1/2 02 2 1/2 02 2 Pyhä, transsendenssi ja tulevaisuuksientutkimuksen filosofiset perusteet. FUTURA 1/2022 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
Tilaukset ja osoitteenmuutokset Paula Kallioniemi, tutuseura@gmail.com, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Paula Kallioniemi, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Laura Pouru-Mikkola, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, tutuseura@gmail.com www.tutuseura.. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä tutuseura@gmail.com! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. www.facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Futuran tulevat teemat Futura 2/2022 Viestintä ja vuorovaikutus Futura 3/2022 Unohdettu tulevaisuustieto Futuran kirjoittajaksi. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. 41. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. vuosikerta 1/2022 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 51,50 €, Vuosikerta ulkomaille 61 €, Irtonumero jäsenille 7,85 €, muille 13,90 €. Vieraileva päätoimittaja Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.?, (1.11.2022 lähtien kuusiosmo@gmail.com) Taitto ja kansi Johanna Viherä Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
Neljäs ulottuvuus 31 erityisesti Piet Mondrianin taidekäsityksessä JereKyyrö Mikäonsuomalaisillepyhää?Pyhienjärjestysten 41 paikannuksia ElinaIskala PyhänVenäjäntulevaisuusvaakalaudalla 49 OsmoKuusiand Fourbasicphilosophiesforscientificfuturesresearch 60 AnttiHautamäki 84 SISÄLLYS F 1/2022 P S K R K. 1 1/22 F Osmo Kuusi Pyhä, transsendenssi ja tulevaisuuksientutkimuksen 2 filosofisetperusteet Metropoliitta MetropoliittaAmbrosiuksentervehdys 4 Ambrosius Sirkka Heinonen Moniarvoinen mosaiikkiyhteiskunta avaa ovia mysteerin 7 kohtaamiselle Osmo Kuusi Tieteellinen maailmankuva ja transsendenssin mahdollisuus 12 JP Jakonen Kestävä henkinen kehitys: 23 Näkökulmiatulevaisuudensisäpintaan Jaana Pääsky Hengen ihmettä ilmentämässä
Tieteellisen maailmankuvan popperilaisen tulkinnan ohella arvioin transsendenssin mahdollisuutta viitaten tulevaisuuksientutkimuksen pohja?loso?aksi tarjoamaani Yleiseen konsistenssikehikkoon (YKK). Lehden loppuun s?oitetussa englanninkielisessä artikkelissa esitellään tämän kehikon kolmatta perusversiota (GFC3.1) Pyhä, transsendenssi ja tulevaisuuksientutkimuksen ?loso?set perusteet. Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjesti osana vuoden 2021 kesäseminaaria Tammisen muistoseminaarin hänelle läheisestä aiheesta Uskonto, nationalismi ja pyhä tulevaisuudessa. Periaatteellinen yhteensopivuus ei ole todistus transsendenssin olemassaolosta, mutta ainakin se varoittaa ylimielisyydestä niitä kohtaan, jotka ovat kokeneet transsendenssin läsnäoloa. Edellinen aihetta käsittelevä Futuran teemanumero julkaistiin 2010 Tammisen toimittamana nimellä Uskonnon tulevaisuus. Artikkeleiden yleinen sävy Uskonnon tulevaisuus -teemanumerossa oli ehkä yksi syy siihen, että seuraavaa uskontoa käsittelevää teemanumeroa jouduttiin odottamaan kauan. Kuten Sirkka Heinonen arviossaan Metropoliitta Ambrosiuksen kirjasta Valon portailla toteaa, uskonto ja laajemmin henkinen ja hengellinen kehitys on tulevaisuudentutkimuksessa kuin kuuma puuro, jota kissa kiertelee. ”Aidon uskonnollisuuden” tulisi hänestä olla eräänlaista yleistä ihmisten välistä hyväntahtoisuutta. 1/22 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Futuran pitkäaikainen päätoimittaja Tapio Tamminen kuoli yllättäen syksyllä 2020. Tämä Futuran numero perustuu keskeisesti artikkeleihin ja muihin kirjoituksiin, jotka pohjautuvat seminaarissa esitettyihin puheenvuoroihin. Erityisesti sen tulisi olla solidaarisuuden ja demokraattisten arvojen edistämistä. Jonkinlaiseen hyväntahtoiseen transsendenssiin tai Jumalaan kasvatuksensa tai kokemustensa kautta uskova tarvitsee lisäksi jonkinlaista vakuuttumista siitä, että nämä arvot ovat myös hänen elämänsä turvana toimivan transsendenssin tahdon mukaisia. Pyrin artikkelissani osoittamaan, että tieteellinen maailmankuva popperilaisittain tai kriittisestä realismista käsin tulkittuna ja tieteellisen tiedon intersubjektiivisuutta korostaen on periaatteessa yhteensovitettavissa aktiivisesti vaikuttavan ihmiskunnalle hyväntahtoisen transsendenssin kanssa. Lisäksi se sisältää laajan artikkelin, missä vertaillaan neljää ehdokasta tulevaisuuksientutkimuksen perus?loso?aksi. Sävyä voisi hieman karrikoiden luonnehtia uskontoon harhautuneiden johdattamiseksi kriittisen tieteellisen ajattelun helmaan. Hän kutsui sitä ”epäaidoksi uskonnollisuudeksi”. On nyt helppo yhtyä ajatukseen, että solidaarisuus ja demokratian edistäminen ovat hyviä arvoja ja että hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 oli äärimmäisen tuomittava ja nyt tulisi toimia voimakkaasti demokratiaa halveksivaa Vladimir Putinia ja hänen tuk?oukkojaan vastaan. Tähän liittyy kuitenkin ongelma, jota käsittelen artikkelissani Tieteellinen maailmankuva ja transsendenssin mahdollisuus. Jos hän lisäksi erittäin vahvasti uskoo tieteelliseen maailmankuvaan, transsendenssi ei voi toimia sen kanssa ristiriitaisesti, koska muuten henkilö joutuu luopumaan uskosta toiseen niistä. Kokemus aktiivisesta ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa toimivasta transsendenssista on Pihlströmin mielestä silkkaa taikauskoa. Heinosta lainaten uskonnot – tai yleisemmin henkisyys on tulevaisuuden muotoutumisen kannalta kuitenkin niin keskeinen aihe, että sitä olisi aiheellista käsitellä Futurassa useammin kuin noin kymmenen vuoden välein. Selkeimmin tällainen opettava asenne näkyi Sami Pihlströmin pohdinnoissa aidosta ja epäaidosta uskonnollisuudesta
Osmo Kuusi. Jakosen mukaan henkisyys pitäisi nyt ymmärtää vivahteikkaana yleisinhimillisenä pyrkimyksenä, jossa pyrimme määrittelemään oman paikkamme suhteessa Kosmoksen, eli moniulotteisen maailmankaikkeuden, kokonaisuuteen. Väitöskirjaansa pohjautuvassa artikkelissa Jaana Pääsky tarkastelee 1900-luvun alun avantgarde-taiteil?oiden suhtautumista tulevaisuuteen ja siihen liittyvää henkisyyden ja Hintonin 4. Tätä pohdintaa he tekivät tärkeiden tieteellisten läpimurtojen kuten suhteellisuusteorian ja radioaktiivisen säteilyn löytämisen innoittamina. Elina Iskala tarkastelee lehden artikkelissaan ”Pyhän Venäjän tulevaisuus vaakalaudalla” sitä, miten Putin on Pyhällä RUSilla perustellut politiikkaansa ja miten Venäjän ja Ukrainan ortodoksiset kirkot ovat suhtautuneet Putinin pyrkimyksiin. Käsite joka eri tavoin myös luonnehtii tämän lehden artikkeleita, oli Tammisen uushenkisyydeksi kutsuma maailmaa ja sen perimmäisiä kysymyksiä ihmettelevä asenne. Ambrosius viittaa Torsti Kivistöön, joka kirjoitti Futurassa (4/99) tietoisuuden evoluutiosta. Artikkeli avaa henkisyyden käsitteen erilaisia ulottuvuuksia ja historiallista taustaa. Tämän moniselitteisyyden tiedostamalla Tapio Tamminen poikkesi Uskonnon tulevaisuus -lehden yleislinjasta artikkelillaan ”Idän ja lännen uskonnollinen dialogi”. Ne on s?oitettu lehden alkuun eräänlaisina haasteina keskusteluun ja niitä seuraavat minun ja Jaana Pääskyn transsendenssiin liittyvät pohdinnat. Tulisiko pitää Jumalan pilkkana sitä, että demokratiaa halveksivaa hyökkäystä Ukrainaan perustellaan Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan Pyhällä RUSilla, joka noin tuhat vuotta sitten syntyi Kiovassa. Uskonto on siis moniselitteinen ilmiö, jota Pihlströmin hyvistä tarkoituksista huolimatta yksinkertainen jaottelu ”aitoon” ja ”epäaitoon” uskonnollisuuteen ei tavoita. Kristilliseen Jumalaan uskova on sitä kieltävää skientistiä vaikeammassa asemassa siinä, että hän joutuu pohtimaan sitä, mikä on kristillisen sanoman kannalta hyväksyttävää. Kyrö viittaa kahteen perustulkintaan pyhästä. paikkaulottuvuudesta. Pyhien järjestysten paikannuksia”. Mielestäni kiintoisa lähtökohta transsendenssin pohdinnoille on syväoppivan tekoälyn keskeisen kehittäjän Geo. Paitsi vaikuttavaan transsendenssiin liittyvinä pohdintoina Tammisen uushenkisyyden teema ilmenee lehdessä henkisyyden käsitteen ja merkityksen sekä pyhän pohdintoina alkaen Metropoliitta Ambrosiuksen tervehdyksestä ja Sirkka Heinosen arviosta hänen kirjastaan Valon portailla. 3 1/22 F Osmo Kuusi ja vertaillaan sitä kolmeen muuhun ehdotukseen tulevaisuudentutkimuksen perus?loso?oiksi. Ambrosiuksen mukaan kirkosta on tullut byrokraattisen organisaationsa vanki, mihin liittyy ylikorostunut dogmatiikka. Tamminen lopetti artikkelinsa toteamalla, että uushenkisyyden taustalla on joustavuus, jolla se toisin kuin perinteiset uskonnot voi sovittaa uskomuksiaan vastaamaan modernin luonnontieteen näkemyksiä. ulottuvuuden pohdintaa. Toisen mukaan pyhyys ymmärretään yliluonnolliseksi toiseudeksi tai voimaksi, joihin esimerkiksi melanesialaisten ja polynesialaisten kielten mana-sana viittaa. Hintonin isoisänisän Charles Hintonin pohdinnat 4. Uskonnolliseen ajatteluun liittyvät tyypillisesti erilaiset pyhiksi tulkitut tekstit. JP Jakonen jatkaa uushenkisyyden pohdintaa artikkelillaan ”Kestävä henkinen kehitys: Näkökulmia tulevaisuuden sisäpintaan”. Yksi henkisyyden keskeinen muoto on pyhän kokeminen, mikä on aiheena Jere Kyyrön artikkelissa ”Mikä on suomalaisille pyhää. Pyhä voidaan kuitenkin ymmärtää myös järjestykseksi, jolloin painotetaan eheyttä ja loukkaamattomuutta. Erityisesti tässä mielessä Mannerheimia on pidetty pyhänä Suomessa. Hänen mukaansa varsinkin Pyhän Hengen työ, mitä voi rinnastaa oman artikkelini aktiiviseen transsendenssiin, on jäänyt takapenkille. Kyyrön mukaan yleisesti ottaen pyhän käsite viittaa johonkin erilleen asetettuun: pyhä erotetaan maallisesta eli profaanista ja usein se liitetään jumalalliseen tai tuonpuoleiseen. Tässä yhteisartikkelissa Antti Hautamäen kanssa hänen näkökulmarelativisminsa esitellään Hautamäen ja minun välisenä dialogina. Ambrosiuksen mukaan Kivistön ennakoima hyppäys materialismin ylikorostuksesta henkisyyden etsintään on iso paradigman muutos
