lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 10 / 2026 • 9 € Sofia Ziessler-Korppi: ”Uushenkisyys on vanha ilmiö” Isän koskettava albumi Herätystä ilmoilla Upinniemessä Miten kirjan käy?
DISCOVER – Liikuntaa lepoa ja läsnäoloa 27.–29.3.2026 Martta vai Maria. Saviruukku Mestarin käsissä. Kurssilla yhdistyvät lempeä liike, Jumalan läsnäolossa lepääminen ja yhteinen jakaminen. Kristittynä naisena tämän ajan paineissa Ihmissuhdetyön opintopäivät 13.11–15.11.2026 Suomen Raamattuopistossa Koulutus tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä oman hyvinvoinnin ja jaksamisen pohtimiseen, ja saada virkistystä ja voimia jatkaa auttajana. raamattuopisto.fi Naistenpäivät 23.–25.10.2026 Suomen Raamattuopistossa Naistenpäivillä pysähdymme tämän lohdullisen ja rohkaisevan sanoman äärelle: sinä olet rakastettu, nähty ja arvokas – juuri sellaisena kuin olet. Mestari ei halua sinusta luopua, vaan hän korjaa elämäsi suuntaa ja tekee uuden kokonaisuuden, jossa myös säröillä on merkitys. Luvassa on luonnossa liikkumista, kehonhuoltoa, raamattuopetusta, yhteisiä keskusteluja sekä liikkeen ja rukouksen yhdistämistä. Aikaa on varattu myös rennolle yhdessäololle ja virkistymiselle. Käsillä tekeminen tuo iloa, lievittää stressiä ja vahvistaa itsetuntoa, kun saa jotakin valmiiksi. Avioliiton keväthuolto 20.–22.3.2026 DISCOVER on nuorille aikuisille suunnattu sporttinen viikonloppukurssi, jonne ovat tervetulleita kaikki yli 18-vuotiaat. Parhaimmillaan käsityöt myös yhdistävät meitä ja neuloosi on tarttuvaa! Neuloosi ja vaatteiden tuunaaminen 20.–21.3.2026 Marja-Kaarina Marttila Soili Haverinen Keväthuollossa haemme eväitä avioliiton myötäja vastoinkäymisiin vahvistaaksemme sitä hyvää, mitä liitossamme on, ja selvitäksemme vaikeuksista kohti syvenevää kumppanuutta. Tulevia kursseja Raamattuopistossa: Maija Nyman Kädentaidot olivat maassamme jo katoavaa kansanperinnettä, mutta nyt ne elävät uutta tuloaan. Kurssi sopii kaikenikäisille aviopareille vasta-avioituneista vuosikymmeniä yhdessä kulkeneisiin. Kertomuksesta avautuu uusia näkökulmia meille suoritusyhteiskunnan toimijoille. Koulutuksessa käsitellään voimavarojen teemoja arjen käytänteiden ja kristinuskon näkökulmista. Mistä apua jaksamiseen ihmisten auttajalle. raamattuopisto.fi Naistenpäivät 24.–26.4.2026 Suomen Raamattuopistossa Tervetuloa vahvistumaan, hengähtämään ja löytämään lepoa Naistenpäivillä! Kurssilla keskitymme raamatunkertomukseen Martasta ja Mariasta ja siihen, miten Jeesus heidät ymmärtäen kohtaa
Saviruukku Mestarin käsissä. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Sitä ei osata kokea tärkeäksi, kun isä ja äiti kulkevat älypuhelimet käden jatkeina. Mistä apua jaksamiseen ihmisten auttajalle. Koulutuksessa käsitellään voimavarojen teemoja arjen käytänteiden ja kristinuskon näkökulmista. Siihen tartutaan ja löydetään Vapahtaja. Kurssi sopii kaikenikäisille aviopareille vasta-avioituneista vuosikymmeniä yhdessä kulkeneisiin. Kristittynä naisena tämän ajan paineissa Ihmissuhdetyön opintopäivät 13.11–15.11.2026 Suomen Raamattuopistossa Koulutus tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä oman hyvinvoinnin ja jaksamisen pohtimiseen, ja saada virkistystä ja voimia jatkaa auttajana. Kirjalle ja lehdelle elämä juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Raamattu on ainoa lähde.” raamattuopisto.fi Naistenpäivät 24.–26.4.2026 Suomen Raamattuopistossa Tervetuloa vahvistumaan, hengähtämään ja löytämään lepoa Naistenpäivillä! Kurssilla keskitymme raamatunkertomukseen Martasta ja Mariasta ja siihen, miten Jeesus heidät ymmärtäen kohtaa. Kurssilla yhdistyvät lempeä liike, Jumalan läsnäolossa lepääminen ja yhteinen jakaminen. Vahva on myös kodin antama malli: jos siellä ei rohkaista kirjojen äärelle tai lueta yhdessä jo ennen kouluikää, eivät lapset myöhemminkään osaa tarttua kirjaan. Tieteen kuvalehdessä 10.9.2026 apulaisprofessori Simon Skov Fougt Tanskan kasvatustieteiden tiedekunnasta Aarhusin yliopistosta antaa kolme vinkkiä vanhemmille lasten lukutaidon parantamiseksi. Aikaa on varattu myös rennolle yhdessäololle ja virkistymiselle. Mitään muuta lähdettä ei maailmankaikkeudessa ole elävästä, oikeasta Jumalasta ja pelastumisesta kuin Raamattu. Miksi tämä on kristikansalle erityisen tärkeää. Sähköinen alusta ei tule korvaamaan kirjan tai lehden kosketeltavuutta, kauneutta tai konkreettisuutta. Sen lisäksi me juurrutamme lapsemme Vapahtajan rakkauteen viemällä heitä jumalanpalveluksiin virsien maailmaan ja pyhäkouluun, Raamatun kertomusten äärelle. Jeesusta jopa kutsutaan Sanaksi: ”Alussa oli Sana. Antaisimmeko niille mahdollisuuden säilyä ja vaikuttaa uskoa ja elämää. Näiden myötä lasten ja nuorten kirjojen lukeminen on romahtanut. Jos jokainen uskova ihminen ostaisi ainakin yhden täysihintaisen kristillisen kirjan vuodessa ja tilaisi itselleen yhden kristillisen lehden säännöllisesti, kristillinen kirja ja lehti voisivat hyvin. Myös perusasenne kirjojen lukemiseen on muuttunut ”pakkopullaksi” – sen sijaan, että se nähtäisiin mielenkiintoisena seikkailuna. Radio ei lopettanut kirjojen painamista, eikä televisio radion kuuntelua. Tulevia kursseja Raamattuopistossa: Maija Nyman Kädentaidot olivat maassamme jo katoavaa kansanperinnettä, mutta nyt ne elävät uutta tuloaan. Syinä esitetään, että älypuhelimet ja some tekevät nuorista lyhytjänteisiä, eikä pysähtyminen pitkän tekstin tai kirjan äärelle enää onnistu. Kristinusko on yhden kirjan uskonto. raamattuopisto.fi Naistenpäivät 23.