lehti hengellisestä elämästä | jo vuodesta 1929 1 / 2021 | hinta 7 € ”Olen oppinut eläkeläisiltä asioiden hyväksymistä” Hanna Forsgren-Autio: ”Lapsuudessani tunteista ei puhuttu” jari sinkkonen: Millainen on hyvä seurakunta?
1 Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Lumiloma 3 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 15.–19.3. Lumiloma 2 Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 22.–26.3. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Lumiloma 1 Jouko Malinen, Leo Louhivaara ja Jorma Sutinen 8.–12.3. Kevätarkki Pekka Heiskanen ja Jaakko Pirttiaho Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. Lumiarkki Jussi Seppälä ja Seppo Salmi 5.–9.4. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 22.–26.2
Joh. Se on ainoan elävän Jumalan lapsena elämistä. Eikä hän ole tuntematonkaan, sillä hän on ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle, tehnyt nimensä tunnetuksi. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Raamatunkäännöskomitea ehdotti muotoa: ”Isä, meidän taivaallinen Isämme”. Jeesus opetti meitä rukoilemaan, niin kuin lapsi rukoilee isäänsä: ”Abba; isi…” Uutta raamatunkäännöstä tekemässä ollut kirjailija Lassi Nummi ehdotti, että Isä meidän -rukouksen alku pitäisi kääntää: ”Isä, meidän Isä”. Uskomalla Jeesukseen, ja luottamalla syntien anteeksiantamukseen hänen veressään, me ylistämme Jumalaamme kaikkein kauniimmin. Turha siis kiivetä uskonnollisuuden tikapuita noutamaan sitä taivaasta. Jesaja tunnustaa rehellisesti, millaisia me olemme: kuin tahrattu vaate, kuin lakastuneita lehtiä, joita tuuli heittelee. Uskonnollisuus on epäjumalille uhraamista, suorastaan uhraamista riivaajille. Pyhä Jumala on Isä heikoimmallekin, joka turvautuu Jeesukseen. Vain hänen nimensä huokaus ja kuulolla on koko taivaan valtakunta. 14:7). Jesajan huokaus kuultiin, Vapahtaja tuli ja sovitti syntimme. Lumiloma 3 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 15.–19.3. Kun ei ole pyhää Jumalaa, ei ole syntiäkään. Hän ei ole hirmuhallitsija, jota tulee lepytellä, niin kuin esi-isien henkiä lepytellään. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Uskon sisältönä toimii oma napa ja hyvinvointi; tunnelmointi ja itse luotu ”jumalakuva”. Sillä: ”Olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa” (Jes. Tämä kaikki on uskonnollisuutta, ei kristinuskoa. Tuunaa itsellesi kirkko! Jos Jumala ei ole pyhä, ei hän ole Isäkään. Hänen pyhyytensä ja vihansa on kuin kuluttava tuli: ”Katso, Herra saapuu tulenlieskassa, hänen vaununsa ovat kuin pyörretuuli. Mutta hän ei ole arvaamaton tai saavuttamaton. Onneksi hänen rakkautensa syntistä kohtaan on vielä suurempaa, palavaa ja tulista: ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Lumiarkki Jussi Seppälä ja Seppo Salmi 5.–9.4. Pääkirjoitus Pääkirjoitus K ristittyjen Jumala on elävä. Kristinusko ei ole uskonnollisuutta vaan aivan jotakin muuta. Meillä on Isä. Kansalta kysytään, millaisen jumalan se haluaa. Kor 10:20.) Elävä Jumala on kyllä pyhä ja pelottava. Kun ei ole syntiä, ei ole tarvetta sovitukselle. Kevätarkki Pekka Heiskanen ja Jaakko Pirttiaho Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. 64:8). Kukaan ei huuda avukseen Herran nimeä, kukaan ei herää pitämään hänestä kiinni. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Mutta toivo on siinä, että Herra itse armahtaa, tulee lähelle, ottaa omakseen. Lumiloma 2 Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 22.–26.3. (1. 4:10). Hänen vihansa purkautuu tulenhehkuna, hänen jyrinänsä liekkeinä.” (Jes. Luottamusta ja turvallisuutta, koska me tunnemme hänet, johon uskomme. Isä meidän – meidän Isä! ” Ansaitsemmeko kutsua Jumalaa Isäksemme?” juha.vahasarja@perussanoma.fi 1 Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. 66:15.) Hyvän ajan kristityiltä tahtoo puuttua Jumalan pyhyyden tunto. Lumiloma 1 Jouko Malinen, Leo Louhivaara ja Jorma Sutinen 8.–12.3. Hän tahtoo olla Jumalamme. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Lopulta päädyttiin kuitenkin vakiintuneeseen, keskiajalta saakka lausuttuun latinalaiseen muotoon ”Pater noster…” Ansaitsemmeko kutsua Jumalaa Isäksemme. 8:6–7.) Jumalan rakkaus on ansaittu Golgatan ristillä. Hän ei jätä meitä lain alle tavoittelemaan jälleensyntymisen loputtoman ketjun päättymistä. Jeesus sanoi, että kun tunnemme hänet, opimme tuntemaan myös Isän” (Joh. Hän ei ole kylmä vaa’an käyttäjä, joka punnitsee tekomme ja laskee kohtalomme. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 22.–26.2. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa…” (Laul. Hän ei ole ailahtelevainen tai arvaamaton
