Esittelyt Tapahtumat Projektit Lequn Turbo Kawa Eicma 2014 Tsubame DR-800 Cafe Essen 2014 Janin ZX-12R Fighter Extreme Bike Weekend Kannon 502 Superprestige Turbo Busa BOMBER.FI 1/2015 Hinta 9,10€ Henkilökuvat Miss Bomber 2015 Samu Kemppainen
A1Suitable for A1 driving licence! » WP-iskunvaimentimet » Laadukkaat komponentit » Racing-ulkonäkö » Peileihin integroidut etuvilkut » NYT SAATAVILLA KTM-JÄLLEENMYYJÄLTÄSI! KTM Group Partner w w w .k isk a.c om KTM RC125 ESILLÄ MP15-MOOTTORIPYÖRÄMESSUILLA! KTM OSASTOLLA 6e101 30.1.–1.2.2015. Mitterbauer VICTORYASSURED MOTO3-luokan maailman mestaruuden voittamalla todistettavasti tiedämme millainen kyykkypyörän tulee olla, kun on tosi kyseessä! Kehittynyt 4-tahti moottori, täydellinen geometria sekä optimaalinen alusta niistä on RC 125 tehty! Virtaviivainen ja puhtaasti racing-henkinen ulkonäkö sekä turvallisuuden maksimoinniksi ABS-jarrut vakiovarusteena. The illustrated vehicles may vary in selected details from the production models and some illustrations feature optional equipm ent available at additional cost. Schedl, H. Photos: R
Hyvää uutta vuotta ja nähdään MP 15 -näyttelyssä Bomber Magazinen osastolla! Toivottaa, Janne Uskali 4. Tässä vaiheessa perusmyyjä raapii jo päätänsä, että mitä helvettiä tällaisella ylilyönnillä kukaan edes tekee… No, tässä onkin juuri se pointti, että esim. Ärrä-mallista luvataan 300 hevosvoiman tehoja jo tehdasasetuksilla ja hinta hipoo pienen yksiön hintaa Kouvolassa. Omasta mielestäni on perkeleen hyvä, että kaikki eivät kuitenkaan ole prätkäjätkiä, koska muuten ainakin allekirjoittaneelta häviäisi maku koko hommasta. Kaikille prätkäalaa seuraaville on jo varmaankin selvinnyt, että viime vuosina uusien pyörien myynti on sakannut ja isolla kädellä. Stongan takaa Uusi vuosi ja uudet kujeet Näinhän se menee ja tätä lehteä selaillessa ei ole montaa viikkoa MP 15 -näyttelyyn, josta uusi prätkäilykausi jälleen starttaa. Sitä nimittäin riittää! Isojen prätkäliikkeiden lattiapinta-ala on täysin tukossa käytetyistä moottoripyöristä ja katsokaapa samalla pyörien hintoja. Tätä asiaa on toitotettu kaikissa alan medioissa, ehkä jo liikaakin. Kawasaki toimii tällä hetkellä tällaisen esimerkin parhaana suunnan näyttäjänä tuodessaan markkinoille ahdetun Kawasaki H2 ja H2R:n. Harva meistä harrastajista on viime aikoina käynyt paikallisessa moottoripyöräliikkeessä katselemassa käytettyä kalustoa. Ne ovat nyt niin alhaalla, että on jo melkein jonkin sortin tyhmyyttä jättää ostotilaisuus käyttämättä, kun mm. ”Se, kellä on eniten prätkiä tallissa eläkeikään päästyä, voittaa”, on vanha itähelsinkiläinen sanonta. Näin prätkäily voitaisiin mielestäni saada jälleen kukoistamaan. Teroitan tässä nyt vain sitä, että huonon myynnin piikkiin on helppo aina laittaa sanat lama ja taantuma. allekirjoittaneen tapaiset vauhtinälkäiset tehonarkkarit innostuvat jo pelkästä ajatuksesta, että tuollaisia moottoripyöriä voisi saada tänä päivänä suoraan tehtaalta. Entä onko kukaan pysähtynyt miettimään sitä, että ehkä uusien pyörien tarjontakin on ollut niin bulkki/taviskamaa, ettei peruspommittaja ole saanut näistä laitteista edes pientä seisokkia aikaiseksi. Jospa vähän kuitenkin mietittäisiin isommilla kuvioilla, että ehkä pitäisikin tehdä taas niin radikaaleja prätkiä, joista me prätkäfriikit oikeasti innostuisimme ja olisimme valmiita miettimään jopa ihan uuden pyörän hankkimista. KTM:n radikaali 1290 Super Duke, joka prototyypillään sai kaikki ulvomaan innosta – ja ymmärtääkseni kyseinen malli on myynytkin ihan hyvin, vaikka hintalappu onkin sieltä korkeimmasta päästä. Eli kyllä osalla jengistä on rahaa tai niin turvalliset duunikuviot, että kalliimpi pyörä uskalletaan ostaa, vaikka pidemmällä pätkällä. Vastaavanlaiset ja ennakkoluulottomat uudet pyörämallit saisivat varmasti viriilit motoristit hehkuttamaan kyseistä merkkiä, sekä yleisestikin moottoripyöriä toisille alan