Blues News 6/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta KIM WILSON JOHNNY WINTER JAMES HARMAN KELLY RICHEY EDDIE HOLLAND Henkilökuvassa: DAVE LINDHOLM MICKEY BAKER in memoriam 1925?2012 Maahantuojat puhuvat: ROBBAN HAGNÄS & PEKKA JOHANSSON R&B-tenoristit, osa 8: KING CURTIS Bluesin hahmoja levytysten valossa, osa 23: BLIND BOY FULLER Kaikuja kadunkulmista, osa 1: THE KINGS Muistoissamme: JUHANI RITVANEN 1948?2012 197301-12-06 ISSN 0784-7726 Blues News from Chicago & England / BN käy keikoilla / Street Corner Symphonies JR-toiveuusintoina: J. N:o 258 (6/2012) Hinta 6,50 ? 45. Ritvanen autiolla saarella, Country Gospel, Clarence Carter ym.
Nordic Trinity . The Martin Harley Band (GB) . Whistle Bait . Mr. Big Blue . Nina Mya . Keystone Cops (FIN) feat. Marko Haavisto ? Jouni Saario Duo . Dave Lindholm & Äkäslompolo Traditional Band . Esa Pulliainen C-Combo . Kuru feat. Verneri Pohjola . Blue Stone . Örjan Mäki (SWE) . Honey B & T-Bones Ted Russel Kamp (FIN, USA) . Heikki Salo ja Tulipalo, . Sweet Jeena and Her Sweethearts . Herd & Aili Ikonen . Breathless ? Juha Takanen Duo . Severi Koivusalo Quartet ? ? www.yllasjazzblues.net www.yllas.fi Lisätietoja: www.yllasjazzblues.net www.yllas.fi. Saara Soisalo
Joulukuussa 2012 BLUES NEWS Blues- ja juurimusiikin lehti www.bluesnews.fi 45. Kallio) ....... Pirinen . 48 -3- Street Corner Symphonies ........................................ näyttelypaketti jatkaa länsirannikon stopin jälkeen turneetaan taas uusiin maisemiin heti alkuvuoden -13 aikana... 60 Blues News from England ......................................... 2) Valitse kolme parasta vuonna 2012 näkemääsi live-esiintyjää (nimeä siis kolme yksittäistä, joko koti- tai ulkomaisen artistin/yhtyeen keikkaa, ei toisin sanoen kokonaista festivaalia tyyliin Puistoblues, vaan esim. se jääköön vielä yllätykseksi! Niin ikään luottokelpoista faktaa on myös FBS:n ja Juurimusiikki ry:n yhteishankkeena nyt jo kolmatta kertaa järjestettävä Stompin. 18 Juhani Ritvanen muistoissamme ........................... 55 BN käy festivaaleilla: Blues Live! 2012 .................. 40 Eddie Holland .............................................................. 5.?7. -projektista ehätettiin jo mainita edellisessä BN-numerossa. Turun Brinkkalassa parhaillaan avoinna olevasta ?Näyttelykuvia blues-Suomesta. 32 JR in memoriam: Country Gospel ........................... 20 Juhani Ritvanen autiolla saarella .......................... tässä yhteydessä on kuitenkin syytä mainita vielä erikseen vain 35-vuotiaana syövän nujertamana keskuudestamme poistunut superlahjakas laulaja ja kitaristi Nick Curran (20.8.1977?6.10.2012). Itselläni oli ilo tavata tämä karismaattinen Austinin, Teksasin asukki vain pikaisesti muutamaan otteeseen, vaikka hän ennättikin vierailla Suomessa verrattain usein eri kokoonpanojen matkassa vuoden 2001 ensivisiitistään lähtien, pariin kertaan myös tässä lehdessä suunvuoron saavan Kim Wilsonin Fabulous Thunderbirds -yhtyeen riveissä. Mutta sitten niihin iloisempiin puheenaiheisiin: Blues- ja roots-sektorin aktiviteeteista ei voi todellakaan sanoa olevan pulaa nyt käynnissä olevan talven sekä (toivon mukaan) jo kohta pikku- hiljaa starttaavan kevään edetessä. mutta minne . Lisäksi samaan pakettiin kuuluu itseoikeutetusti JR:n v. marraskuuta) puolestaan kirjattiin lopputulemana, että FBS:n hallitus jatkaa v. 45 Muddy Lee Makkonen (V. eikä Ranskassa eläkepäiviään viettänyt exkitaraässä suinkaan jäänyt ainoaksi marras-joulukuun aikana yläkerran soittokuvioihin siirtyneeksi musiikkialan vaikuttajaksi. 2013: N:o 1/13: vko 09 N:o 3/13: vko 25 N:o 5/13: vko 43 N:o 2/13: vko 17 N:o 4/13: vko 35 N:o 6/13: vko 51 6 - 2012 ?. Uskomme kuitenkin, että olemme saaneet näistä nyt käsillä olevista aineksista kokoon erittäin monipuolisen ja viihdyttävän lukupaketin. Murheellisiin, osittain Juhaninkin BN- ja henkilöhistoriaan kytkeytyviin viimeaikaisiin tapauksiin on luettava myös Mickey Bakerin hiljattainen kuolema . 14 Kelly Richey .................................................................. 57 BN käy keikoilla ........................................................... Tässä aviisissa jatkamme ystävämme muiston kunnioittamista kaikkiaan 20-sivuisella artikkelikokonaisuudella, johon sisältyy kolmentoista henkilön laatimien erillisten kirjoitusten ohella myös 10 sivullista Juhanin vuosien saatossa kynäilemiä artikkeleita, levyarvioita sekä keikkakatsauksia uudelleen toimitettuina toiveuusintoina. BN toivottaa kummallekin ryhmälle mitä parhainta onnea ja menestystä tuleviin koitoksiin! FBS:n omaan syysohjelmaan perinteisesti kuuluvassa sääntömääräisessä yhdistyskokouksessa (24. Samassa tilaisuudessa päätettiin myös, että allekirjoittaneen kakku BN:n toimituspäällikkönä saa luvan jatkua, ja jatkua, ja jatkua... Lopuksi, BN haluaa julistaa lukukauden huipennukseksi kaikille avoimen 2-osaisen vuosiäänestyksen: 1) Valitse mielestäsi kolme parasta vuonna 2012 hankkimaasi uutta kotimaista sekä ulkomaista levyä (siis 3 kpl kummassakin kategoriassa). 11 James Harman ............................................................ 13 Dave Lindholm ........................................................... J. varjoista takaisin valoon ............. Tilaukseen sisältyy 6 lehden sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Ilmoitushinnat (ad. 63 Etukansi: Mickey Baker © Serge Jacques / Versailles Records, Ranska, 1963 Painopaikka: Lönnberg Paino Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. 52 Kaikuja kadunkulmista, osa 1: The Kings ............. & TBones. kuulapää turisee ..................................4 Johnny Winter . 34 JR in memoriam: Honey B. -92 koostama ?Aution saaren lista. Tulokset (sekä palkitut) julkistetaan helmikuussa BN:n numerossa 1/2013. Eli ?Paperboy. 58 Blues News from Chicago ......................................... Lähetä sitten vastauksesi perjantaihin 18.1.2013 mennessä joko e-mailitse osoitteeseen pete.hoppula@saunalahti.fi tai vanhan hyvän ajan malliin etanapostina: Blues News, PL 257, 00531 Helsinki. huhtikuuta -13 pidettävän tapahtuman ohjelmisto on tarkoitus julkaista aivan lähiaikoina, joten muistathan, hyvä lukija, seurata silmä tarkkana myös netti- ja/tai facebook-sivujemme kautta ilmestyviä ajankohtaistiedotteita! Samoin jo tutuiksi käyneitä kevään ennemerkkejä blues-maailmassa ovat myös International Blues Challenge -kisat Yhdysvaltain Memphisissä (29.1.?2.2.) sekä European Blues Challenget, tällä kertaa Ranskan Toulousessa (8.?9.3.). Näistä kaikista ikävistäkin uutisista pyrimme raportoimaan säännöllisesti bluesnews.fi -verkkosivujemme välityksellä . Reed Puistobluesissa 30.6.). = paras). hänen viidestäkymmenestä silloisesta suosikkilevystään (kaikille kuulolla oleville levy-yhtiöiden edustajille vain vinkiksi, että ko. kappalevalikoimasta saisi jo sellaisenaan harvinaisen mojovan r&b- ja rock?n?roll-kokoelmalevyn!). Edelleen todettakoon, että vaikka joulukuinen numeromme ilmestyykin nyt peräti 76-sivuisena erikoispainoksena, olimme silti pakotettuja siirtämään laajahkon spesiaaliteeman johdosta poikkeuksellisen paljon muuta valmista tekstiaineistoa (eritoten levyarvioita) julkaistavaksi vasta ensi vuoden puolella. . 46 R&B-tenoristit, osa 8: King Curtis ............................ vuosikerta / Volume 45 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Editor-in-chief: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö / Managing Editor: Pete Hoppula (pete.hoppula@saunalahti.fi) Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: Tekstit ja ilmoitukset BN-numeroon 1/2013 oltava toimituksessa viimeistään 25.1.-13! Blues Newsin vuositilaus 2013: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Hinta 40 euroa. rates) vuodelle 2013: - 1/4 sivu mv (1/4 page b/w) 110 eur - 1/4 sivu väri (1/4 page color) 130 eur - 1/2 sivu mv (1/2 page b/w) 190 eur - 1/2 sivu väri (1/2 page color) 230 eur - 1/1 sivu mv (1/1 page b/w) 310 eur - 1/1 sivu väri, muut sivut paitsi takakansi (1/1 page color, except the back cover) 350 eur - 1/1 sivu väri, takakansi (1/1 page color, the back cover) 370 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Aarno Alén, J-P Berg, Norman Darwen, Harri Haka, Pete Hakonen, Pete Hoppula, Jyrki Ilva, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Pekka Johansson, Arto Junttila, Jyrki Kallio, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Timo Koskinen, Timo Kulmala, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Matti Laipio, Piia Leino, Miranda Lindqvist, Riku Metelinen, Seppo Niinikuru, Pertti Nurmi, Hannu Nyberg, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Ville Pirinen, Markku Pyykkönen, Jorma Riihikoski, Olavi Rytkönen, Pasi Rytkönen, Veli-Pekka Salmi, Jarmo Santavuori, Rauno Selamaa, Dick Shurman, Erkki Sironen, Clas-Olav Slotte, Heikki Suosalo, Marko Suutarla, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Antero Tirronen, Timo Varhama, Vesa Walamies, Janne Örnberg Blues Newsin ja FBS:n loppuvuosi on ollut jälleen niin kiireen täyteinen kuin uutisrikaskin, sekä positiivisessa että jossain määrin myös negatiivisessa merkityksessä. Jo viime numerossa jouduimme suruksemme kertomaan lehtemme kiistatta legendaarisimman ja ansiokkaimman toimittaja-toimitussihteerin Juhani Ritvasen poismenosta. & T-Bones 1987........... 37 MIckey Baker on edesmennyt .................................. Ja nyt joulun/uudenvuoden viettoon! Pete Hoppula Sisällysluettelo: Kim Wilson . 42 Bluesin hahmoja, osa 23: Blind Boy Fuller ............ IBC 2013:ssa Finnish Blues Societya edustaa Ismo Haavisto Band ja EBC:ssa on vastaavasti viemässä Suomea Euroopan- sekä maailmankartalle Honey B. 30 JR in memoriam: Clarence Carter ........................... Listaa nämä levyt paremmuusjärjestykseen (1. 61 Levytutkailut ................................................................ 9 Robban Hagnäs ja Pekka Johansson .................... -13 yksimielisesti toiselle kaudelleen valitun Maiju Lasolan puheenjohtamana seuraavalla miehityksellä: Honey Aaltonen (varajäsen), Aarno Alén, Harri Haka, Kari Kempas (varajäsen), Riku Metelinen, Kalle Mänttä, Pertti Nurmi, Aimo Ollikainen, Erkki Sironen ja Harri Suokas. On oletettavaa ja melkolailla selvääkin, että ko. at the Savoy -kaupunkifestivaali Helsingin ytimessä sijaitsevassa Savoy-teatterissa
