vuosikerta BN haastattelee: MR. BN käy tapahtumissa / Tyttöyhtyeet, osa 8 / Blues Hall of Fame Halpaa bluesia, osa 5 / Levytutkailut / Muddy Lee Makkonen 197301-15-05 ISSN 0784-7726 N:o 275 (5/2015) Hinta 6,80 € 48. SIPP DANI WILDE DON CAVALLI THE SOUNDS JUSSI NIEMI Henkilökuvia diskografioiden takaa: LENNY WELCH R&B-tenoristit, osa 25: EDDIE DAVIS & JOHNNY GRIFFIN FRIED OKRA BAND FRIED OKRA BAND
10 s. 32 s. 15 s. 36 BN 5/2015:N AIHEINA MUUN MUASSA: BN 5/2015:N AIHEINA MUUN MUASSA: s. 20 s. 4 s. Muita BN-levyjä ! Kuuden numeron kausitilaus 40 euroa: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Tilaa Blues News!. 20 s. 18 Uusi Blue North julkaisu BNCD013 MAISTERI T. 12 s. – ”VOODOO-MIES” Uusi Blue North julkaisu BNCD013 MAISTERI T. – ”VOODOO-MIES” SAATAVILLA NYT BN:N VERKKOKAUPASTA! SAATAVILLA NYT BN:N VERKKOKAUPASTA! bluesnews.mycashflow.fi bluesnews.mycashflow.fi CD:t vain 15 euroa + pm. 4 s. 10 s. 15 s. 12 s. 2 • 5 2015 s. 18 s. 32 s. 36 s
En osaa oikein vastata tuohon, koska useimmiten tuntuu siltä, että olen soittanut vuosissa enemmän kuin olen ylipäätään ollut elossa. kertaa järjestetyn RootsEspan jälkimainingeissa. Yhdessä soittaminen. Ja Thomas Crawfurd on lisäksi kouluttautunutkin rumpaliksi ja soitonopettajaksi.” Bändihistoriasta kysyttäessä tanskalaiset kaivavat jonkin aikaa muistilokeroitaan, selvästikään he eivät ole viime vuosina juuri miettineet, koska ja kuinka he ovat yhdessä soittamisen aloittaneet. Viimeisimmän visiittinsä tanskalaiset tekivät elokuussa 2015 RootsEspa-kinkereihin Helsingissä. FRIED OKRA BANDIN SYNTYTAUSTOJA Kööpenhaminasta kotoisin olevan Fried Okra -trion omintakeinen, uniikiksi ja hypnoottiseksikin kutsuttu musiikki on saanut vaikutteita mm. tiedostettujen blues-juurien yhdistymisenä tanskalaiseen verenperintöön, jonka tuloksena on hallittu, energisen yksinkertainenkin riffigroove-lyriikkakeitos. Oli siis jo aika BN:n nimissä jututtaa näitä varsin vaatimattomia kavereita. Kauan, jokainen meistä. Ei sitä ole tärkeää mitata vuosissa. Bänditarinoita kirjoitettaessa ensimmäinen luonteva kysymys (BN:n lukijoille ehkä entuudestaan hieman tuntemattomampien ryhmien osalta) koskeekin usein sitä, minkälaisista musiikillisista taustoista soittajat tulevat ja miten moinen kokoonpano on oikeastaan syntynyt. Bändiltä ilmestyi kesällä 2015 järjestyksessä neljäs pitkäsoitto, ”Back Into The River”, joka on alan eurooppalaisissa lehdissä ja muissa medioissa saanut osakseen varsin myönteisiä arvioita. 12 ikävuoden paikkeilla aloin ymmärtää, mikä kitara oikein on, soittamaan aloin toden teolla 14-15-vuotiaana. Ei ole ihme, että kuulijaa saattaa alkaa kiinnostaa se, miten tämä kaikki on muotoutunut. 