N:o 247
(= 1 - 2011) Hinta 6,50
Kriitikoiden parhaat albumit 2010
Hollywood Blue Flames Freddie King Texas Flyer Berliinin Blues-skene Oscar Coleman Zorbas Blues Classics IV Tyttöjä tyrkyllä Merkillistä meininkiä
197301-11-01 ISSN 0784-7726
Tällä sekä takasisäsivulla on esillä kuvallista antia viime marraskuun huikean hienoilta järjestyksessään 16. Enemmittä puheitta paras. Ensi vuonna uusiksi...
Nathan & The Zydeco Cha Chas
29.4.COURTNEY PINE
28.4. TIMO LASSY
Billy Gibson Harmonica Hinds. Lou Pride
INTERNATIONAL JAZZ FESTIVAL.APRIL 27TH-MAY1ST 2011
Pertti Ñurmi Blues Photography
Sveitsin Luzernissa vuosittain marraskuussa järjestettäviä bluesfestareita pidetään yleisesti ja ilmeisen oikeutetusti Euroopan parhaana bluesmassatapahtumana. festareilta
Fred Kaplan: 1980-luvulla levy-yhtiöt tekivät sopimuksia muusikoiden kanssa, joita ne sitten markkinoivat bluesmuusikoina, kun nämä tosiasiassa soittivat ihan jotain muuta. Jossain vaiheessa minäkin tapasin Kirkin ja myöhemmin myös Junior Watson tapasi hänet. Blues opitaan siis eri tavalla: pitää kuunnella, huomioida, ja yrittää luoda kuulemansa pohjalta. Blues on itse asiassa häivytetty olemattomiin. En tarkoita, että vaihtoehtoina olisi vain joko menneisyyden unohtaminen tai tarkka pitäytyminen perinteissä, vaan sitä, että perinnettä jatketaan eteenpäin ja kukin kantaa oman kortensa kekoon niin yksilöinä kuin yhtyeenä. Eihän hyvä jalkapalloilijakaan välttämättä ole hyvä uimari. puuttuu elementtejä, jotka ovat aina olleet osa bluesin kokonaisuutta. Olen vastannut tähän, että ihmiset pitävät klassisesta musiikistakin, joka on satoja vuosia vanhaa. Levy-yhtiöt pitivät 1930-luvun lopulta alkaen bluesartisteja musiikkibisneksen lapsipuolina, ja blues on aina joutunut kaivamaan itsensä ylös poterosta. Mutta kun valkoinen muusikko opettelee soittamaan bluesia, hänen osaamistaan epäillään, eikä häntä arvosteta. Sitä voi opiskella. Kaksinaismoralismia. Sen soittamiseen on oltava lahja. Jos pyydät countrymuusikkoa soittamaan bluesia, ei siihen monikaan pysty. Tunnen vastuuta siitä, että tulevat sukupolvet muistavat ja ymmärtävät sen kielen. Al Blake: No, ensin käskin hänen kuunnella kaikenlaista musiikkia ja sen jälkeen muutama oppitunti riitti. Bluesia ei kirjoitettu nuottivihkoihin, se on ihmisten sydämissä. Fred Kaplan: Ennen oltiin myös sitä mieltä,
Al Blake (kuva: Pirjo Salminen) että pitää olla musta ymmärtääkseen ja luodakseen bluesia. Fred Kaplan: Kyllä, levy-yhtiömme oli nimeltään Blue Collar. Levy tuotti rahaa, jos tuotti. Sen jälkeen siirryitte Delta Groove -levyyhtiölle. Klassinen musiikki on kirjoitettu nuottivihkoon ja se on säilynyt niissä. En antanut lapselleni kahvia, koska hän olisi pitänyt sitä pahanmakuisena. Al Blake: Niinpä, bluesilla on aina ollut leima, aina. Hän on mahtava. Dollarivetoinen ajattelu on vallannut myös levybisneksen. Opetitko häntä myös. Aiemminkin oli huonoja levy-yhtiöitä, mutta musiikin ei mielestäni tarvitse olla kuin pikaruokaa, koko ajan muutoksessa. Junior Watson: Tapasin Kirkin ensimmäistä kertaa kirkossa. 