Olin myös Mississippi Heat -yhtyeen jäsen ja autoin Pierre Lacocqueta kokoamaan bändin vuonna 1990. Levytyssessioihini minun pitää koota bändi erikseen. On tärkeää kirjoittaa se, koska Slim oli hyvä mies. – Chicagon blues-skene on muuttunut niistä ajoista, jolloin Doc Pellegrino oli vielä elossa. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole levytyssopimusta, mutta etsin sellaista parhaillaan valmisteilla olevalle levylleni ”Stealing It Back” ja toivon pääseväni taas tien päälle. Sen voin sanoa, ettei se ole Alligator Records. Oletko kirjoittanut koko urasi ajan. Rosa’sin skene on erilainen ja he tekevät varmaan parhaansa.. – Minulla on aina ollut myös omia bändejä, mutta tuntuu, että viime aikoina minua on työnnetty enemmän etualalle, ja se mitä nykyisin teen tuntuu minusta melkein tärkeämmältä kuin aiemmat tekemiseni. Laulaja-huuliharpisti Scotty otti minut bändiinsä heti sen jälkeen, kun lopetin Magic Slimin kanssa ja olen ollut bändissä mukana aika ajoin siitä lähtien. – Kyllä, ”Stealing It Back” tulee olemaan debyyttini suuren yleisön edessä ja sen jälkeen alan suunnitella seuraavaa. He eivät halua soittaa bluesia vaan jotain muuta. VIHDOIN MYÖS SOOLOTUOTANTOA. Sen pitäisi tulla ulos pian. Viime aikoina olen kirjoittanut myös lyhyitä tarinoita Magic Slimistä. – Kyllä, jonkin verran. BLUESIA 2020-LUVUN CHICAGOSSA BLUESIA 2020-LUVUN CHICAGOSSA Miten mielestäsi Chicagon blueskuviot ovat muuttuneet vuosien mittaan. Tein itse asiassa juuri muutaman kappaleen The Cash Box Kingsin Alligator Recordsin CD:lle, ja muutaman Dean Joe -nimisen rockyhtyeen levylle. Tärkeintä ei kuitenkaan ole soittotekniikka ja kikkailu, vaan tarinan kertominen, vaikka sitten omasta elämästä ja kokemuksista. Uudella levylläsi tulee olemaan myös omaa materiaalia. Käytän bändiä myös taustabändinäni, kun teen keikkoja omalla nimelläni. – Olen tehnyt yli 30 albumia ja levytystä eri muusikoiden kanssa. Nuoremmat soittajat eivät tunne bluesia kuten vanhempi polvi. Nuoremmat kitaristit haluavat leikkiä jalkapedaaleilla ja sooloilla, eivätkä kertoa tarinaa. He olivat hienoja ihmisiä. Se on seuraava seikkailuni: tarina Magic Slimistä. Sitä minä haluan tehdä. Ovatko levy-yhtiöt lähestyneet sinua. Eivät edes modernin Chicago-bluesin taustaa. Blues News 5/2023 11 Robert Jr Lockwoodia, Homesick Jamesia, Henry Townsendia ja Honeyboy Edwardsia olin mukana säestämässä Delta Blues Cartel -show’ssa. Onko Scotty & The Bad Boys viimeisin yhtye, jossa olet ollut mukana. Hänen kuolemastaan tulee pian kuluneeksi kymmenen vuotta (2023), joten haluaisin tehdä hänestä kirjan. Nuorempi muusikkosukupolvi ei tunne bluesia, eivätkä he kunnioita sitä niin kuin me vanhemmat. Hän ylläpiti myös bluesyhteisöä. Katsotaan. Hän teki kaikkensa pitääkseen perinteitä yllä Kingston Minesissa. Harmi, että se projekti päättyi 9/11-tapahtumien myötä. – Scotty Bradbury ja hänen The Bad Boys -bändinsä on ollut mukana kuvioissa pitkään. – Yksi chicagolainen merkki on, mutten halua puhua siitä vielä ennen kuin olen tehnyt päätökseni. – Monet niistä ihmisistä, joiden kanssa kasvoin, eivät enää ole keskuudessamme, esimerkiksi Koko Taylor, jonka kanssa tein töitä lyhyen ajan. Kaikki muuttui, kun hän kuoli. He eivät tunne bluesin ja niiden ihmisten historiaa, jotka bluesia loivat. Kuinka monta levyä olet tehnyt jo mainitsemiesi lisäksi. VIHDOIN MYÖS SOOLOTUOTANTOA. Pidän työskentelystä bändin kanssa
