FUTURA 2/2020 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 2/ 20 20 Top Ten Futures XII: Valta maailmassa 2040
Johanna Viherä Kannen taustakuva Petri Tapio Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Osmo Kuusi Pääkirjoitus 3 Top Ten Futures XII: Johdanto käsitteistä Heikki Patomäki Vallan käsitteestä 7 Top Ten Futures XII: Artikkeli Heikki Patomäki Globaali valta ja kriisit: kymmenen teesiä vallan ja 10 oppimisen dialektiikasta Top Ten Futures XII: Vertaisarvioitu artikkeli Matti Ylönen ja Leevi Saari Yhtiövalta ja sen tulevaisuus 30 Top Ten Futures XII: Katsaus Elina Hiltunen Megatrendit ja valta 46 Top Ten Futures XII: Artikkeli Milla Emilia Vaha Ilmastopolitiikan tulevaisuus saarivaltiosta käsin hahmotettuna 48 Osmo Kuusi Teesejä uusien radikaalien teknologioiden ja vallan tulevasta 58 suhteesta Top Ten Futures XII: Katsaus Johannes Anttila Matala valta, COVID-19 ja demokraattiset mahdollisuudet 73 – Viisi teesiä Muut artikkelit Matti Minkkinen Kaksi hälytyskelloa dataistumisen aikakaudella 76 Tuomo Suntola Tulevaisuutemme tarvitsee ymmärrettävän todellisuuskuvan 83 Kirja-arvio Tarja Kallio-Tamminen Fysiikan kestämätön keveys 97 Seura – tapahtumia lyhyesti 101 Seuran ja paikallistoimintaryhmien yhteystiedot 103. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Futura ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraavat teemat: 3/2020 Kohtuullinen tulevaisuus: Väestö, vauraus ja teknologia 4/2020 Julkisen hallinnon innovatiivinen ja ihmiskeskeinen kehittäminen 1/2021 Tulevaisuus taiteessa Taitto ja kannen suunn. 040 5028672 Email: tutuseura@gmail.com www.facebook.com/Tutuseura Toimitusneuvosto Mikko Dufva, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Iiris Penttilä, Laura Pouru, Hazel Salminen, Tapio Tamminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Markus Vinnari Vieraileva päätoimittaja Osmo Kuusi Tilaushinnat Jäsenille jäsenetuna, vuosikerta kotimaassa 49 ¤, Vuosikerta ulkomaille 57 ¤, Irtonumero jäsenille 7,40 ¤, muille 13,10 ¤. vuosikerta 2/2020 Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki Puh. 2/20 1 39
2/20 2 Tämän numeron kirjoittajat Elina Hiltunen, KTT, DI, What’s Next Consulting Oy, elina.futurist@gmail.com Matti Minkkinen, yliopisto-opettaja, FT, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto, Tuomo Suntola, TkT, tuomo.suntola@gmail.com Matti Ylönen, VTT, yliopistonlehtori, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
Toive oli kuitenkin ohjeellinen ja poikkeaminen siitä oli sallittua kuten myös seminaarissa esitettyjen teesien muuttaminen teesejä perustelevissa artikkeleissa tai katsauksissa. Sitä avaavat kahden esimerkin kautta Tuomo Suntolan artikkeli ja Tarja Kallio-Tammisen arvio Arto Annilan kirjasta Kaiken maailman kvantit. Valtaa tarkasteltiin seminaarissa ennen kaikkea geopolitiikkaa ja globaalitalouteen perustuvana rakenteellisena valtana. Top ten -puhujien artikkeleista erityisesti Matti Ylösen ja Leevi Saaren artikkeli käsittelee tietosuojaa ja palaan heidän siihen liittyviin teeseihinsä tuonnempana. Aaltolan uudistetuissa teeseissä olisi varmaan ollut myös covid-19 -virus vahvasti mukana.. Tästä lähtökohdasta seminaarin esitelmät kohdistuivat seuraaviin teemoihin: geopolitiikka, globaalitalous, kestävä kehitys, teknologian kehitys ja ns. Tämän lehden johdannossa Heikki Patomäki esittelee niistä tärkeimpiä. Paula Laineelta, jonka otsikkona oli Millä arvoilla ja kenen eduksi teknologia toimii vuonna 2040, on teesilista ilman perusteluja. Valta on ollut keskeinen teema varsinkin politiikantutkimuksessa, missä sille on esitetty monenlaisia tulkintoja. Tätä ryhmittelyä voi lyhyesti perustella seuraavasti. Tieteellä on nyt keskeinen merkitys globaalin vallan perustelijana ja oikeuttajana, vaikka sitä ovat lähimenneisyydessä haastaneet populistiset liikkeet ja viimeksi ”trumpismi” eri muodoissaan. matala valta pystyy haastamaan maailman johtavat eliitit. Kun valtaan kuuluu myös kyky estää jotain kehittymästä tai tapahtumasta, vallan ja tulevaisuuksientutkimuksen läheinen suhde tulee ilmeiseksi. Kolmas Top ten -seminaarin antia täydentävä katsaus liittyy tietosuojaan. Globaalia geopolitiikkaa ja maailmanmarkkinoilla määräävien yritysten valtaa ei voi tarkastella irrallaan maailman häijyjen ongelmien kuten ilmastonmuutoksen ja koronakriisin ratkaisuista. 2/20 3 Lehden kokoava teema on valta ja sen suhde tulevaisuuteen. Se löytyy hä1 Aaltolan hyvin ajankohtaisiin ajatuksiin voi tutustua kirjasta Poutasään jälkeen (Aaltola 2019). Palaan Suntolan artikkeliin vielä esipuheen lopussa. Siinä hän pohtii erilaisten, mm. Seminaarissa puhuneiden kirjoitukset ovat tässä lehdessä seminaariesitysten mukaisessa järjestyksessä. Kun tieteen rooli ihmiskunnan hyvän tulevaisuuden kannalta on ilmeisen keskeinen, on olennaista ymmärtää vallankäyttöä tieteessä. Lehden taustalla on Tulevaisuuden tutkimuksen seuran helmikuussa 2020 järjestämä Top ten -seminaari Valta maailmassa 2040. Lehden artikkelit ja katsaukset ovat kolmea poikkeusta lukuun ottamatta Valta maailmassa Pääkirjoitus 2040 -seminaarissa esiintyneiden tekemiä. Tärkeä tulevaisuuskysymys on missä määrin ns. Valta ja monien tulevaisuuksien mahdollisuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Seminaarin nimen mukaisesti toiveena oli kultakin 10 teesiä. Demokraattisen matalan vallan tulevaisuuden kannalta ihmisten mahdollisuudet hallita itseään koskevia tietoja on keskeisen tärkeä kysymys. Seminaarissa virtojen geopolitiikasta puhuneelta Mika Aaltolalta 1 ja paikallisen toiminnan vallasta puhuneelta Sirkku Wallinilta ei saatu teesilistoja. informaation, tavaroiden, palvelusten, liikenteen ja energian globaalien virtojen vaikutuksia geopolitiikkaan. Heikki Patomäen mukaan vallan käsite on peräisin Aristoteleen potentia’sta, joka viittaa kykyyn, mahdollisuuteen tai voimaan tulla joksikin. Matalan vallan edustajiksi tulkitaan lähipiiriinsä keskittyvät, lähinnä vain kulutuskäyttäytymisellään tai äänestämällä rakenteelliseen valtaan vaikuttavat ja sosiaalisessa mediassa valtaapitäviä kommentoivat ”tavalliset” ihmiset. Top ten -seminaarin puhujat esittivät perinteiseen tapaan kehitystä vuoteen 2040 ennakoivat teesit. Matti Minkkinen, joka väitteli toukokuussa 2020 tietosuojan suhteesta tulevaisuudentutkimukseen, arvioi lehdessä kahta tätä teemaa käsittelevää kirjaa. matala valta. Teknologinen kehitys eli digitekniikoiden ja varsinkin tekoälyn nopea kehitys on nyt mitä ilmeisimmin keskeinen globaalien valtasuhteiden määrittelijä
Vahan teesit jakautuvat nykytilannetta luonnehtiviin pessimistisiin teeseihin ja uskoa tulevaisuuteen valaviin muutoksen merkkeihin. Ylösen ja Saaren kaksi viimeistä teesiä liittyvät alustatalouteen. Siitä huolimatta, että nettomääräisesti avun määrä on vuodesta 2017 hieman kasvanut, ollaan vielä kaukana YK:n Agenda 2030 -ohjelman tavoitteesta, 0,7 % rikkaiden maiden BKT:sta. Viitaten syksyllä 2019 ilmestyneen kirjansa ”Tulossa huomenna” megatrendeihin, Hiltunen esittää teesinsä niihin liittämiensä kysymysten muodossa. Tässä he lähestyvät Osmo Kuusen artikkelissa esittämää visiota luotetun ja yhteisöllisiä arvoja edustavan henkilökohtaisen tukiälyn kehittämisestä vuoteen 2040 mennessä. Elinympäristöjen muuttuminen uhkaa Vahan mukaan erityisesti alkuperäisväestöjä ja ylipäätään globaali epätasa-arvo on kärjistynyt. Kuusi ensimmäistä teesiä liittyvät Vahan mukaan toisiinsa ja hän tulkitsee ne globaalista eriarvoisuudesta johtuviksi. Hiltusen kiperät kysymykset liittyvät ilmastonmuutokseen; maailmanlaajuiseen väestön kasvuun ja väestörakenteen muutokseen; kaupungistumiseen; pitkään jatkuneen globalisaation mahdolliseen taittumiseen nationalismin