Blues News 1/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

BAILEY TIMI YURO R&B-tenoristit, osa 27: MORRIS LANE & JOHNNY SPARROW Bluesin hahmoja levyjen valossa, osa 32: LITTLE JOHNNY JONES. Otis Clay 1942–2016 / Kriitikoiden parhaat 2015! / Muddy Lee Makkonen Divarien helmiä / BN käy tapahtumissa / Stompin’ 2016 / Levytutkailut 197301-16-01 ISSN 0784-7726 N:o 277 (1/2016) Hinta 6,80 € 49. vuosikerta BN haastattelee: ROBERT CRAY BILLY BOY ARNOLD BEN GRANFELT BN esittelee: LENA & THE SLIDE BROTHERS THE EXCITEMENTS Henkilökuvia diskografioiden takaa: J.R
12 s. 44 s. 8 s. 24 © Ra nel Ca br er a © Pa si Ry tk ön en © Je ff Ka tz © Al lig at or Re co rd s © Be n Gr an fe lt. s. 36 s. 18 s. 22 s. 44 s. 10 s. 8 s. 18 s. 10 s. 36 s. 22 s. 24 s. 12 2 Blues News 1/2016 s
Tänä keväänä kuudetta kertaa järjestettävän Stompinin suunnittelu ja valmistelu käynnistyi heti viime vuoden Stompinin jälkeen, pyrkimyksenä mahdollisuuksien mukaan entisestään laajentaa ja monipuolistaa tarjontaa. Musiikista kaavaillaan jo ’rutiininomaista lääkitysmuotoa’ esimerkiksi aivovammapotilaiden hoitoon ja kuntoutukseen. – Vaikka jo 32 kertaa järjestetyn IBC:n finaaleiden osallistujasaati voittajalistat ovat vuodesta toiseen olleet varsin pohjoisamerikkalais-painotteisia, on semifinaalija finaaliasteilla ollut viime vuosina havaittavissa hienoista ”avautumista” sekä eurooppalaiseen että muiden maanosien suuntaan. Tai tarkemmin ajatellen; en minä, eikä varmaan moni muukaan tämän lehden lukijoista mitään nimenomaista reseptiä moiseen päivittäiseen itsestäänselvään toimintaan tarvitse! Pidetään siis (musiikillisestikin) lystiä edelleen, näkemisiin keikoilla turuilla ja toreilla – ja viimeistään Stompinissa, eikös joo! Maiju Lasola SISÄLTÖ: Yhdistyksen ”läävä”-toimistolla käyntiosoitteessa Suonionkatu 6, 00530 Helsinki lauantaina 19.3. 46 BN käy tapahtumissa ............................................... USAn Memphisissä International Blues Challenge -kilpailuun tammikuun lopulla FBSn edustajana osallistunut White Knuckles Trio soitti itsensä komeasti alkukarsinnoista semifinaaleihin noin parinsadan kanssakisaajan keskuudesta. Entisen Toscanan suurherttuakunnan upeissa maisemissa tällä kertaa kisattava EBC järjestetään tänä vuonna jo kuudetta kertaa, osallistujat edustavat yhteensä 20 eri Euroopan maata. 66 Etukansi: Lena Lindroos & Matti Kettunen (Lena & The Slide Brothers) © Leif Laaksonen BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 49. Tervetuloa! Finnish Blues Societyn SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS. viikon jokaisena päivänä. 8 Lena & The Slide Brothers ........................................ 52 Levytutkailut ............................................................... Ilmoitushinnat vuodelle 2016: 1/4 sivu 130 eur 1/2 sivu 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi 350 eur 1/1 sivu, takakansi 370 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Aarno Alén, J-P Berg, Ivan Chulkov, Ben Granfelt, Harri Haka, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Satu Jäske, Kari Kempas, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Jari Kolari, Leif Laaksonen, Petri Lahti, Juhani Laikkoja, Kai Leivo, Anders Lillsunde, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Teppo Nättilä, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Arto Pajukallio, Ville Pirinen, Jorma Riihikoski, Jussi Ronkainen, Kari Rosenberg, Olavi Rytkönen, Pasi Rytkönen, Pirjo Salminen, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu 2016: N:o 1/16: vk 08 N:o 2/16: vk 16 N:o 3/16: vk 24 N:o 4/16: vk 34 N:o 5/16: vk 42 N:o 6/16: vk 51 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BNnumeroon 2/16 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 18.3.2016! WWW.BLUESNEWS.FI Laskiaissunnuntaina, helmikuussa 2016 Roots-blues-vuosi 2016 on rullannut jo jonkin viikon ja jälkeä historiankirjoihinkin dokumentoitavaksi on jo syntynyt. htm että tapahtuman Facebook-sivuille www.facebook.com/StompinHelsinki. Ja kyllä, tiedossa on roots-musiikillista iloittelua eri muodoissaan ympäri Helsinkiä ko. 48 By The Bayou -levykatsaus #2 ................................ Sparrow ... Festariviikko ajoittuu siis jälleen huhtikuulle, tarkka ajankohta on 11.–17.4. 14 Billy Boy Arnold .......................................................... 24 R&B-tenoristit #27: Frank Molley & J. Musiikki tepsii tunnetusti vähintään vitamiiniporetabletin tai Buranan kaltaisesti myös arkipäivien jaksamisessa. IBC-katselmuksen (kuten järjestäjätaho siis edelleen tätä tapahtumaa mieluusti nimittää) finaaleihin ei paikkaa loistavasta suorituksesta huolimatta irronnut, voiton bändisarjassa vei The Delgado Brothers (Ventura County Blues Society, CA, USA) ja solo-sarjassa Ben Hunter & Joe Seamons (Washington Blues Society, USA). – Mieluusti vastaanottaisinkin lääkäriltä reseptin ’pari-kolme-neljä tuntia musiikkia maun mukaan päivittäin’... Ohjelmistoa ja tarkempia tietoja eri tapahtumaosioista päivitetään sekä BN:n nettisivuille www.bluesnews.fi/stompin2016. IBC:ssa kisattiin myös Best Self-Produced cd -sarjassa, jonka voitti Rob Lumbardin albumi ”Blues In A Bottle” (Central Iowa Blues Society, USA). Blues News 1/2016 3 BN-kriitikoiden parhaat 2015! ...................................4 Robert Cray ................................................................... Bailey ..................................................................... Kuten ehkä (jo) tunnettua, lehden tekemisen ohella FBSn suurimpiin vuotuisiin ponnistuksiin lukeutuu huhtikuisen Stompin’-festarin toteuttaminen. 12 BN ennakoi: Stompin’ 2016 ..................................... 65 BN-arkistojen helmiä: Otis Clay (1942–2016) .... Ohjelmasta – ja pääkonsertin ulkomaisista laatuesiintyjistä – on lisää juttua tämän lehden sisäsivuilla. 18 Ben Granfelt ................................................................ Kilpailujen järjestäminen musiikin saralla on sinällään toki ehkä vähintäänkin kornia, mutta näissä tapahtumissa kyse onkin lopulta kaikesta muusta kuin kilpailemisesta; bluesinkin tonteilla monessa mielessä erittäin tärkeästä yhteisen asian jakamisesta, suomalaisen erinomaisen osaamisen viennistä, verkostoitumisesta, näkyvyydestä jne.! – Maailmalle verkostoitumaan ja näkymään lähtee myös Lena & The Slide Brothers huhtikuun alussa. 22 Timi Yuro ...................................................................... 54 Muddy Lee Makkonen .............................................. 36 Blues hahmoja #32: Little Johnny Jones .............. 10 The Excitements ......................................................... klo 17 alkaen. Jäljempää käsillä olevasta lehdestä selviää, mitä kilpailuedustajallemme, yhdelle maamme osaavimmista bluesroots-yhtyeistä EBC-kevään korvalla kuuluu. Stompinin ohjelma on pääpiirteissään julkistettu, mutta joitain osatapahtumia on vielä lisäksi kehitteillä. Tiensä vie Suomen edustajana European Blues Challengeen, Italian Torrita di Sienaan 8.–9.4. Aiemminkin Blues Newsissa sekä pääkirjoitusettä artikkelitasolla esillä olleesta aiheesta eli musiikin henkisistä ja fyysisistä positiivisista terveysvaikutuksista on saatu jälleen lukea monista eri aikakausja sanomalehdistä kuluvan talven aikana; monipuolisten myönteisten vaikutusten kirjo on entisestään yllättänyt mm. 44 Divarien helmiä #26 ................................................. Viime mainitussa cd-levysarjassahan FBSn edustajana oli tänä vuonna koskettavia tunnelmia ja tasokasta soitantaa sisältävä Jay Kay & Blues Gangin albumi ”From The Shadows”. 32 J.R. aivotutkijoita. Tilaukseen sisältyy 6 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, ilmoitusmyynti, verkkosivut Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja BN:n tilaus: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Blues News -lehden vuositilaus on 40 euroa