Pepi Sihvosen alkutaival oli traaginen sivu Haastattelu Haastattelu 10 sivu 26 sivu KANNESSA KANNESSA KANNESSA 4 | 3 pääkirjoitus Jumala ei ole saavuttamaton 6 lyhyet ja nopeat Rukous on monelle elämäntapa 10 haastattelu Pepi Sihvonen: Orpo mutta ei hylätty 15 kolumni Marjatta Junkkaala 16 raamatun henkilöt Isä, joka haki apua Jeesukselta 19 sivupersoona Uutisankkuri Jussi-Pekka Rantanen 20 henkilö Hanna Forsgren-Autio: työssä eläkeläisten kanssa 23 hartaus Painiottelu Jumalan kanssa 24 maailma nyt Iranissa meneillään suuri herätys 26 elämäntaito Hannu Hätönen on Espoon Hursti 30 samasta perheestä Irene ja Daniel Nummela 33 kysymys ja vastaus Saako kristitty lotota. 34 raamattuopetus Hyvän seurakunnan tuntomerkit 38 haastattelu Jari Sinkkonen etsi unissaankin isää 43 kolumni Lauri Vartiainen vastaa piispa Kallialalle 44 ajankohtaus Timo Eskolan tilinpäätös 47 kirja-arvio Luonto palauttaa ristin luo 48 puolenpitoa Kärsimyksen kolmijakoinen ongelma 50 kirja-arvioita Schulmanin kolmiodraama pitää otteessaan 51 kristikunnan klassikot Yksi lause poistaa synnit
92. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. alv 24 %. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 Jari Sinkkonen: ”Äitini teki erikoisen ratkaisun hoitaessaan minua” T e e m a h a a s t a t t e l u T e e m a h a a s t a t t e l u ”Espoon Hursti” etsii työlleen jatkajaa Pepi Sihvosen alkutaival oli traaginen E l ä m ä n t a it o E l ä m ä n t a it o | 5 38 sivu. Irtonumeron hinta 7 €. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Hinnat sis. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh
Vuonna 2019 Oxfordin yliopiston Oxford University Press valitsi vuoden sanaksi ilmastohätätila. ”Herran Jeesuksen Kristuksen omat ovat uskollisesti läpi vuosisatojen, läpi lähes kahden vuosituhannen, odottaneet Herraansa, joka on luvannut tulla kuninkuudessaan. Tänäkin päivänä he pitävät kiinni Jeesuksen omasta sanasta: ’Katso, minä tulen pian’, ja he sanovat: ’Amen, tule Herra Jeesus!’ Jeesuksen Kristuksen tulemus tulee merkitsemään suurta mullistusta: Hänen omansa temmataan Häntä vastaan, Hän ottaa näkyvästi käsiinsä kaiken vallan täälläkin, antikristus tuhoutuu ja saatana sidotaan ja siten tulevat lopulta uudet taivaat ja uusi maa, jossa vanhurskaus asuu. Aamulehti 11.11.2020, Helsingin Sanomat 23.11., kotus.fi Herää valvomaan 50 vuotta sitten Joko tänä vuonna. Oxfordin yliopiston verkkosivujen mukaan vuoden 2020 sanaa ei kuitenkaan pystytty valitsemaan, koska vuoden aikana tapahtui liikaa. Marraskuussa 2020 kuukauden sana oli mielijalanjälki. Suomessa Kotimaisten kielten keskus julkaisee joka kuukausi kuukauden sanan. Se on Collinsin mukaan vuoden 2020 sana. He eivät ole koskaan unohtaneet enkelin sanaa: ’Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän’. Yliopiston sanakirjatoimittajat julkaisivat vuoden sanan sijaan raportin ennen näkemättömän vuoden sanoista. Raportissa mainitaan muun muassa seuraavat sanat: pensaspalo, koronavirus, covid-19, lockdown, etätyö, Black Lives Matter -liike, salaliittoteoria ja Qanon. Myös Oxfordin yliopisto julkaisee tavallisesti vuoden sanan. Siksi me sanomme: ’Tule, mutta – ei ihan vielä.’” Uolevi Muroma Herää valvomaan -lehdessä 1/1971 6 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. lockdown koonnut Sari Savela Vuoden sana 2020 k u va Sa ri Sa ve la B rittisanakirja Collinsin mukaan sana lockdown on määritellyt eniten vuotta 2020. Usein me silti ymmärtämättömyydessämme koetamme suorastaan torjua toistaiseksi näiden tapahtumisen: meillä on pelastuksesta osattomia rakkaita, meillä on tärkeitä töitä, me opiskelemme ja valmistaudumme, me suunnittelemme tulevaisuutta
Kuusanmäki | 7 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Jos mukaan lasketaan myös ne, jotka uskovat Jumalaan, mutta varsin eri tavoin kuin kirkko opettaa, on Jumalaan uskovia 43 % (vuonna 2019: 74 %). Miten suomalaiset uskovat kristillisiin opetuksiin. Vuonna 1999 lähes puolet suomalaisista (47 %) uskoi Jumalaan niin kuin kirkko opettaa, vuonna 2019 enää neljäsosa suomalaisista uskoi kristinuskon Jumalaan. vstaajista rukoili kerran päivässä Jeesus sovitti ihmisten synnit 33 % Saatana on olemassa 30 % Jeesus nousi kuolleista 33 % Enkeleitä on olemassa 43 % Kristinuskon keskeisiin opetuksiin suomalaiset uskovat seuraavasti: %-osuus niistä suomalaisista, jotka uskovat vakaasti tai pitävät todennäköisenä, että Jumala on hyvä 45 % S uomalaisten usko kristinuskon Jumalaan on lähes puolittunut 20 vuodessa. Tiedot käyvät ilmi kirkon nelivuotiskertomuksesta 2016–2019
