Divarien helmiä, osa 41 / Kappale historiaa, osa 3 / Unohtuneet albumit, osa 9 Bluesmaantietoa: New Orleans / BN käy tapahtumissa / Kirjaja levytutkailut 197301-18-05 ISSN 0784-7726 N:o 293 (5/2018) Hinta 7,20 € 51. vuosikerta BN haastattelee: JIMMY JOHNSON THE BELL DYNASTY PETRI MATERO GROUP TRAVELING JONES Henkilökuvia diskografioiden takaa: ROY BROWN 2 x JOE HINTON EVIE SANDS Klassikoiden lähteillä, osa 52: SMOKEY HOGG Reggae-artisteja levytysten valossa, osa 7: HUGH MUNDELL ARETHA FRANKLIN 1942–2018
Me emme onneksemme soittaneet siellä silloin. Tein sitä jonkun aikaa, minkä jälkeen päädyin hitsarin apumieheksi. Vaikkei Slim pitänyt minua vielä kovin kaksisena kitaristina, hän uskoi minulla olevan kehityspotentiaalia ja sain jäädä hänen bändiinsä. Verrattuna Memphisin Peabody-hotellin laukkujen kuskaajan 14 taalan viikkopalkkaan tienasin hitsarina ruhtinaallisesti. – Ostin itselleni puoliakustisen kitaran Billy Boy Arnoldilta tammikuussa 1958 ja aloin harjoittelemaan. – Minulla oli tapanani ostaa itselleni uusi auto hyvien tulojeni turvin melkeinpä joka vuosi, enkä senkään takia ollut erityisemmin kallellaan musiikin suuntaan. Sitä kitaramallia olen sittemmin soittanut käytännössä suurimman osan loppu-uraani. Olin arvostettu A-luokan yhdistelmähitsaaja ja tein ihan kunnon tiliä, minkä takia pysyttelin erossa musiikin parista niinkin pitkään. – Soitin Slim Willisin bändissä puolisentoista vuotta ja ohjelmistomme oli tyystin bluesia. 1957) ja mentyäni hänen keikalleen, huomasin kaikkien olevan suorastaan hulluina hänen peräänsä. – Eräällä toisella klubilla palatessamme tauolta huomasin kitarani pöllityn. (Kyseessä on eri muusikko kuin länsirannikolla jo aiemmin 50-luvulla levyttänyt Harmonica Slim – käänt. – Erkaannuttuani Slim Willisista noin vuonna 1961 pistin pystyyn oman bändini Jimmy Johnson & The Lucky Hearts ja soitimme pääasiassa Top40-listamusiikkia. Asuin alkajaisiksi enoni kämpillä ja jo kolmantena päivänäni sain hommia hänen päivätyöpaikastaan. Tästä ei enoni kuitenkaan pitänyt lainkaan. Heppu palasi kuitenkin takaisin bensakanisterin kanssa, sytytti koko klubin roihuamaan ja kolmetoista ihmistä kuoli seuranneessa tulipalossa. – Kerron tähän surullisen tarinan: Joku äijä oli riehunut klubilla, jolloin hänet pistettiin pihalle. Minä sitten ostin hänelle tarvittavat kielet ja jo noin viikon kuluttua hämmästelin hänen soittotaitoaan ja aloin itsekin vähitellen kiinnostumaan uudestaan musiikista ja kitaran soitosta. Töissä minulle sanottiin, että olisin. Keikkailimme klubeilla, joita oli noihin aikoihin miltei jokaisessa kadunkulmassa. Tajusin, että asialle on tehtävä jotakin, muutoin kynttilä palaisi loppuun molemmista päistään. Sen seurauksena minut ylennettiin ammattihitsaajaksi ilman sen kummempaa ammattikoulun käyntiä. – Ensimmäinen keik k ani oli 4. Kun Magic Sam teki hittilevynsä All Your Love (v. Sittemmin hän kertoi pomollemme, kuinka hyvä hitsari minusta oli tullut. Asuimme kirkon yläkerrassa ja minulla oli tapana käydä alakerrassa soittamassa bluesia kirkon pianolla silloin, kun hän ei ollut maisemissa. 