Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Uusi malli tekstiilien lajitteluun 5/2014 6,70 Aidosti Kotoillen Hiljainen kansa Lähivillaa Tuunaa tai entisöi! PIHLAJANMARJOISTA ilmaiset vitamiinit Kiroilevan siilin luoja MILLA PALONIEMI haastaa ekotekoihin Kylvä jo syksyllä! Puuhellat Häädä hiiret elävinä! Soppakokki Marc Aulén SUURI PERINNENUMERO: t Talkkuna t Korteniemen perinnetila t Närängän lammaspaimenet t Pihka haavat parantaa
Pakkauksemme ovat uudistuneet! TEEMME JOKA PÄIVÄ EKOLOGISIA VALINTOJA Osallistu Ecoverin kuvakilpailuun. Tee tai bongaa arjen ekoteko ja nappaa siitä kuva sekä jaa muille. Lisätietoa: www.ekosankarit.fi
34 Perinneopas ja tekstiilitaiteilija Outileena Uotila vie aikamatkalle Korteniemeen. Käpylän pellon mättäistä hahmot saavat joka kesä uuden pään. tarjoaa hienoja maisemia ja erämaatilan, jossa voi tutustua omavaraistalouteen. EKOTYÖ 6 Milla Paloniemelle piirtäminen on hauskanpitoa Kiroilevan siilin luoja on kierrätysneurootikko, jolla on elämässään eettiset ja ekologiset periaatteet. Maan jäätymiseen asti voi tehdä toukotöitä. 17 Uusi malli tekstiilien lajitteluun Texvex-konsepti näyttää tietä, jotta poistotekstiilit eivät päädy poltettavaksi. 30 Rakastu talkkunaan! Se on perinteinen ja helposti valmistuva. Jos tuiskun riepottamia ei vaihdettaisi ehjiin, jäljelle jäisi yhdeksänsataa ristiä. 88 Puuhellat 50 Hiljainen kansa on Reijo Kelan taideteos, joka elää ja muuttuu ajassa ja paikassa. 4 | Ekoelo Pihlajasta ja katajasta saa ottaa marjoja, mutta käpyjä vain maasta. Horsman saa ottaa juurineen, mutta jäkälää ei. Se on lapinlehmä, vaikka näyttääkin vähän kyytöltä. 68 Irman ekoherkut KÄDENTAIDOT 46 Lähivillaa käsitöihin 70 Tuunaanko vai entisöinkö. 40 Näränkävaara Etelä-Kuusamossa 80 Jokamiehenoikeudet 64 Lajittele kaikki jätteet Nykysuositusten mukaan keittiössä tulisi voida lajitella vähintään yhdeksän jätejaetta. RUOKATALOUS 22 Soppakokki Marc Aulén 26 Mehuterapeutti Petra Sippola Tuorepuristetuissa mehuissa riittää makuja sesongin mukaan. Älä sorru feikkeihin – jätä mieluummin jotain pois. Ekoelo Luonnonmukaisesti TÄSSÄ NUMEROSSA 5/2014 Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen KOLUMNI 55 Timo Heinonen PUUTARHA 60 Syyskylvöt ja istutukset Talvivalkosipulia, palsternakkaa, käärmelaukkaa, lipstikkaa, ruskoliljaa. 84 Hannu Nissilä Vähäkyröläinen ekopersoona ja luontohenkilö.. Onnekkaimmat pääsevät lammaspaimeniksi. Kreivi on sonnimulli, joka edustaa suomalaista alkuperäisrotua. YHTEISKUNTA 73 Cleantech-johtaja Kaisu Annala Valtioneuvoston strateginen ohjelma tähtää alan liikevaihdon tuplaamiseen nykyisestä 25 miljardista vuoteen 2020 mennessä. Kotkalaiset Riitta ja Sami Kyötikki tuunaavat ja entisöivät huonekaluja. Pirtin kehräämö Mikkelissä kehrää satojen suomalaisten lammastilojen villat. Vaatteet tulevat lahjoituksena läheltä ja kaukaa. KODINHOITO 56 Hus hiiret! Uudet hiiriansat vangitsevat hiiret elävinä. LUONTO 77 Pihkasalva Kuusenpihka on vanha hoitokeino haavojen ja ihon infektioiden parantamiseen. KIERRÄTYS 12 Mereijassa ommellaan kestävää kehitystä Vaatteista luodaan uusia usein yhdessä asiakkaan kanssa ideoiden
Euroopan Unionin jätehierakian mukaisesti ensisijaisesti on pyrittävä jätteen määrän vähentämiseen ja vasta sen jälkeen jätteen lajitteluun, kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Tieto on tehokkain keino, myös jätteen määrän vähentämiseen. Noin 10 prosenttia ohjautuu energiajakeeksi. Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Päätoimittaja: Reetta Ahola reetta.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Martti Heikkilä martti.heikkila@karprint.fi Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Karprint Oy julkaisee 15 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Lopullisena tavoitteena on kaatopaikkojen sulkeminen eli että jätteet hyötykäytettäisiin eikä niitä vietäisi kaatopaikoille pullauttelemaan myrkyllisiä kaasujaan. 09-413 97 300 Vuonna 2014 ilmestyy 6 numeroa. Viimeisenä jätehierarkiassa tulee jätteen polttaminen. Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 40 €. Roskaamisen vähentämistä pitäisi meidän jokaisen perustella itselleen yhteiskuntamoraalisin perustein. Yli 40 vuoden jälkeen sitä oivaltaa, miten edellä aikaansa, lapsena vanhanaikaisina pitämäni isoäitini ja hänen ompeluseuraystävättärensä olivatkaan, kun he leikkasivat käytöstä poistetuista tekstiileistä ja muovipusseista matonkuteita. Esimerkiksi Helsingin kaupungille koituu vapusta, koulujen päättäjäisistä ja taiteiden yöstä jokaisesta noin 100 000 euron puhtaanapitolasku. Kaiken kaikkiaan EU:n jätehierarkian ideana on jätteen määrän minimoiminen. Toivottavasti Texvex-konsepti jatkuu ja laajenee koko maahan. Kirpputoreilla myydään erityisesti käytöstä poistettuja vaatteita. Forssan seudulla toimiva Texvex ottaa vastaan maksutta kodeista vapautuvaa käyttötekstii-liä riippumatta sen kunnosta. Suomalainen tuottaa yhdyskuntajätettä noin 480 kiloa vuodessa. REETTA AHOLA Ekoelo Toimituksen osoite: Ekoelo Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 09-413 97 333 Tilaushinnat: Määräaikainen tilaus: 6 numeroa 45 €. 09-413 97 370 Ekoelo ISSN-L 2323-5160 Ekoelo ISSN 2323-5160 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi Puh. Tähän kummallisuuteen on herätty. Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. 1990-luvun laman myötä tyhjentyneet liiketilat ja herääminen ilmastonmuutokseen ja ympäristönsuojeluun toivat Suomeen kirpputorit. Monien tutkimusten mukaan kierrätyshalukkuus olisi Suomessa suurempaa, mikäli kotitaloudessa olisi enemmän tilaa kierrätettäville tuotteille. Jokainen roska-astian ulkopuolelle heitetty roska maksaa, ja romuttaa näin hyvinvointivaltiomme olemassaoloa. Tästä vain kolmasosa päätyy kierrätykseen, mikä on Euroopan mittakaavassa huolestuttavan vähän. Vuonna 2016 tulee voimaan lakimuutos, jonka mukaan kaatopaikoille ei voi enää viedä mitään biohajoavaa yhdyskuntajätettä, johon myös tekstiili kuuluu. Nykyisen taantuman myötä kirpputorien määrä sen kun kasvaa. Yritys on perustettu 1962. Kahvipusseista ja maitotölkeistä tehtiin kivoja kasseja. Kannen kuvassa: Milla Paloniemi Kuva: Martti Heikkilä Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. Kangaspuissa ja isolla virkkuukoukulla matonkuteista syntyi upeita, pitkiä raitamattoja pohjalaistupien lattioille ja ilmavia muovimattoja kosteisiin tiloihin. Onneksi Suomessa jo toimii poistotekstiilejä lajitteleva ja hyödyntävä Texvex-konsepti. Suomen virallisen jätesuunnitelman mukaan puolet yhdyskuntajätteestä pitäisi kierrättää vuoteen 2016 mennessä. Toivottavasti jätteen määrässä saturaatio- eli kyllästymispiste saavutettaisiin pikapuolin ja ihmiset oppisivat arvostamaan elämässä muitakin asioita kuin tavaroita. PÄÄKIRJOITUS SEURAAVA SUKUPOLVI TUOTTAA JÄTETTÄ AINA ENEMMÄN KUIN EDELTÄJÄNSÄ Kääntäkäämme historian kehityskulku toisinpäin! J ätteen tuottajana ihminen on kummallinen olento. Seuraava sukupolvi tuottaa jätettä aina enemmän kuin edeltäjänsä. Ekoelo | 5. Kierrätys on nykyään muotisana, mutta todellisuudessa kierrätys on Suomessa suurista puheista huolimatta edelleen valitettavan pientä. Mitä enemmän jätteen vähentämisen tärkeydestä on tarjolla tietoa, sitä suuremman joukon se saavuttaa ja sysää toimimaan. Esimerkiksi Espoon Ämmässuon kaatopaikan kaasuvoimala pystyy tuottamaan jätteestä neljän suuren tuulivoimalan verran energiaa. Tämä merkitsee sitä, että kaikki poistotekstiilit tullaan polttamaan, ellei löydy sellaista väliasemaa, missä se lajitellaan. Ekoelo 6/2014 ilmestyy joulukuun alussa. Tekstiilin kierrätys ei ole mikään uusi ilmiö, jo muinaisessa Kiinassa kierrätettiin. Kirpputori-innostuksesta huolimatta noin 90 000 tonnia poistotekstiiliä, 17 kiloa jokaista suomalaista kohti, ajautuu kaatopaikoille joka vuosi. Lajittelun jälkeen 90 prosenttia menee materiaalihyödyntämisenä eteenpäin uudelleen käyttöön tai uusiokäyttöön. Erinomaisia ovat kaikki ne innovaatiot, joiden ansiosta jätteistä tehdään energiaa
EKOTYÖ KIROILEVAN SIILIN LUOJA MILLA PALONIEMI: ”Teki vaan mieli piirtää siili” Siili alkaa kiroilla, huonosta läpästä tulee menestystarina ja remonttijätteestä tehdään kierrätystaidetta. Sarjakuvataiteilija Milla Paloniemen vuoristoradalla on säpinää, ja sieltä putkahtaa pintaan jatkuvasti jotakin uutta. 6 | Ekoelo
– Teen jatkuvasti kaikenlaista ja häröilen ympäriinsä. – Työskentelytapani on se, että minulla ei ole työskentelytapoja. Ekoelo | 7. En ajattele tekemistäni työnä, vaan se on minulle enemmänkin elämäntapa. Teen työtäni intohimoisesti, mutta en väsy tekemisestä. un kurkkaa sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja, graafinen suunnittelija ja nykytaiteilija Milla Paloniemen CV:tä, alkaa vähintäänkin hengästyttää. Milla ja Veera aamulenkillä syyskuisen aamusumun haihduttua. Enemmänkin ahdistun, jos minulla ei ole jotakin projektia meneillään. Minulla on lähes koko ajan edessäni luonnoslehtiö, johon ideoin kaikenlaista, Milla toteaa. Kolmekymppisen multitalentin työlista on piiiiiiiitkä: sarjakuvia, sarjakuvaalbumeita, kuvituksia, logoja, näyttelyjä, nettisivuja, oma blogi, hyväntekeväisyyskampanjoita, performansseja, työpajoja, opetusta ja mitä vielä…
