Blues News 1/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta DELBERT McCLINTON TORONZO CANNON JORMA KAUKONEN SAM (THE MAN) TAYLOR DAVIDE FLORENO FIRE BLUES: Tulista bluesia Pensuolta DANI WILDE, VICTORIA SMITH, SAMANTHA FISH: Blues Caravan 2012 Kriitikoiden parhaat 2011! JW-JONES 197301-12-01 ISSN 0784-7726 Blues'n rootsia Ranskanmaalta, osa 2 / Tyttöjä tyrkyllä, osa 28 / It's a Gas, Gas, Gas! Hubert Sumlin in memoriam / Muddy Lee Makkonen / Stompin' at the Savoy 2012!. N:o 253 (1/2012) Hinta 6,50 45
12 Toronzo Cannon Toisenlainen bluesmies ........ Hyvältä näyttävät hankkeen tähänastiset alkuaskelet, ja hienoa on se, että asioita viedään eteenpäin paitsi erilaisin etäkontaktein, myös tapaamalla kollegoita nokakkain yhteisissä seminaareissa seuraavan kerran (näillä näkymin) Lahti Grand Blues -tapahtuman yhteydessä maalis-huhtikuun vaihteessa. 2010 perustettu Suomen rock-klubien liitto järjesti elävän musiikin kunniaksi tänä vuonna ensimmäisen valtakunnallisen keikkapäivän ystävänpäivänä 14. Ellei parannusta aiempaan ole tässä asiassa mielestänne näkyvissä, pohdimme toki jatkossa mahdollisuutta liittää suurennuslasi lukijalahjana joulunumeron yhteyteen. rates): 1/4 sivu mv (1/4 page b/w) 1/3 sivu mv (1/3 page b/w) 1/2 sivu mv (1/2 page b/w) 1/1 sivu mv (1/1 page b/w) 1/2 sivu väri (1/2 page col) 1/1 sivu väri (1/1 page col) 100 eur 130 eur 180 eur 290 eur 220 eur 350 eur BLUES NEWS aloittaa koko kisan soittamalla ensimmäisenä ryhmänä heti perjantaina alkuillasta. En pitäisi lainkaan mahdottomana, etteivätkö blues-juurimusiikkiyhteisöt ja -toimijat pystyisi vastaisuudessa samaan, jos niin parhaaksi katsotaan... päällekkäisyydet ym.), nuorisotoiminnan tiimoilla, tiedotuksessa sekä rahoituksen asiakiemuroissa muutamia ulottuvuuksia mainitakseni. Kaksipäiväisen kisan järjestää European Blues Union ja siihen osallistuu yhteensä 19 kokoonpanoa ympäri Eurooppaa. McPherson maaliskussa Suomessa! .............. Yhteisen uurastuksen tuloksena lehden etukannen ulkoasu on uusittu, lehden fonttityypit on harkittu uudelleen ja koko julkaisun sivurakenne on muutettu 3-palstaiseksi. 29 Muddy Lee Makkonen (V. FBS:n järjestämän kansallisen valintamenettelyn tuloksena Suomesta lähti matkaan Micke & Lefty feat. 40 Blues'n Rootsia Ranskanmaalta, osa 2 ................ maaliskuuta! Maiju Lasola FINNISH BLUES SOCIETYN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS lauantaina 24.3.2012 alkaen klo 17:00 yhdistyksen toimistossa osoitteessa Suonionkatu 6 (3. helmikuuta. Yhteistyökuvioihin voisi liittää myös yhteisen valtakunnallisen keikkapäivä-idean; tämä ajatushan konkretisoitui rock-musiikin saralla, kun v. Tästä kiitos laajentuneelle toimitussihteeristöllemme, joka on asian parissa pakertanut, toimituspäällikkömme vetäessä projektia ja allekirjoittaneen lähinnä raamittaessa ao. 2011 © Leif Laaksonen Layout: Piia Leino Painopaikka: Lönnberg Paino Oy, Helsinki Sisällysluettelo BN-kriitikoiden vuoden 2011 parhaat .....................4 JW-Jones karumpaa soundia tavoittelemassa .....7 Blues Caravan 2012 maaliskuussa Suomessa! .....9 J.D. Haasteita on siis edessä, mutta tavoitteet ovat realistisia, kunhan vain osallistuminen on ennakkoluulotonta ja aktiivista sekä toimijat puuhakkaita. Sitä odotellessa ottakaahan ilo irti juurimusiikista lukuisilla tarjolla olevilla live-keikoilla tai äänitteillä kotilaitteistoista ja olkaahan edelleen kiltisti. relevanttien keikkajärjestelyjen koordinoimiseksi (vrt. & Lihan Tie GhettoBlues-klubilla ........ 41 It's a Gas, Gas, Gas! .................................................... Ja kyllä, sydäntalven kuluessa (lähinnä sen pitkinä, pimeinä pakkasöinä) julkaisumme on kokenut melkomoisen ulkoisen muutoksen. Toivottavasti nämä muutokset miellyttävät lukijakuntaamme ja edesauttavat paitsi henkistä, myös fyysistä lukukokemusta. 39 Maisteri T. Ajatuksena on, että eri puolilla maata toimivat tahot verkostoituisivat aiempaa tiiviimmin ja alkaisivat tehdä entistä enemmän yhteistyötä mm. Tilaukseen sisältyy 6 lehden sekä FBS:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus pikkuilmoituksille. 14 Davide Floreno Blueskitaristilta ensilevy .......... 10 Delbert McClinton Oman tiensä kulkija ........... Kallio) ...... vuosikerta / Volume 45 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Executive Editor: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö / Managing Editor: Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 Toimitussihteeristö / Associate Editors: Pokke Korhonen, Piia Leino, Riku Metelinen, Pertti Ñurmi, Juhani Ritvanen Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: Tekstit ja ilmoitukset BN-numeroon 2/2012 oltava toimituksessa viimeistään 23.3.-12! Tilaa Blues News vuodeksi 2012: 38 euroa Maksu tilillemme: 102 630 - 415 069 (huom: ilmoita osoitteesi viestiosassa!). 39 Ice Melting Blues Cruise & Good Blues News! ..... lehden ilmestyessä huhtikuun loppupuoliskolla viikolla 17. Pirinen J. 38 Mark Hummel & T. 16 Stompin' at the Savoy 2012! ................................... Leino Trio Storyvillessä ......... Tulevaisuuden tavoitteiksi on tässä vaiheessa hahmoteltu myös yhteisen alan asiatietopankin ja toisaalta artistitietokannan perustaminen. Chef, joka menestyi noin 200 bändin mittelössä hienosti semifinaaliin eli 40 parhaan joukkoon asti. "kattoteeman" alla tapahtumia, joihin kaikkiin yleisöllä on vapaa pääsy. 2012: N:o 1/12: vko 09 N:o 3/12: vko 25 N:o 5/12: vko 43 N:o 2/12: vko 17 N:o 4/12: vko 35 N:o 6/12: vko 51 -3- 1 - 2012 ·. 36 New Year's Eve at Red's, Clarksdale, Mississippi .. marssia. Nimittäin lehti, jota käsissäsi tällä hetkellä pidät, on edelleen se vanha kunnon Finnish Blues Societyn julkaisema Blues News. 48 DVD-tutkailut ............................................................. (pääasiassa keskiäkäiseltä) lukijakunnaltamme tulleen palautteen aiemmasta, "liian pienestä" fonttikoosta; uudistusten myötä tekstit ovat nyt toivon mukaan selkeämmin luettavissa. Kisa ei siis poikinut tälläkään kertaa Suomeen fyysistä pokaalia, mutta henkisiä sellaisia sitäkin enemmän; olemme ylpeitä edustajistamme, joiden esiintyminen suurella mantereella keräsi osakseen rutkasti myönteistä huomiota! Berliinissä 16.17. Ja niin, seuraavan numeron aineisto-deadline on 23. linja 19) Lämpimästi tervetuloa! Huom: Finnish Blues Society ry:n jäsen! Mikäli haluat jatkossa tiedotteita yhdistyksen toiminnasta, julkaisuista, konserteista sekä muista valmisteilla olevista hankkeista myös sähköpostitse, ilmoita email-osoitteesi taloudenhoitajallemme: aarno.alen@saunalahti.fi Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, Jukka Anttila, J-P Berg, Harri Haka, Mika Hakala, Mika Huupponen, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Hara Järvinen, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Kalle Kirstilä, Jari Kolari, Ville Kujala, Esa Kuloniemi, Leif Laaksonen, Juhani Laikkoja, Miranda Lindqvist, Tommy Löfgren, Matti Nuutinen, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Ville Pirinen, Markku Pyykkönen, Juhani Ritvanen, Olavi Rytkönen, Erkki Sironen, Marko Suutarla, TT Tarkiainen, Vesa Walamies Etukansi: JW-Jones Helsingissä v. maaliskuuta 2012 pidettävään, järjestyksessä toiseen European Blues Challenge (EBC) -yhtyekilpailuun on puolestaan valittu Suomen edustajaksi Ismo Haavisto Band. 42 Tyttöjä tyrkyllä, osa 28 ............................................. Haaviston Ismo bändeineen Blues- ja juurimusiikin lehti www.bluesnews.fi 45. Palaamme BN:n pariin vuoden 2. Idea oli yksinkertaisesti se, että eri puolilla maata toimivat rock-klubit järjestävät koordinoidusti samana päivänä ao. 20 Fire Blues Tulista bluesia Pensuolta! .................. Blues News ja FBS ry toivottavat onnea ja menestystä kilpailuun! Kevään kuluessa jatketaan kotimaan kamaralla myös viime syksynä käynnistynyttä hanketta, joka tällä hetkellä kulkee työotsikolla "Blues- ja juurimusiikkitoimijoiden kokoontumisajot". Yhdeksästä finaalibändistä yksikään ei ollut Euroopan puolelta... Tammihelmikuun vaihteessa Memphisissä kisattiin The Blues Foundationin 28:tta kertaa järjestämä International Blues Challenge (IBC). Ulkoasun "modernisoinnin" ohella kun olemme siis pyrkineet ottamaan huomioon myös mm. 19 Jorma Kaukonen Turun Logomossa ..................... 33 Hubert Sumlin in memoriam .................................. 43 Turinaa ja tietoa ........................................................ 52 Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. Osoitteenmuutokset ja tilaukset: Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Ilmoitushinnat (ad. 24 Sam (The Man) Taylor Suuri tuntematon ......... Helmikuussa 2012 On se. 49 CD-tutkailut ...............................................................
Pronssitilan nimittäin lohkoivat keskenään Maisteri T. Hurriganes Live In Hamina 1973 (Love) 3 p. Kotimaisten artistien kategoriassa riitti voittokaksikon takana sananmukaisesti tungosta. 4. The Cash Box Kings Holler And Stomp (Blind Pig) 4 p. George Thorogood & the Destroyers 2120 South Michigan Avenue (Capitol/EMI) 4 p. The Beat from Palookaville Numero Uno! (Enviken) 4 p. The Bloodshot Eyes Night Walk Boogie (BSE) 3 p. Phoenix The Hollow Log Of Capt. Ulmer Blues Came Yonder (Hill Country) Tom Waits Bad As Me (Anti) Johnny Winter Roots (Megaforce) Aarno Alén The Beat from Palookaville Numero Uno! (Enviken) Ry Cooder Pull Up Some Dust And Sit Down (Nonesuch) The Five Royales Right Around The Corner (El Toro) Nick Lowe The Old Magic (Proper) Bobby Marchan Get Down With It: The Soul Sides 1963-67 (Kent) · 1 - 2012 -4-. 4. Samaan lukemaan päätyivät myös Blue North Recordsin joulun alla ilmestynyt kokoelma-cd "Blues Line Finland" sekä suomalaistunut brittimuusikko L.R. Johnny Spence & Doctor's Order Hot And Rockin' (Goofin') 5 p. & Lihan Tie, The Slippers, Vesa Snygg & Satelliitti-yhtye, Helge Tallqvist & Jukka Gustavsson Band sekä Wentus Blues Band, joiden kaikkien saaliiksi kertyi 2 pistemerkintää. Korkeimmat pistelukemat jakanut kärkikolmikko koostui tällä kertaa lauluyhtye The Five Royalesin ja huuliharppuvirtuoosi George Smithin uusintajulkaisuista sekä Pirates-solisti Johnny Spencen Suomessa äänitetystä Goofin'-albumista. Perinteiseen tapaan lehden vakiokriitikot saivat nimetä korkeintaan 20 vuoden 2011 suosikkijulkaisuaan, joiden yhteenlaskettujen pisteiden huippulukemat löydät oheisista Top-listauksista. Richard Wolfe (omakustanne) The Pirates Shakin' With The Devil (Salvo) The Riffing Cowboys Hank 'N' Roll (omakustanne) The Rolling Stones Some Girls (remastered) (AM) Andres Roots Roundabout Leigh's Spider Jam (Roots Art) Jari Rättyä Käärmekeitto (Puuma Records) Seasick Steve You Can't Teach Old Dog New Tricks (Play It Again Sam) Seasick Steve Walkin' Man (Rhino) Johnny Spence & Doctor's Order Hot And Rockin' (Goofin') Helge Tallqvist & Jukka Gustavsson Band Plays Erik Lindström (Rockadillo) Ben Waters Boogie For Stu: A Tribute To Ian Stewart (Eagle) Ronnie Wood Feel Like Playing (Eagle) Honey Aaltonen Dave Alvin Eleven Eleven (Yep Roc) Big Joe & The Dynaflows You Can't Keep A Big Man Down (Continental Record Services) Big Pete Choise Cuts (Delta Groove) The Cash Box Kings Holler And Stomp (Blind Pig) Mac Curtis The Songs I Wish I Wrote (Bluelight) Rory Gallagher Notes From San Francisco (Capo/Eagle Rock/Sony) Beth Hart & Joe Bonamassa Don't Explain (Provogue) Etta James The Dreamer (Verve) Candye Kane Sister Vagabond (Delta Groove) Graná Louise Gettin' Kinda Rough! (Delmark) Maria Muldaur Steady Love (Stony Plain) Roomful of Blues Hook, Line And Sinker (Alligator) Eric Sardinas Sticks And Stones (Mascot) Seasick Steve You Can't Teach An Old Dog New Tricks (Play It Again Sam) Johnny Spence & Doctor's Order Hot And Rockin' (Goofin') Demetria Taylor Bad Girl (Delmark) George Thorogood & the Destroyers 2120 South Michigan Avenue (Capitol/EMI) L.C. 1. Johnny Spencen ja helsinkiläisen Doctor's Order -yhtyeen kansainvälisen liigan listajyrä "Hot And Rockin'"olisi luonnollisesti ollut selkeä ykkönen myös tässä rankingissa. Marko Aho Terry Anderson & the Olympic Ass Kicking Team More Smooth Jazz & Sweet Jams (Doublenaught) Dwayne Dopsie & Zydeco Hellraisers Get Down (Grounds For Thoughts) Hurriganes Live In Hamina 1973 (Love) L.R. BN-kriitikoiden vuoden 2011 PARHAAT LEVYJULKAISUT! B lues Newsin toimitus on käynyt jälleen vaaliuurnilla. The Five Royales Right Around The Corner (El Toro) 5 p. Kriitikkokohtaiset levyluettelot on esitetty aakkosjärjestyksessä. TOIM. 1. Jimmie Vaughan Plays More Blues, Ballads & Favorites (Proper/Shout! Factory) 4 p. George Harmonica Smith Teardrops Are Falling (Electro-Fi) 5 p. Phoenix levyllään "Hollow Log". 4. 4. 1. PETE HOPPULA Suosituimmat ulkomaiset äänitteet: 1. Yllä mainittujen kintereillä mittauttivat kunnioitettavat kolmen pisteen loppusaldot hollantilainen Pieter "Big Pete" van der Plujim, duoksi lyöttäytyneet Beth Hart & Joe Bonamassa, Albert King, Quintus McCormick Blues Band, Maria Muldaur, Demetria Taylor sekä Seasick Steve, joka kahmi listanoteerauksia peräti kahdelle hiljattain markkinoille ilmaantuneelle julkaisulleen. Suosituimmat kotimaiset äänitteet: 1
