vuosikerta BN haastattelee: MATT ”GUITAR” MURPHY TOMMY HUNT JIMMY BURNS LARRY McCRAY JOE BONAMASSA TOMI LEINO TRIO LAZY MOOSE BN kertoo elämäntarinoita: CLARENCE ”FROGMAN” HENRY, osa 1 R&B-tenoristit, osa 19: FREDDIE MITCHELL Kaikuja kadunkulmista, osa 7: THE VAN DYKES JOANNE SHAW TAYLOR 197301-14-05 ISSN 0784-7726 BN käy tapahtumissa / BN lukee kirjallisuutta / Muddy Lee Makkonen Halpaa bluesia, osa 4 / BN-arkistojen helmiä: Jamaika / Levytutkailut. N:o 269 (5/2014) Hinta 6,80 € 47
20/18/12 €. Bluesland Productions Proudly Presents: en e t e , s nin d She ars ol ye “ “ InaForsman with HelgeTallqvist Band Savoy-teatteri ke 26.11.2014 klo 19.00 Kasarminkatu 46-48, Helsinki Osta lippu Lippupalvelusta: liput alk
Muutamia vuosia myöhemmin Taylor solmi levytyssopimuksen Ruf Recordsin kanssa, ja yhteistyön tuloksena ilmestyivät cd:t ”White Sugar” (ks. Me olemme hyvin erityylisiä soittajia. – Minun pitäisi ehdottomasti saada mukaan Johnny Cashiä, Muddy Watersia, Rolling Stonesia, Ella Fitzgeraldia, Stevie Ray Vaughania ja Sinatraa. Musiikillisesti“The Dirty Truth” on sekoitus bluesia, rockia ja soulia. En voi vain istua alas ja ryhtyä hommiin. – Harjoittelu! Esikuvilta täytyy tietenkin ottaa vaikutteita, mutta ei kannata yrittää tulla samanlaiseksi. Tosiasiassa kaikki levyni ovat erilaisia. Ehkä vielä jotain muutakin.... Näistä ”White Sugar” on muuten Rufin historian eniten myynyt esikoisalbumi. Olen erityisesti nauttinut Pohjoismaissa soittamisesta, joten toivoisin pääseväni takaisin ensi vuonna. Onko sinulla jotain suosikkikappaleita omassa tuotannossasi, joita tykkäät soittaa. Eikä pidä aliarvioida paniikin voimaa... Musiikin kuuntelu on tärkeää ja täytyy kuunnella artisteja laajalti, eikä jämähtää vain yhteen genreen. Levytimme myös kaiken melko nopealla aikataululla, joten meillä ei ollut mahdollisuutta puuhastella liikaa päällekkäissoittojen kanssa. – En ole sellainen muusikko, että voisin sanoa tekeväni laulun tänään. Samantha Fish kehui Joanne Shaw Tayloria (ks. Joanne Shaw Taylorin uusi levy ”The Dirty Truth” on nähnyt päivänvalon, entä mitä muuta hänelle kuuluu nykyään. Ne voivat käydä raskaiksi ja aina ei tule arvostaneeksi sitä elämäntapaa ja sitä, että saa matkustaa. En ajattele asiaa liikaa, pyrin vain tekemään omat juttuni mahdollisimman hyvin. Minusta on hassua, että meitä verrataan toisiimme, sillä emmehän me kuulosta lainkaan samalta. On tärkeää löytää oma tyylinsä ja persoonallisuutensa. – Minulla ei oikeastaan ole paljoa sanomista siihen, minne kiertueet suuntautuvat, mutta soitan mielelläni missä päin vain. – Kiertueet ovat sekä siunaus että kirous. Täytyy kuitenkin muistaa, että levytin ”White Sugar”- ja ”Diamonds In The Dirt” -albumit 4-6 vuotta sitten. – Soitan mieluusti livenä ja osittain sen takia, koska silloin onnistun mielestäni paremmin. Suosit siis edelleen livenä äänittämistä. Hänellä on koko paletti hallussaan, hän on lahjakas laulaja, säveltäjä, kitaristi ja esiintyjä. Olen ehkä saanut hiukan enemmän huomiota, koska olen nainen. Laulujen aiheet taas voivat olla joko fiktiivisiä tai omaelämäkerrallisia. Johtuisiko kenties hiusten väristä tai... aivan tarpeeksi. Onko siitä ollut apua tai haittaa, että olet nainen melko miesvaltaisella alalla. – Levyn kymmenestä kappaleesta yhdeksän on minun kynästäni ja yhden kirjoitin Kevin Bowen kanssa. – Levy on nimeltään “The Dirty Truth”. JOANNE SHAW TAYLOR P ariin otteeseen Suomessakin vieraillut englantilainen Joanne Shaw Taylor oli Eurythmicsin Dave Stewartin löytö. Olet paljon kiertueella. Voisin soitella istuessani taloni kuistilla jossain syvässä Etelässä. Sam on loistava muusikko. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että olen siinä onnellisessa asemassa, että saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan. Halusin palata takaisin tuohon raakaan alkuvoimaiseen soundimaailmaan, joka minulla oli tuohon aikaan, joten Jim Gaines oli oikea valinta tuottajaksi. – Kun tiedän, että levyn pitää valmistua viikossa niin siinä on inspiraation lähdettä • 5 - 2014 ota minua yhtä vakavasti kuin miespuolisia kollegoitani. BN 264), mutta mitä mieltä Joanne on kilpasiskostaan. Toivottavasti jotkut pitävät musiikistani siinä missä toiset taas eivät pidä. Edellisestä Suomen keikastasi on vierähtänyt hiukan aikaa. RIKU METELINEN Sinulta ilmestyi uusi levy, kertoisitko hiukan siitä. Monet myös muistavat Taylorin soittaneen Annie Lennoxin taustalla kuningatar Elisabetin juhlissa 2012. Minusta hän on yksi parhaista ja minulla on onni kutsua häntä hyväksi ystäväkseni. Olisiko sinulla jotain neuvoja aloitteleville kitaristeille. Toivottavasti soitan vielä silloin, mutta vain itselleni. BN 246), ”Almost Always Never” (ks. BN 257) sekä ”Songs From The Road” -sarjassa julkaistu live-cd/dvd. – ...Ehkä meitä verrataan toisiimme pelkästään siksi, koska olemme naisia. Äänitin sen Tennesseessä ja tuottajana oli Jim Gaines, jonka kanssa tein ensimmäiset kaksi pitkäsoittoani. Aiot siis esiintyä vielä 90-vuotiaana kuten B.B. Hän huomasi lahjakkaan nuoren kitaristin ja pyysi Taylorin mukaan sivuprojektiinsa D.U.P.iin. Maailmassa on paljon hyviä artisteja, joilta voi ottaa niin paljon vaikutteita kuin vain pystyy. Se on saatavana cd-version lisäksi myös vinyylinä. Studiossa oli todella rento tunnelma ja luulen, että Jim sai puristettua parhaat versiot kappaleista. King. Olen kolmekymppinen enkä osaa edes kuvitella, mitä seuraavat 60 vuotta tuovat tullessaan, puhumattakaan kiertueista. Mikä saa sinut kirjoittamaan musiikkia. – Pidän kovasti Samanthasta. Milloin saamme nähdä sinut uudestaan