4 • 5 2015 FRIED OKRA BAND FRIED OKRA BAND T anskalaisiin juurimusiikin kärkiyhtyeisiin nykyisin lukeutuva Fried Okra Band on visiteerannut Suomessa jo muutaman kerran parin viime vuoden aikana. Neljä albumia kahdeksan vuoden kuluessa julkaissut Fried Okra on herättänyt runsaasti kiinnostusta suomalaisten juurimusiikin ystävien keskuudessa. Bändin musiikkia voi luonnehtia em. Nykyisin, kun olemme kaikki 40 ikävuoden hujakoilla, ei oikeastaan tunnu lainkaan merkitykselliseltä se, olemmeko soittaneet 12, 17 tai kuinka monta vuotta. Bändi vieraili Suomessa ensi kertaa syksyllä 2013 (Down Home Kivi, Tampere, Ghettoblues, Helsinki), jonka jälkeen kutsu kävi kevään 2014 Stompin’-festareille Helsinkiin ja syksyn 2014 BluesLive!-festareille Jyväskylään. Viimeisin vierailu ajoittui menneelle loppukesälle, ja lisävisiittejäkin tältä monista muista erottuvaa, omaa musiikillista polkuaan määrätietoisesti tallaavalta yhtyeeltä on jo toivottu. Keskustelua käytiin elokuussa 7. MAIJU LASOLA Fried Okra Band on kahden kitaristin ja rumpalin muodostama kolmikko; Morten Lunn (laulu & kitara, diddley bow), Thomas Foldberg (kitara & huuliharppu) ja Thomas Crawfurd (rummut & mandoliini). Hänen mielestään vuosilla ei sinänsä ole merkitystä soittamisen jatkumossa, taitoa toki karttuu ajan myötä, mutta tietyssä pisteessä kaikenlaiset aikajänteet haipuvat taka-alalle: ”Joskus tapaan nuoria, jotka kysyvät kuinka monta vuotta olemme soittaneet. Bändin laulaja-kitaristi ja keulakuva Morten Lunn kertoo kaikkien soittaneen jo kauan, nuoresta iästä eli hieman päälle 10-vuotiaasta lähtien. Kaiken koossa pitävänä voimana toimii ryhmän jäsenten kiistaton soitannollinen osaaminen, mutta myös rohkea oman soundimaailman etsintä ja noudattaminen, erilaisia kokeilujakaan kaihtamatta. Pohjois-Mississippin mäkialueen mestareiden raa’asta ja riisutusta äänimaisemasta. Enkä sano tätä mitenkään ylvästellen, olemmehan vielä suhteellisen nuoria, näissäkin ympyröissä
Kuten ’I see the clock hanging upon the wall, I see the clock hanging upon the wall, It’s been hanging there so long I can’t see you – your face at all.' Viimeinen riimi kääntää koko paletin ja heti upotaankin kellohavainnosta seinällä rakkauslaulun tunnelmiin. Että teemme juttua yhdessä, eikä kukaan sanele lopullista tulosta valmiiksi, se tuntuu aidosti luovalta. Siitä pelkistetysti musiikissa on kyse, tunnelmien luomisesta ja ilmentämisestä, tunteiden herättämisestä. Ihastuin heti sen soundiin ja päätin siltä seisomalta alkaa opetella enemmän. Usein näkee soittajia, jotka ovat lavalla vain tehdäkseen jonkinlaisen vaikutuksen muihin, useimmiten soittajakollegoihin. Se näkyy ja kuuluu, onhan näitä tällaisia kitaristeja esimerkiksi. Tottakai menimme paikalliseen musiikkikauppaan ja siellä hetken mielijohteesta poimin mandoliinin seinältä ja aloin näppäillä. 6 • 5 2015 tämä kokoonpano, kaksi kitaraa ja rummut, antaa meille enemmän mahdollisuuksia sukeltaa syvemmälle myös rockin eri territorioihin ilman, että sotkeudumme liikaa klassiseen bluesrockiin. Joskus tietysti haluaisi ehkä päästä helpommalla, että joku toisi valmista tai valmiimpaa tavaraa pöytään. Enemmän värejä.” Foldberg valaisee vielä Crawfurdin osaamisen laajuutta kertomalla, että tämä on koulutettu muusikko, joka soittaa myös esim. Mortenin sanoin: ”Kaikki saavat heti käsityksen, kun sanotaan että ne ovat rakkauslauluja. Kuulijat