Blues News 4/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta BN haastattelee: BILLY BRANCH STILL BLUES TRICK BAG THE TOREADORS R&B-tenoristit, osa 18: BIG JOHN GREER Pikaesittelyssä: FELICE TAYLOR Kaikuja kadunkulmista, osa 6: THE MARCELS Bluesin hahmoja levyjen valossa, osa 27: OKEH RECORDSIN TÄHDET BN-arkistojen helmiä: EDDIE BOYD BIG BILL BROONZY 197301-14-04 ISSN 0784-7726 BN käy tapahtumissa / Pohjolan R&B-lumottaret, osa 1 / BN lukee kirjallisuutta Juurekasta juurettomuutta: Esko Elomaa / Muddy Lee Makkonen / Levytutkailut. N:o 268 (4/2014) Hinta 6,80 € 47
poster design by Howling ink - design and photo / K Ojala Park Concert STORYVILLE, MUSEOKATU 8, KLO 21.00 -> LIPUT 10 E Olli Nurmi Original photo by
49 BN:n kitarakirjasto...................................................... Esim. Talvi-Jussi jos kuka oli viimeiseen saakka Real Deal, miksei siis voitaisi olla mekin. 12 Still Blues ....................................................................... Vilkas ”alkoholinhuuruinen” somepolemiikki herätti joka tapauksessa myös minut hetkeksi puntaroimaan ihmisten keikkakäyttäytymistä yleisellä tasolla. Festivaalijärjestäjät myös tietävät, että oman ohjelmallisen konseptin hahmottaminen sekä sen jälkeen valitun linjan riittävän ”kurinalainen” noudattaminen antaa jo yhden perusturvan yleisön houkuttelemiseksi vuosi toisensa perään lippuluukuille. 14 Esko Elomaa ................................................................ Elokuussa 2014 BLUES NEWS Blues- ja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 47. Enemmän hän silti tuotti maailmaan uniikin tyylinsä jäljittelijöitä ja opetuslapsia kuin hiipui koskaan itse omien esikuviensa hailakaksi peilikuvaksi. Pete Hoppula WWW.BLUESNEWS.FI SISÄLTÖ: Billy Branch .................................................................... Tietynlaista jännitysmomenttia artistivalinnoissa ei tulisi kuitenkaan unohtaa. 2014: N:o 1/14: vk 09 N:o 3/14: vk 25 N:o 5/14: vk 43 N:o 2/14: vk 17 N:o 4/14: vk 35 N:o 6/14: vk 52 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BN-numeroon 5/2014 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 19.9.-14! Iltapäivälehdistön lanseeraamat kesän ”seksihelteet” ovat näemmä olleet lähellä sulattaa myös toimituspäällikön paatuneen pääkopan, sen verran visaiseksi pähkinäksi tämänkertaisen pääkirjoitusaiheen ideointi nimittäin osoittautui. Totuttuun tapaan elokuinen BN-numero on ns. ”festarijulkaisumme”. 34 -3- R&B-tenoristit, osa 18: Big John Greer ................... Tämän johdostahan myös FBS:n tuottaman Stompin’ at the Savoyn tinkimättömänä tavoitteena on esitellä kattauksessaan aina jotakin Suomessa entuudestaan kokematonta – tasaisessa suhteessa sekä historiallisia hahmoja että nousevia tulevaisuuden historianmuovaajia. Tällä erää ohitan kommentoinnit vinkkaamalla 80-sivuisen lukupaketin jälkipuolelta löytyvään laajaan tapahtumaosioon – sivuuttaen samalla perusteellisemmat kannanotot pitkin alkukesää piknik-kansan syviä rivejä keskusteluttaneisiin anniskelupoliittisiin viranomaispäätöksiin sekä niiden heijastusvaikutuksiin varsinkin Järvenpään ja Porin suunnalla. kovasti arvostamani, 16.7.-14 edesmennyt Johnny Winter ennätti sovittaa itselleen sekä nykypäivän bluesrockkitarasankaripolvelle jalansijaa tampanneen uudisraivaajan että vanhemmiten perinteisemmillä linjoilla hiljakseen tasaantuneen roots-Metusalemin viittaa. 51 BN käy tapahtumissa ................................................ rates) vuodelle 2014: - 1/4 sivu mv/väri (1/4 page b/w) 130 eur - 1/2 sivu mv/väri (1/2 page b/w) 230 eur - 1/1 sivu mv/väri, muut sivut paitsi takakansi (1/1 page color, except the back cover) 350 eur - 1/1 sivu mv/väri, takakansi (1/1 page color, the back cover) 370 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Aarno Alén, J-P Berg, Harri Haka, Jouni Hyytiäinen, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Kake Kiirikki, Jari Kolari, Jermu Korhola, Joska Laine, Matti Laipio, Vesa Lehto, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Hannu Nyberg, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Arto Pajukallio, Ville Pirinen, Jussi Ronkainen, Kari Rosenberg, Pirjo Salminen, Marko Suutarla, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Antero Tirronen, Harri Tähtinen, Vesa Walamies, Janne Örnberg Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. 55 Levytutkailut ................................................................ Mikä mahtaa olla se vaatimusaste, jolla keskiverto festarivieras viimeistään kokee saaneensa rahoilleen kattavasti vastinetta, jopa siinä määrin että hän pystyy päättämään osallistumisestaan samoihin kinkereihin seuraavallakin kerralla ja tuomaan silloin myös työkaverinsa ja naapurinsa mukanaan. Vaikka painotuotteiden keskuudessa selvää laskusuhdannetta onkin ollut havaittavissa, henkilökohtaisesti ennustan, ettei BN:n tapaisia asiantuntijamusiikkilehtiä tule mitkään iPhonet, tabletit tai nettijulkaisut ilman vastarintaa korvaamaan. 50 Kaikuja kadunkulmista, osa 6: The Marcels ......... 10 Trick Bag ....................................................................... Etenkin levykauppojen jatkuva kato jaksaa huolettaa. Mitkä seikat viime kädessä määrittelevät sen, mihin tapahtumiin pennoset sijoitetaan – tai sen, miten tilaisuuksissa lopulta paikan päällä viihdytään. Myös lehden pääkirjoituksissa on ollut tapana ruotia sekä menneitä että tulevia konserttitapauksia. Trenditermit retro ja vintage astuvat 2010-luvun musiikinkuluttajan varpaille paikassa jos toisessa, mutta toki myös me trad.-uskovaiset tarvitsemme hiekkalaatikkoleikkeihimme säännöllisen ripauksen sopivasti vinksahtanutta uutta kierrettä, jotta lystinpito saadaan säilymään jatkossakin aidosti mielekkäänä. Samaan tapaan myös nykypäivän tapahtumien on elettävä ja kehityttävä ajassaan, muistaen kaiken aikaa sen, mistä ollaan tultu mutta lisäksi sen, minne ollaan seuraavaksi menossa. 79 Etukansi: Big Bill Broonzy © Yannick Bruynoghe Collection 4 - 2014 •. Onhan tiedonjakoon innovoitu läpi historian kirjon mitä erilaisimpia uusia, mutta silti vain olemassa olevaa tarjontaa täydentäviä vaihtoehtoja – vanha kunnon radiokin on porskuttanut iloisesti 1890-luvulta lähtien, vankasta kukoistuskaudesta edelleen nauttivasta kirjallisuudesta nyt puhumattakaan. Ilmoitushinnat (ad. vuosikerta / Volume 47 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Editor-in-chief: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, ilmoitusmyynti / Managing Editor, advertising sales: Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja Blues Newsin vuositilaus 2014: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Hinta vuodeksi 2014 on 40 euroa. 65 BN-arkistojen helmiä: Eddie Boyd .......................... Kuten tunnettua, blues ja muut juurimusiikin lajit ovat sinnitelleet hengissä nimenomaan jalostumalla kukin omalla vapaalla painollaan – siivilöimällä hissun kissun tarpeelliseksi katsomiaan vaikutteita muista ympäröivistä populaarimusiikin tyylilajeista ja ilmiöistä. Ratkaiseeko pelin ensisijaisesti laadukas ohjelma vai onko kokonaisuudessa sittenkin avainasemassa tapahtumapaikka sijainteineen, puitteineen ja oheispalveluineen. 44 OKeh Records .............................................................. 17 Felice Taylor ................................................................. Eräs vakituisesti BN:n sivuilla näyttäytyvä väännön kohde on ollut juurimusiikkikentän kyky/tarve päivittää itseään – sekä sitä kautta ikuisuuskysymys, kuinka harrastajajoukkoomme saataisiin houkuteltua lisää nuorisoa. 21 Pohjolan R&B-lumottaret, osa 1 ............................. 4 The Toreadors .............................................................. 22 Big Bill Broonzy ........................................................... Helsingin Sanomien artikkelissa ”Kesäblues soi, muttei uudistu” (25.6.2014) analysoidaan useankin genren vaikuttajan suulla, minkälaisia tuoreita sisääntulokulmia blues kaipaisi uusiutuakseen. Tilaukseen sisältyy 6 BN-lehden sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille sekä Blues Newsissa että verkkosivuillamme. Sama virsi soveltunee tämän päivän musikantteihinkin, joilla Suomessa kieltämättä riittää tasoa ja tekniikkaa vaikka mihin, mutta joiden tulisi myös omata tarpeeksi rohkeutta esittää musiikkiaan omalla näkemyksellään ja ehdoillaan, ei vain esiisiltä perityltä ummehtuneelta ”blues note by note” -oppikirjalta lemahtaen tai puritaanikriitikon mahdollista lynkkausarviota peläten. 48 BN lukee kirjallisuutta ............................................... Pappaantuva/mummoontuva juurimusiikkiyhteisö tuskin ajautuu hetkessä sukupuuttoon, mutta seksikkyytensä se on kyllä vaarassa menettää liiallisella varman päälle -laskelmoinnilla. Heidän keskuudessaan näyttäisi vallitsevan vahva yhteisnäkemys kaiken toiminnan taustalla vallitsevasta talkoo-mentaliteetista sekä rakkaudesta itse musiikkia ja sen eri harrastemuotoja kohtaan. Monien markettiketjujen luovuttua fyysisten levyjen myynnistään itsenäisten erikoisliikkeiden luulisi nyt saavan aiempaa enemmän jalansijaa runsailla valikoimillaan, mutta kuten yrittäjyydessä ylipäätään – helppoa ja pomminvarmaa niksiä menestykseen ei taida olla olemassa näilläkään markkinoilla. Kotimaisen äänitemarkkinatilanteen muutosta sen sijaan voinee jo luonnehtia astetta synkemmäksi. Ajatusten harhaillessa päädyinkin pohdiskelemaan tällä BN:n kolmossivulla viime aikoina useiten toistuneita teemoja: Yhdistystoimintaamme alusta pitäen liittyviä painavia huolenaiheita ovat tietenkin olleet spekulaatiot sekä printtilehtimaailman että äänilevyteollisuuden tulevaisuudennäkymistä. 18 Muddy Lee Makkonen ..............................................
