Blues News 2/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta JOE LOUIS WALKER JULIAN SAS RICK ESTRIN MITCH LADDIE HIPBONE SLIM HAL SINGER BLUESIN JUURILLA AFRIKASSA, osa 2 ELÄVÄÄ MISSISSIPPIN BLUESIA, osa 3 Bring Back Those Doowops, osa 82: THE PLATTERS European Blues Challenge 2012 197301-12-02 ISSN 0784-7726 Bluesin hahmoja levyjen valossa: Blind Blake / Yhä jytisee, osa 20 / Muddy Lee Makkonen Kuusikielisen kuritusta, osa 4 / Motown-kummajaiset, osa 2 / Louisiana Red in memoriam. N:o 254 (2/2012) Hinta 6,50 45
Helander (CD/LP).. Teddy & The Tigers / Master Cuts Suomirockabillyn legendaarisimman kokoonpanon ensimmäinen levy yli 30 vuoteen. Ltd LP / CD / download Miki Lamarr Upeasti laulavan Mikin melodista rock 'n' rollia. Ltd LP / CD / download Tulevia Bluelightin julkaisuja 2012: Robert Hagnäs (CD), Rock-Ola (2CD), Miki Lamarr (CD/LP), Boppin' Pete 3 (CD/LP), The Blue Cats (CD/LP), Dr. Ltd 10" EP / download Erja Lyytinen & Davide Floreno / It's A Blessing Erjan kolmas levy vuodelta 2005 nyt rajoitettuna painoksena myös vinyylinä
Kokonaisuutena erinomaisesti sujuneen Stompin' at the Savoyn osalta voinemme kuitenkin todeta jo tässä vaiheessa miltei sataprosenttisen varmana ilouutisena, että kyseinen viikonlopputapahtuma tullaan järjestämään jälleen keväällä 2013! Myös alussa mainittuun "Näyttelykuvia Blues-Suomesta" -taulusarjaamme tarjoutuu jatkossa vielä monia tutustumismahdollisuuksia niin Suomessa kuin kenties ulkomaillakin. 30 Bluesin hahmoja levyjen valossa: Blind Blake .... vuosikerta / Volume 45 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Executive Editor: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö / Managing Editor: Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 Toimitussihteeristö / Associate Editors: Pokke Korhonen, Piia Leino, Riku Metelinen, Pertti Ñurmi, Juhani Ritvanen Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: Tekstit ja ilmoitukset BN-numeroon 3/2012 oltava toimituksessa viimeistään 18.5.-12! Blues Newsin vuositilaus 2012: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Hinta 38 euroa. 13 Bluesin juurilla Afrikassa, osa 2............................... 48 BN käy festivaaleilla................................................... soulin, bluesin ja jazzin välimaastossa mittavan uran luoneen Herbie Hancockin heinäkuista esiintymistä Helsingin Musiikkitalolla, ZZ Topin ulkoilmaspektaakkelia Helsingin Kaisaniemen puistossa tai Sharon Jonesin & The Dap-Kingsin samoin heinäkuussa vihdoinkin toteutuvaa Tavastian klubikeikkaa. Näistä kieltämättä mukavasti itsetuntoa nostattaneista lähtökohdista on siis kaikin puolin luottavaista ponnistaa eteenpäin. 47 Muddy Lee Makkonen (V. FBS:n tapaisessa, vuodesta toiseen yhtä minimaalisella henkilöstöllä ylläpidettävässä mutta sitäkin enemmän konkretian tasolla tarpovassa talkoo-organisaatiossa ajankäyttöön liittyvät haasteet ovat, valitettavasti, ainaista arkipäivää ja väistämättä silloin tällöin kohdalle sattuvat aikataulujen venymiset on vain pyrittävä ottamaan tavalla tai toisella vastaan. Johnny Spence sekä Andres Roots Roundabout), Järvenpään Puistoblues (John Fogerty, Los Lonely Boys, Eli "Paperboy" Reed ym.), Pieksämäen Savonsolmu Beach & Blues Party (Tim Lothar, Papa George & Alan Glen ym.), Imatra Big Band Festival (Macy Gray ym.), Rauma Blues (Lou Ann Barton, North Mississippi Allstars, Rev. Kaavi Blues ja Leppävirran Blues Picnic (molemmissa esiintyjinä mm. Toivomme kuitenkin, että lehden sisältö osoittautuu lopulta kaiken odotuksen väärtiksi. Hyviä ehdotuksia sopiviksi uusiksi galleriapaikoiksi otetaan siis kiinnostuksella vastaan! Mitä viihdyttävintä vuoden jatkoa BN:n sekä maailman parhaimman musiikin parissa ja vielä lopuksi, rakasta vastaavaa päätoimittajaamme mukaillen, muistakaahan sitten olla kiltisti siellä kevätlaitumilla! Pete Hoppula Huom: Finnish Blues Society ry:n jäsen! Mikäli haluat jatkossa tiedotteita yhdistyksen toiminnasta, julkaisuista, konserteista sekä muista valmisteilla olevista hankkeista myös sähköpostitse, ilmoita email-osoitteesi taloudenhoitajallemme: aarno.alen@saunalahti.fi Tässä numerossa avustivat: Petri Aarnio, Marko Aho, Aarno Alén, J-P Berg, Harri Haka, Hessu Heinonen, Jarmo Hoppula, J.M. Helsingin Flowfestivaaleilla (The Black Keys, Bobby Womack, Charles Bradley ym.), eikä unohtaa sovi myöskään esim. Myös BN 2/2012 saavuttaa lukijansa hivenen myöhemmin kuin olimme alunperin kaavailleet. John Wilkins ym.), Pori Blues (West Weston ym.) sekä Pori Jazz (Robert Randolph, Jools Holland, Bob Brozman ym.). 18 Bring back those doowops: The Platters............... 20 Keräilijän apuneuvot ................................................. 46 Jukka "Jumi" Pirhonen on poissa ............................ koko tilaajakantaamme (vain noin 5%), olivat äänensä antaneet joka tapauksessa ilahduttavan yksimielisiä arvioinneissaan: BN:n yleisilmeen koki parantuneen aiemmasta peräti 91% vastanneista, loput eivät nähneet tähänastisten muutosten sen kummemmin kohottaneen kuin heikentäneenkään lehden tasoa. 10 Mitch Laddie ............................................................... 49 European Blues Challenge 2012 ............................. Kesä-heinäkuulle Blues- ja juurimusiikin lehti www.bluesnews.fi 45. rates): 1/4 sivu mv (1/4 page b/w) 1/3 sivu mv (1/3 page b/w) 1/2 sivu mv (1/2 page b/w) 1/1 sivu mv (1/1 page b/w) 1/2 sivu väri (1/2 page col) 1/1 sivu väri (1/1 page col) 100 eur 130 eur 180 eur 290 eur 220 eur 350 eur BLUES NEWS ajoittuvan festivaalipiikin hienosäädöt ovat eri tahoilla jo loppusuoralla, ja tätä kirjoittaessa omat kansainvälisiä nimiä kuhisevat ohjelmistonsa ovat julkistaneet mm. Lisäksi kelpo kuultavaa on tarjolla mm. 22 Motown-kummajaiset, osa 2 .................................. Vaikka verkkokyselyn vastausinto jäikin melko alhaiseksi verrattuna esim. 21 Hal Singer .................................................................... 25 Sokea Sitruuna ja Kierosilmä Aprikoosi ............... Tilaukseen sisältyy 6 lehden sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Izquierdo, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Pokke Korhonen, Miranda Lindqvist, Tapani Luotola, Riku Metelinen, Pertti Ñurmi, Hannu Nyberg, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Ville Pirinen, Juhani Ritvanen, Jussi Ronkainen, Olavi Rytkönen, Pirjo Salminen, Jarmo Santavuori, Jukka Siimes, Erkki Sironen, Marko Suutarla, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies Etukansi: European Blues Challenge -voittaja Rita Engedalen Berliinissä, Saksassa maaliskuussa 2012 © Roald Jungård Layout: Piia Leino Painopaikka: Lönnberg Paino Oy, Helsinki Sisällysluettelo Joe Louis Walker ...........................................................4 Julian Sas ........................................................................7 Rick Estrin ..................................................................... Erityisen suurella mielihyvällä on BN:n toimitussihteeristön keskuudessa lueskeltu viimeaikaisia lukijapalautteita koskien lehtemme hiljattain jalostunutta ulkonäköä. 36 Kuusikielisen kuritusta, osa 4 .................................. 32 The Fame Studios Story ............................................ 40 BN lukee kirjallisuutta ............................................... 31 Hipbone Slim & The Knee Tremblers ...................... 52 BN käy keikoilla ........................................................... Uudistunutta etukantta koskenut täsmäkysymys tuotti puolestaan tykkäysprosentiksi niin ikään mainion lukeman 88. 38 Yhä jytisee, osa 20 ..................................................... 17 Elävää Mississippin Bluesia, osa 3 .......................... Ilmoitushinnat (ad. Kallio) ...... Rock'n'roll-sektorin todellinen konkarifestivaali, Sastamalan hotelli Ellivuoressa juhannuspyhinä järjestettävä 90. Pääsääntöisesti plussamerkkisten viestien sanomaa ovat vahvistaneet entisestään myös irtonumeromyynnin selkeää kasvua osoittavat tilastotiedot, samoin aiheesta helmi-maaliskuussa järjestetyn nettipohjaisen pikagallupin tulokset. 43 Louisiana Red in memoriam .................................. Pirinen J. Teiltä, hyvät lukijat, toivomme tietenkin yhä uusia kommentteja ja kehittämisehdotuksia, joita voi lähettää vaikkapa tämän sivun vasemmasta laidasta löytyviin päätoimittajan ja/ tai toimituspäällikön sähköpostiosoitteisiin. 56 Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. 15 Savon superviikonloppu........................................... 54 CD-tutkailut ................................................................ Kuten hyvin tiedetään, on loppukevät poikkeuksellisen kiireistä aikaa ylipäätään musiikkialan yhdistyksille ja toimijoille. Huhtikuussa 2012 Blues Newsin kevätnumeron viimeistelysessioista suoriuduttiin tällä kertaa tavanomaistakin hektisimmissä tunnelmissa, kesken samanaikaisesti käynnissä olleiden Stompin' at the Savoy -festivaalin sekä Helsingin Musiikkitalon seinämiä läpi huhtikuun koristaneen bluesvalokuvanäyttelyn valmistelujen. Edelleen 76% vastaajista mielsi BN:n luettavuuden ja selkeyden petraantuneen tehtyjen palstarakenne- ja fonttimuutosten seurauksena. Kiireentäyteinen sesonkikausi on toisin sanoen juurimusiikkiväelle jälleen luvassa ja hyvä niin! FBS:n omiin taannoisiin suurponnistuksiin palataan vielä tarkemmin BN:n kesäkuussa ilmestyvässä numerossa, kuten tottakai myös yhdistyksen tuleviin hankkeisiin. Rock'n'Roll Jamboree sisältää sekin valikoituja herkkuja myös blues- ja rhythm'n'blues-orientoituneille keskikesän juhlijoille (Gizzelle, Space Cadets ym.). 2012: N:o 1/12: vko 08 N:o 3/12: vko 25 N:o 5/12: vko 43 N:o 2/12: vko 18 N:o 4/12: vko 35 N:o 6/12: vko 51 -3- 2 - 2012 ·
Suomessakin yhtye nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1987. Joe Louis on juuri julkaissut Alligator-debyyttinsä Hellfire ja on siis palannut parrasvaloihin. Joe Louis vaikutti pitkään myös paikallisessa gospelyhtyeessä Spiritual Corinthians Gospel Quartetissa. Kyllä, ja hyviä sellaisia. Olen levyttänyt 16-vuotiaasta vuodesta 1966 alkaen, monien muusikoiden kanssa. Kukaan ei voi 20 vuoden kuluttua tietää kaikkea mitä taustalla tapahtui, vain lopputulos jää nähtäville ja kuultaville. 26 vuoden aikana on syntynyt 22 levyä ja tuhansia keikkoja. J. Olen aina sanonut, että jos 20 vuoden kuluttua joku pistää kymmenen blueslevyä soimaan, ihmiset tunnistavat heti niiden joukosta minun levyni. Meillä oli agentti Suomessa, joten soitimme täällä melko usein 1980-luvulla. Malonen, Willie Dixonin, Steve Millerin, Earl Hookerin, Muddy Watersin ja Michael Bloomfieldin sekä paikallisten kykyjen seurassa taidot karttuivat. Tsekkailin instrumentteja samalla tavalla kuin muut tsekkailivat kirjoja kirjastossa. Minä olen oppinut hyväksymään itseni studiossa sellaisena kuin olen. Olet tehnyt enemmän levyjä kuin useimmat bluesmuusikot, melkein yhden vuodessa. Mutta tunteet voivat välittyä ja siitä minä pidän. Hän sai myös oppia niin soiton hienouksista, tarinoiden kerronnasta kuin bluesmiesten elämästä. KARI KEMPAS Onko sinulla aiempia kokemuksia Suomessa esiintymisestä. Minun ei tarvinnut matkia kenenkään kitaransoittoa tai kuulostaa keneltäkään muulta. vuoden -97 Great Guitars -levyllä, jossa hänellä on seuranaan mm. Haluan vain ihmisten kuulevan musiikkiani, tavoittaa ihmiset musiikillani. Serkkuni tienasivat 10 dollaria kukin jokaisesta keikastaan. San Franciscon alueella kasvanut Joe Louis pääsi jo teini-iässä soittamaan monien legendojen kanssa 60-luvun suosituilla klubeilla. Äitini ja isäni ottivat musiikin mukaansa muuttaessaan Arkansasista, Mississippistä. Kaikki neljä serkkuani soittivat jotain instrumenttia, ja minulle tuli tavaksi mennä katsomaan, kun he soittivat. Olin perheen nuorin lapsi ja minulla oli tapana kuunnella kaikenlaista musiikkia. Isälläni oli tapana aina soittaa bluesia ja äitini soitti aina blueslevyjä. Millainen musiikillinen tausta sinulla on. Pidän äänitysprojekteista ja teen levyjä mielelläni. Ja ajattelin, että tästä minä pidän; tällähän ansaitsee rahaa ja saa vielä tyttöjäkin. Se, että pistää oman itsensä ja sielunsa likoon ja tavoittaa sillä jonkun toisen ihmisen, on loppujen lopuksi tärkeintä. Se oli minun oma pikku juttuni. Muun muassa Fillmore West- ja Matrix-klubit toimivat nuoren kyvyn opiskelupaikkoina. En ole soittanut levyn kappaleita pitkään aikaan. Tämä haastattelu tehtiin Rauma Blues -festivaalin lehdistötilaisuuden yhteydessä vuonna 2007. Oma ura käynnistyi vuonna 1986 Hightone-levymerkin Cold Is The Night -levyllä oman Bosstalkersyhtyeen kanssa. Joten yritän pitää pintani, kun on kyse omasta musiikistani. Pohjoismaissa. He treenasivat kellarissa ja ensimmäisen kerran kun menin kuuntelemaan heidän harjoitteluaan, en ollut päästä portaita alas. Bluesin soittaminen sujui luonnostaan. Kuinka päädyit valitsemaan bluesin. Minä en halua olla täydellinen. Olet tehnyt paljon erilaisia levyjä, monenlaisia projekteja? · 2 - 2012 -4- Lucerne Blues Festival 12.11.2011 © Pertti Ñurmi. Bonnie Raitt, Buddy Guy, Taj Mahal, Gatemouth Brown, Otis Rush, Scotty Moore, Robert Junior Lockwood, Matt (Guitar) Murphy, Steve Cropper sekä Ike Turner. Grammy- ja muut palkinnot omista ja yhteislevyistä eri bluesmiesten kanssa ovat nekin nostaneet Joe Louisin arvostusta. Willie Dixon sanoi minulle kerran, että on parempi olla huono versio omasta itsestään kuin hyvä versio jostain muusta ihmisestä. Kokeilin kaikkea mistä vain ääni lähtee; haitaria, viulua, huuliharppua, bassokitaraa ja vähän pianoakin. Luulenpa, että blues valitsi minut. Monet ihmiset tuskailevat pyrkiessään täydellisyyteen. Kun olin 12-vuotias, äitini muutti San Franciscon maineikkaalle Fillmoren alueelle. Ihmiset eivät tiedä, mitä kaikkea toinen joutuu käymään läpi ja kokemaan joskus he eivät tiedä edes miltä toinen näyttää. Se toi mieleen hyviä muistoja ajoilta, jolloin kiersin kolme kertaa vuodessa Skandinaviassa, usein Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Sain juuri valokuvan Suomen keikalta 20 vuoden takaa. Siitä alkoivat kiertueet mm. Sen julkaisemisesta on jo 22 vuotta ja se on varhaisin omissa nimissäni ilmestynyt äänite. Hän on toiminut myös tuottajana lukemattomilla julkaisuilla, mm. Ne olivat tungokseen asti täynnä ihmisiä, jotka olivat siellä kuuntele- massa 90 prosenttia heistä oli tyttöjä. Legendojen, esimerkiksi John Lee Hookerin, J. Sain juuri tietää vuonna 1967 tekemästäni levystä ja olen utelias kuulemaan, miltä se kuulostaa. Miten se on onnistunut? Olen ajatellut sen niin, että niin kauan kuin elämme maan päällä, haluan jättää itsestäni jälkipolville jotain ainutlaatuista. Kaikki serkkuni asuivat siellä ja tapasin heidät vasta sinne muutettuamme. Monelle muulle ne ovat tuskaa. Soitatko vielä kappaleita aivan ensimmäiseltä levyltäsi. JOE LOUIS WALKER J Bluesin tuottelias kameleontti oe Louis Walker on erilainen bluesmies. Kaikista veljistäni, siskoistani, serkuistani juuri minä ainoana pidin bluesista ja blues piti minusta
