Tuukka Kotti:. lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 9 / 2025 • 8 € ”Halusin tietää, onko Raamatussa totuus” Keijo Rainerma ja herätys Porissa Elämänkaaren arvet ovat pääomaa Mikä on isovanhemma n merkitys
Hän ei muutu, eikä Sana, joka Hänestä puhuu, muutu. Sisällössä on sekä perusasioita että paljon sellaista Raamatun aineistoa, jota nykyään ei pidetä yleisesti esillä eikä ehkä edes tiedetä. Kaikki pyritään soveltamaan henkilökohtaisesti käytäntöön. Saako gospelmuusikko vierailla kouluissa. Saako Suvivirttä laulaa. Työpajoissa harjoittelemme yhdessä runojen kirjoittamista ja esittämistä lämpimässä ja turvallisessa ilmapiirissä. Jeesus Kristus on kuitenkin sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sydämellisesti tervetuloa kasvatuksen päiville kuulemaan Sanaa ja saamaan ajankohtaista tietoa, mitä koulumaailmaan, kasvatukseen ja yhteiskunnan arvoilmapiiriin kuuluu. Mitä saa enää opettaa. Elämme aikaa, jolloin kristillisiä arvoja ollaan talkoilla romuttamassa yhteiskunnastamme, vaikka se on rakennettu juuri kristinuskon perustalle. Sanoittaja ja runoilija Anna-Mari Kaskinen on lauantaina kertomassa omasta työstään ja auttamassa oman runoäänen löytämisessä. Syksyn kursseja Raamattuopistossa: Tapio Puolimatka Studio soveltuu kenelle tahansa. raamattuopisto.fi Ihmissuhdetyön opintopäivät Suomen Raamattupistossa 7.–9.11.2025 Kasvatushaasteet yhteiskunnassa ja koulumaailmassa Kristilliset arvot ja kristillinen kasvatus ovat haastettuina nykyisessä yhteiskunnassamme. Niiden varaan on hyvä rakentaa elämäämme, yhteiskuntaamme ja koulutustamme. Ohjelmavastuussa ovat Raimo Mäkelä, Hannele Lehtinen (TM, lähetyssihteeri emerita) ja toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen Pyhän Hengen studio 10.–12.10.2025 Runot: juurilla ja latvassa – Runokurssi 19.–21.9.2025 Pääsemme tutustumaan erilaiseen runouteen asiantuntevien opettajien johdolla. Marja-Kaarina Marttila Päivi Poukka
lut. Saako Suvivirttä laulaa. Se näyttää olleen toimintasuunnitelma. Se tarkoittaa, että kirkon ylin päättävä elin päätti kirkon pitäytyvän sen kaksituhatvuotiseen näkemykseen kristillisestä avioliitosta. Työpajoissa harjoittelemme yhdessä runojen kirjoittamista ja esittämistä lämpimässä ja turvallisessa ilmapiirissä. pääkirjoitus K eskustelu kahdesta rinnakkaisesta avioliittomallista on käynyt kirkossa lämpimänä. Vielä vakavampaa on se, että piispojen ulostulossa valitaan toimintamalliksi kirjoitetusta sanasta irtautuminen siihen pitäytymisen sijaan. Mitä saa enää opettaa. Jos rinnakkaisten avioliittokäsityksen malli ei menisi läpi, ”voi olla niin, että hiippakunnat alkavat ohjaamaan papistojaan ohi kirkolliskokouksen yhä voimakkaammin.” Niinpä toukokuun 2025 kirkolliskokouksen Raamattuun pitäytyneen ratkaisun jälkeen piispat laativat 3.6.2025 ns. Kirkolliskokouksessa aiemmin toiminut varatuomari Pekka Lahdenperä Oulusta totesi Kaleva-lehdessä (25.6.2025), että perusja ihmisoikeuksien ylikorostaminen on heikentänyt tai jopa sivuuttanut lainkäytön laillisuusperiaatteen, vaikka se on perustuslakiimme kirjattu nimenomaisesti keskeisimpänä oikeusvaltion tunnusmerkeistä: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Raamatun opetus, Tunnustuskirjat, Kirkkolaki (2 §) ja Kirkkojärjestys (1 §) tietoisesti sivuutetaan ja pappeja ohjataan toimimaan Jumalan tahdon vastaisesti. Jumalan kansa osaa onneksi lukea aikojen merkit ja pitäytyä Jumalan sanaan, kirkon ainoaan ja todelliseen aarteeseen. Sanoittaja ja runoilija Anna-Mari Kaskinen on lauantaina kertomassa omasta työstään ja auttamassa oman runoäänen löytämisessä. kirkon ylin päättävä elin. Sellaiseksi se on myös tulkittu asiaa ajaneiden piirissä. Piispojen pastoraalinen ohje ei anna lupaa näihin vihkimisiin, mutta se kehottaa olemaan rankaisematta pappeja, jotka näin toimivat. Se on myös Raamatun yksiselitteinen kanta. Ohjelmavastuussa ovat Raimo Mäkelä, Hannele Lehtinen (TM, lähetyssihteeri emerita) ja toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen Pyhän Hengen studio 10.–12.10.2025 Runot: juurilla ja latvassa – Runokurssi 19.–21.9.2025 Pääsemme tutustumaan erilaiseen runouteen asiantuntevien opettajien johdolla. Tulee mitä tulee. Mihin piispojen pastoraalinen ohje ohjaa pappeja. Syksyn kursseja Raamattuopistossa: Tapio Puolimatka Studio soveltuu kenelle tahansa. Sisällössä on sekä perusasioita että paljon sellaista Raamatun aineistoa, jota nykyään ei pidetä yleisesti esillä eikä ehkä edes tiedetä. Ovet avataan yhä leveämmälle uusien harhaoppien tulla ja kun niitä kutsutaan, nehän tulevat. Kirkolliskokous on Suomen ev. Toukokuun kirkolliskokouksessa 2025 kahden rinnakkaisen avioliittomallin ehdotus hylättiin – jälleen kerran. kirkon oudoin piispallinen ulostulo koskaan. Vuotta aiemmin kirkolliskokousviikolla toukokuussa 2024 MTV3:n televisiouutisissa piispa Mari Leppänen sanoi lauseen, joka osoittautui uhkausta suuremmaksi. Elämme aikaa, jolloin kristillisiä arvoja ollaan talkoilla romuttamassa yhteiskunnastamme, vaikka se on rakennettu juuri kristinuskon perustalle. Sydämellisesti tervetuloa kasvatuksen päiville kuulemaan Sanaa ja saamaan ajankohtaista tietoa, mitä koulumaailmaan, kasvatukseen ja yhteiskunnan arvoilmapiiriin kuuluu. Niiden varaan on hyvä rakentaa elämäämme, yhteiskuntaamme ja koulutustamme. Saako gospelmuusikko vierailla kouluissa. pastoraalisen ohjeen liittyen samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimiseen tai siunaamiseen seurakunnissa. lut. juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Jumalan kansa pitäytyy sanaan.” raamattuopisto.fi Ihmissuhdetyön opintopäivät Suomen Raamattupistossa 7.–9.11.2025 Kasvatushaasteet yhteiskunnassa ja koulumaailmassa Kristilliset arvot ja kristillinen kasvatus ovat haastettuina nykyisessä yhteiskunnassamme. Pappeja ei velvoiteta vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, mutta annetaan ymmärtää kyseisen toiminnan olevan suotavaa vastoin kirkolliskokouksen päätöstä. Kristillinen ihmiskäsitys ohitetaan ja se tulee vaikuttamaan kirkon teologiseen perustaan. Jeesus Kristus on kuitenkin sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Lahdenperä kysyy aivan aiheesta, ”miten on mahdollista, että kirkoissa eri puolilla Suomea kuitenkin täyttä päätä kirkon papit vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja kirkolliseen avioliittoon, vaikka korkein hallinto-oikeus vuonna 2020 ratkaisussaan vahvisti, että pappi toimii tällöin paitsi vastoin pappisviran velvollisuuksia myös kirkon omissa toimivaltaisissa elimissä kirkkolain nojalla määritellyn avioliittokäsityksen vastaisesti.” Pekka Lahdenperä toteaa tämän olevan kirkon ylimmän päättävän elimen päätöksen kiertämistä ja päätöksen vastakkaisen toimintamallin suosittelemisesta. Marja-Kaarina Marttila Päivi Poukka. Kaikki pyritään soveltamaan henkilökohtaisesti käytäntöön. Asiaan liittyy sekä laintulkintaan että teologiaan liittyviä syviä ongelmia. Hän ei muutu, eikä Sana, joka Hänestä puhuu, muutu. Ohje lienee Suomen ev
Hinnat sis. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 | 3 pääkirjoitus Oudoin ulostulo ikinä 5 jutun takana Poikkeustilasta on tullut arkea 6 lyhyet ja nopeat Kristillisille kouluille täysi tuki 10 haastattelu Rovasti Rainerman paluu yksinkertaisuuteen 16 raamatun henkilöt Loois – merkittävä taustavaikuttaja 19 sivupersoona Severi Laakso on kova penkkiurheilija 20 henkilö Huippukoripalloilija tuli uskoon 23 kolumni Jaakko Heikkilä 24 israel nyt ”Ei ole enää paluuta entiseen” 26 elämäntaito Koko elämä ristin suojassa 30 uskon esikuvia Lars Stenbäck oli ehdoton luonne Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 32 raamattuopetus Vanhan testamentin sydän 35 nuoren ääni Espanjasta Tampereelle 36 haastattelu Mannermaat maailmalla evankeliumin asialla 40 raamatun kasvit Oliivipuun anteja 41 kysymys ja vastaus Miksi Jesaja profetoi imperfektissä. tä ss ä le h d e ss ä 24 10 96. alv 25,5 %. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. 42 pientä puhetta Kirkon konmari-operaatio 44 kirja-arviot Osuvaa satiiria lähetysmatkoilta 46 samasta perheestä Veljekset ja sotilaat Herran armeijassa 49 kolumni Kirsi-Klaudia Kangas 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Meidät on vapautettu. Irtonumeron hinta 8 €. 03 4246 5391, perussanoma@atex.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh
Vaikka musliminaapurin kanssa olisi ollut ystävälliset välit, seuraavassa hetkessä tilanne voi kääntyä. Kiponniemessä juutalainen Tsuriel ja arabi Elias osoittivat olevansa veljiä Kristuksessa, kun he rakkaudellisessa ilmapiirissä yhdessä kertoivat maansa tilanteesta. Pelko ja huoli tulevaisuudesta värittävät jokaista päivää. Hinnat sis. Ei erottavaa välimuuria E lämä-lehden 8/2025 parhaan jutun äänestyksessä nousivat jaetulle ykkössijalle Juha Vähäsarjan pääkirjoitus sekä Hanna London haastattelu otsikolla ”Se olikin tiikeri”. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@ perussanoma.fi. Toinen lukija piti parhaan jutun nimeämistä tällä kertaa vaikeana tehtävänä: ”Luin lehden jälleen kannesta kanteen. Ei voi luottaa kuin oman perheen jäseniin. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Epänormaalista poikkeustilasta on tullut arkea. alv 25,5 %. Jad Hashmonassa oli vieraina myös Kylväjän työssä Israelissa olevat Pirkko ja Elias Said. Irtonumeron hinta 8 €. Jaffassa asuva pariskunta toi tilaisuuteen arabikristittyjen näkökulmaa. Kerran vuodessa vietettävä tapahtuma kokosi toista sataa Jad Hashmonan ja Israelin ystävää yhteen. Elämä maassa ei ole helppoa. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 | 5 32 raamattuopetus Vanhan testamentin sydän 35 nuoren ääni Espanjasta Tampereelle 36 haastattelu Mannermaat maailmalla evankeliumin asialla 40 raamatun kasvit Oliivipuun anteja 41 kysymys ja vastaus Miksi Jesaja profetoi imperfektissä. Oli silmiä avaavaa kuulla heiltä, mitä Israel käy läpi. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Se olikin tiikeri, Kekkonen inspiroi tutkimaan valtaa, Häpeän vertauskuva, Evankeliumia Eurooppaan, Avioliittotyö elämäntapana, Avoimen taivaan alla, Pioneeripappeja ja kuurojen apostoleja...en osaa valita.” Kirjapalkinnon voittajaksi arvottiin vastanneiden kesken Martti Lehtimaa. 42 pientä puhetta Kirkon konmari-operaatio 44 kirja-arviot Osuvaa satiiria lähetysmatkoilta 46 samasta perheestä Veljekset ja sotilaat Herran armeijassa 49 kolumni Kirsi-Klaudia Kangas 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Meidät on vapautettu. Lähetin tarina innosti 96. Mutta suurin kipu on Pirkon mukaan ollut Israel-uutisointi maailmalla. Yhtäältä juutalaisten ja toisaalta muslimien epäluuloisuus ja vihamielisyys. ”Mielenkiintoinen artikkeli lähetystyöntekijän vaiheista”, lukijamme kirjoitti. Jumalan rakkaus yhdistää. Tuli mieleen galatalaiskirjeen (3:8) sanat: Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista vai pitäisikö sanoa ei ole juutalaista eikä arabia, sillä kaikki ovat yhtä Kristuksessa. 03 4246 5391, perussanoma@atex.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. ju tu n ta k a n a Te ks Ti sa ri sa v el a E lokuun alussa osallistuin Jad Hashmonan ystävien päivään Kiponniemessä Jyväskylässä. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Lähetä vastauksesi 19.9. Pirkko kertoi, kuinka he ovat kuin puun ja kuoren välissä. Toimitus onnittelee! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. Suomalaissyntyinen Anne ja hänen israelilainen miehensä Tsuriel asuvat perheineen kylässä. Jad Hashmona on suomalaisten kristittyjen perustama kyläyhteisö, jonka asukkaista suurin osa messiaanisia juutalaisia
Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen. ” ” Tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta taltioitu jo 160 vuotta S uomen tilastolaitoksen juuret ulottuvat 1700-luvun puoliväliin, Ruotsin taulustolaitoksen perustamiseen. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a KUUSANMÄKI Fil. Suomen ensimmäinen väestötilasto laadittiin vuonna 1749. lokakuuta 1865. Silloin sai alkunsa maailman vanhin yhtäjaksoinen tilasto, Ruotsin ja Suomen väestötilasto. 3:8 Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Tilastokeskuksen historia lasketaan alkavaksi Suomen tilastollisen keskusviraston perustamisesta 4. n aT al ya uk ol ov a / un sp la sh 6 |. Tilasto-sana oli tullut suomen kieleen edellisenä vuonna
www.seurakuntalainen.fi Kristillisten koulujen talous vahvistuu S uurin osa vanhemmista rajoittaa 5–12-vuotiaiden lastensa puhelimella viettämää aikaa tavalla tai toisella, selviää DNA:n teettämästä Koululaistutkimuksesta. Kellopuhelimella on helppo rajoittaa lapsen älylaitteilla viettämää aikaa, mutta myös lykätä lapsen oman älylaitteen hankintaa. Tänä vuonna 5–12-vuotiaiden lasten vanhemmista 56 prosenttia kertoo hyödyntävänsä ruutuajan rajoitukseen tarkoitettuja puhelimen ominaisuuksia tai sovelluksia, kun viime vuonna näin teki 46 prosenttia. Noin kymmenesosa pienemmistä lapsista viettää yli neljä, mutta alle kuusi tuntia puhelimen ääressä päivässä. Tutkimuksesta selvisi, että suurin osa 5–12-vuotiaista lapsista käyttää puhelinta joko 1–2 tuntia (39 %) tai 2–4 tuntia (36 %) päivässä, mutta 4–6 tuntia puhelimella viihtyvien määrä on ollut kasvussa viimeiset kolme vuotta. Lisäksi ylipäätään puhelimen parissa vietettyä aikaa rajoittavien vanhempien määrä kasvoi edellisvuodesta neljällä prosenttiyksiköllä, 5–12-vuotiaiden lasten vanhemmista näin kertoo nyt tekevänsä 82 prosenttia. Käytännössä uudistus tarkoittaa sitä, että yksityiset koulut, kuten kristilliset koulut, saavat elokuun alusta alkaen täyden korvauksen jokaisesta oppilaastaan. Aiemmin korvausprosentti on ollut 94 prosenttia. Eri puolilla Suomea toimii 16 perusopetusta antavaa kristillistä koulua. Yhä useampi vanhempi rajoittaa lastensa ruutuaikaa n aT al ya uk ol ov a / un sp la sh | 7. Lukion opetusta on saatavissa kahdessa koulussa. Koululaistutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia 5–12-vuotiaiden vanhemmista onkin sitä mieltä, että digilaitesisällöt koukuttavat lasta liikaa. Siitä huolimatta reilu kolmannes 5–12-vuotiaista viettää puhelimillaan 2–4 tuntia päivässä. Perheissä, joissa lapselle on päätetty hankkia puhelin yhteydenpitoa varten, on entistä useammin päädytty kellopuhelimeen. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä Y ksityisten peruskoulujen kotikuntakorvaus kohosi elokuun alusta sataan prosenttiin eli samaan tasoon kunnallisten koulujen kanssa. Koululaistutkimuksesta nousi esille, että pienten lasten ruutuaikaa rajoitetaan nyt enemmän kuin aiemmin. Tutkimus toteutettiin verkossa ja siihen osallistui noin tuhat 5–16-vuotiaan vanhempaa