Plus (Bear Family) Quintus McCormick Blues Band Put It On Me! (Delmark) kokoelma Age/Chief Blues Story: Windy City 1960's (Fuel 2000, 2-CD) kokoelma Chicago Blues: A Living History The (R)evolution Continues (Raisin' Music) kokoelma Chicago Downhome Harmonica Vol.1 (Ol Chicago) kokoelma Texas Guitar Killers Vol.1 Houston Homeboys (El Paso) kokoelma Shattered Dreams: Funky Blues 1967-78 (BGP/Ace) Jimmy Donley In The Key Of Heartbreak (Ace) The Five Royales Right Around The Corner (El Toro) The 44's feat. & Lihan Tie Turpa Kii Ja Tanssi! (Blue North) Paul Oscher Bet On The Blues (Blues Fidelity) Rod Piazza & the All Mighty Flyers Almighty Dollar (Delta Groove) George Harmonica Smith Teardrops Are Falling (Electro-Fi) Demetria Taylor Bad Girl (Delmark) Jimmie Vaughan - Plays More Blues, Ballads & Favorites (Proper/Shout! Factory) Junior Wells' Chicago Blues Band with Buddy Guy Hoodoo Man Blues (remastered & expanded) (Delmark) kokoelma Blues Line Finland (Blue North) kokoelma Chicago Blues: A Living History The (R)evolution Continues (Raisin' Music) Pokke Korhonen The Beat from Palookaville Number Uno! (Enviken) The Blasters Live 1986 (Floating World) The Bloodshot Eyes Night Walk Boogie (BSE) Hurriganes Live In Hamina 1973 (Love) Lazy Lester You Better Listen (Bluestown) Ville Leinonen & Niko Ahvonen 2 Leijonaa Rocksteady (Playground M) Ronski Gang The Elevens (Hand Picked) Ian Siegal & the Youngest Sons The Skinny (Nugene) The Slippers Dancin'With A Hurricane! (Bluelight) Vesa Snygg & Satelliitti-yhtye Rock'n'RollHurlumhei! (Trichord-levy) Topi Sorsakoski Tummansininen Sävel (Parlophone) The South Coast Wolves Some Hard Times (omakustanne, 10" LP) Johnny Spence & Doctor's Order Hot And Rockin' (Goofin') George Thorogood & the Destroyers 2120 South Michigan Avenue (Capitol/EMI) Tortilla Flat Have A Good Time With Tortilla Flat (omakustanne, CD-R) Jimmie Vaughan Plays More Blues, Ballads & Favorites (Proper/Shout! Factory) Pete Hoppula Dave Alvin Eleven Eleven (Yep Roc) The Beat from Palookaville Numero Uno! (Enviken) Tab Benoit Medicine (Telarc) The Black Keys El Camino (Nonesuch) -5- 1 - 2012 ·. Kid Ramos Boogie Disease (T's Music Co.) Wanda Jackson The Party Ain't Over (Nonesuch/Third Man) Lazy Lester You Better Listen (Bluestown) Nick Lowe The Old Magic (Proper) Maria Muldaur Steady Love (Stony Plain) Tracy Nelson Victim Of The Blues (Delta Groove) L.R. 3 (Ace) kokoelma Beginners Guide To Rhythm'n'Blues (Nascente) kokoelma Blues Line Finland (Blue North) kokoelma Shattered Dreams: Funky Blues 1967-78 (BGP/Ace) Harri Haka Big Pete Choice Cuts (Delta Groove) The Cash Box Kings Holler And Stomp (Blind Pig) The Elgins Back To Chicago (Devil's Tale Music) Harmonica Shah Live At The Cove (Electro-Fi) Albert King The Definitive Albert King On Stax (Concord Music/Stax, 2-CD) Magic Sam Blues Band West Side Soul (remastered) (Delmark) Maisteri T. I Wish: The Sun Years... Phoenix The Hollow Log Of Capt. 1 (Daptone) Alison Krauss & Union Station Paper Airplane (Rounder) Billy "Red" Love Gee... Willie Walker Long Time Thing (Haute) The Five Royales Right Around The Corner (El Toro) Sharon Jones & the Dap-Kings Soul Time! Vol. Richard Wolfe (omakustanne) Johnny Sansone The Lord Is Waiting And The Devil Is Too (ShortStack) Vesa Snygg & Satelliitti-yhtye Rock'n'RollHurlumhei! (Trichord-levy) Johnny Spence & Doctor's Order Hot And Rockin' (Goofin') The Urban Voodoo Machine In Black 'N' Red (Gypsy Hotel) Tom Waits Bad As Me (Anti) Whiteboy James & the Blues Express Extreme Makeover (Rip Cat) Barrence Whitfield & the Savages Savage Kings (Munster) Eija Jauhiainen Gregg Allman Low Country Blues (Rounder) Eric Bibb with Staffan Astner Troubadour Live (Telarc) Black Country Communion 2 (Mascot) Joe Bonamassa Dust Bowl (Provogue) Chris Duarte Group Blues In The Afterburner (Provogue) Dana Fuchs Love To Beg (Ruf ) Rory Gallagher Notes From San Francisco (Capo/Eagle Rock/Sony) Albert King The Definitive Albert King On Stax (Concord Music/Stax, 2-CD) Doug MacLeod Brand New Eyes (Fresh! From Reference Recordings) Wentus Blues Band Woodstock (Ruf ) Kari Kempas Big Pete Choice Cuts (Delta Groove) Toronzo Cannon Leaving Mood (Delmark) The Cash Box Kings Holler And Stomp (Blind Pig) Theo Huff Now Is The Time (Blast) Big Llou Johnson They Call Me Big Llou (Goldenvoice Audio) Sharon Lewis & Texas Fire The Real Deal (Delmark) Grana Louise Gettin' Kinda Rough! (Delmark) Louisiana Red & Little Victor's Juke Joint Memphis Mojo (Ruf ) Quintus McCormick Blues Band Put It On Me! (Delmark) Bobby Rush Show You A Good Time (Deep Rush) Carl Sims Hell On My Hands (CDS) Jarekus Singleton Heartfelt (Realdog Music) George Harmonica Smith Teardrops Are Falling (Electro-Fi) Studebaker John's Maxwell Street Kings That's What They Do (Delmark) Tré I'm Through With The Blues (Wolf ) Charles Walker Soul Stirring Thing (SPV) kokoelma Ace Story Vol. The Monitors Say You: Motown Anthology 1963-68 (Kent) George Soule Let Me Be A Man (Soulscape) Candi Staton Evidence: The Complete Fame Records Masters (Kent) Nolan Strong & the Diablos For Old Time's Sake : Complete Early Sides (El Toro) Doris Troy I'll Do Anything: The Anthology 1960-96 (Kent) Dinah Washington The Fabulous Miss D (Hip-O Select) kokoelma The Music City Story (Ace, 3-CD) kokoelma Sweet Inspiration: The Songs Of Dan Penn & Spooner Oldham (Ace) J-P Berg Little Joe Ayers Backatchya (Devil Down Music) The Bo-Keys Gotta Get Back (Elektraphonic) Charles Bradley No Time For Dreaming (Daptone) Butanes feat
2 (Rhythm & Blues) kokoelma The Mississippi Sheiks Tribute Concert (Black Hen Music, DVD) Pertti Nurmi Beautiful Bobby Blackmon Yeah Baby! Chillin' With The Blues (B3) Eugene "Hideaway" Bridges Rock And A Hard Place (Armadillo) Ruth Brown Rock & Roll + Miss Rhythm (Hoodoo) Cash Box Kings I-94 Blues (Blue Bella) C.J. 1, 3 (OKeh) kokoelma Rare Grooves Vol. I Wish: The Sun Years... Plus (Bear Family) Louisiana Red & Little Victor's Juke Joint Memphis Mojo (Ruf ) Quintus McCormick Blues Band Put It On Me! (Delmark) Queen Emily Queen Emily (Malaco, -10) Ruff Kutt Blues Band Mill Block Blues (Katy Mae Productions) George Harmonica Smith Teardrops Are Falling (Electro-Fi) Hubert Sumlin Living The Blues (Vestapol, DVD) Demetria Taylor Bad Girl (Delmark) Ted Taylor Keep What You Get (Kent/Ronn) Junior Wells' Chicago Blues Band with Buddy Guy Hoodoo Man Blues (Delmark) Chick Willis Let The Blues Speak For Itself (Benevolent Blues) Markku Pyykkönen The Rance Allen Group The Live Experience II (Tyscot, CD + DVD) Tab Benoit Medicine (Telarc) Kim Burrell The Love Album (Shanachie) The Cash Box Kings Holler And Stomp (Blind Pig) Andraé Crouch The Journey (Riverphlo Entertainment) Anthony Hamilton Back To Love (RCA) Beth Hart & Joe Bonamassa Don't Explain (Provogue) Sharon Jones & the Dap-Kings Soul Time! Vol. Chenier Can't Sit Down (World Village) Fillmore Slim The Blues Playa's Ball (Mountain Top, 2-CD) Diunna Greenleaf Trying To Hold On (Blue Mercy) Travis Haddix Old Man In Love (Benevolent Blues) Lazy Lester Rides Again (Ace) Billy "Red" Love Gee... 1, 3, 4 (Jackal) kokoelma Mr Hot Shot R&B Review vol. 1 & 2 (Blaze) kokoelma Juke Box Gems Vol. 14 (Official) kokoelma Rare Blues Girls On King Vol. 26 & 36 (Teenie Weenie & Farmer) Vesa Walamies Boo Boo Davis Undercover Blues (Black & Tan, -10) Bert Deivert Kid Man Blues (omakustanne) The Delta Flyers Sixteen Bars (Soulbilly) Fats Domino The Imperial Singles, Vol. 36 (Official) kokoelma Rockin' On Acorn/Regent Vol. 1 & 2 (King Novelty) kokoelma Music City Story (Ace) kokoelma OKeh Doo-Wops Vol. & Lihan Tie Turpa Kii Ja Tanssi! (Blue North) Helge Tallqvist & Jukka Gustavsson Band Plays Erik Lindström (Rockadillo) Wentus Blues Band Woodstock (Ruf ) Jerry Williams Alright (Sonet/Universal) Big Daddy Wilson Thumb A Ride (Ruf ) kokoelma The Dore Story vol. 1 (Daptone) The Kilborn Alley Blues Band Four (Blue Bella) Alison Krauss & Union Station Paper Airplane (Rounder) The Steve Miller Band Let Your Hair Down (Roadrunner) Maria Muldaur Steady Love (Stony Plain) Shirley Murdock Live: The Journey (Tyscot, CD + DVD) The North Mississippi All Stars Keys To The Kingdom (Songs Of The South) Lee Perry The Return Of Sound System Scratch (Pressure Sounds) Shawn Pittman Edge Of The World (Delta Groove) Tedeschi Trucks Band Revelator (Sony) Jimmie Vaughan Plays More Blues, Ballads & Favorites (Proper/Shout! Factory) Reverend John Wilkins You Can´t Hurry God (Big Legal Mess/Fat Possum) Carolyn Wonderland Peace Meal (Bismeaux Productions) Mikke Nöjd Agents & Vesa Haaja Go Go (Parlophone) The Bloodshot Eyes Night Walk Boogie (BSE) JT Coldfire Crazy Sun & Coldblooded (omakustanne) The Delta Flyers Sixteen Bars (Soulbilly) The Five Royales Right Around The Corner (El Toro) Hurriganes Live In Hamina 1973 (Love) The Irrationals Hold Your Horses (Konkurssi) Juke Joint Pimps Boogie The Church Down (Voodoo) Albert King The Definitive Albert King On Stax (Concord Music/Stax, 2-CD) Lenny Kravitz Black And White America (Roadrunner) Juhani Ritvanen The Five Royales Right Around The Corner (El Toro) Lula Reed The Soulful Side Of... 1 (Ace) + Dore Records Vol. & T-Bones Walking Witness (Sound Of Finland) Hoodoo Sauna Pohjolan Blues (Sauna) 22-Pistepirkko Lime Green DeLorean (Bone Voyage) Albert King - On Stax The Definitive Albert King (Universal/Stax) Maisteri T. (Titanic) Nolan Strong & the Diablos Complete Early Sides (El Toro) · 1 - 2012 -6-. It Ain't Hard To Tell (8th Train) Louis Prima Jump, Jive An' Wail (Bear Family) George Harmonica Smith Teardrops Are Falling (Electro-Fi) Josh Smith I'm Gonna Be Ready (Crosscut) George Thorogood & the Destroyers 2120 South Michigan Avenue (Capitol/EMI) Brad Vickers & his Vestapolitans Traveling Fool (ManHat Tone) kokoelma 100 Chart Busters (Membran) kokoelma Rumba Blues, Vol. Whiteboy James & the Blues Express Extreme Makeover (Rip Cat) Barrence Whitfield & the Savages - Savage Kings (Munster) Riku Metelinen Samantha Fish Runaway (Ruf ) Samantha Fish, Cassie Taylor, Dani Wilde Girls With Guitars (Ruf ) Beth Hart & Joe Bonamassa Don't Explain (Provogue) Kelley Hunt Gravity Loves You (88 Records) Becca Langsworth Big Surprise (BL) Omar & the Howlers Essential Collection (Ruf ) Ana Popovic Unconditional (Delta Groove) Kenny Wayne Shepherd How I Go (Roadrunner) Cassie Taylor Blue (Direct Music Distribution) George Thorogood & the Destroyers 2120 South Michigan Avenue (Capitol/EMI) Jimmie Vaughan Plays More Ballads, Blues And Favorites (Proper/Shout! Factory) Suysan Wylde In The Light (Sun, Moon & Stars) Johnny Pallari No Apologies (CBST) Seasick Steve You Can't Teach Old Dog New Tricks (Play It Again Sam) The Slippers Dancin'With A Hurricane (Bluelight) George Harmonica Smith Teardrops Are Falling (Electro-Fi) Johnny Spence & Doctor's Order Hot And Rockin' (Goofin') Brad Vickers & his Vestapolitans Traveling Fool (ManHat Tone) The Wize Guys Don't Touch My Greasy Hair (El Toro) Aimo Ollikainen AWEK It's Rolling (Mosaic Music) The Beat from Palookaville Numero Uno! (Enviken) Eric Bibb with Staffan Astner Trobadour Live (Telarc) The Bloodshot Eyes Night Walk Boogie (BSE) Detroit IV (KC) Rita Engedalen Chapels And Bars (Bluestown) Honey B. 4 (Ace) The Elgins Back To Chicago (Devil's Tale Music) Lightnin' Hopkins Lightnin' Strikes Twice (Koch) Hugh Laurie Let Them Talk (Warners) Jerry Lee Lewis Old Time Religion (Bear Family) Tommie Mansfield Group With Jussi Raittinen (PSO/Rocket) Mikey Jr. 14 (DDWS) kokoelma Flash Records Story (Ace) kokoelma Jiving On Central Avenue Vol. 13 (Official) kokoelma Sneakin' Around (GVC) kokoelma Teen(-)age Dreams Vol
Toisaalta, ehkä tietty aggressiivisuus on tässä kohtaa tervetullutta. Rockabilly- ja R&B-taustainen James Rooke on paikallisia Ottawan löytöjä ja JW kehuu häntä niin loistavaksi soittajaksi kuin persoonaksikin. Oman osansa levyyn ovat tuoneet myös bändin uudet jäsenet ja muusikko/ tuottaja Steve Dawsonin kanssa tehty yhteistyö. Päätimme soittaa kaikki kappaleet tällä kertaa omin voimin, aivan kuten teemme kiertueillakin", JW listaa. PIIA LEINO tää varsinaisen multi-intrumentalistin osaamista. USA:n kiertueella rummuissa mesoaa vakituisen rumpalin Jeff Asselinin itsensä opettama Jansen Richard. Seventh Hour on levytetty kotonani Greelyssä, lähellä Ottawaa. JW-JONES karumpaa soundia tavoittelemassa: Seventh Hour'in pohjat kasaan vain 72 tunnissa! © Leif Laaksonen Kanadalainen JW-Jones on työstänyt viime syksystä uutta, jo seitsemättä täyspitkää albumiaan. "Tulokset ovat erinomaisia, olemme kovasti ylpeitä uudesta albumistamme", JW kehaisee. "Uusi levy on soundiensa osalta aika erilainen aiempiin verrattuna. Myönnettävä on, että vielä reilu vuosi sitten päällimmäisenä ollut yleisöä kosiskeleva naapurinpoikameininki on vaihtunut markkinahenkisempään nähdyn vaivan suhteuttamiseen siitä mahdollisesti saavutettavaan hyötyyn. JW-Jones Blues Band kiersi edellis- ja viime vuonna jonkin aikaa kitara/rummut/urut -triona, mutta nyt yhtye on jälleen saanut vakituisen basistin. Yleisöpalaute on ollut hyvää, ja JW-Jones on erityisen tyytyväinen siihen, että uudet raidat tuntuisivat erottuvan tyylillisesti myös pidempään häntä kuunnelleiden fanien korvissa. Onko näin ja onnistuttiinko siinä, jokainen päättäköön tykönään levyn kuunneltuaan. SA:n kiertueelta tavoitettu JW-Jones pahoittelee sitä, että levyn julkaisu Euroopassa viivästynee hieman, mutta pyritään saamaan julki täälläkin mahdollisimman pian. Erikoista on se, että homma vedettiin läpi yhden viikonlopun aikana. Aiemmasta poiketaan myös siinä, että tällä levyllä ei kuulla ollenkaan vierailevia muusikoita. Käsittämättömän nopeasti yhden viikonlopun aikana nauhoitettu tuotos tavoitteleekin artistin sanojen mukaan soundimaailmassaan live-keikkojen tuntua. Niin kauan kuin vahvistunut itsevarmuus ei käänny ylimielisyydeksi, siitä on jatkon suhteen silkkaa hyötyä. U Kotikutoista ammattilaisvoimin Niin USA:n kuin Euroopan kiertueilla pääpaino on ollut uuden levyn promoamisessa ja keikoilla on vanhemman tuotannon lisäksi soitettu uusia kappaleita. Kiire ja stressi näkyvät JW:n haastatteluvastauksissa, vaikka hän tarkentavien kysymysten kierroksella päätyykin jo pahoittelemaan vastaustensa myöhästymistä ja töksähtelevää tyyliä. Pohjois-Amerikan markkinoille Seventh Hour saapunee maaliskuun loppuun mennessä. Sekä omista musiikillisista että tuotannollisista ansioistaan useampaan kertaan kanadalaisissa Juno Awards -kinkereissä palkittu Steve Dawson on hänen mukaansa vaikuttanut uuden levyn miksauksiin merkittävästi. Viimeistelyssä on kuitenkin myönnytty käyttämään vähän ulkopuolistakin apua, ja JW-Jones kertoo heidän saaneen mahdollisuuden hyödyn- Bändin jäsenistön vaihtuvuus voi olla myös vahvuus Jos JW-Jones hakee uusia suuntia soundeilleen tulevalla levyllään, hän tuntuu tekevän sitä aktiivisesti myös keikoillaan. Poikkeuksena edellisiin, levy Seventh Hour on tehty kokonaan ilman vierailevia tähtiä, ja myös soundeissa luvataan kuuluvan uusia tuulia. Jo vuosia alalla sitkeästi omantyylistä musiikkiaan työstänyt ja markkinoinut JW-Jones alkaa karistaa pois "vauvanpyöreyttä" myös käytöksestään. JW-Jones tuntuu arvostavan bändinsä jäsenissä soittotaidon lisäksi myös tietynlaista kykyä vetää näyttävää live-showta, näin ollen -7- 1 - 2012 ·. Eri musiikkilajien sekoittelusta perinteisempään bluesiin tunnettu artisti heittää teaserin, että tuleva levy sisältäisi jälleen uusien kokeilujen tuloksia. Viisi vuotta Kanadassa ja ulkomaan kiertueilla yhdessä soittanut bändikokoonpano löi pillit pussiin pian edellisen Suomen piipahduksensa jälkeen, ja sittemmin JW-Jonesin kiertueilla on nähty aina eri soittajista koottu bändi
