lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 8 / 2021 • 7 € Eve &Ossi: ”Omassa pappilassa lauluille on tilaa” Mitä elokuun kirkolliskokouksessa tapahtuu. Tuulikki oli pimeyden näköalapaikalla Mitä jos epäilen ?
Tilaisuudet lähetetään suorina verkossa sro.fi/tv ja tilaisuuksiin voi osallistua paikan päällä sen hetkisten ohjeistusten mukaan. Avoimet luennot ja jumalanpalvelukset striimataan Suomen Raamattu-opiston netti-tv:ssä, jonka löydät osoitteesta sro.fi/tv vain syksyllä! Suomen kielen intensiivikurssi Missiomusalinja. Suomen Raamattuopiston Säätiön Hengelliset syventymispäivät 16.–22.8.2021 Viikon ohjelma toteutetaan ensimmäistä kertaa ympäri Suomea Kellonkartanossa, Vuokatinrannassa, Heinolassa sekä Kauniaisissa. Päivi Räsänen, Timo Keskitalo, Heikki Haataja, Kaisamari Hintikka, Soili Haverinen, Pekka Simojoki, Lapsikuoro Solina, sekä Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Petri Kortelahti ja muut Suomen Raamattuopiston Säätiön työntekijät. Ohjelmassa ovat mukana mm. Katso ohjelma: www.syventymispaivat.fi Musiikkilinja Musiikin tuottamisen linja Musiikkilinja PLUS Raamatun peruskurssi (PK) PK International Avoin raamattukoulu Sisälle Sanaan Urheilulinja Personal trainer Kristittynä Suomessa YKI-treeni Polku työhön Raamattuopinnot Musiikkiopinnot Koulutusta maahanmuuttajille Urheiluopinnot Tule ja tulet kohdatuksi! Suomen Raamattuopisto Kauniaisissa on kristillinen kansanopisto, jossa on tarjolla Suomen parasta ruisleipää
Kirkon tulee saada elää ilman kirkkopoliittis-ideologista pakkovallan käyttöä. Kaikki mittarit näyttävät, että muutamien vuosikymmenten jälkeen kirkko on vähemmistökirkko ja sen elävin osa ovat sanasta ja uskosta elävät monimuotoiset jumalanpalvelusyhteisöt. Suomen ev. Yhteiskunnan arvoihin sopeutuvaa kirkkoa kutsutaan lopulta kuolleeksi kirkoksi. Kuitenkin on selvää, että jos intressit ovat missä tahansa muualla kuin Jumalan sanan menestyksessä, edistetään kristillistä kirkkoa vahingoittavien tavoitteiden toteutumista. Niiden, joille kirkko on rakas ja tärkeä. Kirkon ideologisoituminen toimii täsmälleen samoin. Vaikka kirkko on liberalisoitunut pelottavaa tahtia, sen nähdään edelleen olevan viimeinen kanto kaskessa kohti seksuaalisen vapauden aikaa. Vain kristillinen usko voi pysäyttää ideologisoituvan kirkon alamäen. Erehtynyt emo sitä ymmärtämättään vielä ruokkii. Ei tajuta, että tässä käy niin kuin virkakysymyksen kanssa. Kirkko voi olla ihmistä särkevän maailman vastavoima vain pitäytymällä perusteoksiinsa, Raamattuun ja tunnustukseen. Vielä nyt voitaisiin koota, jos ei tahdottaisi niin kovasti hajottaa. Viisasta kirkkopolitiikkaa olisi se, että suojellaan ennen kaikkea kirkon luonnetta kristillisenä kirkkona ja varjellaan sen pysymistä sellaisena. Ideologia, johon uusi avioliittoetiikka perustuu, on kuin käenpoikanen, joka tyrkkää muut poikaset pesästä ulos ja syö niille tarkoitetun ravinnon. Nyt kuulostaa siltä, että toimitaan niiden ehdoilla, jotka tahtovat tehdä kirkosta jotakin muuta kuin uskosta elävän Jumalan kansan yhteisön. Ohjelmassa ovat mukana mm. Ajatus on kaunis mutta epärealistinen. Siihen taipuvat taistelevat tajuamattaan omaa ja kirkon etua vastaan. Siksi kirkon painostus on ennennäkemättömän kovaa, niin että vakainakin pidetyt alkavat horjua. Elävä kristillisyys säilyy, joko kirkon sisällä tai ulkopuolella. Viimeinen kanto kaskessa juha.vahasarja@perussanoma.fi Suomen Raamattuopiston Säätiön Hengelliset syventymispäivät 16.–22.8.2021 Viikon ohjelma toteutetaan ensimmäistä kertaa ympäri Suomea Kellonkartanossa, Vuokatinrannassa, Heinolassa sekä Kauniaisissa. Voimakkain niistä näyttää olevan seksuaalisten vähemmistöjen tavoitteiden läpiajajien joukko, joka on saanut kirkon polvilleen yhteiskunnan tavoin. Evankeliumia voidaan edelleen julistaa ja kirkon käsitys ihmisen olemuksesta miehenä ja naisena ja siihen perustuva avioliittokäsitys saa elää muiden käsitysten joukossa. Näkemykset ovat polarisoituneet, maltillinen keskusta on kadonnut ja erilaiset intressiryhmät ajavat omia oikeuksiaan kyynärpäätaktiikalla. kirkossa näyttää käyneen samoin kuin politiikassa. Tilaisuudet lähetetään suorina verkossa sro.fi/tv ja tilaisuuksiin voi osallistua paikan päällä sen hetkisten ohjeistusten mukaan. Sanotaan, että jos nyt tässä tehdään kompromissi, rauha palautuu ja kaikki on hyvin. Ellei sitten kirkkoon viimein ilmaannu hyviä kirkkopoliitikkoja, jotka näkevät ja ymmärtävät. Avoimet luennot ja jumalanpalvelukset striimataan Suomen Raamattu-opiston netti-tv:ssä, jonka löydät osoitteesta sro.fi/tv vain syksyllä! Suomen kielen intensiivikurssi Missiomusalinja ” Painostus on kovaa.”. lut. Se on hiljaisen kirkon, kaappiin kadonneen uskovan kansan äänen kuulemista herkällä korvalla. pääkirjoitus P arhaimmillaan kirkkopolitiikka on sitä, että kirkon yhteisiä asioita hoidetaan kaikkien hyväksi kirkon omaa identiteettiä kunnioittaen. Katso ohjelma: www.syventymispaivat.fi Musiikkilinja Musiikin tuottamisen linja Musiikkilinja PLUS Raamatun peruskurssi (PK) PK International Avoin raamattukoulu Sisälle Sanaan Urheilulinja Personal trainer Kristittynä Suomessa YKI-treeni Polku työhön Raamattuopinnot Musiikkiopinnot Koulutusta maahanmuuttajille Urheiluopinnot Tule ja tulet kohdatuksi! Suomen Raamattuopisto Kauniaisissa on kristillinen kansanopisto, jossa on tarjolla Suomen parasta ruisleipää. Erehdytään ajattelemaan, että kumartamalla yhteiskunnan ideologisia virtauksia kansa pysyy kirkossa ja kirkko Suomessa. Tähän kirkossa on lähdetty kritiikittä mukaan kirkon johdon hyväksyessä sen vaikenemalla. Päivi Räsänen, Timo Keskitalo, Heikki Haataja, Kaisamari Hintikka, Soili Haverinen, Pekka Simojoki, Lapsikuoro Solina, sekä Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Petri Kortelahti ja muut Suomen Raamattuopiston Säätiön työntekijät. Kuka uskaltaa enää puolustaa kristillisen kirkon vuosituhantisen ja yhä sen valtaenemmistön allekirjoittaman uskon mukaisesti avioliittoetiikassa ”väärin” ajattelevia. Osa lähtee katolisiin kirkkoihin, osa vapaisiin ja yhä sirpaloituneempiin yhteisöihin, osa pysynee kirkon yhteydessä, mutta entistä kauempana kirkon ”piispallisesta kaitsennasta”
Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. Hinnat sis. 92. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 42 pientä puhetta Moraalia ei voi perustaa tunteisiin 44 kirja-arviot Raamatun punainen lanka katolilaisittain 46 samasta perheestä Kirsikka ja Risto Arkimies 49 kolumni Pia Tiusanen 50 raamattuvisa Seitsemän kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Usko on Jumalan teko 4 |. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 46 26 3 pääkirjoitus Emo ruokkii vain yhtä poikasta 5 jutun takana Lennokkaita lainauksia 6 lyhyet ja nopeat Oppivelvollisuus täytti 100 vuotta Suomessa 10 haastattelu Even ja Ossin lauluissa varjopuolia ei peitellä 15 kolumni Marjatta Junkkaala 16 raamatun henkilöt Betanian sisarukset uskonkriisissä 19 sivupersoona Vuoden pappi on digiosaaja 20 henkilö Elina varasi viisi kuukautta tärkeimmälle 23 sattuva sana Pionien kukinta puhutteli 24 israel nyt Ortodoksijuutalaisten naisten kova asema 26 minun tarinani Tuulikki Törmälän talossa vaihtui isäntä 30 uskon esikuvia Virsirunoilija Philipp Friedrich Hiller 32 raamattuopetus Kerro epäilyksesi Jeesukselle 35 nuoren ääni Ensio Väinölä: ”Armeija oli kasvattava kokemus” 36 teema Kirkolliskokouksessa yritetään elvyttää rukousta 41 kysymys ja vastaus Miksi Jeesus ei kutsu Mariaa äidiksi. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. alv 24 %. Irtonumeron hinta 7 €
92. Eniten ääniä saivat Sari Savelan artikkeli ”Rukousta armon varassa” ja Petri Kortelahden haastattelu otsikolla ”Elämä on kova laji”. Tässä lehdessä olevasta Mailis Janatuisen Raamatun henkilöt -jutusta valitsin dynaamisen tokaisun ”Menkööt rahat, nyt ei ollut pihtailun aika”. Tällä kertaa kirjapalkinnon voittajaksi arvottiin äänestäneiden joukosta Päivi Bifeldt, joka kommentoi Elämä-lehteä näin: ”Kaikki jutut luen; jotkut useaan kertaan”. Irtonumeron hinta 7 €. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 ju tu n ta k a n a T ehtäviini Elämä-lehden parissa kuuluu juttujen kirjoittamisen lisäksi lehden avustajien tekemien juttujen editoiminen. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Hinnat sis. Esimerkiksi Raamatun henkilöt -jutussa on yleensä kaksi sitaattinostoa. Onnea voittajalle! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. alv 24 %. Hieman toimintaa iänikuisen pohtimisen sijaan! Sivupersoona-jutun sitaattinostoksi valitsin tämän: ”Koen julkisuuden aika lailla vaivaannuttavaksi”. Lähetä vastauksesi 19.8. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Keksin lehteen myös muun muassa kannen otsikot ja juttujen yhteyteen tulevat sitaattinostot. Nostossa ei ole välttämättä viisasta kiteyttää koko jutun sanoman ydintä. Voi olla, että muissakin lehden sitaattinostoissa esiintyy hienoista huumoria. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a Sitaattien takana 30 uskon esikuvia Virsirunoilija Philipp Friedrich Hiller 32 raamattuopetus Kerro epäilyksesi Jeesukselle 35 nuoren ääni Ensio Väinölä: ”Armeija oli kasvattava kokemus” 36 teema Kirkolliskokouksessa yritetään elvyttää rukousta 41 kysymys ja vastaus Miksi Jeesus ei kutsu Mariaa äidiksi. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Ainakin yritystä siihen suuntaan toisinaan on. Yhteen nostoon mahtuu suunnilleen neljä sanaa. Toisinaan yritänkin valita sellaisen lauseen, joka herättäisi innon lukea juttu kokonaan. Koko jutussa on noin tuhat sanaa, joten sitaatti on valittava huolella. Vastaajien kesken arvotaan kaksi kirjaa Perussanoman uutuusvalikoimasta. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. 42 pientä puhetta Moraalia ei voi perustaa tunteisiin 44 kirja-arviot Raamatun punainen lanka katolilaisittain 46 samasta perheestä Kirsikka ja Risto Arkimies 49 kolumni Pia Tiusanen 50 raamattuvisa Seitsemän kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Usko on Jumalan teko N umeron 6-7/2021 parhaaksi jutuksi äänestettiin lukuisia eri juttuja lehdestä. Lause hymyilytti, ainakin minua, koska jutussa haastateltu pastori Markus Kartano ilmoittaa kyseisen asian lehdessä. Kesä-heinäkuun lehden paras juttu Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi
Piplia 2/2021 Luukkaan evankeliumi selkokielellä Ku va : is to cK 45 % J opa 70 prosenttia suomalaisista käyttää silmälaseja. Tarve selkokielisille teksteille on lisääntynyt, sillä maahanmuuttajien ja ikäihmisten määrä on kasvanut ja vastaavasti nuorten lukutaito on heikentynyt. Selkokielikeskuksen arvion mukaan selkokieltä tarvitsee Suomessa 650 000– 750 000 henkilöä eli noin 11–14 prosenttia väestöstä. Samana päivänä ilmestyi myös Evankeliumit inarinsaameksi. HS 12.6.2021 ELOKUUN LUKU 6 |. Jatkuvasti lasit ovat käytössä 45 prosentilla aikuisväestöstä. Luukkaan evankeliumi selkokielellä. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a S uomen Pipliaseuralta ilmestyi 17.6
Yleisen oppivelvollisuuden syntyyn vaikutti merkittävästi suomalainen kasvatustieteilijä ja poliitikko Mikael Soininen (1860–1924). Ku va : sa ar in en , M us eo vi ra st o | 7. Jatkossa oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai kun hän on tätä ennen suorittanut toisen asteen tutkinnon. 32: 1, 2 ”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä PS. Äitienpäivä Lapinlahden kansakoululla Helsingissä vuonna 1961. Laajennettu oppivelvollisuus astui voimaan sata vuotta myöhemmin vuonna 2021. Lapsia luokassa kädessään äitienpäiväkukkia. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.” ” ” 100 vuotta sitten suomalaislapsista tuli oppivelvollisia I tsenäisen Suomen eduskunta nosti yhdeksi tärkeimmistä kehittämiskohteista kansanopetuksen. Sen tueksi säädettiin 1921 oppivelvollisuuslaki, joka teki kaikki 7–13-vuotiaat lapset oppivelvollisiksi
Sen liikahtelut suuntautuvat Häntä kohti, jolta kaikki hyvä tulee. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Salattu elämä Kristuksessa Kun Hengen tuuli kaataa ihmisen sydämessä esteet tieltään, syntyy uusi elämä. Ku va : is to cK Kuva: istocK Insuliinin keksiminen toi elämän miljoonille 8 |. Minäkin, minäkin, saan nyt joka päivä elää syntien anteeksiantamuksen taivaan alla. Jo antiikinajoista on tiedetty, että diabetesta on kaksi muotoa, nopea ja hidas. Ei mikään muu ole tärkeätä kuin saada käsi Herran käteen, paeta hänen turviinsa itkemään ne monet kyyneleet, mitä elämän tiellä itketään, sillä nyt vasta käy selväksi, miten kauhea asia synti on, mutta myös iloitsemaan ne sanomattoman ilon hetket, joita Jumalan lapseus tuo mukanaan. Ennen insuliinin keksimistä ykköstyypin diabetes oli nopeasti kuolemaan johtava sairaus. Nopea johti pikaiseen menehtymiseen ja hidas salli ”uhrin” elää vähän pidempään. I nsuliini keksittiin 1921 Kanadassa, kun Frederick Banting ja Charles Best onnistuivat valmistamaan ensimmäisen toimivan insuliinin koiran haimasta ja kokeilivat sitä koiraan, jolta oli poistettu haima. Se on salattua elämää Kristuksessa. Osmo Tiililä Herää valvomaan -lehdessä 8/1971 Raamattusovelluksia: Piplia-sovellus (Suomen Pipliaseura) Raamattu (YouVersion) Raamattu kannesta kanteen Suosittelen Ä lypuhelimen sovelluskaupasta löytyy mainioita suomenkielisiä sovelluksia Raamatun lukemiseen ja kuuntelemiseen. Tavallisesti se ei heti alussa puhkea mihinkään suureen voimaan, sillä uudestisynnytettykin on, kuin maallinen lapsi, aluksi heikko ja hoitoa tarvitseva. Lapsi katsoo äitiään, uudestisyntynyt hengellinen lapsi taivaallista synnyttäjäänsä. Keksintöä voidaankin pitää mullistavana, sillä se on pelastanut miljoonia ihmishenkiä