Sillä kirkon tulevaisuus ratkaistaan lastenhuoneen sängyn laidalla.” Mikko Salmi Rauhantervehdys -verkkomediassa 12.11.2020. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ’Abba! Isä!’ ” ” Room. Sen, että en pelkää tulevaisuutta, enkä ajattele kuin päivän kerrallaan. Epäröin. Se on lapsen ihmisoikeus. Olisin istunut kirkossa aamusta iltaan. Mietin, että kamalaa, jos minä tulen uskoon, niin kaikki ajattelee, että se on nyt ihan höhlä. ” Meidän aikuisten tehtävänä on antaa lapselle mahdollisuus elää hengellistä elämää. Menin kuitenkin ja istuin viimeiselle penkkiriville. Itkin niin kauheasti, etteivät mitkään nenäliinat riittäneet.” Ritva Oksanen Me naiset -lehdessä 45/2020. Tilaisuudessa laulettiin minulle tuntemattomia ylistyslauluja. Tulin uskoon päivänä, jolloin Aila Arajuuri soitti ja pyysi mukaansa Se löytyy -tapahtumaan. 8:15 Raamatunkohta Lainattua ” Kun tulin uskoon vuonna 1984, tuntui, etteivät mitkään kirkot riittäneet. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Usko toi minulle rauhan ja ymmärryksen. WhatsApp on suomalaisten suosituin sosiaalisen median palvelu WhatsApp 2 678 000 Facebook 2 471 000 Instagram 1 386 000 YouTube 1 155 000 Snapchat 469 000 Twitter 324 000 LinkedIn 203 000 Pinterest 176 000 50 1 1 50 2 2 50 3 Suomalaiset (15–75-vuotiaat) käyttäjät päivittäin Lähde: www.innowise.fi, Sosiaalisen median tilastot ja käyttö Suomessa: somekatsaus 02/20 Lapsella oikeus hengelliseen elämään.” 8 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Olennaista on, että kodit tarvitsevat kaiken kirkon tuen tähän arvokkaaseen kasvatustehtävään
Tiedot ilmenevät lokakuussa toteutetusta verkkokyselystä, johon vastasi 933 henkilöä. Kyselyyn vastanneista 44 prosenttia kertoo rukoilleensa korona-aikana enemmän kuin aikaisemmin. k u va iS to ck | 9 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Neljännes vastaajista on rukoillut selvästi enemmän. Vastaajista 89 prosenttia oli täysin tai melko samaa mieltä Seurakunnissa pitäisi rukoilla enemmän -väitteen kanssa. Korona-aika on vahvistanut monen rukouselämää. Seurakuntalaisen kyselyyn vastanneista jopa 81 prosenttia kertoi rukoilevansa monta kertaa päivässä. Tärkeimmät syyt rukoilemiselle olivat usko siihen, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin (82 %), halu olla yhteydessä Jumalaan (79 %) ja halu hoitaa hengellistä elämää (56 %). Rukous on selvästi monelle elämäntapa. 15 % vastaajista rukoili kerran päivässä Seurakuntalaisen rukouskysely: Usko rukouksia kuulevaan Jumalaan saa rukoilemaan U utisverkkosivusto Seurakuntalainen.fi toteutti lokakuussa 2020 rukouskyselyn, jossa kartoitettiin suomalaisten kristittyjen rukoustottumuksia ja näkemyksiä rukouksen merkityksestä. Vastaajista 15 prosenttia rukoili kerran päivässä. Kyselyn mukaan korona-aika on vahvistanut monen rukouselämää. Suurin osa vastaajista toivoi, että seurakunnissa rukoiltaisiin enemmän. Monelle syy rukoilla oli myös Raamatun kehotus siihen, oma tarve ja kokemus siitä, että rukous rauhoittaa. Reilu viidennes vastaajista koki myös, että rukous tekee onnelliseksi
10 | 10 | teksti Petri Vähäsarja kuvat Jani Laukkanen
Meeri ja Pepi muuttivat kahdestaan Lauttasaareen. – Äitini jätti minut sairaalan vessaan ja lähti. Syntyi jonkinlainen romanssi, ja Irma Urjas huomasi odottavansa lasta. Puolentoista vuoden kuluttua ilmaantuivat Meeri ja Urho Purhonen, joista Pepi sai perheen. Minusta se on aika humoristinen alku, Pepi Sihvonen kertoo kotonaan Oitin kylässä Hausjärvellä. – Sairaalan vessahan on turvallinen paikka. Siinä oli sama merkintä. Kasvattiäiti ei kertonut Pepille, että tämä on adoptoitu. – Se meni vähän pieleen, koska en minä nyt mikään hieno nainen ole. Helsingissä syntynyt Pepi joutui Sofianlehdon lastenkotiin. T oimittaja Irma Anneli Urjas matkusti vuonna 1947 Lontooseen. ”Etsi oma äitisi” Kun Pepi oli 12-vuotias partiolainen, hän oli partionjohtajan kanssa kirkkoherranvirastossa käymässä. Purhoset kuitenkin erosivat vuoden kuluttua toisistaan. Hän tapasi siellä irlantilaisen tai skotlantilaisen lehtimiehen. Kaksikko katsoi myös Pepin kortin. Isästäni en tiedä edes nimeä. Hän ei tahtonut Pepiä lapsekseen. Meeri piti huolta ja kasvatti Pepistä hienoa naista. | 11 Tervetuloa maailmaan, Pepi Kun Pepi Sihvonen oli syntynyt, äiti jätti hänet sairaalan vessaan. Jumala kuitenkin tahtoi.. Sieltä lapsi löytyy, kun se rääkyy. – Hän kuoli sangen nuorena. Pepi ei ottanut biologisesta äidistään selvää tämän elinaikana, mutta kun äiti kuoli, selvisi esimerkiksi se, että äitikin oli yksinhuoltajan lapsi, Karjalasta tai Savosta Helsinkiin muuttanut. No, mutta hienoahan sekin on, Pepi sanoo hymyillen. Pepi adoptoitiin äidin tyttönimellä Sihvonen. Kun jossain puhuttiin orpolapsesta, se jotenkin kolahti. Partionjohtaja oli adoptoitu, ja hänen kortissaan oli siksi merkintä AD. Enemmänkin eräja leiriihminen. – Minulla oli kuitenkin aina aavistus siitä