täällä. – Teimme kaiken aika pitkälti samalla tavalla, koska halusin palata takaisin pelkistettyyn soundimaailmaan. Olen kasvanut muusikkona ja uudella levyllä on oma yksilöllinen fiiliksensä. Tiedän myös kokemuksesta, että jotkut eivät -4- – Se riippuu illasta, sanoisin että Watch ‘Em Burn ja Diamonds In The Dirt ovat tämän hetken suosikkini. BN 235), ”Diamonds In The Dirt” (ks. Levytät harvoin covereita, kuinka oli tällä kertaa. jaksaa käydä kiertueella niin paljon kuin hän käy, ja mielestäni hän on oikeassa sanoessaan, että jos hän lopettaisi, hän kuolisi. Nautitko kiertueista ja soittamisesta. Toimitteko studiossa myös samalla metodilla kuin kahden ensimmäisen levyn kanssa. – Oikeastaan sekä että. Myös lastenlapsieni viihdyttäminen kitaralla Etelä-Ranskassa sijaitsevan talon puutarhassa voisi olla kivaa. – GEEZ! Toivottavasti en...! Minusta on ihanaa, kun B.B. Entä mitä musiikkia valitsisit autiolle saarelle. Minulla täytyy olla hiukan painetta niskassa, jotta saan kirjoitettua kappaleita
Fraseerauksensa hän sanoo löytäneensä puhaltajilta, ei kitaristeilta. Howlin’Wolfin bändi soitti West Memphisin 8. Myöhemmin blueskitaristeista hän arvosti lisäksi Albert Collinsia ja Albert Kingiä sekä jazzimiehistä Wes Montgomeryä, Pat Martinoa ja Pat Methenyä. Monet olivat tarpeeksi taitavia jotta voivat soittaa, mutta ei heillä ollut hajuakaan vaikkapa eri tahtilajeista, 3/4, 6/8 ja sen tyyppisistä asioista. Hän jäi sitten vain kotikulmilleen pyörimään. Hän eksyi kerran keikkamatkallaan ja ei sen koommin lähtenyt mihinkään kauemmas. Hänellä ei taimia oikein ollut, mutta se ääni! Miehen ääni oli kuin vaskitorvi tai jotain. Mutta minä kyllä pidän reissaamisesta! Mutta on paljon kavereita, jotka ovat ihan hukassa vieraissa paikoissa. Mutta mielestäni pitää ensin olla tietty ymmärrys perusasioista. 2000-luvun alkupuolella hän oli mukana vakiojäsenenä yhtyeessä Geneva Red & The Roadsters, soittaen siten myös ryhmän vuonna 2000 ilmestyneellä pitkäsoitolla ”In The Red” (Full Cyrkle). Sitä ennen Parker tutustutti Ike Turnerin JUNIOR PARKER Soitettuaan jonkin aikaa siellä täällä, muun muassa Clarence Hinesin bändissä, Matt ja Junior Parker perustivat vuonna 1951 oman yhtyeensä, jolle Matt antoi nimeksi The Blue Flames. – Howlin’ Wolfiin tutustuin ennen kuin häntä vielä tunnettiin, ja opetin hänelle taimin. - 10 -. Tietysti oli paljon kavereita, joilla ei ollut hajuakaan ja silti heistä tuli kuuluisia. Miten se olisi voinut jäädä huomaamatta, enpä tiedä, ei siellä siihen aikaan yöstä enää ketään muutakaan ollut... Minä soitan yhä, mutta en usko että veljeni pystyy enää. Hän oli todella taitava soittaja ja monipuolinen kitaristi. – Paljon on soittajia, jotka eivät halua matkustaa. Minä myös järkkäsin Jr Parkerin Wolfin bändiin. mutta eipä näiden epeleiden kanssa! – Soittajiahan oli moneen junaan. En tiedä soittaako hän vielä, hänellä oli infarkti samoihin aikoihin kuin minullakin ja hänen infarktinsa oli ilmeisesti rankempi kuin minun. Mutta jos minä opetin kavereita, minä opetin miten minun mielestäni homma menee. Hän kuitenkin kuunteli paljon myös paikallisia puhaltajia, kuten Gene Ammonsia, Sonny Stittia ja Arnett Cobbia. Monella Chess-levyllä kitaraa ja bassoa soittanut Reggie Boyd opetti aikanaan kitaransoiton syvempiä saloja niin Mattille kuin Howlin’ Wolfille ja Otis Rushillekin. Vedimme muun muassa Moanin’ At Midnight ja minä kehitin siihen sen bassokulun. Lähes nelikymppinen Howlin’ Wolf hallitsi nuorta yhtyettään isän elkein haluten olla bändinsä ainoa pomo, ja siihen kyllästyneinä Parker ja Murphy lähtivät bändistä jo vuonna 1950. ha ha ha! – Junior Parkerilla oli hyvä taimi ja tuntuma, mutta monien kanssa oli niin, että kun soitettiin 12 tahdin bluesia niin hepä soittivat 13 tai 14, ellei oltu tarkkana. Myöhemmästä huonosta maineestaan huolimatta, hän oli mielestäni ihan hyvä tyyppi. Ikävä juttu. Vielä haastattelua tehtäessä elossa, mutta ilmeisen heikossa kunnossa ollut Floyd Lee Murphy menehtyi 27.3.2014. Eihän se tietysti ollut minulta pois, enkä minä kokenut olevani jotenkin parempi, se ei vaan ollut minun juttuni. Johnny ja Oscar Moore. Bobby ”Blue”Blandin ja Rufus Thomasin levyillä ennen muuttamistaan Chicagoon 1956. Soitetaan 2, 4, 8, 12, 16... Silloinhan hän soitti vain pianoa. kadun kaikissa kuppiloissa, Black Fish Lakessa ja läheisissä kaupungeissa, muun muassa Arkansasin Hughesissa, Little Rockissa ja Stuttgartissa. Seuraavana vuonna bändiin liittyi muun muassa harpisti Junior Parker. Sitten Matt lähti yhtyeestä ja pikkuveljensä Floyd (s. hän vielä näki myöhemmin keskittyvänsä vain jazziin. Mattille tärkeitä artisteja ovat he, jotka yrittävät aina kehittyä ja viedä musiikkia eteenpäin. 1935) tuli kitaraan, soittaen muun muassa Sun-yhtiön Mystery Train- ja Feelin’ Good -raidoilla. Hän hankki sitten kitaran ja toi sen mukanaan, yrittäen kopata joitain juttuja soitostani, mutta hän oli kyllä silloin vielä ihan pihalla kitaran suhteen. Soitimme kerran myöhään Juniorin luona, niitä Howlin’Wolfin blueseja. Seuraavan vuoden alussa nauhoitettiin Junior Parkerin ainoa Modern-single eli Bad Women Bad Whiskey / You’re My Angel. Lisäksi velipoika soitti vielä mm. Niin kuin veljeni Floyd. BOBBY BLAND HOWLIN’ WO LF • 5 - 2014 Howlin’ Wolfiin, ja Ike soitti niin Wolfin kuin Junior Parkerinkin bändissä välillä. Hän asuu nykyään siis Rockfordissa, jotain 100 mailia Chicagosta pohjoiseen. Hän halusi oppia soittamaan kitaraa kuten minä. ja saatte olla varmoja, että seuraavalla kerralla kukaan ei soita 13 tai 14 tahtia! Ha ha ha! Tämä on bluesia. Murphy on opiskellut soittoa