2/ 20 22 2/ 20 22 TULEVAISUUS JA VIESTINNÄN TULEVAISUUS JA VIESTINNÄN MONET ULOTTUVUUDET MONET ULOTTUVUUDET. FUTURA 2/2022 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä tutuseura@gmail.com! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. vuosikerta 2/2022 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 51,50 €, Vuosikerta ulkomaille 61 €, Irtonumero jäsenille 7,85 €, muille 13,90 €. 41. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Paula Kallioniemi, tutuseura@gmail.com, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Paula Kallioniemi, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Laura Pouru-Mikkola, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, tutuseura@gmail.com www.tutuseura.. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. www.facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Futuran tulevat teemat Futura 3/2022 Unohdettu tulevaisuustieto Futura 4/2022 Tulevaisuudentutkimuksen maailma mosaiikkina Futuran kirjoittajaksi. Vieraileva päätoimittaja Virve Rissanen, rissanenvirve@gmail.com, Marja-Liisa Viherä, ma?a.vihera@gmail.com Taitto ja kansi Johanna Viherä Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
64 Elina Hiltunen Vastine Peltoselle 66 Sanna Ketonen-Oksi Nuoret mukaan tulevaisuutta rakentamaan 67 Sirkka Heinonen ja Eleonora Masinin vaikutus kansainväliseen ja suomalaiseen 69 Leena-Maija Laurén tulevaisuudentutkimukseen elää vahvana 72 SISÄLLYS P S A P R K M : Eleonora Barbieri Masini Tulevaisuus ja viestinnän monet ulottuvuudet F 2/2022. 58 Johanna Kallo ja UNESCO ja koulutuksen eettinen tulevaisuus 60 Linda Hamoonga Tuomo Peltonen Miten ennakoida tulevaisuuden uhkia. 1 2/22 F Virve Rissanen ja Virtuaalitodellisuudesta salaliittoteorioihin 2 Marja-Liisa Viherä Mikko Karhu ja Tulevaisuuteen suhtautumisen tavat 4 Tommi Lehtonen ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa Leena Viukari Kunnioitus viestinnässä muistisairaiden kanssa 14 Ida Roivainen Henkilöbrändäys ja vaikuttajaviestintä tulevaisuuden 27 mediatyöelämässä Heidi Spets Virtuaalivuorovaikutus ja sen tulevaisuus, keskiössä 33 vuorovaikutuksen kompleksisuus virtuaalitodellisuudessa Jukka Vahti ja Kun kaikesta tulee viestintää: Kolme kysymystä viestinnän 37 Anna Wartiovaara tulevaisuudesta Virve Rissanen ja Kansalaisten viestintävalmiuksien globaaleja heikkoja 44 Marja-Liisa Viherä signaaleja Johannes Koponen Yhteinen ymmärrys ja institutionaalinen velka alustojen 54 yhteiskunnassa Pasi Kivioja Minne salaliittoteoriat ovat menossa
Yksi ulottuvuuksista on käytännöllinen: Millaisia teknologisia sovelluksia ja millaista työelämää tulemme näkemään tulevaisuudessa. He jäsentävät tarkastelua utopian, antiutopian, dystopian ja antidystopian käsitteiden avulla. Termiä vaikuttaja eli in?uensseri on alettu käyttää monenkirjavasti ihmisistä, jotka jollain tavalla vaikuttavat toisten näkemyksiin ja mielipiteisiin – useimmiten sosiaalisessa mediassa. Tässä kaikessa viestintä on keskeinen tek?ä.” Tähän toivomukseen pyrimme vastaamaan tällä lehdellä. Siitä, mitä kansalaiset tietävät, mihin he uskovat, miten he käsityksensä muodostavat ja miten ne ilmaisevat. Näitä kaikkia ulottuvuuksia tarkastellaan tässä lehdessä. Heidi Spets käsittelee Idan tapaan uudempia, tekniikan mukanaan tuomia ilmiöitä vuorovaikutuksen kentässä sosiaalista virtuaalitodellisuutta (VR). Aihe on vaikea omaisille, mutta ammatti-ihmisetkään eivät saa siitä tarpeellista koulutusta. Virtuaalitodellisuudesta salaliittoteorioihin. Toinen liittyy ihmisten käyttäytymiseen ja ajattelumaailmoihin: Näemmekö tulevaisuuden myönteisenä vai kielteisenä, miten päätämme mihin viesteihin uskomme, miten käyttäydymme toisiamme kohtaan. Spetsin havaintojen mukaan korkea realismin taso ei ole välttämättömyys vuorovaikutuksen onnistumisessa, vaikka niin voisi luulla. Voimmeko pitää tätä signaalina teknologian käytön muutoksesta. Tytöt, naiset ja heidän kiinnostuksen kohteensa, jotka on perinteisesti mielletty teknologian ulkopuolelle, valtaavat nyt tilaa sosiaalisesta mediasta. Kolmas ulottuvuus on globaali: Mihin tietoja viestintätekniikan kehitys vie maailmaa, joka keskellä globaaleja kriisejä yhtä aikaa pienenee ja silti pirstaloituu. Tommi Lehtonen ja Mikko Karhu tarkastelevat miten ihmiset suhtautuvat verkkokeskustelussa ilmastonmuutokseen. Jostainhan käyttö alkaa ja sieltä laajenee. Leena Viukari tarkastelee tärkeää, mutta vaikeaa asiaa. Miten kohtaamme muistisairaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. “Kestävä tulevaisuus edellyttää, että saamme kaikki mukaan tulevaisuutta rakentamaan. Sitran visio reilusta, kestävästä ja innostavasta tulevaisuudesta on mieleisemme. Tietotekniikka antaa vuorovaikutustilanteeseen apua ja samalla mahdollisuuden kunnioittavaan kohtaamiseen. 2/22 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Viestinnän tulevaisuutta voi tarkastella kolmesta eri ulottuvuudesta. Ja jotta saamme yhä suuremman joukon mukaan, tarvitsemme ymmärrettävää, yhdessä luotua tietoa tulevaisuuksista, toisenlaisia tarinoita tulevaisuuksista, eri näkökulmien ymmärtämistä ja empatiaa sekä sitoutumista muutokseen. Jukka Vahti ja Anna Wartiovaara Sitrasta pohtivat viestintää kolmen kysymyksen kautta. Artikkelista saa kuvan kansalaiskeskustelun luonteesta ja pohjaväristä. Marja Jylhä, kokenut gerentologian emeritaprofessori toteaa aihetta sivuten ikäihmisten digitaidoista, että “osalle suomalaisista elämän ja palveluiden nopea digitalisoituminen merkitsee yleisen elämänmenon ulkopuolelle jäämistä, ahdistusta ja pahimmillaan sitä, että jää kokonaan vaille palvelua, jota tarvitsee ja johon on oikeutettu.” (Kotimaa 27.5.2022, Marja Jylhä: Digi natiivikin vanhenee, eivätkä digin tuomat ongelmat siksi katoa) Ida Roivainen käsittelee sometyötä, melko uutta työn muotoa. VR-vuorovaikutuksen ei siis toimiakseen tarvitse imitoida fyysisen maailman vuorovaikutusta täydellisesti ja itse asiassa, jos se niin tekee, niin osa käyttäjistä jää väkisinkin vuorovaikutuksen ulkopuolelle
Pidetään yhteyksiä eri tavoin Virve ja Ma?a Marja-Liisa (Ma?a) Viherä on tulevaisuuden tutk?a, sekä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran aiempi puheenjohtaja ja kunniajäsen. Me muistamme hänet erityisesti, kun hän kävi 1990-luvulla viestintäleirillä katsomassa nuorten viestintää ja arvosti sitä. Sitä edeltävät viisi vuotta Rissanen työskenteli Helsingin Sanomien toimittajana seuraten esimerkiksi teknologiaa ja digitaalisia ilmiöitä. Tietotokirjail?oiden ja tutk?oiden Johannes Koponen ja Pasi Kiviojan puheenvuorot ovat päivän kuumia kysymyksiä. Ennustajat saattavat joskus osua oikeaan, mutta se ei tarkoita, että he osuvat oikeaan aina. Tansania on kehittyvä maa Itä-Afrikassa, mutta siellä tuotetaan mediasisältöjä ja yritetään vastata arjen haasteisiin uudella teknologialla samoin kuin länsimaissa. Leena-Ma?a Laurén ja Sirkka Heinonen muistelevat häntä ja hänen merkitystään muistokirjoituksessa. Vuonna 2018 hän muutti Tansaniaan. Elina Hiltunen vastaa Peltoselle napakasti. Viherä on saanut esimerkiksi Aurelio Peccei -palkinnon. Tuomo Peltonen kyseenalaistaa tulevaisuuden tutk?at ennusteiden tek?änä. Aiheesta voi keskustella lisää vaikkapa seuran FB-sivulla. Voi vain tutkia, mikä on mahdollista, ja voi arvella kuinka todennäköisesti se on mahdollista. Hän on ollut tutk?ana 50 vuotta postija lennätinhallituksesta Telia-Soneraan ja sen jälkeen asiantunt?ana Tietotekniikan liiton Tietotaitotalkoot -hankkeessa. Eleonora Barbieri Masini oli keskeinen vaikuttaja tulevaisuudentutkimuksen alalla. Maan ominaispiirteitä ovat tuloluokkien välinen valtava kuilu sekä suullisen kulttuurin dominoiva asema. 3 2/22 F Virve Rissanen & Marja-Liisa Viherä Vahti ja Wartiovaara tarkastelevat viestinnän tulevaisuutta kolmen kysymyksen kautta: ensin mediaympäristön muutoksen, sitten yksilön ja lopuksi organisaation näkökulmista. Virve Rissanen on vapaa toimittaja ja Suomen Lähetysseuran itäisen ja eteläisen Afrikan viestinnän asiantunt?a. Mutta on hyvä muistaa ja todeta, että tulevaisuutta ei voi ennustaa. Rissanen ja Viherä keskittyvät kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksiin globaalisti Tansaniasta poimittujen esimerkkien valossa. Eleonora, jos kukaan, oli globaali vaikuttaja inhimillisen tulevaisuuden puolesta. Mediaan ja toimittajan työhön tutustumisen Rissanen aloitti 10-vuotiaana Viestintäkasvatuksen seuran viestintäleireillä.. Olimme molemmat paikalla tämän unohtumattoman vierailun aikana, Virve nuorena tyttönä ja Ma?a vähän vanhempana “vanhana rouvana”. Heidän tekstinsä luettuaan ymmärtää paremmin, millaisia todellisuuksia sosiaaliseen mediaan rakentuu ja mitä niistä pitäisi ajatella. Viestintäleirejä hän on perustanut ja kehittänyt 35 vuoden ajan
