Blues News 05/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Charlie Watts / Ismo Tenkanen / Divarien helmiä / Värikästä bluesia / Unohdetut albumit Charlie Watts / Ismo Tenkanen / Divarien helmiä / Värikästä bluesia / Unohdetut albumit Bob Dylan 80 vuotta, osa 3 / Klassikoiden lähteillä: Lightnin’ Hopkins / Levytutkailut Bob Dylan 80 vuotta, osa 3 / Klassikoiden lähteillä: Lightnin’ Hopkins / Levytutkailut 197301-21-05 ISSN 0784-7726 N:o 311 (5/2021) Hinta 7,50 € 54. vuosikerta BN haastattelee: BN haastattelee: ERIC BIBB ERIC BIBB JANNE KAUNISTO JANNE KAUNISTO TAPIO VÄISÄNEN TAPIO VÄISÄNEN Artistija yhtyehistoriaa: Artistija yhtyehistoriaa: LLOYD PRICE LLOYD PRICE THE DOWN WALKERS THE DOWN WALKERS THE DEL-SATINS THE DEL-SATINS. vuosikerta N:o 311 (5/2021) Hinta 7,50 € 54
54 s. 12 s. 26 s. 44 s. 24 s. 8 s. 44 s. 28 s. 12 s. 4 s. 8 s. 28 s. 24 s. 4 s. 24 s. 44 s. 16 s. 54 s. 16 s. 12 s. 16 © M ic ha el W al l © Ju kk a Ko la ri © Pe tr i La ht i © TV Ti m es © Eb et Ro be rt s. 8 s. 2 Blues News 5/2021 s. 26 s. 44 s. 54 s. 54 s. 4 s. 26 s. 24 s. 28 s. 28 s. 12 s. 16 s. 4 s. 8 s. 26 s
62 BN lukee kirjallisuutta ......................................... Tervetuloa!. Kaikkinensa kulttuuriperintökasvatus tapahtuukin pääosin epämuodollisen oppimisen tai pikemminkin omaksumisen piirissä. 26 Lloyd Price muistoissamme ............................... – On aika toivottaa sinisävelisiä syysiltoja ja ruskaisaa roots-blues-syksyä kaikille! SISÄLTÖ: SISÄLTÖ: Maiju Lasola Finnish Blues Societyn SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS Lauantaina 27.11.2021 klo 17 alkaen osoitteessa Suonionkatu 6 (00530 Helsinki). 36 Bob Dylan 80 vuotta #3 ..................................... 24 Muddy Lee Makkonen ........................................ Samalla se on sen kummemmin tiedostamattakin osa aineetonta kulttuuriperintöämme, alueellisesti ja maailmallisesti, roots-blues-musiikkikin. 44 Unohdetut albumit #21 ..................................... Ja siihenhän löytyy erilaisia keinoja – joita varmasti monet ovat jo sen kummemmin asiaa tiedostamattakaan harjoittaneet. Blues News 5/2021 3 Eric Bibb ....................................................................4 Janne Kaunisto ........................................................8 Tapio Väisänen ......................................................12 The Del-Satins .......................................................16 Jazz is the teacher, blues is the preacher ....... 25 The Down Walkers ............................................... 56 BN käy tapahtumissa ......................................... Siis roots-blues-vauvojen. 65 Etukansi: Eric Bibb © Michael Wall BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 54. Siis saada kiinnostuksen heräämään sen keskimääräistä harrastajaa tai toimijaa nuoremman polven keskuudessa. Onkohan se sopimatonta, jos Blues Newsin pääkirjoituksessa kehotetaan lukijoita vauvantekotalkoisiin. Ja, kuten hyvin tiedämme, iso osa aineettomasta kulttuuriperinnöstä siirtyy erilaisissa yhteisöissä vuorovaikutuksessa sukupolvelta toiselle ja sukupolvirajat ylittäen. Kulttuuriperinnön siirtymisen edellytyksenä pidetään yleisesti sitä, että yhteisöllä on riittävä osaaminen aineettoman kulttuuriperinnön harjoittamiseen sekä tahtoa siirtää osaamistaan ja siten suojella elävän perinnön olemassaoloa ja jatkuvuutta. Tehneet tiettäväksi vaikka kotona blues-roots-musiikkia luukuttamalla tai eri tavoin oman harrastuksen/tekemisten kautta esiin nostamalla, että tällaistakin musamaailmaa on olemassa. striimikeikkoja korona-aikana katsellessa, musaystäväpiiriä tutkaillessa, keikkoja jo pikkuhiljaa livenäkin seuratessa, peiliin katsoessa, Facebookin laajaa roots-blues-musiikkiin liittyvää tarjontaa seuratessa ei ole voinut välttyä huomaamasta sitä tosiasiaa, että paitsi kaikki toki vanhenemme, niin blues-roots-saralla eri tavoin toimivien päät ovat nekin yhä useammin ja yleisemmin sieltä harmaanvärisestä päästä. Vauvojen, joiden ikähaarukka olisi kuitenkin hieman biologista vauvaikää korkeampi eli vaikkapa löyhälti määritellen noin alle 30–35 vuotta. Ellei innostus ylitä sukupolvirajoja, niin ainakin innostuksen aiheet tulevat tutuiksi. Käytännössähän kyse on tämän rakkaan musiikkilajiston tunnettuuden lisäämisestä monin eri tavoin nuoremmille sukupolville. Nuorison. Osa tietoisesti ja nimenomaisesti enemmän tai vähemmän muodollisen kulttuuriperintökasvatuksen kautta. 54 Divarien helmiä #59 ............................................ Mm. 21 Charlie Watts muistoissamme ......................... 58 Ismo Tenkanen muistoissamme ...................... musiikinlajin tekijöidenkin keski-ikä tuntuu nousevan silmissä vuosi vuodelta. Osa taas tahattomasti ikään kuin sisäsyntyisenä lähipiiritai yhteisösiirtymänä. 63 Levytutkailut ......................................................... Assosiaatio oli väistämätön lukiessani uutisia Suomessa korona-aikana meneillään olevasta vauvabuumista ja toisaalta ystävän kanssa jälleen kerran pohtiessamme sitä, miten roots-blues-harrastajien ja ao. 28 Värikästä bluesia ................................................. vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija Finnish Blues Society (FBS ry) PL 257, 00531 Helsinki (PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland) Vastaava päätoimittaja: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, arviolevyt, ilmoitusmyynti, verkkosivut Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja BN:n tilaus: www.bluesnews.fi/lehden-tilaaminen Taloudenhoitaja Aarno Alén aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Lehden tilaus vuodelle 2021 on 44 euroa. 53 Klassikoiden lähteillä #70 .................................. Lastenkin. Minkäs siis teet kun mieleen putkahtaa sama kysymys, tärkeä kysymys myös seuraavassa muodossa; miten ihmeessä saisimme ”vauvabuumin” käynnistettyä roots-blues-musiikin saralle. Joidenkin mielestä varmastikin varsin kummallinen assosiaatio, mielikuvana siis yhdistää vauvabuumi ja roots-blues-musiikki, mutta malttakaahan, kun hieman avaan sen taustaa. Mutta vähempikin toki osaamisen saralla riittää, jos intoa on. Tunnetustihan nuoret saavat käytännössä osan tapaja harrastesiirtymästään vanhemman väen innostuneisuuden kautta. Sehän ei siis sinällään ole todellakaan mikään ”huono” juttu, erittäin upeaa on juurevaan musiikkiin eri tavoin intoutuneiden harmaapäisyys! Mutta se palauttaa väistämättä asiallisenkin pohdinnan jo vuosia keskusteluissa olleeseen teemaan eli siihen, miten saisimme innostettua aiempaa enemmän nuorta väkeä näihin rakkaisiin ja perinnerikkaisiin musiikkiympyröihimme. Ilmoitushinnat vuodelle 2021: 1/4 sivu 130 eur 1/2 sivu 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi 350 eur 1/1 sivu, takakansi 370 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, Kai Engren, Vesa-Pekka Järvelä, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Leif Laaksonen, Petri Lahti, Juhani Laikkoja, Jukka Mallinen, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Ville Pirinen, Jukka Rautiainen, Jorma Riihikoski, Olavi Rytkönen, Pirjo Salminen, Heikki Suosalo, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies Painopaikka: Grano Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu 2021: N:o 1/21: vk 08 N:o 2/21: vk 16 N:o 3/21: vk 24 N:o 4/21: vk 34 N:o 5/21: vk 41 N:o 6/21: vk 50 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jätToimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BN-numeroon 6/2021 tarkoitetäjille: BN-numeroon 6/2021 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa tut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 12.11.2021! viimeistään perjantaina 12.11.2021! WWW.BLUESNEWS.FI Lokakuussa 2021 Aloittakaamme syyskausi vauvabuumia rootsblues-kentälle odotellessa! – Olikohan tuo nyt liian raflaava Blues Newsin pääkirjoituksen aloituslause. Tärkeää kulttuuriperintöä. Vauvabuumilla tai ilman! FBS pyrkii maailman hiljalleen koronasta (toivon mukaan) toipuessa kantamaan omia korsiaan kekoon juurevan musiikkilajiston tunnettuuden ja ilosanoman lisäämisessä ja levittämisessä. Musiikki on tärkeä osa kulttuuria. Niistä löydät tietoa nettisivuiltamme bluesnews.fi sekä Facebook-sivuiltamme. Silloin on jo tietyt kynnykset ylitetty, avattu alustavasti polkuja esimerkiksi musiikin valtavirrasta poikkeaville juurevan musiikin juurille. Tilaukseen sisältyy 6 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille BN:ssä. Mutta tämän kaikenhan te rakkaat lukijat jo tiedättekin, tässä pääkirjoituksessa kun tarkoitus on lopulta kannustaa itse kutakin jatkamaan omalla blues-roots-musiikin kulttuuriperinnön vaalimisen, välittämisen ja siirtämisen saralla. Muodollinen koulutus taas sitten voi tukea elävää kulttuuriperintöä ja sen siirtämistä eri tavoin. Tapahtumia käynnistellään pikkuhiljaa ja potkaistaan käyntiin mahdollisuuksien rajoissa nopeassakin aikataulussa
Ehkä levy-yhtiön toimenpiteiden ansiosta tavoitan nyt laajempaa tunnettuutta. Se oli mahtava levy-yhtiö, mutta periaatteessa yhden miehen operaatio. Mutta olen innoissani myös siitä, että nyt takanani on tiimi ja levyni saavuttavat yleisöä laajemmin. Olen ollut mukana myös muiden artistien kanssa toteutetuilla yhteislevytyksillä. Kanssakäymisemme oli kahdenkeskistä ja päätökset monista yksityiskohdista syntyivät ilman välikäsiä. Ensilevytyksensä hän teki vuonna 1972 ja tänä päivänä albumeita on syntynyt yli 30 kappaletta levymerkeille kuten Telarc, Dixiefrog ja uusimpana Mascot/Provogue. Hän näki esiintymiseni ja pallo lähti pyörimään, keskustelin tuottajani Glen Scottin kanssa ja tässä sitä ollaan. Olen Olit juuri saanut valmiiksi ”Booker’s Guitar” -cd:si (2010), kun viimeksi tapasimme. Kun Philippe lopulta ilmoitti vetäytyvänsä musiikkibisneksestä, hän kehotti minua etsimään uuden, parhaan mahdollisen diilin. Eric on Ruotsin lisäksi asunut Englannissa, Ranskassa ja Suomessa. Pääsen soittolistoille, joilla en ole koskaan aiemmin ollut. Paul Robeson, Odetta, Pete Seeger, Bob Dylan, Mavis Staples ja moni muu bluesin, folkin ja americanan edustaja. Tilaisuuden puolivälissä Bibb bändeineen piti tauon ja minulla oli tilaisuus jutella hänen kanssaan viimeisimmistä kuulumisista studion parvella. Isän ystäviä olivat mm. – Muistan juttutuokiomme Helsingissä. Sessiosta käytetään ainakin neljä kuvattua ja äänitettyä kappaletta uuden, 10.9. Olen menossa taas Helsinkiin käymään muutaman viikon kuluttua ja tapaamaan poikaani. Hän sai vaikutteita musiikkiinsa kotoaan New Yorkissa. Kaikkiaan levyjä on varmaan kolmisenkymmentä. Olen siitä onnellinen. Albumi näyttää hienolta ja saamme siitä jopa vinyyliversion. 70-luvun alussa hän kuitenkin muutti Ruotsiin parempien mahdollisuuksien toivossa. 1951) on kulkenut pitkän ja mielenkiintoisen matkan kansainväliseksi bluestrubaduuriksi. Leon Bibbillä oli 60-luvulla myös televisioohjelma, jossa ystävät esiintyivät ja nuori Eric pistettiin 14-vuotiaana soittamaan bassoa housebändissä legendojen kanssa. Kun olet tehnyt levyjä useille levy-yhtiöille, oletko huomannut eroja niiden välillä. Greenwich Villagen folkja bluesyhteisö tuli tutuksi Ericille. julkaistun ”Dear America” -levyn myynninedistämiseen. © M ic ha el W al l. Olen tehnyt töitä pitkään ja tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka pitävät musiikistani, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole edes kuulleet nimeäni. Kuinka monta levyä olet ehtinyt tehdä sen jälkeen. Siitä tuntuu olevan jo aikaa. – No, tämä on ensimmäinen vuoteni Mascotin Provogue-yhtiön kanssa, joten on aikaista sanoa siitä mitään muuta kuin että se on hyvin innoissaan tästä uudesta levystä. Bibbin tarinassa on yhtymäkohtia vuonna 1970 Suomeen muuttaneen Eddie Boydin kanssa. Minulla sattui juuri olemaan kiinnitys George Bensonin lämmittelijäksi muutamille hänen Englannin keikoilleen, ja Albert Hallin konsertissa oli yleisössä paikalla Mascot-merkin edustaja, koska Georgella oli sopimus Mascotin kanssa. – Tein ”Booker’s Guitar” -cd:n Dixiefrog Recordsille, jonka perustaja Philippe Langlois on ystäväni. Pääsimme syyskuun alussa Pertti Nurmen, Jefferson Blues Magazinen edustajien sekä muutaman artistin ystävän kanssa seuraamaan Ericin harjoittelua ja levyttämistä maineikkaassa Atlantis Grammofon -studiossa Tukholmassa. – Minun pitäisi tarkistaa asia, mutta arvelen, että kaikkiaan olen ehkä tehnyt 23 soolojulkaisua. – Suurin ero on siinä, että työskentelin Philippe Langlois’n ja Dixiefrogin kanssa hyvin henkilökohtaisella tasolla, ja on uskomatonta, miten paljon Philippe sai aikaiseksi niin pienen, tavallaan indie-tyyppisen yhtiön puitteissa. 4 Blues News 5/2021 KARI KEMPAS E ric Bibb (s. Laulajaisä Leon Bibb toi kulttuurikotiin kaveripiiriinsä kuuluneita kuuluisia muusikoita ja taiteilijoita, joita nuori Eric kuunteli antaumuksella. siis ollut aika tuottelias. Yhtiön väki on jo tehnyt hyvää työtä ja levittänyt uutista sosiaalisessa mediassa
© M ic ha el W al l ”Matkani muusikoksi ja muusikko”Matkani muusikoksi ja muusikkona on ollut fantastinen: olen ensin na on ollut fantastinen: olen ensin ihaillut kollegoitani kauempaa, ihaillut kollegoitani kauempaa, sitten tutustunut heihin ja lopulta sitten tutustunut heihin ja lopulta jopa saanut tehdä musiikkia heidän jopa saanut tehdä musiikkia heidän kanssaan. kanssaan.””
