja sosiaalisen toiminnan perustana olevia spesifejä, synnynnäisiä neuraalisia järjestelmiä on olemassa (Farah 2010; Suhler & Churchland 2014). Tästä näkökulmasta on mahdollista pohtia sitä, miten ihmismielen psykologiset ja kognitiiviset perustoiminnat, kyvyt ja kapasiteetit, tukevat eettisyyttä (Fodor 1983; Pinker 2011; Suhler & Churchland 2014). Empatia sosiaalisena emootiona on hyvä esimerkki omien ja muiden tunnetilojen ymmärtämisestä (Otto, Euler & Mandl 2000; Shamay-Tsoory, Aharon-Peretz & Perry 2009). Eettisen toiminnan voidaan ajatella olevan osittain kielen tavoin kyvykkyyttä, ts. Informaation prosessointi tekee mahdolliseksi konstruoida omaa toimintaa ja toimintaympäristöä esittäviä mentaalisia representaatioita (Fodor 1983, 1990; Newell & Simon 1972; Neisser 1976; Saariluoma 2002). Tältä pohjalta tarkastellen ihmisen eettisen toiminnan ja informaation prosessoinnin tekee mahdolliseksi kyky ohjata omaa toimintaa prosessoidun informaation pohjalta (Allport 1980; Lindsay & Norman 1977, Newell & Simon 1972; Turing 1950). Kaikki ihmisten toiminta ja teot perustuvat hermostoon ja sen ominaisuuksiin (Suhler & Churchland 2014). Ihminen nähdään nykypsykologiassa yleensä informaatiota prosessoivana oliona (Lindsay & Norman 1977; Newell & Simon 1972; Saariluoma 2002). Vastaavia toiminnan alueita ovat esimerkiksi konstruktiivinen ajattelu ja erilaiset (kompleksiset) motoriset toiminnat. Eettisesti relevantit neuraaliset kyvyt ja kapasiteetit Neuraalinen järjestelmä muodostaa ihmisen toiminnan perustan. Ajatus mentaalisesta representaatiosta muodostaakin nykyisen ihmistutkimuksen perustan. Organisaation emotionaalisen ilmapiirin kehittäminen ja ylläpitäminen alkavat parhaiten sen jäsenten omien emootioiden ymmärtämisestä. kykyä kokea asiat hyvinä tai pahoina. Tunteet ovat irrallisia, tiedollisesti tyhjiä ja irrationaalisia ilman selkeää tiedolle ja sosiaalisille prosesseille rakentuvaa mentaalista representaatiota. Ihminen esittää mielessään toimintansa ja tilanteen, jossa kyseinen toiminta tapahtuu (Fodor 1990; Newell & Simon 1972; Turing 1950). Tietoisuus omista tavoista kokea työelämä on tärkeää työelämän sosiaalisten tilanteiden hahmottamisen kannalta (Saariluoma 2002). Toinen vaihtoehto on oman tunne-elämän kehittäminen ja pyrkimys työilmapiirin parantamiseen (Saariluoma 2002). Joka tapauksessa on selvää, että ilman ihmisen aivojen, muihin nisäkkäisiin verraten uusia, evolutiivisia ominaisuuksia inhimillinen eettinen toiminta ei voisi olla mahdollista
Kaikki hermojärjestelmien ominaisuudet eivät toki ole merkityksellisiä etiikan näkökulmasta. Neuroetiikan ala ja rajat Aivoja voidaan tutkia lukuisista näkökulmista, kuten neurokemian, signaaliverkkojen tai aivoalueiden viitekehyksistä (Corr 2006). Näillä tarkoitetaan sitä, että on mahdollista esittää eettisesti relevantteja moduuleita, jotka kutoutuvat esimerkiksi eettisesti relevanttien tunteiden ympärille. Koska aivojen modulaarisuus on empiirisesti todennettu, tutk?at ovat olleet kiinnostuneita myös aivojen eettisistä toimintamoduuleista (Harenski & Hamann 2006; Shamay-Tsoory, Aharon-Peretz & Perry 2009; Suhler & Churchland 2014; Zeki 1993). Toisaalta mielen peruskapasiteetit tai kyvyt, kuten emotionaalinen, kognitiivinen ja sosiaalinen informaation prosessointi neuraalisina ilmiöinä kattavat vain varsin rajallisesti sen, mitä etiikan tutkimuksen tulisi kattaa. Tässä keskustelussa jää täysin auki, mitä perustalla tarkoitetaan. Esimerkiksi esineiden muotojen koodaus on hyvin mielenkiintoinen hermoston ominaisuus, mutta sen eettinen merkitys on olematon (Huebel & Wiesel 1962; Zeki 1993). 