Blues News 3/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

N:o 255 (3/2012) Hinta 6,50 45. vuosikerta ANDRES ROOTS WILKO JOHNSON KRISSY MATTHEWS JON MOSEY WAYNE HANCOCK Kitarapuhetta: PEPE AHLQVIST & JONNE KULLUVAARA R&B-tenoristit, osa 5: MAXWELL DAVIS TAIL DRAGGER Motown-kummajaiset, osa 3 / Paikallispuudutusta, osa 4 / Muddy Lee Makkonen Jerry McCain & Timo Jämsen in memoriam / Blues News from England / CD-tutkailut 197301-12-03 ISSN 0784-7726
kesäkuuta. ROBBAN HAGNÄS ANOTHER SIDE OF ROBBAN Wentus Blues Bandin basistin upea monipuolinen soololevy, julkaisu 20
47 In memoriam: Jerry McCain 19302012 .............. kerran ...................... Kesäkuussa 2012 Blues Newsin kesänumero on saatu kansiin ja niitteihin; käsissäsi on nyt tuhti ja varsin monipuolinen lukupaketti, jonka parissa viihtyy toivon mukaan pidempäänkin. tarkemmin www.blues-finland.comin festarikalenteri). Moon ja Entwistle jatkoivat Whon riveissä, mutta uusi yhtye nimeltä Led Zeppelin perustettiin tuotapikaa vuonna 1968. 50 Muddy Lee Makkonen (V. 49 Harry Finér 70 vuotta ................................................ utopistisistakin, lukuisilta etnisiltä etsintäreissuiltaan ammentavista intialaisista ja arabialaisista vaikutteista tai kelttiläisen kansanmusiikin mausteista huolimatta. 22 Jon Mosey .................................................................... LZ oli kuitenkin loppuun asti voimallisesti amerikkalaiseen juurimusiikkiin perustuva yhtye erilaisista rytmikokeiluistaan ja välillä ehkä hieman ns. Toisaalta BN:n lukijakunnan taholta on esitetty toiveita siitä, että toimittajat kirjoittaisivat juttuja omista henkilökohtaisista suosikeistaan (ja miksei inhokeistaankin). Rider, Lemon Song, Be-BopA-Lula ja Whole Lotta Love. Herrat olivat suunnitelleet uudenlaisen, rajun yhtyeen perustamista sloganilla "a supergroup that would go down like a lead zeppelin" (= superyhtye, joka putoaa kuin lyijyilmapallo ikään), kielikuvan tarkoittaessa tietysti täydellisen pommin putoamista kuulijoiden niskaan. Sen jäseniä olivat kitaristi Jimmy Page, laulaja Robert Plant, basisti John Paul Jones ja rumpali John "Bonzo" Bonham. Sen esikuvia olivat esim. Siispä...: Led Zeppelin oli raskasta rockia soittanut englantilainen yhtye, jonka varsinainen ura ajoittuu vuosille 19681980. 56 Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. No niin, Zepujen erittäin lyhyt oppimäärä on nyt BN:n sivuilla. Yhtyeen alkuperäinen nimi oli The New Yardbirds, viitaten Jimmy Pagen taustaan maineikkaan The Yardbirdsin riveissä. 24 Savonsolmu Beach & Blues Party -ennakko ........ 29 Paikallispuudutusta, osa 4 ...................................... 2012: N:o 1/12: vko 08 N:o 3/12: vko 25 N:o 5/12: vko 43 N:o 2/12: vko 18 N:o 4/12: vko 35 N:o 6/12: vko 51 -3- 3 - 2012 ·. Ilmoitushinnat (ad. bluesin ikoneiksikin nyttemmin kutsutut Robert Johnson ja Muddy Waters sekä myös mm. Pirinen J. 52 Grand Blues Festival 2012 ........................................ 26 Motown-kummajaiset, osa 3 .................................. 18 Krissy Matthews ......................................................... Herrat kuitenkin sopivat kiistansa ilman oikeudenkäyntiä, ja sen jälkeen Blues- ja juurimusiikin lehti www.bluesnews.fi 45. LZ lopetettiin Bonhamin kuoltua 25.9.1980 (R.I.P.); muut jäsenet kun eivät halunneet täydentää kokoonpanoa uudella rumpalilla. vuosikerta / Volume 45 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Executive Editor: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö / Managing Editor: Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 Toimitussihteeristö / Associate Editors: Pokke Korhonen, Piia Leino, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Juhani Ritvanen Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: Tekstit ja ilmoitukset BN-numeroon 4/2012 oltava toimituksessa viimeistään 27.7.-12! Blues Newsin vuositilaus 2012: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Hinta 38 euroa. Led Zeppelin on silti tänäkin päivänä maailman suosituimpia yhtyeitä; sen albumeja ja uudelleenjulkaisuja myydään isolla volyymilla edelleen, yhteensä niitä on myyty useita satoja miljoonia kappaleita. 20 Wayne "The Train" Hancock .................................... Willie Dixon. Varsin vahva bluespläjäys siis. 51 Kuva puhuu: Tomi Tiainen ja Maunulan pojat ... Nimi muuttui kuitenkin pian Led Zeppeliniksi, jonka keksimisen sanotaan olevan The Whon rumpali Keith Moonin ja basisti John Entwistlen ansiota/vastuulla. 12 Lee Brilleauxin hengessä 19. LZ siis mukaili useita vanhan polven bluesisteja, mutta kehitti jo heti alkuunsa omaa soundiaan ja omia sävellyksiään perinteistä bluesia raskaammaksi ja monipuolisemmaksi lisäten omia, varsin omaperäisiä rytmikulkuja ja muita uusia ideoita musiikkiinsa. Tätä taustaa vasten päädyin siihen, että laadin joidenkin iloksi, toisten kauhistukseksi seuraavasta aiheesta jonkinlaisen kirjoitelman. Vai laitetaanko sittenkin se teemanumero harkintaan.... LZ on esiintynyt Suomessa kerran, 23.2.1970 Helsingin Kulttuuritalolla. rates): 1/4 sivu mv (1/4 page b/w) 1/3 sivu mv (1/3 page b/w) 1/2 sivu mv (1/2 page b/w) 1/1 sivu mv (1/1 page b/w) 1/2 sivu väri (1/2 page col) 1/1 sivu väri (1/1 page col) 100 eur 130 eur 180 eur 290 eur 220 eur 350 eur BLUES NEWS uusintajulkaisuissakin on mainittu myös Dixon ao. 40 Blues News from England ........................................ 55 CD-tutkailut ................................................................ Olemme iloisia siitä(kin), että mukaan on tullut koko joukko vakiintunutta (toki sinänsä ansiokasta) toimittajakööriämme täydentäviä, uusia kirjoittajia. Kiitos siis kaikille lehden tekoon eri tavoin osallistuneille! Kun taannoin tulin aktiiviksi FBS:n riveihin, aloin saada kommentteja ja kyselyjä siitä, josko roolini yhdistyksen ja BN:n riveissä johtaa sattuneista syistä erästä tiettyä orkesteria käsittelevään teemanumeroon tai vähintäänkin laajaan juttuun ja kansikuvaan. Näin yhtye loi historiallisella tavalla ja usein "varhaiseksi metallimusiikiksi" luonnehditulla ilmaisullaan pohjaa heavy metallinkin synnylle. 53 Stompin' at the Savoy 2012 ..................................... Kallio) ...... 16 Pepe Ahlqvist & Jonne Kulluvaara.......................... Ja olkaahan sitten edelleen kiltisti! Maiju Lasola Huom: Finnish Blues Society ry:n jäsen! Mikäli haluat jatkossa tiedotteita yhdistyksen toiminnasta, julkaisuista, konserteista sekä muista valmisteilla olevista hankkeista myös sähköpostitse, ilmoita email-osoitteesi taloudenhoitajallemme: aarno.alen@saunalahti.fi Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, Norman Darwen, Henri Finér, Harri Haka, Jarmo Hoppula, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Esa Kuloniemi, Janne Kurunsaari, Leif Laaksonen, Tapsa Laamanen, Gona Lehtinen, Piia Leino, Riku Metelinen, Pertti Ñurmi, Hannu Nyberg, Mikke Nöjd, Ville Pirinen, Jukka Rajala, Anne Rautevaara, Juhani Ritvanen, Andres Roots, Pasi Rytkönen, Pirjo Salminen, Jarmo Santavuori, Marko Suutarla, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Antero Tirronen, Vesa Walamies Etukansi: Tail Dragger Helsingissä huhtikuussa 2012 © Pertti Ñurmi Painopaikka: Lönnberg Paino Oy, Helsinki Sisällysluettelo Tail Dragger ...................................................................4 Andres Roots ..................................................................8 Wilko Johnson ............................................................ 25 Maxwell Davis R&B-fonistit, osa 5 ...................... 48 In memoriam: Timo Jämsen 19422012 ............. Viime mainitun herran kanssa LZ oli ajautua törmäyskurssille julkaistessaan omissa nimissään hittinsä (yhden niistä) Whole Lotta Love, joka perustui Dixonin sävellykseen You Need Love. LZ pohjasi musiikkinsa voimallisesti bluesiin. Tilaukseen sisältyy 6 lehden sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Viettäkäähän aivan mahtava festarikesä; kuten Pete Hoppula jo aiemmassa numerossa esittelikin, upeita esiintyjiä on useissa eri tapahtumissa tarjolla (ks. laulelmasoitannan tekijänä. Tuossa konsertissa kuultiin tiettävästi kappaleet We're Gonna Groove, I Can't Quit You Baby, Dazed And Confused, Heartbreaker, White Summer, Black Mountain Side, Since I've Been Loving You, Organ solo/Thank You, Moby Dick, How Many More Times, Let That Boy Boogie, Move On Down The Line, Hideaway, Cocaine Blues, C.C
Pyysin häntä opettamaan minua, jos en kerran osaa. Niinpä Wolf alkoi kouluttaa minua, koska ajoitukseni oli onneton. En tiedä, mitä studiolle myöhemmin tapahtui, mutta löysin nauhat Little Mack Simmonsin luota. Minulla oli tapana soittaa kuutena iltana viikossa Chicagon West Sidessä. Kun joku bändin jäsen mokasi lavalla, Wolfilla oli tapana pysäyttää soitto ja ryhtyä puhumaan tälle siitä, kuinka tämä pilaa Wolfin maineen. Dave osaa huuliharppunsa ja soittaa myös kitaraa ja pianoa. Low down -bluesin ystävät ovat hyvässä hoidossa Tail Draggerin seurassa. Wolfin kuoleman jälkeen Hubert soitti kanssani melko pitkään ja palasi sitten Eddie Shawn bändiin. Kyllä, vuonna 1996, ensimmäisen cd-levyni. Hänellä oli oma levy-yhtiö ja studio. Kyllä, yhden singlen ja yhden vinyyli-LP:n Jimmy Dawkinsin Leric-levymerkille. Jos hän piti jostakin ihmisestä, hän oli ok, mutta jos ei, kannatti pysytellä poissa hänen läheltään. Olet esiintynyt myös Hubert Sumlinin kanssa. Ystäväni omisti Domino Lounge -nimisen ravintolan West Sidessä ja hänen oli tarkoitus julkaista levyni. Sinusta on hienoja valokuvia sekä ruotsalaisen valokuvaajan Erik Lindahlin kirjassa että Jefferson Blues Magazinessa soittamassa Delta Fish Marketissa ja klubeissa Eddie Taylorin ja Dave Waldmanin kanssa. Hän ystävystyi blueslegendan kanssa ja sai tältä opastusta esiintymisen alkeisiin. Single oli peräisin levyltä. Kyllä, pitkään. Howlin' Wolf soitti West Siden klubeissa aikoinaan. Silloin kun aloitin laulamisen, hän kutsui minua nimellä Crawlin' James. Olen myynyt levyn oikeudet Delmarkille ja se julkaistaan uudelleen myöhemmin tänä vuonna cd:llä. Hän todella osasi puhaltaa. Kun juttelin Mojo Markin kanssa, hän kertoi soittaneensa kanssasi, mutta hänen piti vaihtaa huuliharppu kitaraan, koska huuliharpisteja oli siihen aikaan niin paljon. Olitko sitä ennen tehnyt singlejä. Hän oli ainutlaatuinen, loistava tyyppi. Useimmat huuliharpistit käyttivät vahvistimia, mutta Leon soitti PA:n kautta. 