–25.10.2026 Suomen Raamattuopistossa Naistenpäivillä pysähdymme tämän lohdullisen ja rohkaisevan sanoman äärelle: sinä olet rakastettu, nähty ja arvokas – juuri sellaisena kuin olet. Se on sanan uskoa ja lupausten uskoa. Edes some ei ole kyennyt tappamaan vanhoja välineitä, vaikka se onkin syönyt nuorten kärsivällisyyden, keskittymiskyvyn ja lukutaidon. Syyskuussa 2026 julkaistut uusimmat PISA-tulokset kertovat, että neljännes suomalaisnuorista lukee niin heikosti, ettei heidän lukutaitonsa riitä enää sujuvaan toimintaan yhteiskunnassa. 1.) Me voimme välittää kristinuskon sanoman tulevalle sukupolvelle vain ottamalla todesta Fougtin ohjeet. Avioliiton keväthuolto 20.–22.3.2026 DISCOVER on nuorille aikuisille suunnattu sporttinen viikonloppukurssi, jonne ovat tervetulleita kaikki yli 18-vuotiaat. Parhaimmillaan käsityöt myös yhdistävät meitä ja neuloosi on tarttuvaa! Neuloosi ja vaatteiden tuunaaminen 20.–21.3.2026 Marja-Kaarina Marttila Soili Haverinen Keväthuollossa haemme eväitä avioliiton myötäja vastoinkäymisiin vahvistaaksemme sitä hyvää, mitä liitossamme on, ja selvitäksemme vaikeuksista kohti syvenevää kumppanuutta. Koska mikään uusi media ei ole syönyt vanhaa, eikä sähköinenkään media tule syömään painettua mediaa, tulemme todennäköisesti näkemään painetun kirjan ja lehden uuden tulemisen. Mestari ei halua sinusta luopua, vaan hän korjaa elämäsi suuntaa ja tekee uuden kokonaisuuden, jossa myös säröillä on merkitys. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” (Joh. Käsillä tekeminen tuo iloa, lievittää stressiä ja vahvistaa itsetuntoa, kun saa jotakin valmiiksi. Laita puhelin sivuun ja tartu kirjaan tai lehteen, jotta lapsi näkee lukemisen olevan tärkeää. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Vastuu kristillisen kirjan käytöstä ja säilymisestä on vain ja ainoastaan meidän kristittyjen harteilla. Kertomuksesta avautuu uusia näkökulmia meille suoritusyhteiskunnan toimijoille. Hänen mukaansa vanhemmilla on siinä ratkaiseva rooli: lue lapselle, lue lapsen kanssa eli anna lapsen lukea ääneen ja keskustele tarinan tapahtumista ja lue lapsen seurassa. Kun kristillinen kirja on painettu, se voi myös herätä uudelleen eloon maattuaan vuosikymmeniä hyllyssä. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Sitoutuisimmeko yhdessä tähän, jokainen meistä. Kirjapainotaito ei tappanut tarinankerrontaa, ainoastaan hitaan kirjoitustekniikan. pääkirjoitus V anha mediamaailman totuus on ollut se, että mikään uusi media ei ole syönyt vanhaa mediaa, ei ainakaan kokonaan. Luvassa on luonnossa liikkumista, kehonhuoltoa, raamattuopetusta, yhteisiä keskusteluja sekä liikkeen ja rukouksen yhdistämistä. Se on kirjoitettua sanaa. DISCOVER – Liikuntaa lepoa ja läsnäoloa 27.–29.3.2026 Martta vai Maria
• Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 | 3 pääkirjoitus Vastuu kirjasta on meillä 5 jutun takana Japanilaista pitkäjänteisyyttä 6 lyhyet ja nopeat Linnut pelkäävät naisia 10 haastattelu Isän kansio kertoo rakkaudesta 16 raamatun henkilöt Bartimaios odotti Jeesusta Jerikoon 19 sivupersoona Raamattuopiston rehtori viihtyy metsässä 20 henkilö Sotilaspastori todistaa varusmiesten herätystä 23 raamatun paikat Kaksi merkittävää vuorta 24 maailma nyt Konsertit tuovat väkeä kirkkoon Japanissa 26 elämäntaito Kristus antoi uuden suunnan Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 30 uskon esikuvia Armenian kansan opastaja 32 raamattuopetus Mikä oli Jeesuksen opetuksen keskus. Hinnat sis. 35 nuorten ääni ”Usko antaa rohkeutta” 36 haastattelu Fyysinen kirja pitää pintansa, uskovat kauppiaat 42 pientä puhetta Vain yksi lämmin lähde 44 kirja-arviot Runollista identiteetin etsintää 46 samasta perheestä Johanna Laine ja Pasi Lampinen 49 kolumni Miikka Ruokanen 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Lohduttajamme puhuu. alv 10,0 %. tä ss ä le h d e ss ä 36 19 97. vuosikerta vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET lehtitilaukset@perussanoma.fi, 09 51239122 • TOIMITUS Helsingintie 10, 02700 Kauniainen • puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • Kustantaja Perussanoma Oy • Aikakausmedia ry:n jäsen • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 72 €, 12 kk määräaikainen tilaus 79 €. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi • PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Irtonumeron hinta 9 €
mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. Auvinen, joka tekee Japanissa musiikkityötä vaimonsa Mari-Kaisan kanssa, kertoo kuitenkin rohkaisevia esimerkkejä siitä, miten yksittäiset ihmiset ja perheet ovat Japanissa tulleet kosketuksiin Kristuksen armon kanssa, löytäneet kotinsa seurakunnasta – ja ottaneet kasteen. Asukkaista korkeintaan 1,5 prosenttia on kristittyjä. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi • PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Sinne on tehty kristillistä lähetystyötä lähes 500 vuotta, mutta miten on mennyt. Myös Anna-Mari Kaskisen haastattelusta tuli positiivista palautetta. kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. alv 10,0 %. Uskallusta ja johdatusta 97. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Lähetä vastauksesi 19.10. ”Näissä molemmissa jutuissa välittyy Jumalan johdatus ja huolenpito elämän eri vaiheissa”, lukija kirjoitti. Lähetystyön hedelmän antaa aina Herra itse, vaikka hän käyttääkin työssään ihmisiä. Augustinus sanoi Tunnustuksissaan, että ”Jumala rakastaa jokaista meistä ikään kuin olisi vain yksi ainoa, jota rakastaa”. Kiitos kaikista palautteista! Kirjapalkinnon voittajaksi arvottiin tällä kertaa Kerttu Kurki-Marttinen. vuosikerta vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET lehtitilaukset@perussanoma.fi, 09 51239122 • TOIMITUS Helsingintie 10, 02700 Kauniainen • puh. Hinnat sis. Jumalan valtakunnassa pieni on suurta, eikä armon evankeliumi ole tilastotiedettä. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • Kustantaja Perussanoma Oy • Aikakausmedia ry:n jäsen • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 72 €, 12 kk määräaikainen tilaus 79 €. Irtonumeron hinta 9 €. Lähetystyöntekijä, muusikko Tuomas Auvinen kertoo, että niiden lisäksi päätään on nostanut ateistinen materialismi. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 | 5 30 uskon esikuvia Armenian kansan opastaja 32 raamattuopetus Mikä oli Jeesuksen opetuksen keskus. ”Hän on monipuolinen ja on uskaltanut lähteä tuntemattomaan, tiedostaen epäonnistumisen mahdollisuuden”, eräs lukija luonnehti. Yksi kerrallaan S yyskuun numeron parhaaksi jutuksi äänestettiin Torsten Sandellin haastattelu. Shintolaisuus ja buddhalaisuus eivät ole väistyneet. Jättihän hyvä paimenkin ne 99 löyt ä ä k seen yhden. ju tu n ta k a n a Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a J apani on lähetystyön suhteen mielenkiintoinen maa. 35 nuorten ääni ”Usko antaa rohkeutta” 36 haastattelu Fyysinen kirja pitää pintansa, uskovat kauppiaat 42 pientä puhetta Vain yksi lämmin lähde 44 kirja-arviot Runollista identiteetin etsintää 46 samasta perheestä Johanna Laine ja Pasi Lampinen 49 kolumni Miikka Ruokanen 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Lohduttajamme puhuu
Kyselyn mukaan kiinnostusta seurakuntien toimintaa kohtaan on kuitenkin enemmän kuin nykyiset osallistumisluvut kertovat. Tutkimuksen mukaan vieraskieliset ovat uskonnollisesti ja kulttuurisesti hyvin moninainen joukko. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a E spoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan seurakuntayhtymien, Kirkkohallituksen sekä Kirkon tutkimuksen toteuttamaan kyselyyn vastasi yli 3 200 vieraskielistä Suomessa asuvaa henkilöä. Lähes kolmasosa vastaajista ilmaisi kiinnostusta kristinuskoon ja noin viidennes olisi valmis osallistumaan evankelisluterilaisen seurakunnan toimintaan. Suomessa asuu noin 646 000 vieraskielistä henkilöä. Noin puolet vastaajista kertoi arvostavansa kristillisten kirkkojen tekemää työtä. Lisäksi lähes puolet vastaajista ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhteisöön tai perinteeseen. Sen sijaan vain noin joka kymmenes oli osallistunut evankelis-luterilaisen seurakunnan toimintaan ja vain neljä prosenttia ilmoitti olevansa valmis liittymään kirkon jäseneksi. Nyt julkaistussa tutkimusraportissa tarkasteltiin kuutta suurta kieliryhmää ja niiden välisiä eroja. – Keskeinen havainto on, että vieraskieliset eivät muodosta uskonnollisesti yhtenäistä ryhmää. Erot kieliryhmien välillä ovat paikoin huomattavia, mutta samalla tutkimus osoittaa, että uskonto ei ole monille vastaajille keskeinen identiteettiä määrittävä tekijä, kertoo tutkija Kimmo Ketola Kirkkohallituksesta. Vieraskielisiksi lasketaan muuta kieltä kuin suomea, ruotsia, saamea, romania tai viittomakieltä äidinkielenään puhuvat. 6 |. Kirkon viestintä Tutkimus: Vieraskieliset arvostavat kirkkoa, mutta ovat harvoin sen jäseniä Noin viidennes olisi valmis osallistumaan seurakunnan toimintaan. Suhde uskontoon vaihtelee merkittävästi sekä eri kieliryhmien välillä että niiden sisällä. Vastaajat poimittiin ositetulla satunnaisotannalla väestötietojärjestelmästä keväällä 2026. Heistä noin puolet asuu Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Tampereella, jotka olivat tutkimuksen kohdealueita
Kunpa heitä olisikin enemmän keskellämme. ”Toivorikas ja myönteinen ihminen on suoranainen aarre. Toista ryhmää kehotettiin käymään keskusteluja ventovieraiden ihmisten kanssa. ’ Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.’ (Sananl. ” ” Vieraille puhumisesta parempi mieli ”V ieraille ihmisille puhuminen vähentää yksinäisyyden kokemusta ja kohentaa mielialaa. ly h y e t & n o p e at HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Levitätkö toivoa vai toivottomuutta. Chicagon yliopiston tutkijoiden tekemissä koeasetelmissa koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Yhtä ohjeistettiin kulkemaan työmatka julkisessa liikenteessä omissa oloissaan. Lähtemättä heti aluksi pohtimaan ’syntyjä syviä’ meidän on vain todettava kuinka toiset ihmiset (harvemmat) suhtautuvat paljon valoisammin ja myönteisemmin asioihin ja ihmisiin kuin toiset (enemmistö). 5:6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Tietämättään on moni lapsi avoimuudellaan ja ilollaan puhaltanut pois synkän pilven vanhempiensa mielen päältä.” Seppo Norjanen Herää Valvomaan -lehdessä 10/1976 RAAMATUNKOHTA 1. PIET. Suomen kansa on mököttäjäja purnarikansaa. 15: 30). Jälkimmäinen ryhmä raportoi työmatkan jälkeen parempaa mielialaa.” hs.fi 6.9.2026 | 7 ja ke w eir ick / un sp la sh. Mutta emmekö itsekin huomaa kuinka usein aivan pieni myönteinen elekin virkistää mieltämme