Onko minulla näin. ly h y e t & n o p e at LAINATTUA ” Vaikka (Jukka) Jämsén toivottaa jokaisen porteista sisään, on hänellä tiukka kanta Raamatun sanaan. Uskova tarkoittaa myös, että koko elämän asenne on ’uskova’. ”Minä olen uskova ihminen. Kaikki ratkaisut tehdään uskolla, näkeminen ei merkitse mitään vaan uskominen, koko elämää leimaa uskon asenne. Eikä se voi muutoin nähdäkään. Näin maailma asian näkee. 11:1: ’Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Mutta se, että jokin ei näy, ei merkitse, että sitä ei olisi olemassa.” Eero Junkkaala Herää Valvomaan -lehdessä 9/1975 n ik la s jo n as so n / un sp la sh Raamatun digitaalinen jakelu vuonna 2024: • Brasilia oli ylivoimaisesti suurin digitaalisen Raamatun latausten maa. Ja minä uskon. ’Joka väittää, että maailman uskonnot puhuvat samasta, ei tiedä mistä puhuu.’” Helsingin Sanomat 3.8.2025 HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Uskonko todella. Onko uskominen todellakin vain tuollainen näkymättömään maailmaan kohdistettu toiveuni. Uskotaan vain sellaiseen, mitä toivotaan ja mikä kaiken lisäksi ei edes näy. Sehän näkee vain sen, mikä ’näkyy’, eikä siis lainkaan sitä, mikä ei näy. Olen ollut jo yli kolmetoista vuotta. www.pipliaseura.fi Brasilia ykkösenä Raamatun digitaalisissa lautauksissa sa m ue l co sT a m el o / un sp la sh 8 |. Usko on määritelty Hepr. Uskallanko kutsua itseäni uskovaiseksi. Kärkikielet Raamatun digitaalisessa käytössä 2024: • Espanja: eniten ladattu, katsottu ja kuunneltu kieli • Portugali: toiseksi eniten ladattu (3,04 miljoonaa), toiseksi kuunnelluin (406,8 miljoonaa) • Englanti: toiseksi katsotuin (6,92 miljardia katselua), kolmanneksi ladatuin • Muita kärkikieliä: indonesia, ranska, tagalog, swahili, venäjä, afrikaans ja korea Tiedot käyvät ilmi Yhtyneiden Raamattuseurojen (United Bible Societies) tuoreesta raamatunjakelua koskevasta tilastosta. Se on Jumala, jota ei kukaan ole koskaan nähnyt. Uskova tarkoittaa, että uskoo Jeesukseen. ’Eikö ole vähän kevyt määritelmä. • Yhdysvallat oli kärjessä Raamatun lukujen katselumäärissä: yli 9 miljardia katselua • Seuraavina tulevat Brasilia (5 miljardia katselua) ja Etelä-Afrikka. Tämä kyseleminen hiljentää, ja avaa samalla uusia näköaloja. Uskovan uskon kohde on jokin, mitä ei näy. Jeesus on ainoa tie pelastukseen
Saarten lukumäärällä mitattuna Suomessa on enemmän saaria kuin missään muualla maailmassa. Wikipedia LOKAKUUN LUKU n ik la s jo n as so n / un sp la sh | 9. ly h y e t & n o p e at 257 S aaristomeri muodostuu yli 40 000 saaresta, pienistä kallioluodoista suuriin asuttuihin, suurista avomerenomaisista merenselistä ja jokisuistoja muistuttavista saarilabyrinteista. Suuria, yli neliökilometrin laajuisia saaria on 257
10 |
Rainermaa on tähän päivään asti ahdistanut kysymys, onko pelastuvia lopulta vain vähän. | 11 Porin nuorisoherätyksessä kasvanut Keijo Rainerma luki papiksi nopeasti, koska Jeesus oli palaamassa pian. Sanan sateessa TeksTi petri vähäsarja kuvaT taneli törölä
40 nuorta käveli vuoron perään salin eteen: ”minäkin olen ottanut Jeesuksen vastaan”. Keijo kuuli, että Kansan Raamattuseuran Vivamo on hyvä paikka. Oletko uskossa. – Isä sanoi, että jumalanpalvelukseen pitää mennä. Näin tuli Kansan Raamattuseura tutuksi. Ilmeisesti ei. Pastorin kanssa polvistuimme ja sain tunnustaa synnit, jotka painoivat. Australiaan meno peruutettiin ja perhe alkoi käydä seurakunnan tilaisuuksissa Porissa. Porissa oli alkamassa nuorisoherätys. Leiriä johti Kalevi Lehtinen. – Ajattelin, että kunpa saisin tehdä samanlaista työtä kuin Iikka Silvola. Pian nappulaliiga jäi. Kuljimme koko perhe ahkerasti tilaisuuksissa. Isä lähti valmistelemaan asioita. Nuorisolähetys kuitenkin perustettiin Poriin. Uskovaiseksi piti ilmoittautua. Oli vuosi 1960. Kansanlähetystä edelsi Nuorisolähetys, joka halusi tulla Poriin. – Herätyksen airuena oli julistaja Iikka Silvola, josta tuli hengellinen isäni. Tilaisuuksia oli paljon, useita päiviä kestäviä sarjoja. Meno oli herätyshenkistä. Hän lähti sinne riparille. – Sadoissa laskettiin ne nuoret, jotka tämän piirissä olivat. Tuli lisää tilaisuuksia. Perheen piti muuttaa sinne. 12 |. Opinnot alkoivat Helsingissä 1969. Hän anoi lupaa suorittaa opintoja omaa vuosikurssiaan nopeammin. Lukioaikana Keijo tutustui myös Kansanlähetykseen, jota oltiin vasta perustamassa. – Hän kysyi, olenko uskossa. Sanoin, että emme tarvitse mitään. Keijo syntyi vuonna 1950. – Meitä oli 120 leiriläistä ja noin 20 isosta. Sanoin, että en mä tiedä.” K eijo Rainerma on saapunut vaimonsa Riitan kanssa Raamattuopiston Hengellisille syventymispäiville Järvenpää-taloon. Matkalla tuli hengellinen herätys. Rippikouluiässä Keijo oli jo kokenut kala seurakunnan vedessä. Sitten isä lähti valtamerilaivalla Australiaan. Syömme lounasta. Syy nopeutettuun opiskelutahtiin oli hengellinen. Keijo yritti livahtaa ulos, mutta Silvola oli nopeampi. Rovasti on tuttu, hän on toiminut Suomen Raamattuopiston Säätiön hallituksen puheenjohtajana 37 vuotta. – Saarnivaara tuli kertomaan, miten meidän kannattaisi toimia. – Puna-aate jäi taustalle, mutta ei työväen asia kokonaan pyyhkiytynyt pois, Keijo kertoo. Keijo oli vasta 12-vuotias. Keijo valmistui teologian maisteriksi 2,5 vuodessa, ja hänet vihittiin 21-vuotiaana papiksi. Vanhemmat työskentelivät Porin puuvillatehtaassa. – 17-vuotiaana minua pyydettiin jo Kansanlähetyksen tilaisuuksiin puhumaankin. Tilaisuudessa Silvola halusi kätellä kaikki osallistujat. Lapsia oli kaksi, pikkuveli on kuusi vuotta nuorempi. Keskikoulun viimeisillä luokilla ja lukiossa Keijon mielessä vahvistui ajatus papin työstä. Kotiin palatessani oli fiilinki, että nyt on asiat hyvin. – Olimme siellä sanan sateessa. Sen verran Keijo tietää, että ”Jumalan voimakas kutsu isän siellä kohtasi”. Muutaman kuukauden päästä muuttunut mies palasi Suomeen. Noihin aikoihin 11-vuotias Keijo pelasi Porin Karhuissa jalkapalloa, ja harjoitukset olivat sunnuntaiaamuisin. ” Hän kysyi, olenko uskossa. Kiire julistamaan Teologiseen tiedekuntaan pääsi ällän papereilla suoraan sisään. – Minäkin nostin käteni. – Vanhempani olivat punaisia vasemmistolaisia. Seurakuntanuori Rainerma väänsi asiasta kättä teologian tohtorin Uuras Saarnivaaran kanssa. Ensimmäinen yhteinen koti oli Porissa, jossa Keijo teki pro graduaan ja Riitta viimeisteli sairaanhoitajan opintojaan. Yliopisto-opintojen aikana vuonna 1971 Keijo Rainerma ja Riitta Kokkila solmivat avioliiton. Vuonna 1962 Keijo näki Porin lyseon seinällä ilmoituksen tilaisuudesta, jossa 40 nuorta todistaisi uskostaan. He olivat tavanneet Porin seurakuntanuorissa. Taustalla ei ollut mikään herätysliike, vaan herätys oli Porin paikallisseurakunnissa. Ensimmäisen tentin myötä Keijo päätteli, että opiskelu on helppoa. Asuinpaikaksi valikoitui Evankeliumiyhdistyksen opiskelija-asuntola Domus Evangelica. Tapahtuiko jotakin ihmeellistä. Moni tulee juttelemaan. Keijo päätti osallistua. – Sanoin, että en mä tiedä
Eikä Jeesuksen toinen tuleminen edes ollut opetuksessamme keskuksessa, mutta se tiedostettiin. – Se asia sitten hiljeni pikkuhiljaa. – Jeesuksen toinen tuleminen oli lähellä. Kuten esimerkiksi Oulun profetia eli heinoslaisuus, jota kaksi sisarusta johti. Profetiat eivät kuitenkaan oikein toteutuneet. – Heidän profetioitaan julkaistiin monisteina, joita jaoimme kirjoinakin. Ilmoilla oli ”paljon sävähdyttävää”. Aikataulun kiireellisyys oli selvinnyt jo Porissa. Niiden sanoma oli voimakas herätyskutsu. Ei ollut aikaa tuhlattavaksi. Kiireen tuntu kuitenkin jäi, koska moni ei vielä tuntenut Jeesusta. Piti päästä julistamaan. Laila Heinonen kertoi muun muassa saaneensa Jumalalta ilmoituksen, että jos Suomen kansa ei tee parannusta ennen vuotta 1962, Suomi kokee saman kuin Baltian maat. | 13 Keijo Rainerma on joskus pohtinut, miten paljon hänen julistuksessaan on ollut ”itsensä hoidattamista”.
– Oli leiriä ja matkaa. Kotkan aikoina Keijo kuuli Raamattuopiston adventtitapahtumasta ja vei seurakunnan nuoret sinne. Lastenlapsia on nyt 14. Työ imi mukaansa. – Raamattuopiston tyypit sitten pyysivät, voinko puhua heidän tilaisuuksissaan. Se ei varsinaisesti ollut tavoitteena. – Kyllä se sadoissa laskettiin. Kun Kankaanpään kirkkoherran virka tuli avoimeksi vuonna 1980, kolmen ehdokkaan joukossa olivat Keijo Rainerma ja Iikka Silvola. Se oli usein iltaja viikonloppupainotteista. – Olinkin 70-vuotiaaksi asti. Kotkan jälkeen Keijo oli viisi vuotta Nakkilan kappalaisena. Kotkassa Rainermat asuivat kolme vuotta, joista vuoden Keijo oli varusmiespalveluksessa. Toisaalta seurakunnasta tuli tarjouksia, että voimme tulla auttamaan ja hoitamaan lapsia. Tulin valituksi, mutta ei se väleihimme vaikuttanut. – Se tapahtui aikana, jolloin tapahtui paljon muutakin. Keijo sai nuorisopapin paikan Kotkasta, jonne perhe muutti. 14 | Rainerma kertoo, että kun kanteluita tehtailtiin, kankaanpääläiset tukivat kirkkoherraansa.. Isäksi tuleminen oli Keijon mielestä ”kyllä varmaan aika mahtavaa ja huippua”. – Olin hengellisen isäni kanssa kisassa. Vuonna 1980 tulin Raamattuopiston hallituksen jäseneksi. Julkisuudessa hän profiloitui naispappeuden vastustajana. – Reservinupseerikoulussa päivystäjä tuli yöllä sanomaan, että oppilas Rainerma, teille on syntynyt tytär. Kun minulla alkoi lähestyä eläkeikä, Iikka sanoi, että älä lähde, ole tuomiokapitulin kiusaksikin siinä. Mitä siitä nyt muistaa. Taistoon Raamatun tähden Keijo oli Kankaanpään kirkkoherrana 40 vuotta. Myöhemmin lapsia syntyi vielä kolme. Nuorisoherätys jatkui siellä. Kyllä minulla on laiminlyöntejä siinä, että olen ollut liian vähän kotona perheeni kanssa. Puolet tuosta ajasta hän vastasi myös nuorisotyöstä. – Tämä voi olla hölmöä sanoa, mutta Nakkilassakin oli nuorisoherätys. ” Yksi henkilö innostui tekemään kanteluita.” Nuorisoherätys jatkuu Vuonna 1972 Keijolle ja Riitalle syntyi poika
Koskeeko se meidän aikaamme. Olen julistamistanikin ajatellut, että minkä verran siinä on ollut itsensä hoidattamista. – Yksi henkilö innostui tekemään kanteluita. – Sen osti yksityinen henkilö. En minä sieltä mitään tukea saanut, Keijo sanoo. Toinen kuoli ja tuli viesti: ”Huonosti kävi. Okei, tämä voi tuntua vähän hurskastelulta, kun kysyit konkreettista asiaa. Ne johtivat uutisotsikoihin ja huomautukseen. Ehkä tuomiokapituli alkoi väsyä kanteluihin. Ei sen takia, että olisin ollut laiska tai julistanut väärää oppia. Lapsista on ollut huolta myös. Sitten joudutaan kysymään, saanko uskoa syntini anteeksi. Vuonna 2011 Kankaanpään seurakunta myi sille kuuluneen Niinisalon kirkon. – Minussa on myös ripaus körttiläisyyttä, minkä piiristä lainaan esimerkin: Rovasti ja hänen ystävänsä sopivat, että jos toinen kuolee, niin kuollut lähettäisi viestin, kuinka kävi. – Jos ei, menetetään kaikki. – Minua on kaikkina näinä vuosina ahdistanut se kysymys, että onko niitä vain vähän, jotka pelastuvat, Keijo lisää. – Kirkossa kävi paljon porukkaa. Yksi heistä on pappi – Kankaanpään seurakunnassa. Paluu yksinkertaisuuteen Keijo jäi eläkkeelle viisi vuotta sitten. Keijo pohtii, että nykyisin hänelle on uskonelämässä tärkeää ”paluu yksinkertaisuuteen”. Nuorisoherätyksen henki ei ole sammunut. Kapituli kyllä otti kanteluita auliisti vastaan. Ja niinhän se tietysti olikin. Kankaanpäässä ei ollut naispappeja, mikä aiheutti närää kirkon uudistajissa. – Siitä, kuinka olemme heille osanneet välittää uskon asiaa. Hän on iloinen siitä, että häntä edelleen pyydetään tilaisuuksiin Kankaanpäässä ja muualla. ” Koskeeko anteeksiantamus meidän aikaamme?” – En ollut eturintaman taistelijoita, joita olivat Olavi Rimpiläinen, Anssi Simojoki, Timo Holma ja niin edelleen. Syksyllä ilmestyy Keijon 16. Saako niistä pitää kiinni ja niihin luottaa. – Asia ymmärrettiin niin, että minä torppasin heidät, Keijo kertoo. – Parannustakin pitää julistaa ja tehdä tosissaan, ainakin niin paljon että huomaa sen turhaksi työksi. kirja. Ehkä siihen vaikutti sekin, että olin 16 vuotta kirkolliskokouksessa. – Ensimmäiset 30 vuotta oli kuitenkin helppoa. – Tätä olen kipuillut. Olen yrittänyt juoksennella, käydä uimahallissa ja salilla. – Hautajaisia, kasteita ja säännöllisesti psalmiluentoja Niinisalon kirkossa. – En oikein päässyt selville, mistä huomautus tuli. Kyllä se siellä säteili, Keijo kertoo. – Onko Jeesus jo sinun Herrasi ja Vapahtajasi, ja etkö haluaisi antaa elämääsi hänelle. Keijoa sanottiin ”keskiaikaiseksi kirkkoherraksi”, mutta kunnollisia aiheita kanteluille ei hänen mielestään ollut. Taas alkoi kanteluiden puumi. Parannus on sitä, että tulemme parantajan parannettavaksi. Keijon mukaan viimeisellä rajalla ihmisellä ei ole muuta kuin Raamatun lupaukset. – Niissä sinä roikut, kun lähdet ajasta iäisyyteen. Se vähän vaikeutti kanteluita. Taaksepäin katsoessaan rovasti pohtii päässeensä ”kohtuullisen kevyillä risteillä”. Tulin kuitenkin vedetyksi mukaan taistoon Raamatun tähden. | 15. – Eniten on ollut työtä oman itsen kanssa. Vaan sen takia, että kaiken minkä tein, tein omaksi kunniakseni”. Syntyi Niinisalon kirkko -yhdistys, joka pyörittää toimintaa. He varmaan ajattelivat, että huomautus tyydyttäisi kantelijaa. – Mutta kankaanpääläiset tunsivat kokonaistilanteen ja tukivat minua. Jos sanomme, että jokin tietty Raamatun kohta ei koske aikaamme, koska nykyisin tiedetään paremmin, joudutaan kyseenalaistamaan toinenkin kohta. – Kyllä ne toisetkin sanovat, että älkää olko huolissanne, kyllä se tuolla jossakin syvällä sisimmässä on. Sen jälkeen Kankaanpään seurakuntaneuvoston voimasuhteet muuttuivat niin, että ”seurakuntaväen lista jäi vähemmistöön”. Myös kirjailijan ura jatkuu. – En edes ole korkeakirkollinen, eikä virka ole koskaan ollut minulle iso teologinen juttu. Elämässä ja kuolemassa tarvitaan luottamusta Jumalan lupauksiin. – Tämä on iso juttu nykyisisissä keskusteluissa kirkossa. – Olen kohtuullisessa kunnossa. Mutta olin seuraavassa aallossa. Sitten joku keksi, että Rainerman eläköidyttyä Kankaanpään seurakunta saa naispappeja, mutta Niinisalon kirkoksi vihityissä tiloissa toiminta jatkuu perinteisen virkakannan mukaan
Isoäidin siunaus kantaa Jumala todellakin tahtoo pelastaa kokonaisia perhekuntia, kirjoittaa Jukka Norvanto. r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va pe k k a r a h ko n en
Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.” Näitä elämän loppuun viittaavia sanoja lukiessani en voinut olla ajattelematta, että saiko lähestyvä kuolema Paavalissa aikaan | 17 ” Isoäitini oli lähettänyt sairaalasta kirjeen.”. Kiinnostavaa minusta on sekin, että kirjeen viimeisessä luvussa Paavali viittaa myös lähestyvään kuolemaansa. Isoäidistä tosiaankin puhuu myös apostoli Paavali, kun hän rohkaisee ja neuvoo seurakunnan johtajaksi asetettua Timoteusta. Mutta kyllä Jumala huolen pitää.” Näin Jumalan haltuun isoäitini jätti lapsensa ja – niin ajattelen – myös meidät tulevat lapsenlapsensa. Niinpä, kun luen apostoli Paavalin kirjoittavan Timoteukselle tämän isoäidistä ja äidistä sekä heidän siunaavasta vaikutuksestaan seuraaville sukupolville, hakemattakin tulee m i e l e e n i myös 1930-luvulla menehtyneen isoäitini viesti, jossa hän luottavasti jätti jälkipolvet Jumalan haltuun. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Siitä huolimatta Jumala on isoäidin rukoukset muistanut. Siinä hän oli lapsiaan ajatellessaan ja väsymyksen kourissa kirjoittanut näin: ”…taitan painaa levolle. U skoon tulleiden kertomuksia kuunnellessa tai lukiessa mainitaan usein mummon eli isoäidin rukoukset. Pitäkää vähän huolta niistä minun lapsista, jotka jäljelle jää, vaille äitiä. Omassakin elämässäni isoäidin vaikutus tuntuu olleen merkittävä, vaikka tätä isäni äitiä en milloinkaan tavannutkaan: hän näet kuoli 22 vuotta ennen syntymääni. Hän näet kirjoittaa näin: ”Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Aina isoäidit eivät itse ole saaneet edes nähdä, millä tavalla rukoukset ovat tulevia sukupolvia siunanneet. Joitakin vuosia sitten nykyään jo edesmennyt tätini oli löytänyt vanhoja arkistoja tutkiessaan kirjeen, jonka hänen äitinsä minun isoäitini oli lähettänyt vanhemmilleen sairaalasta muutama päivä ennen kuolemaansa. Ne ovat kantaneet Jumalan siunauksen kolmanteen sukupolveen saakka. Hän kirjoittaa Toisen Timoteuskirjeen jakeessa 1:5 näin: ”Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma.” Loois – suloisempi Kirjeensä alussa apostoli siis kehottaa kohtuullisen nuorena seurakunnan johtajaksi asetettua Timoteusta katsomaan menneisyyteen eli niihin vaiheisiin, jotka ovat johtaneet hänet vastuulliseen tehtävään Jumalan seurakunnan rakentamiseen. Paavali siis muistuttaa ilmeisestikin ajallisesti viimeiseksi jääneessä Uuteen testamenttiin talletetussa kirjeessään Timoteusta Looiksesta, tämän isoäidistä
Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. Tätä seikkaa ei kannata ohittaa liian nopeasti, sillä mitenkään itsestään selvää ei ole, että vanhemmat osaisivat sillä tavalla elää uskoaan todeksi sekä kodin seinien sisäettä ulkopuolella, että lapsetkin näkisivät uskon aitouden. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. Tämä Timoteus-kirjeen jae on ainoa Uuden testamentin kohta, jossa isoäiti Loois mainitaan. Näin isoäidin ja äidin usko auttoivat häntä myös aikanaan kantamaan vastuuta suuremmasta perheestä, Jumalan seurakunnasta, ja tunnistamaan sitä uhkaavia vaaroja. Osaammekohan nykyään oikein arvostaa omien isovanhempiemme merkitystä uskon tielle ohjaamisessa. Ja siinä omaa syntiä murehtiessa muutkin kodin asukit näkevät, mikä lopultakin uskon elämässä on olennaisinta. Usko punnitaan kotona Timoteuksessa ja ja hänen saamassaan tehtävässä seurakunnan johtajaksi voi nähdä, kuinka Jumalan kutsu ulottuu sukupolvien yli. Looiksen vaikutusta lienee ollut pitkälle myös se, että myös hänen tyttärestään, Eunikesta, oli tullut Jeesukseen uskova. Näyttäisi siltä, että kristityn siunaava vaikutus toisiin ihmisiin ja myös uusiin sukupolviin perustuu lopultakin omien (olemattomien) hengellisten lihasten pullistelun sijasta yksinkertaisesti luottamiseen Jumalan pettämättömiin lupauksiin. Osaisinkohan itse olla sellainen vanhempi tai isovanhempi, jonka siunaava vaikutus ulottuu kolmanteenkin polveen asti. Timoteuksenkin elämässä näkyykin Jumalan vaikuttaman kolmen sukupolven siunattu ketju. Sillä vilpitön usko on lopultakin sitä, että ihminen panee turvansa yksin Herraan Jeesukseen eikä omiin onnistumisiinsa. Kotia parempaa näytön paikkaa ei ole. Se aitous toi siunauksen, joka näkyi seurakunnan johtajaksi asetetun Looiksen lapsenlapsen, Timoteuksen, elämässä. Siksi Paavali puhe Looiksen ja Euniksen uskosta kertoo näiden äitien jumala-suhteen aitoudesta. Jatkossa Paavali kertoo kirjeessään myös toisenlaisesta vaihtoehdosta. Kun itse saa itkeä surunsa Vapahtajan sylissä, voi toisillakin olla helpompaa luottaa Vapahtajan rakkauden suuruuteen. Raamatussa ei kerrota, missä vaiheessa Loois oli kuullut ensimmäistä kertaa evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Kolmannen luvun alussa hän nimittäin kirjoittaa näin: ”Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Koti onkin kristillisyyden mittareista kaikkein paljastavin. Saman kodin seinien sisäpuolella asuessa huomaa nopeasti, jäävätkö hurskailta kuulostavat sanat pelkiksi korulauseiksi, vai näkyvätkö ne myös käytännön toimissa. Mutta koska Raamatussa ei ole mitään turhaa, on selvää, että Jumala tahtoo meidän kiinnittävän huomiomme myös Looikseen. 18 | ” Saa itkeä surunsa Vapahtajan sylissä.”. Karta sellaisia!” Vapahtajan sylissä Omassa kodissaan Timoteus oli oppinut näkemään ja kokemaan, millaista käyttäytymistä aito ja vilpitön usko saa aikaan. Kirjoittaessaan seurakunnan johtajaksi asetetulle Timoteukselle siitä, miten tämän tulee toimia ohjatessaan seurakuntalaisia Paavali heti kirjeensä alussa muistuttaa tätä tämän isoäidin ja myös äidin vilpittömästä uskosta. Selvää on, että jossain vaiheessa Paavali oli lähetysmatkoillaan tutustunut Looikseen ja todennut tämän uskovan vilpittömästi Herraan Jeesukseen. Emme siis tiedä, keneltä Loois oli kuullut Jeesukselta ja ikäinen Loois oli silloin ollut. Jumala todellakin tahtoo pelastaa kokonaisia perhekuntia. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Hän ei ollut siis teeskentelijä, vaan tahtoi ottaa elämässään todesta evankeliumin lupauksen Herrasta Jeesuksesta. Ja kun Paavali mainitsee Looiksen ikään kuin tämän ketjun alkupisteenä, näemme tämän isoäidin vaikutuksen Jeesukseen uskomiselle olleen merkittävä myös seuraavien sukupolvien kannalta. Näin Paavali ikään kuin jättää Timoteuksen turvaksi paitsi kirjeensä, myös ne elämänvaiheet, jotka ovat johtaneet siihen, että Timoteukselle vastuulle on tullut kokonainen seurakunta. sen, että hän Timoteusta tervehtiessään muistuttaa tätä sekä tämän äidistä Eunikesta että tämän isoäidistä Looiksesta, joka nimi suomeksi tarkoittaa suloisempaa tai parempaa
Mihin maahan haluaisit matkustaa ja miksi. Kun jonkin aikaa olin itsekseni asiaa makustellut, laitoin siitä viestin kaverilleni, jonka kanssa olen kirjoittanut biisejä. Eiköhän näissä ole tähän hätään. Onneksi tässä työssä saa luottaa Jumalan johdatukseen. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va ja n i la u k k a n en Sain rukousvastauksena biisin.” ”. Mikä saa sinut koukuttumaan. Kutsu evankelistan työhön vahvistui, kun Kansan Raamattuseura päätti aloittaa yhteistyön kanssani. Parasta on liikkua perheen ja ystävien kanssa luonnossa tai pelailla kavereiden kanssa vaikka sählyä. Kangasalalaisen musiikkievankelistapastori Severi Laakson kappaleissa yhdistyvät monipuoliset sävelmaisemat sekä arjen ja ikuisuuden pohdiskelu. ”Luotan työssäni Jumalan johdatukseen” P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Tutkinnot suoritettuani oivalsin, että muusikon ja teologin taitoja voi yhdistää. Se nostaa aina muistoja ja tunteita pintaan, kiitollisuus ja kaipaus päällimmäisinä. | 19 si v u p e r so o n a Olet koulutukseltasi sekä musiikin että teologian maisteri. Mitkä tekijät ovat stressaavimpia musiikkievankelistan työssä. Taistelu perheessä jylläävien flunssa-aaltojen kanssa! Nykyaikana myös evankeliointitilanteet saattavat olla haastavia. Edesmennyt isäsi, rokkipappi Tarvo Laakso, yhdistetään usein sinuun. Unelmoitko vielä jonkun muun tutkinnon suorittamisesta. Ehkä jotain musiikin tuotantopuoleen liittyvää voisi vielä joskus opiskella. Millaisten polkujen kautta urasuuntasi selkiintyi. Miltä se tuntuu. Hän ilmoitti jo pitkään pyör ite l leen sä juuri siihen tarkoitukseen sopivaa tekstiä! Kyseinen kappale, Tähän maailmaan, on jo keikkaohjelmistossani, mutta julkaisen sen suoratoistopalvelussa syksymmällä. Mikä huonekalu tai esine on sinulle kodissasi erityisen rakas. Hän valmistelee paraikaa toista pitkäsoittoaan, joka julkaistaan ensi vuonna. Israeliin, kun tilanne siellä rauhoittuu. Olen kova penkkiurheilija; jääkiekkofani olen ollut lapsesta asti. Olohuoneen sohva, jonka nurkassa syntyy usein uusia biisejä. Kerro jokin rukousvastaus Pyysin rukouksessa Jumalalta, että saisin tehdä biisin, joka puhuu kirkkaasti Jeesuksen ja ihmisen kohtaamisesta. Kun alkoi syntyä omia biisejä, teki mieli lähteä keikoille. Mikä kalenterissasi on loppuvuoden kohokohta. Olisi hieno päästä samoille kaduille, joilla Jeesus ja Raamatun apostolit ovat astelleet. 10-vuotishääpäivä! Mikä palauttaa työstä
Äidin kertoman mukaan häviäminen esimerkiksi lautapelissä sai herkästi nappulat lentämään. – Kun poikani Noa syntyi yhdeksän vuotta sitten, tilanne muuttui. – Pienestä pojasta asti olen pelannut koripalloa. Enää koripallo ei ole kaikki kaikessa. Sinne hän tuntee edelleen tiettyä kaipuuta ja unelmoi lomista Italiassa. Yhdessä pelattiin ja kisattiin. Nyt oli tullut hänen vuoronsa siirtyä pelaajasta valmentajaksi. Jo pienestä pojasta lähtien pelikentät, hallit ja pallo tulivat tutuiksi. Olen tykännyt tehdä porukassa. Maan lämmin perhekeskeinen kulttuuri viehättää häntä. Siellä Tuukka saattoi heitellä palloa tuntikausia yksin ja kotiin palattua hän juoksi saman tien takaisin, jos näki ikkunasta jonkun tulevan koristelineille. Syntymälahjana kilpailullisuus Vaikka Tuukka oli lapsena kiltti ja rauhallinen luonne, häviäminen ei ollut hänelle helppoa. – Italiassa istutaan kiireettömästi yhKentältä kentän laidalle 20 | Usko on tuonut Tuukka Kotin elämään tasapainoa. Pitkän ja vaikuttavan ammattilaisuransa aikana Tuukka Kotti on pelannut 226 maaottelua. Edellisenä päivänä mies oli täyttänyt 44 vuotta. Keväällä uransa päättänyt jatkaa kuitenkin pallon parissa – valmentajana.. Pelin päätteeksi Kotti kyydittiin kottikärryllä pois kentältä, häntä oli saattamassa joukko nimekkäitä entisiä maajoukkuepelaajia. Lapsuuden perheen naapurustossa oli paljon koripallosta innostuneita lapsia. Hän on pelimäärässä miesten tilastoykkönen. Harjoittelua ja pelaamista varten ei tarvinnut lähteä kauas, sillä koripallotelineet löytyivät kodin viereiseltä pihakujalta. – Vanhemmiten kilpailuviettini on hiipunut, mutta se on ollut kova ja tarvitseekin olla. Hän on pelannut Yhdysvalloissa, Italiassa ja Saksassa. Elämään tuli tärkeämpiä asioista, mitä ajatella. Sen kanssa olen joutunut myöhemmin tekemään töitä, Tuukka myöntää. Italiassa hän on asunut yhteensä kuusi vuotta. Aina olen ollut sydämeltäni joukkueurheilija. Kipinä koripalloon syttyi jo lapsuudenkodissa, missä isä pelasi divarisarjassa. – Tappion sietäminen otti koville. Enää kilpailuvietti ei miestä vie. Kesällä hän olikin jo vetämässä nimeään kantavaa koripalloleiriä Forssassa, mistä miehen ura Forssan Koripojissa aikoinaan starttasi. V iime maaliskuussa Tuukka Kotti pelasi viimeisen ottelunsa ammattikoripalloilijana Tapiolan Hongan riveissä
Vaimo ei vielä tuolloin ollut uskossa. h e n k il ö dessä illallisella ja lapset kirmaavat ympärillä, Tuukka tunnelmoi. Kentältä kentän laidalle Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a ” Tappion sietäminen otti koville.” | 21. – Yritän päästää irti koripalloilijaidentiteetistäni, ettei koripallo olisi enää elämääni määrittävä tekijä. Kotit ovat olleet tyytyväisiä kouluun ja sen ilmapiiriin. – Noa oli aikoinaan lähipäiväkodissa ja silloin mietimme, mihin esikouluun hänet laittaisimme. Muutoksen tuulet Tuukka Kotti haluaa seurata Jumalan tahtoa elämässään. Perheen esikoinen Noa aloitti elokuussa kolmannen luokan Espoon kristillisessä koulussa ja Bea samassa paikassa ensimmäisen luokan. Vähän aralla mielellä Tuukka ehdotti vaimolleen kristillistä koulua, sillä hän ei tiennyt, miten tämä suhtautuisi asiaan. Meillä oli ollut vähän erimielisyyttä tietyistä asioista päiväkodissa ja se sai meidät katsomaan muita vaihtoehtoja. Olin silloin tullut hiljattain uskoon ja olin jostain kuullut kristillisistä kouluista ja että Espoon kristillinen koulu muuttaisi Matinkylään, Tuukka taustoittaa. Tutustuminen kouluun vakuutti kuitenkin molemmat vanhemmat ja näin kristillisestä koulusta tuli osa perheen arkea. Tosin kiireettömyys on myös italialaisen kulttuurin turhauttavimpia piirteitä. Se on ykkösjuttu ja heti kakkosena tulee avioliitto Dinan kanssa ja lapset Noa ja Bea. Kuluva vuosi on tuonut Tuukan elämään muutoksen tuulia: uran päättyminen, uusi työ ja alkutahdit poliittisella uralla. Asiat eivät tapahdu sillä kellon lyömällä kuin toivoisi. Vasta näiden elämän tärkeimpien asioiden jälkeen tulee uusi työ koripallovalmentajana Tapiolan Hongassa
– Rukoilin, että Jumala näyttäisi mulle, jos Raamatussa on jotain totuutta. Hän oli ehdolla kuntaja aluevaaleissa. Maajoukkueen pelimatkalla Ranskassa taas joukkueenjohtaja todisti Tuukalle, kuinka usko Jeesukseen oli muuttanut hänen elämänsä. Lapsuudenkoti oli keskiverto suomalainen perhe, jossa kristillisiä arvoja kunnioitettiin, mutta arjessa usko ei ollut läsnä. Kaikki hengellinen kiinnosti. – Sillä hienolla tiellä ollaan edelleen. Mietin asiaa pitkään, kun minulla oli aikaisemmin ollut niin vahvana ajatus, ettei ole minun juttuni. – Jossain vaiheessa havahduin, että sydämessäni on tapahtunut iso muutos. Kymmenen vuotta sitten Tuukan elämässä alkoi hengellisen etsinnän vaihe. Joskus käytiin joulukirkossa. Halusin, että tämä on Jumalan ja mun juttu. – Ranskan reissulla kaveri rukoili mun puolesta. Halusin tietää. Vielä neljä viisi vuotta sitten, kun Tuukka pelasi Helsinki Seagulsissa, silloinen pelikaveri kertoi lähtevänsä ehdolle vaaleihin. – Siellä tuntui kodikkaalta. Kun viimeinen peli ammattipelaajana oli ohi, päivät täyttyivät kampanjoinnista ympäri Espoota. – Mulla oli jotenkin huono kuva seurakunnasta ja uskovista. – Omat lapset ovat kypsyttäneet ajatusmaailmaa. Mietin, missä se totuus on. Meditaatio ja mindfulness kiinnostivat ja sitten tuli hengellisyys mukaan. ” Omat lapset ovat kypsyttäneet ajatusmaailmaa.” 22 | Tuukka Kotin elämän suunta muuttui maajoukkueen pelimatkalla Ranskassa.. Mielenvoimasta Jumalan voimaan – Minulla on aina ollut lapsen usko Jumalaan. Lyhyen ajan sisällä parikin ihmistä todisti hänelle uskostaan Jeesukseen, mitä ei ollut tapahtunut aikaisemmin. Jossain vaiheessa Isä meidän -rukous tarttui matkaan ja rukoilin sitä aina silloin tällöin. Seurakuntaan Tuukka ei heti hakeutunut, vaan halusi tietoisesti pitää vähän etäisyyttä. – Kiinnostuin urheilupsykologiasta ja mielen voimasta. Tuukka ei osaa nimetä mitään tiettyä hetkeä, jolloin hän olisi tullut uskoon, vaan usko syveni vähitellen. – Aloin kuunnella saarnoja YouTubesta ja lukea Raamattua. Erään ystävän kutsumana Tuukka kävi muutaman kerran helluntaiseurakunnassa Vantaalla. Etsinnässään hän ajautui uushenkisyyden poluille pariksi vuodeksi. – Mika ( Poutala) otti yhteyttä ja kertoi omia kokemuksiaan. Sittenkin politiikkaan Viime keväänä Tuukka Kotti debytoi toisenlaisissa kisoissa. Tuukka oli todennut tälle, että häntä ei kyllä saisi politiikkaan. Tuukkaa pyydettiin ehdolle jo edellisiin eduskuntavaaleihin. En tiedä, mistä se on kummunnut. Piti todistaa itselle, että usko on jotain oikeaa ja ettei voi sanoa, että ihmiset ovat käännyttäneet. Olen alkanut miettiä, että miten kaupungista saisi paremman paikan heille. – Yksi tuttu, joka oli ollut meditaatiojutuissa mukana, kertoi, että oli löytänyt Jeesuksen. – Tutkiskelin ja lueskelin kaikenlaista. Silloin tapahtui jotain itsessäni, suurempi kiinnostus heräsi. Kuntaja aluevaaleissa Tuukka tuli valituksi Kristillisdemokraattien varavaltuutetuksi sekä Espoossa että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Ajattelinkin eri tavalla kuin aikaisemmin. Sitten alkoi tapahtua. On ollut kiva nähdä, että politiikka on alkanut kiinnostaa. Nykyään Kotin perhe käy Espoon helluntaiseurakunnassa. Kirjahyllyssä lymynnyt rippiraamattu kiinnosti myös, olihan Raamattu maailman myydyin kirja, mutta jokin esti tarttumasta siihen siinä hetkessä. Lapsena saatoin rukoilla, jos oli vaikeaa