90-luvulla seurasivat omat levyt niin St. Soitimme yhdessä kaksi tai kolme vuotta ennen hänen sairastumistaan. So Ezee / My Head Is Bald näki päivänvalon vuonna 1982. Jimmyn olen tuntenut jo pitkään. Kyllä, Wolf soitti aina West Sidessä. Hän meni johonkin nurkkaan soittamaan. Willie "Winehead" Williams, joka soitti Wolfin bändissä, joi. · 3 - 2012 -4- © Pertti Ñurmi. Hänellä oli aina pitkä mikkijohto, eikä hän koskaan pysynyt lavalla. Howlin' Wolfin kitaristit Hubert Sumlin ja Willie Johnson ja monet muut. Näyttävän lavashown langattoman mikrofoninsa kanssa yleisön joukossa kulkeva ja naisten huomiota tavoitteleva, karheaääninen Tail Dragger on selvästi perinyt idoliltaan Wolfilta. Kaveri työskenteli studiossa yöaikaan ja studioaika oli siksi edullista. Big Leon Brooks oli mahtava huuliharpisti. Jotakin kuitenkin tapahtui ja single julkaistiin Jimmyn Lericillä. Olemme mukana Live At Mart -levyllä Michael Colemanin ja muiden kanssa. Kyllä, Wolf käski Hubertin avukseni silloin kun hän ei itse työskennellyt. Big Leon Brookshan soitti sinun kanssasi myös, eikö niin. Omia, eletyn elämän makuisia tarinoitaan Tail Dragger on nyt levyttänyt Bob Corritoren kanssa myös kalifornialaiselle Delta Groove -merkille. He lähtivät kiertueelle ja sitten Hubert muutti Chicagosta, mutta hän tuli aina silloin tällöin vielä soittamaan kanssani. Tein Leonin ja Eddie Taylorin kanssa kiertueen Mississippissä. Soitimme pitkään yhdessä. KARI KEMPAS T "Wolf tuli lavalle ja alkoi selittää yleisölle, mitä tein väärin. Yhtenä iltana, kun Lee Shot Williamskin oli mukana Wolfin keikalla, ja minä nousin laulamaan, Wolf tuli lavalle ja alkoi selittää yleisölle, mitä tein väärin. Äänitimme sen studiossa Melrose Parkissa. Pyysin häntä opettamaan minua, jos en kerran osaa." Tail Dragger keikkaili vuosikaudet Chicagon klubeissa, joissa häntä säestivät kaupungin lukuisat muusikot, mm. Olet tehnyt levyn St George Records -yhtiölle, eikö niin. Bob Koester ei pitänyt siitä, että Dave Waldman tuli soittaessaan eteen. Hän ei tarvinnut vahvistinta. Siksi singellä ei ole numeroa. Tuottiko Jimmy Dawkins tuon LP:n itse 1980-luvulla. Dave Waldman on loistava huuliharpisti. Crawlin' James -nimeä käyttänyt James sai Wolfilta myös Tail Dragger -nimen erään Wolfin hittikappaleen mukaan. Ensisingle julkaistiin Jimmy Dawkinsin Leric-merkillä. TAIL DRAGGER Lowdown-bluesin shamaani ail Dragger saapui Chicagoon 60-luvulla ja alkoi käydä ihailemansa Howlin' Wolfin keikoilla West Siden klubeissa. George- kuin Delmark-levymerkeillä. Hän ei koskaan lähtenyt West Sidestä ja vaikka hän teki kiertueita, hän palasi aina soittamaan sinne. Delmark on julkaissut kaksi live-cd/dvd:tä West Siden klubeilta, joten hänen showtaan voi nyt katsella myös kotikatsomosta
James soitti vuosia sitten Ike Turnerin bändissä Mississippissä. Joskus tuli tappelu, jossa nyrkit heiluivat. Delmark olisi halunnut ensimmäisen cd:n -5- 3 - 2012 ·. Heillä vain oli vaikeita naissuhteita; aina kun kaverit olivat lähdössä soittamaan, naiset suuttuivat ja ottivat heidän kitaransa. Minulla on aina ollut paljon faneja ja klubien omistajat tiesivät, että pystyin tuomaan yleisöä klubille. Hänellä oli tapana tarjota syötävää ja juotavaa ja kaikkea. Minun piti kohdella häntä niin kuin hän olisi ollut tyttöystäväni. Niinpä Eddie Taylor ja uusi bändi astui kuvaan. Johnny Littlejohn, kitaristi Ben Murphy, Harmonica Hinds ja Little Mack Simmons ovat olleet bändissäni jonkin aikaa. Mikään ei murra minua! Auttaa varmaan, kun tietää, miten systeemi toimii. Hän ei välitä bändistä, hän vain soittaa kitaraansa. Sinulla on siis ollut myös päivätyö. Hän kaatoi itselleen lasillisen ja kumosi sen kahdella siemauksella. Siihen aikaan huuliharpistinani oli Dimestone Fred ja väsyin pitämään muita tyytyväisinä. Teimme kappaleet ja Lafayette Leaken, erinomaisen pianistin, osuus äänitettiin jälkeenpäin. Silloin hän oli kuin toinen ihminen. Sitten Jimmy Dawkins otti kunnian kappaleesta So Ezee, mutta teimme sen yhdessä Jimmyn ja Little Mack Simmonsin kanssa. Jimmy oli tehnyt yhden säkeistön, mutta minä ja Little Mack muutimme sen. Yleisön joukossa oli muutama nainen, jotka luulivat Wolfin puhuvan heistä ja Wolf joutui komentamaan, ettei Wolfille saa nauraa. Moore aloittivat siellä myös. Kun Lurrie soittaa kitaraansa, hän ei välitä kenestäkään ja hän voi unohtaa, että olen laulamassa. Kyllä, yritin vuosia saada sopimuksen Delmarkin kanssa, mutta Bob Koester valitteli rahan puutetta. Rummuissa oli Pete Williams ja kitarassa Willie James Lyons. Rockin' Johnny ja Johnny B. Monet muusikot ovat kulkeneet bändisi kautta. Kyllä, kitaristi Lee Jackson, Left Hand Frank ja loistava Willie Johnson, loistava Howlin' Wolfin kitaristi, ovat työskennelleet kanssani. Yhtenä iltana soitimme eräässä klubissa ja hänen vaimonsa tuli paikalle ja alkoi riidellä. En voi ymmärtää. Vaikutti jopa siltä, ettei Hubert ollut onnellinen. Siinä oli se juju. Jopa Hubert. Jo silloin kun tein singlen. Olisin luullut hänen olevan viisaampi. Kyllä, minä olen riittävän vanha tietääkseni, kuinka homma toimii. Kerroit yleisölle olevasi iloinen hänen paluustaan ja että olit antanut hänelle neuvoja, koska hän poltteli pilveä. Eräänä iltana, kun olimme keikalla, kehotin häntä lopettamaan pilven polttelun. Johnny B. Millaista oli esiintyä Eddie Taylorin kanssa. Minä teen töitä ja olen oma herrani. Hän oli hyvä ihminen, mutta hänellä oli riitoja vaimonsa kanssa rahasta ja juomisesta. James oli erinomainen muusikko hän ei ollut nopea, mutta jokainen nuotti, jonka hän soitti, oli puhdas ja kirkas. Wolfilla oli tapana maksaa Hubertin keikkapalkkiot suoraan Hubertin vaimolle, koska raha ei pysynyt Hubertin hyppysissä. Hän teki niin ja oppi nopeasti hyväksi kitaristiksi. Hubert saattoi myös juoda liikaa. Juon kyllä viskiä, mutta huumeille sanon ei. Hän saattoi soittaa minulle perjantaina kertoakseen, ettei hänellä ollut tupakkaa. Minulla oli aikoinaan rumpali, jolle yritettiin tehdä samaa keikoilla. Sanoin hänelle, että hän voi oppiakin jotain jos kääntää vahvistimen hiljaisemmalle. Hänellä ei ollut koulutusta, mutta hän osasi huolehtia raha-asioistaan ja hän oli ystävällinen paitsi lavalla. Perjantai- ja lauantai-iltaisin kaikki muusikot tulivat soittamaan ja jammaamaan Delta Fish Marketiin. Koska kaverit tiesivät saavansa maksun keikasta, he olivat aina halukkaita tulemaan soittamaan. Naiset olivat sitä mieltä, että kaverit eivät saisi keikkailla, ja koska näillä ei ollut töitä, heidän oli toteltava naisiaan. Kyllä, sekä Little Mack että Big Mojo Elem olivat levy-yhtiön artisteja. Little Mack Simmons levytti myös St George Recordsille, eikö niin. Hän oli silloin vielä nuori kaveri ja soitimme mustien klubeissa. Rockin' Johnny oli nuori mies, kun hän halusi tulla soittamaan kanssani. Esiinnyit silloin Eddie Taylor Juniorin ja Lurrie Bellin kanssa. Kävin bluesyhdistyksemme kavereiden kanssa katsomassa Pariisissa keikkaasi. Uskomatonta. Yritin sanoa, että huumeiden käyttö vahingoittaa bändiä ja lopulta minun oli erotettava hänet. Rockin' Johnnyn Delmarkille tekemällä ensimmäisellä cd:llä Straight Out Of Chicago olet mukana vierailevana laulusolistina. Maxwell Streetillä oli markkinat sunnuntaiaamuisin. Mooren kanssa on vaikea tulla toimeen, kun hänellä ei ole kamaa. Silloin Delmark otti yhteyttä ja halusi tehdä levyn kanssani. Minulla oli paljon keikkoja. Sanoin, että näen mitä se on hänelle tehnyt, joten kuinka hän voi väittää, ettei siitä ole haittaa. He ovat kotoisin Chicagosta ja Mississippistä. Jos Eddie ei ollut tyytyväinen ja häntä ei kehuttu tarpeeksi, hän saattoi ottaa kitaransa ja kävellä ulos klubista. Wolf pysäytti bändin ja ryhtyi puhumaan Willielle liiasta juomisesta. Kyllä, kun tapasin Lesterin, hän soitti bassoa. Kaverit ovat kokeneet kaikenlaista ja reissanneet pitkään jo ennen kuin minä aloitin matkustamisen. Viski on riittävän pahasta. Kun Rockin' Johnnyn cd oli julkaistu, monet halusivat tietää kuka minä olen. En salli sellaista, koska sitä on yritetty minunkin kanssani. Kaikilla noilla muusikoilla oli vuosien ura takanaan ja kuulostimme hyvältä. Milloin ryhdyit kirjoittamaan omia kappaleita. Olen esiintynyt myös James Scottin kanssa. Niihin aikoihin en käyttänyt basistia. Rockin' Johnny teki paluun muutama vuosi sitten. Kyllä, olen tehnyt koko ikäni töitä rekkojen ja nostolaitteiden kanssa. En ansainnut suuria rahoja, mutta riittävästi maksaakseni bändille usein omasta taskustani. Kyllä, viiden vuoden tauon jälkeen. Mutta meillä oli silti hauskaa. Jos en olisi vienyt hänelle tupakkaa, hän ei olisi soittanut enää kanssani. En voinut ymmärtää sitä. Big Mojo ja minä työskentelimme myös pitkään yhdessä, koska tarvitsin basistia. He olivat aikeissa lähteä ja jättää minut, ja silloinen naisystäväni sanoi minulle, että minun on paras etsiä itselleni uusi bändi. Eddie oli loistava soittaja, mutta erikoinen ihminen. Tein Delmarkille yhden cd:n ja sen jälkeen kaksi dvd:tä. Johnny Littlejohn jäi koukkuun ja hän yritti tyrkyttää minulle kokaiinia yhtenä iltana sanoen, ettei siitä ole haittaa. Lester Davenport soitti myös sinun kanssasi. Olivatko ne ensimmäiset kappaleet, jotka Delmark sinulta julkaisi. Työskentelimme yhdessä kitaristi Willie James Lyonsin kanssa. Julkaisimme sen sitten ensin singlenä ja teimme myöhemmin kokonaisen levyn. Usein nuori nainen, käyttäjä itsekin, saa heidät koukkuun ja kun rahat ovat loppu, nainen löytää toisen miehen. Kerro Delta Fish Marketista ja Maxwell Streetistä. Kunhan vain Eddie Taylor Jr pysyy tyytyväisenä, on kaikki hyvin. Bändissä oli silloin Big Leon, Eddie Taylor, Charlie McClelland ja James Scott. En ollut uskoa, että hän jäi koukkuun. My Head Is Bald oli ensimmäinen kappaleeni. Häntä yritettiin tietysti koukuttaa huumeisiin ja yritin saada hänet ymmärtämään, että se ei ole oikea suunta. On vaikea käsittää miksi he käyttävät huumeita. Aloitimme usein jo kahden aikaan iltapäivällä ja lopetimme kahdelta aamuyöllä. Eddie Taylor Junior on myös kitaristi ja hän on omaksunut samat metkut kuin isänsä. Hän oli 65-vuotias silloin
