vuosikerta BN haastattelee: TUOMARI NURMIO JOENSUU RIIHIMÄKI DR. HELANDER Esittelyssä: LOUISE HOFFSTEN STONEY CURTIS BAND R&B-tenoristit, osa 24: JESSE POWELL Kaikuja kadunkulmista, osa 10: THE AD LIBS Pohjolan R&B-lumottaret, osa 3: EARTHA KITT, JEWEL BROWN & CHARLOTTE BUTLER/HEDLUND Teinipopin aatelisia, osa 14: TOMMY ROE SVEN ZETTERBERG SVEN ZETTERBERG. BN käy tapahtumissa / Konserttialbumien klassikoita: Star-Club BN lukee kirjallisuutta / Levytutkailut / Muddy Lee Makkonen 197301-15-04 ISSN 0784-7726 N:o 274 (4/2015) Hinta 6,80 € 48
10 s. 12 s. 2 • 4 2015 s. 4 s. 57 s. 46 s. 57 BN 4/2015:N AIHEINA MUUN MUASSA: BN 4/2015:N AIHEINA MUUN MUASSA: s. 14 s. 6 s. 12 s. 14 s. 4 s. 18. 52 s. 10 s. 18 s. 46 s. 52 s. 6 s
Hoffstenin bluesimpaa tuotantoa edustavat myös albumi ”Knäckebröd Blues”, joka on nimestään huolimatta englanninkielinen, ja uudella Memphisin matkalla 2005 äänitetty ”From Linköping To Memphis”. 50-vuotispäivänsä kunniaksi Hoffsten myös julkaisee mittavan kataloginsa jatkoksi uuden levyn, joka siis ilmestyy sopivasti Suomen-keikkojen alla. Levytyssession yhteydessä Hoffsten sai myös arvokkaan huomionosoituksen, kun hänet otettiin Memphisin kunniakansalaiseksi. Kingille, joka sai mainitun palkinnon vuonna 2004. Grand, Porvoo. syyskuuta 50 vuotta. Hänen kappaleistaan on myös tehty cover-versioita, joista suurimman menestyksen saavutti kantritähti Faith Hillin versio laulusta Bringing Out The Elvis – Hillin levyä, jolla kappale on mukana myytiin yli 10 miljoonaa kappaletta. Tavallaan on jopa varsin erikoista, että Hoffsten on pystynyt säilyttämään suosionsa ja luovimaan niinkin erilaisten tyylisuuntien kuten rockin, kansanmusiikin , jazzin ja bluesin välillä, laulaen niin ruotsiksi kuin englanniksi. Laadukkaalla levyllä kuullaan vierailijana muun muassa Billy Gibbonsia. Hoffsten ja Wentus tekivät toukokuussa menestyksekkään kiertueen Ruotsissa, jatkoa seuraa tänä syksynä kaksiviikkoisen Suomenja Ruotsin-turneen merkeissä. LOUISE HOFFSTEN LOUISE HOFFSTEN MIKKO PELTOLA Musiikillisesti Louise Hoffsten määrittelee itsensä ennen kaikkea laulajaksi, eikä halua profiloitua minkään tietyn tyylisuunnan edustajaksi. Kirjoittaminen onkin laulamisen ohella Hoffstenin luovuuden toinen osa-alue, ja tänä vuonna ilmestyi hänen toinen kirjansa ”En näve grus”. Savoy-teatteri, Helsinki 16.10. Hän on saanut lukuisia tunnustuspalkintoja, joista hän itse pitää ehkä merkittävimpänä kunniatohtorin titteliä kotikaupunkinsa Linköpingin yliopistossa. Karelia, Tammisaari 17.10. Bob Dylan puolestaan totesi noutaessaan Polar Music Prizen Tukholmasta Hoffstenin kiinnostavan häntä paljon enemmän kuin Ruotsin kuningas. Konsertit Suomessa: 15.10. Bluesin harrastajia kiinnostaa tietysti eniten Hoffstenin tuotanto juuri tuolla saralla; sieltä voidaan nostaa esiin esimerkiksi vuonna 1990 Memphisissä levytetty ”Message Of Love”, jossa Hoffstenia säestää Kim Wilsonilla vahvistettu Bonnie Raittin tuolloinen rytmiryhmä. Nimenomaan Memphisistä on tullut Hoffstenille tärkeä paikka, ja siellä on levytetty myös hänen uusin, pelkästään Elvis Presleyn tuotantoa sisältävä pitkäsoittonsa ”Bringing Out The Elvis”. Hoffsten yritti löytää apua rankkoihin koettelemuksiinsa eri tavoin, jopa hakeutumalla israelilaiseen nunnaluostariin juuri ennen vuosituhannen vaihdetta. Viime aikoina Hoffstenia on nähty usein bluesin parissa, varsinkin yhdessä uutta tuloaan tekevän Wentus Blues Bandin kanssa. Samoihin aikoihin Louise alkoi myös kaavailla tunkeutumista USA:n markkinoille, ja saikin lakonisesti nimetyllä kuudennella albumillaan ”6” jalansijaa myös rapakon takana; levyn kappaleita kuultiin muun muassa tuolloisen menestyssarjan Melrose Placen jaksoissa. Niinpä hänen tuotantonsa onkin erittäin monipuolinen. Sitkeä ja periksiantamaton Louise on osoittanut