Solo Bluesclub with Olli Ontronen & MS Soul night with The Napkins - Marokko Halloween Blues Official Jam Session
Ennakkolippu:
The
päätapahtuma 5.11 26 (ovelta 32 ) Ennakko: Studio Ticket 0700-96525, www.studioticket.fi
th
Majoituspaketit:
RadissonBLU Vaasa 132/2 hlöä tai 106/hlö. PAAKONSERTTI RAVINTOLA CENTRALin upeassa salissa:
James Harman (USA)
Tomi Leino Trio
Lena & The Slide Brothers
Sven Zetterberg Band (SWE)
Nieminen & Litmanen
Erikoisohjelma halloween bluesviikonlopun aikana:
¨ Soulful 5 -Will Vinson Quartet (USA) - Kauko Royhka.. yöpyminen la 5.11, sisäänpääsy päätapahtumaan ja aamiainen Majoituspakettivaraukset hotellista 06-212 7267
International
www.halloweenblues.fi. 3-6.11.2011 aasa .
5.11. -sis
Mitkä katsot isoimmiksi esteiksi tehdä tästä intohimosta leipätyö. Olin lapsena toisinaan keikkareissulla mukana, kun hän lauloi Vele Karttusen yhtyeen solistina. Keikkaa tosin voisi saada enemmän rumpalina tai basistina, bändithän tapaavat muotoutua kitaristien ympärille. Piia Leino (teksti ja kuvat)
Blueshenkilökuvia:
JOHNNY PALLARI
(Huom: Tämä artikkeli on julkaistu myös Blues-Finland.comissa!)
S
iviilielämässään Johnny Pallari tunnettaneen kai parhaiten tutkijana, mutta Turussa nykyisin vaikuttava ex-lappalainen on kunnostautunut pitkään myös monipuolisena rootsmuusikkona. Tulin Turkuun v. Milloin teit ensimmäisen demosi. Oliko kitara ensimmäinen soittimesi. Muilta artisteilta saaduista vaikutteista puhutaan aina, mutta oliko perheessäsi joku, jonka katsot edistäneen kiinnostustasi musiikkiin. Illalla tuo samainen sähkömies saa tehdä karaokessa minun työni vailla mitään edellytyksiä tai perehtymistä alaan. Meno oli aika onnetonta, laulamaankin opin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Jos asuntooni täytyy tehdä vaativa sähköasennus, minun odotetaan kutsuvan paikalle ammattitaitoinen sähkömies. Nykyisin työstän väitöskirjaa Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineeseen bluesin Amerikka-kuvasta. Kuin countryblues-artistit aikoinaan, hänkin tekee ikivihreistä ja ajankohtaisista iskelmistä täysin omanlaisensa tulkinnat omien kykyjensä ja mieltymystensä mukaan. Oletko syntyjäsi turkulainen. Instrumenttina on kylläkin haitari ja maantieteellisesti mennään reilusti itään Deltalta... - Olen nuotinlukutaidoton itseoppinut, mutta sehän tavallaan kuuluu tähän hommaan. Itse en kuitenkaan tuntenut viehätystä tuohon vuohelta kuulostavaan perinnesoittimeen, joten ymmärrystä löytyi niukalti alkuvaiheessa. - Sukuni on hyvin musikaalista, mutta haitari on aina ollut kuningas. Minkä musiikin tyylilajin koet omimmaksesi ja miksi. Nimeksi tuli "JJ and the Aces", joka jatkoi lukuisten miehistönvaihdoksien ja suvantovaiheiden kautta aina toukokuuhun 2010, jolloin hajautin porukan. Lisäksi elävän musiikin elintila on rajattu ahtaalle, mieluummin otetaan paikalle karaokemies "viihdyttämään". - Ensimmäinen bluesihko bändi syntyi parin lukiokaverin kanssa vuonna 1994. Klassisen kantrin tapa kertoa tarinoita on jotain, josta jokainen lauluntekijä voi ottaa oppia. 2004. Bluesin sointi ja sarkastinen asenne ovat jostain syystä vie-
hättäneet siitä lähtien, kun aloin sitä kuunnella. Pallarin ensimmäinen sooloalbumi "No Apologies" ilmestyi kesällä 2011 (ks. Tuolloin ihailin Velen soljuvaa kitarointia: kuinka joku voi saadakin täydellisen rautalankasoundin