Viime vuonna 2013 hän pääsi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Suomen paras blogi -kilpailussa kymmenen finalistin joukkoon. Olenkin sanonut, että en itse Piha on saanut rehottaa aika villinä. – Koen, että blogini kautta olen kehittynyt tosi paljon sekä ihmisenä että piirtäjänä, koska olen ollut siellä aina rehellinen itselleni ja muille. Se oli minulle kova juttu, ja olennainen syy siihen, miksi minusta tuli sarjakuvataiteilija. Itseironiaa Milla Paloniemi on tunnustettu, rakastettu ja palkittu taiteilija. – En silti vieläkään ajattele, että tekemiseni olisi mitenkään erityisen ammattimaista. – Mikähän kukka tää on, joka kukkii vielä syyskuun lopussa. Syntynyt sarjakuvataiteilijaksi Milla Paloniemi tunnetaan parhaiten sarjakuvahahmo Kiroilevan Siilin luojana. Joonas sanoi minulle, että minun ei pidä koskaan lopettaa piirtämistä. Se on puhtaasti omaelämänkerrallinen leikkikenttäni, jossa kukaan muu ei sanele, mitä minä sinne laitan ja miten sitä rakennan. Ruutupaperille putkahtanut Siili Milla Paloniemen ideat sarjakuviin ja muihin luoviin töihin syntyvät hänen itsensä mukaan ihan mistä tahansa.. Piirrän edelleen samalla tavalla kuin kersana. 8 | Ekoelo edes muista aikaa, jolloin en olisi tehnyt sarjakuvia. Se on sellaista hauskanpitoa. Minulla on muutenkin elämässäni eettiset ja ekologiset periaatteet. Vuonna 1983 Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla syntynyt nuori nainen aloitti sarjakuvien piirtämisen jo kuitenkin hyvin varhain. Tuolloin hän osallistui kotipaikkakunnallaan sarjakuvan ”grand old manin” Veikko ”Joonas” Savolaisen sarjakuvakurssille. Hänen palkintolistansa on vaikuttava: nuori naistaiteilija on palkittu muun muassa vuonna 2008 Sarjakuva-Finlandialla. Kehittelin pieniä tarinoita ja piirsin hahmoja jo ennen kuin osasin kirjoittaa. – Blogiani sävyttää myös tietynlainen itseironia. Haluan kertoa sen kautta, että vaikka osaisinkin piirtää, elämässä tulee aina eteen muita asioita, jotka eivät mene ihan putkeen. – Olen piirtänyt sarjakuvia ihan lapsesta saakka. – En vaan osaa! -blogini on projekti, josta olen itse kaikkein eniten ylpeä. – Työn tulee olla mielekästä ja sellaista, että voi seistä juttujensa takana. Tulevan sarjakuvataiteilijan kenties merkittävin kohtaaminen tapahtui, kun Milla oli 8-vuotias. – Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että joku tekee sarjakuvaa ihan työkseen
Ekoelo | 9. – Minua inspiroivat omien tuntemusteni lisäksi toiset ihmiset, heidän ilmeensä, eläimet ja luonto. Oman pihan pihlajanmarjoja. Eli elämä ylipäätään
Koko kansan tuntema Kiroileva Siili syntyi Millan mukaan vähän niin kuin – Että tykkäänkö kiivetä puuhun. Kiroilevan Siilin nettisivuilla Milla Paloniemi kuvaa hahmon syntyhetkeä näin: ”Piirtelin normaaliin tapaani. Arvaa! Ystävä toi luomulantun. Eräänä syyspäivänä vuonna 2003 hän istui koulun penkillä taidehistorian luennolla ja tunsi, että onpa tylsää. Omassa kasvimaassa on puikuloita. Lihaa ei kotona syödä. Hän oli muuttanut Helsinkiin opiskelemaan graafista suunnittelua. Eli elämä ylipäätään. Vauhdittajana on hänen oma elämänsä, jota Milla kuvaa ”tämmöiseksi vuoristoradaksi”. Itse tehty riukuaita erottaa oman pihan ympäröivästä luonnosta. Välillä tulee myös laskukausia ja angstaa kovasti. – Kaikki pitää tehdä täysillä. 10 | Ekoelo Myös Siilillä on omia ekokannanottoja. Olen tosi herkkä ja elän hetkessä tunteitteni ympäröimänä. Minua inspiroivat omien tuntemusteni lisäksi toiset ihmiset, heidän ilmeensä, eläimet ja luonto. – Vähän pieniksi ovat jääneet. Se on kironnut ainakin Talvivaaran, ilmastonmuutoksen ja tehotuotannon. vahingossa