Edes uuden keräyksen avaaminen, lupauksel- la lahjoittaa puolet keräyksen tuloksesta kystisen fibroosin tutkimuksen ja hoidon kehittämiseen, ei enää herättänyt yleisön mielenkiintoa. JW luonnehtii miestä hymyileväisimmäksi koskaan tuntemakseen bluesmieheksi. Se toimii yleensä hyvin ja mikä parasta, löydän silloin tällöin hyviä muusikoita, jotka eivät soita päätyökseen bluesia. "Erään levytyssession jälkeen olin pakkaamassa kitaraani pois, kun näin hänen kävelevän minua kohti. Parasta on, että saan nyt kutsua heitä myös ystävikseni. Kyllä minä sen päätelmän kanssa voin elää!" JW nauraa. Muistoja bluesikoneista Hiljattain keskuudestamme poistunut bluesin ystävien ja musiikin ammattilaisten suuresti arvostama Hubert Sumlin vieraili aikoinaan myös JW-Jonesin Midnight Memphis Sun -albumilla. Hän kertoo saaneensa hienon tilaisuuden tehdä yhteistyötä tutun mainosvalokuvaajan kanssa, joka oli tunnettu myös 3Dkuvistaan. Kosketinsoittaja Jesse Whiteley on ollut mukana jo aiempina vuosina satunnaisesti, nyt hän näyttäisi kuuluvan bändiin vakituisena jäsenenä. Ensimmäinen niistä oli Dark Season Blues Festival Svalbardissa. Keräystuloksista huolimatta, tuleva levy on nostattanut varsinkin Kanadassa odottavaa mielenkiintoa sekä radiossa että lehdistössä. Silloin on melkein helpompaa saada heidät keskittymään tiettyyn tyyliin tai soundiin, mitä olen etsimässä." saanut ensi kontaktinsa Suomessakin tuttuun kaamokseen. No, merkitys jääköön katsojan itsensä päätettäväksi. Näyttää siltä, että artistien tukeminen näin suoraan rahallisesti ei ole fanien mieleen. "Me halusimme oikeastaan tehdä jotain aivan täysin erilaista kuin aikaisemmin. Viimeksi soitimme puolityhjälle salille. Pakko sanoa, että tämä oli yksi palkitsevimmista kiertueista tähän asti, niin paljon hyviä uusia kontakteja tuli solmittua! Ja koska vietimme niinkin pitkän ajan samoissa paikoissa, meillä oli mahdollisuus soittaa yhdessä erilaisilla kokoonpanoilla." Kaamosta ja kosolti kontakteja JW-Jones on hyvin tyytyväinen tämänkertaiseen USA:n kiertueeseensa. Yleisöä on herätelty myös visuaalisin keinoin; uuden levyn julkisuuteen tulleessa etukannessa on miltei maailmanlopun meininki. Nyt sana paluustamme oli levinnyt ja vedimme talon täyteen!" JW intoilee. Ei häntä pysty kehumaan tarpeeksi", JW toteaa. Viime vuonna kasvanut medianäkyvyys oli havaittavissa myös keikkapaikoilla. Pohjoisinta Norjaa... Olen kuullut eräiden sanoneen, että näytän siinä supersankarilta... Tulen kaipaamaan häntä kovasti." Haikeus vaikutuksen tehneen bluesmiehen poistumisesta tullee painumaan hyvänä muistona taustalle, kun tulevan vuoden täyttävät keikat ja kiertueet uuden levyn julkaisun merkeissä. Kaikki aivan loistavia muusikoita ja jokainen täysin oman tyylisensä. Vuosi sitten samaa reittiä reissatessaan bändi soitti useammassakin ravintolassa ja klubilla hyvin pienille yleisöille. Sen verran ripeään tahtiin yhtye on nyt laajentunut, että ei liene mahdottomuus, että tämän vuoden aikana sellainenkin vielä saataisiin. Bändikokoonpanojen vaihtuvuus tuntuu olevan tällä hetkellä pikemminkin tavoite kuin haitta JW-Jonesille itselleen. Tiedustelu kuvan merkityksestä saa JW:n heittäytymään arvoitukselliseksi. Viime syksynä vakiintuneen Euroopan kiertueensa tehnyt artisti ihastui erityisesti Norjaan ja hänen kuvauksistaan voi päätellä, että mies on Ennakkomyynnin tavoite jäi haaveeksi Uuden levyn nauhoitusten ja tuotannon aikaan netissä sai seurata myös projektia, joka ei ehkä meillä Euroopassa ole juurikaan tapana. Ihmiset olivat uskomattoman vieraanvaraisia, tullen muutamassa päivässä käytännössä perheenjäseniksi", JW suitsuttaa tyypilliseen tapaansa. Hän tuli luokseni, halasi minua ja sanoi "kiitos". "Tilanteessa, jossa tarvitsen uusia soittajia, laitan yksinkertaisesti ilmoituksen nettisivuilleni. JWJones itse vaikuttaa pettyneeltä lähinnä siihen, ettei hyväntekeväisyysaspektin läsnäolo riittänyt tuomaan toivottua tulosta. Se tuntui todella takaperoiselta, mutta on mahtava esimerkki siitä, miten hieno ja ystävällinen mies hän oli. Artisti itse näkee lahjoituksen ennakkosijoituksena albumiin, jonka fani on jo muutenkin ajatellut ostaa. Hän tiivisti sen ehkä parhaiten: Leave your ego, play the music, love the people..." JW-Jones Trio: JW, Jeff Asselin, Jesse Whiteley © Vanessa Jones · 1 - 2012 -8-. "Teimme keikkoja tällä kertaa kahdessa uudessa paikassa aiempiin kiertueisiin verrattuna. "Hän (Sumlin) oli avarasydäminen ja lämmin ihminen, aina nauravainen ja kertomassa tarinoita uskomattomasta elämästään ja yhteisestä ajastaan Howlin' Wolfin ja Muddy Watersin kanssa. Tavoitteet säilyvät vuosi vuodelta samoina; tuoda omaa musiikkia yleisölle tutuksi. Ei siltikään, vaikka lahjoituksen vastineeksi (summasta riippuen) olisi saanut uuden levynsä ennakkojakelussa, t-paitoja, lippuja levynjulkaisubileisiin jne. Verkkosivustolla indiegogo.com on mahdollista viritellä eräänlainen rahankeruukampanja albumin markkinointikuluja kattamaan, ja tätä kokeili myös JWJones bändeineen. Studiossa hän oli varmaotteinen, nopea ja hänen kanssaan oli helppo työskennellä. Puhallinsoittaja, vierailijoita lukuun ottamatta, JW-Jonesin bändistä vielä uupuu. Toistatuhatta dollaria kassaan kilahtikin, kunnes kampanja näytti hyytyvän täysin. Onhan se mystinen ja pysäyttävä kuva. Risteilyllä oli useita artisteja, jotka esiintyivät Svalbardissakin, kuten Bryan Lee, Mike Zito ja Mike Andersen. 3000 jääkarhua ja 2500 ihmistä! Valo ulkona oli aivan käsittämätön, kun alettiin lähestyä vuodenaikaa, jolloin siellä on pimeää kuukausia. "Esiinnyimme myös JT Lauritsenin Blues Cruisella Oslosta Kieliin. Herkällä korvalla Sumlinin tasoisia ammattilaisia kuunteleva JW-Jones toteaa työnsä olevan silti melko yksinkertaista. "Hyvä esimerkki on Bradfordville Blues Club, Floridan Tallahasseessa. "Olin vain 17-vuotias, kun sain tavata Luther Allisonin pariin otteeseen ennen hänen kuolemaansa. Kuvassa JW-Jones itse seisoo liikkumattomana, kun vanha Cadillac näyttää iskeytyvän maahan ja murskautuvan vain muutamia senttejä hänen takanaan. Artisti tunnetaan kotiseudullaan erityisesti lasten opiskeluun ja sairauksien tutkimukseen kohdistuvien kampanjoiden vakiokasvona. Keräystuloksista päätellen musiikin kuluttajat eivät ole aivan samaa mieltä. Richardin sirkustemput rumpupalikoiden kanssa tulevat nekin hyödynnetyiksi
Tämä Blues Caravan voidaan kiteyttää sanoihin Mean Woman Blues. Levy pitää sisällään 10 omaa sävellystä ja kaksi lainakappaletta, jotka on sijoitettu levyn alkuun ja loppuun. Blues Caravan on vieraillut menestyksekkäästi Britanniassa, Yhdysvalloissa ja koko Manner-Euroopassa. Levyn 12 todella tiukkaa kappaletta eivät jätä ketään hyvän kitarabluesin ystävää kylmäksi. Järvenpää, Järvenpää-talo Victoria Smith Kolmikon viimeinen, muttei suinkaan vähäpätöisin on Cassie Taylorin korvaava Victoria Smith. Esiintyjäkolmikosta kukin on kirjoittanut kolme kappaletta ja "Get Back" on laadittu yhteisvoimin. Vuoden 2012 Blues Caravanin tähtinä ovat kaksi ehkä tämän hetken kuuminta naismuusikkoa nykyajan blueskuvioissa: englantilainen Dani Wilde sekä amerikkalainen Samantha Fish. Seuraava esitys, Cassie Taylorin funkmaustettu "Satisfy My Soul", nousee yhdeksi suosikeistani. Samantha Fishin Rollareiden "Sticky Fingers"-levyn hengessä kulkeva "Come On Home" nousee kolmanneksi listallani. Vaikkei alkuperäisen kaltaiseen lennokkuuteen ylletäkään, osoittaa kappaleen valinta selvää tyylitietoisuutta, sen sijaan että olisivat poimineet mukaan esim. Nyt kiertue on palannut takaisin Manner-Eurooppaan ja saapuu myös pohjoisen perukoille. Yhdessä he muodostavat todellisen huippurytmiryhmän ässäpari Dani Wilden ja Samantha Fishin taustalle. Musiikinteon hän aloitti Motown Recordsin ja etenkin legendaarisen -9- 1 - 2012 ·. Funkbluesia soulmausteilla sisältänyt levy oli kymmenen kappaleen täysosuma. Hän oli ensimmäistä kertaa mukana vuoden 2008 "Guitar'd and Feathered" -kiertueella Candye Kanen ja Deborah Colemanin kanssa sekä "Girls with Guitars" -kiertueella. Ne ovat tuoneet esille monia varteenotettavia nuoria muusikoita kuten Sue Foley, Meena ja Oli Brown. Hän on levyttänyt jo kaksi albumia, joista Mike Vernonin tuottama "Shine" oli monien mielestä, allekirjoittanut mukaan lukien, yksi vuoden 2010 parhaita bluesjulkaisuja. Rauma, Kulttuuritalo Poselli 15.3. Hänen viime vuonna ilmestynyt debyyttialbuminsa "Runaway" sai paljon kehuja bluespiireissä, eikä lainkaan aiheetta. BLUES CARAVAN 2012: More Girls with Guitars! RIKU METELINEN iimeisen kuuden vuoden aikana, Ruf Records on tarjoillut meille kuultavaksi tuoreita ja lahjakkaita artisteja Blues Caravan -kiertueiden muodossa. Danin soulahtava, Aretha Franklinin tapainen karu ääni yhdistettynä hänen uniikkiin tapaansa soittaa kitaraa tekevät hänestä yhden nykyajan mielenkiintoisimmista artisteista. Kappaleissa 1, 6 sekä 12 vokaaliosuudet jaetaan tasan kolmikon kesken. Lisää informaatiota kaipaaville suosittelen pistäytymistä osoitteessa www.bluescaravan.com. siitäkin huolimatta, että esittäjinä on kolme naista. "Queen Bee'n" kaltaisen kalutun luun. Yhdeksän oman laulun jatkona oli loistava versio Tom Pettyn kappaleesta "Louisiana Rain". Kappale antaa pienen hengähdystauon, mutta sitten painetaan taas täysillä ja "Get Back" runnotaan läpi sellaisella intensiivisyydellä, että sydämentahdistaja on mennä epäkuntoon. Ellei nyt kyseessä olisi perhelehti, niin sanoisin, että tässä versiossa on munaa, BLUES CARAVAN 2012 kiertueen aikataulu: 13.3. Tampere, Tampere-talo 16.3. Levyn toinen suosikkiraita on Dani Wilden soolona esittämä folkblues "Reason To Stay". Kolmikko vie ja miehet vikisevät. Monien mielestä kaikkein mielenkiintoisin oli Erja Lyytisen, Ian Parkerin ja Aynsley Listerin vuoden 2005 kiertue. Kappale tarjoaa sellaisen adrenaliiniruiskeen, etten vähään aikaan muista vastaavanlaista kokeneeni. Tässä ei kuvia kumarrella, eikä oikopolkuja käytetä. Tulossa on varmasti vauhdikas ja vakuuttava blues-, boogie-, rock- ja soulkattaus täynnä taatusti säkenöivää naisenergiaa. Cover-parista "Bitch" vie voiton, mutta ei Steve Millerin "Jet Airliner" ole sekään huono veto, päinvastoin. Jokainen luonnollisesti laulaa säveltämänsä materiaalin. Ainakin tämän levyn perusteella uskoisin, että "More Girls with Guitars" tulee tarjoilemaan meille makeaa mahan täydeltä, vakkei Cassie Taylor olekaan nyt matkassa. Samantha Fish Kansas Cityn kasvatti Samantha Fish on nuori, dynaaminen muusikko ja nuoresta iästään huolimatta varsin lahjakas laulaja-kitaristi. Erityisesti tällä albumilla viehättää sen täysin anteeksipyytelemätön asenne. Nyt on tiedossa vähintäänkin yhtä tiukka kattaus "More Girls with Guitars", joka on suoraa jatkumoa Dani Wilden, Cassie Taylorin ja Samantha Fishin tähdittämälle viimevuotiselle, molemmin puolin Atlanttia menestyneelle "Girls with Guitars" -turneelle. Victoriaa pidetään yhtenä Britannian parhaista nuorista basisteista. Pitempi artikkeli Dani Wildesta on luettavissa BN:n numerosta 245. Loving Man (4) We Ain't Gonna Get Out Alive (5) Reason To Stay (6) Get Back (7) Come On Home (8) Leaving Chicago (9) Wait A Minute (10) Move On (11) Are You Ready (12) Jet Airliner Blues Caravan 2011 -kiertuetta varten levytetty "Girls With Guitars" on todellinen likainen tusina. Motown-basistin James Jamersonin innoittamana. Levy käynnistyy räjähtäen varsin miehekkäällä luennalla Rollareiden vuoden 1971 julkaisemasta kappaleesta "Bitch". Helsinki, Malmitalo 14.3. Tätä lukiessanne Danilta on ilmestynyt juuri tuore pitkäsoitto "Juice Me Up", johon palaamme myöhemmin. Heidän tukenaan on Englannista kotoisin oleva Victoria Smith. Ma a Su lisku om us ee sa n! V Dani Wilde Dani on kokenut Blues Caravan -konkari. Eli todella tiukkaa soitantaa on luvassa. Levy on ehdottomasti hankkimisen arvoinen. Girls With Guitars (Ruf 1166) -11 (1) Bitch (2) Satisfy My Soul (3) Mr. Hänen tukenaan on useammassakin Blues Caravan -kokoonpanossa mukana ollut luottorumpali Denis Palatin. Musiikkipiireissä varsin kokenut basisti on soittanut lukemattomien bändien (mukaan lukien suosittu punk-porukka Ramonas) kanssa
