vuosikerta BN haastattelee: DOYLE BRAMHALL II JOHN PRIMER BIG JOE LOUIS ERJA LYYTINEN WAYNE BAKER BROOKS THE MAGPIE SALUTE JUDO JALAVA Klassikoiden lähteillä: JIMMY REED Henkilökuvia soul-musiikin historiasta: JOHNNY SAYLES NELLA DODDS. Elävää Mississippin bluesia / Divarien helmiä, osa 47 / Bluesmaantietoa: Texasin taivaan alla Unohdetut albumit, osa 13 / Sinkkuelämää, osa 2 / BN käy tapahtumissa / Levytutkailut 197301-19-05 ISSN 0784-7726 N:o 299 (5/2019) Hinta 7,20 € 52
– Kyllä, viimeisin cd:ni ”The Soul Of A Blues Man” on nyt julkaistu omalla levymerkilläni. – Aloitin itse asiassa jo aiemmin. Junior Wellsiä, James Cottonia, Fenton Robinsonia, Big Voice Odomia sekä muita paikallisia ja vierailevia tähtiä. Omia sessioitaan hän pääsi tekemään itävaltalaiselle Wolf-merkille jo ollessaan Magic Slimin yhtyeen jäsen. – Kyllä, olin mukana varmistamassa, että kaikki sujui. Oman Blue House Productionsinsa hän perusti 2008, ja sen ensimmäinen julkaisu oli ”All Original”. – Wolf on auttanut minua paljon urallani. Viimeksi Chicago Blues History -kattauksessa muutama vuosi sitten. Olit siis mukana sessioissa myös tuottajana. Hannes piti siitä, mitä tein. Amerikan debyytti ilmestyi Earwig Recordsilla 1992. Hannes Folterbauer tuli Itävallasta asti Chicagoon 80-luvun alussa äänittämään Magic Slim & The Teardropsia, jossa silloin soitin. Sieltä hänet keksi Willie Dixon omaan Blues All Stars -yhtyeeseensä muutamaksi vuodeksi. Siellä häntä pyydettiin kitaristi John Watkinsin tilalle housebändiin, jossa hän pääsi säestämään mm. Miksi antaisi jonkun muun tehdä sen, jos itsekin osaa. Olen ainoa kitaristi, joka on soittanut sekä Muddyn että Willie Dixonin bändeissä, kummankin Chicago-bluesin mestarin kanssa. Hoidin kaverit studioon ja huolehdin, että he onnistuivat siellä. Hän on myös saanut hiljattain Blues Blast -palkinnot kategorioissa vuoden soulblueslevy (”The Soul Of A Blues Man”) sekä traditionaalinen bluesartisti. Kuuluisin sessio on Muddy Watersin ja The Rolling Stonesin yhteisjamit Buddy Guyn Checkerboard Loungessa vuodelta 1981, jossa mukana Buddyn lisäksi olivat myös Junior Wells ja Lefty Dizz.. Tästä Suomessakin Imatra Big Band -festivaaleilla ja Helsingin Kulttuuritalolla vierailleesta projektista on tehty kolme cd:tä tuottaja Mike Skollerin kanssa. Kokoonpanoon kuuluneen, Muddy Watersin entisen kitaristin Sam Lawhornin opastuksella John kehittyi nopeasti alan opit omaavaksi joukkuepelaajaksi. Hienoa, että saimme sinut tänne Rauma Bluesiin. Vuonna 2000 oli vuorossa Telarcilla julkaistu ”Knocking At Your Door”, jossa vieraina olivat Larry McCray ja Matthew Skoller. Olen esiintynyt Suomessa kymmenisen kertaa. Olet esiintynyt myös Helsingissä. Hannes kysyi minulta, voisinko laulaa levyn kaksi kappaletta. Mukana olivat Billy Branch, Carlos Johnson, Lurrie Bell ja Billy Boy Arnold. Olet tehnyt kuitenkin pitkään yhteistyötä itävaltalaisen Wolf Recordsin kanssa. Millaista oli tehdä levy omin päin. Primerin The Real Deal Blues Band esiintyi kesällä 2019 Rauma Blues -festivaalilla, jossa se sai hyvän vastaanoton. Se on kovaa työtä. – Kyllä, jo ennen vuotta 1995, jollloin lähdin Magic Slimin bändistä. Yhtiö levytti 90-luvulla paljon vanhoja, unohdettuja bluesmuusikoita, kuten Little Mack Simmonsia, Jimmy