Lightnin’ Hopkisia ja Muddy Watersia, tulivat Oscarille tutuksi. Pitäisi vain ehtiä ryhtyä siihen. Olen ollut tosi kiireinen ja olin muutama viikko sitten akuutissa leikkauksessa. Lisää materiaalia on tehtynä ja musiikkia on ilmestymässä jo ehkä tämän vuoden aikana. Hienoa, että olemme saaneet sinut kiertueelle Suomeen, ja onnittelut viime vuosina saamistasi useista huomionosoituksista. Äänihuulissani oli syöpä. – Siihen ei ole vielä ollut tilaisuutta, mutta jotain vähän sen suuntaista on tulossa ulos Bob Corritoren seuraavalla CD:llä ”Going To Dallas”. Elmore James, Little Mack Simmons ja Big Smokey Smothers. – Olen mukana ainoastaan hänen viimeisimmällä levyllään, kahdella kappaleella. – Bob on julkaissut kaksi tai kolme CD:tä vuodessa, sekä uusia että ”From The Vaults” -sarjassa vanhoja äänityksiä arkistosta. Pidän tilaisuutta silmällä ja teen jonain päivänä sen soul-levyn – vanhan ajan R&B:tä ja soulia. Tulossa on aivan erityinen levy. Hauska mies. Muutettuaan oman perheensä kanssa Wisconsiniin, Janesvilleen hän kävi paikallisissa jameissa, jossa The Cash Box Kings oli esiintymässä. Mitkä ovat suosikkibändejäsi. Sitä voisi luonnehtia jazz-bluesiksi. fish fry -partyja. – Minut on tosiaan nimetty The Cash Box Kings -bändin kanssa useamman kerran ehdolle erilaisissa äänestyksissä. – Kyllä. – Olen tehnyt yhden levyn, ”Ain’t No Notion” Martin Langin kanssa. Sinulla on siis myös sooloprojekteja. Odotan sitä jo kovasti! Muistelisin, että juttelimme Messengerissä, että haluaisit jonain päivänä tehdä R&B/soul -levyn. Levyn kappaleissa on vaikutteita jazzista. Oletko tehnyt sen jälkeen muita levytyksiä – lukuun ottamatta niitä, jotka ovat syntyneet The Cash Box Kingsin kanssa. Valitsin albumin kappaleet ja meillä oli mahtavaa studiossa. Sillä on myös mukana kitaristi Billy Flynn. Oletko jo täysin parantunut. Kingin kappaleen Just A Dream. Se on vielä salaisuus, mutta se tulee ulos merkittävällä levymerkillä ja tulee olemaan dynamiittia. Äiti ja sisko pitivät kotibileitä, joissa tarjoiltiin paistettua kalaa, ns. – The Cash Box Kings, mutta nämä suomalaiset, Timo Haikarainen Blues Bandin kaverit, jotka tapasin ensimmäistä kertaa eilen illalla, ovat myös hyviä. Oscar myös pääsi keikkailemaan Honeyboy Edwardsin ja Johnny B. Sitä on lykätty, enkä voi sanoa asiasta paljoa enempää. Lapset tutustuivat Smothersiin, “Ice Cream Maniin”, joka myi vaunustaan jäätelöä lapsille. Olemme kuitenkin aina hävinneet kisan muille ja varsinaiset palkinnot ovat jääneet saamatta. Jumalan armosta ja erinomaisen, alansa parhaan Mayo-klinikan lääkärin ansiosta pystyin laulamaan jo seuraavana lauantaina. 4 Blues News 4/2025 KARI KEMPAS O scar Wilson kasvoi Chicagon South Sidessa Wells Streetillä. Olimme Kid Andersenin kanssa Norjassa ja sielläkin oli tasokas bändi. Kotikatu oli lähellä East 43rd Streetiä, jolla sijaitsi Buddy Guyn Checkerboard Lounge -klubi. Äänitin sen viime elokuussa, mutta en voi sanoa kenen kanssa. Greaseland on hieno, old school -tyylinen studio. Olet tehnyt myös yhden soololevyn Chicagon Green Mill Loungessa paljon esiintyvän kitaristi Joel Patersonin kanssa. OSCAR WILSON “Mr 43rd Street“ Chicagosta “Mr 43rd Street“ Chicagosta. Lisäksi olen soittanut Tomi Leinon kanssa – hän on hyvä. Kotona äidin levyt, joilta löytyi mm. Hänellä on tallessa paljon materiaalia. Olemme menossa sinne uudelleen. – Julkaisimme ”One Room Bluesin” vuonna 2017. Olen freelance-muusikko ja täytän kalenteriani soittamalla eri bändeissä ja kokoonpanoissa. Vaikka