1/2024 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 1/2 02 4 1/2 02 4 Monipaikkaisuuden moninaisuus
Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä toimisto@tutuseura.fi! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.fi Tämän numeron päätoimittajat Laura Pouru-Mikkola, Hazel Salminen ja Marja-Liisa Viherä Taitto Johanna Viherä Kansikuva Marja-Liisa Viherä Painopaikka Waasa Graphics Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. 43. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. vuosikerta 1/2024 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 57€ Vuosikerta ulkomaille 68 € Irtonumero jäsenille 8,40 €, muille 15,40 € Sähköinen irtonumero 12,50 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset Riika Räisänen, toimisto@tutuseura.fi, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Minna Halonen, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Marileena Mäkelä, Laura Pouru-Mikkola, Minna Pura, Juho Ruotsalainen, Riika Räisänen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, toimisto@tutuseura.fi tutuseura.fi tutuseura.fi/julkaisut/futura Futuran tulevat teemat Futura 2/24 Transformatiivinen tulevaisuustyö Futura 3/24 Tulevaisuuden sivistys Futura 4/24 Visionäärinen johtaminen Futura 1/25 Nuoret ja tulevaisuus – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä Futuran kirjoittajaksi
Anna-Mari Simunaniemi ja Helka-Liisa Hentilä Kestävästi monipaikkainen maaseutu – Millaista maaseutua poliittisella ohjauksella rakennetaan. 1 1/24 Futura Laura Pouru-Mikkola, Hazel Salminen ja Marja-Liisa Viherä Monipaikkaisuudesta monitieteisesti Mari Kattilakoski ja Kati Pitkänen Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä Katja Laakkonen ”Niinku vaikutusmahdollisuudet on tosi paljon muuttunu viime vuosina” Etnografinen tutkimus Norjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutoksesta Sanna Ketonen-Oksi, Minna Pura ja Susanna Kivelä Avoin ambidekstrisyys avain tulevaisuustietoisuuteen Laura Pouru-Mikkola ja Toni Ahlqvist Työn muuttuva maantiede: työelämän tulevaisuus, monipaikkaisuus ja aluekehitys Sirkka Heinonen Monipaikkaisuuden moninaisuus hybridityön organisoinnin hedelmänä ja kutsuna kolmansiin paikkoihin Tuija Leskinen, Miika Tuominen ja Kristin Suorsa Toimistotyö monipaikkaistuu, mutta etätyöntekijät passivoituvat. Maria Puustinen Ideoita monipaikkaisuuden kehittämiseen – ajantasainen tieto monipaikkaisuuden edistämisen tukena Marja-Liisa Viherä ja Leena Viukari Viestintävalmiudet edellytyksenä monipaikkaisuuteen McLuhanin maailmankylästä kaikkien halukkaiden maailmankylään Sirkka Heinonen Tulevaisuusvaliokunta eilen, tänään, huomenna: Kansalaisaloitteesta eduskunnan tulevaisuusvaliokunnaksi ja kansainvälisen tulevaisuuspolitiikan edistäjäksi Sirkka Heinonen, Paula Pättikangas, Amos Taylor ja Riku Viitamäki Olemisen sijaan tulemisia joksikin – joustavia identiteettejä post-normaalin jälkeisissä outojen maailmojen uudessa normaalissa SISÄLLYS Pääkirjoitus Seurainfo Artikkeli Referee-artikkelit Futura 1/2024 2 4 16 26 39 52 62 70 75 77 80 83 88 PUHEENVUOROT Katsaukset KIRJA-ARVIO
ihmisten arvomuutokset, kehittyvät teknologiat, globalisoituva ja palveluvaltaistuva talous sekä väestöja ikärakenteen muutokset (Rannanpää ym. 2022b, s. Mukana on tulevaisuudentutkimuksen lisäksi näkökulmia muun muassa maantieteestä, hoivatutkimuksesta, terveystieteistä, työelämän tutkimuksesta, maaseutututkimuksesta ja viestintätieteistä. Uudistavassa oppimisessa ja tulevaisuusPÄÄKIRJOITUS. Kirjoittajat esittelevät monta toimijaa ja ajattelutapaa yhteen tuovien yhteistyöhankkeiden tueksi ambidekstrisen logiikan mukaisen viitekehyksen. 1/24 2 Futura Monipaikkaisuudesta monitieteisesti Tulevaisuudentutkimuksen yksi tehtävä on kartoittaa tulevaisuuteen vaikuttavia ilmiöitä ja muutosvoimia. 2). Maantieteen näkökulmasta lisääntyvässä monipaikkaisuudessa onkin kyse tilassa tapahtuvasta ihmisten liikkumisen muutoksesta, mikä vaikuttaa tilan sisäiseen dynamiikkaan. Samalla pandemia ravisteli ennen näkemättömällä tavalla myös ihmisten vapaata liikkuvuutta, kun valtakunnallisia ja maakunnallisia rajoja suljettiin. He esittävät tapaustutkimuksen Pohjois-Karjalasta nostaen maaseutuväestön kasvavan hoivatarpeen monipaikkaisuuden vähemmän tutkituksi ajuriksi. Kenties yllättävästikin, kirjoittajakutsun pohjalta tähän teemanumeroon vastaanottamissamme teksteissä nousee esiin erityisesti monipaikkaisuuden yhteys hoiva-alaan ja kansanterveyteen sekä syiden että seurausten osalta. Monipaikkaisuudesta ja paikkariippumattomuudesta on tehty vähän tutkimusta tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta. Lehti pyrkii avartamaan ymmärrystä monipaikkaisuuden eri ulottuvuuksista ja siitä, miten moninaisesti ilmiö vaikuttaa yhteiskuntamme mahdollisiin tulevaisuuksiin. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että koronapandemia oli merkittävä disruptio, joka teki näkyväksi monipaikkaisuuden monisäikeisyyden nyky-yhteiskunnassa. Koska Tulevaisuuden tutkimuksen seuran rooli on edistää tieteidenvälistä tulevaisuuskeskustelua, tässä teemanumerossa monipaikkaisuutta tarkastellaan monitieteisesti tulevaisuuteen vaikuttavana ilmiönä. Tämän Futura-lehden teemanumero tarkastelee, minkälainen tulevaisuuden muutosvoima monipaikkaisuus voisi olla. Sairaanhoitajien työ on perinteisesti nähty paikkasidonnaisena työnä, mutta osa suomalaisista sairaanhoitajista valitsee kausiluontoisen pendelöinnin Norjaan. Mari Kattilakoski ja Kati Pitkänen avaavat keskustelun tarkastelemalla vertaisarvioidussa artikkelissaan suomalaista monipaikkaisuutta. Pandemian aikana monet organisaatiot joutuivat pakon edessä ottamaan harppauksen kohti paikkariippumattomampaa työtä ja monipaikkaisuuskeskustelu kiteytyi usein mökillä tai kotona tehtävään etätyöhön. Hoiva-alan dynamiikka monipaikkaisuuden ajurina on aiemmin jäänyt varsin vähälle huomiolle. 11). Monipaikkaisuudelle ei ole vakiintunutta määritelmää, mutta suomalaisessa keskustelussa monipaikkaisuus on viime aikoina määritelty esimerkiksi ”ihmisten ajankäytön jäsentymiseksi usean eri paikan sekä näiden välillä tapahtuvan liikkumisen vuorovaikutuksessa” (Pitkänen ym., 2020) tai “arjen ja vapaa-ajan viettämiseksi yhden kiinteän asuinpaikan sijaan useissa eri paikoissa sekä liikkuen näiden paikkojen välillä” (Rannanpää ym., 2022a, s. Monipaikkaisuuden käsite nousi esiin erityisesti koronapandemian myötä, vaikka ilmiönä se on paljon vanhempi, lähes ikiaikainen, sillä monien nomadikansojen elämäntapa on perustunut lähtökohtaisesti monipaikkaisuuteen. Toisena keskeisenä ajurina monipaikkaisuudelle tämän teemanumeron teksteissä näyttäytyy työn murros. Katja Laakkosen vertaisarvioidun artikkelin keskiössä on monipaikkaisuus suomalaisten sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden vahvistajana. Myös esimerkiksi asunnottomuus tai pakolaisuus voi pakottaa monipaikkaiseen elämään. Monipaikkaisuuden ajureiksi on tunnistettu mm. Jos otetaan huomioon myös virtuaaliset tilat, joissa yhä kasvavissa määrin työskentelemme ja vietämme vapaa-aikaamme, monipaikkaistumisen voi hahmottaa lisääntyväksi liikkeeksi ja yhtäaikaiseksi läsnäoloksi erilaisissa kyberfyysisissä tiloissa. Sanna Ketonen-Oksin, Minna Puran ja Susanna Kivelän vertaisarvioidussa artikkelissa sukelletaan moninäkökulmaisuuteen. Monipaikkaisuus on kuitenkin etätyötä ja mökkeilyä moninaisempaa: se voi työn ja vapaa-ajan asumisen lisäksi liittyä esimerkiksi opiskeluun, perhesuhteisiin, hoivaan tai omistamiseen
