lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 6–7 / 2025 • 8 € ”Armo on elämäni pohja” Kasvatus edellyttää kunnioitusta Raimo Mäkelän juhlakirjoitus Miten kertoa ilosanoma. Juha Vähäsarja:
Tämä linja sopii sinulle, joka haluat päästä keskelle somemaailman sykettä tai tarvitset hyvän pohjan median ja markkinoinnin opintoihin.. MAAHANMUUTTAJILLE Löydät identiteettisi uudessa kotimaassasi sekä opit suomen kieltä ja kulttuuria KRISTITTYNÄ SUOMESSA – KOTOUTUMISKOULUTUS • Opintolinja täysi-ikäisille oleskeluluvan saaneille maahanmuuttajille. Voidaan sisällyttää kotoutumissuunnitelmaan • Opit kieltä, kulttuuria ja Raamattua sekä rohkaistut puhumaan suomea kannustavassa ympäristössä YKI-TREENI • Valmentava 3kk kurssi YKI-testiä varten VIIKON KURSSEJA • Polku työhön – Työn hakuun valmentava kurssi • Suomen kielen intensiivikurssit kesäkuussa raamattuopisto.fi Markkinoinnin ja mediatyön linja Uusi opintoli nja syksyllä 2025 Uusi lukuvuoden mittainen koulutus, jolla opit markkinoinnin perusteita ja monikanavaista mediatyötä erityisesti digitaalisten kanavien kautta
Kun elämme lempeän lujasti kristittyinä, vilpittömän ystävällisinä niitäkin kohtaan, joiden kanssa olemme dramaattisesti eri mieltä – kuten kerron tässä lehdessä olevassa haastattelussa Olavi Rimpiläisen minulle kirjoittaneen – toivoamme peittelemättä, se saattaa muodostua jollekin tuliseksi hiileksi pään päälle, joka sopivan tuulen tullen roihahtaa uskon liekiksi. Siitä kelpaa kertoa iloisen vapaasti muillekin. On Jumalan lahja, että taivaaseen pääsymme ei rakennu meidän uskonnollisten suoritustemme perustalle, vaan Jeesuksen ristillä vuotaneeseen sovinnon vereen ja hänen ylösnousemukseensa. Uskosta on uutiseksi juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Pitää vahvistaa opetusta.”. Näyttää siltä, että professori oli oikeassa. Kirjoitettu sana, Raamattu, ja näkyvä sana, kaste ja ehtoollinen, puhuvat samaa evankeliumia ja jakavat samaa armoa Kristuksessa. Nuorten miesten – ja nyt myös naisten – lisääntynyt kiinnostus kristinuskoa kohtaan saattaa selittyä osittain epävarmuuden lisääntymisellä. Jeesus sanoi: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” (Joh. Toisia kunnioittaen, mutta uskoaan häpeämättä. Siksi Jeesuksesta kiinnostumiseen liittyy aina syvällisempi uskon salaisuus. Kristillinen usko ei ole kuitenkaan markettitavaraa, oman elämän valintatai järjestelykysymys, vaan se valitsee meidät. Onhan taivaan tie avattu kaikille halukkaille. Ansaitsemattomaan armoon, jonka olemme osaksemme saaneet Jumalan lahjana. Pitää uskoa tarjolla, mutta ei tyrkyllä. Kun keskustelimme professorin kanssa viisitoista vuotta sitten maallistumisesta, hän totesi pilke silmäkulmassa, puoliksi tosissaan, että kohta meillä on hyvä tilanne, kun kukaan ei enää tiedä kristinuskosta juuri mitään. Usein jopa 70 prosenttia rippikoululaisista vastaa näin. Voidaan sisällyttää kotoutumissuunnitelmaan • Opit kieltä, kulttuuria ja Raamattua sekä rohkaistut puhumaan suomea kannustavassa ympäristössä YKI-TREENI • Valmentava 3kk kurssi YKI-testiä varten VIIKON KURSSEJA • Polku työhön – Työn hakuun valmentava kurssi • Suomen kielen intensiivikurssit kesäkuussa raamattuopisto.fi Markkinoinnin ja mediatyön linja Uusi opintoli nja syksyllä 2025 Uusi lukuvuoden mittainen koulutus, jolla opit markkinoinnin perusteita ja monikanavaista mediatyötä erityisesti digitaalisten kanavien kautta. R ippikoulupappina toimiva seurakunnan paimen kertoi, että kysyttäessä rippikoululaisilta mikä rippikoulussa on merkittävintä, aiempina vuosina vastattiin, että se, kun pääsee naimisiin kirkossa tai jokin muu uskon kannalta toissijainen asia. Paras tapa vastustaa väärää opetusta on vahvistaa oikeaa opetusta. pääkirjoitus MAAHANMUUTTAJILLE Löydät identiteettisi uudessa kotimaassasi sekä opit suomen kieltä ja kulttuuria KRISTITTYNÄ SUOMESSA – KOTOUTUMISKOULUTUS • Opintolinja täysi-ikäisille oleskeluluvan saaneille maahanmuuttajille. Tämä linja sopii sinulle, joka haluat päästä keskelle somemaailman sykettä tai tarvitset hyvän pohjan median ja markkinoinnin opintoihin. Uutiset sodista ja pandemioiden hallitsemattomuudesta sekä tiedon ja elämänhallinnan pirstaloituminen luovat syvän turvan tarpeen. Evankeliumi on Jumalan voima ja Jumalan sana välittää tämän evankeliumin. Joka kestää myrskyt ja tyvenet. 12:20) Paras tapa elää kristittynä on keskittyä iloon evankeliumista. Paras tapa vapauttaa ihmiset uskonnollisten tekojen alta vapauteen Kristuksessa, Jumalan lapsiksi, on puhua paljon Jeesuksesta, vähemmän ihmisestä. (Room. Etsitään jotain pysyvää, jonka varaan voi rakentaa mielekkään elämän. 15:16) Paras tapa kutsua ihmisiä todellisen Elämän tielle on olla itse mahdollisimman vähän esteenä uskon syntymiselle. Viime vuosina ylivoimaisesti eniten oli tullut vastauksia, joiden mukaan tahdotaan tietää Jumalasta. Silloin siitä on taas uutiseksi
tä ss ä le h d e ss ä 26 20 96. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. 03 4246 5391, perussanoma@atex.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Hinnat sis. alv 25,5 %. Irtonumeron hinta 8 €. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 | 3 pääkirjoitus Uskoa on pidettävä tarjolla mutta ei tyrkyllä 5 jutun takana Toimittaja esittää kysymyksen 6 lyhyet ja nopeat Piispojen esitys kaatui 10 haastattelu Juha Vähäsarja kirjoittaa armon voimin 16 raamatun henkilöt Hoosea kävi rakkauden korkeakoulun 19 sivupersoona Nuorten uskonnollisuus yllätti tutkijan 20 henkilö Maria Malvenius kirjoitti kristillisen dekkarin 23 raamatun kasvit Runollinen granaattiomena 24 maailma nyt Syyrian kristityt uuden edessä 26 elämäntaito Kasvatustehtävä on Jumalan siunaama 30 uskon esikuvia Piispa loi kyrillisen kirjaimiston Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 32 raamattuopetus Mene messuun! 35 nuoren ääni ”Haluan oppia lisää Jeesuksesta” 36 artikkeli Raimo Mäkelä pohtii hengellistä tietään 41 kysymys ja vastaus ”En Herran sanana, vaan omanani” 42 pientä puhetta Vastine Iisakin Israel-kirjoitukseen 44 kirja-arviot Raamatun luvut ja kirjaimet 46 samasta perheestä Sopuisat veljekset puhuvat autoista 49 kolumni Tapani Ruokanen 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Herra saapuu pian. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh
Viisautta tarvitaan, ja kokonaiskuvaa. Siinäpä esimerkkiä muille alas painetuille. Varmaan siksi se saa ihmiset kyselemään. Toimitus onnittelee! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Tässä numerossa esitin oman kysymykseni, joka on välillä mietityttänyt: Raamattu on Jumalan sanaa, mutta mitä pitäisi ajatella siitä, kun Paavali Raamatussa sanoo, että eräs tietty asia ei ole Herran sanaa, vaan hänen oma mielipiteensä. alv 25,5 %. 03 4246 5391, perussanoma@atex.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Kirjapalkinnon voittajaksi arvottiin Aija Sairanen. Joskus pääsemme siis kysymään itse. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Eräs lukija kritisoi Limnéllin esiin nostamista: ”Ainakaan oman turvallisuudentunteeni luomiseen ei riitä hokema ´hyvin meidän käy´. ju tu n ta k a n a Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a L ehdessämme on Kysymys & vastaus -palsta, jossa lukijat saavat kysyä Raamatusta ja uskonelämästä kaikkea, mikä askarruttaa ja toimitus etsii papin tai muun asiantuntijan vastaamaan kysymykseen. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. Sana saa kysymään E lämä-lehden 5/2025 parhaaksi jutuksi äänestettiin Jarno Limnéllin haastattelu ”Henki on miekkaa vahvempi”. Tässä lehdessä, kuten monta kertaa aiemminkin, kysymykseen vastasi teologian tohtori Eero Junkkaala. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 | 5 32 raamattuopetus Mene messuun! 35 nuoren ääni ”Haluan oppia lisää Jeesuksesta” 36 artikkeli Raimo Mäkelä pohtii hengellistä tietään 41 kysymys ja vastaus ”En Herran sanana, vaan omanani” 42 pientä puhetta Vastine Iisakin Israel-kirjoitukseen 44 kirja-arviot Raamatun luvut ja kirjaimet 46 samasta perheestä Sopuisat veljekset puhuvat autoista 49 kolumni Tapani Ruokanen 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Herra saapuu pian. Raamattu on ehtymätön kirja, elävää Jumalan sanaa. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Koulukiusaamisesta huolimatta hyvin Limnéll on päässyt elämässä eteenpäin. ”Positiivinen vire. Ei kannata lannistua!” eräs lukija kirjoitti. Toisaalta, kyllä Jumala niidenkin kautta puhuu. Yksittäiset jakeet saattavat olla käsittämättömiä ilman ympäröivää kontekstia. Toimitukseen lähetettyjen kysymysten määrä ei joka kuukausi ole valtava. Näkyvän poliittisen henkilön isohkoon esiintuomiseen vailla selkeää lehden tavoitteisiin sopivaa sisältöä syö luottamusta hyvin toimitetun lehden linjaan”, hän kirjoitti. Raamatussa on myös paljon kohtia, joita on vaikea ymmärtää. Hinnat sis. mennessä osoitteeseen sari.savela@lahdemedia.fi. Irtonumeron hinta 8 €. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Lähetä vastauksesi 25.6. Junkkaala ratkaisee asian vastauksessaan, joka on lopulta varsin yksinkertainen. Esimerkkiä alas painetuille 96
Vapaakirkon kesäjuhlat Tampereella 13.–15.6. Toisessa käsityksessä avioliitto ymmärretään kahden henkilön välisenä ja toisessa miehen ja naisen välisenä. Kirkon viestintä mervi lehTola Hengellisiä kesäjuhlia 12.6.–31.8.2025 12.–15.6. New Wine -kesätapahtuma Jämsän Himoksella 18.–20.7. Helluntaiherätyksen Juhannuskonferenssi Keuruulla 27.–29.6. Lähetyshiippakunnan kesäjuhla Loimaalla 15.–17.8. Kansan Raamattuseuran Sanan Suvipäivät Vivamossa Lohjalla 19.–22.6. Parikanniemisäätiön Orpokotijuhlat Saaren kirkolla Parikkalassa 22.8. Glow Festival 2025 Nokia Arenalla Tampereella 22.–24.8. Suomen Raamattuopiston Säätiön Hengelliset syventymispäivät Järvenpää-talolla 16.–17.8. Rukoilevaisten kesäseurat Harjavallassa 1.–3.8. Toukokuussa 2024 kirkolliskokoukselle tekemässään esityksessä piispat ehdottivat, että kirkkojärjestykseen lisätään säännös rinnakkaisista avioliittokäsityksistä. Ehdotuksen läpimenoon olisi tarvittu määräenemmistön eli kolmen neljäsosan, tässä tapauksessa 77 edustajan tuki. Herättäjäjuhlat Salossa 16.–20.7. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen Suviseurat Lopella 3.–6.7. Samaa sukupuolta olevien parien oikeus saada kirkollinen vihkiminen olisi säädetty seurakunnan velvollisuudeksi ja tämän toteutumisen varmistaminen kirkkoherran tehtäväksi. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Evankeliumijuhla Karkun evankelisen opiston alueella 27.–30.6. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a Kirkolliskokous hylkäsi piispainkokouksen esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä L akivaliokunnan ehdotus hyväksyä piispainkokouksen esitys kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä hävisi lopullisen äänestyksen 62–40 (tyhjiä kuusi) kirkolliskokouksen täysistunnossa torstaina 8.5.2025. Papilla olisi piispainkokouksen esityksen mukaan ollut mahdollisuus toimittaa samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkiminen tai avioliiton siunaaminen, mutta hän olisi voinut siitä myös pidättäytyä. Medialähetys Sanansaattajien Medialähetyspäivät Lahdessa 6 |
ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä S uomen Merimieskirkko on vuonna 1875 toimintansa aloittanut yhdistys. Asemapaikkana hänellä oli Grimsbyn pohjoismainen merimieskirkko, mistä hän teki saarnamatkoja eri maihin. ” ” | 7. Ensimmäinen suomalainen merimiespappi oli 25-vuotias Porvoon tuomiokirkon apulaispastori Elis Bergroth, joka aloitti työnsä 1880 Grimsbyssä. Työn kautta syntyy vuosittain noin 200 000 kohtaamista. Kuitenkin meidän on erityistä syytä korostaa esimerkiksi jumalanpalveluksesta, että se ei voi olla näytelmä, jossa pappi esittää jotain, vaan kysymyksessä on sananmukaisesti palveleminen. Me emme siksi tule kuulemaan julistajaa vaan julistusta. Tarkoitus on, että uskovat voisivat kypsyä ja kasvaa ihmisiksi, jotka voivat olla kaikessa esikuvana ja jotka myös olisivat valmiit, kun Herra saapuu noutamaan omansa. merimieskirkko.fi Suomen Merimieskirkko 150 vuotta mervi lehTola HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Koetelkaa kaikki ”’Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvä on.’ Yllä oleva sanankohta on Paavalin 1. Me yhdessä palvelemme Jumalaa ja Jumala palvelee meitä. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa. Toisaalla Paavali muistuttaa siitä, kuinka jotkut korvasyyhynsä mukaan hakevat puhujia. Bergrothista tuli myöhemmin Merimieslähetyksen ensimmäinen pääsihteeri (1886– 1898). kirjeestä Tessalonikalaisille 5. Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Pekka Panula Herää Valvomaan -lehdessä 6-7/1975 Jes. luvusta ja kuuluu osana kokonaisuuteen, jossa Paavali antaa runsaasti sielunhoidollisia ohjeita ja kehotuksia kristityille. Merimieskirkko pitää yllä merimieskirkkoja Suomessa ja muualla Euroopassa. Se perustettiin auttamaan suomalaisia merimiehiä ulkomailla, mutta jo varsin pian yhdistyksen tarjoamia palveluja käyttivät merenkulkijoiden lisäksi myös siirtolaiset ja muut matkailijat. 43:18–19 Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Luvussa korostetaan johtajien vastuuta, mutta samalla muistutetaan seurakuntaa siitä, että he erityisellä rakkaudella ja rukouksin muistaisivat heitä, ’jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa’
Rendicin mukaan yllättävää oli, että aktiivisimmat pornon käyttäjät löytyivät nuorten kristittyjen naisten joukosta, jotka osallistuvat aktiivisesti hengelliseen toimintaan. ly h y e t & n o p e at KUUSANMÄKI Pia Rendic tutki väitöskirjassaan suomalaisten kristittyjen pornonkäyttöä. S uomalaiset kristityt kuluttavat pornoa varsin runsaasti, vaikka enemmistö pitää sitä kristinuskon vastaisena ja eettisesti vääränä, jopa syntinä. Tutkimus keskittyy kristittyjen henkilökohtaisiin kokemuksiin. Rendicin mukaan pornon käytön räjähdysmäinen kasvu ja sen aiheuttamat moraaliset ja psykologiset seuraukset kristillisissä yhteisöissä herättävät tarpeen tarkastella aihetta niin koko yhteiskunnan kuin kirkon tasolla. Tämä selvisi TM, KK Pia Rendicin tuoreessa väitöstutkimuksessa, jossa hän havaitsi, että pornon katsominen koetaan kristillisissä piireissä samanaikaisesti koukuttavana mutta myös vahingollisena omille moraalisille ja seksuaalisille arvoille. Pieni osa vastaajista koki pornon käytöllä olevan myös myönteisiä vaikutuksia, etenkin kun sitä katsottiin yhdessä kumppanin kanssa avoimesti. Lähde: Itä-Suomen yliopisto Kristityt kuluttavat pornoa, vaikka pitävät sitä syntinä sa ri sa ve la To m bl as ic / un sp la sh 8 |. Lisäksi pornon käyttö vaikuttaa parisuhteisiin aiheuttaen muun muassa luottamuspulaa, riittämättömyyttä, etääntymistä ja jopa pettämistä. Aiemmin pornoon liittyvissä tutkimuksissa korostuvat pääasiassa tutkijoiden näkemykset ja määritelmät suhteessa pornografiaan ja sen käyttöön. Syitä pornonkäytön aloittamiselle olivat kiinnostus ja uteliaisuus seksiä kohtaan. Omien arvojen ja käytöksen välillä on siis vahva ristiriita, mikä aiheuttaa monille häpeää, syyllisyyttä ja kelpaamattomuuden tunnetta Jumalan ja ihmisten edessä