hän sanookin luopuneensa nimestä, hän on minulle aina Titty Bar Tim. – Kyllä, Titty Bar Timin. Musiikkia kuuli South Sidessa kaikkialla – klubeissa ja kotona. Levyjä hän on tehnyt yhtyeen kanssa Nick Mossin Blue Bella -merkille, Blind Pigille sekä vuodesta 2017 Alligatorille. Hänen isänsä, joka oli kuollut jo ennen Oscarin syntymää, oli bluesmies. Basisti Chris [Boeger] on kirjoittanut minulle kappaleen, jonka voisin ehkä äänittää sille. Kim Wilson vain ilmaantui studiolle ja halusi soittaa seurassamme, samoin kitaristi Kid Ramos. Edellisen kerran Suomessa esiinnyit Timmy Heikkilän bändin kanssa. Melvin Taylorin kanssa esittäen päivän R&B-hittejä. Materiaalia levyä varten on jo valmiina paljon. Olet levyttänyt viime aikoina paljon. Haastattelu on syntynyt Oscar Wilsonin ja Timo Haikarainen Blues Bandin toukokuisen Suomen-kiertueen keikalla Hard Rock Housessa Helsingissä. Sen verran voin kertoa, että levy esittelee kaksi erilaista puoltani. Alueella oli paljon muitakin bluesja jazzklubeja 1950-luvulla. Niissä esiintyi paikallisia bluesmiehiä, kuten mm. Oscar kutsuttiin lavalle ja pian hän oli bändin vakituinen laulusolisti. – Totta kai. Oletko osallistunut aiemmin Bob Corritoren äänitteiden tekoon. Hän on antanut minulle tilaisuuden levyttää ja tehdä juttuja, joita en tavallisesti tee, esimerkiksi hänen viimeisimmälle julkaisulleen B.B. Olen äänittänyt siellä myös Cadillac Zackin ja Kim Wilsonin kanssa. Oscar oli perheensä nuorin ja kiinnostunut radiosta kuulemastaan doo wopista, rhythm’n’bluesista ja Motownin hiteistä. Kävimme myös Memphisissä Blues Music Awards -tilaisuudessa ja soitimme Ground Zero -klubilla Mississippissä. En vain tiedä, milloin se tapahtuu. Toistaiseksi ainoa sooloalbumi ”One Room Blues” syntyi Joel Patersonin avustuksella, minkä lisäksi hän on sooloartistina mukana SWMAF-levymerkillä vuonna 2023 julkaistulla Bob Corritore & Friendsin CD:llä ”Somebody Put Bad Luck On Me”. Oletko julkaisemassa uutta soololevyä. Olen levyttänyt siellä Mark Hummelin kanssa, hänen albumilleen ”True Believer”. Myös The Cash Box Kingsin kanssa pitäisi ehtiä studioon pian. Oletko ollut Kid Andersenin studiolla Kaliforniassa. John Primerin, Bob Strogerin ja Anthony Geracin kanssa. Mooren sekä myöhemmin mm. – En juuri nyt. Mutta olin mukana Bob Corritoren levymerkille tehdyssä Allstars-projektissa mm. Mikä tilanne on nyt sen suhteen. – Kyllä, ja minulla on monenlaisia suunnitelmia vireillä
blueslegendat Brownie McGhee, Charles Brown, Eddie Taylor ja Luther Tucker. Vuonna 2006 ilmestyneellä DVD:llä ”Mark Hummel’s Harmonica Party” artisti puolestaan opastaa huuliharpun soittoon. Jossain vaiheessa 2000-luvun puolella tein kolmen viikon kiertueen erään saksalaisen bändin kanssa. Mistä tämä idea sai alkunsa. Olet kiertänyt keikkailemassa ympäri maailman. Onko sinulla ollut jo pitkään oma levy-yhtiö. Uusinta albumiani on saatavilla fyysisenä CD:nä, mutta sitä jaellaan myös digitaalisesti Applen, Spotifyn ja Amazonin alustojen kautta. matkassa on kuitenkin oma bändini, johon kuuluvat Anson Funderburgh, Wes Starr ja Bill Stuve. Oikeastaan kierrän yleensä oman bändini kanssa, mutta olen hiljattain tehnyt kaksi kiertuetta Tomi Leinon bändin tuella. Sitä edeltävän ”Wayback Machinen” tein vuonna 2020. Oletko esiintynyt eri paikoissa aina eri bändien kanssa. Matkan varrella hänen yhteistyökumppaneihinsa ovat kuuluneet lukemattomat muusikot, mm. Muistan, että istuimme silloin hotellihuoneessasi ja soitit minulle hiljattain saamasi kasetin, joka