Tuhansia ihmisiä kuoli. Aina välillä Pepi oli hetken aikaa Suomessa. Vasta hänen vanhuudessaan aloimme lähentyä. Astiakaappi lensi kolme metriä ja lamput tulivat johtoineen alas. Diabeteksen hoitaminen oli hankalaa, koska säännöllinen ateriarytmi oli työn luonteen vuoksi hakusessa. Hän oli ilmeisesti shokissa. – En kertonut äidille, että tiedän. – Se oli valtava ihme. Luin Johanneksen evankeliumin kohtaa, jossa Jeesus sanoo, että ”se on täytetty”. Vuonna 2003 Pepi oli palannut jälleen Japaniin, tällä kertaa Awajin saarelle. En minä katkeroitunut, Pepi sanoo. – Palasin Suomeen sairastamaan, eikä lääkäri enää antanut lupaa mennä Japaniin. Tuli kolmen viikon sairaalareissu. Vuodet 1997–2002 kuluivat julistustyössä Suomen Raamattuopiston leirikeskuksessa Vuokatinrannassa. Syyskuussa 1974 Pepi sai luettavakseen kirjan, jossa puhuttiin Raamatun ennustuksien toteutumisesta. Äiti, kun oli sellainen kunnollinen, sanoi että pitäisit huolta vanhuksista etkä narkkareista. Ympärillä meni taloja tuusannuuskaksi. Jos olisin ollut toisin päin, rautainen kirjahylly olisi murskannut pääni. Äiti kertoi vasta sellaisessa yhteydessä, kun olin menossa erään narkomaanikodin avajaisiin. Kuului, että tule ristin luo, niin vapaudut. Näin tapahtuu edelleen. Minä en, koska olin tiennyt asian jo kauan. Sillä tavalla sain jonkinlaista isän tuntumaa elämääni. Pepi oli paitsi matemaatikko, myös lahjakas urheilija – hän oli Suomen jalkapallomaajoukkueen kakkosmaalivahti. Hänellä meni selkä rikki painavaa pöytää kantaessa. Tutustun aina ystävieni vanhempiin, Pepi kertoo. Pepi oli noihin aikoihin lähes 30-vuotias ja opiskeli Helsingin yliopistossa luonnontieteitä. – Minulle kävi usein niin, että olin myös kavereideni perheiden kaveri. Viinan haju leijaili seudulla, kun Sake-tehtaiden säiliöt menivät rikki. – Minulle ei käynyt mitään. Japanissa vierähti yhteensä 11 vuotta. Nukuin sinä yönä jostain syystä pää jalkopäässä. Hän meni Ryttylän kansanlähetysopistoon raamattukurssille ja työntekijäkurssille, jonka jälkeen hän työskenteli Hämeenkoskella nuorisodiakonina ja Keravalla nuoristyössä. Seuratasolla Pepi edusti espoolaista City-Palloa. – Mutta lopulta Jumala on kaikkien siirtojen takana. Asunto vähän ritisi. Helmikuussa 1975 polvistuin ja sanoin, että jos nämä asiat ovat totta, haluan olla lapsesi. Pepi oli kiinnostunut japanilaisesta ja kiinalaisesta kulttuurista. Silloin tartuin Raamattuun. Näin näyn, jossa mies oli ristillä ja minä kahleissa. Lähetyskurssin jälkeen vuonna 1984 Pepi lähti Kansanlähetyksen lähettinä Japaniin lapsija nuorisotyöhön. Joukkueen kapteenilla oli uskovainen sisko, joka yritti ”humanistis-vasemmistolaisen” aatemaailman omaksuneelle Pepillekin ”todistella asioita”. – Keuhkonikin kärsivät japanilaisesta ilmanlaadusta, kun minulla on astma. Tieto adoptiosta ei ollut Pepille missään vaiheessa kovin raskas. – Äitini heitti paperit minulle ja sanoi, että etsi oma äitisi. Japanissa hän asui vuosien varrella Kobessa, Shikokun saarella, Tokushiman kaupungissa sekä Nishinomiyassa, jossa sattui vuonna 1995 suuri maanjäristys. Se oli elämäni shokki. – Näin siinä yhteydessä ilmestyksen. Olisin halunnut olla Japanissa eläkkeelle asti. – Rukoilin, että jos kelpaan, haluan tulla, Pepi kertoo murtuneella äänellä. Erakko-akka Suomeen palattuaan Pepi työskenteli Kansanlähetysopistossa kansainvälisen linjan vetäjänä, Oulussa monen järjestön yhteisessä nuorisotyössä ja vielä Ryttylässä lähetysYmpärillä meni taloja tuusannuuskaksi.” 12 |. Hän pohti lähetystyön mahdollisuutta ja sai ohjeeksi, että sinne pitää itse hakeutua, koska kukaan ei välttämättä tule kotoa hakemaan. – Ajattelin, että jos sellaiset asiat ovat Raamatussa oikein, eikö kaikki muukin ole. Silloin uudestisynnyin. Pää jalkopäässä Uskonelämä lähti ”rytinällä käyntiin”, kuten Pepi kuvailee. – En ainakaan myönnä. – Emme olleet hirveän läheisiä äidin kanssa. – Ajattelin enemmän silleen, että niinpä tietysti
Vuosien varrella on ilmaantunut poikaystäviä mutta ei ”sitä ainoaa oikeaa”. Kesällä hoitelen puutarhaa. – Olen nyt 72-vuotias erakko-akka! Sydän ja mieli kokevat, etten ole vanhus, mutta kroppa panee hanttiin. Hissukseen keittelen puuroa ja kaffetta. Vuonna 2011 hän jäi eläkkeelle, pari vuotta etuajassa. Luettuani Päivän Tunnussanan hyökkään nettiin ja julkaisen Facebookissa kuvia lähiympäristöstä. – Lapsenakin olin erakkoluonteinen. – Hitaat aamut ovat minulle rakkaita. – On nuorempien vuoro, hän sanoo. Vuoteen 2017 asti Pepi piti vielä toisinaan raamattuopetuksia seurakunnissa. Partiossa opin kuitenkin olemaan ihmisten kanssa, mutta eläkkeellä siihen ei enää ole oikein tarvetta. Luen iltapäivälehdet ja Seurakuntalainen-sivun. Sitten hän jäi oikeasti eläkkeelle. Monta vuosikymmentä tein tiiviisti töitä ihmisten kanssa. Olen tervetullut, koska Jumala on kutsunut minut maailmaan. kuraattorina. ” | 13. Monisairaana ja iäkkäänä Pepi on riskiryhmässä, mutta hän ei pelkää koronavirustartuntaa