Toiseksi eniten kesämökkejä oli Mikkelissä, 9 825. Kesämökkejä oli Suomessa vuoden 2024 lopussa kaikkiaan 495 145 kappaletta. ly h y e t & n o p e at 495 145 Kuopio suosituin mökkikunta T ilastokeskuksen mukaan eniten kesämökkejä vuoden 2024 lopussa oli Kuopiossa (10 355 mökkiä). stat.fi KESÄKUUN LUKU To m bl as ic / un sp la sh | 9. Vuosina 2020–2024 kesämökkejä rakennettiin eniten Kittilään
10 | Juha Vähäsarja kirjoittaa lyhyesti. Elämä on puristanut pois korulauseet. Jäljelle on jäänyt elämänilo ja hävyttömän alas laskettu armo. Rokkifaija löysi lain alta avaran armon TeksTi danielle miettinen kuvaT jani laukkanen
| 11 Rokkifaija löysi lain alta avaran armon
Pari lempeää sanaa Jos mahdollista, Vähäsarjan ääni muuttuu entistä hymyilevämmäksi, kun hän alkaa muistella Rimpiläistä. Miehet olivat puhuneet pikkutunneille saakka siitä, mitä kaikkea pappiskutsumus heille merkitsee. Ihmisestä nimittäin kertoo paljon se, kenestä hän haluaa puhua. Esikoinen kitarakotelossa Korkeakirkollisuus ei olisi tullut mieleen nuorta Juhaa katsellessa. Vaikka minusta tuli myöhemmin iloinen suupaltti, tunnistan itsessäni sen pienen surullisen pojan. Haastateltava aloittaa uuden. Sisällä Jumalan huoneessa oli alkamassa pappisvihkimys piispa Olavi Rimpiläisen johdolla. Niin Juha Vähäsarja oli vaimolleen luvannut, ja lupaus piti. Hapatusta radioon Iloisen suupaltin ominaisuudet olivat tarpeen, ” Petri istui kitarakotelossa.” 12 |. Mutta antaa tulla vaan. Petri istui kitarakotelossa ja kuunteli treenejä. Vähäsarja arvosti Rimpiläisen kykyä osua ytimeen parilla lempeällä sanalla. Oulun tuomiokirkon portaille jäi viimeinen stumppi. Riikosen kanssa samassa majoitushuoneessa. Mutta kyllä minussa asuu… Lause ei jatku. Kehujen kohde ei tiedä mitä sanoa. Muutos ei kuitenkaan ole kovin suuri, sillä hän jatkaa edelleen tämän lehden päätoimittajana, eikä hänellä ole aikeita lakata kirjoittamasta. Minussa asuu… pieni körtti. Yhteys Olli-piispan kanssa kasvoi vuosikymmenten varrella sielunhoitosuhteeksi ja ystävyydeksi. Kirkolliskokouksen kevätistunnon ohjelmaan on tullut yllättävä tauko ja edustaja ehtii vähän muistella. Äiti sanoi, että pieni surullinen poika. – Se taisi sittenkin olla pikkusikari. Toisen selityksen mukaan nimi tulee sanoista Kanta-Espoon nuoret. Myös vaimo Mirjam soitti ja lauloi bändissä. Piispa luki Paavo Ruotsalaista, rakasti liturgiaa ja korkeakirkollisuutta ja oli rukouksen mies. Tuoksu palaa mieleen vähitellen. – No, enpä ole ennen ajatellut, mutta kyllä minussa on ohuelti kaikkea samaa. Petri Vähäsarja on viiden pojan sisarussarjasta vanhin ja kasvoi kuunnellen Kenin lisäksi loputtomasti amerikkalaista ja kotimaista ysärigospelia. – Sillä tavalla hän lempeästi kannusti minua kirjoittamaan lisää. Vähäsarja oli viettänyt edellisen yön opiskelutoverinsa Teuvo V. – Hyvin Olavi meitä ohjaili, hän oli maailman sympaattisin kaveri. Hän on hyvä puoliso, lämmin perheenisä, joukkuepelaaja ja tunnustuksellinen pappi, jota myös eri tavoin ajattelevat kunnioittavat. Hänen suositut ”Joka päivä” -päivähartauskirjat ovat kaikki eri värisiä. Hurskas selitys kuuluu, että ”ken” on hepreaa ja tarkoittaa ”kyllä”. – Rimpiläisellä oli körttitausta. Hänellä oli pitkä tukka, nahkatakki ja countryä soittava bändi nimeltä Ken. Mutta se tupakka. Onko Juha Vähäsarja samanlainen. Mikä se semmoinen nimi on. Rimpiläisen sielunmaisema viehättää Vähäsarjaa. Muisteleminen on paikallaan, sillä Vähäsarja on jäänyt hiljattain eläkkeelle Suomen Raamattuopiston metropolialueen johtajan tehtävästä. Joku osasi soittaa banjoa ja huuliharppua, ja siitä tuli tyylisuunta blue grass. T upakanpoltto loppuu pappisvihkimykseen. Ystävät kehuvat Juha Vähäsarjaa vuolaasti. Vähäsarja havahtuu, että eihän tämä ole juttu Rimpiläisestä. – Hauskalla tavalla hullu kanttori alkoi vetää meitä. Aina joku muukin tarvitsee alas tulevaa evankeliumia, jokaisen pitää saada kuulua joukkoon. Kun yksi niistä oli jälleen ilmestynyt, piispa kysyi, mikä mahtaisi olla seuraava väri. Hänellä on nimittäin taipumuksena kamppailla liiallisen itsekriittisyyden kanssa. – Kysyin äidiltä millainen olin pienenä lapsena. – En ole ihan niin kuin Niilo Tuomenoksa, joka itki saarnapönttöön mennessään ja sieltä alas tullessaan. Vähän ennen kuolemaansa hän sanoi, ettei ole päässyt jumalattoman vanhurskauttamista pitemmälle
| 13 Itsekriittiselle miehelle on tullut usein krapula saarnasta, joka on omasta mielestä mennyt ”skutsinbööleen”. – Metsään siis.
Siirryin Helsingin Evankeliseen Opistoon opettamaan radiotyötä. Henkiä ja oksennusta Tässä kohtaa on peruutettava hiukan taaksepäin, aikaan, jolloin kirkkoon saapui karismaattinen liikehdintä. Kun en ole kokenut sitä enkä tätä, se on täytetty.” – Ihmettelin, saako näin ajatella. – Silloin löysin Lutherin ja Roseniuksen hartauskirjat. Tämän kertomisesta tuli Juha Vähäsarjan keskeisin elämäntyö. ” ” Se oli herkkä viikko.” Lakihenkisyyttä oli vaikea kohdata.” kun Juha Vähäsarjasta tuli radiomies. Vähäsarjan mukaan parhaassa tapauksessa sitä, että ihminen alkaa katsoa toista samalta tasolta. – Ihmisten ongelmien takana nähtiin henkiä, ja niitä ajettiin ulos kokeneista kristityistä. Minun psyyke ei kestä. Samaan aikaan olin Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa nuorisotyöntekijänä ja tein Ylelle pääkaupunkiseudun seurakuntien ohjelmaa. Ei ole tarvetta päsmäröidä eikä asettua yläpuolelle. Se on minun elämäni pohja. Armon rima on matalalla, jos sitä edes on. Tätä haluaisin toteuttaa elämässäni. Ilman lakihenkisyyden, hurmahenkisyyden ja työyhteisökriisin kurimusta sitäkään ei ehkä olisi syntynyt. Tulee armollisuutta. – Teuvo ajatteli, että osakkeenomistajat saavat tehdä ohjelmia, ja siitä syntyi Hapatus. – Kokemus oli rankka. Vähäsarjalle sen aika tuli eläkkeelle jäämisen yhteydessä viime syksynä. 14 |. Herkkiä hetkiä Toscanassa Viimeisin hartauskirja Joka päivä lohdutat meitä valmistui painokuntoon juuri ennen kirkolliskokousta. Perhepiiristä vakuutetaan, että asema ei ole tärvellyt, vaan sana on tullut lihaksi. – Armo riittää. Gospelja radiomies vakavoitui vähän liian nopeasti jouduttuaan töihin järjestöön, jossa oli päällä kauhea kriisi. Ystävällisyyttä erimielisille Alas lasketulle armolle on ollut kysyntää jo ainakin 120 000 myydyn kirjan verran. Vähäsarja palaa puhumaan Olavi-piispasta. Vapautta haastoi vieraileva saarnamies. – Hän pyrki olemaan vilpittömän ystävällinen niillekin, joiden kanssa hän oli dramaattisesti eri mieltä. Toivoisin, että osaan erottaa asiat ja ihmiset ja kunnioittaa kaikkia – vaikka täällä kirkolliskokouksessa. Sanansaattaja-lehdestä Vähäsarja löysi saman äänen Sakari Korpisen, Reijo Arkkilan ja Väinö Uusitalon kirjoituksista. – Hän sanoi, että jos en ole kuuma enkä kylmä, Jeesus oksentaa minut ulos suustaan. Minusta tuntui, että hengelliset työt on tehty. Vähäsarja ei muista runoilijan nimeä, mutta hän muistaa runon, suunnilleen. Hän on työskennellyt Suomen Raamattuopiston rehtorina ja opettajana, kahden kustannusliikkeen johtajana ja tämän lehden päätoimittajana. Erinomainen huumorintaju, pyhä huolettomuus ja lähes päivittäin sählyä lasten ja heidän kavereidensa kanssa. Lakihenkisyyttä oli vaikea kohdata. Hänet pantiin ratkomaan sitä liian nuorena ja liian yksin. Pettyminen ihmiseen ja voimien uupuminen saivat etsimään evästä, jota ei olisi raskasta syödä mutta joka olisi niin ravitsevaa, että haavat parantuisivat. – Silloin löytyi luterilainen uskonkäsitys ja armon evankeliumi. Monttujen jälkeen voi ehkä kiivetä vuorelle. ”Kun en ole hyvä kristitty, se on täytetty. Istuessaan ystävänsä olohuoneessa odottamassa, että lähdetään pitsalle, silmiin osui runokirja. – Tai vähän alempaa. Raamattuopistossa nuorisotyönohjaajaksi opiskellessa oli hyvä käydä läpi omaa uskonkäsitystä. Armon varaan ei ollut helppo uskaltaa. Eikä kiitos tähän lopu, lista jatkuu. Silloinkin nimittäin hajosi jotakin. Vähäsarjalla on ollut isot foorumit, joilla hän on voinut tätäkin pyrkimystä toteuttaa. Mitä semmoisesta uskomisesta seuraa. Hän oli valmistunut kirkon nuorisotyönohjaajaksi ja päässyt armeijasta, kun Teuvo V. Kirjailija tapailee rakastamansa Lutherin ajatusta: Aina kun syntyy jotain merkityksellistä, sinne mennään syvän montun kautta. Riikonen keksi ostaa vastaperustetusta Radio Citystä yhden osakkeen. – Palautteesta olen tajunnut, että hommani on ollut rohkaista uskovia uskomaan, että armo on totta. Ajattelin, että jos kristinusko on tätä, se ei ole minulle. Vähäsarja arvelee, että hän olisi voinut jäädä sille tielleen Yleen, jos kristilliset sisällöt eivät olisi olleet hänelle niin tärkeitä
• Harrastukset: kirjoittaminen, jalkapallo ja padel. Juha ja Mirjam Vähäsarja ovat tänä kesänä pitäneet yhtä 50 vuotta. Kirkolliskokous jatkuu Turussa. Juhlaviikon huipennukseksi pihaan kannettiin iso pitopöytä. kuka. • Luottamustoimia muun muassa kirkolliskokouksessa, hiippakuntavaltuustossa, seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossa. – Pojat kertoivat minulle vuoronperään asioita, joita ei yleensä puhuta. Se oli herkkä viikko.” – Juhlistimme asiaa Italiassa lastemme ja heidän perheidensä kanssa. Se oli pitkäaikainen haave. | 15. Siitä hän suunnittelee kirjoittavansa blogin. • Ammatti: nuorisonohjaaja, pastori, työnohjaaja ja tietokirjailija. – Se oli yksi elämäni herkimpiä viikkoja ja jätti lähtemättömän jäljen. Juha Vähäsarja • Kotipaikka: Espoo • Perhe: Vaimo Mirjam Vähäsarja, viisi lasta ja viisi lastenlasta. • Työura: pastori, radiotoimittaja, kustannusja toimitusjohtaja, rehtori ja päätoimittaja. Illalla Juha Vähäsarja istuu yleisvaliokunnassa, ja parin päivän päästä äänestetään kirkon avioliittoteologiasta. Kun istutaan viikko yhdessä illallisia, ihmissuhteet syvenevät. Montepulcianon 1500-luvulla rakennetusta linnakaupungista vuokrattiin kolmikerroksinen kivitalo, jonka puutarhassa oli uima-allas ja lapsille iso nurmi, jolla kirmata
Kahden Hoosean esimerkit r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va pe k k a r a h ko n en
(Hoos. En tiedä, mitä Hoosea ajatteli saadessaan Jumalalta tehtävän ottaa vaimokseen Gomerin. ”Ota portto vaimoksesi” Kuningas Hoosean sekä hänen edeltäjiensä aikana Israelissa eli myös profeetta Hoosea, Beerin poika. Kun ihminen ei etsi elämässään Jumalan tahtoa, hän tuhoaa sekä itseään että läheistensä elämää. Israelilaiset eivät kuitenkaan näyttäneet ymmärtäneen, että se kaikki oli seurausta siitä, että he olivat unohtaneet Jumalansa. Tämä maa on uskoton Herraa kohtaan, se on kuin portto, se palvelee vieraita jumalia.’” Niin Hoosea otti vaimokseen Gomerin, Diblaimin tyttären, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti hänelle pojan. Se merkitsi samalla myös kutsua kansalle kääntyä epäjumalien palvonnasta elävän Jumalan puoleen. Millainen oli siis profeetta Hoosea. Tunnetuin heistä tunnetaan kuitenkin nimellä Joosua, sillä sen nimen Mooses antoi sittemmin hänen seuraajakseen tulleelle Efraimin heimoon kuuluneelle Nunin pojalle. 1:2–3). ” Milloin hänestä tuli profeetta?”. R aamatussa mainitaan viisi Hoosea-nimistä miestä. Sitä, milloin Hooseasta tuli Jumalan profeetta, Raamatussa ei kuitenkaan kerrota. Eikö tuhoaja olisi kuvannut Elanin poikaa paremmin. Gomer tuli raskaaksi ja synnytti Hoosealle pojan. Hänestä kerrotaan ensimmäisessä niin sanotussa pikkuprofeettojen kokoelmassa, joka käsittää Raamatussamme 12 viimeistä Vanhan testamentin kirjaa. Päinvastoin kuin hänen kuninkaallinen kaimansa, hän koetti loppuun asti taivuttaa Israelin kansaa parannukseen eli luopumaan vääristä jumalista. Joka tapauksessa avioliitto näytti alkaneen hyvin. Näin jo tässä vaiheessa paljastuu, että Hoosean profeet| 17 Hoosea kykenee ehkä selvemmin kuin kukaan muu profeetoista kuvaamaan meille Jumalan sydämen ääniä, kirjoittaa Jukka Norvanto. En ole varma, tarkoittiko Jumala sitä, että Gomer oli jo tuossa vaiheessa portto vai sitä, että tästä aikanaan tulisi sellainen. Hoosea, Elan poika, jatkoi surmatyöllään Israelin pohjoisen valtakunnan historiaa, joka onkin veriteosta veritekoon siirtymistä. Elan poika tuli kuninkaaksi surmattuaan salaliiton seurauksena häntä edeltäneen kuninkaan, Pekahin, Remalajan pojan. Hoosean, Elanin pojan, ikävänä kunniana oli kuitenkin olla viimeinen Israelin pohjoisen valtakunnan kuninkaista. Tuossa vaiheessa eteläinen Juuda vielä säästyi samalta kohtalolta. Merkittävimmät Hooseat Raamatussa ovat Hoosea, Elan poika sekä Hoosea, Beerin poika. Pojalle annettiin Jumalan käskystä nimi Jisreel. Se kaikki oli kuitenkin turhaa. Ihmiset olivat valinneet itselleen tuhoon johtavan tien, eivätkä he kummallisessa sokeudessaan tahtoneet siltä väistyä. Ehkäpä hänen vanhempansa olivat kuitenkin ajatelleet, että hänestä tulisi aikanaan todellinen vapauttaja kansalleen. Tällaista historiallista taustaa ajatellessa on erikoista, että nimi Hoosea tarkoittaa suomeksi pelastajaa. Kaksi vähemmän tunnettua Hooseaa ovat yhtäältä Asasjan poika, joka oli Daavidin aikana efraimilaisen sukukunnan johtaja ja toisaalta Nehemian aikana toiminut kansan päämies. Jumala näet kutsui naista portoksi. Hoosean kirjan alussa kerrotaan Hoosean, Beerin pojan, Jumalalta saamasta erikoisesta tehtävästä. Yhteistä näille kaimoille oli se, että he elivät samaan aikaan eli 700-luvulla eKr. Jumalan antama kutsu oli erikoinen: ”Herra alkoi puhua Hoosealle ja sanoi näin: ’Mene ja ota portto vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Hän monen muun päämiehen tavoin vahvisti tuolloin sinetillään asiakirjan, jossa pakkosiirtolaisuudesta palannut kansa sitoutui noudattamaan Jumalan lakia. Israelin pohjoisessa kuningaskunnassa. Hänen aikanaan Assyria valloitti näet koko maan ja vei sen asukkaat pakkosiirtolaisuuteen, josta he eivät milloinkaan palanneet