Metropoliitta Ambrosius. Useimmille ihmisille jumalanpalveluselämän pyhyys ja kauneus tuovat näkymättömän näkyväksi. Tähän hyvyyden ja rakkauden kokemukseen sisältyy aina vahvasti salaisuuden kohtaaminen. Kuten maailma yleisemminkin ennen demokratian esiin nousua, katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat yhä harvainvallan alla, piispojen hallinnassa. Tämä on ollut iso yllätys ja hämmästyksen aihe myös ortodokseille itselleen. Kirkosta on tullut byrokraattisen organisaation vanki. Eurooppalaisilla kielillä tässä pitäisi puhua spiritualiteetin uudesta kasvusta, mutta suomen kielessä – ehkäpä pietismin perinnöstä johtuen – sana ”hengellisyys” on monelle ahdistava. Silti kirkko on selvinnyt vahvan liturgisen identiteettinsä turvin aina tähän asti. Kirkot ongelmien keskellä Perinteisten kirkkojen ongelmat ovat hyvin vahvasti yhteisiä. Tämäntyyppinen hyppäys materialismin ylikorostuksesta henkisyyden etsintään on iso paradigman muutos. Hengellisen mission hämärtyminen ja johtajuuden vakava puute alleviivaavat tänään hallinnon ensis?aisuutta. Ortodoksisuus ja muut uskonnot Olen 1980-luvulta asti pohtinut syitä ortodoksisuuden nousulle julkisuuteen Suomessa. Hän ennakoi, että 2000-luvulla ihmisellä on mahdollisuus ja hän ottaa kokonaisvaltaisesti syvempää persoonakohtaista vastuuta itsestään ja ympäristöstään. Juuri Pyhän Hengen jatkuva läsnäolo avaa kristillisyyden myöskin institutionaalisen kirkon ulkopuolelle ja vieläpä muiden uskontojen kohtaamiseen. Ylikorostunut dogmatiikka. Mielestäni tämä kulkee käsi kädessä uskonnon uuden tulemisen kanssa. Tästä on runsaasti esimerkkejä tänään, vaikkapa helluntailaisuuden ja karismaattisten liikkeiden sekä new age -uskontojen nousun myötä. Ytimeltään kristillinen usko on halki historian ollut elämäntapa, eikä kokoelma oppilauselmia. Muutamassa vuodessa marginaalinen ja osin sisäänpäin kääntynyt kirkko tuli yleiseen tietoisuuteen. 3. Tämä vie helposti yksipuoliseen tunnustuksellisuuteen ja jopa fundamentalismiin. Paavi Franciscuksen sanoin: ei pidä tehdä idoleita opinkappaleista, jotka ovat abstrakteja totuuksia. Pyrkimys määritellä eksaktisti niitäkin asioita, jotka eivät alistu määritelmiin. Suomessa niin luterilainen kuin ortodoksinenkin kirkolliskokous on säätyvaltiopäivien viimeinen jäänne. 1/22 4 Futura KATSAUS Metropoliitta Ambrosiuksen tervehdys Professori Torsti Kivistö kirjoitti Futurassa (4/99) tietoisuuden evoluutiosta ja kansalaisyhteiskunnan tulosta. Siksi yksinkertaisempaa on puhua spiritualiteetista, joka kokonaisvaltaisesti samalla kertaa tarkoittaa ”henkistä” ja ”hengellistä”. ambrosius@so?a.. Se tekee tilaa osallisuudelle pyhästä, Jumalasta. Moni pitää tätä melkeinpä irvikuvana varhaisen kirkon yhteisöllisestä ja vahvasti tulevaisuuteen suuntautuneesta elämästä. Monet taiteil?at, intellektuellit ja journalistit löysivät ortodoksisuuden ytimen, pyhyyden ja kauneuden, näkymättömän, iankaikkisuuden. Niiden joukossa korostuu erityisesti kolme tematiikkaa: 1. Varsinkin Pyhän Hengen työ on jäänyt takapenkille. Suomen ortodoksinen kirkkokaan ei ole vapaa tästä perinnöstä. Kristuksen persoonan ylikorostus ja yksipuolinen esillä pitäminen on johtanut käytännössä usein melkeinpä kristomonismiin. 2
5 1/22 F Metropoliitta Ambrosius Kun itse liityin ortodoksiseen kirkkoon 1970-luvulla, moni luterilainen teologikollega kuittasi sen sanomalla, että kiinnostus ortodoksisuuteen ”on vain sitä mystiikkaa”. Sama problematiikka liittyy esimerkiksi Venäjän uskonnollisuuden. Siitä tähän päivään on ollut pitkä matka ymmärtää Kristuksen työ eri uskonnoissa inklusiivisesti, mikä on iso harppaus uskontojen aitoon kohtaamiseen aiempien vastakkaisuuksien s?aan. Samalla itseironisesti totesin, että meillä on myös työnjakoa. Monet uskontotieteil?ät ovat jääneet ”tämänpuoleisen” vangeiksi, kun toisaalta perinteisen uskonnon nykytilannetta tai toisaalta sen marginalisoitumista mitataan varsin ulkokohtaisesti sosiologisilla tunnusmerkeillä, jäsenluvuilla ja yksittäisistä opinkappaleista vakuuttautumisen määrällä. Hindulaisuuden ja buddhalaisuuden kohtaaminen rikastuttaa meidän ”eurooppalaista” uskontoamme. Yhteistä meille on vahva askeettinen ja samoin meditatiivinen traditio. Tästä hengellisestä ulottuvuudesta he käyttivät nimitystä Logos spermatikos (hedelmällinen Logos). Kirkkoisä Gregorios Nyssalaisen (k. Dialogi suurten kirkkojen ja uskontojen välillä on nykypäivää. Seurakunnan sisällä, osallisena yhteisestä uskosta ja toivosta, voi hengellinen elämä kukoistaa. Kiitin kollegoja läheisestä vuorovaikutuksesta, yhteistyöstä ja keskinäisestä luottamuksesta. Eikä sielujen pre-eksistenssiä esittäneen kirkkoisä Origeneen (k. Ortodoksisuudessa on valoisa, jopa idealistinen ihmiskuva. n. Voisiko nähdä, että tässä tieteellinen tutkimus ja taiteen tekeminen kumpikin kurkottavat omia polkujaan samaan suuntaan. Mitä enemmän olen paneutunut idän suuriin uskontoihin, sitä kirkkaammin näen, että ortodoksisuus on jollakin tavoin niiden ja läntisen kristillisyyden välimaastossa. Kiinnostavuus liittyy transsendenssin näkökulmaan. Ihmisellä on vapaa tahto ja tehtävänä elää vastuullisena jäsenenä yhteisössä. 395) mielestä ihmisen tehtävä on kulkea ”kirkkaudesta kirkkauteen”, Kristuksen kaltaisuuteen, hyvyydessä ja rakkaudessa. Nämä vuosisatoja ennen Kristusta eläneet ajattel?at ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, miten koko ihmissuvussa on aito kaipaus totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen. Kun mystiikasta kuoritaan pois romantiikan ohut pintakerros, ollaan aidon uskonnon ytimessä. Onko se sitä. Kristillisessä traditiossa emme kuitenkaan opeta reinkarnaatiota. Toisaalta emme ole sitä toistaiseksi vakavasti pohtineet. Elämä kohdataan ihmeenä, mysteerinä. Hautajaispalveluksessa laulamme: ”olen sanomattoman kunniasi kuva”. Tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta käsitellä tätä laajemmin. Siitä käsin tärkeä kysymys on myös, löytyykö meiltä rakkauden tekoja tämän päivän sosiaalieettisten kysymysten keskellä. Silmäni avautuivat tälle Uudessa Valamossa 40 vuotta sitten. Kukaan piispoista ei kommentoinut. Kirkkojen kannalta kiinnostavaa on se, miten uskontojen dialogissa vielä 1960–70-luvuilla lähdettiin varsin eksklusiivisesti liikkeelle kristillisestä hegemoniasta ja ”etsittiin” Kristusta hinduismin yössä. Myös perinteiset karismaattiset lahjat ovat yhä osa kypsää spirituellia elämää, olipa kysymys esimerkiksi selvännäkemisestä, telepatiasta, tai parantamisen lahjasta. Henkinen ja hengellinen kasvu jatkuu myös ajan rajan tuolla puolen. Kuitenkin perinteisessä kristillisyydessä koemme, että ihmisen tietoinen matka jatkuu ikuisuudessa, kuten vaikkapa kuoleman rajakokemuksien tutkimus esittää. Muutama vuosi sitten kokoontui luterilainen piispainkokous Kulttuurikeskus So?assa. Etujoukoissa ovat olleet roomalaiskatoliset tutk?at. Kirkkoisät 300-luvulla kirjoittivat, että Platon ja Aristoteles ovat nähneet välähdyksen Pyhästä Hengestä. Nyt haasteena on uskontojen pluralismi, millä tavoin sama Jumala on läsnä eri uskontojen elämässä ja kaikessa pyrkimyksessä hyvyyteen ja totuuteen. Luterilaiset hoitaa tämän maailman asiat, ortodoksit lekottelevat iankaikkisuudessa. Ja mitäpä uskonnosta jää jäljelle, jos ihmeet ja ”tuonpuoleinen” typistetään olemattomiin. 254) tuomitsemisella 500-luvulla ole relevanssia uskontojen väliselle dialogille nykyaikana. Jumalan luomistyö, ihmisen kulttuurityö sekä kaikki uuden etsiminen ja luominen on pyrkimystä kohti globaalia trans?guraatiota, kirkastumista, joka on tulevaisuudelle avoin. Niidenkin ytimessä on kysymys totuudesta, mutta yhtä hyvin Jumalan työn moninaisesta rikkaudesta. Perisyntiä ei ole. Vuoropuhelua futurologien kanssa Futuran tässä numerossa Osmo Kuusi lähestyy uskonnon ydintä kiinnostavalla, mutta myös haastavalla tavalla