KUUSANMÄKI Kuva: istocK E lokuu on vuoden kahdeksas kuukausi ja Suomessa sen ajatellaan olevan kesän viimeinen kuukausi. | 9. Elokuu on saanut nimensä elonkorjuusta eli viljan keräämisestä pelloilta
Eve, 31, ja Ossi, 34, Mäki-Reini asuivat tuolloin Soinissa, sillä Eve oli saanut sieltä varhaiskasvatuksen opettajan äitiyslomasijaisuuden. Eve ja Ossi – hyvällä tavalla tavalliset 10 |. P ari vuotta sitten Soinissa tuli vanha pappila myyntiin. Kun työt jatkuivat sijaisuuden jälkeenkin, ajatus pappilan ostamisesta alkoi houkuttaa pariskuntaa. 10 | Oivaltavan ja elämänmakuisen musiikin tulkit Eve ja Ossi ovat alusta lähtien viihtyneet hyvin toistensa seurassa. – Rivarikaksion jälkeen tuntui, että tilaa oli valtavasti, mutta nopeasti olemme tottuneet, Eve ja Ossi kertovat. Yhdessä hengailun virallistaminen seurusteluksi oli kuitenkin aikoinaan sitoutumiskammoiselle Ossille iso kynnys. Sitten kävimme muutaman kerran katsomassa sitä, Eve (Eveliina) Mäki-Reini kertoo. – Ensin leikittelimme ajatuksella, mitä jos ostaisimme pappilan. Syksyllä 2019 he sitten tekivät talosta tarjouksen, jonka Soinin seurakunnan kirkkovaltuusto hyväksyi ainoana määräaikaan mennessä tulleena ostotarjouksena. Vuonna 1858 rakennettu päärakennus oli täysin asuttavassa kunnossa, kun Mäki-Reinit ostivat pappilan, mutta katto piti laittaa pikaisesti uusiksi. Lisäksi pihapiirissä ja sen rakennuksissa on riittänyt kunnostamista
| 11 Eve ja Ossi TeksTi ja kuvaT sari savela
Suostuin heti, vaikka en ollut koskaan kuullut Even laulavan. Olemme myös saaneet tehdä musiikkia ja keikkailla yhdessä, mikä ei ole itsestäänselvyys, jos toinen on muusikko ja toinen tekee jotain muuta, Ossi iloitsee. Eve ja Ossi ovat molemmat kotoisin uskovista kodeista Etelä-Pohjanmaalta, Eve Soinista ja Ossi Peräseinäjoelta. – Ossin seurassa pystyin olemaan oma itseni, ei pitänyt yrittää olla jonkinlainen, että olisi ollut riittävä. – Even kanssa on alusta asti tuntunut tosi hyvältä ja luontevalta. ” Ossi katsoi mua nätisti silmiin.” – Meillä on haaveena, että tässä pihapiirissä voisi joskus järjestää pieniä tapahtumia, kuten kirppareita, myyjäisiä tai pihakonsertteja, Ossi kertoilee. Molemmat halusimme jatkaa yhdessä hengailua, Eve kertoo. Sitten otin asian uudestaan esille ja kysyin suoraan, miten jatkamme, Eve kertoo. Samalla aaltopituudella Aikaisempien seurustelusuhteiden kariutuminen oli tehnyt Ossista varovaisen sitoutujan. – Kun yhteisen projektin loppu alkoi häämöttää, mietimme, miten jatkaisimme. Eve osasi ottaa asian oikealla tavalla esille Ossin kanssa, niin että tämä lopulta uskalsi heittäytyä suhteeseen, ja jonkin ajan kuluttua sitoutumiskammo oli tipotiessään. Ensimmäinen yhteinen kohtaaminen sijoittuu kuitenkin PohjoisPohjanmaalle Ouluun. Hän oli hyvin epäröivä, niinpä jatkoimme seurustelun oloista yhdessä olemista. – Eve kysyi, josko voisin tehdä hänen kanssaan joulukonsertin Soiniin. – Ensi kohtaaminen oli jännä, kuuntelin keikan ja tykkäsin musiikista kovasti. – Kun minusta alkoi tuntua siltä, että yhdessäolomme oli vähän niin kuin seurustelua, otin asian puheeksi Ossin kanssa. – Eve oli siellä työmatkalla ja minä keikalla, jota Eve tuli kuuntelemaan. 12 |. Hän on kiltti ja hyväntahtoinen. Korona-aika tyhjensi kalenterin, mutta pakotti myös hankkimaan uusia taitoja ja laitteistoa. Ennen korona-aikaa Ossilla oli keikkoja lähes joka viikonloppu, niistä puolet eli noin 70 oli yhdessä Even kanssa ja puolet muiden kokoonpanojen, kuten Pro Fiden, Maksettujen Viulujen tai Miriam-bändin kanssa. Virallisen seurustelun aloittaminen tuntui isolta kynnykseltä, ja se aiheutti hetken aikaa pientä ongelmaa meidän suhteeseemme, Ossi toteaa. Pandemian aikana pariskunta on tehnyt yhdessä striimattuja konsertteja ja videoita. Usko toimivaan ja kestävään parisuhteeseen oli kärsinyt kolauksen, ja siksi sitoutuminen Eveen tuntui aluksi vaikealta. – Olin onnistunut muodostamaan itselleni kunnon sitoutumiskammon. Pariskunta vietti paljon aikaa yhdessä, mutta ajatus virallisesta seurustelemisesta kammoksutti Ossia. Eve asui ja opiskeli silloin Jyväskylässä ja minä Kokkolassa, mutta jo seuraavana syksynä 2012 muutin Jyväskylään jatkamaan opintojani. Lumoava ensikohtaaminen Ossi on kokoaikainen muusikko ja Eve työskentelee varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Ossista huomaa, että hän välittää. Sitoutumiskammo jarrutti Jyväskylässä Eve ja Ossi tapasivat toisiaan evankelisten opiskelijoiden illoissa ja huomasivat viihtyvänsä toistensa seurassa. Eve on hyvällä tavalla tavallinen, kotoisa ja viisas. Kesällä 2014 Mäki-Reinit kihlautuivat ja seuraavana vuonna oli häät. Kuuden avioliittovuoden aikana Mäki-Reinien elämät ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa, vaikka molemmilla on myös omia juttuja. Keikan jälkeen kohtasimme hänen kanssaan, kun hän tuli juttelemaan ja ostamaan levyä. Hän on huumorintajuinen, lempeä, iloinen ja haluaa tehdä hyvää, Ossi listaa ominaisuuksia, joihin hän Evessä rakastui. Ossin mielikuva seurustelusta oli, että jossain vaiheessa alkaa ahdistaa. Keikan aikana en ajatellut Ossista mitään sen enempää, mutta kun menin ostamaan levyä, Ossi katsoi mua nätisti silmiin ja oli niin läsnä siinä tilanteessa, että jotain tapahtui, lumouduin, Eve muistelee. – On ihan mahtavaa, että olemme saaneet jakaa tosi paljon asioita. Myös Eve rakastui Ossissa tietynlaiseen tavallisuuteen. Yhteistyö sujui heti. Evelle rauhallisempi korona-aika on ollut tavallaan helpottavakin, sillä normaaliaikana on ollut melko voimia vievää reissata ympäri Suomea päivätyön ohella. Pariskunnan kauniisti yhteen sopivat äänet ja elämänmakuiset, puhuttelevat laulut ovat tehneet Eve & Ossi -duosta yhden Suomen suosituimmista gospelmusiikin saralla. Olimme heti samalla aaltopituudella. Näen tässä Jumalan hyvää johdatusta, Ossi kertoo
Molemmat ovat jossain määrin introvertteja ja viihtyvät pienellä paikkakunnalla, mutta erojakin löytyy. Eve ja Ossi kertovat olevansa monella tavalla samanlaisia. – Välillä tulee vietettyä liikaa aikaa kännykällä, Ossi myöntää. Hän kertoo olevansa huono puhumaan asioista. – Siitä on tullut meillä sellainen vitsi, että Ossi sanoo: ”kai sullekin nyt jotain kuuluu”. – Musiikki on mulle suurempi intohimo kuin Evelle. Ossi taas haluaisi julkaista sisältöä useammin, myös sellaisia kuvia, joita en haluaisi hyväksyä. Jännittäessä Ossin puhetulva vaan kasvaa ja mulla vähenee. – Minä haluaisin, että meillä olisi tietty linja kuvissa, joita julkaistaan. Myös Eve & Ossi -lauluduon sometilin sisällöstä syntyy erimielisyyksiä. Laulut syntyvät yhteistyönä Musiikki on Ossille väylä purkaa ja sanoittaa sisintään. – Olemme päättäneet, että menemme yhdessä eteenpäin kaikesta huolimatta. – Musiikin kautta haluan ilmaista erilaisia tunnetiloja ja virittäytyä. – Meillä on myös erilaiset maut kuvien käsittelyn suhteen. – Laulujen kautta on helpompi sanoittaa omia kipuiluja ja syntisyyttä. Turvallisesti eri mieltä Turvallisessa suhteessa uskaltaa myös olla eri mieltä ja saa suuttua ja olla oma vajavainen itsensä, silti voi olla varma toisen rakkaudesta. Evelle musiikki on ensisijaisesti väline käsitellä tunteita. Jos halua nostattaa omaa fiilistä, kuuntelen inspiroivaa musiikkia. Sosiaalinen media ja kännykän näprääminen aiheuttavat toisinaan sanaharkkaa. Pyrimme aina sopimaan riidat ennen nukkumaanmenoa ja ennen keikkaa, Ossi kertoo. Jos haluan vajota melankoliaan, kuuntelen melankolista musiikkia. | 13 Eve ja Ossi asuvat nyt pappilassa, jossa tilaa riittää.. Olen enemmän sellainen, joka haluaa esiintyä. Jos Ossilta kysyy kuulumisia, hän kertoo niitä hyvin yksityiskohtaisesti, kun taas Eve on lyhytsanaisempi
On tullut palautetta, että musiikkimme on oivaltavaa, rehellistä ja elämänmakuista. Myös parisuhteesta hän ammentaa aineksia kappaleisiinsa. Olen huomannut, kun olen omia kipuilujani kirjoittanut lauluiksi, yllättävän moni on pystynyt samaistumaan niihin. Palataan vielä sinne pappilaan. Ossin tekemät laulut käsittelevät usein syntisen ihmisen suhdetta armolliseen Jumalaan. – Evestäkin olen tehnyt pari biisiä. – Gospelmuusikon homma on vähän niin kuin vertaistuen antamista. Joskus taas on joku aihe, josta on tarve tehdä laulu. – Usein keikan loppupuolella pääsemme asian ytimeen, kappaleisiin, joissa sanoma tulee kirkkaasti esille, Ossi kertoo. Sitten Ossi esittää raakileen Evelle, joka antaa rakentavaa kritiikkiä siitä, mikä toimii ja mikä ei toimi. – Usein teksti tulee ensin ja sitten teksti lähtee vähitellen soimaan tietyllä melodialla. ” Evestäkin olen tehnyt pari biisiä. – Se, miten saan olla mukana Ossin biisinkirjoittamisessa, palvelee hyvin tarpeitani. Tilaa on. Eve ja Ossi arvelevat, että gospelmusiikin sanastossa ja suoruudessa on tapahtunut loivenemista viimeisten vuosien aikana. Joskus voi olla joku riimi tai pari, minkä ympärille lähden kehittämään sisältöä, Ossi kertoo kappaleiden synnystä. Mulla ei ole suurta intohimoa luoda kappaletta, mutta sanoitukset merkitsevät mulle paljon ja siksi on kiva päästä vaikuttamaan biisien sisältöön. Aina myös suoraa evankeliumia Ennen jokaista keikkaa Eve ja Ossi rukoilevat, että saisivat olla Jumalan käytössä ja että laulut puhuttelisivat kuulijoita. – Mielestäni kristityn arvomaailman pitää heijastua jokaisesta kappaleesta, Eve täydentää. He pyrkivät siihen, että keikkasetissä olisi aina sekä suoraa gospelia että biisejä, jotka voivat olla raivaamassa tietä ja avaamassa lukkoja. Even ja Ossin mielestä gospelmusiikissa tarvitaan edelleen suoraa sanomaa. – Suunta ei saa olla se, että kaikki gospelmusiikki on ympäripyöreää, Eve toteaa. – Edelleen on ehdottomasti hyvä, että on kokoonpanoja, joilla biiseissä on selkeä ja suora sanoma, Ossi pohtii. Even ja Ossin esittämät ja levyttämät kappaleet ovat Ossin käsialaa, mutta Eve on prosessissa tiiviisti mukana ja vaikuttaa kappaleen kehittämiseen. 14 |. Eve ja Ossi haaveilevat, että jonain päivänä siellä voisi tallustella myös pikkujalkoja, jos Luoja suo
Ehkä. Vielä hankalampaa oli vastata kysymykseen, mitä kello on. Tule, köyhäin apu, tule, lahjain antaja, tule, sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö. Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on, paranna, mikä haavoitettu on, pehmitä, mikä kova on, lämmitä, mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Jos kynäni putosi lattialle, vein sen opettajanpöydälle. Näen vieläkin kuvan tytöstä, jonka jalkaan on takertunut tyttölapsen kokoinen hopealusikka. Pahinta minun pienessä maailmassani oli varastaminen ja valehteleminen. Voi sitä keveyttä, jalat tuskin tapasivat maata. Lapsi saa moitteet, tulee noloksi ja puhdistautuu omassa häpeässään. Mihinkä sellainen vaiva nyt katoaisi, korkeintaan oireet vähän lievenevät. Jeesus tulee, oletko valmis on korvissani aina kuulostanut enemmän uhkaukselta kuin lupaukselta. Parhaassa tapauksessa aikuinen sanoi, että olipa hyvä kun kerroit, älä sitä enää murehdi. Rukous ympäröi minut yhtä tiukasti kuin lapsuuteni litania mutta se ei kurista vaan päästää vapaaksi. Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Lapsi poukkoilee hätänsä kanssa. Sitkeästi minussa elää toivo iankaikkisesta elämästä mutta pelastusvarmuuttani ei ole kirjoitettu minuun, se on kirjoitettu muualle. Sekunti sekunnilta vaikeampaa. Ajatella, niin painava se on, että voittaa Jeesuksen kutsun: Tule. Hän on jo kohottanut kätensä korkealle pään yläpuolelle mutta ei pääse kohomaan, koska varastettu lusikka painaa liikaa, vetää maata kohti. Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Olin neuroottinen lapsi ja nyt olen neuroottinen aikuinen. Anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo. Leirikoulun hämärässä ruokasalissa katselimme diakuvia Jeesuksen toisesta tulemisesta. Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat, pyhät lahjasi. (Missale Aboense, 1488) kirjoittaja on eläkkeellä oleva opettaja Te ks Ti m ar ja tt a ju n kk a al a. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo, täytä uskollistesi sydämet. Ei voi ikinä tietää, mitä on jäänyt tunnustamatta. Kokeiltu on, sillä lapsuudessani tapa päästä rikkeistä eteenpäin, puhdistautua, oli tunnustaa aikuiselle, siis jollekin, jolla oli valta moittia. Nyt se on tässä ikivanhassa rukouksessa. Oli vuosi 1967 ja olin isosena rippikoululeirillä. Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta. On ylöstempaamisen aika, ja tyttö luonnollisesti kurottautuu yläilmoihin. Milloinkaan ei ihan varmasti voi tietää, kenen kynä vierii jalkojen juureen. Yrittää lievittää hätäänsä tunnustamalla. Niinpä kun minulta kysyttiin, onko minulla nälkä, vastasin litanialla: – Ei tai juu tai ei kumpaakaan tai joku tai ei mikään. | 15 k o lu m n i E n varsinaisesti odota Jeesuksen toista tulemista, tempaamista taivaaseen. Oletko valmis Anteeksiantamus on mainio apu syyllisyyteen mutta häpeään tai neuroottiseen tunnustamispakkoon siitä ei ole auttajaksi. Yrittää puhdistautua
