Maria Kuusiluoma Nanna & Nina Susi ”Suurimmat riitamme liittyivät äidin kuolemaan” ”Tehtäväni on antaa Katille valoa” Hanna Brotherus Taina Latvala Bo Derek ja John Corbett ”Eron jälkeen tunsin helpotusta” + M A R IA K U U SIL U O M A • JA R I TE R V O • M E R I V E N N A M O • N A N N A JA N IN A SU SI • SU SA N N A K U PA R IN E N • M IIT TA SO R V A LI • M A N N A R oo lie n ta ka na . LO K A K U U 2 2 1 uudis tui! Eeva Miitta Sorvali ja takkien tulevat klassikot Iiro Rantalan ja Lotta Kuusiston taidekoti Suhde Jörn Donneriin, tyttären kuolema ja lapsenlasten huoltajuus Teatterintekijä Susanna Kuparinen ”Laman lapsena varaudun aina pahimpaan” LOKAKUU 2021 9,90 Puoliso sairastui vakavasti Jari Tervo Meri Vennamo
Tutustu huolellisesti pakkausselosteeseen. Älä käytä jos sinulla on munuaiskiviä tai vaikeita munuaisvaivoja. 500 mg kalsiumia • Raikas maku mansikka-meloni Calcichew® D 3 Opti 500 mg/25 mikrog, purutabletti. C-APROM/FI/CD3/0017 12/2020. Lisätietoja: www.calcichew.fi ja www.takeda.fi. Entistä vahvempi * ja raikas maku * verrattuna muut Calcichew-valmisteet Vahva D-vitamiini 25 mikrog. Ei lapsille tai nuorille. Calcichew D 3 Opti iäkkäille kalsiumin ja D-vitamiinin puutteen ehkäisyyn ja hoitoon sekä osteoporoosin hoidon tukena, jos potilaalla on kalsiumin ja D-vitamiinin puutteen riski. Kalsiumin ja D-vitamiinin puutteen ehkäisyyn ja hoitoon iäkkäillä sekä osteoporoosin hoidon tukena, jos potilaalla on kalsiumin ja D-vitamiinin puutteen riski. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa ennen valmisteen käyttöä, jos käytät muita lääkkeitä
Isä piti pientä kauppaa hiekkatien varressa, tytär rakennutti viereen valtavan hirsitalon, isomman kuin sen, jonka isä oli sukuriidassa menettänyt: kolmesataa neliötä ja niin paljon huoneita, että yhden olemassaolo unohtui. Loppukesästä sain vierailla Vares-Kantolassa Lohjan Sammatissa. Paikallisilla on kuulemma kaikilla tarina Joenpellosta. Olen ajatellut Joenpeltoa, koska olen miettinyt kotiseutua ja kuulumista johonkin. Kotiseutuihmisiä pääkirjoitus Mari Paalosalo-Jussinmäki mari.paalosalo-jussinmaki@a-lehdet.fi Instagram: @maripaalosaj K u va Jo ha nn a M yl ly m ä ki 3. -kirjasta lainauksen Joenpellon kirjoittamasta artikkelista: ”Vaikka olisin loppuikäni joutunut asumaan poissa kotiseudultani, luulen, että saamani perimä olisi ollut niin vahva, että tapani tarkkailla elämää olisi jäänyt.” Ajatus tuntui lohdulliselta. Keittiönsä ikkunasta Joenpelto näki lapsuudenkotinsa takaseinän. Yksi kertoo, miten tämä osti kaikki Lohjan kananmunat tempuramaalin valmistusta varten, toinen kiittelee sitä, että kirjailija esti moottoritien linjaamisen Lohjan keskustan halki. Taivalsin Vares-Kantolassa huoneesta toiseen ja mietin, miltä tuntuisi asua keskellä omaa historiaansa. Isä piti kauppaa hiekkatien varressa, tytär rakennutti viereen valtavan hirsitalon. En siksi, että hänen syntymästään tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta, enkä siksi, että hän oli erinomainen kirjailija, enkä edes siksi, että myös hänellä oli mäyräkoiria. Joenpelto testamenttasi talonsa kalusteineen kirjailijakodiksi, mutta joka kolmas kesä se on vapaana. Se on lämmin läikähdys, kun tunnistan Porin murteen vieraan suussa tai ajattelen, ettei tost ny kannattas mitää metelii pitää. Kannan kotia mielessäni ja kielessäni, hyvässä ja pahassa. Kotiseutu näkyy tavassani katsoa, kuulla ja ajatella. O len tänä syksynä ajatellut paljon Eeva Joenpeltoa. Itse olen muuttanut useammin kuin jaksan laskea, vaihtanut kaupunkia ja kaupunginosaa, etsinyt aina uudesta paikasta reitit, joista vasta ajan kanssa tulee helppoja. Tänä vuonna Vares-Kantolassa on juhlavuoden vuoksi käynyt paljon vierailijoita. KOTONA LÖYSIN Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi
Kuukauden sitaatti ”Luotan metsään. LO K A K U U 2 2 1 uudis tui! Eeva Miitta Sorvali ja takkien tulevat klassikot Iiro Rantalan ja Lotta Kuusiston taidekoti Suhde Jörn Donneriin, tyttären kuolema ja lapsenlasten huoltajuus Teatterintekijä Susanna Kuparinen ”Laman lapsena varaudun aina pahimpaan” Puoliso sairastui vakavasti Jari Tervo Meri Vennamo 54 Kotona Iiro Rantala ja Lotta Kuusisto eivät kerää turhaa tavaraa 63 Terveys Omien arvojen miettiminen auttaa valitsemaan paremmin 64 Selviytymistarina Monica Tiisala ei suostu häpeämään tyttärensä kuolintapaa 69 Kauneus Ilme kirkastuu tehohoidoilla 70 Muoti Miitta Sorvali esittelee talvitakkien tulevat klassikot 