kavereille, jotka taas vastaavanlaisesti innostuessaan veisivät dominoefektiä eteenpäin. Joka tapauksessa kuulutan tässä valmistajien suuntaan, että valmistakaa rohkeasti mitä härskimpiä, tehokkaampia ja samalla mahdollisimman utopistisia moottoripyöriä markkinoille. Myytyjen pyörien määrä on viime aikoina jäänyt alle 4000 kappaleen per vuosi. Mutta pelkästään uusien pyörien kauppa ei riitä pelastamaan tätä harrastusta ahdingolta. upeita ja urheilullisia muutaman vuoden vanhoja sporttipyöriä myydään liikkeestä ulos alle 5000 euron – ja tarvittaessa niihin saa vielä rahoituksen pienellä korolla! Nyt on siis oivallinen tilaisuus hoitaa se toinen tai jopa kolmas tai neljäs moottoripyörä talouteen, vaikka ihan vain rakentelukohteeksi tai stuntti/ rataharjoittelupeliksi. Jollakin aikavälillä tämä taas voisi johtaa vastaavanlaiseen prätkähypetykseen, minkä koimme muutamia vuosia sitten, kun lähes jokainen, jolla parta kasvoi, halusi omistaa moottoripyörän. Poikkeuksena tietenkin esim
TOIMITUS Päätoimittaja: Janne Uskali Tietotekniikkaspesialisti: Janne Löfgren ja John Tackman Avustajat: Sami Åman, Pasi Uponen, Dave Manning, Anne Vahlqvist, Steve Johnson Racing, Mikael Forsman, Timo Muilu, DBTeam Selkämaan arkistot, Rok, Jani Nendl, Japi, Jarkko Lipponen Lay-out: Niklas Jäntti Oikoluku: Kaija Kohtala Sähköpostiosoite: toimitus@bombermagazine.com p. krs. Määräaikaisena vuodeksi 62€. 09-2235215 TILAAJAPALVELU Lehtitilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset postitse: Puuvillakatu 4 C 4 30100 Forssa puhelimitse: 03-42465338 tai sähköpostitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaushinta: Kestona 56 € tai kahdessa erässä 29,50€/lasku. 00880 Helsinki Finland Meidät löytää myös verkosta: bomber.fi, shop.bomber.fi, bee-one.com, sekä facebook.com/BomberMagazine Muista myös käydä lukemassa uusin Worldwide Bomber Magazine tablett lehti: www.worldwidebombermagazine.com 5. Ilmoitusmyynti: toimitus@bombermagazine.com KUSTANTAJA: Bomber Oy PAINOPAIKKA: B-Shopin aukioloajat: Ma-Pe 10.30-17.30 La-Su SULJETTU B-Shop Putkitie 3, 2. Bomber Magazine ilmestyy 7 kertaa vuodessa
Sarja on avoin kenelle tahansa, ainoa kriteeri on 13-vuoden ikä. Sarjaan osallistuville tarjotaan tekninen apu kilpailupaikoilla, varaosatuki sekä kisalounas kuljettajalle ja mekaanikolle. Pyörät ovat kaikki täysin samanlaisia, joten kilpailu on kaluston osalta tasavertaista. selkeästi vakiota pidempi swingi, mikä oli sinänsä ikävää, sillä kaikki lukijat olisivat kyllä mieluusti kuulleet, mitä ”Riku” olisi täysin tehdaskuoseissa olevalla Kawalla täräyttänyt tauluihin. Nitro Circus DVD:stä tuttu Travis Pastrana ja kumppanit tuovat shown 29.5.2015 Helsingin Olympiastadionille! Pääesiintyjä Travis Pastranan lisäksi Nitro Circus Moto Mayhem -tapahtumassa esiintyy kolmekymmentä maailman suurinta FMXja BMX-tähteä, sekä lisäksi naurettavia erilaisia motorisoituja vehkeitä, joita laukaistaan ramppien kautta järjettömiin korkeuksiin! Nitro Circus faneille on luvassa tämän planeetan loistokkainta Freestyle Motocrossia uskomattomilla stunteilla höystettynä. Pyörä on rakennettu RC 390 katupyörästä. Lisäksi kaikissa kilpailuissa on paikalla KTM:n henkilökunta näyttävine varikkokokoonpanoineen. Kilpailuiden osallistumismaksut ovat ainoa kulu, joita itse kilpailemiseen liittyy. 38 hevosvoimaiset RC 390 CUP-pyörät on varusteltu WP:n kilpaiskunvaimentimilla sekä Akrapovic-pakoputkistolla. Kaikki sarjaan osallistuvat kuljettajat voivat lunastaa villin kortin Saksan ADAC RC CUP-osakilpailuihin. MITEN. Kouluttajina tullaan näkemän Road Racingin huippukuljettajia aina MM-huipuista lähtien. Pyörän mukana tulee eri välityksiä, joilla pyörää voi kustomoida oman ajotyylin mukaiseksi. Kuljettaja voi olla täysin uusi lajin harrastaja tai vaikka maailmalle tähyävä juniori, jolle sarja toimii ponnahduslautana ja välietappina ennen Moto3-luokkaa. Pyörässä oli mm. KALUSTO KTM Nordic tuo sarjaan 24 kpl Ready To Race RC 390-kilpuria. KENELLE. Bonuksena menestyjille: Kolme osakilpailua voittaneelle kuljettajalle KTM Nordic kustantaa osallistumisen kyseiseen kovatasoiseen ADAC RC CUPsarjan osakilpailuun. 