Kaikkiaan noteeratuiksi tulivat huimat 183 julkaisua. Tuttujen sääntöjen mukaan jokaiselle lehden vakiokriitikoista annettiin mahdollisuus nimetä äänestykseen korkeintaan 20 suosikkiaan, jotka on esitetty ohessa artistija yhtyekohtaisessa aakkosjärjestyksessä. (Bear Family 5-CD) Tampa Red – Unsung Guitar Hero (Ace 2-CD) Nicole Willis & The Soul Investigators – Happiness In Every Style (Timmion) 4 Blues News 1/2016. (Revox) Webb Wilder – Mississippi Moderne (Landslide) Wentus Blues Band & Dick Heckstall-Smith – Man Of Stone (Ramasound) White Knuckles Trio – Got It Bad (Turenki) Barrence Whitfield & The Savages – Under The Savage Sky (Bloodshot) Harri Haka: Micke Bjorklof & Blue Strip – Ain’t Bad Yet (Hokahey!) Bonita & The Blues Shacks – s/t (CrossCut) Rockin’ Johnny Burgin – Greetings From Greaseland California (WestTone) The Cash Box Kings – Holding Court (Blind Pig) Henry Gray & Bob Corritore – Blues Won’t Let Me Take My Rest (Delta Groove) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) James Harman – Bonetime (Electro-Fi) Jay Kay & Blues Gang – From The Shadows (Blues Angels) Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) Freddie King – Going Down At Onkel Po’s (Rockbeat) Erja Lyytinen – Live In London (Tuohi) John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967 (Forty Below) Pinetop Perkins & Jimmy Rogers – Genuine Blues Legends (Elrob) Igor Prado Band – Way Down South (Delta Groove) The Rolling Stones – Previously Unreleased (Coda) Gary Smith / David Barrett / Aki Kumar – It Takes Three (Greaseland) Helge Tallqvist – In Footsteps (Q) Trickbag – Candyville (Magic) Junior Wells – The Blues Is Alright (Rockbeat) Carolyn Wonderland – Live Texas Trio (Bismeaux) J-P Berg: Omar Coleman – Born & Raised (Delmark) Shemekia Copeland – Outskirts Of Love (Alligator) Jon Cleary – GoGo Juice (FHQ) The Robert Cray Band – 4 Nights Of 40 Years Live (Provogue) Billy Gibbons & The BFG’s – Perfectamundo (Concord) James Harman – Bonetime (Electro-Fi) Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) Syl Johnson – Complete Twinight 45’s (Numero 2-LP) Lightnin’ Slim – I’m A Rolling Stone: Louisiana Swamp Blues, The Singles As & Bs 1954–1962 (Jasmine 2-CD) Saun & Starr – Look Closer (Daptone) Slim Harpo – Buzzin’ The Blues: The Complete... (Revox) Mavis Staples – Your Good Fortune (Anti) Pops Staples – Don’t Lose This (Anti) Steve Walwyn – Instinct To Survive (Baby Grand) Leo Bud Welch – I Don’t Prefer No Blues (Big Legal Mess) Marko Aho: Dave Alvin & Phil Alvin – Lost Time (Yep Roc) Micke Bjorklof & Blue Strip – Ain’t Bad Yet (Hokahey!) Delta Moon – Low Down (Jumping Jack) Steve Earle & The Dukes – Terraplane (New West) Pete Gage – Left Over Blues (omakustanne) Billy Gibbons & The BFG’s – Perfectamundo (Concord) Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) Maisteri T. Honey Aaltonen: Dave Alvin & Phil Alvin – Lost Time (Yep Roc) Rory Block – Hard Luck Child (Stony Plain) Shemekia Copeland – Outskirts Of Love (Alligator) The Robert Cray Band – 4 Days Of 40 Years Live (Provogue Guy Davis Kokomo Kidd (M.C.) Ronnie Earl & The Broadcasters – Father’s Day (Stony Plain) Dom Flemons – The American Songster (Fat Possum/Music Maker) Rhiannon Giddens – Tomorrow Is My Turn (Nonesuch) Henry Gray & Bob Corritore – Blues Won’t Let Me Take My Rest (Delta Groove) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) Jimi Hendrix Experience – Live At Atlanta Pop Festival (Sony Legacy) Bettye LaVette – Worthy (Cherry Red) John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967 (Forty Below) Duke Robillard – The Acoustic Blues And Roots Of… (DixieFrog) The Sonics – This Is... – Voodoo-mies (Blue North) Willie Nelson & Merle Haggard – Django And Jimmie (Sony Music) Omar & The Howlers – Kitchen Sink (Big Guitar Music) Keith Richards – Crosseyed Heart (Mindless) Andres Roots & Raul Terep Winter Is Coming (Roots Art EP-CD) Tom Russell – Rose Of Roscrae (Frontera) Jari Rättyä & Käärmekeitto – Muistan Kerran Baabelissa (Puuma) Seasick Steve – Sonic Soul Surfer (There's A Dead Skunk) The Sonics – This Is... Eniten pisteitä keränneet levyt (kategorioissa paras kansainvälinen julkaisu, paras kotimainen julkaisu sekä paras uusintajulkaisu) löytyvät katselmuksen lopusta sivulta 7. BN-KRIITIKOIDEN VUODEN 2015 PARHAAT! B lues News -toimittajakunnan makujen mukaiset vuoden parhaimmat musiikkijulkaisut (CD:t, LP:t, EP:t, singlet tai DVD:t) on saatu jälleen kartoitettua
(Revox) Vintage Trouble – 1 Hopeful Rd. Hutto – Bluesmaster (JSP) Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) Jay Kay & Blues Gang – From The Shadows (Blues Angels) Martin Lang – Chicago Blues Sessions (Random Chance) Bettye LaVette – Worthy (Cherry Red) Billy Price & Otis Clay – This Time For Real (Vizztone) Tad Robinson – Day Into Night (Severn) Garnett Mimms – Lookin’ For You (Ace) Mr. (Revox) The 24th Street Wailers – Where Evil Grows (LMB) The White Knuckles Trio – Got It Bad (Turenki) Barrence Whitfield & The Savages – Under The Savage Sky (Bloodshot) Jari Kolari: Al Blake – Blues According To Blake... (Blue Note) Barrence Whitfield & The Savages – Under The Savage Sky (Bloodshot) 5. A Road Less Traveled (Soul Sanctuary, -13) Rockin’ Johnny Burgin – Greetings From Greaseland (omakustanne) Toronzo Cannon – John The Conquer Root (Delmark, -13) Pee Wee Crayton – Texas Blues Jumpin' In Los Angeles (Ace) Gary Smith / David Barrett / Aki Kumar – It Takes Three (Greaseland) Jay Gordon & Blues Venom – Woodchoppers Ball (omakustanne) Henry Gray & Bob Corritore – Blues Won’t Let Me Take My Rest (Delta Groove) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) Mike Henderson Band – If You Think It’s Hot Here... (EllerSoul) Little Willie John – Let’s Rock While The Rockin’s Good (El Toro R&B) Freddie King – Going Down At Onkel Po’s (Rockbeat) Knickerbocker All-Stars – Go Back Home To The Blues (JPS) Jim Liban & Joel Paterson Trio – I Say What I Mean (Ventrella) The Lucky Losers – A Winning Hand (West Tone) Lynwood Slim – Hard To Kill (Ripcat) RJ Mischo – Everything I Need (RJ/omakustanne) Johnny Tanner (with Jr. Watson & Rusty Zinn) – Juke Joint Rambler (omak.) Hans Theessink & Terry Evans – True & Blue, Live (Blue Groove) Junior Wells – The Blues Is Alright (Rockbeat) Zora Young & Little Mike & The Tornadoes – Friday Night (Elrob) Eija Jauhiainen: Joe Bonamassa – Radio City Music Hall (Provogue CD+DVD/2-LP) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silverstone) Dave Forestfield & Jarkka Rissanen – Songs Our Mama Taught Us (Wideline) Ismo Haavisto – Mean Blue Train (Lake Water) Beth Hart – Better Than Home (Provogue) Sonny Landreth – Bound By The Blues (Provogue) Lighthouse – Lighthouse (Moody Marracas) Erja Lyytinen – Live In London (Tuohi) Liz Mandeville – Heart’O’Chicago (Blue Kitty, -14) Robban – Broken Hearted Again (Ramasound) Dani Wilde – Songs About You (Bri-Tone) Carolyn Wonderland – Live Texas Trio (Bismeaux) Kari Kempas: Shaun Booker & Sean Carney – Blue Plate Special (Nite Owl) Rockin’ Johnny Burgin – Greetings From Greaseland California (WestTone) The Cash Box Kings – Holding Court (Blind Pig) Omar Coleman – Born & Raised (Delmark) Heather Crosse – Groovin’ At The Crosse Roads (Ruf) Sam Dees – It’s Over (Kent) Ronnie Earl & The Broadcasters – Father’s Day (Stony Plain) Chris Foreman – Now Is The time (Sirens) J.B. Sipp – The Mississippi Blues Child (Malaco) Helge Tallqvist – In Footsteps (Q) Junior Wells – Cut That Out (Soul Jam) Barrence Whitfield & The Savages – Under The Savage Sky (Bloodshot) Timo Kauppinen: Alabama Shakes – Sound & Color (Rough Trade) Eric Bibb & Jean Jacques Milteau – Lead Belly’s Gold (Dixiefrog) Micke Bjorklof & Blue Strip – Ain’t Bad Yet (Hokahey!) Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) The Cash Box Kings – Holding Court (Blind Pig) Shemekia Copeland – Outskirts Of Love (Alligator) The Fanatic IV – Go Where The Action Is! (El Toro EP) Billy Gibbons & The BFG’s – Perfectamundo (Concord) Rhiannon Giddens – Tomorrow Is My Turn (Nonesuch) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) James Harman – Bonetime (Electro-Fi) Pekko Käppi & K:H:H:L – Sanguis Meus, Mama! (GAEA) Sonny Landreth – Bound By The Blues (Provogue) The Lo-Lites – Can’t Saddle Me! (B-Top) Erja Lyytinen – Live In London (Tuohi) JD McPherson – Let The Good Times Roll (Rounder) Songhoy Blues – Music In Exile (Transgressive) The Sonics – This Is... – Voodoo-mies (Blue North) Jai Malano – Rocket Girl (Rhythm Bomb) JD McPherson – Let The Good Times Roll (Rounder) Eero Raittinen & The White Knuckles Trio – Live At Suisto (Turenki) The Sonics – This Is... Blues News 1/2016 5 Pete Hoppula: Johnny Adams – I Won’t Cry: The Complete Ric & Ron Singles 1959–1964 (Ace) Dave Alvin & Phil Alvin – Lost Time (Yep Roc) The Bellfuries – Workingman’s Bellfuries (HiStyle) Micke Bjorklof & Blue Strip – Ain’t Bad Yet (Hokahey!) Leon Bridges – Coming Home (Columbia) Jimmy Burns – It Ain’t Right (Delmark) Nico Duportal & The Rhythm Dudes – Guitar Player (Rhythm Bomb) The Fanatic IV – Go Where The Action Is! (El Toro EP) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) Nikki Hill – Heavy Hearts, Hard Fists (Deep Dryed) Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) Tom Jones – Long Lost Suitcase (Virgin) Maisteri T