saavat sitten päättää itse mitä ajattelevat musiikistamme.” Thomas Crawfurd painottaa myös bändin filosofiaa siitä, että he yrittävät tietoisesti olla soittamatta ikään kuin toisille soittajille tai muusikoille. Vastaus on se, että soitan aina avoimesta D:stä. Trio työstää materiaalia eteenpäin äänittämällä uudesta kappaleaihiosta useita versioita treeneissä, eri tavoin soitettuna, erilaisissa moodeissa. Emme halua sanoa, että biiseissä on mielestämme ainakin osin syvyyttä ja tummia kulmia. Se on se pointti. Ja tällä levyllä on jokaiselta myös sävellyksiä, kaikki eivät ole saaneet alkusysäystään pelkästään minulta.” Okran kappaleiden lyriikat ovat siis yleensä Morten Lunnin käsialaa. pianoa, kitaraa ja bassoa. Thomas Crawfurd tuo esille myös yhteisvoimin etenevän luomisprosessin tärkeyden bändin dynamiikan kannalta: ”Tuo on aika iso juttu, että työstämme materiaalia yhdessä. Jep, mandoliini tuo lisää väriä palettiimme ja on tosi hyvä lisä säröisille kitaroille.” FOBIN MUSIIKKI SYNTYY YHTEISTYÖNÄ Thomas Crawfurd kertoo FOBin kappaleiden kehittyvän pääosin Mortenin tekemistä biisiaihioista. Meidän mielestämme bassottomuus antaa särmää soundiimme. Mutta ei, parempi näin, tällaiset jutut myös ikään kuin sitouttavat bändin jäseniä yhteiseen juttuun.” Mortenin mukaan myös tuore uutuusalbumi syntyi edellä kerrotulla tavalla: ”Kaikki kantoivat kortensa kekoon, se on aidosti jokaisen kontribuution tulosta. perinteisistä blues-sanoituksista, mutta toteaa samaan hengenvetoon, ettei se tainnut oikein olla hänen juttunsa: ”Toisaalta olen kyllä viehättynyt vanhojen blues-biisien tavasta toistaa pari kertaa samaa lausetta ja kolmannella lauseella vetää homma yhteen ja samalla ihan uudelle ulottuvuudelle. Hän kertoo joskus olleensa varsin viehättynyt ns. Me teemme ja soitamme musiikkia, johon pyrimme luomaan tunnelmia ja sisältöä. – ”Yhden uuden soittimen opettelu käy häneltä tuosta vain, heh. Että materiaali on yhteistä, eikä vain yhden päästä lähtöisin. Kukin kuuntelee äänityksiä kotonaan ja ideoi tuotosta tahollaan eteenpäin kunnes löytyy yhteisymmärrys lopullisesta muodosta. Tunnen saavani itsestäni enemmän irti ja ilmentäväni enemmän itseäni sen sijaan, että yrittäisin soittaa samalla tavalla ja yhtä hyvin kuin niin moni muu aiemmin.” Thomas Crawfurd komppaa kitaristikollegaansa tähdentämällä, että pieni kolmen hengen kokoonpano jättää enemmän mahdollisuuksia ja tilaa instrumenttivaihtoehdoille kuin isompi ryhmä. Pidän siitä tavasta todella, ensin toisto ja sitten päästään asiaan, joka muuttaa kokonaan ensimmäisten lauseiden luomaa kuvaa. – ”Me emme soita tehdäksemme vaikutuksen mahdollisilla taidoillamme kehenkään. Bändi yritti tuolloin kysyttäessä kuvata lyhyesti ja ymmärrettävästi levyn sisältöä. Jotkut tietysti sanovat, että tuohan on kovin tavallinen asia blues-genressä. Usein aika yksinkertainen alkuidea biisistä, ajatus josta voi lähteä eri suuntiin. Olimme Norjassa keikkareissulla ja tapoimme aikaa kaupungilla ennen illan vetoa. Mielestäni avoin D on erinomaisen ’soinen’ – se pakottaa ja haastaa minut ns. Crawfurd toteaa edelleen, että bändin jäsenten tuntiessa toisensa hyvin, heidän on Foldbergin kanssa helppo lähteä kehittelyyn mukaan Mortenin tekstin pohjalta ja biisin luonteen alkuluonnehdinnan jälkeen. Yksinkertaisesti. Kuinka vain, me pidämme siitä – ja yksi syy bassottomuuteen on tietysti se, että mahdumme tällä kokoonpanolla ja kalustolla vanhaan 240 Volvooni keikkareissuilla, hah! Jotkut ovat kyllä toisaalta kysyneet keikan jälkeen, että mistä se bassosoundi sitten oikein tulee, kun bändissä ei bassoa ole. Rakkauslaulu-luonnehdinta bändin musiikista syntyi Mortenin mukaan edellisen albumin ”There’s A World Outside Of My Door” myötä (Flatland Records, 2013). Se kuljettaa meitä kohti Mississippi hill countryn raakaa juke joint -äänimaisemaa, josta me kaikki niin paljon pidämme! Soittivathan esimerkiksi Hound Dog Taylor, The Jukes ja moni muu ilman basistia. Tykkään kovasti.” Keikoilla Morten varsin usein kertoo yleisölle, että bändi soittaa ainoastaan rakkauslauluja. – ”En ehkä olisi alkanut soittaa mandoliinia FOB:ssa, jos se olisi suurempi bändi. Uskon, että jokaiselle soittajalle tuo hyvää fiilistä se, että kukin voi tietyllä tavalla ”omistaa” osan bändin biiseistä. tavanomaisemman viritysmukavuusalueen ulkopuolelle. Uuden musiikin luomisvaiheessa Lunn tulee tyypillisesti treeneihin uusien lyriikoiden kanssa. Sanomme vain, että olemme blues-hemmoja, jotka soittavat rakkauslauluja. Toin jutun mukaan Okraan, ja näin pystyn antamaan muutakin kontribuutiota bändin tekemisiin kuin rytmiä. Ei väliä, onko kyse slidesta tai soinnuista, soitan aina avoimesta D:stä. Kiteytys saattaa herättää hilpeyttä ja kummastustakin yleisön keskuudessa heidän kuultuaan paitsi bändin meneviä tanssibiisejä, myös hypnoottisia, syvälle tunteisiinkin ulottuvia soundeja ja elämää luotaavasti mietiskeleviä sanoituksia. Hänellä on silloin myös jo joku ajatus kappaleen tunnelmasta, jota sitten näppäilee kitaralla. Musiikin tekemisestä musiikin vuoksi.” Morten komppaa vieressä ja. Lyriikat tulevat Mortenin mukaan osin peilaten jollain lailla omia kokemuksia, osin siitä miten hän näkee maailman ja ihmiset, osin sanoitukset ovat täysin kuvitteellisia. Homma on siis, Mortenin sanoin, usein aika hidas prosessi, joka alkaa ensimmäisestä varsin ”primitiivisestä” treeniversiosta
Toki meillä on musiikillisesti kaikilla oma taustamme ja juttumme, mutta myös todella paljon yhteistä. kokemusta, ja se kyllä valaisi ja opetti viimeistään, että kyse ei ole ennustettavista rutiininomaisista kappaleista. Kaikenlaista on yhdessä nähty ja koettu, hyviä yhteisiä hetkiä on ollut bändin jäsenten mukaan rutkasti, sekä ihmisinä että muusikkoina. Esimerkiksi minulle on tosi helppoa istua rumpujen takana ja katsoa Mortenin selkää, liikkeitä ja tiedän heti, mitä hän on tekemässä seuraavaksi. Emmekä myöskään ajatelleet lopputuloksen kaupallista puolta.” Tanskalaiset kertovat myönteisin äänenpainoin levyntekoprosessista. 