15 3/21 F nen ja sosiaalinen informaation prosessointi, joita tarkastelen seuraavassa. Moraaliperusteiden teoria (Moral foundations theory) on malli siitä, miten moraali ja neuraaliset resurssit liittyvät toisiinsa (Haidt 2007; Haidt & Graig 2004; Suhler & Churchland 2014). Mielihyvällä ja mielipahalla on tärkeä merkitys toimintatilanteiden valenssin määrittämisessä (Saariluoma 2020 ja 2021). Tuntuukin mahdolliselta pohtia, olisiko etiikankin kannalta relevantteja modulaarisia systeemejä löydettävissä (Allport 1980; Fodor 1983; Pinker 1994 ja 2011; Suhler & Churchland 2014). Koska neuroliioittelun (neuro-hype) vaara on ilmeinen, tulisi reduktionistisia väitteitä ja käsitteitä tarkastella perusteanalyyttisesti (Lilienfeld et al. Frontaalialueet ovat keskeisiä ajatteluja suunnittelutoiminnoissa. Yllä olevasta näkökulmasta tarkastellen eettisesti relevantteja tunteita ovat esimerkiksi mielihyvä, mielipaha, empatia, hyväntahtoisuus, ja syyllisyys (Suhler & Churchland 2014). Eettisen toiminPertti Saariluoma. Aivojen neuraalisiin moduuleihin ja prosessein perustuva ero tunnetilojen konstruoitumisessa on olennainen tek?ä etiikan ymmärtämisen kannalta. Neuroreduktionistit kuten Churchland (1986) ovat taipuvaisia ajattelemaan, että neuraalinen informaation prosessointi muodostaa etiikan perustan (Suhler & Churchland 2014). Aivojen eettiset moduulit Aivoilla on omat sisältöspesi?t ja modulaariset toiminta-alueensa ja -piirinsä. Olennaisin kysymys on tutkia, mitkä hermojärjestelmien ominaisuudet voidaan nähdä eettisesti merkityksellisinä, ja määritellä hermosysteemien ominaisuudet, jotka mahdollistavat ihmisen aivojen eettisyyden. Nämä mentaalisten representaatioiden emotionaaliset, kognitiiviset ja sosiaaliset ulottuvuudet ovat oleellisia toiminnan ohjaamisen, ymmärtämisen ja tulkitsemisen kannalta. Vaikka malli itsessään on herättänyt kritiikkiä, se on myös avannut mielenkiintoisen tavan kehittää käsitteellisesti neuraalisuuden merkityksen analyysiä etiikassa. 2018; Saariluoma 1997). Kuten edellä on esitetty, etiikkaa ei tule tarkastella biologisena vaan myös yksilöllisenä ja sosio-emotionaalisena toimintana. Edellä on tarkasteltu kahta biologista päänäkökulmaa (aivojen prosessointikyvyt ja moduulit), joilla on merkitystä eettisen prosessoinnin tutkimuksessa. Neuroreduktionismissa jäävät ”perusta”-käsitteen tulkinnat avoimiksi pahimmillaan hämäävällä tavalla. Usein näissä tutkimuksissa on ajateltu prefrontaalisen korteksin olevan eettisesti erityisen tärkeä aivojen alue, mikä onkin loogista etiikan konstruktiivisen luonteen vuoksi (Maclean 1990; Luria 1973). Empatia, kuten jo edellä on osoitettu, puolestaan merkitsee kykyä ymmärtää ja analysoida toisten ihmisten tunnetiloja (Otto, Euler & Mandl 2000; Shamay-Tsoory, Aharon-Peretz & Perry 2009). Kun eduskunta säätää esimerkiksi uusia työlakeja, lakien sisältö ei tietenkään selity neuraalisten prosessien kautta vaan yleensä sosiaalisten tarpeiden pohjalta. Esimerkiksi kielen kohdalla monet keskeiset alueet on kyetty määrittelemään varsin tarkasti. Toinen kysymys on se, mitä tällaiset neuraaliset osajärjestelmät voisivat selittää ihmisen toiminnan eettisyydestä. Hyväntahtoisuus taas on ollut keskeinen sosiaalinen tunne etiikassa Konfutsen ajoista saakka (Confucius 1995)