paitsi levyiltä ja muilta soittajilta niin myös nuoteista ja jazz-soiton oppaista. – Ike Turnerin kanssa soittelimme paljon West Memphisin ja Arkansasin suunnalla. Eipä ne siitäkään oikeuksia minulle suoneet. Robert Lockwood Junior kuulemma näytti teini-ikäiselle Mattille T-Bone Walkerin käyttämät ysisoinnut. Levy myi paikallisesti hyvin ja oli kohtalainen hitti Memphisin tienoilla. SOITTAJAN URA URKENEE Vuonna 1948 jo lähes nelikymppinen Howlin’ Wolf muutti West Memphisiin (Arkansas) ja päätti perustaa ensimmäisen yhtyeensä. Joskus sitä piti vaan olla niin että hei kaverit, menköön nyt tämän kerran, mutta seuraavat 12 mun silmät on sun selässä... Hän soitti yhtä sointua juuri siihen asti, kun hän oli valmis vaihtamaan. Monet tietysti dissasivat sitä, mutta minun mielestäni se on täysin ok! Esimerkiksi John Lee Hooker. Kitaristivaikuttajana bluesin saralla T-Bone oli tietysti ohittamaton, mutta lisäksi Mattin soitosta kuului Tal Farlow sekä esim. Ensimmäisenä hän palkkasi parikymppisen Murphyn, joka ei ollut bändeissä aiemmin soittanut
Memphis Slimin kanssa he levyttivät Unitedille 1952–54 noin 30 kappaletta, joista monet olivat instrumentaaleja. Sen jälkeen Memphis Slim muutti Eurooppaan - 11 - 5 - 2014 •. Hän liittyi Memphis Slimin yhtyeeseen ja sitten levyttämään United-yhtiölle. Murphy soitti noina vuosina myös mm. Slim kuulemma sanoi, ettei hän sen koommin ilman kitaristia oikein osannut ollakaan. Tässä sessiossa Matt Murphyn kanssa äänitettiin Drifting From Town To Town ja Junior Parkerin laulama Love My Baby. Modern-levyyhtiö ei kuitenkaan julkaissut näitä raitoja sinkkuina, mutta ne päätyivät myöhemmin erinäisille kokoelmalevyille. Memphis Slim (John ”Peter”Chatman) ei ollut aiemmin kitaristeja (eikä harpisteja) sietänyt, vain parissa hänen aiemmassa sessiossaan oli ollut kitaristi mukana. Soittelimme yhdessä todella pitkään, tosin ei ihan yhtäjaksoisesti. Murphy ei näistä sessiosta juuri tienannut, eikä hänelle kirjattu kappaleiden sovittajan kredittiä, minkä Murphy sanoo olleen tärkeänä bisnesoppina myöhemmin elämässään. Bändissä soitti lisäksi mm. Sitä etsi paikkaa, jossa saisi paremman liksan ja keikkaa piisaisi. Murphy paitsi soitti kitaraa myös sovitti kappaleita, jotka ovat Delmarkin julkaisemilla levyillä ”Memphis Slim U.S.A.” ja ”The Come Back”. Matt oli Junior Parkerin mukana myös memphisläisten soittajien avoimessa yhteisössä, jota on myöhemmin kutsuttu nimellä The Beale Streeters. Chicago tuntui sellaiselta. King ja Bobby ”Blue”Bland, Johnny Ace, Rosco Gordon ja Earl Forrest. Mattin liittyessä Richard ”Tuff” Greenillä oli ollut The Rocketeers -yhtyeensä jo muutaman vuoden, eikä se Mattin mukaan ollut enää niin suuressa suosiossa. Levytykset olivat vain sessioita, ei sillä ollut merkitystä keitä siellä soitti. ja Otis Rush. Kingiin, ja toisaalta sanoo uransa aikana levyttäneensä niin monien kanssa, että suurinta osaa hän ei edes muista. CHICAGOON Vuonna 1952 Murphy muutti St Louisin kautta Chicagoon. saksofonisti Lorenzo Smithin ja rumpali Charles Talbotin yhtyeissä. – Niin, kiertelin, kunnes muutin lopulta Chicagoon joskus siinä 1940-50-luvun vaihteessa. – Joo, Memphis Slim etsi minut käsiinsä, halusi minut bändiinsä. – Kaikista soittokavereistani parhaimpia olivat Billie Stepney ja John Calvin... Tuff Greenin luona seinät kuulemma vain peitettiin peitoilla nauhoituksia varten. Palattuaan takaisin Murphy jatkoi vielä Memphis Slimin kanssa ja levytti Vee-Jaylle kahden vuoden ajan (1958–59, ja lisäksi yhden session vuonna 1961, ennen kuin Memphis Slim muutti Ranskaan), tuloksena mm. Hank Crawford. The Sparks ei koskaan levyttänyt, mutta oli kuulemma hyvin suosittu keikkayhtye. CHESS-LEVYT JA EUROOPAN KIERTUE Murphyn uralla 1960-luvun tärkeimpinä virstanpylväinä olivat Chess-sessiot ja “American Folk Blues” -kiertueelle pääseminen vuonna 1963. Olihan minulla jazz-taustaa ja laajempi kokonaiskäsitys kitarasta ja musiikista yleensä. Kiertämiseen kyllästynyt Murphy perusti kuitenkin The Sparks -nimisen kokoonpanon, jossa soittivat rumpuja Billie Stepney, tenorisaksofonia John Calvin ja bassoa paukutti Sam Chatmon. ja pyysi Murphyn mukaansa. LP ”Memphis Slim At The Gate Of Horn”. Soitettuaan Memphis Slimin kanssa kolmeneljä vuotta, vuoden 1955 lopulla Murphy meni armeijaan, ja vietti noin puolitoista vuotta Englannissa. Hän pyöri Lontoossa muun muassa Curly Claytonin kanssa. Matt ei kuitenkaan juurikaan tutustunut B.B. Tuff Greenin orkesterin menetettyä useamman soittajan auto-onnettomuudessa, Murphy päätyi hänen joukkoihinsa. Kaipa minä olin kitaristina sopeutuvaisempi kuin moni muu. Noista kavereista todella pidin. Mutta ajat olivat muuttuneet ja toisaalta Murphy oli ilmeisesti poikkeus. Eri lähteiden mukaan tähän porukkaan kuuluivat myös B.B. Bobby ”Blue” Blandin ensimmäiset levytykset kuitenkin tehtiin ”Tuff”Greenin kotona äveriäässä Etelä-Memphisissä tammikuussa 1952