Edellisestä Billy Branchin & The Sons of Bluesin studiolevystä on jo 15 vuotta, joten panostimme tämän tekemiseen paljon aikaa ja vaivaa. Dog Housea en ole kirjoittanut itse, mutta se on kirjoitettu minulle. Function At The Junction on Shorty Longin vanha Motown-hitti, jonka ovat kirjoittaneet Dozier, Holland ja Dozier. Tunnen Gerri Oliverin henkilökohtaisesti. Yhtyeen edellisestä levystä olikin kulunut jo 15 vuotta ja nyt uudella cd:llä Billy nousee enemmän esille säveltäjänä. Lisäksi Billy Branch & The Sons of Blues on juuri julkaissut cd:n ”Blues Shock” Blind Pig -merkillä. – Torvet ovat mukana kolmella kappaleella ja taustalaulajat neljällä. Klubista tuli tunnettu myös ulkomailla ja siellä kävi ihmisiä kaikkialta maailmasta ja monet chicagolaiset muusikot, kuten Ronnie Baker Brooks, kävivät siellä jammaamassa, jos heillä ei ollut muita menoja. 1970-luvulta alkaneen soittajauransa lisäksi Billy on tullut tutuksi myös koulujen Blues in the Schools -ohjelman perustajajäsenenä. Mukava, vaihteleva valikoima, johon olen tyytyväinen. Kunnallispolitikoinnin tuloksena Palm Tavern vain sulki ovensa yhtenä päivänä, ilman fanfaareja. Se ei ole klassinen Chicago-blueslevy, vaikka mukana on tarkoituksella blueskappaleita. Pianistini Ariyo Ari- -4- yoshi kirjoitti kappaleen Black Alley Cat. – Kyllä, 47. The Sons of Blues soitti siellä aina maanantaisin 27 vuoden ajan. Omia pitkäsoittoja on ilmestynyt tähän mennessä 12. – No, cd:mme sai ilmestyttyään kohtalaisesti huomiota blues-lehdissä ja Chicago Tribune julkaisi minusta puolen sivun artikkelin. Hoitaako Blind Pig myös cd:n markkinoinnin. Yleisön joukossa oli sekä mustia että valkoisia, sekä nuoria että vanhoja ja siellä ystävystyttiin. Olen levyttänyt paljon perinteistä Chicagobluesia ja halusin kokeilla jotain muuta. Hänen klubinsa oli ehdottomasti yksi huippupaikoista, parhaimpia Chicagon historiallisen musiikkiperinteen ylläpitäjistä. – Pidän sitä yhtenä parhaimmista kirjoittamistani lauluista. 1970-luvun ”son of blues” on nykyään bluesin sanansaattaja ja kansainvälinen vanhempi herrasmies. B illy Branch esiintyi 4.6.2014 Helsingin Kulttuuritalolla yhtenä Chicago Blues – A Living History -kiertueen esiintyjistä. Kaikki • 4 - 2014 merkittävät tähdet hengailivat siellä aina 40-luvulta 70-luvulle. Kertoisitko vähän Artis Lounge -klubista Chicagon South Sidessa. kadulla, joka oli South Parkin aluetta. Cd:llä on yksi erottuva kappale Going To See Miss Gerri One More Time. Hän on nyt 93-vuotias tai ehkä 94, ja hän pyöritti historiallista Palm Tavern -klubiaan yli 50 vuoden ajan. – Kyllä, ja mielestäni aika hyvin. Haastattelussa hän kertoo uudesta levystään, opetusmetodistaan sekä huuliharppuvalinnoistaan. Sons Of Blues, jonka olimme levyttäneet jo 1980-luvulla albumille ”Where Is My Money”, sovitettiin uudelleen nykyaikaan. Hän on opettanut ja vienyt bluestietoutta eri-ikäisille ja eri taustoista lähtöisin oleville lapsille. Se oli ainutlaatuinen paikka. Muuten valtalehdistössä huomio on tietääkseni vähäisempää. Slow Moe -kappaleen kirjoitin rumpalilleni Moses Rutuesille – myös hänen laulettavakseen. Duke Ellington, Sammy Davis Jr, Quincy Jones ja muut heidän kaltaisensa kävivät klubilla. Mitkä niistä ovat omia suosikkejasi. Käytit joissain kappaleissa torvisektiota ja taustalaulajia. Äänitteitä on kertynyt yli 150 mm. Blues Shock on uusi oma kappaleeni. – Useimmat kappaleista ovat originaaleja. Ihmiset, jotka mainitsen kappaleessa, ovat vain pieni osa klubilla esiintyneistä suurista, legendaarisista artisteista. Baby Let Me Butter Your Corn on myös uusi ja samoin kuin cd:n päätösraita Song For My Mother. Sanotaan, että nyrkkeilijä Joe Louis juhli siellä voitettuaan raskaan sarjan nyrkkeilymestaruuden. Cd:llä on erilaisia kappaleita: omia kappaleitani ja joitakin vanhoja suosikkeja. Olet kirjoittanut aika monta uutta kappaletta uudelle cd:lle. Billy Branch on huuliharpistina käytetty sessiosoittaja. On surullista, että Artis suljettiin.. Heti kun ovesta astui sisään tunsi olevansa tervetullut. – Kyllä, olemme siihen aika tyytyväisiä. Oletko saanut huomioita tiedotusvälineissä USA:ssa. Myös eräs tunnettu jazzkriitikko julkaisi blues-sarjassaan cd:stä hyvän arvion. Jokainen yhtyeen jäsen pisti sydämensä ja sielunsa sen tekemiseen. Paikkahan sijaitsi Bronzevillen alueella Chicagon South Sidessa. Se ei ollut varsinainen bluespaikka. – Artis on nyt ollut suljettuna jo melkein kaksi vuotta ja sen omistaja Artis Ludd kuoli vajaa vuosi sitten. Oli surullista, ettei hänelle voitu järjestää kunnollisia läksiäisiä. Lisäksi Dog Housella on erikoisvieraana Ronnie Baker Brooks kitarassa ja laulussa. Kuinka se on syntynyt. KARI KEMPAS & HARRI HAKA Olet juuri julkaissut Blind Pig -levymerkillä uuden ”Blues Shock” -cd:n. Willie Dixonin, Koko Taylorin, Johnny Winterin, Eddie Clearwaterin, Honeyboy Edwardsin, Syl Johnsonin, Lonnie Brooksin ja Taj Mahalin kanssa. Mutta olen tyytyväinen, että cd sai näkyvyyttä. The Regal -teatteri oli aika lähellä, joten siellä kokoontuivat myös teatterissa esiintyneet viihdeartistit. Alun perin suunnittelin julkaisevani cd:n omalla levymerkilläni, mutta sitten keskustelin Blind Pig Recordsin kavereiden kanssa ja päädyimme keskinäiseen sopimukseen. John Lee Hookerin Boom Boomista teimme oman erilaisen versiomme, jossa huuliharppu on kitaran sijaan pääosassa
Trendi tuntuu vievän siihen suuntaan.” -5- 4 - 2014 •. © Jermu Korhola ”Monia nuoria rock-muusikoita tullaan esittelemää n bluesartisteina
Song For My Mother on sattumalta Lee Oskarin -tyyliin sopiva. Soitetaanko radiossa nykyisin bluesia. Pidän niistä siksi, että niistä lähtee enemmän ääntä kuin huuliharpuista, joita aiemmin soitin. Lee on ystäväni, ja käytän hänen huuliharppujaan yhdellä kappaleella uudella cd:llä. Bluesiin on kuitenkin vaikea löytää rahoitusta. Itse asiassa soitin kappaleen hänelle, kun olimme Seattlessa, ja sanoin hänelle, että © Jermu Korhola Et siis käytä Hohnerin huuliharppuja. Se ei ollut vain pop- tai soul-yhtye, eikä oikein r’n’b tai funk. Ja klubi oli aina täynnä. Puhallusvoimaa ei tarvita niin paljon. – Lee Oskarin harput ovat hieman ylivireisiä, eivät normaalissa 440-vireessä. Bluesin lisäksi kuuntelin kaikenlaista musiikkia, r’n’b:tä, soulia, ja nautin niistä. © Pirjo Salminen – Niinpä, myös vaimoni Rosa kuvasi siellä satoja videoita lähes joka maanantai viimeisten seitsemän tai kahdeksan vuoden aikana, joten meillä on ainakin ne. Ne sopivat paremmin melodisempaan tyyliin, jolla Lee Oskar soittaa Chicago-bluesia. Uskon, että sen suosio tulee kasvamaan, ja sillä tulee olemaan myös kaupallista merkitystä. En tiedä, voiko niitä erotella. – Ei, ne ovat ihan normaaleja malleja. Minusta ne ovat suurin piirtein sama asia. Suuret levy-yhtiöt haluavat enemmän kitarasankareita, jotka myyvät. Videoiden laatu ei ole ammattitasoa, mutta nauhoilla on monta hauskaa muistoa. Blues on saamassa vähän enemmän tilaa, mutta se on silti kaukana siitä mitä kutsutaan mainstream-musiikiksi. kun ihmiset kuulevat tämän, he luulevat Lee Oskarin soittavan siinä. – Esitimme niitä paljonkin. Luulen kuitenkin, että monia nuoria rock-muusikoita tullaan esittelemään bluesartisteina. Ne eivät ole Marine Band -huuliharppuja vaan halvempia, yksinkertaisempia lapsille tehtyjä diatonisia harppuja. © Pirjo Salminen Vaikka Artisissa ei ole tehty live-levyjä, on sieltä kuitenkin aika paljon videoita YouTubessa, joita voi katsella ja muistella klubia. – Vain silloin tällöin, kun soitan ja opetan Blues in the Schools -ohjelman puitteissa, koska siellä käytetään Hohnereita. – Siinä on hyvin vahva sointi ja sitä on melko helppo soittaa. Se oli uskomattoman hienoa. Huuliharput ovat nykyisin niin kalliita, että jos minulla ei olisi sopimusta Suzukin kanssa, soittaisin varmaan kitaraa tai jotain muuta instrumenttia. Mikä tekee Suzukista hyvän. Susana Baca, upea perulainen laulajatar, ja Mavis Staples kävivät laulamassa syntymäpäiväjuhlissani. Kun ryhmä esiintyi 1970-luvulla, se oli ainutlaatuinen. Kuten Sonny Boy Williamsonin ”ta da da da da daa”. – En ole koskaan ajatellut asiaa. Mitä mieltä olet Lee Oskarin (funkjazz-yhtye Warin perustajajäsen) huuliharpuista. Yksi tekninen kysymys tähän väliin: Miten määrittelisit eron riffin ja lickin välillä. Vain Stevie Wonderin bändistä voisi sanoa samaa. Mitä mieltä olet bluesin tulevaisuudesta. Sen rungossa on puun lisäksi jotain synteettistä materiaalia, joten se ei turpoa. Artis oli yksinkertaisesti mahtava paikka: saimme soittaa mitä halusimme eikä omistaja puuttunut asiaan, vaikka joskus pidimme tunninkin tauon settien välissä. – Minulla on mainossopimus Suzukin kanssa ja soitan nykyisin heidän Suzuki Manji -harpuillaan. Kuuntelitko musiikkia radiosta. – Luulen niin, nyt heitä ei ole montaa. Lee Oskar ja Stevie Wonder olivat pop-maailmassa ainoat tunnetut huuliharpistit noihin aikoihin. Kuuntele vaikka • 4 - 2014 -6-. Suositko jotain tiettyä huuliharppu-merkkiä. CARLOS JOHNSON Kustomoiko Suzuki huuliharput sinua varten. Jos kutsuu itseään bluesartistiksi, pitää kuitenkin soittaa jotain Chicago-bluesiin viittaavaa, kuten me. Kingiä, Bobby Blandia, Albert Kingiä. Trendi tuntuu vievän siihen suuntaan. Mielestäni riffi on toistuva ja lick improvisoitu. – Jotkut sanovat, että blues tulee kuolemaan pois, mutta en ole samaa mieltä: blues ei kuole koskaan. – Klubilla kävi jammaamassa myös moni maailmanmusiikki-artisti, kuten Vieux Farka Touré, ja muun muassa meksikolainen bändi El Tri, joka on sikäläinen vastine Rolling Stonesille. Pitää oikein istua alas ja miettiä asiaa. Vaikka toki uudella cd:llämme on muitakin vaikutteita. War oli suosikkiyhtyeeni, jos ei lasketa bluesbändejä. Muistelinkin, että soitit joitain vanhoja Waryhtyeen kappaleita Artisissa. – Kyllä, eikä bluesia soitettu paljoa radiossa lukuun ottamatta muutamaa kuuluisampaa artistia: B.B. – No, nyt internet ja satelliittikanavat ovat tärkeämpiä, ja musiikin saatavuus on parempi – ja se on hyvä. Se ei ollut luokiteltavissa, sen soundi oli omaa laatuaan, ja se oli ainoa huuliharppuvetoinen bändi niihin aikoihin. Tällä hetkellä en pysty antamaan sinulle oikeaa vastausta kysymykseesi. KULTTUURITALOLLA 2014, vas