aikaiseksi Framusin Les Paul -kopiolla ja Yamahan transistorivahvistimella! Nyt jo edesmennyt Vele oli ehdottomasti tärkeä varhainen innostaja. Olen kotoisin Meltauksen kylästä Lapista. Toki väärin tehty sähköasennus voi tappaa. Kitara on soittimista ilmaisuvoimaisin, eikä se sinällään ole sidoksissa mihinkään tiettyyn musiikin lajiin. Häneltä sain mallin siitä, että on ihan OK soittaa muutakin kuin vanhaa tanssimusiikkia pirunkeuhkolla. 1999 töihin Saaristomeren meripuolustusalueelle. - Ankara verotus ja ravintoloitsijoiden nihkeys panostaa elävään musiikkiin tulevat ensimmäisinä mieleen. Moni muusikko on maininnut, että bluesia soittamalla ei Suomessa oikein tahdo repiä elantoa. Milloin kasasit ensimmäisen bändisi. - En missään nimessä. levyarvio sivulta 62), ja sen myötä sanavalmiin artistin onkin korkea aika saada puheenvuoronsa myös Blues Newsin palstoilla. - Blues nappasi otteeseensa jo yläasteella, eikä ole sittemmin päästänyt irti. Pahimman bluespurismin hellittäessä olen sallinut itseni nauttia myös countrystä. Lähetettiinkö sitä levy-yhtiöille ja millainen oli vastaanotto. Ei sovi myöskään unohtaa Anteron poikaa Mikkoa, joka on se suvun ensimmäinen kitaristi. Yleisesti musiikin kannalta tärkeä hahmo on ollut setäni Antero Pallari, joka on tietämättään autenttinen bluesmies. Isäni lauloi päivätyönsä ohella tanssimusiikkiyhtyeissä ja myöhemmin tulin itsekin kiertäneeksi hänen yhtyeessään pohjoisen humppaliitereitä. Blues Newsin arvostelija suhtautui levyyn kuitenkin suopeasti. Millainen on musiikillinen taustasi. JJ and the Aces:in omakustannekin tuli valmiiksi juuri, kun bändi meni telakalle v. Mutta kelvoton
· 5 - 2011
-6-. Ensimmäinen "oikea" bändi syntyi Turkuun muuttoni jälkeen ravintola Bluestockin bluesjameissa tapaamieni Esa Salmisen ja Markku "Mäikkä" Tuomen kanssa. - Kasettidemoja toki tehtailtiin aikanaan, mutta eihän niitä kenellekään lähettää kehdannut... Soitatko jotain muuta instrumenttia. - Kitaralla aloitin ja siinä olen pysyttäytynyt satunnaisia loikkauksia basson varteen lukuun ottamatta
Sain jopa kätellä Kim Wilsonia, Heikki fiilistelee.
Saunakämpän treeneissä komentovuoro vaihtelee
Kukaan bändin jäsenistä ei suostu tunnustamaan, että omaisi varsinaisen musiikinopintoja sisältävän taustan. 2003. Ryhmä on onnistunut luomaan kuitenkin hienon kemian, joka toimii myös lavalla. - Jossain kohtaa noilla nuorilla pojilla sitten alkoi olla vähän totisempaa tahtoa musiikintekoon ja mä lähdin mukaan kokeilemaan, miten tälläinen porukka toimisi. Sekä Jyrki Helin (48 v., rummut) että satunnaisesti mukana keikkaileva Heikki Hämäläinen (50 v., huuliharppu) ovat aikoinaan soittaneet bändikokoonpanoissa Ville Vesan (22 v., basso/laulu) isän kanssa. Piia Leino (teksti ja kuvat)
THE BLUESBAKERS
Bändikaverit periytyivät isältä pojalle
T
urkulais-paraislaisessa The BluesBakersissa saattaa sivullinen nähdä jonkinlaisen mestari-oppipoika -asetelman, sikäli mielenkiintoinen on bändin ikärakenne. Paraisilla sijaitseva saunakämppä on palvellutkin jo viitisen vuotta toimivana tilana. Sitä kautta ollaan saatu aika paljon myös keikkoja, kun ollaan esiinnytty monissa moottoripyörätapahtumissa. Bändin jäsenet kertovat soittavansa ja keikkailevansa edelleen lähinnä aktiivisella harrastuspohjalla. Anssi Lehto (22 v., kitara) opiskelee merikapteeniksi Noviassa ja Mikko Uhmavaara (26 v., kitara) fysiikkaa Turun Yliopistossa. Päivätöihin sitoutuneita ovat myös Jyrki maalarina ja Ville betonityöläisenä. The BluesBakers perustettiin v. Jyrki huomauttaa, ettei kyseessä ollut mikään raskaan sarjan keikkabändi missään kohtaa, vaan että harrastuspohjalta mentiin. Heikki tuli mukaan vasta vähän