8 • 5 2015 Fried Okra Band -diskografia: This Is Your Chance, France Baby! (Gateway Records, 2007) Black Cherry (Gateway Records, 2009) There’s A World Outside My Door (Flatland Records, 2013) Back Into The River (Target Records, 2015) Thomas Crawfurd täydentää: ”Teimme sen uudella tavalla. Erityisesti näissä soittotilanteissa bändin jäsenten keskinäinen ymmärrys muodostuu todella tärkeäksi.” KEIKKAILULLA JATKETAAN Viimeisin levy on niin tuore, että FOBilaiset eivät juurikaan ole ehtineet musiikintekomielessä miettiä tulevia. Ulkomaillakin bändi on jo siis vieraillut, keikkailtu on Suomen ohella mm. Toivotaan siis, että tämä edelleen kovassa nousukiidossa oleva ja juurimusiikkiyleisöä ilmiselvästi miellyttävä tanskalaisakti nähdään Suomessa uudelleen vaikkapa jollain vuoden 2016 festarilla. Luemme sujuvasti toisiamme lavalla, ja se on tärkeää. Pyrimme löytämään oman tämän päivän soundimme. hampaat irvessä -tavoite. Thomas Crawfurd painottaakin keskustelussa paitsi bändin jäsenten suurin piirtein samansuuntaisia musiikkillisia mieltymyksiä, myös henkilökemioiden toimivuuden tärkeyttä. Ja kun ollaan soitettu niin pitkään yhdessä, on tekeminen nykyisin aika helppoa. Me emme itse halua karsinoida musiikkiamme tai levyjämme tiukasti johonkin tiettyyn hiekkalaatikkoon. Saksankin suuntaan on tähyilty, ja kiinnostusta ylipäätään lisätä ulkomaan keikkoja toki löytyy, Tanskan keikkamarkkinat kun ovat lopulta suhteellisen suppeat. Noah ehdotteli niissä tilanteissa ratkaisuja ja siten pääsimme etenemään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Crawfurd kiteyttää jälleen: ”Jotenkin tuntuu vahvasti siltä, että jaamme tämän touhun yhdessä ja meillä on jokin, sanaton, sopimus siitä mihin suuntaan tässä askellamme. Morten ja Thomas Crawfurd toteavat melkeinpä yhteen ääneen bändin jäsenten olevan tyytyväisiä prosessiin ja lopputulokseen. Noah on Tanskassa myös varsin tunnettu rock-muusikko, ja hänen taustansa vaikutti levyn soundeihin, annoimme hänen puuttua tiettyihin soundiratkaisuihin, väännellä nappulat. Hän paneutui työhön täysillä. Keikkoja on toki buukattu ajassa eteenpäinkin, seuraavana isompana olivat tätä kirjoitettaessa vuorossa esiintymiset kotimaassa Copenhagen Blues Festivaleilla ja Crossroad Boogie and Blues Festivaleilla syyskuussa, unohtamatta tietenkään loppuvuoden buukkauksia mm. Se on musiikkia, emmekä halua olla sidoksissa mihinkään määriteltyihin raameihin, se on luovuuttakin kahlitsevaa.” HENKILÖKEMIA TOIMII On tunnettua, että bändihommissa soittajien keskinäiset välit ovat ajan oloon erittäin merkityksellisiä. Pohjois-Mississippin hill country -bluesbiisit ovat rakenteeltaan yksinkertaisia, mutta jos niitä oikein kuuntelee, ne ovat voimakkaasti sidoksissa sanoituksiin. Noah teki meihin vaikutuksen, olemme tyytyväisiä hänen työhönsä. Halusimme tehdä asioita täysin oman mielemme mukaan. Yritimme irrottautua kaikista ennakko-odotuksista ja ajatuksista musiikin suhteen. Ei niitä voi ennustaa, eikä ajatella, että ne ovat alusta loppuun vain 8tai 12-tahtisia tms. www.friedokraband.dk. Levy tehtiin Noah Rosanesin