oli äänitetty jossain klubissa Chicagossa. Yllättäen sain Messengerissä viestin, jossa eräs kaveri kysyi, mitä pitäisin ajatuksesta tehdä näistä julkaisuista podcasteja. Muistan sen ja muistan, kuinka Anson ja Billy esittelivät Otis Rushin eri tyylejä eri vuosilta ja levyiltä. Pystyn edelleen myymään ongelmitta CD:eitä keikoilla, mutta levykaupat ja postimyyntiliikkeet ovat kadonneet ja myynti on siksi vaikeutunut. Viime vuonna esiinnyimme festivaaleilla Tanskassa ja Belgiassa. Oletko ehtinyt tehdä uusia levyjä sitten viime tapaamisemme. Nuo aiemmin mainitsemani ovat ilmestyneet Electro-Fi:lla ja uusimman tein omalle merkilleni. – Olen tosiaan esiintynyt vähän joka puolella. Blues Survivorsin, kanssa maailman eri mantereita jo yli 40 vuoden ajan. Junior Watsonin piti alun perin olla mukana tämän vuoden kiertueella, mutta hän vetäytyi siitä, koska hänen jo iäkkäällä äidillään on terveysongelmia. – Kyllä, uusin CD julkaistiin kesäkuussa 2024 ja sen nimi on ”True Believer”. Kun haastattelin ”Paris Slim” Frank Goldwasseria, hän kertoi, että hänen ensimmäinen levytyksensä on juuri tuolla kokoelmalla. – Ajankohta huomioiden se oli varmaan George ”Harmonica” Smith. Näistä haastatteluista saattaa osa tulla mukaan suunnitteilla olevalle uudelle kirjalle. Teen silloin tällöin kiertueita myös Junior Watsonin kanssa. Julkaisin sen itse, koska halusin pääasiassa varmistaa, että se tulee ulos ennen vaaleja. Billy Flynn on mukana niillä molemmilla, kuten myös Junior Watson. Markin tuotteliaisuus ei rajoitu äänitteisiin vaan hän on vuonna 2012 julkaissut kirjan ”Big Road Blues – 12 Bars On I-80”, joka kertoo tarinoita tien päältä. Sinulla oli silloin Helsingissä vähän vapaaaikaakin ja muistan, että kävimme yhdessä joissain levykaupoissa. Saatoimme käydä silloin myös Suomessa. Monet levy-yhtiöt ovat vähentäneet toimintaansa. Jäämme siis odottamaan monitoimimiehen seuraavia siirtoja. Olen aktiivinen Facebookissa ja julkaisen siellä paljon juttuja. Vastasin, etten tiedä sellaisista mitään, mutta hän kertoi olevansa dokumentaristi ja eloku. Se oli mielestäni vuonna 2012. Muistaakseni pandemian alun aikoihin aloin kirjoitella sinne muistojani ja muistikuviani bluesmuusikoista, joiden kanssa olin vuosien varrella työskennellyt. Hän esiintyi Chicagossa 1980-luvulla. Tavallisesti MARK HUMMEL Bluesin monitoimimies Bluesin monitoimimies julkaistiin kokoelmalevy ”East Bay Blues Vaults 1976–1988”, jossa on vanhempaa materiaalia. Se oli hieno keikka, koska kitaristi Billy Flynn tuli silloin jammaamaan kanssamme pariin kappaleeseen. Keikkojen ja kiertueiden ohella Hummel on ehtinyt julkaista YouTubessa tuttujen ja tapaamiensa muusikoiden kanssa tekemiään haastatteluja, jotka tallentavat heidän tarinoitaan jälkipolville. Näiden välissä, vuonna 2022, Kävit ensimmäisen kerran Suomessa esiintymässä vuonna 1986. Kingistä, Little Walterista, T-Bone Walkerista, George ”Harmonica” Smithistä, Jimmy Reedistä, Eddie Taylorista, Brownie McGheestä, Lowell Fulsonista ja muista. Vuonna 2018 kiersin hollantilaisen bändin säestyksellä. Levyjen teon ja kiertueiden lisäksi olet tehnyt useita haastatteluja, jotka on julkaistu YouTubessa. Alun perin Electro-Fi:n piti hoitaa se, mutta viime hetkellä siellä päätettiin, ettei CD:tä vietäisikään heti markkinoille. Olet tehnyt levyjä useille levy-yhtiöille. Muistan myös, että sain suomalaiselta huuliharpistilta Pepe Ahlqvistilta kasetin, jossa esiintyi Big Walter Horton ja Eddie Taylor duona ja suomalaisen bändin kanssa. Se