ja rajojen mahdollisen pysyvämmän sulkeutumisen vuoksi; varallisuuden ja kulutuksen kasvun rinnalla tapahtuvaan eriarvoisuuden kasvuun; ympäristön saastumiseen ja resurssien vähenemiseen; sekä digitalisaatioon ja muuhun teknologian kehitykseen. Elina Hiltusen ja Milla Vahan teesit perusteluineen pohtivat vastuullisen vallan mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Siihen myös Patomäki asettaa toivonsa artikkelinsa lopussa. Ylösen ja Saaren mielestä on erittäin tärkeää, että henkilökohtaisen datan hallinnassa ei ainoastaan rajata monopoliyritysten oikeuksia käyttää dataa. He ennakoivat sen luovan uudenlaisia yhtiövallan muotoja ja edistävän yhtiövallan politisoitumista. Milla Vaha toimii University of South PaHän toteaa, että hänen on vaikea katsoa tulevaisuuden ilmastopolitiikkaa välinpitämättömästi asuinpaikassaan, missä ilmastonmuutos on pysyvästi keskeinen teema tulevaisuuspohdinnoille. On kuitenkin erittäin tärkeää oivaltaa oman aikamme erikoislaatu sekä ihmiskunnan yhteiskunnallisen ja tieteellisteknologisen oppimisen suuri merkitys. Ensimmäinen, joka esittää lehdessä Top ten -teesinsä on Heikki Patomäki. Esimerkiksi Googlen palveluista on tullut osa yhteiskuntien perusinfrastruktuuria. Kun ilmaston lämpenemistä ei ole kyetty pysäyttämään, maailman ruuantuotanto on ajautunut kriisiin ja biodiversiteetin köyhtyminen jatkuu. Kansainvälisen ilmastorahoituksen puute näkyy erityisen pahana mereen vajoavissa pienissä saarivaltioissa. Eniten tukea tarvitsevien kehitysmaiden suhteen virallisella kehitysavulla on merkittävä rooli. Kuusi myös kommentoi listaa. Heidän mukaansa yhtiöiden poliittinen valta on vahvistanut asemaansa yhtenä yhteiskuntia muovaavana voimana, etenkin 1980-luvun jälkeen. He myös puolustavat teesejä, että yhtiöiden lobbausvalta ja talouden säätelyrakenteiden pirstoutuminen suosii yhtiövallan kasvua myös tulevaisuudessa ja että globalisaation luomat sääntelypuutteet kasvattavat tulevaisuudessa edelleen suurten yhtiöiden rakenteellista valtaa. 2/20 4 nen jälkeensä Top ten -seminaarissa puhuneen Osmo Kuusen artikkelin alusta. He näkevät, että EU:n tietosuojaeli GDPR-lainsäädäntö on itse asiassa vahvistanut jo olemassa olevien teknologiayhtiöiden monopoleja. Maailmanpankki ennakoi vuonna 2018, että 140 miljoonaa henkilöä joutuu ilmaston vuok. Heidän mukaansa on erityisen tärkeää siirtää näkökulma yksityisestä datan omistajuudesta kollektiiviseen datan omistajuuteen ja hyödyntämiseen. Niissä tarve ilmastosiirtolaisuuteen on erityisen ilmeinen. Aktiivisena historian harrastajana arvostan Patomäen lainalaisuuksien etsintää historiasta. Hänen syvälle luotaava artikkelinsa ei ole helppolukuinen, mutta siihen todella kannattaa tutustua jokaisen, joka haluaa kunnolla ymmärtää rakenteellisen vallan tulevaisuudennäkymiä historiallisen kehityksen valossa. Seuraavaksi Matti Ylönen ja Leevi Saari tarkastelevat lehdessä yhtiövallan tulevaisuutta kuuden teesin kautta. Palvelun vapaaehtoinen ja ilmainen käyttö vie Ylösen ja Saaren mukaan terän yksityisyydensuojaan ja yksilön oikeuksiin perustuvalta kritiikiltä
Sadasta raportissa tarkastellusta teknologiakorista hän kohdistaa erityisen huomion kymmeneen vuonna 2040 tärkeimmäksi arvioituun teknologiakoriin. liittyen naisten aseman parantamiseen ja väestönkasvun hillintään Afrikassa sekä köyhistä maista tulevan muuttoliikkeen hallintaan. Omien teesiensä lähtökohdaksi Kuusi on ottanut yhdessä Risto Linturin kanssa tekemänsä raportin Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037. Neljä Kuusen ensimmäistä teesiä liittyvät tekoälyn kehitysnäkymiin ja mahdollisuuksiin toteuttaa globaali perustulo siten, että sen toteutus tukee myös rahoittavien valtioiden tavoitteita, mm. Johannes Anttilan katsauksen nimi on ”Matala valta, COVID-19 ja demokraattiset mahdollisuudet – Viisi teesiä”. Paula Laine ja Osmo Kuusi esittivät Top ten -seminaarissa teesejä vallan ja teknologian suhteista. Kuusen mukaan haastavin ongelma valtaresurssien ja teknologian kehityksen suhteessa ovat maailman ihmisten valtavat elintasoerot seurausilmiöineen. Ilmastovahinkojen kompensointi on myös vakiintunut kansallisissa ja kansainvälisissä oikeusasteissa. Anttilan mukaan koronaepidemia on tehnyt yhä ajankohtaisemmaksi suursiivouksen internetissä. Vaha esittää ja perustelee tämän jälkeen neljää toiveikasta teesiä vastuullisemmasta vallankäytöstä maailmassa. Viides Kuusen teeseistä liittyy energiateknologioista lupaavimpaan suoraan aurinkoenergiaan ja kolme viimeistä teesiä henkilökohtaisen tukiälyn kehittämiseen. Anttilan kolmannen teesin mukaan edustuksellisen demokratian hampaattomuus ilmastokriisin edessä tulee innoittamaan yhä enemmän ihmisiä mukaan ilmastoliikkeeseen ja suoraan toimintaan ja seuraava teesi väittää, että globaali ilmastoliike kylvää uuden, kestävämmän aikakauden siemenet. Harvainvalta datasta, sen käyttämisestä sekä erilaisten verkon julkisten tilojen kontrolloimisesta on osa Anttilan mukaan perustaa globaalille “techlash”-ilmiölle – vastustusta etenkin suurten teknologiayritysten kasvanutta valtaa ja kontrollia kohtaan, vaikka hetkellisesti vihaiset äänenpainot ovat pandemian aikana vaienneet. Anttilan viimeinen teesi on samalla mahdollinen. 2/20 5 si siirtymään asuinpaikastaan vuoteen 2050 mennessä. Anttilan toinen teesi on, että vielä lapsenkengissä olevat kehittyvät teknologiat tarjoavat mahdollisuuden yhä suoremmalle demokratialle, vaikka mahdollisuuteen tarttuminen saattaa kuitenkin kestää kauan. Artikkelinsa johdannoksi Kuusi esittää ja kommentoi Paula Laineen esittämiä teesejä. Tulevaisuuksientutkijoiden globaali Millennium-hanke tunnisti monivaiheisessa Work/Technology 2050 -hankkeessaan globaalisti toteutettavan perustulon radikaaliksi, mutta asteittain toteutettuna realistiseksi toimintamalliksi. Kuusi tarkastelee sen sijaan radikaalien teknologioiden vaikutusta valtaresursseihin koko maailman tasolla. Anttilan mukaan vuoteen 2040 mennessä ilmastoliikkeen vaikutus ei rajaudu vain niihin vaatimuksiin, mitä julkisesti päätöksentekijöille esitetään – liike on samalla eräänlainen hautomo ja levittäjä ideoille ihmisten ja yhteisöjen välisestä hoivasta, demokraattisista päätöksentekomekanismeista ja kestävistä elämäntavoista. Lupaavaa on, että energiantuotanto on monipuolistunut uusiutuvan energian suuntaan ja suuret saastuttajamaat ovat mukana monenkeskisessä globaalissa ilmastopolitiikassa Trumpista ja Brasilian Bolsoranosta huolimatta. Tämä radikaalien teknologioiden vaikutuksia ennakoiva raportti tarkastelee vallan verkostoja yhtenä 20:stä tulevaisuuden globaaleista arvoverkoista. Siinä Suomen kansallinen tekoälyohjelma AuroraAI on lupaava edelläkävijä. Greta Thunbergin vaikutuksesta kansalaisyhteiskunnan rooli kansainvälisessä ilmastopäätöksenteossa on vahvistunut. Lehden viimeinen Top ten -puheenvuoro liittyy matalaan valtaan. Vuoteen 2040 mennessä yhä monitaitoisemmaksi ennakoitu tekoäly, ilmastonmuutos ja viimeksi koronapandemia kärjistävät elintasoeroja ilman radikaaleja, kaikkiin maailman ihmisiin vaikuttavia toimia. Raportti kuitenkin rajaa vallan tarkastelunsa suppeasti organisaatioiden tapaan järjestää sisäistä ja keskinäistä toimintaansa. Anttila esittää esimerkkejä siitä, kuinka viestintäteknologioiden – niin sähköpostilistojen, IRC-kanavien, Twitterin kuin Slack-ryhmien – voi kiistämättä sanoa vaikuttaneet erilaisissa toiminnan ja yhteisöjen organisoimisessa