Näppäilevän käden monipuolisemman ja teknisesti haastavamman käytön vuoksi fingerstyletekniikka eroaa nykyisin tavanomaisemmasta soittotekniikasta, jossa kitaran kieliä soitetaan peukalon ja etusormen välissä pidettävällä litteällä kolmiomaisella plektralla. Tämän jälkeen tarkastelen tyylilajin yhteydessä tavanomaisesti tehtyjä maantieteeseen perustuvia luokitteluita. KOSKINEN B luesin varhaisimpiin levytyksinä dokumentoituihin ilmenemismuotoihin lukeutuu fingerstyle country blues, jossa laulaja säestää itseään näppäillen sormillaan akustista kitaraa. ensimmäisen Yhdysvalloissa julkaistun jazzhistorian Jazzmen (1939) toisena toimittajana. Fingerstyle. 1920ja 30-luvuilla kyseisen musiikkilajin maantieteelliset eroavaisuudet eivät vielä vaikuta olleen erityisen mielenkiinnon kohteena. MITÄ ON FINGERSTYLE COUNTRY BLUES. Sinänsä fingerstyle-tekniikka on normaali tapa soittaa klassista tai nailonkielistä kitaraa, mutta teräskielisen kitaran yhteydessä se mielletään usein erikoistekniikan luonteiseksi. Teoksessaan Early Downhome Blues, jonka ensimmäinen editio ilmestyi vuonna 1977, Jeff Todd Titon toteaakin useimpien aihepiiristä kirjoittavien tahojen käyttävän juuri Chartersin vaikutuksesta luonnehdintaa ”country” kuvatakseen bluesia, jota hän itse kuvailee tekniikalla soitettaessa instrumentin kieliä näppäillään tyypillisesti oikean käden peukalolla ja sormenpäillä. Lopuksi esitän kyseisten luokitteluiden rajoituksiin liittyviä kriittisiä näkökohtia. Marybeth Hamiltonin vuonna 2007 teoksessaan In Search of the Blues esittämän arvion mukaan ilmaus ”country blues” on peräisin Pennsylvanian Pittsburghissa vuonna 1915 syntyneeltä ja vuonna 1936 New Yorkiin muuttaneelta Frederic Ramsey MITÄ ON FINGERSTYLE COUNTRY BLUES. Vuonna 1959 julkaistun vaikutusvaltaisen teoksensa The Country Blues sekä kokoamansa samannimisen albumijulkaisun myötä Charters teki termin ”country blues” laajalti tunnetuksi ja nosti sen samalla näkyvään asemaan eräänlaisena brändinimenä. Kitaransoiton yhteydessä ilmaus tai määrite “fingerstyle” viittaa sorminäppäilyyn tai näppäilytekniikkaan, jonka välittömänä fyysisenä kohteena ovat kitaran kielet. Ramsey oli käyttänyt termiä kirjoittamissaan levynkansiteksteissä 1950-luvun puolivälissä. Lähden seuraavassa liikkeelle esittämällä joitain huomioita kitaralla soitetun maalaisbluesin terminologiasta. Ensimmäisen maalaisbluesia käsitelleen monografian kirjoittanut Samuel Charters oli puolestaan tutustunut kyseiseen ilmaukseen Ramseyn kautta. FINGERSTYLE COUNTRY BLUES Musiikki ja alueelliset tyylit Musiikki ja alueelliset tyylit Juniorilta, joka toimi jazz-asiantuntijana ja levytuottajana sekä tuli aikanaan tunnetuksi mm. Näppäilyyn voidaan käyttää myös kynsiä tai peukaloon ja sormiin kiinnitettäviä kynsimäisiä jatkeita. 14 Blues News 5/2023 HEIKKI J. Aihepiirin myöhemmät historioitsijat ovat kuitenkin erottaneet toista maailmansotaa edeltäneessä akustisessa maalaisbluesissa alueellisia tyylejä, joihin lukeutuvat tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman Delta bluesin lisäksi Piedmontin ja Texasin alueiden kitarabluesit
Artikkelissaan ”Labels: Identifying Categories of Blues and Gospel” vuodelta 2002 Jeff Todd Titon toteaa, että bluesin maantieteellisten luokitteluiden taustalla vaikuttavat vanhat antropologiset käsitykset suljetuista ja erillään olevista maalaisyhteisöistä. Tästä vakiinnuttamisesta huolimatta aihepiiriin liittyvän kirjallisuuden parissa esiintyy tosiasiassa jonkin verran terminologista vaihtelevuutta, kuten jo edellä esitetty Titonin suosima nimitys ”downhome blues” osoittaa. Hänen mukaansa ”downhome” puolestaan ei viittaa konkreettiseen paikkaan, vaan pikemminkin tietynlaiseen mielentilaan tai tunteeseen paikasta, jonka musiikkityyli herättää esittäjässään ja kuulijassaan. Puuvillaplantaasien omistajat keräsivät nopeasti huomattavia omaisuuksia. Sisällissodan syttyessä vuonna 1861 Mississippi liittyi orjuuden. 1960-luvulta lähtien maalaisbluesia käsittelevissä kirjoituksissa on usein korostettu erityisesti kolmen alueen merkitystä. Näiden paikallisperinteiden soittoja laulutyylit pohjautuivat vaihteleviin musiikillisiin ja teknisiin painotuksiin ja niiden kehityskulut saattoivat myös jossain määrin eriytyä toisistaan. DELTA BLUES DELTA BLUES Mississippi on Yhdysvaltain eteläosissa sijaitseva osavaltio, joka on saanut nimensä Pohjois-Amerikan toiseksi pisimmän joen mukaan. Alueellisten tyylien kuvaukseni pohjautuvat suurelta osin luonnehdintoihin, joita ovat esittäneet David Evans artikkelissaan ”The Development of the Blues” vuodelta 2002 sekä Dick Weissman