1 (Provogue LP) Rob Tognoni – Birra For Lira (Blues Boulevard) Walter Trout – Battle Scars (Provogue CD/2-LP) Dale Watson – Call Me Insane (Ameripolitan) 6 Blues News 1/2016 Maiju Lasola: Alabama Shakes – Sound & Color (Rough Trade) Dave Alvin & Phil Alvin – Lost Time (Yep Roc) Micke Bjorklof & Blue Strip – Ain’t Bad Yet (Hokahey!) Steve Earle & The Dukes – Terraplane (New West) The Fanatic IV – Go Where The Action Is! (El Toro) Fried Okra Band – Back Into The River (Target) Jay Kay & Blues Gang – From The Shadows (Blues Angels) Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) JD McPherson – Let The Good Times Roll (Rounder) Maisteri T. – Voodoo-mies (Blue North) Tuomari Nurmio & Hoedown – Tales Of Judge Bone, Vol. B.B. – Voodoo-mies (Blue North) Seasick Steve – Sonic Soul Surfer (There’s A Dead Skunk) Southpaw Steel’n’Twang – Stat(u)e Of Mind (Bafe’s Factory) Texas Oil – Rocket Fuel (Goofin’) The White Knuckles Trio – Got It Bad (Turenki). Sipp – The Mississippi Blues Child (Malaco) Muddy Waters Blues Band feat. King – Here’s One You Didn’t Know About (Ace) Little Freddie King – Messin’ Around Tha Living Room (Madewright) Leadbelly – The Smithsonian Folkways Collection (Smithsonian Folkways 5-CD) J.B. 1 (Sony) Eero Raittinen & The White Knuckles Trio – Live At Suisto (Turenki) Tommy Schneller – Cream Of The Crop (Cable Car) Texas Oil – Rocket Fuel (Goofin’) The White Knuckles Trio – Got It Bad (Turenki) Kai Leivo: Alborosie & King Jammy – Dub Of Thrones (VP) Blues Karloff – Light And Shade (Blues Boulevard) Blues Overdrive – Clich! (Gateway) Omar Coleman – Born & Raised (Delmark) Scott Ellison – Elevator Man (Red Parlor) Fried Okra Band – Back Into The River (Target) Stacy Jones – Whiskey, Wine, And Water (omakustanne) The Levitators – Blue Skies (Massive, -14) John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967 (Forty Below) Troy Redfern Band – Backdoor Hoodoo (Blues Boulevard) Tapper Zukie – Man Ah Warrior (Jamaican Recordings) Teppo Nättilä: Dave Alvin & Phil Alvin – Lost Time (Yep Roc) Asleep at the Wheel + guests – Still The King (Bismeaux) Joe Bonamassa – Muddy Wolf At Red Rocks (Provogue 2-CD/3-LP/2-DVD) Joe Bonamassa – Radio City Music Hall (Provogue CD+DVD/2-LP) Dave Forestfield & Jarkka Rissanen – Songs Our Mama Taught Us (Wideline) Billy Gibbons & The BFG’s – Perfectamundo (Concord) The Government – World In A Grain Of Sand (GVT) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) Warren Haynes – Ashes & Dust (Provogue CD/2-LP) Tom Jones – Long Lost Suitcase (Virgin) Little Richard – Directly From My Heart: The Best Of The Specialty & Vee-Jay Years (Specialty 3-CD) JD McPherson – Let The Good Times Roll (Rounder) Mr. Pertti Nurmi: James Armstrong – Guitar Angels (Catfood) Eugene Hideaway Bridges – Hold On A Little Bit Longer (Armadillo) Daddy Mack Blues Band – A Bluesman Looks At Seventy (Inside Sounds) Henry Gray & Bob Corritore – Blues Won’t Let Me Take My Rest (Delta Groove) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) Zac Harmon – Right Man, Right Now (Blind Pig) Harmonica Shah – If You Live To Get Old, You Will Understand (Electro-Fi) J.B. 1 (Sony) Juhani Laikkoja: Vee Allen – Bluesin’ In The Big Easy (Leland) Bey Paule Band – Not Goin’ Away (Blue Dot) Omar Coleman – Born & Raised (Delmark) Sam Cooke (+ eri esittäjiä) – The Songwriter (Not Now Music 2-CD) Al Hudson & The Soul Partners – The Atco Years (Expansion) Sharon Jones & The Dap-Kings – It’s A Holiday Soul Party (Daptone) Bettye LaVette – Worthy (Cherry Red) The Notations – Still Here 1967–1973 (Numero) Saun & Starr – Look Closer (Daptone) Mavis Staples – Your Good Fortune (Anti CD-EP) Henry Townsend – Original St. Lenoir – I Wanna Play A Little While: The Complete Singles Collection 1950–1960 (Jasmine 2-CD) Russell Malone – Love Looks Good On You (HighNote) Mr. Breathless & Esa Pulliainen C-Combo – Keep On Rockin’ (Turenki) Willie Nelson & Merle Haggard – Django And Jimmie (Sony Music) Carl Perkins & Friends – Blue Suede Shoes: A Rockabilly Session (Snapper CD+DVD/2x10” LP) Rock Candy Funk Party – Groove Is King (Provogue CD/2-LP) Kenny Wayne Shepherd Band – A Little Something From The Road, Vol. Louis Blues Live (Wolf) Universal Togetherness Band – s/t (Numero) Wee Willie Walker – If Nothing Ever Changes (Little Village Foundation) Charles Wilson – Sweet & Sour Blues (Blues Critic) eri esittäjiä – Best Of Revelation Records 1959–1962 (Narro Way) Mikke Nöjd: Micke Bjorklof & Blue Strip – Ain’t Bad Yet (Hokahey!) Ron Cartel – Don’t Make The Monkey Drunk (Blues Boulevard, -14) The Robert Cray Band – 4 Nights Of 40 Years Live (Provogue) Dave Forestfield & Jarkka Rissanen – Songs Our Mama Taught Us (Wideline) Pete Gage – Left Over Blues (omakustanne) Josh Hoyer & The Shadowboxers – s/t (omakustanne) Hurriganes – Long Play Collection (Love/Universal 6-LP) Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) Jolly Roger – Third Strike (omakustanne) JP & His Damehunters – Low Road (omakustanne) Ile Kallio Big Rock Band – Shook Up! (Epic) Linda Gail Lewis – Gas Station Flowers (Rauchos) Lightboxer Breakwater (Texicali) John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967 (Forty Below) Melrose – Got It Made (Fullsteam) The Northern Governors – All Rise (Texicali) Tuomari Nurmio & Hoedown – Tales Of Judge Bone, Vol. Hutto – Chicago Slide, Final Shows 1982 (Rockbeat 2-CD, -14) Albert King – Live At The Fabulous Forum 1972 (Rockbeat) B.B. King – Live At Ebbets Field 1973 (Klondike) Jackie Payne – I Saw The Blues (Blue Dot) John Primer & Special Friends – Muddy Waters 100 (Raisin’ Music) Otis Rush – Double Trouble, Live Cambridge 1973 (Rockbeat) eri esittäjiä – Deep South Piano: The Music Of Little Brother Montgomery, His Family, Friends And Peers (Agram Blues 2-CD) Riku Metelinen: Micke Bjorklof & Blue Strip – Ain’t Bad Yet (Hokahey!) Joe Bonamassa – Muddy Wolf At Red Rocks (Provogue 2-CD/3-LP/2-DVD) Joe Bonamassa – Radio City Music Hall (Provogue CD+DVD/2-LP) Ben Granfelt Band – 20th Anniversary Tour (Sprucefield 2-CD+DVD) Jukka Gustavson & Hoedown – Mountain Information (Rockadillo, -14) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) Highway – My Buddy Buddy Friends (Backbeat) Joensuu Riihimäki – Greetings From The Edge Of The World (Running Moose) Maisteri T
(Ace) Dr. Eero Raittinen & The White Knuckles Trio – Live At Suisto (Turenki) 3 p. 11. John Scofield – Sco-Mule (Provogue) JJ Grey & Mofro – Ol’ Glory (Provogue) Dr. Henry Gray & Bob Corritore – Blues Won’t Let Me Take My Rest (Delta Groove) 3 p. Bettye LaVette – Worthy (Cherry Red) 3 p. Sipp – The Mississippi Blues Child (Malaco) 2 p. Erja Lyytinen – Live In London (Tuohi) 4 p. Billy Gibbons & The BFG’s – Perfectamundo (Concord) 4 p. Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) 9 p. Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) 9 p. Rhiannon Giddens – Tomorrow Is My Turn (Nonesuch) 2 p. The White Knuckles Trio – Got It Bad (Turenki) 4 p. Joe Bonamassa – Radio City Music Hall (Provogue CD+DVD/2-LP) 3 p The Cash Box Kings – Holding Court (Blind Pig) 3 p. Pete Gage – Left Over Blues (omakustanne) 2 p. 4. 2. Maisteri T. The Fanatic IV – Go Where The Action Is! (El Toro EP) 3 p. Tom Jones – Long Lost Suitcase (Virgin) 2 p. Steve Earle & The Dukes – Terraplane (New West) 2 p. Willie Nelson & Merle Haggard – Django And Jimmie (Sony Music) 2 p Saun & Starr – Look Closer (Daptone) 2 p. JD McPherson – Let The Good Times Roll (Rounder) 4 p. Seasick Steve – Sonic Soul Surfer (There’s A Dead Skunk) 2 p. Mr. Dr. Ile Kallio Big Rock Band – Shook Up! (Epic) 2 p. Gary Smith / David Barrett / Aki Kumar – It Takes Three (Greaseland) 2 p. Rockin’ Johnny Burgin – Greetings From Greaseland California (WestTone) 2 p. 15. Helander – Country Boy (Bluelight) 2 p. Mavis Staples – Your Good Fortune (Anti CD-EP) 2 p. Texas Oil – Rocket Fuel (Goofin’) 2 p. Fried Okra Band – Back Into The River (Target) 2 p. Dave Forestfield & Jarkka Rissanen – Songs Our Mama Taught Us (Wideline) 4 p. The Sonics – This Is... TT Tarkiainen: Big Buddy Playing with Friends – Bad Luck Hoodoo (omakustanne) Bluesberries – Juke Joint Blues (omakustanne) Jo’ Buddy – Meets Funky Kingstone (Ram-Bam) Robben Ford – Into The Sun (Provogue) Dave Forestfield & Jarkka Rissanen – Songs Our Mama Taught Us (Wideline) Gov’t Mule feat. Micke Bjorklof & Blue Strip – Ain’t Bad Yet (Hokahey!) 7 p. King – Live & Well (Bear Family LP) John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967 (Forty Below) Dave Peabody – Right Now Blues (Blind Lemon) Eero Raittinen & The White Knuckles Trio – Live At Suisto (Turenki) Shoutin’ Red – Introducing... Sonny Landreth – Bound By The Blues (Provogue) 3 p. Helander – Country Boy (Bluelight) B.B. Shemekia Copeland – Outskirts Of Love (Alligator) 3 p. 3. Joe Bonamassa – Muddy Wolf At Red Rocks (Provogue 2-CD/3-LP/2-DVD) 2 p. Alabama Shakes – Sound & Color (Rough Trade) 2 p. 1 (Sony) 3 p. Vuoden 2015 kansainvälinen julkaisu: 1. Ronnie Earl & The Broadcasters – Father’s Day (Stony Plain) 2 p. Omar Coleman – Born & Raised (Delmark) 4 p. Tuomari Nurmio & Hoedown – Tales Of Judge Bone, Vol. 7. Carolyn Wonderland – Live Texas Trio (Bismeaux) 2 p. 1 (Sony) Rob Tognoni – The Lost Album (Blues Boulevard) Vesa Walamies: Birdlegg – Extra Mayo (Rymdklang) Bert Deivert – Blood In My Eyes For You (Rootsy) Empire Roots Band – Music From The Film Harlem Street Singer (Acoustic Sessions) Buddy Guy – Born To Play Guitar (RCA/Silvertone) Buddy Guy & Junior Wells – Pure Raw Blues (Not Now Music, -14) Wynonie Harris – Don’t You Want To Rock. Barrence Whitfield & The Savages – Under The Savage Sky (Bloodshot) 4 p. (Revox) 4 p. Blues News 1/2016 7 Vuoden 2015 kotimainen julkaisu: 1. James Harman – Bonetime (Electro-Fi) 3 p. 3. Helander – Country Boy (Bluelight) Ile Kallio Big Rock Band – Shook Up! (Epic) Sonny Landreth – Bound By The Blues (Provogue) Erja Lyytinen – Live In London (Tuohi) Maisteri T. 2. 8. (Rootsy) eri esittäjiä – Classic Blues From Bluesville (Not Now Music, -14) eri esittäjiä – Johnny Jones: Doin’ The Best I Can (JSP) eri esittäjiä – The Chief Blues Story (One Day, -14) Vuoden 2015 uusintajulkaisu: 1. 7. – Voodoo-mies (Blue North) Tuomari Nurmio & Hoedown – Tales Of Judge Bone, Vol. John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967 (Forty Below) 5 p. – Voodoo-mies (Blue North) 5 p. Helge Tallqvist – In Footsteps (Q) 2 p. Dave Alvin & Phil Alvin – Lost Time (Yep Roc) 5 p. Jay Kay & Blues Gang – From The Shadows (Blues Angels) 3 p