Entä valkoiset huuliharpistit. Joskus myös ulkomailla, esimerkiksi Belgiassa. Välillä olemme olleet koko bändini kanssa jopa neljän, viiden viikon pituisia jaksoja opettamassa joissain kouluissa. Mainitsit aiemmin myös Willie Dixonin. Lisäksi olen tavannut ja tuntenut monia muita hyviä huuliharpisteja, kuten Big Leon Brooks, Good Rockin’ Charles ja niin poispäin. Myöhemmässä vaiheessa hän oli myös tuottaja, muusikko ja levybisnesmies. Mikä on sinun mielipiteesi hänestä. Vastaan© Kari Kempas Buddy Guyta – hänen soundiaan on nykyään vaikea kutsua perinteiseksi bluesiksi tai Chicago-bluesiksi. – Oikeastaan kaikki bluesin huuliharpistilegendat, joilta itse olen oppinut taitoni, ja joiden kanssa levytin Alligatorin ”The Harp Attack” -levyn: Junior Wells, Carey Bell, James Cotton. häntä merkittävänä säveltäjänä, toiset muiden tekemien kappaleiden varastajana. Pidän itseäni onnekkaana, että tulin Chicagoon, kun oli vielä mahdollista ystävystyä monien legendaaristen muusikoiden kanssa, soittaa ja levyttää heidän kanssaan ja oppia heiltä. – On myös huomattava, että monet perinteisen Chicago-bluesin parhaat tulkitsijat ovat nyt poissa. Willie Dixon oli tuottelias ja aktiivinen lauluntekijä. – Heistä suosikkini on varmaan Paul Butterfield. Tunsin itseni etuoikeutetuksi ja ylpeäksi saadessani soittaa hänen kanssaan, vaikka jotain epäselvyyksiä olisikin ollut. Tapasin hänet itse asiassa vähän ennen hänen kuolemaansa ja hän jammaili minun ja bändini kanssa Kingston Minesissa vuonna 1985 tai -86. Olemme järjestäneet esiintymisiä, esimerkiksi Lurrie Bellin kanssa, joissa soitamme itse ja myös lapset pääsevät lavalle soittamaan ja teen heistä orjia, puuvillanpoimijoita ja halonhakkaajia. – Olin yksi ohjelman ensimmäisiä opettajia ja olen ollut siinä mukana vuodesta 1978 monessakin roolissa. Tunsimme toisemme. Mitä lapset pitävät ohjelmasta. Hän tosiaan teki joitain mahtavia kappaleita. Soitin myös Junior Wellsin ja Carey Bellin ja edelleen kuvioissa olevan James Cottonin kanssa. Vietin aikaa myös Big Walter Hortonin kanssa, ja suosikkeihini kuuluvat tietysti myös Little Walter ja Sonny Boy Williamson II. Sellaisten kuin Koko Taylorin, Willie Dixonin, jonka kanssa vietin kymmenen vuotta, Son Sealsin, Lonnie Brooksin, Lou Rawlsin ja monen muun. – Olen kuullut noista väitteistä. On surullista, kuinka vähän heitä on enää jäljellä. Hän oli sielukas soittaja ja myös hyvä laulaja. Hänen kanssaan soittaminen merkitsi minulle paljon – se oli mahtava oppimiskokemus. © Pertti Ñurmi Ketkä ovat suosikkiharpistejasi. Mielipiteet hänestä jakautuvat: toiset pitävät ARTIS’S LOUNGE, CHICAGO 2012, oikealla kitaristi TRÉ -7- 4 - 2014 •. Hän teki jatkuvasti uusia kappaleita ja vaikka väitteet olisivat tottakin, hän oli todennäköisesti aikakautensa tuotteliain blueskirjoittaja. Entä Kim Wilson. Ne eivät vähentäneet hänen lahjakkuuttaan ja lauluntekijän taitojaan mitenkään. Ja sitten on vielä Rod Piazza ja Charlie Musselwhite. Oletko vielä mukana lapsille suunnatussa Blues in the Schools -ohjelmassa. – Kyllä, ajoittain silloin kun minua pyydetään, ja nautin siitä. Ajattele vaikkapa John Lee Hookerin ja Hubert Sumlinin levyjä, joilla on vierailijoina isoja tähtiä ja joilla pyritään vetoamaan laajempaan yleisöön, miellyttämään laajempaa yleisöä ja radiokanavia. Olen ollut mukana jo 36 vuoden ajan eli lähes koko urani ajan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nuo tyylit katoavat artistien mukana. – Kim on hyvä, mahtava soittaja
Junior Wells, Otis Rush ja Little Walter soittivat Helsingin Kulttuuritalolla. Kaksi muuta on perustanut voimatrion. Se on ollut palkitsevaa. Billy Branch Suomes sa • 4 - 2014 -8- lokakuussa 2014: Kulttuuritalo Poselli, RAUMA : Bluesters-ilta 17.10. Pidin huolta siitä, että he saivat täyden huomiomme. Se on minulle intohimo, ja olen kehoittanut toimivan metodin. Tämä Chicago Blues Living History -kiertue on vähän samankaltainen paketti. 1960-luvulla American Folk Blues Festival -kiertueella mm. (www.lahden-ryry.com). Osa motivaatiostani ja intohimostani tulee siitä, että löysin bluesin. Yksi vanha oppilaani Seattlesta soittaa trumpettia Macklemore & Ryan Lewis -duon kanssa. Yhteistyö toimii esiintyjien välillä. Se oli niin silmät avaava kokemus, että halusin levittää bluesin sanomaa muillekin. Aion pitää huolen, ettei seuraavaa tarvitse odottaa 15 vuotta. YouTubessa on hauska video vuodelta 1981, jossa olette lasten, Dan Aykroydin ja Lurrie Bellin kanssa Maxwell Streetillä. – Kyllä, ja olen vieraillut eri muusikoiden levyillä, ja oli jo aika tehdä uusi cd oman bändin kanssa. En väitä olevani maailman paras huuliharpisti, mutta väitän osaavani opettaa lapsia paremmin kuin kukaan. Billy Branch etc.: Where’s My Money. Saa nähdä, onnistuuko se, mutta ainakin aion yrittää. – Se on hyvä levy, ja sen tuotti pianistini Ariyo. Nyt jo aikuiset entiset oppilaani lähestyvät minua usein ja kertovat, että sain heidät kiinnostumaan bluesista kun he olivat vielä koulussa. Vaikka se olisi rap-musiikkia tai mitä tahansa, on tärkeää ymmärtää, mistä se on lähtöisin. – Kyllä, vaikka sisältö onkin vähän erilainen. Yritämme jatkossa julkaista levyn vuodessa. – Tiedän monia tapauksia, joissa ohjelma on muuttanut lasten tulevaisuuden: basistini Nick Charles (joka menehtyi Chicagossa 1.7.2014 – toim.) mentoroi kerran erästäkin itsemurhaa yrittänyt tyttöä, joka sai ohjelmasta lisää itseluottamusta ja tuli kiittämään meitä vuosia myöhemmin. – Ja lopussa Dan laulaa meidän ja oppilaiden kanssa. (Red Beans, 1984/Evidence CD, 1995) Carey Bell, James Cotton, Junior Wells & Billy Branch: Harp Attack! (Alligator, 1990) The Blues Keep Following Me Around (Polygram, 1995) Satisfy Me (Compendia Music Group, 1999) James Cotton, Billy Branch, Charlie Musselwhite, Sugar Ray Norcia: Superharps (Telarc, 1999) Kenny Neal & Billy Branch: Double Take (Alligator, 2004) Carlos Johnson & Billy Branch: Don’t Mess With The Bluesmen (P-Vine, Japani, 2004) Billy Branch & The Sons Of Blues: Blues Shock (Blind Pig, 2014) Kokoelmia, uusinta- ja DVD-julkaisuja v/a: Blues Live ’82 – American Folk Blues Festival (L+R 2-LP, Saksa 1983) v/a: American Folk Blues Festival ’82 (Amiga, Saksa, 1983) Mississippi Flashback (GBW, Japani, 1992) Live ’82 (GWB, Japani, 1994) Billy Branch & Kenny Neal: Easy Meeting (Blues Power, 2003) v/a: Buddy Guy’s Legends Chicago (Immortal DVD, 2006) Billy Branch’s Blues Harp (Hal Leonard Corporation opetus-DVD, 2007) Billy Branch & Hubert Sumlin: Chicago Blues Session, Vol. Ohjelma on saanut aikaan jotain hyvää. Billy Branch – albumidiskografia Billy Branch & Lurrie Bell: Chicago’s Young Blues Generation (L&R, 1982/Evidence CD, 2001) Sons of Blues feat. – Kyllä, tribuuttina Little Walterille, Junior Wellsille ja James Cottonille. Pidän kaikenlaisesta musiikista, mutta klassisessa Chicago-bluesissa on jotain, joka on nostanut sen maailmankartalle ja tehnyt vaikutuksen kaikkialla. Mukana on todennäköisesti joitain sukupolvemme parhaita Chicago-bluesin esittäjiä, jotka edustavat vaikuttavasti ja dynaamisesti sen eri tyylilajeja. 22 (Wolf, 2009) v/a: Chicago Blues – A Living History (Raisin Music 2-CD, 2009) v/a: Chicago Blues – A Living History, The (R)evolution Continues (Raisin Music 2-CD, 2011) Opettamisen ja soittamisen ohella sinulla on yliopistotutkinto, eikö totta. Ja kerran opinto-ohjaaja osoitti minulle kaksi koulun kovinta kundia: toinen oli sytyttänyt tulipalon rehtorin huoneessa. ”Chicago Blues – A Living History” -levyllä esitätte kukin pari kappaletta. (www.rauma.fi/kuva/kulttu uri/poselli.htm) Sokos Hotel Lahden Seurah uone, LAHTI: Lahti Blues & Roots -pääkonsertti 18.10. Muddy Waters, Howlin’ Wolf, Little Walter ja Bo Diddley ovat muuttaneet musiikin maailmaa. Kukin esiintyjistä täyttää paikkansa ja rytmisektio on loistava. Mitä nuoremmille, sitä parempi, koska kuten Willie Dixon sanoi: ”The blues is the roots and everything else is the fruits”. Mielestäni tämä kiertue on tärkeä. Se on esitys, jollaisia ei enää usein pääse näkemään. otto on ollut suurenmoisen positiivinen. Olet tehnyt Carlos Johnsonin kanssa japanilaiselle P-Vine-yhtiölle cd:n ”Don’t Mess With The Bluesmen”. On tärkeää, että lapset ymmärtävät, että musiikilla, jota he kuuntelevat, on juurensa jossain. Olet tehnyt omien levyjen lisäksi myös paljon sessiotöitä. Kaikki muusikot eivät osaa opettaa. – Kyllä, siitä ei varmaan ole haittaakaan
Don’t Call No Ambulance (Alligator) Deanna Bogart .... Sings Big Soul * (Kent) Janiva Magness ................................................................................... Europe Live (Mascot) Little Milton .................................................................................. Wrapped Up And Ready (Delta Groove) The Nighthawks ........................................................................................ Live! (Alligator) Steve Freund – Gloria Hardiman .......................................... Too Late Baby – The Old Town Singles 1958–66 * (Ace) Royal Southern Brotherhood ................................................... Sweet Giant Of The Blues * (Ace) Dave Specter ...................................................................... B.B. Original Cleanhead * (Ace) Seth Walker ................................................. Shredding The Blues: Live At My Father’s Place * (RockBeat) Roy Buchanan ...................... 444 (Eller Soul) Rod Piazza & The Mighty Flyers ......................... Hustle Time (Goofin’) LP/CD Indigenous featuring Mato Nanji ................. You Can Make It If You Try! Live (Wolf) Arthur Prysock ............. Texas Blues Jumpin’ In Los Angeles * (Ace) Ronnie Earl & The Broadcasters ....................................... & The Blues Shacks ........................................................ Message In Blue (Delmark) Andy T – Nick Nixon Band ................................................ Time Is Coming (Blues Bureau Int.) Eric Johnson ................................................................................... Live In London – The Borderline (J&R Adventures) Pee Wee Crayton ................................. Businessmen (CrossCut) Tina Bednoff & The Cocktailers ... Lonesome Bullfrog (Guitar Martin) Hustle Fuzz ........................................................................ Original (Fathead) The Mannish Boys .................................... Livin’ It Up (Delta Groove) Too Slim & The Taildraggers ............................... You Asked For It... Tina Bednoff & The Cocktailers (Bluelight) CD-EP Selwyn Birchwood .......................................... Super Black Blues * (Ace) Reverend Robert Wilkins .............................................. Anthology * (Underworld) 2-CD Trick Bag ..................................................................... Sky Still Blue (The Royal Potato Family) T-Bone Walker / Joe Turner / Otis Spann etc. Prodigal Son * (Bear Family) Mukana yhteistyössä: Fennica Records – Fredrikinkatu 38, Helsinki www.facebook.com/pages/Fennica-Records/154694054585447 (* = levy sisältää uusintajulkaisumateriaalia) -9- -9- 4 - 2014 •. ????????????. Set Me Free (Delmark) Guitar Martin ....................................................... Shake Your Bags (Trichord-Levy) Eddie ”Cleanhead” Vinson .............................................. Good News (Stony Plain) Rick Estrin & The Nightcats ............................... Heartsoulblood (Ruf) Otis Spann ................................................................ Emergenzy Situation (Blind Pig) John Primer & The Teardrops .................