Rogersia, Big Moose Walkeria ja John Brimiä. Ennen Magic Slimiä olin Muddy Watersin bändissä kaksi ja puoli vuotta. Vuonna 1995 julkaistiin cd ”The Real Deal” Warnerin alamerkillä Code Bluella. Minä etsin heitä käsiini, jolloin moni pääsi uudelleen soittamaan ja levyttämään. Hänen ensimmäiset bändinsä, kuten The Maintainers, soittivat päivän hittejä, rhythm’n’bluesia ja soulia Chicagon West Siden klubeilla. Soitin myös itse kitaraa useissa kymmenissä sessioissa vuosien varrella. Viimeksi olemmekin tavanneet Chicagossa ja Lucernessa. Ehdin olla siinä mukana 13 vuotta. Sitten tuli kutsu Magic Slim & The Teardropsiin, jossa Johnilla vierähti 13 vuotta. Ja tämä tapahtui siis Magic Slim & The Teardropsin aikana. – Magic Slimin kanssa tein useita cd-levyjä ja aluksi tietysti viinyylejä mm. Lisäksi John on tehnyt yhteistyötä huuliharpisti Bob Corritoren kanssa Delta Groove -merkillä kahden äänitteen verran. Olen aina tehnyt myös omia juttujani, mutta enemmän sitten kun ryhdyin julkaisemaan levyjä omalla nimelläni. Se on omaa tuotantoa. Hän käytti tuottajana ja sovittajana myös basisti Willie Kentiä ja teimme Willien kanssa paljon töitä ja Wolf-sessioita. Billy Branch, Carlos Johnson. 8 Blues News 5/2019 KARI KEMPAS J ohn Primerin tie muusikkona on ollut pitkä. Lurrie Bell ja Billy Boy Arnold. Se oli ensimmäinen hankkeeni Wolf Recordsin kanssa ja siitä yhteistyömme sitten lähti. Kuinka kauan sinulla on ollut oma levyyhtiösi Blues House Productions. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Wolfille ja Blind Pig Recordsille. – Totta, Lucernessa olinkin oman bändini kanssa ja Billy Flynn oli mukana kitaristina. Mississippin Camdenissa syntynyt John muutti äitinsä kanssa 60-luvulla Chicagoon, jossa musiikkia kuuli kaikkialla. – Se oli mahtava kiertue. Manageri-vaimoni Lisa oli toki apuna ja antoi palautetta. – On parempi tehdä levy itse alusta loppuun. John on ollut mukana myös Chicago Blues History -paketissa seuranaan mm. Sen jälkeen olen julkaissut levymerkilläni vielä cd:ni ”Blues On Solid Ground” (2012) ja nyt tämän uusimman. Tämän jälkeen Muddy Watersin hajoitettua silloisen bändinsä hän halusi Johnin uuteen ryhmäänsä, jonka kanssa hän kävi myös Pori Jazzissa 1980. Hän hoitaa kokopäivätoimisesti keikkojeni buukkauksia. – Siitä asti kun tein cd:n ”All Original” vuonna 2008. Olet kuitenkin sen jälkeen tehnyt levyn ja kai myös kiertueen. Aloititko samoihin aikoihin tehdä omia kappaleita. Chicagon lukuisten jamsessioiden kautta hän tutustui yhtyeeseen, jolla oli keikka Theresa’s Loungessa South Sidessa
Tunsin kappaleiden sanat, vaikka minulla ei niitä paperilla ollutkaan. Hän näyttää olevan apuna lähes kaikille bluesbisneksen parissa työskenteleville, ei vain harvoille. Tail Draggerille ja Louisiana Redille. Oletteko keskustelleet uuden Chicago History -kiertueen tai cd:n tekemisestä. Olen vuosien varrella kuunnellut niitä paljon, enkä unohda kuulemaani. Yleisö on hulluna Rainy Night In Georgia -kappaleeseen ja cd käy kaupaksi keikoilla, kun soitan sen. – Kyllä, ja uusi on pian tulossa. Ihmisillä on taipumus unohtaa edesmenneet muusikot. Edellä mainitut basistia lukuun ottamatta soittavat uudella cd:llä. Siksi halusin hänet mukaan tälle uudelle cd:lle. Kaikkia sanoituksia en muistanut