N:o 262 (4/2013) Hinta 6,80 € 46. CALE Henkilökuvissa: MICKE BJÖRKLÖF ESA PULLIAINEN R&B-tenoristit, osa 12: JOE HOUSTON Bluesin hahmoja levyjen valossa, osa 25: BERTHA ”CHIPPIE” HILL Kaikuja kadunkulmista, osa 4: THE FIVE SHILLINGS BOBBY ”BLUE” BLAND 1930 – 2013 197301-13-04 ISSN 0784-7726 Street Corner Symphonies, osa 2 / Kuusikielisen kuritusta, osa 6 / Levytutkailut BN käy keikoilla ja festivaaleilla / Muddy Lee Makkonen / Blues News from England. vuosikerta MAURICE JOHN VAUGHN TOMMY BROWN ROBBIE HILL & THE BLUE 62’S CAROLYN FRANKLIN GENE TERRY T-MODEL FORD LITTLE WILLIE LITTLEFIELD J.J
– Se tehtiinkin ja niitä on joitain kappaleita kuultavissa kokoelmalevyllä ”Agents In The Beginning”. - 13 - 4 - 2013 •. Tämä tapahtui -79. Otin Köyhien Ystävistä mukaan rumpalin (Juha Takanen) ja basistin (Hans Etholénin) toiseen kitaraan. Siellä alkoi pyöriä kaiken maailman myyntiedustajia, jotka tulivat katsomaan meidän levytyssessioita: ”Tässä äänitetään Topi Sorsakosken ja Agentsin uutta levyä” ja sinne studioon tuli Anttilan jälleenostajat pällistelemään. Mutta sehän meni kiville, hirveää paskaahan siitä tuli. – Vuodesta -86 vuoteen -91 ja -92, jolloin me sitten lopetettiinkin, oli kyllä perkeleenmoista aikaa. Hämmästelin sitä jälkeenpäin ja hämmästelin myös sitä, miksi jotkut piti sitä niin rienaavana, kun eihän me sitä sellaiseksi oltu tehty. Sitten isoveljeni Kain bassoon ja Jukka Ollilan koskettimiin. Pitkäsoitolle tehtiin kuitenkin uudet versiot näistä hittibiiseistä. En tiedä minkä maineen pohjalta, mutta kai se oli sitä, että siihen aikaan ei ollut sellaisia varsinaisia bilebändejä niin kuin nykyään. – Se tuli juuri Baddingin myötä. Siellä oli yksi vähän enemmän pärjännyt kokoonpano, joka kiersi jo pikkuisen keikoillakin. mentaalit vielä siihen päälle. Se oli sellasta aikaa, että solistit haettiin Wanhan kuppilasta. Hän sitten otti yhteyttä. Jos oli esimerkiksi kaksi tunnin settiä niin ensin Rauli lauloi puoli tuntia ja Topi toiset puoli. Kari ei ollut itse sessiossa paikalla vaan me soitettiin nauhan päälle taustat. Sitten lähdettiin takaisin keikoille ja jossain välissä soitettiin se levy purkkiin kahdessa viikossa. Olavi Virtaa ja sitten sitä rautalankasoundia, minkä halusin tuoda siihen mukaan. Siis näin syntyi esikoisalbuminne. – Normaalit koulubändisysteemit. Baddingin solistiaikahan limittyi Topi Sorsakosken kanssa. Mutta se oli sitä rock and rollia. Keikkoja meillä kuitenkin oli. – Mutta Finnvoxilla ne pääsääntöisesti tehtiin Pedro Hietasen toimiessa tuottajana. Kyseiseltä albumilta ja ensimmäiseltä singleltäkin löytyvä Kurja Matkamies Maan aiheutti aikoinaan kohua ja biisiä pidettiin rienaavana. Nurmion kanssa me treenattiin lähes kaikki Elviksen Sun Recordsin ajan biisit. Soitossasi on kuultavissa myös paljon piirteitä James Burtonin tyylistä soittaa kitaraa. Toinen setti samalla tapaa ja instru- Vuonna -92 lopetitte toiminnan sillä kokoonpanolla. Ajattelin siinä vaiheessa, että seuraava levy voidaan ihan hyvin äänittää vaikka Helsingin rautatieasemalla. Hän osasi liittää sen herkkyyden lauluunsa ja siksi hänen