Blues News 1/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

N:o 265 (1/2014) Hinta 6,80 € 47. 2 Kaikuja kadunkulmista, osa 5: THE TURBANS ! Ä N E S I L L I R Ä V BN NYT 197301-14-01 ISSN 0784-7726 Kriitikoiden parhaat 2013! / Blues News from England / Muddy Lee Makkonen Klassikoiden lähteillä, osa 40: Little Walterin takapirut / Levy- ja kirjatutkailut. vuosikerta TOMMY HUNT JIMMY BURNS GENE BARGE BN haastattelee: MARK HUMMEL BYTHER SMITH DETROIT HUSTLE FUZZ Uusi polvi esittäytyy: PAAVO PESONEN R&B-tenoristit, osa 15: JIMMY FORREST & RUSTY BRYANT Bluesin vuosisata, osa 9: WHITE BOY BLUES, vol
Bluesland Productions Proudly Presents Ina Forsman with Helge Tallqvist Band THE SKY IS CRYING TOUR 2014 25.03 FIN - Kerava, Kerava-sali * 26.03 FIN - Salo, Teatteri Provinssi 27.03 FIN - Rauma, Rauma-sali * 28.03 FIN - Vaasa, Kultturskafferiet Ritz * 29.03 FIN - Turku, Sigyn-sali * 01.04 FIN - Espoo, Sello-sali 27.02.2014, Malmitalo Liput toimituskuluineen 17,50 euroa/kpl. www.lippupalvelu.fi. Lippupalvelun puhelinpalvelu, 0600-10-800 (1,98 €/min+pvm), 0600-10-020 (6,84€/puhelu+pvm) … www.helgetallqvist.com 02.04 FIN - Kouvola, Voikkaa-sali * 03.04 FIN - Jyväskylä, Paviljonki * 04.04 FIN - Kotka, Kyminsuu-sali 05.04 FIN - Lahti, Sibelius-talo 08.04 FIN - Imatra, Karelia-sali * 09.04 FIN - Kuopio, Musiikkikeskus 10.04 FIN - Joensuu, Teatteriravintola * 11.04 FIN - Savonlinna, Savonlinna-sali 12.04 FIN - Mikkeli, Naisvuoritalo * 23.04 FIN - Tammisaari, Karelia-sali * 24.04 FIN - Tampere, Tampere-talo 25.04 FIN - Seinäjoki, Rytmikorjaamo 26.04 FIN - Helsinki, Finlandia-talo * (*) = Lippupalvelu, Liput alkaen 21,50€ 0600 10 800 (1,98€/min+pvm), www.lippupalvelu.fi Lippupiste, liput alkaen 21,50€ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm), www.lippu.fi www.erjalyytinen.com Robbie Hill & Blue 62’s 06.03.2014, Malmitalo Liput toimituskuluineen 17,50 euroa/kpl. Lippupalvelun puhelinpalvelu, 0600-10-800 (1,98 €/min+pvm), 0600-10-020 (6,84€/puhelu+pvm) www.robbiehill.net. www.lippupalvelu.fi
Suomen edustuspassia pitää tänä keväänä hallussaan Ina Forsman & Helge Tall- KUTSU: FINNISH BLUES SOCIETYN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS Lauantaina 29.3.2014 alkaen klo 17:00 yhdistyksen toimitiloissa osoitteessa Suonionkatu 6 (3. normaalin 68-sivuisen sijaan. 20 Kaikuja kadunkulmista, osa 5: The Turbans......... FBS ry on ensinnäkin kiitoksen velkaa Yhdysvaltain Memphisissä International Blues Challengessa yhdistystämme ansiokkaasti edustaneelle duolle Black River Bluesman & Bad Mood Hudson. Tilaukseen sisältyy 6 BN-lehden sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille sekä Blues Newsissa että verkkosivuillamme. BRB-matkan kuulumisia voi lukea Juholan blogista www. Stompinin ajankohta vuodelle 2014 lyötiin lukkoon jo vuosi sitten, viime kevään tapahtuman vielä ollessa käynnissä. 8 Stompin’ at the Savoy 2014 ..................................... vuosikerta / Volume 47 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Editor-in-chief: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö / Managing Editor: Pete Hoppula (pete.hoppula@saunalahti.fi) FBS ry:n jäsenmaksu ja Blues Newsin vuositilaus 2014: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Hinta vuodeksi 2014 on 40 euroa. huhtikuuta. 70 BN-arkistojen helmiä ................................................. tammikuuta. Linkki tuoreimpaan uutislehdykkään löytyy mm. 52 -3- Juurekasta juurettomuutta: Kantri-Mikko ........... 63 BN lukee kirjallisuutta ............................................... 12 Jimmy Burns ................................................................ 81 In memoriam ............................................................... Yhtäaikaisuuksista huolimatta uskomme Stompinin herättävän jälleen kiinnostusta mm. 53 Paavo Pesonen ............................................................ Toivomme värimaailman monipuolistumisen miellyttävän lukijoidemme silmää ja edesauttavan entisestään mahdollisimman mukavaa lukuelämystä. rates) vuodelle 2014: - 1/4 sivu mv/väri (1/4 page b/w) 130 eur - 1/2 sivu mv/väri (1/2 page b/w) 230 eur - 1/1 sivu mv/väri, muut sivut paitsi takakansi (1/1 page color, except the back cover) 350 eur - 1/1 sivu mv/väri, takakansi (1/1 page color, the back cover) 370 eur Ilmoitusmyynti / Advertising sales: Sakari.Sohlberg@gmail.com + 358 (0)40 589 9146 Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, J-P Berg, Norman Darwen, Seija De Rybel, Harri Haka, Jouni Hyytiäinen, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Esa Kuloniemi, Leif Laaksonen, Juhani Laikkoja, Piia Leino, Riku Metelinen, Fabian Munsterhjelm, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Arto Pajukallio, Ville Pirinen, Markku Pyykkönen, Jarkko Ravi, Pirjo Salminen, Matti Suuronen, Marko Suutarla, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Antero Tirronen, Vesa Walamies, Janne Örnberg Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. Stompinin ohjelmasta kokonaisuudessaan löytyy tarkemmin tietoa tästä lehdestä. Finnish Blues Societyn kisapassin sai siis tänä vuonna leimata vaihtoehtobluesia esittävä duo Black River Bluesman & Bad Mood Hudson (Jukka Juhola ja Antti Huttunen), joiden kohtalona oli kuitenkin karsiutua mittelöstä neljännesfinaalien jälkeen. Luettavaa siis riittää ehkä muutamaksikin illaksi... Keväällä kisataan bluesin merkeissä myös Euroopan kunnailla; European Blues Unionin organisoima European Blues Challenge vuosimallia 2014 järjestetään Latvian Riikassa 11.–12. 28 Klassikoiden lähteillä, osa 40: Little Walter........... Tapahtumasta päivitetään tietoa myös Blues Newsin nettisivuille ja FBS/BN:n Facebook-sivuille sekä Facebook-tapahtumasivuille. Valoa kohti ja kevään riemuihin; pysytään kuulolla, pidetään lystiä, käydään keikoilla – ja ollaan edelleen kiltisti! Maiju Lasola WWW.BLUESNEWS.FI SISÄLTÖ: BN-kriitikoiden vuoden parhaat ................................4 Mark Hummel ............................................................... blackriverbluesman.blogspot.fi. 67 Levytutkailut ................................................................ Soolo- ja duosarjassa kärkipaikan nappasi kanadalaisen Calgary Blues Music Associationin kisaaja Tim Williams. Blues-roots-vuosi 2014 on ehtinyt pyörähtää jo varsin mukavasti käyntiin. Muutoin suomalaiskaksikolla riitti rapakon takana tekemistä. Ilmoitushinnat (ad. mielenkiintoisella ja nimekkäällä, osin Suomessa ennennäkemättömällä artistikattauksellaan. Noin kuukauden välein ilmestyvään tiedotteeseen pyritään kokoamaan tietoa blues-roots-maailman uutisista sekä kotimaasta että ulkomailta. 38 Jimmy Forrest & Rusty Bryant................................... 16 Byther Smith ................................................................ Lehden tekemisen ohella suurin FBS:n väen vuotuinen ponnistus eli Stompin’ at the Savoy tekee sekin tuloaan huhtikuussa. esiintymisen ”International Cigar Box Guitar Banditorama” -tapahtumassa Alabaman Huntsvillessä sekä keikkoja Florencessa, Alabamassa ja Tupelossa, Mississippissä. 56 Hustle Fuzz ................................................................... europeanbluesunion.com. 48 Blues News from England ......................................... 62 Detroit .......................................................................... 66 BN käy tapahtumissa ................................................ The Blues Foundationin organisoimaan International Blues Challengeen voivat lähettää edustajansa blues-kattojärjestöön kuuluvat jäsenyhdistykset. huhtikuuta. Vielä muistuttaisin lukijoitamme FBS:n ja Blues Newsin julkaisemasta kuukausittaisesta, lähinnä internetissä saatavilla olevasta uutislehdykästä ”Kaikessa soi blues!”. Väri-ilakoinnista innostuneina ja lehden eräänlaista merkkipaalua juhlistaaksemme päätimme myös pläjäyttää vuoden alkajaisiksi tutustuttavaksenne peräti 84-sivuisen ykkösnumeron, ns. Tilaisuus on vapaa kaikille aiheesta kiinnostuneille. 59 Muddy Lee Makkonen ............................................... Noin viikon mittainen minirundi Syvässä Etelässä käsitti mm. Lämpimästi tervetuloa! qvist Band, joille FBS ry:n ja Blues Newsin väki toivottaa mukavia kisakokemuksia! Lisätietoa tapahtumasta löytyy EBU:n nettisivuilta www. Valitettavaa toki on, että tapahtuman ajankohdaksi valikoitui sattuman kautta sama viikonvaihde kuin EBC-kisoille, mutta näitä päällekkäisyyksiähän ei aina voi välttää. Viikolle 15 levittäytyvä kaupunkifestarikokonaisuus huipentuu viisituntiseen pääkonserttiin lauantaina 12. 37 Bluesin vuosisata, osa 9: ”White Boy Blues” 2 ...... linja 19), Helsinki. Helmikuussa 2014 BLUES NEWS Blues- ja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 47. 2014: N:o 1/14: vk 09 N:o 3/14: vk 25 N:o 5/14: vk 43 N:o 2/14: vk 17 N:o 4/14: vk 35 N:o 6/14: vk 52 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BN-numeroon 2/2014 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 21.3.-14! Tässä se nyt on! Nimittäin ihka ensimmäinen läpikotaisin värillinen Blues News! Kuten jo aiemmin olemme toimittajakuntaamme informoineet, BN siis siirtyi vuoden 2014 alusta kansainväliseen tyyliin kirjoituspalkkiottomaan aikakauteen, mikä samalla tarkoittaa lukijakunnan bonukseksi koituvaa lehden siirtymistä kokoväripainatukseen. 82 Etukansi: Little Walter © Don Bronstein, Chess-Checker Records/MCA-Universal Music, 1958 1 - 2014 •. Matkan huipennuksena miehet pääsivät vielä tekemään 40-minuuttisen suoran live-shown Memphisin Ditty TV -kanavalla 24. 11 Tommy Hunt ................................................................ 24 Gene Barge ................................................................... Tammikuun lopulla järjestetty kilpailu keräsi yhteen kaikkiaan 255 esiintyjää 16 eri maasta. Bändisarjan voittajaksi nousi mississippiläisen Vicksburg Blues Societyn edustaja Mr. verkkosivujemme bluesnews.fi etusivulta. Sipp