Kaiken tämän kautta talon emäntä tahtoi osoittaa, miten paljon hän antoi vieraalleen arvoa. Perhe koostui – yllätys, yllätys – kahdesta naimattomasta sisaruksesta: Martasta ja Mariasta. Silloin kun valitaan se kaikkein tärkein asia, on toiseksi tärkeimmästä luovuttava. Päivällinen olisi voitu syödä myöhemmin, tai kaurapuurokin olisi hätätilanteessa kelvannut vieraiden vatsantäytteeksi. Marialla oli sellainen epämukava tunne, että hänen pitäisi mennä keittiöön auttamaan sisartaan, mutta hän ei vain saanut riuhtaistuksi itseään pois rakkaan rabbinsa opetusten äärestä. Martta ihastui ikihyviksi ja ryntäsi torille ostamaan parasta lihaa, mitä sieltä löytyisi. Hyvä lukijani, Jeesus iloitsee siitä, jos sinä valitset Raamatun, jumalanpalveluksen, raamattupiirin ja raamattutunnin jonkin muun tärkeän asian sijaan. Moni Mariaa askarruttanut kysymys sai vastauksensa. Martta puuskahti vieraalleen: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni. Heillä oli velikin, mutta hän asui eri talossa. Enää häntä ei suututtanut vain sisaren laiskottelu, vaan myös Jeesuksen asenne. Olet lähettänyt Jeesukselle sanan, mutta hän vain viivyttelee avun kanssa, kirjoittaa Mailis Janatuinen. Kuka pääsee lopulta Jumalan valtakuntaan. Martta kolisutteli mielenosoituksellisesti kattilankansia keittiössä. r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti m a il is ja n at u in en ku va pe k k a r a h ko n en. Olisihan rabbin pitänyt tietää, missä naisen paikka on silloin, kun illallista valmistetaan. J eesus kävi Galileasta käsin Jerusalemin hengellisillä juhlilla pari kolme kertaa vuodessa. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Toisin sanoen: nainen pois keittiöstä silloin, kun Raamatun sanaa julistetaan. Miksei tämä komentanut Mariaa hänen avukseen. Maria oli siis tehnyt valinnan. Vähän on tarpeen, tai yksi ainoa. Betanian kylässä lähellä pyhää kaupunkia hänellä oli ystäväkoti, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Sillä naisellekin on tarpeen vain yksi ainoa asia: Jumalan äänen kuuleminen. Miten synnit saadaan anteeksi. Sen jälkeen hän hyöri ja pyöri keittiössä tunnista toiseen. Hän ei ollut vain ajautunut Jeesuksen äänen ulottuville. Kun se ei auttanut, hän marssi vieraiden eteen ja räjähti. Martan olisi pitänyt valita sama osa, jonka hänen sisarensa oli jo valinnut. Mikset sinä asetu minua puolustamaan?” Me nykyajan naiset emme varmasti tajua, miten radikaalilta Jeesuksen vastaus kuulosti läsnäolijoiden korvissa: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Mutta Maria vain istui Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunteli, kun tämä kertoi seurueelleen vertauksia Jumalan valtakunnasta. Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Martta uskoi vilpittömästi Jeesuksen asettuvan tässä asiassa hänen puolelleen. Hänellä on näNainen joka istui ja kuunteli Hyvä lukijani, ehkä sinä olet samassa tilanteessa kuin Betanian sisarukset. Raamattu kertoo kauniisti, että ”Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta”. Eräänä päivänä rakas vieras pistäytyi opetuslapsineen taas kerran ystäväkodin ovesta sisälle. Hyvä lukijani, onko sinun tehnyt koskaan mielesi sanoa Jeesukselle kovalla äänellä: ”Herra, etkö välitä, miten se ja se ihminen minua kohtelee
| 17
Näin hän oli sanonut opetuslapsilleen: ”Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden.” Hyvä lukijani, ehkä sinä olet samassa tilanteessa kuin Betanian sisarukset. Lasarus kuolee Sitten tuli päivä, jolloin Maria tarvitsi kipeästi sitä lohdutusta, jonka hän oli Jeesuksen puheissa kuullut. – – Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ’Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.’ Kun Jeesus näki itkevän Marian – – syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ’Missä hänen hautansa on?’ ’Herra, tule katsomaan’, he vastasivat. Hänen rakkaudenteostaan kerrottaisiin kaikkialla siellä, missä Jeesuksen uhria julistettaisiin. Jollei Maria olisi istunut kaikessa rauhassa Jeesuksen jalkojen juuressa häntä kuuntelemassa, ei hän olisi osannut osoittaa tälle rakkauttaan tässä ratkaisevassa tilanteessa. 5 Menkööt rahat, nyt ei ollut pihtailun aika!” ” 18 |. Siksi hän sai itselleen iankaikkisen muistomerkin Raamattuun. Maria oli niin pettynyt ja surullinen, ettei lähtenyt sisarensa kanssa rabbia vastaan kylän ulkopuolelle. Sisaret joutuivat uskonkriisiin. Jeesus itki.” Veljensä haudalla Maria näki ja kuuli Jeesuksen itkevän ääneen. ”Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ’Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.’ Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. 10; mark. Maria saattoi käyttää kapionsa tai vanhuudenvaransa tuon voiteen ostamiseen. Yksi pullollinen nardus-öljyä maksoi miehen vuosipalkan verran, ja siksi sitä yleensä käytettiin vain tipoittain. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamistani varten. Hänen sanansa osoittavat, että hän ymmärsi Marian vaikuttimet ja antoi hänen teolleen suuren arvon: ”Hän teki minkä voi. Sisaret lähettivät Jeesukselle hätäisen viestin: ”Herra, rakas ystäväsi on sairaana.” Mutta Jeesus mokoma vain viivytteli Betaniaan lähtöä. Menkööt rahat, nyt ei ollut pihtailun aika! Jeesus oli voideltava kalleimmalla voiteella, mitä saatavilla oli, ja nopeasti. Totisesti, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki.” Jeesusta lohdutti, että maailmasta löytyi yksi ihminen, joka otti vakavasti hänen ennustuksensa ja ymmärsi häntä. Kuusi päivää ennen pääsiäistä hän päätti toimia, otti pullollisen kallista voidetta ja voiteli sillä Jeesuksen jalat ja pään. Maria oli ainoa, joka otti hänen sanansa vakavasti. Sillä hetkellä hän tajusi, että hänen surunsa oli ollut myös Jeesuksen surua. Vain Maria oli uhrannut koko tulevaisuutensa rakkaalle Vapahtajalleen. Kohta olisi jo liian myöhäistä... Näytti siltä, kuin Jeesus ei välittäisikään heidän hädästään. Jollei Maria olisi voidellut Jeesusta, ei tämä olisi tuoksunut kallisarvoiselle nardusvoiteelle läpi viimeisten päiviensä kauhean kohtelun. Lasarus-veli näet sairastui vakavasti. Kohta Lasaruksen herättämisen jälkeen Jeesus ennusti oman kuolemansa. Vain Maria oli tajunnut, että hänen hautajaisensa olivat tulossa. Olet lähettänyt Jeesukselle sanan, mutta hän vain viivyttelee avun kanssa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Jeesus herätti hänen kuolleen veljensä huutamalla hautaan: ”Lasarus, tule ulos!” Myöhemmin Betanian sisarukset kuulivat, mistä Jeesuksen viivyttely oli johtunut. Silloin osaat myös palvella häntä oikealla tavalla, kun se aika tulee. Maria joutui siis häpeämään epäuskoaan ja epätoivoaan. et sydämellään paljon asiaa, jonka hän tahtoisi saada sinulle sanotuksi. Jeesuksen voitelu Jeesuksen sanoja kuunnellessaan Maria oli oppinut ymmärtämään Herraansa paremmin kuin ehkä kukaan toinen. Tiedä silloin, että Herralla on sinua ja rakkaitasi varten suunnitelma, joka on rakkaudessa tehty. Niinpä Paavali saattaa jopa sanoa, että Jeesus antoi itsensä meidän edestämme uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi.” Hyvä lukijani, valitsethan sinäkin sen hyvän osan, että kuuntelet Vapahtajasi ääntä joka päivä Raamatun sanassa ja sunnuntaisin seurakunnan yhteisissä kokoontumisissa. Opettaja ei ollut viivytellyt pelkkää välinpitämättömyyttään, vaan hänellä oli ollut jokin salattu suunnitelma heidän varalleen. Hän tahtoo sitä, että teidän tragedianne toisi julki Jumalan kirkkauden ja olisi viemässä kaikkia teitä kohti taivaan kotia. Kesken voitelun joku opetuslapsista alkoi kritisoida Maria-parkaa rahantuhlauksesta. Hänhän antoi Lasaruksen kuolla ja tulla haudatuksi, ennen kuin lopulta saapui Betaniaan. 14, ef. 11-12; luuk. raamatunkohdat joh. Jeesus katkaisi sellaiset puheet lyhyeen
Minua puhuttelee aina vain uudestaan Tuomas Kempiläisen kirja Kristuksen seuraamisesta. Teen yhdestä helsinkiläisestä kirkosta virtuaaliesittelyä, jotta koululaiset voivat tutustua kirkkotilaan lisätyn todellisuuden sovellusten avulla. Opetellaan rauhassa P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Huone on paitsi fyysinen tila myös virtuaalinen areena asioiden työstöön etänä. Hänet palkittiin viime marraskuussa Vuoden pappi -tittelillä ja Vuoden kristillisestä mediateosta 2016. Digija verkko-osaaja Markus Kartanon mielestä virsien sanat voisi katsoa näytöiltä ja kolehdit antaa kännykkäsovelluksilla. Saunassa, ja silloin, kun kännykkä ei toimi. | 19 si v u p e r so o n a Mitä iloa ja haittaa titteleistä on ollut. Siellä voidaan kokoontua jonkin asian tai ilmiön äärelle, etsiä ihmiset suunnitteluun ja tehdä joukolla töitä. Olen otettu, kun kollegat Pappisliitossa tahtoivat antaa tunnustuksen juuri minulle, vaikka kirkossa on paljon osaamista, joka ansaitsisi saada näkyvyyttä. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va m a rk u s k a rt a n o Mikä on Tilannehuone ja mitä siellä tapahtuu. Mikä on sinulle vaikuttavinta hengellistä hoivaa. Milloin heittäisit kännykän jorpakkoon. Tilannehuone on Helsingin seurakuntien tapa ideoida ja tehdä yhdessä asioita ilman työalarajoja. Olen pyöräillyt Helsinki-Vantaan kentälle bongailemaan lentokoneita. On mukavaa edistää kirkossa digitaalisuudesta saatavia hyötyjä. Koen julkisuuden aika lailla vaivaannuttavaksi.” ”. Koen vain julkisuuden aika lailla vaivaannuttavaksi. Mihin eksoottiseen kohteeseen olet lihasvoimin päätynyt. Kirjallisuus tai pelkkä hiljentyminen vaikkapa luonnon keskellä. Mikä projekti on juuri nyt työn alla. Kaikkea voi oppia rauhassa, ja apua kannattaa pyytää! Onneksi on myös asioita, joihin ei tarvitse digitaalista osaamista. Miten lohduttaisit seurakuntalaista, joka kokee pudonneensa digikehityksen kelkasta
Yhden viikon aikana Avoimessa raamattukoulussa perehdyttiin pääsääntöisesti aina yhteen Vanhan testamentin ja yhteen Uuden testamentin kirjaan. Samalla tahdoin etsiä vastausta siihen, mikä olisi minun paikkani Jumalan valtakunnan työssä. Omaan arkeensa hän sai raamattukoulusta vahvistusta siihen, että jokainen kristitty voi heijastaa Jumalan rakkautta juuri siinä työssä ja tehtävässä, jossa kulloinkin on. Ensimmäisille tammikuun raamattutunneille Elina osallistui verkkoyhteyden välityksellä Lieksan asunnostaan, mutta pian avautui mahdollisuus muuttaa opiston asuntolaan, Kauniaisiin. – Myös kulttuurista tuli kiinnostavaa tietoutta. Se antoi kristikunnan merkittävimmälle tapahtumalle uutta, syvää näkökulmaa, Elina pohtii. Hän varttui tasapainoisessa, kristityssä perheessä parin veljensä kanssa. Irtiotto 20 | Raamatun äärelle Elina Nevalainen, 30, anoi työstään viiden kuukauden opintovapaan, muutti yli 500 kilometrin päähän ja syventyi Jumalan sanaan.. Suhde Jeesukseen ei muuttunut, sillä sen Elina kuvaa olleen vahva ja vakaa jo entuudestaan. – Minua kiinnosti syventyä Raamattuun, koska en ole sitä – enkä teologiaa – aiemmin opiskellut. Lapsuuteen kuuluivat pyhäkoulu sekä leirit Vuokatinrannassa. Koronapandemia ehti sotkea ja muuttaa koulun opiskelukäytäntöjä moneen kertaan. Elina ilmoittautui Suomen Raamattuopiston Avoimeen raamattukouluun, Arkkiin. V aikka fysioterapeutin työ Lieksassa on mukavaa ja antoisaa, Elinalle tuli viiden vuoden jälkeen tunne, että voisihan sitä pitää pienen breikinkin. Sieltä löytyi punainen lanka, ja omaan kaaokseen tuli selkeyttä. Vaikuttava kokonaisuus Elinasta oli riemastuttavaa havaita, miten Pyhästä kirjasta tuli Arkin käsittelyssä kokonaisuus. En tiennyt, miten häpeällisenä tuomiona ristiinnaulitsemista pidettiin Jeesuksen kuoleman aikaan. – Opetuksen ansiosta ymmärrän nyt, miten Raamatun eri kirjat nivoutuvat toisiinsa. Hän päätyi viime vuonna anomaan opintovapaata, johon hänen työnantajallaan on ollut tapana suhtautua myönteisesti. – Sielläkin arkkilaiset osallistuivat aluksi tunneille omilta koneiltaan, asuntolan huoneesta, kunnes kevään edetessä vihdoin päästiin samaan luokkatilaan opettajan kanssa
Hän myös vastaa terveydenhuollon ammattilaisena ensiavusta. Siellä jokainen sai olla rooleista vapaa, itselleen uusien ihmisten ympäröimänä. Vuokatinrannassa hän myös kävi rippileirinsä. – Minulle sopi se, että lähdin kotikylältä yli sadan kilometrin päähän – paikkaan, jonne tuli nuoria eri puolelta Suomea. – Työnantajanikin jo tietää varata minulle kaksi lomaviikkoa juhannuksen ympärille – niin kuin tänäkin vuonna! Elina on kuin kotonaan 7–10-vuotiaiden sekä 11–14-vuotiaiden kanssa. Uskollinen vastuunkantaja Lapsuusvuosien leirikokemusten ja antoisan rippileirin jälkeen Elina tahtoi jättää hakemuksen Vuokatinrannan isostehtäviin, joissa hän onkin palvellut äärimmäisen uskollisesti joka kesä vuodesta 1998 lähtien yhtä suvea lukuun ottamatta. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va T m a rk u s ik o n en ” Omaan kaaokseen tuli selkeyttä.” | 21. – Vuosien varrella vakioleiriläisistä on tullut rakkaita pikkusiskoja ja -veljiä. h e n k il ö – Muistan siellä luottavaisesti taapertaneeni isosen vanavedessä kuin ankka emon perässä, kun en vielä osannut lukeakaan, Elina muistelee nauraen
Siinä auttaa Raamattu. Lisäksi olen ommellut lukuisia erilaisia roolivaatteita Raamattuopiston produktioihin, Elina paljastaa. Nyt pitää vain malttaa edetä askel kerrallaan. – Kristilliseen draamaan osallistun todella mielelläni. Jos olen poissa, täytyy minulla olla itselleni jokin hyvä syy! Vuoden ensimmäiset kuukaudet Raamatun äärellä antoivat siunauksen ja kutsumuksen, mutta siitä Elina ei vielä ole valmis julkisesti kertomaan. – Paikka Jumalan valtakunnan työssä on löytymässä, mitä odotin ja pyysin. – Mielelläni teen kristillisissä palvelutehtävissä jotain käytännöllistä. Uudistuneena eteenpäin Kevään raamattukoulun ja Vuokatinrannan tutun kesäpestin jälkeen Elina on jälleen fysioterapeuttina tutussa työpaikassaan. ” Olen visuaalinen tyyppi.” 22 | Vuokatinranta on Elina Nevalaiselle tärkeä ja rakas paikka taaperoikäisestä saakka. – Se on mielestäni hyvä tapa. Nykyisin hän varaa kalenteristaan joka kesä pari viikkoa ollakseen siellä leireillä ensiapuvastuussa ja lasten kanssa.. – Luen sitä nyt niin kuin avoimessa raamattukoulussakin, kirja kerrallaan, mutta myös täsmätarpeeseen kohtia etsien, vaikkapa harmituksen hetkellä sekä vastauksen tai johdatuksen kaipuussa. Käsityöharrastus syttyi yläkoulussa mukavan opettajan tunneilla, mikä johti nopeasti siihen, että nuori nainen alkoi tehdä vaatteensa itse. Sunnuntaisin hän käy messussa Lieksan kirkossa. Olen visuaalinen tyyppi, mikä näkyy myös niin, että mielelläni suunnittelen ja toteutan tietokoneella erilaisia tapahtumaesitteitä. Käsillä palvellen Vuokatinranta oli Elinalle ”kotiseurakunta” lähes parikymppiseksi saakka, kunnes hänet sai Lieksan seurakuntaan aiempaa tiiviimmin kutsu pääsiäiskuvaelman tekoon
