Klaus Härö:. lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 1 / 2025 • 8 € ”Elän avoimen Raamatun äärellä” Porojen kanssa kaamoksessa Tamarin traaginen tarina Mikä on suhteemme Israeliin
Naistenja miestenpäivät Lumiviikkojen ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. Kevätarkki Pekka Heiskanen Muut tapahtumat 1.-4.5. Lumiviikko 2 – Enkelten leipää Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 10.–14.3. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumiviikot 17.–21.3. Talven lumija arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Lumiarkki Veli-Matti Kujala ja Seppo Salmi 31.3.–4.4. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Lumiviikko 1 – Usko on niin tätä päivää! Jari ja Kristiina Nordman 24.–28.3. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi
Jokavuotista lupausbulkkia pukkasi rasitteeksi asti. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Laaja mediaja sometuutisto hoiti sen puolen, kuten aina. Kristityn olosuhteista riippumaton syväilo syntyy Jeesuksen läsnäolon todellisuudesta. Se jakaa väistämättä siunauksensa. Minä annan teille levon” (Matt 11:28). Kevätarkki Pekka Heiskanen Muut tapahtumat 1.-4.5. Tähän kutsuun Johannes on liittänyt Jeesuksen suurenmoisen lupauksen: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh 6:37.) Uskaltaisimmeko katsoa rohkeasti tuleviin vuosiin luottaen, että Herra on kanssamme joka päivä siten, että elämämme kipeät kohdatkin ovat hänen kaiken kattavan johdatuksensa tummia lankoja, jotka kokonaisuuden tähden pitää kutoa, vaikka emme kykene näkemään niissä mitään hyvää tai kaunista. Lumiviikko 1 – Usko on niin tätä päivää! Jari ja Kristiina Nordman 24.–28.3. Se ei ole käsky, vaan lupaus, että Jumalan sana ei koskaan palaa tyhjänä. Jumalan voima asuu hauraissa astioissa ja niin sen pitää olla, ettemme luulisi sen olevan omaa voimaamme. Kun me katsomme Jumalan tekoihin ja lupauksiin ulkopuolellamme, Jeesus saa sijaa meissä. On luvattu elämäntapamuutoksia, aloitettu laihdutuskuureja ja päätetty tehdä loppu työnarkomaniasta. Mutta en palaa nyt kaikenkarvaisiin lupailuihin. Ryhmässä pystytettiin ryhtiliikkeitä, hiljaisuudessa ja salaa päätettiin pahojen tapojen lopettamisesta. Tummaa taustaa vasten se näkyy kirkkaimmin. Olisiko Herramme antama tie monimutkaisuudessaan niin suora ja viisas, että se ylittäisi täysin käsityskykymme. 4: ” Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.” Miten pysymme Jumalan lupauksien alla. Luotettavat lupaukset juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Luetaan sanaa joka päivä.” Talven lumija arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Niiden toteutuksesta vastaa ”kaiken hyvän tuoja ja suoja ihmisten”. Olet tervetullut! Syväilo on hiljaista iloa Jumalan sanan lupauksista, joista suurin on se, että jokainen, joka huutaa Jeesusta avukseen, pelastuu (Room. Lähestymiskiellot on purettu. Eikä tässä lähellekään kaikki. Ne kantavat meitä itsestämme tai kokemuksistamme huolimatta. Lumiarkki Veli-Matti Kujala ja Seppo Salmi 31.3.–4.4. Naistenja miestenpäivät Lumiviikkojen ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. Kun polvet notkistuvat lisäksi ehtoollispöytään, ei siunattua vuotta voi välttää. Jeesuksen sanoin: ”Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’.” (Joh. Lumiviikko 2 – Enkelten leipää Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 10.–14.3. Se huuto vaimenee joskus kuiskaukseksi, mutta kuulolla on silloinkin koko taivaan valtakunta ja Herramme itse! Syväilo on riemua siitä, että saamme kääntää katseen omista synneistämme, kurjista kokemuksistamme, kipeistä tunnoistamme, peloistamme ja huolistamme Jumalan tekoihin meidän ulkopuolellamme. Hänen luokseen saa jokainen Jumalaa kaipaava tulla. Kor. Luetaan sanaa joka päivä, vaikka yksi jae, mutta luetaan. Siinä on sama rakkauden henki, joka oli Jeesuksen sanoissa Matteuksen evankeliumissa: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. 10:13). 7:38.) Jeesuksen kutsu ei ole vihainen käsky tai tilillepano, vaan eksyneitä lampaita etsivän paimenen rakkauden kutsu, vakuuttava ja sydämellinen. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumiviikot 17.–21.3. Uskaltautuisimmeko luottamaan levollisemmin siihen, että kaikella, mitä meille tapahtuu, on mielensä. pääkirjoitus V uodenvaihde oli täynnä suuria lupauksia, joista useimmat päättyvät pettymykseen. Lupailujen sijaan voisimme keskittyä alkaneen vuoden aikana lupauksiin, joita ei petetä eikä pureta. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Paavali kirjoittaa 2. Jumalan armo tulee todeksi heikkoudessamme
• Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 | 3 pääkirjoitus Herra on kanssamme joka päivä 5 jutun takana Pohjoiskorealaiset tarvitsevat rukouksiamme 6 lyhyet ja nopeat Mikä on Suomen pisin puu. alv 25,5 %. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Irtonumeron hinta 8 €. 03 4246 5391, perussanoma@atex.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 10 haastattelu Klaus Härö tekee ihmisläheisiä elokuvia 16 raamatun henkilöt Tamaria odotti turvattu tulevaisuus 19 kolumni Tapani Ruokanen 20 henkilö Keijo Leppänen ja ykkösuutinen 23 raamatun kasvit Sypressi on ikoninen puu 24 maailma nyt Kim Kyung-Soon hämmästyttävä tarina 26 elämäntaito Seurakuntayhteys auttoi kotiutumaan Suomeen 30 uskon esikuvia Donelaitis oli Liettuan kirjallisuuden pioneeri Kannessa Kannessa Kannessa 32 raamattuopetus Israelin monet merkitykset 35 nuoren ääni Eemeli Falk on aktiivinen politiikassa 36 haastattelu Porot temmeltävät Airamon tilalla 41 kysymys ja vastaus Paimenpsalmin ulottuvuudet 42 pientä puhetta Harhaa yritetään perustella Raamatulla 44 elokuva-arviot Quisling kertoo synnistä ja armosta 46 samasta perheestä Kaisa Ek ja Leena Luhtasela 49 kolumni Jaakko Heikkilä 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Saat täydellisen armon. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. tä ss ä le h d e ss ä Kannessa 34 26 96. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Hinnat sis
Toimitus onnittelee! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Hänet vangittiin ja häntä kidutettiin, koska hän oli levittänyt kristinuskon sanomaa. Jeesus käännä tälle kansalle kasvosi ja armahda sitä. ju tu n ta k a n a Te ks Ti sa ri sa v el a P ohjoiskoreasta Etelä-Koreaan loikannut Kim Kyung-Soo vieraili lokakuussa Suomessa. Hän toimii pastorina ja Open Doorsin lähettiläänä. Hänen kasvojaan ei saanut kuvata, sillä Pohjois-Korean agentit ovat tappaneet maasta loikanneita myös ulkomailla. Toivottavasti jaksatte pitää tason ensi vuonnakin yhtä hyvänä”. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. ”Ei se petä koskaan” 96. Pääkirjoitus on erinomainen, ja monet artikkelit, joita on vaikea mennä arvioimaan paremmuusjärjestyksessä. Toinen lukija arvioi lehden olevan kokonaisuudessaan antoisa: ”Ei se petä koskaan. ”Murtukoot vääryyden vallat Pohjois-Koreassa ja tulkoon vapaus kärsivälle kansalle. Jeesuksen nimessä, Aamen.” Muistetaan kärsiviä sisaria ja veljiä E lämä-lehden numeron 1112/2024 parhaaksi jutuksi äänestettiin Pekka Simojoen haastattelu otsikolla Afrikan Pekka. 03 4246 5391, perussanoma@atex.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Suomen vierailulla hän kehotti rukoilemaan Pohjois-Korean puolesta. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 | 5 32 raamattuopetus Israelin monet merkitykset 35 nuoren ääni Eemeli Falk on aktiivinen politiikassa 36 haastattelu Porot temmeltävät Airamon tilalla 41 kysymys ja vastaus Paimenpsalmin ulottuvuudet 42 pientä puhetta Harhaa yritetään perustella Raamatulla 44 elokuva-arviot Quisling kertoo synnistä ja armosta 46 samasta perheestä Kaisa Ek ja Leena Luhtasela 49 kolumni Jaakko Heikkilä 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Saat täydellisen armon. Lähetä vastauksesi 19.1. Open Doorsin t-paidassa lukee: ”No doors are closed when we pray”. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestetyssä tilaisuudessa hän kertoi tarinansa. alv 25,5 %. Rukouksen tililtä kate ei lopu, niin kuin edesmennyt pastori ja sosiaalineuvos Antero Laukkanen on todennut. Kirjapalkinnon voittajaksi arvottiin vastanneista Kalevi Heikkinen. ”Pekka Simojoki tarinoineen ja persoonanaan on omaa luokkaansa”, lukijamme kirjoitti. Pohjois-Korean eliittiin kuuluneesta Kyung-Soosta tuli hylkiö, kun hän kääntyi kristityksi. Kiitos hienosta numerosta, joka on tapansa mukaan täyttä asiaa. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Hinnat sis. Juuri niin, mikään ovi, muuri, valta tai voima ei kestä, kun rukoilemme. Hän pakeni Pohjois-Koreasta ja pääsi vaimonsa kanssa Etelä-Koreaan, missä hän asuu nykyään neljän lapsensa ja puolisonsa kanssa. Irtonumeron hinta 8 €
Lähes yhtä pitkä kuusi kasvaa Padasjoen Vesijaon kylässä. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a Miehet Suomessa • Suomen väestöstä on miehiä 2 773 898 eli 49 prosenttia. • Suomalaisen miehen yleisin ensimmäinen etunimi on Juha, ja kaikista miesten etunimistä yleisin on Juhani. Harvaan asutulla maaseudulla asuu viisi prosenttia miehistä. ” ” 6 |. • Miesten keski-ikä on 42,5 vuotta ja eniten on 33-vuotiaita miehiä, joita on 39 802. Lähde: Helsingin Sanomat/tiede 22.11.2024 Sananl. • Miehistä 72 prosenttia asuu kaupunkialueilla. Sen pituus on 45 metriä. • Täysi-ikäisistä miehistä 43 prosenttia on naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, naimattomia on 43 prosenttia, eronneita 12 prosenttia ja leskiä kolme prosenttia. • Suomalainen, 30 vuotta täyttänyt keskivertomies on 177 senttiä pitkä ja painaa 87 kiloa. 18:10 Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan. www.stat.fi Suomen pisin puu S uomen pisin puu on Savonlinnan Punkaharjun euroopanlehtikuusi, jonka pituus on 47,3 metriä. • Yksin asuvia miehiä on 631 719
Islam 574 379 000 15,5 2 007 352 000 25,0 3. Kiinalainen kansanusko 238 188 000 6,4 458 580 000 5,7 6. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä fr ee pik 1970 % 2023 % 1. Buddhalaisuus 233 383 000 6,3 535 545 000 6,7 5. Hindulaisuus 467 434 000 12,6 1 090 304 000 13,6 4. TAMMIKUUN LUKU Uskontoperinteiden kannattajamäärien ja -osuuksien kehitys koko maailmassa 1970–2023 Lähde: Kirkon nelivuotiskertomus: Kirkko epävarmuuksien ajassa/ Johnson & Crossing 2023a; www.worldreligiondatabase.org. Juutalaiset 13 959 000 0,4 15 210 000 0,2 9. | 7. Sikhit 10 668 000 0,3 8 756 000 0,4 10. Etniset uskonnot 171 476 000 4,6 288 866 000 3,6 7. Muut 21 612 000 0,6 52 419 000 0,7 Uskonnottomat 708 478 000 19,2 897 412 000 11,2 Maailman väkiluku 3 695 390 000 8 045 311 000 32,4 K ristittyjen osuus maailman väestöstä oli 32,4 prosenttia vuonna 2023. Uudet uskonnot 39 557 000 1,1 66 488 000 0,8 8. Kristinusko 1 216 131 000 32,9 2 604 381 000 32,4 2
OIDAC Euroopan toiminnanjohtaja Anja Hoffman arvioi, että luku on todennäköisesti paljon suurempi, sillä suuri määrä tapauksista jää ilmoittamatta. Lasse Reijomaa Herää Valvomaan -lehdessä 1/1975 Kristittyjen syrjintä kasvussa Euroopassa E uroopan kristittyihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän seurantakeskus (OIDAC Europe) julkaisi hiljattain raportin ”Intolerance and Discrimination Against Christians in Europe 2024”. Luku sisältää 232 henkilökohtaista hyökkäystä kristittyjä vastaan. OIDAC Eurooppa Raportoi, mukaan vähintään 2 444 kristittyihin kohdistuvaa viharikosta 35:ssä Euroopan maassa vuonna 2023. Kuitenkin noin 80 prosenttia ilman parisuhdetta elävistä toivoisi pitkällä aikavälillä löytävänsä rinnalleen rakkaan. Moni elää myös ilman parisuhdetta. Mutta myös oman aikamme olevista oloista voimme päätellä, mitkä ovat kaikelle hengelliselle työlle elintärkeitä alueita. Etenkin nuoret miehet ja iäkkäät naiset sekä pelkän perusasteen suorittaneet eivät tyypillisesti ole parisuhteessa. Ensinnäkin lähetys ja evankelioiminen... Väestöliiton Perhebarometri 2024 Useimmat suomalaiset toivovat rinnalleen rakasta ihmistä fr ee pik 8 |. Edelleen kristillinen lehtija kirjallisuustyö. Voimme päätellä nämä työllemme tärkeät alueet siitä vastuksesta, mikä on noussut toisenlaisissa oloissa elävien kirkkojen keskuudessa. Matalasti koulutettujen näyttää olevan vaikeampi toteuttaa tätä toivetta. Toiseksi lasten ja nuorten kristillinen kasvatus... Raamattu osoittaa myös kaksi yli muiden kohoavaa työalaa, lähetyksen ja diakonian, jotka elivät jo alkuseurakunnassa. Lähde: Evangelical Focus A violiitto on suomalaisten suosituin parisuhdemuoto, mutta myös avoliitot ovat tavallisia etenkin nuorten keskuudessa. Yleisimpiä viharikosten muotoja olivat kirkkoihin kohdistunut vandalismi (62 %), mukaan lukien tapaukset, joissa kirkkoja häpäistiin (24 %) ja uskonnollisia patsaita rikottiin sekä tuhopolttoyrityksiä ja uhkauksia. Kristillisen kirkon työlle Raamattu antaa perustan ja päämäärän. OIDAC Euroopan vuosiraportti sisältää tietoja kristittyjen vastaisista viharikoksista, kristittyjen syrjinnästä sekä kristittyjen uskonnonvapauden ja siihen liittyvien perusvapauksien rajoittamisesta Euroopassa. mitkä ovat niin tärkeitä osa-alueita kirkon työssä, että niihin kannattaa ja tulee sijoittaa paljon voimia ja varoja. ly h y e t & n o p e at HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Kun aikaa vielä on... – Yli 30-vuotiaista pelkän perusasteen suorittaneista lähes kaksi kolmesta elää ilman parisuhdetta, kun taas suunnilleen yhtä moni korkeimmin koulutetuista on avioliitossa, sanoo Väestöliito tutkija Tiia Sorsa. .. Mitkä siis ovat niin tärkeitä osa-alueita kirkon työssä, että niitä kannattaa vaikeuttaa, ts. Eniten viharikoksista on raportoitu Ranskassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. Kaiken kristillisen työn on oltava yhä uudestaan paluuta alkulähteille. Parisuhteita, joissa ei olla naimisissa eikä asuta yhdessä, on noin 10 prosentilla suomalaisista