Moren Utopiaa, A. mikko.karhu@uwasa.. Lisensiaatintutkielmassaan hän analysoi utopiaja dystopiakirjallisuuden klassikkoteoksia, T. Huxleyn Uljasta uutta maailmaa ja G. Those ?ndings indicate that neither an extremely good nor bad future is commonly expected due to climate change but that an inclination towards pessimism prevails. The discussions were gathered from reader comments made in online news articles and forums related to climate change from 2015 to 2019, and each discussion was categorised based on a fourfold conceptual distinction between utopia, dystopia, anti-utopia and anti-dystopia. Tommi Lehtonen toimii vastuullisuusja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa. Orwellin Vuonna 1984:ää, paikkateoreettisesta näkökulmasta. Lehtonen on tutkinut muun muassa asenteiden roolia päätöksenteossa, johtamisen arvoja ja etiikkaa sekä kansalaisten, yritysjohtajien ja poliittisten päättäjien ilmastonmuutosasenteita ja -tietämystä Suomessa. tommi.lehtonen@uwasa.?. Hän on hiljattain väitellyt utopioista ja utopiankaltaisuudesta aluekehittämisessä. Awareness of the problems related to ideals and of the worst possible outcome activates to combat the threat more e?ectively than reverie and comforting. This can be explained by the fact that presenting the future as overly bad or non-ideal can sharpen the identi?cation of risks. 2/22 4 Futura REFEREE-ARTIKKELI Tulevaisuuteen suhtautumisen tavat ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa Envisioning the future in online discussions on climate change This article explores di?erent ways of envisioning the future observed in online discussions on climate change. Mikko Karhu toimii aluetieteen yliopisto-opettajana Vaasan yliopistossa. The outlooks on climate change were anti-utopian and anti-dystopian more often than utopian or dystopian, although dystopian outlooks were more numerous than utopian ones
Tässä tutkimuksessa analysoidaan verkkokeskustel?oiden esittämiä tulevaisuuskuvia ilmastonmuutoksesta. 5 2/22 F Mikko Karhu & Tommi Lehtonen Ilmastonmuutos on laaja ja monisyinen ympäristöongelma, joka herättää pelkoa, ahdistusta ja ärtymystä, mutta myös halua tehdä ilmastotekoja. Tässä artikkelissa tunnistetaan ja analysoidaan tulevaisuudenkuvia ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa. Induktiivisessa tutkimusotteessa tehdään havaintoja tutkittavasta aineistosta ja muodostetaan teoria tai muu kokonaiskäsitys niiden pohjalta (Koskinen ym. Aineisto ja tarkastelutapa Tutkimuksemme on hermeneuttinen ja induktiivinen. Ymmärryksen edellytyksistä ja sen luonteesta kiinnostunut hermeneutiikka tarjoaa verkkokeskustelujen tarkasteluun sopivia välineitä. Ilmastofoorumilla käyty keskustelu ydinvoiman roolista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä otettiin mukaan, jotta voitaisiin vertailla ilmastokriittisesti pro?loitunutta foorumia yleisempiin iltapäivälehtikeskusteluihin. Käsillä oleva tutkimus keskittyy laadulliseen analyysiin, jossa menetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia (Kakkuri-Knuuttila 1998, 32–33, 101–102; Schwartz & Ungar 2015, 78–80). Täsmennämme tätä käsitettä ja analysoimme verkkokeskusteluaineistoa utopiaja dystopiakäsitteistön avulla. Entä mitkä tulevaisuuskuvat ovat yleisimpiä. Mitätön ei ole sekään joukko, joka suhtautuu ilmastonmuutokseen välinpitämättömästi tai sivuuttaa sen tarkoituksellisesti. Tarkasteltavista verkkokeskusteluista yksi liittyy Iltalehden uutiseen ja kolme Ilta-Sanomien uutisiin. 2020). Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja sen seurauksiin sopeutumiseksi on tärkeää ymmärtää ja tunnistaa kansalaisten toiveita ja pelkoja myös verkkokeskustelujen pohjalta. Monissa verkkokeskusteluissa käsitellään yhteiskunnallisia aiheita, ongelmia ja tapahtumia, kuten poliittisia kiistoja ja skandaaleja, järkyttäviä rikoksia ja onnettomuuksia sekä rasismia ja seksismiä. Aineistona käytetään avoimia suomenkielisiä verkkokeskusteluja Iltalehdestä ja Ilta-Sanomista sekä Ilmastofoorumista. Tutkimuksemme aineistona on kirjallisesti ilmaistuja mielipiteitä, joissa reagoidaan ilmastonmuutosaiheiseen uutiseen tai muuhun kirjoitukseen tai sitä koskevaan kommenttiin (taulukko 1). Analyysin määrälliset tulokset koskevat eri tulevaisuuskuvien osuutta tarkastelluissa aineistoissa. Erilaisten ilmastonmuutosta koskevien tulevaisuuskuvien tunnistaminen lisää ymmärrystä kansalaismielipiteen sävystä ja suuntautuneisuudesta. Tulevaisuuskuva-sanaa käytämme ei-teoreettisena yleisnimenä erilaisille mielikuville, hahmotelmille ja näkemyksille tulevaisuudesta. 2005). Siinä etsitään analysoitavasta aineistosta keskeisiä väitteitä, perusteluja ja niiden asiasisältöjä (Kakkuri-Knuuttila 1998, 32–33, 101–102). Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Millaisia tulevaisuuskuvia esitetään ilmastonmuutosta käsittelevissä verkkokeskusteluissa. Selvitämme eri tulevaisuuskuvien tunnusomaisia piirteitä ja vähennämme siten aihealueen monitulkintaisuutta. Ihmisen peruspiirre on eriasteisten sekä yhteisöllisesti jaettujen että subjektiivisten, fyysisten ja henkisten puutostilojen kokeminen (Karhu & Ridanpää 2020, 6; Bloch 1986, 46; Levitas 2010, 164–168). Tunnistaminen tapahtuu käsiteanalyysillä muodostetun utopiaja dystopiakäsitteistön avulla. Hermeneutiikassa on Martin Heideggerista lähtien pidetty toivomista ja huolehtimista perustavina olemisen tapoina. Keskustel?at jakavat käsityksiä ja tulkintoja tapahtumista ja tuovat esiin mielipiteitään (Yoo ym. Siksi lähdemme liikkeelle utopian ja dystopian sekä antiutopian ja antidystopian käsitteiden määrittelystä. Osa pitää keskustelua turhana ja liioittelevana, osa taas tärkeänä ja välttämättömänä (Lehtonen et al. Verkos. 2018). Moninaisten tunteiden ja asenteiden lisäksi kansalaiskeskustelu tuo esille myös erilaisia tulevaisuuskuvia. Herbert Marcusen (1955) mukaan huoli ja toivo paremmasta voidaan palauttaa ihmisen perustarpeisiin. Ilmastonmuutoskeskustelu jakaa mielipiteitä. Tämä edellyttää aineiston kielellisen ilmiasun täsmentämistä ja tulkintaa. Hermeneuttisella tutkimustavalla analysoidaan yksilöiden ja yhteisöjen käsityksiä ja pyritään ymmärtämään ihmisten mielipiteitä ja käyttäytymistä – usein psykologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tek?öiden valossa (Kakkuri-Knuuttila & Heinlahti 2006, 158). Ernst Bloch (1986) pitää toivoa paremmasta (the principle of hope) keskeisimpänä inhimillisenä taipumuksena, johon kuuluu huoli tulevaisuudesta
Henkilöön, ryhmään tai organisaatioon kohdistuvat uhkaukset ja loukkaukset ovat kiellettyjä. Puheella ja teksteillä on muitakin tarkoituksia kuin kommunikointi ja tiedon jakaminen. Lyhyinkin keskusteluketju (Ilta-Sanomat 14.11.2019) sisältää 52 kommenttia ja pisin 684 kommenttia (Ilta-Sanomat 10.8.2019). 2011, 2). Valintaan vaikutti keskusteluissa esitettyjen mielipiteiden runsaus. Verkkokeskusteluja käsittelevät tutkimukset ovat yleistyneet, mutta tiedotusvälineiden hallinnoimaa verkkokeskustelua on tutkittu melko vähän. Tämän tutkimuksen tek?ät eivät ole vuorovaikuttaneet tutkimusaineiston tuottaneiden verkkokeskustel?oiden kanssa. Keskeinen aineistonvalinnan kriteeri oli, että keskusteluissa viitataan eksplisiittisesti ilmastonmuutokseen ja sitä koskeviin tulevaisuuskuviin. Tämä sisällönanaFoorumi Ajankohta Aihe Kommentit Ilmastofoorumi 10.5.2015– 29.11.2018 ”Ydinvoima pelastaa kasvihuoneilmiöltä” 150 Iltalehti 22.8.2019 ”Tutkimus: joka neljäs suomalainen kokee ilmastoahdistusta” 201 Ilta-Sanomat 25.1.2019–26.1.2020 ”Kommentti: Halla-ahon ilmastopuheissa siintää satumaa – ja muiden porvaripuolueiden äänestäjien kalastelu” 535 Ilta-Sanomat 10.–11.8.2019 ”Kommentti: Ilmastoväittely muuttumassa yhä repivämmäksi – vihreät ja perussuomalaiset keräävät suurimman hyödyn” 684 Ilta-Sanomat 14.11.2019 ”Tuore raportti: Ilmastonmuutos on elinikäinen terveysriski lapsille” 52 Taulukko 1: Aineistona käytetyt verkkokeskustelut Tulevaisuuteen suhtautumisen tavat ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa. Luotu mielikuva riippuu kielellisen ilmaisun muodosta, väitteen esittäjästä ja tulkits?asta. Ruotsalainen & Heinonen 2017, 47–48). Keskustel?oiden asiantuntemusta, henkilöllisyyttä tai kirjoitustaitoa ei tarkisteta. Uutisten ja verkkokeskustelujen kommentointi ei yleensä edusta harkituinta kirjoittelua (mm. 2/22 6 Futura sa iltapäivälehdet ovat TNS Metrixin mittausten mukaan käv?ämäärältään Suomen suosituimpia tiedotusvälineitä. Tiedotusvälineen hallinnoima verkkokeskustelu on joukkoviestimissä toimitustyönä tuotettujen sisältöjen ja yleisön tuottamien sisältöjen välimuoto. Verkkofoorumin asiallisuusvaatimukset säätelevät, millaisia kirjoituksia sallitaan. Tiedonkeruu tapahtui toukokuussa 2020, ja aineistoon sisältyy 1 622 viestiä mukaan lukien uudet viestit ja niitä koskevat jatkokommentit. Tutkimus on siis aineistolähtöinen pikemmin kuin etnogra?nen. Tarkastelluilla foorumeilla keskustelu on vapaamuotoista ja kielellisesti hiomatonta. Siten ne tavoittavat myös paljon keskustel?oita ja kommento?ia. Sitä kutsutaan käyttäjien tuottamaksi sisällöksi (user-generated content), kansalaisjournalismiksi (citizen journalism) ja osallistuvaksi journalismiksi (participatory journalism) (Singer et al. Puhuttua ja kirjoitettua kieltä käytetään vaikuttamisvälineenä esimerkiksi luomalla asiasta, henkilöstä tai paikasta tarkoitushakuinen mielikuva (Portolano 2012, 120–125; Karhu 2020, 8). Emme voi yksiselitteisesti tietää verkkokeskustel?oiden motiiveja, mutta voimme analysoida heidän kommenttiensa välittämää tulevaisuuskuvaa