6 Blues News 5/2018 sissaan tilittäneet. Reggie opetti lähinnä jazz -kitarointia ja opin häneltä nimenomaan jazz-soinnutuksia. Vakuuttelin tuolloin itselleni, että pystyn kyllä samaan. Itse Freddy King, joka asusti aivan kulman takana! Hän antoi minun soittaa Gibson Les Pauliaan, jota sain lainata koko seuraavan viikon, minkä jälkeen ostin itselleni uuden Gibson 335:n. Yritin puskea hitsaushommissa päiväsaikaan samalla kun heitin keikkaa seitsemänä iltana viikossa. Harrison Sheet Metal oli firman nimi, jossa hän työskenteli nosturikuskina. Minullahan oli mukavasti fyrkkaa, joten ostin itselleni uuden Fender Stratocasterin ja joskus syksymmällä sain sitten uuden keikkatilaisuuden Slim Willis -nimisen hepun kanssa, joka oli hyvä laulaja ja joka käytti myös taiteilijanimeä Harmonica Slim. Olin myös päätynyt samoihin aikoihin opiskelemaan puoleksi vuodeksi musiikkia Chicagon keskustassa sijainneeseen Boston Music Collegeen, missä omaksuin kitaransoiton varsinaisia perusteita sekä miten soittaa eri tyylilajeja kuten valssia, polkkaa yms. Arvatkaas, kuka sattui olemaan tuolloin klubilla. Ainoa Chicagon alkuaikojeni kosketus musiikkiin oli pianon soitto kirkon juniorikuoron taustalla. heinäkuuta 1958, mutta soitin niin huonosti, että sain välittömästi kenkää. En ollut siinä erityisen hyvä, ja lisäksi enoni haukkui bluesin paholaisen musiikiksi ja heitti minut pihalle. Hän tuli kuitenkin pian katumapäälle ja pyysi minut takaisin kolmen päivän kuluttua todeten, että jos haluan tuhota sieluni bluesilla niin antaa mennä vaan. Myös Reginald ”Reggie” Boyd opetti minulle paljon juttuja samoin kuin Matt Murphylle, Fenton Robinsonille, Luther Tuckerille, Lacy Gibsonille ja veljelleni Syl Johnsonille. Tarkkailin duunissani huolellisesti, miten hän hoiti tehtäviään ja hänen pitäessä taukoja opettelin itsekseni hitsausta. Hän omisti vanhan akustisen kitaran riiskun, jossa oli jäljellä vain yksi kieli eikä hänellä ollut rahaa uusiin. Minä puolestani tein alkuaikoinani metallin leikkuuhommia. huom.) Soitimme silkkaa bluesia klubilla, joka sijaitsi West Siden Madison-kadulla. MUSIIKIN PARIIN CHICAGOSSA – Ollessani nuori, noin 14-vuotias Magic Sam muutti naapuriini 1950-luvun alussa. Selviytyminen oli sodan jälkeisinä aikoina kovin haastavaa, mutta minä selvisin
Alkoholi tappoi nuoremman veljeni hänen ollessaan 28-vuotias. Grundy oli nimetty isoisäni mukaan, joka oli puoliksi intiaani. Olen nähnyt niin monen ihmisen vajoavan pohjamutiin viinan takia ja siksi kysynkin, miksi tuhota itsensä sillä tavoin. – Ihmiset kysyvät usein laulujeni taustoista ja alkuperästä. Ääneni on luonnollinen ja pidän juuri sitä suurimpana lahjanani. Levyllä ei ole juurikaan alkuperäismateriaalia, mutta se on yksi minulle mieluisimmista levyistäni. PERHEKYTKENTÖJÄ JA TULEVAISUUDEN AJATUKSIA – Perheeseemme kuuluivat veljeni Syl ja Mac (Thompson), joka oli basisti. Esimerkiksi I’m A Jockey -kappaleeni taustoittajana oli korttipeli, jossa pelikumppaninani ollut gospel-radiotiskijukka vitsaili pelin tiimellyksessä: “If You don’t believe I’m a jockey, just back your mule up in my stall”, ja siitä tuo kappale sitten lähti rakentumaan. Tuottaja Steve Thomashefkyn ideana oli antaa sille nimeksi ”North/South” (v. Aloin tienata kunnolla vuonna 2004, kun lakkautin omat bändini ja päätin tehdä mitä ja missä milloinkin halusin. “in control alcoholic” ja joi käytännössä läpi koko elämänsä. Vertauskuvallisesti voisi sanoa: ”vaikka veisit hevosen juomaveden ääreen, et voi pakottaa sitä juomaan”. Vanhetessasi menet alamäkeä joka tapauksessa, siis miksi nopeuttaa prosessia. 