76 Matkalla Englannin järviseudulla valloitetaan vuoria 82 Glamour Näyttelijät Bo Derek ja John Corbett sinetöivät pitkän liittonsa Joka numerossa 3 Pääkirjoitus 6 Lukijat 29 Hannu-Pekka Björkmanin kolumni 89 Kuukauden horoskooppi 90 Ristikko 93 Paras juttu 95 20 kysymystä 99 Ensi numerossa Kannessa: Maria Kuusiluoma Kuva: Jouni Harala Tyyli, meikki & hiukset: Katja Teinilä Asu: Oranssi jakku ja housut Hálo from North, korvakorut Lovia ja sormukset KappAhl Näyttelijä Maria Kuusiluoma kertoo erostaan ja sen aiheuttamista tunteista, s. 70 95 Lokakuu EEVA 10 /202 1 | sisällys 42 5. Metsä antaa voimaa ja auttaa eteenpäin.” Meri Vennamo sivulla 14. Tiedän, että puut tuntevat ja muistavat minut. 8 Meri Vennamo ”Vaikeinta on ollut opetella päästämään irti” 16 Susanna Kuparinen Lama jätti pysyvän jäljen 21 Kulttuuri Taina Latvala, Maria Jotunin näytelmät ja Sandra Oh’n sarjat 30 Jari Tervo ”Haluan sanoa uudelleen ja uudelleen, että rakastan” 36 Maria Kuusiluoma ”Tunsin olevani liitossani yksin” 42 Nanna ja Nina Susi Äidin henkinen perintö kantaa 50 Lempireseptini Muusikko Manna maustaa sitrussalaatin ruusuvedellä Maria Kuusiluoma Nanna & Nina Susi ”Suurimmat riitamme liittyivät äidin kuolemaan” ”Tehtäväni on antaa Katille valoa” Hanna Brotherus Taina Latvala Bo Derek ja John Corbett ”Eron jälkeen tunsin helpotusta” Lokakuu 2021 Hinta 9,90 + M A R IA K U U SIL U O M A • JA R I TE R V O • M E R I V E N N A M O • N A N N A JA N IN A SU SI • SU SA N N A K U PA R IN E N • M IIT TA SO R V A LI • M A N N A R oo lie n ta ka na . 36
On rohkeutta ja aitoutta näyttää myös liikutuksen tunteet. Kuinka isä souti verkoille ja itse istuin pienellä kerällä keulassa ja vain kuuntelin veden ääntä.” Eija, Valkeakoski ”Pesukoneen rumpukuivaimen ääntä! Ihanaa, kun tulee helposti puhdasta.” Kaarina, Lahti ”Meren aaltojen lempeä kohina, keväällä ensi kerran kuultu kurkiaura, tuulen suhina puiden latvoissa. lukijat Mitä ääntä rakastat ja miksi. Talvella korkeiden honkien huminaa. Puhelimen ääni on erityisen ihana, kun näytöllä vilkkuu oman pojan nimi.” Tiina-Marjatta, Lappi ”Raitiovaunun kolinaa, erityisesti Helsingissä liikennöivien vanhanmallisten ratikoiden ääntä. Kiitos hyvästä lehdestä, jonka jutut viimeistellään upeilla kuvilla. Entisajan periaate, että mies ei puhu eikä pussaa, on onneksi häviämässä. Ei, päinvastoin.” Essi, Helsinki ”Tyttären lasten solisevaa naurua, iloisia kiljahduksia ja Mummu!-huutoja.” Kylli, Hämeenlinna NYT EEVA KYSYY: MITÄ OLET OPPINUT ISÄLTÄSI. Helena, Joutsa Henkistä ravintoa Aloitan Eeva-lehden lukemisen Hannu-Pekka Björkmanin kolumnista. Puhutaan tunteista Olen aina pitänyt Matti Röngän julkisuuskuvasta ja hänen tavastaan olla läsnä. Kuukauden kysymys K u va iS to ck Palaute Eevan numerosta 9/2021. Liikutuin lukiessani juttua. Mustarastaan, laulurastaan ja kuikan ääniä keväällä. Rakastan välitunnilta kuuluvia lasten iloisia ääniä, jotka kantautuvat jopa ikkunoiden läpi.” Eila, Kouvola ”Rakastan luonnon rauhoittavaa äänimaailmaa. Se on kauneinta unimusiikkia.” Tuula, Lempäälä ”Olen asunut koulujen vieressä lähes koko ikäni. Se rauhoittaa: meillä molemmilla on hyvä olla.” Päivi, Kesälahti ”Rakastan oksien rasahtelua jalkojen alla kävellessäni koiran kanssa metsässä ja tuuli humahtelee vanhoissa kuusipuissa. SY YS K U U 2 2 1 Syksyn trendikkäin vaate › Ylväästi hulmuava mekko SYYSKUU 2021 9,90 Näyttelijä Helena Ahti-Hallberg vaalii vanhaa hirsihuvilaansa rakkaudella ”Anoreksia jätti minuun pysyvät jäljet” Kimmo Ohtosen muhevan maukas uunihauki Anna-Leena Härkönen ”Olen yhä tuskaisen kiihkeä mieleltäni” Matti Rönkä ”Rakastan syyssateen ropinaa kesämökin katolla. Olen asunut ratikkakiskojen varrella koko lapsuusja nuoruusajan, joten äänestä tulee kotoisa olo. Vastaa osoitteessa lue.eeva.fi/kuukaudenkysymys Roolien takana Eeva vie sinut roolien taakse myös Instagramissa: #eevalehti #roolientakana Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@a-lehdet.fi Sähköposti eeva@a-lehdet.fi Facebook @ eevalehti Instagram @eevalehti Eeva netissä apu.fi/eeva @ i Pidetään yhteyttä! Eeva on lähempänä kuin uskotkaan. Moni ihmettelee, eikö ikkunasta kantautuva ratikoiden kirskunta häiritse. Aina en jaksa odottaa iltaan, jolloin olisi rauhallisempi lukuhetki. Kesällä laineiden liplatusta ja haavanlehtien havinaa. On hienoa, että suomalainen mies puhuu tunteistaan ja kokemuksistaan. Niissä kaikissa on samaan aikaan sekä rauhoittava vaikutus että tietynlaista iloa ja haikeutta.” Sirpa, Turku ”Kissan kehräystä. Syksysateilla ropinaa saunan katolla ja löylyn sihahtelua kiukaalla.” Anne, Kuusankoski ”Veden solinasta tulee lapsuus mieleen. Jos on voimia, voi löytää elämässä vielä uutta ja positiivista. Suru kulkee mukanamme loppuelämän, mutta se muuttaa muotoaan. Miten pinnallisia me ihmiset olemmekaan, kun ystävät kaikkoavat silloin, kun heitä eniten tarvitsisi. Tuula, Helsinki Tunnistin tarinan Einin kasvutarinassa moni asia tuntui niin tutulta: nähdyksi tulemisen tarve ja omaksi persoonaksi kasvu, rakkauden ja vanhemman sylin kaipuu sekä syömishäiriö osana oman kehon hallintaa. 