kerta toisensa jälkeen pystyvänsä nousemaan vaikeuksien kautta voittoon – piirre, joka löytyy monilta pitkään musiikin parissa työskennelleiltä, onhan koko musiikkibisnes ja erityisesti marginaalisempien tyylisuuntien asema jatkuvaa aaltoliikettä. Useaan otteeseen Polar Music Prize -gaalassa vieraillut Hoffsten on esiintynyt Dylanin lisäksi myös hiljattain edesmenneelle bluesin kuninkaalle B.B. • 4 2015 Ruotsin tunnetuimpiin artisteihin lukeutuva Louise Hoffsten täyttää 6. Vuosien varrella Hoffstenin taidot ja ura on noteerattu niin Ruotsissa kuin kansainvälisestikin. Pian tämän jälkeen Hoffsten ajautui kuitenkin yksityiselämässään todella rankkaan ajanjaksoon. Hänen avioliittonsa päättyi raastavaan eroon, ja muun muassa huimauksen ja tasapaino-ongelmien vuoksi tutkimuksiin hakeutuneella Hoffstenilla todettiin MS-tauti vuonna 1996. Vakavasta sairaudestaan huolimatta Hoffsten on jatkanut esiintymisiä, ja on tyytyväinen siitä, että nykyaikainen lääkitys ainakin hidastaa MS-taudin etenemistä, joskaan täydellistä hoitoa tähän sairauteen ei ole tällä hetkellä olemassa. Epäilemättä Hoffstenin kohdalla pätee sama tosiasia kuin useimmilla musiikille omistautuneilla ihmisillä – ilman musiikkia ei ole mitään. MS JA VAIKEAT VUODET Hoffstenin ura lähti Ruotsissa kovaan nousuun 90-luvulla erityisesti platinaa myyneen ”Rhythm & Blonde” -levyn (1993) myötä. Kirjassaan ”Blues” vuodelta 1998 Louise avautuu kertoen ongelmistaan, jotka hän kuitenkin lopulta sai selätettyä. Tuohon aikaan on mahtunut paljon poikkeuksellisia ja merkittäviä tapahtumia niin musiikin parissa kuin elämässä ylipäänsä
lokakuuta akteinaan mm. kerran järjestettävän Scandinavian Blues Partyn pääkonserttia Kokkolan Snellmansalissa 26.9. PETE HOPPULA Juurimusiikin osalta varsinaisen kesäfestivaalikauden elokuun viimeisenä lauantaina 29.8. Myöhemmin vahvistuvan klubiohjelmiston nimiä ovat ainakin Suomibluesin veteraani J. Nine Below Zero esiintyy myös Oulun Loka Blues -tapahtumassa 2.10. Big Creek Slimiä on mahdollista nähdä bändeineen myös 17. Leino sekä festivaalin ”maskotti”, alusta asti jokaisella kerralla mukana ollut Ville ”Lefty” Leppänen. Parissa vuodessa Ruotsissa todella isoon rooliin noussut Lisa Lystam on Suomessa varsin uusi tuttavuus, vaikkakin hän on jo muutamaan otteeseen käynyt myös täällä esiintymässä. Festivaalin avajaispäivän klubin (Bull Bar & Grill) estradille nousee 2.10. chicagolainen Lil’ Ed & The Blues Imperials, länsirannikon kulttikitaristi Junior Watson sekä ruotsalainen Trickbag. on mahdollista tarkistaa britti-rock’n’roll-legenda Johnny Spencen ja tämän luottosäestäjänä toimivan Doctor’s Orderin, Jo’ Buddy meets Funky Kingstonen, Ismo Haavisto Bandin sekä Honey B. Slimin lisäksi tapahtumaisäntä Jarmo Puhakan komennoima Slim Butler Trio. musiikillista repertuaariaan esittelevät vuorostaan Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Timo Turpeinen & RootFood sekä brittiläisen pubrockin kymppikerhoon lukeutuva Nine Below Zero. SYYSBLUES JA MITEN SE KARKOITETAAN... 16 • 4 2015 SYYSBLUES JA MITEN SE KARKOITETAAN... yhdessä paikallisen Bluestonen kanssa. Elävän musiikin tarjontaa Jaakon veteen nakkaama kylmä kivenmurikka sen sijaan ei pysty onneksemme tänäkään syksynä lamaannuttamaan. WILKO JOHNSONIN PALUUTURNEE HUIPENTUU KOKKOLAAN Jo 22. Lokakuun viimeisenä viikonloppuna Vaasan Halloween Blues tarjoilee kotimaisia yhtyeitä klubeilla sekä kansainvälisen kattauksen päätapahtumassaan ravintola Centralissa lauantaina 31.10., jolloin esiintymässä nähdään mm. Lahti Blues & Roots -tapahtuman pääkonsertissa Lahden Seurahuoneella 10.10. Big Creek Slim Bandiä täydentää Suomen-keikoilla tanskalaiskitaristi Peter Nande. Familyn keikkakunnot. Viikonlopputapahtuman esiintyjiä ovat mm. Lisa itse on nostanut esille nimenomaan ruotsalaisten kokeneempien nimien, kuten Magic Samin klassisella ”West Side Soul” -levyllä soittaneen pianisti Slim Notinin merkityksen hänen omassa kehityksessään ja musiikissaan. yhdysvaltalaiset Henry Heggen, Chris Thomas King ja John Nemeth, kanadalais-ruotsalainen duo Kiralina Salandy & Per ”Slim” Notini sekä härmäedustajat Honey B. Kolin jylhissä vaaramaisemissa Lieksassa otetaan vastaan sekä syksyn väriloistoa että musiikinjanoisia vieraita Ruska Bluesissa 18.