työnteon kolmannet paikat. (2020). Tässä teemanumerossa esitettyjen näkökulmien lisäksi monipaikkaisuuteen liittyy lukemattomia muita näkökulmia, kuten kaksoiskuntalaisuus ja verotus. Monipaikkaisuuskortit. (2022a). Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:9. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminta. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Hän nostaa keskusteluun erityisesti ns. Työelämänäkökulman jälkeen tarkastellaan monipaikkaisuutta aluenäkökulmasta. & Weckroth, M. Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys. Näitä seuraa Sirkka Heinosen Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan 30-vuotisjuhlaseminaarissa pitämä puhe, jossa hän käy läpi Tulevaisuusvaliokunnan ja Tulevaisuuden tutkimuksen seuran yhteistä taivalta ja missiota tulevaisuustietoisesta yhteiskunnasta. He nostavat esiin huolen siitä, että vaikka toimistotyö muuttuu liikkuvammaksi, toimistotyöntekijä näyttää muuttuvan vähemmän liikkuvaksi. Yhdyskuntasuunnittelu, 59(4), 4–7. Marja-Liisa Viherä ja Leena Viukari nostavat puheenvuorossaan keskiöön viestintävalmiudet sekä niiden jatkuvan kehittämisen tarpeen monipaikkaisuuden välttämättömänä mahdollistajana. Mitä monipaikkaisuus tarkoittaa. Suomen ympäristökeskus. Yhteiskunnallisten rakenteiden, niin fyysisten, hallinnollisten kuin kulttuuristen, muovaaminen on hidasta ja hankalaa. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Laura Pouru-Mikkolan ja Toni Ahlqvistin työn muuttuvaa maantiedettä käsittelevä artikkeli avaa työn tulevaisuuksia ja monipaikkaisuutta käsittelevien tekstien sarjan. Policy Brief 2022:44. He tarkastelevat artikkelissaan työn tulevaisuudesta käytyä mediakeskustelua reflektoiden sitä aluekehityksen kompleksiseen dynamiikkaan. Sirkka Heinosen katsaus jatkaa samalla teemalla käyden läpi suomalaisen yhteiskunnan etätyöpotentiaalia historiasta nykypäivän kautta kohti tulevaisuuksia. 3 1/24 Futura tietoisuuden rakentamisessa on keskeistä kyky samanaikaisesti ymmärtää monia näkökulmia ja konteksteja sekä myös nykyisyyden ja tulevaisuuden perspektiivejä. Tuija Leskisen, Miika Tuomisen ja Kristin Suorsan katsaus puolestaan kohdistuu yksilön fyysiseen aktiivisuuteen monipaikkaistuvassa työelämässä. Vihinen, H. Rannanpää, S., Antikainen, J., Aro, R., Pitkänen, K., Strandell, A., Rehunen, A., Vihinen, H., Lehtonen, O., Muilu, T., Weckroth, M. (2022b). https://doi. Maria Puustinen esittelee Pohjois-Savosta käytännön esimerkin monipaikkaisuuden kehittämishankkeesta, jossa on luotu tietopohjainen alueen monipaikkaisuuden tilannekuva ja laadittu kunnille soveltuvat monipaikkaisuuden kehittämiskortit. Toivomme tämän teemanumeron avaavan tieteidenvälistä keskustelua monipaikkaisuuden moninaisuudesta sekä innostavan keskusteluun laajemmin mukaan myös tulevaisuudentutkijoita. org/10.33357/ys.115565 Laura Pouru-Mikkola, Hazel Salminen & Marja-Liisa Viherä. Datorin omasta elämästä ammentava teos käsittelee joustavia identiteettejä post-normaalin jälkeisissä outojen maailmojen ‘uudessa normaalissa’. Yhteiskuntien ja ihmiselämän monipaikkaistumisesta tarvitaan lisää tulevaisuuden vaihtoehtoja luotaavaa tutkimusta. Lehden päättää Sirkka Heinosen, Paula Pättikankaan, Amos Taylorin ja Riku Viitamäen kirja-arvio Jim Datorin kirjasta “Beyond Identities: Human Becomings in Weirding Worlds”. Rannanpää, S., Antikainen, J., Aro, R., Huttunen, J., Hovi, S., Pitkänen, K., Strandell, A., Nurmio, K., Rehunen, A., Vihinen, H., Lehtonen, O., Muilu, T. Mitä monipaikkaisuus tarkoittaa. Laura Pouru-Mikkola, YTM, FM, kehityspäällikkö, väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, laura.pouru-mikkola@utu.fi Hazel Salminen, FM (kulttuurimaantiede), projektipäällikkö, tulevaisuusasiantuntija, Kohti tulevaa -hanke, Kansalaisareena ry, hazel@iki.fi Marja-Liisa Viherä , FT, ViheräVerstas Oy, maija.vihera@gmail.com Lähteet Pitkänen, K., Strandell, A., Rehunen, A., Sirén, A., & Nurmio, K. (2022). Kaiken kaikkiaan on todettu, että lisääntyvä monipaikkaistuminen ilmiönä haastaa perinteisesti yksipaikkaisuuden oletuksen varaan rakentuneita nyky-yhteiskuntia (Vihinen, 2022). Kohti kestävää monipaikkaisuutta. Anna-Mari Simunaniemi ja Helka-Liisa Hentilä käyvät katsauksessaan läpi, miten monipaikkaisuus ja maaseudun kestävyys näyttäytyvät viimeaikaisissa suomalaisissa politiikkalinjauksissa
Muut monipaikkaisuutta vahvistavat ajurit, kuten hoivaan liittyvä monipaikkaisuus, on jäänyt vielä vähälle huomiolle. Monipaikkaisuutta on tähän asti tarkasteltu erityisesti vapaa-aikaan sekä työn muutokseen liittyvänä ilmiönä. Samanaikaisesti välimatkat ikääntyneiden ja heidän lähiomaisten, kuten lasten, välillä ovat yhteiskunnan kaupungistumisen myötä kasvaneet. Mari Kattilakoski YTT Itä-Suomen yliopisto mari.kattilakoski@uef.fi Kati Pitkänen YTT Suomen ympäristökeskus kati.pitkanen@syke.fi REFEREE-ARTIKKELI. Maaseutuväestön ikääntymisen myötä hoivaa tarvitsevan väestön osuus on kasvanut ja tulee tulevaisuudessa entisestään kasvamaan. Tutkimus perustuu Pohjois-Karjalan maaseutualueille paikantuvaan monimenetelmälliseen tapaustutkimukseen. Ikääntyvä väestö ja heidän omaisensa kohtaavat monipaikkaisuuden haasteita eri tavoin järjestäessään elämäänsä eri paikkojen, läsnäja etäläsnäolon sekä hoivan antamisen ja vastaanottamisen moninaisessa vuorovaikutuksessa. 1/24 4 Futura Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä Ihmisten monipaikkainen elämäntapa on vahvistuva ja merkittävä ilmiö yhteiskunnassa. Tarkastelemme artikkelissa, kuinka hoivan tarpeet ja tarjoaminen synnyttävät enenevässä määrin tarvetta monipaikkaiseen elämään
2022; Hoppania et al. Hoivaköyhyyttä on tarkasteltu tutkimuksissa vielä varsin vähän alueellisesta näkökulmasta, ainakaan huomioiden erilaisiin aluetyyppeihin tai erityisesti maaseutukontekstiin kiinnittyviä kehityskulkuja ja tutkimustarpeita (Kröger 2019a; Kattilakoski & Sireni 2020). Jäsennämme artikkelissa monipaikkaisen hoivan käsitettä sekä rakennamme teoreettista keskusteluyhteyttä hoivatutkimuksen ja monipaikkaisuustutkimuksen välille yhdistäen hoivaköyhyyden ja monipaikkaisuuden teoreettisia keskusteluja ja empiiristä tutkimusta. Yhteiskunnallisella tasolla kysymys on yhtäältä siitä, kuinka universalismin periaate eli kansalaisten yhtäläiset oikeudet saada julkisia palveluja ja tarvitsemaansa hoivaa toteutuvat (Esping-Andersen 1990, 27–28; Kröger et al. Yksilötasolla sekä hoivan tarve että avun riittämättömyys kasvavat 75 vuoden iästä eteenpäin. Toisella paikkakunnalla asuvien ikääntyneiden vanhempien tai sukulaisten tai vastaavasti lastenlasten hoivan tarpeet synnyttävät kasvavassa määrin tarvetta liikkuvaan elämäntapaan ja informaalin hoivan tarjoamiseen (Zechner 2010; Blomgren et al. Hoivaköyhyys ja monipaikkainen hoiva Hyvinvointivaltion politiikkaa ja julkista palvelujärjestelmää koskevissa tutkimuksissa on enenevässä määrin kiinnostuttu siitä, kuinka ihmiset todellisuudessa saavat tarvitsemiaan palveluja ja tarvitsemaansa hoivaa (Agerholm et al. 2017; Daly & Lewis 2000). 5 1/24 Futura Johdanto Monipaikkaisuus koskettaa miljoonien suomalaisten elämää ja on vahvistuva ilmiö yhteiskunnassamme (Rannanpää et al. kuinka hoivan tarpeet ja informaalinen hoivan tarjoaminen luovat monipaikkaista hoivaa. Tähän tietotarpeeseen pyritään tällä tutkimuksella osaltaan vastaamaan. Vähemmälle huomiolle on sitä vastoin jäänyt monipaikkaisen elämäntavan ja asumisen sosiaaliset syyt kuten hoivaan liittyvät motiivit. miten merkittävänä ilmiönä monipaikkainen hoiva näyttäytyy nyt ja tulevaisuudessa väestöltään ikääntyvillä maaseutualueilla, 2. Tilanteessa, jossa avun ja tuen tarpeisiin ei ole saatavilla riittävää ja tarpeenmukaista apua puhutaan hoivaköyhyydestä (care poverty) (Kröger 2022) tai jopa hoivakriisistä (Hoppania et al. Tutkimukset osoittavat, että hoivaköyhyydellä on niin ikään, sukupuoleen kuin myös asuinpaikkaan kytkeytyviä yhteyksiä. Yli Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Taustoitamme alkuun hoivaköyhyyden ja monipaikkaisuuden käsitteitä ja luomme teoreettisia keskusteluyhteyksiä näiden välille. 2017). 2019a; Davey et al. Erityisesti ikääntyneiden omaisten hoivaan liittyvä monipaikkaisuus on vielä varsin vähän tunnettu ilmiö, joka on kuitenkin vahvistuva, taustalla vaikuttaen niin kaupungistuminen ja maaseutuväestön ikääntyminen (Tilastokeskus 2022a) kuin myös yhteiskunnan syvenevä hoivaköyhyys ja jopa hoivakriisi (Kröger 2022). Tämän jälkeen esittelemme empiirisen tutkimuksemme asetelman eli käyttämämme aineistot ja analyysimenetelmät. 