– John Belushi etsi minut käsiinsä, ja todella halusi minut. Kertoman mukaan Willie Dixon kuunteli Murphyä korvat höröllä ja teki tusinan kappaleita hänen soittamistaan jutuista: – Niin, Willie Dixon varasti toki. Gregory, joka liittyi Cottonin kokoonpanoon vuonna 1975, kertoi soittokokemuksistaan näin: – Liityin Cottonin bändiin syyskuussa 1975, kun Little Bo jäi eläkkeelle soittohommista. sikin kiertueen järjestäjät Horst Lippmannin ja Fritz Raun uransa ehkä jopa tärkeimpinä henkilöinä. – Cottonin bändin kanssa kiertäminen oli hauskaa, mutta välillä matkat olivat pitkiä. BLUES BROTHERS Zaitchik-veljesten keikalla New Yorkissa 1978 Matt tapasi John Belushin ja Dan Aykroydin ensimmäistä kertaa ja lähti heidän matkaansa, koskaan takaisin palaamatta. Hänellä oli matkassa kaksi kitaraa, golfkassi, keilapallo ja Bullworker-harjoituslaite. Matt ei ole koskaan erikoisemmin pitänyt nauhoittamisesta, ja erityisesti Chess-yhtiön nauhoitukset saattoivat kestää kymmeniä ja kymmeniä ottoja. Bändi oli todella innoissaan nauhoituksista. Meistä tuli hyvät ystävät ja kunnioitimme toistemme asennetta harjoitteluun. Matt oli kova golfari ja hänellä oli yksinumeroinen tasoitus. Gregoryn blues jazz -trioon. James oli hyvä pomo ja minulla on paljon hyviä muistoja jameista ja juhlista, joissa olimme. Belushi oli mies minun kulmauksessani. Siinä bändissä soitti urkua Shelton Laster, rumpuja Emmit Spencer ja Gregory hoiti saksofonin ja laulun. Siitä kokoonpanosta muotoutui sitten David ”Lefty” Forsterin perustama Shaboo All-Stars, • 5 - 2014 - 12 -. Toisaalta ideana oli mielestäni alusta lähtien tehdä elokuva. Ja tiedän että Matt ja minä haluaisimme mahdollisuuden remiksata koko albumi, koska meidän mielestä se voisi kuulostaa paremmalta. – Matt piti aina kunnostaan hyvää huolta. Kerran pitkän Chessstudiosession jälkeen Matt kuulemma joutui kolariin nukahdettuaan rattiin. Willie Dixon rekrytoi Murphyn Chessyhtiön sessiokitaristiksi vuosikymmenen vaihteessa. Hänen tulinen soittonsa saikin kehuja lehdistössä. Ensimmäinen pienoinen kansainvälinen läpimurto oli kun Murphy pääsi mukaan toiselle “American Folk Blues” -kiertueelle 1963. Itselleni nuo kaksi filmiä taitavat olla ainoat oikeat elokuvaroolit. Jossain on yhä ainakin tunti instrumentaaleja, jotka nauhoitettiin ja ei sitten koskaan julkaistu. Basisti Charles Calmese ja rumpali Kenny Johnsonhan ovat sittemmin jo kuolleet, kaipaamme heitä suuresti. Bändin managerina oli David ”Lefty” Foster ja Gary John, jotka olivat connecticutilaisen Shaboo Innin omistajia. Hän pyysi myös Murphyn bändiinsä ja paikallisten keikkojen jälkeen ryhmä lähti kiertueelle. Vuonna 1977 Cottonin bändissä koskettimia kilkuttanut Mike Zaitchik perusti Bostonissa oman yhtyeensä The Zaitchik Brothers. Murphya haastatellessani hän mainit- – James oli tsekkaillut soittoani Sonny Boyn, eli Rice Millerin, matkassa, ja olihan meillä silloin levykin, joka oli myös minun nimissäni. Uusi vuosikymmen avasi Murphyn uralla jälleen uuden lehden, sillä 1970-luvun Matt vietti James Cottonin yhtyeessä, levyttäen kolme erinomaista levyä ja kiertäen Yhdysvaltoja ja Kanadaa ristiin rastiin. kaikki huippusoittajia! Se oli huippua! Belushi kertoi Murphylle, että Blues Brothers -elokuva toisi bluesille ja Murphylle ennen kokematonta näkyvyyttä, ja siksi Murphynkin pitää tulla myös valkokankaalle mukaan. Mutta se hessu, joka myöhemmin soitti Bad To The Bone varasti todella paljon The Come Back -levyltämme. Ja se bändi, se soitti kuin unelma. Mutta hän jatkoi harppunsa tuuttaamista, ja hänestä tulikin sitten aika tekijä! Saksofonisti George T. Matt ja minä kummatkin toimme settiin instrumentaalejamme, joita soitimme aina keikan alussa ennen kuin kuin James tuli lavalle. Olivat bluespuristit mitä vaan mieltä Blues Brothersista, Murphylle se oli pelkästään positiivinen käänne ja suuri noste uralle. Mutta olin kyllä soittanut Cottonin kanssa jo kauan aiemmin, samalla suunnalla kuin Ike Turnerin, mutta silloin hänen soittonsa oli vielä aika luokatonta, joten minun piti opettaa taimia hänellekin... ha haa... – John Belushi ja Dan Aykroyd sen Blues Brothersin keksivät, ja mielestäni he halusivat oikeasti tehdä jotain bluesille, viedä asiaa eteenpäin. Ikävä kun hän oli niin koukussa huumeisiin eikä päässyt irti. Murphy soitti muun muassa Chuck Berryn (1960), Muddy Watersin (1961) ja Sonny Boy Williamsonin (Rice Miller) nauhoituksissa, ja myöhemmin myös Koko Taylorin ensilevyllä (nauhoitettu 1965–69). OMA YHTYE JA SHABOO Pian ensimmäisen Blues Brothers -elokuvan jälkeen Matt liittyi George T. Hän ei juonut, ei käyttänyt huumeita ja harjoitteli soittamistaan joka päivä. Jos hän olisi yhä elossa, minusta olisi tullut rikas mies! – Mahtavaahan se oli soittaa tuossa bändissä. Duck Dunn, Steve Cropper, Paul Shafer... Olisi mahtavaa löytää masternauha, sillä mielestäni ne ovat merkittävä pala tämän erinomaisen livebändin historiaa. Siellä oli monia yhteisiä sooloja, joita ei kunnolla miksattu. – Chess-yhtiöllä ne laittoivat minut ensin levyttämään Chuck Berryn kanssa, mutta hänpä ei siitä pitänyt. Olimme 47 viikkoa tien päällä tuon vuoden aikana, soittaen 4-5 iltaa viikossa. Chuck vain soitti niitä samoja vanhoja likkejään samassa sävellajissa, ja lähti sitten litomaan. Olin bändissä vuoden ja lähdin marraskuussa 1976 perustaakseni oman yhtyeeni. ”Live And On The Move” nauhoitettiin kolmen peräkkäisen illan aikana Shaboo Innissä. Mattin kanssa olimme tavanneet jo aiemmin kun bändini Home Cookin’ avasi useita Cottonin bändin keikkoja. Hänellä oli suuri vaikutus omaan soolotyyliini. Matt hoiti bändin sovitustyön niin että valittu materiaali sopi Jamesin esitykseen. Kun minä tulin mukaan, valmistelut ”Live And On The Move” -livelevyä varten olivat jo käynnissä. Matt on selkeästi paras ja monipuolisin kitaristi, jonka kanssa olen koskaan soittanut. Murphy soitti kiertueella Muddy Watersin, Sonny Boyn ja Memphis Slimin taustalla ja lisäksi omat nimikkoinstrumentaalinsa Matt’s Guitar Boogie sekä toisen kitaravetoisen kappaleen Jamboree. Bändin jäsenien välillä ei ollut mitään kitkaa ja matkasimme tiiviinä perheenä. Tarkista vaan niin huomaat, että se on totuus. Meitä oli kuusi soittajaa, kiertuejohtaja/soundimies ja yksi lavamies. Puhallinsektio, kiippari..