Sutton on vuosien kuluessa rakentanut itselleen oman mikroimperiuminsa Hi-Style Records -levy-yhtiön ja ullakkohuoneistoon sisustetun vintage-studion muodossa. McPherson myös opetti yläasteella taidetta valmistumisensa jälkeen, tosin tällä hetkellä mies on heittäytynyt kokonaan musiikin varaan. "Signs & Signifiersin" lainakappaleet ovat minulle molemmat tärkeitä. MARKO SUUTARLA aalla Buffalo Valleyn pikkukaupungissa Oklaholmassa vuonna 1978 syntyneen McPhersonin ensimmäiset musiikilliset vaikutteet olivat varsin eklektiset; diggailun kohteena olivat niin Run DMC kuin Iggy & The Stoogeskin. Siinä on meidän oma, epäkesko sovituksemme. Tuikkasimme McPhersonille kesken keikkakiireiden muutaman tarkentavan kysymyksen. Rock'n'roll on tässä yhteydessä kyllä terminä varsin venyvä käsite, mutta niin on JD McPhersonin "Signs & Signifiers" -levykin. Lensin myöhemmin Chicagoon kolmeksi päiväksi ekstraraitojen äänittämistä varten. Minullakin on päässäni muutamia lainakappaleita, joita haluaisin levyttää. Minulla oli osa biiseistä valmiina, kun matkustin sessioihin Chicagoon, kuten esimerkiksi "Scandalous" ja"Dimes For Nickels". Bändin ohjelmis- Ma a Su lisku om us ee sa n! © Samantha Franklin toon kuului niin jumpia, rhythm & bluesia, swamp poppia kuin honky tonkiakin. Kitaran varteen McPherson tarttui 13-vuotiaana, ja ensimmäinen bändikin syntyi jo 15-vuotiaana. "Well, Your Love (All I'm Missing)" on puolestaan yksi kaikkien aikojen Bellfuries-suosikkejani, jota laulan itsekseni yhtenään. Rokin soittamisen ohella McPhersonilla oli aikaa muuhunkin, sillä miehellä on taiteen loppututkinto Tulsan yliopistosta. "Signs & Signifiers" koostuu paria poikkeusta lukuun ottamatta kokonaan omista kappaleistasi, kuinka tärkeätä se on sinulle. Vaikka miehet eivät tuossa vaiheessa olleet kompanneet McPhersonia ainokaistakaan kertaa, yhteinen sävel löytyi kuulemma helposti; McPherson kehuu kumppaneitaan hyviksi kuuntelijoiksi, jotka osaavat naulita oikeanlaisen kompin puolesta lauseesta. Sessioissa bassoa soittavan Suttonin komppiparina paukutti Modern Sounds -bändin yhteyksistä tuttu rumpali Alex Hall, joka toimi samalla myös levyn äänittäjänä. Toisiin kappaleisiin tuli kuitenkin ihan erilainen sovitus kuin olin alun perin ajatellut, esimerkiksi "North Side Girlin" kirjoitin M · 1 - 2012 - 10 -. Suttonin ja McPhersonin näkemykset musiikista olivat sen verran yhteneväiset, että mies laski fiksusti yhteen yksi plus yksi ja kutsui McPhersonin kanssaan levyn tekoon Chicagon studioonsa. Levytysprosessi oli nopea, teimme pohjat viikossa. Siihen tarjoaakin huokean tilaisuuden esimerkiksi netissä pyörivät viralliset videojulkaisut "North Side Girl" ja "Gentle Awakening". JD McPHERSON ja uuden vuosituhannen Okie Boogie! Loppuvuodesta 2010 ilmestyi ilman minkäänlaista myrskyvaroitusta levy, jota voisi roimasti etuajassa veikata vuosikymmenen parhaaksi rock'n'rolljulkaisuksi. Joey Simeone (Bellfuries) ja Robert Williams (Big Sandy) ovat minun sankareitani, molemmat ovat loistavia, erilaisia lauluntekijöitä. Jossain vaiheessa tuulikaupungin monitoimimies Jimmy Sutton (haastattelu BN 2/10) kuuli bändin MySpace-sivua, innostui kuulemastaan ja kutsui bändin keikalle Chicagoon. Nuo kaverit tekivät minuun ison vaikutuksen, sillä he todella laittoivat roots-musiikkiinsa loistavat lyriikat. Okiesien hajottua McPherson perusti 2000-luvun alkupuolella yhdessä bändin basistin Johnny Carltonin kanssa komeanimisen Starkweather Boys -yhtyeen, jonka muut jäsenet olivat rumpali Billy Padgett ja kitaristi Kevin Wright. Kun vielä levyn tyylitietoisuus ei ole sillä tavalla päälle liimattua tyylittelyä kuin esimerkiksi länsinaapurimme artisteilla on usein tapana, niin pitemmittä puheitta jokaisen lehtemme lukijan soisi antavan Oklaholman maalaispojalle mahdollisuuden. huom) ja Son Housesta. Muutto hieman suurempiin ympyröihin Oklaholma Cityyn poiki sitten jo ensimmäisen "oikean" bändin, rockabillyä esittäneen Poison Okiesin. Pidän omien kappaleideni esittämisestä ja levyttämisestä, mutta joissain tapauksissa lainakappaleidenkin soittamisessa on kovasti järkeä. Vaikka levy voidaankin niputtaa yksioikoisesti "traditionaalisen" musiikin lokeroon, on lopputuloksena miellyttävällä tavalla myös tässä ajassa kiinni oleva äänite. Niinikään Suttonin vaimon Gabriellen keulakuvailema The Del Moroccos piipahti Suomessa vuoden 2010 marraskuussa ja yhtyeen ainokainen "Blue Black Hair" -albumi arvioitiin Blues Newsissakin ja peräti kahteen kertaan (BN 1/09, 2/11). Suttonin jump-bluesia pulputtava Four Charms -yhtye käväisi takavuosina Suomessakin asti ja levytti pari mainiota albumia, "Flatland Boogien" ja "Triskaidekaphobian!". Tässä auttaa ennen muuta McPhersonin omat kynäilyt, jotka suoraviivaisen rokkauksen lisäksi tarjoavat keskimääräistä paljon parempia sanoituksia ja jopa piristävää musiikillista riskinottoakin. Millainen syntyprosessi "Signs & Signifiers" oli. Tiny Kennedyn "Country Boy" on yksi suosikkejani levyllä. Suomessakin kohtuullista kohinaa herättänyt McPherson pistäytyy maaliskuun alussa maassamme parilla keikalla , joten tässä yhteydessä on hyvä selvitellä lyhyesti miehen tähänastista uraa. Kokoonpanoon on nimittäin kasattu varsin paljon erilaisia aineksia niin perinteisen valkoisen kuin ennen kaikkea mustan musiikin alueelta. Pyysin Jimmya ja Alexia tekemään sekoituksen Raekwonista, WU-Tangista (rap-artisteja, toim. Aloin kirjoittaa omia kappaleita vasta Starkweather Boysien aikana, mutta en koskaan yrittänyt kirjoittaa "hyvää" laulua ennen kuin kuulin Bellfuriesin ja Big Sandyn musiikkia. Ajatellaanpa vaikka George Jonesia, joka ei koskaan kirjoittanut mitään, mutta omisti täydellisesti kaikki laulut, joita esitti. Paikallisesta levykaupasta käsiin kulkeutunut Buddy Holly -kokoelma teki teiniin vahvan vaikutuksen ja pian poikien bändin ohjelmistoon kulkeutui klassista rock and rollia Hollyn, Jerry Lee Lewisin ja Carl Perkinsin muodossa. Se ei mitenkään estänyt, että settilistaan kuului kappaleita myös vaikkapa Ramonesilta ja Nirvanalta
Levyssä on poikkeuksellisen komea "vintagehifi" soundi. Terveiset suomalaisille faneillesi. On siinä toki gospeliakin, rakastan mustaa gospelia, erityisesti The Golden Jubilee Quartetia ja Soul Stirrersiä. Jimmy ja minä kuvasimme nuo videot ja minä editoin ne kotona Oklaholmassa. JIMMY SUTTON, ALEX HALL & JONATHAN DOYLE KEIKAT SUOMESSA: 1.3.2012 Storyville, Helsinki 2.3.2012 89th Rock´n´Roll Jamboree, Hotelli Vaakuna, Hämeenlinna - 11 - 1 - 2012 ·. Mitään levytyksiä ei ole vielä tehty, mutta olemme suunnitelleet äänitysten, ainakin demojen osalta, alkavan vielä tänä vuonna. Teen edelleenkin silloin tällöin taide-elokuvia. Jimmy oli myyty ja nuo kappaleet muodostuivatkin jonkinlaisiksi levyn avainkappaleiksi. En väitä, että saavuttaakseen tuon soundin musiikin pitäisi olla äänitetty vanhoilla laitteilla, mutta ainakin ne auttavat fiiliksen hakemisessa. Hän juoksi äänittämöön, sääti äänentasot, juoksi takaisin rumpujen taakse ja hop, taas mentiin! Jossain vaiheessa levyn tekoa uskaltauduin esittelemään Jimmylle pari keskivertoa abstraktimpaa kappaletta, "A Gentle Awakeningin" ja "Signs & Signifiersin". Olen erittäin innoissani tulossa Suomeen; se on yksi "pakko nähdä" -listani paikoista, jossa en ole vielä onnistunut käymään. "Niukka" on hyvä sana kuvaamaan levyn soundia. Tuntuu siis siltä, että tämä nykyinen albumi on paljon kauemmin kuvioissa, kuin alun perin ajattelimme. Esimerkiksi "Wolf Teeth", joka on Bunker Hillistä ja Slim Harposta inspiroitunut biisi. He ovat mestareita alallaan, oli järisyttävän hienoa soittaa heidän kanssaan, ja on yhä. Euroopan keikat ovat olleet upeita kokemuksia, olemme soittaneet viime vuonna muun muassa Saksassa, Sveitsissä ja Espanjassa. Nykypäivän etuna on, että laadukkaan näköisiä videoita on mahdollista tehdä kohtuubudjetilla. Kaikki voi lähteä liikkeelle jostain hyvinkin pienestä asiasta, kuten vaikkapa rumpufillistä. Levyä on seurannut keikkailu. Alexin idea oli se B-osan "Suzie Q" -rumpukuvio, joka todella naulitsee kappaleen! En ollut koskaan soittanut Jimmyn ja Alexin kanssa ennen sessioita, mutta saimme yhdessä aikaan jotain erityistä heti ensimmäisellä kerralla. Asia on vielä hieman kesken, joten en voi kertoa siitä vielä sen tarkemmin. Eräs taiteen tutkintoni osa yliopistossa oli elokuvaus ja videokuvaus. Olemme parasta aikaa tekemässä sopimusta, joka takaisi "Signs & Signifiers" -levyn saatavuuden paljon nykyistä laajemmalle yleisölle. Hi-Stylen studiossa on oma maaginen fiiliksensä, Jimmy on onnistunut luomaan paikan, jossa on hyvä olla. Emme ole vielä kovin paljon kiertäneet täällä Yhdysvalloissa, olemme soittaneet vasta New Yorkissa, Bostonissa ja kiertueella Chicagosta Austiniin. Se on äänitetty hyvillä laitteilla analogisesti. Oli hauskaa seurata Alexin työskentelyä studiossa, hän on mestari myös äänittäjänä. Sen verran voin paljastaa, että uudella levyllä tulee olemaan ainakin Hammond B3, sitähän oli jo hyvin pienessä määrin tälläkin levyllä. Haluaisin kovasti lisätä ajankohtaisia, tuoreita ajatuksia rakastamaani musiikkiin, rock and rolliin. Suurimman osan kappaleista kirjoitin vasta studiossa. Meillä on kuitenkin hyvin vahva idea seuraavaa levyä varten, ja puhumme siitä paljon Jimmyn kanssa. Uudella levyllä tulemme myös tutkimaan vielä enemmän soulin lisäämistä musiikkiin, jota rakastamme eli rock and rolliin ja rhythm and bluesiin. Luulen, että seuraavan levyn kanssa jatkamme ideoiden työstämistä kokeellisempaan suuntaan. Olen hyvin, hyvin innoissani ajatuksesta. Joskus taas joku sovituksen yksityiskohta voi olla se viimeinen niitti, joka tekee kappaleen valmiiksi. Mikä on tämän hetken tilanne levytysten kanssa, joko voimme alkaa odotella uutta albumia. Olen tavannut joitakin suomalaisia festivaaleilla, joissa olemme soittaneet, ja he ovat olleet loistavia tyyppejä. © Samantha Franklin alun perin balladiksi. Joten tuskin maltan odottaa, että pääsen paikan päälle tapaamaan lisää suomalaisia ja pitämään yhdessä hauskaa keikalla. JD McPHERSON w. En kirjoita usein, mutta kun aloitan hommat, biisit syntyvät yleensä nopeasti. "North Side Girl"- ja "Gentle Awakening" -kappaleista on tehty myös tyylikkäät, ammattimaiset videot. Minä, Jimmy ja Alex teemme tätä nyt kokopäiväisesti, mutta olemme olleet tarkkana kiertueiden kanssa. Kaikki nämä metallinharmaat, teollisuusmuotoillut putkilaitteet ja liveäänittäminen yhdelle tai kahdelle raidalle luovat oman atmosfäärinsä. Tärkeä osa levyn soundia on se, että me kaikki uskomme että musiikissa pitää olla "tyhjää"
Pitkällä urallaan lukemattomia levyjä niin isoille kuin pienillekin yhtiöille tehnyt Delbert kertoo uransa alku- ja nykyvaiheista. Bändissä oli myös torvisektio, eikö niin. Duke Records toimi Houstonissa, Teksasissa. Se oli aivan uskomatonta. DM: Totta kai, tein paljon töitä heidän kanssaan ja jammailimme yhdessä. Bobby Bland ja Jr Parker soittivat siellä, ja siellä näin ensimmäisen kerran myös Jimmy Reedin esiintyvän. Siinä on taas yksi valkoisen Delbert McClinton ja Willie "Big Eyes" Smith Rauma Bluesin pressitilaisuudessa 23.7.2011 © Pertti Ñurmi · 1 - 2012 - 12 -. En ole koskaan kuulostanut, enkä ole yrittänytkään kuulostaa keneltäkään toiselta muusikolta. Niihin aikoihin ei ollut kuin kolme tai neljä bändiä, joilla oli nimeä musiikkibisneksessä. Silloin elettiin vielä rotuerottelun aikaa. Soitimme maanantaisin Blue Monday -illoissa eräässä klubissa. Olen 70-vuotias ja elän juuri nyt urani parhaita vuosia. Pidän jazz-laulujen kirjoittamisesta ja kun olin 21-vuotias, aloimme bändini kanssa säestää kaupungissa vierailevia, kiertueella olevia bluesartisteja. Hänen äänensä ei ole tyypillinen valkoisen miehen ääni. Minulla on aina ollut oma soundini ja ajatukseni siitä, miten haluan jonkin kappaleen esittää. Saitko vaikutteita Jr Parkerilta ja Bobby Blandiltä. Lehdistötilaisuudessa Raumalla viihtyivät myös Willie Smith (WS) ja rumpalinsa Jimmy Mays (JM), jotka osallistuivat jutusteluun. Enkä puhu vain muusikoista, vaan bluesista yleensä. Siellä näin Wayne Bennettin soittavan kitaraa ja Bobby Blandin ja Jr Pakerin samassa bändissä. Kun soitin Muddy Watersin kanssa ja myöhempinäkään vuosina, emme saaneet musiikkiin sellaista kliimaksia, koska jokaisella muusikolla oli oma ajatuksensa siitä, miten asiat piti tehdä. DELBERT McCLINTON elbert McClinton nähtiin viime kesänä kolmannen kerran maassamme Rauma Bluesissa. Opin tuntemaan sellaisia muusikoita kuin Buster Brown, Jimmy Reed, Lightnin'Hopkins, Lightnin'Slim ja Sonny Boy Williamson. Opin muusikon ammattini joiltakin alan parhaista artisteista ja se sopi minulle. Sam Phillipsin Sun Studion koko idea oli yrittää löytää valkoinen laulaja, jolla olisi musta soundi, sävy. Se oli suuri 1930-luvulla rakennettu vanhanaikainen tanssisali ja maanantain Blue Monday -illat oli varattu mustalle yleisölle. DM: Olet oikeassa, jos ajatellaan vaikkapa skottiääntä Tom Jonesia. Teksasiin saapui enemmän ihmisiä eri suunnilta kuin mihinkään muualle. WS: Ei, edes nykyään. Puitteet eivät olisi mielestäni voineet olla paremmat. Kuuntele vaikkapa Further Up On A Road -kappaletta ja sen rytmiä. Olen aina pitänyt kaikenlaisesta musiikista. DM: Niinpä, ja pitää myös muistaa, että kaverit soittivat joka ilta ja ansaitsivat sillä elantonsa. Torvet ovat olennainen osa kappaletta ja heidän tyyliään, eikä moni heidän suoritukseensa pysty. Teksasin ilmasto on melko hyvä, ja ihmisiä jäi. Nyt kun olen vanha, huomaan, että se on toiminut ja se on toiminut hyvin. DM: Vietin nuoruuteni Teksasissa, jossa soitetaan kaikenlaista musiikkia countrysta meksikolaisiin rytmeihin, eikä erilaisilta vaikutteilta voi välttyä. He soittivat yhdessä ja varmasti myös rakastivat toisiaan, jotta siihen pystyivät. DM: Kyllä, siinä oli mahtavia puhallinmuusikoita. Säestimme Jimmy Reediä ja Sonny Boy Williamsonia kaupungissa perjantai- ja lauantai-iltoina, ja sitten lähdimme mukaan Oklahomaan ja soitimme heidän kanssaan sunnuntai-iltana jossakin mustien klubissa. Se tuntuu toimivan kohdallani. Minua on vaikea lokeroida. Levyilläsi on erilaisia tyylejä edustavaa musiikkia: r'n'b:tä, countrya, bluesia. Tarinaa olisi voinut herroilta riittää pidempäänkin... © Ville Kujala Miten kuvailisit musiikkiasi. WS: En ole aivan samaa mieltä, jos puhutaan laulajista. Muuttoliike itärannikolta länsirannikolle toi ihmisiä Teksasiin, samoin muuttoliike kylmästä pohjoisesta ja vuoristosta etelään. Kaksi aiempaa esiintymistä ovat olleet Järvenpään Puistobluesissa. Yhtyeen useimmat muusikot olivat Bobbyn bändistä. Loppujen lopuksi mustien musiikki kuuluu mustille. Heiltä sain oppia huuliharpun soitossa. He toivat sen muille, jotka sen heiltä oppivat. En ole antanut tyylisuuntien rajoittaa, vaan jos pidin jostain kappaleesta ja D Oman tiensä kulkija KARI KEMPAS minusta tuntui, että pystyn sen esittämään, esitin sen. On vaikea saada aikaan sellaista draivia, joka bändillä oli silloin. Musiikillisia vaikutteita oli siis tarjolla monesta suunnasta ja siinä ympäristössä minä vartuin. Grammy-ehdokkuuksia ja palkintoja levyistään saanut Delbert yhdistää musiikissaan countrya, bluesia, rock'n'rollia ja r'n'b:tä omintakeisin keinoin. Olen kirjoittanut paljon countrykappaleita. Lueskelin kerran Alan Lomaxin kirjaa The Folk Songs of North America, jossa on heti aloitussivuilla USA:n kartta ja siihen on merkitty musiikin eri lajeja ja mistä ne tulivat Amerikkaan. Mustia tuli vuosien mittaan New Orleansin kautta, joka oli tärkeä satama. Varmasti he myös rakastivat sitä mitä tekivät. Melkein joka viikonloppu kaupungissa oli joku vieraileva artisti