tulkintansa kuulostavatkin niin hienoilta. – Oli meillä solisteja. Köyhien Ystävien ”Kohdusta Hautaan” -albumilla on selkeästi läsnä bluegrass-, blues-, kantri- ja rockabilly-vaikutteet. – Badding tuli mukaan -81 ja silloin se touhu sitten ammattimaistui ja alettiin kiertää pitkin maakuntia isompiakin paikkoja. – Siinä kuuluu bluegrass-vaikutteet vahvasti. Jengihän tykkäsi ihan simona siitä meidän touhusta varsinkin opiskelijoiden osakuntabileissä. Pedro myös soitti levyillä urkuja. Joskus soitettiin neljäkin settiä illan aikana. Yhtä me lähdettiin äänittämään Kuopioon, kun Finnvoxilla oli vähän sellainen meininki – sen jälkeen, kun se eka levy oli myynyt niin hyvin, että siellä ei ollut enää oikein työrauhaa. Miten tuo Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät -kokoonpano syntyi 70-luvun lopulla. Ajateltiin, että siellä on sentään rauhallista, mutta sittenhän se ovi vasta alkoikin käydä. Sitten meinattiin, että nyt saatana riittää ja lähdettiin Kuopioon tekemään uutta levyä. Ei taidolla vaan tunteella. Rockabillyä ja sen kantrijohdannaisuutta alettiin ymmärtää vasta joskus 70-luvulla. Jostain syystä Peitsamo veti hanat kiinni eikä antanut julkaista sitä. Keikkaa tehtiin paljon. – Se aika oli sellasta hässäkkää ja muutenkin kiihkeää. – Topi oli mukana jo aika varhaisessa vaiheessa kakkossolistina. Se oli huimaa undergroundmeininkiä. Missä vaiheessa Rauli ”Badding” Somerjoki tuli mukaan. Eka levy tehtiin kahdessa viikossa ja loput kolmessa. Dave sanoi heti, että mulla on sellainen kundi roudarina, joka soittaa Scotty Moore -hommaa. Tänä päivänä ne soittaa 70-luvun juttuja ja me soitettiin ja soitetaan edelleen 60-luvun juttuja. Ahaa. Paitsi yksi levy, en nyt muista mikä, mutta se oli sellainen, että istuttiin kaksi viikkoa studiossa eikä saatu mitään aikaiseksi. Siinä oli sellainen juttu, että meillä oli ollut kuukauden tauko ja sitten mentiin lomilta suoraan studioon vaan huomataksemme, ettei mitään saada aikaiseksi. Köyhien Ystävät ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen. Tähän tarpeeseen Köyhien Ystävät -kokoonpano sitten syntyi. – Finnvoxilla suurimmaksi osin. Siitä se homma sitten alkoi kehittyä ja kiteytyä, että yhdistetään rock ja perinteinen suomalainen iskelmä. Pikkuhiljaa Topin solistiosuus sitten kasvoi, kun Rauli saattoi joinain iltoina ilmoittaa, että nyt ei ole fiilistä ja hän ei laulanut kuin vaikka viisi kappaletta. – Hande oli jo äänitellyt eri muusikoiden kanssa materiaalia – ja siinä alussa oli sellaisia sessioita, joissa olin minä sekä toisia, joissa joitain muita. – Olin silloin vielä niin nuori ja vihreä, enkä tajunut, että kyseessä oli vanha virsi. Mä näin asian niin, etten kyennyt seuraamaan häntä, vaikka jotain puhetta toisesta albumistakin taisi olla. Köyhien Ystävät ja Agents olivat rock-bändejä, mutta missä vaiheessa iskelmä tuli mukaan. Perustitko Agentsin saman tien Köyhien Ystävien lopetettua. Uudessa Agentsissa vanhoina jäseninä jatkoit itse veljesi kanssa ja tuoreina miehinä aloittivat Heikki Sandrén rummuissa ja J-P Virta- – Kyllä. Olen kuullut, että suunnitelmissa noina