Gar y Primich – Too Much Is Not Enough (Big Guitar, 2012) Kirsi Poutanen – Amália Tribute (Rocket) John Primer & Bob Corrito re – Knockin’ Around These Blues (Delta Groove Music) San Pedro Slim – One Roo m Utilities Paid No Pets (Barroom Blues) Tail Dragger – Stop Lyin ’ (Delmark) Titty Bar Tim Blues Band – Milk Shaka (Blue North ) Trickbag – With Friends Vol. 2: Return Flight Air at obe Afr eri esittäjiä (Analog Africa) • 1 - Harri Haka: Kat Baloun & Tomi Leino Trio – She’s Got It (Home work) Barrelhouse Chuck & Kim Wilson’s Blues All-Stars – Driftin’ From Town To Tow n (Sirens) Rory Block – Avalon: A Trib ute To Mississippi John Hurt (Stony Plain) The Cash Box Kings – Bla ck Toppin’ (Blind Pig) Omar Dykes – Runnin’ Wit h The Wolf (Provogue) Ina Forsman with Helge Tallqvist Band – s/t (Q) Quigue Gomez & Luca Gio rdano – Chicago ”3011 Studios” Sessions (GG) Kat & Co. BN-KRIITIKOIDEN VUODEN 2013 PARHAAT! B lues News aktiivitoimittajat ovat antaneet jälleen äänensä mielestään vuoden 2013 parhaille äänitejulkaisuille (CD:t, LP:t tai DVD:t). Äänestyksessä eniten pisteitä keränneiden nimikkeiden yhteenlasketut tulokset (kategorioissa paras kansainvälinen julkaisu, paras kotimainen julkaisu sekä paras uusintajulkaisu) löytyvät totuttuun tapaan artikkelin lopusta. – I Kat The Blu es (Tone Trade) The Kokomo Kings – Art ificial Natural (Grime Ton e) Tomi Leino Trio – Get On Down (Homework) Magic Sam – Live At The Avant Garde (Delmark) Omar & The Howlers feat. Kukin avustaja sai mahdollisuuden nimetä korkeintaan 20 suosikkiaan, jotka on esitetty ohessa artisti- ja yhtyekohtaisessa aakkosjärjestyksessä. Gar y Primich – Too Much Is Not Enough (Big Guitar, 2012) John Primer & Bob Corrito re – Knockin' Around The se Blues (Delta Groove Music) Roomful of Blues – 45 Live (Alligator) The Strypes – Snapshot (Virgin EMI) Studebaker John’s Maxw ell Street Kings – Kingsv ille Jukin’ (Delmark) Gene Taylor – Roadhouse Memories (Bluelight) Sven Zetterberg – Mileag e (Borderline, 2012) eri esittäjiä – Remember ing Little Walter (Blind Pig ) J-P Berg: Marko Aho: th) My Blood (Buzz/Blue Nor ki Hellraisers – Whisky In Dave Arcari & The Hellsin ) kus Cro ’ kin Sin – Circus Life (Jer ) Dan Baird & Homemade es Boulevard/Hokahey! p – After The Flood (Blu Stri e Blu & f rklö Bjö Micke ki) siik mu utu iness (Maase Doctor’s Order – Mean Bus To You Hellraisers – Been Good Dwayne Dopsie & Zydeco eans) (The Sound Of New Orl D) Prisoners (EMI 4-CD+DV Dr. Honey Aaltonen: Shemekia Copeland – 33 1/3 (Telarc, 2012) James Cotton – Cotton Mouth Man (Alligator) Guy Davis – Juba Dance (Dixie Frog) Doghouse Dave & His Ma gnatones (Blues Boulev ard) Ronnie Earl & The Broadc asters – Just For Today (Sto ny Plain) Eden & John’s East River Stri ng Band – Take A Look At That Baby (East River) Four Jacks – Deal With It (EllerSoul) Buddy Guy – Rhythm & Blues (RCA/Silvertone 2-L P/2-CD) The Jimi Hendrix Experience – Miami Pop Festival (Experie nce Hendrix/Legacy) Candye Kane featuring Laura Chavez – Coming Out Swingin’ (Vizztone) Hugh Laurie – Didn’t It Rai n (Warner Music) Magic Sam – Live At The Avant Garde (Delmark) Omar & The Howlers feat. 1 (Magic) eri esittäjiä - Remember ing Little Walter (Blind Pig ) eri esittäjiä – The Walter Davis Project (Electro-Fi) -4-. Feelgood – Taking No (Propaganda) ns Tee d lan ste Wa For usic Dave Forestfield – Partym (Flatland) or Do My e tsid A World Ou Fried Okra Band – There’s ) diz (Ca o Kok Wilko Johnson – Live At Down (Homework) Tomi Leino Trio – Get On ng) y Best Of 1995–2002 (Wa Ver The – The Nightporters sic) Mu tas (Ra get Spu Ja ri Tuomari Nurmio – Duma last 1980 (Repertoire) Rockpile – Live At Rockpa t – Three! (Roots Art) Andres Roots Roundabou lään (Puuma) tto – Kuljet Heidän Keskel Jari Rättyä & Käärmekei or) lyd Music (Fiction/Po Seasick Steve – Hubcap Four Reunion 2013, ntic Fra The – o Qu Status (Abbey Road) na Are ley Live At Wemb Memories (Bluelight) use Gene Taylor – Roadho Milk Shaka (Blue North) – d Ban es Blu Tim Titty Bar p Roc) (Ye o odo Ho Tony Joe White – ) t Recordings (Ace/Kent e Who Loves You, The Vol Darrell Banks – I’m The On Soul (Delmark) Lurrie Bell – Blues In My one) Of Love (Dunham/Dapt Charles Bradley – Victim th & Soul) (Tru ) tion Edi e lux Over (De Lee Fields – Let’s Talk It nt) (Ke s ing The Fame Record James Govan – Wanted! sy/Go) nta (Fa ute Min By ute Min The James Hunter Six – t) inst A Stone (Sunday Bes Valerie June – Pushin’ Aga rk) lma (De de Gar nt Ava Magic Sam – Live At The (Timmion) igators – Tortured Soul Nicole Willis & Soul Invest The Bayou (Ace) eri esittäjiä – Bluesin’ By s Funk 3 (Souljazz) ean Orl New – ä täji eri esit To Ghana 1974–83 ways Vol
Gary Pr ssions (GG) im ich Atomic Road Ki ngs – Atomic Ro – Too Much Is Not Enough (Big Guitar, 2012) ad Kings (Rip Ca Studebaker Jo hn's Maxwell St t CD-EP) reet Kings – Ki J.T. 1 (Mag ic) Kriitikoiden vuoden parhaat ! -5- 1 - 2014 •. Pete Hoppula: Lurrie Bell – Blues In My Soul (Delm ark) La La Brooks – All Or Nothing (Norton) The Cash Box Kings – Black Toppin’ (Blind Pig) James Cotton – Cotton Mouth Man (Alligator) Dalindéo – Kallio (KHY Suomen Musi ikki) Ina Forsman with Helge Tallqvist Band – s/t (Q) Nikki Hill – Here’s Nikki Hill (Deep Fryed ) The James Hunter Six – Minute By Minu te (Fantasy/Go) Jo’ Buddy – Inside Out (Ram-Bam) Valerie June – Pushin’ Against A Ston e (Sunday Best) The Kokomo Kings – Artificial Natu ral (Grime Tone) Magic Sam – Live At The Avant Gard e (Delmark) Aaron Neville – My True Story (Blue Note) The Outta Sites – Shake All Night (Spin out) Mavis Staples – One True Vine (Anti ) The Strypes – Snapshot (Virgin EMI) Gene Taylor – Roadhouse Memories (Bluelight) Barrence Whitfield & The Savages – Dig Thy Savage Soul (Bloodshot) eri esittäjiä – I Pity The Fool: The Duke Records Story (One Day Music 3-CD) eri esittäjiä – New Breed Blues With Black Popcorn (Ace/Kent) Eija Jauhiainen: Blu (Warner Bros.) Gary Clark Jr. – Blak And assa – Seesaw (Provogue) Beth Hart & Joe Bonam akustanne) (om ries Sto Tim Lothar – ce (Backbeat) Sau T Sameli Rajala – The ugh (Provogue) Eno Get ’t Can – es The Rid es (Provogue) Blu ’s her Walter Trout – Lut troU Art) rs – Shine Your Light (Re the Bro e Slid The & a Len ue) g (Provog Leslie West – Still Climbin akustanne) in – Break It Up Baby! (om Little Willie & The Night Tra ils (Pike) Dev e Blu ’s Bob Mr – Three Clas Yngström & Big Tex 2) 201 e (Borderline, Sven Zetterberg – Mileag Jari Kolari: Lurrie Bell – Bl ues In My Soul (Delmark) The Cash Box Ki ngs – Black To ppin’ (Blind Pig) James Cotton – Cotton Mouth Man (Alligator Omar Dykes – ) Runnin’ With Th e Wolf (Provogu Quigue Gomez e) & Luca Giorda no – Chicago ”3 Omar & The Howl 011 Studios” Se ers feat. Lauritsen & ngsville Jukin’ Friends – Play (Delmark) By The Rules (H Tomi Leino Trio unters) – Get On Dow n (Homework) Little Mike & Th e To Big Bill Morganfi rnadoes – Forgive Me (ElRob ) eld – Blues With A Mood (Black John Nemeth – Blues Live (N Shack) emeth Music) Little Junior Pa rker – Ride With Me Baby: The (Fantastic Voya Singles 1952–1 ge 2-CD, 2012 961 ) John Primer & Bob Corritore – Kn oc (Delta Groove ki n’ Ar ou nd Th Music) ese Blues Magic Sam – Liv e At The Avant Garde (Delmar eri esittäjiä – Bo k) ogie Chillen (F antastic Voyage eri esittäjiä – Ju 3-CD) st Wailing (Fan tastic Voyage 2eri esittäjiä – Re CD) membering Lit tle Walter (Blin d Pig) Kari Kempas: America (Daptone DVD) Charles Bradley – Soul Of Conquer Root (Delmark) The n Joh – non Toronzo Can , Hot & Blue (Azure Music) Red – rs Chicago Blues All-Sta 2012) Otis Clay – Truth Is (Echo, ubles (Delmark) John & Sylvia Embry – Tro – On The Verge (Severn) ds The Fabulous Thunderbir lscape (Electro-Fi) Harrison Kennedy – Sou plete A Good Thing Better: Com g Denise LaSalle – Makin nd) bou est e/W (Ac 0–76 Westbound Singles 197 vern) re Love In This House (Se Lou Pride – Ain’t No Mo ) ove Gro lta (De ous ger SugarRay Rayford – Dan Boogie (Bear Family) Doctor Ross – Juke Box ille Jukin’ (Delmark) ell Street Kings – Kingsv Studebaker John’s Maxw rk) ’ (Delma Tail Dragger – Stop Lyin ) – Milk Shaka (Blue North Titty Bar Tim Blues Band 1 Volume 2) (Watch Dog) 199 80– (19 s ele Ang Los eri esittäjiä – Blues From Blues (Ace) Richard Stamz Chicago eri esittäjiä – Foxy R&B: Popcorn (Ace/Kent) ck Bla h Wit es Blu ed eri esittäjiä – New Bre ) ing Little Walter (Blind Pig Time) eri esittäjiä – Remember From Memphis (Stomper s lue ’n’B thm Rhy ’ kin 2 (Ace/Kent) e um eri esittäjiä – Roc Vol l, Sou s: Where Country Meets am Dre et Swe – ä täji esit eri Esa Kuloniemi: Lurrie Bell – Blues In My Soul (Delm ark) Micke Björklöf & Blue Strip – After The Flood (Blues Boulevard/Hokahey!) Bombino – Nomad (Nonesuch) The Cash Box Kings – Black Toppin’ (Blind Pig) James Cotton – Cotton Mouth Man (Alligator) Buddy Guy – Rhythm & Blues (RCA/Silve rtone 2-LP/2-CD) Ben Harper with Charlie Musselwhite – Get Up! (Stax) The Holmes Brothers – Brotherhood (Alligator) Jo’ Buddy – Inside Out (Ram-Bam) Valerie June – Pushin’ Against A Ston e (Sunday Best) Albert King – Born Under A Bad Sign (Stax Remasters) The Kokomo Kings – Artificial Natu ral (Grime Tone) Pekko Käppi – Rammat Jumalat (Helm i Levyt) Hugh Laurie – Didn’t It Rain (Warner Music) Magic Sam & Shakey Jake – Live At Sylvio’s (Rock Beat) The North Mississippi All Stars – Worl d Boogie Is Coming (Songs Of The Sout h) Tuomari Nurmio – Dumari Ja Spuget (Ratas Music) Faarao Pirttikangas – Kaatopaikan Kuni ngas (Helmi Levyt) Seasick Steve – Hubcap Music (Ficti on/Polydor) Trickbag – With Friends Vol
ds Frien With – Trickbag z 1960-75 (Artie Music 3-CD) eri esittäjiä – Eteenpäin! – Suomi-Jaz • 1 - 2014 Mikke Nöjd: th) My Blood (Buzz/Blue Nor ki Hellraisers – Whisky In kahey!) /Ho ard Dave Arcari & The Hellsin lev Bou es (Blu p – After The Flood Micke Björklöf & Blue Stri iness (Maaseutumusiikki) Bus an Me – er Ord r’s Docto 1970 t At The Boston Tea Party cer Con In – Fleetwood Mac (Vinyl Lovers 4-LP, 2009) (Sound Of Finland) Francine – Still Burning p Blues (Omakustanne) am Golden Triangle – Sw in Gate) Otis Grand – Blues ’65 (Ma ve You (El Toro) Lea nna Go I’m The Hitones – am) m-B Jo’ Buddy – Inside Out (Ra g Zone (Snowflake) zlin Haz – ori ovu Kot Mad Matt rner Music) (Wa n Rai It Hugh Laurie – Didn’t ) Stones (Omakustanne -12 And nds mo Dia – r Lea Jake ob) (ElR Me oes – Forgive Little Mike & The Tornad ce (Backbeat) T Sameli Rajala – The Sau sic (Fiction/Polydor) Mu p bca Hu – ve Seasick Ste Jukin' (Delmark) Street Kings – Kingsville ell xw Ma Studebaker John’s Memories (Bluelight) Gene Taylor – Roadhouse D) (AS r stle Texas Oil – Hu k The Floor (El Toro) The Wise Guyz – Let’s Roc Markku Pyykkönen: Micke Björklöf & Blue Strip – After The Flood (Blues Boulevard/Hokahey!) The Campbell Brothers – Beyond The 4 Walls (APO) Robben Ford – Bringing It Back Hom e (Provogue/Mascot) Ina Forsman with Helge Tallqvist Band – s/t (Q) Buddy Guy – Rhythm & Blues (RCA/Silve rtone 2-LP/2-CD) Ben Harper with Charlie Musselwhite – Get Up! (Stax) Beth Hart & Joe Bonamassa – Seesaw (Provogue) The Holmes Brothers – Brotherhood (Alligator) Jo’ Buddy – Inside Out (Ram-Bam) Valerie June – Pushin’ Against A Ston e (Sunday Best) Hugh Laurie – Didn’t It Rain (Deluxe Edition) (Warner Music) Tomi Leino Trio – Get On Down (Hom ework) Aaron Neville – My True Story (Blue Note CD + Live DVD) The North Mississippi All Stars – Worl d Boogie Is Coming (Songs Of The Sout h) Robert Randolph & The Family Band – Lickety Split (Blue Note) The Relatives – The Electric World (Yep Roc) Mavis Staples – One True Vine (Anti ) Tedeschi Trucks Band – Made Up Mind (Masterworks) eri esittäjiä – Good God! Apocryphal Hymns (Numero Group) eri esittäjiä – Heard The Angels Sing ing: Electrifying Black Gospel From Nashboro Label 1951–1983 (Tompkin s Square) -6-. Juhani Laikkoja: Blues (Blue Dot) le Band – Soul For Your Frank Bey & Anthony Pau ) one apt m/D nha Of Love (Du Charles Bradley – Victim 2) 201 ho, Otis Clay – Truth Is (Ec Mouth Man (Alligator) ) James Cotton – Cotton Ellis 1963–1972 (Tramp Story Of Jimmy ’Preacher’ The – s Elli l) Jimmy 'Preacher' Sou & th Over (Deluxe Edition) (Tru Lee Fields – Let’s Talk It m-Bam) (Ra t Ou ide Ins Jo’ Buddy – ers) A Bad Sign (Stax Remast Albert King – Born Under ne) tSto (La rles Ray Cha Latimore – Remembers ords Sessions (Fuel) r: The Best Of The USA Rec Willie Mabon – I’m The Fixe n/Universal Japan) tow urn Of The Blues Boss (Mo Amos Milburn – The Ret an) Jap t hou b/S ara (Sc Volume 1 Pharaohs – Awakening ion Of Funk ry Williams: The Resurrect Larry Williams – That Lar ) ove Gro (Real Gone Music/Dusty Blues (Ace) Richard Stamz Chicago eri esittäjiä – Foxy R&B: el) (Fu ry Sto l Sou s eri esittäjiä – USA Record Riku Metelinen: Rory Block – Avalon: A Trib ute To Mississippi John Hurt (Stony Plain) Sean Chambers – The Roc k House Sessions (Blue Heat) Dalindéo – Kallio (KHY Suo men Musiikki) Doghouse Sam & his Ma gnatones – Buddha Blu e (Blues Boulevard) Detroit – Back To The Mo tor City (KC Sound) Sena Ehrhardt – All In (Bli nd Pig) Samantha Fish – Black Win d Howlin’ (Ruf ) The Harpoonist & the Axe Murderer – Checkered Pas t (omakustanne) Dave Lindholm – Ken Elä ä, Ken Näkee, Ken B (TU M) Aynsley Lister – Home (Str aight