Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Sieniihminen SAIMI HOYER: Anna lapselle luonto! Löydä uudet sienimaut Säilö sienet! Ekokosmetologin kukat, marjat ja yrtit Lähde luomumatkalle! Puhtaasti Hotelliaamiaisella lähiruokaa ja luomua Aidosti 4/2014 6,70 Kotoillen Muuruveden luomukauppa on ekoilijan paratiisi Räsymatto on kierrätyksen äiti Helsingin Villasukkatehdas sukittaa suomalaiset Timlinin perheen ekokoti
Kokonaisvaltainen, kestävä suunnittetuote jää helposti yksittäisten teknisten ratkaisujen varjoon. EKO-BOXIssa painotetaan rakennusten ja yhdyskuntien suunnitteluvaiheen merkitystä ekologisesti kestävän kokonaisuuden saavuttamiseksi. Sivustolla käsitellään muun muassa kestävän kehityksen mukaista yhdyskuntasuunnittelua, ekologisesti kestävää rakennussuunnittelua ja korjausrakentamista, hiilidioksidipäästöjen vähentämispotentiaalia, luonnonvarojen riittävyyttä ja luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamista. Luomuraportti 2013 löytyy Eviran sivulta evira.fi. Tuotteen myyminen luomutuotteena jouduttiin kieltämään vain harvoin. EKO-BOXI toimii myös eräänlaisena ekologisen suunnittelutiedon porttina kattavan linkkilistansa ansiosta. AJANKOHTAISTA Luomu on luomua Luomuun voi edelleen luottaa, kertoo Evira. Jokaisella luomutoimijalla on oltava oma luomusuunnitelma, jota toteuttamalla luomutuotannon vaatimukset täyttyvät. Kyseessä on tietopaketti kestävästä rakentamisesta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta rakentamiseen. – Vain alle neljälle prosentille kaikista luomutuottajista annettiin kielto myydä tuotettaan luomutuotteena, toteaa ylitarkastaja Sampsa Heinonen Evirasta. – Sivuston tavoitteena on helpottaa suunnittelijoiden työtä sekä tarjota taustatietoa myös esimerkiksi omakotitalon rakentajalle tai taloyhtiön asukkaille, verkkosivuston suunnittelusta ja kokoamisesta vastannut Pekka Hänninen EKO-SAFAsta sanoo. Viranomaiset tarkastavat jokaisen suomalaisen luomutilan ja -yrityksen vähintään kerran vuodessa.Luomuna saa markkinoida vain valvottua tuotantoa. Lisätietoja: safa.fi Ekoelo | 3. Suomen luomutuotannossa oli vuonna 2013 lähes viisituhatta toimijaa. Ekologinen kestävyys suunnittelussa ja rakentamisessa on monen osatekijän summa ja kattaa paljon muutakin kuin energiatehokkuuden. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valitsee luomuvalvonnan painopisteet vuosittain. Toimijoiden määrä ei ole juuri kasvanut edellisvuodesta. Vuonna 2013 luomutiloilla tarkastettiin erityisesti tuotteiden varastointimääriä, jotta tuotteiden alkuperäväärennöksiä voitaisiin ehkäistä ennalta. Kestävän suunnittelun EKO-BOXI verkossa Suomen Arkkitehtiliitto SAFA on julkaissut kestävän suunnittelun verkkosivuston, EKO-BOXIn. Ekologisesti kestävän suunnittelun linkkilistaan on koottu muun muassa erilaisia laskureita ja työkaluja, alan järjestöjen ja viranomaisten yhteystietoja sekä kestävän rakentamisen linkkejä. Luomutuotannon valvonnassa vuonna 2013 useimmiten pelkkä huomautus toimijoille riitti. Jokainen tuote-erä on voitava jäljittää maatilan peltolohkoihin ja tuotantovuosiin. Luomuvalvontaan osallistuvat Eviran lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kunnat, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ja Tulli. Yhtä laajaa ekologisen rakentamisen linkkilistaa ei löydy muualta
94 Irman ekoherkut 50 Kahden neliön ruismaan onnellinen viljelijä kertoo kokemuksistaan. Vuoden kokki Heikki Liekola neuvoo. LUONNONKOSMETIIKKA 54 Aamumaan saippuat Kristiina Nevakivi yhdisti eläinsuojelun ja luomuraaka-aineista valmistetut saippuat. 84 ECEAT Suomi ry KÄDENTAIDOT 36 Räsymatto Eila Ahonen Huittisista ja Marianne Hongisto Jalasjärveltä tekevät perinteisiä räsymattoja. Sieni-ihmiset ry:n puheenjohtaja on ollut Saimi Hoyerin sienikaveri 20 vuotta. 90 Fairyfactory Vaatteita ekologisesti. 62 Luonnon hoitavat ainekset RUOKATALOUS 22 Luomun tienraivaaja 26 Luomua hotelliaamiaisella. Äsken julkaistiin heidän yhteinen kirjansa. 67 Puuvene on vakaampi soutaa eikä se ole niin tuuliherkkä kuin lasikuituvene. Ekoelo Luonnonmukaisesti TÄSSÄ NUMEROSSA 4/2014 Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 74 Helsingin Villasukkatehdas Viime vuonna aloittanut yritys haluaa pitää suomalaiset sukissa. Viime vuonna mökillä vierähti 135 päivää. 30 Ruoan elinkaari Luomun maaperävaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu Suomessa. EKOELÄMÄ 74 Timlinin perheen lintukoto Hyvinkääläisperhe kerää sadevettä ja polttaa jätepuuta. 58 Kauneuden luonnolliset lähteet Liisa Seppälä-Cohen on luonnonkosmetiikan uranuurtaja Suomessa. 92 Lilly’s Eco Clean Ekopuuhanaisemme Irlannissa kehittivät ekologisen siivoustuotesarjan. Ekomatkailua edistävän yhdistyksen 32 jäsenkohdetta esittelyssä. Selvitimme, löytyykö kolmen suurimman hotelliketjun aamiaiselta luomua ja lähiruokaa. 4 | Ekoelo EKOYRITYS 42 Lopen Rakennuspuu Hitaasti kasvaneiden mäntyjen tyvitukit saavat arvoisensa kohtelun. Tehoviljelyn mittarit soveltuvat siihen huonosti. SIENET 6 Saimi Hoyer, sienet ja metsä 14 Säilö sienet 10 Petri Salmela ja sieni-ihmiset Topin Maatilamyymälä Muuruvedellä tarjoaa luomun ystävälle ällistyttävän laajat valikoimat. Metsähallituksen kansallispuistokummi on käynyt metsässä ja sienessä lapsesta asti. KOLUMNI 48 Timo Heinonen. 18 Hittisanoittaja Lasse Wikman tekee luovaa free lance -työtä yhtä hyvin mökillä Mäntyharjulla kuin kotona Helsingissä. Kuteet saadaan vanhoista vaatteista, pöytäliinoista ja lakanoista. EKOMATKAILU 80 Kanniston Kotieläintila Matkailutila Alastarolla kasvattaa luomuelämään myös jälkipolvia
