Blues News 2/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta BN haastattelee: ERJA LYYTINEN AIJA PUURTINEN WHITE KNUCKLES TRIO COSMO JONES BEAT MACHINE NINNI POIJÄRVI & MIKA KUOKKANEN Henkilökuvia diskografioiden takaa: MITCH RYDER R&B-tenoristit, osa 22: SIL AUSTIN Bluesin hahmoja levytysten valossa, osa 29: BLUESVILLEN SANKARIT Teinipopin aatelinen muistoissamme: CURTIS LEE BILL SIMS BILL SIMS. BN käy tapahtumissa / BN lukee sarjakuvia / Muddy Lee Makkonen IBCja EBC 2015 -yhtyekilpailut / 7 tuuman taivas! / Levytutkailut 197301-15-02 ISSN 0784-7726 N:o 272 (2/2015) Hinta 6,80 € 48
22 s. 22 s. 4 s. 28 s. 16 s. 12 s. 2 • 2 2015 BN 2/2015:N AIHEINA MUUN MUASSA: BN 2/2015:N AIHEINA MUUN MUASSA: s. 12 s. 28. 20 s. 14 s. 14 s. 8 s. 20 s. 8 s. 16 s. 4 s
Fyysisiin tuotteisiin luottavien harrastajien keskuudessa vinyylidiggareiden suhteellinen osuus kun on yhä merkittävän suuri – ja alati kasvamassa. Siinä missä perinteiset musiikkidiilerit ovat kilpaa tuskailleet digi-haasteitaan, ovat yksityisistä keräilijöistä koostuvat yhteisöt osanneet hyödyntää bitti-avaruuden mahdollisuuksia käytännössä siitä lähtien kuin koko verkkojättiläinen on ollut jossakin muodossa olemassa. 14 Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen .......................... 46 BN käy tapahtumissa ............................................... bluesnews.fi/autiosaari_petehoppula.htm! Pete Hoppula. Erilaiset ”levytysten valossa” -teemoitetut historiikit ja henkilökuvat sekä kaiken kaikkiaan tekstien diskografiaperusteinen lähestymistapa ovat taatusti tuttua kauraa jokaiselle säännöllisemmin lehteä seuraavalle. 42 European Blues Challenge 2015 ............................ vuosikerta / Volume 48 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Editor-in-chief: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, ilmoitusmyynti / Managing Editor, advertising sales: Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja Blues Newsin tilaus: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 BN-lehden vuositilaus on 40 euroa. 39 Bluesin hahmoja #29: Bluesvillen sankarit .......... 12 White Knuckles Trio ................................................... BN-pääkirjoituksissakin välillä sivuamani levykauppojen joukkokato sekä äänitemyynnin laskusuhdanne ovat vakavia asioita, mutta tarkemmin ajateltuna tilanne itselleni rakkaalla keräilyja 2nd hand -sektorilla ei taida ollakaan aivan niin synkkä kuin uustuotantoon keskittyneillä markkinoilla. 48 BN-arkistojen helmiä ................................................ Ja kauppa käy. 40 Memphis – Mississippin helmi ................................ Tilaukseen sisältyy 6 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille sekä Blues Newsissa että verkkosivuillamme. EBay ja muut globaalit online-myyntisivustot yhdistettynä Youtuben tapaisiin suoratoisto-aarreaittoihin sekä discogs.com -tyylisiin levytysdatapankkeihin muodostavat kertakaikkisen tappavan kombinaation, jota ilman ei nykypäivänä voisi enää edes kuvitella ryhtyvänsä vinyylinhankintapuuhiin. 36 Muddy Lee Makkonen .............................................. 52 Levytutkailut ............................................................... 57 Etukansi: Bill Sims, Järvenpää 2014 © Pertti Ñurmi BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. Tämänhetkisessä tiedonja materianrunsauden viidakossa todellisten ”diskofilistien” hamstrausharrastuksessa piisaa kuitenkin yhä vanhaa kunnon vaaran ja seikkailun tuntua. Monarkiasta voidaan puhua myös sikäli, että yhä edelleen vain harvat ja valitut esimerkiksi juuri levymessuasiakkaista jaksavat kohdistaa aitoa mielenkiintoaan ”pikkumustiin” – selvästi hanakammin he vaikuttaisivat ohjautuvan tusinalle tuumamitallle optimoitujen albumilaarien hipelöintietäisyydelle... Myös Suomessa alan kokoontumisia järjestetään sesonkikausina useita kertoja kuussa, mm. Levydivarien uskoisi hyötyvän myös vallitsevasta vintage”villityksestä”, ovathan niin kuvakannelliset vinyylilätyt kuin niiden erilaiset iäkkäät soittopelitkin muiden plus-ominaisuuksiensa ohella myös esteettisiä kodin kaunistuksia. 16 Cosmo Jones Beat Machine .................................... 4 Erja Lyytinen ..................................................................8 Aija Puurtinen ja Rytmiraide Allstars .................... Ilmoitushinnat (ad. Nimittäin, jos vinyyli-LP onkin nostanut viime vuosina jopa valtatrendinä päätään, ei buumi ole vielä likimainkaan tavoittanut keräilijäpiirien mielestäni ehdotonta kuninkuusformaattia, 7-tuumaisia singleja EPlevyjä. 28 Curtis Lee ..................................................................... Eräs keräilyvietin näkyvimmistä ilmentymistä ovat levymessut. rates) vuodelle 2015: 1/4 sivu (1/4 page) 130 eur 1/2 sivu (1/2 page) 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi (1/1 page, except the back cover) 350 eur 1/1 sivu, takakansi (1/1 page, the back cover) 370 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Aarno Alén, Davide Floreno, Harri Haka, Timo Happonen, Jouni Hyytiäinen, Juha Jaakola, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Teemu Keskinen, Jari Kolari, Esa Kuloniemi, Jarkko Kumpulainen, Kai Leivo, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Arto Pajukallio, Ville Pirinen, Jarkko Ravi, Jorma Riihikoski, Jussi Ronkainen, Olavi Rytkönen, Pasi Rytkönen, Pirjo Salminen, Juha Seila, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies, Janne Örnberg Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Helsinki WWW.BLUESNEWS.FI 2 2015 • 3 Huhtikuussa 2015 Satuinpa tässä pitkänperjantain aamuna Hesaria lukiessani iskemään unenrähmäiset silmäni harvinaisen houkuttelevasti otsikoituun pikku-uutiseen: ”Helpotusta vinyylinhimoon”! Hienoisena pettymyksenä tiedemaailma ei tosin ollutkaan lanseerannut uutta hoitokeinoa tai vasta-aineseerumia meille addikteille vaan ennemmin päinvastoin: artikkelin aiheena olikin uuden käytettyihin levyihin erikoistuneen kivijalkaliikkeen Fresh Carbage Recordsin avaaminen Helsingin Pohjois-Sörnäisiin 4. Vaan mikä oikein lopulta ajaa ihmisraukan tällaiseen – ja vielä ylläpitämään moista hulluutta läpi elämänmitan. SISÄLTÖ: Bill Sims .......................................................................... 32 BN lukee sarjakuvia: Love In Vain .......................... Eritoten Keski-Euroopassa valtaisia ihmisja myyjämassoja liikuttelevaa messukulttuuria seuraamalla voi hyvin aistia, kuinka laajasta epidemiasta on kyse. Blues Newsiin aika ajoin palautettavaksi toivottu 90-lukuinen ”BN autiolla saarella” -artikkelisarja pohjautui sekin etupäässä lehtemme keräilijäpersoonien sinkkukokoelmista poimittuihin suosikkikappaleisiin. Suomalaiseen musiikin harrastukseen sekä varsinkin BN-sielunmaisemaan fanaattisluontoinen levynkeräily on liittynyt aina kiinteänä palasena. Oma jännittävä oheisilmiönsä on levykaupanteon siirtyminen internetiin. huhtikuuta. 52 Seitsemän tuuman taivas! ...................................... Herran vuonna 2015 lienee vihdoin aika tarttua pelottavaa härkää omin lapasin sarvista ja paljastaa vaatimaton Autiosaarilistani... Sitä ennen sain minäkin, 80-luvulta aina seuraavan vuosikymmenen lopulle saakka, kamppailla aivan riittämiin mitä sekavimpien postimyyntilistojen, pikkupräntillä painettujen sanomalehti-ilmoitusten sekä kirjekuoriin piilotettujen setelinippujen kanssa, ja odotella sitten usein jopa kuukausia levypakettia saapuvaksi, pystymättä koskaan olemaan täysin varma siitä, missä kunnossa arvokuljetus viimein kotiutuisi, tai edes sitä, mitä tilattu pahvikääre tarkasti ottaen edes sisältäisi. 2015: N:o 1/15: vk 09 N:o 2/15: vk 17 N:o 3/15: vk 25 N:o 4/15: vk 35 N:o 5/15: vk 43 N:o 6/15: vk 52 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BNnumeroon 3/15 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 15.5.2015! 48. niin, netissäpä tietenkin: www. nyt huhtikuussa Hämeenlinnassa, Porvoossa, Turussa ja Helsingissä – toukokuussa ovat vuorossa ainakin Hyvinkää sekä Lempäälän Ideapark. 22 R&B-fonistit #22: Sil Austin ...................................... 20 Mitch Ryder & The Detroit Wheels ........................