oikein, mutta vaimoni etsi oikeat lyriikat, printtasi ne minulle ja opettelin ne kunnolla. Hän sai järjestettyä Henry Graylle festivaalikeikkoja, samoin mm. Bobin kanssa on hienoa työskennellä. Olemme tehneet muutaman kiertueen Carlos Johnsonin, Billy Branchin, Lurrie Bellin ja muiden kanssa. Myymme levyjäni myös suoraan verkkosivujeni kautta. Olet tehnyt muutaman cd:n myös Bob Corritoren kanssa. Enää ei kuule niin paljoa B.B. Kuinka pitkään olet nyt tehnyt töitä nykyisen The Real Deal Blues Bandisi kanssa. – Mielestäni levyn tekeminen oli hyvä idea. Hän on mahtava. Kingiä tai Albert Kingiä, mutta minä haluan osaltani muistuttaa heistä, jotta nuoremmat sukupolvet eivät unohda. – Olen julkaisemassa uutta cd:tä ”All Blues” melko pian, todennäköisesti vielä tänä vuonna. Töitä, festivaalija klubikeikkoja, on tällä hetkellä hyvin. He ovat kuitenkin musiikin tulevaisuus. Hänellä on bluesklubi Arizonassa ja radio-ohjelma. Basisti Danny O’Connor on myös Chicagosta ja hän on soittanut Magic Slimin kanssa. Olen myös keräillyt levyjä vuosien varrella paljon ja sieltä löytyy hyvää materiaalia, joita harvat ovat kuulleet. Hänen mukanaolostaan levylläni oli apua minullekin, koska hän on tunnettu. Nuoremmat kuuntelevat musiikkinsa iTunesista ja Spotifysta. Samalla annan tilaisuuden Billy Flynnille, joka on ystäväni ja jolla ei tällä hetkellä ole paljoakaan muita keikkoja. Hoidatko itse levyjesi jakelun. Pianisti Ronnie Hicks on hänkin Chicagosta. Steve Bell on soittanut kanssani kauemmin kuin kukaan muu, mutta hän lähti Mississippiin 11 vuotta sitten ollakseen lähellä perhettään. Levyllä basistina on maineikas Chuckaluck hassuine hattuineen ja lisäksi levyllä on vieraana Billy Flynn, joka soittaa kaikilla kappaleilla sekä myös sooloja. Itse asiassa käytän useimmiten nelimiehistä bändiä, mutta festivaaleille ja vastaavillle haluan mukaan myös kosketinsoittajan. – Kyllä, se on mahdollista. Hänellä on myös omia keikkoja. Bändissäni oli jonkin aikaa basisti ja rumpali The Teardropsista. – Rumpali Lenny Media on ollut mukana kuusi tai seitsemän vuotta. Hän on soittanut kaikkien mestareiden kuten Artie ”Blues Boy” Whiten kanssa ja monissa soulbändeissä. Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle. – Kyllä, CDBaby toimii hyvin. Sanonkin aina cd:n ostajille, että cd on ilmainen, mutta nimikirjoitus maksaa!. Blues News 5/2019 11 Levyllä on mukana vain joitakin tuntemistani kappaleista. Useimmiten kuitenkin kierrän omalla bändilläni, koska he tuntevat materiaalini. Olen tutkinut cdmyyntiä ja näyttää siltä, että ostajat ovat vanhempaa väkeä. Lähetin heille juuri 80 kappaletta uusinta levyäni. Yksi julkaisuistani on kuitenkin ylivoimainen ja myy kaikkialla minne menen – ”All Original”. Tämä uusin saattaa tosin ohittaa sen myynnissä. Hän pitää huolta vanhemmista muusikoista, joilla ei mene niin hyvin ja yrittää auttaa heitä. Mutta sieltä ei saa nimikirjoituksella varustettuja kansia, kansitekstejä ja niin edelleen
Sitä ajatusta yritin pitää mielessä levyä tehdessä.”. Kuten elämässäkin, pitäisi mennä rohkeasti eteenpäin, tukka auki revitellen. Blues News 5/2019 13 ”Kun edellinen levyni Stolen Hearts oli sellainen erolevy, niin Another World on matka uuteen maailmaan