6. Hannu, Helsinki Menetyksen jälkeen Miia Maria Lahti kertoi miehensä kuolemasta. Pirkko, Klaukkala Eini Annika Saarikko ”Isoäidiltä olen oppinut paljon naisena elämisestä” ”Hoitotestamentissani on maininta kylmästä valkoviinistä” Ruhtinaspari Albert ja Charlene Jenni Toivoniemi Teresa Meriläinen-Aho uudis tui! Eeva Elsa Saisio ”Nykyisin varon äärirajoja” + • H E LE N A A H TI H A LL B E R G • A N N A LE E N A H Ä R K Ö N E N • E IN I PA JU M Ä K I • M A TT I R Ö N K Ä • A N N IK A SA A R IK K O • E LS A SA IS IO R oo lie n ta ka na . Björkman ortodoksina antaa minulle, teatterissa aikoinaan työskenneelle teologille paljon henkistä ravintoa
Kirpeänhauska romaani sodan käyneen isän kasvattamista, hyvin erilaisista veljeksistä, joiden välillä ei small talkia puhuta.. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Välillä tuntuu, että haluaisin enimmäkseen elää fiktion maailmassa ja tulla vain välillä kurkkaamaan, mitä arkitodellisuuteen kuuluu.” Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Nostalginen romaani isästä, pojista ja rintamamiestalosta MATTI RÖNKÄ Surutalo Heikkous on hirmuinen voima, häpeä säilyy aina. Tehtävä oli mieluinen, sillä olen himolukija. vuosikerta Roolien takana KUSTANTAJA A-lehdet Oy LIIKETOIMINTAJOHTAJA Anna Ruohonen MEDIAMYYNTI www.mediaopas.a-lehdet.fi MEDIA-ASSISTENTTI Katja Bruun SIVUNVALMISTUS Anssi Lausmaa /Aste Helsinki Oy KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Helsinki POSTIOSOITE Eeva, 00081 A-lehdet SÄHKÖPOSTI eeva@a-lehdet.fi PUHELIN (VAIHDE) 09 75 961 VERKOSSA www.apu.fi/eeva ASIAKASPALVELU JA LEHTITILAUKSET Nopeimmin asioit netissä asiakaspalvelu.a-lehdet.fi Puhelimessa palvelemme 09 759 6600 (ma–pe klo 8–18) Sähköposti info@aspa.a-lehdet.fi Vastausaika noin viikko. Painopaikka Deviz, Pietari ISSN 0358–8351 Aikakausmedia ry:n jäsen Eeva ilmestyy 13 kertaa vuodessa. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. PÄÄTOIMITTAJA Mari Paalosalo-Jussinmäki JOHTAVA AD, NAISTEN MEDIA Reetta Röynä TOIMITUSPÄÄLLIKÖT Sari Hannikainen, Annaleena Jalava, Outi Rastas GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Saara Tuomikoski TUOTTAJA Katri Koskinen TOIMITUSASSISTENTTI Päivi Ahonen SÄHKÖPOSTIT etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi Valokuvaaja Kristiina Kurronen ”Kuvattavan tapaaminen ensimmäisen kerran on inspiroivaa mutta myös jännittävää. 87. Sain vangittua ruutuihin huumorintajuisen ja hyväntuulisen miehen, vaikka pisarat peittivät niin silmälasien kuin kamerankin linssit.” Toimituspäällikkö Annaleena Jalava ”Eevan uutena vahvistuksena sain ensi töikseni perehtyä syksyn kulttuuriantiin, kun toimitin tämän numeron Menossaja Kirjat-osiot. Jari Tervoa kuvatessani satoi ja paistoi samaan aikaan, mutta se ei meitä haitannut. Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esimerkiksi lakko tai tuotannolliset häiriöt)
teksti Sanna Wirtavuori kuvat Milka Alanen 8. Suuren surun keskellä seitsemänkymppiselle Merille oli selvää, että hän huolehtisi tyttärensä pienistä lapsista mutta ei yksin. ”Vaikeinta on ollut opetella päästämään irti” Meri Vennamon ja Jörn Donnerin suhteesta syntyi tytär Susanna, joka menehtyi vain 36-vuotiaana
Aki on tuonut Merin elämään iloa ja seuraa. Meri Vennamo ja yorkshirenterrieri Aki kulkevat tiiviisti yhdessä Helsingin eteläisen kantakaupungin puistoissa. 9
On aika ennen tyttäreni kuolemaa ja aika sen jälkeen.” 10. ”Se, mitä tapahtui neljä vuotta sitten, on kuin vedenjakaja