Tietysti ”tulevaisuuteen” sisältyy aina riskejä. Hyvyys, kauneus ja pyhyys tihentyvät Pyhän kirjan ihmeissä, mutta vielä enemmän tänään, kun ylitämme itsemme. Vain jotkut pienet fundamentalistiset yhteisöt enää ”tietävät” mitä uskosta luopuneilla on edessäpäin. Sen haasteena on löytää pyhyys ja transsendenssi myös meidän 2000-luvun ihmisten pyrkimyksistä kestävään elämänperustaan ja toivoon. Se on kumminkin kirkon ydinasia. Aika näyttää, onko singulariteetti puhdasta teknouskoa, vai utopia, joka kertoo tulevaisuudestamme. Hararin syvän pessimismin vastapainona on Ray Kurzweilin valtava optimismi ja jopa idealismi. Se on historiallista faktaa, joka tänäkin päivänä on osa meitä. Koko kristillisen tradition historia on ihmisen kokemuksen, tietämisen, kasvun ja kirkastumisen prosessia, joka on tulevaisuudelle avoin. Eikö kirkkojen ja uskontojen edustajien pitäisi futurologien kanssa käsi kädessä kurkottaa tulevaisuuteen. Osmo kysyy, voisivatko tieteellisestä maailmankuvasta nouseva tulkinta ja transsendenssin olemassaoloon perustuva tulkinta olla samanaikaisesti tosia. Tässä on Osmo Kuusen lähestymistavan kiehtovuus. Maallistuminen kuitenkin tarjoaa uskonnolle mahdollisuuden vapautua vähitellen Konstantinuksen perintöä olevan kirkollisen institutionalismin henkisestä pakkopaidasta. Tässä heikoimmilla ovat ne läntiset kirkkokunnat, jotka ovat kadottamassa eskatologian, iankaikkisuuden. Mutta mitä teologeina sanomme siihen vanhaan kristilliseen ajatukseen, että lopunajallinen on myös Jumalan valtakunnan täyttymystä. Omistamisen s?aan löydämme elämän lahjana, ihmeenä, mysteerinä, joka kasvaa, kun se annetaan pois. Saapa nähdä, voidaanko vihdoin panna uutta viiniä vanhoihin leileihin. Onko Hararin ajattelutavan suuri kiinnostus siinä, että myös hän ”tietää”. Välineenä keinoäly tarjoaa vallankumouksellisen hyppäyksen syvempään ihmisyyteen, kun vapaudumme arkielämän rutiineista, sairauksista ja kurkotamme uuteen universaaliin ihmisyyteen, joka aina on avoin ihmisen kasvulle ja tulevaisuudelle. Ikävä kyllä monet perinteiset kirkot ovat tässä jotenkin samassa putkessa, kun ne veisaavat jeremiadeja ”kadotetusta paratiisista”. Se ei ole myöskään metafysiikkaa tai ?loso?aa. Se mittaa institutionaalisen uskonnon merkitystä ja käyttöarvoa sosiologisesta näkökulmasta. 1/22 6 Futura tutkimukseen. Hänen profetiansa mukaan ihmiset jatkossa toimivat maailmanlaajuisen tai jopa kosmisen datajärjestelmän tahdottomina mikrosiruina. Tutkimuksella on silti tärkeä merkitys. Uskonto ei ole sosiologiaa. Loistava kysymys iankaikkisuudesta meille kristityille, jotka olemme aina alleviivanneet näkyvän ja näkymättömän, olemassa olevan ja syntyvän vuoropuhelua ja sisäkkäisyyttä. Tämän päivän henkisen hämmennyksen ja etsimisen etujoukoissa ovat nuoret, jotka eivät suostu jäämään uusliberalistisen talousajattelun poteroihin eivätkä keskiluokkaisen pikkuporvarillisen elämänmenon hengettömyyteen, ja joita eivät tyydytä perinteisten kirkkojen retoriset vastaukset kysymyksiin, joita he eivät ole kysyneet. Siksi yhdessä tulevaisuudentutk?oiden kanssa ihmettelemme ja etsimme vastauksia näihin kysymyksiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kirkot ovat ihmisyyden tulevaisuuden suhteen yhtä pessimistisiä kuin Yuval Harari, vaikka eri syistä. Olisi tämäkin ”helvettiä ja kiirastulta”. Samalla hän kuitenkin jatkoi: spiritualiteetti on IN, mutta instituutiot OUT. Metropoliitta Ambrosiuksen tervehdys. Niinpä Osmo Kuusi, Tapio Tamminen ja Torsti Kivistö kulkevat edellämme. Tämän päivän kirkkopolitiikan analyysi tuskin raapaisee pintaa ihmisten hengellisestä kaipauksesta, hämmennyksestä ja toisaalta perinteisen ortodoksisen spiritualiteetin syvyysulottuvuuksista. Futurologi John Naisbitt oli teoksessaan Megatrends oikeilla jäljillä, kun hän jo 1980-luvulla ennakoi, miten vuosituhannen vaihteessa uskonto tulee olemaan yksi maailman megatrendeistä
Kysymyksessä oli parikymmentä vuotta FUTURAn päätoimittajana toimineen Tapio Tammisen muistoseminaari ja siis uskontoaiheisen teeman käsittelyn kymmenvuotissyklin etappi. Osmo Kuusen kirjoittama nekrologi Tammisesta (FUTURA 3/2020). Miten esimerkiksi erottaa poliittis-ideologiset kannat varsinaisesta uskonnosta. Edellisenä vuonMoniarvoinen mosaiikkiyhteiskunta avaa ovia mysteerin kohtaamiselle na (2009) Tamminen oli alustanut Ilkka Pyysiäisen kanssa Tutu-Hesan paikallistoimintaryhmän tilaisuudessa ’Uskontojen ja ideologioiden tulevaisuudesta’. Runsas kymmenen vuotta sitten, vuonna 2010, seura vietti 30-vuotisjuhliaan ja yksi kuudesta pääpuheenvuorosta koski uskontoa: Tapio Tammisen esityksen otsikkona oli tuolloin ’Utopia universaalista uskonnosta’. 1 Pääkirjoituksessaan Tamminen totesi kuinka vaikeaa uskonnon määrittely on. Hän toimitti samana vuonna FUTURA-lehteen (2/2010) teemanumeron aiheesta ’Uskontojen tulevaisuus’’ ja käsitteli uskonnollispoliittisia liikkeitä kolmannessa maailmassa. Seminaaria varten Isä Ambrosius oli tarjonnut meille luonnonkauniit puitteet Kulttuurikeskus 1 Uskonto on toki ollut toistuva ja sisällöltään kehittyvä teema Tammisen päätoimittamissa muissakin Futuroissa, näkökulmana uskonnon ja uudelleen nousseen kansallisuusaatteen liittoutuminen. Ks. Uskonto ja laajemmin henkinen ja hengellinen kehitys on tulevaisuudentutkimuksessa kuin kuuma puuro, jota kissa kiertelee. Kulttuurikeskus So?a, Helsinki. Isä Ambrosius on kirjoittanut kirjan ’Valon portailla’, joka koostuu hänen näkökulmistaan ja pohdinnoistaan eräänlaisena ajatuksen matkakirjana ortodoksisuuteen, uskon ilmentymiseen elämäntapana ja kulttuurina. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaarin teemana vuonna 2021 oli ’Uskonto, pyhä ja nationalismi’. Puhumme sujuvasti ’tiedon valosta’ ja ’tunteen palosta’. Näitä puolestaan edelsi FUTURAn teemanumero (2/2001) parikymmentä vuotta sitten otsikolla ’Uskonnot ja uusi epävarmuuden aika’. Tulevaisuuden maailmassa sivistys, henkinen laaja-alaisuus, kyky nähdä asioita samalla kertaa monesta eri näkökulmasta ja käsitellä useita paradigmoja ovat entistä tärkeämpiä taitoja.. Olisiko aika jo tihentää tämän tematiikan käsittelyä. Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen julkaisuja 11. Sain kirjan seuramme viime vuoden kesäseminaarissa, jonka tematiikan ympärille tämä FUTURA-lehden teemanumero keskittyy. 7 1/22 F KIRJA-ARVIO Isä Ambrosius (2019): Valon portailla. Tulevaisuuden tutkimuksen seurassa teema on ollut esillä karkeasti katsottuna kymmenen vuoden sykleissä. Valo on toivon ja tulevaisuuden symboli, myös tiedon ja tunteen vertauskuva
Hän näkee kirkon tehtävänä yhteiskunnallisen vaikuttamisen yksilön hengen elämän rikastuttamisen ohella – jokaisen kirkon tulisi olla moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan rakentamisen etujoukoissa. Juuri tästä kirkko puhuu kannustaessaan ihmistä henkiseen ja hengelliseen kasvuun, jumalallistumiseen. Vastaavasti uskontojen tuottama henkinen ja kulttuurinen pääoma olisi hyvä saada kirkollisten kuppikuntien ulkopuolelle nähtäville ja analysoitavaksi. Tutk?akammioiden pölyisiin nurkkiin ja ’lukemattomien’ tutkimusraporttien kirjahyllyille jäävän tiedon aika on auttamatta ja onneksi ohi. Dispenza 2017). Fareed Zakarian (2020) mukaan elämmekin ‘episteemisessä kriisissä’. Yhdessä kirkot ja uskonnot voivat keskinäisen kiistelyn ja taistelun s?aan välittää kuitenkin enenevässä määrin maailmalle toivoa, jota se kipeästi tarvitsee. Ambrosius kuvaa, kuinka tämän päivän turbulentissa maailmassa on monenlaista hengellistä kaipuuta ja etsintää. Ambrosius nostaa pyrkimyksen kauneuteen, eheyteen ja harmoniaan tärkeäksi osaksi elämän suuria haasteita. Ambrosiuksen ydinsanomaa on meidän herättäminen huomaamaan uskontokuntien pakottava tarve uudistua. 