Pidän North Mississippi Allstarsista, kaikista Burnsiden pojista sekä Brooksin veljeksistä, Lonnie Brooksin pojista Ronnie ja Wayne Baker Brooksista. Olisi hienoa tehdä levy jazzmuusikoiden ja erityisesti Ernie Wattsin kanssa. Mielestäni liika slidekitaran käyttö vie siitä tehon. Oletko soittanut kappaletta nimeltä Preacher And The President. Pidän Johnny Winterin tyylistä ja se sopii hänelle. Sekoitatko erilaisia musiikkityylejä, gospelia, bluesia ym. Olen esittänyt sen yhden ainoa kerran yksin. Jotkut soulryhmät kuten The Temptations tai The Spinners ovat pohjimmiltaan gospelryhmiä. Minusta on mukava kokeilla erilaisia asioita ja tyylejä. Studiosessiossa mukana olivat samat muusikot, jotka soittavat Aretha Franklinin Respectillä ja Wilson Pickettin Funky Broadwayllä ja monessa sessiossa Duane Allmanin kanssa. David Ruffin oli loistava gospel-laulaja, vaikka hän ei gospelia levyttänytkään. Kappaleissasi on myös gospel- ja soulvaikutteita. Kertoisitko jotakin työstäsi tuottajana. Hän oli hyvin fiksu muusikkojen muusikko kuten meillä on tapana sanoa. Pidän vaihtelusta. Millaisen bändin kanssa viihdyt parhaiten lavalla. Hän keskeytti kerran yhdenkin kappaleen äänittämisen ja sanoi minulle, etten tee mitään niin kuin hän oli pyytänyt. Häntä oli pakko kuunnella todella tarkasti. Hän oli mukana minun levylläni ja minä olin hänen levyllään. Kyllä, pidän gospelmusiikista. Kenestä nuoremman polven bluesmuusikoista pidät. Ne kaverit ovat tehneet yhdessä töitä vuosikausia niin, ettei heidän tarvitse enää edes puhua keskenään. Gospel-musiikin olemus on hyvin antaumuksellinen, esiintyjä omistautuu sille. Millaisesta gospelista pidät. Hän soittaa aina samalla tavalla ja jokaisella kerralla se kolahtaa samalla tavalla. Pidän koko Eddie Taylorin ja koko Bellin perheen muusikoista, Carey Bellin pojista Lurrie ja Steve Bellistä. Hänen soittonsa tuo joskus mieleen Miles Davisin. Yritän pitää ajatukseni kiinni siinä mitä teen. Olen tuottanut useita Otis Grandin Englannissa tekemiä levyjä, ja autoin Kevin Brownin levyllä vähän. Se on ainutlaatuista, koska on erilaista laulaa Jumalalle verrattuna esimerkiksi siihen kun laulaa naiselleen. keskenään. Mitä ajattelet soittaessasi. Olen soittanut duettoja myös huuliharpun kanssa. Toivon, että olisin tavannut Elmore Jamesin. Minä en pysty siihen ja yritän pitäytyä traditionaalimmassa tekniikassa. Minulla on ollut kaksi, kolme puhallinta, kaksi kitaraa, koskettimet, sooloja ja duettoja, esimerkiksi Alvin "Youngblood" Hartin kanssa. Olemme Ernien kanssa vanhoja ystäviä ja pidän hänen tavastaan soittaa saksofonia. Pidän Shemekia Copelandista, vaikka hän ei mikään kitaristi olekaan. Palasin kotiin Yhdysvaltoihin 18 kuukautta sitten ja aloitin taas uran rakentamisen siellä. Jotkut varmaan tietävätkin, että asuin Ranskassa kaksi vuotta, ja siellä piti kiirettä niin uran tekemisessä kuin yhteydenpidossa ja kulttuurivaihdossa algerialaisten, ranskalaisten ja afrikkalaisten muusikoiden kanssa. Se on tylsää. Hän soitti 12-kielistä kitaraa, ragtimeä, polkkaa, mitä tahansa musiikkia. Se on minun tyylini. Kuuntelen Mississippi Fred McDowellia, jonka tunsin ja joka opetti minua, Mike Bloomfieldia, joka myös opetti minua, ja Earl Hookeria, jolta opin paljon. Näitähän on aikamoinen joukko. Pidän kokoonpanoista, joissa on useampi, neljä tai viisi solistia, sekä neljä tai viisi taustalaulajaa niin, että pakkaa voidaan sekoittaa. Trumpetisti Wallace Roneyn näin usein kiertueella McCoy Tynerin ja muiden jazzmuusikoiden kanssa, koska sama toimisto hoiti kiertuebuukkauksemme. Levy on mielestäni aika onnistunut. Juma- lalle laulaminen on mielestäni innoittavaa ja dynaamisempaa. Pidän paikallisista gospelryhmistä, kuten vanhasta bändistäni The Corinthians ja Gospel Hummingbirds. Olen tehnyt levyn nimeltä Pasa Tiempo, joka on vähän jazz-pitoisempi. Joskus esiinnyn yksinkin. Hän oli hyvin vaikuttava. Jotkut soittavat sitä helvetin nopeasti ja ok, jos se toimii. En, se on yksi niistä kappaleista, jotka äänitin Muscle Shoals -studiolla Alabamassa ja joita en ole koskaan soittanut livenä. Yritän muistaa laulujen sanat, sävellajin ja huomioida bändin. Olen valmis kuuntelemaan ehdotuksia, tulivat ne sitten lapsiltani, tuottajalta tai joltain faniltani. Tämä on ensimmäinen pistäytymiseni Eurooppaan sen jälkeen, kun muu- Pressipöydän äärellä Raumalla, monille BN:n lukijoille tuttu valokuva kourassa © Pertti Ñurmi Rauma Blues 14.7.2007 © Pirjo Salminen -5- 2 - 2012 ·. Minulle slidekitara on Elmore James. En halua aina soittaa samoja kappaleita samalla tavalla. Otis Reddingillä oli myös gospelääni. Pidän perinteisestä gospel-laulusta, kvarteteista, Soul Stirrersistä, Highway QC'sista, Mighty Clouds of Joysta. Olet levyttänyt myös James Cottonin kanssa, eikö niin? Olen levyttänyt paljon Cottonin kanssa. Robert Lockwood Jr:n kanssa levyn tekeminen oli erityistä, koska hän oli hyvin tarkka. Saimme Grammy-palkinnon hänen Vervelle tekemästään Deep In The Blues -albumista. Heillä on oma soundinsa ja he ovat loistavia muusikoita. Tein sen, koska eräs tuottaja sanoi voivansa kuvitella minun soittavan jazzahtavampaa bluesia ja lupasin kokeilla sitä. Se onnistui, koska Cotton on elävä tietosanakirja, joka tuntee joka ainoan levytetyn blueskappaleen. Muu musiikki sallii sinun tekevän uraa. Sekoittelen kaikkea keskenään. Minusta on aina tuntunut, että levy on ainutlaatuinen, enkä olisi pystynyt tekemään sellaista ilman studion sessiomuusikoita. Näiden lisäksi olen tuottanut Little Charlie & The Nightcatsin, loistavan kanadalaisen yhtyeen Sidemenin, erään kalifornialaisen yhtyeen sekä yhden hienon huuliharpistin Big Bonesin albumit. Mutta opin paljon Robert Jr:lta, koska hän ei ollut vain bluesmuusikko. Viime aikoina tuottamiseen ei ole oikein ollut aikaa, koska minulla on ollut kiireitä oman urani kanssa. Sen tekeminen oli hauskaa, koska teimme koko pitkäsoiton kolmessa päivässä. Hän tiesi tarkkaan mitä hän halusi, ja jos ei onnistunut soittamaan hänen haluamallaan tavalla, hän kyllä kertoi sen. Slide on ainoa tapa kitaransoittotapa, jonka tarkoitus on kuulostaa ihmisääneltä, sen jatkeelta. Ketkä ovat suosikkejasi slidekitaran soittajista. Kun kuuntelee Muddy Watersin levyjä huomaa, että Muddy vain aloittaa soittamisen ja bändi tulla tupsahtaa mukaan
Muusikoiden ja ihmisten vertailu on vaikeaa. Muddy Waters, Carey Bell ja monet muut tulivat kylään ja soittamaan. Palkitsevinta laulujen tekemisessä on se, että joku tulee sanomaan, että on kokenut juuri samanlaisia tunteita, joita laulussa kuvataan. Mitä mieltä olet eurooppalaisista bluesmuusikoista verrattuina amerikkalaisiin. Kappale ei ole vain satunnaisia sanoja toisensa perään laulettuna niin nopeasti tai niin kovaa kuin mahdollista. Pyrin ilmaisemaan itseäni, kuvaamaan kokemuksiani ja sitä, mitä olen kuullut, jotakin mitä joku on sanonut tai tehnyt taikka asioita, joita olen nähnyt. Kuuntelen musiikkia eri tavalla. Blues on periaatteessa kotoisin Amerikasta, ja monet meistä ovat saaneet oppinsa ensikäden tietona. Haluaisin tehdä töitä nuoremman polven soittajien kanssa. Oletko paljon kiertueilla. Se oli oikeaa toveruutta. vuosi. Opin soittamaan kitaraa Muddy Watersilta, en hänen levyiltään, ja se kuuluu soitossani. Laulussa voi olla joku mieluisa tapahtuma tai jotain, mistä en pitänyt. Olisi mukava myös tehdä jotain Johnny Winterin kanssa. Kaikki, jotka tulivat soittamaan Länsirannikolle, tulivat Michaelin luo. Slideä käytän eri kitaroiden kanssa. Ihan totta keskiviikkona soitimme country & westerniä, torstaina saatoimme soittaa steelkitaraa, maanantaina tai tiistaina slide-kitaraa. Sen kuvaileminen on vaikeaa, mutta voi yrittää antaa siitä jonkinlaisen käsityksen. Tämä on tavoitteeni. Millaisia kitaroita sinulla on. Kun me amerikkalaiset soitamme bluesia, se on väistämättä erilaista. Siinä on joku pointti ja idea. Millaista oli työskennellä Michael Bloomfieldin kanssa. Vaihtaa tarinoita, kirjoittaa sanoituksia ja tehdä kappaleita. Sanon Les Paulia miesten kitaraksi sen painon vuoksi. Kun asuin Michaelin kanssa samassa talossa, oli jokainen päivä omistettu eri tyyppiselle musiikille. Ja olisin halunnut ehtiä työskennellä yhdessä jo edesmenneiden John Lee Hookerin ja Johnny "Guitar" Watsonin rinnalla. Se oli myös loistava tapa oppia. Kaipaan noita aikoja, koska se oli musiikissa elämistä living blues. Parhainta on, kun laulussa on jotain, joka tavoittaa jonkun jossakin ja joku voi sen kautta kokea samanlaisia tunteita kuin itse on kokenut. tin Ranskasta. Näin sen ainakin minun mielestäni pitää olla, ja näin vanhoilla blueslevyillä onkin. Tämä vuosi (2007) on paitsi Rauma Bluesin 28-vuotisjuhlavuosi niin myös tavallaan oman muusikonurani 28. Opin soittamaan slidekitaraa Mississippi Fred McDowellilta, en hänen levyiltään. Olen aina sanonut, ettei Michaeliin voinut suhtautua kevyesti. On kuin menisi syömään jonkun luo ja vertailisi sitten hänen keitoksiaan omiinsa. Minulla on musta Les Paul, jota kutsun pääkitarakseni. Bluesmusiikki kiinnosti mustaa yleisöä nimenomaan sanoitusten, tarinoiden vuoksi. Hän oli amerikka- laisen musiikin jättiläinen, ja hän tiesi paljon amerikkalaisesta musiikista, bluesista, stride pianosta, steel-kitarasta, country & westernistä. Kuvailisitko, miten teet omat kappaleesi. Joe Louis Walker -albumit: Cold Is The Night (Hightone, 1986) The Gift (Hightone, 1988) Blue Soul (Hightone, 1989) Live At Slim's Volume 1 (Hightone, 1991) Live At Slim's Volume 2 (Hightone, 1992) Blues Survivor (Polydor/PolyGram, 1993) J.L.W. Kuka tahansa osaa soittaa Stratocasteria. Sitä on nykyään yhä vähemmän ja vähemmän. Sitähän nuo vanhemman polven muusikot tekivät; he soittivat paljon yhdessä, he soittivat kotibileissä. No, jossain määrin varmaan myös kitaransoitto, vanhat kitarat, vahvistimet ja hienot vaatteet varmaan houkuttivat, mutta pääasiassa kuitenkin kappaleiden lyriikat. Hän oli samanlainen raskaan sarjan persoona kuin Taj Mahal. Kappale ei ole minulle kaksi nopeaa kitarasoolo-osaa ja kaksi muuta osaa, vaan siinä on alku, keskiosa ja loppu. Blues Cruise antaa vähän samaan tapaan mahdollisuuden olla ja soittaa yhdessä viiden, kuuden päivän ajan. Siellä kuulee sellaisten muusikoiden soittavan yhdessä, joita ei tavallisesti näe lavalla samanaikaisesti. Olemme myös mukana Blues Cruise -risteilyillä. (Polydor/PolyGram, 1994) Blues Of The Month Club (Polydor/ PolyGram, 1995) Great Guitars (Polydor/PolyGram, 1997) Preacher And The President (Polydor/ PolyGram, 1998) Silvertone Blues (Polydor/PolyGram, 1999) In The Morning (Telarc, 2002) Pasa Tiempo (Evidence, 2002) Joe Louis Walker & Otis Grand: Guitar Brothers (JSP, 2002) She's My Money Maker (JSP, 2003) Ridin' High Live (Hightone, 2003) New Direction (Provogue, 2004) Playin' Dirty (JSP, 2006) Witness To The Blues (Stony Plain, 2008) Between A Rock And The BLues (Stony Plain, 2009) Live On The Legendary Rhythm & Blues Cruise (Stony Plain, 2010) Hellfire (Alligator, 2012) · 1 - 2012 -6Joe Louis Walker ja Henry Oden Rauma Bluesissa 14.7.2007 © Pirjo Salminen. Meillä kävi myös paljon vieraita. Kappale on kuin pieni kirja. Ne ovat mahtavia. Olemme mukana Montereyn bluesfestivaalilla ja San Franciscon bluesfestivaalilla, joka on Amerikan vanhin, minulla on muutama erikoiskeikka Jimmy McCracklinin ja Sugar Pie Desanton kanssa. Se on hienoa. Onko sellaisia muusikoita, joiden kanssa itse haluaisit vielä joskus tehdä töitä yhdessä. Kannattaa lähteä mukaan, jos siihen vain on tilaisuus. Olen hänen suuri faninsa