Yritys on perustettu 1962. Maan muokkausta kuvaavassa kuvatekstissä hän kirjoittaa: ”Tästä se alkaa elo-syyskuun vaihteessa. Samalla aamiaispöytään saataisiin sekä kehon että mielen nautintoja, kuten myös syvää kosketuspintaa ja tunteen siirtoa suomalaisuuden ytimeen. Suomalaishotellin aamiaispöydässä luomu- ja lähiruokavalintojen oheen olisi oivallinen tilaisuus liittää tietoa, miten ja missä luomu- ja lähiaamiasantimet ovat kasvaneet sekä informaatioita tuotteiden valmistajista. Suomalaisuuden ytimessä, niin pellonmuokkaajan arjessa kuin kulttuurisessa sunnuntaissa, kulkee tässä lehdessä toimitussihteeri Martti Heikkilä artikkelissaan Kahden neliön ruismaa. 09-413 97 370 Ekoelo ISSN-L 2323-5160 Ekoelo ISSN 2323-5160 REETTA AHOLA Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi Puh. Kannen kuvassa: Saimi Hoyer Kuva: Petri Salmela Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. PÄÄKIRJOITUS Suomen luonnon arki ja sunnuntai kukoistamaan hotellien aamiaispöytien markkinavalttina S uomalaisissa hotelleissa aamupalaansa nauttivilla on mahdollisuus luomu- ja lähiruokavalintoihin, kuten tässä lehdessä kerrotaan. Ongelmana kotimaisen kalan kanssa on sen huono saatavuus. Ekoelo | 5. Ekoelo 5/2014 ilmestyy lokakuun alussa. Tuuli leyhyttelee Ekoelo tuleentuvaa ruista. Aamiaispöytään voisi myös kirjoittaa aamuluettavaksi kiehtovia, ruoan alkulähteille vieviä tarinoita. Taustalla sinikelloja ja päivänkakkaroita. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan;” Suomen luonnossa kasvaneissa ja luonnon kasvattamissa luomu- ja lähiruoka-antimissa on mahdollisuuksia loistaviin brändäyksiin. –– Ja to...os...ta se alkaa.” Ruispellon kuvaukset puolestaan kuljettavat ajatukset Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin syvästi tunteita liikahduttavaan alkuun: ”Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Brändityöryhmät tervemenoa Suomen luontoon ja suomalaisen kulttuurin suurten kertomusten äärelle! Niiden rinnalla kalliit, ulkomaiset konsultit kalpenevat! Vesistörikkaassa Suomessamme kotimainen kala on myös asia, joka tarvitsee oman brändäyksensä. Keski-Euroopassa ja Aasiassa, Aasian maista eri toten Japanissa, kun suuresti arvostetaan suomalaisen luonnon antimia, joihin keskiyön aurinko on rikastanut runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja mystistäkin Pohjolan aurinkoenergiaa; sanotaanhan uuden, henkisemmän ajan valon tulevan Pohjolasta. Ja useat hienosti pärjäävätkin yhteiskunnan monenlaisesta, toimintaa hankaloittavasta valvonnasta ja säätelystä sekä korkeasta arvonlisäverosta huolimatta. Tarinoita Suomen luonnon mystisestä väestä sekä intertekstuaalisia viittauksia suomalaiseen, kirjoittamattomaan ja kirjoitettuun kulttuuriin: kansan suussa kulkeviin, vuotuista ajankulkua kuvaaviin viisauksiin, kansanrunouteen sekä muuhun kirjallisuuteen. Meillä upeiden vesistöjen maassa ammattikalastajat ovat lähestulkoon kadonnut luonnonvara, ja kalapöytiin niin kotona kuin ravintoloissa päätyy kasvatettua kirjolohta tai pakastealtaan kalapullia. Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Päätoimittaja: Reetta Ahola reetta.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Martti Heikkilä martti.heikkila@karprint.fi Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Karprint Oy julkaisee 15 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Taustalla horsmankukat kutsuvat kimalaisia sadonkorjuuseen. Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 40 €. Kasvimaasta osa on päätynyt luonnonniityksi. Enemmällekin olisi tilausta ja tilaa hotellien aamiaistarjonnassa. 09-413 97 300 Vuonna 2014 ilmestyy 6 numeroa. Ilahduttavasti muutamat sitkeät, yksityiset matkailu- ja ravintolayrittäjät tosin sinnittelevät luottaen laatuun, kotimaiseen villikalaan sekä muihinkin suomalaisiin raaka-aineisiin ja omin käsin tekemiseen. Maa muokataan jussinkuokalla, maahan hierotaan tähkistä jyviä ja päälle heitetään lapiolla muutaman sentin kerros multaa.” Ruispeltoa hän kuvailee: ”Ruis heilimöi juhannusaaton kunniaksi. Jokainen menestystarina tarvitsee sekä juuret että siivet! Toimituksen osoite: Ekoelo Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Luomu- ja lähiruoka-aamupalasta tulisi kehittää brändi ja markkinoida sitä suomalaisten, ekologisesti ajattelevien matkailijoiden lisäksi vahvasti keskieurooppalaisille ja aasialaisille turisteille. Kotimaisten luontoherkkujen pohjalta on hyvä lähteä kehittämään turisteja maailmanlaajuisesti kiinnostavia moderneja brändejä. 09-413 97 333 Tilaushinnat: Määräaikainen tilaus: 6 numeroa 45 €. Ottakaamme oppi vanhan kansan taidoista jalostaa Suomen luonnon antimet maukkaiksi herkuiksi. Ne ovat konkreettista itsenäisyytemme evästä. ” Ihanasti ajatukset lentävät Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla romaanitrilogian suomalaisen sisun ruumiillistumaan, Koskelan Jussiin: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi. Sen läheinen ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja
Saimin äiti keräsi haperoita. S aimi Hoyerille, 40, nousee vahvimpana lapsuuden tuoksuista mummin kellarin pikkelssisienituoksu. – Vanhempien suvuissa on aina ollut vahvaa luontotuntemusta ja se varmaan myös vaikutti. Muistan hyvin, kuinka istuin sienimetsällä mättäällä ja söin ketunleipiä.. Kesäksi helsinkiläisperhe muutti mökille Punkaharjulle lähelle Kerimäkeä. Isänäiti IltaAnnikki asui Kerimäellä. 6 | Ekoelo – Haperoiden lisäksi kehnäsientä ja ukonsientä, mikä nosti omankin mielenkiintoni myös näihin sieniin. – Harmi, ettei mummi ehtinyt nähdä kirjaa. Joillekin hän oli Annikki-mummi, Saimille lyhyesti mummi. Nyt hän asuu perheineen metsän keskellä Punkaharjulla ja sienikavereita on pitkin Suomea. Sienikaveri Petri Salmelaan hän tutustui parikymmentä vuotta sitten, ja äsken toteutui heidän yhteinen haaveensa, Tammen kustantama kirja Sieniä ja ihmisiä. SIENET SAIMI HOYER ON METSÄN LAPSI JA KUMMI Sienestäjän löytöretket Jo lapsena metsä ja sienet tulivat Saimi Hoyerin kavereiksi. Hän nukkui pois vuosi sitten, Saimi Hoyer kertoo. Kerimäen kangasmaastoissa on paljon rouskuja, mistä seurasi, että Saimi teki lapsena mummin opastuksella tuttavuutta juuri rouskujen kanssa. Hän oli aikaansa edellä, sillä tuohon aikaan haperoiden kerääjälle naureskeltiin. Niitä hän maisteli suoraan luonnosta ja perheessä niitä käytettiin myös salaatissa. Sieniä, ketunleipiä, mustikkaa Makumuistona lapsuudesta Saimilla ovat myös ketunleivät, suolaheinät ja voikukat. Saimin vanhemmilla Soila Komilla ja Jyrki Nousiaisella oli näyttelijöinä pitkät kesälomat, 2,5 kuukautta
Ekoelo | 7. Vuodesta 2012 lähtien hän on ollut Metsähallituksen kansallispuistokummi. Suuret petäjät ovat ne tärkeimmät puut. Saimi Hoyer asuu perheineen Punkaharjulla. Metsä on ollut Saimi Hoyerin elämässä alusta asti
– Revin tervaskantoja maasta ja toin pulkalla kotiin harjuilta. Metsästä löytyi myös muuta kerättävää, kivaa ja hyödyllistä. Tätä kaveruutta edistää myös Petrin ja Saimin aloitteesta viime vuonna perustettu Sieni-ihmiset ry. Saimi Hoyer korostaa, miten tärkeää on, että on sienikaveri. – Se on aina ollut kivaa. Me olemme sinne muualta tulleet ja metsän eläimet pelkäävät meitä. Ja kun tulin ulkomailta Suomeen lomalle, tulin aina tänne. Perheessä on kaksi poikaa, 8-vuotias Kaspar ja 6-vuotias Hektor. – Ei metsää pidä pelätä. Varvikossa ja sammaleella pulkka liukui hyvin kesälläkin. Ei koskaan katkosta Saimilla ei koskaan tullut katkosta sienestykseen ja muuhun metsäkaveruuteen. Näin meistä tuli tutkimuskavereita. Kun sai ekat vuodet syödä suoraan suuhun, niin ei tullut torjuntareaktiota. – Petrin kanssa ryhdyttiin yhdessä sienestämään. Yhteys Italiaan johti myös opiskeluihin Italiassa ja siellä hänet keksittiin valokuvamalliksi, kun tuntematon valokuvaaja ja stylisti tulivat juttelemaan Tina Turnerin konsertissa ja pyysivät koekuvauksiin. Sitten aloimme järjestää sienimaistajaisia. Petri ei ollut aikaisemmin paljoakaan sienestänyt. Petri Salmela on kotoisin Vetelistä. – He olivat sellaisia kylän ukkoja, jotka eivät olleet syöneet sieniä paitsi ehkä jouluna sienisalaattia. Silloin alkoi tämä yhteinen juttu. Mitä olivat herkkutatteja metsätöissä potkiskelleet, Saimi Hoyer kertoo. Ei määrätty, että ei saa syödä ennen kuin on astia täynnä. Vuonna 2006 hän avioitui yritysjohtaja Thomas Hoyerin kanssa. Saimin kanssa löytyi yhteinen harrastus ja kiinnostuksen kohde. – 19-vuotiaana tutustuin Petriin. Yksiin sienimaistajaisiin Saimi ja Petri kutsuivat Punkaharjulla paikallisia miehiä. Myös marjassa käytiin ahkerasti. Huomattiin, että vain taivas on rajana. Lapsesta asti luonto ja varsinkin linnut olivat tärkein harrastus. Saimi Hoyer muistaa, että sienestäminen ja marjastaminen ei koskaan tuntunut pakolta. – Mustikat olivat lapsena parhaaseen mustikka-aikaan suorastaan toinen ravinto, aina oli suu sininen. Hän oli tullut Helsinkiin taideteolliseen opiskelemaan. – Sitten aloin olla myös yksin maalla. Lukion jälkeen Saimi Hoyer, tuolloin Nousiainen, opiskeli ensin Oriveden opistossa kirjoittamista ja sitten Jyväs- kylän yliopistossa italiaa, unkaria ja kirjallisuutta. Aluksi perhepiirissä, sitten ystäville ja muillekin. Menestynyt kansainvälisen uran luonut malli palasi Suomeen 2003 ja alkoi tehdä töitä toimittajana, tv-juontajana ja kolumnistina. Olenko hakenut vääristä paikoista. Myös murrosiässä hän oli kesät isän ja äidin kanssa maalla, mitä muut samanikäiset Helsingissä ihmettelivät. Tutkimusreissut ja sienimaistajaiset Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan sienikaveruus on kestänyt jo yli kaksikymmentä vuotta. – Oli tosi paljon puolukkaa. Punkaharjulle omaan taloon metsän keskelle perhe asettui kolme vuotta sitten. 8 | Ekoelo. Nyt välillä ihmettelen, mihin metsämansikat ovat kadonneet. Siihen oli osuutensa viisailla aikuisilla. – Aluksi olivat nämä yhteiset tutkimusreissut. Alettiin löytää uusia sieniä. Omilta mailta ja luvalla myös kaverien mailta. Myös mustikkaa ja metsämansikoita
Me olemme sinne muualta tulleet ja metsän eläimet pelkäävät meitä. Aarniometsä. – On uskomatonta, että vain pari prosenttia metsiemme sienistä kerätään. – Päätimme, ettemme tee sienten tunnistusopasta vaan kirjan, jolla saataisiin yhä useamman innostus sieniin heräämään. Keväällä 2012 Saimi Hoyer sairastui diagnoosina perinnöllinen immuunipuutostauti hypogammaglobulinemia. Kysymykseen metsän merkityksestä itselleen hän vastaa naurua hersyvällä varoituksella: – Nyt tulee saarna. Ja niin ikkunat tehtiin lattiaan asti. He neuvovat kirjassaan, että helppoon ja yksinkertaiseen sieniruokaan ei tarvita kovin kummoisia raakaaineita. Huomaamaan, että wau, – Päätimme, ettemme tee sienten tunnistusopasta vaan kirjan, jolla saataisiin yhä useamman innostus sieniin heräämään. – Metsä on paikka, josta saa voimaa. Ne ovat minulle NE puut. Jotkut sitten ihmettelivätkin, kun olin tähän suostunut. Tehtiin snack-paloja. Oli lopultakin aikaa