1/22 8 Futura Moniarvoinen mosaiikkiyhteiskunta avaa ovia mysteerin kohtaamiselle So?an tiloissa Itä-Helsingissä. Hierarkkinen, dogmaattinen ja institutionaalinen uskonto on erilaisine kiistelevine sekä sortoa ja sotiakin aiheuttaneine kirkkokuntineen eräänlainen uskon maailman ’Titanic’. Modernissa maailmassa myös kirkkojen pitäisi palvella ihmisiä ja tuottaa parempaa elämää. Kaikilla maailman uskonnoilla on yhteinen vastustaja – arkipäivän materialismi, joka kieltää ja unohtaa Pyhän. Ateisti ja ?loso?an sekä eläintieteen professori Michel Ruse (2000) onkin jopa todennut, että ”evoluutioteoria on uskonto. Tähän koulukuntaan kuuluva José Cordeiro on kirjoittanut kirjan kuoleman kuolemasta (2018). Sen s?aan materialistisen maailmankuvan, ylikulutuksen, väkivallan, vääryyksien, kon?iktien ja kaaoksen maailmassa yhä useampi kaipaa yhteyttä henkiseen ja hengellisen maailmaan, mikä näkyy myös new age –ryhmittymien kasvuna. Usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, vaikkakin kytkeytyvät luonnollisesti toisiinsa. Usko ei s?oitu välttämättä minkään uskonnon sisälle. Tämä päti teorian alkuvaiheessa, ja se on totta vielä tänäänkin. Kirja jakaantuu kolmeen päälukuun ’Kirkko ylläpitää toivoa’, ’Kirkko ihmisten keskellä’ ja ’Ajan henki ja usko’. Voi myös uskoa yliluonnolliseen ilman varsinaista uskontoa, tavoitteena vaikkapa kehon fyysisten sairauksien parantaminen. Kirja kutsuu myös "tiedeuskovaiset" ajatuksia herättävään vuoropuheluun. Kirkon tulee olla rauhantyön, demokratian, ihmisoikeuksien, sorrettujen, pakolaisten ja vähä. Evoluutioteoriasta muodostui sekulaari ideologia sekä selkeä vaihtoehto kristinuskolle.” Henkisen ja harmonian tavoittelu näkyy esimerkiksi joogan, meditaation, retriittien, puhdistuspaastojen, askeesin, slow lifen sekä vaikkapa taizélaisuuden ja suu?laisuuden (islamin mystinen suuntaus) suosion kasvuna. Transhumanistit puolestaan uskovat teknologiaan – he ovat teknologiauskovaisia ja tavoittelevat kryoniikan ym. Ambrosius kuvaa uskontojen kohtaamista ja niiden välistä vuoropuhelua aikamme suuriksi kulttuurikysymyksiksi. Liki parisataasivuinen teos on selkeästi, henkilökohtaisesti ja luk?aystävällisesti kirjoitettu, ja ilahduttavan vapaa dogmaattisuudesta. tekniikoiden avulla ikuista elämää (tai ainakin satoja vuosia kestävää elinikää). Ambrosiuksen seminaarialustuksen sisältö koski paljolti samoja teemoja, joita hän kirjassaan ’Valon portailla’ käsittelee. Viime vuosi, 2021 oli tutkitun tiedon teemavuosi. Tiedeviestintä on vihdoin nostettu akateemisen tieteen tekemisen foorumilla sille kuuluvaan asemaan ja tehtävään. Rakkaus ja yhteisöllisyyden rakentaminen ovat hänen luonnehdintansa mukaan luonnonvaroja, jotka kasvavat käytössä. Tällaisen dimension saavuttamiseksi on olemassa käytännön manuaalejakin (esim. Tätä voisi luonnehtia ’uskontoviestinnäksi’, jota myös ’Valon portailla’ -teos edustaa. Jos tähän yhteyteen lisätään vielä Pyhyys, niin ollaan ei vain mysteerin äärellä vaan sen sisällä. Jokaisen yhteisön mitta on hänen mukaansa enemmän teoissa kuin sanoissa. Oikeellisen tiedon saaminen on muuttunut uhanalaiseksi. Toisaalta jokainen uskoo johonkin ateistikin uskoo ateismiin. Tieteen ja tutkimuksen tehtävä on tuottaa luotettavaa ja läpinäkyvää tietoa ja viestiä siitä kaikille. Suomea hän kutsuu jopa ekumenian mallimaaksi. Ambrosiukselle ekumeenisuus ja eettisyys näyttävät olevan avainkysymyksiä. Tutkitun tiedon rooli korostuu suhteessa tiedon manipulaation, salailun, vääristelyn ja suoranaisen mis-/disinformaation lisääntymiseen
Kansainvälisessä tulevaisuudentutkimuksen yhteisössä uskonnon ja tulevaisuuksien suhdetta on aktiivisesti käsitellyt Millennium-hanketta edustava Jay Garry. Ehkäpä tulevaisuudessa osa nyt paranormaaleina pidetyistä asioista on muuttunut uudeksi normaaliksi. Lisäksi hän avaa tietoisuuden teknologioiden roolia globaalin tietoisuuden ja vastuullisen käyttäytymisen aikaansaamiseen. 4 Ks. Luterilaisuudessa häntä askarruttaa tulevaisuuden vähäinen esilläolo messussa. Hän viittaa Simone Weiliin (1950), joka puhuu Nooan kolmesta pojasta: Lähi-idän monoteistiset uskonnot eli kristinusko, juutalaisuus ja islamilaisuus. Tuorein uskonnon tulevaisuuksien pohdinnan esiinnosto kansainvälisessä tulevaisuudentutkimuksessa on William Halalilta, joka uusimmassa kirjassaan (2021) ennakoi tietoisuuden aikakauden syntyä ihmiskunnan kohdatessa megakriisejä, jotka pakottavat kypsempään ajatteluun. Hän näkee optimisesti päinvastoin eri uskonnoilla olevan vahva yhteinen arvopohja ja samoja eettisiä periaatteita. Valitettavasti Moskovan patriarkka on tällaisen mission räikeä rikkuri ilmoittaessaan tukevansa Ukrainan sotaa. kirja-arvioni Toby Ordin eksistentiaalisia riskejä käsittelevästä teoksesta FUTURA 4/2021. Yksinkertaiseen elämään kehottaneen Jeesuksen hän nimeää edelläkäv?äksi postmodernin maailman monelle ets?älle kulutushysterian keskellä. Ambrosiuksen ajattelusta huokuu aitous ja rohkeus; hän ei vaikene epäkohdista kuten esimerkiksi naisten toisarvoisesta asemasta kirkossa ja liturgioissa. Islamilaisuuden ja tulevaisuuksien suhdetta puolestaan on pohtinut aikanaan Futures-lehden päätoimittajanakin toiminut Ziauddin Sardar. Henkisen ja hengellisen yhdistävään ’spirituaalisuuteen’ kuuluu kiireettömyys ja suvaitsevaisuus. Ambrosius ennakoi nykyistä uskontojen nousun aikaa, jonka ikävänä sivujuonteena on tosin fundamentalismi. Ekumenia, uskon tunne, on hänelle itsestäänselvyys. Nämä kysymykset korostuvat kun tulemme tietoisiksi eksistentiaalisista riskeistä, jotka uhkaavat koko ihmiskunnan olemassaoloa. Ambrosius uskoo, että seuraavan sukupolven aikana on ihmisyyden näkökulmasta ’enemmän tilaa mysteerien kohtaamiselle, hengelliselle näkemiselle ja paranormaaleille asioille sekä toisaalta taiteelle, kauneudelle ja pyhyydelle’. Torstin kollegana VTT:llä olin mukana monitieteisessä ryhmässä, jossa teemaa pohdittiin. Siihen kuuluvat kysymykset elämän tarkoituksesta ja ihmisen tulevaisuudesta. Itäsuomalaisena luterilaisena kasvaneeseen Ambrosiukseen 2 kolahti ortodoksisen jumalanpalveluksen kauneus ja pyhyys sekä vahva historian taju. Tätä voisi verrata vaikkapa etätyön yleistymiseen, joka vasta pandemian pakottamana vakiintui siten, että etätyö ei enää tarvitse etä-liitettään – usea etätyö on silkkaa työtä. Hän peräänkuuluttaa enemmän visiointia. Uskonto kuuluu luonnollisena osana ihmisyyteen. 83.. Hän pohtii, mahtaako syynä olla eskatologian eli kysymyksen iankaikkisuudesta ohentuminen. Hän siteeraa jo Naisbittin (1988) aikanaan esittämää megatrendiä uskontojen merkityksen kasvusta. 9 1/22 F Sirkka Heinonen osaisten puolustaja ja auttaja. Ambrosius tunsi seuramme taannoisen puheenjohtajan Torsti Kivistön, jonka (1994) syvälliset pohdinnat tietoisuuden evoluutiosta tekivät häneen vaikutuksen. Naisbittin tavoin hän näkee kaaren uskonnoista henkisyyden kukoistukseen. 3 Ks. Tämä olisi mielestäni kaikkien kirkkojen toivottu tulevaisuus. Ortodoksisessa kokemusmaailmassa iankaikkisuus on liturgiassa sen s?aan niin voimakkaasti läsnäolevaa, että ’tämä matoinen maailma unohtuu takapenkille’. 3 Ambrosius ei kuitenkaan usko huntingtonilaiseen kulttuurien yhteentörmäykseen, jonka aiheuttaisivat kulttuurien erot, uskonnot ja ideologiat. Torsti Kivistön muistokirjoitus FUTURA-lehdessä 1/2003, s. Ydinsanomaa on kirkon reformin välttämättömyys ja kytkeytyminen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja erinomaisesti myös tulevaisuudentutkimukseen. 4 2 Hänet vihittiin diakoniksi, papiksi ja munkiksi vuonna 1979, jolloin sai arkkipiispalta nimekseen Ambrosius. Kasvaminen ihmisenä puolestaan kuuluu kaikkeen inhimilliseen kulttuuriin. Mysteerin lähentymistä avittavan paaston ja hiljentymisen hän näkee terveenä vastapainona ’somen’ vouhotukselle, suorittamiselle ja turhalle touhuamiselle. Tämä optimismi on kuitenkin vaarassa liudeta utopiaksi, kun tarkastellaan vaikkapa talebanien toimia tyttöjen koulunkäynnin estämiseksi. Ambrosius tunnustautuu myös mystikoksi – näkymättömän maailman kok?aksi. Työ jäi valitettavasti kesken Torstin varhaisen kuoleman johdosta, mutta nyt on hedelmällinen aika jatkaa tämän aihepiirin re?ektointia