6. Show sisältää myös trophyautoja, moottorikelkkoja ja muita moottoroituja monstereita. Ready To Race pyörä hinta: 8990€ (sis.alv.) Sarjaan ilmoittautumiset ja lisätiedot: Kimmo Hurri / KTM Nordic Oy kimmo.hurri@ktm.com Nitro Circus Live ensimmäistä kertaa Suomessa! Nitro Circus Live palaa Euroopan stadioneille 2015 upouudella Nitro Circus Moto Mayhem –showlla. Upouusi, vallankumouksellinen ramppitekniikka takaa, että BMX-fanien ei tarvitse lähteä showsta pettyneinä, samalla kun se mahdollistaa sellaisten kodinesineiden kuten kylpyammeiden, löhötuolien ja keinutuolien ampaisun ilmojen halki. KTM RC 390 CUP FINLAND KTM Nordic tuo Suomen Road Racingiin kansainväliset taustat omaavan kilpasarjan. HELPPOA, EDULLISTA JA YKSINKERTAISTA Sarjaan osallistuvan kuljettajan tarvitsee vain ostaa pyörä, sillä sarjaan osallistumisesta ei peritä erillistä maksua. Katumalliin verrattuna CUP-pyörät on varusteltuja lasikuitukatteilla. RC 390 CUP tullaan ajamaan Road Racingin SM-osakilpailuiden yhteydessä. ajan varttimaililla. Jos siinä on moottori, se lentää! Liput Lippupalvelusta Kawasaki H2R, vartilla 8.21s! Rickey Gadson täräytti uudella, mutta vähän modatulla Kawasaki H2R:llä mukavan 8.21s. Ajo Motorsport puolestaan järjestää ennen kauden alkua harjoitusja testipäivän sarjan kuljettajille. Sarjassa tulee olemaan rengassääntönä 1 rengassarja per kilpailu, joka takaa rengaskulujen maltillisuuden
Unohtamatta tietenkään normipommittajaa, jolla on taipumus kesken baaritai saunaillan vetästä housut kinttuihin kaikkien kauhuksi ja omaksi iloksi. Pyörän tilaajille toimitusaika tehtaalta on n. bomber.fi) tai MP 15-näyttelystä Bomber-osastolta! Talveksi teimme pommittajille tyylikkään karvavuorisen hupparin, jolla tarkenee viileämmälläkin kelillä. keskitytään ainoastaan myyntiin. Uusi BMW S1000RR on hinnoiteltu. Nyt Bomber-kulmaus suunnitellaan uusiksi ja sen pitäisi olla MP-15 näyttelyn aikoihin valmis vierailijoille, joten talvellakin voi tulla joka kuun viimeinen perjantai viettämään B-iltaa muiden samanhenkisten pommittajien kanssa Kessalle. – 1.2.2015 järjestettävää Kamapörssiä, jonne messukävijät voivat tuoda hyväkuntoisia varusteita myyntiin. Koska ehjistä sukista on aina pulaa, niin nyt tarjolla on myös mustia miesten sukkia, joissa on asiallinen kulunut Bomberin logo nilkassa. Koska powerslide-piirtämisestä on tullut Suomessa lähes kansanurheilulaji, halusimme tehdä teille taiteileville artisteille osuvalla sloganilla olevan T-paidan: ”if you ain`t slidin`Bomber you ain`t ridin” Joten kipin kapin ostoksille… 7. 6 viikkoa MP-Messuilta saa halvalla Kamaa! Nyt ei huumeheikkien kannata vielä innostua, sillä otsikolla tarkoitettiin MPmessuilla 30.1. Bemarin uusin katutykki on S1000RR-nimellä kulkeva kyykkypyörä. Kamaset ry:n järjestämän Kamapörssin myynti kasvoi viime kerralla yli puolella ja lähes 1000 tuotetta sai uuden omistajan. Varusteiden tuominen MP-messujen Kamapörssiin edellyttää pääsylipun ostamista. Varusteita otetaan Kamapörssiin vastaan messujen aukioloaikoina perjantaina ja lauantaina 30. Stadin B-illat jatkuvat Kehä Kessalla talvellakin! Ajokauden aikana Stadin B-illat ovat startanneet jo useamman vuoden Kehä Kessalta ja kahvilan puolelta on löytynyt yhtä pitkään oma Bomber-kulmaus. Uudet Bomber Magazinen tuotteet vihdoin saatavilla B-shopista(shop. 23 900€ ja pyörän lisävarustelista on kuin Hanoi Rocksin raideri: S1000RR:ään on nimittäin saatavilla Shifteri, DDC, Dynamic damping control Ajotila moodi pro, DTC (Dynamic traction control) Takovanteet Designoption vanteet (Punaisella raidalla varustettu vanne) Lämpökahvat Vakionopeudensäädin Takaistuimensuoja ja Varashälytin Mallin virallinen lanseerauspäivämäärä on 02.01.2015. Kehä Kessa löytyy osoitteesta Niittytie 2, 01510 Vantaa. Sunnuntaina 1.2. Niinpä nyt on oikea aika kerätä epäsopivat varusteet syrjään odottamaan MP-messuja. – 31.1. Heille Bomber Magazine tarjoaa miesten boxereita, joissa on osuva slogani etureidessä ja perseen päällä tyylikäs lehden logo. Pyörän hinta tulee olemaan autoveroinen n. Kamapörssistä saa varusteiden myyntiin jättämisen yhteydessä kutsukortin messuille, joten rahojen tai myymättä jääneiden varusteiden nouto onnistuu kätevästi. vaikka esittelypyörät ovatkin jo maassa