myöhemmin, taisi olla 2008, Jyrki muistelee. - Bluesin kannalta yhteensopivampi on ehkä tuo harrastukseni moottoripyörien parissa. Viime vuonna se taisi jo myöntää, että osaa soittaa, kommentoi Mikko. Ja jos epäilet, että uskottava blues irtoaa vain sitä vähintään parikymmentä vuotta soittaneista, kannattaa hankkiutua kuuntelemaan tämän kokoonpanon keikkoja. Heikki Hämäläisen aikatauluja määrittää myös Turun Yliopisto, jossa hän toimii psykologian professorina opetustyössä, hallinnossa ja tekee myös tutkimusta. Jotta skaala myös ammateissa pysyisi laajana, ei rikota sitä nytkään. - Siellä on hyvä soittaa ja noi äijät pitää huolta siitä, että treeneissä oikeasti treenataan, Ville tunnustaa.
-9-
5 - 2011 ·. - Toi Villekin on soittanut jotain viistoista vuotta... Treenien järjestäminen ei onneksi ole maantieteellisistä syistä liian haastavaa, kaikki muut asustelevat Turussa, paitsi Jyrki Paraisilla. Jokaisella on opintonsa tai päivätyönsä, mikä ainakin toistaiseksi määrittelee, miten paljon keikkoja ehtii tehdä. Jokaisella on takana vuosien aktiiviharjoittelu soiton ja musiikin parissa, Anssin kahdeksasta aina Jyrkin kolmeenkymmeneenkahteen vuoteen saakka. Itselleni oli melkoinen kokemus vuonna 2009 päästä Eurooppalaisessa Superrallissa Seinäjoella soittamaan samalla stagella The Fabulous Thunderbirdsin kanssa. Lähtökohtana on ollut lähinnä nuorena herännyt kiinnostus musiikkiin ja siitä alkanut, pitkään jatkunut itse opiskelu. Se, että sekä yhtyeen rumpali että huuliharpisti ovat molemmat aikoinaan soitelleet bändin laulaja/basistin isän kanssa lienee harvinaista
Koko porukan yhteisiä fanituksen kohteita ovat The Beatles, Hendrix ja yleensäkin monet 60-luvun loppupuolen kovat nimet. Kaikki nostavat Villen
Asenteita vastaan rennolla meiningillä
Bluesleipurit ovat satunnaisesti joutuneet törmäämään myös ikäänsä kohdistuvaan negatiiviseen asenteeseen. Anssi ja Ville ovat tunteneet toisensa jo hiekkalaatikkoikäisestä, joten bändi on tavallaan rakentunut alunperin heidän ja Jyrkin ympärille. Soittajat itse kertovat, että soul-, jazz- ja funk-vaikutteet ovat hyvinkin kuultavissa, varsinkin omassa tuotannossa. - Kyllä vaan, meillä on aika paljon yhteisiä suosikkeja artisteissa, mutta mä kyllä kuuntelen ihan sujuvasti Nylon Beatia, Jonna Tervomaata ja Haloo Helsinkiäkin, lataa Heikki. - Mä sanoisin, että ihan päinvastoin. Heikki virnistää. Yhtyeen "nuorten" takia koko paketti on kehittymisensä kannalta mielenkiintoinen seurata. Mikko kieltää kuuntelevansa mitään suomenkielistä musiikkia ja sanoo, että jostain kumman syystä suomenkieli vain tökkii. Näin on käynyt myös The BluesBakersille. Sehän on varsinainen aarreaitta, jos sitä osaa hyödyntää! Heikki ja Jyrki arvioivat, että nuoren kolmikon vahvuudet piilevätkin siinä, että uskalletaan ja osataankin rikkoa bluesin kaavoja säilyttäen silti perusteet. Kyllähän nämä meidän kundit soittaa ne biisit vaikka selällään, Heikki kehaisee.