– Jeesus on lähellä ja ojentaa käden niin kuin Pietari sai kokea vajotessaan aaltoihin. Heillä oli sellainen kampanja. Ihmiset eivät ole kaikkivaltiaita, ja onhan Jumala maailman menoon ennenkin puuttunut, Pepi pohtii. Silloin en ollut vielä lukenut Psalmia 139, jossa sanotaan, että Jumala on jo äidin kohdussa punonut minut. Lottosin yhdessä vaiheessa, mutta Vuokatinrannan leirikeskuksen entinen emäntä Sylvi Klemetti sanoi, että lottoaminen on epäluottamuslause Jumalalle. Kun menin vakuutusyhtiöön, he sanoivat, ettei omavastuuta tarvitsekaan maksaa. Jumala hoitaa meitä rakkaudestaan käsin. – Elän rikasta ja ihan mielekästä elämää, vaikka en kauheasti mene ja tee. Loton loppu Lähtökohtiensa vuoksi Pepille on ollut tärkeää Raamatun viesti Jumalasta Isänä. – Ei sitä tietenkään kiva olisi saada. Jos korona loppuu, kai minä enemmän sitten liikun. Hän on kokenut, että joskus Jumala myös ”hellii ja antaa ylimääräistä”. Kun olen langennut syntiin, olen lähimpänä Jumalaa, koska silloin minulla ei ole muuta esittää Jumalalle kuin se synti. Sirkka ”Pepi” Sihvonen oli nuoruudessaan Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen kakkosmaalivahti. Vakuutuksen omavastuu oli 200 euroa, mikä oli minulle mahdoton summa. Se oli niin kuin banderolli, että tervetuloa maailmaan. Ajattelin, että voisin yhtä hyvin kuolla pois. On paljon mielenkiintoisempi tie, että miten Jumala hoitaa nyt, kun en lottoa. – Pienen eläkkeeni vuoksi olen koko ajan taloudellisesti tiukoilla. 14 |. – Taloudellisissa ongelmissa on kauhean mielenkiintoista nähdä, miten Jumala ratkaisee ne. – Siitä tuli perusta elämälleni. Se alkoi minuakin kaihertaa. Tämä on jonkinlainen kutsu. – Kerran nuorena tuli Ryttylässä kurssilla sellainen kauhea olo, että kukaan ei ole halunnut minua tähän maailmaan. – Armo on totta. Jos ajattelen, että tekemällä näin ja näin Jumala on suosiollisempi, olen ihan pielessä. Netistä katson jumalanpalvelukset ja Raamattu on aina käsillä. Jumala ei pyytänyt häneltä ihmetekoja vaan auttoi. Pari vuotta sitten ajoin peurakolarin, ja autoon tuli osuma. – Myöhemmin luin tuon psalmin ja ymmärsin, että kukaan ei voi hylätä minua, kun Jumala on minut tänne maailmaan kutsunut. Olen saanut elämän aikana niin paljon hengellistä rikkautta, että se ruokkii. Pepi kertoo huomanneensa vanhemmiten, että Jumala on kiinnostunut myös ihmisten pienistä asioista. – Itkien kiitin niitä. Kyllä tämä pandemia Jumalalta on
Siinä vasta kutsumus. Tätäkö haikailee näyttelijä, joka nousee näyttämölle. Rilke neuvoo nuorta runoilijaa tutkimaan, miksi tämä kirjoittaa. Tämä, jos mikä, tuo syvää tyydytystä ja antaa kokemuksen siitä, että ihminen on omalla paikallaan. Sanotaan, että sairaanhoitajat ovat kutsumusammatissaan. Jos ainoa vastaus on myöntävä: vahva ja selkeä minun täytyy, silloin rakentakaa koko elämänne tuon välttämättömyyden varaan. Mutta minä polo olin opettajana kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Sen avulla kuka tahansa voi löytää oman kutsumusammattinsa. Pelkkä kutsumanimikin riittää. Kohtalona olla Jumalan kutsuma. Voihan se olla jokin inhimillinen tarvekin, vaikkapa tarve tulla nähdyksi. Minulle se kertoi: Sinulle intohimotyö voi löytyä vaikkapa rakennusalalta, varastotyöstä, asennushommista tai vaikkapa suuren ajoneuvon puikoista. Mutta, onko se etuoikeus, eikö mieluumminkin raskas velvollisuus tai kohtalo. | 15 K o l u m n i K o l u m n i ”J umalan tuli paloi vielä temppelissä mutta Samuel oli jo asettunut nukkumaan. Onko myös leipäopettajia, siis ihmisiä, joilla ei ole opettajan kustumusta mutta tekevät työtä henkensä pitimiksi. Saarnaa Jumalan valtakuntaa, joka on tullut lähelle. Miten moni pysyy pystyssä puhujapönKutsumanimi teksti Marjatta Junkkaala kirjoittaja on eläkkeellä oleva opettaja. Hän kehottaa kysymään yön hiljaisina hetkinä: Täytyykö minun kirjoittaa. Vanha runoilija R.M. Hoipunko minä tylsään kynääni nojaten. Vanha jo hauraaksi muuttunut rovasti nousee vapisten saaranastuoliin ja sitten, kuin ihme olisi tapahtunut, on voimissaan ja saarnaa vahvalla äänellä. Tulla siksi, miksi hänet on luotu. tön avulla, seurakunnan tukemana. Palaa sitten taas lyhyin, laahaavin askelin paikalleen. Kutsumukseksiko kutsutaan sitä tyhjää tilaa, joka on työn vaativuuden ja vaatimattoman palkan välissä. Ennen vanhaan puhuttiin leipäpapeista. On ihmisiksi. Kirjailija, joka lähettää käsikirjoituksensa kustantajalle siinä toivossa, että joku lukee sen, edes se velvollisuudentuntoinen kustannustoimittaja. En saanut kultaista ansiomerkkiä ja miksi olisin saanutkaan, minullahan ei ollut kutsumusta opettajan työhön. Kutsuttu tai ei, ehkä riittää, että opettaja kunnioittaa