Floyd Jr ja minä soitimme ambulanssin, mutta hän ei halunnut mitään apua. Shaboo All-Stars piti tukikonsertin Bostonissa, se oli todella surullista. Virran viemää... Näin kertoi Baron Raymonde: – Olin paikalla kun hän sai ensimmäisen infarktinsa, soitimme Mohecan Sun -kasinolla Connecticutissa. 1980-luvun lopulta lähtien Blues Brothers Band sitten todella lähti lentoon, kiertäen lähes joka vuosi Eurooppaa ja Japania. Siinä ohessa 1994 Matt soitti muun muassa yhdellä Kim Wilsonin levyllä. Lisäksi hän esiintyi viime kesänä Eric Claptonin DVD:lläkin julkaistulla Crossroads-festivaalilla, yhdessä mm. Vuonna 1986 he myös soittivat yhdessä Chicagon blues-festivaalilla. Kuulemma antoi hänelle syntymäpäivälahjaksi vahvarin ja golf-mailasetin. Sittemmin netissä mainostettiin ”Best Foot Forward” -nauhoituksia, mutta siitäkään ei lisätietoa ole herunnut. Mutta halusin antaa yleisölle parhaani. Vuonna 1996 syntyi kelpo jatko-osa ”The Blues Don’t Bother Me!”, jonka levytyksen Baron Raymonde järjesti Northlake Studiossa, New Yorkin osavaltiossa. Steve Cropperin kanssa. Mutta minä taidan olla vain ajopuu, joka menee minne virta vie. Hän oli myös todella suosittu Kanadassa, missä soitimme usein. – Soitin 1997 asti, sen jälkeen teimme yhteistyötä vain silloin tällöin. Vuonna 1990 Matt vihdoin julkaisi oman levyn, ”Way Down South”, niin ikään Antone’syhtiölle. ha ha ha! Vuonna 2012 Matt vihdoin valittiin Blues Hall Of Fameen. James Cottonin bändissä hän teki comebackin vuonna 2010 Chicago Blues Festivaaleilla ja soitti myös yhden keikan Oaklandissa 2013 ja viimeksi Mystic Blues Festivaaleilla kesäkuussa 2014. Toisessa kitarassa tällä mainiolla albumilla on Floyd Murphy. Joo, olenhan minä Suomessa soittanut! Ja innolla odotan, koska pääsisin taas sinne takaisin. Kerrothan kavereille siellä. Helsingistä. Kun hän soitti viimeisen biisin viimeistä ääntä, hän ei pystynyt enää ottamaan käsiään irti kitarasta. Jos voit auttaa niin arvostaisin sitä todella. Chicagossa tietysti vaikka kuinka monet kävivät vierainamme. George Colemanin, Sonny Stittin ja Hank Crawfordin seurassa. Ensimmäisen kerran jälkeen hän kai luuli, että kaikki oli ok, mutta ei ollut. – T-Bone Walker oli hänen ensimmäinen, niin minullekin. Keikka oli pian Mohecan Sun Allstars -livelevyn äänitysten jälkeen (kesäkuussa 2001). – Joitain kuukausia myöhemmin hän sai toisen infarktin Floridassa, ja se olikin sitten paljon pahempi. Muistan ajatelleeni, että kunpa itse pystyisin tuohon tuossa iässä. Hän oli erittäin hyvä bebop-muusikko itsekin ja oli kuulunut Jack McDuffin yhtyeeseen Pat Martinon kanssa. Hän soitti tajuttoman hyvin, kuten yleensä. Hän ei jostain syystä enää ollut kiinnostunut, ilmeisesti Blues Brothersin kiertueiden takia. Soitimme Amsterdamin ja Rooman bluesfestivaaleilla ja San Remon musiikkitapahtumassa. Muista mitä sanoin!. Vuosituhannen vaihteessa Matt muutti eteläiseen Floridaan, Miamin läheiseen Kendalliin, missä hän yhä asuu – vaimonsa Kathyn ja kissojensa ja koiriensa kanssa. Hauskaa oli ja kunnon hotellihuoneet, mutta toisaalta Matt oli myös tarkka, että hommat hoidetaan ammattimaisesti. Toisin kuin 2002 aivohalvauksen saanut Floyd, Matt kuitenkin opetteli vielä soittamaan ja palasi blueslavoille 2008: – Minun infarktini osui oikealle puolelle, veljelläni enemmän vasemmalle. Jos olisin silloin heti lopettanut soittamisen ja hoidattanut vaivani, olisin kai selvinnyt säikähdyksellä. Oli raskasta rundata vuodesta toiseen. Hän ei koskaan saanut korvausta Memphis Slim -nauhoituksista, ja myöhemmin kiertueella, kun ihmiset toivat hänelle levyjä nimmaria varten, hän kirjoitti vain niihin, joista oli maksun saanut. Kesäkuuusa 2001 nauhoitettiin jälkimmäisen bändin livelevy. Torontossa Rushin rumpali soitti meidän kanssamme, Charlottessa taasen Lynyrd Skynyrdin Artimus Pyle. Viimeisin Mattin oma julkaisu on vuodelta 2011, ”Last Call At 40 Watt Club In Athens, Georgia”, joka tosin on nauhoitettu jo vuonna 1986. Hän ei juonut, mutta ei häntä muiden juominen häirinnyt. Ihmiset Italiassa kun kyselivät, miksei Matt tuo Blues Brothersia Italiaan. Soitimme myös B.B. Samalla tämän kunnianosoituksen saivat sopivasti myös “American Folk Blues Festival” -promoottorit Horst Lippmann ja Fritz Rau (joka kuoli elokuussa 2013), harpisti Billy Boy Arnold sekä lauluntekijä Doc Pomus. No toivoisin, että pääsisin tekemään jotain parempaa kuin tuo. Memphis Slimin Cool Down Baby on yksi varhainen poikkeus, mutta soololevyillään hän onneksi myös lauloi. Ei se ollut oikein mitä haluaisin. Vaikeimmat asiat soitossa tehdään ehkä vasemmalla kädellä, ja minulla kävi tuuri. Lisäksi hän oli soittanut mm. Pari vuotta myöhemmin he levyttivät Antone’sissa konserttialbumin James Cottonin kanssa. Lopuksi vielä, Matt pyysi levittämään sanaa siitä, että hän on elossa ja yhä valmis keikoille: – Mistä soittelet. Mutta John Belushi maksoi todella hyvin. Ymmärrän toki, että sinä et näitä organisoi, mutta kun sinä olet siellä ja minä täällä... Blues Brothers Band palasi yhteen ja lähti maailmakiertueilleen sen jälkeen, kun olimme soittaneet Italian televisiossa. Niin ja Montrealin jazz-festivaaleilla. – Mattin bändissä oli aina hyviä jazzin soittajia. Vielä vuonna 2000 ilmestyi ”Lucky Charm” Roesch-yhtiölle. Syy siihen, että Matt ei koskaan lyönyt läpi samalla tavalla kuin niin monet kollegansa, on varmaan siinä, että hän ei ole juurikaan laulanut. Vuonna 2001 lopulla Matt sai kuitenkin aivohalvauksen ja pian toisen. John Belushi oli aina todella ystävällinen hänelle. Näiden ohessa vuonna 1985 Murphy teki Antone’s:issa • 5 - 2014 Memphis Slimin kanssa livelevyn. - 14 - Tämän vuosikymmenen alkuvuodet Matt on kiertänyt lukuisia bluesfestivaaleja, pääasiassa