Tunneperäinen suhtautuminen ilmastonmuutokseen yhdistyy niin kasvavaan huoleen (van der Linden 2015) ja ilmastotekoihin (Wolf & Moser 2011) kuin ilmastonmuutosta hillitsevien politiikkatoimien kannattamiseen (Smith & Leiserowitz 2014). Taustatietoja ei ollut saatavilla lukuun ottamatta sitä ilmeistä seikkaa, että keskustel?at ovat suomen kielen taitoisia. 2011). Sander van der Lindenin (2015) mukaan kansalaisten tietotasolla onkin yhteys koettuun huoleen, mutta tieto ei ole tärkein huolta ennustava tek?ä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kansalaisten ilmastonmuutosasenteet ovat monisuuntaisia ja ilmastonmuutostietämys melko pinnallista. Ennen sen esittelyä on syytä luoda katsaus ilmastonmuutosasenteita koskeviin tutkimuksiin. Tutkimuksen teoreettinen tausta: utopiatutkimus ja -käsitteistö Utopia tuli tunnetuksi Thomas Moren samannimisestä kirjasta (1516). Pieni osa (< 5 %) kommenteista oli niin monitulkintaisia tai epäselviä, että jätimme ne luokittelematta. Tulkintavaihtoehdot erotimme keskustelussa, jota kävimme tutkimuskirjallisuuden avulla ja utopiaja dystopiakäsitteistöä koskevan analyysin pohjalta. Ensiarviossa eri tavalla luokittelemiamme tulevaisuuskuvia oli aineistosta noin neljäsosa. 7 2/22 F lyysi sallii erilaiset painopisteet ja metodologiset sovellukset, joiden lähtökohta on keskustelun ja kielenkäytön sosiaalista todellisuutta rakentava luonne (Fairclough 2003; Jokinen et al. Huoli ilmastonmuutoksesta on sitä suurempi, mitä läheisemmäksi ilmastonmuutos koetaan maantieteellisesti, ajallisesti ja yhteisöllisesti sekä mitä varmempia sen seurauksista ollaan (Spence ym. Moren uskotaan sisällyttäneen kirjanFoorumi Ajankohta Aihe Kommentit Ilmastofoorumi 10.5.2015– 29.11.2018 ”Ydinvoima pelastaa kasvihuoneilmiöltä” 150 Iltalehti 22.8.2019 ”Tutkimus: joka neljäs suomalainen kokee ilmastoahdistusta” 201 Ilta-Sanomat 25.1.2019–26.1.2020 ”Kommentti: Halla-ahon ilmastopuheissa siintää satumaa – ja muiden porvaripuolueiden äänestäjien kalastelu” 535 Ilta-Sanomat 10.–11.8.2019 ”Kommentti: Ilmastoväittely muuttumassa yhä repivämmäksi – vihreät ja perussuomalaiset keräävät suurimman hyödyn” 684 Ilta-Sanomat 14.11.2019 ”Tuore raportti: Ilmastonmuutos on elinikäinen terveysriski lapsille” 52 Mikko Karhu & Tommi Lehtonen. Kommento?ien tietotaso ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista jää arvailujen varaan. Katsaus ilmastonmuutosasenteita koskevaan tutkimukseen Tutkimuksessamme utopiaja dystopiakäsitteistöllä on keskeinen rooli teoreettisena viitekehyksenä ja analyysivälineistönä. 1993; Valtonen 1998). 2012). Toisella kierroksella keskityimme kohtiin, joista ensiarviomme erosivat toisistaan tai jotka olivat monitulkintaisia. Aineiston tulkinnat on tehty tutk?oiden yhteistyönä kiinnittämällä huomiota tulkintavaihtoehtojen tunnistamiseen ja arviointiin. Voisi olettaa, että lisääntyvä tieto ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista johtaa kasvavaan huoleen ja ilmastotekoihin. Siinä kerrotaan ?ktiivisestä saaresta, jossa elämä on parempaa kuin sotien, kulkutautien ja nälänhädän riivaamassa Euroopassa. Kaksi tässä tutkimuksessa tarkasteltavaa verkkokeskustelua liittyy näitä selvityksiä koskeviin uutisiin (Ilta-Sanomat, 10.8.2019; Iltalehti, 22.8.2019). Ilmastonmuutoksen seurausten arviointi voi kuitenkin olla kansalaisille vaikeaa. Valtaosa tarkasteltavien verkkokeskustelujen kommento?ista esiintyi nimimerkillä. Heidän ikänsä, asuinpaikkansa, ammattinsa tai muut henkilökohtaiset ominaisuutensa eivät ole tiedossa, joten niitä ei voida käyttää tutkimuksessa. Tulevaisuusuhkien epävarmuus lisää toivoa siitä, että nämä uhat eivät toteudu ainakaan koko laajuudessaan (Markowitz & Shari. Viestejä, joissa ei esitetty mitään luokiteltavaa tulevaisuuskuvaa, oli aineistosta yli 500 eli noin kolmasosa. Joukossa oli viestejä ja kommentteja, joissa ei esitetty tai kannatettu minkäänlaista tulevaisuuskuvaa vaan puututtiin keskustelutapaan tai muuhun muotoseikkaan. Arkiset huolet ovat etus?alla ja kaukaiset tulevaisuuden uhat sivuutetaan (van der Linden ym. Sitran kyselyn mukaan suomalaisten tunteet ilmastonmuutosta kohtaan ovat hillittyjä, vaikka suurin osa on huolissaan ilmastonmuutoksesta (Hyry 2019). Oletamme, että keskustel?at kommentoivat uutista tai foorumikeskustelua ilmaistakseen olevansa samaa tai eri mieltä lukemansa kanssa. 2015). Lyytimäki 2010; Eurobarometri 2019; Ilmastobarometri 2019). Kokemukselliset ja sosiokulttuuriset tek?ät ovat tärkeämpiä ilmastoasenteiden selittäjiä. Molemmat tutk?at analysoivat aineiston ensin erikseen ja sitten yhdessä. Aiheesta on ilmestynyt Suomessa useita selvityksiä ja tutkimuksia (esim. Siksi ilmastonmuutostietoa käytetään avuksi vain, kun keskusteluketjuissa esitettyjä käsityksiä tunnistetaan ja jaotellaan. Utopia-sana on johdettu kreikan kielen ou-etuliitteestä ja topos-sanasta, jotka merkitsevät yhdessä ”ei-paikkaa” eli ”olematonta paikkaa”
Dystopialla viitataan huonoon, ellei katastrofaaliseen tulevaisuuskuvaan (vrt. 2/22 8 Futura sa nimeen kaksoismerkityksen, sillä sana utopia voidaan ääntää kahdella tavalla. (Moylan & Baccollini 2014, 134.) Kaikki dystopiat ovat antiutopioita, mutta kaikki antiutopiat eivät ole dystopioita (Claeys 2016, 283.). Sargent 2016, Moylan & Baccolini 2014, 9–10). Eutopos-merkityksessä utopian sisältö laajenee normatiiviseksi. Moren klassikon myötä syntyi utopiakirjallisuus. Utopiaa käytetään eutopian merkityksessä eli myönteisenä, ellei jopa ihanteellisena tulevaisuuskuvana. Viittamme niillä erilaisiin tulevaisuuden odotuksiin. Utopiat esittävät usein, että oikean ajattelutai toimintatavan omaksuminen johtaa väistämättä hyvään (vrt. Siihen kuuluvat teokset, joissa kuvataan kuvitteellista, parempaa tai ihanteellista yhteiskuntaa. Se voi tarkoittaa paitsi ”olematonta paikkaa” (outopos) myös ”onnellista paikkaa” (eutopos). Hoch 2014, Rubin 2020). Dystopia ja antiutopia ovat utopian vastakohtia, joita yhdistää toiveajattelun kritiikki. Skenaarioita, utopioita ja dystopioita yhdistää se, että niissä kuvattu tilanne ei ole toistaiseksi todellisuutta. Silloin ei ole kyse ainoastaan siitä, mikä on loogisesti mahdollista tai käsitettävää tai mitä voidaan tehdä tai saavuttaa, vaan miksi jotain pitäisi tehdä tai saada aikaan. Tällöin utopia kytkeytyy mahdollisen ja mahdottoman väliseen rajankäyntiin: siihen, mikä ylipäänsä on käsitettävissä eli saavutettavissa ajattelulla. Utopiaja dystopiakäsitteistöllä on yhteys tulevaisuudentutkimuksen skenaarioihin (Levitas 2010, 85). Dystopia on paha ja toivoton, paikka, jota ei – ainakaan vielä – ole olemassa, kuten ei utopiaakaan. Toisaalta skenaario täyttää utopian tai dystopian piirteet, jos sitä pidetään erityisen tavoiteltavana (ihanteellisena) tai erityisen vältettävänä (katastrofaalisena). Antiutopia korostaa utopian tavoittelun epärealistisuutta ja vahingollisuutta. Outopos-merkityksessä se voi tarkoittaa mitä tahansa paikkaa tai asiaa, jota ei ole olemassa (Lahtinen 2002, 170–171). Skenaario on kuitenkin usein utopiaa tai dystopiaa neutraalimpi, tarkemmin harkittu ja systemaattisempi (mm. Utopiat ja dystopiat ovat puolestaan vahvemmin arvojen ja tunteiden ohjaamia (Hoch 2014). Tulevaisuuden uhista voidaan vastaavasti puhua pelottelematta niillä. Näitä teoksia alettiin nimittää antiutopioiksi, koska niissä esitetään usein satiirisesti, miten hyvätahtoiset maailmanparannussuunnitelmat eivät toteudu, vaan saattavat huonontaa tulevaisuutta. (Levitas 2010, 2–4; Sargent 2010, 2–3). Dystopiat taas kuvaavat tulevaisuuden synkkänä ja determinoituna (vrt. Utopioita ja dystopioita moititaan usein epärealistiksi. Tulevaisuuteen suhtautumisen tavat ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa. Näiden merkitysten yhdistelmänä utopia ymmärretään usein saavuttamattomaksi ihanteeksi. Utopian käsite on siis monitulkintainen (Levitas 2010, 3–6; Lakkala 2017, 16). Antiutopia puolestaan korostaa utopian epärealistisuutta, mutta ei välttämättä täsmennä tulevaisuuden laatua (vrt. Antidystopia korostaa, että dystopia jää toteutumatta, mutta ei välttämättä kerro, onko tulevaisuus nykyhetkeä parempi. Dystopia ja antiutopia eroavat toisistaan utopiakriittisyyden ja tulevaisuuteen suuntautumisen asteessa (Claeys 2016, 283). Dystopia ilmaantui antiutopiaa myöhemmin sanaksi kuvaamaan synkkää ja masentavaa tulevaisuutta maalailevaa kirjallisuutta (Claeys 2016, 282–283). Verkkokeskustelujen tulevaisuuteen suhtautumisen laadusta voidaan tehdä yleisluonteisia tulkintoja, joihin riittävät utopian, antiutopian, antidystopian ja dystopian käsitteet. Skenaarioiden tavoitteena on esittää enemmän tai vähemmän todennäköisiä tulevaisuuskuvia päätöksenteon tueksi, ja niihin liittyvät epävarmuudet ja eri todennäköisyyden asteet pyritään tuomaan esille. Skenaariot pyrkivät kuvaamaan tulevaisuutta ainakin näennäisen puolueettomasti. Antiutopiaa taas pidetään todenmukaisena kuvauksena nykyisyydestä tai tulevaisuudesta. Antidystopia viittaakin käsitykseen, jolla pyritään torjumaan maailmanlopun maalailua (Levitas 2010, 163-165). Lyman Sargent (2016) korostaa, että antiutopia lieventää utopiaan liittyviä ylioptimistisia odotuksia. Claeys 2016). Levitas 2010, 51, 65; Portolano 2012, 128-130). Skenaarioksi kutsutaan mahdollisesti toteutuvaa tai toteutumatta jäävää tulevaisuuskuvaa (Hamarus 2017, 32). Claeys 2016, 283-284, Levitas 2010, 164). Myöhemmin syntyi kuvitteellisia ihannepaikkoja kritisoivaa kaunokirjallisuutta