TAVASTIA, HELSINKI MA 23.3.2020, ovet klo 20 Liput palvelumaksuineen 39 €, ovelta 41 € Tiketti ja livenation.fi ”An impressive blues guitarist who sings with sweet power, one of the genre´s most promising young talents” The New York Times 5-2019_Blues_News_Samantha_Fish_210x297.indd 1 26/09/2019 13.13
Jossain vaiheessa aloimme pelata Ronnien kanssa pesäpalloa, mikä tuntui särkevän isämme sydämen, mutta toisaalta hän ei koskaan halunnut pakottaa meitä. Lukion jälkeen, noin 18-vuotiaana aloin kuitenkin jälleen paneutua musiikkiin entistä syvemmin. Olen aina rakastanut laulujen kirjoittamista, mikä tuo lämpimästi mieleeni lapsuuden päivät isäni opissa. Sitten Dixonin halutessa palata takaisin ruotuun, tarjottiin isälleni tietääkseni levytysmahdollisuus sen sijaan, että hän olisi saanut kenkää, joten hän teki käsittääkseni pari singleä Checker-merkille (– Käänt. Isälläni, samoin kuin äidilläni oli jo ennestään kaksi lasta aiemmista liitoistaan. Isämme ikiunelmana oli muodostaa perhetrio, hän itse kitaristina, Ronnie bassossa ja minä rummuissa. Minä puolestani en kertonut isälle vaihdostani rummuista kitaraan, kunnes eräänä iltana ajaessamme kahdestaan kotiin keikan jälkeen otin asian esille. Se oli hänelle sinällään ihan ookoo, mutta tietenkin hänen piti tsekata, osaanko ylipäänsä mitään. Hän kannusti meitä vuolaasti ja meillä oli aina suunnattoman hauskaa. Joitain noita varhaisia viritelmiä päätyi jopa demokaseteille, joita isäni toimitti Alligator-levyyhtiön Bruce Iglauerille. Isä heitti usein keikkaa heidän samoin kuin Albert Collinsin tai B.B. Kotimme sijaitsi Chicagon South Sidella aivan isäni suosiman biljardihallin liepeillä, 51. – Isäni oli aloittanut rock & rollin parissa jo 1950-luvulla ja tehnyt hittilevytyksiä kuten The Crawl ja Family Rules Goldband-levymerkille taiteilijanimellä Guitar Junior. Hänen silloinen rumpalinsa Billy Jackson opetti minulle rummutuksen alkeet. – Kotonamme hengaili lukuisia tyylikkäitä bluesartisteja kuten Koko Taylor, Luther Allison, Eddy Clearwater, Tail Dragger, ja myös Buddy Guy sekä Junior Wells liikkuivat kulmakunnillamme. Isäni oli pannut merkille, että minulla oli rytmiikka kohdillaan ja hän ostikin minulle ensimmäisen rumpusettini jo aivan pikkuskidinä. Ronnie osasi toki soittaa bassoa, mutta hän oli kyllä aina nimenomaan kitaristi ja sellaiseksihan isä oli hänet nimenomaan koulinut. – Synnyin Chicagon Cook County -sairaalassa huhtikuussa 1970 yhdeksänlapsiseen perheeseen. huom: Itse asiassa yhden, Checker 2028, Let It All Hang Out / One Sunny Day; 1967). – Isäni oli luonnollisesti paljon keikkamatkoilla, mutta kotona ollessaan musiikki yhdisti ja lähensi meitä. Olin hänelle kaikki kaikessa. 16 Blues News 5/2019 MIKE STEPHENSON M aineikkaan chicagolaisen bluesartistin Lonnie Brooksin pojan, kitaristi-laulaja Wayne Baker Brooksin haastattelu tehtiin European Blues Cruise -risteilyllä Välimerellä viime vuoden syyskuussa. Hänen kitaristinaan soitti silloin John Primer, joka muistutti niin paljon sisareni silloista miestä, että erehdyin luulemaan Primeria häneksi. Hän oli myös kiertueilla Sam Cooken kanssa ja kertoi tälle rakastavansa sen aikaista Chicago-bluesia. Mukana cruisailun juttutuokiossa oli myös Pertti Nurmi, joka vastaa artikkelin käännöksestä sekä diskografiatäydennyksistä. Lisäksi