alkuaikoina oli myös yhteislevy Kari Peitsamon kanssa. Sen nimi oli Feedback. Ne oli pitkiä keikkoja silloin. Missä ne äänitettiin. Elvis, Eddie Cochran ja Gene Vincent nyt tietenkin. Sorsakosken solistiaikana keikkatahtinne oli ilmeisesti aika kiihkeä. Se aineisto kaluttiin loppuun ja Hande halusi jatkaa eteenpäin valitsemallaan polulla. Oliko Köyhien Ystävät itsellesi ensimmäinen varsinainen bändi. Muistatko levytyssessioista mitään erityistä. Siinä piirteessä myös tavallaan piili hänen voimansa. Tunnelma siinä on kuitenkin aika harras. Oliko Agents ennen Baddingiä pelkästään instrumentaalibändi. – Melkein samantien. Olin iloinen, kun pääsin soittamaan. Ylimääräinen studioaika käytettiin sitten Agentsin instrumentaalilevyn tekoon. Ei oikein ole jäänyt mieleen muuta kuin jotain pieniä poikkeamia. Itse en siinä määrännyt, soitin vain sitä mitä käskettiin. jäänyt niin paljon mieleen. Ja aluksihan treenattiinkin suurin piirtein vain noiden kahden tuotantoa. Kaikki kaverit tuli sinne ja tupa oli täysi kokoajan. Hande oli tavallaan mennyt jo läpi sen oman rock-kautensa ja hän oli hyvin perehtynyt vanhempaan Amerikan rootsmeininkiin – ja esittänytkin sitä Dusty Ramblers -kokoonpanossaan. – Se meni niin, että toimin Dave Lindholmin roudarina tuohon aikaan ja Dave kuuli, että Hande (Nurmio) etsi kitaristia. Hänellä oli sellaista yleiskammoa ja ujoutta, joka keikkatilanteissa kulminoitui. Se touhu lähti äkkiä liikkeelle, mutta loppui myös nopeasti. Sitä en oikein muista, mitä se musa oli. Ihme hyytyminen. Kun Valo Yössä -kappaleesta muodostui hitti niin tuli kiire alkaa äänittää pitkäsoittoa ja perustaa keikkaileva bändi. Handehan oli hirveä Elvis- ja Gene Vincent -fani ja on varmaan vieläkin. Varsinkin Köyhien Ystävien aikoihin perehdyin todella paljon Scotty Mooren soittoon ja pyrin jäljittelemään hänen slap-kaikuaan. Pidän sen single note -soittotavasta enemmän kuin esimerkiksi Scotty Mooren tyylistä, joka hänkin on taitava siinä omassa pikkailutyylissään. Jotkut vähemmän vakituisia ja jotkut enemmän. Ohjelmistoa ei oltu etukäteen valittu eikä treenattu vaan siinä me vaan vedettiin ihan hatusta niitä biisejä. Mutta se oli hauskaa aikaa, silloin ei mietitty vaan mentiin. – Kitaristeista James Burtonia kuuntelin jo aika nuoresta lähtien. En oikein muista siitä mitään, koska kaikki päivät olivat toistensa kaltaisia
Soitin myös kitaristi Jimmy Johnsonin ja hänen veljensä Syl Johnsonin kanssa. Menimme naimisiin hänen jätettyään Iken. Vain nähdäkseni, pystynkö kontrolloimaan polttamista ja lopettamaan. Ja muita kuvia, joissa olen Little Miltonin, Ike ja Tina Turnerin ja sen ”oikean” Annie Maen kanssa. Työskentelin Chicagossa Scottin veljesten Walterin ja Howardin kanssa. kotona kuvia, joissa olemme yhdessä. Mutta jo ennen sitä yhtyeeni säesti Billy Wrightia hänen ensimmäisillä levyillään. Hortonin kuoltua Delmark osti masterit United Recordsin omistajalta. Ihmiset, joilla oli ”blues”, olivat kirkossa väärässä paikassa. – Asuin South Sidessa Madison Parkissa. – Se oli vuonna 1958. Tunsin myös Jackie Brenstonin, joka teki Rocket 88 -kappaleen. Muutin takaisin Atlantaan huolehtimaan äidistäni, joka kuoli vuona 1977, ja hoitamaan hänen yritystään, mutta jatkoin silti esiintymistä. Albumin kappaleet ovat siis vanhoja. ”Classic Tommy Brown” -cd:llä on vanhoja 78-savikakkuja ja 45-singlejä, eikö niin. Little Richardin kanssa teimme yhteistyötä Atlantassa joitakin vuosia ja olin hänelle jonkinlainen opettaja. 