Blues News 5/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

N:o 257 (5/2012) Hinta 6,50 ? 45. vuosikerta MITCH KASHMAR SON HOUSE GREEDY PIG TEXAS OIL Henkilökuvissa: KAPA MONTONEN ja OLLI ONTRONEN Motown-kummajaiset, osa 4: POIKAYHTYEET R&B-tenoristit, osa 7: LEE ALLEN Päivän puheenaiheena: BLUES JA TERVEYS CAROLINA CHOCOLATE DROPS 197301-12-05 ISSN 0784-7726 Juhani Ritvanen in memoriam / Blues News from England / Halpaa Bluesia, osa 3 Sähköistä Bluesia / RootsEspa 2012 / Blues Cruise II / Lahti Blues & Roots 2012
PETE 3 / DORKABILL Y TRION UUSI LEVY ON ENSIMMÄINEN PETEN ALBUMI 10 VUOTEEN. TYMÄKÄSSÄ ?MUSTASSA ROCKABILLYSSÄ? KOHTAAVAT BO DIDDLEY JA JOHNNY CASH. CD / LTD LP / DOWNLOAD ROCK-OLA / BEAUTIFUL ROUGH 28 BIISIÄ KOKO URAN KATTAVALLA KOKOELMALLA, MUKANA NELJÄ UUTTA AIEMMIN JULKAISEMATONTA RAITAA CD THE BLUE CA TS / THE TUNNEL KISSOJEN KLASSIKKOLEVY VUODELTA -92 UUDELLEENMASTEROITUNA, BONUKSENA G-MEN -NIMELLÄ TEHDYN EP:N BIISIT CD. ?THE BLUES HAD A BABY AND THEY NAMED IT ROCK AND ROLL? BLUELIGHT RECORDSIN SYKSYN 2012 JULKAISUT THE BLUE CA TS / BEST DA WN YET BRITTILÄISEN NEO-ROCKABILLYN PIONEERIBÄNDIN ENSIMMÄINEN UUSI LEVY 20 VUOTEEN CD / LTD DOUBLE 10. LP / DOWNLOAD MIKi LAMARR / IN HiGH FiDELITY SUOMIBILLYN KUUMIMMAN UUDEN NAISLAULAJAN DEBYYTTIALBUMI, MUISTA MYÖS KEVÄÄLLÄ JULKAISTU NELJÄN BIISIN 10?EP CD / LTD LP / DOWNLOAD BOPPIN
50 Levytutkailut ................................................................ Preachin. Matkaseura pyöri ympyrää nenä kiinni kaupan kitaroissa, minä tönötin odotellen kaupan ainoalla jakkaralla lähellä myyntitiskiä. ja bongasimme jonossa Jimmie Vaughanin; vaatimattomasti samoissa vaatteissa kuin edellisenäkin päivänä, maitoa, juustoa ja muita arkielossapysymistarvikkeita kärryssään. Mainion keikka- ja tapahtumatarjonnan ohella yksi blues-rootsmaailman syksyn ilouutinen on se, että Länsirannikkomme saa nautittavakseen FBS ry:n kokoaman ja työstämän valokuvanäyttelyn ?Näyttelykuvia blues-Suomesta . Länsirannikon helmi.....................4 Carolina Chocolate Drops .......................................... Huhtikuussa Helsingin Musiikkitalossa esillä ollut näyttely matkaa Turkuun Brinkkalan Galleriaan, jossa se on esillä 30.11.2012?6.1.2013. Joskus on tullut vinkkejä siitä, että olisi mukava lukea toimittajien omia (lyhyitä) muisteloita blues-roots-maailmassa koetuista ?huippuhetkistä. Puoli vuosisataa suomalaisen bluesharrastuksen sielunmaisemaa?. 13 Olli Ontronen . Ilta sujui sitten rattoisasti väitellessä siitä, kumman nimikirjoitus on ?arvokkaampi?; se, joka on saatu fanijonossa Tavastialla, vaiko se, joka on bongattu Austinin supermarketissa kahdenkeskisen jutustelun lomassa. Mukava olisi siis lukea (lyhyitä) muisteloita muidenkin alan harrastajien huippuhetkistä, hetken kantamoisista ja sattumuksista. 36 -3- Halpaa Bluesia, osa 3 ................................................ olosuhteissa. Seuraavana päivänä toisella puolen Austinia olimme penkoneet erään levykaupan läpi noin kahdessa tunnissa ja kaipasimme jotain juotavaa, joten suuntasimme kadun toiselle puolen supermarketiin. Pyytelin aluksi toki vuolaasti anteeksi sitä, että häiritsin herraa arkiaskareissaan (tiedän, tosi keljua), kerroin sitten mistä olen ja sen, että hänet on henk.koht. Päiväohjelmaan Austinissa(kin) kuului tietysti mm. Seuraava omani liittyykin sitten Denmark Streetin soitinkauppaan ja John Paul Jonesiin... Hyvää syksyn jatkoa kaikille . ja spontaanina ihmisenä huomasinkin seuraavassa hetkessä jo koputtavani herraa olkapäähän leveän hymyn kera ?Hi, nice to meet You again?! Jimmie kääntyi vastaten heti leveään hymyyni ja tervehdykseeni. Kiitokset taas kaikille lehden tekoa edesauttaneille! Kuuma festari-tapahtumakesä on takana, mutta kiinnostavat alan aktiviteetit jatkavat voittokulkuaan syksynkin kuluessa; tapahtumatietoja löytyy kattavasti mm. Työn raskaan raatajat....................... vuosikerta / Volume 45 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Editor-in-chief: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: Tekstit ja ilmoitukset BN-numeroon 6/2012 oltava toimituksessa viimeistään 23.11.-12! Blues Newsin vuositilaus 2012: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Hinta 38 euroa. levy- ja kitarakauppojen kiertely. 45 BN käy keikoilla ........................................................... 2012: N:o 1/12: vko 08 N:o 3/12: vko 25 N:o 5/12: vko 43 N:o 2/12: vko 18 N:o 4/12: vko 36 N:o 6/12: vko 51 5 - 2012 ?. Tie juurille ................................. 32 Son House . . ja olkaahan edelleen kiltisti! Maiju Lasola FBS ry:n SYYSKOKOUS (valitaan yhdistyksen hallitus ja hallituksen puheenjohtaja vuodelle 2013 ym.) sekä PERINTEISET PIKKUJOULUT yhdistyksen ?läävässä. Rauman suunnalta sain hiljattain viimeisen kannustuspotkun kertoa erään omista highlighteistani julkisesti BN:n sivuilla: Syksyllä 2009 reissasin kolme viikkoa USA:ssa, matkaseurana yksi basisti ja kaksi kitaristia. 19 Blues ja terveys ............................................................ Astuttuamme sisään erääseen postimerkin kokoiseen kitarapajaan bongasimme välittömästi Jimmie Vaughanin heittämässä rennosti läppää omistajan kanssa. (Suonionkatu 6) lauantaina 24.11. 15 Texas Oil ........................................................................ Tämän alustuksen jälkeen innostuimme vaihtamaan ajatuksia puolin ja toisin; Jimmie kysyi kiinnostuneena road tripistämme, syitä siihen, Suomesta (vaikutti hieman epätietoiselta siitä, että olisi joskus soittanut Suomessa) jne. J. ansiokkaalta www. blues-finland.com -sivustolta. The Blues............................ bongattu keikalla mm. 43 Muddy Lee Makkonen (V. rates): 1/4 sivu mv (1/4 page b/w) 1/3 sivu mv (1/3 page b/w) 1/2 sivu mv (1/2 page b/w) 1/1 sivu mv (1/1 page b/w) 1/2 sivu väri (1/2 page col) 1/1 sivu väri (1/1 page col) 100 eur 130 eur 180 eur 290 eur 220 eur 350 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, J-P Berg, Norman Darwen, Harri Haka, Pete Hoppula, Pekka Isomäki, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Marko Junttila, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Jermu Korhola, Piia Leino, Miranda Lindqvist, Riku Metelinen, Seppo Niinikuru, Pertti Ñurmi, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Stéphane Pellennec, Ville Pirinen, Markku Pyykkönen, Elina Rantalainen, Jarkko Ravi, Jorma Riihikoski, Jussi Ronkainen, Pasi Rytkönen, Pirjo Salminen, Jarmo Santavuori, Erkki Sironen, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies Etukansi: Carolina Chocolate Drops © Julie Roberts / Nonesuch Records Painopaikka: Lönnberg Paino Oy, Helsinki Käsissänne on jälleen mojova lukupaketti Blues Newsia, sen parissa on toivoaksemme hyvä viihdyttää itseään syksyn pimenevinä iltoina ja päivinä. Sadasosasekunnissa ajattelin; ?This is faith. Automatkamme suuntautui Texasiin, Louisianaan ja Mississippiin, Austinin ollessa näin ollen toki yksi vähän pidemmän stopin kohde. Seurasi kommentti ?on mullakin Jimmien nimmari, sain sen Tavastian keikan jälkeen, puoli tuntia jonotettuani.. Jossain välissä tempaisin laukustani basistisiippani hetkeä aiemmin levykaupasta ostamansa Jimmien levyn, herra vetäisi siihen nimmarit ja erilliselle paperilapulle vielä henkilökohtaiset toivotukset. Kuultuaan kertomukseni kohtaamisesta (market-seurani naureskellessa vieressä tempaukselleni), olin huomaavinani kasvojen värinsä hieman vaihtuvan ja ilmeensä muuttuvan totiseksi. muistakin kuin vain niistä keikkakokemuksista. 20 Motown-kummajaiset, osa 4: poikayhtyeet ........ Tekstejä tuli tällä kertaa niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet vakiosivumääräämme eli 68 sivuun, joten BN:n tämän vuoden kuutosnumeronkin kehittely on jo päässyt hyvään alkuun. Lokakuussa 2012 BLUES NEWS Blues- ja juurimusiikin lehti www.bluesnews.fi 45. 46 Blues News from England ......................................... Tilaukseen sisältyy 6 lehden sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Ilmoitushinnat (ad. Kallio) ....... Jimmie lähti ja hetken kuluttua mekin, vaikuttuneina staran näkemisestä sattumalta livenä näinkin ?intiimeissä. Väistämättä kuulin, että Jimmie oli hakemassa korjattavana ollutta kitaraansa. Häveliäänä suomalaisena en tietenkään avannut suutani, saati lähestynyt staraa, kunhan vain parin metrin päästä leiskautin hymyn aina kun hän puolestaan hymyillen otti meikäläiseen katsekontaktin tietoisena siitä, että kuulin kaiken läpänheittonsa. Kaverikuvaan en sentään pyytänyt ? joku roti minullakin! Erosimme hyvässä hengessä vilkutellen puolin ja toisin. Toinen seurueemme kitaristeista oli jäänyt levykauppaan siksi aikaa, kun me muut kävimme supermarketissa (kaksi tuntiahan on tunnetusti eräille meistä liian lyhyt aika yhden levydivarin katsastamiseen). Tavastialla vuonna nakki about 30 vuotta sitten jne. 11 Greedy Pig . 26 R&B-fonistit, osa 7: Lee Allen .................................... 51 Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. Suomibluesin uudistaja............... Pirinen . 16 Juhani Ritvanen 1948?2012 .................................... Ostokset kerättyämme asetuimme noin kilometrin pituiseen kassajonoon . 41 Sähköistä bluesia ....................................................... klo 17 alkaen. Tervetuloa sankoin joukoin! Sisällysluettelo Mitch Kashmar . 8 Kapa Montonen
-albumi keräsi kehut blueslehdissä ympäri maailman, kuten seuraavakin julkaisu ?Wake Up And Worry?. 5 - 2012 -4- © Delta Groove Records MITCH KASHMAR. 1960) tuli yleiseen tietoisuuteen Pontiax-yhtyeen taitavana laulaja-harpistina. Hiljaisella kaudella 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Mitch julkaisi omalla nimellään yhden omakustanteen. Vuonna 2005 Kashmar sai levytyssopimuksen länsirannikon johtavan blueslevy-yhtiön Delta Grooven kanssa. Nyt Mitch saapuu lokakuussa kolmannen kerran Suomeen ja esiintyy T. Länsirannikon helmi! K alifornian Santa Barbarasta kotoisin oleva Mitch Kashmar (s. Leinon bändin kanssa. KARI KEMPAS . Los Angelesiin siirryttyään Kashmar tutustui alan paikallisiin nimiin sekä vielä elossa oleviin blueslegendoihin, joiden rinnalla hän pääsi myös soittamaan. William Clarken kanssa hän teki huuliharppuduetonkin Pontiaxin albumille. Vuonna 1989 ilmestyneen debyyttilevyn myötä hän aloitti laajamittaisemman keikkailun, myös Euroopassa. ?Live At Labatt. taas antoi käsityksen Kashmarin keikkatyöskentelystä. Mitch Kashmar on tehnyt myös sessiomuusikon työtä niin huuliharpistina kuin laulajanakin. Neljä ja puoli vuotta kestänyt pesti funkbändin Warin huuliharpistina poiki yhden live-dvd:n sekä rutkasti kokemusta erityylisestä musiikista. Delta Groove julkaisi vuonna 2010 Pontiax-yhtyeen vinyylin cd:nä kahdella uudella kappaleella varustettuna. ?Nickels & Dimes