Jesajan kirjan jakeissa (40:7) on yksi kohta, jota en ikinä ennen ollut huomannut. Ruoho kuivuu ja kukkanen lakastuu, ”kun Herran henkäys koskettaa sitä”. Toisille ”onnellinen lapsuus” on kamalaa aikaa. Olen miettinyt ihmiselämää ja sen kaarta, että se saattaa noudattaa vähän samaa kaavaa. ”… mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti”, toteaa Jesaja. Jatkuvasti saan muistutuksia elämän ja myös oman elämäni katoavuudesta. Niiden kukinta-aika on kaikkiaan aika pitkä, koska ensin touko-kesäkuussa kukoistavat luonnonlajit, sitten monet erilaiset risteymät eli hybridit, sen jälkeen availevat itohpionit, jotka ovat puuvartisten ja ruohovartisten pionien risteymiä, ja lopulta juhannuksen tienoilla kiinanpionit, jotka ovat pioneista tunnetuimpia ja rakastetuimpia. Niinpä vilahti deadline-aikakin ohitse kirjoituksen jättämiseen, ja ennen kuin huomasinkaan, myös saamani jatkoaika. | 23 Te ks Ti pa u la es ko la ku va ja ro sl av a pe tr áš o vá / u n sp la sh. Olen aina ajatellut päinvastoin: Herran henkäys elähdyttää, virvoittaa, tekee eläväksi. Jes. Toiset puhkeavat kukkaan myöhään. Pionit ja muut ”suvilystipaikkamme” kasvit räjähtivät kukkimaan. Kaikki me kuitenkin lakastumme ja kuolemme. Se on lohtu ja viittaus johonkin sellaiseen, mikä ylittää ymmärryskykyni. Nyt kun tuli kova helle, saattaa käydä niin, että myöhäisetkin lajikkeet alkavat kukkia pian, aikaansa edellä. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti. Ehkä nuo sanat kuvaavat sitä, että ajallisen elämämme mitta on Herran kädessä ja vallassa. Vasta 30-vuotiaana aloin vapautua, oppia puhumaan ja elää, ja 56-vuotiaana menin avioliittoon. Ehkä he ovat ”extra late”. Kiinanpioneista monet kukkivat melko myöhään, vasta heinäkuun alkupuolella. Jotkut vanhukset vaivojensakin keskellä hehkuvat valoa ja iloisuutta toisia ihmisiä kohtaan. Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Hollantilaisten ja muiden ulkomaalaisten pioninviljelijöiden nettimyymälöissä merkiRuoho kuivuu, kukkanen lakastuu sa tt u v a sa n a tään pionien kukinta-aika tyyliin: ”extra early”, ”early”, ”early mid”, ”mid”, ”late mid”, ”late”, ”extra late”. Aikani kuluu vilahtaen ohitse, erityisesti nyt eläkkeellä, kun aikaa pitäisi olla. Onko tämä viimeinen vuoteni, viimeinen ihana suveni. Ehkä minä olen tyyppiä ”late”, koska nuoruuteni oli kituuttamista, huokailua ja puhumattomuutta. Toiset kukkivat pitkään, toiset nuupahtavat varhemmin. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Minulla on yli 160 pionilajiketta kesäpihassamme. H ellettä on 30 astetta. 40:7–8. Yllä oleva raamatunkohta on viime vuosina paljon viipynyt mielessäni mutta erityisesti juuri nyt, keskellä kauneinta kesää. Usein rukoillessani iltarukousta mietin, että lupaus taivaasta, iankaikkisesta elämästä, Jumalan mittaamattomasta armahduksesta Jeesuksessa käy yli ymmärryksen, on liian hyvää ollakseen totta. Toiset ihmiset ovat varhain kukkivaa tyyppiä, he ehkä elävät onnellisen lapsuuden ja ruusuisen nuoruuden, jossa hyvä elämä ja loistava tulevaisuus näyttää siintävän
Jotkut naiset eivät tähän suostu, vaan tekevät kaikessa hiljaisuudessa ratkaisunsa itse. Harediyhteisöissä rabbien kontrolli on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, ja se pyrkii ulottumaan kaikkein yksityisimmillekin elämänalueille kuten perhesuunnitteluun. Miehistä noin puolet työskentelee. Monelle naiselle on ylpeyden aihe mahdollistaa puolisonsa uppoutuminen hengellisiin asioihin. Ultraortodoksijuutalaisten hiljaiset sankarit Keskeinen harediyhteisöjen koossapitävä voima ovat naiset, jotka kasvattavat perheen sillä välin, kun heidän puolisonsa tutkivat pyhiä kirjoituksia, kirjoittaa Sanna Erelä. Raskaudenehkäisyä ei kaikissa tapauksissa automaattisesti tuomita, mutta rabbit haluaisivat, että pariskunnat neuvottelisivat päätöksistä heidän kanssaan. Y leensä ultraortodokseista puhuttaessa mieleen tulevat ensimmäisenä mustiin pukeutuneet miehet rukousviittoineen ja tupsuineen. Sanna Erelän mukaan rabbien kontrolli on lisääntynyt harediyhteisöissä. Tooraa opiskelevat miehet saavat valtiolta vaatimattoman rahallisen avustuksen kuukausittain. Se ulottuu yksityisimmillekin elämänalueille, kuten perhesuunnitteluun. Haredinaisista 70 prosenttia käy ansiotyössä samaan aikaan, kun he synnyttävät keskimäärin 7,2 lasta. 24 |. Keskeinen harediyhteisöjen koossapitävä voima ovat kuitenkin naiset, jotka kasvattavat suuren perheen ja hankkivat elannon perheelleen sillä välin, kun heidän puolisonsa tutkivat pyhiä kirjoituksia
Kolme neljännestä yhteisöstä lähtevistä on nuoria aikuisia. Kenties isompi joukko on sellaisia, jotka jäävät sukunsa pariin salaten sen, että uskovat Jeesukseen. Ilman hyväntekeväisyysjärjestön tarjoamaa suojaa moni näistä kovia kokeneista päätyisi todennäköisesti itsemurhaan. Juutalaisen tradition mukaan avioituneen naisen hiukset kuuluvat yksityisiin, peitettäviin ruumiinosiin. Jerusalemin ultraortodoksialueella Mea Shearimissa kävellessä silmään pistävät taulut, joissa edellytetään kadulla liikkuvilta säädyllistä pukeutumista. Tällä hetkellä se on jo yli 12 prosenttia. Monella elämän tarkoitus on yhtäkkiä kateissa, kun kaikki pitää rakentaa täysin alusta. Syynä tähän Hass mainitsee sen, että kodin ulkopuolella työssä käyvät naiset saavat enenevässä määrin vaikutteita ympäröivästä todellisuudesta ja internetistä. Hän sai kuulla asiasta ikäviä kommentteja koko kouluaikansa, kunnes alkoi vihata olemustaan. Vaikeimmalta tuntuvat juhlapyhät. Nyt vuosia myöhemmin, pitkän ja vaikean tien jälkeen, hän on fitness-urheilija Israelin huipulla. Silloin perheen ja yhteisten traditioiden puute vyöryy päälle musertavana. Lähtijät joutuvat yleensä oman perheensä hylkäämiksi. Useimmat eivät enää usko rabbiinisen juutalaisuuden hengellisiin periaatteisiin tai edes Jumalaan. Naiset eivät saa enää tavata lapsiaan. Koulukasvatus painottaa uskonnollisia aineita tarjoten vain vähän eväitä tavanomaisessa yhteiskunnassa suoriutumiseen. Rukoillaan sekä yhteisöön sisään jäävien että kaikkien sieltä pois lähtevien puolesta. Sekä miesten että naisten tulee peittää käsivartensa ja säärensä. Tämä on saattanut tapahtua näyssä tai evankeliumeja lukemalla, jos ihminen on jotenkin saanut käsiinsä Uuden testamentin. Jos asia tulee julkiseksi, näillä Nikodemoksilla saattaa olla edessään sama kohtalo kuin uskonsa menettäneillä: perheen hylkäämäksi joutuminen. Hänen asiansa ovat hyvin, mutta hän kaipaa edelleen entistä perhettään. Kontrolloivasta elämänpiiristä on vaikea lähteä. Hän oli tavannut miehen vain pari kertaa ennen häitä, ja yhteiselämän alettua mies osoittautui väkivaltaiseksi. Hän pakeni kotoaan suojataloon, jossa vietti useita kuukausia. Siitä huolimatta etäisyyttä ottavien määrä kasvaa koko ajan, kertoo näitä ihmisiä auttavan hyväntekeväisyysjärjestön johtaja Yair Hass. Rocheleh pettyi pahasti kaikkiin, myös Jumalaan. Naimisissa olevat naiset verhoavat lisäksi päänsä tai sitten he ovat ajelleet omat hiuksensa pois ja hankkineet peruukin. Bina Broit, kolmekymppinen nainen kertoo, että oikeastaan hän lähti ultraortodoksiperheestään hiustensa takia. Syntyvyys on silti edelleen hyvin korkea, ja haredien osuus Israelin väestöstä kasvaa koko ajan. Yhteisönsä jättänyt nainen Rocheleh puolestaan kertoo, että hänen järjestetty avioliittonsa oli katastrofi. Naisten osuus on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Lähtijää uhkaa hylkääminen Myös suljetusta yhteisöstä irrottautuneet ansaitsevat tulla huomatuiksi. Hänelle uskoteltiin, että asiat muuttuisivat, kun hän tulisi raskaaksi. kirjoittaja on kanttori ja teologian maisteri, joka työskentelee jerusalemin Caspari-keskuksessa Selviytyminen on valtava ponnistus.” ” is r a e l n y t Te ks Ti sa n n a er el ä ku va la u ra si eg al / u n sp la sh | 25. Nyt hän on opiskellut itselleen ammatin, avioitunut uudelleen ja saanut kaksi lasta. Nämä hiljaiset sankarit käyvät monta kamppailua selvitäkseen elämässä eteenpäin. Monet haredit puhuvat kotona jiddishiä, jolloin heidän hepreantaitonsa jää heikoksi. Urheilullisen nuoren tytön mieltymykset ja voimakkaat, itsepintaiset kiharat eivät asettuneet hurskaaseen muottiin. Ultraortodoksisuuden sisällä on myös heitä, jotka ovat kohdanneet Jeshuan, juutalaisten Messiaan. Uudessa ympäristössä ultraortodoksien sosiaaliset taidot ovat heikot, pukeutuminen erilaista ja sisäistetyt roolimallit kuin toiselta planeetalta. Nuoren vaimon hädästä ei kukaan välittänyt. Kuinka paljon tällaisia ihmisiä on, sitä on vaikea sanoa. Salainen usko Lähtijää vastassa on vieras maailma, jossa selviytyminen on valtava ponnistus. Tiedämme, että muutamat kokoontuvat yhdessäkin salaa tutkimaan sitä
Koska perheemme oli uskonnollinen, kävimme säännöllisesti kirkossa. Olin vain seitsemänvuotias ja piirin ainoa lapsi, mikä herätti piiriläisissä ihastusta. Lumouduin tästä opista ja parikymppisenä ryhdyin järjestelmällisesti valmistautumaan uuteen jälleensyntymiseen itsemurhan kautta. Tuulikki Törmälä uskoi 40 vuoden ajan olevansa valon lähettiläs, mutta se valo olikin ollut pimeyttä. Äitini sairasti paljon ja kuoli, kun olin 9-vuotias. Silloin se oli minulle valon keidas. Teosofisessa opissa on myös ajatus, että jos ihminen voi omalla kuolemallaan hyödyttää elämää enemmän kuin omalla elämällään, hän on oikeutettu etsimään uutta jälleensyntymää. Siellä oli hyvin tiukka kuri, meitä esimerkiksi kiellettiin leikkimästä kommunistien ja köyhien kanssa. Lumoutuminen teosofiasta Naapurissamme oli toinen kartano, jonka omistajat olivat menettäneet lapsensa 7-vuotiaana keuhkotautiin. Nyt hän haluaa kertoa mahdollisimman monelle, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luokse. Sitten eräänä kiirastorstaina otin kaikki unilääkkeet, joita oli satoja ja join pullon koskenkorvaa. Sitä osaa olen kantanut mukanani oikeastaan koko elämäni. Kun äitini kuoli, sain vapaasti käydä naapurikartanossa. Yhdessä huoneessa aterioivat isoäiti ja isoisä, toisessa lastenhoitaja ja lapset ja kolmannessa työntekijät. valerauhan vankilasta Totuus vapautti Lapsen äiti oli etsinyt suruunsa lohdutusta papilta, joka oli vain todennut: ”Olipa hyvä, että kuoli noin nuorena, niin ei ehtinyt tehdä syntiä, vaan pääsi taivaaseen.” Se ei auttanut äitiä, vaan hän sairastui ja joutui mielisairaalaan. Yhdessä vaiheessa ryhdyin vetämään erästä okkultistista kurssikeskusta. Kapinoin kaikkea vastaan. Vastareaktiona taustaani avioiduin 17-vuotiaana suvun odotuksiin sopimattoman miehen kanssa, ja sain hyvin nuorena pojan. Oli spiritualistisia ja astrologisia kursseja. Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa. Siellä aloin järjestää kaikenlaisia ihmisen hyvinvointiin joko psyykkisesti tai fyysisesti vaikuttavia kursseja. Luulin löytäneeni totuuden, joka teosofien mukaan on uskontoja korkeampi. Oli vaurautta, sivistystä ja vaikutusvaltaa, mutta rakkaus puuttui. Kasvuympäristöni oli hyvin uskonnollinen, mutta samalla kylmän materiaalinen maailma. Vasta viime vuosina olen saanut luovuttaa sisäisen tyhjyyteni Jumalan mahdollisuuksiin. Isoäidin luona syötiin kolmessa eri kattauksessa. Jos oikein hyvin elän tämän elämän, niin seuraava elämä on loistava, ajattelin. En jättänyt viestejä, mutta jätin tarkoituksella lääkkeiden pakkaukset ja tyhjän pullon pöydälle. Palvelusväkeä oli paljon ja luokkajako selvä. Saarnoista mieleeni jäi lähinnä helvetillä pelottelu, mikä jätti pelon sydämeeni. ”O len kotoisin kauniista kartanomiljööstä, jossa oli maallisesti kaikki hyvin. Aloin kerätä unilääkkeitä. Koska olin jäänyt vaille äidin rakkautta, minusta tuli rakkauden kerjäläinen. Se oli näköalapaikka kaikkeen, mitä nyt sanon pimeydeksi. Suuri tehtävä Vuodet kuluivat ja olin aktiivisesti mukana teosofiassa, luin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja kehittelin oppia edelleen. Pian naapurikartanossa alkoi kokoontua noituutta ja salatieteitä tutkiva teosofinen piiri, jossa salaa vierailin. Kului kaksi vuorokautta ja lauantaina neljän aiJeesus otti tosissaan antamani valtakirjan.” 26 |. Siellä hän tutustui erääseen teosofiin ja sai lohdutusta jälleensyntymisopista. Piirissä vapauduin helvetin pelosta ja tunsin oloni turvalliseksi. Oli henkiparannusta, joogaa ja erilaisia meditaatioita. En tiennyt, mitä avioliitto on
valerauhan vankilasta m in u n ta r in a n i Totuus vapautti Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a ” Jeesus otti tosissaan antamani valtakirjan.” | 27
Lopulta työ alkoi viedä niin paljon aikaa, että minun oli luovuttava kurssikeskuksen vetämisestä. Vasta yli 25 vuotta myöhemmin ymmärsin, kuka Jeesus on. Mies sanoi: ”Sinun ei ole vielä aika kuolla. Kun katsoin häntä ikkunasta, näin hänen vilkuttavan minulle. 28 |. Aatteesta en kuitenkaan luopunut. En tuntenut mitään pelkoa. Tapahtuma ei hätkähdyttänyt minua, sillä olin elänyt ilmiömaailmassa. Nousin sängyllä istumaan, nipistelin itseäni, onko tämä totta. koihin heräsin, kun ovi pamahti ja ovesta astui sisään mies, joka näytti samalta kuin taiteilijoiden kuvaama Jeesus. Sinulla on elämässä suuri tehtävä.” Sitten hän lähti. Kurssikeskuksen johtamista tein oman työni ohella. Siviilityöni oli yritysmaailmassa. Vuosia kului ja etsin kaikkialta rakkautta, että oliTuulikki Törmälä kertoo löytäneensä levottomuuteensa rauhan