biisintekijäksi, joka yleensä esittelee lähtöajatukset, joista sitten ryhdytään yhdessä kehittelemään ideaa eteenpäin. Anssin henkilökohtaisia mieltymyksiä ovat Frank Zappa, jazz ja afrikkalainen musiikki, Bob Dylan on koko nuoremman kolmikon yhteinen suosikki. Paikalla oli kaksi ihmistä ja baarimikko. Vaikka herja lentää melkoisena koko haastattelun ajan, on helppo huomata, että bändissä vallitsee tietty yhteisymmärrys ja hyvä henki. Mä näkisin, että blues on helppo laji aloittaa, mutta siitä pitää tykätä. Ja koska teknisessä osaamisessa ei myöskään ole selkeitä puutteita, vaan pikemminkin hyvä ja tunnistettava "bluesbakersmainen" soundi, voi vain odottaa, mitä bluesgenren peräänkuuluttama ikä ja vuodet tuovat vielä tullessaan. - Hyvä niistä on lähteä, Villen biisipohjat on mun mielestäni aina olleet tosi hienoja ja tyylitietoisia, huomauttaa Heikki. Anssi ja Ville tosin väittävät, että kuvio voi välillä kääntyä myös toisinpäin. Ville kumoaa ajatuksen siitä, että blues olisi jotenkin liian "vaikeaa" tai "haastavaa" musiikkiuraa tai -harrastusta aloittelevalle. Onneksi usein on käynyt myös niin, että keikka on kaikesta huolimatta mennyt hienosti ja palaute asennemuutoksestakin on tullut bändille asti. Bändin omissa sävellyksissä on selvää omaleimaisuutta ja ne erottuvat keikalla helposti sellaisellekin, jolle yhtye ei ole ennestään tuttu. - Puolet kysyy meitä, puolet hankitaan itse, siinä se jako suunnilleen on, arvelee Jyrki. Yhtyeet, joita ravintolanomistaja on mainostanut bluesbändinä, törmäävät silloin tällöin siihen, että yleisöä ei ole paikalle juurikaan eksynyt. Heikki muistuttaa, että asenne se on tässäkin, joka määrää. Ville manailee. Konkreettisimpana hyötynä bändin sisäisissä ikäeroissa Ville, Anssi ja Mikko näkevätkin sen, että omat näkemykset musiikista laajenevat. - No joo, olin mä tuossa juuri Ruotsinpyhtäällä kuuntelemassa rootsia. He nostavat esiin myös sen, että aika iso osa keikoista tulee myös suhteilla, ystävien ja tuttujen kautta. - Ja jos niistä vaikutteista vielä puhutaan biisinteossa, miettikääpä miten helppoa erityyppisiin musiikinlajeihin tutustuminen nykyään on: on YouTubet ja Spotifyt ja muut nettisysteemit. Covereiden lisäksi The BluesBakers soittaa myös paljon omia biisejä. - Noin niinkuin tosimielellä: Kun nyt miettii jotain Fleetwood Macia, Muddy Watersia ja kaikkia vanhoja kovia... Remu-asenteella vaan ja antaa mennä! Anssi innostuu. Jyrki taas mainostaa hankkineensa juuri Vesa-Matti Loirin Ivalon ja sen kolahtaneen aivan täysillä. Ja kun kaikki on kiinni siitä fiiliksestä ja hyvästä meiningistä yleisön kanssa, niin ei siinä oo sitten paljoakaan tehtävissä... - Kyllä mekin joudutaan välillä sanomaan, että voitaisko nyt taas soittaa välillä, kun äijät muistelee vanhoja ja vaihtelee Reinoja... Eihän siinä pääsisi koskaan hyvään fiilikseen. - Tottakai me väännetään välillä jostain näkemyseroista, se nyt on selvä, mutta on tää samalla todella opettavaista, Anssi korostaa.