on tavallaan retrospektiivinen antologia ja mukana on ihmisiä, jotka olen tuntenut. Sitten tein Sue Foleyn kanssa yhden albumin (”Up And Jumpin’”) omalla levymerkilläni vuonna 1989. Hän on mahtava kitaristi ja hieno kaveri kaikkiaan. – Kyllä, hän on myös mukana. Tein tavallaan henkilöprofiileja, sittemmin myös sellaisista artisteista, joihin en ollut tutustunut henkilökohtaisesti, mutta jotka olin saattanut nähdä esiintymässä: B.B. Sain markkinoitua sitä paremmin omalla merkilläni. Kokoonpanossa soittivat tuolloin kitaristi Anson Funderburgh, pianisti Bob Hall, basisti Bill Stuve sekä rumpali Wes Starr. – Tein itse asiassa kiertueen myös Billy Flynnin kanssa. – Siitä on jo aikaa. Omalla Rockinitus-levymerkillään hän on julkaissut ajoittain omia tuotoksiaan 1980-luvulta lähtien, mutta osansa ovat saaneet myös muut yhtiöt, kuten Electro-Fi, Double Trouble, Flying Fish ja Blind Pig. 8 Blues News 4/2025 KARI KEMPAS L änsirannikon Oaklandin ja San Francisco Bayn alueen bluesmesenaatti, laulaja, harpisti ja bändinjohtaja Mark Hummel on levyttänyt ja kiertänyt eri kokoonpanojensa, mm. Se oli hieno, pidin siitä kovasti. Sillä oli vieraana myös Charles Brown. – Julkaisin Rockinitus Recordsini ensimmäisen singlen vuonna 1981. – Se onkin oma juttunsa. – No, CD-levyjen markkinat ovat kauttaaltaan romahtaneet. Se on mukana mainitsemallani kokoelmalevyllä. Walter Horton tosiaan soitti upeasti sillä live-äänityksellä. Sen jälkeen laadin sopimuksen Double Trouble -yhtiön kanssa ja julkaisin pari vinyyliä sen kautta. Ensimmäinen vinyylialbumini tuli ulos 1985. Kerran Lucernen bluesfestivaaleilla sinulla taisi olla kitaristeina Ansonin lisäksi Charles Baty. – Olen tosiaan julkaissut paljon ja monilla eri levymerkeillä: Mountain Top Recordsilla, Flying Fish Recordsilla, Grammy-palkitun Little Walter -tribuutin Blind Pig Recordsilla ja eniten, ainakin kahdeksan levyä kanadalaisella Electro-Fi Recordsilla. Edellisen kerran Mark oli bändinsä kanssa Suomessa marraskuussa 2024 ja haastattelu on tehty kyseisen kiertueen yhteydessä Helsingin Malmitalolla. Frank on soittanut monilla muillakn levytyksilläni vuosien mittaan. Electro-Fi:n julkaisemasta ”Golden State Lone Star Blues Revue” -levystä poiketen en tehnyt tällä kertaa vinyylipainosta. Muistatko, kuka huuliharpisti siinä esiintyi
Little Walterin materiaali kuulostaa kuitenkin hienolta esitettynä tällä kokoonpanolla. Hänellä on korvaa musiikille, ja olenkin äänittänyt kaikki viimeisimmät sessioni hänen Greaselandstudiossaan. Blues News 4/2025 11 Olet tehnyt Little Walter -tribuuttikonserttejasi jo pitkään. Se ei ole helppoa, ja kaikenlaista hullua on tapahtunut vuosien varrella. Ihmiset todella pitivät esikoiskirjastani. Hän saattaa ehdottaa esimerkiksi Kid Andersenin studion sessiossa, että yrittäisimme saada enemmän ilmaa kappaleeseen tai kysyä, mitä mieltä olisimme siitä, että bassoa nostettaisiin jossain kohdassa. Minulla on hienolta kuulostava, vanha Silvertone vuodelta 1959, jossa on kaksi 12-tuumaista kaiutinta. Siinä on hyvän session salaisuus: hyvät laitteet ja joku, joka ymmärtää, millaista soundia haet. Erinomainen vahvistin. Hän ei puutu joka asiaan eikä komentele. Lisäksi minulla on joitain pienempiä vahvistimia, muun muassa Airline ja Princeton – sekä uustuotantoa edustava Bassman, mutta sen kytkentöjä on muutettu (hard-wired) ja se kuulostaa tosi hyvältä. Hän oli mukana tuottajana mm. Sinulla on varmaan ollut paljonkin erilaisia vahvistimia vuosien mittaan. Mahtavan kuuloinen