2022, 157–158). Hoivaköyhyydellä viitataan yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja ongelmaan, jossa julkinen palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan erityisesti ikääntyvän väestön hoivan tarpeisiin, jolloin hoivavastuuta siirtyy enenevässä määrin omaisille ja kolmannelle sektorille (Kröger et al. Pohdimme lopuksi myös hoivaköyhyyteen kietoutuvan monipaikkaisen hoivan kriittisiä kysymyksiä niin hyvinvointivaltion, aluekehittämisen kuin jatkotutkimustarpeiden näkökulmasta. 2013; Knif 2012). Artikkelimme pohjautuu monimenetelmälliseen Pohjois-Karjalan maaseutualueille paikantuvaan tapaustutkimukseen, jossa analysoimme: 1. 2023; Vabø et al. 2006). Monipaikkaista elämäntapaa ovat lisänneet ennen kaikkea vapaa-ajan viettoon liittyvät mieltymykset, kuten mökkeilyn lisääntyminen (Voutilainen et al. Kyse on siitä, että entistä useampi viettää arkeaan ja vapaa-aikaansa yhden kiinteän asuinpaikan sijaan useammalla eri paikkakunnalla (Pitkänen & Strandell 2018). Näitä seuraavissa tulosluvuissa esittelemme tutkimuksemme keskeiset tulokset eli monipaikkaisen hoivan taustalla vaikuttavia syitä, käytäntöjä, laajuutta ja tulevaisuuden näkymiä. 2021) sekä työn murros eli digitalisaation ja työkulttuurin muutosten luomat lisääntyneet mahdollisuudet etätyöskentelyyn ja paikkariippumattomaan työhön (Schmidt-Thomé & Lilius 2023). 2019a; 2019b), ja toisaalta, kuinka hoivavastuuta yhteiskunnan eri toimijoiden kesken jaetaan (Julkunen 2006)
Ilmiön tilalliset ja ajalliset ulottuvuudet sekä muodot vaihtelevat alueiden välillä tapahtuvasta liikMonipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Kyse on siis jokapäiväisessä elämässä selviytymisen ja hyvinvoinnin kannalta perustavanlaatuisista tarpeista, joiden vajeita voidaan pitää hoivaköyhyyden kovana ytimenä. Hoivapolitiikan tutkija Teppo Kröger (2022) on jäsentänyt hoivaköyhyyttä ilmenevän kolmella eri osa-alueella. Näin hoivaköyhyydellä on myös erityinen etäisyyksiin ja alueelliseen saavutettavuuteen liittyvä ulottuvuus. Maantieteilijät Wood ja kumppanit (2015) määrittelevät monipaikkaisuuden käytännöksi, jossa yhdistetään samanaikaisesti tai vaihtuvarytmisesti eri paikkojen tarjoamia mahdollisuuksia omien tai kollektiivisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Alueellisia eroja hoivapalveluiden kattavuudessa ja avun riittämättömyydessä on tarkasteltu perinteisesti kuntien välisinä eroina, mutta hyvinvointialueiden myötä tarkastelu on siirtynyt tai siirtymässä kuntatasolta hyvinvointialueiden välisten erojen tarkasteluun (Koramo et al. 2023, 46–50) Riittämättömästä avusta kärsivät erityisesti naiset, sillä valtaosa hoivaköyhyydessä elävistä on yli 75-vuotiaita naisia (Kröger et al. 2020). Kyse on toimintakyvystä ja asioista, jotka vaikuttavat ihmisten elämänlaatuun. Valtaosa ikääntyneistä asuu myös kotona. Yksinasuminen heikentää läheisavun saantia päivittäisissä askareissa, mikä heijastuu hoivan tarpeisiin. 2023). Vähemmälle huomiolle ja tarkastelulle tämän osalta on kuitenkin jäänyt se, kuinka hoivan tarpeet ja epämuodollisen hoivan tarjoaminen lisäävät ihmisten monipaikkaista elämää. 2018). Muun muassa yksinäisyys yhdistetään keskeisesti sosioemotionaaliseen hoivaköyhyyteen. Yli 80-vuotiaista hoivaköyhyydestä kärsii jo yli kolmannes ja yli 85-vuotiaista jopa yli puolet (Kröger et al. 2019a; 2019b). 2019b). Hoivaköyhyydestä kärsivät erityisesti lähiöissä ja haja-asutusalueilla asuvat (Kröger et al. Monipaikkaisuuteen liittyy näin paikkaan kiinnittyminen sekä paikkojen välinen vuorovaikutus ja liikkuminen. Päivittäisten perustoimintojen osalta kyse on riittämättömästä avusta selviytyä päivittäisistä toiminnoista kuten syömisestä, peseytymisestä ja pukeutumisesta. Näitä ovat päivittäisten perustoimintojen (personal care poverty), päivittäisten asioiden hoitamisen (practical care poverty) ja sosioemotionaalisten tarpeiden (socio-emotional care poverty) tyydyttämättömät tarpeet (unmet needs). 2011). 2023, 35). Työikäiset omaiset toimivatkin enenevässä määrin ikääntyvien omaistensa auttajina pyrkien vastaamaan hoivan tarpeisiin, joihin julkinen sektori on kykenemätön vastaamaan (Knif 2012; Bevan et al. Vuonna 2020 kotona asui 75 vuotta täyttäneistä 92 % ja 85 vuotta täyttäneistä 88 % (Korama et al. Sosioemotionaalisessa hoivaköyhyydessä on puolestaan kyse tilanteesta, jossa yksilöiden sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet, kuten yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteys muihin ihmisin eivät toteudu toivotulla tavalla. Päivittäisten asioiden hoitamisen osalta kyse on riittämättömästä avusta selviytyä askareista kuten kodin siivouksesta ja ruoanlaitosta, liikkumisesta, lääkkeiden otosta, puhelimen käytöstä ja pankkiasioiden hoitamisesta. 1/24 6 Futura 75-vuotiaista kotona asuvista noin joka neljäs ei saa riittävästi arjessa tarvitsemaansa apua. Yksinasuminen lisää merkittävästi hoivaköyhyyden riskiä (Kröger et al. On ilmeistä, että hoivan haasteet tulevat kansallisella tasolla syvenemään 85 vuotta täyttäneiden määrän kaksinkertaistuessa vuoteen 2035 mennessä.. (Kestilä et al. Läheisapu on Suomessa yleistä ja sitä annetaan erityisesti konkreettiseen asiointiapuun ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon (Koskinen et al. Toisaalta hoivan käytännöissä on tunnistettu niin kuntakuin hyvinvointialuetasolla kirjoittamattomia käytäntöjä sille, miten paljon ja kuinka etäälle keskustaajamista apua voidaan tai halutaan antaa (Tedre & Pulkkinen 2010; Rantamäki et al. Kaikki edellä kuvatut hoivaköyhyyden ulottuvuudet lisäävät painetta paitsi hoivapolitiikan ja palvelujärjestelmän kehittämiseen myös informaalin hoivan saamiseen ja antamiseen. 2021). 2020). 2019b) ja on yhteydessä varhaisempaan palveluasumiseen, ympärivuorokautiseen hoivaan siirtymiseen ja jopa ennenaikaiseen kuolemaan (Jansson 2020; Kortelainen et al. 2019a; 2019b), jotka usein myös asuvat yksin (Kortelainen et al. Yhtälöä haastaa entisestään myös voimistuva henkilöstöpula vanhuspalveluissa, mikä heikentää kotihoidon saatavuutta koko maan tasolla, samalla kun omaishoidon kattavuudessa on alueellisia eroja. Avun ja tuen tarpeet eivät tyydyty myöskään alueellisesti tasa-arvoisesti
Merkittävin yksittäinen säännöllisen monipaikkaisen asumisen muoto on Suomessa vapaa-ajan asuminen. 2015). 2022). 2015; Bevan & Sparks 2011; Bledsoe et al. Kasvaneen kaupungistumisasteen ja toisaalta maaseutuväestön ikääntymisen myötä monipaikkaisen hoivan ilmiö on mitä todennäköisemmin entisestään kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Noin joka kolmannessa (67) suomalaisessa kunnassa on jo enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisessa asuinkäytössä olevia asuntoja (Tilastokeskus 2022b; 2022c). Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin, että noin viidennes, eli 65 000 pääasiallisista auttajista, asuu toisella paikkakunnalla (Vuorijärvi 2011). Erilaisista tilastoaineistoista sekä aiemmin toteutetuista tutkimuksista on luotu alkuymmärrys monipaikkaisen hoivan taustalla vaikuttavista tekijöistä. Myös hoiva on tunnistettu yhdeksi monipaikkaisuutta luovaksi motiiviksi. 2022). Ilmiön laajuudesta ei ole kuitenkaan Suomessa tarkkaa tietoa. Vapaa-ajan asukkaille suunnatulla kyMari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Itse monipaikkaisten osalta tutkimuksen erityisenä kohderyhmänä ovat olleet vapaa-ajan asukkaat, jotka ovat Suomessa määrällisesti merkittävin monipaikkaisten ryhmä (Rannanpää et al. 7 1/24 Futura kumisesta valtioiden rajat ylittävään kausiasumiseen (Rannanpää et al. On myös huomionarvoista, että monipaikkaisuuden eri muodot liittyvät usein eri elämänvaiheisiin, niin että esimerkiksi nuoret viettävät monipaikkaista elämää erityisesti opiskelujen, töiden tai parisuhteen takia, kun taas esimerkiksi vapaa-ajan asunnon omistaminen keskittyy myöhempiin ikävaiheisiin (Pitkänen & Strandell 2018). On arvioitu, että vähintään 1,25 miljoonaa suomalaista auttaa säännöllisesti omaisia ja tuttavia ja heistä noin 350 000 on omaistensa pääasiallisia auttajia (STM 2014). Analyysissä on hyödynnetty väestön ja kotitalouksien ikärakennetta ja asumista kuvaavia tilastoja, jotka ovat auttaneet muodostamaan yleiskuvaa monipaikkaisen hoivan nykyisistä ja tulevista ajureista ja tarpeista. 