Kun huudat: ”Abba! Isä!”, hän vastaa sinulle nimelläsi, sen hellittelymuodolla. Väsyttää. Sielläkin tosin alkaisin pian kaivata jotain teknologista viihdykettä. Pyhän yksinkertaisen ylistys M aailma muuttuu, Eskoseni, mutta kuka selittäisi muutoksen suunnan sinulle ytimekkäästi ja ymmärrettävästi. Eräs roomalainen maaherra kysyi kerran: ”Mikä on totuus?” Esko, en minä taida osata sinulle maailman muutoksia selittää, kun en minä tästä mitään ymmärrä. Puhelimesi ja kodintekniikkasi nivoutuu yhä enemmän maailmanlaajuiseen tietoverkostoon. Ja kuitenkin siinä on pelastus kurjuudestamme, johon olemme sekä uhreja että syyllisiä. Tai kuten Pontius Pilatus tässäkin ytimekkäästi huudahti: ”Katso ihmistä!” Tohdimmeko katsoa, kun totuus ihmiskunnasta riippuu ristillä runneltuna, alastomana ja kaikkien katseltavana. Olet takuulla huomannut, että muutos on ristiriitaisuutensa lisäksi hirvittävän nopeaa. Tällaisista tietoverkostoista ei minun eikä ehkä sinunkaan lapsuudessasi osattu unelmoida kuin jossakin Yhdysvaltain länsirannikon teknologiakeskittymässä. Miten saada maailmaan tai itseen selkoa. Tieto sinkoilee maapallon puolelta toiselle nanosekunneissa ja näitä tiedon sinkauttelijoita koukuttavine ideoineen on enemmän kuin rannalla hiekanjyviä. Tämä on helppoa. k o lu m n i | 23. Jeesuksen sovitustyössä ei ole mitään monitasoista ja ristiriitaista. Keneen luottaa, kun jossain joku toinen ehkä perustelee paremmin. Muutoksen keskellä on nimittäin oleva sinunkin osasi. Kaikki muu on vaikeaa. Joku sanoi: ”Ihmiskunnan tilan näkee katsomalla ristillä riippuvaa Kristusta.” Tilamme on surkea. Nähnet, että muutos on monitasoista ja sisäisesti ristiriitaista, kuten vaikka teknologian aseman kohdalla yhäti teknologisoituvassa yhteiskunnassa. Vaikka ympäröivän muutoksen nopeus huimaa päätä, perusta on jo kauan sitten perustetussa, muuttumattomassa ja vankassa. Nyt se kuitenkin on totta, vaikka kuitenkin monelta osin vain todentuntuista, virtuaalista. Olen sitä paitsi väsynyt näihin valitusvirsiini ja älyllisyyttä hapuileviin pohdiskeluihini. Viimeistä huutoa olevien tietokoneiden ja taulutelevisioiden taustakuvat vievät ajatukset teknokraattisesta yhteiskunnasta kauas auringonlaskun värjäämiin merimaisemiin, jylhiin vuoristoihin tai koskemattomiin sademetsiin. Mutta Esko, sallit varmaan, että jätän hellittelypäätteen pois nimestäsi, aikuisia kun nyt ollaan. Te ks Ti ja a k ko h ei k k il ä kirjoittaja on perheenisä ja kaavasuunnittelija. Mitä ylipäätään uskaltaa sanoa, kun joku viisaampi on jo keksinyt vastaväitteen, joka kumoaa sanotun. Teknologian vastapainoksi olet ehkä herännyt huoleen ilmastonmuutoksesta ja luonnon herkän ekologinen tasapainon menettämisestä, tai ehkä ymmärtänyt luonnon merkityksen omalle hyvinvoinnillesi. Siinä olen minä, sinä ja koko ihmiskunnan häpeä. Se on ilosanoma, vastaanottajalleen lahja täynnä iloa, vailla kahtalaisuuksia. Miten siis halusitkaan maailmasi tarjoiltuna, teknologialla vai ilman. Tekee mieleni käpertyä kuoreen, tai mennä isien luo. Vaikkemme saisi ajastamme otetta, Vapahtaja ankkuroi meidät itseensä
Anne ja Tsuriel Bar David kertovat, että Israelista Suomeen matkustaminen ei ole tällä hetkellä aivan yksinkertaista. Nytkin Bar Davidin perheen varaamat lennot peruttiin ja matka piti reitittää uudelleen. Anne kertoo, että matka on hänelle kolmas sitten sodan syttymisen vajaa kaksi vuotta sitten. 24 |. – Olemme iloisia, että saamme olla Suomessa, Anne kertoo. Matkustaminen Israelista pois on hankalaa. A nne ja Tsuriel Bar David asuvat Jerusalemin lähellä sijaitsevassa Jad Hashmonan kyläyhteisössä, joka on suomalaisten kristittyjen yli 50 vuotta sitten Juudean vuorille perustama asutus, moshav shitufi. Lisäksi hän toimii Jad Hashmonassa toimivan messiaanisen seurakunnan pastorina. Jad Hashmonassa asuu messiaanisia juutalaisia. Tsuriel työskentelee kylässä hotellin johtajana. Tsuriel ja hänen suomalaissyntyinen vaimonsa Anne ovat viettäneet neljän nuorimman lapsensa kanssa kesälomaa Suomessa. Edellisen kerran he osallistuivat vastaavaan tapahtumaan 13 vuotEpänormaalin normaalia elämää Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet hyvin raskaita, kertovat Israelissa asuvat Anne ja Tsuriel Bar David. Finnair ei ole lainkaan lentänyt Israeliin sodan sytyttyä. Suomen lomallaan Anne ja Tsuriel osallistuivat myös Jad Hashmonen ystävien tapahtumaan Kiponniemen toimintakeskuksessa kertoen tuoreita kuulumisia niin Jad Hashmonasta kuin Israelista laajemminkin
Vaikka monenlaisia vaikeita aikoja on ollut takavuosina viimeiset kaksi vuotta ovat olleet ylivoimaisesti raskaimpia. Pariskunnan häitä vietettiin syyskuussa 2001, päivä sen jälkeen, kun tuhoisa terrori-isku Yhdysvaltoihin 11.9. toukokuutta. Vanhin, Gideon, suorittaa parhaillaan pakollista kolmen vuoden asepalvelusta. Kuulijoita kosketti erityisesti, kun veli sanoi puheensa lopussa, että hän haluaa antaa anteeksi veljensä murhaajalle, Anne Bar David kertoo. Ensimmäiset vuodet Israelissa olivat levotonta aikaa, sillä 2000-luvun alussa alkoi palestiinalaisten toinen kansannousu, intifada, oli paljon itsemurhapommituksia ja terrori-iskuja. Tytöillä asepalvelus kestää kaksi vuotta. Turvassa pommisuojassa – Ei ole enää paluuta entiseen. Olihan hänellä enemmän kokemusta kuin nuorilla elämänsä alussa olevilla sotilailla. – Kun tulee hälytys, juoksemme pommisuojaan. Siellä olemme turvassa, eikä tarvitse pelätä, Anne sanoo. Aamuhetket Jumalan kanssa ovat auttaneet häntä jaksamaan. – Hautajaisissa tuli vahvasti esiin toivo, jonka usko Jeesukseen antaa. ta sitten. Myös toiseksi vanhin lapsi, tytär, on pian lähdössä armeijaan. Ryhmän vanhimpana hän kulki joukon edellä. – En muista mitään siitä, kun sota syttyi. Jaron ja tämän morsian Sarah Lynn Milgrim ammuttiin Washingtonissa 22. Israeliin juurtunut Jad Hashmona yhdisti 2000-luvun alussa Tsurielin ja Annen elämänpolut, kun Lahdessa kasvanut Anne päätti lähteä puoleksi vuodeksi kyläyhteisöön vapaaehtoistyöhön. Se oli paineista aikaa ja elämää äärirajoilla, mutta silti elämää, hän hymähtää. tapahtui. Elämme normaalia elämää, joka on kaukana normaalista, Bar Davidit kertovat. lokakuuta 2023, Tsuriel oli melkein 47-vuotias, ei enää siinä iässä, että olisi ollut pelkoa rintamalle joutumisesta. Kun Tsuriel palveli maataan puolustusvoimissa, Anne huomasi olevansa raskaana. Hän on itkenyt kaatuneiden, loukkaantuneiden, kidnapattujen ja koko Israelin puolesta. Kun Hamas hyökkäsi raakalaismaisesti Israeliin 7. Myös arki kahdeksan lapsen kanssa on pitänyt kiinni elämässä. Erityisen vaikea ajanjakso oli Iranin sota heinäkuussa. – Koko ajan oli myös pelko, että joku ampuu takaisin. Sydämessäni tiesin, että Tsuriel oli siellä, missä hänen kuului olla. Yllättävä suru-uutinen Anne kertoo itkeneensä joka päivä sodan aikana. Viime toukokuussa Jad Hashmonan yhteisöä kohtasi suru-uutinen, kun paljastui, että Washingtonissa antisemitistisen murhan kohteeksi joutuneista Washingtonin suurlähetystön työntekijöistä toinen, Jaron Lischinsky oli Jad Hashmonassa pitkään asuneen Itai ja Saila Meronin vävyn veli (Elämä-lehdessä 9/24 oli Itain ja suomalaisen Sailan haastattelu). Alusta asti oli selvää, että yhteinen tulevaisuus olisi Israelissa. Silloinkin matkalla oli mukana neljä lasta, nyt nuo neljä jäivät kotiin ja matkaan vanhempien kanssa pääsivät neljä nuorinta perheen kahdeksasta lapsesta. Tsuriel Tsuriel lähetettiin lääkintäjoukoissa kibbutsille, johon Hamas oli hyökännyt. – Eteemme avautui rankka näkymä. Vaimonsa kannustamana hän kuitenkin ilmoittautui vapaaehtoiseksi palvelemaan maataan. – Mietimme, että olen ehkä pari päivää avustamassa jossakin tehtävässä, mutta se venyikin viiden kuukauden pestiksi, Tsuriel kertoo. Omien sanojensa mukaan Anne ei ollut silloin mikään suuri Israel-fani, mutta on vuosien varrella juurtunut maahan ja alkanut syvällisemmin ymmärtää Israelin merkitystä. Tsuriel on kolmannen polven messiaaninen juutalainen ja asunut Jad Hashmonassa nelivuotiaasta. Stressaavaa oli myös jatkuva varuillaan olo, pommisuojaan piti hakeutua monta kertaa vuorokauden aikana. Iranin sodan aikana koulut ja päiväkodit olivat kiinni. Sarah haudattiin Yhdysvalloissa, mutta Jaron kotikylänsä Beit Zajitin hautausmaalle lähellä Jerusalemia. is r a e l n y t Te ks Ti sa ri sa ve la ku va T se n d er cr o m ba ch / u n sp la sh , ba r da vi d in ko ti al bu m i | 25. Tiesin olevani Jumalan kädessä. Vuonna 2006 puhkesi Libanonin sota ja Tsurielkin kutsuttiin palvelukseen. Vaikka Israelin tehokas ilmatorjuntajärjestelmä onnistui tuhoamaan noin 90 prosenttia Iranin ampumista ohjuksista, tuhoa syntyi. Ruumiiden näkeminen oli vaikeaa. Ajattelin, että otan mieluummin sen luodin kuin nuoremmat sotilaat, jotka eivät tunne Kristusta. – Muistan miettineeni, että näkeeköhän lapsi, jota odotin, koskaan isäänsä. Lapsista nuorin on vasta noin vuoden ikäinen. Traaginen tapahtuma on yllättäen muutenkin avannut ovia Israelin mediaan kertoa uskosta
Hän viittasi Suomessa vaikuttaneeseen juutalaiseen kirjailijaan Anne Friediin, joka kirjoitti pitkän elämänsä kokemuksesta: ”Elämän irralliset tapahtumat alkavat saada selityksiä, ympyrät sulkeutuvat.” – Tämä antaa ymmärrystä ja mahdollisuuden hyväksyä oma elämäntarina, myös sen kipupisteet. Jeremia tiivistää asiaa jakeessa 31:21: ”Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Siitä voi tulla meille ravitsevaa matkaevästä ja kestävä selkänoja syytösten keskellä. – Oman elämänkaaren ymmärtäminen, hyväksyminen ja hyödyksi käyttäminen antaa osaltaan Jeesuksen tarjoaman yltäkylläisen elämän aineksia. – Elinkaaremme alkoi määrättynä hetkenä, mutta sitä ennen oli erilaisia vaikuttajia, kuten geeniperintö, arvot ja olosuhteet. Kannattaa jäädä miettimään, kuka kirjoitti elämäni alkulehdille ja millä käsialalla. Tällaista elämän evästä emme löydä mistään muualta kuin Jumalan Sanasta. Hänen silmissään olemme ihmeitä. Hän kuvasi, että miehen ja naisen elämänkaarissa on yhtäläisyyksiä, mutta ne ovat kuitenkin ”sopivasti erillään”. Hävettää, kaduttaa. Jumala loi ja näki meidät jo äitimme kohdussa. – Emme ole syntyneet tyhjästä, emmekä vanhempiemme ideasta. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut.” Nymanin mukaan ihmisen elämän yllä voidaan nähdä ”kolme kaarta”. luku avaa meille elämän karun todellisuuden, ja se oikeastaan lohduttaa. Elinkaarella on merkkipaaluja. – Saarnaajan kirjan 3. Toinen on kokenut olevansa ylimääräinen, väärään aikaan, epäsopiva. Olemme kaikki samassa veneessä. – Herra kirjoitti tarinasi alkutekstin. Herra kirjoitti tarinasi Nyman jatkoi, että Raamattu selittää alkuperämme laadun ja tarkoituksen Psalmissa 139. K ansan Raamattuseuran piirissä vaikuttava kirjailija ja toimittaja Maija Nyman puhui elokuussa Suomen Raamattuopiston Hengellisillä syventymispäivillä ”naisen elämänkaaresta”. Elämänkaaren kauneus ja kipu Ihmisen eletyn elämä ylle kaartuu risti, ja se kaartuu myös taaksepäin. Oliko se kaunokirjoitusta vai tikkukirjaimia. Jonkun osana on ollut levollinen lapsuus, hyvä itsetunto ja turvallisuus. Kaikella on aikansa auringon alla, myös kivulla ja kauneudella, äärimmäisillä tunteilla ja kokemuksilla. Mikä mahtaisi olla sinusta kirjoitettavan elämäkerran nimi. Siihen kuuluvat kauneus ja kipu rinnakkain, Nyman sanoi. On positiivia ja kielteisiä hetkiä ja vaiheita. 26 |. – On merkittäviä ikävuosia ja tapahtumia, joiden kohdalla pysähdymme muistelemaan. Kannamme näitä mukanamme ja jäämme niiden painon alle, ellemme saa selityksiä ja sovintoa oman tarinamme alkujuuren kanssa. Joidenkin kohdalla haluamme peittää kasvomme itseltä ja toisilta
e lä m ä n ta it o Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va T pe tr i vä h ä sa rj a , ta n el i tö rö lä ” Mikä olisi elämäkertasi nimi?” | 27
Ihmisen elämän yllä voidaan nähdä myös ”kokemuskaari”. Evankeliumin suuri sovinto ja armo on parasta syvähoitoa, mutta sekin tulee sanoittaa niin, että ihminen voi tarttua siihen oman elämänjanansa keskellä. Osasta olemme vastuussa, osasta emme. Kuulun arpisten joukkoon ja siinä on helpointa hengittää myös kristillisissä piireissä, Maija Nyman sanoi Hengellisillä syventymispäivillä. Tässä olemme tasavertaisia. – Siinä kuljemme ikävaiheesta toiseen ja totuus on, että tämä kaari alkaa kaartua ajan myötä jokaisella alaspäin, kohti maata. Maan vetovoima on suuri, mutta tiedän, että taivaan vetovoima on aina piirun suurempi. kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti 28 |. Se helpottaa oivaltamaan asioita syvemmin. Kokemuskaareen kuuluvat yllätykset, omat ratkaisumme ja tekomme, tekemättä jättämisemme, eletty elämä tähän saakka
Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua. Olen kirjoittanut Naisia kaivolla -kirjassani näin: ”Raamatun naiset tulevat rinnalleni kertomaan, että minä selviydyn. – Se antaa vahvan oikeuden olla ja elää rosoisena ja särkyneenä. Siellä ei ole katkoksia, risti kantaa kaiken. Elän elämääni, onnistun ja lankean Jumalan silmien alla. Tai Ruut, joka pakolaisena, leskenä, yhteiskunnan pohjasakkana tulee Beetlehemiin anoppinsa kanssa saadakseen pellolta vähän viljaa syödäkseen. Olosuhteet, pimeys, katuvalon puuttuminen loivat tilanteen, joka vei syyllisen paikalle Jumalan, lain ja ihmisten edessä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa.” ” Olemme Raamatun jatkokertomuksia.” | 29. Jos olemme rukoilleet viisi tai kymmenen vuotta ilman vastausta, kuulumme Raamatun jatkokertomukseen. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. On jotain ainutlaatuista, jota ainoastaan kristinuskon sanoma tarjoaa. Ihmisen eletyn elämä ylle kaartuu ristin kaari ja se kaartuu myös taaksepäin. Rebekka rukoili lasta 20 vuotta. Aloin vasta silloin ymmärtää sovinnon ristinpuun merkityksen myös taaksepäin, yli eletyn historiamme. Nyman luki lopuksi Psalmia 103, joka ”avaa Jumalan kaaren, sovinnon sillan salaisuuden”: ”Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hänen piti tulla, sillä Daavid tarvitsi isoisän ja siinä Ruutilla oli keskeinen asema. Ihmisen elinkaari on kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Hän tuo siihen armon.” Amerikkalainen kirjailia Jill Briscoe antoi omalle kirjalleen nimen Use your pain! Olen tarvinnut tätä ilmaisua usein. Kuulun arpisten joukkoon ja loppujen lopuksi siinä on helpointa hengittää myös kristillisissä piireissä. Siinä ei ole yhtään katkosta, asiaa, jota meidän tulisi yrittää sovittaa. Siinä sanassa oli merkillinen voima, kantovoima, jonka avulla selvisin. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Voimme jakaa arpemme, ja juuri se yhdistää meitä merkillisellä tavalla. Ei miksi, vaan siksi Kolmantena kaarena Nyman esitteli Jumalan kaaren, joka on ristin muotoinen. Emme tarvitse kiiltokuvia, kasvoja sydännaamioita. Ilman tätä kokemusta olisin varmasti näennäisen vahva, aina oikeassa, muiden yläpuolella, puhdas. Minä olen lunastanut sinut, sinä olet minun.” Tästä on sittenkin kysymys. Tämän Nyman kertoi ymmärtäneensä kirkkaasti oman kokemuksensa kautta. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti – Elämänkaarelle astuu rinnallemme Raamatun henkilöitä, joihin voimme samaistua. Entä me. Nyman kuvaili, että arvet ovat pääomaa. Ihminen ei voi luvata yhtään mitään, kaikille voi sattua kaikkea. – Olen omista arvistani vahva. Hän rakentaa elämäni palapeliä kanssani ja luo naisen elämänkaareni kauneuden ja rosoisuuden. Nyman toisti, että ”me nykyajan naiset ja miehet olemme Raamatun jatkokertomuksia”. En ole vielä kohdannut sellaisia, sillä oma arpeni on tehnyt aistini ja silmäni herkemmiksi huomaamaan toisen tuskan. Jesajan sanoin: ”Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.” Eletyn elämän virheet, taakat, sanomiset, tekemiset ja tekemättä jättämiset, meitä kohdanneet vääryydet, ovat taaksepäin kaartuvan sovinnonristinpuun alla, sen sovittamia ihan ”Korkeimmas oikeures” asti. Se, mitä minulle tapahtuu, ei ole mitään uutta. – Kun huusin Miksi-miksi-miksi juuri minä, miksi syntymäpäivänäni, miksi sillä kadulla ja sekunnilla, sain vastauksen: Maija, siksi! Se iski sydämeni syvyyteen vahvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Myös he, joiden nimeäkään ei ole mainittu. – Emmekä voi luvata, ettei koskaan enää. Emme kykene siihen, vaikka ruoskisimme itsemme vereslihalle kuten Martti Luther aikoinaan. Se myös vetää puoleensa toisia ihmisiä, erityisesti ei-uskovia paremmin kuin ehytpintaiset kristityt, jos heitä nyt sitten onkaan. Samarialainen nainen kohtaa Jeesuksen juuri omana halveksittuna itsenään, kuullen jotain ainutlaatuista ja saa samalla tehtävän. Jesajan kirjan jae 43:1 vakuuttaa: ”Älä pelkää. Arvet jäävät, mutta eivät ajan myötä enää vuoda verta. – Olen syyllinen, olen aiheuttanut toisen ihmisen kuoleman ilman erityisiä syitä. Naiset ovat puhutelleet erityisesti minua naisena. Niistä voin ammentaa toisten syyllisten tueksi. – Se kaartuu kaiken muun ylle ja on nousujohteinen, päättyen eräänä päivänä kotiinpaluujuhlaamme
Ystävykset palasivat muuttuneina miehinä Helsinkiin. Lauri (Lars) Stenbäck (1811– 1870) oli herännäispappi ja runoilija, jonka elämää tuli koetteli. Siellä hengellisen herätyksen liekki tarttui heihin. Lasta poltti koti-ikävä. Häntä pidettiin lupaavana runoilijana. 12-vuotiaana Laurin enkelinkasvot poltti isorokko jättäen elinikäiset arvet. Mutta sitten hänet erotettiin yliopistosta puoleksi vuodeksi poliittisista syistä. Runoilijana Stenbäckiä verrattiin jo Runebergiin. Stenbäck aikoi aloittaa opinnot Turun Akatemiassa, kun tulipalo nieli Turun kaupungin syyskuussa 1827. Stenbäck lähti ystävänsä kanssa vanhempiensa luokse Vöyrille. Stenbäck oli ehdoton luonne. Stenbäckistä tuli herännäisyyden johtomies Helsingin yliopistopiireissä. Omistautumista runoudelle ja Jumalalle ei voinut Lars Stenbäck – rakkaus tulessa uskon esikuvia TeksTi tytti issakainen kuva museovirasto 30 |. Oli siirryttävä Helsinkiin Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon. 7-vuotiaana hänet lähetettiin kauas kotoa alkuopetukseen ja 9-vuotiaana Turun katedraalikouluun. Jo 15-vuotiaana Stenbäckistä kehkeytyi runouden nuori soihtu. Kiehuva vesi poltti 5-vuotiaan pojan alaruumiin. J o lapsena Kuortaneen kirkkoherran pikku Lasse koki tulikasteita
Lehti lakkautettiin. Elämässä ja uskossa tinkimätön kilvoittelija, joka ei päästänyt helpolla itseään eikä lähimmäisiään. Lauri Stenbäck vihittiin papiksi. Hän arvosteli heränneitä muun muassa Paavo Ruotsalaisen – entisen hyvän ystävänsä – palvonnasta. Myös Stenbäckin kanta taiteeseen lientyi. 13:7) | 31 ” Sitten Vaasan kaupunki paloi.”. Toisaalta rehellisyyttä vaatiessaan hän oli joskus suhteettoman ankara. Stenbäck teki väitöstyön hakeakseen yliopistollista virkaa, mutta hänen uskonnollista vakaumustaan vastustaneet juonittelijat saivat aikaan väitöksen hylkäämisen. Stenbäck otti etäisyyttä herännäisyyteen. Stenbäck nimitti taiderunoutta sielun myrkyksi ja hylkäsi uran lyyrikkona. Lauri Stenbäck avioitui vuonna 1840 Ebba Arppen kanssa. Yhteistyö ja ystävyyskin sujuivat, vaikka Stenbäck kritisoikin kollegansa virsiä pinnallisuudesta. 44-vuotias Stenbäck siirtyi kirkkoherraksi Isoonkyröön 1855. Hänet nimettiin ruotsinkielisen virsikirjan uudistuskomiteaan 1853 vanhan väittelykumppaninsa Runebergin kanssa. Hänet autettiin pappilan ikkunan ääreen katsomaan, miten Kyrönjoesta lähtivät jäät ja miten kevät ja valo voittivat kylmyyden ja pimeän. Hän toimitti evankelista viikkolehteä (Evangeliskt Veckoblad) ja kirjoitti suorasukaisen kriittisesti kirkosta ja ajan hengellisestä elämästä. Vielä kerran Lauri Stenbäck pyrki yliopistomaailmaan. Viimeisinä kuukausinaan Stenbäck menetti ajoittain näkönsä. Silti hän runoili edelleen ja toimitti myöhemmin runonsa kokoelmaksi. Seurakuntatyö osoittautui mieluisaksi. Pääsiäispäivänä 1870 oli hetki, jolloin hän saattoi taas nähdä. Lars Stenbäck – rakkaus tulessa yhdistää. Oppilaitaan rakastavana kasvattajana hän oli näkemyksissään aikaansa edellä. Lauri Stenbäck palasi runouden pariin virsirunoilijana. Puolisot kiintyivät ajan mittaan toisiinsa ja kunnioittivat toisiaan. Hän jätti sen vuoden kuluttua. Runeberg halvaannuttua Stenbäck vei työn loppuun ja julkaisi oman virsikirjaehdotuksensa 1866. Se oli keisarinajan sensuurille ja kirkolle liikaa. Stenbäck kokosi itselleen harvinaisen laajan kirjakokoelman. Karvain mielin hän näki, että suurin uhrauksin painatettu ehdotus ei saanut toivottua vastaanottoa eikä kirjan myynti peittänyt siihen käytettyjä kuluja. Hänen pappilassaan musisoitiin ja nuoriso sai jopa pyörähdellä piirissä. Kulttuurihistoria tuntee kiistan nimellä Vanhan puutarhurin kirjeet. Tieteellisen uran sijaan Stenbäckistä tuli vaasalaisen koulun rehtori. Tehtävä oli Stenbäckille pettymys. Hän puuhasi paikkakunnalle kirjaston ja parempaa kansanopetusta. Heränneiden tapaan Stenbäckin mielestä liittoon riitti yhteinen uskonnäkemys. Nyt väitös hyväksyttiin ja hänet valittiin Pohjoismaiden ensimmäiseksi kasvatustieteiden professoriksi. Runoilija, lehtimies, rehtori, professori, kirkkoherra, virsirunoilija… Henkilönä Lauri Stenbäck oli vastakohtaisuuksia täynnä. Neljä päivää myöhemmin Lauri Stenbäck kutsuttiin kotiin, sinne, missä loistaa ikuinen valo. Tuli tuhosi Stenbäckin talon ja arvokkaan kirjaston. Äärimmäisen rakastettava ja herkkä, kaikkensa muille antava mutta suoruudessaan toisia haavoittava. Sakari Topelius luonnehti Stenbäckiä: ”Hän oli palava sielu, täynnä rakkautta, silmitön sotiessaan sen puolesta, mitä piti oikeana.” ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Mutta sitten Vaasan kaupunki paloi. Runeberg ja Stenbäck taittoivat julkisesti peistä taiteen ja uskon suhteesta
Psalmit julistavat, että Jumala on ja hän on hyvä. ”Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.” (Ps. Älä huoli! Sinulla on sijainen. Psalmit ovat käytännöllistä, tosielämän koettua teologiaa. Jeesus pelkäsi ja rakasti sinun puolestasi. P salmit ovat Vanhan testamentin teologian sydän. 103:17) Mutta enhän minä pelkää ja rakasta Jumalaa. Mutta ennen muuta Psalmit on kirja Jeesuksesta. Esimerkiksi. Mukana on koko ihminen: järki, tunne ja tahto, koko ihmismieli. Aina kun tiesi nousee pystyyn, muista Jeesusta. Historia, kansan vaiheet ja ihmiselämän kohtalot antavat puitteet pelastushistorialle, jonka ytimessä ovat Jumalan teot ja ihmisen ja Jumalan persoonallinen kohtaaminen ja suhde. Psalmissa 24 sanotaan: ”Herran on maa ja kaikki mir a a m at tu o p e tu s Te ks Ti k ei jo r a in er m a ku va is to ck 32 | Uskon ja epäuskon kamppailu psalmeissa Aina kun tiesi nousee pystyyn, muista Jeesusta, kirjoittaa Keijo Rainerma.. Yhdessä Jesajan kirjan kanssa ne ovat eniten lainattuja VT:n kirjoja UT:ssa
Vain Jumala on hyvä Ilman Jumalaa ihmisten käsitykset hyvästä ja pahasta ovat suhteellisia. Harvat säikähtävät viimeistä tuomiota tai edes kuolemaa. Kun Jumala lakkaa olemasta Isä, lakkaa toinen ihminen olemasta lähimmäinen. Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit, jonka lunastit omaksesi, muista Siionin vuorta, asuinsijaasi.” (Ps. Mehän syytämme murhaajia, hyväksikäyttäjiä, pettureita siitä, että he ovat tehneet jotakin oikeasti pahaa, emme siitä, että heillä on käytöksen suhteen vain erilainen maku kuin meillä. Ensimmäinen Jumalan kysymys oli: ”Missä olet?” Kun Job oli haastanut Jumalan kysymyksillään, kysyy puolestaan Jumala Jobilta. Vai onko meidän pikemmin uskottava apostoli Johannesta, joka kirjoittaa ”Koko maailma on pahan vallassa.” (1. Eikö se kerro, että Jumala oli hylännyt kansansa. (Luuk. Hän liukastelee, ”olin vähällä horjahtaa”. Raamattu ja historia osoittavat, ettei ihmisen pahuutta voi poistaa. tä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.” Jos onkin ihmisen suurin ongelma, syyllisyys Jumalan edessä, ratkaistu Kristuksen sovitustyöllä, on toinen suuri ongelma, valtakysymys, näkyvää ja lopullista ratkaisua vailla. 4:18) Mitä rikkaan Isän lapsella, hänellä, jolla Jeesuksessa on kaikki, olisi jumalattomissa kadehdittavaa. Miksemme siis tekisi. Kun Jeesus-nimeä pilkataan, sanomme sitä jumalattomuudeksi. Surua tämän pitäisi herättää uskovaisissa eikä kateutta. ”Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.” Vanha käännös sanoi: ”Kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.” (Ps. Voimakas vetoomus Kristitylle Asafin virsi, Psalmi 74 on rukous Kristuksen kirkon, Jumalan seurakunnan puolesta. Jeesus kyllä sanoi, että ”minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, mutta näyttääkö siltä, että rukoukseen ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa” on vastattu. Huolettomina ihmiset paatuvat. Maallistumisella on seurauksensa. Hetkeksi jää uskovaisen silmä katsomaan jumalattoman menestymistä, hyvinvointia ja rauhaa. Jumala on hyvä ja ilman Jumalaa mikään ei voi olla hyvää. 74:1,2) Kun Jeesus-nimi kadotetaan ja häntä ei enää rukoilla, sanotaan sitä maallistumiseksi. 5:19). Yhä vielä uskotaan, että terveys, rikkaus ja hyvinvointi on siunaus ja rauhallinen kuolema merkitsee onnellista kuolemanjälkeistä elämää – jos sellaista on. Kor. 16:23-25) Hyvä osa täällä, vai iäisyydessä. Jumalakin kysyy. Luopuminen Jumalasta, lankeaminen kiusaukseen syrjäyttää Jumala ja ottaa elämän asiat omaan hallintaan ja kiistää Jumalan hyvyys, ovat vieneet ihmisen syvään syntiturmelukseen ja ajatukseen: ”Ei Jumalaa ole.” Ateismi on osoittautunut heikoksi torjumaan pahaa. Hän näki omaisuuden runsauden, muttei heidän sielunsa tyhjyyttä. Se, joka kieltää Jumalan, kiistää pian myös tiedon hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. (Job. Maallistuminen kutistaa itsekritiikin, itsepetos kasvaa ja ilman oman pahuuden rehellistä kohtaamista ihminen menee pidemmälle pahuudessa. Näki ulkokuoren, muttei heidän sydäntään. Hei eivät piittaa Jumalasta sen enempää kuin paholaisestakaan. 73:17) Loppu, ystävät, loppu! Ei alkua kruunata, vaan loppu kruunataan. ”Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi, miksi vihasi hehkuu omaa kansaasi vastaan. Jumalaa turhentava kysymys tulee näin puolustaneeksi häntä. Vuonna 586 Babylon oli valloittanut maan, hävittänyt Jerusalemin ja temppelin ja vienyt osan kansaa vankeuteen. Eikö Jumala ollut| 33. Maallistumisen, humanismin ja ateismin voima on pahuuden rajoittamisessa osoittautunut heikoksi. Loppu kruunataan Jumala on ihmiselle ainoana luomakunnassa antanut kyvyn tehdä omaa itseään koskevia kysymyksiä. 38:2,3) Jumala kestää kiukkuiset kysymykset, jotka pelastivat Jobin. (Vrt 2. ”Kuitenkin minä saan aina olla luonasi… Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa.” (Ps. Joh. Ihmisarvon ja -oikeuksien heikentyminen, koska ilman Jumalaa niitä on vaikea perustella. Hän näki heidän nykyisyytensä, muttei heidän tulevaisuuttaan. Nyt hän tunnustaa ärtyneet ja Jumalaa syyttävät mielensä harharetket ja palaa uskoon: Sittenkin ja kuitenkin Jumala on hyvä. Sitä voi kuitenkin rajoittaa. Psalmi sanoo ateismia mielettömäksi. Kipulääkkeiden vahvasti huumaamina yhtä jumalattomina ja huolta vailla kuin ovat eläneet, ihmiset liukuvat ajasta ikuisuuteen. Tämä usko kulkee halki psalmien. Psalmit 14 ja sille identtinen 53 ovat käsitelleet kysymystä Jumalan olemassaolosta mielekkyyden (tarkoituksen) ja ihmisen pahuuden näkökulmasta. Ilman Jumalaa ja Raamatun ihmeellistä pelastussanomaa jatkuu katkeamaton virta synnytyslaitoksilta haudankaivajille vailla mieltä ja tarkoitusta. 73:23, 28) Ei hurskaan kompastus ollut niinkään se, että toisilla oli maallista hyvää enemmän, vaan se, kuinka vanhurskas Jumala oli järjestänyt ja jakanut lahjojaan niin. Psalmi 74 kertoo Baabelista. ”Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan” sanoi Herra rikkaalle tuonelan vaivoissa. Maailman pahuudesta voi valittaa vain, jos on olemassa Jumala, jonka luonteeseen hyvyys perustuu ja jonka käskyt velvoittavat jokaista