20-vuotiaat kaverit eivät tunne perinteisen bluesin esittäjiä, he tuntevat vain sen musiikin mitä bluesina markkinoidaan ja pitävät sitä bluesina. Al Blake: Kun on nuori, ei maku ole vielä kovin kehittynyt. Kirk oli vielä hyvin nuori, vähän päälle parikymppinen, ja Al alkoi suositella hänelle kaikenlaista musiikkia kuunneltavaksi. Harvoin kuulee sanottavan, että musiikkia ja bluesin kieltä voi tutkia ja opiskella, mutta tärkeintä on, että omaa ainutlaatuisen bluesin soittamisen taidon. Tilanne ei ole täysin toivoton, mutta se muistuttaa häviämässä olevien kielien tilannetta: Blues on kuin vanha kieli, jonka puhumisen taidon ihmiset unohtavat. Te täällä Suomessa, ette ole edes Amerikasta, mutta te puhutte englantia. Nämä muusikot tekivät nerokasta musiikkia, mutta eivät ansainneet sillä elantoaan. Soitin eräänä päivänä Kim Wilsonille kertoakseni
Junior Watson, Al Blake ja Kenny Huff (kuva: Pirjo Salminen)
· 1 - 2011
- 10 -. Näin ei ole, vaan blues on ainutlaatuista, erilaista. 1920- ja 30-lukuja ehkä lukuun ottamatta blues ei koskaan ollut suosittua. Toki siitä on apua, jos on mahdollisuus olla sen alkulähteillä. Hän löysi Kirk Fletcherin jostakin Los Angelesista ja otti Kirkin siipiensä suojaan. Teimme kolme levyä, yhden Kimille, yhden Alille ja yhden minulle. Bluesissa on samalla lailla katkeransuloinen maku. Levy-yhtiö ei ole enää toiminnassa, mutta joitakin levyistä saa vielä Amazonista. Kaksi sataa vuotta myöhemmin ihmiset lukevat nuotteja ja tavallaan säveltäjän ajatuksia. Jazzissa on uusia tyylejä. Näin käy myös bluesille, se on surullista. Richard soitti kaikilla kolmella levyllä ja sessioissa olivat mukana myös Junior Watson, Larry Taylor ja Kid Ramos. Kaikkiaan ohjasin häntä parin vuoden ajan. Bluesin kanssa on sama juttu bluesin "kieltä" on mahdollista tutkia ja opiskella kuin mitä tahansa vierasta kieltä. Fred Kaplan: Kyllä, päätyimme Randy Chortkoffin yhtiöön. Älä kuse kintuilleni ja tule väittämään, että ulkona sataa! Levy-yhtiöt myyvät levyjä tehdäkseen rahaa. Raha ja taide ovat vain valitettavasti harvoin erotettavissa toisistaan. Sinulla ja Alilla oli levy-yhtiö Kim Wilsonin kanssa ja teitte soololevyjä 90-luvulla, eikö niin. Charlie Pattonista kertovassa kirjassa William Spier kertoo, kuinka kokonaan valkoisten omistamien levyyhtiöiden omistajat lähettivät hänet etsimään ja äänittämään bluesmuusikoita, mutta kuinka nämä kuitenkin pitivät bluesartisteja lapsipuolen asemassa, alimmalla tasolla. Miten sitä sitten voi kutsua bluesiksi?! Junior Watson: Pitää vielä sanoa, että silloin kun kävin ensimmäisiä kertoja Ruotsissa, Suomessa, Hollannissa ja Norjassa, ei täällä ollut bluesmuusikoita, mutta nyt on jokaisessa maassa, esimerkiksi Jussi, Jo Buddy, täällä Suomessa. Bluesmuusikoita levytettäessä ei ajateltu rahaa. Al Blake: Kapitalistisessa maailmassa lopulta vain raha ratkaisee. Vuotta myöhemmin Kirk tutustui jo kuvioihin, hänestä tuli hyvä, ja loppu on historiaa. Tarkoitukseni ei ole haukkua uusia muusikoita, koska jokainen tekee osuutensa musiikin eteen, mutta levyyhtiöiden pitäisi mielestäni kantaa vastuunsa siitä, mitä bluesille on tapahtunut viimeisten 25 vuoden aikana. Kun Berry Gordy levytti Motownin artisteja, hänellä oli tarkka korva pop-musiikille ja kyky tehdä hittilevyjä ja rahaa. Itse asiassa jossakin siinä välissä Al Blake löysi Kirk Fletcherin, mitä monetkaan eivät tiedä. Nykyisin ongelma on vain se, ettei ihmisillä ole tilaisuutta tottua siihen, niin että he oppisivat pitämään siitä. Ei tarvitse olla kotoisin