Kuusi, Osmo (2019): Kuinka yhdentää tulevaisuuksientutkimusta, kognitiivista psykologiaa ja tekoälyn kehittämistä, Futura 2/2019. Osmo Kuusi Lähteet 2 : Aaltola, Mika (2019): Poutasään jälkeen. Suntolan hyvin empiirisesti perustellun teorian osalta voidaan käsitykseni mukaan puhua fysiikan valtavirran edustajien ongelmallisesta suhtautumisesta toisinajattelijaan. Huomio kannattaisi kohdistaa myös fysiikkaa vähemmän eksakteihin tieteenaloihin. Palaan vielä lopuksi Suntolan artikkeliin, joka kohdistuu tieteisvallan vahvimpaan ytimeen: fysiikkaan. Tosin ymmärrän tulevaitojeni perusteella (mm. Helpoiten Suntolan teorian ottaminen ajattelun pohjaksi onnistuisi luultavasi nuorelta tutkijalta tai pikemminkin vasta syvällisemmin fysiikkaan ja kosmologiaan tutustuvien tutkijoiden ryhmältä. 2/20 6 tulevaisuus sekä normatiivinen asenne – toive siitä, että yllä olevien teesien kehityskulut voisi todella yhdistää. Kuusi 2019), että osuvia ennusteita sopivin täydentävin oletuksin tuottavan suhteellisuusteorian ajattelunsa kulmakiveksi ottaneen ei ole helppo luopua siitä. 2 Artikkeleissa oleviin ei tässä viitata.. Docendo, Jyväskylä. Tieteisuskon jatkaessa voittokulkuaan keskustelua vallan merkityksestä tieteessä olisi syytä jatkaa. Vaikka suhteellisuusteoria nyt vaikuttaisi ontuvan vaatien pimeän energian ja materian kaltaisia oletuksia ja vaikka Suntolan teoria näyttäisi tarjoavan luontevampia selityksiä, on ymmärrettävää, että suhteellisuusteoriauskovainen mieluummin odottaa löytävänsä selviä merkkejä pimeästä aineesta kuin luopuu ajattelunsa kulmakivestä. Tämän teeman esilläpito sopii erityisen hyvin moniin tulevaisuuksiin varautuvalle ja monille tutkimusmenetelmille avoimelle tulevaisuuksientutkimukselle. Hekin kuitenkin tarvitsisivat suvaitsevaa suhtautumista tieteen vallanpitäjiltä
Sektoriajattelu on usein ongelmallista, koska edes nyky-yhteiskunta ei jakaudu kauniisti erillisiin sektoreihin, ja metafora ”kovuudesta”/”pehmeydestä” voi sekin olla hieman pinnallinen. Gallie (1956) esitti, että valta on olennaisesti kiistanalainen käsite. Se koskee ihmistieteellistä ja yhteiskunnallista keskustelua laajalti. Walter B. 2/20 7 Heikki Patomäki Vallan käsitteestä Top Ten Futures XII: Johdanto käsitteistä Jotta voisimme sanoa jotakin vallasta vuonna 2040, meillä täytyy olla johdonmukainen käsitys siitä, mitä valta tarkoittaa. Indoeurooppalaisissa kielissä samaa sanaa käytetään myös yhteyksissä, joissa suomeksi puhuttaisiin esimerkiksi voimasta, energiasta, potenssista tai todennäköisyydestä. Vallasta voidaan esimerkiksi puhua sektorikohtaisesti (politiikka, talous, kulttuuri) tai erottaa ”kova” ja ”pehmeä” valta. Vallan käsite on keskeinen myös oikeusjärjestykselle. Synteesi ei silti voi olla kaiken kattava, vaan se sulkee aina jotain pois. Demokratian malleja on monia (Held 2006). Liberaali on huolestunut valtion vallasta ja haluaa rajoittaa sitä, kun taas sosialisti näkee taloudellisen ja rakenteellisen vallan ensisijaisena ongelmana. Suomen. Arkikielessä ja yhteiskuntateorioissa termiä ”valta” käytetään monessa merkityksessä, jotka ainakin vaikuttavat ilmeisen erilaisilta. Kun Aristoteles kehitti tätä käsitettä, hän oli kiinnostunut kuhunkin olioon sisäänrakennetusta luonnollisesta päämäärästä ja siitä, missä määrin ja miten tuo potentia aktualisoituu erilaisissa olevissa. Käsite valta on peräisin Aristoteleen potentia’sta, joka viittaa kykyyn, mahdollisuuteen tai voimaan tulla joksikin. Monet politiikan tutkijat ja kansainvälisen suhteiden teoreetikot ovat esittäneet, että käsite valta on heidän oppialansa ytimessä, ja että juuri he ovat erikoistuneet valta-analyysiin. Nykyisen valtakäsitteen moninaisuutta ei ole mahdollista puristaa yhteen yleiseen käsitekehikkoon, vaan erilaisia erotteluja ja vivahteita on paljon. Edustuksellinen demokratia on puolestaan yksi mahdollinen demokratian muoto. Nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään erityisen perustavia merkityksiä. Erilaiset valtakäsitykset johtavat erilaisiin normatiivisiin arvioihin siitä, mikä vallassa voi olla ongelmallista ja minkälainen valta voi olla oikeutettua tai legitiimiä. Jälkimmäisessä merkityksessä sitä alettiin käyttää myös kansainvälisissä suhteissa (suomen kielessä esimerkiksi ”suurvalta”) ja tämä merkitys säilyi senkin jälkeen, kun suvereniteetti paikallistettiin kansaan. Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Viimeistään 1600-luvulla suvereenista hallitsijasta tuli sekä itsessään valta (”valta” on valtio. Kun teologi tai luonnonoikeusteoreettikko analysoi valtaa, hän pohtii oikeuksia ja oikeuksien ja vallan suhdetta. Eurooppalaisen keskiajan loppupuolella saman sanan muunnelmalla alettiin viitata voimaan tai mahtiin, joka näkyy etenkin sotilaallisessa taistelussa, tai yleisemmin kykyyn toimia tai tehdä suhteessa toisiin ihmisiin ja maailmaan. Siksi on mahdollista muodostaa synteesi erilaisista keskeisistä valtakäsityksistä. Demokratia on yksi tapaa järjestää valtasuhteet: ideana on jakaa valtiovalta tai poliittinen valta mahdollisimman tasan. Kaikesta moninaisuudesta huolimatta valta-käsitteellä on selkeä etymologinen ja historiallinen ydin, joka pätee edelleen. Samoihin aikoihin alettiin puhua siitä, kenellä on valta. Syvällisempi on Immanuel Kantin erottelu autonomian (omaehtoisuuden) ja heteronomian (ulkoisesti määräytyneen) välillä. Esimerkiksi Suomen perustuslaissa noudatetaan vallan kolmijako-oppia, jonka mukaan valtion tehtävien hoito voidaan jakaa lainsäädäntö-, lainkäyttöja toimeenpanovaltaan. Tosiasiassa vallan käsite on paljon yleisempi
Toinen ulottuvuus on jossain individualistisen ja kollektivistisemman ajattelun välimaastossa. Nämä vaikutukset voivat olla joko suhteessa yhteiskuntaan tai maailmaan yleisemmin. Michel Foucault’lla ei varsinaisesti ollut mitään yhtä valtateoriaa, vaan pikemminkin hänen tutkimuksensa pyrkivät avaamaan perinteisiä valtateorioita täydentäviä näkökulmia koskien erityisesti sitä, kuinka valta, tieto, toimijuus ja toiminta ovat historiallisesti kehittyneet. 2/20 8 kielessä sanasta ”valta” johdettiin sana ”valtio” 1800-luvulla osana liberalismin ja sosialismin edistyksellisiä pyrkimyksiä järjestää valtasuhteet tasa-arvoisemmin. Annettuna otettu tausta voi olla vakaa, mutta joskus myös muuttua nopeasti koskien esimerkiksi käsityksiä valtion roolista taloudessa (olennaista eivät aina välttämättä osapuolten jakamat oletukset). Individualistit uskovat yhteiskunnan koostuvan yksilöistä ja heidän vuorovaikutuksestaan, kun taas kollektivistit korostavat rakenteita, jotka edeltävät vuorovaikutusta, ja niiden määräävää roolia. Esimerkiksi moderni koulutus, tarkkailu, valvonta ja rankaiseminen ovat pyrkineet luomaan subjektin, joka kykenee rationaaliseen itsekontrolliin, ja jota ei tarvitse enää valvoa tai rangaista (joskaan subjekti ei välttämättä tiedä, jatkuuko valvonta vai ei). Kukin ”ulottuvuus” vastaa eri kysymyksiin vallasta: • Ensimmäinen ulottuvuus (suora valta): kuka saa tahtonsa läpi, kun vallitsee näkemyseroja, vastakkaisia intressejä • Toinen ulottuvuus (päätöksenteon asialistan muodostamisen valta): kuka tai • Kolmas ulottuvuus (annettuna otetun masta): kuka tai mikä on määrittänyt vallitsevan taustan ja sen oletukset ja • Neljäs ulottuvuus (subjektien ja käytäntöjen muodostuminen): mitä se mitä toimisubjekteja valta tuottaa tarkoituksellisesti Ensimmäinen ulottuvuus tulee lähimmäksi vanhaa merkitystä siitä, kenellä on valta. Kokonai. Kamppailut poliittisesta vallasta vaikuttavat puolestaan lainsäädäntöön, joka määrittelee myös sitä, kenellä on valta yhtiöissä ja miten sitä voidaan käyttää (Gourevitch & Shinn 2007). Syvimmällä tasolla on kyse kausaatiosta, syyja seuraussuhteista. Valta-käsitteen etymologinen ja historiallinen ydin on kyvyssä tai mahdollisuudessa saada aikaan vaikutuksia. Samalla se on myös merkitys, jota liberalismia lähellä olevat individualistiset yhteiskuntateoreetikot ovat korostaneet (esim. Miten annettuna