– Nelisen vuotta sitten, kun muutimme tähän taloon, teimme täällä remonttia. Milla Paloniemi kertoo olleensa itsekin täysin ymmällään siitä, miten nopeasti siili löysi yleisönsä ja miten suosittu siitä tuli. Tämän vuoden keväällä ilmestyi Kiroileva Siili – JUHLAKIRJA (Sammakko, 2014), johon on koottu yksiin kansiin supersuositun kulttihahmon ja sen tekijän vaiheet kymmenen vuoden ajalta. Se on kironnut ainakin Talvivaaran, ilmastonmuutoksen ja tehotuotannon. Myöhemmin olen ajatellut, että ehkäpä olin vaan lopullisen kyllästynyt piirtelemään söpöjä ”kilttejä” eläimiä ja halusin tuoda hahmoon jotain särmää. – Kutsun itseäni kierrätysneurootikoksi. Milla sanoo olevansa erityisen tarkka siitä, mihin hän lähtee mukaan ja mihin ei. Piirsin siinä sitten yhtäkkiä sen kummemmin miettimättä pienen stripin siilistä, jota suututti ajatus matojen syömisestä. Huonosta läpästä suksee Kiroileva Siili oli nähnyt päivänvalon, ja loppu onkin historiaa. Kenties tällainen vilkas ja vähän yksinkertainen, Milla veistelee itseironisesti. Olin todella puulla päähän lyöty Siilin saamasta suosiosta. Milla tekee myös kierrätystaidetta. – Työn tulee olla itselleni mielekästä, mutta myös sellaista, että voin seistä kaikkien juttujeni takana. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: MARTTI HEIKKILÄ Ekoelo | 11. Miksi Siili ei kiroilisi. – Mietin paljon ekoasioita ja haluan elää ympäristöä mahdollisimman paljon kunnioittaen. Milla Paloniemi ei kiellä, etteikö Kiroilevan Siilin hahmossa olisi piirteitä hänestä itsestään. Siili kiroaa Talvivaaran Milla Paloniemi sanoo, että tärkeintä hänelle työssään on se, että hän voi katsoa itseään aamulla peiliin. Ärsyttää hirmusti, jos joku laittaa vaikkapa metallia sekajätteisiin. muistiinpanojeni lomaan ruutuvihkoni reunamiin erilaisia otuksia. Siihen vastaan, että se ei ole mikään pohjalaisuuden muotokuva tai irvikuva, Milla kuvaa. – Silti pyrin säilyttämään pohjalaisuuden Siilissä samalla tavalla kuin säilytän sen myös itsessäni. Ai millainen eläinkö se olisi. Mutta vielä on yksi tarina, joka kertoo, millainen ihminen Milla onkaan. – Norpatti-nimi juontaa juurensa teiniajoilleni, jolloin luulin hetkellisesti, että on olemassa ”norpatti”-niminen eläin. Meillä kotona ei syödä lihaa, ja on itsestään selvää, että kierrättäminen on osa elämäntapaamme. Minulla on muutenkin elämässäni selkeät eettiset ja ekologiset periaatteet, joita pyrin noudattamaan. – Siitä tulee itselle todella hyvä mieli. Usein esitettyyn kysymykseen siitä, miksi Siili nimenomaan kiroilee, Milla vastaa Siilin nettisivuilla näin: ”Miksi ei. – En kuitenkaan myönnä, että Siili olisi suoranainen omakuvani. Myös Siilillä on omia ekokannanottoja. – Sen jälkeen on tullut albumeja ja muita oheistuotteita vähän kuin liukuhihnalta. Milla on tehnyt myös hyväntekeväisyytenä yhteistyötä muun muassa Animalian, Greenpeacen, WWF:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Olen enemmänkin tehnyt sitä suurella sydämellä ja pyrkinyt siihen, että Siilin touhu ei menisi överiksi. – On itsestään selvää, että lähden niihin mukaan. Nautin todella asioiden laittamisesta oikeisiin lokeroihin. – En ole vieläkään alkanut sitä ymmärtää, Milla vastaa. Hän sanoo olevansa yllättyneen onnellinen siitä, että voi elättää itsensä piirtämällä ja tekemällä taidetta. Missä vaiheessa hän sitten alkoi ymmärtää, että Kiroilevasta Siilistä voisi tulla isompikin sukseehitti. Jo vuotta aiemmin samaisilla sarjisfestareilla Siili-hahmo oli herättänyt kovasti ihastusta. Siiliä vähän useamminkin. Minulta kysytään usein, onko Siili pohjalainen hahmo. Tuntui huvittavalta laittaa niinkin sympaattisen ja viattoman oloinen pikku otus kuin siili päästelemään ärräpäitä oikein olan takaa. Teki vaan mieli piirtää siili. – Strippi oli mielestäni niin huono läppä, että päätin laittaa sen nettiin ihan vaan siksi, että olin kiinnostunut tietämään, mitä muut siitä ajattelisivat. Siili seikkailee elävästi myös sen omilla Facebook-sivuilla. Ehkä vähän tällainen eläimellinen kuin minäkin. Se purkaa tunteensa suoraan, eikä sen tarvitse kumarrella ketään.” – Siili koetaan usein terapeuttiseksi. Ei siinä oikeastaan ole mitään sen kummempaa ideaa. Ennen kuin hän heittää tavaraa pois, hänellä on taipumus miettiä, saisiko siitä tehtyä jotakin, jota hän kutsuu roskataiteeksi. Kiroileva Siili ilmestyi ensimmäisen kerran omakustannealbumina vuonna 2005, jolloin Milla Paloniemi esitteli sen myös Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Rempasta jääneistä roskista väsäsin kaikenlaisia ölliäisiä, jotka päätyivät Remontti-nimiseen näyttelyyni. En oikein tiedä vieläkään. Olen saanut välillä tosi hienoa palautetta siitä, miten esimerkiksi yksi koulukiusattu pikkutyttö on saanut siilistä voimaa ja alkanut itse piirtelemään siilijuttuja. Tai siis Norpatti, joka on myös Milla Paloniemen lempinimi. Ärsyttää hirmusti, jos joku laittaa vaikkapa metallia sekajätteisiin. Siilin voi myös ajatella kiroavan lukijansa puolesta. – Kyselyjä on tullut huomattavasti enemmän kuin mihin olen suostunut, omaa Norpatti-yritystä pyörittävä Milla toteaa. Milla Paloniemellä ja Norpatti-yrityksellä riittää kysyntää. – Minulta kysytään aina, että mikä idea Siilin taustalla on. Kierrätysölliäisiä ja Norpatti Milla Paloniemi asuu puolisonsa ja 10-vuotiaan sekarotuisen Veera-koiransa kanssa omakotitalossa Helsingin Malmilla. Eikö meitä kaikkia joskus. Sitä v***ttaa. – Kutsun itseäni kierrätysneurootikoksi. – En ole missään vaiheessa ajatellut luovani Siilistä erityistä brändiä. Kiroilevan Siilin ympärille on luotu myös runsaasti erilaisia oheistuotteita erilaisista tekstiileistä ja vaatteista julisteisiin ja kännykkätaustoihin