jokaisessa Luuk. Hoosean nöyryytys jatkui vielä erikoisella tavalla. 3:16:ssa määritellään Jumalan rakkaus. Jumalan rakkaus näkyy siis korkeimman mahdollisen hinnan antamisena. Kirjan kolmas luku alkaa näin: ”Herra sanoi minulle: ’Sinun tulee vielä rakastaa naista, jolla nyt on rakastaja ja joka rikkoo avion. 15:ssä kerrotussa kolmessa vertauksessa kadonneen pelastuminen edellytti pelastajan aktiivista toimintaa pelastettavan hyväksi. Esim. Tämä tapahtuma lienee syynä siihen, että Hoosea kykenee ehkä selvemmin kuin kukaan muu profeetoista kuvaamaan meille Jumalan sydämen ääniä. Hoosean vaimo oli karannut aviomiehensä luota ja asui nyt toisen miehen luona. Mutta hän joutuu jopa maksamaan suuren summan omasta vaimostaan. Samoin minä, Herra, rakastan israelilaisia, vaikka he kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja, joita tuovat uhrilahjoiksi.’ Minä ostin naisen ja maksoin hänestä viisitoista hopeasekeliä ja puolitoista homer-mittaa ohria.” Tämä on todellakin korutonta kertomaa. Tässä yhteydessä sana viitannee hajottamiseen, koskapa Herra aikoo kostaa Jehun suvun aiheuttamat verityöt ja tehdä lopun koko Israelin pohjoisvaltion kuningaskunnasta. Voiko miestä tämän enempää nöyryyttää. Hoosean nöyryytys avaakin meille mahtavia näköaloja Jumalan anteeksiantoon. 18 | ” Hoosean nöyryys avaa näköaloja.”. Rakkaus on suurempi Hakemattakin tulee mieleen se, miten Joh. Jumala antaa näet myöhemmin käskyn rakastaa vieläkin uskotonta vaimoaan, joka oli jo muuttanut asumaan toisen miehen luo. Korutonta kertomaa Hoosean ja Gomerin avioliitto jatkui, mutta selvä särö liitossa on nähtävillä. Profeetta saa kuitenkin käskyn mennä hakemaan uskoton vaimo tuon miehen luota. Hän joutui maksamaan kovan hinnan saadakseen takaisin uskottoman vaimonsa, jota hän kuitenkin edelleen rakasti. Hoosean kirja ei puhu miehen ja vaimon välisestä suhteesta sentimentaalisesti. tana toimiminen liittyi läheisesti koko hänen perheeseensä. Jisreel tarkoittaa suomeksi Jumala hajottaa tai Jumala kylvää. Hoosea, Elan poika, surmasi edeltäjänsä päästäkseen valtaan, Hoosea Beerin poika, maksoi suuren summan saadakseen jälleen vierelleen uskottoman, mutta rakastetun vaimonsa. Herra sanoi Hoosealle: ’Anna hänelle nimeksi Lo-Ruhama, sillä minä en enää osoita rakkautta Israelia kohtaan enkä anna sille anteeksi.’” Kun Jisreel syntyi, Raamattu kertoo lapsen syntyneen Hoosealle, mutta nyt sanotaan lapsen vain syntyneen, ja Jumala käski antaa lapselle nimeksi Lo-Ruhama eli suomeksi Ei-rakastettu. Herra sanoi Hoosealle: ’Anna hänelle nimeksi Lo-Ammi, sillä te ette ole minun kansani enkä minä ole teidän Jumalanne.’” Lo-Ammi tarkoittaa Ei-Minun kansani. Tällä tavoin Raamattu paljastaa, että Hoosean avioliitto oli rikkoutunut vaimon uskottomuuden vuoksi, ja tämä oli synnyttänyt lapsia toiselle miehelle. Tämä totuus näkyy monessa muussakin raamatunkohdassa. Anteeksi antaminen ei sittenkään ole vain pelkkiä sanoja. Jumala ei lopeta kutsumistaan eikä rakastamistaan silloinkaan, kun hänen rakkautensa kohde on toisen rakastajan sylissä. Niinpä lapsillekin tuli antaa ei-sanalla alkava nimi. Siitä tulee itsestäänselvyys, johon turvaudutaan niin kuin mihin tahansa hyödykkeeseen. Hoosean sanoma antaa meille tuoreita näkökulmia siihen, mistä parannuksen teossa ja myös anteeksi antamisessa on kysymys. Meille puhe Jumalan anteeksiannosta saattaa näet helposti menettää hohtonsa. Alkutekstin sanamuotoja tässä kohtaa tarkemmin noudattavassa vuoden 1938 käännöksessä sanotaan: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Jumala on siis rakastanut sillä tavalla maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa lunastukseksi meistä langenneista ihmisistä, jotta me saisimme elää. Raamattu tosin kertoo asian ikään kuin huomaamatta, niin kuin kirjan kuudennesta jakeesta voi nähdä: ”Hoosean vaimo tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tyttären. Sen sijaan aviosuhdetta käytetään kuvaamaan sitä, kuinka suuresta syyllisyydestä on kyse, kun avioliitossa toimitaan vastoin rakkautta – uskottomasti, ja siitä huolimatta rakkaus on suurempi. Sama viesti on nähtävillä myös jakeista kahdeksan ja yhdeksän: ”Vieroitettuaan Lo-Ruhaman Hoosean vaimo tuli taas raskaaksi ja synnytti pojan. Vanhemmat eivät saaneet itse päättää lapsen nimestä, vaan Jumala antoi tälle nimen
Pienoinen tutkijanhattukin saattaa juhlilla kulkea mukana; vähemmän tuttujen herätysliikkeiden tapahtumissa on kiinnostava katsella uskonnollisen elämän monia muotoja. Jokaisen yhteisön kannattaisi miettiä sitä, missä määrin niiden toiminta keskittyy jo olemassaoleviin jäseniin ja missä määrin aidosti suuntaudutaan ulospäin ja tehdään mukaantulo helpoksi. Uudet sukupolvet etsivät uskoa omilla tavoillaan, maahanmuuttajat uudistavat uskonnollista maisemaa ja tapaa puhua uskonnosta. Pitkään on keskitytty laskeviin käyriin uskonnollisuuden eri ulottuvuuksissa, mutta tilanne näyttää monimuotoisemmalta. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va a a rn e o rm io On muutoksen merkkejä.” ”. Oletko mukana tänä suvena. Hanna Salomäen puHeenvuoro avaa HengelliSten SyventymiSpäivien pääjuHlan la 16.8. Mistä lomallasi nautit. Millainen suhde suomalaisnuorilla on kristinuskoon. Kiinnittyminen uskontoon näyttää keskittyvän nuoriin miehiin, kun taas nuoret naiset ovat melko nopeasti etääntyneet vanhempien naisikäluokkien uskonnollisuudesta. Mikä kesäherkku nostaa veden kielellesi. On hyvä keskustella lasten kanssa niistä asioista, joita he pohtivat. Kesäjuhlilla minulle tärkeää ovat kohtaamiset, mutta myös mahdollisuus pysähtyä ja peilata omaa elämää näkymättömään todellisuuteen, mikä arjessa jää usein taka-alalle. Miten tiivistäisit kristinuskon näkymät Suomessa. Tosin pieniä signaaleja on siitä, että tyttöjenkin uskonnollisuus vahvistuisi. Myös uskonnollisen yhteisön tuki lapselle on merkityksellinen. Mikä on hedelmällisin tapa siirtää kristinuskoa sukupolvelta toiselle. Nyt tarvitaan tilaisuuksia, joissa luodaan sukupolvien välille yhteyttä, eikä eritellä jokaista ikäryhmää omaan tapahtumaansa. klo 14.30 järvenpäätalon SibeliuS-SaliSSa Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki on iloisesti yllättynyt suomalaisnuorten uskonnollisuudesta: – Kun sen on ajateltu vääjäämättä heikentyvän, tuleekin ikäluokka, joka kumoaa useat ennakko-oletukset. Grillailuista ja nuotiokahveista kaikki lähtee! Ulkoruokinta on kesän ihanuus. Kyllä vain, sijainnista riippuen. Iltarukouksen perinne on hyvä ja kannatettava. Mitä enemmän yksilöllä on mahdollisuus toimia uskonnollisessa ryhmässä, sitä vahvemmin hän pystyy kokemaan kuuluvuutta. Uskonnottomuus nuorten identiteettinä yleistyy, mutta samalla esiintyy mielenkiintoista kuplintaa, jossa nuoret sukupolvet löytävät kristillistä uskoa. Aikuinen voi antaa esimerkin siitä, miten luottaa eri elämäntilanteissa siihen, että on ihmistä suurempi, jonka puoleen voi kääntyä huolien painaessa. Parasta on aikatauluttomuus, johon mahtuu luovaa joutenoloa, ex tempore -reissailuja ja -tapaamisia sekä tietenkin puutarhatöitä. Nuorten kuplinta virkistää P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. | 19 si v u p e r so o n a Aikanaan tutkit väitöskirjassasi suomalaisten sitoutumista herätysliikkeisiin ja kiersit niiden kesäjuhlilla. Miten seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen pitäisi muuttua, että ne olisivat nykyistä vetovoimaisempia. Ilmassa on merkkejä muutoksesta
– Olen uskossa ja niin edelleen, Malvenius kertoo. – Trukilla ajelin tuossa viitisen kuukautta, työntömastotrukilla, kirjailija tarkentaa. – On siellä ollut muitakin naisia, mutta ei monta, Malvenius kertoo. Toisaalta hän on varastotyöntekijä ja autofanaatikko. Romanttinen Motonet Rockstar-romaanissa hekumoidaan autoasioilla. – Kun mää ajan itte Toyotaa, ja sikäli on tällaista merkkiuskollisuuttakin pikkuisen, Malvenius avautuu. Kirja on nuorille aikuisille suunnattu rikostarina, ja se on kristillinen, ainakin periaatteessa. Opettelen, ja haaveenani olisi oppia laittamaan. Juuri julkaistuun Rockstar-romaaniinsakin (Virta Kustannus) Malvenius onkin kirjoittanut paljon varastotyökohtauksia. Fiktiiviseen Rockstar-kirjaansa hän on vuodattanut sekä sydämensä että elämäntapansa.. Luotu kaksoiselämään 20 | Esikoiskirjailija Maria Malvenius, 24, ajaa varastossa trukkia ja unelmoi automekaanikon taidoista. Sanoma tuodaan esiin hienovaraisesti, mikä on tietysti hyvä. – Tietoni on kuitenkin vielä aika rajallista. Varasto-alalla kaksikymppiset naispuoliset yliopisto-opiskelijat ovat marginaalinen ilmiö, vai mitä. Korjaustilanteet on paikoin kuvattu huvittavan yksityiskohtaisesti, ja kaikesta välittyy, että kirjailija on itse tankannut autotietoutta olan takaa. Olin siellä kesätöissä opiskeluvuosina. Toisaalta hän on yliopistosta valmistunut suomen kielen maisteri ja esikoiskirjailija. – Olen kristillisestä perheestä, ja olen pyörinyt helluntailaisissa piireissä lapsesta asti. Milloin mennään yhdessä romanttisesti Motonetiin ja milloin korjataan tielle jättänyttä ajokkia. – Aina kun kesän jälkeen palasin yliopistolle, tuli ikävä. Vauhtia ja käänteitä riittää samaan tapaan kuin nykyaikaisissa tv-rikossarjoissa, ja kirjailija onnistui tämän lukijan myös pariin kertaan yllättämään. – Päädyin varastoon ihan sattumalta. M aria Malveniuksella on ikään kuin kaksi elämää. Tehtäviin kuuluu ”keräilyä, lähettämistä, vastaanottoa, lavojen pakkaamista hyllyyn”. Hän on ehtinyt työskennellä jo usealla varastolla
Klassikotkin kiinnostavat juuri siksi, että niillä on historia. Hän pyörittelee sisäisesti päätään. Itselläni on diesel-automaatti. – Niillä on ajettu niin paljon, ja niissä on vietetty aikaa ja koettu kaikenlaisia tunteita. Mielikuvitus yhdistelee Maria Malvenius on kirjoittanut tavoitteellisesti yläkouluiästä asti. – Ne ovat klassikoita, kuten myös lava-auto Hilux, joka kelpaisi myös. Onko se kuitenkin auto. Tosin silloin hän ei vielä ollut Maria Malvenius. Ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa hän teki 13-vuotiaana. Malveniukselle auto ei ole ”kasa metallia”, vaan autolla on tunnearvo. – Eiköhän se ole, Malvenius joustaa. h e n k il ö Haaveissa on 1980-luvun Carina tai Corolla. – Minusta auton määritelmään pitäisi lisätä, että vain bensa-manuaali on auto. Entä mitä Maria Malvenius ajattele sähköautoista. Taiteilijanimen hän otti käyttöön myöhemmin. – Kun valmistuin yliopistosta vuosi sitten, päätin että minusta tulisi kirjaiLuotu kaksoiselämään Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va T ko Ti al bu m i ” Carina, Corolla tai Hilux kelpaisi.” | 21
Olen positiivisesti yllättynyt, että se tapahtui näin nopeasti. – Sanon vain, että olen uskossa. Kaverit kyselevät Rockstarissa esiintyy melko voimakasta kielenkäyttöä. Millaista vastaanottoa Malvenius kirjalleen kristillisissä pireissä odottaa. lija. Jenkinsin motivaatiovideoita kirjoittamiseen liittyen. Ai sinulta tullaan kyselemään Jeesuksesta. Yksin ajaminen on parasta. Kirjassani henkilöhahmot suhtautuvat Jeesukseen eri tavoin, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan, kun minulta tullaan paljon uskonasioista kysymään, aihe tuntuu kiinnostavan eri ihmisiä. ” Kaverit kyselevät uskon asioista.” 22 | Maria Malvenius on jo alkanut kirjoittaa esikoisromaanilleen jatko-osaa.. – Hän on pelastaja ja ainoa, jolla on maailmassa valta tehdä mitä tahansa. Sanotaan, että olen kirjoittaja. Lasken sen varaan. – Kyllä se rentouttaa, kun saa tarinan ulos ja paperille. Onko siinä yhtymäkohtia kirjoittajan omaan elämään. Seuraa poliitikkomainen vastaus. Se on hienoa, kun ottaa kaikki teltat ja vesikanisterit mukaan. Uskonelämässä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse yksinkertaisista asioista. Ehkä ihmiset ihmettelevät, kun en kerro sen enempää. – Ei, mä meen yksin. – Vähän tarinani inspiroimana. Sellaisen, josta ei tule tylsää, eikä myöskään liian syvällisen hengellistä. Rocstarin kirjoittaminen vei muutaman kuukauden. Mutta Rockstar on vahvasti fiktiivinen. Uskon kuitenkin, että on olemassa kohderyhmä, johon tämä voi kolahtaa hyvällä tavalla. Miksi tällainen aihe. Mielikuvitus yhdistelee kaikenlaista. Malvenius kertoo, että soittajat ovat ”ei-uskovia” kavereita. – Olen seurannut amerikkalaisen Jerry B. – Kyllä kirjan aiheeseen on aina ponnahduslauta omasta elämästä, joskus kapeampi ja joskus leveämpi. Varastoltako. Haastatteluhetkellä Malvenius on lähdössä ensimmäiselle kesäreissulleen tien päälle. Malvenius kertoo alkaneensa varta vasten kirjoittaa kristillistä käsikirjoitusta. – Kaverit ja kaverien kaverit saattavat myöhäisiltoina soitella ja kysellä. Tosin en halua sanoa itseäni kirjailijaksi, koska siitä tulee mummomainen fiilis. Olen tuntikaupalla vastaillut näihin kysymyksiin. Kirjan hengellisyys kumpuaa Malveniuksen mukaan siitä, että jokainen ihminen etsii lähtökohtaisesti Jeesusta, vaikka ei sitä itse tajuaisikaan. Kenen kanssa lähdet. Kirjassa kristillinen usko on hienosyinen mutta kuitenkin kantava teema. – Minulla oli se mielikuva, että kristillinen kirjallisuus on vähän tylsää. – Kyllä kirja kumpuaa siitä, mitä itse olen nähnyt, kuullut ja kokenut. Malveniuksen taktiikka on olla tuputtamatta, ja siten jättää kyselijä nälkäiseksi. Tässä se on jompaakumpaa. Mutta ei varastossakaan hiljaisuutta seuraa, kun kerron olevani uskossa. Uskovaiset näkevät ihan samat elämän rosot kuin ei-uskovaisetkin, Malvenius pohtii. Ei tarvitse suunnitella aikatauluja, vaan voi yöpyä missä huvittaa. Kirjan päähenkilö on kristillisen perheen tytär, jonka veli lähtee ”rikoksen polulle”, minkä myötä päähenkilö joutuu vaaraan. – Kirjoittaessani kyllä Jumalallekin vähän vinkkasin, että kirjoitan tästä kristillisen käsikirjoituksen, jos annat minulle kustantajan. – Ei, ihan muista piireistä. Paras ajaa yksin Kirjan valmistuttua sen maailma ei mitenkään häiritsevästi pyöri enää kirjailijan päässä, paitsi että jatkoosakin on työn alla. – Varmaan jotkut ajattelevat, ettei tämä edes ole kristillinen kirja. Hän on menestynyt kirjailija, ja haluaisin itsekin olla kirjailija täysipäiväisesti. Aletaan kysellä, mikäs homma tämä on. Kirjailija-esikuvia Malveniuksella ei oikein ole, paitsi ehkä yksi. Toyotan keula suuntautuu ainakin Hankoon ja Rockstarin eräänä tapahtumapaikkana olevalle Kiteelle. – Tai ajaa yön yli. Halusin kirjoittaa erilaisen kristillisen kirjan