Peruste levyttämiseen on hyvin henkilökohtainen, olen aina pitänyt sen riffistä ja soinnuista. Mukana on monia erityylisiä kappaleita. Levy kuvastaa hyvin henkilökohtaista aikaa elämässäni. (nauraa). Tuo on kuultavissa levyltä... Se todella kuvaa aikaa elämässäni, jonka kävin läpi. Monet ihmiset ovat tunnistaneet itsensä sanoituksista ja saaneet voimaa musiikistani. Olin etsimässä lahjaa juurimusiikista pitävälle serkulleni, jonka kriteereinä oli vähemmän Thunderbirdsejä ja enemmän Thorogoodia tai varhaista ZZToppia. Minulla oli paljon ideoita, joista jotkut jäivät ja toiset hylättiin. Levylautasella viihtyivät tuolloin mm. Kaikista suurimmat väristykset nuorukaiselle antoi kuitenkin Rory Gallagher, jonka jälkeen ei ollut epäselvää, mitä hän tulevaisuudessa tekisi. Tuo seikka on suuri kohteliaisuus minulle laulujen kirjoittajana. Voidaan sanoa, että tämä on monipuolisin levyni. Kaikista suurimman vaikutuksen häneen kuitenkin teki Chuck Berryn kitara. Näihin aikoihin, pakkaslukemien hipoessa huippuaan, keskustelimme Julianin kanssa hänen uudesta levystään sekä suhteestaan musiikkiin, kiertue-elämään ja soittamiseen. Musiikki on nyt avoimempaa ja monessa kohtaa ilmavampaa. Olen siitä hyvin ylpeä ja pidän sitä tähänastisista parhaana levynäni. Ymmärrän, pidän itsekin kappaleen riffistä. Seuraavana päivänä levytimme nopeita kappaleita. Päällimmäinen syy oli kuitenkin kappaleen sanoitus. Julian Sas perusti oman bändin ja lopetti koulunkäynnin. Kiitokset sinulle, Rory. Ensimmäinen syy oli se, että keikkoja alkoi olla sen verran paljon, että ne häiritsivät opintoja. Olen aikaisemmin levyttänyt kolme lainakappaletta, ne olivat debyyttialbumillani "Where Will It End!?" 15 vuotta sitten. Levy on enemmän rock kuin edeltäjänsä, mutta blues on läsnä läpi koko julkaisun. 13-vuotiaana Julian kuuli ensi kerran Muddy Watersia ja silloin hänestä tuntui, että tuo on sitä musiikkia, jota hän haluaisi esittää. JULIAN SAS Hollannin lahja bluesmaailmalle Y ksi parhaista nykykitaristeista juurimusiikin saralla on ehdottomasti hollantilainen Julian Sas, jonka musiikkiin tutustuin joskus vuosituhannen taitteessa. Käytin levyn kappaleiden kirjoittamiseen paljon aikaa. Luulen, että tällä kertaa levyn äänimaailma on hiukan aikaisempaa raskaampi, mutta myös avoimempi, olematta silti liian kaupallinen. Kuinka saavutitte ne. "Shadow Play" on aivan veret seisauttava. Kaverit istuvat kotona ja odottavat innokkaina saadakseen kuulla mitä olen saanut aikaan... Minun täytyy sanoa, että yhtenä päivänä keskityimme pelkästään hitaisiin kappaleisiin, vain tunnelman takia. Esimerkiksi "Shadow Play" sekä "Highway 61" levytettiin samana päivänä, jotta saisimme taltioitua kaiken sen energian, intensiivisyyden ja voiman. Tuon prosessin toteutan aina yksin. Honey Aaltosen pienoisesta "painostuksesta" johtuen päädyin Julian Sasin "For The Lost And Found" -levyyn. Olen samaa mieltä kanssasi, uusin levysi on loistava. Olen kuullut muutamien muidenkin työstävän levyjä samalla metodilla. Julian Sasin tuorein albumi "Bound To Roll" ilmestyi helmikuussa. Levyistäsi "Resurrection" ja "A Light In The Dark" ovat olleet aina suosikkejani, kun verrataan näitä uuteen levyysi, niin teitkö tällä kertaa jotain toisella tavalla. Minua usein pyydetään soittamaan Rory Gallagherin materiaalia ja monesti myös teen niin, koska hän on kaikkien aikojen sankarini. Muutamia vuosia myöhemmin Julian monien teini-ikäisten tavoin sai hevikärpäsen pureman. Jotta kaikki toimisi kunnolla, teimme töitä kahden kappaleen päivävauhdilla, jolloin on riittävästi aikaa työstää esitystä, kunnes kaikki ovat lopputulokseen tyytyväisiä. Mi- -7- 2 - 2012 ·. Normaalisti monet kitaristit valitsevat kappaleita riffien mukaan. Meno oli nuoren miehen mielestä varsin hurjaa. Se lävähti heti allekirjoittaneeseen kuin jänis moottoripyöräilijän kypärään, eikä lahjan saajakaan pettynyt ollut. Kyseessä oli Ibanez Les Paul -kopio, jolla alkoi sitten harjoitella soittamista. Uudella levylläsi on paljon erilaisia tyylejä. joten kaikki selviää sieltä. Soitimme jokaisesta kappaleesta pari ottoa ja tietenkin livenä. Mielestäni "Shadow Playssä" on aina olleet hyvät sanat. Sinulta ilmestyi juuri uusi albumi "Bound To Roll", kertoisitko siitä hiukan. Niin, mukana on myös kolme lainakappaletta (naurua). Et kovinkaan usein levytä lainamateriaalia... Kun tunnelma on kohdallaan, minun on helppoa viimeistellä teokseni. RIKU METELINEN © John Hurd Julian Sasin musiikkiharrastus alkoi jo kuuden vuoden ikäisenä hänen nähtyään Toronton rock'n'roll-festivaalilta taltioidun konsertin, jossa mukana olivat mm. Voidaan kai sanoa sen olevan omaelämäkerrallinen kaikin puolin. Miksasimme levyn tällä kertaa hiukan yksikertaisemmin. Motörheadin ja AC/DC:n tapaisten bändien tuotannot. Jerry Lee Lewis ja Chuck Berry. DVD:llä "Live At Cork" Gallagher soittaa siitä todella hurjan version. Noihin aikoihin hän sai ensimmäisen oikean kitaran. Kaikki on hyvin henkilökohtaista. Kuinka päädyit siihen. Levyn tarina löytyy kansilehdestä... Toinen syy oli se, ettei ura historian opettajana tuntunut pidemmän päälle houkuttelevalta. Kitaristina voin soittaa sooloja ja erilaisia kitarakuvioita myöhemmässä vaihees- sa, mutta laulun kirjoittajana jokainen kappale on tärkeä. Tällä kertaa minä valitsin sanoituksen mukaan
Omistatko sinä yhtä monta. Mielestäni hän oli yksi parhaista muiden joukossa, kuten Jimi Hendrix, Jeff Beck jne. Mielestäni Rory Gallagher on yksi parhaista kitaristeista kautta aikain, mitä pidät hänestä. "Million Miles Away" kuului settiimme, kun olimme kiertueella Irlannissa, koska siellä ollessamme kappale heräsi uuteen eloon. Historia... siis kaikkea hyvää musiikkia, jota on mukava soittaa. He saavat minut hämmästymään ilta toisensa jälkeen. ne ovat uskottavia tai oikeastaan ne ovat rehellisiä. Derek Trucks ehdottomasti, sillä hän on mielestäni kaikkein mielenkiintoisin nykykitaristeista. Riippumatta siitä menikö kaikki suunnitelmien mukaan vai ei, hän teki aina parhaansa. Minulla on 39 kitaraa. Livenä soittaminen on se juttu. Minun on hyvin vaikea sanoa... Ilmeisesti pidät liveesiintymisestä. Jos yrittäisin kopioida jotakin niin hukkaisin punaisen langan nopeasti ja lisäisin sinne jotain omaa. Entäpä mikä niistä on lempikitarasi ja miksi. Minulle Rory on kaikista suurin, niin hyvinä kuin myös huonoina iltoina hän antoi aina kaikkensa. Rakastan niitä kaikkia. Tuo samainen tunnetila, joka saa minut tuntemaan, että ymmärrän häntä sydämessäni, musiikillisesti... He ovat todella lahjakkaita muusikoita, ja olisi mukavaa jammailla heidän kanssaan. Toinen mainitsemisen arvoinen kitara on vanha National Duolion vuodelta 1932. Jätä huolesi valtatielle, se on musiikillinen parantuminen (naurua). Mitä teetkin, sinun täytyy olla rehellinen ja soittaa suoraan sielusta. Näin hänet 16-vuotiaana ja hän näytti minulle sen, mitä voisin elämälläni tehdä. Katson myös paljon brittikomediaa kuten Monty Python ja Blackadder. ja tietysti ensimmäinen kitarani; Ibanez Les Paul -kopio vuodelta 1973. Olen myös brittikomedian ystävä, Blackadderboksin olen katsonut useita kertoja. Burnside, Larry Garner, Louisiana Red, muutamia mainitakseni. Gerry McAvoy ja Brendan O'Neill eli Rory Gallagherin rytmiryh- mä, Walter Trout, R.L. Minä soitan myös samalla tavalla ja juuri se tekee minusta Rory-fanin. No nyt pistit aika pahan... En tiedä, minulla on ollut niin monia hienoja kokemuksia. Kuten muistat, minusta piti tulla historian opettaja ja päädyinkin opettamaan bluesia ja boogieta ympäri maailman... Luulen kirjoittaneeni yli 100 laulua vuosien saatossa. Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Ei oikeastaan. joten minulle Rory on The Man! Onko sinulla suunnitelmissa levyttää tulevaisuudessa lisää Rory Gallagherin materiaalia, kuten esimerkiksi "Million Miles Away" tai "Follow Me". "Moving To Survive" on yksi minun suosikeistani. Dylanin sanoitus kertoo kaiken sen, minkä olet kokenut ja mistä haluat päästä eroon. Minulla on niin paljon hyviä kappaleita. Kappaleesta on kehittynyt livenä 15 minuutin jami. Onko sinulla muista kiinnostuksen kohteita kuin musiikki. Jos nyt pitäisi valita vain yksi, niin ehkä se on "Blues For J". Molemmat ovat aivan loistavia muusikoita, olen todella mielissäni saadessani soittaa heidän kanssaan. "Blues For J" (levyltä "For The Lost And Found"),... Kuuntelen paljon jazzia, kuten John Coltranea ja Gil Evansia. Niistä tulee meidän kuuloisia kappaleita. Se oli fantastisen kuuloista. Noiden lisäksi minulla on Martineja, Guild, Gretsch, Gibsoneita sekä Fendereitä... Kuka on mielenkiintoisin muusikko, jonka kanssa olet soittanut. He ovat kaikki olleet hienoja muusikoita ja ihmisiä. Nuo keikat olivat uskomattomia ja kaikki erilaisia kohokohtia omalla tavallaan. Tavoitteeni on ainoastaan tulla paremmaksi kitaristiksi... Voisin soittaa bluesia, jazzia tai rockia, mennä vain lavalle ja soittaa sitä miettimättä turhia, toimiiko se tai olisiko minusta muusikon uralle. toinen maailmansota, elokuvat, pääosin ranskalaiset ja saksalaiset elokuvat. (naurua). Minulla olisi heiltä paljon opittavaa tullakseni paremmaksi kitaristiksi. Millaista musiikkia kuuntelet nykyään. He eivät soita koskaan samalla tavalla, heidän kanssaan on mielenkiintoista soittaa. (miettii), olkoon se sitten "Blues For J". Sinun pitäisi päästä näkemään meidän harjoituksiamme, joskus tulemme ihan hulluiksi versioidessamme Chuck Berryä, Led Zeppeliniä, Little Featia tai Albert Kingiä... Komppi ja soinnut ovat tietenkin alkuperäiset, mutta sovituksessa etenemme © Ben Kleyn · 2 - 2012 -8-. He kaikki olivat hyvin nuoria, lahjakkaita ja tyyliltään yksilöllisiä. Oli mielenkiintoista nähdä kappaleen nousevan uusiin ulottuvuuksiin... Tuo on totta, heillä kaikilla oli oma tunnistettava tyylinsä. Heidän kertomansa tarinat ovat totta... Sitten Allman Brothers Band & Family. Siis soittaa vain musiikkia tunteella. Mutta palataanpa takaisin aiheeseen, mikäli joskus levytän lisää Roryn kappaleita, niin niiden täytyy sopia kokonaisuuteen. Se on käsintehty Patrick Koopman Stratocaster, jossa on käännetty kaula. niin täytyy sanoa, että rytmiryhmäni eli Rob (Heijne rummut) ja Tenny (Tahamata basso). Pidin "Shadow Playstä" ja siksi levytin sen. Kaikkein mielenkiintoisin muusikko... Pitäydyitkö noiden cover-versioiden kanssa alkuperäisessä sovituksessa. Van Halenin uusi levy on soinut ahkeraan ja Bo Carter & The Mississippi Sheiks sekä Texas Alexander. Kuuntelen paljon syvän etelän delta bluesia, mutta myös paljon muuta erityylistä musiikkia. Kappale kertoo huumeiden käytöstä. Minä en kiellettyjä lisäaineita käytä, mutta kappaleen riffi on sanoinkuvaamattoman hieno. Entä levyn kaksi muuta coveria "Highway 61 Revisited" ja "30 Days In The Hole". Olin Gov't Mulen kanssa keikalla ja he soittivat siitä varsin alkuvoimaisen version. enemmän tunnepohjalta. "30 Days" on sitten kitaristin kappale, jossa kaikki lähtee siitä riffistä. "Highway 61" on luonnollisesti tribuutti Johnny Winterille. Samasta syystä pidän vanhoista delta blues -soittajista. Versiomme on yhdistelmä kahdesta hyvästä, siitä on tullut parin viimeisen viikon aikana suuri yleisön suosikki keikoilla. Se edustaa Irlantia minulle. Olen aina ollut Humble Pie/Steve Marriot -fani. Nautin saadessani olla lavalla vahvistimien kanssa ja soittaa ilman rajoja sekä antaa musiikin viedä. Voisinko valita kolme levyä. Mikä on omasta katalogistasi mieluisin kappale soittaa. Olet kiertueella paljon. Pyrimme kuitenkin kunnioittamaan alkuperäistä. elän sitä varten. Elämä on mielenkiintoista eikö vain.... Jos sinun pitäisi valita levy mukaasi autiolle saarelle, mikä se olisi. Yksi olisi Rory Gallagherin... © Ben Kleyn nusta on tärkeää, että luot oman bluesisi, kirjoitat omista kokemuksistasi. Koopman on hollantilainen customoija ja hyvä ystäväni. Joe Bonamassa sanoi vuonna 2009 omistavansa 123 kitaraa. Tällä kiertueella soitamme paljon uuden levyn materiaalia, ja niistä on tullut todellisia killereitä lavalla. Kyllä, pidän liveesiintymisestä. Hänen tekemänsä kitara soi kauniisti, se on yksinkertaisesti loistava soitin. Henkilökohtaisesti Rory oli minulle se, josta todella innostuin. Minä vain olen tuollainen. En äänitä covereita tyylillä 'levytetään tänään Roryn kappale...' Ei, laululla täytyy olla syvempi merkitys, sen täytyy sopia sille levylle ja siihen hetkeen. (miettii hetken) "Lookin For A Friend" (levyltä "Twilight Skies Of Life"), "Blues For The Lost And Found" (levyltä "For The Lost and Found") ja "Moving To Survive" (levyltä "Resurrection"). Olen sellainen kitaristi, joka ei pysty kopioimaan toisten tekemisiä