Sellainen olisi kannattanut jo rakentaa. Uskonnollisesti virittyneessä utooppisessa kommentissa [1] kristillinen usko esitetään toivon ehtona: [1] Totta puhut, että Jeesus tuo pelastuksen. Erilaisten tulevaisuuskuvien osuudet aineistossa Utopia Antiutopia Antidystopia Dystopia 8 % 46 % 27 % 19 % Suurin osa – lähes puolet – aineistomme tulevaisuuskuvista oli antiutooppisia. Eikä se ole keneltäkään pois. Taustalla välkehtii tieteisusko ja usko teknologian mahdollisuuksiin. Utopian kategoriaan luokittelemissamme mielipiteissä tulevaisuudenusko perustui uskontoon, tieteen ja teknologian kehitykseen tai luonnon arvostuksen nousuun. Taulukko 2 kuvaa viestien ja kommenttien jakautumista käsitteistön eri kategorioihin. (Iltalehti 22.8.2019) Iltalehti uutisoi ilmastoahdistustutkimuksesta, jonka kommento?a [3] uskoo luontoa ja ilmastoa säästävän kulutuskäyttäytymisen olevan ainoa kestävä tapa hillitä ilmastonmuutosta. (Ilmastofoorumi 10.5.2015–29.11.2018) Lainauksessa [2] puolustetaan ydinvoimaa edullisena ja tehokkaana energiantuotantomuotona, jolla päästään eroon jäteongelmasta (vrt. 9 2/22 F Tulevaisuuskuvat ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa Seuraavaksi esitellään ja analysoidaan aineistosta valittuja esimerkkejä tutkimuksemme avainkysymysten näkökulmasta. [3] On ainoa järkevä valinta muuttaa kulutuskäyttäytymisiään luontoja ilmastoystävälliseen suuntaan. Myös muukalaisia Hän kehottaa kohtelemaan inhimillisesti. Keskusteluja siis yhdisti kriittinen asenne ääripäitä, utopioita ja dystopioita kohtaan. Levitas 2010, 65; Hoch 2014, 9–10). Mikko Karhu & Tommi Lehtonen. Tarkastelemissamme verkkokeskusteluissa ei ollut merkittäviä keskinäisiä eroja tässä suhteessa. Tulevaisuudenuskoa viestittävät utopiat Ilmastonmuutos on monisyinen ja huolestuttava ilmiö, jonka kohtaamiseen ehdotetaan suuria, myös tunneperäisiä, ajatteluja toimintatapojen muutoksia (ks. Portolano 2012). Aineistossamme puhutaan pelastuksesta kuitenkin myös ei-uskonnollisesti, kuten seuraava esimerkki [2] osoittaa: [2] Mutta nyt se Suomessakin pelastaa! Eikä olennaisesti fossiilisia kalliimmin. Millaisia tulevaisuuskuvia esitetään ilmastonmuutosta käsittelevissä verkkokeskusteluissa, ja mitkä tulevaisuuskuvat ovat yleisimpiä. Jonkun vuosikymmenen sisällä Suomeenkin rakennetaan 4. Kun mukaan lasketaan myös antidystopiat, yhteismäärä on lähes kolme neljäsosaa. Taulukko 2. Bloch 1986; Claeys 2016, 352). Luonto sen s?aan puhdistuu kaikille. Väärin sammutettu! Ydinvoimassa ei ole mitään jäteongelmaa. ”Keskialue” eli antiutooppiset ja antidystooppiset tulevaisuuskuvat olivat hallitsevia. (Ilta-Sanomat 25.1.2020) Uskonto edustaa voimakasta utooppisuutta ja siihen liittyy yliluonnollisen pelastuksen mahdollisuus (mm. Asiaan tietysti kuuluu, että eniten ilmastonmuutoksella pelottelevat tahot ovat nyt raivoissaan. Sargent 2016; Portolano 2012, 128-129). Kielteisesti virittyneiden kategorioiden, dystopioiden ja antiutopioiden yhteisosuus aineistossamme oli yli 60 prosenttia, kun taas alle 40 prosenttia aineistosta edusti myönteisesti (tai ei niin kriittisesti) virittyneitä utopian ja antidystopian kategorioita. Kaiken kieltäminen ja kaasun lisääminen sen s?aan on suurta tyhmyyttä. Ahdistuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, vaan pikemminkin viisauden ja järjenkäytön. Häneen uskova haluaa myös varjella maata eli välttää sitä tuhoamasta ja saastuttamasta. Ehdotusten toimivuutta saatetaan liioitella korkeilla odotuksilla. Hyry 2019, Spence 2011). Ydinenergiaa ylistetään pelastajaksi, johon tulisi panostaa ilmastonmuutoksen torjunnassa. sukupolven voimala, joka ’syö’ kaikki nykyiset ydinjätteemme ja tuottaa niistä monikymmenkertaisen määrän energiaa nykyisiin laitoksiin verrattuna. Tavoitteena on kerätä huomiota erilaisia tarkoitusperiä varten, mutta myös vahvistaa samat arvot jakavien yksimielisyyttä (vrt. Luokittelussa ja analyysissä hyödynnämme edellä esitettyä utopiaja dystopiakäsitteistöä. Hän uskoo, että tällainen käyttäytyminen ei vie mitään keltään pois, vaan siitä koituu pelkästään myönteisiä seurauksia (vrt
Tämä keskustelu oli aineistomme kolmanneksi laajin. Rajattomat verotusmahdollisuudet ei minkään perusteella, koko talous saadaan romahdutettua samoin kuin syntyvyys. Synkän tulevaisuuden torjuvat antidystopiat Yksi ilmastonmuutoksen psykologisista seurauksista on pelon ja epävarmuuden lisääntyminen (Markowitz & Shari. Epävarmuutta käytetään myös dystooppisten tulevaisuuskuvien kritisointiin ja pelon lievittämiseen. Aineistomme dystooppisetkin kommentit olivat uskonnollisesti ja tieteellisteknologisesti virittyneitä, mutta lisäksi politiikkaan, talouteen ja hyvinvointiin liittyviä. Kommento?a näkee tulevaisuuden toivottomana, eivätkä ilmastoteot auta, vaan johtavat vain harhaan (vrt. [7] Eihän siinä varmaan sitten muu auta kuin lopettaa yksinkertaisesti kaikki toiminta tästä maasta ja mennä se kuuluisan rahaluukun alle odottamaan, että mitä sieltä mahtaa tippua. Ihmisten henkinen pahoinvointi kasvuun ja psyykelääkkeiden kulutus tappiin. (Ilmastofoorumi 10.5.2015–29.11.2018) Ilta-Sanomien viestiketjussa ja Ilmastofoorumin ydinvoimakeskustelussa esitettiin myös dystooppisia uskonnollisia kommentteja. Vanhurskas kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä edelleen. Ilmastofoorumin keskustelussa muistutetaan puolestaan teknologiaan liittyvistä riskeistä kuten [5] ydinvoimaonnettomuuksista sekä vakavasta saasteja jäteongelmasta. Esimerkissä [8] esitetään ilmastonmuutoksen olevan laajamittainen petos, jonka taustalla on hyvinvoinnin romuttamiseen pyrkivä poliittinen ja taloudellinen salaliitto. Tarkoituksena on myös kerätä huomiota ja vahvistaa saman mielipiteen jakavien yhteenkuuluvuutta. [4] Keskustan silmissä siintää tuulivoimaloiden täyttämä maaseutu. Moylan & Baccolini 2014, 134-135). Claeys 2016, 283). Lainauksessa [6] ilmastonmuutosta pidetään Jumalan langettamana rangaistuksena. Claeys 2016, 283) maaseudun asukaskatoon. Ne ovat menossa Helvettiin eli kadotukseen, joten ilmastohommat eivät tuo toivoa ja tulevaisuutta, vaikka kuinka nämä ilmastoharhaanjohtajat lupaavat. Teknologisia dystopioita esitettiin erityisesti niissä kommenteissa, jotka liittyivät uutiseen Halla-Ahon ilmastopuheista. (Ilta-Sanomat 25.1.2020) Pelko tärkeänä pidetyn asian häviämisestä on yleinen dystooppinen piirre (vrt. Sitran ilmastoahdistusTulevaisuuteen suhtautumisen tavat ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa. [6] Suomen jumalattoman kansan pitäisi tehdä parannus. (Iltalehti 22.8.2019) Salaliittovihjaukset ovat aineistossamme muutenkin hyvin yleisluonteisia, eikä syyllisiä henkilöitä tai organisaatioita juuri nimetä. Halla-Ahon realismi on sitä vastaan hyvin ihana tulevaisuuskuva (elävä Suomi) (Ilta-Sanomat 25.1.2020) [5] Ydinvoima ei suinkaan ole saasteetonta, sisältää minimaalisen mutta katastrofaalisen riskin mahdollisuuden ja melkoisen jäteongelman. 2020). 2/22 10 Futura Synkkää tulevaisuutta maalailevat dystopiat Laajana ja huolestuttavana ilmiönä ilmastonmuutos herättää myös vahvoja ja tunnepitoisia reaktioita (van der Linden 2015, Lehtonen ym. Ilmastotekoja arvostellaan taloudellisesti kestämättömiksi. [8] Aivan mieletön keksintö tämä ilmastohu?aus. Pitäisi nähdä minne jumalattomat ihmiset ovat menossa Gretan ja Aten johtamina. Näin tuodaan esille huoli, että eettisesti kyseenalaista taloudellista toimintaa saatetaan harjoittaa ilmastonmuutoksen nimissä. Iltalehden uutiseen ilmastoahdistustutkimuksesta esitettiin runsaasti kommentteja, joissa ilmastonmuutosta pidetään suurena harhana ja valheena. (Ilta-Sanomat 25.1.2020) Samaan uutiseen liittyvässä toisessa kommentissa ilmastonmuutoksen torjumisen väitetään [7] johtavan siihen, että joudutaan luopumaan kaikesta työllistävästä toiminnasta. Kommento?a [7] kritisoi myös yritystoimintaa rajoittavaa valtiojohtoista ilmastopolitiikkaa. Antidystooppiset kommentit pyrkivätkin torjumaan väitteitä ilmastonmuutoksen hallitsemattomuudesta, hyvinvoinnin romahtamisesta ja tuhon väistämättömyydestä. Itse ilmiön epäily tai kielteinen suhtautuminen sen torjuntakeinoihin saatetaan esittää haittoja paisuttelevasti. 2012). Ei auta Jumalan edessä, vaikka lopettaisi maidon juonnin, lihansyönnin, bensan käytön jne. Esimerkin kommento?a [4] esittää tuulivoimaloiden rakentamisen johtavan vääjäämättä (vrt. Se on dystopia