Voidaan kysyä, miksi jokin informaatiosisällön periaate on ymmärrettävä tai millä perusteella se on syntynyt. Neuroreduktionistinen argumentaatio, eli etiikan perustuminen hermoston toimintaan, ei kuitenkaan kykene tuomaan mitään järkevää selitystä eri maiden lainsäädäntöjen eroille. Pelkkä neuraalinen tarkastelu niin olennaista kuin se onkin ei ole erityisen valaiseva tässä suhteessa. Representaatiota voi metaforisesti verrata tietokoneohjelmaan, joka muokkaa alla olevan ”raudan” määriteltyihin tehtäviin sopivaksi. Ihminen oppii, että esimerkiksi toisten ihmisten loukkaaminen johtaa negatiivisiin seuraamuksiin, ja sen vuoksi hän usein oppii välttämään negatiivisia toimintoja ja toimintamalleja. Eettiset kokemukset Etiikan ja eettisten normien muodostuminen ihmisen arkitoimintojen osana alkaa ihmisten toiminnan aikana syntyneistä kokemuksista ja niiden arvottamisesta. Ilo on positiivinen ja suru negatiivinen tunne. Käytännön työelämäkehityksen kannalta olennaista on kyetä tarkastelemaan asioita informaatiosisällön tasolla . Tietokoneessa yksi ohjelmisto tai sovellus toimii yhdellä tavalla ja toinen toisella, vaikka itse laite on kummassakin tapauksessa täysin sama. Informaatiosisällön muutokset ovat viime kädessä eettisiä muutoksia, sillä ne säätelevät eroa oikeudenmukaisen ja epäoikeudenmukaisen tai hyvän ja pahan tekemisen välillä. Ajatellaanpa vaikka suomalaista työlainsäädäntöä, jossa on esimerkiksi suojattu työntek?öiden edustajien asema hyvin erilaisella tavalla kuin monissa muissa yhteiskunnissa. Arkikielestä voi huomata kuinka tunteet on pääosin luokiteltu vastakohtiin (Ekman 1999). Neurotutkimus on usein diagnostisesti arvokasta, mutta informaatiosisällön, ts. Osa jokaisen ihmisen arjen toiminnoista päättyy positiivisiin lopputuloksiin, mutta osa johtaa negatiivisiksi koettuihin tilannearvioihin. Esimerkiksi johtamismallien kehittämisellä on olennaisesti suurempi merkitys aivoterveyden parantamisen kannalta kuin varsinaisella neuraalisella analyysillä. Tämä yhteys ei kuitenkaan ole täysin suoraviivainen, sillä elämän Etiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi. (Saariluoma 1997; 1999; 2001; Saariluoma, Cañas & Leikas 2016) Tämä johtopäätös tarkoittaa sitä, että neurotutkimusta on täydennettävä sosiaalisen, emotionaalisen ja kognitiivisen etiikan ajattelutapojen avulla. Esimerkiksi harkitsematon sosiaalisen media käyttö, kuten omien luottokorttitietojen varomaton jakaminen hu?areille, voi johtaa suuriinkin taloudellisiin menetyksiin. Kokemusten positiivisuuden ja negatiivisuuden pohjalta ihminen arvottaa arkisia tapahtumia ja toimintoja. Ei ole mitään syytä otaksua, että esimerkiksi suomalaisen, saksalaisen, amerikkalaisen tai kiinalaisen työelämän pelisäännöt (siis etiikka) olisivat jollakin tavoin neuraalisesti erilaisiin aivoihin perustuvia. Kokemusten negatiivisuuden määrittelevät tunteet. Tämä perustuu pohjimmiltaan ihmisen neuraalisen järjestelmän tarjoamiin kapasiteetteihin, mutta kokemukset ja oppiminen alkavat nopeasti muokata ihmisen mieltä ja tapaa arvottaa kokemuksia. Sen s?aan nämä voivat olla osaperusteluina kehitettävien toimintamallien rationaalisuudelle, kuten esimerkiksi työntek?