– TD: Joo, se oli nasta kokemus. Kiitos siitä rouville ymmärryksestä. Vanha soittokaveri Timo Tarkela on soittanut fonia viime aikoina keikoilla aina, kun on ehtinyt mukaan. Bändin laulaja/kitaristi Tommy Dahlström kertoo, että eivät alun alkaenkaan lähteneet hakemaan mitään autenttista soundia vaan soittavat niin kuin omasta mielestä parhaalta tuntuu. – TV: Ja lokakuussa ollaan Hyvinkään Rantasipissä Jimmy Lee Maslonin taustalla. – TD: Näin voisi sanoa. Äijä oli todella kovan luokan ammattilainen ja mukava heppu. Jossain vaiheessa huomattiin, että tästähän syntyy levy. Juurethan mulla on tuolla Hurriganesissa, rhythm & bluesissa ja rockabillyssa, mutta ei me olla yritettykään alkaa apinoimaan mitään autenttista meininkiä. Hienon duunin Tomi teki äänittämisessä ja miksaamisessa. Varsinkin aluksi ja ekan levyn aikana se neobilly-juttu oli sellainen suunnannäyttäjä. Myöhemmin on tullut mukaan vaikutteita laajemmaltakin sektorilta. Vieläkö tämä agenda pitää paikkansa. mm. Levyllä on harppua ja fonia niin on ihan luonnollista, että niitä kuullaan toisinaan keikoillakin. Tarkoituksena oli kerätä bändi säestämään Mick Lewisiä tämän Suomen keikalle. Se kiroili siellä takahuoneessa, että tällaista ”nikunakua” joutunut miksaamaan yhdeksän bändiä ja kaksi päivää. Lankkuun ollaan oltu Tomin kanssa todella tyytyväisiä: ensinnäkin hän on pirun taitava ja hallitsee tonttinsa niin että itsekin joutuu olemaan tarkkana pysyäkseen perässä, mutta ennen kaikkea hän on luotettava ja muistaa biiseihin treenatut koukut. Bändin juttuun kuuluu tehdä omanlaista musiikkia, jota meistä kaikista on mukava soittaa... • 4 - 2014 Olette luonnehtineet musiikkianne rhythm & blues vaikutteiseksi rockabillyksi, jossa on vahvasti 80-luvun neobilly-vaikutteita. Se oli haastavaa, mutta upea kokemus ja saatu jälkeenpäin paljon kehuja myös Gizzelleltä itseltään. E spoolainen The Toreadors, niin triona kuin fonilla tai harpulla vahvistettuna kvartettina, lienee jo tuttu monille rouhean rock and rollin ja rockabillyn kuuntelijoille. Keväällä bändiltä ilmestyi heidän toinen levynsä, ”Wild And Furious”, jonka arvostelu on luettavissa Blues Newsin edellisessä numerossa. Triohan on siinä mielessä haastava kokoonpano, että kukaan ei voi vetää puolilla valoilla vaan kaikki joutuvat soittamaan koko ajan. Keikan jälkeen tuli sellainen olo, että eiköhän kundit jatketa. Maaliskuussa oltiin Genovassa ja Italiassa ollaan soiteltu vähän kaikenlaisissa tilaisuuksissa: pienissä klubeissa ja isoilla fes- - 10 - tareilla. Yhdysvaltalaisen rhythm & blues -artisti Gizzellen säestyspesti viime vuoden lokakuussa Hyvinkäällä sai varmasti viimeisetkin epäilijät uskomaan, että Toreadors hoitaa keikkansa tosissaan. – TV: Iisalmen Rockin’ By The River -festareilla tuli sellainen fiilis, että ollaan neobilly-bändi tänään, koska oltiin pitkästä aikaa triona keikalla ja miksaaja laittoi släpit kaakkoon. Lewishän on siis tämä 70-luvulla perustetun brittiläisen rockabilly-bändi Whirlwindin kitaristi. – TV: Tarkoitus oli treenata uusia biisejä ja nauhoitella samalla niistä treenidemoja. Noh... Vaikutteita kappaleisiin on haettu laajasti rootsmusiikin aromirikkaasta mullasta, kuten tulette kohta lukemaan. Teillä on ollut paljon keikkoja paljon myös ulkomailla. – TD: Täysin erilaisissa. Enpäs usko, että harrastelija voisikaan olla vuosia Nightwishin tasoisen bändin kelkassa. – TD: Minä laulan ja ränkytän kitaraa ja Tomi (Valasvuo) länkyttää kontraa. elokuuta. Sitä ei paljon hierottu ja lopputulos onkin paljon suoraviivaisempi ja rouheampi kuin se eka levy. Kyllähän sitäkin sitten jälkimiksausvaiheessa hierottiin studion puolella.. – Tomi Valasvuo: Ei ollut mikään ihan helppo se Gizzelle-keikka, kun hän halusi ne kappaleet soitettavaksi yksi yhteen levyjen kanssa. itse hän sen släpin miksasi niin pintaan, mutta hymyssä suin heitettyä huultahan se oli. – Tommy Dahlström: Toreadors perustettiin triona kesällä 2009. Minkälainen kokoonpanonne on. Johnny Kiddin & Piratesin kappaleita soitetaan jokaisella keikalla. Eka, ”Johnny Can’t Dance” -cd, tehtiin studiossa ammattilaisen valvonnassa ja sen julkaisi englantilainen Major Bill -levy-yhtiö. Kaksi keikkaa: toinen Hyvinkäällä ja toinen Helsingissä. – TD: Perheellisinä miehinä ollaan pyritty, ettei olisi kuin keikka per kuukausi, mutta siitä ollaan lipsuttu. Se tapahtui vähän ennen Gizzellen säestyskeikkaa Hyvinkään Rantasipi-hotellissa... JANNE ÖRNBERG Milloin ja miksi Toreadors perustettiin. Vastavuoroisesti Italiasta on tulossa elokuussa Roll Drive -niminen, alkuaikojen Beatles-tyylistä kamaa soittava bändi meidän vieraaksi. Mutta siis meillä on trio-kokoonpano, jota täydennetään tarpeen ja mahdollisuuden mukaan fonilla ja harpulla. Itseni suurin suunnannäyttäjä on Eddie Cochran, niin kitaristina ja laulajana kuin artistina. Se tehtiin käsittääkseni täysin eri metodilla ja eri olosuhteissa kuin kaksi vuotta sitten ilmestynyt esikoinen. Tämä toka tehtiin omin nokkinemme Tomin olohuoneessa. – TD: Se miksaaja oli sellainen kundi, joka on ollut Nightwishin mukana kuusi vuotta äänimiehenä. Kyllähän sen kuulee, ettei sitä ole missään huippustudiossa tehty, mutta mä olen tyytyväinen just siihen rosoisuuteen. – TD: Tänä vuonna enemmän ulkomailla kun Suomessa. Meillä on yksi tuttu Italiassa, joka on meitä buukannut sinne. Sitten ollaan Turku Kustomissa saman kuun puolivälissä ja onpas tuossa yksi hieno keikka tulossa vielä Helsinkiin, RootsEspa-tapahtumassa 30. Me ollaan oltu alusta asti ja Marko ”Lankku” Lamminmäki tuli noin vuosi sitten remmiin rumpaliksi. Teiltä ilmestyi keväällä uusi cd-levy, ”Wild And Furious”
Mutta mepä tehtiin ja tehdään jatkossakin: kansia myöten itse ja myydään itse keikoilla. – TV: Levylle on meidän mielestä kuitenkin hyvä saada pari sellaista biisiä, mitkä jengi tuntee. Kyllä siinä sählättiin paljon. – TD: Sitten sieltä löytyy yksi surf/mariachi -tyylinen instrumentaali, La Muerte Del Toro – härälle surullisesti päättyvä tarina. Minä puolestani pohdin mitä tuohon päälle voisi vetää. 50- 60-luvuilta. Ei paljasteta biisin nimeä vielä, ettei yllätys mene pilalle. Levyn viimeinen biisi, Trouble Man, on hyvä esimerkki tällaisesta biisintekometodista. Tuorein cover on tainnut olla Shakin’ Stevensin Diddle I ekalta levyltä. Niin kuin Tarkela sanoi silloin Italian-keikalla, että tämähän on jamaikalaista rhythm & bluesia. Charles Cheffieldin It’s Your Voodoo Working on niin upea originaali, ettei siitä paremmaksi voi vetää, joten tehtiin siitä hieman utuisempi versio. Siinä vedettiin Bo Diddleyn I Can Tell ska-kompilla. – TD: Uutta materiaalia on ja syksyllä olisi tarkoitus pyöräyttää numero kolme ulos. Sen biisin skittariffi oli pyörinyt päässä pitkän aikaa ja vihdoin se saatiin tehtyä biisiksi. Miten coverit valikoitui levylle. Esim. Rajoitteina on tietenkin, että mun äänen pitää riittää niiden vetämiseen. Onko seuraava levy jo suunnitteilla. – TD: Elinehto on ja on ollut aina, että tehdään omia biisejä. Sen Teppo Nättilä taisi radio-ohjelmassaan soittaakin. Eihän se tietenkään mitään tyylipuhdasta surffia ole, kuten jotkut voisi saivarrella, koska siinä on läskibasso ja Lankku soittaa lattariakin välissä, mutta meidän viuhkaan mahtuu tyylejä swingistä ska’han ja vaihtelu virkistää. Siinä se sitten yrittää änkyttää niitä tekstejä ja ränkyttää kitaraa. – TV: Pysyy mielenkiinto yllä sekä soittajilla, että yleisöllä, kun vetää vähän erilaisia juttuja. Yritetty ottaa niihin kuitenkin oma lähestymistapa, ettei vedetä yksi yhteen originaalin kanssa. Knockin’ On Your Dooriin haettiin ihan tietoisesti ska-komppia ja Italiassa se putosi porukkaan ihan täysin. – TD: Esim. Biisejä on jo tehty ja kovaa vauhtia tehdään lisää. Ska-komppihan on niin kuin boogie woogie -pianon oikea käsi. Yksi kappale on sellainen minkä meidän rumpali on halunnut vetää uusiksi omalla tyylillä ja tämä ko. Muutama kappale meni tosin Jungle Recordsille myyntiin. Tomilta tulee kauhea kasa sanoituksia, mutta kimpassa me ne pähkäillään ja muokataan. – TV: Ska-hommalla kiusattiin ihmisiä jo ekalla levyllä. – TD: Sitten keikoilla on kateltu yleisön reaktioita biiseihin. Jälkeenpäin saatu ”ammattimiehiltä” huutiakin, ettei niitä levyjä voi noin tehdä. – TV: Syksy on ehkä hieman optimistista julkaisun kannalta, mutta viimeistään ensivuoden alkupuolella. Ollaan puhuttu, että tehdään B-puoli tälle keväällä ilmestyneelle, kun siihen ei tullut kuin seitsemän kappaletta. – TV: Lankulle sanotaan, että rupea soittamaan jotain ja Tommylle pistetään eteen sanat mitä hän ei ole koskaan nähnytkään. © Tomi Valasvuo THE TOREADORS vasemmalta: TOMI VALASVUO, MARKO LAMMINMÄKI, TOMMY DAHLSTRÖM Välillä kysyttiin keskellä yötä neuvoja ekan levyn äänittäneeltä Pete Lapintieltä, joka sillä ekalla soitti pianoakin parilla biisillä, että mitä nyt tehdään. kappale on sellainen mitä useat ovat sanoneet ekan levyn parhaaksi. Itse asiassa se on edelleen yksi parhaiten keikoilla toimivia biisejä. Coverit on pääasiassa jotain omia suosikkeja - 11 - 4 - 2014 •. Miten kappaleet valikoituivat levylle