Aloituskappaleena on tuttu ja turvallinen perusrunttaus, jollaisia olemme saaneet kuulla Sasilta useita menneiden vuosien aikana. Olen valmis, voitte tiputtaa minut saarelle huomenna! Kiitokset haastattelusta, toivottavasti vastaukset olivat riittävän täysipainoisia. Julian Sasin liekki ei ole vuosien saatossa himmennyt ja kaikki se intensiivisyys, mikä hänellä on debyyttialbumista lähtien ollut, on yhä tallessa. Kappale on Johnny Winterin ohjelmistosta blokattu, kuten hyvin muistamme, ja hänen versiotaan kunnioitetaan sortumatta kuitenkaan turhaan kopiointiin. Tämä levy osoittaa sen, ettei mikään ole vuosien saatossa muuttunut, paitsi ehkä tuuman verran paremmaksi. Sasin kirjoittamista kappaleista välittyy paitsi soitannollinen, myös sävellyksellinen kunnianhimo. Tämä kappale on todiste juuri siitä. Toivottavasti tapaamme pian ja lopuksi vielä terveisiä suomalaisille faneille sinne lumen ja pakkasen keskelle. usein jopa loistaviakin, niin tällä kertaa on rimaa nostettu reilusti ylöspäin. Fleetwood Mac -tyylinen hidas "How Could I've Been So Blind" on sydäntä särkevän kaunis. Huteja ei ole tähän rehtiin ja reiluun levyyn mahtunut. Herra on palannut uuden ja uljaan levyn myötä todistaen, että hän on edelleen se väsymätön boogiejyrä, sinisten sävelien suurlähettiläs, johon olemme tottuneet. Se on harvinainen taito sinänsä. Julian Sas -albumit: Where Will It End!. Ensimmäinen arvaus meni oikein, mutta toisena olisi Allman Brothersin levy. Mikäli avaus ei jollekin vielä kolahda, niin kakkosraita, tiukkaa wah-wah-kitarointia sisältävä "Mercy", tekee sen. Harvinaisempaa herkkua edustaa slidekitaroitu nimikappale, joka on sen verran kovan luokan rutistus, että se saa metrin pätkän ratakiskoakin taipumaan. Se ei alussa minua miellyttänyt, mutta olen alkanut pitää siitä kerta toisensa jälkeen aina vain enemmän. Lisää slideherkkua tarjoilee Dylanin "Highway 61". Sas pystyy puskemaan jään läpi niin halutessaan. Hän kuitenkin tietää myös, että aina niin ei tarvitse tehdä. Versio on alkuperäistä kunnioittava, ja se esitetään vastaavanlaisella intensiteetillä, energialla ja tunteella läpi kuin Gallagher aikoinaan sen soitti. Helppo juttu, se on varmaan "Live At The Fillmore East"! Kyllä ja kolmas valintani olisi Jimi Hendrixin "Band Of Gypsies". Voisin kehua Sasin versiota vaikka auringonnousuun asti, mutta tyydyn vain sanomaan lyhyesti ja ytimekkäästi, että versio on todella loistava. (Dureco/CoraZong, 1996) A Smile To My Soul (Dureco/CoraZong, 1997) Live (Dureco/CoraZong, 1998) For The Lost And Found (CoraZong, 2000) Spirits On The Rise (CoraZong, 2000) Ragin' River (CoraZong, 2002) DeLIVEred (CoraZong 2-CD, 2002) Light In The Dark (CoraZong, 2003) Twilight Skies Of Life (CoraZong, 2005) Dedicat10n (CoraZong 2-DVD + 2-CD, 2005) Resurrection (Provogue, 2007) Wandering Between Worlds (CoraZong, 2009) Bound To Roll (Cavalier, 2012) Bound To Roll (Cavalier CR 255606) (1) Life On The Line (2) Mercy (3) Bound To Roll (4) How Could I've Been So Blind (5) Shadow Play (6) Swamplands (7) 30 Days In The Hole (8) The Blues Won't Stay (9) Tear It Up (10) Burnin' Bridges (11) Ain't Backing Down (12) Highway 61 (13) Life On The Line (Radio Edit) Edellisestä Julian Sasin studiolevystä on vierähtänyt useita vuosia, ja jotkut ehkä uskoivat hänen iskukykynsä heikentyneen ratkaisevasti, vaan toisin kävi. Vaikka hän on aina tehnyt hyviä levyjä, -9- 1 - 2012 · © Ben Kleyn. Toisena on Johnny Winterin "Saints And Sinners"... Annas kun arvaan, "Irish Tour 74".... Joskus myös jää kannattaa sulattaa. Levyn kolmas lainaraita "30 Days" on varsin yllättävä valinta. Levyn ehdoton timantti on Rory Gallagherin kappale "Shadow Play". Mikä sitten tekee tässä levyssä suurimman vaikutuksen. Tietenkin se, että musiikillista intohimoa ei ole peitetty liiallisella tekniikalla tai kikkailulla. Uskoisin niin... Ilman sen suurempia kommervenkkeja se myös ylitetään mallikkaasti
Ja opin edelleen. Sinulla oli siis pitkä ura takanasi San Franciscossa ja Bay-alueella jo ennen Little Charlie & The Nightcats -yhtyeen aikoja. Seuraava haastattelu on tehty Chicago Blues -festivaalien yhteydessä kesällä 2011, hetkeä ennen artistin esiintymistä Alligatorin 40-vuotisjuhlissa. Se tunne iskee kovaa ja monella tavalla, myös vyön alle. · 2 - 2012 - 10 - © Alligator Records. Muistelen, että edellisen kerran tapasimme Suomessa vuonna 1988, kun ensimmäinen levysi All The Way Crazy oli juuri ilmestynyt. Se oli upea reissu. Rick Estrinin omissa kappaleissa on mukana perinne, loistava soittotekniikka sekä usein huumori. Näin myös Little Charlie & The Nightcats -yhtyeen Johnny Marsin kanssa Lontoossa 100 Clubilla vuonna 1989. Klubeja oli silloin paljon ja alueella oli monia mahtavia muusikoita. Siinä Oxford Streetin klubissa. En olekaan käynyt Suomessa tuon jälkeen, ja olisi mukava päästä sinne uudelleen. On hienoa olla täällä. Mikä sai sinut kiinnostumaan bluesmusiikista. Blueshistorian mestareilta oppinsa saanut Rick on myös itse arvostettu alan taitaja. Alun perin San Francisco Bayn alueelta kotoisin oleva bändi on kiertänyt maailmaa Alligator-yhtiön blues- ja rootshyväntuulenlähettiläinä 80-luvun puolivälistä saakka. Kyllä, opin paljon musiikista ja elämästä. STRIN RICK E ... Johnny asui Englannissa siihen aikaan, enkä ollut tavannut häntä vuosiin. Kyllä, aloitin San Franciscossa ja tapasin silloin Johnny Marsin, joka keikkaili niihin aikoihin kaupungissa. Opit varmaan paljon kokemustesi ansiosta. KARI KEMPAS On hienoa tavata sinut täällä Chicagossa. Olemme vanhoja ystäviä ja tutustuimme aikoinaan Länsirannikolla. Sen alueen musiikilla on rikas historia. Minulla oli tilaisuus jammailla ja esiintyä monien hienojen paikallisten ja vierailevien artistien kanssa. ja kattipesueen uudet yöjuoksut Rick Estrin, laulaja, huuliharpisti ja lauluntekijä on vaikuttanut yli 30 vuotta yhtyeessä Little Charlie & The Nightcats, joka esiintyy nykyään nimellä Rick Estrin & The Nightcats. Tunne siitä, että se on aitoa ja todellista
Kitaristi Milton Hopkins ja monet muut soittivat siellä. Olin silloin vain 1718-vuotias. Jos olisin pidempään kotona, tulisin hulluksi. Percy Mayfield on ehkä suosikkini. Travis Phillips oli loistava kitaristi. toim. Silloin en välittänyt, eikä kukaan häirinnyt minua. Hänellä oli tapana kuunnella tarkkaan ihmisiä ja yhtäkkiä hän saattoi sanoa, että tuossa on kappaleen aihe. En olisi silloin uskonut, että teemme joskus levyn. Hänen kanssaan oli erilaista. J. Tiedät paljon bluesista, huuliharpun soitosta ja Chicagosta. Kun kuulet Muddy Watersia, Jimmy Reediä, tiedät heti kenestä on kyse. Olen jo tottunut siihen. Hän rohkaisi minua myös osaltaan kun olin vähän vanhempi, kolmikymppinen ja soitin jo Little Charlien bändissä. Fillmore Slim kuului myös ystäviisi. Samana vuonna tein San Franciscossa J.J. Myöhemmin vanhempana ymmärsin, että hän tiesi mistä hän puhui. Koska uskoin kappaleen sopivan Troycelle, näytin sen myös Percylle ja lauloin sen "a capellana". (Filmore Slimistä on tulossa elokuva "Legend Of Fillmore Slim", pääosassa Snoopy Dog. Tällaisia asioita opin häneltä kappaleiden tekemisestä esimerkin kautta. Hän opetti minulle, miten olla esiintyvä artisti, viihdyttäjä. Mutta minulla ei ollut valmista suunnitelmaa siitä, mitä puhuisin, koska en ole opettaja. Oletko ollut mukana huuliharpistina muiden kuin jo mainitsemiesi muusikoiden levytyssessioissa. En oikeastaan. Mutta tein kappaleita ja sitten menin katsomaan juuri albumin julkaisseiden Troyce Keyn ja J. Hän oli minulle kuin isä. Olen tehnyt levyjä ja keikkakiertueita nyt jo 25 vuoden ajan. Miten idea siitä syntyi. Saan inspiraationi vanhoista levyistä. Pitää tehdä erilaisia kappaleita, jotta homma pysyy mielenkiintoisena. Kyllä, soitin huuliharppua sessioissa ja kirjoitin levylle kansitekstin. Teimme paljon keikkoja ja kiertueita yhdessä. Onko sinulla jotain suosikkikappaleita esimerkiksi 50-luvulta. toim. Ketkä ovat suosikkejasi kappaleiden tekijöinä kautta aikojen. Hän oli toinen "isähahmoni". Kyllä, jotkut sanovat, että klubit olivat silloin pahoja paikkoja, mutta luulenpa, että ne ovat nykyään huumeiden ja jengien vuoksi vaarallisempia. Olet tehnyt myös opetus-dvd:n Rick Estrin Reveals Secrets, Subtleties & Tricks Of The Blues Harmonica. Yritän kuulostaa omalta itseltäni, en keneltäkään muulta niin, että kun kuuntelet minua kerran, tunnistat minut seuraavallakin kerralla. Nyt pärjään hyvin uusien kaverien kanssa ja kitaristi Kid Anderson on loistava. Kävin juuri äsken juttelemassa Jimmy Reedin perheen kanssa Jimmy Reed's Societyn festivaalikojulla. Menin juttelemaan Troycen kanssa, koska minulla oli kappale, jonka ajattelin hänen haluavan levyttää. Voi olla, että teemme vielä joskus live-dvd:n sitä pitää ainakin vähän miettiä. Fillmore Slimiin törmäsin myös jo hyvin varhain. Olin mukana Fillmore Slimin äänitteillä, koska hän on minulle kuin isä ja auttoi minua ja olin muutama vuosi sitten mukana muutamalla kappaleella Kid Ramosin levyllä. Soitit ja ystävystyit myös Rodger Collinsin kanssa Länsirannikolla. Percy alkoi laulaa mukana kertosäkeessä, nauroi sitten ja sanoi, että kappale on hyvä. Soitit ja jammasit South ja West Siden klubeissa varhaisina Chicagon-vuosinasi, eikö niin. Olen edelleen koukussa vanhaan materiaaliin ja tyyleihin, vaikka varmaan nykyäänkin julkaistaan paljon hyvää musiikkia. Little Charlie Batyn jäätyä eläkkeelle kitaristiksi tuli Kid Anderson ja teitte pari vuotta sitten levyn Twisted nimellä Rick Estrin & The Nightcats. Sinulla on ollut oma tyylisi siitä asti kun ryhdyit levyttämään. Olit mukana Fillmore Slimin levyllä muutama vuosi sitten, eikö niin. On paljon loistavia biisintekijöitä, jotka ovat tehneet upeita kappaleita. Sittemmin olet levyttänyt Alligatorille ja kiertänyt ympäri maailmaa keikkailemassa Little Charlie & The Nightcatsin kanssa. Minulle on kunnia, että Bruce Iglauer pyysi meidät soittamaan tänne Chicagon Blues -festi- vaalille Alligatorin 40-vuotisjuhlaan. Kierrätte edelleen ympäri maailmaa, eikö niin. Opin musiikkibisneksestä paljon kuuntelemalla erityisesti Ray Shanklinia ja Cliff Goldsmithiä. Kävin kaikkialla West ja South Sidessa, enkä ollut uhka kenellekään. Kyllä, Rodger oli hieno mies. Sen jälkeen hän oli minulle aina ystävällinen ja rohkaisi minua. Teit Little Charlien kanssa töitä vuosikymmenien ajan. Asuit myös Chicagossa 1960-luvun loppupuolella. Hän ei tarinoinut musiikista vaan elämästä yleensä. Tulin Chicagoon suurin piirtein vuonna 1969 ja soitin monien, esimerkiksi Eddie Taylorin kanssa. huom.) Se oli hyvä aloitus! Se oli upeaa. Kyllä, se oli Rodger Collinsilta saamani rohkaisun ansiota. Hänellä ei ollut minun auttamiseen mitään erityistä syytä, minusta ei ollut hänelle mitään "hyötyä" hän vain halusi olla minulle ystävällinen. Se oli Johnny Littlejohnin ansiota. Miten päädyitte yhdessä studioon. Enimmäkseen olen kuitenkin tehnyt omia juttujani. Olin silloin parikymppinen ja hän kertoi minulle monta hauskaa tarinaa. Hän on mukana muutamalla Clifton Chenierin levyllä, mutta vain harvat tietävät hänet. Malonen keikkaa Eli's Mile High Clubille. Ja Johnny Littlejohnin, Johnny Youngin sekä vähän myös Muddy Watersin kanssa. Hän oli mahtava tyyppi ja aikamoinen persoona. Dvd:lle minulle ei ollut valmiina kuin nimi ja ajatus siitä, että mukana olisi jos mahdollista kauniita naisia. Hänellä oli tapana kirjoittaa asioita muistiin ja sitten hän perfektionistina hioi tekstiä täydellisyyteen asti. Hän oli aikoinaan todellinen lahjakkuus. Kyllä, yli 30 vuotta. Kappaleissasi on mukana huumoria. Ihmiset tuntuvat pitävän dvd:stä. Kävin klubeissa yleensä yksin, koska tunsin oloni silloin turvallisemmaksi ja tunsin paremmin olevani osa tapahtumia. Kyllä. Tapasin Fillmore Slimin samoihin aikoihin ja soitin bändissä Fillmoren ja Travis Phillipsin kanssa. Jotkut jutut jäivät mieleeni ja myöhemmin kirjoitin niistä kappaleen. Hän oli aikoinaan kuuluisa parittaja, varmaan Amerikan maineikkain. Malonen kanssa Galaxy-merkille singlen, jolla on kappale Danger Zone. Johnny oli hieno, vahva tyyppi ja sain häneltä sisäpiirin neuvoja. Travis teki 1970-luvulla alkuperäisen version kappaleesta Eyes Like A Cat, jonka levytimme myöhemmin. Olet tehnyt kappaleen toisesta Johnnystä, kitaristi Johnny Twististä (kappale Cool Johnny Twist levyllä "Nine Lives"). Kyllä vaan, teemme Euroopassa kiertueen Chicago Blues -festivaalin jälkeen ja myöhemmin tänä vuonna (2011) Brasiliassa. En tiedä, onko muita koskaan julkaistu. huom.) Ryhdyit tekemään omia sanoituksia ja kappaleita jo varhaisessa vaiheessa. Hän otti minut mukaansa Galaxy-yhtiöön, jossa vaikutti Ray Shanklin, merkittävä tuottaja ja sovittaja, ja sain kuunnella siellä muusikoiden jutustelua. Tein kaksi singleä samana vuonna kun tulin kaupunkiin, mutta en muista niiden nimiä. Teimme kauan sitten live-levyn Alligatorille. - 11 - 2 - 2012 ·. Jos on oma itsensä, ei voi epäonnistua. Tällä hetkellä ei tapahdu paljoakaan sellaista mikä kiinnostaisi minua. Keikan jälkeen minulla oli tapana lähteä hänen Cadillacinsa kyytiin, kun hän lähti katsastamaan naisiaan. Istuin sitten vain miettimään asioita ja sen jälkeen se syntyi helposti. Olin mukana kahdella tai kolmella kappaleella, mutta en ole kuullut niistä kuin yhden. Alligator on ollut meille hyvä levy-yhtiö ja se on auttanut meitä paljon. Se on siis sinun henkilökohtainen käsityksesi huuliharpun soitosta ja siitä mitä olet urasi aikana oppinut. Vähintään kerran vuodessa. Kun olemme kiertueella, pysähdymme aina soittamaan Buddy Guy's Legends -klubilla. Minulla on yhä vinyylikokoelmani, mutta myös paljon cdlevyjä, joita on helpompi käsitellä. Kuinka usein käyt Chicagossa. Soitin Eddien Taylorin, basisti Big Mojo Elemin, pianisti Detroit Juniorin ja rumpali Sam Layn kanssa ja bändissä oli mukana myös kitaristi Johnny Twist. Silloin ei mustien alueella nähty kovinkaan usein valkoisia naamoja. Hänellä oli tapana käydä hakemassa minut mukaansa kotoani, antaa minulle levyjä kuunneltavaksi ja sain istua kuuntelemassa kavereita, jotka olivat isoja nimiä Oaklandin musiikkikuvioissa noihin aikoihin. Ei, se oli studiobändi ja Johnny soitti siinä. Hän opetti minulle, miten tehdään kappaleita, muokataan niitä ja miten niitä julkaistaan eli myös alan bisnespuolta laajemminkin. Bluesmusiikkia tehneistä pidän Percy Mayfieldistä, Baby Boy Warrenista, Rice Milleristä eli Sonny Boy Williamsonista, Willie Dixonista tietysti sekä Fats Washingtonista, joka teki kappaleita sellaisille muusikoille kuin Lowell Fulson. Pitivät kai hulluna. Hän oli myös mukana levyllä. Olen tehnyt aika hyvin kiertueita ja kirjoitan myös uutta musiikkia seuraavaa cd:tä varten. Tein dvd:n ja sivuprojektina myös cd:n On The Harp Side, jolla on pääasiassa vanhoja blueskappaleita. (Ricky Allenin ainoa singlejulkaisu Offe Reesen omistamalla One Way -levymerkillä, Talk'en About You Baby / No Better Time Than Now, ilmestyi vuoden 1973 tietämillä. Jos Rodger Collins edusti kaikkea hyvää, niin Fillmore Slim näytti minulle nurjan puolen. Percy Mayfield oli myös klubilla, sillä hänkin soitti siellä. Taisit levyttääkin silloin Chicagossa. Yhden tein Ricky Allenin kanssa pienelle levy-yhtiölle One Way Recordsille. Kun Little Charlie kertoi, että hän aikoo lopettaa keikkailun ajattelin, että minun pitää keksiä jotain omissa nimissäni muuten monet luulisivat minunkin lopettaneen. Tapasin paljon mahtavia ihmisiä. Oliko levyllä soittava bändi Johnnyn. Millaista oli soittaa Ricky Allenin kanssa. Se oli pitkä aika. Mikä tarina sen taustalla on