Olin aina valmis siirtymään eteenpäin. Nythän vinyyliä myydään taas, mikä on hyvä asia, ja monet ihmiset myös levyttävät omissa kotistudioissaan, mikä voi olla loistava tai toisaalta erittäin huono asia (naurua). Mutta sillä alkuperäisellä kokoonpanolla oli asenne kohdallaan. Toivottavasti hän jaksaa pysyä streittinä. Itse en ole juonut enää 26 vuoteen. En kuitenkaan voi laajentaa reviiriä, sillä kulut nousevat liian suuriksi. Basistina hän osasi yhden jutun todella hyvin. Tajusimme ehdottomasti luoneemme uuden bluesnäyttämön . Preston elää nyt St. Keith oli sielukas kaveri ja hänellä oli erittäin hyvä musiikkimaku. Todella ikävä juttu. Siis, kaveri tuhosi elämänsä huumeilla! Meidän oli viimein vaihdettava basistia, koska Keith muuttui niin epäluotettavaksi, eikä Fran (Christina) tullut enää hänen kanssaan toimeen. Miehen rinnakkaiselämä tinkimättömänä bluesartistina . Uskoakseni meillä jokaisella T-Birdsien alkuperäisestä kokoonpanosta oli samanlaisia kokemuksia takanaan. Perustajabasistinne Keith Fergusonin kohtalona oli kuolla unohdettuna ja heroiiniriippuvaisena maksan vajaatoimintaan. Kaltaisemme bändin ei ole enää mahdollista päästä isolle levy-yhtiölle, mutta riippumattomien suunnalla valinnanvaraa on paljon. Louisissa ja hänellä menee ymmärtääkseni hyvin. Seuraavalla veijarilla, Ronnie James Weberilla, oli erittäin paha alkoholiongelma. Myöhemmin oli kuitenkin aikoja, jolloin en halunnut tavata häntä ollenkaan. Toista oli 1980-luvun hulluina vuosina. Olen kuitenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pitkässä juoksussa dokaamisesta ja muusta hörhöilystä on haittaa.. Slimia, Slim Harpoa . Myös Tavastian yleisömenestys ja kuulijakunnan korkea nuorisopitoisuus tuotti iloa. Jos sinulla on jotain uniikkia sanottavaa, ei kuvioon välttämättä tarvita isoa levymerkkiä viemään myynnistä 90 prosenttia päältä pois. Sen ajan tekemisten tarkasteleminen on joskus hieman nolostuttavaa, vaikka kirjoitin tuolloin joitain hyviä biisejä kuten Wait On Time. Mutta kaikkea hyvää Ronnielle, hän on kuulemma toipunut ja työskentelee täysillä, mikä on hieno juttu. Ainoa keino on lähteä kunnon kiertueille joko kotimaahan, Eurooppaan ja muualle maailmaan. na levyttämistämme kappaleista oli peräisin hänen levykokoelmastaan. Mutta eteenpäin mennään vaikka mikä olisi ja keikkojen suhteen tilanne on todella hyvä. Olen ollut havaitsevinani pienempien klubien katoa, mikä ei vaikuta omaan tilanteeseeni, vaikka . kuten ei häirinnytkään, pitkään aikaan. Mutta lopulta Prestonkin ajautui suuriin vaikeuksiin. Jimmie (Vaughan) oli kuitenkin ollut jo pitkään poissa bändistä ennen kuin minun oli pantava Preston kilometritehtaalle. Yhtenä päivänä musamaikka vei minut pois luokasta, työnsi syliini baritonitorven ja sanoi; ?Soita!. Kuulapää turisee ? Haastattelussa KIM WILSON A lan mahdollisesti johtava huuliharpisti ja erinomainen vokalisti liidaa menestyvää bändi-ikiliikkujaa sen ainoana alkuperäisjäsenenä vuodesta toiseen. Kuinka luonnehtisit häntä? . Meillä oli kahdesti viikossa pakollista musiikinopetusta sellaisilla bataattia muistuttavilla nokkahuilun tapaisilla (okarina). Ne kamat olivat koko ajan niin säröllä, että hänen soitostaan oli usein lähes mahdotonta saada tarkemmin selvää. Mutta hän oli upea siinä yhdessä stailissa . Vaihdoin paikkakuntia ja bändejä. Ainakin minun tilanteessani kaikesta on nykyisin myös helpompi neuvotella verrattuna entisaikoihin, jolloin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin allekirjoittaa se ison levy-yhtiön perussopimus. Uskon, että tilanne ei ole vielä kunnolla selkiytynyt sen suhteen, millaisiksi ihmisten kulutustottumukset lopulta muuttuvat. Tajusitteko silloin olevanne muutoksen airuita? . ensin Yhdysvalloissa ja sitten maailmanlaajuisesti. Jopa hänen lakimiehensä olivat narkkareita. Kun vuosia myöhemmin tapasin Fergusonin, en ollut tuntea häntä. Kyllä, meillä tuntuu olevan huono karma basistien suhteen, hahaa! Ei sillä, että olisin itsekään ollut mikään pulmunen. Ronnie on todella hyvä soittaja... Miltä musiikkibisnes vaikuttaa nyt . 6 - 2012 rakastankin klubikeikkoja erityisesti puhtaaseen bluesiin keskittyvän soolobändini kanssa. Klubeista leivän repiminen on vain todella kovaa työtä nykyisin. siis entiset bändikaverinsa! Hänellä oli paljon niljakkaita narkkarisiipeläisiä, jotka yllyttivät Keithin siihen, mutta se ei ole mikään puolustus. Hän tuhosi itsensä ja kuoli nuorena. . Vietimme paljon aikaa pakettiautossa, mutta se ei tuntunut missään koska olimme koko ajan niin sekaisin, hahaa! Ainakin minulle tuli ensimmäistä albumianne kuunnellessa tunne, että nämä kundit ovat vanhoja sieluja nuoren miehen nahassa. . Asun Etelä-Kalifornian Orange Countyssa ja klubikeikkailu on kannattavaa, mikäli toimin ympäristön kaupungeissa, kuten San Diegossa, Los Angelesissa, San Franciscossa, tai ehkä Arizonan Phoenixissa ja Nevadan Las Vegasissa. sementoi lopputuleman: Kim Wilson kuuluu nykypäivän bluesaateliin. Vetopasuunalla. Kun noin kuusi vuotta myöhemmin päädyin Austiniin, jossa perustimme Fabulous Thunderbirdsin, minulla oli jo valtavasti eri bluesartistien taustamuusikkona hankittua kokemusta. T-birds breikkasi 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. jos he hoitavat hommansa. Sain siihen opetusta ala-asteella Detroitissa. He kaikki olivat hyvin jalomielisiä minua kohtaan. Pääsin välittömästi vetopasunistiksi koulun orkesteriin ja minulla oli soolo Mary Had A Little Lambissa (suom. Maijal? oli karitsa). Poikkesimme useimmista alan bändeistä myös siinä, että aloitimme heti ankaran keikkailun . Onneksi hän selviytyi. Meillä kaikilla oli omat ongelmamme. Pidin hänestä todella paljon, enkä olisi halunnut tehdä sitä. mikä on muuttunut verrattuna 1980-lukuun? . Mutta me muut emme maindanneet, kunhan se ei häirinnyt musiikkia . Perinteisiä vähittäismyymälöitä ei tahdo enää löytyä cd- ja vinyylilevyille, vaan homma keskittyy internet-lataamiseen. Vuoden kuluttua säestin Eddie Taylorin kaltaisia blueslegendoja. Tilanne alalla on hyvä ja huono. Mies oli pelkkää luuta ja nahkaa. Se oli pelottavaa nähtävää, haavaumia ympäri kehoa... Radiosoittoa on mahdollista saada enää internet- ja satelliittiasemilla, joiden ilmestyminen alalle on sinänsä hieno juttu. Hyvää tässä mullistuksessa on myös se, että nyt meillä artisteilla on mahdollisuus suurempaan kontrolliin. En kuitenkaan usko, että olisimme pystyneet tekemään hittilevytyksiämme hänen kanssaan, sillä Keith Fergusonia ei voinut kutsua kovin evolutiiviseksi soittajaksi. siis lainkaan . Alun perin se ei ollut tietoista, yritimme vain soittaa ja esiintyä. Jo 1970-luvulla perustettu instituutio siis elää ja voi hyvin, mistä kunnia lankeaa 61-vuotiaan Wilsonin näkemykselle ja johtajantaidoille. josta tuli yksi tavaramerkeistämme. Lightnin. Emme kopioineet esikuviemme levytyksiä pilkuntarkasti, vaan esitimme siitä oman versiomme. En kuitenkaan koskaan vetänyt pollea. Prestonin riippuvuus oli tiedossa. Surkeinta oli, että hän haastoi meidät sen jälkeen oikeuteen . Olin ehtinyt tosiaan työskennellä jo 18-vuotiaasta saakka Eddie Taylorin, George ?Harmonica? Smithin ja Albert Collinsin kaltaisten mestareiden kanssa, joten olin saanut todella nopeasti paljon arvokasta tietoa ja kokemusta. ja hänellä oli erittäin hyvä maku. Eikä minua haittaa bänditovereiden ryyppääminen . Ne olivat upeita aikoja, opin häneltä paljon. Itsekin ryyppäsin rankasti ja nappailin paria muuta ainetta. Nykyisin kyllä soitan myös kitaraa. 17-vuotiaana aloin soittaa huuliharppua ja laulaa, ja muutamaa kuukautta myöhemmin olinkin jo bändissä. Studiotyö on vähemmän stressaavaa, kun ei tarvitse välittää niskaan hengittävästä pukumiehestä sekuntikelloineen. Niinpä tein työtä käskettyä ja sain siitä heti äänen. puhumattakaan sessiokeikoista . Ei minun tarvitse olla siihen osallisena. Hän oli vannoutunut pienen vahvistinkaluston käyttäjä. Oli aika kysellä kuulumisia ja mietteitä tältä amerikkalaisen yritteliäisyyden perikuvalta. ESA KULONIEMI Millä instrumentilla aloitit musisoinnin? . oman skenen, mutta vasta sitten kun se jo oli tapahtunut. Eikös hänelläkin ollut heroiiniongelma? . Suurin osa alkuaikoi- -4- Niin, tehän jouduitte lopulta antamaan hänelle kenkää... Preston Hubbardin myötä polvi ei kauheasti parantunut, vai mitä. Kokeilin myös vähän kitaraa, mutta en innostunut siitä silloin. Paitsi yleisön kestosuosikkina, osoitti Fabulous Thunderbirds elokuun kahdella Suomen keikalla olevansa kovimmassa iskussaan aikoihin. Hengailimme Keithin luona, joimme olutta ja kuuntelimme hänen valtavasta sinkkukokoelmastaan vanhaa Louisianan blueskamaa
-5- 6 - 2012 ? © Jyrki Kallio ?Tajusimme ehdottomasti luoneemme uuden bluesnäyttämön . oman skenen, mutta vasta sitten kun se jo oli tapahtunut.?
Mukautuminen aikaeroon on siis yksi juttu. . Oletko jollain dieetillä? . Ei haastatteluja iltapäivällä. Luonnollinen. Monet valkoiset laulajat vaihtavat ?bluessoundiin?, mutta minun ääneni on sama puhuessa ja laulaessa. 6 - 2012 -6-. En usko, että on mitään muuta toimivaa tapaa. Mutta se valoi minuun rohkeutta ja uskoa jatkaa eteenpäin. En tavallaan halunnut tuottaa hänelle pettymystä. Bonnie Raitt ja monet muut ovat kehuneet lauluani, mutta työskentelen asian kanssa edelleen. Ongelmana Eurooppaan tulemisessa on aina se, että vaikka eletään jo alkuiltaa, niin ääni elää vielä aamua. On mahdotonta kehittyä musiikillisesti, tulla paremmaksi soittajaksi ja artistiksi, jos fokuksena on saada pää sekaisin. Olen aina käyttänyt samaa metodia. Sitten on joitakin todella hyviä laulajia, joilla vain ei ole bluesiin vaadittavaa ulosantia ja tulkintakykyä. Muddy Waters antoi minulle aikanaan paljon itseluottamusta kehumalla lauluani, enkä ottanut sitä vakavasti, sillä tiesin, etten ollut valmis. Minulla havaittiin kaulavaltimon ahtauma. Tarkoitukseni on pudottaa vielä lisää, kunhan pääsen takaisin kotiin tämän rundin jälkeen. Tällä iällä on oltava tarkkana. Kerropa hieman bluesin laulamisesta. . Ensinnäkin; ennen keikkaa ollaan hiljaa. Useimmat valkoiset eivät kiinnitä huomiota laulamiseen, vaan luovuttavat jo kättelyssä. Tajusin vain mikä on tärkeää ja lopetin. Olet laihtunut huomattavasti sitten viime näkemän. Syön nykyisin pääasiassa raakaravintoa ja harrastan liikuntaa. Ei minun tarvinnut mennä mihinkään AA:han tai muuta. Ja parilla viimeisellä levyllä olen ollutkin aika ok. Äänen hallinta on koko ihmisiän kestävää, jatkuvasti huomiota ja huoltoa vaativaa prosessia. Todella laulamaan oppiminen vie vuosikymmeniä. Vaikka kuuntelisit ja tekisit hommaa kuinka paljon. Sama pätee myös huuliharpun soittoon ja laulunkirjoittamiseen. Kuinka huollat ääntäsi?