1982; Delmark 647). Mac-veljeni kuoli 57-vuotiaana. – Teimme myös vielä toisen Delmark-albumin. Sylin kanssa on hieman hankalaa tulla toimeen, mutta hän on sentään ainoa elossa oleva veljeni. Kingin kappaleen, en yritä enkä halua kuulostaa häneltä. Saatan toki laulaa hänen kappaleitaan, mutta niiden täytyy kuulostaa Jimmy Johnsonilta. Meitä oli kaiken kaikkiaan kuusi veljestä, mutta veljistäni kaksi kuoli jo vauvaiässä. Vieraiden muusikoiden kanssa voi joskus olla hieman hektistä, mutta onneksi olen tilanteisiin erittäin mukautuvainen ihminen.. Ostin hänelle jopa kitaran ja vahvistimen ja hänestä olisi voinut tulla ihan hyvä muusikko, mutta hän teki vain huonoja elämänratkaisuja. Minulla siis syntyy kappaleen musiikilliset rakenteet usein juuri sanoituksista eivätkä ne aina suinkaan seuraa perusblueskaavoja. Olen suht harvakseltaan mukana kirkon aktiviteeteissa, mutta olen joka tapauksessa hyvin uskonnollinen ihminen. – Toin äitini Chicagoon vuonna 1951. 2-osainen Sock It To Me -instrumentaali ilmestyi Syl Johnsonin omistamalla Shama-yhtiöllä v. Sinun täytyy tietää, mitä tunget elimistöösi, ja minä olen aina tietoinen mitä syön. Edellä mainittua The Country Preacher -singleä eivät kirjallisuustai nettilähteet tunnista, mutta Johnson on levyttänyt samannimisen kappaleen Delmark-albumilleen “North/South“. 8 Blues News 5/2018 lisäksi yhtye levytti Magnum-merkille vuosina 1964–66 ainakin 7 muuta singleä. Tapanani on istua itsekseni kitaroineni ja pyrkiä aina kehittämään jotain alkuja omaperäistä, sellaista josta kuuntelija voi tunnistaa Jimmy Johnsonin soundin ja sanoman. – Arvostan ankaraa, ehkä ilkeääkin, mutta rehellistä isääni, joka ei uskonut mihinkään hölynpölyyn, ja hän opetti minulle paljon asioita. Jotkut ihmiset eivät edes kutsu musiikkiani bluesiksi. – En tee tätä nykyä keikkaa enää kovin tiuhaan tahtiin, mikä on täysin oma valintani. – Ensimmäinen Delmark-albumini oli nimeltään ”Johnson’s Whacks” (v. Olen ikääni nähden vielä hyvinkin aktiivinen ja lauluääneni on edelleen hyvässä kuosissa. ”Heap See”, Blue Phoenix 33.720). Säestyksestä vastasi oma yhtyeeni ja levyllä oli paljon omaa materiaaliani kuten Ashes In My Ashtray, I Need Some Easy Money, The Twelve Bar Blues ym. Jos esitän jonkun B.B. Hayesin välityksellä kappaleista viimeksi mainittu päätyi myös Jerry “Jerry-O“ Murrayn käsiin, joka käytti sen alkuperäisiä soitintaustoja oman v. huom.) – MCM-levytysteni jälkeen ja ilmeisenä seurauksena aloin saavuttaa enenevässä määrin suosiota Euroopassa ja tein siellä kiertueita pari kolme kertaa vuodessa tienaten myös oikein mukavasti. Kingiltä tai Muddy Watersilta en tuntisi saaneeni paljoakaan aikaiseksi. – toim. 1979; Delmark 644). Isoisäni oli elossa sen jälkeen vielä ehkä pari kolme vuotta. Uskon musiikin tekemiseen nimenomaan omista lähtökohdistani ja omana itsenäni. Albumi, josta en pidä on Syl-veljeni kanssa yhdessä toteutettu “Two Johnsons Are Better Than One” (v. Sitten oli vielä perheen musta lammas, veljeni Grundy, joka soitti kitaraa, mutta kuoli jo nuorella iällä. – Mielessäni liikkuu edelleen levytysideoita ja minulla on valmiina joitain uusia kappaleita, joista Delmark on kiinnostunut. 1968 yhtyenimellä The Deacons. Joskus saatan kuulla ympärilläni jotain juttua, josta sitten kehitän ja muovaan uuden kappaleen. Chicagossa esiinnyn useimmiten Legends-, House Of Bluesja B.L.U.E.S.