– Varhaisin sankarini oli isäni, joka oli fantastinen laulaja, ja hänen jälkeensä Odetta. Olen tavannut monia sankareitani: olen levyttänyt Hubert Sumlinin kanssa ja yhteistyökumppaneitani ovat myös Odetta ja Richie Havens. Oletko asunut pitkään Ruotsissa. Molemmat Haaviston veljekset ovat hienoja muusikoita ja olisi mahtavaa tehdä taas töitä heidän kanssaan. Esitit juuri laulun, joka kertoo Emmett Tillin kohtalosta. – Kyllä, koko ajan ja nyt erityisesti, koska aikaa säveltämiseen on ollut enemmän. Kun hänen äitinsä päätti, että arkun kansi hautajaisissa sai olla avoinna, ja koko maailma näki, mitä hänen pojalleen oli tapahtunut, se toi uutta voimaa ja energiaa ihmisoikeusliikkeelle niin paikallisesti kuin maanlaajuisestikin. Siksi olen kiitollinen, että rasismiin kohdistuu entistä enemmän huomiota. Sävellätkö jatkuvasti uusia kappaleita. Yritin pärjätä siellä lauluntekijänä ja esiintyjänä viisi vuotta, mutta ilmapiiri oli mielestäni aika kova. Koska on jo aika. Se on hienoa. En edes muista kaikkia, joiden kanssa olen jakanut esiintymislavan, mutta olen ollut siunattu ja onnekas muusikonurallani. Olen suunnitellut pienempiä sivuprojekteja ja julkaisuja, jotka eivät olisi ristiriidassa Mascotin sopimuksen kanssa, ja toivon voivani tehdä niiden osalta taas töitä Olli ja Janne Haaviston kanssa. New Yorkin folkpiirit viettivät käytännössä aikaa olohuoneessamme. Se on hyvä diili. Minun on mainittava, että minulla on ollut noin vuoden ajan nettialusta, jolla julkaisemme kolme uutta kappaletta joka viikko. Olen asunut myös Englannissa ja Ranskassa. Parempaa ei voisi toivoa – tai voi tietenkin. Emmett Tillin kohtalo on toistunut sen jälkeenkin, esimerkiksi George Floydin kohdalla, ja monet eivät ole päässeet edes uutisiin. © Le if La ak so ne n North Country Far: Petri Hakala, Eric Bibb ja Olli Haavisto. Olin aika pettynyt ja päätin lopulta palata takaisin Ruotsiin. – Emmett Tillin dramaattisella kohtalolla, hänen murhallaan vuonna 1955 Mississippissä, on ollut suuri merkitys minun ja monen muun elämään. Matkani muusikoksi ja muusikkona on ollut fantastinen: olen ensin ihaillut kollegoitani kauempaa, sitten tutustunut heihin ja lopulta jopa saanut tehdä musiikkia heidän kanssaan. Totta kai olin jo aiemmin kuunnellut musiikkia, Leadbellyä ja muita. Nuorempi sukupolvi on kiinnostunut Black Lives Matter -liikkeestä. Greenwich Villagen ilmapiiri oli teini-ikäisen muistoissani paljon toverillisempi. Tiesitkö muuten, että tapasin Eddie Boydin Helsingissä. Käyn joskus hänen kotistudiossaan äänittämässä tai lähetän hänelle musiikkitiedoston. Tapasin Bob Dylanin kotonani, samoin Taj Mahalin, josta tuli minulle kuin isoveli. – Olen viettänyt suurimman osan aikuiselämääni Skandinaviassa. Olet esiintynyt ja levyttänyt Taj Mahalin, mutta myös monien muiden kuuluisuuksien kanssa. Sillä saa nähdäkseen ja kuullakseen paitsi kuluvan viikon niin myös kaikki aiemmin julkaistut kappaleet. Kuten tiedät, asuin myös Suomessa jonkin aikaa, mutta kaikkein pisimpään olen asunut Ruotsissa – ainakin, jos lasketaan siitä kun täytin 19 vuotta. Tiedän, että edistystä on tapahtunut, mutta muutamat asiat eivät ole paljoakaan muuttuneet. Söin kiitospäivän illallisen hänen ja Leilan kanssa joskus 70-luvulla. Muutin takaisin New Yorkiin vuonna 1980. – Kyllä, Tajin lisäksi muun muassa Mavis Staplesin ja George Bensonin. 6 Blues News 5/2021 Olet tehnyt kiertueita myös suomalaisen kitaristi Olli Haaviston kanssa. – Kyllä, Olli on hyvä ystäväni ja pidämme edelleen yhteyttä ja teemme yhteistyötä. Minulla on nyt sopimus merkittävän yhtiön kanssa, ja paljon kappaleita, jotka haluaisin levyttää – ehkä liikaakin Mascotille tässä tilanteessa. Se oli erilainen kuin muistin nuoruusvuosiltani. Nyt kaikki ajoivat vain omaa etuaan. Saitko heiltä, sankareiltasi, innoitusta ja inspiraatiota urasi alussa. Se on kuin minikonsertti ja sitä voi tilata pienellä kuukausimaksulla. Olen iloinen, että palasin, koska täkäläisessä ilmapiirissä minulla on ollut mahdollisuus kehittyä bluesahtavana trubaduurina ilman sitä stressiä, joka on yhä iso osa elämänkokemusta mustille afroamerikkalaisille Amerikassa
Rummuissa on Steve Jordan ja mukana on myös mahtava basisti-laulaja Tommy Sims sekä ihana laulaja Lisa Mills kappaleella One-ness Of Love. © Pe rt ti N ur m i Tukholmassa syyskuussa 2021. Toivon, että tapaamme vielä ja saamme tilaisuuden tehdä yhteistyötä. Pyysin hänet mukaan vieraaksi levylleni ja lennätimme hänet Pohjois-Carolinasta New Yorkiin sessioon. Little Gunnar on taitava ja Ruotsissa on muitakin hienoja muusikoita. Niinpä Olli kutsui minut luokseen. Toivottavasti tämä paikka kuitenkin säästyy. – En koskaan tavannut Victoriaa, mutta tiedän, että hän vaikutti New Yorkin Brooklynissä. Olemme myös kiertäneet yhdessä sekä Euroopassa että USA:ssa. ”Dear America” on kuin avoin rakkauskirje Amerikalle. Shaneeka Simon tuli Lontoosta ja on mukana kappaleella Born Of A Woman. Yritin saada sen kaiken mukaan tälle levylle. Blues News 5/2021 7 Tapasitko koskaan Victoria Spiveytä New Yorkissa. Oletko huomannut, että nuoremman sukupolven akustisen kitaran soittajia olisi nousemassa esiin. Se on mahtavaa. Hän on kuulunut aikoinaan mm. Minusta se kuulosti kunnianhimoiselta, mutta hän on kunnianhimoinen mies, ja saimme sen onnistumaan. Siksi myös hänen nimensä mainitaan levyllä. Ovatko kaikki levyn kappaleet uusia. Olen kiitollinen, että saan käyttää tätä legendaarista studiota. Mainitsit aiemmin Olli Haaviston. Olet tehnyt yhteistyötä myös maailmanmusiikkiartistien kanssa. Myös Ruthie Foster ja Harrison Kennedy ovat loistavia muusikoita. Tapasin hänet Norjassa. Minulla oli tapana käydä mm. Eric Galesin tapasin Joe Bonamassan bluesristeilyllä ja pidin hänen soitostaan. Törmäsin Buddy Guyhin Australiassa ja ZZ Topin myös. Festivaalit ovat hyviä tilaisuuksia törmätä muihin artisteihin. – Tämä tila, jossa nyt olemme, on yksi viimeisistä jäljellä olevista suurista studioista Tukholmassa. Alberta Hunterin näin kerran keikalla. Staffan Astner on hieno soittaja, ja Sven Zetterberg – rauha hänen sielulleen. Hän esiintyi usein 1980-luvulla Greenwich Villagessa, luulisin. Se auttaisi levittämään sanaa musiikistani laajemmalle. Kerro uudesta ”Dear America” -levystäsi. Miles Davisin bändiin. Billy Branch ja Eric Gales ovat mukana uudella levylläni ”Dear America”. Blues on elossa ja voi hyvin. Äänitin osan kappaleesta Born Of A Woman hänen studiossaan, kun olin käymässä Helsingissä. Knock-Out Greg eli Greger Andersson on tulossa soittamaan huuliharppua muutamalle kappaleelle seuraavassa livesessiossa. – Tuottajani Glen, joka on mahtava muusikko itsekin, sanoi minulle vuosia sitten, että minun pitäisi mennä New Yorkiin tekemään äänityksiä joidenkin kuuluisien soittajien kanssa. – Minulla on ollut tilaisuus levyttää Malissa mahtavan senegalilaisen koran soittajan Habib Koiten kanssa. Buddy Guyn ja Junior Wellsin keikoilla New Yorkissa ja tapasin Junior Wellsin myöhemmin Ranskassa, jossa esiinnyimme yhdessä. Nykyisin äänitykset hoidetaan omassa makuuhuoneessa ja studiot ovat vaikeuksissa. Ron Carter soittaa bassoa kappaleilla Whole Lotta Lovin’ ja Emmett’s Ghost. Tämän levyn tekeminen on ollut unelmieni täyttymys – erityisesti koska sain tehdä sen New Yorkissa, kotikentälläni. Se tavallaan täydentää ympyrän. Minulla oli mukanani 12-kielinen kitara ja soitin Ollille, että minun pitäisi saada uusi kappale talteen. Amerikassa on paljon asioita, joista pidän, mutta myös paljon sellaista, minkä pitää muuttua. Kaikki ovat työskennelleet täällä, myös ABBA. – Kaikki ovat uusia. Täällä on Bill Evansin kiertuepianokin! – Kyllä, Christone ”Kingfish” Ingram on hyvä ja täälläkin päin maailmaa on muutama mielenkiintoinen tapaus
ja Merle Haggardin Swinging Doors. Tuskinpa vastauksia tulee koskaan. Taitaa vaikuttaa edelleenkin. – Alun perin ideana oli saada levy pihalle jo vuoden 2020 keväällä. – Pointti on ihan alusta alkaen ollut se, että lähdin tekemään käännöslevyä. Taisipa ryhmä olla tuota tilaisuutta silmällä pitäen myös perustettu. – Halusin kuitenkin lähteä oikeista lähtökohdista, koska kyse on ensimmäisestä suomenkielisestä levystäni. Kun seuraavan kerran törmäsin Janneen jossain muussa yhteydessä, hän kertoi suomentaneensa ison nipun countryklassikoita ja suunnittelevansa niiden levyttämistäkin. & Gasoline Guys. Se oli ollut Mikko Saarelan muistokonsertissa ja kysyi, että olinko se minä, joka lauloi siellä Freukkareita. Jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Sarjasen Mikkoon tutustuin joskus pari vuotta sitten. Sitten eteneminen hidastui, koska käännösluparumba otti aikansa. Kymmenelle kappaleelle kuitenkin saatiin luvat. Laitoin hakemukset matkaan ja niinhän siinä kävi, että yksi biisi sai heti täystyrmäyksen. Alkuperäisversion muut vierailijat ovat Kris Kristofferson ja Jamey Johnson. Hämmästyin, kun Spotify määritteli ne EP:ksi. Matkan varrelta löytyy mm. Syvällisen pohdinnan myötä ajauduin ihan sinne arvopohjalle. Kolme hakemusta odottaa edelleen jossain mappi-ö:ssä. Emilian kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa yhteisellä hääkeikalla – olisikohan se ollut vuonna 2013. Maaliskuussa 2020 kuulin projektin edenneen jo