Sen olen kokenut kodikseni. Sinne kutsuin aina noin 20 yhteiskunnallista vaikuttajaa. Toukokuussa 1991 oli jälleen sovittuna yksi kotikokous, johon oli tulossa eräs arvostettu selvännäkijä. Olin kuunnellut Merlin Carothersin Kiitoskirjat-kirjaa ja olin jotenkin niin marinoitunut siitä. Kun poliisi tuli kertomaan tapahtumasta, kysyin, onko MeriTuuli kuollut. Se oli kova juttu. Siinä meni aikoja sumussa ja humussa. Meri-Tuulin usko muuttui näkemiseksi 19-vuotiaana, kun hän kuoli liikenneonnettomuudessa. Olen löytänyt etsimäni. Olin ollut silloin vuoden uskossa. Tavallaan olen tullut juurilleni, sillä kasvualustani oli evankelinen, vaikka olin siitä irtaantunut. Kerran Kairosmajalla ollessani minulle kirkastui se tehtävä, jonka Jeesukselta sain vuosikymmeniä aikaisemmin. Sitä aina sanon ihmisille, että on tärkeää selvittää, mikä on jonkin hoitomuodon alkuperä. Aika pian uskoontuloni jälkeen poltin kaikki aiheeseen liittyvät kirjat ja esineet. Olin elänyt ilmiömaailmassa 40 vuotta, joten en ollut tästä erityisen hämmästynyt. Esimerkiksi joogan periaate on, että ihminen yhtyy jumaluuteen jälleensyntymisen jälkeen. 15-vuotiaana hän kuitenkin halusi mennä rippikouluun. Pimeydestä valoon 1980-luvulla järjestin kotonani selvänäkijäkokouksia. Raamattuopistossa koen hyvänä, että jumalanpalveluksessa on turvalliset raamit, on saarna, virret ja rukoukset, liturgia. Seuraavana päivänä selvännäkijä ja muut vieraat tulivat meille. Nukkumaan mennessäni ajattelin, että huomenna olisi taas kiva päivä, kun saisin selvännäkijältä tietää, millaisia siirtoja pitäisi tehdä. Kuljin kotona rappusia edestakaisin ylös ja alas. Olen tullut paikkaan, josta olen löytänyt levottomuuteeni rauhan. Annan sulle valtakirjan elämääni.” Ajattelin, ettei minulla ole mitään menetettävää. Jätin okkultistisen maailman. Lähdin sinne ja löysin hänet. Annoin valtakirjan ja nousin ylös. Kiitos Jumalalle! Poliisi piti minua varmaan hulluna. ”Mitä oikein pelleilet, kaikki oli valmista, mitä tämä on”, ihmettelin hänelle. Vivamon rippikoulussa hän joutui sisäiseen taisteluun kahden voiman puristuksessa. Jumala oli valmistanut minua etukäteen. Hän vastasi hyvin lakonisesti: ”Minun oli pakko lähteä.” Kun isäntä oli vaihtunut talossa, demonisen vallan oli poistuttava. Teosofiseen maailmaan kuuluu paljon erilaisia hoitomuotoja. Jälkeenpäin ymmärsin, että Jumalalla oli tiedossa se, että Meri-Tuuli kuolee. Mitään ei tapahtunut. Kun Meri-Tuuli vapautui okkultismista, hän alkoi rukoilla myös isänsä puolesta. Heidän kahvitellessa lähdin hakemaan vielä yhtä vierasta lentokentältä. Usko muuttui näkemiseksi Tyttäreni Meri-Tuuli oli elänyt täysin teosofisesti niin kuin minäkin. Jeesus otti tosissaan antamani valtakirjan, vaikka en itse sitä ymmärtänyt. Edellisenä iltana olin epätavallisen hermostunut ja levoton. Kun palasimme, asuntoni oli tyhjä, kaikki olivat lähteneet. Myöhemmin hänen isänsäkin, ex-mieheni, tuli uskoon. Hänkin oli ollut okkultisti ennen uskoontuloaan. Noin seitsemän vuotta sitten minut johdatettiin Raamattuopistolle. Tunsin Viktor Klimenkon ja olin häneltä kuullut Jeesuksesta. Yhtäkkiä näin, kuinka ikkunasta tuli valojuova, joka oli hetken päästä poissa. En pidä kokemuksia pahana, mutta niihin ei pidä kiinnittyä. Lopulta hän rukoili Jeesusta sydämeensä, minkä jälkeen hän oli pyytänyt, että hänet kastettaisiin. Kyllä. Totta kai sitten tein vuositolkulla surutyötä. Hän ja hänen kaverinsa menehtyivät joulupäivänä 1996. En halunnut ottaa riskiä, että joku olisi saanut niitä käsiinsä. Olin tutustunut selvännäkijöihin, jotka olivat hyvin arvostettuja ja vaikutusvaltaisia. sin tullut rakastetuksi, nähdyksi ja kuulluksi. Minua kiukutti, sitten ymmärsin lähteä Helsingin rautatieasemalle etsimään selvännäkijää. Kiersin eri seurakuntia ja herätysliikkeitä ja etsin hengellistä kotia. Viki oli kehunut minulle Jeesusta. 1970-luvulla avioiduin uudestaan ja meille syntyi tytär, MeriTuuli. Sitten menin jostain syystä olohuoneen lattialle ja sanoin: ”Jeesus, olen kuullut susta, että olet tosi hyvä tyyppi. Tykkään hirveästi vanhoista virsistä. Jälkikäteen ymmärsin valoilmiön viestin. Se on kertoa mahdollisimman monelle, että Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen.” ” Minusta tuli rakkauden kerjäläinen.” | 29. Kun annoin valtakirjan, pääsin pimeydestä valkeuteen ja selvännäkijävankeudesta vapauteen. Paluu juurille Olin 47-vuotias, kun tuli uskoon 9.5.1991. Tunsin myös ulkomaalaisia selvännäkijäguruja. Minua ei yhtään kiinnosta ilmiömaailma tänä päivänä. Hänet kastettiin teosofisten oppien mukaisesti
Hän puhuu edelleen uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuvaT istock, wikimedia commons 30 |. Jälkimmäisessä – Denkendorfissa toimineessa – hän oli Albrecht Bengelin (1687–1752) oppilaana. ”K ristus tulee, kuningas! Riemuviesti kertoo siitä.” ”Nyt vielä etehesi, oi Jeesus, polvistun. Sun siunauksehesi ja armoos sulkeudun.” ”Mä elän laupeudesta ja armon antimista.” ”Kuin mainen kulta puhdistuu liekissä polttavassa, niin uskommekin kirkastuu vaivojen valkeassa.” ”Oi Isä, vanhuudessa muistathan minua.” Näille lainauksille on yhteistä, että ne ovat alkulauseita virsistä (N:o 9, 275, 309, 363, 526) ja niillä on sama kirjoittaja. Äänen menettäminen teki saksalaisesta papista Philipp Friedrich Hilleristä virsirunoilijan. Tämä oli merkittävä pietistinen teologi ja pappi. Lukuun ottamatta ensimmäistä niillä on sama suomentaja, ja ne tulivat ensi kerran virsikirjaamme samaan aikaan eli 1938. Kirjoittaja on Suomessa muuten tuntematon saksalainen Philipp Friedrich Hiller (1699–1769). Perhe pääsi kuitenkin palaamaan kotiin, ja poika pääsi kouluihin. Hän oli papin poika mutta jäi jo 2-vuotiaana isästään orvoksi. 8-vuotiaana hän joutui äitinsä ja isäpuolensa kanssa pakenemaan ranskalaisten miehitysjoukkojen ryösteleviä ja murhaavia sotilaita
Korpelalla oli samantapainen kohtalo kuin Hillerillä: hän sairasti pitkään ja oli lopulta liikuntakyvytön. – – Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens antoi ristiin, kärsimyksihin.” (Virsi 80:5.) Saman hengellisen ”sävelen” löytyminen lienee myös suhteessa raskaisiin kokemuksiin ja kärsimyksiin, jotka ovat Jumalan erityinen kutsu avun etsimiseen Jeesukselta. Hän pystyi kuitenkin enää huolehtimaan vain seurakuntalaisten sielunhoidosta ja suppeista hartaushetkistä ja keskittymään Raamatun tutkimiseen – ja hengellisten laulujen runoilemiseen, mitä hän oli tehnyt jo aikaisemmin. Ne perustuvat yksittäisiin raamatunkohtiin painopisteenään Kristuksen paluun toivo ja täydellinen pelastus, joka lopettaa sairauden ja kärsimyksen. Pienet tulot aiheuttivat taloudellisia ongelmia. Vuoden 1986 virsikirjassa Hillerin virsiä on viisi. Suomalaiseen virsikirjaan Hillerin virsi Kristus tulee, kuningas otettiin vuonna 1886 Elias Lönnrotin käännöksenä. Hänen perheensä kasvoi: lapsia oli 11. Hän puhuu edelleen ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Hengellisten laulujen ja virsien laitoksissa (1900, 1951) niitä oli useita. Laulujen keskuksessa ovat Jeesus ja hänen rakkautensa meihin ja meidän toivova ja odottava uskomme häneen, päämääränään ikuinen kirkkaus. Vuonna 1751 tuli lisää huolia: kurkkusairauden tähden hän menetti pysyvästi äänensä eikä kyennyt enää hoitamaan virkaansa eikä siis myöskään elättämään perhettään. Hillerin tavoin hän tuotti paljon hengellisiä runoja, noin 900. ”Armo kuuluu sulle juuri, sulle, raukka kurjinkin. Neljä niistä on suomentanut runoilijapappi Simo Korpela (1863–1936). Osassa I on 366 laulua. | 31 ” Hiller kirjoitti laulut tuttuihin vanhoihin sävelmiin.”. Hän oli vaarassa menettää virkansa mutta sai erityisjärjestelyin sen pitää. Ne perustuvat Johann Arndtin (1555–1621) neliosaisen Totisesta kristillisyydestä -teoksen rukousosioon Paratiisin yrttitarha. Keskeistä niissä on Jumalan ylistäminen. Nykyisessä virsikirjassa niitä on viisi: Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton (80), Oi päivä suuri, autuas, kun taivas aukeaa” (143) Käyn, Jeesus, kasvois etehen (500), Tuolla taivaan asunnoissa (626) ja Vuodata nyt meihin, Herra, Pyhä Henki taivaasta” (948). Saksan evankelisen kirkon nykyisessä virsikirjassa niitä on neljä. Se on säilynyt nykyiseenkin laitokseen. 13:7) Philipp Friedrich Hiller vaikutti Denkendorfissa, Saksassa. Tänä äänettömyyden aikana Hiller tuotti kaksiosaisen teoksen Geistliches Liederkästlein (’Pieni hengellinen laululipas’). Monia niistä on sävelletty. Hilleristä tuli pappi. Hiller ja Korpela ovat hengellisiä sukulaissieluja. Hiller kirjoitti laulut tuttuihin vanhoihin sävelmiin. Osassa II on 732 laulua
Te ks Ti o la v i pe lt o la ku va is to ck r a a m at tu o p e tu s 32 | Jeesuksen luokse, vaikka epäilys vaivaa Meillä on kyllin uskoa, kun avuttomina käännymme Jeesuksen puoleen. Avuttomuus muuttuu rukoukseksi, kun menet Jeesuksen luo ja kerrot hänelle hätäsi, kirjoittaa Olavi Peltola.
Usko taas näkee sellaista, mikä ei ole nähtävissä. Mutta yhtä lailla Raamattu vakuuttaa, että olenpa langennut mihin tahansa ja miten tahansa, minä voin aina myös nousta: ”Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen.” Toinen kohta oli Psalmista 42:6: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton. Ei asia siitä muuksi muutu: Jumalan tahto tapahtuu, kun sinun tahtosi ei tapahdu, toisin sanoen, kuta enemmän sinulla on vastoinkäymisiä, sitä enemmän tapahtuu Jumalan tahto, varsinkin kuolemassa. Usko ei myöskään katsele sitä, mitä kaikki muut näkevät. Ainoa mihin pystyn keskellä parantumatonta ja muuttumatonta pahuuttani on huutamaan avukseni Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä. Näin usko tyytyy katselemaan Jumalaa ja hänen toimintaansa selkäpuolelta eikä suoraan edestä. Epäilyksen hallitessa minua vaadin saada nähdä asiat aivan kuin kasvoista kasvoihin, edestäpäin ja haluan ymmärtää ne heti. Se, joka siis tahtoo taipua siihen, että Jumalan valtakunta tulisi häneen ja Jumalan tahto tapahtuisi, älköön juoksennelko sinne tänne älköönkä vain hakeko oikotietä. Uskon olemus ja luonne näet on sellainen, että se perustuu ja jää Jumalan sanaan. Mistään ei löytynyt apua, ei läheisiltä eikä ystäviltä. E i ole helppo sydämen pohjasta uskoa Jumalan ja hänen Poikansa kaikkivaltiaaseen rakkauteen, kun näkee, miten vaikeitten elämänkohtaloitten läpi monien on mentävä. Lopulta ainoa, mikä auttoi ja nosti masennuksen kuopasta, oli pari katkelmaa Raamatusta. Jumala käyttää aina sanaa Meillä ei ole mitään Raamatun sanan ohittavaa yhteyttä Herraan. Toinen oli kohdasta Miika 7: ”Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen.” Ystäväni kertoi, että hän otti tämän Herran lupauksen aivan kirjaimellisesti ja suorastaan matemaattisesti ilman mitään tunteita: Voin siis Jumalan lapsena langeta, Raamattu ottaa sen huomioon. Vaadin Jumalalta selityksen. Tämä ystäväni kertoi: ”Oli mitä vaikein masennuksen vaihe, ei näkynyt missään valonpilkahdustakaan moneen viikkoon ja tuntui siltä, että kaikki mahdollisuuteni pelastua olivat menneet. Syntisyyteni ja inhottavuuteni peittävällä anteeksiantavalla läsnäolollaan hän poistaa minulta selityksen tarpeen ja saan rauhan hänen tuntemisessaan. Siksi usko malttaa odottaa. Epäuskolla on vain näkyvyys ja sen hetken kokemukset. Hän ei ole milloinkaan vaatinut uskomaan mitään tekoaan ilman sanaa.” ( Luther) ”Jumala on jättänyt meille maan päällä kestettäväksi paljon onnettomuutta eikä sen ohessa muuta lohdutusta kuin pyhän sanansa, niin kuin Kristus onkin meille sanonut: Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minussa rauha. Uskon hallitessa en tapahtumahetkellä ymmärrä yhtään mitään. Siellä missä ei ole Jumalan sanaa ei voi eikä saakaan olla mitään uskoa. Jumala pitäessään yhteyttä meihin käyttää aina antamaansa sanaa välikappaleenaan. Suostun odottamaan ymmärtämistä vasta sen jälkeen, kun kaikki on mennyt ohitse. Siinä ei ole siis mitään täysin yllättävää. Sittenkin hänen kätensä tarttuu minuun, niin kuin paimenen käsi, kunhan vain jaksan huutaa häntä avukseni yötä päivää – jatkuvasti ja piittaamatta siitä, että kaikki elämässäni tuntuu menevän sekaisin ja mitään käsin koskettavaa apua ei näy tulevan. Hän oli joutunut erittäin syvän masennuksen valtaan. Se tietää, että ajalliset ovat katoavia ja vain iäiset ovat pysyviä ja lopulta vain jälkimmäisillä on todellinen merkitys. ”Et saa uskoa ennen kuin sinulla on Jumalan sana etkä sitä enempää. Siksi se ”ei voi luopua tuntemisestaan, se ei voi hetkeäkään ajatella toisin, koska sillä ei ole mitään, johon se rohkeana voisi nojata. Vain sanan tukemana kestin. Se on jo päätetty, eikä sitä voi kukaan muuttaa, että maailmassa on ahdistus, mutta Kristus on meidän rauhamme.” (Luther) Sittenkin auttaa Jeesus Kristus ei ole tullut haihduttamaan epäilystämme tieteellisten, järkevienn ja vastaansanomattomien perustelujen ja tekojen avulla. Kysyin eräältä lähetystyöntekijältä, miten Herra on sinua auttanut. Uskon olemus on Jumalan kokeminen sydämellä. Jos meillä on varmuus Herrasta pelastajanamme, meillä on todellinen perusturvallisuus. Epäusko näkee vain sen, minkä tuntee, eikä osaa luotaa siihen, mitä ei tunne.” (Luther) Usko on sydämen asia. Odota Jumalaa. Sydän kokee Jumalan eikä järki. Ilossa ja tuskassa, kunniassa ja häpeässä, onnessa ja vastoinkäymisessä, elämässä ja kuolemassa usko tunnustaa Jumalan olevan oikeassa. | 33. Todellinen turvallisuus Kohtaan Jumalan joka päivä epäilevänä, monin tavoin Jumalan sanan rikkoneena, kapinallisena, katkerana, vihaavana ja täynnä itseäni olevana. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.” Vain sana rohkaisi. Minun ainoa toivoni on, että elämäni loppuun asti joka päivä ja jopa joka hetki voin mennä Jeesuksen luo hänen sanansa (Joh 6:37) mielessäni ja luottaa siihen, että hän ei heitä minua ulos