keskittyä. Tässä ympärillä niitä on paljon. Kaappiin kannattaa kuitenkin varata smetanaa, vehnäjauhoja, valkosipulia, sipulia, purjoa, perunaa, juustoa, persiljaa, suolaa, voita ja öljyä. Myös kaupungissa on luontoa, puistot ja rannat, ei roskia sinnekään. Jopa tuttuja, jopa kantarelleja ja suppilovahveroita jää valtavasti metsiin. Entä mitkä ovat metsän ystävälle tärkeimmät puut. “Olisi ihanaa tehdä kirja” Ajatus yhteisestä kirjasta iti vuosia. – Olin pitkään miettinyt hyväntekeväisyyskohdetta ja monesta ehtinyt kieltäytyä. Saimi Hoyer pitää tärkeänä, että lapsi saa hyvän luontosuhteen jo pienenä. – Lapseni järkyttyvät, jos löytävät roskan metsästä. – Suuret petäjät. Näin saatiin heistäkin sienikavereita. Saimi ja Petri tutkivat sieniretken saalista. – Vahvana trendinä nyt on, että hakeudutaan luontoon. Ei metsää pidä pelätä. Myös yksi iso kuusi, josta tulevat mieleen lapsuuden seikkailupaikat. Saimi Hoyer innostaa myös kaupungissa asuvat perheet lähitienoon takapihalle ostosparatiisien ja huvipuistojen sijaan. Siinä alkoi kertyä kuvapankkia eri sienistä. Tämä on lapsuuden ja van- hempien kautta jotain, minkä tunnen. Niitä pitää kunnioittaa mutta ei pelätä. mitkä aarteet meillä on tuolla metsässä. Kansallispuistokummi Saimi Hoyer on vuodesta 2012 lähtien ollut yksi Metsähallituksen kansallispuistokummeista. Saimi Hoyer näkee merkkejä siitä, että sienet saavat uusia hullaantujia samalla tavalla kuin villivihannekset. Siitä voi sitten lähteä miettimään varsinaisempaa ruoanlaittoa. Sitten vain sanottiin ääneen, että olisi ihanaa tehdä sienikirja. Siitä saa eväät elämään. Ihan vain paistettiin öljyssä ja lisättiin suolaa. Tauti ilmenee useimmiten vasta aikuisiässä. – Kauhea sanoa, mutta se oli kirjan kannalta hyvä juttu. Tähän taloomme halusin ehdottomasti, että metsä on tauluna. Saimin ja Petrin sienimaistajaisissa ei siis varsinaisesti valmisteta ruokaa vaan sieniä maistellaan siten, että kunkin sienen oma maku on esillä. – Metsä on ollut elämässäni alusta asti. – Petrillä oli tapana ottaa kuvia sieniretkillä. – Sienissähän on loppumaton makujen ja aromien kirjo. – Ihan suoraan siitä lähdimme tekemään ja jakamaan muille tätä yhteistä innostusta. Suunnistus, geokätkeily, sienet, villiyrtit, maut. TEKSTI: MARTTI HEIKKILÄ KUVAT: PETRI SALMELA Ekoelo | 9. – Omaan arvomaailmaani se on antanut mielettömät lähdöt. – Ajattelin, että tähän minulla on myös annettavaa. Jotkut ovat kysyneet, kuinka uskallan olla täällä lasten kanssa yksin mieheni ollessa työmatkoilla. Monella on kuitenkin opittavaa. – Petri sitä ehdotti sairaalassa käydessään, että olisiko nyt sen aika. Kouluihin lisää roskapäiviä. – Ja paitsi että sienet ovat ravintoa, niissä on myös lääkinnällinen puoli. Ja samalla oli hyväkin uppoutua johonkin. – Teimme heille kahdeksaa lajia
Lähileppien sahanpurusta ja lähitilojen luomuviljasta tehdään massaa, josta valmistetaan kasvualustoja. KeskiPohjanmaalla ei hänen nuoruudessaan ollut samanlaista sieniperinnettä kuin Itä-Suomessa. Jotta kotimaiset sienet olisivat kaupoissa ja ravintoloissa vakiona, tarvitaan lisääntyvän keruun lisäksi myös viljelyä. – Kaikki ovat tervetulleita mukaan. Keräämisen tehostamisen. Myös sienitietoutta pitää lisätä: moniko tietää, että suppilovahverossa on viisi kertaa enemmän D-vitamiinia kuin kirjolohessa. Toiminnassamme korostuvat yhteisöllisyys kuten erilaiset tapahtumat, retket ja muu sosiaalinen toiminta. SIENET PETRI SALMELA JA SIENI-IHMISET RY JAKAVAT INTOHIMOAAN Lisää sieniä kaikkialle! Sieni-ihmiset ry ja sen puheenjohtaja, Petri Salmela innostavat suomalaisia keräämään, syömään ja ostamaan sieniä. Mutta hänen ja Sieniihmiset ry:n visiossa sienissä on myös talouden potentiaalia. Yhdistyksen tavoitteena on innostaa ja opastaa suomalaisia käyttämään enemmän luonnonvaraisia ja viljeltyjä sieniä. Harrastajat keräävät sieniä omaan ruokapöytään, mutta elinkeinona ne voisivat olla nykyistä paljon merkittävämpi osa elintarvikeketjua. Yhdistyksen yksi tavoite on tehdä Nuotiolla Saimin kanssa Juhani Ruotsalainen, joka tuntee haperot niin hyvin, että hänet vihittiin ansioistaan filosofian kunniatohtoriksi vuonna 2010. Kirjassa haperotohtori kertoo, että Suomessa kasvaa 150 tunnistettua haperolajia ja niiden lisäksi suuri määrä vielä tuntemattomia, joten tutkittavaa riittää. työtä, jotta kauppoihin ja ravintoloihin saataisiin enemmän lajeja Eviran suosittelemien sienten lisäksi. – Suomalaiset ruokasienet pitäisi saada vakioksi kaupan valikoimiin ja ravintoloihin. Toukokuussa 2013 AD Petri Salmela, Saimi Hoyer ja ravintoloitsija Antto Melasniemi pitivät Sieni-ihmiset ry:n perustavan kokouksen. Harrastus ja elinkeino Rääkkylässä toimiva Polar Shiitake tuottaa luomusiitaketta. Ravintoloihin sopisi esimerkiksi yleinen, vahvan makuinen ja herkullinen sikurirousku. P etri Salmela, 42, on lähtöisin Vetelistä. 10 | Ekoelo Petri Salmelalle sienet ovat intohimoinen harrastus. Markku Leppänen esittelee Saimi Hoyerille
Petri Salmela ja nuijakuukunen. Ekoelo | 11. Kuva Saimi Hoyer