Ambrosius korostaa, että tulevaisuuden maailmassa sivistys, henkinen laaja-alaisuus, kyky nähdä asioita samalla kertaa monesta eri näkökulmasta ja käsitellä useita paradigmoja ovat entistä tärkeämpiä taitoja. Tämä on haaste myös tekoälyn kehittämisessä, missä kirjan kirjoittaja ei näe lyhyellä tähtäyksellä riskejä. Jokainen ihmisen luoma instituutio – samoin kuin kehittämä teknologia – on alttiina korruptoitumiselle, valtapeleille, väärinkäytöksille ja dystooppisten tulevaisuuksien tuottamiselle. Uskonnot ovat kulttuurin keuhkoja ja äänihuulia. Kirkkohallitus on Tulevaisuuden tutkimuksen seuran yhteisöjäsen. Mielestäni näiden ominaisuuksien tulisi sisältyä myös tulevaisuuslukutaitoon oleellisina osioina. Ihmisellä on paljon uinuvia voimavaroja, jotka tulisi valjastaa hyvän edistämiseen. Mustavalkoinen ajattelu – ’uskonto on hyvä’/’uskonto on paha’ – turhauttaa monia. Tutk?a pohti uskontoja. Mitä ääniä kuulemme ja mihin huutoihin vastaamme, ja miten. Kuusi & Heinonen 2020). Silloin ollaan kuin vanhan ranskalaisen sanonnan juoppoja, jotka etsivät maahan pudonnutta kotiavaintaan vain katuvalon keilan sisäpuolelta. myös Heinonen, Sirkka (2004). Suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen keskeinen kehittäjä Yrjö Seppälä on poissa. Ray Kurzweilin ennakoima teknologian singulariteetti). Dialogi uskontojen ja tulevaisuudentutkimuksen välillä voisi rikastuttaa tulevaisuuskuvien hahmottamista. Vuonna 2007 perustetussa Kulttuurikeskus So?assa edistetään arvokeskustelua ja monikulttuurisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa sekä idän ja lännen kulttuurien ja uskontojen keskinäistä ymmärrystä ja vuoropuhelua. Toinen kollegani VTT:llä, seuran aktiiv?äsen Yrjö Seppälä 5 (1982) kontribuoi myös tähän tematiikkaan. Futura 4/2003.. Suomalaisen viisaan kansanparren mukaan ’suomalainen ei usko ennen kuin näkee’. Hän muistuttaa, että meillä on yhdessä mahdollisuus tehdä parempaa maailmaa. 1/22 10 Futura Moniarvoinen mosaiikkiyhteiskunta avaa ovia mysteerin kohtaamiselle Tietoisuuden evoluutioon kytkeytyy henkisen ja hengellisen kehityksen elementtejä sekä tieteen ja uskonnon, näkyvän ja näkymättömän maailman mysteeriliiton haaste. Voisivatko Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Kulttuurikeskus So?a ja Kirkkohallitus käynnistää tällaisen hankkeen, jossa käytettäisiin tulevaisuudentutkimuksen metodeja, mihin istuisi erinomaisesti CLA-metodin soveltaminen. Olisiko aika moniääniselle ja monitieteiselle tulevaisuudentutkimushankkeelle uskontojen (ja kirkon) tulevaisuuksista. Hän kehitteli buddhalaisen vaihtoehdon tulevaisuudentutkimukseenkin sopivaksi elämäntavan ohjeeksi, joka istuu hyvin Ambrosiuksen ekumeeniseen eetokseen. Nyt vielä tulevaisuudessa häämöttävän supertekoälyn osalta voidaan ennakoida ’tekoälysingulariteettia’ – tilannetta, jossa tekoälykehitys on jo ihmisen hallitsemattomissa (vrt. Miten uusien metaforien siivittämänä voitaisiin lisätä rauhanomaista rinnakkaiseloa maapallollamme eri kulttuurien ja uskontojen välillä. Meidän kaikkien – ja etenkin tulevaisuudentutk?oiden – tehtävänä on vaikuttaa instituutioiden kehitykseen siten, että ne lisäävät ihmiskunnan, luonnon ja koko biosfäärin hyvinvointia, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Tämä on yllättävää, koska tiedeyhteisössä ennakoidaan yhä vahvemmin tekoälyn kehittämiseen sisältyvän riskejä ja hiipivän katastro?n aineksia, etenkin siirryttäessä kapeasta tekoälystä yleiseen tekoälyyn (ks. Tämä sanonta voitaisiin hienosäätää muotoon ’tulevaisuudentutk?a ei rakenna sen varaan mitä ei näe, mutta ei myöskään sulje pois näkymättömiä asioita, vaan luotaa niitäkin pitäen tulevaisuuksien mahdollisuuksia avoimena kirjona’. Tulevaisuudentutkimuksen haaste on myös tutkia tuntematonta – tulevaisuus ei ole avoin, jos näkymätön jätetään huomioimatta. Mosaiikkiyhteiskunta, josta aikanaan Mika Mannermaa (1993) kirjoitti eräänlaisena vähemmistöistä koostuvana yhteiskuntien yhteiskuntana – kulttuurisena montaasina, voi toisaalta merkitä sirpalemaista, osatotuuksien maailmaa, jossa kokonaisvaltainen näkemys hukkuu tutkimattoman tiedon, väkivaltaviihteen, turhakemainonnan ja ylikaupallisuuden kakofoniaan. Eli malaskalaisittain, tuotoksena on jotain parempaa, kun olemme olleet mukana kehittämässä sitä, kuin että parempi lopputulos syntyykin ilman ihmistä. Se voi parhaimmillaan kuitenkin olla siirtymä ’yhden totuuden terrorismista’ moniäänisyyteen 5 Ks. Muistokirjoitus Yrjö Seppälästä, Helsingin Sanomat 9.2.2004 ja Heinonen, Sirkka & Osmo Kuusi (2004). Sen avulla olisi mielenkiintoista dekonstruoida ja rekonstruoida esimerkiksi pyhän, mysteerin, uskon, uskontojen, henkisyyden ja tietoisuuden litanioita, kausaalisuuksia, maailmankuvia ja metaforia
Hay House, New York. Omistan tämän kirja-arvion suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen yhdelle edelläkäv?älle – Anita Rubinille, jolle ortodoksisen liturgian mukaan suoritetuissa hautajaisissa vuonna 2015 sain jättää Tulevaisuuden tutkimuksen seuran edustajana maalliset jäähyväiseni. Otava, Keuruu. Ambrosius siteeraa 1600-luvulla vaikuttanutta John Donnea, joka toteaa modernin tulevaisuudentutkimuksen perusteesin kokonaisvaltaisuudesta ja asioiden kytkeytyneisyydestä ”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään; jokainen on palanen mannerta, osa kokonaisuutta, äläkä siksi koskaan kysy, kenelle kellot soivat. Antiikin Kreikan ja Egyptin mysteeriuskontoihin, hindulaisutten ja buddhalaisuuteenkin tutustutunut Weil lähestyi uskontoja transendentin viisauden etsimisenä ja synkretismin s?aan korosti kunkin uskonnon omaa s?aa. Mitä mustia joutsenia voisi syntyä uskonnoista tai niiden kohtaamisista. Mannermaa, Mika (1993): Tulevaisuus – murroksesta mosaiikkiin. Mikä rooli uskonnolla tulisi olla yhteiskunnassa. Mundus-Kirjat, Helsinki. Kirjasta löytyy myös suoraan aihioita, jos edellä ehdottamaani tutkimushanke päätettäisiin käynnistää. Hän korostaa, kuinka jokaisella ihmisellä on yhä vapaa tahto sekä mahdollisuus henkiseen ja hengelliseen kasvuun. Uskonnot aiheuttavat etenkin äärimuodoissaan kriisejä ja kon?ikteja. Tulevaisuuden Tutkimuksen Seura, 17–14. Tällöin mosaiikin erimuotoiset ja väriset palaset muodostavat kauniisti kimaltelevan tason kaikkien yhteisen hyvän eteen toimimiselle. Dispenza, Joe (2017). National Post 13.5.2000, s. Sirkka Heinonen Lähteet Cordeiro, José (2018): La Muerte de la Muerte: La posibilidad cientí?ca de la inmortalidad física y su defensa moral. Jokainen luk?a voi käyttää kirjan lukemista myös itsetutkiskeluun – mikä on henkilökohtainen suhteesi tai sen puute uskoon ja pyhään. Esimerkiksi edellä mainittu viittaus Simone Weiliin on uskontojen näkökulmasta, mutta luk?oita saattaisi kiinnostaa Weilin tuotanto myös tämän nuorena kuolleen ?loso?n, mystikon ja poliittisen aktivistin aikaja tulevaisuuspohdintojen kautta (ks. Ruse, Michael (2000): Saving Darwinism from the Darwinians. Tieteessä tapahtuu 3/2020, 15–25. Naisbitt, John (1988): Megatrends: Ten New Directions Transforming Our Lives. Foresight Books. Mitä uusia kytkentöjä uskonnolla voi olla hyvinvointiin, maailman rauhaan, luontosuhteeseen, pakolaiskriisiin, globalisaatioon, politiikkaan tai fundamentalismiin. Le pesanteur et la grâce; ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1957.) Otava, Keuruu. Entä mikä rooli uskonnoilla voisi olla kriisien ehkäisyssä, lieventämisessä tai niistä selviytymisessä. How common people are doing the uncommon. Vaikka teos ei ole tieteellinen julkaisu, siinä olisi voinut olla lähdekirjallisuus luk?an mielenkiinnon kohteita syventämään. Deusto. Weil, Simone (1976): Painovoima ja armo. Kivistö, Torsti (1994): Tietoisuuden evoluutiosta. La Colombe. Zakaria, Fareed (2020): Ten Lessons for A Post-Pandemic World. Tulevaisuuskasvatuksen suuntaviivoja. Uskontojen tulevaisuudet ovatkin oiva tutkimusaihe tulevaisuudentutkimukseen, varsinkin VUCA-maailman kolmen ulottuvuuden näkökulmasta – aihe on kompleksinen (C= complexity), epävarma (U=uncertainty) ja tulkinnoiltaan ameebamainen (A=ambiguity). Ambrosiuksen kirjaa voin suositella kaikille yleissivistävänä ja vakavasta teemasta huolimatta jopa viihdyttävänä lukemisena – uskosta tai sen puutteesta riippumatta. W. Becoming supernatural. Weil, Simone (1950): Attente de Dieu. esim Weil 1976). (Alkuper. Ne soivat sinulle”. Teoksessa Pirkko Pitkänen (toim.) Katse kohti tulevaa. Halal, William (2021): Beyond Knowledge. W. Seppälä, Yrjö (1982): Buddhalainen vaihtoehto. Tulevaisuussarja 3. 112 s. Norton Company, New York.. Uskon ja uskontojen nimissä on tehty kautta aikojen sortoa ja vääryyksiä ja vastaavasti uskonharjoittajat ovat joutuneet niistä kärsimään. Onko se myös oikeus ja velvollisuus. Kuusi, Osmo & Sirkka Heinonen (2020): Tulevaisuuspolkuja kapeasta tekoälystä vahvaan tekoälyyn – Kansainvälisen Work/Tech 2050 -hankkeen tulosten esittelyä ja arviointia. Kirja sisältää mielenkiintoisen kuvauksen paitsi kirjoittajan henkilökohtaisista kokemuksista myös kirkkojen kehityshistoriasta ja vääryyksistä, kuten esimerkiksi viime vuosisadan alkupuolella tehdystä armenialaisten kansanmurhasta, jota kirjoittajan mielestä ei ole Suomessa tarpeeksi huomioitu. Tietoisuuden evoluutio ja uusi ihmiskuva. How Technology Is Driving An Age of Consciousness. Mitä muuttaisit uskonnoista ja miten. 3. Donnen ajatus on hätkähdyttävän moderni ja velvoittaa samalla implisiittisesti yhteisen, paremman maailman rakentamiseen. 11 1/22 F Sirkka Heinonen ja monikulttuurisuuden luomaan rikkauteen ja yhdessä oppimiseen. Mitä heikkoja signaaleja havaitset uskontojen ympärillä