Talkin’) Monkeyjunk – All Freque ncies (Stony Plain) Kelly Richey – Sweet Spi rit (Sweet Lucy) Texas Oil – Hustler (ASD) George Thorogood & the Destroyers – Live At Mo ntreux (Eagle Blu-ray) Stevie Ray Vaughan – Tex as Flood: 30th Anniversa ry Legacy Edition (Sony 2-C D) Nanette Workman – Jus t Gettin’ Started (Bros) Pertti Nurmi: Lurrie Bell – Blues In My Soul (Delmark) Birdlegg – Birdlegg (Dia ltone) Kenny Burrell – Special Requests (Highnote) Toronzo Cannon – John The Conquer Root (Delma rk) Otis Clay – Truth Is (Echo, 2012) Johnny Copeland – It’s Me : Classic Texas Soul 1965–7 2 (Ace/Kent 2-CD) James Cotton – Cotton Mouth Man (Alligator) Travis Haddix – Ring On Her Finger, Rope Around My Neck (Benevolent Blues) Shawn Holt & The Teardr ops – Daddy Told Me (Bli nd Pig) Albert King – Born Under A Bad Sign (Stax Remast ers) Denise LaSalle – Making A Good Thing Better: Com plete Westbound Singles 197 0–76 (Ace/Westbound) Doug MacLeod – There’s A Time (Reference Record ings) Magic Sam – Live At The Avant Garde (Delmark) Big Bill Morganfield – Blu es With A Mood (Black Shu ck) John Primer & Bob Corrito re – Knockin’ Around The se Blues (Delta Groove Music) Doctor Ross – The Memp his Cuts 1953–1956 (JSP 2-CD) Andy T – Nick Nixon Ban d – Drink Drank Drunk (De lta Groove Music) Tail Dragger – Stop Lyin ’ (Delmark) eri esittäjiä – Bluesin’ By The Bayou (Ace) eri esittäjiä – Rhythm ’n’ Bluesin’ By The Bayou (Ac e) Aimo Ollikainen: ) – Whisky In My Blood (Buzz/Blue North Dave Arcari & The Hellsinki Hellraisers !) ahey /Hok evard Boul s (Blue d Floo Micke Björklöf & Blue Strip – After The Jo’ Buddy – Inside Out (Ram-Bam) Otis Clay – Truth Is (Echo, 2012) (Alligator) James Cotton – Cotton Mouth Man er Clubs (Galley Music, 2012) Si Cranstoun – Dancehalls And Supp Edition) (Truth & Soul) Lee Fields – Let’s Talk It Over (Deluxe (Q) s/t – vist Tallq e Ina Forsman with Helg – Get Up! (Stax) Ben Harper with Charlie Musselwhite Pay (Blues Boulevard) Robbie Hill & The Blue 62’s – Price To ework) (Hom n Tomi Leino Trio – Get On Dow Light (RetroU Art) Your e Shin – ers Broth Slide The & Lena bond Moon (Turenki) Vaga – n kane Kuok Ninni Poijärvi & Mika Road: Live In Germany 2012 (Ruf) The From Royal Southern Brotherhood – Songs Tail Dragger – Stop Lyin’ (Delmark) a (Blue North) Titty Bar Tim Blues Band – Milk Shak ic) (Mag 1 Vol
Buddy Guy – Rhythm & Blues (RCA/Silvertone 2-LP/2-CD) 4 p. Gene Taylor – Roadhouse Memories (Bluelight) 5 p. 3. Studebaker John’s Maxwell Street Kings – Kingsville Jukin’ (Delmark) 3 p. 5. The James Hunter Six – Minute By Minute (Fantasy/Go) 3 p. Titty Bar Tim Blues Band – Milk Shaka (Blue North) 5 p. Lee Fields – Let’s Talk It Over (Deluxe Edition) (Truth & Soul) 3 p. Little Junior Parker – Ride With Me Baby: The Singles 1952–1961 (Fantastic Voyage 2-CD, 2012) 2 p. Micke Björklöf & Blue Strip – After The Flood (Blues Boulevard) 6 p. Faarao Pirttikangas – Kaatopaikan Kuningas (Helmi Levyt) 2 p. Gary Primich – Too Much Is Not Enough (Big Guitar) John Primer & Bob Corritore – Knockin’ Around These Blues (Delta Groove Music) 3 p. James Cotton – Cotton Mouth Man (Alligator) 8 p. The Kokomo Kings – Artificial Natural (Grime Tone) 3 p. Last Bu zz Records 35 Years eri esittäjiä – Story (Last Buzz) Of Piano Blues (W olf ) eri esittäjiä – True Blues (Telarc) eri esittäjiä – Where Southern Soul Be gan 1954-62 (Hist ory Of Soul) Janne Örnberg: Dalindéo – Kallio (KHY Suomen Musi ikki) Faarao Pirttikangas – Kaatopaikan Kuni ngas (Helmi Levyt) The James Hunter Six – Minute By Minu te (Fantasy/Go) Jo’ Buddy – Inside Out (Ram-Bam) The Mutants – Mutacalypso Now!! (Jym p) The Outta Sites – Shake All Night (Spin out) The Quiets – The Many Face of The Quiets (Goofin') Räjäyttäjät – Awopbopaloopop Alop bam RÄJÄ! (Räjä) The Strypes – Snapshot (Virgin EMI) Tuomari Nurmio – Dumari Ja Spuget (Ratas Music) Vuoden 2013 kotimainen julkaisu: 1. Seasick Steve – Hubcap Music (Fiction/Polydor) 3 p. Texas Oil – Hustler (ASD) 2 p. Albert King – Born Under A Bad Sign (Stax Remasters) 3 p. eri esittäjiä – Remembering Little Walter (Blind Pig) 4 p. eri esittäjiä – Foxy R&B: Richard Stamz Chicago Blues (Ace) 2 p. Feelgood – Get Rhythm don (Grand) Dr. Ina Forsman with Helge Tallqvist Band – s/t (Q) 5 p. Little Willie & The Night Train – Break It Up Baby! (omakustanne) 2 p. Tail Dragger – Stop Lyin’ (Delmark) 4 p. Omar & The Howlers feat. Lena & The Slide Brothers – Shine Your Light (RetroU Art) 2 p. Tuomari Nurmio – Dumari Ja Spuget (Ratas Music) 3 p. Aaron Neville – My True Story (Blue Note) 3 p. Dave Arcari & The Hellsinki Hellraisers – Whisky In My Blood (Buzz/Blue North) 4 p. 12. Lurrie Bell – Blues In My Soul (Delmark) 5 p. Dalindéo – Kallio (KHY Suomen Musiikki) 3 p. Doctor’s Order - Mean Business (Maaseutumusiikki) 2 p. 1 (Magic) 3 p. The Cash Box Kings – Black Toppin’ (Blind Pig) 4 p. TT Tarkiainen: Vesa Walamies: th) My Blood (Buzz/Blue Nor ki Hellraisers – Whisky In lsin Hel The & ari Arc e Dav work) Trio – She’s Got It (Home kahey!) Kat Baloun & Tomi Leino od (Blues Boulevard/Ho Flo The er Aft – p Stri e Micke Björklöf & Blu ki) Ja Kohu (Maaseutumusiik Dortmunder – Harmonia D) h The City (EMI 3-CD+DV oug Thr All Dr. 3. Valerie June – Pushin’ Against A Stone (Sunday Best) 4 p. Vuoden 2013 kansainvälinen julkaisu: 1. Dr. Tomi Leino Trio – Get On Down (Homework) 7 p. ! -7- 11 -- 2014 2014 ••. Jo’ Buddy – Inside Out (Ram-Bam) 7 p. 8. Ben Harper with Charlie Musselwhite – Get Up! (Stax) 3 p. Trickbag – With Friends Vol. T Sameli Rajala – The Sauce (Backbeat) 2 p. 4. Feelgood – Live In Lon oners (EMI 4-CD+DVD) Pris No ing Dr. Feelgood – Taking No Prisoners (EMI 4-CD+DVD) 2 p. Feelgood – 987 (Salvo 2-CD) 4–1 198 Of t Bes The : Dr. Kriitikoiden vuoden parhaat Vuoden 2013 uusintajulkaisu: 1. 5. eri esittäjiä – Bluesin’ By The Bayou (Ace) 2 p. Studebaker John’s Maxwell Street Kings – Kingsville Jukin’ (Delmark) 4 p. 6. Hugh Laurie – Didn’t It Rain (Warner Music) 5 p. 2. II (Maaseutumu eri esittäjiä – Maaseutumu James Cotton – Co tton Mouth Man (Al ligator) Dick Farrelly & Ma tt Walklate – Keep It Clean (omakustan Golden Triangle – ne) Swamp Blues (om akustanne) Otis Grand – Blues ’65 (Main Gate) Lloyd Jones – Hig hway Bound (Und erworld) Dave Kelly – We Ha d It All (Hypertensio n) Hugh Laurie – Didn ’t It Rain (Warner Mu sic) Tomi Leino Trio – Get On Down (Hom ework) Muddy Waters – Liv e At Newport 1960 & Sings Big Bill (Ja Little Junior Parke smine) r – Ride With Me Ba by: The Singles 19 (Fantastic Voyage 52–1961 2-CD, 2012) The Platters – The Ballads Of The Pla tters (Bear Family) Thomas Schleiken – Beech Mountain Blues (Blind Lemo Tom Shaka – Delta n) Thunder (Blind Le mon) Titty Bar Tim Blues Band – Milk Shaka (Blue North) Toby Walker – Shak e Shake Mama (LT W) eri esittäjiä – Dawn Of The British Beat Boom (One Day 2-C eri esittäjiä – Don’t D) You Know. Feelgood – Tak Mascot) It Back Home (Provogue/ Robben Ford – Bringing (Q) s/t – d Tallqvist Ban Ina Forsman with Helge P/2-CD) Blues (RCA/Silvertone 2-L Buddy Guy – Rhythm & y) gac (Le els l & Ang Jimi Hendrix – People, Hel Down (Homework) Tomi Leino Trio – Get On (omakustanne) Train – Break It Up Baby! Little Willie & The Night te) Story (Blue No Aaron Neville – My True t – Three! (Roots Art) Andres Roots Roundabou (Delta Groove) is King – Road Dogs Life Smokin’ Joe Kubek & Bno ht) Memories (Bluelig Gene Taylor – Roadhouse ok (Rounder) gbo Son – int ssa Tou n Alle siikki) siikkia Vol. Magic Sam – Live At The Avant Garde (Delmark) 4 p. The Strypes – Snapshot (Virgin EMI) 3 p. eri esittäjiä – New Breed Blues With Black Popcorn (Ace/Kent) 2 p. Otis Clay – Truth Is (Echo) 4 p
Studioalbumien lisäksi hän on taltioinut konsertteja Länsirannikolla, säestänyt Chicagon bluestähtiä kuten Jimmy Rogers, Eddie Taylor ja Luther Tucker sekä järjestänyt ”Blues Harmonica Blowout” -konserttikiertueita. Mischo, Gary Smith, Annie Raines ja Gary Primich. Hän on keikkaillut ja levyttänyt oman Blues Survivors -bändinsä kanssa 1980-luvun taitteesta alkaen. Markin tuottaman ”Remembering Little Walter” -tribuuttilevyn, jossa hän soittaa mm. New Havenissa, Connecticutissa 15.12.1955) on vaikuttanut 1970-luvun alkupuolelta lähtien Kalifornian ja Bay Arean blueskuvioissa. R.J. omalle Rockinitus Recordsille sekä Double Trouble-, Flying Fish-, Tone Cool-, Mountain Top-, Electro-Fi- ja Blind Pig -merkeille. Kitaristeina mukana olivat tuolloin Little Charlie Baty ja Anson Funderburgh. KARI KEMPAS • 1 - 2014 -8-. Niissä on legendojen ohella päässyt esille nyky-harpisteista mm. Charlien Musselwhiten, Billy Boy Arnoldin, James Harmanin ja Sugar Ray Norcian kanssa, odotetaan tänä keväänä voittavan palkintoja ja tuovan lisää meriittejä myös Hummelille itselleen. Brownie McGheen, Charles Brownin, Charlie Musselwhiten sekä lukemattomien kitaristien kuten Rusty Zinnin, Junior Watsonin, Steve Freundin ja Billy Flynnin kanssa. Lisäksi Markilla on ollut tilaisuus soittaa ja levyttää mm. Laulajana, harpistina, säveltäjänä ja bändinjohtajana Hummel on ollut tuomassa West Coast -soundia nykypäivään yhdistäen Chicagon soundeja Länsirannikon swingiin. MARK HUMMEL © Mark Hummel Bluesin työmyyrä M ark Hummel (s. Haastattelu on tehty syksyllä vuonna 2012 Lucernen bluesfestivaalin yhteydessä, jossa Hummel esiintyi osana The Golden State/Lone Star Revueta. Levyjä hän on tehnyt mm. Hummel vieraili Euroopan-debyyttikiertueellaan Suomessa vuonna 1985 ja sen jälkeen hän on käynyt täällä viitisen kertaa
Esimerkiksi silloin kun teen ”Harmonica Blowout” -keikkoja, käytän kitaristi Little Charlie Batya. – Ne ovat olleet erittäin menestyksekkäitä, mutta Euroopassa en ole niitä vielä montaa tehnyt, lukuun ottamatta esiintymistä Notoddenin festivaalilla Norjassa vuonna 2002 ja pientä kiertuetta Saksassa noin viisi vuotta sitten. Rick tuotti ”Feel Like Rockin’” -levyn Flying Fish Recordsille ja Steve Freund tuotti ”Heart Of Chicagon”Tone-Cool Recordsille. – Kyllä – ja yleisö on pitänyt keikoista. – Ensimmäinen oli vuonna 1991. On ollut hienoa soittaa sellaisten kavereiden kanssa, joiden levyjä minulla oli tapana kuunnella nuorena miehenä. – Mountain Top Publishing, joka on osa samannimistä levy-yhtiötä. Toisella kiertueella bassossa oli Mike Judge. Kirjan nimi on ”Big Road Blues, 12 Bars On I-80”. – Ei, sen oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Kun kävit Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1985, olit juuri julkaissut LP-levyn omalla levymerkilläsi. Minulla on nykyisin useampia erilaisia projekteja ja riittävä verkosto hyviä muusikoita, joista valita. Vaikeinta oli järjestää heille sellaisia keikkoja, joista tuli myös kunnon korvaus. Oliko silloin vaikea päästä soittamaan blueslegendojen kanssa. On olemassa yksi live-cd, jolla soitat Jimmy Rogersin ja Eddie Taylorin kanssa. Se alkoi hyvin pienesti ja paikallisena tapahtumana. Tietääkseni EP on ainoa Tree of Hope -yhtiön julkaisu. Ovatko ne myyneet hyvin. Useita legendaarisia bluesmuusikoita oli vielä silloin 70-luvulla elossa. Nykyisin minulla ei ole vakiokokoonpanoa, mutta sama basisti on mukana useimmilla keikoilla. – Kyllä, aika montakin: Snooky Pryor, James Cotton, Sam Myers, Lazy Lester, Carey Bell, Billy Boy Arnold, Willie Smith ja Johnny Dyer. Kuulinkin siitä. Eikä heidän kanssaan päässyt soittamaan, ellei osannut soittaa hyvin. EP ilmestyi Tree of Hope -levymerkillä ja single Sonny Rhodesin Rhodes Wayllä. – Kyllä, ryhdyin siihen jo varhaisessa vaiheessa joskus 70-luvun puolivälissä tai vähän myöhemmin. Sellaisten kuin Charlie Musselwhite, James Cotton, Lee Oskar ja Magic