Pilko sienet haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kuitua, seleeniä, vitamiineja Saimi Hoyer ja Petri Salmela ovat haastatelleet kirjaan myös MTT:n erikoistutkija Pirjo Mattilaa. Siellä marketeissa sieniosastot ovat kuin meillä vihannesosastot, on viljeltyjä ja luonnonvaraisia sieniä eri tavoin pakattuna. Pilko sipulit ja kuullota niitä voissa kattilassa. Japanissa sillä on mystisen herkun maine ja 1500-luvulta 1800-luvun puoliväliin sen syöminen oli sallittua vain keisarille ja sotilasjohtajille. Kirjassa Sieniä ja ihmisiä on esitelty kaksi Rääkkylässä toimivaa yritystä: Mervi ja Markku Leppäsen Polar Shiitake, joka tuottaa luomusiitaketta sekä Esko Hokkasen tila, joka tuottaa osterivinokasta. Lisää kuutioitu särä tai muu paistiliha. Markku Leppänen kertoo kirjassa, että muualla Euroopassa sieniviljelymarkkinoilla liikkuu yli 900 miljoonaa kiloa sientä vuodessa. Jatka keittämistä 5 minuuttia. 12 | Ekoelo. Esimerkiksi herkkutatit ovat hyviä kuidun lähteitä, niissä on runsaasti proteiinia, ja seleeniä on kaksi kertaa enemmän kuin vehnäjauhossa. Tuoksuvalmuska eli matsutake on niin hieno sieni, että sille on omistettu Sieniä ja ihmisiä -kirjassa kokonainen luku. Pirjo Mattilalta kirjaan on saatu tutkimusfaktaa myös sienten ravintoarvoista. Lisää sienet ja maito (kuivattuja sieniä käytettäessä koko liotusneste). Hänen mukaansa Suomen metsät tuottavat vuodessa 2-5 miljoonaa kiloa ruokasientä. lisäksi se varmaankin edellyttää myös metsäsienien viljelyä. Japanissa sienten käyttö on vielä pidemmällä kuin Keski-Euroopassa. Herkkusieniä Suomessa on viljelty jo pidempään ja uutena on viljelyyn tullut siitake. Tarkista suolaisuus, mausta tarvittaessa ja koristele persiljasilpulla. Suppilovahverossa on D-vitamiinia viisi kertaa enemmän kuin kirjolohessa. Lisää lopuksi kerma ja nokare voita. Huuhtele ohrasuurimot ja lisää kattilaan. Herkkutatissa on myös paljon B3-vitamiinia samoin kuin kantarellissa, kangasrouskussa ja korvasienessä. Lisää kasvisliemikuutio, laakerinlehti ja mausta musta- tai valkopippurilla. Ruokapöytiin siitä päätyy vain muutama prosentti. Sienet sisältävät merkittäviä määriä folaattia ja jotkut lajit C- ja E-vitamiineja sekä A-vitamiinin esiastetta kartenoideja. Myös kolestoria alentavaa beetaglukaania löytyy. TEKSTI: MARTTI HEIKKILÄ KUVAT: PETRI SALMELA MARTIN TATTISÄRÄSOPPA 100 g kuivattuja tai 1 kg tuoreita tatteja 1 l maitoa 2 sipulia voita 0,75 dl ohrasuurimoita 1 kasvisliemikuutio 1 laakerinlehti 100g kypsää särää tai muuta paistilihaa 2 dl kermaa musta- tai valkopippuria suolaa persiljasilppua Liota kuivattuja tatteja maidossa 2 tuntia. Keitä miedolla lämmöllä 30 minuuttia. Resepti kirjasta Sieniä ja Ihmisiä Sienineuvoja, Orakas-kuivurin kehittäjä ja Etelä-Karjalan Sieniseuran puheenjohtaja Martti Hakala on oppaana tattimetsässä ja esittelee Saimi Hoyerille sieniveistä, jonka harja on sivussa
Sienten lääkinnällisestä käytöstä esitellään pakurikääpä asiantuntijoina MTT:n tutkija Pertti Marnila, tamperelainen baarimikko Jaakko Halmetoja sekä kirjoittajien sienikaveri Päivi Leinonen. Haperotohtorista korvasienen puoliviljelijään S aimi Hoyerin ja Petri Salmelan kirja Sieniä ja ihmisiä antaa elämyksellistä tietoa suomalaisista ruokasienistä, niin tutuista kuin harvemmin käytetyistä. Elämyksellisiä vinkkejä antavat myös kokit Antto Melasniemi ja Jaakko Selin. Saimi Hoyer, Petri Salmela: Sieniä ja ihmisiä. Hänet otetaan mukaan myös rouskuretkelle biologi Tea von Bonsdorffin kanssa. TEKSTI: MARTTI HEIKKILÄ Ekoelo | 13. Haperotohtoriksi tituleerattu vehmersalmelainen Juhani Ruotsalainen puolestaan tuntee haperot niin hyvin, että hänet vihittiin ansioistaan filosofian kunniatohtoriksi vuonna 2010. Kaikesta huokuu se into ja parinkymmenen vuoden yhteinen kokemus, joka kirjoittajilla sienistä on. Kirjan ihmisistä osa on ystäviä ja tuttuja. Tammi 2014. Sienikirjoihin on hurahtanut helsinkiläinen Wanha Waltteri -kirja-antikvariaatin omistaja Jouni Sietaranta. Mukana on myös sieniruokien valmistusohjeita. Hänellä on Suomen ehkä arvokkain sienikirjakokoelma, jossa on tarkkaan valikoidut kolme sataa kirjaa. Sienikavereiden kanssa käydään myös yhteisillä sieniretkillä. Mustatorvisienen ja mustavahakkaan makuihin ohjaa kokki Pipsa Hurmerinta. Olennainen osa kirjaa ovat intohimoisten sieniihmisten esittelyt ja haastattelut. Sienien ja villivihannesten yhteiseen makumaailmaan opastaa villiyrttikokki Sami Tallberg. Rouskujen valmistamisessa oppaana on punkaharjulainen perinneruokataitaja Seija Malinen. Yksi kirjan henkilöistä on sienineuvoja, Orakaskuivurin kehittäjä ja Etelä-Karjalan Sieniseuran puheenjohtaja Martti Hakala, joka on oppaana tattimetsässä. Esimerkiksi korvasienien puoliviljelyä mökkitontillaan harrastavan Teuvo Riipisen Petri Salmela tapasi sattumalta junassa. Omat sienitarinansa kertovat myös esimerkiksi sieniharrastajat Tero Taipale ja Lilia Rönkkö, runouden tutkija Miika Pölkki sekä ohjaaja Pirjo Honkasalo, joka vie Saimin ja Petrin sukulaisperheensä Olli ja Hannele Rinteen mukana Oulun lähimetsiin etsimään tuoksuvalmuskoita eli matsutakeja, jotka ovat japanilaisten suurta herkkua. Keskustelu johti sieniin ja miehet huomasivat, että heillä on yhteinen intohimo. Lähtökohtana on ollut se, että kirjassa ihmiset kertovat ihmiselle. Marttaliiton sienineuvoja Arja Hopsu-Neuvonen käy Laila Snellmanin keittiössä herkkutattitoasteja maistamassa
Kantarellissa on myös A-vitamiinin esiasteita, karotenoideja. 14 | Ekoelo L uonnossa kasvaa satoja syötäväksi kelpaavia sienilajeja. Sieniä metsät pullollaan Helsinkiläinen Vuoden kokki Heikki Liekola, 29, valmistaa mielellään sieni-. SIENET VUODEN KOKKI HEIKKI LIEKOLA NEUVOO Säilö sienet talven herkuiksi Sienet sopivat erinomaisesti pääruokiin, alkuruokiin ja keittoruokiin. Sienet sisältävät etenkin kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä, mutta vain vähän natriumia. Sienet ovat hyvien kuitujen lähteitä ja ne sisältävät kohtalaisia määriä A-, B- ja D-vitamiineja. Syksyisin ruokapöytään kuuluvat varsinkin tatit, kantarelli, rouskut, suppilovahvero, vaaleaorakas ja lampaankääpä. Syötävien sienien vuosittaiseksi kokonaissadoksi arvioidaan noin 1000 miljoonaa kiloa. Sienet säilyvät suolaamalla, kuivaamalla, pakastamalla tai marinoimalla. kehnäsieni, mustatorvisieni, mustavahakas ja haperot. Ruokasieniksi soveltuvia ovat myös mm. Etenkin kantarellissa ja suppilovahverossa sekä rouskuissa on runsaasti D2-vitamiinia. Sienissä on runsaasti kivennäis- ja hivenaineita – enemmän kuin viljoissa ja puutarhakasveissa