oppilaitaan. Oikeastaan on ihan sama, mitä työtä teen, kunhan olen siinä työssä ihminen. Eräskin lähti kutsua pakoon ja löysi itsensä meripedon vatsasta. Netistä löytyy Kutsumuskone. Olla kirjailija, olla näyttelijä, pappi, kaikissa niissä on oma täytymyksensä. Mutta olisihan se juhlan paikka, jos Jumala kutsuisi minua niin kuin Samuelia – mieluiten kuitenkin päiväsaikaan. Ei sanoisi, että sinä siellä, toinen vasemmalta, vaan kutsuisi nimeltä. Kutsu on vaativa ja ihana: Minun täytyy. Monilla on. Silloin Jumala kutsui Samuelia nimeltä.” Olen kadehtinut ihmisiä, jotka ovat saaneet Jumalalta kutsun johonkin tehtävään. Kyllä minä siitäkin jo älyäisin, että minut on nimeltä kutsuttu.. Ja tulla nähdyksi, mitä muuta se on kuin tulla rakastetuksi. Pakottava halu käyttää ja kehittää sitä lahjaa, joka ihmiselle on annettu. Sitouduin kuitenkin työhöni ja oppilaisiini, heidän hyväänsä. Ei eläke-etuja
R a a m a t u n h e n k il ö t R a a m a t u n h e n k il ö t 16 |
Jää odottamaan Vapahtajaa, hän tulee ja auttaa kyllä. Ei hänellä varmaan ollut leikkikavereita, eikä hän voinut käydä koulua. Muut pitivät häntä kummajaisena. Millaista lie pojan elämä ollut ajanlaskumme alun kyläyhteisössä. Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät ole voineet häntä auttaa. Viimeisenä keinonaan isä oli tuonut poikansa Jeesuksen luo, koska kuuli tämän tulleen Pohjois-Israeliin, lähelle asuinpaikkaansa. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Vain Jeesus uskoi Isänsä voimaan ja rakkauteen yhtään epäilemättä, viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Hänessä on mykkä henki. Mistä oikein oli kysymys. Isä epäili, äiti epäili, poika epäili, opetuslapset epäilivät, kansanjoukko epäili. Ainoan perillisen oli määrä jatkaa isänsä ammattia, mutta eihän siitä mitään tulisi. Pojan kohtaukset muistuttivat epilepsiakohtauksia, mutta siitä tässä ei nyt ollut kysymys. Ja ajatelkaapa tuota isää, miten hirveää hänen oli nähdä ainoan lapsensa kärsivän. Siitä huolimatta hän jäi odottamaan Jeesuksen paluuta vuorelta. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.” Siitä siis väiteltiin, miksi henki ei suostunut lähtemään pojasta. Poikaa piti vahtia joka hetki, ettei hän vain vahingoittaisi itseään. Isä, joka uskoi vain puoliksi teksti Mailis Janatuinen kuva Pekka Rahkonen J eesus oli palaamassa alas kirkastusvuorelta. Pitemmälle matkalle hän ei olisi pystynyt pojan kanssa lähtemäänkään. Isän tuska, pojan tuska Perheessä oli vain tämä yksi ainoa lapsi. Etkö sinäkin epäile, kun elämääsi iskee suuri tragedia. Mutta voi pettymystä: Mestari ei ollutkaan paikalla! Opetuslapset koettivat ajaa henkeä ulos pojasta, mutta eivät siihen kyenneet. Vuoren juurella oli menossa väittely opetuslapset vastaan fariseukset, ja kansanjoukko kuunteli sitä kiinnostuneena. Sairaus on eri asia kuin riivaustila, eikä epilepsiaa sairastavan pidä ajatella, että hän on riivattu. Älä kuitenkaan luovu toivosta. Jeesushan viittasi pojan sydämessä asuvaan henkeen. Aina piti elää kohtausten pelossa. Voi maailman epäuskoa! Lopulta Jeesus saapui vuoren juurelle, totesi tilanteen ja huokaisi: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne. Ihmisten seasta kuului huuto: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Ja kun henki sitten iski päälle, teloi poika itsensä haavoille, ja kipu oli kova. Taas kerran isäparka tunsi itsensä ja lapsensa Jumalan hylkäämiksi. Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?” Jeesus siis kärsii siitä, että ihmiset epäilevät hänen voimaansa ja rakkauttaan. Lapsesi kärsii. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Ja naapurit kuiskuttelivat keskenään, kenen syytä tuo tilanne oikeastaan oli. Kaikki keinot on kokeiltu, mutta turhaan. Kaikkia mahdollisia keinoja oli kokeiltu, mutta turhaan. | 17 Jeesuksella oli hallussaan sana, jota henkimaailman oli pakko totella, kirjoittaa Mailis Janatuinen.. Jotenkin hän vain tajusi, ettei kukaan muu voisi hänen poikaansa auttaa. Hyvä lukijani, ehkä sinä olet samassa tilanteessa kuin tekstimme isä