Nimittäin Joey Gladstone asetti tavoitteekseen käydä siellä Saudi-Arabian sarjassa kilpailevan Mishar Alturkin maailmanennätyksen kimppuun. GLADSTONE MAAILMANENNÄTYKSEEN VALDOSTASSA Manufacturers Cupin finaalissa Valdostassa DME Racing yllätti koko Drag Racing -kansan. DME Racing otti kuitenkin käsittelyynsä pyörän, jolla Ehren Litten oli kilpaillut Pro Street -luokassa kaudella 2014. Sen jälkeen pyörän satulaan istutettiin MIRockin Pro Street -mestari Joey Gladstone. Gladstonen uudet ME-lukemat kirjattiin luvuin 6,50s / 362km/h. He muuttivat sen Saudien sarjan sääntöjen mukaiseksi: Busan akseliväli pidennettiin 75 tuumaan (190,5cm), takarengas korvattiin pienellä slicksillä ja ahdin vaihdettiin isompaan. Toimittanut: Pasi Uponen | dragracenews@gmail.com Joey Gladstone / kuva: Tim Hailey, eatmyink.com Luke Crowley / kuva: Outlaws Images Mark Paquette / kuva: Tim Hailey, eatmyink.com Mark Drew / kuva: Fred Dwyer 8. Tulosta alkoi tulla ja kilpailun lopuksi maailman nopein ilman wheelie barseja ajettu aika oli jälleen jenkkien hallussa. Alturki piti hallussaan bensiinikäyttöisten pyörien ilman wheelie barseja ajettua ennätystä lukemin 6,62s. Kilpailussa Gladstone teki todella vakuuttavan sarjan: 6,62s, 6,55s, 6,55s, 6,51 ja lisäksi vielä historiallinen 6,50s. Tähän asti se oli näyttänyt pysyvän turvallisesti hänen hallussaan, mikä johtuu lähinnä Saudien sarjan sääntöeroista verrattuna kaikkiin muihin sarjoihin. Lopulta Gladstone kuittasi vielä kilpailussakin Pro Open -luokan voiton. Hän osallistui pyörällä kilpailussa melko vapaiden sääntöjen Pro Open -luokkaan
Kauden nopeimmasta ajasta puolestaan vastasi Scott White Suzukillaan pamauttaen Adelaiden kilpailussa lokakuussa 7,203s / 293,54km/h ajan. Finaalissa Scott White ajoi kovemman ajan (7,264s), mutta Allen otti paremmat reaktiot ja vei Australian Nationalsien voiton ajalla 7,297s.. Kauden viimeisen osakilpailun Sydneyssä hän jätti väliin. Mestaruuden varmistuttua hän päätti säästää matkakuluissa ja aloittaa saman tien valmistautumisen seuraavaan kauteen. PAQUETTE RACING ENNÄTYKSIIN WHEELIE BARSEILLA JA ILMAN Mark Paquette Racing ajoi koviin tuloksiin kaudella 2014. Sarjan kuudessa osakilpailussa saatiin kaikkiaan viisi eri voittajaa. Itse kilpailun vei kuitenkin nimiinsä Chris Matheson. Drewin piti osallistua jo toukokuussa Sydneyssä ajettuun osakilpailuun uudella pyörällä, mutta sen maahantulo viivästyi ja hän joutui ajamaan kisan lainapyörällä. Spann on kilpaillut jo vuodesta 1976 ja voittanut Australian mestaruudenkin vuonna 1996. Pari viikkoa Perthin kisan jälkeen Drew hankki itselleen yhden maailman nopeimmista Nitro Twineistä. Seuraava osakilpailu, niin ikään Perthissä, päättyi konerikkoon pakoputkien revetessä irti kansista. Aika on myös kaikkien aikojen kovin katurenkailla ja ilman wheelie barseja ajettu aika. Kolmannen sijan otti Gordon Crawford Nitro Twinillään. Lopulta koko sarjan voittoon nousi kauden alussa 25-vuotista kilpailuuraansa juhlinut Mark Drew. Drag Racingin lisäksi Drew kilpailee aktiivisesti myös Australian Speedway -sarjan sivuvaunuluokassa. Tiimin omistaja Mark Paquette kilpaili itse Pro Comp luokassa turbo-metanoli koneisella Funny Bike Kawasakilla ja kirjoitutti luokan 1/8 mailin ennätyksen uusiin lukemiin Indianapolisin osakilpailussa ajalla 4,016s / 319,41km/h. 2013 NHRA:n mestaruuden