ly h y e t & n o p e at KUUSANMÄKI Linnut pelkäävät enemmän naisia kuin miehiä L innut pakenevat lähtökohtaisesti nopeammin naisia kuin miehiä. Ilmiölle ei ole varmaa selitystä. Linnut päästivät miehet noin metrin lähemmäksi kuin naiset ennen kuin ne lähtivät lentoon. Tutkijat olettivat, että linnut olisivat pelänneet miehiä enemmän, koska perinteisesti miehet ovat olleet metsästäjiä. Asia käy ilmi laajasta eurooppalaisesta tutkimuksesta, joka julkaistiin People and Nature -lehdessä helmikuussa 2026. Tutkimus tehtiin viidessä Euroopan maassa: Saksa, Tshekki, Puola, Ranska ja Espanja. Sama ilmiö toistui kaikissa maissa, joissa tutkimus toteutettiin. People and Nature -lehti, helmikuu 2026 8 | istock ist oc k
Vuonna 2025 Ruotsin evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumisprosentti oli 50,5 prosenttia väestöstä. Silloin jäsenten määrä oli 5,5 miljoonaa, eli hieman yli 52 prosenttia väestöstä. 11:13 49,8% LOKAKUUN LUKU R uotsin kirkko teki jokin aika sitten ennusteen, jonka mukaan Ruotsin kirkolla olisi vuoteen 2051 mennessä arviolta noin 3,9 miljoonaa jäsentä, mikä tarkoittaisi, että 34 prosenttia väestöstä kuuluisi kirkkoon. ly h y e t & n o p e at ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” Luuk. Ennusteiden mukaan vuonna 2026 kirkon jäsenyys olisi enää 49,8 prosentilla Ruotsin väestöstä. Ruotsissa luterilaisten osuus väestöstä pudonnee tänä vuonna alle puoleen Vankien lukumäärä 3282 Suomi 11 232 Ruotsi HS-teema 4/2026: Suomi ja Ruotsi | 9 ist oc k. Vertailukohtana on vuosi 2023, johon ennuste perustuu. kotimaa.fi, 8.9
Kaiken se kestää TeksTi danielle miettinen kuvaT emil kääriäisen albumi. 10 | Väinö Kääriäisen sotavuosiin osunut lapsuus oli täynnä rakkautta, koska hänen isänsä osasi olla isä. Kellonkartanon ullakolta löytyneen muistokirjan lehdet loivat lohtua ja kauneutta koettelemusten keskelle
Ullakon narisevien portaiden päässä oli ovi, jonka takana lojui kuutiokaupalla laukkuja, laatikoita ja kasseja. K ansakoulunopettaja Emil Kääriäinen oli ylpeä ja onnellinen. Hän osti Kemin uudesta kirjakaupasta suklaanruskeat kartonkikannet, joiden sisään hän ryhtyi kirjoituskoneella kirjoittamaan päiväkirjamerkintöjä pojan, suvun ja vähän Suomenkin historiasta. Aarteena lammasturkki Pojan fyysinen kehitys oli hitaan puoleista, mutta ei isä sitä surrut, vaan iloitsi huomatessaan, että Väinö lopulta työnteli lattialla leikkiautoaan. Myös äiti oli opettaja, ja mummo hoiti Väinöä koulupäivien ajan. Hänkin oli testamentannut omaisuutensa Suomen Raamattuopistolle, ja irtaimisto lojui röykkiönä vintillä toisten kasojen joukossa. Vauvan saatua ihoonsa tulehduksen isä käveli iltaisin monta sataa metriä Kemijoelle nostaakseen sieltä jäitten alta pesuvettä. Iltapostijunassa Tuirasta Lauritsalaan nuorta perhettä vastapäätä istui presidentti K.J. Aarteita ullakolla Pari vuotta sitten tein pitkän matkan Riihimäeltä Ouluun tutustuakseni erääseen Kellonkartanon kappelin ullakolle talletettuun jäämistöön. Kynttilät loistivat ja isä otti valokuvia. Äiti Aino Kääriäinen puki lapsensa vaaleansinisellä rusetilla somistettuun kastemekkoon ja asetteli sen ympärille vielä morsiushuntunsakin lisäämään juhlan tuntua. Sain myöhemmin kuulla, että Väinö Kääriäinen oli ollut hiljainen mies, joka oli jurottanut uskollisesti Kellonkartanon jumalanpalveluksissa melkein kuolemaansa saakka. Valokuvat hän kiinnitti vahvaan paperiin koristeellisilla liimakulmilla, mutta piirustukset hän rei’itti ja laittoi nyöreihin sellaisinaan. Kastepäivänä runsaat kahvileivät tilattiin kaupungin leipurilta. Koska muisti on hauras ja aika rientää, Emil päätti tallettaa lapsensa varhaiset vaiheet huolellisesti. Hänelle oli syntynyt Oulun Tuiran synnytyslaitoksella esikoispoika. Isän lähtö Perkjärvelle tykistökurssille hiukan huolestutti, sillä poika oli kovasti isänsä perään. Kai hän pian lähtisi kävelemäänkin. Ulkona oli pimeää, kun vihdoin maltoin laskea albumin käsistäni. Papereiden reunat olivat kosteudesta hiukan laineilla, mutta muuten kirja oli täysin ehjä. Opettaja tiesi, että se oli rikkoutuneelle iholle parempaa kuin koulun kaivon kova ja rautainen vesi. Väinö ei ollut koskaan mennyt naimisiin. Ne sisälsivät tutkimattoman määrän Suomen Raamattuopistolle omaisuutensa testamentanneiden ihmisten muistoja. Pullo kamferiöljyä oli maksanut vitosen. Puolivuotisjuhlan kunniaksi hän nikkaroi lapselleen uuden sängyn. Vuonna 1939 Väinö sairasti ankaran tulirokon, ja syksyllä taivaalle nousivat sitäkin ” Nuori isä ei säästellyt vaivojaan.” 