2007, 23–27), jossa tutkittavan ilmiön ymmärtämiseksi on yhdistelty toisiaan täydentäviä aineistoja sekä käsitteellisiä ja teoreettisia työkaluja. Auttajat eivät asu aina samassa taloudessa tai edes samalla paikkakunnalla hoivattavien kanssa. myös Dittrich-Wesbuer et al. 2010). Suomea koskevassa monipaikkaisuuden tutkimuksessa on tunnistettu erilaisia motiiveja monipaikkaiselle asumiselle (Pitkänen & Strandell 2018; Rannanpää et al. Monipaikkaisella hoivalla tai etähoivalla tarkoitetaan huolenpitoa toisella paikkakunnalla asuvista, usein iäkkäistä sukulaisista tai isovanhemmista, tai vastaavasti isovanhempia, jotka auttavat muualla asuvien lastenlasten hoidossa (Pitkänen & Strandell 2018; Schier et al. Monipaikkaisuuden muodot ovat usein myös toisiinsa limittyviä, jolloin monipaikkaista elämää voidaan viettää usean eri syyn takia. Tämä tarkoittaa, että käytännössä erityisesti maaseutualueilla vapaa-ajan asuminen moninkertaistaa monien kuntien asukasmäärän kesäkaudella. Suomessa on yli puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa ja jopa 2,4 miljoonaa suomalaista viettää aikaa vapaa-ajan asunnolla vuosittain (Voutilainen et al. Tutkimusasetelmana monimenetelmällinen tapaustutkimus Tutkimuksemme nojaa monimenetelmälliseen lähestymistapaan (ns. Näin esimerkiksi vapaa-ajan asumiseen voi liittyä huolenpitoa mökkipaikkakunnalla asuvasta omaisesta. 2022). Pitkänen ja Strandell (2018) ovat nostaneet esiin myös tarkemman monipaikkaisen asumisen käsitteen, jolla he viittaavat erityisesti asumisen käytäntöihin eli tilanteisiin, joissa henkilö asuu ja yöpyy säännöllisesti eri asunnoissa ja näin hänellä voi olla useampia koteja (ks. 2022). Aina monipaikkaisuus ei ole oma valinta vaan siihen voi liittyä myös pakotettua monipaikkaisuutta esimerkiksi laitoshoitoon, lastensuojeluun, asunnottomuuteen tai pakolaisuuteen liittyen. Pohjois-Karjalaan sijoittuvan tapaustutkimuksen tutkimusaineisto muodostuu sekä määrällisestä että laadullisesta aineistosta. 2021). mixed methods research) (Laine et al. Monipaikkaisuus voi liittyä tarpeisiin viettää aikaa eri paikoissa työn ja opiskelun, vapaa-ajan vieton ja lomailun, perheeseen ja parisuhteeseen liittyvien sosiaalisten syiden tai kiinteän omaisuuden hoidon vuoksi. On arvioitu, että vapaa-ajan asuminen siirtää kuntien välillä vuosittain 175 000 henkilövuotta, pääosin kaupungeista maaseudulle (Rannanpää et al
Kuntakohtaisia keskustelutilaisuuksia jatkettiin vuonna 2023 kiertäen vielä 11 kuntaa tai pitäjää, järjestäen tilaisuuksia yhteistyössä kunnan kanssa tai omina tilaisuuksina. Kaikissa tilaisuuksissa monipaikkainen hoiva oli omana keskusteluteemanaan mukana. Kyselytutkimus on toteutettu vuodenvaihteessa 2021–2022 lähettämällä kyselylomake 25 % satunnaisotannalla (n=1530) Pohjois-Karjalassa vapaa-ajan asunnon omistaville henkilöille, joiden vakituinen asuinkunta sijaitsee maakunnan ulkopuolella. Vapaa-ajan asukkaiden vastauksia saatiin kaikista Pohjois-Karjalan kunnista ja kyselyaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin käyttäen SPSS-ohjelmaa ja avoimien vastausten osalta teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 109–110) teemoittelemalla aineistosta nousevia monipaikkaisen hoivan muotoja Krögerin (2022) jäsentämien hoivaköyhyyden osa-alueiden mukaisesti. Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Toteutettuun kyselyyn saatiin kaikkiaan 588 vastausta ja vastausprosentiksi 38 %. Kaikkiin tilaisuuksiin kutsuttiin erityisesti kuntaja järjestötoimijoita mutta myös kuntalaisia ja vapaa-ajan asukkaita. Mikäli vapaa-ajan asunnolla on ollut useampia omistajia, on kysely lähetetty omistajista nuorimmalle, ja tähän on ollut mahdollista vastata joko paperilomakkeella tai sähköisesti. Kyseiset keskustelutilaisuudet järjestettiin paikallisten järjestöiltojen yhteydessä, jotka ovat vakiintuneita foorumeita paikallisten yhdistysten ja kunnan väliselle vuoropuhelulle. Paikallisiin keskustelutilaisuuksiin osallistui kaikkiaan 219 henkilöä eri rooleissa. Järjestetyt kuntakohtaiset keskustelutilaisuudet ja osallistuneiden määrä. Taulukko 1. taulukko 1). Tilastoja kyselyaineistoa täydentää vuosina 2021–2023 kerätty laadullinen keskusteluaineisto (ks. Järjestimme loppuvuodesta 2021 ja alkuvuodesta 2022 seitsemän kunnan alueella keskustelutilaisuuksia, joissa keräsimme laadullista aineistoa siitä, millaisia monipaikkaisia ryhmiä ja näihin liittyviä mahdollisuuksia ja kehittämistarpeita paikallisesti tunnistetaan. 1/24 8 Futura selytutkimuksella on selvitetty vapaa-ajan asumiseen kiinnittyvän monipaikkaisen asumisen laajuutta Pohjois-Karjalassa ja sen eri kunnissa, ja edelleen vapaa-ajan asumiseen liittyvää hoivaa tällä hetkellä, sekä arvioita hoivatarpeiden kehittymisestä tulevaisuudessa (Kattilakoski et al. Keskustelutilaisuuksista laaditut muistiot ovat toimineet kyselyn avovastausten ohella tutkimuksen laadullisena aineistona ja myös nämä on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä jäsentäen millaisia monipaikkaisen hoivan muotoja ja edelleen ilmiöön liittyviä kehittämistarpeita ja tulevaisuudennäkymiä paikallisesti tunnistetaan. 2022)
Ilmiö on vielä varsin tuntematon. Yhtä moni myös arvioi, että läheisen hoiva tulee tulevaisuudessa osaksi mökkeilyä (ks. Selvitimme Pohjois-Karjalan ulkopuolella vakituisesti asuvien vapaa-ajan asukkaiden osalta, missä määrin vapaa-ajan asunnolla vietettävään aikaan liittyy mökkiseudulla asuvan omaisen tai läheisen hoivaa. Paikallisissa keskusteluissa tuotiin esiin, että omaisia käy pitkänkin matkan takaa tarjoamassa säännöllisesti apua ja hoivaa ikääntyneille vanhemmille tai sukulaisille. kuva 1). Reilu kolmanneksella (36 %) ei löydy sukujuuria maakuntaan (n=585). Kuten edellä on todettu, vapaa-ajan asuminen on Suomessa määrällisesti merkittävin monipaikkaisuuden muoto (Voutilainen et al. Monipaikkainen hoiva tunnistettiin myös kaikissa paikallisissa keskustelutilaisuuksissa joko vapaa-ajan asumiseen tai laajemmin monipaikkaiseen asumiseen liittyvänä ilmiönä. Omaisten luona viivytään tällöin pidempikestoisesti tai tarjotaan apua vaKuva 1. Pohjois-Karjalan ulkopuolelta tulevista vapaa-ajan asukkaista 44 % on kotoisin mökkikunnasta ja 20 % muualta maakunnasta. Heillä, joilla on sukujuuria mökkiseudulle, osuus on tätäkin suurempi (29 %). Vapaa-ajan asunnolla vietettyyn aikaan liittyvä hoiva nyt ja tulevaisuudessa. Omalla tutkimuksellamme olemme selvittäneet ilmiön laajuutta ja tulevaisuuden näkymiä Pohjois-Karjalan maaseutualueilla yhdistämällä empiirisen tutkimuksen ja alueen väestöja asumistilastojen aineistoja. Kuva 1. 9 1/24 Futura Monipaikkainen hoiva: laajuus ja tulevaisuuden näkymät PohjoisKarjalan maaseutualueilla Monipaikkaisen hoivan laajuudesta ei ole saatavilla tarkkaa kansallista tai alueellista tietoa. Mökin sijaintipaikan yhteys juuriin ja kotiseutuun näkyy myös vapaa-ajan asukkaille suunnatun kyselytutkimuksen tuloksissa. Vapaa-ajan asunnolla vietettyyn aikaan liittyvä hoiva nyt ja tulevaisuudessa. Erityisesti etäältä vakituisesta asuinkunnasta hankittu mökki sijaitsee usein kotiseudulla tai alueella, jonne on sukulaissuhteita. Vapaa-ajan asukkaista 12 % ilmoittaa mökillä vietettävään aikaan liittyvän alueella asuvan läheisen hoivaa ja auttamista arjen askareissa. Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Näin lähes joka neljännellä (24 %) vapaa-ajan asukkaalla liittyy mökillä vietettävään aikaan nyt tai lähitulevaisuudessa omaisen hoivaa. 2021) ja siihen liittyy usein myös kotiseutuja sukulaissuhteita (Pitkänen 2011)