-klubeilla. Jos kuulostaisin B.B. Sitten tuli albumi, joka levytettiin Pariisissa ja jonka Alligator poimi katalogiinsa, ”Bar Room Preacher” (v. 2001; Evangeline CD 4028). Samana vuonna Jimmy Johnson & The Lucky Hearts julkaisi chicagolaisella Stuff Recordsilla kaksi muuta instrumentaalisingleä (Work Your Thing / Get It ja Let’s Get A Line Part 1/2) yhteistyössä Onederful! Recordsin tuottajan Otis Hayesin kanssa. Pidän siis myös jazzista ja saatan joskus klubilla istahtaa painon ääreen soittamaan vaikkapa Take Five -kappaletta. Isoisä oli kova dokaamaan ja varmaan juuri sen takia minä en ole koskaan pystynyt juomaan viinaa. Minulla on tapana sanoa kuten Frank Sinatra aikanaan lauloi: ”I did it my way”. Olen ollut onnekas pystyessäni tienaamaan vuosien varrella elantoni musiikilla. Yritin parhaani mukaan auttaa häntä. Tavoitteeni on olla originaali artisti ja luoda musiikkia omalta fiilispohjaltani. 1983; Alligator 4744; alkup. Vihasin alkoholia, koska olin joutunut niin usein katsomaan, kuinka hän kännipäissään pahoinpiteli isoäitiäni enkä pikkupoikana ollut pystynyt tekemään asialle mitään. Hän oli nk. 1968 (Funky) Four Corners -hittinsä pohjana
– James: Kyllä, hän opetti meidät kaikki soittamaan jo lapsena. Aiotteko te tehdä kiertueita yhdessä. – James: Soitan vain rumpuja ja laulan. Kitaraa, bassoa, rumpuja ja huuliharppua. Siitä se oikeastaan sai alkunsa, paluu yhteen vanhojen aikojen nimissä. Veljekset toivovat pääsevänsä yhdessä tien päälle – miksei Suomeenkin. Tyson, sinä olit kai ensimmäistä kertaa Suomessa Billy Branchin ja The Sons Of The Bluesin riveissä. – Tyson: Kyllä, siihen tähtäämme. Careyn ja Lurrien äänitteitä vuosien mittaan julkaissut Delmark oli luonnollinen valinta levymerkiksi. – Tyson: Meitä oli kolme kitaristia, pari kolme huuliharpistia ja kolme rumpalia, joten päätin tarttua bassoon ja aloin soittaa veljieni kanssa yhtyeenä. Haaveilemme jo jokainen omasta suihkukoneesta. Soitimme ja jammailimme myös Billy Branchin, Eddie Clearwaterin ja muiden muusikoiden kanssa. – Tyson: Itse asiassa Lurrie opetti minua. Rumpali James ja basisti Tyson ovat hekin vierailleet Suomessa Talviblues-kiertueiden mukana 90-luvun alussa. Soitimme yhdessä Rosa’s Loungessa West Sidessa ja muissa klubeissa. Minun piti vain yhdistää tunne nuotteihin. – Tyson: Kyllä, hän on todella hyvä lauluntekijä. – James: Kyllä, muutaman täällä Chicagossa. Bluesmusiikki on vienyt maailmalle myös hänen lahjakkaan jälkikasvunsa, erityisesti Grammy-ehdokkaanakin olleen kitaristi-laulaja Lurrie Bellin. Pojat ovat soittaneet kunnianosoituksia Carey Bellin (1935–2007) muistolle, ja nyt oli sopiva aika taltioida tribuutti levylle. Muddy Watersin, American Folk Blues -kiertueen (1981), Eddie Clearwaterin ja Louisiana Redin kanssa. Tätä ennen olen ollut poissa kuvioista jonkin aikaa. – James: Tribuuttilevyllä on vain yksi tekemäni kappale, mutta minulla on niitä monta muutakin valmiina seuraavaa cd:tä varten. Huuliharpisti Steve Bell on ollut John Primerin yhtyeessä useamman vuoden ja Tyson bändin Shawn ’Lil Slim’ Holt & The Teardrops riveissä. James oppi paljon omin päin ja muilta rumpaleilta. – Tyson: Olen kuullut, että tribuutti on myynyt melko hyvin, ja odotamme vain, että pääsemme studioon tekemään seuraavan. – Tyson: Soitimme siis jonkin verran yhdessä bändinä jo ennen tribuuttilevyn julkaisemista, Rosa’s Loungen lisäksi Willie Dixonin Blues Heaven Foundationissa. Hän sai tietoa erilaisista tyyleistä vain katselemalla toisten työskentelyä. Lurrie opetti minulle nuotteja ja skaaloja. Yritin soittaa huuliharppuakin, mutta se ei sopinut minulle, ja sitten löysin. Isäni opetti Steven soittamaan huuliharppua ja Steve oli itse asiassa varmaan se, jota isäni todella opetti. Niihin hänen omiin levyttämiinsä kappaleisiin lisäsimme oman mausteemme. Lurriella on ollut oma uransa, ja Steve on soittanut John Primerin bändissä muutaman