28:33,34) Granaattiomena on yksi seitsemästä luvatun maan kasvista (4.Moos. Granaattiomena sisältää moni vitamiineja kuten C-, B9-, B5-, ja K-vitamiineja sekä useita mineraaleja, kuten esimerkiksi kaliumia ja sinkkiä sekä mikroravinteita. ”O lisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut ulkona, sinua suutelisin, eikä minua kukaan halveksuisi. Niiden kuvilla koristeltiin temppelin pylväät (1. Maukas ja kaunis granaattiomena on inspiroinut muun muassa Laulujen laulun kirjoittajaa. Antioksidanttien vaikutuksesta sillä on ikääntymistä ja sairauksia ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. Granaattiomenan siemenet sopivat hyvin salaatteihin, rahkoihin ja koristeeksi esimerkiksi leivonnaisiin. 13:24, 5. Silloin yksi pöydällä tarjottavista tuotteista on granaattiomenat tai paremminkin sen siemenet. Laulujen laulussa siitä on monia mainintoja (Laul. Moos. 7:18). 4:3) | 23 Te ks Ti m ik a po u ke ku va is to ck. 8:1–2) Syksyllä Israelissa vietetään juutalaista uutta vuotta. Raamatussa graniittiomena on mainittu useasti. Granaattiomena (hepreaksi rimon) on sanajuurena monissa paikan nimissä Israelissa. Sen kuvia tuli kirjailla ylipappi Aaronin kasukan viitan helmaan. Kuin punainen nauha ovat sinun huulesi, ja suusi on suloinen; kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana. Moos. Keväällä se tekee hehkuvat tulenpunaiset kukat ja syksyllä siihen on kypsynyt suuri lämpimänpunainen omena, jonka kärki on jäänyt kruunun muotoiseksi. (Laul. Minä johdattaisin sinut, veisin äitini taloon, ja hän neuvoisi minua. ”Ja tee sen helmaan granaattiomenia punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista, ja kiinnitä ne helmaan ympärinsä ja niiden väliin kultatiukuja yltympäri, vuorotellen kultatiuku ja granaattiomena, viitan helmaan ympärinsä.” (2. Granaattiomena ei nimestään huolimatta ole kovin läheistä suRakkauden hedelmä r a a m at u ll is ia k a sv e ja kua omenoille, sillä ne kuuluvat eri heimoihin ja lahkoihinkin. Kuivatuilla ja murskatuilla siemenillä voidaan myös maustaa puuroja. Kun. Minä antaisin mausteviiniä juodaksesi, granaattiomenani mehua.” (Laul. Granaattihedelmän puun lehdistä ja kaikista kuoriosista saadaan runsaasti tanniineja, joita on käytetty nahan parkitsemisessa. Hedelmästä syödään sen sisus, joka on täynnä punaisia mehukkaita siemeniä. 4:3, 6:11, 7:12, 8:1–2). Granaattiomenaa pidetään Lähi-idässä hedelmällisyyden vertauskuvana ja sen kukkia on Israelissa pidetty heräävän rakkauden vertauskuvina. Traditionaalisessa juutalaisuudessa sitä on pidetty myös vanhurskauden vertauskuvana, koska siinä ajatellaan olevan 613 siementä, yhtä paljon kuin toorassa on käskyjä ja kieltoja. 8:7–8). Granaattiomenapuun kukista ja hedelmän kuoresta valmistetaan väriaineita ja kaarnasta hyönteismyrkkyjä. Granaattiomenat (Punica granatum) kasvavat piikkisessä matalassa noin 2–4 metriä korkeassa pensanmaisessa puussa
Syyrian kristityt ovat vähemmistö, jonka historia ulottuu apostoleihin asti. Heidän hallintonsa oli ollut usein julma. 24 |. Syyria: kristittyjen ilo on heijastaa Jeesuksen valoa epävarmuuden keskellä Syyria on totutellut kohta puoli vuotta uuteen hallintoon. Maan kristityt pohtivat, mitä muutos tarkoittaa heidän yhteisöilleen – onko se mahdollisuus uuteen alkuun vai vaarallinen käänne. K un Bashar al-Assadin valtakausi päättyi Syyriassa vuonna 2024, poliittiset tarkkailijat eri puolilla maailmaa olivat järkyttyneitä. Maa oli kokenut muun muassa sisällissodan, Isisin uhan, massiivisen maanjäristyksen, taloudellisen taantuman – ja nyt vallanvaihdon. Assad ja hänen isänsä olivat hallinneet Syyriaa yhteensä yli 50 vuotta. He olivat väkivaltaisesti tukahduttaneet kaikki auktoriteettiaan uhkaavat henkilöt
Syyrian kristityt kertovat samaa, mitä Open Doorsin asiantuntijat Syyrian ulkopuolella ovat sanoneet: tilanne on epävakaa. – Pyydämme esirukousta kaikilta niiltä kirkoilta ja ihmisiltä, jotka ovat kiinnittäneet katseensa Jeesukseen. Pystyisivätkö he elämään vapaammin. Sen kautta maailmanlaajuinen seurakuntaperhe voi olla läsnä heidän elämässään ja kaikkein epävarmimmissakin tilanteissa osoittaa, että palvelemme Jumalaa, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hepr. Syyrian kristityt pyytävät rukousta. Syyrian kristityt tietävät, ettei tulevaisuus ole helppo – mutta heillä on toivo ja luottamus Jumalan tekoihin elämässään. – Pahinta tässä todellisuudessa on se, että se yhdistyy mielissämme epävarmaan tulevaisuuteen ja suureen tuntemattomaan, hän sanoo. Että maamme, mielemme, sydämemme ja elämämme voivat täyttyä sillä rauhalla, josta Herra puhuu evankeliumissa: ”Minun rauhani minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille”, Malatius sanoo. – Me emme tiedä, onko uusi Syyria tällainen vai elämmekö vain siirtymäaikaa, toteaa pastori Edward, joka toimii Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa. – Siksi suurin ongelmamme on se, että ihmisiltä puuttuu turvallisuuden tunne. Tämä nähtiin myös maaliskuun alussa, kun yhteenotot entiselle hallitukselle lojaalien joukkojen ja uuden hallituksen joukkojen välillä johtivat yli 1 500 ihmisen kuolemaan. – Keitä nämä ihmiset ovat, kuka maata tulee hallitsemaan ja miten he tulevat sen tekemään. ”Lapsemme tahtovat vain elää rauhassa”. 13:8). Kun uusi hallitus nousi valtaan, monet kristityt miettivät, mitä tapahtuisi. Nyt se oli yhtäkkiä vallan kahvassa Syyriassa ja lupasi suojella vähemmistöjen oikeuksia ja tehdä lopun epävakaudesta, joka on piinannut maata vuosikausia. – Jokainen tarvitsee rauhaa, Malatius selittää. Tuhansien vuosien taisto Syyrian kristityt ovat vähemmistö, jonka historiassa voidaan palata takaisin aina apostoli Paavaliin ja Pietariin. – Olemme iloisia siitä, jos voimme olla valona pimeässä ja keskittyä kristittyjen rohkaisemiseen ja yksinkertaisesti vaikuttaa omalla paikallamme, olla suolana, pastori Edward kertoo. Etsimme sydämen rauhaa.” ” m a a il m a n y t Te ks Ti ja ku va o pe n d o o rs | 25. Järkytystä lisäsi tieto siitä, mikä taho otti Syyrian hallintaansa. Kristityille tilanne tuotti vaikeita kysymyksiä. – Ilmassa oli paljon pelkoa, paljon epäilystä ja epävarmuutta tulevaisuudesta, selittää piispa Joosef Syyriasta. Toinen kirkollinen johtaja, joka tekee työtä Latakiassa, arkkimandriitta Malatius, ajattelee samalla tavalla. – Haluamme jälleenrakentaa maatamme, hän jatkaa. – Tämä tekee meidät rikkaiksi. Tästä seurasi syytöksiä rikoksista ihmisoikeuksia vastaan. Hayat Tahir al-Sham (HTS) -nimisen järjestön juuret ovat islamistisissa sotilaallisissa ryhmissä, ja monien länsimaiden hallitukset pitävät sitä terroristijärjestönä. Sisällissodan aikana islamistiset sotilaalliset ryhmät, erityisesti Isis, kohdistivat suoria iskuja kristittyihin: ne tuhosivat yhteisöjä, tappoivat ja jättivät kristityt korjaamaan tuhon jälkiä ja jälleenrakentamaan asuinsijojaan. Vai olisiko tämä vain yksi vaihe niiden tapahtumien sarjassa, jotka ovat johtaneet siihen, että Syyrian kirkon taistelee olemassaolostaan. ”Jokainen tarvitsee rauhaa” Jatkuvasta epävarmuudesta huolimatta Syyrian kristityissä on nähtävissä sama luottamus Jumalaan, joka kantoi heitä läpi sodan kauhujen, Isisin ajan ja luonnonkatastrofien. – Olemme keskittyneet seuraamaan kutsumustamme ja olemaan läsnä, jotta voimme auttaa yhteisöämme, pastori Edward sanoo. – Ajattelen, että kestää jonkin aikaa nähdä, millainen Syyriasta ja sen uudesta perustuslaista tulee
– Kun otamme vastaan lapsen, otamme vastaan Jeesuksen. Tunneterve vanhempi tiedostaa vastuunsa. Aikuinen pysyy turvallisesti rinnalla, eikä hylkää. Kyse ei ole tyrkyttämisestä, vaan jakamisesta, Poukka muistuttaa. – En ole koskaan pitänyt elämänlahjaa itsestään selvänä. Siinä hän lähestyy vanhemmuutta kasvatus-, kasvuja rukoustehtävän kautta. Myös sukupolvien välinen yhteys on ohentunut. Valitettavasti aikuisuuteen kasvaminen on ajassamme haastettu, kun nuoruutta ja vapaata menemistä ihannoidaan ja venytetään ennen kuin sitoudutaan, jos sitoudutaan. Siihen sisältyy vanhemmuus ja kasvatustehtävä, Päivi Poukka sanoo. – Vanhemmuus rikastuttaa elämää niin paljon. Hän muistuttaa Jeesuksen sanoista: ”Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt” (Mark. Perheen perustaminen ei välttämättä ole nuorilla aikuisilla ajatuksissa. – Enemmän korostetaan oikeuksia ja vähemmän tuodaan esille vastuita ja velvollisuuksia. Toinen hänen työelämärakkauksistaan on lähetystyö. Hän on ollut perheineen lähetystyössä Japanissa useita vuosia. Vanhemmuus ei riipu siitä, onko meillä lapsia, vaan aikuisina olemme joka tapauksessa nuoremmille vanhempia ihmisiä. Lapsi on aina oma persoonansa ja jokaisen lapsen kohdalla pitää löytää se oma tapa tukea juuri hänen persoonaansa ja vahvuuksia. Kristillisen kasvatuksen perusta on vanhemman Jumala-suhde –Vanhemmuus on yksi ihmiselämän tärkeimmistä, ellei tärkein tehtävä. Filosofian tohtori ja kasvatustieteen maisteri Päivi Poukka kertoo olleensa nuoresta asti kiinnostunut kasvatuksesta. Hän ei ole lasten kaveri samalla tavoin kuin lasten ikätoverit. – Aikuisena saan rohkeasti ja vapaasti elää sillä persoonalla ja kokemuksella, mikä minulla on. Miten valtava lupaus. Lapsi oppii kunnioittamaan aikuista, kun hän huomaa, että aikuiset haluavat ja kykenevät ottamaan vastuuta, antamaan palautetta, ohjaamaan ja tukemaan. Jumala antoi meille tehtäväksi viljellä ja varjella sekä vaalia uutta elämää. – Kasvatuksen perusedellytyksenä on kuitenkin, että lapsen ja aikuisen välillä on lämmin suhde ja että ymmärrämme ja kunnioitamme toisiamme. Poukkaa kauhistuttaa ideologia, jonka mukaan lapsia ei pitäisi lainkaan synnyttää maailmaan ilmastovaikutusten vuoksi. Kasvattajana saan myös jakaa kokemastani ja oppimastani nuoremmille ihmisille. H än on kirjoittanut teoksen Kasvuvoimaa vanhemmuuteen (Perussanoma 2024). Mikään muu ei voi korvata sitä, mitä lapsi voi tuoda tullessaan. Kahden lapsen äiti ja pian kahden lapsen isoäiti näkee elämän suurena lahjana. Jos aikuiset yrittävät olla nuorempia kuin ovat ja nuoret vanhempia kuin ovat, terve aikuisuus ja lapsuus katoavat. 26 |. – Vanhemmat löytävät vertaistukea, mikä on hyvä asia, mutta toivottavasti se ei jää pelkästään siihen, vaan että he saisivat kokea laajemminkin tukea perheen, ystävien ja sukulaisten kesken. – En kirjoittanut kirjaa vain biologisille vanhemmille, vaan kaikille aikuisille. Ei meidän tarvitse kristittyinä pelätä. Lapsi haastaa aikuisen kasvuun ja siihen on tärkeää suostua. 9:37)
e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa ri sa ve la Kristillisen kasvatuksen perusta on vanhemman Jumala-suhde ” Lapsi on aina oma persoonansa.” | 27
28 | ” Isät osallistuvat enemmän. – Olisi hyvä, jos nuorille perheille löytyisi hyvä ja hoitava seurakuntayhteys. Yksi kristillisen kasvatuksen sudenkuoppa on lain alla eläminen. kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti Päivi Poukan mukaan lapsen on tärkeää nähdä, että vanhempikin hakee apua Jumalalta. – Se on muun muassa yhteistä rukousta, Raamatun ja hengellisten kirjojen lukemista ja hengellisen musiikin kuuntelemista. Olisi tärkeää, että usko näkyisi myös arkielämässä ja olisi luonnollinen osa perhe-elämää. Päivi Poukka korostaa myös perheen ihmissuhteiden merkitystä, että niiden kautta lapset saisivat kokea aitoa rakkautta, lämpöä ja läsnäoloa ja saisivat rakentavan mallin ristiriitojen selvittämisestä, anteeksi pyytämisestä ja antamisesta. Vanhempi on kutsuttu rukoilemaan lasten elämän puolesta, ja hän tarvitsee rukousta myös itse voimakseen. – Elämää on elettävä rehellisesti. Myönteisenä kehityksenä Päivi Poukka on havainnut, että nuoret isät ovat entistä enemmän mukana lastensa kasvatuksessa ja hoidossa. Lapsen on tärkeää nähdä, että vanhemmat itse tarvitsevat Jumalaa ja anteeksiantoa ja että aikuisetkin hakevat apua niihin asioihin, joihin he tarvitsevat apua. Sellaista ei ole aina helppoa löytää. Poukka muistuttaa, että kasvatuksen koetinkivi on, kuinka elämme todeksi uskoamme vai elämmekö. Päivi Poukan mukaan yksi tärkeimmistä vanhempien kasvatustehtävistä on rukous. Onko sanojen ja tekojen välillä ristiriitaa. Jos evankeliumi ei ole ilon, vapauden ja voiman lähde, vaan usko rajoittaa ja määrää elämää, se ei kutsu lasta elämään yhteydessä Jumalaan. ”. Se on rukousta, Jumalan sanan tuntemista, tutkimista ja siitä voimaa saamista. – Seurakunnissa voisi olla enemmän sukupolvien välillä yhteyttä, luonnollista ja tervettä kanssakäymistä, varsinkin tänä aikana, kun monet ovat juurettomia ja eletään niin pienissä yksiköissä. Kristillinen kasvatus lähtee vanhempien omasta suhteesta Jumalaan ja siitä elämisessä
Äitiys on kuitenkin ihmisyyden ytimessä. Ennen ensimmäisen lapsen syntymää työskentelin muutaman vuoden luokanopettajana. Lähdimme Japaniin, kun lapset olivat 2ja 4-vuotiaita. Luotin, että se antaa paljon anteeksi virheitä, jos pystyy aidosti rakastamaan lasta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen päätin hakea opettajankoulutuslaitokselle opiskelemaan ja minusta tuli luokanopettaja. Kyse oli hyvekasvatuksesta.” Päivi Poukka Kutsumuksena kasvatus ja lähetystyö | 29. En kokenut, että olisin voinut lähteä yksin. Sydän laajenee, kun lapsia syntyy lisää, ja rakkaus lisääntyy. Se vaatii paljon, mutta myös antaa. Suomessa identifioidutaan pitkälti oman ammatin kautta, mutta siellä olin pastorin vaimo ja lapsieni äiti. Kävin myös seurakunnan tyttökerhoa, jota myöhemmin myös vedin. Tykkäsin koulunkäynnistä. Erilainen rooli haastoi minua. Jälkikäteen olen huomannut, että otin aika paljon vastuuta lapsuudenkodissani. Siihen aikaan oli luonnollista, että perheen tytär auttaa kotitöissä. Oli aamuja iltarukous ja päivällisen yhteydessä luettiin hartausteksti. Varsin nuorena lähdin kesätöihin Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenohjaajaksi. Yksityiskouluja lukuun ottamatta Japanissa ei opeteta lainkaan uskontoa koulussa. Sain aika nuorena, jo yläkouluikäisenä, lähetyskutsun. Moraalikasvatusmateriaalien sisältö jakaantui neljään alueeseen: moraali tai arvot suhteessa omaan itseen, suhteessa toisiin, suhteessa luontoon ja ihmistä korkeampiin voimiin sekä suhteessa yhteiskuntaan. Äidin rakkaus oli niin vahva. Piti löytää uusi identiteetti. Opin arvostamaan kotiäitiyttä ihan eri tavalla. Sunnuntaisin kävimme kirkossa ja olimme muutenkin mukana seurakunnan toiminnassa. Vieras kulttuuriympäristö hämmensi minua ja opetti riippuvuutta taivaan Isästä. Tulin äidiksi 27-vuotiaana. Siihen aikaan äidit eivät olleet paljoakaan kodin ulkopuolella töissä tai he tekivät osa-aikatyötä. Rukoilin Jumalaa, että ’jos on tahtosi, että lähden lähetystyöhön, anna minulla aviopuoliso, jonka kanssa voisin tehdä työtä’. Eihän sitä ollut valmis vanhemmuuteen, mutta oli turvallinen olo. Sen lisäksi olemme tehneet sinne projektiluontoisesti lähetysmatkoja, viimeksi syksyllä 2024. Japanilaisessa yhteiskunnassa oli havahduttu 1990-luvulla nuorten tekemien väkivallantekojen lisääntymiseen. Japanilaisessa kulttuurissa oli enemmän tilaa äitiydelle. Esilähetyskurssilla tapasin nykyisen mieheni Martin. Toisen lapsen syntymän jälkeen lähdimme lähetyskurssille ja sen jälkeen Japaniin kuudeksi vuodeksi lähetystyöhön. Nykyään Suomessa kotiäitiyttä arvostetaan yhä vähemmän ja naiset hakevat identiteettiään yhä enemmän työelämän kautta. Yhdessä kasvoimme vähitellen ajatukseen lähetystyöstä Japanissa. Olen esikoinen ja minulla on kaksi nuorempaa veljeä. Erityisesti Japani kiinnosti minua. Silloin siellä lähdettiin pohtimaan, että kouluissa pitäisi vahvistaa moraalikasvatusta. Se oli mullistava kokemus. Kun aloin odottaa toista lasta, mietin, että miten rakkautta riittäisi myös toiselle lapselle, kun rakastin ensimmäistä niin paljon, mutta huoleni oli turha. Äidit tekevät paljon vapaaehtoistyötä päiväkodeissa ja kouluissa ja ovat vahvasti mukana lastensa elämässä. 2000-luvun alussa hakeuduin jatko-opiskelijaksi Helsingin yliopiston Aasian tutkijakouluun. Meillä oli turvallinen kristitty koti, jossa uskoa elettiin todeksi arjessa. Asuimme Japanissa kahteen otteeseen yhteensä yhdeksän vuotta. kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti ”O len kotoisin Raumalta, minne itäsuomalaiset vanhempani muuttivat töiden perässä. Isäni oli Sleyn matkasaarnaaja ja hänet kutsuttiin Raumalle työhön. Väitöskirjaani varten lähdin tutkimaan japanilaisen kasvatuksen arvoperustaa, koulun moraalikasvatusta sitä varten laadituista kirjoista. Esimerkiksi suhteessa itseen korostettiin itsensä kehittämisen hyveitä, kuten esimerkiksi itsekuria, säännöllistä päivärytmiä, ahkeruutta, tutkimisintoa ja sitkeyttä. Kun palasimme sieltä, olin taas luokanopettajana. En koskaan oppinut Rauman ’giäld’, sillä kodissamme puhuttiin yleiskieltä, jotta sopeutuminen Länsi-Suomeen olisi ollut helpompaa
