Esittelyt Tapahtumat Projektit Plaaf Kilo GSX-R SF Sunday Bomb Boss Ziggyn TT Bandit MP-15 Jussilan i/ö GSX-R Petrol Circus Turbo Monkey ICON BOMBER.FI 2/2015 Hinta 9,10€ Henkilökuvat Joona Vatanen Jari Mäkinen
1290 SUPER DUKE R. 1290 SUPER DUKE R on moottoripyörä, joka ei tunne rajoja – rakennettu niille, jotka hakevat äärirajoja! NYT SAATAVILLA KTM-JÄLLEENMYYJÄL TÄSI! Jälleenmyyjät löydät osoitteesta www.ktm.com drop the hamm er lopu ton vään tö usko mato n huipp uteh o! The illustrated vehicles may vary in selected details from the production models and some illustrations feature optional equipm ent available at additional cost. w w w .k isk a.c om Ph oto: R. Schedl KTM 1290 SUPER DUKE R on puhtaan väännön ja suorituskyvyn ruumiillistuma. 180 hv (132kW) voimalaitos tuottaa aistiharhoja aiheuttavan 144 Nm:n vääntömomentin
Pyöräsi ACS 51. Bommiryhmä sarjis 83. Juliste 56. BM-irtonumerot 64. VM Karting Center. Powerking Challenge 73. Nitro Circus 10. Uutiset 8. Seuraava numero Pyöräesittelyt 14. Turbo Monkey Tapahtumat 30. MM-Speedway 38. ICON 25. BM-vaatteet 44. Ziggyn Twinturbo Bandit 52. Yleiset 4. Petrol Circus 2015 78. MP-15 48. Tapahtumakalenteri 42. Bomb Boss Mainostajat 2. Talleissa tapahtuu 12. BM-kestotilaus Henkilökuva 22. Bandit-kypärät 81. SF Sunday 46. Pääkirjoitus 6. ICON Story 62. WWB 20. KTM 10. DR Uutiset 36. Jussilan Turbo i/ö GSX-R 74. MMAF 82. Käsipalsta 39. Kehä Kessa 11. Bee-One-vaatteet 60. FHRA 80. Hot Rod Rock Show 61. NHRA B-Magazine Support-tuotteet 40. Jari Mäkinen 66. Punamusta 61. Peten Maalaamo 72. Joona Vatanen Projektit 26. Plaaf Kilo GSX-R 32
Vaikka mieli on kuin 19-vuotiaalla, niin pakko se on vain myöntää, että kaiken maailman mopo-miitit ja instagramit meinaa ihan väkisin jäädä oman henkilökohtaisen mielenkiinnon ulkopuolelle. Meillä on siellä vielä muutama rakennetun pyörän paikka vapaana, joten jos uskot, että pyöräsi on showssa näyttämisen arvoinen laite, laitapa kuvia ja meiliä toimituksemme osoitteeseen. Puhumattakaan sitten kavereista ja lehden lukijoista, jotka ovat meikäläistä vielä paljon vanhempia. Niinpä mielestäni nyt on oikea hetki lehtemme osalta kääntyä vauhdissa takaisin etuperin ja katsoa, millaisia mielenkiintoisia, ehkä totutusta poikkeaviakin juttuja nuoremmalla sukupolvella on tarjota lehtemme lukijoille. Tästä syystä olemme hankkineet lehdelle tuoretta ja nuorta verta vanhan toimituksen vahvistukseksi. Välillä on kuitenkin hyvä katsoa myös tulevaisuuteen ja miettiä vähän kuvioita ennakkoon. Lehtemme ilmestyessä American Car Show 2015 ja Bomber Magazine Hell -näyttely ovat jo melkein ovella. Stongan takaa Tuoretta verta, sitä tarvitaan kotimaisissa hiihtokisoissa yhtä lailla kuin kaikissa eri harrastusskeneissä. legendaarisen Mankin esittely (joka on nyt sentään ahdettu malli) ja nuoren suomalaisen stunttilupauksen Joona Vatasen haastattelu. Ihan hauskaahan näitä muisteloita on kuunnella ja kirjoitella näistä vanhoista legendoista myös nuoremmille alan harrastajille henkilökuvina etc. Näillä parikymppisillä kavereilla on varmasti selkeitä, uusia ja raikkaita visioita tulevien juttujen suhteen, unohtamatta tietenkään jo hyväksi todettua Bomber Magazinen ydinajatusta, joka lähtee siitä, että lehdessä esitellään tehokkaita rakennettuja moottoripyöriä nöyristelemättä mihinkään suuntaan.Tässä numerossa esimakua uudesta suuntauksesta antavat mm. Äijät jurnuttaa samoja juttuja, muistelee kymmenen vuoden takaisia takaa-ajojaan ja vertailee, kenellä on eniten vanhoja ”sotavammoja” pommitusajoiltaan. Ensimmäisistä Bomber-illoista on jo yli 15 vuotta aikaa, joten ei ole ihme, että tässä itsekin tuntee välillä olevansa vähän kaavoihin kangistunut pommittaja. Nähdään siis viimeistään pääsiäisenä ACS:ssä! Kevään häppeninkejä odotellessa, Janne Uskali
00880 Helsinki Finland Meidät löytää myös verkosta: bomber.fi, shop.bomber.fi, bee-one.com, sekä facebook.com/BomberMagazine Muista myös käydä lukemassa uusin Worldwide Bomber Magazine tablett lehti: www.worldwidebombermagazine.com. krs. Bomber Magazine ilmestyy 7 kertaa vuodessa. Määräaikaisena vuodeksi 62€. Ilmoitusmyynti: toimitus@bombermagazine.com Erkki Ryttyläinen: 050 505 0957 KUSTANTAJA: Bomber Oy PAINOPAIKKA: B-Shopin aukioloajat: Ma-Pe 10.30-17.30 La-Su SULJETTU B-Shop Putkitie 3, 2. TOIMITUS Päätoimittaja: Janne Uskali Tietotekniikkaspesialisti: Janne Löfgren ja John Tackman Avustajat: Sami Åman, Pasi Uponen, Dave Manning, Anne Vahlqvist, Japi, Jarkko Lipponen, Leevi Tuomivaara, Matt, Marie Tuomi, Teija Armanto, Suomen Messut, Sami Helin, Ville Penttinen, Pasi Paananen, Matias Hirsimäki, Steve Dixon, Sami Tirkkonen ja Jussi Kyrö Lay-out: Niklas Jäntti Oikoluku: Kaija Kohtala Sähköpostiosoite: toimitus@bombermagazine.com p. 09-2235215 TILAAJAPALVELU Lehtitilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset postitse: Puuvillakatu 4 C 4 30100 Forssa puhelimitse: 03-42465338 tai sähköpostitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaushinta: Kestona 56 € tai kahdessa erässä 29,50€/lasku
Battery julkisti Levillä yhteistyön uusien ratamoottoripyöräilijöiden kanssa Suomalainen Battery Energy Drink panostaa voimakkaasti tulevaan MotoGPkauteen. Erilaiseen ajopintaan otettiin tuntumaa kartingja ralliauton sekä jääratamoottoripyörän ohjaksissa. ”Moto-perheeseemme kuuluu nyt kuljettajia kaikista World Championshipluokista. 