Nesteen voi ottaa talteen valuttamalla sieniä sihdin läpi. ruokia. Liemi sopii käytettäväksi vaikka risoton keitinvedessä tai keitoissa. Liekola kertoo tehneensä syksyn Sienet sopivat monipuolisesti ruoanlaittoon. Monta muutakin ruokaa sienistä saa. – Mikäli käyttää pakasteesta otettuja sieniä, kannattaa käyttää myös niistä sulava vesi ruoanlaitossa. – Paljon sieniä jää meillä suomalaisilla keräämättä ja niitä voitaisiin käyttää paljon enemmän ruoanlaitossa. Ensimmäisille sienestysretkille kannattaa lähteä kokeneen sienestäjän mukana ja sienestäessä on hyvä muistaa perussääntö: poimi syötäväksi vain niitä sieniä, jotka varmasti tunnistat syötäviksi lajeiksi. Metsissä olisi paljon käyttökelpoista raaka-ainetta myös teollisuudellekin hyödynnettäväksi, toteaa Liekola. Metsissä olisi paljon käyttökelpoista raaka-ainetta myös teollisuudellekin hyödynnettäväksi, toteaa Heikki Liekola. Monet sienet maistuvat kokille tatista kantarelliin. Kokki itse ei ole ahkera sienestäjä, mutta esimerkiksi isän poimimista sienistä valmistuu erilaisia sieniherkkuja. Sienten poimijan on hyvä myös osallistua sienikursseille, jolloin varmuus sienten tunnistamisesta lisääntyy. Sienet sopivat salaatteihinkin. Lähes jokainen suomalainen on syönyt perinteistä sienisalaattia. Ne maistuvat myös lisäkkeenä muun ruoan kanssa. – Usein parhaan makuelämyksen sienistä saa paistamalla niitä, sienet sopivat esimerkiksi munakkaaseen. – Paljon sieniä jää meillä suomalaisilla keräämättä ja niitä voitaisiin käyttää paljon enemmän ruoanlaitossa. Monipuolinen ruoanlaitossa Sienet sopivat monipuolisesti ruoanlaittoon. Sienistä saa maittavan alkukeiton tai muun keittoruoan. Liottaminen ja keittäminen hävittävät sienten kivennäisaineita ja vitamiineja. – Tuoretta tattia tai kantarellia voi laittaa salaatteihin sellaisenaan. Se valmistuu esimerkiksi pilkotuista suolasienistä, sipulista, purjosta, omenasta, sitruunamehusta, sokerista, kermaviilistä ja kuohukermasta. Sieniruokaa valmistettaessa on muistettava, että valmistustavalla voi vaikuttaa hyvin paljon lopulliseen ravintoarvoon. Ekoelo | 15. Salaattiin sopivat myös kuivatut, suolatut ja pikkelöidyt sienet
Mausteeksi liemeen voivat sopia suolan ja pippurin lisäksi sinapinsiemenet, valkopippuri, laakerinlehdet, neilikka ja inkivääri, selvittää Liekola. Mukana on kotimaisia omenoita, jotka sopivat hyvin yhteen sekä tatin että jäätelön kanssa. Pienet voidaan säilöä kokonaisina. – Mausteita voi lisätä oman maun mukaan. Keitinvettä ei kuitenkaan saa käyttää muuhun ruoanlaittoon, selvittää Liekola. Säilöntää varten kannattaa valita nuoria, hyväkuntoisia sieniä. Suolaamiseen kannattaa varata esimerkiksi litra vettä ja 150 g karkeaa suolaa yhtä keitettyä ja jäähdytettyä sienikiloa kohden. – Kun suolatut sienet otetaan käyttöön, ne on hyvä huuhdella kylmällä vedellä, jotta niistä lähtee ylimääräinen suola pois, neuvoo Liekola. Keittämisen jälkeen sienet huuhdellaan runsaalla vedellä huolellisesti, Liekola neuvoo ja painottaa huuhteluvaiheen tärkeyttä, jotta myös hiekka sienistä puhdistuisi. Sienet laitetaan kylmään veteen liedelle. Moni suosii suolattavaksi kirpeitä rouskuja, sen sijaan limaisia tatteja ei kannata suolata. Monet sienet, kuten rouskut, pitää keittää eli ryöpätä ennen kuin niitä käytetään ruoanlaittoon. Keittäminen toistetaan uudelleen kolme kertaa. 16 | Ekoelo Etikkaliemi säilöö hyvin kovamaltoisia sieniä, kuten haperoita, rouskuja, herkkutatteja ja lampaankääpiä. Monia sieniä voi ryöpätä, kuivata, suolata tai säilöä etikkaliemeen. Kaikista sienistä kannattaa aina ensin poistaa ylimääräinen luonnosta tullut maa-aines. – Ensin korvasienet puhdistetaan mullasta. Esikäsittely ja ryöppäys Monet sienet voidaan laittaa sellaisenaan paistinpannulle. Tavanomaisien sienien kohdalla, kuten kantarellit ja tatit, pesua kannattaa välttää. – Suolattaessa lasipurkkiin ladotaan kerroksittain sieniä ja karkeata merisuolaa. – Veitsen tai sudin avulla sienistä on hyvä poistaa kannat, mullat ja roskat. – Kyseessä on jäätelö, jonka pohja valmistetaan tattikermasta. Suolatut sienet voidaan myös kiehauttaa nopeasti. Marinoituja sieniä Metsäsienistä kantarelli ja suppilovahvero sisältävät runsaasti D2-vitamiinia. Purkkiin voi lisätä myös kasviksia, kuten porkkanaa tai sipulia.. Myrkylliset korvasienet täytyy aina Etikkaliemi säilöö hyvin kovamaltoisia sieniä, kuten haperoita, rouskuja, herkkutatteja ja lampaankääpiä. keittää, jotta ne puhdistuvat myrkystä (gyromitriini). Sienistä tulee pestessä vetisiä, sillä ne imevät itseensä lisää vettä, mikä häiritsee paistettaessa. Säilö suolaamalla Suolaaminen on eräs tapa säilöä sieniä. Sen jälkeen korvasieni on herkullinen käytettäväksi. Kiehautettaessa kitkeriä makuja liukenee niistä pois ja sienten entsyymitoiminta loppuu ja säilyvyys paranee. – Keittokertoja on hyvä olla vähintään kolme. tuotteista jopa jälkiruokaa. Esimerkiksi yhtä litraa sieniä kohden perusliemeen voi varata yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä. Vesi kuumennetaan kiehuvaksi ja sieniä keitetään muutama minuutti