Ne ovatkin osasyy antiutooppisten kommenttien yleisyyteen. Markowicz & Shari. [9] Mediat kertovat ihmiskuntaa uhkaavasta suuresta uhasta. Moylan & Baccollini 2014). En hyväksy, että Suomea ollaan pilaamassa ilmastovouhotuksella eli ääni jatkossakin Perus-Suomalaisille. Tämä on tyypillinen antiutooppinen korostus (mm. Sargent 2016; Moylan & Baccolini 2014, 134-136). Tämä oli yksi yleisimmistä antidystooppisista kommenteista. Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia ei kielletä, mutta seurauksia pidetään hallittavina. Sargent 2010, 103–105). (Iltalehti 22.8.2019) Kommento?a kuitenkin ymmärtää, mihin ilmastoahdistus perustuu, ja hänen mukaansa huoleen on syytäkin (ks. [13] Kyllä on Satumaa Gretan Thurnbergin ja muiden sellaisten vouhottajien ilmastopuheissa. 2012). Näitä kommentteja esitettiin ilmastoväittelyn repivyyttä ja Halla-ahon ilmastoväitteitä käsitelleisiin uutisiin liittyen. (Iltalehti 22.8.2019) Eräs kommento?a uskoo ilmastonmuutospelon ja sen aiheuttamien mielenterveysongelmien olevan estettävissä äänestämällä sopivaa puoluetta. Tosiasiat hyväksyvät ihmiset helposti ahdistuvat. (Iltalehti 22.8.2019) Antidystooppisesti kommentoitiin myös Halla-ahon ilmastopuheita. Voin kertoa helpottavan uutisen: Ihminen pystyy hillitsemään ilmastonmuutoksen etenemistä. [11] Jos ilmastonmuutosta pidettäisiin oikeasti vakavana uhkana, seuraamuksiin pyrittäisiin varautumaan. Usko siihen, että pieni kansa pystyy yksin muuttamaan ilmakehän koostumista ja vähentämään maapallon lämpötilaa on sellaista typeryyttä, jota ei pitäisi kouluja käyneiden poliitikkojen suusta kuulla. Hyry 2019; van der Linden 2015). Ihanteen tavoittelun pelätään johtavan ojasta allikkoon. Esimerkissä [11] ilmastonmuutosta hillitseviä toimenpiteitä pidetään riittämättöminä, mutta kommento?an mielestä uhkakaan ei ole välttämättä niin vakava kuin väitetään (vrt. Viestin pääsanoma on se, että ilmastonmuutos on vakava uhka, mutta mahdollista hillitä (vrt. Sopeutumista koskevan keskustelun voidaan odottaa lisääntyvän tulevaisuudessa. Yhdessä kommentissa [12] poliittisten ryhmien uskotaan luulevan liikoja ihmisen kyvystä vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Levitas 2010, 163). Oikea tapa reagoida ei ole ahdistua eikä haaveilla, vaan toimia maltillisesti ja pienin askelin. (Ilta-Sanomat 25.1.2020) Aineistomme kommenteissa viitataan paljon ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, mutta ei juurikaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Myös tämän kaltaisia kommentteja oli useita. Toisaalta todettiin, että pelkkä unelmointikaan ei auta (vrt. 11 2/22 F tutkimusta esitelleen uutisen kommento?a [9] kritisoi, että niin ilmastonmuutoksen kieltäjät kuin tunnustajatkin luovat ahdistavaa ilmapiiriä ja passiivisuutta. Näkemys eroaa sellaisesta dystopiasta (ks. Claeys 2016, 282), joka esittää synkän tulevaisuuskuvan, mutta ei keinoja tilanteen korjaamiseen. Valoisan tulevaisuuden kiistävät antiutopiat Antiutooppiset kommentit muistuttivat, että olosuhteita ei pidä entisestään heikentää ylioptimistisilla vastatoimilla. (Ilta-Sanomat 25.1.2020) Antiutooppisessa kommentissa [14] kritisoidaan idealistisuutta ja huoletonta paremmasta maailmasta unelmoimista (ks. [12] Vihervasemmistolaisten poliitikkojen puheista tulee sellainen mielikuva, että he uskovat suomalaisten hallitsevan koko maapallon ilmakehää. Hyvien tarkoitusperien vaaroista muistuttavia kommentteja oli useita. (Ilta-Sanomat 10.–11.8.2019) Ilta-Sanomien verkkouutiseen esitetyssä kommentissa [13] nykytilanteen uskotaan olevan riittävän hyvä eikä sitä pidä pilata tavoittelemalla parempaa. [14] Laventilullassa elävät taivaanrannanmaalarit ahdistuvat helposti näistä lukuisista uutisista, koska ne eivät mahdu turkoosin pinkissä kuplassa elävien ihmisten maailmankuvaan. Claeys 2016, 283284; Sargent 2016). Denialistit helposti ahdistuvat näistä lukuisista uutisista, koska ne eivät mahdu tosiasiat kieltävien ihmisten maailmankuvaan. Hyvä asia on mennyt pilalle niiden takia… Liian kovaa meininkiä! Totuus on jossain siellä lähempänä Halla-Ahon esittämää. [10] Lapsia kuormitetaan henkisesti ihan turhilla asioilla kuten ilmastonmuutoksella, eikö tässä maassa ole ihan oikeitakin ongelmia. Niissä näkyy antiutopioiden toinen tyypillinen piirre: haaveilun kritisointi (ks. Mikko Karhu & Tommi Lehtonen
Ilmastonmuutokseen kriittisesti suhtautuva foorumi voi kerätä juuri sellaisia henkilöitä, jotka torjuvat sekä dystopiat että utopiat, mutta eivät täysin kiellä tai myönnä itse ilmastonmuutosta. Antiutopioiden ja antidystopioiden yleisyys verkkokeskusteluissa osoittaa, että tulevaisuuden tiedostetaan olevan harvoin valoisimpien ja synkimpien mielikuvien mukainen. Esittämällä tulevaisuus liioitellun huonona tai muuna kuin ihanteellisena voidaan terävöittää riskien tunnistamista ja vahvistaa todellisuudentajua. Suomalainen verkkokeskustelu ilmastonmuutoksesta toimii siis utopiakäsitteistön keskialueella. Utooppiset ja dystooppiset kärjistykset ovat silti osa verkkokeskustelujen ”tunneperäistä logiikkaa”. 2/22 12 Futura Johtopäätökset Verkkokeskusteluissa kommentoinnin vaivan näkeminen edellyttää usein erimielisyyttä, joka halutaan tuoda selvästi esille. Negatiivisen kaiun jättävät mielipiteet voivat olla kuitenkin hyödyllisiä. Syynä tähän voi olla tarve erottautua ja herättää huomiota. Tulevaisuuteen suhtautumisen tavat ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa. Joku voisi pitää tätä kritiikkiä melko turhana, sillä aineistossamme utopioiden osuus oli eri kategorioista vähäisin: alle kymmenen prosenttia. Antiutopiat olivat siis aineistomme yleisin tulevaisuuskuva. Dystopioiden ja antiutopioiden yhteisosuus aineistossamme onkin yli 60 prosenttia, mitä voidaan pitää ilmastonmuutosta koskevan riskitietoisuuden kannalta myönteisenä tuloksena. Tulevaisuudelta liikoja odottavan myönteisyyden kritiikki eli antiutopia oli yleisin vastaus ilmastonmuutoshuoleen; sen osuus kaikista tulevaisuuskuvista on lähes puolet (taulukko 2). Keskustelussa paljon esille tulleen antiutooppisen käsityksen mukaan suomalaisten vaikutusmahdollisuudet ilmastonmuutokseen ovat olemattomat. Ihanteisiin liittyvien ongelmien ja pahimman tiedostaminen aktivoivat torjumaan oletettua uhkaa paremmin kuin unelmointi ja lohdutus. Antiutopioissa torjuttiin utooppinen käsitys ilmastonmuutoksen torjunnasta. Tällöin he s?oittuvat välimastoon, jota antiutopiat ja antidystopiat edustavat. Yksimielisyyden ilmaisemiselle ei välttämättä ole yhtä suurta tarvetta varsinkaan, jos keskustel?at ovat tuntemattomia toisilleen. Myös suomalaisten suhteellista osuutta maailman kasvihuonekaasupäästöistä pidettiin vähäpätöisenä. Ääripäitä, utopioita ja dystopioita esitetään vähän, dystopioita kuitenkin enemmän kuin utopioita. Silti niihinkin voidaan suhtautua torjuvasti, jos halutaan mieluummin kuulla toivoa herättäviä kuin lannistavia viestejä. Tällaisten näkemysten osuus kaikista tulevaisuuskuvista on noin neljäsosa. Antidystopia on suomalaisten verkkokeskustelujen perusteella toiseksi yleisin vastaus ilmastonmuutoshuoleen: ei kiistetä ilmastonmuutosta, mutta torjutaan dystopia eli tuhoja katastro?skenaario. Ilmastokriittisesti pro?loitunut Ilmastofoorumi ei tämän tutkimuksen perusteella erottautunut muista verkkokeskusteluista tulevaisuuskuvakategorioiden tai -osuuksien suhteen. Yliampuva mielipideilmaisu voi vahvistaa samat arvot ja ihanteet jakavien maailmankuvaa, mutta on eettisesti ongelmallista ja luotettavuudeltaan kyseenalaista