synaxarion, lat. He kuuluivat slaavien seitseBulgarian apostoli uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuva wikimedia commons 30 |. sanctorale). Kliment Ohridilaisen pappiskoulutus muodostui tavallaan Euroopan ensimmäiseksi ”yliopistoksi” 800–900 -lukujen taitteessa PohjoisMakedoniassa K roatian Dubrovnikin jälkeen suomalaisten toiseksi suosituin matkailukohde Balkanilla on Pohjois-Makedonia, erityisesti sen ehkä tärkein kaupunki Ohrid, ”Makedonian helmi”, samannimisen järven rannalla. Pohjois-Makedonia itsenäistyi Jugoslavian sosialistisesta liittotasavallasta vuonna 1991. (Ortodoksisen) Venäjän hyökkäyssota (ortodoksisessa) Ukrainassa on tuonut slaavilaismaailman meidän länteen suuntautuvien luterilaisten silmiemme eteen. Molemmat ovat Suomen ortodoksisen kirkon muistopäivien kirjassa (kreik. Suomalaisille nuo seudut kaikkiaan ja myös niiden hengellinen tilanne ovat olleet vieraita. Sen sijaan slaavilaisessa ja ortodoksisessa maailmassa Ohrid tiedetään hyvin. Se on tietyssä mielessä suorastaan slaavilaisuuden keskus koko maailmalle. Ohridin keskustassa rannalla seisoo rinnakkain kaksi patsasta, paikan merkittävimmät henkilöt: Pyhä Kliment/ Klement Ohridilainen (noin 830–916) ja Pyhä Na(hu)m (noin 830–910)
Hän käänsi slaaviksi monia bysanttilaisia tekstejä, niin että Bulgarian nuori kirkko rakentui apostoliseen perinteeseen. Kuningas ei kuitenkaan halunnut nähdä piispanistuimella ketään muuta kuin Klimentin. glagoliittinen kirjaimisto eli vanhin tunnettu slaavilainen kirjaimisto. Kun Kliment tuli vanhaksi ja oli toiminut 20 vuotta piispana, hän pyysi kuninkaalta lupaa vetäytyä vanhuudenlepoon Ohridin luostariin. Siellä on hänen hautansa. Klimentin pappiskoulua on nimitetty Euroopan vanhimmaksi yliopistoksi. Hän vihki noin 300 oppilastaan papeiksi huolehtimaan kansan kristillistämisestä. Hänet haudattiin hänen perustamaansa Ohridin luostariin. Hän jatkoi isänsä työtä kansan kristillistäjänä. He edistivät muinaiskirkkoslaavin käyttöä liturgisena kielenä. Ohridiin Kliment perusti suurmarttyyri Panteleimonin luostarin. Suosittelen siellä käymistä myös omin päin. Kliment joutui taipumaan kuninkaan tahtoon. Kun kysyin asiaa pappismunkki Serafim Seppälältä, joka on ortodoksisen systemaattisen teologian professori Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa, hän vastasi, että se on määrittelykysymys. Kliment kokosi yli 3000 opiskelijaa ja opetti heille myös aakkoset. Luostariin rakennettiin sittemmin hänen nimeään kantava Pyhän Nahumin kirkko, joka on ikonien aarreaitta. Klimentin kerrotaan parantaneen sairaita ihmeenomaisesti. Suomen Raamattuopiston matkapalvelun ryhmämatkalla käytiin Ohridissa syksyllä 2022 ja mennään syyskuussa uudestaan loppuun varatulla matkalla. Hän sanoi ennemmin itse luopuvansa kruunusta kuin antavansa Klimentin erota. ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Boriksen kuoltua vallan peri hänen poikansa Simeon (893?927). mään apostoliin ja olivat Kyrilloksen (noin 827– 869 ) ja Methodioksen (noin 815–885) oppilaita ja työtovereita. Häntä alettiin pian kunnioittaa Bulgarian apostolina, joka evankelioi kansan, järjesti Bulgarian kirkon elämän ja loi pohjan kristilliselle kulttuurille. Heistä on saanut nimensä kyrillinen kirjaimisto, jonka edeltäjänä oli heidän luomansa ns. Luostariinsa palattuaan hän kuitenkin sairastui ja kuoli. Nahum oli Klimentin työtoveri. Hän arvosti Klimentiä ja vihitytti hänet ensimmäiseksi piispaksi nykyiseen Pohjois-Makedoniaan. Tämä Thessalonikissa syntynyt veljespari toimi kristinuskon lähetyssaarnaajina Määrissä, joka nykyisin on Tshekin alueella. Hän jatkoi Kyrilloksen ja Methodioksen aloittamaa käännöstyötä ja kirjoitti kirkkovuoden juhliin slaavinkielisiä saarnoja. Kliment huolehti väsymättömästi laumastaan ja alkoi käyttää slaavin kieltä jumalanpalveluksissa. Hän perusti Ohridin rannalle ”ylienkeli Mikaelin ja kaikkien taivaallisten voimien” luostarin. Klimentillä oli paljon opiskelijoita, ja heille opetettiin tietysti muutakin kuin suoranaisesti kristilliseen uskoon kirkkoon liittyviä asioita. Kuningas Boris I antoi Klimentille tehtäväksi julistaa evankeliumia Lounais-Bulgariassa (nykyisen Pohjois-Makedonian ja eteläisen Albanian alueella) ja aloittaa Nahumin kanssa papiston koulutus. Se välittyi Bulgariasta muille slaavilaiskansoille. Papit lukivat niitä kansalle, joka näin perehtyi kirkon sanomaan. 13:7) | 31 ” Hän kokosi 3000 opiskelijaa.”. Todennäköisesti kyrillinen kirjaimisto on kuitenkin Klimentin luoma
r a a m at tu o p e tu s Te ks Ti a ri k u n n a m o ku va is to ck 32 | Herra varjele! Vain Jeesus on tie, portti ja ovi Jumalan luo. Älköön mikään estäkö meitä menemästä Hänen luokseen yhä uudelleen, kirjoittaa Ari Kunnamo.
Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Tähän Jeesus viittasi jakeissa Joh. On siis mentävä Jeesuksen luo – laajasti ajateltuna jumalanpalvelukseen, jossa Jeesus on läsnä: virsissä, lauluissa, Jumalan sanassa – erityisesti anteeksiantamuksen armossa, ripin armon vakuutuksessa, päästösanoissa, saarnassa ja ehtoollispöydässä. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Hän menee pois, mikä on opetuslapsille hyödyksi. Hänen ulkopuolellaan on vain kuolema ja kadotus, olkoon se meistä kuinka kaunista tahansa. Vain Jeesus on tie, portti ja ovi Jumalan luo. Ja mihin Jeesus menee. ”J eesus sanoi: ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Herra varjele! Se on jäänyt sydämeeni. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Vain Jeesuksessa on lunastus ja syntien anteeksianto. Kristus armahda, ettei kukaan eksyisi kuoleman ja kadotuksen tielle. Älköön kukaan tai mikään estäkö meitä menemästä Jeesuksen luo yhä uudelleen. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Toinen tie vie pimeyteen, kuolemaan ja kadotukseen, ja monet kulkevat – on aivan itkien sanottava – kuin lumouksessa kohti kadotusta. Muuta lääkettä ei ole. On uudelleen ja uudelleen nöyrryttävä ristin alle tai sinne, missä Jeesuksen veri on tarjolla. ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” (1. Mummini tuli polulla vastaan ja näki lapsenlapsensa juoksevan pää verestä punaisena ja huusi: ”Herra varjele!” Siunattu Ester. Kerran olin taas tekemässä yhtä, kun puun runkoon lautoja naulatessani, ylhäältä putosi lauta, joka osui keskelle päätäni. Hän menee hänen luokseen, joka on Hänet lähettänyt. Herra Varjele! Miten olenkaan kaivannut tuota huutoa. Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” (Joh. Kesämökillä rakensin pienenä majoja puihin. Vahvinta vastamyrkkyä Risti kertoo karulla tavalla synnin kauheudesta, ihmisen turmiollisuuden syvyydestä, jonka mukaisesti myös lääkkeen täytyy olla vahvinta mahdollista vastamyrkkyä. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Kristuksen Jeesuksen ulkopuolella on vain valhetta, petosta ja kauhua, jota tämä maailma tarjoaa, sillä muuta sillä ei ole annettavana, ja siihen aina on kätkeytynyt käärmeen myrkky, joka ensin lumoaa, sitten sokaisee ja lopulta tappaa jokaisen, joka siitä ammentaa. 3:14-18: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Näin, että hiuksista putoili pisaroita. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Herra varjeli silloin ja ihmeellisesti on varjellut vastakin – tähän asti. Äkkiä alas ja juoksemaan kohti mökkiä. Hän palaa Isän kotiin, koska Hänen työnsä maan päällä on täyttynyt ja täyttyy. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän vahvistamalla vahvistaa, että Hän menee ilman mitään epäilyksiä, vakaasti, määrätietoisesti, varmasti ja täydellisessä Jumalan tahdossa, aikataulussa ja suunnitelmassa. Hän menee Isän luo. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Sydämen huuto On elämän tie, joka vie taivaan kotiin. Muuta mahdollista tietä ei ole kuin Jeesuksen ruumis ja veri. Vain Hyvää Paimenta seuraava välttyy lankeamasta pois elämän tieltä. Ainoastaan päätepiste on kirjoittamatta, ja minkälainen se onkaan. 16:5–15) Jeesus toistaa sanaa ”minä menen” kolme kertaa. kokeilin hiuksiani päälaelta, johon lauta oli pudonnut, ja katsoin kättäni, joka oli punaisena verestä. Jäljellä on vain loppusilaus. Auts! Se sattui, mutta jatkoin naulaamista, kunnes tip, tip, tip. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.” Vain pisara Jeesuksen verta riittää puhdistamaan ihmisen kauheimmasta kuoleman taudista, mikä koko ihmiskuntaa on kohdannut eli synnistä. Sam 7:12) ” On tie, joka vie kotiin.” | 33
Eivät huuda avukseen Jeesuksen nimeä. 16:33) Maailmassa olemme ahtaalla myös siksi, että koemme siinä vierautta ja joskus yksinäisyyttä. Eli eivät turvaa Jeesukseen. Pyhä Henki ei puhu omiaan, eikä omastaan vaan kirkastaa Kristuksen. 4:17 ja Matt. Jeesus jatkaa, että Jumala hyväksyy meidät Hänen tähtensä: ”vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo”. Eikö Vanhassa testamentissa koko Israelin kansa eksynyt. Siksi Pyhä Henki ”paljastaa, että maailma on väärässä” Maailmassa valitsee oikeassa olemisen vimma. Pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Tim. 3: ”Sitä, joka uskoo häneen (Jeesukseen) Ei tuomita, Mutta se, joka ei usko on jo tuomittu, sillä hän ei olen uskonut Jumalan ainoaan Poikaan” (Joh. Pyhä Henki paljastaa synnin Pyhän Hengen tehtävänä on yhä edelleen: ”paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.” Jeesus jatkaa: ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun”. Kun. Tim. Pahimmillaan se on silloin, kun ihminen ei tunnusta Jeesusta Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden tuli lihaksi kärsimään ja kuolemaan meidän puolestamme ristillä, pilkattuna ja häväistynä, mutta todellisena ja ainutkertaisena Jumalan Karitsana. Apostoli koki yksinäisyyden kipeästi, mistä hän mainitsee kirjeessään Timoteukselle. 3:18). Paavali jäi ilman tukea, mutta yksin hän ei kuitenkaan jäänyt. Puolustaja Jeesus oli ollut opetuslasten puolustaja kaikkia syytöksiä vastaan, koski se pesemättömiä käsiä, viljan käsillä puimista tai mitä muuta tahansa. Apt. Hän on uskon synnyttäjä ja ylläpitäjä, rohkeutemme ja voimamme lähde. Yksin emme koskaan ole, niin kuin ei Paavalikaan ollut (2. 26:18) ”Te olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa” (Ef 2:12) Synti on ytimeltään epäuskoa ja taipumattomuutta Jumalan tahdon alle. Se on elämistä ilman Jeesuksen ikävöimistä, ilman Jeesukseen turvautumista ja ilman Jeesuksen avuksi huutamista. Tästä Jeesus puhuu jo edellä luvussa Joh. Miten ihminen tulee hyväksytyksi Jumalan edessä. Joka ei ole Kristuksessa eli joka ei usko Jumalan ainoaan Poikaan on jo tuomittu. 4:16), sillä Herra oli hänen kanssaan ja vahvisti häntä. Aivan samoin saamme luottaa, että Herra Jeesus on aina oleva meidänkin kanssamme. Kukaan ihminen ei itsessään ole Jumalalle kelvollinen vaan Jumalan vihollinen. Heprealaiskirje kuvaa, että Jeesus puhuu Jumalan edessä pyhien puolesta. Usko) Eikö tämän pitäisi avata silmämme sen suhteen, mitä usko Kristukseen on. Eikö Saksa 1930ja 1940-luvulla eksynyt. Ihminen on kertakaikkisesti kadotetussa tilassa, ilman toivoa, pimeydessä. Uskotaan ettei enemmistö voi olla väärässä. Vanha vuoden 1948 Kristinoppi sanoo asian seuraavasti: ”Kristukseen uskomme, kun ikävöimme hänen luokseen, luotamme hänen armolupauksiinsa ja sydämemme halulla otamme hänet vastaan Vapahtajanamme.” (Kristinoppi 72. Ja myös päinvastoin, mitä se on kun ihminen elää täysin itsensä varassa – ilman uskoa ja luottamusta Kristukseen Jeesukseen. Vaikka Herra oli tuonut heidät pois Egyptin maasta ja vapauttanut heidät faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta, he olivat ryhtyneet palvelemaan muita jumalia.” (2. Jeesus oli heidän oppimestarinsa, opastajansa ja johtajansa. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. Mitä Jeesus tarkoittaa. Mutta kun Hän menee, niin Hän lähettää Hänet. ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko Jeesukseen Kristukseen. Miten niin ei voi. Maailmassa meillä on ahdistus, kuten Jeesus sanoo: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Miksi maa vallattiin ja kansan siirto Babyloniaan tapahtui. Eikä vain Paholainen, vaan myös jokainen ihminen on jo itsessään tuomittu. Pakkosiirtolaisuus oli kansan synnin seurausta ”Näin tapahtui siksi, että israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa vastaan. 28:20) kirjoittaja on paStori ja Suomen raamattuopiSton aluejoHtaja ” Hän on uskon synnyttäjä.” 34 |. (2. Pyhä Henki on meidän kanssamme ja vierellämme, mutta myös meissä. 17:7, tai laajemmin 17:6–9). (vrt. Tuomio Tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Mutta Jeesus on ja Jeesuksessa mekin itsessään kelvottomat olemme kelvollisia. Nyt Hän vakuuttaa, että hänen omilleen on parempi, että Hän menee pois, sillä ilman sitä poismenoa ei Puolustaja Pyhä Henki voisi tulla. Kukaan ei ole kelvollinen omien ansioiden tähden lähestymään Jumalaa