teoksessaan Blues: The Basics vuodelta 2005. Esimerkkejä lajityypin erilaisista tyyleistä ja yksittäisistä artisteista seuraa edempänä. VARHAISISTA ALUEELLISISTA TYYLEISTÄ VARHAISISTA ALUEELLISISTA TYYLEISTÄ Monet fingerstyle country bluesin varhaisista esittäjistä olivat alun perin oppineet oman soittotaitonsa konkreettisissa ja suhteellisen pienissä paikallisissa yhteisöissä. Näihin lukeutuvat (i) Mississippin Delta, (ii) Yhdysvaltain itäja kaakkoisrannikon Piedmontin alue sekä (iii) Yhdysvaltain toiseksi suurin osavaltio Texas. Samoin tekee vuoden 2005 teoksessaan Blues: The Basics myös Dick Weissman. Ajatuksena on tällöin, että koska toisiltaan oppivat muusikot elävät fyysisesti lähellä toisiaan, syntyy musiikillisia yhteisöjä, joissa ideat ja tyylit ovat yhteisöiden jäsenten kesken jaettuja. Lisäksi vaikkapa etnomusikologi ja bluestutkija David Evans käyttää vuodelta 1982 peräisin olevassa maalaisbluesin perinteeseen keskittyvässä teoksessaan Big Road Blues ilmauksen ”country blues” sijasta nimitystä ”folk blues”. Kolmas Texasista peräisin oleva tyyli sijoittuu jossain mielessä näiden kahden välimaastoon, eikä sillä ole samalla tavoin hallitsevia ja välittömästi tunnistettavia musiikillisia piirteitä kuin kahdella ensimmäisellä päätyylillä. Alueellinen lähestymistapa tuli aihepiiristä kirjoittaneiden tahojen keskuudessa suosituksi vasta 1960-luvun blues revivalin myötä. Leveällä pensselillä hahmotellun erottelun mukaan naiset lauloivat vaudeville bluesia pianistin tai pienen jazzyhtyeen säestämänä, kun taas miehet lauloivat downhome bluesia säestäen itseään kitaralla. Pakotettuaan alueella tuhansia vuosia asuneet alkuperäisasukkaat lähtemään mailtaan intiaaniterritorioihin, Euroopasta saapuneet uudisasukkaat ja heidän jälkeläisensä ryhtyivät kultivoimaan viljelyyn erinomaisesti soveltuvaa maaperää Afrikasta ryöstetyn orjatyövoiman avulla. Osavaltion luoteisosassa sijaitsevaa Deltan aluetta rajaavat lännessä ja idässä Mississippija Yazoo-joet sekä pohjoisessa ja etelässä Memphisin ja Vicksburgin kaupungit. Näistä country bluesin kahtena pääasiallisena ja toisistaan selkeämmin eroavina tyylinä voidaan pitää yhtäältä intensiivistä ja emotionaalista Mississippin Delta-tyyliä sekä toisaalta kepeämpää ja ragtimesta vaikutteita saanutta Piedmont-tyyliä. Maantieteen sijasta psykologian ja kulttuurin sfääreihin kytkeytyvä ilmaus ”downhome” paikallistaa Titonin mukaan tunteen erityiseksi henkiseksi sijainniksi mustan Amerikan sielunmaisemassa. Blues News 5/2023 15 mieluummin ilmauksella ”downhome”. Harlemin renessanssina tunnetun afroamerikkalaisen kulttuurin kukoistuskauden filosofisen arkkitehdin Alain LeRoy Locken (1885–1954) vuoden 1936 teoksen The Negro and His Music muodostamaa poikkeusta lukuun ottamatta 1920ja 30-luvuilla sen paremmin folkloristit kuin musiikin kuuntelijatkaan eivät ilmeisesti kiinnittäneet juurikaan huomiota bluesin alueellisiin eroavaisuuksiin tai maantieteellisiin jaotteluihin perustuviin erityisiin tyyleihin. Perusteluna terminologiselle valinnalleen Titon esittää, että ”country” viittaa ensisijaisesti fyysiseen paikkaan, maaseututyyppiseen maisemaan, jonka asukastiheys on alhainen ja jossa on laajalti tilaa. Luon seuraavaksi tiiviin katsauksen näihin alueisiin ja tyyleihin sekä mainitsen samalla kyseisten tyylien varhaisia edustajia. Unohtamatta Memphis Minnien (1897– 1973) kaltaisia artisteja tai muita tärkeitä bluesinstrumentteja sekä ottamatta voimallisemmin kantaa terminologisiin koulukuntakiistoihin, voinemme tämän artikkelin yhteydessä lähteä siitä yhteisymmärryksestä, että ”fingerstyle country blues” tarkoittaa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kehittynyttä akustisen kitaran soittotekniikkaa ja maalaisbluesin esitystapaa, jossa lähtökohtaisesti yksinään esiintyvä artisti soittaa sormillaan näppäillen instrumenttiaan säestäen näin omaa lauluaan. Tyylilajien oletetaan myös saavan toisistaan poikkeavia piirteitä riippuen sekä yhteisöiden eristyneisyyden asteista että niiden piirissä toimivien mestarimuusikoiden luovuudesta ja vaikutuksesta. Titon jatkaa luokittelemalla 1920-luvulla levytetyn bluesin kahteen eri kategoriaan: downhome ja vaudeville. Vuoteen 1860 mennessä Mississippi oli Yhdysvaltain suurin puuvillan tuottaja ja yli puolet väestöstä oli orjia. Myös Elijah Wald toteaa teoksessaan Escaping the Delta vuodelta 2004, että Chartersin työ vakiinnutti ilmauksen ”country blues” viittaamaan kaikkiin toista maailmansotaa edeltäviin race records -kategorian levytyksiin, joissa ei esiintynyt naisia tai jazz-yhtyeitä