– Roy Fish: Se on aika pitkälti fiiliskysymys, uuden kaverin etsiminen ja että sopiiko hän bändiin. arvio sivuilta 72–73) julkaistiin juuri oikeaan saumaan. Etsittiin, mutta ei oikein löytynyt sopivaa. – Big Pjotr: Meillä oli aina aikaisemmin ollut liidilaulaja ja jotenkin se vaihde oli vaan jäänyt päälle. Siitä ryhmästä olen jäljellä ainoastaan minä. ei samaan aikaan tietenkään!” – Big Pjotr Ehrstedt • 4 - 2014 - 12 -. Jos nyt löytyisi solisti niin olisiko paikka avoinna. – Juuso: Ai että nyt sulla alkaa jo lauluhommat sujua.... – Big Pjotr: Sanotaan, että jos tulisi vaikka Lee Brillon reinkarnaatio niin voisin ehkä siinä tapauksessa väistyä. Kuulijakunta kasvaa kovaa vauhtia, joten debyyttialbumi ”Shake Your Bags” (ks. Mä olin aiemmin laulanut taustoja ja jos ei laulajaa ollut niin olin jotain laulanut. Se oli uusivuosi 2012, kun heput häippäsi ja pari kuukautta meni ennen kuin tää kokoonpano syntyi. © Maiju Lasola RIKU METELINEN Kuinka kaikki sai alkunsa. – Roy Fish Loikala: Bändi perustettiin 2009. Nykykokoonpanossa minun lisäkseni soittavat kitaristi Kari ”Roy Fish” Loikala, basisti Juuso Haapasalo ja rumpali Mane ”Mad” Kovero. Pitkä matka on kuljettu ja esikoisalbumi on vihdoin nähnyt päivänvalon. – Big Pjotr Ehrstedt: Mä tulin mukaan melkein alussa bändiin, oliko seuraavana syksynä, komppikitaristin ja taustalaulajan hommiin. Kun laulajaa ei löytynyt niin vapaaehtoisen pakon sanelemana otin homman vastaan. T rick Bag on Inmatesin ja Piratesin hengessä tanakan rytmibluesin ja raa’an rock’n’rollin sekoitusta soittava bändi. Paljon on miehistön muutoksia vuosien aikana ollut ja tällä kokoonpanolla ollaan soitettu noin puolitoista vuotta. Musiikillisesti bändi sijoittuu kotimaisen juurimusiikin kenttään jonnekin Doctor’s Orderin ja Melrosen välimaastoon. – Roy Fish: Se oli semmoista vääntöä ja hakemista, kun me etsittiin laulusolistia, jota ei sitten oikein löytynyt ja lopputulos oli, että Pjotr alkoi sitten laulaa. ”Meidän musa kuulostaa parhaalta autossa ja kännissä... – Big Pjotr: Se voi olla että ei, koska tämä ryhmä on niin hitsautunut yhteen, tosin tää on vieläkin opettelua. Bändin tavoitteena on oman jutun eteenpäin saaminen, niin keikkapuolella kuin medioissakin. Ajateltiin Vellu Hyötyläisen kanssa, että pitäisi saada rock’n’roll-bändi kasaan
Jotkut on sanoneet, että auttaa asiaa, jos on jonkun toisen suositus, ja jotkut on sanoneet, että levystä on apua. englanniksi käännetty Baddingin Ja Rokki Soi. – Roy Fish: Levy äänitettiin analogisessa studiossa. Liika hierominen vie kaiken särmän pois. Koska meidän laulukieli on englanti ja haluttiin tuo hieno biisi ohjelmistoon ilman, että pitäisi laulaa suomeksi. Keikkamyynti olis ihan kokopäiväistä duunia, mutta kun on päiväduunit ja muut. Mutta olisi se hyvä, jos tuonne maakuntiin joutuu lähtemään, että saisi edes bensakulut korvattua. ja Leslie! Keikkatilanne ei pääkaupunkiseudulla ole hyvä. Toisaalta on myös toi nimikysymys, kun kukaan ei meitä oikein vielä tunne. – Roy Fish: ...öö, siis täh. Vanhempi sukupolvi ei lähde keikoille ja nuoriso kuuntelee toisenlaista musaa. Ei tehdä 1:1-versioita. – Roy Fish: Mutta ei me tätä rahan takia tehdä. Semmoinen on tullut vastaan, että tää meidän musa, vaikka on hyvin pubiystävällistä, niin ei vedä yleisöä. – Big Pjotr: Jotain demoja olimme tehneet treenikämpällä. – Big Pjotr: Muutamia biisejä jäi pois, mutta ne tulee ehkä seuraavalle levylle. Se tehtiin pätkissä osittain, kun ei oltu kaikki paikalla. Siinä on pääasiassa Karin biisejä. Kahdessa päivässä äänitettiin kitarat ja rummut. – Roy Fish: Levyllä on yhdeksän omaa biisiä, kaksi coveria ja yksi käännösbiisi, siis suomesta la © Maiju Laso © Maiju La sola Jos homma toimii, miksi hyvää konseptia pitäisi väkisin muuttaa. Eli tämä Matin ja Tepon kirjoittama vuoden 1973 Syksyn Sävel. Miksaus oli lähinnä sitä, että jos joku juttu ei toiminut, niin piti aloittaa alusta. Teimme sen tietenkin luvan kanssa. Siellä on se Hound Dog Taylorin Gimme Back My Wig, jonka ei edes pitänyt tulla levylle. Meillä oli Helsinkipäivänä keikka Narinkkatorilla, mutta varsinaiset levynjulkkarit pidetään Ravintola Juttutuvassa 21. – Roy Fish: Meidän piti silloin 2010 tehdä levy, mutta siinä tuli miehistön vaihdoksia ja se sitten vaan yksinkertaisesti jäi. mitä siitä nyt sanoisi. – Big Pjotr: Kyllä siinä nälkä tulee, jos tällä meinaa leipänsä tienata. – Big Pjotr: Niin, kyllä niitä enemmänkin saisi olla. – Big Pjotr: Jos on tuntematon bändi, joka soittaa vain omaa materiaalia, niin se on aika haastavaa hommaa niin yleisön kuin bändinkin kannalta. – Big Pjotr: Meillä oli EP suunnitelmissa, mutta se jäi, kun laulaja vaihtui ja kaikki oli totaalisesti erilaista. – Big Pjotr: Soitettiin semmonen maksimissaan kolme ottoa per biisi. – Big Pjotr: Hän on myös miksannut tän levyn. Mikä oli lainakappaleiden valintaperuste. – Big Pjotr: Hyvä idea, sillä meidän musa kuulostaa parhaalta autossa ja kännissä. Tehtiin siinä alussa muutamia nauhoituksia, että osasi karsia heti alusta lähtien tietyt maneerit pois. – Juuso: Me ollaan aika pitkälti livebändi ja sen varmaan tuosta levyltäkin huomaa. – Big Pjotr: Se on vaan niin, en ole vielä oikein liidilaulajan hommiin tottunut, kun en ole sitä varsinaisesti koskaan tehnyt. Pääasia kuitenkin on, että halutaan tuoda omaa musaa esille. – Big Pjotr: No... Joka keikalla aina joku kysyy levyä ja nyt meillä on sellainen tarjota. Nauha pyöri siinä samalla ja ajateltiin, että antaa sen olla, palataan aiheeseen myöhemmin. Mistä idea moiseen. – Juuso: Meinaatsä, että Riku ajaisi autoa kännissä kuunnellen meidän levyä. Mentiin sunnuntaina - 13 - studiolle ja aloimme soittaa jotain, ihan vaan että saadaan paikat notkeiksi. – Roy Fish: Oli vissiin 16 biisiä, jotka taltioitiin ja valittiin niistä mielestämme parhaat. – Roy Fish: Tää meidän rumpali Mane sitä touhusi enemmän. – Big Pjotr: Ehkä siellä olisi voinut olla enemmänkin kosketinsoittimia, kunnon Hammondit... – Big Pjotr: Sitten lopuksi äänitettiin soolot ja laulut. Se varmasti herättää huomiota keikoilla. Opettelemista on paljon, että oppii kuulemaan nauhalta omaa lauluaan. Tulkaa kaikki paikalle runsain joukoin! 4 - 2014 •. Kun tuo studio löytyi niin oli selvää, että tehdään suoraan pitkäsoitto. Tämä studio ja muut löytyi hänen kauttaan. Ole hyvä, kuuntele vaikka autossa kotimatkan aikana. – Roy Fish: Mä olen aikaisemminkin tehnyt noita käännöksiä ihan harrastepohjalta. – Juuso: Pääasiallinen idea oli, että omaa matskua levytetään. Olette soitelleet kauan ja esikoinen tulee vasta nyt, miksi näin. – Roy Fish: Mr Breathless, jonka studiolla levy äänitettiin, soittaa koskettimia siinä yhdellä raidalla. – Roy Fish: Sitä ei kauheasti kyllä kuulu siinä, mutta sen varmaan huomaisi, jos sitä ei olisi. – Big Pjotr: Se on aikaisemmin jäänyt vain yritykseksi. – Juuso: Monet paikat ottaa kyllä bändejä, jos lähtee pizza- ja kaljapalkalla. – Roy Fish: Ei sitä kauheasti kyllä hierottu. – Juuso: Mä oli silloin sairaana ja soitin bassot myöhemmin. Omat biisit oli se johtotähti. elokuuta. Millä tavalla kappaleet valittiin. Can’t Find My Way Out on sellainen hidas kappale ja Kari oli tehnyt siihen demoon jo urkumaton ja ajateltiin, että koskettimet sopisi siihen hyvin. Keikkamyynti on ollut aika pitkälti meikäläisen harteilla. – Big Pjotr: Ne on keikkabravuureita. – Big Pjotr: Ei, ei, ...siis tarkoitin joko tai, ei samaan aikaan tietenkään! Asia ymmärretty, mutta puhutaanko hiukan tästä levystä. Se on aika rouhea versio. – Roy Fish: Aika vaikeaa se on keikkoja saada. Covereista me ei valita niitä kaikkein kuluneimpia ja lisäksi me sovitetaan ne hiukan uusiksi. Otettiin se sitten mukaan, kun se oli aika vapaalla kädellä rapattu. Joissain saattoi olla joku moka, jonka takia ne jäi pois