Jos sama saa tapahtua sinun perheellesi, silloin teidän tragedianne eivät totisesti ole menneet hukkaan. Isä oli tehnyt niin, mutta se ei nyt näyttänyt riittävänkään. Usko on sitä, että tulemme hätämme ja syntimme kanssa Jeesuksen luo. Mutta ristilläkin Vapahtaja uskoi Taivaalliseen Isäänsä yhtään epäilemättä, vaikka tämä oli hänet hylännyt. Loppujen lopuksi isän ja pojan suurin tragedia kääntyi heidän suurimmaksi voitokseen: sen kautta he oppivat tuntemaan Jeesuksen ja löysivät tien taivaan kotiin. Kaikki ei ollut mahdollista riivatun pojan isälle, joka epäili, mutta kaikki oli mahdollista Jeesukselle, joka uskoi. Eikö tämä ole sinunkin ongelmasi, sinä lapsestasi hätäilevä isä. Luvataan. Ihmiskunnan perisynnin nimi on näet epäusko. Kun tekstimme isä oli oppinut sen, mitä hänen pitikin oppia, otettiin kärsimys häneltä pois. Sinä tiedät, että Jeesus voi auttaa lastasi, mutta tahtooko hän tehdä kuten pyydät, sitä et tiedä. Miksi hän antoi tilanteen muuttua yhä epätoivoisemmaksi. Isä tajusi, ettei pystyisi ikinä uskomaan sataprosenttisen varmasti ja huusi epätoivoissaan Jeesukselle: ”Minä uskon; auta minua epäuskossani!”. Niin, miksi Jeesus ei ajanut henkeä ulos pojasta heti hänet nähdessään. (Raamatunkohta: Mark. Lopulta Jeesus ryhtyi tositoimiin ja käski saastaista henkeä lähtemään: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Jumalalla oli varattuna vielä yksi kova koettelemus paljon kärsineen isän varalle. Apu ei kuitenkaan viipynyt yhtään sen kauemmin kuin on pakko. Me synnymme epäusko sydämessämme tähän maailmaan, ja epäusko sydämessämme me myös täältä lähdemme. Ongelma oli vain se, ettei isä voinut pakottaa itseään uskomaan ihmeeseen sataprosenttisesti. Mutta asiat eivät sujuneet vieläkään isän toivomalla tavalla. Kenen uskosta tässä on kysymys. Jeesus tarttui poikaa kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi. Jos mahdollista, Sanan ja sakramenttien luo. Siksi että sinä päivänä hän kantoi koko maailman epäuskon rangaistusta ristinpuulle. Jeesus ei kuitenkaan hylännyt epäilevää isää, vaan huusi hänelle väkijoukkoon: ”Tuo poikasi tänne!” Nämä sanat hän sanoo tänään sinullekin, ahdistunut isä: kanna rukouksessa poikasi, tyttäresi tai lapsenlapsesi Jeesuksen luo. Kaiken lisäksi Jeesus ryhtyi tenttaamaan isää, sen sijaan että olisi heti auttanut kouristelevaa poikaa. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” Jeesus tarttui isän jossitteluun ja sanoi nuhtelevasti: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Oli kuin Vapahtaja olisi vaatinut hätääntyneeltä isältä täydellistä uskoa. 9:17–27) Isä tajusi, ettei pystyisi uskomaan sataprosenttisen varmasti.” 18 |. Miksi hän sitten jättäytyi pitkäperjantaina pahojen henkien armoille. Jeesuksella oli siis hallussaan sana, jota henkimaailman oli pakko totella. Epäilevän isän huuto ei jäänyt vastausta vaille. Mutta tulee päivä, jolloin saamme ihan kaiken – silloin kun astumme uuteen luomakuntaan Jeesuksen ja kaikkien rakkaittemme kanssa. Eivät Abraham ja Mooseskaan saaneet elämänsä aikana läheskään kaikkea, mitä Herra oli heille luvannut, emmekä saa mekään. Luvataanko Raamatussa siis, että kaikki uskovat paranevat sairauksistaan. Ei luvata. Jeesuksen näkeminen siis vain pahensi asiaa! Oli tarpeeksi hirveää katsella tuollaista kohtausta kotona, mutta vielä vaikeampaa oli näyttää rakkaan lapsensa tilanne koko maailmalle. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Yhtäkkiä poika sai kauhean kohtauksen koko kansanjoukon edessä. ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Jeesuksen täydellisen uskon perusteella saamme myös me ”puoliksi uskovaiset” avun itsellemme ja rakkaillemme. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. Myös sen epäuskon ja epätoivon, joita sinä ja minä olemme povessamme kantaneet. Oliko tämä huuto osoitusta hänen uskostaan vai epäukostaan. Jos Vapahtaja auttaisi vain niitä, jotka uskovat häneen täydellisesti, ei hän olisi voinut auttaa tekstimme isää ja poikaa – eikä voisi auttaa meitäkään. Luvataanko siellä, että he parantuvat jo tämän elämän aikana. Siinä hän nyt seisoi – kuten itse hetken luuli – poikansa kuolleen ruumiin vieressä. Vaikka olisimme miten hurskaita uskovia, seuraa uskon ja epäuskon kamppailu meitä läpi elämän. Oliko sittenkin ollut erehdys tuoda poika Jeesuksen luo
Haluan olla ihan tavallinen kristitty ja uskoa siihen, että kelpaan tällaisena kuin olen. Ehkä vahvimmat muistot liittyvät pariin pitkään päivään Väinölän kirkolla, jolloin nauhoitimme Mikko Tarrin kanssa biisejämme demokasetille. Mikä uutispäivä ei unohdu. mään. Siinä kului teetä, sympatiaa ja mynthoneita. Millainen kristitty tahtoisit olla. Uutisankkuri Jussi-Pekka Rantanen on yli 10 vuoden ajalta tuttu ruutukasvo, joka myös juonsi ennätystulokseen yltäneen Nenäpäivän lähetyksen. Vapaaajalla luovuin koronariskin vuoksi ryhmäliikunnasta. Lisää merkityksellisiä tv-ohjelmia! teksti Erja Taura-Jokinen kuva Jussi Nahkuri. Monet tilaisuudet muuttuivat virtuaalitai hybriditapahtumiksi. Tunteet tulivat pintaan vasta pari päivää myöhemmin. Sivupersoona Sivupersoona | 19 Millaisia hetkiä olet kokenut seurakunnassa. En kaipaa tv-ruutuihin julistusta, vaan ohjelmia, jotka ovat merkityksellisiä, auttavat ymmärtämään maailmaa, itseämme ja toisiamme, ja joissa on sydän paikallaan. Nuortenillat Porissa ovat jääneet mieleen, samoin afrikkalaiset gospelmessut, joissa soitin ja säestin. Uutisjuontajat alkoivat