Jotkut Deltan kitaristeista virittivät kitaransa myös E-, Atai E-molli -sointuihin. Kitara saattaa toistaa laulun melodiaa tai tukea sitä harmonisesti. Melodiat ovat usein pentatonisia ja harmoniaa painotetaan suhteellisen vähäisessä määrin. Slide-putkea tai veistä käytetään intensiteetin lisäämiseksi, mikä hänen mukaansa tarkoittaa tehokeinon rytmistä pikemmin kuin melodista käyttöä. David Evansin mukaan tältä alueelta peräisin oleva blues on intensiivistä, emotionaalisesti voimallista ja sisällöltään vakavahenkistä luultavasti juuri alueen mustien elämänmuodon ankaruuden vuoksi. Soitinta käytetään väkevän tunnetilan välittämiseen ja tekniikka on karkeampaa ja raaempaa kuin luontevana vertailukohtana olevassa Piedmontin tyylissä. 1891–1934), edellä jo mainittu Son House sekä joukon tunnetuin nimi Robert Johnson (1911–1938). Tämä konsepti puolestaan vaikutti olennaisella tavalla brittiläisen bluesrockin kehitykseen sekä lopulta tyylilajin rantautumiseen takaisin Yhdysvaltoihin. Monet kappaleet muodostuvat toistuvista kitarariffeistä. Monelle tutkijalle ja musiikin harrastajalle Mississippin Delta on alue, josta blues on saanut alkunsa. Vuonna 1877 Etelä palasi vanhojen johtajiensa valtaan ja mustien asema heikkeni merkittävästi. Näillä seuduilla elivät ja vaikuttivat Delta bluesin perustajapatriarkka Charley Patton (n. Myös Dick Weissman listaa Delta bluesille tyypillisiä piirteitä. Lisäksi Delta bluesilla on taipumus pitäytyä I-IV-V -sointukiertoihin. Deltan kitaristit soittavat usein kokonaisia kappaleita ilman täysien sointujen käyttöä. Oikean käden peukalo hakkaa usein voimallisesti kieliä, kuten vaikkapa Son Housen (1902–1988) tuotannossa. Ottamatta sitovasti kantaa bluesin alkuperään voimme joka tapauksessa todeta, että käsittelemästämme kolmesta alueellisesta tyylistä Delta blues on historiallisesti kiistatta vaikutusvaltaisin. Yleisimpiä ovat G-viritys, jossa käytetään nuotteja DGDGBD sekä D-viritys, joka perustuu yhdistelmään DADF#AD. 16 Blues News 5/2023 säilyttämistä puolustaneeseen Konfederaattiin. Patton ja Johnson kuolivat molemmat ennen toista maailmansotaa, kun taas House ehti tulla 1960-luvun blues revivalistien ”löytämäksi” ja tekemään vielä uuden uran nuorten valkoisten entusiastien keskuudessa. Laulajat hyödyntävät laulujensa rakentamisessa vahvasti yhteisestä sanoitusten ja fraasien perinteestä ammennettuja ja kierrätettyjä lyriikan aineksia. Waters (1913–1983) ja Howlin’ Wolf (1910– 1976). Keskeisiä hahmoja Delta bluesin myöhemmän vaikutuksen kannalta olivat Muddy Son House. Kappaleiden rakenne on kuitenkin verrattain vapaampi ja vähemmän sidoksissa nykyisin standardina pitämäämme kahdentoista tahdin kaavaan. Tämä Delta bluesin intensiteetti voimistui vielä entisestään toisen maailmansodan jälkeen, kun kitara sähköistyi ja soitin asettui osaksi bändikokoonpanoa. Deltan asemaa korostavassa bluesin alkuräjähdysteoriassa keskeistä roolia näyttelevät Clarksdalen kaupunki ja siitä vajaan tunnin ajomatkan päässä etelään sijaitseva Will Dockeryn vuonna 1895 perustama tila. Luoteisen Mississippin Deltan suurten viljelmien ja mustan maalaisväestön keskuudessa syntyi puuvillan ohella synkeää ja voimallista musiikkia, joka on tyyliltään hidasta, syvää ja introspektiivista. Näissä instrumentti viritetään suoraan avoimeen sointuun. Normaalin kitaran kielten EADGBE-virityksen sijasta Deltan tyylissä käytetään usein avoimia virityksiä. Hävityn sodan päätyttyä vuonna 1865 