Niin sitten vietimme aikaa yhdessä ja tein joitain keikkojakin hänen kanssaan. En ollut ajatellut bändin kanssa muutamalla keikalla 80-luvulla. asiaa enkä ollut huomannut eroa. me olemme mukana. Länsirannikon bluesissa yhteistyö rumpalien ja basistien kanssa on vähän erilaista kuin Chicagobluesissa, eikö niin? . Osasyy on varmaan maantieteessä tai rannikkoalueen avoimessa mentaliteetissa. Meille monille blues- ja muille muusikoille juominen on mieluista. Minäkin olen varmasti juonut osani, ja minun piti tehdä paljon töitä lopettaakseni. Aloitin huuliharpun soiton, kun olin noin 16-vuotias. Muutin Los Angelesiin heti täytettyäni 21 vuotta ja silloin alkoi tapahtua paljon. Liikuin yleensä joidenkin vanhempien kavereiden kanssa ja yksi heistä oli tosi cool. Levyn teon jälkeen kaupoissa näkyi vinyylejä ehkä vielä noin viiden kuukauden ajan. Kyllä, on mielenkiintoista, miten asiat kehittyvät eri lailla eri alueilla. Remasteroimme levyn ja saimme kokoon useimmat bändin jäsenistä ja teimme siihen kaksi uutta kappaletta. Se oli sitä bluesia, jota ensin kuulin. Ostimme paljon levyjä ja kuuntelin paljon Motownin musiikkia. Tästä tuli mieleeni kun näin William Clarken esiinWilliamiin, Rodiin ja Kimiin ja soitinkin sitten heidän tyvän Santa Barbarassa. Sen ansiosta pystyn kiertämään yksin ja puhumaan kitaristeille musiikin termein sekä tekemään sointukaavioita. jota en tosin tavannut . Kyllä, meidän kaikkien kiertävien muusikoiden pitäisi ikääntyessämme osata hellittää vähän ja muuttaa käyttäytymistämme. Silloin tehtiin ensimmäisiä cd-levyjä. . Musiikissa on erilainen svengi, jazzahtavampi ote ja tietysti myös jump bluesia. Länsirannikon bluesilla on mahtavat perinteet 1940- ja -50-luvuilta lähtien ja se jatkuu edelleen. . Kyllä, hän on loistava laulaja ja huuliharpisti. Se tapahtui ennen kun William teki sopimuksen Alligatorin kanssa, minkä jälkeen näin häntä harvemmin, koska hän oli enemmän tien päällä kiertueilla. Kiertue-elämä kävi hänelle raskaaksi? . Monet huuliharpistit esittävät vain toisten huuliharpistien materiaalia. Studiot ja mahdollisuudet olivat kai toisenlaisia 80-luvulla. Lowell oli yksi suosikeistani. Se oli hänen varhaisin kiertueensa Suomessa. Näin kyllä Georgen keikalla, mutta olin liian nuori esiintyäkseni hänen kanssaan. Tapasin Pontiaxin kanssa liian lihavia ihmisiä! kiertäessäni Nighthawks-yhtyeen Mark Wennerin, joka kehui meidän kalifornialaisten soittavan mahLowell Fulson kävi Suomessa William Clarken tavasti kromaattista huuliharppua. Jo lukioaikoina. Kuuntelin usein laulajia, ostin Lou Rawlsin ja jopa Tom Jonesin levyjä ja rakastin laulajia kuten Junior Parker, Bobby Bland ja Johnny Adams. Milloin ryhdyit tekemään omia kappaleita? . Oli hienoa nähdä kaverin soittavan Levystä taisi olla apua keikkojen saamisessa? . Vaikka pidin laulajista, olin itse aika ujo laulamaan. Pistin mieluummin isot aurinkolasit silmilleni, kun aloin käydä baareissa jammailemassa. Santa Barbarassa, jossa teini-ikäisenä asuin, oli yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä bluesyhdistyksistä. Silloin aloin tunnistaa eri alueiden soundin ja rakenteen. Myöhemmin tutustuin niihin vaikutteisiin, joihin 5 - 2012 ?. Jos pidän jonkun tavasta soittaa huuliharppua jossain kappaleessa, voin kokeilla sitä, mutta en kopioi, vaan teen uuden version. Mitä teit ennen Pontiaxia. Aloitin soittamisen 70-luvulla. Kyllä, se on peräisin vinyyliaikakauden loppupuolelta, vuodelta 1989. ajatellaan vaikka tietokoneteollisuutta. Teimme yhdessä kappaleen, jo mainitsemalleni Pontiaxin levylle. Niinpä jouduin laulamaan aivan urani alussa ja myöhemmin opin pitämään siitä. Oliko sinulla noihin aikoihin muita vanhempia tukijoita tai saitko vaikutteita joltakin? . Se oli hauskaa . Vinsonin, Big Joe Turnerin, Lowell Fulsonin, Pee Wee Craytonin ja monta muuta artistia, jotka olivat uransa loppuvaiheessa ja kuulostivat yhä hyvältä. Kuuluuko hän suosikkeihisi? . Ja kasetteja myös. eräänlainen jälleennäkeminen. Pontiaxin levyllä taitaa olla mukana yksi Junior Parkerin kappale. Ensimmäinen instrumenttini oli piano, jota vieläkin soittelen. Pidän siitä ja se auttaa minua ymmärtämään sitä, mitä nykyään teen. Hänellä oli silloin pidemmät kanssaan silloin tällöin. hiukset ja hattu. Vanhemmat kaverit, joiden kanssa soitin, tunsivat Kimin. . He osaavat hommansa. Soitan mielelläni melko yksinkertaisesti ja rytmisesti, jos vain voin, samaan tapaan kuin hyvä jazzrumpali. Storyvillen keikat ovat pitkiä, mutta se on ok . Ystävystyimme sinä iltana ja kävi ilmi, että asuimme melko lähellä toisiamme Los Angelesissa. Niinpä minun ikäisilläni kavereilla oli mahdollisuus nähdä ja kuulla näiden muusikoiden esiintyvän ja tehdä töitä joidenkin kanssa. Tottahan se on, että Amerikka on täynnä vaikutus meihin kaikkiin. Niin varmaan. Muistaakseni säestimme Big Joe Turneria vain muutama viikko ennen hänen kuolemaansa ja laulunsa kuulosti siltä kuin ennenkin hänen esittäessään vanhoja upeita kappaleita. Mutta kun soitan sellaisten muusikoiden kuin Tomin (Leino), Mikon (Peltola) ja Jaskan (Prepula) kanssa, voin todella soittaa, toteuttaa omaa juttuani. Teimme sen Euroopassa belgialaiselle Parsifal Recordsille. Varmasti! Minun on ikävä noita kavereita. Hän esiintyi istuen ja kysyin hänen vaimoltaan tai naisystävältään, missä kunnossa Big Joe on. Milloin hän kävi Suomessa? Wilson . Se on mahtavaa. Koska asuimme samalla alueella, kuulin myös Kim Wilsonista, myyttisestä hahmosta, joka kulki silloin nimellä Goleta Slim ja jonka tapasin vasta huuliharppua vahvistimen kautta. Länsirannikon blues-skene oli mahtava, vaikken sitä silloin oikein ymmärtänyt tai edes ajatellut. Ei voi kuin ihmetellä, mitä musiikille tapahtuu ja mihin se on menossa. Menin sinä iltana klubille ja hän esitteli minulle huuliharppumikrofoninsa, takkinsa ja kaikki. Tutustuin kuitenkin . myöhemmin. Kaikki olivat mahtavia, assa vaikuttivat William Clarke, Rod Piazza ja Kim mutta hän oli erityinen. Sain vastaukseksi, Sveitsin Lucerne Blues Festivaaleilla marraskuussa 2011 että Big Joe kaivaa omaa hautaansa haarukalla ja veitsellä. Milloin aloitit soittamisen? . Meillä oli tapana soittaa aina sunnuntai-iltaisin pienessä baarissa ja hän sanoi eräänä iltana: ?Tänään laulat illan kolme ensimmäistä kappaletta.. Epäonnistuinkin välillä, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen olen huomannut, että voin ottaa drinkin silloin tällöin. Osaan nyt juoda kuin aikuiset ihmiset. Minä soitin niihin aikoihin akustisesti. Se oli kuitenkin George Smithin ansiota. Oli George Smith . jolla oli suuri -5- © Pertti Ñurmi Sain tämän Pontiax-yhtyeen vinyylilevyn (kuvassa viereisen sivun yläreunassa -toim.) 80-luvulla. Oliko se ensimmäinen levytyksesi? Näin George Smithin Lloyd Glennin ja Doug MacLeodin kanssa Tukholmassa vuonna 1982. Se oli hieno show. . Jos huomaan, että muutkin ihmiset pitävät kirjoittamistani lauluista, se on hienoa. Lauleskelitko itse koulussa tai kotona? . Vuosia myöhemmin, kun olin soittamassa Star Board Attitude -klubilla, näin kaverin istumassa pöydässä klubin takaosassa yksinään, aurinkolasit silmillään ja tunnistin hänet lopulta. Länsirannikko on aina ollut edistyksellinen . Ryhdyttyäni matkustamaan huomasin, että joissain osissa maata ei haluttu kuulla yhtään jazzvaikutteista soittoa. kolme suurta, jotka saivat paljon vaikutteita Se oli vuonna 1988, hieman ennen niitä aikoja, George Smithiltä ja jotka myös esiintyivät hänen jolloin Clarke teki ensimmäisen levynsä Alligatokanssaan. Monelle se on todella vaikeaa. Sait paljon vaikutteita Los Angelesin vuosina? . Georgen lisäksi Kaliforni. Kävimme katsomassa yhdistyksen konsertteja katolta, koska emme päässeet sisään. Yhdistys toi kaupunkiin kaikki bluesartistit ja sitä kautta sain ensikosketukseni bluesiin. Se ei ole minun tapani toimia. Näin B.B. Kingiä lukuun ottamatta lähes kaikki 70-luvun loppupuolen esiintyjät. Kyllä, ja ihmiset pitävät vieläkin levystä niin paljon, että remasteroimme sen lisätäksemme siihen bassosoundia. Tapasin Eddie ?Cleanhead. Night Creeper oli yksi ensimmäisistä omista kappaleistani, joka levytettiin. Hän ennusti, etten tule ansaitsemaan elantoani pelkästään huuliharppua soittamalla, vaan myös laulamalla. Hän sanoi minun laulavan aika hyvin. Minä olin vähän nuorempaa polvea. rille. Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, jotka soittivat akustista kitaraa. Olimme tavallaan virittäytyneet 60-luvun bluesin kultavuosiin
Kyllä, ja pidän kaikista Chicago-bluesin isoista nimistä. James on 66-vuotiaana edelleen kuvioissa mukana ja kuulostaa yhä mahtavalta. Hän kävi muistaakseni Suomessa ensimmäisen kerran 1980-luvun lopussa Joel Foyn ja eri kitaristien kanssa. . Randyn mielestä siinä piti olla enemmän naisia. Onneksi Randy sai levy-yhtiönsä toimimaan ja sai julkaistua cd:ni, joka vielä käy kaupaksikin. Hänellähän on myös elokuvatuotantoa levyyhtiön lisäksi, eikö totta? . Kyllä, Randy soitti ja sanoi, että nyt sen teemme. Hän laati aikataulun ja toteutimme sen. Ensimmäisen cd:n tein tultuani kiertueelta Venäjältä. Hän toi siihen valtavasti energiaa ja studiossa hän harjoitutti bändin soundin tosi tiukaksi. Valmisteluihin ei ollut paljoa aikaa. Heillä ei ole mitään tekemistä, ja he olivat artisteja alallaan. Jopa minä olen ollut kuvioissa pitkään. Siinä olivat mukana sekä Kid Ramos että Hollywood Fats ja se oli loistava bändi. Myös Delta Grooven julkaisema ?Live At Labatt?-levy onnistui hyvin. Arthur Adams soittaa ja laulaa parilla kappaleella Nickels & Dimes -levyllä. . Se oli kullanarvoinen neuvo. Hän ei taida enää olla kovinkaan aktiivinen sillä saralla, koska elokuvabisneksessäkin on ongelmansa tällä hetkellä. Toisen cd:si Wake Up And Worry kansi on kuin elokuvan kohtauksesta. . Minulla oli vain oma käsitykseni siitä, mitä haluan tehdä. länsirannikon soundi ja musiikki perustuu ja olen ylpeä niistä. muusikot olivat niin hyviä, se toimi. Kannessa pitäisi olla Randyn kuva heidän kanssaan. Saa siis olla kiitollinen, että töitä yleensä on. Junior Parker, Roy Brown ja Wynonie Harris tekivät musiikkia, jossa oli vahva beat. Juttelin juuri yhden valokuvaajan kanssa, jonka kuvia julkaistiin lehdissä ja muuallakin, ja hän kertoi, ettei enää tunne olevansa elossakaan. On mahdollista opetella kaikki nuo hienot soolot . Olen heille paljosta kiitollinen. . Ennen vanhaan keikkailimme ja kamppailimme elantomme eteen. Hänen kanssaan oli hauska soittaa pari kappaletta. Olen hieman epäileväinen kuuluisien muusikoiden lasten suhteen. Minä en tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta Randy tunsi ja toi hänet mukanaan. Koskaan ei voi tietää, millainen lopputulos on, mutta voi olla varma, että levyn jakelu toimii ja se saa arvosteluja. Arthur laulaa loistavasti kappaleessa Knock?Em Dead. mutta sen jälkeen on kehitettävä oma tyyli. Onneksi ympärilläni oli ihmisiä, jotka sanoivat minulle, että kuulostan hyvältä, mutta en omalta itseltäni ja että minun pitää tehdä omaa juttuani. Olin siis aika hermostunut koko jutusta. Valitsitteko bändin muusikot yhdessä cd:lle? . Näin Fatsin esiintyvän James Harmanin bändin kanssa. Näin Mud Morganfieldin, Muddy Watersin pojan esiintyvän. Hän kuulosti aivan isältään. Tutustuin heidän musiikkiinsa ja soitin sitä nuoruudessani. Onneksi sain muilta huuliharpisteilta neuvon kehittää oman tyylini. . He eivät useinkaan ole kovin hyviä, mutta Mud todella oli. Sellaista musiikkia kai kutsuttiin silloin West Coast -soundiksi. Länsirannikko antoi edistyksellisyytensä ansiosta myös mustille muusikoille kuten Ray Charlesille paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään. Nämä kaikki asiat vaikuttivat länsirannikon soundin muotoutumiseen. Mistä löysit Freddy Robinsonin? Olet tutkiskellut myös Chicago-bluesia ja sitä esittäviä muusikoita. . Olisin käyttänyt tyttöystäväni kuvaa sekä kannessa että takakannessa, mutta ongelma oli siinä, että samaan aikaan opetin Blues in the Schools -projektin puitteissa koululaisille huuliharpun soittoa ja kauppasin cd:tä koululaisten äideille, jotka olisivat pistäneet minut kolmannen asteen kuulusteluun kuvien johdosta. On kuin isä olisi palannut takaisin. Ajat muuttuvat ja uusia muusikoita tulee esiin. . Minulla on idoleita, mutta en halua olla tunnettu jonain Juniorina, jonkun kopioijana. 5 - 2012 -6-. Koska ?Minulla on idoleita, mutta en halua olla tunnettu jonain Juniorina, jonkun kopioijana.? Karkkilan Sulattofestivaaleilla elokuussa 2011 . Vanha ystäväni Randy Chortkoff, jonka muistan pitkältä ajalta soittamassa huuliharppua ja juoksemassa ympäriinsä, sai vihdoin homman toimimaan ja se on nostanut minut ?kartalle?. Delta Groove on siis edistänyt uraasi ja olet saanut lisää keikkoja sen jälkeen kun cd:si julkaistiin. . Ennen olin aina porukan nuorin. Delta Groove Records on julkaissut nyt useita cd-levyjä niin vanhoilta kuin nuoremmiltakin muusikoilta. . Fatsin soitto todella svengasi. Keskustelimme valinnoista ja saimme bändin kokoon. Randyllä on joskus loistavia, hulluja ideoita. © Pirjo Salminen Hollywood Fatsin jälkeen moderni länsirannikon tyyli levisi kopioituna laajempaan käyttöön? . Elämme merkillisiä aikoja. Valokuvaussessiossa oli hauskaa, mutta kun lähetimme cd:n tyttöystäväni äidille, hän alkoi itkeä. Minulla oli ystäviä, jotka olivat graafisia suunnittelijoita ja valokuvaajia . kuten minäkin tein . ja nyt heidän bisneksensä ovat lopahtaneet. On mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu. Olin juuri festivaalilla, jossa näin kaikki kalifornialaiset muusikot, Kim Wilsonin ja muut. Kyllä, minulla oli ajatuksena laittaa kanteen yksi nainen. jotkut todella hyviä . Olin väsynyt ja pelkäsin kuulostavani huonolta, mutta kaikki sujui hyvin. Koskaan ei voi tietää, milloin työt loppuvat. Olin juuri huuliharppuleirillä Mississippissä ja yksi asia, mitä painotin leirin opiskelijoille oli laulujen tekstien merkitys, vaikka huuliharpun soitossa on paljon mielenkiintoisia teknisiä juttuja opeteltavaksi. Teimme äänitykset parissa päivässä. Kyllä, ajat muuttuvat nopeasti. Minulla oli hyvä tilaisuus seurata, kuinka hän toimi studiossa. Hän on ollut kuvioissa pitkään mukana, ja hän tekee hienoja kappaleita. Blueskuviot ovat muuttumassa, kun vanhat muusikot jättävät meidät.