Huudat vain biisin nimen, lasket tempon ja taas mennään. . Mutta ei se niin mene. Myös uusi kosketinsoittajanne toi piristävää lisäulottuvuutta sointiin. Ruskeita kuten GA-40, GA-20 jne. Gibsoneissa on todella hyvä botne ja ne kyykkäävät mukavasti. On paljon musikaalisempaa avata koko äänikaista ja kyetä muuntelemaan sitä miten haluaa. Asuin välillä Detroitissa osaaikaisesti noin puolitoista vuotta. Udellaanpa lopuksi hieman maestron työvälineistä. . Tavastian keikan kohokohdaksi nousi jälleen kerran miehen virtuoosimainen säestyksetön huuliharppusoolo. Vahvistimia minulla on todella paljon. Käytän yleensä kahta styrkkaria. Mutta ne ovaalinmuotoiset 6 x 9 -tuuman kaiuttimet voivat olla painajaismaisia. Punajalavan kuoritee ja rohtosalkoruusun juuresta valmistettu yrttilääke ovat kumpikin hyviä äänihuulia kosteuttavia rohtoja. Kerro jotain uudesta uudesta kiekostanne! . Levy tehtiin David Earlin studiossa Marylandin Annapolisissa ja mukana oli jokaisella raidalla uusi kosketinsoittajamme Kevin Anchor. Usealla raidalla on myös perkussioita ja kyseessä on todella luomutuotanto. Vahva kiekko. Kuulin huhuja Eminemin mukanaolosta, pitääkö tämä paikkansa? . Kyllä, mutta tempot osoittautuivat hänelle hieman liian hitaiksi, eikä räppääminen sujunut odotettuun malliin. Olen nyt palannut takaisin Kaliforniaan, mutta olen nähnyt paljon asioita. Tervetuloa kuuntelemaan ja katsomaan! Studiossa käytän erittäin vanhoja Gibsonin styrkkareita. Joskus käytän vanhaa Masco-etuvahvistinta, joka on totta puhuen niin epäkäytännöllisen iso ja vaivalloinen hässäkkä kytkeä, että en roudaa sitä mukana. © Jyrki Kallio Juon paljon puhdasta vettä enkä mitään muuta. Ei sokeria, ei dieettikokista, ei kahvia eikä missään tapauksessa mitään kurlausaineita. Toivon, että hotelli on lähellä keikkapaikkaa. Lämmittelen ääntäni suihkussa, sillä höyry auttaa äänen avaamisessa varsinkin, jos on flunssa. Mutta ei sellaisen kanssa voi mennä isolle lavalle. Saatan tehdä myöhemmin joitain ehdotuksia, siis rakentavia ehdotuksia tukemalla ihmisten vahvuuksia. Kun vertaan näitä kavereita itseeni saman ikäisenä tajuan heidän olevan paljon kypsempiä ja paljon pidemmällä. Liian monet harpistit ovat yksiulotteisia ja upottavat signaalinsa valtavaan säröön aivan kuin sillä olisi jotain tekemistä tonen kanssa. omistavan luokan ahneus, Yhdysvaltain ulkopolitiikka ja tulevat presidentinvaalit. Ykköskoneet kotona Etelä-Kaliforniassa ovat vanha vuoden 1959 punainen Fender Bassman ja Fender Concert sekä nykyisin myös ruskeanaamainen Fender Pro Amp tai aivan uusi boutique-vahvistin nimeltä Meteor. Kiertuehommissa käytän yleensä kahta Fender Hot Rod DeVillea tai DeVillea, mutta niin että -7- minulla on edessä keikasta riippuen pari kolme erilaista ?hyvennintä. Aina silloin tällöin käytän Shuren Green Bullettia, tai EV:n dynaamista 630-mallia. Millainen on mielestäsi hyvä harppusoundi? . Pidän myös Fenderin Vibro Champeista. Ja laulajana toimiminen todella auttaa. Huuliharppu on eräänlainen saksofoni ja samalla 6 - 2012 ?. En halua liikaa säröä, sillä saan halutessani ruvelle minkä tahansa mikin ja vahvistimen yhdistelmän. Soundin pitää olla puhdas silloin kun haluan. Asiaa saattaa auttaa merkittävästi se, että nämä juniorit eivät tuhlaa aikaansa päihteisiin, vaan viettävät tervettä elämää. Kamoista Vaikka molemmat nykykokoonpanon kitaristit ja uusi kosketinsoittaja ovat solistisesti vahvoja, olivat Kim Wilsonin laulu ja instrumentalismi todellinen kokonaisuuden kruunu. On olemassa joitain reseptivapaita lääkkeitä kuten Mucinex, joka poistaa limaa äänihuulista, jos on kröhä päällä. Käy selväksi että hän on Obaman kannattaja.) Muut nykyisen Fabulous Thunderbirdsin jäsenistä (Johnny Moeller ja Mike Keller kitarat; Randy Bermudes, basso; Jason Moeller, rummut ja Kevin Anchor, koskettimet) ovat sinua suunnilleen puol- ta nuorempia. On vaikeaa löytää vanhoja alkuperäisiä kaiuttimia varaosina, mutta ne juuri ovat se juttu noissa myllyissä. Mikään ei voita vanhaa putkivahvistinta. Kun tähän bändiin tulee uusia jäseniä, en ala välittömästi saarnata heille mitä haluan. Ryhmä on hitsaantunut erittäin tiukkaan kuosiin. Olemme nyt soittaneet kimpassa kaksi vuotta, ja homma alkaa todella toimia . Nationalilla on myös hyviä komboja. Pidän 12-tuumaisista kaiuttimista ja minulla on myös pari ruskeaa Gibsonia, joissa on 15-tuumainen hägäri. Uudella levyllä on kappale Do You Know Who I Am, josta saamme paljon palautetta. Vie aikansa ajaa bändi sisään. Niinpä ajatuksesta luovuttiin. On elettävä tässä ajassa. Suosikki-harppumikkejäni ovat hyvät peruskidemallit kuten Astatic T-3. ?On The Verge. En halua tukkia luovaa flow?ta. Musiikki on pidettävä tuoreena, ja vaikka minulla on paljon vastuuta laulajana, niin annan heidän toteuttaa omaa juttuaan. Numerot keikalla seurasivat toisiaan miltei tauotta. Ihmisillä ei ole vaikutusmahdollisuuksia tulevaisuutensa suhteen. (Tämän jälkeen Wilson pitää pitkän palopuheen aiheena mm. Huuliharpuissa käytän 10-reikäistä Hohner Marine Band -mallia. Kaikki tietävät muutenkin mitä haluan ja mistä en pidä. Joo, meillä ei ole mitään suunitelmallista settilistaa vaan menen fiiliksen mukaan. Kun vanhoissa koneissa kaikki on haurastunutta, niin jos ämyri pamahtaa, niin mistäs saat uuden kartion. Saan näistä nykykamoista melkein saman soundin ja ne mahtuvat vaikka taskuun. Olen tehnyt kaiken mahdollisen tutkimustyön harpistien eteen ja käyttänyt tuhansia dollareita oikean soundin etsimiseen. kuten Kinder AFB+ -kierronpoistojärjestelmä ja Kinder Mid Bass Cut. Minulla on mukanani myös pieni Vicks-höyryhengitin. ilmestyy Severn-merkillä joko tämän vuoden lopussa tai alkuvuodesta 2013. Se on hyvin soul- ja rhythm & blues -vaikutteinen kokonaisuus. ei sillä, etteikö se olisi toiminut jo alusta pitäen
Olen itsekin muuttanut soittotapaani vielä muutaman viime vuoden aikana. Niinpä lähetän ne saman tien Filiskolle viritettäviksi. (Chrysalis, 1997; kokoelma) valikoitu albumidiskografia: High Water (High Street, 2001) Girls Go Wild (Takoma/Chrysalis, 1979) What?s The Word (Chrysalis, 1980) Butt Rockin. Tunteella. Liian moni on konemainen, aivan kuin kyse olisi vain tekniikasta ja kaiken pitäisi olla jämptisti juuri kohdallaan. Se oli todella hauska sessio! . For Trouble (M.C., 2003) Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa? . Hän osaa tiivistää ja kapseloida harpun rungon todella upeasti. Joe Filisko modaa kaikki harppuni. albumidiskografia: Powerful Stuff (CBS/Epic, 1989) Tigerman (Antone?s, 1993) Walk That Walk, Talk That Talk (Epic, 1991) That?s Life (Antone?s, 1994) The Essential (Chrysalis, 1991; kokoelma) Snuff Johnson feat. Filisko on ainutlaatuinen. Ennen vanhaan etsin aina tuolin, jonka päälle sijoitin harppuni. Nyt Hohner valmistaa uutta Marine Band Crossover -mallia, jossa on bamburunko, joka soundaa todella hyvälle ja jossa on erittäin hyvät soitto-ominaisuudet. Olen mukana suunnilleen puolella raidoista. Lisännyt jotain siihen tekniikkaan mikä minulla jo oli. Mutta olen edelleen valmis, jos kutsu kuuluu! Osallistuin vastikään Mark Knopflerin uusimman ?Privateering?-albumin tekoon. Muddy Waters, James Cotton, Jimmy Rogers, Eric Clapton, Bonnie Raitt... Tehtaalla ne viritetään kuitenkin liian tasaan ja soinnut soivat taivutettaessa hieman epävireisesti, mikä käy hermoilleni. Se ei ole silloin improvisointia. Pilkuntarkkuus ei ole hyvä tapa elää. Kyse on tuoreesta aseenteesta, luomuajattelusta. Niinpä mikkiständiin ruuvattava Cadillac Pete -harpputeline on osoittautunut hyväksi sijoitukseksi. The Fabulous Thunderbirds ? The Best Of... Ihan oikeasti . Nyt voin sujuvasti sekoitella asioita niin että kukaan ei pysty sanomaan mitä teen. Hän on nero siinä lajissa ja vielä kaiken päälle erittäin kova soittaja. © mwvisual.com ihmisäänen kaltainen. Huuliharppua on hallittava kuin lauluääntä. (Chrysalis, 1981) T-Bird Rhythm (Chrysalis, 1982) Tuff Enuff (CBS/Epic, 1986) Hot Number (CBS/Epic, 1987) Portfolio (EMI, 1987; kokoelma) Painted On (Tone-Cool/Artemis, 2005) Live (Sanctuary/CMC International, 2005) Thunderbirds! (omakustanne, 2009) On The Verge (Severn, 2013) KIm Wilson . sillä en kykene siihen edes itse. Entä huolto ja modaus? . Joint (M.C., 2001) Different Tacos (Country Town, 1997; kokoelma) Lookin. Olen saanut soittaa suurten idolieni kanssa ja ollut mukana sadoissa levytyssessioissa. 6 - 2012 Tacos Deluxe (Benchmark, 2004; kokoelma) -8-. Kim Wilson: Hot Stuff: The Greatest Hits (Epic, 1992; kokoelma) Will The Circle Be Unbroken (Black Magic, 1997) Wrap It Up (Sony Music, 1993; kokoelma) My Blues (Blue Collar, 1997) Roll Of The Dice (Private Music, 1995) Smokin. Sitten aloin funtsata, että tuossahan on ollut tätä ennen aika monta ihmisahteria
Niin... Kumarassa kulkeva valkohapsi on säilyttänyt musiikissaan olennaisen omasta tyylistään, ja laulussa on yllättävää voimaa, mitä hento kädenpuristus ei lainkaan viestinyt. Nyt Winter vannoo olevansa päihteistä kuivilla ja nauttivansa elämästä ilman avustavia aineita. Varjoista takaisin valoon Ei ole aivan itsestään selvää, että Winter ylipäätään on elävien kirjoissa ja puuhaamassa uusien projektiensa parissa. Kontrasti on melkoinen miehen hämmentävän hauraaseen ulkomuotoon nähden. Tarvitset hyvän managerin, hyvän lakimiehen, hyviä PR-ihmisiä. Nyttemmin soitossa ja laulussa on jälleen varmuutta. Sinun tulee ympäröidä itsesi loistavalla tiimillä. Winter ei myönnä, että olisi missään vaiheessa kokenut uransa olevan lopussa tai itsensä liian huonokuntoiseksi jatkamaan keikkailua. . Enkä milloinkaan edes harkinnut lopettavani. Winterin laajaa levyvalikoimaa läpikuunnellessa nousee parhaiten esiin varhainen ?The Progressive Blues Experiment?, joka on selkeästi tyyliltään erilainen. Kun kävi selväksi, että toimintani oli tuhoisaa sekä uralleni että henkilökohtaiselle elämälleni, lopetin. Olen aina nauttinut kiertueilla olosta, huolimatta siitä, millaisessa kunnossa olen ehkä ollut. Kuuntele kaikkea mahdollista ja palaa menneeseen oppiaksesi myös siitä. Osaa bluesdiggareista tuttuakin tutumpien bluesklassikoiden ?winteröinti?varmasti miellyttää, osaa saattaa jo moneen kertaan coveroitujen hittien kuuntelu puuduttaa. Se on aina tuntunut minusta samaan aikaan sekä oudolta että suurelta kunnialta. jollain tavalla koen myyneeni itseni joksikin aikaa rockille, mutta jälkeenpäin ajateltuna tajuan, että olen saattanut antaa monille nuorille soittajille sysäyksen tutustua urani ensiaskeliin, mitkä ovat tietenkin bluesissa. Teen yleensä noin 140 keikkaa vuodessa ja rakastan jokaista minuuttia. Haluaisin ajatella, että suurin antini bluesille on ollut se, että olen aina pysynyt uskollisena bluesin juurille. Vaikka mies vähätteleekin rooliaan esikuvana, hänellä on kuitenkin sananen sanottavana nuoremmille menestystä tavoitteleville muusikoille: . Olen ollut todella onnekas pystyessäni jättämään asiat, jotka ovat olleet minulle vahingollisia. Tämän albumin levyttämisen jälkeen Winterin tyyli muuttuu, eikä vastaavaa myöhemmistä enää löydy. . Paul on upea ystävä ja erittäin etevä muusikko. Piste. ?Rock-vaiheeni oli kaksiteräinen miekka.? Uusimmasta ?Roots?-albumista ja sen toteutustavasta kuulija muodostanee melko nopeasti oman mielipiteensä. Bluesin kalpea legenda JOHNNY WINTER Y ksi bluesin juurevimmista kitaristeista vieraili maassamme lokakuussa. Kaksi keikkaa Suomessa tehnyt Johnny Winter vakuutti yleisönsä lavalla, huolimatta siitä, että mies esiintyy nykyään pääosin istualtaan. 90-luku lienee ollut Winterille aallonpohja, mikä valitettavasti näkyi myös suoraan hänen senaikaisissa lavaesiintymisissään. Tällä hetkellä olen täysin raitis ja nautin siitä. Järin innokas Winter ei erilaisten riippuvuuksien hämärtämästä elämänjaksostaan ole puhumaan, mutta vastaa kuitenkin esitettyihin kysymyksiin ja tunnustaa varauksetta kitaristinsa Paul Nelsonin pelastaneen hänen henkensä. . Artisti itse vaikuttaa hieman haluttomalta nostamaan itseään jalustalle tai yleensäkään esikuvaksi. . Minä rakastan tuota albumia ja kyllä, pitää paikkansa, soittotyylini muuttui sen jälkeen. Riippuen urasi vaiheesta, liiketoiminta on osa sitä. Ottaen huomioon, että artisti on noussut jaloilleen monitahoisen päihderiippuvuuden jälkeen, vaikuttaa miehen vastaus tiedusteluun hänen tämänhetkisestä tilastaan ulkopuolisen korviin jopa hieman romantisoidulta. . Se on asia, joka on pitänyt minut voimissani niin vaikeiden kuin hyvienkin aikojen läpi. Joten voisi sanoa, että rockvaiheeni oli eräänlainen kaksiteräinen miekka, Winter filosofoi. Niin tai näin, ei liene perusteetonta väittää Winterin löytyvän lukemattomien (blues)kitaristien listalta tyylillisenä oppaana ja idolina. Sillä ei ole merkitystä, mitä mahdollisesti kävin läpi, minussa on aina ollut halu soittaa. Viimeisimmästä Japanin kiertueestani julkaistiin myös DVD. -9- 6 - 2012 ? © Megaforce Records PIIA LEINO. Kävin oikeastaan rock-kauteni läpi silloisen managerini Steve Paulin kera ja kun palasin Alligator Recordsille, palasin myös ensirakkauteni, bluesin, pariin. Ja siinähän minä olen sittemmin pysynyt, Winter valaisee syitä levyillä kuuluvaan tyylinmuutokseen.