vuoden. James, innostiko isäsi Carey sinua aloittamaan soittamisen. Oletteko jo suunnitelleet seuraavaa levyä. Luulen, että perin soittotaidon isältäni. Oppiminen oli tavallaan helppoa, koska soittaminen on minulla verissä. Olette julkaisseet Bellin veljesten yhteisen levyn. Oikeastaan cd:n jokainen kappale on sellainen, jota isä on joskus soittanut. Oletteko jo soittaneet keikkoja yhdessä bändinä. – Tyson: Kyllä, muistoalbumin isällemme, ”Tribute To Carey Bell”. Bell-Harringtonin veljekset ovat soittaneet ja levyttäneet niin yhdessä kuin erikseen, sekä isänsä että muidenkin alan konkareiden kanssa. James, soitatko muita instrumentteja. Onnistuneet kappaleet ja vierailijavalinnat Charlie Musselwhite, Billy Branch, Eddie Taylor Jr sekä pianisti Ariyo Ariyoshi saivat perheyhtyeen esittämään parastaan. – Tyson: Kyllä, Booba Barnesin ja Eddie Shaw’n kanssa. Tyson on kuulunut myös Lil’ Slim & The Teardropsiin parisen vuotta ja keikkaillut myös joidenkin muiden muusikoiden kanssa. Samana iltana veljeksistä vanhimmat Lurrie ja Steve esiintyivät festivaalin päälavalla Delmark Recordsin 65-vuotisjuhlakonsertissa. Blues News 5/2018 9 KARI KEMPAS B luesmies ja huuliharpistilegenda Carey Bell esiintyi maassamme useilla vuosikymmenillä omine bändeineen sekä lisäksi mm. – James: En paljoakaan, soitan lähinnä veljieni kanssa. Tapasin veljeksistä nuorimmaiset Jamesin ja Tysonin heidän Chicago Blues -festivaalikeikkansa jälkeen kesällä 2018 ja juttelimme hetken. Oletko soittanut muiden muusikoiden kanssa. James, olet käynyt Suomessa vuonna 1991 kuukauden mittaisella kiertueella isäsi ja Eddie Clearwaterin kanssa. Ne kaikki eivät ole isän kirjoittamia, vaan kaivelimme vähän ja kokosimme levylle numeroita, joita hän on esittänyt keikoilla tai levyttänyt. James kertoi kirjoittavansa itsekin kappaleita
Aretha Franklin oli todellinen listahirmu – tosin kuoleman vuoksi nämäkin luvut muuttuvat: 112 Billboard-listasingleä, joista 77 oli Hot100-poplistalla, 17 Top-kympin popsingleä, 100 R&B-listasingleä ja 20 R&B-listan ykkössingleä. Hän aloitti uransa lapsena laulaen gospelia New Bethel Baptist Churchissa Detroitissa, Michiganissa, jossa hänen isänsä C.L. 16 Blues News 5/2018 Aretha Louise Franklin (25. Siksi myös Arethaa kutsuttiin 1960-luvun loppupuolella ansaitusti nimellä The Queen of Soul. Vastoin monien todistusta ei näissä Columbian tuotoksissa ole mitään vikaa – nautittavia kaikki. Aretha aloitti maallisen musiikin levytysuransa 1960-luvulla 18-vuotiaana. Rock Steady, Call Me, Ain’t No Way, Don’t Play That Song (You Lied), Spanish Harlem, Day Dreaming, Until You Come Back. Hänen ensimmäinen pitkäsoittonsa oli “Aretha With The Ray Bryant Combo“, ja siellä oli jo kirkosta peritty laulutapa valmiina – ehkä vielä tyttömäisellä äänellä laulettuna. Menestyviä artisteja aletaan nimitellä kuninkaallisin arvonimin. Tuossa kirkossa hän teki ensimmäiset äänityksensä vuonna 1956 laulaen ja soittaen pianoa (julkaistu LP-nimillä “Spirituals“ ja “Songs Of Faith“). elokuuta 2018) oli amerikkalainen laulaja, lauluntekijä ja pianisti. Hän levytti Columbia Recordsille (1961–1966) useita singlejä ja albumeita. Jo taipaleen alussa syntyi todellisia klassikoita ja menestyksiä, kuten Recpect, Chain Of Fools, Think, (You Make Me Feel Like) A Natural Woman, I Never Loved A Man (The Way I Love You) ja I Say A Little Prayer. Jo ensimmäiset singlet Today I Sing The Blues ja Won’t Be Long nousivat R&Blistan Top10:iin. Seuraava vaihe toikin sitten kaupallista