toteutusvaiheeseen. – Yksi projektia venyttänyt juttu oli käännöslupien hakeminen. Tässä on ollut loputonta soutamista ja huopaamista, miettimistä ja funtsaamista, että missä kohtaa olisi hyvä aika julkaista ja mitä. Omasta mielestäni kyseessä oli single, mutta ilmeisesti singlen määritelmä on muuttunut, kun suoratoistomaailmassa on b-puolet pudonneet pois. Enemmän tai vähemmän tässä tuttuja ollaan. Kaivauduin syvemmälle ja kaivoin sieltä päätöksen. – Musiikillinen julkaisu-urani alkoi Loimaalla vuonna 2010. Intouduttiin sitten juttelemaan. Mukana on muun muassa Mikko Sarjanen alias Notkea Rotta. Haaviston Marko on tietysti pyörinyt kantrikuvioissa jo pitkään ja ollaan nähty toisiamme. Mylläriin verrattuna melko poikamainen, mutta samaan aikaan omalla tavallaan uskottava ja maneereista vapaa laulutyyli nosti tutut tekstit esiin uudessa valossa. Sen seurauksena julkaisin levyllisen countrykäännöksiäni ja mukana ovat ne kappaleet, joihin olen saanut asianmukaisen käännösluvan. Käännökset olivat sitä tasoa, että Myllykoskikin olisi ollut niistä ylpeä ja solistin taustalla country soi maukkaan autenttisesti. Se on pelin henki ja meininki, mutta kyllä tässä karsiutuneiden biisien osalta edelleen surutyö jatkuu. Tuplasingleltä löytyivät oivina käännöksinä Waylon Jenningsin Are You Sure Hank Done It This Way. Me ei niinkään harrastuksistamme lauleta, mutta kyllä tässä samaa porukkaa ollaan. 8 Blues News 5/2021 MARKO AHO S e taisi olla Savoy-teatterissa syksyllä 2018 vietetyillä Suomikantrin viisikymppisillä, kun ensi kertaa näin Freud Marx Engels & Jung Tribute Bandin keikalla. Jannen seurana laulamassa poikkeavat puolestaan Marko Haavisto ja Emilia Sisco. Paikallinen K-kauppias pyöritti sellaista pienimuotoista yhden miehen levyfirmaa kuin Jupiter Stroll ja vaikutti rockabillyn saralla. – Tammikuussa, loppiaisena, laitoin pari ensimmäistä biisiä ulos. Hän ei lähtenyt edes tavoittelemaan alkuperäisten tulkintojen fiilistä. Antaa siis miehen itsensä kertoa historiastaan. Tuolloin tuessa mietin jonkinlaisia melodiakikkailuja ja muuta, mutta tiesin, ettei omatuntoni antaisi periksi laittaa kappaleita omiin nimiinkään. – Willien versiohan perustuu puhtaasti kaverisuhteille ja yhteisille harrastuksille. – Vapuksi ilmestyi Willie Nelson -käännökseni Mut blaadatkaa kun tyhjää potkaisen. Se perhana tekee niin edelleen – ja kaikeksi harmiksi kyseessä näyttäisi olevan Bob Dylanin hengessä sellainen Never Ending Tour. Kirjeenvaihto monikansallisten viihdejättien lupaosastojen kanssa osoittautui työlääksi urakaksi. Vappuna oli vuorossa seuraava digisingle – nyt ajan hengen mukaisesti yhtenä kappaleena ja YouTuben toimiessa tällä kertaa julkaisualustana. Tosin eipä noihin aikoihin muutenkaan olisi kannattanut pitkäsoittoa pihalle laittaa, kun ei keikkojakaan ollut. Paikoin saattoi paistaa läpi myös solistin historia rockabillyn parissa, mutta eihän se ole huono asia lainkaan. Eräs tärkeä seikka oli se, että Kaunisto hoiti homman tyystin omalla tyylillään. Maistiaiset saivat ainakin meikäläisen innostumaan. Etenkin viimeksi mainitun täkäläistetty muoto On ovet auki oli jo ensikuulemalta helppo tunnistaa takuuvarmaksi baarihitiksi. Mielestäni se sopi vappuun ja siinä on sellaista reipasta fiittausmeininkiäkin. Lupien puut. pari levyllistä mainiota rockabillya julkaissut Johnny B.D. Kitaraässä Tuomas Metsbergin johtaman bändin keulilla puolitoista vuotta aiemmin kuollutta kantritohtori Myllykoskea tuurasi Janne Kaunisto – ja hyvin tuurasikin. Erään nimeltä mainitsemattoman pandemian maailmankiertue alkoi tuolloin häiritä kaikkien muiden elämää melkoisesti. Vaikka ”Eilistä vain” onkin Janne Kauniston suomenkielinen debyytti, niin ei mies mikään märkäkorvainen keltanokka ole. Helmikuussa 2020, eli kuukautta ennen koronasekoilun alkua, äänitettiin 14 käännösbiisiä. Nykymittapuun mukaan taisin julkaista ensitöikseni siis tuplasinkun. Projekti kuitenkin otti vähän vaikutteita viime aikojen yhteiskunnallisesta tilanteesta – mikäpä taideprojekti ei olisi ottanut. Tämä johtui osin siitä, että Willien Roll Me Up And Smoke Me When I Die -versiossa vierailee Snoop Dogg. Tämän vuoden alussa ilmestyi ensimmäinen single. Onhan se hirveä sääli ja melkeinpä suurempi rikos, että hyvällä maulla ja kunnioituksella tehdyt käännökset jäävät julkaisematta. Ehdin varmasti sitten myöhemmin sotkeakin asioita
– Joskus ehkä 2015 olin alkanut kokeilla kappaleiden suomentamista. Enkä mä kyllä olisi parempaa porukkaa mistään keksinytkään. Silloin Gasoline Guys sai varsinaisesti alkunsa. Demokilpailun palkintona olleen studiosession seurauksena ilmestyi Johnny B.D. & Gasoline Guysin ensimmäinen single. Basistiksi tuli Sirkon Lasse ja rumpuihin Litmasen Jupe. Ilmeisesti erotuin edukseni, koska voitin. 10 Blues News 5/2021 hän järjesti demokilpailun löytääkseen uusia kykyjä. Häneltä olen oppinut paljon esimerkiksi siitä, miten bändiä liidataan. Ehdin varmasti sitten myöhemmin sotkeakin asioita. Seuraava miete olikin, että olisihan ne kiva levyttääkin. Kyllähän mulla on taipumusta siihen suuntaan aina ollut. Oikeastaan trio-levyn jälkeinen aika on ollut sellaista tiedostamatonta mallintamista. Suomenkielistä materiaalia on treenailtu ja demoteltu. Triona tehtiin levy nimeltä ”Trio”. Toki olen jälkeenpäin kuullut, että muut kilpailijat saattoivat edustaa lopputuloksen kannalta väärää musiikkigenreä. Lähdin liikkeelle jostain David Allan Coen kappaleista, joten ei Freukkareiden vaikutteita oikein voine kiistää. Koska onnistuneita tekstejä alkoi kertyä, niin tuli fiilis, että olisihan niitä kiva esittää livenä. – Melko pian tuon singlen jälkeen tuli soittohommiin taukoa, koska menin armeijaan. Idea käännöslevystä on ollut olemassa jo hyvissä ajoin ennen sen keksimistä. – Olen teini-iästä asti kuunnellut tosi paljon käännösmusaa: Jussi & The Boysia, Freukkareita ja Hectoriakin. Metsbergin Tuomas oli jo tuolloin mukana, mutta en sitäkään niin hyvin tuntenut. Muistan jo ysiluokalla kääntäneeni That’s All Right Maman sen enempiä miettimättä, kun opettelin kitaransoittoa ja Elvis oli kovin kaikista. Johnnyn omaa käsialaa oleva countrybiisi It’s Good To Be Home Cowboys sai seurakseen vuosien saatossa viljalti maailmalla versioidun kappaleen Johnny Remember Me. Lemströmin Petsku onkin ollut tietynlainen kantrimuusikon esikuva mulle. Kääntäminen on ollut mulle luonteva ja perinteinen tapa lähestyä biisejä. Ehdin varmasti sitten levystäni. – Tällä ryhmällä me tehtiin ”On The Rails”, joka ilmestyi 2014. Tietyllä tapaa kyseessä oli sellainen ajautuminen. Jo triolevyn teon aikoihin Kauniston mielessä kajasteli levyllinen country-suomennoksia. Mutta ihan silleen tosissaan, että oikeasti keskittyy teksteihin ja riimeihin, niin varmaankin vuonna 2015 sitä aloittelin. Lähettelin käännöksiä välillä Tuomakselle ja suunnitelmat alkoivat hahmottua. Tietty siinä on vaikuttanut sekin seikka, että ihan hirveen montaa omaa julkaisukelpoista suomenkielistä kappaletta © Ju kk a Ko la ri ”Halusin kuitenkin lähteä oikeis”Halusin kuitenkin lähteä oikeista lähtökohdista, koska kyse on ta lähtökohdista, koska kyse on ensimmäisestä suomenkielisestä ensimmäisestä suomenkielisestä levystäni. Hiljalleen Gasoline Guys vakiintuikin trioksi, jossa mä soitin akustista, Tuomas sähkökitaraa ja Lasse kontrabassoa. Siinä oli paljon samaa henkeä kuin Uncle John Triossa – samat soittajatkin, mutta eri nokkamies. Olisi tuntunut järjettömältä alkaa säätää. Kuten jo aiemmin mainittiin, niin levyltä jäi muutama varsin onnistunut kappale pois, koska maailmalta ei tullut lupia – eikä edes vastauksia kaikkiin anomuksiin. Studiobändi oli tietyllä tapaa ollutkin sellainen keräilyerä. Näiden tyyppien kanssa soitettiin myös Freukkaritribuutissa ja oltiin näitä biisejä demoteltu. Ensimmäisen session jälkeen jäi kuitenkin sellainen fiilis, että diggaisin soittaa Tuomaksen kanssa jatkossakin. – Armeijasta päästyäni juteltiin jossain illanistujaisissa ja Tuomas kysyi, että kiinnostaisiko mua lähteä laulajaksi, jos hän hommaa bändin. Se äänitettiin Leinon Tomin studiossa niillä vanhan liiton vehkeillä kaksiraitanauhurille. Ajatus kuitenkin kariutui ja levylle tuli Tuomas Metsberg & His Strangers. Äänitin tietokoneella suunnilleen kaikki kappaleet, mitä mulla tuossa vaiheessa oli. Siinä ilmeni vähän semmoinen dilemma, että kun yhtye ei nauttinut mitään valtakunnallista suosiota ja tietoisuutta ja kuitenkin siinä oli ammattimuusikot mukana, niin oli vaikeata saada koko bändille keikkoja. Se ilmestyi pienellä viiveellä vuonna 2019. – Homma lähti rullaamaan. Hän naurahtaa kimmokkeen projektille tulleen luultavasti sen pohtimisesta, että mikä olisi kaikkein järjettömin idea toteuttaa seuraavaksi. Siitä lähtien olen edennyt kokeilujen kautta. – Alun perin mun piti perustaa uusi bändi, jonka kanssa soittaisin suomenkielistä musaa. Silti Kaunisto toteaa käännösten olleen juuri sillä hetkellä oikea valinta. Äänitin sellaisella skype-käyttöön suunnitellulla mikillä, jolla ei missään tapauksessa pitäisi mitään äänittää, akkarointia ja laulua muutaman biisin verran. Osallistuin siihen. Tokihan me toisemme tiedettiin, koska mä seurustelin Tuomaksen serkkulikan kanssa. myöhemmin sotkeakin asioita.””