–20. Vaikuttaakin siltä, että Ruotsin bluespiireissä tietotaito siirtyy sukupolvelta toiselle samaan tapaan kuin aikoinaan esimerkiksi USA:n merkittävillä bluesalueilla Mississippissä, Louisianassa ja Chicagossa. Tapahtuman jatkoklubilla Corner Pubissa esiintyy lisäksi samana iltana Tomi Leino Trio, jonka jälkeen musisointia jatketaan vielä jamien merkeissä. tähdittävät nousevan polven ruotsalaislaulajatar Lisa Lystam, suomalaistuneen venäläiskitaristi-laulaja Konstantin Kovalevin luotsaama Firebugs Inc. Lähisukulaiseltaan J.B. Blues & Rootsin klubi-iltoja vietetään 8. ja 9.10. Viime vuonna debyyttialbuminsa ”When Money’s Runnin’ Out” julkaissut Lisa on vasta 23-vuotias mjölbyläinen, ja koko hänen Family Band -yhtyeensä edustaa nuorta ja kokeilunhaluista mutta samalla vanhaan rytmimusiikkiin perehtynyttä muusikkosukupolvea. Scandinavian Blues Partyn taustalla operoivan ojelmatoimisto DP Agencyn maahantuomana Suomeen saapuva Wilko Johnson keikkailee yhtyeineen (basisti Norman Watt-Roy ja rumpali Dylan Howe) myös Tampereen Klubilla (23.9.), Helsingin Savoy-teatterissa (24.9.) sekä Jyväskylän Lutakossa (25.9.). Lisäksi viikonlopun ohjelmaan sisältyy bluesaiheista paneelikeskustelua ja workshoppeja sekä erityinen basso-klinikka Rovaniemen Kirjastossa lauantai-iltapäivällä. Huttolta BIG CREEK SLIM. huipentavien Helsingin RootsEspan (esiintyjinä tanskalainen Fried Okra Band sekä kotimaiset Titty Bar Tim Blues Band, Trick Bag ja Saltwater Jinx), Korpilahden Satamabluesin (Sweet Jeena & her Sweethearts, Tomi Leino Trio ja Lumberjacks), Isokyrön Pukkilansaari Bluesin (Max on the Rox, Bluesroad ja NS-Blues) sekä Kymijoen suiston ”rockabilly-buumiaikojen” paikallisnostalgiaa huokuvan Kotkan ”Fiftarijuhlien” (The Rock Therapy, Alabama Shakers, The Crackerjacks, The Rock-Billy Trio, Point Pinkies ja Tommy & The Teenagers) jälkeen kotoinen ulkoilmastomme alkaa vähitellen siirtyä kohti arktisempia normiolosuhteita. 35 vuotta täyttävä Blues Live! -festivaali valtaa Jyväskylän katukuvan 1.–4. kertaa Rovaniemellä järjestettävässä Roots’n River Bluesissa. Family, White Knuckes Trio, R&Bulls ja The Wolf Pack. Päätapahtumassa Hotelli Pohjanhovissa 3.10. syyskuuta. Niin ikään tapahtumassa sekä Tomi Leino Trion kera että soolona konsertoiva sykähdyttävän tummasoundinen tanskalaisherra Big Creek Slim (alias Marc Rune) suorittaa samalla ensimmäisen kiertueensa maassa, vieraillen Jyväskylän lisäksi myös Helsingin Malmitalolla (7.10.), Tampereen Kulttuuriravintola Kivessä (8.10.), Vaasan O’Malleysissä (9.10.) sekä Helsingin Storyvillessä (10.10.). sekä viime vuosina kovia kokenut brittiläisen baari-rock’n’rollin kummisetä Wilko Johnson. Suomessa viimeksi vuonna 2004 nähty Lil’ Ed & The Blues Imperials palaa pitkästä aikaa maahan. Kalle Salonen Band, Tomi Leino Trio sekä Paulina’s Diner