20-vuotias Niklas Ajo starttaa tänä vuonna jo viidennen kautensa. Battery Energy Drinkin tuotepäällikön Laura Niskasen mukaan MotoGP-yhteistyö mahdollistaa samalla kertaa luontevan näkyvyyden sekä Suomessa että Euroopassa, jossa laji nauttii valtavaa suosiota. Kilpailuja järjestetään neljällä mantereella ja ne televisioidaan 200 maahan. Superbikers onkin tällä hetkellä Suomen suurin ajofarkkumyyjä. Nousujohteessa oleva suomalaiskuljettaja on parantanut sijoituksiaan jatkuvasti ja tulevalla kaudella odotukset ovat palkintokorokkeella. Yhteistyö alkoi vauhdikkaasti Levin lumilla järjestetyssä Battery moto-family -tapahtumassa. Energiajuoma kasvatti moto-perhettään kolmella Moto3-sarjan kuljettajalla: Niklas Ajolla, Gabriel Rodrigolla ja Ana Carrascolla. Tähän mennessä paras sijoitus on viime kesänä Mugellon osakilpailussa saavutettu viides sija. 6. Ajo, Carrasco ja 18-vuotias Gabriel Rodrigo muodostavat tulevalla kaudella Moto3-sarjassa kilpailevan RBA Racing Team kuljettajakolmikon. Alkanut yhteistyö Batteryn kanssa merkitsee kuljettajille mahdollisuutta keskittyä täyspainoisesti kilpailuissa menestymiseen. Yhteistyö aloitettiin virallisesti Levillä, jossa nuoret espanjalaiskuljettajat pääsivät testaamaan ensimmäistä kertaa jäällä ajamista yhdessä Ajon ja kahden muun Battery-perheen kuljettajan, Moto2:ssa ajavan Mika Kallion ja RBA Racing Teamissakin vaikuttavan MotoGP-kuljettaja Aleix Espargarón kanssa. Superbikersin tavaramerkkinä on valikoidut tuotevalikoimat tunnetuilta valmistajilta, kuten Dainese, Arain, Held, Mottowear, Lindstrands ja Shoei. 17-vuotias Ana Carrasco oli debyyttikaudellaan ensimmäinen Moto3-luokassa koskaan kilpaillut naiskuljettaja. Sarjaan kuuluu kolme kilpailuluokkaa MotoGP, Moto2 ja Moto3. Näiden tuotteiden lisäksi myymälässä on myös erikseen tarjoustuotteita sisältävä Outlet-osasto, jonka valikoima vaihtuu jatkuvasti. Superbikers on muuttanut uusiin tiloihin Superbikers-liike on nyt Espoon Suomenojalla, osoitteessa Luoteisrinne 5. Tyylikästä ja oikeanlaista asennetta huokuvaa liikettä pyörittävä Memmu Vaittinen(kuvassa oikealla) kertoo, että tilat kasvoivat muuton myötä yli kaksinkertaisiksi. Yhteistyön myötä pystymme tarjoamaan Batteryn ja MotoGP:n ystäville ainutlaatuista sisältöä ja mielenkiintoisia aktivointeja lajin ympäriltä.” Maailman seuratuimmaksi moottoriurheilulajiksi noussut MotoGP on Suomessa jäänyt huomiossa usein Formula 1:n ja Rallin MM-sarjan varjoon. Superbikersin sisäänkäynnin edessä on asiallisesti prätkäparkki, johon pommittajienkin on helppo tulla vaikka 180 asteen Endolla sisään
Ahtaminen on nykypäivän juttu, se on varma. RCV213-S Hondan Motogp replika kadulle Honda julkisti uuden MotoGP-katupyöränkonseptinsa viime syksynä EICMA messuilla. Suzuki esitteli viime vuonna Tokiossa 600-kuutioisen turboahdetun Recursionmallin, jonka tuleminen markkinoille on kuuleman mukaan tapahtumassa nopeammin kuin alun perin oli suunniteltu. Konseptin kuvan perusteella voisi sanoa että pyörästä on tulossa cafe racerin ja perinteisen muoviluodin hybridi. Tarkempi päivämäärä ilmoitetaan parin viikon varoitusajalla Bomber.fi etusivulla ja foorumille, sekä Bomber Magazinen some-kanavissa. VMAX Matt Grey on kauden 2015 tyylikäs värimalli Suomen ensiesittelynsä Helsingin MP15-messuilla saanut VMAX Matt Grey on kauden 2015 uutuusväri. Nimensä mukaisesti malli lisävarustellaan hiilikuituosilla. Juhlavuoden aikana esitellään myös uusia rakenneltuja VMAX:eja, joista ensimmäistä työstää saksalainen Jens von Brauck. Tankin katteen lisäksi sivukopat, sekä etuja takalokasuojat ovat kevyttä hiilikuitua. Tosin suomalaisille motoristeille mahdollinen takatalvikaan ei tule yllätyksenä. Ainakin Suomessa sille riittäisi ostajakuntaa. Vielä ei ole tarkempaa tietoa siitä, tuleeko uudesta Suzukista mekaanisella vai pakokaasuahtimella varustettu laite. Niinpä Bomber Magazine ja KehäKessa on yhdessä sopineet järjestävän ajokauden avajaispäiväksi sunnuntaipäivän. Näin ”nopean” tuotantopäätöksen syntymiseen lienee vaikuttanut se, että Kawazaki H2 on herättänyt suurta mielenkiintoa harrastajien keskuudessa. Tyylikkään harmaan värinen versio sopii erinomaisesti pyörärakentajille, jotka haluavat rakentaa oman Yard Built -version. Hintaa näillä näkymin pyörälle tulee kuitenkin reilusti yli 100 000€, joten ei ainakaan tarvitse pelätä, että liian monta samanlaista tulee rantakahvilan edessä vastaan. Erikoismallissa on myös Akrapovic Slip-on -äänenvaimennin, joka tuottaa VMAX:lle sopivan jylhän käyntiäänimaailman. Vuonna 1985 ensiesittelynsä saanut klassikko saa kaudella 2015 standardimallin lisäksi erikoisvarustellun Carbon-version. Sen avulla on helpompi vastata alati tiukentuviin päästövaatimuksiin, kulutuksiin ja samalla voidaan saada pienempikuutioisista moottoreista helposti aiempaa suurempia tehoja ulos. Yamaha VMAX Carbon on juhlavuoden erikoismalli VMAX:n 30-vuotisjuhlan kunniaksi Yamaha Sport Heritage -mallisarja vahvistuu erikoismalli VMAX Carbonilla. Tapahtuma alkaa klo.13.00 ja paikan päällä on tietenkin hyvää musiikkia, kuumaa kahvia, sekä hienoja pyöriä. Kyseessä on Hondan RC213V MotoGP-pyörästä tehty katureplika joka nykyisten tietojen mukaan tarjoaa samankaltaisen V4 moottorin, hyvin paljon motogp pyörää vastaavaa alustaa ja ennen kaikkea todella lähellä legendaarista motogp pyörää olevan lookin. Ajokausi 2015 avataan KehäKessalla! Nyt kun lumet sulaa lupaavaa tahtia on mahdollista, että ajokausikin päästään aloittamaan tavallista aiemmin. Yamahan VMAX-malli täyttää 30-vuotta Yamahan ikoninen muskelipyörä, VMAX, viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhlaansa. B-toimitus kannustaa Suzukia samalla tuomaan alkuperäinen, ahdettun B-King konseptipyöränkin tuotantoon. Mutta hevostietotoimiston mukaan Suzukin tavoitteena on repiä 588-kuutioisesta kaksimukisesta moottorista toistasataa hevosvoimaa ja reilusti yli 100Nm:n väännöt ulos. Yamaha VMAX Carbon -mallin hinta koostuu 25 888,65 € (sis. Suzukilta tulossa 600cc Turbopyörä markkinoille. Pysy aktiivisena seuraajana meidän medioissa ja muista saapua kavereiden kanssa avaamaan ajokausi hyttipystyssä. myyntihinnan 19 900 € ja autovero-osuuden 5988,65 €) suositushinnasta, sekä Carbon-kitin hinnasta 3 200 €. 7