Sen sijaan Joensuussa suurin osa yksinasuvista on vielä nuoria, alle 35-vuotiaita. Hoivakysymyksen vaikeutta ja heijastumista myös monipaikkaisen hoivan vahvistumiseen lisäävät ikääntyneiden kasvavan osuuden ohella myös yksinasuvien kotitalouksien kasvava osuus ja määrä maakunnassa. Pitkään jatkunut etäältä hoiva johtaa lopulta vapaa-ajan vieton, monipaikkaisen hoivan sekä monipaikkaisen työn yhdistymiseen. Läheisten hoivavastuun lisääntyessä myös monipaikkainen hoiva tulee eittämättä ilmiönä vahvistumaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2023) tuoreessa asiantuntija-arviossa tuodaan esiin, että Pohjois-Karjalan väestön sosiaalija terveydenhuollon palvelutarve on maan suurin ja pääsyssä perustason palveluihin on viiveitä. 1/24 10 Futura paa-ajan asunnolta käsin. Erityisen paljon ikääntyneitä asuu yksin Heinävedellä, Rääkkylässä ja Ilomantsissa eli maaseutukunnissa. Väestökehitys ja syvenevä hoivaköyhyys monipaikkaista hoivaa vahvistavina ajureina Kuten olemme taustoittaneet, vaikuttavat informaalin läheishoivan kasvaviin tarpeisiin ja tarjoamiseen julkisen palvelujärjestelmän puutteet vastata erityisesti ikääntyneen väestön avun ja tuen tarpeisiin (Kröger 2022). On selvää, että väestökehitys tulee lisäämään niin julkiseen palvelujärjestelmään kohdistuvia paineita kuin omaisten hoivavastuuta – tilanteessa, jossa hoivapalveluiden tarjonta ja saatavuus on jo nyt varsin kriittisessä tilassa. Tilastokatsaus osoittaa kaikkinensa kehityssuuntaa, mikä tulee entisestään lisäämään niin julkisten ja yksityisten hoivapalveluiden kuin läheishoivan tarvetta. Noin kaksi kolmannesta maakunnan 65 vuotta täyttäneistä asuu maaseutualueilla (Tilastokeskus 2022d). Omaa elämää niin asumisen kuin työn osalta järjestellään uudelleen. Tilastokeskuksen (2021) väestöennusteen mukaan yli 75-vuotiaiden osuus kasvaa niin, että heitä on vuonna 2040 jo noin 20 % väestöstä. Yksinasuvien kotitalouksien osuus on kasvanut Pohjois-Karjalassa kuten koko Suomessa (Tilastokeskus 2022e). Vuoden 2020 tilastot osoittavat, että maakunnassa on jo reilut 41 000 yhden hengen asuntokuntaa, mikä on noin 48 % maakunnan kaikista asuntokunnista (ks. Noin 40 % maakunnan yksinasuvista on yli 65-vuotiaita, ja yli 75-vuotiaita yksin asuvia on maakunnassa jo yli 8 400. Ikääntyneiden asumisja sosiaalipalveluiden riittämättömyys kuormittaa hyvinvointialueen palvelujärjestelmää ja monien palveluiden yhdenvertainen saatavuus on heikentynyt. Määrällisesti ikäluokan osuuden ennakoidaan kasvavan noin 8 400 henkilöllä, jolloin maakunnassa asuisi vuonna 2040 jo noin 30 000 vähintään 75-vuotiasta. Osa myös yöpyy paikallisissa hotelleissa tai läheisen hoivatarpeiden lisääntyessä vuokraa paikkakunnalta itselleen väliaikaisen asunnon, tai muuttaa lähemmäksi paikkakuntaa. Merkittävä osuus yksinasuvista on myös iäkkäitä. Kyseisiä kuntia voidaankin pitää esimerkkeinä kehityksestä, joka on tulevaisuudessa edessä myös monissa muissa maakunnan kunnissa. Hoivan monipaikkaista luonnetta ruokkii puolestaan yhteiskunnan kaupungistuminen, jonka myötä ikääntyneen maaseutuväestön lähiomaiset asuvat usein etäällä. Pohjois-Karjalassa yli 65-vuotiaiden osuus maakunnan väestöstä on korkeampi (28,4) kuin maassa keskimäärin (23,3) (Tilastokeskus 2022a) ja tarkasteltaessa maaseutualueita osuus on vieläkin suurempi. Hoivapalveluiden riittämättömyyden ohella ja tähän kytkeytyen läheisten hoivavastuuta lisäävät myös väestön ikääntyminen ja ikääntyvien yksinasuvien kasvava osuus. taulukko 2, Tilastokeskus 2022f). Hoivan tarpeet ja monipaikkaisen hoivan tarjoaminen Sitä, minkä tyyppistä hoivaa vapaa-ajan asukkaat ja laajemmin monipaikkaiset asukkaat tarMonipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Erityisesti vanhempien ikäluokkien suhteellinen osuus maakunnassa tulee myös entisestään kasvamaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Maakunnan maaseutuväestöstä jo yli kolmannes (37 %) on vähintään 65-vuotiaita ja harvaan asutulla maaseudulla osuus on jopa 41 %. Suhteellisesti eniten yksinasuvia löytyy Lieksasta (52 %) ja Joensuusta (51 %). Tilanteissa, joissa hoivan ja avun tarve lisääntyy ja informaalin hoivan tarjoaminen muuttuu pidempikestoisemmaksi, yhdistyy tähän työssäkäyvien osalta usein myös etätyö tai vuorotteluvapaa
Mökkeilyyn liittyvä läheisen hoiva lisää myös vapaa-ajan asunnon käyttöastetta. Moni monipaikkaisista hoivaajista on siis siirtynyt jo pois työelämästä. Avun tarpeet ja antaminen liittyvät ennen kaikkea asiointiapuun kuten kaupassa käyntiin, apteekissa asiointiin ja kyyditykseen, ja toisaalta auttamiseen arjen askareissa kuten siivouksessa, pihatöissä, kiinteistönhoidossa sekä teknisissä ja taloudellisissa asioissa. Paikalliset sote-yhdistykset Taulukko 2. Mökkiseudulla hoivaa tarjoavista hieman yli puolet (55 %) on palkkatyössä tai yrittäjinä ja 45 % eläkkeellä. Tunnuslukuja yksinasuvien osuudesta Pohjois-Karjalan kunnissa vuonna 2020 (Tilastokeskus 2022f). Monipaikkaiset kaipaavat niin keskusteluapua, neuvontaa kuin konkreettisia apukäsiä kokiessaan etäältä huolta iäkkäistä vanhemmistaan tai sukulaisistaan. Tutkimus osoittaa, että myös itse avun tarjoajat ovat usein jo ikääntyneitä. Kaikkiaan maakunnan ulkopuolisten omistuksessa olevien vapaa-ajan asuntojen käyttöaste on tutkimuksen pohjalta 85 käyttöpäivää vuodessa. 11 1/24 Futura joavat läheisilleen on tutkimuksessa analysoitu sekä kyselytutkimuksen avoimista vastauksista (n=99) että kuntakohtaisten keskustelutilaisuuksien (n=18) muistioista. Lisäksi läsnäololla tuetaan läheisten sosioemotionaalisia tarpeita tarjoamalla seuraa muun muassa sienija marjametsälle ja matkoille (ks. Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. taulukko 3). Hoivaa tarjoavista vapaa-ajan asukkaista 37 % on alle 60-vuotiaita, 29 % 60–69-vuotiaita ja 34 % 70-vuotiaita tai vanhempia (ks. kuva 2). Ennen kaikkea monipaikkaista hoivaa haastaa ja kuormittaa etäältä hoivaamiseen liittyvä huoli ja kaivatun tuen puute. Tutkimuksen laadullinen aineisto osoittaa, että monipaikkaisten tarjoaman läheishoivan ja avun luonne paikkaa hoivaköyhyyden eri osa-alueita (Kröger 2022), painottuen erityisesti avun antamiseen päivittäisten asioiden hoitamisessa. Niiden vapaa-ajan asukkaiden osalta, joiden mökkeilyyn liittyy alueella asuvan omaisen tai läheisen hoivaa, vapaa-ajan asunnon käyttöaste on lisääntynyt useammalla kuin puolella (54 %). Monipaikkainen hoiva koetaan myös haasteelliseksi ja paikallisissa keskusteluissa monipaikkaista hoivaa kuvataankin myös pakotetuksi hoivaksi. Vastaavasti heistä, jotka arvioivat mökillä vietettävään aikaan kytkeytyvän tulevaisuudessa läheisen hoivaa, on hieman useampi (59 %) vielä työelämässä (36 % eläkkeellä). Tutkimuksella selvitettiin myös sitä, keitä monipaikkaiset hoivan tarjoajat ovat ja kuinka hoivan tarjoaminen vaikuttaa vapaa-ajan asunnon käyttöasteeseen. Paikallisten hoivayritysten ja yhdistysten palveluista ja toiminnasta kaivattaisiin enemmän ja kootusti tietoa
Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Paikallisissa keskusteluissa toivottiinkin, että paikalliset sote-yhdistykset, kyläyhdistykset tai muut paikallisja kylätasolla toimivat yhdistykset tarjoaisivat enemmän konkreettista apuna tilanteissa, joissa ikääntyneet sinnittelevät usein pitkään yksin tai keskenään ja tarvitsisivat apua arjessa selviytymiseen. 1/24 12 Futura kuten omaishoitajien yhdistys, sydänyhdistys ja muistiyhdistys nähdään tärkeinä tahoina saada keskusteluapua, neuvontaa ja tukea omaisen hoivaan. Monipaikkaisen hoivan tarjoaminen eri ikäryhmissä. Kuva 2. Monipaikkaisen hoivan tarjoaminen eri ikäryhmissä. Neuvonnan ja keskusteluavun lisäksi kaivattaisiin kuitenkin myös konkreettista apua sillä hoiva on lopulta aina lähityötä. Kehittämistoimia toivotaan niin hoivayrittäjyyden kuin Taulukko 3. Toimintaa on ollut jo noin kymmenen vuoden ajan ja samalla ”pehmeä hoiva” on työllistänyt paikallisia ihmisiä. Jo toimivana esimerkkinä tuodaan esiin Värtsilän pitäjäyhdistyksen tarjoama kotiapu. Monipaikkaisen hoivan luonne suhteessa Krögerin (2022) jäsentämiin hoivaköyhyyden osa-alueisiin. Yhdistys tarjoaa pientä maksua vastaan apua polttopuiden teossa, lumitöissä ja kiinteistön hoidossa. Kuva 3. Keskusteluissa ja vastauksissa peräänkuulutetaan myös hoivatalouden kehittämistä