Dick, joiden musiikkiin tutustumisen aloitin 15- tai 16-vuotiaana. Yleensä tuotan itse levyni. – Kyllä, hän oli mukanani kahdella ensimmäisellä Euroopan kiertueellani. Aloit siis buukata keikkoja itsellesi ja muille artisteille. Se oli kymmenen päivän rundi, jolla mukanani oli huuliharpistit Keith Dunn sekä Doug Jay ja kitarassa Rusty Zinn. Muutin Kalifornian Berkeleyhyn vuonna 1974 ja silloin ryhdyin soittamaan tosissani ja ansaitsemaan elantoani muusikkona. Electro-Fi:lle ajattelin tehdä levyn Little Charlie Batyn ja ehkä Anson Funderburghin kanssa, mutta suunnitelmat ovat vielä avoinna. Minulla on ollut vain kaksi tuottajaa cd:illeni. – Kyllä, aloitin huuliharpun soittamisen vuonna 1970 tai -71 ollessani vielä high schoolissa. En tehnyt sitä omaelämäkerraksi. Rick Estrin oli ensimmäinen pääesiintyjä. Kirjoitin tapahtumista ja tilanteista eri artistien kanssa: tarinoita tien päältä ja hauskoja sattumuksia. – Se on ollut hyvin palkitsevaa. On hyvä, että tarinat saadaan koottua kirjaksi. – Kyllä, tapasin hänet jo vuonna 1975. Johnny Waters oli kitaristi-laulaja, jonka kanssa perustin yhtyeen. Teit yhden EP:n noihin aikoihin, eikö niin. – Kyllä, se oli ensimmäinen Euroopan-kiertueeni. – Tein itse asiassa yhden EP:n ja yhden singlen vuosina 1978 ja 1979. He esiintyivät klubeilla ja festivaaleilla ja pääsin soittamaan monien kanssa. – Kyllä vain, ne olivat minulle jännittäviä aikoja. Siitä olemme tulleet pitkän matkan eteenpäin ja Rick Estrin soittaa edelleen usein kanssamme. – Olen tehnyt neljä cd:tä tähän mennessä ja Blind Pigin julkaisema ”Remembering Little Walter” -tribuutti on viides. June Core oli rummuissa edellisellä kiertueella ja tällä kertaa rummuissa on Wes Starr. Hän sai myöhemmin nimeä basistina Anson Funderburgh & The Rockets -yhtyeessä ja ”Beavis And Butt-Head” -sarjan kirjoittajana. Sain siis harjoitusta orkesterin johtamisesta heti alusta lähtien, mutta oli helpompi myydä bändiä kitaristin nimellä. Käytän sitä edelleen joskus. Rick taitaa olla vanha ystäväsi. – Yli 30 vuotta. -9- 1 - 2014 •. Palasimme sitten vuonna 1986 tai -87 ja sen jälkeen olen kiertänyt Euroopassa joka vuosi tai joka toinen vuosi. Soitin paljon Brownie McGheen ja myös Lowell Fulsonin kanssa samoihin aikoihin kun cd äänitettiin – sekä monien muiden todella legendaaristen bluesmuusikoiden. Ja Little Sonny oli mukanani myös King Biscuit -festivaalilla. Miten ”Blowout”-kiertueet ovat menestyneet. Kuka hoiti teoksen julkaisun. Kitaristina oli ensimmäisellä kerralla Pat Chase ja toisella Anthony Paul. Käytit pitkään The Blues Survivors -nimeä. Kuinka monta ”Blowout”-livelevyä olet julkaissut. – Teos sisältää lähinnä muistelmia, kokemuksiani 1970-luvulta aina nykypäiviin asti. Brownie ja Jimmy Rogers olivat Milloin ryhdyit järjestämään Blowouteja. Hän on myös tuottanut joitain levyjäsi, eikö niin. Sinulla on pitkä ura muusikkona jo 1970-luvulta alkaen. Olet tehnyt paljon levyjä myös eurooppalaisille ja kanadalaisille yhtiöille. – Käytän pääasiassa kanadalaista Electro-Fi -merkkiä sekä kalifornialaista Mountain Topia. Muuten heitä ei keikoille saanut. – Se oli helpompaa kuin moni luulee. Alkuperäinen bändimme nimi oli Mississippi Johnny Waters & The Blues Survivors. Suomen-vierailulla mukanasi oli rumpali June Core. Levyillä on mukana joitain veteraanimuusikoita. Bändin johtamista ei opeteta koulussa. Se on oma merkkini ja julkaisu on ensimmäinen LP:ni. – Hän on tuottanut yhden levyn. Sain juuri valmiiksi kirjan, jossa kerron noista ajoista. – Kyllä, sen nimi on ”Playin’ In Your Town” ja levyyhtiönä toimi Rockinitus Records. Uusin ”Blowout”-levy on tribuutti Little Walterille ja sen julkaisijana toimii Blind Pig Records. Mitä se on merkinnyt sinulle. Riippuu keikasta mitä nimeä käytän. Lisäksi piti tietysti pitää huoli, että kaikki toimi ja heitä kohdeltiin kunnolla. Sinulla on siis ollut tilaisuus soittaa vanhojen idoliesi kanssa. Bändimme toimi noin neljän vuoden ajan ja minä hoidin pääasiassa keikkojen buukkaamisen. Tapahtuiko tuo Suomen-vierailusi ensimmäisellä kiertueellasi Yhdysvaltojen ulkopuolella
Se riippuu mielestäni siitä, kuinka hyvin festivaalia on markkinoitu. Lista on pitkä. Kaikki nämä kappaleet soitan kolmannessa positiossa. Olen siis pääasiassa keikkaillut Länsirannikolla. Onko sinulla suosikkiartisteja jazzin alueella. Minusta on tullut aika hyvä organisaattori ja markkinoija. Kromaattista huuliharppua voi hyvin käyttää jazzahtavammassa tyylissä. Little Charlien kanssa soittaessani se vielä korostuu, koska hän hallitsee jazzin. – Kyllä, mielestäni Länsirannikon tyyli kumpuaa Little Walterin luomasta Chicago-tyylistä sekä jazzahtavista swing-vaikutteista. – Pidän siitä. Levy-yhtiön tyyppi Andrew Galloway on mahtava. Eddie Taylor oli uskomaton ja Luther Tucker oli mahtava kitaristi. – ”Blowout”-kiertueet ovat olleet menestyksekkäitä, mutta festivaalien suosio vaihtelee. Osittain siihen oli syynä se, ettei järkeviä festivaaleja ollut tarjolla. Olen ollut kuusi viikkoa tien päällä, mutten ole kiertänyt niin paljoa Yhdysvalloissa. Nyt kun työskentelen enemmän Little Charlien kanssa, saatan äänittää ne vielä uudestaan. Nykyisin on saatavilla niin paljon enemmän tietoa ja ohjeita kuin aiemmin, esimerkiksi uraa aloittaessani 1970-luvulla. Tällaisia vastaavia numeroita on paljon. Olin hulluna Jimmy Rogersin ääneen ja kitaransoittoon – sekä siihen, että Little Walter soitti suurimmalla osalla hänen vanhoista äänitteistään. Tein tänä vuonna kaksi matkaa maan luoteisosiin, mutten ole ollut kansallisella kiertueella. – Jonkin verran, mutta en ole varma, julkaisenko niitä nyt, koska pelkään että ihmiset luulevat, ettei minulla ole tuoretta materiaalia. Sait siis vaikutteita paitsi Chicagosta niin myös Länsirannikolta ja kehitit niistä oman tyylisi. 1 (Mountain Top Prod., 2004, 2-CD) Blues Harp Meltdown, Vol. – Kyllä, saksofonistit ovat minulle suuri innoituksen lähde, kuten myös pianistit ja huuliharpistit. Luulen, että ihmiset odottavat minulta nyt jotain uutta. Yhtiö on melko tuntematon, mutta se julkaisee hienoja levyjä. Ihan ensimmäinen LP-levyni oli nimittäin Brownie McGheen ja Sonny Terryn. Hän on myös ollut minulle merkittävä tukija. Mark Hummel -albumidiskografia Playin’ In Your Town (Rockinitus, 1985) High Steppin’ (Double Trouble, 1987) Harmonica Party (Double Trouble, 1988) Up & Jumpin’ (Rockinitus, 1989) Sunny Day Blues (Deluxe, 1990) Hard Lovin’ 90s (Double Trouble, 1991) Feel Like Rockin’ (Flying Fish, 1993) Married To The Blues (Flying Fish, 1995) Heart Of Chicago (Tone-Cool, 1996) Low Down To Uptown (Tone-Cool, 1998) Golden State Blues (Electro-Fi, 2002) Blowin’ My Horn (Electro-Fi, 2004) Johnny Dyer with Mark Hummel: Rolling Fork Revisited (Mountain Top Prod., 2004) Blues Harp Meltdown, Vol. Tammikuussa (2012) toteutimme mahtavan, kaksi viikkoa kestäneen ”Blowout”-kiertueen Charlie Musselwhiten, Billy Boy Arnoldin, Sugar Ray Norcian, Curtis Salgadon, Billy Flynnin ja Little Charlien kanssa. Mutta joskus vähän suuremmasta budjetista olisi hyötyä. Olen laatinut juttuja mm. Kuuntelen yhä jatkuvasti näiden artistien musiikkia. Esitämme silloin tällöin Bobby Timmonsin kappaletta Moanin’ ja hyvin usein Bill Jenningsin Glide Onia. – Kyllä, olen julkaissut akustisen ”Black Porch Music” -cd:n, joka on aika onnistunut. – Tänä vuonna (2012) olen tehnyt kolme Euroopanrundia, mutta se vaihtelee vuosittain. Soitan niissä kolmannesta positiosta. Olen mukana tekemässä David Barrettin bluesharmonica.com -sivustoa. Haluan tehdä uuden ”Blowout”-cd:n ja mahdollisesti myös uuden cd:n Little Charlien kanssa. Seuraava kiertue tulee olemaan tribuutti Jimmy Reedille. sa. Curtis ei ole mukana levyllä, koska häntä sitoo sopimus Alligatorin kanssa. bändin johtamisesta ja soiton dynamiikasta, kuuntelusuosituksia ja kaikenlaista muuta. Saatko ideoita soittoosi saksofonisteilta. Omassa tyylissäni on mielestäni yhä enemmän vaikutteita jazzista. Pianisteista pidän kaikista mahdollisista Errol Gardnerista Oscar Petersoniin, Earl ”Fatha”Hinesiin ja Louis Armstrongiin. 2: East Meets West (Mountain Top Prod., 2004, 2-CD) Blues Harp Meltdown, Vol. Sinulta on saatavilla myös akustista musiikkia. Moanin’in esitän kromaattisella huuliharpulla. Onko musiikkisi löytänyt uutta yleisöä. 3: Legends (Mountain Top Prod., 2006, 2-CD) Ain’t Easy No More (Electro-Fi, 2006) Odds & Ends (Rocinitus, 2008) Mark Hummel’s Blues Harmonica Blowouts: Still Here And Gone (Electro-Fi, 2008) Mark Hummel’s Chicago Blues Party: Recorded Live! 1980–1992 (Mountain Top Prod., 2009) Retro-Active (Electro-Fi, 2010) Unplugged – Back Porch Music (Mountain Top Prod., 2011) Blue And Lonesome: Tribute To Little Walter (Rockinitus, 2012) • 1 - 2014 - 10 -. – Siitä on jo jonkin verran aikaa. Toivoisin vain, että heidän mainosbudjettinsa olisi suurempi. Käytän myös paljon diatonista huuliharppua jazzahtavissa kappaleis- Onko sinulla julkaisematonta materiaalia valmiina. Olen käyttänyt apuna monia eri toimistoja – niiden joukossa on hyviä ja huonoja. Kuinka paljon olet keskimäärin vuodesta kiertueilla. Äänitin useita jazz-raitoja pari kolme vuotta sitten, mutta en ole vielä julkaissut niitä. Loistavia levyjä. Osassa on ollut hyvin yleisöä, osassa vähemmän. Ohjelmistossamme on myös Horace Silverin Señor Blues. Kuuntelen jazzia paljon ja opin siitä jatkuvasti. en kave”On ollut hienoa soittaa sellaist inulla oli reiden kanssa, joiden levyjä m iehenä.” tapana kuunnella nuorena m mielestäni varmaan kaikkein jännittävimmät soittokaverit niihin aikoihin. Andrew Galloway on julkaissut Billy Boy Arnoldin kolme viimeisintä albumia ja hänellä on todella hyvä maku musiikin suhteen. – Hyvin monia – kuuntelen Art Pepperiä, Chet Bakeria, Stan Getziä, Charlie Parkeria, Red Hollowayta, Lou Donaldsonia ja Lester Youngia. ”Blowout”-kiertueilla hyödynnän aina viestinnän ammattilaisia ja soittelen itsekin ihmisille, jotta tieto niistä saadaan mahdollisimman laajalle. Kirjoitan sinne säännöllisesti. Olet myös tehnyt opetus-dvd:n huuliharpunsoitosta. Mitä pidät työskentelystä Electro-Fi Recordsin kanssa. – Kyllä, mutta en aina tee niin