2 -nimeä kantavan tapahtuman sekä sen esiintyjien Frankie & Loversin, The Bopcatsin, Rockin’ 45:n ja Mr. Juurevaa musiikkia on yllin kyllin tarjolla myös Helsingin Ravintola Kaisaniemessä 19.9. Johnny B.D., Mudville 56, Uncle John Trio, Luxury Liner ja Hilland Playboys. The Kinksiin ja The Byrdsiin rinnastettu psych rockakti esiintyy 6. 1989 käynyt newyorkilainen The DelLords suorittaa sekin kauan kaivatun paluun 24.9., jolloin tämä modernin roots-rockin airue kampeaa itsensä Tavastia-klubin alttarille. Vakaata suosiota myös Suomessa nauttiva yhdysvaltalainen Joe Bonamassa lienee harvoja blues-nimikkeen alla touhuavia nykysukupolven artisteja (s. Night Boppin’ Party Vol. joulukuuta – peruutettuaan ensin äänivaikeuksien johdosta edellistrippinsä heinäkuisilla Pori Jazzeilla. Edellisen kerran hän esiintyi samassa kiekkohallissa lokakuussa 2013. järjestettävässä Hilland Country Fest 2015 -tapahtumassa. Helsingin Virgin Oilissa juhlitaan Moon Kat’s Halloween Rock’n Roll Dance Partyn merkeissä. Aikaisemmin Järvenpään Puistobluesissa (2001), Helsingin Savoy-teatterissa (2009), Tavastia-klubilla (2010) ja Finlandiatalolla (2012) performoinut Bona yrittääkin seuraavaksi täyttää faneillaan jo toistamiseen Helsingin Hartwall Arenan 29. MUUTAMA YKSITTÄISKONSERTTIKIN Mustan musiikin rockimpaan laitaan asettautuva englantilainen Joan Armatrading ei ole vieras näky Suomessa. lokakuuta Järvenpään Scandicissa nähdään lavalla amerikkalainen 50-luvun sankari Joe Clay yhdessä kotimaisen The Toreadorsin kanssa. Tapahtumapaikoiksi ovat tällä kertaa valikoituneet Helsingin Kulttuuritalo (8.9.), Turun Logomo (9.9.) sekä Tampere-talo (10.9.). 1977), joiden keikkaliput tekevät kauppansa myös meillä ns. Tällä hetkellä artisti on valmistelemassa lontoolaisen MFC Chicken -yhtyeen kanssa pitkäsoittoa, jonka on määrä ilmestyä vuoden 2015 jälkipuolella. Snout & his Hogs of Rhythm ja sen vierailevana vokalistina ensimmäistä kertaa Suomeen Englannista saapuva rapeaääninen Sister Cookie. Toistamiseen on saapumassa Helsinkiin myös kalifornialainen The Allah-Las. Bändin lokakuun lopun keikkakalenteri näyttää seuraavalta: Helsinki, Tavastia 27.10., Tampere, Klubi 28.10., Kokkola, Corner’s Pub 29.10., Kemi, Ankkuri 30.10., Vaasa, Halloween Blues 31.10. Elämänsä vedossa olevaa, hiljattain uuden pitkäsoiton ”This Is The Sonics” julkaissutta klassikkoyhtyettä lämmittelee Urho Kekkosen kadun rockpyhätössä lupaava helsinkiläiskokoonpano The Toxics. Lisäksi Kuukatin Halloween-pirskeissä esiintyvät ranskalainen monilahjakkuus Don Cavalli (myös debyyttikeikallaan Suomessa), kotimainen The Rockin’ 8-Balls sekä Espanjasta saapuva DJ Moonwolf. Garage-rock’n’rollin ystäville avautuu taivas viimeistään 26. lokakuuta washingtonilaisen, 60-luvun alussa perustetun The Sonicsin saapuessa tuolloin uransa kolmannelle Suomenkäynnille Helsingin Tavastia-klubille. Suomessa muita keikkapaikkakuntia ovat Tammisaari (16.10.) sekä Porvoo (17.10.). 10. syyskuuta. Linjalla 2. Samana päivänä Lahden linja-autoasemalla elämöidään vastaavanlaisissa tunnelmissa 6th Attack At The Bus Station -tapahtumassa, artisteinaan venäläinen The HiTones sekä kotimaan haastajat Shoebox Revue ja Drivin’ Wheels. Antti Vuorenmaan johtaman, omia säännöllisiä klubeja, levy-yhtiötä sekä useita eri kokoonpanoja ylläpitävän Hilland-kollektiivin ensimmäisen oman festivaalin ohjelmistoon sisältyvät mm. Bonamassan levytyskaverina mainettaan kasvattanut losangelesilainen Beth Hart puolestaan suuntaa Suomeen ja Helsingin Savoyhin 4. New Yorkissa vuonna 1956 Vik-merkille levyttämistään kappaleista Duck Tail, Sixteen Chicks, Get On The Right Track ja Cracker Jack parhaiten muistettava, yhä vitaalissa esiintymiskunnossa oleva Clay (s. LIL’ ED & THE BLUES IMPERIALS. Huttoon ja Elmore Jamesiin. Itsekin levynkeräilijänä ja DJ:nä meritoituneen Cookien esikoissinkku Where’s My Money ilmestyi kesällä 2014 italialaisella Soulful Torino -levymerkillä. Pori Jazzissa -08 sekä Helsingin Savoy-teatterissa -10, minne sijoittuu myös hänen seuraava konserttinsa 6. Mm. Kitaristi-laulaja Hein ”Little Boogie Boy” Meijer ei ehkä vielä yllä Mayallin veroiseen konkarikategoriaan, mutta oman pitkän päivätyönsä tämä viihdyttävä bluesmuusikko on silti ennättänyt tehdä, sekä kotimaassaan Hollannissa että kansainvälisillä