Uusiin ihmisiin tutustuminen on välillä haastavaa. Olen pohtinut miksi näitä arjen ”varjopuolia” on, mutta ajattelen, että Jumala haluaa niidenkin kautta opettaa jotain. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 35. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.” Ei siis tarvitse pelätä, Jumala pitää kyllä huolen. ”Joskus Jumala kutsuu hiljentämään vauhtia” EMILIA HERNESMAA, 14, PARIKKALA Parhaillaan ovat menossa viimeiset kouluviikot ja päiväni kuluvat muun muassa koulujuttujen, hyvien kirjojen ja harrastusten, kuten partion parissa. Erityisen kesästä tekee keskikesän rippikoulu Jyväskylän Kiponniemessä. Tsemppipuhelu ystävän kanssa voi pelastaa päivän. Alkukesässä on partiomatka Sveitsiin ja heinäkuussa avioliittoleiri, jossa olen lastenhoitajana. Toivon saavani sieltä uusia ystäviä ja ikimuistoisia hetkiä sekä oppivani lisää Jeesuksesta. Joskus tuntuu, että on liian monta rautaa tulessa, mikä vaikuttaa myös unen saamiseen. On helppo kokea epävarmuutta ja miettiä mitä muut minusta ajattelevat, kun olen tällainen. Lempikohtani Raamatusta on Psalmien kirjasta (23:4): “Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Uskon tämän käyvän monen muunkin nuoren mielessä. Silloin myös tuntuu, että en saa juuri mitään aikaiseksi, koska olen liian väsynyt. Ystävät ovat minulle todella tärkeitä. Odotan tulevaa kesää kovasti. Ehkä Hän haluaa vain pysäyttää miettimään, että olisikohan nyt aika hiljentää vauhtia. Usein istun pianon ääressä ja soitan esimerkiksi Viisikielisen hengellisiä lauluja, kuten Jari Kekäleen Laula ihmisille. Olen myös soittanut pianoa yhdeksän vuotta. Usein rukoilenkin, että ”tapahtukoon Sinun tahtosi, Sinä tiedät, mikä on minulle parhaaksi”. Tulevaisuudessa toivon saavani opiskella itselleni mielekkään ammatin. On ihanaa jakaa asioita ystävän kanssa ja nauraa pienillekin jutuille. Saan olla hänen lapsensa
”Herra on ollut hyvä” 36 | TeksTi raimo mäkelä kuvaT petri vähäsarja ja raimo mäkelän koTialbumi
3:30). Koska olen täyttämässä 85 vuotta, lienee perusteltua kertoa jotakin elämäntaipaleeltani, koska se liittyy lehteen ja Raamattuopistoon (RO). ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi” (Joh. Murrosiässä kysymys Jumalasta tuli uudella tavalla polttavaksi. Kesämökkimmekin on siellä. Toiseksi pisimpään – 1980–2004 – päätoimittajana olen ollut minä. Olen syntynyt Helsingissä mutta tullut ylioppilaaksi Tampereelta 1958. Synnit eivät polttaneet omaatuntoani, eikä minulla silloin eikä muulloinkaan ole ollut ongelmaa elämän tarkoituksesta. Ylöjärvellä isoäitini, torpparin leski ja 10-lapsisen perheen äiti, oli HV:n tilaaja. Vuonna 2000 nimeksi otettiin Elämään ja sittemmin Elämä. Siinä elämän päämäärä jokaiselle! kirjoittaa Raimo Mäkelä. E lä m ä-le hde n alkuperäinen nimi vuodelta 1929 oli Herää Valvomaan! (HV) Perustaja ja päätoimittaja oli rovasti Urho Muroma (1890–1966). Olen aina uskonut Jumalaan ja kokenut kansaja oppikoulun uskonnonopetuksen läheiseksi. Tiesin, etten ollut uskossa, mutta minun oli selvitettävä se asia. Toivon ja rukoilen kuitenkin, että kirjoittamani säilyy sen yli. Koen Tampereen kotikaupungikseni. Kun Tampereella järjestettiin jättiläismäinen telttaevankelioimis| 37. ”Herra on ollut hyvä” Pian olen poissa kuten minut tunteneetkin
Koulussa asia tuli tietoon. Sain lähimmäksi työtoverikseni nuorisolehtoriksi Arja Forssin (s. Läheskään kaikki nuoremme eivät olleet ehjistä kodeista. Se vakaumus on kestänyt lukuun ottamatta myöhemmin lyhyitä jaksoja, jolloin koin olevani täysin kelvoton papiksi. Siitä tuli opastaja minullekin. Olen pitänyt sitä mallina papin ja lehtorin yhteistyölle. Vuoden 1959 nuorten leiri aiheutti syvällisen muutoksen elämääni. Kun hän astui kokoustilaan, se oli kuin ilmestys, samoin hänen sanomansa. Hän osti päiviltä Muroman kirjan Kuka on kristitty. Seija tuli ensimmäisenä uskoon ja hänen jälkeensä monia muita. Kevättalvella minut tavoitti Helsingin Vanhankirkon seurakunnan kirkkoherran Heimer Virkkusen (1899–1968) kirje, jossa hän kutsui minut seurakuntansa nuorisopapiksi varusmiespalveluksen jälkeen. Leirin johti evankelioimistyön pastori Aarre Huovila (1925–79). Se toteutui vuonna 2011 – 71-vuotiaana! Tuon lomaviikon aikana mieleeni nousi toive, voisinko joskus olla SROS:n työntekijä. Tänä kesänä vietämme timanttihäitä. Irtisanouduin ja matkustin Kauniaisiin. Yksi heistä oli nimeltään Seija Rantanen (s. Siitä luin, että elokuussa RO:ssa oli yleiset lomapäivät. Niin sitten kävikin elokuisena iltana 1956. Kotiin tullessani kerroin, mitä oli tapahtunut. Siellä kohtasin nämä edellisen kesän nuoret uudestaan. E. Vuoteni 1964–68 nuorisopastorina Helsingin ydinkeskustaseurakunnassa olivat rikkaat ja onnelliset. 23 vuotta myöhemmin se toteutui toiminnanjohtajana ja siten Muroman työn jatkajana. En varsinaisesti kiinnittänyt heihin huomiota, mutta seuraavaksi kesäksi ohjauduin Aarre Huovilan suosituksesta teologian opintojen pakolliseen harjoitteluun Heinolan maaseurakuntaan. Sotilaspuvussa papiksi Helsingin piispa Martti Simojoki (1908–99) vihki 6.11.1963 minut papiksi kunniakkaasti sotilaspuvussa. kokoussarja, ”ristiretki”, päätin etsiä sieltä ratkaisua. Meistä tuli ystävät hänen loppuiäkseen. Piirissäni tuli monelle HV. Kesän alkuun mennessä olin vakuuttunut siitä, että minun tuli lähteä opiskelemaan teologiaa päästäkseni hengelliseen työhön. Tilasin myös silloisen SROS:n kustantaman Teologia ja Kirkko -lehden, nykyisen Perustan edeltäjän. Sitä toimittivat teologian professorit Yrjö J. 1940), jonka sain vihkiä avioliittoon ystäväni, TkL Lauri Melamiehen (s. Olin juuri aloittanut asevelvollisuuden suorittamisen. Olin leirien apulaisena parina kesänä. Sen yksi ydinasia on eron tekeminen ihmisen luontaisen uskonnollisuuden ja kristillisen uskon välillä. Tätä kirjettä kuorma-auton lavalla palellen lukiessani oli selvää, että vastaisin myöntävästi. Jo opintojen alkaessa toivoin voivani joskus suorittaa teologian tohtorin tutkinnon. Vuosikymmeniä myöhemmin silloiset nuoremme ovat kertoneet, että olimme heille nuoresta iästämme huolimatta kuin isä ja äiti, jotka muodostivat heille kodin. Arjan ja minun yhteistyö oli innostavaa ja tavoitti paljon nuoria. Leiri lopullisesti sitoi minut RO:hon hengellisesti ja henkisesti. Kesäksi menin jakamaan postia. Silloin ymmärsin ja omaksuin uskossa Jeesuksen varsinaisen merkityksen. Siellä oli Heinolan maalaiskunnasta kaksi miehenikäistä poikaa ja kolme nuorta tyttöä. Seurakunta antoi heille kodin, joka ” Väitös toteutui 71-vuotiaana.” 38 |. Tämä kokemustausta ei ole sallinut minun innostua kirkon myöhemmistä virkaratkaisuista. Alanen ja Osmo Tiililä, molemmat myös SROS:n hallituksen jäseniä. Lomapäiviltä minut bongattiin SROS:n poikien rippikoululeirin isoseksi Nummenrannan leirikeskukseen. Seuraavana talvena välillemme kasvoi ”etänä” seurustelusuhde. Kesällä 1965 Aarre vihki meidät avioliittoon Heinolan maaseurakunnan kirkossa. Koti löytyy Helmikuussa 1957 RO astui elämääni Viinikan kirkossa evankelioimispäivillä. Päivillä oli paljon naisia ja kaksi miestä – ja yllättäen myös Muroma. 1944) kanssa. Tiililä oli sitten yliopistossa pääaineeni eli dogmatiikan opettaja ja Muroman rinnalla perustava hengellinen ja teologinen opastajani. 1945). Äidillänikin oli hengellistä etsintää vaikean sairautensa vuoksi. Tuli tarve ripittäytymiseen ja syntien sovituksen omistamiseen. Luin lehteä porraskäytävässä istuen, ennen kuin pudotin sen luukusta, – ja tilasin sen kesken vuotta. Kesällä 1961 tiesimme avioituvamme toistemme kanssa. Uuden testamentin seurakuntamallina on koti, jossa on isä ja äiti. Siinä puhui hengellinen auktoriteetti. Aloin lukea Uutta testamenttia ja hengellisiä kirjoja, käydä uskonnonopettajan pitämässä koulun raamattupiirissä ja Tampereen raamattukoulussa Kerttu Vainikaisen luennoilla ja menin rippikouluun, johon en ollut ennen ehtinyt! Seuraavan vuoden alkupuolella aloin tuntea itseäni syylliseksi. Aikanaan siunasin Aarren hautaan
Työtoverit olivat erinomaisia kuten OPKOssakin, samoin työtä kannattelevat sen kohteet ja ystävät. Olen elämäni varrella saanut kohdata monia hengellisiä opettajia kotimaasta ja ulkomailta. Raamattuopiston entiset johtajat Timo Junkkaala ja Raimo Mäkelä Luther-näytelmässä.. Työkauteni kesti 12 vuotta. Olin selvillä odottavista ongelmista, mutta niistä selvittiin. Se etuoikeus on | 39 ” Vietämme timanttihäitä.” Seija Rantanen ja Raimo Mäkelä vihittiin avioliittoon vuonna 1965. Minut kutsuttiin hänen seuraajakseen 1968. Kansainvälisetkin yhteydet olivat merkittävät. Ennen Vanhankirkon aikaa olin ollut aktiivisesti mukana siinä koko ajan kasvaneessa uskovien opiskelijoiden joukossa, joka etsi hengellisen ravintonsa RO:sta ja josta sitten 1964 organisoitui Suomen Evankelis-luterilainen Opiskelijaja Koululaislähetys (OPKO). Toiminta opiskelijoiden parissa ulottui pian kaikkiin korkeakoulukaupunkeihin, ja koululaisia tavoitettiin laajalti. Tarvittiin myös nöyryytystä Sitten tuli kutsu SROS:n hallitukselta toiminnanjohtajaksi. Syviä rakenteel lisia muut ok s i a olivat kansa nopi sto oikeuksien saaminen ja kirkon nuorisotyönohjaaja kou lut u k sen siirtyminen perustettuun Diakonia-ammattikouluun (Diak). Työkausi kesti neljännesvuosisadan. ytimeltään on hengellinen. Arja ja Lauri ovat olleet Seijan ja minun rakkaat ja tärkeät ystävät halki aikain, Lauri myös vanhimman lapsemme MinnaMarian (1966–82) kummina. Monille tuolloin saadut vaikutteet ovat eläneet tähän saakka. Nyt jälkeenpäin voi puhua jopa opiskelijaherätyksestä, josta lähti monia lähetystyöhön loppuiäkseen. OPKOn ensimmäinen pääsihteeri oli kurssitoverini Juhani Lindgren (1937– 2006)
Suur i m m a n l u k i j a kunnan ja h u o m i o n on saanut Naamiona terve mieli: kuinka kohtaan narsistin (12 painosta, käännös saksaksi, norjaksi, tanskaksi ja kiinaksi). Oppineisuus on ollut työssä välttämätöntä. Tässä Mäkelät ovat Saksassa.. Nimikkeitä on noin 25. Katsellessani mennyttä elämääni näen sen palapelinä, jonka palaset ovat paikallaan. Minulla on ollut erinomaisia sielunhoitajia, joille olen sanomattoman kiitollinen. Väitöskirjaani olen panostanut eniten, mutta sitä on luettu vähiten (Lex et evangelium in interpenetratione: Olav Valen-Sendstadin käsitys lain ja evankeliumin suhteesta). Jos Jumala suo, on tarkoitus pitää kaikille avoin vaimoni Seijan ja minun 225-vuotisjuhla Suomen Raamattuopistossa sunnuntaina 10.8 klo 11–15. Monien suurien asioiden takana olleet toisaalta vaikeat ja toisaalta merkityksettömät arjen asiat ovatkin olleet tärkeitä. Paljon olen hengellisistä löydöistäni sijoittanut lukemistoon Jeesuksen kanssa kaikki päivät (Perussanoma 2024). Täyttäessäni 75 vuotta SROS julkaisi Perussanoman kautta minulle juhlakirjan: Raimo Mäkelä: Lain ja evankeliumin julistaja. Pitäydyn kaikkeen kirjoittamaani, vaikka varmaan siinä on tapahtunut syvenemistä ajan myötä. ”Pitäydyn kirjoittamaani” Pian olen poissa kuten minut tunteneetkin. Keveän tarjoilun jälkeen on musiikkija draamapitoinen juhla, aiheena Muista Luojaasi nuoruudessasi, juhlapuhujana professori Jouko N. Hänen kärsimystään en varmaankaan voi syvimmältään jakaa. Pitkäikäisyys on mahdollistanut sitä. Norjasta, ruotsista, tanskasta ja englannista olen kääntänyt noin 45 kirjaa. Olihan hän sekä Jumala että synnitön ihminen ja kaikkien meidän sijaisemme Jumalan edessä, mutta sen hedelmänä on iankaikkinen ilo, jonka esimakua saamme kokea jo nyt. He ovat johtaneet yhdessä myös Raamattuopiston matkoja lukuisiin maihin. Juköliahs aosig asfölgihas fgöaosifigh adfgöliaisfhg asföglihas fgaöosfh asfgf rikastuttanut minua suuresti. Sinä [Herra] olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.” Tähän asenteeseen kasvaminen on ”elinikäistä oppimista”. Kovinta koulua käydään yhdessä Jeesuksen kanssa: ”Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Martikainen. Siinä elämän päämäärä jokaiselle! Kaiken tähän asti kokemani jälkeen hallitseva tunto ja asenne on kiitollisuus: Herra on ollut hyvä. Kirjoittaminen on ollut minulle olennaista. Tervetuloa! ” Hallitseva tunto on kiitollisuus.” 40 | Matkustelu on ollut Seijalle ja Raimolle tärkeää. Se on ollut lisämotiivi omaan sielunhoitotoimintaani. Vaimoni ja minä olemme harjoittaneet sitä teoreettisestin: hän on teologian ja psykologian maisteri, minä olen teologian tohtori ja valtiotieteen maisteri. Olen yrittänyt taipua psalminkirjoittajan asenteeseen (119:67–68): ”Ennen kuin minut nöyryytettiin, eksyin, mutta nyt noudatan sinun sanaasi. Vaikka hän oli [Jumalan] Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.” (Hepr 5:7–8.) Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta ja itsestään: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi” (Joh 3:30). Toivon ja rukoilen kuitenkin, että kirjoittamani säilyy sen yli. Aluksi on Radio Dein ja sro.fi/tv:n välittämä ehtoollisjumalanpalvelus, aiheena Jeesus ja toinen Jeesus, Kristus ja Antikristus. Suuri osa näistä on ollut myönteistä, mutta on ollut myös kovia kohtaloita ja nöyryytyksiä. Pyynnöstä laadin siihen omaelämäkerran, jonka otsikko kuvaa elämänkokemukseni ydintä: Iloinen osani elämän tragediassa(ni)
On tärkeämpiä ja vähemmän tärkeitä asioita. Kun Paavali pohtiessaan avioliiton yhdyselämään ja eroamiseen liittyviä yksityiskohtia 1. Paavali sanoo pari asiaa ”ei Herran sanana vaan omanaan”. Korinttilaiskirjeen 7. Onko hänellä kaikkiin muihin siis Herran sana. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Suurin osa Paavalin kirjeiden tekstiä on siis sellaista, jota ei samanlaisena löydy Jeesuksen opetuksesta. Lähtökohtaisesti pidämme kaikkea Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanana. Hän kuitenkin katsoo opettavansa silloinkin ”Herran sanoja”. Paavali kuitenkin hyvin harvoin lainaa suoraan niitä sanoja, joita evankeliumit ovat tallettaneet Jeesuksen sanoina. Näissä asioissa hän ei tiedä varmasti, miten Jeesus olisi opettanut, ja siksi ilmoittaa pohtivansa asiaa ilman suoranaista Jeesuksen auktoriteettia. Tämä tarkoittaa sitä, että ensinnäkin Jeesus puhui paljon enemmän kuin mitä evankeliumeihin on talletettu. Herran sana tarkoittaa Jeesuksen opetuksia. Ovatko nämä kohdat vähemmän Jumalan sanaa. Vastaajana on tällä kertaa teologian tohtori Eero Junkkaala. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että jokaisella kohdalla olisi samanlainen painoarvo. Kyse on siis alkuseurakunnan yhteisestä uskosta, jonka katsottiin olevan Herran sanojen vertaista. luvussa, hän pariin kertaan erottelee Herran sanat omistaan. Ehkä voisimme tehdä tästä päätelmän, että kyseiset asiat ovat niin monimutkaisia ja ihmisten elämän tilanne niin ainutkertainen, että parempi olla antamatta liian yksityiskohtaisia ohjeita. k ys y m ys & v a st a u s | 41. Toiseksi tämä tarkoittaa alkuseurakunnan yhteistä opetusta, jonka seurakunta tiesi Jeesuksen opetusten mukaiseksi, vaikka Jeesus ei tarkkaan ottaen ollut siitä puhunut. Paavali todellakin sanoo yhtä asiaa pohtiessaan, että siitä hänellä ei ole Herran sanaa. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi.