Steve Guyger on käynyt Suomessa esiintymässä monet kerrat. Näin hänet viimeksi kuukausi sitten. Hän on loistava huuliharpisti. Sinä osaat myös hyvin Cottonin syvän vibraattotyylin. Steve teki Suomessa myös levyn. Onko sinulla uuden cd:n lisäksi muuta suunnitteilla. On paljon taitavia soittajia, mutta se olennainen tulee ihmisen sisältä. Joillakin niistä nykyisin soittavista huuliharpisteista, joita kuuntelen mielelläni, on tyylissään jotain samaa kuin edellä mainituilla. James Cotton on yksi vielä elossa olevista legendoista. Tutustuin Cottoniin jo varhaisessa vaiheessa uraani. Deak Harpin soitossa on jotain samanlaista kuin Cottonin tyylissä. Olen varastanut häneltä paljon. Minulla on yhä vanhat suosikkini, joista olen pitänyt koko elämäni ajan: Little Walter, Sonny Boy I ja II, Jimmy Reed ja Big Walter Horton. Voin kyllä arvostaa muunkinlaista soittoa, jossa voi olla enemmän nuotteja, ja uusia, erilaisia, jopa hulluja lähestymistapoja. Olen vain suunnitellut pysyväni mukana kuvioissa ja jatkaa soittamista, ei sen kummempaa. Eddie Clearwater, Lonnie Brooks ja Rick Estrin Chicagossa kesällä 2011 © Kari Kempas · 2 - 2012 - 12 -. Hän kertoi minulle Suomen-keikoistaan ja erinomaisesta muusikosta Tomi Leinosta. Jos menisin nyt klubille, haluaisin kuulla ja nähdä Steve Guygerin, Paul Oscherin ja Chicagossa asuvan Dave Waldmanin. Kyllä, niin osaan. Hän osaa soittaa eri tyyleillä. Saat tästä varmaan käsityksen siitä, millaisesta tyylistä pidän: sellaisesta, joka kuulostaa minusta bluesilta. Little Charlie & The Nightcats -albumit: All The Way Crazy (Alligator, 1987) Disturbing The Peace (Alligator, 1988) The Big Break (Alligator, 1989) Captured Live (Alligator, 1991) Night Vision (Alligator, 1993) Straight Up! (Alligator, 1995) Deluxe Edition (Alligator, 1997, kokoelma) Shadow Of The Blues (Alligator, 1998) That's Big! (Alligator, 2002) Nine Lives (Alligator, 2005) Rick Estrin & The Nightcats -albumit: Twisted (Alligator, 2009) Rick Estrin -dvd:t: Reveals! Secrets, Subtleties & Tricks Of The Blues Harmonica (Coastin' Hank, 2009) Rick Estrin & The Nightcats © Alligator Records Onko sinulla joku erityinen suosikki nykyisten huuliharpistien joukossa. Harva soittaa hänen tyylillään
Jokainen meistä tulee eri suunnasta ja tuomme erilaisen sekä raikkaan tuulahduksen roots-musiikkiin. sä. Kasvoin tuon prosessin aikana ihmisenä paljon. Roots-genressä on nykyään paljon kaltaisiasi lahjakkaita nuoria kitaristeja, kuten Oli Brown ja Stefan Schill. Musiikki on siis pelastanut sinut urheilulta. Vanhempani kuuntelivat musiikkia hyvin laajalla skaalalla. BN 243) on saanut vihdoin odotettua jatkoa "Burning Bridges" -levyn myötä. Olen siis altistunut musiikille hyvin nuorena. Minulla on laaja valikoima vaikutteita, jotka eivät kaikki ole kitaristeja. Mitch ei idoliaan ole koskaan tavannut, koska hän syntyi Vaughanin kuoleman jälkeen, mutta on silti pystynyt omaksumaan esikuvansa soiton varsin mallikkaasti. RIKU METELINEN "Levyn musiikin kirjoittamiseen kului yli vuosi. Kingin, Albert Collinsin, Robert Crayn ja Walter Troutin levyjen välityksellä. Onko sinulla esikuvia. Muita minuun vaikuttaneita muusikkoja ovat James Brown, Stevie Wonder, Michael Jackson, Prince, Funkadelic, Police, Jeff Buckley, Pink Floyd, Yes... Uusi levyni on nimeltään "Burning Bridges". Laddie on saanut Troutilta myös paljon soitannollisia vaikutteita, jotka kuuluvat nykyään hänen omassa tuotannossaan. Minulla oli enemmän sanottavaa tämän albumin kanssa. Pukeuduin kuin cowboy ja minulla oli asuun sopiva akustinen kitara. He edustavat sitä, mitä nuoremman polven juurimuusikot ovat tänä päivänä. Alussa kuuntelin kantria, hiukan vanhempana kiinnostuin urheilusta ja siitä tuli intohimoni. Toivottavasti lopulta löydän oman soundimaailmani. Kuinka tulit kiinnostuneeksi musiikista. Sieltä rakkaus ja pienoinen pakkomielle kitaransoittoon sekä bluesiin tuli, John Lee Hookerin, B.B. 13-vuotiaana tiesin, että haluan olla muusikko. Elämäntapoihini ja asenteisiini tuli muutoksia. Mitä mieltä olet heistä. Kuten mainitsin, hän soitti kotona paljon kitaraa ja soitti myös bändeis- Olet juuri julkaissut toisen albumisi, kertoisitko siitä hiukan. Pikkuhiljaa musiikki alkoi hiipiä takaisin, näyttelin paljon ja tein muutenkin hommia teatterissa. Merkittävimmät kitaristit ovat Jimi Hendrix, Stevie Ray Vaughan, Eric Johnson, Robben Ford, Eric Gales, John Mayer, Walter Trout, Derek Trucks, Brad Paisley sekä Guthrie Govan. Olet siis saanut vaikutteita aika laajalla skaalalla. Kasvoin tuon prosessin aikana ihmisenä paljon. Elämäntapoihini ja asenteisiini tuli muutoksia." Mitch Laddie on kiertänyt mm. Se tuli vaiheittain. Albumilla on tavallaan kaksi puolta: yksi, jossa käytin sallittuja ja kiellettyjä lisäaineita, olin hyvin down and out enkä lainkaan motivoitunut sekä toinen, jossa olin taas täysissä sielun ja ruumin voimissa, löysin rakkauden ja ymmärsin, että lopulta jokainen voi luoda oman onnellisuutensa. Ne kiinnostivat minua suuresti. listaa voisi jatkaa loputtomiin. - 13 - 2 - 2012 · © Mitch Laddie / Mystic Records. Kuinka sitten löysit bluesin. Lapsena minulla oli tapana vierailla useasti isovanhempieni luona, koska vanhempani olivat paljon töissä. MITCH LADDIE Henkistä kypsymistä levynteon sivutuotteena B ritannian koillisosasta kotoisin oleva Mitch Laddie sai nuorena kitarakärpäsen pureman monien muiden tapaan Stevie Ray Vaughanin musiikista. Levyn musiikin kirjoittamiseen kului yli vuosi. Kun verrataan uutukaista debyyttialbumiisi, teitkö jotain toisella tavalla. Luulen, että tällä uudella levyllä on paljon musiikillista kehittyneisyyttä. Olen siirtymässä yksinomaan bluesin soittamisesta vaiheeseen, jossa kaikki vaikutteeni sekoittuvat. Tällä uutuudella on paljon eroavaisuuksia tyylilajeissa, mutta tarkoitukseni oli pitää tietty tunnelma läpi koko levyn. Isäni soitti kitaraa, joten meillä oli kitaroita kotona. Näin voidaan sanoa. Löysin sen isäni kautta. Mitch Laddien erinomainen debyyttialbumi "This Time Around" (ks. Isoisäni kuunteli kantria ja sitä kautta minäkin innostuin siitä. Halusitko aina olla muusikko. Sekä Oli että Stefan ovat kumpikin loistavia muusikoita. Walter Troutin kanssa, joka on puolestaan nimennyt nuorukaisen parhaaksi nykypolven kitaristiksi. Molemmat ovat tuoneet mukaan jotain uutta, mutta kuitenkin toisistaan erilaista. Lisäksi hän kuunteli bluesia
Ensinnäkin krediittien osalta, koska niissä on käytetty tyyliltään lukukelvotonta fonttia ja toiseksi sanoituksissa teksti on aivan liian pientä. OMAA BN-TUOTANTOA! 1. Eric Gales ja Eric Johnson. BN 228) - 15 e 7. Kertoisitko hiukan soittovehkeistäsi. Kappale löytyy molemmilta levyiltäni, tämä uusi "revisited"-sovitus pohjautuu keikoilla soittamaani versioon. Walter on inspiroinut minua niin musiikillisesti kuin myös henkilönä. & Lihan Tie - Turpa Kii Ja Tanssi! (ks. Hojas Blues Band - Live At Myllyblues (ks. (6) Changing Tides & Burning Bridges (7) Gone (8) Gettin' It Right (9) Inner City Blues (10) Give You The World (11) Mr Johnson Revisited "Burning Bridges" on suoraa jatkoa siitä, mihin "This Time Around" meidät jätti. Kitarasooloon Laddie on saanut todellista intensiivisyyttä ja voimaa. Jos ajatellaan omaa musiikkiasi, mikä on mieluisin kappale soittaa. Uusioversio Mr Johnsonista on hitaampi ja tunnelmallisempi kuin debyyttialbumilla. Jos ja kun alun raskaasta juoksuhiekasta on selvitty, niin sää alkaa kirkastua ja keidaskin sieltä saattaa löytyä. Kappale on kasvanut ja kehittynyt alkuajoista sellaiseksi kuin se nykyisellään on. Pidän tästä uudesta versiosta paljon. Walter on hieno muusikko. Jos kysytte, kumpi ompi parempi niin sitä en pysty sanomaan. Heitetäänkö kolikkoa asiasta. BN 242) - 15 e 8. Haluan kirjoittaa musiikkia, johon kuulijat voivat samaistua. Kuka on mielenkiintoisin muusikko, jonka kanssa olet soittanut. Pyyhkeitä täytyy antaa tälläkin kertaa kansilehden ulkoasusta. Ei "Burning Bridges" huono ole, se vain on toisenlainen. BN 221) - 10 e 5. Maisteri T. Keikoilla se saa yleisön mukaan, jokaikisen. Kauniin melodian omaava Would You. Blues News Is Coming (ks. Gyan Dookie & Telecaster Combo 20 Years After (ks. Give You The World on levyn tunnepurkaus, joka versioidaan ilman turhia krumeluureja. Pidin "This Time Around" -levystä enemmän kuin tästä. Käytän pääasiassa Fender-kitaroita ja Marshallvahvistimia. BN 211) - 15 e 4. Voisin jammailla heidän kanssaan loputtomasti. Ehkä ulkopuolisen tuottajan käyttäminen olisi tuonut sen toivotun lopputuloksen, mene ja tiedä. Onko sinulla suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Onko olemassa ehdottomasti joku, jonka kanssa haluaisit soittaa. Hhhmm... Loppupäästä löytyvätkin sitten levyn todelliset helmet. Levyn toteutus on edeltäjäänsä aavistuksen rosoisempi ja voimakkaampi. "Mr. More Living Finnish Blues (ks. Tällä hetkellä valintani olisi Jimi Hendrixin "Electric Ladyland". Burning Bridges (Mystic MYSCD206) (1) Time Is Running Away (2) Paper In Your Pocket (3) Take A Bite (4) Would You. Tällä hetkellä mieluisin on Gotye, mutta kuuntelen myös muitakin bändejä, kuten Mutemath ja The Black Keys. Voit myös tilata tuotteita suoraan verkkokaupastamme: bluesnews.mycashflow.fi · 2 - 2012 - 14 -. BN 183) - 10 e 3. Johnson", siitä on tullut suosikkini. Aion kiertää maailmaa, tavata mahdollisimman monia ihmisiä ja soittaa musiikkiani heille. Kirjoitin sen kunnianosoituksena Eric Johnsonille ollessani 16-vuotias. Blues Line Finland (ks. Tarjolla on jälleen kitaravetoista, raskaamman puoleista bluesrockia. Minulla on muitakin kitaroita sekä vahvistimia, mutta tuo kaksikko on luottoparini. (5) What Are You Living For. Täytyy sanoa, että Walter Trout. BN 252) - 15 e 9. säväyttää ja akustinen, utuisesti versioitu Changing Tides & Burning Bridges pehmentää hiukan muuten niin raskasta kokonaisuutta. Yhtenäisyyksiä Walter Troutin lisäksi on nuoremman polven Oli Browniin sekä Mike Zitoon. Jos sinun pitäisi valita levy mukaasi autiolle saarelle, mikä se olisi. Pidän kovasti debyyttialbumisi kappaleesta "Rock Me", jossa esiinnytte yhdessä. Hänen suhtautumisensa elämään on auttanut minua suuresti. Olen edelleen kova jalkapallofani, joten katson sitä paljon. Pääasiallinen soittimeni on Eric Johnson Stratocaster ja vahvistimeni on Marshall JVM. Gary Primich & Friends - Gary, Indiana (ks. BN 226) - 10 e 6. Vinyylilevyjen keräily on suurin harrastukseni, vaikkakaan se nyt ei ole niin kauhean kaukana musiikin tekemisestä. BN 252) - 15 e Tarkemmat toimintaohjeet osoitteesta www.bluesnews.fi tai sähköpostitse (aarno.alen@saunalahti.fi). Eddie Boyd - Mello Hello (ks. Blues Power (ks. BN 135) - 5 e 2. Suurimuotoista kitaroiden ilotulitusta Joe Bonamassan tyyliin ei ole tarjolla, eikä myöskään syvän sinisiä sävyjä Josh Smithin tapaan. Vaikka kyseessä on instrumentaali, rakastan sitä. Kuunteletko lainkaan musiikkia nykyään. Onko sinulla muita mielenkiinnon kohteita musiikin lisäksi. Maestron itsensä tuottama levy on tuuman verran kaupallisempi kuin edeltäjänsä, ja tulee vetoamaan kenties laajempaan yleisöön