1951 Dot-äänite Pretty Baby sekä Imperialilla alunperin v. Dixon oli hieno kaveri ja bändi oli mahtava. Billy sai oman bändin vasta näiden levytysten jälkeen ja sitä ennen säestimme häntä myös kiertueilla. Nautin esikuvana olosta, mutta en hyötynyt siitä mitään. Chicago oli minulle hyvä, mutta en pystynyt enää kehittymään ja kasvamaan siellä. Saatoin polttaa kolme kuukautta ja olla kuusi polttamatta. – Ei, United Recordsilta soitettiin ja pyydettiin minua studioon, ja Willie Dixon oli siellä. – ph) Milloin ryhdyit levyttämään. Menin hänen kanssaan naimisiin. Se ostaa huutokaupoista levyjä, joita on vaikea muuten löytää, kuten esimerkiksi keräilijäkappaleita. Hän kertoi minulle koko uransa olevan minun ansiotani: hän oli seurannut minua pidempään, enkä minä ollut edes huomannut sitä. (Brownin ensimmäiset äänitteet tehtiin Atlantassa Roy Maysin orkesterin kanssa v. Se oli yksi Willie Dixonin hyvistä teoksista. Olen tehnyt töitä 6-vuotiaasta lähtien, eikä alkoholi ole koskaan ollut ongelma. Kun tapasin hänet, hän oli Ike Turnerin kanssa. 1950 ja Billy Wrightin esikoislevytykset Savoy-merkille vastaavasti samassa kaupungissa v. James Brown näki esitykseni yhtenä iltana New Yorkissa ja tuli juttelemaan takahuoneeseen. Hänellä oli myös hyvä bändi. En ole koskaan maistanut olutta tai viskiä. Kirkonmiehet jahtasivat 4 - 2013 •. – ph) – Sen jälkeen kun lopetin koulunkäynnin vuonna 1949, olen työskennellyt melko tasaiseen tahtiin esiintyjänä. 1958 ilmestynyt Just For You. fonisti Billy Duncan ja urkuri Lloyd Wallace], mutta Jackie Brenstonin osuutta ryhmässä eivät ”viralliset” kirjalliset lähteet ole aiemmin vahvistaneet. Minulla ei ole mitään alkoholia vastaan, mutta en vain ole halunnut maistaa. (Noin vuosina 1958–59 toimineessa St. Lähdin siis Chicagosta vuonna 1972. Teimme Unitedille Southern Womenin. Se on elämäntarinani. Minulla ei ollut 1950-luvulla kuin suullinen sopimus heidän kanssaan, mutta he yrittivät ostaa itsensä siitä ulos. Pyysikö Willie Dixon itse sinut sessioihinsa Chicagossa. – Isäni oli saarnamies, äitini oli saarnamiehen vaimo, mutta he eivät koskaan yrittäneet estää minua esiintymästä, vaikka he eivät aina hyväksyneetkään sitä mitä tein. Chicagossa levytit Willie Dixonin bändin kanssa United Recordsille. Louis -lähtöisessä, mutta Atlantaa kotipesänään pitäneessä ja sieltä käsin mm. En suostunut, sillä arvelin heidän menestyvän. Sillä on mukana kaikki tekemäni levyt vuosilta 1946–56 lukuun ottamatta yhtä. En yrittänyt esittääkään rikkaampaa kuin olin. Hänkin on jo poistunut keskuudestamme. – Kyllä, se oli 1950-luvulla. Olin oma itseni. Jokaisen vuodenhan pitää tuoda jotain enemmän kuin edellisen. Tajusin, että tupakointi on tyyli-asia, ei tapa ja