alkoi mustien kannalta toiveita herättänyt jälleenrakennuskausi, joka kuitenkin päättyi reilun vuosikymmenen kuluttua pohjoisen joukkojen vetäydyttyä alueelta. Kaiken kaikkiaan kyseessä on karu ja minimalistinen lähestymistapa bluesin esittämiseen, ja tyylin teho perustuu sen hypnoottiseen voimaan. Molemmat olivat mukana luomassa myöhemmin Chicagossa tapahtunutta Delta bluesin transformaatiota energiseen sähköiseen bändiformaattiin. Hänen mukaansa näihin lukeutuu pistävä ja intensiivinen tapa soittaa kitaraa. Deltan kitarointi on tyypillisesti hyvin perkussiivista ja slide-tekniikan käyttö on yleistä
Piedmontin alueen bluesissa saattaa kuulla ragtimen, muiden aikanaan suosittujen tanssisävelmien sekä angloamerikkalaisen kansanmusiikin ja stringbändien vaikutteita. Useita eri musiikkityylejä esittäneen McTellin pitkä jaksottainen levytysura kesti vuodesta 1927 aina vuoteen 1959 saakka. Monista fingerstyle country blues -artisteista poiketen hän soitti yksinomaan kaksitoistakielistä kitaraa. Monet sen merkittävimmistä edustajista olivat joko sokeita tai muulla tavoin vammautuneita ja näiden työllistymiseen liittyneiden rajoitteidensa vuoksi täysiä ammattilaisia musiikin saralla. Piedmont bluesin kultakauden keskeisimpiin artisteihin lukeutuu Paramount-yhtiölle vuosina 1926–1932 levyttänyt Blind Blake (1896–1934). Kitaristien tyyliä luonnehtii monimuotoinen sorminäppäilytekniikka, jossa peukalo tyypillisesti soittaa vaihtelevaa alternating bass -bassokuviota ja muut sormet samanaikaisesti synkopoituja melodiaelementtejä. Tyyli on monessa suhteessa täydellinen vastakohta Syvän Etelän ja Mississipin Deltan tyylille. Eräänä näkökohtana on myös esitetty, että Piedmont bluesin kepeämpi ja iloisempi sävy johtuu mustien jossain määrin helpommista elinolosuhteista Syvän Etelän painostavaan ja ahdistavaan plantaasielämään verrattuna. Evansin mukaan rytmit ovat kepeämpiä ja useimmat soittajat pitäytyvät tiukasti joko kahdentoista tahdintai jossakin muussa standardiformaatissa. Alueen piiriin lukeutuvat pohjoisesta etelään siirryttäessä osat Virginiasta, Pohjoisja Etelä-Carolina, Georgia sekä keskinen Alabama. Tyyli jäljittelee ja muistuttaa selkeästi ragtime-pianon tekniikkaa sekä äänimaailmaa. McTell ei ehtinyt kokea 1960-luvun blues revivalia, eikä häntä siten myöskään ”löydetty” uudelleen esiintymään kahviloissa, kampuksilla ja festivaaleilla. Reverend Gary Davis (1896–1972) ja Brownie McGhee (1915– 1996). Jälkimmäisestä julkaistiin toinen editio vuonna 1995, ja kirja valittiin vuonna 2022 Blues Hall of Fameen blueskirjallisuuden klassikkona. Esimerkiksi Greensborosta käsin operoiva Piedmont Blues Preservation Society järjestää aiheeseen liittyviä esiintymisiä, näyttelyitä ja koulutustapahtumia. Joidenkin spekulaatioiden mukaan lännessä aluetta rajoittavat vuoret vaikuttivat siihen, että afroamerikkalainen väestö, joka olisi muutoin saattanut siirtyä maaseudulle, jäikin kaupunkeihin. Toinen teos ilmestyi vuonna 1986 otsikolla Red River Blues: The Blues Tradition in the Southeast. Blaken lauluääni oli hillitympi ja vähemmän intensiivinen kuin hänen Deltan kollegoidensa. Blues News 5/2023 17 PIEDMONT BLUES PIEDMONT BLUES Itsenäisenä näyttäytyvän ja selkeästi Delta bluesista eroavan alueellisen maalaisbluesin tyylin nimityksenä “Piedmont blues” on Elijah Waldin mukaan peräisin vuonna 1939 syntyneeltä brittiläiseltä folkloristilta ja bluestutkijalta Bruce Bastinilta. Rakenteellisen ja harmonisen kompleksisuutensa vuoksi tyyli ei soveltunut erityisen taipuisasti toisen maailmansodan jälkeiseen sähköistyneeseen bändiformaattiin, mikä taas luonnistui vaivattomasti suoraviivaisemmalta Delta bluesilta. Itse sana ”Piedmont” juontuu latinankielisestä sanasta ”pedemontium”, joka tarkoittaa ”vuoren juurella”. Teoksessaan Early Blues: The First Stars of Blues Guitar vuodelta 2015, Jas Obrecht kutsuukin Blind Blakea ragtimeblueskitaran kuninkaaksi. Yhdysvaltalaisissa 1960-luvun folkja blues revival -piireissä akustista Piedmont-tyylistä