Katsomo) puolella käynnistyvän ”Club Del Rayn” isännöinnistä yhdessä lukuisten vierailevien artistien ja yhtyeiden (mm. Lisää artistista sivuilla 14-15. Juttutupa-ravintolassa Stompin’ at the Savoy -tapahtumaan liittyvää Stompin’ @ Ghettobilly -klubia, jossa esiintyvät suomalaiset juurimusiikkiyhtyeet The Shockwave!, The Lo-Lites ja The Firebugs sekä DJ Farmer John. Tommy Hunt (USA) & His New Flamingos (ES) & The Del Rays (FIN) Stompin’-ilta huipentuu meidän oloissamme niin ikään hyvin harvoin elävänä koettuihin doowoptunnelmiin. 59) sekä maineikkaan - 11 - kitaranrakentajan Juha Nuutisen luotsaama kantriblues-henkinen J. Kolme albumia julkaisseen Fried Okran sisällyttäminen Stompin’-ohjelmaan täyttää monilta tahoilta esitetyt yleisötoiveet bändin uusintavierailusta maassamme. Nelihenkisen ryhmän soitinvalikoima ja soittajien ns. Kuvaaineistosta koottuun yli puolituntiseen videoon on mahdollisuus tutustua Savoy-teatterin aulassa läpi tapahtumaviikonlopun sekä pääkonsertin väliajoilla ison salin valkokankaalta käsin. Aamulehden kulttuurisivuja myöten. Vuonna 2007 alkunsa saaneen rhythm’n’blues- ja rock’n’roll-orkesterin riveissä soittavat Eki Hakalehto (laulu/kitara), Eikka Rastas (soolokitara), Timo Tarkela (saksofoni), Hessu Pirhonen (piano), Timo Uimonen (basso) sekä Jani Lehtinen (rummut). Vanha Isäntä, The Boys, Hoedown) sekä mandolinisti Petri Hakalan (mm. Mm. Pittsburghissa, Pennsylvaniassa vuonna 1933 syntynyt Tommy Hunt kuuluu Jimmy Burnsin tavoin roots-musiikin moniottelijoihin, jonka uran kehityskaarelle sisältyy sekä jäsenyyksiä maineikkaissa lauluyhtyeissä että sooloartistina ensin rhythm’n’bluesin ja sitten soulin parissa. 1 - 2014 •. ”Club Del Ray”) -jatkobileineen, sunnuntain päivätapahtuman, workshoppeja sekä valokuvanäyttelyitä ja elokuvaesityksiä. pidettävään peräti viisituntiseen konserttiin, mutta ohjelmaan lukeutuu myös muita tapahtumia eri päivinä ympäri kaupunkia. näyttelyn. – YLE:n Bluesministerinäkin tunnettu toimittaja ja bluesmuusikko Esa Kuloniemi isännöi perjantaiiltana 11.4. – Blueslegenda Champion Jack Dupreen tähdittämän, Tanskassa vuonna 1975 tehdyn kulttielokuvan ”Tunteita ja tilanteita”esitys Rikhardinkadun kirjastossa torstaina 10.4.2014 klo 18:00. Vieraillessaan vuonna 2013 ensi kertaa Suomessa mini-turneella ryhmä herätti taidoillaan ja omintakeisuudellaan ansaittua myönteistä huomiota keikkayleisössä, mutta myös esim. 20-30), jonka lisäksi kuullaan akustispainotteisia musiikkiesityksiä sekä Ravintola Prestossa että Maxwell Street -henkisesti/ pop up -tyyppisesti Savoy-teatterin aulatiloissa. Festivaalin järjestäjää aiempien vuosien tapaan Finnish Blues Society. yläasteikäisille nuorille kohdistetun kutsuvieraskonsertin (pääkaupunkiseudun yläasteet), ns. Valokuvallinen katsaus pureutuu kotimaisen blueselämän vaiheisiin 60-luvulta nykypäivään saakka, painottuen etenkin FBS ry:n sekä Blues Newsin omaan, miltei 50-vuotiseen toimihistoriaan. Lisää Tommy Huntista sivuilla 12-13. klo 18:00. klo 17:30. alkaen. Suomessa vakituisesti asuva mutta nykyisessä kotimaassaan laajojen kansainvälisten kiertueidensa keskellä vain satunnaisesti keikkaileva Bibb (s. Speed Limit, Korkkijalka, Erik Hokkanen & Lumisudet). itse rakennettuja primitiivisiä rootssoittimia sekä näytösluontoisesti opastusta niiden rakentamiseen. Lisäksi yhteistyössä Roihuvuori-seuran kanssa järjestetään Ismo Haaviston ”Blues Guitar Workshop” Roihuvuoressa myöhemmin täsmennettävässä paikassa keskiviikkona 9.4. sausofonin soinneista. moniosaaminen on huomionarvoista; bluesin tiimoilla harvemmin nautitaan esim. – ”Näyttelykuvia blues-Suomesta – Puoli vuosisataa suomalaisen bluesharrastuksen sielunmaisemaa” -valokuvanäyttely on esillä Savoy-teatterin ”nurkan takana” sijaitsevan Rikhardinkadun kirjaston tiloissa 7.4. New Yorkissa 1951) on julkaissut 1970-luvulta jatkuneella urallaan kymmeniä albumeita sekä huomioitu niiden ansiosta myös Grammy-ehdokkuudella. Nuutinen ja Muut Palikat. – Koululaisille suunnattu Stompin’-kutsuvieraskonsertti perjantaina 11.4.2014, Savoy-teatteri: esiintyjinä Eric Bibb & The North Country Far (USA/FIN) sekä Jimmy Burns & The Fried Okra Band (USA/DK). Esillä myös nk. Okra esiintyy Stompinissa paitsi omalla setillään, myös säestäen nimekästä US-artistia, Jimmy Burnsia, jonka kanssa okralaiset ovat aiemminkin tehneet yhteistyötä. Ravintola Prestossa nousee lavalle klo 12-16 kaksi festivaalin aikoihin esikoislevynsä julkaisevaa live-orkesteria, groovaavaa ”mod jazzia” esittävä Hustle Fuzz (ks. The Fried Okra Band (DK) Tanskalaisen, sikäläisittäin varsin tunnetun, pääosin omaa omaperäistä tuotantoaan soittavan Fried Okra Bandin musiikki saa vaikutteensa PohjoisMississippin mäkialueen mestareiden raa’asta ja riisutusta äänimaailmasta. ’ -extra! STOMPIN N yt neljättä kertaa Helsingissä järjestettävä Stompin’ at the Savoy tarjoaa aiempaan tapaan laajan musiikkikattauksen juurimusiikin ystäville. Dublinissa, Mississippissä 1943) suorittaa ensivisiittinsä Suomeen Stompin’ at the Savoyn myötä. Kaikkiaan festivaalin live-tilaisuudet tuovat estradille monipuolisesti juurimusiikin eturivin artisteja ja yhtyeitä sekä koti- että ulkomailta. ERIC BIBB & THE NORTH COUNTRY FAR MAIJU LASOLA & PETE HOPPULA STOMPIN’-PÄÄKONSERTIN ARTISTIT Eric Bibb & The North Country Far (USA/FIN) Stompin’ at the Savoyn vuoden 2014 pääkonsertin avaa ainutkertainen mannertenvälisen folkin ja bluesin yhdistelmä, akustinen Eric Bibb & The North Country Far. Taj Mahalin, Odettan ja Mavis Staplesin tapaisten maailmantähtien kanssa työskennellyt Bibb (kitara ja laulu) saa Savoy-teatterissa rinnalleen kotimaisen juuri- ja kansanmusiikin todelliset pitkän linjan osaajat, steel-kitaristi Olli Haaviston (mm. – Fried Okra Bandin (DK) ”Blues Guitar & Harp Workshop” Kirjasto 10:ssä perjantaina 11.4. Näin sekä lauantain konserttivieraat että sunnuntain Maxwell Street Market -tapahtuman kävijät voivat yhdistää ohjelmaansa myös ao. Pääkonsertti: Savoy-teatteri (Kasarmikatu 46-48), lauantai 12.4.-14 klo 17–22 ”Club Del Ray”: Ravintola Presto (Eteläesplanadi 14/Kasarmikatu 46-48), lauantai 12.4.-14 klo 22–02 MUITA STOMPIN’-TAPAHTUMIA – Maxwell Street Market, sunnuntai 13.4.2014 klo 11-17, Savoy-teatteri & Ravintola Katsomo: Vintage-henkisesti myynnissä levyjä, muita musiikkijulkaisuja sekä teemaan liittyvää vaate- ja käyttötavaraa (myyntipöytiä n. Mukana yhteistyössä ovat mm. 30-vuotisjuhliaan viettävä rocka- ja kantribillykokoonpano Hal Peters Trio sekä doowop-kvartetti The Relics) kera. Lauantain pääkonserttia lukuun ottamatta kaikki Stompin’-tapahtumaosiot ovat yleisölle pääsymaksuttomia. Tähtisolistin seuraksi lavalle nouseva The New Flamingos koostuu kehutun espanjalaisen The Velvet Candles -lauluyhtyeen jäsenistä. s. Jimmy Burns (USA) Chicago-bluesin ja -soulin vanhemman polven kärkinimiin lukeutuva Jimmy Burns (s. Ryhmän säestyksestä vastaa pääkaupunkiseudulta tuleva kuusihenkinen The Del Rays, joka huolehtii myös välittömästi Savoy-konsertin jälkeen Ravintola Preston (ent. Ensi kevään festivaalikokonaisuus sisältää mm. Helsingin Kulttuurikeskus, US Embassy Finland, Juurimusiikki ry sekä Studiotec Oy. Stompin’ huipentuu nimensä mukaisesti Savoy-teatterissa lauantaina 12.4. pääkonsertin ”Dance Hall Party” (a.k.a
Tätä nykyä lauluyhtyeen varhaisaikojen vakiovokalisteista on elävien kirjoissa vain kaksi, Terry Johnson ja Tommy Hunt – jotka ovat kuitenkin molemmat yhä aktiivisia myös keikkarintamalla. ’ -extra! STOMPIN 1 950-luvulla huippuhetkensä kokeneiden doowop-ryhmien jäsenrivit harvenevat harvenemistaan, eikä luonnolliselta kadolta ole voinut välttyä myöskään kappaleestaan I Only Have Eyes For You parhaiten muistettava The Flamingos. Tommy – joka sai lempinimensä uusilta chicagolaisilta koulukavereiltaan – pääsi seuraamaan ammattimiesten otteita lähietäisyydeltä, mutta vähäisen ikänsä sekä jonkin ajan päästä edessä olleen Holtin ja Georgiannan eron johdosta Five Blazersin jäseneksi hänestä ei koskaan ollut. Vasta kymmenisen vuotta myöhemmin päiväntuikkeen nähneistä raidoista slovarilla Why Oh Why Huntin tiedetään tarttuvan ensimmäistä kertaa solistin rooliin. Palvelusaika ilmavoimissa päättyi kuitenkin lyhyeen. PETE HOPPULA LAPSUUDEN KAIKUJA Tommy Hunt (oik. Taiteilijanelämä siinti entistä kirkkaampana lähitulevaisuudessa, kun Tommy muutti perheensä matkassa 10-vuotiaana Chicagoon. Isättömässä perheessä äitinsä, ”viihdetanssijaksi” mainitun Georgianna Dericon sekä kolmen päsmäröivän isosiskonsa kurissa varttuneen pojankoltiaisen henkireikä oli musiikki. The Five Blazers -yhtyeessä rumpuja soittanut muusikko, asui itse Tuulisessa kaupungissa, jonne myös muut uusioperheen jäsenet nyt asettautuivat. Vakavammin laulamisesta innostuneita bänditovereita hän ei edes opinahjostaan, yrityksestä huolimatta löytänyt, mutta 17-vuotiaana oli rinnalle sentään ilmaantunut tyttöystävä Loretta – sekä pian myös vastasyntynyt tytär Martha. Tammikuussa 1954 äänitetyt kappaleet That’s My Baby ja Why Oh Why oli tarkoitus julkaista sinkulla Sabre 107, mutta näistä aatoksista luovuttiin. Oikeutta oman musiikkimakunsa pohjalta tulkinneen kalteridirikan mukaan Tommyn kohtalona ei ollut virua nihkeässä tyrmässä vaan loistaa tähtenä maailmalla! Kotiuduttuaan jälleen Chicagoon laulaja kokosi The Five Echoesin uudelleen. Laulamaan hän rohkaistui jo naperona, kun äidin luona poikkesi kyläilemässä Billy Eckstinen tapaisia tähtiä, joille juniorin oli päästävä näyttämään kykyjään. Charles James Wilson) syntyi Pennsylvanian Pittsburghissa 18.6.1933. Lisää uskoa valoi paikallisen radioaseman DJ Mary Dee tarjotessaan Charlesille tilaisuuden koe-esiintymiseen, ilmoittaen pienen suojattinsa myös muutamiin kykyjenetsintäkisoihin. Ommoo lommoo kertyi lopulta peräti 7 kuukautta, kun Hunt jätti palaamatta suorituspaikkaansa. Musiikin kyllästämä polku kuljetti ennen pitkään pinnauksesta syytetyn miehenverson Thornhillin • 1 - 2014 koulukotiin, kun opiskelujen sijaan hänen mielenkiintonsa alkoi painottua liiaksi levykaupoissa ja konserteissa notkumiseen sekä oman lauluäänen harjoittamiseen. Tommyn armeijapakoilun päätti lopulta virkavallan väijytys kodin liepeillä – ja niin häkki heilahti: 5 vuotta ehdotonta ei-niin hyvämaineisessa Leavenworthin rangaistuslaitoksessa Kansasissa. - 12 - Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan alokaskurssin jälkeen Tommy sai bongata itsensä lääkintäapulaisen tehtävistä. Stompin’ at the Savoyhyn huhtikuussa 2014 saapuvaa Tommy Huntia voinee pitää kavereista aikaansaavimpana, koristaahan hänen ansioluetteloaan myös mittava sekä kaupallisestikin verrattain putkeen mennyt sooloura r&b- ja soul-artistina. Mamman kaitsemisjakso tarjosi lopulta myös hyvän sauman laulukvartetin perustamiseen. Koska rahapula ja tekemisen puute vaivasi, keksi Tommy liittyä seuraavana oljenkortenaan ilmavoimiin – olihan odotettavissa, että pätevälle vokalistille olisi ollut tarjolla hommia viihdytysjoukoissa. The Five Echoesin ensilevytyksellä Lonely Mood / Baby, Come Back To Me (Sabre 102) loppuvuonna 1953 Tommy, nyt virallisesti passinsakin mukaan sukunimeltään Hunt, tosin esiintyi vain taustalaulajana, melodramaattisesti voihkineen Walter Spriggs -nimisen kollegan vastatessa balladi-voittoisten kappaleiden soolo-osuuksista. Yhtyeen muilla myöhemmillä levytyksillä hän ei ilmeisesti laula lainkaan.. Tommyn äiti loukkaantui vakavasti autoonnettomuudessa ja hoitotehtäviin määrätty sotilas sai käyttöönsä viikon hoitovapaata. Henkilötodistukseensa hän oli kirjannut nimet Charles James Hunt. Sellikeikkaa ei kuitenkaan ollut kulunut tovia pidempää, kun Tommyn onnistui luikauttaa O’ Holy Night vankilansa joulujuhlassa niin vakuuttavasti, että paikan johtaja päätti armahtaa sankarin siltä istumalta. Georgiannan silloinen miesystävä Paul Holt, mm