studiossa, viidessä päivässä, kuusi tuntia kerrallaan. Yritimme tehdä musiikkia, joka kuulostaisi tämänhetkiseltä FOB:lta ja ilmentäisi mahdollisuuksien mukaan meidän tunnelmiamme näiltä osin, ilman sitoutumista joihinkin musiikillisiin raja-aitoihin tms. Jossain kohdin olimme jumissa jonkun biisin kanssa, löimme vain päätämme seinään, emmekä päässeet eteenpäin. Kemian tulee toki toimia, että hommista ylipäätään tulee jotain, se on tosi keskeinen juttu.” Morten heittää asian huumoriksi tokaisten: ”Meistä Thomas Crawfurd on se kiva tyyppi ja me olemme sitten Thomas Foldbergin kanssa ne hankalat ja vihaiset tyypit!” Yhteinen historia toki yhdistää entisestään, esimerkiksi vuosien mittaiset yhteiset kokemukset jo Blues Brothers Experiencen ajoilta ovat hitsanneet miehiä yhteen. Näen hänen selästään ja takapuolestaan, hah, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mukana on muutama biisi, jotka ovat todella erilaisia aiempiin verrattuna. Elleivät bändin jäsenet tule juttuun keskenään, alkaa se ennen pitkää hiertää yhä enemmän ja vaikuttaa sitten lopulta yhteiseen tekemiseen eli soittamiseenkin. Toivomuksia bändin saamisesta uudelleen Suomeenkin on jälleen esitetty, mm. Mojoon. Morten täsmentää: ”Noah (jonka Crawfurd tunsi jo entuudestaan hyvin) on erittäin valistunut muusikko. Hän tähdentää heidän tunteneen toisensa kauan aikaa, ja olevan varsin onnekkaita, että tulevat keskenään toimeen niin hyvin: ”Kuten kaikki, olemme kukin omanlaisiamme, mutta koska tunnemme toisemme niin hyvin, ei ongelmia ole ollut. Sama juttu, jos bändiä kutsutaan rock-bändiksi. Kenny Brownin (R.L. Mutta emme myöskään kieltäneet itseltämme, ettemmekö voisi tehdä asioita tuolla tai tuolla tavalla pelkästään siksi, että olisimme erilaisia. Ihmisillä on mahdollisesti tiettyjä, joskus aika ahtaitakin ennakko-odotuksia, jos joku bändi kutsuu itseään blues-bändiksi. Itävaltaan, Wienin Americana Festeille ryhmä reissaa jälleen lokakuun lopulla. Burnsiden kitaristi) kanssa soittamisesta meillä on mm. tämän jutun kirjoittajalle RootsEspassa. Norjassa, Itävallassa ja Latviassa. Uuden levyn soundit ovatkin ehkä hitusen rouheammat kuin aiemmilla parilla levyllämme, joku voi kuulla niissä mahdollisesti liikaakin rockia.” Crawfurd jatkaa: ”Kyllähän helposti voi pudota niin sanotusti kahden tuolin väliin. Erilaisuus ei siis ollut millään muotoa ns. Joistakin biiseistä ei tosiaankaan voi ennustaa sinällään, mitä on tulossa
09 8567 3456 Modernin tangon huippuyhtye Gotan Projectin sivuprojektina syntynyt, loistavana live-esiintyjänä tunnettu Plaza Francia yhdistelee tyylikkäästi tangoa ja elektronista popmusiikkia. Tervetulopaketti 22 €: eventsclub.fi tai p. klo 19.30 Savoy-teatteri, Helsinki www.plazafrancia.tv Liput palvelumaksuineen 46 / 41 €, Lippupalvelu ja Savoy. To 29.10. Savoy ei peri palvelumaksua. Laulaja Catherine Ringerin (Les Rita Mitsouko) tulkitsemat sävelmät kertovat rakkaudesta, intohimosta ja sydänsuruista.” CATHERINE RINGER (Les Rita Mitsouko) MÜLLER & MAKAROFF (Gotan Project) “ BluesNews_5-2015_Plaza_Francia_210x297.indd 1 16/09/15 10:12