Vihasin tuota sanaa, kertoi Luther myöhemmin. (Room. Usko uskoo vailla valoa, sen, mitä ei näe, tunne, eikä käsitä. 27:5,6) Noin tuhat vuotta myöhemmin kirkastui uskon lahjavanhurskaus Daavidille. Jumala yksin on vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen. Me kristityt vetoamme Golgatan lunastukseen. Aarteet pimeästä Psalmit kauttaaltaan opettavat historiallista teologiaa. Noin 1450 vuotta Paavalista, löysi Luther uskonvanhurskauden ja ristin teologian. Älä milloinkaan hylkää minua. Hemanin virsi, Psalmi 88, on lievittämättömässä kurjuudessaan silti ainutkertainen. ”Pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi.” (Ps. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut.” (Ps 31:2) Jumala on vanhurskas, mutta minä en, enkä yrityksistä huolimatta tule vanhurskaaksi, Jumalalle kelpaavaksi. Niin kuin Jeesus ristillä, usko sittenkin tarrautuu kiinni hylkääjäänsä. Siinä on silkka ahdistus ja epätoivo. Raamattu sanoo: ”Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä.” Olisiko lähellä ollut rohkeampi. Psalmissa 88 toivo on löydettävä syvältä. 3:21-26) Psalmi 71 mainitsee sanan vanhurskaus ainakin viisi kertaa. (2. artikkeli on lyhennelmä rovasti keijo rainerman puheesta hengellisillä syventymispäivillä 16.8. Syksyllä 1514 luennoitsija oli Psalmin 71 tienoilla. Vaikka muu psalmi puhuu Jumalasta unohtajana, hylkääjänä, kuormittajana, vihaajana, on hän kuitenkin pelastaja. ”Siinä pyhän Raamatun kasvot näyttäytyivät minulle aivan toisessa valossa. Häneltä otamme vastaan niin onnet kuin onnettomuudet, niin ilot kuin kyyneleetkin. ”Nyt on seuranani vain pimeys.” (Ps 88:19) Esimerkiksi psalmit 22 ja 31, joissa on suuri hätä, päättyvät kuitenkin kirkastettuun toivoon. Job löysi uskon lahjavanhurskauden ja sanoo: ”Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä.” (Job. 34 |. Onko kallis lunastus mennyt hukkaan. 45:3,7) Jumalan armo ja lahjavanhurskaus Martti Luther tuli Wittenbergin yliopiston Pyhän Raamatun professoriksi 1512. Psalmi alkaa avunhuudolla ja päättyy pimeyteen. Jumala on historian Herra. Moos. ”Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään…” (Jes. 2:4). Korahilaisten psalmeissa soi kaiho ja alakulo. ”Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi.” (Ps 88:2) Heman on pelastettu. ”Luuletko minun vainoavan sinua”, tuntui Jumala kysyvän tuon jakeen kohdalla. Uskon ja epäuskon rajulle kamppailulle oli tullut ratkaisu. kaan uskollinen liitossaan. Samana vuonna hän aloitti luostarissa psalmiluennot ja jatkoi niitä vuoteen 1514 asti. Rukoilija muistuttaa Jumalaa hänen suurista teoistaan: exodus, voittolaulu Punaisen meren rantatörmällä, luvattu maa. Pietari ja kielsi Mestarinsa kolme kertaa. Historiallisen katastrofin syy on teologinen: ”Meillä ei enää ole profeettoja”. ”Tunsin itseni suorastaan uudestisyntyneeksi”, sanoi Luther myöhemmin. Noin 680 vuotta Habakukin jälkeen apostoli Paavali kirjoitti uskon lahjavanhurskaudesta Rooman seurakunnalle. Miksi Jumala sallii kurjien asioiden tapahtua. ”Herra, sinuun minä turvaan. Nyt ylistin tuota suloisinta sanaa ”vanhurskaus” yhtä suurella rakkaudella kuin olin sitä ennen vihaten vainonnut.” Noin 2000 vuottaa ekr. 15:17) Kuinka voimakas vetoomus lunastus onkaan. Jumalattomat huokaisevat vapauden helpotuksesta, mutta Jumalan kansa on onneton, kun Jumalan lain saarna ja evankeliumin armon ääni eivät enää kuulu ja ”papit eivät hoida tehtäviään”. Miksi vanhurskas Jumala sallii jumalattoman kansan, tai ainakin Juudaa syntisemmän Babylonian murskata Juudan kansan. Elämän leivän nälkä voi korkean elintason maassakin olla valtava. Hänellä on pelastaja. Halu pelastusvarmuuteen oli kiihkeä, mutta yksi asia tuli seinänä vastaan. Tuhoaako Jumala nyt omat työnsä ja pettää omat lupauksensa. Kristuksen lunastusta ja pyhää kastettamme meiltä ei kukaan voi ryöstää. Asafin virret palasivat aina uudestaan veisaajien listalle erityisesti suurten herätysten ja raskaiden koettelemusten aikoina. Miksi vanhurskas Jumala ei ole vanhurskas maailmanhallinnassaan tai ei osaa hallita. 24:5) Noin 360 vuotta Daavidin jälkeen profeetta Habakuk kirjoittaa: ”Vanhurskas on elävä uskostaan.” (Hab. Jumala oli läsnä temppelin pimeässä kaikkein pyhimmässä, missä ihminen ei nähnyt mitään. Psalmi 74 kertoo seurakunnan taistelusta. Nyt lähes 600 vuotta myöhemmin on sinun aikasi. Monet kirkkoisät ymmärsivät psalmin puhuvan Jeesuksen kärsimyksestä. Hän ehdottaa, että ”rukoilijan tuskan kristillisenä vastineena voidaan pitää Pietarin ahdistusta pitkäperjantain jälkeisenä lauantaina”. Luther käyttää tätä kuvaa selityksessään Marian ylistysvirteen. Ehkä löydämme sen jo toisessa jakeessa pienessä omistusta ilmaisevassa päätteessä ”ni”. Mielenkiintoisen näkökulman Psalmiin 88 antaa Vanhan testamentin professori Antti Laato. Psalmin 74 rukous on voimakas, vetoava, jopa kiukkuinen
Raamatun lukemisessa auttaa säännöllisyys – aluksi voi lukea yhden alaotsikon määrittelevän jakson päivässä. Me olemme vain Jumalan välikäsiä siunauksessa. Aion myös muun muassa valokuvata, piirtää luonnosta sekä opetella pianon ja kitaran soittoa. Se myös muistuttaa kuinka paljon Jumala rakastaa minua. Ei ole mitään Jeesusta tärkeämpää! n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 35. Ymmärsin, että jokainen on riittävä siunaamaan toisia – tärkeintä on, että sen tekee sydämellä ja uskolla. Tämä kosketti minua kovasti, koska olin usein ajatellut, etten ole tarpeeksi siunaamaan toista ihmistä. Kesäleirillä yksi nuori pyysi minulta, että voisinko rukoilla hänen elämänsä puolesta ihan yleisesti. Toivon tulevalta syksyltä uusia ystäviä ja lisää ymmärrystä uskosta ja elämästä. Opistolla on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita ja kodikas tunnelma. Laitan myös ajatuksiani ja rukousvastauksia muistiin. Raamattu opettaa minulle miten täällä maailmassa tulee elää. ”Meitä kutsutaan Jumalan välikäsiksi toisia varten” TAINA CONTELLES KURKI, 18, TAMPERE Olen Espanjassa Valenciassa syntynyt nuori kaksoiskansalainen ja nykyinen tamperelainen. Tykkään etsiä lukemani kohdan selityksiä tai opetuksia netistä ja lisätä niitä vihkoon. Aloitan syksyllä toisen opintovuoden Karkun evankelisella opistolla. Lukiessa kannattaa rukoilla, että Jumala puhuisi sanansa kautta. Raamatun lukemista aloittavan kannattaa tutustua ensin evankeliumeihin. Ja oikeastaan me ihmiset emme siunaa vaan Jumala tekee sen. Elämässä on lopulta yksi tärkeintä: se, vietämmekö aikaa Jeesuksen kanssa esimerkiksi lukemalla Raamattua tai rukoilemalla. Kesän aikana olen ollut auttamassa eri lastenleireillä, joista pidän kovasti. Viime aikoina puhutellut kohta Raamatusta on Luukkaan evankeliumista 10:41-42, jossa Jeesus muistuttaa siitä, miten monesti huolestummekaan vähemmän tärkeistä asioista
Kutsumus vei Venäjälle 36 | TeksTi ja kuvaT kirsi-klaudia kangas
Mannermaat ovat mestareita muuttolaatikoiden pakkaamisessa. Sen mahdollisti tuomiokapitulin Petterille myöntämä vuoden virkavapaus Inarin seurakunnan seurakuntapastorin virasta. – Pyydän vielä viime hetkellä Jumalaa täyttämään minut sanallaan ja Hengellään, käyttämään minua ja pyhittämään totuudessa, koska hänen sanansa on totuus Johanneksen 17:17 mukaan. Hän tutustuu tekstiin kotona huolella ja pyytää siunausta sen valmistamiseen. Erityisesti Anun sydämellä ovat Siperian pienet kansat. Siihen tulee tietty rakenne, niin kuin pitkään sooloonkin. Muusikkotaustaiselle pastorille saarnan kirjoittaminen on prosessina kuin improvisoidun soolon soittamista. Aikuiset lapset asuvat jo omillaan, joten Mannermaat muuttivat Pietariin nyt kahdestaan. Sen ovat Petteri ja Anu Mannermaa saaneet kokea, kun heissä syttyi lähetyskutsu sydänten vallankumouksen seurauksena. Kutsumus vei Venäjälle Saarna tai raamatunkäännöstyö voivat parhaimmillaan olla Pyhän Hengen inspiroimia. – Muutimme syyskuun alussa Venäjälle, jossa minä työskentelen lähetyspastorina Inkerin kirkon työyhteydessä Pietarissa. Anu sijaisti välillä kanttoria, mutta työnsä takia asui suurimmaksi osaksi Pietarissa. Pohjois-Lappi jäi nyt toistaiseksi taakse. – Emme olisi koskaan lähteneet lähetystyöhön, jos emme olisi kumpikin jo kihlausaikana kokeneet herätystä. Samalla hän pyytää Herraa antamaan saarnan juuri niille ihmisille, jotka ovat saapuneet paikalle. Työ on taannut koko seitsenhenkiselle perheelle vaiherikkaan elämän. Sisäinen vallankumous Ensimmäisen kerran Mannermaat muuttivat lähetystyöhön Venäjälle parikymmentä vuotta sitten. Pariskunta on asunut useissa maissa yhteensä pitkälti toista kymmentä vuotta. Anu työskentelee koordinaattorina ja teologisena neuvonantajana evenkinkielisessä raamatunkäännöstyössä, jonka hän aloitti kymmenen vuotta sitten. Kutsu lähetystyöhön tuli kuin | 37. Petteri ja Anu Mannermaa asuivat reilun vuoden Inarissa, jossa Petteri palveli seurakuntapastorina laajaa kuntaa. Seurakuntalaiset saattavat tosin hieman ihmetellä, minne pappi katosi. K un Petteri Mannermaa astuu Suomen tai Venäjän kirkoissa saarnastuoliin, hän kumartuu sen portailla hetkeksi rukoukseen. Olen vain ansioton palvelija, Petteri Mannermaa selvittää
Lisäksi Anu suoritti teologian opintojensa yhteydessä papin tehtävään pätevöittävät opinnot. Mies haluaa vierailla lappilaisen laumansa luona niin usein kuin mahdollista. – Evenkejä on Venäjän lisäksi Kiinassa ja Mongoliassa noin 80 000. Kutsumus voitti viran Petteri Mannermaa työskenteli jo e d e l l i s e l l ä työkaudella Venäjällä lähetyspastorina Pietarissa Pyhän Marian seurakunnassa eli Inkerin kirkossa. Ortodoksit ja katoliset ovat kastaneet pienen osan evenkeistä, mutta silti he noudattavat edelleen shamanistisia rituaaleja. Toisen kerran Mannermaat muuttivat Inariin viime vuoden kesäkuussa, kun Petteri oli tullut valituksi Inarin seurakuntaan seurakuntapastorin virkaan. Anu koki hengellisen heräämisen yhteydessä saaneensa kutsun raamatunkäännöstyöhön. Toimin ennen toista työkauttamme nuorisokanttorina Roihuvuoren seurakunnassa Helsingissä, Petteri muistelee. Rukoilin, että en saisi sitä, mikäli meidän aikamme olisi lähteä lähetystyöhön. – Ymmärsin pappisvihkimyksessä saaneeni Jumalalta jonkinlaisen auktoriteetin Ihmisten palvelemiseen. Markuksen evankeliumia aloitellaan pian, Anu selvittää. – Evenkin kielelle on käännetty tähän mennessä vain joitakin Raamatun osia. Hänellä on myös uskonnonopettajan pätevyys. Lähetystyöhön on kaikkineen liittynyt Mannermaiden kohdalla monenlaisia mutkia ja umpikujiakin, mutta lopulta olosuhteet ovat osoittaneet tiettyyn suuntaan, joka onkin osoittautunut oikeaksi. En saanut virkaa heti, mutta kun sitä minulle myöhemmin tarjottiin, olimme jo lähdössä Mongoliaan, Petteri muistelee. He tutustuivat vuonna 1992 Helsingissä kristillisen opiskelijatyön kautta ihmiseen, jonka kanssa rukoilivat ja antoivat elämänsä ohjakset Jeesukselle. Pariskunta on asunut Inarissa aikaisemminkin. Ensimmäisen kerran he muuttivat lapsineen paikkakunnalle 1999, jolloin musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiassa seuraavana vuonna valmistunut Petteri aloitti työskentelyn Inarin kunnan kiertävänä musiikinopettajana. Meneillään on Psalmien ja Sananlaskujen kääntäminen. – Seurakunta ilmeisesti odottaa, että jatkan työtäni siitä mihin edellisellä työkaudella jäin, mutta minulla on tunne, että Jumalalla on suunnitteilla jotakin uutta. Uskonratkaisua edelsi pitkä aika, jolloin Jumala valmisti heitä ratkaisevaan askeleeseen. Hän on valmistunut englannin kielen ja uskonnon aineenopettajaksi. – Olen myös hoitanut seurakunnan afroamerikkalaista musiikkitoimintaa, johon sikäläisillä kanttoreilla ei klassisen koulutuksen vuoksi ole valmiuksia, Petteri kertoo. – Hain virkaa Inarin kansalaisopistosta. Otamme käännöstyössä huomioon heidän kulttuurinsa. Neuvotteluita Siperian evenkien kanssa käydään videoyhteyksillä ja silloin tällöin fyysisesti seminaareissa. Uudestisyntymisen kokemukseen liittyi paljon selittämätöntä ja mystistäkin, mutta pääasia oli sisäinen vallankumous ja yhteyden syntyminen Jumalaan. Juuri alkanut virkavapaus ei tarkoita täydellistä irtautumista Inarista. Edellisten tehtäviensä lisäksi hänet valittiin puheenjohtajaksi komiteaan, joka suunnittelee Inkerin kirkolle laulukirjaa. kaupan päälle samalla kertaa, Anu Mannermaa pohtii. Hänet vihittiin Mikkelissä 2017 papiksi, jona hänellä on valtuudet palvella niin Suomen kuin Inkerin kirkoissakin. Hän on opiskellut seemiläisiä kieliä ja Vanhan testamentin eksegetiikkaa, sekä erikoistunut kansainvälisiin asioihin. Anu on ilokseen ” Laupias samarialainen onkin laupias mongoli.” 38 |. Mannermaat olivat juuri ennen sitä käyneet Lähetysyhdistys Kylväjän lähetyskurssin Raamattuopistolla Kauniaisissa. Kummastakin tuntui kuin maailma olisi muuttunut mustavalkoisesta värilliseksi. Raamattua evenkiksi Palattuaan neljä vuotta kestäneeltä ensimmäiseltä työkaudeltaan Venäjältä Petteri Mannermaa aloitti teologian opinnot vuonna 2009. Esimerkiksi Jeesuksen vertauksen laupias samarialainen onkin evenkinkielisessä käännöksessä laupias mongoli. Hän vastasi suomenkielisistä jumalanpalveluksista sekä itsenäisesti maahanmuuttajatyöstä muun muassa yhteistyössä helluntailaisten uzbekkien kanssa. Hän työskentelee yhdessä evenkikansaan kuuluvan kääntäjän kanssa, joka asuu Pietarissa. – Minulle kristinuskosta kertominen muillekin oli itsestään selvää, sillä koin itsekkääksi salata sitä millaisen aarteen olimme saaneet, Petteri sanoo. Mannermaiden työnantaja on nykyään Evankelinen Lähetysyhdistys ELY, mutta Mannermaat ovat olleet jo kymmenen vuotta työyhteydessä myös kansainvälisen Wycliffe Raamatunkääntäjät ry:n kanssa. Hän jatkaa virkavapautensa aikana saman seurakunnan palveluksessa
Kielitaito avaa kulttuuria Mannermaat puhuvat monen muun kielen lisäksi venäjää, joka on maassa työskenneltäessä välttämätöntä. Elävä usko auttaa pitämään seurakunnat ja niiden opetuksen terveenä. – Kun paluun aika koittaa, haluaisimme aloittaa saamen kielen opinnot. | 39. Kielitaidon lisäksi venäläisen kulttuurin tuntemus on hyödyksi. Musiikki toimii tehokkaasti eri seurakuntien ja kansojenkin yhdistäjänä. Kielitaitoinen pariskunta nautti Inarin seurakunnassa pohjoisja inarinsaamen kielistä, jota siellä jumalanpalveluksissa mahdollisuuksien mukaan käytetään. – Käännöstyö on arkista työtä, johon saan motivaatiota sen hengellisestä ulottuvuudesta ja konkreettisen kutsumukseni muistamisesta. Yhdessä pariskunta muodostaakin upean duon. Hänen mielestään kirkkokäsikirja vartioi kirkon oppia, vaikka hän pitää sen sanamuotoja ja koko suomalaisen luterilaisen jumalanpalveluksen tyyliä jäykkänä ja turhan korkeakulttuurisena. Jumalan sana tekee tehtävänsä. Mannermaat haluaisivat tulevaisuudessa aloittaa myös saamen kielen opinnot. Hän on taitava muusikko pääinstrumenttinaan saksofoni. Kiristyneen poliittisen tilanteen takia monia lakeja ja säädöksiä on varsinkin ulkomaalaisten osalta tiukennettu. Olemme kotoisin pohjoisesta ja kummankin sukujuurissa on saamelaisia, Anu Mannermaa paljastaa. huomannut käännöstyön edetessä evenkeissä heräävää kiinnostusta Raamattua ja kristinuskoa kohtaan. – Emme ole kohdanneet siellä vihamielisyyttä suomalaisia kohtaan, Anu kertoo. Seurakuntien musiikkitoiminta on Petteri Mannermaalle tuttua. Petterin vetämät rukouksen ja musiikin illat ovat niin Pietarissa kuin Lapissakin tuoneet väkeä yhteen yli seurakuntarajojen laulamaan ja rukoilemaan. Anulle piano ja urut ovat tutuimmat soittimet. Petteri Mannermaa puhuu esimerkiksi synninja uskontunnustuksen tärkeydestä. – Näinä aikoina, kun monet ovat huolissaan kirkkojen tulevaisuudesta, olisi eri tunnustuskuntien kristittyjen tärkeä löytää toisensa ja keskittyä siihen mikä on yhteistä eli evankeliumiin. Hän käyttää uskontunnustusta ja Isä meidän -rukousta kaikissa kirkollisissa toimituksissa aina kun mahdollista. Tarjolla on lisäksi henkilökohtaista rukousta ja sielunhoitoa. Sen soitosta ovat saaneet seurakunnat niin Suomessa kuin Venäjälläkin nauttia