Hän kysyi, olisinko kiinnostunut, ja Junior Mack ja tyttäreni Chaney Sims innostuivat myös ideasta. – BS: Olin soittanut monissa eri bändeissä jo pitkään, kun tuottajamme ja managerimme Larry Skoller etsi bändiä, joka pystyisi esittämään koko illan bluesia; kaikenlaista bluesia, akustista, sähköistä, cover-kappaleita. Yhtyeen johtohahmon Bill Simsin omat juuret juontavat vanhempiensa maatilalta Georgiasta. Me halusimme ottaa ohjelmistoon juuri sellaista materiaalia, jota ei enää muuten kuule. Warner Brothers julkaisi Bill Simsin esikoissooloalbumin vuonna 1999. Tämän jälkeen oli vuorossa The Four Mints, joka esitti doowopia ja r’n’b:tä. Järvenpään pressin yhteydessä Sims kertoi olleensa ensimmäistä kertaa Suomessa vuosituhannen vaihteessa, jolloin hän tutustui muusikko Matti ”Masi” Salliseen ja tämän vaimoon. 4 • 2 2015 BILL SIMS BILL SIMS Bill Sims Jr. Tuskin koskaan törmää sellaisten muusikoiden kuin Mississippi John Hurtin tai Blind Lemon Jeffersonin musiikkiin. Gladys Knight & The Pipsin ja Earth, Wind & Firen tapaisten nimibändien kanssa. Sitä seurasivat musiikkiopinnot yliopistossa, jolloin hän pääsi säestämään monia vierailevia bluesja soul-artisteja, muun muassa Muddy Watersia, Howlin’ Wolfia, Freddy Kingiä, The O’Jaysia ja Jerry Butleria. Pastori-isä muutti perheineen Marionin kaupunkiin Ohioon, missä Bill sai varsinaisen kosketuksen gospeliin ja bluesiin, aloittaen pianon soiton neljävuotiaana. (BS) ja Chaney Sims (CS) valaisivat Heritage Blues Orchestran syntyhistoriaa ja filosofiaa. Heritage Blues Orchestran muutkaan jäsenet eivät olleet Suomessa ensimmäistä kertaa, esimerkiksi kitaristi Junior Mack esiintyi vuosina 2003 ja 2004 Jämsän JämSession-festivaaleilla.. 14 vuoden iässä hän esiintyi jo rhythm & blues -orkesteri Jacksonian Bluesin riveissä. Aikoinaan oli tapana esiintyä parhaasSuomessa Järvenpään Puistobluesissa 2014 sekä Rauma Bluesissa 2013 vieraillut Heritage Blues Orchestra kunnioittaa afroamerikkalaista perintöään esittämällä musiikkia peltolauluista gospelin kautta bluesiin tämän päivän yleisölle. KARI KEMPAS © P er tti Ñurmi BILL SIMS BN-haastattelijan piinapenkissä Puistoblues-festivaalin pääkonsertin lehdistötilaisuudessa kesällä 2014 mukana oli myös tytär Chaney Sims ja keikan jälkeen sain tilaisuuden jutella vielä kahden kesken Bill Simsin kanssa. Siitä bändin nimi ”Heritage” – soitamme perinteistä, vanhaa bluesia. Vuonna 1976 hän perusti avant garde -jazzia esittäneen The Lamoriansin ja vuonna 1988 oman blueskokoonpanonsa Bill Sims & The Cold Blooded Blues Band. – BS: Nykyisin ihmiset kuulevat radiosta vain yhtä ja samaa bluesia, samoja kappaleita yhä uudelleen. Heritage Blues Orchestran cd ”And Still I Rise” julkaistiin vuonna 2011 ja se sai seuraavana vuonna Grammyehdokkuuden. Samoihin aikoihin tuli levitykseen myös hänen elämästään kertonut 5-osainen dokumenttisarja ”An American Love Story”. Bill sai kiertää bändin matkassa ympäri maata ja esiintyä samoilla keikoilla mm. Chaney muuten tekee omat esiintymisasunsa. Myöhemmin Bill kiersi Sallisen kanssa Suomea paljonkin, aina Lappia myöten. Me myös pukeudumme keikoilla tyylin mukaisesti ja esiinnymme istuen. Bill on esiintynyt myös elokuvien ”Cadillac Records” ja ”American Gangster” soundtrackeillä
Kingin M.X. Robert kutsui usein © P er tti Ñurmi © P er tti Ñurmi BILL SIMS, CHANEY SIMS & JUNIOR MACK JÄRVENPÄÄSSÄ 2014. – BS: Puhallinsovituksemme tekee kaveri, jonka tausta on aivan erilainen kuin minulla. – BS: Kappaleet ovat samoja, vanhoja kappaleita, mutta lisäämme niihin jotain uutta. Ohjelmistossamme on siis paljon kappaleita, joissa emme käytä lainkaan soittimia, vain omaa ääntämme ja kehoamme. Opiskelin silloin musiikkia Ohio State Universityssä ja keikkailin hänen pianistinaan. Kennyllä on pitkä ura. Monet radio-DJ:t soittivat levyä siitä yksinkertaisesta syystä, että he pitivät siitä. Levy-yhtiö Raisin’ Records järjesti myös albuminne jakelun. – BS: Kyllä, olen kasvanut 60-luvulla, jolloin blues koki jonkinlaisen uuden nousun, ja koska minulla oli auto, ajoimme usein Chicagoon kuuntelemaan musiikkia. Palaamme tässäkin siihen, mistä kaikki alkoi. – BS: Tapasin Raisin’ Musicin Larry Skollerin hänen veljensä Matt Skollerin kautta. Esitämme suurimmaksi osaksi vanhoja lauluja, mutta kehittelemme parhaillaan myös uusia. Haluamme samalla nostaa musiikin ja perinteiden arvostusta. Levyllänne ”And Still I Rise” on paljon traditionaalisia kappaleita. Radio -asemalta piti siitä paljon ja soitti sitä yhä uudelleen. monien malilaisten muusikoiden kuten Boubacar Traoren ja Samba Tourén kanssa. Olen soittanut paljon Mattin kanssa. Musiikissamme yhdistyy eurooppalainen, amerikkalainen ja afrikkalainen kulttuuri. Larry tuntee kaikki, koska hän on asunut Chicagossa ja koska hän on itsekin hyvä kitaristi. Huuliharpistimme Vincent Bucher on Pariisista ja hän soittaa myös mm. Matt on tuottaja, huuliharpisti ja laulaja Chicagosta. Hän on myös yhteytemme rumpali Kenny Smithiin, Willie Smithin poikaan. – Hard Times sai paljon radiosoittoa, erityisesti Bill Wax B.B. Kappaleen Hard Times sovitus on minun: pehmensimme sitä vähän ja laitoimme sekaan Miles Davisin In A Silent Way’tä. Tällä kertaa yhteistyö on vapaaehtoista. Hän sovittaa puhaltimet tavalla, joka poikkeaa standardisovituksesta – vähän The Memphis Hornsin tapaan, kuin R.L. Hän on yksi syy menestykseemme ja levyn Grammy-ehdokkuuteen. Burnside yhdistettynä Memphis Hornsiin. Hänellä on herkkä korva ja hän kuulee asioita, joita muut sovittajat eivät ehkä kuule. Asuessani Clevelandissa, Ohiossa tapasin Robert Jr Lockwoodin, jolla oli tapana ajaa kuuden tunnin matka avolava-autollaan 200 dollarin Clevelandin keikan vuoksi. Veli Larry Skoller, meni naimisiin ranskalaisen naisen kanssa ja on asunut Cognacissa jo 12 vuotta. Larry on järjestänyt Euroopassa ”Chicago Blues – A Living History” -kiertueita ja viimeisen parin kolmen vuoden aikana hän on tuottanut kolme tai neljä levyä. Jokaisesta numerosta, oli se uusi tai vanha, yleisö kuulee kuitenkin uuden sovituksen ja tulkinnan, jossa kerromme tarinan omalla tavallamme. Olet ehtinyt varmaan tavata aika monta vanhaa blueslegendaa. – CS: Musiikkimme ei ole pelkästään akustista, laulua ja harmonioita – gospelista juontavaa lauluperinnettä vaan se on myös työlauluja, joissa palaamme todella kauas bluesmusiikin juurille ja niihin aikoihin, jolloin ihmisääni ja rytmi olivat instrumentteja kun muita ei ollut. Puhallinmuusikkomme ovat kotoisin Ranskasta ja heidän musiikillinen taustansa on aivan erilainen. Bruno Wilhelm on mahtava sovittaja. Hän on istunut Muddy Watersin polvella. Se kuuluu hänen bluestraditioonsa. En voisi nousta esiintymislavalle farkuissa. 2 2015 • 5 sa puvussa, ihan kuin sunnuntaisin kirkkoon mennessä. Käytämme myös hattuja, mikä kuuluu sekin traditioon
Kaikilla on kokemusta. Sitten aloin taas harjoitella pikkuhiljaa uudelleen ja kaikki on sujunut hyvin. Opiskeluaikoinani soitin paljon avant gardea ja jazziakin. Olin nähnyt bändejä, joissa oli basso mukana eikä se minusta kuulostanut ihan oikealta. – BS: Lisäksi meillä on kaikilla omat projektimme. Teemme töitä jopa ranskalaisen sinfoniaorkesterin kanssa.”. Big Bill Broonzy on yksi vahvimmin laulutyyliini ja kitaransoittooni vaikuttaneista muusikoista. Hän johtaa edelleen gospelkuoroa New Jerseyssä ja tekee paljon töitä Dixie Hummingbirdsin, Fairfield Fourin ja muiden gospelkvartettien kanssa. Chaney tunsi jo kappaleet kuultuaan niitä jatkuvasti kotona ja nyt hän on alkanut ottaa enemmän päävokalistin roolia. – BS: Kun Chaney varttui, hän alkoi tulla mukaan keikoilleni, vaikka ei tuolloin haaveillutkaan kokopäivätoimisesta muusikon urasta. Hän oli mestarikitaristi ja Eddie Boyd oli myös suurenmoinen. – BS: Meillä on edelleen Heritage Blues Orchestran sisällä eri projekteja: minä ja Chaney esiinnymme myös duona, Junior Mack, Chaney ja minä esiinnymme triona ja sitten meillä on kvartetti ja kvintetti. On mahtavaa tehdä töitä tällaisten muusikoiden kanssa, jotka hallitsevat erilaisia tyylejä. Vasta viisi tai kuusi vuotta sitten hän sanoi minulle haluavansa yrittää muusikkona tosissaan, ja ryhdyimme tekemään keikkoja duona. Teen Emmylou Harrisin kanssa dueton, jolla on mukana myös John Scofield ja tulossa on myös duetto Joan Osbornen kanssa. Keneltä olet aikoinaan saanut vaikutteita. Pianolla hän opetti minua soittamaan boogiewoogieta. – Olin itse mukana bändissä, joka soitti sähköistä bluesia, mutta minä halusin sen kuulostavan Maxwell Streetin bluesilta, Robert Nighthawkin tyyliin – ei bassoa, vain kaksi kitaraa ja rummut. Hän oli silloin kuusissakymmenissä ja loistava pianisti. On hienoa, kun voi tehdä monia erilaisia asioita. – Muddy Watersin näin ensimmäisen kerran esiintyvän vuonna 1971, ja olen soittanut pianoa bändin kanssa – Willie Smithin ja muiden. Sitten kuvioihin tuli tämä Heritage Blues Orchestra ja tässä me nyt olemme. Olen miettinyt, että 5-10 vuoden sisällä julkaisen viiden albumin PUISTOBLUES 2014 © P er tti Ñurmi ”Kokeilemme kaikenlaista, mutta emme ole kokeellinen yhtye. – Junior Mackilla,yhtyeemme toisella kitaristi-laulajalla on myös pitkä ura ja hän on soittanut monien kanssa. Orkesterin muusikot ovat niin taitavia, että voimme tarttua minkälaisiin ehdotuksiin tahansa, joita joku meistä pöytään tuo. Chaney syntyi 1980 ja hoidin häntä. Kuuntelin kaikenlaista musiikkia. Äänitin juuri 12 Bob Dylanin kappaletta. Jaimoe on The Allman Brothersin rumpali ja Junior on myös Derek Trucksin hyvä ystävä. Myöhemmin hän hidastui. Suunnitelmissa on saada kaikki nämä valmiiksi vuoden sisällä. Koska Eddie asui Suomessa, Yhdysvalloissa häntä ei tunnettu kovinkaan hyvin. 