Hän oli pitänyt aiemmin taidenäyttelyitä, ja tarkoitus oli maalata uusia öljyväritöitä sekä ehkä kirjoittaa ja opiskella filosofiaa. Pian sen jälkeen Susanna oli palannut Suomeen kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa. Yhteistä aikaa heillä on paljon, sillä 73-vuotias Meri on lapsenlastensa huoltaja. Heillä on rakastavat vastuuvanhemmat ja koulukaverit toisessa kodissaan. ”Se, mitä tapahtui neljä vuotta sitten, on kuin vedenjakaja. Näin seitsemänkymppisenä en kuitenkaan pysty siihen aivan yksin.” Merin lapsenlapsilla on kaupungin järjestämä toinen koti maatilalla Uudellamaalla, jossa he käyvät pientä kyläkoulua. Yhteisistä hetkistä jäi rakkaat muistot. Ennen ulkoilua Meri on sanonut heiheit lapsenlapsilleen, kolmetoistavuotiaalle pojalle ja yksitoistavuotiaalle tytölle, jotka ovat lähteneet mumminsa luota kotiinsa maaseudulla. Kaksikko kulkee yhdessä lähes aina. Tapaamiseen Helsingin Ullanlinnassa parivaljakko tulee puistosta lähes minuutilleen sovittuna aikana, vaikka Merillä ei ole Akin kanssa ulkoillessa mukana kelloa eikä kännykkää. Kohtalo päätti toisin. Susannan thaimaalainen puoliso oli menehtynyt syöpään neljä vuotta aiemmin. 11. ”Soitan lapsille aika harvoin, ja puhelut ovat usein lyhyitä, mutta viestittelemme päivittäin perheen yhteisessä WhatsApp-ryhmässä. ”Viihdyn ihmisten kanssa, mutta minulla pitää olla myös aikaa ajatella”, Meri sanoo. Juttelemme paljon, ja yritän selittää heille kaikki elämän kerrokset.” Kun lapsenlapset viettävät arkea toisessa kodissaan, Meri palautuu ja kerää voimia. Olen järjestelyyn tyytyväinen, sillä se toimii hyvin. Kuvassa myös Merin äiti Sirkka Vennamo. ”Heillä on täällä omat tavaransa ja sääntönsä. Aikataulu on vapaampi kuin arjessa, eikä esimerkiksi nukkumaanmenoaika ole niin justiinsa.” Merin äidinäiti muutti aikoinaan hänen kotiinsa, kun hän oli kymmenvuotias. Olemme läheisiä.” Kaupunkikodissa on eri säännöt, hiukan vapaammat kuin maalla. Meri käy välillä tapaamassa lapsia ja ihailemassa tilan hevosia. Elämään tuli uusi sisältö ja merkitys lapsenlasten huoltajuuden kautta. Täällä Helsingissä olen minä sekä sisareni ja veljeni perheineen.” VASTUUVANHEMMAT päättävät lasten arkisista asioista ja huolehtivat läksyistä sekä harrastuksista. On aika ennen tyttäreni kuolemaa ja aika sen jälkeen. Meri on pitänyt näyttelyitä. Hän on hyvä arvioimaan ajan ilmankin. Kerron lapsille paljon tarinoita ja kertaan elämääni mutta luennoin myös historiasta ja politiikasta, milloin mistäkin. ”Tyttäreni ja lapsenlapseni asuivat luonani puoli vuotta, ja päätimme jo silloin, että pidän huolta lapsista, jos Susannalle tapahtuu jotakin. Merin luona he ovat joka toinen viikonloppu sekä loma-ajat. ”Lapset kutsuvat minua välillä mummiksi ja välillä Meriksi, mutta äiti en heille ole. Merin luona lapset katselevat leffoja, pelailevat pelejä, nauttivat kaupunkielämästä ja tapaavat sukulaisiaan. M » Merin kodissa Helsingin Ullanlinnassa on paljon taidetta ja hänen omia maalauksiaan. Minulle on tärkeää, että he voivat rentoutua täysin. Joskus he pysähtyvät rupattelutauolle vastaantulijan kanssa, toisinaan he jäävät tunniksi seuraamaan muurahaisia metsikköön. ”Yritän olla samanlainen kuin mummini oli. Merin ainoa tytär Susanna Donner kuoli sairauskohtaukseen 36-vuotiaana 2017. Tytär Susanna Donner oli Merin ainoa lapsi. MERI VENNAMON vierellä vipeltää Aki, nelivuotias yorkshirenterrieri. Mikään ei ole enää samanlaista kuin ennen sitä eikä ole enää koskaan.” SUUNNITELMIA OLI PALJON, kun Meri jäi eläkkeelle
Vaikka isä oli ärhäkkä poliitikko, kotona hän oli hyvin salliva. ”Susannan syntymä oli suuri onni. Hän oli toivottu lapsi, vaikka idea yhteisestä lapsesta ei ollut alun perin minun.” Mies tuli kuitenkin katumapäälle jo ennen tyttären syntymää, ja Meri on ollut aina Susannan yksinhuoltaja. Isä Veikko Vennamo oli legendaarinen poliitikko, ministeri ja Suomen Maaseudun puolueen perustaja, jonka sanonnat ”rötösherrat kuriin” ja ”kyllä kansa tietää” jäivät elämään. Hänen isänsä oli tammikuussa 2020 menehtynyt kirjailija, ohjaaja ja kulttuurivaikuttaja Jörn Donner. ”En muista vauvavuosia rankkana aikana. Lisäksi hän teki töitä isänsä puoluetoimistossa ja on ”Donner oli naistenmies, ja minä olin vain yksi rivistä.” 12. Hän ei pahastunut, vaikka soitin huoneessani Kaisa Korhosen työväenlauluja.” Kodin ilmapiiri oli keskusteleva ja sivistynyt. Merillä on kolme vuotta vanhempi veli Pekka Vennamo ja seitsemän vuotta nuorempi sisko Raisa Vennamo. En jaksaisi jatkuvaa arkea teini-ikäisten kanssa. Susanna syntyi elokuussa 1981. Asuimme Munkkiniemessä, ja kävin siellä yhteiskoulua. Mielipiteet sai sanoa, mutta ne piti perustella. Minulta menee usein puoli viikkoa siivoamiseen ja toipumiseen, kun lapset ovat lähteneet.” MERISTÄ TULI ÄITI 33-vuotiaana. ”Minulla oli ihana lapsuus ja nuoruus. Olin kodinhoidossa pikkutarkan siisti mutta muuten aika rento äiti.” Meri on työskennellyt elokuvatuottajana, toimittajana, graafikkona ja tuntiopettajana muun muassa yliopistossa. Kaikki lukivat paljon. Kotona opin, että pitää opiskella mutta ajatella itse.” Nuori Meri esiintyi underground-bändissä ja opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa elokuvataidetta sekä Helsingin ”On aivan ihanaa, kun lapset ovat täällä, mutta onhan se myös aika rankkaa. ”Dialogi ja kaikkinainen väittely oli meillä erityisen sallittua. kirjoittanut tästä elämäkerran