lopetin vuonna 1986, enkä ole sen jälkeen polttanut Oletko saanut vaikutteita gospel-musiikista. Minulla oli vapaus kehittyä. – Kyllä, se oli Memphis Slim. – Kyllä, tein sen omalle Chtilin’ Circuit -merkilleni. Heitä kutsuttiin Big Three Trioksi. Se oli heidän ensimmäinen levynsä ja he yrittivät ostaa kappaleen minulta. Delmark Records julkaisi session myöhemmin uudelleen Hortonin levynä. Monet väittävät, että r’n’b on syntynyt kirkoissa gospelista, mutta mielestäni asia on päinvastoin: gospel on saanut vaikutteita r’n’b:stä. 1949. Milloin asuit Chicagossa. Näin asioita, joita en itse koskaan tekisi. – Tupakoin ajoittain kymmenen vuoden ajan. Memphis Slim. Ja itse asiassa olin ajatellut perustaa oman levymerkin, koska etelässä oli niin paljon artisteja, joita muut yhtiöt eivät tulleet katsomaan. Olen siis asunut useammassakin paikassa. Minulla ei ollut hittilevyjä, isoa autoa ja suurta huvilaa, eikä paljoa rahaa – heillä oli. – Se on kotini, mutta muutin takaisin Atlantaan vasta vuonna 1972. – Totta, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, hänellä oli bändissään kolme yhtä suurta kaveria kuin hän itse. Hän soitti bassoa ja baritonisaksofonia yhtyeessäni. – Aloitin levyttämisen vuonna 1947, jolloin tein ensimmäisen levyni. Miten kehitit oman lava-show’si. Kun olin 15-vuotias, kuuluin metodistikirkkoon ja aloin nähdä sen piirissä asioita, joita en voinut hyväksyä. – ph) - 19 - Oletko asunut Atlantassa kaikki nämä vuodet. – En kuulu niihin, jotka väittävät saaneensa perustan kirkkokuorosta. – Viime aikoina olen levyttänyt pittsburghilaiselle Bonedog-nimiselle yhtiölle. Suurin osa show’tani oli improvisoitua ja se vain rakentui itsestään. Meidän yhtyeemme oli hyvä ja teimme kiertueita eri puolilla Yhdysvaltoja. Rakastan työtäni, enkä tiedä mitä muuta edes tekisin. Työskentelin T-Bone Walkerin, Pee Wee Craytonin ja Gatemouth Brownin kanssa. ympäri Floridaa ja Georgiaa kiertäneessä Tommy Brown & The Teardrops -kokoonpanossa tiedetään kyllä vaikutttaneen useita Ike Turnerin Kings of Rhythm -muusikoita, kuten kitaristi Bennie Smith, fonisti Raymond Hill, basisti Sam Rose ja rumpali Eugene ”Stumpy” Washington [sekä heidän lisäkseen mm. Mukana oli myös kaveri, joka kirjoitti Everyday I Have The Blues -kappaleen. Hän teki Rocket 88 -kappaleen ollessaan vielä Ike Turnerin bändissä. – Tuotin myös Gladys Knight & The Pipsin kappaleen Every Beat Of My Heart. – Itse asiassa en tiennyt mitä tapahtuu, kun nousen lavalle. Se oli hyvä kappale ja ihmiset tuntuvat pitävän siitä vieläkin. Hän oli suurenmoinen lauluntekijä. – On vanha negrospirituaali, jossa sanotaan: ”Take your problems to the lord and leave them there.” Siihen aikaan meillä ei ollut psykiatreja, ja niinpä ongelmista alettiin puhua pastoreille, jotka osasivat vain neuvoa rukoilemaan. Minä vuonna. Annie Mae Wilson oli kotoisin Greenvillestä Mississippistä. Asuin seitsemän vuotta New Yorkissa, seitsemän vuotta St Louisissa ja seitsemän vuotta Chicagossa. Hän soitti pianoa ja Big Walter Horton soitti huuliharppua. (Cd:n tallenteet ovat vuosilta 1950–58 ja siltä puuttuvat v