kitarointia edustivat ja levittivät vaikutusvaltaisesti eteenpäin mm. Blind Willie McTell. Bastin käytti kyseistä ilmausta kuvaamaan ragtimesta vaikutteita saanutta soittotyyliä, joka oli yleinen Pohjoisja Etelä-Carolinan sekä Georgian osavaltioissa. Piedmont bluesin laajempi kansallinen suosio taittui Yhdysvalloissa laskuun 1940-luvun puolivälin tienoilla. Bastin on kirjoittanut kaksi aihepiiriä käsittelevää monografiaa, joista ensimmäinen, Crying for the Carolines, on peräisin vuodelta 1971. Nykyisellään Piedmont-tyylin perintöä pyrkivät yksittäisten artistien lisäksi vaalimaan erilaiset kulttuuritoimijat ja järjestöt PohjoisCarolinan alueella. Toinen merkittävä Piedmont bluesin edustaja on Blind Willie McTell (1898–1959). Levy-yhtiön aikalaismainoksissa hehkutetaan Blaken ragtime-pianolta kuulostavaa kitaratyyliä. 1800-luvun lopulla syntynyt Piedmontin kitaratyyli saavutti kehityksensä huippukohdan 1920ja 30-luvuilla. Yhdysvaltojen maantieteessä Piedmontin alueen muodostaa itäinen tasankoalue, joka ulottuu itärannikon tuntumasta länteen päin Appalakkien vuoristoon saakka. Ragtime-vaikutteisen kitaroinnin saralla Blakea kuitenkin pidetään asiantuntijoiden keskuudessa alansa ehdottomana huippuna. Kaupunkiolosuhteissa oli mahdollista altistua paljon laajemmille musiikillisille vaikutteille kuin vaikkapa Mississippin Deltan maaseutualueella. Maantieteeseen pohjautuen Piedmont bluesista puhutaankin toisinaan myös itärannikon bluesina tai kaakkoisena bluesin muotona
Kitara hakkaa bassossa jokaista iskua yksittäisenä vaimennettuna nuottina tai sellaisten joukkona, kun taas vapaasti virtaavat ja improvisoiduilta vaikuttavat diskanttilinjat vastaavat laulajan ääneen. Syyksi tähän Wald arvelee Texasin laajan maantieteellisen alueen sekä sen monimuotoisen kulttuurisen luonteen. Täten Jefferson oli ratkaisevalla tavalla vaikuttamassa siihen, että Blind Blaken ja Charley Pattonin kaltaiset artistit pääsivät myöhemmin tallentamaan Piedmontja Delta bluesiaan Paramountin savikiekoille sekä ikuistamaan musiikkinsa niiden kautta jälkipolville. Jaotellessamme edellä esitettyyn tapaan 1920ja 30-lukujen fingerstyle country bluesia Deltan, Piedmontin ja Texasin alueellisiin tyyleihin on kuitenkin syytä pitää mielessä myös näihin sinänsä käyttökelpoisiin erotteluihin liittyvät soveltamisrajoitukset ja erinäiset kriittiset näkökohdat. Erilaiset luokittelut myös helpottavat yli sadan vuoden mittaisen historiallisen bluesjatkumon hahmottamista jäsentämällä sitä rajatumpiin ja helpommin lähestyttäviin osatekijöihin. Toisinaan bluesissa, joka vaikuttaa suunnitellun pikemminkin kuuntelemista kuin tanssimista ajatellen, kitara vaimenee laulun ajaksi vain palatakseen sitten takaisin vastaamaan nuottien rykelmällä. 18 Blues News 5/2023 TEXAS BLUES TEXAS BLUES Texas on Yhdysvaltain toiseksi suurin osavaltio sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan. Weissman toteaa, että Texasin kitaristit käyttivät elementtejä molemmista tyyleistä. Käsitellessään alueellisesti identifioitavia bluestyylejä Evans lukee itäisen Texasin lisäksi mukaan myös läheiset alueet Oklahoman, Arkansasin ja Louisianan osavaltioissa. Ensinnäkin on syytä panna merkille, että kyseiset maantieteelliset luokittelut ovat luonteeltaan karkeahkoja yleistyksiä, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa kaikkien Mississippi John Hurt. Jeffersonia on kutsuttu Texas bluesin isäksi. Hän on samalla myös koko toista maailmansotaa edeltävän fingerstyle country blues -konseptin kehityksen kannalta keskeinen hahmo. LUOKITTELUIDEN HYÖDYISTÄ LUOKITTELUIDEN HYÖDYISTÄ JA RAJOITUKSISTA JA RAJOITUKSISTA Lähtökohtaisesti voimme edeltävän tiiviin katsauksemme jälkeen todeta, että käsitteelliset luokittelut sekä niihin liittyvä kielellinen terminologia auttavat meitä ottamaan ymmärryksellisesti haltuun bluesin laajaa ja monimuotoista kenttää. Evansin luonnehdinnan mukaan melodiset linjat ovat usein laajakaarisia ja vapaasti soljuvia, muistuttaen jossain määrin peltohoilotuksia. Texasin