Mummon perintönä myös äitini on todella lahjakas käsityöihminen. KIERRÄTYS MEREIJAN EIJA VÄYRYNEN ON KASVANUT VAATTEITA KIERRÄTTÄEN Uusi elämä vanhoille vaatteille Helsingin Töölössä Mannerheimintiellä ompelimo Mereijassa muokataan vaatteet uuteen uskoon. – Mummoni tuli evakkona Karjalasta. Niihin aikoihin oli aineellisesti hyvinkin tiukkaa, mutta hän keksi aina keinot selvitä ja vaatettaa itsensä ja jälkikasvunsa. Käsityökulttuuri ja itse tekemisen taito elivät perheessä vahvoina. Vaikka hän hoiti itsekseen 12 lastaan, oli hän aina superpositiivinen ja luova. Lapsena Eija piirsi itsekin paperinukeille valtavat määrät asuja ja teininä 12 | Ekoelo. Tuliterä, mutta tylsä tai liian pieni mekko löytää luonteensa Eija Väyrysen taitavissa käsissä. Vuonna 2005 perustetusta Mereijan kestävän kehityksen kaupasta löytyy myös kotimaisten käsityöläisten idearikkaita koruja ja asusteita. Shoppailua ja turhaa tuhlailua ei harrastettu, vaan vaatteet kiersivät lapselta toiselle. H elsinkiläisen Mereijaompelimon ja kestävän kehityksen kivijalkakaupan perustaja, Eija Väyrynen, 53, kasvoi viisilapsisessa perheessä, Pohjois-Karjalassa, entisessä Enon kunnassa. Vanha villapaita syntyy uudestaan ihanana hameena
Tilat löytyivät Oopperataloa vastapäätä. Ekoelo | 13. Eija Väyrynen perusti Mereijan yhdessä Merja Syrénin kanssa
Vanhasta syntyy uutta Merjan ja Eijan kuningasidea oli luoda asiakkaiden vanhoista vaatteista uusia, joko muokkaamalla niitä persoonallisemmaksi tai sopivammaksi kantajalleen tai valmistamalla vanhoista materiaaleista kokonaan uusia vaatteita. – Mereija aloitti toimintansa vuonna 2005. – Jo kouluun mennessäni tein selväk14 | Ekoelo si, että pyrin mahdollisimman paljon hyödyntämään opinnoissani kierrätysmateriaaleja. Alan vaihdos nelikymppisenä Vaikka Eija Väyrynen oli erittäin lahjakas käsitöissä, päätyi hän työskentelemään valokuvauslaboranttina. – Savonlinnan taidelukiossa innostuin valokuvauksesta ja teinkin valokuvauslaborantin töitä parinkymmenen vuoden ajan. Tie nousi kuitenkin vastaan, sillä olisin tarvinnut opiskelujani varten työpaikan, jota ei tuolloin löytynyt. Mereijassa vaatteet, verhot tai vaikkapa lakanat muuntuvat käyttökelpoisiksi ja. Yhden päivän ajan naiset kiersivät Helsingin liikkeitä ja kehittivät yritysideaansa. Hän pääsi kuitenkin opiskelemaan artesaaniksi tekstiilin, nahan ja vaatetuksen saralla. Kierrätysmateriaalit kunniaan Opintojensa lopputyön Eija Väyrynen valmisti vanhoista farkuista. – Kun tämä projekti oli lopuillaan, saimme ystäväni Merja Syrénin kanssa idean perustaa pukuvuokraamon. Hän loi lemmikkiaiheisen asukokonaisuuden silloiselle Mrs. Farkut ovat perinteisesti amerikkalainen työmiehen vaate. Jotkut vaatteet kaipaavat ainoastaan pientä korjausta tai kuosittelua, toisinaan asiakas tarvitsee ainoastaan lahkeen lyhennystä. Hän halusi kouluttautua Suomen ensimmäiseksi kierrätysartesaaniksi. Eija sai idean pyrkiä opiskelemaan. – Noihin aikoihin ammattitutkintoja ei vielä räätälöity yksilöllisesti, mutta ajatuksestani silti pidettiin. Vihreästä kotitakista muotoutui hamekankaan, uuden vuorin ja nappien avulla pirteä kevättakki. On kiehtovaa ajatella, kuinka tekemääni asuun käytetyt miesten farkut olivat kiertäneet maailman, niitä oli käytetty vuosikausia, jonka jälkeen ne muuntuivat eleganteiksi korsetiksi ja hameeksi matkatakseen takaisin Amerikkaan missin yllä. Ennen kuin yrittäjäkurssi oli ohi, naisilla oli yritykselle nimi ja liiketilakin valmiina. – Sinisenä kukkiva lemmikki, eli englanniksi forget-me-not, kuvasti ajatustani siitä, että liian usein unohdamme vaatteet ja materiaalit, joita meillä jo on. Paljon on myös vaatteita, jotka tehdään kaavoista alkaen asiakkaan kanssa yhdessä kehitellen. hän valmisti jo itselleen vaatteita ompelemalla ja virkkaamalla. Osa Mereijassa myytävistä vaatteista on muokattu omien luovien ideoiden avulla uuteen uskoon, osa