Vähitellen peruna syrjäytti Suomessa kaskinauriin, ja siitä pitäen peruna on ollut tärkeä osa suomalaista ruokapöytää. P eruna (Solanum tuberosum) on kotoisin Etelä-Amerikasta. Löytöretkeilijöiden kerrotaan tuoneen perunan Espanjaan, mutta siellä siitä ei kiinnostuttu. ly h y e t & n o p e at KUUSANMÄKI Tiesitkö tämän perunasta. Peruna on kuitenkin edelleen suomalaisen ruokapöydän perusruoka-aine. Suomeen peruna saapui jo 1700-luvun lopulla. Irlantilaiset ottivat perunan omakseen 1700-luvun alkupuolella. www.martat.fi free pik | 9. Irlannista perunan käyttö levisi nopeasti eri puolille Eurooppaa. 1950-luvulla perunan kulutus alkoi laskea riisin ja pastan käytön yleistyessä
10 |
Joskus taas hullumpana, arvioi elokuvaohjaaja Klaus Härö. Sovituksen äärellä TeksTi petri vähäsarja kuvaT petri vähäsarja, wikimedia commons. | 11 – Joskus minut nähdään hurskaampana, mitä olen
Ajokeli on kammottava, mutta kaupungilla kuljeskeluun sää on täydellinen: suuria lumihiutaleita taivaan täydeltä. Sitten tuli viivettä rahoituskuvioihin ja muita projekteja väliin. Se kertoi Abraham Stilleristä. Stiller oli auttaja, Härö selostaa. – Mietimme tuottaja Ilkka Matilan kanssa, mistä tekisimme elokuvan, jos saisimme valita minkä tahansa teeman. – Minua kiinnosti, miksi Suomi luovutti juutalaisia Saksaan, mutta vielä enemmän kiinnosti, oliko ketään, joka yritti estää sen. – Kiitos kiitos, ohjaaja kommentoi. Härö on vannoutunut porvoolainen, vaikka myöntääkin asuneensa opiskeluvaiheessa Helsingissä. – Luulen, että äänenlaadusta tulee näin parempi, hän sanoo. Härö löysi Rony Smolarin kirjan Setä Stiller. – Hän oli kuin pojanpoikansa Ruben Stiller sikäli, että hänellä oli iso sydän ja iso suu. – Mutta en ole varma. Porvoon vanhassa kaupungissa kahvilat ovat söpöjä ja kalliita. Helsinkiin sijoittuu myös ohjaajan uusi elokuva, joka kertoo juutalaisten oloista Suomessa toisen maailmansodan aikana, kun Suomen ja Saksan välinen ”yhteistyö” tiivistyi. Kristittynä näen Vanhassa testamentissa asioita, jotka viittaavat Kristukseen, vaikka juutalainen ei ehkä ajattele näin. Elokuvan loppupuolella piti vähän itkuakin pidätellä. Juutalaisten sapatin vietossa ja yhteisissä aterioissa viitataan Vanhan testamentin kirjoituksiin. Tuosta joukosta ainoastaan yksi selvisi hengissä, Georg Kollmann. Elokuvassa seurataan juutalaisyhteisön kamppailua Helsingissä ja pakkotyöleirillä Lapin Sallassa. Härö alkoi kirjoittaa aiheesta elokuvaa ruotsalaisen dramaturgin Jimmy Karlssonin kanssa. Käsikirjoitus kävi monta seulaa läpi. – Älä tyydy osaraamattuun! Härö kannustaa. Juutalaisuuteen tutustuminen sai Härön ymmärtämään, että kristityn on tärkeä ”elää koko Raamatun kanssa”. – Ja hyvä niin. – Olen tätä elokuvaa tehdessäni ollut toisessa kulttuurissa kylässä. Jo sisällissodan jälkeen hän oli perustamassa orpokotia. – Uudesta testamentista löytyvät ehkä suosikkikohtamme, mutta jos haluat löytää kristittynä aarteita ja iloa, mene Vanhaan testamenttiin. Abraham Stiller ajoi tämän juutalaisjoukon asiaa ja yritti viimeiseen asti puolustaa heitä. Hän toimi tekemättä eroa ihmisten välillä. Olen koettanut puhua siitä totta ja kunnioittaa sitä. Teemaksi kirkastui auttajan tarina. Ministeri juonii Ei koskaan yksin -elokuvassa Valtiollisen poliisin Arno Anthoni ( Kari Hietalahti) vaikeuttaa ministeri Toivo Horellin ( Carl-Kristian Rundman) tuella juutalaisten elämää Suomessa ja junailee kahdeksan ei-suomalaisen juutalaisen luovuttamisen keskitysleirille. Hän on nähnyt elokuvan noin ”80–90 kertaa”. – Muuta syytä en löytänyt tapahtumille. Virtasen roolisuoritus on sydämeen käyvä. – Abraham Stiller tuli köyhistä oloista, ja kun hän meni rikkaisiin naimisiin, hän antoi paljon hyväntekeväisyyteen. Klaus Härö nostaa sanelimeni pöydältä ja asettelee sen servetin päälle. Sovituksen teema nousee vahvasti esiin. Ha ajattelivat, että jos Saksa voittaa, emme saa näyttää tyhmältä, Härö pohtii. ” Stiller oli auttaja.” Tuulen viemää on tylsä elokuva.” 12 |. Hän oli samaan aikaan rakastettava ja rasittava. – En väitä, että nämä suomalaiset viranomaiset olisivat olleet natseja, mutta ainakin asiaan liittyi opportunismia. Hän toivoo, että elokuva välittäisi Suomen juutalaisyhteisön todellisen kokemuksen. O hjaajan ominaisuudet tulevat heti esiin. Pääosassa Ville Virtanen näyttelee Abraham Stilleriä, joka oli Helsingissä asuneiden juutalaisten johtohahmo ja auttaja. Molemmat toistemme ajatuksia tietämättä sanoimme, että Suomen juutalaisluovutuksista. Jos luulet tuntevasi Uuden testamentin, lue Vanhaa testamenttia niin tulee sekä turpaan että rohkaisua. Valmistelu alkoi yli 15 vuotta sitten. Olimme lukeneet Elina Sanan aiheeseen liittyvän kirjan Kuolemanlaiva
Esimerkiksi agentteja juoksemassa eri puolilla maailmaa. Ihmisläheisyys on kristillinen hyve, eikä Härö muutenkaan peittele vakaumustaan. Hirveää saarnaamista. – Monet tietävät, että olen uskova ja usein mainitsen sen ensitapaamisessa, jos kerron itsestäni. – Tuulen viemääkin on tylsä elokuva, kun hirveästi tapahtuu. Minun on vaikea katsoa elokuvia, joissa on hirveästi ihmisiä ja tapahtumia. He edustavat ihmisläheistä tyyliä. Ihmisläheisiä elokuvia Ei koskaan yksin on suurieleinen elokuva, jos sitä vertaa minimalismiin viehtyneen ohjaajan muihin töihin. – Abraham Stillerin sukulaiset ovat ainakin suhtautuneet projektiin positiivisesti. Tanskalainen Bille August ja ruotsalainen Jan Troell tuntuivat olevan valovuosia edellä suomalaisia. Tämähän oli viiden maan yhteistuotanto. – Opiskellessa esikuviksi tulivat myös pohjoismaiset tekijät. ” Tuulen viemää on tylsä elokuva.” | 13 Klaus Härö kertoo, että häntä hieman nolottaa se, miten syvällisenä häntä pidetään.. – Tällä kertaa täytyy sanoa, että en tunne kaikkia heistä. Ei koskaan yksin -elokuvan lopputeksteissä näkyy 1100 nimeä. Härön taiteellisia esikuvia ovat klassiset tekijät, kuten Charlie Chaplin, Orson Welles ja Hitchcock. En ole kristitty siksi, että olisin hyvä ihminen vaan siksi, että minulla on hyvä Jumala, joka on antanut syntini anteeksi. Kun katson Casablancan, huomaan liikuttuvani, vaikka siinä ei ole monta ihmistä, Härö vertailee. Vaikka henkilöhahmoja ei olisi paljon, tekijäjoukko voi olla suuri. Klaus Härön mukaan hänen vakaumuksensa nähdään joskus ”myös sellaisissa paikoissa, missä se ei ole”. – Tykkään selkeydestä
– Siksi se oli minullekin rakas, että sain siinä käsitellä kaikkein tärkeimpiä asioita, Härö lisää. On pakko väittää vastaan. ” Pidän ihmisläheisestä tyylistä.” 14 |. O. Joskus taas hullumpana. Härön mukaan kristitty tarvitsee ”kokonaisen Raamatun”. Ohjaaja perustelee bunkkeriin vetäytymistään kotiasioilla. – Se on itselleni erityinen elokuva, vaikka se ei kerro uskosta kaiken kattavasti. Kyllä kaikkien elokuvien täytyy olla sellaisia, jotka allekirjoitan, vaikka en allekirjoittaisi jokaisen elokuvan hahmon tekemisiä. – Elän joka tapauksessa avoimen Raamatun edessä. Juuri näihin teemoihin Postia pappi Jaakobille kuitenkin johdattaa. Muulloin häneen on mahdotonta saada yhteys. Julkisuudessa Härö ei viihdy. Juutalaisuuteen tutustuminen sai Härön ymmärtämään Vanhan testamentin merkityksen entistä paremmin. – Ei evankeliumia ole kaikki, mikä liittyy uskoon. Erityisen painavasti kristillinen sanoma tulee esiin Härön palkitussa elokuvassa Postia pappi Jaakobille, joka kertoo vanhan papin ja vapautuneen vangin eriskummallisesta työsuhteesta. Hän lukee edelleen teologista kirjallisuutta, mutta ahkerampi pitäisi kuulemma olla. – Joskus minut kuitenkin nähdään hurskaampana, mitä olen. Roseniuksen kirjojen olleen hänelle ratkaisevan tärkeitä. – Joskus minulle sanotaan, että elokuvissasi ovat nämä kristilliset teemat. Riippuu siitä, kuka katsoo. Olen kristitty taiteilija, mutta en katso välttämättä tekeväni kristillisiä elokuvia. Evankeliumi on se, että meidät on puhdistettu ja lunastettu Kristuksen kautta. Hän antaa haastatteluja ainoastaan silloin, kun uusi elokuva ilmestyy. Siinä on evankeliumi, että Kristus on kuollut puolestamme ja meitä odottaa kaikki hyvä, mitä emme ansaitse. Siinä puhutaan armosta ja ihmisenä olemisesta. Uskovat ystävät saattavat nähdä elokuvissani ansioita, joita niissä ei valitettavasti ole, Härö sanoo. Primitiivinen maku Klaus Härö on kertonut 1800-luvun ruotsalaisen herätyssaarnaajan C. Enhän allekirjoita aina omiakaan tekemisiäni. – Ei ole tarkoitus kieltää tätä. – Esimerkiksi Miekkailija-elokuvassa nähtiin kristillistä symboliikkaa, mutta minulle elokuva kertoi vanhemmuudesta ja yhteisöllisyydestä. Tällainen puhe ei välttämättä ole evankeliumia, Härö huomauttaa. Melkein kaikista Härön elokuvista avautuu kristinuskoon liittyviä teemoja, tavalla tai toisella. Ateisti saattaa kokea, että elokuvani ovat hirveää saarnaamista. Saatan kysyä, että mitkä
Makuni on paljon primitiivisempi kuin luullaan. Ei koskaan yksin -elokuvan ensi-ilta on 17.1. suuri kulttuuripalkinto 2007 • Sokeain Ystävien tiedonvälityspalkinto tammikuussa 2010 elokuvasta Postia pappi Jaakobille • Jussi-palkinto 2010 parhaasta ohjauksesta elokuvassa Postia pappi Jaakobille •Härön elokuvista Näkymätön Elina, Äideistä parhain ja Postia pappi Jaakobille on valittu Suomen Oscar-ehdokkaiksi. Kuvaamme ja keskustelemme lapsiperheen arjesta. – Minua joskus nolottaa, kun luen, miten syvällisenä minua pidetään. Härö kertoo omastaan ja antaa kasvatukseen liittyviä neuvoja, ja hymyilee taas kameralle. Härö asettelee itsensä joenvarren postikorttimaisemaan. Tykkään itse katsoa 1970-luvun amerikkalaisia trillereitä ja klassisia vapaudu vankilasta -elokuvia. | 15. – Ehkä voisin ainakin tehdä toiminnallisia kohtauksia. Muutaman sekunnin ajan kerrallaan hän katsoo kameraan ja hymyilee. Pidän ihmisläheisestä tyylistä.” Klaus Härö • Porvoolainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja • Syntynyt vuonna 1971 • Valmistunut taiteiden maisteriksi vuonna 1999 • Ingmar Bergman -palkinto 2004 elokuvasta Näkymätön Elina • Taiteen valtionpalkinto 2004 • Kirkon kulttuuripalkinto 2006 elokuvasta Äideistä parhain • Svenska Kulturfondenin 15 000 euron ns. Tässä uudessa elokuvassahan on vähän trillerimäisiä elementtejä. Mitä kuuluu tälle haaveelle. Näin päästään läsnäolon fiilikseen ja vältetään ”jäätyminen”. Kun pysäytän sanelimen ja tartun kameraan, Härö aloittaa huvittavan esityksen. – Minulla on viisi lasta, ja haluan epäsäännöllisten töiden vuoksi viettää kaiken mahdollisen vapaa-ajan perheeni kanssa. Sitten lähdemme lumisateeseen. Miekkailija sai myös Golden Globe -ehdokkuuden parhaan vieraskielisen elokuvan kategoriassa, historian toisena suomalaiselokuvana. Viimeksi, kun tapasin Härön, hän kertoi yllättäen unelmoivansa toimintaelokuvan tekemisestä. Hän on tekevinään muistiinpanoja ja etsii puhelimesta jotakin. Klaus Härön pitkät elokuvat: • Näkymätön Elina (Elina – som om jag inte fanns), 2003 • Äideistä parhain, 2005 • Uusi ihminen (Den nya människan), 2007 • Postia pappi Jaakobille, 2009 • Miekkailija, 2015 • Tuntematon mestari, 2019 • Elämää kuoleman jälkeen (Livet efter döden), 2020 • Rakkaani merikapteeni, 2022 • Ei koskaan yksin, 2024 kuka
Mies oli rohkea soturi, mutta heikko isä, joka ei tahtonut pahoittaa lastensa mieltä heitä rankaisemalla – eikä sellaisesta kasvatuksesta hyvä seuraa. Oliko Daavidilla siis kanttia neuvoa heille itsehillintää sukupuoliasioissa. Tämähän on yksi tärkeimpiä asioita, joka uskovan isän pitäisi pojilleen opettaa: että näet miehen on varjeltaTamar, Daavidin häväisty tytär Maailmassa ei ole niin kauheaa kohtaloa, ettei se voisi muuttua siunaukseksi Jumalan käsissä, kirjoittaa Mailis Janatuinen. Kysymyksessä ei varmaan ollut nuoren prinssin ensimmäinen intohimon kohde eikä viimeinenkään. Tyttö oli varmaan ehtinyt jo haaveilla avioliitosta ihanan miehen kanssa, kuten murrosikäiset tytöt tapaavat tehdä. r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti m a il is ja n at u in en ku va pe k k a r a h ko n en. Tragedioiden sarjan aloitti vanhin poika Amnon. Daavidin aikuiseksi kasvaneet pojat olivat kyllä selvillä isänsä aviorikoksesta Batseban kanssa, oletettavasti myös Urian murhasta. (Noilla kahdella oli sama isä, mutta eri äiti.) Tällaistakin saattaa siis tapahtua moniavioisten perheiden – samoin kuin myös meidän aikamme uusioperheiden – katon alla. Amnonin intohimo Mutta Amnon, Daavidin esikoinen, oli nyt siis ihastunut sisarpuolensa kauneuteen ja halusi päästä tämän sänkyyn. D aavidilla oli lapsia paristakymmenestä vaimosta, mikä tietenkin toi omat ongelmansa suurperheen elämään. Sitä paitsi prinsessoja varjeltiin niin tarkasti, etteivät he saaneet ottaa askeltakaan ilman ”esiliinaa”. Tamarilla oli kokoveli niemeltä Absalom, joka rakasti herttaista sisartaan sydämensä pohjasta. Tamar oli suloinen teini-ikäinen prinsessa, jota odotti turvattu tulevaisuus jonkun yläluokkaisen israelilaisnuorukaisen tai naapurimaan prinssin vaimona. Nuori prinssi oli tottunut saamaan kaiken, mitä halusi, ja nyt hän halusi sisarpuoltaan Tamaria. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin erityisen visainen, koska Mooseksen laki kielsi vapaan seksin yleensä ja insestin eritoten
Miten ihmeessä nuo kaksi nuorta miestä luulivat pääsevänsä rangaistusta pakoon, jos he sotkisivat kuninkaan tyttären elämän tuolla tavalla. Amnon oli yhtä umpikiero suunnitellessaan, miten saada Tamar sänkyynsä. Tälläkin tavalla isien pahat teot siis kostautuvat lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. Serkkunsa kehotuksesta hän tekeytyi sairaaksi ja sai sillä tavalla houkutelluksi sisarpuolensa | 17. va heikompaa sukupuolta sekä omiltaan että naisen itsensä himoilta. Nuori mies oli täysi heittiö ja neuvoi lemmensairaalle Amnonille oikein kädestä pitäen, miten tämä saisi järjestetyksi Tamarin omaan huoneistoonsa. Nyt Amnon aikoi kulkea isänsä viitoittamaa tietä. Kysymyksessä eivät olleet mitkään normaalit treffit, vaan kylmästi suunniteltu viattoman tytön raiskaus. Päällekarkaus Hovissa pyöri tuohon aikaan prinssien serkku Jonadab. Niin kuin ei rangaissutkaan. Daavid oli ollut umpikiero koettaessaan peittää jälkiään Batseban raiskauksen jälkeen. Vai tiesivätkö he jo valmiiksi, ettei Daavid heitä kuitenkaan rankaisisi. Daavid-parka oli antanut heikkona hetkenään pojilleen toisenlaisen esimerkin: ota kenet haluat kyselemättä, onko se oikein vai väärin