öiden aivoterveyttä edistävien toimintojen sisältöratkaisuille. Ainoa tapa selittää ja ymmärtää ihmisten toimintatapojen eroja on avata ja analysoida toimintoja ohjaavien representaatioiden informaatiosisällöt sekä tiedostaa näiden samankaltaisuudet ja erot. Tällaisten kokemusten seurauksena ihmiset yleensä tulevat varovaisemmiksi, sillä negatiiviset kokemukset ”lyövät” emotionaalisen leiman varomattomiin toimintoihin. Toiminnoissaan ihmiset välttävät negatiivisia ja pyrkivät positiivisiin tunnetiloihin. 3/21 16 Futura nan hahmottaminen edellyttää siten muidenkin etiikan perusteiden kuin neuraalisen systeemin ymmärtämistä. Nykypsykologiassa ajatellaan yleensä, että ihminen esittää tai representoi mielessään tekemänsä toiminnat ja näiden seurauksena syntyneet tilanteet. Joudutaan siis siirtymään sisällönpsykologiseen ajatusja käsitemaailmaan. Yksi oleellinen tek?ä on yhteiskunnallisen toiminnan logiikka ja diskurssi. Tarkemmin sanoen kyse on tunnevalenssista. Kun lisäksi sosiaalisen kokemuksen perusteella pyritään esimerkiksi aivoterveyden kannalta järkeviin johtamiskäytänteisiin, perusteluna pyrkimykselle eivät ole (eivätkä voi olla) aivoissa tapahtuvat muutokset. Vastaavasti ihmisellä yksi mentaalinen representaatio ohjaa yhtä ja toinen toista toimintaa. emotionaalisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toiminnan sisällön muutosten avulla on mahdollista vastata haasteisiin
Eettinen sykli Ihminen on jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon ja sosiaalisen ympäristönsä kanssa. Yksittäinen teko tai toiminta tuo aina mukanaan tämän eettiseksi sykliksi kutsutun informaatioprosessin (Saariluoma 2020 ja 2021). Toimintojen, tekojen ja tilanteiden kognitiivinen ja emotionaalinen koodaaminen sekä representoituminen muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Toimintojen positiivisuuden ja negatiivisuuden arvioinnissa ei ole kuitenkaan mieltä, ellei ihminen kykene mielessään yhdistämään tunnearvioita toiminnan ja toimintaympäristöjen tiedollisiin representaatioihin. Teon negatiivisuudesta on mielekästä puhua vain, jos tiedetään, millaisesta teosta on kyse. He kehittävät itselleen käsitystapoja, jotka omalta osaltaan vaikuttavat ihmisten tapaan hahmottaa jatkossa erilaisia tilanteita. Esimerkiksi kokemukset maahanmuuttajista ovat hyvinkin erilaisia ja samalla nämä kokemukset luovat yhteisössä erityyppisiä suhtautumismalleja (Saariluoma 2020 ja 2021). Ideologiat, uskonnot, kulttuurit ja maailmankuvat luovat ihmisten mieliin oikeaa ja väärää koskevia viitekehyksiä (Saariluoma 2021). Tämän elämänprosessin pohjalta ihmiset oppivat hahmottamaan asioiden eettisiä ulottuvuuksia kukin omalla tavallaan. Tällaisen tavoitteellisen toiminnan seurauksena syntyvät sekä kokemuksien pohjalta opitut, että kulttuureista periytyvät eettiset ajattelutavat. Niiden pohjalta ihminen luo yksittäiset uskomuksensa, tapansa, tietonsa ja eettiset sääntönsä. Ihminen tekee koko elämänsä ajan erilaisia toimenpiteitä ja joutuu niiden seurauksena erilaisiin fyysisiin ja sosiaalisiin elämäntilanteisiin. Mielen kognitiivinen aspekti on olennainen, sillä se antaa ihmisen sisäisiä tiloja ja ympäristöä koskevan sisällön mentaalisille representaatioille (Allport 1980; Saariluoma 1997; 1999; 2002 ja 2021). omien kokemustensa hahmotus perustuu opitulle informaatiolle. Jokainen teko voidaan puolestaan nähdä elementaarisena eettistä hahmotusta luovana tapahtumana. Toiminnan, mielen ja tilanteen luomaa yhteistä kokonaisuutta voidaan kutsua eettiseksi sykliksi. Toiminnat johtavat tilanteisiin, joita kukin yksilö analysoi ja arvioi. 