Tekoäly ja aivotutkimus uususkonnollisuuden lähtökohtina Jaana Pääsky tarkastelee tämän lehden artikkelissaan, kuinka 1900-luvun alun avantgarde-taiteilijat pohtivat transsendenssia, joka voisi vaikuttaa omaan kolmiulotteiseen maailmaamme Charles H. Vaikuttavan transsendenssin mahdollisuuden pohdinta sopii myös erityisen hyvin tähän Tapio Tammisen henkisestä perinnettä arvioivaan lehteen. Mahdollisuus vaikuttavasta transsendenssista supertekoälyn toimintana yhdistää kahta Tapio Tammisen keskeistä kiinnostuksen kohdetta: uskontojen ja tekoälyn vaikutuksia tulevaisuuteen. Miksi meille näkymättömästä ulottuvuudesta vaikuttava transsendenssi ja taiteil?oiden sen ilmenemiselle 1900-luvun alussa esittämät. Tulevaisuuksientutkimuksen kannalta tällainen pohdinta on ajankohtaistunut tekoälyn tuleviin vaikutuksiin liittyvän keskustelun myötä. 1/22 12 Futura REFEREE-ARTIKKELI Tieteellinen maailmankuva ja transsendenssin mahdollisuus osmo.kuusi@utu.. Viimeaikaiseen teologiseen keskusteluun artikkeli ottaa kantaa tarkastelemalla Ted Petersin proleptismia tukeutuen Lauri Jäntin (2017) siitä tekemään väitöskirjaan. Hintonin (1884) 4. Tarkastelun yksi lähtökohta on Charles H. Hintonin (1884) tulkinta neljännestä paikkaulottuvuudesta. paikkaulottuvuudesta käsin. Tämä havainto on ollut innoittamassa Piilaakson uususkonnollisuudeksi kutsumaani transhumanismia erityisesti yhdistettynä supertekoälyn kehittymisen mahdollisuuteen. Artikkelin mukaan yhteensopivuus on mahdollinen samalle evidenssille annettavina rinnakkaisina tulkintoina. Asiasanoja: tulevaisuudentutkimus, tieteellinen menetelmä, tekoäly, Charles Hinton, transsendenssi, transhumanismi, proleptismi metaforat ovat nyt kiinnostavia. Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka ajatus vaikuttavasta transsendenssista olisi yhdistettävissä tieteellisellä menetelmällä muodostettuun maailmankuvaan. (1.11.2022 lähtien kuusiosmo@gmail.com) Osmo Kuusi Vaikuttavan transsendenssin mahdollisuus on noussut tulevaisuuksientutkimuksen kannalta kiinnostavaksi kysymykseksi, kun on tunnistettu nykytieteen kanssa periaatteessa yhteensopiva mahdollisuus elää virtuaalitodellisuudessa skannatuilla aivoilla
Eaglemanin mukaan simulaatio saattaisi olla pitkälti samanlainen kuin nykyinen elämänmuotomme. Näin on varsinkin, jos tutkimukset eivät saa vahingoittaa aivoja. Kirsch (2020) toteaa, että jos nämä yhteydet voitaisiin täydellisesti kartoittaa ja kääntää digitaalisesti nolliksi tai ykkösiksi, tällainen tieto voitaisiin ladata tietokoneeseen, missä se voisi säilyä kuinka kauan tahansa. Eaglemanin kirja päättyy jaksoon ”Elämmekö jo simulaatiossa”. Tätä mahdollisuutta pohtii aivotutk?a David Eagleman (2018) kirjansa Aivot loppuluvuissa. Lasien luomassa paljon todellista ympäristöä muistuttavassa virtuaaliympäristössä voi sormia jäljittelevillä ja niihin liitetyillä painikkeilla mm. humanconnectomeproject.org 2 Englanniksi tämä projektin visio muotoiltiin seuraavasti: ”an ambitious e?ort to map the neural pathways that underlie human brain function”.. Vuonna 2009 Yhdysvaltojen Kansallinen terveysvirasto (National Institute of Health NIH) käynnisti laajan projektin 1 , joka kuvaa itseään kunnianhimoiseksi yritykseksi kartoittaa reitit, joihin ihmisaivojen toiminta perustuu 2 . Myös johtava suomalainen aivotutk?a Riitta Hari (2021) toteaa synapsiyhteyksien luennan kehittyvän, mutta rajoittuvan vasta hyvin yksinkertaisiin hermoverkkoihin. Muistin sisältöä varastoivien synapsien koko on noin 20–40 nm (Guo et al. Aivojen skannaus on siis ihmisen tapauksessa edelleen vasta hyvin kaukainen mahdollisuus. Aivojen perusfunktioiden ja niiden hermosoluperustan tunnistamiseen riittää ilmeisesti olennaisesti matalampi resoluutio aktivoituneiden hermosolujen luennassa kuin hermoverkkojen yksityiskohtainen skannaus. Skannauksen mielekkyyttä tukee erityisesti tulkinta, että aivomme muodostavat nykyisten tietokoneiden tavoin hardwaren oppivalle tietoisuudelle, jonka myös muihin ympäristöihin siirrettävissä oleva softwaren koodi on luettavissa hermosolujen välisistä kytkennöistä. Toistaiseksi vasta sukkulamadon (C.elegans) hermoston 302 neuronin ja niiden 7300 synapsin neuroverkko on onnistuttu täysin lukemaan ja sen pohjalta on luotu ”digieläin”, joka liikkuu luonnollisen tapaisesti. Adam Kirsch (2020) muotoilee tämän ajatuksen seuraavasti: Today, cognitive scientists often compare the brain to hardware and the mind to the software that runs on it. siirrellä kappaleita niihin tarttumalla ja lähettää ilmaan pienen avaruusraketin. 13 1/22 F Osmo Kuusi Hypoteesi supertekoälystä ihmisiä kontrolloivana transsendenssina on kiinnostava, koska sille on osoitettavissa nykyisten tunnettujen luonnonlakien ja teknisen osaamisemme kanssa periaatteessa yhteensopiva mahdollisuus aivojen skannaukseen perustuvana virtuaalitodellisuudessa elämisenä. http://www. But a software program is just information, and in principle there’s no reason why the information of consciousness has to be encoded in neurons. Olennaisimmaksi edellytykseksi sille, että tulevaisuudessa voisi olla virtuaalitodellisuudessa 1 The Human Connectome Project, ks. Tässä luvussa pohditaan mahdollisuutta, että jo elämme supertekoälyn luomassa virtuaalitodellisuudessa. Siitä, missä nyt mennään virtuaalitodellisuuksien kehittelyssä antaa yhden esimerkin vuoden 2020 lopussa markkinoille tulleet noin 400 € maksavat Oculus quest 2 -virtuaalilasit. Eagleman toteaa aivojen sisällön luennan periaatteessa jo nyt teknisesti mahdolliseksi ja jo kokeilluksi rotan tapauksessa. Siihen riittää ihmisen aivojen kaltaisen eli sen keskeiset funktiot hoitavan hermoverkkoalustan luominen. On syytä huomata, että ihmisen kaltaisen virtuaalitodellisuudessa toimivan kyborgin luomiseksi ei tarvita aivojen täydellistä skannausta. Pääkäyttömuoto laseissa ovat käsien liikkeisiin perustuvat kuntoiluunkin sopivat pelit. Myös virtuaalitodellisuudessa toimiminen realistisen kaltaisessa ympäristössä on toki vielä kaukainen mahdollisuus, vaikka tässä suhteessa on tapahtunut aivojen skannaukseen verrattuna paljon nopeampaa edistymistä. Parhailla magnetismiin perustuvilla eläviin ihmisiin kohdistuvilla aivojen kuvantamismenetelmillä päästään nyt noin neliömillimetrin resoluutioon. Sukkulamadon neuroverkon luentaan tarvittiin Harin mukaan kymmenen vuoden työpanos. 2020), eli yksittäisen synapsin lukemiseen tarvittaisiin noin miljoona kertaa tarkempaa resoluutiota
Hänelle todistetaan, että maailma, jota ihmiset hän mukaan lukien pitävät totena, onkin epätodellinen. Olisiko universumi edes olemassa ilman havaits?aa. Vaikka ei uskoisikaan skannattuna virtuaalimaailmassa elämiseen, sen pohdinta rohkaisee pohtimaan maailmaa samaan tapaan kuin aivojen kuvantamismenetelmien spesialisti ja fysiikan professori Risto Ilmoniemi (2021). Hänen mukaansa aivojen rooliin maailman ymmärtämisessä liittyy edelleen monta tuntematonta suurta kysymystä, jopa mysteeriä. Samoihin aikoihin kuin Matrix-elokuvat valmistuivat, alkoi vahvistua transhumanismi, jota on pidetty jopa Kalifornian Piilaakson keskeisimpänä uskonnon kaltaisena virtauksena (esim. Kyseenalaistamatta kosmologiaan ja hiukkasfysiikkaan perustuvaa maailmankuvaa se tarjoaa nykytieteen kanssa periaatteessa yhteensopivan mahdollisuuden vaikuttavaan transsendenssiin. Miten tieteellisellä menetelmällä saavutettuja tuloksia ja kristillistä jumaluskoa voitaisiin sovittaa yhteen. Siihen kuuluvat maailmankuvan lisäksi arvot eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla eli millainen maailma olisi hyvä. Ilkka Niiniluodon (1984) määritelmää mukaillen tulkitsen maailmankatsomuksessa olevan kolme osaa. Näistä voidaan opettamalla kehittää ihmisille digitaalisia kaksosia ensin vaikkapa avaruusmatkoja varten. Tämä sopii ainakin siihen transhumanistien joukkoon, joka haaveilee virtuaalisesta ikuisesta elämästä hyväntahtoiseen supertekoälyn suojeluksessa (Cookson 2017). Osa näin ajattelevista transhumanisteista tulkitsee sen eskatologian jopa olevan yhteensopivan kristinuskon kanssa (O'Gieblyn 2017) Olipa mitä mieltä tahansa transhumanistien aivojen skannaukseen ja virtuaalitodellisuuksissa elämiseen perustuvasta uususkonnollisuudesta, se joka tapauksessa perustuu kolmeen nykytieteen ja -teknologian keskeiseen kehityssuuntaan: aivotutkimukseen, entistä vakuuttavampien immersiivisten virtuaalitodellisuuksien rakentamiseen ja tekoälyn kehittymiseen. Mielestäni ainakin joitakin transhumanismin ilmenemismuotoja on perusteltua kutsua uususkonnollisuudeksi. Realisoituuko todellisuus vasta sitten, kun joku sitä mittaa. Kuusi 2019). Kutsun maailmankuvaksi sitä, mitä vakuuttavimpien tosiasioiden valossa on luonnollisin tai perustelluin tapa tulkita maailmaa. Tämän saavuttamisessa aivojen skannausta lupaavampi reitti on käsitykseni mukaan aivotutkimuksella tunnistettavien inhimillisiä käyttäytymismalleja edustavien piirteiden kehittäminen tekoälyn syväoppiville hermoverkoille. Ensimmäisen Matrix-elokuvan alkupuolella elokuvan sankari kohtaa älykkäitä koneita vastaan vuonna 2060 kapinoivan ihmisryhmän. Keskeinen alkusysäys tälle liikkeelle oli Ray Kurzweilin (1999) kirja The Age of Spiritual Machines. Minätietoisuuden siirto digitaaliseen kaksoseen voi tosin olla hyvin vaikeaa. Niiniluodon Tieteellinen maailmankuva ja transsendenssin mahdollisuus. Ilmeisesti juuri Matrix-elokuvat toivat yleiseen tietoisuuteen aivojen skannaamalla syntyvän mahdollisuudesta elää virtuaalitodellisuudessa itse tiedostamatta sitä. Jeftovic 2020). Miten on yleensäkään mahdollista, että oletettavasti alun perin ei-tietoiseen universumiin on ilmestynyt tietoisia olioita. Tämän pitkähkön johdattelun jälkeen siirryn artikkelini pääteemaan: mahdollisuuksiin sovittaa yhteen tieteellistä maailmankuvaa ja jumaluskoa, jota edustavat juutalaisuus, kristinusko ja islam. Se on nimellä ”Matrix” tunnettu täydellisen kokemuksen 1990-luvun lopusta tarjoama virtuaalimaailma. Se on ihmisten hallinnasta karanneen tekoälyn luomus, ja todellisuudessa ihmiset on kytketty valtaisiin voimalaitoksiin tuottamaan sähköenergiaa älykkäille koneille. Onko todellisuus jotain muutakin kuin hiukkasten liikettä fysiikan lakien mukaan. 