8 Blues News 1/2016 ”Jokainen tuleva sukupolvi etääntyy bluesin juurilta yhä kauemmas, koska muusikot saavat ympäriltään kaikenlaisia vaikutteita musiikkiinsa. Curtis esitteli meille eri artisteja ja levyjä, joihin emme olleet aiemmin tutustuneet, ja minä taas hänelle. Vaihdoitteko musiikillisia ideoita. – Olimme suuria Muddy Waters -faneja. – Kyllä, kuuntelimme musiikkia yhdessä ja juttelimme siitä. Hänen kokoelmansa oli mahtava. – Curtis on loistava. Blues on kuitenkin yhä mukana.”. Taitava laulaja, kitaristi ja lauluntekijä on käynyt Suomessa kymmenisen kertaa – Järvenpään Puistobluesissakin neljästi, vuosina 1986, 1991, 2005 ja 2015. Yhtyeesi on juuri viettänyt 40-vuotisjuhlaa. – Meillä ei ole tällä hetkellä sellaisia suunnitelmia. Kun muutin Eugeneen, Oregoniin Richard Cousinsin kanssa, Curtis oli yksi ensimmäisistä ihmisistä, jonka siellä tapasin. – Kyllä, olemme juhlineet sitä keikkaillen. Meillä oli hauskaa yhdessä. Steve tuotti myös levyt ”Take Your Shoes Off” (1999) ja ”Shoulda Been Home” (2001). Kingin ja Mighty Sam McClainin. Olemme voineet tehdä työtä ja nauttia sen tekemisestä. Viihdymme kiertueilla ja olemme onnellisia siitä, että olemme saaneet olla alalla näin pitkään. Meillä oli tapana viettää aikaa yhdessä ja kävimme kuuntelemassa Curtisin levyjä. Aika kuluu ja olemme menettäneet monia huippuja – viimeisimpinä nyt mm. ROBERT CRAY Neljä vuosikymmentä tien päällä KARI KEMPAS R obert Cray on juhlistanut 40 vuotta jatkunutta uraansa konsertti-cd/dvd:llä sekä kiertueella. Oliko levyllä tuottaja. Joissain niistä soittaa myös bändin aiempia kokoonpanoja. Teimme joukon yhteisesiintymisiä Cray Bandin ja The Nighthawksin kanssa, ja meillä oli myös sekakokoonpano, jota kutsuimme nimellä The Crayhawks. Mukana on vanhempaa materiaalia ja dvd:llekin sisältyy muutamia vanhempia pätkiä vuosien varrelta. Siinä olivat mukana Curtis, Richard Cousins sekä David Olson, joka soitti Curtisin kanssa siihen aikaan. Suosikkeja olivat myös Howlin’ Wolf, Albert Collins, John Lee Hooker, Otis Rush, Freddie King, Albert King sekä tietysti B.B. Julkaisimme juhlan kunniaksi myös levyn ”4 Nights Of 40 Years Live”. Levylläkin kuullaan erikoisvieraita. – Itse asiassa se oli jo hänen kolmantensa. Viimeisin studio-cd:si ”In My Soul” oli myös Steve Jordanin tuottama. Viimeisimmän visiitin yhteydessä myös Blues Newsille tarjoutui muutaman mutkan kautta tilaisuus pieneen juttutuokioon Robertin kanssa ennen hänen keikkaansa. King. Lisäksi mukana on epämuodollisempaa jutustelua sekä menneiden muistelua, vähän taustatietoa. Kuuntelimme Otis Spannia, Little Walteria, Sonny Boy Williamsonia, James Brownia, Bobby ”Blue” Blandia ja monenlaista muutakin musiikkia, myös Jimi Hendrixiä ja Howard Tatea. Onko teillä ollut eritysjärjestelyjä sen kunniaksi. Curtis Salgado, joka on myös esiintynyt Puistobluesissa muutama vuosi sitten, kertoi taannoin bändienne aiemmista yhteisistä vaiheista ja vaikutteista. Sitten saimme tilaisuuden soittaa ja jammata yhdessä. Steven kanssa on mahtavaa työskennellä, hänellä on ideoita. – Kyllä, muutamia, kuten Kim Wilson ja Lee Oskar, sekä puhallinsektiota, johon kuuluvat Steve Madaio, Trevor Lawrence ja Tom Scott. – Kyllä, tuottajana toimi Steve Jordan, joka oli hyvin aktiivisesti mukana levyn teossa. Se on live-cd ja -dvd neljältä keikalta Etelä-Kaliforniassa joulukuussa 2014. Ketkä olivat omia suosikkejasi. Loistavia muusikoita oli paljon. Moni nimiartisti esiintyi vielä noihin aikoihin. B.B. Hänellä oli silloin The Nighthawks -niminen bändi – ei siis se sama kuin itärannikon tunnetumpi The Nighthawks. Oletteko jo suunnitelleet seuraavaa albumia
Nyt sen vihdoin löysin. Jokainen tuleva sukupolvi etääntyy bluesin juurilta yhä kauemmas, koska muusikot saavat ympäriltään kaikenlaisia vaikutteita musiikkiinsa. Niitä teemme edelleen, vaikka levy-yhtiöt haluavat yhä musiikin singleinä myydäkseen ne helpommin. – Löysin juuri ”The Cool Sound Of Albert Collins” -levyn, jonka kannessa on drinkkilasi. Loistavia artisteja keikkailee edelleen, kuten esimerkiksi Clarence Carter ja Syl Johnson. On tavallaan palattu siihen, kun aikoinaan ostettiin single, jossa oli kappale tai pari. Mitä mieltä olet musiikin lataamisesta. Totta kai he pitävät Muddy Watersista ja Howlin’ Wolfista, mutta tyyli on erilainen. Bändilläni oli sopimus Hightonen kanssa, kun teimme ”Showdown”levyä. On helppo tuudittautua siihen uskoon, että heihin törmää pian taas seuraavalla festivaalilla, mutta kannattaa käyttää tilaisuudet hyväksi ja käydä katsomassa ja kuuntelemassa heitä aina kun mahdollista. Bändin muusikot asuvat eri puolilla maailmaa, joten on vaikea saada heidät paikalle yhtä tai kahta keikkaa varten, joten teemme kiertueita. Tänä vuonna (2015) teemme Eurooppaan kaksi matkaa. Se on fantastista. Kosketinsoittajamme Dover Weinberg on kuulunut bändiin hieman yli vuoden verran. Nykyisen kokoonpanosi jäsenistä Richard Cousins oli mukanasi Puistobluesissa jo vuosina 1986 ja 1991. ”Showdown” on varmaan edelleen yksi Alligatorin suurimmista menestyksistä. Mitä mieltä olet näistä yhtiöistä. Olen siitä kiitollinen. – Kyllä, hän soitti tässä välissä Etta Jamesin ja muiden kanssa. Ei sillä tavalla synny kokonaiselämystä. – Ei, ei kovinkaan paljoa. Tein kyllä sessiomuusikkona yhden raidan Katie Websterin levylle ja ehkä jotain muutakin – Eric Claptonin ”Journeymanille”, ja tietysti Albert Collinsin ja Johnny Copelandin ”Showdown”-LP:lle. – Musiikin lataaminen on minulle hieman vierasta, koska olen vanhaa koulukuntaa. Singlet olivat iso juttu jonkin aikaa, sitten tulivat albumit, kokonaiset setit. Toista John Lee Hookeria, Muddy Watersia tai B.B. Paljon sellaista vanhaa materiaalia, jota ei edes uskonut olevan olemassa. Muistelisin, että Curtis Salgadolla oli tuo levy aikoinaan ja olen aina halunnut sen. Myös YouTubesta löytää paljon mielenkiintoista musiikkia. Kingin harteilla. – En, viimeksi esiinnyin festivaalilla pari vuotta sitten New Yorkissa. Yrittikö Alligator Records tehdä sopimuksen kanssasi menestyksekkään ”Showdown”levyn jälkeen. Teimme siinä ohessa myös omia keikkoja. – Monet vanhat bluesin mestarit ovat kuolleet, ja nuoria on nousemassa, mutta nykyisin tyyli on enemmänkin rockbluesia. – Mascot/Provogue on vanhan koulukunnan levy-yhtiö, joka välittää ja huolehtii tuotannosta ja markkinoinnista. Blues News 1/2016 9. Vuonna 1977 matkustimme Vancouverista Brittiläiseen Kolumbiaan ja San Franciscon bluesfestivaalille. Se oli hauskaa, koska myös B.B. Siellä on melkein mitä tahansa kuvitella voi. – Kyllä, rumpalimme Les Falconer on ollut bändissä nyt pari vuotta. Olemme edelleen keräilijöitä. Se oli mahtavaa. – Ei oikeastaan. Sanoit olevasi levykeräilijä. Saan vinkkejä päivän uutistapahtumista, ihmissuhteista ja kulloisistakin tunnelmista – elämästäni yleensä. – Niin ajat muuttuvat. Millaisia löytöjä olet tehnyt. Mitä mieltä olet bluesin nykytilasta. Myymme myös runsaasti cd:eitä, mikä on hienoa. Muut soittajat ovat kuitenkin nyt uusia. Yritimme päästä Alligatorille jo ennen Hightonelle tekemäämme ”Bad Influencea”, mutta silloin meidät torjuttiin. Blues on kuitenkin yhä mukana. – Vinyylilevyt ovat palaamassa. Olette tehneet levyjä myös Mercury Recordsille ja Mascot/Provoguelle. On levyjä, joita on omistanut joskus vuosia sitten ja joista on luopunut jostain syystä, ja on mahtavaa löytää niitä uudelleen. Laitamme paketin kasaan, kuten ennen vanhaan, ja valitsemme sen järjestyksen, jossa haluamme sen soitettavan. Onko sinulla live-tallenteita noilta ajoilta. King oli mukana ja saimme tilaisuuden viettää paljon aikaa hänen kanssaan. Olen iloinen vinyylin paluusta. Soitamme kaikkialla Kaliforniassa. Silloin ”The Bad Influencen” aikaan mukana olivat Richard, David Olson sekä Warren Rand alttosaksofonissa ja Mike Vannice koskettimissa ja tenorisaksofonissa. Kuviot siellä ovat erilaiset kuin Chicagossa. Koko elämäntyyli on erilainen. Onko tapasi tehdä kappaleita muuttunut vuosien mittaan. Pohjoismaissa en ole käynyt kovin usein. Mitä mieltä olet levymyynnin tilasta. Se on juuri tältä festivaalilta. Onko sinulla vakituista keikkapaikkaa kotona Kaliforniassa. Jaoimme saman pukuhuoneen ja sain paljon hyviä muistoja. Jokaisella on oma tyylinsä tehdä sitä ja jokainen on arvioitava omien ansioidensa perusteella. Oma levymme oli jo siinä vaiheessa julkaistu ja pääsimme jälleen esiintymään San Francisco Blues Festivaleille. – En, se oli ensimmäinen levytykseni. Ja tekee hyviä levyjä. Kingiä ei tule. Siellä on myös joitain haastattelujani sekä livepätkiä. Myyn aika paljon levyjäni vinyyleinä ja ostan niitä usein itsekin. Nykyisin levyjä menee hyvin kaupaksi myös kiertueilla. – Ei, se tapahtui myöhemmin, kun työskentelin Phonogramilla. – Ei ole. Eroja on siinä, mistä ideat niihin tulevat, mutta itse kappaleiden tekeminen ei ole muuttunut. On hienoa, että hän on taas mukana bändissä. Sehän julkaistiin uudelleen nimellä ”Truckin’ With Albert Collins”. Hän oli mukana yhtyeessä aiemmin 70-luvulla, ja minulla on noilta ajoilta vanhoja valokuvia, joissa minä, Richard ja Dover olemme korkeapohjaisissa kengissä ja nahkatakeissa. Sanotaan, että cd:llä menee huonommin ja vinyylit palaavat takaisin. Myit ehkä itsekin vinyylilevyjäsi, kun cd tuli, ja nyt haluat ostaa niitä takaisin. – Minulla oli tilaisuus tavata aika monta näistä huippunimistä ja myös soittaa heidän kanssaan. Sen sijaan jotain materiaalia löytyy vuodelta 1982. – Kyllä, käyn siellä itsekin ja etsin vanhaa bluesia ja jazzia. Hän soitti pitkään Keb’ Mo’n kanssa. Olitko tehnyt levytyksiä jo ennen Tomatolevymerkillä julkaistua ”Who’s Been Talkin’” -albumia. Richard Cousins asuu Zürichissä ja kosketinsoittaja Portlandin ulkopuolella Oregonissa. – Kierrämme kaikkialla USA:ssa ja Kanadassa ja käymme Euroopassa. Dover oli bändissä silloin kun säestimme Albert Collinsia hänen Länsirannikon kiertueillaan puolentoista vuoden ajan. Oletko ollut viime vuosina mukana Eric Claptonin Crossroads-festivaalilla. Näin teemme edelleen ja sitten joku lataa kappaleen ja ehkä myöhemmin toisen – irrottaa ne kokonaisuudesta. Se oli niihin aikoihin vielä pieni yhtiö, mutta kasvoi siitä. Facebook-sivullani on valokuva, jossa käteni on B.B