otettu tausta on muodostunut Tausta ei koostu vain käsityksistä vaan myös siitä, miten säännöt, käytännöt ja instituutiot on järjestetty. Vallan ensimmäistä ulottuvuutta voidaan silti analysoida monessa eri yhteyksissä, esimerkiksi yhtiömuotoisten yritysten sisällä tai kotitalouksissa. Teknisemmin voidaan puhua myös transformatiivisesta kapasiteetista. Kuten todettua, yhteiskunnassa käsitteellä valta on monta puolta, ja nämä heijastavat erilaisia sosiaalisia ontologioita ja ideologioita. Barnett & Duvall 2004). Valta kykynä koskee toiminnan mahdollisuuksia ja sitä, miten asiat olisivat menneet ilman toimintaa tai siitä pidättäytymistä. Jos kysytään kenellä on valta määritellä päätöksenteon asialista, ollaan edelleen lähellä ensimmäistä ulottuvuutta, mutta jos asialistaa määrittävät taustalla olevat tai impersonaaliset prosessit, tai jos toimijat eivät huomaa asialistan ollaan jo lähellä vallan kolmatta ulottuvuutta. Max Weber ja Robert Dahl). Valta-analyysin standardikaava on nykyään Steven Lukesin (2005) kolme ulottuvuutta (jotka heijastavat individualismi— kollektivismi -jakoja) ja Michel Foucault’n (esim. Kokonaisuuksien tasolla vallan kohteena on väestö ja sen muokkaaminen toivotummaksi (syntyvyys, ikäjakauma, eliniän odotus, terveys, seksuaalisuus, asuminen, rikollisuus jne.). Foucault korosti, että valta on myös tuottavaa. 1980) ajatus tuottavasta vallasta, jonka voi tulkita neljänneksi ulottuvuudeksi (esim
Barnett, Michael & Raymond Duvall (2004): Power in Global Governance. & James Shinn (2007): Political Power and Corporate Control: The New Global Politics of Corporate Governance. Tuottava valta voi näyttäytyä ongelmallisena, mutta toisaalta sillä voidaan tavoitella toivottavia asiantiloja (Foucault on monesti ymmärretty radikaaliksi jossain mielessä, mutta hänen normatiivinen näkemyksensä oli monimielinen ja muuttui ajan myötä). erityisesti Arendt 1958). Kun puhutaan antroposeenista viitataan siihen, että ihmisyhteiskunnan kokonaisvalta on kasvanut niin suureksi, että planeetan elämänjärjestelmät ja fyysiset virrat ja muodostelmat riippuvat yhä enemmän ihmisestä. The University of Chicago Press, Chicago. 2. Gallie, Walter B. Princeton University Press, Princeton, NJ. Gordon, Colin et. Kyvyt ja mahdollisuudet tuottaa vaikutuksia voivat lisääntyä oppimisen, yhteiskunnan laajenemisen ja uudelleen organisoinnin sekä teknologian kehittymisen myötä. 2/20 9 suuksien laadun ja koostumuksen myötä valta muokkaa myös yksilöitä, joiden rakentuminen tietynlaiseksi voi osaltaan olla tällaisen vallankäytön tarkoittamaton seuraus. Valta tässä mielessä voi toteutua, kun se perustuu vapaaseen kommunikaatioon eikä sellaiseen välineelliseen tai strategiseen toimintaan, jossa muut ovat vain vaikuttamisen kohteita. painos. Standardikaava riittää moneen tarkoitukseen, mutta kuitenkin siitä edelleen puuttuu ainakin kaksi olennaista näkökohtaa. A Radical View. painos. Held, David (2006): Models of Democracy. Teoksessa Barnett, Michael & Raymond Duvall (toim.): Power in Global Governance, 1-32. 3. Gourevitch, Peter A. Lukes, Steven (2005): Power. Vallan muodostuminen voi olla tulosta myös spontaanista prosessista. Valta on moninaisuuteen perustuvan toiminnan tulosta, jota koordinoidaan vakuuttamiseen pyrkivän kommunikaation kautta. Polity Press, Cambridge. Ihmisillä on kyky saavuttaa muiden suostumus rajoittamattoman keskustelun ja keskustelun avulla. Lähteet Arendt, Hannah (1958): The Human Condition. Cambridge University Press, Cambridge. Foucault, Michel (1980): Power/Knowledge: Selected Interviewers and Other Writings 1972-77. Käänt. Toisekseen, valta kumpuaa myös yhteistoiminnasta (ks. al. 167-98. Tämä pätee niin kykyyn tuottaa artefakteja (tuotanto) ja subjekteja (tuottava valta) kuin tuhota niitä (sota, tuotannon ja tuottavan vallan tarkoittamattomat seuraukset). Palgrave Macmillan, Houndmills, Basingstoke.. Joka tapauksessa valta transformatiivisena kapasiteettina muokkaa subjekteja ja heidän käytäntöjään ja olemistaan. Ensinnäkään vallan määrä ei ole vakio. (1956): Essentially Contested Concepts, Proceedings of the Aristotelian Society 56 (1), s. The Harvester Press, Lontoo
Jos ne eivät olisi, mitä tahansa voisi tapahtua milloin tahansa, mikä tekisi käytännöllisestä toiminnasta mahdotonta. Tietoa näistä (rakenteet, voimat, tendenssit, kontrastiiviset puolisäännönmukaisuudet, jotka voivat koskea myös muutoksia) voidaan käyttää tulevaisuuden ennakoimiseen. 2/20 10 Heikki Patomäki Globaali valta ja kriisit: kymmenen teesiä vallan ja oppimisen dialektiikasta Top Ten Futures XII: Artikkeli Johdanto: kymmenen teesiä vuonna 2020 alkaneen kriisin kontekstissa Kymmenen teesiäni globaalista vallasta 2040 perustuvat realistiseen avointen järjestelmien analyysiin. Päinvastoin kuin Isaac Asimovin Säätiö-tarinassa, meillä ei ole Hari Seldonin psykohistoriaan verrattavissa olevaa menetelmää laskea tulevaisuuden kehityspolkuja ja suunnitella etukäteen tarkoin valittuja strategisia interventioita historian muokkaamiseen. 1800-luvun järjestys romahti maailmansotaan. On itseään toteuttavia ja kumoavia ennusteita. 1 Tapahtumat eivät seuraa toisiaan jonkun etukäteen määräytyneen säännön mukaisesti. Monet yhteiskuntatieteilijät ovat olleet enemmän kiinnostuneita kapitalistisen markkinayhteiskunnan noususta, laskusta ja tuhosta tai muuttumisesta joksikin muuksi (esim. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä merkittävä osa maailmasta seurasi Neuvostoliiton ja kommunistisen Kiinan mallia. globaali rahoitus, kultakanta ja voimien tasapainottelu, mutta 1920-luvun välivaiheen jälkeen se jäi maailmanpolitiikan marginaaliin vuosikymmeniksi. Ennane voivat osallistua tulevaisuuden muokkaamiseen. Niin sanotulla Bretton Woods -kaudella 1944-1973 rahoituspääomaa sää1 Nuori Isaac Asimov rakensi tarinansa historiallisen analogian varaan: Rooman valtakunnan nousu, lasku ja tuho. Tämänkin kontekstin sisällä monet rakenteet, voimat ja mekanismit ovat historiallisesti erityisiä ja muuttuvat ajan myötä. Esimerkiksi moninaisten toimijoiden toiminta, johon kuuluu aina toisin toimimisen mahdollisuus, vaikuttaa tulevaisuuteen. Koska mikään järjestelmä ei ole kategorisesti suljettu tai avoin, meidän pitäisi odottaa löytävämme tietyltä aika-tila-alueelta ja todellisuuden tasolta joitain suhteellisen vakaita rakenteita, voimia ja mekanismeja, jotka tuottavat tendenssejä, jotka puolestaan voivat saada aikaan ehdollisia, kontekstisidonnaisia kontrastiivisia puolisäännönmukaisuuksia. Teeseilläni on historiallinen konteksti: teollisen vallankumouksen jälkeinen kapitalistinen markkinayhteiskunta, kansallisvaltiot ja planetaarinen talous. Kaikki järjestelmät – jopa kaikkein radikaalimmin avoimet – ovat kuitenkin myös jossain määrin suljettuja. Talousliberalismi oli 1800-luvun hegemoninen oppi, mutta samalla myös moninaisten kiistojen kohde. Marx, Schumpeter ja Keynes esittivät tällaisia skenaarioita tulevaisuudesta, kukin omasta erityisestä eettis-poliittisista näkökulmastaan käsin). Alkuperäisenä pyrkimyksenä oli palata 1800-luvun maailmanjärjestykseen, johon kuuluivat mm. Maailmanyhteiskunta on avoin järjestelmä. Uusliberalismi syntyi jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Avoimen järjestelmän toimintaa voivat muuttaa sekä ulkoiset voimat että sisäsyntyiset muutokset. Toinen maailmansota oli ensimmäinen globaali sota. Esimerkiksi rahoitusmarkkinat sekä velkaja rahoitussyklit ovat hallinneet kehitystä kahdesti: 1873-1914 ja 1920-luvulla sekä vaiheittain yhä laajemmassa mittakaavassa 1970-luvulta alkaen. Asimovin alkuperäisen trilogian ensimmäinen osa Säätiö ilmestyi Yhdysvalloissa 1951 ja Tuulikki Lahden suomennos 1976.