– Oman sävynsä julkaisutoimintaan tuo raha, tai lähinnä sen puute. Kun biisiä lähtee kääntämään, niin siinä on tarina ja jonkunlainen konteksti valmiina. Säveltäminen on liioitteleva termi sitä kuvaamaan. Blues News 5/2021 11 ei ole vielä kasassa. Pidän myös siitä, että siinä on tiukat raamit, joiden sisällä pitää toimia. Olen tosin semmoinen ihminen, että en osaisi vain roikkua mukana. En muista minkä projektin yhteydessä se oli, kun koetin levypainolaskua maksaa ja tiedustelin, että olisko sitä mahdollista hoitaa kahdessa erässä, kun ei mulla olekaan varaa heittää tonnia tosta vaan. Kun itse on päämiehenä puuhaamassa, niin kaikki päätökset ovat loppukädessä itsellä. Loppu onkin pitkälti sen funtsimista, että miten tekstiin saa mahdutettua muodoltaan hyviä lauseita, joihin sisältyy mahdollisimman paljon alkuperäisen laulun ajatuksia niin että lopputulos vielä vähän rimmaisikin – vieläpä niin, että riimit eivät olisi pelkästään yksitavuisia. – Meillä on ollut sellainen työnjako, että Tuomas on hoitanut bändipuolta ja orkestraatiota taiteellisena ja musiikillisena tuottajana. Janne Kaunisto on debyyttisingleään lukuun ottamatta julkaissut kaikki levynsä omakustanteisesti. Perehdyttäni V. Näin ollen päädyin tekemään molemmat – maltillisen kokoisina painoksina tosin, koska ei ole vielä niin isoa kämppää, että levyjä mahtuisi isommalti varastoimaan. Eri asia tietenkin on, että käyttääkö niitä vai keksiikö jotain muuta. Monesti, jos cd:tä jollekin kauppaa, niin se kysyy vinyyliä ja homma toimii tietty myös toisinpäin. Se tuo mukanaan melko paljon ylimääräistä työtä ja kysyy myös paljon ylimääräistä rahaa. Minun vastuullani on olleet laulut, paperityöt ja semmoiset. © M ar ko Ah o © M ar ko Ah o. – Tästä tullaankin siihen, että käännösten tekeminen on myös siksi ollut erityisen mieluisaa, että säveltäminen ei ole ollut mun lempijuttujani. Nyttemmin olen niitäkin jo kokeillut, koska tämä koko homma on vaihtunut suomenkieliseksi. Loppujen lopuksi en nauttisi siitä. – Nythän olen ensimmäistä kertaa teettämässä myös vinyylipainosta. Artin ”Runoanalyysi ja runotekniikka” -teokseen olen kuitenkin mielipidettäni tarkistanut. Se kun on tuo raha minua aina vältellyt, niin tämmöisten taloudellista pääomaa vaativien kokonaisuuksien suorittaminen voi välillä vähän venyä. – Jatkossa tulee varmasti suomenkielisiä omiakin piisejä, mutta taidan jonkinlaisen oppimäärän musiikinteoriaa ottaa luettavakseni, ennen kuin olen valmis päivätyöt jättämään säveltämisen vuoksi. – Olisihan se kiva, jos ei itse tarvitsisi muuta kuin tehdä tekstejä ja saapua studioon niitä laulamaan. Pitkään pidin yksitavuisia riimejä sellaisena humppa-/iskelmäriimittelynä. – Gasoline Guysille tein omia biisejä, mutta yksinkertaisten englanninkielisten rockabillyja countrybiisien tekeminen on lähinnä sitä, että laittaa sointuja pötköön ja laulaa niiden päälle. Ne ihmettelivät, että ei tällainen kyllä yleensä ole ollut tapana. Mietin, että kyllähän sellainenkin pitää olla. Valmis biisi asettaa rajat, mutta antaa myös vapauden keskittyä pelkästään tekstiin ja riimittelyyn. Se on pakottanut opettelemaan, oppimaan ja hahmottamaan sen – mitä en välttämättä vieläkään kovin tehokkaasti osaa hyödyntää – että missä vaiheessa ja mitä ylipäätään pitää ja kannattaa tehdä. – Julkaisutoiminnan pyörittäminen itse on tietty ollut työlästä
Kun Colen syvä ääni, kappaleen keinuva melodia ja taustalaulajien huudahdukset täyttävät tilan, saa muistutuksen vanhasta totuudesta: mikään ei kuulosta niin hyvältä kuin kunnon laitteilla hyväkuntoiselta savikakulta soitettu musiikki. Alussa mentiin enemmän sinkuilla ja albumeilla, mutta mitä pitemmälle Väisänen on Sen jälkeen pistetään putket lämpiämään viereisessä vahvistimessa, vaihdetaan neula soittimeen ja siirrytään savikiekkojen maailmaan. 1980-luvun loppupuolella Väisänen oli tajunnut lopullisesti, miten paljon maailmassa oli hyvää musiikkia, joka ei ollut päätynyt uusintajulkaisuille siihen mennessä. Ensimmäiseksi lautaselle nostetaan yksi aution saaren levyistä, Ann Colen Each Day Batonin oranssilla etiketillä tutun sinkkukeltaisen sijaan. Väisäsen suurin intohimo ovat savikiekot, mutta myös muissa nopeuksissa tapahtuu. SEISKAKASIT VIEVÄT SEISKAKASIT VIEVÄT Vuonna 1965 syntyneen Tapio Väisäsen hurahdus musiikkiin kävi samalla tavalla kuin monella muulla ikätoverilla. On saavuttu todellisen levykeräilijän pyhimpään. © Pe tr i La ht i. Ensin tunnustelua glamrockiin, Väisäsen tavoin jopa vierailu Suzi Quatron keikalle Finlandia-taloon äidin turvallisesti saattelemana, sitten ”Roadrunner” (tässä tapauksessa kasettina) ennen hyppyä virtaan josta ei ollut paluuta, siis ”American Graffitin” perustuplaan. ja Rock’n’Roll Trion latinalaisamerikkalaisia ja australialaisia albumipainoksia. Ladataan useampi kiekko muistiin, ettei koneelle tarvitse nousta koko ajan. Sisällä jukeboksissa on pitkä rivi alkuperäisiä Sunlevymerkin julkaisuja numerojärjestyksessä, joten on hyvä kuulostella, mitä kaikkea Sam Phillips tuuppasi markkinoille 1950-luvun puolivälin jälkeen. Alkoi alkuperäisjulkaisujen metsästys, joka on jatkunut intohimoisena, alati ja monipuolisena tähän päivään saakka. Rhythm Rockersin turpea Juke Box, Help Me Find My Baby (Sun 248) räjäytti monen suomalaisen nuoren tajunnan 1980-luvun alussa. 12 Blues News 5/2021 PETRI LAHTI T apio Väisänen on keräillyt levyjä 40 vuotta. Siitä eteenpäin muihin kokoelmiin ja artistien parhaisiin, Valintatalon hyllyjen ääreen, josta alkoi löytyä käsittämättömiä rockabillykokoelmia, Quality Recordsin kellariin, Digeliuksen hyvin kuratoituun tarjontaan, Seppo Elosen postimyyntiluetteloon ja lopulta Juhani Ritvasen sauhuamiseen tässä lehdessä kappaleista, artisteista ja levyistä, joista kukaan ei ollut kuullutkaan vantaalaisessa lähiössä. On sitä kuulua botnea, yläpäätä ja leveyttä koko talon täydeltä. Barbara Pittman esittelee vaativalla I Need A Manilla (Sun 253) kurkkuääntään, aiemmin Billy ”The Kid” Emerson pääsi ylistämään käsikynkässä olevaa suloaan juonilla Little Fine Healthy Thingillä (Sun 233). Ennen kuin palataan seiskatuumaisten pariin, pyöräytetään vielä parit rockabillyt kakkaroilta, esimerkiksi Sonee Westin Rock-Ola Ruby, ihmetellään Eddie Cochranin asetaatteja SUNIT NUMEROJÄRJESTYKSESSÄ SUNIT NUMEROJÄRJESTYKSESSÄ Laitetaan jukeboksi päälle. Harrastus on muuttunut vuosien varrella paljon – pääasiassa hyvään suuntaan, mutta jakelun osalta aiempaa kalliimmaksi ja myös epäluotettavammaksi. Äänimaailma on tuttu, Union Avenuen sihinää ja Tennesseen rytmejä
Kun materiaali kiersi eri toimijoiden käsien kautta, sen hinta kohosi koko ajan ja parhaimpia esineitä vietiin päältä, mutta myös Väisänen sai täydennystä Cochran-kokoelmiinsa suuren rokkarin jäämistöstä. Joukossa voi olla kappale, joka ei ole päätynyt edes Rockstarin julkaisemille kokoelmille. COCHRAN JA HAWKINS COCHRAN JA HAWKINS Kun Väisäsen kanssa käy läpi hänen kokoelmiaan, isot linjat selviävät runsauden alta. Tarina on perinteinen: kun säilytysvaraston vuokra oli jäänyt maksamatta, sukulaispoika pisti romppeet myyntiin. Sillä matkalla ollaan yhä. Blues News 5/2021 13 Sähinää alan keräilyyn on tuonut artistin jäämistön päätyminen vähän aikaa sitten huutokauppaan. On keräilyä, kansitekstiä, cd-julkaisukin ennen kuulemattomine kappaleineen. Puutelistalla on enää Cochran Brothersin savikiekkoja. Kun Väisänen luki Seppo Elosen kirjoittaman Hawkins-tarinan lehdestä 5/79, hän tajusi miten paljon ronskilla rokkarilla (ja myöhemmin muunlaistakin materiaalia tehneellä ja tuottaneella artistilla) on albumien ulkopuolelle jääneitä julkaisuja. Viralliset levytykset, joissa Cochran on ollut mukana, löytyvät myös hyllystä – osuvan ”Cochran Connection” -teeman alta. Blues Newsillä on tässäkin tarinassa tärkeä osansa. © Pe tr i La ht i © Pe tr i La ht i. Rakkaus Eddie Cochraniin syttyi jo teininä ”The Very Best Of” -albumista. Niiden vastapainoksi Väisänen esittelee erilaisia Gold Star -studion asetaatteja, joissa Cochran on pääartisti tai mukana taustalla. Lisäksi Londonjulkaisu Susie Q:sta tuli haljenneena meren yli. Kaikki levytykset Hawkinsilta ovat hyllyssä, mutta Checkerin julkaisemissa savikiekoissa on joitain puutteita. Vaikka Suomesta ja maailmalta löytyy Väisästäkin kovempia Cochran-kerääjiä postimerkkeilyyn saakka, pullat ovat täälläkin hyvin uunissa. päässyt keräilyssään, sitä innokkaammin hän etsii 78 kierroksen shellakkaa (ja loppupään vinyyliä). Tunnetaan myös Väisäsen lukkarinrakkaus Dale Hawkinsiin. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vaikka hyllyssä olisi jo levytys alkuperäisenä seiskatuumaisena, houkutus käy välillä liian suureksi päästä kuulemaan, miltä esimerkiksi Jack Scottin matala ääni klassisissa Carltonlevytyksissä kuulostaisi kunnon kierrosnopeudella