Randystä oli minulle paljon apua matkan varrella. Koskaan ei siis voi tietää, mitä tapahtuu. Toimisto oli hyvin byrokraattinen. Yksi suurimmista festivaaleista on Portlandissa, jossa minäkin esiinnyn tänä syksynä. . Musiikkiskene on yhä elävä. Ajattelin sykettä ja sitä kuinka selitän asian studiossa oleville muusikoille. Se julkaistiin, emmekä tehneet yhtään sitä koskevaa bisnespäätöstä. Kyllä, olen aina pitänyt Warista ja eräänä päivänä sain yhtäkkiä puhelun Marcukselta, joka etsi uutta kaveria yhtyeeseen. Hän on se kaveri, jota ei näe. Kyllä, paljonkin lyhyitä sessioita, myös huuliharppuosuuksia ?musiikkipankkiin?, josta esimerkiksi mainosten tekijät voivat ?vuokrata?äänitteitä. Bändin hajoaminen oli riitaisa. Tuottaja-muusikko Jerry Goldstein omistaa kaikki oikeudet. Ei, mutta alkaa olla aika keskustella siitä Randyn kanssa ja katsoa, onko hänellä ideoita ja suunnitelmia minun suhteeni. Olen tehnyt paljon sessioita myös laulajana ihmisille, jotka eivät tiedä, että soitan huuliharppua. Stevie Wonder osaa laulaa ja hän pystyy toteuttamaan huuliharpulla kaikki laulunsa hienoudet, taivutukset ja muut . Bluesyhteisö on mielestäni edelleen mahtava. Sanoin kyllä, ettei minulla ole riittävästi omaa materiaalia valmiina ja he ehdottivat Little Walterin kappaleiden mukaanottoa. Se oli mukava keski-iän breikki, koska olin siihen aikaan kyllästynyt markkinoimaan itseäni. en ollut mukana liian pitkään. Sait kokemusta erilaisen musiikin soittamisesta ja erilaisista sovituksista. -7- Mitch Kashmar -albumidiskografia: The Pontiax: 100 Miles To Go (LP: Spitfire [USA]/ Parsifal [Belgia], 1989/CD: Delta Groove, 2010) Crazy Mixed-Up World (Thumbs Up, 1999) Nickels & Dimes (Delta Groove, 2005) Wake Up & Worry (Delta Groove, 2006) Live At Labatt (Delta Groove, 2008) Lisäksi mukana harpistina mm. Kyllä, esimerkiksi Tad Robinson, Sugar Ray ja Curtis Salgado. Neljän ja puolen vuoden aikana sain vain yhteen kysymykseen suoran vastauksen. Niinpä sitten menin töihin käskystä kuin pikkusotilas. Tiesin alusta alkaen, että siitä jäisi minulle hyvät muistot. . Bändissä oli seitsemän henkeä ja lisäksi oli manageri ja kolme työntekijää. Aika näyttää. Tapasinkin hänet muutaman kerran. Dvd on hyvä esimerkki siitä, miten toimisto toimi. Melkein neljä ja puoli vuotta. Se olisi ollut hyvä idea toteuttaa aikoinaan. Joku on laittanut YouTubeenkin videoita noista konserteista. . Ensimmäinen levy, jonka ostin, oli Stevie Wonderin live-LP ?For Once In My Life?. Äänitimme ne studiossa kahdelle raidalle, soitimme ja miksasimme ne samalla. Sinä iltana kun se kuvattiin, emme tienneet kuvauksista. Mikä idea siinä oli?. kappaleista Off The Wall, Rocker, You Are So Fine ja muutamasta muusta. Jotakin kyllä, mutta en usko niitä julkaistavan. Kyllä ja minulla oli tilaisuus esiintyä niistä parissa. Silloin näin kaikki nuo muusikot: Louis Myersin, Daven, Luther Tuckerin, Al Duncanin, Billy Boy Arnoldin, The Acesin ja Jimmy Rogersin. Tribuuttikonsertteja ei kai ole koskaan levytetty? . Se oli kuitenkin hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, ja minulla on ikävä bändin muusikoita. bändi. Ei ihme, ettei se toimi. Hölmöilimme kuin lapset. Halusin tehdä tavallisen 12-tahdin bluesin modernimmalla otteella. Toivottavasti pääsen levyttämään ne Delta Groovelle. Delta Groove osaa markkinoinnin. . Tulen tapaamaan Tadin henkilökohtaisesti ensimmäisen kerran lokakuussa Norjassa festivaalilla. Niinpä teimme biisilistan ja soitimme sen kolmena iltana keikalla harjoitellaksemme laulut. Olen laulanut esimerkiksi 96-henkisen orkesterin kanssa ja joululauluja pienten kuorojen kanssa. Se oli alkuperäinen ajatukseni ja se olisi voinut toimia. elokuvissakin. . Hän järjesteli asioitani ja tiedotti niistä minulle, mutta yhtyeen toimistosta ei ollut yhtään mitään apua. Studioajasta jäi puoli tuntia käyttämättä. Oliko siihen aikaan liikkeellä kaksi War-yhtyettä (War ja Lowrider Band)? . Teimme jokaisesta kappaleesta kaksi ottoa ja päädyimme käyttämään toiset otot. Se oli hauskaa aikansa. En ollut kuullut niitä aiemmin ja kuulostaa siltä kun taustalla soittaisi The Aces. Toivon, että pääsen samalla käymään täällä Suomessa uudelleen. Kuinka monta vuotta olit mukana yhtyeessä? . Lee Oskar oli lähtenyt bändistä vuonna 1989 ja Tex Nakamura oli ollut heidän huuliharpistinsa 16 vuoden ajan. Kyllä, ja näkyihän sen nimi lopputeksteissäkin. ja hän soittaa melodian lähellä. Keneltä muilta olet saanut vaikutteita ja keitä laulajia ihailet? . Hyvä kysymys, ei tietääkseni. Siellä on joku risteily. Yhtyeen bisnesjohdon tyyppejä en ikävöi. Oletko levyjen keräilijä? . Hän tekee kaikki päätökset ja ratkoo ristiriitoja. levyillä: The Mannish Boys: Big Plans (Delta Groove, 2007) Mike Zito: Today (Delta Groove, 2008) War: Greatest Hits Live (Avenue CD/DVD, 2008) Candye Kane: Superhero (Delta Groove, 2009) 5 - 2012 ?. On hyvä kokeilla erilaisia juttuja ja se oli todella hauskaa. Bändi oli minulle hieno kokemus, mutta ei paljon muuta kuin työ. Minäkin sain joltain livenauhoja Little Walterin esiintymisistä, ennen julkaisematonta materiaalia mm. Into A Darkness tai Fire On A Bayou, joka on Neville Brothersien biisi. En olisi koskaan uskonut tekeväni sellaista, mutta minun käskettiin sanoa kyllä. Kyllä, Delta Groove, Alligator ja Severn ovat tällä hetkellä parhaat. Severnillä on useita loistavia laulajia, eikö niin? . Lonny Jordan oli mukana alkuperäisessä kokoonpanossa ja itse asiassa Sal Rodriguez on soittanut rumpuja kaikkien alkuperäisten bändin jäsenien kanssa. Kyllä, rytmisesti. Olen tehnyt monenlaisia juttuja siellä, missä on vain tarvittu huuliharppua . Aloitimme funkystä bassokuviosta. Lauluntekijät ovat käyttäneet minua solistina. Siinä vaiheessa yhtye ei enää luonut mitään uutta, se oli kulkenut sen polun jo loppuun. . Oletko tehnyt sessiotöitä Delta Groove Recordsille, esimerkiksi Mannish Boysin kanssa? Eikö Randy järjestänyt Little Walterin tribuuttikonsertteja Los Angelesissa 1980- ja -90-luvuilla? . Minulla on jo jotain valmiina. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kerrankin menin sessioon, jossa totesin, etten voi tehdä sitä, mutta tein sen silti lopulta. On aika jännittävää törmätä uuteen Little Walter -äänitykseen 1960-luvun alkupuolelta, joka vielä kuulostaa hyvältä. Kyllä, mutta se missä olin mukana oli se oikea, ?laillinen. Sal on siis ollut pitkään mukana kuviossa. Millainen on mielestäsi bluesin tila nykyään? Millaiset ovat keikka- ja levytysmahdollisuudet? Oliko esitys mukana elokuvan soundtrackilla? . Minulla oli tapana käydä Vancouverissa pari kertaa vuodessa. Yritän olla rakentamatta keinotekoisia raja-aitoja musiikin ympärille. Pidän jazzlaulajista kuten Ella Fitzgeraldista ja Sarah Vaughan on suosikkini. Papa Dee Allen oli alkuperäinen perkussionisti, mutta hän menehtyi varhaisessa vaiheessa. Hänen laulunsa on äänityksessä mahtavaa. Hänellä oli kai selvä kausi tai jotakin. Omissa kappaleissasi, kuten Nickels & Dimes, on mukana vähän r?n?b:tä, se kuulostaa funkylta. Milloin ryhdyit keikkailemaan War-yhtyeen kanssa? . Saimme neljä tuntia ilmaista studioaikaa ja päätimme hyödyntää sen. Pyysin heitä ajattelemaan Warin kappaleita Slippin. Eräät elokuva-alan ihmiset kävivät Delta Groovella etsimässä perinteistä blueskappaletta, jossa olisi erilainen lähestymistapa. Tein sen kanadalaisen Vancouverissa asuvan ystäväni kanssa. Meitä oli kaikkiaan 11 ja teimme lentäen lyhyitä keikkamatkoja. Ne on äänitetty kelanauhurin tapaisella jollain klubilla, mutta äänitys on laadukasta. Yritin miettiä, miten saisin kappaleen erottumaan. Minusta tuntuu, että olen valmis levyttämään omia kappaleitani. Kaikille huuliharpisteille huuliharppu on laulun jatke. Yhtä instrumentaaliani käytettiinkin Mike Myersin vuonna 2008 tekemässä elokuvassa ?The Love Guru?. On mukavaa ja kannustavaa, kun joku valitsee juuri minun kappaleeni. Olet tehnyt yhden cd:n ennen Delta Grooven sopimusta, enimmäkseen Little Walterin kappaleisiin perustuen. . Menimme tyttöystäväni kanssa katsomaan elokuvan, mutta emme kuulleet kappaletta siellä. . Nykyään on jonkin verran vaikeampaa, koska ala käy läpi muutosta. Siinä hän soittaa hienosti soolon kromaattisella huuliharpulla. Se tuli minulle todellisena yllätyksenä. Pidän monenlaisesta musiikista. Olin kuin sessiomuusikko. Päätin tehdä omaa uraa. Teitkö Warin kanssa muita levytyksiä kuin livedvd:n? . Ja rahat tulivat pankkitililleni. Halusin tasapainottaa oman urani ja yhtyeen, mikä olisi voinut onnistua pienellä avulla. Pidän myös Joe Williamsista, Roy Brownista, Wynonie Harrisista ja Little Willie Johnista sekä gospeltyyppisestä laulusta. Onko sinulla jo suunnitelmissa seuraava cd? . Kaikkiaan se oli kuitenkin hienoa aikaa . Sellaisen, joka kuulostaa siltä kuin bluesmuusikot soittaisivat funkya. . Kuten jo aiemminkin sanoin, on sanottava kyllä erilaisille työtarjouksille. Mutta kun tasapainoilu oman jutun kanssa epäonnistui, vieden minulta bändini, tiesin, että minun oli tehtävä päätös
Tilaisuus oli menestys. Jäsenistön muutokset ovat näkyneet ja kuuluneet kasvaneena monipuolisuutena ja muuntumiskykynä. JUSSI RONKAINEN Mustan string band -musiikin uusi tuleminen String band- ja old time -musiikki mielletään yleensä Pohjois-Amerikan valkoisten musiikiksi. S uosittu, tuore, musta string band ei kuulosta todennäköiseltä yhdistelmältä. Paxtonin. Muina esimerkkeinä voi mainita Carolina Chocolate Dropsin lisäksi newyorkilaisen Ebony Hillbilliesin tai losangelesilaisen Jerron ?Blind Boy. Osallistujat huomasivat, että mustien musiikillisesta perinteestä kiinnostuneiden määrä oli huomattava ja heitä oli eri puolilta Yhdysvaltoja. Tapaamisen pohjalta syntyi toimivia verkostoja. Vuoden 2005 tilaisuudessa arizonalaiset ys- © Julie Roberts / Nonesuch Records CAROLINA CHOCOLATE DROPS. on menestynyt erinomaisesti . saavuttaen Billboardin listalla parhaimmillaan sijan 123, folklistalla toisen sijan ja bluegrasslistalla ykkössijan. vuonna 2011 saaneen Carolina Chocolate Dropsin suosio näkyy myös levymyynnissä; viimeisin albumi ?Leaving Eden. Tilaisuus oli osa Appalachian State Universityn banjoprojektia, jonka tarkoituksena oli nostaa esiin banjon monitahoinen ja -puolinen historia sekä käyttö. Mustaa stringmusiikkia myös tallennettiin, kun Mississippi Shakesin elossa olleet jäsenet esiintyivät yhdessä. . Tyylilajit eriytyivät selkeästi 1930- ja 1940-luvuilla. Yhdysvalloissa puhutaan jopa mustien stringbändien uudelleentulemisesta. Pikemminkin mieleen tulevat 1900-luvun alkupuolen rahisevat savikakut ja niistä tehdyt kokoelmat. Edellinen soittaa old time- ja string band -musiikkia, jälkimäisen repertuaari vaihtelee varhaisesta jazzista countrybluesin eri lajeihin. Banjo on alun perin afrikkalainen soitin, joka yleistyi myös valkoisten pelimannien arsenaaliin. Toisen maailmansodan jälkeen banjo on ollut enimmäkseen countryn ja vanhan jazzin soitin. Countryn osalta bluegrass-banjon mestarin Earl Scruggsin vaikutusta kehitykseen ei voi vähätellä. Toki häntä edelsivät lukuisat minstrel-kiertueiden -8- banjistit, kuten esimerkiksi valkoiset Dock Boggs ja Uncle Dave Macon tai mustat Papa Charlie Jackson ja Gus Cannon. Sankofa Strings Ensimmäinen mustien banjo-tapaaminen huhtikuussa 2005 Boonessa Pohjois-Carolinassa muutti muutaman mustan nuoren elämän ja samalla mustan string- ja old time -musiikin aseman. Ryhmä on lyönyt läpi mustien string bandien uuden tulemisen johtotähtenä. Monien yllätykseksi ja iloksi musiikkityyli tekee Yhdysvalloissa uutta tulemista, joka Suomesta ja netistä katsoen ei näytä kovin laajalta. Sekä valkoiset että mustat yhtyeet esittivät osin samoja kappaleita ja mustia string-bändejä oli useita. Musiikin sähköistymisen myötä suuren yleisön unohduksiin jäänyt old time koki valkoisten keskuudessa uuden tulemisen 1950-luvun lopun ja 1960-luvun folk-liikkeen myötä. Mustan musiikin puolella vanhat 1930-luvun string band -konkarit Tennessee Chocolate Dropsista kokoontuivat uudelleen esityksiin. 5 - 2012 Kansanperinteen ja kaupallisen musiikin taitteessa tallennettu musiikkiperinne jäi suurelta mustalta yleisöltä lähes kokonaan unholaan 2000-luvulle asti. Nuori polvi on löytänyt varhaiset rotulevyjen kantrimmat kappaleet ja niiden maailman. Carolina Chocolate Drops jatkaa ja uudistaa old time- sekä jug band -perinnettä. Grammyn parhaasta perinteisestä folkalbumista ?Genuine Negro Jig. Laji on joka tapauksessa selkeästi olemassa ja voimissaan. Mustan ja valkoisen musiikin raja oli kuitenkin häilyvä 1800-luvulla ja1900-luvun alkupuolella
Thompsonilla oli ollut useita valkoi- Alkuperäiskokoonpano: Dom Flemons, Rhiannon Giddens, Justin Robinson -9- nen hallinta ja tarkka yhtyesoitto on ollut keskiössä 1970-luvulta lähtien, ellei jo hieman aiemminkin. Tekninen osaaminen on vähentänyt kansanmusiikin perusluonteen rempseyttä. Tuossa välissä kolmikko teki Colored Aristocracy -levyn nimellä Sankofa Strings (Sankofa tarkoittaa vapaasti käännettynä historian ja kulttuurin tuntemusta kasvua ja tulevaisuuden hallintaa varten). Mind. Elokuvan tarina sijoittuu 1930-luvulle. Hän kuunteli levyjä ja piti vanhasta rock and rollista ja folkista, esim. Bob Dylanista. Sule on mukana yhdellä raidalla. Thompson kuoli vuoden 2012 helmikuussa 93-vuotiaana. Joe Thompsonin ja Carolina Chocolate Dropsin hyvätasoinen keikka Merlefestillä 25.3.2008 on levytetty ja julkaistu nimellä ?Carolina Chocolate Drops & Joe Thompson?. Se sisältää esiintymistaltiointeja vuosilta 2005?2007 ja on monipuolinen kattaus yhtyeen ohjelmistosta. Dom etsi perinteisten kappaleiden vanhempia versioita ja lainakappaleiden alkuperäisesittäjiä. He tiedostavat, että valkoinen väestö on käyttänyt ja vienyt eteenpäin mustaa musiikkijuuria osin omissa nimissään. Levy sisältää sekä mustaa että valkoista pohjoiscarolinalaista string band- ja old time -perinnettä. Carolina Chocolate Drops julkaisi v. 2006. Tarina linkittyy Yhdysvaltojen mustan väestön itsetuntoa nostaviin teemoihin. Laadukkaan soundtrackin 17 kappaleesta neljällä Carolina Chocolate Drops säestää Alvin ?Youngblood. Ohjelmisto on monipuolinen ja päällekkäisyyksiä muiden levyjen kanssa on paljon, kuten livelevyjen kohdalla on tapana. Esityksissä on puskua roimalla mitalla. 