Hänen vastauksistaan voi päätellä uusimman albumin, ?Rootsin?, esiintyjäkavalkadin valinnankin suoritetun yksimielisyyden vallitessa ja selvällä työnjaolla. . Hän toteaa vain yksinkertaisesti soittavansa musiikkia, jota on aina rakastanut ja haluavansa pitäytyä sen puhtaimmassa muodossa. Sanojensa painoksi Winter vannoo pysyvänsä tässä linjassa kuolemaansa saakka. . Marko Aho) Nelson kertoi parivaljakon viimeisimmästä löydöstä, 60-luvulla Texas Pop Festivaleilla kokonaisuudessaan nauhoitetusta keikasta. Ihastuin konseptiin heti ja kun olin valinnut biisit, Paul valitsi oikeat muusikot levylle. ?Rootsilla. oli jo mukana Derek Trucks, hän on loistava nuori soittaja. Blues on minulle pitkälti tunnetila ja erityisen tunnepitoinen musiikinlaji. Sen parhain ominaisuus on se, että sen on mahdollista kuulostaa Stratolta, mutta tuntuma on Gibsonin, Winter kehuu lempi-instrumenttiaan. s ddy Water hnny Winter & Mu James Cotton, Jo . -albumille edellistä enemmän artistivieraita Pitkän uran tehneenä Winter on nähnyt maailman ammatillisen musiikin tekemisen ympärillä muuttuvan, mutta ei katso sen muuttaneen omaa suhtautumistaan mitenkään. Musiikki tulee monista eri lähteistä ja tähän mennessä olemme saaneet valmiiksi kahdeksan kokonaisuutta. Nelson ennakoi kommenteissaan tämän tulevan julkaistavaksi poikkeuksellisesti yhtenä kokonaisuutena. . Kokeilin sitä, rakastuin siihen ja olen käyttänyt sitä siitä saakka. Tämä projekti on osoittautunut hyvin menestykselliseksi minulle ja olen todella tyytyväinen lopputuloksiin. Winter kertoo saaneensa ensikosketuksensa soittimeen kitaranvalmistaja Mark Erlewinen ilmaannuttua aikoinaan backstagelle mukanaan kyseinen malli. . 6 - 2012 - 10 -. Työstämme juuri ?Roots 2?:a, jonka Paul myös tuottaa. Ja materiaalia on vielä vaikka miten monen tekemiseen, Winter lupaa. Muuttumaton elementti Winterin tyylissä on vuosikymmeniä mukana kulkenut Lazer. Olen suunnitellut pyytäväni Joe Bonamassaa mukaan johonkin tulevista projekteista. Se tulee sisältämään vielä enemmän yllätysvieraita, Winter hehkuttaa. Winter on haastatteluissaan maininnut, ettei ole juurikaan kiinnostunut nykypäivän musiikista tai edes yritä pysyä kartalla uutuuksista. Itse asiassa kitaristini ja tuottajani Paul Nelson valitsi artistit ja minä levytettävät kappaleet noin viidessätoista minuutissa. Näemme sitten..., Winter vihjaisee. Winterin fyysisestä ja psyykkisestä paranemisesta kertoo myös rivakkaan tahtiin Nelsonin kanssa toteutettu useampien bootleg-albumien sarja. Blues-finland.comissa julkaistussa haastattelussa (kirj. Minä vain rakastan soittaa sitä, hän tiivistää. Winter vaikuttaa nyt hyvin motivoituneelta työntekoon ja innokkuus on tuonut sujuvuutta myös projektien etenemiseen. Kappaleiden valinnassa pyrimme siihen, että emme toista samoja. Ei, uskon pysyväni ikätovereideni joukossa vielä toistaiseksi. Mutta entäpä tuleva ?Roots 2?, olisiko tällä albumilla näytönpaikkaa useammalle nuorelle kyvylle? . © Timo Kulmala Winter lupaa ?Roots 2
Robbanin kanssahan mä olen tehnyt yhteistyötä pitkään, joten homma toimii, kehuu Johansson. . Tämän myötä Winterille oli mahdollista tarjota kahta keikkaa Suomessa . Hän näkee ensisijaisen tärkeänä sen, että tekniset asiat lavalla ja lavan takana ovat kunnossa, äänimiehet osaavat asiansa jne. Pitkä pinna pitää olla, mutta tietty kun on . Ei ne purnaa pikkuasioista ja joustavatkin monessa. Yleensäkin nuo artistit, joiden kanssa on tullut toimittua, ovat jo sitä vanhempaa ja kokeneempaa sakkia. Raha ja tekniikka on ne, joista ollaan tarkkoja. Hänen mielestään bluesmusiikin alueella niissä ei ole mitään sellaista isompaa, mistä kannattaisi edes puhua. Hagnäs päätti ottaa yhteyttä Pekka Johanssoniin, joka innostui asiasta haluten järjestää keikan myös Turussa. Yksityiskohtia varten on sitten sopimukset olemassa ja niiden mukaan mennään. Kyllähän mä tiesin, mitä sieltä oli tulossa ja tein myös parhaani, että kaikki olisi kunnossa. Teknisistä asioista he olivat todella tarkkoja, mutta niistä vaatimuksista tuli tiedot jo melkein puoli vuotta ennen keikkaa, eli aikaa soittokamojen hankkimiseen oli runsaasti. Se on niin esiintyvän artistin kuin myös tapahtumajärjestäjän kannalta kaikkein oleellisinta. 6 - 2012 ?. Winter-maahantuojien puheenvuoro: © Clas-Olav Slotte ROBBAN HAGNÄS JA PEKKA JOHANSSON K okkolan Scandinavian Blues Party -festivaali vietti tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan ja järjestäjätaholla virisi tahto tehdä tapahtumasta jotain suurempaa kuin aiemmin. Kun on noin pitkään ollut tien päällä niin kuin esimerkiksi Johnny Winter, niin nehän on raittiita kaikki ja haluavat vain, että kaikki toimii ja on siistiä ja saa voileivän, kahvia ja pullovettä, tiivistää Hagnäs. Hagnäsin mukaan artistille jo se, että näkee takahuoneessa olevan kaikki, mitä on toivottu, on viesti siitä, että keikkapaikalla muutkin asiat tulevat toimimaan. Isoimmat jutut on yleensä erilaiset vahvistimet ja rummut, joita harvemmin tuodaan ulkomailta mukana, Johansson muistelee. - 11 - Hagnäs romuttaa kuvitelmat starojen omalaatuisista keikkaraidereista. Pitkäaikaiseen yhteistyökumppaniinsa ja nykyiseen Winterin keikkamyyjään, Steve Hechtiin, Robban Hagnäs oli ensimmäisen kerran yhteydessä jo yli vuosi sitten. Tarjous jätettiin, mutta seuraavan vuoden toukokuuhun mennessä asia ei ollut edennyt juuri lainkaan. Toisin kävi tässä tapauksessa, hän hymähtää ja kertoo saaneensa lentojen aikataulut ja ylipäätään kaupungin, minne bändi on lentämässä, tietoonsa vain pari päivää ennen ensimmäistä konserttia. itsekin nähnyt paljon, niin osaa vähän ennakoida, naurahtaa Hagnäs. . Mähän odotin siis paljon enemmän (vaatimuksia) siltä puolelta tässä asiassa, mutta he olivat erittäin helppo ryhmä. Välillä joudutaan improvisoimaan vielä loppumetreillä, taiteilijoiden kanssahan tässä ollaan tekemisissä ja tien päällä, kaikki muuttuu koko ajan. Ja jos on, kyseessä on pikemminkin satunnaisten bändien halu tehdä leikkimielistä pilaa koko aiheesta. . ja niin kävi, että Winterin koko Euroopan kiertue rakentui kuin rakentuikin kokkolalaisen bluestapahtuman ympärille. PIIA LEINO Sekä Hagnäs että Johansson kehuvat molemmat Winterin porukkaa harvinaisen helpoiksi vieraiksi. Hagnäs sanoo tottuneensa siihen, että isot artistit vaativat paljon enemmän informaatiota ja tarkkoja etukäteistietoja kiertueen yksityiskohdista
hotellihuoneiden, ruoan ja bensojen . Ensinnäkin keikat pitää osata sijoittaa oikeanlaisiin paikkoihin. Kyllä niissä tapahtumissa, joita mä lähden tekemään, on konserttiaspekti hyvin vahva, hän alleviivaa. . Joku kymmenen euron lippu on ulkomaalaisesta artistista ihan naurettava hinta, koska se ei kata edes kuluja. Johnny Winterin tapaisen kanssa on se hyvä puoli, että kyseinen artisti tunnetaan muuallakin kuin bluesdiggareiden keskuudessa. pääsylippujen hinnasta vain on aina yhtä kova kamppailu, mitä lippu saa maksaa. . Käytäntö on mennyt sellaiseksi, että musaa tarjotaan ilmaiseksi tai hyvin halvalla ja se ei enää palvele oikein ketään. Ei siinä oo varsinaisia faktoja, mitkä määrittäisi, kenet kannattaa ottaa. Sen kummemmin bluesia kuin muutakaan musiikkia ei saisi myydä alehintaan. Paikat, joissa tällaisia voi järjestää, ovat vain kovin harvassa. Yleensä vastaan tulee tilojen ahtaus . ja se, että paikkaa ei alunperin ole oikeastaan suunniteltukaan livemusiikkia varten. Artistin tunnettuus ja laatu on toki yksi mittari, mutta kun niitä hyviä löytyy tuntemattomammistakin. Hän toivoo maksavassa yleisössä selkeää asennemuutosta, minkä myötä keikkalipun hinnaksi pitäisi jo perusoletuksena hyväksyä vähintään elokuvalipun hinta. Eli tapahtumien järjestämisen lisäksi yhdistystoiminnasta muotoutuisi jatkuvaa, sosiaalista toimintaa, joka pitää bluesin elossa Suomessa. Johansson painottaa, että hyvin toimiva yhdistys tekee sujuvasti yhteistyötä mahdollisimman monen tahon kanssa: toisten yhdistysten, paikallisten ja ulkopaikkakuntien tapahtumajärjestäjien, bändien ja tietenkin musiikkidiggareiden kanssa. Keikkojen markkinoinnissa on monesti se ongelma, että mainosbudjetit eivät ole suuria. Hän haastaa ravintoloitsijoita satsaamaan perus äänentoistolaitteisiin, jotka ovat saatavilla aina. Viimeistään klo 22 pitää ilta alkaa. Mutta eihän tässä pääasiana ole se etujen hakeminen, mä olen aina halunnut viihdyttää ja sen takia viihdyn itse niin esiintyvänä taiteilijana kuin keikkajärjestäjänä. Se on ehdoton. Johansson allekirjoittaa saman ja toteaa omalta osaltaan, että ei lähde edes järjestämään keikkaa, jossa aloitusaika venyy seuraavalle vuorokaudelle. . Etukäteen tapahtumista tehty aktiivinen tiedottaminen on perusta minkä tahansa yksittäisen keikan tai festivaalin onnistumiselle. © Katri Kiero / Mustikkamaa Design Blues-skene kaipaa asennemuutosta Blueskonserttien ja festivaalien järjestämisen tulevaisuudennäkymät vetävät molemmat miehet vähän vakaviksi. Isona . Kaiken muun hinta nousee . Tarkkanahan näissä pitää olla, mitä lähtee järjestämään, toteaa Johansson. Hagnäs huomauttaa ymmärtävänsä hyvin sen, että homman tulisi olla aina edes jollain tavalla kannattavaa kaikille, koska se takaa toiminnalle jatkuvuuden. En tule koskaan järjestämään keikkaa, jossa showtime on klo 24. asiassa tapahdu. Hänen mielestään nuoremman väen into rockabillyyn ja bluesiin on se asia, mihin pitää nyt asettaa toivoa, sillä nuorta verta tarvitaan sekä järjestämään tapahtumia, että soittamaan ko. samaa kieltä. Hyvätasoisia ja laadukkaita bluesartisteja on maailma täysi, mutta miten saat tuntemattomamman täällä läpi ja median ja ihmiset kiinnostumaan, se on äärimmäisen haastavaa, Johansson luettelee. . Tärkeimpänä yhdistyksen toiminnassa hän näkee niiden roolin toimia informaation jakajina. Hagnäs toteaa jämäkästi, että koko blues-skenen tie alkaa Suomessa olla loppusuoralla, ellei parannusta ko. Melkein 90 prosenttia niistä, jotka on mukana yhdistyksissä, on itsekin jotain soittajia ja muusikoita. Näinhän sen ei tarvitse olla, me tarvitaan enemmän kaikenlaisia ihmisiä mukaan, miettii Hagnäs. Parhaimmillaan hän näkee yhdistystoiminnan siten, että kaupunkiin saapuvalla bändillä/artistilla tai musiikinystävällä olisi heti henkilöt, esimerkiksi paikallisen yhdistyksen 15?20 aktiivista jäsentä puolisoineen ja kavereineen, joihin olla kontaktissa. Varsinkin bluesväki tulee ennen kaikkea nauttimaan musiikista, vaikka siinä ohessa niitä virvokkeitakin nauttisivat. Johanssonin mukaan näiden puutteessa ei välttämättä ole kysymys enää rahasta, pientä asennemuutosta sen sijaan tarvittaisiin. Löytyykö yhdistystoiminnasta pelastus? Hagnäs näkee yhdistyksissä ainesta puhaltamaan uutta vireyttä blueskentälle ja kehottaakin kehittelemään uusia, toimivia konsepteja. Hagnäsin kertoma on karua, mutta hyvin tuttua kuultavaa. Eli tällaiset uppoaa sitten vähän muihinkin, kun tuo bluesyleisö valitettavasti on Suomessakin edelleen suhteellisen pieni. Johansson toteaa myös, että kun tietoa on jakamassa asiaan vihkiytyneitä ja itse siitä innostunutta porukkaa, informaatio kulkee kaikkein tehokkaimmin oikeille ihmisille ja oikeanlaisena. . Hagnäs puhuu vakavasti aikaisempien aloitusaikojen puolesta, jo siitä syystä, että se mahdollistaisi aivan uudella tavalla yleisön saapumisen keikoille myös arkipäivisin. Silloin on hyvä, että asioista sovittaessa osapuolet puhuvat ns. Jonkinlaista etua järjestelyihin ja sopimusneuvotteluihin hän katsoo syntyvän käytännössä siitä, että hän tuntee omakohtaisesti myös kentän, jolla artistit toimivat. . Ja vielä niitä vaan on sitkeitä ravintoloita, joissa livemusaa on tarjolla useita kertoja viikossa ja se on mun mielestä hienoa! Se on rankkaa, mutta vielä on niitä sissejä, jotka luottaa siihen. Pekka Johansson plusmerkkisenä asiana Hagnäs näkee sen, että suomalainen yleisö blueskeikoilla on kaikenikäistä, toisin kuin Saksassa tai muualla Euroopassa, missä väki on selvästi vanhempaa. Mä olen kai sitten jotenkin se puuttuva linkki artistin ja tapahtumajärjestäjien välillä, kun ymmärrän molempia osapuolia, hän hahmottelee omaa rooliaan projekteissa.. Meidän pitäisi myös nostaa enemmän noita nuoria bändejä esille täällä, Hagnäs muistuttaa. Molemmat tapahtumajärjestäjät kehottavat yhdistyksiä myös laajentamaan jäsenpiiriään hyvin erilaisiin ihmisiin. . musiikkia. . Hän heittää vertailuun sen, että moni kuitenkin maksaa mukisematta baarissa oluestaan seitsemänkin euroa. Tapahtumajärjestäjät toivovat isoa muutosta myös keikkojen aloitusaikoihin, suomalaisessa ravintolakulttuurissa bändit kun aloittavat usein ensimmäisen settinsä vasta puoliltaöin, joskus jopa myöhemmin. Ja onhan meillä myös hyviä konserttipaikkoja, jossa yleisön ja artistin on miellyttävä olla. Johansson ennakoi, että tulevaisuudessa on nähtävissä muutos suuntaan, jossa yksittäiset keikat vähenevät ja tilalle tulee tapahtumia, joihin on otettu kolmekin bändiä esiintymään illan aikana. Jos keikka/ tapahtuma järjestetään paikassa, jonka omistaja ei hoida markkinointia, silloin tällaisia tiedottavia tahoja tarvitaan erityisen paljon. - 12 - Tapahtumajärjestäminen on ainaista riskien ottoa Koska tapahtumien järjestämisessä on pohjimmiltaan kyse liiketoiminnasta, se asettaa projektin parissa työtään tekeville myös taloudellisia paineita. Yhteydenotot kiertueita ja festivaaleja suunnitellessa kulkevat molempiin suuntiin: ulkomaiset agentit ottavat yhteyttä ja kyselevät mahdollisuuksista tehdä kiertue Suomessa ja suomalaiset tapahtumajärjestäjät saattavat tiedustella, olisiko joku tietty (ulkomainen) artisti mahdollista saada esiintymään. Loppujen lopuksi jää promoottorin päätettäväksi, minkä artistin kanssa riskin uskaltaa ottaa. . Se on suoranaista artistin häpäisemistä, että keikkalipun hinta voi olla kolme euroa!, jyrähtää Johansson. Winterin tunnettuusluokassa olevien artistien kohdalla ongelma ei ole aivan niin paha, mutta pienempien bändien kohdalla ollaan heti tilanteessa, että pääsylipusta ei saisi pyytää juuri enempää kuin kympin. 6 - 2012 ?Sen kummemmin bluesia kuin muutakaan musiikkia ei saisi myydä alehintaan. Se on suoranaista artistin häpäisemistä, että keikkalipun hinta voi olla kolme euroa!?