12 |. Matkaseurana presidentti Muistokirjan ensimmäiselle lehdelle isä talletti matkan synnytyslaitokselta kotiin. Kallein kaikista oli lammasturkki, 325 markkaa. Kanteen hän painatti kultakirjaimilla ”Väinö Kalevi”. Oli lokakuinen keskiviikko vuonna 1933, kun Kemin Liedakkalan koululla soi puhelin kesken käsityötunnin. Hänellä ei ollut lapsia, sisaruksia eikä muitakaan lähiomaisia, jotka olisivat olleet kiinnostuneita kansiin kootusta elämästä. Perhe suunnitteli huvilan rakentamista ja teki retkiä sukulaisten luokse Suonenjoelle. Ståhlberg, joka kiersi ahkerasti maata puhumassa demokratian ja perustuslaillisuuden puolesta. Emil teki luettelon kaikista lapsensa tavaroista ja niiden arvosta. Opettajan kuultua uutisen oppilaat saivat vapaata ja tuore isä lähti katsomaan perillistään. Tällä kertaa presidentillä oli muutakin mielessään, sillä hän oli käynyt Oulussa tapaamassa tuoreinta pojanpoikaansa Kaarlo Ludvigia. Nuori isä ei säästellyt vaivojaan kirjanpidossakaan, vaan taulukoi kuukauden välein painon kehityksen viiden gramman tarkkuudella. Sotaan saakka varhaislapsuus sujui albumin kuvista ja kerronnasta päätellen onnellisesti. En löytänyt sitä mitä etsin, mutta huomioni kiinnittyi erään pinon päällä makaavaan ruskeaan albumiin
| 13. Emil Kääriäisen tekemään valokuva-albumiin on tallennettu Väinön elämän tapahtumia pieteetillä
”Pentsiini”, sokeri ja kahvi laitettiin kortille. Niitä ei isä halunnut pojalleen kuvailla, mutta ”hyvän onneni ja hyvän Jumalamme ansiosta en näissä taisteluissa särkynyt yhtään sen enempi kuin talvisodassakaan”. Opintielle lähdettiin aikaisin, jotta saataisiin vähän paikattua menetettyä edellistä kouluvuotta. Ensimmäiselle luokalle Elokuussa 1940 Väinö aloitti koulun. Joka nurkka oli tupaten täynnä lapsia, sillä tännekin oli tullut paljon siirtoväkeä. Kotona äiti peitti ikkunat, ja isä marssi jouluaattona patterinsa kanssa etulinjaan Suomussalmella. Isä tunnisti poikansa rikkaan mielikuvitusmaailman ja kiinnitti muistikirjaan Väinön värikkäitä kuvia hallitsija Nasgderangista, hänen palvelijastaan ja valtakunnastaan sekä leikkimaakunnan raja-asemasta, jonka rautatiekiskojen perspektiivi oli taidokas. SaksaVäinö neljän vuoden ikäisenä kaupungilla isän kanssa asioita hoitamassa. Hänen oli myös vaikea oppia kirjoittamaan. Neuvostoliiton pommitettua Suomea hallitus julisti jälleen sotatilan, ja Liedakkalan koululle tuli uutta käyttöä. Myös leikkimaakunnassa oli ollut pahoja sotia, ja maan rajat olivat siirtyneet toisiin paikkoihin. ” Kotona äiti peitti ikkunat.” synkemmät pilvet. Ulkona sen rajat merkittiin kivillä ja tiilillä, sisällä nimikilvillä. Kesäkuussa 1941 Saksa käynnisti operaatio Barbarossan ja hyökkäsi Neuvostoliittoon. Reservit kutsuttiin palvelukseen. Hän hyvästeli vaimonsa ja poikansa ja lähti tavarajunalla Tervolaan ja sieltä pidemmälle pohjoiseen. Edessä olivat Sovajärven, Sallan, Kuolajärven, Vuorikylän, Alakurtin ja Vojtajoen taistelut. Emilin ensimmäiset merkinnät taisteluista koskivat tuonnin hiipumista. Kuningas TikkerTallerille riitti yksi käsi. Junat kulkivat vintin romumetsässä ja alakerrassa salin ikkunan kautta nostokurjella ulos ja sieltä hiekkarataa pitkin verkkokiikun asemalle. Kunniaa kahdella kädellä Väinön leikeistä tuli sotaleikkejä. Marraskuun lopulla, juuri kun Väinö oli oppimaisillaan lukemaan, Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Kesällä 1940 sai hetken hengähtää, mutta silloinkin leikkimaakunnan keisarille Tera-Nyskille piti tehdä kunniaa kahdella kädellä. Tammikuussa 1942 itävaltalaiset alppijääkärit lähtivät koululta, mutta tilalle tulivat ilmavoimat. Sitten ”Ryssä alkoi esitellä meille vaatimuksiaan, ja niin ei auttanut muu kuin lyödä koulun ovet kiinni”. Emilin paluu rintamalle oli hätäinen. Kemin kunnan tykistöpatteri asettui asumaan luokkiin, ja sotilaille keitettiin sapuskaa saunan muurissa. Tera-Nyski oli mahtava hallitsija Leikkimaassa. 14 |. Leikkimaakunta ei rajoittunut paperille. Sinne Väinö oli rakentanut tiilistä kellarin, jonne junat toivat pulloja varastoon, sillä kuumalla ilmalla piti saada usein kostuttaa suutaan. Itkua tuhertaen hän yritti muistaa, kuinka päin kirjaimet olisi pitänyt saada paperille. Väinö saattoi lähteä luokasta kesken tunnin, jos tapahtui jotakin, mikä tuntui hänestä kurjalta. Isä merkitsi muistiin, että seitsemän vuoden aikana leikkimaakunnassa oli ollut kolme hallitsijaa ja pääkaupunkeina Beslenbos ja Vinttijärvi. Isä pani pian merkille, että hänen poikansa oli erilainen kuin muut lapset. Saksa hyökkäsi Puolaan