Meksikosta, oppiakseen espanjaa. On mielenkiintoista, että sama mikä tapahtui bluesille, tapahtui jazzille. Minun jälkeeni Junior opetti häntä ja sitten hän pääsikin pian Kim Wilsonin bändiin. Nyt hän juo kahvia joka päivä. Perinne siirtyy sillä tavoin sukupolvelta toiselle. Ihmisten mielestä musiikki on musiikkia ja muusikoiden pitäisi pystyä soittamaan mitä tahansa. Jazz sai alkunsa eräänlaisena bluesina ja swinginä, ja nykyisin on jazzmuusikoita, joilla ei ole käsitystäkään siitä, miten bluesia tai swingiä soitetaan, mutta he kutsuvat esittämäänsä musiikkia jazziksi. Sitä soittaneet muusikot eivät aina osanneet edes lukea ja kirjoittaa kuin oman nimensä. Maassamme on afroamerikkalaisia, jotka ovat tulleet Eurooppaan opiskelemaan oopperaa, joka on osa teidän kulttuurianne, ei meidän. Joistakin heistä on tullut suuria tähtiä, eikä kukaan sano heille, että he eivät voi esittää valkoisten musiikkia. Fred Kaplan: Monet ovat sanoneet minulle,
että musiikkini on kovin vanhanaikaista
AB: Tuolla jälkimmäisellä kerralla en enää ollut Blues Shackseissä. ES: Onko niin, että jazzilla menee Berliinissä paremmin kuin bluesilla. Uusiin tulokkaisiin tutustuu nopeasti, jammailemaan pääsee melko helposti. Näiden lisäksi Christian Rannenberg on Saksassa korkeassa kurssissa, sillä hän on mm. Ei sitä kuolleeksi voi väittää, kuten muutama vuosi sitten joku väitti. AB: On se siinä laitakaupungin reunoilla. ES: Ja hyvä tunnelma, saksofonistit nousivat pöydälle tööttäämään silloin syyskuussa ... AB: Ei oikeastaan, vaikka on joitakin hyviä jazzklubeja. AB: Aivan oikein. ES: Blues Shacks oli Jyväskylässä joskus 2005 ja toisen kerran Suomessa syyskuussa 2008, Blues Newsin 40-vuotisjuhlissa... Espanjasta tullut nuori bändi Los Reyes del Ko, fantastisia muusikoita, he ovat suosittuja ja monipuolisia. Ja Saksassa on olemassa monia esiintymispaikkoja, osa pieniä. Se on kyllä aika vähän näin isossa kaupungissa. Halusin päästä eteenpäin vuonna 2006, jolloin oli tullut jo 17 vuotta täyteen Blues Shackseissä. Näiden klubien jälkeen on mainittava pikku kapakoita (kleine Kneipen), esim. Saksassa on valtava määrä yhtyeitä. Oikeastaan ystäväni Peter Behne, joka esiintyy täällä Yorckschlösschenissä tänään Boogie Radio Bandissä hän oli silloin laulava rumpali, joka halusi keskittyä laulamiseen, joten hän kysyi, kiinnostaisiko minua lyömäsoittajan paikka. AB: Aivan, vapaa meininki. AB: Kyllä, mutta se on pitkälle jazziin keskittynyt. Tuo bändi nimeltä Blues Guys oli ensimmäinen. Ystäväni, kitaristi Jan Hirte on vetänyt harvakseltaan radio-ohjelmaa, radioasema on pieni, kerran kuussa pari tuntia. AB: Ei oikeastaan.Vaikka kaupunki on suuri, blues-skenen näkee yhdellä katseella. Se on erittäin mukava klubi, ja niillä nurkilla pidetään loppukesäisin varsin iso festivaali, useita konsertteja. Onko radio- tai televisio-ohjelmia, festivaaleja tms.. Se on kyllä outoa, että Berliinin kokoisessa kaupungissa ei ole puhdasta bluesfestivaalia, vain Köpenickin Blues & Jazz -festari. ES: Hän siis kutsui sinut Boogie Radioon. esiintynyt monien afroamerikkalaisten mestarien kanssa. Kyllä blues täällä elossa on. Esim. Se on hieno ja siisti klubi, siellä musiikkia voi nauttia sellaisenaan; tämä Yorckschlösschen on siihen verrattuna kapakka, tosin tavallista isompi sellainen.