Moore oli loistava ja hän pystyi soittamaan minkä tahansa kappaleen, joka jukeboxista valittiin, ja juuri siten kuin se oli levyllä soitettu. Johnny B. Tein kerran erään keikan Norjassa paikallisen bändin kanssa. Ne ovat vielä salaisuuksia. Oletko tehnyt uusia kappaleita viime aikoina. Bluesklubit ovat siirtyneet yhä enemmän Chicagon North Sideen ja vähentyneet West ja South Sidestä? © Pasi Rytkönen jälkeen tehdä toisen cd:n, mutta minä sanoin, että haluan tehdä dvd:n, enkä aio levyttää studiossa. Soitan kerran kuukaudessa Buddy Guy's Legendsissä, jos olen kaupungissa, ja siinä se suurin piirtein on. En enää esiinny Chicagossa kovinkaan paljon. Muutaman, osan 1990-luvulla. Moore hallitsi sen, mutta hän sai halvauksen muutama vuosi sitten, eikä ole oikein vielä toipunut. Minä en soita North Siden klubeissa. On vaikea löytää soittajia, jotka hallitsevat perinteisen bluesin. Miten se on sujunut. On mukava, että teit dvd:n West Sidessä, jonka klubeissa monet, varsinkaan eurooppalaiset vieraat, eivät ole käyneet. Kuinka monta cd:tä teit Mojo Blues Bandin kanssa. Nykyisin nuoret kitaristit, myös Chicagossa, soittavat enemmänkin r'n'b- tai rock-tyylisesti. Kyllä, ja nyt minulla on uusia suunnitelmia. Ensimmäisellä dvd:lle Delmark halusi mukaan Lurrie Bellin ja muut, mutta toisen dvd:n sain tehdä niin kuin halusin. Laulan ulkomuistista ja tunnelman pohjalta. Ideoita syntyy vaikka kadulla kävellessä. Delmark halusi nauhoittaa sen Rosasissa, mutta minä halusin tehdä sen West Sidessä mustalla alueella. Kenen idea oli nauhoittaa ensimmäinen dvd klubissa West Sidessä. Olet kiertänyt ja ainakin kerran levyttänyt heidän kanssaan 90-luvulla, eikö niin. Kirjoitatko omista kokemuksistasi. Pitää noudattaa fiilistä. Olet esiintynyt myös muiden eurooppalaisten bändien kanssa. Kummallakin dvd:llä on yhdessä kappaleessa vieraana Jimmy Dawkins, koska hän on vanha ystäväni ja auttoi minut aikoinaan alkuun. Kyllä. Mutta kun saan oikeanlaisen kitaristin ja huuliharpistin, niin pärjään kyllä. Hän on pikkuhiljaa toipumassa ja palaamassa esiintymään, mutta ei varmaan koskaan pysty samaan kuin ennen sairastumistaan. Painuimme kellariin harjoittelemaan ja teimme sitten kiertueen. Harjoittelitte siis, jotta hän oppisi soittamaan sinulle sopivalla tyylillä. Uusia kappaleita tarvitaan aina. Tulin ensimmäisen kerran Eurooppaan 1989 tai -90. ja se oli kovaa: paikallinen bändi, eikä yksikään osannut englantia. Riittää, että ajattelee jotakin mitä on tapahtunut tai jotain henkilöä. Teit toisen dvd:n oman bändisi kanssa, eikö niin. Olen saattanut levyttää sen aiemmin Mojo Blues Bandin kanssa Euroopassa. Olet vieraana myös Delmarkin 55-vuotisjuhladvd:llä, joka nauhoitettiin Buddy Guy's Legends -klubilla. Kyllähän minä sen tiesin, mutta Bob ihmetteli, kuinka se on voinut myydä enemmän kuin Lurrie ja Carey Bellin ja muut Delmarkin dvd:t. Johnny B. Pari vuotta myöhemmin sanoin jo vaimolleni, että jos Delmark ei suostu tekemään dvd:tä, en tee cd:täkään. Byther Smithin dvd Delmarkille on tehty South Siden klubilla. Mojo Blues Band osasi todella soittaa, mutta monien muiden bändien kanssa on hankalaa. Onko Please Mr Jailer sinun ja Bobin uudella cd:llä uusi kappale. En koskaan kirjoita mitään ylös paperille. Kyllä, tein sen oman bändini kanssa. Sinulla kuitenkin oli säännöllisiä keikkoja West Sidessä. "Vanhanaikaiseen" tapaan, lowdown, downhome blues. Kävin kerran Venäjällä © Pasi Rytkönen Siirtyminen alkoi jo 1970-luvulla. Muutama klubi on kysellyt, tulisinko esiintymään, mutta minä en oikein usko, että sillä pystyisi ansaitsemaan. © Pasi Rytkönen © Pasi Rytkönen · 3 - 2012 -6-. Kitaristi on nuori kaveri, jolla on nimeä Norjassa, ja hän on tehnyt levyjäkin. Kiertueen järjestäjä onnistui kuitenkin järjestämään meille mahdollisuuden harjoitella. Mutta teimme töitä ja onnistuimme kuitenkin. Valitsin paikan ja teimme sen. Vastasin hänelle, ettei kenelläkään ole sellaista show'ta kuin minulla. Jouduin kuitenkin ilmoittamaan, että voivat peruuttaa minun puolestani kiertueen, en tee töitä kaverin kanssa hän ei osaa soittaa bluesia. Sellaiset kaverit kuten esimerkiksi John Embry ja Lefty Dizz. Kaikki West Siden bluesklubit ovat historiaa, eikä siellä tapahdu paljoakaan. Vedän sinne oman yleisöni paikalle. Bändin kokoonpano on muuttunut niistä ajoista, mutta se oli tiukka bändi silloin. Sain puhuttua lopulta Delmarkin suostumaan dvd:n tekoon ja sitten he jo halusivat tehdä toisen, koska ensimmäinen myi paremmin kuin muiden dvd:t. Sain sen tekemiseen viikon varoitusajan. Se oli minun ideani. Byther työskenteli kanssani vuosia sitten. Mielestäni ansaitsisin paremman korvauksenkin siitä. Lähes kaikki chicagolaiset kitaristit ovat joskus työskennelleet kanssani. Olen keikkaillut Mojo Blues Bandin kanssa Euroopassa useamman kerran
On tärkeää, että huuliharpisti ja kitaristi tukevat solistia. Festivaaliviikolla on tietysti helppo vetää yleisöä, koska kaupunki on täynnä ihmisiä. Russ soittaa kuin Sugar Blue, eikä se ole minun bluesiani. Olen mekaanikko, olen töissä rakennuksilla, teen putkimiehen hommia ja kesäisin rakennan aitoja. Olen esiintynyt Chicago Blues -festivaalilla kaksi kertaa, ensimmäisen kerran vuonna -93 ja viimeksi pari vuotta sitten. Sehän kuulostaa pienimuotoiselta festivaalilta. Säestäminen on eri asia. Billy Branch ja Martin Lange olivat mukana cd:lläsi ja dvd:lläsi. Luulen, että kaupunki on leikannut budjettia jonkin verran. Kun esiintyy ilman omaa bändiä, on omillaan. Oman bändin kanssa homma toimii, kun bändi tuntee sinut ja voit itsekin antaa mennä. Eddie Shaw soitti minulle. Niin on, ja monilla kitaristeilla on sama ongelma; he eivät halua soittaa solistin mukaan, vaan solistia vastaan. Teen yhä jonkin verran merkkihuoltoja autoille, kun joku tulee huoltohallilleni tai soittaa minua apuun. Hän haluaisi aloittaa tänä vuonna vuotuisen Howlin' Wolf -tribuuttikonsertin Willie Dixonin säätiön tiloissa. Tail Dragger: A Chicago Blues Night Live (Styx, 1999) Tail Dragger: My Head Is Bald Live At Vern's Friendly Lounge, Chicago (Delmark CD/DVD, 2005) Peter Struijk feat. Bob Corritore: Soitan säestäessäni Tail Draggeriä aivan omalla tyylillä, enkä soita sillä tavalla muuten. Olemme lähdössä heinäkuussa Espanjaan Eddie Shaw'n, Henry Grayn, Bob Corritoren, Rockin' Johnnyn, Bob Strogerin ja Kenny Smithin kanssa. Näin on, halusin Martinin huuliharpistiksi kuuden viikon kiertueelle. En tiedä. Koko naapurusto on mukana ja suunnistaa juhliin grillistä nousevien tuoksujen perusteella. Oletko ollut mukana aiemmissa Howlin' Wolf -tribuuttikonserteissa? Olen ollut mukana joillakin risteilyillä, jotka ovat olleet samalla tribuutteja Howlin' Wolfille, Jody Williamsille ja muille. Monet huuliharpistit eivät ymmärrä sitä, vaan soittavat kuten aina yleensäkin. Se on pitkä aika. Minun säestäjänäni pitää soittaa eri tavalla. Onko South ja West Sidessä kaupunginosafestivaaleja puistoissa kesäaikaan. Omar Coleman on tulossa soittamaan huuliharppua. Hän on kuin Bob. Billy on myös ok. Aina ei kannata hyväksyä keikkaa vain rahan takia, vaan kannattaa miettiä, mitä se tekee imagolle. Vuosien mittaan bändissäsi on ollut useita huuliharpisteja. Tail Dragger): Blues Roll On (EMI Austria, 1994) Tail Dragger & his Chicago Blues Band: Crawlin' Kingsnake (St. Järjestän aina silloin tällöin barbequebileet ja pidän juhlat. En voi soittaa kenenkään muun taustalla samalla tavalla. Omar Coleman oli mukana Chicago Blues Harmonica Projectin levytyssessioissa Severnille sekä myös Chicago Blues -festivaalilla. Väittävät, että tunnen Omarin, mutta en ole kuullut hänen soittavan. Useimmiten olen festivaaliaikaan poissa kaupungista. Vanhaa kaartia ei ole enää montaakaan jäljellä. Kyllä vain, ja ihmiset pitävät grillijuhlistani. Keskustelun lopuksi mukaan liittyneen huuliharpisti Bob Corritoren haastattelu julkaistaan BN-numerossa 4/2012. © Pertti Ñurmi Tail Dragger -albumidiskografia: The Mojo Blues Band (feat. Hän tietää, mitä haluan, kun on säestämässä minua. On hyviä huuliharpisteja, mutta minun tyylini on erilainen. George, 1996) Tail Dragger: American People (Delmark, 1998) The Rockin' Johnny Band (feat. Sanoin, että jos en saa esiintyä Mojo Markin tai jonkun muun kanssa, en lähde mukaan. Russ Greenin kanssa Chicago Blues Clubs -kiertueella. Bob Corritore soittaa sinun tyylilläsi. Kyllä vain, olemme tehneet töitä yhdessä vuodesta 1976. YouTubesta löytyy video, joka on kuvattu takapihaltasi jostain kesäjuhlista. Hän on loistava bluesmies. Monilla on tyylissään liikaa rock'n'rollia, eikä se ole minun tyylini. Jotkut järjestävät sukujuhlia puistoissa, mutta muuten ei oikeastaan. Tarjolla on musiikkiakin; Jimmy Burns ja Mojo Mark tulevat soittamaan. Tail Dragger: Human Ways (Blueshine, 2009) Tail Dragger: Live At Rooster's Lounge (Delmark CD/DVD, 2009) Tail Dragger & Bob Corritore: Longtime Friends In The Blues (Delta Groove, 2012) -7- 3 - 2012 ·. Minulla on musiikin lisäksi muitakin töitä. Yleisön mielestä on oma syysi, jos homma ei toimi. Tail Dragger): Straight Out Of Chicago (Delmark, 1998) Mojo Blues Band feat. Tail Dragger): The Wild Taste Of Chicago (EMI Austria LP/CD, 1989/1993) The Mojo Blues Band (feat. Mikä on tilanne Chicagon kaupungin rahoittamien ilmaisfestivaalien kanssa. Sanoin, etten lähde mukaan, en halua saattaa itseäni huonoon valoon. Ostan vuohen ja grillaan sen. Toisaalta minun on haluttu esiintyvän esim. En ole esiintynyt puistofestivaaleilla. Chicago Blues -festivaalin ajankohtana jotkut artistit järjestävät omia juhliaan, kuten esimerkiksi Little Arthur Duncan teki ja kutsui Reynold's Loungeen vierailevia artisteja. Vain satunnaisille keikoille. Billy soitti omalla nimellään ensin enemmänkin jazzia ja siirtyi sitten bluesiin. Show ei ole heidän. Hänen sanotaan olevan hyvä, mutta kysymys onkin siitä, onko hän sopiva minulle. Onko sinua kyselty säännöllisille viikkokeikoille vai esiintymään vain silloin tällöin. Kyllä vain ja he ovat osanneet puhaltaa bluesia. Joskus on siis paras kieltäytyä keikasta
Virossa Roots Artilla on suunnittelutyötä tietenkin paljon enemmän, mutta ei niinkään bluesin alueella. Sähköistä dixielandia Tulit ensimmäisen kerran esiin astetta "punkimman" Bullfrog Brown -yhtyeen primus motorina. Ehkä olen tulossa vanhaksi, sillä haluan edelleenkin cd:n, jonka voi ottaa kotelostaan ja laittaa soimaan, ja jonka kansia ja tekstejä voin tutkia. Soitamme myös klassikkoja. Onko tämä kolmikko Roundaboutin vakiokokoonpano vai vaihteleeko miehitys keikkakohtaisesti. Black River Bluesmanin, L.R. Kyllähän meidänkin levyjämme pystyy lataamaan esimerkiksi Spotifyn ja CDBabyn kautta, mutta minusta olisi todella ikävää, jos albumien kansitaide tulisi fyysisten tuotteiden myynnin lakattua katoamaan. Kerro hieman lisää yrityksestäsi! Roots Art on perheyritys, jota pyöritän yhdessä vaimoni Siret Rootsin kanssa. Esiinnymme tuolloin 8.6. Tarkoitus on keskittyä virolaisiin ja suomalaisiin (ja tulevaisuudessa vaikkapa unkarilaisiinkin) artisteihin, alt.bluesista trad.bluesiin ja vironkielisestä folkbluesista Hendrixiin. Kokoonpanomme vaihtelee osittain pakon takia, sillä minä olen ainoa, joka tekee vain tätä. Soittamisen ohella teen jonkin verran toimittajan töitä olenhan saanut alan koulutuksen. Tapahtuma on yleisölle ilmainen ja se pidetään Tallinnan Luscher & Matiesen terassilla 1.4.8. sekä Leppävirta Blues Piknikissä että Kaavi Bluesissa. Mutta yhteenvetona uskon jonkinlaisen fyysisten äänitteiden julkaisun perustason säilyvyyteen. Kyllä hyvä kama edelleen myy. Soitamme sitä mikä meitä itseämme milloinkin huvittaa. Bar Edgarissa Loimaalla ja 9.6. sen bluesia. Jokainen meistä pitää hieman erilaisesta musiikista. julkaistaan tallinnalaisen Ugriblues-festivaalin ohjelma. Minua kuitenkin pyydettiin pitämään pikku luento bluesin historiasta Tallinnassa juuri tuona samana päivänä. Viime aikoina olemme tehneet paljon biisejä rumbakompilla. vuonna 2010, jolloin julkaisin sooloalbumini Andres Roots: Roundabout, mutta tarkoitukseni ei ollut järjestää mitään julkistamiskeikkaa tai -bileitä. Lopulta luovutin ja keskityin ydinosaamisalueeseeni. Sitten bassossa on (Bullfrog Brownista tuttu) Peeter Piik, rummuissa Kalle