1/22 14 Futura eläviä ihmisiä muistuttavia kyborgeja, katsoisin kielelliseen kommunikointiin kykenevän tietoisuuden (vrt. Keskityn tarkastelussani erityisesti kristilliseen teologiaan, mutta käsitykseni mukaan transsendenssiin liittyvät pohdintani ovat relevantteja myös juutalaisuuden ja islamin kannalta. Taiteen piirissä dystooppinen virtuaalisessa maailmassa elämisen ajatuskoe on esitetty Lana ja Lilly Wachowskin ohjaamissa Matrix-elokuvissa, joista ensimmäinen valmistui 1999
Parhaimmillaan tiede voi auttaa tulkitsemaan ilmoitusta tuoreella tavalla. He tiivistävät kannanottonsa neljään keskeiseen väitteeseen, joiden ydinsisällöt ovat seuraavat (Tieteiden lahja 2019): 1. Kristillinen teologia haluaa olla avointa tieteen tuloksille. Inhimilliseen viisauteen kuuluu tieteen rajojen tunnustaminen. Evoluutiobiologian, fysiikan ja kosmologian edistymisen vuoksi nyt ei voi kriittisestä rehellisyydestä tinkimättä kiistää, että alkuräjähdyksestä alkoi kehityskulku, minkä loppupäässä elämän kehityksen osalta darwinilaisen evoluution kautta on edetty nykyhetkeen. Petersin ja Jäntin skientismiksi (1) kutsuman asenteen edustaja katsoo, että tiede tarjoaa kaiken mitä voidaan tietää. Petersin teologiaa käsittelevässä väitöskirjassaan Lauri T. Tiede on yksi luotettavimpia tiedon hankkimisen tapoja, mutta se ei vastaa kaikkiin ihmiselämän perimmäisiin kysymyksiin. Jumalaa ei tarvita eikä uskonnollisia uskomuksia. Siksi sen tulee jatkuvasti arvioida kriittisesti omia, vanhoista maailmankuvista periytyneitä traditioita nykytieteen valossa. 4. Kuten transhumanistien ”virtuaaliseen ikuisen elämän” tekoälytranssendenssin, pohtimani transsendenssin voisi hyvin tulkita vaikuttavan Jaana Pääskyn tässä lehdessä luonnehtimasta Hintonin (1884) neljännestä paikkaulottuvuudesta käsin. Tieteen ja teknologian tulee palvella elämän säilymistä, ei sen tuhoutumista. Suomen piispat tekivät vuonna 2019 kannanoton, missä he pohtivat ”kristillisen teologian näkökulmasta, mikä on tieteiden arvo ja tehtävä maailmassa ja ihmisen elämässä”. 4 Paras löytämäni kuvallinen esitys kosmologian nykyisestä maailmankuvasta löytyy osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=0T--WC4D1C0 Osmo Kuusi. Siksi tieteestä ei pidä tehdä uskonnon korviketta. Niiniluodon (1980, 87) kantaa seuraten, nyt Raamatun opettama Jumala on vain hyvin vertauskuvallisesti tulkittavissa luonnon varmimpiin lainalaisuuksiin perustuvan maailmankuvan kanssa yhteensopivaksi. Jäntti (2017, 132) jaottelee Petersin esittämää jaottelua seuraten teologian ja luonnontieteen väliset suhteet kahdeksaan kategoriaan. 3 Tässä artikkelissa lähden siitä, että nyt uskottavin eli ”luonnollinen” maailmankuva perustuu tieteellisellä menetelmällä vakuuttavasti intersubjektiivisesti varmennettuun tietoon. Yritykseni yhdistellä tieteellisellä menetelmällä saavutettuja tuloksia ja uskonnollista ajattelua perustuu Jumalan käsitteen korvaamiseen yleisemmällä transsendenssin käsitteellä. Yksi fysiikan ja kosmologian haastetta kristinuskolle pohtinut teologi on Ted Peters ja hänen proleptismiksi (prolepticism) kutsumansa kristinuskon teologinen tulkinta. Teologia puolustaa tieteellisen tiedonhankinnan riippumattomuutta ja itsenäisyyttä. 2. Niinpä verrattuna Raamatussa yksityiskohtaisesti luonnehdittuun Jumalaan, pohtimani transsendenssi sitoutuu tiukasti hyvin tieteellisellä menetelmällä varmennettuun tietoon ja edistää hyväntahtoisena ”ihmislastensa” hyvinvointia ”isänä” – tai ehkä nykyaikaisempaa metaforaa käyttäen ”vanhempana” – tinkimättä tieteellisellä menetelmällä hyvin varmennetuista lainalaisuuksista. Peters ja Jäntti kutsuvat tieteen imperialismiksi (2) asennetta, että tiede selittää paremmin kuin teologia tietämisen arvoisen mukaan lukien Jumalan mahdollisen olemassaolon ja uskonnollisuuden. Tieteellistä menetelmää luonnehdin lyhyesti koonnoksessa myöhemmin (s. Piispat varovat suoraan väittämästä, että kristillinen maailmankatsomus on yhteensopiva tieteellisen maailmankuvan kanssa. 15 1/22 F mukaan maailmankatsomukseen kuuluu myös tieto-opillinen puoli: miten tietoa voidaan hankkia ja millaiseen tietoon voisi luottaa. 4 Vielä Pääskyn tarkastelemana aikana eli 1900-luvun alussa oli mahdollista puolustaa Raamatun tarjoamaa maailmankuvaa maailmankaikkeuden kehityksestä tasavertaisena tulkintana tieteellisellä menetelmällä varmennetun maailmankuvan kanssa. 3. 17). Kirkollinen autoritaarisuus (3) (Ecclesiastical authoritaria3 Tässä lehdessä Kuusen ja Hautamäen artikkelissa esitellyssä ja tulevaisuuksientutkimuksen perus?loso?aksi tarjotussa Yleisessä konsistenssikehikossa (GFC3.1) on tarjottu kutakin näitä kolmea maailmankatsomuksen perusaspektia varten erityisen hyvin sitä palveleva käsite: tieteellisellä menetelmällä muodostetulle maailmankuvalle oppimiskyvyttömät oliot, arvoille aktoreiden intressit ja tiedon muodostukselle konsistenssikriteeri
Aina vuoteen 1965 katolinen kirkko otti itselleen tällaisen oikean tiedon määrittel?än roolin. He ovat eläneet yhteisöissä, jotka tarjoavat hyvin valikoivan ja harhaisen tulkinnan tieteen välittämästä maailmankuvasta. 2008). Enqvistin kanssa voidaan olla yhtä mieltä siitä, että Raamatun tai Koraanin erehtymättömyyteen uskovat ovat tyypillisesti vahvasti rajoittaneet elämäänsä. Sen yksi ilmentymä on ollut se, että islamilaisista maista löytyy hyvin harvoja, jotka ovat menestyneet tieteessä Nobelin palkinnoilla mitattuna, vaikka tieteen mahdollistamaa tekniikkaa kuitenkin käytetään paljon myös islamilaisissa maissa.. Enqvist (2012) kuvaa kirjassaan kokemuksiaan tutkimusmatkasta sellaisten suomalaisten uskovien maailmaan, joiden voi tulkita edustavan erityisesti Petersin ja Jäntin luokittelun autoritaarista kirkollisuutta tai kreationismia. Skientismi (tiedeuskovaisuus) tai tieteellinen imperialismi ovat käsitykseni mukaan ylivoimaisia tulkintamalleja, jos katsotaan, että maailmankuva on muodostettava vain tieteellisellä menetelmällä luotettavasti intersubjektiivisesti varmennettuun tiedon perusteella eli niillä periaatteilla, joita on kuvattu oheisessa koonnoksessa. Ted Peters kutsuu omaa linjaansa nimellä hypoteettinen konsensus (6). Tieteellinen kreationismi (4) puolestaan hylkää ”vaihtoehtoisella tieteellä” tieteellisellä menetelmällä vakuuttavasti saavutetut tulokset, jotka ovat raamatulliseen luomiskertomuksen kanssa ristiriidassa. Sille on heidän mukaansa ominaista metauskonnollinen luonnon palvonta. Seroglou et al. 1/22 16 Futura nism) puolestaan asettaa kirkon opin tieteen yläpuolelle. Teologien esittämät spekulaatiot jatkuvasti vaikuttavasti Jumalasta tai transsendenssista voi leikata pois kuuluisalla Occamin partaveitsellä 5 . Seuraavan lainauksen perusteella kosmologi Kari Enqvistin (2012) kirjasta ”Uskomaton matka uskovien maailmaan” hänen voi tulkita edustavan kuvaamani kaltaista suvaitsevaa tieteellistä imperialismia (Enqvist 2012, 212): Uskovaisten parissa en kuitenkaan muista milloinkaan ajatelleeni: nämä ihmiset ovat väärässä. Tieteellinen maailmankuva ja transsendenssin mahdollisuus vien selitysmalleja ja todeta niiden olevan joskus jopa hyödyllisiä, mutta pohjimmiltaan hän tulkitsee ne kuitenkin epäuskottaviksi. Selityksistä tulee siis karsia kaikki ylimääräiset tek?