6 • 2 2015 vierailijoita esiintymään ja sain tilaisuuden soittaa Howlin’ Wolfin, Mighty Joe Youngin ja Hound Dog Taylorin kanssa. Minä teen myös soolokeikkoja ja levyjä. Sain koottua ajatukseni musiikista. Tauko teki minulle vain hyvää, se teki minusta paremman soittajan. – Vaikka isäni oli pappi, hän ei pakottanut minua laulamaan pelkästään spirituaaleja. Pinetop Perkins kutsui minut mukaan. – BS: Jossain Clevelandin ja San Franciscon välillä kiersin paljon, ja sitten lopetin soittamisen vuosien 1979 ja 1989 välillä. Jonkin ajan kuluttua minusta alkoi tuntua siltä, että avant garde -musiikilla haluttiin vain hämätä yleisöä, ja minusta oli tärkeämpää päästä vuorovaikutukseen, kommunikoida yleisön kanssa. Miksipä ei, kun on tuollainen ääni. Lisäksi aion tehdä pianolevyn studiobändin säestyksellä. Junior Mack soittaa lisäksi Jaimoen jazzbändissä. Milloin muutit New Yorkiin. Hänellä oli neljä vuotta New Yorkissa Columbian yliopiston radiossa oma gospelohjelma, joten hän tietää paljon siitä musiikinlajista. – BS: Minusta tuli newyorkilainen jo 60-luvulla. – BS: Monelta taholta Big Bill Broonzysta John Coltraneen, McCoy Tyneriin, Otis Spanniin ja loistavaan Eddie Boydiin. Hän soitti nuorena kaikenlaista musiikkia ja hän näytti minulle ensimmäiset soinnut kitaralla. Asuin välillä San Franciscossa muutaman vuoden musiikin vuoksi, mutta vaimoni ja tyttäreni kanssa muutimme pysyvästi New Yorkiin vuonna 1976. Basso rajoittaa tietyntyyliseen ilmaisuun ja ilman sitä voi soittaa vapaammin
Teemme töitä jopa ranskalaisen sinfoniaorkesterin kanssa. – CS: Minulle on kunnia saada esiintyä näiden kavereiden kanssa, isäni Bill Simsin ja kaikkien näiden muidenkin loistavien muusikoiden. Olen valinnut muutaman kappaleen, jonka haluaisin levyttää kuten St. Onko Heritage Blues Orchestralta tulossa uutta levyä. James Infirmaryn. Äänitimme jo muutamaan kappaleeseen pianon ja laulun, mutta aika loppui kesken. Soitan joillakin raidoilla banjoa ja joillakin urkuja sekä muita instrumentteja. Saitko ”An American Love Story” -dokumentin johdosta tunnustusta. 2 2015 • 7 © P er tti Ñurmi setin. – BS: Kirjoitan koko ajan uusia kappaleita ja minulla olisi muitakin levyjä jo äänitettynä, julkaisemista vaille valmiita, mutta levybisneksen ongelmien vuoksi joudun odottamaan parempia aikoja. – BS: Rakastan Heritage Blues Orchestraa ja sen mahdollisuuksia. Siitä oli kaksi eri versiota. – CS: Oikeastaan olemme puhuneet siitä juuri. ”And Still I Rise:lla” on kappaleita, joita itse halusimme kuulla. JUTTUTUPA, HELSINKI 2006 © P er tti Ñurmi © M ichael W eintr ob ”Kokeilemme kaikenlaista, mutta emme ole kokeellinen yhtye. Käymme myös kouluissa puhumassa bluesin juurista ja perinteistä sekä konsertoimassa. Juuri tästä syystä tämä yhtye on niin loistava. – BS: En varsinaisesti, sain sen avulla muutaman haastattelun. Dokumenttia esitettiin eri puolilla maailmaa. Se oli meille tärkeä julkaisu ja pyrimme jatkossakin olemaan sille uskollisia ja kertomaan lisää tarinoita toisella levyllä. Kaikki on nyt netissä. Sony Records lopetti ja Tower Records sulki ovensa New Yorkissa. Työstämme parhaillaan uusia kappaleita. Rytmi on tärkeä ja pysymme uskollisena bluesille. Euroopassa ART-televisiokanava esitti sitä ja Yhdysvalloissa sitä käytettiin kouluissa kulttuurin opetuksessa. Ja itse asiassa olen Suomessa sen ansiosta: dokumentti ja artikkeli Guitar Player -lehdessä auttoivat. Levymerkillä ei ole väliä, jos joku niistä tarttuu tarjoukseen. Pienet independent-levymerkit ovat yksi mahdollisuus. Lisäksi luennoimme opettajille Lincoln Centerissä ja vastailemme heidän kysymyksiinsä. Teemme töitä jopa ranskalaisen sinfoniaorkesterin kanssa.”. He vievät sitten viestiä eteenpäin kouluihinsa. Kokeilemme kaikenlaista, mutta emme ole kokeellinen yhtye. Dylan-materiaaliani olen tarjonnut useammallakin yhtiölle
Samojen soittajien kanssa toiminta on tuttua ja he osaavat lukea kehon kieltäni. Soittoasennon muutokset jo kertovat mihin suuntaan ollaan musiikissa menossa. Son Housen ”Delta Blues And Spirituals” (1970). Toisaalta olisi taloudellisesti järkevää, etenkin kauas matkustaessa kun joka maassa olisi paikallisista soittajista kasattu ryhmä. Ajankäyttö täytyy miettiä tarkemmin. Erja Lyytisen kevätkiertuekaravaani kulki kattavasti halki Suomen, Tammisaaresta Rovaniemelle ja Raumalta Imatralle. Tähän saakka Erja on tehnyt kiertueita, joiden taustalla on ollut uutuusjulkaisu. Nekin ovat jo kolmekymmentä vuotta vanhoja! Tämän päivän näkökulmasta hyvinkin vintagea. Vuonna 2015 esiintymiseen on tullut entisestään lisää rouheaa rentoutta. Kontakti yleisöön on ollut hyvä. – Lavasoundia on muutettu hankkimalla kalustoa menneiltä vuosikymmeniltä. Vuosikymmenien aikana monet musiiki-ilmiöt nähnyt klubi oli lakkauttamisuhan alla, mutta onneksi pitkän linjan brittimuusikot Keith Richards etunenässään päättivät auttaa perinteikkään paikan jaloilleen. Tällä kiertueella mukana ovat uudet miehet Juha Verona (basso) ja Markku Reinikainen (rummut). Tykkään esiintymisestä ja lavalla olen edelleenkin kaikkensa antava bluesmimmi. Arvostettu Blues Matters! -lehti valitsi minut viime vuoden toiseksi parhaaksi artistiksi ja ”The Sky Is Crying:in” kolmanneksi parhaaksi levyksi kansainvälisessä kategoriassa. Yleisöä on ollut pienimmilläkin paikkakunnilla kiitettävästi, jotkut konsertit ovat olleet jopa loppuunmyytyjä. Se on palkitsevaa ja antaa vastapainoa raskaalle kiertue-elämälle. On todella hienoa, että olemme saaneet tehdä taltioinnin Englannin maaperällä institutionaalisessa ympäristössä. Jokaisella on omat soolo-osuutensa. Kesällä on luvassa festariesiintymisiä ainakin Englannissa (Linton, Durham ja Cleethorpes). – Roger ja Miri ovat kiinni omissa projekteissaan, kumpikin Briteissä tällä haavaa, joten turvauduimme Juhan ja Markun apuun tällä kertaa. Lavan ulkopuolella ulkoisesti hentoinen, mutta sisäisesti vahva bluesmama. Juha Verona on satunnaisesti tehnyt keikkoja kanssani parin vuoden ajan, joten oli tuttu mies jo entuudestaan. Samoja ihmisiä on ollut läsnä useammalla keikalla. Minusta tuli kaksospoikien äiti. Daviden kanssa käytämme vanhoja Fender Twin Reverb -vahvistimia 1970-luvulta. Vuosien saatossa bändissäni on ollut useita eri soittajia, joten tänä päivänä alkaa jo melko tarkkaan tietää, minkä tyyppinen muusikko on hakusessa. Keikkoihin tulisi positiivisella tavalla erilaista jännitettä. Rundaamisen kannalta uudet soittajat ovat positiivinen asia, on uudenlaista näkemystä ja ennen kaikkea vitsit ovat uusia. Toisena kitaristina jatkaa tuttuun tapaan Davide Floreno. Aikamoinen vuosi on edessä!. Viime vuosina Erjan komppiryhmänä on totuttu näkemään basisti Roger Inniss ja rumpalina Miri Miettinen. – Kaiken kaikkiaan kokemusta on tullut lisää. Perinnetietoisuus ja vanhojen arvojen kunnioitus miksattuna modernimpaan näkemykseen ovat vahvasti läsnä Lyytisen musiikissa. Jokaisella oli taatusti mahdollisuus päästä nauttimaan Erjan ja bändin musiikillisesta annista. – Keikkarintamalla vuosi 2015 näyttää hyvältä. Reilu vuosi sitten tapahtui suuri mullistus elämässäni. Esimerkiksi tällä kiertueella instrumentaalivuoropuhelut Markun kanssa ovat olleet piristävä kokemus. Pohjavire on kuitenkin alati voimakkaasti sinisävyinen. Lokakuussa kierretään kolme viikkoa Englannissa ja marraskuussa on vuorossa Saksan kiertue. Vanhemmuus on pistänyt prioriteetit uuteen uskoon. Kiertueen puolivälin etappi sattui Pieksämäelle, jossa haastattelu tehtiin. Maaliskuussa päivänvalon nähnyt live-äänite toimii todisteena artistin nykyisestä kovasta lavakunnosta. Arvostan todella suuresti noita saavutuksia. Erja Lyytisen valloittava, iloisen positiivinen persoona on kaukana bluesmiesten perinteisestä synkkämielisestä habituksesta. Tämän vuotisen kevätkiertueen tukena ei ole uutta levyä vaan liikkeelle on lähdetty eri näkökulmasta. Kiertue on mennyt todella hyvin. Improvisaatiollekin on annettu tilaa setissä. Muutos Erjan lavailmeessä oli silmin nähden havaittavissa jo edellisellä ”The Sky Is Crying” -kiertueella. URALLA ETEENPÄIN Erja Lyytisen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu keikkoja ja kiertueita meillä sekä maailmalla. Kaiketi olen ensimmäinen Briteissä tehdyn live-dvd:n julkaiseva suomalainen artisti, ainakin bluesgenressä. Kitaravalikoimaani olen uusinut 1980-lukulaiseksi. Kevätkiertueen jälkeen tehtiin maaliskuun lopulla GTR-kiertue yhdessä Jartse Tuomisen ja Ben Granfeltin kanssa. Olen kiitollinen englantilaisilta saamastani hyvästä vastaanotosta aina siellä vieraillessani. Tällä kokoonpanolla meillä on ollut hemmetin kivaa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. – Cd:nä ja dvd:nä vastikään julkaistu ”Live In London” on taltioitu Lontoossa legendaarisella 100 Clubilla. Syyskuussa tehdään yhdessä Aija Puurtisen ja Maria Hännisen kanssa muutama konsertti Riku Niemi Orchestran solisteina teemalla ”Ladyt Laulavat Bluesia”. – Pysyvässä kokoonpanossa on hyvät ja huonot puolensa. – Ohjelmisto on kasattu vanhaa ja uutta sekoittaen. Reinikaisen Markku sen sijaan ei ole aiemmin soittanut kanssani. Päämäärä musiikin tekemisessäkin on selkiytynyt. 