Syiden kerrotaan olleen taustoiltaan osaksi uskonnollisia: Tommya ja Nate Nelsonia lukuun ottamatta kaikki muut jäsenet olivat juutalaisia. Scepter- ja Wand-merkkejä edustanut A&R-mies sysäsi ex-Flamingon Florence Greenbergin omistamalle Scepterille. Vähäksi aikaa työttömäksi, mutta silti New Yorkiin asumaan jääneeseen Huntiin sai ensimmäisenä kontaktin Luther Dixon. tenori, Paul Wilson, baritoni, Jake Carey, basso sekä joulukuussa 1956 liittynyt Terry ”Buzzy” Johnson, komppikitara ja 2. Humanilla” nyt joka tapauksessa piisasi, vähitellen New Yorkin ulkopuolellakin. Huhtikuussa 1959 bändi ikuisti itsensä seuraavaan Freed-elokuvaan ”Go Johnny Go”, esittäen kameroiden edessä playbackina sekä raivokkaan tanssiakrobaattishown siivittämänä Endille levyttämänsä uuden nopean version v. Kappaleella, jolla soolovokalistin ja ylikaiutetun taustaköörin osuudet oli nauhoitettu erikseen, tehtiin lauluyhtyehistoriaa isolla H:lla, tilastomielessäkin Billboard Hot100 -sijoituksen #11 veroisesti. Laulajan viimeisellä Sceptersinkkuhitillä I Am A Witness (71.) toimi tuottajana yhtiön tuore musiikillinen johtaja Ed Townsend. 1954 originaalistaan Jump Children. Huntin ja lintukatraan yhteistaival päättyi vuoteen 1961 mennessä. ANTEEKSI, OLEN VAIN IHMINEN... Keikkapalkkioiden 1 - 2014 •. Ylipäätään soppaa väkevöittivät entisestään myös nautinnolliset toilailut: yhtyeen hartaasti odottama v. Samaan aikaan leffateattereissa rullasi ensimmäinen kahdesta Flamingosin tähdittämästä Alan Freed -musiikkirainasta, ”Rock Rock Rock”, jonka kuvaukset (valkokankaalla kuultiin kappale Would I Be Crying) oli nekin tehty hieman ennen Tommyn loikkaamista remmiin. Ensimmäinen kuukauden turnee vuonna 1965 venytettiin lopulta hyvän sukseen myötä kahdeksi – ja vilkas työrupeama vapautti laulajan myös huumeriippuvuudesta hänen palattuaan New Yorkiin. Mahtipontisella balladilla kuultiinkin koko joukkoa - 13 - kaupungin kärkisoittajia ja -vokalisteja Mickey Bakerista, Bernard ”Pretty”Purdieen, The Shirellesiin, The Sweet Inspirationsiin ja Dee Dee Warwickiin. Debyyttisoolosessioiden materiaalista kesällä 1961 leivottu ensisinkku Parade Of Broken Hearts / Human ei herättänyt kohua a-puolellaan ja levy luokiteltiinkin jo menetetyksi tapaukseksi, kunnes tarinan mukaan newyorkilais-dj Jockon soitettua radiossa erehdyksessä ”väärän” puolen Human (r&b #5, Hot100 #48) alkoivat puhelimet käydä kuumina. Zeke Careyn ja Jake Careyn (ei verisukua) v. Synkän kotiinpaluun jälkeen Hunt ilmoitti erostaan. Jerry Leiberin ja Mike Stollerin loppuvuonna 1962 tuottama Burt Bacharach-Hal David -sävelmä I Just Don't Know What To Do With Myself ei vienyt sekään kaveria listoille (toisin kuin Dusty Springfieldin ja Dionne Warwickin joitain vuosia myöhemmin), mutta antoi joka tapauksessa levy-yhtiölle riittävän syyn kappaleen mukaan nimetyn Tommy Hunt -LP:n julkaisemiselle. EUROOPPA TUTUKSI TEATTERILAVOILTA KÄSIN Tommyn 60-luvun puolivälin rutiineihin kuuluivat myös visiitit silloisessa Länsi-Saksassa, Yhdysvaltain puolustusvoimien tukikohdissa joukkoja ilahduttamassa. Myyntimenestys patisti kuitenkin ryhmän tien päälle, joten rahanjakoon liittyvien erimielisyyksien ei sallittu kasvaa kohtuuttomiin mittoihin. Vuosikymmenen ei silti ollut helppoa aikaa. Vuonna 1959 flamingojen askelkuviot natsasivat jälleen kohdilleen. Hänen vanavedessään irtisanoutuivat joukoista myös Terry Johnson ja Nate Nelson. Hittien puutteessa Tommy suostui uudelle Saksan kiertueelle, jonka uusi manageri kuitenkin tyri täydellisesti. Sisäiset riidat vaivasivat muutenkin. Siirto Flamingosin 2. 1960 Hawaijin kiertue tyssäsi lähtötekijöihinsä jo ennen matkaan pääsyä bändin jouduttua huumeratsiaan ja pidätykseen. Seurustelu The Shirellesin Beverly Leen kanssa vaihtui rikkaaseen, New Yorkin seurapiireissä viihtyneeseen ja niitä kaiketi myös viihdyttäneeseen Marie-nimiseen italialaissukuiseen ”perijättäreen”, joka piti siippansa varoissa heikommastakin kaupallisesta menestyksestä huolimatta – valitettavasti myös siinä määrin, että aiemmin päihteetöntä linjaa vetänyt laulaja ajautui pahaan huumausainekoukkuun. Lisäksi Careyt antoivat kenkää silloiselle managerilleen, mikä vaikeutti toimintaa ennen kaikkea Golderin ja End-yhtiön suuntaan. Seuraavaksi levy-yhtiöksi valikoitui George Golderin pyörittämä End Records. Hitintäyteinen vuosi 1956 (I’ll Be Home, A Kiss From Your Lips, The Vow, World I Be Crying jne.) povasi ryhmälle suurta tulevaisuutta, kunnes Zeke Careyn sekä Johnny Carterin inttikomennukset olivat päättää koko menestystarinan. FLAMINGOPARVEN JATKEEKSI Tommyn seuraava steppi uralla eteenpäin tapahtui alkusyksystä 1956, kun armeijaan kutsun saanut The Flamingos -yhtyeen Zeke Carey lähestyi miestä erään Five Echoes -keikan yhteydessä ja pyysi häntä tuuraajakseen parin vuoden ajaksi. Keikkoja ”Mr. Standardi I Only Have Eyes For You päätyi bändin työlistalle levy-yhtiön ukaasista, mutta laulajat saivat vapaat kädet sen sovittamiseen, samoin tuottaja Golder ja studioäänittäjä lopputuloksen muokkaamiseen oman mielensä mukaan. Varmimmat hittikappaleet sai yhä Scepterillä levytettäväkseen merkin kantatähti Chuck Jackson. Kuusihenkinen kokoonpano huolehti osalla keikoista myös itsensä säestyksestä, jolloin Tommy soitti pianoa, Nate rumpuja ja Zeke bassoa. Laulajalla riitti myös naisia. Tanssikoreografiat tuli olla hallussa eikä Tommyn lavakarismaakaan pahalla katsottu. Yhtyeen maineikkaimman kokoonpanon muodostivat kahden Careyn lisäksi Scott McElroy, Johnny Carter, Paul Wilson sekä Nate Nelson. Neljä tasokasta vuosien 1957–58 Decca-sinkkua eivät kuitenkaan tuottaneet edeltäjiensä tapaista tulosta. Superhitin rojalteista bändin statisteiksi jääneet Tommy ja Nate eivät saaneet kuin muodollisen korvauksen. Huntin jatkolevytys The Door Is Open tavoitti vain sijan 92. Hunt oli käynyt äänittämässä salaa ensimmäisen soolosessionsa, eivätkä Zeke ja Jake olleet alkuunkaan mielissään saatuaan tämän selville. Tilapäispaikastaan jo kiitollinen Hunt oli varautunut siirtymään sivuun intistä palanneiden tieltä, mutta saikin yllätyksekseen jäädä flamingotiimiin. Armeijasta palannut Zeke oli taas päsmäröimässä entiseen tapaansa – ja epäilemättä jakoi muhkeimman potin palkkatuloista ”melkein”sukulaisensa Jaken kanssa. tenori) bändi oli neuvotellut uudesta levytysdiilistä Decca-merkin kanssa – mikä kuljetti muusikot keväällä 1957 yhtiön kotikulmille New Yorkiin. tenoriksi sopi myös Five Echoesille, joka sai vastaavasti Huntin paikkaajaksi The Highway QC’sista lainatun, sittemmin sooloartistinakin läjäpäin suosiota haalineen Johnnie Taylorin. 1953 perustama The Flamingos nousi alunperin tähteyteen Checker Recordsin kiinnityksenä. Jo ennen Huntin soluttautumista tilapäisvahvuuteen (mukana lisäksi Nate Nelson, 1. Scepter-sopimus päättyi vuonna 1964
1996 myönnetty The Rhythm And Blues Foundationin Lifetime Achievement -palkinto tai saman ryhmän huomionosoituslistalle tiensä löytäneet jäsenyydet Vocal Group Hall of Famessa (2000), Doo-Wop Hall of Famessa (2001) sekä The Rock and Roll Hall of Famessa (2001). 1978 sekä luottokitaristinsa Kevan Fogartyn avustuksella omakustanne-EP:n ”Yours Tommy”v. Varsinkin nopeatempoisiin tanssikappaleisiin hurahtanut northern soul -harrastajakunta teki tunnetuksi lukemattomia Yhdysvalloissa siihen asti valtavirran julkisuudelta pimennossa pysytelleitä mustia soul/r&b -artisteja ja -kappaleita sekä niiden taustalla operoineita pikkulevymerkkejä, kuten Ric-Tic, Mirwood ja Shout. Suomeenkin hän ennätti ensimmäisen kerran 1990-luvulla Silja Linen ohjelmanumerona – josta hänen esityksensä oli tullut bonganneeksi, itselleenkin suureksi yllätykseksi, myös BN:n ex-päätoimittaja A. Albumeista ensimmäinen, ”Live At The Wigan Casino” taltioitiin elävänä siellä, mistä Tommyn uran kolmas vaihe oli käytännössä startannutkin, kakkoslevy ”A Sign Of The Times” puolestaan rakentui lähinnä aiemmista sinkkujulkaisuista. Norttisoul-piirien ulkopuolella aikakauden vallitsevat pop-musiikilliset trendit sen sijaan eivät olleet yhtä suotuisia Huntin tapaiselle vanhan liiton konkarille. Viimeinen Spark-listahitti One Fine Morning saavutti yhä kelvollisen järjestysnumeron 44 loppuvuonna 1976. Elokuussa 1976 ilmestynyt kakkosjulkaisu Loving On The Losing Side / Sunshine Girl naulasi rankingnumeron vieläkin korkeammalle, peräti pykälälle 28, ja pikkukiekko julkaistiin myös Yhdysvalloissa Private Stock -merkin toimesta. sai nyt taakseen vakituisen keikkabändin. Brittien kasvava ”northern soul” -yhteisö otti maassa jo Human-laululla tietämättään jukebox- ja klubihittinä kulttimainetta nauttineen, r&b:stä vähitellen leimallisemmin soulin ja funkyn pariin siirtyneen solistin omakseen – heti kun vain hoksasivat yhdistää nimen ja naamataulun kappaleen alkuperäisesitykseen. jäätyä maksamatta Huntin oli haihduttava vanhalta mantereelta vähin äänin, hotellilaskuja maksamatta. Uudessa adoptiokotimaassa elettiin kuitenkin muutosten tiellä. 1976 ilmestyneen LP:n verran. 60-luvun loppuun mennessä Huntin takki oli siinä määrin tyhjä, että hän päätti yrittää onneaan valtameren toisella puolen. Viimeisinä varsinaisina soul-äänitteinään hän työsti vielä Spark-tuottajan Barry Kingstonin kanssa tämän omalla RK-merkillä singlen Stop The Bus / Susanna Baby v. Muutto Eurooppaan kesäkuussa 1969 ei sujunut sekään kitkatta. Ilo oli valitettavasti lyhytaikaista, sillä muut neljä vuosien 1967–68 Dynamo-kiekkoa eivät saaneet ostavaa yleisöä millään muotoa liikekannalle. Belgiassa vuosina 1986 ja 1988 syntyneet Trill-yhtiön julkaisut lienevät jo tyylillisesti silkkaa viihdettä. Ollikainen... Helsingin Savoy-teatterissa doowop-musiikkia ei liene koskaan kuultu genren alkuperäisen legendan esittämänä, josko juuri muutenkaan – ja veikkaanpa, että melko harvassa ovat myös olleet northern soulin nimimiesten tähänastiset visiitit näillä kulmilla.. Flamingosin sekä samalla Huntin oman 1960-luvun alun r&b-repertuaarin elvytysoperaatio suoritettiin viimein Espanjassa kesäkuussa 2011, kun sikäläinen ansioitunut lauluyhtye The Velvet Candles kutsui seniorivokalistin joukkojensa täydennykseksi erityistä Flamingos-showta varten Barcelonan lähistöllä järjestetyille Screamin’-festivaaleille. • 1 - 2014 Ensimmäiselle Spark-sinkulleen lokakuussa 1975 Hunt taltioi kaksi lainanumeroa, Roy Hamiltonin Crackin’ Up sekä Harold Melvin & The Blue Notesin Get Out (And Let Me Cry). Yksittäislevytykset Atlanticille ja Capitolille vuosina 1965–66 jäivät nekin marginaaleiksi, sen sijaan vuonna 1967 allekirjoitetun Dynamo-sopimuksen myötä asetelmat näyttivät jo paremmalta, kun heti ensimmäinen sinkkujulkaisu The Biggest Man kaappasi itselleen Billboardin r&b-listasijan 29. Matkatuliaisina hänellä oli mukanaan vuonna 1996 purkitettu omakustanteinen viihdesoul-cd ”Until My Arms Fall Off”, jolla versioiduiksi tulivat uusien sävelmien ohella mm. Diskojen viedessä sijaa entisiltä keikkaklubeilta ja yökerhoilta erääksi keskeisistä hengenpelastajista muodostui KeskiEnglannin rannikkoseudulla toiminut Wigan Casino. Lisäksi eläkevuosien lähestyessä alkoi työstyä elämänkertaromaani ”Only Human – My Soulful Life” (Bankhouse Books, 2008). Estraditaidemaailma vei Tommyn edelleen vuoden 1986 tietämillä Amsterdamiin ja sieltä laajoille kansainvälisille kiertueille. Miehen päätä ei kääntänyt edes The Flamingosille v. Jo pelkästään artistin korkean iän huomioon ottaen huhtikuussa tapahtuvan toisen Flamingos-vierailun ainutkertaisuutta on vaikea pukea sanoiksi. Britit kiittivät ja ostivat levyä valtakunnallisen listasijan 39 arvosta. Lopulta hänelle selvisi, että Patterson olikin siirtänyt konttorinsa Abbey Roadille Lontooseen. Lauluyhtye-comebackille ei sen sijaan aika ollut vielä kypsä – etenkään, kun Tommy tiesi varsin hyvin entisen soitto- ja nykyisen kinastelukumppaninsa Terry Johnsonin kierrättävän samanaikaisesti omaa revival-Flamingosiaan ympäri Amerikkaa. Hunt omaksuikin siten tyylikseen modernin soulin, jota hän, varhaisajoistaan poiketen, ryhtyi myös itse kirjoittamaan. Alkujaan termin sanotaan syntyneen toimittaja Dave Godinin ylläpitämässä Soul City -levyliikkeessä Lontoossa, jossa kaupan omistaja oli merkinnyt asiakaspalveluna tietynlaiset pehmeämpää Motown-henkistä soulia edustaneet myyntituotteet ”northern soul” -tunnisteella. Uuden pikaisen paikanvaihdon jälkeen alkoi viimein tapahtua, Hunt mm. Mies ei kuitenkaan luovuttanut vaan sinnitteli pikkukeikoilla päivä kerrallaan. vanha soolohitti Human sekä esittäjänsä kauan sitten vankilasta vapauttanut jouluvirsi O’ Holy Night. Northern soul -scenen vaikutus on näkynyt osaltaan myös eurooppalaisen disco- sekä eritoten DJ-kulttuurin kehittymisessä aina nykypäiville saakka esiintymisen vuositahdilla, sekä erikoispyynnöstä Velvet Candlesin kanssa The New Flamingos -nimikkeen alla että sooloartistina tulkiten lähinnä myöhempää soul-materiaaliaan. Paikan vetäjien Russ Winstanleyn ja Mike Walkerin avustuksella Tommy solmikin levytyssopimuksen Spark-merkin kanssa. Manchesterin, Staffordshiren ja Lancashiren seutujen Twisted Wheel-, Golden Torch-, Wigan Casino- ja Blackpool Mecca -klubeilla käynnistynyt villitys levisi pian ympäri Isoa-Britanniaa – ja sieltä lopulta kansainväliseksi, yhä hyvissä voimissa olevaksi ilmiöksi sekä ehtymättömäksi uusien northern soul -aiheisten uusintajulkaisujen lähteeksi. Myös managerisotkut jatkuivat – ja kertaalleen Hunt ehdittiin jo julistaa verorästien johdosta henkilökohtaiseen konkurssiinkin. Suomen kamaralla hänet on nähty saman taustaryhmän kanssa edellisen ja virallisesti ainoan kerran Valkeakosken Rock’n’Roll Ball -tapahtumassa maaliskuussa 2012. Ensimmäisen Saksan-kiertueen junaillut australialaismanageri Jeff Patterson oli luvannut auttaa laulajaa keikkojen hankinnassa, mutta Tommy ei löytänyt tätä enää entisestä Frankfurtin osoitteestaan. 