Tämä näkyy myös monipaikkaisen hoivan lisääntymisenä. Tilanne on erityisen vaikea maaseutualueilla, joilla ikääntyneiden suhteellinen osuus kasvaa samalla kun julkisen palvelujärjestelmän on entistä vaikeampaa vastata hoivan kasvaviin tarpeisiin. Omaisille kaivataan helppokäyttöisempiä digilaitteita ja -palveluita mahdollistamaan yhteydenpitoa omaisiin ja pääsyä sähköisiin terveyspalveluihin. Tapaustutkimuksemme Pohjois-Karjalasta osoittaa, että samanaikaisesti tapahtuva väestön ikääntyminen, yksinasuvien ikääntyneiden määrän lisääntyminen, palveluverkon harveneminen ja monipaikkaisuutta lisäävä kaupungistuminen vahvistavat myös monipaikkaisen hoivan ilmiötä. Osana hoivaa korostetaan myös fyysisten ja digitaalisten yhteyksien tärkeyttä. 2018) kytkeytyvän myös erityinen monipaikkaisuuden ulottuvuus, mikä on jäänyt hoivapolitiikkaa koskevissa keskusteluissa käytännössä tunnistamatta. Johtopäätökset Ikääntyvien ja yksinasuvien hoivaan ja huolenpitoon liittyvät haasteet nousevat entistä kriittisemmäksi tulevaisuuden kysymykseksi niin kansallisella kuin alueellisella tasolla. 2011; Knif 2012; Koskinen et al. Monipaikkaisten hoiva-alan ammattilaisten osalta pohdittiin, voisivatko he työskennellä joustavammin ja tehdä muutaman viikon vuodessa keikkaa mökkiseudulla. Samalla kun monipaikkainen väestö kasvattaa monien maaseutukuntien tosiasiallista väestömäärää lisää se myös painetta niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin järjestöissä tunnistaa monipaikkaisen asumisen ja tähän limittyvän hoivan vahvistuvaa ilmiötä – sekä tähän liittyen tarvetta lähteä pohtimaan sekä paikallisesti että alueellisesti, kuinka hoivan tarpeiden ja tarjoamisen moninaisiin haasteisiin voitaisiin löytää yhdessä ratkaisuja. Monipaikkainen hoiva lisää myös maaseutualueiden palveluiden ja väliaikaisen asumisen kysyntää. Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Hoivan täyttymättömät tarpeet kasvattavat omaisten ja kolmannen sektorin roolia hoivatarpeiden ja -palveluiden paikkaajina. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa hoivaköyhyyteen (Kröger 2019a; 2019b; 2022) ja läheisten lisääntyneeseen hoivavastuuseen (Bevan et al. Vaikka hoivaan liittyvästä monipaikkaisuudesta tai ikääntyneiden lähiomaisten asuinpaikoista ei ole saatavissa tarkkaa tilastotietoa, on alueiden eriytyvä väestökehitys sekä hoivatarpeiden kasvu huomioiden selvää, että läheisistä huolehditaan enenevässä määrin pitkienkin matkojen takaa. Hoiva lisää monipaikkaista asumista eri tavoin ja esimerkiksi mökkeilyyn kytkeytyvä läheishoiva nostaa vapaa-ajan asuntojen käyttöastetta. Osassa Pohjois-Karjalan kuntia onkin jo tarjolla Suomen Punaisen Ristin ystävätoimintaa, mikä koetaan tärkeäksi ja vastaavan erityisesti iäkkäiden omaisten sosiaalisiin tarpeisiin kuten yksinäisyyden ehkäisyyn. Hoivan tarjoajista moni on myös itse jo ikääntynyt ja jäänyt pois työelämästä. Tutkimus nostaa kaikkiaan näkyväksi vielä varsin vähälle huomiolle jäänyttä monipaikkaisen hoivan ilmiötä, ja kuinka tämä haastaa niin aluekehittämistä kuin pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia. Monipaikkainen hoiva ei ole vain tulevaisuutta, vaan se kytkeytyy jo nyt monella tapaa muun muassa vapaa-ajan asukkaiden haluun ja tarpeisiin viettää aikaa ja monipaikkaista elämää mökkiseudulla. 13 1/24 Futura perhehoidon kehittämiseksi. Myös mökkitalkkareille visioidaan ”kevythoivan” tehtäviä Värtsilän pitäjäyhdistyksen tavoin. Monipaikkainen hoiva tarvitsee tuekseen kehittämistoimia koskien niin hoivapolitiikkaa ja palvelujärjestelmän kehittämistä kuin paikallistason toimintaa kunnissa, järjestöissä ja asukasyhteisöissä. Se koetaan monilta osin pakotetuksi, ja siksi etäältä hoivaamiseen liittyvään huoleen ja läheisen tarpeisiin vastaamiseksi kaivataankin enemmän tukea ja tietoa saatavilla olevasta paikallisesta avusta. Myös useissa pohjoiskarjalaisissa kylissä toimivat kylien pelastusryhmät ja organisoitu kyläturvallisuustoiminta nähdään arvokkaana toiminnan vahvistaessa yhteisöllisyyden, naapuriavun ja keskinäisen huolenpidon kulttuuria. Tältä osin odotuksia suunnataan sekä julkisen että yksityisen palvelusektorin kehittämiseen kuin myös yhteisöllisen huolenpidon ja järjestötoiminnan vahvistamiseen. Monipaikkaisella hoivalla paikataan hoivaköyhyyden eri osa-alueita, erityisesti avun tarpeita päivittäisten asioiden hoitamisessa sekä sosioemotionaalisia tarpeita. Myös omaisten sosioemotionaalisiin tarpeisiin vastaamiseen kuten seurusteluun, ulkoiluun ja virkistykseen kaivataan enemmän tukea
Lisäksi haluamme kiittää projektipäällikkö Pasi Saukkosta tutkimuksen mahdollistamisesta sekä kahta artikkelin arvioijaa hyvistä ja artikkelia eteenpäin vieneistä kommenteista. Publishing Unit, University Library of Jyväskylä. <https://www.julkari.fi/ handle/10024/146429>. Jensen, Ilmo Keskimäki, Ingelise Andersen, Bo Burström et al. Department of General Practice and Primary Health Care, Faculty of Medicine, University of Helsinki. (2020): Ikääntyneiden asuminen ennakointi ja varautuminen kunnissa. Bledsoe, Linda K., Sharon E. Davey, Adam, Emiko Takagi, Gerdt Sundström & Bo Malmberg (2013): (In)formal support and unmet needs in the national long-term care survey, Journal of Comparative Family Studies 44(4), 437–453. Kortelainen, Jeremias, Olli Oosi, Tuomas Luukkonen, Noora Luomala, Katariina Välikangas, Johanna Hätälä et al. Jansson, Anu (2020): Loneliness of older people in longterm care facilities. Sustainable Development Goals Series. Kestilä, Laura, Sakari Karvonen, Signe Jauhiainen, Hennamari Mikkola (toim.) (2023): Väestön terveysja hyvinvointikatsaus 2023: tavoitteena sosiaalisesti kestävä Suomi. Kröger, Teppo (2022): Care Poverty: When Older People’s Needs Remain Unmet. Springer Nature, Cham. Artikkeli on kirjoitettu Manner-Suomen maaseutuohjelman ja Suomen akatemian (hankenumero 349984) rahoittamien hankkeiden tuella. Daly, Mary & Jane Lewis (2000): The concept of social care and the analysis of contemporary welfare states, The British Journal of Sociology 51(2), 281–298. Dittrich-Wesbuer, Andrea, Caroline Kramer, Cédric Duchene-Lacroix & Peter Rumpolt (2015): Multi-local living arrangements: Approaches to quantification in German language official statistics and surveys, Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie 106(4), 409–424. Esping-Andersen, Gøsta (1990): The three worlds of welfare capitalism. Knif, Pirjo (2012): Keski-ikäiset ikääntyvien omaistensa auttajina. Bevan, Jennifer L. Stakes. 159–164. Moore & Wanda Lott Collins (2010): Long Distance Caregiving: An Evaluative Review of the Literature, Ageing International 35, 293–310. Gaudeamus, Helsinki. Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Gummeruksen Kirjapaino Oy, Vaajakoski. Hoppania Hanna-Kaisa, Olli Karsio, Lena Näre, Antero Olavikivi, Liina Sointu, Tiina Vaittinen & Minna Zechner (2017): Hoivan arvoiset. Raportti 4/2018. Kröger, Teppo, Jiby Mathew Puthenparambil & Lina Van Aerschot (2019b): Care poverty: unmet care needs in a Nordic welfare state, International journal of care and caring 3(4), 485–500. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social research 439. & Lisa Sparks (2011): Communication in the context of long-distance family caregiving: An integrated review and practical applications, Patient Education and Counseling 85, 26-30. Kattilakoski, Mari & Maarit Sireeni (2020): Koettu arjen hyvinvointi ja sen murtumat maaseudun naisten kertomuksissa, Maaseutututkimus, 28(1), 7–28. Työpaperi 14/2023. 1/24 14 Futura Monipaikkaisesta hoivasta tarvitaan myös lisää sekä määrällistä että laadullista tutkimusta. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Lähteet Agerholm, Janne, Jutta Pulkki, Natasja K. Koskinen, Seppo, Päivi Sainio & Hanna Alastalo (2018): Avun tarve ja saaminen. Gaudeamus, Helsinki. Kiitokset Kiitämme Monipaikkainen Pohjois-Karjala -hankkeen keskustelutilaisuuksiin osallistuneita henkilöitä ja kyselytutkimuksen vastaajia. Blomgren, Jenni, Pekka Martikainen, Tuija Martelin & Seppo Koskinen (2006): Ikääntyneiden saama epävirallinen ja virallinen apu Suomessa, Yhteiskuntapolitiikka 71(2), 167-178. Tutkimus sukupolvien välisestä informaalista hoivasta. Koramo, Marika, Katariina Välikangas, Sari Pitkänen, Jarno Parviainen, Heikki Miettinen & Pirjo Haukkapää-Haara (2023): Kuntien ja hyvinvointi alueiden toiminta ikääntyneiden asumisessa ja asumispalveluissa. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:55. Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu. Laine, Markus, Jarkko Bamberg & Pekka Jokinen (2007): Tapaustutkimuksen taito. Doctoral Dissertation. <https://doi.org/10.1111/j.1468-4446.2000.00281.x>. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Kattilakoski, Mari, Kati Pitkänen, Pasi Saukkonen (2022): Monipaikkainen Pohjois-Karjala monipaikkaisen työn, kansalaistoiminnan ja hoivan muodot ja kehittämistarpeet. <https://doi. Monipaikkainen hoiva ei kuitenkaan kiinnity yksin vapaa-ajan asumiseen. <https://doi.org/10.3138/jcfs.44.4.437>. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:36. Julkunen, Raija (2006): Kuka vastaa. Pohjois-Karjalaa koskeva tapaustutkimus osoittaa, että monipaikkainen hoiva limittyy merkittävällä tavalla vapaa-ajan asumiseen nyt ja tulevaisuudessa. Teoksessa Koponen, Päivikki, Katja Borodulin, Annamari Lundqvist, Katri Sääksjärvi & Seppo Koskinen (toim.): Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa FinTerveys 2017 -tutkimus, s. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. (2023): The organisation and responsibility for care for older people in Denmark, Finland and Sweden: outline and comparison of care systems, Scandinavian Journal of Public Health. Kröger, Teppo, lina van Aerschot & Jiby Mathew Puthenparambil (2019a): Ikääntyneiden hoivaköyhyys, Yhteiskuntapolitiikka 84(2), 124–134. Vaiva yhteiskunnan ytimessä. Polity Press, Cambridge. Itä-Suomen yliopisto, Alueja kuntatutkimuskeskus SPATIA. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Jotta saataisiin tarkempaa kuvaa monipaikkaisen hoivan laajuudesta ja monimuotoisuudesta, tulisi ilmiötä tarkastella myös vapaa-ajan asumista laajemmasta monipaikkaisuuden näkökulmasta. org/10.1177/140349482211371>
Schier, Michaela, Nicola Hilti, Helmut Schad, Cornelia Tippel, Andrea Dittrich-Wesbuer & Anna Monz (2015): Residential multi-locality studies – the added value of research on families and second homes, Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie 106(4), 439–452. Sosiaalija terveysministeriö STM (2014): Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Tilastokeskus (2022b): StatFin / Rakennukset ja kesämökit / 116j -Kesämökit alueittain, 1970–2022 [Viitattu 8.12.2023]. Schmidt-Thomé, Kaisa & Johanna Lilius (2023): Smart shrinkage and multi-locality – The appeal of hope, illustrated through Puolanka, a rural municipality in Finland, Urban, Planning and Transport Research 11(1), Article 2165140. Rantamäki, Niina, Mari Kattilakoski & Maija Halonen (2021): Alueellinen yhdenvertaisuus maakunnallistuvissa sosiaalija terveydenhuollon rakenteissa, Yhteiskuntapolitiikka 86(4), 383–394. Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi (2018): Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Luonnonvarakeskus, Helsinki. 15 1/24 Futura Pitkänen, Kati & Anna Strandell (2018): Suomalaisen maaseudun monipaikkaisen asumisen muodot ja tulevaisuuden kehitys, Maaseudun uusi aika 26(2–3), 6–23. Tilastokeskus (2021): StatFin / Väestöennuste / 139f -Väestöennuste 2021: Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain, 2021–2040 [Viitattu 8.12.2023]. Tilastokeskus (2022c): StatFin / Asunnot ja asuinolot / 116a -Asuntokunnat koon ja talotyypin mukaan, 1985-2022 [Viitattu 8.12.2023]. Uniprint, Oulu. Sosiaalija terveysministeriö, Helsinki. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen selvityksiä. Tedre Silva & Anneli Pulkkinen Anneli (2010): Vanhuksen paikka maaseudulla vanhustyönjohtajien näkemyksiä, Maaseudun uusi aika 18(1), 5–16. THL, Helsinki. Tammi, Helsinki. (2022): Is Nordic eldercare facing a (new) collaborative turn?, Social Policy & Administration. Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Vabø, Mia, Zechner, Minna, Stranz, Anneli, Graff, Lea & Sigurðardóttir, Sigurveig H. Voutilainen, Olli, Kirsi Korhonen, Ulla Ovaska & Hilkka Vihinen (2021): Mökkibarometri 2021. Tampere University Press. Wood, Gerald, Nicola Hilti, Caroline Kramer & Michaela Schier (2015): A residential perspective on multi-locality: Editorial, Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie 106(4), 363–377. Rannanpää, Sari, Janne Antikainen, Rasmus Aro, Jaakko Huttunen, Sebastian Hovi, Kati Pitkänen & Mikko Weckroth (2022): Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys. Tilastokeskus (2022f): StatFin / Asunnot ja asuinolot / 116d -Asuntokunnat koon, vanhimman iän ja sukupuolen sekä talotyypin mukaan, 2005–2022 [Viitattu 8.12.2023]. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja. Vuorijärvi, Petri (2011): Etäomaishoitajien toiminta ja velvollisuudentunto Suomessa. Työryhmän loppuraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL (2023): Sosiaalija terveydenhuollon järjestäminen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella: Alueellinen asiantuntija-arvio, syksy 2023. Tilastokeskus (2022d): StatFin / Väestörakenne / 11s3 -Väestö asuinpaikan kaupunki-maaseutu-luokituksen sekä sukupuolen ja iän mukaan, 2000–2022 [Viitattu 11.12.2023]. Luonnonvaraja biotalouden tutkimus 47/2021. <https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8190-1>. Tilastokeskus (2022a): StatFin / Väestörakenne / 11ra -Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2022 [Viitattu 8.12.2023]. Tilastokeskus (2022e): Yksinasuvat ikäryhmän ja sukupuolen mukaan 2022 [Viitattu 21.12.2023]. Zechner, Minna (2010): Informaali hoiva sosiaalipoliittisessa kontekstissa. Sosiaalija terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. <https://doi.org/10.1080/21 650020.2023.2165140>. <https://doi.org/10.1111/ spol.12805>
Norja merkitsee tämän tutkimuksen sairaanhoitajille käännettä, jossa monipaikkaisuus nähdään keinona hallita ammatillista toimijuutta. Tämän vuoksi on tärkeää nostaa keskusteluun mitä sairaanhoitajat kertovat ammatillisesta toimijuudestaan. Analysoin aineistoa tulkitsemalla siitä ammatilliseen toimijuuteen kiinnittyviä ulottuvuuksia, erityisesti työhön liittyviä vaikutusmahdollisuuksia. Monipaikkaisuus merkitsee tutkimuksen sairaanhoitajille kotia ja perhettä Suomessa, mutta työjaksoja käydään tekemässä Norjassa. Artikkeli perustuu etnografiseen aineistoon, jonka temaattisista haastatteluista (n=17) olen nostanut sairaanhoitajien kokemuksia ammatillisesta toimijuudesta sekä Suomessa että Norjassa. 1/24 16 Futura ”Niinku vaikutusmahdollisuudet on tosi paljon muuttunu viime vuosina”: Norjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutos Tarkastelen tässä artikkelissa suomalaisten sairaanhoitajien ammatilliseen toimijuuteen liittyviä tekijöitä. Asiasanat: sairaanhoitajien ammatillinen toimijuus, monipaikkaisuus, pendelöinti Katja Laakkonen väitöskirjatutkija, sairaanhoitaja YAMK Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto katja.laakkonen@uef.fi REFEREE-ARTIKKELI. Sairaanhoitajan työtä on pidetty pääsääntöisesti yksipaikkaisena ja paikkasidonnaisena, mutta monipaikkainen työskentely yksityisten rekrytointifirmojen kautta on yleistymässä pikkuhiljaa myös Suomen työja hoivamarkkinoilla. Analyysin avulla pyrin ymmärtämään niitä ammatilliseen toimijuuteen liittyviä tekijöitä, joilla voisi olla merkitystä tulevaisuuden sairaanhoitajille