Juutalainen kansa on leimattu negatiivisesti milloin milläkin perustein – hengellisin, rodullisin, poliittisin. Suhtautuminen juutalaisiin on ollut kristikunnan jatkuva haaste ja kautta linjan kompleksinen. Moni tämän päivän ”valveutunut” perustelee Israel-suhdettaan jihadistien lanseeraamalla ”uhrit ja sortajat” -narratiivilla. Israel-ystävyyttä on kritisoitu kohteensa liiasta ihannoimisesta ottamalla tähän argumentaatioon näytöt Israelin kansan pahoista edesottamuksista ajatuksena: ”katsokaa nyt vastapainoksi kuinka pahoja he kuitenkin ovat” – ja näin usein sorrutaan itse samaan – kansakunnan moraaliseen leimaamiseen – vain toisin näkemyksin. Demonisoivalla propagandalla perusteltiin myös toisen maailmansodan aikainen juutalaisten joukkotuho. Silloin niitä, jotka tuovat melun keskelle toisenlaista ääntä, on helppo leimata sinisilmäisiksi tai sokeiksi. Israel -kristittyjen koetinkivi p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti m ik a po u k e ku va is to ck 42 |. . En pidä tällaista syntitai ansiolistojen laatimista oikeana perustana suhteessamme Israeliin
Sen sijaan, että maailman myötätunto olisi ollut iskun kohteiksi joutuneiden juutalaisten kohtalossa, media rummutti jo vajaan viikon päästä Israelia tuomitsevaa agendaansa, jossa ei ole piitattu faktantarkastuksista. Hän kuvasi, kuinka uutiset joukkomurhista julkaistiin lehdissä kuin arkipäiväisinä tapahtumina – ilman kommentteja, ilman myötätuntoa. Israel on ainoa maa, jonka oikeus itsepuolustukseen määritellään sotarikokseksi. Yksipuolisesti Israelia syyllistämällä maailman eri tahot edesauttavat jihadistista ideologiaa levittäytymään kaikkialle. Se ei myöskään näännytä niitä. Israelin puolesta puhuminen ei siten tarkoita sitä, että ummistaisi silmänsä kaikkien syyttömien osapuolten kivulta sodan ja väkivallan keskellä. Kristittyjen tulee kyllä reagoida synnin tekoihin, mutta tuomitsemaan lähtiessä pitää mennä harkituin askelin. Se mikä alkoi 7.10.2023 on ollut todella masentavaa katseltavaa. Olen elänyt Israelissa ja nähnyt mielestäni sen kaikkia puolia. . Tämän seurauksena antisemitismi on noussut jopa tuhatkertaisiin lukemiin ympäri maailmaa ja Israelvastaisuudesta on tullut uusi normaali, joka elää kirjoittamattomasta laista: ”jos toivot palestiinalaisten hyvää, sinun tulee toivoa Israelin pahaa”. . Tiedonvälitystä pitää arvioida kriittisesti, varsinkin kun se lyö moraalisia leimoja. Ei siksi että he tai me olisimme hyviä, vaan siksi että Hän armahtaa ja tarjoaa ratkaisun synteihimme. Olen jatkuvasti yhteydessä maassa asuviin ystäviin ja seuraan maan tapahtumia. Rukouksemme Israelin ja Jerusalemin puolesta on Raamatun kehotus. Holokaustin selviytyjä Elie Wiesel kirjoitti, että juutalaiset eivät kärsineet eniten vainoista vaan välinpitämättömyydestä. Gazan lasten kohtalosta huolissaan olevien tulisi olla huolissaan esimerkiksi 13 vuotiaiden pakkovärväämisestä Hamasin taistelijoiksi. Israel-vastaisuudessaan länsimaailma ei kuitenkaan tuomitse Hamasin käyttäytymistä ja näin edesauttaa Gazan ja Israelin väestön kärsimystä jihadismin mellastaessa. Hamas on. En ole nähnyt Israel-piirien nyrkein ja iskulausein vaatimassa gazalaisten tai arabien tuhoa ”joelta merelle”. Tämä on suoraa Israel-vastaista politiikkaa, jonka hintana on UNIFIL sotilaiden turvallisuus. Kun Hamas hyökkäsi surmaten toista tuhatta juutalaista, niin ennen kuin Israel oli ehtinyt ottaa askeltakaan Gazaan, uhrista oli tehty syyllinen. Sen yrittäessä suojella pientä maakaistalettaan se joutuu maailman yliopistoissa, politiikanteossa ja mediassa hyökkäysten kohteeksi. IDF on pyytänyt UNIFILIA poistumaan sota-alueelta, ettei se joutuisi vaaratilanteisiin, mutta UNIFIL on kieltäytynyt. Jumalan vuodattama rakkaus Israelin kansaa kohtaan ei ole väärää. Ne palkitsevat kaikki Israeliin kohdistetut hyökkäykset jihadismin propagandavoittoina ja siten käytännössä kannustavat jatkamaan hirmutekoja. IDF ei sodi YK:n rauhanturvaajia vastaan, vaikka sotakentällä tapahtuisi vahinkoja. Uskon, että tämä välinpitämättömyys vaivaa meitä myös tänä päivänä, kun antisemitismi nostaa päätään myös Suomessa. Tämä on sotarikos, jonka on annettu jatkua 20 vuotta. Israel ei ole lasten tappaja. IDF ei hyökkää Palestiinan siviilejä vastaan, vaikka se tekisikin virheitä ja ylilyöntejä. UNIFIL-joukkojen käytännön rooli Libanonin ajalla on ollut kyseenalainen, kun se ei ole puuttunut Hizbollahin toimintaan sen rakentaessa Israelin rajalle sotaarsenaaliaan. Jihadistinen hallinto ei aja Palestiinan tavallisten kansalaisten asiaa vaan se hyväksikäyttää siviilejä raaka-aineena. Israelilla on kyllä sisäisiä ongelmia, mutta suhtautumisemme tulisi olla rakentava, ei hajottava. Sen sijaan Hamasin tiedetään kaappaavaan ruokaavustuksia ja hyödyntävän niitä kansan kustannuksella. Sen perustana on Kristuksen evankeliumi ja sen avautuminen kansalle, jolta olemme sen saaneetkin. Meitä ja koko maailmaa puhutellaan Israelin kautta. Tässä valossa ”Iisakin” kirjoituksen (Elämä 4/25) esimerkkitapaus, jossa Israel nostetaan tällä tavalla tikunnokkaan osoitellakseen sormella sen syntiä, on kapeakatseinen. Se on paljain käsin kuristanut Bibasin perheen pienet lapset ja juhlinut surmatyötään lasten ja heidän äitinsä arkkuja katuparaatissa kuljettaen. Kun Hizbollah aloitti sodan pohjoisesta tulituksin ja raketein, UNIFIL pysyi paikallaan toimien käytännössä Israelin vihollisen suojakilpenä. Päinvastoin. Kissa jää nostamatta pöydälle. Jumala rakastaa Israelin kansaa ja maata, niin kuin sen arabiväestöäkin – niin kuin meitä kaikkia. Israel on edelleen siviileihin kohdistuvien sadististen väkivallantekojen kohteena. Se on useilta rintamilta rakettihyökkäysten runtelema. Ongelma on lähtökohdiltaan ideologinen ja hengellinen. ” Sotarikos on jatkunut 20 vuotta.” | 43. Siunatkaa, älkää kirotko. Media on toistanut Gazan terveysviranomaisten raportteja, jotka ovat jo puolueettomin tutkimuksin osoitettu Hamasin propagandaksi. Tarvitaan rukousta, ettemme eksyisi, kun maailma kiehuu
Tutuin niistä on rakastettu psalmi 119, jossa on 22 x 8 saman alkuista jaetta. Suurin yksittäinen, vain kerran Raamatussa mainittu luku on 120 000. Raamatun kielissä aakkosten kirjaimilla on lukuarvo. Mutta ehkä tämä on seuraavan raamattuoppaan sisältöä. Jukka Norvannon johtoajatus on, että Raamatun lukujen eli numeeristen ilmausten merkitys avautuu Raamatusta itsestään. Jukan kirjoitukset ovat avanneet uusia puolia vähemmän esille nostetuista Raamatun henkilöistä. Kumpikin kirja esittelee heprean 22 juuriaakkosen arvot alefista tawiin, ykkösestä neljäänsataan. Pouke ei jostain syystä mainitse erästä mielenkiintoista aakkosiin liittyvää yksityiskohtaa: Raamatun aakkosrunoja. Niissä kukin runon jae alkaa samalla heprean aakkosella. Mika on vienyt löytöretkelle Pyhän kirjan eläinten ja kasvien rikkaaseen maailmaan. Se on Norvannon mukaan erityisesti lähetykseen liittyvä. Mika Pouke Kaanaan kielen koukerot – Heprealaisten aakkosten historia ja merkityksiä Perussanoma 2025, 39 s.. Mikä ihmeellisintä, lähes joka kirjaimesta löytyy luonteva yhteys Raamatun pelastushistoriaan. Nyt saamme kurkistuksen tämän alueen ominaispiirteistä. Lukujen symboliikkaa etsiessä voi olla vaara harhautua epämääräiseen numerologiaan, jollaista on juutalaisessa kabbalistiikassa tai astrologiassa. k ir ja -a r v io ” Jokainen merkki ajaa Kristusta.” | 45 Jukka Norvanto Lukujen merkitys Raamatussa Perussanoma 2022, 105 s. Seitsemän on luomisen ja pelastuksen luku, kymmenen ihmisen ja Jumalan kohtaamisen luku. Jukalta löytyvät myös kreikan aakkoset alfasta omegaan, ykkösestä kahdeksaansataan. Raamatun omassa tulkinnassa painottuvat esimerkiksi yksi, kolme, viisi, seitsemän, kymmenen, kaksitoista ja neljäkymmentä. Mika Pouke kertoo kielen taitajana heprean 22 aakkosen nimen, ääntämisen, kuvallisen lähtökohdan – usein egyptin hieroglyfistä – sekä käyttöesimerkkejä. Sekä Jukan että Mikan kirjat ovat sivumäärältään ohuita, mutta asiatiedoiltaan runsaita, Raamattua ahkerastikin käyttäneelle oivalluksia tuovia. Jos jokainen Raamatun kirja, kuten Emmauksen tien opetuslapsille selitettiin, kertoo Messiaasta, niin jokainen heprean merkkikin ”ajaa Kristusta”. Ja Raamatun kielet heprea, aramea ja kreikka ovat rakentuneet omanlaisistaan kirjaimista. Lukujen ja kirjainten aarteita J ukka Norvanto ja Mika Pouke ovat tuttuja tämän lehden lukijoille. Raamattu sisältää lukemattoman määrän numeroilla ilmaistuja asioita
sa m a st a p e r h e e st ä Lukas Brenner, 36 • Teologian maisteri (judaistiikka) • Sleyn Etelä-Savon ja Kymen piirivastaava • Harrastukset: Jalkapallo, veneily ja kalastus, penkkiurheilu • Perhe: Vaimo Kristina, lapset Stella 12, Maria 9, Alma 7 ja Lydia 2 k e it ä . TeksTi sofia Ziessler-korppi kuvaT haasTaTelTujen koTialbumi Leo Brenner, 32 • Teologian maisteri (dogmatiikka, patristiikka) • Kansanlähetyksen Varsinais-Suomen piirijohtaja • SRO:n koululaisja nuorisotyössä 2021-2022 • Harrastukset: Jalkapallo ja muu liikunta, tekniikan ja autoilun DIY, lukeminen, penkkiurheilu • Perhe: Vaimo Enni, lapset Noa 4, Naomi 10kk 46 |
Minulla on ollut hyvä ja turvallinen suhde isoveljeen. Lapsuudesta on jäänyt hauska muisto, kun Lukaksella oli noin 10-vuotiaana kaverisynttärit ja iso joukko tuli meidän kotiin. Sillä oli oranssit haalarit päällä. Kasvoimme Normarkussa Satakunnassa. Paitsi alle 10-vuotiaana meillä oli yhteiset kylän jalkapallokaverit ja jääkiekot ja kokoontumiset kylän kerhotalolla. Soitan johonkin tilaisuuteen valmistautumisesta, että mitenkäs teillä tehdään tämä. Tuntui, että olimme lapsena molemmat sopuisuuteen hakeutuvia. Joku aika sitten meillä oli autoon liittyvä pidempi puhelu. Sitten puhelu siirtyy siihen, miten meillä menee. Se oli aika kivaa. Lukas on sisaruksista toiseksi ja minä kolmanneksi vanhin. Olemme aikaisemmin myös pelanneet samassa jalkapallojoukkueessa ja olleet molemmat sen kapteeneita. Saan Lukakselta monesti hyviä vinkkejä. Siinä oli jotain sotkemista, hammaspesua ja muuta, vähän niin kuin riparilla ”isosen aamutoimet” -sketsissä. Muut saivat katsella lakanan toiselta puolelta. Olemme veljiä biologisesti ja myös Jeesuksessa. Meitä on viisi veljestä ja kolme siskoa. Kerran kun olimme kodin lähistöllä kalastamassa, näimme, että joen toisella puolella metsässä oli pelastuslaitoksen harjoituksiin liittyvä nukke makaamassa. Jos käyn Kotkassa, Lukas saattaa ilmoittaa, että ota nappulakengät mukaan. Vakaat ja rauhalliset lukas & leo brenner. Kolmen ja puolen vuoden ikäero oli nuorena suhteessa suurempi, ja kouluvuosissa se on meillä peräti neljä. Joissain jutuissa kuljin Lukaksen mukana, mutta lapsena leikit olivat enemmän pikkuveljeni kanssa. Lukaksella on positiivinen elämänasenne. Olemme molemmat myös aika urheilullisia, ja tykkäämme seurata urheilua ja pelejä. Lukakselle on myös ollut helppo joskus sanoa, jos elämässä on ollut rankempia jaksoja. Se on paistanut hänestä riippumatta siitä, minkä ikäinen hän on ollut. Meillä on työn ja teologian lisäksi yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Meitä yhdistää usko Jeesukseen. Emme lapsina välttämättä pyörineet samoissa porukoissa. Kaukaa katsottuna pelästyin, mutta lähempää huomasimme, että se oli nukke. Lisäksi meillä oli yhteinen kalastusharrastus. Saatamme nykyään soitella hyvin erilaisista asioista. Sain osallistua pienempänä veljenä sketseihin, joita isojen lasten synttäreillä näyteltiin. Riitoja ja tappeluita ei tullut Lukaksen kanssa kovasti. Autot ja tekniikka ja tämmöinen harrastelu kiinnostaa. Siinä oli laitettu lakana, jossa oli aukkoja, ja Lukaksen kaverin kasvot laitettiin siitä lävitse. Me molemmat kuuluimme lapsista vanhempiin. Puhuimme, miten Lukaksen auto toimii ja miten meidän. En muista, että hän olisi ottanut asioita raskaasti. Pelästyimme kaikki. Lukas on ihmisenä luotettava ja rauhallinen. Lukas on pärjännyt monessa asiassa mutta ei välttämättä stressaamalla ja asioita murehtimalla vaan positiivisella suhtautumisella, mitä eteen tuleekaan. Tunsin siinä olevani isompien joukossa. Joskus se liittyy siihen, että meillä on hyvin samanlainen työ. Toinen muisto on vakavampi. Olemme hoitaneet lapsia ja vauvoja, olleet isoveljiä heille. Leo kertoo: | 47 Leo ja Lukas Brenner ovat melkein kollegoita, jotka viihtyvät pelikentällä ja puhuvat mielellään autoista