Niinä vuosina hän tapasi Jörn Donnerin. Heitä on yhteensä kuusi: jo kuusikymppiset Johan ja Jakob, Ruotsissa asuva Susannan ikätoveri Otto Gabriels son ja yli kolmikymppiset Rafael ja Daniel avioliitosta Bitte Westerlundin kanssa. KIEHTOVA oli myös varhain menehtyneen Susannan elämä. Hän on kertonut lapsenlapsille, että heidän isoisänsä Jörn Donner oli merkittävä kulttuuripersoona. ”Hautajaisten jälkeen minä ja Otto pidimme yhteyttä. ”En koskaan haaveillut menestyksestä, karriääristä tai rikastumisesta mutta olen aina pärjännyt ja tehnyt juuri sitä, mitä olen halunnut.” Meri oli aikoinaan Helsingin kaupunginvaltuutettuna ensin SMP:n ja sittemmin Perussuomalaisten ryhmässä. Tiesin, että hän suunnitteli kirjaa isästään, ja ymmärsin, että hänellä oli syynsä olla pettynyt. Donner sanoi vanhalla iällään, että on ollut isä vain kahdelle nuorimmalle lapselleen. yliopistossa musiikkitiedettä, sosiologiaa, teoreettista filosofiaa ja antiikin kirjallisuutta. ”Asia paljastui minulle vasta paljon eromme jälkeen. ”Heidän välinsä olivat läheiset.” 13. Meri kertoo, että Donnerin leski Bitte lähetti hänelle miehensä kuoleman jälkeen pinon valokuvia ja kirjeitä. ”Donner oli naistenmies, ja minä olin vain yksi rivistä. Olihan se vähän yllättävää, mutta sellaista elämä on.” Meri tapasi Oton ensimmäisen kerran tyttärensä hautajaisissa, ja silloin hänelle selvisi, kuinka tärkeä ja läheinen Susanna oli ollut Otolle. Maailmankatsomuksemme olivat erilaiset eikä suhteella ollut edellytyksiä jatkua.” Isä ja tytär pitivät kuitenkin yhteyttä, ja Susanna tapasi myös sisaruksiaan, Donnerin muita lapsia. Lisäksi olin naimisissa, joten siitä ei seurannut sen kummempaa.” Parin tiet yhtyivät uudestaan vuonna 1980, jolloin Meri oli jo eronnut. Kaikki alkoi 1972, kun Donner oli tuottamassa Merin käsikirjoittamaa elokuvaa Pilvilinna ja heidän välilleen syntyi romanssi. ”Vaikka viihdyn taustalla, olen ollut mukana monissa päätöksissä. Niistä sain selville, että vaikka heidän yhteydenpitonsa oli epäsäännöllistä, välit olivat läheiset.” IKÄEROA OLI VAIN muutama kuukausi. Kun hän valmistui filosofian maisteriksi, opintoja oli enemmän kuin tutkinto edellytti. ”Jörn säästi kaiken, joten hän oli tallettanut niin lähettämänsä kuin saamansa viestit. Susanna ja Donnerin keskimmäinen lapsi Otto syntyivät samoihin aikoihin. ”Se on dostojevskimainen, syvä sukellus omaan itseen.” Nykyisin Meri muistelee tyttärensä isää lähinnä tämän valtavaa työmäärää arvostaen. Kun Susanna syntyi vuotta myöhemmin, Merin ja Donnerin suhde oli päättynyt. Yritin auttaa häntä pääsemään irti katkeruudesta.” Meri pitää Oton viime vuonna ilmestyneestä kirjasta Rikkaruoho, Viimeinen kirje isälle. Minulle ei jäänyt toteutumattomia unelmia.” Nuorena Meri oli naimisissa elektronisen musiikin pioneerin, fyysikon ja undergroundtaiteilijan Erkki Kuren niemen kanssa. Hänen ja tyttäreni kuvia ja yhteistä kirjeenvaihtoa on paljon tallella. DONNER ON VAIKUTTANUT Merin elämään ajoittain enemmän kuin tämä olisi halunnut. Tärkeintä on, että asiat etenevät, ei se, kuka saa kunnian. ”Olin rakastunut mutta tajusin nopeasti, että olimme Jörnin kanssa eri puusta. » Meri sai Jörn Donnerin kuoleman jälkeen pinon tämän ja heidän yhteisen tyttärensä toisilleen lähettämiä kirjeita ja kortteja