Tamar ei välittänyt enää mistään mitään, vaan osoitti koko maailmalle, ettei hän ollut enää neitsyt eikä siis naimakelpoinen nainen. Siinä vaiheessa Amnon teki niin sydämettömän tempun, että ajoi sisarpuolensa ulos huoneistostaan ja käski palvelijan pistää oven lukkoon tämän perässä. 13:12–13.) Olisiko Daavid todellakin sallinut puolisisarusten välisen avioliiton, vai koettiko Tamar-parka vain voittaa aikaa puhumalla, mitä sylki suuhun toi. Häväisty tyttö kulki linnan pihan yli vaatteet reväistyinä, kädet päänsä päällä, tuhkaa hiuksissaan, lakkaamatta huutaen. Raamattu kertoo, että hän jäi yksinäisenä asumaan veljensä Absalomin taloon. Esimerkiksi näin: ”Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Tamarin häpeä Kun prinssi oli saanut tahtonsa läpi, kävi kuten arvata saattaa: ”Sen jälkeen valtasi Amnonin voimakas vastenmielisyys Tamaria kohtaan, voimakkaampi kuin rakkaus, jota hän oli sitä ennen tuntenut” (2. Ruumistaan kun ihmisen on perin vaikea pettää. Eihän maailmassa ole niin kauheaa kohtaloa, ettei se voisi muuttua siunaukseksi Jumalan käsissä. Muut kuninkaan tyttäret menivät vuoron perään naimisiin. Monelleko naiselle lienee historian saatossa käynyt samalla tavalla. Viimeistään siinä vaiheessa hänen on pakko miettiä uusiksi, onko ihmisellä oikeus tuottaa toiselle ihmiselle – ja vieläpä omalle lapselleen – miten suurta tuskaa hyvänsä oman onnensa tähden. Niin käyttäytyivät raiskatut naiset tuohon aikaan Israelissa. Moni aviopuolisonsa hylännyt joutuu myöhemmin katselemaan oman lapsensa tai lapsenlapsensa tuskaa avioeron myllerryksessä. Sam. Puhu sen sijaan kuninkaan kanssa, hän varmasti suostuu antamaan minut sinulle.” (2. Oikea sankari voittaa vahvempansa, pelkuri ja naissankari heikompansa. Tyydytys kesti kiitävän hetken verran, mutta sen jälkeen raiskaaja jo tiesikin syvällä sydämessään tehneensä väärin, ja hänelle tuli kuvottava olo. Tytöllä ei varmasti ollut omanarvontuntoa jäljellä nimeksikään, mikä teki hänen elämänsä vielä entistäkin raskaammaksi. Jumalan sanan avulla Tamarista saattoi tulla nainen, joka levitti ympärilleen hyvyyttä ja rakkautta – eikä sellainen elämä mene koskaan hukkaan. Sam. Pyhäkköteltta seisoi tuohon aikaan kuninkaanlinnan pihalla. Sen kuitenkin tiedämme, että jos tyttö kantoi tragediansa Herran käsiin, tämä antoi hänelle kaikesta huolimatta elämisen arvoisen elämän. Häpeän teki vielä tuhat kertaa pahemmaksi se, että kysymys oli insestistä, ja raiskaaja oli ollut tytön oma veli. Mutta ei Tamar; häntä ei huolinut kukaan. 13:15). Kohtalonsa hyväksyminen ja vääryyden anteeksi antaminen vaativat joka tapauksessa nuorelta naiselta vuosien surutyön. Voittamistakin kun on kahta lajia: sankarillista ja häpeällistä. Kaikki tiesivät, että hänen naiseuttaan oli loukattu kauheimmalla mahdollisella tavalla. Kun Amnon sitten alkoi lähennellä Tamaria, yritti tämä epätoivoisesti puhua hänelle järkeä: ”Veljeni, älä häpäise minua! Sellaista ei tehdä Israelissa! Älä tee niin mieletöntä tekoa! Kuinka minä voisin koskaan päästä eroon häpeästäni. Näin Herra kasvatti Daavidia, ja näin hän kasvattaa meitäkin – lastemme kautta. Sen me näemme kaikkein selvimmin Jeesuksen rististä. Tragedia Herran käsissä Emme kuule Tamarista tämän jälkeen enää sanaakaan. Tamarilla oli siis mahdollisuus osallistua aamuin ja illoin jumalanpalvelukseen uhrialttarin ääressä ja laulaa psalmeja yhdessä seurakunnan kanssa. Miltä lienee Daavidista tuntunut katsella vuodesta toiseen tyttärensä onnettomuutta. Synti näytti edeltä käsin houkuttelevalta, mutta kun silmät aukenivat, jäi jäljelle vain vastenmielisyys. 18 | ” Synti näytti houkuttelevalta.”. Tuohon maailmanaikaan ei näet muilla kuin neitsyillä ollut mitään arvoa avioliittomarkkinoilla. Sitten Absalom kuoli väkivaltaisen kuoleman ja hävisi sisarensa elämästä. sairaskäynnille asuntoonsa. Verbi on sama, jota käytettiin Daavidin voittaessa Goljatin. Tamar oli hänelle elävä esimerkki siitä, mitä naisille tapahtuu, jos miehet alkavat tehdä seksuaalielämän alueella, mitä haluavat, Jumalan käskyistä välittämättä. Heille järjestettiin komeat häät, ja he saivat kokea äitiyden ilon. Oli miten oli, Amnon ei kuunnellut sisartaan, vaan ”voitti” hänet. Niin, mihin tuo tyttöparka joutui häpeänsä kanssa. Aina kun veli palasi kotiinsa, katselivat häntä jostain nurkasta sisaren surulliset silmät. Sitä me emme tiedä. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy” (40:18). Ja kaikki Israelissa pitäisivät sinua mielettömänä. Tamar jää yksin ”Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa”, oli Tamar itkenyt velipuolensa edessä koettaessaan estää tätä toteuttamasta aikeitaan
Siihen me suomalaiset voimme vaikuttaa näyttää esimerkkiä, edistää diplomatiaa, neuvotteluja, kohtaamisia. Gazaan tehdään vielä verisempi vastaisku: yli 40 000 tapetaan. Israel ja sen ystävät eivät anna anteeksi Hamasille. Ehkä jälleen tapahtuu ihme: ihmiset nöyrtyvät rauhaan. Se on kestänyt jo 47 vuotta. Mutta syttyi rauha Egyptin ja Israelin välille. kesäkuuta sitä uhanneet arabimaat. Kärsivällisesti hän rakensi rauhaa toivottomassa tilanteessa, Namibiassa, Indonesian Acehissa, Pohjois-Irlannissa ja muissa epätoivon keskuksissa. Jordania hyökkäsi Länsi-Jerusalemiin. Muuta vaihtoehtoa ei ole Lähi-idässä: hitaasti hahmottavat voivat oppia ja muuttaa käyttäytymistään. Hän maksoi siitä hengellään. Kaikki liikkuu. Rauhannobelisti Martti Ahtisaari vakuuttaa, että rauha on tahdon asia, mahdollinen myös Lähi-idässä. | 19 k o lu m n i Me hitaasti hahmottavat Te ks Ti ta pa n i ru o k a n en ku va sa ri sa v el a kirjoittaja on teologian maisteri ja päätoimittaja emeritus. Se sisältää myös palestiinalaisten itsehallinnon. Syyria ja Libanon iskivät Pohjois-Israeliin. ”Israel on ajan merkki, sen osoitti kuuden päivän sota. Se oli Israelin talvisota, täällä puhuttiin. Historia ei ole päättynyt. Yhdysvallat tukee sopimusta. Ahtisaari oli peruskoulutukseltaan kansakoulunopettaja. Syyskuussa 1978 Israelin ja Egyptin Camp Davidin rauhansopimus herättää toivon: Israel palauttaa miehittämänsä Siinain Egyptille ja Egypti tunnustaa Israelin valtion. Lännen nuoret osoittavat mieltään palestiinalaisten puolesta. Israel tuhosi salamaiskulla arabimaiden sotavoimat ja lähestyi raamatullisia rajojaan. Ennustukset toteutuvat”, iloitsi tuleva Lähi-idän reportteri 16-vuotiaana lukiolaisena Raamattunsa äärellä. Kysyin joskus, miten hän jaksaa neuvottelupöydässä rauhanneuvottelijana verivihollisten välissä. Uusi tieto ja uudet ihmiset vaikuttavat. Haastattelen osapuolten johtajia, Israelin pääministeri Jizthak Rabinia, PLO:n Jasser Arafatia ja monia muita. Vaikka Neuvostoliitto oli arabien puolella, pieni maa voitti. Syntyy Lähi-idän rauhan malli, johon yhä vedotaan. Se on epätodennäköistä, mutta mahdollista.. Israel tuhosi kaksi kolmasosaa Syyrian ilmavoimista. Entä sitten. Israel karkotti sen maasodassakin. Israel tuhosi Jordanian lennoston, saartoi maavoimat ja eteni päivässä Jordanin länsirannalle. Egypti menetti 90 prosenttia lentokoneistaan ja kenttänsä kolmessa päivässä. Israel oli lyönyt 5.–10. L ähi-idän herätys syttyi nuorten leirillä 1967. Seuraan reportterina Lähi-itää vuosikymmeniä. Maailma oli ihmeissään. Ahtisaari kuolee runsaan viikon kuluttua Hamasin julman hyökkäyksen jälkeen viime syksynä. Presidentti vastasi: ”Juuri sellaisten kesken rauha on rakennettava.” Hän lisäsi vielä, että onneksi hänet on koulutettu hitaasti hahmottavien opettajaksi. Ympäristö muuttuu, johtajat vaihtuvat. Hamasin hirvittävä isku Israelin siviilien kimppuun syksyllä tuhoaa toivon: yli tuhat tapetaan. Neuvottelut ovat 2023 pitkällä Saudi-Arabiassakin, mutta syttyy uusi sota. Egyptin presidentti Anwar Sadat lensi Israeliin ja puhui sen parlamentissa knessetissä marraskuussa 1977
Kolmekymppisenä aloin opiskella Helsingin yliopistossa poliittista historiaa ja sivuaineena viestintää. – Jos on kerran tai kymmenen kertaa telkkarissa, ei sillä vielä tulla tunnetuksi. Positiivinen palaute kannusti jatkamaan kirjoittamista. Se hienoin uutinen 20 | Eläkkeelle jääneen uutisankkurin Keijo Leppäsen mielestä kristinuskon sanoma on maailmankaikkeuden paras viesti. Miljoona katsojaa Leppänen kertoo, että kesti kauan ennen kuin ihmiset alkoivat tunnistaa hänet kadulla. Kun Leppänen 35-vuotiaana valmistui yliopistosta, hän työskenteli jo MTV3:n uutisankkurina. Lukiossa hän huomasi saavansa äidinkielestä kymppejä. Hän ihmettelee, miksi ”henkivakuutus ilman vakuutusmaksua” kelpaa niin harvalle.. Leppänen kertoo, että kun hän aloitti uutistenlukijana, katsojaluvut olivat Kymmenen uutisissa miljoonan luokkaa. Leppäsen toimittajan ura alkoi varhain. Siitä koituva julkisuus on kuitenkin neutraalia, eikä se herätä suuria intohimoja. – Tämän jälkeen olin hetken Uudessa Suomessa, kunnes se kaatui. – Olin kyllä iltauutisissa alusta alkaen, ja onhan se isoin uutisohjelma. – Luulen, että kun joku päätyy tällaisiin hommiin, se perustuu siihen, että on jo lähtökohtaisesti aika neutraali tyyppi. Sillä kokemuksella pääsin Seinäjoelle Ilkkaan vuodeksi harjoitteluun. – Lukion jälkeen pääsin Aamulehteen kesätoimittajaksi. Uutistenlukija mielletään äärimmäisen luotettavaksi henkilöksi. Edelleen kymppiuutisilla on noin 500 000–700 000 katsojaa per lähetys. Näyttelijä, urheilija tai joku muu, josta tehdään otsikot, päätyy nopeammin suureen julkisuuteen. Jos olisi kovin räväkkä tai erikoisen näköinen, ei päätyisi uutisankkuriksi, koska tämän tyyppisissä tehtävissä työnantaja haluaa, että huomio kiinnitetään asioihin eikä ihmisiin. – Sanoisin kuitenkin, että olin kansalle todella tuttu vasta viimeisen kymmenen tai viiden vuoden aikana. Iltauutiset todellakin on iso ohjelma. Se meni niin hyvin, että he lupasivat minulle vakituisen työpaikan, kunhan käyn armeijan ensin, Leppänen selostaa. Armeijan jälkeen hän työskenteli Ilkassa 10 vuotta, koko 1980-luvun. Tai viimeistään viime lokakuun vaihteessa, kun olin hetken aikaa Suomen tunnetuin eläkeläinen. Leppänen kertoo, ettei hän missään vaiheessa harjoitellut vakuuttavaa ilmaisua. S uomen kansa tuntee Keijo ”Keke” Leppäsen vakuuttavana uutisankkurina, jonka eläkkeelle jäämistä juhlittiin syksyllä
h e n k il ö – Telkkaristahan minulla ei ollut kokemusta ennen kuin aloitin uutistenlukijana, ja se oli aika suuri hyppy. – Joskus olen itsekin tätä ihmetellyt. Uutiset, joissa kerrottiin, että suomalaisia on menehtynyt paljon, olivat vaikeimpia. Suoritus on kuitenkin aika neutraali, vaikka asia olisi myönteinenkin. Toimittajan kokemus kuitenkin auttoi. Aina asiallisesti Leppäsen uran haastavimmat tilanteet liittyivät suuriin katastrofeihin. Ehkä minulla oli myös aika hyvä ääni ja puhetapa, Leppänen arvioi. – Estonia on jäänyt mieleen, samoin kouluampumiset ja Konginkankaan bussiturma. Ja kun nämä uutiset eivät ihan tuttavatai perhepiiriä ole koskenut suoraan, olen pystynyt jokaisen tuollaisen homman hoitamaan. Esimerkiksi vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruuden yhteydessä. – Se on vähän luonnetyyppija keskittymiskysymys. Leppänen kuitenkin jatkaa, ettei hänen ollut vaikeuksia ”pitää itseään kasassa” näistä raportoidessaan. Se hienoin uutinen Te ks Ti ja ku va pe tr i vä h ä sa rj a ” Pystyin pitämään itseni koossa.” | 21. Ei ole tarvinnut itkua pidätellä tai tunteilla
Sellaiseen, jossa Jeesuksen nimi sanotaan ääneen, mutta mukana on toiminnan vakautta ja tilaa epäonnistumisille. – Olen aina vierastanut sellaista katoilta huutamista ja jyrkkää evankeliumin julistamista, johon liittyy ajatus, että minä täältä opetan muita. – Uskon, että Jumala kohtaa yksilöihmisiä aika laajastikin. Missään säännöllisissä vapaaehtoistöissä en ole nuoren aikuisuuden jälkeen ollut mukana, mutta käyn seurakunnassa silloin tällöin ja autan muun muassa pienissä juontojutuissa. Tästä olen itseni vapauttanut. Toisaalta Leppänen arvelee, että kaikki Jumalan toiminta ihmisten elämässä ei näy tilastoissa tai katugallupeissa. ” Vierastan katoilta huutamista.” 22 |. Miten hyvää sanomaa pitäisi sitten viestiä. – Nykyisessä yhteiskunnassamme mietin, että jos vesi on hyvää ja raikasta, mutta se ei maita, onko pumpussa vikaa. Leppänen jatkaa, että toisaalta lähetyskäskyn toteutuminen kuitenkin edellyttää julistamista. – Nuoruudessani opin siihen, että uskon lujuutta määriteltiin sen perusteella, kuinka aktiivinen olen tai mihin osallistun. Harrastuksiin kuuluvat tennis ja padel, ja uutuutena hiihto. Eilen viimeksi olin sellaista pitämässä. Keinutuoliin hän ei kuitenkaan suunnistanut. Tämän viestin perillemeno on Leppäsen mukaan asia erikseen. Se että sitä ei tapahdu kirkoissa näkyvästi, ei välttämättä korreloi sen kanssa, missä kunnossa ihmisten jumalasuhteet ovat. – Edelleen olen Helsingin Saalemseurakunnan jäsen. – Sain työkavereilta läksiäislahjaksi hiihtovälineet ja kolme tuntia opetusta Jari Isometsältä. Toimin yrittäjänä heille. – Vierastan tuputuskristillisyyttä, mutta kannatan sitä, että pannaan tolppaan ilmoitus hengellisestä tilaisuudesta, tai juttu lehteen. Uusi elämäntilanne avaa hänelle nyt entistä paremmat harrastusmahdollisuudet. – Muutenkin harrastukseni painottuvat liikuntaan, niin kauan kuin jäsenet liikkuvat, ja ajatus. Ihmisten reviireille tunkeutuminen ei sovi minun ajatteluuni. Menin 10 päivää eläkkeelle jäämisen jälkeen viestintätoimisto Kaikuun töihin. – Ei minun ollut tarkoituskaan jäädä kokonaan eläkkeelle. – On ihmeellistä, että tällainen henkivakuutus ilman vakuutusmaksuja ei kelpaa ihmisille, kun edunsaajana on vielä ihminen itse. Isometsä opettaa Leppänen jäi lokakuussa eläkkeelle varsin näyttävin menoin. Eli ne tulevat tai lukevat, joita kiinnostaa, ja muut jatkavat kulkuaan. Leppänen kuvailee, että ”osallistava tai osallistuva hartaudenharjoitus” on hänen kohdallaan hieman hiipunut, mutta uskon kohde ei. Erityisen hienona hetkenä Leppäsen mieleen on jäänyt Suomen Nato-jäsenyydestä kertominen. Tarvitsee vain uskoa Keijo Leppänen kasvoi helluntailaisessa perheessä ja varttui muutenkin helluntailiikkeen piirissä. Olen siellä joskus myös juontanut tilaisuuksia. – Kuitenkin politiikka on yhteiskunnan perusedellytys ja uskonasiat yksilöihmisen merkityksellisin valinta ja linjanmääritys. Metodeja on kuitenkin syytä tarkastella, koska maailmaa ei vielä ole evankeliumilla valloitettu. Oma helluntaiseurakunta on Leppäselle edelleen tärkeä ja rakas, mutta samalla hän kokee liukuneensa hieman erilaiseen uskonilmastoon. Usein näissä pyrkimyksissä ollaan vilpittömiä, mutta tällä pumpulla ei ehkä saada sitä raikasta vettä janoaville ihmisille. – Turvallisuusympäristömme oli muuttunut, ja tuntui hyvältä, kun tällainen selkänoja saatiin vahvistettua. – Ei sanoma etene, jos kristityt vetäytyvät kuoreensa, eivätkä puhu mitään. Ei tarvitse muuta kuin uskoa, Leppänen julistaa. He myyvät esiintymiskoulutuksia yrityksille ja yhteisöille. – Olen käynyt siellä joka ikinen kesä yli 50 vuotta putkeen, pois lukien korona-aika. – Sanoisinko ekumeenisempaan ja luterilaisempaankin. – Edelleen olen sitä mieltä, että kristinuskon sanoma on maailmankaikkeuden kaikkien aikojen hienoin viesti. Ei pidä tuputtaa Kristinusko on edelleen yhteiskunnassamme jonkinlainen tabu, samoin kuin politiikka, väittää Leppänen. Kaikkeen maailmaan pitäisi mennä evankeliumia julistamaan. Helluntaikirkon Juhannuskonferenssiin osallistumista Leppänen pitää ”jonkinlaisena kunnia-asiana”. Näitä on ehkä 2–5 keikkaa kuukaudessa, Leppänen raportoi. Että on Jumala ja hänen Poikansa, joka tuli sovittamaan minun syntini ja jokaisen muun synnit