bluesia on kuitenkin kuvailtu eräänlaiseksi väkevän Delta bluesin ja kepeämmän Piedmont bluesin välimuodoksi. Lyhyessä johdatuksessaan bluesiin vuodelta 2010 Wald puolestaan toteaa, että vaikka Texas onkin perinteisesti ollut tärkeä bluesin keskus, sillä ei kuitenkaan ole omaa yksittäistä tunnistettavaa tyyliä samalla tavoin kuin edellä käsitellyillä Piedmontilla ja Deltalla. Yleisesti ottaen heidän ilmaisunsa oli yhtäältä karkeampaa kuin Piedmontin blues mutta toisaalta vähemmän intensiivistä kuin Deltan blues. Vaikka Texas blues ei siis lukeutuisikaan Deltan ja Piedmontin tavoin tärkeimpiin tai selkeärajaisimpiin alueellisiin maalaisbluesin tyyleihin, on sillä kuitenkin tässä suhteessa olennainen rooli kahden muun tyylin ja yleisemminkin fingerstyle country bluesin taustavaikuttajana. He sovelsivat sitä bändikokoonpanoissa, joissa muut instrumentit kykenivät pitämään yllä rytmiä sekä tarjoamaan kitaroinnille harmonisen taustan. Nostan lopuksi esiin joitakin näistä. Jeffersonin Paramount-yhtiölle vuonna 1926 levyttämät ensimmäiset blueskappaleet osoittautuivat kaupalliseksi menestykseksi, ja hänen läpimurtonsa myötä avautui levytysmahdollisuuksia myös muille miespuolisille soolokitaristeille, jotka säestivät instrumentillaan omaa lauluaan. Evans katsoo Blind Lemon Jeffersonin (1893–1929) edustavan malliesimerkkiä tällaisesta lähestymistavasta, josta tuli vaikutusvaltainen myöhempien sähkökitaristien keskuudessa
Uuden teknologisen kehityksen myötä kiekoille prässätyt urat kykenivät huikeaan metafyysiseen saavutukseen, jossa ääni voitiin irrottaa laulajasta ja instrumentista sekä kaupitella eteenpäin välittömistä ajan ja paikan rajoituksista riippumatta. Viime kädessä maantieteeseen pohjautuvien alueellisten tyylien erottelun käyttökelpoisuus on tietenkin tarkoituksenmukaisuuskysymys. Kolmas rajattujen maantieteellisten paikallisyhteisöiden tyylillistä määritysvoimaa vastaan rikkova tekijä muodostui levy-yhtiöiden savikiekkotallenteiden muodossa kaupallisesti levittämistä musiikillisista vaikutteista. Neljännen alueellisten bluestyylien asemaa sekoittavan tekijän voidaan katsoa muodostuvan siitä, että yksittäiset maalaisbluesartisteina pitämämme henkilöt esittivät tyypillisesti paljon muutakin kuin nykyisin puhtaana bluesina pitämäämme materiaalia. Esimerkiksi Mississippin Delta bluesiin liitetyt väkevät tyylilliset piirteet eivät lainkaan sovellu kuvaamaan Deltan itäisellä reunalla sijaitsevasta Avalonista käsin operoineen Mississippi John Hurtin (1893–1966) hentoa, lempeää ja kirkasta kitarabluesia. Altistus ja rajojen rikkominen toimivat myös toiseen suuntaan. Bluesin syntymän ja sen varhaisen kehityksen vaiheissa paikalla ei ollut tutkijoita dokumentoimassa tapahtumia. Kiertävien artistien toimeentulo riippui kulloisenkin yleisön satunnaisista mieltymyksistä ja kysyntää oli varsin monenlaiselle musiikille. Näillä kiertueilla Johnsonin on ollut mahdollista altistua Piedmont-tyyppisille kitaratyyleille ja kappaleille. Lonnie Johnson. Vaikka lukeutuukin Delta bluesin vakiintuneeseen kaanoniin, esimerkiksi Robert Johnsonia ei voi pitää ainoastaan kyseisen paikallistradition soihdunkantajana tai uskollisena säilyttäjänä, vaan hän oli myös musiikillinen innovaattori, joka kehitti Delta bluesia ja sen kitaratyyliä uusiin suuntiin. Alueellisten tyylien syvemmän ymmärryksen kannalta on kuitenkin myös hyödyllistä olla tietoinen niiden soveltamisen ongelmista ja rajoituksista, joita olemme edellä kartoittaneet. Samalla tyylin rajat venyivät aiempaa laajemmiksi. Saavuttamalla matkoillaan näkyvyyttä ja suosiota bluesartistit levittivät puolestaan omaa vaikutustaan kauas alkuperäisten paikallisten piiriensä ulkopuolelle. Samalla muusikot saivat tehokkaasti levinneitä vaikutteita kaukaa omien fyysisten ympäristöjensä ulkopuolelta. Emme myöskään voi olla täysin varmoja siitä, ketkä olivat omana aikanaan omissa yhteisöissään kaikkein keskeisimpiä ja vaikutusvaltaisimpia muusikoita. Suurin osa amerikkalaista populaarimusiikkia ja