Kindel. Mitä musiikkiin tulee, haluan soittaa vain sitä mitä haluan ja määrätä itse tahdin; siis sen missä ja milloin esiinnyn. Pääasiallisesti menemme tilanteen mukaan. En kuitenkaan itse ole nähnyt järkeväksi julkaista vinyylejä, sillä toistaiseksi niiden kysyntä on todella pientä verrattuna cd-myyntiin. Pian tämän jälkeen he vierailivat menestyksellisesti myös huhtikuisessa Stompin' at the Savoy -tapahtumassa. ESA KULONIEMI Itse teen jonkin verran tiedottajan hommia sekä myös käännöksiä. Mutta seuraavan kerran kesäkuussa Suomeen tullessamme kokoonpano on Steve Lury huuliharpussa ja minä kitarassa. Olen erittäin onnellinen, kun saan elantoni asioista joista pidän. Siis lähes täysin eri bändi. Levybisneksen hiipumisesta puhutaan koko ajan. Haastattelin Andresia maaliskuussa Helsingissä, jolloin mies oli matkaamassa keikalle Pariisiin yhdessä Roundabout-yhtyetovereiden Indrek Tiiselin (huuliharppu/ laulu) ja Martin Eessalun (kitara) kanssa. Phoenixin ja Alaska Kalanin levyjen kansia. Mutta uudet omat numeromme kuulostavat jonkinlaiselta 'sähköiseltä dixielandilta', mikä määritti viimeisimmän ep:mme nimen. Millainen on nykyisen bändisi Andres Roots Roundaboutin historia. Miten kuvailisit Andres Roots Roundaboutin tyyliä. Me kolme tai sitten me kolme vahvistettuna Raul Terepilla rummuissa. Ne ovat vanhojen putkiradioiden pohjalta valmistettuja kierrätysvahvistimia, joiden myynti on myös Suomessa varsin lupaavaa. Tarina taisi alkaa marraskuun 17. He eivät olleet tavanneet toisiaan aikaisemmin, mutta menimme ja soitimme pikkui- -9- 3 - 2012 · © Ben Kleyn. Parhaillaan työn alla on suomalaisen Famous Boogiemenin pitkäsoiton layout. Kuinka sinä itse indiekustantajana näet tilanteen. Esimerkiksi Steve Luryn mukanaolo määrittää suunnaksi streitin Chicago-bluesin. Olen myös alkanut edustaa Kaido Kasakin valmistamia ROMU-vahvistimia. Homma on menossa kummalliseen suuntaan. Siret keskittyy käsitöihin, korujen valmistamiseen, maalaamiseen, piirtämiseen, graafiseen suunnitteluun ja sen sellaiseen. Niin, ja uutisena voisi mainita, että saman Steve Luryn kiertueen Tallinnan-keikalla 2.6. Rummuilla tai ilman se riippuu järjestäjän toiveista ynnä muusta. Paikan omistaja Peke Eloranta on suomalainen ja minut on pyydetty festarin "programme manageriksi" ainakin täksi vuodeksi. Andres valotti filosofiaansa ja painotti ettei hänellä ole toiminnassaan mitään "suurta päämäärää". Martin opiskelee, hän itse asiassa valmistelee maisterin työtään kielitieteissä ja soittaa myös toisessa bändissä, ja Indrek on päivätöissä teatterin ääniteknikkona Tallinnassa plus hänkin soittaa monissa muissa bändeissä, eikä siksi pääse aina mukaan. Hän on toteuttanut mm. Andres Roots on yksi merkittävimmistä toimijoista lähialueillamme. Vaikein puoli asiassa on saada ihmisille tieto, että sitä on saatavilla. Monet minua nuoremmat ihmiset eivät enää tarvitse fyysistä tuotetta. Yritin aikani soittaa monenlaista musiikkia erilaisissa bändeissä, mutta minua pyydettiin aina jossakin vaiheessa soittamaan 'vähemmän bluesahtavasti'. Sitten on minä, Martin ja Raul ilman Indrekia, kuten uudella ep:llä. Lisäksi operoin musiikki- ja slidekitaratyöpajojen saralla ja Siret pitää helmikoristelu-workshoppeja. Virolaisen kitaristi-bändiliiderin operointi on tuottanut paljon hyvää bluesin ja juurimusiikin saralla yli rajojen ja maanosien. Olen siis ainoa vakiojäsen (naurua). Minulla on myös oma pieni liikeyritys. Meillä on lukuisia kokoonpanovariaatioita. Bändillä ei ollut nimeä, joten valitsimme sen albumin mukaan. Toisaalta esimerkiksi vinyylien myynti on nousussa muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna varsin lupaavalla tavalla. Pyysin Indrekia ja Martinia avukseni tuohon tilaisuuteen. © Toomas Tool ANDRES ROOTS juurimusiikin sanansaattaja N imi on enne. Päätimme jatkaa, koska homma sujui mukavasti. Ja tietenkin RootsArt julkaisee myös levyjä, mikä ei ole varsinaisesti merkittävän iso, mutta minulle itselleni varsin tärkeä ja hauska osa yritystämme
Yksi Liettuassa ja kaksi Virossa. Jukka on nykyisin Virossa todella suosittu, mistä olen iloinen. Roots Juuret Yksi Andres Rootsin toiminnassa huomioni kiinnittänyt piirre on luonnollisen pakoton valmius kollegojen auttamiseen. Muokkasit musiikkimakuni niin, että paluuta ei ollut... Luullakseni se oli Daven aivan ensimmäinen isolla lavalla tapahtunut sooloesiintyminen. Phoenix ja Andres Roots, Augustibluus, Haapsalu 2007 · 3 - 2012 - 10 -. He tulevat kuuntelemaan livemusiikkia ennakkoluulottomasti. Ruotsalainen Bottleneck John on ollut yksi yhteistyökumppani, ja englantilainen Steve Lury. Koko Baltiassa on tällä hetkellä yhteensä kolme säännöllistä bluesfestivaalia. Virossa ei ole mitään mahdollisuutta keikkailla edes viikottain, koska paikkoja ei yksinkertaisesti ole. Tällainen ei voi olla pitkässä juoksussa maksamatta itseään takaisin, sillä "kun annat, myös saat". Virossa halutaan vain 45 minuutin settejä. Skottilainen Dave Arcari on toinen. (yleistä naurua) Tuossa puhuttiin jo verkostoitumisesta. Näkemystä keikkailusta eri maissa on kosolti. Latviassa halutaan settien pituuden olevan tunnin mittaisia. Jos keikka on kohtuullisen isossa kaupungissa, on mahdollista, että yleisön joukossa on paljon myös nuorisoa, sellaista joka kuuntelee normaalisti vaikkapa modernia punk-rockia. Virossa järjestetään silloin tällöin bluesklubi-iltoja Tartossa ja Pärnussa. Suomessa on paljon enemmän keikkapaikkoja kuin Baltiassa, jossa ainoa 'virallinen' bluesklubi sijaitsee Riikassa. Suomalaisista ensinnäkin Black River Bluesmanin, jonka kanssa olemme tehneet keikkavaihtokauppaa ja yhteisrundeja jo vuodesta 2006. Varmasti yksi parhaista koskaan saamistani palautteista... Olin kuullut kyllä nimen, mutta ensimmäisen kerran kuulin häntä Martin Scorsesen Blues-dokumenttisarjan osassa, jossa esiintyi myös Johnny Shines (Feel Like Going Home). Kirjoittaja ja Andres Roots Helsingissä 2012 © Normunds Kalnins Voidaan tietysti muotoilla asia niinkin, että tämä on sinun syytäsi. Virossa on hyvin harvinaista että se tunnetaan ollenkaan. "Nähtyäni filmin minun oli hommattava se dvd:nä ja katsottava yhä uudelleen kuinka (Son) House soitti, sillä se sormityöskentely näytti niin kahjolta!" © Martin Eessalu Milloin itse kuulit ensimmäisen kerran bluesia ja esimerkiksi Son Housea. Iso-Britanniassa on paljon keikkapaikkoja, mutta sikäläisillä liksoilla ei ole mahdollista elää, jollet ole todella iso nimi. Myös verkostoitumisen jalossa taidossa olisi monella suomalaisella oppimista Andresilta, joka on rundannut paitsi Eestissä, Puolassa, Latviassa, Liettuassa, Slovakiassa, Tsekin tasavallassa ja Suomessa, myös Ranskassa, Tanskassa, Saksassa ja useita kertoja Englannissa. Ennen häntä lavalla oli seitsemänmiehinen liettualaisbändi, mikä hermostutti Davea aika lailla. Jos puhutaan klubikeikoista niin yksi merkittävä ero on se, että Suomessa halutaan 30 tai 45 minuutin mittaisia settejä. Phoenix, jonka kanssa teimme vastikään albuminkin... Mutta White Stripesin ja muutaman muun ansiosta nuorempi yleisö on kiinnostunut näistä asioista kokonaisvaltaisemmin ja alkanut ottaa selvää myös bluesin juurista. Luullakseni Viron ja koko entisen Neuvostoliiton bluesyleisö, siis se, joka on harrastanut asiaa vuosikymmenien ajan, aloitti oikeasti John Mayallilla ja brittibluesilla, jatkoi siitä Led Zeppelinin kaltaiseen kamaan, eikä välttämättä tiedä mitään Son Housen tapaisista, brittibluesia edeltäneistä artisteista. Mutta suksee oli kova, ja sen jälkeen hän on vieraillut maassamme yhä uudelleen ja uudelleen. Joten äänitin joka maanantai-ilta radiolähetyksesi kasetille. Jantso Jokelin Suomesta ja tietenkin L.R. Jos esiinnymme pienemmillä paikkakunnilla, on yleisön koostumus heterogeenisempää, koska tarjontaa on vähän. Lähetin Davelle sähköpostia luettuani hänestä Mojolehdessä olleen artikkelin ja hommasin keikan Viroon vuoden 2005 Augustibluus-festivaalille. Se todellakin riippuu siitä missä esiinnymme. Kenen kaikkien kanssa olet ollut yhteistyössä. Millaista yleisönne on esimerkiksi Virossa. Hänellä oli Rolling Stonesin ja CCR:n levyjä. Keikkojen saatavuudessa on siis valtava ero. Eric "Red Mouth" Gebhardtin kanssa on rundattu, samoin kuin neworleanslaisen Eddie Baytosin. Kuulijoissa on silloin kaikkia ikäryhmiä, eikä porukka normaalisti poistu ennen kuin keikka on ohi. Aina ei ollut edes kunnon kasettia saatavilla, joten hommasin halpoja poistokasetteja, jotka sisälsivät virolaista popmusiikkia ja äänitin niiden päälle. Pakko sanoa että tuo teki minut todella iloiseksi. Tämän lisäksi seurasin aktiivisesti sinun radio-ohjelmaasi! Bluesia ei ollut mahdollista kuulla paljonkaan Virossa siihen aikaan, olimmehan vielä osa Neuvostoliittoa. Niin ja Alaska Kalan. Black River Bluesman, Steve Lury, L.R. Nähtyäni filmin minun oli hommattava se dvd:nä ja katsottava yhä uudelleen kuinka House soitti, sillä se sormityöskentely näytti niin kahjolta! Enimmäkseen kasvoin kuuntelemalla isäni levykokoelmaa. Kun soitamme jonkun blues-coverin Suomessa, on todennäköistä että moni yleisöstä tuntee biisin
Roots, Peeter Piik, Alar Kriisa), Käsmu 2009 Minulla oli myös kunnia saada soittaa edesmenneen Honeyboy Edwardsin kanssa Tallinnassa. Kukkaisviikot, TAMPERE (klo 14:35) - La 11.8. Baltic Jazz, TAALINTEHDAS - To 26.7. Keitele Jazz, ÄÄNEKOSKI Groovy Eyes with Diz Watson (UK) & Tony Uter (JAM) www.groovyeyes.com - To 13. Storyville, HELSINKI Bullfrog Brown (A. Roots, Raul Terep, Indrek Tiisel, Martin Eessalu), Stompin' at the Savoy 2012 © Siret Roots RAM-BAM RECORDS Keikkoja Jo' Buddy & Down Home King III www.myspace.com/rambamjoe - La 7.7. Espan lava (klo 11-)/Storyville (klo 21-), HELSINKI RootsEspa 2012 Lahden Rytmin Ystävät ry www.lahden-ryry.com - 20.22.9. Honeyboy oli alussa melko ruosteessa, mutta alkoi soittaa aina vain paremmin ja paremmin, kun eturiviin ilmestyi nuoria tyttöjä kesämekoissaan. Tallink Princess, HELSINKI Blues Cruise II Blues Live! ry www.blueslive.net - 18.8. Tapahtumasatama Mustalahti, TAMPERE Louisiana Cajun Party Juurimusiikki ry www.facebook.com/pages/ RootsEspa/200213483354790 - 25.8. Suomalainen huuliharpisti Harry Finér oli myös tuolla keikalla mukana, ja olemme pysyneet sen jälkeen Harryn kanssa hyvinä ystävinä. Funky Kingston Club, Mustalahti, TAMPERE Hoodoo Revue www.hoodookustannus.com/ revue.html - Pe 6.7. Honeyboy kyseli heti ensimmäisenä iltana josko saatavilla olisi hyvälaatuista paikallista pontikkaa. Mihin sinun mielestäsi bluesbisnes on menossa. Juttutupa, HELSINKI (klo 22) - Pe 17.8. Pori Jazz, Kehräämö, PORI - La 28.7. Kihveli Soikoon!, HANKASALMI - La 14.7. 