Sellainen meilläkin oli joulupuuna kuusen sijaan. Y lväästi kohoava liekkimäinen sypressi on Välimeren maiden ikoninen ja näyttävä puu. Sypressi on yksikotinen, hedekukat ovat käpymäisissä kukinnoissa. 55:13) ja jatkaa teemaa luvussa 60: ”Libanonin kunnia tulee sinun tykösi, kypressit, jalavat ynnä hopeakuuset, kaunistamaan minun pyhäkköni paikkaa, ja minä saatan jalkaini sijan kunniaan.” (Jes. Ikivihreä sypressi r a a m at u ll is ia k a sv e ja Raamatussa mainitaan Tyroksen kuninkaan toimittaneen setrien ohella sypressipuita Salomonille (1. | 23 Te ks Ti M ik a Po u ke ku va is to ck. Euroopan kielissä sen nimikin tulee Kyproksen saaren mukaan. Se kasvaa hitaasti mutta on hyvin pitkäikäinen. Sypressi sai toimia Herran temppelin lattialankkujen ja ovilevyjen materiaalina (1. Israelin alueella sitä on kasvanut yleisesti ainakin Juudean vuoristossa, Edomin ja Gileadin alueella. Hesekielin kirjassa kuvataan Tyyron kaupunkiin rakennettua täydellistä kauneutta. Sypressi (Cupressus sempervirens) on sypressikasvien (Cupressaceae) heimoon kuuluva ainavihanta havupuu, ja se voi yltää 30 metrin korkuiseksi. Minä kuulen häntä, minä katson hänen puoleensa, minä, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi: minusta on sinun hedelmäsi.” (Hoos 14:9.) Israelissa asuessamme paikallinen metsänhoitoyhdistys lahjoitti vuosittain kristityille nuoren sypressipuun joulupuuksi joulun juhlimista varten. Sypressit ovat kotoisin eri puolilta pohjoisen pallonpuoliskon lämpimiä ja lauhkeita alueita, kuten Luoteis-Afrikasta, Lähi-idästä, Himalajalta, Etelä-Kiinasta ja Pohjois-Vietnamista. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty siitä tehtyjä huonekaluja ja rakennusten puuosia. 9:11) rakentamista varten. Kun. Profeetta Jesaja lupaa, että kun Israel palaa Herransa luo, orjantappuran paikalle kasvaa sypressi (Jes. ”Efraim! Mitä on minulla enää tekemistä epäjumalien kanssa. 27:5). Aasiassa sypressiä käytetään koristamaan monien temppelien puutarhoja, ja muinaisessa kreikassakin sitä pidettiin pyhänä puuna. Pyramidimaisen sypressin runko on suora ja lehvät leviävät tuuheina sivuille. Siitä on valmistettu soittovälineitä, huonekaluja ja tarvekaluja. Nykyään se kasvaa Israelissa varsinkin pihoilla ja puutarhoissa, hoidetuissa metsissä ja hedelmätarhojen tuulensuojana istutettuina, ei kuitenkaan enää luonnonvaraisena. 60:13.) Jumala vertaa itseäänkin ikivihreään Sypressiin, joka kantaa hedelmää. Sypressi levitti tuoksuaan juhlaamme. Raamatun aikana sypressipuuta on käytetty talojen ja laivojen rakentamiseen. Siihenkin kuuluvat sypressilaudoitukset (Hes. Sypressi kestää hyvin sekä kuivuutta että kylmyyttä ja selviytyy jopa ajoittaisista metsäpaloista. Saimme sen itse käydä valitsemassa istutuksilta. Laajamittainen jalostaminen on johtanut monenlaisiin muotoihin, kokoihin ja väreihin, joita kasvatetaan puistoissa ja puutarhoissa kaikkialla maailmassa. Sen lehdet ovat ikivihreät ja ne ovat tuoksuvia ja suomumaisia. Sypressi kukkii maalis-huhtikuussa. Kun 6:15,34)
Uskoontulo mullisti kerran tämän kristittyjä valvoneen viranomaisen elämän. 24 |. Kyung-Soonista tuli Korean demokraattisen kansantasavallan virkamies, jonka tehtävänä oli valvoa kristityiksi epäiltyjä. Kristinusko näkyi heidän elämässään. Olin etuoikeutettu, sillä sain opiskella. -S ain kuulla Jumalasta ensimmäisen kerran opiskellessani yliopistossa. Sen jälkeen alkoi pitkä pakomatka. Sain tietää kristityistä koko ajan enemmän. Oli vuosi 1990 ja olin 19-vuotias, Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan loikannut Kyung-Soo kertoo. Nyt pastori Kyung-Soo elää onnellisesti Etelä-Koreassa. Kristityksi käännyttyään Kyung-Soo joutui vankilaan kidutettavaksi. Kristittyjen rakkaus ja uhrautuminen teki Kyung-Soohon vaikutuksen. – Silloin pääsin tutustumaan kristittyjen arkeen ja näkemään heidän elämäänsä läheltä. He antoivat vähästä ruoastaan ja auttoivat apua tarvitsevia. Kyung-Soota kosketti, kuinka pastori Lee, jonka toimintaa hän valvoi, auttoi tuberkuloosiin sairastunutta sihValvovasta viranomaisesta evankeliumin lähettilääksi Pohjois-Koreasta loikannut pastori Kyung-Soo on onnellinen voidessaan kertoa maanmiehilleen Jumalasta
Kristityt yhteiskunnan pohjasakkaa PohjoisKoreassa Pohjois-Koreassa asuu 26,1 miljoonaa ihmistä, heistä noin 400 000 arvioidaan olevan kristittyjä. He auttoivat nälkää näkeviä kansalaisia, antoivat heille ruokaa ja todistivat uskostaan. Siinä Jumala on korvattu diktaattori Kim Jon-unilla. Aluksi minun oli vaikeaa kommunikoida Etelä-Koreassa, Kyung-Soo kertoo. Valtiovalta pelkää kristittyjä, sillä kuoleman rangaistuskaan ei ole kristityille pelote, sillä kuoleman jälkeen kristittyä odottaa ylösnousemus. Pohjoiskorealaiset kutsuvat maan johtajaa yhteiskunnan isäksi. Seuraavana kesänä hän pakeni vaimonsa kanssa Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean yhtymäkohdassa sijaitsevaan vuoristoon. Mutta hän ei kuollutkaan, vaan Jumalan armosta hän sai vähitellen toipua vakavista vammoistaan. Elämäni muuttui täysin, kun tutustuin Jumalaan. Vuonna 2022 Etelä-Koreassa eli yli 33 000 pohjoiskorealaista, joista enemmistö saapui maahan loikkareina 1990-luvun puolivälissä, jolloin Pohjois-Koreassa oli nälänhätää. – Kun tulin uskoon, tapasin naisen, joka oli kristitystä perheestä. Opiskelijamaailma auttoi sopeutumaan Ennen pakoaan Etelä-Koreaan Kyung-Soo oli kuolla, sillä häntä kidutettiin 120 päivää pahamaineisessa vankilassa, josta ei yleensä vapauduttu elävinä. Kristinusko nähdään vaarallisena uskontona. Kyung-Soo kertoo sopeutuneensa melko hyvin Etelä-Korean elämäntyyliin, mutta myöntää etelän ja pohjoisen valtioissa olevan hyvin erilainen kulttuuri ja elämäntapa. Mitä ajattelet Pohjois-Koreasta nyt, KyungSoo. Tähän kristityt eivät tietenkään voi yhtyä, sillä on vain yksi Jumala ja taivaallinen Isä. Kyung-Soo alkoi kiertää Pohjois-Koreaa yhdessä pastori Leen kanssa. – Olen onnellinen, kun voin auttaa pohjoiskorealaisia ihmisiä ja kertoa heille Jumalasta ja kristinuskosta. Myös KyungSoon oletettiin kuolevan pian vapautumisensa jälkeen toukokuussa 2003. Pohjois-Korean hierarkkisessa yhteiskunnassa kristityt ovat kaikkein alinta pohjasakkaa. Pastori Kyung-Soon vieraili viime lokakuussa Suomessa Open Doorsin kutsumana. Uskoontulo muutti myös Kyung-Soon arvot. Vuoristosta heidän matkansa jatkui Kiinaan ja myöhemmin Etelä-Koreaan. – Surullisin kuolema, mitä olen nähnyt, on nälkään kuoleminen. Pohjois-Korea on ollut pitkään ykkössijalla kristittyjen vainoja mittaavalla World Watch -listalla. Pastori Leelta sain kuulla Jumalasta ja kristinuskosta. On kamalaa, että yhden johtajan vuoksi monet kuolevat. – Pohjoisja Etelä-Korea ovat olleet samaa maata, mutta ne ovat kehittyneet eri suuntiin. Hänen sopeutumistaan uuteen kotimaahan helpotti yliopistomaailma, jossa hän tutustui nuoriin opiskelijoihin. Sopeutuminen kilpailuhenkiseen yhteiskuntaan, jossa pohjoiskorealaisia kohdellaan usein toisen luokan kansalaisina, on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Siellä he elivät kaksi vuotta paikallisten metsästäjien avun varassa. – Nälkäisiä ihmisiä auttaessamme, meidät pidätettiin. Hänen oli tarkoitus avioitua tytön kanssa, jonka perhe oli hyvässä asemassa maan hierarkiassa, mutta suunnitelma muuttui. Pohjois-Koreassa uskonto on korvattu jucheideologialla, joka ammentaa aineksia kristinuskosta. – Se kosketti minua. Nälkäisiä auttaessamme meidät pidätettiin.” ” m a a il m a n y t Te ks Ti sa ri sa ve la ku va T th o M as ev an s / u n sP la sh , sa ri sa ve la | 25. Kiinassa piti olla hyvin varovainen, jotta tausta ei paljastuisi, sillä Kiina palauttaa loikkarit takaisin PohjoisKoreaan. Virkavalta oli pidättänyt miehen kristillisen materiaalin levittämisestä. teeriään, kun kukaan muu ei auttanut. Etelä-Koreassa loikkareita varten on rakennettu vastaanottokeskuksia, joissa he saavat ruokaa, vaatteita ja opastusta paikalliseen elämäntyyliin. Nykyään pastorina toimivan Kyung-Soon sydämellä on erityisesti pohjoiskorealaisten auttaminen. Jopa yli kymmenen prosenttia kristityistä elää erilaisilla vankileireillä vaikeissa oloissa. – Nyt elämme onnellisesti Etelä-Koreassa neljän lapsen kanssa
Hän pääsi opiskelemaan kauppatieteitä kansainväliselle linjalle ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun. Yhdeksän kuukauden intensiivikurssiin kuului työharjoittelu, jonka Adwoa suoritti eräässä espoolaisessa koulussa. Yhteys isään oli katkennut vuosia aikaisemmin, kun vanhempien avioerossa Adwoa ja hänen siskonsa olivat jääneet äidin kanssa Ghanaan. Ghanassa hän oli tutustunut samassa lukiossa ylemmillä luokilla olleeseen Pauliin, joka oli lähtenyt Lontooseen opiskelemaan maisterin tutkintoa. E spoolainen Adwoa Brewu, 42, ja hänen miehensä Paul ovat kotoisin Ghanasta. Sisko onnistuikin jossain vaiheessa jäljittämään isän Suomeen ja yhteys löytyi. Hän ei silloin arvannut, että Suomesta tulisi hänen ja hänen perheensä uusi kotimaa. Esikoisen ollessa noin vuoden ikäinen Adwoa alkoi odottaa toista lasta, joka syntyi loppuvuonna 2010. Isä oli tyttärille syy siihen, että he matkustivat Ghanasta tuhansien kilometrien päähän täysin toisenlaiseen kulttuuriin. Vaikka hän oli antanut miehelleen luvan lähteä, se ei ollut se, mitä hän oli toivonut. Kun Paul lähti, Adwoa alkoi kiivaasti etsiä miehelleen töitä ja rukoili Jumalalta apua. Reilu vuosi kului etäliitossa. Kun sopimus siellä päättyi, hän ryhtyi yrittäjäksi. Tullessaan Suomeen 2007 Adwoa ajatteli, että jäisi maahan joksikin aikaa voidakseen tutustua paremmin isäänsä. Suomessaoloajan hän halusi hyödyntää opiskeluun. Isänsä avustuksella Adwoa löysi sopivan opiskeluvaihtoehdon. Kahdeksan vuotta vierähti yrittäjänä, mikä oli vaikeaa aikaa. Vähän ennen pariskunnan esikoisen syntymää, vuoden 2009 alussa, myös Paul muutti Suomeen. – Meille on tärkeää, että perhe on yhdessä, että kasvatamme lapset yhdessä, Adwoa sanoo. Paluumuutto synnyinmaahan alkoi tuntua liian isolta projektilta perheen kanssa. Vuonna 2010 hän pääsi työskentelemään Aalto yliopiston yhteydessä olevaan start up-yritykseen. Kadonnutta yhteyttä isään yritettiin löytää puolin ja toisin. Olihan hänellä hyvä konsultin työ Ghanassa kandidaatin tutkinnon jälkeen, eikä sen jättäminen vain pelkän lomailun vuoksi tuntunut järkevältä. Paul on kemisti, minkä lisäksi hän on suorittanut insinöörin tutkinnon. Adwoa saapui syyskuussa 2007 Suomeen, jonne hänen siskonsa oli tullut vuotta aikaisemmin. Paulin työuraan liittyneet kipuilut ovat vaikeuttaneet hänen sopeutumistaan Suomeen. Adwoan isä oli tullut Suomeen AFAES ry:n (Africans and African European Association) vaihtoon jo 1980-luvun lopussa. Kun Adwoa näki miehensä kärsivän junnaavasta työtilanteesta, hän rohkaisi tätä lähtemään takaisin Lontooseen, missä olisi enemmän mahdollisuuksia edetä työuralla. – Ajatukseni oli suorittaa maisterintutkinto ja palata sitten takaisin Ghanaan. Häitä vietettiin Ghanassa joulukuussa 2007, minkä jälkeen nuori vaimo palasi pohjolaan jatkamaan opintojaan ja Paul Lontooseen. Suhde Paulin kanssa oli edennyt sitoutumiseen yhteiseen tulevaisuuteen. Äiti avioitui uudestaan ja perheeseen syntyi lisää sisaruksia. Jumala auttoi, Paul palasi ja työasiat järjestyivät. Myöhemmin hän haki ja pää26 |. Isä jäi Suomeen ja teki työuransa monikulttuurisuudesta ja työhyvinvoinnista vastaavana HR-päällikkönä Postissa. Ajatus paluusta kotimaahan katosi johonkin Adwoa Brewu tuli aikoinaan Suomeen tutustuakseen isäänsä. Lasten kasvaessa Adwoa alkoi opiskella suomen kieltä. Nykyään hän on laatuinsinööri
e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa ri sa ve la Ajatus paluusta kotimaahan katosi johonkin ” Jumala auttoi ja työasiat järjestyivät.” | 27