& Hermida, Alfred & Domingo, David & Heinonen, Ari & Paulssen, Steve & Quandt, Thorsten & Reich, Zvi & Vujnovic, Marina (2011). Markowitz, Ezra M. Zafarani, R. Mitä on tutkimus. Kakkuri-Knuuttila, Marja-Leena & Heinlahti, Kaisa (2006). 13 2/22 F Lähteet Bloch, Ernst (1986): The Principle of Hope. Cambridge University Press, Cambridge. Ilmassa ristivetoa: löytyykö yhteinen ymmärrys. Fairclough, Norman (2003). 113–141. 78–94. Koskinen, Ilpo & Alasuutari, Pertti & Peltonen, Tuomo (2005). Sargent, Lyman (2016): Utopian Literature in English: An Annotated Bibliography Form 1516 to the Present. 40–60. Ilta-Sanomat 14.11.2019: Tuore raportti: Ilmastonmuutos on elinikäinen terveysriski lapsille. Toivanen, Olli-Pekka (toim.): <https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/68c213628efb-464e-a4f8-fbc4fe2abbe8>. Varjus, Seppo (toim.): <https://www.is.fi/politiikka/art-2000006384815. (2012): Climate change and moral judgement, Nature Climate Change 2, s. Rubin, Anita (2020). Helsinki/Vaasa: e2 Tutkimus ja Vaasan yliopisto. Chichester, West Sussex: Wiley-Blackwell. 243–247. Marcuse, Herbert (1955): Eros and Civilization: A Philosophical Inquiry into Freud. Ilta-Sanomat 25.1.2019: Kommentti: Halla-ahon ilmastopuheissa siintää satumaa – ja muiden porvaripuolueiden äänestäjien kalastelu. & Perälä, Annu & Pitkänen, Ville & Westinen, Jussi (2020). Helsinki: Gaudeamus. Waris, Olli (toim.): <https://www.is.?/politiikka/art2000006200238.html>. 937–948. Iltalehti 22.8.2019: Tutkimus: joka neljäs suomalainen kokee ilmastoahdistusta. (2011): Individual understandings, perceptions, and engagement with climate change: Insights from in-depth studies across the world, Wires Climate Change, 2/4, s. Sargent, Lyman (2010): Utopianism: Very Short Introduction. & Song, J. Teoksessa: Kantola, Anu & Moring, Inka & Väliverronen, Esa (toim.), Mediaanalyysi – tekstistä tulkintaan, Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimusja koulutuskeskus, s. Käsitteet S-Ö. (2014): Demand the Impossible: Science Fiction and the Utopian Imagination. Peter Lang, Bern. & Jeong, O. Portolano, Mariana (2012). Peter Lang AG, Bern. Ilmastofoorumi 10.5.2015-29.11.2018: Ydinvoima pelastaa kasvihuoneilmiöltä. Smith, Nicholas & Leiserowitz, Anthony (2014): The role of emotion in global warming policy support and opposition, Risk Analysis: An international Journal 34/5, s. html>. Andrew & Ungar, Lyle H.: Data-driven content analysis of social media: A systematic overview of automated method, The Annals of the American Academy 659/1, s. 12.10.2020 <https://openpublishing.psu.edu/utopia/content/de?nitions>. & Liu, H. Argumentti ja kritiikki: lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. (2014): Social Media Mining: An Introduction. Moylan, Tom & Baccolini, Ra?aella (2014): Demand the impossible: science ?ction and the utopian imagination. Moylan, Tom & Baccollini R. STT-AFP (toim.): <https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006307007. Otava, Keuruu. Lakkala, Ke?o (2017): Utopiat yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodologiana, Futura 36, s. 758–763. Oxford University Press, New York. Arvot ja arvojohtaminen: ?loso?sia huomautuksia. University Press Oxford, Oxford. Peter Lang, New York. Hyry, Jaakko (2019): Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin. Ruotsalainen, Juho & Heinonen, Sirkka (2017): Media ja ekosysteemit: valta ubiikissa mediayhteiskunnassa, Futura 36, s. Hoch, Charles (2014). Singer, Jane B. Lehtonen, Tommi & Niemi, Mari K. Valtonen, Sanna (1998). <https:// www.ymparisto.?/?-FI/Kartat_ja_tilastot/Ilmastobarometri_2019_Suomalaiset_haluav(49670)>. Tutkimus kansalaisten, kuntapäättäjien ja suuryritysten johtajien ilmastoasenteista. 957–972. Levitas, Ruth (2010): The Concept of Utopia. & Abbasi, M. Utopia, scenario and plan: A pragmatic integration. Hyvä, paha media. Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1993). Turun yliopisto < https://tulevaisuus.?/kasitteet/kasitteita-s-o/>. Diskurssianalyysi kriittisen mediatutkimuksen menetelmänä. Karhu, Mikko & Ridanpää, Juha (2020): Space, power and happiness in the utopian and anti-utopian imaginations, Literary Geographies 6/1, s. Claeys, Gregory (2016): Dystopia: A Natural History. Beacon Press, Boston. van der Linden, Sander & Maibach, Edward & Leiserowitz, Anthony (2015): Improving public engagement with climate change: Five ’best practice’ insights from psychological science, Perspectives on Psychological Science 10/6, s. < https:// ec.europa.eu/clima/citizens/support_?>. Kakkuri-Knuuttila, Marja-Leena (toim.) (1998). 32–35. Schwartz, H. The Rhetorical Function of Utopia: An Exploration of the Concept of Utopia in rhetorical theory. 3–15. Tampere: Vastapaino. Argumentaatio ja tieteen?loso?a. Ilta-Sanomat 10.8.2019: Kommentti: Ilmastoväittely muuttumassa yhä repivämmäksi – vihreät ja perussuomalaiset keräävät suurimman hyödyn. 93-121. Diskurssianalyysin aakkoset. 112–124. Ympäristöministeriö. <https://ilmastofoorumi.?/ foorumi/viewtopic.php?f=7&t=1742>. Lyytimäki, Jari (2010): Naurua ilmassa: koominen vähättely ilmastontutkimusta käsittelevässä verkkokeskustelussa, Kulttuurintutkimus 27/2, s. Euroopan komissio. Topi: Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Hamarus, Päivi (2017): Näkökulmia organisaatioiden tulevaisuudentutkimukseen, Futura 36, s. Lahtinen, Mikko (2002): Matkoja utopiaan. 547–569. Yoo, S. Participatory Journalism: Guarding Open Gates at Online Newspapers. The MITT Pres, Cambridge. Laadulliset menetelmät kauppatieteissä. Helsinki: Gaudeamus. 119–137. Lehtonen, Tommi (2009). Hallinnon Tutkimus 28/4, s. Tampere: Vastapaino. Spence, Alexa & Poortinga, Wouter & Pidgeon, Nick (2011): The psychological distance of climate change, Risk Analysis: An International Journal 32/6, s. Analysing discourse: Textual analysis for social research. Wolf, Johanna & Moser, Susanne C. 6–22. 17-29. Utopian Studies 23(1), s. Abingdon, Oxon: Routledge. & Shari?, Azim F. van der Linden, Sander (2015): The social-psychological determinants of climate change risk perceptions: Towards a comprehensive model, Journal of Environmental Psychology 41, s. (2018): Social media contents based sentiment analysis and prediction system, Expert Systems with Applications, 105/1, 102–111. Kantar TNS & Sitra, Helsinki. 14–21. Planning Theory 15/1, s. Eurobarometri 2019. Karhu, Mikko (2020): Utooppinen puhunta alueiden kehittämisessä: raakamekanismia, kaukoarvailua ja satumaakaipuuta, Alue ja ympäristö 49/2, 161–177. Mikko Karhu & Tommi Lehtonen. Ilmastobarometri 2019. html>
Although speech and comprehension are lost as the disease progresses, people with memory loss still need to be close and in contact with other people. In addition, national action plans for the care of people with memory problems, the resources of the third sector providing services for people with memory problems, the necessary expertise in the care of people with memory problems and the prospects for new future social welfare structures have been examined. Lisäksi on selvitetty valtakunnallisia toimintaohjelmia muistisairaiden hoidon osalta, muistisairaille palveluja tuottavien kolmannen sektorin aineistoja, muistisairaiden hoidossa tarvittavaa osaamista sekä uusien tulevien sote-alueiden näkymiä. ARTIKKELI Leena Viukari, FT (kognitiotieteen alue) Sosiaaliantropologi, KTM, on väitellyt aiheesta Tietoja viestintätekniikkavälitteisen palvelun kehittämisen kolme diskurssia Jyväskylän Yliopistossa 2010. The desire to communicate remains with the person for the rest of his or her life. This article highlights the importance of respectful communication with people with memory problems, which is not re?ected in o?cial programmes. Ongelmana on, että osaamista, tietoa, hyvää hoitoa sekä hyviä käytäntöjä on Suomessa runsaasti olemassa ja saatavilla, mutta siitä huolimatta kunnioittava vuorovaikutus ei toteudu kaikkien muistisairaiden kohdalla. leena.viukari@kolumbus.?. Tämän tutkimusaineiston näkökulmasta vaikuttaa siltä, että valtio näkee muistisairaan perustarpeet, kun taas muistisairaita palvelevat kolmannen sektorin organisaatiot näkevät heidät kokonaisina ihmisinä kaikkine vuorovaikutustarpeineen. From the perspective of this research material, it seems that the state sees the basic needs of people with memory impairment, while third sector organisations serving people with memory impairment see them as whole people with all their communication needs. Respect in communication with a person with memory loss This article has looked at respectful communication with people with memory problems. Vaikka puhe ja ymmärryskyky katoavatkin sairauden edetessä, muistisairas ihminen tarvitsee entiseen tapaan läheisyyttä ja kontakteja muihin ihmisiin. In this article, respectful communication is examined through two case studies based on interviews: a service home and family care. 2/22 14 Futura Kunnioitus vuorovaikutuksessa muistisairaiden kanssa Tässä artikkelissa on tarkasteltu kunnioittavaa vuorovaikutusta muistisairaiden kanssa. Sosiaalija terveyspalvelujen lakisääteinen järjestämisvastuu kuuluu kunnille kuluvan vuoden loppuun asti. Halu olla vuorovaikutuksessa säilyy ihmisellä elämän loppuun saakka. Artikkelissa kunnioittavaa vuorovaikutusta on tarkastelu haastatteluihin perustuvan, kahden tapauksen, palvelutalon ja omaishoidon, kautta. Tässä artikkelissa on nostettu esille kunnioittava vuorovaikutus muistisairaiden kanssa, jota ei virallisissa ohjelmissa näy. Until the end of this year, municipalities have the statutory responsibility for organising social and health services. The problem is that there is a wealth of knowledge, information, good care and good practice available in Finland, but respectful communicate is not achieved for all people with memory problems