Kun on valtaa, ei tarvitse kuunnella eikä oppia. 1. Ne nojaavat kollektiivisen oppimisen mahdollisuuteen ja merkityksen kasvusta. Taipumus talouden taannehtivaan kehityksen johtuu osin valtiojärjestelmän ristiriidoista, kun hidas kasvu puolestaan laajenemiselle. Kapitalistisen markkinatalouden mekanismit, jotka tuottavat talouskriisejä – joihin myös kasvun ekologisten rajojen tiivistyminen altistaa – luovat eksistentiaalista turvattomuutta. Tästä alkoi asteittain laajeneva uusliberalisaatio-kehitys, jota kylmän sodan päättyminen edelleen vahvisti. Kapitalistinen markkinayhteiskunta on nostattanut poliittisia vastavoimia kuten työväenliikkeen ja sosialismin, mutta pääsääntöisesti teollisen vallankumouksen jälkeisissä kasvun ja myllerrysten pyörteissä vain maailmansodat ovat riittäneet kääntämään tendenssin kohti eriarvoisuuden lisääntymistä. Kaksi ensimmäistä teesiäni koskevat vallan yleistä luonnetta. 9. vastareaktio sekä markkinayhteiskunnalle että sen vastavoimille on ryhmäkuntaisuus (esimerkiksi kansallisuus, uskonto, sivilisaatio tai rotu), mikä tyypillisesti johtaa taannehtivaan tai patologiseen oppimiseen. Korostan vielä, että niiden määrittämä järjestelmä ei ole suljettu vaan avoin. Kapitalistinen markkinayhteiskunta vallitsi yleistä kehityssuuntaa 1914 saakka ja on noussut kehityksen päälinjaksi uudelleen 1980-luvulta eteenpäin. Sittemmin tämä globaaliin johtoasemaan noussut oppi on kokenut monia muutoksia, muuntuen myös omien tarkoittamattomien vaikutustensa kautta, joihin kuuluvat esimerkiksi rahoituskriisit ja hyvinvointivaltion rapautumisen seuraukset. 4. Kapitalistisessa markkinayhteiskunnassa raha muuttuu helposti yhteiskunnalliseksi vallaksi. Kasvun ekologiset rajat ovat tiivistyneet tämän jakson aikana ja kärjistyvät kaudella 2020-40. 5. Viisi seuraavaa teesiä koskevat kapitalistista markkinayhteiskuntaa, joka on yksi modernin ilmimuoto. 10. Kolme viimeistä teesiä käsittelevät maailmanhistorian rationaalista suuntaa ja yhteiskunnallisia tendenssejä siihen suuntaan. 3. 2. 2/20 11 deltiin ja kapitalistiset valtiot ohjasivat talouskehitystä, mutta samalla kauppaa vapautettiin ja maailmankauppa laajeni valtavasti. Vallan ulottuvuudet kuvaavat prosessin tin kohde institutionalisoituu ja siirtyy taustaan. 7. Silloinkin kun järjestelmän oletetaan olevan varsin suljettu kuten Asimovin Säätiö-tarinassa (tosin myös Asimov olettaa 2 Tarkemmin: vallan yleistä luonnetta sellaisessa maailmassa, jossa kaikki substanssit ovat prosessien tuotteita ja niiden momentteja (vaiheita). pimista, joka perustuu myös tulevien tämiseen globaalien institutionaalisten muutosten kautta. Pointtini on, että teesit (1)-(10) tiivistävät joitakin keskeisiä asioita maailmanyhteiskunnan historiallisesta dynamiikasta 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Maailmanhistorialla on rationaalinen tendentiaalinen suunta: opimme ratkaisemaan ristiriitoja kollektiivisen toiminnan ja yhteisten instituutioiden rakentamisen kautta. Rationaalinen yhteiskunta kykenee opoppimalla oppimaan paremmin, mukaan kautta. 6. Bretton Woods -kausi päättyi Yhdysvaltain yksipuoliseen päätökseen laittaa dollari kellumaan markkinoilla ja avata globaalit rahoitusmarkkinat. Bhaskar 1993; Rescher 1996.. Teesieni lähtökohtana on realistinen prosessiontologia, ks. 2 Ne soveltuvat erityisesti sellaisiin moderneihin konteksteihin, joissa on laajalti hyväksytty, että yhteiskunnan säännöt ovat ihmisten itsensä luomia (ei esimerkiksi kuuluvat politiikkaan. 8
Säätiö-tarinassa syntyy mutantti, joka pystyy hallitsemaan ihmisten tunteita, eivätkä Hari Seldonin matemaattiset ja laajalta yleisöltä piilotetut ennustukset enää osu yhteen ennakoidun kehityksen kanssa. Kuitenkin teesien (1)-(10) perusteella nyt käynnistyneen yhdistelmäkriisin vaikutukset tulevat olemaan erittäin kauaskantoisia. (Deutsch 1966, 91-97) Yksilöiden ja organisaatioiden kulloinenkin tahto on syntynyt menneisyyden oppimisprosessien tuloksena (prosesseihin liittyy myös tuottavaa valtaa, ks. Pointtina ei olekaan ennustaminen, vaan ennakointi, joka voi vaikuttaa historian kulkuun – ei teknokraattisesti kuten Säätiö-tarinassa, vaan osallistumalla julkisiin keskusteluihin, demokraattisen tahdon muodostukseen ja avoimesti poliittisiin prosesseihin. Lisäksi pinnalle näkyvät puoli-säännönmukaisuudet muuttuvat kun alla olevat säännöt, käytännöt, rakenteet ja voimat muuttuvat. 2/20 12 3 , niin järjestelmän ulkopuolinen yllättävä muutos voi saada kauaskantoisia vaikutuksia ja työntää maailmanhistoriaa uuteen suuntaan. 2020-luvun pandemiaja talouskriisi ei ole mitä käsistä täysin karannut ilmastonmuutos tai ydinsota olisi. Tiedämme, että alttius viruksien siirtymiseen ihmisiin on lisääntynyt teollisen talouskasvun ansiosta. Mitään kriisiä tai sen seurauksia ei voi ennakoida tarkasti. Ne tulkitsevat myös palautetta toimintansa seurauksista ja käynnissä olevista prosesseista sekä ennakoivat tulevaisuutta. Kokemuksia, tulkintoja ja ennakointeja ohjaavat rakenteet voivat muuttua, myös negatiivisen palautteen, kritiikin ja oppimisen tuloksena. Kirjaimellisemmin luettuna Asimovin tarinassa todellisuuden eri tasot vuorovaikuttavat: biologinen mutaatio voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Vallitseva tapa vastata koronavirus covid-19:n leviämiseen on historiallisesti ainutlaatuinen. Koronavirus-episodi ei ole pelkkä sattuma, vaan olennaisesti myös osa prosessia, jossa nykyisenkaltaisen talouskasvun rajat alkavat tulla vastaan. Patomäki 2018a.. Tässä artikkelissa selitän lyhyesti kunkin kymmenestä teesistä ja viimeisen teesin yhteydessä kokoan analyysini yhteen vuonna 2020 alkaneen kriisin kontekstissa. Esimerkiksi riittävätkö esitetyt vastaukset kriisiin 2020-luvun alkupuolen kriisi tulee osoittautumaan maailmanhistorian käännekohdaksi, jonka kuluessa ratkaistaan pitkälti se, onko nyt suuntana kollektiivinen oppiminen vaiko Teesi 1: Kun on valtaa, ei tarvitse kuunnella eikä oppia Yksilöt ja organisaatiot oppivat havaintojensa ja kokemustensa pohjalta sekä kommunikoimalla. Mutantti on ihminen, joka käyttää itsestään nimeä ”muuli”. Biologia näyttelee roolia myös oman planeettamme ajankohtaisessa historiassa. Tahto toteuttaa joku päämäärä tai tarkoitus voi kääntyä 3 Asimovin kuvittelema tiede nimeltä ”psykohistoria” perustuu kahteen aksioomaan: (1) ryhmän, jonka käyttäytymistä mallitetaan matemaattis-tilastollisesti, täytyy olla riittävän suuri ja (2) sen täytyy pysyä tietämättömänä psykohistorian avoimissa yhteiskunnallisissa järjestelmissä, joihin matemaattinen mallittaminen ei sovi, ks. Pienet erot toiminnoissa voivat saada aikaa suuria eroja seurauksissa. Muulin ja hänen kykynsä keskittää valtaa itselleen hallitsemalla ihmisten tunteita voi lukea allegoriana aikamme populistisiin demagogeihin. Eri tekijöiden ajoitus, monet prosessit, toimijoiden vastaukset ja kaikkien näiden yhteisvaikutus jäävät epävarmojen kokonaisarvostelmien varaan. Koronavirus on patogeeni, joka alkoi levitä ihmisten keskuudessa loppuvuonna 2019. Oppiminen voi koskea välittömien tavoitteiden saavuttamista, päämäärien ja tarkoitusten asettamista, itse oppimiseen liittyviä sisäisiä rakenteita, tai tällaisten oppimiseen liittyvien tavoitteellisten prosessien jatkumista. teesi 2). Toisaalta viruksen talousvaikutukset eivät itsessään seuraa siitä, että syntyy uusi pandemia. Kaaos-vaiheessa vallitsee yleistetty ja jopa radikaali epävarmuus. Lisäksi jos hyväksymme jaksoittaisen järjestyksen ja kaaoksen mallin, niin on selvää, että olemme nyt kaaos-vaiheessa. Ne muistavat jo tapahtunutta ja tulkitsevat historiaa