menestystä ja tunnustusta Atlantic Recordsilla (1967–1979). Franklin oli pappina. Hän julkaisi tunnustettuja albumeita, kuten “I Never Loved Man (The Way I Love You) “, “Lady Soul“ (1968), “Spirit In The Dark“ (1970), “Young, Gifted And Black“ (1972), “Amazing Grace“ (1972) sekä “Sparkle“ (1976). Menestys kokonaisuudessaan oli vaatimatonta myöhempiin aikoihin verrattuna; urheilutermein – askeleet eivät aivan sopineet, tai vain aika ei ollut kypsä. Kuten myöhemminkin, montaa tyyliä tarjottiin; pientä yhtyettä, jossa Arethan pianotaituruus pääsi esille, isoa orkesteria puhaltimin ja viuluin koristeltuna. maaliskuuta 1942 – 16. Franklinin muita tunnettuja hittejä olivat mm. Tälläkin yhtiöllä hän levytti monia mukavasti menestyneitä singlejä sekä albumeita, kuten “Jump To It“ (1982) ja “Who’s Zoomin’ Who?“ (1985). Yhtä menestyksekäs vaihe oli levytyssopimus Aristan (1980–2007) kanssa, ainakin aluksi
Hänet haudattiin Detroitin Woodlawn Cemetery -hautausmaalle 31. elokuuta ja samana päivänä pidettiin monituntinen Homegoing Service -spektaakkeli Greater Grace Temple -kirkossa Detroitissa. Kuten monet tunnetut taiteilijat Aretha tuki rahallisesti kansalaisoikeusliikettä sekä naisten ja alkuperäiskansojen oikeuksia. Tuo Homegoing Service on nähtävissä YouTubessa ja siinä esiintyvät mm. Ariana Grande, Bill Clinton, Rev. Arethan kaksi sisarta Carolyn ja Erma olivat laulajia ja toimivat vuosia hänen taustalaulajinaan (Franklin Sisters). Levyllä on 10 kappaleita, jotka ovat muiden naisartistien tunnetuiksi tekemiä. Blues News 5/2018 17 to Me (That’s What I’m Gonna Do), Something He Can Feel ja Jump To It. Muistotilaisuus pidettiin New Bethel Baptist Church -kirkossa 19. 13. Levyn menestyssinglejä olivat Freeway Of Love ja Eurythmics-yhtyeen kanssa levytetty Sisters Are Doin’ It For Themselves. Veli Cecil puolestaan operoi Arethan managerina aina kuolemaansa asti (1969–1989) Ted Whiten jälkeen. Tämä huikea hautajaistilaisuus päättyi surusaaton kantaessa Arethan arkun pois kirkosta ja Franklinin kappaleen Climbing Higher Mountains kaikuessa voimalla ja antaumuksella, johon vain gospel-kuoro Aretha Franklin Celebration Choir Jennifer Hollidayn johdolla pystyi. Siellä monet julkkikset, poliitikot, ystävät ja perheenjäsenet muistelivat Arethaa. Tätä tyyliä kutsuttiin Soul-musiikiksi – siis oli sielukasta huutaa ja meuhkata! Onneksi tuota soul-laulantaa on montaa lajia, pehmeää ja kovaa. Seuraavana vuonna julkaistiin “Aretha“ (1986) ja sieltä siunaantui kolmekin hittiä: Jimmy Lee, Jumping Jack Flash ja duetto George Michaelin kanssa, I Knew You Were Waiting (For Me). Edellä kirjoitettu oli enimmäkseen Wikipediasta poimittua Aretha Franklinin musiikillisten saavutusten kuvausta pääosin USA:n markkinoilla. Kyllä meillekin Ylä-Savon Pässikoskelle kantautui 60-luvun lopulla mustan musiikin sointuja, ja yksi niiden tuojista oli Aretha Franklin. Todellisen ”comebackin” maailmalla ja jonkinlaista listasuosiota myös Suomessa Aretha sai albumillaan “Who’s Zoomin’ Who“ (1985, Arista). Siinä on vanhoja Atlantic-äänitteitä (kuten Think, Respect, Let It Be), joiden päälle lisättiin orkestrointi ja kuoro-osuudet. Sieltä tuli myös tuo epäsuomalainen laulutapa, jossa ei hävetty edes huutamista eikä rääkymistä. Samaan aikaan meidän peräkylän kasvattien tietoisuuteen tungettiin muitakin epäkotoperäisiä musiikkityylejä, kuten blues – jonka yksi ilmenemismuodoista oli viskin ja tupakan tuhoama lauluääni! Kyllä Taisto Tammen ihailijaa