8 • 2 2015 ERJA LYYTINEN ERJA LYYTINEN TT TARKIAINEN Bluesiin ja bluesin soittoon voi suhtautua monin eri tavoin. Bluesäänityksiä 100 Clubilla on tehty aiemminkin, mm. Mukana on myös uutta, ennen kuulematonta materiaalia. Fanien toiveetkin on otettu huomioon vanhempia kappaleita valittaessa
Lavan ulkopuolella ulkoisesti hentoinen, mutta sisäisesti vahva bluesmama.”. Bluesväki on sen verran perinteitä kunnioittavaa, että levyjen tekeminen ei ihan hevin tällä saralla lopu. On hienoa olla kaikessa tässä mukana! LAVALLA Konsertti alkoi Erjan slidekitaraintron siivittämällä muhevalla versiolla Willie Dixonin Spoonful-klassikosta. Bändin päivitetty lava© T imo Happ onen ”Lavalla olen edelleenkin kaikkensa antava bluesmimmi. Kovasti southern rock -vaikutteisia olivat ennen kuulematonta tuotantoa olevat Awakenings ja Stolen Heart. Bändi säesti solistia simppelin tanakasti syvälle alkukantaisen bluesin maailmaan sukeltaen. Vanhaa ja uutta omaa tuotantoa kuullaan setissä limittäin. Suhtautumistaan musiikkiin ja omiin tekemisiinsä Erja selvitti kappaleella Why A Woman Plays A Blues. 10 • 2 2015 Lopuksi vielä Erjan terveiset faneille, blueskansalle ja Blues Newsin lukijoille: – Bluespiireissä on tällä hetkellä hyvä pöhinä päällä ja blues on musiikkityylinä kovassa nosteessa Suomessa ja Euroopassa. Olen ilahtunut etenkin vinyylilevyjen paluusta markkinoille. Mississippi Callin’ soi vahvana bluesrockina, yli kymmenen vuoden takainen sävellys You Make Me So Sad hienona balladina ja LyytinenFloreno -yhteistyön hedelmä Change Of Season muuten vaan mukavasti. Levyjä sekä lehtiä tehdään ja niitä ostetaan. Alalla on vankkoja toimijoita kuten Finnish Blues Society, European Blues Union ja uutena mukaan tullut Finnish Blues Awards -palkintogaala, jotka tuovat tyylisuuntaa vahvasti esille
Kuultiinhan sitä perinteistä bluesiakin. Alkukeikkaa vaivasi bändin hienoinen varovaisuus. Juha Veronan bassosoolo oli jo totuttuun tapaan tyylikäs, sisältäen tällä kertaa Jaco Pastoriukselta ja Stanley Clarkelta ammennettuja kuvioita. Onneksi orkesteri lämpeni ensimmäisen setin aikana ja toisessa meno oli jo niin vakuuttavaa, että toivottavasti pääsen kuulemaan tätä bändiä uudestaan kilometrien hieman kerryttyä. Onhan tämän tason artisti parhaimmillaan juuri livenä. Elmore Jamesin kavalkadista oli napattu Hand In Hand ja Erjan lähimmilleen omistama The Sky Is Crying. Erja’s Contribution To Jazz sai kitaristi-laulajan ponnahtamaan yleisön sekaan kiertelemään salia. Lavan ulkopuolella ulkoisesti hentoinen, mutta sisäisesti vahva bluesmama.”. Soolotilaa saatuaan taustamiehistö täytti paikkansa. Kaikille teille, jotka tällä kertaa bändin vierailun missasitte: uudistunut juurevampi Erja on todellinen ”The Queen Of The Slide Guitar”, jota kaikkien on syytä käydä kuulemassa. Tältä kiekolta kuultiin konsertin aikana useita kappaleita, mutta ohjelmistoon sisältyi myös täysin uutta tuotantoa. Koetun perusteella kovalla työllä hankittu kansainvälinen menestys on Erja Lyytiselle ansaittua. Konsertista jäi täyteläinen jälkimaku ja hyvä mieli. Järvenpää (7.2.2015) oli konserttisarjan viides. Ahkera keikkailu ulkomailla on selvästi jättänyt jälkensä esiintymiseen. Oil And Water herätti Lyytisen ja Reinikaisen mielenkiintoiseen instrumentaaliseen vuoropuheluun. Seuraava hämmästelyn aihe on uudistunut kokoonpano, entuudestaan tutun kitaristin Davide Florenon ohella tuoreina kasvoina ovat nyt mukana basisti Juha Verona sekä rumpali Markku Reinikainen. Konsertin loppupuoli vietettiin jamimeiningin parissa. ”The Queen Of The Slide Guitar” -turnee vieraili 24 paikkakunnalla Rovaniemeltä etelään. Davide Florenon soolot pursuivat Chicago-bluesille ominaisia elementtejä ja tuplakitaroinnit solistin kanssa olivat allmanbrothersmaisen täyteläisiä. Erja on esiintyjä, josta huokuu sitä paljon mainostettua naisenergiaa eikä sitä tarvitse The Queen Of The Slide Guitar erikseen taikatempuilla korostaa. Lähestyminen oli jotenkin rennompaa ja se toi musiikin sekä Erjan soittotaidot aiempaa paremmin esille. Näin pitkä kiertue on myös melkoinen suoritus nuorten kaksospoikien äidiltä. Ehkä eniten huomio kiinnittyi siihen, että kaikkea oli muutettu pykälän verran yksinkertaisempaan suuntaan. Kuolleita kohtia ei ollut. Timo Happonen soundi sopi näihin erinomaisen hyvin. Vihoviimeisenä kuultiin melodisia slidekitarafraaseja Elmore Jamesille omistetulla sävelmällä The King Of The Slide Guitar. Mitä jäi mieleen. Saliin saapuessa ensimmäinen hämmästelyn aihe oli bändin muuttunut setup, rummut vasemmalla, kitarat keskellä ja basso oikealla. Toivotaan vielä runsaasti menestyksekkäitä vuosia valitsemallaan uralla! © T imo Happ onen © T imo Happ onen ”Lavalla olen edelleenkin kaikkensa antava bluesmimmi. Yleisradion Bluesministeri-ohjelman kuuntelijat äänestivät Erjan levyn ”The Sky Is Crying” viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi blues-albumiksi. Reinikainen oli mies paikallaan, soittipa sitten sooloja tai bändin mukana. Hienoa huomata, että merkittävää kansainvälistä uraa luoneelle tähdelle kotimaan keikkailu on vielä tärkeä osa päivärutiinia. When The Saints Go Marching In ja yleisön karjahtelemaan innostanut Tequila oli sisällytetty instrumentaaliesityksen sekaan. Keikan aloitus oli melko koruton, tällä kiertueella yleisölle ei jaeta 3D-laseja, joilla valoshow muuttuu kolmiulotteiseksi elämykseksi, ei hienoja alati vaihtuvia taustakuvia, ei mitään muutakaan turhaa. 2 2015 • 11 Erja teki helmi-maaliskuussa varsin kattavan Suomen-kiertueen. Kitarat soivat selkeästi, basso murisi asianmukaisesti ja Markku Reinikaisen rumputyöskentely oli ihailtavan tanakkaa
12 • 2 2015 AIJA PUURTINEN JA RYTMIRAIDE ALLSTARS AIJA PUURTINEN JA RYTMIRAIDE ALLSTARS
Sävellysten osalta otettiin yhteyttä Aija Puurtiseen ja Esa Kuloniemeen. Siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan on tärkeä aihe jo pelkästään siitäkin syystä, että se on koskettanut ja koskettaa yhä satojatuhansia, ellei peräti paria miljoonaa suomalaista. maaliskuuta 2015 ja jatkokonsertteja tehdään Aijan mukaan kysynnän perusteella. Jos joku tarina tai tekstin svengi kolahtaa niin se saa minulta myös soivan muodon. Mooses Kuloniemi soittaa rumpuja Ilkka Helanderin laulamissa kappaleissa ja Eero Grundström polkee harmonia vimmatusti parissa kipaleessa. Bobby Aron materiaalista. Kymmenen vuoden päästä sitä puhuu enää vain kourallinen ihmisiä. seuraavaa: ”Kaipuun teemat olivat ehkä liiankin paljon läsnä tämän siirtolaisuusprojektin ensimmäisissä sanoituksissa, joita postittelin Esalle ja Aijalle vuoden 2011 syksyllä. Sen käyttöön on antanut eväät Pertti Virtarannan pitkään työstämä Amerikansuomen sanakirja (Siirtolaisuusinstituutti, 1992), jonka lause-esimerkeistä huomattava osa on etelä-pohjanmaan murteella. Saimme Perttu Hemmingiltä nipun tekstejä, joista suurin sävellysvastuu lopulta jäi minulle. Levynjulkaisukeikka oli 26. Kyse ei ole arkistomateriaalin versioinnista vaan kaikki kappaleet ovat uusia. ”Brooklynin Satu” koostuu monipuolisesta musiikista ja mielenkiintoisista tarinoista. Ote onneksi keveni siinä vaiheessa, kun amerikansuomi eli finglish päätettiin – säveltäjien aloitteesta – ottaa projektin toiseksi sanoituskieleksi. SANOITUKSISTA Kurikkalainen Perttu Hemminki kirjoitti teoksen sanat tutkittuaan aihetta ensin reilun vuoden ajan niin Suomessa kuin matkustellen ympäri Yhdysvaltoja siirtolaisten tarinoita keräämässä. © P asi R ytk önen. Perttu Hemmingin teksteistä houkuu huolellinen tutkimus ja kenttätyö – ja koko hanketta voi hyvällä syyllä pitää myös kulttuuritekona, joka tallentaa katoavaa amerikansuomalaista kieltä ja kansanperinnettä. Karjalaisen ”Lännen-Jukka” -levyt, joillekin ehkä myös Bobby Aron laulut. Esimerkiksi Bobby Aron maanmainiot kappaleet – niin amerikansuomalaisia kuin ovatkin – eivät kuulu finglishin piiriin. 