tuntemattomampien bluesyhtyeiden kanssa. Kiersimme myös Europpassa. Kiertueella hän kuitenkin kierrätti useaakin laulajaa, joista harva oli niin karismaattinen, että olisi tuonut jotain lisää bändin soundiin. Sitten myöhemmin liityin itse Rod Stewardin bändiin. Piti olla ajoissa paikalla, piti ajaa itse, ei mitään sekoiluja. sinä olet siellä missä hommat hoituu! Ha ha ha! Haluaisin tulla taas Suomeen, ja kiertää Skandinaviaa. AIVOHALVAUS JA COMEBACK Matt soitti uudelle vuosituhannelle Blues Brothers Bandin kanssa ja muun muassa Shaboo All-Starsista vuosituhannen alussa muodostuneen Mohecan Sun Allstarsin matkassa. Vuonna 2011 oli kyllä huhuja uusista nauhoituksista nimellä ”Passing The Torch”, mutta niistä ei ilmeisesti tullut lopulta mitään. Hän rakasti Djangoa, George Bensonia, Wes Montgomeryä. Viime vuonna Matt soitti ainakin Sax Gordonin mainiolla jump blues -levyllä sekä JC Crossfiren singlellä Sunflower Mississippi Blues, josta Matt itse ei oikein piittaa: – Single JC Crossfiren kanssa... – Matt oli erinomainen bändin vetäjä. Lisäksi veljenpoikansa Floyd Junior järjesti Rotown-yhtiölle levytysdiilin ja 13 kappaletta nauhoitettiin vuonna 2012, mutta ne ovat nyt pölyttymässä jossain hyllyllä, odottamassa Mattin kitararaitoja. Myös Mohecan Sun All-Starsin kanssa 2011 oli kuukauden kiertue. Kingin klubilla Memphisissä ja House of Bluesissa. Vaikka vei kyllä aikaa päästä siitä yli niin huomasin kuitenkin pystyväni yhä soittamaan
Olen kiitollinen Jumalalle siitä, mitä hän on tehnyt puolestani. Bluesmiehistä - 17 - – JB: James oli ”The Man”. Monikaan ei pääse näkemään ja kokemaan sitä mitä me olemme päässeet. – TH: Roy Hamilton oli idolini. – TH: Ihmiset, joilla on paljon rahaa, eivät ole niin onnellisia. Näin hänen esiintyvän ehkä vain kolme kertaa – aina Chicagon Regal-teatterissa. Kingin. – JB: Kun tulimme veljieni kanssa Chicagoon, meitä kutsuttiin nimellä ”country square”... – JB: Esimerkiksi Chicagon West Sidessa yhä asuvan Otis Clayn tunsin paremmin. Monikaan ei tiedä, että hän soittaa kitaristina Little Miltonin Chessille levyttämällä Feel So Bad -singlellä. Purvis Spann, DJ ja manageri, jolla oli oma radioshow, toi kaupunkiin James Brownin lisäksi usein myös muita artisteja kuten Aretha Franklinin, Ike ja Tina Turnerin ja B.B. – TH: He’s my man. Joe Robinson tunnettiin myös Mickey & Sylvia -duon Sylvian aviomiehenä. Sekoitus hyvää ja pahaa, mutta se ei ole koskaan suututtanut minua. – JB: Minäkin olisin voinut olla suurempi tähti, mutta en kadu. Jimmy, teit myös aikoinaan joitakin singlejä. Olen saanut tehdä paljon enemmän kuin odotin ja nähdä monia paikkoja. Levytin myös Bobby Rushin kappaleen Gotta Have Money. Olen kuullut hänen poikaansakin, mutta hän ei ole isänsä veroinen laulaja. Ajattelin, että voisin olla yhtä hyvä kuin alan huiput. Varhaisvuosien jälkeen asiat vain paranivat Scepter Recordsin, B.J. suurimman vaikutuksen tekivät Muddy Waters ja Lightnin’ Hopkins. – JB: Tunsin Willie Smithin. Minun poikani asuu Torontossa Kanadassa ja hänellä on oma bändi. 5 - 2014 •. En suostunut ja minulle vihjailtiin, että urani voi päättyä siihen. Jimmy Mayes kävi Suomessakin Muddy Watersin rumpalin Willie Smithin kanssa. Minua kehuttiin ja se sai minut ajattelemaan ja haluamaan viihdyttäjäksi. – TH: Elämäni on ollut hyvä. Esiinnyin kotona äidilleni ja hänen ystävilleen, jotka tulivat kylään. Minulla on hänen levynsä 1950-luvun alussa tehdystä You Never Walk Alonesta alkaen. Omaelämänkertani ”Only Human, My Soulful Life” ilmestyi Englanissa vuonna 2008. Purvis on edelleen elossa, mutta hänellä on Alzheimerin tauti. Oletteko itse kirjoittaneet omista uristanne. Tommy, olet kokenut paljon urasi varrella. Joku näistä voisi sopia seuraavalle levylleni. Hän soitti pianoa ja kitaraa. Kappaleet The Walk, I Got To Know ja Think ovat hänen hittejään. Olin myös Clyde McPhatterin pojan Vanin konsertissa Bostonissa. Hänen äitinsä on Ruth Brown. – JB: Samoja kuin Tommyn, mutta minä sain vaikutteita myös blueslaulajilta ja -kitaristeilta. Hän oli mahtava, mutta hänen managerinsa ei onnistunut saamaan hänelle nimeä, ja hän kuoli nuorena. Kun tein Humankappaletta, ajattelin häntä. Myös Curtis Mayfield käytti häntä studiossaan. Tein oman show’n. Asioista voi olla eri mieltä ja silti olla ystäviä seuraavana päivänä. Hän on mahtava muusikko. Näin Jackie Wilsonin Regalteatterissa ja naiset repivät vaatteita hänen päältään – ihan niin kuin Tommyltäkin. Major Lance oli myös suuri tähti Regalissa. – TH: Minä olen. Sama juttu kitaristi Phil Upchurchin kanssa. Tein yhden singlen Lenny Kravitzin sedän Al Rokerin levy-yhtiölle ja toisen Dispolle. Minulle naurettiin, kun sanoin, että aion mukaan showbisnekseen. Entä sinun vaikutteesi, Jimmy. Jos ei polttanut ruohoa, ei kuulunut ”perheeseen”. Itse asiassa siitä on noin 50 vuotta kun hän julkaisi ensimmäisen oman singlensä. – JB: Osa niistä on 70-luvulta, osa 60-luvun lopulta. Veljeni Eddie esiintyi joissakin hänen show’issaan vuosina 1962–64. – TH: Niihin aikoihin mafialla oli sormensa pelissä monessa. – TH: Aloitin laulamisen noin 9-vuotiaana. Sen tuotti Barry Despenza, joka kirjoitti Tyrone Davisille hitin Can I Change My Mind. Tommy, teit ensimmäiset levysi Scepterille. Hänhän oli Chessin sessiomuusikko, eikö niin. Minä tulen toimeen päivästä toiseen. Kävin paikallisissa teattereissa katsomassa esityksiä aina kuin mahdollista, hiippailin takahuoneeseen ja näin esiintyjien palaavan lavalta virnistellen. Hänellä on isänsä ääni. Myös Jackie Wilsonin poika Tommy Brooks Wilson esiintyy ja on tehnyt tribuuttishow’n isälleen. Keneltä olet saanut lauluusi vaikutteita, Tommy. Kun olet yhteydessä häneen, sano terveiset hänen isältään. Kerran