sekä kaksi AHDRA:n mestaruutta. Päätöskilpailun voittoon marraskuussa Sydneyssä ajoi Gavin Spann. Hidden Walleyn kilpailussa Mark Drew otti kauden toisen voittonsa ja varmisti samalla myös Top Fuel Biken Australian mestaruuden. Toinen Paquette Racingin kuski Bud Yoder kilpaili Pro Street luokassa ja pamautti 2014 mallin Turbo-Busallaan MIRock Seriesin Marylandin osakilpailussa luokan uudeksi ennätyslukemaksi 6,838s. Kuitenkin edellisestä voitosta Sydneyn Australian Nationalseissa oli jo vierähtänyt jokunen vuosi, sillä edellisen kerran Spann pokkasi tässä kisassa ykköspytyn vuonna 1985. Kauden 2013 mestari Luke Crowley otti sarjan viidestä osakilpailusta neljässä korkeimmat pisteet ja vei myös lajittelun neljässä ensimmäisessä kilpailussa nimiinsä. Matheson sijoittui myös kauden loppupisteissä toiseksi. Sydneyn finaalikilpailussa Crowleyn tie kuitenkin päättyi jo lajittelussa massiiviseen konetuhoon, mutta kauden aikana kertyneet pisteet riittivät mestaruuteen. Finaalikilpailun voittoon Sydneyssä ajoi lopulta erittäin tiukassa finaalissa myöskin Suzukilla kilpaileva Maurice Allen, varmistaen samalla sarjan kokonaispisteissä toisen sijan. Täällä hän taisteli itsensä pudotusrundeilla semifinaaliin asti, jossa hänet lopulta pudotti kilpailun voittaja Leonard Azzopardi Roel Koedamin entisellä nelipyttyisellä Top Fuel Bikellä. Azzopardin voittoaika oli 6,818s. Hän osti Jenkeistä pyörän, jolla Doug Horne on ajanut siellä parhaimmillaan 6,248s / 382,76km/h ja voittanut sillä mm. Speedwayssä hän on voittanut mestaruudenkin vuosina 1994 ja 1999. Drew kiihdytti lajittelun ykköseksi uudella V-Twinien Australian ennätysajalla 6,372s / 368,38km/h. Kauden nopeimman ajan Top Fuel Bike -luokassa ajoi Chris Matheson nelipyttyisellä Top Fuel Bikellään toukokuussa Sydneyn kisassa lukemin 6,281s. Drew asuu Perthissä ja matkaa Sydneyn radalle kertyy hurjat yli 3 200 km. Pyörä on nopea, mutta yllättäen todella perinteistä tekniikkaa: Ahtamaton 3200cc 45-asteinen V-Twini, B&J:n 2-vaihteinen laatikko ja Weekend Framen 2010 mallin runko. Yoderin hienon kauden sinetöi vielä lopuksi Manufacturers Cupin finaalin voitto Valdostassa. Mark Drewn uusi pyörä sai siis tulikasteensa kesäkuussa Willowbankin osakilpailussa ja se näytti nopeutensa heti lajittelussa. Hän ajoi lajittelussa myös komeasti uuden loppunopeusennätyksensä lukemin 378,76km/h. Pro Stock Motorcycle -luokassa kautta hallitsi yksi nimi. Aika ja ennen kaikkea loppunopeus ovat todella kovia, kun kilpailumatkana tässä luokassa on vain hieman yli 200m eli 1/8 maili. Hän aloitti kiihdytyskauden vahvasti voitolla Perthin avauskisassa. Tämä oli myös hänen viimeinen kilpailunsa vanhalla pyörällä. MARK DREW JA LUKE CROWLEY AUSTRALIAN MESTAREIKSI Australian sarjan Top Fuel Motorcycle -luokassa nähtiin kaudella 2014 tiukka taistelu mestaruudesta. Parhaimmillaan kaudella 2014 Crowley tuuppasi 1750cc Vance & Hines Suzukillaan ajan 7,217s / 296,86km/h
10
Teksti: B-Toimitus | Kuvat: Janne Uskali 11. Vuonna 1978 Kawasaki oli joutunut kilpailutilanteeseen, jossa GS1000 Suzuki oli ottamassa sen ykkösasemaa haltuunsa, joten Kawasakikin oli kasvattanut kuutiotilavuuden tuhanteen jo edellisvuonna ja lanseerannut jotain ennenkuulumatonta, turbokitin. Voi siis hyvällä omallatunnolla sanoa, että juuri Z900 vuosimallia 1973 on se ensimmäinen rajun virityspotentiaalin omaava moottoripyörä. Pyörä oli seissyt viimeiset kymmenen vuotta, mutta oli kuulemma ajettu paikalleen. Tähän pyörään on 70-80 -luvun vaihteessa asennettu suurin piirtein kaikki, mitä silloin on ollut saatavilla. Pyörä tunnettiin myös nimellä Z1R turbo. Tässä artikkelissa esitellyn pyörän historia on vielä jossain määrin epäselvä, mutta tiedossa on, että sekä runko että moottori kuuluvat tähän Suomessa uutena vuonna 1973 rekisteröityyn pyörään. Tarinan mukaan sen hinta oli noin puolet uuden pyörän hinnasta ja takuu päättyi samalla