Toinen suomalaisittain ajateltuna erikoinen tapahtuma sattui, kun olin matkaamassa kävellen tien vartta pitkin jostain pisteestä A pisteeseen B. Mitään varmoja tilastoja tuosta ei kuitenkaan ole, koska liikenteen valvonta on vähäistä. Blueshan on alunperin syntynyt ahdistuksesta. Poliisi valvoo kansalaisten ajotottumuksia afrikkalaiseen tapaan hölläkätisesti, ja monissa Afrikan valtioissa tuo valvova elin on myös lahjottavissa. Bilettämään tottuneeseen suomalaiseen nousuhumalaiseen klubiyleisöön blues- ja rock-musiikki uppoaa kuin häkä. Yllättäen poliisi pysäytti meidät. Suurin huoli konstaapelilla olikin yllättäen minusta. Sekasortoa muistuttavassa liikenteessä on kuitenkin omat sääntönsä, jotka eivät kylläkään heti kättelyssä satunnaiselle matkailijalle avaudu. Vaalean ihonvärini vuoksi hän komensi minut auton koppiin istumaan, etten vain polttaisi itseäni paahtavassa auringon paisteessa. Ehkä namibialaisen juomakulttuurin taustalta löytyy arjen ahdistavuus, mutta blues ei sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta tunnu paikallisia kiinnostavan. Auton lavalle pakattiin niin soittovehkeet kuin soittajatkin. Siemen on kuitenkin kylvetty, ehkä jonain päivänä bluespohjainenkin musiikki soi Namibiassa. - 15 - 1- Elävää bluesia namibialaisittain © Jukka Siimes © Mika Huupponen. Länsimaisittain ajateltuna afrikkalaisten autoilijoiden käyttäytyminen on lähinnä kaoottista. JS: Kyllä alkoholin käyttö on yleistä Namibiassakin. Jonkin aikaa matkaa tehtyämme automme takapyörä juuttui yllättäen upottavaan saveen. TT: Keniassa alkoholin ja huumeiden käyttö on varsin yleistä. Kaikki lavalla matkustaneet komennettiin työntämään autoa. Kuljettajalle olisi suuri häpeä, mikäli valkoihoinen nähtäisiin työntämässä hänen autoaan. Eräänä helteisen kuumana päivänä olimme jälleen tuolla koostumuksella matkalla esiintymään erääseen paikalliseen tapahtumaan. Musiikin tavoin huomattavaa vaihtelevuutta löytyy esimerkiksi maanosan liikennekulttuurin puolelta. Ohi ajanut Hilux-kuski tiedusteli matkani määränpäätä. Arvion mukaan yli puolet Nairobissa iltakymmeneltä autoilevista on päihteiden vaikutuksen alaisena. Afrikkalaiseen elämäntyyliin työtehtäviensä ohessa pidemmällä aikavälillä tutustunut Jukka Siimes (JS) jatkaa kokemustensa muistelua. Muita bändin jäseniä kehotettiin vahinkojen välttämiseksi nostamaan ruumiinjäsenensä lavan sisäpuolelle. Ajattelin suomalaiseen tapaan nyt tulevan putkaa, linnaa ja vankeutta tai ainakin reippaat sakot. TT TARKIAINEN JS: Teimme namibialaisen bändimme kanssa keikkamatkat etupäässä avolavamallisella Toyota Hiluxilla. Soittovehkeiden kanssa lavalla matkaavat bändimme jäsenet minä mukaan lukien roikottivat käsiään ja jalkojaan lavan ulkopuolella tilan ahtauden vuoksi. Kun se sattui olemaan hänen matkansa varrella, pyysi mies minua hyppäämään kyytiin. Alkuun suomalaispoikaa hieman hirvitti paikallisten tapa useammankin oluen nauttimisen jälkeen hypätä auton rattiin. Tuossa joukossa oli miesten lisäksi naisia, lapsia sekä eräs huomattavan iäkäs nainen. Tarjouduin itsekin työntöavuksi, mutta autoa ajanut mies kielsi minua ehdottomasti niin tekemästä. BLUESIN JUURILLA AFRIKASSA, osa 2 K ulttuurien väliset erot länsimaisten hyvinvointivaltioiden ja Afrikan maiden välillä ovat toisaalta pieniä, toisaalta suuria. Pääsääntöisesti tuo taustamusiikki on reggaepohjaista. Kaikkeen kuitenkin tottuu, maassa maan tavalla. Namibiassa mennään pubiin ja turistaan kanssaihmisten kanssa arkipäiväisistä asioista musiikin soidessa taustalla. Tarjouduin matkustamaan auton lavalla muiden matkalaisten joukossa, mutta minulle ilmoitettiin ratin takaa länsimaalaisen paikan olevan auton hytissä. Artikkelisarjan ensimmäinen osa on luettavissa Blues Newsin numerosta 3/2011
Niistä on koostettu DVD "African Guitar, audio visual field recordings 19661993" (Vestapol 13017), johon bluesin juuria etsivän kannattaa ehdottomasti tutustua. Gerhard Kubik Wienin yliopistossa kulttuuriantropologian professorina toiminut itävaltalainen Gerhard Kubik (s. Gerhard oli viehtynyt amerikkalaiseen jazziin jo 11-vuotiaana. Bluesiin tutustuminen Charlie Pattonin ja kumppaneiden myötä toi soitinvalikoimaan lisäksi kitaran. Gerhard Kubikin ajatuksiin afrikkalaisesta musiikista ja sen vaikutuksesta länsimaiseen musiikkiin voi tutustua kirjoittamansa teoksen "Africa And The Blues"(University Press Of Mississippi) kautta. Toumani Diabaté (12) Diarabi Boubacar Traoré & Ali Farka Touré CD 2: North African, Ethiopian & Touareg Blues: (1) Bemin Sebeb Letlash Mahmoud Ahmed (2) Tènèsh Kèlbè Lay Mulugèn Mèllèssè (3) Gubèlyé (My Gubel) Mulatu Astatqè (4) Selè Gènna Alèmu Aga (5) Sema Tlahoun Gèssèssè (6) Teredtchewalehu Alemayehu Eshete (7) Shegye Shegitu (Blue Nile Mix) Dub Colossus (8) Nnew Malouma (9) Hakmet Lakdar Hasna El Becharia (10) Tenere Wer Tat Zinchegh Terakaft (11) Aicha Tamikrest (12) Tassilé Touareg De Fewet CD 3: West Africa, Central Africa & The Island Nations: (1) Fulani Coochie Man Justin Adams & Juldeh · 2 - 2012 - 16 -. Mosambikin pohjoisosista on lähtöisin satoja vuosia vanha blues-skaaloja myötäilevä viulunsoittoperinne. Ali Farka Touré (2) Kora Cheril Mbaw (3) Fatma Habib Koité (4) Souba Rokia Traoré (5) Mandé Djeliou Djelimady Tounkara (6) Mouso Teke Soma Ye Boubacar Traoré (7) Baro Tama feat. Lauloimme vahvasti mollisävyisen kappaleen hartaan voimallisesti tulkiten. JS: Ei oikeastaan. Kubik on ansiokkaasti onnistunut taltioimaan kuvallisia kenttä-äänityksiä matkoillaan. Hetken aikaa pohdittuamme päädyimme kansansävelmään "Tein Minä Pillin Pajupuusta". Vastasimme esittäneemme jo sen. Tutkimuksissaan Kubik on päätynyt siihen, että afro-amerikkalaisen bluesin juuret löytyvät ennen Beginner's Guide To African Blues (Nascente NSBOX 078) -10 CD 1: Senegalese & Malian Blues: (1) Bérébéré Idrissa Soumaoro feat. Tähän törmäsimme erään toisen suomalaisen kaverin kanssa paikallisessa juhlatilaisuudessa. Havaijilaisesta musiikista tuli suosittua 1940-luvulla eteläisessä Afrikassa, jossa siitä käytettiin nimitystä hauyani. Toisaalta taas reggae kelpaa ainakin radiokanavien soittolistoille löysempitempoisenakin. Tutkimustaan hän teki haastatellen kansanmuusikoita ja tavallisia kansalaisia. Tiesimme jollain lailla tuntemamme nuoren parin viettävän häitään tuona iltana. Viimeisissä orjalaivoissa Yhdysvaltojen eteläisiin osavaltioihin tuodut ihmiset olivat juuri tuolta alueelta. Ehkä bluesinkin suhteen ennakkoluulojen muuria on saatu murrettua, ja jonain päivänä saamme vielä nauttia namibialaisesta mollisävyisestä, kahdentoista tahdin kiertoon perustuvasta afro-amerikkalaissävytteisestä sävelmästä. kaikkea nykyisen Angolan ja Mosambikin alueelta. Nuo tarpeet täyttävä musa oli liian nopeatahtista boogiepohjaisen bluesin soittoon. Yhteisen puhutun kielen puuttumisen vuoksi afrikkalaisiin soittajiin tutustuminen kävi vaivattomimmin musiikin avulla. JS: Namibiassa musiikin mollisävyisyys ymmärretään helposti väärin. Tuo reissu kesti kokonaisuudessaan vuoden. Ensimmäisen matkansa hän teki opiskeluaikanaan liftaamalla halki eteläisen Euroopan ja Lähi-Idän arabivaltioiden päätyen lopulta Ugandaan. Paneutuessaan mouth-bowta soittaneen Eli Owenin soittotyyliin nuotti nuotilta Gerhard havaitsi vahvoja yhtäläisyyksiä angolalaiseen kansanmusiikkiin. TT: Afrikan pohjoisosistahan löytyy bluesvaikutteisen musiikin tekijöitä. Oliko paikallisessa musiikissa puolivuotisen oleskelusi aikana havaittavissa merkkiäkään sinisistä sävyistä. Täytyy kuitenkin mennä reilusti päiväntasaajan pohjoispuolelle ennen kuin mollisävyistä musiikkia enemmälti löytyy. Slidekitaran soittotekniikan juuret löytyvät Afrikan keski-läntisiltä alueilta. Eräs paikallinen pikkutyttö tuli luoksemme pyytäen meitä esittämään jonkin suomalaisen laulun. Esityksen päätyttyä salissa oli aivan hiiren hiljaista, kukaan ei liikahtanutkaan. 10.12.1934) on tehnyt elämäntyönsä afrikkalaisen ja etelä-amerikkalaisen etenkin brasilialaisen kansanmusiikin parissa. Teini-ikäisenä hän opiskeli musiikin perusteita sekä klarinetin ja saksofonin soittoa. Kubik vieraili Afrikassa vuosittain kahdenkymmenenviiden vuoden ajan vuosina 19592003. Illan kuluessa juhlaväelle tuli selväksi, että tulimme Suomesta. Havaijilla tästä kehkeytyi oma, saarelle tunnusomainen musiikkityylinsä pääsoittimena paikallinen kitaran sukuinen soitin, jota soitetaan slidetekniikalla. Kaksitoistatahtinen blues ei duurissa ja kovalla tempollakaan soitettuna riittänyt täyttämään namibialaisten toivetta musiikin tanssittavuudesta. Kaikki on suhteellista. Vietimme tuon mainitsemani kaverin kanssa yhteistä lauantai-iltaa turisten ja olutta naukkaillen. Hiljaisuuden muuttuessa jo lähes piinaavaksi tuli laulua pyytänyt pikkutyttö luoksemme tiedustellen koska aloittaisimme laulun. Soittotyyli levisi orjakaupan ja merimiesten myötä maailmalle. Etenkin mantereen luoteisosassa sijaitsevien Senegalin ja Malin muusikot ovat kunnostautuneet tässä lajissa. Tuolla alueella on valmistettu raffia-palmusta yksi- tai useampikielisiä instrumentteja satojen vuosien ajan. Koska häihin olivat kaikki tervetulleita, ajattelimme poiketa tervehtimässä ja onnittelemassa nuorta paria. Soittimet toimivat keskusteluvälineinä. Manani Keita (8) Sinners Daby Touré & Skip McDonald (9) Boor Yi El Hadj N'diaye (10) Barani Saba Mah Damba Djelimousso (11) Kanou Ballaké Sissoko feat. Kielet soittimiin tehdään palmun suurista lehdistä. Lähtökohtaisesti Gerhard Kubikin tutkimuskohteena oli bluesin ja jazzin juurien etsiminen. Afrikkalainen blues on täysin oma musiikkilajinsa, eikä suoranaisesti kopio afroamerikkalaisesta serkustaan. Sen jälkeiset vierailut olivat lyhyempiä, "vain" viidenkuuden kuukauden mittaisia. Meidät otettiinkin avosylin juhlapaikalla vastaan. Soitinta soitetaan liuttamalla kieltä pitkin joko puupalikkaa tai veistä. Tuohon tyttö totesi: "Ai me kun luulimme, että te vasta rukoilitte!" TT: Aiemmin jo mainitsitkin, kuinka vaikea namibialaisten oli omaksua länsimaista bluesia
Koko paketin päättää upeaäänisen guinealaislaulajattaren, Sia Tolnon after hours -tunnelmainen, jazzahtava versio teoksestaan"La Penqui Choevuh". SAVON SUPERVIIKONLOPPU 8.9.6. Leppävirralla ja Kaavilla mennään vuorovedolla! OLAVI RYTKÖNEN S uperviikonloppu-termin käyttäminen ei liene vallan kohtuutonta liioittelua, sillä kesäkuun toisena viikonloppuna todella tapahtuu niin Leppävirran Blues Picnic -tapahtumassa kuin Kaavi Bluesissakin. Kaikkien aikojen rocktrion eli the Piratesin basistilaulajana tunnettu Spence esiintyy nykyisen vakibändinsä eli kotimaisen pubrockryhmän Doctor's Orderin kanssa. Ali Farka vierailee kitaristina ykköslevyn avaavalla laulaja Idrissa Soumaoron kappaleella sekä kitaristi-laulaja Boubacar Traorén esittämällä päätösraidalla. Puhuva rumpu on pääroolissa kappaleessa"Fatma". Kaavi Blues -festivaali järjestetään kesäkuussa 2012 jo kahdeksannen kerran. Afrikkalaista perinnettä heijastavaa naiskuorolaulua kuullaan kolmella ääninäytteellä (4, 7, 10). Camara (2) Gouma Isnebo & Faadah Kawtal (3) Ye Ye Ye Geoffrey Oryema (4) Zoma Charles Kely (5) Melodi La Mer Menwar (6) Very Ny Bado D'Gary (7) Manssani Ba Cissoko (8) Izimi Pierre Akendengue (9) Inéti Granmoun Lélé (10) Annil Mounira (11) Mona Ki Ngi Xica Bonga (12) La Penqui Choevuh Sia Tolno Nascenten julkaisema kolmen cd:n kokoelma on vaivaton tapa tutustua afrikkalaiseen bluesiin ja moderniin kansanmusiikkiin. Pohjois- ja koillisafrikkalaisia soundeja esittelevän kakkoslevyn kolme ensimmäistä raitaa ovat torvisektioineen vahvasti soul- ja funkvaikutteisia. Alueen merkittävimmät artistit tukevat Senegalista ja Malista. Hippiaikakauden psykedeliasta ammentavat Alèmu Aku (Etiopia) ja Terakraft (Mali). Psykedeelisiä sävyjä sisältävä "Kora" on laulettu kunnianosoitus 21-kieliselle afrikkalaiselle harpulle, lähemmin tuota soitinta esittelevät Ballaké Sissoko ja Toumani Diabaté (11). CD n:o 3 esittelee Afrikan mantereen länsi- ja keskiosien musiikkia höystettynä muutamalla kaakkoisten saarivaltioiden musiikkinäytteellä. Kamerunista 1970-luvulla maailmanmaineeseen nousseen Manu Dibangon musiikillinen vaikutus on selkeästi aistittavissa noiden etiopialaismuusikoiden tekemisissä. Perinteisen countrybluesin suuntaan kallistuvat nopeatempoinen "Hakmet Lakdar" ja steppaamalla rytmitetty "Tassilé". Afropoppia veivataan sävytettynä santanamaisin latinosävyin (2, 3), rapista (4) ja delta-bluesista (8) ammentaen sekä soulbluesia itämaisin maustein (5, 7) musisoiden. Kaavilla perjantain avausklubi Kaavinlinnassa menee kuopiolaisten Faarao Pirttikankaan ja Hoolersin sekä USA:sta tulevan Howard Glazerin seurassa. Blues Picniciä vietetään Unnukan rannassa lauantaina yhdestä neljään, ja lauteilla nähdään paikallinen perinnerockryhmä Gru-V-Tones, Andres Roots Roundabout Virosta mukanaan Steve Lury Englannista sekä jo mainittu alkuperäinen piraatti Johnny Spence tohtoreineen. Osin samojen artistien voimin, mutta ei läheskään yksi yhteen -miehityksillä. Boxi kattaa musiikillisesti käytännöllisesti katsoen koko mantereen EteläAfrikkaa lukuun ottamatta. Levyn avaus on afroversio perinteikkäästä"Hoochie Coochie Man'ista". Kingin gloriaan länsimaissa. Luoteis-Afrikka on mollisävyisen afrikkalaisen bluesin kehto. Nyt jos koskaan voisi olla hyvä syy sukeltaa savolaismaisemaan! Johnny Spence ja Doctor's Order esiintyy kolme kertaa Leppävirta-Kaavi -kiertueellaan © Olavi Rytkönen - 17 - 2 - 2012 ·. Tiedossa on siis kattaus, jollaista ei Kaavilla olla tähän mennessä nähty. Taustalla voi olla afrikkalaisten muusikoiden pyrkimys laajemmille markkinoille. Porukan ehdoton ykkönen on malilainen kitaristi-laulaja Ali Farka Touré, jonka arvostusta kotikonnuillaan voi verrata B.B. Modernimpaa ilmaisua edustavat taidokkaasti soitetut "Shegye Shegitu", "Nnew" ja "Aicha" sekä Tuomari Nurmion Alamaailman Vasaroista muistuttava "Sema". Samaan aikaan toisaalla; osin Blues Picnicin kanssa päälletysten on Kaavi Blues aloitettu kolmelta, ja edellä mainuttuja odotellessa esiintyvät Dave Forestfield ja Bluesberries, kuopiolaisia alan taitajia molemmat. Bluesballadilla "Teredtchewalehu" on mukana harvemmin kuultu vibrafoni, jolla bluesin soittaminenkin tuntuu osaavissa käsissä taittuvan. Länsimaisia vaikutteita pitävät sisällään "Mandé Djeliou" flamenco-kitaroineen, vahvaa laulutulkintaa esittelevä "Boor Yi" ja Dave "Isokynä" Lindholmin mieleen tuova "Mouso Teke Soma Ye". Vierasvenesatamassa pidettävän päätapahtuman lisäksi ohjelmaan kuuluvat perjantain klubi-ilta ja lauantaina pidettävät viralliset jatkot sekä päätösjamit. Angolalainen Bonga tulkitsee kappaleen "Mona Ki Ngi Xica" chansonmaisesti karhealla äänellään, josta moni bluesmieskin olisi ylpeä. Etenkin tuoreimmilla äänityksillä on maailman globalisoitumisen myötä havaittavissa länsimaisen musiikin vaikutteita. Ennen Kaavinlinnan loppurytinää Kaavi Bluesin juhlavuoden kruunaa Andres Roots ja ennen kaikkea Johnny Spence. Daby Tourén ja Skip McDonaldin yhteisesitys on puhtaasti suunnattu länsimarkkinoille. Kovin syvälle juurille "Beginner's Guide To African Blues" ei kuulijaansa vie, tallenteet ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Kun Picnic on paketissa, karavaani suuntaa kohti Koillis-Savoa ja Kaavia, missä odottaa seuraava keikka niin Rootsia, Lurya kuin Spenceäkin. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, on luvassa myös laadukasta jamittelua päivän artistien kesken. Paripäiväisen hurjan rypistyksen kruunaa lauantai-iltana Kaavinlinna-loppujamit, joissa esiintyy takuuvarmasti Leppävirran kekkereistä mukaan kiiruhtava Gru-V-Tones. Sitten vierasvenesataman lavalla kuullaan Howard Glazeria kera Sugar Samin ja nilsiäläisen Bendixin. Leppävirrallakin rokataan jo perjantaina, sillä molempien tapahtumien pääesiintyjä Johnny Spence heittää Savon kiertueen ekan vedon kylpylähotelli Vesileppiksessä. Festivaali on tuttuun tapaan kaksipäiväinen ja yleisölle pääsymaksuton. Tällä vastaanotollahan kitaroi tuttuun tyyliin Archie Hämäläinen, bassoa pomputtaa itse kantritohtori Teppo Nättilä ja kannutusosastoa hoitaa Kimmo Oikarinen. Gambialaisen laulajan Juldeh Camaran ja brittidiplomaatti-isän työn vuoksi Egyptissä kasvaneen kitaristi Justin Adamsin yhteistyö toimii varsin uskottavasti. Tällä kolmoskoosteella ovat länsimaisen popmusiikin vaikutteet selkeimmin havaittavissa. Vastapainoksi kuullaan myöskin periafrikkalaista kuorolaulantaa (9, 10)
Kuvallista materiaalia L.C. kappaleissa Don't Leave Me Baby, Anywhere I Go sekä I'm Sorry. Ulmerin ja Little Joe Ayersin kohdalla kyse on artistien studiodebyyteistä. Jutun lopussa mainitsin valmisteilla olevasta studiolevystä Hill Country -yhtiölle. Musiikilliselta tyyliltään mies sijoittuu Lightnin' Hopkinsin, Furry Lewisin ja Junior Kimbroughin välimaastoon. "Memphis Gold" edustaa kaartin nuorinta ja samalla moderneinta osastoa. L.C. Hauskana yksityiskohtana voidaan mainita myös taustalla ajoittain kuuluva linnunlaulu! Välillä taitaa puhelinkin pirahtaa kesken sessioiden. Uutuuslevyllä monen soittimen taitajaa on kuultavissa banjon ja mandoliinin parissa. Pääosin materiaali on omakohtaisiin teksteihin perustuvaa Mississippin meininkiä. Kimbroughin v. Hyvä esimerkki on Hank Williamsin kevyesti rullaava ja maukkaalla slidella höystetty I Saw The Light. Hienoa, että omaleimaista trubaduuria voi kuunnella nyt myös cd:ltäkin. LITTLE JOE AYERS Backatchya (Devil Down CD 005) -11 (1) Don't Leave Me Baby (2) I'm Sorry (3) Anywhere I Go (4) 40 Train (5) Do The Romp (6) Feel Alright (7) Do The Bump (8) Keep Your Hands Off Her (9) Got My Eyes On You (10) Two Trains Running (11) I Asked For Water (12) .44 (13) Made The Boy Love You Little Joe Ayersin (s.1944) debyyttilevy viime vuodelta oli yksi mieluisimmista yllätyksistä perinnebluesin saralla. Kimbroughin omista sävellyksistä saamme kuultavaksi transsibluesit Do The Romp sekä Keep Your Hands Off Her. Mukaan mahtuu niin transsimaista hill country -bluesia, Jimmy Reed -tyylistä sähköistä jukejoint-ilakointia, akustisempaakin bluesmeininkiä sekä myös synkempää tilitystä. 2008 (ks. 13). Kyseessä ovat olleet siis todelliset kenttänauhoitukset. Paluu Mississippiin tapahtui kymmenisen vuotta sitten. Se on levytetty R.L. Leppoisat jutustelut biisien välissä korostavat rentoa tunnelmaa. Ayersilla on pitkä, vuosikymmenien muusikkotausta Junior Kimbroughin Soul Blues Boys -yhtyeessä. Show on kuitenkin täysin Ulmerin! Kiekko esittelee kitaristin rennossa valossa. Kimbroughin kuoleman jälkeen mies on työskennellyt siviilitöissä, mutta pitänyt kuitenkin yllä myös musiikillisia taitojaan. Ulmer Mississippin trubaduuri Pidempi historiikki L.C. 1991 David Palmerin ohjaamassa, bluespiireissä mainetta niittäneessä elokuvassa Deep Blues. BN 233, s. ELÄVÄÄ MISSISSIPPIN BLUESIA, osa 3 arjan edellisissä osissa (BN 220, BN 223) tutkailtiin Mississippi-bluesin nykytilaa artistiesittelyiden, keikkaraporttien sekä levyjulkaisujen myötä. Ulmeria parikymmentä vuotta nuorempi Little Joe Ayers ei todellakaan hänkään ole mikään aloittelija. Burnsiden oppipojan, kitaristi Kenny Brownin kuistilla Mississippissä. Cathead-firman mainiolta dvd:ltä "'M' For Mississippi", jossa vaatimattoman oloinen muusikko likipitäen varastaa koko shown loppuun sijoitetulla hienolla esityksellään. 2008 © J-P Berg · 2 - 2012 - 18 -. Taustatukea antavat rumpalit Wallace Lester ja Jimbo Mathus sekä basisti Justin Showah. Yli 80-vuotias ikinuori takametsien trubaduuri on edelleen uskomattoman virkeässä kunnossa ja tarjoilee maittavan ja monipuolisen annoksen aitoa Mississippin meininkiä! L.C. Persoonallisella otteellaan Ulmer tekee muutamasta lainabiisistä täysin omanlaisensa tulkinnan. Ulmerista löytyy "Elävää Mississippin Bluesia" -sarjastani v. Kitaristina hän pikkailee sormillaan nautinnollisesti ja antaa Little Joe Ayers Hill Country -perinteen jatkaja Seuraavankin artistin cd on hänen ensilevytyksensä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hänen musiikkiinsa kuulunut hypnoottisuus ja synkät sävyt ilmentyvät erinomaisesti mm. Fiiliksen mukaan tapahtuvat sointuvaihdokset, ajoittainen epävireisyys tai puolihuolimattomasti vedetyt esitykset (parhaana esimerkkinä ehkä Get Along Cindy -kohellus) kuuluvat tietysti asiaan ja lisäävät kiekon kiehtovuutta sekä ennalta arvaamattomuutta. J-P BERG S L.C. Kolmen vuoden odotuksen jälkeen tuo albumi on vihdoin julkaistu. Ayers omaa korkeahkon lauluäänen, joka sopii hyvin hänen esittämäänsä musiikkiin. Eddie Cusicin kiekko taas on uudelleenjulkaisu kitaristin ensilevytyksestä 1990-luvun lopulta. ULMER Blues Come Yonder (Hill Country HC 2116) -11 (1) Left Me Standing Behind) (2) Hard To Get Along (3) Peaches Falling (4) Trouble No More (5) Hams & Peas (6) There Go All My Dough (7) Hip-Shake (8) Roundin' Up Girls All Day (9) Get Along Cindy (10) Blues Come Yonder (11) I Saw The Light (12) Hidden Song Mississippin Stringerissä v. Ulmerista löytyy mm. Levyn spontaanit ja kotikutoiset tunnelmat välittyvät kuulijalle mainiolla tavalla. Tällä kertaa keskitymme vain albumeihin, jotka putkahtivat markkinoille viime vuoden loppupuolella. Muut coverit ovat Muddy Watersilta, Junior Parkerilta, John Lee Hookerilta sekä Howlin' Wolfilta. se, että Ayers muuttaa Hooker-biisin Dimples (nimetty cd:llä Got My Ayes On You) sävellajia kesken kappaleen, koska huomaa sen olevan alkujaan turhan korkea hänen äänelleen. 1928 musiikilliseen perheeseen syntynyt Ulmer on viettänyt melkoista kiertolaisen elämää. Lapsena jo katumuusikkona aloittaneen veteraanin tie on kulkenut ympäri USA:ta. Hän on soittanut bassoa mm. Ayers vetää numerot omalla tyylillään akustisesti, ja ne istuvat saumattomasti kokonaiskuvaan. Artistit ovat ehkä suuremmalle bluesyleisölle hieman vieraita. Kuistinauhoitusten spontaania tunnelmaa kuvaa mm. Tuossa osassa pääosassa olivat Chicagon bluesfestivaaleilla esiintyneet Mississippi-artistit, joista multi-instrumentalisti Ulmer oli yksi mieleen painuvimmista. Välissä ehti jo ilmestyä Italiassa äänitetty live-cd, "Long Ways From Home", samalle merkille. Ulmer Chicagossa v. 1997 HMG/Hightone -kiekolla ja esiintynyt v. Sävelmien välissä Ulmer jutustelee leppoisaan tyyliinsä. Minään suurena laulajana häntä ei kuitenkaan voi pitää, mutta uskottavana bluestulkkina kylläkin. Kiekolla on vahvasti mukana Junior Kimbroughin henki. Vakuuttavalla uutuudellaan hän laulaa vain akustisen kitaran säestyksellä. L.C
Hänen ensimmäinen soittimensa oli yksikielinen diddley bow. Mitään bänditukea ei hänen kokonaisvaltainen soittonsa kaipaa. 1926. Miehellä on vahva ääni ja tarinoita kerrottavaksi. Lisäksi se poikkeaa sähköisenä raitana melkoisesti muuten cd:n puoliakustisesta tunnelmasta. Seuraava levytys oli Jim O'Nealin Stackhouse-merkille. Taiteilijanimi "Memphis Gold" on näiden Washingtonin aikojen peruja. Kevyempiä tunnelmia taas tarjoavat mm. Cusic on kitaristi, jota jaksaa kuunnella! Wolfin uudelleenjulkaisussa on uuden nimen lisäksi uudet kannet. Olen aikoinaan kuullut tuon alkuperäisen "I Want To Boogie" -kiekon, ja muistin sen hyväksi levyksi. Nuorena Chandler tutustui Wilkinsiin ja imi häneltä vaikutteita sekä oppeja omaan soittotyyliinsä. Yksi cd:n vahvimpia raitoja on historiallisiin tapahtumiin linkittyvä John Brown. Washingtonissa asustavan "Goldin" henkinen koti on kuitenkin vahvasti etelässä. Tallenne on nauhoitettu neliraitanauhurilla autenttisissa olosuhteissa Cusicin talossa Lelandissa, Mississippissä. "Prodigal Son" tuo esille miehen gospel-taustaa painokkaasti. Ayersin kiekko on yksi viime vuosien hienoimpia country-blueslevyjä. Hän putosi puusta ja hänen selkänsä vaurioitui vakavasti. Esitys oli vaikuttava ensinnäkin historiallisen taustansa, mutta myös lämpimän fiiliksensä takia. Tämän jälkeen tie vei armeijaan. Hän alkoi myös tuolloin esiintyä akustisena bluesartistina alan festivaaleilla. Little Milton on monissa yhteyksissä korostanut Cusicin merkitystä kitaransoiton opettajanaan. Silti koin lievän yllätyksen palatessani uudelleenjulkaisun myötä tämän tallenteen pariin. Kitaristi Bobby Parkeriin, harpisti Charles Saylesiin ja Deborah Colemaniin, joiden avulla hän pääsi musiikkihommiin ja yleensäkin elämään paremmin kiinni. Tremolokitaroiden ja akustisen huuliharpun säestämä ja Chandlerin väkevästi tulkitsema How You Gonna Play The Blues ottaa kantaa jopa hieman paatoksellisesti siihen, kuinka eräät laulavat bluesia ilman, että ovat omakohtaisesti eläneet sellaista elämää, josta voisivat riittävällä tunteella puhua. Chandler itse hoitaa laulupuolen ja soittaa akustista kitaraa ja bassoa. Albumin nimibiisi taas mukailee Howlin' Wolfin Smokestack Lightning -klassikon teemaa. Chandler toimi mm. Hän soitti mm. Paluu musiikkihommiin tapahtui vuonna 1989 eläkkeelle siirtymisen seurauksena. Colemanin kiertuebändin kitaristina. Chandler toki esiintyi myös aktiivisesti COGIC-tilaisuuksissa asuessaan Memphisissä 1950-luvulta aina 1970-luvun alkuun asti. Tämäkin kiekko tuo muusikon esille vain akustisen kitaran säestämänä. Toivottavasti tämä tallenne tuo miehen nimeä siinä määrin esiin, että saamme vielä kuultavaksemme jotain tuorettakin. Levy tulee taatusti nostamaan miehen profiilia blueskentällä. Myös Big Lucky Carter kuului hänen yhteistyökumppaneihinsa. Back Po'ch Tennessee sekä Ice Cream Blues kulkevat toisen suuren bluesmestarin, John Lee Hookerin jalanjäljissä. Itse näin Cusicin ja hänen oppipoikansa Little Miltonin upean akustisen keikan v. Wilkins oli vakioesiintyjä COGICsunnuntaijumalanpalveluksissa. 