Hankin levyn Jim Coultierilta, koko ikänsä Sunja Meteor-merkkejä keränneeltä ikämieheltä ja yhdeltä alan kovimmista Charlie Feathers -diggareista. Kun puhutaan tämänkokoisesta kokoelmasta hyvää musiikkia, 16 000 seiskatuumaisesta, 1 300 savikiekosta ja 6 000 albumista (jätetään tuhannet cd-levyt nyt tässä yhteydessä mainitsematta), on kysyttävä, miten tämä kaikki pysyy hanskassa. Jim on nyt luopumassa kokoelmistaan.” Elviksen Sun-savikiekkoja seinällä John Teftellerin huutokauppalistalta löytyy kiinnostavia levyjä © Pe tr i La ht i © Pe tr i La ht i. SUTCHIN SUOMI-SINKKU. Sen jälkeen alkoivat neuvottelut baaritiskin puolella, jossa päästiin sitten maaliin. Tämä alkuperäinen on styreeniä, reprot ovat vinyyliä.” PHIL GRAY AND THE GO BOYS PHIL GRAY AND THE GO BOYS Bluest Boy In Town / Pepper Hot Boy (Rhythm RR-45-101) ”Toinen Baby Let’s Play House -viritys heti perään. Väisäsellä on myös hakulista, jota hän levittää ympäri maailmaa. Väisänen myöntää, että tulee välillä hankkineeksi vahingossa levyjä, jotka ovat hyllyssä jo ennestään. Kun hän myi Suomeen eräälle toiselle keräilijälle jatsilevynsä – siis koko satsin – ja kiikutti ne tänne, hän ilmoitti että Barrix siirtyy samalla matkalla minulle. Tämä tuli vastaan Ingolstadtin tapaamisessa, jossa eräs britti soitti sen. Itse olen kannattanut Arsenalia iät ja ajat.” DORSEY BURNETTE DORSEY BURNETTE Bertha Lou / Til The Law Says Stop (Surf SR5019-45) ”Kun paljastui, että Dorsey Burnettella oli yhä sopimus Coralille, valmis painos tuhottiin ja Johnny Faire lauloi saman taustan päälle oman versionsa joka julkaistiin Surfilla samalla sarjanumerolla. Ruotsalaisen House Of Oldiesin kauppias Janne Karlin oli ostanut sinkun, joka on viiden harvinaisimman rockabilly-singlen joukossa, itselleen eBaysta. Kun raha vaihtoi omistajaa, näin hänen lompakostaan, että kaveri on vieläpä Spursin fani. Kiihkeimmin halutuissa on tällä hetkellä sata savikiekkoa ja parisataa singleä. Tämä on ainoa kappale, mitä universumista tiedetään löytyvän tätä julkaisua savikiekkona. SUTCHIN SUOMI-SINKKU. Silloin ne päätyvät vaihtolaatikkoon ja sieltä ennen pitkää jonkun muun asianharrastajan näppeihin. Tietojen mukaan sinkkua jäi laatikko, ja siitä on nyt jäljellä mitä on, alle kymmenen kappaletta joka tapauksessa. Ei pärjää Lumanille eikä varsinkaan hänen demoversiolleen biisistä, mutta sinkku on silti kiinnostava kuriositeetti.” JIMMY HAGGETT JIMMY HAGGETT No More, No More / They Call Our Love A Sin (Sun 236) ”Otetaan loppuun vielä yksi savikiekko näytille, Jimmy Haggettin ainoa Sun-levy. Nykypäivän kommunikaatiovälineillä tieto ja tavara liikkuu aiempaa helpommin. Tämä on yksi niistä.” JOHNNY FAIRE JOHNNY FAIRE Make Up Your Mind Baby / If I’m A Fool (Fable F-601-45) ”Tämä harvinaisuus oli saatava kuultavaksi, kun tajusin että biisi on sama kuin Bob Lumanilla. 14 Blues News 5/2021 Johnny Kidd merirosvoineen kiinnostaa myös, aina eksoottiset ja kummalliset suomalaispainokset hatusta vedettyine kappalevalintoineen, Sun ja muut etelän klassista rockabillyä julkaisseet levymerkit, kuvakannelliset EP:t joissa erityisesti ruotsalaiset olivat edellä muita – ja kaikki muut hyvät levyt. Joukossa on julkaisuja, joita ei voi edes villeimmissä unelmissa löy”Moon Katin” lempilöytöjä: BILLY BARRIX BILLY BARRIX Cool Off Baby / Almost (Chess 1662) ”Olin himoinnut tätä pitkään. Ei uusintajulkaisua, ja If I’m A Foolista löytyy kaksi painosta, jossa vain toisessa on kääntöpuolella Make Up Your Mind Baby
Myös Teftellerin listasta selviää, että lähiaikoina on tulossa huudettavaksi todellisia rariteetteja. Vaikka maailma on markkina, luotettavin tapa hankkia levyjä on yhä katsastaa omin korvin ja silmin, mitä on ostamassa. – Goofinissa käyn kerran viikossa ja muissakin liikkeissä kun ehdin. AGENTTI ARGENTIINASSA AGENTTI ARGENTIINASSA Seuraavaksi on hypättävä karttapallolle, kun levylaatikoista nousee eteläafrikkalaisia savikiekkoja brittirokkarien levytyksistä, The Sparkletonesin uniikki skandinaavi-EP, jossa on itselleni tuntematon menevä biisi, meksikolaista brasilialaista ja vaikka mitä vinyyliä. Musiikki on tärkeintä, Väisänen kertoo. Runsautta tuo myös se, että Väisänen on kiinnostunut rock’n’rollin alalajien lisäksi bluesin eri muodoista, hillbillystä ja kantrista, varovaisesti ”Diz and Bird” -tyylisestä jatsista sekä garage rockin helmistä. Väisänen on saanut postilaatikkoonsa juuri John Teftellerin tuoreimman katalogin, josta jo ensi vilkaisulla selviää, että Suomesta on lähdössä pian tarjouksia Oregoniin. Kuten arvata saattaa, harvinaiset kiekot eivät ole ilmaisia. Ajat ovat siinä mielessä herkulliset nuoremman polven keräilijöillä, että rapakon takana moni pitkän linjan levyniilo pistää kokoelmiaan myyntiin vanhuuspäiviä ajatellen – tai sitten asialla on viikatemiehen paikalle kutsuma perikunta. Seuraavaksi pitäisi täydennellä puuttuvien Sunin savikiekkojen lisäksi James Brownin alkupään pippurisia juttuja Federalilla, löytää vaikkapa The Nightridersin Lookin’ For My Baby ja Fats Dominon Ain’t That A Shame suomalaispainoksena. Verkkohuutokauppa eBay alkaa olla menneisyyttä hankintakanavana, sen tilalle ovat tulleet Facebookin keräilijäryhmät. Vaikka paljon on jo hyllyssä, ennen kuulemattomia ja uudelleenjulkaisemattomia hyviä levytyksiä tulee jatkuvasti vastaan. Tai Suomessa painettuja kiekkoja, joita aika harva on pidellyt käsissään: Willie Mae ”Big Mama” Thorntonin Hound Dog Karusellin seiskakasina, Bobby Dayn Little Bitty Pretty One samalla nopeudella mutta HMV:n julkaisuna, pari sitkeästi puuttuvaa Bill Haley & The Cometsia, Johnny Kiddin So What / Please Don’t Bring Me Down (HMV 919) -sinkku sekä kiistelty Screaming ”Lord” Sutch with The Savagesin HMV-platta ’Til The Following Night / Good Golly Miss Molly (953), jota Väisänen ei ole edes nähnyt koskaan. Niiden vastapainoksi esimerkiksi Discogsista voi tehdä löytöjä muutamilla euroillakin. Välillä hän pääsee säväyttämään löydöillään meitä kaikkia. Hän esittelee tuoreena löytönään esimerkiksi Belgiassa kuvakannella vuonna 1978 julkaistua Donnie Quinnin On My Way To California -sinkulaa. Viime vuonna katosi pari pakettia, nyt kadoksissa on kolme. – Parasta harrastuksessa on löytää kappaleita, joita kukaan ei ole täällä kuullut ja joita voi soittaa dj-keikoilla. Kaikkien edellisten keräilyvuosien aikana katosi yhteensä kolme. Savikiekkoja Väisänen on soitellut viimeksi Helsingin rautatieaseman kupeessa pyöritetyssä 78 RPM ERA -klubissa, jossa Ann Colen Baton-helmen tapaiset kappaleet pistivät tanssijoihin vauhtia. On kysyttävä, mistä ja miten Väisänen löytää uniikit painokset omakseen. Löytöjä voi tehdä täälläkin. Vaikka kuuntelua ja keräilyä on jatkunut 40 vuotta, Väisänen ei pelkää, että joku päivä hän luo painavan katseen kokoelmaansa ja tajuaa, että kaikki mahdollinen on jo hallussa. Mieluummin etsin uusia kappaleita kuin eri painoksia tutuista levyistä. Esimerkiksi Australiasta hankituilta, Savoyn omistajaperheen Lubinskyn jäämistöistä löytyneiltä oudoilta Nappy Brownin koekiekoilta löytyi kolme ennen julkaisematonta kappaletta, joista kaksi parasta päätyi espanjalaisten julkaisemalle laatusinkulalle (It’s All Yours / Because I Love You, Savoy 451499). Paketissa oli Jess Hooper with The Daydreamersin All Messed Up – savikiekkona totta kai. – Jos rockabilly on pyörinyt hankinnoissa liikaa, sitten voi hankkia R&B:tä tai vaikkapa surfia. Esimerkiksi Väisänen on pannut nyt viestiä kontaktilleen latinalaisen Amerikan suuntaan, että Argentiinassa painetut Johnny Burnette Trion savikiekot kiinnostaisivat täällä. NAPPY BROWNIN BIISIT NAPPY BROWNIN BIISIT Mitä seuraavaksi, kun hyllyssä on jo todella paljon. – Paketin pisin saapumisaika on yli viisi kuukautta. Markkinat ovat muutenkin globaalit. Iloa tuo aina se, kun löytää uutta ja pääsee esittelemään kappaleita innokkaille kuulijoille. – Hyviä aiemmin kuulemattomia biisejä on varmasti satoja, ja lisää löytyy koko ajan, kun joku linkkailee kappaleita eri keskusteluryhmiin tai niitä julkaistaan kokoelmilla. Siksi säännöllinen kierros kivijalkakaupoissakin kuuluu Väisäsen ohjelmaan, vaikka tarjonta ei ole pääkaupunkiseudun levyputiikeissa aina yhtä runsasta kuin maailmalla. Yrittäjänä toimiva Väisänen ei halua ottaa kantaa kuluihin – harrastukset yleensä maksavat – mutta kun tarjolle tulee levy, jota hän on etsinyt, on pystyttävä nopeisiin päätöksiin. Joskus käy näin: Ray Smithin savikiekko eteläafrikkalaisena painoksena. Paketteja palautetaan lähettäjille puutteellisten digitietojen takia, savikiekot makaavat rullakon alimpana pakettikasojen alla, metalliasetaatin yli oli ajettu trukilla. Ennen korona-aikoja Väisänen vieraili esimerkiksi vuosittain saksalaisessa Ingolstadtin kaupungissa järjestetyssä yksityistilaisuudessa, jossa paikalle eri puolilta Eurooppaa tulevat keräilijä-dj:t soittelevat kukin pari settiä levyjään ja käyvät myyntitai vaihtokauppaa ylimääräisistään. Listalla on joitain kokoelmista puuttuvia Sunin savikiekkoja. Monen muun tavoin Väisänen on menettänyt uskonsa kotoisan Itellan (entinen ja nykyinen Posti) kykyyn tuoda levyt ehjinä keräilijän kotikulmille. Savikiekkojen osalta tämä on siitä selkeää, että aikaraja niissä on formaatin myötä automaattisesti selvä – ellei sitten ala etsiä Beatlesia Intiasta, Väisänen naurahtaa. Viime aikoina Väisänen on innostunut 1960–70-luvun perämetsien jenkkiartisteista, jotka ovat jatkaneet juurimusiikin