15.9. Radisson Blu (Lorinranta), OULU Oulun SuistoBlues 2012 Andres Roots Roundabout (A. Rauma Blues, RAUMA - La 21.7. Puutori Blues, TURKU Jo' Buddy (One Man Band) - La 9.6. Andres Roots: valikoitu diskografia Andres Roots Roundabout: "Roundabout" - 2010 "Leigh's Spider Jam" - 2011 "Electric Dixieland" - 2012 (EP) Bullfrog Brown: "In Concert" - 2004 (live) "Mudhole Stories" - 2004 "Snakes And Devils" - 2005 "Uncooked" - 2006 (EP) "Tundra" - 2007 (EP) "Mother River Delta" - 2008 (EP) "Twelve Live Warthogs" - 2008 (live) "With Steve Lury" - 2009 "Moon And Central" - 2009 Vierailut: L.R. 050 345 27 68 - 11 - 3 - 2012 ·. JYVÄSKYLÄ Blues Live! 2012 Blues Lovers ry www.blueslovers.org - 13.7. Sulattofestivaali, KARKKILA (klo 15) DJ Frankly Jo' - La 9.6. Juttutupa, HELSINKI (klo 20) - Su 5.8. Luulen että blues on saatava perus-bluesmarkkinoilta yleismarkkinoille. XIX Corvette Meet, Himos, JÄMSÄ Jo' Buddy & the Uplifters (Tommi Laine:bs & Kingfish Willie:dms) - Pe 13.7. Minusta Seasick Steve on hyvä esimerkki bluesin viemisestä ulos sen perinteisistä piireistä. On mahdotonta kilpailla samasta pienenevästä kakusta niin, että se olisi kaikille tyydyttävää. Tahti alkoi kiihtyä niin, että minä ja Harry emme olleet pysyä perässä. Ainoa tapa pysyä perässä oli kuunnella laulua, joka ilmaisi sointuvaihdokset, mutta ei siltikään sitä mihin sointuun oltiin menossa. Phoenix "The Hollow Log..." - 2011 (kitara, perkussio, tuottaja + mukana koko Roundabout-bändi) Dortmunder "Sihijuomaboogie" - 2012 (EP, slide-kitara nimikkobiisissä) www.ram-bam.com rambam.mail@gmail.com puh. No, kaverimme olivat saaneet hommatuksi sellaista seuraavalle illalle ja Honeyboy oli tyytyväinen. LAHTI Lahti Blues & Roots 2012 Ou' Blues ry www.oublues.com - 14.7. Se oli ehkä kaikkien aikojen vaativin keikkani. Tapper's Inn, SAUVO - Pe 3.8. © Leif Laaksonen BLUESYHDISTYKSET JÄRJESTÄVÄT: Blues Angels ry www.bluesangels.fi - 24.8. Satama, JYVÄSKYLÄ sisävesiristeily Suomi-laiva Soi! (klo 19-) - 4.7.10
Hän mainitsee, ettei juurikaan ole uhrannut aikaa opetellakseen paremmaksi. Hän väittää olleensa kovin erikoinen hippi aikoinaan ja pukeutuneensa silloinkin vain mustaan. Enhän minä halua enää edes oppia uusia kitarasointuja, Wilko huudahtaa. Bluesmiehet ovat superihmisiä! Wilkon taiteilijanimen on oletettu olevan johdettu edesmenneestä Robert Johnsonista. The Rolling Stones teki juuri silloin tuloaan, ja innostuin ensimmäiseksi nimenomaan heistä ja aloin ottaa selvää, millaista musiikkia ja miten bändi oikein soittaa, Wilko ker- Mies mustissa (ja vähän punaisissakin) Wilko Johnsonin vaatekaapista ei juuri löydy muuta kuin mustaa. No joo, tämähän on täyttä roskaa, osaan edelleenkin vain kolme sointua, mies tunnustaa nauraen. asusteista, hänen tapauksessaan kitarasta. Olin todella surkea ja jätin soittamisen kokonaan joksikin aikaa. Johnsonin tavaramerkki on sähkökitaran soittaminen ilman plektraa. Meillä on kuitenkin vain reilu tunti aikaa, joten käymme käsiksi kysymyksiin sen pidemmittä puheitta. Lisäväriä löytyy yleensä vain · 3 - 2012 - 12 - © Leif Laaksonen. Punaisen suojuksen kanssahan tämä ei haittaa, Wilko täräyttää ja tuijottaa totisena suoraan kameraan. Ei se oikeastaan satu enää. Jokainen Wilkon tunteva tietää hänen jumaloineen The Piratesin Mick Greeniä. Lämminhenkinen ja vallaton vaari, uskokaa tai älkää! PIIA LEINO Skypen videoruutuun ilmaantuu kaljuuntunut, paljon lavalla nähtyä hintelämmän oloinen mies, joka alkaa huudella haastattelijaa näkyviin. Mustapunainen... Kovasorminen kitaristi yllätti henkilönä videohaastattelussaan. Haastattelu tuntuu riistäytyvän käsistä, kun mies heittäytyy täysin pelleksi ja säntää jälleen kameran ulottumattomiin, huudellen, että on hänellä toki jotain vähän erilaistakin, hänhän omistaa myös Stratocasterin... Miehellä on takanaan mittava määrä vuosia lavalla, mutta vauhti ei tunnu hiipuneen. joten soitin ilman. Mielikuva maanisesti liikehtivästä hymyttömän pelottavasta trillerihahmosta haihtuu nopeasti ja tilalle tulee jännitys siitä, miten katkeamatta soljuvasta, rajulla aksentilla sävytetystä puheesta voi koskaan saada selvää... Samoin plektraton soittotyyli. Ja hei, mieti nyt kaikkea sitä rahaa, mitä olen niissä säästänyt! Soittotavan olettaisi olevan jopa kivulias, mutta ennen kuin ehdin asiaa kysäistä, Wilko ehättää kertomaan, mitä hänellä on tapana vastata, kun häneltä kysytään, miksi kaikki kitarat ovat samanvärisiä (mustia punaisella plektrasuojuksella). Karun rajun soittotyylin omaavalle muusikolle tämä tuntuu oudolta valinnalta. Esiintymistapani on yksinkertainen ja kovin suoraviivainen, en usko sen muuttuneen juurikaan. Hiustyyli on ehkä vähän muuttunut! Pidän itseäni kyllä parempana muusikkona ja soitan kitaraa paremmin kuin silloin joskus 1975, mutta minullahan on ollut 30 vuotta aikaa opetella... Minähän myisin sieluni paholaiselle soittaakseni kuten hän... Hän kertoo tämän kyseisen instrumentin yleensä jäävän kotiin kiertueiden ajaksi, mutta lavoilla hänellä on täysin samanlainen uudempi kitara. Kouluaikoinani näin jonkun rakentavan kitaraa puutöissä. Ja pian hän kipaisee takaisin näkyviin mukanaan kiiltävä Stratocaster. Miksi näin. Olen kai jo niin parkkiintunut. Tulin kuitenkin hankkineeksi vähän paremman kitaran, joka sattui olemaan oikeakätiselle. Näin sen ja olin täysin innoissani "Minun on saatava tuollainen!". mutta totta puhuen, vaikka minulla olisi vielä 35 vuotta aikaa, en koskaan oppisi soittamaan samalla lailla, mies vähättelee, eikä lähde sen enempää avaamaan oman taitelijanimensä taustoja. Minulla oli myös kitaroita valkoisella suojuksella, mutta niissä tuppasi soittaessa näkymään punaisia veriräiskeitä. Kun saamme yhteydet toimimaan, hän ilahtuu, ojentaa kätensä "kätelläkseen" ja esittelee itsensä lämpimästi hymyillen. Ensimmäinen kitarani oli vasenkätiselle, koska olen vasenkätinen. Hänet mainitaan erikoisena, jopa vaikeana persoonana, jota haastatellessa toimittajalle nousevat hikikarpalot otsalle; jos ei vain tajunnanvirtamaisen puheryöpyn, niin pistävän tuijotuksen vuoksi. En kutsuisi sitä enää jännittämiseksi, mutta kun tulet lavalle, sinun on saavutettava aivan uudenlainen tietoisuuden taso soittaaksesi hyvää musiikkia ja vetääksesi hyvän shown. Ottihan se aikaa, kauan, mutta kun siihen tottui, se alkoi tuntua oikeinkin hyvältä. Muita instrumentteja kohtaan hän ei ole kokenut mielenkiintoa, mutta kertoo soittavansa jonkun verran pianoa. pimeä puoli: WILKO JOHNSONIN Tarinankertoja ja humoristi K itaristi Wilko Johnsonin Dr. Energia tulee ihan puhtaasta paniikista, ei sen kummempaa. Kysyttäessä mies ei aivan suoraan tätä myönnä, mutta toteaa, että antaisi paljon osatakseen soittaa kitaraa kuten Johnson. En tiennyt yhtään mitään musiikista, halusin vain soittaa kitaraa. Kun aloin opetella soittamaan, en oikeastaan tiennyt mitään musiikista... Feelgood -historia alkaa olla medioissa puhkikaluttu. Kun aloin opetella vasenkätisestä kitaristista oikeakätiseksi, se oli aivan liian monimutkaista, jos yritin vielä pitää kädessäni plektraa... Hän väittää, että keikkoihin valmistautuminen on pitkälti samanlaista kuin on aina ollut. Wilko ampaisee viereiseen huoneeseen ja tuo näytille mustapunaisen Telecasterinsa, sen originaalin
Feelgoodia jo pari vuotta aiemmin ja ajatelleet, että haluavat tehdä samaa, monet jopa aloittaneet soittamisen kuultuaan sitä. tavalliselta. maagista ja ajattelin, että "Vau! Mitä nämä miehet oikein tekevät?" Minulle bluesmuusikot ovat vähän kuin superihmisiä, Wilko ylistää ja väittää ettei ole vielä tähän mennessäkään selvittänyt heidän musiikkinsa salaisuutta. Jos tosissasi rakastat jonkun musiikkia, se vaikuttaa aikaa myöten omaan tapaasi tehdä musiikkia. En ole koskaan yrittänyt soittaa kuten John Lee Hooker. Ne olivat paikkoja, joissa myös Dr. Paikkoja, joissa vakavasti otettavat bändit ja artistit tekivät keikkojaan. Hehkutin sitä jälkeenpäin ystävilleni: "Näittekö Ianin telkkarissa ja näittekö sen helvetin basistin!" Ihailin häntä todella, vaikka en tuntenutkaan häntä vielä silloin, Wilko muistelee ensikontaktiaan luottobasistinsa kanssa. Minulla oli kämppä Lontoossa ja hän muutti jossain vaiheessa sinne. Se sai kaiken aiemmin kuulemani kuulostamaan jotenkin... Jos joku kysyy minulta, mitä tuo musiikki on, jota soitat, minä kutsun sitä nimellä "English Beat Music"... Kun sain kenkää Dr. Ja kun kuulin ensimmäisen kerran bluesia... Erään kerran The Stranglersin kitaristi joutui vankilaan ja bändillä olisi ollut kaksi keikkaa Lontoossa, Rainbow Theaterissa. Hän tuli luokseni ja selitti nähneensä bändin nimeltä Sex Pistols ja minä innostuin, sehän oli helvetin hieno bändin nimi! Muistan kun olin myöhemmin New Yorkissa ja sain käsiini Daily Mirrorin ja siinähän he olivat, kannessa, shokkiotsikoin: Sex Pistols kiroili televisiossa! Siitähän punk sai alkunsa, Wilko kertoo ensikontakteistaan. Tässä kohden mies alkaa viittoa voimallisesti käsillään ja viljellä ylisanan toisensa jälkeen, käyttäen ilmaisuja "ilmestys" ja "valaistuminen". Minä todella vihaan ilmaisua pub-rock! Wilko huudahtaa ja alkaa samaan hengenvetoon paasata aiheesta. too heränneestä kiinnostuksestaan soittamiseen ja musiikintekoon. Hän itse ei korosta sitä vaikutteiden antajana tai alkuunpanijana, vaan innostuu muistelemaan satunnaisia kohtaamisia ja tuttavuuksiaan punk-musiikin parissa. Se oli jotenkin niin... Vähän kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin... Feelgood aloitti keikkailun Lontoossa, me soitimme keikoillamme pelkkiä covereita. tuota, englantilaista bluesia, hän virnistää. Tiesin, että musiikin saralla on jotain uutta meneillään ja mietin vähän, että mitähän he ajattelevat minusta. Se oli mahtavaa, siellä oli todella paljon väkeä, tyyppejä joista olit vain kuul- Kaikki artikkelin valokuvat Helsingin Tavastia-klubilta 1.3.2012 - 13 - 3 - 2012 ·. Feelgoodia, aihe tuntuu loppuunkalutulta. Wilko huomauttaa, että luonnollisestikin kaikilla heillä oli vaikutusta häneen, koska hän vasta silloin opetteli oikeasti soittamaan. Wilko toteaa hymähtäen. © Leif Laaksonen Sitten mies vakavoituu, palaamme hetkeksi ikuisuusaiheeseen. Kyseessähän oli vaihe, joka oli meneillään Lontoossa 19731974... keikkoja, jotka keräsivät mainetta paikoissa, joissa saatoit kuulla hyvää live-musiikkia. Syy siihen oli se yksinkertaisuus ja energia, Wilko selittää. Burnel The Stranglersista... Tarkoitan, että "Katsokaa noita tyyppejä, vain kaksi kitaraa ja rumpusetti!". Feelgood -osuus ja punkin saapumisen lyhyt oppimäärä Wilkon omista musiikillisista vaikutteista ja uran alkuvaiheista puhuttaessa yritän olla mainitsematta Dr. Tai yrittänyt kopioida. Emme me tehneet sitä mitenkään tarkoituksellisesti, hän naurahtaa. On miten on, herra Johnsonillakin on osuutensa myös brittiläisen punkin alkuvaiheissa. Niin, sehän tarkoittaa nykyään ihan jotain muuta kuin tarkoitti aikoinaan... He päättivät kuitenkin vetää keikat ja pyysivät minua kutsumaan kaikki keitä ikinä keksisin sinne, soittamaan biisejä heidän kanssaan. Hän kertoo käyneensä katsomassa Muddy Watersin, Bo Diddleyn ja muiden ihailemiensa bluesartistien konsertteja, mutta ei koskaan yrittäneensä