pieni vahvistin. Hän antaa bändille tilaa, lähes ambientsoundin, eikä mikitä kaikkea niin läheltä. Lisäksi hänellä on studiossaan mahtava laitteisto. Kun lisäksi olen bändinjohtaja ja lauluntekijä sekä omien levyjeni tuottaja alkaa kalenteri olla ylen määrin täynnä. – Kyllä, kiirettä riittää. Minulla on siis vahvistimia, mistä valita. Tarinat ovat joskus pitkähköjä, ja kirjoittelen usein paperille ylös kolme tai neljä sivua juttutuokion jälkeen. Ehkä yhdistäen toisiinsa omia tarinoitani sekä tapaamieni muusikoiden muisteluita. Kiertuekattaukseen kuului myös Curtis Salgado, mutta hän ei ole albumilla, sillä hänen levy-yhtiönsä Alligator Records ei antanut lupaa kuin yhteen kappaleeseen. Hänen tapansa tuottaa on ehdotteleva. Milloin kirjasi ilmestyi. Samalla, jota Charlie Musselwhite käyttää, ja se on äänessä mainitsemallani ”100 Years Of Blues” -kiekollakin. Jos joskus tulisi tarve myydä ne, saisin niistä hyvän hinnan.. Hän saattaa laittaa yhden mikin lähelle, mutta toisen kauemmas. Kiertueelta ilmestyi sitten myös live-levy Blind Pig -merkillä (”Remembering Little Walter”, 2013), jolla ovat minun lisäkseni mukana Charlie Musselwhite, Billy Boy Arnold, James Harman ja Sugar Ray Norcia. Levyn miksaus on pitkälti hänen ja Ansonin työtä. Se on samanlainen vahvistin kuin se, mikä näkyy Sonny Boy Williamsonin valokuvassa, jossa hän on Peck Curtisin ja Houston Stackhousen kanssa. Pitää miettiä, teenkö sen vai en, ja jos niin miten. Kolmestatai neljästäkymmenestä haastattelusta artistiesittelyineen saisi jo koottua kirjan. – Kyllä, ja nykyään pidän niiden vaihtelemisesta. Lisäksi olen itseni manageri ja huolehdin matkajärjestelyistä. Vastaan myös itse omista buukkauksistani ja hoidankin agentin hommat hyvin. – Kid Andersen on myös loistava. Sitten minulla on 1990-luvulta alkaen ollut myös alkuperäinen Fender Bassman. Siinä on jotain todella erityistä, ja sen miksaus on kaunista kuultavaa. Se on mahtava. Anson Funderburgh ja Rick Estrin ovatkin olleet tukena, kuten myös Steve Freund. Uudella CD:lläni on kappale Jackknifed, joka käsittelee erästä tällaista sattumusta. – Kirjani ”Big Road Blues – 12 Bars On I-80” ilmestyi vuonna 2010, ja olen itse asiassa juuri aloittelemassa uuden teoksen kirjoittamista. Olen myös elätellyt ajatusta, että tekisin kirjan kokoelmasta haastatteluja, jotka mainitsin. – Minun pitää sanoa, että Anson on yksi tuotteliaimmista tuottajista, joka minulla on ollut. Se on kai nimeltään Silvertone Medalist 1487. Sen johdosta Kid on myös usein yksi tuottajista. Yksi suosikkini Kidin tuottamista albumeista on Elvin Bishopin ja Charlie Musselwhiten ”100 Years Of Blues”. Se oli erilainen, ja kertoi siitä, millaista on olla bluesbändin kanssa tien päällä. – Olen julkaissut omalla levymerkilläni vuonna 2012 Little Walterin tribuutti-CD:n, jonka tein konsertteja varten. edellä mainitsemallani ”Golden State” -CD:llä. Kid tietää, miltä bluesbändit haluavat kuulostaa levyllä. Hän vaikuttaa vähentäneen kiertämistä. Joskus olen pyytänyt tuottamiseen avuksi muita. Yhteisesti tuottamamme ”Golden State Lone Star Blues Revue” -CD:n soundi on mahtava, rakastan sitä. – Totta, ja pääasiassa tällä bändillä. Viimeisimmällä levylläni soitin hänen tosi pienen vahvistimensa kautta. Watson ei kuitenkaan voinut lähteä kiertueelle. Vaikuttaa siltä, että olet kiireinen mies. Suunnittelin, että Junior Watson olisi mukana, koska hänen kanssaan aloitin Little Walter -tribuutit. Teen palattuani vain muutaman lyhyen turneen hänen kanssaan