Tämän jälkeen oliivit maustetaan, suolataan ja säilötään. Se on parasta öljyä ja se palaa kirkkaalla liekillä. Nasaret). Öljypuu on vanhana majesteettisen leveä ja jyhkeä. Öljyllä parannettiin myös haavoja ja sillä voideltiin sairaita. Oliivipuu ja öljy ovat Jumalan runsaan siunauksen, ilon ja veljesrakkauden vertauskuva. Sen tuottamat sinimustat oliivimarjat kypsyvät syys-lokakuussa ja niitä käytetään joko sellaisenaan ruokana tai niistä puristetaan öljyä. ”Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. Mutta öljypuu vastasi heille: ’Jättäisinkö lihavuuteni, josta jumalat ja ihmiset minua ylistävät, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!’” (Tuom. Sellaisenaan oliivimarja on kitkerän makuinen ja syötäväksi valmistettaessa niitä on ensin liotettava. Se on myös hyvä ase petoja vastaan. Öljypuusta voidaan myös veistää esineitä. (Matt. 2:23.) Puiden kuningas r a a m at u ll is ia k a sv e ja 40 | Te ks Ti m ik a po u ke ku va is to ck. 14:6–7.) Profeetat ennustivat Daavidin kuningassuvun uudistuksesta: Öljypuun kuivuneesta rungosta oli puhkeava uusi verso (Netzer – vrt. Öljyn puristaminen tapahtuu useassa vaiheessa. Sen marjoista saadaan öljyä, jota käytetään kuninkaan voiteluun sekä lamppujen polttoaineena. 9:8–9). Öljypuu eli oliivi on ikivihreä, 3–4 metrin korkuiseksi kasvava puu ja on kotoisin Välimeren maista. Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin.” (Hoos. Raamatun aikaan paras öljy otettiin temppeliin seitsenhaaraisten lamppujen polttoaineeksi, pappien, kuninkaiden ja pyhien esineiden voitelemiseen ja uhreihin. Oliivipuu ja öljy ovat Jumalan runsaan siunauksen, ilon ja veljesrakkauden vertauskuva. Öljypuu – Olea Europaea, hepreaksi ”Zayit” ”Puut lähtivät voitelemaan itsellensä kuningasta. Öljyn puristaminen tapahtuu kaksiosaisessa laitteessa, jota kutsutaan nimellä Gat Shemanin. Ensimmäisessä vaiheessa rikotuista oliiveista saadaan neitsytöljyä. Jos verson jättää kasvamaan puun juurelle, siitä kasvaa uusi puusukupolvi. Öljypuun verson kasvaessa oksaksi, siitä tulee paksunuppinen paimensauva. 11:1–2) Raamatussa Öljypuu oheistuotteineen mainitaan yleisesti. Tällä nimellä tunnemme myös Öljymäellä sijaitsevan Getsemanen puutarhan, jossa Jeesuksen ristintien ahdistus alkoi. ”Ja sinne tultuaan Jeesus asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; että kävisi toteen, mikä profeettain kautta on puhuttu: ’Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi’”. Ensimmäisenä se esiintyy kyyhkysen nokassa tuomassa viestiä siitä, että uusi elämä oli alkanut versoa hävitetyn sijaan. Öljypuuta on jo varhain myös viljelty Lähi-idässä. Hän antoi itsensä pahojen voimien puristukseen. Ja he sanoivat öljypuulle: ’Ole sinä meidän kuninkaamme’. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.” (Jes. Sen lehvistö kiiltää hopeanhohtoisena. ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Nykyisen Getsemanen puutarhan muutamat öljypuut saattavat olla muutaman tuhannen vuoden vanhoja, siis Jeesuksen ajalta. Iisain valittu juurivesa uudistaa ikivanhan puun
Menneen ajan tekemisestä (suomen imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti) 2. Vastaajana on tällä kertaa rovasti Reijo Huuskonen. . Vanhan testamentin perusaikamuoto on perfekti, jota käytetään kahdessa merkityksessä: 1. Varsinaista futuurista aikamuotoa ei suomessakaan ole, vaan tulevaan tähtäävät asian ilmaistaan muilla tavoin. Miksi Jesaja 53:ssa on imperfekti, ”oli”, vaikka kyseessä on ennustus. Raamatun alkukielissä, Vanhan testamentin hepreassa (ja arameassa) sekä Uuden testamentin kreikassa aikamuodot käsitetään ja ilmaistaan eri tavalla kuin monissa nykykielissä, kuten suomessa. Juuri tästä on kysymys tunnetussa Jesaja 53:n Herran kärsivän palvelijan profetiassa. Jesaja näki ennalta Hengen avaamin silmin vaikuttavalla tavalla Messiaan tulevan tuskien tien ja sitä seuraavan korotuksen – lopputuloksesta käsin. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Tekstissä on jakeita, jotka on käännetty preesens-, imperfektija perfektimuotoon. Jumalan profeetallisissa sanoissa perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa ja kertakaikkista sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa (suomen preesens ja futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti. k ys y m ys & v a st a u s | 41. MIK Ä ASK ARRUTTA A
Joitakin vuosia sitten sisustusja life style -lehtiin levisi Japanista Marie Kondon mukaan konmaritukseksi tai maritukseksi kutsuttu sisustussuuntaus. Tarpeelliset tavarat ja esineet, jotka ”kuplivat iloa” saavat jäädä, muu saa lähteä järjestyksen teiltä. Kulunut kesä on nähnyt monenlaisia kirkollisia avauksia. Joku saattaisi hieraista silmiään lukiessaan, että tuomiokapituli Kirkkoa konmarittamassa p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti ii sa k k i ku va u n sp la sh Piispainkokous ei kenties tiedä.” 42 |. . Myös Turun tuomiokapituli on ryhtynyt konmarittamaan ”tarpeettomiksi” katsottuja jumalanpalveluksia. Piispoista etenkin Mari Leppänen vaikuttaa erityisen innokkaalta konmarittajalta; jahka tuomiokapitulien kesälomat ovat ohi ”maritettaneen” ainakin Sley ja Kansanlähetys kirkon virallisten lähetysjärjestöjen listalta. Marituksen idea on yksinkertaisesti se, että koti pysyy järjestyksessä, kun siellä on tavaraa vähemmän. Turun piispan kommenttien mukaan järjestöt eivät selvästikään ”kupli iloa” – tai näin lienee tulkittava vaatimus siitä, etteivät ne voi sellaisinaan jatkaa kirkon lähetysjärjestöinä
Tai sitten kaikki messut Porissa ovat kapitulin mielestä turhia – kukapa tietää. . Ja näin – ta-daa – ohitettiin kirkon oma hallinto ja päätöksenteko. Kapitulin toiminta olisi naurettavaa, ellei se olisi surullista: alkuaan Porin Sley kokoontui Porin Teljän seurakunnan Väinölän kirkolla, mutta seurakuntaneuvosto päätti lopettaa vuosikymmenen hyvin sujuneen yhteistyön kirkkoherra Kaisa Huhtalan vastustuksesta huolimatta. Sley oli tilassa toki vuokralaisena, mutta kapituli katsoi, että messun vietolle rukoushuoneella ”ei ollut tarvetta”, koska Porissa on messuja monissa muissakin paikoissa. Lapuan k apit u l i ei ole jäänyt Turkua huonommaksi; sekin päätti Sleyn omissa tiloissaan eli Hyvän paimenen kappelissa järjestämän messun ja Seinäjoen seurakunnan yhteistyön. Tätä ratkaisua voi pitää vain oikeutettuna kansalaistottelemattomuutena; sen verran piispat ja kapitulit ovat tehneet itsensä naurettaviksi kesän aikana. Piispat ovat siis itse antaneet esimerkin, ettei kirkollisia käytäntöjä, sääntöjä tai nähtävästi edes kirkkojärjestystä tarvitse noudattaa. Sekä Porin että Seinäjoen osalta Sley kuitenkin selvästi ilmaisi, että jumalanpalvelukset jatkuvat, mutta asioista voidaan kapitulien kanssa neuvotella. Olisiko kapitulien parempi ottaa silmä käteen ja katsoa, mitä näissä yhteisöissä tehdään oikein. – – Meidän syyksemme ei voida lukea sitä, että piispojen arvovalta horjuu siellä, missä saadaan lukea ja kuulla, ettemme ole päässeet mihinkään kohtuulliseen ratkaisuun, vaikka olemme pyytäneet piispoja luopumaan epäoikeudenmukaisesta julmuudestaan. Kirkkolain mukaan kirkkomme ”tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” (2 §) Tunnustuskirjoissa taas sanotaan piispojen vaatimuksiin liittyen mm. Piispoja ei ole siis kuultava, milloin heidän opetuksensa on jumalatonta. Molemmissa tapauksissa kapituli on ottanut johdonmukaisesti jumalanpalvelusyhteisöä vastustavan kannan. voi pitää jumalanpalveluksen pitämistä tarpeettomana. Mediatietojen mukaan Porissa näin on kuitenkin tapahtunut, kun Porin Sleyn noin 150 henkeä viikoittain kokoontuvan jumalanpalvelusyhteisön ehtoollisenvietto Esikoiset ry:n (eli ”kirkollisten” esikoislestadiolaisten) omalla rukoushuoneella kiellettiin. Korvaavat tilat löytyivät sitten Esikoisten rukoushuoneelta, jonne pyydettiin paikalliselta Länsi-Porin seurakunnalta ehtoollislupaa. Kun esitys ei mennyt läpi, piispat antoivat ”pastoraalisen ohjeen”, jolla sallittiin käytännössä samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen. Tässä kirkollisessa anarkiassa ei ole ihme, jos piispoja tai tuomiokapituleja ei kuulla ja niiden tahtoa noudateta; eivätpä piispat itsekään noudata kirkolliskokouksen ratkaisuja. seuraavaa: Toisaalta tiedämme, että kirkko on niiden keskuudessa, jotka oikein opettavat Jumalan sanaa ja oikein hoitavat sakramentteja, eikä niiden keskuudessa, jotka eivät ainoastaan säädöksillään yritä hävittää Jumalan sanaa – – Tässä yhteydessä haluamme jälleen kerran lausua julki vakaumuksemme, että olemme halukkaat säilyttämään kirkollisen ja kirkkolain mukaisen järjestyksen, kunhan vain piispat lakkaavat raivoamasta meidän seurakuntiamme vastaan. Samalla kun kirkossa perustetaan työryhmiä ja mietitään, miten seurakuntalaisten aktiivisuutta voisi lisätä, pyritään tukahduttamaan jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka oikeasti keräävät väkeä – jopa nuoria aikuisia ja miehiä, jotka ovat kirkolle vaikeita kohderyhmiä. Piispainkokous ei kenties tiedä, mutta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan kirkon virallinen kanta on miehen ja naisen välinen avioliitto (ratkaisu 18.9.2020). Vaikka koko tai osallistujamäärä ei olekaan kirkon tuntomerkki, on ihmeteltävä myös kapitulin väitettä, että Sleyn messu Porissa olisi turha: tavallisena sunnuntaina se lienee kaupungin suurin ehtoollisseurakunta. Joku voisi jo kuvitella, että kapitulien suurin uhkakuva on, että ihmiset käyvät messussa ja Herran pyhällä ehtoollisella! Erityisen oudolta tämä toiminta näyttäytyy tarkasteltaessa muuten kirkon tilaa: jumalanpalvelusten osallistujamäärät vähenevät vuosi vuodelta. Olisiko järkevintä iloita niiden menestyksestä sen sijaan, että ne tahdotaan vain talloa maahan. Tätä Raamatun mukaista kantaa myöskään kirkolliskokous ei ole muuttanut, useista sateenkaariaatetta ajavien edustajien aloitteista huolimatta. (Augsburgin tunnustuksen puolustus XIV ja XXVIII uskonkohta) ” Piispainkokous ei kenties tiedä.” | 43. Keväällä piispainkokous esitti, että kirkolla olisi kaksi ristiriitaista avioliittokantaa, mikä ei mennyt kirkolliskokouksessa läpi (täysin ymmärrettävää: ajatus kahdesta ristiriitaisesta totuudesta on peruspäättelyn vastaista). Ainakin toisella osapuolella on siis halua olla kirkossa mukana. Siellä taas seurakuntaneuvosto kannatti lupaa, kirkkoherra vastusti
Marja-Leena tekee lääkärin töitä sairaalassa ja Risto papin töitä. Heistä pidetään huolta ja heitä johdatetaan. Kirjan tarinoissa vuoroin pääsee ääneen Marja-Leena ja vuoroin Risto. Elämä Tansaniassa ei ole helppoa. Tansanialaisten ilo ja ystävällisyys jättää jäljen. Niemiset saavat monesti konkreettisesti tuntea olevansa Kaikkivaltiaan siipien suojassa. Nieminen: Haalaripukuinen enkeli – Tositarinoita Tansaniasta Väyläkirjat, 2024 ” Kesken öisen keisarinleikkauksen tulee sähkökatkos.” 44 |. Haalaripukuinen enkeli – Tositarinoita Tansaniasta tempaa mukaansa. Niemisen perhe on kahteen otteeseen työkaudella Tansaniassa. Tosin Riston työsarka ei rajoitu ainoastaan sielunpaimenen hommiin, vaan usein töitä tehdään kirjaimellisesti kädet savessa. Myös värikuvat elävöittävät kirjaa. Milloin pitää rakentaa seurakunnalle kirkkoa, ja milloin metsästää dieseliä, josta on jatkuva pula. He kuljettavat Tansanian vuosien tarinoita jouhevasti eteenpäin ryydittäen tekstiä kirjeillä ja pienillä tietoiskuilla. sari savela Elämänmakuista kerrontaa lähetyskentältä Marja-Leena ja Risto T. Vanhemmista tuntuu kipeältä myös se, että he joutuvat työnsä vuoksi olemaan paljon erossa lapsistaan. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA P apin ja lääkärin nuori perhe jättää työpaikkansa, pakkaa kotinsa ja seuraa lähetyskutsuaan Tansaniaan. Kaiken keskellä on myös paljon iloa, siunausta ja kokemuksia arjen pelastavista enkeleistä. Lähetystyöntekijät kohtaavat monenlaisia odottamattomia haasteita. Mitä esimerkiksi tehdä, kun kesken öisen keisarinleikkauksen tulee s ä h k ö k a t kos ja kaikki pimenee tai miten auttaa leopardin pahasti raatelemaa paimenpoikaa. Elämä on arvaamatonta ja raadollistakin, eikä sitä helpota joidenkin ihmisten pahantahtoinen suhtautuminen valkoisiin länsimaalaisiin. Puhumattakaan sairaalan sähköjärjestelmän vioista, joita pitää vähän väliä olla korjaamassa
Siellä oli pakkotöissä sekä ortodoksipappeja että vähemmistökansallisuuksiin kuuluvia, enimmäkseen inkeriläisiä, suomalaisia ja karjalaisia. Jumalan tiet ovat täysin toiset. Tosin oli harmillista, että mukanamme ollut vapaakirkollinen nainen käytti puheajasta noin kaksikymmentä minuuttia kertoessaan itsestään ja matkoistaan maailmassa ja puhui vain kaksi minuuttia Jeesuksesta. vesa pirttimaa k ir ja -a r v io it a ” Lukuja yhdistävät kommellukset.” | 45 Lasse Marjokorpi Matkoja maailman laitaan – Vienan Karjalasta Siperiaan Väyläkirjat, 2025. Vain Jumala on rakkaus, jota ilman edessä on vain tuhoa: ”Ylitimme Muurmannin radan ja maantie kulkeutui Stalinin kanavan varteen. Kanavan rakentamisessa tuhoutui 1930-luvulla kymmeniä tuhansia ihmisiä. Uhtualla törmätään turhuuden kanavaan ja sosialismin suuriin visioihin. Kuitenkin te kysytte heiltä, tahtovatko he antaa elämänsä Jeesukselle.” Jokainen luku muodostaa oman kokonaisuuden. Suurin ongelma evankeliumin ja armon asiassa vaikuttaa olevan kuitenkin ihmisen itsekeskeisyys ja halu hallita. Näillä ihmisillä ei ole mitään hajua asioista eivätkä he tiedä mitään kristillisestä uskosta. Oikea oppi tarttuisi suuressa yhteisössä. He eivät olleet kiinnostuneita kovin laajasta kristillisen uskon opettamisesta, vaan katsoivat että ihmisiltä voi heti kysyä, haluavatko he tulla kristityiksi. ”Vain kaksi minuuttia Jeesuksesta” E läkkeellä oleva Kemijärven kirkkoherra Lasse Marjokorpi on kirjoittanut hengittävän ja vauhdikkaasti etenevän teoksen, jossa seikkaillaan lähetystyön merkeissä ympäri Venäjää Murmanskista Omskiin. Ihminen takertuu itseensä, suuren ja mahtavaan. Ne eivät avaudu ihmisen järjelle. Erityisesti luku neljä muistuttaa tyyliltään aiempaa lähetystyöhön liittyvää teosta Luuloista puhdistava Lusaka (1992). He olivat viattomia, hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka yllättäen yhteiskunnallisen lain puuskasta olivat joutuneet leimatuiksi kansanvihollisiksi”. Yhteiskristillinen lähetysmatka arktisiin oloihin sisältää yllättäviä valtataisteluita, mikä kuvaa perisynnin syvyyttä. Kuitenkin ihmisen pyrkimys suuruuteen aiheuttaa tuhoa. Hänellä oli matkatoverin mukaan evankelista armolahja.” Matkustajakoti ja armeijan sauna Amdermassa vilisee torakoita ja ulkona vihmova pakkasviima jäädyttää hetkessä. Lönnrotin runokylät täytyi tyhjentää, koska niissä Marxin opit eivät koskaan menisi perille liian pienen koon ja maalaisten taantumuksellisuuden takia. Niitä yhdistävät kommellukset ja sählingit, jotka nivoutuvat ironisiin huomioihin ja teologisiin oivalluksiin. Ymmärsin, että hyvin lähellä oli tilanne, jolloin ihmisille puhutaan ensi kerran evankeliumia. Nämä huomiot ovat kirjan parasta antia. Kirja voisi kuulua pakolliseen lukemistoon lähetystyöhön lähteville: ”Kolmekymmentä aikuista kuunteli hiiskumattoman hiljaisuuden vallassa jokaisen sanan ja jaoimme heille Uuden testamentin. Tulkkimme Inna masentui tästä syystä ja sanoi, että tämä ei ole oikea systeemi. Satiirinen ote ja poljento ovat samat. Evankeliumin asiallakin ollaan saviastioina – toisaalta aivan täynnä itseään ja halua hallita, mutta samalla täysin kykenemättöminä näkemään omaa surkeuttaan. Helluntailaisten ja vapaakirkollisten tapa johdattaa tai painostaa ihmisiä tekemään nopeasti ”tahdon ratkaisu” saa osakseen osuvaa kritiikkiä: ”Matkatoverimme olisivat aina halunneet pitää ’kättennostokokouksia’