hetkellä, kun kitti oli pultattu kiinni. Kun muistaa, että kyseessä oli aikakausi, joka oli paljon ennen internetiä tai mitään muutakaan tietolähdettä, niin voi vain kuvitella, kuinka vaikeaa oli löytää tietoa ja osia näihin laitteisiin. Pyörässä oli paikallaan Z900:sen vakiotankki, satula ja muut hilppeet. Kaiken kukkuraksi siinä oli myös sivuja takalaukut täynnä tarroja eri puolilta Eurooppaa. Suomeen on perimätiedon mukaan myyty noita turbokittejä kaksi kappaletta, joista toinen on nyt siis tässä pyörässä. Se oli varustettu varttikatteella ja sen väritys oli musta-puna-keltainen. 70-luvun lopulla Suzukikin lähti mukaan leikkiin ja lanseerasi GS:n, jonka tekniikka oli varsin läheistä sukua Kawasakin vastaavalle. Sen jälkeen pyörämarkkinat eivät enää koskaan olleet entisensä. Nuo Kawasakin ja Suzukin tekniikat olivat varsin pitkään perustana kummankin merkin laitteissa ja vielä tänä päivänäkin niiden vahva rakenne, kuulalaakeroidut alakerrat ja järeät akselit ovat käytössä rajuimmissa moottoreissa kiihdytyskäytössä. Kuitenkin tuon aikakauden runko, takahaarukka ja muut ajo-ominaisuuksiin vaikuttavat asiat olivat niin jälkeenjääneet jo vakiopyörienkin runkojen kanssa, että ajamista kuvailtiin lähinnä pelottavaksi. 60-luvun kääntyessä 70-luvulle olivat CB-Hondat nelimukisina 4-tahtimoottoreina lyöneet läpi ja niiden tehokkuus, mukavuus ja vähähuoltoisuus osoittanut, että tulevaisuus on niiden tyyppisten isojen pyörien. Vuonna 1973 Kawasaki toi markkinoille vielä suuremman ja tehokkaamman, 900-kuutioisen 4-sylinterisen ja kaksinokkaisen vauhtihirmun Z900:sen. Hän nouti sen pyörän edelliseltä omistajalta Helsingistä, kerrostalohuoneistosta (eikä muuten ollut edes ensimmäinen kerros) heti kuultuaan, että tällainen harvinaisuus oli kaupan. Pyörällä oli kuulemma ajettu 90-luvulla toistasataatuhatta kilometriä tourinkia, joka oli kyllä helppo uskoa. Samaa kittiä myytiin myös lisävarusteena ympäri maailman. Myös monokokkikatteita on tuotu Suomeen kaksi, joista toinen on tässä ja toinen oli asennettuna 80-luvun alussa johonkin Hondaan, jolla ajoi myös legendaarinen Slemmy Talikka. Se kulkeutui hänelle jo vuonna 2009, mutta sen kunnostamisessa ja käyttöönotossa ei ole pidetty kiirettä. Ahtoa tuotettiin vain 0,3 baaria ja tehokin jäi siis arvioiden mukaan luokkaan 130 hevosvoimaa. Jopa 700-800 hevosvoimaiset 6 sekunnin Funny Biket perustuvat käytännössä kaikki näihin moottoreihin, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Pyörän nykyinen omistaja on Leo ”LEQ” Laurell, joka pyörittää pommittajien hyvin tuntemaa PrätkäPaja-nimistä pajaa Helsingissä. Turbokitin oli valmistanut American Turbo Pak-niminen paja ja Jenkeissä myytiin Z1000 turbo-versiota muutama sata kappale
Koska pyörälle haettiin racinki-stuukia 70-luvulta, heivattiin alkuperäiset korinosat sivuun ja paikalle asennettiin pyörän kanssa seuranneet kisakatteet. Jostain syystä pyörässä ollut Dynan sytkä ei suostunut toimimaan, joten sekin vaihdettiin uuteen Dyna S:ään, joka on itse asiassa saman aikakauden suunnittelua kuin aiempikin. Myös hitsattu kampiakseli ja sen laakerointi tarkistettiin, kuten myös kytkin. Hyvät asiat ne vain pysyy eikä muutu. Tässä yksilössä kun on alkuperäisen 0,3 baarin sijasta 1,2 baaria ahtoa ja moottori on muutenkin pari astetta vakiota jyrkempi, niin kaasua avattaessa alkaa maisema vaihtumaan ja neljäkymmentävuotias runko näyttämään omia luonteenlaatujaan. Renkaat löytyivät Continentalin retro-mallistosta. Vaikka kyseessä on vanha moottori (jo yli 40 vuotta) oli sisällä samankaltaista palikkaa kuin tänä päivänäkin niihin on tapana laittaa: 1170cc takomäntää, rajumpaa nokkaa, venttiilinjousta, titaaniretairia, isoa rosteriventtiiliä ja pronssiohjureita yms. -70 luvun race stuukki tuo mieleen kiihdytyspyörän ja gynther-fighterin risteytyksen 12. Ei myöskään kisoissa, jollei 70-luvun pyörille joku perusta omaa luokkaa. Nyt sitä kunnostettaessa