Sairaanhoitajat asuvat joko yhteismajoituksessa muiden pendelöijien kanssa tai pienissä, valmiiksi kalustetuissa yksiöissä. (Skjælaaen, 2011, s. 18–19.) Rekrytointi ei kuitenkaan loppunut, vaan norjalaisille hoivamarkkinoille tulivat tämän jälkeen yleisen uusliberaalin reformin myötä yleistyneet yksityiset rekrytointifirmat. Rannanpää ym., 2022; Alasalmi ym., 2020) on tuonut esille kansallista pendelöinti-ilmiötä, johon liittyy kausittaista tai säännöllistä yöpymistä eri paikoissa. 16.) Kuitenkin edelleen vuonna 2024 Norjassa toimii kymmeniä yksityisiä firmoja, jotka rekrytoivat hoitohenkilökuntaa haluamistaan maista. Tämän jälkeen esittelen ne menetelmälliset valinnat, joita olen tehnyt tutkimuksen aikana. Tässä artikkelissa laajennan tätä monipaikkaisuuden keskustelua pohjoismaiseen kontekstiin. Eteläpelto ym., 2014, s. Suomalainen monipaikkaisuustutkimus (esim. Nykyään ylirajaisuudella viitataan siirtolaisten verkostoihin ja erilaisten rajoja ylittävien yhteyksien jatkumoon. 17 1/24 Futura 1 Johdanto Hoivan ja hoivaajien globaali liikkuminen on tunnistettu jo 2000-luvun alussa (Hochschild, 2014; Yeates, 2011; 2012). Tällainen vuokratyövoimaan perustuva rekrytointikäytäntö on mahdollistanut erityisesti pohjoismaisille sairaanhoitajille pendelöinnin, jossa norjalainen työnantaja maksaa sijaisille kilpailukykyisen palkan lisäksi usein myös muita etuja, kuten asumisen ja matkat. Osalle muodostuu säännöllinen pendelöintirytmi; he ovat esimerkiksi kaksi viikkoa kotona Suomessa, kaksi viikkoa töissä Norjassa. Pendelöivät sairaanhoitajat säätelevät itse työjaksojensa pituuden, joka vaihtelee noin viikosta useisiin kuukausiin. (van Riemsdijk, 2008, s. Työskentelyjakson pituuden lisäksi he määrittävät itse myös työn tekemisen paikan, eli millaisella osastolla ja missä sairaalassa he haluavat työskennellä. Muuttoliikekeskustelussa ylirajaisuus on yleinen ja vakiintunut käsite, mutta koska sairaanhoitajan kliininen työ on vahvasti paikkariippuvaista, pohdin tässä artikkelissa, miten ammatillinen toimijuus näkyy näissä paikkasidonnaisuuksissa. Tällainen ylirajainen liikkuminen tarkoittaa elämää kahden tai useamman maan välillä, joten arkea voidaan elää kahdessa eri maassa yhtä aikaa. Sairaanhoitajien arki ja elämä ankkuroituu Suomessa olevan kodin ja perheen ympärille, josta käsin monipaikkaista arkea eletään todeksi (ks. Tutkimustulosten esittämisen jälkeen pohdin sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta myös tulevaisuuden näkökulmasta, sillä ammatillinen toimijuus on aina menneisyyden ja nykyisyyden lisäksi myös tulevaisuusorientoitunutta (ks. Aineistoni perustuu tekeillä olevan väitöskirjatutkimukseni etnografiseen aineistoon. Tämän artikkelin suomalaisten sairaanhoitajien monipaikkaisuus tarkoittaa pendelöivää tapaa liikkua kahden hyvinvointivaltion välillä. 211; Ylitörmänen ym., 2019, s. Työsopimus voidaan laatia joko suoraan julkisen työnantajan tai yksityisen rekrytointifirman kanssa. Tarkastelen ensin ammatillista toimijuutta yleisenä käsitteenä, mutta myös kuinka se on ajan kuluessa muuttunut sosiaalija terveysalalla. Tällainen valtion ohjaama työvoiman rekrytointikäytäntö Norjaa itseään köyhemmistä maista jouduttiin kuitenkin lakkauttamaan siihen kohdistetun eettisen kritiikin vuoksi vuonna 2003. Usein nämä työjaksot neuvotellaan joka kerta erikseen. Työmarkkina-alueena on koko Norja ja asuminen tapahtuu työnantajan tarjoamassa tilapäismajoituksessa. 2 Sairaanhoitajien ammatillinen toimijuus Ammatillisella toimijuudella tarkoitetaan työntekijän mahdollisuutta osallistua, neuvotella ja vaikuttaa aktiivisesti oman työn, työidentiteetin Katja Laakkonen. Jokinen, 2005). Tällaisella ylirajaisella sairaanhoitajatyöllä on pitkät perinteet Norjassa, sillä jo 2000-luvun taitteessa useilla paikkakunnilla Suomessa järjestettiin rekrytointiin perustuvia, Norjan valtion kustantamia norjan kielen kursseja. Tuolloin Norjan valtiollinen ohjelma Aetat Recruitment Program rekrytoi näkyvästi sairaanhoitajia Suomen lisäksi myös Saksasta ja Puolasta. Kysyn aineistolta, mitä suomalaiset sairaanhoitajat kertovat ammatillisen toimijuuden eroista työskennellessään Suomessa ja Norjassa. Viime vuosikymmeninä kansainvälinen liikkuvuus on muuttunut kohti tilapäisempää liikkumista, kun entistä harvemmin ihmisten liikkuminen on yhdensuuntaista ja pysyvää (Okólski, 2001, 106; Raunio ym., 2020, 28). 7). Nämä rekrytointifirmat oli tarkoitettu lyhytaikaiseksi ratkaisuksi hoitoalan työvoimapulaan
Toimijuus koetaan yksilöllisesti ja kokemukset vaimenevat tai vahvistuvat erilaisissa kohtaamisissa. 37.) Työajasta potilastyön osuus on kaventunut trendinomaisesti. (Hirvonen ym., 2020, s. 3 Menetelmänä etnografia Artikkelin analyysi pohjautuu etnografiseen aineistoon, johon kuuluu tekemäni osallistuva havainnointi norjalaisessa sairaalassa kesinä 2020 ja 2023 (yhteensä yhdeksän viikkoa), refleksiivinen kenttäpäiväkirja sekä 17 pendelöivän sairaanhoitajan temaattista haastattelua. Tässä artikkelissa käytän pääaineistona haastatteluaineistoa (232 sivua), sillä ammatilliseen toimijuuteen liittyvä puhe tuli vahvimmin esille sairaanhoitajien yksilöllisissä kokemuksissa. Sosiaalija terveysalalla ammatillinen toimijuus on rakentunut ammatillisen koulutusjärjestelmän kehittymisen myötä. (Hirvonen ym., 2020, s. Sairaanhoitajien uusia rooleja olisivat näin ollen mentorointi, valmentaminen ja kumppanina toimiminen. 14; Ylitörmänen ym., 2019, 10, s. 84–85.) Tällainen tilanteisuus tekee ammatillisesta toimijuudesta jatkuvasti muuttuvan prosessin, joka on aina kontekstisidonnaista ja samalla myös tulevaisuuteen suuntautunutta (Hirvonen, 2024, s. (Hirvonen ym., 2020, s. Se on tuonut terveydenhuoltoon johtamistavan, jonka mukaan hoitohenkilökunnasta on tavoitteena kouluttaa sopeutuvia ja joustavia moniosaajia. Ammatillinen toimijuus ei ole pysyvä ominaisuus vaan sen on jotain, mikä rakentuu yksilön ja yhteisöjen tekoina. (Jokinen, 2022, s. Olen itse työskennellyt useita vuosia sairaanhoitajana sekä Suomessa että Norjassa, joten kenttäjaksolle pääsyä ja tutkittavien rekrytointia Norjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutos. Laajentuneiden työnkuvien lisäksi ammatillisen toimijuuden muutoksiin liittyy myös hoitoja hoiva-alan standardisointi, jossa työn suoritteita on alettu mitata ja seurata aiempaa tarkemmin. Naisvaltaisella alalla tämä on tarkoittanut toimijuutta, johon liittyvät vaativa ammatillinen osaaminen, etiikka ja työhön sitoutuminen. Näiden tilanteisuuksien vuoksi kokemus ammatillisesta toimijuudesta fluktuoi, pienenee ja suurenee, ja sitä arvioidaan jatkuvasti uudelleen. On arvioitu, että vuoteen 2025 mennessä sosiaalija terveyshuollossa on noin 235 000 avointa työpaikkaa, joista 67 prosenttia johtuu luonnollisesta poistumasta. 243.) Sairaanhoitajuuden ammatillinen toimijuus on sittemmin muuttunut, sillä väestön demografiset tekijät ja globaali sairaanhoitajapula ovat dramaattisesti lisänneet terveydenhuoltoja sosiaalipalvelujen tarvetta. Hahtelan ja Meretojan (2017) mukaan vuoden 2019 alussa voimaan tullut sote-uudistus muuttaa edelleen sairaanhoitajien työnkuvia ja osaamisvaatimuksia. Se pitää sisällään toimijoiden, instituutioiden ja valtarakenteiden dynamiikkaa. 16). 34.) Nämä tulevaisuuden yhä niukkenevat henkilöstöresurssit on jo tunnistettu megatrendiksi. myös Yliaska, 2014.) Johtamistavan lisäksi muutoksen kohteena ovat olleet niin sairaanhoitajien ammatillinen koulutus kuin työnkuvatkin, kun esimerkiksi lääkäreiden työtehtäviä on siirretty sairaanhoitajille. Huomionarvoista on, että vaikka kaikki vastavalmistuneet terveydenhuollon ammattilaiset työllistyisivät hoitoalalle, terveydenhuollon työntekijöistä on silti pulaa vähintään 20 000. 245–246; Ryynänen ym., 2004, s. 246; ks. 99). Lisäksi hoitotyön toimintaympäristöt muuttuvat niin, että asiakas ja potilas tulee nähdä entistä enemmän oman hoitonsa keskiössä. Tällainen johtamistapa liittyy uuden julkisjohtamisen käsitteeseen ”new public management”. 36.) Nämä muutokset muuttavat myös sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta, sillä tulevaisuudessa sairaanhoitajilta odotetaan kliinisen hoitotyön osaamisen lisäksi yhä laajempien palvelukokonaisuuksien hallintaa. Asiakkailla ja potilailla on tulevaisuudessa yhä aktiivisempi rooli omissa terveysvalinnoissaan ja omahoidossaan, jolloin sairaanhoitajien rooli ja asiantuntijuus muuttuvat yhä enemmän omahoidon tukemisen suuntaan. 1/24 18 Futura tai uran kehittämiseen ja muokkaamiseen (Vähäsantanen, 2013, s. (Hahtela & Meretoja, 2017, s. Hoitotyön osaamista on tarkoitus kehittää erityisesti kuntouttavassa työotteessa, ravitsemustilan arvioinnissa ja seurannassa, lääkehoidon turvallisessa toteutuksessa ja moniammatillisessa kokonaisarvioinnissa sekä potilasturvallisuuden varmistamisessa. (Ensio ym., 2016, s. Ammatillinen toimijuus on aina tilanteista. Haastateltavien keski-ikä on 53 vuotta. Terveydenhuollon yksi suurimmista muutoksista on ollut 2000-luvulla omaksuttu uusliberalistinen talousoppi ja yksityisen sektorin toimintatavan yleistyminen