Viimeiselle sivulle isä kirjoitti: ”Kymmenen pitkää vuotta ei ole pitkä aika, kun sitä ajattelee jälkeensäpäin, mutta paljon siihen silti mahtuu. Monta pyykkiä on äiti vaatteitasi pessyt, monta sankoa vettä kantanut, monta käärettä sairastaessasi rintasi ja pääsi ympärille käärinyt, monta vaatekappaletta on hän tehnyt ja teettänyt, paljon paljon elämää sisältyy noihin kymmeneen vuoteen. Suokoon Jumala, että kymmenen seuraavaa vuottamme olisivat näinkin onnellisia ja että tulevan rauhanajan päivinä yhdessä saisimme kodissamme seuraavaa kymmenvuotispäivääsi viettää. Ne tulivat täyteen kaksi vuotta ennen jatkosodan loppua. Sota jatkui ja ankarat olot toivat mukanaan tauteja lapsiin ja aikuisiin. Valokuvaalbumi löytyi Kellonkartanon kappelin ullakolta Oulun Kellossa. Siunauspuhe alkoi muotoutua profeetta Elian liian pitkältä tuntuneen matkan ympärille. Kaiken keskellä Emil yritti tehdä elämästä pojalleen niin tavallista kuin mahdollista. ”Kristus Jeesus, Jumalan Poika tuli tähän maailmaan kantaakseen kaikki meidän kuormamme ja taakkamme. Kun Väinö Kalevi Kääriäinen kuoli hoivakodissa Oulussa 2021, Suomen Raamattuopiston Pohjois-Pohjanmaan piirijohtaja Mika Pouke kutsuttiin siunaamaan hänet hautaan. Pouke sai yhteyden Kääriäisen asiainhoitajaan ja erääseen sukulaiseen, ja he osasivat kertoa jotakin. Onnea sille taipaleelle.” Kesänviettoa sukulaisten luona Suonenjoella. Mitä hän osaisi sanoa tästä hiljaisesti eläneestä miehestä, jonka vain harvat todella tunsivat. Lapsija nuorisotyö oli hänelle läheistä, ja niihin hän lahjoitti vähistä varoistaan. Tämän ruuan voimalla Elia jaksoi kulkea pitkän matkan Jumalan vuorelle. | 15. Elian nukkuessa kinsteripensaan juurella enkeli kosketti häntä ja kehotti syömään vettä ja leipää, jotka oli asetettu hänen vierelleen. Tähän mahdollisuuteen Väinö oli tarttunut, se oli hänelle tärkeä, siitä Väinö piti kiinni loppuun saakka.” Onnellisia vuosia Emil Kääriäinen oli jo muistikirjaa aloittaessaan päättänyt, että hän tallettaisi siihen poikansa kymmenen ensimmäistä vuotta. Ja ne kaikki vuodet ovat olleet onnellisia vuosia. Siihen mahtuu tavattomasti työtä, paljon äidin valvomia öitä, paljon rakkautta ja paljon seikkailuja iloineen ja suruineen. Hän tarvitsi lähimmäisiä, jotka tulivat vierelle, pyysivät mukaansa ja auttoivat kulkemaan eteenpäin”, Mika Pouke sanoi arkun äärellä. Ystäviä hän löysi seuroista ja Suomen Raamattuopiston tilaisuuksista. Hän muistutti, ettei kukaan meistä jaksa kulkea loppuun saakka ilman apua. ” Vain harvat tunsivat Väinön.” laisilla komppanian päälliköillä oli pihalla aitauksessa hauskoja kaniineja, ja he järjestivät koululla suosittuja sunnuntaikonsertteja. Pihalle otettiin hoivattaviksi saksalaisten harrastuksesta innostuneina kaneja, ja Väinö sai myös punaisen polkupyörän. Emil ja Väinö rakensivat yhdessä suurta zeppeliiniä, mutta sitä ei ehditty saada valmiiksi. Väinö jatkoi asumistaan vanhempiensa kodissa äitinsä kuolemaan saakka. ”Väinön terveydentila varjosti hänen elämäänsä. Vettä ja leipää Emil Kääriäinen kuoli Väinön ollessa 30-vuotias
r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti m a il is ja n at u in en ku va pe k k a r a h ko n en. Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin
Kolmen viimeisen vuoden aikana Bartimaios oli kuullut usein puhuttavan nasaretilaisesta rabbista, Jeesuksesta, ja hänen ihmeteoistaan. Kun hän sitten sokeutui, oli hänen ruvettava kerjäämään. Jeesus Nasaretilainen oli ilmiselvästi tuo ennustettu kruununperijä. Vai köyhyys – se, ettet voisi koskaan aamulla tietää, saatko hankituksi tarpeeksi rahaa sen päivän ruokaan. | 17 Usko on sitä, että ihminen menee hätänsä ja syntinsä kanssa Jeesuksen luo. Jerikon ympärillä oli muuri ja muurissa oli portti. Siispä Bartimaios odotti, milloin Jeesus saapuisi Jerikoon. He eivät kyllä suvaitsisi tuollaista kapinan nostatusta. Mutta sellaista saattajaa hänellä ei ollut. Ja Jesajahan oli ennustanut, että Messias tekisi myös ihmeitä. Nimi tarkoittaa Timaioksen poikaa; miehen ristimänimeä emme siis tiedä. Nyt hän osasi laskea yhteen yksi ynnä yksi. Huusiko tuo kerjäläinen todella suureen ääneen Daavidin poikaa. Bartimaios ei tiennyt, milloin Jeesus kulkisi siitä ohi, ja alkoi huutaa kurkku suorana: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Kansanjoukko hätkähti. M ietipä, mikä sinusta olisi vaikeinta, jos joutuisit elättämään itsesi kerjäämällä. Tiedettiin vain, että hän oli Nasaretista kotoisin, eikä sieltä pitänyt nousta mitään kuningasMitä tahdot, että minä sinulle tekisin. Pelko siitä, mitä tapahtuu, kun et enää jaksa istua ulkona kerjäämässä joka säällä. Se ei ollut ollenkaan huono paikka kerjätä, sillä portista kulki päivittäin paljon ihmisiä, ja juhla-aikoina kansa matkusti sankoin joukoin Jerikon kautta Jerusalemiin ja takaisin. Bartimaios oli joskus ollut näkevä ja elänyt normaalia elämää. Mutta nyt oli pääsiäisjuhla tulossa ja roomalaisia sotilaita kaikkialla. Juuri sen Bartimaios teki, kirjoittaa Mailis Janatuinen.. Sehän oli melkein kuin sokea olisi huutanut: ”Eläköön kuningas!” Suurin osa väkijoukosta ei tiennyt mitään Jeesuksen sukujuurista. Mies oppi monia asioita pelkästään istumalla tien poskessa ja kuuntelemalla. Päinvastoin. Bartimaios oppi liikkumaan kepin kanssa kortteeristaan tuon portin pieleen. Sokea tiesi, miltä kuulostavat sellaisen ihmisen askelet, joka aikoo antaa rahaa, ja sellaisen, jolta ei kannattanut pyytää mitään. Joka vuosi nasaretilainen rabbi kävi Jerusalemissa, mutta kulki aina Samarian kautta ja kiersi Jerikon kaukaa. Odotti ja odotti. Bartimaios oli siis sokea, mutta kuulossa hänellä ei ollut mitään vikaa. Sekö että entiset ystäväsi näkisivät sinut alennuksen tilassa. Toisin sanoen: hänellä ei ollut ketään, joka olisi