Sitä kyllä sen verran rakkaudella rakennetaan, että hyvä jos seuraavan kymmenen vuoden sisään ois ees ajossa... Terveisin: Teemu Haapa Tapahtuu tai ei, mutta Suzukeja on tallissa purettuna enemmän ja vähemmän. Vielä on tehtävääkin: TKC80 nappulakumit, etulokari, jotain pakoputkelle JA lopullinen maalaus. Tosin suurin osa meistä harrastajista vain istuu kahvilla tai kaljalla ja kertoo suurista suunnitelmistaan kovaan ääneen kaikille kavereilleen tai mikä vielä pahempaa, tekee sen yksin virtuaalisesti Bomber-foorumilla. Kone tarttis kans avata ja läjätä takasin kasaan peruskunnostettuna, mielellään vähän nykystä vähemmän öljyä hikoavana. Kunhan nyt tuon sais kesäksi ajoon, niin seuraavana oottas mm. sheivaus ja muutaman uuden lisäys. Kaikki lähti siitä ku halusin vähä tehokkaamman pyörän ja rakentaa sen kokonaan itte alusta loppuun. LOHJA VANTAA LIMINKA KOTKA Pelastin museoinnilta vm-83 Suzuki GS650GT:n. Ajokausi lähestyy uhkaavaa vauhtia mutta onhan sitä jo odotettukin. Lopuksi toki runko pulveriin, ulkokuoren jäädessä aikalailla orkkiskuntoon. Sinäkin voit auttaa meitä tämän palstan ylläpitämiseen, lähettämällä meilillä kuvia ja lyhyt kertomus projektistasi B-toimituksen osoitteen: toimitus@bombermagazine.com Tässä muutaman aktiivisen rakentelijan projekteja 8. -Mikko Junttila Moro! Tossa nyt ois muutama kuva tallista ja sen edestä tosin laitos on jo kasassa mutta mun ensimmäinen pyörä mikä on käyny ihan kokonaan osissa ja kaikki osat on maalattu uudelleen. Ohjelmassa ripulirungon vahvistus, turhien kiinnikkeiden ym. Talven aikana rakenneltu tuohon pisteeseen asti. Hondat on ollu hyviä ajettavia ja muutenki niistä tykänny ni siitä sitte valikoitu -05 CBR1000RR aihioks. Panigalen perää ihastellu jo pidemmän aikaa ja sellasia ei muissa pyörissä oo näkyny ni siitä se sitte lähti. Tämän palstan avulla saadaan tekijämiehet esille ja ehkä muutama joo joo-mieskin saa tämän palstan avulla pientä painetta rakentelukattilaan. Hondaa tulee näkemään ens kesänä B-tapahtumissa ja Kotkan kaduilla aiheuttamassa pahennusta. Putsarikoppa jää kans pois tässä "huollossa" kun eka kopan gikserin suoravedot siirtyy toimittamaan vanhojen alipainemaijojen virkaa. toisessa kuvassa näkyvä "katanan" raato, DR:n päivitys maastokelpoisemmaksi ja muutama muu reilun parinkymmenen vuoden ikään ehtiny Suzuki. Tässä Oulun alapuolella Limingassa räikkää pyöritellään. T.Mika Rinne Bomber Magazine lähti selvittämään, mitä kotimaiselle Bomber talliskenelle kuuluu talvella… Rälläkät laulaa, hitsipillit lyö liekkiä ja työkalut lentelevät kirosanojen säestämänä ympäri talleja, tuttua eikö totta. Päällimmäisenä nyt wanha rouva ES:n "lopullinen" kunnostus kun tuo on nyt reilu pari vuotta melkeen läjässä tallissa seissy
Lisää kuvia ja tietoa tekemisestä löytyy B-foorumilta projekti topicista. Juki & Jertsa/The Ruthless Crew P.S. RAASEPORI LOHJA VANTAA LIMINKA KOTKA POHJOIS-KARJALA KITEE KERAVA Tuossa olis foto ja vähä lisäinffoo omasta projektista. Aihioks tuli tollanen Husqvarnan valkokilpienska mistä lähetty rakentamaan street/flat trackeriä. Talvi tuli ja piti vaimennin vaihtaa ja sähköt siistiä.... Molemmissa pyörissä ideana rakentaa streetfighter stunttipyörän ominaisuuksilla. com/watch?v=STVUXel_ml4 9. Smotovanteet löyty jo valmiina, alustat vaihdettiin ristiin kaverin kans, tankki löyty 70-luvun CB Hondasta ja viime tallireissulla alotettiin takakatteen teko alumiinista. Terveisin, Johannes Ahonen Morjes! Pyöränä Kawasaki ZX-6R 636 vm 2004 ja tarkoitus rakentaa varmatoiminen pyörä sekä liikenteeseen että stunttailuun. Kesä ajeltiin suljetuilla alueilla, kunnes syksyllä tein rungonvaihdoksen kilvelliseen yksilöön, jolla tuli B-illassakin piipahdettua.. Takahäkki on miltei valmis, katteen ja häkin väliin tulevat väliholkit uupuvat kaatumaraudat tulevat tällä viikolla, kaasarit kävi uimassa ultraäänipesurissa, moottori odottaa mustaa väriä, lähipäivinä pääsee mopo jaloilleen.. Runko on teipattu Camo-teipillä, varjostettu reunat mustalla maalilla, päällä mattalakka. php?f=24&t=78095 Mikko Marttinen Keravalta Morjesta! Kaksi pystyperse/stunttiprojektia työn alla. http://forum.bomber.fi/viewtopic. Honda CBR 929 johon tulossa uusi perä (1000rr), uutta maalipintaa, kaatumaraudat, grafiikkateippaus ym. Vähän lisää koneen piristystä ja huoltoa, kytkinpuolellekki 'ikkunaa' koppaan, mustaa ja kultaflakea pintapuolelle ja loppuun vähän 24k lehtikultaa vielä niin eiköhän se oo siinä! Ossi S Tämmöstä meidän tallilla Vantaa/Helsinki rajoilla, kyseessä Honda CBR 600 F2, joka tuli viime kesänä kilvettömänä heräteostoksena leikkipyöräksi, kun silloinen faitteri ei tykännyt tehdä yhteistyötä ja seisoikin koko kesän tallissa. Kawasaki ZX6-6R myös uusi perä (R6R) ja samoja muutoksia. Tuossa läskin kuussatku Hondan ja tupla-ahdetun Suizan jälkeen päätettiin että josko tänä talvena vähän 'kevyempi'projekti. Oma maku varsinkin fightereissa suuntautuu sinne rujolle puolelle, omasta mielestä sen pitää olla ilkeän kuuloinen ja näköinen . Maskina tulee olemaan tuo eBayn ihmeellisestä maailmasta tilattu varsin omalaatuinen airsoft maski, jonka silmien taakse tulevat halogeenit tekevät siitä vielä persoonalisemman näkösen lärvin.. Kunnes alkoi ideat tulvimaan. Käykää katsomassa tiimimme leffa netissä: https://www.youtube
Yhtenä rajuimmista on ollut Fast Freddyn legendaarinen, maailman toiseksi nopein pickup, yli 3000 hevosvoimainen Pro Mod –ryhmän kiihdytyskilpuri. Nopeushaarukka on kuitenkin suuri ja tiedot ovat hyvin ristiriitaisia, mutta fakta on se, että lujaa siellä on menty ja tullaan menemään. Eri medioista löytyneet tiedot kovimmasta prätkällä ajetulla huippunopeudesta tässä tapahtumassa vaihtelee 240-340km/h välillä, mutta virallisesti nopeimman noteerauksen on vetänyt Peter Westman 450 heppaisella Turbo Busallaan. Täyden palvelun taukopaikka. Glenn lupaili että heiltä löytyy myös sopiva luokka ihan kaikenlaisille kulkuneuvoille. Todellisuudessa Westmanin nopeus lienee ollut kovempi, sillä mittauksessa käytetyn GPS–laitteiston näyttöalue loppui 300 kilometrin tuntinopeuteen. 