varsinaisesti soittaa bluesia. Kun joku puhuu nyt r'n'b:sta, hän tarkoittaa yleensä mustaa amerikkalaista musiikkia, ei varsinaisesti bluesia. Omaan musiikkiini ovat vaikuttaneet monet muusikot, luonnollisestikin, mutta Mick Green on ainoa, jota olen tosissani kopioinut... Mieti nyt: herään aamulla ja kompastun johonkin hemmetin Billy Idoliin! Wilko uppoutuu selvästikin hauskoihin muisteloihin. Samaan aikaan aloimme ottaa homman enemmän vakavissamme ja voisi sanoa, että siihen aikaan minä aloin itse säveltää ja kirjoittaa lauluja. The Blockheadsien aika ulottaa jälkensä nykyisyyteen Tunsin Ian Duryn jo ennen Norman Watt-Royta... Ei mitään mahtavia liveshow-meininkejä. Feelgoodista... Feelgood teki ensimmäisiä keikkojaan Lontoossa. Se oli niin voimallista ja upeaa. Ainoa yhteinen asia niille oli se, että ne olivat loistavia live-keikkoja! Ei sellaista musiikinlajia olekaan kuin "pub-rock", se oli aika ja paikka, Wilko täräyttää ja on selvästikin sitä mieltä, että aiheen käsittely on ohi. Mutta ne olivat kaikki erilaisia, jazzia, bluesia, funkia, rockia, countrya, kaikkea mahdollista. Mutta en minä voi kutsua itseäni varsinaisesti bluesmieheksi, minä kun olen... Kävelin sateessa Oxford Streetillä, pieni poikani harteillani, kun Joe Strummer, Mick Jones ja pari muuta tyyppiä The Clashista tulivat juttelemaan, "Hei mies, mitä sä aiot nyt tehdä?" Sanoin, että ette te tiedä kuka minä olen ja he vastasivat että kyllä vain tietävät... Aikaa myöden selvisi, että monet heistä olivat kuunnelleet Dr. Ensimmäisen kerran kuulin punkmusiikista ystävältäni Dave Hicksiltä, alkuperäisiä Eddie and the Hot Rodseja... Minulla on osuuteni brittipunkin historiassa... Kun Dr. pyysivät käymään kämpillään ja juttelemaan. Esimerkiksi J.J. Iso osa näistä punk-bändeistä on nukkunut lattiallani. Erehdyn kuitenkin heittämään ilmoille termin pub-rock, jota on käytetty silloin tällöin artikkeleissa kuvaamaan Wilkon omaa musiikkia. Rakastan musiikkia, myös bluesia, John Lee Hookeria, Bo Diddleytä ja muita. Vaikka hyväksyykin sen, että hänen oma musiikkinsa luokitellaan myös rhythm and bluesiksi, Wilko ei mielellään käytä samaa kuvausta itse. Olisiko ollut joskus 1978, kun Ianista oli jo tullut hyvin menestynyt, muistan nähneeni ensimmäistä kertaa Ian Dury and The Blockheadsin televisiossa. Siten tulin tutuksi tuon porukan kanssa. Musiikki oli varhaisella 70-luvulla melko mahtipontista ja luulen, että nämä aloittelevat nuoret vaikuttuivat juuri siitä... Punk tuli 1976... Se taisi olla meidän myötävaikutuksemme punkiin, jos nyt niin tahtoo sanoa. Bob Dylania palvon, mutta en koskaan yrittäisi kopioida häntäkään. Pakollinen Dr
He ovat oikeasti hyviä, olen ylpeä hänestä. No, olemme tehneet nyt aika paljon enemmän kuin neljä keikkaa, Wilko hymyilee tyytyväisenä. Dr. Ja siitä on nyt sitten tulossa kokonainen kirja. "Minähän myisin sieluni paholaiselle soittaakseni kuten Robert Johnson... Mutta tämä nuorempi, hän soittaa kitaraa ja hän on todella hyvä! Ja hän opetteli soittamaan kokonaan itse, minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, Wilko huomauttaa. minä olen jo 64-vuotias, Wilko huomauttaa ja iskee silmää. Feelgoodin aikana tulivat hyvinkin tunnetuiksi mm. Meillä oli neljä keikkaa jäljellä ja tarvitsin basistia. Alkuperäinen idea piti sisällään valokuvia sun muuta, mutta jotenkin aloin sitten olla siinä mukana enemmän ja enemmän, vähän tuomassa mukaan omaa filosofiaani ja sen sellaista. Hän on silti aina mielessäni, mutta silloin tunnen oloni hyväksi, hän toteaa. Tammi-helmikuussa pidimme taukoa ja minä lähinnä vaeltelin täällä talossani ja keskityin olemaan surkea... Seuraavana päivänä kuulin hänen soittavan huoneessaan sitä, mutta hän soitti sitä OIKEIN, ei todellakaan niinkuin minä, Wilko hohottaa. Tai oikeastaan minä vain kerroin kaikenlaista ja hän on kirjoittanut niitä tarinoita ylös. He halusivat vain nähdä, millainen pösilö olen... Tuota, se lähti liikkeelle lähinnä t-paitojen ja muiden kaltaisena myyntiartikkelina tai jotain. Minä varastan kaikki bändikaverini Blockheadsista, mies huomauttaa ohimennen ja purskahtaa nauruun. Silloin siis tapasin Normanin ensimmäisen kerran ja meistä onkin tullut oikein hyvät ystävät, Wilko kertoo. Mutta siis totta puhuen: olen käynyt katsomassa hänen bändinsä keikkoja, ja he ovat olleet minun bändini lämmittelijänäkin pari kertaa. Omaa osaamistaan kitaristina mies jaksaa vähätellä ja alkaa kertoa tarinaa siitä, miten halusi opettaa pojalleen vähän kitaransoiton salaisuuksia. Muutamaa vuotta myöhemmin olin taas lyömässä hanskoja tiskiin, silloinen bändini oli hajoamassa kappaleiksi. Mutta me tulimme hyvin toimeen ja Ian kysyi haluaisinko liittyä The Blockheadsiin, ja halusinhan minä. kaipaan häntä edelleen ja ajattelen häntä koko ajan, mutta kun olen lavalla, koen että sydämeni on taas ehjä. Viime aikoina olen ollut eniten kiinni kirjaprojektissa. Ilman silmälasejani... Siis valitan vain, enkä tahdo tehdä mitään. Vanhempi poikani kasvoi periaatteessa tien päällä ja tottui siihen, että isä oli aina teeveessä... Zoë Howe, bändini rumpalin vaimo on työstänyt tätä ja hän on ikäänkuin haastatellut minua. Olin kyllä huomannut, että hän opettelee soittamaan ja kerran sanoinkin hänelle, että otapas kitarasi ja tule tänne, näytän sinulle pari juttua. Tai ei se ole oikeastaan varsinainen omakerronnallinen kirja, enemmänkin... Hän soitteli teini-ikäisenä jonkun verran koskettimia, mutta ei periaatteessa kauheasti koskaan innostunut musiikista. Dylan Howe, nykyinen rumpalimme, on ollut kanssamme kaksi vuotta, hänkin on ex-Blockhead. Mutta kun pääsen keikoille, olen silloin niin onnellinen kuin minä vain pystyn olemaan... Seuraavana iltana Ian tuli kysymään, että mikä tämä juttu nyt on, että aiot luovuttaa, lopettaa kokonaan. Se ei tietenkään ole kovinkaan paljon, Wilko korjaa nopeasti ja vetää kasvoilleen koiranpentumaisen surkean ilmeen. Pojasta polvi paranee Wilko Johnsonilla on maine myös laulujentekijänä, kitaristiuransa lisäksi. Todella vakavamielistä ja intellektuellia siis, hän toteaa silmää iskien. Artisti manailee sen olevan sama kuin laittaisi lankaa neulansilmään. Tiesin, että hän tykkää Jimi Hendrixistä ja näytin hänelle Hey Joen soinnut. Tuosta laulujentekemisestä... Vaimonihan kuoli noin kahdeksan vuotta sitten... Tapasin sattumalta Normanin ja kysyin tulisiko hän tekemään ne neljä kanssani. © Leif Laaksonen Mies kertoo tarvitsevansa kiertue-elämää edelleen ja masentuvansa helposti, jos viettää pitkiä aikoja kotona ilman keikkoja. Kuulehan, poikani perusti bändin (Eight Rounds Rapid) jokunen aika sitten ja puhuimme juuri tuosta aiheesta, että laulunkirjoittaminen tulee iän myötä koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Toivon, että hän menestyy hyvin ja voin alkaa elää hänen rahoillaan, hän lisää. Ja kuten arvata saattaa, eräälläkin keikalla kitarasta katkesi kieli. Hän kertoi, että The Blockheads oli juuri studiossa levyttämässä ja kysyi, että haluaisinko tulla äänittämään singlen heidän kanssaan. He voivat vielä sujuvasti laulaa "I love you baby", mutta hei... Mieltääkö hän itse olevansa enemmän kitaristi vai lauluntekijä. She Does It Right, Back In The Night, All Through The City ja Roxette. mutta totta puhuen, vaikka minulla olisi vielä 35 vuotta aikaa, en koskaan oppisi soittamaan samalla lailla." lut, mutta et tavannut! Ekana iltana kun olimme soittamassa, Ianin saxofonisti (Davey Payne) tuli juttelemaan ja kyselemään kuulumisia ja minä valitin hänelle, että olen aivan surkea ja lyön pian hanskat tiskiin. Wilko kertoo ajatelleensa, että ennen vanhaan tällaisessa tilanteessa kieli vaihdettiin groovein ottein lavalla ja käskettiin kavereita juttelemaan yleisölle sillä välin. Minä innostuin tietenkin, saisinhan soittaa tämän basistin kanssa! Luulen, että he halusivat vain testata minua, koska he etsivät uutta kitaristia. Heti perään hän kuitenkin kertoo ottaneensa poikkeuksellisesti kaksi kitaraa mukaan Britannian kiertueelle ja naurahtaa tahtoneensa olla kerrankin ammattimaisesti liikkeellä. Wilko Johnson matkustaa melko minimalistisen keikkakaluston kera ja väittää ensin kuljettavansa kiertueilla mukanaan vain yhtä kitaraa. Hei, enhän minä näe juurikaan edes kitaraa! mies hohottaa ja kertoo rukoilleensa mielessään kitarankieltä osumaan paikoilleen ja yrittäneensä vain näyttää coolilta. Elämän sisältö löytyy edelleen vahvasti kiertueista The Blockheadsin ohella Wilkolla oli muitakin projekteja, jotka eivät niinkään tulleet tunnetuiksi. · 3 - 2012 - 14 -. Sen lisäksi että minulla on bändissäni kaksi loistavaa muusikkoa, he ovat myös erittäin hyviä ystäviäni. Keikan sujuvuuden vuoksi hän kuitenkin nyt lähti hakemaan varakitaraa lavan vierestä vain huomatakseen, ettei sitä ollutkaan oletetulla paikalla! Hetken etsimisen jälkeen Wilko joutui sittenkin kielenvaihtopuuhiin yleisön edessä
Kysymykseen siitä, antaako elokuva oikean vaikutelman ihmisistä, joista se kertoo, Wilko kohauttaa olkapäitään hymyillen. Se on kyllä upeaa, kiivetä tuonne ylös... Olen aina lukenut paljon: roskaa, laatukirjallisuutta, ihan mitä vain, minulla on kirjojen suhteen melko laaja maku. Se kieli varsinkin, se on todella outo! Se ei ole lähelläkään mitään muuta eurooppalaista kieltä. Talvella te sulkeudutte koteihinne ja teette itsemurhia. Feelgoodin tarinan käytännössä elokuvan muotoon sitonut Oil City Confidential toi mukanaan myös yllättävän lisän Wilko Johnsonin kiertuelistaan. Roolihahmollanihan ei ole kieltä, joten minulla ei ole repliikkejä. Dokumentti kertoo tarinan hyvin ja antaa hyvän kuvan 70-luvun Englannista. Musiikkibisneksessä noustaan iltapäivällä, kukaan ei tiedä mitä muut touhuavat... Se on aivan loistavaa, minun ei tarvitse opetella repliikkejä, eikä tehdä muuta kuin näyttää pahalta! Se oli kyllä erikoista seurattavaa, valtava tuotanto, sadat ihmiset työskentelevät yhdessä... vistustakaan minne olemme menossa. Olet siellä ihan itseksesi, omassa maailmassasi, katselet Jupiteria ja muita. Wilko ärhentelee. Kun tulen esimerkiksi Suomeen, tulen töihin sinne, Wilko purkaa kiertue-elämää. Uteluihin suomalaisesta yleisöstä ja täällä keikkailemisesta mies vastailee jälleen koko haastattelua leimanneeseen humoristiseen tapaansa. Minä en pysty katsomaan itseäni filmillä tai kuuntelemaan musiikkiani. En siis nähnyt filmiä ennen ensi-iltaa... Kutsuin kerran ystäviä luokseni katsomaan, kun Saturnus näkyi erityisen hyvin. Ei vaan, minä kyllä jotenkin diggaan Suomea. valtava porukka toimii tiiminä. Burnel! Oli mahtavaa tavata niin pitkän ajan jälkeen! Sen tapaamisen aikana hän kysyi, tulisinko bändeineni kiertueelle The Stranglersin kanssa ja tottakai se sopi meille! Se oli todella hauskaa. Minut kutsuttiin palkintogaalaan ja kuka siellä olikaan esittelemässä minut, J.J. Auto vain saapuu pihaan ja sitten lähdetään. Tiedäthän, en minä sitä valitse, missä keikkailemme. Hän