– Löysin oman uskon, kun olin 12-vuotias. 28 | ” Isä vaikutti siihen, että jäimme Suomeen.”. Ghanalaisessa kulttuurissa järkyttävä tieto kerrotaan ensin miehelle ja tämän kautta naiselle viestin pehmentämiseksi. Suomen metodistikirkko olikin heille luonteva seurakuntavaihtoehto, johon Suomessa liittyä. – Isä vaikutti paljon siihen, että jäimme Suomeen, Adwoa kertoo. Koronapandemian vuoksi läheisten vierailuja sairaalassa rajoitettiin, eikä Adwoa päässyt hyvästelemään isäänsä sairaalaan. Hän on Kristillisdemokraattien varavaltuutettu Espoossa. kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti Vaikeissa vaiheissa Brewun pariskunta on saanut voimaa seurakunnasta . Adwoa ja Paul ovat molemmat kasvaneet kristityssä perheessä. Rukous on Adwoalle ja Paulille tärkeää. Huoneen seinillä on rohkaisevia hengellisiä tekstejä. Adwoa on myös mukana paikallispolitiikassa. Vaikka tilanne oli vaikea, seurakunnasta sai voimaa jatkaa. Jumalaan turvautumisen haluamme siirtää myös lapsillemme, Adwoa kertoo. – Vaikeissa tilanteissa meitä auttoi hengellinen yhteisö, mikä meillä oli. Musertava suru-uutinen tavoitti Adwoan miehensä Paulin kautta. Adwoa korostaa seurakuntayhteyden merkitystä sopeutumisessa Suomeen. Brewut eivät koskaan selkeästi päättäneet Suomeen jäämisestä, mutta ajatus paluusta kotimaahan vain katosi johonkin. Siitä lähtien Jumala on ollut elämäni. Nykyään molemmat toimivat aktiivisesti seurakunnassa. Paulin isä on Ghanan eläkkeellä oleva metodistikirkon piispa, Adwoan isoisä oli puolestaan metodistipappi. Tällä hetkellä hän toimii työllisyyden asiantuntijana Espoon kaupungilla. – Olen kiitollinen niistä yhteisistä vuosista, jotka meillä isän kanssa oli. – Pyrimme elämään uskossa, rukoillen, luottaen Jumalaan ja häntä totellen, niin kuin vain osaamme. Heidän asuntonsa vaatehuonekin on muutettu pieneksi rukoushuoneeksi, johon voi mennä hiljentymään ja etsimään Herran kasvoja. Silloin aloin ymmärtää, mistä kristinuskossa on kyse. si työkokeiluun Espoon kaupungin konsernihallintoon. Yhteiset vuodet isän kanssa päättyivät kuitenkin yllättäen toukokuussa 2021, kun Adwoan isä menehtyi nopeasti verenmyrkytykseen
Se, että Espoolla on oma maahanmuuttojohtaja, on merkki siitä, että Espoo on kotouttamisessa tosissaan. Vaikka kielitaito olisi heikko, se voi silti auttaa selviämään arkisissa asioissa. Mitä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen edellyttää maahanmuuttajalta ja mitä yhteiskunnalta. Maahanmuuttajissa on koulutettuja ja kouluttamattomia, osa on jopa lukuja kirjoitustaidottomia. Tiedän korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka ovat joutuneet vain siivoamaan. Kun he saavat tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, he pystyvät välittämään sitä kotona. Ihanne olisi, jos pääsisi heti sellaisiin töihin, jotka ovat lähellä omaa ammattiaitoa. Se on todella tärkeää, sillä se on avain kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Onko maahanmuuttajalle välttämätöntä opiskella suomen kieli. Sitä toivoo tietenkin, että pääsisi aloittamaan uraansa. Kotoutuminen on laaja juttu ja vaatii sekä tulijalta että kotouttajalta tekoja ja yhteistyötä. Ei niin, että kaikki olisi sujunut hyvin. Ammattitaito rapisee, jos sitä ei pääse hyödyntämään. Hallinnollisesti Espoo on ottanut kotouttamisen vakavasti. Osaamiskeskukset puolestaan edistävät maahanmuuttajien pääsyä koulutukseen ja työelämään. Sen eteen pitää nähdä vaivaa ja ponnistella. Miehelläni oli kaksi akateemista tutkintoa ja itse opiskelin maisterinopintoja. Maahanmuuttajille pitäisi opettaa suomalaisen kulttuurin ja oman kulttuurin eroavaisuuksia sekä sitä, kuinka uudet asiat voidaan ottaa kulttuurisensitiivisesti puheeksi kotona. Jokaisella maahanmuuttajalla on itsellään vastuu integroitumisesta yhteiskuntaan. Lapset ovat avainasemassa vanhempien kotouttamisessa. Tulijalla on oltava halu tulla osaksi yhteiskuntaa ja toisaalta kunnalla on oltava halu mahdollistaa se. Onko lapsilla rooli vanhempiensa kotouttamisessa. Mitä ajattelet tästä. Meitä on auttanut, että meillä oli halu tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Alussa on hyvä ottaa vastaan mitä tahansa työtä, jotta oppii kieltä, mutta jossain vaiheessa olisi hyvä saada koulutusta vastaavaa työtä, että pääsee etenemään urallaan. Mutta eri kulttuureissa on erilaisia käytäntöjä. Maahanmuuttajia kohdellaan eriarvoisesti. On hyvä, että on kotouttamiskoulutuksia, joissa kielitaidon alkeet yritetään saada haltuun. Kielen opiskelua pitää tukea. kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti E lämä-lehti kysyi Espoon kaupunginvaltuuston varavaltuutettu Adwoa Brewulta, mitä maahanmuuttajan kotouttamisessa pitäisi ottaa huomioon. Kotoutumisen avaimia | 29. Lisäksi Espoossa on kotoutumisneuvottelukunta, ja järjestöt on otettu mukaan kotouttamisen edistämiseen. Jos ei pääse, se voi masentaa ja heikentää halua olla mukana yhteiskunnassa. On myös tärkeää, että kun maahanmuuttaja yrittää puhua suomea, ihmiset malttaisivat kuunnella, eivätkä kääntäisi keskustelua heti englanniksi. Kotouttaminen mainitaan myös Espoon tarinassa eli strategiassa. Jos tulet Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta tai vaikkapa Intiasta, saat helpommin koulutusta vastaavaa työtä. Espoon tavoitteena on olla Suomen paras kotouttaja. Kaikissa kulttuureissa ei ole avointa keskustelukulttuuria. Jos tulet kauempaa Afrikasta, tilanne on toinen. Vanhemmat, joilla ei ole paljon koulutusta ja kielitaitoa, tarvitsevat tukea, sillä he eivät välttämättä osaa auttaa lapsiaan heidän koulunkäynnissään. Puhumalla saa vähitellen itsevarmuutta kielen käyttöön. Kaikki eivät tule oppimaan kieltä äidinkielentasoisesti, mutta silti niin, että sillä pärjää. Pitäisikö maahanmuuttajan ottaa vastaan mitä tahansa työtä. En ole kuullut, että he olisivat tehneet mitä tahansa työtä. Kouluissa on kulttuuriohjaajia, jotka auttavat kodin ja koulun yhteistyössä. He toimivat vanhempien ja yhteiskunnan välissä. Mitkä asiat toimivat kotouttamisessa hyvin Espoossa. Pitäisi miettiä, miten auttaisimme heitä oppimaan suomen kielen. Se on hyvä tavoite vieraskielisten voimakkaaseen kasvuun nähden, mutta edellyttää paljon toimenpiteitä. Millaista on ollut sinun ja perheesi kotoutuminen Suomeen. Tulimme Suomeen koulutettuina ihmisinä
martikainen kuva wikimedia commons 30 |. Lahjakkaana Kristijonas pääsi opiskelemaan Köningsbergin tuomiokirkon latinakouluun 1731–36 ja sen jälkeen Yliopiston teologiseen tiedekuntaan 1736– 1740. M onet kynäniekat kirjoittelevat ilman julkaisuaikeita runoja, muisteluksia ja elämänsä vaiheita kirjoituspöytänsä laatikkoon. Vapaahetkinään kirkkoherra Donelaitis rakenteli musiikkiinstrumentteja, soitti pianoa ja kirjoitteli runoja. Tietopiirissäni ei kuitenkaan ole ketään muuta kuin Kristijonas Donelaitis, jonka pöytälaatikon teksteistä koottiin hänen kuolemansa jälkeen heksametrirunomittaan kirjoitettu Metai – Vuodenajat. Siitä tuli Liettuan kansalliseepos ja sen ansiosta Donelaitiksesta myös maansa kaunokirjallisuuden aloittaja. Tiedekunnan elämää hallitsi Kristijonas Donelaitis – Liettuan kansalliskirjailija uskon esikuvia TeksTi jouko n. Donelaitis syntyi 1714 niin sanotun Pienliettuan kylässä nimeltä Lazdynelia Gumbinen piirikunnassa Itä-Preussissa, noin 90 kilometriä itään Königsbergin kaupungista. Hänen isänsä oli itsenäinen talonpoika, mutta kuoli Kristijonaksen ollessa 6-vuotias, ja äiti jäi yksin huolehtimaan seitsemästä lapsestaan
He muodostivat hänen aikanaan noin kolmanneksen ItäPreussin väestöstä. päivinä Raimo Mäkelän johtamalla matkalla tutustutaan monipuolisesti Liettuaan, sen kulttuurin ja etenkin Liettuan luterilaiseen kirkkoon. Niitä hän esitti pienessä ystävien piirissä. Sen kuluessa saadaan kuulla osia myös Donelaitiksen runoteoksesta suomeksi. Ensi vuoden kesäkuun 8.–14. 13:7) | 31 ” Hän oli talonpoikien puolella.”. Albrecht Vanhempi, Saksalaisen Ritarikunnan viimeinen päämestari vuodesta 1510 ja Preussin ensimmäinen herttua 1525–1568, perusti Königsbergin yliopiston 1544 ja samalla siihen seminaarin liettuankielisiä opiskelijoita varten. ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Se on talonpoikien ikuista taistelua tilallisten voutien mielivaltaa vastaan. Pappistutkinnon jälkeen Donelaitis kutsuttiin Tolminkiemisin luterilaisen seurakunnan kirkkoherraksi. Kristijonas Donelaitis – Liettuan kansalliskirjailija hänen opiskeluvuosinaan ortodoksien ja pietistien välinen jännite. Vapaahetkinään kirkkoherra rakenteli musiikki-instrumentteja, soitti pianoa ja kirjoitteli runoja liettuaksi ja saksaksi. Runot kuvaavat maaorjuudessa elävien talonpoikien näkökulmasta liettualaiskylän elämää 1760-luvulla luonnon kiertokulkua seuraten. Niinpä Tolminkiemisin seurakunnassa vain kolmannes oli enää liettuankielisiä. Donelaitis opiskeli todennäköisesti seminaarin myöntämän apurahan turvin. Donelaitiksen sydän on lämpimästi talonpoikien puolella. Vaikea rutto oli autioittanut vuosina 1708–1711 liettuankielisiä kyliä, joiden tyhjentyneitä taloja Preussin viranomaiset asuttivat Salzburgin ja Sveitsin ranskankielisillä hugenottija muilla protestanttimaahanmuuttajilla. Neljä näistä hän kirjoitti vuodenaikojen nimisinä heksametrirunomittaan: Kevään ilot, Kesän työt, Syksyn lahjat ja Talven vaivat. Kristijonas piti vähemmistölle liettuankielisen jumalanpalveluksen iltapäivällä ja enemmistölle saksankielisen aamupäivällä. Seminaariin osallistuminen oli pakollinen opiskelijoille, jotka tulisivat palvelemaan liettuankielisiä seurakuntalaisia. Samalla hän opettaa heille Raamattua, ohjaa heitä noudattamaan sen sanomaa, kannustaa heitä kestämään hankaluuksia raamatullisten esikuviin turvautuen ja moittii välillä ankarastikin talonpoikiensa syntejä pietistisessä hengessä. Paikka oli lähellä hänen kotikyläänsä
Mitä meidän tulisi ajatella tuosta kansasta ja maasta, joka on päivittäin esillä negatiivisessa valossa?. Kaiken ytimessä on Jerusalem, pyhä kaupunki. raamattuopetus TeksTi kimmo malinen kuva istock 32 | Raamatullinen suhteemme Israeliin Israelin kansa ja maa sijoittuvat maantieteelliseen, poliittiseen ja uskonnolliseen leikkauspisteeseen
M eidän kristittyjen näkökulmasta tuo maa, kansa ja kaupunki ovat erityisen merkittäviä, jopa ikuisuutemme kannalta. Uskallan olla eri mieltä. Mutta Jumalan armovalinta pysyy voimassa, sillä hän ei kutsumistaan kadu (Room. Raamatullisia näkökulmia Israeliin Katsotaan keskeisiä tekstejä, jotka antavat raamatullista pohjaa sille, miten meidän tulee suhtautua Israeliin. ”Pitkien aikojen perästä sinun on mentävä maahan, joka on toipunut miekan jäljiltä, ja kansan luo, joka on koottu monien kansojen seasta. Saamme muistaa, että juutalainen kansa asettui alueelle jo 3 000 vuotta sitten ja että Luvattu maa on vain 1 % koko Lähi-idästä. Siksi olemme tässä vakavassa tilanteessa. Me kaikki olemme syntisiä ja vailla Jumalan kirkkautta. Niinhän me kaikki teemme. Samojen ennustusten mukaan rauha pettää ja Israel joutuu hyökkäyksen kohteeksi (Googin sota, Hes 38–39 luvut). Käymme kohti pitkäperjantaita ja pääsiäistä, jolloin Herramme sovitti ihmiskunnan synnit Golgatan ristillä Jerusalemissa, jossa hän nousi ylös kuolleista, astui taivaisiin ja jonne hän palaa aikojen lopulla. Kaikki asuvat siellä turvallisesti. Jopa ns. Vielä 1900-luvun alussa Luvatussa maassa asui vain joitakin kymmeniätuhansia arabeja ja juutalaisia. Aamen!” (Room 9:1–5.) Vapahtajamme syntymää juhlistimme jouluna. Israelin loistokautta odottivat opetuslapsetkin (Apt 1:6–8). Osittain syynä on sen omat synnit, osittain sielunvihollisen herkeämätön viha, mutta myös pakanakansojen syntisyys. Eikö tämä olisi ollut reilu ”diili” arabeillekin. Juutalainen kansa onkin kulkenut läpi raskaiden vaiheiden. Kautta historian paholaisen tavoitteena on ollut tuhota tuo kansa. Tästä apostoli Paavali kirjoittaa: ”He ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti. Moos 19:5–6). Mikään vähempi ei riitä. 11:29). kristityt kansat ovat Israelia vastaan ja kiistävät Luojamme ilmoittaman tahdon. Ja eikö hirvittävä holokausti olisi voinut sinetöidä asian lopullisesti. Jumala on viisaudessaan ja rakkaudessaan nähnyt hyväksi kutsua Israelin jaloon tehtävään. Israelin kansa on ollut suureksi siunaukseksi ja samalla mallina – siinä miten käy, kun kansa elää lähellä Jumalaa, ja siinäkin mitä tapahtuu, kun kansa hylkää Luojansa. Juuri nyt elämme seurakunta-aikaa ja Israel on sivussa. Uuden liiton myötä suunta on kääntynyt, sillä lähetyskäskyn mukaan evankeliumi viedään Jerusalemista kaikkialle maailmaan (Apt 1:8). | 33. Lähi-idän rauha. Raamatun ennustusten valossa on mahdollista, että Lähi-itään tulee rauha, jonka myötä juutalaiset rakentavat kolmannen temppelin (Ilm 11:1–2). Siitä todistaa terroristijärjestöjen ja ääri-islamististen valtioiden julkiset tavoitteet: Juutalaisvaltio on lakkautettava ja juutalaiset on tuhottava. Silti Jumala on antanut sille merkittäviä lupauksia, joista osa ei ole vielä täyttynyt (Miika 4:1–8). Jumala solmi liiton Israelin kanssa ja syntyi juutalaiseksi Pojassaan Jeesuksessa. Vain hän voi tuoda todellisen rauhan. Koska tilanne on pidetty ratkaisemattomana, alueella asuu jo seitsemän miljoonaa arabia ja saman verran juutalaisia. Jumala on luvannut juutalaisille tuon maan ja alkuperäiset kansainväliset sopimukset Kansainliitossa takaavat sen heille. Emmekö ennemmin ole kiitollisuuden velassa. Sinä hyökkäät suojattomaan maahan, rauhallisten, luottavaisina asuvien ihmisten kimppuun, ja mukanasi on monia kansoja.” (Hes 38:8–11.) Kaiken pahan keskellä Israelin, kansojen ja ihmisten ainoa turva on Jumalassa ja Messiaassa, Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa. Vanhan liiton aikana tarkoitus oli, että kansat tulevat Jerusalemin temppeliin uhraamaan, rukoilemaan ja kuulemaan Herran lakia. Vallalla on väite, että jos Israel luovuttaa maa-alueitaan arabeille, terroristijärjestöt ja islamistiset valtiot lopettavat heti kaiken vihanpidon juutalaisia vastaan. Näin asiantuntijat vakuuttavat. Kaiken tämän vuoksi me kristityt emme voi väheksyä Israelia, vaikka juutalaiset ovat toimineet väärinkin. Sielunvihollisen vihan kohteena Koska Israel on keskeinen Jumalan pelastussuunnitelmassa, se on jatkuvasti sielunvihollisen vihan kohteena. Hän valitsi Israelin pyhäksi pappisja omaisuuskansaksi, jonka tuli toimia kirkkaana majakkana pimeän maailman keskellä (2. Syvimmiltään on kyse hengellisestä sodasta, jossa paholainen aikoo – jos mahdollista – tuhota juutalaisen kansan ja valtion. Voimme kysyä, olisiko nykyinen vakava kriisi ja inhimillinen kärsimys voitu välttää Israelissa, Gazassa ja lähialueilla, jos juutalaiset olisivat saaneet pitää sille luvatun maan, elää siinä rauhassa ja olla siunaukseksi naapureilleen