kadulla minua lähestyi kaksi italialaista kaveria, jotka sanoivat pomonsa haluavan jutella kanssani. Pidin myös Jimmy McCracklinin äänestä. Musiikilla on suuri merkitys ihmisten elämässä. Olen iloinen siitä, että minut on valittu tähän osaan. Jimmy Mayes kirjoitti viime vuonna urastaan kirjan ”The Amazing Jimmy Mayes: Sideman To The Stars”. Hänellä oli hyvää ruohoa... Esiinnyimme yhdessä 1950-luvulla koulujen record hop -tansseissa. Jotkut haluavat tulla lääkäreiksi tai asianajajiksi – minä halusin laulajaksi ja se on ollut elämäni tarkoitus. Olivatko ne r’n’b:tä tai soulia. NUORUUSVUOSIEN SANKARIT Tommy, milloin ryhdyit laulamaan. Olen kokenut pettymyksiä, mutta jos se katkeroittaisi, siitä ei seuraisi mitään hyvää. Thomasin, Roy Hamiltonin, Dee Dee Warwickin, Chuck Jacksonin ja The Shirellesin myötä. Donny Hathaway soitti pianoa yhdellä singlelläsi. Mitä mieltä olet James Brownista. Se on ällistyttävää. – TH: Olemme kaikki käyneet sen tien aikoinaan. – JB: Hän soitti mille tahansa levy-yhtiölle, joka maksoi sessiosta. En ole vihainen kenellekään. TOMMY HUNT Olemme Jimmy Mayesin kanssa Facebookystäviä ja kun hän huomasi Stompin’ at the Savoyn mainoksesta, että olet tulossa Suomeen, hän pyysi minua sanomaan terveiset sinulle Tommy. Varttuessani kuulin bluesia ympärilläni, mutta pidin monenlaisesta musiikista. Joe Robinson, joka tuotti levyjä jossain päin New Jerseytä, ja jolla oli yhteyksiä mafiaan, halusi tehdä sopimuksen kanssani. – TH: Olin onnekas, kun sain nähdä joitakin huippuesiintyjistä ennen heidän kuolemaansa. Jos kuuntelee Vania silmät kiinni, voisi kuvitella laulajan olevan Clyde. Kieltäytyjiä oli tapana kutsua nimellä ”square”. Kaikki eivät voi olla huipulla. Kukaan ei saanut minua muuttamaan mieltäni. Oliko levy-yhtiö kytköksissä mafiaan, kuten väitetään. Vaikka olisi vihainen tai surullinen, kun istuu alas, ottaa drinkin ja pistää levyn soimaan, löytää taas oman itsensä. Kiitän luojaani joka päivä uudesta päivästä, sillä koskaan ei voi tietää milloin ei enää herää
Kävin usein lapsena hänen luonaan ja hänellä oli tapana viedä minua mukanaan klubeihin. Hän kertoi minulle Tommy McClennanista ja kappaleen lickit ovat peräisin McClennanilta. Hän pyysi minua sinne soittamaan kanssaan seuraavana maanantaina. Se on minulle vaikeaa ja vaatii työtä. – JB: Kyllä, mutta levybisnes ei ole enää samanlaista kuin ennen. – TH: Niillä oli kaikilla omat hämärät bisneksensä. En kuitenkaan ollut lähdössä mukaan rahan vuoksi, sillä minulla oli silloin hyvä työ, josta ansaitsin 900 dollaria viikossa. Kun soitan Buddy Guy’s Legendsissä, he tulevat joskus jammaamaan kanssani. Nostimme Johnnyn kanssa Smoke Daddy -klubin kartalle. Saitko levyn jakelun hoidettua. Viime aikoina en ole ollut kovin ahkera. Curtisillahan oli 1970-luvulla Curtomstudionsa Chicagossa. Ongelma on siinä, etten ole löytänyt inspiraatiota uusien kappaleiden tekemiseen. Olen esiintynyt veljeni kanssa myös Chicago Blues -festivaalilla. Iän myötä sitä helposti menettää sen nälän, joka pitää vauhdissa. – JB: Levy-yhtiöhän sai vapaasti itse arvioida, koska investointi oli katettu. Meillä oli tapana juhlia syntymäpäiviä yhdessä. Eddie Kirklandiin. Hän oli mahtava kitaristi. – TH: Isäpuoleni Jelly (Paul Lindsey ”Jelly”Holt) oli rumpali ja hänellä oli yhtye nimeltä The Four Blazes, joka esiintyi monissa Chicagon Downtownin klubeissa. He soittivat sitä oikein. Pidän sikäläisestä ruoasta: se muistuttaa papuineen paljon sitä, jota mustat tekevät. Se ei siis menestynyt niin hyvin kuin olisi voinut. LEVYNTEKOUUTISIA ”Leaving Here Walking” -cd:llä on myös omia kappaleitasi. Demetria myös. Helen lopetti koulun kesken mennäkseen naimisiin Curtisin kanssa. – JB: Kyllä vain, levytän taas lokakuussa. Hän kertoi myös, ettei palkkio ole suuri: 20 dollaria sekä ruoka ja juoma. Minä en koskaan kyennyt siihen. MUUTOSTEN TUULET PUHALTAVAT Jimmy, musiikki on muuttunut paljon siitä, kun aloitit uraasi 1950- ja-60-luvuilla. Mutta tällainen siitä sitten tuli. Monet pitävät siitä. Studion nimi Curtom tulee Curtisin ja Eddie Thomasin nimistä. Olen syntynyt lauantaina 27.2.1943 ja hän, vanhin sisarentyttäreni 28.2.1943. Kävin usein 60-luvulla Gate of Horn -klubilla katsomassa Odettaa, näin Big Bill Broonzyn, Josh Whiten, Big Joe Williamsin. Curtis ja minä kävimme samassa parturissa ja jäätelöbaarissa. Carolyn oli hänen tyttöystävänsä niihin aikoihin. Kävin usein Eddien luona Detroitissa ja tutustuin hänen kauttaan Detroitin bluesartisteihin, mm. United oli varmaan ensimmäinen levy-yhtiö, joka oli afroamerikkalaisessa omistuksessa. Jimmy, olet tehnyt cd:n Quique Gómezin ja Luca Giordanon kanssa. McDaniel on The Four Blazes -yhtyeen kitaristin Floyd McDanielin poika. Levykauppoja on vähemmän ja asiat ovat muuttuneet. • 5 - 2014 – JB: Lauluun Miss Annie Lou sain idean veljeltäni Eddie Burnsilta. Paikkojen omistajat eivät halunneet päästää lapsia sisään, mutta Jelly sanoi, että esittäisin vain yhden kappaleen. Olin ensin haluton levyttämään kappaletta, koska se ei ollut minusta riittävän ”bluesy”. Olet tehnyt cd:n myös veljesi Eddien kanssa. – JB: Kyllä, Bob Koester voisi kertoa monta tarinaa. – JB: Kyllä, se on suunnitelmissa. – JB: Kyllä, tunsin myös hänen liikekumppaninsa ja olen yhä heihin yhteydessä. Basistini E.G. – JB: ”Leaving Here Walking” -albumilla on myös Curtis Mayfieldin kappale Gypsy Woman. Boogie Chillen mukailtuna. En pienenä edes tunnistanut kaikkia niitä artisteja, joita klubeilla näin, mutta heidän joukossaan on varmasti ollut Cab Calloway, Duke Ellington, Billie Holiday ja monta muuta. Dick Shurman tuottaa sen Delmarkille. Mukana on sama bändi kuin konsertti-cd/dvd:llä ”Live At B.L.U.E.S” lukuun ottamatta rumpalia. – TH: Lopulta kun menin kysymään maksua hitistäni Human, levy-yhtiö laski, että posti-. Better Know What You’re Doing on vanhempi kappaleeni ja sen vaikutteet ovat peräisin John Lee Hookerilta lukuun ottamatta rytminvaihdoksia. - 18 - Ja uusi cd on siis työn alla. Tunsin myös hänen ensimmäisen vaimonsa Helenin. – JB: Kyllä, mutta bluesia on ollut aina. Kävin high schoolia Curtisin kanssa ja vierailin usein hänen kotonaan. Enemmän minua kiinnosti se tapa, millä Rockin’Johnnyn bändi esitti Chicago-bluesia. Viimeisin cd:si on ”Stuck In The Middle”. – JB: Kyllä, silloin 1990-luvulla. Se sai hyvät arvostelut, mutten onnistunut markkinoimaan sitä niin kuin olisin halunnut, koska vaatii rahaa saada levy lehtiin ja mainoksiin. Siitä se vedätys aina alkoi. Vera Taylor oli vanhimman sisareni tytär. Delmark Records julkaisi The Four Blazesin levyn ”Mary Jo” (DE-704), jonka materiaalia ilmestyi alun perin United-merkillä. Oletko kirjoittanut cd:lle uusia kappaleita. – JB: Kyllä, ”Snake Eyes” -cd:n Delmarkille. Se ei oikeastaan ole olleenkaan bluesia vaan musiikkia, jota olen aina halunnut tehdä. Juttelin hänen kanssaan juuri viime viikolla. – JB: Sanoivat, että heidän pitää ensin saada katetta investoinnilleen muusikkoon, ennen kuin maksavat rojalteja. Olen syntynyt päivää aikaisemmin kuin Vera. Huijasivatko kaikki levy-yhtiöt rojalteissa 1950-60-luvuilla. 1950- ja 60-luvuilla soitettiin folkmusiikkia, mutta se oli bluesia akustisesti soitettuna. – JB: Kyllä, tuotin sen itse omalle levymerkilleni. Big Joe ja vanhin siskoni pystyivät juomaan viskiä kuin maitoa. – TH: Se oli varoitusmerkki ja silloin kannatti perääntyä, jos ei halunnut tapella. – JB: Kyllä, teimme ”Chicago 3011 Studios Sessions” -cd:n Chicagossa ja olen kiertänyt heidän kanssaan Espanjassa ja Italiassa. Curtis oli samanikäinen kuin minä, mutta hän taisi lopettaa koulun saatuaan ensimmäisen hittilevynsä. Olen esiintynyt paljon Espanjassa. Levyllä oli mukana myös Eddie C. Olet saanut palkintojakin ensimmäisestä Delmark-cd:stäsi ”Leaving Here Walking”. Olen esiintynyt paljon Eddie Taylor Juniorin sekä Tim ja Larry Taylorin kanssa. Campbell, Billy Branch, Bob Stroger ja moni muu chicagolainen muusikko. Niihin aikoihin Delmark teki sopimuksen Big Joe Williamsin kanssa. Se on yksi parhaimpia cd-levyjäni, mutta se ei ole bluesia. – JB: Niin oli. En pidä uuden bändin kouluttamisesta, ja se muuttaa aina soundia. – TH: Ei voi olla totta! Muistan, että yhtyeen kitaristilla oli tapana opettaa minua kun olin lapsi. Eddie Thomas hoiti keikkavarauksiani kaupungissa ennen päätymistään Curtisin liikekumppaniksi. Kun hän oli esiintymässä 5011-klubilla West Sidessä Tail Draggerin kanssa, hän kertoi minulle juuri silloin avatusta Smoke Daddystä. Lisäksi olen levyttänyt The Flying Saucers -nimisen bändin kanssa. Tein levyn Rockin’ Johnnyn bändin säestyksellä. Olin ajatellut myös sovittaa uudelleen joitain vanhoja kappaleitani. – Edesmenneen Eddie Taylorin vaimo oli sisarentyttäreni
En ole sittemmin käynyt noissa maissa, mutta meillä oli silloin hauskaa. – Nautin todella siitä kiertueesta Venäjällä ja Turkissa. Perhe muutti 1970-luvun alussa Saginawiin, Michiganiin lähelle Detroitia parempien työllisyysnäkymien houkuttelemana. Emme halua kieltäytyä mistään työtilaisuudesta. – Matkustaminen ja aikaero väsyttävät. Siskon ohjeita noudattaen hän perehtyi bluesin ”kuninkaallisiin”: B.B. • 5 - 2014 - 20 -. Niillä pidetään hauskaa ja mukana on hyviä bändejä. Kuinka usein yleensä käyt kiertämässä Euroopassa. LARRY McCRAY L arry McCray syntyi 5.4.1960 Magnoliassa, Arkansasissa. Kiertueitamme ovat hoitaneet ohjelmatoimistot Saksasta ja Tanskasta käsin. Saamme uusia ystäviä ja opimme uusia asioita. Olisi hienoa, jos tilaisuuksia olisi enemmän, mutta meillä on paljon muitakin keikkoja. Muistelen, että tapasimme Pietarissa Efes Blues -festivaalilla joitakin vuosia sitten. Olenhan minä aiemminkin matkustanut, mutta se on raskaampaa nykyään. Larry McCrayllä on kaikki mahdollisuudet nousta seuraavaksi isoksi nimeksi. Seuraava, Mike Vernonin tuottama levy ”Delta Hurricane” avasi ovia ja Larry pääsi kiertueelle mm. Olen tavannut heitä silloin tällöin ja olimme kaikki mukana Legendary Blues Cruisella Kansas Citystä. Levydebyytti ”Ambition” julkaistiin vuonna 1990 (Virgin/Pointblank Records). – Ei ketään yksinoikeudella. Jos sinulla ikinä on tilaisuus siihen, kannattaa lähteä jollekin noista risteilyistä. Mutta rakastan edelleen musiikkiani ja kiertue-elämää. Veljiensä kanssa perustamassaan bändissä Larry pääsi esiintymään paikallisissa klubeissa. KARI KEMPAS Miten voit. Kingiin, Freddie Kingiin ja Albert Kingiin. Tähän mennessä studioalbumeja on julkaistu seitsemän, Virgin-, Atomic Theory-, House of Blues-, DixieFrog- ja Larryn omalla Magnolia-levymerkillä. Onko sinulla Euroopassa joku, joka hoitaa kiertuebuukkaukset. Kitaransoiton alkeet Larry oppi sisareltaan Claralta, joka oli esiintynyt jo 1960-luvulla Arkansasissa The Rockets -yhtyeen kanssa. Lucky Petersonin, Warren Haynesin, Sista Monican, Bernard Allisonin, Larry Garnerin, James Cottonin, John Primerin, Derek Trucksin ja House of Blues -yhtiön tribuuttilevyillä. Taitava kitaristi-laulaja esittää traditionaalista bluesia sekä bluesrockia, johon hän yhdistää vaikutteita eri tyyleistä saaden soittonsa kuulostamaan tuoreelta ja omaperäiseltä. Teemme mielellämme yhteistyötä kenen tahansa kanssa. Larry Garner, Sherrie Williams ja Sax Gordon olivat silloin myös kiertueella mukana. Minusta on mukava tulla festivaaleille, missä kaikki on uutta: emme tunne ketään ja kuviot ovat uudet. Sessiomuusikkona Larry McCray on ollut mukana mm. – Yleensä varmaan kolme tai neljä kertaa vuodessa. Albert Collinsin kanssa