areenoilla aina Yhdysvaltoja myöten. Suomessa viimeksi v. syyskuuta. Jo 60-luvulla bluesuransa aloittaneeseen kalifornialaiseen Joe Louis Walkeriin voi taasen törmätä Tampereen Klubilla (14.10.), Helsingin Malmitalolla (15.10.), Rauman Posellissa (16.10.) sekä Turun Logomossa (17.10.). Muita Rock’n’Roll Nightin kiinnityksiä ovat kantria, rockabillyä ja bluesia sekoitteleva Carlos & The Bandidos Englannista sekä Whistle Bait, Shoebox Revue ja Hank & The Hooks Suomesta. ”Me, Myself, I” -kiertueellaan artisti esiintyy nyt ensimmäistä kertaa yksinään vain itseään kitaralla tai pianolla säestäen. Lil’ Ed & The Blues Imperials on pysynyt uskollisena sen 80-luvulla löytäneelle Alligator-levymerkille ja julkaissut yhtiön kautta 8 pitkäsoittoa, joista viimeisin, ”Jump Start” valmistui vuonna 2012. Vuonna 2010 parin vuosikymmenen mittaisen tauon jälkeen uudelleen aktivoitunut The Del-Lords koostuu perustajäsenistään kitaristi-laulajista Scott Kempneristä ja Eric Ambelista, rumpali Frank Funarosta sekä myöhemmin bändiin liittyneestä basisti Steve Almaasista. pidettävän avajaiskonsertin jälkeen seurue on tavattavissa eri puolella Pohjoismaita aina kuun loppuun saakka. ROCK’N’ROLLILLA SYYSMOLLI DUURIKSI Hyvinkään Check Inn -ravintola muuttuu rockabillyareenaksi 12.9. jäähalli-sfäärissä. syyskuuta. BLUESKONKARIT KIERTÄVÄT 50-vuotisjuhliaan kiertueen merkeissä viettävä ruotsalainen laulaja-harpisti Louise Hoffsten turneeraa yhdessä Wentus Blues Bandin kanssa. Rasvis-skenen jykevimmät hotellikemut tänä syksynä tarjoaa Rock’n’Roll Night #22. Black & 5000 Cadillacsin myötä. Revue-tyylisen tapahtuman housebändinä toimii pääkaupunkiseutulainen r’n’b-orkesteri Dr. 1955) aloitti uransa jo 70-luvulla Chicagon West Siden klubeilla – ja onkin siten eräs viimeisistä suorista linkeistä sähköisen slidekitaran keskeisiin artisteihin kuten juuri J.B. Suomessa Little Boogie Boyta säestävät Tampereella (3.9.), Vaasan O’Malleysissä (4.9.) sekä Helsingin Storyvillessä (5.9.) totuttuun tapaan basisti Jaska Prepula ja rumpali Mikko Peltola. Lontoossa majaansa pitävä Cookie ennätti jo kertaalleen vaihtaa klubikeikkailun perhe-elämään, mutta palasi kuitenkin takaisin musiikkitantereille vuonna 2012. Gretnassa, Louisianassa 1939) on jatkanut säännöllistä keikkailua läpi vuosikymmenten, mistä on pitkälti kiittäminen eurooppalaisia rockabillyfaneja, jotka nostattivat miehen uusintajulkaisujen ja festivaalibuukkausten avulla uuteen kukoistukseen 80-luvun puolivälistä alkaen. Helsingin Savoy-teatterissa 15.10. 70-luvun alussa sooloartistina pinnalle nousseen ja useampaan otteeseen Grammy-ehdokkaanakin olleen monipuolisen kitaristi-laulaja-lauluntekijän aikaisempia visiittejä on päästy todistamaan mm. Maan arvostetuimpiin levynkeräilijöihin ja tiskijukkiin lukeutuva Tapio ”DJ Moon Kat” Väisänen on päättänyt hänkin järjestää 50-vuotispäiviensä kunniaksi melkoiset rock’n’roll-iltamat, kun 31.10. 4 2015 • 17 oppinsa saanut kitaristi-laulaja Lil’ Ed Williams (s. Brittibluesin suurista suurin, John Mayall, ei malta hänkään miettiä eläkepäiviä vaan matkustaa syyskuussa Suomeen kolmen stopin pikku-kiertueelle
18 • 4 2015 THE AD LIBS THE AD LIBS PEKKA TALVENMÄKI Valtavirtausten (Beatlemania, Motown, soul...) varjossa on kautta vuosien esiintynyt hankalasti luokiteltavia levyjä, jotka ovat nousseet huippusuosituiksi ja jopa jääneet elämään jonkin tason klassikkoina, mutta joiden esittäjät eivät ole pystyneet pitämään asemiaan. Eroja vuoden ‘62 sinkkuihin on ainakin korvakuulemalta hankala löytää, mutta turha heittää huolimattomia arvauksia. Tuossa vaiheessa yhtye sai virallisen nimen The Creators, ensimmäinen single julkaistiin tammikuussa ‘62 ja pian sen jälkeen kaksi jatkoa Philipsillä. Esimerkiksi Gonzalesin diskografiateos listaa samaan pakettiin edellä mainittujen kanssa kolme singleä, levymerkkeinä Time, Hi-Q ja Dooto. Huonoa onneakin oli matkassa, ryhmä poukkoili merkiltä toiselle ja sen kokoonpano vaihteli rajusti. 