1981. Oma jännittävä etappinsa oli myös esiintyminen suositussa ”Top Of The Pops” -ohjelmassa, sillä laulaja ei ollut ennen osallistunut tv-kuvauksiin kuin kertaalleen Dick Clarkin showssa The Flamingosin kanssa. KABAREEN KAUTTA KOHTI NYKYPÄIVÄÄ Vuoteen 1977 mennessä Spark oli suunnannut julkaisulliset ykkösintressinsä soulista punk-rockiin, joten myös Tommy Huntin oli pakattava romppeensa levy-yhtiön pukkarista ja palattava entisiin yökerho- ja kabaree-rutiineihin. Dynaamisen lauluvoimansa ja lavasäteilynsä säilyttänyt 80-vuotias Tommy Hunt asustaa nykyisin Manchesterissä, keikkaillen yhä kymmenisen - 14 - NORTHERN SOUL PÄHKINÄNKUORESSA 60-luvun lopulla Pohjois-Englannissa alkunsa saanut musiikille ja tanssille pyhittäytynyt mod-kulttuurin ilmenemismuoto lanseerattiin nimellä Northern Soul, eräänlaisena sanaleikkinä amerikkalaisesta Southern Soul -musiikinlajista. Sopimukset eräiden maan merkittävimpien levymerkkien Polydorin ja Pyen kanssa poikivat jälleen vain yhdet, hyvin vaisusti myyneet singlet per yhtiö vuosina 1972 ja 1974. Hunt itse muutti vuonna 1997 takaisin Englantiin, elvyttäen siellä northern soul -fanikuntansa kiinnostuksen. Pitkäsoittopuolella levy-yhtiö luotti Huntin myyntivoimaan kahden v. Vastaavasti uudet toimeen tarttuneet keikkamyyjät saivat vietyä artistia varsin erikoisiin maihin esiintymään, kertoman mukaan aina Iranista Islantiin – eikä sankari itse pitänyt vallitsevaa tilannetaan lainkaan hassumpana, säännöllistä työtä kun oli tarjolla yllin kyllin
TOMMY HUNT -DISKOGRAFIA SINGLET: Scepter (US) 1219 Human / The Parade Of Broken Hearts (1961) 1226 The Door Is Open / I’m Wondering (1961) 1231 So Lonely / The Work Song (1962) 1235 Didn’t I Tell You / Poor Millionaire (1962) 1236 And I Never Knew / I Just Don't Know What To Do With Myself (1962) 1252 Do You Really Love Me / Son, My Son (1963) 1261 I Am A Witness / I'm With You (1963) 1275 It’s All A Bad Dream / You Made A Man Out Of Me (1964) Top Rank (UK/Hollanti) HTR-742 Human / The Parade Of Broken Hearts (1961; Hollanti) JAR 605 The Door Is Open / I’m Wondering (1962; UK) Atlantic (US) 2278 I Don’t Want To Lose You / Hold On (1965) Capitol (US) 5621 I’ll Make You Happy / The Clown (1966) Dynamo (US) 101 The Biggest Man / Never Love A Robin (1967) 105 Words Can Never Tell It / How Can I Be Anything (1967) 110 Complete Man / Searchin’For My Love (1967) 113 I Need A Woman Of My Own / Searchin’ For My Baby (Lookin’ Everywhere) (1967) 124 Born Free / Just A Little Taste (Of Your Sweet Lovin’) (1968) Direction (UK) 58-3216 I Need A Woman Of My Own / Searchin’ For My Baby Looking Everywhere (1968) Polydor (UK) 2058 236 Mind, Body And Soul / One More Mountain To Climb (1972) Pye (UK) 7N 45325 Sleep Tight Honey / Time Alone Will Tell (1974) Spark (UK/Italia) 1132 Crackin’ Up / Get Out (1975, UK) 1146 Loving On The Losing Side / Sunshine Girl (1976, UK) 839 Loving On The Losing Side / Sunshine Girl (1976, Italia) 1148 One Fine Morning / Sign On The Dotted Line / Loving You (1976) Blue Jean (Hollanti) BLI 2287 BS Loving On The Losing Side / Sunshine Girl (1976) RCA (Saksa) PPBO-7073 Loving On The Losing Side / Sunshine Girl (1976) Private Stock (US) 45.115 Loving On The Losing Side / Sunshine Girl (1976) RK (UK) 1012 Stop The Bus / Susanna Baby (1978) Trill (Belgia) 1001 Get Away / Only The Strong Survive (1986) 87.1028 Game Player / You Are My World (1988) EP:T You Made A Man Out Of Me (Vogue EPL 8242, 1964, Ranska) You Made A Man Out Of Me / How Young Is Young / The Work Song / It's All A Bad Dream Yours Tommy (SRTS #, 1981, UK) Sweetest Feelings / The Hungry Years / Loving On The Losing Side / Cracking Up ALBUMIT: I Just Don’t Know What To Do With Myself (Scepter LP SRM-506/SPS-506, 1962, US) I Just Don’t Know What To Do With Myself / The Work Song / Parade Of Broken Hearts / You’re So Fine / She’ll Hurt You Too / And I Never Knew / Human / Didn’t I Tell You / The Door Is Open / Poor Millionaire / So Lonely / I’m Wondering Tommy Hunt’s Greatest Hits (Dynamo LP DM 7001/DS 8001, 1968, US) The Biggest Man / Comin’ On Strong / Words Can Never Tell It / Never Love A Robin / How Can I Be Anything (Without You) / All In The Game / I Believe / Human / Born Free / Everybody's Got A Home (But Me) Live At The Wigan Casino (Spark LP SRLP 117, 1976, US) I Can’t Turn You Loose / Get Ready / My Girl / Knock On Wood / Never Can Say Goodbye / Help Me Make It Through The Night / Crackin’ Up / Baby I Need Your Loving A Sign Of The Times (Spark LP SRLP 120, 1976, US) Loving On The Losing Side / Upon My Soul / Get Out / A Miracle Like You / You Got Me Where You Want Me / A Sign Of The Times / Sign On The Dotted Line / Loving You Is / Crackin’ Up / Help Me Make It Thru’ The Night / Sunshine Girl / Never Can Say Goodbye Until My Arms Fall Off (S.D.E.G. CD 1978, 1996, US) Until My Arms Fall Off / I’ll Always be Your Man / Sexually Speaking / Human / Hope That We’ll Be Together Soon (with Antoinette) / Right Mood To Do Wrong / Taking A Chance / Stars Above / Don’t Let This Be Our Last Love Song / O’ Holy Night KOKOELMAT Your Man (Kent LP 059, 1986, UK) Love / She’ll Hurt You Too / Didn’t I Tell You / This And Only This / It’s All A Bad Dream / I Am A Witness / Make The Night A Little Longer / Oh Lord What - 15 - Are You Doing To Me / Human / Your Man / Don’t Make Me Over / The Parade Of Broken Hearts / I Might Like It / You Made A Man Out Of Me / Just A Little Taste Of Your Sweet Lovin’/ Promised Land ”Human” – His Golden Classics (Collectables CD COL-5246, 1991, US) Human / I Am A Witness / Love / She’ll Hurt You Too / Didn’t I Tell You / This And Only This / It’s All A Bad Dream / Make The Night A Little Longer / Oh Lord What Are You Doing To Me / Your Man / Don’t Make Me Over / Promised Land The Biggest Man – Scepter And Dynamo Recordings 1961–67 (Kent CD CDKEND 145, 1997, UK) The Biggest Man / I Just Don’t Know What To Do With Myself / Human / Lover / New Neighbourhood / She’ll Hurt You Too / You Made A Man Out Of Me / I Might Like It / Didn’t I Tell You / Make The Night A Little Longer / This And Only This / Just A Little Taste (Of Your Sweet Lovin’) / Coming On Strong / How Can I Be Anything (Without You) / Everybody’s Got A Home But Me / Words Can Never Tell It / False Alarm / I Am A Witness / Your Man / Don’t Make Me Over / It’s A Bad Dream / Promised Land / Parade Of Broken Hearts / Poor Millionaire / So Lonely / It’s All In The Game / Do You Really Love Me / I’m Wondering / Oh Lord, What Are You Doing To Me The Best Of Tommy Hunt (Collectables CD COL-CD-2927, 2008, US) Human Dixon / The Work Song / I Just Don’t Know What To Do With Myself / You’re So Fine / I Am A Witness / The Door Is Open / Parade Of Broken Hearts / And I Never Knew / You Made A Man Out Of Me / Lover / She’ll Hurt You Too / Poor Millionaire / I’m Wondering / So Lonely / Didn’t I Tell You / The Biggest Man / Do You Really Love Me / New Neighborhood / Make The Night A Little Longer / Don’t Make Me Over / Your Man / False Alarm / This And Only This / Just A Little Taste (Of Your Sweet Lovin’) / Promised Land A Sign Of The Times – Spark Recordings 1975–1976 (Shout! SHOUT 81, 2013, UK) Loving On The Losing Side / Upon My Soul / Get Out / A Miracle Like You / You Got Me Where You Want Me / A Sign Of The Times / Sign On The Dotted Line / Loving You Is / Crackin’ Up / Help Me Make It Thru’The Night / Sunshine Girl / Never Can Say Goodbye / One Fine Morning / I Can’t Turn You Loose / Get Ready / My Girl / Knock On Wood / Never Can Say Goodbye / Help Me Make It Through The Night / Crackin’ Up / Baby I Need Your Loving 1 - 2014 •
Lisäksi Burns kertoo hoilanneensa taustoja mm. 1960 ilmestynyt kappale Two Months Out Of School (Impala EP C-T 4). Musiikki oli silti aina läsnä pojan arjessa, niin radiossa, jukebokseissa kuin omatoimisestikin soitettuna ja laulettuna. Willie Dial) sessiotöihin nimittäin lukeutuivat ainakin Harold ”Thunderbird” Wardin vuoden 1959 r&b-sinkku How Wild Can A Woman Be / I Want You To Come Back Home (Allan 108) sekä tulevan The Buckinghams -laulajan Carl Bonafeden soololaulama, chicagolaisella Impala-merkillä v. ’ -extra! STOMPIN K iitos isoveljensä Eddien, Mississippin Dublinissa 27.2.1943 musiikintäyteisen matkansa käynnistänyt Jimmy Burns ei luultavasti koskaan pääse alleviivaamaan nimeään aikakirjoihin sisarusparvensa legendaarisimpana edustajana. The Serenadesissa ja The Von Gaylesissa laulanut Willie Wright a.k.a. bluesmies Jimmy Lee Robinsonin neliviitosella Times Is Getting Hard / Twist It Baby (Bandera 2510) vuodelta 1962.. PETE HOPPULA GOSPEL- JA DOOWOP-OPPIVUODET 9-lapsisen pesueen nuorimmasta päästä ponnistanut Jimmy (Olin) Burns ei saaanut pitkään lapsuutensa puuvillaplantaaseista blues-laulujen • 1 - 2014 aiheita nikkaroida, kun perhe muutti vuonna 1955 paremman elämän toivossa pohjoiseen, Chicagoon. Yhdelläkään Medallionairesin varsinaisella levytyksellä ei kokoonpanoon v. Näihin aikoihin hänen muusikkotuttavapiirinsä laajeni myös toisella, jo hitusen nimeäkin ainokaisella julkaistulla levytyksellään Magic Moonlight / Teen-Age Caravan (Mercury 71309) kesällä 1958 hankkineella The Medallionaires -lauluyhtyeellä. Chicagossa Burnsien - 16 - asuttamassa rakennuksessa piti sijaansa The Junior Dixieland Singers -nimisen gospelporukan jäsen, jonka johdattamana myös Jimmy päätyi saman ryhmän kelkkaan vuosikymmenen puolivälistä noin vuoteen 1958 saakka. 1959 liittynyt Burns esiinny, mutta parivuotisen doowoppestinsä aikana hän joka tapauksessa pääsi taltioimaan varhaisimmat studioäänitteensä: Tuolloisten Medallionaires-jäsenten (Ernest Montgomery, Ronald Anderson, David Anderson, Charles Lopez sekä Jimmy; ryhmän liiderinä toimi aiemmin mm. Mittavan, ihailtavan monipuolisen sekä mikä tärkeintä, edelleen jatkuvan uran tämä nyt ensi kertaa keväällä 2014 Suomeen saapuva artisti on kuitenkin ennättänyt tehdä