Voisiko sanoa, että ajan myötä olet oppinut kirjoittamaan yhä parempia kappaleita. DM: Olen parhaillaan tekemässä uutta levyä. Chuck Jackson ja Tom Jones tekivät kiertueen yhdessä Englannissa. Ensimmäisillä keikoillani sain 6 dollaria illalta. Sitä voi vaikka antaa ladattavaksi internetistä. Piti tehdä töitä kahdeksana iltana viikossa, ja niin sitten tein. miehen valhe; olla tuntevinaan samalla tavalla kuin musta mies. Allman Brothers tekee jo näin. Mitä arvelet cd:n tulevaisuudesta musiikin lataamisen yleistyessä. 12 vuotta sitten tajusin isojen yhtiöiden toimintatavat. Kuulen vain valkoisen miehen laulavan fiiliksellä. Tein sen omalla ajallani ja ryhdyin neuvottelemaan New West -merkin omistajan kanssa. Kun aloitin huuliharpun soiton, harput maksoivat 77 senttiä kappale nyt hinnat ovat 45 dollarin paikkeilla. Mahdollisuuksia on paljon ja kaikkien niiden vuosien jälkeen kun muusikoita on riistetty, ovat asiat nyt paremmin. Levykauppoja suljetaan joka puolella. DM: Mutta eikö Chuck levyttänyt sen myös. En ole koskaan esiintynyt velvollisuudesta vaan siksi, että musiikki on jotain aitoa, jotain minkä on ollut pakko päästä ulos. Mustan miehen sielua ei voi kopioida vaikka kuinka kovasti yrittää. Levy voitti heille Grammyn. Tapasin omistajan uudelleen, kerroin, millaisen sopimuksen haluan, ja hän suostui. Hän halusi tehdä sopimuksen kanssani kuulematta levyä. Mutta en yritäkään olla musta. internetissä pystytä eliminoimaan. Nykyään voi valita erilaisia toimintatapoja kuin ennen ja niitä on myös pakko etsiä. "Olen 70-vuotias ja elän juuri nyt urani parhaita vuosia." - 13 - 1 - 2012 ·. Ray Charles pystyi esittämään mitä vain. Universal oli sitä mieltä, että Rising Tide -albumin aika oli ohi. DM: Ei se minua haittaa, koska ymmärsin lopulta, etten tule koskaan enää tekemään sopimusta suuren levy-yhtiön kanssa. On monta erilaista tapaa markkinoida musiikkiaan itse. Mutta kuten jo sanoin, teen sitä mitä osaan ja omistan materiaalini. Kaikki mennyttä. DM: CD:n aika on päättymässä, ne ovat jo nyt kadonneet. Muistan, että olin töissä pankissa, kun kappale julkaistiin ja kun kuulin sen, olin mennyttä. Mm. Minulla oli aikoinaan sopimus ABC:n, Capitolin ja monen muun kanssa, mutta n. Kaksi kuukautta julkaisemisen jälkeen sain puhelun Universalilta, josta sanottiin, ettei levyä enää mainosteta. Ray Charles esitti myös country-musiikkia. Se on rikkaus, joka on saavutettavissa. Hän oli nero. Mitä huuliharppuja käytät. Luovuin oikeuksistani noin 35 kappaleeseen, enkä ymmärtänyt sitä kuin vasta monta vuotta myöhemmin. Anson on yksi parhaista blueskitaristeista, ilmiömäinen soittaja. DM: Anson pääsee lähelle vanhanaikaista soundia. Uskon, että jos pystyy vuosien varrella löytämään aina uudelleen inspiraation ja tunteen kirjoittaessaan kappaleita, tulee aina myös paremmaksi kappaleiden kirjoittajaksi. © Pertti Ñurmi Entä levybisnes näinä aikoina. Chuck Jackson opetti kaiken minkä tiesi Tom Jonesille. Mitä ajatuksia se herättää. Olen laulanut pitkään ja muutakin kuin bluesia, joka on kyllä vaikuttanut minuun eniten. Teimme vuonna 197273 ystäväni Guy Clarkin kanssa kaksi levyä yhdessä. Silloin minun oli pakko lähteä bändistä pystyäkseni elättämään perheeni. Niinpä sitten pistin omat rahani peliin ja tein Nothing Personalin. Kuin olisi puhaltanut kynttilän sammuksiin, se oli siinä. Onko suunnitelmissasi uutta levyä. Oman levy-yhtiöni nimi on Hot Shot ja vuokraan oikeuksia New Westille. Olin 52-vuotias ja levyni myi paremmin kuin mikään aikaisemmistani. WS: 60-luvulla ansaitsi parhaimmillaan muutaman taalan. WS: Ja toisaalta musta mies ei oikein onnistu laulamaan country & westerniä. Mutta jos osaa tehdä kappaleita ja laulaa ne itse, saa mukaan jokaisen nyanssin juuri sellaisena kuin haluaa. Tapasin hänet ja se oli paras yhtiö, mihin koskaan olin törmännyt. Mitä mieltä olet hänestä. JM: Oletko kuullut Tom Jonesin kappaleen It's Not Unusual. Kitaristi Anson Funderburgh oli mukana levylläsi. Joillekin se soundi on luontainen, kuten esimerkiksi The Righteous Brotherseille ja Bob Segerille, mutta en silti kuule heidän äänessään mustaa miestä. Jealous Kind oli suuri menestys verrattuna nykyiseen levymyyntiin, joka laskee koko ajan. Se on itseluottamusta ja kykyä ja sitten onkin musiikin maailmassa ja osa sitä. Konsertin voi nauhoittaa ja myydä nauhoituksia yleisölle heidän poistuessaan tilaisuudesta. Lovesick Bluesilla ja minulla on eräs levy, jolla Richard laulaa sydämensä kyllyydestä countryä vain kitaran säestyksellä. Poikkeuksia toki on. Charlie Pride ja Little Richard pystyivät siihen. Sitä tietää, mitä on kappaletta tehdessään ajatellut ja halunnut. Nyt teemme uutta. Ray Charlesia ei voi verrata kehenkään muuhun. Sain pojan 21-vuotiaana, joten tein töitä. DM: Enpä tiedä. Saimme aika paljon radiosoittoa levyllemme silloin 90-luvulla. Mutta joka tapauksessa on mahdollista itse myydä musiikkiansa, eikä tuloja tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Näin olen tehnyt viimeisimpien viiden levyni kanssa. DM: Sen saa musiikki aikaan. Burbankissa, Teksasissa ei 60-luvulla todellakaan ollut vaurautta. Minulla oli tulossa levy ja siltä irrotettu single ampaisi listoille. It's Not Unusual oli tehty Chuck Jacksonia varten, mutta levy-yhtiö antoi sen Tomille. Charlie Pride ei kuulostanut mustalta laulajalta, ja Little Richard lauloi hyvinkin "countrysti". Pidän esiintymisestä, mutta se on minulle myös pakonomaista jotain mitä en ole voinut olla tekemättä. Seitsemän vuoden jälkeen saan kaiken takaisin itselleni. Tein levystä juuri sellaisen kuin itse halusin, ja omistan sen kokonaan. WS: Usko tai älä, kun aloitin Muddy Watersin kanssa 60-luvulla, keikkapalkkioni oli 812 dollaria illalta. Joko löytäisin independent-merkin tai julkaisisin itse omat levyni. Tunnen monia lauluntekijöitä, jotka tekevät hyviä kappaleita, mutta eivät osaa laulaa pätkääkään. Muusikko pystyy kontrolloimaan materiaaliaan paremmin, vaikka kaikkia varkauksia ei esim. En käynyt kouluja, enkä saanut korkeampaa koulutusta. DM: Käytän pääasiassa Marine Bandin harppuja. Aikoinaan 60-luvulla myin oikeudet ja minua huijattiin, koska olin kokematon ja tietämätön. Sillä hetkellä päätin, etten enää koskaan halua sopimusta suuren yhtiön kanssa. Häntä ei mielestäni voi verrata kehenkään muuhun. Kuulin tässä yhtenä päivänä sanonnan; "Pitää viettää koko elämänsä tehden sitä mitä haluaa ja pyrkiä siinä aina parempaan." Mielestäni kappaleiden kirjoittaminen on ehdottomasti sellainen taito, jossa kehittyy ajan myötä. Sovitus ja koko kappale oli loistava. WS: Uskon, että kun pitää musiikista ja siitä mitä tekee, kuulostaa aina hyvältä. DM: Ehdottomasti. DM: Minulla oli keikka ravintolassa rumpalini äidin syntymäpäivillä ja keikkapalkkio oli 3 dollaria ja 60 centtiä
"Ennen kuin aloin itse soittamaan, en kuunnellut oikeastaan lainkaan bluesia, vartuin 80-luvun popin ja rockin parissa, The Police, Blondie, Devo ja sellaisia. Bluesia olin kuullut lähinnä sukulaisteni levyiltä." Etelä ja pohjoinen Toronzo Cannon kertoo keikkailevansa kahdeksankymmenen keikan kuukausitahdilla. "Aloitin kitaransoiton 3-vuotiaana. Pääosin Chicagossa, mutta myös lähiosavaltioissa sekä kansallisesti festivaaleilla ja ulkomaillakin aina, kun kutsu käy. Nyt kuitenkin näyttää, että edessä on klassinen tilanne: mies ei pääse omalle keikalleen. "J.B. Vasta aikuisiällä kitaraan tarttunut mies hankkii leipänsä bussin ratissa, eikä halua romantisoida Chicago-bluesin nykytilaa. "Aina kun menin jameihin, siellä soitettiin bluesia. Olosuhteet eivät kuitenkaan olleet sille otolliset. Samalla kaikki se musiikki, jota olin pienenä kuullut isoisäni ja setieni levyiltä, alkoi jotenkin palautua mieleeni ikään kuin takaoven kautta. En tiennyt tietenkään silloin, että se on jotenkin legendaarinen paikka. "Etelässä soitan pääbändini The Cannonball Expressin sijaan sitä varten kootun bändin kanssa. Hutto sanoi, että jos haluaa elättää itsensä muusikkona Chicagossa on osattava vähän kaikkea, · 1 - 2012 - 14 -. ja Freddy. Tuntui hämmentävältä ajatella, että olin oikeastaan kasvanut kaiken sen musiikin ympäröimänä." Aikansa ensimmäisen innoittajansa John Cougar Mellencampin videoita tiirattuaan, Cannonin korviin osui kitaristi, joka pisti koko homman uusiksi. Sen lähellä oli myös kirjasto, jossa kävin ja joskus illalla sieltä kuului musiikkia, mutta olin pikkupoika, joten sisään minulla ei ollut mitään asiaa. Siitä se alkoi." © Mika Huupponen V Bluesherätys ja kuninkaat Alun perin Toronzo halusi soittaa reggaeta. Yksi työpäivä on takana ja toinen edessä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Kolmea kunkkua ei voi sivuuttaa, jos haluaa tulla minkään sortin bluesmieheksi kitaran kanssa", Cannon julistaa. Musiikki ja kitara tulivat Toronzon elämään varsinaisesti vasta 90-luvun alkupuolella. Minä haluan hieman sekoittaa hommaa, soitan enemmän perinnekamaa pohjoisessa, mutta pistän traditionaalista bluesia sekaan myös South Siden keikoilla." Cannonin erottaa monista muista tämän hetken aktiivikeikkailijoista se, että pääbändinsä keikoilla hän keskittyy omaan orginaalimateriaaliinsa. Asuimme aivan legendaarisen Theresa's Loungen nurkilla ja vartuin siinä naapurustossa. "Synnyin Chicagon South Sidella 1967. Aloin sitten tutustua bluesiin, eihän niitä ukkoja olisi saanut soittamaan reggaeta. Olin jo 23-vuotias enkä tiennyt kitaransoitosta mitään, joten yritin imeä itseeni niin paljon oppia kuin mahdollista. Silti hän painottaa ymmärtävänsä olevansa loppujen lopuksi palveluammatissa. Totta kai myös muut kunkut, B.B. Chicagossa Cannon esiintyy, toisin kuin monet, sekä South Siden että North Siden klubeilla, joita erottaa yllättävän selkeästi sekä yleisörakenne että klubien suosima musiikkilinja. Olin innostunut John Cougar (Mellencampin) raskaasta akustisesta soundista ja halusin yht'äkkiä kitaristiksi. Hänen innoituksestaan hankin Gibson Flying V:n, jota käytän lavalla lähes aina, pidän sen soundista ja se myös tuntuu hyvältä soittaa." Cannon muistuttaa, että hänen soittoonsa ovat varmasti myös vaikuttaneet monet 80-luvun main stream -artistit. Yksi ihailemani kitaristi oli Memphisissä vaikuttanut Little Jimmy King. Siellä halutaan kuulla enemmän r&b:tä ja soulia, minä taas olen oppinut hommani pääosin soittamalla North Siden klubeilla, joissa linja on bluesimpi ja kitaravetoisempi. Toronzo Cannon kiiruhtaa talvisen Chicagon viimasta House of Bluesin aulaan vetäen perässään keikkasettiään, samalla teetä kädessä olevasta termarimukista hörppien. "Jimi Hendrix muutti elämäni. "Toinen suuri kitarasankarini on Albert King. Minulle se oli paikka, jossa setäni hengailivat ja jonka vieressä oli jäätelöbaari, jossa kävin. Artistille moisesta pikkuasiasta ei näemmä ole muistettu ilmoittaa. Siihen saakka olin panostanut koripalloon, kun minun oli lopetettava se, siskoni osti minulle akustisen kitaran. TORONZO CANNON Toisenlainen bluesmies KALLE KIRSTILÄ iime vuoden lopulla hyvän vastaanoton saaneen pitkäsoiton perinteikkään Delmarkin kautta julkaisseen Toronzo Cannonin tie bluesin pariin on kulkenut vähemmän totuttua polkua. Lisäksi Hendrix tarjosi kuunneltavaa, mutta myös katseltavaa lavalla." Hendrixin ohella vaikuttajina ohi muiden nousevat kolme kuningasta. Pääsemme sentään sisään, siirrymme kravattiväen mölyltä suojaan ja nostamme kissan pöydälle. Eikä kyse ollut vain kitaransoitosta, jonka fyysisyys teki vaikutuksen, mutta myös lyriikat ja koko musiikin tunteellisuus tekivät vaikutuksen. Paikka sulkeutui sitten 80-luvun alkupuolella, joten sen lähemmäs en koskaan päässyt", Cannon muistelee lapsuuttaan. "Monet yllättyvät, kun South Sidella ei soitetakaan traditionaalista bluesia, vaan enemmän r&b:tä, soulia, funkia ja muuta, joka saa ihmiset tanssimaan ja liikkeelle. Järkälemäinen portsari selittää, että illan keikkapaikassa, talon "pienellä puolella", Backporchissa on meneillään yksityistilaisuus ja bisnesväen lasien kilistelyn vuoksi paikka aukeaa tavanomaista myöhemmin. "Olen myös aina ihaillut vasenkätisiä kitaristeja, koska olen vasenkätinen itsekin. Pohjoisessa on myös firman juhlia ja matkailijoita, mutta sitten näitä puristeja, jotka omasta mielestään osaavat päättää kaikkien puolesta, mikä on aitoa bluesia ja mikä ei." Monien matkailijoiden ennakko-odotus on Cannonin mukaan se, että eteläpuolen klubeilla kuulisi "autenttisempaa" bluesia kuin pohjoisen klubeilla, joissa on enemmän turisteja