pitänyt hänestä huolta. Jumala oli luvannut tuhat vuotta aikaisemmin Daavidin pojalle ikuisen valtaistuimen. Jeriko oli tuolla hetkellä täynnä pyhiinvaeltajia, ja väentungos portilla suuri. Siihen mennessä ei kukaan muu ollut nimittänyt Jeesusta Daavidin pojaksi paitsi muuan kanaanilainen nainen, ja se oli tapahtunut ulkomailla. Jeesus Nasaretilainen saapuu Jerikoon Lopulta se sitten tapahtui: Jeesus Nasaretilaisen kerrottiin saapuneen kaupunkiin. Vai epävarma tulevaisuusko. Sokea tunsi Mooseksen ja profeetat; olihan hän käynyt poikasena synagogakoulua. Jos Bartimaioksella vain olisi ollut joku saattaja, hän olisi voinut mennä Jerusalemin juhlille ja etsiä Jeesuksen käsiinsä. Kerjäläinen Jerikon portin pielessä Jerikon portin pielessä oli vuosikaudet istunut sokea kerjäläinen nimeltä Bartimaios. Vähitellen hänestä tuli oikea äänten asiantuntija. Nöyryytyskö
Tosin Sakkeus ei ollut enää yhtä rikas eikä Bartimaios yhtä köyhä kuin ennen. Jos Israel olisi itsenäinen kuningaskunta, hän istuisi nyt sen valtaistuimella. Usko on sitä, että ihminen menee hätänsä ja syntinsä kanssa Jeesuksen luo. Siispä monet käskivät vihaisesti Bartimaiosta sulkemaan suunsa. Miksi väkijoukosta ei löytynyt ketään, joka olisi tarttunut sokean käteen ja taluttanut hänet Jeesuksen eteen. Viikon kuluttua mies katseli parannetuilla silmillään noita rakkaita kasvoja veren peitossa, piikkikruunun alla. Eikö se nyt ollut sanomattakin selvää, mitä hän halusi. Vaientajat eivät uskoneet hetkeäkään, että kuuluisa rabbi olisi vähääkään kiinnostunut moisesta kerjäläisestä. Nouse, hän kutsuu sinua.’ Mies heitti viittansa yltään ja nousi kiireesti jaloilleen.” Tämä oli Bartimaioksen elämän tähtihetki. Kuka nyt haluaisi esitellä arvovieraalle tuollaisen surkimuksen. Älä pelkää, hän kutsuu sinua ”Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ’Kutsukaa hänet tänne.’” Yhtäkkiä koko kansanjoukko tajusi: nasaretilainen rabbi siis myöntää olevansa Daavidin jälkeläinen. Osasiko hän yhdistää ristillä riippuvan Jeesuksen siihen Herran palvelijaan, jonka kärsimyksestä Jesaja oli kirjoittanut näin: ”Meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.” (Jes.53:4.) Viimeistään pääsiäispäivänä Barimaios tämän varmasti ymmärsi. Minä uskon, että sinä välität tällaisistakin surkimuksista. Sillä hetkellä muuttui ääni kellossa. Pystyikö Bartimaios uskomaan silloinkin, että Jeesus on Messias. Minä uskon, että sinä voit tehdä minut terveeksi. Kun lähestyttiin kaupunkia, alkoi koko kansa huutaa hoosiannaa ja Daavidin Poikaa. Uskosi on parantanut sinut.’ Samassa mies sai näkönsä takaisin, ja hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana.” Huomatkaa, että verbi ”parantaa” on kreikaksi sama kuin verbi ”pelastaa”. Kerro hänelle tänäkin päivänä, mitä tahtoisit hänen sinulle ja rakkaillesi tekevän. Juuri sen Bartimaios teki. ta. 18 | ” Avun huutaminen on uskoa.”. Siksi että tämä oli köyhä, likainen, haiseva ja täynnä syöpäläisiä. Kirjoitettu MarKus 10:46–52:n pohjalta. Mitä haluat, että Vapahtaja sinulle tekisi. Jeesus kuulee huutosi ja vastaa siihen omalla ajallaan ja omalla tavallaan. Jotenkin kerjäläinen tajusi, ettei tämä tilaisuus enää toistuisi. Älä siis lopeta avun huutamista Vapahtajaltasi. Sokealla kerjäläisellä oli siis usko, joka sekä pelasti että paransi hänet. ”Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Saat näkösi. Hän ei nähnyt, missä Jeesus oli, mutta hapuillessaan eteenpäin hän äkkiä kuuli tämän äänen: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Tuo kysymys saattoi kuulostaa oudolta kerjäläisen korvissa. Miten Nasaretin Jeesus siis tuollaiseen titteliin reagoisi. Jerikon seurakuntaan liittyivät heti helluntain jälkeen kaupungin rikkain ja köyhin mies: Sakkeus ja Bartimaios. Kas näin: minä uskon, että sinulla Jeesus, Daavidin Poika, on jumalallinen voima hallussasi. Bartimaios oli toivonut pääsevänsä mukaan Jeesuksen kruunajaisiin, mutta joutuikin tämän teloittajaisiin. Daavidin Poika, Messias, kutsui häntä! Kallisarvoinen viittakin jäi häneltä tienposkeen. Ainakin sen, että huutaminen on uskoa. Hoosianna Daavidin Pojalle Bartimaios lähti Jeesuksen perässä Jerusalemiin. ”Ihmiset menivät kutsumaan sokeaa ja sanoivat hänelle: ’Älä pelkää. Siihen asti se oli luultavasti toimittanut Bartimaiokselle öisin sekä patjan että peiton virkaa. Ehkäpä Bartimaioksen sokeuden tarkoitus olikin ollut juuri se, että hänellä olisi aikaa laskea yhteen yksi ynnä yksi: Nasaretin Jeesus on Daavidin poika, Messias. Hyvä lukijani, mitä sinä voisit oppia Bartimaioksen elämästä. Vastaa hänelle ja kerro, mitä toivot häneltä kaikkien eniten. Näin hän sai olla valmistamassa tämän kuninkaallista ratsastusta Jerusalemiin. Titteli oli tarttunut Jerikon portin pielessä ihmisten korviin, etenkin kun Jeesus oli osoittanut hyväksyvänsä sen. Se oli nyt tai ei koskaan. Silti Bartimaios vastasi nopeasti: ”Rabbuuni, anna minulle näköni.” Tänään Jeesus esittää saman kysymyksen sinullekin, hyvä lukijani. Kun hänen käskettiin vaieta, hän vain korotti ääntään ja jätti huudostaan Jeesuksen nimen pois: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Puhuttelu oli, jos mahdollista, entistäkin provosoivampi. Bartimaioksen vastaus oli samalla hänen uskontunnustuksensa. Edellinen oli lahjoittanut puolet omaisuudestaan köyhille, ja jälkimmäinen varmastikin löytänyt jo itselleen työpaikan