Sienet levitetään pellille ja niiden annetaan kuivua yön yli. Sen jälkeen kun ne ovat jäätyneet, ne voidaan siirtää rasiaan tai pussiin. Etikkaliemi säilöö sieniä syksystä seuraavan vuoden kesään asti. Kuivattu mustatorvisieni sopii voimakkaan arominsa ansiosta käytettäväksi rouheena tai jauheena esim. Annosten raaka-aineina Vuoden Kokki -kisassa olivat alkuruoassa nahaton haukifilee ja kananmuna. – Vaikka Vuoden kokki -finaalin raakaaineet tulivatkin yllätyksenä, olen koko talven treenannut tätä kisaa varten. Arktiset Aromit ry:n mukaan kuivattavaksi sopivia sieniä ovat herkku- ja punikkitatti, kelta- ja suppilovahvero, lampaankääpä, vaalea orakas ja mustatorvisieni. Heikki Liekola – Vuoden kokki Vuoden kokki 2014 Heikki Liekola työskentelee nykyisin Ravintola Olossa. Arktiset Aromit ry:n mukaan kovamaltoisia lajeja voidaan pakastaa myös raakana (pienet tatit, kantarelli, lampaankääpä), mutta raakapakastuksessa esim. Menu voitti kisan paitsi maullaan ja pääraaka-aineensa kypsyydellä, myös ennakkoluulottomalla otteellaan. – Liemiainekset kiehautetaan kattilassa. Pääruoan rakennusaineina olivat karitsan kokonainen satula ja kateenkorva, jälkiruoka tuli mestaroida puolukkaa, kaurahiutaleita ja crème fraîchea hyödyntäen. Sienet ovat kuivia, kun ne murenevat käsin puristettaessa. Kuivurissa on yleensä sama kuivausaika, neuvoo kokki Liekola. Liemi kaadetaan lasipurkkiin ladottujen sienten päälle niin että ne peittyvät kunnolla. Pieniä kuivattuja palasia ja pulveria voi lisätä esimerkiksi perunamuusiin tuomaan makua, kertoo kokki Liekola. Menin sinne ja jäin täysin koukkuun kokkaukseen, hän kertoo. Sienten tulee olla kuitenkin nesteen alla, jotta ne eivät saa happea. Tämä mahdollistaa sen, että sieniä voidaan ottaa pakastimesta kerrallaan juuri haluttu määrä sulamaan, neuvoo Heikki Liekola. Monet kiehauttavat sieniä omassa liemessään ennen pakastusta, jotta sienten entsyymitoiminta loppuu. Heikki Liekola valmistaa mielellään sieniruokia. Paras kuivaustapa on tarkoitukseen valmistetut kuivurit, joiden lämpötilaa voidaan helposti säätää. – Kuivattuja sieniä voidaan käyttää sellaisenaan esimerkiksi keittoihin, pyreeseen tai kastikkeisiin. polyfenolioksidaasi-entsyymi säilyy, joten sienet saattavat tummua sulatettaessa. Sienten tulee olla myös hyvin jäähtyneitä ennen pakastamista. Jollei kuivuria ole, kuivaamiseen riittää uuni. Voittajan salainen ase oli raaka-aineiden monipuolinen ja luova käyttö. Pakastus on syytä tapahtua mahdollisimman nopeasti, sillä hitaassa pakastuksessa muodostuu jääkiteitä, jotka rikkovat sienen solurakennetta. Suuret sienet viipaloidaan ja pienet sienet voidaan kuivata kokonaisina. Jälleen kannattaa hyödyntää myös liotusvesi. – Jos käytössä on suuri arkkupakastin, sienet voi pakastaa ensin irrallaan. kasviskeittojen mausteena. – Kyseessä on jäätelö, jonka pohja valmistetaan tattikermasta. – Sopiva kuivauslämpötila uunissa on 50 °C. Pakastamalla seuraavaan satokauteen Pakastaminen on helppo tapa säilöä sieniä seuraavaan satokauteen asti. Kuivatut sienet säilytetään ilmatiiviissä, kannellisissa lasipurkeissa valolta suojattuna. – Lukio ei kiinnostanut, mutta ravintolakoulu oli kodin lähellä. Kaikki natsasi vihdoinkin ja lopputuloksena syntyi yksinkertaisesti parasta ruokaa, kertoo aiemmin myös Vuoden kokki -kisan hopeaja pronssimitalistina palkittu Heikki Liekola. Pakastettavien sienten esivalmistelussa ei kannata käyttää rasvaa, sillä se lyhentää säilyvyysaikaa 3-4 kuukauteen. Purkkeja säilytetään viileässä kansi tiiviisti päällä. Lisää sienitietoa Arktiset Aromit ry, arctic-flavours.fi TEKSTI: MERJA KIVILUOMA LIEKOLAN KUVAT: ELO-SÄÄTIÖ/ VUODENKOKKI.FI MUUT KUVAT: MATTON IMAGES Ekoelo | 17. Mukana on kotimaisia omenoita, jotka sopivat hyvin yhteen sekä tatin että jäätelön kanssa. Pakastettaessakin sienet käsitellään ja säilötään välittömästi poimimisen jälkeen. Kuivaa kuivurilla tai uunissa Sienet säilyvät hyvin kuivaamallakin. Liekolan mestarillinen menu voitti tiukan Vuoden kokki -kisan maaliskuun lopulla. Kuivattavaksi tarkoitetut sienet puhdistetaan normaaliin tapaan, mutta ei huuhdella. Kokin ura ei ollut Liekolan lapsuuden haave. – Ennen ruoanlaittoa kuivattuja sieniä voi liottaa lajista riippuen sopivan ajan
Etelän suunnasta muuttavat kesän kynnyksellä Mäntyharjun Pyhäveden maisemiin myös Topi ja Elviira. EKOTYÖ Lasse Wikmanilla on monta ammattia: sanoittaja, käsikirjoittaja, toimittaja, tiedottaja, tuottaja, kouluttaja. Ja sielunmaisemaa. SANOITTAJA LASSE WIKMANIN OSA-AIKATYÖPAIKKA ON MÖKILLÄ Wärssymies ja muuttolintu Uskokaa tai älkää: onni syntyy pienistä asioista. Emme me ole edes varmoja,. – Kylän kaupassa törmäsin huhtikuussa paikalliseen naiseen, joka totesi minut nähdessään, että kato, muuttolin- nut ovat palanneet, Wikman kertoilee. – Joka kesä kaksi kuikkaa tulee ja menee. Mikä sen mukavampaa, kun bongailla oman mökin rantavedessä lipuvia lintuja, joiden ääntely on eittämätön osa suomalaista kesää. – Mopon selässä pääsee kätevästi paikasta toiseen, ja sieltä käsin aistii asiat ihan eri tavalla kuin auton ratissa. Luovaa free lance -työtä voi tehdä yhtä hyvin Mäntyharjulla kuin Helsingissä. K un stadilainen sanoittaja ja käsikirjoittaja Lasse Wikman päräyttää kevään tullen mökkipihallaan keltaisen italialaisen skootterimopon käyntiin ja ajelee sillä 45 18 | Ekoelo kilometrin tuntivauhdilla Mäntyharjun kylille, paikalliset tietävät, että kesä on ovella. Ne ovat kuikkapariskunta, joka on tullut Wikmanille kovin rakkaaksi vuosien mittaan. Näin sen tekee sanoittaja Lasse Wikman. Kuten vaikkapa siitä, että saa poimia rusinat kahden pullan päältä