levyttämistä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut musiikin maailmassa. Goofinista löytyi kerran Eddie Riffin Ain’t That Lovin’ You Baby, joka oli leiman perusteella myyty alkujaan pienessä musiikkikaupassa Punavuoressa, ja lahtelaisessa Misirloussa tuli hämmästyttävästi vastaan Joey Castlen Rock And Roll Daddy-O. Olen siirtynyt yhä enemmän käyttämään UPS:n palveluita jenkkilähetyksissä, Väisänen kertoo. Blues News 5/2021 15 tää paikallisen kirpputorin lootista: syvässä etelässä painettuja plattoja, joita tiedetään olevan jäljellä enää joitain kappaleita ja nekin tiukasti keräilijöiden holveissa. Kun siihen yhdistetään kiinalaisten turhakerohmuajien ahneuden takia säädetyt tullimääräykset epäselvine pykälineen ja kovine lisämaksuineen, Väisänen on ohjannut kaupantekoaan yhä enemmän Euroopan yhteisön maihin. Touhut tiskijukkana, taiteilijanimellä DJ Moon Kat, ovat auttaneet paljon, kun kotimaan kuppiloiden lisäksi Väisänen on lähtenyt soittamaan parhaita levyjään esimerkiksi espanjalaisklubeihin, joissa täkäläisistä ahtaista oloista poiketen laajennetaan linjaa reippaasti modien suosimien R&Bsoundien puolelle. Myös Discogs on kohentanut asemiaan, mutta myös perinteisillä paperilistoilla on yhä paikkansa. Kaiuttimista kuuluu Elviksen 1970-luvun levyiltä tuttua sykkivää äänimaailmaa paksulla jenkkiaksentilla laulettuna, kannessa komeilee artisti turskeine bulsareineen ja karseine kaulakoruineen. On syntynyt kontakteja samanmielisiin. KIVIJALKAA UNOHTAMATTA KIVIJALKAA UNOHTAMATTA Pelkkää auvoista eksoottisten levypakettien availua keräilijän elämä ei ole. Eräs nuoruusvuosien peruslevyistä, QR:ltä aikoinaan löydetty ”Meteor – Hillbilly Bop Memphis Style” -albumi ei ole sekään unohtunut, sillä muutama päivä haastattelusta UPS:n kuriiri kolisteli Väisäsen ovella
Oltiin aivan vuoden ‘61 alussa, johon mennessä kokoonpanokin oli horjunut sen verran, että alkuperäisjäsen Keith Koestner oli lähtenyt Uncle Samin hommiin. Kovatasoisia yhtyeitä, sekä mustia että valkoisia oli kuitenkin New Yorkissa niin paljon, että levyttämään pääsyyn vaadittiin onnea ja muista erottuvaa osaamista, niinpä Dell-Satinsien ratkaiseva askel onnistui vasta uuden vuosikymmenen alussa. DION & THE DEL-SATINS DION & THE DEL-SATINS Goldner-sopimuksen katkettua näkyvin muutos oli toisen l-kirjaimen putoaminen yhtyeen nimestä, tulevaisuuden kirkastumiseen tarvittiin ripaus onnekasta sattumaa. Virheelliset muistelot väittävät, että kun Dion kuuli ensimmäisen kerran Del-Satinsin laulua, niin hän kutsui yhtyeen uuden levynsä taustalle antaen samalla potkut Belmontseille. kavereitaan jo edellisenä vuonna. Belmonts, Mystics, Passions, Regents ja monet vastaavat olivat vauhdikkuudestaan huolimatta nätisti sanottuna pinnallisempia, Del-Satinsin levyillä, vaikkei se niitä paljon levyttänytkään oli hitusen enemmän sulavuutta ja tunnetta esikuva Five Satinsin tyyliin. Dionin pitkä hittiputki on siinä suhteessa tärkein, mutta ei ainoa. Sikäli moka oli ymmärrettävä, että moniin Dionin hittikokoelmiin on merkitty Belmonts-lisuke. Del-Satins oli eräs 60-luvun alun ykkösyhtyeistä lajissaan, mutta sen historia on eriskummallinen. 16 Blues News 5/2021 THE DEL-SATINS THE DEL-SATINS Kaikuja kadunkulmista, osa 15 Kaikuja kadunkulmista, osa 15 PEKKA TALVENMÄKI T akavuosina huomasin joskus radion musiikkiohjelmia kuunnellessani, että kun toimittaja teki kulttuuriteon ja soitti Dionin vanhan hitin, niin hän ilmoitti esittäjäksi Dion & The Belmonts. Se ei saavuttanut ainuttakaan listahittiä, itse asiassa sen oma diskografia jäi lyhyeksi, koska se teki parhaina vuosinaan tärkeimmät studiotehtävänsä muiden artistien kuorona. Kokoonpanolle saatiin nimi The Dell-Satins yhdistelmänä suurilta mustilta suosikeilta The Dells ja The Five Satins. Muistan jostakin lukeneeni mielipiteen, jonka mukaan Runaround Suen ansiot jakaantuivat tasan neljälle osiolle. Kieltämättä, jos sitä vertaa muihin valkoisiin New York -porukoihin, niin on siinä pieni sävyero. End 1096 I Remember The Night I’ll Pray For You Levy on molemmilta puoliltaan hyvin tyypillistä New Yorkin doo wopia. On väitetty, että Goldner suostui levyn tekoon sen takia, että uskoi Dell-Satisin olleen musta yhtye. Dionin kertomaan liittyy arvattavasti paljon romantisointia, joka tapauksessa Del-Satins sai paikan Runaround Suen taustakuorona. Tuo ryhmä oli Del-Satins, jonka jäsenet pitivät ideaa hulluna, mutta suostuivat Dionin tarjoukseen. Yksi vuoroaan odottavista ryhmistä oli The Jokers, jonka jäsenistä tenorit Les Cauchi ja Keith Koestner sekä basso Tommy Ferrara olivat paikalla, mutta solisti Joey Amato oli jänistänyt. Näinhän ei ollut, vaan Dion oli aloittanut soolouransa ilman vanhoja DELL-SATINS DELL-SATINS Tarina alkaa Manhattanilla vuonna ‘56 järjestetystä nuorten yhtyeiden konserttipäivästä. B-puoli on parempi, I’ll Pray For You on nätisti laulettu surullinen nyyhkylaulu. Hänen paikallaan lauloi muutaman kuukauden ajan Mel Kalickman ja sen jälkeen. Menestys oli valtava ja sai upeaa jatkoa niin, että tämä yhdistelmä teki vuoden sisällä yhteensä viisi top ten -hittiä, joista monien mielestä vakuuttavin oli Runaround Sueta seurannut listakakkoseksi yltänyt The Wanderer. Ahkera harjoittelu tuotti tulosta, pappaFerraran järjestämiä pikkuesiintymisiä riitti ja intoa lisäsi voitto New Yorkin sisäisessä ”Battle of the groups” -kisassa. Harmoniaa täydentämään kutsuttiin Ferraran perheestä baritoni Fred. I Remember The Night on nopea ja rento, mutta ei kuitenkaan erityisen tarttuva. Elettiin kesää ‘61, jolloin Dion oli saanut valmiiksi Ernie Marescan kanssa säveltämänsä laulun Runaround Sue. Henkilöhistorialtaan DelSatins on ollut kirjava, jo aktiivisina vuosina yhtyeessä on laulanut 13 miestä ja jäähdyttelyvaiheessa määrä on lähes tuplaantunut. Silti virhe ärsytti, kuuluuhan jo yleissivistykseen tietää, että esimerkiksi Runaround Suen, tuon ”maailman parhaimman levyn” taustalla ei suinkaan laulanut Belmonts vaan yksi sen tunnetuimmista kilpailijoista New Yorkin valkoisen doo wopin sarjassa, The Del-Satins. Kuitenkaan Del-Satins ei saanut nimeään etikettiin eikä sitä muutenkaan noteerattu. Sellaisen Dion löysi ollessaan norkoilemassa Manhattanilla, ihastui siellä tapaamansa porukan tuoreeseen ja energiseen tyyliin ja esitteli saman tien Runaround Sue -idean, jonka taustalle apua tarvittiin. Asian järjesti managerin tehtäviä hoitanut Jim Gribble, joka neuvotteli levytysmahdollisuuden George Goldnerin End-merkille. Sen varaan Dion keksi itse tarinan, joka väännettiin Ernie Marescan kanssa nopeasti levytyskuntoon ja esiteltiin Laurie-merkin pomoille, vain uskottava taustayhtye puuttui. Ensimmäinen oli huikentelevaiseen tyttöön liittyvä katkera sanoitus, toinen tunnelman nostattavat erinomaiset soittajat, kolmas Dion itse ja neljäs ”hape hape...” -puolen hoitanut Del-Satins. Tilanne korjaantui niin, että avuksi pyydettiin kilpailevasta The Yorksville Melodys -yhtyeestä Stan Ziska (tai Zizka niin kuin tsekkiläisiä (?) geenejä omanneen kaverin sukunimi on alun perin kirjoitettu). Dionin muistelojen mukaan laulun pohja kehittyi Bronxissa Ellen-nimisen tytön syntymäpäiväjuhlissa, kun yleisen jammailun lomaan syntyi kuvioon oleellisesti kuuluva pureva lallatus ”hape hape bum da hey di hey di hape hape”. Hyvin arvioitu, taustakuoron osuus oli ratkaiseva osa levyn taikaa. Yritys onnistui niin hyvin, että Ziska liittyi vakiosolistiksi, näin oli uusi yhtye syntynyt. Kun Laurie Stan Ziskan vanha kaveri, The Yorksville Melodys -yhtyeen ajoilta tuttu Bobby Failla
Hänet olisi muuten helppo sivuuttaa ilman mainintoja, mutta hänen 60-luvun alkupuolella levyttämänsä single Beatty Dean / One By One (Sky 0970) kuuluu tarinaan siksi, että Del-Satins lauloi sillä taustalla ja siksi, että a-puoli esitetään Wanderer-kompilla. Lisäksi numerolla 118 julkaistiin uusinta vanhasta Five Satins -bravuurista To The Aisle. ”You know I’m not really a singer”, lausui Ernie Maresca Foreign Intrigue -nimellä levyttämänsä Wanderer-version loppuirvailussa. Muutama isompi tähti täytyy kuitenkin vielä mainita. Dion levytti hittiensä ohella kaksi albumia, nimeltään ”Runaround Sue” ja ”Lovers Who Wander”. Vuonna ‘62 Baker ehti vielä olla mukana yhdessä lukemattomista The Buddies -kokoonpanoista ja levyttää sen kanssa Comet-merkille peruskamatasoisen singlen Must Be True Love / Hully Gully Mama (2149), b-puolen tanssiraita ei ole ollenkaan niin hersyvä kuin nimen perusteella voisi päätellä. Alkaneen vuosituhannen uusintajulkaisujen myötä on hyllyiltä kaivettu myös Crazy Question -niminen levytys, jonka esittäjäksi on merkitty Nick Como & The Del-Satins. En tiedä, oliko asialla mitään tekemistä Laurien tai edes Del-Satinsin kanssa, mutta ansaitsee maininnan sikäli, että Joe Ferrara toimi jatkossa pitkään yhtyeen kitaristina. Noinhan asia oli, Marescan levyt olivat enimmäkseen riemastuttavaa kohellusta eikä taustalla laulanut Del-Satins niihin juuri ryhtiä saanut. Etiketissä lukee Bill Baker & The Group, jossa lisuke ei tarkoita Del-Satinsia vaan sattumalta paikalla olleita Crestsja Schoolboys-yhtyeiden jäseniä. Koska se levytettiin Runaround Suen alkuperäistä taustaa käyttäen, oli Del-Satins vahvasti mukana. Tietenkin meidän on muistettava myös Linda Laurien Stay At Home Sue -niminen vastaus Dionin hittiin. Blues News 5/2021 17 esimerkiksi julkaisi kaksi albumillista ”Dions’s Greatest Hits” -materiaalia niin Del-Satinsin nimeä ei mainittu kummankaan levyn kansiteksteissä. 