maskeerata itse itseään turvallisuussyistä. Marraskuussa minulle oli iso asia päästä tekemään Nenäpäivää, joka auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia maailman lapsia. Olen lapsesi särkynyt.” Miten kristilliset arvot voisivat näkyä enemmän televisiossa. Esimerkiksi tällaisen Tuhlaajapoika-biisiin: ”Yksin en jaksa hetkeäkään, mutta kanssasi vuoret saan siirtyPalstalla esitellään tunnettuja henkilöitä uudessa valossa. Vierellä kulje, sua pyydän nyt. Samalla kyllä toivon, että pystyisin elämään arjessa todeksi omia arvoja ja ihanteitani. Miten koronapandemia vaikutti arkeesi. Millaisia tekstejä olet tehnyt. Kauhajoen koulusurma 23.9.2008. Tärkeintä on, että jokainen ihminen voi tehdä työtä ja toteuttaa itseään sopusoinnussa omien arvojensa kanssa. Niitä ei ole koskaan liikaa. Silloin juonsin vaikean ja raskaan päivän erikoislähetyksiä sekä uutiset kello 20.30
20 | Hanna Forsgren-Autio nauttii, kun voi kiireettä kohdata toisen ihmisen ja hänen tarinansa. Kohtaaminen työsuhde-etuna Hanna sanoo perineensä isältään pohdiskelun ja äidiltään puheliaisuuden. Hanna kokee saaneensa tukevan kalliopohjan elämälleen kodin lisäksi opiskelupaikoistaan, nuorisotiimija musiikkiteatterilinjoilta Kansanlähetysopistossa Ryttylässä sekä Diakonia-ammattikorkeakouluopinnoista Kauniaisissa. Hanna on koulutukseltaan sosionomi (amk) ja kirkon lapsija nuorisotyönohjaaja. – Haluaisin kohdata ihmisiä yhä syvemmin ja olla kiireettä läsnä heidän kanssaan. – Hän oli samana päivänä, kun lähetin tekstiviestin, pyytänyt Jumalalta, että joku rukoilisi hänen puolestaan. Kyyröllä on pitkä kokemus radiotyöstä syvällisine haastatteluineen. Kuulin siellä todella kiinnostavia asioita Helsingin alueen historiasta. Hannalle on jäänyt mieleen myös bussimatka Helsingissä. Meidän tulisi olla uskollisia ja rohkeita, vaikka se tuntuisi pöljältä. Heidän elämäntarinoistaan on paljon ammennettavaa, myös arkisista tapahtumista. Hän ei ollut tavannut koskaan Helsingissä toista äänekoskelaista, vaikka olisi halunnut. Noin vuoden kuluttua Hanna tapasi naisen kaupungilla. – Hän alkoi jutella niitä näitä. Uskon, että se hetki oli tarkoitettu tuolle ihmiselle: hän tapasi äänekoskelaisen kristityn, ja sitten matka jatkui. Hanna kertoo nähneensä myös paljon lämpöä ihmisten välillä. Haluan kuulla uuden ihmisen tarinan. Toisaalta lyhyelläkin tapaamisella voi olla suuri merkitys.. En ollut tiennytkään, että kaupungissa on ollut aikoinaan sillilaituri, jolla haisi pahalle sillille. Kristittyjen vanhempien kahdeksanlapsisessa katraassa oli hyvä varttua. Nainen ei vastannut mitään, ja Hannaa viestin lähettäminen alkoi jo kaduttaa. – Olen oppinut ikäihmisiltä asioiden hyväksymistä. Koin, että minun pitää lähettää hänelle tekstiviesti ja kertoa, että rukoilen hänen puolestaan, vaikka en tiennyt, mitä hänelle kuuluu. Mitä on tapahtunut, se on tapahtunut, ja siitä myös puhutaan. Nainen sairasti syöpää, eikä hänellä ilmeisesti ollut enää paljon elämää jäljellä. – Taivaan Isä antoi kerran sydämelleni erään naisen. Hän on kiitollinen turvallisista ja luotettavista ihmisistä ympärillään. Hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa kerätä eläkeläisten kokemuksia, jotta heidän etujaan osattaisiin ajaa. Ihmisten tapaaminen on oikeastaan Hannan työsuhde-etu ikäihmisten asioita ajavan Kristillisen Eläkeliiton (KRELL) järjestökoordinaattorina. Eräänä päivänä tuolla metsätaipaleella tyttö koki aivan erityisen Taivaan Isän läheisyyden. Ä änekoskella Hietaman kylässä asui 1990-luvulla 11-vuotias Hanna, joka käveli aina parinsadan metrin matkan koulutaksilta kotiin. Hanna on huomannut, että ikäihmiset kertovat mielellään menneisyydestään, jos joku kuuntelee. Pienessä uskollinen Hanna toivoo uskaltavansa olla pienessä uskollinen. Se on intohimoni, sydämeni palo. – En edes muista, mitä hän minulle jutteli, mutta sanat olivat lohduttavia. – Kerran olin vierailulla eläkeläisten tilaisuudessa, jossa jaettiin talvimuistoja. Samalla kuulija saa siitä paljon. Hän koki voimakkaasti, että hänen olisi istuttava tietyn naisen viereen. Siihen hän kokee Jumalan häntä ohjaavan. Hän lupasi, ettei koskaan hylkää eikä jätä minua, espoolainen Hanna Forsgren-Autio, 38, muistelee. Selvisi, että hän oli myös kristitty ja kotoisin Äänekoskelta. Kristillisessä Eläkeliitossa toimii tuhansia jäseniä. – Ehdimme olla bussissa yhdessä ehkä noin vartin, kunnes minun piti jäädä pois. Järjestön toiminnanjohtaja Päivi Kyyrö on omalla esimerkillään ruokkinut Hannan kiinnostusta ihmisten kertomuksiin. Kohta hän sai viestini, enkä minä edes tiennyt, miksi sen lähetin. Ehkäpä siksi hän rakastaa ihmisten tarinoita ja kertoo olleensa aina utelias ja nauttivansa filosofoinnista. Kun Jumala toimii, se ei ole meistä kiinni