2008. tallentunut tunnelma rennosti svengaava ja soittamisen ilon kyllästämä. Yhtyeen jäsenet toistavat usein sitä tosiasiaa, että 1900-luvun alkupuolella Piedmont-alueen mustat ja valkoiset köyhät olivat varsin samanlaisessa elämäntilanteessa ja alueella vallitsi erittäin monikulttuurinen yhteisö. Tarinassa värillinen Wileyn Collegen väittelyjoukkue lyö Harvard Collegen valkoisen joukkueen. Meno on reipas ja iloinen tunnelma välittyy mainiosti. Levyllä on mukana myös Sule Greg Wilson sekä Bob Carlin. Näin oli ennen sähköisiä medioita ja tallennettuja äänitteitä. Musiikki tehtiin itse ja se oli kollektiivinen kokemus. Elokuvamusiikkia Carolina Chocolate Drops teki ensi kerran joulukuussa 2007 ensi-illan saaneeseen filmiin ?The Great Debaters?. Vuoden 2005 äänitteillä, kuten 5 - 2012 ?. Uudet mustat string band -musiikin jatkajat löytyivät Joen elämän loppusuoralla. Kaksi kuukautta tapaamisensa jälkeen kolmikko teki ensimmäisen esiintymisensä Arizonassa ja neljän kuukauden kuluttua mukaan liittyi pohjoiscarolinalainen Justin Robinson. Sitten Rhiannon paloi loppuun. Voimia kootessaan hän alkoi kansantanssien harrastuksen, jonka kautta löytyi uusi kiinnostava musiikki: old time- ja string-bändien maailma. Yhtye on akustinen, kuten asiaan kuuluu, ja muusikot soittavat useita instrumentteja. Jos edellinen studiolevy kuulostaa studiossa tehdyltä, on ?Heritagelle. Monipuolisuus korvaa akateemisuuden hienosti. Rhiannon aloitti viulun soiton ja sitä kautta hän kuuli paikallisesta vanhan polven mustasta viulistista Joe Thompsonista. Energinen nainen tutustui netin kautta banjotapaamista suunnitteleviin Domiin ja Suleen sekä Thompsonin oppilaaseen viulisti Justin Robinsoniin ja ehti vierailla Afrikassa Gambiassa. Tarkkakorvainen saattaa erottaa erinomaisen äänenmuodostustekniikan, mikä on pikemminkin vahvuus kuin rasite. Banjotapaamisen jälkeen Flemons, Giddens, Robinson ja Wilson ryhtyivät 86-vuotiaan string band- ja old time -viulisti Joe Thompsonin oppiin joka torstai-ilta. © Tim Duffy / Nonesuch Records tävykset Sule Greg Wilson ja Dom Flemons sekä pohjoiscarolinalainen Rhiannon Giddens kohtasivat. julkaistiin v. Rhiannonin laulu on kansanmusiikkiin varsin sopiva; vahva altto vailla oopperan maneereita. Näin mustien rikas musiikkiperinne aukesi. ajatus siitä, että jotakuinkin jokainen voi sitä esittää tavallaan. Sulen kokemus soittamisesta on noin 30 vuotta pidempi kuin Domin, joka esiintyi kotikaupunkinsa kaduilla noin kahdeksan vuotta ennen Carolina Chocolate Dropsia. Rhiannon Giddensin musiikillisella taustalla on isä, joka on klassisen musiikin laulaja. Keikan tunnelma on välitön ja soittamisen riemu nousee esiin erinomaisesti, siinä missä Joe Thompsonin asema mestarina kisälleihinsä nähden. Ensimmäisen pitkäsoittolevynsä ?Dona Got A Ramblin. Ensilevy on mainio ja enemmän kuin lupaava. Carolina Chocolate Dropsin yksi liikkeelle paneva voima on oivallus mustan perinteen voimasta ja siitä, että Yhdysvaltojen musta väestö ei ole ylläpitänyt omaa traditiotaan samassa määrin kuin valkoinen. ?Heritagen? kansilehdillä yhtye otti tavakseen kertoa esitettävien kappaleiden taustoja sekä sen, miksi ne päätyivät heidän levylleen. Mustan väestön taakka sorrettuna kansanryhmänä ei ole kannustanut samalla tavalla hyödyntämään menneisyyttä nykypäivän ja huomisen rakennuspuuna kuin valkoinen väestö on kyennyt tekemään. Ikävien kokemusten myötä oma kulttuuriperimä on useimmiten jätetty taakse sen kummemmitta analyyseittä ja vaille siirtoa nuoremmalle polvelle. Toinen eteenpäin vievä oivallus on string band -musiikin kansanomaisuus . Hartia. Keikoilla Toinen kokonaan omissa nimissä tehty levy ?Heritage. Sule Greg Wilson oli jäänyt pois yhtyeestä ja Justin Robinsonista viuluineen oli tullut vakiojäsen. Justinilla on klassisen musiikin koulutus, ja hän jätti viulun soiton lapsena aloittaakseen sen uudelleen collegessa. Mukana on myös irlantilaistyyppinen Rickett?s Hornpipe. Irlantilainen musiikki on osa tuon alueen perinneaarteistoa. Old time- ja string band -perinteessä on hieman sama piirre kuin bluegrassissa eli soittimien virtuoosimai© Julie Roberts / Nonesuch Records Dom Flemons löysi string band -musiikin kuten monet nuoret ympäri maailmaa. kielisoittimia, Sule 5-kielisen banjon lisäksi useita muita kielisoittimia ja pesulautaa rytmisoittimena. Justin Robinson oli mukana yhdellä raidalla viulunsa kera, samoin Rhiannonin sisko Lalenja neljällä. Carolina Chocolate Drops Carolina Chocolate Drops vuosimallia 2011: Dom Flemons, Hubby Jenkins, Rhiannon Giddens sia oppilaita, mutta häntä ilahdutti erityisesti nelikon ihonväri. Yhdessäsoittamisen ja musiikin löytämisen riemu oli vahva. Löytöretken oman musiikillisen kulttuurinsa historiaan Dom jakoi Sule Greg Wilsonin kanssa. Molemmat harrastivat soittamista; Dom kitaraa ja banjoa ym. Hän lauloi viidessä oopperassa, joista kolmessa yhden päärooleista. Tytär jatkoi isänsä jälkiä, mikä johti hänet oopperaan
Ilmaisuun tuli mukaan myös jug band -tyyppisiä elementtejä, ruukkuun puhallettuja bassolinjoja myöten. Levyn päättävä Pretty Bird on Rhiannonin soololauluna esittämä balladi. Carolina Chocolate Dropsiin yhteistyö vaikutti uuden jäsenen verran, kun Luminescent Orchestriin beatboxaaja Adam Matta siirtyi bändin kokoonpanoon. Sankofa Stringsilläkin, mukana on myös Rhiannon Giddensin sisko Lalenja. Yhtyeen syntyajoista alkaen Carolina Chocolate Drops esiintyi ahkerasti. Toinen kunnianosoitus on West End Blues, Piedmontin alueen mestarikitaristi Etta Bakerin tuotannosta. Levyllä Joe Henryn tuotanto tuo Chocolate Dropsien elävyyden aiempaa paremmin esiin. Emmylou Harrisin, Robert Plantin ja Alison Kraussin sekä Solomon Burken levyjen tuottajana. 2007. Lisäksi isäntäorkesterin tuotantoa tallennettiin kahden esityksen verran. -levylle näistä tuloksista päätyi 15. Flemons, Giddens & Jenkins -kolmikon tukena olivat Adam Matta rytmisoittimissa ja beatboxaajana sekä Leyla McCalla selloineen nimikappaleella ja Giddensin säveltämällä Country Girl -laululla. itse asiassa varsin siirtolaisballadityyppisesti. - 10 - Albumidiskografia: Sankofa Strings: Colored Aristocracy (Music Maker, 2005) Dona Got A Ramblin' Mind (Music Maker, 2006) Heritage (Dixiefrog, 2008) Carolina Chocolate Drops & Joe Thompson (Music Maker, 2009) Genuine Negro Jig (Nonesuch, 2010) Carolina Chocolate Drops/Luminescent Orchestrii (Nonesuch CD-EP, 2011) Leaving Eden (Nonesuch, 2012). Kappalemateriaali on vahvaa ja tutuksi tulleiden perinnerallien rinnalla kuullaan myös Tom Waitsin Trampled Rose, jonka Robert Plant ja Alison Krauss versioivat v. Mukana on jälleen afrikkalaista alkuperää oleva Mahalla ja irlantilaistyyppinen Briggs. Levy löi läpi, myi erinomaisesti ja voitti Grammyn. Hänen roolikseen muodostui aika tavalla sama kuin jug-bändin ruukkuun puhaltajan: hän on elävä rytmiryhmä. Muutoksia ja tuore levy kiertueineen Pitkän ja menestyksekkään kiertueen jälkeen Carolina Chocolate Drops vetäytyi ansaitulle tauolle. Dom Flemons jatkoi musisointia eri yhteyksissä ja ehti myös naimisiin. 2002 perustettu akustinen yhtye New Yorkista, joka sekoittaa eri musiikkityylejä jazzista klezmerin kautta punkiin ?appalakkilaisittain?. Yhtyeet törmäsivät toisiinsa Folk Alliance Festivaalilla. Giddens ja sellisti Leyla McCalla . Levy-yhtiö vaihtui aiemmasta Music Makerista suurempaan riippumattomaan Nonesuchiin. Kappale on Rhiannonille tuttu lapsuudesta ja hänen sanoittamansa. Yhtye oli kuitenkin suosiosta ällikällä lyöty, mikä käy selville heidän kommenteistaan Grammy-ehdokkuudesta ja voitosta. Samalla kun hyvät keikat toivat suosiota, yhtye tutustui alan soittajiin ja muihin hengenheimolaisiin. Jigit on poimittu mukaan 1800-luvun nuottikirjoista, joista löytyy mustien banjistien sävellyksiä. Toisaalta levylle päätyi Blu Cantrellin vuoden 2001 hitti Hit ?Em Up Style, joka oli vuosituhannen vaihteen r&b:tä. Yhtye tallensi runsaat puolenkymmentä levylle aikomaansa kappaletta intensiivisen soittorupeaman aikana, sitten he vetäytyivät viikoksi miettimään lisämateriaalia ja yhteissoittoa sekä tutustumaan toisiinsa. Nyt kiertue ulottui siis jo Eurooppaankin. Vuoden 2011 alussa julkaistiin cd-ep ?Carolina Chocolate Drops/Luminescent Orchestrii?. Flemons, Hubby Jenkins, R. Luminescent Orchestrii ja äänimiehensä Joe DeJarnette kutsuivat Carolina Chocolate Dropsin New Yorkiin levyt- tämään jo tutun Hit ?Em Up Style- sekä Knockin? -kappaleet. McCalla liittyi Carolina Chocolate Dropsin kiertuekokoonpanoon, kuten teki myös Matta. Helmikuussa 2012 julkaistun ?Leaving Edenin? kappalevalikoima esitetiin string band -pohjalta. Materiaali on kuitenkin monipuolista. Keikkataltiointeja löytyy kosolti YouTubesta (tätä kirjoitettaessa runsaat 2100). Hubbyn sisäänajo yhtyeeseen tapahtui uuden levyn äänityksissä. Levytyksen tuottajana toimi Buddy Miller, joka on niittänyt mainetta mm. Sanoitus kertoo naisnäkökulmasta keinoista suhtautua miesten pettämiskäytökseen. Tallenteiden taso vaihtelee rutosti, kuten YouTubessa yleensä. Kiertueet ulottuivat Eurooppaan vuonna 2010 ja kahteen kertaan vuonna 2012. Jälkimmäinen on v. Justin Robinson jätti yhtyeen ja lähti soolouralle. Keväällä 2011 Hubby Jenkins, Dom Flemonsin tuttu New Yorkista liittyi yhtyeeseen täydentämään Justin Robinsonin jättämää paikkaa. Corn © Nonesuch Records Vuoden 2012 kiertuekokoonpano: D. Niistä käy hyvin selville esiintymisen ilo, huumoripitoisuus, monipuolisuus soitinten käsittelyssä, nöyryys perinnettä kohtaan, mutta myös pieni valistuksen sävy välispiikeissä sekä paikoin varsin sekalaiset kokoonpanot vierailijoiden suhteen ja vierailijoina muiden keikoilla. Toistensa musiikin diggailu johti puheisiin ja yhteisesiintymisiin sekä edeltäjiään rikkaammalla yhtyesoundilla varustettuun levyyn. Hubby on multi-instrumentalisti, joka on kerännyt kannuksensa katusoittajana New Yorkissa. 2010 julkaistun ?Genuine Negro Jig? -albumin myötä. Sessio pidettiin Nashvillessa Buddyn kotistudiossa ja väliharjoituksia järjestettiin Domin vuokraamassa talossa. Jälkimmäinen kiertue on kuluvan vuoden lokakuussa, mutta se ei ulotu Suomeen. Läpimurto Carolina Chocolate Dropsin varsinainen läpimurto tapahtui v. 5 - 2012 Shucking Jig/Camptown Hornpipe. Suurelle yleisölle tuttujen kappaleiden versiointi tuskin haittasi sen menestystä. Tuloksena oli 18 kappaletta Millerin käsittelyyn ja jatkosessioon. ?Leaving Eden. Mukana on muilta levyiltä tutuksi tulleita perinteisiä string band -kappaleita, joista Riro?s House on opittu Joe Thompsonilta ja on siten kunnianosoitus hiljattain poisnukkuneelle mestarille. Rhiannon Giddens avioituitahollaan ja synnytti lapsen. Nimikappale on Rhiannonin ystävän Laurelyn Dossettin käsialaa ja se kertoo lähtemisen ja jättämisen problematiikasta sekä globalisaation vaikutuksista monitasoisesti
Enemmän minua kiinnosti Fleetwood Macista tunnetuksi tullut ja B.B. Bändit olivat lähinnä kokeiluluonteisia ja tästä syystä yleensä lyhytikäisiä. Ensimmäinen merkittävämpi kokoonpano oli 1980-luvun puolivälin jälkeen perustettu Lempo. Esa Niiva (Leningrad Cowboys, Mamba) soitti saksofonia ja huuliharppua, Ari Korpisalo (Kalevala, Seppo Valjakka Band) koskettimia, bassossa Torsti Tenhunen (One O?Clock Humph, Mambo Gumbo) ja Timo Heikkilä rummuissa. Varsinainen pommi oli aivan vuosikymmenen lopulla televisiosta näkemäni The Shadows soittamassa instrumentaalikappaletta Wonderful Land. Kapaa alettiinkin kutsua Mikkelin Claptoniksi. . Buchananissa kiinnosti musiikin moni-ilmeisyys ja onnistunut tyylien sekoitus. Musiikistaan löytyi elementtejä niin bluesista ja rockista kuin countrystakin. Kaipuu rootsmusiikin pariin väijyi koko ajan taustalla. . Kitaristeista mieleen tulevat Carlos Santanan lisäksi Richie Blackmore, Jan Akkerman ja Jimmy Page. Omalla tavallaan se oli varsin hauskaakin. Viime mainittua en tosin pidä varsinaisena kitarasankarina vaan pikemminkin nyanssi- ja tyylitajuisena muusikkona ja säveltäjänä. Kitaransoiton opiskelu vaatii armotonta työtä ja pitkäjänteisyyttä. Carlos Santana on yksi suurista kitaristeista. Yleisradion tuonaikaiseen ohjelmapolitiikkaan ei kuulunut soittaa rock?n?rolllevyjä, joten radiosta kuunneltiin kaikkea mitä sieltä vain sattui tulemaan. Tuon ajan hengen mukaisesti meininki oli rockpainotteista. Brittikitaristien esikuvina toimineet B.B. Jinglejen teko mainoksiin oli uusi ja avartava kokemus. Blues on kuitenkin vankka perusta ja innoittava intohimo, joka on vienyt eteenpäin muusikon mutkaisella ja kivikkoisella polulla. TT TARKIAINEN Kapa Montosen fyysiset juuret ovat nykyiseen Mikkeliin kuuluvassa Anttolassa. Montosen sofistikoitunut ja hillitty soittotyyli toi kuulijoiden mieleen brittiläisten jumala-asemaan nostaman Eric Claptonin. Jonkun verran tehtiin tanssikeikkojakin, koska niistä sai rahaa musiikkiharrastuksen eteenpäin viemiseen. Joskus 1970-luvun loppupuolella onnistuin nauhoittamaan radiosta c-kasetille Roy Buchananin live-esityksen. Parhaimmillaan mainoksista tuli suorastaan pienimuotoisia kuunnelmia. Bändisoittamisen ohella Kapa alkoi tehdä ystävänsä mainostoimiston välityksellä musiikkia radiomainoksiin. Seuraavalla vuosikymmenellä musiikkia kuunneltiinkin jo vinyylilevyiltä. Samoja kavereitahan noissa bändeissä etupäässä pyöri, Mikkeli on kuitenkin suhteellisen pieni kaupunki. . Kävin nuorena keskikoulua Mikkelissä ja jo tuolloin täällä toimi musiikkiopisto. Kinginkin kehuma Peter Green. Ensimmäiset kuulemani levyt olivat isoveljeni ostamat CCR:n Cosmo?s Factory ja Santanan Abraxas. ja Freddie King tekivät myös minuun suuren vaikutuksen. Hänen kappaleitaan on ollut vuosikymmenien ajan ohjelmistossani eri kokoonpanoissa. . Ensimmäiset bändit syntyivät joskus 1970-luvun lopulla. Ääniefektit tehtiin itse, tuohon aikaan kun ei internettiä äänipank- 5 - 2012 ?. Albert Collinsin levyt ja Robert Crayn ?Bad Influence?olivat levylautasella usein pyörimässä. . Nykyisin nuorilla soiton opiskelijoilla tilanne on aivan toinen internetin ja lukuisten painettujen soitto-oppaiden myötä. Claptoniakin tuli kuunneltua, mutta tietoisesti en imenyt häneltä vaikutteita. Soittamaan voi opetella joko itsenäisesti tai ohjaavan opettajan johdolla. Myöhempien aikojen soittomiehistä etenkin Robben Ford on ollut varsin kiinnostava. Bluesin lisäksi innostuin jazz-kitarismista. Roy Buchanan oli kohdallani ensimmäisiä suuria kitaristilöytöjä. Toinen samantyylinen kuusikielisen mestari, Tom Principato tuli innoittajaksi hieman myöhemmin. . Käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi kitaroinnin osalta jäi pitkä ja kivikkoinen itsenäisen opiskelun tie. . Päivittäinen koulumatka oli neljäkymmentä kilometriä suuntaansa. Noilta ajoilta lienee peräisin Kapan genrerajat ylittävä musikaalisuus. . Lienee ollut peräisin miehen ?In Stock. Soittokavereita tunnolliselle, soundeihin paneutuneelle kitaristille löytyi helposti. Kapan maine asiansa osaavana kitaristina alkoi levitä Mikkelin ulkopuolellekin. . Treenailimme kotipaikallamme Anttolan Toramäessä alkuun kahdestaan. Veljeni Markku soitti rumpuja. Radio oli 1960-luvulla melkeinpä ainoa lähde, josta musiikkia saattoi kuunnella. Tykkäsin jo ensimmäisinä elinvuosinani laulella kuulemiani kappaleita. Ensimmäiset melodiatapailut lienevät ajalta ennen puhumaan oppimista. Mielenkiintoisia nimiä löytyi myyntilistojen ulkopuoleltakin. Montonen on pitkän linjan kitaristi-laulaja ja musiikintekijä Mikkelistä. Tuolla kokoonpanolla osallistuttiin Rock SM -kisoihin vuonna 1987. Alkuerässä oltiin Kumikamelin kanssa jaetulla ykkössijalla, pohjoiskarjalalaiset siitä erästä lopulta jatkoon menivät. Soittoryhmien koostumukset vaihtelivat miehistön muuttaessa opiskelujen, työn tai jonkun muun syyn vuoksi Mikkelin seudulta muualle. -levyltä. Vuosien varrella Kapa on soittanut monenlaista musiikkia lukuisissa eri kokoonpanoissa. Musiikillisia vaikutteita lapsuuttaan 1960-luvulla elänyt Kapa ammensi radiosta ja televisiosta. Ehkä sinne olisi ollut mahdollista päästäkin, mutta kävin koulua yhtä vuotta lukuun ottamatta kotoa käsin. Vuosien saatossa olenkin tutkinut kitaran soittoa enemmän jazzin kuin bluesin kautta. - 11 - Bändikuviot Soittotaitojen kehityttyä mukaan tulivat ensimmäiset bändikokeilut. T-Bone Walker johdatteli minut tuohon suuntaan. KAPA MONTONEN - Tie juurille ?Sielu kaipasi bluesin pariin? K © Kapa Montonen ari ?Kapa. Sävellys- ja studiotyöskentelykin on tullut tutuksi. Sen seurauksena alkoi kitaran soiton alkeiden opettelu. . Toisaalta kantapään kautta ammentaminen on paljon arvokkaampaa oppimisen kannalta kuin muiden antamat valmiit mallit. Soittimensa salojen avauduttua Kapan kiinnostus kitaristeja kohtaan syveni. Muita 1970-lukulaisia vaikuttajia olivat Led Zeppelin, Uriah Heep, Deep Purple ja Focus. Ehkä sitä aikanaan olisi näillä mahdollisuuksilla saavuttanut tuloksia nopeammin. Nykyisin soitonopettajana toimiva Kapa on kitaristina itse oppinut.