Kevään kohokohtiin tapahtumarintamalla lukeutuu eittämättä myös huhtikuinen European Blues Challenge, jonne yhtye selvitti tiensä voitettuaan Finnish Blues Society ry:n ja Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry:n (Puistoblues) yhteistyössä järjestämän Suomen karsinnan kesällä 2015. Tallinna, Chicago 1933 8.–9.4. Lenan ja Matin kertoman mukaan levyllä on konsepti ”tiestä” ja ihmisistä, joita he ovat sen varrella tavanneet, tai olisivat voineet tavata. Lena & The Slide Brothersin syntymävuosi oli 2009 ja taival käynnistyi levytysstudiolla. Hamina, Mosna Blues (duo) 16.9. Neljäs jäsen oli laulava rumpali Marika Höst, Lenan sisko. Toistaiseksi bluesvoittoisimmalle kiekolle on kuulemma ripoteltu musiikillisina viitteinä kunnianosoituksia bändiin vaikuttaneista artisteista, kuten... Miksausvaihe on meneillään ja albumi julkaistaan RetroU Art -merkillä kevään 2016 aikana – sekä 8.4. Sitä oli tarjolla myös seuraavalla levyllä ”Shine Your Light” (2013), joka julkistiin Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Ajan myötä he ovat ajautuneet juurimusiikin ja bluesin suuntaan. Torrita di Sienassa (Italiassa) EBC 2016:n yhteydessä että 16.4. Toimintansa aikana Lena & The Slide Brothers on esiintynyt klubikeikkojen lisäksi useilla kotimaisilla musiikkifestivaaleilla, eikä esiintymistahti tule jatkossa ainakaan hidastumaan. Matti on yhtyeen pääsäveltäjä ja sanoituksia he rustaavat Lenan kanssa yhdessä. Molemmat ovat ammattimuusikoita ja soiton opettajia. Matti ja Lena kertovat tekevänsä usein kotistudiossaan demoja, jotka he sitten esittelevät muille muusikoille treeneissä. Siellä hiotaan lopputuloksen kannalta tärkeät sovitukset koko yhtyeen voimin. Ne on syytä tarkistaa sitten aikanaan, jahka levy ilmestyy. Helsinki, Vuotalo (+ vierailijoita) 22.4. Helsinki, Juttutupa 21.4. Uuden yhtyeen syntymä alkoi soittokavereiden etsinnällä, eivätkä valikoituneet aivan ensikertalaisia olleet: kitaravirtuoosi Ville Leppänen ja rumpali-velho Juha Litmanen. Torrita di Siena, Italy, EBC 16.4. Yhtyeen peruskokoonpano on edellä mainittu kvartetti, mutta tarpeen mukaan liikkeelle saadaan myös akustinen duo tai sähköinen trio. Lena on hyökkäävä kaunisääninen päälaulaja ja pojat auttavat takakentältä harmonisesti. Blues News kävi selvittämässä, mikä tämä konkarimuusikoista koostuva orkesteri on oikein miehiään – ja varsinkin naisiaan! Pakkanen, siitä suomalaiset tykkäävät – vaikkei sitä oikein huomannutkaan nököttäessäni Kehä-ykkösellä ruuhkan tapaisessa ja matkatessani Espoon Leppävaaraan tapaamaan Lena & The Slide Brothers -yhtyeen voimakaksikkoa Lena Lindroosia ja Matti Kettusta. Tulevaisuudessa tiedossa on vielä muutamia erikoisvierain ryyditettyjä konserttisaliesiintymisiäkin. Myös uusi levy ”The Road” on ehditty äänittää. Alkujaan yhtyeen tyyli oli enemmän akustisvoittoista, mutta kapakkaympäristössä sähköinen soitanta oli hiukan kuuluvampaa ja yleisön sananvapauden ylittävää. Helsinki, Malmitalo (+ vierailijoita) © R a m i B a ki eh. huhtikuuta 2016 pidettävien European Blues Challenge 2016 -kilpailujen Suomen edustajana on pääkaupunkiseutulainen Lena & The Slide Brothers. Hänen tilalleen tuli Ykä Putkinen, laulutaitoinen kitarataituri. Lena opettaa laulua ja bassoa ja Matti kitaraa sekä bändisoittoa musiikkiopistoissa. Hiljattain yhtyeen kokoonpanossa tapahtui ensimmäinen muutos, kun Ville ”Lefty” Leppänen joutui muiden kiireidensä vuoksi lopettamaan Lena & Slide Brothersissa. Lindroosin ja Kettusen ensimmäinen yhteinen bluesyhtye oli Masi Sallinen Quartet. 10 Blues News 1/2016 LENA & THE SLIDE BROTHERS Uusiutuneella kokoonpanolla Eurooppaa kaatamaan! AIMO OLLIKAINEN I talian Toscanassa 8.–9. Masi Sallinen Quartet julkaisi kaksi levyä, ”Strange Brew” ja ”Yeah Yeah Yeah”. no eipä kerrotakaan. Kummatkin ovat aloittaneet soittamisen nuorena, Matti 10-vuotiaana ja Lena 14-vuotiaana. Espoo, Cafe Zoceria 18.3. Debyyttilevy ”Turn It On” operoi laaja-alaisesti rootsmusiikin kimpussa ja julkaistiin vuonna 2010. Helsingin Juttutuvassa. Oman tuotannon lisänä kuullaan keikoilla versioita tarkoin valituista lainakappaleista. Hämeenlinna, Albertin kellari 14.5. Levyltä on tarkoitus julkaista aluksi single sekä video kappaleesta The Road You’re On. Bändin nimen mukaisesti Lena & The Slide Brothersin konseptiin kuuluu kahden slidekitaran elämöinti sekä jo aikaisemmilla levyillä kuultu stemmalaulu. Tallinna, Scotland Yard 19.3. Ensimmäinen yhteinen julkinen esiintyminen tapahtui Helsingin Kantis-klubilla samana vuonna. Ensimmäinen keikkakin Ykän kanssa on jo soitettu. Blues News toivottaa ryhmälle onnea matkaan! Lena & The Slide Brothers keikoilla: 11.3. Molemmat myös lauloivat kokoonpanossa, vaikkakin pääsolistina toimi Masi Sallinen. Pitkäsoitolla on 11 omaa kappaletta, joista seitsemällä toista kitaraa soittaa väistynyt kitaristi Ville Leppänen ja neljällä ”tulokas” Ykä Putkinen
Koruttomuuden taakse kätkeytyy aarre, jota ei hyvän musiikin ystävän kannata jättää löytämättä.” (Honey Aaltonen, BN 4/2010) Levyistä sanottua: Masi Sallinen Quartet: Yeah, Yeah, Yeah (Rubato RCD-030, 2004) ”Kasassa on kaikki laadun ainekset. Hyvät kappaleet ammattitaidolla ja omalla pirteällä soundilla soitettuna ja laulettuna.” (Sami Ruokangas, BN 4/2004) Masi Sallinen Quartet: Strange Brew (Root Music CD001, 2000) ”Jokaisen bändin jäsenen laulutaito on tärkeä vahvuus ja maulla sovitetut stemmat tukevat hyvin Masin vokalisointia. Blues News 1/2016 11 Lena & The Slide Brothers: Shine Your Light (RetroU Art RETROCD0113, 2013) ”Levyn materiaali on kokonaisuudessaan Lindroosin ja Kettusen kirjoittamaa ja siinä määrin oivallista, että eipä tähän täytteeksi mitään covereita kaipaisikaan. Vaikka yhtye on periaatteessa sähkökvartetti, ovat akustiset soittimet olennainen osa bändin soittoa. Kakkoslevyllään Lena & The Slide Brothers osoittaa olevansa bändi, joka pystyy tutuista aineksista rakentamaan omanlaisensa kokonaisuuden.” (Marko Aho, BN 4/2013) Lena & The Slide Brothers: Turn It On (Backbeat BBCD014, 2010) ”Lena & The Slide Brothersin musiikki on juurevaa rockia, josta nykyisin on tapana käyttää muodikkaita rootstai americana-määritteitä. Tuntuu taas juhlavalta kuunnella kotimaista blueslevyä, jolle ei todellakaan tarvitse antaa etumatkaa suomalaisuudesta.” (Sami Ruokangas, BN 1/2001) MATTI KETTUNEN, LENA LINDROOS, YKÄ PUTKINEN, JUPE LITMANEN. Bändin monipuolisessa kattauksessa kuuluu juurevia sävyjä niin bluesista, rokista kuin countrystakin
sellaiset lähinnä hardcore-keräilijäpiirien nimeltä tunnistamat r&bja soul-erikoisuudet kuten Little Gigin Take The Bitter With The Sweet, J.J. Rytmikitaristi Adrià Gualin ja basisti Daniel Seguran ympärille aikoinaan ketjuuntunutta tyylitietoista konklaavia piiskaa eteenpäin energisyydessään vertaistaan hakeva, Mosambikin pääkaupungista Maputosta lähtöisin oleva mutta valtaosan elämästään Espanjassa viettänyt laulajatar Koko-Jean Davis, jonka keskeisiin tyylillisiin esikuviin lukeutuvat mm. Monet albumin teoksista olivat barcelonalaista Pennimanyhtiötä pyörittäneen Enric Bosserin käsialaa. Vokalistin henkilökohtainen suhde laulujen kirjoittamiseen onkin voimistumassa päivä päivältä ja hänen tuotantoaan lienee odotettavissa kasvavassa määrin myös yhtyeen tuleville julkaisuille. Vanhemman liiton soulille, rhythm’n’bluesille sekä mustalle rock’n’rollille omistautunut ja etenkin Northern Soul -harrastajien keskuudessa jo vakiintunutta suosiota nauttiva 7-henkinen revue-kattaus on vihdoin tekemässä tuloaan myös Pohjoismaihin. Silloisessa levytysmiehityksessä oli vielä mukana kaikkiaan kolme pianistiakin, Lluis Coloma, Marc Tena sekä kantaorkesterilainen Victor Puertas. 12 Blues News 1/2016 THE EXCITEMENTS Rytmin ja sielukkuuden ytimessä PETE HOPPULA B arcelonalainen The Excitements on valloittanut eurooppalaisia festivaalija klubilavoja yksi toisensa perään 2010-luvun alusta lähtien. Kitaristi Gualin piikkiin menevät funkahtava soulblues That's What You Got, tunteikas northern-vaikerrus I’ve Bet And I’ve Lost Again sekä The Mar-Keys -tyylinen mairea go go -instrumentaali The Hammer. Perinteinen ”neiti-ihminen maskuliinisessa työympäristössä” -asetelma on toki käynyt tutuksi myös Davisille, mutta voimakastahtoinen daami näkee silti itsensä vähintään tasavertaisena osana ryhmäänsä. Muutamia covereita lukeutuu joka tapauksessa myös ”Sometimes...”