tosin toteaa, etteivät kaikki selvästikään jaa hänen kiinnostustaan. Feelgoodin aloittamisen aikaan maalasinkin aika tosissani. Mielikuva meistä pohjoisen asukeista on selkeä ja ytimekäs: Reissumies rentoutuu Kotonaan Wilko Johnson viettää runsaasti aikaa kirjojen ja elokuvien parissa ja hän kertoo viihtyvänsä yksikseen talossaan. Valokuvin ja miehen itsensä kertomuksin täytetty kirja on todennäköisesti jokaiselle hänen historiastaan ja urastaan kiinnostuneelle mielenkiintoista luettavaa, vaikka olisi Oil City Confidential -dokumentin jo nähnytkin. na keikkailun ja soittamisen olevan edelleen elämänsä eniten nautintoa tuottavia asioita, asenne sen tekemiseen on muuttunut. Noo... London Film Festivalin gaalassa Wilko kohtasi ystävän uransa alkuvaiheilta. Manageri hoitaa kiertuiden suunnittelun, omaksi osaksi jää nousta noutavaan autoon, monesti ilman tarkkaa tietoa, minne taas ollaan lähdössä. mies hehkuttaa. Myös tähdet ja avaruus kiinnostavat miestä ja hän viettääkin paljon aikaa tarkastellen universumin ihmeitä teleskoopillaan. Elokuva alkoi ja olin kauhuissani ja sitten: "hei, minähän olen aika hyvä!", hän kertoo yllättyneensä. Huolimatta siitä, että Wilko tuntuu aktiivisesti vähättelevän saavutuksiaan sekä musiikin saralla että muutenkin, on kyseinen opus ilmoitettu julkaistavaksi toukokuun lopussa 2012. Dr. Palkittu Julien Templen dokumentti, Dr. Meillä on vain hyviä iltoja tai erittäin hyviä iltoja, hän hymyilee diplomaattisesti. "Voisin kyllä tehdä vielä elokuvarooleja, sillä ehdolla, että roolihahmollani ei ole kieltä!" Ura musiikin parissa on poikinut myös näkyvyyttä elokuvateattereissa. onhan se ainakin hupaisa. Se, juttu mitä teemme, on aika yksinkertainen, enkä osaa eritellä yleisöä maakohtaisesti. Nousevat kuudelta aikaisin ja hyvänen aika... Se oli erittäin viihdyttävä ja hauska. Kritiikkiin siitä, että Julien Temple olisi romantisoinut liikaa brittiläistä elämää dokumentissaan Wilkolla on selkeä mielipide: Ei minusta, minusta elokuva oli upea. Suurimman osan aikaa minulla ei ole aa- Kesällä teillä on siellä hienoa, menette mökeillenne, juhlitte ja valvotte koko yön. Tosin jokunen aika sitten kävin Eestissä keikalla. Jouduin siis tekemään erittäin vaikean valinnan: jäädäkö tänne nä- Kiertueiden gloriasta tulee työtä, josta nauttii Ikä tuo mukanaan sen, että keikkailuun ja kiertueisiin alkaa suhtautua työnä joka tehdään, ei niinkään uusien elämyksien hakemisena. kaikki tämähän oli siis tapahtunut jo ennen hänen syntymäänsä... Wilko on nähty myös television "luonnenäyttelijänä", nimiroolissa HBO:n v. Olen kyllä erittäin kiinnostunut vakavasta kirjallisuudesta, kuten Shakespearesta, ja pidän paljon myös tieteiskirjallisuudesta. Teleskoopin pitäisi yleisesti ottaen osoittaa ylöspäin, mutta... Oli pakko todeta, että olen luullut, että suomalaiset ovat maailman masentuneinta kansaa, mutta sehän olettekin te, ettekö olekin, Wilko hohottaa. Sillä ehdolla, että roolihahmollani ei ole kieltä, Wilko hörähtää. Ja kuule, he ovat VIELÄ masentuneempia kuin suomalaiset... Onko hänellä kiinnostusta jatkaa vakavissaan näyttelijänä. Vaikka Wilko huomauttaa useaan otteeseen haastattelun aika- - 15 - 3 - 2012 · © Leif Laaksonen. No tuota... Kai minä voisin tehdä vielä joskus jonkun elokuvaroolin. Keikkailtojen fiiliksistä puhuttaessa hän kieltäytyy ehdottomasti rankkaamasta yleisöä ja keikkafiiliksiä maittain. Siellä minä olin, siemailin shampanjaa ja istuin poikani vieressä... 2010 kuvatussa sarjassa Game Of Thrones. no, tuolla läheisellä mäellä on sairaala ja kaverini kiljaisi yhtäkkiä "Hei minä näen lääkärin tuolta!" Olin aivan käärmeissäni, meidän piti ihailla Saturnusta ja hän tuijottelee jotain lekuria sairaalassa parin mailin päässä... Vein heidät teleskoopilleni ja selitin, että nyt Saturnus näyttää erityisen hienolta, tulkaa katsomaan ja mitä tapahtuikaan... Ja hei, suomalaiset ovat masentunein kansa mitä tiedän ja se on aivan mahtavaa! hän iloitsee masentuneen miehen roolissaan
Onnen hetkiä hän kokee kuitenkin varsin arkisten asioiden parissa. Olemme soittaneet vuosien varrella yli 30:ssa maassa. Feelgood on suosittu tasaisesti ympäri maailman. Bändikiinnityksiä on helppo saada tapahtumaan, mutta ei vain ole mahdollista päästää jokaista halukasta lavalle soittamaan. KERRAN JUKKA RAJALA uonna 1994 syöpään menehtynyt Dr. Feelgoodin ensimmäisen, "Down By The Jetty" -lp:n kannen kuvauspaikalta ja päättyy "Sneaking Suspicion" -lp:n kannesta tutulle Canvey Clubille. He huolehtivat Leen hoidosta hänen Dr. Vuonna 1974 ensimmäisen levytyksensä tehneen Dr. Tänä vuonna Feelgood-fanien iloksi Oysterfleetin lavalle nousivat muun muassa yhtyeen alkuperäinen kitaristi Wilko Johnson, Canveyn vieressä sijaitsevasta Southendistä kotoisin oleva Kursaal Flyers sekä Lee Brilleauxin muistoa omalla tavallaan ylläpitävä nykyinen Dr. toukokuuta ja on taatusti yhtä hyvä kuin aiemmatkin konsertit, Chris Fenwick lupaa. Päivän aloittaa Memorial Walk Canveyn juhlassa Lee Brilleauxin muistoa kunnioitetaan musiikin lisäksi myös ennen bileitä järjestettävän Memorial Walkin muodossa. Wilko tyrmää ajatuksen siitä, että seuraisi kovinkaan aktiivisesti uusia bändejä tai yleensäkään uutta musiikkia. Wilko haaveilee saavansa jälleen jotain levytettyä, mutta väittää, ettei pysty suunnittelemaan mitään montaakaan vuorokautta pidemmälle ja olleensa aina sellainen. Feelgoodissa on jotain taikaa, jota en edelleenkään osaa selittää, Chris Fenwick miettii. · 3 - 2012 - 16 -. kerran. Ensi vuonna Memorial osuu Leen syntymäpäivälle 10. Muistaakseni Memorial Walk on ollut osa tapahtumaa noin 15 vuotta. Leen johtama Dr. Tästä on hyvänä esimerkkinä miehen kotikonnuilla, Canvey Islandissa Englannissa vuosittain pidettävä Lee Brilleaux Memorial. Feelgood -solisti Lee Brilleaux muistetaan lähtemättömästi fanien ja muusikkoystävien keskuudessa. Hän sai lapsen, pojan, hiljattain ja pääsemme sinne tapaamaan uutta perheenjäsentä! BRILLON HENGESSÄ 19. Tänä vuonna Memorialissa oli faneja muun muassa Japanista, Hollannista, Suomesta, Ranskasta ja Irlannista, Chris luettelee ja lisää: Lee Brilleaux ansaitsee muistotapahtuman, koska hän oli 100%:nen herrasmies ja erittäin läheinen ystäväni. kemään nälkää, tehdä hienoa taidetta, asua yksin yhdessä huoneessa, leikellä korvani irti vai liitynkö bändiin ja saan kaikki tytöt ja rahat... Minä olen vähän kuin jumissa tällaisessa kahden viikon mittaisessa aikakuplassa... Chris Fenwickin vetämä Walk alkaa Dr. Feelgoodin tekee erityisen ajankohtaiseksi huhtikuussa ilmestynyt kolmen cd:n ja yhden dvd:n sisältämä "All Through The City" -boxi. Feelgood. Hmm, minä mietin, mitä minun oikein pitäisi tehdä, Wilko maalailee valinnanvaikeuttaan ja puhkeaa jälleen rehevään nauruun. Minä olen vanha mies, minun musiikillinen makuni jämähti 70-luvulle, en minä tiedä juuri mitään sen jälkeen tuotetusta musiikista, hän väittää. Feelgood oli ainutkertainen. Kävely kestää vähän yli kaksi tuntia ja sen reitti on aika lailla sama joka vuosi. Tykkään ladata levyjä kovalevylle ja laittaa sen soimaan sekoittajalla, se on hauskaa. Hän vitsailee unohtavansa ikääntymisen myötä kaikki viikkoa vanhemmat asiat. En kuuntele juurikaan uutta musiikkia, poikani bändiä jonkun verran. Kuvittelisin osallistujien pitävän Walkista, koska palaavat aina takaisin, vuosi toisensa jälkeen, Chris arvioi. Tulot hyväntekeväisyyteen Lee Brilleaux Memorial pidetään Chris Fenwickin omistamassa Oysterfleet-hotellissa. Tänä vuonna saimme kokoon 7400 puntaa lahjoitettavaksi Fairhaven's Hospice at Home -järjestölle. Toukokuun 4. Feelgoodin alkuperäisen kokoonpanon tuotannon kokonaisuudessaan sisältävä paketti muistuttaa hienolla tavalla bändin merkityksestä punkrockin tienraivaajana ja brittiläisen rhythm and bluesin sanansaattajana. Ja minulla on paljon Shakespearen elokuvia. Feelgoodin pitkäaikainen manageri ja Lee Brillouxin lapsuuden ystävä Chris Fenwick ei ole yllättynyt tapahtuman pitkäikäisyydestä. Feelgoodin suosion salaisuus Tällä hetkellä Dr. Saatan hyvin katsoa elokuvaa, lukea kirjaa ja kuunnella musiikkia samaan aikaan. Tapahtuman järjestävä Dr. Tänä vuonna muistotapahtuma järjestettiin 19. päivä pidetty Memorial myytiin loppuun ennätysajassa, mikä kertoo omaa kieltään bileiden ja Feelgoodin suosiosta. Vanhempi poikani asuu perheineen Dubaissa. Lee myös piti hauskanpidosta ja nautti nähdessään, että muillakin oli hauskaa. V sairautensa aikana. Tapahtuman lippukassa, bändien palkkiot ja erilaista Feelgoodtavaraa sisältävän huutokaupan tulot menevät lyhentämättöminä kotona tapahtuvaa saattohoitoa tukevalle Fairhaven's Hospice at Home -järjestölle. Matkan aikana tutustutaan niin öljynjalostamoteollisuudestaan tunnetun Canveyn rantamaisemiin kuin muihinkin Lee Brilleauxin ja Chris Fenwickin lapsuuden ja nuoruuden kohteisiin
RIES PO U 12 .20 4.7 1 Pori Blues tulee heinäkuussa! Liput ja lisäinfoa kotisivuilta! BL www.poriblues.fi · 3 - 2012 - 17 3 - 2012 ·
Ja sitten olen sitä ikäluokkaa, että bluesiin innostuttiin John Mayallin kautta. Kingiä, niin kuulee mitä hän on kuunnellut. Sitten 80-luvulla H.A.R.P.in aikoihin ostin ekan kunnon kitaran, Fender Stratocasterin ja soitin keikoilla kitaraa silloin tällöin. Kun olen nähnyt sinut keikoilla, olet soittanut 335:sta, onko Gibson 335 mielimalli. PA: Aloitin kitaralla, 1970-luvulla siirryin harppuun, muttei se kitara kuitenkaan kokonaan jäänyt. Olen määrätietoisesti pyrkinyt ostamaan työkaluja mitä oon tarvinnut ja halunnut. Mitä lisälaitteita käytät. Olet monen esikuva, keitä itse pidät esikuvinasi. Arvokaskin. Toisaalta, kun kuuntelee tarkkaan B.B. Kitarapuhetta: PEPE AHLQVIST ja JONNE KULLUVAARA A luksi huomautus; artikkeli sisältää tuotesijoittelua. Sitten on edelleen se Strato, jota en kovin paljon soita, mutta en raaski luopuakaan. Liikkeen tarjoaman kahvin ja pullan lomassa jutustelu sujuikin rattoisasti. SF Blues -keikoilla, vähän isotehoisempi, 60 w. Sitten kun 1980-luvulla aloin tehdä omaa musaa, niin esikuvat jäi taaemmas. Eli kitaraa on tullut soitettua huomattavasti enemmän viimeiset 15 vuotta. Tietysti Kingit (Freddie, Albert ja B.B.), Otis Rush ja Buddy Guy. PA: Ei se silleen, hankin sen Kitarapajasta, mutta jos se 1930-luvulla maksoi muutaman dollarin niin nyt varmaankin 1000 euroa. ja samalla oli tilaisuus jutella herrojen kanssa kitaransoittoon liittyvistä asioista. PA: Niitä tulee ja menee, tykkään testailla ja pitääkin testailla. Ja sitten Fender Deville · 3 - 2012 - 18 -. Sitten omistan kaksi Matti Nevalaisen mulle tekemää Flying Finniä; selluloidilla päällystetty sinivalkoinen Sound of Blues -perusmalli ja (punainen) SF Blues -malli P-90 mikeillä. Näitä efektejä oon käyttänyt vähän tilanteen mukaan. Samoin kitaraa aloin soittaa enemmän vasta 90-luvulla Rolling Tumbleweedin aikoihin, ja silloin aloin kitaroita hankkia enemmän. Mutta ihan varsinaisia esikuvia en voi poimia, vois ihan hyvin