Heistä noin 7 000 on työikäisiä. Kun yhteiskunta kohtelee suurta joukkoa ihmisiä tällä tavoin ja nostaa vain harvat ja valitut huo1 Yleisimmät etenevät muistisairaudet Suomessa ovat Alzheimerin tauti, aivoverenkiertosairauden muistisairaus, Levyn kappale-patologiaan liittyvät sairaudet, Parkinsonin taudin muistisairaus sekä otsaohimolohkorappeumat. Sieltä saapui kotihoitaja, jonka olisi pitänyt tulla jo 10–12. Käsitteitä Kunnioitus on ilmaisu ja se on toimintaa. Palvelu tuotetaan kaupungin palveluseteliä vastaan. (Muistiliitto 2022) Parantavaa hoitoa muistisairauksiin ei ole vielä löydetty. Halu olla vuorovaikutuksessa säilyy ihmisellä elämän loppuun saakka (Papunet 2022). Hoitaja viipyi pitkän tovin kanssamme, söi eväitään ja näpytteli käyntiraporttia kännykkäänsä. 15 2/22 F Leena Viukari Mistä artikkeli sai alkunsa Soitin eräässä Etelä-Suomen kaupungissa asuvalle Alzheimerin-tautia sairastavalle ystävälleni, että tulisin käymään seuraava päivänä, mikäli se sopii. Hänelle se sopi, kunhan tulisin vasta kahdentoista jälkeen, sillä kello 10–12 hänen kalenterissaan oli varattu merkintä. Noin yhden aikaan, kun olimme keittäneet kahvin, ovikello soi ja ystäväni ihmetteli kukahan siellä voi olla. Esimerkkitapaus yllä: hoivayrityksen tulisi nähdä muistisairas kokonaisena ihmisenä mukaan lukien hänen sosiaaliset tarpeensa. Epidemiologisten tutkimusten mukaan muistisairauksien 1 määrä sinänsä ei ole lisääntynyt, vaan potilasmäärän kasvu johtuu parantuneesta diagnostiikasta ja elinajan kasvusta (Remes 2018). Ongelmana on, että osaamista, tietoa, hyvää hoitoa sekä hyviä käytäntöjä on Suomessa runsaasti olemassa ja saatavilla, mutta siitä huolimatta kunnioittava vuorovaikutus ei toteudu kaikkien muistisairaiden kohdalla. Hoitaja kertoi, että hänen aikaisempi hoitokäyntinsä oli venynyt kovasti, anteeksi hän ei pyytänyt. (Sennett 2004, Mattila 2007) Vaikka epäkunnioittavuus ei olekaan yhtä väkivaltaista kuin suorat loukkaukset, se voi olla yhtä satuttavaa. Kunnioituksen viestittäminen edellyttää, että on löydettävä vakuuttavat sanat ja eleet, joiden avulla toinen voi sen tuntea (Sennett 2004). (Papunet 2022) Rajaus ja ongelma Tämä artikkeli rajautuu tarkastelemaan kunnioittavaa vuorovaikutusta muistisairaan kanssa. Tämä hoitaja tekee töitä pienessä, paikallisessa hoivapalveluyrityksessä. Hänen tehtäviinsä kuului tarkistaa, onko ystäväni ottanut ruuan jääkaapista ja syönyt sen sekä mm onko hänen kännykkänsä ladattu. Esimerkiksi tervehtiminen ja silmiin katsominen ovat toimintaa, jotka ilmaisevat muistisairaan kunnioitusta. Saavuin hänen luokseen sovittuun aikaan heti puolen päivän jälkeen. Tämä vaikuttaa muistisairaiden vuorovaikutustarpeisiin ja -osaamiseen.. Muistisairaita arvellaan olevan noin 193 000, heistä noin 100 000 sairastaa lievää ja 93 000 keskivaikeaa muistisairautta. Tyypillisimmin oirekuvaan liittyy muistihäiriöiden lisäksi kielellisiä vaikeuksia, havaintotoimintojen häiriöitä sekä ajattelun ja toiminnanohjauksen vaikeutumista. Hän ei tule nähdyksi kokonaisena ihmisenä, jonka olemassaololla on merkitystä. Vaikka puhe ja ymmärryskyky katoavatkin sairauden edetessä, muistisairas ihminen tarvitsee entiseen tapaan läheisyyttä ja kontakteja muihin ihmisiin. Toisen kohteleminen kunnioittavasti ei tapahdu itsestään, vaikka hyvää tahtoa olisi loputtomasti. Muistisairaus muuttaa ihmisen kykyä ilmaista itseään ja ymmärtää ympäristönsä viestintää. Sairaus ilmenee monin eri tavoin ja oireet etenevät yksilöllisesti. Toista kohtaan ei käyttäydytä loukkaavasti, mutta hänelle ei myöskään anneta arvoa. Hoivayrityksen palvelun ei tulisi jättää huomioimatta muistisairaalle tärkeitä asioita, kuten ystävien tapaaminen. Johdanto Suomessa yli 14 500 henkilöä sairastuu vuosittain johonkin muistisairauteen. Kunnioituksen merkitys on sekä sosiaalisesti että psykologisesti monimutkainen kysymys. Kun hoitaja vihdoin lähti, ystäväni oli erittäin pahoillaan ja harmistunut että häneltä oli viety hänen omaa aikansa ystävän seurassa. (Duodecim 2022) On tärkeää huomata, että muistisairaita on hyvin eriasteisia, ja tautien eteneminen on erittäin yksilöllistä. Seurauksena on, että kunnioituksesta viestivä toiminta – muiden huomioonottaminen – on vaativaa ja vaikeaselkoista
(Sennett 2004, 17) Esimerkkitapauksessa kyseinen hoivayrityksen palvelu ei kohdannut muistisairasta kokonaisena ihmisenä. Vuorovaikutus on myös osa muistisairaan hoitoa eli osa hoitosuhdetta. Kunnat voivat tuottaa palvelut joko itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai hankkia ne järjestöiltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Se on inhimillisyyden arvostamista, joka ei ole kiinni ihmisten saavutuksista tai saavuttamatta jäämisistä, onnistumisista tai epäonnistumisista. Vanhusneuvosto on vanhuspalvelulain nojalla otettava mukaan ikääntyneen väestön hyvinvointia koskevan suunnitelman valmisteluun ja palvelujen riittävyyden arviointiin. Kunnioitus vuorovaikutuksessa muistisairaiden kanssa. (Onnismaa 2011) Nykysuomen sanakirjan (1983) mukaan kunnioitus on samaa kuin arvostus. Vastavuoroinen sitovuus voi syntyä vain yhteisistä näkemyksistä. Tätä uutta tietoa pidetään kummankin osapuolen kannalta pätevänä eli sitovana. Kun ihminen ottaa toisen vakavasti, hän antaa tälle tilaa ja tietää, että elämä on kokonaisuus. Se ei tapahdu ymmärtämisen, vaan vakavasti ottamisen, läsnäolon ja jakamisen kautta. Tässä artikkelissa tarkasteltavaa vuorovaikutusta voidaan määritellä Habermasin (1994) kommunikatiivisen toiminnan käsitteen avulla. Hänen kuvauksensa termistä on yhdensuuntainen Habermasin määrittelyn kanssa. Vuorovaikutukseen osallistuvilta edellytetään ainakin yhtä yhteistä tietoa. (Kuntaliitto 2020) 2 Manner-Suomessa on yhteensä 293 kuntaa, joista 75 kuntaa järjestää palvelunsa itse (väestöstä 48 %). vanhuspalvelulain (Finlex 2022) puitteissa, josta on lokakuussa 2020 annettu Kuntaliiton yleiskirje. On havaittu, että hoitotilanteissa mukanaolo tuottaa hyvää oloa sekä hoidon antajalle, että hoidettavalle (Martela 2012) Esimerkiksi hoitaja voi kokea työnsä merkityksellisyyttä. (Habermas 1994) Mattila (2007) puhuu arvostavasta kohtaamisesta, joka sopii hyvin muistisairastyöhön. Aidon kohtaamisen tila ei synny suorittamalla, vaan silloin, kun ihmisten elämänpiirit saavat kosketuspinnan keskenään. Vuorovaikutus Ihmisen – myös muistisairaan halu olla vuorovaikutuksessa säilyy elämän loppuun saakka. Siinä on tilaa persoonalliselle erilaisuudelle, jonka kautta elämä saa toisistaan poikkeavia muotoja. 59, kuntia 218 (väestöstä 52 %), Kuntayhtymiä 33, kuntia 157, Vastuu kuntamallin yt-alueita 26, kuntia 61. Kuitenkin pysähtyminen ja kuuntelu on tärkeintä. Esimerkiksi nuori hoitaja tulee avustamaan noin 90-vuotiasta muistisairasta aamutoimissa. Kunnioitus ja empatia ovat hoitoja ohjaustilanteessa vuorovaikutuksen lähtökohtia eivätkä erillisiä ”hoitoja ohjaustaitoja”. Se on yhtäläisen arvon antamista jokaiselle – muistisairaalle ja työtoverille – riippumatta esimerkiksi elämänkatsomuksesta, ymmärryksestä tai luonteesta. 2/22 16 Futura mion kohteeksi, syntyy kunnioitusvaje. Arvostaminen on inhimillisen elämän, kokemuksen ja tunteiden arvostamista kaikissa muodoissaan. Lain mukaan kunnan on laadittava suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi valtuustokausittain sekä arvioitava vuosittain palvelujen riittävyyttä ja laatua. (Mattila 2007) Tässä artikkelissa tarkastellaan kunnioitusta tai arvostusta koskien kaikkia ihmisiä ja heidän elämiään, vaikka fokus onkin muistisairaissa. Yritys ymmärtää vie usein harhaan, koska se merkitsee toisen ihmisen kokemuksen unohtamista ja hänen viestinsä kuulemista niin kutsutun kuul?an kokemuksen kautta. (Kuntaliitto 2022) Kuntatason toimeenpano tapahtuu ns. On marjanpoiminta-aika, muistisairas kysyy hoitajalta, oletko jo reksannut (umpioinnut). Mattila (2007, 12–14) Esimerkiksi haastateltava H1 totesi, että opetetaan hoitajat suorittamaan, että saadaan kaikki työt tehdyksi. Aito kohtaaminen sisältää sallivuuden näkökulman. Jakaminen ja läsnä oleminen edellyttävät ulkoa opituista vuorosanoista luopumista ja oman ihmisyyden alttiiksi laittamista. Yhteinen tieto mahdollistaa toiminnan eli tässä tilanteessa aamutoimien jatkamisen. Yhteistoiminta-alueet yht. Koska hoitaja ei tunne termiä on heidän neuvoteltava asiasta niin kauan, että he löytävät yhteisymmärryksen. Kunnan on osoitettava riittävät voimavarat suunnitelman toteuttamiseksi. Yhteensä 57 kuntaa on siirtänyt vain terveydenhuollon tai osia sosiaalihuollosta yhteistoiminta-alueille. (H1) Sosiaalipalvelujen järjestäminen Suomessa 2021 Kunnan vastuu Väestön perusoikeuksiin kuuluvien sosiaalija terveyspalvelujen lakisääteinen järjestämisvastuu kuuluu kunnille 2