-kiekolle. Vuoden 2011 ryhmässä soolokitaristina toimi Pere Puertas, pianistina Victor Puertas, baritonifonistina Nicolás ”Nico” Rodriguez-Jáuregui (Hanzon), alttofonistina Marc Lloret sekä rumpalina Xavi Ayala. Vuosien saatossa entisestään itsevarmistunut soulmiesten katras muodostaakin kantavat hartiat, joiden varaan esilläoloa rakastava naissolisti voi luottavaisin mielin keikoilla heittäytyä. Nykyisin The Excitementsin soolokitaristina vaikuttaa nuoremman polven espanjalaisbluesrock-ryhmästä Àlex Zayas Band laajempaan julkisuuteen kohonnut Albert Greenlight, rumpuja soittaa Jose Luis Garrido, baritonisaksofonia yhä Rodriguez Jauregui ja tenorisaksofonia Jordi Blanch. Billy Prestonin kynästä syntynyt The Raeletts -revittely Keep It To Yourself käynnistää kemut jykevästi, vaikka jälleen sangen kurinalainen sovitus jäljitteleekin vuoden 1970 esikuvaansa aina bassojuoksuja myöten. Vastuunsa levyn sisällöntuotannossa kantoivat myös Adrià Gual sekä Koko-Jean itse. Barnesin Won't You Let Me Know, Jimmy Dee & his Universalsin If It Wasn’t For Pride ja Nelson Sandersin Love Is Here To Stay. Espanjan soulja r&b-aktiivien suosima DJ-klubi saattoi tuolloin yhteen joukon laatumuusikoita, jotka kaikki huomasivat jakavansa saman rakkauden entisaikojen soundia ja tyylikirjoa kohtaan. Edellä mainittuja perustajajäseniä lukuun ottamatta The Excitementsin rivit ovat hieman rakoilleet sen taipaleen varrella. Levyn kolme muuta kierrätystä, Mighty Hannibalin groovaava Fishing Pole, Johnny Saylesin Tell Me Where I Stand sekä Eddie Bo’n I Found Myself A Man (I Found A Little Girl) ovat niin ikään kaikki luontaisia tanssiparkettien täyttäjiä. Alkuperäisestä musiikillisesta sanomastaan kokoonpano ei ole kuitenkaan halunnut tinkiä. Koko-Jean puolestaan vastaa joraussoul-raidasta Keep Your Hands Off. Laulajana Davis ei ehkä ylitä oppi-isiään mutta täyttää paikkansa kunniakkaasti ytimekkään combonsa keulassa. Demokraattisuus ilmenee mm. nuori Tina Turner, Etta James sekä Sugar Pie DeSanto. Vuoden 2013 kakkospitkäsoitollaan ”Sometimes Too Much Ain’t Enough” (Penniman PENNLP/CD-004) ryhmästä oli jo kehittynyt merkittävästi omavaraisempi. Juuri ne ovat lopulta viimeistelleet soittokunnasta lajityypissään varsin omaleimaisen kokonaisuuden, jota ei ole alkuunkaan oikeudenmukaista puhutella vain yhtenä monista retrosoulkentän replica-akteista. Vuonna 2013 puhaltajat olivat yhä samat mutta soolokitaraan oli nyt tarttunut Lalo López ja rumpalin paikalle istutettu Alfonso Luna. Vaikkei vahvasti lainavoittoinen esittelyalbumi juurikaan irtaudu alkuperäisversioidensa sovituksista tai tahtilajeista, syöksyy The Excitements silti pelotta sekä kautta linjan kiitettävin arvosanoin pääasiassa miesartistien alkujaan esittämien numeroiden kimppuun. © R a n -e l C a b re ra. bändin rutiineissa koota yhteistuumin ohjelmistonsa. Kaikki sai alkunsa The Boiler R&B Clubilla Barcelonassa keväällä 2010. Persoonallisilla cover-valinnoillaan seurue herätti huomiota etenkin vuoden 2011 debyyttialbumillaan ”The Excitements” (Penniman PENNLP/PENNCD-003). Mukaan levylle olivat löytäneet tiensä mm. Opiskeluaikoina myös Yhdysvalloissa (Iowan Fairfieldissa) asunut Davis linjaa The Excitementsin nimenomaan amerikkalaiselle 60-luvun r&bja soul-traditiolle kumartavana kokoonpanona, vaikkei kiistäkään, etteivätkö myös Afrikasta ja Euroopasta kyytiin imeytyneet piilovaikutteet välittyisi bändin tekemisten taustalta. Debyyttikeikkansa Suomessa orkesteri suorittaa Stompin’-festivaalien pääkonsertissa Helsingin Kulttuuriareena Gloriassa 16. Omaa laulajanuraansa Koko-Jean ehti pohjustaa jo vuosia ennen Excitementsin syntyä, mutta vain harrastuksekseen. Enric Bosserin aikaansaannoksina kuullaan Ike & Tina -pastissi Ha, Ha, Ha, 60-lukuista gospel-paatosta baritonikitaroineen ja uhmakkaine saksofonivyöryineen tavoitteleva keskitempoinen Don't You Dare Tell Her, Etta James -fiboja välittävä vanhakantaisempi r&b-revittely I Believe You sekä setin päätöksenä soiva nimiraita – Solomon Burken Everybody Needs Somebody To Love -standardia henkivä sanaleikki. huhtikuuta
Bändejä, keikkapaikkoja, tapahtumia ja levy-yhtiöitä kun maassa todella piisaa. Kolmannen albuminsa soul-komppania viimeistelee vuoden 2016 puolella. Ensisijaisesti ilonpitoon tarkoitetut vauhtinumerot sekä sielukkaat voimaballadit takaavat yhtyeelle riittävän avaran mutta samalla kontrolloitavissa olevan temmellyskentän. The Excitements näkee aktiivisuuden vahvuudeksi sekä itselleen että kollegoilleen alaa yhdistävänä ja voimistavana tekijänä, mutta samalla puitteet ovat myös omiaan lisäämään kilpailua genren sisällä. Tätä kaikkea on tarjolla myös Helsingissä huhtikuussa, kun bändi saapuu uransa ensimmäistä kertaa Pohjoismaihin esiintymään. Myös visuaalisesti viimeiseen asti harkittu lavapreesens koreografioineen ja yhtenäisine esiintymistamineineen on The Excitementsin ideologiassa ensiarvoista. Aivan varmasti yli genrenrajojen ulottuvaa suosiota on ollut osaltaan kartuttamassa myös amerikkalaistuottaja Mike Mariconda. Belgiassa, Luxemburgissa, Sveitsissä, Saksassa, Italiassa, Hollannissa, Ranskassa, Englannissa sekä Kroatiassa – ja helmikuussa 2016 Koko-Jean kiertää itsekseen Brasiliaa sikäläisen blueskomeetan Igor Pradon sekä arvostetun itävaltalaisen kosketinsoittajan Raphael Wressnigin muodostaman tähtikentällisen kanssa. Toistaiseksi yhtyeellä on kuitenkin riittänyt kysyntää, eikä pelkästään kotimaassaan. Ansiokkaasti myös planeetan kaukaisimmat kolkat tavoittaneet Penniman Recordsin julkaisut ovat nekin olleet keskeisessä roolissa The Excitements -tietoisuuden Telluksen laajuisessa levitystyössä. Viime vuonna The Excitements keikkaili tasaisella viikkotahdilla Espanjan ohella mm. Sitä ennen on kuitenkin lupa odottaa vielä kevään aikana markkinoille ilmestyvää EP-levyä. Tulevaisuuden suhteen Davis vaikuttaakin luottavaiselta, eikä suotta – ainakaan keikkabuukkauksien puutteeseen kun tämä kokoonpano ei taida aivan lähivuosina päästä tottumaan.. Fanikuntaansa ja tunnettuuttaan alati kasvattava yhtye on selvästi oikealla polulla. Tämä muutoin lähinnä garage-rockiin erikoistunut sekä 80ja 90-luvuilla The Raunch Handsja Devil Dogs -nimisissä yhtyeissä laulaja-kitaristina vaikuttanut kaveri on työskennellyt taustapiruna kaikilla tähänastisilla The Excitements -äänitteillä – myös kourallisella vinyylisinkkuja, joista osa sisältää pitkäsoitoilla julkaisemattomiakin raitoja. Omaa tuotantoaan The Excitements luonnehtii rhythm’n’souliksi, jonka vapaamääritteisen sateenvarjon alla se napostelee 60-luvun alkupuolelle painottuvaa mustaa rytmimusiikkisylttyään kaukalon kaikilta laidoilta. Blues News 1/2016 13 Espanja on toiminut jo useamman vuosikymmenen ajan eräänä tärkeimpänä eurooppalaisten juurimusiikkiaaltojen suunnannäyttäjänä. Myös Davisin itseensä kohdistunut julkisuusnoste on suorastaan yllättänyt luonteeltaan vaatimattoman oloisen mutta saavutuksistaan aidosti ylpeän artistin
Sitä edeltänyt levy ”There’s A Time” huomioitiin toukokuussa 2014 Blues Foundationin Blues Music Award -palkinnolla kategoriassa ”vuoden akustinen albumi”, MacLeodin itsensä vastaanottaessa samalla BMA:n ”vuoden akustisena artistina”. Esiintyjinä/vetäjinä Antti Vuorenmaa & Pauli Halme PERJANTAI 15.4. and it goes exactly like this!”. Esiintyjänä Jussi Syren & The Groundbreakers TORSTAI 14.4. The Excitements on saavuttanut suurta suosiota etenkin Eteläja Keski-Euroopan Northern Soul -vetoisilla klubeilla räjähtävän live-shownsa johdosta. © Pe rt ti N u rm i © Pe rt ti N u rm i DOUG MACLEOD TORONZO CANNON STOMPIN’-HOTELLITARJOUS: Pääkonserttipaikan läheisyydessä sijaitseva Hotelli Rivoli Jardin (Kasarmikatu 40) tarjoaa Stompin’-festivaalivieraille yöpymistä 16.