Ystävystyin erityisesti Bob ?The Bear. Ensimmäistä kertaa ottaessani yhteyttä, Harman ei tiennyt edes tulevansa pohjoiseen keikalle. Pengottiin samoja vanhojen nelivitosten levylaareja ja ollaan oltu siitä asti hyviä kamuja. Jos vielä 1990-luvulla siellä koettiin ikimuistoisia hetkiä Roots?n River Bluesin All Stars -jameissa, lauantaina 6.10. Billy F. Lopulta väsyin kuitenkin istumaan ?toimistopöydän. © Veli-Pekka Salmi Roots?n River Bluesissa vieraillut JAMES HARMAN puhuu Canned Heatistä ja ZZ Topista R ovaniemen Pohjanhovi on säilyttänyt bluestaikansa. Canned Heatin kaverit löysivät minut soittamassa 1970-luvulla Floridassa. Tuon bändini heti tänne, kun promoottorit maksavat tarpeeksi. Itselläni on hyvä levykokoelma, mutta harvalla ihmisellä oli yhtä isoa kuin Bobilla ja hänen veljellään Richardilla. Olin juuri seuraavana päivänä lähdössä kiertueelle, joten Billy lähetti kappaleet minulle hänen Foamboxstudiostaan ja minä tein osani Scared Cat -studiossa Kalifornian Oceansidessa. Gibbonsin seuraaminen tosin ei ole helppoa, mutta olen työskennellyt hänen kanssaan niin pitkään, että ymmärrän jonkun verran hänen aivoituksiaan. Olen taiteenharrastaja ja keräilijä ja yksi keräyskohteeni ovat jääpiikit 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, jolloin niitä tarvittiin, ennen jääkaapin tuloa. Monissa jääpiikeissä on joku slogan maalattuna puiseen osaan ja niitä minä kerään. Hän sai juuri oman soololevynsä ulos. Nathan Jamesistä vielä: Paitsi, että hän on oikea käteni Jenkeissä, hän on myös helvetinmoinen artisti. on loistava albumi. takana. Toistaiseksi täytyy kiertää sooloartistina, mutta onneksi olen pystynyt luomaan verkoston ja saanut taakseni parhaat blueskollit. Suosikkini Euroopassa ovat Tomi Leinon trio ja Trickbag Ruotsissa. . Conradhan muutti kaksi ja puoli vuotta sitten rakkauden perässä Los Angelesista Suomeen ja näyttää kotiutuneen tänne hyvin. Tein työtä käskettyä ja Heartache In Blue oli yksi niistä. . Esiintyjinä olivat Irving Louis Lattin, James Harman sekä Henry O´ Band ja tunnelma nousi mukavasti illan loppua kohden. Hiten (1943?1981) kanssa. Olen ollut niin monilla ZZ Topin levyillä. Kitaristini Nathan Jamesin kanssa kuunneltiin biisi ja minulle selvisi, mitä halusin soittaa ja se oli siinä. Harman asetteli mikkitelineensä eteen baarijakkaran ja sen päälle pienen matkalaukun. Parasta en osaa valita, mutta oma suosikkini on What?s Up With That 1990-luvun albumilta ?Rhythmeen?. Harman keikkailee Amerikassa aiemmin mainitsemansa Nathan Jamesin kanssa, mutta Suomessa häntä ei ole tämän yhtyeen rinnalla vielä nähty. . Varma hän ei ollut myöskään, oliko aiemmin Lapissa vieraillut. . Yleensä lennän Houstoniin levyttämään ZZ Topin kanssa, mutta tällä kertaa, ei ollut aikaa. Se on pitkä rupeama. Ajankohtaisin Rovaniemen Rootsien vieraista oli kuitenkin huuliharpisti-laulaja James Harman, joka puhaltaa harppua ZZ Topin uusimman ?La Futura. Halusin takaisin eteen laulamaan ja harppu tuli kuvioihin mukaan aivan itsestään. Useista sinkuista ja ahkerasta Amerikan kiertämisestä huolimatta James Harmanin ura ei saanut oikein tulta alleen, mutta onneksi vuosien varrella, kanssamuusikot ovat avittaneet. . Vaikka Harman tunnetaankin ensisijaisesti blueslaulajana, niin yhtä voimakkaasti häneen yhdistetään tänään myös huuliharppu. ?What You Make Of It. Kävin kauppaa ja ostin monia suurenmoisia levyjä veljesten kanssa. Niiden keräily ja niiden kuuntelu oli ensirakkauteni. Solmitut ystävyyssuhteet ovat myöhemminkin vieneet Harmanin uraa eteenpäin ja tuoneet voita leivän päälle, tuoreimpana esimerkkinä ZZ Top, jonka levyillä James on vieraillut huuliharpistina säännöllisesti. . Kaikki alkoi siitä, kun tapasin Billy F. Aloitin kotona Alabamassa pianotunneilla nelivuotiaana ja löysin itseni ekana isäni Hohner Marine Bandin pianistin penkiltä. Läpi 1960-luvun soitin myös urkuja ja pianoa, kun minulla oli iso torvibändi ja tein paljon r&b- ja soul-juttua. En todellakaan muista, koska vuosittain tulee kierrettyä 28 maassa ja paikat ja maisemat vaihtuvat niin nopeaan. Mutta vain jonkun verran, sillä mies on omanlaisensa ja osin täysi mysteeri kaikille. Haluan myös tietää, löytyykö James Harmanin ZZ Top -levytysten joukosta yhtä ylitse muiden? . Vaikea sanoa. Gibbonsin valovuosia sitten levykaupassa. Minun osuuteni levytyksestä vei tunnin ja Heartache-biisin soitto viisi minuuttia. Meillä on Billyn kanssa paljon - 13 - yhteisiä harrastuksia, levyjen keräilyn lisäksi mm. nopeat autot, villit naiset ja tietenkin blues. Viimeisin näyte James Harmanilta on Heartache In Blue ZZ Topin ?La Futura. Iltapäivisin soitettiin usein collegekonsertteja ja illalla lämppäröitiin Canned Heatiä. Muutettuaan Atlantaan pari vuotta myöhemmin, hän pääsi jo levytysten makuun ja 1960-luvun lopulla hän levytti eri puolilla Amerikkaa yhdeksän singleä. Aina kun kaverit tulevat kylään, he näkevät nuo vanhat jääpiikit ja jossain vaiheessa joku keksi alkaa kutsua minua Icepick Jamesiksi. Itse en mainosta enää itseäni sillä nimellä, muttei siitä tunnu eroonkaan pääsevän. James Harmanin 40-vuotinen bluesmuusikon ura alkoi Panama Citystä, Floridasta. Uskon, että olen aikaisemminkin käynyt Pohjois-Suomessa, mutten vuosiin. Lumen ja jään asukkina, lappilaisena, takerrun ensimmäisenä tietenkin hänen lempinimeensä Icepick James, ja kysyn mistä Icepick (= jääpiikki) tulee? . Kuten tavallista, Billy pyysi soittamaan huuliharppua useampaan lauluun. Samalla lailla he poimivat Albert Collinsin Teksasista. He ehdottivat meille molemmille muuttoa Kaliforniaan ja lupasivat vauhdittaa uraamme siellä. He tekivät paljon hyvää eteeni. . Yleisöä ei kosiskeltu vaan musiikin annettiin puhua, vaikka olisi luullut, että Harmanilta olisi irronnut myös muutama tarina kerrottavaksi runsaslukuiselle lappilaisyleisölle. Haastatteluun hän kyllä suostui, tosin pitkän suostuttelun jälkeen. Olen tehnyt keikkaa myös basistina ja rumpalina. . Kun hän avasi taikalaatikkonsa, sieltä löytyi pieni pyyhe, biisilista, vesipullo sekä huuliharppuja, joita hän vaihtoikin kuin kalamies uistinta. Kun hän löi jalkaa, show nytkähti liikkeelle ja juna oli raiteillaan. He pyysivät minua ja Albertia keikoilleen. Nathan James & The Rhythm Scratchers Delta Groove -merkillä. Jos et vielä ole kuullut, kannattaa hankkia levy heti! 6 - 2012 ?. Pohjanhovissa tämä mustan rytmimusiikin nallekarhu päätti viikon Suomen kiertueen Tomi Leino Trion kanssa napapiirille. Vaikka pieni väsymys näytti kiertolaista painavan, homma hoitui rutiinilla. -albumin kappaleella Heartache In Blue. ARTO JUNTTILA Harmanilla on takanaan bluesia vuodesta 1962 lähtien. Kunniamaininnan muusikoista saa erityisesti viimeksimainitun Henry O´Bandin rumpali Conrad Isidore, jonka energistä soittoa oli ilo kuunnella ja katsella. Muhkeaääninen 16-vuotias laulaja valeviiksissään astui isojen miesten saappaisiin ja pääsi kaupungin rhythm & blues -piireihin. nautittiin tiukasta ja viihdyttävästä bluespaketista. -kiekolla. Urallaan Conrad on ehtinyt soittaa muun muassa Jimi Hendrixin, Peter Greenin, Joe Cockerin ja ennen muuta Memphis Slimin kanssa hienolla ?Blue Memphis. Se ei kuitenkaan ollut hänen ensimmäinen instrumenttinsa. . Olen soittanut varmaan yli sata keikkaa Canned Heatin kanssa vuosina 1970?1975. -kiekolla: . Ei
Mä kuuntelisin luontoa ja laulaisin mukana!? © Riku Metelinen DAVE LINDHOLM. ja melkein 60 levyä ?En ottaisi mitään levyjä autiolle saarelle. 60 vuotta..