Poliittinen kehikko, joissa yhden toimijajoukon on alun perin pakotettava tahtonsa muiden yli joskus hyvinkin nopeasti muuttua tilanteeksi, jossa valtasuhteet ovat niin epätasaisia, että ennakoidut reaktiot ja esityslistan hallinta sekä taustan manipulointi tekevät avoimesta myös käytännössä lähes mahdottoman (Pierson 2004, 37). Overtoniin (1960–2003), Mackinac Public Policy Centerin entiseen varapuheenjohtajaan. On syntynyt kapea valta, kun sen ajama muutosprosessi on ennalta ohjelmoitu ja noudattaa pitkälti samaa kaavaa (ainakin jollain abstraktiotasolla) – eli kun muutosprosessin ohjelma on lukittu kiinni (vrt. Agenda muuttuu yhä yksipuolisemmaksi. torpedo). taustaa (käytettävää kieltä, vallitsevaa tarinaa, valtaoikeuksien jakaantumista jne.). Viimeisen vuosikymmenen aikana käsitettä on käytetty luomaan tarkoituksellista muutosta kohti libertaarisen tai nationalistisen oikeiston tavoitteita (ks. Käsitteen ideana on, että kulloinkin vallitseva julkinen mielipide tekee oletuksia eri mahdollisuuksista akselilla ”mahdotonta – radikaalia – hyväksyttävää – järkevää – suosittua politiikkaa”. Kapean vallan muodostumiselle riittää, että sisäiset rakenteet, tavoitteet ja ennakoidut seuraukset on lyöty riittävässä määrin lukkoon. Teesi 2: Vallan ulottuvuudet kuvaavat prosessin eri vaiheita, kohde institutionalisoituu ja siirtyy taustaan Vaikka vallan ulottuvuudet ovat aina olemassa samanaikaisesti, usein ulottuvuudet kuvaavat vallan vakiintumisen ja keskittymisen prosessin eri vaiheita. Termi viittaa Joseph P. Marsh 2016).. Sulkeutuminen voi tapahtua paitsi informaation ja tulkintojen suodattamisen tai sensuroinnin avulla niin myös mielipidevaikuttamisen kautta (kielen ja mielikuvien muokkaaminen, mainonta, tarkoituksellinen disinformaatio, propaganda jne.) tai ohjaamalla, painostamalla tai pakottamalla muut samanmielisyyteen – myös sääntöjä ja lakeja muuttamalla. Yksi sulkeutumisen ilmentymä on ”ryhmäajattelu”, jota esiintyy hierarkkisissa organisaatioissa. (Deutsch 1966, 111) Modernissa maailmassa tahdon ei silti tarvitse olla kiinnittynyt menneisyyden palauttamiseen tai säilyttämiseen, vaan tahdon sisältönä voi olla myös yhteiskunnallinen muutosohjelma. Äärimmäisyyksiin mentäessä kapea valta tulee sokeaksi, ja henkilö tai organisaatio muuttuu insensitiiviseksi nykyisyydelle, ja sitä ohjaa, kuten luotia tai torpedoa, kokonaan sen menneisyys. Tavoitteena voi esimerkiksi olla itsesääntelevien markkinoiden rakentaminen, neuvostososialismi, kolmas valtakunta, tai resilienttien subjektien ja innovatiivisten yrittäjien luominen vastaamaan ”globalisoituvan maailman haasteisiin”. 4 4 Samaa asiaa voidaan ainakin osin ymmärtää myös käsitteen ”Overtonin ikkuna” kautta. Valta kapeassa mielessä tarkoittaa, että olennaista on se mitä tulee ulos, ei se mitä menee sisään. Tiedonsaannin rutiinit, yksimielisyyden vaatimus ja organisatorinen eristyneisyys johtavat päätöksentekijöiden keskuudessa vallitsevan informaation ja tulkintojen vinoutumiseen (Janis 1972; Verbeek 2003; Wagner 2002). 2/20 13 oppimista vastaan, jos ja kun se tarkoittaa sisäisten rakenteiden, tavoitteiden ja ennakoitujen seurausten kiinnittämistä siten, että järjestelmä sulkeutuu palautteelta ja tiedolta, joka ei ole yhteensopivaa jo muodostuneen tahdon kanssa. Monien konservatiivisten kirjoittajien vallan ihailu perustuu juuri tähän. Tätä ikkunaa voidaan siirtää tekemällä aiemmin mahdottomasta tai liian radikaalista hyväksyttävää tai jopa järkevää. Ensin asiat ovat tietyssä kontekstissa avoimesti ja julkisesti kiistanalaisia ja joku toimija saa tahtonsa läpi. Valta mahdollistaa tahdon ilmaisemisen jonakin annettuna, jonakin, joka on oppimisen ja kritiikin ulkopuolella. Niinpä se tarkoittaa myös kykyä ja mahdollisuutta puhua kuuntelematta, sitä, ettei tarvitse oppia. Vallitsevasta näkemyksestä ja sen preferensseistä voi tulla annettuna otettu tausta, ”tervettä järkeä”. Monet prosessit ovat itseään vahvistavia ja toimivat positiivisten palautekytkentöjen kautta. Tämä mahdollisuus on aina olemassa, oli kyse varakkaista yksilöistä, järjestöistä, puolueista, liikkeistä, yliopistoista, suuryrityksistä, valtioista tai kansainvälisistä tai ylikansallisista organisaatioista
Siksi varallisuus voidaan kääntää poliittiseksi vallaksi myös liberaali-demokratioissa. Demokratisaation myötä yksityisomaisuuden ja rahan rooli politiikassa muuttuu, mutta ei häviä. Vaikka yksityisomaisuus ja raha eivät ole kapitalistisen markkinayhteiskunnan keksintöjä, niiden vaihdettavuus ja yhteys vallan eri muotoihin ovat historiallisesti ainutlaatuisia (ks. Usein politiikat ja instituutiot suunnitellaan vaikeaksi muuttaa. Prosessi voi kääntyä monista muistakin syistä. Pankit luovat rahaa, osakkuuksia vaihdetaan rahoitusmarkkinoilla, ja työvoimaa ostetaan työmarkkinoilta. Monesti niiden suunnittelijat ovat kiinnostuneita sitomaan (potentiaaliset) poliittiset kilpailijansa ja joskus myös itsensä niihin. Yhdysvaltain presidentin William McKinleyn (virassa 1897– 1901) varainkeruupäällikön Mark Hannan kerrotaan sanoneen: ”Politiikassa on kaksi asiaa, jotka ovat tärkeitä. Monissa moderneissa konteksteissa pätee, että mitä enemmän tahtoa ja pakottamista siihen on avoimesti näkyvillä, sitä vähemmän luonnolliselta johtoasemassa oleva oppi ja sen konstituoimat valtasuhteet näyttävät. Tahto voi tulla julkisesti kiistanalaiseksi. Kunakin aikakautena talousliberalismin sisällä on ollut myös erimielisyyksiä tarkasta suunnasta (esim. Tarkoittamattomat vaikutukset voivat muuttua merkityskriiseiksi, jotka voivat puolestaan tehdä hegemonista valtaa kykenemättömäksi. Modernit subjektit ja heidän käytäntönsä muokkaantuvat uudelleen vallan eri ulottuvuuksien kautta. Moderni poliittinen kampanjointi, joka perustuu muun muassa media-näkyvyyteen, edellyttää rahaa ja niin poliitikot kuin puolueet voivat olla ostettavissa. Alisteisessa asemassa olevat voivat työstää omia toimijuuden muotoja (esimerkiksi työväenluokan rakentaminen 1800-luvulla, 1960-luvulla nousseiden sosiaalisten liikkeiden pyrkimys luoda autonominen subjekti, tai kansainvälisiin sopimuksiin nojannut ihmisoikeusaktivismi itäisessä Euroopassa 1980-luvulla). Vastauksena tähän ongelmaan eri maissa on luotu sääntöjä,. 2/20 14 Muutos vallitsevassa maailmankatsomuksessa (kulttuurissa) ja valtasuhteissa johtaa politiikkojen ja instituutioiden muutoksiin. Rahalla voi ostaa myös vaikka koulutusta tai poliittista valtaa. 1800-luvulla laissez faire -orientoituneen Manchesterin koulukunnan ja proto-keynesiläisen Birmingham koulukunnan välillä, tai 2000-luvulla libertaristien ja uuskeynesiläisten välillä). Työsopimus on vapaaehtoinen, mutta sen myötä työntekijät ovat alisteisia yritysorganisaation valtasuhteille työsopimuksen edellyttämällä tavalla työaikana. Lisäksi muutoksilla on taipumus luoda uusia erityisiä intressejä, joilla on myöhemmissä vaiheissa taipumusta vahvistaa kyseistä maailmankuvaa tai kulttuuria. Näin institutionalisoituminen edelleen pönkittää historiallista prosessia ja vakiinnuttaa sen suuntaa. Giddens 1979, 104-105). Vallitsevat historian tulkinnat ja tulevaisuuden odotukset voivat menettää uskottavuuttaan. riskejä itse hallitsevan resilientin ja muuttuviin olosuhteisiin helposti sopeutuvan subjektin rakentaminen vastauksena julkisten vastuiden alasajoon ja rapautumiseen ja kapitalistisen markkinayhteiskunnan jatkuvaan myllerrykseen; Chandler & Reid 2016). Subjektin rakentamisella kummassakin mielessä voi puolestaan olla edelleen tarkoittamattomia seurauksia. esim. Ensimmäinen on raha, enkä muista mikä se toinen on”. Kun edustukselliset instituutiot ja parlamentarismi kehittyivät, äänioikeus oli pitkään sidottu omistuksien tai tulojen määrään. Talousliberalismi on herättänyt kysymyksen tulojen ja varallisuuden jakautumisesta yksilöiden tai kotitalouksien välillä, mutta monissa muodoissaan talousliberalismi on myös aktiivisesti oikeuttanut niitä eroja, jotka syntyvät yksityiseen omistusoikeuteen perustuvien organisaatioiden sisällä ja itseään ohjaavien markkinoiden mekanismien kautta. homo economicuksen, neuvostoihmisen tai schumpeterilaisen yrittäjän rakentaminen) että vastaus aiemman projektin vaikutuksiin (esim. Teesi 3: kapitalistisessa markkinayhteiskunnassa raha muuttuu helposti yhteiskunnalliseksi vallaksi Kapitalistisen markkinatalouden pääideologia on talousliberalismi, joka on saanut erilaisia muotoja eri aikoina ja eri paikoissa. Subjektien muokkaaminen voi olla sekä tarkoituksellinen projekti (esim