Onko vuoden takaisesta International Blues Challenge -voitosta ollut apua urallasi. Malaco on iso levyyhtiö ja sen tuotteet tunnetaan kaikkialla. Milloin teit ensimmäisen sooloalbumin. Pääsin silloin finaaliin ja olin siitä otettu. Sipp -taiteilijanimen ottanut Castro teki omalle Baby Boy -merkilleen. Vuonna 2013 löysin Vicksburg Blues Societyn. Se oli varhaisin maistiaiseni viihdyttäjän elämästä, keikkailusta ja kiertämisestä. 12 • 5 2015 ”Minun vastuullani on rakentaa pohjaa bluesin saralla. – Tilanne on tällä hetkellä hyvä. Hän oli ainoa, jonka mukaan vanhempani uskalsivat minut päästää. – Minulla on uusi kosketinsoittaja ja basisti. Raumalla kesällä 2015 Mr. – Joillakin studiolevyilläni soitan suurimman osan instrumenteista itse ja joillakin käytän omaa bändiäni, sillä he tuntevat sovitukseni, koska keikkailemme yhdessä. Se on bluesmaailman soulimpi puoli, kuten olemme sitä joskus kuvailleet. Meillä on hyvä kombinaatio soulbluesia ja traditionaalista bluesia. Sipp keikkailee bändinsä kanssa ympäri maailmaa. Castro aloittikin ennen kymmenettä ikävuottaan. Teimme monta hienoa gospel-kiekkoa kuten ”Time Out” ja ”Against Da Grain”. SIPP M agnoliassa, Mississippissä 25.8.1976 syntynyt Castro Mantale Coleman on ehtinyt jo paljon. Olin juuri valmistunut collegesta ja se oli ensiaskeleeni itsenäisyyteen esiinnyttyäni kaikkien noiden muiden gospelyhtyeiden kanssa. Malaco Records, etelän soulbluesja gospel levy-yhtiö, on julkaissut tänä vuonna hänen cd:nsä ”The Mississippi Blues Child”. Olen siis tuntenut Malacon omistajan Tommy Coach Juniorin pitkään. Keitä ovat bändisi muut muusikot. Sen jälkeen tein soololevyn nimeltä ”Praise Party” indiemerkille. KARI KEMPAS & PIRJO SALMINEN Olet ollut kiireinen viime aikoina. IBC:ssä vuonna 2014 vanhempi veljeni soitti koskettimia, mutta hän ei työnsä vuoksi voi lähteä mukaan kiertueille. Ryhdyin luomaan ja tuottamaan omaa musiikkia. Tapahtumia on paljon ja olemme jo esiintyneet niistä monella kuten Chicago Blues -festivaalilla, Jackson Rhythm’n Blues -festivaalilla ja Mainen North Atlantic Blues -festivaalilla. – Kyllä, ehkä seitsemän tai kahdeksan levyä eri gospelryhmien kanssa. Olemme tyytyväisiä levyn saamista hyvistä arvioista ja Malacon panoksesta sen esittelyssä. Ensilevytyksensä bluesartistina Mr. Saitko Malacolta apua tai ohjeita levyn tuottamiseen. Muutuin taustahahmosta ja säestäjästä itsenäiseksi artistiksi. Memphisissä järjestetyn International Blues Challenge -kilpailun ykkössija Vicksburg Blues Societyn edustajana irtosi vuonna 2014. Tutkin, miltä mahdollisuudet blueskuvioissa näyttävät. Lisäksi hän ryhtyi tekemään töitä Blackberry Recordsille studiomuusikkona mm. Silloin voiton vei Selwyn Birchwood ja olemme hyviä ystäviä. Rakkaus musiikkiin ja sen kuulijoilleen antama inspiraatio ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin raha. – Itse asiassa ajattelin, että levy on paras tapa aloittaa uudella uralla ja päästä pinnalle. Ensimmäinen yhtyeeni oli The True