Jotain on pielessä." Cannonin mukaan monet muusikot kääntyvät tekemään perinteisen Chicago-bluesin sijaan muuta, vaikka swing bluesilla, koska kokevat, ettei Chicago-bluesilla pääse eteenpäin. Koko Chicagon blues-skenen pitäisi pitää yhtä ja osoittaa olevansa ammattitaitoinen ja tosissaan, jotta sen asema paranisi." Kovat ajat Cannonin mukaan Chicagon klubimaailmassa eletään nyt kovia aikoja. En minä ole koskaan poiminut puuvillaa, ainoa yhteyteni puuvillaan on t-paita, jota pidän. Rakastan musiikkia niin paljon, että teen tämän kaiken ja se on minusta aitoa, jos joku." - 15 © Mika Huupponen 1 - 2012 ·. Kukaan ei väittänyt, etteivät he osaisi soittaa bluesia, he olivat yhtä nälkäisiä ja intohimoisia nousevia muusikoita kuin minäkin, mutta kohtasimme silti paljon ennakkoluuloja." Cannon vakuuttaa saaneensa ennakkoluuloista osansa, vaikka hän on musta mies, hän ei täytä kaikkien ennakko-odotuksia. Nyt minun on ajettava 10 tuntia päivässä bussia, tultava toimeen matkustajien kanssa, soiteltava jossain välissä keikat, ehdittävä keikoille, soitettava ja viihdytettävä yleisöä, mentävä takaisin töihin ja oltava jossain välissä myös perheen kanssa. Kaikki puhuvat alalla näistä asioista, mutta niille ei tehdä mitään." Cannonin mukaan nykyään ei kilpailla taidoilla, ja tämä johtuu osittain siitä että turistivetoinen yleisö ei osaa laatua vaatia. Itsenäinen ja -päinen Keikkailulla eläminen on nyky-Chicagossa Cannonin mukaan entisestä hankalampaa. Ajan CTA:n (Chicagon kaupungin liikennelaitos) bussia. "Minua satuttaa, kun kuulen monien sanovan, ettei Chicagossa ole enää Chicago-bluesia. On silti totta, että musiikilla on nykypäivänä paljon enemmän kilpailijoita kuin aikanaan." Toronzon mukaan vähenevät soittomahdollisuudet eivät ole heijastuneet hänen keikkamääriinsä. bluesia, soulia, rockia ja rollia. Nyt minulla sattuu olemaan neljä keikkaa kolmen päivän sisällä, teen päiväkeikan O'Haren lentokentällä. Ja tänään se on tarpeen, sillä tunnin ilmoitettua aloitusajankohtaa myöhemmin lavalle pääsevä bändi lipuu suoraan pikaisesta soundcheckistä keikkaan. Moni aktiivisesti esiintyvä muusikko, hän itse mukaan lukien, kerää ruokarahansa päivätyöstä. Näin on tosin aina ollut. Mutta joo, olen kuitenkin sanoituksissa halunnut kosketella todellisia asioita." Yksi levyn kappaleista, Open Letter (To Whom It May Concern) on herättänyt huomiota etenkin Chicagon bluesmuusikkopiireissä, sillä sen aiheena on muusikkojen keskinäinen selkäänpuukottamismentaliteetti. "Chicagosta halutaan näyttää matkailijoille uutuuttaan kiiltävä keskusta. "Jos joku saa tietää että sinulla on tonnin keikka jonnekin, joku saattaa tulla ja viedä sen ja tehdä viidellä sadalla. "En edes tavoittele seitsemän iltaa viikossa -tilannetta. "Kun aloitin, bändissäni soitti kaksi japanilaista kundia ja minulla oli valkoinen rumpali. "Minulle on sanottu että en ole aito bluesmies. "Saan kamani pystyyn tarkalleen 14 minuutissa jos se on tarpeen", mies kertoo. Siksi onkin mentävä muualle, tehtävä keikkoja vaikka Ranskassa, kuten olen tehnyt." Cannonin mukaan neljällä viikottaisella vakiokeikallakaan ei nyky-Chicagossa perhettä kunnolla elätettäisi, vaikka levymyynti keikoilla suoraan yleisölle tuokin lisätienestiä. Suvereenin, mutta riittävästi omaa persoonaa omaavan kitarasoiton ja tyylikkään modernin tuotannon ohella huomio kiinnittyy levyllä lyriikkaan, joka välttää kliseet ja kuluneet hokemat. Uskon silti, että elävä musiikki tulee aina takaisin, kun talous paranee. "Siksi minunkin on ajettava sitä bussia ainakin toistaiseksi", Toronzo sanoo ja vilkaisee kelloa. Chicago tunnetaan bluesista, kuten New York tunnetaan jazzista ja Kalifornia elokuvateollisuudesta tai plastiikkakirurgiasta. "Jotkut muusikot katsovat minua kummeksuen, kun minulla on päivätyö. Joidenkin mielestä en ole siksi aito bluesmies. Bussin ratissa korvaan lienee tarttunut elämänkohtalo jos toinenkin. Kun häneltä kysytään, mistä hän pitää eniten, hän vastaa olevansa blues man, mutta näitä kaikkia on osattava tarjoilla, jos haluaa pitää yleisön ja klubin omistajan iloisena." Ennakkokuvat määräävät Cannonin mukaan bluesin "aitouden"määrittelemiseen liittyy paljon politiikkaa ja kaupallista ajattelua, joka pohjautuu yleisön oletettujen stereotypioiden täyttämiseen. Tämä taas johtaa siihen, että bluesfani, joka tulee kaupunkiin Chicago bluesin perässä, ei löydä haluamaansa. Ymmärrän tämän, mutta kitaristina haluan tarjota tietenkin myös sen soolon. On aika kavuta lavalle illan ensimmäistä settiä varten. "Haluan olla itsenäinen. Minulla on vaimo, lapsi ja asuntolaina ja vastuu niistä kannettavanani. Kun yleisö kuulee jotain tiettyä musiikkia, se yhdistää siihen tietyn kuvan ja ideaalin. "Jos meillä on Buddy Guyn kaltaisia kavereita, tämän kaupungin muusikkojen olisi kyettävä kokoamaan voimansa, valitsemaan itselleen äänitorvi ja viedä viesti kaupungin johdolle, että hei, meillä on upea musiikkihistoria ja kulttuuri, joka kiinnostaa ihmisiä ympäri maailmaa. King traktoria, Freddy King oli päiväduunissa ja niin edelleen." Cannon piikittelee, ettei hänellä ole monen muusikon luksusta, varakkaan naisystävän tuomaa turvaa, eikä hän sellaista kaipaakaan. Promoottorien mukaan asiakkaat, joissa on paljon turisteja, eivät halua sitä", Cannon selittää. Mutta hei, Muddy Waters ajoi rekkaa, Hound Dog Taylor ajoi trukkia, B.B. "Moni on sulkenut ovensa vuoden sisällä tai pohtii sulkemista. Lähes jokainen laulu levyllä on tarina, ja monessa liikutaan arjen tummemmalla laidalla uskottavasti ja jalat maassa. Se on pielessä", Cannon harmittelee. Likaista peliä Chicagossa Leaving Mood -levyn sävellyksistä vastaa valtaosin Toronzo Cannon yhdessä bändinsä rytmikitaristi Lawrence Gladneyn kanssa. "Woman I love, she just commited a crime", laulaa Cannon uuden levynsä avausbiisin She Loved Me alkusanat parikymmenpäiselle yleisölle, joka muodostuu pääosin kaupunkilomalla olevista valkoisista amerikkalaispariskunnista sekä muista muusikoista. Muuten alkaa kiertää liiaksi samaa kehää. Olen tottunut näkemään ympärilläni työteliäitä ihmisiä, isäni, isoisäni ja niin edelleen. Nyt monet promoottorit lähtevät Kaliforniaan tai New Yorkiin, koska siellä on terveempi klubiskene ja parempia Chicago-bluesin taitajia kuin täällä. "Alligator Recordsin Bruce Iglauer sanoi minulle aikanaan, että ihmiset haluavat tarinoita, he muistavat ne, eivätkä kitarasooloja. En tiedä mikä näiden ihmisten olettamus on, ehkä minulla on liian hyvät hampaat, ehkä pukeudun heidän mielestään liian hyvin, ehkä he odottavat, että minun pitäisi näyttää samalta kuin muusikot heidän mustavalkoisissa dokumenteissaan. Melko tavallinen arki-ilta Chicagon North Siden bluesklubilla. Chicago ei arvosta bluesiaan Toronzo Cannonin mukaan Chicago-bluesin tilassa hälyttävintä on itsekunnioituksen puute, joka leimaa monia toimijoita. En voisi jättäytyä muiden elätettäväksi, tienata musiikillani satasen kuussa ja pitää itseäni "aitona" muusikkona. "Liian moni menee sieltä missä aita on matalin ja se ei aja yhteistä asiaa, jonka pitäisi olla bluesin säilyminen elinvoimaisena kulttuurina. Tämä olisi hyödynnettävä." Cannonin mukaan esimerkiksi New Orleans ja jopa Memphis tekevät parempaa duunia musiikkinsa esille tuomiseksi. Tavallisesti sellainen kahdeksan keikkaa kuukaudessa on minulle mielekäs määrä. Monet paikat jatkavat, mutta luopuvat live-musiikki-illoistaan ja keksivät muuta. Kilpailu on kaupungissa kovaa, näin on aina ollut, mutta Cannonin mukaan asenne on muuttunut vääräksi. "Kyse on jonkinlaisesta mieleen juurtuneesta kuvasta, joka on oikeastaan syrjintää. Kaikella bluesilla on paikkansa, mutta olisi ymmärrettävä että meillä on täällä oma arvokas juttumme ja perinteemme, jota pitää vaalia." Cannonin mukaan Chicago voisi tehdä paljon parempaa duunia markkinoidakseen itseään blueskaupunkina ja musiikkimatkakohteena. Myös ikäkysymys on usein esillä, minua pidetään nuorena bluesmuusikkona, mutta olen 43-vuotias." "Klubit haluavat ennen kaikkea viihdykettä, joten jos ne voivat maksaa viihteestä vähemmän, he tekevät sen. Bluesia olisi aina lavalla soittava vanha hikoileva musta mies, jolta puuttuu vähintään kolme hammasta." "Jotkut klubeista eivät esimerkiksi halua, että lavalla on liikaa valkoisia muusikoita tai liian nuoria muusikoita. Tällainen tuhoaa markkinat
Nyt on odotus ohi, sillä ensilevy julkaistiin joulukuussa 2011 Rokkikellarissa Helsingissä pidetyn keikan yhteydessä. DAVIDE FLORENO Kokeneelta blues- kitaristilta ensilevy avide Floreno on suomalaisille bluesin ystäville tuttu Erja Lyytisen yhtyeen taitavana kitaristina. TIMO KAUPPINEN D "Toisaalta mulla on aina ollut unelmana päästä kuukausipestiin johonkin hotellin aulaan, vähän sellaisella tapetti-meiningillä..." · 1 - 2012 © Pertti Ñurmi - 16 -. Tässä Daven ajatuksia uudesta levystä ja vähän muustakin. Live-keikoilla hänen soittoaan on voinut ihastella jo pitkään, mutta ensimmäinen oma albumi on antanut odottaa itseään
Joten päädyttiin siihen, että kaikki on 100% liveä, soolot ja kaikki. Mulla on itselläni paljon äänitysvehkeitä ja vempeleitä ja Miri Miettinen (rumpali) on myös mainio äänittäjä, jolla on paljon tietoa, taitoa ja kamoja. Mutta ton sliden myötä vähän aukeni se ns. Ovatko nämä uusia aluevaltauksia vai olleet vain taka-alalla. lasin toisella puolella, eli äänittämässä ja säätämässä. Mä kävin Mutan luona pari vuotta kitaratunneilla. Nyt kaikkien kiusaksi sellainen on sitten tehty. Jokaisesta biisistä Davide ja Erja yhteisen sävelen jäljillä... avoimien vireiden maailma kitaran kanssa, ja sitä kautta kaikenlainen muunkinlainen kitaramusa, sellaisesta perusmeiningistä kuten Ry Cooder aina tonne Michael Hedgesiin asti, joka oli jo todella pitkälle vietyä touhua, ainakin noin kitaran ja vireiden suhteen. trackeri-softat, jotka vastasivat alkeellisia rumpukoita käyttöliittymältään, ja sitten myöhemmin PC:t ja nyt Mac:it ja muut sofistikoituneemmat vehkeet. Homma loppui kuitenkin kuin seinään, kun erään tunnin jälkeen kävin kavereille näyttämässä miten Für Elise taittuu. Mielestäni sain loistavan yleissivistyksen tohon rytmimusaan ylipäätään Mutan kautta, jolla oli aivan mieletön levykokoelma. Jone's Groovea muistan kuulleeni jo pitkään keikoilla. Olin pitkään soittamatta, kunnes ylä-asteella innostuin silloisen musiikinopettajan Juha Salokanteleen myötä uudelleen soittamiseen ja musiikkiin ylipäätään. Mä olen myös suuri Freddie Kingin instrumentaalien ystävä, ja jotenkin on aina viehättänyt noiden biisien näennäinen helppous ja hillitön meininki. Noita blues-kitaristin hommia ei liikaa ole vapaana, meillä Suomessa on niin monia aivan älyttömän hyviä kitaristeja, ja monestihan noi bluesjutut vähän rakentuu sen kitaristin ympärille. Erjan keikoilla en soita slideä, Erja hoitaa sen tontin sen verran hyvin, mutta muuten soittelen kohtuullisesti muissa kuvioissa. Siitä se sitten on lähtenyt, kaikki ovat aina vitsillä heittäneet, että tee Dave nyt säkin levy. Lisäksi mua on aina viehättänyt, kun tollaiseen perus-blues meininkiin sotketaan ripaus vähän oudompaa harmoniaa, eli siis sointumaailmaa, vähän niinkuin Keb' Mo' tai Pepen luotsaamassa Rolling Tumbleweed:ssä, jolle mielestäni Jarkka Rissanen on tehnyt paljon hienoja biisejä, joissa aina oli joku pikkasen yllättävä sointu tai käännös soinnusta. Muta aina painotti sitä, että kaikki ne vastaukset löytyy niistä levyistä; ja oikeassahan se oli/on niiden mukana soittaessa oppi biisit, riffit, soolot, taimit, kaiken mahdollisen. Atarilla piti tehdä pitkiä basic-kielen listauksia, että sai koneesta ääntä ulos, sitten tuli Amiga 500 ja sen mukana ns. preparoiduilla kitaroilla eli ne viritteli kaikenlaisia pyykkipoikia ym. Ennen sitä olimme hetken aikaa Amerikassa, Washington D.C.:ssä, jossa isäni asuu vieläkin. Ja mä olen sitä sukupolvea, joilla on ollut tietokoneet jo 10-vuotiaasta lähtien, ja sekin puoli musiikista on aina kiinnostanut. Todellinen kääntyminen tapahtui, kun sain lainaksi Albert Kingin "I'll Play The Blues For You" -vinyylin. Basisteista oli aina pulaa, ja mulle on aina ollut ihan sama mitä soitinta soittaa, kunhan pääsee soittamaan. Mitä taas tulee sliden soittoon, kyllä mä olen slideä soittanut jo todella pitkään, kiitos taas Mutalle, joka on itse aivan mieletön slide-kitaristi. Lisäksi tila, jossa soitettiin on niin pieni, että soittimet vuotivat joka raidalle, eli se karsi mahdollisuuden tehdä päällesoittoja tai korjauksia. Olet soittanut Erjan kanssa jo kymmenkunta vuotta ja ollut mukana kitaristina kaikilla Erjan levyillä vuoden 2002 "Attention"-albumista alkaen. Aina se siis lähtee rytmistä jotenkin ja se päätyy jotenkin aina johonkin kitara-riffiin. Kertoisitko tekemiesi kappaleiden synnystä. Mutta Erjan kanssa on ollut paljon hommaa ja aika vapaata soittamista, joten ei voi valittaa. Tästä johtuen mua on aina kiinnostanut myös tuo musiikin tekninen puoli, sen musan tekeminen, tallentaminen jne. Soittajana mä olen valitettavasti leimautunut jotenkin liian