60-luvun alussa hän levytti Del-Satinsin kanssa ainakin viisi raitaa (So Bad, I Wanna Know, She’s Not Around Anymore, Calling My Love ja Is It A Dream), joista singlenä julkaistiin vauhdikas I Wanna Know ja kaihoraita Is It A Dream numerolla Audicon 115. Vuonna ‘94 kuollut Bill Baker toimi Five Satinsin soololaulajana muutaman kuukauden 50-luvun lopussa, kun ykköslaulaja Fred Parris oli sotapalveluksessa. Kuten todettu, muitakin tuntemattomiksi jääneitä artisteja Del-Satinsien avustettaviksi joutui, ainakaan minulle sellaiset kuin Sundowners, Johnny Dawn tai John Corey eivät sano juuri mitään. Merkinnät ovat epäselvät, mutta sen käsityksen niistä sain, että Del-Satins lauloi kotoisen Viuhahdus-suosikkimme esikuvana pidetyn levyn Hey Jean Hey Dean ja b-puolen Please Don’t Tell Me Now taustalla.. He levyttivät seuravana vuonna nätin Jeanette Jeanette -nimisen balladin, joka julkaistiin vasta vuosia myöhemmin. Molemmat singlet olivat mitä tyypillisintä New York -soundia, toisella puolella balladi ja toisella harmiton vauhtipala. En myöskään jaksa uskoa, että yhtye olisi saanut huippuhittien kassaan tuomista taaloista läheskään sitä osaa, jonka olisi ansainnut. Baker oli mukana musiikkihommissa vielä 60-luvun lopussakin, asiasta kiinnostuneille kerrottakoon, että nimellä ”Bill Baker & His Groups” on olemassa koko uraa valaiseva tuore kokoelma. Kovin korkealle en noteeraa myöskään Stan Vincentin (oikealta nimeltään juhlallisesti Stanley Grochowski) laulutaitoja, enimmäkseen hän toimikin taustahommissa. Amato joutui asepalvelukseen ja levytti sieltä palattuaan pari singleä ABC:lle nimellä Joel Christian. Hän palasi kuvioihin vuonna ‘60, jolloin hän muodosti Ferraran veljessarjan kuopuksen Joen kanssa Bi-Tones -nimisen duon. Lista on pitkä, tässä vain joitakin havaintoja. Ernie Maresca sävelsi ja tuotti Laurien sisarmerkki Rustille muutaman Dean & Jean -levyn. Hän levytti listausten mukaan omalla nimellään vain kaksi singleä, joista ensimmäinen oli Del-Satinsin kanssa tehty numerolla Comet 2147 julkaistu tunnelmiltaan nihkeä Please Be Mine / She’s So Wonderful. Vuonna ’59 Baker levytti The Chestnus -yhtyeen kanssa kaksi singleä Elgin-merkille (Tell Me Little Darling / Won’t You Tell Me My Heart ja Wonderful Girl / Chit Chat, numeroina 007/008 ja 013/014). Bobby Callender oli 60-luvulla muutaman singlen levyttänyt, ymmärtääkseni enimmäkseen kauhulevyihin erikoistunut artisti. Joka tapauksessa Shout! Shout! Knock Yourself Out oli top ten -hitti vuoden ‘62 alussa ja sai jatkeekseen samannimisen albumin ja muutaman singlen, kaikkien taustalta löytyy maininta Del-Satinsista. Kuten totesin, The Jokers -yhtyeen alkuperäinen solisti oli Joey Amato. Yksityiskohdat ovat niidenkin osalta jääneet merkitsemättä, mutta kaiken järjen mukaan Del-Satins lauloi suurimman osan täyteraitojen taustoista. DEL-SATINS TAUSTALLA DEL-SATINS TAUSTALLA Dion oli tärkein, mutta ei ainoa Laurie-artisti, jonka levyjen taustalla Del-Satins lauloi, lisäksi taustahommia tarjosivat muutkin firmat. Muistamisen arvoinen on myös Lauriella aloittanut kauniskasvoinen teinilaulaja Nick Como, jonka taustalla Del-Satins esiintyi molemmin puolin erinomaisella singlellä Your Guardian Angel / Just A Little While (Tang 1231)
Ballad Of Dee Jay on itkettävän surullinen tarina nuoren tiskijukan kuolemasta. Hän järjesti tapaamisen itsensä Phil Spectorin kanssa sillä seurauksella, että Del-Satinsin sopimus oli yhtä ehtoa vaille valmis. Kuulijan mielentilasta riippuu, kuulostaako lopputulos teennäiseltä vai onko kyseessä lievästi sanottuna loistava balladi, minä kallistun aina jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Remember on tyylille uskollisesti kaihoisa, mutta hieman kalvakka balladi. Win 702 Counting Teardrops Remember A-puoli oli esikuvansa kaltainen energinen medium, Runaround Suen rytmeillä mennään eikä petollinen tyttö unohtunut sanoituksessakaan: ”Counting my teardrops waiting for Runaround Sue”. MUUTOSTEN VUODET MUUTOSTEN VUODET Manageri Jim Gribble kuoli vuoden ‘62 lopussa. 18 Blues News 5/2021 TEARDROPS FOLLOW ME TEARDROPS FOLLOW ME Del-Satins pestattiin Laurielle taustayhtyeeksi, mutta hyvä työ palkittiin myös muutamalla omalla levyllä. B-puolen perusnopeasta ei löytynyt tietoja, mutta vanhalta Laurie-raidalta sekin kuulostaa. Laurie 3132 Teardrops Follow Me Best Wishes Good Luck Goodbye 3149 Ballad Of Dee Jay Does My Love Stand A Chance Teardrops Follow Me on surullisesta nimestään huolimatta iloinen hyvin laulettu vauhtipala samoin kuin jälkimmäisen singlen b-puoli. Spector halusi yhtyeen muuttavan länteen, mutta siihen ei suostuttu ja koko idea raukesi. Hänen työtään jatkoi entinen Heartbeats-laulaja Wally Roker, mutta vain väliaikaisesti. Nämä jutut ovat uskoa vai ei uskoa -tarinoita. Edellä todetun Dean & Jeanin paremman puoliskon Brenda Lee Jonesin säveltämä Best Wishes... Lauriella julkaistiin tämän jälkeen kaksi erinomaista singleä. Laurie-vaiheesta on vielä mainittava yksi muutos Del-Satinsin kokoonpanossa Bobby Failla lähti viivyttyään porukassa vain vuoden, tilalle tuli Richie Green, joka pysyi vakiojäsenenä vuosikymmenen lopulle asti. 90-luvun alussa julkaistiin Genie-merkillä Del-Satinsin single I’ll Never Know / Read Between The Line. Stan Ziskan kertoman mukaan a-puolen alakuloinen balladi on alun perin vuonna ‘62 a cappellana Laurielle nauhoitettu demo, joka jäi julkaisematta. Stan Vincentin laatimassa sanoituksessa ei tietääkseni ole pohjaa tosielämästä, mutta on väitetty, että pian singlen julkaisun jälkeen eräs paikallinen tiskijukka kuoli, mistä seurasi, että radioasemat lopettivat hyvin alkuun päässeen levyn soittamisen. Liikkeelle lähtö tapahtui heti Runaround Suen jälkimainingeissa, levymerkki ei kuitenkaan ollut Laurie vaan Hy Weissin omistama Win. ei ole huono sekään, mutta jää väkisin ikään kuin välituotteeksi. Itse en mitenkään jaksa ymmärtää, että Spector olisi tuossa vaiheessa ollut erityisen kiinnostunut New Yorkin doo wopista. Rokeria seurasi managerina Jay Fontana, joka hoiti myös Murray The K.:n taustahommia. Green tuli The Campanions -yhtyeestä (ei siis Companions niin kuin monissa lähteissä väitetään) ja oli ollut mukana vuonna ‘61 levytetyllä kohellussinglellä Dorothy My Monster / I Want A Yul Brunner Hair (Dee Dee 1047), b-puolen nimi kertonee parhaiten mistä oli kysymys. Fontana ei yrittänytkään järjestellä
Orastavan hajoamisen merkit näkyivät 60-luvun puolivälissä, kun yhtyeen kantava voima Stan Ziska erosi ja pian sen jälkeen alkuperäisjäsenet Les Cauchi ja Tommy Ferrara joutuivat Vietnamiin. Puppy -merkille, jonka maineikas The Lion Sleeps Tonight -hitistä tuttu The Tokens oli perustanut. Ihan ei Laurie-putken tasolle päästy, mutta Ruby Baby, Drip Drop, Donna The Prima Donna ja This Little Girl olivat loistavia levyjä, kolme ensin mainittua top ten -hittejä. Vuonna ‘67 yhtye levytti kolmejäsenisenä singlen: Diamond 216 A Little Rain Must Fall Love Hate Revenge. Dion sävelsi ja lauloi noihin aikoihin myös hempeitä teinilauluja, siksi b-puolen Who Cares ei ole yllätys muuten kuin että se on todella kaunis laulu lajissaan. Blues News 5/2021 19 yhtyeen levytysasioita, vaan kiinnitti sen Murray’s Shown vakioesiintyjäksi. Dion lähti Columbialle vuonna ‘63 ja houkutteli Del-Satinsit mukaansa. Töitä riitti, sillä samanaikaisesti Del-Satins jatkoi taustayhtyeenä muiden levyillä. Kun kappaleen nimi on A Girl Named Arlene, niin ollaan aina varmassa naapurintyttöosastossa, samoin I’ll Do My Crying Tomorrow on sävelmänä kelvollinen. Del-Satinsin viimeinen kunnon levy on juuri vuodelta ‘64: Mala 475 Believe Me Two Broken Hearts Muutosta aikaisempaan tyyliin ei ole havaittavissa. NIITÄ NÄITÄ NIITÄ NÄITÄ Mala-singlen jälkeen ei Del-Satinsin tarinasta ole osunut kohdalleni juuri mitään positiivista. Myös Happenings levytti paljon, enimmäkseen valjuhkoja uusintoja aikaisemmin vuosien perusjutuista, mutta ne eivät säväytä, ei edes kesän ‘66 listakolmonen See You In September. Tuo lupaus toteutui yhden singlen verran kesällä ‘63. Columbia 42802 Feelin’ The Pain Who Cares Dion tuotti levyn ja oli vahvasti mukana myös säveltäjänä, Feelin’ The Pain onkin hänen näköisensä vankkarytminen ja tanakasti laulettu vauhtipala. Del-Satins sai levyttää neljä singleä: B.T.Puppy 506 Hang Aroung My Candy Apple Vette 509 Sweets For My Sweet A Girl Named Arlene 514 Relief The Throwaway Song 563 A Girl Named Arlene I’ll Do My Crying Tomorrow 563 julkaistiin vasta vuosikymmenen lopussa yhtyeen historian ainoan virallisen albumin seuraksi. Believe Me on kuulakas, täyteläinen balladi ja Two Broken Hearts nätti ja sujuva, sopivasti vanhanaikainen vauhtipala. Puppy BTPS 1029) A: (1) Sweets For My Sweet (2) Relief (3) I’ll Do My Crying Tomorrow (4) Ski Beat (5) My