Calen musiikki . ja mentiin siltä pohjalta hauskanpitoon. . Monenlaiseen menoon sopiva customkeppi. . Rakenteeltaan kitarat ovat täsmälleen samanlaisia, 339:ssä vaan on pienempi kaikukoppa. Olen tehnyt edelleenkin viime vuosina omaan käyttöön tarkoitettujen sävelmien lisäksi niin iskelmiä kuin teatterimusiikkia. Kaiken kaikkiaan tuo levytysprosessi oli varsin opettavainen kokemus. . Bändin kokoonpano vaihtelee kvartetista torvisektion ja taustalaulajien ryydittämään yhdeksänhenkiseen ryhmään. esim. Käteeni sopiva kaula on peräisin Fernandesin Strato-kopiosta. Kitara on tukevatekoinen, P-90-mikrofoneilla varustettu komistus. Kurvisen Akun kanssa tehtiin iskelmälevykin duomme keikkamyyntiä tukemaan. ?Routes To Roots. Tuolla ryhmällä tehtiin musiikillisia teemailtoja perinteiseen jamihenkeen nojautuen, etukäteen harjoittelematta. keineen vielä ollut. Kiertelin muutaman vuoden ajan Suomea iskelmätähtien taustabändien kitaristina leipäni tienaten. Tällä hetkellä käytän Carr The Vincent (nykyiseltä tyypiltään Viceroy) -täysputkicomboa. Vanhan liiton putkivahvistimen lämmintä ja elävää soundia en keikkaoloissa ole mallintavilla räkkilaitteilla pystynyt saavuttamaan. Levyllä tämä customTelecaster on mukana parilla kappaleella. . Potikoilla soundin etsiminen noissa tilanteissa on sen verran verissä, että siitä on enää vaikea luopua. © Arto Montonen "Routes To Roots. Lisäksi elektroniikkapuolelta löytyvä bassoleikkuri auttaa kierto-ongelmissa. Korealaisvalmisteinen Reverend sopii erinomaisesti niin countryn, bluesin kuin rockinkin soittamiseen. . Minä tein sävellykset ja Jyrki niihin sanoitukset vahvalla englannillaan. Sinänsä säveltäminen on ollut minulle aina helppoa, kitara käteen ja melodioita sekä sointukulkuja alkaa syntyä kuin itsestään. Vuonna 1995 siirryin tyystin elättämään itseni muusikkona. Livesoitossa luotan perinteiseen putkitekniikkaan. Teimme keikkoja varsin laajalla skaalalla; pubeissa, tanssipaikoilla, yritysbileissä... Periaatteella ?yöksi kotiin?. Kaksitoista vuotta duona kierrettyään Kapa ja Arto päättivät laittaa hanskat naulaan aktiivikeikkailun osalta, mutta edelleenkin duon nimi saattaa vilahtaa silloin tällöin keikkailmoituksissa. Kaikukoppaa tukemassa on Uni-Bracerakenne, joka vähentää puoliakustiselle tyypillistä kiertoherkkyyttä. Telecaster-mallinen kitara on aina ollut minulle mieluinen. Itselläni on salolaisen Kitarataivaan tekemä Tele. Ammattimuusikon työ on useimmiten leipäännyttävää ja luovuutta tappavaa (tämän väitteen kirjoittaja pohjaa omakohtaisesti koettuun). Ensisijaisena kitarana käytän palikoista kasattua Stratocasteria. Miksauksessa ja äänityksessä auttoi Leinosen Terho, rahkeet eivät olisikaan riittäneet kaiken tekemiseen itse. äänitettiin Toramäessä vanhan kotitaloni hirsituvassa. Keikkailu imi aiemmin kaikki voimavarat, eikä bändin vetämiseen ollut mahdollista paneutua sillä intensiteetillä mitä pitkäjänteinen työskentely vaatii. Mikkeliläinen Pekka Räihä saattoi sen lopulliseen muotoonsa. Sielu kaipasi bluesin pariin. -levyä äänittämässä Kapa Montosen lapsuudenkodissa Anttolan Toramäessä . Tulpon Jyrki muutti kolmentoista vuoden Englannissa asumisen jälkeen takaisin Suomeen ja aloimme yhdessä tehdä biisejä. Johtuneeko siitä, että Roy Buchanan käytti Fenderin Telecasteria. Se oli kuluttavaa hommaa, eikä oikein tuntunut perheelliselle miehelle sopivalta. Kurvisen Akun kanssa päätettiinkin ryhtyä esiintymään duona. Äänimaailmaltaan se sijoittuu isoveljensä ja Les Paulin välimaastoon. Kaulamikiksi olen punaiseen paholaiseen vaihtanut hieman alkuperäistä erottelevamman Lindy Fralin P-92-humbuckerin. . Homma on kaiken kaikkiaan ollut mielekästä. Kapa Montosen innokkuutta sävellystyöhön voinee pitää osoituksena luovasta ajattelusta. The Bluesment Brothersin kanssa ollaan levyn ilmestymisen jälkeen jonkin verran keikkailtu, tietoisesti hakeudumme esiintymään muuallekin kuin vain Mikkelin alueelle. Tuohon bändiin pohjautuen perustettiin Daddios, jossa KKM:läisten lisäksi mukana olivat Jaakko Pitkänen ja nykyisin Ylen luovien sisältöjen johtajana toimiva, innokas rootsmusan puolestapuhuja Ville Vilén. Kapan voimavarat riittivät pääsemään tuon yli ja pikkuhiljaa pitkään itänyt ajatus omasta, bluespohjaisesta levystä alkoi konkretisoitua. . Kotistudio mulla on ollut käytössäni jo 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Kokeilin kyllä studiokäytössäni olevaa Fractal Audio AXE FX:ää joissain esiintymistilanteissa, mutta kokemus ei ollut kovin tyydyttävä. Oman levyn tekeminen kyti mielessäni vahvana jo tuolloin. . Puuhastelin kopissani kaikenlaisen musiikin parissa. Viimeisin hankintani on paksukoppainen puoliakustinen Reverend Pete Anderson Model. Kurvisen (rummut) kanssa perustettiin KKM Blues Band, joka toimi muutaman vuoden ajan 1990-luvun alussa. Kari Kärkkäisen (basso) ja Arto ?Aku. Body on omin käsin kotipaikan pellon laidasta kaadettua leppää, joka on lämpökäsitelty Mäntän Ekopuussa. Opettavaista aikaa tuo oli myös sävellystyön kannalta. Kapa hakeutui ?oikeisiin töihin?Mikkelin Kansalaisopistoon kitaransoiton opettajaksi ja Aku palasi kiinteistövälittäjäksi. . J.J. Valittiin vain jokin teema . 5 - 2012 - 12 -. Paikallisradioiden kulta-ajan jälkeenkin olen tehnyt musiikkia mainoksiin ja videoiden taustalle. . BB:n lisäksi on olemassa Retro Kings -niminen sivuprojekti, jossa Tulpon ja minun lisäksi irroittelevat svengaavan bluesin nimissä kosketinsoittaja Mika Mattila ja rumpali Ilkka Tiusanen. Kitaristin työkalut . Säännöllinen palkkatulo opetustyöstä mahdollisti soittamiseen paneutumisen eri pohjalta. Mikityksenä on Lindy Fralin Blues Specialit sekä tallamikkinä Lindy Fralin Unbucker, joista löytyy sekä yksikelaisen että humbuckerin soundit. Kitara- ja lauluosuudet äänitin kotonani. Ennen The Bluesment Brothersia meillä oli kokoonpano nimeltään Taco Deluxe. Siinä olivat mukana lisäkseni kitaristi-laulaja Harri Räisä, basisti Jyrki Tulppo ja rumpali Arto ?Aku? Kurvinen. Levytyksessä ja keikoilla olen lisäksi käyttänyt puoliakustista Gibson 339:ä, joka on legendaarisen Gibson 335:sen pikkuveli
Kohtalokkaan tummiin pukeutunut Kapa hohti johnnycashmaista tyylikkyyttä, joka herätti naisväen keskuudessa syviä huokauksia. Miespuolisille katsojille silmänruokaa tarjoilivat loistavat taustalaulajat Katja Bengtsson ja Tiina Bolz. Ohjelmistonsa bändi oli valinnut pitkälti vuoden vaihteessa ilmestyneen levynsä kappaleista. Laulunumeroiden väliin oli ripoteltu instrumentaaliesityksiä. Tämä southern rock -osasto ja ZZ Top ja muut tuli sitten myöhemmin siinä parikymppisenä. Entä kotimaiset Hurriganes tai Ronski Gang? . Koko kakun kruunasi Heikki Tuhkasen johtama torvisektio, antaen välillä selkeästi tilaa peruskvartetillekin. Kapan ja kumppaneiden setistä huokui osaaminen ja tekemisen meininki. ?Lämmittelijöinä. Kosketinsoittaja Ari Korpisalo osoitti muutamalla urkusoolollaan juurensa olevan vankasti maanläheisessä bluesrockissa. kaikki kitarosuudet on soitettu vain sitä käyttäen. Tulppo. (pitkä tauko), olisko ollut jotain 12-vuotiaana, kun aloin ekan kerran kitaraa räpeltämään. Kyllähän se on kaiken runko, ihmetyttää miksi monet nykyään sanoo, ettei Hurriganes ollut niin kova bändi, ettei siellä ollut oikeita muusikoita. Wampler Ecstasya kokeilin erään tuttavani luona ja ihastuin siihen heti. Yammu on linkitetty luupperin kautta yhteen T.C. Se joka puhuu muuta, niin varmasti muuntelee totuutta. takia haastatteluajankohta siirtyi. Kesän kiireiden hellitettyä tapaan Greedy Pigin ainoan alkuperäisjäsenen Jari Pänttäjän (kuvassa yllä) paikallisella poliisien suosimalla huoltoasemalla, jonne hän päräyttää harrikalla ja tyylilleen uskollisena mustiin pukeutuneena. Bändi aktivoitui muutamia vuosia sitten, ja nykykokoonpanossa soittavat kitaristi laulaja Jari Pänttäjän lisäksi rumpali Seppo Liimatta, basisti Seppo Peltonen sekä kitaristi Tapani Ollonen. Solistin taustalle tanakan kompin loivat rumpali August M. Yhdessä pitkään käytössäni olleen Barber Small Fryn kanssa Wampler sopii erinomaisesti yhteen custom-Stratocasterini soundin vahvistukseksi. Etenkään levyltä eroa ei juurikaan huomaa. . Bändiltä julkaistiin kaksi levyä, ?Rye Rye Man? vuonna 1989 ja ?Junkfood. ja löytyi innokkaampia sekä samaa musaa diggaavia kavereita. Oikein hyvin, kestää jo painoa. Ei mennyt onneksi hermoratoja poikki. ?Routes To Roots. Onhan se totta, ettei Remu ole enää yhtä kovassa iskussa kuin Hurriganes-aikoihin, 5 - 2012 ?. Sitten mopoiässä kasattiin eka kellaribändi. Siirrymme lopulta sisätiloihin ja pääsemme jopa aiheeseen. Kuinka kaikki alkoi? . -levyn saaman hyvän vastaanoton innoittamana on seuraava levykin jo suunnitteilla. Tällöin myös Greedy Pig sai äänensä kuuluviin. Siis jokainen juurevaa rockia soittava on varmasti digannut Hurriganesia jossain määrin ja saanut sieltä vaikutteita. Tavoite olisi saada kiekko julkaistua vuoden 2013 aikana. Käytän siitä oikeastaan vain kolmea erilaista viivettä. Viime keväänä ilmestyi yhtyeen kolmas albumi ?Boogiedriller?. Olimme alun perin suunnitelleet haastattelun tehtäväksi jo keväällä, levyn julkistamisen aikoihin. Mutkia matkaan tuli useita, ensin murtui allekirjoittaneen nilkka ja sitten Pänttäjä leikkasi kivilaikalla omaan jalkaansa. Studiossa tuo Fractal on ehdoton peli. Joidenkin mielestä bändi oli puhdas southern rock -kokoonpano, kun taas toisille sen musiikki oli silkkaa hard rockia. Pitkään kestää niin pienen murtuman paraneminen. - 13 - Ajaudumme sivuraiteille joksikin aikaa, ensin keskustelemme jalkavammoista, sitten paikalle saapunut Triumph siirtää keskustelun kaksipyöräisiin. Retro Kingsiltäkin on äänite suunnitteilla. Lisäksi on vielä pitkän sustainin luomiseksi Tonebone Trimode -putkisärö. Kaikki overdrivet on kytketty niitä käskyttävään luupperiin. GREEDY PIG ? Työn raskaan raatajat © Riku Metelinen . Materiaalia on valmiina puolenkymmenen kappaleen verran. Tarkan varmaa työskentelyä vailla sirkustemppuja ja turhaa kikkailua. Jenkeissähän Fractal Audion tuotteet ovat hyvin yleisesti käytettyjä sekä äänitysluolissa että lava-akteissa. Rory Gallagher, Johnny Winter oli alussa ja nää vanhat bluesukot John Lee Hookerit ja muut. Entäs teikäläisellä? Onhan se parempi kuin viimeksi. Jälkimaku oli todella miellyttävä. M usiikillisesti Hurriganes-Ronski Gang-Havana Black -kolmion sisäpuolelle sijoittuvan Greedy Pigin tarina alkoi jo runsaat 30 vuotta sitten. Se sijoittuu aikaan, jolloin kasarin bluesboomi oli parhaat päivänsä jo nähnyt ja raskaamman rockin soittajat alkoivat saavuttaa suosiota. Kapan esikuvana toimineen Freddie Kingin Hideaway on jossain vaiheessa kolahtanut miehelle kovaa. Montosen kitara soi pehmeän sävykkäästi ja bluesiin sopivan sustainpitoisesti. Kyseisten ?pikkuasioiden. -cd:tä on luonnehdittu kansainväliset mittapuut täyttäväksi. Samaa voi sanoa ryhmän soundista ja ilmeestä livenäkin. Näihin olen ollut tyytyväinen, tosin Retro Kingsin keikoilla käytän hieman miedonnettua settiä. . Montonen ja vahvalla bassotyöskentelyllään sekä laulunlahjoillaan yleisön vakuuttanut Jyrki ?Jay. Sitten kun sana kulki eteenpäin kylillä, että siellä on sellainen kaveri . Delay-efektit luon Yamaha Magic Stomp -multilaitteella. Myös videoita on saatu ripoteltua internetin ihmeelliseen maailmaan. Keikat ovat kuitenkin tämän soittohomman suola, niitä soisi olevan enemmän. Iloinen Otava Elokuun ensimmäistä lauantai-iltapäivää juhlittiin Otavassa paikallisen vanhan oppilaitoksen viehättävässä miljöössä bluesin ja jazzin tahtiin ilakoiden. Puistokonsertin pääesiintyjänä oli Kapa Montonen & The Bluesment Brothers. Dynamiikaltaan erittäin mukava laite, jonka särö sopii nimenomaan bluesin soittoon. pari vuotta myöhemmin. Electronics SCF -choruksen kanssa. . Se lähti silloin vuosia sitten... Kapan blueskitarointia esitelleen Fly Awayn jippo ei heti avautunut kaikille kuulijoille. Viimeistään kappaleen keskivaiheille sijoitettu boogiekuvio avasi salaisuuden . Oli asia päin tai toisin, niin heidän Bourbon-viskillä terästetyn rock?n?rollinsa pohjalla on tietenkin blues. RIKU METELINEN Muutamien miehistön vaihdosten, musiikkibisneksen muuttumisen ja keikkojen loppumisen jälkeen Greedy Pigin toiminta alkoi hiljaa hiipua. toimivat rempseästä dixieland-meiningistä vastannut New Orleans Rhythm Gang ja yllättävän bluespitoiseen ohjelmistoon nojannut Pentti Lasanen Big Swing Band solistinaan viehkeä-ääninen Annimaria Rinne. Kapa Montonen bändeineen istui kansainvälisesti ansioituneeseen esiintyjäkaartiin mainiosti. Levyarvioissa ?Routes To Roots. ?Routes To Rootsin. Efektiboardistani löytyy useampia erilaisia overdrive-pedaaleja. Sanomme käsipäivää ja vaihdamme kuulumisia. Terve, kuinka jalka voi?