–17.4. * Kulttuuriareena Gloria, Helsinki (Pieni Roobertinkatu 12), pääkonsertti klo 19:00–02:00 (showtime klo 20:00–); Ennakkoliput 23€ (FBS ry:n jäsenille) / 25€ (ei jäsenet) + toimituskulut Tiketistä (www. Helsingin Kulttuurikeskus, Yhdysvaltain suurlähetystö, Juurimusiikki ry, Hotelli Rivoli Jardin sekä Soundtools. Tapahtumakokonaisuuteen lukeutuu myös eri puolilla Helsinkiä järjestettäviä muita konsertteja, workshoppeja, paneelikeskustelua sekä valokuvanäyttely. Esiintyjänä/vetäjänä Ilkka ”Dr” Helander KESKIVIIKKO 13.4. * Kallion kirkko, konsertti, klo 19:30. Festivaalin järjestää aiempien vuosien tapaan Finnish Blues Society. Blues Music Magazine) vakiokolumnistina. Festivaalin pääkonsertti järjestetään edellisvuoden tapaan Kulttuuriareena Gloriassa lauantaina 16. Kaikkiaan festivaalin live-esitykset tuovat estradille monipuolisesti juurimusiikin eturivin esiintyjiä sekä kotiettä ulkomailta. Keskustelun vetäjänä Olavi Rytkönen. * Kutsukonsertti yläasteikäisille helsinkiläisnuorille, Kulttuurikeskus Gloria, klo 13:00–14:00 * Stompin’-iltaklubi, Storyville, klo 20:30–03:00 Liput 10€ (vain ovelta; K18) Pietarin Spektaakkeli Million Dollar Tones Boogie Machine + DJ:t High Q & Butcher Pete LAUANTAI 16.4. * Kustaankartanon palvelukeskus klo 13:00– 14:00, konsertti palvelukeskuksen asiakkaille ja asukkaille. * Rikhardinkadun kirjasto klo 18:00-20:00, kotimaisten musiikkikirjailijoiden, -kustantajien ja -kääntäjien paneelikeskustelu Tietokirjallisuuden nykyja tulevaisuudennäkymiä juurimusiikkiharrastajan näkökulmasta. Mukana yhteistyössä ovat mm. Stompin’-esiintymisensä aikoihin yhtyeeltä on ilmestymässä EP-levy, jota seuraa ryhmän kolmas pitkäsoitto syksyn 2016 kuluessa. Esiintyjänä Maisteri T. hinnat eivät sisällä tapahtumalippuja.. – toronzocannon.com THE EXCITEMENTS (ES) Barcelonasta ensimmäistä kertaa Suomeen ja Pohjoismaihin saapuva The Excitements on jatkanut nousujohteista uraansa vuodesta 2010 lähtien. * Silly-Stompin’ roots’n’blues-jamit + levyraati (paikka & house band julkistetaan lähiaikoina) Stompin’-ohjelma täydentyy kevään kuluessa! Lisätietoja osoitteista www.bluesnews.fi/stompin2016.htm ja www.facebook.com/StompinHelsinki. Uuden vuosituhannen alussa kitaristi-laulaja rohkaistui lopulta perustamaan oman yhtyeensä The Cannonball Express, mikä johdatti hänet ensin yhden omakustannealbumin (”My Woman”, 2007) sekä sen jälkeen kahdenkorkealle arvostetun Delmark-levyn (”Leaving Mood”, 2011 ja ”John The Conqueror Root”, 2013) julkaisuun. – theexcitementsband.com DOUG MACLEOD (USA) Maailman pidetyimpiin ja palkituimpiin nykypäivän blueslaulaja-lauluntekijöihin ja resonaattorikitaran mestareihin lukeutuva Doug MacLeod muistetaan hyvin myös suomalaisissa bluesharrastajapiireissä, onhan tämä alkujaan George ”Harmonica” Smithin yhtyeen pitkäaikaisena kitaristina julkisuuteen noussut karismaattinen artisti vieraillut maassamme 2000-luvun varrella useita kertoja, monesti juuri Finnish Blues Societyn kutsumana. – www.doug-macleod.com J o kuudetta kertaa järjestettävä Stompin’ tarjoaa jälleen laajan kattauksen juurimusiikin ystäville. STOMPIN’-PÄÄKONSERTIN ESIINTYJÄT TORONZO CANNON (USA) Kitarabluesin voimallisinta nykypäivän antia Chicagossa edustava Toronzo Cannon (s. Ike & Tina Turner Revuen, Sugar Pie DeSanton, Etta Jamesin ja varhaisen James Brownin tuotannot keskeisiksi vaikuttimikseen luettelevan rhythm’n’bluesja soul-ryhmän valovoimaisena keulakuvana toimii Mosambikista lähtöisin oleva naissolisti Koko-Jean Davis. * Ravintola Rytmi, workshop klo 18:00–20:00. Tuoreen Alligator-merkin sopimuksen sekä helmikuussa 2016 ilmestyneen uutuuslevyn ”The Chicago Way” myötä muusikkolahjakkuus on vihdoin saavuttamassa ansaitun asemansa täyspäiväisenä blues-ammattilaisena Yhdysvaltain kilpailun täyteisillämusiikkimarkkinoilla. (1 yö) seuraavin alennushinnoin: 1hh (standard) 90€ / 2hh (standard) 100€ – Huom: Tarjoushinnat ainoastaan suoraan hotellista varattaessa nrosta +358 9 681 500 tai rivoli.jardin@rivoli.fi, VARAUSKOODI: FBS. Mm. Lisäksi ”Dubb” on kunnostautunut viime aikoina lukuisten opetus-DVD-levyjen tekijänä sekä amerikkalaisen Blues Revue -lehden (nyk. huhtikuuta. Suurin osa Stompin’-festivaaliin sisältyvistä tapahtumaosioista on yleisölle pääsymaksuttomia. tiketti.fi), liput ovelta 29 € (K18) Toronzo Cannon Band (USA) Doug MacLeod (USA) The Excitements (ES) + DJ:t Butcher Pete & High Q SUNNUNTAI 17.4. Pitkään Chicagon West Sidessa bussinkuljettajana työskennellyt Cannon aloitti aktiivisen soittouransa synnyinkaupunkinsa klubeilla 80-luvulla. 1968) ammentaa musiikillisen inspiraationsa Luther Allisonin, Albert Collinsin, Hound Dog Taylorin ja Buddy Guyn tapaisilta Windy Cityn legendoilta, mutta lisäten artisti-portfolioonsa omaleimaisena, paljolti henkilökohtaisesta eletystä elämästään ammentavana lauluntekijänä myös roiman annoksen syvintä itseään. * Kirjasto 10, workshop klo 17:30–19:00. TIISTAI 12.4. Suomeen Toronzo Cannon saapuu nyt debyyttikeikalleen,mukanaan vakioyhtyeensä jäsenet Ronnie Hicks (koskettimet), David Forte (basso) ja Chris Alexander (rummut). 14 Blues News 1/2016 STOMPIN’ 2016 Täysi viikko juurimusiikin ilosanomaa! STOMPIN’ 2016 -VIIKON OHJELMA MAANANTAI 11.4. Em. Stompin’-festivaalin pääkonsertin avaajan roolissa Doug MacLeod esiintyy akustisena sooloartistina, arvatenkin esitellen improvisoivalle tyylilleen ominaiseen tapaan useamman illan kappaleen tutuin sanoin ”... Etenkin mukaansatempaavana tarinaniskijänä personoituneen MacLeodin viimeisin albumijulkaisu vuodelta 2015 kantaa nimeä ”Exactly Like This” (Reference Recordings)
Finnish Blues Society. S tompin’ S tompin’ 2016 2016 THE EXCITEMENTS (ES) TORONZO CANNON (USA) PÄÄKONSERTTI 16.4.-16 klo 19–02 Kulttuuriareena Gloria, Helsinki DOUG MACLEOD (USA) Ennakkoliput 25 € (+ pm) (ovelta 29 €) Järj
Suomessa Arnold on vieraillut kolme kertaa. Totta kai ryhmässä voi tapahtua muutoksia ja tiet voivat viedä eri suuntiin – koskaan ei voi tietää. Onko teillä suunnitelmia kolmatta julkaisua varten. John Primer, Lurrie Bell ja Carlos Johnson sekä ollut mukana kahdella "Living History” -cd:llä. Oliko se alun perin traditionaalinen kappale?. Kiersin lisäksi Saksassa ja Ranskassa. – Luulen, että Larry Skollerilla on jotain mielessä, mutten ole varma. Hän on kiertänyt ”Chicago Blues – A Living History” -paketissa seuranaan mm. Kerro kappaleestasi Dirty Mother Fucker. Olin aiemmin tehnyt kanadalaiselle Electro-Fi -merkille tribuuttilevyn Sonny Boy Williamsonille ja Big Bill Broonzylle. Millaista on esiintyä Suomessa ja Pohjoismaissa. 18 Blues News 1/2016 BILLY BOY ARNOLD Chicago-bluesin vanhempi herrasmies KARI KEMPAS, HARRI HAKA & PIRJO SALMINEN B illy Boy Arnold on seurannut Chicago-bluesin kehitystä 40-luvulta, pikkupojasta lähtien. Hän on laulanut ja soittanut lukemattomien nimimiesten kanssa. Billy Boy Arnold on tehnyt tribuuttilevyjä mm. Kuullessani Broonzyn levyjä radiosta halusin soittaa hänen musiikkiaan. Olet käynyt Suomessa Puistoblues-festivaalilla 2007 Jody Williamsin ja Billy Flynnin kanssa sekä kahdesti osana ”Chicago Blues – A Living History” -kiertuetta Imatra Big Band Festivaleilla 2009 ja Helsingin Kulttuuritalolla 2014. – Minusta se on hienoa, ihan niin kuin missä tahansa muuallakin. Kun yleisö arvostaa sitä mitä teen, se on minusta mahtavaa. Tässä haastattelussa Billy Boy kertoo urastaan, esikuvistaan sekä bluesin historiasta. Se saa aikaan hyvän olon siitä, että on saanut jotain aikaan. – Kyllä, tuottaja Larry Skoller aloitti kiertueet vuonna 2009. Olet siis kuulunut Living History -ryhmään jo useamman vuoden ajan. Hän inspiroi minua. Esityksemme sisältää katsauksen bluesmusiikkiin 40-luvulta 70-luvulle. Myöhemmin 60-luvulla omat LP-levytykset Prestige Recordsille, 70-luvulla Voguelle ja Red Linelle sekä myöhemmin Alligator-, Stony Plainja Electro-Fi-yhtiöille toivat kiertueiden ohella lisää mainetta. Voi tuoda ilmi taitonsa ja nähdä ihmisten nauttivan siitä. Ryhmämme on mahtava ja tämä viimeisinkin rundi on ollut jälleen hieno. Nyt tämä ainakin kannattaa. Jatkuuko ”Chicago Blues – A Living Historyn” tarina vielä tulevaisuudessa. Big Bill Broonzy on ollut idolini siitä lähtien kun olin nuori. Yleisölle esiintyessä on mahdollisuus ilmaista itseään, ja tunteitaan ja siitä oppii. Pidän yleisölle esiintymisestä riippumatta paikasta – Suomessa, Saksassa, Kaliforniassa, Mississippissä. Hänen viimeisin levytyksensä on vuodelta 2014: Duke Robillardin tuottama ”The Blues Soul Of Billy Boy Arnold” ilmestyi Stony Plain -merkillä. – No, jatkamme niin kauan kuin Larry Skoller tuottaa ja äänittää meitä, ja hoitaa promootion. – Kyllä, kiersin silloin paljonkin Englannissa ja levytin myös. Teit kiertueita Englannissa jo 70-luvulla. Hänen uransa alkoi Bo Diddleyn yhtyeessä 50-luvulla ja sitä seurasivat omat levytykset VeeJay-merkille, joista osa myös nousi listoille. John Lee ”Sonny Boy” Williamsonille, Big Bill Broonzylle ja Little Walterille
Blues News 1/2016 19 – Kyllä, kuulin kappaleen ensimmäisen kerran Bo Diddleyn esittämänä, toisen kerran pianisti Little Johnny Jonesin. Minä lisäsin kappaleeseen omia sanoja runosta, jonka oli kuullut: ”Deep in the jungle around the coconut grove.” Tapasit Bo Diddleyn uudelleen 90-luvulla, eikö niin. Suosituin on I Wish You Would. Kappaleen Bad Luck Blues tein kanadalaiselle Stony Plain Recordsille. Ansiot olivat pieniä, mutta he olivat aitoja blueslaulajia. Ja sitten tilanne muuttui. Hän oli yksi hienoimmista kavereista, jonka olen koskaan tavannut, niin muusikkona kuin ihmisenä. Hänellä oli tapana soittaa sitä Elmore Jamesin kanssa. Enpä tiedä. He menivät levykauppoihin ja löysivät artisteja kuten esimerkiksi B.B. – No, väitetään bluesin olevan kuolemassa. Jos ajatellaan vaikka klassista musiikkia, se on satoja vuosia vanhaa. Yleisö oli pääsääntöisesti afroamerikkalaista aina 60-luvun puoliväliin asti, vuosikymmenen lopulle tai 70-luvun alkuun asti. He ajattelevat John Lee Hookeria, Muddy Watersia, B.B. Mitä mieltä olet bluesin tulevaisuudesta. USA:ssa on nykyisin satoja huuliharpisteja – valkoisia, latinalaisamerikkalaisia, japanilaisia ja muita. Tarkoitan tietysti Sonny Boy Williamsonia numero © Pi rj o Sa lm in en. King oli. Se on vaikeaa ja sitä arvostetaan – samalla tavalla kuin ihmiset arvostavat Beethovenia, Charlie Parkeria, he arvostavat Muddy Watersia, Sonny Boy Williamsonia ja Big Bill Broonzya. USA:ssa myös, koska monet ymmärtävät bluesmusiikin