koeteltiin. Arethalla oli neljä poikaa, joista kaksi syntyi hänen ollessaan nuori teini-ikäinen. Kaikkein viimeisin julkaisu oli “A Brand New Me, Aretha Franklin With The Royal Philharmonic Orchestra“ (2017). Hän oli naimisissa kaksi kertaa; Ted Whiten (1961– 1969) ja Glynn Turnerin kanssa (1978–1984). Siltä julkaistiin myös single, alkujaan Adelen Rolling In The Deep, josta muodostui Arethan 100. Vielä BNja FBSaikoinakin on minua lyöty tangolla päähän ja käsi on jäljeltä valssin (Eemelin sanoin). Kuolinsyy oli haimasyöpä. Kuoleman johdosta niitä todennäköisesti tulee lisää. Hän on yksi kaikkien aikojen suosituimmista artisteista ja on myynyt yli 75 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti. Vaikka Arethan menestys maailmalla oli melkoista, soul-musiikista kirjoitettiin lehdistössä ja soul-soundi alkoi tunkeutua suomalaiseenkin musiikkimaailmaan, ei Aretha Franklin enemmälti 60-luvulla Suomen myyntilistoilla näkynyt – ei ainakaan singlelistoilla – albumi “Lady Soul“ sen sijaan siellä vuonna 1968 ohimennen vilahti. Tämä oli hänen 30. Aimo Ollikainen. Vähitellen opimme, että tuo kiemurainen, melismaattinen, laulutapa juontui Amerikan mustan väestön kirkkomeiningeistä ja heidän kirkkomusiikistaan, gospelista. studioalbuminsa ja sen menestystä auttoi ”nuorekas soundi”, videot ja videoita esittävä Music TV (MTV). elokuuta. Aretha Franklin sai lukuisia kunnianosoituksia koko uransa aikana, mukaan lukien kutsunnat Rock and Roll Hall of Fameen ensimmäisenä naispuolisena esiintyjänä vuonna 1987 ja Gospel Music Hall of Fameen vuonna 2012. Arethan viimeisin uusia äänitteitä sisältänyt studioalbumi oli “Aretha Franklin Sings The Great Diva Classics“ (2014). Levyn tuottivat Lontoossa Nick Patrick ja Don Reedman ja kuoroa johti Patti Austin. Taisi koko Aretha unohtua Suomessa vuosiksi, kunnes Blues Brothers -elokuva (1980) toi hänet ihmisten tietoisuuteen. Hän myös esiintyi hyväntekeväisyysja tukikonserteissa. Billboardlistanoteeraus. Franklin myös voitti 18 Grammy Awards -palkintoa, mukaan lukien kahdeksan parhaan laulajan R&B Vocal Performance -palkintoa vuosina 1968–1975. elokuuta. Al Sharpton, Louis Farrakhan, Faith Hill, Fantasia, The Clark Sisters, Ronald Isley, Chaka Khan, Jennifer Holliday, Jennifer Hudson, Shirley Caesar, Stevie Wonder, Eric Holder, Gladys Knight, Tyler Perry, Smokey Robinson ja Yolanda Adams. Emme häntä niin ihmeellisenä pitäneet – oli hänellä muutama tarttuva ralli – ja hiukan erikoinen tapa laulaa. elokuuta 2018 kerrottiin, että Aretha on vakavasti sairas ja hän kuoli pian kotonaan 16
Dr Johnin kappaleessa Goin’ Back To New Orleans (1992) ollaan palaamassa reissusta oman kullan luo ja kaipaillaan Mardi Gras’ta ja paikallisia ruokia kuten rapuja, jambalayaa, punaisia papuja ja praliineita. Köynnöskuusama ja rakkaus kukoistavat, ja etelän kaunottaret ovat kuin kuningattaria: TIMO KAUPPINEN N ew Orleans on musiikillinen sulatusuuni ja runsaudensarvi. Fats Dominon Just Can’t Get New Orleans Off My Mind (1979) kehuu musiikkia, tanssimista, gumboa, kaupungin vanhoja rakennuksia ja Mardi Gras -karnevaaleja. Elviksen New Orleans (1958) väittää, että. Se juontuu siitä, että Mississippijoen mutkaan rakennetut kaupungin vanhat osat muodostavat sirpin terää muistuttavan alueen. Kappaleen sanoitus kehuu kaupungin luontoa ja ihmisiä. Sieltä asutus levisi joen vartta pitkin, ja vähitellen rämemäiseen sisämaahan päin aina kaupungin pohjoispuolella sijaitsevalle Pontchartrain-järvelle saakka. Hei hei heijaa! Tulkaa kaikki mukaan, mennään New Orleansiin! ”Blues Brothers 2000” -elokuvassa bluesveljekset esittävät huippumuusikoista koostuvan Louisiana Gator Boys -yhtyeen kanssa kappaleen nimeltään New Orleans (1998), joka on alun perin Gary U.S. Osa asukkaista on muuttanut sen jälkeen takaisin. Asukkaita metropolialueella on yli miljoona ja kaupungissa noin 400 000 (2017). Lisäväriä tälle keitokselle antavat vielä haitilainen voodoo ja Mardi Gras -karnevaalit. 