2 2015 • 13 TIMO KAUPPINEN Amerikansuomalainen musiikki tuo useimmille mieleen Hiski Salomaan rallit ja J. PohjoisAmerikassa on myös muutama hyvääkin parempi ystävä.” Samassa tiedotteessa Hemminki valottaa myös perusteita, miksi osa teksteistä päätettiin esittää finglishiksi: ”Syitä oli useita, mutta ensi sijassa siksi, että kieli on kuolemassa pikajunavauhdilla. Inspiroidun aika nopeasti teksteistä. Kyseinen painotus johtuu siitä, että ”amerikankuume” oli erityisesti Pohjanmaalle ominainen ilmiö. Susanna Lukkarinen myötäilee upeasti lauluosuuksiani ja Eero Grundström soittaa todella aistikkaasti. ENSIESITYS RYTMIRAIDE-FESTIVAALILLA ”Brooklynin Satu” sai alkunsa 2010-luvun alussa Kurikassa. Muutamassa kappaleessa on mukana amerikkalainen Steve James (National-resonaattorikitara, mandoliini). – En ole säveltänyt tämäntyyppistä musiikkia, mutta toki kuunnellut paljon. Teoksen toisena sanoittajana on toiminut niin ikään kurikkalainen tohtori ja muusikko ”Dr.” Helander. Levy sisältää myös englanninkielisiä kappaleita, joista huomio kiinnittyy esimerkiksi Aijan laulamaan tunnelmalliseen, hienon sähkökitarakitarasäestyksen sisältävään hitaaseen valssiin 1000 Miles To Go. Festivaalilla Aijan ja Esan säveltämät kappaleet esitti yhtye Rytmiraide Allstars. Suomenkielisillä lyriikoilla alkava levy liikkuu fingelskan kautta englanninkieleen. Ne ovat englantia suomalaisilla lainasanoilla, kun taas finglish on suomea englannista lainatuilla ja muokatuilla sanoilla.” SÄVELLYKSISTÄ Uudenlaisen musiikin säveltämisessä on omat haasteensa, mutta Aija ja Esa selvisivät alan ammattilaisina haasteista mallikkaasti ja lopputulos on onnistunut. Kaksipa poikaa Ohiosta on hieno veto Esalta. Mukana ideoimassa oli myös paikallinen muusikko-toimittaja Perttu Hemminki. Ja ehkä myös siksi, että täällä kotimaassa amerikansuomea ei juurikaan kuule, edes äänilevyltä. Finnvox-studioilla Helsingissä lokakuussa 2014 nauhoitetun albumin on julkaissut Turenki Records. Sanoitusten suhteen Aija viittaa Perttu Hemminkiin, joka kertoo levyn kansivihkosessa mm. Kantaesityskonsertissa olivat mukana Esa Kuloniemi (laulu, kitara, mandoliini), Jaska Lukkarinen (rummut), Susanna Lukkarinen (haitari, piano, laulu), Ilkka Helander (kitara, laulu) ja minä (laulu, basso, urkuharmoni). – Mielestäni levyn nimikappale Brooklynin satu on onnistunut tunnelmaltaan, haikeaa ja samalla toiveikasta. Tämän tallenteen amerikansuomi on aksentiltaan eteläpohjalaista. Lähes jokaisella on Amerikan mailla sukulaisia, vähintäänkin pikkuserkkuja. Eerolla on pari huuliharppusooloakin levyllä ja nämä kuullaan myös livekeikalla. Aija ja Esa vastaavat sävellyksistä ja sanoitukset on tehnyt pääosin Perttu Hemminki. – ”Brooklynin Satu” on tilausteos, joka sai alkunsa jo vuonna 2011. ”Brooklynin Sadun” materiaali on monipuolista – siltä löytyy bluesia, folkia, jazzia ja jopa yksi jenkka. BN haastatteli Aija Puurtista, joka antoi lisätietoja levystä ja sen taustoista. Esa Kuloniemen äidin eno Felix Lukkarila lähti maailmalle Lappajärveltä ja päätyi Kanadan Sudburyyn. Bluesmuusikkoina tutut Aija Puurtinen ja Esa Kuloniemi soittokumppaneineen julkaisivat maaliskuussa ehkä monen yllätykseksi levyn, joka sisältää amerikansuomalaista musiikkia. Tekstit valottavat Pohjanmaalta lähteneiden siirtolaisten tarinaa 1600-luvulta aina nykyhetkeen saakka. Kantaesitys tästä ”Brooklynin Satu” -materiaalista oli kesällä 2012 Rytmiraide-festivaalilla. Tuolloin Kurikan asemalla järjestettävän rytmimusiikkiin keskittyvän Rytmiraide-festivaalin ydinryhmään kuuluva junailija Jussi-Pekka Hakola sai idean tuottaa musiikillisen tarinan Pohjanmaalta Amerikkaan lähteneiden siirtolaisten tarinoista. Itselläni on äidin puolen sukulaisia muun muassa Ontarion Thunder Bayssa ja Brittiläisen Kolumbian Vancouverissa. Teimme Esan kanssa Ylelle kantanauhan joskus 90-luvun alussa mm. – Rytmiraide Allstars on kasattu nimenomaan juuri tätä hanketta varten. – Rytmiraide Allstars -kokoonpanoa laajennettin levytyssessiota varten muutamalla ekstramuusikolla. Friskohon Hampolttihin on hilpeä kihlajaisparin tarina ja tämän kappaleen sävelsin vasta syksyllä 2014 levyä varten. Niinpä koko amerikansuomen käsite on yhä monelle epäselvä
Äänitysten aikana nauhalle taltioitui sekä © Juha S eila. Oskarin mieltymys mm. White Knuckles Trion pianisti, Risto ”Hillside” Kumpulainen, on niin ikään monessa sopassa liotettu pitkän linjan muusikko. B.B Kingiin ja r&b:iin sekä Riston soittotyylin barrelhouseja New Orleans -vaikutteet sotkevat soppaan oman mausteensa. – Ensinnäkin gospel on hyvin mukanaan vievää musiikkia ja toisekseen, musiikissa on menty siihen, että Jeesuksen tilalle on laitettu ”baby”. Gospel oli alkuperäinen idea ja sitä jatkossa ehkä enemmänkin. Kivaa voi olla, mutta samalla pitää muistaa katua, Jukka selittää hienoinen pilke silmässään. Hänellä oli kuitenkin ollut jo pidempään polte palata juurilleen mustaan bluesiin ja rock’n’rolliin ja perustaa orkesteri, jossa hän voisi keskittyä pelkästään kitaransoittoon. Itse olen sellainen AD/HD -viuhtoja, Risto tarkka ja pitää meitä pystyssä ja Jukka kuivakka mustan huumorin mies, Oskari kuvailee miesten luonteita. Jukka Whiten (mm. Mistään uskonnollisesta hapatuksesta tai julistuksesta tässä ei kuitenkaan ole kyse vaan tasapainosta. Euroopan valloitukseen ja huomauttavat, että yksi keikka Berliinissä ja kaksi Eestissä eivät heistä, rehellisyyden nimissä, täytä minkään valloituksen puitteita. JEESUS BABYN RINNALLE Koska gospel-musiikki oli yksi lähtökohta White Knuckles Trion syntyyn niin päädymme keskustelemaan väkisinkin siitä miten se sopii useiden paholaisen käyttämistä välikappaleista, kuten mm. Alusta asti oli selvää, että Jukasta tulisi yhtyeen laulaja, ja myös rumpali. Jollain keikalla joku tuli kysymään, että miksi sinä siitä Jumalasta laulat. VÄÄNTÖÄ TYYLISTÄ Bändillä on alusta asti ollut hakua ja vääntöä soitettavasta materiaalista ja tyylistä. Itse asiassa rumpalina hän kertoo teininä aloittaneensakin soittamisen, joten siirtyminen kitarasta kannujen taakse toimisi piristävänä vaihteluna. Pian miehet huomasivat, alun perin sivuprojektiksi tarkoitetun, bändin tuntuvan niin rentouttavalta ja mukavalta, että se alkoi viedä aikaa yhä enemmän ja enemmän. Kaikki kolme kehuvat Leinon taitoja äänittäjänä ja hänen tietämystään vanhoista äänityslaitteista ja tekniikasta. Jukka kertoo diggailevansa monenlaistakin musiikkia, mutta lisää asian muuttuvan, jos kyseessä on kappale, joka hänen itsensä pitäisi laulaa. Juuri ilmestyneelle ”Got It Bad” -albumille he kertovat yrittäneensä taltioida esiintymisiensä energisyyttä ja soiton eri nyansseja perinnetietoisesti ilman mitään studiojekkuja ja kikkailuja. Hobo Junction) kanssa Martimolla oli ollut jo aiemmin joitain yhteisiä musiikkiprojekteja ja miehet päätyivät keskustelemaan, että olisi hauska tehdä myös jotain gospel-juttua. Yhtyeen kitaristi, Oskari Martimo kertoo, että kokoonpano syntyi täsmäiskuna ”Art Goes Kapakka” -ravintolatapahtumaan ja keikan oli tarkoitus olla ainoa laatuaan. – Ollaan niin erilaisia tyyppejä, että se näkyy kyllä soitossa – varsinkin livenä. Valloituksia tai ei niin bändin energiset keikat on laitettu merkille laajasti suomalaisessa bluesja rockscenessä. Erilaisista musiikillisista vaikutteista mutta myös erilaisista luonteista on kehittynyt aivan omanlainen sekoitus. Miehet suhtautuvat kuitenkin vielä vaatimattomasti ja naureskellen ns. ”moonshinesta” kertovien rienaavien kappaleiden joukkoon. FOCUS ON TRIO Levyä äänitettiin syksyllä Tomi Leinon studiossa analogisilla laitteilla, vanhan navetan vintillä Karkkilassa. 14 • 2 2015 WHITE KNUCKLES TRIO WHITE KNUCKLES TRIO JANNE ÖRNBERG White Knuckles Trio on vuonna 2011 perustettu helsinkiläinen kokoonpano, joka on ehtinyt keikkailla jo ulkomaillakin – yksi rundi Saksassa ja Virossa puolenkymmentä kertaa. Vastasin, että eiköhän sitä rietastelua ole ollut jo ihan tarpeeksi tälläkin keikalla. Hän onkin mieltynyt laulajana askeettisempaan, hieman Jimmy Reedja Chicago-blues -tyyliseen presentaatioon. Niin vapaa-ajan vietossa kuin elämässä yleensä pitää olla tasapaino. Me haluttiin tuoda Jeesus takaisin ja tasa-arvoiseen asemaan ”babyn” rinnalle. Martimo tunnetaan parhaiten tietenkin sekopäisenä Knucklebone Oscarina, joka on ryhmänsä kanssa herättänyt eri estradeilla niin pahennusta kuin palvontaa