Mies sanoo aivan tunteensa mukaisesti Jeesukselle: ”Jos sinä jotakin voit.” Hän ei ole siis aivan varma siitä, että Jeesus voi auttaa. Voin tulla Jeesuksen luo missä asiassa tahansa, eikä minun tarvitse antaa epäilyni ja vähäisen uskoni pelottaa itseäni. Syntinen joka tekee näin jo uskoo. Meillä on kyllin uskoa, kun avuttomina käännymme Jeesuksen puoleen. Mekin häilymme usein uskon ja epäilyksen vaiheilla. Oikea usko kasvaa esiin avuttomuudesta. Koko asiahan näytti perin epätoivoiselta. Juuri siinä kuitenkin ilmeni uskon elävä laatu: Se meni Jeesuksen luo ja valitti siellä hätäänsä, valitti myös uskonhätäänsä kertomalla Jeesukselle, kuinka täynnä epäilystä usko oli. Hän tuntee Jeesuksen sanat tosiksi, mutta tuntee myös horjuvan uskonsa. Niinpä hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin sanoa suoraan, että hänen sydämensä taistelee uskon ja epäilyksen vaiheilla: ”Minä uskon, auta epäuskoani!” Hän käyttää sanaa epäusko. Silloin ei minun tarvitse pakottaa itseäni uskomaan eikä karkottaa epäilystä sydämestäni. Kerro Jumalalle, että epäilet! Mistä johtuu, että näin heikko, horjuva ja epäilevä usko voi tulla kuulluksi ja saada avun. Ja miten sen hän täyttää, sen paljastaa tulevaisuus ja todellisuus. Jeesuksen silmissä se oli uskoa. Kerron vain Jeesukselle heikosta uskostani. Tuon onnettoman isän tunteet olivat varmasti jäätymispisteessä koko ajan. Sen on Jumalan Henki paljastanut hänelle. Jeesus kyllä tuli paikalle, mutta puhui kovia sanoja uskosta. Niin kuin tavallisesti käy epäilys kahteen suuntaan: osittain se kohdistuu Jumalan, osittain uskoon. Hän tarttuu asiaan ja täyttää pyyntöni omalla tavallaan ja ajallaan. Opetuslapset eivät kyenneet auttamaan. Syntisellä on ainoastaan syntinsä ja hätänsä eikä muuta. luvussa (Mark 9:14– 30), ”kuinka kauan poika on ollut sairaana ja kuinka hirveästi hän on kärsinyt”. Uskon luontoon kuuluu, että se tulee Kristuksen luokse. Silloin olenkin päästänyt hänet hätääni. Silloin on hyvä tietää, että meillä on kyllin uskoa, kun tulemme Jeesuksen luon paljastaen hänelle hätämme ja sydämemme vähäisen uskon. Hän tunsi sisimmässään häilyvänsä uskon ja epäuskon vaiheilla. Itse hän pitää epäilystään epäuskona. Ja hän lisää hädässään: ”Jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä.” Tähän Jeesus vastaa: ”Jos voit, sanot; kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Mies käsitti Jeesuksen sanojen vakavuuden ja huudahti hädässään: ”Minä uskon, auta epäuskoani!” Tämä on tyypillinen esimerkki epäilevästä uskosta. Näin tekivät ne, jotka aikoinaan tulivat Jeesuksen luo ja saivat kuulla Jeesuksen itsensä sanovan: ”Uskosi on sinut pelastanut.” Eivät he tehneet mitään muuta, he vain tulivat Jeesuksen luo puhumaan hädästään. Juuri sellainen on kuitenkin aina vilpitön usko, se arvostelee itseään kovasti ja armottomasti. Ja jos sydämessämme on paljon epäilystä ja vähän uskoa, niin voimmehan tehdä niin kuin tuo mies, joka tuli Jeesuksen luo: Me voimme aluksi kertoa hänelle epäilyksestämme ja heikosta uskostamme. Jos isän epäilys olisi ollut todellista epäuskoa, tuskin Jeesus olisi tehnyt parannusihmeen. Emme ole varmoja siitä rukoilemmeko oikein, pyydämmekö Jumalan tahdon mukaisesti. Meistä jopa tuntuu siltä kuin pilkkaisimme Jumalaa, kun rukoilemme tuollaisella mielellä. Rukousten kuuleminen ei ole meidän tunteittemme tai ajatustemme varassa. Ja usko ilmenee nyt aivan yksinkertaisesti ja nimenomaan juuri siinä, että syntinen juoksematta pois Jumalan luota sen sijaan tuo valoon Kristuksen eteen kaikki syntinsä ja hätänsä. Mutta huomatkaamme myös, kuinka Jeesus arvostelee hänen epäilevää, horjuvaa ja vapisevaa tilaansa. Varmaankin mies koki purettuaan hätänsä Jeesukselle, että kaikki ovet sulkeutuivat häneltä. Avuttomuus muuttuu rukoukseksi samassa kun menet Jeesuksen luo ja kerrot hänelle hätäsi. Kuinka heikko, horjuva ja epäilevä usko saattaakaan olla! Kuinka pian sitä tuomitseekaan itsensä epäuskon ihmiseksi ja kuitenkin usko on olemassa. Kumpikin on yhtä turhaa. Sinä hetkenä hänellä on kysymys elämästä ja kuolemasta. Tämä on uskon ensimmäinen ja varmin tuntomerkki. Sitä se ei ole ennen rukousta, ei rukoillessamme eikä sen jälkeenkään. Se näkee hätänsä, tunnustaa avuttomuutensa ja menee Jeesuksen luo ja sanoo suoraan, kuinka huonosti on hänen laitansa, ja antaa asiansa Jeesuksen huomaan. Jeesus asettaa tätä epäilystä vastaan kärkevät sanansa uskosta: ”Jos voit – kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin mies lysähtää kokoon. Kas tässä uskon yksinkertainen mutta selvä elonmerkki. Ja vaikka olisimmekin varmat siitä, että anomme Jumalan tahdon mukaisesti, on kuitenkin rukouksessamme niin kovin vähän oikeaa sydämen laatua ja vakavuutta, ja siitä syystä epäilemme rukoustemme kuulemista. Tässä on ainoa mielekäs ratkaisu uskon ja epäilyksen pysyvään ristiriitaan elämässämme: Menemme toistuvasti Jeesuksen luo yksin hänen sanaansa perustuen, kerromme hänelle ongelmamme ja jäämme odottamaan, miten hän vastaa, vaikka sitten odottaisimme iäisyyteen asti! kirjoittaja on rovasti ja opetusneuvos 34 |. Horjuva usko riittää Ahdistunut isä kertoo Markuksen 9
Toisaalta se oli henkisesti kuormittavaa, kun kristittynä oli vähemmistön edustajana. Asepalvelukseni Säkylässä oli kasvattava kokemus. Palvellessaan saa ja oppii myös itse. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va en si o vä in ö lä | 35. Olen huomannut, että etenkin vaikeina hetkinä Jumalan puoleen tulee käännyttyä. Voi miettiä auttaako toisia oman kunnian vuoksi vai kiitoksena Jumalalle. Nyt vuoden jälkeen aikaa muistelee hyvällä. Ehkä se on Herran keino muistuttaa huolenpidostaan. ENSIO VÄINÖLÄ, 22, EURA ”Tarvitsemme alttiutta palvella toisiamme” Olen jo pitkään ollut kiinnostunut pienelektroniikan korjaamisesta, ”nykertämisestä”. Opiskelen sähkötekniikkaa ja kesällä auttelen maalausprojekteissa. Olisi hyvä jakaa vastuuta ja löytää tasapaino, sillä toisinaan paljon tekevät kuormittuvat liikaa. Samalla haluan usein ymmärtää kokonaisuuksien toimintaa. Sunnuntaisin olikin virkistävää päästä messuun. Seurakunnassa tarvitaan alttiutta palvella toisia, sillä monia tehtäviä tehdään vapaaehtoisvoimin. On palkitsevaa, kun saa jotakin valmiiksi
Kirkolliskokouksessa päätetään Suomen kirkkolaivan suunta Ison laivan ruorissa 36 | TeksTi sirpa laurila kuvaT aarne ormio / kirkon kuvapankki
Avioliittomalli myrskyssä Rukouselämään liittyvä aloite on todennäköisesti niitä, joista kirkolliskokouksen isossa salissa vallitsee suuri yksimielisyys. Aihetta on käsitelty jo varmaan toistakymmentä kertaa, mutta tälle kirkolliskokoukselle asia on uusi. Esityslistoilla on kuitenkin myös sen suuruusluokan asioita, että niihin on hankalaa löytää yhteistä linjaa. Jos siinä todetaan, että aloite ei anna aihetta jatkotoimiin, sitä ei lähetetä mihinkään valiokuntaan käsiteltäväksi. Samalla hän avaa vähän kirkolliskokouksen työskentelymallia. Rukouselämän vahvistamiseen tähtäävällä aloitteella on niin paljon allekirjoittajia, että Räsänen arvelee sen päätyvän käsittelyyn. Mutta mikäli joku valiokunta saa aloitteen työstettäväksi, se tekee siitä mietinnön ja tuo sen sitten kirkolliskokouksen päätettäväksi. Räsänen muistaa käsitelleensä avioliittokysymystä jo ensimmäisellä kaudellaan kymmenen vuotta sitten. – Kestoteema eli avioliittokysymys on jälleen tulossa pöydälle. Mitä kirkolliskokouksessa oikein tapahtuu ja miten siellä työskennellään. | 37. Aloitteesta valiokuntaan Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen istuu kolmatta nelivuotiskauttaan kirkolliskokouksessa. On kuitenkin hyvä muistuttaa meitä kaikkia rukoilemaan, kertoo Räsänen aloitteesta. – Kun uusi aloite tulee kirkolliskokouksen käsittelyyn, siitä käydään lähetekeskustelu. – Rukouksen pitäisi olla kirkossa itsestään selvää, ihan niin kuin Jumalan sanan lukemisenkin. K irkolliskokous on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon korkein päättävä elin. Maallikkoja pappisedustajista, piispoista ja hallintovirkamiehistä koostuva toimielin kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa, toukoja marraskuussa. Tavalliselle seurakuntalaiselle kirkolliskokouksen työskentely ja päätöksentekomallit ovat usein vieraita. Elokuussa käsittelyyn on tulossa kirkon rukouselämän vahvistamiseen tähtäävä aloite, jonka Räsänenkin on allekirjoittanut. Vaikka tästä on olemassa selkeät päätökset, jostakin asia aina pulpahtaa uudelleen esille, Räsänen toteaa. Nyt kirkolliskokous kokoontuu poikkeuksellisesti elokuussa, koska kevään kokous siirtyi koronan takia
Nyt olisi viime hetki lyödä jarrut päälle, Räsänen jyrähtää. Hengellisen viran asema pohdituttaa Keskustelua herättää varmasti myös uudistuva laki evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijasta. Kirkkolakia käsittelevässä lähetekeskustelussa erityisesti sen tunnustuspykälän poistaminen herätti paljon kysymyksiä. Kirkolliskokouksella ei ole valtuuksia toimia kirkkolain ja -järjestyksen vastaisesti. – Piispat ja papit eivät hoida tehtäviään kunnolla. Jotkut papit myös vihkivät sateenkaaripareja. Hannu Kipon huoli omantunnonaroista kristityistä ajoi hänet tekemään aloitteen, jolla avattaisiin kaikille kirkon jäsenille mahdollisuus osallistua ehtoolliseen. Kauniista puheista huolimatta kaksi täysin erilaista kantaa ei mahtuisi elämään rinnakkain, Räsänen pohtii. 38 |. Sitä ei kokonaan poisteta, mutta sanamuoto on vielä harkinnan alla. Koska kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, valtion lait koskevat osin myös sen työntekijöitä. Nyt Vänskä on jäsenenä kirkolliskokouksen lakivaliokunnassa ja sen työjaoksessa. Eduskunnan hallintovaliokunta palautti esityksen, koska siinä oli viisi kohtaa, jotka olivat perustuslain vastaisia. – Esitetyssä muodossa uusi laki kaventaisi mahdollisesti piispojen ja tuomikapitulien kaitsentavaltaa pappeihin nähden ja se on aika kinkkinen juttu. Kimurantit lakipykälät Ensimmäisen kauden kirkolliskokousedustaja, toimittaja Vuokko Vänskä on tutustunut kirkon hallintoon ja sitä koskevaan lainsäädäntöön jo toimiessaan kirkkohallituksen maallikkojäsenenä. Papin hengellinen virka kirkossa on kuiten” On viimeinen hetki lyödä jarrut päälle.” Niilo Räsänen ja muut kirkolliskokousedustajat joutuvat jälleen pohtimaan kristillisen avioliittokäsityksen pohjaa. Ongelmallista on erityisesti se, että käytännön elämässä osa papistoa ja myös kirkon piispakunta antaa myöten yleiselle mielipiteelle. Se on työstänyt esitystä uudeksi kirkkolaiksi lähes vuoden. Palautettua ja virkamiestyönä korjattua esitystä olemme nyt työstäneet lakivaliokunnassa. Se ei valmistu vielä elokuun kokoukseen, mutta toivottavasti marraskuussa saamme mietinnön käsiteltäväksi, Vänskä toteaa. Niiden mukaan asia pitää ratkaista Raamatun sanan perusteella. Se on hälyttävää. Ne olivat tosin helposti korjattavissa. – Edellinen kirkolliskokous hyväksyi vuonna 2019 kirkkohallituksen esityksen uudeksi kirkkolaiksi, mutta sitten tapahtui jotain hyvin harvinaista. Luultavasti siinä kävisi kuten kävi virkakysymyksen kohdalla. Vänskä olettaa, että tunnustus on jossakin muodossa tulossa uuteenkin lakiin. – Silloin päätimme yleisvaliokunnassa, että tehdään nyt niin perusteellinen mietintö, että aiheeseen ei tarvitse enää palata. Kuva viime vuodelta. Räsänen joutunee jälleen syksyllä työstämään kristillisen avioliittokäsityksen perusteita. Jos joku näistä sukupuolineutraalia avioliittoa ajavista hankkeista menisi läpi, asia ei kuitenkaan siihen jäisi. Aloite tulee hyvin todennäköisesti perustevaliokunnan käsittelyyn, jonka jäsenenä Räsänen nyt on. Kirkon virallinen linja ei enää toteudu käytännön elämässä. – Usein asian yhteydessä esitetään, että kun tehdään tässä nyt kompromissi, kaikki ovat tyytyväisiä. Raamatun sanan perustalle Räsänen pitää tilannetta siinä mielessä erikoisena, että kristillisen avioliittokäsityksen muuttamista koskevia aloitteita ei periaatteessa pitäisi edes ottaa käsittelyyn. Raamatun opetus ja kristikunnan näkemys asiasta ovat niin selkeät, että Räsänen ei näe asiassa mahdollisuutta kompromissiin. Ilmeisesti näitä aloitteita tekevillä tahoilla on kuitenkin paineita saada asiaan muutos, Räsänen pohtii
” Tunnustuspykälän poistaminen herätti kysymyksiä.” Kirkolliskokous on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylin päättävä elin Kirkolliskokous päättää kirkon oppia ja kirkon työtä koskevista keskeisistä linjauksista sekä kirkon hallinnosta ja taloudesta. Kirkolliskokousedustajat ovat vaaleilla valittuja seurakuntalaisten edustajia. Lisäksi kirkolliskokoukseen osallistuvat hiippakuntien piispat, kenttäpiispa, saamelaiskäräjien nelivuotiskaudeksi valitsema edustaja ja valtioneuvoston kullekin istuntokaudelle määräämä edustaja. K irkolliskokous muokkaa kirkkolain sisällön ja tekee esitykset eduskunnalle, joka hyväksyy tai hylkää ne. Kirkolliskokous kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa, toukokuussa ja marraskuussa. Kokoukset kestävät 4-5 päivää. Kirkolliskokoukselle esityksiä tekevät piispainkokous, kirkkohallitus ja hiippakuntavaltuustot sekä kirkolliskokousedustajat itse. Hiippakunnista valitaan yhteensä 96 edustajaa, joista 32 pappia ja 64 maallikkoa. Lisäksi läsnäoloja puheoikeus on kirkkohallituksen kansliapäälliköllä, viidellä kirkkohallituksen kirkkoneuvoksella sekä kahdella lainoppineella asiantuntijalla. Kirkolliskokouksen koko toimikausi kestää neljä vuotta. Myös seurakuntalaisen tekemä aloite voi edetä kirkolliskokoukseen saakka. https://evl.fi/tietoa-kirkosta/kirkon-organisaatio/paatoksenteko-kirkossa/kirkolliskokous | 39. Kirkolliskokouksen päätökset valmistellaan valiokunnissa, joita on yhdeksän. Jokainen edustaja kuuluu johonkin valiokuntaan