09-7515 4126 Monipuolinen ála carteja lounaslista. Prätkähenkisten taukopaikka Kehä III:n ja Koivuhaan liittymässä Älä missaa näkymiä! Nyt uudistettu Bombernurkkaus Älä missaa näkymiä! Nyt uudistettu Bombernurkkaus Speedweekend on Ice 2015 Speedweekend on Ice järjestetään taas tänä vuonna Ruotsin Årsundassa, kahden tunnin ajomatkan päässä Arlandan lentokentältä. www.bestrent.fi Neste Oil K-Market & Motorest Kehä III Niittytie 2, 01510 Vantaa Puh. Tänä vuonna se alkaa perjantaina 27. Hänen saavuttamansa 300km/h nopeus jäällä on päässyt jopa Guinnessin ennätysten kirjaan. Tapahtuma-alueella on kaksi erimittaista suoraa jäälle aurattua rataa, joilla nopeus mitataan lentävän kilometrin matkalta. (Eli juuri samaan aikaan, kun tämä numero on menossa painoon). Lisätietoja löytyy osoitteesta: http://landracing.se/ -Leevi Tuomivaara. Jopa sellaisille, joille ei ole olemassa mitään valmista luokkaa. helmikuuta ja päättyy sunnuntaina 1. Vuosien varrella tapahtumassa on esiintynyt kaikenlaisia vempaimia. maaliskuuta. Tapahtuma järjestetään jo seitsemännen kerran. Glenn landracing.se sivustolta kertoo: ”Ensimmäisellä kilometrillä on tarkoitus hakea hyvä vauhti, toisella otetaan aikaa ja viimeiset kilometrit on tarkoitettu jarruttamiseen.” Alueella on myös parit rallityyliset radat ja ovaali rata jääspeedway-pyöriä varten. Lisäksi paikalla on ollut aina kaksimoottorisesta Suzukista ja perinteisemmistä turbopyöristä alkaen mitä ihmeellisimpiä itse rakennettuja motorisoituja potkukelkkoja ja muita vastaavia kapistuksia
Ensimmäiset vedot ajettiin jo vuonna 2006 ja Drag Racingin SM-osakilpailukin oli ohjelmassa vuosina 2009 ja 2010. Lisätietoa tapahtumasta www.taivalkoskenmoot-kerho.fi tai puhelimella 045 138 6960 / Teppo Niskasaari. Edulliset majoitukset löytyvät kentän vierestä Jyrkkäkoski Campingistä (www.jyrkkakoski.fi). Tapahtumia järjestetään vuonna 2015 seuraavasti: 23.5. Pituutta radalla on jarrutusmatkoineen noin 2km. Mahdollista on siis kellottaa aikoja ja nopeuksia niin katurenkailla varustetulla peruspyörällä kuin puhdasverisellä kilpurilla slicksi alla. la Kiihdytys-/testipäivä ¼ maili (402,33m) 18.7. Parhaan varttimailin (402,33m) ajan kiihdytyspäivillä on taas kiskaissut Petri Määttä 8,1s / 282km/h vedollaan. Kentän kovin nopeus on Jari Määtän nimissä ja se on mitattu 1300m kohdalla lukemin 362km/h. No Speed Limit –vedoissa huippunopeus mitataan kahdesta eri pisteestä, 1300m ja täyden mailin (1609m) kohdalta. Tämän kauden tapahtumiin Taivalkoskella on panostettu, sillä käyttöön otetaan omat uudet ja tarkasti kalibroidut mittalaitteet. Myös kerhoille tapahtumat ovat hyvä mahdollisuus keskinäisen paremmuuden selvittelyyn kiihdytyssuoralla. la Kiihdytys-/testipäivä ¼ maili (402,33m) 8.8. Osallistumismaksu on kuljettajilta 35 e ja mukana olijoilta 5 e. Lähtövuorossa Kari Mäki / kuva: Teppo Niskasaari 12. Rata luonnollisesti myös liimataan/kumitetaan sääolosuhteiden mukaan. Esimerkiksi 4.7. Asianmukaiset varusteet vaaditaan niin kuljettajalta kuin pyörältäkin. Paikan päällä on myös mahdollisuus suljetulla alueella erilaisten stunt-temppujen harjoitteluun ja taitojen esittelyyn. la Kiihdytys-/testipäivä ¼ maili (402,33m) 13.6. Näin ollen kovimmillakin pyörillä on mahdollisuus mittauttaa kunnollisia loppunopeuksia huolimatta Pudasjärven kentän suhteellisen lyhyestä jarrutusmatkasta. Tapahtumissa ajetaan koko päivä ja vetoja saa ajaa niin monta kuin ehtii. Vmax Club Finland tulee ottamaan Pudasjärven kentälle selvää siitä, kenellä on Suomen nopein Vmax. la No Speed Limit –huippunopeuden mittauspäivä (1300m ja 1609m) Tapahtumapaikalle on opasteet Oulu-Kuusamo -tieltä. Ahkerimmat ajajat ovat aikaisempina vuosina ajaneet jopa neljäkymmentä vetoa päivän aikana ja radalla on nähty kymmeniä komeita 300km/h nopeuden ylityksiä. la Kiihdytys-/testipäivä ¼ maili (402,33m) 5.9. Paikkana on Pudasjärven lentokenttä ja tapahtumat ovat avoimia kaikille halukkaille kiihdyttäjille. Siellä Taivalkosken moottorikerholla on pitkä kokemus kiihdytyspäivien järjestämisestä. Taivalkosken moottorikerhon kiihdytyspäivät 6.9.2014. No Speed Limit –tapahtumat alkoivat vuonna 2010. Toimittanut: Pasi Uponen / dragracenews@gmail.com KIIHDYTYSTÄ JA HUIPPUNOPEUSMITTAUSTA PUDASJÄRVEN LENTOKENTÄLLÄ Taivalkosken moottorikerho ry järjestää jälleen kesän 2015 aikana useita varttimailin kiihdytystapahtumia sekä No Speed Limit -huippunopeuden mittauspäiviä. la No Speed Limit –huippunopeuden mittauspäivä (1300m ja 1609m) 4.7
Finaaliin siis ennakkosuosikkina Drew. Matheson ei ollut pudotusrundeilla saanut aivan parasta virettä päälle ja ajat painuivat seitsemän sekunnin puolelle. Valitettavasti Durackin ja hänen persoonallisen pyöränsä tie pudotuskierroksilla pysähtyi heti ensimmäisellä rundilla tekniikkamurheisiin. Saimme sen melko hyvään iskuun kaudella 2014, mutta Darwinin kilpailussa kone kuitenkin räjähti. Finaaliin Perthissä raivasivat tiensä lopulta lajittelun kärkinimet Matheson ja Drew. Semifinaalissa Drew tykitti koko kilpailun kovimman noteerauksen lukemin 6,393s / 355km/h. Chris Matheson / kuva: High Octane Photos Greg Durack / kuva: High Octane Photos 13. Sen jälkeen alkoi tapahtumaan. Drew ei saanut lopussa pidettyä pyöräänsä omalla ladulla, vaan osui maalikennoihin ja vei ne mukanaan. Finaali näyttikin menevän hänen nimiinsä. Kilpakumppanit ottivat lähes identtiset reaktiot (Drew 0,083s ja Matheson 0,089s), mutta puolessa matkassa Drewin johto oli jo 0,23s. Esimerkiksi kun nelipyttyinen pumppukone kiertää yli 10 000rpm, nykyinen Twini ottaa kierroksia suunnilleen 4 500rpm. Sen sijaan Drew oli liekeissä. Kolmanneksi lajitteli Chris Porter ja neljänneltä sijalta löytyi yllättäen nitropyörien välistä Greg Durackin Turbo-Kawasaki ajalla 6,994s / 321km/h. Edessä siis hylkäys ja Matheson avauskilpailun voittoon sekä sarjan ykköspaikalle. Tyylilleen uskollisena Matheson ei hankkinut mitään tavallista Twiniä, vaan suoraan pyörän, jolla Doug Vancil on Jenkeissä tuupannut useita 6,2s aikoja ja loppunopeutta yli 370km/h. Tuloksena komea kakkossija ajalla 6,925s. Tietysti Twiniin