koulutodistustemme piti olla riittävässä kuosissa. Kingin kanssa. Minun pesäpalloharrastukseni oli syntynyt paljolti koulun yhteydessä ja ympäristön paineista. – Jim Schutte, jota kutsuttiin tuolloin Shuffling Schutteksi opetti minulle rummunsoiton perusteita, kuten kapuloiden pitämistä oikealla tavalla sekä perussoittotekniikoita ja -rytmejä. Uskoin minulla olevan kykyjä elättää itseni musiikilla ja lähdin siltä istumalta täyspäiväisesti isäni matkaan keikoille. – Monet eivät tiedä, että isäni piti aktiivisesti yhteyttä Chess-levy-yhtiöön. Minulla meni noihin aikoihin kaiken kaikkiaan aika lujaa. Elettiin vuotta 1988. Kaikki oli omaehtoista ja nautimme yhteisestä musiikin tekemisestä. BLUES YHDISTI ISÄÄ JA POIKAA – Aloitin musiikin parissa jo varmaan noin 6-vuotiaana pojan nassikkana auttaen isääni Lonnie Brooksia laulunteossa. Tapasin Muddyn ensimmäisen kerran Chicago Fest -tapahtumassa Navy Pierillä ollessani vain 7-vuotias. Reilu parikymppinen Ronnie-veljeni oli tuolloin isäni bändin täyspäiväinen kitaristi, hänhän oli aloittanut kitaroinnin jo 9-vuotiaana. Tosin meidän piti aina ensin siivota huoneemme, mikä sujuikin ripeästi, kun tiesimme mitä tuleman pitää. Siinäpä ensimmäiset varhaiset soittoalkeeni. Samin kehotuksesta isäni muutti Chicagoon vuonna 1959 ja asusteli tämän hyyryläisenä yhdeksän kuukautta, kunnes tapasi äitini ja he alkoivat hankkia isoa lapsikatrasta. OMAN YHTYEEN KEULAKUVAKSI – Vietin kiertue-elämää Lonnie-isäni kanssa yhtäjaksoisesti 29 vuotta! Kuten jo kerroin, hoidin kaikenlaisia hommia aina siihen saakka,. Vaihdoin myös soittimeni kitaraan jo 19-vuotiaana, vaikka rakastinkin rumpujen soittoa. Toimin pitkään hänen keikkamanagerinaan, kitarateknikkonaan ja auttaen hommissa jos missä, kuten kirjanpidossa, markkinoinnissa ja jopa pyykinpesussa. Tein myös kaikenlaista muuta duunia kuten puusepän töitä ja raksoilla kattohommia. Päädyimmekin sitten varsin pian takaisin musiikin pariin. Leonard ja Phil Chess olivat ilmeisen kiinnostuneita palkkaamaan hänet, kun Willie Dixon häipyi kuvioista. jo nuorella iällä omia lapsia. Kerran helteisenä kesäpäivänä kuuma terva poltti katolla jalkani, mikä johti päätökseeni lopettaa moiset hanttiduunit. Porukat eivät tahtoneet oikein ymmärtää, mistä oikein oli kyse ja se tuotti myös vaikeuksia säestäjille. Kolistelin patoja ja kattilankansia veitsillä ja haarukoilla, kun taas vanhempi veljeni Ronnie (Baker Brooks) soinnutteli bassokuvioita kitarallaan. Hankin mm. Samaten Willie Dixon, Mighty Joe Young ja Muddy Waters olivat vakiokalustoa. Kuultuaan soittoani hän oli kuin puulla päähän lyöty, koska ei ollut koskaan aiemmin kuullut minun soittavan kitaraa. Tiedän isäni pyrkineen olemaan musiikillisesti toisenlainen kuin muut, ja hän olikin ensimmäisiä tuomassa Louisianan swamp/funk -tyyppistä bluesia Chicagoon. Tällä menettelyllä tuhosin siis hänen unelmansa perhetriosta, mutta sain hänet vakuuttuneeksi pystyväni viemään hänen musiikkiperintöään paljon paremmin eteenpäin kitaristina kuin rumpalina. ja Martin Luther King Drive -katujen risteyksessä Washington Parkin luoteiskulmassa, noin mailin päässä legendaarisesta Checkerboard Loungesta. Ensimmäinen rakkauteni musiikkiin oli rumpujen soitto kuten edellä jo kävi ilmi