ät eli teorioiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia. Viimeistä asennetta Peters ja Jäntti (2017) kutsuvat New Age -henkisyydeksi (8). Raamatun pyhän tekstin erehtymättömyyteen ja tieteelliseen kreationismiin Suomessa aidosti uskovat ovat Enqvistin käsitettä käyttäen uskonnollisen ahdistuksen vaivaamia. Tosin ahdistuksen kokemuksen ohella uskovaisilla voi olla myös vahvasti positiivisia kokemuksia (vrt. Sen mukaan toimiva teologi uskoo, tulevan kehityksen osoittavan, että tiede ja teologia ovat yhteensopivia. Sen s?aan uskonnollisen elämänasenteen kapeus herätti minussa usein alakulon sävyttämän myötätunnon… Tunnistin vilpittömän yrityksen jäsentää maailmaa ja antaa ihmisen osalle jokin merkitys, mutta uskovien pyrkimykset tuntuivat turhilta ja voimattomilta, koska niistä puuttui luopumisen pystypäinen rohkeus, uskallus sanoa ääneen, ettei ole pelastusta, ei taivasta eikä helvettiä, ei syntiä niin, että uskonnollinen ahdistus on pohjaa vailla. Tieteellinen imperialisti voi suvaitsevaisesti kuunnella transsendenssin vaikutukseen usko5 Wikipediaa lainaten (14.6.2021) Occamin partaveitsi (usein myös säästäväisyyden periaate) on periaate, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tek?öiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Sen mukaan meidän havaitsemamme luonto muodostaa uskonnollisia kokemuksia tuottavan jakamattoman kokonaisuuden. Eettinen yhteistyö (7) on teologian pragmaattinen muoto, joka ottaa johtotähdekseen sen vallitsevan tilanteen, että teologit yleisesti tunnustetaan eettisten kysymysten asiantunt?oiksi. Kuten Enqvist toteaa, tällainen suhtautuminen näyttää olevan valitettavan yleinen islamiin vahvasti uskovien joukossa. Vaikka jää paljon ilmiöitä, joita ei ole tieteellisesti luotettavasti varmennettu, tiedeuskovainen voi lähteä siitä, että alkeishiukkasfysiikan ja kosmologian kautta hyvin varmennetut yleiset periaatteet kykenevät, jos ei aivan täydellisesti, niin kuitenkin hyvin vakuuttavasti, selittämään kaikki maailmassa havaittavat ilmiöt. Kaksikieliteoria (5) katsoo, että teologia ja tiede tarkastelevat maailmaa wittgensteinilaisittain erilaisilla kielipeleillä, jotka eivät kohtaa
Esimerkiksi englanninkielinen Wikipedia 7 nimeää tieteellisen tiedon tuotannon keskeisiksi vaiheiksi: tutkimusongelman karakterisoinnin sisältäen tarvittavat havainnot ja mittaukset sekä niille esitetyt määritelmät; muodostettavat hypoteesit tutkimuksen kohteen käyttäytymisestä; sekä hypoteeseista johdetut ennusteet. Tiedon varmistamisen ja toisten aktoreiden vakuuttamisen osalta ratkaiseva vaihe on hypoteeseista johdettujen ennusteiden testaaminen. Eli voidaan päätellä seuraavasti. Käyttäytymisen syystä muodostetaan aktoreiden kesken yhteinen käsitys muuntelemalla tilanteita, joissa objektin käyttäytymistä tarkkaillaan. Sen vakuuttavin muoto on ns. 6 Vrt. Tässä lehdessä esitellyssä ?loso?sessa peruskehikossani GFC 3.1:ssä tieteellisin kokein tunnistettavissa oleva varmaksi ja muuttumattomaksi osoittautuva tieto on liitetty oppimiskyvyttömien olioiden muuttumattomiin eli invariantteihin samuuskriteereihin. Vaikka klassista koejärjestelyä voi pitää luotettavimpana tieteellisenä menetelmänä, myös muulla tavalla vakuuttavasti intersubjektiivisesti testattavaa tietoa kuten kiistattomasti tehtyjä havaintoja avaruudesta voi pitää tieteellisesti vakuuttavina. Jos oletetaan että olio ei muuta kokemuksensa perusteella käyttäytymistään eli on oppimiskyvytön, aikaisemmasta muuttunut käytös tarkoittaa, että sen käyttäytymiskielen samuuskriteerit on tulkittu väärin. Kuusen ja Hautamäen artikkeli tässä lehdessä. Oletetaan että aktori B on aktorin A:n käyttäytymisestä päätellyt sen toimintamalliksi X tilanteessa 1. Tieteellisen menetelmän menestystarina on perustunut siihen, että yhä taitavimmin koejärjestelyin on onnistuttu päättelemään yhä tarkemmin syitä objektien käyttäytymiseen. Klassista koejärjestelyä tai falsi?kaatiokriteeriä voidaan soveltaa rajatussa tarkoituksessa myös ihmisten tai muiden aktoreiden käyttäytymisdispositioiden tutkimiseen. Olettaen että aktori A ei ole oppimalla muuttanut käyttäytymistään, B voi pitää kiinni A:n käyttäytymisen tulkintamallista X, jos A käyttäytyy B:n samaksi kuin 1 tulkitsemassa tilanteessa 2 mallilla X. Intersubjektiivisuuden mielessä luotettavaa tieteellistä menetelmää voi luonnehtia siten, että ainakin periaatteessa ihmisen tai yleisemmin aktorin 6 on mahdollista vakuuttaa menetelmän avulla kuka tahansa toinen aktori menetelmällä tuotetun tiedon oikeellisuudesta. klassinen koeasetelma, jolla tutkitaan tietyn objektin käyttäytymisominaisuuksia eli dispositioita. Yksi tapa määritellä intersubjektiivinen testattavuus tieteellisen menetelmän perusvaatimukseksi on Karl Popperin falsi?kaatiokriteeri (Popper 1963/1995). Aktoreihin falsi?kaatiokriteeri soveltuu ainoastaan testaamaan päätelmää, että aiemmin väliaikaisesti invariantiksi (transiently invariant) päätelty käyttäytymismalli on edelleen voimassa. Yksi paljon käytetty tapa on tarkkailla käyttäytymistilanteita, missä objektin ja kontrolliobjektin tilanteet poikkeavat vain selityksenä käytettävässä suhteessa. Osmo Kuusi. 7 https://en.wikipedia.org/wiki/Scienti?c_method, katsottu 27.10.2020. Klassisen koejärjestelyn avulla pyritään löytämään olioita, jotka poikkeuksetta toimivat kaikkien kokeen suorittavien näkökulmista koetilanteessa samoin. 17 1/22 F Tieteellisen menetelmän huoneentaulu Ilman laajempaa keskustelua siitä, mitä yleisiä piirteitä ihmiskunnan menestykseen johtaneeseen tieteelliseen menetelmään tulisi sisällyttää, rajaudun tulkinnassani siihen, että tieteellisin menetelmin tuotetaan intersubjektiivisesti hyvin vahvistettua tietoa. Tieteellisen tiedon muodostuksen tarkastelussa on hyödyllistä erottaa sen tuottamisen tavat ja tiedon testaaminen
Yhteensopivuus toteutuu koko ihmiskunnan tulevaisuuden osalta, mutta Jäntin (2017) väitöskirjasta ei selviä, mitä muuta Jumalan valtakunnan toivon ohella se tarkoittaa yksittäisen ihmisen ja transsendenssin suhteelle. Raamatun ja Jeesuksen historiallisuudesta kannanottoja välttelevät mutta Jeesuksen opettamiin eettisiin periaatteisiin vahvasti uskovat voivat ilmeisesti melko helposti toimia käytännössä tieteellisen maailmankuvan mukaisesti. Tämä on sikäli helppoa, että tieteen piirissä uskotaan yleisesti Humen giljotiiniin, jonka mukaan tosiasioista ei voida johtaa oikeita arvoja. Kuva 1. Samalla perusteella luonnon pyhyyden edustajat, jotka kokevat sulautuvansa pohjimmaltaan mystiseen luontoon, voivat käytännön toiminnassaan käsitellä tosina tieteellisellä menetelmällä hyvin varmennettuja kausaalisuhteita. Jo 1700-luvun alussa irlantilainen piispa ja ?loso. Jäntti (2017, 218) esittää väitöskirjansa lopussa seuraavan kuvan, joka kiteyttää proleptismin teologian ydinsanoman ja suhteen tieteeseen. Elämä virtuaalitodellisuudessa koetun kuoleman jälkeen voisi jatkua uudessa muodossa, jos transsendenssi olisi kirjannut virtuaalielämämme tapahtumat aivojemme skannatussa hermoverkossa tapahtuneena oppimisena ja säilyttäisi tällaiset ”tiedostot”. George Berkeley (1710/1957) sovitti yhteen empiiriseen tieteen nojaavaa maailmankuvaansa ja kristinuskoa hypoteesilla, että elämme – nykyaikaisia käsitteitä käyttäen – Jumalan säätelemässä virtuaalitodellisuudessa. Periaatteelliset mahdollisuudet aivojen skannaukseen ja virtuaalitodellisuudessa elämiseen tekevät itse asiassa Berkeleyn hypoteesin nyt lähtökohtaisesti uskottavammaksi kuin esimerkiksi 1900-luvun alussa. Proleptismin mukaan ihmisen osuutena on muuttaa ihmisten eläminen kanssaluojana tieteen ja uskon yhdistäen Jumalan tahdon mukaiseksi eli muuttaa hypoteettinen yhteensopivuus todelliseksi yhteensopivuudeksi. Ehkä suhdetta leimaa ainakin kokemus Jumalan pyhyydestä, mikä johtaa Jeesuksen esittämien eettisten periaatteiden kunnioittamiseen. Totesin edellä, että Petersin proleptismi Jäntin (2017) siitä väitöskirjassaan esittämän tulkinnan mukaan on tieteen ja kristillisen uskon hypoteettisen yhteensopivuuden kannattaja. 1/22 18 Futura Olisivatko toiset Petersin ja Jäntin (2017) lainaamat kristinuskon tulkinnat autoritaarista kirkollisuutta tai kreationismia paremmin sovitettavissa yhteen tieteellisen maailmankuvan kanssa. Toivoa luovana kannusteena tässä on Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus. Proleptismin ehdotus tieteen, etiikan ja teologian hypoteettisesta yhteensopivuudesta (Jäntti 2017). Tieteellinen maailmankuva ja transsendenssin mahdollisuus. Transhumanistien visioimassa virtuaalitodellisuudessa eläminen tarjoaisi periaatteessa mahdollisuuden, jos ei iankaikkiseen niin ainakin hyvin pitkään ”elämään” kuoleman jälkeen. Tällaisessa virtuaalitodellisuudessa Jumala voisi luoda vahvan mielikuvan hyvin varmennettujen luonnonlakien yleisestä pätevyydestä, mutta toisaalta kuitenkin sallia tämän mielikuvan vaarantumatta poikkeuksia näistä lainalaisuuksista. Ero proleptismin sekä Petersin ja Jäntin luokittelun eettistä yhteistyötä edustavien välillä ei näin lopulta ole kovin suuri