En muista, että meillä olisi ollut joka ilta iltarukousta. Kerran ajattelin, että Leo saa testata säärisuojat. Hänen kanssaan on vaikea saada aikaiseksi riitaa. Ihailen Leossa ystävällisyyttä, lempeyttä, vakautta ja diplomaattisuutta. Leo ei sitä varmaan muista, mutta olimme Ranskassa ja menimme Eiffel-torniin. Yhteiselomme oli tunnetasolla rauhallista, mutta kuten pojat yleensä, liikettä oli. Se oli jännittävää ja pelottavaa, eikä siitä uskallettu kotona kertoa. En ole aina ollut ihan reilu isoveli. Ehkä sitä ei lapsena tajunnut, mutta olemme monella tavalla samantapaisia, ja kiinnostuksen kohteemme ovat samat. Kerran tien varressa heittelimme käpyjä ohikulkijoita päin. Sen sijaan olemme pelanneet paljon: pihassa sählyä ja jalkapalloa ja vähän kauempana jääkiekkoa. Leo on ystävällinen, lempeä ja rauhallinen ihminen, jonka lähellä kaikkien on hyvä olla. Ollaan Jumalan turvasssa. Tietääkseni en koskaan suositellut Leolle teologiaa enkä tsempannut hakemaan sinne, mutta hän päätti hakea. Leo muutti Turkuun opiskelemaan samaa alaa, jota olin alkanut opiskella vähän aikaisemmin. Meidän perheessä usko oli luonteva asia ja arjessa läsnä. Sitten Leo on urheilussa kova. Leo juoksi, ja minä juoksin perässä. Siinä Jeesuksen sanat ”älkää olko mistään huolissanne” ovat saaneet vaikuttaa. Olen joskus kysynyt Lukakselta ja miettinyt äidin kanssa, onko hänellä koskaan ollut vaikeampia jaksoja. Minullakin on nyt kaksi pientä, ja siinä hän on ollut esikuva. Että miten saadaan kaikki paikat siisteiksi ja saadaanko tehtyä ruuat. Moni asia yhdistää meitä. Kun Leon ylioppilastai rippijuhlia valmisteltiin, oli monta kysymysmerkkiä. Se oli uusi vaihe, koska aikaisemmin Leolla oli ollut omat kouluja pelikaverit ja minulla omat. Nykyään Leon kanssa on todella mutkatonta olla yhdessä. Opiskeluaikana meille tuli paljon yhteisiä kavereita. Ei sillä, etten olisi ajatellut, etteikö Leo olisi siinä tosi hyvä. Juoksimme sillan yli tyhjillään olevaan varastoon piiloon. Pelkäsimme, että meidät löydetään. Ihailen Lukaksen huoletonta elämänasennetta. Rukoilimme tarvittaessa erityistilanteissa. Asumme vähän kauempana ja tapaamme muutaman kerran vuodessa. Mutta en muuten muista. Lisäksi olemme olleet kalassa virvelillä, kun kodin ohi virtasi joki. Lukas kertoo: 48 |. Hän ottaa ympäristönsä huomioon ystävällisellä hymyllä ja kuuntelevilla korvilla. Siellä hän pienestä asti oli tasavertaisena pelaajana mukana ja pärjäsi isompien kanssa. Mutta niitä oli aika usein kuten isossa perheessä, jossa on paljon lapsia ja vanhemmilla omat kiireet ja kysymys, miten rahat riittävät kaikkeen. Olen itse enemmän sellainen rouhija. Oli tyhmästi tehty heittää käpyjä ohi ajavia autoilijoita kohti. Sitten rukoiltiin, ja hyvin meni. Elämässä tulee yhtä ja toista vastaan, mutta ne otetaan annettuina, ja niiden kanssa eletään ja pärjätään. Perheessä ei ole muita koulutukseltaan teologeja, mutta moni kyllä ajattelee syvällisesti teologiaa ja pohtii Raamattua. Varmasti hänellä on huolia ja murheita, mutta hän heijastaa hyvin luottamusta ja turvallisuutta omaan perheeseensä ja sisaruksiinsa. Se ei vain tullut koskaan puheeksi. Alkumatkan kuvissa lakki on mukana, mutta sitten sitä ei enää ollut. Ne ovat luonteenpiirteitä, joita toivoisin itselleni ja kaikille ihmisille. Lakki tippui Eiffeltornissa hissiin tai jollekin tasanteelle, mutta emme koskaan löytäneet sitä sieltä. Vaikka olemme peräkkäiset lapset, emme ole ikäeron takia ihan hirveästi leikkineet yhdessä. Sitten joku pysähtyi. Leolla oli sininen kypärälakki, jossa oli pieni lippa. Sanoin pikkuveljelle, että otapa tästä säärisuojat jalkaan ja juoksepa tästä, niin yritän kampata sinua. Jalkapallossa hän on todella taitava pallon kanssa. Äiti vetosi Raamatun sanaan, että Jeesus joka muutit veden viiniksi, muuta nyt meidän tilanteessa tämä arkisuus juhlaksi. Leo oli urheilullisesti taitava jo pienenä. Leo on myös diplomaattinen. Lukas on aviomies ja neljän tytön isä, ja olen siinä saanut oppia tuntemaan huoletonta ja turvallista isän roolia. Meillä on läheinen ja lämmin suhde, vaikkemme mitenkään päivittäin ole tekemisissä. Juhlat olivat myös toistuva rukousaihe. Meitä oli siinä kylällä muutama suunnilleen minun ikäinen, ja pelasimme kesällä jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa. Vedin liukkareita ja kamppasin ja kysyin, ovatko ne hyvät säärisuojat. Tiesin, ettei se ihan kivaa ole, mutta Leo totteli vähän aikaa, ennen kuin tuli tälli ja itku. Se oli tosi hieno juttu. Emme paljon istuneet, sillä asuimme maalla. Mielestäni hän on sanonut välttyneensä vaikeammilta ajoilta, ja olemme sen huomanneetkin, Ehkä joskus 15-vuotiaana riparin jälkeisenä aikana Lukaksella oli sellaista hengellistä tai muuta elämään liittyvää etsimisvaihetta, että kuka hän onkaan. Yhteinen kaveripiiri on säilynyt, vaikka en enää asu Turussa. Nyt meitä yhdistää suuntuautuminen teologiaan ja se, että olemme molemmat töissä kristillisissä järjestöissä. Ihan pienenä olimme pitkällä Euroopan matkalla
Syytetyt sotkeutuvat sanoihinsa. Lukija haluaa lisää 575 sivun jälkeenkin. Synti on verkko. Te ks Ti ta pa n i ru o k a n en ku va sa ri sa v el a kirjoittaja on teologian maiSteri ja päätoimittaja emerituS.. K irjailija Markus Nummen teos Käräjät sai äskettäin Kiitos kirjasta -palkinnon: ”potentiaalia seuraavaksi suureksi kansalliseksi klassikoksi”. Uhrautuuko hän. Totumme muodikkaisiin mielipiteisiin – uusiin ja vanhoihin, puolustamme puolueitamme kovasti. Mutta kuka on syyllinen. Iän karttuessa olen yhä useammin oikeassa – ja eri mieltä itseni kanssa. Käräjät-kirja on oikeusprosessi 1930-luvulta. Omituinen Vilja-täti onkin tärkeä omana itsenään. Ymmärryksen puute vaivaa meitä. Höppänä Vilja-täti muuttuu, on vain entinen Vilja, jolta Liina, nuoruudenystävä, Hämeen linnan kuritushuoneessa pyytää anteeksi, ettei vuosia sitten auttanut, kun raiskaajat kävivät kimppuun. Yhä voi puhdistaa aivojaan, herkistää omaatuntoa ja saada voimaa olla ihminen. Miksi hän ei tee niin vaan jää vinttikamariinsa. Onko juuri se olennaisinta. Ihmisenä pysyy, kun etsii totuutta ja tekee parannusta omantunnon suuntaan. Totuuden näkee vinttikamarin ikkunasta kylää tarkkaileva höppänä Vilja-täti, Repalekorvan, hyväksikäyttäjän nuorena rikkoma ja vaientama uhri, joka kasvaa yhteisönsä viisaimmaksi: ”Tarvajoen Immanuel Kant” ei liiku missään, ei juuri puhu kuin Jobin sanoin, mutta ymmärtää kaiken. Miksi vaivautua. Historiasta nousee kirjaan kylällinen väkeä kertomaan, mikä ihminen lopulta on. Jotain jää tiedon ja järjen ulkopuolelle. Raamatun Jobin kärsimytarina elää taas: ystävät jakavat hyviä neuvoja, oikeudenmukaisuutta etsitään, voima vapautumiseen puuttuu. Salaisuus jää auki, jäämme vastausta vaille, kun elämä ottaa luulot pois. Vilja ei heitä pois naamiotaan. Siksi muut voivat olla parempia. Miten avata hiljaisuus, joka jää tiedon melun ulkopuolelle. Ei myöskään Vilja-täti kylästään. Konnat ovat itseensä tyytyväisiä hurskaita isäntiä ja emäntiä. Immanuel Kantin perusteos Puhtaan järjen kritiikki – Kritik der reinen Vernunft ilmestyi 1781. Ei Immanuel Kant matkustanut Königsbergistä ulos etsimään filosofiaa. On vaivalloista muuttaa omia käsityksiä. Sovitus. Hitaasti avautuvan klassisen lukukirjan läpitunkeva sävel on Jobin kirja, jota höppänä Vilja-täti siteeraa ahkerasti kuvitellun Tarvajoen kyläläisille. Mikä on tädin elämän tarkoitus, kuka hyötyy hyödyttömästä. Lähtökohtana kuulustelupöytäkirjat, jotka johtivat kymmeniin syytteisiin sikiönlähdetyksistä. Saksalaiset keksivät oman sanan ”sivistys”: se on Bildung, joka viittaa Jumalan kuvaan, joka meissä on syntymässä. Kärsimyksen tarkoitus ei selviä. Olemassaolon ymmärtäminen. Syyttäjä rusikoi onnetonta Jobia, joka sai kaiken ja menetti, syyttä. Vilja-täti aikoo paljastaa, että on parantunut. Jälkikäteen asiat näkee toisin ja se harmittaa. Lääninetsivä, arkijärkinen poliisi kuorii hitaasti auki totuuden ilman suuria tunteita. Pilatun ja hylätyn elämän tarkoitus on hämärä, vailla polkua vapauteen. Tyydyn olemaan hiljaa. Henki vie oudoille teille uudistumaan – ja pysymään jos on jotain oikeaa. Teos on fiktio, mutta perustuu todellisuuteen, teuvalaisen suvun tarinoihin ja suureen oikeudenkäyntiin Etelä-Pohjanmaalla. | 49 k o lu m n i Kuvan kaltaisiako. Käräjät on vaarallinen kirja, kun se voi herättää tarpeen parannukseen, havaitsemaan itsepetoksen. Kaikki oli jo siellä. Kehu on totta
Kun Jumala teki Mooseksen aikana Siinailla liiton kansansa kanssa, siihen liittyi muutakin kuin kymmenen käskyn antaminen. 3:6 . 1:7 2. Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. Järjestä perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertaus tietovisan muodossa. Jer . Hep r. 6:1 8. Moo s. 5. Ab rah am . 8. 6. Mitä Mooses siinä yhteydessä teki uhrieläinten verellä. Luu k. Tällä kertaa kysymykset koskevat liittoa Jumalan ja ihmisten välillä. 1. Missä Uuden testamentin kirjassa puhutaan eniten uudesta liitosta. 10 . 8:7 ), se oli van hen tun ut (8: 13) ja se pu hd ist i vai n ulk on ais iin men oih in kel vol lis eks i (9: 13) . Sak ari as kiito svi rre ssä än Jo han nek sen sy nty män jäl kee n. Moo s. Paa val i kir joi tta a, ett ä Jum ala ”on teh nyt mei dät ky ken evi ksi pal vel em aan uu tta liit toa , jot a ei hal lit se kir jai n vaa n Hen ki” . Mat t. 24: 6– 8. r a a m at tu v is a la aT in u T ti m o ju n k k a a la ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 6.8.2025 R aamattuvisassamme on kysymyksiä kymmenen, joukossa helppoja ja visaisempiakin. Jer em ian . 26: 28; Luu k. Miksi Heprealaiskirjeen mukaan tarvittiin uusi liitto. 9:1 5. Paavali mainitsee eräässä kirjeessään uuden liiton. 2. Kor . ” ett ä hän en kuo lem ans a vap aut tai si kai kki ens im mäi sen liit on aik ana tap aht une ist a rik kom uks ista ja ett ä kut sut ut niin sai siv at hei lle luvat un ian kai kki sen per inn ön2 . Moo s. 1. Missä yhteydessä. Noo a. Missä yhteydessä Jeesus puhui liiton verestä ja uudesta liitosta. Kymmenen kysymystä Raamatusta Kuka on ensimmäinen ihminen, josta kerrotaan Raamatussa, että Jumala teki hänen kanssaan liiton. Van ha liit to oli rikot tu (H epr . Entä seuraava. Kenen profeetan kautta annettiin lupaus uudesta liitosta. 15: 18. Puo let uhr ive res tä Moo ses vih moi alt tar ille ja toi sel la puo lel la hän vih moi kan saa . Kuka Uudessa testamentissa ensimmäisenä puhuu Jumalan liitosta ja iloitsee siitä, että Jumala on pitänyt mielessään pyhän liittonsa. Miten Heprealasikirjeen kirjoittaja jatkaa lausetta: ”Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi…” 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 50 |. 2. Jee sus puh ui liit on ver est ä ja uud est a liit ost a ase tta ess aan eht ool lis en. 3. 22: 20 . Hep rea lai ski rje ess ä, eri tyi ses ti luv uis sa 8 ja 9. 31: 3135. 7. 2. va sta uk set : 1. 9. 4
Kuinka kauan vielä olet viipyvä. Opetuslapsesi ja ystäväsi niin mielellään näkisivät sinut ja kuulisivat suustasi sen siunatun tuomion, jonka olet varannut heille. Kuitenkin olet sinä, oi Jeesus, antanut meille joitakuita merkkejä, joista uskollisesi autuaasti ihastuneina voivat päättää, että iankaikkinen suvi on lähellä. Koska, oi Herra, on keskiyön hetki. Koska on tuomiopasuunan ääni kaikuva ja ”huuto” kuuluva: ”Katso, ylkä tulee, menkää ulos häntä katsomaan”. Sinä Herra Jeesus olet ylkä, ja me, jotka uskomme sinuun, olemme morsiamesi. Iankaikkinen suvi k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti jo h a n n es bä ck ku va ju h o lu o m a la / u n sp la sh | 51. Auta meitä näitä merkkejä tarkkaamaan ja anna meille armoa niitä ymmärtää! Kallis Vapahtaja, uskon, ettet enää viivy hyvin kauan. He ikävöivät tuloasi niinkuin kaipaava morsian ikävöi rakasta ylkäänsä. Koska kuolleet nousevat haudoistaan, ja milloin syttyvät maa ja taivas hävityksen tuleen. T ule, kallis Vapahtaja, niin pian kuin mahdollista tuomitsemaan sitä sukukuntaa, jonka kerran niin kalliisti lunastit. Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, vaan Isä yksin