vaatteista muokataan vasta asiakkaan toiveesta. Globe Finlandille Heidi Kopralle, joka otti vaatteet mukaansa Yhdysvaltojen kisamatkalleen. – Vaatteita ei kannata heittää pois tai lepuuttaa kaapin pohjalla väärän mallin tai liian pienen koon vuoksi. Jämälangoista syntyi virkkaamalla räiskyvän värikäs villapaita. – Anopin pitkästä mekosta tuli minulle sopiva asu, kun leikkasin hihat pois ja muokkasin vaatteesta lyhyen, tyttömäisen leningin. Valmistuttuaan koulusta 2004 Eija Väyrynen työskenteli projektissa, jossa hän suunnitteli hoivakodin sisustukset tekstiilien avulla. Halusimme myös tehdä jotain, mitä muut eivät vielä tehneet. Noin 15 vuotta sitten kaaduin pahasti ja jouduin viettämään vuoden sairaslomalla. Lähdimme yhdessä yrittäjäkurssille, jossa kuitenkin pian ymmärsimme, että pukuvuokraamon pyörittäminen olisi ollut aivan liian massiivinen hanke. Parin vuoden jälkeen jatkoin yrityksen pyörittämistä yksin, Eija kertoo. Tänä aikana aloin pohtia, mitä kaikkea vielä haluaisin elämässäni tehdä
muodikkaiksi asuiksi. Eija Väyrysen mukaan kierrätysmateriaaleista valmistetun vaatteen ei tarvitse näyttää kierrätetyltä. Suunnittelijoiden vaatteita muokataan aina heidän työtään kunnioittaen. Eija Väyrynen auttaa asiakkaita toteuttamaan ideansa. Oman vaatteensa voi tuoda Mereijaan myös myyntiin, jolloin joku toinen voi saada siitä iloa. Nykymaailman kiireen ja massakulttuurin keskellä ihmisille on hyvin tärkeää voida luoda jotain kestävää, yksilöllistä ja omaa. Ekoelo | 15. Joku toinen haluaa, että vaatteessa näkyy rohkeasti tuunauksen leima, kun taas joku toinen haluaa hyvinkin hillittyä ja klassista tyyliä. Muokattavana voi olla jokin yksittäinen vaate tai vaikka kasa vanhoja lakanoita, joista luodaan uutta kierrätysmuotia. – Kunnioitan aina asiakkaiden toiveita ja annan heidän käyttöönsä ideani ja taitoni, jotta haluttu visio saataisiin toteutettua. Korut täydentävät asun Vaatteiden lisäksi Eija Väyrynen on halunnut tuoda liikkeessään esille liki kolmenkymmenen suomalaisen käsityöläisen tuotteita, laukkuja, koruja Kahdesta vanhasta villapaidasta ja soljista syntyi trendikäs hame
– Valtaosa koruista on valmistettu kierrätysmateriaaleista, mutta mukana on muitakin kotimaisen käsityön taidonnäytteitä, itsekin erilaisia koruja suunnitteleva ja niitä myös asiakkaiden tuomista materiaaleista valmistava Eija sanoo. Mereijan kaupassa on kodikkaan lämmin tunnelma. 2. TEKSTI: TUULA KOLEHMAINEN KUVAT: TUULA KOLEHMAINEN JA MEREIJA 1. 3. 3. 16 | Ekoelo 5.. Kierrätyskoruissa on persoonallista ilmettä. ja asusteita, joissa on hauskasti hyödynnetty arjen kierrätysmateriaaleja, esimerkiksi, kankaita, nappeja, leluja tai kahvikapseleita. Vanhoista kangasaarteista syntyvät Tuuni Designin laukut ja ruusuasusteet. Silmiin osuu toinen toistaan kiehtovampia kierrätysesineitä. Paita kiersi vuosikausia suvun nuorisolla, kunnes palautui vastikään takaisin Eijalle. 5. Kati-Riinan palapelikorvis ja ruusurintakoru sointuvat yhteen. Ruusukorvakorut ovat Laura Nukarin käsialaa, Funky Homo Sapiensin sormusta koristaa legopalikka, Bubbatar-sormus sopii kukkaistytölle. – Vanhojen vaatteiden hyödyntämisestä syntyvä oivallus ja ilo vievät hyvää asiaa parhaiten eteenpäin. 4. 6. Teini-iässä Eija virkkasi itselleen villapuseron jämälangoista. Harriet Lindin Nespresso korvakorut valmistetaan espressokapseleista. 1. 2. Vaikka hän on itse kasvanut arvoihin, jossa vanhaa ei heitetä pois ja turhaa tuhlausta vältetään, ei hän halua saarnata kierrättämisestä. 4. Eija Väyrynen valmistaa koruja, joissa käytetään kierrätyshelmiä. Paita on edelleen hyväkuntoinen. Hamahelmistä tehty kaulakoru on Eijan omaa tuotantoa. 6. Yksilölliset ja kauniit vaatteet puhuvat puolestaan ja saavat ihmiset pohtimaan, löytyisikö kenties omastakin vaatekomerosta jotakin kierrätettävää ja muokattavaa. Kotiavaimen voi sujauttaa DaigaDaigaDuun hauskaan kissaavaimenperään