17 3/21 F toiminnoissa ollaan usein valmiita kestämään negatiivisia asioita niiden kautta myöhemmin saatavien positiivisten tavoitteiden vuoksi. Jokainen yksilö syntyy johonkin kulttuuriin ja tulee täten ikään kuin ”heitetyksi” omaan eettiseen ympäristöönsä. mentaaliset representaatiot. Ihmisen mieleen tallentuva eettinen informaatio luo pohjan sille, miten ihmiset kokevat tilanteet. Jos henkilö ei tiedä, mistä pahassa olossa, kuten ahdistuksessa on kysymys, on negatiivisen tunteen vaikutus marginaalinen tai alitajuinen. Arviointi perustuu tunteisiin mutta arvioinnin pohjana olevat representaatioiden kognitiiviset osat esittävät, millainen tilanne oli, ja millainen oli toiminta, joka johti kyseeseen tilanteeseen. Ihmisten eettinen. Miljoonien ihmisten mieliin on varastoitu valtava massa elementaarisia eettisiä malleja ja niiden pohjalta johdettua tapasäänPertti Saariluoma. Siinä syntyvät ihmisen mieleen tilanteiden kuvaukset, ts. Siksi eettistä sykliä voidaan kutsua elementaariseksi eettiseksi informaatioprosessiksi. Siksi eri henkilöiden täysin samankin tilanteen hahmottaminen vaihtelee. Siksi sitä on hyvä tarkastella yksityiskohtaisemmin. Prosessia, joka ihmismielessä yhdistää tilanteen tai toiminnan emotionaalisen ja kognitiivisen aspektin, kutsutaan emotionaaliseksi arvioimiseksi (appraisal) (Ekman 1999; Fr?da 1986). Tilanne, siihen johtanut toiminta ja ihmisen mielessä tapahtuva emotionaalinen ja kognitiivinen tiedon representoiminen ja prosessointi muodostavat eettisen tiedon kehittymisen pohjan. Arjen toimintojen ”meressä” ihmiset synnyttävät jatkuvasti mielessään elementaarisia eettisiä kokemuksia ja niiden pohjalta he yleistävät omia eettisiä säännöstöjään. Tämä elämän kokemusten virta, elämän läpi tapahtuvien tekojen jatkumo, on etiikan ja eettisyyden perusta ihmisen elämässä. Etiikka koskee tekojen luonnetta, kuten niiden hyvyyttä ja pahuutta, pakollisuutta, sallittavuutta tai luvallisuutta. Asiat, jotka voivat yhdestä yksilöstä olla etovia, kuten kuolemantuomio tai lasten fyysinen kurittaminen, voivat toisesta olla ihailtavia. Ihmiset toimivat tietyllä tavalla saavuttaakseen asettamansa päämäärät, kuten välittömien tarpeiden tyydyttämisen, oman yhteiskunnallisen asemansa turvaamisen tai oman yhteisönsä elämän parantamisen. Tunteet luovat perustan tekojen seurausten arvioimiseksi
Sosiaalisia normeja luovan keskustelun pohjalta syntyvää eettistä prosessia voidaan kutsua diskurssietiikaksi (Habermas 1981 ja 2008). Yhteiskunnassa on kuitenkin kyettävä luomaan kaikkia koskevia kulttuurisia normeja, organisaatioiden toimintasääntöjä ja lakeja. Eettinen prosessi ja älykäs yhteiskunta Etiikkaa voidaan tarkastella akateemisesti siitä näkökulmasta, miten ihmisten tulisi toimia, jotta he toimisivat eettisesti. Yhtä hyvin voidaan kuitenkin tarkastella sitä, miten he todella arjessaan ratkaisevat eettiset kysymyksen. Tämä keskustelu voi yhtä hyvin tapahtua aamiaispöydässä kuin eduskunnassakin. Yleisimmät normit syntyvät yhteiskunnallisen informaation prosessoinnin seurauksena. Arjen etiikka ja politiikka luovat juridiikan tulkintoineen. Westermarckin (1906 ja 1932) klassinen idea oli kuvata, miten ihmiset toimivat arjen etiikkaan, kuten avioliittoon liittyvissä asioissa. Jokainen yksilö tietenkin seuraa omaan mieleensä varastoituneita ja omasta kokemuspiiristään nousevia eettisiä tapoja ja periaatteita. Ihmisten koulutus, asuinpaikka, osakulttuuri