AB: Täällä on paljon lahjakkaita nuoria muusikoita, jotka jatkavat bluesin perinnettä. Saatoin muutttaa Berliiniin heti, koska minulla ei ollut vaimoa eikä lapsia.
Berliinin blues-skene 2006-2010
ES: Onko kuluneina viitenä vuonna ollut nähtävissä muutosta Berliinin blueselämässä. (klubin omistaja keskeyttää haastattelun, koska ennen keikkaa täytyy sopia joistain asioista).
Tino Gonzales tunnelmoi Badenscher Hofissa Latimoren hengessä 12.11.2010 lehteä: löytyi Blues News (saksaksi), joka kertoo lähinnä valkoisen rockbluesin uutisia. maaliskuuta järjestettävää European Blues Challenge (EBC) -kisaa, jossa Suomea edustavat Micke & Lefty feat. ES: Muun rytmimusiikin osalta taitaa olla parempi tarjonta. ES: Miltä Berliinin bluesin tulevaisuus näyttää?
- 15 -
1 - 2011 ·. Sandmann Kreuzbergissä, erityisesti sen maanantaijamit. Eikä tietenkään pidä unohtaa 18.-19. Mutta on vielä kolmas iso paikka, Quasimodo. Toiseksi tärkeimpänä klubina pidän Ratskeller Köpenickiä, se on tosin reilun puolen tunnin matkan päässä, mutta sielläkin on säännöllisesti bluesia. jaa, Osnabrückissä oli Tino Gonzales & The Bluescasters sekä Blues Company. ES: Marraskuun alussa oli jazzfestari, mutta ainakaan tänä vuonna siellä ei ollut bluesia! AB: Se on puhdas jazzfestari. ES: Mitkä ovat Berliinin tärkeimpiä bluesklubeja tätä nykyä. AB: Hyvin pienimuotoista. Chef.
Loppuhuomioita
Homonyymeja Suomen suuntaan on Saksassa ainakin kaksin kappalein. Täällä voi nähdä kaikkea Lady Gagasta funkiin ynnä muuhun... Onko Köpenickin raatihuone Berliinin puolella. ES: Siellä kävin elokuussa 2008, mm. ES: Kuuluuko Badenscher Hof näihin. Toiseen törmäsin jo syyskuussa etsiessäni lehtikaupassa blues-
Bluesin saama tuki ja tulevaisuudennnäkymät
ES: Mitä tukimuotoja bluesilla on (ollut) täällä Berliinissä viime vuosina. Tosin onhan joka vuosi saksalais-amerikkalainen Folk Festival, jossa silloin tällöin on satunnainen bluesbändi mukana, kesäaikaan. Muutoin ollaan klubien omistajien varassa. Myös ruoka oli loistavaa, isot annokset täällä Saksassa. AB: Ensimmäisenä on tämä Yorckschlösschen, luullakseni Berliinin vanhin jazz- ja bluesklubi, useina päivinä viikossa elävää musiikkia, keskiviikosta sunnuntaihin, myös ruokaa ja juomia saatavana. Minä itse en koe saavani mitään tukea kaupungin tai muun ison organisaation taholta. AB: Aivan. Louisiana Red esiintyi