Hänen mukaansa bassosoundi on pelkästään pianon raskaasti jytisevää alarekisteriä. © Juha S eila ”Itse olen sellainen AD/HD -viuhtoja, Risto tarkka ja pitää meitä pystyssä ja Jukka kuivakka mustan huumorin mies.” – Oskari Martimo. Eeron kanssa äänitettiin ja miksattiin Johnny Winter / Rick Derringer -laina Rock’n’Roll Hoochie Koo. – Kyllähän niissä on sellaisia makuasioita, että esimerkiksi kitaristin mielestä jokin kitarasoolo ei onnistunut ja taas minun mielestä se on hyvinkin onnistunut juuri sellaisenaan, Jukka valottaa makuasioiden vaikutusta kappaleiden valintaan levylle. Linjan levyjulkkarikeikalle, Oskari kertoo. trio ilman “tilpehööriä”. Livenä vedettäessä ei olla jätetty muille tilaa niin ei ne lisäsoittimet levyllekään sopineet, saati tuoneet mitään substanssia siihen lisää. Joitain kappaleita Oskarin mukaan olisi jälkeenpäin pohdittuna voinut vetää paremminkin. Jossain vaiheessa kokeiltiin lisäillä sinne jotain, mutta huomattiin niiden vain huonontavan kokonaisuutta. Studiossa White Knuckles Trion metodina oli, että jokaisen kappaleen kohdalla siirryttiin eteenpäin jo parin oton jälkeen. Eero Raittista, jonka kanssa White Knuckles Trio on ehtinyt tehdä useita yhteiskeikkoja. Joidenkin, kuten Boulevard Of Broken Dreamsin kohdalla, sopivuutta kokonaisuuteen harkittiin aivan loppumetreille. Ei sinänsä, että jutut olisivat olleet huonoja missään nimessä, päinvastoin, mutta nyt on ”focus on the trio”! Juho sekä Eero tulevat vierailemaan 8. huhtikuuta 6. 2 2015 • 15 omia että tarkasti valittuja lainoja kolmisenkymmentä kappaletta, joista suurinta osaa oli hiottu jo keikoilla. Äänitysten loputtua kolmikko valitsi mielestään onnistuneimmista tallenteista selkeän kokonaisuuden, jotta levyllä olisi järkevässä balanssissa hitaita ja nopeita kappaleita. Kolmikko nyökkäilee analyysilleni ja kertomansa mukaan, juuri tällaisia tuntemuksia he toivovatkin levyn kuuntelijoissa herättävän. – Myös saksofonisti Juho Hurskainen ja huuliharpisti West Weston vetivät kumpainenkin juttuja päälle pariin biisiin. Risto kertoo, että minun lisäkseni monet muutkin ovat menneet lankaan, kun ovat kysyneet, kuka levyllä soittaa bassoa. Levyltä huokuu eräänlainen vanha äänilevymeininki, jolloin kappaleet oli rajattu tietyn pituisiksi ilman monen kierron kitarasooloja tai jamitteluosuuksia. – Se tenho ja ne eri nyanssit mitkä vanhemmasta kamasta huokuu, ollaan yritetty tislata mukaan, eikä kukkoilla millään vahvistintehoilla. Alun perin levylle kaavailtiin vierailijaksi mm. – Ei mitään bassoa. Voisikin luonnehtia, että White Knuckles Trion kohdalla juuri triona soittamisen rajoitteet on onnistuttu muuttamaan vahvuudeksi. Lopulta kuitenkin päädyttiin “barebones”-ilmaisuun... Mitään kappaleista ei ole tehty paloissa ja tarkoituksena on ollut, että levyltä pystyisi aistimaan sen, että kaikki on tehty yhdessä ja samaan aikaan – taustalaulua lukuun ottamatta edes bassoa ei ole lisätty jälkeenpäin. Mahtavinta olisi, jos onnistuttiin ponnisteluissamme ja saatiin se kuulumaan meidän levyllä, Jukka toteaa lakoniseen tyyliinsä haastattelun päätteeksi
puhelinluettelon. Ihan kaikkea ei voi muistaa. Jackson Browne on yksi mun suurimmista idoleistani, ja Tom Waits. Myöhemmin olen aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan rajoittavia sääntöjä ja tehnyt omia juttujani omalla tavallani. Sitten tuli tämä singer-songwriter -musa: Neil Young, Dylan. Mikan myötä hurahdin tosissani roots-musiikkiin vuosituhannen vaihteessa. Päädymme pohtimaan, kuinka musiikin kuuntelu autiolla saarella oikein onnistuisi. ja Freddie. Chuck Berry, Little Richard ja Rollarit, Cream... Karjalainen on ollut suosikkina siitä lähtien kun hän on musiikkia tehnyt. Olisiko se matkalevysoitin, patterimankka, iPod... Viisi vuotta vanhempi isoveljeni oli fanaattinen Elvis-fani ja hankki lähes kaikki mahdolliset Elvis-levyt. Myös Gillian Welch kolahti kovasti, hän esiintyi jossain gaala-illassa ja sen jälkeen täytyi välittömästi ottaa selvää kenestä on kysymys ja hankkia lähes kaikki hänen levynsä. Mutta 2000-luvun musiikki ei juurikaan kiinnosta, kun puhutaan siitä musiikista, joka päätyy listoille. Mikan kautta tutustuin Julie & Buddy Milleriin. – Mika: Kiinnostuin musiikista nelivuotiaana, kun sain ekan kitarani. Heidän levyttämänsä kappaleet ovat pienimuotoisia sekä hyvin perinnetietoisia. Vasta parikymppisenä aloin opiskella musiikkia aktiivisemmin, kun halusin lisää tietoa. Vielä kun hän palaisi siihen, että joku tekisi hänelle biisit. Paul Rogers on ehdottomasti mainittava, koska hän on mielestäni paras valkoinen roots-laulaja. Karjalaisen levy... Englanninkielinen musa on kuitenkin mulle ollut aina se ykkösjuttu. Alison Krauss on mielestäni nykyään ehkä jopa vähän liian siistiä. Kun vertaa nykymusaa siihen, kuinka mielenkiintoisia kappaleita oli listoilla aikoinaan, tulee jotenkin niin surullinen olo. Viimeisimmillä albumillaan he ovat löytäneet omimman ilmaisumuotonsa, jossa folkin, bluesin ja kantrin maustama musiikki nivoutuu luontevasti toimivaksi ja henkistä vahvuutta kieliväksi kokonaisuudeksi. Lista olisi seuraava Carole King: ”Tapestry”, Jackson Browne: ”Running On Empty” ja joku J. Rockabillyosasto, Emmylou Harris, Julie & Buddy Miller, The Band sekä Little Feat. 16 • 2 2015 NINNI POIJÄRVI JA MIKA KUOKKANEN NINNI POIJÄRVI JA MIKA KUOKKANEN RIKU METELINEN Hoedownista sekä lukuisten artistien levyiltä ja keikoilta tuttu kaksikko Ninni Poijärvi ja Mika Kuokkanen esittävät mielestäni maamme sävykkäintä ja lämminhenkisintä roots-musiikkia. Ympyrä tavallaan sulkeutuu, kun tänä vuonna tulee Hoedownin ja Tuomari Nurmion kimppalevy. Vaikka vanhemmat edustivat klassista musiikkia niin kevyt musiikki tuli aika pian rinnalle. Opettelin itse soittamaan, omilla virityksillä. Mitä isoveljeni teki ensin niin mä tein perässä. Ehkä Muddy Waters on bluespuolella kaikkein suurin. Totta kai sieltä tulee huippulaulunkirjoittajia kuten Joshua James, joka oli mukanamme Ylläs Jazz & Blues -festivaalilla. Kaikki on mennyt... Soulpuolelta Sam & Dave, Otis Redding. Kun pääsin noista opinahjoista niin silloin vasta omat siivet alkoivat kantaa. NYKYMUSIIKIN TILA JA RADIOSOITTO – Ninni: Me emme ole kumpikaan oikein perillä nykymusiikista. MUUTAMA SANA MUSIIKILLISISTA TAUSTOISTA – Ninni: Mä olen kasvanut muusikkoperheessä. Lastenlauluja en kuunnellut enkä niitä edes tunne. Yksi nimi mun pitää vielä mainita, Carole King, hänestä olen pitänyt aina. – Ninni: Nyt mä tiedän, mä haluan heittää, vaikka et kysynyt niin jos olisin autiolla saarella ja olisi laitteisto jolla musiikkia kuunnella. Merkittävää roolia ovat näytelleet myös musiikkiluokat, musiikkilukio ja Sibelius-Akatemia. Eli © P asi R ytk önen. Alison Kraussia olin kuunnellut jo aiemminkin. Kuten arvata saattaa, yksi elämäni kohokohdista oli kun sain soittaa Lännen Jukan bändissä. Kun on koko pienen ikänsä kuullut ja soittanut musiikkia niin alusta alkaen se on ollut lähestulkoon itsestäänselvyys. Kaikki hänen bändinsä eivät ole olleet niin hyviä. Sanotaan, että jokainen juttu on vienyt eteenpäin seuraavaan asiaan. Cale pitää tietysti mainita! – Mika: Väkisinkin unohtuu paljon nimiä, mutta toisaalta on hyvä, että eri haastatteluissa on eri nimet. Se lähti heti Elviksellä, sitten tuli Beatles, Rollarit ja muut. Se olisi toimiva juttu, koska hän on niin hyvässä laulukunnossa. Isäni oli taksikuski ja siellä aseman jukeboksissa kuuntelin sitä. ESIKUVIA JA VAIKUTTEITA – Ninni: Isoveljeni musiikkimaku vaikutti hiukan myös yhden suurimman esikuvani löytämiseen: J. Mainitaan myös tämä Kingien kolmikko: Albert, B.B. Se oli ehkä vähän sellainen leikkikitara, mutta innostuin kovasti rockja rytmimusasta. Vahva musiikin ympäröimä lapsuus ja nuoruus antoivat siihen hyvän perustan. Kenties se onnistuisi satelliittien välityksellä. – Ninni: J.J. Niistä on saanut lisäavaimia musiikin tekemiseen. – Mika: Käytännössä kaikki roots-musa meni läpi. Aika vaikea sanoa, mistä musiikillinen ura on varsinaisesti alkanut. Pärjäisin näillä jonkun aikaa. – Mika: Vaikka kuuntelin lähes pelkästään englanninkielistä musiikkia niin muutamia suomenkielisiä juttuja tuli kuunneltua silloin 70-luvun lopulla, kuten Tuomari Nurmion Valo yössä. Arvostan häntä kovasti, mutta pidän enemmän rosoisemmasta bluegrassista, johon on jäänyt hiukan tarttumapintaa. Aikuisiällä tulivat nämä amerikkalaiset rootsartistit, jotka viitoittivat tietä musiikillisesti. sanotaan vaikka ”Villejä Lupiineja”. Hän pystyy laulamaan vaikka... tasapäistyvään, sanotaanko kauhean tylsästi tuotettuun musiikkiin. – Ninni: Haluaisin lisätä myös Elviksen merkityksen. Ei oikeastaan ollut muita malleja