K irpputorit ja kierrätyskeskukset ovat hyvä keino kierrättää käyttökelpoisia vaatteita joko myymällä tai lahjoittamalla niitä eteenpäin. – Suomessa ei ole koko valtakunnan kattavaa poistotekstiileiden hyödyntämisverkostoa vaan noin 17 kiloa Ekoelo | 17. Moni ymmärtää tänä päivänä, että näin ei kuuluisi olla. Mikäli tekstiili ei ole enää siinä kunnossa, että se muille kelpaisi, se kuuluu nykyisen lain mukaan sekajätteeksi. Texvexkonsepti kehittää kierrätystä, vähentää kaatopaikalle joutuvan tekstiilin määrää sekä tukee nuorten työllistymistä. Edellytyksenä jälleenmyynnille on kuitenkin se, että vaate on ehjä ja hyväkuntoinen. Kaikki tekstiilit, joista luovumme, tullaan polttamaan, ellei löydy sellaista väliasemaa, missä se lajitellaan. Jokaiselta meiltä jää vaatteita, jotka eivät syystä tai toisesta ole enää uudelleen käytettävissä. Vuoteen 2016 asti ne kuuluvat virallisen ohjeistuksen mukaan sekajätteisiin kaatopaikalle. KIERRÄTYS Vuonna 2016 tulee lakimuutos, jonka mukaan kaatopaikoille biohajoavaa yhdyskuntajätettä, johon tekstiili kuuluu, ei voi enää viedä. Lakimuutoksen jälkeenkin on vaarana, että suuri osa päätyy poltettaviksi. FORSSAN SEUDUN KONSEPTI SOPII MALLIKSI KOKO MAAHAN: Texvex lajittelee poistotekstiilit Poistotekstiilit ovat käytöstä poistettuja vaatteita ja muuta tekstiiliä
Sitä päätyi eristeeksi ja vanusäkkien täytteeksi. – Aika oli kuitenkin täysin toinen. Oona ompelee onnea maailman lapsille.. – Tämä 90 000 tonnia tekstiilipoistoja voitaisiin kuitenkin hyödyntää ennen kaatopaikalle tai polttoon kippaamista. Kierrätys: vanha, uusi ilmiö Tekstiilin kierrätys sinänsä on vanha ilmiö, jo muinaisessa Kiinassa kierrätettiin. Tämän tietää humppilalainen Helena Käppi, joka on Suomen poistotekstiilit ry:n puheenjohtaja sekä Texvexprojektin vetäjä. – Hienoa lumppua kerättiin setelirahojen valmistukseen ja tekstiiliä ohjattiin myös huopakattoteollisuuteen. Suomessakin tekstiiliä käytettiin muun muassa setelirahan valmistukseen. poistotekstiiliä henkilöä kohti ajautuu kaatopaikoille joka vuosi. Ennen käytettiin luonnonkuituja: pellavaa, puuvillaa ja villaa, joista tiedettiin mitä ne sisälsivät. 18 | Ekoelo Texvex on paikka, mihin kelpaavat rikkinäiset tennissukat, kulahtaneet tai reikäiset t-paidat, värjäytyneet pyyheliinat yms. Tekstiilejä oli marginaalinen määrä verrattuna nykyisiin massoihin. Helena Käppi esittelee Texvexin toimintaa paikalliselle toimittatajalle
– Etsin tietoa tekstiilimassoista tilastokeskuksen kautta ja kerääviltä järjestötoimijoilta. Texvex syntyy Forssan HAMK ja Helena Käppi alkoivat viedä asiaa eteenpäin pienin askelin. Minulla oli vain ajatus hoitamattomasta tekstiilikierrätyksestä. Aihe ei jättänyt rauhaan seuraavan vuoden aikana. – En toki kilpailua voittanut, sillä minulla ei ollut esittää mitään konkreettista tuotetta. Lapsen kysymys puhutteli Helena Käppi on ammatiltaan sairaanhoitaja ja maanviljelijä eikä hänellä ole tekstiilialaan liittyvää taustaa. Kuusi vuotta sitten hän koki eräänlaisen ’herätyksen’. Kävin lukuisissa eri Poistotekstiilit ovat käytöstä poistettuja vaatteita, mattoja, verhoja, työvaatteita, kenkiä, vöitä ja muita tekstiileitä. – Silloin 8-vuotias tyttäreni kimahti minulle sekaroskiksen vieressä, että miksi en kierrätä vaatteita. Ekoelo | 19. – Nykypäivän tekstiilit ovat sekoitemateriaaleja ja maailmassa tuotetaan niitä moninkertaisesti yli sen, mitä ihmiset maapallolla pystyvät käyttämään. Ajatukseni kuitenkin kilpailussa noteerattiin ja Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) halusi tarttua asiaan, Käppi kertoo. Kierrätetty tekstiili on saanut uuden elämän hiuskukkana. – Otin yhteyttä alueelliseen ympäristöklusteriin. Käppi teki aluksi selvitystyön, jotta selviäisi maamme tämänhetkinen tilanne. Vaikka hanke on toistaiseksi paikallinen, Texvex luo valtakunnallista mallia käytännön kokemuksen kautta. Tätä mallia on tarkoitus lähteä monistamaan ympäri Suomen. Käppi lähti kuluttajana oma-aloitteisesti tutkimaan asioita ja otti yhteyttä eri tahoille pyrkien selvittämään poistotekstiilien kohtaloa. Kaikkien lasten esittämien kysymyksien viidakossa tämä kysymys tuntui puhuttelevan minua syvästi. Ylituotannon lisäksi laatu on suurelta osin huonoa, jolloin käyttövaihekin on lyhyt, Käppi perustelee. Sieltä kuulin, että tuolloin oli menossa eri oppilaitosten sponsoroima seudullinen ideakilpailu ja osallistuin siihen. 17 kiloa poistotekstiiliä henkilöä kohti ajautuu kaatopaikoille joka vuosi