Leena Viukari. Asiakkaista puhuminen luo illuusion asiakaslähtöisyydestä ja termiä käytetään kuvaamaan lähes kaikkia palveluissa asioivia kansalaisia. Tämä saattaa olla haaste ikääntyneen muistisairaan ja nuoren hoitajan välillä. Valkama (2012) on tutkinut asiakas-termin käyttöä sosiaalija terveydenhuollossa. Hoitajien kunnioittava asenne asukkaita kohtaa tulee luonnostaan osana vuorovaikutusta muistisairaan kanssa. Hoitajan on oltava myös joustava ja luova vuorovaikutuksessa, sillä esimerkiksi joku muistisairas saattaa kieltäytyä yhteistyöstä kuullessaan sanan ”suihku”. Aktiivisuuteen liittyy mahdollisuudet valita ja vaikuttaa. Meillä on paljon erittäin kokeneita, pitkään täällä työskennelleitä hoitajia, he opastavat nuorempia hoitajia, joille kokemusta ei ole vielä kertynyt. Tässä artikkelissa käytetään sekä muistisairas että asukas-termiä. Termi on otettu käyttöön sosiaalija terveydenhuollossa muitakin palveluja ohjaavien trendien maihinnousun myötä. (H1) Myös kielemme on jatkuvassa muutoksessa, uusia sanoja ilmestyy lähes joka päivä ja vanhoja sanoja kielletään. Toiminnan koordinaation näkökulmasta se edistää sosiaalista integraatiota ja solidaarisuuden muodostumista. Tällöin muistisairaskin uskaltautuu avautumaan. (H1). Mutta aktiivisuutta edellyttävistä asiakaslähtöisistä palveluista putoavat ensimmäisenä pois huonoin toimintaedellytyksin varustetut asiakkaat, kuten muistisairaat. Toisaalta eri ikäiset hoitajat voivat yhdessä löytää yhteisen ymmärryksen sanoista. Voimme yhdessä purkaa vaikeita tilanteita, joita tulee aika paljon, voimme käydä läpi tilanteita, jolloin hoitajalta ”meinasi hermot mennä”, ei muistisairaita voi kasvattaa ”minähän sanoin sinulle”-tyyliin. 17 2/22 F Laissa sanotaan palvelutoimintaa ohjaavista periaatteista mm seuraavasti: Kunnan on toteutettava iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensis?aisesti hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaalija terveydenhuollon avopalveluilla. (H1) Omahoitajan ja muistisairaan välinen luottamus on myös tärkeää hyvän vuorovaikutuksen luomiseksi. Jotta peseytyminen onnistuisi, hoitajan on keksittävä suihkulle joku toinen ilmaus. Tänne muuttaessaan he tekevät muuttoilmoituksen. Esimerkiksi Etelä-Suomen maaseudulla yksityistä, 1960-luvulla perustettua palvelutaloa johtanut haastateltava kertoo: Meillä ei ole ollut ongelmia löytää hyvää henkilökuntaa. Henkilöstöpulan on todettu olevan yksi suurimpia haasteita ikääntyneiden ja muistisairaiden ihmisten hoivapalveluissa. Sosialisaation näkökulmasta kommunikatiivinen toiminta lopulta edistää henkilökohtaisten identiteettien muodostumista. Luottamuksen synnyttämiseksi omahoitajan on hyvä jakaa jotakin omasta elämästään (vrt. 3 Meillä kaikkia kutsutaan asukkaaksi, sillä heidän kotinsa on täällä. Asiakkuuden paradoksi on vaatimus aktiivisesta asiakkuudesta. (H1) Toisin sanoen heidän välilleen syntyy uusi yhteinen kieli. (Habermas 1994, 89) Jokaisella asukkaalla 3 on omahoitaja ja hänen varahenkilönsä. Joskus voi olla tilanne, että meillä on paljon haastavia muistisairaita tai vastaavasti helppoja. Sosiaalija terveydenhuoltoalan toim?at ja muut käyttävät termiä yleisesti, vaikka se ei sovi käytettäväksi kaikille kansalaisille. Näiden palveluyritysten koot vaihtelevat muutaman hengen asukaspaikasta suuriin kansainvälisiin ketjuihin. (Muistiliitto 2022) Tässä asiassa on ilmeisesti suuria vaihteluita eri kuntien ja kunnallisten sekä yksityisten palvelun tuottajien välillä. Tavallisesta palveluasumisesta, tehostetusta palveluasumisesta ja vanhainkotihoidosta on myös tarjolla yksityisiä hoivapalveluja. Mattila 2007), esimerkiksi hoitaja voi kertoa lapsistaan. Pitkäaikaista laitoshoitoa voidaan järjestää vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet. (H1) Yhteisymmärryksen funktionaalisesta näkökulmasta kommunikatiivinen toiminta edistää kulttuurin tiedon periytymistä ja uusiutumista. Rekrytointi on yleensä toiminut niin, että kun meillä on ollut harjoittel?oita tai s?aisia hoitajina, he saattavat kysyä työpaikkaa tai saatan itse pyytää harjoittel?aa tai s?aista jäämään pysyvään työsuhteeseen. Kaikki asukkaat ovat erilaisia persoonallisuuksia ja heillä on omat, vuosikymmenien aikana kertyneet elämänkokemuksensa. (Kuntaliitto 2020) Vuorovaikutus muistisairaiden hoidossa case-tapausten valossa Case palvelutalo Muistisairaan hoidon puitteet ovat erilaisia riippuen muistisairaan sairauden vaiheesta ja asuinkunnasta, mitä vaihtoehtoja kunnassa on tarjolla ja miten paljon kunta budjetoi rahaa eri hoitovaihtoehdoille; säännöllinen kotihoito, tavallinen palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, vanhainkotihoito, terveyskeskusten pitkäaikaishoito
Nähdäkseni uuden palvelutalon perustamisen yhteydessä hyvän kulttuuriin luominen on erittäin haastavaa. 2/22 18 Futura Jos aikatauluista pidetään kiinni, niin asukasta ei ehditä kuunnella, jotta tehtäisiin asiat asukkaan lähtökohdista lähtien. Näistä tilanteista voidaan keskustella esimerkiksi eri ikäisten hoitajien kanssa. Olen huomannut, miten ihmisiä nykyisin kohdellaan, ollaan hieman hukassa. Asukkaan omahoitaja on vuorovaikutuksessa omaisten kanssa yleensä kasvotusten, sillä monet asuvat lähellä. Tämä edellyttää, että palvelutalossa hoitajien työt on järjestetty niin, että heillä on riittävästi aikaa olla vuorovaikutuksessa asukkaiden kanssa sekä aikaa auttaa asukkaiden ja heidän läheistensä välisessä yhteydenpidossa. Hoitopaikan saaminen kunnan kustannuksella on edellyttänyt ”riittävää” huonokuntoisuutta, mistä syystä noin kolme neljäsosalla näistä ympärivuorokauden hoidettavista henkilöistä on tilastojen mukaan keskivaikea muistisairaus. Case omaishoito H2 toimi miehensä omaishoitajana 10 vuotta suuressa Etelä-Suomen kaupungissa. (H1) Myös vuorovaikutus omaisen kanssa pitää osata. Kaikki toimi moitteettomasti kuusi vuotta, kunnes kaupunki päätti kilpailuttaa terveydenhuollon palvelut. Myös hoitajat opastavat toisiaan, he uskaltavat kysyä apua. Hän oli käynyt TunteVa® -kurssin (tästä tarkemmin osaaminen-kappaleessa) ennen kuin miehensä sai Alzheimer-diagnoosin. Uuden kulttuurin luominen on hyvin haastavaa (H1) Onneksi oli 3. (H1) Itse muistutan aina uusille, että vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa. Muistiyhdistys palvelee hyvin varhaisvaiheessa ja on erityisesti hyvä ajantasaisen tiedon jakaja. Itse asiassa on ”mystinen juttu” mistä ihmiselle tulee taito kohdata toinen. Valituksi tuli Y, joka aloitti puhtaalta pöydältä ja hankaluuksia oli. Toisen maailmasodan jälkeen yhteiskunnallinen kehitys on ollut nopeaa, Suomessa on siirrytty maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi, sitten palveluyhteiskunnaksi ja tietoyhteiskunnaksi. Toimivin vuorovaikutusmuoto keskivaikeille muistisairaille on henkilökohtainen vuorovaikutus. Omahoitajat myös avustavat asiakkaiden ja omaisten välisten puhelinyhteyksien luomisessa. Omaiset voivat myös auttaa hoitajaa asukkaan tarpeiden selvittämisessä. Päiväkeskuspalvelua käytimme kaksi vuotta. Organisaatiokulttuurilla tarkoitetaan yksilön yläpuolella olevaa psykososiaalista kokonaisuutta, jota luonnehtivat organisaatiossa käytettävä kieli, monet sen rituaalit, lausutut ja piilevät normit sekä arvot, pelisäännöt ja ilmapiiri. (H1) Esimerkiksi ympärivuotisessa hoivassa olevan muistisairaan puhelin voi olla hukassa, lataamatta tai hän ei osaa enää painaa vihreää luuria. Olin ollut siinä vaiheesKunnioitus vuorovaikutuksessa muistisairaiden kanssa. yhteydenpitoon omaisten kanssa yhteensopivan viestintävälineen. He kunnioittavat toisiaan ja pitävät työtään arvokkaana. Puhelinta käytetään usein, sekä sähköpostia, videopuheluita harvemmin. (H1) Suomessa on ollut pulaa iäkkäiden ihmisten hoitopaikoista. Kävimme myös kaupunki-mission kuntosalilla ja ravintolassa. (H1) Omaiset haluavat kuulla, mitä heidän läheiselleen kuuluu. Kunnioitus opitaan kotikasvatuksessa, mutta sitä voidaan oppia myöhemminkin. Kuitenkin pysähtyminen ja kuuntelu on tärkeintä. (Saariluoma 2003) Hoitajilla on myös itsekunnioitusta. sektori! Muistiyhdistys oli vahvasti mukana tukemassa ja auttamassa, heillä oli käytännön tieto, mieluisaa kuntoutusta vertaisryhmässä, puolisoille oma ryhmä. Itse kuulin muistisairaasta, jota koronan aiheuttama poikkeustilanne ahdisti, koska se toi hänen mieleensä talvisodan aikaiset Helsingin pommitukset. Tiesin mitä tuleman piti. Kussakin kehitysvaiheessa on ollut ”oma kielensä” ja esimerkiksi palvelutaloissa on tilanteita, missä maatalousyhteiskunnassa syntynyt ja tietoyhteiskunnassa syntynyt kohtaavat. Luonnollisesti hoitajilla tulisi olla riittävä ammattitaito muistisairaiden hoitamiseen, mahdollisuus vertaisoppia työnsä ohella sekä riittävät viestintävalmiudet, (Viherä 1999) jotta he osaavat valita esim. Kaupungin kotihoito oli kaaoksessa, sieltä ei voitu apua antaa. Kaupungin muistikoordinaattorilta ja omaishoidon ohjaajalta saimme aina apua ja he olivat hyviä. (H1) Tällä tavoin kyseinen palvelutalo on säilyttänyt hyvän organisaatiokulttuurinsa. Tässä palvelutalossa on kulttuuri, joka mahdollistaa hoitajien ja muistisairaiden välisen kunnioittavan vuorovaikutuksen. Kaupunki osti silloin terveyspalvelut X:ltä, meillä oli oma lääkäri ja hoitaja, ystävällinen palvelu. Nuori hoitaja, joka ei ymmärrä muistisairaan ”vierasta kieltä” voi kysyä muistisairaalta itseltään, se on kunnioituksen osoittamista -tai vanhemmilta hoitajilta