(Huom: Tämäkin artikkeli on julkaistu yhteistyössä Blues-Finland.comin kanssa!)
Vaikutteita laidasta toiseen
The BluesBakersin keikkaohjelmistoa luonnehditaan hieman tavallista bluesbändien ohjelmistoa raskaammaksi mutta toimivaksi. Jyrki kertoo aluksi myyneensä keikkoja pitkälti itse, mutta että Anssi, Mikko ja Ville tekevät myyntityötä nyt jo yhtä paljon. Pojat sanovat sen tuntuvan hyvältä, kun joku tunnustaa, että yllättyi ja että piti musiikista. Ville murahtaa, että äijäthän kaivavat taas luurankoja kaapeistaan ihan urakalla... He sanovat, että vaikka alku monesti onkin sitä, että kuunnellaan, kuunnellaan ja kuunnellaan ja sitten matkitaan, on ehdottoman tärkeää löytää myös se oma soundi ja että The BluesBakers on sen löytänytkin. huokaisee Ville. Sähköisen energinen esiintyminen ja selvä kontakti yleisöön ovat jo hallussa. No se baarimikkokin lähti kyllä välillä pois... Heikki heittää väliin, että hänen ja Jyrkin homma on ikäänkuin pitää siitä käytöspuolesta huolta. Se vaatii sellaista toisenlaista fiilistä ja yhteensoittamista, mutta loppujen lopuksi se on aika helppo saada toimimaan. - Me alettiin soittaa joskus puoli kahdentoista aikaan. Kelpaavatko nämä. Surkuhupaisimpana tapauksena kaikki muistavat erään keikan Forssassa viikon päätteeksi. Ja lähdössä Floyd Festeille Appalakeille katsomaan Jorma Kaukonen & Hot Tunaa, muiden muassa. - Ei tähän voi asennoitua siten, että tämä olisi
· 5 - 2011
- 10 -. Albumia odotellessa siis.
liian vaikeaa. Baarissa, jossa oli kaksi kerrosta, yläkerta oli tupaten täysi väkeä, mutta alakerta, jossa pojat soittivat, oli tyhjähkö... - Me soitettiin pirun hyvin ja vedettiin kaksi tosi tiukkaa settiä, hän hymyilee.
Perustaidot on ensin oltava, oma soundi löytyy vasta sitten
Suomalaisten bluesbändien joukosta ei juurikaan löydä kovin nuoria soittajia, syystä tai toisesta rock/ heavyosaston yhtyeiden ikärakenne on selkeästi nuorempaa. - No ainahan on niitä, jotka ajattelee, että kun bändi on nuori, niin sen on oltava paska
Tapasin Brucen Alligatorin Chicagon toimistossa kesäkuussa 2011, jolloin hän oli valmistautumassa Chicago Blues Festivalin yhteydessä pidettyihin Alligatorin 40-vuotisjuhliin. Mukana oloni oli tavallaan kuin vakuutus. Matkustin usein artistieni kanssa Euroopassa, koska he tavallisesti tarvitsivat jonkun mukaansa ja pidin noista matkoista. Siihen aikaan minulla oli yksi tai kaksi työntekijää ja hoidin yritystäni kotoa käsin. Noihin aikoihin matkustit artistiesi kanssa. Lisäksi olin kiertuemanageri ja yleismies. Alligator sai alkunsa, kun Iglauer halusi levyttää suosikkibändiään Hound Dog Tayloria ja Bob Koester kieltäytyi levytysehdotuksesta. Koko joutui hankkimaan kaikki lentoliput itse ja siitä riitti tappelemista. - Kyllä, monestakin syystä. Minun piti opetella suunnistamaan halki Norjan vuoriston. Se on aivan tavallista ja hyväksyn sen joskus jopa yllytän heitä soittamaan, koska mieluummin kuulen ongelmista heti kuin vasta myöhemmin. Yhden miehen levy-yhtiöstä on vuosien mittaan kasvanut johtava bluesmerkki, jonka levyt löytävät tiensä ympäri maailmaa. Artisti saattaa soittaa kännykkääni milloin tahansa vaikka kahden aikaan yöllä, jos hänellä on joku ongelma. Tämä on varmaan ensimmäinen haastattelusi Blues News -lehteen. Erityisesti silloin kun ongelmia tulee tien päällä.