Klubibändikautta kesti kuitenkin vain vuosikymmenen loppuun, jolloin Jimmy luopui kokonaan soittamisesta, siirtyen ensin kirkon tehtäviin ja sitten noin viiden vuoden ajaksi ravintola-alalle yhdessä Dorothy-vaimonsa (1942–2010) kanssa. Wisconsinin ja KeskiLännen maisemissa operoinut kiertueyhtye The Fantastic Epics muuntautui sittemmin funk-ryhmäksi Rasputin Stash, mutta Jimmy Burnsin komennossa kokoonpano sai keikkayhteistyön ohella aikaiseksi myös tyylikkään, myöhemmin northern soul -diggarien kulttiklassikoksi glorifioiman sinkun You’re Gonna Miss Me When I’m Gone / It Used To Be (Tip Top 2013) v. Delmark-sarjan päättäneen, vuonna 2007 sekä cd:nä että dvd:nä julkaistun konserttitallenteen ”Live At B.L.U.E.S.” (DE 789/DVD 1789) jälkeen on markkinoille kulkeutunut myös vuoden 2011 omakustanne ”Stuck In The Middle” (Velrone VR001), jolla laulaja suuntaa kitaristi Dave Herreron tuotannollisella avustuksella vaihteeksi katsettaan kohti soul-vivahteisempia äänisfäärejä. Curtis Mayfieldin kirjoittaman The Impressions -balladin Gypsy Woman laulaja fiilistelee upeasti pelkästään oman sähkökitaransa säestyksellä. Dispo Recordsia pyörittänyt Barry Despenza tuotti ja kirjoitti (yhdessä kitaristi Carl Wolfolkin kanssa) Jimmyn käyttöön vuonna 1971 laulut I Tried / Did It Ever Cross Your Mind (Minit 32085) ja heti sen perään vielä omalle merkilleen raidat Can’t Get Over (Cause I Can’t Get Over You) / Where Does That Leave Me (Dispo 1071). Onni suosi myös Burnsiä, sillä hän puolestaan sai solmittua omat diilinsä ensin Minit Recordsin, sitten hieman pienempien Dispo- ja Erica-merkkien kanssa. 12. Vuonna 2003 ilmestynyttä pitkäsoittoa ”Back To The Delta” (Delmark DE 770) voinee pitää Burnsin blueskauden kärkiteoksena. Oman paikan isännöinti osoittaitui lopulta raa’aksi, vaikkakin palkitsevaksi työksi. Muilla kahdella saman yhtiön laatupikkumustalla (Give Her To Me / Powerful Love, #2012 & I Don't Need (Your Help) / R & B, #2014) Burnsia säestivät hänen itsensä kertoman mukaan studiomuusikot, jotka viimeksi mainitulla julkaisulla esiintyivät nimellä The La-Casics. VIIMEIN BLUESHERÄTYS 70-luvun jälkipuolella Jimmy löysi vanhemman veljensä Eddie ”Guitar” Burnsin (1928–2012) oppeja seuraten myös bluesin. 1966. Vuoden 1972 Erica-julkaisunsa puoliskot (I Love You Girl / I Really Love You, #9002) Jimmy viimeisteli The Lovelites -yhtyettä tuottaneen Clarence Johnsonin, bändissä soittaneen Bill Watkissin sekä edellisten sovittajakaveri Johnny Cameronin avustuksella. Vuonna 1964 oli lopulta vuorossa oma soolosingle Forget It / Through All Your Faults (USA 771), jonka tyylilajiksi oli jalostunut popahtava r&b. huhtikuuta on tämäkin kiusallinen visiittivaje viimein historiaa. Eikä pelkästään lavalle. Säännöllisesti useamman keikan viikkotahdilla kotimaisemissaan esiintyvä nuorekas 7-kymppinen on ollut viime vuosina tuttu näky mm. Kaikki kolme kartuttivat Jimmyn äänitesaldoa yhdellä sinkulla. 80-luvulle tultaessa kokoonpanon nimeksi oli vaihtunut Jimmy Burns Experience ja ryhmän esittämään musiikkiin oli tarttunut uusien soittokavereiden (kitaristi Ron Grey, kosketinsoittaja Richard Trace, basisti Ron Laskit sekä rumpali Ty Hanson) myötä rutkasti lisää volyymiä ja energiaa. Niistä ensimmäisellä, vuoden 2002 ”Snake Eyes” -kiekolla (DG 758) tosin solistivastuussa toimi yhtä kappaletta lukuun ottamatta hänen Eddie-veljensä. - 17 - 1 - 2014 •. Vuoden 1999 kakkosalbumilla ”Night Time Again” (Delmark DE 694) soi yhä särmikäs blues, mutta hieman hajanaista kokonaisuutta väritettiin nyt myös soul-, funk- sekä jopa puhallinvetoisilla r&b-raidoilla. Vuoden 1978 aikoihin perustetussa ”Jimmy Burns Triossa” soittivat keulakuvan rinnalla tämän veli Willie Burns (basso) sekä sisarentyttären (Vera Hillin) poika ja mestarikitaristi Eddie Taylorin lapsipuoli Larry Taylor (Hill) (rummut). Venäjällä, Turkissa sekä muissa Pohjoismaissa, mutta eksoottista Suomea eivät hänen aikaisemmat, etupäässä tanskalaisen Fried Okra Bandin kanssa suorittamansa kiertueet ole koskaan tavoittaneet. Levyn huipennuksena Burns versioi kunnianosoituksena lauluyhtyejuurilleen 40 vuoden takaisen varhaisäänitteensä Two Months Out Of School, vaikka tyylipuhdas a cappella -doowopnumero kulkikin tällä levyllä uudella nimellä 1959 Revisited: A Tribute. Vuonna 1995 Jimmy oli jälleen valmis kytkemään vanhan kitaransa vahvistimeen ja hyppäämään takaisin lavalle. Yleisön sekaan Dirks kiikutti Delmark Recordsin luotsin Bob Koesterin ja peli oli sillä selvä: Ensimmäisellä, vuonna 1996 ilmestyneellä Delmark-pitkäsoitollaan ”Leaving Here Walking” Jimmy käytti taustallaan The Lazy Boysia (huuliharpisti Martin Lang, basisti Sho Komiya ja rumpali Kelly Littleton). Tarunhohtoisimmatkaan hahmot eivät silti pystyneet herättään artistinalussa hinkua ryhtyä itsekin blueslaulajaksi. Esikoisjulkaisu johdatti laulajan parin tulevan vuoden aikana soulin pariin. 60-luvun lopulla Burns luotsasi baariyhtyettä Gas Company, The Fantastic Epicsin edetessä Rasputin Stashinä alati laajempaan tietoisuuteen ja levyttämään Cotillion-firmalle. Perinteisiä vanhan liiton Chicago-soundeja suosivan albumin sisällössä vuorottelivat Burnsin omat, jo 70-luvun aktiivivuosina alkunsa saaneet kappaleet sekä Whiskey Headed Womanin, Catfish Bluesin ja Mean Mistreating Maman tapaiset klassikkolainat. Etenkin jälkimmäinen kappalekaksikko nauttii yhä huimaa suosiota brittiläisen soul-harrastajakaartin keskuudessa sekä herättää graalinmaljamaisia tuntemuksia levynkeräilijöissä – alkuperäisen Erica-painoksen kun huhutaan olevan vain vaivaisen 5 kappaleen laajuinen. Chicagon klubitoiminta oli jälleen vireytymässä ja uuden polven bluestähdet kuten Robert Cray, Lurrie Bell ja Billy Branch tasoittivat panoksellaan otollista maaperää jälleen leiville lyövälle keikkailulle. SOOLONA SOUL-ARTISTIKSI 60-luvun alussa vielä rajojaan hakenut Burns päätyi jopa laulamaan folkia ja calypsoa paikallisiin kuppiloihin, joiden hämärissä hänen onnistui luoda kontakteja myös monien bluesmaailman suurmiesten, kuten Big Joe Williamsin kanssa. 2000-luvulla Jimmy on jatkanut äänitetehtailua kaikkiaan 4 cd:n verran. Chicagolainen harpisti ja radiopersoona Scott Dirks yhytti uuteen vireeseen päässeen Burnsin kitaristi Rockin’ Johnny Burginin ja tämän silloisen bändin, The Lazy Boysin keikalle Smoke Daddy’s -klubille
mukana sy 12.4 NORTH e h T & BB A/FIN) S ERIC BI U ( R Y FA COUNTR T & His N /FIN) U S H E / Y A M S M TO GOS (U N I M A L NEW F SA) U ( S N R U JIMMY B (DK) D N A B KRA FRIED O (ES) S E L D N ET CA V L E V e Th ”Club D Rav. klo restos s 22– a ( The D EL RA ent. 4. klo 11–17: MAXWELL STREET MARKET Vintage-henkinen markkinatapahtuma Savoyn aulatiloissa sekä elävää musiikkia ravintola Katsomossa! 12.–13. Katsom o): YS vie r a i neen! SUNNUNTAI 13.4. ’ N I P TOM S 2014 AT THE .: m m ä s s e e k k . P el Ray” 12. huhtikuuta 2014! Savoy-teatteri, Kasarmikatu 46-48, Helsinki LIPUT: 35 € | LAPSET (ALLE 15 V.) 15 € | LA KLUBILLE JA SU MAXWELL STREET MARKETILLE VAPAA PÄÄSY! www.savoyteatteri.fi / www.lippupalvelu.fi | Lisätietoja: www.bluesnews.fi/stompin2014.htm
Kingin ja Albert Kingin numeroita. Minulla oli vain rumpali, kitaristi ja basisti. – Tein levytyksiä mm. Muddy Watersin, Howlin’ Wolfin, Otis Rushin, Lightnin’ Hopkinsin ja John Lee Hookerin. Elämän kovuus ja todellisuus tuli tutuksi jo nuorena. Recordsille ja muutaman muun eri merkeille, mm. ”Ryhdyin kirjoittamaan kappaleita ja myös levyttämään 1960-luvun alussa, mutta silloin en vielä soittanut bluesia – tein rock’n’roll-l evyn!” • 1 - 2014 - 20 - Tein myös 70-luvulla yhden singlen C.J. Ensimmäinen kappale, jonka levytin oli Don’t Start Me To Talking. KLUBIELÄMÄSTÄ SOUTH SIDESSA Työskentelit myös Theresa’s Lounge -klubilla. Siitä on jo aikaa, mutta muistan nauttineeni kesästä. Olen häntä vanhempi ja nyt ainoa perheen elossa oleva jäsen. Laulu nimeltä Monticello Lonely on puolestaan omistettu kotikaupungilleni Mississippissä. Kaikki olivat silloin kiireisiä, eikä kukaan ehtinyt harjoittelemaan kappaleita ja äänittämään kanssani. Väkivaltaista latausta tihkuvat sanoitukset tuovat oman vahvan panoksensa hänen tuotantoonsa. – Kyllä, olen ollut Delmarkilla jo pitkään. Viimeksi näin sinun esiintyvän Puistoblues-festivaaleilla Suomessa. Keskustelimme siitä, mitä materiaalia hänen pitäisi äänittää levylle. Monticellossa, Mississippissä 17.4.1933) voi hyvällä syyllä kutsua todelliseksi bluesmieheksi. Bytherin serkku oli kuuluisa bluesmies J.B. Tuohon aikaan ei ollut helppoa saada levyä ulos. Niiden avulla sain paikallisesti nimeä. Se oli kiertuebändi. Se oli albumi, joka avasi minulle ovia. Olin kuitenkin päättänyt pistää muutaman laulun levylle, vaikka basistina on vaikea saada muut muusikot soittamaan siten kuin haluaa. Kitaristi Phil Guy ja monet muutkin muusikot kävivät siellä esiintymässä.. Klubi oli suosittu 1970-luvulla. Hänen hautajaisissaan mietin, että hän saattoi olla oikeassa ja jätin melkein tulematta hänen takiaan. Se tuntui pahalta. – Kyllä, I Don’t Have No Mother, Honey Bee Blues, Don’t Talk So Much, Adressing The Nation With The Blues, I’m Broke ja niin edelleen. En ole törmännyt niihin enää aikoihin. Teit myös yhden levyn Larry Davisin kanssa ranskalaiselle Blue Phoenix -yhtiölle 1980-luvulla. Ne olivat hulluja vuosia. Tein heille pari pitkäsoittoa, ”I’m A Mad Man” sekä ”Housefire”. On mukava nähdä sinut esiintymässä pitkästä aikaa. – Kyllä, Rounderin Bullseye Blues -sisarmerkin. – Keikkailin Theresa’sissa Junior Wellsin kanssa noin 9 ja puoli vuotta – ja Buddy Guyn kanssa myös. Kerroin hänelle, että olen allekirjoittanut sopimuksen festivaalijärjestäjän kanssa ja minun on pakko lähteä, mutta hän toisti pyyntönsä monta kertaa. Olit sentään soittanut monien artistien kanssa siihen mennessä. Olimme hyvin läheisiä. Hän kuoli Mississippissä ja kun palasin sieltä Chicagoon käytyäni häntä katsomassa, sain puhelun, että hän oli menehtynyt. – No, halusin tehdä levyn, enkä saanut ketään mukaan projektiin. Grits Recordsin äänitteitä julkaistiin myös Englannissa, Red Lightnin’ -merkillä. Soittovuodet legendaarisessa Theresa’s Loungessa Junior Wellsin ja kumppaneiden kanssa auttoivat Bytheriä viimein luomaan omaa uraa levyttävänä artistina. Live-dvd ”Blues On The Moon” Delmark-merkillä näyttää Bytherin elävänä South Siden yksityisklubilla. Lenoir ja hän opetti, että blues kertoo aidoista tunteista ja ympärillä tapahtuvista asioista. Helppoa se ei ollut, mutta pikku hiljaa rupesin saamaan keikkoja ja kehitin oman bändini kanssa ohjelmistoa. – Kyllä, se säesti minua ja Larry Davisia. Niinpä minä loppujen lopuksi äänitin levylle omat kappaleeni ja Larry äänitti joitain B.B. Bea & Baby Recordsille. ENSILEVYTYKSISTÄ JA 70-LUVUN LPSESSIOISTA Milloin aloitit oman bändin kokoamisen. – Kyllä. – Taisin olla silloin kiertueella oman yhtyeeni kanssa. B yther Smithiä (s. Olit tehnyt jo 1960-luvulla muutaman singlen. Kokemusta karttui myös laulamisesta gospel-ryhmässä. 1960-luvulla Chicagossa Byther pääsi soittamaan nimimiesten kanssa, mm. Siihen aikaan sinulla oli levytyssopimus Rounder Recordsin kanssa, eikö niin. Pikkuveljeni kuoli muutama viikko sitten ja hän pyysi kuolinvuoteellaan, etten lähtisi tänne. Levyjä on syntynyt tasaisesti vuosien mittaan useille eri yhtiöille. Levyllä tosiaan oli joitain itse kirjoittamiasi kappaleita. Soitin omia kappaleitani ja hän esitti joitain muiden kirjoittamia juttuja, kunnes viimein levy-yhtiön kaveri sanoi, että tehdään tuplasopimus. – Se tapahtui muistaakseni 1970-luvulla, Theresa’sin aikojen jälkeen. Byther Smith on esiintynyt Suomessa Järvenpään Puistobluesissa vuonna 1992, jolloin hänet nähtiin bändeineen samassa konsertissa superkokoonpano Little Villagen (Ry Cooder, John Hiatt, Nick Lowe ja Jim Keltner) kanssa. Sam Lawhorn soitti siellä aina. Olen tehnyt yhtiölle neljä cd:tä ja yhden dvd:n. Ja sen jälkeen ryhdyit levyttämään Delmarkille. – Kyllä, olin kiertueella hänen kanssaan ja minun oli tarkoitus vain auttaa ja säestää häntä studiossa. KARI KEMPAS (Lucerne Blues Festival, marraskuussa 2013) On hienoa tavata sinut täällä Lucernessa. BeBe:lle. Levylle ”Mississippi Kid” (1996) kirjoittamani kappale Cora, You Made A Man Out Of Me on hieno. – Ihme, että yleensä olen täällä Lucernessa. Mikä siihen oli syynä. Hän ei tuntenut lauluja. Oliko hän huolissaan matkustamisen vuoksi. Bytherin blueseista voi aistia raa’an tunteen. Oliko Maurice John Vaughnin yhtye mukana sessioissa. Ensimmäisen LP:ni tein Grits-merkille 1980-luvun alussa ja sen jälkeen monia muita eri yhtiöille