Ensimmäiset sosiaalivakuutukset ja eläkejärjestelmät kehittyivät näihin aikoihin. Myös talousliberalismi eri ilmimuodoissaan voi asemoitua näin. Sen loivat pro-aktiiviset sosialistit, jotka uskoivat omaan maailmanhistorialliseen rooliinsa. Ihmisten keski-ikä ja keskipituus lyhenivät. Valta mahdollistaa tahdon esittämisen jonakin annettuna – jonakin, joka on oppimisen ja kritiikin ulkopuolella. Sielläkin, missä on joskus onnistuttu rakentamaan suhteellisen tasaveroiset demokraattiset vapaudet, niillä on taipumusta rapautua tämän kaltaisen prosessin 225) asian ilmaisee: […] eriarvoisuudet antavat paremmassa asemassa oleville mahdollisuuden vaikuttaa enemmän lainsäädännön kehittämiseen. asioissa, jotka tukevat heidän omia suotuisia olosuhteitaan Myös tämä itseään vahvistava prosessi tuottaa helposti yhteyden tahdon ja kapean vallan välillä. Rakentui tahto, johon kuitenkin kuului erilaisia ja myös ristiriitaisia tulkintoja historiasta, käynnissä olevista prosesseista, oman toiminnan olosuhteista ja seurauksista, sekä mahdollisista ja toivottavasti tulevaisuuksista. Ajan myötä he todennäköisesti saavat ylivoimaisen aseman ratkaistakseen sosiaaliset kysymykset ainakin niissä asioissa, joista he yleensä ovat samaa mieltä, ts. Ihmisten arkielämää parantavista muutoksista huolimatta näyttäisi, että suhteellinen, varsinkin varallisuuden mutta myös tulojen eriarvoisuus edelleen lisääntyi laajalti aina maailmansotaan saakka. Osa heistä samaistui Ranskan vallankumouksen hengessä niihin vähäosaisiin, jotka olivat töissä tehtaissa. Saatavilla oleva data on usein puutteellista tai monimielistä, ja asiaa voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, mutta yleisenä megatrendinä näyttäisi pätevän, että teollisen vallankumouksen jälkeen vain maailmansodat ovat onnistuneet kääntämään. E.P.Thompson (1966, 194) tunnetaan mietelauseesta ”työväenluokka teki itsensä yhtä paljon kuin mitä olosuhteet tekivät sen”. Eriarvoisuudet voivat koskea tulojen, varallisuuden tai esimerkiksi terveyden jakaantumista. Intellektuellit havainnoivat nopeasti muuttuvaa maailmaa ja alkoivat ekstrapoloida tendenssejä ja mahdollisuuksia tulevaisuuteen. Uusi liike sai aikaan myönnytyksiä ja parannuksia muun muassa järjestämällä lakkoja ja vaatimalla demokratian laajentamista. Kommunikaatio ja fyysinen läheisyys edesauttoivat yhteisten intressien määrittämistä (Elster 1978, 134-150). Samaan aikaan varsinkin läntisessä Euroopassa vauraus lisääntyi ja kaupunkien hygienia ja olosuhteet alkoivat parantua. Siksi kriitikot ovat jo 1800-luvun alkupuolelta alkaen kutsuneet talousliberalismia ”ortodoksiaksi”. Teollisen vallankumouksen jälkeisinä vuosikymmeninä tuotannon määrä kasvoi huikeasti ja markkinat laajenivat, mutta teollisuuskaupunkien työläiskaupunginosien ja slummien elinolosuhteet olivat kurjat. Uusi liike ja sen toimijuus perustuivat osin jaettuihin käsityksiin ongelmista, arvoista ja yhteisestä kohtalosta, joka määriteltiin sekä konkreettisina tavoitteina että sosialistisina utopioina. Jos taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy ja rajoitteita rahan vallalle aletaan samalla höllentää, tuloksena on helposti itseään vahvistava prosessi. Näitä sääntöjä voidaan toisaalta muuttaa. Teesi 4: Kapitalistinen markkinayhteiskunta on nostattanut poliittisia vastavoimia kuten työväenliikkeen ja sosialismin, mutta pääsääntöisesti teollisen vallankumouksen jälkeisissä kasvun ja myllerrysten pyörteissä vain maailmansodat ovat riittäneet kääntämään tendenssin kohti eriarvoisuuden lisääntymistä Kapitalistinen markkinatalous on dynaaminen ja kasvava järjestelmä, johon kuuluvat monenlaiset teknologiset muutokset ja innovaatiot, mutta siihen on myös sisäänrakennettu tendenssejä kohti eriarvoisuuksien lisääntymistä. Ammattiliitot, erilaiset yhdistykset ja sosialistiset puolueet ajoivat muutoksia ja nämä aktiiviset toimijat itse tuottivat uuden toimijuuden. 2/20 15 joilla rajoitetaan yksityisomaisuuden ja rahan valtaa politiikassa. Työväenliike Englannissa ja muualla syntyi moninaisista sosiaalis-taloudellisista olosuhteista
Lisäksi esimerkiksi ydinaseet voidaan ymmärtää vastatendenssinä: suursota ei enää ole rationaalinen. Verotuksen tutkijat (Scheve & Stasawage 2016) ja monet historialliset sosiologit näyttäisivät olevan samaa mieltä (ks. 5 Laajan ydinsodan jälkeinen maailma näyttäisi niin toisenlaiselta, että aiemmat maailmansodat eivät tarjoa osviittaa. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa Norman Angell (2000, alun perin 1909) esitti, että alueelliset valloitukset ovat taloudellisesti hyödyttömiä monimutkaisessa, keskinäisriippuvaisessa ja teollistuneessa maailmantaloudessa, ja että sotien kustannukset kasvavat. Teesin 3 mukaisesti on monissa maissa muutettu myös niitä sääntöjä, jotka ovat rajoittaneet rahan valtaa politiikassa. Massa-armeijoiden aikakaudella kansalaiset vaativat kompensaatiota erilaisille uhrauksille (rivisotilaat tulevat pääsääntöisesti alemmista luokista) ja 1900-luvun suursodat johtivat myös vallankumouksellisten mielialojen ja liikkeiden vahvistumiseen. Toisaalta aiempi logiikka eriarvoisuuden kääntymiselle ei välttämättä enää toimi. Näin esittää muun muassa Thomas Piketty (2014). Käänne tapahtui vuoden 1980 paikkeilla, Yhdysvalloissa jo aiemmin 1970-luvulla. Vaikka maailmansota ei ole välttämätön ehto tälle käänteelle eikä käänteen ainoa syy, ja vaikka mikään itseään vahvistava prosessi ei voi jatkua loputtomiin, vaan aina esiintyy myös vastapyrkimyksiä, niin silti kapitalismille tyypillinen eriarvoistumistendenssi (teesi 4) saa helposti aikaan prosessin, joka vie kohti tahdon muodostumista ja kapean vallan syntyä (teesi 3). Hyvä esimerkki siitä kuinka pitkälle tämä prosessi voi mennä, on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös vuodelta 2010. Voidaanko teesejä 3 ja 4 käyttää tulevaiseuraavaa maailmansotaa, ennen kuin eriarmahdollisuutta tukee se, että eriarvoistumisen itseään ruokkiva kehä vie kohti sellaista maamahdollisuus kasvaa. Kuitenkin vasta 1900-luvun maailmansodat toimivat varsinaisena katalysaattorina valtion taloudellisen roolin laajenemiselle. Sen jälkeen asteittain hidastuneen talouskasvun hedelmät ovat enenevässä määrin ohjautuneet ylimmille tuloja varallisuusryhmille, ja aivan erityisesti kaikkein varakkaimmalle prosentille ja promillelle. 2/20 16 eriarvoistumiskehityksen ja saamaan aikaan tasa-arvoistumista. Hän oli oikeassa jo ensimmäisen maailmansodan osalta, mutta se ei estänyt sodan puhkeamista tai ajautumista kohti toista maailmansotaa.. Tämä näkyy myös pääoman ja työn funktionaalisessa tulonjaossa, joka on muuttunut vaiheittain pääoman eduksi. Kun Pikettyn väitettä tarkastellaan tarkemmin (Patomäki 2014a, 52), hän tuo esille muitakin relevantteja prosesseja, erityisesti demokratisaation, joka edelsi ensimmäistä maailmansotaa ja nopeutui sodan seurauksena (äänioikeus laajeni heti sodan jälkeen monissa maissa). Sodan luoma eksistentiaalinen uhka ja kaikkia koskeva vaatimus uhrauksista kansakunnan eteen puhuivat laajemman tasa-arvon puolesta. Sosio-ekonomiset erot olivat yleisesti ottaen vähenemään päin 1970-luvulle saakka. 2000-luvun sotia ei käydä massa-armeijoiden välillä taistelukentällä ja asevelvollisuus on monin paikoin poistettu. Obinger & Petersen 2015). 5 Tämä ei kuitenkaan välttämättä riitä estämään sotaa. ”Sananvapaus” siis suojaa rahan valtaa politiikassa. Ensimmäiset modernin maailman tuloverot liittyivät sotien rahoittamiseen 1800-luvulla; niillä oli myös jonkinasteisia tasa-arvoistavia vaikutuksia. Sosiaalivakuutuksia ryhdyttiin rakentamaan 1800-luvun lopulla. Sotien myötä progressiivinen verotus ja hyvinvointivaltion rakentaminen hyväksyttiin laajalti. Kun talouskasvu hidastuu, rahoitusmarkkinat laajenevat ja tulonjako suosii kasvavassa määrin ylempiä sosiaalisia luokkia, eriarvoisuus vaurauden suhteen alkaa lisääntyä automaattisesti ja nopeammin kuin tulonjakoeriarvoisuus (Piketty 2014). 1920-luvulla eriarvoisuus kuitenkin lisääntyi jälleen, saavuttaen esimerkiksi Yhdysvalloissa ääripisteensä juuri ennen 1929 pörssiromahdusta, kääntyäkseen sitten 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana useammaksi vuosikymmeneksi, aina 1970-luvulle saakka (monissa maissa 1980-luvulle). Sen mukaan rahalliset panokset kampanjoihin ovat yksi sananvapauden muoto, jota Yhdysvaltain perustuslaki varjelee