Kymijoen deltaalueelta, tarkkaan ottaen Kouvolasta, tulee Still Blues. olisiko ollut -79. Sitä ennen oli varmaan ehkä kerran • 4 - 2014 vuodessa kun soitettiin. Hänelle sopii parhaiten järjestely, että me teemme asiat omalla tavallamme ja hän tulee keikalle aina kun ehtii. Tässä vaiheessa herrat kaivavat tuliaisia laukusta, uuden levynsä: – OK: Meillä alkoi olla omia biisejä sen verran paljon, että oli tarve laittaa ne levylle. Haluttiin kuitenkin tehdä hiukan erilaiset versiot noista lainoista, ja kyllä niistä tuli aika tavalla meidän näköisiä. Etenkin se Ray Charlesin kappale Lonely. – OK: Tosin jenkkilässä on sama tilanne. OK: Ihan ekan kerran ollaan kimpassa soitettu jossain bändissä ammattikoulussa... - 14 - – OK: Vaikka ollaan bluesbändi niin ne omat biisit hakee sen omanlaatuisensa muodon eivätkä ole aina niin tunnistettavia. – PT: Osmo Seppälä soittaa levyllä urkuja ja olisihan se kiva hänetkin keikoille ottaa, mutta noiden Hammondien roudaaminen on oma juttunsa. Kun mukana on esimerkiksi banjo niin monille saattaa tulla joku muu musiikin tyyli mieleen. – OK: Käytännössä kyllä. Siis hankala levyhän se oli tehdä, mutta lopputulokseen olemme tyytyväisiä. Itse diggaan banjoa tosi paljon ja miksei se sopisi hyvin myös bluesiin. Alussa oli kuten muillakin, soitettiin pelkkiä coverbiisejä, mutta sitä mukaa kun omia biisejä syntyi, otettiin niitä keikkaohjelmistoon. Mutta Willie Dixonin ja Howlin’ Wolfin biisit sopii meille. En ole muuten Winterille koskaan lämmennyt, paitsi just tuon levyn takia. Heti seuraavana päivänä menin levykauppaan ja ostin ”Hard Again” -levyn, jota kuuntelen nykyäänkin. Kappaleissa nyt ei ollut kauheasti miettimistä, omat olivat pääosassa. Siis olette olleet samalla kokoonpanolla alusta asti. Pitkän linjan bändi tarjoilee omaa tuotantoa ja versioi perinteistä bluesia omilla mausteilla höystettynä. RIKU METELINEN Tarina kertoo, että rytmimusiikki olisi rantautunut Suomessa juuri Kymijokilaaksoon. Tuo välimatka aiheuttaisi ongelmia treenien yms. Se on aivan loistava, kuten seuraavakin. Kouvolassa on perinnemusiikki tänä päivänä hyvin esillä. Kun ne paperitehtaatkin on ajettu alas niin meitä työttömiä, joille blues maistuu, on siellä jonkin verran. Lähinnä Kouvolan ympäristössä ollaan soiteltu ja keskimäärin yks keikka on ollut kuukaudessa. Hän ei saanut omille levyilleen aikaiseksi vastaavanlaista menoa. Okei, lähtökohdat bluesin tekemiselle ovat kunnossa, mutta kuinka kaikki sai alkunsa. – PT: Niinhän ne sanovat. Meidän tiet sitten lähti vähän eri suuntiin. K ymijokea sanotaan Suomen Mississippiksi, koska jazz ja blues ovat kuulemma rantautuneet ensimmäisenä amerikkalaisten merimiesten mukana Kotkan satamaan. 70-80-luvun taitteessa näin Muddy Watersin konserttitaltioinnin ja se rysähti kovaa. suhteen. – PT: Coverbiiseiksi valittiin sellaiset, jotka toimivat parhaiten ja joita on kiva soittaa. – PT: Piti saada jotain tuttua niille, jotka mahdollisesti ostaa tän levyn. Siitä se sitten lähti rullaamaan. Heiskasen sävellykset ja sanoitukset ovat jo sitä luokkaa, että mielellään niitä tekisi useammankin. Muutama putosi matkan varrella pois ja ne tulevat ehkä toivottavasti seuraavalle levylle. Heiltä on juuri ilmestynyt uusi levy ”Snake Soup”. – PT: Tuo on totta. Siinä kävi niin, että Heiskanen oli menossa naimisiin ja me järjestettiin sille polttarit. Hän suorastaan vainoaa meitä! Aina, kun löytyy joku kappale, joka toimii, ja kun katsoo, kuka sen on tehnyt, niin krediiteissä on Willie Dixon. Paljon työttömiä, mutta he eivät jostain syystä kuuntele bluesia, ne vaan räppää. – OK: Siis sieltä jos mistä pitäisi jotain tullakin. Entäpä bändin historia sitten. Still Bluesin muodostavat kitaristi-laulaja Harri Heiskanen, rumpali Pete Tähtinen ja basisti Ossi Kytö. Hän on mukana lähes jokaisella keikalla ja ottaisimme hänet bändiin mielellämme, mutta kun hän asuu Hämeenlinnassa. OK: Joo, se Johnny Winterin tuottama levy. – OK: Neljästä lainakappaleesta kolme on jostain kumman syystä Willie Dixonin kynästä lähtöisin. PT: Meikäläinen kuuli ekat bluessävelet ihan pienenä, kun isä kuunteli Louis Armstrongia. Heiskanen löysi Stevie Ray Vaughanin ja halusi perustaa bändin. Ei kerrottu mitään asiasta, kamat roudattiin etukäteen, vietiin mies Porvooseen ja muutama minuutti ennen h-hetkeä kerrottiin, että nyt olis keikka. – OK: Howlin’ Wolf oli se, mikä meikäläiselle toi bluesherätyksen, ja pidän hänestä yhä. Kun kadulle menee kävelemään niin ei paljoa synkemmäksi voisi muuttua. OK: Ensimmäinen keikka meillä oli vissiin 2008. Nykyään omia biisejä on suurin osa. Coverbiisit nyt on tietysti coverbiisejä ja niissä on oma särmänsä, mutta omat biisit on kuitenkin se levyn suola. PT: Heiskanen oli opetellut muutaman biisin ja halusi tutut kaverit komppaamaan. Wathénin Mika, joka soittaa tällä uudella levyllä harppua ja dobroa, on meidän ”neljäs jäsen”
Vastaus oli, siihen ei sitä laiteta ja sillä hyvä. Oli jotain rytmipuolenjuttuja, joissa toinen osapuoli ehdotti, että voisiko jonkun kohdan korvata jollakin rytmisoittimella. Nyt tehtiin kaikki itse. Tuli siinä sellainen pieni ”tappelu”, kun yhdelle kelpaa lähestulkoon kaikki ja sitten on kaksi - 15 - puupäätä, joille ei kelpaa mikään. Muistan kun joskus vuosia sitten penkoi jotain levylaatikkoa jossain pienessä divarissa niin sieltä saattoi oikeasti tehdä löytöjä. – OK: Mietittiin tietenkin julkaisua vinyylinä, mutta se olisi tullut aivan liian kalliiksi cd-levyyn verrattuna. Kävikö mielessä julkaista ”Snake Soup” vinyylinä. – PT: Siinä mielessä on ollut helppoa, kun meillä on Ossin kanssa aika lailla sama näkemys rytmipuolesta. Se olisi aika vaikea soittaa, jos olisi basistin kanssa sukset ristissä. – PT: Meikäläinen on vieläkin vinyylikaudessa. En aina ymmärrä sitä, kun nykyään toitotetaan sitä, että pitäisi tuoda jotain uutta. Ei sitä ihan kotinikkari tee. Sieltä sitten saattoi löytyä jotain hyviä levyjä. Tuo on totta. STILL BLUES vasemmalta: HARRI HEISKANEN (kitara/laulu), PETE TÄHTINEN (rummut), OSSI KYTÖ (basso) Avenue. Kyllä siinä sähköpostin välityksellä keskusteltiin asioista muutaman kerran. Sama koskee myös Jimmie Vaughania. Mulle on tärkeää se, että jos ei ole välttämättä kuullut alkuperäistä, niin ei lähde ainakaan hakemaan samanlaista sovitusta. Toisin on tänä päivänä, ei cd-aikana löydy oikeastaan mitään. Tänä päivänä kaikki on niin paljon helpompaa, kiitos internetin; tietoa saa, kun viitsii hakea ja musiikkia pääsee kuulemaan. – PT: Välillä sitä joutuu toimimaan bändin Martti Ahtisaarena... Ollaan soitettu yhdessä niin kauan, että tiedämme mitä haluamme. 4 - 2014 •. Blueshan meinasi unohtua jo kertaalleen, mutta onneksi tuli tämä brittibuumi ja kaverit veivät mustan musiikin takaisin Amerikkaan. Ei sitä kovin helposti tunnista samaksi kappaleeksi. Joskus taas ihan päinvastoin, mutta kunnioitamme toistemme mielipiteitä. Se säilyy silloin tuoreempana. Masterointikin olisi tuottanut hiukan päänvaivaa ja olisi pitänyt harkita turvautumista ammattilaiseen. Mä luotan Ossin mielipiteeseen, jos sieltä tulee joku ehdotus, että tehdäänkö joku asia toisin, niin hyvin usein tehdään. – OK: Stevie Ray Vaughan on hyvä esimerkki, kyllä hänen soitostaan kuulee sen, että hän on paljonkin kuunnellut niitä vanhoja staroja, vaikka hänellä on oma tunnistettava tyylinsä. Ainoa mikä siinä kärsii, on se löytämisen riemu. – PT: Olenkohan edes koskaan kuullut sitä alkuperäistä versiota. – OK: Silloin nuorena kun sai viikkorahaa niin tiedossa oli, mitkä levyt ilmestyivät ja kerran kuussa suunnistettiin levykauppaan. Vanhoja perinteitä täytyy pitää yllä. Siis kun pyörä on kerran jo keksitty niin miksi se pitäisi keksiä uudestaan. Siihen tulee silloin oma leima. Vaikka tiesin vastauksen etukäteen niin kysyin silti. – OK: Jos Pete sanoo että ei, niin silloin asiasta ei enää neuvotella