siirtyminen tuo mukanaan uusia haasteita. Sillä välin tulemme kilpailemaan tällä Jack Hammeriksi nimetyllä Twinillä, kertoi Matheson kaluston vaihdon syistä. Päätimme päivittää nelisylinterisen ennätyspyörämme rauhassa ja testata sitä riittävän hyvin ennen kuin tuomme sen takaisin viivalle. Ykköseksi Perthissä lajitteli viime kauden mestari Mark Drew, joka tuuppasi omalla Nitro Twinillään tauluun komeat 6,586s / 333km/h lukemat. Heti lajittelussa Matheson osoitti, että aivan metsässä tiimi ei kuitenkaan ole Twinin säätöjen kanssa. Kaikki alkoi Sydneyn onnettomuudesta 2013, kun kaaduin yli 370km/h nopeudesta ja pyörä sai luonnollisesti suuria vaurioita. Durackin Funny Bike Kawa on erikoinen laitos. Kuutiotilavuutta motissa on 1498cc. Meidän oli pysähdyttävä miettimään, mitä teemme pyörän kanssa, koska sekä säädöt että luotettavuus olivat hakusessa. Tähän kun Durack on vielä tuupannut kylkeen Garretin ahtimen ja perään B&J:n 3-pykäläisen planeettapyörästövaihteiston on kuuden sekunnin Funny Bike valmis. Se on vähän kuin custom-pyörän kone, mutta se tuottaa kuitenkin yli 1 000 hevosvoimaa, naureskelee Matheson. MATHESON VOITTOON AUSTRALIAN SARJAN AVAUKSESSA Australian sarja polkaistiin käyntiin tammikuussa Perthin radalla Nitro Slam –kilpailulla. Koneen yläkerta pohjautuu Kawan ZX12R:ään, mutta alakerta on otettu Kawasaki STX-15F vesiskootterista. Pro Stock Motorcycle –ryhmä ei Nitro Slam –kilpailussa ajanut, vaan he aloittavat oman kautensa maaliskuun puolivälissä Adelaiden osakilpailussa. Suurimpia uutisia ennen kauden alkua oli Top Fuel Motorcycle –ryhmän moninkertaisen Australian mestarin ja ennätyksen haltijan, Chris Mathesonin, kaluston vaihto ahdetusta nelisylinterisestä nitropyörästä perinteiseen vapaasti hengittävään kaksisylinteriseen Nitro Twiniin
14
Eikä häntä enää sieltä Suomen keskipisteestä pois saisikaan. Hain jatkopalikat Hyvinkäältä ja takaisin Mäntsälään päästyäni marssin suoraan koneistajan tykö. Pyörä kasattiin taas vitunmoisella kiireellä, mutta se alkaa jo olemaan ihan normaalia keväistä harrastetoimintaa. Pyörää alettiin tosissaan rakentamaan talvella 2009. Ei siinä tainnut montaa sekuntia mennä, kun uskalsin ottaa puhelun isolle miehelle nimeltä J-beam. Mäntsäläläinen Sami Tirkkonen alias Plaaf on lähtenyt ahtohommiin vähän eri kulmasta ja harvinaisemmalla ahtamiskohteella eli kilosella gixerillä. Serious Sam toimitti kuumeisesti odotetun T-kappaleen, missä oli suoraan jyrsityt raiserit ja lsl-säädettävät jalkatappisarjatkin saatiin myös vihdoin kotiutettua. Mutta takaraivossa oli koko ajan semmoinen kutina, että kyllähän tästä pitää saada tehtyä fighteri, koska eihän näillä pakkausmuoveilla vain voi ajaa kadulla mitenkään järkevästi ja +160 km/h powerkeulat alkoi tuntumaan jotenkin tylsiltä. Olin tietenkin kasannut vaihdevivun väärinpäin vaihdeakseliin ja olin siis lähtenyt innoissani suoraan kakkosvaihteella liikenteeseen. Pienen hintaneuvottelun, kertakorvauksen ja tilisiirron jälkeen pyörä vaihtoikin omistajaa. Onneksi Suzukin vaihdelaatikko oli kestävä ja tästä selvittiin pelkästään takarenkaan lukkiutumisella ja moottorin ylikierroksilla. Talvella, kun oli niin hyvin aikaa ja kevät vielä kaukana, Bomber-foorumi olikin taas tiukassa luennassa ja alkoi näyttää siltä, että kaikissa pyörissä pitää olla se jatkettu takasvingi, koska ilman sitä ei voi piirtää kunnolla. Asfaltille päästyäni piti runtata kaasu pohjaan ja hyvinhän se lähti piirtämään kittipölyisellä renkaalla, mutta sitten piti lyödä isompaa silmään, jolloin normaali kepistä ylös nykäisy laittoikin oikeasti ykkösen silmään. Sieltä tulikin viikon päästä samanlaiset jatkot, mutta 2 cm pidempänä takaisin. Sillä sitten opeteltiin ajamaan ja siitä se kipinä pyörällä ajamiseen varmaan syttyikin. Miten sitten kävikään… Loppusyksy 2008 ajettiin hymy huulilla ja naarmuisilla katteilla Bomber-tarra kyljessä. Haastattelun yhteydessä kävi selväksi, että juttua tästä moposta riittää omistajalla niin paljon, että totesimme parhaaksi antaa herran itse kertoa, miten tämä mörköteemainen fighteri muokkautui nykyiseen tilaansa… Tarinan kertoja syntyi Helsingissä kätilöopistolla 1980 luvun puolenvälin jälkeen, josta sitten 7-vuotiaana vanhempien pakottamana ajautui asumaan Mäntsälään, missä vieläkin asustelee. Perän ja tankin saapuminen Jouni k:lta Mäntsälän talliin johtikin sitten semmoiseen paklaushelvettiin, että nykyään en enää semmoista pystyisi edes tekemään. Kesä muuttui syksyksi ja siitä se sitten alkoi talvikin, jolloin piti pyörästä raapaista kaikki ylimääräinen katehärpäke helvettiin ja alkaa sijoittaa mgm-maskia ja alakatetta, kun kerran semmoiset sattui ylimääräisenä tallissa lojumaan edellisestä fighterointiprojektista. Pienen googletuksen jälkeen tuli selväksi, että Gen1 busan svingin jatkot kävisi tähänkin ja semmoiset PITKÄT jatkot piti nyt saada jostain malliksi. Suurin osa suomalaisista ahdetuista moottoripyöristä taitaa olla ilma/ öljyjäähdytteisiä vanhoja Suzukeja tai Hayabusia. Ja kyllähän se vain pidennettynä on paremman näköinen vai mitä Kuusaan ukot. Heti päästyäni täysi ikäiseksi pyörät vaihtuivat hetkeksi autoon, mutta onneksi vain hetkeksi. Sitten alkoi tuntua Teksti: Sami Tirkkonen | Kuvat: Janne Uskali ja Samin arkisto 15. Mutta minkäs teet, jos lusikalla on annettu, niin kauhalla ei voi ottaa… Kuukauden kittaa-hio-kittaa-hio -osion jälkeen sain tankin ja peräpaketin maalarille (Ramos art), joka sitten nätisti kertoi, että nämä pohjat kyllä joutuu tekemään uusiksi melkeinpä kokonaan, mikä kyllä romutti kaikki mahdolliset unelmani pro-kittaajan päivätyöstä. Kaverit jäivät pienellä pojalla Helsinkiin, mutta Mäntsälästä löytyi toinen kaveri, joka oli Suzuki DS 80 pienillä pyörillä. Ennen armeijaa käsissä oli jo käynyt kaksi kappaletta 600cc Kawasakeja… Tässä esiteltävän pyörän tarina alkoi syksyllä 2008, kun työpaikalla johtajalta oli tullut tarpeeksi kuittailua 600cc sudittamisesta. Eikä siinä muu