Inventiven. Mutta on oikeasti vaikea sanoa, kuka olis se kaikista paras bluesmies, koska joku tykkää jostain, joku taas toisesta. Siihen päälle vielä pari messevää boksia ja nippu kokoelmalevyjä. Siihen mä voin yksinkertaisesti sanoa, et Rock?n?Roll Bandiä ei olis ollu ilman Hurriganesia. Kappaleita Dave on tehnyt niin suomeksi kuin englanniksikin, aina tarpeen ja fiiliksen mukaan. Laulaminen ei ole hänen sanojensa mukaan kielestä kiinni, on vain ymmärrettävä sitä kieltä, jota käyttää. Mä tykkään siitä kovasti. Juuri hän. Eikä toi oo mikään uus ilmiö, sitä on ollut aina. Kokeillaan nyt pari vuotta, ja jos mä en oo stara, niin ruvetaan tekee jotain muuta. Se oli nuorena aika nopea kitaristi. Niin kauan kun mä oon eläny, ni on ollu ihmisiä, jotka on sanonu ?mä rupeen nyt joksikin?. © Riku Metelinen Olimme sopineet haastattelun Tampereelle Wanhaan Mestariin, jonka paikalliset muistavat nimellä Tammelan Voima. Vuosien saatossa soololevyjä on ilmestynyt nopeasti laskien 30 kappaletta ja bändilevyjäkin ainakin 20 kappaletta. John Lee Hookerin ?Urban Blues. Ei kenellekään tule mitään ihme herätystä tyylin... Bluesjutuista noi Albert Kingin keikat on jääneet mieleen, ja Fleetwood Macin nää alkupään jutut silloin 60?70-lukujen taitteessa. hei nyt mä oon hyvä (naurua). Esimerkiksi joku Buddy Guy soittaa tänä päivänä upeasti. Little Walter? . Vuoden 2011 Emma-gaalassa hän sai ?Erikois-Emman?. Meillä oli kaverin kanssa silloin v. Vuonna 2006 Davelle myönnettiin Valtion Säveltaidepalkinto 35 vuotta kestäneestä menestyksekkäästä urastaan, ja vuonna 2009 hän sai Juha Vainio -palkinnon saavutuksistaan sanoittajana. Vaikka soitettiin marraskuussa, niin kaikilla oli kesäfiilis. Buddy Guyn keikka Puistobluesissa v. Ei silloin 70-luvulla ollu vielä tollasta ajattelua. Hän ei yritä keksiä pyörää uudestaan. B. Dave ei ole tehnyt kompromisseja tai laskelmoituja urasuunnitelmia. Silloin 25-vuotiaana tuskin uskoin, että edes elän näin kauan. Silloin 10 vuotta takaperin sanoit jossain haastattelussa olevasi nuori ja lupaava blueskitaristi. Oletko kenties kehittynyt yhtään? . Oikeastaan en huomannut mitään eroa missään. Mä en edes viettänyt sitä. Siinä ei turhaan tuhlattu aikaa. Tämä reunion-kiertue -05 taisi kestää kauemmin... . Hän on vakiinnuttanut asemansa tärkeänä lyyrikkona, persoonallisena laulaja/lauluntekijänä ja originellinä kitaristina. Koska se innostutti tekemään tollasta... Häntä luonnehdittiin näin: ?Aito bluesmies, suomalaisen bluesin ja rockin peruskallio?. 31.3.2012 suomalaisen juurimusiikin suuri mies täytti pyöreät 60 vuotta. Näytöt olivat vahvat jo ensimmäisillä Love Records -levyillään. Mä en osaa laittaa niitä mihinkään järjestykseen, se on mieltymysjuttu. Makuasioista ei pitäisi kiistellä. -levyllä (1967), se soitti silloin jo mielettömän tyylitajuisesti ja hienosti. . Mutta sittenhän sen kuulee, turha siit on enempää puhuu, et mitä se on. Täytit keväällä 60 vuotta, miltä nyt tuntuu? . Se oli kyl nasta tehdä, siellä oli paljon jengiä, jotka oli kuullu sitä livenä, ehkä pelkästään kerran. Siis tämä, joka julkaisi alkuvuonna sen Dave L. Silloin kun mä täytin 50, niin oli isommat juhlat, joita mä en kyllä ite järkännyt. Mun mielestä se riittää tommosista jutuista. Iso osa asiassa on se, et Pave ymmärsi studioista jo tuohon aikaan paljon. Kieli ja tyyli on vaihtunut, jos siltä on tuntunut. Mies on aina soittanut ja sanoittanut fiiliksellä, tehnyt laskelmoimatta musiikkia, juuri sellaista kuin hänestä on sillä hetkellä tuntunut. on mielestäni tänä päivänäkin yksi parhaita kotimaisia levyjä. Dave alkaa selailla saamansa Blues News -lehteä, jossa Pave Maijanen kehuu Davea kitaristina. Pave kehuu teikäläistä, mitenkä arvostat häntä basistina? . Useat hänen levyistään on äänitetty studioissa suorilla otoilla, nopeasti ja suurempia muokkauksia välttäen. Aikaansa nähden se oli aika poikkeuksellinen yksilö, koska se ymmärsi myös muiden soittoa. John Lee Hookerin keikat tietenkin. Tämän jälkeen useat sooloalbumit ja suomirockin kulmakivet kuten Rock?n?Roll Band, Bluesounds, Canpaza Gypsys, ja viimeisimpänä muttei vähäpätöisimpänä Dave L. Me ollaan sen Trion kanssa tekemässä uutta levyä. Sanotaan, että tulee enemmän tyylitajua. Mutta ne, jotka on nyt hyviä, niin kyllä ne on ollu sitä nuorempanakin. Vaikka Daven ura on monimuotoinen, se on kaikilta osiltaan tinkimätön ja johdonmukainen. Mä en tarkoita niitä, jotka haluu vaan laulaa tai tulla kuulluksi, niin niiden tilanne on aika ankee, koska ei siinä oo sen kummempaa pohjaa. aika rohkeeta kamaa. 1975 kädenvääntöä siitä, kumpi oli parempi, Rock?n?Roll Band vai Hurriganes, oliko I?m Gonna Roll rankempi kuin Crazy Days. Kaveri hehkutti Ganesia ja meikäläinen Rock'n' Roll Bandiä. . ihan rock?n?rollia. Tää uus levy alkaa olla jo loppusuoralla. Entä se materiaali, kenen kappaleita levytitte? . 2006 on ollut ehkä kovin näkemistäni, entäs sinulla? Parilla keikalla tuli käytyä, myönnetään. . Inventive, ovat monipuolistaneet kuvaa hänestä bluesin ja rockin mestarina. Arvoisat lukijat: Dave Lindholm! RIKU METELINEN . Se on hyvä muusikko, jo silloin (1975), sillä oli hallussa musiikillinen näkemys asiasta. Sillisalaattia miehen elämäntyö ei kuitenkaan ole, sillä tyylistä tai toteutuksesta riippumatta kaikki kuulostaa aina Dave Lindholmilta. Miksi hänen pitäisikään, koska vanhan kaavan mukaan tehdyt jutut tuntuvat toimivan edelleen. Pitkästä urasta pistää vahvasti esiin yksi asia. No joo, se jostain syystä sattui onnistumaan. Jos ajatellaan tän päivän nuoria, niin nehän voi ottaa vaikutteita vaikka minkälaisesta musasta. Se oli kauhean hauskaa aikaa, mut siinä oli tärkeetä se kun sai originaalibändin. Sen takia esmes Bluesounds ei voi tehdä vastaavaa. - 15 - 6 - 2012 ?. Siis eihän se ihan perusrockia ole se Rock?n?Roll Bandin levy, mut siellä on se fiilis kuitenkin. ?Everybody Needs Dancemusic Sometimes. No joo, nyt alkaa olla jo siinä vaiheessa, että ton voi sanoa jo täysin vilpittömästi. Joo, siis kaikki kappaleet on omia ja ihan uusia. Sitä paitsi se on sellasta... Tää meni niin äkkiä tää 10 vuotta. B. Se oli oikea hetki ja nimenomaan hetki, koska jos ajattelee, et eka keikka oli vappuna ja syyskuussa oli vika. Haastateltava saapuu vartin myöhässä ja pahoittelee sitä, että studiossa venähti oletettua kauemmin. . Sori, että vähän kesti. K itaristi, laulaja ja lauluntekijä Dave Lindholm (oikealta nimeltään Ralf-Henrik, väliviivalla) on ollut keskeinen voimahahmo suomalaisen juurimusiikin saralla neljän vuosikymmenen ajan. Hei, laita sinne, että mä oon nähny jopa Bukka Whiten livenä, ja tän harpistin... . Siis ne jotka on soittajia. Toihan on se vanha B.B. King -juttu, mutta se on mun mielestä aika osuva. Sanotaan et poptähdillä alkaa tän ikäisenä olla jo vaikeeta, kun on jutut aika vähissä, mut bluesäijillä se ei ole sitä. Paul Butterfield Blues Band oli myös hyvä ja Albert Collins oli ihan huikea
Eikä me hierota liikaa, ei tehdä 15 ottoa, se on kaks tai kolme ja se on yleensä siinä. Mä olen soittanut sitä viime aikoina aika paljon. Silloin kun ollaan levyä tekemässä, niin se on vakavinta, mitä voi tehdä. Suomessa niitä on vissiin kolme, Rovaniemellä on yks, Juicella oli yks ja... Entä sävellykset yleensä, onko niiden kirjoittaminen helpompaa/vaikeampaa kuin ennen? . (miettii hetken) mä teen eri jutut eri tavalla. Niinkuin tän trion kanssa me soitetaan ne biisit, mä saatan ehkä mumista siinä jotakin, mut ne soitetaan ensin. Entä kenellä olisi ollut kanttia myös toteuttaa se. Se on vanha Levin-luuttukitara vuodelta -35, mä löysin sen Nuutisen pajasta. siinä vaiheessa, kun se iski, Dylanin vaikutuksesta kylläkin. Levyllä Lindholmeja ovat olleet avustamassa mm. Sit semmonen viis minuuttii sen jälkeen, kun mä oon kirjoittanut ne sanat, mä alan laulaan. Mulla saattaa olla joku idea valmiina, mut mä en kirjoita sanaakaan, ennen kuin studiossa on kaikki valmiina, et kuinka monta säkeistöä siihen . Juuri siitä syystä levy on cover-painotteinen. Dave on tehnyt julkaisulle kolme uutta sävellystä, Calle kaksi. Callen säveltämällä erityisen ironisesti nimetyllä raidalla Is This A Blues At All. Eikä se käytännössä vaadi kuin yhden biisin tai vaikka vaan yhden biisin idean. Siellä se roikkui seinällä ja mä kysyin, et mikä toi on. Se ei oo kovin harvinainen, mut 8-kielisiä mä en oo kyl nähny, mut 6-kielisiä kylläkin. Ei tarvii mitään muuta. Se on mun suunnittelema, mut Nevalainen sen rakensi. Mutta ei siinä oikeastaan ollu vaihtoehtoja, se muuttui ihastuksen jälkeen rakkaudeksi ja sitä se on nyt. Sanotaan, et ilman sen suurempaa, ei siitä tarvi tehdä mitään draamaa, mut tosiasia on, et tuskinpa istuisin tässä ilman Dylania. Perusrytmiblues, slidekitaroitu Golden Man puskee päälle hillittömän grooven kera. Siis... Mä kuitenkin päädyin siihen, et tässä on sentään volume, et pystyy soittaan tarvittaessa hiljempaa. Duke Ellingtonin harvoin kuultu Rocks In My Bed kuulostaa slidekitaroineen todella hienolta. yli kymmenen vuotta vanhoja. Syy siihen on se, et mä haluun pitää kaiken elävänä ja eri ihmisten kanssa tottuu tekeen eri tavalla. Ja mä ymmärrän broidia jostain syystä aika hyvin, et mitä se nyt suunnilleen tekee. Tämä on lukijoiden toive. Sanotaan, että se koko levytyssessio oli niinkuin... No ensinnäkin tää bändilevy tehtiin vuosi sitten... kesällä ja syksyllä. Joskus oon soitellu niitä yksikseni. Joillain bändeillä on tevasti. Ei siinä ole kuin Strato ja Marshall, siinä kaikki. Entäs se pisaranmuotoinen soitin sitten? . Mä luotan musiikkiin ja yritän tehdä sitä mahdollisimman hyvin. sekä Calle Lindholmin kanssa ?The Blue CD?, ja nyt pukkaa jo kolmatta levyä ulos. . Periaatteessa Stratoa mä soitan kaikista eniten. Dave soittaa kitaraa ja Calle alttosaksofonia sekä klarinettia. Tekee kaiken niinku sillai, et se tuntuu luontevalta eikä tartte selitellä mitään. Silloin ei ole mitään hätää. Siis se on Flying Finn -miehen valmistama. Se idea juontaa juurensa niinkin kauas, kun mä soitin Sliippareissa, niin mä mietin sellaista kitaraa, kun siellä soitetaan kuitenki kybällä koko ajan, et täs soittimessa olisi vaan katkaisija... Nuutinen selitti jotain siitä. Mä sanoin et pistä kielet siihen, niin mä otan sen. Aluks oli vähän hankalaa tottua siihen, kun siinä on kahdeksan kieltä, mut nyt se menee jo luontevasti. Jos soittaa tavallisella 6-kielisellä akustisella, niin se tuntuu jotenkin köyhältä. En mä tiedä... Levyn musiikillista sisältöä ajatellen se toimisi varmasti vielä paremmin vinyyliltä kuunneltuna. Se menee enempi niin, et sit kun tulee juttu, joka sytyttää ja sit tulee ahaa, nyt on tän aika. Jos aloitus oli yllättävä, niin sitä on myös lopetuksena oleva vanhan vankilalaulu Stewball. Levylle on taltioitu juurimusiikin koko kirjo jazzista bluesiin, tunnelmat vaihtuvat kappaleesta toiseen. sanotaan... Mä en ole niitä pahemmin häirinnyt, ne on vaan pyörineet mukana. Mutta kuten sanoin, ei mulla ole mitään määrättyä tyyliä, ne tulee olosuhteiden mukaan. Me tehtiin tän trion kanssa se eka levy myös samalla tavalla. Ulkopuolinen tuottaja olisi saattanut pilata levyn ja sen intiimin tunnelman, mutta veljesten itsensä tuottamana lopputulos on pienimuotoinen ja pelkistetty, erittäin toimiva kokonaisuus. 6 - 2012 tulee. Julkaisua on turha kutsua alituotetuksi, sillä kaikki ylimääräinen on vain jätetty pois, ja nykyajan kermakuorrutetun pastan joukossa tämä on todella harvinaista herkkua. Sinut on nähty soittavan viulun muotoista kitaraa, kertoisitko siitä hiukan? . Se riippuu paljolti siitä, minkälaisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Siis et tee demoja lainkaan? . 