Palkkatukityöntekijänä toimii apuohjaaja Saija Martomaa. kuntoinen, sillä ei olisi muuta arvoa kuin energiankäyttömahdollisuus. Monien vaiheiden kautta, reilu vuosi sitten, perustimme myös HAMK:in projektipäällikön kanssa Suomen poistotekstiilit ry:n. prosenttia menee materiaalihyödyntämisenä eteenpäin uudelleen käyttöön tai uusiokäyttöön. – Äiti kertoi, että nyt kun me olemme olemassa, hän lopultakin pystyy päästämään vaatteista irti. Jos taas paidasta puuttuu nappi tai pöytäliinassa on steariinitahra, se siirtyy uusiokäyttöön. Kiitosta ihmisiltä Ihmisillä tulee usein tilanteita, jolloin poistotekstiilejä tulee enemmänkin. – Poistaripaja hankkeessa ovat mukana Hämeen ammattikorkeakoulun lisäksi Loimaan ja Forssan Nuorten työpajat. Tämä merkitsee sitä, että kaikki tekstiilit, joista luovumme, tullaan polttamaan ellei löydy sellaista väliasemaa, missä se lajitellaan. Käytännössä konsepti toimii niin, että Texvex ottaa vastaan maksutta kodeista vapautuvaa käyttötekstiiliä riippumatta sen kunnosta. – Lähtöpaikassaan niitä ei tarvitse lajitella, vaan meille voi tuoda kaikki kerralla. Henkilöitä on tullut muun muassa sosiaalipuolen ja TE-Keskuksen kautta. Kaikki eivät osaa arvostaa vanhoja vaatteita, jolloin on hyvä, että on paikka mihin ne viedä. Me emme ota vastaan mattoja, patjoja, täkkejä ja tyynyjä, mutta kaikki muu kelpaa jakkupuvusta t-paitaan. Nuoret toimivat tekstiilin lajittelijoina. Me kuitenkin arvotamme tekstiilin ja lajittelemme sen yksi kerrallaan lain ohjaaman etusijajärjestyksen mukaan. – Joukossa oli kuluneempiakin urheilupaitoja, jotka oli huolellisesti silitetty ja säilytetty. – Vuonna 2016 tulee lakimuutos, jonka mukaan kaatopaikoille ei voi enää viedä mitään biohajoavaa yhdyskuntajätettä, johon myös tekstiili kuuluu. – Toimimme eräänlaisena risteysasemana tekstiileille, jossa lajittelu antaa tekstiileille seuraavan suunnan. Lajittelua jatketaan energiajakeeksi asti. Jäämistöstä on kenties päästävä eroon, jolloin tyhjennetään koko talo mahdollisimman nopeasti. Se saa rahoituksensa Loimaan ja Forssan kaupungeilta; hanke kestää helmikuun 2015 loppuun. – Jos tekstiiliä käsiteltäisiin massana, jossa sekaisin on rikkinäinen ja hyvä20 | Ekoelo – Äiti oli erittäin helpottunut kertoessamme hänelle, että kaikki vaatteet käsitellään asiaankuuluvalla arvostuksella. – Kyse ei ole tunkkaisesta paikasta, johon tuodaan haisevia lumppuja, vaan meillä on valkoista ja raikkaita värejä. Helena Käppi kertoo esimerkiksi äidistä, joka oli säilyttänyt edesmenneen poikansa vaatteita 15 vuotta. Hyvä uutinen on se, että noin 90 Tekstiilien risteysasema Helena Käppi on työllistynyt kokopäiväisesti Texvex-hankkeeseen pajaohjaajaksi. Loimaalla Texvex työpajaohjaaja on Anne Nieminen. Monen huulilta on kuulunut kiitosta, yleinen lause on: ihanaa kun olette olemassa. Tätä mallia on tarkoitus lähteä monistamaan ympäri Suomen. Jos mahdollista, tekstiili päätyy uudelleen käyttöön. Vaihe vaiheelta tuote siirtyy pöydällä eteenpäin. – Konsepti on myös rakentunut niin, että täällä ihminen kohtaa toisen aukioloaikojen puitteissa. Helena Käppi korostaa, että toimintatapa on nykyaikainen, nuorekas, raikas, kaikkia koskettava ja sellaisenaan uusi konsepti. – Ohjaajien lisäksi pajassa työskentelee eri-ikäisiä ihmisiä eri nimikkeillä. Vain noin 10 prosenttia ohjautuu energiajakeeksi. Ideat johtivat toiseen ja syntyi Texvexkonsepti. Valtakunnalliseksi malliksi Jätehuoltotoimijoilta puuttuu edelleen tekstiilimateriaalien kierrätys ja se ohjeistetaan kuulumaan sekajätteiksi. Sitä harjoitettiin pilottivaiheessa Humppilassa ja Käppi oli siinä mukana yhdistyksen puheenjohtajan roolissa. kohteissa ongelmia kartoittaen. Tuodessaan niitä hän sai kertoa vaatteiden tarinaa. Tällaista toimintaa on odotettu. Arvoa lajittelusta Texvex on paikka, mihin kelpaavat rikkinäiset tennissukat, kulahtaneet tai reikäiset t-paidat, värjäytyneet pyyheliinat yms. Vaatteisiin sisältyy usein erilaisia tarinoita, joita ei sisälly muihin kierrätettäviin tavaroihin. Hänelle oli tärkeätä, ettei pojan vaatteet päädy vaikkapa banaaninkuorten joukkoon kaatopaikalle. Äiti oli erittäin helpottunut kertoessamme hänelle, että kaikki vaatteet käsitellään asiaankuuluvalla arvostuksella ja ne jatkavat matkaansa materiaaleina eteenpäin. Tekstiili voi olla hyväkuntoista ja uutta tai sitten huonokuntoista ja käyttöikänsä ohittanutta. Vanhat vaatteet eri vuosikymmeniltä. Kyseessä on juuri se poistotekstiili, josta nyt Texvex saa 90 prosenttia jatkamaan kiertokulkuaan mekaanisen kierrätyksen keinoin. – Texvex toimii nyt projektiluontoisena Poistaripajassa, joka on viime keväänä syntynyt poistotekstiilien hyödyntämispaja Forssassa ja Loimaalla. Vaikka hanke on toistaiseksi paikallinen, Texvex luo valtakunnallista mallia käytännön kokemuksen kautta. Lajittelussa ratkaisevaa on vain se, että saamme materiaalin talteen kuivana ja suhteellisen puhtaana. HAMKin puolelta mukana on projektipäällikkö Kirsi Sippola sekä muotoilun opiskelija Tiina Heinonen. Toisille työmuoto on työkokeilua ja toisille kuntouttavaa toimintaa