Moos. Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu.” (Jes 40:1-2) Emme asettaudu juutalaisten yläpuolelle tuomareiksi: Israelia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Siksi meidän tulee siunata kaikkia ihmisiä ja kansoja, etenkin Israelia. Sen johtajat vaaditaan tilille mutta monet diktaattorit saavat jatkaa vapaasti. Älkööt he vaietko hetkeksikään. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Jumala on rakkaudessaan antanut Israelille aseman, joka kansojen tulee tunnustaa: ”Jos te kuuntelette ääntäni ja pidätte liittoni, teistä tulee kansani kaikkien kansojen joukossa. Sille on ”kaksoisstandardit” eli siltä vaaditaan sellaista mitä muilta ei vaadita. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. ”Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Sinut on Herra valinnut kaikista kansoista… koska Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut.” (5 Moos 7:6–8) ”Israel on jalo öljypuu, johon pakanat on oksastettu.” (Room 11:17–24) ”Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä kuin paimen laumaansa. Kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: ’Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä.” (Jer 31:7) ”Toivottakaa rauhaa (shalom) Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.” (Ps 122:6) ”Sinun muureillesi, Jerusalem, olen asettanut vartijat. Tuomitseminen on pääosin poliittista ja uskonnollista. Jumala ja hänen siunauksensa on ainoa pelastava ja uudistava voima. Siunaus ei tarkoita vääryyden siunaamista, vaan Jumalan hyvän tahdon toteutumista kunkin ihmisen ja kansan kohdalla. Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet. 12:1–3.) Huomaa: joka asettuu Jumalan lupausta vastaan, asettuu Jumalaa vastaan. Perustana on Jumalan antama lupaus Aabrahamille: Jumala lupasi tehdä Aabrahamista suuren kansan, joka saa Luvatun maan ja josta polveutuu Messias, kansojen pelastaja. Älkää suoko hänelle lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi.” (Jes 62:6-7) ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani”, sanoo teidän Jumalanne. He tulevat Herran hyvyyden tykö ja riemuitsevat Siionissa.” (Jer 31:10–12.) Jumala kehottaa iloitsemaan Israelista, rukoilemaan sen puolesta ja lohduttamaan sitä ”Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää. Näin he laskevat minun nimeni israelilaisten ylle, ja minä siunaan heitä.” (4 Moos 6:22–27.) kirjoittaja on pastori ja raamattuopiston aluejohtaja 34 |. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa. ”Olemmeko me parempia. Sen pitäisi luovuttaa maa-alueita ja sallia terrorismi. Me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.” (Room 3:9,19) Evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille, sitten pakanoille: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten kreikkalaiselle.” (Room 1:16) ”Tahdon teidän tietävän salaisuuden: paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Olemmehan osoittaneet, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin alaisia. Emme suinkaan. Koko maa on minun, ja teistä tulee pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.” (2 Moos 19:5–6) ”Sinä olet Herralle pyhitetty kansa. Tämä on liittoni, kun minä otan pois heidän syntinsä.” (Room 11:25–27) Siunaamme Israelia Jumalan kehotuksen mukaisesti. Sillä ei ole aitoa oikeutta puolustaa kansaansa. ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista maahan, jonka sinulle osoitan. Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1
Toivon, että ilosanoma Jeesuksesta saisi levitä pitkälle. Heistä muodostui ikuiset ystävät, joiden kanssa olen saanut jakaa elämää. Ystävät ja yhteisö ovat tärkeä voimavara elämässä. Olen saanut myös rohkaista itseään vähätteleviä tällä kohdalla – jokainen on Jumalan luoma suuri ihme. Puhuimme hiljattain siitä, miten varovaisia nykyisin kouluissa ollaan kuulemaan mitään Jeesuksesta. Jos uskon asiat ovat vieraita, suosittelen hakeutumaan alfa-kurssille kyselemään ja kuulemaan. Ulkoilen usein koiran kanssa, ja syksyn säät ovat olleet kauniit. Olen huomannut Jumalan johdatuksen omalla kohdallani siinä, että jo pienenä koululaisena sain luokkakavereiksi identtiset kaksospojat, jotka olivat myös kristittyjä. Arjessani olen aktiivinen seurakunnan toiminnassa sekä politiikassa. Olen iloinnut syksyllä alkaneista nuorten aikuisten illoista seurakunnassa, jossa olemme käsitelleet monia aiheita. Kristityn tulee lukea Jumalan sanaa mutta myös kuulla sitä toisten suusta. Muutos ihmetyttää, sillä muistan itsekin, että kristilliset aamunavaukset olivat aivan normaalia seurakunnan toimintaa kouluissa. ”Toivon, että sanoma kuuluisi monella rintamalla” EEMELI FALK, 21, LAHTI Olen liiketoiminnan perustutkinnon suorittanut lahtelainen nuori mies. Minulle tärkeä kohta Raamatusta on Psalmi 139. Tarvitaan hyvää opetusta ja uskonveljien ja -sisarten tukea. Politiikassa minua kiehtoo se, että pääsee aidosti kertomaan oman näkemyksensä ympäröiviin asioihin. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 35. Toimin kristillisdemokraattien paikallisosastossa sekä piirihallituksessa. Hyvistä ystävistä kannattaa pitää kiinni
Tuula Airamo ja neljätoista sarvipäätä 36 | TeksTi kirsi-klaudia kangas kuvaT juha kauppinen
Esimerkiksi japanilaisille tai amerikkalaisille ryhmille Airamon tilalla järjestetään tilauksesta muutaman tunnin ohjelmia, johon kuuluu tutustuminen poroihin, perinnekäsitöiden esittelyä ja ehkä kahvitkin suolaisten ja makeiden leivonnaisten kera. Tuula on miehensä kanssa nuotannut Inarin Muddusjärvestä siikaa ja taimenta kesällä pakastimeen. Maatilan elämää käy ihmettelemässä keskellä syvänsinistä kaamosta revontulimatkailijoita monista maista. Pottukala on inarinsaamelaisten helppo ja maukas perinneruoka, joka ei tarvitse kummempaa höystöä kuin ehkä nokareen voita. – Kerron havainnollisesti poron koipinahkojen parkitsemisesta, näskäämisestä ja ompelemisesta lämpimiksi karvakengiksi, joihin ennen laitettiin pehmitettyä saraheinää sisälle. Tuula Airamo on sahannut jäisen siian ja laittanut palat perunoiden päälle kypsymään. P ottukala poreilee herk u l l i s e s ti Airamon maatilan tuvan hellalla. | 37. Vieraat saavat kokeilla, miltä kippurakärkiset ja pehmeäpohjaiset karvakengät tuntuvat jalassa. – Meillä vierailee vuosittain tuhatkunta matkailijaa. Näytän myös, kuinka kenkien varsiin sidottavia värikkäitä paulanauhoja kudotaan. Tuula Airamo ja neljätoista sarvipäätä Inarin Tulvalahdessa asuu Tuula Airamo miehensä ja neljäntoista kesyn poron kanssa. Tuula värjää villalankaa paikallisilla kasveilla pääasiassa omaan käyttöön, mutta saattaa jonkun ruskan sävyissä hehkuvan vyyhdin myydäkin. Tänäkin talvena saamme esimerkiksi italialaisia pienryhmiä, joille yksinkertaisen perinneruuan valmistaminen tavallisessa lappilaisessa kodissa on elämys, Tuula kertoo työstään matkailuyrittäjänä
– Äitini halusi hankkia tilalle jälleen muutamia poroja sen jälkeen, kun hän oli myynyt lehmänsä pois. Lukion jälkeen Tuula vietti välivuotta tuuraamalla kansakoululla opettajia ja työskenteli jonkin aikaa myös maailman pohjoisimmassa lastenkodissa Riutulassa. Äiti kuului vanhaan inarinsaamelaiseen Aikion sukuun. Perin hänen poromerkkinsä, joka luetaan näin: linnunvarvas ja kolme alla. Se oli minulle osoitus Pyhän Hengen työstä, hän muistelee vuotta 1988. Tuula alkoi rukoilla itselleen hyvää miestä ja muutenkin johdatusta. Hän kuuntelee mielellään hengellistä musiikkia ja virsiä, joita diakoniapiirissäkin veisataan. Kettutarhan pito oli osoittautunut kannattamattomaksi, ja ikääntyvä äiti tarvitsi yhä enemmän apua. Muhoksella Koivikon Maatalousoppilaitoksessa Tuula löysi puolisokseen Pohjanmaalta kotoisin olevan miehen, joka muutti vaimonsa kotitilalle Tulvalahteen. Nykyisin Tuula on Riutulan alueella syys-toukokuussa kuukausittain kodeissa kokoontuvan diakoniapiirin vastuuhenkilö. Tuulan uskoon tulo tapahtui vähitellen ilman suuria tunteita. Hän pyysi ystäviäänkin rukoilemaan. Sodassa toisen jalkansa menettänyt isä hankki poroja kainalosauvastaan huolimatta. Aloin kiinnostua Raamatusta ja sen sanoma alkoi aueta minulle. Usko voitti masennuksen Tuula Airamo tunnistaa olevansa perusluonteeltaan melankolinen, mutta hän alkoi jo ennen opiskeluaikojaan kärsiä ajoittain suoranaisesta masennuksesta. Hän sai elää lähes satavuotiaaksi Tuulan hoivissa omassa tutussa kodissaan. Muutos ei ollut ulkoinen, vaan sisäinen. Pitkä seurustelusuhdekin tuli noihin aikoihin päätökseen. – Meille alettiin päästä autolla hiekkaisia mäntykankaita myöten mutkittelemalla 1960-luvulla, mutta varsinainen kolmen kilometrin pituinen yksityistie Angelin tien varresta valmistui vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Poroaidan korjaajia Ranskasta Tuulan isällä oli aikoinaan muutamia kymmeniä poroja, mutta hän luopui niistä jalkavammansa takia. Airamon tilan jokaisella porolla on nimi. Asuntolaelämää Ivalossa Tuula Airamo on opiskeluaikoja lukuun ottamatta aina asunut Muddusjärven rannalla Tulvalahdessa, jonne hänen vanhempansa rakensivat 1945 aluksi pienen talon ja turvenavetan. Hän opiskeli sitten turkistarhaajaksi, perusti kettutarhan ja valmistui sen jälkeen agrologiksi 1990. – Sain harrastaa siellä joukkuepelejä ja muuta mukavaa, mutta mieleeni jäänyt myös alkuaikojen koti-ikävä. – Meillä oli kotona toki aina vaalittu kristillisiä tapoja, mutta tajusin tuolloin tulleeni herätykseen. Samoihin aikoihin Airamoon saatiin puhelin ja lopuksi sähköt. Tuula kulki sisarustensa kanssa koulumatkat vuodenajasta riippuen veneellä, kävellen tai hiihtäen Riutulan kansakouluun. Huomasin, että masennus oli poistunut, ja kiroilu jäi pois. 38 |. Keskikoulun ja lukion aikana hän asui Ivalossa asuntolassa kuudenkymmenen kilometrin päässä. – Ehkä on parempi sanoa, että usko tuli minuun
Workaway on nettialusta, jonka jäsenet tarjoavat työtä vastaan ruokaa ja majoitusta. Maatilan vuodenVierailijoille kerrotaan luonnon antimien käytöstä. Työskentely Workawayn kautta tulevien ihmisten kanssa on avartanut Tuulan tietämystä erilaisista kulttuureista. Nuoret ovat esimerkiksi korjanneet poroaitoja, karsineet ja pinonneet polttopuita, raivanneet kaadettua metsää ja nostaneet perunoita. Kaamos määrää työtahdin Tuula ei voi kuvitella itseään kaupunkilaiseksi. Airamo ei ole varsinainen porotila, mutta neljätoistakin poroa työllistävät. Tuulan ja hänen äitinsä tekemät lapaset vierekkäin. Hän viihtyy Inarin metsissä ja viettää mielellään aikaa hiljaisuudessa. – Maailmassa on vielä hyviä, työteliäitä nuoria ihmisiä. Hiukan apua töihin tuovat Workawayn kautta tulevat ulkomaalaiset nuoret, joita tilalla asuu suunnilleen kuukauden verran vuodesta. Työpäivien pituus, vapaa-aika ja muut käytännön asiat sovitaan Workawayn ohjeiden mukaan. Airamon tiluksilla palkivilla poroilla on jokaisella nimi, esimerkiksi Sukkajalka, Viti, Mörkö, Lumiraita, Suklaapala, Rusinapulla ja Pettu. | 39 ” Tajusin tulleeni herätykseen.”. Joku on halunnut viipyä tilalla pari viikkoa ja joku toinen kuukausia. Joku on palannut uudelleenkin
Parhaillaan on meneillään kaamosaika, jolloin porotyöt, lumityöt ja veden haku järvestä saunaan tehdään lyhyen päivänvalon aikana. Hän tunnistaa elämässään paljon siunausta ja muistaa olla siitä kiitollinen. Se vie ajatukset pois menneen ja tulevan päivän töistä sekä turhista huolista, mikäli sellaisia kiertää ajatuksissa. Tuulan vanhimman sisaren pojan tytär asuu heillä nyt vakituisesti ja on kiinnostunut jatkamaan tilan pitoa tulevaisuudessa. Rukouksessa Tuula jättää asiat Jumalan ratkaistaviksi. Armo riittää kaamoksessakin Airamon tilan rannasta eli Tulvalahdesta avautuu maisema erämaihin ja laajalle, kirkasvetiselle Muddusjärvelle, jolla Tuula Airamon esiisät ja -äidit ovat vuosisatojen ajan kalastelleet. Tuula tekee mielellään esimerkiksi metsän harvennusta lumitilanteen salliessa. 40 |. Nykyisin kiivaana käyvään saamelaiskeskusteluun Tuula ei halua ottaa osaa. Niitä töitä on tullut tehtyä tasan kolmekymmentä vuotta. Riitely ja ihmisten jaottelu surettaa häntä. – Olen rukoillut johdatusta elämäämme ja koen sitä saaneeni ihan turistihommia myöten. Hän kertoo porojen vuodenkierrosta ja mikä merkitys sarvilla on niille. sa n a st o a Poromerkki: poron korviin leikatut erilaiset viillot, kolot ja pykälät, joista omistaja tunnistetaan. Hänen lapsuudessaan tämmöisten asioiden pohtimiseen ei ollut aikaa eikä tarvetta. Virallisen määritelmän mukaan olen inarinsaamelainen, mutta koen identiteetikseni enemmänkin inarilaisuuden. Kahdella porolla on kaulassaan paikantimet, jotta matkailijaryhmän saapuessa Tuula tietää mistä päin laajaa aitausta hän käy porotokkansa houkuttelemassa herkkujen voimin rapsuteltaviksi ja mannekiineiksi. Syntyperäisenä inarilaisena ja paikallishistorian harrastajana minulla on tietoa ja tarinoita myös menneiltä ajoilta. Oikeastaan minusta tuntuu, että olen saanut enemmän rukousvastauksia kuin olen niitä rukoillut, Tuula naurahtaa. Näskääminen: Nahan muokkaaminen kalvot ja rasvat kaapimalla poronkoipinahoista tai taljasta. Niitä vain on toisinaan liikaa. – Kerron meillä vieraileville matkailijoille luonnon antimien käytöstä. Auringoton aika alkaa Inarin korkeudella joulukuun alussa ja kestää lähes puoliväliin tammikuuta. Tänne ei kantaudu liikenteen ääniä mistään, eivätkä katuvalot himmennä kaamoksen sinisyyttä, tähtitaivaan ja kuutamon kirkkautta tai revontulien loistoa. Saamme itsekin ruuan pääosin luonnosta. Tuulalla ja hänen miehellään ei ole omia lapsia, mutta Tuulan viisi sisarusta ja varsinkin heidän lastenlapsensa ovat aina vierailleet heillä ahkerasti, joskus päivittäinkin. Hän ei kehu rukouselämänsä vireyttä, mutta Isä meidän -rukous on hänelle tuttu ja rakas. Tietoisuuteen armon riittävyydestä on iltaisin hyvä nukahtaa. Sisna: Parkittu poron nahka Räkkä: Hyttysten, mäkäräisten, paarmojen ja polttiaisten aika kesällä. Tuula selittää vierailijoille, mitä tarkoittaa sisna, räkkä ja rykimä tai miten korvamerkit leikataan poroille pieninä vasoina. – En korosta saamelaisuuttani, enkä käytä sitä houkuttimena matkailijoille. Omat jouluvalot pihalla juhlistavat suurta juhlaa. Rykimä: Porojen kiima-aika Palkiminen: Porojen oleskelu laidunalueellaan ajoittain vaihtuvat työt ovat hänelle mieluisia