Maailmantalous perustuu yleismaailmallisiin omistusoikeuksiin ja valtiot ovat sitoutuneet ihmisoikeussopimuksiin. Siksi myös 1800-luvun rahoituksen osin ylläpitämä voimatasapainojärjestelmä ja kultakanta – jolla oli taipumusta myyttä ja köyhyyttä – romahtivat 1914-1933. 6 Demokratiaa ja/tai. Maailmassa voi olla monia sivilisaatioita, jotka voivat törmätä väkivaltaisesti tai harrastaa rakentavaa dialogia. 2/20 17 Teesi 5: Yksi merkittävä, mutta markkinayhteiskunnalle että sen vastavoimille on ryhmäkuntaisuus (esimerkiksi kansallisuus, uskonto, sivilisaatio tai rotu), mikä tyypillisesti johtaa taannehtivaan tai patologiseen oppimiseen Kapitalistisen markkinayhteiskunnan käsitys ihmisestä ja hänen oikeuksistaan on abstrakti ja universalisoiva, mikä näkyy myös kansainvälisen oikeuden käytännöissä. Valtio on vanhempi kategoria kuin kansakunta (”nation”), joka alkoi tulla vallitsevaksi kategoriaksi 1700-luvulla painokapitalismin, sotien ja vallankumouksien myötä. Käytännössä useimmat oikeudet ovat toistaiseksi toteutuneet pääosin valtioiden sisällä ennemminkin kuin kosmopoliittisesti tai planetaarisesti, vaikka yleismaailmallisilla ihmisoikeuksilla on ollut sekä oikeudellista että poliittista merkitystä. Itsesääntelevien markkinoiden rakentaminen tuli hallitsevaksi kehitykseksi 1800-luvun kuluessa ja laajeni keskusalueilta (erityisesti Britanniasta) muualle maailmantalouteen aina vuoteen 1914 saakka. Antropologia alkoi relativisoida kulttuureja jo 1800-luvulla, mutta viimeistään 1900-luvun dekolonisaatioprosessin myötä kehittyi yleinen käytäntö tulkita sivilisaatioita monikossa. (ks. Yhtäkkiä liikkeiden tulkinnoilla historiasta, käynnissä olevista prosesseista sekä mahdollisista ja toivottavasti tulevaisuuksista oli maailmanhistoriallista merkitystä. Oli syntynyt ristiriita taloudellisen liberalismin ja sosiaalisen suojelun periaatteiden välillä, ja tämä ristiriita sekoittui yhteiskunnallisten taipumusta kärjistyä talouden taantumien ja kriisien aikana. Markkinayhteiskunta ei ollut kestävällä pohjalla. Patomäki & Steger 2010) 1800-luvun evoluutioteorian pohjalta kehittyivät rotuopit, joiden kautta voidaan oikeuttaa imperialismi tai määritellä uudelleen sivilisaatio (joka Euroopassa alun perin korvasi käsitteen ”kristikunta”). Ensimmäinen maailmansota sai aikaan paitsi väkivaltaisen vallankumouksen Venäjällä niin myös vastaavia pyrkimyksiä eri puolilla Eurooppaa. 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla nämä ainekset muodostavat edelleen ne elementit, joiden pohjalta erityisidentiteettejä rakennetaan, vastareaktiona sekä globalisoivalle markkinayhteiskunnalle että tavanmukaisesti myös sen (globalistisille) vastavoimille. Jotkut näistä pyrkimyksistä olivat paikallisesti menestyksekkäitä, mutta yleensä vain lyhyen aikaa. Ihmiset ajautuivat markkinoiden ja kansainvälisten instituutioiden mekanismien armoille. Markkinat tekivät monista ihmisistä alttiita paitsi työnantajien vallalle niin myös äkillisille taloudellisille muutoksille, heilahteluille ja kriiseille. Joka tapauksessa sota muutti sosialististen liikkeiden asemaa ja roolia politiikassa. Samalla sota ja sen jälkeiset käänteet myös vaikuttivat noihin tulkintoihin ja niiden eriytymiseen. 1900-luvun alkupuolta – kamarkkinoille, pyrkimykset suojata yhteiskuntaa markkinamekanismeilta, hyödykkeistymiseltä ja eriarvoistumiselta, ja reaktiot näitä pyrkimyksiä vastaan. Karl Polanyi (2001) on esittänyt, että teolliseen massatuotantoon perustuvien markkinoiden laajenemisella oli 1800-luvulla monia haitallisia sosiaalisia vaikutuksia, esimerkiksi • ihmisten elämänolosuhteiden myllerrys • inhimillisen työn muuttaminen kauppatavaraksi, mikä johti elinolosuhteiden kasvaneeseen riippuvuuteen rahasta ja markkinoista • työmarkkinoiden kääntöpuolena työttömyys, joka vaihtelee suhdannesyklien kanssa
Lisäksi monien oli tuolloin vaikea hyväksyä valtioiden pirstoutumista, rajojen siirtelyjä tai sotakorvauksia. Monet yritysmanipuloida Mussolinia, joka oli joissakin puheissaan korostanut vapaamarkkinoita ja laissez faire -taloutta. Kun Mussolini järjesti vajaan 30 000 miehen marssin Roomaan lokakuussa 1922, niin hänelle tarjottiin pääministerin paikkaa perustuslain mukaisella tavalla. Mussolini oli Italian sosialistipuolueen entinen jäsen, joka erotettiin, koska hän kannatti Italian osallistumista maailmansotaan. Fasismi syntyi puolivahingossa näissä ensimmäisen maailmansodan luomissa olosuhteissa. Fasismin tarina jatkui kyllä Italiassa, mutta Espanjan Primo de Rivera menetti paikkansa juuri ennen laman alkua. 2/20 18 sosialismia ajavat liikkeet saivat lisää valtaa ja muodostivat kasvavan vastavoiman kapitalistiselle markkinayhteiskunnalle ja sen sisällä edelleen säilyneille ja toimiville aiemmille historiallisille kerrostumille (maanomistus, aristokratia, kirkko, monarkia jne.). Osa ryhmittymästä tuki Mussolinia, mutta osa myös kilpaili Mussolinin kanssa. Vuoden 1929 romahdus ja sen sosiaaliset seuraukset tekivät fasismista yhtäkkiä politiikan valtavirtaa ja transformoivat myös Mussolinin ”vallankumouksellista nationalismia” radikaalimpaan suuntaan. Toisen maailmansodan jälkeinen tasa-arvoistumisen kausi päättyi viimeistään 1980-luvulla. Hän sai tukea aseteollisuudelta, sodan kannattajilta Ranskasta ja Britanniasta, sekä sotaveteraanien ryhmittymältä (”mustapaidat”, alun perin squadrismo). Lama lisäsi sosialististen puolueiden kannatusta, mutta sosialismin mahdollisuus myös lietsoi pelkoa ja epävarmuutta tulevasta. Maan taloudellinen menestys näytti edellyttävän poikkikansallisen pääoman luottamusta, mikä puolestaan näytti vaativan sopeutumista sen tahtoon (hyödykkeistäminen, yksityisten markkinoiden alan laajentaminen, sääntelyn purkaminen, suopea verokohtelu, julkisen sektorin leikkaukset jne.). Mussolini tuomitsi sosialismin, ryhtyi nationalistiksi, osallistui sotaan ja alkoi pian yhdistellä nationalismiinsa myös rotuoppeja, darwinismia ja imperialismia. Vastavallankumoukselliset konservatiivit ja kansakunnan uudistajat olivat valmiita nostamaan valtaan sotilaita tai militantteja, joiden uskottiin ajavan tavoitteita, jotka mukailivat ja myötäilivät heidän tahtoaan. Ensivaiheen diktaattorien takana ei joko ollut mitään liikettä (Primo de Rivera Espanjassa) tai vain pieni, mutta väkivaltainen liike (Benito Mussolini Italiassa). Bell 2012). Tämä kehitys johti varsin pian myös sisällissotaan Espanjassa. Jo tuolloin globalisaatio oli ehtinyt muuttaa valtasuhteita poikkikansallisen pääoman hyväksi (Gill & Law 1989; vrt. Squadrismo syntyi 1919 reaktiona italialaisten sosialistien väkivaltaisiin vallankumouspyrkimyksiin. Ryhmittymän perustivat kansallismieliset intellektuellit, entiset armeijan upseerit ja nuoret maanomistajat, jotka vastustivat talonpoikien ja maanmiesten ammattiliittoja ja pyrkivät murskaamaan sosialismin väkivalloin (ja onnistuivat luomaan laajan terroriaallon varsinkin Italian pohjoisosissa). Eriarvoisuus 6 Tämä johti nopeasti sosiaalidemokraattisen ja kommunistisen liikkeen pesäeroon (samalla tavalla kuin aiemmin anarkistien ja marxilaisten ero oli johtanut ensimmäisen internationaalin hajoamiseen), joka meni niin pitkälle, että 1930-luvulle tultaessa sosiaalidemokraatit ja kommunistit saattoivat pitää toisiaan pahimpina vihollisinaan 7 Mussolinista, mustapaidoista ja squadrismo-liikkeestä löytyy erinomaisen hyvät ja varsin seikkaperäiset englanninkieliset Wikipedia-artikkelit, joihin olen tässä tiivistelmässä nojannut.. 7 Polanyin (2001, 248) näkemys, että ”fasismin, kuten sosialisminkin, juuret ovat markkinayhteiskunnassa, joka kieltäytyi toimimasta”, perustuu osin havaintoon, että kun sodanjälkeinen vallankumousja vastavallankumousaalto oli rauhoittunut, ja kun markkinasysteemi näytti taas hetken toimivan 1925-29, fasismi melkein hävisi demokraattisten maiden poliittiselta kartalta – myös Saksassa, jossa natsipuolue sai vain 2,6 % äänistä vuonna 1928. Mussolinin Italiasta mallia ottaneet puolueet saivat kannatusta ympäri Eurooppaa ja maailmaa, kun laajat ihmisjoukot etsivät sosiaalista turvaa ja yhteiskunnallista suojaa kansallisesta solidaarisuudesta ja kuulumisesta rotuun tai sivilisaatioon. Toisesta suunnasta katsottuna varsinkin sosialismi muodosti akuutin uhan vakiintuneille arvoille ja yhteiskunnallisille suhteille, mikä johti vastareaktioihin