He pitävät kiinni elämässä, ilahduttavat ja muistuttavat Susannasta. Vietimme vuoteen äärellä pari tuntia, ja pidin Susannaa kädestä.” Yhteinen viimeisen hetken kokemus on auttanut Meriä ja hänen lapsenlapsiaan selviytymään menetyksestä ”Susanna oli buddhalainen. Hän oli aina ihaillut Irlantia ja harrastanut irlantilaista kirjallisuutta. En kaipaa rinnalleni ketään, en ole yhtään ripustautuva.” Vaikka paras olisi olla vannomatta mitään. ”Morris oli äidille todellinen taivaanlahja, kuin matka nuoruuden unelmiin. Meristä tuntuu, että Susanna aavisti kuolevansa. Jokaisella on oma polkunsa. ”Hän valitsi rakkauden ja yksinkertaisen elämän maaseudulla, kaukana kaikesta. Miehensä kuoleman jälkeen Susanna joutui palaamaan lasten kanssa Suomeen, mutta hän oli masentunut eikä oikein löytänyt paikkaansa täällä. Vakuutuin siitä, kun vierailin heidän luonaan. Opin häneltä, että rähistä saa, mutta elämä on ihanaa.” NUORUUDEN LIITTONSA jälkeen Meri ei ole sitoutunut, vaikka läheisiä miehiä on toki ollut, kosijoitakin. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä yllätyksiä kohtalo heittää minunkin eteeni.” Meri oppi lapsuudenkodissaan hankkimaan tietoa mutta ajattelemaan itse, ja siihen hän kannustaa lapsenlapsiaankin. Tytär, elämä ja kuolema. Hän uskoo, että elämä on tässä ja nyt, ja niin on hyvä. Minulle vaikeinta on ollut opetella päästämään irti, antaa hänen mennä.” Vaikka Meri on puhunut lapsenlastensa kanssa paljon heidän äidistään, hän ei ole puhumalla surevaa sorttia. Hän ajatteli, ettei elämän onnellisuutta tai tärkeyttä mitata elinajan mukaan. Tämä muutti puolisonsa kuoleman jälkeen 92-vuotiaana vanhainkotiin, jossa kohtasi Morriksen, irlantilaisen kirjallisuuden professorin. ”Tykkään ihmisistä ja olen kärkäs ja nokkela huomauttelemaan. Mikä oikeastaan on totta. Meri kertoo äidistään Sirkka Vennamosta. Viimeisen elinvuotensa aikana tytär sairasteli paljon. ”Susanna sanoi viisaasti, että kuoleva jää viimeiseen hetkeen. Olen kiitollinen, että minä ja lapset saimme elää sen hetken hänen kanssaan. Nautin siitä, että saan päättää tekemisistäni itse eikä minulla ole tiukkoja aikatauluja. Meri ja lapset kutsuttiin sairaalaan, jossa heille kerrottiin, että kyse on enää tunneista. Hän oli vahva ja kaunis, periksi antamaton kuten isänsä.” Vaikeimpina hetkinä kuoleman jälkeen Meri meni koiransa Akin kanssa kävelemään Nuuksion kansallispuistoon. ”Olen huomannut, että heissä on paljon myös isäänsä, pidättyväistä buddhalaista. Susanna sai elää upean elämän. Sitä ei havaittu ajoissa vaan vasta ruumiinavauksessa. Asenteeltaan hän on hiukan kuin Aleksis Kiven seitsemän veljeksen nuorin, pikku Eero, liukas luikku. Virallinen kuolinsyy oli massiivinen sisäinen verenvuoto. Isäkin oli onnellinen, utelias ja kiinnostunut kaikesta kuolemaansa asti. SUSANNAN KUOLEMA tapahtui lopulta yllättäen. He osaavat tarvittaessa pysähtyä ja ottaa askeleen taaksepäin.” Joskus Merille tulee epäusko; oliko kaikki vain unta. Tuonpuoleisia Meri ei mieti. ”Hän oli perinyt loistavan kielipään äidiltäni, joka puhui sujuvasti seitsemää kieltä. Meri arvelee, ettei tytär toipunut surusta täysin koskaan. ”Taulu lohduttaa minua ja muistuttaa, että Susanna on kuin kurki, joka lentää nyt vapaudessa, irti maailman murheista. ”Hetkittäin kipu on raatelevan kovaa. Välillä jaksan paremmin ja ajattelen, että kaikki on hyvin. Metsä antaa voimaa ja auttaa eteenpäin.” Eniten Meriä ovat auttaneet lapsenlapset. ”En ole mikään puunhalaaja, mutta olen käynyt siellä ensimmäisen kerran jo viisivuotiaana ja luotan metsään. Tähän päivään mennessä en ole jaksanut.” MERIN SURU ON OLLUT fyysistä. Olen yrittänyt hyväksyä sen.” Merin kotona on Susannan Japanissa asuvan ystävän lähettämä seinätaulu, jossa on kurki ja neljän peruselementin symbolit: vesi, ilma, tuli ja maa. Myös siskoni ja Susannan serkut kyläilivät siellä usean kerran.” Idylli särkyi muutaman vuoden kuluttua, kun Susannan mies sairastui nopeasti etenevään lymfoomaan ja sokeutui. Lyhyt elämä voi olla yhtä hyvä kuin pitkä. Tiedän, että puut tuntevat ja muistavat minut. En jaksa esittämistä tai pönötystä. ”Ystävät soittivat ja ottivat osaa suru-uutisen jälkeen, mutta sanoin, että en jaksa puhua. Susanna oppi thai-kielen ja heille syntyi ihanat lapset. He olivat hyvin onnellisia. He elivät onnellisina yhdessä elämänsä loppuun asti, tosin vain vajaan vuoden. Tuore pari istui vanhainkodin ikkunapöydän ääressä ja kävi innostuneita keskusteluja. Susanna meni kuitenkin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa.” 23-vuotiaana tytär matkusti ystäviensä kanssa joululomalla Thaimaahan, rakastui paikalliseen mieheen ja jäi sille tielle. 14. Lupasin ottaa yhteyttä kun jaksan. Nuorena Englannissa asunut äiti puhui täydellistä englantia. ”Viihdyn hyvin yksin ja sukuni seurassa
HELEÄ, VAHVEMPI IHO. PATENTOITU KOOSTUMUS SISÄLTÄÄ PREJA PROBIOOTTIFRAKTIOITA, JOTKA TASAPAINOTTAVAT IHON MIKROBIOMIA ADVANCED GÉNIFIQUE KOSTEUTTAVA JA VAHVISTAVA SEERUMI. TESTATTU HERKÄLLÄ IHOLLA. IHOSTA TULEE SILKINPEHMEÄ.