2008 Chandler joutui pahaan onnettomuuteen. Washingtonissa hän tutustui mm. Sisävihosta löytyy alkuperäiset tallenteet tehneen Matt Blockin asialliset, mutta lyhyet kuvaukset Cusicin urasta. Kitaristi nimittäin keikkailee yhä edelleenkin. Eddie Cusicin ensilevytys uudelleen parrasvaloihin EDDIE CUSIC Leland Mississippi Blues (Wolf 120.934 CD) (1) Gonna Lose A Good Man (previously unreleased) (2) Worry You Off My Mind (3) Pretty Thing (4) Cut You A Loose (5) Feelin' Good (6) Ludella (7) Big Boss Man (8) Catfish Blues (9) Little Angel Child (10) Reconsider Baby (11) I Walk The Water (12) Stop Argying Me Over (13) Hoochie Coochie Man (14) Good Morning Little Schoolgirl (15) You Don't Have To Go (16) You Don't Love Me Wolf Records tuo kuultavaksemme Eddie Cusicin vuonna 1998 julkaistun debyyttilevyn "I Want To Boogie". Chandler muutti 1990-luvulla Washington DC:n alueelle, jossa hän asui aluksi kodittomana kadulla. Robert "Tim" Wilkins. Seuraavalla vuosikymmenellä kitaristi palasi Memphisiin. Kitaristi suodattaa mm. 2000 Chicagon bluesfestivaalien pikkulavalla. Feelin'Good, Cut You Loose, Hoochie Coochie Man, Reconsider Baby ja You Don't Love Me) oman näköisikseen, maalaisbluesmaisiksi tulkinnoiksi. "Goldin" ensilevytys on vuodelta 1998. Toivottavasti miehen fyysinen paraneminenkin etenee yhä edelleen suotuisasti. MEMPHIS GOLD Pickin' In High Cotton (Stackhouse SRC 1915) -11 (1) How You Gonna Play The Blues (2) Biscuit Boogie (3) Don't Take My Blues Away (4) Back Po'ch Tennes- - 19 - 2 - 2012 ·. Plow My Mule on oikeastaan ainoa innottoman kuuloinen, tasapaksu raita. Eddie Cusic syntyi Mississippissä v. Myös toinen harpisti, Jay Summerour tuo mukavaa lisämaustetta akustisen harppunsa kanssa. see (6) Homeless Blues (7) Mississippi Flatlands (8) John Brown (9) Ice Cream Man (10) Plow My Mule (11) Standing By The Highway Kiekon aloitus antaa jo selkeät viitteet siitä, mitä Chandler haluaa tuoda julki. Tämä funkahtava, gospel-sävyjäkin sisältävä hehkutus on selkeästi ylipitkä ja jää jauhamaan liiaksi paikalleen. Vaikka materiaali on (varsinkin nykylähtökohdista peilaten) tuttuakin tutumpaa klassikkokamaa ja koko kiekko mennään mies ja kitara-periaatteella, niin kyllä tätä ilokseen kuuntelee. legendaarisessa paikallisessa baaribluesbändissä nimeltä Fieldstones. Cusicin tummahko ääni on miellyttävän kuuluinen ja uskottava. Utah Smithin villit musiikilliset seremoniat hänen isänsä seurakunnan jumalanpalveluksissa. hyväntuulinen boogie Biscuit Blues sekä rullaava Mississippi Flatlands. Block oli kuitenkin se henkilö, joka oli tuolloin mukana sessioissa nauhurin kanssa. Eläväisenä esiintyjänä tunnettu Smith tanssitti ja huudatti väkeä tuntikausien ajan. Artistin omaa taiteilijanimeä kantava albumi on Bobby Parkerin tuottama. Pikkumerkin julkaisuna se ei liiemmin pystynyt nostamaan miestä suuremman bluesyleisön tietoisuuteen, ja hän onkin pysynyt pienemmän piirin suosikkina. Muutama valokuvakin olisi Memphis Gold Memphisistä Washingtoniin Varsin jännän taiteilijanimen omaava "Memphis Gold" ei ehkä suoranaisesti ole luettavissa Mississippi-artistiksi. monia tunnettuja sähköisen bluesin klassikkoja (mm. Lisäksi, kun miehen uusin cd edustaa paluuta hänen musiikillisille juurilleen, taiteilijan uutuuskiekon esittelyä tässä sarjassa voidaan pitää oikeutettuna. Chandler tulkitsee hieman rosoisella ja tummalla äänellään sävelmän uskottavasti. levyllä osaavan vaikutelman instrumentin parissa. Kiekon päättävät kaksi rallia edustavat sen huonointa antia. Albumin kaikki sävelmät ovatkin omaa käsialaa. Myöhemmin mies kuitenkin päätyi siviilitöihin elättääkseen perheensä. 1950-luvulla Cusic perusti Memphisissä Rhythm Aces -bändin, jossa vaikutti myös nuori Milton Campbell. Kokonaisuutena tämä julkaisu on siis varsin vahva näyttö"Memphis Goldin"osaamisesta bluesin saralla. Tärkein vaikuttaja Chandlerin kitaransoiton kehittymiselle oli jo 192030-luvuilla bluesartistina levyttänyt ja myöhemmin vielä bluesin pariin paluun tehnyt kitaristi Rev. Apuna hänellä on kirjava joukko muusikoita, joista esiin voi nostaa nostaa vaikka Washington DC:n alueella vaikuttavan kitaristi-harpistin Robert Lighthousen. Artistin uusin on sitten paluu nuoruuden blues-soundeihin. Kiekko sai aikoinaan runsaasti positiivisia arvioita bluesväeltä. Lisäksi hänen tulkinnoistaan löytyy sopivasti karheutta ja elämänmakua. James Son Thomasin kanssa. Alunperin Hightone-merkillä ilmestynyt albumi on vahva näyttö tältä pitkän linjan bluesmieheltä. Tutuksi tulivat myös Rev. Kitaristina mies ei ole mikään virtuoosi, mutta soitto on kokonaisvaltaista, monipuolista sekä myös nyanssirikasta. Neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt "Gator Gonna Bite You" on taas modernimpaa bluesia. Toivottavasti jatkoa seuraa ja mies saadaan myös sitä kautta isommille bluesareenoille. ollut paikallaan. 8-vuotiaana nuori Chester viihdytti tippipalkalla väkeä soitannollaan ja tanssiesityksillään legendaarisella Beale Streetillä. Ennusteet eivät olleet ruusuisia, mutta mies on toipunut odotettua paremmin, ja pystyy nykyään jo liikkumaan omin jaloin. Hänen isänsä John Chandler toimi kuoronjohtajana ja pianistina perheen perustamassa memphisiläisessä Church Of God In Christ -yhteisössä. Päätösbiisi Standing By The Highway on taas ehkä sopivampi livetilanteeseen. Olisi ollut mukava saada vähän tarkempaa tietoa sessioista, niiden kulusta ja tunnelmista. Memphisissä vuonna 1955 syntynyt Chester Chandler ajautui musiikkikuvioihin hyvin varhaisella iällä. Kokoonpanoon kuuluivat tuolloin rummut ja kaksi kitaraa. Seuraavalla vuosikymmenellä Eddie keikkaili mm. Lisää vahvaa laulutulkintaa tarjoilevat hidas blues Don't Take My Blues Away sekä teksteiltään havahduttava, omakohtainen Homeless Blues
Samalla tuli oiva tilaisuus jatkaa tätä Juhani Ritvasen dominoimaa kirjoitussarjaa kohti hänen jo aikapäiviä sitten tavoitteeksi ilmoittamaansa sadatta osaa. Niin kävi, vaikka JR:n ryhdikkään näkemyksen mukaan Plattersit eivät olleet mikään oikea doowop-yhtye kuin korkeintaan huonosti kaupaksi menneillä ensilevyillään. Muistan yhä, miten kauhistuttavaa oli seurailla esim. Ja voivat oikeassa ympäristössä tuoda vielä jatkossakin. V Heaven On Earth (Fantastic Voyage FVTD 128) -11 CD 1: (1) Only You (2) Bark Battle And Bawl (3) The Great Pretender (4) I'm Just A Dancing Partner (5) The Magic Touch (6) Winner Take All (7) The Glory Of Love (8) Why Should I (9) Bewitched, Bothered And Bewildered (10) Have Mercy (11) At Your Beck And Call (12) My Prayer (13) Heaven On Earth (14) You'll Never Never Know (15) It Isn't Right (16) I Give You My Word (17) Heart Of Stone (18) September In The Rain (19) I'll Get By (20) Take Me In Your Arms (21) In The Still Of The Night (22) You Can Depend On Me (23) I Don't Know Why (24) On My Word Of Honor (25) One In A Million (26) I'm Sorry (27) He's Mine (28) My Dream (29) I Wanna (30) Mean To Me CD 2: (1) No Power On Earth (2) Love, You Funny Thing (3) In The Middle Of Nowhere (4) Time And Tide (5) Darktown Strutters' Ball (6) Oh Promise Me (7) Don't Forget (8) I'm Gonna Sit Right Down And Write Myself A Letter (9) Sweet Sixteen (10) Only Because (11) The Mystery Of You (12) Helpless (13) Indiff'rent (14) Goodnight Sweetheart It's Time To Go (15) My Serenade (16) For The First Time (17) Try A Little Tenderness (18) I'll Take You Home Again Kathleen (19) But Not Like You (20) Don't Blame Me (21) Sleepy Time Gal (22) That Old Feeling (23) Don't Let Go (24) Are You Sincere (25) Twilight Time (26) Out Of My Mind (27) You're Making A Mistake (28) My Old Flame (29) I Wish (30) It's Raining Outside CD 3: (1) Smoke Gets In Your Eyes (2) No Matter What You Are (3) Somebody Loves You (4) Prisoner Of Love (5) Thanks For The Memory (6) I'll Never Smile Again (7) My Blue Heaven (8) Enchanted (9) The Sound And The Fury (10) Remember When (11) Love Of A Lifetime (12) Where (13) Wish It Were Me (14) My Secret (15) What Does It Matter (16) Moonlight On The Colorado (17) On A Slow Boat To China (18) Reflections In The Water (19) Harbor Lights (20) Sleepy Lagoon (21) Ebb Tide (22) Apple Blossom Time (23) Red Sails In The Sunset (24) Sad River (25) To Each His Own (26) Down The River Of Golden Dreams (27) It I Didn't Care (28) True Lover En ole koskaan erityisemmin välittänyt lauluyhtyeiden esittämästä musiikista. Asennoitumisellani on mitä luultavimmin lapsuuteen saakka ulottuvat taustatekijät. laulut The Glory Of Love, ranskalaisen Georges Boulangerin jo 20-luvulla säveltämä My Prayer, Cole Porterin viihteellinen In The Still Of The Night, Shelton Brooksin klassikko Darktown Strutters'Ball, hempeä Try A Little Tenderness, pop-tilastoissa r&b-sarjaa paremmin (1/3) pärjännyt Smoke Gets In Your Eyes, romanttinen On A Slow Boat To China sekä monien tuntemat Harbor Lights ja Red Sails In The Sunset. Isäni oli innokas kuoromies miltei · 2 - 2012 - 20 -. Mieltymykseni on välillä aiheuttanut ongelmia jopa näissä BN-ympyröissä. Noiden aikojen jälkeen minua ei ole helpolla saanut minkäänlaisiin kuoroesityksiin, ei tosin moneen muuhunkaan vastenmieliseksi kokemaani musiikkitilaisuuteen. Yhtyeen ylivoimainen ykköslaulaja oli todella kaunisääninen tenori Tony Williams (192892). Plattersien toinen solisti oli naispuolinen Zola Taylor (19382007), ja muiden kolmen jäsenen roolina oli lähinnä toimia näiden kahden keulahahmon tukijoukkona. Yhtyeen ohjelmisto oli niinkin laaja-alainen, että sieltä löytyvät versiot saksalaisten Fred Markushin ja Fritz Rotterin tangosta Liebe War Es Nie ja peräti eräästä Franz Schubertin serenaadista. Suosionsa suhteen yhtyeen ura oli vahvasti alkuja osaksi myös loppupainotteinen. Porukan loiston päivät alkoivat todellakin 50-luvun puolivälissä ja päättyivät viisi vuotta myöhemmin, jolloin Williams oli lähtenyt omille teilleen ja saanut seuraajakseen Charles "Sonny" Turnerin. -31 syntynyt Herb Reed. Joskus vuosikymmeniä sitten kuuntelin kaikessa rauhassa yhtyeen tunnelmointeja kelanauhalta, kun paikalle tupsahti silloinen FBS-aktivisti Timi Varhama. Innokkeen jäljempänä olevan selvityksen laadintaan antoi äskettäin ilmestynyt kohtuuhintainen ja best of -tyyppinen kolmois-cd, jonka hankkiminen oli omiaan täydentämään ja kohentamaan kuluneiden nauhoitusten antia. Yhtyeen tarina on kerrottu levyarvioiden yhteydessä myös tässä lehdessä jo pariin kertaan aikaisemmin, mutta kerrataan sen pääpiirteet vaikkapa muistin virkistämiseksi. Useiden muiden lauluyhtyeiden tavoin Plattersien ohjelmistossa oli runsain määrin omintakeisia mukaelmia aikaisempien vuosien tunnetuista viihdesävelmistä. Edellisen, Suomessa nimellä Rakkautta ei se ollut(kaan) tunnetun teoksen, Plattersit muunsivat muotoon Take Me In Your Arms, ja jälkimmäinen, kovasti M.A. Täkäläisille musiikin kuuntelijoille Plattersit tulivat varsin tutuiksi seuraavan vuosikymmenen puolivälissä, jolloin yhtye koki erikoisen revival-ilmiön Suomessa. Mutta Plattersien sulosoinneista olen jo pitkään pitänyt. Lyhyehkön turinoinnin jälkeen Timi kysäisi kiusaantuneen oloisena, josko voisin panna soimaan jotain vähemmän ärsyttävää ja järkevämpää musisointia. Amerikkalaisen Platters-yhtyeen loiston päivät osuivat vuosille 195560. Itse en osaa olla yhtä kriittinen. Muutaman kerran minut ja veljeni lähetettiin hänen kanssaan mieskuoron harjoituksiin, jotta äitini sai hyvin ansaitun lepohetken. Joel Whitburnin kirjassa Top Rhythm & Blues Records 194971 esitettyjen laskelmien mukaan Plattersit ovat noiden aikojen r&b-artisteista 28:ksi suosituin, mikä ei ole ollenkaan huono saavutus. Selim Palmgrenin synkän Miilunpolttajan laulun epätoivoista jankkaamista kerran toisensa perään. Kyllähän sitäkin löytyi. Nummisen erikoisesta lied-tyylistä poiketen tunnelmoitu My Serenade merkittiin reippaasti Schubertin ja Buck Ramin yhteisiin nimiin. THE PLATTERS Osa 82 iidestä tummaihoisesta laulajasta koostunut The Platters oli tavattoman suosittu USA:ssa 1950-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. -52, ja heidän ensimmäinen levytyssessionsa pidettiin seuraavan vuoden syyskuussa. Pienensin välittömästi musiikin volyymia, mutta sekään ei hänelle riittänyt. Jos huomioon olisi otettu heidän pop-ansionsa ja ulkomainen myyntinsä, sijoitus olisi ollut todennäköisesti vielä oleellisesti parempi. Plattersien levyjä soitettiin silloin taajaan niin radiossa kuin tanssipaikoillakin, ja kun monet suurten ikäluokkien jäsenet tunsivat hitit Only You, The Great Pretender ja Twilight Time jo kouluajoiltaan, yhtyeen menestys BN-polleissa oli ennalta arvattavissa. Historiikkien mukaan Plattersit perustettiin Los Angelesissa v. Heidän tulkintansa ovat niin hyvää viihde- ja tunnelmamusiikkia, että aivan varmasti monille toivat. Tämä valkoinen musiikkimies toimi yhtyeen tuottajana ja managerina, minkä ohella hän myös osaksi sävelsi ja sanoitti joitakin heidän laulujaan kuten ensihitin Only You sekä iki-ihanan pop- ja r&b-listojen ykkösen Twiligt Time'n. Tällaisiksi kaupallisiksi menestyksiksi olen hyväksynyt sellaiset levytykset, mitkä mahtuivat joko r&b-tilaston 20 parhaan tai pop-sarjan 50 myydyimmän esityksen joukkoon. Taisipa joku r&b-intoilija olla sitäkin mieltä, että Platterseille annetut äänet olisi "epäpuhtauden" vuoksi pitänyt lehtemme äänestyksessä tykkänään hylätä, kuten kävi aikoinaan nurmijärveläisen junttausporukan suosikille Hiski Salomaalle yleisradion järjestämässä samantyyppisessä kilvoittelussa. Toivatko Plattersit parhaimmillaan taivaallisen olotilan maan päälle. Kotimaisen musiikin erityistuntija Hannu Nyberg ei aluksi ollut oikein uskoa todeksi muistikuvaani, minkä mukaan yhtye oli huomattavan suosittu Suomessa nimenomaan 60-luvun puolivälissä, mutta tietolähteitään kaiveltuaan hän myönsi niin tapahtuneen. Näemmä Plattersin alkuaikojen toinen suurmenestys The Great Pretender ja hieman myöhäisempi The Magic Touch ovat vallan kokonaan Buck Ramin tuotantoa. Menestystä alkoi ilmaantua kuitenkin vasta pari vuotta myöhemmin, kun he siirtyivät tunnetulle Mercury-merkille ja saivat vahvaksi taustatekijäkseen Samuel "Buck" Ramin. Sellaisia ovat mm. Sellaisiksi koin etenkin esitykset Mean To Me (I, 30), Don't Let Go (II, 23) ja True Lover (III, 28). Kolmannella niitä on sentään yhteensä kahdeksan. VESA WALAMIES kuolemaansa asti. Yhtye saavutti silloin neljä ykkösijaa sekä r&b- että pop-tilastoissa, minkä lisäksi sillä oli lukuisia muita listahittejä. Tarkkaan kuuntelemalla löysin tästä mittavasta kokoelmasta myös joitakin otoksia, joissa on mukana aivan selkeitä doowop-piirteitä. Näistä kiekoista ensimmäisellä on nimittäin 14 listahittiä ja toisella vain kolme (n:ot 25, 27 ja 29). Nykyisin yhtyeen alkuperäisjäsenistä on elossa vain v