40083 I’ll Stay Home (New Year’s Eve) Sha Boom Boom Epic 9605 Crazy Love Crossfire Creators oli ikävä yhtyenimi, koska lukuisat kaimat aiheuttavat päänvaivaa. T-Kay 110 I’ll Never Never Do It Again Boy He’s Got It Philips 40058 Yeah He’s Got It Boy He’s Got It instr. Porukan varhaisemmista vaiheista, kuten gospelista en ole tietoinen. Levytysura venyi lopulta lähes kolmenkymmenen vuoden mittaiseksi, mutta kuten sanottu, sekä tilastojen valossa että ihmisten mielissä Ad Libs on ja pysyy yhden hitin ihmeenä. Luotetaan John Isaac Taylorin muisteloihin, joiden mukaan T-Kay oli hänen tuntemansa Creatorsin ensilevy ja sillä hyvä.. 60-luvun alussa pojat tutustuivat John Isaac Taylor -nimiseen veteraanisaksofonistiin, joka kuuli heidän harmonisointiaan kotinsa lähellä sijainneella koripallokentällä ja kiinnostui heistä niin paljon, että pyysi heitä harjoittelemaan pari säveltämäänsä laulua ja sai heidät puhutuksi pienelle T-Kay -merkille. Esittäjälleen, New Jerseyssä syntyneelle The Ad Libs -yhtyeelle se jäi ainoaksi suureksi hitiksi. Viimeksi mainittu ei sovi kuvioon, koska sen esittäjä levytti länsirannikolla eikä Hi-Q sekään kuulosta oikealta. Sen sijaan vuonna ‘61 tehty Time voisi kuulostaa. Vuoden ‘65 alussa jenkkilistojen kahdeksanneksi noussut hyväntuulinen pöllytys The Boy From New York City oli epäilemättä yksi tällainen iloinen onnistuja. YHTYEEN SYNTYHISTORIA 50-luvun jälkipuoliskolla lauloi Bayonnessa New Jerseyssä katudoowopia viiden pojan (Hugh Harris, Danny Austin, John Alan (tai Allen, kumpi lienee oikea), David Watt Jr., James Wright) ryhmä, joka käytti itsestään nimikettä The Arabians. Singlen Do You Remember / There’s Going To Be An Angel a-puolen balladi ja b-puolen vauhtipala ovat mitä tyypillisintä New Yorkin doo wopia
4 2015 • 19 John I. Noihin aikoihin, luultavasti levytysten jälkeen tapahtui sellainen muutos, että David Watt joutui armeijapalvelukseen ja hänen tilalleen lähinnä basso-osuuksia laulamaan tuli The Roamers -nimisestä yhtyeestä Chris Coles. Levy oli kaikkien mielestä hitti jo syntyessään, vuoden ‘65 tammikuussa se nousikin top teniin sekä poplistalla että Billboardin uudelleen käyttöön ottamassa r&b-tilastossa. Singlejä kertyi vain neljä, kaikki Red Birdin Blue Cat -alamerkillä. Crossfire oli viimeisiä twistin jälkimainingeissa syntyneitä tanssivillityksiä tai paremminkin yrityksiä, listakelpoiseksi ei tuo tanssi enää ehtinyt. JATKOHITTI HAKUSESSA Hyvästä alusta huolimatta Ad Libs viipyi Leiberin ja Stollerin firmassa vain vuoden eikä se pystynyt toistamaan ensihittinsä tasoa. Samat sanat sopivat myös I’ll Never Never Do It Again -balladiin. Taylorin vanhakantainen, jazziin perustunut ajattelu, moderni suurkaupungin syke ja itse yhtyeen doo wop -tausta. Taylor vei yhtyeensä tuottajaurallaan hyvässä nosteessa olleen Bill Downsin puheille. Hän ryhtyi manageriksi ja päätti ensi töikseen keksiä porukalle uuden nimen. Blue Cat 102 The Boy From New York City (8./6.) Kicked Around kesällä ‘64 kovan hitin The Jelly Beans -yhtyeen kanssa levyllä I Wanna Love Him So Bad. Kun alkoi näyttää siltä, ettei puhdas miesharmonia johda mihinkään, päätettiin iskeä yhtyeelle naispuolinen solisti, Sen paikan otti Mary Ann Thomas, jonka pojat näkivät erään yhteisen esiintymiskeikan yhteydessä. J.I. Boy From New York Cityn salaisuus oli viisaampien mielestä se, että siinä risteytettiin sopivasti John I. Hitaissa levyissä ei ole moittimista, mutta parhaimmillaan Creators oli sittenkin vauhtipaloissa. Mary Annin värväämiseen oli kaksikin hyvää syytä. Ad-Lib -niminen klubi oli hänen kantapaikkojaan ja siltä pohjalta yhtye