Tätä pakoa halusin myös olla aloitteellani estämässä, Kippo toteaa. Me olemme kuitenkin kaikki Jumalan luomia ja Kristuksen lunastamia, siitä ei tarvitsisi enää erillisiä mietintöjä tehdä, Vänskä linjaa. Yhteyttä etsimässä Kippo kertoo, että etsii aloitteellaan nimenomaan kristityn ja Jeesuksen välisen yhteyden syntymistä. – Meillähän lähtee kirkosta koko ajan väkeä kahdesta suunnasta, niitä, joille Kristus ei merkitse yhtään mitään, ja myös niitä, jotka ovat hyvin sitoutuneita kirkon oppiin ja tunnustukseen. Ehtoollista kaikille Oulun hiippakunnan edustaja, Sanansaattaja-lehden eläkkeelle jäänyt päätoimittaja Hannu Kippo teki vuosi sitten kirkolliskokoukselle aloitteen, joka toteutuessaan antaisi mahdollisuuden viettää messua ilman erillistä kirkkoherran tai tuomiokapitulin lupaa. Hän viittaa tulossa olevaan aloitteeseen tasa-arvosta. Ryhdyin tähän siksi, että minulla on syvä huoli siitä, että kaikki kirkon jäsenet eivät voi puhtaalla omallatunnolla osallistua kaikkiin messuihin, Kippo kertoo. Erilaisia aloitteita tutkiessaan Vänskä on joskus pohtinut, yritetäänkö kirkolliskokouksessakin toteuttaa puhtaasti poliittisia tavoitteita. Kippoa murehduttavat erityisesti ne nuoret seurakuntalaiset, jotka eivät voi hyvällä omallatunnolla osallistua ehtoolliselle. Lopullisen päätöksen asiasta tekee kuitenkin kirkolliskokous. Usein käy niin, että vanhalla virkakannalla oleva seurakuntalainen joutuu joko jäämään ilman ehtoollista tai kävelemään omatuntonsa yli. ” Kun saiasdf asdfas as asd aseä.” Entinen japaninlähetti ja Uusi Tie -lehden toimituspäällikkö Vuokko Vänskä työstää paraikaa uutta kirkkolakia kirkolliskokouksen lakivaliokunnassa. Yleisvaliokunta ja perustevaliokunta ovat nyt antaneet asiasta lausuntonsa. – Kristus itse sanoo: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä pysyn hänessä.” Ongelmallista on se, jos pelkästään hallinnollisilla ratkaisuillamme estämme tämän yhteyden syntymisen ja ylläpitämisen omantunnonaroilta kastetuilta kristityiltä, jotka ovat sitoutuneet Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. kin sen verran erikoinen, että sitä ei voi suoraan tavallisen lain alle laittaa, Vänskä tuumii. Niiden mukaan aloite pitäisi jättää raukeamaan eli sitä ei hyväksyttäisi. 40 |. – Aloitteeni mukaan riittäisi, että messun toimittaisi evankelis-luterilaisen kirkon pastori käsikirjan mukaan. – Jos tasa-arvoajattelu yhteiskunnallisessa mielessä tulee kirkkoon, se on vähän kuin toteutettaisiin virallista hallitusohjelmaa. Se ei ainakaan ole yhteyden hoitamista, painottaa Kippo
Miksi Jeesus ei kutsu Mariaa äidiksi. 19:26. Vastaajana on tällä kertaa teologian maisteri Santeri Marjokorpi. Rooman keisarien tiedetään käyttäneen vaimoistaan joskus samaa puhuttelua. k ys y m ys & v a st a u s | 41. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Johanneksen evankeliumissa Jeesus tosiaan kutsuu Mariaa vaimoksi ainakin kahteen otteeseen. . Tämä sana tarkoittaa yleisesti naista, mutta sitä voidaan käyttää myös tarkoittamaan erityisesti vaimoa. Nämä kohdat ovat jakeissa Joh. Alkutekstissä on niissä kohdissa kreikan kielen sana Gynai, jonka vanha käännös kääntää sanalla vaimo ja uusi käännös sanalla nainen. 2:4 ja Joh. Sanaa voitiin käyttää myös kohteliaana puhutteluna samaan tapaan kuin suomen kielessä käytetään sanaa rouva. Todennäköisin selitys siis on, että tätä sanaa käyttämällä Jeesus osoitti Marialle kunnioitusta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että Johanneksen evankeliumissa, jossa tämä puhuttelu esiintyy, ei kertaakaan mainita Mariaa nimeltä vaan puhutaan aina Jeesuksen äidistä. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Hän ei siis kutsunut Mariaa tuttavallisesti äidiksi vaan arvokkaammin
Niistä ja niiden loukkaamisesta on tullut lähes pyhä asia. Jos joku sanoo, että ”tappaminen on väärin”, tämän ajattelutavan mukaan se käytännössä tarkoittaa, että ”minusta tappaminen on inhotTunteet eivät ole korkein auktoriteetti p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti pa av o jo o se pp i r at si n en ku va u n sp la sh 42 |. Etenkin julkisessa keskustelussa toisen tunteiden loukkaaminen on melkein pahinta, mitä voi tehdä. Elämme aikaa , jolloin ihmisten tunteet ovat nousseet ennennäkemättömän merkitykselliseen asemaan. emotivismi. Kulttuuriimme on pesiytynyt ajatus, että jokaisen ihmisen on saatava toimia omien tunteidensa ja halujensa mukaan eikä kukaan muu voi asiaan puuttua niin kauan kuin ei vahingoiteta ketään. . Se tarkoittaa ajatustapaa, jonka mukaan moraaliset väittämät eivät ole sinänsä tosia tai epätosia, vaan ne ovat ainoastaan niiden esittäjän tunteiden ilmaisuja. Varsinkin jos jonkun vähemmistöön kuuluvan tunteita loukataan, se on eittämättä pyhäinhäväistys, johon tulee kaikkien reagoida – tunteella. Moraalifilosofian puolella tähän on liitoksissa ns
Jos tällaisessa kulttuurisessa ilmapiirissä sanoo esimerkiksi jonkin asian olevan syntiä, se ymmärretään poikkeuksetta väärin. Raamatullinen kristinusko ei pidä ihmisten tunteita ylimpänä asiana tai väitä, että opit ovat ainoastaan kokemuksen ilmauksia. Tässä ilmapiirissä ihminen itse määrittelee hyvän ja oman päämääränsä. Esimerkiksi hyvä samaistetaan usein siihen, mikä tekee minut onnelliseksi. Moraalikeskustelu nähdään omien mieltymysten kuvaamisena. Ei se ole vakavaa, jos joku suuttuu julistuksestamme. Onhan Kristuksen risti aina jonkinmoinen loukkaus tunteillemme. Tämä radikaali ohje on ihan hyvä periaate tunteita palvovalle ajallemme. Moraalissa ei ole kyse siis mistään ihmistä ylemmästä asiasta tai periaatteesta, vaan ainoastaan ihmisten tunteista. Lainopettajat ja ylipapit halusivat ottaa Jeesuksen kiinni kuunneltuaan hänen puheitaan. Evankeliumeita lukiessa voi hyvin kuvitella kuinka fariseukset kihisivät raivosta kuunnellessaan Jeesuksen opetuksia. kirjoittaja on kirkollisasianosaston varaapulaisasiahenkilö ” Emme voi tehdä tunteistamme jumalaa.” ” Ei ole vakavaa, jos joku suuttuu.” | 43. Tunteita korostavana aikana olisi entistä enemmän kiinnitettävä katseensa Jumalan sanaan. Omia tai muiden tunteita ei tule nostaa ylimmäksi auktoriteetiksi, jonka perusteella päätetään siitä, mitä kirkko opettaa tai mistä vaietaan ja mistä puhutaan. Ihmiset saattavat ajatella, että he uskovat hyvään ja pahaan, mutta nuo käsitteet on täysin erotettu niiden alkuperäisestä käytöstään, jossa ne viittasivat johonkin ihmisen itsensä yläpuoliseen periaatteeseen ja viime kädessä Jumalaan. Jeesus ei kuitenkaan vaiennut sen vuoksi, että joku saattaisi loukkaantua. Metodismin perustajan John Wesleyn kerrotaan sanoneen, että pitäisi saarnata aina niin, että ihmiset joko suuttuvat tai kääntyvät. Se ei myöskään väitä, että moraali on pelkästään henkilökohtaisten tunteiden ilmaisua. Tunteiden korostaminen on muutenkin lyönyt hyvin vahvasti läpi. Sen mukaan uskonnolliset opit ovat pohjimmiltaan ihmisten uskonnollisen kokemuksen ilmauksia. Mitään muuta tulkintaa asialle ei ole, koska kaikkien moraalin ilmausten nähdään olevan tunteen ilmaisuja. Jeesus ei pelännyt sitä, että hänen kuulijansa suuttuvat hänen opetuksistaan. Kokemusten korostaminen johtaa siis opittomaan kristinuskoon, missä mikä tahansa opetus käy. Älkäämme mekään. Jos kristinuskon opit nähdään vain uskonnollisten tunteiden sanoittamisena, siitä seuraa, että kaikenlainen oppien määrittely tai oikean ja väärän opin rajaaminen nähdään hengellisenä vallankäyttönä. Teologiassa tunteiden asemaa on korostettu etenkin Friedrich Schleiermacherin jälkeisessä liberaaliteologiassa. Jos Jumala todella on olemassa ja ilmoittanut itsensä, silloin ihmisten tunteet eivät voi pelkästään olla se asia, jonka varassa moraali ja opit määritellään. tavaa”. Joskus on myös sanottava rakkauden vuoksi sellaisia asioita, joita toinen olisi mieluummin kuulematta. Nämä mieltymykset eivät perustu millekään objektiiviselle tai rationaaliselle, vaan ainoastaan sille, miltä minusta tuntuu. Sen sijaan niitä käytetään nykyään lähinnä tarkoittamaan henkilökohtaisia psykologisia mieltymyksiä. Ihmiset eivät ymmärrä, että moraali voisi perustua jollekin muullekin kuin tunteille. Sen sijaan moraalissa ja opeissa on lopulta kyse Jumalasta ja hänen ilmoituksestaan. Kristitty imeytyy helposti tällaiseen kulttuuriin mukaan ja alkaa myös arvostella kaikkea sen pohjalta, kuka siitä voi loukkaantua ja kuka ei. Kristinuskon valossa meidän on joskus toimittava omia tunteitamme vastaan, sillä ne voivat johtaa meitä väärille teille. Emmehän me voi määritellä mikä on oikea tai väärä hengellinen kokemus ja siksi emme voi määritellä, mikä on oikea ja väärä oppi. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa yksi heistä sanoo Jeesukselle: ”Opettaja, tuollaisella puheella sinä loukkaat myös meitä” (Luuk. Esimerkiksi Päivi Räsäsen ajatellaan tässä ilmapiirissä väistämättä olevan homofoobikko, joka pitää homoja inhottavina tai muuten vihaa heitä. . 11:45). Emme voi tehdä tunteistamme jumalaa. Kaikki ihmistä itseään suuremmat päämäärät ovat kadonneet julkisesta keskustelusta. Siitä seuraa äärimmäinen individualismi, joka ei lopulta ota ketään huomioon
timo junkkaala Raamatun punainen lanka rakentuu liittoihin John Bergsma Uskon ydin. Heikkinen ja Veijo Koivula. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA T ämä amerikkalaisen katolisen teologin kirjan nimi voisi olla myös Raamatun punainen lanka tai Jumalan liitto, mutta sen nimiset kirjat ovat jo olemassa. Kiitos kirjoittajalle ja kääntäjille, jotka ovat tehneet sen, minkä Jeesus Emmauksen tien kulkijoille, kun hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ne pari kysymysmerkkiä, jotka minä kirjaan merkitsin, eivät koske itse asiaa ja ovat sellaisia yksityiskohtia, että ne voisi jättää mainitsemattakin, mutta todettakoon, ettei Jaakob tietenkään ollut Abrahamin veljenpoika vaan pojanpoika, eikä makkabealaisaika ollut niin pitkä ja kunniakas kuin sivulla 144 annetaan ymmärtää. Kirja palvelee katolisen kirkon uutta evankelioimista, jonka yhtenä tavoitteena on kasvattaa kristittyjä viettämään päivittäin pyhä tunti. 44 |. Kirja on erityisen tarpeellinen juuri siksi, että se auttaa löytämään Vanhan testamentin (liiton) merkityksen tienä Kristukseen ja uuden liiton ateriaan. Aadamin, Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja Daavidin kanssa tehdyistä liitoista kuljetaan profeettojen kautta Eukaristiseen liittoon ja Karitsan hääjuhlaan tavalla, joka avaa Raamatun suuren linjan ja yhtenäisen sanoman. Mukaansa kutsuva pelastushistoria. Väyläkirjat 2021. Tällä tavoin selitetyssä Raamatussa pelastushistoria todella kutsuu mukaansa ja uskon ydin avautuu. Ei huono tavoite luterilaisillekaan. On hienoa, että Jouko M.V. Tätä kirjaa tarvitaan erityisesti siksi, että Vanhan testamentin lukija voi hukkua uhrien ja sotien maailmaan niin, että koko kirjan mielekkyys joutuu koetukselle. Kuten esimerkiksi Benedictus XVI:n (Joseph Ratzingerin) suomennetut Jeesuskirjat hyvin osoittivat, roomalaiskatolisessa kirkossa ilmestyy paljon suurenmoista Raamatun selitystä. Kirjoittaja on presbyteeristä katoliseksi kääntynyt yliopistoteologi, mikä saattaa heijastua kirjaan niin, että kalvinisteillekin tyypillinen liittonäkökulma liittyy katoliseen ehtoollisteologiaan ja Raamattua lähestytään yhtä aikaa ”akateemisesti ja hengellisesti”, kuten piispa Jukka Keskitalo kirjoittaa saatesanoissa. Suomennos, esipuhe ja selitykset Jouko M.V. Katolisuus tulee kirjassa muutamassa kohdassa esiin, mutta sen ei ole syytä antaa häiritä luterilaistakaan lukijaa. Tämän kirjan ääressä voi käydä niin kuin silloin: Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset. Heikkinen ja Veijo Koivula ovat löytäneet ja kääntäneet tällaisen Raamatun ydinviestin sisältävän helmen
reijo huuskonen k ir ja -a r v io it a ” Yksi päiväkerholapsista oli Jari Jolkkonen.” | 45. Lyhyen uskonnonopetusjakson jälkeen tie näytti nousevan pystyyn; olisiko lähetystyössä oma paikka. Selkeä johdatus vei ennestään tuiki tuntemattomaan paikkaan, Ilomantsiin. Leirit sekä matkat kotimaassa ja ulkomailla osoittautuivat antoisiksi työmuodoiksi. Mielenkiinnolla siis tartuin teokseen, jossa samaan aikaan opiskellut Sirkka Konttinen, kertoo elämäntyöstään, yhtäjaksoisesta 46 vuoden urasta srk-lehtorina. Niin hyvin on hämäläisjuurinen Sirkka Pohjois-Karjalaan juurtunutkin, ettei eläkevuosinaankaan sieltä ole tarvinnut muuttaa. Työn tuntemus sisältäpäin, laaja henkilöverkosto sekä myönteinen, avoin asenne ovat auttaneet pitkin matkaa. Millä lämmöllä kirjoittaja kuvaakaan lapsia ja nuoria, työtovereita ja erityisesti vapaaehtoisia. Lehtorin virkaa oltiin tietyssä vaiheessa muuttamassa papin viraksi – siihen Sirkka ei halunnut vakaumuksensa vuoksi siirtyä. Tie teologiseen tiedekuntaan avautui. Seurakuntalehtorin työaloina on ollut kasvatustyö, lähetystyö ja sielunhoito. Ilomielin Ilomatsissa Sirkka Konttinen Rakas työmaani – Ilomielin Ilomantsissa Omakustanne lähetystyön hyväksi, 2021, 353 s. Se osoittautui juuri siksi ”Makedoniaksi”, johon Jumala oli tarkoittanut kutsumansa istuttaa. Yksi Sirkan päiväkerholapsista on Kuopion hiippakunnan nykyinen piispa Jari Jolkkonen. Äidin omaishoitajuudessa työn ohella oli raskautensa. 50 vuoden ajan. Asikkalan seurakunnan kappalaisen tyttärelle kasvoi uskoontulon myötä kutsumus hengelliseen työhön. Vaikka Sirkan paikka ei ollut ulkolähetystyössä, hän on kasvattanut lukuisan määrän lähetystyöhön lähteneitä sekä lähettäjiä. I lomantsi on ollut perheemme juurevana tukikohtana n. Suorastaan ihmeellistä on lukea n. Kivuitta ei ole saanut hedelmällistä työsarkaa kyntää. Itäisin seurakuntamme, sen ”sadan enkelin kirkko” ja monet työntekijät ovat tulleet tutuiksi. Kauniisti hän antaa tunnustuksen Sirkan sitoutumisesta ja omistautumisesta. 100-vuotiaan Päivö Parviaisen innostuneesta mukanaolosta ilomantsilaisten nuorten parissa. Oma onnellinen lukunsa oli Sirkan lyhyeksi jäänyt avioliitto Pekka Konttisen kanssa. Päätoiminen seurakuntatyö on vaihtunut luottamushenkilövastuuksi, kirkkovaltuuston puheenjohtajuudeksi
sa m a st a p e r h e e st ä Kirsikka Arkimies, 49 • Psykoterapeutti, tietokirjailija, toimittaja, kolumnisti • Perhe: Puoliso ja 5 lasta, kolme biologista ja kaksi sijaislasta. TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuvaT siikri arkimies ja haastateltujen kuva-arkisto 46 |. Risto Arkimies, 78 • Eläkkeellä oleva Ylen erikoistoimittaja, yhteiskuntatieteiden maisteri • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1999 • Sivistyspalkintoja ja kunniakirjoja keskusteluja dokumenttiohjelmista keitä