kuukauden kasvo Lama jätti pysyvän jäljen TEKSTI Tiiu Pohjolainen KUVAT Katja Tähjä 16
”Kun minulle tulee olo, että olen vähän järkyttynyt, tiedän olevani oikeilla jäljillä.” LAMAN KESKELLÄ kasvaminen jätti Susanna Kupariseen voimakkaan jäljen. Susanna määritteleekin itsensä esikokijaksi. T eatteriohjaaja, käsikirjoittaja ja journalisti Susanna Kuparisen, 47, matka Helsingin Ylioppilasteatterista Suomen kansallisnäyttämölle on ollut pitkä?–?ja toisaalta äärimmäisen lyhyt. Dokumentaarisessa teatterissa rajaa ei vedetä niinkään faktan ja fiktion väliin, vaan faktan ja mielipiteellisen materiaalin väliin. Hän on asunut samassa kodissa jo vuosikymmenten ajan. 1990-luvun taantuma iski kotikaupunki Lahteen, jossa yksinhuoltajaäidin tytär kävi koulua. Susanna muistaa hyvin koulukirjojen kunnon romahtamisen ja sen, miten koulukaverit yllättäen putosivat joukosta. Väitän, että se juontuu minussa ikuisesti olevasta, laman lapsen tavasta hahmottaa maailmaa.” Se tapa on valpas ja epäluuloinen. Se on kuitenkin taidetta, esteettinen esitys, ei kahden tunnin luento yleisölle. ”Taidan aina olla osin varautumassa pahimpaan.” Susanna Kuparinen on Kansallisteatterin tämän vuoden residenssitaiteilija. Helsingin Kumpulassa on paikka, josta hän ei hevin luovu. Pidän siitä tiukasti kiinni. Tiesin, mitä omassa elämänpiirissä oli aiemmin ollut, ja näin miten kaikki romahti.” Lama jätti häneen asenteen, ettei työelämässä mikään voi olla pysyvää. Kun minulle tulee olo, että olen vähän järkyttynyt, tiedän olevani oikeilla jäljillä.” ” » 17. Näin oli jo Susannan ensimmäisessä Valtuusto-näytelmässä vuonna 2008. Jos jokin yhteiskunnallinen kysymys askarruttaa minua?–?niin kuin lapsiin tällaisena aikana kohdistetut säästöt?–?en usko, että olen ainoa, joka sitä ihmettelee.” Susanna sanoo, että hänessä vaikuttavat samat keskipakoisvoimat kuin suuressa osassa suomalaisia. Hän yllättyi, kuinka mukavalta tuntuu olla osa instituution pitkää jatkumoa. Sen metodina on dokumentaarinen teatteri. ”Olen löytänyt paikan, jossa on hyvää ja turvallista. Hän korostaa useaan kertaan, ettei suostu olemaan hallintoalamainen. ”Leikkauspäätökset eivät tule taivaasta. Päätöksentekijät ovat ihan tavallisia ihmisiä. Dokumentaarinen teatteri on taidetta, jossa vuorosanat ja tapahtumat on otettu suoraan todellisuudesta. ”Olin lukioikäinen, jo tiedostava ihminen. Tulevan näytelmän materiaaleina käytetään muun muassa Helsingin kaupunginvaltuuston julkisia asiakirjoja ja päättäjien haastatteluja. ”Metodi on sama ja mukana on myös paljon samoja tekijöitä kuin Valtuustossa. Joku vain toisinaan katosi. ”Tekijät kertovat esityksen kautta, mitä mieltä ovat siitä, mitä todellisuudessa on sanottu ja tehty.” Nyt työryhmän katse on kääntynyt korona-aikaan. ”Mnun on vähintään saatava selville, miksi näin toimitaan. Lokakuussa Kansallisteatterin Vallilan näyttämöllä saa ensi-iltansa Susanna Kuparisen näytelmä Sokea piste. Minun on saatava selville, mitä päättäjät ajattelevat ajaessaan tällaisia säästöesityksiä keskellä maailmanluokan kriisiä.” Susannan ääni kohoaa. ”Matkalaukkuni on aina töiden suhteen valmiiksi pakattu.” Sen vastapoolina Susanna on tiukasti kiinnittynyt kotiin. Välissä tuli vain tehdä viiden vuoden irtiotto teatterityöstä. Käsikirjoitus syntyy laajasta aineistosta Susannan, toimittaja-näyttelijä Jari Hanskan ja ohjaaja Akse Petterssonin yhteistyönä. Se saa teatterintekijän luottamaan tunteeseensa: jos hän kokee epäluuloa, aika moni muukin miettinee samaa. Teatterintekijä Susanna Kuparinen sanoo katsovansa maailmaa valppaasti ja epäluuloisesti. On lähdetty hakemaan vastausta muun muassa siihen, miksi samaan aikaan, kun pandemia saa yhteiskunnan murehtimaan lasten ja nuorten syrjäytymistä, Helsingin kaupungin päätöksenteossa eteni esitys lasten varhaiskasvatukseen kohdistuvista leikkauksista. Susannan aiemmissa teoksissa, Ylioppilasteatterin Valtuusto-trilogiassa ja Ryhmäteatterissa esitetyssä Eduskunta-trilogiassa, käsikirjoitusten pohjamateriaaleina toimivat valtuustojen keskustelupöytäkirjat, eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjat ja muut vastaavat dokumenttilähteet. Miksi vaihtaisin jotain, jonka koen toimivaksi”, käsikirjoittaja-ohjaaja pohtii ja hörppää päivän ties kuinka monennesta kahvikupillisesta