Candy Apple Vette (6) Out To The Lunch B: (1) I Can’t Find The Girl On My Mind (2) Hang Around (3) A Girl Named Arlene (4) The Throwaway Song (5) Today I’m In Love Kovin kauas vanhoista doo wop -ajoista oli päädytty, yleiskuva on harmiton pop, juuri sellainen, joka oli tyypillistä valkoisille jenkkiyhtyeille, kun etsittiin jonkinlaista ryhtiä brittipopin haasteeksi. Hienot levyt ja onnistuminen niiden taustoilla saivat jatkoa. Stan Ziskan ja kahden muun perusjäsenen lähtö ei hajottanut Del-Satinsia. Sitä ennen yhtye oli esiintynyt pitkään Clay Colen viikoittaisessa TV-showssa ja päässyt levyttämään B.T. Siinä positiivisimmat havainnot, muuten on tasapaksua. Del-Satins ei vain kiinnostanut markkinamiehiä, kyseessä oli siksi yksi huonosti täytetty lupaus, ei niinkään totinen yritys. Today I’m In Love on hyvä vanhahtava sävelmä, joka olisi paremmin onnistuakseen vaatinut vanhahtavan doo wop -sovituksen. Valtaosan merkin levyistä teki Tokens itse, niistä on positiivisena jäänyt mieleen vain vuoden ‘64 pikkuhitti He’s In Town. DelSatins lauloi myös albumeilla Ruby Baby ja Donna The Prima Donna, mutta vieläkään ei yhtyeen nimeä mainittu sen enempää singleetiketeissä kuin albumiteksteissä. Ahtaasti ajatellen New Yorkin mustista doo wop-yhtyeistä vain Drifters ja Jive Five pystyivät säilyttämään asemansa souliin siirryttäessä ja nekin nipin napin. Yleisen käsityksen mukaan doo wop kuoli vuonna ‘64, erityisesti itärannikon asema yhtyemusiikin keskuksena heikkeni. Out To Lunch (B.T. Kitumisvaihe alkoi englantilaisen maihinnousun aikoihin, sen jälkeen listatason huippusuorituksiin pystyivät vain tyylinsä säilyttänyt Jay & The Americans ja muutenkin persoonallinen linjaansa modernisoinut Four Seasons, muuten hyvät levyt ja listasijoitukset olivat lähinnä onnellisten sattumien oikkuja. Valkoisessa doo wopissa itärannikko oli ollut ehdoton edelläkävijä. Jos Laurie-levyt olisivat ansainneet listamenestystä niin sama olisi sopinut Columbia-singleen, varsinkin Feelin’ The Pain -puolessa olisi luullut riittävän potentiaalia siinä missä Dionin omilla hiteillä. Ei doo wop tietenkään kokonaan kuollut, onhan osa yhtyeistä hengissä nykyäänkin, mutta vahvana kaupallisena musiikkihaarana se oli tullut tiensä päähän. Dion oli houkutellessaan yhtyettä Columbialle luvannut järjestää sille levytysmahdollisuuksia. En kuitenkaan sanoisi lopputulosta huonoksi, vastenmielisiä jollotuksia ei Del-Satins tehnyt ja mukaan mahtuu parit hyvät väläykset
En löytänyt varmaa tietoa siitä, julkaistiinko näistä projekteista virallisia levyjä, netistä löytyy Twilight Time -nimellä videotallenteita, joista eniten huomiota on kerännyt neliosainen White Christmas vuodelta ‘97. Kun 60-luvulla kaksi pikkuhittiä (I Could Be So Happy ja 6-minuuttinen Motown-pötkö Sweet Soul Music Medley) levyttäneen Magnificent Men -yhtyeen solisti Dave Buppy lähti soolouralle, otti Stan hänen paikkansa, ei tietääkseni päässyt levyttämään mutta toimi luotettavana kiertuesolistina. Levyllä vesitetty paketti vanhoja suosikkeja ei houkuta, taustasoitto on pikkusievää ja mikä ärsyttävintä, Ziskan ääni oli menettänyt parhaan teränsä ja samettisuutensa. Tommy Ferrara esiintyi 80-luvun alussa jonkin aikaa The Capris -yhtyeen (muistattehan There’s A Moon Out Tonight -hitin vuodelta ‘60) jäähdyttelykokoonpanossa. Eivät nuo ainakaan minun joulutunnelmaani nosta, paljon mielenkiintoisempia ovat samalla tyttöjohtoisella porukalla lauletut My Guy ja When You’re Young In Love. Myös I Don’t Care pursuaa nostalgiaa, pippurinen sävelmä on kuin Teardrops Follow Me’n ja Donna The Prima Donnan sekoitus ja Stan Ziskan laulussa on hämmästyttävää puhtia. Tällä kokoonpanolla julkaistiin vuosikymmenen puolivälissä yksi single: Park Avenue 911 I Don’t Care I’ll Never Know B-puoli on sama kuin aikaisemmin kehumani vanha Laurie-balladi. 2” (Win 1002). Positiivisina faktoina voidaan todeta, että DelSatinsin 60-luvun raitoja on julkaistu muutama vuosi sitten ”The Best Of” -albumilla (Win 1000) ja että myös ”Golden Oldies” -niminen audio-cd on olemassa, samoin löytyy netistä joka suhteessa erinomainen 20-raitainen ”Naturally”-niminen kooste. Tunnetuimpiin Dion-vaiheen hitteihin, joissa yhtye oli taustalla, ei tietenkään ole päästy käsiksi, mutta eihän niitä kukaan kaipaakaan. Still Wanderin’ (Praia #) (1) Still Wanderin’ (2) Does My Love Stand A Chance (3) I’ll Pray For You (4) Feelin’ No Pain (5) Try Again (6) Here’s To You (7) Sweets For My Sweet (8) Teardrops Follow Me (9) Best Wishes Good Luck Goodbye (10) Lovin’ You (11) Try Again En panisi pahakseni, jos pääsisin näkemään ja kuulemaan nyky-Satinsia elävässä ympäristössä, sillä Ziskan ohjelmistossa on nettivideoiden perusteella ollut jopa Runaround Sue ja Wanderer. Tekniseltä kannalta taso on kirjava, sillä osa raidoista on demoja, kakkosottoja, stereointeja, uusintoja ja ties mitä, ja niiltä osin tulos on tietenkin vaisuhko. Ziska esiintyi 2010-luvulla aktiivisesti sekä Tangerinen että Original Del-Satinsin nimissä, lisäksi vuodelta 2019 löytyy merkintä, jonka mukaan hän kiersi vanhan ystävänsä, The Earls -yhtyeen kantavan voiman Larry Chancen kanssa The Main Event -nimisellä kiertueella. Positiivisia ajatuksia herättää myös Ziskan kokoama kahden cd:n paketti ”Back From Lunch, Vol. Stan Ziska yritti Del-Satinsista lähdettyään soolouraa huonolla menestyksellä, ensimmäinen kirjaus on vasta vuodelta ‘70, jolloin nimellä Stosh Zizka julkaistiin single A Little Love / Valley Of Tears (Avco Embassy 45429). Sekava vaihe päättyi 60-luvun lopulla, kun Johnny Maestro vei jäljellä olleet jäsenet perustamaan Brooklyn Bridge -yhtyettä. 1” (Win 1001) ja ”Vol. Fred Ferrara ja Les Cauchi lauloivat Brooklyn Bridgessä ainakin 80-luvun lopuille saakka. Tuoreimpina tietoina mainittakoon, että Stan Ziska esiintyi vuonna 2011 Ferraran veljesten ja Les Cauchin kanssa muutaman konsertin verran, tämä kuvio loppui Fredin kuolemaan 21.10.2011, vuotta aikaisemmin oli Art Loria kuollut tapaturmaisesti kotonaan Floridassa. Sen jälkeen hän on ottanut käyttöön taiteilijanimen Stan Sommers ja esiintynyt sitä käyttäen The Unusual -nimisessä yhtyeessä. Richie Green kuoli vuonna ‘70. Stan Ziskan lähdön jälkeen hänen paikalleen oli maaniteltu maineikasta Crests-solistia Johnny Maestroa ja tiettävästi The Del-Satins featuring Johnny Maestro -niminen kokoonpano ehti tehdä laajan esiintymisturneen, mutta Diamond-singlellä Maestro ei ollut mukana. Nimistandardin lisäksi tarjolla on vakiot Jingle Bells Rock, Sleigh Ride ja Santa Claus Is Coming To Town. BACK FROM LUNCH BACK FROM LUNCH Kahdesta seuraavasta vuosikymmenestä on vain hajatietoja. Hieno single siis molemmin puolin. Netistä löytyy video helmikuulta 2012, siinä itse Dion esittää mustassa bluesmiehen lakissaan Del-Satinsin kanssa Runaround Suen ja hauskaa tuntuu olevan. Viime vuosituhannen neljän viimeisen vuoden tärkein Del-Satinsia koskeva tieto on osallistuminen Art Lorian johtamiin projekteihin, jotka toteutettiin suurin piirtein samalla koostumuksella kuin todettu Park Avenue -single, Vahvistuksena esiintyi Tommy Manzito, minkä lisäksi ainakin näkemissäni tapauksissa oli mukana ahkerasti soolo-osuuksia laulanut tyttö. Lisäksi Dion With The Del Satins -yhteys on tyylikkäästi esillä Bear Familyn ”Street Corner Symphonies” -sarjan osassa 14. Projekti loppui vuonna ‘99, kun Art Loria jatkoi jo 80-luvun alussa alkanutta yhteistyötään Jive Fiven kanssa Doo Wop All Stars -nimisen kiertueen merkeissä. Sen verran tiedetään, että edellä mainittu Charles Aiello oli mukana, lisäksi taustalla lauloivat Edye Van Buren ja 80-luvun Belmonts-miehityksestä tuttu Art Loria. 80-luvun alussa hän perusti The Tangerine -nimisen yhtyeen, joka esiintyi säännöllisesti itärannikon nostalgiatapahtumissa. Viimeinen tiedonjyvä on Les Cauchin kuolema 3.3.2020. 20 Blues News 5/2021 Siisti a-puoli ja hyökkäävä flippi, vanhat ideat siis. Se muistuttaa pääasiasta, saman tekee Stan Ziska “Back From Lunch” -koosteensa tekstissä: ”So many people hear Runaround Sue and Wanderer and like bread and butter, think Dion and The Belmonts, but no, it’s Dion & The Del-Satins.”. Eräässä vuoden ‘68 promokuvassa on uutena jäsenenä Mike Gregorio, lisäksi Les Cauchi ja Tommy Ferrara olivat palanneet vahvistamaan yhtyettä. Tarina sai aktiivista jatkoa vasta vuonna ‘91, kun Ziska kokosi vanhan ryhmänsä sirpaleet, pestasi Charles Aiellon Tangerinesta vahvistukseksi, järjesti yhtyeelle lavahommia ja vei sen Johnny Maestron omistamaan studioon. Levyt sisältävät yhteensä 62 näytettä matkan varrelta. Sitä vastoin DelSatins avusti Maestron soolosessiossa, jossa levytettiin ainakin Ebb Tide ja Going Out Of My Head. Vuonna ‘93 Stan Ziskan vanhoista kavereista ei ole mainintaa. Yhtyeen veteraaneista mukana olivat Fred Ferrara ja Richie Green, uutena jäsenenä lauloi Carl Parker. Mukavan yllätyksen tarjoaa tukku harvinaisuuksiksi jääneitä Del-Satinsin avustamia levytyksiä, joiden joukossa on parit herkkupalat; itse olen viime aikoina fiilistellyt Johnny Dawnin alakuloista Walkin’ Down The Avenue -raitaa (Swirl 110), jossa on ehta 60-luvun alun meininki