Pyydettiin sitten hänet laulamaan taustoja pariin kappaleeseen. Onkohan syynä nämä Oasikset ja muut brittiryhmät, jotka on tuoneet sen, että vaan rämpytetään. Mutta kun sana kiertää, niin kyllä se aina auttaa. Mitenkäs tämä nykymusiikki, kolahtaako se? . Mä olen pannut merkille, näiden nuorten soittajien keskuudessa on hukattu se punainen lanka. Hänen persoonansa ja ammattitaitonsa näkyy tietenkin. Me oltiin sen debyyttialbumin tiimoilta about kuukausi putkeen tien päällä. Levy huokuu herrojen vilpittömästä rakkaudesta rock?n. Siinä pitää olla vähän jotain muutakin kuin viihdettä sunnuntaipäivän ratoksi. Kotimaisista Melrose on yks jota mä arvostan kovasti, nostan heidät kyllä ihan ykkösryhmään. Se musa ei kolahda, eikä sen sounditkaan ole oikein kohdallaan. Meikäläinen on ainoa alkuperäisjäsen nykyisessä ryhmässä. Taustalla jyllää energinen kitaravalli ja juurevaa kitarasooloa pukkaa. Ikävää, ettei asia sitten toteutunut. Mies parhaassa iässä ja joutui lähtemään. Omaa materiaalia on tulossa. Ajatuksena oli, että hän tulee Suomeen levyttämään omat juttunsa. Kyllä tällaiset bändit ovat kuin hyvä viski, joka paranee vanhetessaan. Ongelmana on se, kun me ei soiteta valtavirtamusaa. Ei osata soittaa komppia, ei ole rytmiikkaa, ei pidetä breikkejä, paahdetaan vaan tukka putkella. Onhan tuottaja/äänittäjä tavallaan niinku bändin viides jäsen. Akustisvoittoinen High Wide And Handsome menee Lynyrd Skynyrdin tontille. Tällä nykyisellä ryhmällä ollaan keikkailtu vissiin 5?6 vuotta. Saatiin aika pitkälti vapaat kädet tehdä. Muutamat tekivät useampiakin levyjä. Päätösraidat, hiukan perinteisemmällä soundipolitiikalla toteutetut Perusräkä Boogiedriller sekä Neighbourhood, täydentävät kokonaisuutta mukavasti. Pieniä pätkiä ja satunnaisia keikkoja on ollut Muistan kyllä, kun noihin aikoihin oli Tavastialla viikolla paljon "narikalla sisään" -iltoja, joissa vähän tuntemattomammatkin bändit saivat tilaisuuden tuoda itseään esille. . .. . Olimme Piratesin kanssa keikalla Kemissä pari vuotta sitten ja asiasta keskusteltiin. Se puhdisti hyvin ilmaa, kun saatiin levy valmiiksi. . Joo, se meni niin, että nuo mainitsemasi aurasivat ladun ja niittivät mainetta. Kaikki heput on ikähaarukassa 4050 vee, että ei ole mitään turhia rimpuiluja. He ovat jaksaneet jatkaa vuodesta toiseen. GREEDY PIG Boogiedriller (Major Leidén Prod. Jeff Healey oli todella kova kaveri, sääli vaan että joutui lähtemään jo niin . Siis voihan sen niinkin tehdä, mutta?(huokaus) olisi ollut parempi tehdä projekti kerralla kuntoon. Kyllä tämän parissa viihtyy vielä pitkään.. Vaikka noita pitkän linjan bändejä on, niin ei se ole sen helpompaa niilläkään. Toivottavasti kun ikää karttuu, niin palataan perusasioiden pariin. Entäpä Greedy Pig tänään? . On sellanen freshimpi fiilis, kun kaverit saa soittaa sitä musaa mitä ovat olleet duunaamassa. ja ?Boogiedrillerin. Se on semmosta saamarin tiluttelua koko ajan. Keikalla homma lähtee luonnostaan, mutta studiossa pitää koettaa puhaltaa henkeä siihen tekemiseen. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin enempikin saisi olla. Asiaa vaikeuttaa se, ettei meillä ole keikkamyyjää vaan joudutaan itse hoitamaan myös se puoli. Rootsosasto kyllä. Covereita ei olla suunniteltu, mutta ei se myöskään ole pois suljettu asia. Dr Feelgood- ja Inmates -tyylinen harpulla ryyditetty Bad Voodoo tuskin jättää ketään kylmäksi. Eikä jatkossakaan armoa anneta tai kuvia kumarreta. ZZ Topin La Grangen, eikun siis tietenkin John Lee Hookerin Boogie Chillunin teemaa lainaava Secondhand Blues on Billy Gibbons -kitaroineen tietenkin kunnianosoitus edesmenneelle mestarille. ...Joo, siitä seuraavasta levystä vielä sen verran, että ajatuksena olisi tehdä sinne yks semmonen hitaampi blueskappale. Hannun kanssa oli mukava työskennellä, hän oli rento kaveri ja se kielii vain siitä hänen ammattitaidostaan. Tässä vaiheessa eksymme taas sivukujalle. Soundit ovat asiaan kuuluvasti sopivan raa?at ja meno on messevää. Nyt kun on uusi miehitys ja keikkasettiin saatiin uusia biisejä, niin meininki on ihan ok. Maanantait oli ainoastaan vapaata. Idea oli valmiina ennen studioon menoa. Mikäli se ei kolahda, saattaa koko albumi jäädä vähäiselle kuuntelulle tai kenties kokonaan kuuntelematta. Se alkoi hiukan tympimään. Uusi levy jo vähän polttelee alla, että ei mene niin kauaa kuin ?Junkfoodin. Se levy oli hetkittäin aika työläs ja ne tauot oli kaikista pahimpia. Sitkeimmät ovat jaksaneet jatkaa. Me tulimme vähän jälkijunassa. Uppoudumme studiotyöskentelyn saloihin, vertailemme eri tuottajia, levyn tekemisen eri vaiheita ja päädymme Keith Richardsin kautta Chuck Berryyn ja lopulta takaisin aiheeseen. . Katsotaan nyt, kuinka kauan tuolla ratsastetaan. Tämä on sitä rehellistä perusduunarin juurihoitoa, jollaista on hetken jo odotettukin. Jotain ehdotuksia tuli, että kokeiltaisko tätä tai toimisiko toi toisella tavoin. Se kyllä syö miestä. Hannu Leidén on onnistunut tuotannossaan vähintäänkin kiitettävästi. Toisena vaihtoehtona oli, että mä laitan nauhat kassiin ja lähden Englantiin ja Mick saa soittaa siellä oman osuutensa. rollin esittämiseen. Se syö miestä, kun homma toimii ja kansa diggaa, niin olisi kiva tehdä enemmänkin. Toivotaan, että jos vaikka sen seuraavan levyn jälkeen tilanne hiukan paranisi. . Debyyttialbumin jälkeen oli eka vaihdos ja toisen levyn jälkeen tuli toinen. Väliin on toki sijoiteltu myös vähän seesteisempiä hetkiä. Tuskin tää kaatuu enää musiikillisiin erimielisyyksiin, se on luonnollinen poistuma, joka ainoastaan voi ryhmää vähentää. Just siihen aikaan, kun tehtiin se eka levy, niin homma alkoi monella hiipua. Jos joku sopiva kappale löytyy ja se kokonaisuuteen sopii, niin sitten se tehdään. Väkisin ei ruveta mitään yrittämään. Mikä on keikkatilanne nykyään? . Näyttämisen tarvetta tai kuninkaana kukkoilua ei ole. Musiikista puuttuu nykyään rytmi, mikä tämmöisessä juurimusiikissa on kaiken a ja o. John Fogerty on nykyään aika hyvässä vedossa. Sohlataan vaan täyteen sitä biittiä ja homma ei svengaa lainkaan.? nuorena. Claptonista en nykyään tykkää. Molemmat vetivät aika upeasti ja Clapton joutui ihan skarppaamaan Bonamassan seurassa. Kyllä. Meillä oli ajatuksena julkaista ?Boogiedriller?myös vinyylinä, mutta se jäi puheasteelle. Pallo oli tavallaan Hannulla, mutta sovituksiin ja muihin hän ei juurikaan puuttunut. Ei se tänä päivänä sellaista ole. niin kyllä bändi oli sellainen suunnannäyttäjä monessakin suhteessa. Siihen aikoihin kun te aloititte, oli menossa oikein rockbuumi, kun oli Peer Günt, Backsliders, Johnny Yen ja muut. . MLCD 002) (1) Bad Voodoo (2) Waste No Time (3) Ain?t No Place (4) Secondhand Blues (5) Holler (6) High Wide And Handsome (7) Perfect Day (8) Tough Customer (9) Rock?n?Roll Car (10) Boogiedriller (11) Neighbourhood Me kaikki tiedämme kuinka suuri merkitys aloituskappaleella on levyllä. Entä tuottaja Hannu Leidénin osuus? . Työläin vaihe oli se, että jouduttiin tekemään pätkissä. Nimikappale edustaa levyn parasta antia ja Neighbourhood on kuin Tuomari Nurmion ja Dave Lindholmin linnanjuhlien jälkeinen autotallijami. Tällä levyllä Greedy Pig soittaa itsensä näköistä musiikkia ja vahvistaa sitä kuvaa, että he ovat rouhean meiningin sanansaattajia. välissä meni. Sohlataan vaan täyteen sitä biittiä ja homma ei svengaa lainkaan. Joe Bonamassa on kanssa okei, vaikka tilutteleekin joskus vähän liikaa. Sillä Bonamassan Royal Albert Hall DVD:llä hän ja Eric Clapton soittivat yhdessä Further On Up The Road. (naurua). Teiltä ilmestyi keväällä uusi levy, kerrotko hiukan siitä? . 5 - 2012 - 14 - Korkean paikan leirillä Norjan tunturimaisemissa... © Pekka Isomäki ?Musiikista puuttuu nykyään rytmi, mikä tämmöisessä juurimusiikissa on kaiken a ja o. Projektin käyntiin saaminen oli hiukan hankalaa. kanssa. Voi olla, että nyt asiaan vaikutti myös se, että edellisestä oli vierähtänyt muutama vuosi aikaa. Myös tämä Robert Cray -tyylinen juttu, eli BMW-blues ei meikäläiseen uppoa. Siinä nyt oli erinäisiä syitä, siis ihan näitä perinteisiä? ihmisten duunit, perheet ja muut vastaavat jutut. Jos pystyisi elättämään itsensä musiikilla, niin tilanne olisi aivan toinen, mutta se ei vain oikeasti ole Suomen kokoisessa maassa oikein mahdollista. Kuulin muuten huhun, että teillä oli suunnitelmissa pyytää Mick Green soittamaan levyllenne. Onko tuo totta? . Metallibändit nyt on eri asia, mut rokkipuolella tää homma on jotenkin muuttunut. Greedy Pig ei ole riskejä ottanut, vaan on laittanut levyn alkuun kunnon rykäisyn. Muuten ollaan menossa samoilla linjoilla ?Boogiedrillerin. Sen verran ollaan keskusteltu seuraavan levyn tiimoilta, että tehdään kaikki kerralla pakettiin. Studiossa se fiilis on vain jostain revittävä, jotta saa jotain järkevää aikaiseksi
(2002) ja ?Red House Roll. Myöhemmin hän mieltyi erityisesti länsirannikon harpisteihin kuten William Clarke ja Rod Piazza. Lukiokavereiden kanssa hän perusti Bluesology-nimisen kokoonpanon, johon kuului perinteisten bluesinstrumenttien lisäksi torvisektio. Kotikaupungissaan Kokkolassa hän tiesi Wentus Blues Bandin ja sen johtohahmon, basisti Robban Hagnäsin. Suomessa on muutenkin paljon sinänsä hyviä bändejä, jotka perustavat ohjelmistonsa perinteiseen bluesiin. Ontronen hoitelee päävokaalien lisäksi osan taustoista. ?Olimme soittaneet yli kymmenen vuotta samaa West Coastia ja kavereita alkoi kyllästyttää samojen biisien jauhaminen. (2005). Halusin tehdä kokeiluluontoisempaa ja radikaalimpaa vetoa?. Niin syntyi Olli Ontronen & Mighty Shitty, joka aluksi kulki siistimmin nimellä MS. Kaikki kappaleet ovat Olli Ontrosen säveltämiä ja sanoitukset ovat hyvin pitkälle omaelämänkerrallisia. Mistä noin provokatiivinen nimi tuli mieleen. Alkoi tuntua siltä, että emme enää pystyneet tarjoamaan yleisölle mitään uutta. Tämä antoi listan artisteja, joiden levyjä kannattaa kuunnella ja ottaa niistä mallia. © Jermu Korhola Ontronen kuunteli korva tarkkana vanhoja mestareita, mm. 16 vuoden iässä Ontronen kiinnostui tosissaan bluesista ja huuliharpun soitosta. Jos mitään uudistuksia ei hyväksy ja haluaa olla puritaani, täytyy soitella 1920- ja 30-lukujen akustista bluesia. Vuosien mittaan merkittäviä uudistuksia ovat olleet sähköistäminen ja isompaan kokoonpanoformaattiin siirtyminen, pehmeämmän soulbluesin ilmaantuminen, hevimpien rock- ja funkelementtien sekä psykedelian mukaantulo. Lisämakua antavat afrorytmit ja 70-luvun proge. Kun Ollin aikaisemmissa levytyksissä oli selkeästi tunnistettavia esikuvia, ei tässä sellaisia ole. Viini- tai ruoka-arvosteluun verraten voisi sanoa, että tässä on perusmakuina bluesia ja funkia. Jälkimmäisessä roolissa hän on kiertänyt mm. Päätin sitten käyttää tuota letkautusta uuden bändin nimessä?. Bändi ei ole siinä mielessä aivan uusi, että siinä on mukana alkuperäisiä Bluesology-muusikoita. Tämä levy on varsin kokeileva sekä kiinnostava ja poikkeaa monessa suhteessa totutuista blueskaavoista. 5 - 2012 ?. Jo kahdeksanvuotiaana hän oli taitava rumpali. Kitaristi on Tuomas Laajoki, basisti Rauli Suuronen ja rumpuja soittaa live-keikoilla tällä hetkellä Olli Estola. OLLI ONTRONEN ?Mighty Shitty (OB 240812) (1) Save The Drama For Your Mama (2) Small Town Player (3) All Night Long (4) Corrupted Mind (5) Don?t Turn Your Back On Me (6) Name On A Paper (7) Lucky Duck Moni on sitä mieltä, että bluesin pitää uudistua ja näin varmasti onkin. Parikymppiset muusikot herättivät ihmetystä syvällisellä bluesgenren ymmärryksellä, taitavalla soitolla ja tunnistettavalla tyylillään. Bluesologyn ohella Olli kiersi maailmaa mm. Wentus Blues Bandin, Phil Guyn, Otis Grandin ja Mick Taylorin kanssa. Jokaisella on oma makunsa ja sen mukaan mennään. Olli Ontronen on vienyt oman uudistumisensa kertaheitolla aika pitkälle. Bluesology julkaisi kaksi hienoa bluesalbumia, ?Too Much. Lentoyhtiö oli hukannut hänen Hohner Marine Band -harppunsa ja hän pyysi minua hankkimaan tilalle uudet. Juho Kinaret soittaa melkoista valikoimaa lyömäsoittimia. Tuomas Laajoki on lahjakas kitaristi, joka tässä esittelee hevimpää puoltaan. Rauli Suuronen on bassottelun lisäksi taustalaulajana Miika Halmetojan kanssa. OLLI ONTRONEN Suomibluesin uudistaja O lli Ontronen on nuoren polven bluesin moniosaaja, joka on syntynyt vuonna 1982. Soul- ja Motown-vivahteita on aistittavissa erityisesti bassokuvioissa. Olli hoitaa kaikki harppu- ja rumpuosuudet varmalla ammattitaidolla. Zakiya Hookerin, Candye Kanen ja Gene Taylorin kokoonpanoissa. Bluesologyn lopetettua toimintansa pari vuotta sitten Olli Ontronen halusi ottaa uutta näkökulmaa bluesiin. ?Idea tuli Lazy Lesteriltä, joka oli kiertueella Suomessa. Sonny Boyta mutta myös floridalaista edesmennyttä Rock Bottomia. Tällaisia - 15 - © Jermu Korhola HARRI HAKA muusikoita tai levynkeräilijöitä toki on, eikä siinä ole mitään ihmeteltävää. En oikeastaan kutsuisi tätä bluesiksi, vaan sekoitukseksi monenlaisista musiikkilajeista. 2000-luvun loppua kohti Bluesologyn keikkatahti harveni, kun kaverit asuivat eri puolilla Pohjois-Suomea ja perhe- sekä työkuviot alkoivat tulla etusijalle. Musiikki ei kuitenkaan unohtunut ja Ontrosen vierailut huippujen taustalla jatkuivat sekä harpistina että rumpalina. Ostin sitten satsin Hohner MS -huuliharppuja, joihin Lester ei ihastunut, ja sanoi pilke silmäkulmassaan, että MS:n täytyy olla lyhenne sanoista mighty shitty. Rumpuja hän on soittanut siitä asti omissa kokoonpanoissaan sekä lukuisten kansainvälisten tähtien taustalla. Niinpä hän päätti kysyä Robbanilta, miten bluesharpun soitossa pääsisi alkuun