Laitettiin se ihan sellaisenaan mukaan. Kirjauduin joskus, olisiko ollut StoneCloudiin tai johonkin vastaavaan kuitenkin, laitoin meidät sinne ja olimme ihan ihmeissämme, kun sitä kautta tuli keikkapyyntö. reverbnation.com/stillblues tai myspace.com/ stillblues. Minä en siihen hommaan koske. On mukana hiukan uutta virvelisoundia ja muuta. Olisi mukava käydä vähän isommallakin alueella, mutta Lappeenranta-Lahti -alueella ollaan lähinnä keikkoja tehty. Niin ja olihan meillä keikka Helsingissäkin, Kansallisteatterin Lavaklubilla. – OK: Kyllä tässä oli enemmän tekemisen meininki ja matkan varrella tuli paljon ideoita. - 16 -. – OK: Nyt ollaan muutamat treenisessiot pidetty tuon levyn tekemisen jälkeen ja tuntuu, että ollaan taas menty tuuman verran eteenpäin. – PT: Olen kerännyt reissuiltani lyömäsoittimia, mm. Molemmista levyistä täytyy nostaa esiin lyriikat, kun jätkä lähti suunnilleen pystymetsästä niitä tekemään. – OK: Se esikoinen tehtiin siltä pohjalta, että arkistoidaan noi omat biisit. Levyarvio löytyy sivulta 74 ja bändin musiikista pääsee nauttimaan vaikka osoitteista www. – OK: Se on oikeastaan se ongelma, kun ei ole keikkamyyntiä, paitsi mitä nyt heput yrittää myydä. • 4 - 2014 – OK: Se viimeinen biisi Enough Is Not Enough tehtiin niin, että lähetin demoversion Mikalle ja hän soitti siihen harpun. niin hyvin, ettei sille tarvinnut tehdä mitään. – PT: Hyviä treenejä on ollut ja keikoille pitäisi sitten lähteä. Kun se tehtiin itse niin en sanoisi, että se on soundillisesti huono, mutta... Heiskasen ensimmäiset tekeleet. – PT: Se levyn kansikuva on muuten otettu siellä. Diggaan hänen sanoituksistaan. Siellä on mm. Etenkin tuolla perkussiopuolella on aika jänniä juttuja. – PT: Meillä ei ollut laulajaa, ja jonkun piti laulamaan ruveta ja Heiskanen ryhtyi siihen hommaan. sanotaan, että soundeiltaan ”Garage Blues”on paljon rujompi kuin ”Snake Soup”. Vaikka oli arki-ilta eikä väkeä ollut paljoa, niin meininki oli aika hyvä. – OK: Siellä ekalla levyllä on tyylillisesti hemmetin hienoja biisejä. Homma toimi © Harri Tähtinen Debyyttialbuminne ”Garage Blues” ilmestyi 2010. Alkuun Heiskanen ei edes osannut laulaa kunnolla, mutta hän otti laulutunteja ja laittoi sen puolen kuntoon. Muutama sana keikkatilanteesta. En oikeastaan soita niitä vaan käytän lähinnä efekteinä. On kaksi asiaa, keikkamyynti ja autokuskin homma, niihin minua ei saa. Pohjois-Afrikasta. Jos verrataan teidän levyjä toisiinsa... – PT: Debyytin kanssa kun tuli idea taltioida omia biisejä niin mietittiin, että miksei tehdä levylle asti samalla kertaa, kun sen pystyy kotikonstein tekemään. Se eka oli lähinnä dokumentti siitä hetkestä. Tämän uuden levyn kohdalla meillä oli fiilis, että nyt ruvetaan tekemään levyä. Kokonaisuutena se oli ehkä enemmän bluesin oloinen levy. Aika rientää ja herrojen on aika astua junaan, joten pistämme haastattelun pakettiin. Niin kuin jos joku biisi ei toiminut, niin mitä sille voisi tehdä
Missä tämä uusin levy on äänitetty ja miten se poikkeaa ensimmäisestä. Matthew siihen, että: ”Esko, let’s make a game plan.” Sitten vaan pistettiin paperille ranskalaisilla viivoilla, mitä pitää olla tehtynä ennen studioon menoa. Ihan kohta ilmestyy toinen levysi. 2007 tai -08 aloin tekemään ensimmäisiä live-vetoja ”mies ja kitara” -meiningillä suomeksi. tehdyllä musiikkivide JANNE ÖRNBERG Olitko tehnyt musiikkia jo ennen ”Elämäniloa” -levyä. – Helsingin Albertinkadulla Mattin ja Esa Jussilan Wolfborder Studios -nimisessä pienessä kellaristudiossa, Max Laineen vastatessa äänityksestä. Yritän hahmottaa abstrakteja möykkyjä joita käsittelen laulujeni kautta. Teetkö mieluummin keikkoja yksin vai bändin kanssa. Halusin päästä enemmän niin sanotusti vereslihalle niissä lauluissa. Matt toimi tuottajana ja kitaristina. – Levyllä on kappaleita viiden vuoden ajalta. Joten vastaus kysymykseesi on, että tällä hetkellä mieluummin bändin kanssa. Lisäksi mukana on nyt Petri Määtän kuulasta Telecaster-soundia jokaisessa kappaleessa. – Aiemmin minulla on ollut sellainen äkkiväärää instrumentaalimusiikkia esittänyt bändi kuin Rodeo 37, jossa soitin kitaraa. Black Magic Sixin laulaja/kitaristi Jukka Taskinen sattui istumaan samassa pöydässä ja hän soitti Rami Helinille – siltä istumalta sovittiin se studio ja parin päivän päästä oltiinkin jo Herttoniemessä Jürgen Hendlmeierin Kick Out The Jams! -studiossa. Bändi värittää sitä minun tarinaa, kun taas soolokeikoissa joutuu vastaamaan musiikin presentaatiosta ihan yksin. Kappaleet ovat hyvin henkilökohtaisia, mutta musiikkihan on tunne-elämän ilmaisua ja asioiden romantisoimista itselle ymmärrettävään muotoon – möröt paperille niin ne menee pois. Kerro levyn kappaleista. Se aloitettiin jo Kuopiossa -98. 4 - 2014 •. Mies dLin sta otettu vertaukse lau o rto holmiin, mutta ke lse n va luäänensä vain ole kuuslainen kuin se on. Juurien käsittelystä tuli sellainen ahaa-elämys, että tässä me ollaan osana isompaa tarinaa. 2002 julkaisin ensimmäisen kolmen biisin demon omalla nimellä ja lähetin sen Radio Mafian Apteekki-ohjelmaan, jossa se valittiinkin kuukauden demoksi, mutta silloin lauloin vielä englanniksi. Missä vaiheessa ajatus ensimmäisen levyn tekemisestä heräsi. Bembölessä tehtiin pohjat isommassa studiossa. Rami toimi äänittäjänä ja Jürgen hoiti masteroinnin. Matt toimi tuottajana ja kitaristina ja muutenkin sellaisena taiteellisena tukena. konseptiltaan mm Re ve Lo n 70-luvun taittee Elo ja n cordsin julkaisuihi Dave maan fraseerausta on e its Lindholmiin. Sisältääkö se yhtä henkilökohtaisia lauluja. Siihen aikaan mahtuu erilaisia, hyvin ikäviäkin elämänvaiheita, joista ammensin kappaleiden sanoitukset. – Yksi sunnuntai sitten Vaasankadun Pub Heinähatussa kiroilin, että pitäisi löytää studio. Löytyy uutukaiselta yksi hieman Serge Gainsbourghiltakin vaikutteita saanut kappale. Huhtikuussa 2013 kirjoitin kaksi ensimmäistä biisiä tällä otsikolla ja kesän jälkeen pidin mökillä yksinäni kirjoitussession ja vuoden vaihteessa fokusoitui levyn maailma. – Alkusysäyksen antoi ystäväni Tero Rapo ja kymmenisen vuotta Suomessa asunut kalifornialainen musiikin monitoimimies Matthew John Jr. Syys inen to an sa ilmestyy Eloma ailma n albumi, ”Sinä ja mu asa on ma”, josta esimakua sta lee pa tu Outo lintu -kap olla. Halusin kokea ne omaksi enkä minkään sivupersoonan tekemiksi. Käsittääkseni ne ovat hyvinkin henkilökohtaisia. 2010 jäin vuorotteluvapaalle ja soitin Mattille, että miten se levy tehdään. Mattin vaimon, Pirjon kanssa ollaan vanhoja kavereita ja Matt sitten potki perseelle ja sanoi, että tee se levy nyt. Ekalla levyllä oli mukana Alvar Gullicshen perkussioissa, mutta muuten sama soittoporukka. Ensimmäisellä keikalla vedin pelkästään kolme biisiä, mutta siitä jäi hyvä fiilis ja halu tehdä sitä juttua. – ”Sinä ja mun maailma” -levyn nimi on tavallaan otsikko ja siitä aihepiiri ja löyhä määritelmä levyn materiaalille. Seesteistä in tti rra ve sisältänyttä levyä ja 60 . Tehtiin lista mahdollisista tyypeistä mitä levylle haluttiin ja saatiinkin onnekkaasti ensimmäiset valinnat. Sitä pyöritettiin -02 asti siellä ja jonkun aikaa täällä Helsingissäkin. – Tällä hetkellä, 2011 studiosta lähtien, olen esiintynyt enimmäkseen bändin kanssa ja – vaikka nämä levyt onkin nimellisesti minun soolo-levyjä niin en ikinä ole näin demokraattisesta ja toisia kunnioittavassa porukassa soittanut. Musiikillisesti tämä uusi levy on enemmän bändilevy, koska ollaan yhdessä tuumailtu sovituksia ja muutenkin sitä musiikillista maailmaa. Tarkastelen siinä ympäristöä ja suhdetta muihin ihmisiin, mutta - 17 - myös menneitä sukupolvia ja omia juuriani. ESKO ELOMAA © Santtu Särkäs Mollivoittoista folkpoppia muutamilla duurisoinnuilla Juurekasta juurettomuutta #2: K aksi vuotta sitten ilmestyi laulaja/laulun an ma Elo tekijä Esko lbumi ”Elämäniloa”, isa iko es neen joka sai varsin innostu ediim kk sii vastaanoton mu pia op lkp fo assa. Elliott Smithin ja varsinkin viime vuonna edesmenneen Jason Molinan herkässä mutta kuitenkin voimakkaassa tulkinnassa näen yhtymäkohtia omaan musiikilliseen ilmaisuun. Englannin kielellä esiintyessä alkoi tuntumaan, että tulee liikaa sellainen alter ego, joka esti itsensä likoon laittamista
Vuonna ’65 Sweets pääsi levyttämään, tosin soulista ei ollut kyse vaan paremminkin pehmeähköstä, vähän ajastaan jälkeen jämähtäneestä tyttöyhtyepopista, tuloksena vain yksi single: Valiant 711 Mama Saw Me Richest Girl Levyn tuottivat De Vorzon ja Chandler, jotka pari vuotta aikaisemmin olivat nostaneet Cascades-yhtyeen listojen kärkeen siisteillä, surullisen melodisilla sävelmillään. Vanhojen brittilehtien haastatteluissa ykköskysymys on ollut miksi Felice perusti uransa lähes täysin Diana Rossin jäljittelyyn ja Felice joutui puolustuskannalle selittäessään, että hän ei apinoinut ketään, hänellä vain oli luonnostaan lähes saman kaliiberin sopraano kuin Supremessolistilla. Mahdollisuudet parempaan kariutuivat toisaalta mainittuun Diana Ross -epäilyyn, toisaalta siihen, että vähäinenkin menestys nousi Felicen hattuun ja hän itse pilasi toiveet paremmasta yksinkertaisesti luulemalla itsestään liikoja. Parhaimmillaan Felicen levyiltä löytyy persoonallisuuttakin ja Dianan jäljittely ja Motown-hakuisuus onkin mielestäni laitettava lähinnä taustamiesten piikkiin. Groovy 103 Think About Me Knowing That You Want Her • 4 - 2014 - 18 -. Jos yhteyksiä Diana Rossiin haluaa väkisin etsiä niin tältä sinkulta niitä parhaiten löytää. Florianin ääni oli luonnostaan hieman hennompi ja piipertävämpi kuin Dianan ja Groovyn vähän pörröisissä sävelmissä hänen laulusaan oli esikuvansa piirteitä,ja tunnetta lisäsi sävelmien ja sovitusten kevyt