sai nimensä. John Alanin seuraavasta siirrosta en ole tietoinen, James Wright siirtyi The Spellbinders -yhtyeeseen, joka teki vuosina ‘65–‘67 tukun loistavia levyjä. Voi olla, minun korvissani kyseessä oli ”vain” hauska ja mukaansatempaava pomppotempoinen poplevy, jonka idea perustui muutenkin muodissa olleeseen kysymys/ vastaus -sanoitukseen. Tämä oli päässyt Red Bird -firmaan ja saanut jotka menestyivät vähintään yhtä hyvin kuin originaali ja kumpikin vei tavallaan tarinaa uusiin ulottuvuuksiin. Sanoitus on pelkkää entisten tanssien luetteloa, paketin pelastaa vain järisyttävä saksofoni. Tämä oli väliaikainen ratkaisu, sillä kun Watt (jonka sukunimi monissa lähteissä on myös muodossa Watts) palasi niin hän toi tullessaan hyvän ystävänsä, gospelyhtyeessä The Buds of Promise pääasiallisen kokemuksensa hankkineen Norman Doneganin. Downs vei Ad Libsit ensin pomomies George Goldnerin puheille. THE BOY FROM NEW YORK CITY John I. Creatorsien Crossfire on pieni pettymys esimerkiksi Orlonsin tai Dee Clarkin vastaaviin verrattuna. Ensin vuonna ‘78 The Darts teki lapsellisen version, joka kipusi brittilistoilla peräti kakkoseksi ja pari vuotta myöhemmin asiaan tarttui Manhattan Transfer, joka saavutti Grammy-ehdokkuuden ja historiansa suurimman hitin, korkein sijoitus Billboardin HOT 100:ssa oli 7. Taylorilla oli kehitteillä hyväntuulinen New Yorkin katupoikaa kuvaava laulu, jonka johtoääneksi tarvittiin tyttö. Tunnetuin raidoista on siisti, mutta tavanomainen I’ll Stay Home, jonka yhtye levytti myöhemmin pari kertaa uudelleenkin. Kun hän kuuli Boy From New York Cityn, hän ryntäsi välittömästi hakemaan paikalle Jerry Leiberin ja Mike Stollerin, jotka hekin innostuivat, sopimus tehtiin ja levytysvalmistelut aloitettiin saman tien. Sessio sujui hyvän yhteisymmärryksen vallitessa ja lopullinen versio saatiin purkkiin muutamassa tunnissa. Boy He’s Got It ja Crazy Love ovat malliesimerkkejä kunnon pöllytyksestä. Monista simppeleistä yksityiskohdista muodostui paketti, joka kuulostaa nykyäänkin tuoreelta. Soul Discography ilmoittaa Creatorsien kokoonpanoksi saman kuin edellä luettelin. Toinen vaihtoehto olisi ollut The Cheerios, joka puolestaan liittyi Cheerionimiseen kahvilaan. Pojat utelivat ”oo-aaoo-aa come on kiddie, tells about the boy from New York City” ja Mary Ann vastaili ”he can dance and make romance that’s why I fell in love with just one glance” ja muuta tilanteeseen sopivaa. Taylor pysytteli kaiken aikaa yhtyeen tukena, hän jopa vei heidät kotiinsa harjoittelemaan, kun muuta treenipaikkaa ei löytynyt. Ensinnäkin tyttösolistin vahvistamat poikayhtyeet olivat tavallaan nousussa (Ruby & The Romantics, The Essex, The Sapphires, Gladys Knight & The Pips...) ja toisaalta John I. Mary Ann ei paljon suostuttelua tarvinnut, näin oli yhtyeen tunnetuin kokoonpano valmis. TKay ja jälkimmäinen Philips noudattivat tuttua New Yorkin kaavaa, a-puoli oli hidas ja b-puoli nopea. Tässä vaiheessa John Alan ja James Wright olivat puolestaan häipyneet, joten Creators oli nelimiehinen. Tuo laulu oli The Boy From New York City, jonka Taylor oli sanojensa mukaan keksinyt seuratessaan kaupungin elämää kotitalonsa kattoterassilla. pianisti Leon Huff ja rumpali Pretty Purdie. Kappaleen kestävyydestä kertoo se, että siitä tehtiin myöhemmin kaksi versiota,. Kuoron ujellukset, bassolaulajan pau paut ja rämäkät fonisoolot ovat matemaattisen tarkasti kohdallaan. Artie Butler kutsuttiin sovittajaksi ja taustalla soittivat mm. Nätti, solistin suorituksen osalta jotenkin kolkontuntuinen, mutta kuoro pelastaa tunnelman plussalle. Jatkosingle ei kuitenkaan menestynyt odotetusti ja siksi Downs oli erittäin innostunut saadessaan käsiinsä tuoreen yhtyeen ja menestyskelpoisen laulun. Taylorin avustuksella syntyneet levytykset on tehty pääosin Brooklynissa ja niiden tuottajaksi on merkitty Gene Redd