Sama ajatus tulee vastaan myös Heprealaiskirjeessä, jossa kristittyjä lohdutetaan näillä sanoilla jakeissa Hepr. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Niissä kaikissa vain kerrotaan siitä, mitä ihania seurauksia on siitä, kun ihminen elää Jumalan yhteydessä. Ajatuksensa siis on, että kun ihminen on päässyt levähtämään kaikista töistään, ei ole enää tarvetta pyytää mitään. Näin Psalmi 23 kertoo todellisesta levosta. Tutun Psalmin 23 kummallisuuksiin kuuluu se, ettei siinä ole ainoatkaan pyyntöä Jumalalle. . Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Siellä hän saa olla todellisen Paimenensa, Herran Jeesuksen, luona aina. Herra on antanut omalleen kaiken, mitä tämä tarvitsee. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.” Mistä Psalmi 23 pohjimmiltaan kertoo. 4:9–10: ”Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Voisiko siis Psalmi 23 olla myös kuvausta lopullisesta levosta eli taivaasta, jossa ihmiseltä ei puutu mitään. k ys y m ys & v a st a u s | 41. Vastaajana on tällä kertaa radiopastori Jukka Norvanto. Siinä mielessä se muistuttaa Psalmeja 1 ja 92, joissa ei myöskään ole pyyntöjä Jumalalle
. Näissä yhteyksissä viitataan jatkuvasti Apostolien tekojen tuttuun kertomukseen Paavalin puheesta Ateenan Areiopagilla (17:22–31). p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti ti m o la at o ku va is to ck 42 |. Nykyään etenkin Rooman kirkossa, mutta myös Kirkkojen Maailmanneuvostossa ja Luterilaisessa Maailmanliitossa nousevat monenlaiset yhteyspyrkimykset vahvasti esille. Niissä ei enää pelkästään ole kyse eri kirkkokuntien välisistä ekumeenisista haasteista vaan myös ja jopa eri uskontojen sovittamisesta yhteen toistensa kanssa. Erityisesti viimeaikaiset paavit ovat olleet hanakoita järjestämään eri uskontojen välisiä yhteisiä rukoushetkiä, joissa he ottavat johtajan roolia itselleen. Silloin haetaan Raamatusta jos jonkinmoista perustetta asian perustelemiseksi. Tästä vedetään se johtopäätös, että pakanat ikään kuin tietä”Tuntematon Jumala” – Jeesus valepuvussa. Heidän julkinen tavoitteensa on luoda kaikkia uskontoja yhdistävä jonkinlainen maailmanuskonto, mitä se lopulta sitten tarkoittaneekaan. Siinä hän aloittaa oman todistuksensa puhumalla alttarista, joka oli pyhitetty ”tuntemattomalle jumalalle” (jae 23)
mättänsä ovat palvelleet (tai palvelevat) samaa Jumalaa kuin me kristityt. Näin päästään eroon uskontojen välisistä ristiriidoista ja saavutetaan ”onnen ja rauhan valtakunta” maan päällä. Alttaria ei siis ollut rakennettu ”sille tietylle, mutta tuntemattomalle jumalalle”. Jakeessa 27 käytetään pakanoiden uskonnollisesta hapuilemisesta elävän Jumalan puoleen ja hänen löytämisestään ns. Meille kristityille on annettu tehtäväksi: ”Menkää kaikkeen maailmaan. 10:14–15). Sitten ja siten he ymmärtävät oman paikkansa maailmanlaajuisen kirkon osana. Jakeessa 30 puhutaan ”eksytyksen” tai ”tietämättömyyden” ajoista. Se ilmaisee, että olisi kyllä toivottavaa, jos he tosiaankin löytäisivät hänet, mutta samalla ilmenee, että näin ei kuitenkaan ole päässyt käymään. Evankeliumi Kristuksen ristinkuolemasta kaikkien syntien edestä ja kuoleman voittaneesta ylösnousemuksesta kuuluu saarnata kaikkialla maailmassa. Tarkasti ottaen kreikassa puhutaan ”tuntemattomuuden” ajoista. 24:14). ” Lähetystyölle ei ole vaihtoehtoa.” | 43. Siksi hän käyttää kielestä poistunutta (tai poistumassa olevaa) verbimuotoa. Silloin toteutuu kauan odotettu ja toivottu unelma yhteisestä huomisesta. Kun lopulta vihdoin jumalalliset naamiaiset päättyvät, huomataan, että hänhän se siellä olikin. Mille tahansa löytyy todisteita, jos sellaisia halutaan. Aivan muusta siinä puhutaan. Ei ole siis puhetta jostakin tietämättä tapahtuneesta Raamatun Jumalan palvelemisesta vaan vääristyneestä uskonnollisuudesta. . Näistä syistä ei ole mahdollista ajatella, että pakanat ikään kuin ”tietämättään” palvoisivat Raamatun Jumalaa, jos ja kun he tietoisesti palvovat jopa heille itselleen ”tuntematonta” jumalaa. Heille täytyy nyt vain kertoa, mitä he eivät tiedosta. . Muita vaihtoehtoja ei ole. Vasta sitten tulee loppu hänen palatessaan takaisin lupauksensa mukaisesti (Matt. Jatkossa tuntemattomasta jumalasta ei edes puhuta käyttämällä pronominia ”hän” vaan tekstissä kerrotaan ”sen” palvomisesta. Raamatun Jumalan ”hän” on jotain enemmän ja erilaista. Tuo Apostolien tekojen kohta ”tuntemattomalle jumalalle” omistetusta alttarista ei tee selkoa mistään tietämättä tapahtuvasta elävän Jumalan palvonnasta pakanuskonnon syvissä syövereissä. Ja eihän koskaan kirkon historiassa ole jätetty mitään harhaa perustelematta Raamatulla! Maailman eniten käytettynä kirjana se on myös maailman eniten väärinkäytetty kirja. 10:17) ja on siksi sidoksissa sanan julistamiseen (Room. Lähetystyölle ei ole vaihtoehtoa. . Saarnatkaa evankeliumia. Siksi se ei tarkoita juuri Raamatun ilmoittamaa Jumalaa. Tavallaan kaikki ”masked singers” ovat yksi ja sama persoona. Paavali ei missään kohtaa puheessaan uumoile, että tuollainen ”tietämättömyyden aika” loppuisi, jos vain jaettaisiin lisää tietoa ja tietämistä. Sitä ei myöskään voida korvata hyvää tarkoittavalla maailmanparannusohjelmalla, ei sinänsä välttämättömällä hädän ja puutteen poistamisella tai repivien ristiriitojen lieventämisellä ja ratkaisemisella. Jonkun ”tuntemattoman jumalan” harras palvonta ei tarkoita ikään kuin ”valepukuisen Jeesuksen” eteen polvistumista. Tuo lyhyt maininta ”tuntemattomasta Jumalasta” muuttuu näin peitellyksi vihjaukseksi todellisesta Jumalasta. optatiivia. Varsinkin nykyään luodaan valtavaa sekamelskaa seurakuntiin kaikenlaisella väärällä ja vääristävällä opetuksella. Jakeessa 30 nimenomaan korostetaan, että ”kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus”. Eritoten kreikankielinen alkuteksti antaa vahvat todisteet kääntymyksen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä: Ilmaus ”tuntematon jumala” on kreikassa ilman määrättyä artikkelia. Se ilmaus on valittu tarkoituksella, jotta aikaisemmin puhuttu ”tuntemattoman jumalan” palveleminen osataan yhdistää siihen kuuluvaksi ja sellaiseksi eksytykseksi, josta nyt on tehtävä parannus. Hänen tarvitsee varta vasten julistaa sanaa, jotta siihen uskottaisiin ja eksytys päättyisi. He kaikki veisaavat yhtä ja samaa virttä, jonka ainoana solistina hän toimii. Joskus tuntuu siltä, että mitä tahansa voidaan selitellä päällisin puolin vakuuttavasti. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi.” Usko syntyy aina sanan kuulemisesta (Room. Keskeisenä perusteluna mainitaan nämä ”tietämättömyyden” tai ”tuntemattomuuden” ajat, jolloin palvottiin (tai yhä palvotaan) ”tuntematonta jumalaa”. Hän edustaa ikään kuin Jeesusta valepuvussa. Lisäksi se seikka, että tuohon aikaan ja muutoin Uudessa testamentissa ei enää juuri ollenkaan käytetty optatiivia, kertoo vielä vahvemmin, että Luukas on tahtonut korostaa epäjumalanpalvonnan järjettömyyttä. Vaatii paljon, että kristitty saisi uskoa yksinkertaisen luottavaisesti juuri sitä, mitä kristikunta on ”aina ja kaikkialla” uskonut
Elokuvan toisena keskushenkilönä on sairaalapastori Peder Olsen, jonka arkkipiispa Eivind Berggrav lähettää sellissään kuolemantuomiota odottelevan Quislingin sielunhoitajaksi. Poppen elokuvassa kristillisyys ei ole sivuroolissa, vaan kysymykset synnistä, syyllisyydestä ja armosta ovat sen keskeisintä kysymyksenasettelua. Publikaani taas sanoo: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Näin vahva kristillinen tematiikka, jopa luterilainen painotus syntisen ihmisen vanhurskauttamisesta yksin armosta, on varsinkin nykyelokuvissa todella harvinaista. Erik Poppen loisteliaasti ohjaama Quisling – viimeiset päivät sohaisee historian muurahaispesää, luomalla Quislingista ster e o t y p i s t ä äärioikeist o l a i s ta tai kieroa omane d u n tavoitt e l i j a a moniulotteisemman hahmon. Termi on elänyt näihin päiviin saakka, etenkin Norjassa. Fariseus kiittää siitä ettei ole sellainen ”kuin tuo publikaani”. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA ”Q uisling” oli toisen maailmansodan aikaan ja pitkään sen jälkeenkin kansainvälisessä keskustelussa käsite maanpetturuudelle. Tarinan naishahmot tuovat näkökulmiin hienoja lisäsävyjä. Norjalaiset ovat tehneet yhden viime vuosien upeimmista ja syvällisimmistä elokuvista. Janne könönen Natsien nukkehallitsija armonkerjäläisenä Quisling – viimeiset päivät Ohjaus Erik Poppe e lo k u v a -a r v io 44 | ” Kristillisyys on keskiössä.”. Quislingin asema Jumalan edessä jätetään viisaasti arvoitukseksi eikä syntiä nähdä vain ”pahassa ihmisessä”, vaan lopulta kaikilla, myös elokuvan papilla, on omat tekonsa tunnustettavana. Kyse on maailmansodan päätyttyä Norjassa käydystä maanpetosoikeudenkäynnistä. Elokuvan keskeisissä kohtauksissa tartutaan Luukkaan evankeliumin kohtaan publikaanin ja fariseuksen kohtaamisesta. Suomen naapurimaassa Vidkun Quislingin (1887–1945) aika kansallissosialistisen Saksan miehittämän Norjan nukkehallituksen johtajana vuosina 1942–1945 on yhä syvä trauma. Pappissuvun poika Quisling tuntee Raamattunsa, mutta on harhoissaan kehitellyt oman uskonnon, ”universalismin”, ja luulee itse olevansa Norjan kansalle lahjoitettu messias. Elokuvallisesti Poppen jälki on kameratöineen, näyttelijäsuorituksineen ja musiikkeineen suorastaan mykistävän komeaa
Itselläni on henkilökohtainen muisto Ruokasesta toimittajana jo opiskeluvaiheessa. Vapaaajan rentoutumispaikka on lapsuuden maisema Lapissa. Paavo Ruotsalaisesta ja Martti Ahtisaaresta hän on kirjoittanut muhkeat elämäkerrat. Jo kirjassaan Hauki salkussa hän totesi: ”Kirkko häviää harrastusten kilpailussa, mutta vain kirkossa kristitty voi kokea pelastuksen, pyhyyden ja ikuisuuden välähdyksen… Kirkko ei saa paeta uskon mysteeriä, ydinolemustaan, etiikkaan ja sosiaalisuuteen. Tinkimätön journalisti T eologin tutkinto ja pappisvihkimys eivät välttämättä johda seurakuntatöihin tai opetustehtäviin. Ruokasella on teräviä havaintoja ja arvioita monista kirkon miehistä ja naisista. Teimme haastatteluja 1970-luvun alussa teologisen tiedekuntayhdistyksen piskuiseen Kyyhkyseen. Kyllä se näkyy, Ruokanen ei pane kynttilää vakan alle. Välittömästi pappisvihkimykseen liittyvän seurakuntamääräyksen jälkeen Ruokanen kävi Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulun. Ordinaation saaneita toimii mitä erilaisimmissa ammateissa. Miten päätoimittajan muistiinpanoissa näkyy papin pohjakutsumus. Välillä hän pistäytyi myös Suomen Yhdyspankin viestintäjohtajana. Jo opiskeluaikaan hän viihtyi niin herätyskristillisessä ympäristössä kuin SKY:n maailmanparantajien joukossa. Kirkollisessa karkeassa kahtiajaossa liberaaleihin ja konservatiiveihin Ruokanen ei asetu selvästi kumpaankaan leiriin. Journalismin tinkimättömyyttä hän osoittaa, kun tarvitaan Alpo Rusin aiheettoman vakoilusyytöksen tai Taiwanin oppilaskodin pedofiliavyyhdin selvittelyä. Evankeliumissa piilee uudistus, ihmisen vapaus, toivo kärsimyksen ja kuoleman maailmassa.” reiJo huuskonen k ir ja -a r v io ” Papin kutsumus näkyy myös.” | 45 Tapani Ruokanen Silminnäkijänä Docendo 2024, 488 s.. Kymmenkunta vuotta eläkkeelle ollut Tapani Ruokanen on tehnyt näyttävän uran journalistina: Kotimaa-lehden päätoimittajana kahteen otteeseen, Sanan päätoimittajana, Suomen Kuvalehden ulkomaanreportterina ja pisimpään lehden päätoimittajana (1996–2014). Hän vihkii, kastaa, hautaa, käy kuolemansairaan ystävänsä luona, jakaa ehtoollista. Valtion ja kirkon tiedonjulkistamispalkinnot Ruokanen sai 1980-luvulla. Papin koulutuksesta ja teologisesta sivistyksestä on hyötyä – jos on myös irtiottajia. Pitkä kaari Lapin Kansan Lehmän kuolema maantiellä -skuupista aina tiedonvälityksen digipohdintoihin on värikäs. Myös kirkon perustehtävästä hänellä on selkeää sanottavaa. Kuuntelija ja katselija on päässyt pureutumaan ajan ilmiöihin hänen radion ja TV:n nimikko-ohjelmissaan, kuten myös tämän lehden kolumneissa. Ruokanen lähestyi rohkeasti ja taitavasti ketä tahansa, mikä uran aikana sitten toistui lukemattomia kertoja. Valjaista vapauduttuaan Ruokanen ei ole jäänyt toimettomaksi. Se on enemmän kuin arvokeskustelu ja terapia. Silminnäkijän mukana lukija pääsee tapaamaan milloin Äiti Teresaa, milloin Lech Walesaa, Desmond Tutua tai paavia. Ruokanen liikkuu kuin kala vedessä niin korkeiden päättäjien kuin sissijohtajien parissa
TeksTi: sofia Ziessler-korppi kuvaT: sofia Ziessler-korppi ja maisa luhTaselan koTialbumi 46 |. sa m a st a p e r h e e st ä Reeta Ek, 45 • Tekstiilija pintasuunnittelija • Vuoden Nuori Muotoilija 2017 • Harrastaa pilatesta, uintia ja kävelyä • Vapaaehtoistoimintana Alfakurssit, keittiö ja musiikki • Perhe: Aviomies ja kaksi lasta Maisa Luhtasela, 75 • Arkkitehti, yrittäjä • Perhe: Aviomies, kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta • seurakunnan vapaaehtoistoistoiminnassa musiikissa ja naistentyössä • harrastuksena vaateompelu k e it ä