20 Blues News 5/2018 NEW ORLEANS – THE BIG EASY Isolla ja rennolla New Orleansilla on toinenkin lempinimi: ”The Crescent City” eli ”Kuunsirppikaupunki”. Hauskanpitona mainitaan tässä sanoituksessa ryypiskely, kortinpeluu ja nopanheitto. Tässä artikkelissa kuvataan New Orleansista kertovien kappaleiden sanoituksia, eikä unohdeta kaupungin ympäristöäkään, vaan tehdään virtuaaliretki muuallekin Louisianaan. Perussanoma on näissä kaikissa kappaleissa sama: “Let’s have some fun / you only live but once / and when you're dead you’re done / So let the good times roll”. Mustanaamaisena minstrel-tekoneekerinä usein esiintyneen Al Jolsonin Way Down Yonder In New Orleans (1950) vertaa kaupunkia Edenin puutarhaan ja mainitsee sekin tähtisilmäiset kreolittaret. ranskalaiset, espanjalaiset, britit, jenkit, karibialaiset, irlantilaiset ja italialaiset. Vaan miksiköhän Jeesus oli matkalla New Orleansiin ZZ Topin kappaleessa Jesus Just Left They got the honeysuckle Blooming on a honeysuckle vine. ”Laissez les bons temps rouler”, eli ”let the good times roll”, on sanonta joka liitetään usein juuri New Orleansiin ja Louisianaan. ”Crescent” merkitsee myös croissanttia eli voisarvea, mikä sopiikin kuvaan, sillä ranskalaisilla on ollut suuri merkitys kaupungin historiassa. Kaupungin vanhin osa on nimeltään Vieux Carré (French Quarter, ranskalaiskorttelit). Hauskanpito ja elämän nautinnot korostuvat näissä esimerkkikappaleissa. Taivaaksi kaupungin tekevät tummasilmäiset neitoset ja rento meininki. Louis Jordan (1946), Shirley and Lee (1956), Sam Cooke (Good Times, 1964) ja JD McPherson (2014). Oma ensikosketukseni niihin oli The Rolling Stonesin letkeästi rollaava Sam Cooke -cover Good Times (1965). Nämä saattavat olla ulkopuolisten lauluntekijöiden mielikuviin perustuvia ylisanoja, mutta myös kaupungin omien artistien näkemykset ovat valtaosin positiivisia. You know that any Southern Belle Is a Mississippi Queen Monet muutkin ovat ylistäneet New Orleansia. Tom Waitsin I Wish I Was In New Orleansin (1976) kertoja haluaisi myös lähteä pitämään hauskaa New Orleansiin mukanaan viinapullo ja joukko kavereita. Bondin hitti vuodelta 1960. They got love bloomin' there all the time. Elinvoimaa on ammennettu useista lähteistä. New Orleans esiintyy monien musiikkikappaleiden lyriikoissa: sinne ollaan menossa, sitä ylistetään, siellä pidetään hauskaa, ja sen vaaroista varoitellaan. Clarence Garlow levytti tätä ranskankielistä sanontaa kuvaavan blueskappaleen Bon Ton Roula vuonna 1949. Ennen Katrina-hurrikaania (2005) kaupungin väkiluku oli lähes 500 000, mutta yli puolet väestöstä joutui evakkoon myrskyja tulvatuhojen takia. Se on jazzin syntykoti, ja siellä soi R&B, blues, funk, lattarit, swamp-pop, cajun, zydeco, gospel ja moni muukin juureva musiikki. Vastaavaan englanninkieliseen sanontaan perustuvia kappaleita on useita, tekijöinä mm. Kaupungin historiaan ovat vaikuttaneet mm. Sävelmä on peräisin Broadway-musikaalista ”Spice” (1922). taivaasta et tiedä mitään ellet ole käynyt siellä