– Niiden ääni kun kiirii tyynenä kesäiltana veden päällä, ja taustalla iltarusko värjää taivaanrannan kaikilla väreillä, sitä vaan miettii, että miten jokin voikin olla niin täydellistä ja kaunista. Kai se niin on, että kun osaa olla yksin, osaa olla myös toisten kanssa. Wikman lunasti perheen hirsimökin 12 vuotta sitten vanhemmiltaan, jotka rakensivat paikan 60-luvun lopulla. – Näin kesällä aamupäivisin lähden mopolla Mäntyharjun torille, jossa – Emme me ole edes varmoja, ovatko ne samat linnut, mutta olemme perheen kanssa antaneet niille nimetkin. Juttelemme keskenämme ihan yleisesti, että hei, mä näin Topin ja Elviiran. ovatko ne samat linnut, mutta olemme perheen kanssa antaneet niille nimetkin. Kaipaan välillä ihmisten ilmoille, ja sitten taas huomaan, miten mukavaa onkaan olla yksin. Kyläreissun aikana tarinankertoja tarkkailee aistit avoinna luontoa ja ihmisiä. Ekoelo | 19. Kolmasosa-aikamökkiläinen Lasse Wikman on osa-aikamökkiläinen. Pyrin aina siihen, että voin olla pidempiä jaksoja, pelkäksi viikonlopuksi en tule tänne koskaan. Nyt tähtään siihen, että tällä rupeamalla tulee oltua täällä putkeen kaksi ja puoli kuukautta. Tai paremminkin kolmasosa-aikamökkiläinen. Skootterimopolla pääsee kätevästi kylillä käymään. – Tykkään olla täällä myös yksin. Hän nimittäin elää, asuu ja työskentelee jopa yli 100 päivää vuo- desta mäntyharjulaisella kesämökillään. – Tarkkaan laskien viime vuonna olin täällä 135 vuorokautta. Tal- viasuttavassa mökissä viihtyvät hänen seuranaan aika ajoin myös vaimo ja lapset. Wikman on lukenut jostakin, että kuikat ovat paikkauskollisia lintuja, jotka palaavat vuodesta toiseen pesimään samoille vesille. Eiköhän näin ole Topin ja Elviirankin laita. Juttelemme keskenämme ihan yleisesti, että hei, mä näin Topin ja Elviiran
Siihen pyrin työssäni. – Otan rusinat molemmista pullista. Voi vaan istua laiturilla ja tuijotella järvelle. Luovasta työstä sanoittajana, palkittuna käsikirjoittajana, tuottajana, toimittajana, tiedottajana, kouluttajana ja yrittäjänä itsensä 15 vuotta elättänyt moniluovuusmies uskoo tarinan voimaan. – Tykkään olla täällä myös yksin. Mies sanoo liikkuvansa vaivattomasti kahden kodin väliä, lähestulkoon ympäri vuoden. Viihdyn sekä kaupungissa että maalla, Wikman tiivistää. Kesän lopulla täytyy olla wärssykansiossa ainakin 20 valmista laulua.. – Hiljattain yksi pikkutyttö totesi äidilleen, että mennään katsomaan, onko Lassen mopo paikalla. Tarinan kertominen on tunteen siirtoa. Luonto ja maalla asuminen ovat eittämättä vaikuttaneet Wikmanin työhön. Semmoisesta on kertakaikkisen kiva irrottautua kokonaan. Useimmiten aloitan kirjoitushommat vasta iltapäivällä tai illan suussa. Torin laidalle parkkeerattu keltainen mopo on kyläläisille tuttu näky. Täällä metsän keskellä järven rannalla aikakäsitys on erilainen kuin kaupungissa. Lasse Wikmanin työnä on tehdä kesän aikana mökillä 20 laulutekstiä. Silloin ajatukset voivat tulla pakottamatta. Hän luotsaa omaa yritystään, joka on saanut sanoittajalta sopivasti nimen Wärssy. – Kaupungin vilinässä ja aikatauluttamisessa on paljon jotakin keinotekoista. Yön aikana saattaa parhaimmillaan syntyä useampikin laulu. Kaupunkimiljööstä maalle ja takaisin matkustaminen on hänelle elämäntapa. – Tarinan on kosketettava jollakin tavalla katsojaa, kuulijaa tai lukijaa. tapaan paikallisia ihmisiä. Tai ilta- ja yökausia. Luovan työn tulokset jaellaan nykyisin suureksi osaksi digitaalisesti. Wikman osaa laskeutua luonnon keskelle ja antaa luonnolle mahdollisuuden 20 | Ekoelo jutella. Siihen olen luottanut ja luotan edelleen. Wikman kuvaa sitä, miten yksinkertaista mutta antoisaa maalla olo voi parhaimmillaan olla. – Siinä tekee asioille tilaa luonnollisella tavalla. – Kirjoitusprosessi tarvitsee aina sen, että irrottautuu jostakin ja ottaa itselle aikaa. – Kyse on yksinkertaisesta asiasta. Tuntuu, että me ihmiset teemme itse itsellemme kiireen. – Koen olevani etuoikeutettu, että saan elää näin. Entinen nuori Suloisen joutilaisuuden päälle ymmärtävällä taiteilijalla on kuitenkin aina myös tavoite. Tuottelias yötyöläinen Wikman on sen sortin tekijä, että jos jokin tarina ja sen ympärille syntymässä oleva laulu ovat työn alla, ajatukset saattavat pyöriä miehen mielessä jopa päiväkausia. Sillä, mikä koskettaa itseä, on mahdollisuus koskettaa myös muita. Pitkän mökkikesärupeaman jälkeen olo on kuin muuttolinnulla, jonka tekee mieli taas syksyn tullen vaihtaa maisemaa ja muuttaa kaupunkiin toiselle kotiseudulle. Paikalliset ovat oppineet tunnistamaan Wikmanin liikkeet mopon sijainnin perusteella. Wärssyn wäsääjä Wikmanin kaupunkikoti on Helsingin Haagassa. – Vaikka kaivo aina välillä tyhjentyy, sen täytyy myös täyttyä omalla ajallaan. Ja antaa luovien virtojen pulputa mieleen. Mies sanoo, että ihminen tarvitsee aika ajoin irtautumista jostakin, olipa se jokin sitten mitä tahansa. Sen aistii heti, kun tulee tänne. Sen jälkeen takki onkin aika lailla tyhjä. On hienoa kertoilla toisille, miten kiireinen sitä onkaan. Istun heidän kanssaan kahvipöydässä, juttelen niitä näitä ja elän kesää. – Joskus valvon yöllä ja lipsahdan sellaiseen flow-tilaan, että ei siinä malta millään mennä nukkumaan. Kai se niin on, että kun osaa olla yksin, osaa olla myös toisten kanssa