Isän ansiosta olen oppinut laittamaan monissa kohdin oman pelkoni toisarvoisena sivuun ja pystynyt ajamaan esimerkiksi lastensuojelulasten asiaa. Pelasimme jalkapalloa ja juoksimme kilpaa. Se auttaa myös hänen työssään. Saamme helposti kontaktin kaikenlaisiin ihmisiin, mutta toisinaan kaipaamme myös omaa rauhaa. Uskallan kertoa myös eriävän mielipiteeni asioissa, joissa muut uivat valtavirtaan. Isä neuvoi minua vaivihkaa kuvailemaan asioita ”kuten toimittaja tekisi”. Haastateltavia kohdeltiin tasaveroisesti, olivat he sitten presidenttejä tai kaupan kassoja. Kirsikka Arkimies, 49 • Psykoterapeutti, tietokirjailija, toimittaja, kolumnisti • Perhe: Puoliso ja 5 lasta, kolme biologista ja kaksi sijaislasta. Muutimme Tampereelta Ylöjärvelle, kun menin kouluun ja veljeni Tuomas syntyi. Lapsuuskodissani oli omilla jaloillaan seisova mustavalkoinen televisio, jonka ruudun edessä oli ovet. Olen ehkä perinyt sen, etten osaa pokkuroida ketään. Vanhemmat tapasivat työssään ihmisiä laidasta laitaan. Iltaisin hän kertoi minulle itsekeksimiään eläinsatuja, joissa oli aina jokin opetus. Isä oli työssään heittäytyjä, joka uppoutui aiheeseensa, tekipä sitten laajoja henkilökuvia tai historiadokumenttia vuoden 1918 tapahtumista. ISÄN KANSSA OLEMME HYVIN SAMANLAISIA ja saman rytmisiä. Risto Arkimies, 78 • Eläkkeellä oleva Ylen erikoistoimittaja, yhteiskuntatieteiden maisteri • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1999 • Sivistyspalkintoja ja kunniakirjoja keskusteluja dokumenttiohjelmista keitä. Ennen kouluikää isä vietti kanssani tosi paljon aikaa, koska äitini teki silloin pitkiä päiviä radiossa. Pyöräilimme Pyynikillä, kävimme kalassa Ruoveden mökillä. Opin veistämään puukolla ja perkaamaan kalan. Kirsikka kertoo: | 47 Kirsikka Arkimiehen isä Risto Arkimies vietti paljon aikaa tyttärensä kanssa. Isälle jokaviikkoinen suora lauantaishow oli kaikkine taustatöineen urakka. Aika usein kaupassa tai asioilla hänet tunnistettiin. Isä opetti minut tekemään jousipyssyn pajusta ja ampumaan nuolilla. Teimme kiikarit kaulassa luontoretkiä. Isän Lauantaisauna-keskusteluohjelmalla Ylen TV2:ssa oli parhaimmillaan 600 000–800 000 katsojaa. Olin ihan taapero, kun avasin ovet, painoin telkkarin auki ja yhtäkkiä ruudussa näkyi isä. Tunnetut henkilöt soittivat meille. Saatamme kiivastua epäoikeudenmukaisuudesta mutta leppyä sitten toimimaan rationaalisesti ja sitkeästi. Eläinrakkaat seuraihmiset kirsikka & risto arkimies. Pyrin kohtelemaan kaikkia ihmisiä ystävällisesti. Siksi Kirsikan on helppo ymmärtää miehistä ajattelutapaa. Missä ikinä liikuimmekin, isä keksi seikkailuja ja tarinoita. Olemme rauhallisia, pohdiskelevia ja huumorintajuisia seuraihmisiä. Itsekin esiinnyin jo 5-vuotiaana Yleisradion lastenohjelmissa. Toisaalta en myöskään pelkää jotain henkilöä hänen yhteiskunnallisen asemansa vuoksi. Meidän lasten piti käyttäytyä asiallisesti julkisilla paikoilla. Elämä toimittajaperheessä oli värikästä. Kerrankin muistan pikkuveljeni huudelleen isälle, että ”joku Martti Ahtisaari tahtoo puhua sun kanssa”. Usein aamuhämärissä näimme kettuja, peuroja tai hirviä. Hän neuvoi rentoutumista ja kameran lävitse katsomista suoraan kotikatsomoon. Yritin halata kuvaa äidin nauraessa minulle sohvalta
Sain 50-vuotislahjaksi Kirsikan ja äitinsä ideoimana burman kissan. Tärkeimmäksi on noussut kuuntelemisen taito ja hetkessä elämisen kyky. Pariterapiassa minun on helppoa ymmärtää miesten kipuiluja parisuhteessa, koska olen viettänyt pienestä pitäen niin paljon aikaa isän kanssa. Perheessämme Kirsikan ansiosta hoidettiin myös oravanpoikasia, vaurioituneita lintuja ja siilejä. ”Mitä varten te ette oo kertoneet mulle, että Fjooses oli kaivossa.” Hän tunsi myötätuntoa Joosefia kohtaan, jota oli kohdeltu väärin ja oli pahoillaan siitä, että kuuli asiasta vasta kerhossa. Kunniakoodina oli, että heikompia, pienempiä ja tyttöjä ei kiusata. Isän kanssa oli turvallista ottaa yhteen, koska hän ei koskaan hylännyt minua. Kun myöhemmin pätevöidyin psykoterapeutiksi, tuntui se omalta ratkaisulta. Se haudattiin pihaamme kristillisin menoin. Minulle se on arvokasta. Halusin ensin kuulostella, sopisiko niin tuttu ammatti minulle. Kumpikin nautimme tilannekomiikasta, mutta huumorini on sarkastisempaa, kuivaa englantilaishuumoria. Onni eli perheessämme 18 vuotta. Suru kyllä kestää pitkään, mutta muuttuu sitten vähitellen kiitollisuudeksi yhteisestä ajasta ja vuosista. Painotimme ihmisen omaa vastuuta itsestä ja muista. Väljässä kasvatuksessamme oli tietyt säännöt. Kirsikasta ja hänen puolisostaan Jussi Vilasesta ja pojastani Tuomaasta oli tosi suuri apu. Yritin olla turvallinen ja oikeudenmukainen isä, jolle voi kertoa mitä vaan. Kirsikka oli pienestä saakka myötätuntoinen, puuhakas ja viehättävä. Hän heittäytyi itkien syliini ja äitinsä kertoi, että näytelmässä siilin maitokuppi oli kaatunut. Risto kertoo: ei niin tykännyt poikaystäväkandidaateistani. Kirsikan huumori taas lempeää ja ystävällistä. Olen luonteeltani ehkä tytärtäni kulmikkaampi tai joustamattomampi. Kun luen Kirsikan kolumnin Aamulehdestä, saatan soittaa ja kehaista. Eeva Kilpeä siteeraten ” kun suru on häipynyt tulevat muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen”. Pyrimme siihen, että lapsemme oppisivat oikean ja väärän. Jos kuulen Radio ykkösestä jonkun mielenkiintoisen ohjelman, vinkkaan siitä. Teatterista Kirsikka joutui kerran palaamaan kesken kaiken. Emme suuresti riidelleet. Ei siinä ollut mitään isän ja tyttären välistä nirkoilua. Teimme yhdessä kirjan Tarinoita Tampereen Kiinanmuurista. Isän muistelot tuovat uusia näkökulmia omaan tarinaani. Yhteisten 52 vuoden jälkeen kävin tuolloin tosi syvällä. Kotiintuloajoista oli jotain puhetta. Kaikki läsnäolijat itkivät tai vähintään pyyhkivät kyyneleitä. Nykyään tehdessäni enemmän sen alan töitä koen, että isän opit ovat päivittäin käytössä. Yhdessä puuhailemme arkisia asioita ja usein hän pohtii elämänkaartaan kanssani. Hän on diplomaattinen eikä töksäyttele. Aviomieheni on ainoa, jota hän suostui kättelemään, ja jonka kanssa hän tulee hyvin toimeen. 48 |. En kertonut vanhemmilleni, kun suoritin yliopistossa sivuaineena toimittajan tutkinnon. Siinä projektissa Kirsikka oli primus motor ja yhteistyömme sujui hyvin. Kirsikan äiti menehtyi vakavaan sairauteen yli kolme vuotta sitten. Nuorempana olin temperamenttinen ja asioita kyseenalaistava. Se oli ollut eläinrakkaalle Kirsikalle liian kova kolaus. Välillä sain istuskella rauhassa penkillä, koska Kirsikka leikki Hessun kanssa. Rohkeus tehdä naisena asioita, joista olen kiinnostunut ja rivakka autolla ajoni on isän vaikutusta. Lemmikkeinä oli hamstereita, kaneja ja akvaariokaloja. Hän keksi leikkejä ja esiintyi mielellään. Kirsikka oli pikkutytöstä heppahullu ja vaikka hän oli kohtuullisen taitava ratsastaja, olin vähän huolissani tuosta harrastuksesta. Isä on minulle hirvittävän rakas. Retkillämme Pyynikin rannassa meitä oli monesti kolme, kun mukana oli myös Kirsikan mielikuvituskaveri Hessu. Vasta kun pääsin Aamulehteen töihin, paljastin asian. Hän viihtyi myös uusien ihmisten kanssa. Isältä olen oppinut sen, että pakkaseen pukeudutaan kerroksittain. Isä PIKKUTYTTÖNÄ KIRSIKKA TULI KERRAN seurakunnan kerhosta tohkeissaan. Matkoja piisasi myös pieneläinklinikoille. Isän hyväksyntä on ollut valtavan tärkeää pian 30 vuotta kestäneessä liitossamme
Tarvitsemme kipeästi lisää tilannetajua ja tunneälyä. | 49 k o lu m n i Olemmeko miinusvai plus-kristittyjä. Omaa näkökantaansa ei tarvitse muuttaa, mutta sanansa voi valita hyvin tai huonosti. ”Kaikki syrjivät meitä, eikä mitään saa enää sanoa.” Se ei ole totta. Sivulause, jossa todetaan uskon kantaneen vaikeuksissa, voi olla jollekin merkityksellinen ja herättää mielenkiinnon. Teen vain pienen osani, oman tehtäväni, ja jätän asian Jumalalle. Miinusten uumenista kannattaa kaivella plussia. Ehkäpä joku alkaisi pohtia, olisiko uskossa Jeesukseen sittenkin jotain tolkkua ja toisiko Jeesus aidon vapauden. Se tuo tietenkin jäätävän vastuun, ja valitettavasti meillä on toisinaan intoa enemmän kuin taitoa. Se nimittäin voisi synnyttää uskosta (vielä) osattoman mielenkiinnon uskonasioita kohtaan. Tai se on tietenkin aivan totta, että kristittyjen sananvapaus on kaventunut Suomessa. Meidän ei tarvitsisi vaipua synkkyyteen, kurtistaa kulmia ja heristellä sormea, vaan iloiten puolustaa myönteisiä, raamatullisia näkemyksiä. Iloitsen siitä, kuinka usko saa näkyä niin sanotuissa maallisissa aikakauslehdissä, joihin usein kirjoitan. Saatana kyllä toivoo sitä. Te ks Ti pi a ti u sa n en ku va ko ti al bu m i. Joskus meillä kristityillä on myös taipumus uhriutua silloinkin, kun siihen ei ole syytä. Ja kun hyvät aikomuksemme joka tapauksessa usein epäonnistuvat, armo riittää edelleen. Juopottelun paheellisuuden ja kieltämisen sijaan voisimme puhua raittiuden iloista ja eduista. Sitä on syytäkin kauhistella, koska se on väärin ja ahdistavaa. Ei lannistuta. On paljon mahdollisuuksia kertoa Jumalasta. Ei välttämättä samalla tavalla kuin hengellisissä lehdissä, mutta kuitenkin. Vastustamme aborttia ja eutanasiaa sen sijaan, että kunnioitamme ja puolustamme elämää. Hänen suuri unelmansa toteutuu, jos olemme negatiivisia, lannistumme ja vaikenemme. Se voisi muuttaa yhden ihmisen koko elämän, ja mikä sen tärkeämpää. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. Positiivisempi ajatusmaailma helpottaisi myös itseämme. E n ihmettele, jos meitä uskovia pidetään toisinaan negatiivisina kaiken vastustajina – nimittäin puheittemme perusteella. Kristityt ovat ”viides evankeliumi”, meitä luetaan. Toisinaan selkeämmin, toisinaan sivumennen. Siihen tilaan ei kuitenkaan kannata jäädä muhimaan. Kuinka usein sanommekaan vastustavamme sukupuolineutraalia avioliittoa sen sijaan, että sanoisimme kannattavamme alkuperäistä, luonnollista avioliittoa. Uskon, että sitä kannattaisi kuitenkin kokeilla vähintään kahdesta syystä. 14:27) kirjoittaja on toimittaja ilmajoelta. Jeesus sen sijaan sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Totta puhuen en tiedä, tulisiko maailmasta suuressa mittakaavassa parempi paikka, vaikka muuttuisimme porukalla miinuskristityistä plus-kristityiksi. Aina se ei enää onnistu esimerkiksi kirkossa, mutta hyvinkin tehokkaasti työyhteisössä tai ystäväpiirissä. Toivon, että Jumala kohtaisi lukijoita vaikkapa kampaajalla ja lääkärin vastaanottoaulassa, joissa noita lehtiä luetaan. Kristityillä ei ole syytä vaipua miinusten suohon. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa
A Kotkaan B Karitsaan C Leijonaan D Karhuun 50 |. A Korppi B Kyyhkynen C Pääskynen D Haukka Mikä seuraavista eläimistä oli Mooseksen lain mukaan puhdas ja syötävä. Sivun alareunasta löytyvät oikeat vaihtoehdot ja vastaukset. Tällä kertaa yleisteemana on Jumalan sana. Kysymyksiä on seitsemän – onhan se raamatullinen luku. A Kolmen päivän B Kahden päivän C Kymmenen päivän D Yhden vuoden Minkä värisellä hevosella Jeesus ratsastaa kuninkaiden kuninkaana Ilmestyskirjassa. r a a m at tu v is a la aT in u T re ij o h u u sk o n en ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e 1 2 3 4 5 6 7 Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 8.9.2021 H aastamme tänä vuonna lukijoitamme järjestämään raamattupiirissä tai perheen kesken Raamatun tuntemuksen kertausta raamattuvisan muodossa. A Gaselliin B Leijonaan C Kameliin D Virtahepoon Minkä ikäinen Jeesus oli, kun hänen pyhittämisekseen uhrattiin kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa. A Valkoisella B Punaisella C Harmaalla D Mustalla Mihin eläimeen Jeesus itse vertautuu Ilmestyskirjassa. A Heinäsirkka B Jänis C Lepakko D Kameleontti Mihin eläimeen Laulujen laulun morsian vertaa sulhastaan. A Kolmantena B Neljäntenä C Viidentenä D Kuudentena Mikä lintu ilmaisi Nooalle, että oli turvallista astua ulos arkista vedenpaisumuksen jälkeen. va sta uk set : 1C , 2B , 3A , 4A , 5B , 6A , 7 B JA C Seitsemän kysymystä Raamatusta Monentenako luomispäivänä alkoivat vedet vilistä eläimiä ja linnut lennellä taivaankannen alla
Tämän kaikki pyhät ovat samalla tavalla kuin mekin saaneet kokea. Mutta miten sen saan ja säilytän. Hänen on hoidettava heitä niin, että he tietävät hänet Jumalaksi. Siksi etteivät he ylpistyisi luullen sen lähtevän heistä itsestään ja etteivät tekisi itsestään jumalia. M ikä ihana asia onkaan usko! Ajattele, jos meidän vallassamme olisi sen omistaminen tai sen säilyttäminen! Kaikkihan epäilemättä riippuu uskosta. Mutta miksi Jumala ei anna pyhilleen vahvaa uskoa. Niin Perkeleen kuin kuolemankin on paettava sitä. Niinpä Jumala voi silmänräpäyksessä antaa minulle suuren uskon, mutta ennen kuin arvaankaan hän antaa sen vaipua ja suo uskon jollekulle suurelle syntiselle. Jumala on jättänyt oman tahtonsa varaan uskon antamisen ja ottamisen, jopa sen heikentämisen tai vahvistamisen. Silmänräpäyksessä k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti m a rt ti lu th er ku va v in ce fl em in g / u n sp la sh | 51
| OTSIK KO OTSIKKO OTSIKKO Vesa Ollilainen KESYTTÄMÄTÖN Mailis Janatuinen SALOMO Eero Junkkaala ITSE VALTIAAT Martti Ahvenainen ISLAMIN HAASTE Kirja esittää realistisen kuvan asioista antaen niin kristityille kuin politiikoillekin eväitä islamin kohtaamiseen. Kirjat kotiovelle toimitettuna á 14 €. | 09 5123 9120 (klo 9–14) tilauspalvelu@perussanoma.. 17€ (27€) 29€ 29€ 17€ (27€) 15€ (19€) PL 15, 02701 KAUNIAINEN. perussanoma.. Toimituskulut alkaen 6 €. Tapani Sopanen ULOSKUTSUTUT Ajankohtaisia aiheita käsittelevä uutuusromaani vangitsee lukijansa ensimmäisistä riveistä alkaen