– Ninni: Olen erityisen tyytyväinen siihen, kun hyppäsin tuntemattomaan ja tein sellaisia isoja jousikudelmia pariin kappaleeseen. Surullista se on, ettei elävän kuuloinen musiikki pääse radioon. Nyt sisäistin yksinkertaisen ajattelutavan myös pianolle. Tekstit teimme yhdessä kirjailija Inka Nousiaisen kanssa. Mulla valmistui laulu nimeltä Laivoja, se oli sellainen pysäyttävä hetki. Karjalaiselta tuli Takiainen -kappale. Olisi toivottavaa, jos artistista pitää, niin ostaisi myös sen fyysisen levyn. Tällaisia radioita on onneksi vielä jokunen joissa toimittajat saavat itse laatia soittolistansa, kuten vaikkapa Radio Helsinki. Se on tosi kummallista ja kyse on sentään radiosta, joka toimii veronmaksajien rahoilla. Spotifyn soitosta mitään. Pitää olla se intohimo ja rakkaus siihen tekemiseen. Netin kautta voi löytää kenet vaan, mutta siinä on se vaara, että tulee ähky, kun tarjontaa on niin valtavasti. Tiesin, ettei voi liikaa mennä muuttamaan tyyliä, eikä halujakaan ole, sillä olen niin vihkiytynyt tähän rootsin tulkitsemiseen, se on mulle se kaikkein rakkain juttu. SYKSYLLLÄ ILMESTYI ”TIE” – Ninni: Siinä oli seitsemän vuoden tauko edellisestä levystä. – Mika: Nuo paikalliset toimitukset eivät saa soittaa paikallista tai mieleistään musiikkia. Toteamme kaikki kuuluvamme siihen sukupolveen, joille musiikki ei ole bittivirtaa vaan haluamme omistaa konkreettisen tuotteen. Menen ehkä hiukan poliittiseksi, mutta mielestäni esimerkiksi Radio Suomi voisi tuoda edelleenkin monipuolisesti mielenkiintoisia artisteja esille. Mika on tehnyt osan kappaleista ja J. – Ninni: Levy muotoutui hiukan prosessin aikana. – Ninni: Spotify on loistava väylä löytää hyvää musiikkia. Aikaisemmin oman kömpelön kitaransoittotaitoni takia kappaleista tuli sopivan yksinkertaisia. Olen aina tarkkaan miettinyt sitä punaista lankaa ja kokonaispakettia, ihan kansitaidetta myöten. Mutta nyt pitää muistaa, että jos sitä kuuntelee paljon niin artisti ei saa sieltä juuri mitään. Rohkenin soittaa myös piano-osuuksia ja lauloin samanaikaisesti. ”Tietä” tehtiin aika pitkään ja hartaasti. Silloin mä tiesin, minkä tyyppinen levy on tulossa ja minkä tyylisiä kappaleita sille tulee. Pitää olla tosi aktiivinen löytääkseen sieltä jotain mielenkiintoista. Olen siihen erittäin tyytyväinen ja mielestäni se on paras tähänastisista. – Mika: Se on sellainen valtava kauppahalli, jossa ihmiset harhailee, ja jos kukaan ei ole tuonut artistia esille niin vaikea sieltä on mitään löytää. En anna sen häiritä asiaa, jos ei sen takia tule radiosoittoa niin ei sitten. Uusina elementteinä soitin pianoosuuksia aika paljon ja tein myös enemmän sävellyksiä pianolle. – Ninni: On hyvä levittää sanomaa nuorille, jotka diggaavat jotain artistia. – Ninni: Kaipaisin sellaista, että nykynuorisollakin olisi mahdollisuus löytää jotain mielenkiintoista. Nuo on tosi tärkeitä asioita ja tavallaan koskettaa meidän uraakin. – Mika: Nykypäivänä monille artisteille riittää, että levyllä on pari kolme hittibiisiä. Näin myös tällä kertaa. Tätä tyylisuuntaa saattaa tulla seuraavalle levylle enemmänkin. 18 • 2 2015 sitä rosoisuutta ja tartuntapintaa ei valtavirtamusiikissa ole. Yksi henkilö on vastuussa noista asioista. Mika ottaa esiin AutoTunen käytön, joka tuntuu maailmalla olevan enemmän sääntö kuin poikkeus radiosoittoon päätyvien kappaleiden kohdalla ja Ninni komppaa asiaa. En ollut aikaisemmin sellaisia tehnyt. Teimme yhteistyötä myös edellisillä levyilläni. – Ninni: Suomessa ollaan valitettavasti menossa aivan samaan suuntaan. – Mika: Se on sellaista tehotuotettua musiikkia ja kaikille tarjotaan sitä samaa, ja sitten sanotaan, että tuollaista ihmiset haluavat kuunnella. Se oli toimivin yhdistelmä ja sillä saatiin livemäinen soundi. Soitin myös alttoviulua. Mä olen kasvanut siihen, että kokonaisuus on yhtä tärkeä kuin yksittäinen biisi. Lopputulos on sopivasti vähän erilainen kuin ”Virta”, mutta jatkumoakin on. Olen sittemmin myös uskaltanut esittää niitä kappaleita pianolla keikoillani, mitä en olisi kuvitellut ennen tätä levyä tekeväni. Toinen oli Kyyhky ja toinen on Joenmorsian. Niiden pitää kysyä lupa saada soittaa jotain. LEVYN SAAMASTA HUOMIOSTA – Ninni: Mä olen sanonut kaikille, että arvio on sen yksittäisen henkilön senhetkinen mielipide. Monet nuoret eivät välttämättä tahallaan halua, ettei artisti saa tuloja, mutta he eivät vain tiedä asiasta, ettei artisti saa esim. Onhan Radio Suomella vielä onneksi nämä erikoisohjelmat, mutta valitettavasti meidän suomalaisten verovaroin maksetussa radioasemassa mennään enemmän ja enemmän formaattiradion suuntaan. Maakuntatoimitusten pitäisi ehdottomasti saada pitää paremmin langat omissa käsissään, tuoda paikallisväriä musiikkiinsa ja muutenkin heillä pitäisi edelleen olla oikeus itse päättää ohjelman sisällöstä. Monesti vain ei ole muuta tarjolla. Se jatkaa edellisten levyjeni herkkää akustista meininkiä. Mä olen ihan lapsellisen innostunut ”Tiestä”, jaksoin silloin © P asi R ytk önen. Kaupallisia asemia kun on jo ihan riittämiin. Tosin sekin on vähän muuttunut parhaista vuosistaan. Se on tekemistäni lauluista merkittävin. Jukka Gustavsonia lainatakseni, jos ei itse tykkää siitä mitä tekee, ei kannata tehdä musiikkia ollenkaan. Mahtavaa, että on tullut jotain kehitystä tämän ikäisenä. Edellisille levyille tein niitä kitaralla ja nyt niistä tuli sävyltään erilaisia
Pelle Miljoona, PK Keränen ja monet muut. Levyn synty oli onnellinen sattuma monellakin tapaa. Ei hirveästi mainosteta kuka tulee tai onko meillä teemailta. Kun Jukka ehdotti tätä yhteistyötä niin ei ollut epäilystäkään, mitä siihen vastataan. Lainakappaleita ei näillä kahdella levyllä mukana ole. Emme ole pelkästään valinneet niitä kaikkein tunnetuimpia kappaleita vaan soittaneet myös hiukan tuntemattomampaa materiaalia. Se olisi ollut kenties kornia, jos neljäskin olisi alkanut v:llä. – Ninni: Heti Amerikan reissun jälkeen aloimme tehdä Tuomari Nurmion kanssa levyä. Kun itsekin kuuntelee musiikkia niin kaikki on kiinni siitä moodista, mikä sillä hetkellä on. ALBUMIDISKOGRAFIA Ninni Poijärvi: Viideltä (2002) Vapaapäivä (2005) Virta (2007) Tie (2014) Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen: Powderburn (2011) Vagabond Moon (2013) Kkane (Mika Kuokkanen): Kkane (2003) From The Westwing (2008) Hoedown: Hoedown (2007) Honky Tonk Merry-Go-Round (2008, w/ Tokela) Black And White (2010) Mountain Information (2014, w/ Jukka Gustavson). Tämä saattaa jopa olla ihan realistinen haave, koska meillä on yhteisiä ystäviä. Se tuntui välillä siltä, että katoaako taika jos menen muuttamaan, mutta näin ei käynyt. – Ninni: Tuli mieleen, että me olemme pitäneet aika monien omien esikuviemme teema-iltoja Hoedown-klubilla. Hän ei tee koskaan itsestään numeroa, mutta on hyvin ehdoton, mitä musiikin tekemisen tulee. SOITTOKUMPPANIT – Mika: Olemme 13 vuoden aikana soittaneet tosi monien huippuartistien ja muusikoiden kanssa. Kaikki sävellykset on mun ja tekstit on Terry McArthurin. Virta on ehkä itselleni levyn tärkein kappale. Sessio taltioitiin ja huomattiin, että tässähän on lähes valmis levy. Annoin häpeilemättä tulla kuinka onnellinen siitä olin. Haastava projekti se oli, kun joissain sävellyksissä oli jopa 7 osaa. Se on tärkeintä, että saa tehdä sitä musiikkia mitä haluaa. mahdollisista edellisistä levyistä. Heti sen jälkeen lähdimme Mikan kanssa Amerikkaan tekemään seuraavaa yhteistä levyä. 2 2015 • 19 syksyllä tohista siitä tosi pitkään. – Mika: Jukka on niin kovatasoinen muusikko, että hänet voisi laittaa ihan mihin tahansa maailman huippubändiin. Jos tulee poikkeuksellisen paljon hyvää kritiikkiä usealta eri taholta, voi ajatella, että aika iso osa tykkää levystä. Meidät kutsuttiin jammailemaan Amy Helmin ja Justin Guipin kanssa, joka on myös Levon Helmin bändistä. Parhaat ulkomaiset artistikokemukset, jotka ovat oikeastaan tulleet vähän sattumien kautta, ovat Martha Scanlan, Dirk Powell ja Joshua James. – Ninni: Dave Lindholm oli yksi ensimmäisistä vieraista Hoedown-klubilla ja haluaisimme hänet uudestaan soittamaan kanssamme. Olen(ko) siis tehnyt kotiläksyni oikein.... Vaikka musiikkia diggaisi, ei kannata tehdä yhteistyötä, jos kemiat eivät toimi. Näillä saatesanoilla jäämme odottamaan arviota levystämme, niin että onnea matkaan. Tehtiin siitä sellainen levy kuin Jukka halusi eli Jukan ja meidän näköinen. – Ninni: Ihmisillä saa olla omia mielipiteitä, mutta on hyvä, jos on jotain perspektiiviä asiaan. Artisteja joiden kanssa olisi luultavasti kiva päästä soittamaan ovat mielettömän lahjakas Darrell Scott ja toinen on Tim O’Brien. ”hankalien tapausten” kanssa ei soiteta. Että tehdään kotiläksyt kunnolla ja on myös jotain tietoa esim. – Ninni: Levyjä tehdään ja uskotaan omaan tekemiseemme. Täytyy nostaa hattua Hoedownilaisille, koska kaikki paneutuivat asiaan täysillä. Olisi hienoa, jos saisimme levyjä julkaistua Amerikassa. – Mika: Kaikki, mitä olemme tehneet, ovat olleet hienoja juttuja. Clawhammer-banjon mestari Dirk Powell nauhoitti oman osuutensa kotona Louisianassa. Päätin nyt katkaista v-alkuisten sarjan, koska levyllä ei ollut edes v-alkuista kappaletta. On ollut hienoa perehtyä kunnolla heidän tuotantoonsa. Mä miellän nämä suomenkieliset levyt ihan omana maailmana versus näihin meidän englanninkielisiin. – Mika: Kaikki lähti oikeastaan meidän yhteisestä ”Powderburn”-levystä. Työmäärältään viime vuosi on varmaan ollut elämäni hurjin