vaikka sanoa Robert Johnson, Muddy Waters ja B.B. PA: Mulla on ihan uudet vahvistimet, Fender Blues Junior ja Fender Deluxe. Fender Deluxessa on hyvä puhdas soundi, siihen on hyvä rakentaa. Charliesissa soitin jonkin verran keikoilla, mutten levyillä. (Gibson) Les Paulia soitan eniten, mulla on niitä kolme, perus-Standard '60-luvun kaulalla, Goldtop VOS '56 ja Standard VOS '58 (Vintage Original Spec). Mulla on käytössä Boss Leslie, MXR Booster ja Boss Overdrive 3. Akustisilla keikoilla Martin OM-28 V, jota käytän tänäkin iltana Pieksämäellä ja Landola Jumbo avoimessa Geessä tai avoimessa Deessä, jolla soitan pääasiassa omia biisejä. PA: Vaikea sanoa suoraan, nuorena 60-70-lukujen vaihteessa kuuntelin levyjä ihan ahmimalla, Mississippi delta- ja Chicagobluesia, mutta kuka olis ylitse muiden... Ekan vahvistimenkin hankin vasta vuonna -90. Aikoinaan oli Bassman, josta luovuin ja oli Twinikin ja Engel. King. Kuulet siitä Lonnie Johnsonia ja T-Bone Walkeria. Sitten on vanha National Duolian vuodelta 1932, tsekkiläinen Tricone vähän niin kuin kotikäytössä ja vanha Kalamazoo "pula-ajan" Gibson vuodelta -38... Sinähän aloitit soittamisen kitaralla ja siirryit myöhemmin huuliharppuun. Mutta olen ihan tyytyväinen näihin uusiin, hyviä työkaluja. Ajaa asiansa, soitan sillä slideä ja siinä on paksut kielet, 0.16 ja jopa 0.17 -setti. Peter Green oli hieno, ja ne vanhat levyt kuulostaa hienoilta vielä tänäkin päivänä. Sooloissa käytän overdrivea, lesliä sekä sooloissa että kompissa, muttei paljon, vain sellainen pieni väpätys. En voi sanoa, että joku ois vaikuttanut eniten, pala sieltä, toinen täältä. PA: Joo, se on yks, hankin sen vuonna 2000. Pepe Ahlqvist (PA) ja Jonne Kulluvaara (JK) pitivät Gibson-kitaraklinikan kuopiolaisessa musiikkiliikkeessä 19.4. Kingin jonka seurassa olet esiintynytkin eleet, ainakin YouTube-videossa "The Things That I Used To Do"... MXR on ihan jees, aiemmin omistin Seymore Duncan -boosterin, mutta siitä tuli vähän liikaa yläpäätä. Tällä hetkellä kitara on ykkössoitin ja harppu kakkonen, ennen se oli toistepäin, se on ollut kiinni kulloisestakin projektista. © Anne Raatevaara Kirjoittaja, Jonne ja Pepe EIJA JAUHIAINEN PA: Joo, meillä on tämän jälkeen kolmen keikan rundi, Pieksämäki, Leppävirta ja Rautalampi. Mitä vahvistimia käytät. Kunnon kitaraa ei tullut aiemmin hankittua, kun on tällainen hidas hämäläinen. On sulla joskus B.B
Vaikka pidän itseäni kitara-asiantuntijana, paljon tuli poikien suusta uutta asiaa. OMAA BN-TUOTANTOA! 1. Siinä oppii toinen toisiltaan, kun puhuu musiikissa samaa kieltä, siis myös jazz- ja rock-muusikoilta voi ottaa oppia. Niitä tabulatuureja soveltamalla sitten opeteltiin. BN 252) - 15 e Tarkemmat toimintaohjeet osoitteesta www.bluesnews.fi tai sähköpostitse (aarno.alen@saunalahti.fi). Vanhojen blueskitaristien kuun- telua laidasta laitaan. PA: Treenaan ja soittelen joka päivä. Blues Line Finland (ks. Suunnittelen jatkoa suomenkieliselle levylle ja siihen täytyy harjoitella. PA: En varsinaisesti, mutta mua pyydetään pitämään workshoppeja musiikkiopistoissa silloin tällöin. Mäkin aloin harjoitella omaksi iloksi akustista fingerpicking-soittoa Mississippi John Hurtin tyyliin. Joskus sitä saattaa innostua ihan tosissaankin. Toisaalta treenaisin enemmänkin, jos ois aikaa. PA: Ei se oo tietoista, varmaan johtuu siitä (Gibson) kolmekolmefemmasta. Gary Primich & Friends - Gary, Indiana (ks. Sitten olikin jo aika aloittaa kitaraklinikka, johon Pepe houkutteli myös kirjoittajan (pienistä estelyistä huolimatta) mukaan. BN 135) - 5 e 2. PA: Jonnehan nyt joutuu treenaamaan, kun soittaa eri projekteissa. Levyjen kuuntelemisen, videoiden katselemisen ja kirjojen lukemisen lisäksi kannattaa myös käydä katsomassa keikkoja mahdollisimman paljon. Opetatko itse. Mississippi John Hurtin "Avalon Blues: The Complete 1928 OKeh Recordings" ja Geater Davisin "The Lost Soul Man". Maisteri T. PA: Se oli sitä, että kuunneltiin levyltä. PA: B.B. Nythän ne saa napin painalluksella. Mutta teen koko ajan erilaisia hommia, joskus keikalla yksin tai kahdestaan, joskus big bandin kanssa, biisien väsäämistä ja siihen liittyy se treenaaminenkin. Blues Power (ks. Niin, laitetaan YouTubeen hakusana "how to play..." JK: Tänään se löytyy helposti netistä, mutta loppupeleissähän se on yhtä vaikeeta omaksua... JK: Blind Willie Johnsonin "Praise God I'm Satisfied", Freddie Kingin "Gives You A Bonanza Of Instrumentals" ja kolmantena Kenny Burrellin "Have Yourself A Soulful Little Christmas". PA: Kyllähän se on niin, että jos haluaa jotain oppia, niin tekee töitä sen eteen. More Living Finnish Blues (ks. BN 211) - 15 e 4. Myös soit- tokavereilta oppii. BN 226) - 10 e 6. JK: Niillä on ollut yllättävän suuri vaikutus. Tilattiin joku Muddy Watersin vinyyli, kuunneltiin vuosi ja yritettiin kopioida sekä musa että sanat. Kingin "Blues Is King", se on hieno levy. Ennen ne vinkit sai soittokavereilta tai näki keikalla. BN 221) - 10 e 5. Toiseksi pitää tietysti soittaa itse paljon ja hankkia jossain vaiheessa myös soittokavereita, joita kiinnostaa samat asiat ja alkaa sitten perustella pikkuhiljaa erilaisia kokoonpanoja. PA: Paljon treenaamista. Huonoistakin keikoista voi oppia. Bluesin kuuntelemista ja omaksumista. PA: Mutta se materiaalin hankkiminen on helpompaa. Voit myös tilata tuotteita suoraan verkkokaupastamme: bluesnews.mycashflow.fi - 19 © Mika Huupponen 3 - 2012 ·. Joskus saa ihan ottaa itseään niskasta, joskus on taas ihan innoissaan. Ja sitten jos joudun sellaiseen projektiin, että esitän jonkun toisen artistin materiaalia, niin sitä varten tietysti pitää treenata. & Lihan Tie - Turpa Kii Ja Tanssi! (ks. Kuinka opettelit soittamaan, 1960-luvullahan tilanne kitaransoiton opiskelussa oli ihan toinen kuin nyt. Huomion kiinnittäminen taivutuksiin ja vibraattoihin sekä myös soundiin jne... Eddie Boyd - Mello Hello (ks. JK: Joskus joutui vuosikausia miettimään miten joku soitetaan, mutta sitten sen muistaa loppuikänsä, kun on opetellut kantapään kautta. Hojas Blues Band - Live At Myllyblues (ks. Gyan Dookie & Telecaster Combo 20 Years After (ks. Soolojen harjoittelua, koska se kehittää tyylitajua miten sooloja soitetaan ja rakennetaan erilaisiin bluesbiiseihin. Kolmanneksi edellä mainittujen soitto- ja bluesasioiden aktiivinen miettiminen ja analysointi. Jääkö aikaa treenaamiseen. BN 183) - 10 e 3. BN 242) - 15 e 8. JK: Se on joskus treenaamisen kanssa niin, että keksii koko ajan tekosyitä, ettei tartteis treenata, pitäis pestä pyykkiä ja siivota, varsinkin jos on vaikea homma tiedossa. Kova duuni se oli, mutta vähitellen se meni. Ja 1970-luvulla tuli Stefan Grossmanin kirjoja, joissa oli pikkaustyyliä. Mutta nyt joudun minäkin, kun kesällä on SF Blues -10-vuotiskiertue Dave Lindholmin ja Heikki Silvennoisen kanssa, joten tietenkin pidetään yhteisharjoituksia. Blues News Is Coming (ks. BN 252) - 15 e 9. Mitä levyjä ottaisitte mukaan autiolle saarelle. Mitä ohjeita antaisitte nuorille kitaristeille. JK: Kolme tärkeää asiaa: ensinnäkin bluesia täytyy kuunnella aktiivisesti mahdollisimman paljon, koska meille skandinaaveille se ei ole tullut luonnostaan äidinmaidosta tai yleensä muutenkaan ympäristöstä. Mulla käy itseäni vanhempia oppilaita, jotka ovat käyneet niitä läpi, kun muita nuotteja ei ole ollut saatavilla. PA: Mä oon ollut myös bändisoittaja ihan nuoresta saakka, olen työskennellyt jazz- ja rockbändeissä ja ihan kansanpelimannien kanssa. Mulla on ollut kunnia työskennellä myös loistavien bluesmuusikoiden kanssa. BN 228) - 15 e 7
Yleensä ne ovat Musicman Marshall Haze 40 yhdistettynä fulltone fat boost -pedaaliin tuhdimman äänen saamiseksi. Viime vuoden jälkipuoliskolla Krissyltä ilmestyi neljäs albumi "Hit The Rock" ja sen tiimoilta jutustelimme hiukan. RIKU METELINEN Kuinka sinusta tuli muusikko. Krissyn musiikissa yhdistyvät niin Alvin Lee, Derek Trucks kuin Jeff Beck. Isälläni oli tapana viedä minua pubeihin ja klubeihin, kun olin 2 tai 3 vuoden ikäinen. Onko sinulla esikuvia. Minut on tavallaan kasvatettu muusikoiden elämäntapaan. King jne. Ensimmäisen oikean kitaran Krissy sai kahdeksanvuotiaana, ja on harjoitellut siitä lähtien. Hänen jälkeensä aloin kuunnella Hank Marvinia. Sitten löysin bluesin. Kuka on mielenkiintoisin muusikko, jonka kanssa olet soittanut? · 3 - 2012 - 20 -. Kuuntelitko nuorena radiota tai oliko lähellä levykauppa, jossa vierailit. Muutamia vuosia myöhemmin kokoonpano supistui kolmimiehiseksi ja Keith "alennettiin" basistiksi. Täytyy tunnustaa, että isäni on suurin esikuvani. Olen mieltynyt humbuckereiden soundimaailmaan. Kaikkia on kaksi, sillä käytän niitä aina pareittain. Uuden levyn nimi on "Hit The Rock". Kappale Hit The Rock'n'Roll The Car kertoo tapauksesta, ja se syntyi harjoituksissa, kun olimme työstämässä materiaalia uutta levyä varten. Se oli sellainen läheltä piti -tilanne. Käytän myös ZVEX Overdrive -pedaalia. © www.slimsblues.com "Toivottavasti muutoksen tuulet puhaltavat tarpeeksi voimakkaina. Beth Hart on sanonut tästä nuorukaisesta "He's the real fuckin' deal!", joten aivan turhasta kaverista ei ole kysymys. Olimme kiertueella Skandinaviassa marraskuussa 2010 ja kiertueen lopulla pakettiautomme törmäsi lumeen. Kuinka monta sinulla on. Kitaristeille pakollinen kysymys: kertoisitko hiukan soittovehkeistäsi. Joka tapauksessa uskon, että brittiblues nousee vielä." Joe Bonamassalla oli vuonna 2009 kokoelmissaan 123 kitaraa. Sinulta ilmestyi viime vuonna neljäs albumi, kertoisitko siitä hiukan. Tällä hetkellä käytän korealaista Fender Telecasteria, jossa on kaksi Seymour Duncan -humbuckeria. 3-vuotiaana hän vei minut lavalle ja antoi näppäillä kitaraa sillä aikaa kun bändi soitti. Hän on julkaissut 4 levyä ja kiertänyt bändinsä kanssa useissa maissa ympäri Eurooppaa Pohjoismaita myöten. Vain Suomi on joukosta poissa, mutta tuokin asia saattaa korjaantua vielä tämän vuoden puolella. Ensinnä tulivat valkoiset miehet, kuten Peter Green ja Eric Clapton, sitten myöhemmin Freddie King, Robert Cray, Jimi Hendrix, B.B. Minulla on myös isäni vanha Sunburst Gibson Les Paul 80-luvulta. KRISSY MATTHEWS Bluesin ja rockin törmäyskurssilla P uoliksi brittiläinen ja puoliksi norjalainen Krissy Matthews on 19-vuotiaana onnistunut tekemään paljon asioita, joita normaali nuori teini-ikäinen ei ole. Minusta hän oli silloin, ja on oikeastaan edelleen loistava kitaristi. ...Tuota (miettii hetken), sanotaan että sellaiset 15 kappaletta. Varsinaisen blueskärpäsen pureman Krissy sai Notodden Blues Festivalilla vuonna 2004, kun hän pääsi jammailemaan Bluesbreakersien kanssa lavalle. Tapauksen innoittamana hän perusti ensimmäisen bändinsä, nelimiehisen Krissy's Blues Boysin, jossa toista kitaraa soitti isäukko Keith. Vahvistimina minulla on Marshall, Bugera, Koch, Peavey sekä Music Man. Krissyn ja Keithin lisäksi nykyisessä kokoonpanossa istuu rumpalin pallilla Miikey Dean-Smith