Pääkaupunkiseudulta kotoisin olevassa triossa soittavat kitaristi Hara Saanio, basisti Mikki Niinivaara sekä rumpali Biitti Nieminen. Linnoittaudumme nurkkapöytään ja yläpuolellamme oleva kaiutin paahtaa jukeboxista Who?s Nextiä kiitettävällä volyymillä; pelkään, ettei nauhalle tartu muuta kuin musiikkia. Sanomme käsipäivää ja saan kuulla, että Biitti Nieminen on työkiireiden takia estynyt tulemasta. Hänellä olisi varmasti riittänyt juttua asiasta ja etenkin asian vierestä, että siltä osin hänen poisjäämisensä on ikävää. Laulupuolesta vastaavat Hara ja Mikki. Texas Oil poikkeaa muista alan bändeistä siten, että se on erikoistunut Hurriganes-musiikin soittamiseen ja pääasiassa Ile Kallion aikaisen (1975?1978) kokoonpanon kappaleisiin. sen nimi on Texas Oil. 5 - 2012 - 16 - © Pasi Rytkönen TEXAS OIL. Laitan puhelimen pöydälle, napsautan äänityksen päälle ja toivon parasta... RIKU METELINEN . Lyijybensan katkuista Rock?n?Rollia O len nähnyt kotimaisen Rock?n?Rollin tulevaisuuden . Myös suunnittelemani Rock?n?Roll All Night Long -tyylinen kuvakin jää nyt ottamatta. Tapaan herrat Bar Mendocinossa Helsingissä
Hara ja Mikki sanovat levyn olevan kiireessä kasattu. ?I got to see somebody at home. Mä muistan, et Pasi oli tätä bändiä hehkuttanu. Miten nämä muut bändit toimivat? Hara: Kaikki toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti, et sen suhteen ei oo ongelmia. Mikki: Se olis positiivinen ongelma, jos näiden bändien kanssa pitäis ruveta säätämään. mun kohdalla se lähti niin, et Rytkösen Pasi soitti mulle, et kiinnostaisko yks bändi. 2011) ja tykkäsin kovasti. Faktaa tai fiktiota, mutta hyvältä kuulostaa. Itse asiassa se on kiinni siitä, että koska saadaan äänittäjä paikalle. Paradox v. Ne kaks levyä on ollu niinku tän jutun ydin. Mikki: Alusta asti oli selvää, et voitais katsoo myös sellasta musaa mistä Hurriganes ammensi niit' juttuja. et mikä juttu tää nyt on...! Siis ei kukaan oo koskaan kysyny mua bändiin, jossa ei ite soita. Mikki: Pasi tiesi ton Hoodoo Menin ja se oli joskus soittanu mun ja Biitin kanssa, niin sen ideana oli, et jos sais yhdistettyä nää hommat. And not huggin´ all night long?. Pyynnöstämme soimaan on laitettu Texas Oilin studiosessioiden rough mix. Tämähän voisi olla vaikka jotain ?Hot Wheelsin. Kaikilla on selkeesti selkärangassa noi jutut. Hän voisi ottaa kuvia, videoita. Muistelemme, kun kenelläkään meistä ei ollut levysoitinta kotona ja hommaa pyöritettiin C-kaseteilta. Mikki: Roadrunner tuli äänitettyä, mut toi ?Crazy Daysin. Biitti on koko ajan, kun se on soittanu rumpuja, ni jotenkin siihen on liittynyt aina Hurriganes. Snout and his Hogs of Rhythm. Mun eka reaktio oli, et toi mies on ihan sekaisin... toimia niinku takapiruna. keikka Leppävaaran Maxi Marketissa oli kova juttu. Hara: Meillä ei ollut levysoitinta, joten mulla oli ne kaikki kasettina. Entä teidän musiikilliset taustat? Hara: Se on tätä rhythm?n?bluesia mistä kaikki lähti. Mä soitan pianoa noissa muissa bändeissä, Boogie Machine, Mighty Four ja Dr. Toi nimi tulee, siis kyllähän sä tiedät... Toistaiseksi näin ei ole ollut. Mikki Niinivaara © Pasi Rytkönen Miten kaikki alkoi? Hara: Yks vanhempi kundi opetti. Mikki: Katsoo nyt, koska ehditään äänittämään ne loput biisit. Se joka puhuu muuta, niin varmasti muuntelee totuutta. Minkälaisella aikataululla levy tulee? Mikki: Rytkösen Pasilla oli toi nimi valmiina, siis se oli jo ennen kun bändi oli edes kasassa. Voi se siitä jatkossa laajentuakin. Barnshakersissä soitin jokunen vuosi sitten. Mikki: Mulla on Rockin?Paradox, joka keikkailee yhä, et tää tuli niinku siihen rinnalle. Muistan teidät RootsEspa-tapahtumista (Boogie Machine v. Mut oli niin helppoo lähtee kattoon ?Hot Wheelsiä. Biitti jutteli sit Pasin kanssa asiasta ja siitä se vissiin alkoi kehitteleen tätä juttua. Pasi on siis teidän Mr X! Hara: Mä siis tunsin noi jätkät niinku naamalta, mut mitään yhteistyötä ei ollut. Mä ajattelin, et oli sen verran kreisi idea, et jos joku tollasta tosissaan ehdottaa, niin pakko se on mennä testaamaan. Ongelmana on, kun tää kundi kiertää muiden bändien kanssa, niin aikataulujen sovittamisesta se on kiinni. © Pasi Rytkönen Hara: Pasi oli miettiny kaiken valmiiksi jo etukäteen. Mikki: Kuin myös. Hara: Loppuvuonna yritetään saada se pihalle, joulumarkkinoille tietenkin (naurua molemmilta). Biitti Nieminen - 17 - 5 - 2012 ?. Nehän teki aika paljon noita Beatlesin biisejä ja jos sieltä löytyisi joku vastaava kun vaikka toi Eight Days A Week, mut ei oo vielä löytynyt. Miten olisi tämä I Wanna Be Your Man? Mikki: Ehkä, mut hakemalla ei kannata lähteä hakemaan. myös. Biitti oli saanu jostain ton Hoodoo Menin levyn ja me kuunneltiin sitä autossa matkalla jonnekin, vitsit täs on hyvänkuuloinen laulaja. siitä vanhasta Iltatähden haastattelusta, jossa... Mut ihan alusta asti tää on lähtenyt toimiin tosi hyvin. Tässä vaiheessa jukeboxi hiljenee ja kaiuttimesta alkaa tulla tutunkuuloista musaa... Toisaalta on mullakin tää basson Mikki: Kyllä siinä oli ne ekat soinnut, jotka oppi kiertämään, et näin se menee. Hara Saanio Se on vissiin omakustanne. Hara: Todennäköisesti on. Mikki: Tietenkin, jos joku sen haluaa julkaista, niin se helpottaa kyllä asiaa. Bluelight Records? Mikki: Toi voi olla mahdollinen. Tässä vaiheessa ajaudumme pois aiheesta ja keskustelu siirtyy siihen, kuinka kukin löysi Hurriganesin. Yhteinen nimittäjä on ?Crazy Days?. Faija omistaa ton Texas Oilin. Se oli heti valmiina, et nimen täytyy olla Texas Oil. Hara: Totta, toi on sitä meidän ikäpolven musiikkia. My Only One oli muuten mun eka kappale, jonka opin soittamaan. Hara: Tota... Jos tollasii löytyy, niin ne ois ihan positiivinen lisä. © Pasi Rytkönen Mikki: Joo, siis ihan alusta asti. Mä en ollu kuitenkaan viissin... Kun saadaan noi päivät sovittua, niin se ois siinä. Se on yleensä, et tämmösissä coverbändeissä laulaja on se heikko lenkki tai sitten rumpali. muistaakseni Cisse sanoo, et Hurriganes-sanassa on (kirjoitettuna siis g:llä) enemmän Texasii. no puoleen vuoteen ainakaan soittanu skittaa, se vaan keräsi pölyä nurkassa. Hän ei siinä soita, mutta siinä ois hemmetin hyvät jätkät, et kiinnostaisko lähteä mukaan laulajaks ja niin poispäin. Nimi ei kuitenkaan ole peräisin Freddie Kingin samannimisestä lp:stä vaan... Greedy Pigin Päne sanoi sen aika hyvin, että jokainen juurevaa rockia soittava on varmasti digannut Hurriganesia jossain määrin ja saanut sieltä vaikutteita. Hara: Mä otan ainakin yhden oluen. Mikki: Hyvä idea, me otetaan myös! soitto lähtenyt Hurriganesista, et kyl se on ollu sillai kova juttu. Hara: Selkeesti vaikutteita Hurriganesilla oli myös Ten Year Afterit ja Pretty Thingsit. Bändin nimi voisi olla asiaan kuuluvasti vaikka Hot Wheels tai Jailbait Stalemate, mutta kaikesta huolimatta se on Texas Oil. ylijäämämatskua. Hara: Me tehtiin tossa semmonen seitsemän biisin sessio ja tarkoitus olisi tehdä vielä toinen sessio. Suunnitelmissa on semmonen 12 biisin levy. Mitä sinne levylle on tulossa? Hara: Omia biisejä ja jotakin hiukan tavanomaisemmasta poikkeavia Hurriganes-lainoja. ja niitä biisejä. Hara: Niin ja ?Tsugu Way. Mietittiin, et ketähän täs nyt soittaa. Me ollaan aika pitkälti keskitytty, ainakin tällä hetkellä, niihin vuosiin kun Ile Kallio vaikutti bändissä. Mikki: Se ei oo kuitenkaan kiveen hakattu. 2009 ja Rockin. Eihän me tarvita ku yks ilta soittamiseen ja about pari iltaa siihen miksaukseen
Lupaamme palata asiaan uudestaan levyn ilmestymisen sekä julkkarikeikan aikoihin.. Bändit vetää omalla tyylillään. . halus laittaa sen ulos. Jälkimmäisessä on yksi kovimpia kotimaisia kitarasooloja, siis se toinen soolo on ihan mielettömän rankka... Mikki: Noi on hyviä ja sit tää sinkku Good Morning Little Schoolgirl / Keep On Movin. Samassa hetkessä paikka alkaa vetää väkeä kuin hunaja muurahaisia. Luulisin, et kun tän sukupolven jengi alkaa olla jo viiskymppisiä, niin olis paljonkin sellaisia juhlia, joihin tarvittaisiin tälläisiä bändejä. Kun se Texas Oilin levy tulee ulos, niin silloin on varmasti isot bileet, eikö? Hara: Totta kai on. Lehdistö tulee paikalle ja... Mikki: No sä tuut ainakin, muita ei edes kutsuta! Lopetan äänityksen ja siirrymme terassin puolelle, jossa istumme tovin ja toisenkin. Mutta diggaan enempi, kun nää kundit vetää niitä (tarkoittaa taustalla soivaa Texas Oil -levyä). Eksymme taas hiukan aiheesta ja alamme muistella erilaisia cover-versioita, joita vuosien saatossa on Hurriganesin materiaalista tehty: Mikki: Muuten, Goofin. Kyllähän se hyvin klaaras ne biisit, mut sanotaan, et jos ne ois saanu puoli vuotta jauhaa niitä, niin se lopputulos olis ollu varmaan toisenlainen, sillai varmempaa. Hara: Eihän siinä soitossa ole mitään, soundi on hieno... Mikki: Niin, niin, siinä on se soundi, mikä tekee sen pääkuvan, mut mä luulen, et Ile ois tuonu enemmän itseään esille. © Riku Metelinen Muistelen, että Ile olisi halunnut hiukan rosoisempaa menoa, ehkä enempi ?Roadrunnerin. Helmikuussa -13 on Kaapelitehtaalla Kustom Kulture Show, semmonen vähän isompi tapahtuma jossa on autoja, prätkiä ja sellasta, niin siellä ollaan mukana. 5 - 2012 - 18 - Mitenkäs tuo keikkatilanne? Hara: Onhan noita jotain ollu, mut enemmänkin saisi olla. Mikki: Vielä on ollut hiukan hiljaista, mutta tää on hieno juttu, kun saadaan bändiä esille oikein alan lehdessä. se halus tuoda ne rummut siihen eteen, ettei ne olis siellä lasikopin perällä. tyylistä, mutta Remu kaiketihalusi jotain kevyempää. Tietty joku rumpulava on ihan jees. Tuli muuten semmonen mieleen, et kun on nähny jotain vanhoja kuvia Hurriganesista ulkoilmakeikoilla, niin niissä Remu on ollu ihan samalla tasolla muiden kanssa. Tässä kohtaa ajaudumme taas hiukan pois aiheesta, kun alamme keskustella siitä, miten eri bändien rumpalit ovat lavalla. Se ehkä oli myös soundillisesti parempi ratkaisu. Asiaa riittää musiikista sekä musiikkibisneksestä, ja riittäisi varmaan koko illan, mutta aika rientää ja jokaisen on jatkettava matkaa. © Pasi Rytkönen Texas Oil soitti RootsEspa -tapahtumassa rivissä, miksi näin? Mikki: se oli lähinnä Biitin idea... Kiitän herroja haastattelusta. Siellä on Jussi Syren... Hara: Eikä mua pyydetty mukaan! Mikki: Joo, joo, mä sanoin Kurrelle, et Texas Oil pitää olla mukana, mut sit mä kelasin, et eihän sinne voi kukaan mennä vetää Hurriganesia Hurriganestyylillä! Hara: Aivan, mut mä olisin voinu soittaa pianoo! Mikki: Siellä on Mr Breathless, Tortilla Flat ja FlatBroke Trio vetää My Only Onen. Mä luulen, että vähän kerrallaan, kyllä se siitä lähtee sana kiertämään. Mikki antaa cd:n mukaani, maistiaisiksi tulevasta. Helvetin hieno versio. Kun Kurre kasas sen, niin ne on lähinnä sen tuttuja kaikki. Mä luulen, et Crazy Daysin kohdalla oli myös se, kun Ile oli tullut just ennen, kun ne meni studioon. Ne versiot on semmoisia rootsbändien versioita, rock?n?roll? rockabilly?bluegrass -akselilla. Siellä varmaan on sellasta jengiä, joka vois digata tätä musaa. Kun mä näin niitä kuvia, se näytti hemmetin hyvältä. jotain erilaista siinä kuiteskin on. Hara: Hot Wheelsissä Ile Kallio on parhaimmillaan, siellä on aika tiukkoja kitarariffejä. Mikki: Siinä tulee aika hyvin ne jutut kyllä esiin, kun siinä on niin kuivat soundit. Hara: Hyvin karu ja tanakka se soundimaailma. Johtuu varmaan aika pitkälti siitä studiosta. Hara: Siis onhan ?Crazy Daysillä?upeita biisejä, mutta ne soundit tai se miksaus on vähän sanotaanko... Mikki: Se on jotenkin hepponen mun mielestä. Hara: Entäs sun suosikit sitten? Sanotaan että 11th Street Boogie ja Oh Baby Doll. Saamme kuulla, että on jokaviikkoisen tietokilpailun aika. Onko teillä jotain suosikkeja Hurriganesin tuotannossa? Hara: Mulle toi Hot Wheels on kova sana. Mikki: Mä taas diggaan Tsugu Waytä aika paljon. Siinä on jotakin... ne oli hiukan menneet eteenpäin tai... on aika kova. Sen piti olla alun perin omakustanne, mutta Goofin. Tiedustellessani herrojen mielipidettä Johnny Spencen ja Doctor?s Orderin versioista Hot Wheels ja Oh Baby Doll mielipiteet jakautuvat: Hara: Ihan asiallisia versioita, niitä kuuntelee mielellään. Mikki: No joo, siis onhan se niiden näkemys aiheesta. En ihan täysiä pisteitä anna omalta kohdaltani. Mutta onhan siinä toi legendakin liikkeellä, mikä on oma juttunsa, ja kun Johnny Spence vetää Ganesia, on sekin oma juttunsa. Recordsilta on tulossa Hurriganes-tribuuttikokoelma tässä lähiaikoina. Paradoxin rumpali, Kurre, oli kasaamassa niitä bändejä siihen