Olihan se ihan valtavan ihana ja ihmeellinen juttu, niin kuin varmasti kaikilla ensimmäisen lapsen syntymä, kun se on uutta ja ihmeellistä. Mutta sekin meni ihan hyvin. ”Joo kyllä minä siellä sitten tutustun”, hän sanoi ja niinhän siinä kävikin. Siellä Reeta on ollut pääemäntä ja minä olen ollut apuna. Meitä yhdistää nyt aikuisena se, että teemme molemmat luovaa työtä ja nautimme kaikesta käsillä tekemisestä. Reeta on aina ollut tosi ihana lapsi, helppo ja reipas ihan pienestä asti. On ollut ihanaa, että heillä on ollut läheinen suhde läpi koko elämän. Mutta Reeta pystyy hahmottamaan kokonaisuuksia. Ja sitten tuli ensimmäinen lastenleiri, jolle Reeta totta kai halusi mukaan. Ei meillä mitään riitoja kuitenkaan tullut. Hän on myös aina innostunut helposti ja ollut luova käytännön jutuissa. He olivat aina parhaat kaverit. Kun Reeta oli lapsi, hän oli samalla tavalla innokas tekemään projekteja. Reeta ei pienenäkään ollut ujo vaan sosiaalinen. Kun Reeta syntyi, olin jo kolmikymppinen. Kun meitä pyydettiin tekemään lavasteita Jippii-musikaaliin, me molemmat innostuimme siitä. Reetalla on ollut jo nuorena kyky miettiä raha-asioita. Toivottavasti Reetakaan ei muista sellaista, että olisin neuvonut. Muistan, kun hän meni ensimmäiselle lastenleirille. Ei ole tullut mieleenkään, että olisi pitänyt neuvoa lasten hoidossa. Mutta siinä vaiheessa Reetalla oli taipumusta masennukseen. Sellainen omatoiminen, iloinen, avoin ja ystävällinen. Aamuyöstä jo nousivat niitä tekemään – ja saivat sitten myös kaupaksi. Olemme olleet myös yhdessä lastenleireillä keittiössä. Siinä opin Reetalta maalaustekniikkaa isojen pintojen tekemisestä. Hän ei tuntenut ketään muita lapsia sieltä, mutta ei se häntä häirinnyt yhtään. Minulla on siinä oppimista. Tekivät itse useamman lehden ja rekrytoivat kavereitansa niitä myymään. Mutta tietysti sitten teini-iässä menivät eri vaiheissa. Itse olen ehkä enemmänkin sellainen nyhertäjä ja alan helposti keskittymään detaljeihin. Ei ollut mitään sen kummempaa ongelmaa, kun syntyi terveenä. Jos pyydetään johonkin projektiin mukaan tekemään jotakin, niin meille ei ole vaikeaa tarttua työhön. Maisa kertoo: | 47 Reeta Ek ja Maisa Luhtasela tarttuvat helposti työhön ja pystyvät puhumaan aroistakin asioista. Luovia tekijöitä reeta ek & maisa luhtasela. Olimme vasta muuttaneet Espoosta Vihtiin, ja siellä oli uusi seurakunta, mihin olin liittynyt. Omien lastensa kanssa Reeta ei ole pienistä hermostunut tai ollut kamalan huolissaan, kun lapsella on ollut jotain ongelmaa. Hän ei takerru pikkujuttuihin vaan saa valmista aikaan. He alkoivat myös tehdä lastenlehteä ”Hyvä Jyvä”, keksivät nimen itse. Varmaan olivat kymmenvuotiaita, kun päättivät, että menevät torille myymään munkkeja. Teini-iässä on tietysti ihan normaalia, että siinä tulee vähän jotain hankaluuksia. Itse otan helposti sellaisen johtajan aseman vastaavassa tilanteessa. Ja sitten tietysti yhteinen usko on hieno asia, se yhdistää. Hänellä oli hyvä ystävä, jonka kanssa hän kehitteli kaikenlaista. Silti Reeta ei ala määräilemään eikä johtamaan muita väärällä tavalla. Otamme molemmat myös helposti vastaan haasteita vapaaehtoistyössä ja muutenkin. Se on varmasti usein luovalle luonteelle ominaista. Eikä hän koskaan ollut kuusi vuotta nuoremmalle siskolleen mustasukkainen, vaikka pienempää aina huomioidaan enemmän. Reeta on ahkera ja jaksaa pinnistää, että saa valmiiksi hommat
Vanhempana on ollut kiva, että olen voinut olla enemmän myös äidin ystävä. Oli kiva, että kun asuimme Tapiolassa kerrostalossa isommassa taloyhtiössä, jossa oli neljä taloa ja yhteinen piha, että yhtä lailla Reeta tykkäsi leikkiä poikien ja tyttöjen kanssa. Se menee vähän sellaisen marjamanian puolelle. Ihailen myös hänen huumorintajuaan ja sitä iloisuutta ja sitä, että heillä on hyvä suhde miehensä kanssa ja myös omien lastensa kanssa. Hänen äitinsä oli Viipurin evakkoja, mutta päätyi Pohjanmaalle. Hänelle ei ollut ongelmaa siinä. Äiti on innovatiivinen, luova ja intohimoinen keksijä. On meillä paljon samaa ulkonäössäkin. Hän ei loukkaannu helposti eikä loukkaa toisia. Äiti on super auttavainen ja laittaa aina toisen itsensä edelle. Olemme olleet Nummelan kotikirkon seurakunnan lastenleireillä keittiössä, minä pääemäntänä, ja sitten siinä on ollut äiti ja muutama muu nainen. Äidillä on uskallusta tehdä sitä, minkä kokee oikeaksi ja omaksi. Hän on todella taitava käsistään ja tuunaa itselleenkin vaatteita kirppislöydöistä. Nuorempana osasin tätä enemmänkin, mutta vanhemmiten sitä voi enemmän ja enemmän alkaa muistuttaa omaa vanhempaansa. Siinä me askartelimme, piirsimme ja leikimme. Näin aikuisena toimin itsekin yrittäjänä, ja olen saanut paljon mallia äidiltä siitä, miten kohdata ihmisiä. Hänen on ilmeisesti aika helppo antaa anteeksi. Monesti hän mietti töitään hengelliseltä näkökannalta, eikä esimerkiksi viitsinyt ottaa niin paljon rahaa kun koki, että Jumala on johdattanut hänelle kyseisen ihmisen asiakkaaksi. Mutta sitten aikuisena olen kyllä myös leikannut saksilla. Opin siihen, että aina pitää olla eväät, ja sitä olen jatkanut. Kun kysyin äidiltä, miten meidän kannattaisi tehdä remontti, hän teki heti pohjapiirustuksen koneella. Lapsena kuulin aina, kun hän puhui puhelimessa. Kun olin lapsi, äiti osasi saada arkisistakin jutuista kivan retken aikaiseksi. Ja meillä on useimmiten hauskaa yhdessä. Äitinsä oli ompelija. On ollut kauhean kivaa tehdä yhdessä. He nauravat paljon yhdessä, on samanlaista huumoria. Olemme Reetan kanssa aina voineet luottamuksellisesti puhua aroistakin asioista. Meillä on samanlainen kävelytyyli, jalkaterät vähän ulospäin. En ikinä oppinut tuntemaan Karjalan mummoa, sillä hän kuoli, kun olin pieni, mutta luulen, että sieltä tulee sellaista iloisuutta ja eloisuutta. Äiti luki aina kirjaa ennen nukkumaanmenoa vielä kun olin aika vanhakin. Meillä on ollut aina hyvä, tasapuolinen suhde. Äiti tuli uskoon, kun olin pieni, ja olen ihan lapsesta saakka ollut mukana seurakunnan toiminnoissa. Olen samalla työhuoneella kuusi vuotta nuoremman keraamikko-siskoni kanssa. Äidille on kuitenkin aina voinut kertoa kaiken. Meitäkin on kannustettu tekemään sitä, mistä nautimme ja missä koemme olevamme hyviä. Äiti on hirveän toimelias tehopakkaus, aina tekemässä jotain. Äiti ompeli vaatteita minulle, siskolle ja barbeille ja askarteli kaiken näköistä nukkekotia varten. Joskus muistan lapsena, että ihmettelin, että kaikki piti leikata suorakulman ja mattoveitsen kanssa. Mutta se oli semmoinen yhteinen juttu, ja tykkäsin siitä. Se tulee häneltä luonnostaan. On kiva olla yhdessä ja tehdä asioita, joista molemmat tykkää. Eikä hän ole yrittänyt omistaa minua itselleen. Tietysti on ollut aikoja, että olen ottanut vähän etäisyyttä. Olen Reetassa aina ihaillut nöyryyttä ja sitä, että hän ottaa toiset huomioon. Hän on tee-se-itse nainen, joka nauttii, kun on ongelma, joka pitää ratkaista. Voimme puhua samalla kielellä. Oli mielestäni kivaa, että hän oli kotona, kun tulin koulusta. Ja hän teki aina eväät. Kumpikaan meistä ei kauheasti tykkää olla esillä vaan taustalla tekemässä. Meillä kotona on ollut sellainen tekemisen meininki, ja se on itsellenikin periytynyt. Sitten meillä on pohjalaista kökkähenkeä. Vaikka kortit, ei niitä saksilla voinut leikata. Kotoa olemme perineet luovuuden, kun on paljon aina tehty käsillä. Olemme molemmat sisukkaita ja sitkeitä tyyppejä, järki-ihmisiä, vaikka molemmista löytyy myös herkkyyttä. 48 |. Ihailen myös hänen auttavaisuuttaan ja taiteellisia lahjojaan. Äiti tekee vieläkin töitä vaikka on jo eläkkeellä. Oli matkaeväitä, marjaeväitä, saunaeväitä, lenkkieväitä. Aina välillä hän katsoo minua niin, että ”Nyt tuli kyllä äiti taas esiin”. Seuraavana aamuna häneltä oli tullut jo monta versiota, ”En malttanut olla tekemättä näitä, kun tämä on niin kivaa”. Joskus se jopa ärsyttikin, mutta vanhemmiten olen myös oppinut ymmärtämään, että se on hänen armolahjansa. Äidin isä taas oli pohjalainen. Meillä on intohimona marjastaminen. Mutta olen siitä koittanut myös vähän päästä irti, että osaisin olla ihan rennostikin. Lapsena siitä tuli turvallinen ja kodikas olo, kun äiti puuhaili vieressä ja oli läsnä. Hän auttaa myös paljon muita ihmisiä. Yhdistävä tekijä on usko. Äiti on vähän tarkempi asioista, itse olen suurpiirteisempi. Reeta kertoo: Äidissä on karjalaisuutta. Kun 90-luvun lama tuli, äiti joutui jäämään pois arkkitehtitoimistosta, mutta perusti oman toimiston ja jäi kotiin tekemään töitä
Onko lapsi tervetullut läsnäolooni. Taivallinen Isä opettaa lastaan puhumaan kieltään aivan alusta. Taivaallinen isä on kädet levällään ottamassa vastaan. Isän puhe on kuitenkin aina isän puhetta, silloinkin kun isä puhuu kielikuvin, tai vaikka vitsailee. En tunnista adjektiiveista itseäni, mutta pitänee ottaa sanoista vaari. Valitettavan usein voivottelun perään laitetaan piste. Se on kuulemma ”karskia, rasvaista ja hikistä”. Mutta niin kuin me maalliset isätkin puhumme eri tilanteissa erilaisilla äänensävyillä, niin tekee myös taivaallinen Isä Raamatussa, sillä hän on elävä Jumala, ei ratkaistava pulma. Useimmat joutuvat toteamaan, että uskollisempi olisi voinut kutsumuksessaan olla. Tyttäreni muuten pääsivät taas yllättämään isänsä. Kuten äidinkielen myös isänkielen opettelu vaatii toistoa, syventymistä, oivaltamista, pinnistelyäkin. Isä voi olla joskus kaukana, vaikka olisi samassa huoneessa. Kristittyjä syytetään toisinaan Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta. Kielen oppiminen edellyttää kiintymystä opettajaan, koska kieli ei ole ainoastaan koodi, jolla viestitään äänimerkein toiselle. Kysyin heiltä millaista kieltä minä heidän mielestään puhun. Valokeila osoittaa nyt isiin. | 49 k o lu m n i Isänkieli ”R ukous ei vaan lähde”, kuvasi ystävä, jonka elämää on sävyttänyt etäinen suhde isään. Emme me ihmisetkään tunnusta lastamme vasta hänen saavutettuaan tietyn kielitason. Usein kokeneet hengelliset isät puhuvat ”vanhasta Aatamista”, joka ei jätä rauhaan. Lähtökohdista riippumatta kaikki saavat tulla. Te ks Ti ja a k ko h ei k k il ä ” Isänkielen opettelu vaatii toistoa.” kirjoittaja on perheenisä ja kaavasuunnittelija.. Silti jo parkuva vauva saa kasteessa hänen lapsen nimensä ja täydet lapsen oikeudet. Isän onkin ehkä hyvä pysähtyä kysymään: olenko läsnä lapsilleni ollessani paikalla. Epäonnistuneet ja väsyneet isät sekä yksin jääneet lapset saavat tulla Isän luo. Kielen oppiminen on matkimista ja lapsi alkaa matkia sitä, johon on kiintynyt. Paavali sanoo Efesolaiskirjeessä polvistuvansa sen Isän eteen, jonka asemaa jokaisen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Jollei isälle ole tätä kieltä opetettu oman isän taholta, hankala hänen on sitä opettaa lapselleenkaan. Niille, joilla on kokemusta kodista, jossa isän rakkaudelliset sanat ovat hyrisseet, tämä voi koskettaa; niille taas, joilta isä on puuttunut tai isyys on kumissut tyhjyyttään, puhe saattaa kuulostaa ontolta. Mitä kertovat ilmeeni, entä sanani. Syntiinlankeemuksen seuraukset ovat luissa ja ytimissä tunnetut, turha sitä kiistää. Mutta ei pidä jäädä siihen! Meillä on isä, joka antaa synnit anteeksi. Isänkieli on kuitenkin rakkauden ja anteeksiannon kieli ja tätä tulee isän opettaa lapsille oman kelvottomuuden sijasta
Mitä Paavali kirjoittaa Timoteukselle niistä, jotka tahtovat rikastua. Mat t. Mitä Jeesus sanoi aarteiden kokoamisesta. Jee sus kie lsi kok oam ast a aar tei ta maa n pää lle , mis sä koi , ruo ste ja var kaa t tek evä t tuh oa, ja keh ott i kok oam aan aar tei ta tai vaa see n. Sai tur i kitsas tel ee ja köy hty y. r a a m at tu v is a la aT in u T ti m o ju n k k a a la ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 5.2.2025 R aamattuvisassamme on kysymyksiä kymmenen, joukossa helppoja ja visaisempiakin. ”Ei saa sit ä kyl lin ”. 19: 8. Rikkaus ja omaisuus on Saarnaajan mukaan Jumalan lahja, mutta mitä hän sanoo hänestä, joka rakastaa rahaa. Puo let om ais uud est aan hän antoi köy hill e ja niil le, joi lta hän oli vää ry yde llä ottan ut, hän ant oi nel ink ert ais est i tak ais in. Sananlaskujen mukaan Antelias antaa ja rikastuu yhä, entä saituri. ”V aik ka om ais uut enn e kar ttu u, älkää kiin nit täk ö siih en syd änt änn e.” Ps. Viis aus on aar tei sta kal lei n ja ym mär ryk sen han kki mis een tulis i sijo itt a kai kki var at. 62: 11 2. Entä pappeja ja profeettoja. Kor . 5. 6:1 9-2 0. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 va sta uk set : 1. 50 |. Pää mie het ott iva t lah juk sia jak aes saa n oik eut ta, pap it ope ttiv at pal kas ta ja pro fee tat enn ust íva t mak sus ta. 11: 24. Mistä Miika nuhteli kaupungin päämiehiä. Järjestä perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertaus tietovisan muodossa. ”N e jou tuv at kiu sau kse en ja lan kea vat ans aan , monen lai ste n jär jet töm ien ja vah ing olli ste n hal uje n val taa n, jot ka syö kse vät ihm ise t tuh oon ja per ikat oon . Millaisen armon Jumala oli Paavalin mukaan suonut Makedonian seurakunnille, kun oli puhe pyhien avustamisesta. ”V aik ka vai keu det oliv at ras kaa sti koe tel lee t niit ä, usk ovi en ilo oli niin ylit sev uot ava , ett ä he äär im mäi ses sä köy hyy des sää nki n oso itt iva t run sas ta ant elia isu utt a. Rah aa hav ite lle ssa an mon et ova t eks yne et poi s usk ost a ja tuo tta nee t its elle en mon enl ais ta kär sim yst ä. 7. Tim . Saa rn. Teemana on tällä kertaa raha ja omaisuus. Mat t. 8. 6:7 . 4. 8:2 -3 10 . 5:9 . Kymmenen kysymystä Raamatusta Miten Psalminkirjoittaja varoittaa sitä, jolle karttuu omaisuutta. San anl . (1. Luu k. 6:9 -10 ). San anl . Rah an him o on kai ken pah an alk uju uri . Mikä Sananlaskujen mukaan on aarteista kallein ja mihin kehotetaan sijoittamaan kaikki varat. Mitä Jeesus vastasi kysymykseen, tuliko maksaa keisarille veroa. Miik a 3:1 1. Miten Sakkeus toimi, kun Jeesus oli tullut hänen vieraakseen. 22: 21. 9. ”A nta kaa kei sar ille mik ä kei sarill e kuu luu ja Jum ala lle mik ä Jum ala lle kuu luu ”. Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. He ant oiv at voi mie nsa muk aan , jop a yli voi mie nsa .” 2. 3. 6
Mutta sinä etsit apua ja anteeksiantamusta armoistuimen edessä. ro se n iu s ku va ij ea b / fr ee pi k | 51. Sellaisena kuin olet, kantaa hän sinua armonsa käsivarsilla ja puolustaa sinua. Eikö hän antaisi sinulle alinomaa syntejäsi anteeksi niin täydellisesti, ettei hän enää ikinä niistä sinua soimaa. Kuinka hän ei antaisi sinulle sellaista armoa, kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet kaikkien meidän edestämme silloin, kun vielä olimme syvälle vajonneet kaikkiin synteihin kun ylenkatsomme hänen vihollisiansa! Kuinka hän nyt hylkäisi sinut, kun olet katunut syntejäsi. Hän kantaa ja puolustaa sinua Te ks Ti c. k r is ti k u n n a n k la ss ik o t O let ehkä syvässä synnin ahdistuksessa, lankeat ja rikot usein ja ajattelet, että Jumala väsyy sinuun ja hylkää sinut, niin että jäät nurjaan mielentilaasi. o . Eikö sinulle antaisi sitä hän, joka ei omaa Poikaansakaan säästänyt, meille hankkiakseen iankaikkisen armon