Tämä olisi voinut olla pieni hitti, jos se olisi tehty ja julkaistu pari kuukautta aikaisemmin, ongelma vain oli se, että Slime oli samannimisen tanssin esittelylevy, joka tuskin olisi hyvin markkinoitunakaan aiheuttanut suurta villitystä. Jostakin syystä kuitenkin On The Corner puuttuu ja sen tilalla on Alvin Robinsonin Bottom Of My Soul, joka on merkitty Ad Libsien nimiin. Singlen 123 raidat levytettiin marraskuussa ‘65, jolloin Red Birdin tarina veteli viimeisiään Stollerin ja Leiberin myytyä (käytännössä lahjoitettua) osuutensa firmasta pois. Friends-osio ei tarjoa mitään olennaista uutta. Siinä julkaistiin edellä listatut kahdeksan singleraitaa tai niin ymmärtääkseni oli tarkoitus. Ensimmäinen kunnollinen Ad Libs -kokoelma oli vuonna 1996 julkaistu ”The Ad Libs And Friends” (Collectables 5742). Hyvin onnistuivat myös vanhalta doo wop -pohjalta tehty Oh-Wee... Dixie Cupsien neljä suurinta hittiä. Alkuperäinen tuplavinyylipari sisälsi vain raidat Boy From New York City, Down Home Girl ja He Ain’t No Angel eikä tilanne muhkealla cd-koosteella juuri kohentunut. Ensihitin tunnelmia tavoiteltiin muutamaan otteeseen, lähimmäs pääsivät vauhdikas katukuvaus On The Corner ja pari piirua raskaampi Down Home Girl. Molemmissa Mary Ann oli vetäytynyt kuoroon ja päävastuun laulupuolella hoiti joku pojista, mahdollisesti Hugh Harris. Toisaalta voi olla, että Red Birdillä ei kerta kaikkiaan tiedetty, miten suuren hitin jälkeen olisi pitänyt jatkaa. Ellie Greenwich ja Jeff Barry häipyivät hekin eikä George Goldnerista ollut yksinään jatkajaksi. Ilmeisesti kyseessä on tekevälle sattuu -vahinko, Collectablesin tapauksessa todella outo eikä asia ainakaan parane sillä, että kappaleen nimi on levykannessa väärin. Käsittämätön moka, mielestäni sitä ei voi selittää edes sillä, että Ad Libs olisi taustalla, koska siellä kuuluu olevan puhdas tyttöyhtye. Toinen sessio järjestettiin vasta maaliskuussa ‘65, jolloin äänitettiin single 114 ja On The Corner. Parhaat väläykset liittyvätkin niihin raitoihin, joihin maltettiin satsata jotakin muuta. Ad Libsien cover oli hitusen kevyempi, mutta ei sillä mitään onnistumisen mahdollisuuksia ollut. Ainoa alun perin hyllylle jäänyt raita on Leiberin ja Stollerin säveltämä, maaliskuussa ‘65 purkitettu The Slime, jossa on paljon Boy From New York Cityn aineksia, ennen kaikkea iloinen pomppotunnelma. ja sujuva Johnny My Boy. Leola & The Lovejoys oli levyttänyt tästä Ellie Greenwichin ja Jeff Barryn laulusta sielukkaan version Red Birdillä jo edellisenä vuonna. AD LIBS -KOKOELMAT Näyttää siltä, että suuren hitin imuun normaalisti kuuluvaa albumia ei Ad Libsin tapauksessa edes suunniteltu. ”Red Bird Story” -paketit olivat yhtyeen osalta niukkoja. 20 • 4 2015 114 He Ain’t No Angel (100./-) Ask Anybody 119 On The Corner Oo-Wee Oh Me Oh My 123 I’m Just A Down Home Girl Johnny My Boy 102:n ja 114:n välinen ammottava aukko selittyy sillä, että Ad Libs joutui (tai pääsi) lähes kaksi kuukautta kestäneelle Dick Clarkin johtamalle kiertueelle, jonka muita tähtiä olivat Dionne Warwick ja Del Shannon. He Ain’t No Angel oli jälkikäteen ajatellen hätäratkaisu. Kyseiset raidat. Yhtyeeltä ei jäänyt hyllylle albumitarpeisiin suunniteltuja täytepaloja, itse asiassa jälkikäteen julkaistut koosteet sisälsivät vain yhden varteen otettavan julkaisemattoman Ad Libs -raidan. Oma suosikkini on hitin b-puoleksi unohtunut leppoisa tyttölevy Kicked Around, jossa Mary Ann Thomas kuulostaa erehdyttävästi Essexien solistilta Anita Humesilta. Firma lopahti ja samalla päättyi luonnollisesti Ad Libsin uran tämä vaihe. Mukana on muutama Red Birdin perusjuttu, mm. Kolme muuten vähälle huomiolle jäänyttä hyvää raitaa on sentään mukana ja ne nostavat koosteen arvoa oleellisesti