Aikaansa nähden harvinaisen valveutuneen nurmijärveläisen harrastajaporukan seurassa Ritvanen löysi pian kiinnostuksensa kohteiksi myös doowopin sekä gospelin. -musiikkiohjelman vuorottelevana juontajana vuosina 1978?90. Lisäksi Juhani oli jo vanhan paperitaiton aikaan BN-lehden pääasiallinen taittaja ja toimitussihteeri, meidän vähälahjaisempien kirjoittajien aikaansaannosten lannistumaton oikolukija sekä huikean musiikkitietämyksensä valossa yksiselitteisesti korvaamaton asiavirheiden tarkistaja, jos kohta myös arvaamattomien, toisinaan hitusen jääräpäistenkin luonteenpiirteidensä sekä omintakeisten työskentely- ja elintapojensa johdosta tämän tästä harmaiden hiusten määrää toimituskavereiden sekä ennen kaikkea lehden kulloisten päätoimittajien kuontaloissa kasvattanut oman elämänsä antisankari. Taittajan toimenkuvastaan Juhani joka tapauksessa huolehti uskollisesti ja ansiokkaasti aina kesään 2011 asti, jolloin vakava silmäsairaus astui kuvioihin vaikeuttamaan lisää jo entuudestaan tavattoman suurta huolellisuutta ja kärsivällisyyttä tekijältään vaatinutta taittoprosessia. Muistamme Juhani Ritvasen joviaalina, lämpimänä ja huumorintajuisena velikultana, jolle blues-juoma ei ollut kauhistus ja joka todella arvosti muita ihmisiä . Niin ikään ilman sana- ja mielipidevalmista suunnannäyttäjäänsä varsin moni nykypäivän juurimusiikkiharrastajista olisi jäänyt vaille nimenomaan Juhanin kirjoitusten välityksellä ammennettua alkukimmoketta mustan musiikin saloihin. BN ei olisi sitä mitä on ilman sinua! BN-TOIMITUS muutaman muun BN-henkilön tavoin YLE:n ?Bluesin maailmasta. (BN 4/05-), ?Merkillistä meininkiä? (BN 5/08-) ja ?Raavasta röhinää. kuten myös sitä aina niin vaikeasti määriteltävää hyvää musiikkia, jonka salaiseen reseptiin kuului ehdottomasti sekä Rytmiä että Bluesia. Mainittakoon vielä lopuksi, että Juhani on mitä luultavimmin ainoa BN:n kirjoittaja, josta on tehty ihan oikea laulukin. Hän oli kuollessaan 64-vuotias. Nurmijärvellä 12.3.1948 syntynyt Ritvanen kirjoitti ylioppilaaksi Nurmijärveltä ja opiskeli sittemmin Helsingin yliopistossa matematiikka pääaineenaan, suorittaen sangen pikaisella aikataululla luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon. Kysymyksessä on kappale Pal- lojuoma, joka löytyy Freud, Marx, Engels & Jung -yhtyeen ensimmäiseltä LP:ltä vuodelta 1986. FBS ry ja Blues Newsin toimituskunta jäävät kaipaamaan rakasta ystäväänsä ja kollegaansa. BN:n numero 6/2012 tullaan omistamaan Juhanin muistolle. (BN 1/98-), ?Murtomiesten Doowopia?(BN 3/98-), ?Yhä jytisee?(BN 4/02-), ?Teinipopin rupusakki. Ajauduttuaan vuonna 1970 BN-lehden ?palvelukseen?Juhanin musiikillinen tietoisuus kasvoi entisestään myös perinteisemmän bluesin, varsinkin kantribluesin suuntaan . -teemasta) hän kirjoitti lehden numeroon #12 (1/1971). Kaikkiaan Juhani laati Blues Newsiin yli 4000 kirjoitusta (etupäässä levyarvioita ja artistiesittelyjä), toisin sanoen moninkertaisesti enemmän kuin kukaan muu koko aviisin nykyisestä tai entisestä avustajakaartista! Eritoten hänet muistetaan usein ironisesti nimetyistä laajaosaisista artikkeli- ja levykatsaussarjoistaan kuten ?Helmiä Houstonista? (BN 4/72-), ?Bring Back Those Doowops. kiitos ennen kaikkea FBS-aktiivi Matti Laipion jo tuolloin huomionarvoisten levykokoelmien. Ensimmäiset BN-artikkelinsa (soul-laulaja Clarence Carterista sekä ?country-gospel. IN MEMORIAM F innish Blues Societyn ja Blues Newsin kantaviin voimiin vuosikymmenien ajan lukeutunut Juhani Ritvanen poistui maallisesti keskuudestamme 1. lokakuuta klo 19.20. Kuultiinpa miestä silloin tällöin jopa radiotoimittajanakin, tämän häärätessä © Jarmo Santavuori, 2008 JUHANI RITVANEN 1948?2012 - 19 - 5 - 2012 ?. Myös Juhanin työteho säilyi läpi vuosikymmenten mykistävällä tasolla: keväällä -71 käynnistyneen toimittajanuran varrelle lukeutui ainoastaan viisi BN-numeroa, joissa ei julkaistu hänen tekstejään; 3/72, 2/73, 6/74 sekä 3/94 sekä 4/12. Yleisesti ottaen Juhanista voidaan vakain perustein sanoa, että ilman hänen uskomatonta henkilökohtaista satsaustaan BN-lehti tuskin olisi jatkanut taivaltaan 2010-luvulle asti, ei ainakaan nykyisessä muodossaan. otteita kirjoittajalegendan hengentuotteista vuosien varrelta sekä laajan muistelma-artikkelin hänen elämästään sekä poikkeuksellisen ansiokkaasta kulttuurityöstään mustan musiikin hyväksi Suomessa 1970-luvun alusta aina valitettavan ennenaikaiseen poismenoonsa saakka. © Seppo Niinikuru, 1992 Blues News -lehden sivuilta tuttu kirjoittaja ja pitkäaikainen toimitussihteeri sekä FBS:n kuudes kunniajäsen (v. (BN 6/02-), ?Kiddie Sound ? ipanat inisevät. Terveyshuolien johdosta Juhani ei kuitenkaan jatkanut enää tämän jälkeen opintojaan tai siirtynyt täyspäiväiseen työelämään, vaan keskitti tästedes enimmät voimavaransa harrastetoiminnalle. Jo oppikouluaikoina ennen 60-luvun puoliväliä innokkaaksi musiikin suurkuluttajaksi ja tutkijaluonteeksi paljastunut Juhani tuli vaivihkaa tutustuneeksi soulin ja rhythm?n?bluesin viettelevään maailmaan (mm. (BN 3/76-), ?Gospelia kokoelmilla?(BN 2/87-), ?Vinyyli kunniaan? (BN 2/96-), ?Tyttöjä tyrkyllä. Lehti sisältää mm. Radio Luxemburgia kuunnellen sekä tilaamaansa amerikkalaista Billboard-lehteä lueskellen). (BN 1/10-). Ritvasen hämmentävän mittavassa tuotannossa korostui kautta linjan sekä asiantuntemus, huumori että hänen kiistaton kirjoitustaitonsa. 1977) Juhani Ritvanen menehtyi vaikeaan sairauteen 1.10.2012 Nurmijärven terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hiljainen hetki Juhani, muistosi elää
Selityksenä tutkijat viittaavat kuuluisuuden mukanaan tuomaan korkeaan stressitasoon ja ympäristöön, jossa alkoholia ja huumeita on helposti saatavilla. menettävät ikävälillä 25-65 vuotta keskimäärin 3 elinkuukautta alkoholikuolemien takia, kun keskimäärin suomalaisnaiset menettävät vain yhden kuukauden. matkustaminen) liittyvät riskinsä. Keskustelu Club 27:stä on tuottanut yhden huolellisemmankin tutkimuksen. Kaikkiaan 193 muusikosta 14 eli yli 90-vuotiaaksi, huippuina rumba-kuningas Edmundo Ros (100v) ja Bob Hopen laulaja-puoliso Dolores Hope (102v). © Alligator Records BLUES JA TERVEYS ?Oh Wee?These Blues Is Killing Me? N äin riimitteli chicagolainen bluessaksofonisti A.C. Vai onko asia peräti päinvastoin. Myös toinen deltablues-muusikko, David ?Honeyboy?Edwards eli lähes yhtä pitkään (96v) kuin ?Pinetop. Olkoon ensimmäinen tarkastelukohteemme kuolinikä, joka on helppo laskea kuolin- ja syntymäaikojen perusteella. Kuolevatko blues-muusikot nuorina? © Pertti Ñurmi Tätä artikkelia kirjoitettaessa BN:n nettisivut listasivat 38 vuonna 2012 kuollutta muusikkoa. Pitkäikäisin oli 97-vuotiaana kuollut houstonilainen blues-swamp-pop-pianisti Big Walter Price a.k.a. Muusikoita ym. Onko blues terveysriski soittajalleen . Nämä tiedot antavat kuitenkin viitteitä siitä, että rock-elämäntavalla on ollut ja on ehkä vieläkin omat elintapoihin (mm. tappaa. Smithin (kuoli 73-vuotiaana vuonna 2011) kanssa ilmestyi vasta kuoleman jälkeen. huumeet, alkoholi) ja ammatin vaatimuksiin (mm. 2012). tai kuuntelijalleen. vakioitu kuolleisuusluku oli miehillä 90 ja naisilla 70, kun se Suomen mies- ja naisväestöllä (vertailuväestö) on 100. Tein pienen sormiharjoituksen laskemalla BN-listan 2012 kuolleista (vain 38 tapausta) keskiarvon ja sain tulokseksi 74v. ainakin Suomessa ja nykyaikana. Sen mukaan tavallisimmat rocktähtien kuolinsyyt olivat liikenneonnettomuudet (18%), sydänkohtaukset (13%), huumeiden tai lääkkeiden yliannostus (12%) ja itsemurhat (11%). Liikenneonnettomuuksissa menehtyneitä muusikoita ovat mm. Bellis, Hennell ym. Muusikoiden ym. Muusikoitakin on monenlaisia, esimerkiksi tanssimuusikoita, rockmuusikoita, sinfonia-orkesterimuusikoita jne. Muusikoita ei Suomessa kuitenkaan ole niin paljoa, että he muodostaisivat oman ammattiluokkansa tässä tutkimuksessa, vaan mukana samassa luokassa ovat laulajat, tanssijat, näyttelijät, ohjaajat ja juontajat. Se antaa nimittäin ymmärtää, että jumalanpelko pidentää ikää, ja että pahat ihmiset kuolevat nuorina. Amy Winehouse liittyi samalla kuuluisaan 27-vuotiaana kuolleiden muusikoiden kerhoon, jonka jäseniä ovat jo mm. Kovin vaihtelevia näyttävät kuoliniät olevan. Stevie Ray Vaughan (helikopterionnettomuus), Eddie Cochran (auto-onnettomuus) sekä Otis Redding, Buddy Holly ja Richie Valens (lento-onnettomuus). ovatkin melko lailla taviksia tässä suhteessa . Alle 50-vuotiaina menehtyivät ruotsalaisen Go Getters -rockabilly-yhtyeen kitaristi Robin Johnson (44v, moottoripyöräonnettomuus), austinilainen rockabilly-kitaristi Chadd Thomas (38v, löytyi kuolleena kadulta, mahdollisesti murhattu), blueskitaristi John Alex Mason (36v, leikkauksen jälkeinen komplikaatio) ja englantilainen soul-laulaja Amy Winehouse (27v, alkoholimyrkytys). Tältä mississippiläiseltä deltablues-pianistilta jäi kalenteriin vielä 20 keikkaa soittamatta ja tuorein levykin harpisti Willie ?Big Eyes. blues- ja roots-muusikot, joista valtaenemmistö ei kieriskele rahoissa eikä vietä rokki-staran extreme-elämää. Mutta voiko blues tai ?blues-elämä. Jos laajennetaan otosta v. Miesmuusikot ym. Muusikoiden kuolinikien vertailu väestöön - 20 - on kuitenkin varsin kimurantti asia. Kulttuurin ja elintapojen muutosta näyttäisi tässä asiassa kyllä tapahtuneen, sillä riski oli suurempi ennen vuotta 1980 kuin sen jälkeen kuuluisaksi tulleilla. Entä sitten ?tavalliset. Naismuusikot ym. Esimerkiksi BNlistaus ei edusta pelkästään blues-muusikoita, vaan mukana on muidenkin musiikkityylien edustajia, jotka ovat lisäksi kotoisin eri maista ja mukana on sekä miehiä että naisia. Eli aika hyvältä näyttää. Muusikoiden kuolleisuus on pikemminkin alempi kuin väestöllä keskimäärin, joskaan ero ei ole tilastollisesti merkitsevä pienehkön muusikkoaineiston takia. Tieteellisessä mielessä tällaiset nuorina kuolleiden valikoidut listaukset ja vertailut väestöön ovat harhaanjohtavia ja suorastaan vääriä. Vähän sama asia kuin vertaisi päiväkotilasten tai vanhusten palvelutalojen asukkien kuolinikiä väestön keskiarvoon. 5 - 2012 Nuorena kuolleita vuoden 2011 BN-listauksesta löytyy yllättävän vähän. Tarkempia raportteja, joista olisi selvinnyt muusikoiden kuol-. King keikkailee edelleen ahkerasti 87-vuotiaana. . Mitä tiedetään musiikin terveysvaikutuksista? TIMO KAUPPINEN Tiesikö A.C. Muusikko on myös ammatti ja onhan meillä Suomessakin ammattikuolleisuutta koskevaa tieteellistä tutkimusta, joka ottaa huomioon yllä kuvatut sudenkuopat, jotka johtavat maallikkoa helposti harhaan. Muusikoiden kuolleisuus ja kuolinsyyt Eri ammateissa toimivien, yrittäjien ja työttömien kuolleisuutta ikävälillä 25-64 vuotta on tutkittu vuosien 2001?2007 kuolinsyyaineistoja käyttäen (Pensola ym. The Thunderbird, joka esiintyi vielä 95-vuotisjuhlissaan New Orleansissa. Nuorin tässä otoksessa oli pop-laulaja Whitney Houston, joka hukkui 48-vuotiaana hotellin kylpyammeeseen mahdollisesti huumeiden ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena. (2007) Liverpoolin yliopistosta selvittivät 1063 pohjoisamerikkalaisen ja brittiläisen rock- ja popartistin elossaoloa menestysalbumin (= All-time Top 1000 albumit) jälkeen. ei löytynyt suuren tai pienen riskin ammattien joukosta minkään kuolinsyyn kohdalta miesten eikä naisten tuloksista. Näiden tähtien kuolleisuus 3-25 vuotta menestyksen jälkeen oli 1,7-kertainen verrattuna ikä- ja sukupuolikaltaistettuun väestöön Yhdysvalloissa ja Englannissa. Mitä tietoja tutkimusraportin taulukoista ja kuvista sitten löytyy tästä vähän sekavasta seurakunnasta. Reed. menettävät vastaavasti 4 kuukautta, mutta muut miehet vielä vähän enemmän eli 6 kuukautta. Yritin googlata jotain vastaavaa kuolleisuustutkimusta Yhdysvalloista, mutta vedin vesiperän. Kuolinsyytutkimuksia on toki tehty sielläkin, mutta ne ovat osavaltiokohtaisia ja niitä vaivannee sama aineiston pienuus kuin Suomessakin. Näyttää siltä, että luotettavaa vastausta muusikoiden kuolinikä-kysymykseen ei saada tätä kautta. Mutta eipä luovuteta. 2011 kuolleisiin, pitkäikäisiä muusikoita löytyy jo huomattava määrä. Se mahtunee virherajoihin, jos sitä verrataan rockdead-sivuston mainitsemaan keskiarvoon 76v. Alkoholikuolemissa pientä eroa muuhun väestöön sentään löytyy. Reed sittenkään mistä lauloi....? Aloitetaanpa blues-musiikin terveysvaikutusten selvittely silmäilemällä Blues News -lehden omia In Memoriam -palstoja ja lehden nettisivuja, joille on koottu jo vuosien ajan tietoja edesmenneistä blues- ja juurimusiikin merkkihenkilöistä. Blues tai surut eivät kuitenkaan A.C.:ta tappaneet, vaan hän eli 77-vuotiaaksi ja kuoli syöpään vuonna 2004. Eli muusikot ym. Keskimääräinen kuolinikä sivuston rock-tähdillä oli 39v, kun se Yhdysvalloissa oli keskimäärin 76v. Julkaisemattomien tarkempien tietojen mukaan klassisen musiikin esittäjillä kuolleisuusluvut ovat alhaisemmat kuin viihdemuusikoilla, mutta viihdemuusikoillakaan kuolleisuus ei ole keskimääräistä väestöä merkittävästi suurempaa. Asiaa tutkittiin myös tärkeimpien kuolinsyiden osalta kuten syövät, verenkiertoelinten sairaudet, muut taudit, itsemurhat, muut tapaturmat ja alkoholiin liittyvät kuolinsyyt. Bluesmuusikoiden Metusalem oli Joseph ?Pinetop?Perkins (97v). B.B. Jimi Hendrix, Jim Morrison, Brian Jones, Janis Joplin ja Kurt Cobain. Lisää nuorena kuolleita rock-tähtiä löytyy Internetin rockdead-sivustolta, jonka tarkoitusperät tosin ovat kyseenalaiset. ja esiintyi vielä 93-vuotiaana. Monet blues-muusikot elävät pitkään eivätkä noudata virallisia eläkeikiä