” Inkeri Luoma-aho kulki puolialastomana näyttämöllä. ”Meillä puhuttiin aina paljon politiikasta. ”Muistan maagisen, jaetun kokemuksen siitä, miten ihmiset raatelevat toisiaan vallan tähden.” Näyttämön tapahtumat tekivät toisella kymmenellä olevaan tyttöön lähtemättömän vaikutuksen. Erityisen vaikuttavana Susanna muistaa Katariina Lahden ohjauksen Macbethista. ”Sain lapsen sellaisessa kohtaan urakaarta, että en pelännyt syrjäytyväni, vaikka olin jonkin aikaa pois työelämästä.” Susanna korostaa, ettei pidä lapsen kotihoitoa itseisarvona. Hän on teatterintekijä, joka valmistelee seitsemättä dokumentaarista teatteriesitystään ja nostaa roolihahmoiksi näyttämölle ihmisiä, jotka käyttävät lainsäädäntövaltaa, päättävät resursseista ja verorahoista sekä yhteiskunnallisista linjanvedoista. Käsikirjoitusta vasta kirjoitetaan, kaiken aikaa. ”Vimmaisuuteni kumpuaa siitä, että koen minulle annetun paikan, jossa saan ääneni kuuluviin. Isoäiti, jonka hän mainitse esikuvakseen, vaikutti Lahden kunnallispolitiikassa neljännesvuosisadan ajan. ”Lapsella oli voimakas tarve olla lähelläni, joten minulle oli luontevaa pysyä siinä.” Loikka hetkeksi pois teatterin ja journalismin kentiltä oli myös miellyttävä. Jokaiselle asialle on tekijänsä.” Se tuntuu Susannasta ihmeelliseltä ja oudolta. Kävin katsomassa esityksiä. Haastattelupäivänä ensi-iltaan on runsas kuukausi, ja esityksen ensimmäisestä puoliskosta on toteutettu ensimmäinen läpimeno. ”Työtapa on todella keskittynyt. Hänessä asuu varmuus. Syy on ilmeinen: muutamaa viikkoa ennen 42-vuotispäiväänsä hän synnytti tyttären. Sain olla katsoja. ”Minusta oli mukavaa olla siinä reunalla. Tuntuu ihan mukavalta olla osa instituution valtavan pitkää traditiota.” LAPSENA LAHDEN kaupunginteatterin ohjelmisto tuli Susannalle tutuksi, hän kävi teatterissa paljon. Susanna ei kuitenkaan liene aivan keskiverto politiikan seuraaja. Vaikka kahvia ja nikotiinipurukumia kuluu tässä vaiheessa runsaasti, Susanna ei hermoile. Perheessä toimitaan sillä tavoin kuin perheessä hyvältä tuntuu. Tunnen olevani täysin oikeassa paikassa.” Lapsella oli voimakas tarve olla lähelläni, joten minulle oli luontevaa pysyä siinä.” ” 18. Sain huutaa näyttämöllä. ”Valtavasta tehdashallista tehdään hetkeksi eurooppalainen uuden ajan teatteritila. Teatterintekijä arvostaa ihmisiä, jotka toimivat politiikassa, mutta itse hän ajautui seuraajan rooliin. ”Tämänpäiväisessä läpimenossa tuli jonkinlainen déjà-vu-kokemus. KOTONA SUSANNA KUPARINEN viihtyi viitisen vuotta myös ilman teatterin tekemistä. Hän tietää, että juuri nyt sumuiselta vaikuttavasta materiaalista syntyy seuraavan kuukauden aikana esitys. ”Kansallisteatterin lävitse on kulkenut niin moni suomalaisen teatterin tekijä. Kun Lady Macbeth heitteli päälleen jauhoja, se tuntui jopa vaaralliselta.” Susanna alkoi tehdä teatteria koulun kerhoissa. Siksi hän yllättyi, kun tunsi uudessa työssään olevansa vahvasti osa tiettyä jatkumoa. Susanna hoiti lasta kotona, kunnes tämä täytti kolme vuotta. Työskentely laitosteatterissa on tuonut vastaan myös yllätyksiä. Minun poliittinen tekoni on, että käytän saamani paikan.” Susanna työstää näytelmää Kansallisteatterin Vallilan väistötilassa. Minun työni on ratkoa esityksen ongelmia.” Kansallisteatteri työpaikkana on sitä vastoin teatterintekijälle uusi kokemus. Politiikka on ajattelemista ja tekemistä, valintojen ja moraalin puntaroimista ja päätösten jalkauttamista ihmisten elämään, konkreettisia, käytännön tekoja.” Yhdestäkään puolueesta ei löytynyt paikkaa, jonka Susanna olisi tuntenut kotoisaksi. Ja sain myös vähän latautua.” SOKEA PISTE -näytelmän lopullinen teksti valmistuu harjoitusten edetessä. Etukäteen ohjaaja kuvitteli työkulttuurin jopa aavistuksen painostavaksi. Se ei ole koskaan ollut minulle abstrakti tai etäinen asia vaan hengitysilmaa. ”Lapseni oppi puhumaan varhain. Kun kuuntelin vähän yli yksivuotiaan puhetta, joka oli kuin ajatusääntä, ymmärsin, että äitihän se hänellä on kaiken aikaa mielessä.” Kun Susanna mietti kaksivuotiaan lapsen hoitoon laittamista, tytär osasi jo sanallistaa, kuinka äiti pitää huolta tai äiti on ystävä. Vastassa onkin ollut valtava, ihmeellinen teatterikoneisto, joka toimii hyvin organisoidusti. Tajusin, että olen ratkaissut samanlaisia prosesseja aiemminkin. Se oli minusta niin hienoa.” MYÖS POLITIIKKA on kuulunut Susannan elämään aina. Se, mitä esityksen jälkimmäinen puoli sisältää, on vielä täysin avoinna. Aiemmat teatterityönsä Susanna on tehnyt vapaissa ryhmissä. ”Toisaalta, kun järjestäjä ilmoittaa, milloin harjoitukset alkavat tai milloin on tauko, jokainen voi keskittyä oman työnsä tekemiseen. Kun oma vuoro tulee, työ tehdään hyvin valmistautuneena.” Susanna ei koe olevansa erityisen taipuvainen kunnioittamaan perinteitä tai normeja. ”Ensimmäisessä koulunäytelmässäni esitin opettajaa, jolla oli karttakeppi
19
Auta meitä voittamaan syöpä www.tepe.fi Hyvä ympäristövalinta. A D 45 40 FI TePe lahjoittaa 0,30€ syöpätutkimukseen jokaisesta myydystä multipackista ja 0,10€ jokaisesta myydystä yksittäispakkauksesta