vuosi. Mietimme sellaisia biisejä, joita olisi mukava soittaa kimpassa. – Mika: Uuden tekeillä olevan julkaisun konsepti on sama kuin tällä meidän toisella, ”Vagabond Moonilla”, jonka teimme suureksi osaksi Australiassa. Olli Haavisto soittaa pedal steeliä. – Ninni: Jukka Gustavsonin kanssa oli myös hienoa tehdä levy. En haluaisi lähteä kenenkään kanssa sille tielle, että yhteistyöstä jäisi niin huono fiilis, ettei pystyisi kuuntelemaan enää hänen musiikkiaan. Hän on paremmassa kunnossa kuin monet muut vanhan liiton isot nimet. TULEVAISUUS – Ninni: Mä täytin syksyllä 40. Ne haluavat kuulla sen lopullisen tuotteen, ne innostuivat kovasti jo niistä raakaversioista. Jonkin verran olisi tarkoitus tehdä kimppakeikkoja Larryn ja Justinin kanssa. Suomessa olemme jatkaneet äänityksiä. Miksei myös Julie & Buddy Miller. Me emme halua, että kukaan tulee jonkun tietyn nimen takia ja odottaisi, että soittaisimme vain hänen materiaaliaan. – Ninni: ”Vagabond Moon” on minusta huippulevy ja tuleva on vähintään yhtä kova. – Mika: Kun keikkoja siellä tullaan tekemään niin olisi nastaa, jos myös levymme saataisiin julkaistua. Viime syksyn äänitysreissulla kävimme New Yorkissa tapaamassa levy-yhtiöitä ja siellä oltiin kiinnostuneita kuten myös Australiassa. Julie ei kuulemamme mukaan juurikaan matkusta, mutta jos heihin Amerikassa törmäisi niin voisi joskus päästä jammailemaan. – Ninni: ”Vapaapäivän” kohdalla en vielä tajunnut asiaa, mutta ”Virran” kohdalla se oli tietoista. Mitään ihmeitä ei odoteta, mutta hyvältä vaikuttaa. – Mika: Levon Helmiä unohtamatta. Ja joskus on ollut tosi mukavaa soittaa ihan ilman vierailijaa. Ei ole tärkeää, vaikka saisi täydet pisteet, jos arviossa ei ole sisältöä. – Ninni: Pääsimme onneksi vielä useampaan kertaan soittamaan hänen kanssaan, sitä ei unohda koskaan. ”Vagabond Moon” on sitten v-alkuinen aivan eri syistä. Se tehtiin aikoinaan Levon Helmin studiolla. Olin ihan epäsuomalaisen ylpeä omasta levystäni. – Mika: Nämä vierailijat tulevat klubille aika lyhyellä, jopa päivän varoitusajalla. Kun ”Tie” valmistui ja saatiin julkaistua, meillä oli yhdistetty levynjulkaisuja juhlakonsertti. Kuitenkin lähtökohta on aina se, että vaikka olisi kuinka kova stara tahansa niin ns. Kotimaisista mielenkiintoisista nimistä, joiden kanssa emme ole soittaneet voisi Kauko Röyhkällä olla paljon annettavaa. Joshua James kävi Suomen reissullaan laulamassa yhdelle biisille ja hänen kitaristinsa Evan Coulombe soitti kitaraa. Larry Campbell soittaa levyllä kitaroita sekä muita kielisoittimia, Justin rumpuja. Se on ollut kuin jonkinlainen syventymiskurssi tälle musiikin tietämykselle ja diggailulle. Olen muuten kerran saanut soittaa heidän kanssaan. – Mika: Lisäksi oli tämä Jukka Gustavsonin kanssa tehty ”Mountain Information”. Kun mainitsen heidän v-alkuisista levyistään Ninni huudahtaa olevani ensimmäinen, joka on kiinnittänyt asiaan huomiota. Toivotaan parasta, kun vastaanotto oli niin positiivinen. Eli viime vuosi on ollut varsin hektistä menoa. – Mika: Arviossa on tärkeintä se sisältö. Ei aina tiedetä itsekään, kuka tulee soittamaan. Ensi viikolla olemme menossa studioon tekemään päällekkäisäänityksiä ja teemme kenties muutaman biisin lisää. Mennään levy kerrallaan ja tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä. Äänitimme nyt tälle tulevalle viiden päivän aikana seitsemän kappaletta Justinin uudella kotistudiolla. Kunhan saadaan albumi ensin valmiiksi ja miksattua niin otetaan sitten uusi kierros levy-yhtiössä
– Varmaankin tärkein syy oman musiikinteon aloittamiselle oli se suunnaton vapaus, jonka se tarjosi ja jonka puitteissa pystyi itseään ilmaisemaan. Meristic Fire on eräänlainen rakkaudentunnustus. Tenttaan Pirttikankaalta, miksi Cosmojen tauko venyi niin pitkäksi. Musiikissa rajojen testailu ja uusien omituistenkin kombinaatioiden toisiinsa yhdisteleminen toimi vastapainona koulun puuduttavuudelle ja valmiiksi tarjotuille ratkaisuille. – Big Daddy Rides Again on psykedeelinen seikkailu, jossa päähenkilö käy läpi joko hermoromahduksen tai juoppohulluuden ja lopussa samaistuu uusiseelantilaiseen jumaluuteen. Kun bluesista yleisesti puhutaan niin itse automaattisesti assosioin sen ennen maailmansotia olleeseen aikakauteen, tiettyyn ”kulta-aikaan”, jolloin bluesia taltioitiin ensi kerran äänilevylle. – Siitä uupui tyystin laulut, kun pohjaa alettiin äänittää. Kaikki kappaleista eivät kuitenkaan syntyneet ilman synnytystuskia. Vastaus on, että muut projektit veivät mennessään. kaksi pitkäsoittoa Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset -kokoonpanon kanssa ja yhden Faarao & Kakspäinen Narttu -triolla. 60-luvun britti-invaasiokokoonpanot. Hän ei näe Cosmo Jones Beat Machinea bluesbändinä vaan rokkijytäpumppuna, joka tosin putosi jo nuorena afroamerikkalaisen rytmimusiikin taikapataan. Esimerkiksi When You Wish Upon A Deathstar oli hankala tapaus hahmottaa. Vedimme ne läpi silkasta soittamisen riemusta ja lopputulos kuulosti riittävän hyvälle ja meille itsellemme. Lisäksi he ovat tehneet ”oikeita” töitä ja viettäneet laatuaikaa perheittensä parissa. Kysyessäni levyn kappaleiden synnystä ja aiheista, Pirttikangas kertoo, että alussa on yleensä riffi, jonka joko hän, Marko tai Pentti tuo kehiin. Catfish Noodling on Yhdysvaltojen etelävaltioissa suosittu kalastusmuoto, jossa monneja narrataan paljain käsin. Ei me funtsittu lainkaan, että onko se tyylitöntä tai linjakasta pistää kyseisiä kappaleita omiemme sekaan. Sen ympärille aletaan rakentaa muita osia ja miettiä melodiaa, jos sellaista ylipäätään tarvitaan. – Captain Beefheart & Magic Band on minulle henkilökohtaisesti kovempi ja innovatiivisempi tapaus kuin esim. When You Wish Upon A Deathstar kertoo elämäänsä tyytymättömästä tyypistä. Hän on bändin edellisen levyn, ”Belzeboogien” jälkeen tehnyt mm. Frankensteinin hirviö, joka heräteltiin henkiin. Sessioista jäi yli myös muitakin Beefheart-lainoja ja yksi Frankie Lee Sims -cover. Kappale vaati useamman läpimenon ja lopulta se jouduttiin osittain kursimaan kasaan leikkauspöydällä. Back To Templessa luetellaan lyyrisesti erinäisiä rakkauden aktiasentoja ja alkemian avulla muutetaan aine toiseksi. © T eem u K esk inen ”Musiikissa rajojen testailu ja uusien omituistenkin kombinaatioiden toisiinsa yhdisteleminen toimi vastapainona koulun puuduttavuudelle ja valmiiksi tarjotuille ratkaisuille.” – Pekka ”Faarao” Pirttikangas. Julkaisuvalmiina on myös Ilpo Väisäsen ja Tomi Kososen kanssa väännetty metelipläjäys, joka kulkee nimellä Fistpost. Yhtyeen laulaja ja kitaristi, Pekka Pirttikangas ei varsinaisesti jännittänyt yleisön vastaanottoa, mutta kertoo olleensa iloisesti yllättynyt, kun uuden albumin, ”Skunkadelicatessin” julkaisukiertueen keikoilla on riittänyt onnellisia naamoja ja tanssilattialla tohinaa. Toki retrojuttujakin voi tehdä tyylillä, mutta itseäni ei moinen ole ikinä jaksanut sytyttää. Pirttikankaalle moinen lokerointi on suhteellisen vierasta eikä kovinkaan relevanttia. 20 • 2 2015 COSMO JONES BEAT MACHINE COSMO JONES BEAT MACHINE JANNE ÖRNBERG Yleisö ei ole unohtanut kuopiolaista Cosmo Jones Beat Machinea liki kahdeksan vuotta venähtäneestä tauosta huolimatta. Lisäksi hän on tietenkin keikkaillut ko. kokoonpanoilla ja soolona. Olimme aiemmin kokeilleet soittaa sitä suorana funkkina, mutta Pentti keksi kääntää kompin eräänlaiseksi mamboksi. Cosmojen viisussa monni toimii eräänlaisena oppaana alisiin maailmoihin ja neuvonantajana. Humongous Shoes on koominen seikkailukertomus kohtaamisesta jetin kanssa. Mutta yhtälailla he ovat imeneet vaikutteita Radiopuhelimilta, The Stoogesilta, Chop Sueylta ja Hasil Adkinsilta. AJATUKSIA LAATIKON ULKOPUOLELLA Ajaudumme keskusteluun erilaisista musiikkigenreistä. That’s it. Omien originaalien kappaleiden lisäksi levyltä löytyvät myös kaksi Captain Beefheartin eli Don Van Vlietin kappaletta, jotka ovat jo tuttuja Cosmojen live-repertuaarista: Obeah Man ja Smitsonian Institute Blues. Muista Cosmojen jäsenistä Pirttikangas kertoo, että Pentti Dassum (basso) on ollut aktiivinen noisen parissa Umpio-projektillaan ja Marko Lukkarinen (kitara) ja JP Hautalampi (rummut) ovat olleet työllistettyjä psykokantria soittavan Country Darkin riveissä. Pirttikankaan mielestä Captain Beefheartin kappaleita on hauska soittaa, sillä ne harvoin noudattavat ”mama heartbeatia”, eli tahtilajit ovat usein jotain muuta kuin 4/4. Tekstit syntyvät lähes aina viimeisenä ja niille lähtökohtana voi olla oikeastaan mikä vain luontodokumentista huonoon sisäpiirin vitsiin. SKUNKADELICATESSIN ALKEMIA ”Skunkadelicatess” on saanut tähän mennessä vain hyviä ja jopa ylistäviä arvioita (Blues Newsin näkemykset voitte lukea viereiseltä sivulta). Hänestä mikään ei synny tyhjästä vaan musiikkityylit ovat kautta aikain ruokkineet toisiaan ja kehittyneet samanaikaisesti tahoillaan