auttanut kuin ottaa yhteyttä Jouni k:hon, joka ystävällisesti muokkasi perän runkoon sopivaksi. Siinä sitten samalla tekaisi tankin suoraksi ja upotti vakiomittariston tankkiin, kun sitä perkeleen mittaria ei vain voi laittaa nippusiteillä kiinni mihinkään T-kappaleeseen ja ne saatanan kosot vai mitkä lie polkupyörän tarvikkeet eivät kuulu moottoripyöriin. Maalarikin oli saanut kaikki osat väritettyä, joten eipä siinä taas puuttunut vapaa-aikana tekemistä, kun yritti kuumeisesti saada metsästettyä kaikkia puuttuvia osia pyörään. Näin ollen päätinkin yrittää keskittyä vain näihin pyörien huoltoihin ja korjauksiin, mitä nykyäänkin vielä teen päivätyökseni Vantaalla JL Bikessä. Eihän se peräpaketti vain istunut mitenkään tuohon K2:n runkoon, mutta aikani mietittyä muistin, että tuolla Suomen Chicagossa (Lahti) majailee eräs herra, joka voisi minua tässä vähän avitella. Ja niinhän siinä kävi, että tuttu kaveri oli ajanut samaisen pyörän kyljelleen ja toi sen kolarikorjaukseen työpaikalleni, missä sitten arviota tehdessä kuulin hänen olevan myymässä sitä. Siinä vaiheessa, kun tankin kylkiin tungetaan viidettä isoa pönttöä kittiä ja aletaan hiomaan sitä pois, pitäisi ihmisraukan tajuta luovuttaa koko homma ammattilaisille. Tämä Hyvinkään iso mies ilmoitti saman tien, että jatkot saisi tietenkin lainaksi ja sekös mieltä lämmitti, kun taas tuli helvetin iso apu toiselta rakentelijalta. Lievästi noloissa tunnelmissa jatkettiin koeajoa ja opeteltiin nopeasti väärinpäin olevan kaavion käyttämistä. Mopoiässä oli Aprilian RX 50 ja sen jälkeen tulikin Husqvarnan 125 enskapeliä ja nappularenkaiden alkaessa kyllästyttää vaihdettiin se Aprilian RS 125:een, jolla piti käydä Kalajoella asti pyörimässä. Vanha pyörä piti tietenkin äkkiä saada myytyä. Sen jälkeen oli aika keskittyä tähän tehohirmuun, jossa oli Acrapovicin kokoputkisto ja voimaa 600cc jälkeen ihan riittävästi ja jota ei ikinä enää tarvitsisi virittää lisää... Oli se nuorelle miehelle kivaa, kun kakkosvaihteella keula nousi kaasusta ja vauhti jaksoi kiihtyä keula ilmassakin, eli mitä tähän nyt voisi enää tehdä paremmin?! Kesällä 2009 ajettiin pelkästään katteellisena ja pyörälle ei oikeastaan tehty yhtään mitään. Takarunko ja perä olivat jääneet Hannulan Jonin gsx-r 600cc kilpapyörästä pyörimään työpaikalle ja nehän piti heti ottaa parempaan käyttöön sieltä lojumasta. Kevät sitten yllätti taas rakentavan motoristin – yllätys yllätys. Ensimmäinen koeajo meni ihan putkeen, kun heti ensimmäisenä pitikin kokeilla, miten se jatkoilla nyt sitten piirtää
Kone käytettiin myös pöydällä ja sinne tuli Dragrace.fi -Jounin avustuksella mm. Noh, Anttihan saapui muutaman päivän päästä laatikon kanssa ja nosti sieltä ahtimen pöydälle tokaisten: "Onhan toi ihan ahtimen näköinen, mutta vaan paljon pienempi." Ahtimeksi paljastuikin tutuksi tullut Volvon td04-16t, joka on varsin riittävä tuohon 113 hv:n ylittämiseen. ARP-kannenpultit ja -mutterit, Robinson Industries Öljypumpunratas High Volume ja vahvemmat kierokanget ARP-pulteilla. Pyörä saatiin penkkiin ja penkityksen jälkeen printteri tulosti lapun, jossa luki 113 hv (taisin repiä tämän lapun jo kotimatkalla). Yksi päivä hiottiin ja hitsattiin, mutta saatiin kumminkin se viimein taivuteltua sen verran pakettiin, että saatoin viedä pakosarjan kaverille tigillä hitsattavaksi ja sen verran hyvin pakosarjassa onnistuttiin, että vieläkin tämä samainen sarja on pyörässä kiinni eikä ole ahdistanut. Olihan siinä oma hommansa, kun ei ollut mitään ylimääräisiä mutkia käytettävänä ja pelkästään täytelanka-migillä ja rälläkällä se piti saada parsittua kasaan. Pitihän sinne mennä näyttämään pyörän voimia, kun oli ruuvattu vielä tiukempi kansipahvikin paikoilleen, joka lisää ainakin 10 hv suoraan sinne koneeseen. Tästä sisuuntuneena päätettiin asentaa vaikka väkisin suora ja iso välijäähdytin sinne keulille ja unohtaa se perkeleen kaikkien mainostama vesiruisku. 16. Nyt oli ahdin, pakosarja ja painekotelo -ongelmat ratkaistu, mutta vielä se ilma pitäisi saada ahtimesta sinne koteloon niin, että se vielä vähän jäähtyisi matkalla. Sehän ei, saatana, ollut saanut bensaa ollenkaan ja penkityksen tuloksethan näkyi suoraan siellä pumpun suodattimissa. Viikon päästä oli matkahuollossa paketti, jossa oli oikeaan mittaan katkaistu syyläri ja kunnonkokoinen välijäähdytin. Näillä eväillä kone sitten kasattiin ja hymykin irtosi, kun kaivettiin pöydälle vakio pa-pumppu, josta löytyikin ne pari talvea sitten hiotut pakkelit sieltä tankista. Hermothan siinä meni ja ajattelin, että hajotkoot perkele ja runttasin kaasun pohjaan ja vaihdetta vain isommalle. Kyllähän muuten samaan tapahtumaan tullut Yamaha Vmax-mies jaksoi vittuilla tästä lapusta ihan riittävästi. Pystyperää ilman etukatteita. Kaikki ajatukset kylän tehokkaimmasta pyörästä murenivat saman tien ja leuka rinnassa ison vitutuksen saattelemana kotiin ajaessa päätin, että nyt pitää tehdä taas pyörälle jotain talvella. Ehkä se vesiruutta olisi ollut helpompi laittaa, kun nyt piti löytää jostain suora syyläri tuon kaarevan tilalle. Suzukin kanssa elämä oli yhtä hymyä ja kaikki oli kivaa, kunnes Mäntsälän 2-pyörässä oli syksyllä penkityspäivä. Pyörä nopeasti seis ja äkkiä ihan perushiekkakylpy palavalle takajarrulle sai sen sammumaan, mutta sylinterihän olikin jo kärventynyt totaalisen paskaksi. Nämä taisikin olla ainoat ongelmat pyörän kanssa ja sitten ajettiinkin ilman sitä takajarrua menemään kesä ja kierreltiin kaikissa mahdollisissa Billoissa ja muissakin tapahtumissa. Tästä alkoikin kauhea googletus ja ihmettely, että miten tuommoisen voikaan ahtaa ja kyllähän siinä tuli taas käytettyä B-foorumia hyväksi ja kaikilta neuvoa kysyttyä. Kyllähän ne jatkot jotain taisi vaikuttaa, kun parhaillaan kolmea rengasta tuhottiin illassa ja aina vain jaksoi selkä savussa päästellä menemään. Ahtimen sovitusta työpaikalla. Raatikaiselle muokattavaksi. 