- 13 -
5 - 2011 ·. Kerran Norjassa varmistin ennakkoon, että meille oli varattu pakettiauto. Muistan hyttyset ja vodkan. Kun johdin yhtiötä omasta kodistani käsin, oli artisteilla tapana tulla käymään. Niinpä asioita piti hieman improvisoida. Alligator-levy-yhtiön pyörittäminen on hyvin omakohtaista tekemistä, "hands on" kuten Amerikassa sanotaan. Oletin tietysti, että saamme autolle myös kuljettajan, mutta huomasinkin joutuvani itse ajamaan. Blues näytti vielä olevan jotakin uutta Euroopassa. Meillä oli mukavaa, vaikka aikaa ei ollutkaan paljoa, joten vaikutelmani Suomesta ovat aika hatarat. Tänään Bruce Iglauer on kiireinen levy-yhtiön johtaja, jolla on sormensa pelissä monessa asiassa sekä vankka tietämys ja mielipide alan eri kuvioista. - Kyllä, olen käynyt Suomessa kaksi kertaa, ensimmäisen kerran Son Sealsin kanssa vuonna 1979, ja toisen kerran olin Koko Taylorin kanssa Pori Jazz -festivaalilla kaksi päivää. Muistan, että Ruotsissa ja Ranskassa ihmiset, jotka olivat yhdistyksissä mukana, olivat todella
Alligator Recordsin sielu, osa 1
mukavia, mutta he eivät olleet kovinkaan ammattilaisia markkinoinnissa. En kuitenkaan silloin, kun olimme Norjassa junaonnettomuudessa. Son Sealsilla oli yksi keikka Helsingissä ja toinen aika erikoinen esiintyminen jossakin maaseudulla, missä Sonin suomalaiset fanit olivat pukeutuneet intiaaneiksi. Alligator on myös julkaissut uudelleen aikoinaan vähemmälle huomiolle jääneitä muiden levy-yhtiöiden tuotoksia. He istuskelivat sängyllä makuuhuoneessani, jossa työpöytäni oli, ja minä olin heidän käytettävissään. Oppivuotensa Iglauer vietti chicagolaisen Delmark-yhtiön Bob Koesterin kanssa. Joten toivon, että työlläni
oli merkitystä. Pori Jazzissa sen sijaan kaikki toimi ammattimaisella otteella. Se oli erikoinen matka, ja vaikea ajettava! Monesti artistit, jotka soittivat usealla paikkakunnalla, joutuivat myös itse maksamaan siirtymisensä paikasta toiseen. Kari Kempas (teksti ja kuvat, ellei toisin mainittu)
BRUCE IGLAUER B
ruce Iglauerin Chicagossa vuonna 1971 perustama Alligator-levy-yhtiö juhlii kuluvana vuonna 40-vuotista taivaltaan. Ajat olivat silloin toisenlaiset. Minulla ei ollut henkilökohtaista puhelinnumeroa erikseen, joten vastasin työpuheluihin mihin vuorokauden aikaan tahansa. Teimme aika paljon yhteistyötä eri bluesyhdistysten kanssa. Muistan kun kerran Koko Taylorin kiertueella teimme yhdeksän eri festivaalikeikkaa ja jokaisesta oli oma sopimuksensa. Omissa levytyksissään Alligator on luonut oman tunnistettavan merkkisoundinsa. Matkustimme uusiin paikkoihin ja monelle artistille se oli ensimmäinen matka Eurooppaan. Ihmiset kohtelivat artisteja yleensä todella hyvin, mutta artistit eivät olleet niin kovin tottuneita hoitamaan matkustamiseen liittyviä järjestelyjä, kun lukeminenkin saattoi olla ongelma. Nyt kännyköiden aikakaudella on sama juttu. Olet kuitenkin käynyt Suomessa pari kertaa, eikö niin. - Toimin Koko Taylorin managerina 39 vuotta ja tuolloin, en siis hänen koko uraansa, olin Son Sealsin manageri ja buukkasin hänen keikkansa. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu suuri määrä isompien ja pienempien blues- ja roots-artistien levyjä sekä palkintoja saaneita menestystuotteita