aiheutti joidenkin osien saanti vähän ylimääräistä vaivaa, mutta onneksi kaikkea oli vielä saatavilla. Oman pikantin racinki-fiilikseen pyörään tuovat lukuisat poratut reiät. Idea oli tietysti, että Kawasakin Racing Green historiasävytettynä limenä olisi pääväri. Se ei tietenkään johdu pelkästään tehosta... On helppo ymmärtää, että ajo-ominaisuuksia sanotaan pelottaviksi. yms. Vanhoista valokuvista etsittiin ideoita ja lopuksi ideointi jätettiin Paanasen Pasille Kele Designiin. Pyöräänhän on vaihdettu vanteet, keula ja jarrut 80-luvun alun (tai jotain sinnepäin) Kawasakista, jotta ajo-ominaisuudet paranisivat edes vähän. Samaa väriä käytettiin myös vanteisiin ja jarrulevyihin. Ei tällä pyörällä ole tarkoituskaan ajaa arkiajoja. Sen on tarkoitus toimia muutamana pyhäpäivänä elämyksellisenä stressinkarkottajana ja nyt pyörä on taas siinä kunnossa kuin historiallisen Suomi-pyörän tulisi olla. Vielä kun satula tehtiin sävy sävyyn verhoomo Ticabolla, alkoi kaikki näyttämään hyvältä. Ja kun kysytään, miten kulkee, niin tässä nyt voisi olla sellainen laite, jolla ei uskalla täysillä vetää kukaan. Nyt vuonna 2014 saatiin pyörä vihdoin siihen kuntoon, että sillä pystyi käymään ajamassa lenkin. Tuolloin vielä kromaamoja oli miltei joka pitäjässä, nykyään ympäristömääräyksistä johtuen ei ole enää helppoa löytää harrastajaystävällisiä pienkromaamoja Suomen maasta. Grammat ratkaisevat kilvanajossa. Ne olivat halkeilleet ja punavalkoinen maalipinta oli varsin kulunut, joten ne piti joka tapauksessa maalata. Ja onhan siinä aina mahdollisuus, että joku tulee Hayabusalla koittamaan vanhan rouvan kulkua ja joutuu ihmettelemään, että miten siinä nyt noin kävi. Mielenkiintoisin vaihe oli moottori, sillä kuten ostaessa oli kerrottu, oli moottori rakennettu varsin perusteellisesti. Niin jarrut, iskarit kuin keulakin olivat kaikki aivan loppu ja vaativat täyden huollon, mutta sen jälkeen ne toimivat juuri niin hyvin kuin tuon ikäiset voivatkin toimia. 70-80 -luvun tyyliin on pyörän runko ja takahaarukka kromattu. Kuten sanottua, kunnostamisen kanssa ei pidetty kiirettä, mutta sitä oli säännöllisesti edistetty. Katteet maalautettiin Helsingissä ja Pasi kruunasi maalaukset punaisilla pin stripeilla. Runkoa on myös vahvistettu muutamalla ylimääräisellä palalla. Niitä on paitsi pitkin runkoa, myös moottorin jäähdytysrivoissa, jarrun reaktiotangossa ja ympäriinsä. Kilometrejä pyörällä oli niin paljon, että kaikki kulunut kunnostettiin tai vaihdettiin uuteen
Merkki: Kawasaki Vuosi ja Malli: 1973, Z900 Z1 Moottori: 1170cc Viritysosat: Dyna S –sytkä, suurtehopuolat, Mikuni HSR42-Kaasutin, Arias turbomännät (7:1), Norris Racenokat, Hitsattu kampura, isommat rosteriventtiilit, titaaniretairit, pronssiohjurit Ahdin: ATP:n valmistama koko paketti Teho: enemmän kuin Hayabusassa Pakoputkisto/vaimentaja: ATP Runkomuutokset: Takajalkatapit poistettu Itse valmistetut osat: Kaasuttimen ja ilmanputsarin sovitteet Ajovalomaski: Tuntematon Takakate: Yksiosainen kisakate Vilkut: Orkkis Hallintalaitteet/kahvat: Orkkis Stonga: Orkkis Satula: Verhoilu Mika Halonen Desing Etuiskarit: Orkkis Takaiskari: Marzocchi Bensatankki: Kisakatteessa Mittaristo: Orkkis Etujarrut: Orkkis Takajarru: Orkkis Etuvanne: 2,75x19 Eturengas: 3.25-19 Takavanne: 3,25x18 Takarengas: 4.00-18 Swingi: Orkkis Kiilloitetut osat: Runko, Swingi Väri/teema: Kawan Racing green limevihreä Maalaus: Riku Straippaus: Pasi Paananen KELE Desing Nettisivut: www.prätkäpaja.fi, www.mhd.fi, www.keledesing.fi, SPEKSIT Orkkis-tyylistä mittaristoa ei tällä pyörällä kaasuvaijerikireällä juuri pysty seuraamaan. Sen verran on kuskilla ajaessa muuta ohjelmaa Eräs legendaarinen Brittikuski totesi tästä pyörästä pelottavan nasevasti: Wow! is there really one of these ATP still running.A warning to the rider/owner the wastegate will stick closed (30psi when you don;t want it) unless you vigorously maintain it.