12-kielisestä mä en tykkää. Mä olin kuunnellu sitä koko ikäni, mut ei se ollu iskeny sillä tavalla, että mä olisin niinku ite ruvennu soittamaan. niinku on/off. Kappaleessa veljekset herkistelevät oikein kunnolla. Kenelle olisi tullut mieleen lisätä esitykseen bluespitoinen kitarasoolo. Se vaan julkaistiin silloin keväällä, johtuen erinäisistä typeristä syistä, jotka ei ollu musta kiinni. Nyt huomas et tää sopis tähän ja tää sopis tähän, et ne tuli niinkuin mukaan. B. Tää broidin kanssa tehty levy, niin siinä ei ollut oikeastaan paljoa tekemistä. Tuskin kenelläkään muulla! Yllättävää ei ole se, että Calle laulaa bluesia, yllättävää sen sijaan on se, että Dave laulaa jazzia. Kummaltakin homma sujuu ilahduttavan luon- - 16 - . Se on vähän niin kun pistäisi kuivaan heinään tulitikun. Mulla saattaa olla joku kuva, et minkälainen siitä voisi tulla, mut se saattaa muuttua matkan varrella. Joskus, tosin hyvin harvoin, lopputulos on just se mitä mä ajattelin, mut yleensä se kyllä muuttuu jonkun verran. Minkälainen suhde sinulla on levyyn sinänsä? Onko se juuri sen hetken tallenne? CALLE & DAVE LINDHOLM The Blue CD (TUM Records TUM-A 002) (1) Rock My Soul (2) Take The Suti And Do The Jump (3) Sometimes Things Go Wrong (4) Magnolia Blues (5) Golden Man (6) Don?t Throw Your Love Away (7) Summer?s Gone (8) Rocks In My Bed (9) Danger Zone (10) Is This A Blues At All? (11) Annie?s Lover (12) Stewball Veljekset kuin ilvekset, omaa sukua Lindholm, ovat purkittaneet todella makoisan levyllisen musiikkia, joka on tuulahdus menneiltä vuosilta. Levylle on omien sävellysten lisäksi tallennettu sitä musiikkia, mitä Dave ja Calle kuuntelivat nuorina. Että kehtaa elää ja kuolla. Lauluosuudet jaetaan jokseenkin tasan. On siellä jotain, mut ne vaihtelee. Siis ne alkuperäiset ideat. Asiaa tukee se, että albumi on vain keskivertovinyylin mittainen. Idea on, et se on kuitenkin hirveen yksinkertainen, siinä on yks mikki ja äänenvoimakkuus, siinä kaikki. Periaatteessa mulla on olemassa joitain kappaleita jo. Aiheethan on tietenkin olemassa etukäteen. Joskus on jotain juttuja, jotka mä saatan tehdä jo valmiiksi. Olen mä joskus tehnyt aika valmiitakin demoja, mistä näkee missä suunnilleen mennään. Ei se ole niin sidottu siihen hetkeen, koska eihän ne biisitkään tule sekunnissa. Nyt esimerkiks tän uuden levyn kanssa, niin siellä on pari biisiä, jotka on ainakin... Mutta nyt en ole tehnyt pitkään aikaan mitään demoja. Kun menet studioon, niin onko sinulla joku valmis kuva, miltä tuleva levy kuulostaa tai... . Toi 8 on just sopiva määrä, mä luulen et 8 kieltä on parasta, mitä voi löytyä. Kirjava lintu- ja Karuna-yhtyeistä tuttu Juha Kujanpää. Aloituksena oleva accappellana heitetty Rock My Soul on todella yllättävä valinta, mutta todiste vain siitä, että veljeksillä on kanttia ryhtyä hommaan. Erinomainen on myös versio Searchersien listaykkösestä Don?t Throw Your Love Away. Mietitkö koskaan musiikkia duunina, vai huomasitko vaan, että näin tässä on käynyt? . Ne on vaan hiukan muuttuneet, koska ei ole ollut sopivaa ryhmää tehdä ne. Pitää tehdä sellasta, mikä tuntuu tärkeeltä ja mikä tulee luonnostaan. Kappaleet on toteutettu näiden klassikoiden hengessä. Ei siitä sen enempää. Niinkuin tän uuden levyn mä soitin kokonaan Stratolla. Vaikka se on aluks vaan ihan pieni, niin se syttyy koko läjä. Sinulla on pitkä ura, onko siellä jotain suosikkeja? . Klarinetilla ryyditetty Magnolia Blues luo tiheän tunnelmaan keimailevan keinuvan rytmin kera. Siellä on biisikohtaisesti joitain juttuja. Mä olen tehnyt niin koko ikäni, et mulla ei ole tollasten juttujen kanssa mitään pulmia. Olet aika tuottelias, tänä vuonna on ilmestynyt kaksi levyä, ?Dave L. Siis kun sillä oli se oma paja, ei Kitarapaja. Eli kaikki oli siinä valmiina, mä kuuntelin ne, tein sanat ja lauloin ne. Bluesissahan se on usein niin, et sanat keksitään lennossa. Inventive. Suurin osa biiseistä oli tosi tuttuja entuudestaan eikä ne uudetkaan olleet kovin monimutkaisia. Otto Donnerin ja Edward Vesalan kanssa soittanut basisti Ulf Krokfors, Agentsien rumpali Heikki Sandrén sekä mm. Lyhyt soittoaika onkin levyn ainoa negatiivinen asia. Riku Metelinen. Eikä niissä mitään sanoja ole ollut, niitä oon laulellu millon kiinaksi ja millon muilla kielillä (naurua). Kun on tullut kaksi englanninkielistä levyä ja kolmaskin jo tuloillaan, niin milloin on suomenkielisen levyn vuoro? . Mukana oli tosi hienot soittajat, joiden kanssa ei tarvinnut ruveta säätämään. mennään syvälle sinisiin vesiin. Jazzia taas ovat Daven laulamat oma Summer?s Gone ja Ray Charlesin ohjelmistosta tuttu Danger Zone. vähän pidemmät jamit. Siis voin sanoa, et ne on melkein valmiita jo, mutta se ei oo tuntunut millään muotoa ajankohtaiselta. Eikä se tarkoita sitä, et olisin lopettanut sen tekemisen, ei missään nimessä. Mukana ei ole yhtään huonoa versiota, on vain toinen toistaan kirkkaampia timantteja. Tämän levyn parissa aika ei käy pitkäksi. ?The Blue CD?on sielultaan ehjä kokonaisuus, jota ei ole turmeltu liiallisella hieromisella
Siinä sivussa mä teen tietenkin uutta musiikkia. Monta kymmentä vuotta, ja se eka livelevy on vuodelta -74. mukana oli Mikko Löytty sekä Jani Auvinen. Mutta tän vuoden puolella se pitäisi julkaista. Ensin oli ?Lillan?, ?Kerran?, ja Bluesounds teki livelevyn ja Rock?n?Roll Band. . Niitä tuotteistetaan liikaa. Me ollaan ehditty tehdä aika erilaista musaa. Ja nyt on melkein ohi koko syyskuu... Mut henkilökohtaisesti se on yks parhaita ja muutenkin se ohjelmisto tuntui sopivan siihen hyvin. Ei tässä mitään joulumarkkinoita tuijoteta, nehän on melkein menneet jo. Soitettiin muuten SF Bluesin kanssa Hey Joe, koska se sopi siihen hetkeen. Se medley oli yks, mitä mä en olis halunnut siihen mukaan. Me soitettiin muutama keikka siinä alkuperäiskokoonpanossa eli minä, Hessu (Silvennoinen) ja Pepe (Ahlqvist) 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, - 17 - Itse varmaan valitsisin jonkun Britney Spearsin tai Spice Girlsin levyn. Ne keikat oli ihan ok. Ehkä Bluesoundsilta jotain ja Rock?n?Roll Bandiltä jotain, katsotaan nyt. Keikkasetti valitaan niin, että se sujuu. . Se olis pitäny julkaista ajat sitten. Mut ideana on saada tää uus levy ulos vielä tän vuoden puolella. julkaistiin toista kertaa CD:nä, niin siinä oli livemateriaalia bonuksena. . Mut tää jätkä oli onneks sen verran sitkee, et se sai mut lopulta kuuntelemaan sen nauhan. Mut ihmetyttää, kuinka niin suurella koneistolla aikaansaadaan niin tyhjänpäiväistä musaa. Loppuvuonna aloitetaan hieromaan tota keikkasettiä nippuun. Noiden levyjen lisäksi otetaan mukaan muitakin, semmosta sopivaa kamaa. Se on tarpeeks monipuolinen ja riittävän lyhyt. Tää homma menee kädestä suuhun. Mä olin ihan ihmeissäni, et mitä hittoa, täs on ihan Las Vegas -fiilis. Tän Trion kans meidän piti aloittaa livehommat syyskuussa, mut asiat vaan venyi ja vanui, et se ei vaan onnistunut. Se riippuu kans vähän päivästä. Tässä vaiheessa roolit vaihtuvat hetkeksi ja Dave alkaa kysellä minulta suosikkejani hänen tuotannostaan sekä jutella livelevystään Remu Aaltosen ja Juice Leskisen kanssa: . Mä kuuntelisin luontoa ja laulaisin mukana! Kun Bluesoundsien ?Black. Se on mun mielestä yks parhaita livejuttuja. Mä saan tehdä niitä levyjä, mistä mä tykkään, ja onneks saan valita sellaisia yhteistyökumppaneita, joita haluaa. Mun mielestä se on ihan karmea! Mä toivoin vaan, et Albert ei tulis potkiin mua yöllä jalkaan. Eikä se tullut, et kai sillä on hyvä huumorintaju. Mutta ei Hurriganesia noin vain soiteta ja kyllä mä oon sen aina tienny. © Pasi Rytkönen SF Blues perustamisvuonnaan 2002 joitain hyviä biisejä ja joillain vähän enemmän. Mutta ehdotonta suosikkia tai parasta kaikista ei ole. Monet haluaa lisätä siihen kaikkea ja pilaa sen, koska se on kuitenkin hyvin yksinkertainen kappale. Tuossa ensi vuoden alussa, luultavasti helmikuussa, aloitettaisiin sitten livekeikat, koska mä luulen, etten mä tee tammikuussa mitään. Noita on aika monta. Se alkaa tosi rennosti ja päättyy vähän kiihkeemmin. Mä olen ennenkin vastannu tohon kysymykseen, että en ottaisi mitään levyjä sinne. Se on vaan sääli, et se on jäänyt vähän pienelle huomiolle. Mut niitä nyt käy joskus tämmösissä jutuissa. Mä en edes tiennyt, et sitä nauhoitettiin. Mutta onneksi ei ole noita pulmia. Ei varmaan moni ole tässä maassa tehnyt livelevyjä. Muuten Jukka Gustavson, Mikko Kuustonen ja Eero Raittinen oli meidän mukana kahdella vikalla keikalla Pakkahuonella ja Savoyssa. Täytyy sanoo, et se toimi todella hyvin. Mulle riittää nykyään se, et on vielä jonkinlaisia ideoita... Ai niin, se oli myös. Sillä ekalla ja tällä uudella levyllä on monia hyviä biisejä, jotka varmasti toimii hyvin livenä. et on vielä jonkinlaista näkemystä eikä turhaudu siihen, et pitää vaan soittaa vanhaa. Siellä on varmaan 5000 ihmistä, ja se on niitä harvoja kertoja, kun yllättyy positiivisella tavalla. Siinä on tosi upeat soundit, se on sellainen avara ja kirkas. . toi on sitä psykologista ajattelua, vois toimia. Akustisilla keikoilla mä soitan myös vanhaa materiaalia, joskus todella vanhoja kappaleita. Et ei oo mitään ?kolme tuntii iloista livesoittoo?. Myös se lopun Hurriganes-medley, jonka soitatte kolmistaan, on hieno. . Mä oli vähän skeptinen sen suhteen, et siellä tuskin on mitään sen arvoista. On jotain kappaleita, joita mä en soita, koska niihin ei saa enää sellaista otetta. 6 - 2012 ?. Ihan vaan sen takia, kun ne ovat niin huonoja, poispääsyn keksisi hyvin nopeasti... . Mä olin siitä tosi innoissani. Entäs tämän nykyisen bändin keikat? Minkä levyn valitsisit autiolle saarelle? . Mulla ei oo hajuukaan, miten se on tehty ja kuten sanoin, mä en tiennyt, et se on edes äänitetty. No joo... Johtuuko se siitä, ettei ne pysty saamaan livenä irti sitä juttua? Tosin mun kohdalla täytyy muistaa se, et täs on aika pitkästä urasta kyse. Joo, ne Ruotsin radion äänitykset. Viimeisimpänä on tämä ?In English?. Entä SF Blues? . Hyvänä esimerkkinä vaikka Otto Donner, jonka kanssa on ollut aina hieno tehdä. Noiden heppujen kanssa (Klasu ja Dino) on ollut kauheen luovaa tehdä. Mä sanoin, et se on Remusta kiinni ja Remu sanoi, että pistetään vaan. Musta tuntuu, että mä oon melkein tehnyt eniten livelevyjä tässä maassa. Ainoo, mikä oli hiukan tylsä, oli tää Tammerfest, kun soitettiin kolmelta iltapäivällä tossa rannassa. Se ei ollu mikään paras mahdollinen aika bluesbändille. Se meni yllättävän hyvin, koska sitä on vaikea pitää kurissa. Tää housebändin kitaristi tuli sanoon mulle kiertueen päätyttyä, et olis tämmönen livenauha, et julkaistaanko
© Sonya Ziegler Girls & Guitars, osa 7: KELLY RICHEY C incinnatista, Ohion osavaltiosta kotoisin oleva Kelly Richey on yksi ahkerimmin kiertäviä naispuolisia blueskitaristeja. Teini-iässä levysoitin ja levykokoelmani olivat kaiken keskipisteenä. Sinusta on sanottu, että olet kuin Stevie Ray Vaughan vangittuna naisen ruumiiseen. Otin myös lapsena pianotunteja. 6 - 2012 - 18 - kuluttanut sen melkein pois. Marraskuun lopulla viidenkympin merkkipaalun saavuttanut Kelly tekee yhä lähes 300 keikkaa vuodessa. Kiertuebändissään hänellä on vain rumpali sekä basisti. Hyvän kitarabluesin ja Stevie Ray Vaughanin musiikin ystäville Kelly Richey on tutustumisen arvoinen henkilö. Käytän niitä stereona. Alussa oli tietysti mustien gospel, jota kirkkomme kuorossa lauloimme. Vahvistimina minulla on kaksi Fenderin putkivahvistinta, 1965 Fender Princeton Reverb sekä Fender Deluxe Reverb, uusiotuotantomalli. Minulla on Fenderin Stratocaster vuodelta -65, jota olen käyttänyt 80-luvulta lähtien. Välissä minulla on kaksi Ibanezin Tube Screameriä, joita käytän sarjassa. -listalle, jättäen taakseen sellaisiakin arvostettuja kuusikielisen soittajia kuin Rory Block, Joe Louis Walker ja Arlen Roth. Voidaan sanoa, että musiikki oli isossa roolissa perheessämme. Mitä Stevie Ray sinulle merkitsee? . Vartuin tuon musiikin parissa. Kun sain sitten ensimmäisen kitarani, olisinko ollut tuolloin 15-vuotias, niin löysin Jimi Hendrixin, Led Zeppelinin, Rolling Stonesit, Heartin sekä Fleetwood Macin. Hän on ollut kiertueella monien nimekkäiden artistien kanssa kuten mm. Minusta hän on muusikoiden muusikko eli siis hyvin taitava kitaristi, loistava esiintyjä kuten veljensäkin oli. Entä musiikilliset esikuvasi? Kertoisitko hiukan soittimistasi? . Winterin veljekset, Little Feat ja James Brown. 80-luvun puolivälissä hänen noustessaan pinnalle, ihailin häntä suuresti. Lisäksi käytän Voxin Wah-Wah- ja Volume-pedaleita. Stratocasterisi näyttää yhtä paljon maailmaa nähneeltä kuin Stevie Rayn tai Rory Gallagherin Stratocasterit. . Vuosien saatossa olen todennut sen jo täysin palvelleeksi. Se oli silloin uudenveroinen, sitä ei ollut paljoa käytetty. Tänä päivänä, yli 30 vuotta myöhemmin, otelaudassa ei ole juurikaan ruusupuuta jäljellä, koska olen . Rakastan vanhaa kitaraani. Hän soitti pianoa kirkossamme ja minä lauloin kuorossa. Olen saanut häneltä paljon vaikutteita, etenkin oikean käden tekniikan osalta, mutta myös tonen suhteen. Entä mitä ajattelet hänen veljestään Jimmiestä? . Hänen levyistään suositeltavia ovat livejulkaisujen lisäksi ehdottomasti kaksi viimeisintä studiojulkaisua. RIKU METELINEN Tiiviin Kanadan kiertueen yhdestä harvoista välipäivistä onnistumme löytämään ajankohdan haastattelulle. Hän pääsi truefire.com -sivuston ?Top 100+ Gifted Guitarists You Should Know. Äitini oli klassinen pianisti, joten hän oli ensimmäinen, jolta sain vaikutteita. Minulla on kahdeksan kitaraa. Kolme Fender Stratoa, yksi Gibson Les Paul, yksi custom electric. Minulla on kaksi delaytä, Line 6 DL4 sekä Boss DD-20. Kelly on tehnyt pitkän levytysuran, peräti 13 levyä, jos mukaan lasketaan myös uusin livekokoelma. Hänen tuotannossaan etenkin konserttialbumit ovat tehneet allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen. Tuoretta livelevyä odottelin, mutta se ei tietenkään ehtinyt saapua ajoissa haastatteluajankohtaa ajatellen, mutta ei anneta asian haitata. Aloitetaan ihan alusta, kuinka tulit kiinnostuneeksi musiikista? . Pidän hänestä edelleen paljon. Eräs kitaransoiton opettajistani tutustutti minut Freddie Kingin ja Roy Buchananin musiikkiin. . Vuonna 2004 valmistutin replican siitä, jotta saisin soittaa loppuelämäni -65-stratollani. Ostin sen eräältä muusikolta, joka piti Gibsoneita parempina kuin Fendereitä ja halusi siksi myydä sen pois. Tekniikasta ja laitteista kiinnostuneiden kannattaa vierailla YouTube-sivustolla osoitteessa: www.youtube.com/user/kjrichey Montako kitaraa sinulla on?