2008 vuoden stuuki. Onneksi työpaikalta löytyikin kevyesti lipattu Kawasakin 12r syyläri, joka lähetettiinkin Jäähdytinhuolto I. Nehän oli täynnä sitä saatanan pakkelia. Ajot oli siis ajettu tältä vuodelta ja koko paska sai levätä tallissa, kunnes työmaalla johtaja kysyi: "Mitäs jos ahdettaisiin tuo, kun ei sitä voimaakaan tule?" Jotenkin se tuntui hyvältä ajatukselta siinä tilanteessa, koska kaikki toivo oli jo menetetty. Suzukilta tuli myös kaikki uudet laakerit ja tiivisteet. Kaikkihan tässä vaiheessa muistivat mainita, että välijäähdytintä ei vain saa mahtumaan tuohon, jos sitä ei ole taivutettu eli unohda koko juttu. Ei ollut ihan osunut säädöt takajarrusylinteriin ja sehän oli jäänyt laahaamaan heti alkumatkasta. Ahdinta etsiessä olimme yhteydessä Antti "Pitkätukka" Tervoseen, joka tiesi suoraan hyvän ahtimen, joka sopisi tähän pyörään ja näihin tehotavoitteisiin. Uskokaa tai älkää, niin nykyään sitä osaa suojata aika hyvin tuon tankin sisäosan, kun pitää kitata jotain. Seuraavaksi oltiinkin yhteydessä ProBuustiin, mistä tuli tilattua lisärikastus, suuttimet, pa-pumppu, painekotelo, sylinterin nostolevy ja pakosarja. lievää hidastumista, vaikka kahvaa kuinka kääntäisi. Hetken päästä tajusin, että joku ahdistaa niin perusteellisesti ja erehdyin katsomaan takajarrua, joka olikin jo silloin tulessa. Näistä osista pakosarja menikin suoraan hylkyyn ja teimme oman pakosarjan kahdesta erillisestä vakiopakosarjasta
Olihan tällä tarkoitus polttaa vielä ihan tosissan kumia. Ja hyvinhän se suti, mutta yllättävän nätisti se sutiminen loppuu, kun parikymmentä metriä menee asvalttia pitkin kyljellään ja kuski muuttuu kuskattavaksi. muita mukavia ongelmia, mitä voi seurata, kun ahtopainetta nostetaan. Kesällä ajoista ei meinannut tulla yhtään mitään, kun välillä läppärungosta hyppäsi kuminen suuttimen tiiviste pois ja välillä ahtopainekotelo ei pysynyt kiinni, välillä tuli bensaa liittimistä, joskus taas hukkaportti vuoti ja läppärungosta meni vielä syksyllä läpät mutkalle, jolloin tyhjäkäynti asettuu sinne 9600 rpm:n tietämille yms. Noh, maalarit ovat vähän omalaatuisia ja pitäähän taiteilijoilla olla aina tulkinnanvaraa. Ei kuulema oranssi mahtunut mukaan, vaikka väritkin oli jo hommannut. Pitihän siihen tilata KELE Designiltä uutta maskia, uudet jarrulevyt keulille ja stongan päähän kunnon vilkut Kellermanilta, että saadaan lisää leveyttä pyörään. 17. Piti siis ylittää tämä surullinen 113 hv ja pyörä toimikin todella nätisti ajossa ilman kummempia lapiolla selkään ja pesäpallomailalla naamaan efektiä. Aikaa kului muutama viikko ja Antti soitteli ja kertoi kaiken olevan valmista, mutta oranssia vain ei saanut väritykseen. Ja kun sanon, että se on mattamusta, niin tosiaankin tarkoitan sitä! Pyörä imee todellakin kaiken ylimääräisen valon itseensä ja hyvä niin. Meinasin ensin, että vetäisen spraymaalilla vain naarmujen päälle vähän pintaa, jonka jälkeen kovaa ajoa. Tästä selvittiin taas vitullisella morkkiksella, itsensä syyttelyillä ja miettimällä, että miksi piti mennä nyt oikein yleisön eteen asti kaatumaan. Näin ollen 2013 ajot olivatkin semmoista perkeleen tappelemista, että meni into koko hommaan vaihteeksi, kun pyörä vain ei tahtonut millään toimia. Siitä säikähdyksestä selvittyäni ei meinannut posket mahtua kypärän sisään enää mitenkään. Kyllähän fighterissa kuuluu kalloja olla. Tuli kumminkin talvella muutettua omakotitaloon, missä on 90 neliötä lämmitettyä tallia ja pyörähän siellä oli tallissa valmiina, kun tuli vanhemmilta talo vaimon kanssa ostettua. ProBuustin lisärikastus oli heivattu menemään tarkempien pa-karttojen saamiseksi pc 5:lla. Luisu Paintin Anttihan lupasi värittää pyörän ja teemana olisi tuttua mörkömustaa, pääkalloja ja oranssia, koska ne sopisivat hyvin tähän pyörään. Pakoputkisto on yksinkertainen ja toimiva. Pyörä makasi tallissa häpeämässä oikeastaan koko talven ja ajohalut oli täysin nollissa syksyisen mokan takia. Juuri semmoisia lukemia, mitä oli haettukin. Väriäkin teki mieli vaihtaa nyt samalla ja eihän siinä auttanut kuin ottaa puhelinta käteen ja soittaa toiselle turbohörhölle Hyvinkään suuntaan ja kysäistä, jos hän osaisi auttaa pyörän värittämisessä. Pyörä saatiin nippuun ilman mitään kummallisempaa draamaa, jonka jälkeen se koekäytettiin ja vietiin Samin autopajaan penkitykseen, missä tulikin 220 hv takapyörältä 0.5 baarin ahdoilla. Eikä asiaa helpottanut syylärin sisään kaadettava paikka-aine, varsinkaan kun ne myrkyt unohtaa kunnolla huuhdella järjestelmästä pois. Pyörällä tuli ajettua pari kesää ahdettuna jokeriteemalla ja syksyllä 2012 piti vielä lähteä katsomaan viimeisiä cruisinkeja Vantaalle, missä sitten piti näyttää miten se ahtopyörä oikeen sutii. Vein sitten rungon, takasvingin ja kaikki katteet suoraan maalarille. Siinä keväällä 2013 pyörää kasatessa onnistuin vielä katkomaan syyläristä yhden letkulähdön poikki ja sen paikkaaminen tigillä oli jo ihan pikkuinen virhe. Nykyään ei mahdu posket myöskään kypärän sisään, mutta taitaa olla eri syyt ehkä vähän enemmän kuskista johtuvat. Puhelun jälkeen rynnistin suoraan hakemaan osia ja kyllähän se totta olikin, mitä maalari oli puhunut. Keväällä se sitten alkoi aurinko taas tehdä jotain ihmeitä, kun jaksoin alkaa pyöriä vähän tallissa pyöränkin ympärillä. Eihän siinä auttanut, kun leukaa vetää rintaan ja alkaa pikkuhiljaa miettimään, miten tästä eteenpäin… eipä ainakaan poltella kovia sladeja autotapahtumissa enää. Kaikkien aikaisemmin tehtyjen hätäratkaisujen takia pyörään oli myös rakennettu tässä välissä Power Commander 5 ja Opelin MAP-anturi, yhdet isot suuttimet oli myös vaihdettu orkkisten tilalle, mikä teki lisäsuuttimien käyttämisen turhaksi, joten ne oli kytketty myös pois käytöstä. No, ensimmäisessä kokeilussa olikin sitten ahdettuna vähän liian pieni katu ja ehkä pikkuisen liikaa pitoja, kun meinasin kipata tämän madalletun ja jatketun fighterin ihan normaalissa täyskaasukiihdytyksessä kunnolla selälleen. Mutta siinä pyörää purkaessa huomasin, että sehän on kohta ihan osina pitkin tallia ja kauhea rakennuskuume on päällä. Pyörä taas hirveällä kiireellä kasaan ja baanalle, mutta nyt alkoikin tulla vähän ongelmia. Nyt pyörä on tylyn mattamusta ilman mitään ylimääräisiä värejä. Olihan siinä taas masennuksesta selvitty ja nyt kaikki toimi