Ja nyt me kyllä siedämmekin sitä. Ihmiset eri puolilla maailmaa ovat keskenään hyvin samanlaisia. Mutta riski on olemassa. Kun vanhenee, toinen toisensa auttaminen lisääntyy. Olen kasvanut Afrikassa lähetyslapsena. En pitäisi sitä katastrofina. Kaupasta ei meinannut ruokaa löytyä, lämmitys meni poikki, vettä ei ollut. Olet teologi. Olemme olleet 37 vuotta naimisissa. Olen intensiivinen kaikessa, mitä teen. Milloin nauroit viimeksi makeasti. ”Älköön sydämenne olko levoton, uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun – – minun isäni kodissa on monta huonetta”. Olen kääntänyt Ison k a t e k i s muksen ja Vähä katekismuksen mongoliksi, ja jos jotakin teologista asiaa pohdin, otan Ison katekismuksen esiin. On ihanaa heittäytyä. Te ks Ti ja ku va pe tr i vä h ä sa rj a Sisäinen elämäni on rikas.” ”. Olen ruvennut viihtymään itsekseni metsässä. Olen on–off-tyyppi. Meillä on kaksi lastenlasta. Ihmisten seurassa hän on kuitenkin 100-prosenttisesti läsnä. En kuitenkaan toivo erikoituvani. Jäikö tuosta ajasta jotakin hengellistä pysyvää. Heidän kanssaan voi leikkiä, pelleillä ja pelata. Tarvitsen paljon aikaa olla yksin. Minulla on rikas sisäinen elämä. Olen. ”Erakoituminen ei olisi katastrofi” P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Minulla oli vähemmän ja Pena oli nopeampi. Onko sinulla harrastuksia. | 19 si v u p e r so o n a Minkälainen ihminen olet. Nautin yhä enemmän metsän tutkimisesta. Olen kolmasosan elämästä asunut ulkomailla. Sanoin Penalle, että olen kuin pikkulapsi tässä pyytämässä apua. Menimme sinne kahden pienen lapsen kanssa, ja saimme kolmannen ennen toista kauttamme. Se oli hellä hetki, joka nauratti meitä. Pidän Lutherin teoksia tärkeinä. Pyysin häntä auttamaan, ja Pena sanoi että ”joo, minä kerään sen täyteen”. Olimme siellä kahdeksan vuotta. Minua kiinnostavat ihmiset. Kyllä se on olemassa. Miten lähetystyö Mongoliassa muutti sinua ja miestäsi Penttiä. Epävarmuutta piti oppia sietämään. Eilen illalla, kun olimme Penan kanssa tyrnejä poimimassa. Vietän paljon aikaa maalla Mäntyharjulla. Oletko usein off. Elämä oli ankeaa. Mihin raamatunjakeeseen palaat usein. Minkälainen isoäiti olet. Luen paljon, elämäkertoja ja historiaa. Pohdin, kuka on ennen minua kulkenut näillä mailla. Se jättää ihmiseen jälkensä. Ketkä ovat esikuviasi. Suomen Raamattuopiston rehtori Marja-Kaarina Marttila viihtyy yhä paremmin yksin metsässä. Mutta kun olen ihmisten seurassa, olen 100-prosenttisesti läsnä. Ehkä ihmisten kohtaaminen evankeliumi edellä. Johannes 14. Toisaalta luen Fredrik Wislöffiä ja Roseniusta. Kun on levoton olo, ja luen tätä ääneen, Jumala toimii sanansa kautta. Varmaan enemmän kuin itse ymmärrämme
– Rippikoulussa on aina monenlaisia katsomuksia paikalla. Hyvä esimerkki ”Herra sotilaspastori, mikä on se usko, jolla pelastutaan?” 20 | Sotilaspastori Henri Kivijärvi kuvaa varusmiesten parissa virinnyttä herätystä häkellyttäväksi yllätykseksi.. Jokaiselle saapumiserälle järjestettävään ja halukkaille tarjolla olevaan aikuisrippikouluun osallistui tänä vuonna ennätysmäärä varusmiehiä ja -naisia: peräti 50. Varusmiesten joukossa on tietysti joka vuosi monien maailmankatsomuksien edustajia muslimeista vapaa-ajattelijoihin. Se oli olemassa, mutta siitä ei puhuttu. Vuosi sitten tämän jumalanpalveluksen päätyttyä kolme upseerioppilasta jäi paikalle, ja yksi heistä esitti kaikkien puolesta kysymyksen: ”Herra sotilaspastori, millaista on se usko, jolla pelastuu?” – Olin itse jo pikkuisen uninen siinä vaiheessa iltaa, mutta kysymys tuotti adrenaliinipiikin, ja juttu alkoi luistaa nopeasti. Haastattelen häntä, koska Upinniemen varuskunnassa on ilmeisesti herätystä, tai vähintään etsintää. Se oli neutraalia, sellaista mitä yleisesti kutsutaan riviluterilaisuudeksi. – Se on aika häkellyttävää. – Aika monet ovat älyllisesti rehellisiä agnostikkoja. Tästä on tultu valtava matka eteenpäin. – Kun itse olin 1990-luvun alussa varusmiehenä, suhtautuminen uskontoon ei ollut kielteistä mutta ei positiivistakaan. – Minun havaintoni ovat Puolustusvoimien mittakaavassa tehty pienessä joukossa ja ovat ilman vertailua pelkkiä mielipiteitä, mutta niillä tiedoilla haluan sanoa, että mielenkiintoa kristinuskoa kohtaan ei ole pelkästään varusmiehillä, vaan myös yleisesti nuorella henkilökunnalla, Kivijärvi kertoo. Kivijärvi jatkaa, että ”uskosta on tullut keskustelun aihe” varusmiespalvelusta suorittavien keskuudessa. R annikkoprikaatin sotilaspastori Henri Kivijärvi on hoitanut virkaansa jo 20 vuoden ajan. Puhtaat ateistit ovat hyvin harvassa ja silloinkin suhtautuminen nousee usein jostakin oman elämän negatiivisesta kokemuksesta. ”Erikoista ja jännittävää” Henri Kivijärvi kertoo, että ennen varusmiesten kotiutumista sotilaspastori pitää heille viimeisen oppitunnin, jonka jälkeen on kotiutumiskirkko. Myös hänen isänsä on toiminut samassa tehtävässä 1970-luvun alkupuolelta alkaen. – Minähän olen syntynyt tänne Upinniemeen, Kivijärvi kuvaa