Motownmainen puuroisuus. Felicen huippukausi oli lyhyt. S ekä 60-luvun soulväki että jälkipolvet ovat kohdelleet Felice Tayloria kaltoin väittämällä häntä vain kopioitsijaksi. Felice (eli tuolloin vielä Florian) on jälkikäteen muistellut, että siskojen kanssa laulaminen ja levyttäminen ei oikeastaan ollut ollenkaan kivaa, ainakaan se ei tarjonnut hänelle mahdollisuutta siihen, mitä hän halusi eli omaan uraan itsenäisenä solistina.En tiedä kuinka aktiivisesti hän etsi omia polkujaan, vuoden ’66 keväällä hän joka tapauksessa teki ensimmäisen soolosinglensä, joka ilmestyi vielä nimellä Florian. Hän levytti pari vuotta kestäneellä soolokaudellaan vain seitsemän singleä, joista kaksi kipusi listoille, vieläpä niin, että jenkeissä siunaantui yksi hitti ja Englannissa toinen, nekin eri levyillä. Turha tässäkään kohtaa on Floriania liikaa syyttää, samantapaista ja pahempaakin ”kopiointia”harrastettiin noihin aikoihin varsinkin Chicagossa. PEKKA TALVENMÄKI KALIFORNIAN TYTTÖ Felice, oikealta etunimeltään Florian syntyi Whitburnin mukaan Richmondissa Kaliforniassa 29.1.1948. Yksi osoitus harrastuksen totisuudesta oli Norma- ja Darlene siskojen kanssa perustettu yhtye, joka käytti itsestään nimeä The Sweets. Supremesilla oli tunnetusti noihin aikoihin menossa vähän lepsumpi vaihe, joka ilmeni turhan popahtavissa sävelmissä ja Dianan normaalia lapsellisemmassa, tyttömäisemmässä laulussa. Oma kokemukseni perustuu Mama Saw Me -puoleen, joka oli mitä tyypillisin pikkukiva teinilevy, solistina laulaneen Florian Taylorin nihkeän sopraanon siitä tunnisti helposti. Ei siis ihme, että Florianin singlestä kiinnostuttiin jopa Chessillä niin, että se julkaistiin myös chi-painoksena numerolla Cadet 5546. Osatotuuksia molemmin puolin. Varhaisnuoruuden musiikkiharrastuksista tiedetään vain, että hän pääsi jo 60-luvun alkupuolella esiintymään kuoroissa sekä koulutapahtumissa että myös taustatyttönä paikallisissa sessioissa. Ihan hyvä hyötysuhde siis
jätettiin julkaisematta ja annettiin ikään kuin matkaevääksi Englantiin esiintymään tulleelle Felicelle ja siellä järjestettiin julkaisu Presidentillä. President-merkki aiheuttaa pientä hämminkiä, joten kerrattakoon, että Keenen Mustangilla meni vuonna ’67 jo heikosti, tarkkaan ottaen firma meni nurin mainitun vuoden kesällä. B-puolista ei tarvitse puhua, koska ne olivat kaikissa kolmessa tapauksessa a-puolen taustan sisältäneitä instrumentaaleja. Itse en tuota oikein tajunnut, koska Supremes oli samaan aikaan listojen kärjessä yhdellä Dianan sielukkaimmista soolotulkinnoista Love Is Here And Now You’re Gone ja ainakaan noiden kahden levyn tapauksessa mitään väärinkäsityksen vaaraa ei pitänyt olla. Saakoon Barry ansaitsemansa kehut, levy on jäänyt mieleeni yhtenä noiden aikojen mukavimmista yllätyksistä. oli ja on leppoisa, pikkunätti ja hetkittäin kaihoisakin jumputus, jossa parasta oli Felicen kiltti sopraano ja levystä huokuva rakastuneen tytön positiivisuus. Ei siis ihme, että hän sai levyttää vain kolme singleä, joihin hänen uransa käytännössä päättyi. Kent 483 I Can Feel Your Love Good Luck 488 Captured By Your Love New Love President 220 Suree – Surrender All I Want To Do Is Love You 4 - 2014 •. Tekeekin mieleni väittää, että singlen 3026 parempi puolisko on b-puolen instrumentaali. Mustangin konkurssin jälkeen oli edessä uuden levyfirman etsintä. Kun puhutaan Motownvaikutteista ja Diana Rossista, niin tarkoitetaan ennen kaikkea singleä I’m Under The Influence Of Love. -levyllä on sävy erilainen kuin edeltäjällään ja ero on juuri siinä, että Felicen naukuva laulu tuo ärsyttävästi mieleen jonkun tusinaSupremesin. Paljon sitä Luxemburgissa soitettiinkin, mutta sijoitus ei vastannut levyn tasoa, kyseessä oli nimittäin hyvin simppeli ja hetkittäin vastenmielinenkin renkutus, jotakin samaa siinä oli kuin monien brittityttöjen noiden aikojen jollotuksissa. Oli miten oli, It May... - 19 - ULOS KUVIOISTA Kaikki hyvät asiat Felicen uralla osuivat vuoteen ’67. Kun Felice Taylorilta kysyttiin Diana-kopioinnista niin hän kielsi koko jutun, mutta ei siitä mihinkään pääse, I’m Under... Kaikki kolme on viety vahvasti Barry Whiten nimiin ja mies itsekin arvosti noita nuoruutensa sävelmiä aika lailla ainakin siitä päätellen, että hän teetätti molempien Mustangien a-puolista 70-luvun alussa uudet versiot Love Unlimited -yhtyeensä kanssa ja molemmat nousivat myös listoille. Sen takia I Feel... Erityisesti muistan noissa yhteyksissä kuulleeni useammankin kerran tiskijukan loppuspiikin ”no no, she wasn’t Diana Ross, she was Felice Taylor”. Siitä kehkeytyi Felicen ensimmäinen ja ainoa jenkkihitti, singlen keveyttä ja popmaisuutta kuvastanee se, että sijoitus Hot 100:ssa oli hitusen parempi kuin mustalla puolella. Tulos ei ollutkaan hassumpi, sillä single nousi brittilistoille peräti sijalle 11. Monien mielestä historian kannalta olikin tärkeintä se, että kyseessä oli yksi Barry Whiten ensimmäisistä aikaansaannoksista, hän kun oli myös säveltäjä Paul Politin kaverina. Sellainen löytyikin, nimittäin Kent, joka noihin aikoihin oli sanotaanko raskaan ja suttuisen soulin tekijän maineessa, joten valinta tuskin oli Felicen kannalta kovin luonteva. IT MAY BE WINTER OUTSIDE Vuoden ’67 alussa soitettiin Radio Luxemburgin soul-ohjelmissa aika ahkerasti Felice Taylorin singleä It May Be Winter Outside. Otetaanpa tähän väliin ruhtinaallinen pätkä Felicen singlediskografiaa: Mustang 3024 It May Be Winter Outside (But In My Heart It’s Spring) (44./42.) Winter Again (Bob Keene Orchestra) 3026 I’m Under The Influence Of Love Love Theme (Bob Keene Orchestra) President 155 I Feel Love Coming On Coming On Again (Bob Keene Orchestra) Mustangit ja President tehtiin nopealla aikataululla, kaksi jälkimmäistä heti vuoden ’67 alussa. Se muistutti sekä sävelmänä että sovituksena tuon ajan kesympää Motown-liukuhihnaa, kruununa Four Topsien Reach Out I’ll Be There -klassikosta vohkitut taustakuviot. Single ilmestyi Bob Keenen Mustang-merkillä ja sen tuotti pomo itse yhdessä Barry Whiten kanssa. Vaikka sävy edellä oli aika negatiivinen, niin minulle jäi se käsitys, että varsinkin Barry Whitella olisi ollut halu jatkaa ja että tulos olisi ollut kelvollinen, mutta turha tuota on enempää arvailla. Mustang meni siis nurin, mikä selittää levytysten vähäisen määrän ja sen, ettei Felice saanut mahdollisuutta albumin tekoon
Kentillä oltiin sen verran viisaita, että single jätettiin kokonaan julkaisematta Atlantin takana. Toisaalta arviota helpottaa tieto, jonka mukaan Felicen singlen sovitti Equalsien johtohahmo Eddie Grant ja mainitun yhtyeen jäsenet olivat muutenkin taustalla. Siinä kaikki. Presidentistä väittää tuore Soul Discography, että se olisi levytetty jo vuonna ’67, mutta tuohon en oikein usko. B-puolia en ole kuullut, Soul Survivor -lehden kolmosnumerossa kerrottiin kolmisenkymmentä vuotta sitten, että kyseessä oli sama esitys kahdella eri nimellä, sanoitus alkoi riimillä ”good luck new love”. 483:n a-puoli on sekavampi ja puuroisempi, saattaisi kelvata northern- kansallekin. Itse singlestä ei paljon kertomista ole. Tarkempia yksityiskohtia ei kerrota, oma arvaukseni on, että Sweetsejä käytettiin Goldenin levyjen taustalla. B-puolen pompottelu kestää kuuntelua puhtaana Motown-kopiona, mutta a-puolen pelleilystä en saanut mitään selvää. Todettakoon lopuksi, että Felicen lähdettyä hänen sisarensa sinnittelivät läpi 60-luvun lopun Sweets-yhtyeessä. Mainitsemani Soul Survivor -lehden numerossa todettiin Felicen paluusta kotimaahan: ”Propably the success she had in England went to her head and when she returned to the States she believed she was a star”. Siihen viittaa ensinnäkin singlen numero, Equals-yhtyeen numerolla 222 julkaistu Softly Softly oli listoilla marraskuussa ’68. leet muutamat muutkin, kuten Felicen uraa alkuun saattanut Barry White. Tuo kommentti ei ole ainoa lajissaan, samankaltaisin arvioin ovat Feliceä muistel- • 4 - 2014 - 20 -. Pääpaino oli taustahommissa, mutta vuodelta ’69 löytyy vielä maininta seuraavasta Nate Fortierin ja Tim Lawsonin tuottamasta singlestä: Soultown 105 Satisfy My Baby Something About My Baby Samassa yhteydessä viitataan Sandy Goldeniin, joka levytti noihin aikoihin Fortierin ja Lawsonin holhouksessa. Luotan enemmän siihen, että levytys tehtiin Felicen vieraillessa Englannissa seuraavan vuoden syksyllä. Paras raita on ilman muuta Vernon Jonesin säveltämä ja Maxwell Davisin sovittama Captured By Your Love, pikkunätti medium, jonka lauluosuutta ei ihan souliksi tohdi kutsua, mutta joka on silti laulullisesti Felicen parhaita suorituksia