blues-tyyppiseksi ja se kyllä karsii paljon. Meillä oli Erjan bändillä vapaa-päivä (torstai) elokuussa ja päätettiin, että tuolloin tehdään yksi päivä, tuli mitä tuli. sälää kieliin ja kaulaan laajentaakseen sitä soundi-maailmaa, ja tää jatkuva etsiminen on aina kiinnostanut kitaransoitossa. Oman ensilevysi kappaleista neljä on täysin omaa käsialaasi ja lisäksi olet tekijänä mukana kolmessa. Näillä eväillä sitten vietettiin pitkä päivä soittamisen merkeissä. Kerran törmättiin rapussa ja tutustumisen jälkeen sen opastuksella käytiin sitten Kitarapajasta hakemassa sähkis ja siitä se lähti. Mutta kyllä mä soitan Erjan "Dreamland Blues"-levyllä bassoa melkein puolella biiseistä. Se lainaili mulle ahkerasti niitä levyjä; kaikkea Eddie Langista Robert Johnsoniin, Frank Zappasta AC/DC:n ja kaikenlaisesta progehölmöilystä, kuten Gongista Gentle Giantiin asti. Milloin ja miten ajatus omasta levystä syntyi. Samoihin aikoihin talomme samaan rappuun muutti Jyrki "Muta" Manninen -niminen kitaristi, joka on siis vanhan liiton konkari, on soittanut mm. Totta puhuen, olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, onneksi tuli tehtyä. Oletko ollut mukana muiden artistien levyillä. Sitä kautta tuli myös ehkä se oleellisin taito näihin hommiin, eli ns. Uudella levylläsi soitat muutamalla raidalla myös slide-kitaraa ja bassoa. Samasta porukasta yksi kavereista oli juuri saanut lahjaksi Fender Squier Stratocasterin, ja se sitten veti sillä samaisen Für Elisen sellaisena Yngwie Malmsteen -tyyppisenä hevi-tiluna. Enemmän mä oon ollut siellä ns. No totuus on se, että mulla itselläni ei oo ollut yhtään hinkua tehdä omaa levyä ollenkaan. Aluksi mun idea oli soittaa pelkät pohjat ja soittaa kitarat uudelleen jälkikäteen, mutta totuus on se, että en ole niin hyvä, että osaisin soittaa esimerkiksi sooloja uudelleen samalla tavalla. Ja kyllä siinä äkkiä ymmärrettiin, että ei kuulosta kovin järkevältä soitella niitä kitaroita jälkeenpäin vaikka mielestäni live ja levyt ovat kaksi totaalisen eri asiaa. Omalla levyllä soitan bassoa myös viimeisellä biisillä. Itse levytys sujui helposti. Gringos Locosista Hectoriin asti vaikuttaa tänä päivänä Wishbone Ash -yhtyeessä. Nimesi viittaa sukujuuriin Suomen ulkopuolella. esiintymisen mä aloitin koulun bändeissä bassolla, koska kitaristeja oli aina liikaa ja taso kova. Kävin joskus 10-11-vuotiaana Sibelius Akatemiassa pedi-oppilaana opiskelemassa klassista kitaraa. © Pertti Ñurmi - 17 - 1 - 2012 ·. Aika vähän, pientä silppua siellä täällä; en ainakaan nyt muista mitään isompia. Siinä sitten raahattiin meidän treenikämppään Harri Taittosen Hammond C3:t, kasattiin rummut ja muut kamat ja alettiin soittamaan. korvakuulolta soittaminen. Jännää on ollut se, että monesti kuitenkin keikkojen jälkeen ihmiset ovat tulleet kyselemään, onko levyä saatavilla ja aina on pitänyt tarjota eioota. Milloin ja miten innostuit kitaransoitosta. Se oli semmoinen tajunnanräjäyttäjä ettei toista ole, ja samalla tripillä ollaan vieläkin. Kyllä mä olen aina tykännyt soitella kaikenlaista kaikenlaisilla vehkeillä. Kun mielenkiinto musiikkiin heräsi uudelleen ylä-asteella, ns. Ja miten itse levytys sujui. Hauskinta siinä oli se, että tossa 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa tollainen Stax-soundi oli aika hip, kiitos hiphopin ja kaikenlaisen elektronisen/ sämplätyn musiikin takia. Näistä sitten kun mennään vielä askel sivuun, niin päästään näihin free-touhuilijoihin, kuten James Blood Ulmeriin ja Fred Frithiin, jotka veteli jo ihan ufoa hommaa ns. Oltiin Mississippissä tekemässä tuota levyä ja David Kimbrough oli ekan päivän jälkeen jo niin huonossa hapessa, että mä sitten tartuin bassoon ja hoidin homman himaan. Kauanko olet asunut Suomessa. Vaikea yksilöidä biisien syntyä sinällään, mutta mulla on aina ensin joku rytmi tai komppi mielessä ja siihen joku hyvä ja yksinkertainen melodia. Keikoilla Erjan bändissä sliden soittoasi ei ole juuri kuultu, basson soitosta puhumattakaan. Silloin kun soitin vielä Siberian Blues Huskiesissa, soitin slidea melko paljonkin. Ei tule sellaista tekemisen meininkiä, jos tekee asiat liian erillään. Mulla hiipui mielenkiinto nylon-kieliseen siihen paikkaan. Olen asunut Suomessa vuodesta 1986, jolloin muutimme Roomasta, Italiasta, Helsinkiin. Ei ole uusia aluevaltauksia
Noista blues-ukoista Muddy Waters niistä alkuajan systeemeistä aina tonne Electric Mud -sekoiluun, joka itse asiassa on yksi mun suosikkeja vieläkin. Nyt tulee todella outo lista, mutta ei voi mitään: Albert King "I'll Play The Blues For You" Freddie King "Best Of" B.B. Lista on oikeastaan loputon. Ja sitten klassikkokysymys: Mitkä kymmenen levyä ottaisit mukaan autiolle saarelle. Daven luenta on kuitenkin virkistävän erilainen. Erja Lyytinen vierailee kitaristina kahdella raidalla. Emmylou Harris, Marvin Gaye ja The Supremes. Levy on kokonaisuudessaan varsin onnistunut, etenkin jos sen jazz-mausteet eivät häiritse. Tosin olen varma, että mun materiaalivalinnalla kenkää tulee viimeistään ekan viikon puolessa välissä ei olisi eka kerta! (naurua!) Toivottavasti seuraavaa levyä ei kuitenkaan tarvitse odottaa yhtä pitkään kuin tätä esikoislevyä... Soitto alkaa kello 20:00 ja loppuu kello 22. Joten siitä kytkös ajattelin, että jos se levy tehdään, niin sitten näillä hahmoilla. Ketkä kitaristit ovat vaikuttaneet soittoosi eniten. Ja nyt kun päästiin tähän tilu-hommaan, niin myös Joe Satriani on aina ollut mieleen. Sen teki alunperin tunnetuksi The Chordettes -yhtye, ja myöhemmin sitä ovat versioineet mm. Broadcast-kappaleessa Dave koveroi tavallaan itseään, koska tämä Erjan ja Daven sävellys on julkaistu jo aiemmin Erjan yhtyeen "Grip Of The Blues" -albumilla. Ketkä nuoremman polven kitaristeista ovat mielestäsi tällä hetkellä kiinnostavimmat. Se kestää mainiosti monta kuuntelua torstai-iltaisin ja kaikkina muinakin iltoina. · 1 - 2012 - 18 -. Eritoten suosikkini on saksalainen Henrik Freischlader, jolla on tajuttoman hyvin hanskassa vanha tekeminen ja raikas uusi moderni meininki; jos tää kaveri olisi briteistä tai jenkeistä, siinä olisivat Bonamassat ja Kenny Wayne Shepherdit helisemässä. Kappale on Daven omasta kynästä ja instrumentaali, kuten levyn kaikki muutkin kappaleet. Levytyssession lopuksi yöllä syntynyt Blues For Miss E on hidasta bluesia parhaimmillaan. Nyt kuullaan hyväntuulinen Chet Atkins -tyylinen tulkinta. Jos en ole Erjan bändin kanssa kiertueella, niin olen tuolla soittamassa triolla, rummuissa Sabit Nasretdin (joka soittaa myös levyllä viimeisellä biisillä) ja Matti Vallius bassossa. Miten he tulivat mukaan kuvioihin. Mun levyllä siis soittaa "Erja Lyytisen bändi": Miri Miettinen rumpuja, Roger Inniss bassoa ja ns. Sillä sitten mentiin. William Clarken kitaristi), Junior Watson, Ronnie Earl, Ry Cooder, Sonny Landreth. Levyllä soittavalla kokoonpanolla tuskin on mitään tulossa. Sain vähän aikaa sitten tarjouksen soittaa Englannissa blues-festivaalilla, mutta kuten aiemmin mainitsin, ei ole sellaista keulahahmon ambitiota. Miri Miettinen rummuissa ja Roger Inniss bassossa rakentavat vankalla ammattiaidollaan kappaleelle New Orleans -henkisen kevyen junglebeat-perustan, johon Daven sooloilu "sopii kuin vankikarkuri korpeen" (sitaatti: Juhani Peltonen). Mutta Suomesta on tulossa myös ihan uusi sukupolvi mielettömiä kitaristeja, jotka eivät ehkä vielä ole kerenneet suuremmin bändeissä pyörimään, mutta tekevät vahvasti tuloa. Who Does The Dishes on Erjan sävellys ja siinä Erja ja Dave keskustelevat kitaroidensa välityksellä tiskivuorosta. Viimeisellä biisillä soittaa rumpuja Sabit Nasretdin, koskettimia Samuli Pänttäjä ja tokavikalla biisillä soittaa bassoa myös Raif Hairulla. Kyllä se on hurja tunne, kun pääsee soittamaan noin taitavien muusikoiden kanssa ja on vaan pakko selvitä; tietää takuuvarmasti, että turpaan tulee, mutta tulkoon! Esittelisitkö BN:n lukijoille yhtyeesi muut jäsenet. Siitä myös tulee levyn nimi. Vaikea edes muistella, kun on niin paljon hyviä. Toisekseen, soittaa pääosin instrumentaaleja blues-festarilla ei kuulosta houkuttelevalta idealta. Liikaa hyviä tähän listattavaksi. Toinen lainakappale on Viktor Youngin 1930-luvulta peräisin oleva tunnelmapala Beautiful Love, joka soi nimensä mukaisesti kauniisti hitaana bluesina. Oli se sitten bluesia tai mitä tahansa. Mielestäni tää Erjan nykyinen kokoonpano on paras ikinä ja tuli sellainen henkinen yhteys heti päivästä yksi. Tietenkin noi Kingit (B.B., Albert ja Freddie), delta-blues ukkeleista Tommy Johnson, Skip James ja Robert Johnson. Mutta on mulla sellainen epävirallinen ja epäsäännöllinen keikka joka tiistai Bar Mendocinossa, Eerikinkadulla Helsingissä. Vaikeaa tällaiselle instrumentaalisysteemille on löytää aidosti kiinnostunutta yleisöä. Mikä levysi kappaleista on oma suosikkisi ja miksi. Oikeastaan suurin osa näistä uusista, nuorista naamoista on musta varsin hyviä: Joe Bonamassa, edesmennyt Sean Costello, Oli Brown ja muut. Daven kitarasooloa täydentää Hammond-soolollaan Harri Taittonen, joka on varsinainen löytö koskettimien taakse. Toivottavasti ei mitään (naurua!). "ulkojäsen" Harri Taittonen hammondia ja Erja vierailee parilla biisillä. otettiin 13 ottoa, ja yleensä se eka oli paras. Pohjimmiltani olen kuitenkin sitä mieltä, että muusikon tehtävä on viihdyttää ja miellyttää sitä yleisöä. Mutta ylipäätään kaikissa jotenkin harmittaa sellainen "bisness"-lähtöisyys, varsinkin näillä Ameriikan ja Brittien ihmeillä. Covereita levyllä on vain kaksi. Toisaalta mulla on aina ollut unelmana päästä kuukausi-pestiin johonkin hotellin aulaan, jossa vedetään standardeja iisillä meiningillä, vähän sellaisella tapetti-meiningillä. Blues- ja jazz-kuvioiden lisäksi Harrilta onnistuvat myös riehakkaat rock'n'roll-pianosoolot, joita hän on väläytellyt Erja Lyytisen bändin vakituisena "ulkojäsenenä" Suomen keikoilla. Muista kuin blues-hahmoista Les Paul, Chet Atkins, Danny Gatton (varsinkin Joey DeFrancescon kanssa tehty "Relentless"-albumi on helvetin hyvää telecaster/hammond -tilua), Kenny Burrell, Pat Metheny, Bill Frisell ja Eric Johnson. Tää on liian blues jazz-levylle ja liian jazz blues-levylle. Heidän kanssaan olen soitellut kaikenlaisissa muissa systeemeissä. Lista on pitkä, mä tykkään niin paljon kaikenlaisesta, ja oikeastaan kaikesta voi aina ammentaa jotain. Valkonaamoista Hollywood Fats, Kid Ramos, Alex Schultz (joka on siis ollut mm. Kukahan lienee tuo salaperäinen Miss E... Daven (samoin kuin Erjankin) blues ei ole "synkkää kuin loka-marraskuun vaihteen teuraskarja" (Juhani Peltonen), vaan soitto säteilee positiivista energiaa. Kappaleen loppu kuulosta siltä, että yhteisymmärrys löytyy ja tiskit hoidetaankin sopuisasti yhdessä. One Thursday Evening on monipuolinen ja nautittava ensilevy. Blues on suurimmalle osalle pelkkä markkina-segmentti, ja haastatteluissa listataan niitä samoja SRV-juttuja. Vielä kun rumpali soittaa ihan beattia, niin ei sovi oikein mihinkään. Kaiken kaikkiaan äänitimme 11 biisiä, joista 9 päätyi levylle. Enemmän kun mentäisiin musiikin ehdoilla, saataisiin aikaan parempaa musaa versus vaan entistä taitavampia yksilöitä. Suomalaisista Muta Manninen tietenkin, Peter Lerche (jonka tunneilla kävin jonkin aikaa), Pasi Könönen (jonka luona kävin myös tunneilla), Pepe Ahlqvist ja koko Tumbleweed, Esa Kuloniemi, Ville Leppänen, Jouni Kallenautio (jonka kanssa soitin Siberian Blues Huskiesissa)... Mister Sandman on Pat Ballardin sävellys vuodelta 1954. Vaikeaa nostaa mitään yksittäistä. Kyllä siinä tovi saattaa vierähtää! (naurua!) Onko teitä mahdollista kuulla keikoilla ja mistä keikoista saa tietoa. Ja tietenkin basso-virtuoosi Jan-Olof "Puppe" Strandberg, joka oli lukio-aikoina tosi kovaa kamaa Ameriikan fuusio-meininkiä kotoSuomesta. Sitten Blues For Miss E, joka on enemmän sellainen kaari kuin biisi, jossa onnistuin välttämään sellaista autopilotti-meininkiä. En nauti yhtään keulahahmona olemisesta, ja tällaisella projektilla luulisin olevan vaikeaa tehdä keikkoja. King "Live At Cook County Jail" Kenny Burrell "Midnight Blue" Cassandra Wilson "Thunderbird" James Harman "Extra Napkins" Jimi Hendrix "Band Of Gypsies" Pink Floyd "Wish You Were Here" Eric Johnson "Up Close" Bill Frisell "Ghost Town" Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla ja yhtyeelläsi on. Ehkäpä noi hiturit on eniten mun mieleen: Victor Youngin Beautiful Love, jossa olen tyytyväinen siihen, että siitä ei tullut sellaista perus-jazz-luentaa vanhasta standardista, ja Harrin jazzailut on hyvässä kontrastissa siihen mun bluesimpaan kerrontaan. Ei kelata vaan opittuja liksejä, vaan annetaan tulla mitä on tullakseen. Ollaan hyviä ystäviä myös soittamisen ulkopuolella, ja ajattelin että olisi nastaa saada heidät myös tähän mukaan. Jone's Groove on sitten jatsahtavampi kappale, jonka soolot hoitelevat myös Dave ja Harri. Tästä hörhöily-puolesta ehdottomia suosikkeja ovat Caspar Brötzman, sekä freen ja tiluttelun välissä steppaileva Vernon Reid. Space Boogiessa saamme nauttia Erjan proge-henkisestä slide-kitaroinnista, joka tuo mieleen ainakin minulle Jeff Beckin. Erjalla oli tosiaan elokuussa yksi torstai vapaata keikkojen lomassa ja siinä päätettiin pitää sessio. Näistä saa tiedon jos on mun facebook-kaveri, eli ei oikeastaan mitenkään! (naurua). DAVIDE FLORENO One Thursday Evening (Bluesland Productions Oy 3BP1101) (1) Droolin' (2) Jone's Groove (3) Gutbucket (4) Blues For Miss E (5) Mister Sandman (6) Who Does The Dishes (7) Beautiful Love (8) Broadcast (9) Space Boogie (10) Munkka Davide Florenon debyyttilevyn polkaisee käyntiin letkeästi keinuva Droolin'. Jazz-sävyt ovat muutenkin levyllä hyvin edustettuna, mutta sen verran kansantajuisessa muodossa, että se tuskin bluesharrastajia pahemmin häiritsee