aiemmat normit ja ajattelumallit monien muiden asioiden ohella vaikuttavat siihen, millaisena yksilöt kokevat yhteiskunnallisen keskustelun (Giddens 2001). Kontrolloimaton väestönkasvu on toinen aivan vastaava uhka. Aurinkoenergian käyttöön perustuva ratkaisumallikin kehitettiin jo 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Globaalin lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen uhka tajuttiin ensimmäisen kerran jo 1800-luvun lopulla. Siitä huolimatta tekeminen ja tahto tehdä nopeita ja voimakkaita toimenpiteitä on puuttunut. Esimerkiksi naisen asema työelämässä ja politiikassa on kohentunut merkittävästi. 3/21 18 Futura nöstöjä. Sosiaalinen informaation prosessointi ja diskurssi ovat avainasioita mietittäessä tulevaisuutta ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisemista. Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota yhteen kriisitek?öiden taustalla olevaan mekanismiin. Sosiaalinen informaationprosessointi on ?ksoitunut, juuttunut tai ”jämähtänyt” halvaannuttavalla tavalla vanhoihin ajattelumalleihin. Pohjimmiltaan diskurssietiikassa on kyse yhteiskunnallisesta informaatioprosessista, jonka taustalta voi identi?oida monia erilaisia tek?öitä. Yhteiskunnallinen eettinen diskurssi Ihmisten arkikokemukset vaihtelevat. Lopputuloksena on kompleksinen eettisten periaatteiden, tapojen ja normien viidakko. Samoin koulutus ja terveydenhoito ovat sitten 1800-luvun muuttuneet käänteentekevästi. Parhaiten tiedostettu ja laaja-alaisin uhka on globaali lämpeneminen ja ilmastonmuutos. Erilaisten asioiden satunnaistenkin yhteenliittymisten seurauksena syntyvät kulloinkin vallitsevat yhteiskunnan normit. Tarvitaan myös tutk?oita, jotka kehittävät jatkuvasti parempia ratkaisuja tienteon ongelmiin. Esimerkiksi tien tekemisessä tarvitaan yhtä hyvin kaivurin käyttäjää kuin asfalttityöntek?öitä. Sen s?aan, että olisi esitetty, millaisia avioliittojen tulisi olla normaEtiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi. Yksi keskeinen ihmisten välisten erojen lähde on työnjako. Eettisten päämäärien asettamisen, ongelmien kohtaamisen ja toiminnan säätelyn lähtökohtana on ihmisen lajityypillinen neuraalinen informaation prosessointi, mutta sillä on hyvin vähän kiinnostavaa sanottavaa eettisen informaation sosiaalisesta sisällöstä, sillä tämä mielen ulottuvuus määrittyy yksilöllisten kokemusten ja sosiaalisten diskurssiprosessien myötä. Se on ihmisten ?ksoituva ajattelu. Nämä muutosprosessit uhkaavat kumota katastrofaalisella tavalla nykyisen elämänmenon. Ihmiset elävät toisistaan poikkeavissa olosuhteissa ja elämän piireissä. Eri rooleissa olevien ihmisten maailman kokemistavat ovat erilaisia. Yhteiskunnan kyky ratkaista ongelmia on parantunut, ja tämä paraneminen perustuu sosiaalisen informaation prosessoinnin kehittymiseen. Tarvitaan suunnittel?oita, markkino?ia, johtajia ja rahoittajia. Yhteiskunnallinen keskustelu on tarpeen, koska se avaa tien uudistaa vallitsevia olosuhteita. Monet vielä 1950-luvulla Suomessakin vallinneet ajatteluttavat ovat muuttuneet osana sosiaalista innovaatioprosessia tarpeettomiksi ja jopa haitallisiksi. Arkipäiväisen eettisen, juridisen ja poliittisen keskustelun kanavien kautta osasta tapanormeja tulee myös eritasoisia lakeja. Asioiden kohentumisen ohella on myös syntynyt riskejä ja uhkia. Nämä eettiset tavat ja periaatteet syntyvät yhteiskunnallisen keskustelun tuloksena