Believers McCombista Mississippistä. Millainen bluesin tilanne on nyt Yhdysvalloissa. He pystyvät luomaan kappaleeseen oikean tunnelman. Teitkö levyjä jo aiemman gospelurasi aikana. Olemme siitä kiitollisia. Sitten tein sopimuksen Malaco Recordsin kanssa ja uusi levymme ”The Mississippi Blues Child” on myynyt hyvin. – Esiinnyin yleisön edessä ensimmäistä kertaa 7-vuotiaana, kun äitini vanhin sisar otti minut mukaansa kiertueelle. Se toimi hyvin. Meillä on melko hyvä keikkatilanne ja viitisenkymmentä viikonloppua tästä eteenpäin on jo buukattu. Levy-yhtiö saa hoitaa markkinointipuolen.. Radiosta kuulin omia kappaleitani ja minua haastateltiin radiokanaville. Albumi ”It’s My Guitar” on kokonaan omatekoinen soittoineen ja miksauksineen. Osallistuin uudelleen seuraavana vuonna keikkailtuamme ensin kilpailujen välisen ajan bändini kanssa ja voitimme. Käytätkö studiomuusikoita vai omaa bändiäsi Malacon äänityssessioissa. Pitkästyin ja päätin tehdä erilaista musiikkia. Sen jälkeen asiat ovat sujuneet hienosti. Tutustuin Memphisissä uusiin ihmisiin ja solmin suhteita. Samoihin aikoihin hän suoritti myös debyyttinsä näyttelijänä James Brown -elokuvassa ”Get On Up”. Rumpali Timothy Henderson on opettaja ja jalkapallovalmentaja, eikä hänkään voi olla mukana kiertueilla niin paljon kuin toivoisimme. Aloitin The True Believersissä vuonna 1995 ja teimme ensimmäisen levyn Blackberry Recordsille, viimeisimmän julkaisi Malaco. Olin itse asiassa mukana kilpailussa ensimmäisen kerran vuonna 2013, kun olin tehnyt bluesuraa vain puolentoista kuukauden ajan. Miten päädyit muusikoksi. – Olen ollut hyvin työllistetty ja voitolla on varmaan siinä osuutensa. Opit tulivat perheen piiristä: isä ja äiti sekä täti olivat gospelmuusikoita ja esiintyivät ympäri etelävaltioita The Starlightsja The Mellownettes -yhtyeidensä kanssa. – Malaco tarjosi apua, mutta olen ollut niin kauan kuvioissa, että tunnen sen läpikotaisin ja teen mieluummin mahdollisimman paljon itse. SIPP MR. Siitä lähtien olen soittanut bluesia. The Williams Brothersin, The Texas Boysin, Rance Allenin ja Yolanda Adamsin kanssa. Ensimmäinen hittini oli All My Blessings. Kappale soi radiokanavilla ja rojaltejakin tuli. Milloin aloitit esiintymisen. Nousujohteinen bluesura on auennut muutamassa vuodessa ja Mr. Malacolla on paljon kokemusta ja tällä uudella levyllä olemme saaneet nimeä sekä bluesettä soulmusiikin puolella. Suuret artistit, kuten Bobby Bland, Johnnie Taylor ja Floyd Taylor ovat kuolleet, ja tehtävä jäi Mississippi Blues Childille.” MR. Sipp esitti vauhdikkaan ja taitavan bluesshow’n, joka tempaisi yleisön mukaansa. Olemme innoissamme. – Esitin gospelmusiikkia 22 vuoden ajan ja sitten pidin kahden vuoden tauon keskittyäkseni perheeseeni. Castron oma ura käynnistyi hänen vuonna 1996 perustamassaan The True Believersissä, jossa hän alkoi tehdä omia kappaleita ja myös laulaa niitä. Takana on 22 vuoden ura gospelmuusikkona ja lukuisia levytyksiä eri gospelryhmien kanssa. Siksi teimme vuonna 2013 levyn nimeltä ”It’s My Guitar”