Vaikka Stevie Ray Vaughanin, Jimi Hendrixin ja Led Zeppelinin jalanjäljet ovat havaittavissa, niin lopputulos on kuitenkin asioiden summa ja kuultava musiikki esittäjänsä näköinen. Suhdettani Stratocasteriini voidaan verrata vaikka avioliittoon. Olen usein sanonut, että ?se soittaa itseään yhtä paljon kuin minä soitan sitä?. King on liki 90-vuotias ja keikkailee yhä. Aiotko jatkaa yhtä kauan? . Se on loistava sekoitus bluesia yhdistettynä moderniin huippuluokan musikaaliseen herkkyyteen. Millaisena näet bluesin tarjonnan nykyään? . Nautitko vielä siitä? © Sonya Ziegler guitar, jonka on valmistanut Germann Guitars, yksi Taylorin akustinen kitara, Godinin elektro-akustinen kitara ja klassinen Ovation-kitara. KELLY RICHEY Live: 1996?2011 (Sweet Lucy Records) (1) Hey Joe (2) The Longest Road (3) Is There Any Reason (4) Crossroads (5) Sister?s Gotta Problem (6) City Between The Lines (7) Just A Thing (8) Brick (9) The Blues Don?t Lie (10) Mean Old World (11) My Baby?s Gone Crazy (12) Talk?s All Over Town (13) Walkin. Se äänitettiin viime vuonna erään videokuvauksen yhteydessä. Mielestäni se on yksi parhaita tulkintojani aiheesta. Tälle uudelle levylle on sisällytetty parhaat palat keikkataltioinneiltani 15 vuoden ajalta. . Rakastan sitä vuorovaikutusta, jonka saan soittaessani yleisön edessä. Tästä levystä on hyvä aloittaa Kelly Richeyn kuuntelu ja kaveriksi kannattaa hankkia (ainakin) ne kaksi viimeisintä studioalbumia. Se on rankkaa puuhaa, mutta kuitenkin pakollista, koska rakastan soittamista ja uuden yleisön saavuttamista. B.B. As It Should Be (2003) Speechless (2006) Live At The Thirsty Ear (2007) Carry The Light (2008) Finding My Way Back Home (2012) Live: 1996?2011 (2012) DVDt: Kelly Richey Live (2003) Guitar Instruction Manual & 2-DVD Set 6 - 2012 ?. Jokaiselle on varmasti oma käyttötarkoituksensa. Sinä kuitenkin pärjäät näillä nykyisillä soittimillasi? . Pidän livelevyistä ja mielestäni bändit tekevät niitä aivan liian harvoin. Niin, ja tiedoksi teille kaikille, joiden suuri rakkaus Hey Joe on, niin se löytyy kolmelta muultakin Kelly Richeyn livealbumilta. Albumidiskografia: Sister?s Gotta Problem (1994) The Blues Don?t Lie (1995) Live At Tommy's On Main (1996) Eyes Of A Woman (1997) Dig A Little Deeper (1998) Live (1999) Sending Me Angels (2001) Live... En ole koskaan pystynyt vangitsemaan live-esiintymisen magiaa studiossa. -cd:n. By Myself Kelly Richeyn tuore julkaisu on läpileikkaus hänen urastaan, ja se julkaistiin paikkaamaan vanhojen vaikeasti saatavien livelevyjen jättämää aukkoa. Albumilla kuullaan materiaalia kaikilta aikaisemmilta livejulkaisuilta, kolme kappaletta jokaiselta, ja bonuksena on yksi ennen julkaisematon kappale. Levy etenee lähes kronologisesti taaksepäin, nykyhetkestä uran alkuvaiheille. Aloituksena on kiekon ainoa ennen julkaisematon raita Hey Joe, ja koska te kaikki tiedätte, mitä mieltä kappaleesta olen, ei aiheesta sen enempää. Levylle on kasattu livejulkaisujen parhaimmat raidat, ja kuten usein kokoelman kohdalla, niin tässäkin tapauksessa valinnoista voidaan olla mieltä jos toistakin. Tietenkin! Olen tällä hetkellä etsimässä ohjelmatoimistoa, joka saisi järjestettyä keikkoja Eurooppaan. Olen ollut vuosien saatossa kolmesti kiertueella Tanskassa. Olen huomannut monien bluespuristien sekä myös uusien kuulijoiden löytävän uusia artisteja, kuten mainitsemani Junior Kimbrough tai R.L. Minusta nykyään on tapahtumassa kasvua sekä laajentumista. Ei kauhean paljoa verrattuna esimerkiksi Joe Bonamassaan. Stratocasterillani on suora vaikutus soittooni, se on jotakin jonka olen omaksunut. Se nimittäin ei oikein toimi. Jäikö jotain sitten uupumaan. Päätin julkaista kokoelman, joka sisältää yleisön suosikkeja noilta levyiltä sekä uuden version Hey Joe -kappaleesta. Kaikilla soittajilla asia ei ole niin. Hänellä on varmaan 200 kitaraa, luuletko että hän tarvitsee niitä kaikkia? . Sitä energian määrää ei korvaa mikään. Pidän studiotyöstä ja kappaleiden levyttämisestä, mutta kysymyksessä on kaksi erilaista lähestymistapaa ja kaksi erilaista tavoitetta. Entä millaista musiikkia kuuntelet nykyään? . Turha tässä on lähteä ruotimaan, olisiko joku toinen kappale ollut parempi vaihtoehto kuin se valituksi tullut, tai olisiko jollakin toisella levyllä oleva versio ollut parempi kuin tälle levylle päätynyt - 19 - versio. By Myself. Black Keys, Jack White, Junior Kimbrough, R.L. Burnside ja viimeisimpänä löysin Rick Holmstromin ?Hydraulic Groove. Saan paljon kyselyjä juuri noista levyistä. Tähän päivään mennessä olen tehnyt 13 levyä, mukaanlukien 4 livekiekkoa, joista kolme on ollut poissa markkinoilta jonkin aikaa. Luulen, että hän oikeasti käyttää suurinta osaa niistä, ellei peräti kaikkia. Burnside. Juuri siksi tapanani on julkaista livelevyjä aina muutaman vuoden välein. Ymmärrän mitä tarkoitat. Huomasin, että olen paljon muutakin kuin kitaristi ja esiintyjä. En oikeastaan ole koskaan pitänyt matkustamisesta. Ei tästä oikein mitään negatiivista sanottavaa ole. Pääasia on se, että kokonaisuus on kunnossa, antaen kuvan Kelly Richeystä ja hänen musiikistaan. Levyn kappaleista maaginen Crossroads toimii vielä tänä päivänäkin upeasti. Kaikesta huolimatta olen nyt sinut sen asian kanssa, että kitaran soittaminen on urani keskipiste, jonka kanssa kykyni sekä vahvuuteni tulevat parhaiten esille. Entä näemmekö sinua koskaan Euroopassa? . Sitä ei pysty studiossa saavuttamaan... On hienoa, että sinulta niitä ilmestyy riittävän usein. . Omar & The Howlers -laina Tears Like Rain olisi saanut olla mukana. Soundit ovat hyvät ja kaikki olennainen välittyy kuulijalle. Jos totta puhutaan, en usko että se on edes mahdollista. Olen yhtä kitarani kanssa, hyvin kirjaimellisesti. Sinulta ilmestyi juuri uusi albumi ?Live 1996? 2011?, kertoisitko hiukan siitä? . Olen avoin ja aktiivinen asian suhteen, yritän solmia uusia kontakteja, jotka mahdollistaisivat tämän. Saan usein pyyntöjä soittaa erilaisissa paikoissa ja toteutamme niitä aina mahdollisuuksien mukaan. Miksi livekokoelma, eikö sinulla ollut materiaalia studiolevyä varten? . Heidän lähtökohtansa on luonnollisesti ollut perinteinen blues, mutta he ovat tuoneet siihen jotain uutta ja erilaista. Sinulla on pitkä ura ja kuten sanoit, olet ollut tien päällä paljon. Kelly onnistuu saamaan niinkin kuluneesta aiheesta irti mielenkiintoisen version. Minulla on muutakin tarjottavaa maailmalle. Ainoat miinukset ovat Thirsty Earin keikalta valitut kaksi instrumentaalikappaletta tai oikeammin niiden sijoittaminen peräkkäin. Minulle riittää hyvin tuo vanha Strato, toinen varakitara ja yksi hyvä akustinen kitara. Sain paljon uusia kontakteja ja ne toivottavasti poikivat positiivisia asioita jatkossa. Olisi todella mielenkiintoista soittaa Euroopassa. Haluaisin kiertää ja nähdä koko maailman. Kyllä, minä tulen soittamaan ikuisesti! Vuonna 2010 otin muutaman askeleen taaksepäin, vain tutkiakseni hiukan itseäni, kuka olen ja missä menen. Löysin aivan uusia puolia itsestäni. City Between The Lines on aina kuulunut suosikkeihini, kuten myös Walkin. Tämä vuosi on mennyt aika tarkkaan Kanadan kiertueella, olen saavuttanut siellä vihdoin jalansijaa. Maineeni perustuu aika pitkälti keikoilla soittamiseen, teen vieläkin parhaimmillaan noin 255 keikkaa vuodessa. Siitä lähtien, kun aloimme keikkailla Kelly Richey Bandin kanssa 90-luvulla, olemme soittaneet yli 3700 keikkaa, olemme ajaneet yli 850,000 mailia ja kaikki tuo lähes non-stoppina
Pullan ?Ryhmy ja Romppainen. Muistan yhä, kuinka hyllyjen välissä tutkimme milloin lääkärikirjan kuvitusta, tai nauroimme Juhanin lempikirjailijan, Armas J. Salon) kotialbumeista. . Monet olivat ne Nurmikemujen järjestämät keikat Rajamäellä ja Nurmijärvellä, joissa tapasimme. Yksi mieleenpainuvimmista oli Honey B. Kuva on peräisin Pekka Talvenmäen arkistosta, vasemman laidan nuoruusfotot puolestaan J. Niiden lomassa Blues News tarjoaa myös uusintajulkaisuina muutamia näytteitä Juhanin sanoinkuvaamattoman upeasta artikkelituotannosta vuosikymmenten varrelta. Muistoja Juhanista Tuttu ääni menneisyydestä, Juhani Ritvanen, puhuu radiossa ?Bluesin maailmassa. En ole vieläkään unohtanut Juhanin lainausnumeroa 12, joka löytyi hyvin monesta hyvinvarustetun kirjaston kirjan lainauslapusta. Siellä Juhani oli vakituinen kävijä, joka luki viikottain ison kasan kirjoja. Muistoissani näen edelleen ohjaustangossa roikkuvan ruskean nahkasalkun. Musiikkiin liittyviä muistoja Juhanista ei 60-luvulta oikein tule mieleen, mutta jotenkin liittäisin häneen sellaisia artisteja kuten Del Shannon, Roy Orbison ja The Righteous Brothers. & T-Bonesin keikka Nurmijärven Venlassa, josta Juhani niin lennokkaaseen tapaansa kirjoitti BN:ään. Näiltä portailta se alkoi. Juhani oli silloin vähän riskimpi meitä ja olikin aika haka kuulantyönnössä. Kun sitten itse aloitin koulunkäynnin ja opin lukemaan, aloin käydä Rajamäen kirkon alakerrassa olleessa Alkon henkilökunnan kirjastossa. Meidän isämme olivat työkavereita ja siksi mekin saimme käyttää kirjastoa. Vielä opiskeluaikoinaankin Juhani polki kotoaan pienellä vihreällä pyörällään kirjastoon. -ohjelmassa, jonka olen kuullut ennenkin, joskus vuosikymmeniä sitten. Olen tuntenut Juhanin hyvin kauan, vaikkemme mitään läheisiä ystäviä olleetkaan. Ritvasen sekä Eija Koivusen (os. 6 - 2012 - 20 -. päivänä 2012 on saanut monet hänen ystävänsä, kollegansa ja hengenheimolaisensa muistelemaan sekä kunnioittamaan edesmennyttä ohessa julkaistavien kirjoitusten välityksellä. Rhythm?n?Bluesin, Juhani Ritvasen poismeno 64 vuoden iässä lokakuun 1. NYK:n 3B luokkakuvassa keväällä '62. En kyllä ole varma siitä, oliko hän jo silloin itse mukana sen tekemisessä. Kun sitten joskus 60-luvun lopulla olimme molemmat viinatehtaalla kesätöissä, muistan kuinka Juhani toi sinne Blues News -lehtiä, joita en ollut ennen edes nähnyt. Talvenmäki tyttöjen varjossa kakkosrivissä... JR Bobby Rydell -kampauksessaan takarivissä opettajan vieressä, P. Ensimmäinen muistoni hänestä on vuodelta 1955. Meillä oli sellaiset naapuritalojen poikien kesken järjestetyt urheilukilpailut, joihin kaverini kutsui Juhanin vahvistukseksi joukkueeseemme. Joskus myöhemmin Juhani sai myös minut irtonumeron ostajasta vakiotilaajaksi. Oma heräämiseni Bluesiin käynnistyi joskus 70-luvun alkupuolella, mutta taisi olla vasta 80-luvulla, kun taas olin tekemisissä musiikiasioissa Juhanin kanssa. -teoksia. MUISTOISSAMME: JUHANI RITVANEN 1948?2012 S uomen Mr