Nyt tänä keväänä 2015 olisi tarkoitus nostaa se paine sinne 1.3 baarin tienoille ja rikkoa vihdoinkin se 300 hv tyyliin tulos tai ulos. Tulevaisuudessa ei ole tarkoitusta pyörää muokata oikeastaan mitenkään, vaan se on nyt vuosien aikana hioutunut juurikin semmoiseksi, mitä olen sen halunnut olevan. Lukijoille hyvää ajokauden odotusta ja eiköhän me jossain B-illassa nähdä! PS. Pyörä käytettiin penkissä vielä kerran ja tulokseksi 240 hv 0.6 baarin paineella. Wösnerin kiertokanget tilattiin myös, mutta osien saapuminen kesti sen verran, että pyörä saatiin juurikin 2014 syksyllä takasin ajokuntoon. Kone vaihteeksi pöydälle ja purettuamme sen totesimme tosiaankin kiertokangen laakerin leiponeen ja kampiakseli oli myös naarmuuntunut, joten sekin meni pilalle. Taisin päästä pyörällä noin 150 km, kun koneesta alkoi kuulumaan rahinaa ja jotenkin outoa ääntä. Onneksi vastapainoa pyörille tuo nykyään moottorikelkat ja ne vievätkin talvella ylimääräisen vapaa-ajan, niin ei ole mikään pakko sentäs ihan jokaista päivää käyttää näiden pyörien miettimiseen. Vein pyörän Viaberin Harrille dynoon ja eipä kestänyt kauaa, kun Harri ilmoitti pyörän työntävän vettä pihalle jokaisesta reiästä. Se on oikeastaan se, mitä pitääkin tuommoisesta moottorista tulla ennen talviteloille laittamista. Noh, pyörä kotiin ja pahoilla aavistuksilla purkamaan vain. Väritys ja teema vaihtuvat aina kaatumisen johdosta, mutta alan olla liian laiska, jotta enää huvikseni alkaisin rakentamaan sitä uuteen kuosiin. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on vain vähän erilainen kevään odotus, kun perhe kasvaa yhdellä tulevalla pommittajalla, joten ajokausi voi taas olla vähän lyhyempi, mutta toivottavasti ei ainakaan tarvitse taistella lastentautien kanssa mopossa. Ehdittiin sillä kyllä muutaman kerran ajellakin. Tulihan myös nostettua lohkonpäällä makaava pa-pumppu suoraan tankin sisälle ja yksinkertaistettua pa-järjestelmän purkamista reilulla kädellä. Se ei ole mikään näyttelypyörä, vaan sikaa saava ajopyörä. Meille saavuttuaan se purettiin, tarkistettiin ja kasattiin taas uusilla laakereilla ja tiivisteillä. Liekö kuskissa vai pyörässä vikaa, kun se kulkee aina poikittain?. Sääli on sairaus. No niin, elettiin sitten kevättä 2014 ja pyörän piti olla kaikkien vikojen korjauksen jälkeen vihdoinkin ajokuntoinen, mutta ei sitten ihan mennyt putkeen tämäkään kesä… Vein pyörän penkitettäväksi ja se +300hp raja piti nyt rikkoa takapyörästä, kun niitä 200-290 hv:n lappuja oli vuosin varrella ehtinyt tulla jo tarpeeksi monia. Eihän siinä mikään muu auttanut kuin ottaa kansi pois ja viedä se koneistamoon, missä sitten ilmoitettiinkin sen olevan reilusti kierona. Pyörä oli kyllä saanut vuosien aikana semmoista sikaa, että olihan tätä odotettu, mutta eihän se ikinä rikkoontunut oikealla hetkellä. Pidin kierrokset juuri siinä "naputuksen" kohdalla niin kauan kunnes jysähti ja sen jälkeen alkoikin kuulumaan se tuttu KOLINA koneesta. Saksasta löytyikin 24 tkm ajettu moottori. Silti uusien osienkin jälkeen ääni vain kuului vieläkin, joten testiajoja jatkettiin. Hetken miettimisen jälkeen aloinkin etsimään kokonaan uutta moottoria pyörään. Töissä nimittäin saa näitä päivittäin muutenkin ruuvata yli oman tarpeen. Läppärunkoon koneistaja sorvasi kunnolliset adapterit alumiinista Boschin EV14 -suuttimille ja ei muuten vuoda enää. Talven 2013/2014 pyörä oli vaihteeksi osina tallissa ja päätin silloin karsia ylimääräisiä sähköjä pois sieltä, koska ne olivat jo vuosien ajan pyörineet pitkin konetiloja. Noh, metrin kyrpä otsassa kone taas kasaan. Onneksi kumminkin koneistuksella selviäisi. Vikahan oli siinä samalla sekunnilla paikannettu kampiakselin laakereihin. Ensiksi vaihdoin nokkaketjun ja kiristäjän, jolloin muuten pitää pudottaa kone taas pöydälle, että ne saa vaihdettua. Se perkeleen syylärinpaikka-aine oli tukkinut kaikki paikat koneesta talviseisokin aikana, kun ei taas ihmismieli ollut muistanut huuhdella niitä aineita kunnolla pois. Olin sitten kerran tulossa töistä kotiin, kun ääni korostui tietyllä kierroksella, jolloin totesin, että nyt pitää se saatanan vika ajaa sieltä ulos. Yliniemen Rami sanoi turbojen polttoainelinjoista aikoinaan viisaasti: "Tee siitä semmoinen, ettei tarvitse olla apina, että sen saa purettua." Tämä ajatus näin jälkeenpäin oli helvetin viisaasti sanottu ja uskon, että jokainen turbopyörän omistaja allekirjoittaa tämän. Sähköt saatiinkin tehtyä purkuosien Immoselta ostetusta K1-johtosarjasta ja vakio jäi koristamaan tallin kaappeja. Tällä hetkellä vain yksi Suzukin vakio sähköliitin irti ja polttoaine letkusta vakio liitin irti ja paluukanavasta letku pois, niin saa tankin suoraan pois ja aikaa menee se 5 min verrattuna entiseen letkuklemmarihässäkkään, jonka irrottaminen otti noin 30 min. Sen jälkeen ajattelin, että voisin ajaa pyörällä vähän katutestiä, niin ei tule sitten penkissä ongelmia ¬ja eikun tuumasta toimeen
Merkki: Suzuki Vuosi ja malli: 2002 ja 1000cc GSX-R Ahdin: TD04-19T Teho: 150-300Hp Vääntö: 200Nm Ajovalomaski: KELEdesign Alaspoileri: MGM Takakate: GSX-R600 K8 Vilkut: Kellerman Hallintalaitteet/kahvat: LSL Stonga: Dice Blackbar Iskarit: Vakio Bensatankki: Jouni k:n muokkaama vakio Mittaristo: Vakio Jarrut: Piparilevyt Etuvanne/rengas: Vakio Takavanne/rengas: Vakio Swingi: Jatkettu Väri/teema: Luisu mörkö Maalaus: Luisu Paint/Ramos art Kiitokset: Siis tässähän ei sivut riitä, jos alkaa kaikkia kiittämään, mutta näin tiivistettynä: ISOT KIITOKSET vaimolle, JL Bike Oy:lle ja kaikille kavereille, tutuille ja tuntemattomille, jotka ovat urhoollisesti auttaneet tässä kivisessä projektissa! SPEKSIT 19