virolaiskokoonpano Andres Roots Roundabout sekä kotimainen "vaihtoehtoblues"duo Black River Bluesman & Bad Mood Hudson. Ajatuksena oli jo alunperinkin kehittää tapahtumasta jokakeväinen ja ikärajaton, myös alaikäisille suunnattu roots-musiikin korkean profiilin kulttuuritilaisuus. HONEY B. Ennen soolouraansa hän ehti vaikuttaa mm. PALEFACE: Urbaania betoniviidakkobluesia! Parhaillaan toimintansa 30-vuotisjuhlia viettävä Honey B. Lisäksi kuullaan elävää musiikkia useiden esiintyjien voimin, joihin lukeutuvat mm. Päätoimisena muusikkona Arcari on esiintynyt aktiivisesti paitsi ympäri UK:ta, myös kansainvälisesti lukuisilla roots-musiikin festivaaleilla eri maissa. QUEEN FATIMA & THE ROYAL FOUR: Idols-tähti kohtaa maamme perinnebluesin huipputaitajat! Helge Tallqvist on yksi suomalaisen blueshuuliharpismin kärkinimiä. Kitaran ohella James on erinomainen laulaja sekä lauluntekijä, joka soittaa myös banjoa sekä mandoliinia. Zetterberg on esittänyt bluesia 1960-luvulta saakka. THE HELLSINKI HELLRAISERS: Punkbluesia kelttiläismausteilla! Skotlantilaisen Dave Arcarin musiikki on Nationalkitaravetoista alt.bluesia, joka on saanut vaikutteita delta bluesista, trash countrysta, punkista ja rockabillysta. Seuraava, 13.15.4.2012 järjestettävä Stompin' at the Savoy toteutetaan jälleen FBS ry:n, Juurimusiikki ry:n, Savoy-teatterin, Ravintola Katsomon sekä taiteellisena johtajana edellisvuoden tapaan toimivan "Bluesministeri" Esa Kuloniemen (YLE) yhteistyönä. Stompin' at the Savoyhyn mennessä julkaistavalla "Nobody's Fool" -levyllä (DixieFrog) on mukana myös suomalainen the Hellsinki Hellraisers (Honey Aaltonen, rummut, Juuso Haapasalo, kontrabasso). Jamesin kymmenestä tähän mennessä ilmestyneestä albumista viimeisin kantaa nimeä "Short Blue Stories" (Hobemian Records, 2008). THE BEAT FROM PALOOKAVILLE (SWE): Blues matkaa Jamaikalle! Ruotsalaisen rhythm'n'bluesin kuumimpiin nimiin lukeutuu tällä hetkellä The Beat From Palookaville. STEVE JAMES (USA): Bluesin akustista perinnettä suoraan lähteestä! Texasin Austinia päämajanaan pitävä Steve James on mestaritason kitaristi, jonka ydinosaamisalueita ovat rytmillisesti rikas ja monipuolinen sormipikkaus sekä bottleneck-tekniikka. Stompin' at the Savoyssa Tallqvist esittelee uuden kokoonpanonsa, jonka solistina on tuore nuori naislaulajatar. Aija "Honey B." Puurtisen paksut bassolinjat, Jaska Lukkarisen funkysti rullaava rumputyö muuraavat talon, jossa Bluesministeri Kuloniemen slide ei ota vankeja. Stompin'-tapahtumakokonaisuuteen liittyy olennaisena osana myös nk. STOMPIN' AT THE SAVOY! Kolme päivää juurimusiikin ilosanomaa Helsingin Savoyteatterissa huhtikuussa! ESA KULONIEMI, MAIJU LASOLA & PETE HOPPULA eväällä 2011 Finnish Blues Society oli vastuullisena järjestäjänä ikärajattomassa Stompin'at the Savoy -tapahtumassa Savoy-teatterissa Helsingissä. 1940) tuo Savoy-teatteriin mukanaan pitkään Yhdysvaltain mantereella bluessanansaattajan roolissa kunnostautuneen, niin ikään ensimmäistä kertaa maassamme nähtävän huuliharpistin Bob Corritoren. Lisäksi viime keväänä onnistuneesti toteutettu bluesin ABC-koulutus on suunniteltu järjestettäväksi jälleen Mellunkylän Kansalaisakatemiassa. Hän on erityisen tunnettu sekä erikoisesta tavastaan yhdistää skottilaisia sävyjä musiikkiinsa että räväkän omintakeisesta, kokonaisvaltaisesta live-esiintymisestään. & T-Bones tarjoaa Savoyssa väkevän cocktailin, jossa nykypäivän hip-hop ja rap kohtaavat Mississippi-bluesin polyrytmisissä tunnelmissa. Sunnuntai-matineassa on eri tahojen toimesta myynnissä vintage-henkisesti levyjä sekä teemaan liittyvää vaate- ja käyttötavaraa. koulutuksellinen taso; tarkoituksena on myös järjestää sekä ulkomaisin että kotimaisin asiantuntijavoimin laulu- ja instrumenttiworkshoppeja sekä roots-musiikkiesitelmöintiä eri puolilla Helsinkiä. Arkansasissa v. 2011 ilmestynyt "Helge Tallqvist & Jukka Gustavson Band Plays Erik Lindström", jolla hän teki kunniaa suomalaisen jazzin grand old manille Erik Lindströmille. Kaksipäiväinen kaupunkifestivaali työstettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen ja helsinkiläisen Juurimusiikki ry:n kanssa. Palookavillen vuonna 2011 ilmestynyttä "Numero Uno!" -esikoislevyä ja sen keikkoja on pidetty alan piireissä sensaatiomaisina eikä vähiten rajoja rikkovan, bluesia, rock'n'rollia ja ska'ta yhdistelevän lähestymistapansa ansiosta. Stompin' at the Savoy 2012 artistit pikaesittelyssä TAIL DRAGGER & BOB CORRITORE (USA): Unohtumaton kosketus Chicagon West Siden klubielämään! Suomeen ensivisiittinsä tekevä Chicago-bluesin tervaskanto, Delmark-levy-yhtiön artisti ja etenkin Howlin' Wolfin musiikillisen perimän vaalijana laajaa arvostusta nauttiva Tail Dragger (James Yancy Jones, s. Erikoisvieraana Honey B:llä on Savoynkonsertissaan Paleface, suomalaisen nykyrapin isähahmo, jonka vuonna 2010 julkaisema suomenkielinen debyyttialbumi "Helsinki Shangri-La"myi kultaa alle kuukaudessa. & T-BONES feat. Debyyttikeikalleen Suomeen matkustava 7-miehinen yhtye koostuu mm. Lisätietoja ja ennakkoliput verkko-osoitteista www.savoyteatteri.fi / www.lippupalvelu.fi. K Katsomossa pidettävien jatkoklubi- ja jami-iltojen housebändinä. Arcari on tähän mennessä julkaissut kuusi CD:tä ja kesällä 2011 hän äänitti Helsingissä materiaalia uudelle albumilleen. 2005 maailmanlaajuista huuliharppuyhteisöä kohauttanut sooloalbuminsa "Plays George 'Harmonica'Smith"ja v. Zetterberg nähdään merkittävässä osassa myös suomalaisen Heikki Kossin ohjaamassa, Wentus Blues Bandista kertovassa, vuonna 2007 valmistuneessa dokumenttielokuvassa "Family Meeting". Muut Royal Fourin jäsenet ovat kitaristi Ykä Putkinen, basisti Lasse Sirkko sekä rumpali Tyko Haapala. Tail Dragger © Pertti Ñurmi DAVE ARCARI (UK) feat. "Idolsista tuttu"Fatima Koroma tuo kokonaisuuteen sukupolvien väliset rajat ylittävää perspektiiviä. SVEN ZETTERBERG (SWE): Skandinavian blueskuningas! Sven Zetterbergia pidetään yleisesti pohjoismaisen bluesin ja soulin kuninkaana, jonka kykyjä arvostavat yhtä lailla mustat kuin valkoisetkin amerikkalaiset virkaveljet. Tallqvistin tähänastisia magnum opuksia ovat hänen v. Trick Bag-, Knock-Out Greg & Blue Weather -yhtyeissä sekä Sven Zetterbergin taustakokoonpanossa vaikuttaneista muusikoista. 1960-luvulta saakka musisoinut Tallqvist on vaikuttanut monissa alan kärkikokoonpanoissamme ja vieraillut lisäksi studiomuusikkona alan levyillä. Hurmoshenkisistä esiintymisistään tunnettua kaksikkoa säestää Stompin' at the Savoyn uniikkikeikalla kotimainen Tomi Leino Trio, joka toimii myös molempien Ravintola - 19 - 1 - 2012 ·. konserttien lisäksi Savoy-teatterissa järjestetään sunnuntaina 15.4. (alkaen klo 11) myös markkinahenkinen iltapäivätilaisuus, "Maxwell Street Market". Lisäksi yhtyettä täydentää tällä keikalla Mamba Assefa lyömäsoittimissa ja taustalaulussa. Tapahtuma on laajentunut entisestään; perjantain ja lauantain 13.14.4. Tyylillisesti akustista bluesperinnettä edustava James on kysytty sooloesiintyjä festivaaleilla, konserteissa ja klubeilla sekä myös erilaisilla musiikkileireillä ja workshopeissa Etelä-Amerikasta Australiaan ja Eurooppaan. Paitsi laulajana, Zetterbergin täysveriseksi alan artistiksi kruunaavat hänen erinomaiset kykynsä kitaristina ja huuliharpistina. Herkun kruunaa tohtori "Honey B." Puurtisen Memphis Minnien atomiaikaan päivittävä laulu. Telge Blues-, Four Roosters- ja Chicago Express -nimisissä alan instituutioissa, jotka säestivät alan merkittäviä mustia artisteja
Hänen taakseen jäivät niinkin arvostetut kitaristit kuin Hubert Sumlin, Danny Gatton ja Link Wray. Todennäköisin ilmestymisajankohta on 2013. JK: Vai niin, tuo on ihan ymmärrettävää... Kirjoita vaikka että olen bluesmies, joka tekee myös muunlaista musiikkia. Joulukuun alussa laitettiin vielä paremmaksi kitaristilegenda Jorma Kaukosen saapuessa Barry Mitterhoffin kanssa kaupunkiin. Päästyämme sisälle Kaukonen istuu tuoliin. JK: Aivan loistava. RIKU METELINEN + "very special guest": Silvennoinen Maijanen Band W ashingtonissa v. Teen kuitenkin monenlaista musiikkia, mm. JK: Mikä tuo oikein on, hintalappu? · 1 - 2012 - 20 -. Soittamassa olen käynyt Hot Tunan kanssa Pori Jazz -festivaaleilla ja akustisesti olen soittanut Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Tämä kiertue alkoi Helsingistä, eilen olimme Vaasassa ja kiertueen päätöskonsertti on täällä. Molemmat soittopaikat olivat aivan upeita, väkeä oli paikalla runsaasti ja tunnelma katossa molempina iltoina. Tähän aikaan vuodesta ulkona on pimeää ja haluan tulla huomatuksi. Pääsemme käytävään, mutta emme seuraavaan huoneeseen. Kaukonen perusti basisti Jack Casadyn kanssa bändin nimeltä Hot Tuna, joka keikkailee ja levyttää edelleen. Aivan lähiaikoina se ei ainakaan ilmesty. RM: Tervetuloa, on mukava saada sinut jälleen Suomeen ja etenkin Turkuun, kun meillä on Logomon uuden konserttisalin avajaiset. Pahoittelen Kaukoselle tapahtunutta ja lupaan toimittaa lehdet ennen keikkaa. Kaukonen ei käytä plektraa vaan soittaa sormin, eli kyse on pikkaustyylistä. (miettii pitkään) uusi levy on suunnitelmissa. RM: Minkälainen vastaanotto on ollut. Hänellä on oma persoonallinen soittotapansa ja häntä pidetään myös yhtenä sorminäppäilytekniikan mestareista. RM: Entä millaisena kitaristina pidät itseäsi. JK: Hot Tunan levy "Steady As She Goes" ilmestyi syksyllä ja se on ensimmäinen levymme kahteenkymmeneen vuoteen. Kävelemme ovelle ja Kaukonen tuskastuu yrittäessään saada ovea auki. RM: Viimeisin soololevysi "River of Time" ilmestyi 2009. Myös Kaukoselle tarkoitetut Blues News -lehdet ovat tällä hetkellä toisella puolen kaupunkia. RM: Vaikka nyt on talvi, niin meillä ei ole lainkaan lunta. Oletko aikeissa levyttää lähitulevaisuudessa. Se on heijastin, jossa on paikallisen apteekin mainos. Kun sinut tunnetaan lumen ja pakkasen ystävänä, niin oletko pettynyt? "Kirjoita vaikka että olen bluesmies, joka tekee myös muunlaista musiikkia." JK: En oikeastaan. tuota, kaiken pohjalla on tietenkin blues. Turun Logomossa 2.12.2011 JORMA KAUKONEN Euroopan v. JK: Kun puhutaan sähkökitaran soitosta, niin maailmalla on varmasti monia teknisesti taitavampia kavereita kuin minä, esimerkiksi Warren Hayes tai Jeff Beck. RM: Todennäköisesti, mutta monet kyllä pitävät myös tekemästäsi musiikista. Kiertueiden välissä hän opettaa soittoa Fur Peace Ranchillaan ja on julkaissut aiheesta myös useita DVD-levyjä. 1940 syntynyt Jorma Kaukonen nousi 1960-luvun jälkipuoliskolla maineeseen psykedeelisen rockin tunnetuimpiin yhtyeisiin kuuluneen Jefferson Airplanen kitaristina ja perustajajäsenenä. Suomessa Jorma Kaukonen on esiintynyt mm. Yllättäen Kaukonen kiinnittää huomion takkini hihassa olevaan heijastimeen. 2011 kulttuuripääkaupungin Turun tähän saakka merkittävin tapaus lienee ollut Tom of Finland -näyttely Logomossa. Mennään tuonne toiseen huoneeseen, niin saadaan olla rauhassa. Pori Jazzeilla vuonna 1992 ja Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla vuonna 2003. Kädet hikoilevat ja kiroilen mielessäni, sillä unohdin kameran kotiin ja kysymykset työpaikan pöydälle. Paikalla oleva Eastwayn kaveri saapuu avuksemme ja kertoo ovikoodin olevan sama kaikissa ovissa. En osaa sanoa vielä, onko tulossa sähköinen vai akustinen levy. Kaukosen manageri saapuu avaamaan, vaihdamme pikaiset kuulumiset ja astun sisään. JK: Tämä on minulle aivan liian tekninen laite, tässä on liikaa liikkuvia osia. En pysy enää laskuissa mukana. Kaukosen soitossa on aina ollut läheisesti mukana niin blues kuin myös kantri maustettuna ripauksella rockia, jota hän on levyttänyt Hot Tunan kanssa. Pääsemme helpommin perille, minne sitten olemmekaan menossa. Koska kysymyspaperia ei ole, vedän kysymykset ex-tempore. JK: Niin... JK: Kuinka hei... RM: Oletko laskenut montako kertaa olet Suomessa käynyt. melodisia kappaleita jotka eivät ole bluesia. JK: Kiitoksia, tänne on aina mukava tulla, koska palaute on niin lämmintä. JK: Ei mitenkään. Vuosikymmenen lopulla yhteinen tie alkoi mutkistua eivätkä sisäiset erimielisyydet mahdollistaneet yhteistyön jatkamista. Kolmen keikan minikiertueen päätös oli Kulttuurin ja luovan talouden tapahtumakeskus Logomon uuden musiikkisalin avajaiskonsertti. Hot Tunan viimeisin levy "Steady As She Goes" ilmestyi elokuussa. 60-luvun kukkaisvuosina sallittujen ja kiellettyjen lisäaineiden käyttö meni joskus liiallisuuksiin, myös Jefferson Airplanen kohdalla. Tuota... tämän saa oikein auki. Tottakai lumi ja sen tuoma valoisuus on kivaa, mutta liikkumisen kannalta tämä sää on parempi. Kiinnostuneille tiedoksi, että pidempi juttu Kaukosesta löytyy BN-numerosta 202. RM: Ei, se ei ole hintalappu eikä myöskään varkaudenestolaite. JK: Olen käynyt useita kertoja. 1970-luvun alussa ristiriidat kasvoivat ylitsepääsemättömiksi ja bändi hajosi jäsenten lähtiessä omille teilleen. Siellä Kaukonen pelaa Angry Birdsiä. Vanessa Kaukonen (Jorman vaimo): Paina siitä kahvan yläpuolella olevasta nappulasta niin ovi aukeaa. RM: Pidätkö itseäsi bluesmuusikkona. Arvostetun Rolling Stone -lehden "100 Greatest Guitarists of All Time" -listalla Kaukonen sijoittui hienosti sijalle 54. Johtuisiko suomensukuisista juuristani. Hän vaikuttaa rennonoloiselta eikä kiertue- tai matkaväsymyksestä näy merkkejä, vaikka takana on matka Vaasasta Turkuun. RM: Tulinko kenties huonoon aikaan. Mitä taas tulee akustiseen kitaraan, niin Kitarasankaria tapaamassa Saavun sovittuun aikaan Logomolle ja koputan oveen. Etenkin akustispainotteisessa soolotuotannossaan hän on ollut erittäin perinnetietoinen sekoittaen eri tyylilajeja luoden niistä yhtenäisen kokonaisuuden