TeksTi sofia Ziessler-korppi kuva matleena sulander ja haasTaTelTavien koTialbumi 46 |. sa m a st a p e r h e e st ä Iisakki Saari, 29 • Liikennelentäjä ja lähetystyöntekijä • Lähetyslentäjä Etelä-Sudanissa, (Mission Aviation Fellowship) • Mukana Bushpilots tv-sarjassa • Harrastukset: monipuolinen urheilu ja vesivärimaalaus • Perhe: parisuhteessa Nooa Saari, 33 • Teologian maisteri • Opkon Joensuun opiskelijatyöntekijä • Kutsumuksena olla opetuslapsi, joka tekee opetuslapsia ja auttaa muita elämään samoin • Harrastukset: monipuolinen urheilu • Perhe: vaimo Maija, pojat Joonatan (4 v), Leevi (2 v) ja Abel (1,5 kk) k e it ä
Nooa ei karta ottaa vastuuta tilanteista ja kykenee johtamaan erilaisia tilanteita ja ihmisiä eteenpäin. Nooa on auttanut minua näkemään, mistä uskossa on oikeasti kysymys: se on suhdetta elävään Jumalaan eikä mikään uskonnollinen juttu. Hän otti minut leikkeihinsä ja teimme yhdessä kaikennäköisiä retkiä ja pieniä poikien seikkailuja. Kiipesimme kallioille, metsästimme käärmeitä ja ajoimme polkupyörillä. Hän on vahvatahtoinen persoona, ei ollenkaan tuuliviirihenkilö. Hänellä on hyvä tilannehuumori. Nooa on isä kolmelle kauniille lapselle. Minä jäin asumaan kotiin Siperiaan, missä vanhempamme olivat lähetystyössä. Nooa on mukava, hyväsydäminen ihminen. Nooa piti minusta huolta ja oli esimerkkinä. Olen saanut oppia häneltä paljon. Se on ihailtavaa. Nooalle on tärkeää seurata Jeesusta ja etsiä ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan. Jeesus-keskeiset ja päämäärätietoiset iisakki & nooa saari. Kun sitten muutin Suomeen, näin että lapsuuden dynamiikka oli muuttunut molempien itsenäistymisen ja kasvamisen kautta. Monet parhaat lapsuudenmuistoni liittyvät Nooaan. Se oli minulle itsenäistymisen aikaa. Hänellä olisi vaikka miten paljon potentiaalia edetä maallisissa asioissa, mutta hän ei tavoittele sellaisia. Teini-iässä olimme paljon tietokoneen ääressä ja pelasimme pelejä. Se näkyy Nooassa kaikessa, mitä hän tekee. Sen sijaan Nooa pyrkii seuraamaan Jumalan tahtoa omassa elämässään ja elämään läheisessä suhteessa Hänen kanssaan. Nooa on myös aviomies ja tekee upeaa työtä siinä, miten johtaa perhettään. Menetin päivittäisestä elämästäni isoveljen, jota katsoin ylöspäin ja joka piti välillä minua kurissa. Myöhemmin Nooasta on tullut minulle uudella tavalla tärkeä ihminen. Nooa haluaa viedä Jumalan valtakuntaa eteenpäin sillä paikkakunnalla, mihin Jumala on hänet kutsunut. Hän on ohjannut minua paljon hengellisesti, ja oman hengellisen elämäni uudelleen syntyminen on liittynyt häneen. Nooa on älykäs ja viisas ja pystyy ratkaisemaan monenlaisia ongelmia. Hän osaa mukautua erilaisiin tilanteisiin ja tuo ihmisistä hyvää esiin. Aloimme rakentaa uutta veljesyhteyttä. Hän on esimerkkinä siitä, miten kasvatetaan lapsia ja tuodaan pojissa esille tervettä miehisyyttä ja maskuliinisuutta. Ikävöin häntä ja yhteyttämme. Iso murros oli, kun Nooa muutti 16-vuotiaana pois kotoa ja meni Suomeen lukioon. Hän on itseäni kilpailuhenkisempi ja johtajaluonne, mikä on ollut näkyvissä jo ihan lapsuudesta asti. Mutta siinäkin olimme yhdessä. Tästä Iisakki kertoo: | 47 Veljeksiä yhdistää opetuslapseus ja kokemus siitä, että toinen ymmärtää. Kun itse olin melkein 16-vuotias ja muutin Yhdysvaltoihin, emme olleet Nooan kanssa paljon yhteyksissä. Hän on supliikki mies ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Nooalle ei ole tärkeää hieno ura, titteli, iso palkka tai maine
Kun hän tuli takaisin, haimme sitä, miten ollaan veljiä. Hän on älykäs, ahkera, määrätietoinen ja kehittymishaluinen ihminen, mitä ihailen. Ihailen Iisakin nöyryyttä. Siinä oli avoimia ja tunteellisiakin keskusteluita siitä, mitä ajattelemme toisistamme ja mitä erilaisuuksia meillä on. Pikkuhiljaa aloimme rakentaa yhteyttä uudella tavalla. Esimerkiksi näin: Luen sohvalla Aku Ankkaa. Tietokonepelit kiinnostivat enemmän, mutta kävin kuntosalilla säännöllisesti. Hän ottaa joka päivä aikaa Sanalle ja elää elävää elämää Herran kanssa. Hän pystyy myöntämään, jos on toiminut väärin. Itse olen aina ollut vähän sellainen keskivartalopönäkkä ruumiinrakenteeltani. Hän on yksi hauskimmista tyypeistä, jonka tiedän. Hän on kohtelias, hyvin kasvatettu nuorimies. Saan satikutia, kun isoveljenä ajatin. Hänellä on hyvä huumorintaju ja tilannekomiikka. Ajattelin että ”no, minäkin haluan moottoripyöräpoliisiksi, ole nyt vain koulussa.” Mutta kaveri vain vaihtoi ja hänestä tuli lentäjä – ja loppu on historiaa. Iisakilla oli nuorena näyttämisen halua. Ja sitten hän painoi siellä vielä jotain 1.5 tuntia ja tuli fiiliksissä himaan. Elämme veljessuhteessamme nyt kulta-aikaa, jonka en koskaan toivo loppuvan vaan syvenevän aina vain. Kerran Iisakki yllytti minua, että et uskalla hypätä autotallin katolta tuonne pensaaseen. Sen myötä päätin lähteä MAF:lle, kun Jumala kutsui minua. Ihailen hänessä myös hengellistä ”all in” -asennetta, joka on syntynyt, kun Jeesus on tehnyt hänessä työtä. Iisakki oli pienenä yllytyshullu. Iisakki mietti, että mikä homma tämä on. ”Älä pomota minua, etkö tajua, että olen kasvanut”, Iisakki reagoi. Sanoin, etten ole tyhmä, hyppää itse. Iisakilla on hyvä tunneäly, ja hän on hyvä kuuntelija. Molemmissa olemme samanlaisia. Kun asuin lukioaikaan Suomessa, minulla oli lautanen täynnä aikuistumisen ja opetuslapseuden kasvukipuja sekä välillä isovanhemmilla asumisen kipuja. Meillä on avoin suhde Nooan kanssa ja koen, että voin puhua Nooalle mistä vain. Hän hyppäsi ja upposi pensasaitaan. Iisakki on miellyttävä ihminen, ja hänen kanssaan on helppo tulla toimeen. Lapsuudessa pikkuveli kiusasi aina isoveljeä, se oli selkeä dynamiikka. Iisakki on halunnut antaa lahjansa Herran käyttöön ja kasvaa siinä kohisten. Hän mukiloi minua kunnes tajuan mitä tapahtuu ja lähden ajattamaan häntä. ” Elämme veljessuhteen kulta-aikaa.” Nooa kertoo: 48 |. Sanoin, että nyt voisi mennä himaan, mutta Iisakki oli siihen että ”ha, your work out is my warm up”. Nyt saamme katsoa samalla tavalla näitä asioita. Perhetutuilla oli tasakattoinen autotalli, ja meillä oli eräänlainen lupa olla siellä. Se on molemminpuolista yhteyttä ja iloa, kokemus siitä, että joku ymmärtää. Lapsuudessa meille muodostui syvä keskinäinen perusluottamus ja yhteys. Kerran menimme yhdessä salille ja teimme tunnin treenin. Kun Iisakki oli käynyt IB-lukiosta ensimmäisen vuoden, hän sanoi, että vaihtaa ilmailulukioon. Soittelin Skypellä Venäjälle pari kertaa kuussa ja kyselin, mitä kuuluu, mutta ei siinä pystynyt rakentamaan ihmissuhdetta. Hän on ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Nooan kanssa on aina kiva viettää aikaa, ja Nooan luona kylässä on tervetullut olo. Tällaista Iisakilla ei kuitenkaan enää ole ollut, kun on löytynyt oma identiteetti ja lahjat Herrassa, ja hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan myös suhteessa isoveljeen. Ilmat menivät pihalle, eikä isäntäkään ollut kovin iloinen. olen äärimmäisen kiitollinen. Sitten otin ensimmäiset askeleet opetuslapseuttavaan elämäntapaan. Soittelemme ja näemme aina kun pystymme. Meitä yhdistää ennen kaikkea Jeesus ja se, että olemme molemmat Hänen opetuslapsiaan, kutsuttu seuraamaan Häntä, tekemään opetuslapsia ja olemaan sotilaita Herran armeijassa. Iisakille on tärkeää elää merkityksellistä elämää sillä paikalla, jonka Jumala on hänelle osoittanut. Iisakki on sairaan hyvä lentäjä; ketä tahansa ei oteta lentämään noille perunapelloille. Olen ylpeä isoveli. Sitten hän on meidän äidin jaloissa ja rupeaa kiljumaan, että Nooa löi. Olemme saaneet kokea syvää yhteyttä. Hänelle on myös tärkeää olla hyvä siinä, mitä hän tekee. Hän haastoi minua aika paljon, mutta juttelimme, ja Jeesus on tehnyt paljon työtä meissä molemmissa. Siellä oli myös tasaiseksi leikattu pensasaita. Kun hän tuli takaisin, hän oli aivan hullussa tikkarissa. Lukiovaihdossa Amerikassa hänellä oli aikaa harrastaa kaikenlaista urheilua. Iisakki hiipii sohvan päälle ja hyppää siitä päälleni. Siinä vaiheessa tapahtui jonkinlainen irtautuminen. Nooan kanssa on helppo puhua mistä vain, kun perusta, Jeesus, on sama. Emme ole päivittäin yhteydessä, mutta kuitenkin usein. Sitten Iisakki lähti Amerikkaan
Mikä estäisi esittämästä esimerkiksi ennen saarnaa lyhyttä aiheeseen liittyvää monologia, joka herättäisi kuulijoiden kiinnostuksen tehokkaasti. Viime keväänä ja kesänä sain herkutella peräti kolmen eri kristillisen teatterin esityksillä. Muistan itsekin uskovan kodin lapsena hämmentyneeni, kun luokkani vietiin katsomaan näytelmää Kasper, Jesper ja Joonatan. Teatteria ei ole takavuosina ainakaan kaikissa kristillisissä piireissä hyväksytty, muuten kuin ehkä lastenleireillä ja joulukuvaelmina. Näytelmä voi parhaimmillaan tuoda katsojaa ison askeleen verran kohti Jumalaa. Toinen oli Musiikkiteatteri Valkian musikaali Korintti Keravalla ja kolmas Teatteri Kristyn esittämä Risti ja linkkuveitsi Seinäjoella. Olin seurakuntakuvioissa niin tottunut saarnapöntössä ilmeettömiä ja eleettömiä monologeja esittäviin pastoreihin, että ensimmäinen näyttelijätyönkurssi oli suorastaan järkytys. Ensimmäinen oli Turussa jo huhti-toukokuussa pyörinyt Teatteri Puron epookkinäytelmä Aurora. Ymmärsin, miten fysiikkaakin voi käyttää monipuolisesti hengellisten asioiden kertomiseen. Suomessa ei toimi yhtään kristillistä ammattilaisteatteria, mutta tuotannoissa käytetään ammattilaisia tai ammattilaistasoisia ohjaajia, käsikirjoittajia, lavastajia, muusikoita, tuottajia ja niin edelleen. Viime lokakuun kristilliset teatteripäivät Riihimäellä vahvistivat luottamustani teatterin mahdollisuuksiin evankeliumin kertomisessa mitä moninaisimmin keinoin. Jeesus kehotti meitä tulemaan lapsen kaltaiseksi. Englantilaissyntyinen näyttelijä-ohjaaja Stephen Bathurst on tuonut uutta, ennakkoluulotonta otetta teatterija seurakuntakentälle. Vuoden sisällä näkemäni kristilliseen kategoriaan lukeutuvat näytelmät ovat saaneet sydämeni riemuitsemaan Jumalan rakkauden ilmenemismuotojen rajattomuudesta. Keski-Suomessa toimii matkalaukkuteatteri Paradoksi. Käyn mielelläni oman lähialueeni kesäteattereissa, joissa osa näyttelijöistä on tuttuja. Liitän näihin esityksiin sanoja: lähetystyö, näky, ennakkoluulottomuus, uuden luominen ja kutsumus. Sen seurauksena innostuin tekemään näytelmiä lastenleireillä. Lapsi käyttää luonnostaan kaikkia aistejaan, liikkuu monipuolisesti, ottaa kontaktia ja tuo esiin tunteitaan. Jokainen näistä näytelmistä oli tehty ammattitaitoisesti, vaikka pääosa tekijöistä oli harrastajia. Lisäksi esimerkiksi Hyvinkään ja Riihimäen seurakunnissa on tasokkaita teatteriryhmiä. Te ks Ti k ir si -k la u d ia k a n ga s kirjoittaja on toimittaja, käsikirjoittaja ja kuvataiteilija.. Raamattu on täynnä upeita draaman aiheita ja kiehtovia henkilöhahmoja. | 49 k o lu m n i Kristillisen teatterin voima K esä on kepeiden teatteriesitysten aikaa. Aistin sydämen paloa ja antautuneisuutta tärkeäksi koetun tarinan julkituomisessa. Se on yhdistetty maailmalliseen menoon ja rienaukseen. Perinteisellä jumalanpalveluksella on paikkansa, mutta väitän, että draaman keinoin kerrottaessa voi Raamatun sanoma avautua tehokkaammin ja yllättävistäkin näkökulmista. Alussa mainittujen teattereiden lisäksi Vivamo ja Orisberg tuottavat säännöllisesti raamattuaiheisia tai historiallisia esityksiä
Kun Paavali oli Suuren neuvoston kuulusteltavana, hän käytti hyväkseen fariseusten ja saddukeusten välistä erimielisyyttä sanoessaan: ”Nyt olen täällä tuomittavana siksi, että panen toivoni … ” Mihin hän sanoi panevansa toivonsa. luvun alussa liitetään usko ja toivo yhteen. (H epr . 5:8 ) 4. Miten Heprealaiskirjeen uskon ylistyslaulun eli 11. ”To ivo on elä mäm me ank kur i, luj a ja var ma” . Entä mitä Paavali siinä kirjoittaa toivosta. Kyp ärä (1. Kun Paavali kehottaa pukeutumaan uskon ja rakkauden haarniskaan, mikä siinä asussa on pelastuksen toivo. Tess. 4:1 8. Mihin veneen ja laivan varustukseen Heprealaiskirjeen kirjoittaja vertaa ”väliverhon tuolle puolen ulottuvaa” toivoa kannustaessaan pitämään siitä kiinni. 2. Tes s. 23: 6) 8. ” (H epr . Ab rah am ist a, Roo m. Usko, toivo ja rakkaus mainitaan yhdessä tutun 1. ”K uol lei den ylö sno usem uks een ” (A p.t. r a a m at tu v is a la aT in u T ti m o ju n k k a a la ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 8.10.2025 R aamattuvisassamme on kysymyksiä kymmenen, joukossa helppoja ja visaisempiakin. jok a on ant anu t mei lle lup auk sen sa, on luo tet tav a.” (H epr . ”U sko on sen tod elli suu tta , mit ä toi vot aan , sen näk em ist ä, mit ä ei näh dä. (1. Millä perusteella Heprealaiskirjeessä kehotetaan pysymään horjumatta tunnustuksessa ja toivossa. Kor . 1:3. Mitä Heprealaiskirjeen mukaan tulisi ajatella, ettei menettäisi rohkeuttaan ja antaisi periksi (vanhan käännöksen mukaan ”ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne”) 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 va sta uk set : 1. 15: 19) 3. (H epr . He ova t sää lit täv im piä kai kis ta ihm isis tä. Kymmenen kysymystä Raamatusta Kenestä sanotaan, että hän toivoi, vaikka toivoa ei ollut. Mitä Paavali kirjoittaa niistä, jotka ovat panneet toivonsa Kristukseen vain tämän elämän ajaksi. ”K uin ka kär siv älli ses ti pan ett e toi von ne Her raa mm e Jee suk see n”. Kor.13:13 lisäksi myös 1. 6:1 9) 5. ”A jat elk aa hän tä, jok a kes ti syn tis ten ank ara n vas tus tuk sen ”. 1:1 5-1 6) 7. Tes s. Järjestä perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertaus tietovisan muodossa. 11: 1) 6. 1:3 ) 9. Teemana on tällä kertaa toivo. ”Si llä hän . Ank kur iin . 10 :23 ) 10 . ”V ast atk aa säv yis äst i ja ku nni oit tav asti ja säi lyt täk ää om atu nto nne puh taa na” (1. Pie t. Sen mukaan usko on saanut toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa. 12: 3) 50 |. Miten Pietarin kirjeessä kehotetaan vastaamaan niille, jotka kysyvät, mihin kristityn toivo perustuu. Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. (1
Armo on syntiä suurempi k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti c. Sillä missä Jumala puhuu syntien anteeksiantamuksesta, ettei syntiä lueta y.m., siinä ei ole mitään sanaleikkiä, vaan täysi totuus, jumalallinen vakavuus ja totuus. M itä minun tulee uskoa ja tietää syntien anteeksi saamisesta. Synti on liian heikko voittamaan suuren, kaikkivaltiaan Vapahtajan vanhurskauden ja sovituksen meidän edestämme. o . ro se n iu s ku va w is py ch en / u n sp la sh | 51. Tämä on se vapaus, johon Kristus meidät on vapauttanut. Se sinun tulee tietää ja Jumalan oman iankaikkisen sanan nojalla uskoa, että vaikka syntisi olisivat kuinka raskaat, veriruskeat, niin syntien anteeksi anto Kristuksen kautta on niin voimallinen, ettei mikään synti hiuksen vertaakaan saa sitä heikkenemään, horjumaan tai kumoutumaan. Minun tulee totuudessa tunnustaa ja tuomita syntini ja parantaa elämäni, mutta mitä omaantuntoon eli suhteeseeni Jumalaan tulee, on elettävä sellaisessa vapaudessa, niin kuin ei mikään olisi syntiä, niin kuin ei mitään lakia olisi, ei yhtä eikä kymmentä käskyä, vaan olisin jo taivaassa – sillä juuri niin on asiani Jumalan edessä