maalaisbluesia koskevasta tiedostamme 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan saakka perustuu säilyneeseen levytettyyn aineistoon. Bluesharrastajien keskuudessa ilmauksiin ”Delta blues” ja ”Piedmont Blues” liitetään omat selkeästi tunnistettavat piirteensä, joiden avulla tyylejä voidaan identifioida, arkistoida, opiskella, esittää ja markkinoida. Kappale on myös luonteeltaan hyvin leikittelevä, eikä siten istu erityisen luontevasti yleissävyltään paljon paatoksellisemman Delta bluesin musiikilliseen muottiin. Levyjä markkinoitiin 1920-luvulta lähtien mm. Matkojensa ja kiertueidensa aikana bluesin esittäjät saattoivat altistua omien paikallisten yhteisöidensä ulkopuolisille vaikutteille sekä näin rikkoa alueellisiin tyyleihin liitetyn oletuksen suljetuista ja eristyneistä maalaisyhteisöistä. Tällöin muusikoiden itsensä ei tarvinnut liikkua mihinkään, vaan ainoastaan heidän äänensä ja musiikkinsa voitiin lähettää matkaan ja vieläpä samanaikaisesti useille eri suunnille. Dick Weissman onkin esittänyt arvion siitä, että They’re Red Hot on päätynyt osaksi Johnsonin repertuaaria hänen lukuisten matkojensa seurauksena. Kuudes fingerstyle country bluesin maantieteeseen pohjautuvien tyylien asemaa hämärtävä tekijä liittyy historiallisesti luotettavan todistusaineiston puuttumiseen. Kyseinen ajatus nostaa esiin toisen maantieteellisten luokitteluiden rajoituksen: 1900-luvun alkupuolen afroamerikkalaisen väestön keskuudessa juuri muusikot kuuluivat kaikkein liikkuvaisimpaan väkeen. Omalle ajallemme 1920ja 30-luvuilta säilyneet näytteet edustavat vain pientä osaa kaikesta siitä musiikista, jota oli mahdollista kuulla elävänä vuosisata sitten. Kuten aluksi totesimme, alueellinen lähestymistapa on myös hiljalleen vakiintunut käytännöksi jo 1960-luvulta lähtien. Esimerkiksi Blind Lemon Jeffersonin ja Lonnie Johnsonin (1899–1970) kaltaisten suosittujen blueskitaristien jäljittely olikin hyvin yleistä eri puolilla Etelää. Toisaalta myös Robert Johnsonin, Deltan bluesartisteista kaikkein tunnetuimman, levytetystä tuotannosta löytyy vaikkapa San Antoniossa Texasissa 26.11.1936 levytetty kappale nimeltä They’re Red Hot, jossa Johnson käyttää Piedmontin kitaristien keskuudessa yleistä ragtime-tyyppistä sointukiertoa. Viidennen alueellisten tyylien roolia sumentavan tekijän muodostivat eri alueilla toimineiden yksittäisten artistien ainutkertaiset yksilölliset ominaisuudet sekä heidän omien henkilökohtaisten vaikutteidensa uudenlaiset yhdistelmät. Tällöin eri puolilla asuneet henkilöt saattoivat leikellä lehdestä kuponkeja ja tilata levyjä artisteilta, joita eivät olleet milloinkaan omin silmin nähneet tai kuulleet elävinä. Varhaisilla levy-yhtiöillä saattoi omista markkinoinnin kohdentamiseen liittyvistä syistään olla intresseissään tallentaa joissain tapauksissa erityisesti juuri bluesia, mutta tällöin levy-yhtiöt toimivat filttereinä, jotka poimivat talteen vain tietyn osan yksittäisen artistin repertuaarista ja jättivät loput huomiotta. Jos kykenemme näiden erotteluiden avulla ilmaisuvoimaisemmin puhumaan kitaralla soitetusta fingerstyle country bluesista ja sen erilaisista variaatioista sekä historiallisina että musiikillisina ilmiöinä, niin alueellisten tyylien erottaminen selvästikin puolustaa paikkaansa. Monet varhaisista kenttätyötä tehneistä musiikin kirjallisista taltioijistakin kirjasivat ylös laulujen sanoja, mutta eivät niiden melodioita, esityskäytäntöjä tai välttämättä edes maantieteellistä lähdettä. Näiden pohjalta syntyi toisinaan aidosti uutta luovaa musiikkia, joka murtautui aiempien perinteiden asettamien rajojen tuolle puolen. Etelässä laajalle levinneen Chicago Defender -lehden ilmoituksissa. Blues News 5/2023 19 yksittäisten tapausten osalta. On täysin mahdollista, että satunnaisista syistä jotkut kaikkein kekseliäimmistä ja luovimmista bluesmuusikoista eivät milloinkaan päässeet levyttämään tuotantoaan. Tällöin he eivät myöskään ole jättäneet bluesin tallennettuun historiaan tunnistettavaa jälkeään