Teksti & kuvat: Japi 14. Kunniamaininta menee myös kaikille muillekin valmistajille, jotka esittelivät 200 hp (ja ylikin) katupyörämallejaan. Tapahtuma oli hieman aiempia vuosia pienimuotoisempi, koska monet Kiinan ja muiden Itä-Aasian maiden valmistajat loistivat poissaolollaan. Vaikuttaa myös siltä, että cafe racerja klassikkoskenet jatkavat vain kasvamistaan, jopa siinä määrin, että voimme varmasti muutaman vuoden kuluessa odottaa eri valmistajilta jopa tuotantomalleja tähän segmenttiin (Yamaha SR400:sta ei lasketa). Normaaliin tapaan lähes kaikki valmistajat toivat näytille viimeisimmät mallinsa sekä päivityksensä, mutta sporttipyöristä täytyy vielä erikseen antaa kunniamaininta Kawasakille ja heidän innovatiiviselle remmiahdetulle H2-mallilleen. Kyseessä oli todellinen juhlavuosi, sillä tapahtuma on ollut olemassa jo sata vuotta. marraskuuta. Bomber Magazinen onneksi tapahtumassa riitti silti erikoisuuksiakin, kuten rakennusmittelö, johon osallistui pyöriä kaikista eri kategorioista aina Harleystä yksimukisiin flat trackereihin. Ducati lienee ensimmäisenä mukana näillä markkinoilla uuden Scrambler-mallistonsa kanssa ja uskokaa pois, myös muutkin valmistajat reagoivat tähän pian…Pahoittelut vielä kuvien laadusta, koska toimittaja oli joko ympäri päissään tai sitten krapulassa – kuten kunnon toimittajan kuuluukin olla. Perinteikäs EICMA-näyttely järjestettiin jälleen kerran Milanossa 6.– 9
15. -Rossi poseerasi innostuneen näköisenä uuden Rykkösen vierellä… Husse esitteli pari uutta konseptipyöräänsä, joista kyllä huokui asiallisesti asennetta
16
17
18
Teksti: Janne Uskali | Kuvat: Niklas Jäntti 19
2 x Mikunin 36 mm suoravetokaasareilla (molemmille imuventtiileille on alunperinkin omat kaasarit) ja supermotovanteilla. Mottona: ”Parempi pysyä japsipyörissä, kun korjaaminen ei niinkään kiinnosta, muu rakentelu kyllä.” Viidenkympin villitys Äijän mittariin pamahtaessa 50 vuotta tuli Tuokille suunnaton tarve tehdä jotain vähän isompaa ja mittavampaa projektia. Tallissa pyörähteli jytäjammua, möhkö-Kawaa ja muita sen ajan kuningasnakupyöriä Made in Japan. 20. Homman etenemistä helpotti paljon myös se, että herran omasta vajasta löytyi kasapäin aiemmista entisöintiprojekteista jäänyttä ehjää tai korjauskelpoista tarvikeroinaa, jota pystyi tässä oman mielikuvituksen tuotteessa hyödyntämään. Eli viritys voidaan tulkita ihan onnistuneeksi. Syntyperäinen stadilainen Tuomo Horn, jota kaverit kutsuvat nimellä Tuokki on jo miehen ikään päässyt vanhemman polven rakentelija, joka vaikuttaa perheensä kanssa nykyään Kirkkonummen suunnalla. Tällä saastutettiin menemään ristiin rastiin pitkin Stadia, kunnes tuli vuoro lähteä armeijaan. Täytyy rakentaa Cafe Racer! Niinpä raaserin lähtökohdaksi hankittiin tämä jutun Tohtori syksyllä 2013. Tästä vauhdin nälän kasvaessa oli tietenkin hankittava sen ajan nopein peli Suzuki GSX1100 -81. Kahvilakilpurin mittaristo on minimalistinen. Tuokin pärinähistoria taipuu -70 luvun alkuun, jolloin maisema vaihtui tiuhaan mopojen sarvissa, kunnes vuonna 1975 hän hankki itsellensä ihan oikean moottoripyörän 2-tahtisen 380 GT Suzukin. Kyseessä oli luonnollisesti jälleen Suzuki, mallia GS 750 -79. Laite keuli ja suti kevyesti… Kaikkea aikansa ja niin myös Tuokin mielenkiinto siirtyi jenkkiautoihin, joiden parissa menikin sitten kevyet 20 vuotta. Sitä oli jo hieman alettu muutella edellisen omistajan toimesta mm. Moottori Mosa oli aiemman omistajan toimesta jo läpikäyty, uudet kaasarit asennettu ja säädetty penkissä pyörän tuottaessa takapyörätehoa noin 54 heppaa, joka siis on sama tehomäärä kuin tehtaan ilmoittama alkuperäinen moottoriteho. Samalla, kun Cafe Racerit olivat alkaneet lämmittää herrasmiehen silmää entistä enemmän, oli yhtälö valmis. Kaksi 36 mm suoraveto-Mikunia tuottaa asialliset imuäänet BMC filsuilla. Tohtori valikoitui kuulemma aihioksi noiden jo melko hintavien osien olemassa olon vuoksi ja tietenkin Tuokkia viehätti tuo yksi suurimmista yksimukisista sarjatuotantomoottoreista. Milleniumin jälkeen alkoi taas prätkähammasta kolottaa, joten olikin hyvä hetki jatkaa prätkäharrastusta vanhojen 70-80-luvun klassikoiden parissa. Tätä pyörää mainostettiin uutena kaikista suorituskykyisempänä sarjatuotantopyöränä, eikä suotta. Intin jälkeen olivat Tuokin kiveksetkin jo laskeutuneet niin alas, että oli aika hankkia kunnon prätkä isolla 750cc moottorilla. Suzuki DR800 tuo monien mieleen jättikokoisen wannabe-Paris-Dakar -pyörän, jossa oli lokin nokkaa muistuttava keula. Tuomo "Tuokki" Horn ei kärsi turhista ennakkoluuloista ja niinpä hän rakensi omin pikku kätösin juuri tällaisesta rumasta lokinpoikasesta, ehkä viime kauden hienoimman kotimaisen kahvilakilpurin