arvon. Kun ihmiset kuulivat heidän musiikkiaan, he ihmettelivät mistä se tulee. Mikä on oma suosikkisi levyttämistäsi kappaleista. Kappale on siis vanha ja kiertänyt jo pitkään muusikolta toiselle. Se on taidemuoto. En usko, että mikään musiikki kuolee. Kaikki aiemmin mainitsemani muusikot olivat tähtiä mustalle yleisölle, koska muilla ei ollut tilaisuutta kuulla heitä ja heidän musiikkiaan. Bo Diddley antoi minulle ensimmäisen tilaisuuden laulaa kadunkulmassa yleisön edessä. Blues elää yhä eri kansallisuuksien keskuudessa eri puolilla maailmaa. Samalla lailla Jody Williams sai häneltä tilaisuutensa ja moni muu muusikko. – Kyllä, festivaaleja ja tilaisuuksia esittää bluesia on enemmän kuin ennen. – No, bluesartistit alkoivat esiintyä collegeyleisöille ja kuvioihin tuli Dick Watermanin tapaisia ihmisiä manageroimaan ja markkinoimaan valkoiselle yleisölle sellaisia muusikoita kuten esimerkiksi Muddy Waters ja Junior Wells. – Oli kolme tai neljä artistia, jotka saivat muutoksen aikaan: Fats Domino, Bo Diddley, Chuck Berry ja Little Richard. Sitä ennen suurin osa valkoisista amerikkalaisista ei tiennyt kuka Muddy Waters tai B.B. Ympäri maailman on paljon nousevia, uusia muusikoita, jotka soittavat ja haluavat soittaa bluesia, vaikka nuoret afroamerikkalaiset muusikot eivät enää ole siitä kiinnostuneita. Heidän levynsä saivat laajaa tunnustusta USA:ssa ja kaikkialla maailmassa. Mutta jos bluesia ei soita sydämestä, ei sitä kannata soittaa ollenkaan. Kun minä ja suurin osa kavereistani aikoinaan aloitimme soittamisen, emme tehneet sitä rahan vuoksi. Kingiä ja Buddy Guyta sekä näiden ansaitsemia miljoonia. Minä pidän Wandering Eye’sta, jonka olen levyttänyt Alligator Recordsille, sekä muutamasta muustakin sille levyttämästäni kappaleesta kuten Man Of Considerable Taste ja Mama’s Bitter Seed. – Sitä on vaikea sanoa. Kun me soitimme mustalle yleisölle, ei siitä rahaa tullut – ei edes suurille tähdille kuten Big Bill Broonzylle, Tampa Redille tai Sonny Boy Williamsonille. Hyvä musiikki ei koskaan kuole. He olivat artisteja ja he antoivat maailmalle jotain, mikä muistetaan ja josta pidetään kiinni. – Useimmat nuoret afroamerikkalaiset muusikot ryhtyvät soittamaan bluesia, koska luulevat sen tuovan hyvät ansiot, eikä musiikki tule sydämestä. Afroamerikkalaisia muusikoita, jotka soittaisivat bluesia ja olisivat siitä kiinnostuneita, on vaikeampi löytää. Kingin, Elmore Jamesin, Howlin’ Wolfin ja Sonny Boy Williamsonin. Rotusyrjinnän vuoksi valkoinen yleisö ei tiennyt bluesista. He kirjoittivat omaa materiaaliaan ja soittivat sitä sydämestään. – Kyllä, hän oli hyvä ihminen ja kaipaan häntä. Nykyisin eri puolilla maailmaa on enemmän festivaaleja, joilla esiintyä. Siksi heistä ja heidän musiikistaan pidettiin
Siellä Sonny Boy sitten menehtyi. Yleisö olisi tyytyväinen jo siitä, että näkisi hänet. Ironista kyllä, nykyään instrumentteja on taas vain kaksi ja sellaisten muusikoiden kuin B.B. Sonny Boy oli yhden oton muusikko. – Sunnyland Slimillä oli 29. Olin 12-vuotias enkä voinut lähteä klubeille katsomaan häntä, joten minulla oli tapana soittaa niihin ja kuunnella musiikkia puhelimen kautta. Tarkoituksena ei ehkä ollut tappaa häntä, mutta niin kävi. Hän levytti ja esiintyi klubeilla Sonny Boyn kanssa. Minä en tekisi niin, haluan tunnustusta omalla nimelläni. – Sonny Boylla oli sellainen maine, että juovuksissa olleessaan hän riiteli muiden muusikoiden kanssa, alkoholi ei sopinut hänelle. Jimmy Rogers oli nimittäin ollut paikalla sinä iltana. Monet muusikot olivat silti tyytyväisiä, koska he ajattelivat, että kun Sonny Boy oli poissa kuvioista, heilläkin nyt voisi olla mahdollisuus nousta Chicagobluesin kärkinimiksi. Vaimo soitti poliisit, jotka veivät Sonny Boyn Michael Reesen sairaalaan. Se oli hienoa. Sonny Boyn vaatteet olivat likaiset aivan kuin hän olisi ollut tappelussa. Olet tehnyt tribuutti-cd:n myös Little Walterille. Voitin enemmän rahaa kuin koskaan ennen. John Lee ”Sonny Boy” Williamson olisi nyt jo yli 100-vuotias. Hänestä todella pidettiin. – Kyllä, he olivat kateellisia hänelle, sillä Sonny Boy oli parempi kuin kukaan muu. Studiossa Lester Melrosella oli tapana laittaa Sonny Boy tekemään pari kolme kappaletta lisää, sillä aikaa kun muut muusikot vielä viimeistelivät aiempaa esitystä. Eräänkin kerran Sonny Boyn ollessa sairas oli klubin omistaja pyytänyt, että hänen bändinsä tulisi silti soittamaan ja että solisti vain istuisi lavalla. – Häntä ei ryöstetty, se oli vain huhu. Ja sinä iltana hän oli juonut aika paljon ja voittanut paljon rahaa. Nyt kuulin vasta pari vuotta sitten Paul Oscherilta, Muddy Waters Bandin huuliharpistilta, että Jimmy Rogers oli se, joka oli Sonny Boyta lyönyt. Kerroit muutama vuosi sitten Jeffersonlehden haastattelussa John Lee Williamsonin kuolemasta. Toinen Sonny Boy Williamson, Rice Miller, oli loistava artisti, hyvä huuliharpisti ja laulaja ja hän teki hyviä levyjä , mutta hän oli huijari ottaessaan jonkun toisen nimen saadakseen mainetta. Sonny Boy alkoi käyttää mikrofonia 40-luvulla. Sonny Boyn vaimo kertoi, että kun hän tuli avaamaan ovea, Sonny Boy oli sanonut: ”He saivat minut. Sessiokitaristi Willie Lacey, joka äänitti Sonny Boyn kanssa, sanoi että Sonny Boy oli tosiaan paras. Luoja, minä kuolen.” Sonny Boy oli hyvä peluri, mutta sinä iltana häneltä ei voittorahoja löytynyt ja hänen kellonsa oli poissa. – Hänellä oli mikrofoni klubeilla, ja hän oli ensimmäinen bluesmuusikko, joka käytti vahvistinta Chicagossa. 20 Blues News 1/2016 yksi, eli John Lee Williamsonia, alkuperäistä Sonny Boyta. Soundi kuulosti vahvalta silläkin lailla. Muusikot olivat kateellisia ja he halusivat Sonny Boyn pois tieltään. Minä en arvosta häntä kovin korkealle, koska hän otti toisen artistin nimen ja maineen. Ympäri maailman on paljon nousevia, uusia muusikoita, jotka soittavat ja haluavat soittaa bluesia, vaikka nuoret afroamerikkalaiset muusikot eivät enää ole siitä kiinnostuneita.”. mitä sinä iltana oli tapahtunut: joku oli lyönyt Sonny Boyta vasaralla päähän niin että hän sai kallonmurtuman. Mielestäni Jimmy oli aika hyvä laulaja ja kitaristi, mutta hänellä ei ollut lahjakkuutta. © Pe rt ti Ñ u rm i ”Hyvä musiikki ei koskaan kuole. Kingin käsissä kitarasta tuli numero yksi. – Kyllä, Blind Pig Recordsille, ja sain siitä kaksi palkintoa. Homesick James kertoi Big Bill Broonzyn kerran rikkoneen kitaran hänen päähänsä. Niinpä häntä lyötiin vasaralla ja hänet nujerrettiin. Pat Day, joka hoiti James Cottonin buukkauksia, kertoi Jimmy Rogersin kertoneen hänelle sen illan tapahtumista ja vannottaneen, ettei Pat juoruisi niistä eteenpäin kenellekään ennen kuin hänen kuolemansa jälkeen. He soittivat yhdessä monta vuotta ja myöhemmin mukaan tuli Lonnie Johnson. Paikalla oli paljon ihmisiä eikä Jimmy Rogers ollut ainoa muusikko siellä. Isäni serkun omistamassa klubissa järjestettiin bändikilpailuja. Kun Sonny Boy levytti Good Morning Little School Girl’in vuonna 1937, huuliharpusta tuli bluesin kolmas sooloinstrumentti. Ja tottahan minä tiedän, että Eddie Boyd muutti sittemmin Helsinkiin ja meni naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Toimittaisiko ryöstäjä uhrinsa tämän kotiovelle ja soittaisi ovikelloa. Minulla oli tapana soittaa Little Walterin kappaleita jo silloin, kun hän oli vielä elossa. Koska Sonny Boy ei vuotanut verta, eikä hänellä ollut haavoja, hänen vaimonsa ajatteli, että hän oli vain juonut liikaa. Hän oli nopea kuin kissa ja kaikki tiesivät, etteivät pärjäisi hänelle mies miestä vastaan. Pianisteista puheen ollen: Tunsitko Eddie Boydin. Sonny Boylla oli tapana soittaa Georgia-nimisellä klubilla, josta hän kävi tauon aikana toisella klubilla, ja ihmiset seurasivat häntä. Sonny Boy oli heittänyt 3-4 peliä noppaa ja Jimmyn mukaan paikan johtaja sekä neljä tai viisi kaveria oli hyökännyt Sonny Boyn päälle ja kantanut tämän ulos. Little Walterin käsissä huuliharppu oli numero kaksi. En tiedä, ketkä kaikki olivat läsnä, mutta jokainen Chicagon soittaja tiesi, Johtuiko tapahtuma muiden muusikoiden Sonny Boyta kohtaan tuntemasta kateudesta. Sonny Boy voitti aina viskipullon. Viimeisen kerran kun näin hänet, hän oli nousemassa taksiin vahvistin mukanaan mennäkseen keikalle. Kun kävin Sonny Boyn kotona, hänellä oli siellä vahvistin ja mikrofoni. Palkintona oli pullo viskiä. – Uskon, että Jimmy Rogersilla oli sormensa pelissä tapahtumissa. Bluesissa oli vain kaksi sooloinstrumenttia, piano ja kitara, siihen asti kun huuliharppu tuli kuvaan mukaan – sen jälkeen kun Sonny Boy ja Little Walter tekivät hittinsä ja nostivat huuliharpun kartalle. Vaimon mukaan hänen rahansa ryöstäjiä oli täytynyt olla enemmän kuin yksi, koska Sonny Boy olisi pystynyt pitämään puoliaan yhtä tai kahta päälle kävijää vastaan. – Kyllä, hän on yksi suosikeistani. kadun ja Prairien kulmilla paikka, johon muusikoilla oli tapana kokoontua klubien sulkemisajan jälkeen juomaan ja pelaamaan, ja Sonny Boy oli ollut siellä. Hän oli minunkin sankari. Hänen vaimonsa kertoi minulle vain kaksi viikkoa hautajaisten jälkeen, että tarina ryöstöstä jääpiikillä ei pitänyt paikkaansa. Hän oli vain 34-vuotias, hänen levynsä olivat hyvin suosittuja ja yleisö ihaili häntä. Hän oli ystävällinen